12

YHTEISKUNTA

Julkisessa keskustelussa vanhuus nähdään usein enemmän taakka-na kuin voimavarana. Uutiskyn-

nyksen ylittävät tapaukset, joissa vuosi-kymmenet yhdessä ollut aviopari erote-taan toisistaan elämän ehtoolla tai van-hukset eivät pääse suihkuun kahteen viikkoon. Tutkimusten piirtämä koko-naiskuva vanhuudesta ei kuitenkaan ole näin synkkä.

‒ Pääsääntöisesti vanhukset ovat kohtuullisen tyytyväisiä elämäänsä ja myös palvelujärjestelmä toimii, Itä-Suomen yliopiston sosiologian profes-sori ja Hyvinvointitutkimuskeskuksen johtaja Juho Saari arvioi.

Vanhukset tulevat tänä päivän suh-teellisen hyvin toimeen. Köyhyys ei ole merkittävä ongelma kaikkein vanhim-pia, takuueläkettä saavia ja yksin asuvia naisia lukuun ottamatta.

Kokonaisuutta ajatellen vanhusten palvelujärjestelmän keskeisimmät on-

Teksti: Hanna Moilanen Kuva: Raija Törrönen

Vaikka vanhusten suhteellinen määrä kasvaa, hyvän vanhuuden turvaamiseen on edelleen varaa. Professori Juho Saaren mukaan tämä edellyttää ikääntyvän väestön oman varallisuuden hyödyntämistä julkisen rahoituksen rinnalla.

Onko meillä varaa hyvään vanhuuteen?

Hyvinvoivan enemmistön varjossa elää myös ikäihmisiä, joilla ei mene niin hyvin. Esimerkiksi vanhukset ja ikääntyvät ovat keskeinen leipäjonoista elintarvikkeita hakeva ryhmä.

gelmat ovat väärä sijoittaminen, jonka seurauksena ihminen voi päätyä vuode-osastolle, vaikka oikea paikka olisi kun-toutuksessa. Lisäksi palvelujen piiriin pääseminen ei ole itsestään selvää, ja se vaihtelee turhan paljon eri yksilöi-den välillä.

Hyvä vanhuus ei kuitenkaan ole pel-kästään palvelujärjestelmän käsissä, ei-kä siinä puhuta vain rahasta.

‒ Kyse on siitä, miten arki toimii ja miten mielekkääksi ihminen kokee elä-mänsä. Suvun, perheen ja ystäväverkos-tojen tuki on keskeinen arjen toimivuu-den kannalta, Saari kuvaa.

Kuka maksaa?

Miten vanhusten tarvitsemat palvelut rahoitetaan lähivuosina? Pitäisikö las-ten ottaa enemmän vastuuta omista vanhemmistaan ja vanhempiensa hoi-don rahoituksesta? Professori Juho Saa-

ri ei lämpene ajatukselle.‒ Meidän sosiaalipoliittisen järjes-

telmämme keskeisiä piirteitä ovat yk-silölliset oikeudet ja velvollisuudet sekä sukupolvien välinen riippumattomuus. Näistä en olisi valmis luopumaan.

Kokonaan toinen kysymys on pal-velun tarvitsijan oma varallisuus. Ny-kyvanhukset ovat hyvätuloisempia kuin koskaan, ja monella on myös varalli-suutta. Tyypillinen perinnönsaaja on tänä päivänä jo itsekin eläkkeellä tai sen kynnyksellä.

‒ Keskustelu hoivakulujen jakami-sesta on tärkeä yhteiskuntapoliittinen kysymys lähivuosina. Rahoitusvastuu-ta voidaan siirtää ihmisille itselleen jo-ko hoivavakuutuksella tai käänteisillä asuntolainoilla, Saari sanoo.

‒ Meillä on edelleen varaa hyvään vanhuuteen, mutta se edellyttää myös vanhusväestön oman varallisuuden hyödyntämistä.

13 Vanhustyö 2 • 2014

Yksinäisyyteen vaikuttamalla voidaan olennaisesti parantaa koko vanhusväestön keskimääräistä hyvinvointia.

Juho Saari työskentelee hyvinvointisosiologian professorina ja Kuopion hyvinvointitutkimuskeskuksen johtajana Itä-Suomen yliopistossa. Aikaisemmin hän työskenteli muun muassa sosiaali- ja terveysministeriössä. Saari on erikoistunut hyvinvoinnin, kansalaisyhteiskunnan, hyvinvointivaltion ja Euroopan unionin sosiaalisen ulottuvuuden tutkimukseen. Näistä tutkimusaiheista on julkaissut noin 350 tieteellistä julkaisua.

Yksinäisyys nakertaa hyvinvointia

Hyvinvoivan enemmistön varjossa elää myös ikäihmisiä, joilla ei mene niin hy-vin. Esimerkiksi vanhukset ja ikäänty-vät ovat keskeinen leipäjonoista elintar-vikkeita hakeva ryhmä.

‒ Suuri hyvinvoiva enemmistö ei tiedä käytännössä mitään yhteiskun-nan varjoisissa notkelmissa elävien elä-mästä. Sosiaalinen etäisyys on kasva-nut. Sen myötä heikompiosaisista on tullut kasvottomia muukalaisia keskuu-dessamme, Saari arvioi.

Hyvinvointi on paljon aineellisia asioita laajempi asia. Ehkä jopa tärkein yksittäisen ihmisen hyvinvointia ro-muttava tekijä on yksinäisyys.

‒ Yksinäisyys näyttää selittävän hy-vinvoinnin vajeita varsin laajasti. Se vä-hentää myös koettua ja fyysistä terve-yttä. Yksinäisyys on aivoissa näkyvää ja tuntuvaa sosiaalista kipua, Saari sel-ventää.

Koettu yksinäisyys ei näytä lisäänty-neen tutkimuksen valossa 1990-lukuun verrattuna. Toisaalta itsensä yksinäisek-si kokevilla menee aiempaa huonom-min.

‒ Välillä mietitään, mitä ikääntymi-nen tekee yksinäisyydelle. Laajassa mit-takaavassa se ei näytä tekevän juuri mi-tään eli yksinäisyys ei lisäänny tai vähe-ne ennen 70 vuoden ikää, Saari tiivistää.

– Yksinäisyydestä kärsivien hyvin-vointivajeet ovat kuitenkin huomatta-van synkkiä. Yksinäisyyteen vaikutta-malla voidaan olennaisesti parantaa ko-ko vanhusväestön keskimääräistä hy-vinvointia.