70 Miesten Maailma 1/2012 Miesten Maailma 1/2012 71

Perästä kuuluuPuskuritarrat ovat kertoneet amerikkalaisten sielunmaisemasta kohta 80 vuotta

Amerikkalaisessa autoliikenteessä kunniaopiskelija- eli Honor Student -puskuritarrat ovat tuttu näky. Vanhemmat eivät kainostele, kun oma jälkikasvu

on osoittanut tarmokkuutta opinnoissaan. ”Honor Student -tarrat ovat noin kaksikymmentä vuot-

ta vanha, hyvin amerikkalainen ilmiö. Nyt ne alkavat olla jo monen amerikkalaisenkin mielestä noloja”, kertoo USA:ssa käytettyjä puskuritarroja tutkinut kirjastonhoitaja Whitney Baker Kansasin yliopistosta.

Kunniaopiskelija-tarrat ovatkin saaneet vastineekseen niiden tyyliä irvailevat viestit. Veljeni on San Quentinin vanki-lan Kuukauden Vanki tai Olen tunkenut autoni takaluukkuun

Suomalainen joutuu hieraisemaan silmiään: amerikkalaisauton perässä on puskuritarra, joka julistaa, että auton kuljettajan lapsi on koulunsa Kuukauden Oppilas ja Kunniaopiskelija. Eikös tämä ole jo melko imelää?

SILJA HURSKAINENDINO VOURNAS, kuvat

kunniaopiskelijan eivät jätä epäselväksi, mitä mieltä ratin ta-kana ollaan maireista Honor Student -tarroista.

Mutta eipä hätää. Vaikka kunniaopiskelija-tarrat väheni-sivätkin, tarrat eivät siihen lopu. Sellaista asiaa ei olekaan, jota amerikkalaiset eivät tahtoisi puskuritarraan painaa.

Tarrojen syntykoti on Kansasissa

Yhdysvaltoja ja erityisesti Kansasin osavaltiota voi tarratut-kija Whitney Bakerin mukaan pitää puskuritarrojen kotina.

Ensimmäiset tarrat olivat rautalangalla tai narulla pus-kuriin kiinnitettyjä pahvi- ja metallitauluja. Baker kertoo, että autoilun alkuaikoina puskuritarramaisia viestejä pai-nettiin myös auton perässä roikkuvien vararenkaiden kan-gassuojuksiin.

Nykyisenkaltaisia tarroja on näkynyt 1930-luvulta lähtien. Kunnia kuuluu erityisesti Forest P. Gill -nimiselle herralle, joka 1934 perusti Kansas Cityyn oman painoalan yrityksensä. Gill ymmärsi markkinoida puskuritarroja mainostoimistojen kautta ja hoksasi painaa yrityksensä nimen tarran reunaan. Kauppa alkoi käydä.

Nykyisin tarroilla ei enää ole statussymbolin arvoa kuten tarrojen alkuaikoina.

”Toisen maailmansodan jälkeen perheautot yleistyivät, ja amerikkalaisperhe saattoi lähteä autolomalle. Reissusta per-he hankki auton perään tarran, joka näytti muille, että per-heellä on aikaa ja rahaa tehdä lomamatkoja”, Baker kertoo.

Suurimmaksi osaksi ensimmäiset puskuritarrat olivat vies-teiltään opettavaisia ja yleiseen turvallisuuteen kannustavia.

Sitten poliitikot tajusivat kaikkialla olevan, liikkuvan ja ilmaisen mainostilan mahdin.

Presidenttikin tarvitsee puskuritarran

Puskuritarroja käytettiin tiettävästi jo vuoden 1948 presi-dentinvaaleissa, mutta lopullinen tarraläpimurto tapahtui vuonna 1952, jolloin Dwight “Ike” Eisenhower pyrki Yh-dysvaltain presidentiksi.

Eisenhowerin vaalikampanjan yhtenä elementtinä oli I like Ike (Tykkään Ikestä) -puskuritarra, josta Whitney Bake-rin mukaan tuli puskuritarrojen klassikko. Naseva, sanalei-kittelevä viesti toimi hyvin yhdessä selkeän sini-musta-val-koisen tarran kanssa.

Eisenhowerin päivistä lähtien puskuritarrat ovat olleet olennainen osa presidentinvaalikampanjointia. Baker ker-too, että 1950-luvun melko vaatimattomasta tarra-desig-nista on tultu nykypäivien äärimmäisen tarkasti mietittyi-hin kuvaviesteihin.

George W. Bushin kampanjassa 2004 otettiin käyttöön W-logo, joka päätyi myös puskuritarroihin. Pelkän symbo-limaisen kirjaimen ansiosta puskuritarrasta saattoi tehdä kooltaan pienemmän, jolloin se mahtui helpommin auton puskuriin tai ikkunaan. Samaa tyyliä on jatkanut Barack Obama O-logollaan.

Tarrakauppa pyörii verkossa

Puskuritarra-fanien mielestä tarrat ovat amerikkalaista de-mokratiaa ja sananvapautta parhaimmillaan. Tarran avulla

Kilpavarustelussa ei ole voittajia.

Isovanhemmat rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Jeesus tulee, teeskentele kiireistä.

à TOIVO ja muutos ovat olleet presi-dentti Obaman vaaliteemoja. Kriittinen tarra kyselee, miten-käs on sen Toi-vo ja muutos -jutun kanssa mennyt.

Ú TIKKU-UKKOTYYLIIN piirretyt, per-hettä kuvaa-vat tarrat ovat USA:ssa hy-vin suosittu-ja. Näistäkin tarroista on jo muunnelmia, kuten tämä, joka kertoo, että perhe käy usein Disney Worldissa. Siitä merkkinä ovat vanhempien Mikki Hiiri -korvat.

72 Miesten Maailma 1/2012 Miesten Maailma 1/2012 73

yksityinen ihminen saa helposti ja halvalla mielipiteen-sä näkyviin. Tien päällä aikaansa paljon viettäville ame-rikkalaisille auton pinta on luonteva paikka tuoda esiin omia näkemyksiä.

Ilmaisuvapauden helppoutta amerikkalaiset ovat to-tisesti osanneet käyttää. Internet pursuaa verkkokaup-poja, joiden kautta voi tilata täsmälleen haluamansa kaltaisia puskuritarroja. Yleisimpiä ovat politiikkaan, uskontoon ja harrastuksiin liittyvät tarrat.

Coloradossa sijaitsevan StickerGiant-tarrapainotalon toimitusjohtajan John Fischerin mukaan heidän yrityk-sessään urheiluun ja erityisesti amerikkalaiseen jalka-palloon liittyvät tarrat ovat suosituimpia.

”Parhaiten myyvimpiä tarrojamme on ollut pitkän ai-kaa myös Hyvin käyttäytyvät naiset tekevät harvoin histo-riaa”, Fischer kertoo.

Alatyylisestä tarrasta sakotetaan

USA:n perustuslain ensimmäinen artikla mahdollistaa periaatteessa minkä tahansa viestin painamisen tarraan, mutta käytännössä viranomaiset eivät niele aivan kaik-kea. Myös joidenkin osavaltioiden lait ovat puskuritar-rojen suhteen tiukempia kuin toisten.

Painotalokin voi kieltäytyä painamasta tarroja. StickerGiantin John Fischer sanoo, että hän ei ole otta-nut painettavaksi karkean vihamielisiä tai natsimyön-teisiä tarroja.

Sananvapauden toteutumista seuraava järjestö First Amendment Center (FAC) tarkkailee, millaisia keskus-teluita ja oikeustapauksia puskuritarroihin liittyen Yh-dysvalloissa on käyty. Tapauksia on viime vuosina ollut muutamia. Esimerkiksi Georgian osavaltiossa autoilija sai paikallisilta viranomaisilta sadan dollarin sakot Shit

happens (Paska säkä) -tarrastaan. Osavaltion korkein oi-keus kuitenkin kumosi tuomion.

Tennesseen osavaltiossa poliisi voi pysäyttää auton ja antaa kuljettajalle saman tien viidenkymmenen dol-larin sakon, jos autossa on osavaltion lakien mukaan sopimaton tarra.

FAC:n tutkimuksista selviää, että valtion viroissa ole-vien ihmisten puskuritarroja syynätään tarkemmin. Ge-orgian osavaltiossa armeijan lentomekaanikko joutui oikeustoimiin, kun oli liimannut autoonsa presidentti Ronald Reagania ja George W. Bushia kritisoivia tarroja.

FAC onkin todennut, että juuri alatyylinen kielenkäyttö saattaa joskus johtaa tarran käyttäjän sakottamiseen tai pidätykseen ja erityisesti silloin, jos tarran on liimannut kulkupeliinsä valtion virkamies.

Û TÄMÄN auton kuljettaja kertoo olevansa Walnut Creekin yläkoulun kun-niaoppilaan yl-peä vanhempi.

Mitä meidän öljymme tekee heidän maaperässään?

Toinen kulkupelini

on kauko-ohjattu.

Û FORD-KUSKI irvii Kunniaopis-kelija-puskuri-tarroille kerto-malla, että hänen veljensä on ollut Kuukauden Van-ki San Quentinin vankilassa. Yksi tarroista kysyy Jumalan suul-la, mitä osaa Älä tapa -käskystä et ymmärtänyt.

Þ TARRA ker-too, että tämä autoilija rakas-taa koira-lap-senlapsiaan.

Älä käy ryttyilemään

Teksasille. Pidetään Austin

omituisena.

Hyvin käyttäytyvät naiset tekevät harvoin historiaa.

Rauha alkaa silloin,

kun nälkäiset on

saatu ruokittua.

Ilman maantiedettä

olemme hukassa.

Tarra voi raivostuttaa kanssa-autoilijaa Vaikka viranomainen ei ärsyyntyisi puskuritarran viestistä, kanssa-autoilijaa tarra voi nyppiä.

Ei ole tavatonta, että toinen autoilija kiilaa maantiellä toisen auton ojaan, jos auton kylkeen on liimattu “väärän-lainen” tarra. Näin kävi esimerkiksi Tennesseessä vuonna 2010, jossa presidentti Obaman vastustaja puski autollaan jalkakäytävälle auton, johon oli liimattu Obamaa kannat-tava tarra.

Tarroilla autojaan koristaneet saattavat saada peräänsä vähemmän kauniita sormimerkkejä ja huutelua. Kun kuljet-taja käy kaupassa, voi joku käydä irrottamassa parkkipaikalla seisovan auton perästä ärsyttävät tarrat pois.

Vaikka tunteet tien päällä tarrojen takia välillä kuohuvat-kin, perinteiset puskuritarrat pitävät silti pintansa. Niiden asema tärkeänä osana amerikkalaista populaarikulttuuria on vankkumaton.

Perinteisiä painettuja tarroja eivät nujerra edes elektro-nisiksi puskuritarroiksi kutsutut led-taulut, joihin kuljetta-ja voi ohjelmoida haluamiaan teksti- tai kuvaviestejä.

Û VAUVA kyydissä -tarrat ovat harmittaneet monia. Tarroja kritisoineet ovat ih-metelleet, pitävätkö tarraa käyttävät toisia autoilijoita varomattomina kaahareina, joita erikseen täytyy kehot-taa varovaisuuteen.

Olen narttu, mutta en

sinun.

Rakastan kilpikonnia.