Roope Luokkamäki

Sosiaalinen manipulaatio voi kuu-lostaa terminä oudolta,mutta ilmiöon tuttu melkein kaikille sähköpos-tia käyttäville. Kyse on esimerkiksisähköpostin välityksellä tai puheli-mitse saapuvista viesteistä, jotkahyödyntävät ihmisten herkkäus-koisuutta tarkoituksenaan huijatarahaa tai tärkeitä tietoja.

Tunnettuja esimerkkejä ovatniin sanotut nigerialaiskirjeet, jois-sa vastaanottajalle esitellään sijoi-tusmahdollisuus ja pyydetään tiet-tyä rahasummaa.Tuottoa sijoituk-selle ei ikinä tule.

Syksyn aikana huijausviestejäon ollut liikkeellä Suomessa poik-keuksellisen paljon. Viesteissä onjoko urkittu pankkitunnuksia taihoukuteltu ihmisiä mukaan rikol-liseen toimintaan, heidän sitä tie-tämättään, esimerkiksi lupaile-malla hyvää työpaikkaa.

Huijausyrityksistä pitääkommunikoida avoimesti

Pääesikunnan johtamisjärjestel-mäosaston tietoverkkopuolustus-sektorin johtaja Catharina Cando-lin kertoo, että sosiaalisen mani-pulaation luoma uhka koskee pait-si yksityishenkilöitä myös puolus-tusvoimia organisaationa.

– Puolustusvoimien työntekijöi-den on oltava tietoisia uhasta.Hel-poin tie sisään järjestelmään on ih-misten kautta.

Puolustusvoimien tietojärjestel-mää käyttävien onkin oltava erityi-sen tarkkana sähköpostien avaami-sen ja muistitikkujen käytön kanssa.Huolimattomuus voi aiheuttaa hait-

taohjelmien tai hakkereiden pääsynsisäiseen verkkoon.Candolin ei kui-tenkaan halua luoda aiheesta tabua.

– Ihminen on luonnostaan herk-käuskoinen. Jotkut organisaatiothyssyttelevät näitä asioita, muttaniistä ei pidä vaieta,vaan tiedottaaavoimesti.

Jos käyttäjä huomaa päästä-neensä verkkoon ei-toivotun tun-keilijan, on ensiarvoisen tärkeää,että organisaatio saa siitä tiedonmahdollisimman nopeasti

Puolustusvoimat hyökkäyksenkohteena

Toistaiseksi puolustusvoimientyöntekijöiden raportoimat hui-jausyritykset ovat kohdistuneetyksityishenkilöihin, mutta Cando-lin pitää todennäköisenä, että so-siaalista manipulaatiota hyödyn-netään jossain vaiheessa ...

Sosiaalinenmanipulaatio uhkaa puolustusvoimiakin

Kuva:juuso

Salakka

Huijausviestien avulla tavoitellaan usein rahaa tai tärkeitä tietoja.

Sakari Nuuttila

Yhdysvaltain armeija on tänävuonna julkaissut sotilailleen jahenkilöstölleen suunnatun käsikir-jan, jossa opastetaan vastuulliseenkäyttäytymiseen sosiaalisessa me-diassa (some). U.S. Army SocialMedia Handbook on osa armeijanaktiivisesti kasvavaa näkyvyyttäsomessa.

– Sosiaalinen media on voima-kas kommunikaatioväline, muttasen voima ulottuu pelkkää käyt-tövälinettä pidemmälle. On tär-keää ymmärtää käyttämiemmetyökalujen suunnattomat mah-dollisuudet sekä myös niiden jos-kus vaaralliset haittavaikutukset.On myös tärkeää kehittää toimi-va strategia, joka ottaa operaati-oiden turvallisen ylläpitämisenhuomioon, kirjoittaa Yhdysval-tain armeijan viestintäosastonpäällikkö, kenraalimajuri Stephen

R. Lanza.

Hyöty vaivaara?

Armeijan johto on tunnistanut so-messa viestittämisen tarjoamatmahdollisuudet kommunikoida

suuremmille yleisöille entistä te-hokkaammin. Armeijalta löytyy-kin omat Facebook-,Twitter-,You-Tube- ja Flickr-sivustot, joilla se ja-kaa muun muassa tiedotteita, va-lokuvia ja videoita armeijan ta-pahtumista tai yksittäisten sotilai-den elämästä.

Ulkomailla palvelevia sotilaitakehotetaan käyttämään sosiaali-mediaa yhteydenpitovälineenäomaisiinsa. Heitä kielletään mai-nitsemasta tiettyjä asioita, kutensotilasarvoja, yksikköjen sijainte-ja, joukkojen asettelun päivämää-riä tai varusteidensa tuntomerk-kejä.

– Vastustajamme trollaavat so-siaalisia verkostoja, blogeja jafoorumeja, yrittäen löytää soti-laallisiin tavoitteisiimme liittyvääarkaluontoista informaatiota, jo-ta he voisivat käyttää hyväkseen.Tästä syystä on välttämätöntä, et-tä kaikki sotilaamme ja heidänperheenjäsenensä ymmärtävätturvallisuustoimenpiteiden tär-keyden asioidessaan sosiaalisessamediassa, kirjoittaa armeijan vää-peli Kenneth O. Preston käsikir-jassa...

Sotilaat oppivat sosiaalimediavastuullisuutta

Grafiikka:

JuusoSalakka

Yhdysvaltain armeija ohjeistaa sotilaitaan sosiaalisenmedian hyödyistä ja hai-

Grafiikka:

JuusoSalakka

Palkkaongelmatratkeamassa

Puolustusvoimien palkanmaksuongelmat ovatosoittautuneet odotettua vaikeammiksi korjata.Virheitä on löytynyt niin järjestelmästä, käyttä-jistä, prosesseista kuin tiedonsiirrostakin.

Työntekijöiden tunteita kuumentanut tilanne onaiheuttanut harmaita hiuksia palkanmaksuhen-kilöstölle. Suurimmat virheet on kuitenkin nytpaikannettu ja palkanmaksu pyritään saamaankuntoon vuoden loppuun mennessä.

Sakari Nuuttila

Joka päivä oppii jotain uutta,muttavarusmiespalveluksen aikana nuo-ren ihmisen päivittäinen oppimisp-rosessi on usein moninkertainen –tämän takaavat uusi kulttuuri, uu-det ihmiset, aivan uusi elämäntyyli.Hallituksen ajama Risto Siilasmaanraportti suomalaisesta asevelvolli-suudesta pyrkiikin korostamaan va-

rusmiespalveluksen merkitystä osa-na elinikäistä oppimisprosessia.

Julkisessa keskustelussa on pu-huttanut aihe useiden varusmiestentyhjän päälle jäämisestä siirryttäes-sä reserviin, kun asepalveluksessaopitut taidot eivät näytä korreloitu-van siviilimaailmassa tavoiteltuihinopintoihin ja työelämään.Nyt kysy-mystä on tutkittu uudelleen.

– Aihe on tärkeä ja ajankohtai-

nen kun mietimme miten voimmeehkäistä nuorten syrjäytymistä,pi-dentää työuria ja lyhentää opiske-luaikoja, ilmaisi opetusministerinvaltiosihteeri Tapio Kosunen.

Suhtautuminen on suotuisaa

Kesällä varusmiespalveluksensapäättänyt reservin vänrikki VilleE.Virtanen julkaisi syyskuun alus-

sa tutkimuksen, jossa varusmies-ten osaamisen tunnustamista op-pilaitoksissa kartoitettiin.Virtanentutki raportissaan miten asepalve-luksessa hankittua osaamista tun-nustetaan siviilimaailmassa sekäsitä,miten varusmiesten jatkosijoi-tussuunnittelua toteutetaan varus-kunnissa.Tutkimus toteutettiin op-pilaitoskyselyllä sekä koulutus-päällikkö- ja sosiaalikuraattoriky-selyillä varuskunnissa.

Virtasen saamien tulosten pe-rusteella oppilaitoksissa suhtaudu-taan varusmiespalveluksen aikanahankitun osaamisen hyväksiluke-miseen positiivisesti,mutta silti hy-väksilukemista tapahtuu käytän-nössä huomattavan vähän.

–Tulokset ovat tavallaan päinvas-taisia.Trendi on selvä:opiskelijat ha-kevat vähän varusmiespalveluksen-sa aikana hankitun osaamisen hy-väksilukemista,Virtanen sanoo.

Tiedonkulku takkuilee

Mahdollisuuksia tosin olisi. Ra-portin mukaan varusmieskoulu-tuksesta voisi hakea hyväksiluet-taviksi esimerkiksi lääkintämie-hen, keittäjän, kuljettajan, ajoneu-vo-asentajan, sotilaspoliisin, kirju-rin tai viestintä-alan taitoja. Am-matillisissa oppilaitoksissa läheskaikki osaaminen hyväksiluetaan,mutta yliopistoissa painottuu ai-noastaan johtajakoulutukseen jaammattikorkeakouluissa hyväksi-lukemista tapahtuu kohtalaisesti.

Virtasen mukaan syy tähän onse, että oppilaitoksilla on aivan lii-an vähän tietoa nykypäivän varus-mieskoulutusten sisällöistä.Vasta-vuoroisesti puolustusvoimienomissa tiedoissa ja tiedottamises-sa olisi petrattavaa.

– Meillä oli jo aikaisempia viit-teitä siitä, että tiedonkulku ei oletäydellisessä kunnossa,mutta tutki-mus osoitti että jopa 53 prosenttiaoppilaitoksista ei ole tietoa nyky-päivän palveluksesta ja 60 prosent-tia joukko-osastoista ei ole tietoatunnustamisesta oppilaitoksissa.

Raportissaan Virtanen esittääuseita toimenpide-ehdotuksia.Näitä olisivat ennen kaikkea tie-

Varusmiespalveluksesta hyötyäopintoihin

Grafiikka:

JuusoSalakka

Varusmiespalveluksessa opittujen taitojen hyväksilukemisen hakuprosessi etenee nuoren näkökulmasta tällä tavalla.

JUUSO SALAKKA/RUOTUVÄKI -LEHTI

Roope Luokkamäki

Sosiaalinen manipulaatio voi kuu-lostaa terminä oudolta,mutta ilmiöon tuttu melkein kaikille sähköpos-tia käyttäville. Kyse on esimerkiksisähköpostin välityksellä tai puheli-mitse saapuvista viesteistä, jotkahyödyntävät ihmisten herkkäus-koisuutta tarkoituksenaan huijatarahaa tai tärkeitä tietoja.

Tunnettuja esimerkkejä ovatniin sanotut nigerialaiskirjeet, jois-sa vastaanottajalle esitellään sijoi-tusmahdollisuus ja pyydetään tiet-tyä rahasummaa.Tuottoa sijoituk-selle ei ikinä tule.

Syksyn aikana huijausviestejäon ollut liikkeellä Suomessa poik-keuksellisen paljon. Viesteissä onjoko urkittu pankkitunnuksia taihoukuteltu ihmisiä mukaan rikol-liseen toimintaan, heidän sitä tie-tämättään, esimerkiksi lupaile-malla hyvää työpaikkaa.

Huijausyrityksistä pitääkommunikoida avoimesti

Pääesikunnan johtamisjärjestel-mäosaston tietoverkkopuolustus-sektorin johtaja Catharina Cando-lin kertoo, että sosiaalisen mani-pulaation luoma uhka koskee pait-si yksityishenkilöitä myös puolus-tusvoimia organisaationa.

– Puolustusvoimien työntekijöi-den on oltava tietoisia uhasta.Hel-poin tie sisään järjestelmään on ih-misten kautta.

Puolustusvoimien tietojärjestel-mää käyttävien onkin oltava erityi-sen tarkkana sähköpostien avaami-sen ja muistitikkujen käytön kanssa.Huolimattomuus voi aiheuttaa hait-

taohjelmien tai hakkereiden pääsynsisäiseen verkkoon.Candolin ei kui-tenkaan halua luoda aiheesta tabua.

– Ihminen on luonnostaan herk-käuskoinen. Jotkut organisaatiothyssyttelevät näitä asioita, muttaniistä ei pidä vaieta,vaan tiedottaaavoimesti.

Jos käyttäjä huomaa päästä-neensä verkkoon ei-toivotun tun-keilijan, on ensiarvoisen tärkeää,että organisaatio saa siitä tiedonmahdollisimman nopeasti

Puolustusvoimat hyökkäyksenkohteena

Toistaiseksi puolustusvoimientyöntekijöiden raportoimat hui-jausyritykset ovat kohdistuneetyksityishenkilöihin, mutta Cando-lin pitää todennäköisenä, että so-siaalista manipulaatiota hyödyn-netään jossain vaiheessa ...

Sosiaalinenmanipulaatio uhkaa puolustusvoimiakin

Kuva:juuso

Salakka

Huijausviestien avulla tavoitellaan usein rahaa tai tärkeitä tietoja.

Sakari Nuuttila

Yhdysvaltain armeija on tänävuonna julkaissut sotilailleen jahenkilöstölleen suunnatun käsikir-jan, jossa opastetaan vastuulliseenkäyttäytymiseen sosiaalisessa me-diassa (some). U.S. Army SocialMedia Handbook on osa armeijanaktiivisesti kasvavaa näkyvyyttäsomessa.

– Sosiaalinen media on voima-kas kommunikaatioväline, muttasen voima ulottuu pelkkää käyt-tövälinettä pidemmälle. On tär-keää ymmärtää käyttämiemmetyökalujen suunnattomat mah-dollisuudet sekä myös niiden jos-kus vaaralliset haittavaikutukset.On myös tärkeää kehittää toimi-va strategia, joka ottaa operaati-oiden turvallisen ylläpitämisenhuomioon, kirjoittaa Yhdysval-tain armeijan viestintäosastonpäällikkö, kenraalimajuri Stephen

R. Lanza.

Hyöty vaivaara?

Armeijan johto on tunnistanut so-messa viestittämisen tarjoamatmahdollisuudet kommunikoida

suuremmille yleisöille entistä te-hokkaammin. Armeijalta löytyy-kin omat Facebook-,Twitter-,You-Tube- ja Flickr-sivustot, joilla se ja-kaa muun muassa tiedotteita, va-lokuvia ja videoita armeijan ta-pahtumista tai yksittäisten sotilai-den elämästä.

Ulkomailla palvelevia sotilaitakehotetaan käyttämään sosiaali-mediaa yhteydenpitovälineenäomaisiinsa. Heitä kielletään mai-nitsemasta tiettyjä asioita, kutensotilasarvoja, yksikköjen sijainte-ja, joukkojen asettelun päivämää-riä tai varusteidensa tuntomerk-kejä.

– Vastustajamme trollaavat so-siaalisia verkostoja, blogeja jafoorumeja, yrittäen löytää soti-laallisiin tavoitteisiimme liittyvääarkaluontoista informaatiota, jo-ta he voisivat käyttää hyväkseen.Tästä syystä on välttämätöntä, et-tä kaikki sotilaamme ja heidänperheenjäsenensä ymmärtävätturvallisuustoimenpiteiden tär-keyden asioidessaan sosiaalisessamediassa, kirjoittaa armeijan vää-peli Kenneth O. Preston käsikir-jassa...

Sotilaat oppivat sosiaalimediavastuullisuutta

Grafiikka:

Juuso

Salakka

Yhdysvaltain armeija ohjeistaa sotilaitaan sosiaalisenmedian hyödyistä ja hai-

Grafiikka:

JuusoSalakka

Palkkaongelmatratkeamassa

Puolustusvoimien palkanmaksuongelmat ovatosoittautuneet odotettua vaikeammiksi korjata.Virheitä on löytynyt niin järjestelmästä, käyttä-jistä, prosesseista kuin tiedonsiirrostakin.

Työntekijöiden tunteita kuumentanut tilanne onaiheuttanut harmaita hiuksia palkanmaksuhen-kilöstölle. Suurimmat virheet on kuitenkin nytpaikannettu ja palkanmaksu pyritään saamaankuntoon vuoden loppuun mennessä.

Sakari Nuuttila

Joka päivä oppii jotain uutta,muttavarusmiespalveluksen aikana nuo-ren ihmisen päivittäinen oppimisp-rosessi on usein moninkertainen –tämän takaavat uusi kulttuuri, uu-det ihmiset, aivan uusi elämäntyyli.Hallituksen ajama Risto Siilasmaanraportti suomalaisesta asevelvolli-suudesta pyrkiikin korostamaan va-

rusmiespalveluksen merkitystä osa-na elinikäistä oppimisprosessia.

Julkisessa keskustelussa on pu-huttanut aihe useiden varusmiestentyhjän päälle jäämisestä siirryttäes-sä reserviin, kun asepalveluksessaopitut taidot eivät näytä korreloitu-van siviilimaailmassa tavoiteltuihinopintoihin ja työelämään.Nyt kysy-mystä on tutkittu uudelleen.

– Aihe on tärkeä ja ajankohtai-

nen kun mietimme miten voimmeehkäistä nuorten syrjäytymistä,pi-dentää työuria ja lyhentää opiske-luaikoja, ilmaisi opetusministerinvaltiosihteeri Tapio Kosunen.

Suhtautuminen on suotuisaa

Kesällä varusmiespalveluksensapäättänyt reservin vänrikki VilleE.Virtanen julkaisi syyskuun alus-

sa tutkimuksen, jossa varusmies-ten osaamisen tunnustamista op-pilaitoksissa kartoitettiin.Virtanentutki raportissaan miten asepalve-luksessa hankittua osaamista tun-nustetaan siviilimaailmassa sekäsitä,miten varusmiesten jatkosijoi-tussuunnittelua toteutetaan varus-kunnissa.Tutkimus toteutettiin op-pilaitoskyselyllä sekä koulutus-päällikkö- ja sosiaalikuraattoriky-selyillä varuskunnissa.

Virtasen saamien tulosten pe-rusteella oppilaitoksissa suhtaudu-taan varusmiespalveluksen aikanahankitun osaamisen hyväksiluke-miseen positiivisesti,mutta silti hy-väksilukemista tapahtuu käytän-nössä huomattavan vähän.

–Tulokset ovat tavallaan päinvas-taisia.Trendi on selvä:opiskelijat ha-kevat vähän varusmiespalveluksen-sa aikana hankitun osaamisen hy-väksilukemista, Virtanen sanoo.

Tiedonkulku takkuilee

Mahdollisuuksia tosin olisi. Ra-portin mukaan varusmieskoulu-tuksesta voisi hakea hyväksiluet-taviksi esimerkiksi lääkintämie-hen, keittäjän, kuljettajan, ajoneu-vo-asentajan, sotilaspoliisin, kirju-rin tai viestintä-alan taitoja. Am-matillisissa oppilaitoksissa läheskaikki osaaminen hyväksiluetaan,mutta yliopistoissa painottuu ai-noastaan johtajakoulutukseen jaammattikorkeakouluissa hyväksi-lukemista tapahtuu kohtalaisesti.

Virtasen mukaan syy tähän onse, että oppilaitoksilla on aivan lii-an vähän tietoa nykypäivän varus-mieskoulutusten sisällöistä.Vasta-vuoroisesti puolustusvoimienomissa tiedoissa ja tiedottamises-sa olisi petrattavaa.

– Meillä oli jo aikaisempia viit-teitä siitä, että tiedonkulku ei oletäydellisessä kunnossa,mutta tutki-mus osoitti että jopa 53 prosenttiaoppilaitoksista ei ole tietoa nyky-päivän palveluksesta ja 60 prosent-tia joukko-osastoista ei ole tietoatunnustamisesta oppilaitoksissa.

Raportissaan Virtanen esittääuseita toimenpide-ehdotuksia.Näitä olisivat ennen kaikkea tie-

Varusmiespalveluksesta hyötyäopintoihin

Grafiikka:

JuusoSalakka

Varusmiespalveluksessa opittujen taitojen hyväksilukemisen hakuprosessi etenee nuoren näkökulmasta tällä tavalla.

Roope Luokkamäki

Sosiaalinen manipulaatio voi kuu-lostaa terminä oudolta,mutta ilmiöon tuttu melkein kaikille sähköpos-tia käyttäville. Kyse on esimerkiksisähköpostin välityksellä tai puheli-mitse saapuvista viesteistä, jotkahyödyntävät ihmisten herkkäus-koisuutta tarkoituksenaan huijatarahaa tai tärkeitä tietoja.

Tunnettuja esimerkkejä ovatniin sanotut nigerialaiskirjeet, jois-sa vastaanottajalle esitellään sijoi-tusmahdollisuus ja pyydetään tiet-tyä rahasummaa.Tuottoa sijoituk-selle ei ikinä tule.

Syksyn aikana huijausviestejäon ollut liikkeellä Suomessa poik-keuksellisen paljon. Viesteissä onjoko urkittu pankkitunnuksia taihoukuteltu ihmisiä mukaan rikol-liseen toimintaan, heidän sitä tie-tämättään, esimerkiksi lupaile-malla hyvää työpaikkaa.

Huijausyrityksistä pitääkommunikoida avoimesti

Pääesikunnan johtamisjärjestel-mäosaston tietoverkkopuolustus-sektorin johtaja Catharina Cando-lin kertoo, että sosiaalisen mani-pulaation luoma uhka koskee pait-si yksityishenkilöitä myös puolus-tusvoimia organisaationa.

– Puolustusvoimien työntekijöi-den on oltava tietoisia uhasta.Hel-poin tie sisään järjestelmään on ih-misten kautta.

Puolustusvoimien tietojärjestel-mää käyttävien onkin oltava erityi-sen tarkkana sähköpostien avaami-sen ja muistitikkujen käytön kanssa.Huolimattomuus voi aiheuttaa hait-

taohjelmien tai hakkereiden pääsynsisäiseen verkkoon.Candolin ei kui-tenkaan halua luoda aiheesta tabua.

– Ihminen on luonnostaan herk-käuskoinen. Jotkut organisaatiothyssyttelevät näitä asioita, muttaniistä ei pidä vaieta,vaan tiedottaaavoimesti.

Jos käyttäjä huomaa päästä-neensä verkkoon ei-toivotun tun-keilijan, on ensiarvoisen tärkeää,että organisaatio saa siitä tiedonmahdollisimman nopeasti

Puolustusvoimat hyökkäyksenkohteena

Toistaiseksi puolustusvoimientyöntekijöiden raportoimat hui-jausyritykset ovat kohdistuneetyksityishenkilöihin, mutta Cando-lin pitää todennäköisenä, että so-siaalista manipulaatiota hyödyn-netään jossain vaiheessa ...

Sosiaalinenmanipulaatio uhkaa puolustusvoimiakin

Kuva:juuso

Salakka

Huijausviestien avulla tavoitellaan usein rahaa tai tärkeitä tietoja.

Sakari Nuuttila

Yhdysvaltain armeija on tänävuonna julkaissut sotilailleen jahenkilöstölleen suunnatun käsikir-jan, jossa opastetaan vastuulliseenkäyttäytymiseen sosiaalisessa me-diassa (some). U.S. Army SocialMedia Handbook on osa armeijanaktiivisesti kasvavaa näkyvyyttäsomessa.

– Sosiaalinen media on voima-kas kommunikaatioväline, muttasen voima ulottuu pelkkää käyt-tövälinettä pidemmälle. On tär-keää ymmärtää käyttämiemmetyökalujen suunnattomat mah-dollisuudet sekä myös niiden jos-kus vaaralliset haittavaikutukset.On myös tärkeää kehittää toimi-va strategia, joka ottaa operaati-oiden turvallisen ylläpitämisenhuomioon, kirjoittaa Yhdysval-tain armeijan viestintäosastonpäällikkö, kenraalimajuri Stephen

R. Lanza.

Hyöty vaivaara?

Armeijan johto on tunnistanut so-messa viestittämisen tarjoamatmahdollisuudet kommunikoida

suuremmille yleisöille entistä te-hokkaammin. Armeijalta löytyy-kin omat Facebook-,Twitter-,You-Tube- ja Flickr-sivustot, joilla se ja-kaa muun muassa tiedotteita, va-lokuvia ja videoita armeijan ta-pahtumista tai yksittäisten sotilai-den elämästä.

Ulkomailla palvelevia sotilaitakehotetaan käyttämään sosiaali-mediaa yhteydenpitovälineenäomaisiinsa. Heitä kielletään mai-nitsemasta tiettyjä asioita, kutensotilasarvoja, yksikköjen sijainte-ja, joukkojen asettelun päivämää-riä tai varusteidensa tuntomerk-kejä.

– Vastustajamme trollaavat so-siaalisia verkostoja, blogeja jafoorumeja, yrittäen löytää soti-laallisiin tavoitteisiimme liittyvääarkaluontoista informaatiota, jo-ta he voisivat käyttää hyväkseen.Tästä syystä on välttämätöntä, et-tä kaikki sotilaamme ja heidänperheenjäsenensä ymmärtävätturvallisuustoimenpiteiden tär-keyden asioidessaan sosiaalisessamediassa, kirjoittaa armeijan vää-peli Kenneth O. Preston käsikir-jassa...

Sotilaat oppivat sosiaalimediavastuullisuutta

Grafiikka:

Juuso

Salakka

Yhdysvaltain armeija ohjeistaa sotilaitaan sosiaalisenmedian hyödyistä ja hai-

Grafiikka:

JuusoSalakka

Palkkaongelmatratkeamassa

Puolustusvoimien palkanmaksuongelmat ovatosoittautuneet odotettua vaikeammiksi korjata.Virheitä on löytynyt niin järjestelmästä, käyttä-jistä, prosesseista kuin tiedonsiirrostakin.

Työntekijöiden tunteita kuumentanut tilanne onaiheuttanut harmaita hiuksia palkanmaksuhen-kilöstölle. Suurimmat virheet on kuitenkin nytpaikannettu ja palkanmaksu pyritään saamaankuntoon vuoden loppuun mennessä.

Sakari Nuuttila

Joka päivä oppii jotain uutta,muttavarusmiespalveluksen aikana nuo-ren ihmisen päivittäinen oppimisp-rosessi on usein moninkertainen –tämän takaavat uusi kulttuuri, uu-det ihmiset, aivan uusi elämäntyyli.Hallituksen ajama Risto Siilasmaanraportti suomalaisesta asevelvolli-suudesta pyrkiikin korostamaan va-

rusmiespalveluksen merkitystä osa-na elinikäistä oppimisprosessia.

Julkisessa keskustelussa on pu-huttanut aihe useiden varusmiestentyhjän päälle jäämisestä siirryttäes-sä reserviin, kun asepalveluksessaopitut taidot eivät näytä korreloitu-van siviilimaailmassa tavoiteltuihinopintoihin ja työelämään.Nyt kysy-mystä on tutkittu uudelleen.

– Aihe on tärkeä ja ajankohtai-

nen kun mietimme miten voimmeehkäistä nuorten syrjäytymistä,pi-dentää työuria ja lyhentää opiske-luaikoja, ilmaisi opetusministerinvaltiosihteeri Tapio Kosunen.

Suhtautuminen on suotuisaa

Kesällä varusmiespalveluksensapäättänyt reservin vänrikki VilleE.Virtanen julkaisi syyskuun alus-

sa tutkimuksen, jossa varusmies-ten osaamisen tunnustamista op-pilaitoksissa kartoitettiin.Virtanentutki raportissaan miten asepalve-luksessa hankittua osaamista tun-nustetaan siviilimaailmassa sekäsitä,miten varusmiesten jatkosijoi-tussuunnittelua toteutetaan varus-kunnissa.Tutkimus toteutettiin op-pilaitoskyselyllä sekä koulutus-päällikkö- ja sosiaalikuraattoriky-selyillä varuskunnissa.

Virtasen saamien tulosten pe-rusteella oppilaitoksissa suhtaudu-taan varusmiespalveluksen aikanahankitun osaamisen hyväksiluke-miseen positiivisesti,mutta silti hy-väksilukemista tapahtuu käytän-nössä huomattavan vähän.

–Tulokset ovat tavallaan päinvas-taisia.Trendi on selvä:opiskelijat ha-kevat vähän varusmiespalveluksen-sa aikana hankitun osaamisen hy-väksilukemista,Virtanen sanoo.

Tiedonkulku takkuilee

Mahdollisuuksia tosin olisi. Ra-portin mukaan varusmieskoulu-tuksesta voisi hakea hyväksiluet-taviksi esimerkiksi lääkintämie-hen, keittäjän, kuljettajan, ajoneu-vo-asentajan, sotilaspoliisin, kirju-rin tai viestintä-alan taitoja. Am-matillisissa oppilaitoksissa läheskaikki osaaminen hyväksiluetaan,mutta yliopistoissa painottuu ai-noastaan johtajakoulutukseen jaammattikorkeakouluissa hyväksi-lukemista tapahtuu kohtalaisesti.

Virtasen mukaan syy tähän onse, että oppilaitoksilla on aivan lii-an vähän tietoa nykypäivän varus-mieskoulutusten sisällöistä.Vasta-vuoroisesti puolustusvoimienomissa tiedoissa ja tiedottamises-sa olisi petrattavaa.

– Meillä oli jo aikaisempia viit-teitä siitä, että tiedonkulku ei oletäydellisessä kunnossa,mutta tutki-mus osoitti että jopa 53 prosenttiaoppilaitoksista ei ole tietoa nyky-päivän palveluksesta ja 60 prosent-tia joukko-osastoista ei ole tietoatunnustamisesta oppilaitoksissa.

Raportissaan Virtanen esittääuseita toimenpide-ehdotuksia.Näitä olisivat ennen kaikkea tie-

Varusmiespalveluksesta hyötyäopintoihin

Grafiikka:

JuusoSalakka

Varusmiespalveluksessa opittujen taitojen hyväksilukemisen hakuprosessi etenee nuoren näkökulmasta tällä tavalla.

16/20118 A

Kuten Albert Einsteinia,on monia muitakin radi-kaaleja ajatuksia hauto-neita tiedemiehiä pidettyomana aikanaan hullui-na. Mutta toisin kuinEinsteinin tapauksessa,ei kaikista hulluista kuo-riudu neroja. Viimeisensadan vuoden aikanaaseteknologian kehityson ollut nopeampaa kuinkoskaan, mutta harha-as-kelilta ei suinkaan olevältytty. Nyt esittelyssäon kolme hyvinkin eri-laista salaista sotilaspro-jektia, joiden tarkoitusoli vallankumouksellis-taa sodankäynti.

Tässä artikkelissa esitel-tävät tiedot perustuvatlukuisista eri lähteistäsaatuihin tietoihin, eikäniiden oikeellisuutta voi-da täysin taata.

Rotta, eli Hitlerinjättimäinen fantasia

Natsi-Saksan insinöörit työsken-telivät toisen maailmansodanaikana jatkuvasti uusien sota-aseiden kehittelyn parissa. Sak-salaiset panssarivaunut ovatjääneet historiaan yksinä sodanteknillisesti kehittyneimmistä jatehokkaimmista aseista. Kor-keatasoinen kalusto olikin mää-rällisesti alivoimaiselle Wehr-machtille onnistumisen edelly-tys. Joskus kuitenkin sota-asei-den tuotekehitys vietiin liianpitkälle.Vuonna 1942 sodanjohto

päätti, että lähitulevaisuudessapanssariosastoilla käytössä ole-vat Tiger I –panssarit tultaisiinkorvaamaan seuraavalla ver-siolla, kuningastiikerillä tule-vien vuosien aikana. Tämä tar-koitti käytännössä parannuksiatiikerin jo valmiiksi erittäin var-teenotettavaan panssarointiinja aseistukseen. Hitlerille ku-ningastiikeri ei kuitenkaan riit-tänyt. Seuraava suunnitteluta-solle asti yltänyt malli oli 180-tonninen PanzerkampfwagenMaus, joka ei koskaan valmistu-nut. Silti jo muutaman kuukau-den kuluttua Hitler päätti, ettäMauskin olisi ollut liian pieni as-kel eteenpäin. Ja niinpä hän an-toi Grote ja Hacker –nimisilleaseministeriön insinööreille teh-täväksi suunnitella tuhannentonnin painoisen supertankin.Prototyyppi kulki nimellä Land-keuzer Ratte, maaristeilijä rot-ta.

Tuhotuntientaktiikka

Tarkoituksena oli tehdä su-pertankista käytännössä tuhou-tumaton. Aseistukseksi kaavail-tiin kahta 280mm laivastotykkiäja lukuisia muita "hieman pie-nempiä" aseita, kuten ilmator-

juntakonekivääri ja 128 milli-metrin kanuuna. Valmiistapanssarivaunusta oli määrä tul-la 35 metriä pitkä, 14 metriä le-veä ja 11 metriä korkea. Pans-sarin paksuudeksi kaavailtiinmassiivista 360 milliä. Jättimäi-nen koko teki prototyyppiver-sioista erittäin epäkäytännölli-siä.Miljoona kiloa terästä tuhosi

lähes tien kuin tien kulkukelvot-tomaksi, eikä Ratte pystynytylittämään siltoja niiden ro-mahtamatta. Myös tarpeeksi te-hokkaan moottorin löytäminenosoittautui ongelmalliseksi.Ratkaisu löytyi jälleen laivasto-kaluston puolelta. Tankissa pää-tettiin käyttää kahta MAN-die-selmoottoria, joiden yhteenlas-kettu teho olisi ollut 17 000 he-vosvoimaa.Panssarivaunua ei koskaan

saatu valmiiksi. Jos se olisi näh-nyt päivänvalon sotatantereel-la, se olisi mitä ilmeisimmin toi-minut jonkinlaisena liikkuvanalinnoituksena. Sellaisen kuvanantaa myös Rattelle kaavailtumiehistökoko – vähintään 20panssarimiestä.Vuoden 1943 loppupuolella

aseteollisuudesta vastannut mi-nisteri Albert Speer keskeyttisuunnitteluprosessin. Salama-sodan isänä tunnettu Heinz Gu-derian totesikin myöhemmin:"Supertankki oli vain Hitlerinjättimäinen fantasia."

PSYOPS - Yhdysvalto-jen psyykikkojoukot

Vietnamin sodan aikana ha-vahduttiin tarpeeseen kehittääuusia tekniikoita, joilla tavallis-ten sotilaiden suorituskykyäpystyttäisiin parantamaan.Apua ei kuitenkaan haettu tree-nioppaista tai uusista varusteis-ta, vaan new age –uskonnoistaja mielen voimasta. Joukoistakulkee maailmalla jonkin verrantarinoita, mutta britannialaisendokumentaristi John Sergeantintutkimukset Jon Ronsonin kir-jassa Vuohia tuijottavat miehetnostivat tarinat psyykikkojou-koista yleisen keskustelun ai-heiksi.PSYOPS-joukkojen tarina al-

koi, kun Vietnamissa palvelluteverstiluutnantti Jim Channonalkoi sodan jälkeen tutkia ar-meijalle uusia taistelukeinoja.Hän huomasi, etteivät normaa-lit yhdysvaltalaissotilaat pysty-neet ampumaan vihollista kohtitaistelutilanteissa – ihmisennormaali psyyke vieroksuu tap-pamista. Siksi monet ampuivattarkoituksella hieman sivuuntai yli. Ainoastaan sodan kovet-tamat tai muuten aggressiivisetyksilöt pystyvät tappamaan il-

man tunnontuskia. Channon us-koi, että itse tiedostamatontavoisi tulevaisuudessa käyttääaseena.Channon vei ideansa armei-

jan johdon kuultavaksi. Yllättä-vää kyllä, kokouksessa päätet-tiin perustaa niin kutsuttu 1.Maailmanpataljoona, jonka joh-tajaksi hänet nimitettiin. Patal-joonaan siirrettiin henkilöitä,jotka olivat todistaneet omaa-vansa psyykkisiä kykyjä tai jon-kinlaista rajatietämystä. Yksiheistä oli Guy Savelli, jonka väi-tettiin pystyvän tappamaanvuohen pelkästään katsomallasitä silmiin.

Teksti:OssianHartig Kuvat&taitto: JuusoSalakka

asekehitys keskari2:RV KESKARIPOHJA 23.9.2011 14:14 Sivu2

16/2011 9

Unelmana supersotilas

Ehkä kuuluisin psyykikkosotilasoli Vietnamissa sotilasuransaaloittanut ja sieltä palkkasoturik-si siirtynyt Michael Echanis. Hänmenetti Vietnamissa vuonna1970 palan pohkeestaan ja osanjalkaterästään ja hänet oli lähe-tettävä kotiin. Lääkärit pitivät ja-lan tulevaisuutta lohduttomana.Viiden vuoden päästä Echanis olikuitenkin jo Yhdysvaltojen johta-va hwa rang do-harrastaja. Ky-seessä on korealainen, hyvin jal-katyöintensiivinen taistelulaji.Ihmeparantumisen lisäksi Echa-

niksen väitettiin kykenevän py-säyttämään oman verenvuotonsaja jähmettämään ihmisiä katseel-laan. Lisäksi hänen on sanottu to-distetusti hypnotisoineen kaksiihmistä kerralla. Mies itse kutsuikykyjään "esoteerisiksi taistelula-jitekniikoiksi". Tarinat Echaniksenkyvyistä kiirivät ja niistä vakuut-tunut silloinen Nicaraguan dik-taattori Anastasio Somoza kutsuihänet opettamaan samat teknii-kat omalla vartiostolleen. Budje-tiksi hän sai viisi miljoonaa dolla-ria. Echanis sai surmansa Nicara-guassa 28-vuotiaana, mutta hä-nen kuolintavastaan on olemassavain toinen toistaan villimpiä teo-rioita.Echaniksen ystävä Pete Brusso

antoi kuolemalle kaikkein toden-näköisimmän ja varsin surkuhu-paisan selityksen. Michaelilla olitapana antaa hänen kykyjäänepäilleille tehtäväksi ajaa ylit-seen Jeepillä. Tämä tietysti toimivain siinä tapauksessa, että kul-jettaja vaistonvaraisesti hidastaaennen maassa makaavaa miestä,jolloin auton liikevoima ei lisää is-

kun kuolettavuutta. Nyt kuiten-kin kuljettaja joko sadistisuut-taan tai ymmärtämättömyyttäänajoi Echanikselle vakavat ruu-miinsisäiset vammat.Yhdysvalloilla on edelleen ole-

massa niin kutsutut PSYOPS-jou-kot, joita tälläkin hetkellä on si-joitettuna muunmuassa Afganis-tanissa. Niiden tehtäviin kuuluukuitenkin pääasiassa tiedotus, -imago ja -propagandatyö. JonRonson kuitenkin esittää kirjas-saan, että osa tässä työssä käyte-tyistä tekniikoista on peräisinMaailmanpataljoonalta.

Rakettireppu

Tieteiselokuvista tuttu raketti-reppu kiehtoi 1900-luvulla mo-nien maiden armeijoiden johdonmieliä. Ajatus pienestä yhdentaistelijan lentolaitteesta kuntuntui jo 1940-luvunkin teknolo-gialla aivan toteutuskelpoiseltaidealta. Ensimmäinen yrittäjä täl-lä saralla oli – kukas muukaankuin – Hitlerin Saksa, joskin Yh-dysvallat seurasi vain muutamanaskeleen perässä.Saksalaiset eivät missään vai-

heessa kaavailleet rakettireppuajokaisen sotilaan välineeksi. Sensijaan sellaisia olisi annettu muu-tamalle pioneerille, jotka niidenavulla olisivat voineet ylittää mii-nakenttiä, vesistöjä ja piikkilan-ka-aitoja. Himmelstürmer Ein-Personen-Fluggerät perustui kah-teen Schmidt sysäysputkimootto-riin, jollaisia käytettiin myös V1-raketeissa. Rakettirepussa käy-tettävä versio oli tietysti huo-mattavasti pienempi.Himmelstürmerin avulla ei kui-

tenkaan pystynyt lentämään,

vaan ilmalennot koostuivat 60metrin hypyistä. Myös pidemmäthypyt olivat mahdollisia, muttane eivät enää olleet samalla ta-valla hallittavissa ja onnetto-muusriski kasvoi eksponentiaali-sesti.Laite käytti hyvin vähän poltto-

ainetta, mutta paljoa ei voitumyöskään kantaa mukana. Sy-säysputkimoottorit tuottavatmyös kovaa melua, joten läheisetvihollisjoukot olisivat varmastikuulleet rakettireppua käyttävänpioneerin pitkän matkan päästä.Toisen maailmansodan jälkeen

yksi Himmelstürmer annettiin yh-dysvaltalaiselle lentokonevalmis-taja Bell Aircraft Corporationille,jonka oli määrä tutkia saksalais-laitetta. Yksikään yhdysvaltalais-pilotti tai -sotilas ei kuitenkaansuostunut vapaaehtoisesti sito-maan itseään kahteen raketti-moottoriin, joten kyseisen tekno-logian tutkiminen päätettiin lo-pettaa.1950-luvun lopulla Yhdysval-

tain asevoimat alkoi osoittaa uut-ta kiinnostusta rakettireppujakohtaan. Suunnittelusta vastasilentoalan yritys Bell Aerosys-tems. Tällä kertaa polttoaineenatoimi vetyperoksidi, joka raketti-repussa tapahtuvan kemiallisenreaktion jälkeen tuli ulos suutti-mesta vesihöyrynä ja happena.Laitteen ensilento nähtiin 20.huhtikuuta 1961. Tutkimusme-nestyksestä huolimatta asevoi-mat eivät innostuneet keksinnös-tä. Sataan metriin rajoittunutkantomatka tarkoitti, että käy-tännön tilanteissa helikopteri oli-si lähes aina parempi ratkaisu.

asekehitys keskari2:RV KESKARIPOHJA 23.9.2011 14:14 Sivu3

16/2011 9

Unelmana supersotilas

Ehkä kuuluisin psyykikkosotilasoli Vietnamissa sotilasuransaaloittanut ja sieltä palkkasoturik-si siirtynyt Michael Echanis. Hänmenetti Vietnamissa vuonna1970 palan pohkeestaan ja osanjalkaterästään ja hänet oli lähe-tettävä kotiin. Lääkärit pitivät ja-lan tulevaisuutta lohduttomana.Viiden vuoden päästä Echanis olikuitenkin jo Yhdysvaltojen johta-va hwa rang do-harrastaja. Ky-seessä on korealainen, hyvin jal-katyöintensiivinen taistelulaji.Ihmeparantumisen lisäksi Echa-

niksen väitettiin kykenevän py-säyttämään oman verenvuotonsaja jähmettämään ihmisiä katseel-laan. Lisäksi hänen on sanottu to-distetusti hypnotisoineen kaksiihmistä kerralla. Mies itse kutsuikykyjään "esoteerisiksi taistelula-jitekniikoiksi". Tarinat Echaniksenkyvyistä kiirivät ja niistä vakuut-tunut silloinen Nicaraguan dik-taattori Anastasio Somoza kutsuihänet opettamaan samat teknii-kat omalla vartiostolleen. Budje-tiksi hän sai viisi miljoonaa dolla-ria. Echanis sai surmansa Nicara-guassa 28-vuotiaana, mutta hä-nen kuolintavastaan on olemassavain toinen toistaan villimpiä teo-rioita.Echaniksen ystävä Pete Brusso

antoi kuolemalle kaikkein toden-näköisimmän ja varsin surkuhu-paisan selityksen. Michaelilla olitapana antaa hänen kykyjäänepäilleille tehtäväksi ajaa ylit-seen Jeepillä. Tämä tietysti toimivain siinä tapauksessa, että kul-jettaja vaistonvaraisesti hidastaaennen maassa makaavaa miestä,jolloin auton liikevoima ei lisää is-

kun kuolettavuutta. Nyt kuiten-kin kuljettaja joko sadistisuut-taan tai ymmärtämättömyyttäänajoi Echanikselle vakavat ruu-miinsisäiset vammat.Yhdysvalloilla on edelleen ole-

massa niin kutsutut PSYOPS-jou-kot, joita tälläkin hetkellä on si-joitettuna muunmuassa Afganis-tanissa. Niiden tehtäviin kuuluukuitenkin pääasiassa tiedotus, -imago ja -propagandatyö. JonRonson kuitenkin esittää kirjas-saan, että osa tässä työssä käyte-tyistä tekniikoista on peräisinMaailmanpataljoonalta.

Rakettireppu

Tieteiselokuvista tuttu raketti-reppu kiehtoi 1900-luvulla mo-nien maiden armeijoiden johdonmieliä. Ajatus pienestä yhdentaistelijan lentolaitteesta kuntuntui jo 1940-luvunkin teknolo-gialla aivan toteutuskelpoiseltaidealta. Ensimmäinen yrittäjä täl-lä saralla oli – kukas muukaankuin – Hitlerin Saksa, joskin Yh-dysvallat seurasi vain muutamanaskeleen perässä.Saksalaiset eivät missään vai-

heessa kaavailleet rakettireppuajokaisen sotilaan välineeksi. Sensijaan sellaisia olisi annettu muu-tamalle pioneerille, jotka niidenavulla olisivat voineet ylittää mii-nakenttiä, vesistöjä ja piikkilan-ka-aitoja. Himmelstürmer Ein-Personen-Fluggerät perustui kah-teen Schmidt sysäysputkimootto-riin, jollaisia käytettiin myös V1-raketeissa. Rakettirepussa käy-tettävä versio oli tietysti huo-mattavasti pienempi.Himmelstürmerin avulla ei kui-

tenkaan pystynyt lentämään,

vaan ilmalennot koostuivat 60metrin hypyistä. Myös pidemmäthypyt olivat mahdollisia, muttane eivät enää olleet samalla ta-valla hallittavissa ja onnetto-muusriski kasvoi eksponentiaali-sesti.Laite käytti hyvin vähän poltto-

ainetta, mutta paljoa ei voitumyöskään kantaa mukana. Sy-säysputkimoottorit tuottavatmyös kovaa melua, joten läheisetvihollisjoukot olisivat varmastikuulleet rakettireppua käyttävänpioneerin pitkän matkan päästä.Toisen maailmansodan jälkeen

yksi Himmelstürmer annettiin yh-dysvaltalaiselle lentokonevalmis-taja Bell Aircraft Corporationille,jonka oli määrä tutkia saksalais-laitetta. Yksikään yhdysvaltalais-pilotti tai -sotilas ei kuitenkaansuostunut vapaaehtoisesti sito-maan itseään kahteen raketti-moottoriin, joten kyseisen tekno-logian tutkiminen päätettiin lo-pettaa.1950-luvun lopulla Yhdysval-

tain asevoimat alkoi osoittaa uut-ta kiinnostusta rakettireppujakohtaan. Suunnittelusta vastasilentoalan yritys Bell Aerosys-tems. Tällä kertaa polttoaineenatoimi vetyperoksidi, joka raketti-repussa tapahtuvan kemiallisenreaktion jälkeen tuli ulos suutti-mesta vesihöyrynä ja happena.Laitteen ensilento nähtiin 20.huhtikuuta 1961. Tutkimusme-nestyksestä huolimatta asevoi-mat eivät innostuneet keksinnös-tä. Sataan metriin rajoittunutkantomatka tarkoitti, että käy-tännön tilanteissa helikopteri oli-si lähes aina parempi ratkaisu.

asekehitys keskari2:RV KESKARIPOHJA 23.9.2011 14:14 Sivu3

16/20118 A

Kuten Albert Einsteinia,on monia muitakin radi-kaaleja ajatuksia hauto-neita tiedemiehiä pidettyomana aikanaan hullui-na. Mutta toisin kuinEinsteinin tapauksessa,ei kaikista hulluista kuo-riudu neroja. Viimeisensadan vuoden aikanaaseteknologian kehityson ollut nopeampaa kuinkoskaan, mutta harha-as-kelilta ei suinkaan olevältytty. Nyt esittelyssäon kolme hyvinkin eri-laista salaista sotilaspro-jektia, joiden tarkoitusoli vallankumouksellis-taa sodankäynti.

Tässä artikkelissa esitel-tävät tiedot perustuvatlukuisista eri lähteistäsaatuihin tietoihin, eikäniiden oikeellisuutta voi-da täysin taata.

Rotta, eli Hitlerinjättimäinen fantasia

Natsi-Saksan insinöörit työsken-telivät toisen maailmansodanaikana jatkuvasti uusien sota-aseiden kehittelyn parissa. Sak-salaiset panssarivaunut ovatjääneet historiaan yksinä sodanteknillisesti kehittyneimmistä jatehokkaimmista aseista. Kor-keatasoinen kalusto olikin mää-rällisesti alivoimaiselle Wehr-machtille onnistumisen edelly-tys. Joskus kuitenkin sota-asei-den tuotekehitys vietiin liianpitkälle.Vuonna 1942 sodanjohto

päätti, että lähitulevaisuudessapanssariosastoilla käytössä ole-vat Tiger I –panssarit tultaisiinkorvaamaan seuraavalla ver-siolla, kuningastiikerillä tule-vien vuosien aikana. Tämä tar-koitti käytännössä parannuksiatiikerin jo valmiiksi erittäin var-teenotettavaan panssarointiinja aseistukseen. Hitlerille ku-ningastiikeri ei kuitenkaan riit-tänyt. Seuraava suunnitteluta-solle asti yltänyt malli oli 180-tonninen PanzerkampfwagenMaus, joka ei koskaan valmistu-nut. Silti jo muutaman kuukau-den kuluttua Hitler päätti, ettäMauskin olisi ollut liian pieni as-kel eteenpäin. Ja niinpä hän an-toi Grote ja Hacker –nimisilleaseministeriön insinööreille teh-täväksi suunnitella tuhannentonnin painoisen supertankin.Prototyyppi kulki nimellä Land-keuzer Ratte, maaristeilijä rot-ta.

Tuhotuntientaktiikka

Tarkoituksena oli tehdä su-pertankista käytännössä tuhou-tumaton. Aseistukseksi kaavail-tiin kahta 280mm laivastotykkiäja lukuisia muita "hieman pie-nempiä" aseita, kuten ilmator-

juntakonekivääri ja 128 milli-metrin kanuuna. Valmiistapanssarivaunusta oli määrä tul-la 35 metriä pitkä, 14 metriä le-veä ja 11 metriä korkea. Pans-sarin paksuudeksi kaavailtiinmassiivista 360 milliä. Jättimäi-nen koko teki prototyyppiver-sioista erittäin epäkäytännölli-siä.Miljoona kiloa terästä tuhosi

lähes tien kuin tien kulkukelvot-tomaksi, eikä Ratte pystynytylittämään siltoja niiden ro-mahtamatta. Myös tarpeeksi te-hokkaan moottorin löytäminenosoittautui ongelmalliseksi.Ratkaisu löytyi jälleen laivasto-kaluston puolelta. Tankissa pää-tettiin käyttää kahta MAN-die-selmoottoria, joiden yhteenlas-kettu teho olisi ollut 17 000 he-vosvoimaa.Panssarivaunua ei koskaan

saatu valmiiksi. Jos se olisi näh-nyt päivänvalon sotatantereel-la, se olisi mitä ilmeisimmin toi-minut jonkinlaisena liikkuvanalinnoituksena. Sellaisen kuvanantaa myös Rattelle kaavailtumiehistökoko – vähintään 20panssarimiestä.Vuoden 1943 loppupuolella

aseteollisuudesta vastannut mi-nisteri Albert Speer keskeyttisuunnitteluprosessin. Salama-sodan isänä tunnettu Heinz Gu-derian totesikin myöhemmin:"Supertankki oli vain Hitlerinjättimäinen fantasia."

PSYOPS - Yhdysvalto-jen psyykikkojoukot

Vietnamin sodan aikana ha-vahduttiin tarpeeseen kehittääuusia tekniikoita, joilla tavallis-ten sotilaiden suorituskykyäpystyttäisiin parantamaan.Apua ei kuitenkaan haettu tree-nioppaista tai uusista varusteis-ta, vaan new age –uskonnoistaja mielen voimasta. Joukoistakulkee maailmalla jonkin verrantarinoita, mutta britannialaisendokumentaristi John Sergeantintutkimukset Jon Ronsonin kir-jassa Vuohia tuijottavat miehetnostivat tarinat psyykikkojou-koista yleisen keskustelun ai-heiksi.PSYOPS-joukkojen tarina al-

koi, kun Vietnamissa palvelluteverstiluutnantti Jim Channonalkoi sodan jälkeen tutkia ar-meijalle uusia taistelukeinoja.Hän huomasi, etteivät normaa-lit yhdysvaltalaissotilaat pysty-neet ampumaan vihollista kohtitaistelutilanteissa – ihmisennormaali psyyke vieroksuu tap-pamista. Siksi monet ampuivattarkoituksella hieman sivuuntai yli. Ainoastaan sodan kovet-tamat tai muuten aggressiivisetyksilöt pystyvät tappamaan il-

man tunnontuskia. Channon us-koi, että itse tiedostamatontavoisi tulevaisuudessa käyttääaseena.Channon vei ideansa armei-

jan johdon kuultavaksi. Yllättä-vää kyllä, kokouksessa päätet-tiin perustaa niin kutsuttu 1.Maailmanpataljoona, jonka joh-tajaksi hänet nimitettiin. Patal-joonaan siirrettiin henkilöitä,jotka olivat todistaneet omaa-vansa psyykkisiä kykyjä tai jon-kinlaista rajatietämystä. Yksiheistä oli Guy Savelli, jonka väi-tettiin pystyvän tappamaanvuohen pelkästään katsomallasitä silmiin.

Teksti:OssianHartig Kuvat&taitto: JuusoSalakka

asekehitys keskari2:RV KESKARIPOHJA 23.9.2011 14:14 Sivu2

16/2011 9

Unelmana supersotilas

Ehkä kuuluisin psyykikkosotilasoli Vietnamissa sotilasuransaaloittanut ja sieltä palkkasoturik-si siirtynyt Michael Echanis. Hänmenetti Vietnamissa vuonna1970 palan pohkeestaan ja osanjalkaterästään ja hänet oli lähe-tettävä kotiin. Lääkärit pitivät ja-lan tulevaisuutta lohduttomana.Viiden vuoden päästä Echanis olikuitenkin jo Yhdysvaltojen johta-va hwa rang do-harrastaja. Ky-seessä on korealainen, hyvin jal-katyöintensiivinen taistelulaji.Ihmeparantumisen lisäksi Echa-

niksen väitettiin kykenevän py-säyttämään oman verenvuotonsaja jähmettämään ihmisiä katseel-laan. Lisäksi hänen on sanottu to-distetusti hypnotisoineen kaksiihmistä kerralla. Mies itse kutsuikykyjään "esoteerisiksi taistelula-jitekniikoiksi". Tarinat Echaniksenkyvyistä kiirivät ja niistä vakuut-tunut silloinen Nicaraguan dik-taattori Anastasio Somoza kutsuihänet opettamaan samat teknii-kat omalla vartiostolleen. Budje-tiksi hän sai viisi miljoonaa dolla-ria. Echanis sai surmansa Nicara-guassa 28-vuotiaana, mutta hä-nen kuolintavastaan on olemassavain toinen toistaan villimpiä teo-rioita.Echaniksen ystävä Pete Brusso

antoi kuolemalle kaikkein toden-näköisimmän ja varsin surkuhu-paisan selityksen. Michaelilla olitapana antaa hänen kykyjäänepäilleille tehtäväksi ajaa ylit-seen Jeepillä. Tämä tietysti toimivain siinä tapauksessa, että kul-jettaja vaistonvaraisesti hidastaaennen maassa makaavaa miestä,jolloin auton liikevoima ei lisää is-

kun kuolettavuutta. Nyt kuiten-kin kuljettaja joko sadistisuut-taan tai ymmärtämättömyyttäänajoi Echanikselle vakavat ruu-miinsisäiset vammat.Yhdysvalloilla on edelleen ole-

massa niin kutsutut PSYOPS-jou-kot, joita tälläkin hetkellä on si-joitettuna muunmuassa Afganis-tanissa. Niiden tehtäviin kuuluukuitenkin pääasiassa tiedotus, -imago ja -propagandatyö. JonRonson kuitenkin esittää kirjas-saan, että osa tässä työssä käyte-tyistä tekniikoista on peräisinMaailmanpataljoonalta.

Rakettireppu

Tieteiselokuvista tuttu raketti-reppu kiehtoi 1900-luvulla mo-nien maiden armeijoiden johdonmieliä. Ajatus pienestä yhdentaistelijan lentolaitteesta kuntuntui jo 1940-luvunkin teknolo-gialla aivan toteutuskelpoiseltaidealta. Ensimmäinen yrittäjä täl-lä saralla oli – kukas muukaankuin – Hitlerin Saksa, joskin Yh-dysvallat seurasi vain muutamanaskeleen perässä.Saksalaiset eivät missään vai-

heessa kaavailleet rakettireppuajokaisen sotilaan välineeksi. Sensijaan sellaisia olisi annettu muu-tamalle pioneerille, jotka niidenavulla olisivat voineet ylittää mii-nakenttiä, vesistöjä ja piikkilan-ka-aitoja. Himmelstürmer Ein-Personen-Fluggerät perustui kah-teen Schmidt sysäysputkimootto-riin, jollaisia käytettiin myös V1-raketeissa. Rakettirepussa käy-tettävä versio oli tietysti huo-mattavasti pienempi.Himmelstürmerin avulla ei kui-

tenkaan pystynyt lentämään,

vaan ilmalennot koostuivat 60metrin hypyistä. Myös pidemmäthypyt olivat mahdollisia, muttane eivät enää olleet samalla ta-valla hallittavissa ja onnetto-muusriski kasvoi eksponentiaali-sesti.Laite käytti hyvin vähän poltto-

ainetta, mutta paljoa ei voitumyöskään kantaa mukana. Sy-säysputkimoottorit tuottavatmyös kovaa melua, joten läheisetvihollisjoukot olisivat varmastikuulleet rakettireppua käyttävänpioneerin pitkän matkan päästä.Toisen maailmansodan jälkeen

yksi Himmelstürmer annettiin yh-dysvaltalaiselle lentokonevalmis-taja Bell Aircraft Corporationille,jonka oli määrä tutkia saksalais-laitetta. Yksikään yhdysvaltalais-pilotti tai -sotilas ei kuitenkaansuostunut vapaaehtoisesti sito-maan itseään kahteen raketti-moottoriin, joten kyseisen tekno-logian tutkiminen päätettiin lo-pettaa.1950-luvun lopulla Yhdysval-

tain asevoimat alkoi osoittaa uut-ta kiinnostusta rakettireppujakohtaan. Suunnittelusta vastasilentoalan yritys Bell Aerosys-tems. Tällä kertaa polttoaineenatoimi vetyperoksidi, joka raketti-repussa tapahtuvan kemiallisenreaktion jälkeen tuli ulos suutti-mesta vesihöyrynä ja happena.Laitteen ensilento nähtiin 20.huhtikuuta 1961. Tutkimusme-nestyksestä huolimatta asevoi-mat eivät innostuneet keksinnös-tä. Sataan metriin rajoittunutkantomatka tarkoitti, että käy-tännön tilanteissa helikopteri oli-si lähes aina parempi ratkaisu.

asekehitys keskari2:RV KESKARIPOHJA 23.9.2011 14:14 Sivu3

16/2011 9

Unelmana supersotilas

Ehkä kuuluisin psyykikkosotilasoli Vietnamissa sotilasuransaaloittanut ja sieltä palkkasoturik-si siirtynyt Michael Echanis. Hänmenetti Vietnamissa vuonna1970 palan pohkeestaan ja osanjalkaterästään ja hänet oli lähe-tettävä kotiin. Lääkärit pitivät ja-lan tulevaisuutta lohduttomana.Viiden vuoden päästä Echanis olikuitenkin jo Yhdysvaltojen johta-va hwa rang do-harrastaja. Ky-seessä on korealainen, hyvin jal-katyöintensiivinen taistelulaji.Ihmeparantumisen lisäksi Echa-

niksen väitettiin kykenevän py-säyttämään oman verenvuotonsaja jähmettämään ihmisiä katseel-laan. Lisäksi hänen on sanottu to-distetusti hypnotisoineen kaksiihmistä kerralla. Mies itse kutsuikykyjään "esoteerisiksi taistelula-jitekniikoiksi". Tarinat Echaniksenkyvyistä kiirivät ja niistä vakuut-tunut silloinen Nicaraguan dik-taattori Anastasio Somoza kutsuihänet opettamaan samat teknii-kat omalla vartiostolleen. Budje-tiksi hän sai viisi miljoonaa dolla-ria. Echanis sai surmansa Nicara-guassa 28-vuotiaana, mutta hä-nen kuolintavastaan on olemassavain toinen toistaan villimpiä teo-rioita.Echaniksen ystävä Pete Brusso

antoi kuolemalle kaikkein toden-näköisimmän ja varsin surkuhu-paisan selityksen. Michaelilla olitapana antaa hänen kykyjäänepäilleille tehtäväksi ajaa ylit-seen Jeepillä. Tämä tietysti toimivain siinä tapauksessa, että kul-jettaja vaistonvaraisesti hidastaaennen maassa makaavaa miestä,jolloin auton liikevoima ei lisää is-

kun kuolettavuutta. Nyt kuiten-kin kuljettaja joko sadistisuut-taan tai ymmärtämättömyyttäänajoi Echanikselle vakavat ruu-miinsisäiset vammat.Yhdysvalloilla on edelleen ole-

massa niin kutsutut PSYOPS-jou-kot, joita tälläkin hetkellä on si-joitettuna muunmuassa Afganis-tanissa. Niiden tehtäviin kuuluukuitenkin pääasiassa tiedotus, -imago ja -propagandatyö. JonRonson kuitenkin esittää kirjas-saan, että osa tässä työssä käyte-tyistä tekniikoista on peräisinMaailmanpataljoonalta.

Rakettireppu

Tieteiselokuvista tuttu raketti-reppu kiehtoi 1900-luvulla mo-nien maiden armeijoiden johdonmieliä. Ajatus pienestä yhdentaistelijan lentolaitteesta kuntuntui jo 1940-luvunkin teknolo-gialla aivan toteutuskelpoiseltaidealta. Ensimmäinen yrittäjä täl-lä saralla oli – kukas muukaankuin – Hitlerin Saksa, joskin Yh-dysvallat seurasi vain muutamanaskeleen perässä.Saksalaiset eivät missään vai-

heessa kaavailleet rakettireppuajokaisen sotilaan välineeksi. Sensijaan sellaisia olisi annettu muu-tamalle pioneerille, jotka niidenavulla olisivat voineet ylittää mii-nakenttiä, vesistöjä ja piikkilan-ka-aitoja. Himmelstürmer Ein-Personen-Fluggerät perustui kah-teen Schmidt sysäysputkimootto-riin, jollaisia käytettiin myös V1-raketeissa. Rakettirepussa käy-tettävä versio oli tietysti huo-mattavasti pienempi.Himmelstürmerin avulla ei kui-

tenkaan pystynyt lentämään,

vaan ilmalennot koostuivat 60metrin hypyistä. Myös pidemmäthypyt olivat mahdollisia, muttane eivät enää olleet samalla ta-valla hallittavissa ja onnetto-muusriski kasvoi eksponentiaali-sesti.Laite käytti hyvin vähän poltto-

ainetta, mutta paljoa ei voitumyöskään kantaa mukana. Sy-säysputkimoottorit tuottavatmyös kovaa melua, joten läheisetvihollisjoukot olisivat varmastikuulleet rakettireppua käyttävänpioneerin pitkän matkan päästä.Toisen maailmansodan jälkeen

yksi Himmelstürmer annettiin yh-dysvaltalaiselle lentokonevalmis-taja Bell Aircraft Corporationille,jonka oli määrä tutkia saksalais-laitetta. Yksikään yhdysvaltalais-pilotti tai -sotilas ei kuitenkaansuostunut vapaaehtoisesti sito-maan itseään kahteen raketti-moottoriin, joten kyseisen tekno-logian tutkiminen päätettiin lo-pettaa.1950-luvun lopulla Yhdysval-

tain asevoimat alkoi osoittaa uut-ta kiinnostusta rakettireppujakohtaan. Suunnittelusta vastasilentoalan yritys Bell Aerosys-tems. Tällä kertaa polttoaineenatoimi vetyperoksidi, joka raketti-repussa tapahtuvan kemiallisenreaktion jälkeen tuli ulos suutti-mesta vesihöyrynä ja happena.Laitteen ensilento nähtiin 20.huhtikuuta 1961. Tutkimusme-nestyksestä huolimatta asevoi-mat eivät innostuneet keksinnös-tä. Sataan metriin rajoittunutkantomatka tarkoitti, että käy-tännön tilanteissa helikopteri oli-si lähes aina parempi ratkaisu.

asekehitys keskari2:RV KESKARIPOHJA 23.9.2011 14:14 Sivu3

Isoja festivaaleja jamiljoonia Youtube-toistoja. Standup -komiikka on noussut huipulle.

- Ei tarvii jännittää yhtään, me ollaan täällä.- Joo, ei mitään syytä olla hermostunut.Lavalle astelee tottuneesti kaksi miestä mikrofoneineen.

ViisipäiväisenHelsinki Comedy Festivalin toisena iltana Apol-lo Live Clubin rivit ovat muutamaa yksittäistä penkkiä lu-kuunottamatta täynnä. Illan esiintyjät Sami Hedberg jaNi-ko Kivelä saavat yleisön nauramaan jo kävellessään sisään.Stand up -komiikka on illan sana.Eikä vain tämän illan: muutamassa vuodessa se on Suo-

messa noussut maan alta jokaisen tuntemaksi ilmiöksi.- Alussa se oli sellaista, että kun tuli baariin keikalle, piti

kertoa baarimikolle mistä oikein on kyse. Porukka katsoivaan jalkapalloa telkkarista, koomikko Sami Hedberg muis-telee.- Nykyään myydään isoja esityksiä loppuun ja stand up -

festivaaleja järjestetään jokaisessa vähänkin isommassakaupungissa.Hedberg on myös yrittäjä ja Helsinki Comedy Festivalin

järjestäjä. Hän on ollut alalla vuodesta 2005, jolloin standup oli jo kymmenisen maanalaisen vuoden jälkeen nosta-massa päätään: Hedbergin ensimmäinen esiintyminen oliSubTv:n Get up, stand up -kilpailussa, jonka hän kaiken li-säksi voitti. Myös Apollon keikan toinen esiintyjä Niko Kive-lä on tehnyt useamman vuoden stand upia.- Kyllä se on ihan järjettömiin mittoihin mennyt. Esimer-

kiksi Youtube-videoita mun esiintymisistä on katsottu yh-teensä yli 8,5 miljoonaa kertaa, Hedberg ihmettelee.

Värikkäitä tarinoita

Koomikko seisoo lavalla ja puhuumikrofoniin. Yleisö nau-raa ja taputtaa. Mistä stand upissa on oikein kyse? Onko sevain vitsien kertomista lavalla?- Ei stand upilla ole mitään tekemistä vitsien kanssa. Kyse

on oikeastaan vain tarinoiden kertomisesta ja niiden värit-tämisestä. Usein mulle tullaan sanomaan, että kerro heivitsi. En mä osaa yhtäkään vitsiä, Hedberg nauraa.- Itse esimerkiksi teen mikrofonin avulla paljon äänite-

hosteita korostamaan tilanteita, hän valaisee.Ylipäätään stand up on varsin vapaa komiikan muoto.- Periaatteessa stand upissa ei ole mitään sääntöjä, kun-

han esiintyy suoraan yleisölle. Pääosassa lavalla on vainmies ja mikrofoni. Tai nainen ja mikrofoni, hän lisää no-peasti.- Yleisö on myös tärkeässä osassa. Stand up on tavallaan

keskustelua yleisön kanssa.Hedberg itse juttelee paljon suoraan yksittäisille katsojil-

le. Vuorovaikutus yleisön kanssa onkin olennainen osa hä-nen esiintymistään. Tärkeää on saada katsojat tuntemaanolonsa vapautuneeksi.- Se on joskus vaikeaa, kun suomalaiset ovat niin hiljaista

kansaa.Mullakinmeni kolme vuotta ennen kun uskalsin pu-hua yleisölle.

“En mä osaayhtäkään vitsiä”

Hedberg kertookin pienten keikkojen olevan juuri sen ta-kia parempia kuin suuret areenaesiintymiset.- Parhaita ovat sadan, kahdensadan katsojan keikat. Sil-

loin tunnelma vapautuu, yleisö on paremminmukana. Aree-nakeikoilla on todella vaikea saada kontakti yleisöön.Myös muita elementtejä on Hedbergin mukaan mahdol-

lista liittää show'hun. Esimerkiksi musiikkia: sekä Hedber-gillä että Kivelällä on akustinen kitara jalustalla takanaanApollossa. Show'n loppuun he esittävät rakkauslaulun ylei-sössä olevalle pariskunnalle. Eikä liene yllätys, ettei kysees-sä ole kovin perinteinen kitaraballadi.-Mullemusiikki on henkilökohtaisesti todella tärkeä juttu.

Olen 18-vuotiaasta lähtien soittanut kitaraa ihan omaksiilokseni. Jos saamusiikin toimimaan osana settiä, niin ei sii-nä mitään. Koska mitään sääntöjä stand upissa ei sillä ta-valla tosiaan ole, Hedberg pohtii.

Päämääränä viihdyttää

Poliisit.Mopoautot. Järjestelmäasiantuntijat. Liito-oravat.Juttujen aiheetmuuttuvat jatkuvasti, noudattaen tiettyä,

joskin sumeahkoa, logiikkaa. Kivelä ja Hedberg tuntuvat pu-huvan, mitä mieleen tulee. Kuinka pitkälle jutut ovat kirjoi-tettuja? Mikä on improvisaation osuus stand upissa?- Kyllä ne on aika pitkälle kirjoitettuja juttuja. Esitysten on

tarkoituskin näyttää improvisoiduilta, Hedberg kertoo.- Aluksi mä kirjoitin kaikki jutut ja opettelin ne sanasta sa-

naan. Nyt se menee enemmän ideatasolla: kirjoitan muis-tiin sellaisia asioita, mistä haluan puhua.Hedberg käsittelee komiikassaan laajasti erilaisia aiheita.

On kuitenkin asioita joita hän ei halua jutuissaan kosketel-la.- Liian rasistiset jutut, yhteiskunnalliset aiheet, uskonto…

Tuollaisia yritän välttää.Keikalla puhuttiin univormupukuisista miehistä, mutta

toimittajan lienee turha kysyämitään inttiaiheista läppää?Missä Hedberg itse suoritti varusmiespalveluksensa?- Santahaminassa. Liittyy tähän sellainen hauska yksityis-

kohta, että mä olin 1. rykmentin 1. jääkärikomppanian 1.joukkueen 1. ryhmän ensimmäinenmies. Tai oikeastaanmäolin toinen mies. Sehän onkin hauskempi niin!

17/2011 15VAPAALLA

Standup15_retro:RV POHJA s. 15 26.9.2011 07:30 Sivu1

Helsingin keskustaan on juurinoussut uusi kallisMusiikkitalo.Syksyn ohjelmistot ovat pyöräh-täneet käyntiin niin oopperassa,baletissa kuin teatterissakin.Korkeakulttuurillamenee kovaajamyös ennakkoluuloton varus-mies on oikeutettu nauttimaantarjonnasta. Ruotuväki testasineljän toimittajan voimin, mi-ten tämä onnistuu – vai onnis-tuuko?

Varusmies baletissa

Pukeutuminen Oopperata-lon aulassa on siistiä, mutta ko-meita smokkeja tai loisteliaitailtapukuja ei näy. Silti olo onhieman orpo jättäessä M-05-maastopuvun takkia narik-kaan. Baletti on alkamassa.

Veren häät & Scheherazadeon kaksoisesitys, jota Kansallis-oopperan nettisivut suosittele-vat yli 10-vuotiaille. Tuohonhaarukkaan mahtuvat myös va-rusmiehet. Ennen valojen pi-menemistä on syytä selailla oh-jelmaa, joka tosin maksaa yli-määräiset kuusi euroa.Heti esi-tyksen alettua huomaa, ettei il-man ohjelmassa kerrottuja tari-noita tanssijoiden rooleista ei-kä tapahtumista saisi mitäänkäsitystä.

Kuitenkin baletissa on kokoajan jotain seurattavaa ensiker-talaisellekin.Kun tietää tarinan,pitää yrittää pysyä kärryillä sii-tä mitä tapahtuu. Liikkeet ovattanssia tuntemattomalle ek-soottisen näköisiä, ja musiikkiluo tarinalle kiehtovan taustan.

Kansallisoopperan tiedotus-päällikkö Heidi Almi suositte-lee varusmiehille marraskuussaohjelmistoon palaavaa balettiaDon Quijote.

- Siinä miestanssijat tekevättemppuja, joihin ei varusmies-kään pystyisi ihan kylmiltään,Almi sanoo.

Varusmiehet saavat samatalennukset kuin opiskelijat.Esityspäivinä lipun saa kymmenellä eurolla ja muutenpuoleen hintaan alkuperäises-tä. Vaikka baletti sopii tuskinjokaiselle, on se silti suositelta-va kokemus. Tietenkin myösballerinojen kauneutta on mie-lekästä ihastella.

Taneli Urmas

Varusmies oopperassa

Olen kerran aikaisemmin ol-lut Kansallisoopperassa ja sil-loinkin katsomassa balettia.Kansallisoopperan päädrama-turgi Juhani Koivisto suositte-

lee minulle Carmenia. Hän ku-vailee tätä maailman esitetyintäoopperaa vauhdikkaaksi, kiin-nostavaksi ja tarinaltaan sel-keäksi.

Georges Bizet'n säveltämäooppera vuodelta 1875 paljas-tuu vaikuttavaksi elämykseksi.Se kertoo soti-laista ja rak-kaudesta elitematiikal-taan sopii hy-vin varusmie-helle. Par-haimmillaanlavalla tuntuuolevan yli vii-sikymmentänäyttelijää jalavastus onkuin elokuvis-ta.

Carmenin musiikki on niinlevinnyttä,että sen tunnistaa jo-kainen, vaikkei olisi ikinä oop-perassa käynytkään. Näin kävimyös minulle. Jotain Carmenis-ta myös kertoo, että kun jatko-sodan aikana kesällä 1943 vie-tiin ooppera rintamalle, esitet-tiin sotilaille juuri Carmenia.

Ellei Carmenia ehdi käydäkatsomassa, suosittelee päädra-maturgi Koivisto varusmiehilleerityisesti 4. marraskuuta ensi-iltaan tulevaa DoctorAtomicia.Ooppera kertoo ensimmäisenatomipommin rakentamisesta.

Mikko Virta

Varusmies klassisenmusiikin konsertissa

Moni kanssamatkustaja eiseuraa minua Kallion ratikastauuteen Musiikkitaloon. Pikku-lauantaille sijoittuva klassisenmusiikin konsertti ei ole näkö-jään saanut perinteisen työläis-kaupunginosan asujaimistoa in-nostumaan. Muuten väkeä onsaapunut paikalle yllättävänpaljon. Leif Segerstamin johta-ma Helsingin kaupungin orkes-teri kiehtoo selvästi klassisenmusiikin ystäviä.

Musiikkitalon puitteet ovatkomeat; varsinkin sisäpuoleltarakennus on todella kaunis. Eivain tekisi mieli ajatella mitäVR:n vanhat makasiinit tiel-tään jyrännyt korkeakulttuuri-pesäke on tullut maksamaan.

Mitä itse musiikkiin tulee, sii-tä on vaikea saada otetta. Tokitäysi sinfoniaorkesteri kuulos-taa paikoin mahtavalta löytäes-sään kauniin melodian. Kuiten-kin jatkuvat temmon ja sävella-jin muutokset lähinnä häiritse-vät musiikin kuuntelua. Kuu-

lostaa kuin musiikki olisi tehtytieten tahtoen vaikeaksi seura-ta.

Uusi musiikkitalo on käymi-sen arvoinen paikka ihan jomahtavan tilansa vuoksi, eikämusiikkikaan täysin kestämä-töntä ole. Parin tunnin mittai-sen esityksen loppupuolella sitävain alkaa väkisinkin vilkuillakelloaan.

Roope Luokkamäki

Varusmiesteatterissa

Istun Kan-sallisteatterinkatsomossaselvästi nuo-rimpana javielä selvem-min ainoanakurkkusalaat-tiin pukeutu-neena katsoja-na. Lavalla

pyörii Samuel Beckettin klas-sikkonäytelmä Godota odotta-essa, jossa kaksi miestä odotta-vat loputtomasti salaperäisenGodot-nimisen herran saapu-mista, joka ei kuitenkaankoskaan saavu.

Miesten kaksin-puhelu ailahte-

lee hilpeydestä pelkoon, laulus-ta kärsimykseen ja toivostaepätoivoon. Varusmiehen sil-millä näytelmää katsoessanipystyn samaistamaan näidenmiesten epätoivoisen odottami-sen intissä aina läsnä olevaan,turhalta ja loputtomalta tuntu-vaan odottamiseen. Näytelmäsaa lohduttautumaan ajatuksel-la, että, toisin kuin Godot, TJ 0tulee vielä jonain päivänä.

Äidinkielen, kirjallisuuden jateatteri-ilmaisun opettaja SatuKiiskinen näkee muitakin yhtä-läisyyksiä armeijan ja teatterinvälillä.

- Armeija on yhteisöllinenpaikka, jossa ihmiset toimivatkoko ajan kimpassa ja tarkoi-tuksena on olla eräänlainenensemble.Teatterin tekemises-sä samanlainen yhteisöllisyysnäkyy, kun on pakko toimiayhdessä, sietää toisia ja myösomia tunnetilojaan. Teatterintäytyisi tuottaa tunnekoke-mus, jossa ihminen vapautuuhankalista tunteista tarinankautta.Tunne-elämän käsitte-

ly on tärkeää kaikille ihmisille,myös varusmiehille. Raskaanpalveluksen aikana teatteri ta-joaa myös rentouttavaa viihdy-kettä.

Sakari Nuuttila

18/2011 15VAPAALLA

”Baletissa mies-tanssijat tekevättemppuja, joihinei varusmieskäänpystyisi ihan kyl-

miltään.”

Korkeakulttuurija varusmies

Korkeakulttuurin seuraaminen päivärahoillaei ole aina halpaa,mutta täysinmahdollista.

- Kansallisoopperan lippujen hinnat vaihtelevat välillä14-95 euroa. Varusmiesalennus on 50 %. Esityspäivänälunastetut liput varusmies saa lähes poikkeuksetta 10eurolla.-Musiikkitalossa on paljon erilaisia tapahtumia,muttaklassistamusiikkia pääsee seuraamaan noin 6-20 euronbudjetilla.- Kansallisteatterin liput varusmiesalennuksella vaihtele-vat välillä 12-18 euroa.- Esitysajat ovat usein ilta-aikaan,mutta iltavapailla esi-tyksiä ei oikein ennätä seuraamaan. Liput kannattaakinvarata viikonlopulle.- Pukeutuminen on siistiä,muttei loisteliasta. Yleisinyhdistelmä on puvuntakki, kauluspaita ja ehkä kravatti,muttamyös farkkuja näkee.Maastopukukaan ei kerääkauheasti arvostelevia katseita.

Ulkoasu: Juuso Salakka

RV18-15:RV POHJA s. 15 5.10.2011 09:48 Sivu1

Taivaiden herruudesta on taisteltumiltei Wrightin veljesten lennokkienensiliidoista lähtien. Ensimmäisessäja toisessa maailmansodassa hallit-sivat potkurikoneet, toisen maail-mansodan lopussa alkoi häämöttääjo toisenlainen tulevaisuus.

Natsit kehittivät ensimmäisensuihkuhävittäjän

Saksalaiset kehittivät toisen maailmanso-dan lopulla maailman ensimmäisen suihku-hävittäjän, Messerschmitt Me 262:n, muttabritit olivat vain vähän jäljessä omalla GlosterMeteor –koneellaan. Kumpikaan koneista eikuitenkaan ehtinyt merkittävästi vaikuttaasodan lopputulokseen. Suihkuhävittäjien ke-hitys alkoi toden teolla ja kiihtyi huippuunsakylmän sodan aikana.Ensin painopiste oli no-peudessa ja lähinnä pommikoneiden torjun-nassa, mutta myöhemmin alettiin painottaaketteryyttä ja ilmaherruuteen tähtäävää hä-vittäjien välistä lähitaistelua. Kylmän sodanlopulla esiin nousivat häiveominaisuudet.

Suihkuhävittäjiä käytettiin ensi kertaa laa-jamittaisesti Korean sodassa vuosina 1950-1953. Ensimmäiset suihkuhävittäjät olivat lä-hinnä toisen maailmansodan potkurikonei-

den päivitettyjä versioita. Ne eivät yltäneetvielä yliääninopeuksiin, vaikka potkurikonei-ta nopeampia olivatkin, ja niiden aseistukses-sa konetykkeineen ja konekivääreineen ei ol-lut mitään mullistavaa. Tämän aikakaudenkoneita ovat esimerkiksi neuvostoliittolainenMiG-15 sekä yhdysvaltalainen F-86.

Tavoitteena ydinuhkan torjuminenKylmän sodan ensimmäisinä vuosikymmeni-nä sekä itä että länsi kehittivät suihkuhävittä-jiään torjumaan vihollisen ydinpommilastissaolevia nopeita strategisia pommikoneita.Ominaisuuksissa keskityttiin nopeuteen janousukykyyn, ja koneet olivat raskaita jakömpelöitä. Aerodynamiikan kehittymisenmyötä esimerkiksi 1950-luvulla palveluskäyt-töön otetut MiG-19 ja Dassault Mirage III yl-sivät jo vaakalennossa yliääninopeuksiin. Il-mamaalien tuhoamisessa otettiin käyttöönYhdysvaltojen kehittämä maaliin hakeutuvaSidewinder-ohjus.

Vietnammuistuttilähitaistelun merkityksestäVietnamin sodan pommitusoperaatio RollingThunderin aikana Yhdysvallat havahtui huo-maamaan pommittajien torjumiseen tarkoi-tettujen hävittäjien puutteet. Pohjois-Vietna-min armeijalla oli käytössään neuvostoval-misteisia Korean sodan Mig-15:sta kehitetty-jä MiG-17 -aliäänikoneita, jotka osoittautui-

vat tehokkaiksi USA:n kehittyneempiä F-4Phantom II –sekä F-104 Starfighter –koneitavastaan. MiG-17 oli aseistettu konetykillä, jo-ka esimerkiksi F-4 –koneesta oli jätetty poistarpeettomana. MiG-17 oli ketterä ja pieni-kokoisena vaikea havaita, ja se onnistuikinusein häiritsemään amerikkalaiskoneita pa-kottaen ne pudottamaan pommilastinsa etu-ajassa. Rolling Thunderin aikana myös pudo-tettiin 55 amerikkalaishävittäjää, Pohjois-Vietnamin menettäessä 120 konetta.

Vietnamin sodan opetusten myötä 1970 –ja1980-luvuilla otettiin käyttöön uusi hävittäjä-sukupolvi, jota edustavat muun muassa län-nen F-15, F-16 ja F-18 –hävittäjät sekä Neu-vostoliiton MiG-29 ja Su-27 –koneet. Kette-ryyteen ja lähitaisteluominaisuuksiin kiinni-tettiin uudelleen huomiota, ja konetykki tekipaluun hävittäjien aseistukseen. Selkeä muu-tos oli myös kahden moottorin käyttö aiem-man yhden sijaan. Näitä konemalleja on käy-tössä asevoimilla ympäri maailman yhä vielä-kin, vaikka niitä onkin esimerkiksi aseistuk-sen osalta aika ajoin päivitetty. Myös Suomenpuolustusvoimat käyttää 700 miljoonaa euroaF-18 Hornet –koneidensa päivitykseen, edel-linen päivitys viime vuosikymmenellä maksoi325 miljoonaa euroa.

Hävittäjäkehityksen tämän hetken kärkeäon amerikkalainen F-22 Raptor, jonka suun-nittelu aloitettiin jo kylmän sodan vuosina Seon niin sanottu häivehävittäjä, eli se näkyyhuonosti tutkassa.Toisin kuin edeltäjänsä, yl-tää se yliääninopeuksiin ilman jälkipolttimenkäyttöä. Hävittäjän moottorien suihkuvir-

tausta pystytään myös suuntaamaan 20 astet-ta ylös tai alas, mikä tekee siitä erittäin kette-rän. F-22 Raptor lensi ensilentonsa vuonna1997, palveluskäyttöön se otettiin 2005.

Hävittäjien hinnatkohoamassa taivaisiin

Monille on tuttu tietotekniikassa ainakin tä-hän päivään asti pätenyt Mooren laki. Se en-nustaa tietokoneiden laskentatehon kaksin-kertaistuvan noin kahden vuoden välein, mi-kä laskee tehokkaasti tietokoneiden hintoja.The Economist -talouslehti tuo kuitenkinesiin taivaalla vallitsevan toisenlaisen lain-alaisuuden, jonka osoittaa pitkään ilmailu-teollisuudessa työskennellyt Norman R. Au-gustine vuonna 1983 julkaistussa teoksessaAugustine’s laws.

HÄVITTÄJIÄVIIDESSÄSUKUPOLVESSA

Ulkoasu: Juuso Salakka Teksti: Eero Nurmi

19/20118 H

Ha?vitta?ja?keskari:RV KESKARIPOHJA 14.10.2011 08:55 Sivu2

Taivaiden herruudesta on taisteltumiltei Wrightin veljesten lennokkienensiliidoista lähtien. Ensimmäisessäja toisessa maailmansodassa hallit-sivat potkurikoneet, toisen maail-mansodan lopussa alkoi häämöttääjo toisenlainen tulevaisuus.

Natsit kehittivät ensimmäisensuihkuhävittäjän

Saksalaiset kehittivät toisen maailmanso-dan lopulla maailman ensimmäisen suihku-hävittäjän, Messerschmitt Me 262:n, muttabritit olivat vain vähän jäljessä omalla GlosterMeteor –koneellaan. Kumpikaan koneista eikuitenkaan ehtinyt merkittävästi vaikuttaasodan lopputulokseen. Suihkuhävittäjien ke-hitys alkoi toden teolla ja kiihtyi huippuunsakylmän sodan aikana.Ensin painopiste oli no-peudessa ja lähinnä pommikoneiden torjun-nassa, mutta myöhemmin alettiin painottaaketteryyttä ja ilmaherruuteen tähtäävää hä-vittäjien välistä lähitaistelua. Kylmän sodanlopulla esiin nousivat häiveominaisuudet.

Suihkuhävittäjiä käytettiin ensi kertaa laa-jamittaisesti Korean sodassa vuosina 1950-1953. Ensimmäiset suihkuhävittäjät olivat lä-hinnä toisen maailmansodan potkurikonei-

den päivitettyjä versioita. Ne eivät yltäneetvielä yliääninopeuksiin, vaikka potkurikonei-ta nopeampia olivatkin, ja niiden aseistukses-sa konetykkeineen ja konekivääreineen ei ol-lut mitään mullistavaa. Tämän aikakaudenkoneita ovat esimerkiksi neuvostoliittolainenMiG-15 sekä yhdysvaltalainen F-86.

Tavoitteena ydinuhkan torjuminenKylmän sodan ensimmäisinä vuosikymmeni-nä sekä itä että länsi kehittivät suihkuhävittä-jiään torjumaan vihollisen ydinpommilastissaolevia nopeita strategisia pommikoneita.Ominaisuuksissa keskityttiin nopeuteen janousukykyyn, ja koneet olivat raskaita jakömpelöitä. Aerodynamiikan kehittymisenmyötä esimerkiksi 1950-luvulla palveluskäyt-töön otetut MiG-19 ja Dassault Mirage III yl-sivät jo vaakalennossa yliääninopeuksiin. Il-mamaalien tuhoamisessa otettiin käyttöönYhdysvaltojen kehittämä maaliin hakeutuvaSidewinder-ohjus.

Vietnammuistuttilähitaistelun merkityksestäVietnamin sodan pommitusoperaatio RollingThunderin aikana Yhdysvallat havahtui huo-maamaan pommittajien torjumiseen tarkoi-tettujen hävittäjien puutteet. Pohjois-Vietna-min armeijalla oli käytössään neuvostoval-misteisia Korean sodan Mig-15:sta kehitetty-jä MiG-17 -aliäänikoneita, jotka osoittautui-

vat tehokkaiksi USA:n kehittyneempiä F-4Phantom II –sekä F-104 Starfighter –koneitavastaan. MiG-17 oli aseistettu konetykillä, jo-ka esimerkiksi F-4 –koneesta oli jätetty poistarpeettomana. MiG-17 oli ketterä ja pieni-kokoisena vaikea havaita, ja se onnistuikinusein häiritsemään amerikkalaiskoneita pa-kottaen ne pudottamaan pommilastinsa etu-ajassa. Rolling Thunderin aikana myös pudo-tettiin 55 amerikkalaishävittäjää, Pohjois-Vietnamin menettäessä 120 konetta.

Vietnamin sodan opetusten myötä 1970 –ja1980-luvuilla otettiin käyttöön uusi hävittäjä-sukupolvi, jota edustavat muun muassa län-nen F-15, F-16 ja F-18 –hävittäjät sekä Neu-vostoliiton MiG-29 ja Su-27 –koneet. Kette-ryyteen ja lähitaisteluominaisuuksiin kiinni-tettiin uudelleen huomiota, ja konetykki tekipaluun hävittäjien aseistukseen. Selkeä muu-tos oli myös kahden moottorin käyttö aiem-man yhden sijaan. Näitä konemalleja on käy-tössä asevoimilla ympäri maailman yhä vielä-kin, vaikka niitä onkin esimerkiksi aseistuk-sen osalta aika ajoin päivitetty. Myös Suomenpuolustusvoimat käyttää 700 miljoonaa euroaF-18 Hornet –koneidensa päivitykseen, edel-linen päivitys viime vuosikymmenellä maksoi325 miljoonaa euroa.

Hävittäjäkehityksen tämän hetken kärkeäon amerikkalainen F-22 Raptor, jonka suun-nittelu aloitettiin jo kylmän sodan vuosina Seon niin sanottu häivehävittäjä, eli se näkyyhuonosti tutkassa.Toisin kuin edeltäjänsä, yl-tää se yliääninopeuksiin ilman jälkipolttimenkäyttöä. Hävittäjän moottorien suihkuvir-

tausta pystytään myös suuntaamaan 20 astet-ta ylös tai alas, mikä tekee siitä erittäin kette-rän. F-22 Raptor lensi ensilentonsa vuonna1997, palveluskäyttöön se otettiin 2005.

Hävittäjien hinnatkohoamassa taivaisiin

Monille on tuttu tietotekniikassa ainakin tä-hän päivään asti pätenyt Mooren laki. Se en-nustaa tietokoneiden laskentatehon kaksin-kertaistuvan noin kahden vuoden välein, mi-kä laskee tehokkaasti tietokoneiden hintoja.The Economist -talouslehti tuo kuitenkinesiin taivaalla vallitsevan toisenlaisen lain-alaisuuden, jonka osoittaa pitkään ilmailu-teollisuudessa työskennellyt Norman R. Au-gustine vuonna 1983 julkaistussa teoksessaAugustine’s laws.

HÄVITTÄJIÄVIIDESSÄSUKUPOLVESSA

Ulkoasu: Juuso Salakka Teksti: Eero Nurmi

19/20118 H

Ha?vitta?ja?keskari:RV KESKARIPOHJA 14.10.2011 08:55 Sivu2

19/2011 9

Teknologian hinta kasvaaeksponentiaalisesti

Kirjan kuuluisa 16. ”laki” kuuluu näin: So-tilasbudjetit kasvavat lineaarisesti, mutta tek-nologian hinta kehittyy eksponentiaalisesti.Tämä tarkoittaa sitä, että pitkällä aikavälilläteknologian hinta kohoaa vääjäämättä tasol-le, jolla kyseiseen teknologiaan ei enää ole va-raa. Augustinen ”laki” on pitänyt paikkansamyös hävittäjäkoneiden kohdalla, eikä F-22Raptor tee tässä poikkeusta. Kun 1970-luvul-la käyttöön otetun F-16:n kappalehinnaksimuodostui 50-60 miljoonaa dollaria, maksaayksi F-22 350 miljoonaa dollaria.Augustinenhavainto johtaakin hämmentävään lopputu-lokseen. Jos teknologian hinta jatkaa nykyi-sellä kehitysurallaan, kuluu Yhdysvaltojenkoko sotilasbudjetti vuonna 2054 yhden ai-noan hävittäjän ostoon.

Modernit aseet sisältävät paljon kehitty-nyttä teknologiaa. Miksi aseet sittennoudattavat Augustinen ”lakia”,eivätkä päättäjille paljon edul-lisempaa Mooren lakia? Syi-tä voidaan etsiä usealta erisuunnalta. Ensinnäkin so-tilasteknologia ei nauti sa-manlaisista skaalaeduistakuin tavanomaiset tuot-teet.Sen vientiä rajoitetaan,sillä vastustajalle ei halutaantaa yhtä hyvää kalustoa kuinmitä itsellä on. Lisäksi markkinathävittäjän kaltaisille laitteille ovat jo-ka tapauksessa rajalliset.Toinen syy kalliiseenhintaan on valtioiden halu kehittää itse ase-teknologiansa, vaikka suoraan markkinoiltaostettu teknologia olisi huomattavasti hal-vempaa.Tähän on syynä tarve pitää teknolo-gia salaisena sekä halu olla riippumaton ul-komaisesta teknologiasta.

Hävittäjien rinnalle täydentäviä aseitaKustannusten noustessa on edessä kaksi vaih-toehtoa: joko puolustuksessa on tehtäväkompromisseja Augustinen absurdin esimer-kin osoittamalla tavalla, tai sitten tulee kehit-tää kokonaan uudentyyppistä, edullisempaateknologiaa vastaamaan puolustustarpee-seen. Hävittäjäkoneille vaihtoehdoksi on tie-tyntyyppisissä operaatioissa jo noussut mie-hittämätön lennokki, jota ohjataan maastakäsin.Ne ovat osoittautuneet tehokkaiksi esi-merkiksi Afganistanissa iskuissa kapinallis-johtajia vastaan. Lennokkeja valmistavan

General Atomics –yhtiön toimitusjohtajaNeal Bluen mukaan miehittämättömät aluk-set ovat paras pitää hinnat kurissa. Hänenmukaansa suihkumoottorilla varustettu mie-hittämätön Avenger-lennokki tulee maksa-maan kymmenesosan miehitetyn hävittäjänhinnasta.

Houkuttelevuudestaan huolimatta miehit-tämättömät lennokit tuskin tulevat täysinkorvaamaan miehitettyjä hävittäjiä.Ne vaati-vat jatkuvaa satelliittiyhteyttä, joita kriisiai-kana pystytään häiritsemään. Yksikään maaei halua riskeerata jäävänsä ilman ilmavoi-mia, jos sen tietoliikenneyhteydet eivät toiminormaalisti. Nykyinen hintakehitys ei silti voijatkua loputtomiin.Tästä huolimatta, tai ehkäjuuri siitä syystä, on uutisotsikoissa on viimeaikoina esiintynyt ilmaoperaatiot tulevai-suudessa mahdollisesti mullistavan aluksenprototyyppi.

Kustannuksia lisää entisestään puolus-tusprojektien taustalla oleva po-

liittinen päätösmenettely.Huipputeknologiaa kehitet-

täessä törmätään aina jos-sain vaiheessa teknisiinhaasteisiin, jotka viiväs-tyttävät projektin aika-taulua.Viivästyksen nos-taessa kustannuksia on

hallituksilla paineita vii-västyttää projektia entises-

tään, jotta vuosibudjeteissapysyttäisiin. Viivästysten

myötä teknologia ehtii vanhentua,ja siihen tarvitaan päivityksiä. Kohonneenhinnan myötä päädytään lopulta yleensä ti-laamaan alkuperäistä suunnitelmaa vähem-män kalustoa, mikä kuin pisteenä i:n päällenostaa yksikköhinnan taivaisiin. Sotilasko-neissa hintaennätystä pitää hallussaan B-2-pommikone 2,2 miljardin dollarin kappale-hinnallaan. F-22 Raptoreitakin piti alun pe-rin tilata 750 kappaletta, mutta lopulta pää-dyttiin 190 koneeseen.

Falcon HTV-2 –tulevaisuuden aseKustannuspaineista huolimatta Yhdysvalloil-la on meneillään kunnianhimoinen projekti,joka mullistaisi käsityksen ilmaiskusta. Tä-män vuoden elokuun 12.päivänäTyynenVal-tameren yläpuolella taivasta halkoi videoku-vissa meteoriittia muistuttava objekti käsittä-mättömällä 21000 kilometrin tuntinopeudel-la. Kyse ei kuitenkaan ollut Maan pintaan is-keytyvästä kivenmurikasta, vaan Falcon

HTV-2 –miehittämättömästä lentokoneesta,jota Yhdysvaltojen asevoimien tutkimusor-ganisaatio Defense Advanced Research Pro-jects Agency (DARPA) on kehittänyt vuo-desta 2003 lähtien.

Vaihtoehto mannertenvälisilleohjuksilleAmerikkalaisten tavoitteena on kehittää ase,joka kykenee iskemään minne tahansa maa-pallolle tunnin sisällä lähtöpaikasta riippu-matta. Kohteena olisivat esimerkiksi ydinoh-juksen laukaisua suunnittelevat kapinallis-ryhmät.Asetta voitaisiin käyttää vaihtoehto-na perinteisille mannertenvälisille ohjuksille.

Falcon HTV-2:n lennon kulku on seuraa-vanlainen.Alus laukaistaan kantoraketin mu-kana korkealle yläilmakehään, lähes avaruu-teen asti. Falcon irtoaa kantoraketista lento-radan taittuessa kohti maanpintaa ja aloittaaniin sanotun liitovaiheen kohti maaliaan.Falconia ohjataan maasta käsin nopeuden ol-lessa jopa yli 20 kertaa äänennopeuden.Falcon voisi kantaa mukanaan esimerkiksipommeja.

Useita teknisiä haasteitaratkaisemattaKehitysohjelman johtajan, Yhdysvaltain il-mavoimien majuri Chris Schultzin mukaanprojektissa on ratkaistavana erityisesti kol-

mentyyppisiä haasteita: aerodynamiikkaan,lämpötiloihin sekä ohjaamiseen ja navigoin-tiin liittyviä. Lennettäessä 21000 kilometriätunnissa koneeseen kohdistuu erittäin suuripaine. Sen sijaan että se lentäisi ilmassa,Falcon ikään kuin repii ilmaa edetessään.Ae-rodynaamisten haasteiden ratkaisemiseen onkäytetty niin tuulitunneleita, tietokonemal-linnusta kuin testilentojakin. Toiseksi kitkanjohdosta aluksen pintalämpötila kohoaa jopa2000 Celsiukseen, mikä riittää teräksen sulat-tamiseen. Kuitenkin lämpötilat aluksen sisäl-lä on pystyttävä pitämään alhaisina. Lisäksi 6kilometriä sekunnissa etenevän aluksen hal-linta on haasteellista.

Falcon HTV-2:lla on suoritettu kaksi koe-lentoa, ensimmäinen huhtikuussa 2010 sekätoinen lento tämän vuoden elokuussa. Vii-meisin koelento kesti noin 10 minuuttia.Len-non loppuvaiheessa yhteys koneeseen kado-tettiin, minkä jälkeen sen järjestelmät ohjasi-vat sen syöksymään mereen. DARPA onsaanut koelentojen avulla kerättyä tärkeääinformaatiota.

- Tiedämme nyt, kuinka kiihdyttää aluksenlähellä avaruutta. Osaamme saattaa sen yli-äänilentoon ilmakehässä. Vielä emme tiedä,kuinka saavuttaa haluttu kontrolli lennon ae-rodynaamisen vaiheen aikana,Schultz kertaatuloksia DARPAn internet-sivuilla.

Lähteet: Norman R. Augustine, John D. ChristieHävittäjäprojektien kustannukset ovat nousseet räjähdysmäisesti

Jos teknologian hin-ta jatkaa nykyiselläkehitysurallaan, ku-luu Yhdysvaltojenkoko sotilasbudjettivuonna 2054 yhdenainoan hävittäjänostoon.

Ha?vitta?ja?keskari:RV KESKARIPOHJA 14.10.2011 08:55 Sivu3

19/2011 15VAPAALLA

Asko Alanen on saanut sarjakuvaneuvoksen arvonimen tunnustukseksi työ

stään Ko

rkeajännityks

enparissa.

Suomen ilm

asodan Ko

rkeajännitys: Egmont kustannus, Hannu Lukkarinen

Tuntematon Rokka alias Viljam Pylkäs: Kustannusosakeyhtiö Revontuli, Tomi

Sunnarbo

rg jaM

arkusTup

purainen

AskoAlanen on s

aanut sarjak

uvaneuv

oksenarvonime

n tunnustukseksi Korkeajännityksen parissa tekemästään työstä.

Kuva: Henri Juvonen

Sodalla ja erityisesti toisella maail-mansodalla on oma tärkeä roolinsasuomalaisessa kirjallisuudessa. Ei siisihme, että myös sotaa käsittelevälläsarjakuvalla on maassamme pitkä jakunniakas historia. Suomalaisen sarja-kuvan satavuotisen taipaleen kunniaksitutustuimme muutamaan mielenkiin-toiseen sotasarjakuvaan.

Korkeajännityksenvoltit iskevät yhäMonille suomalaisille sotasarjakuvaon yhtä kuin Korkeajännitys. Kor-

keajännityksen taival alkoi nimelläKorkeajännityssarja vuonna 1953.Aluksi sotasarjakuvat olivat vainyksi osa seikkailusarjakuvia julkais-seen lehden aihepiireistä, erikoistu-minen sota-aiheisiin tapahtui 1960-luvulla. 1970-luvulla alkoi yhteistyöKorkeajännityksen ja brittiläisenCommando-sotasarjakuvalehdenvälillä,kun Korkeajännitys alkoi jul-

kaista suomeksi käännettyjäCommandoja.

Nykyisin Korkeajän-nitystä julkaistaan 14

neljän seikkailunpokkaria vuodessa.Suurin osa aiheistaniin Commandossakuin Korkeajänni-tyksessäkin am-

mennetaan toisesta maailmanso-dasta. Sarjakuvia on tosin julkaistuniin antiikin Rooman ajalta kuin Es-panjan sisällissodastakin.

Sarjakuvaneuvos Asko Alanentyöskenteli pitkään Korkeajänni-tyksen parissa sitä kustantavan Eg-montin sarjakuvatoimittajana. Hänoli tiiviisti mukaan myös Suomenhistoriaa käsittelevien niin sanottu-jen ”Suomi-Korkkarien” kirjoitta-misessa ja toimittamisessa vuosina2000-2007. Niistä ensimmäisinä il-mestyivät Kansalaissodan valkoinenKorkeajännitys ja Kansalaissodanpunainen Korkeajännitys, jotka ker-tovat Suomen sisällissodasta mo-lempien puolien näkökulmasta.

- Kyseessä on pitkälti sama lehti,tietyt ruudut ja repliikit eroavat

toisistaan. Tarkoituksena olituoda esiin, kuinka saman-

kaltaisia taistelevat osa-puolet lopulta olivat,

Alanen kertoo.Sittemmin ”Suomi-

Korkkarit” ovat käsi-telleet niin noottikrii-siä kuin rintamalot-tia, talvi- ja jatkoso-taa tietenkäänunohtamatta. Sarjatovat puhtaasti suo-malaista tuotantoa, ja

kirjoittajien joukostalöytyvät muun muassa

kirjailijat Tapani Baggeja Leena Lehtolainen.- Commando-lehti ei liity

näiden Korkeajännitystentuottamiseen mitenkään.Sarjo-

ja on lähetetty Britteihin luetta-vaksi, mutta toistaiseksi niitä ei oleCommandossa englanniksi julkais-tu,Alanen sanoo.

Faktan ja fiktion välillä vallitseeniin suomalaisissa kuin brittitaustai-sissa Korkeajännityksissä tarkkaanharkittu suhde.

- Commandon päätoimittajaGeorge Low sanoi asian hyvin: pe-rusfaktaan voi luottaa. Sotatapahtu-mat ovat oikeat, ne sijoittuvat oike-aan aikaan ja oikeaan paikkaan, jamyös aseet,kulkuneuvot ja muu ka-lusto ovat mahdollisimman pitkälleoikeita. Kaikki ihmishahmot ja nii-den väliset suhteet ovat kuitenkinpitkälle fiktiota,Alanen kuvailee.

- Esimerkiksi kansalaissodanKorkeajännityksessä nimet otettiinhieman muunneltuina toimituksenpiiristä.Näin kukaan ei päässyt väit-tämään, että hei, tämä tarina kertoominun isoisästäni, Alanen avaa

”Suomi-Korkkarien”ni-mistön taustoja.

Korkeajännityksissäon jo pitkään julkaistuCommandojen lisäksimyös esimerkiksi il-masodasta kertoviaSiivet-sarjakuvia. Sii-vet ilmestyi itsenäisenälehtenä 1960-luvultavuoteen 1984 asti. Vii-meisin Siivet-julkaisu onsyyskuussa suomeksi ilmes-tynyt 12 ilmasotatarinankooste,Rosvoja kello kahdessa,joka on Egmontin kustantama.Siivet-lehden inspiroima on myöskaikkien aikojen komein suomalai-nen ilmasodan sarjakuva Punainenkobra, joka on Markku Paretskoinkirjoittama sekä Tarmo ja Topi Koi-viston piirtämä.

Naislentäjiä jakansallissankareitaEgmontin ja Korkeajännityksen li-säksi muutkin suomalaiset kustan-tajat julkaisevat yhä sotasarjakuvaa.Apali Oy:ltä on kahden viikon ku-luttua ilmestymässä ranskalaisestaLe grand duc -trilogiasta suomen-nettujen Huuhkaja-albu-mien päätösosa.Trilo-giassa kuvataansaksalaisen hä-vittäjälentäjänWulfin taiste-lua toisessamaailman-sodassa neu-vostoliitto-laista, nais-lentäjien len-tämää hävittä-jälentolaivuettavastaan. Kovakanti-sina julkaistut albumit onpiirtänyt ranskalainen Romain Hu-gault, jonka nelivärinen kuvitus ontyylikästä, tarkkaa ja yksityiskoh-taista. Juonet ovat Yann Le Peten-nierin käsialaa. Kustannustoi-mittaja Jari Ojanperän mu-kaan idea Huuhkaja-albu-mien tekemiseen saatiineräältä ranskalaisia ver-sioita esitelleeltä ApaliOy:n asiakkaalta.

- Hugault’n piirros-tyyli miellytti silmää.Lisäksi mielenkiin-toa lisäsi se, että sar-jakuvissa käsiteltiinneuvostoliittolaisia

lentäjiä,Ojanperä kertoo.

Täysin suomalaista sarjakuvatyö-tä edustavat KustannusosakeyhtiöRevontulen julkaisemat todellisiinhenkilöihin pohjautuvat sarjaku-vat.Tuorein niistä on Viljam Pylk-käästä, Tuntemattoman sotilaanAntti Rokan hahmon esikuvastakertova sarjakuva-albumiTuntema-ton Rokka, joka on ilmestynyt tänäsyksynä. Syksyn uutuuksiin kuuluumyös jatkosodan tarinat Paluu rajan

takaa. Se on kokeneen piir-täjän ja lennokkiharras-

tajan Anssi Rauha-lan kuvittama ja

Esa Niskasen kir-joittama tarinasuomalaisen javenäläisen len-täjän kohtaa-misesta taivaal-la ja maassa.

Teksti: Eero Nurmi Ulkoasu: Juuso Salakka

”EsimerkiksikansalaissodanKorkeajännityksessänimet otettiin hiemanmuunneltuinatoimituksenpiiristä.”

”Siivet-lehdeninspiroima on myöskaikkien aikojenkomein suomalainenilmasodan sarjakuvaPunainen kobra”

sarjis:RV POHJA s. 15 20.10.2011 10:29 Sivu1

Yhdistävä voimaOnly haluaa teilata ennakkoluulot siitä,että tyttöjen on ainaisen juoruilun ja tu-kasta repimisen lomassa vaikeaa toimia

joukkueessa. Rollerderbyssä yhteisölli-syys korostuu, sillälajin kautta saman-henkiset ihmisetlöytävät toisensa javiettävät aikaa tree-nien ulkopuolella-kin.

- Ihmiset tulevattänne aivan erilaisis-ta taustoista ja yh-teiskunta-asetelmis-ta,mutta täällä kaik-ki löytävät toisistaansamankaltaisuuden.Harrastus on todella

kokonaisvaltai-nen, mutta tämä onhienointa mitä elä-

mässäni on tapahtunut.Olennainen osa roller derbyn alakult-

tuuria ovat pelaajien hahmot ja kekseli-äät pelaajanimet, jotka usein tarttuvatharrastuksesta arkielämäänkin. Selosta-jan esitellessä joukkueen jäseniä heräätunne, että mitä härskimpi nimi, sen pa-rempi. Rolling Rainbow’sta löytyy esi-merkiksi sellaisia helmiä kuin Cocahon-tas, Doomey B. Hind ja Minna Cunt.Hahmojen tyyliä yhdistää myös super-sankari-teemaa.

- Vaikka olisit miten ujo ja arkinen oi-keassa elämässä, derbyssä olet oman elä-mäsi supersankari.Kun laitat nämä romutniskaan, olet kaikkein kovin nyrkinhei-luttaja, Only toteaa uhmakkaasti.

Vaikka meno onkin rajua, sääntöjenvastaisista taklauksista ja tappeluista ran-gaistaan. KRR:ssa pelaava Michelle Kni-fer sanoo,että vaikka rasitusvammat ovatlajissa melko yleisiä, otteluissa ei yleensäole sattunut pahempia loukkaantumisia.

- Yleinen käsite tässä lajissa on derbylove:me ei olla vihamiehiä vaikka kilpail-laankin vaan liigat haluavat tehdä yhteis-työtä.Pelaaminen otetaan tosissaan,mut-ta siitä ei puhuta jälkeenpäin,meni mitenmeni. Molemmat joukkueet menevät ot-telun jälkeen yhdessä juhlimaan ja pitä-mään hauskaa, Michelle vakuuttaa.

Tasa-arvoa jasuvaitsevaisuuttaKallio Rolling Rainbow luotiin reilu vuo-si sitten aktiivisten derby-harrastajien toi-mesta. Only kertoo, että eri liigojen arvotja toimintatavat poikkeavat hyvinkin pal-jon toisistaan.

- KRR:ssa mottomme on ”Come asyou are”. Joukkueen jäsenet edustavathyvinkin erilaisia elämänkatsomuksia, jatullessaan tänne he allekirjoittavat sen,et-tä he suvaitsevat toisten arvoja sellaisinakuin ne ovat ja päinvastoin.

Roller derby á la Rolling Rainbow ero-aa perinteisistä urheilulajeista myös siinä,että joukkue pyrkii osana toimintaansatekemään ruohonjuuritason ihmisoikeus-työtä. Viime vuonna pelatun ottelun lip-putulot lahjoitettiin kokonaisuudessaanAmnesty Internationalin naisiin kohdis-tuvan väkivallan vastaiselle kampanjalle.

- Haluamme edustaa suvaitsevaisuuttaja katukulttuuria sekä profiloitua vahvas-ti helsinkiläisyyteen ja erityisesti kallio-laisuuten, Only perustelee.

Siispä tänä vuonna tanskalaista jouk-kuetta vastaan pelatun ottelun tuotot me-nivät Kalliossa toimivalleTyttöjenTalolle,joka tarjoaa tukea elämän eri vaiheissaoleville tytöille ja nuorille naisille.

Suuntana MM-kisat- Roller derby on lajina vielä kasvuvai-heessa, joten saamme usein osaksemmeskeptisyyttä ja on vaikeaa löytää paikko-ja joissa treenata, kertoo CopenhagenRoller Derbyn Sandy D’Luxe.

Myös Suomessa lajin harrastajien ontehtävä paljon työtä harrastuksensa yllä-pitämiseksi, sillä etenkin harjoitustiloja onvaikea löytää. Kiinnostus roller derbyäkohtaan kasvaa kuitenkin kovaa vauhtia,lajin MM-kisatkin järjestetään joulukuus-sa Torontossa, ja Suomen edustajistostalöytyy myös KRR:n pelaajia.

Näin rankan lajin rakastajilta täytyyvielä kysyä, onko vapaaehtoisen asepal-veluksen suorittaminen derby-naistenkeskuudessa suosittua.

- Niitäkin on ollut, mutta musta tuntuuettä tästä joukosta löytyy enimmäkseenhippejä, kasvissyöjiä ja pasifisteja. Jotkuttosin ehkä ajattelevat että mä voisin ollaarmeijassa kun olen niin kova komente-lemaan, Only naurahtaa.

20/2011 15VAPAALLA

Kuvitelkaa tämä: Tiukkoihin mini-shortseihin ja verkkosukkahousui-hin pukeutuneet nuoret naisetrullailevat huimaa vauhtia neli-pyöräisillä rullaluistimilla, takla-ten toisiaan väkivaltaisesti maa-han ja kentän laitoihin verenhi-moisten kannustushuutojen in-noittamina.Ei, kyseessä ei ole poterovartios-

sa pilkkivän viestimiehen märkäuni, vaan suosiotaan Suomessa jamaailmalla suuresti kasvattavanaisten kontaktiurheilulaji rollerderby.

Väkivalta viehättääToiminta kentällä on välillä niin rajua, et-tä terveen itsesuojeluvaiston omaava hen-kilö ei kylmiltään sinne uskaltautuisi.On-ko roller derbyn raaka väkivaltaisuus se,mikä naisia lajissa viehättää?

- Kuulostaa härskiltä sanoa joo, muttaon siistiä,että on olemassa puhtaasti nais-ten joukkueurheilulaji josta löytyy vauh-

tia, voimaa ja kontaktia, kertoo helsinki-läisen Kallio Rolling Rainbow-joukkueen(KRR) jäsen Only.

Lajiin perehtymättömästä toimintanäyttää sekavalta,mutta vaikkeivät sään-nöt olisikaan tutut, tunnelmaan pääseekuin itsestään mukaan huu-tamalla raivokkaasti muunyleisön kanssa aina kun pe-laaja iskeytyy kovasta tak-lauksesta kanveesiin.

Roller derby on yksi har-voista urheilulajeista, joissahyökätään ja puolustetaansamaan aikaan. Kenttääympäri rullaillaan kovaavauhtia kahden viisihenki-sen joukkueen voimin.Kummankin joukkueentähtikypäräinen pisteiden-tekijä, jammeri, kerää pis-teitä jokaista ohittamaansavastajoukkueen pelaajaakohden sillä välin kun nämäyrittävät henkeen ja vereentaklata vastapuolen jammerin sekä tätäsuojelevan joukkueen pois pelistä.

Teksti:Teksti: Sakari NuuttilaSakari NuuttilaKuvat:Kuvat: Henri JuvonenHenri Juvonen

Ulkoasu:Ulkoasu: Juuso SalakkaJuuso Salakka

Rolling Rainbow-joukkue harrastaa roller derbyn ohessamyös aktiivista ruohonjuuritason ihmisoikeustyötä.

”Derbyssäoletomanelämäsisuper-sankari.”

2011_15_rollerderby:RV POHJA s. 15 12.12.2011 13:09 Sivu1

20/20118

Varusmiesten päivän aterioi-den elintarvikekustannuksiinuppoaa 4,60 euroa taistelijaakohden. Summa voi vaikut-taa ensi kuulemalta kovinpieneltä. Ruotuväki paneeruokabudjetin testiin ja haas-taa harrastelijakokkailijan se-kä ravintolakokin loihtimaanpäivän ateriat vajaalla viidel-lä eurolla.

Haaste 1:Harrastelija pähkäileebudjetin kanssa

Ahkeraksi ruuanlaittajaksi tun-nustautuva reservin alikersanttiMatias Kauppila ottaa kokkaus-haasteen mielenkiinnolla vastaan.Kolmen aterian mahduttaminenvajaan viiden euron budjettiin tun-tuu aluksi haasteelliselta.

- On aika hankala suunnitellakoko päivän ruokalista näin tiuk-kaan hintahaarukkaan.

- Toki pyrin aina ostamaan kau-

pasta edullisia tuotteita, muttanäin pikkutarkasti en ole tottunutraaka-aineiden hintoja tutkimaan,Kauppila valaisee.

Säkylän Huovinrinteellä Val-miusjoukkojen Pioneerikomppa-niassa asepalveluksensa suoritta-nut Kauppila ei kuitenkaan oletottunut pakenemaan haasteita.Pikaisen kauppareissun jälkeen onaika katsoa, taipuuko Kauppilanmenu armeijan tiukkaan budjet-tiin.

Aamupalasta onhyvä aloittaa

Ruokalajien kokoamisen hänaloittaa aamiaisesta. Pöytään il-mestyy ruisleipää salaatilla, to-maatilla sekä leikkeleellä höystet-tynä. Mukista löytyy mustaa kah-via.Aamupalan kruunaa luonnon-jogurtti mustikoiden kera. Marjathän huomauttaa poimineensa itsesäästääkseen kuluissa.

Kauppilan mukaan armeijassatuli syötyä aamuisin reilusti tuh-

dimmat ateriat.- Inttisapuskoihin verrattuna aa-

miaiseni on varmasti kevyempikokonaisuus. Kyllähän se aamu-puuro on jaksamisen kannalta eh-doton ykkönen, hän tuumaa.

Kokeileminenkruunaa kokkailun

Lounaaksi Kauppila loihtii suo-malaisen lohikeiton. Oheen hänasettaa voidellun ruisleivän ja kyy-tipojaksi lasin maitoa. Kauppilavalitsi kalaruuan sillä hän valmis-taa omien sanojensa mukaan liianharvoin sapuskaa eväkkäistä.

- Yleensä kokkailuni lähtee sii-tä, mitä raaka-aineita kaapeistasattuu löytymään. Niiden pohjaltasitten etsin vaikka netistä jonkunreseptin, jonka mukaan ruuanteen.

-Tällä kertaa jouduin etukäteenpohtimaan,mitä voisin kokata.Sit-ten tajusin, että nyt on tehtävä jo-

tain kalasta, hän innostuu.Kokkaamisessa Kauppilaa kieh-

too etenkin eri raaka-aineilla ko-keileminen. Esimerkiksi pöydässähöyryävään lohikeittoon olisi re-septin mukaan kuulunut purjoa,mutta tällä kertaa kattilaan pää-tyikin palsternakkaa.

- En tee ruokaa mitenkään otsakurtussa. Raaka-aineetkin mittai-len aika suurpiirteisesti. Vielä enole joutunut heittämään ruokaaroskiin, Kauppila virnistää.

Tavoitteisiinpäästään

Päivällisen kohdalla Kauppila jat-kaa valitsemallaan tiellä. Hän onpäättänyt valmistaa soijarouhela-sagnen, vaikkei kyseistä ruokaaole koskaan aikaisemmin edes ko-

kannut.- Olen kuitenkin joskus maista-

nut sitä ja silloin se ainakin oli hy-vää, hän kertoo.

Aineksena soijarouhe on Kaup-pilalle tullut jo tutuksi.Vaikka hänon korvannut lihan eri ruuissa soi-jarouheella,ei hän silti pidä itseäänkasvissyöjänä.

- Hinta on suurin syy, miksi olensiirtynyt soijarouheeseen. Hyvinmaustettuna siitäkin saa tosi mau-kasta, hän vinkkaa.

Kauppila asettaa lautaselle sa-laattiannoksen ja lorauttaa lasiintuoremehua. Samalla hän kertoo,kuinka armeija vaikutti hänenruokailutottumuksiinsa.

- Intissä tuli selväksi se, että sil-

loin syödään kun ruokaa on tarjol-la. Samalla opin, kuinka tärkeääjaksamisen kannalta on oppiasäännölliset ruokailuajat, Kauppi-la toteaa.

Savun hälvetessä keittiöstä jalautasten kiiltäessä tyhjyyttään onyhteenvedon aika. Kauppila tutkiikauppalaskua ja ahtaa ylimääräi-set ruoka-annokset pakastimeen.

- Ruuista koituneet kustannuk-set pysyivät sovituissa rajoissa.Keittoa ja lasagnea tuli ainakinneljän annoksen edestä.

- Eihän tämä mitenkään mah-dotonta ollutkaan.

RuisleipäVoiMetwurstiMustikat (poimittu itse)

SalaattiTomaattiLuonnonjogurttiKahvi

Aamiainen: Ruisleipä,luonnonjogurttia mustikoilla, kahvi.

KalaliemikuutioMaustepippuriPorkkanaPerunaPalsternakka

KetsuppiKoskenlaskija-sulatejuustoKermainen lohifileTilli

Lounas: Suomalainen kalakeitto

LasagnelevyRuokaöljyVehnäjauhoSoijamaitoSuolaTumma soijarouheSipuliValkosipuli

TomaattimurskaPaprikajauhePippurisekoitusChilirouheSoijakastikeTuoremehuAnnostenyhteiskustannukset:

4,40euroa

Päivällinen: Soijarouhelasagne,tuoremehu.

armeijan aamiainen intin lounas firman päivällinen

RUOKA_KESKARI:RV KESKARIPOHJA 3.11.2011 11:59 Sivu2

20/20118

Varusmiesten päivän aterioi-den elintarvikekustannuksiinuppoaa 4,60 euroa taistelijaakohden. Summa voi vaikut-taa ensi kuulemalta kovinpieneltä. Ruotuväki paneeruokabudjetin testiin ja haas-taa harrastelijakokkailijan se-kä ravintolakokin loihtimaanpäivän ateriat vajaalla viidel-lä eurolla.

Haaste 1:Harrastelija pähkäileebudjetin kanssa

Ahkeraksi ruuanlaittajaksi tun-nustautuva reservin alikersanttiMatias Kauppila ottaa kokkaus-haasteen mielenkiinnolla vastaan.Kolmen aterian mahduttaminenvajaan viiden euron budjettiin tun-tuu aluksi haasteelliselta.

- On aika hankala suunnitellakoko päivän ruokalista näin tiuk-kaan hintahaarukkaan.

- Toki pyrin aina ostamaan kau-

pasta edullisia tuotteita, muttanäin pikkutarkasti en ole tottunutraaka-aineiden hintoja tutkimaan,Kauppila valaisee.

Säkylän Huovinrinteellä Val-miusjoukkojen Pioneerikomppa-niassa asepalveluksensa suoritta-nut Kauppila ei kuitenkaan oletottunut pakenemaan haasteita.Pikaisen kauppareissun jälkeen onaika katsoa, taipuuko Kauppilanmenu armeijan tiukkaan budjet-tiin.

Aamupalasta onhyvä aloittaa

Ruokalajien kokoamisen hänaloittaa aamiaisesta. Pöytään il-mestyy ruisleipää salaatilla, to-maatilla sekä leikkeleellä höystet-tynä. Mukista löytyy mustaa kah-via.Aamupalan kruunaa luonnon-jogurtti mustikoiden kera. Marjathän huomauttaa poimineensa itsesäästääkseen kuluissa.

Kauppilan mukaan armeijassatuli syötyä aamuisin reilusti tuh-

dimmat ateriat.- Inttisapuskoihin verrattuna aa-

miaiseni on varmasti kevyempikokonaisuus. Kyllähän se aamu-puuro on jaksamisen kannalta eh-doton ykkönen, hän tuumaa.

Kokeileminenkruunaa kokkailun

Lounaaksi Kauppila loihtii suo-malaisen lohikeiton. Oheen hänasettaa voidellun ruisleivän ja kyy-tipojaksi lasin maitoa. Kauppilavalitsi kalaruuan sillä hän valmis-taa omien sanojensa mukaan liianharvoin sapuskaa eväkkäistä.

- Yleensä kokkailuni lähtee sii-tä, mitä raaka-aineita kaapeistasattuu löytymään. Niiden pohjaltasitten etsin vaikka netistä jonkunreseptin, jonka mukaan ruuanteen.

-Tällä kertaa jouduin etukäteenpohtimaan,mitä voisin kokata.Sit-ten tajusin, että nyt on tehtävä jo-

tain kalasta, hän innostuu.Kokkaamisessa Kauppilaa kieh-

too etenkin eri raaka-aineilla ko-keileminen. Esimerkiksi pöydässähöyryävään lohikeittoon olisi re-septin mukaan kuulunut purjoa,mutta tällä kertaa kattilaan pää-tyikin palsternakkaa.

- En tee ruokaa mitenkään otsakurtussa. Raaka-aineetkin mittai-len aika suurpiirteisesti. Vielä enole joutunut heittämään ruokaaroskiin, Kauppila virnistää.

Tavoitteisiinpäästään

Päivällisen kohdalla Kauppila jat-kaa valitsemallaan tiellä. Hän onpäättänyt valmistaa soijarouhela-sagnen, vaikkei kyseistä ruokaaole koskaan aikaisemmin edes ko-

kannut.- Olen kuitenkin joskus maista-

nut sitä ja silloin se ainakin oli hy-vää, hän kertoo.

Aineksena soijarouhe on Kaup-pilalle tullut jo tutuksi.Vaikka hänon korvannut lihan eri ruuissa soi-jarouheella,ei hän silti pidä itseäänkasvissyöjänä.

- Hinta on suurin syy, miksi olensiirtynyt soijarouheeseen. Hyvinmaustettuna siitäkin saa tosi mau-kasta, hän vinkkaa.

Kauppila asettaa lautaselle sa-laattiannoksen ja lorauttaa lasiintuoremehua. Samalla hän kertoo,kuinka armeija vaikutti hänenruokailutottumuksiinsa.

- Intissä tuli selväksi se, että sil-

loin syödään kun ruokaa on tarjol-la. Samalla opin, kuinka tärkeääjaksamisen kannalta on oppiasäännölliset ruokailuajat, Kauppi-la toteaa.

Savun hälvetessä keittiöstä jalautasten kiiltäessä tyhjyyttään onyhteenvedon aika. Kauppila tutkiikauppalaskua ja ahtaa ylimääräi-set ruoka-annokset pakastimeen.

- Ruuista koituneet kustannuk-set pysyivät sovituissa rajoissa.Keittoa ja lasagnea tuli ainakinneljän annoksen edestä.

- Eihän tämä mitenkään mah-dotonta ollutkaan.

RuisleipäVoiMetwurstiMustikat (poimittu itse)

SalaattiTomaattiLuonnonjogurttiKahvi

Aamiainen: Ruisleipä,luonnonjogurttia mustikoilla, kahvi.

KalaliemikuutioMaustepippuriPorkkanaPerunaPalsternakka

KetsuppiKoskenlaskija-sulatejuustoKermainen lohifileTilli

Lounas: Suomalainen kalakeitto

LasagnelevyRuokaöljyVehnäjauhoSoijamaitoSuolaTumma soijarouheSipuliValkosipuli

TomaattimurskaPaprikajauhePippurisekoitusChilirouheSoijakastikeTuoremehuAnnostenyhteiskustannukset:

4,40euroa

Päivällinen: Soijarouhelasagne,tuoremehu.

armeijan aamiainen intin lounas firman päivällinen

RUOKA_KESKARI:RV KESKARIPOHJA 3.11.2011 11:59 Sivu2

20/2011 9

Haaste 2:Improvisointi yhtä

tärkeää kuin raha

Seuraavaksi haasteenottaa vastaan turkulai-sen Enkeliravintolankeittiöpäällikkö KatjaMäkinurmio. Hänellekolmen ruokalajin ah-taaminen vajaan vii-den euron raameihinei tuota juuri pään-vaivaa.

- Kotona en juurilaske ruokiin kulu-van rahan määrää.Töissä taas tulee tie-tysti laskettua annos-

katteita, toteaa kokinhatun ra-kennusmestarin ja tradenominopintojen sijasta valinnut Mäki-nurmio.

Vaikka 4,60 euron elintarvike-budjetti voi maallikon korvaankuulostaa niukalta, yllättyy Mäki-nurmio positiivisesti summansuuruudesta.

- Olisin luullut, että rahaa olisikäytössä paljon vähemmän.

- Kouluissa kustannukset las-ketaan kymmenissä senteissä.To-ki armeijassa pitää taas jaksaatarjotun ruuan voimin pitem-pään.

Armeijahenkinenaamiainen

Mäkinurmion valmistama aa-miainen muistuttaa kokonaisuu-deltaan melko paljon armeijanaamupalaa. Hän asettaa pöydälleomena-kaurapuuroa sekä kinkul-la, juustolla sekä romaine-salaa-tilla koristellun sämpylän. Juo-maksi on tarjolla ruusunmarja-teetä.

- Haluan pitää mielessä, että te-kemäni ruuan pitäisi olla myösvarusmiehelle riittävä annos.

- Mielestäni tällainen aamiai-nen on ihan riittävä armeijassa-kin, hän arvioi.

Lounas tekeepesäeron intin ruokiin

Päivän tärkeimmän aterian jäl-keen vuorossa on ravintolakokinvalmistama lounas armeijan bud-jetilla. Jos Mäkinurmion valmista-massa aamiaisessa oli selkeitä yh-täläisyyksiä intin aamupalaan, hä-nen tarjoamansa lounas ei muistu-ta Firman ruokia ainakaan ulkoi-sesti.

Maitolasi saa seurakseen to-maattivalkosipuliliemessä haudu-tettua broileria, risottoa sekä to-maattikastiketta.

Annos on Mäkinurmion mu-kaan hyvä esimerkki siitä, kuinkaruuan houkuttelevuutta voi lisätäilman lisäkustannuksia.

- Leikkasin broilerin niin, ettälautasella oleva annos muistuttaaravintola-annosta.

Armeijan ruokabudjetin puoles-ta puhuu myös se, ettei Mäkinur-mion tarvinnut valita kaupasta pel-kästään halvimpia raaka-aineita.

- Perunahan olisi ollut risottoahalvempi vaihtoehto. Haluan kui-tenkin vaihtelevuutta annoksiini.

Lounaasta muodostuu lopultaMäkinurmion mukaan liian tuhtisatsi jopa varusmiehelle.

- Annoskoko on ehkä vähän lii-an suuri, koska riisiä taisi tulla vä-hän liikaa.

Tiukka budjettiedellyttää

kekseliäisyyttä

Päivälliseksi Mäkinurmio on va-linnut porsaankylkeä, vaikka hänei muuten omien sanojensa mu-kaan tavallisesta ja mitäänsano-mattomasta porsaanlihasta juurivälitä.

- Porsaankyljestä kuitenkin pi-dän. Se on maukasta ja esimerkik-si pekonihan valmistetaan juuriporsaankyljestä.

Asetellessaan päivän viimeistäateriaa lautaselle, Mäkinurmiokertoo, kuinka esimerkiksi ruho-osista voi saada maukasta ruokaa,kunhan kokkaajalta löytyy kärsi-

vällisyyttä.- Hauduttamalla saa halvem-

mastakin hyvää ja maukasta.Tokisiinä menee sitten enemmän aikaaruuan valmistamisessa. Esimer-kiksi porsaankyljen haudutusaikaon nelisen tuntia, hän summaa.

Viimeisen silauksen jälkeen päi-vällinen on esillä: haudutettuaporsaankylkeä ja punasipulihillo-ketta perunalla, porkkanalla sekäsipulicremellä höystettynä.Annoson Mäkinurmion mukaan niin ras-

vainen, että se varmasti riittää va-rusmiehelle.

Mäkinurmio on tyytyväinen sii-hen, mitä hän sai aikaan vajaanviiden euron budjetilla.

- Hieman piti viilata kokonai-suuksia. Esimerkiksi risotosta läh-ti puolet parmesanista pois aika ri-vakasti.

- Viilaamista pystyy kuitenkinkompensoimaan panostamallaruuan näyttävyyteen. Se on mie-lestäni aina tärkeää, hän vinkkaa.

Henri Hairinen,alikersantti, Riihimäki

- Meillä Riihimäellä on hyvät ruuat. Niin paljon saa syödä kuin haluaa,joten ei ole valittamista.- Lounas on mielestäni päivän mukavin ruokailu. Sen ehtii aina syödärauhassa.Aamuisin voi olla kiirettä ja päivällinen voi joskus jäädä väliinesimerkiksi lomien takia.- Uunimakkara on aina hyvää. Se on aina niin onnistunut.- En ole oppinut uutta. En ole nirso ruuan suhteen. Kaikki on tähän as-ti mennyt ja eiköhän se jatku samaa rataa.

Ekku Säily,matruusi, Pansio

- En ole nirso ruuan suhteen. Kaikki maistuu ja tarpeeksi saan syödäk-seni.- Aamupala on suosikkini. Silloin saa juoda kahvit ja päivä lähtee mu-kavasti käyntiin.- Kyllä se uunimakkara on parasta.- En ole oppinut mitään erityistä. Ehkä nykyään tulee syötyä vähänenemmän, kun on säännölliset ruoka-ajat.

Vaikka varusmiesten aterioiden elintarvikekustannuksiin varatulla va-jaalla viidellä eurolla saa myös siviilin puolella kokattua maukkaat ate-riat, ei Pansion varuskunnan muonituskeskuksen päällikkö Pirjo Säteripidä summaa ainakaan liian suurena.

- Kouluruokiin käytettävä raha on siinä euron paikkeilla.Varusmiehetovat armeijassa kuitenkin 24 tuntia vuorokaudessa, joten varusmiestenruokiin asetetut vaatimukset ovat luonnollisesti erilaiset.

Säterin mukaan asepalveluksen fyysisyys edellyttää, että varusmiehetsaavat riittävästi polttoainetta murkinastaan.

Säteri myös toteaa, että pelkästään maukas ruoka ei välttämättä riitä.Aterioista on tehtävä myös houkuttelevia. Lisäksi viihtyisä ja ystävälli-nen ympäristö tekee hänen mielestään ruuasta parempaa.

- Nykyään varusmiehet ovat myös itse erittäin valveutuneita siitä, mi-tä he suuhunsa laittavat.

- He syövät mieluummin oikeata kotiruokaa kuin vain pizzaa tai ham-purilaisia, Säteri huomauttaa.

Varusmiesten lempiruuista Säterillä on selvä näkemys.- Hernekeitto ja pannukakku on poikien suosiossa.- Myös vuosien tauon jälkeen listoille palannut uunimakkara ja peru-

namuusi tuntuvat maistuvan, hän valaisee.Kaiken kaikkiaan Säteri uskoo, että varusmiehet saavat ar-

meijassa murua rinnan alle riittävästi,monipuolisesta sekä mais-tuvasti. Yhtä palautelappua hän säilytti työhuoneensa seinälläpitkään.

- Eräs varusmies jopa suri lomille lähtemistä, koska varus-kunnan ruoka on niin hyvää, Säteri naurahtaa.

Armeijan ruuatmaistuvat varusmiehille

erinomaisesti

TeeKaurahiutaleOmenahilloOmenaSavustettu kinkku –leikkele

JuustoVoiSalaattiSämpylä

Aamiainen: Omena-kaurapuuro,ruusunmarjatee, sämpylä.

Broilerin koipi-reisiHaudutusliemiKastike

RisottoPavutMaito

Lounas: Tomaattivalkosipuliliemessä haudutettuabroileria, risottoa, tomaattikastiketta, maito.

PorsaankylkiPerunatPorkkanaPunasipuliSinappiKerma

SinappisalaattiSokeriMaito

Annostenyhteiskustannukset:4, 55 euroa.

Päivällinen: Haudutettua porsaankylkeä, punasipulihillo-ketta, perunaa, porkkanaa, sipulicremeä, maito.

matruusi Säily alikersantti Hairinen

RUOKA_KESKARI:RV KESKARIPOHJA 3.11.2011 11:59 Sivu3

21/2011 15VAPAALLA

P elit ovat kova juttu Suomessa juurinyt.Angry Birdsin jaAlanWaken kal-taisten suomalaisten pelien menestyson saanut paljon huomiota, samaan

aikaan kun pelaaminen on muuttunut alaikäis-ten huvista ja satunnaisten harrastajien ala-kulttuurista valtavirtaviihteeksi.Vuosi 2012 tuotullessaan myös mielenkiintoisia, kansainväli-siä pelialan julkaisuja. Ruotuväki jalkautui Di-giexpo 2011 –messuille haistelemaan pelienuusia tuulia.

Pelit Suomessa

- Pelien tekeminen sopii hyvin Suomeen.Vaik-ka ulkona olisi pimeää, kylmää ja ottaisi pää-hän,voi aina koodata,naurahtaa Digiexpo-mes-suilla vuoden suomalaiseksi pelinkehittäjäksivalittu Ari Pulkkinen.

Pulkkinen ei itse vastaa koodin kirjoittami-sesta; hän on säveltäjä, jonka tunnetuin teos,Angry Birds –pelin tunnusmusiikki,on varmaanviime vuoden soitetuin suomalainen kappale.Viimeksi sitä on versioinut Lontoon filharmo-ninen orkesteri.Angry Birdsin lisäksi Pulkkinenon säveltänyt musiikkia muun muassa Bike Ba-ron -peliin ja Trine-sarjaan. Myös Pulkkinen onhuomannut pelialan arvostuksessa tapahtuneennopean muutoksen.

- Kun vielä muutamia vuosia sitten kerrointekeväni peleihin musiikkia, sitä vähän ihmetel-tiin. Nyt tilanne on täysin toinen.

Kuten niin monilla pelialan työntekijöilläSuomessa, myös Pulkkisella ammatti löytyialunperin harrastuksen kautta. Vuonna 1999Lan-partyssa tavattu kaveri pyysi Pulkkistasuunnittelemaan musiikin työstämäänsä StarFight 6 – Gate keepers –peliin. Vapaasti ladat-tavana freeware-pelinä levinnyt Star Fight olijättimenestys ja Pulkkinen on siitä asti työsken-nellyt pelialalla.Varsinaista virallista koulutustahänellä ei ole.

-Vielä 10 vuotta sitten Suomessa kaikki olivatpäätyneet pelialalle harrastuksen kautta.Nyky-ään se on varmaan noin 70 prosenttia.

Pulkkisella on vahva usko myös kehityksenjatkumiseen.Hidastavaksi tekijäksi hän mainit-see rahoituksen saamisen vaikeuden.

- Peliala kasvaa varmasti.Suomessa on todel-la lahjakkaita tekijöitä, jotka ovat ylpeitä siitämitä tekevät. Markkinointi on täällä kuitenkinvielä aika lapsenkengissä ja isommat tuotannotvaativat ulkomaisia rahoittajia.

Ihan nappikaupasta ei kuitenkaan ole enääkyse. Tällä hetkellä Apple Storen myyntilisto-jen kärjessä keikkuva Bike Barron on ehtinytmyydä enemmän kuin Angry Birds aikoinaanvastaavassa ajassa.

Uudet konsolitsekoittavat pakkaa

Alkuvuoden kiinnostavimmat pelit ovat pitkäl-ti jatko-osia. Battlefield 3 ja Call of Duty Mo-dernWarfare 3 tarjoavat tasokasta viihdettä so-tapelien ystäville, kun taas heti julkaisuviikol-laan kultaa myynyt Uncharted 3 vie pelaajan In-diana Jones –elokuvien kaltaiseen aarrejahtiin.

Muita vuoden aikana nähtäviä kiinnostaviajulkaisuja ovat ainakin Grand Theft Auto –sar-jan viides osa sekä legendaarisen roolipelisar-jan tarua 12 vuoden tauon jälkeen jatkava Diab-lo 3.

Vuoden suurimmat julkaisut lienevät kuiten-kin uudet käsikonsolit Wii U ja PS Vita.Vanhatkilpakumppanit Playstation ja Nintendo koitta-vat uusien laitteiden myötä haastaa tällä kertaapaitsi toisensa myös entistä enemmän suosiotasaaneet kosketusnäyttö-puhelimet ja tabletti-koneet.

Digiexpo-messuillakin esillä ollut PSVita tun-tuu lyhyellä kosketuksella varsin pätevältä lait-teelta. Uutta Playstationin edelliseen käsikon-soliin PSP:hen verrattuna ovat kosketusnäyttö,playstation-ohjainta muistuttavat analogiset oh-jaustapit, etu- ja takakamerat, takakosketuspa-

neeli sekä 3g mobiililaajakaista-mahdollisuus.Näyttö ja ohjaus toimivat luontevasti ja uudetominaisuudet varmasti lisäävät laitteen moni-käyttöisyyttä.

Se, pystyykö laite haastamaan iPhonen, jaAndroid-puhelinten suosion, riippuu pitkälti si-sällöntuotannosta. Playstationin kohdalla tä-män ei luulisi olevan ongelma, mutta totuus on,että tällä hetkellä nimenomaan älypuhelimethoukuttelevat pelien ja ohjelmien kehittelijöi-tä.

Wii U:n avulla Nintendo taas koittaa selvästiottaa askeleen kauemmas Playstationin ja Xbo-xin konsoleista. Tämä on varmasti hyvä idea,koska alkuperäinenWii ei ole pystynyt missäänvaiheessa haastamaan Playstation 3:a tai Xbox360:ta. Nyt uudenlaisen tablettitietokonettamuistuttavan ohjaimen avulla Wiistä koitetaantehdä eräänlainen koko kodin viihdekeskus, jol-la voi soittaa videopuheluita, surfata netissä javaikka katsella lomakuvia tv-ruudulta koske-tusnäytöllä ohjaillen. Kuinka yritys onnistuu, sejää nähtäväksi.

Kinect ja iPad houkuttelevatuusia pelaajia

Muutkin kuin Nintendo ovat innostuneet ke-hittelemään uudenlaisia pelikokemuksia.Microsoftin tuorein veto on Xbox 360:n Kinect–tekniikkaan panostaminen. Liikkeentunnis-tusta hyödyntävä Kinect mahdollistaa pelienohjaamisen oman kehon avulla täysin ilman oh-jainta. Liiketunnistusta on toki koitettu hyö-dyntää pelaamisessa aikaisemminkin, mutta tä-hän asti yritykset ovat olleet enemmän tai vä-hemmän puolivillaisia.Nyt tuntuu kuitenkin,et-tä ollaan aika lähellä onnistumista.

- Teknisesti järjestelmä on valmis. Kaikki onkuitenkin kiinni siitä, minkälaista softaa lait-teelle tulee. Kun tarjonta on laajaa, peleille löy-tyy varmasti käyttäjiä, arvelee Suomen pelioh-jelmisto- ja multimediayhdistys FIGMA ry :ntoiminnanjohtaja Thomas Westerberg.

Uudenlaiset pelialustat valtaavat muutenkinalaa pelimarkkinoilla. Toinen hyvä esimerkkiovat iPadin kaltaiset tabletti-koneet.Uusi iPad2voi hyvinkin olla ensi joulun hittituote ja arvioi-den mukaan vuoden 2011 päätteeksi iPadejaonkin Suomessa jo noin 100 000.

- Casual-pelaajat — erotuksena hardcore-pe-laajiin, jotka pelaavat päivittäin — voivat hyvinkiinnostua uudenlaisista peleistä, vaikka eivätmuuten pelien pariin välttämättä päätyisikään.

Esimerkiksi pelaajien ikärakenteessa on ta-pahtunut jo huomattava muutos.

- Kyllä tuntuu,että keski-ikä nousee joka vuo-si sillä vuodella. Kun pelaamisen kanssa varttu-neet sukupolvet vanhenevat keski-ikä nouseeväkisinkin. Tällä hetkellä keski-ikä on muis-taakseni noin 35 vuotta.

Kirjoittaja: Roope LuokkamäkiKuvat: Akseli MurajaGrafiikka: Juuso Salakka

�PS Vita on Playstationin uusinase käsikonsolimarkkinoilla.Kosketusnäytöllä ja 3g-yhteydellävarustettu laite koettaa haastaamuunmuassa iPhonen suosion.

�Muun muassa Angry Birds-peliin musiikin tehnyt säveltäjä,Ari Pulkkinen valittiin vuodensuomalaiseksi pelinkehittäjäksi.

TIEDÄN,MITÄ PELAAT ENSI VUONNA

2111_15_pelit:RV POHJA s. 15 12.12.2011 13:13 Sivu1

21/2011 15VAPAALLA

- Voin puhua skenen edustajana, mutta en kaikkienpuolesta. Moni varmasti on sitä mieltä, että tietää pa-remmin, Masa sanoo.

Tällä hetkellä kaikille tunnettuja ovat sellaisetnimet kuin Jare & VilleGalle ja Petri Nygård, joi-den hittibiisit soivat niin baareissa kuin radiossakin.Aikaa on kulunut kaksi vuosikymmentä siitä, kunRaptori ja Pääkköset toivat huumoriräpillään hipho-pin Suomeen. Mitä tässä välissä tapahtui?

Saapu tänne tuoltajostain kaukaaRaptorin Moe!-levy vuodelta 1990 oli ensimmäinenmenestynyt suomiräp-albumi. Monet myöhemmätsuomiräppärit eivät kuitenkaan pidä Raptorin hu-moristista räppiä oikeana skenen edustajana.

Asa Masa käsittelee omaa hurahtamistaan hiphop-kulttuuriin helmikuussa julkaistulla Jou jou -levyl-lään.

"Ysärin puolvälis koukkuun jäin,ku Murmurit Sto-an katol keikalla näin."

- Kyseessä oli Supafly-graffititapahtuma Itäkes-kuksen Stoa-kirjastossa. Itse asiassa ensimmäis-tä kertaa vuonna 1995 siellä taisi olla Ceeb-rolistics keikalla, ja vasta 1996 Murmure-cordings, Masa muistelee.

Tuohon aikaan suomiräppi oli aika har-vinaista. Vaikutteet haettiin Yhdysvallois-ta, hiphop-kulttuurin syntysijoilta.

- Cypress Hill ja House of PaininJumparound-biisi oli hittejä meil-le nuorena. Omaan skeneenlasken myös MC Hammerinja nämä, Masa luettelee.

Suomen kieli on silti tär-keä osa suomalaista rap-musiikkia.Vain harvat räp-päävät englanniksi.

- Kun vetää suomeksi,se menee suoraan yti-meen eikä pysty valehte-lemaan. Ihmiset saa siitäparemmin kiinni, Asapohtii.

Pommi tippuu!

Fintelligens oli ensimmäi-nen suomenkielinen rap-kokoonpano, joka pääsisuuren levy-yhtiön listoil-le. Vuonna 1999 julkais-tiin ensimmäinen single,ja pian toinen. Molem-mat myivät nopeasti kul-taa.Tästä se alkoi.

- Siinä tuli se suomi-räppibuumi. Jokaisellamusalafkalla piti olla

oma artistinsa, niitä oli joka kaupungista: oli Fleg-maatikot, Ritarikunta, Mikrofonistit ja niin edelleen.Olen tietenkin onnellinen siitä buumista, kun en ollutsitä ennen päässyt tekemään musiikkia studiossa,Ma-sa kertoo.

Tuolloin Masan artistinimelläAvain julkaistu Punainen tiili -levyilmestyi 2001. Monelle tämä todellayhteiskuntakriittinen albumi onedelleen yksi tärkeimmistä suoma-laisista rap-levyistä.

Punaisessa tiilessä oli monta kapi-talismia, uskontoa ja päättäjiä kri-tisoivaa,vihaista kappaletta.Masa eiitse ole enää kovin innostunut de-

byytistään.- Mitähän siitä voisi sa-

noa…,Asa miettii.- Kun kuuntelee monen

nuoren räppärin ensim-mäistä levyä, on vähänniin kuin päiväkirjanavaisi. Siinä oli aika pal-jon sellaista läppää, mitä en nykyäänheittäisi.

Buumin myötä suomiräpylikuumeni. Huippuna

voidaan nähdä 16-vuotiaan Pikku

G:n Räjähdys-vaara-le-

vy, joka myi ilmestymisvuon-naan multiplatinaa, yli 120 000myytyä äänitettä. Yleensä me-nestyvät rap-levyt myyvät par-haimmillaan 5000 kappaletta.

Suomalainenrap oli hetkenmuoti-ilmiö,mutta jäi sittentaka-alalle.

Sekaupun-gissasoi

Monille ensimmäinen mieliku-va hiphop-kulttuurista on mu-siikkikanavilta tuttu rahan janaisien hehkuttaminen.Kaikkirap ei ole kuitenkaan sitä.

Asa itse vetäytyi moneksi vuodeksi pois jul-kisuudesta Punaisen tiilen jälkeen. Vuonna2005 ilmestynyt, tällä kertaaAsa-nimellä jul-kaistu,Leijonaa metsästän -albumi oli muut-tunut tyyliltään merkittä-västi syvällisempäänsuuntaan. Myös taus-tat erosivat perinteisestä

rap-sämpläyksestä: mukana oli nyt haitaria, tor-via ja eri lyömäsoittimia. Tämä teema on jatku-nut myös hänen myöhemmillä albumeillaan.

- Omasta puolestani voin sanoa, että tähän onkypsynyt myös sisältöä mukaan, Masa sanoo.

- Punaisen tiilen jälkeen oli itse tavallaan arvilla,kun koko ajan esteettinen taju kehittyi, ja tajusi et-tä on mahdollista tehdä oikeasti sanataidetta.

Samaan aikaan on tullut esiin myös muita räppä-reitä, joiden lyriikat ovat lähempänä runoutta kuintavallista oman egon buustausta.Tällaisia ovat muunmuassa Pyhimys, Huge L ja Ruger Hauer.

- Jotkut sanoo sitä ranteet auki -räpiksi, jotkut su-permetaforaräpiksi, jotkut runolliseksi rä-piksi. Itse olen lukenut paljon runoutta jaolen hyvin kiinnostunut siitä, omaan jut-tuun se on vaikuttanut, Masa kertoo.

Asa Masan musiikissa kuuluvat edelleenyhteiskunnalliset aiheet, mutta vihaisuus on

poissa. Esimerkiksi huoli suomalaisesta luon-nosta ja eriarvoistuminen ovat läsnä Asan kap-

paleissa.- En pidä musiikkia yhteiskunnallisen muutoksen

välineenä, mutta toisaalta lauluilla voi muuttaa ihmi-siä. Maailmaa muutetaan konkreettisilla teoilla.

Hip hop hurraa!

Suomalainen rap-musiikki on nousemassa takaisin,ehkä maltillisemmin kuin vuosikymmen sitten. Gen-re tuntuu myös monimuotoistuvan.Palefacen folk-is-kelmä-rap-levy Helsinki - Shangri-La -levy palkittiinvuoden 2011 parhaana etnoalbumina. Asa Masa onnykyään osa Jätkäjätkät-yhtyettä, joka yhdisteleeräppiä, reggaeta,balkanilaisia vaikutteita ja iskelmää.Masa näkee genren tulevaisuuden toiveikkaana.

- Tämä suomiräpin toinen aalto alkaa olla jo teini-iässä. Ehkä sieltä voi alkaa pikkuhiljaa odottaa jotainkypsääkin materiaalia,Asa pohtii.

Kirjoittaja: Taneli UrmasKuvat: Henri JuvonenGrafiikka: Juuso Salakka

Löysiä housuja ja pipopäässä sisälläkin. Siinämissä hevimusiikista ontullut koko kansanmusiikkia Suomessa -urheiluruudustalastenlauluihin - onsuurin osasuomalaisestarap-musiikista jäänyttaka-alalle. Rap-artistiAsa Masa lupasi pohtiamiksi.

� Suomalainen gangstarap on tehty usein pilkesilmäkulmassa. Kuvassaalansa pioneerit DjKridlokk ja Eevil Stöö.

Omastapuolestanivoin sanoa,että tähän

on kypsynytmyös

sisältöämukaan

� Asa Masa tiputtaariimiä Pipe Fest -hiphop-festivaaleilla.

� Jare ja VilleGallenurheiluhenkiset lyriikatvetoavat suomalaisiin.Kuvassa VilleGalle.

RV22_RA?P:RV POHJA s. 15 12.12.2011 07:56 Sivu1

21/20108 RAKKAUTTA VAIN

Esko ja Elina Kosunen ovat ol-leet naimisissa 67 vuotta. Ehkäpitkän avioliiton takana on hei-dän tapaamisensa ajan vaikeatvuodet. He nimittäin tapasivatvuonna 1939 - talvisodan alet-tua.- Molempien perheet olivat

sotaa paossa tätini miehen ta-lossa. Siellä oli paljon ihmisiä,isossa talossa, kertoo Elina.Viisitoistavuotiaat nuoret oli-

vat yhdessä pitämässä ilmaval-vontaa Pakilassa.- Iskettiin toisiimme silmät,

Elina hymyilee.

Osuma sydämeenPerheet palasivat kuitenkin kaupunkiin,vaikka sota jatkui. Eskon äidillä oli kah-vila Lönnrotinkadulla. Se oli hänen toi-nen kahvilansa - ensimmäisen oli tuhou-tunut, kun Helsinkiä pommitettiin.

Esko oli aluksi apuna kahvilassa, ja Eli-na tuli usein käymään.

- Tulin aina sinne kuokkimaan, jos saisijotain hyvää suuhunsa. Silloin ei hirveästikortilla saanut, Elina muistelee.

Nuoret olivat kouluikäisiä, mutta ym-märrettävästi opinahjot olivat sulkeneetovensa väliaikaisesti.

- Joskus sitä oli oikein mielissäänkin sii-tä, Elina nauraa. Nykyään asialle voi nau-raakin.

Pian Esko meni Helsingin suojeluskun-tapiirin toimistoon ja hänet otettiin asia-pojaksi. Hänen tehtäviinsä kuuluivat kai-kenlaiset juoksevat asiat, joita sota ai-heutti.

- Kuljettelin asiapapereita ympäri kau-punkia, sairaaloissa kävin pyörittämässärullille pestyjä siteitä. Mitä kaikkea muu-ta määrättiinkään tekemään. Siinä meni

se talvisodan aika.Heti sodan päätyttyä keväällä 1940 Es-

ko lähetettiin Rusutjärvelle nykyisenTuu-sulan alueelle. Sinne oli koottu helsinki-läisiä suojeluskuntapoikia raivaamaanmaata Karjalan evakoille.

Sota-aikana koulussa

Koulut avautuivat uudestaan syksyllä1940. Jatkosota alkoi seuraavana kesänä,mutta koulut pysyivät muutamia keskey-tyksiä lukuunottamatta auki. Molempienmielestä koulunkäynti oli aika lailla nor-maalia, mutta tietenkin kaikki yhteiskun-nan osat läpäisevä sota näkyi myös kou-lulaisten arjessa.

- Koulupäivät välillä keskeytyivät, kuntuli ilmahälytyksiä ja piti mennä pommi-suojaan, Esko sanoo.

- Oli myös aina välillä opettajia sotilas-puvussa. Kai ne olivat lomalla palveluk-sesta, että pystyivät opettamaan, pohtiiElina.

RatsumiehenäkannaksellaEsko joutui heti ylioppilaskirjoitusten jäl-keen sotaväkeen. Hänet määrättiin Lap-peenrantaan ratsuväen koulutuskeskuk-seen.

- En pysynyt hevosen selässä, joten mi-nut laitettiin polkupyörän selkään,kertooEsko.

Koulutuksen jälkeen heidän joukkon-sa lähetettiin Terijoelle keväällä 1944.Rintamalinjat olivat edenneet entistenSuomen rajojen yli.

- Olimme siellä, kun Neuvostoliitonsuurhyökkäys alkoi.Kesäkuun yhdeksän-tenä neuvostojoukot murskasivat suoma-laiset asemat. Meidän piti lähteä pyörilläomien avuksi etulinjaan, Esko kuvailee.

“Viisitoistavuo-tiaat nuoretolivat yhdessäpitämässäilmavalvontaa.”

Kirjoittaja: Taneli Urmas Kuva: Henri Juvonen Grafiikka: Juuso Salakka

2111_keskari_sodassa_tavanneet:RV KESKARIPOHJA 12.12.2011 13:15 Sivu2

21/2010 9RAKKAUTTA VAIN

Kotirintamalla työssäElina itse meni kauppaopiston jälkeentöihin Uudenmaan läänin maanpuolus-tusseuraan. Pari kertaa hän sai työko-mennuksen maaseudulle auttamaan maa-töissä.

- Orimattilassa Laurilan tilalla oli myössotavankeja työssä, Elina muistaa.

- Me tytöt opetettiin heille suomea, heopettivat meille miten sanotaan jotain ve-näjäksi. Kumma kyllä, vaikka niitä pidet-tiin tietenkin vihollisina, huomasi ettäihan samanlaisia ihmisiä ne ovat. Tekivättyötä ja käyttäytyivät normaalisti. Joskushe saivat jotain postia ja itkivät, ne mie-het. Ihan samalla lailla.

Kaipuu kotonaRakastavaisille ihmisille sota-aika oli eh-kä vielä raskaampaa kuin muille ihmisil-le. Pelko oman rakkaan kohtalosta onvarmasti ollut koko ajan mielessä. Eikävain kotiin jääneiden vaimojen: pommitputosivat myös siviileiden asuttamiin kau-punkeihin.

- Kyllä oli kuulkaa hirveää saattaa miesaina junalle sotaan lähtemään. Ja vilkut-taa ja ajatella oliko tämänyt viimeinen vilkutus. Seoli aivan hirveää,Elina ker-too vakavana.

Esko selvisi sodasta ehjinnahoin, mutta läheltä piti -tilanteita oli muutamia.Esimerkiksi jatkosodan ol-lessa perääntymisvaiheessaEsko haavoittui kranaatinsirpaleesta.

- Olin pesemässä pakkiasuonsilmäkkeessä, kunkuulin ujelluksen. Onneksikranaatti lensi silmäkkee-seen, jolloin räjähdys ei ollut niin voima-kas.

Yksi sirpale osui Eskoa käteen, muttahaava hoitui sitomalla.

Naimisiintaistelujen keskelläElokuussa 1944, sodan ollessa vielä käyn-nissä, Esko ja Elina menivät naimisiin.

- Olin silloin Ilomantsissa, antoivat mi-nulle naimisiinmenoluvan, että pääsinkäymään Helsingissä, Esko kertoo.

Elina muistaa kuunnelleensa radiostauutislähetyksiä taisteluista.

- Minä kävin monta kertaa asemallavastassa, mutta Eskoa ei näkynyt. Muttatulihan se sieltä lopulta, Elina hymyilee.

Jatkosota loppui sillä viikolla, kun Es-ko palasi takaisin Ilomantsiin häälomil-taan. Lapissa oli vielä taisteltavaa, muttavarsinaisiin sotatoimiin Esko ei enää jou-tunut.

- Meillä oli päätehtävänäpitää maantiet avoiminalumesta omille autoille, jot-ka ajoivat Lappiin. Jossainvaiheessa, tammi-helmi-kuussa 1945,päästiin sittenpalaamaan kotiin.

VeteraaniveteraanienpuolestaVuonna 1945 Suomella -kuten koko Euroopalla -oli edessään valtava jäl-leenrakentamisen urakka.Oli päästävä takaisin sotaaedeltävään arkeen, mikäoli monelle vaikeaa.

Eskolle arjen piti ollaopiskelua voimistelun-opettajaksi,mutta ensi yrit-tämällä ei opiskelupaikkaalohjennut. Tyhjän pantiksiEsko ei kuitenkaan joutu-nut jäämään. Sotainvali-dien veljesliitolta hän saiasiamiehen paikan. Eikätarina suinkaan pääty sii-

hen.- Sitten sattumalta eräs ys-

tävä siirtyi Maailman vete-raanijärjestölle töihin ulko-maille ja pyysi Eskoa mu-kaansa, Elina paljastaa.

Maailman veteraanijär-jestölle töihin siirtyminen jamuutto Ranskaan tapahtuivuonna 1952 - Elina muistaakuunnelleensa Helsinginolympialaisia radiosta.

Töiden puolesta hyvätuuri jatkui.Pestin Ranskas-sa loputtua Esko palasi Suo-

meen toimimaan Sotainvalidien veljeslii-ton toiminnanjohtajana - josta hän saikutsun töihin YK:lle New Yorkiin. Sattu-moisin kutsun takana oli sama ystävä, jo-ka pyysi Eskon mukaansa Maailman ve-teraanijärjestöön.

YK:lla Esko vietti 13 vuotta, joista vii-meiset kolme Sveitsissä. Suunnitelmissaoli eläköityä, mutta suomalaiset veteraa-nijärjestöt halusivat pitää Eskon työllis-tettynä.

- Minulta tultiin kysymään annanko mi-nä Eskon tehdä vielä töitä, Elina nauraa.

Viimeiset työvuotensa Esko oli Suo-men Sotaveteraaniliiton toiminnanjohta-ja. Siirtyessään eläkkeelle 70-vuotiaanaEsko perheineen oli nähnyt ehkä maail-maa enemmän kuin mitä oli jäänyt näke-mättä.

- Näin kohtalo voi joskus järjestää asioi-ta, ettei tarvitse paljoa elämäänsä suunni-tella, Elina toteaa.

Sota-aikana tavanneista pareista on levitettypaljon huhuja. Mielikuvat, joita levitetään,kertovat yleensä ääri-ilmiöistä. Niitä löytyykinsitten monenlaisia.- Klassinen esimerkki on sotilas, jokamenee

naimisiin vihkiloman houkuttelemana.Muttasitten on tapauksia, että on menty naimisiintaloudellisista syistä, kertoo tutkija IlonaKemppainen Helsingin yliopiston yhteiskun-tahistorian laitokselta.Kemppainen kertoo monen tavanneen

alunperin kirjeenvaihdon kautta: sanomaleh-dissä oli ilmoituksia kirjeystäviä hakevista so-tilaista.- Usein nuoret tytöt halusivat mielenkiin-

nosta kirjoitella korpisotureille, ja jatkosodan

asemasotavaiheessa myös sotilailla oli aikaakirjoittaa. Joskus tällaiset suhteet johtivatavioliittoon.Sodan jälkeen nousi esille ikävämpi ilmiö,

joka näkyi myös sanomalehtien ilmoituspals-toilla: asianajajat mainostivat palveluitaan.Avioerojen määrä kasvoi nimittäin huomatta-vasti.Kemppainen esittää syyksi sodanajan ja

rauhan arjen kontrastin, joka saattoi järkyttää.- Ennen sotaa naimisiinmenneet olivat saat-

taneet vieraantua sodan aikana toisistaan. Hä-tiköidysti solmitut liitot eivät kestäneet arkea.Suurin osa avioliitoista kuitenkin jatkui ihan

normaalisti, Kemppainen muistuttaa.

Sota-aikana solmitutliitot eivät aina kestäneet

“Vilkuttaa jaajatella olikotämä nytviimeinenvilkutus.”

2111_keskari_sodassa_tavanneet:RV KESKARIPOHJA 12.12.2011 13:15 Sivu3

21/20108 RAKKAUTTA VAIN

Esko ja Elina Kosunen ovat ol-leet naimisissa 67 vuotta. Ehkäpitkän avioliiton takana on hei-dän tapaamisensa ajan vaikeatvuodet. He nimittäin tapasivatvuonna 1939 - talvisodan alet-tua.- Molempien perheet olivat

sotaa paossa tätini miehen ta-lossa. Siellä oli paljon ihmisiä,isossa talossa, kertoo Elina.Viisitoistavuotiaat nuoret oli-

vat yhdessä pitämässä ilmaval-vontaa Pakilassa.- Iskettiin toisiimme silmät,

Elina hymyilee.

Osuma sydämeenPerheet palasivat kuitenkin kaupunkiin,vaikka sota jatkui. Eskon äidillä oli kah-vila Lönnrotinkadulla. Se oli hänen toi-nen kahvilansa - ensimmäisen oli tuhou-tunut, kun Helsinkiä pommitettiin.

Esko oli aluksi apuna kahvilassa, ja Eli-na tuli usein käymään.

- Tulin aina sinne kuokkimaan, jos saisijotain hyvää suuhunsa. Silloin ei hirveästikortilla saanut, Elina muistelee.

Nuoret olivat kouluikäisiä, mutta ym-märrettävästi opinahjot olivat sulkeneetovensa väliaikaisesti.

- Joskus sitä oli oikein mielissäänkin sii-tä, Elina nauraa. Nykyään asialle voi nau-raakin.

Pian Esko meni Helsingin suojeluskun-tapiirin toimistoon ja hänet otettiin asia-pojaksi. Hänen tehtäviinsä kuuluivat kai-kenlaiset juoksevat asiat, joita sota ai-heutti.

- Kuljettelin asiapapereita ympäri kau-punkia, sairaaloissa kävin pyörittämässärullille pestyjä siteitä. Mitä kaikkea muu-ta määrättiinkään tekemään. Siinä meni

se talvisodan aika.Heti sodan päätyttyä keväällä 1940 Es-

ko lähetettiin Rusutjärvelle nykyisenTuu-sulan alueelle. Sinne oli koottu helsinki-läisiä suojeluskuntapoikia raivaamaanmaata Karjalan evakoille.

Sota-aikana koulussa

Koulut avautuivat uudestaan syksyllä1940. Jatkosota alkoi seuraavana kesänä,mutta koulut pysyivät muutamia keskey-tyksiä lukuunottamatta auki. Molempienmielestä koulunkäynti oli aika lailla nor-maalia, mutta tietenkin kaikki yhteiskun-nan osat läpäisevä sota näkyi myös kou-lulaisten arjessa.

- Koulupäivät välillä keskeytyivät, kuntuli ilmahälytyksiä ja piti mennä pommi-suojaan, Esko sanoo.

- Oli myös aina välillä opettajia sotilas-puvussa. Kai ne olivat lomalla palveluk-sesta, että pystyivät opettamaan, pohtiiElina.

RatsumiehenäkannaksellaEsko joutui heti ylioppilaskirjoitusten jäl-keen sotaväkeen. Hänet määrättiin Lap-peenrantaan ratsuväen koulutuskeskuk-seen.

- En pysynyt hevosen selässä, joten mi-nut laitettiin polkupyörän selkään,kertooEsko.

Koulutuksen jälkeen heidän joukkon-sa lähetettiin Terijoelle keväällä 1944.Rintamalinjat olivat edenneet entistenSuomen rajojen yli.

- Olimme siellä, kun Neuvostoliitonsuurhyökkäys alkoi.Kesäkuun yhdeksän-tenä neuvostojoukot murskasivat suoma-laiset asemat. Meidän piti lähteä pyörilläomien avuksi etulinjaan, Esko kuvailee.

“Viisitoistavuo-tiaat nuoretolivat yhdessäpitämässäilmavalvontaa.”

Kirjoittaja: Taneli Urmas Kuva: Henri Juvonen Grafiikka: Juuso Salakka

2111_keskari_sodassa_tavanneet:RV KESKARIPOHJA 12.12.2011 13:15 Sivu2

21/2010 9RAKKAUTTA VAIN

Kotirintamalla työssäElina itse meni kauppaopiston jälkeentöihin Uudenmaan läänin maanpuolus-tusseuraan. Pari kertaa hän sai työko-mennuksen maaseudulle auttamaan maa-töissä.

- Orimattilassa Laurilan tilalla oli myössotavankeja työssä, Elina muistaa.

- Me tytöt opetettiin heille suomea, heopettivat meille miten sanotaan jotain ve-näjäksi. Kumma kyllä, vaikka niitä pidet-tiin tietenkin vihollisina, huomasi ettäihan samanlaisia ihmisiä ne ovat. Tekivättyötä ja käyttäytyivät normaalisti. Joskushe saivat jotain postia ja itkivät, ne mie-het. Ihan samalla lailla.

Kaipuu kotonaRakastavaisille ihmisille sota-aika oli eh-kä vielä raskaampaa kuin muille ihmisil-le. Pelko oman rakkaan kohtalosta onvarmasti ollut koko ajan mielessä. Eikävain kotiin jääneiden vaimojen: pommitputosivat myös siviileiden asuttamiin kau-punkeihin.

- Kyllä oli kuulkaa hirveää saattaa miesaina junalle sotaan lähtemään. Ja vilkut-taa ja ajatella oliko tämänyt viimeinen vilkutus. Seoli aivan hirveää,Elina ker-too vakavana.

Esko selvisi sodasta ehjinnahoin, mutta läheltä piti -tilanteita oli muutamia.Esimerkiksi jatkosodan ol-lessa perääntymisvaiheessaEsko haavoittui kranaatinsirpaleesta.

- Olin pesemässä pakkiasuonsilmäkkeessä, kunkuulin ujelluksen. Onneksikranaatti lensi silmäkkee-seen, jolloin räjähdys ei ollut niin voima-kas.

Yksi sirpale osui Eskoa käteen, muttahaava hoitui sitomalla.

Naimisiintaistelujen keskelläElokuussa 1944, sodan ollessa vielä käyn-nissä, Esko ja Elina menivät naimisiin.

- Olin silloin Ilomantsissa, antoivat mi-nulle naimisiinmenoluvan, että pääsinkäymään Helsingissä, Esko kertoo.

Elina muistaa kuunnelleensa radiostauutislähetyksiä taisteluista.

- Minä kävin monta kertaa asemallavastassa, mutta Eskoa ei näkynyt. Muttatulihan se sieltä lopulta, Elina hymyilee.

Jatkosota loppui sillä viikolla, kun Es-ko palasi takaisin Ilomantsiin häälomil-taan. Lapissa oli vielä taisteltavaa, muttavarsinaisiin sotatoimiin Esko ei enää jou-tunut.

- Meillä oli päätehtävänäpitää maantiet avoiminalumesta omille autoille, jot-ka ajoivat Lappiin. Jossainvaiheessa, tammi-helmi-kuussa 1945,päästiin sittenpalaamaan kotiin.

VeteraaniveteraanienpuolestaVuonna 1945 Suomella -kuten koko Euroopalla -oli edessään valtava jäl-leenrakentamisen urakka.Oli päästävä takaisin sotaaedeltävään arkeen, mikäoli monelle vaikeaa.

Eskolle arjen piti ollaopiskelua voimistelun-opettajaksi,mutta ensi yrit-tämällä ei opiskelupaikkaalohjennut. Tyhjän pantiksiEsko ei kuitenkaan joutu-nut jäämään. Sotainvali-dien veljesliitolta hän saiasiamiehen paikan. Eikätarina suinkaan pääty sii-

hen.- Sitten sattumalta eräs ys-

tävä siirtyi Maailman vete-raanijärjestölle töihin ulko-maille ja pyysi Eskoa mu-kaansa, Elina paljastaa.

Maailman veteraanijär-jestölle töihin siirtyminen jamuutto Ranskaan tapahtuivuonna 1952 - Elina muistaakuunnelleensa Helsinginolympialaisia radiosta.

Töiden puolesta hyvätuuri jatkui.Pestin Ranskas-sa loputtua Esko palasi Suo-

meen toimimaan Sotainvalidien veljeslii-ton toiminnanjohtajana - josta hän saikutsun töihin YK:lle New Yorkiin. Sattu-moisin kutsun takana oli sama ystävä, jo-ka pyysi Eskon mukaansa Maailman ve-teraanijärjestöön.

YK:lla Esko vietti 13 vuotta, joista vii-meiset kolme Sveitsissä. Suunnitelmissaoli eläköityä, mutta suomalaiset veteraa-nijärjestöt halusivat pitää Eskon työllis-tettynä.

- Minulta tultiin kysymään annanko mi-nä Eskon tehdä vielä töitä, Elina nauraa.

Viimeiset työvuotensa Esko oli Suo-men Sotaveteraaniliiton toiminnanjohta-ja. Siirtyessään eläkkeelle 70-vuotiaanaEsko perheineen oli nähnyt ehkä maail-maa enemmän kuin mitä oli jäänyt näke-mättä.

- Näin kohtalo voi joskus järjestää asioi-ta, ettei tarvitse paljoa elämäänsä suunni-tella, Elina toteaa.

Sota-aikana tavanneista pareista on levitettypaljon huhuja. Mielikuvat, joita levitetään,kertovat yleensä ääri-ilmiöistä. Niitä löytyykinsitten monenlaisia.- Klassinen esimerkki on sotilas, jokamenee

naimisiin vihkiloman houkuttelemana.Muttasitten on tapauksia, että on menty naimisiintaloudellisista syistä, kertoo tutkija IlonaKemppainen Helsingin yliopiston yhteiskun-tahistorian laitokselta.Kemppainen kertoo monen tavanneen

alunperin kirjeenvaihdon kautta: sanomaleh-dissä oli ilmoituksia kirjeystäviä hakevista so-tilaista.- Usein nuoret tytöt halusivat mielenkiin-

nosta kirjoitella korpisotureille, ja jatkosodan

asemasotavaiheessa myös sotilailla oli aikaakirjoittaa. Joskus tällaiset suhteet johtivatavioliittoon.Sodan jälkeen nousi esille ikävämpi ilmiö,

joka näkyi myös sanomalehtien ilmoituspals-toilla: asianajajat mainostivat palveluitaan.Avioerojen määrä kasvoi nimittäin huomatta-vasti.Kemppainen esittää syyksi sodanajan ja

rauhan arjen kontrastin, joka saattoi järkyttää.- Ennen sotaa naimisiinmenneet olivat saat-

taneet vieraantua sodan aikana toisistaan. Hä-tiköidysti solmitut liitot eivät kestäneet arkea.Suurin osa avioliitoista kuitenkin jatkui ihan

normaalisti, Kemppainen muistuttaa.

Sota-aikana solmitutliitot eivät aina kestäneet

“Vilkuttaa jaajatella olikotämä nytviimeinenvilkutus.”

2111_keskari_sodassa_tavanneet:RV KESKARIPOHJA 12.12.2011 13:15 Sivu3

Joulukuun 17. päivänä2010 tunisialainentorikauppiasMohamed Bouazizisytyttää itsensä tuleenkotikaupungissaan SidiBouzidissa protestinakokemaansa poliisienja hallinnonmielivaltaa vastaan.

ielenilmaus jää uutisoi-matta Tunisian valtion-medioissa, mutta silmin-näkijöiden ottamat kuvatja videot polttoitsemurhasta le-viävät YouTubessa, Facebookissaja Twitterissä kulovalkean tavoin.Presidentti Zine El Abidine Ben

Alin autoritaariseen valtaan kyllästyneet kansalai-set nousevat Bouazizin mielenosoituksen inspiroi-mina massakapinaan, ja jo kuukautta myöhemminBen Ali on maanpaossa.

Kevään mittaan paikalliset raportoivat sosiaali-sen median välityksellä, kuinka Tunisiasta alkaneetmielenosoitukset levisivät koko Pohjois-Afrikkaanja Lähi-itään, ja kuinka ikivanhat valta-asetelmatarabimaissa alkoivat muuttua suurella nopeudella.

Arabikevät on iskevä esimerkki siitä, kuinka so-siaalinen media on lyhyessä ajassa mullistamassasotaraportoinnin – ja kenties jopa sodankäynnin.

Suljetut rajat aukenevat– Näiden maiden diktaattoreilla oli jo pitkään ollutuseita poliittisia vihollisia, mutta heidän toimintan-sa oli pirstaloitunutta. Lopulta hallintojen vastusta-jat hyödynsivät sosiaalista mediaa tavoitteiden tun-nistamisessa, solidaarisuuden rakentamisessa jamielenosoitusten organisoimisessa, analysoi Was-hingtonin yliopiston viestinnän professori Philip N.Howard.

Howardin digitaalisen median poliittista käyttöämuslimiyhteiskunnissa tutkivan työryhmän tuoretutkimus Opening Closed Regimes esittää kolmepäätelmää sosiaalisen median (some) vaikutukses-ta arabikevään tapahtumiin:

1. Some toimi keskeisenä poliittisen keskus-telun kanavana arabikevään aikana.2. Somessa tapahtuvien vallankumouksellis-ten keskustelujen piikkejä seurasi usein suu-ria mielenosoituksia kentällä. 3. Demokraattiset ajatukset levisivät osittainsomen välityksellä yli kansainvälisten rajo-jen.

Journalismin ja tiedonvälityksen tulevaisuuttakäsittelevän tuoreen kirjan Painokoneet seis! Ker-tomuksia uuden journalismin ajasta kirjoittaja, toi-mittaja Johanna Vehkoo muistuttaa, etteivät arabi-kevään tapahtumat suinkaan olleet somen aikaan-saamia, vaan sitä käytettiin erittäin tehokkaana työ-kaluna mielenilmausten organisoimiseen ja tapah-tumista tiedottamiseen sekä maiden sisällä että ul-komaailmaan.

– Tässä asiassa unohdetaan usein, että ihmiset jot-ka olivat organisoimassa kansannousuja olivat teh-neet sitä jo vuosia. Tilanne ei ollut niin yksinkertai-nen kuin autuaaksi tekevä Facebook-vallankumousjoka olisi saanut massat liikkeelle sosiaalisen me-dian voimalla. Piti olla jo valmiiksi oikea hetki jamomentum: esimerkiksi Egyptissä erityisesti kou-lutetumpi kaupunkilaisten sukupolvi oli jo valmiik-si kyllästynyt maan hallinnon viljelemään sensuu-rin ja pelon ilmapiiriin.

Media on uusi taistelutannerLähi-idän poliittiseen viestintään perehtynyt me-diatutkija Lilly Korpiola sanoo, että arabikeväänkeskeinen käsite oli digitaalinen julkisuus, jonkamahdollisuuksia aktivistit pyrkivät somen kentällähyödyntämään.

– Media on monitoimikamppailuareena, jossataistellaan määrittelyvallasta ja agendan asettami-sesta. Tähän kaikki poliittiset vaikuttajat ja aktivis-tit tähtäävät.

Ennen kuluneen vuoden tapahtumia useimmissaarabimaissa oli vallinnut täydellinen mediakontrol-li, joka hallitsi tehokkaasti sekä kansan mielipitei-den ilmaisua että vallankumouksellisten ilmiöidenleviämistä. Korpiola muistuttaa Egyptissä jo vuon-na 2008 tapahtuneista suurista mellakoista, jotka ei-vät kuitenkaan onnistuneet ylittämään kansainväli-sen mediahuomion uutiskynnystä eivätkä siksipäässeet leviämään. Arabikevään aikana media on-nistui kuitenkin nousemaan ehkäpä tärkeimmäksi

kamppailuareenaksi synnyttämällä ilmiön, jotaKorpiola kutsuu mediatapahtumaksi.

– Poliittinen viestintä ja julkisuus on ennen mää-ritelty valtavirtamedian kautta, mutta sosiaalinenmedia on luonut takaportin digitaaliseen julkisuu-teen, jonka kautta erityyppiset näkökulmat pääse-vät sisään.

Arabimaissa vallitseva mediatapahtuma perus-tuu Korpiolan mukaan siihen, että valtavirtamediaon poiminut käyttöönsä uusilla kansalaisjournalis-mia tukevilla mediasovelluksilla, kuten kännykkä-kameroilla ja Twitter-tileillä tuotettua uutisaineis-toa nopeasti jopa suljetuista maista, kuten Syyrias-ta. Ottamalla aktivistien ja opposition sanomat laa-jempaan levitykseen globaalit mediat ja uutistoi-mistot, etunenässä Al Jazeera, mahdollistivat val-lankumouksellisten julkisen määrittelyvallan sekäavoimen poliittisen keskustelun alkamisen.

Satelliittikanavien kautta levinnyt some-keskus-telusta virinnyt uutisointi oli erityisen tärkeää kan-sainvälisen uutiskynnyksen ylittämisessä, muttamyös ajatusten leviämisessä maiden sisällä, joissakarkeasti puolet ihmisistä on lukutaidottomia, ei-vätkä ole siis ollenkaan kytkeytyneet someen.

– Sosiaalinen media on vahvasti kytkenyt luku-taitoisia yhteen, mutta satelliittikanava Al Jazeeraon ollut kanava jonka kautta ajatukset ovat levin-neet laajempaan tietoisuuteen. Sen monikanavai-nen strategia tavoittaa yhtä helposti sekä Washing-tonin senaattorit kännykkä-streameineen että erä-maan beduiinit satelliittilautasineen. Tämän lisäksinekin uutisoivat laajasti Facebookin ja Twitterin vä-lityksellä arabian ja englannin kielillä, Korpiola pe-rustelee.

Mielenosoitusten saama maailmanlaajuinen me-

22/20118 ARABIKEVÄT

M

– Ajatellaan maata, jossa vallitsee autoritaarinendiktatuuri: pitäisikö meidän silloin luottaa ennemminhallituksen virallisiin tiedotteisiin vai paikalla oleviinihmisiin? kysyy toimittaja Johanna Vehkoo.

Tapahtumien keskellä olevat ihmiseton ennen esitetty kohteina, mutta

tässä tilanteessa he ovat olleetaktiivisia toimijoita.

ArabikevätTeksti: Sakari Nuuttila

Kuvat: Akseli MurajaUlkoasu: Juuso Salakka

Vallankumous verkossa?

arabikeva?t:RV KESKARIPOHJA 9.12.2011 12:42 Sivu2

diajulkisuus sai kahviloissa ja moskeijoissa aikaankansallisen solidaarisuuden tunteen, ja kun aktivistitsaivat näin nostettua ihmisoikeusagendansa julkisuu-teen, kansainvälisen julkisen mielipiteen oli pakkokääntyä.

– Aktivistit onnistuivat hyödyntämään sosiaalistamediaa todella tehokkaasti siten, että ihmisoikeusky-symysten, noustua pinnalle ne länsimaat, jotka olivathalunneet Lähi-itään investointeja ja sotilaallista läs-näoloa, joutuivat nyt tuomitsemaan diktaattorit, Kor-piola teroittaa.

Sotaraportoinnin tyyli jahenki muuttuuJohanna Vehkoo näkee somen tärkeimmän merki-tyksen arabikeväässä siinä, että sen kautta äänet jot-ka eivät koskaan ennen olleet päässeet kuuluviin krii-siraportoinnissa, olivat nyt tiedotuksen keskiössä.

– Tapahtumien keskellä olevat ihmiset on ennenesitetty kohteina, mutta tässä tilanteessa he ovat ol-leet aktiivisia toimijoita, joiden oma näkökulma ontullut esille.

Perinteisille uutisorganisaatioille somen kasvavavaikutus kriisiraportoinnissa nostaa esiin haasteita sii-tä, mikä on lähteen luotettavuusarvo, ja miten tiedo-tusvälineet pystyvät tarkistamaan sen merkityksen.

– Reaaliaikaisen uutisoinnin maailmassa on se on-gelma, että kun ennen haluttiin tarkistaa faktat en-nen kuin ne painettiin lehteen, nyt on päätettävä, jul-kaistaanko twiittaus heti, kun se on lähetetty vai tar-kistetaanko ensin, että tieto pitää paikkansa, jolloinuutisointi ei ole reaaliaikaista, Vehko tuumii.

Perinteisten uutisorganisaatioiden tapana on lä-hettää toimittaja kriisialueelle suojaa tarjoavien soti-lasjoukkojen mukana. Vaikka toimittajan rooli sil-minnäkijänä on tärkeä, hän ei usein pääse käsiksi ta-vallisten ihmisten näkökulmaan. Sotatilanne rajoit-taa turvallisuussyistä toimittajan pääsyn sinne, missäkenties tärkeimmät tapahtumat ja taistelut käydään.

– Tiedon nopea liikkuvuus avaa kuitenkin mahta-van laajan tietovarannon, joka mahdollistaa aivan uu-della tavalla todisteet esimerkiksi ihmisoikeusrikko-muksista. Myös Muammar Gaddafin kuolemaa ol-taisiin varmasti arvuuteltu pitkän aikaa, mutta siitäoli olemassa useita valokuvia.

Tiedon kulkua verkossa on käytännössä mahdo-tonta hallita, vaikka sitä erityisesti arabikevään aika-na moneen otteeseen yritettiin. Vaikka äärimmäiset-kään toimenpiteet, kuten koko internetin lamautta-minen Egyptissä ja Libyassa eivät toimineet, Vehkoomuistuttaa, että sortavat hallitukset pystyvät helpos-

ti käyttämään mielenosoittajien omia työkaluja heitävastaan.

– Muun muassa Sudanissa aktivisteja on kutsuttuFacebookin kautta mielenosoituksiin jotka ovat osoit-tautuneet poliisien ansoiksi ja Iranissa on YouTubenavulla tunnistettu mielenosoittajia jotka ovat jäl-keenpäin joutuneet oikeuteen ja pahoinpidellyiksi.Arvokkaan tiedon välittäminen on mielenosoittajilletodella vaarallista.

Vehkoo arvelee, että somen tärkeys liittyy pitkältisiihen, että maissa ei ole ollut vapaata lehdistöä eikäjulkista keskustelua, ja siksi sitä on alettu käymäänuusissa ympäristöissä.

Twiittailua sodan keskeltäSuomen Kuvalehden toimituspäällikkö Jari Lind-holm vietti kuluneena vuonna aikaa Libyan taistelu-tantereilla raportoimassa sodan etenemisestä. SK:nprinttijulkaisuun kirjoittamisen lisäksi hän kirjoittipaikan päältä aktiivista blogia ja erityisesti Twitter-raportteja.

– Twitter on aito uutisväline, jossa kirjeenvaihtajatantavat 140 merkin raportteja reaaliajassa paikanpäältä. Se oli ehdottomasti paras väline, jos halusi seu-rata Libyan sodan tapahtumia.

Lindholmin mielestä twiitit palvelevat uutiselli-suutta kuitenkin vain, jos ne perustuvat toimittajanitse näkemiin asioihin, eivätkä toisen tai kolmannenlähteen tietoihin ja huhuihin. Toimittajan roolissa pai-kan päällä hän tarkistikin tietojen luotettavuuttaomilla silmillään.

– Itselläni on sellainen linja, että twiittaan vain si-tä mitä itse näen ja koen. Huomasin Libyassa, ettäoleellinen osa toimittajan työtä oli harhaanjohtavienhuhujen kumoaminen. Jouduin usein kumoamaanTwitterissä yltiöoptimistisia huhuja kapinallisten ete-nemisestä, kun tilanne oli todellisuudessa paljon ku-viteltua huonompi. Twitter on käsittämättömän hienojuttu, mutta sen seuraaminen edellyttää medialuku-taitoa ja kykyä erottaa jyvät akanoista.

Samoin kuin Vehkoo, Lindholmkin näkee totuu-den etsimisen somea työkaluna käyttäen tarjoavanenemmän hyötyä kuin haittoja.

– Jos joku kirjoittaa seisovansa aukiolla ja arvioipaikalla olevan kymmeniätuhansia ihmisiä, kyllä mi-nä siihen luotan. Onko toimittajan lehteen kirjoitta-ma juttu muka itsestään selvästi totta, vain koska seon painettu paperille? Toimittajien ammattikunnanpitää omaksua uusi toimintapa ja -ympäristö, ym-märtää sen merkitys ja mennä siihen täysillä mukaan.

Lindholm arvelee somen merkityksen arabike-väässä olevan siinä, että sen ansiosta tieto ja tapahtu-

mat levisivät todella nopeasti, mutta se ontoisaalta myös tehnyt ihmisistä kärsimättö-miä.

– Jos miettii miten pitkiä aiemmat de-mokratisoitumisprosessit esimerkiksi Itä-Euroopassa tai Etelä-Koreassa olivat, tun-tuu melko kohtuuttomalta kun Libyassa,jossa ei ole minkäänlaista demokratian inf-rastruktuuria, ihmiset alkoivat jo parin kuu-kauden päästä uhota, että eihän tästä mi-tään tule. Nopeuden kääntöpuoli on siinä,että odotukset kasvavat tähtitieteellisiksi japettymys on voimakas.

Sodankäynti siirtyymedian kautta siviiliyhteiskuntaanJuuri nopeus ja kerrannaisvaikutus on ara-bikevään tapahtumille olennaista.

Lilly Korpiolan mukaan some heijastaakulttuurillisia käytäntöjä ja tekee sosiaali-set suhteet läpinäkyviksi ja osittain kärjis-tetyiksi. Arabimaissa some on vahvistanut

kulttuurissa syvästi läsnä olevia käsityksiäjuuri kunniasta, yhteisöllisyydestä ja mart-tyyriudesta, jota Mohamed Bouazizin jaKhaled Saidin sekä monien muiden kohta-lot edustavat. Somen kautta muutenkin no-peasti leviävät ilmiöt ovat levinneet sitäkinnopeammin arabimaissa, joissa ihmisiä yh-distää kieli, kulttuuri, uskonto ja identiteet-ti.

Näkyvimmin arabikevään myötä someon tullut osaksi valtavirtamedian uutisker-rontaa, jonka kautta se muokkaa myös ny-kysodankäynnin luonnetta. Tulevaisuudessane järjestöt ja armeijat, jotka osaavat hyö-dyntää muuttuvaa medialogiikkaa onnistu-vat tuomaan sen kautta agendaansa esille.

Korpiola uskoo, että somen rooli maail-man kriiseissä ja konflikteissa tulee lähitu-levaisuudessa kasvamaan entistä suurem-maksi.

– Iso osa poliittisesta kamppailusta onsiirtynyt sosiaaliseen mediaan. Sodankäyn-ti muuttuu siinä, että kamppailu siviiliyh-teiskunnan sydämistä ja mielistä käydäänmedian kautta ja vain pieni osa siitä tapah-tuu enää taistelukentällä.

22/2011 9ARABIKEVÄT

– Reportterin työnä on kertoa missä ja milloin paukkuusekä laskea haavoittuneet, eikä twiitata eteenpäinkolmannen käden lähteiden tietoja, toteaa Libyansodasta suoraan raportoinut Jari Lindholm.

ArabikevätVallankumous verkossa?

Iso osa poliittisestakamppailusta onsiirtynyt sosiaaliseenmediaan.

arabikeva?t:RV KESKARIPOHJA 9.12.2011 12:42 Sivu3

Joulukuun 17. päivänä2010 tunisialainentorikauppiasMohamed Bouazizisytyttää itsensä tuleenkotikaupungissaan SidiBouzidissa protestinakokemaansa poliisienja hallinnonmielivaltaa vastaan.

ielenilmaus jää uutisoi-matta Tunisian valtion-medioissa, mutta silmin-näkijöiden ottamat kuvatja videot polttoitsemurhasta le-viävät YouTubessa, Facebookissaja Twitterissä kulovalkean tavoin.Presidentti Zine El Abidine Ben

Alin autoritaariseen valtaan kyllästyneet kansalai-set nousevat Bouazizin mielenosoituksen inspiroi-mina massakapinaan, ja jo kuukautta myöhemminBen Ali on maanpaossa.

Kevään mittaan paikalliset raportoivat sosiaali-sen median välityksellä, kuinka Tunisiasta alkaneetmielenosoitukset levisivät koko Pohjois-Afrikkaanja Lähi-itään, ja kuinka ikivanhat valta-asetelmatarabimaissa alkoivat muuttua suurella nopeudella.

Arabikevät on iskevä esimerkki siitä, kuinka so-siaalinen media on lyhyessä ajassa mullistamassasotaraportoinnin – ja kenties jopa sodankäynnin.

Suljetut rajat aukenevat– Näiden maiden diktaattoreilla oli jo pitkään ollutuseita poliittisia vihollisia, mutta heidän toimintan-sa oli pirstaloitunutta. Lopulta hallintojen vastusta-jat hyödynsivät sosiaalista mediaa tavoitteiden tun-nistamisessa, solidaarisuuden rakentamisessa jamielenosoitusten organisoimisessa, analysoi Was-hingtonin yliopiston viestinnän professori Philip N.Howard.

Howardin digitaalisen median poliittista käyttöämuslimiyhteiskunnissa tutkivan työryhmän tuoretutkimus Opening Closed Regimes esittää kolmepäätelmää sosiaalisen median (some) vaikutukses-ta arabikevään tapahtumiin:

1. Some toimi keskeisenä poliittisen keskus-telun kanavana arabikevään aikana.2. Somessa tapahtuvien vallankumouksellis-ten keskustelujen piikkejä seurasi usein suu-ria mielenosoituksia kentällä. 3. Demokraattiset ajatukset levisivät osittainsomen välityksellä yli kansainvälisten rajo-jen.

Journalismin ja tiedonvälityksen tulevaisuuttakäsittelevän tuoreen kirjan Painokoneet seis! Ker-tomuksia uuden journalismin ajasta kirjoittaja, toi-mittaja Johanna Vehkoo muistuttaa, etteivät arabi-kevään tapahtumat suinkaan olleet somen aikaan-saamia, vaan sitä käytettiin erittäin tehokkaana työ-kaluna mielenilmausten organisoimiseen ja tapah-tumista tiedottamiseen sekä maiden sisällä että ul-komaailmaan.

– Tässä asiassa unohdetaan usein, että ihmiset jot-ka olivat organisoimassa kansannousuja olivat teh-neet sitä jo vuosia. Tilanne ei ollut niin yksinkertai-nen kuin autuaaksi tekevä Facebook-vallankumousjoka olisi saanut massat liikkeelle sosiaalisen me-dian voimalla. Piti olla jo valmiiksi oikea hetki jamomentum: esimerkiksi Egyptissä erityisesti kou-lutetumpi kaupunkilaisten sukupolvi oli jo valmiik-si kyllästynyt maan hallinnon viljelemään sensuu-rin ja pelon ilmapiiriin.

Media on uusi taistelutannerLähi-idän poliittiseen viestintään perehtynyt me-diatutkija Lilly Korpiola sanoo, että arabikeväänkeskeinen käsite oli digitaalinen julkisuus, jonkamahdollisuuksia aktivistit pyrkivät somen kentällähyödyntämään.

– Media on monitoimikamppailuareena, jossataistellaan määrittelyvallasta ja agendan asettami-sesta. Tähän kaikki poliittiset vaikuttajat ja aktivis-tit tähtäävät.

Ennen kuluneen vuoden tapahtumia useimmissaarabimaissa oli vallinnut täydellinen mediakontrol-li, joka hallitsi tehokkaasti sekä kansan mielipitei-den ilmaisua että vallankumouksellisten ilmiöidenleviämistä. Korpiola muistuttaa Egyptissä jo vuon-na 2008 tapahtuneista suurista mellakoista, jotka ei-vät kuitenkaan onnistuneet ylittämään kansainväli-sen mediahuomion uutiskynnystä eivätkä siksipäässeet leviämään. Arabikevään aikana media on-nistui kuitenkin nousemaan ehkäpä tärkeimmäksi

kamppailuareenaksi synnyttämällä ilmiön, jotaKorpiola kutsuu mediatapahtumaksi.

– Poliittinen viestintä ja julkisuus on ennen mää-ritelty valtavirtamedian kautta, mutta sosiaalinenmedia on luonut takaportin digitaaliseen julkisuu-teen, jonka kautta erityyppiset näkökulmat pääse-vät sisään.

Arabimaissa vallitseva mediatapahtuma perus-tuu Korpiolan mukaan siihen, että valtavirtamediaon poiminut käyttöönsä uusilla kansalaisjournalis-mia tukevilla mediasovelluksilla, kuten kännykkä-kameroilla ja Twitter-tileillä tuotettua uutisaineis-toa nopeasti jopa suljetuista maista, kuten Syyrias-ta. Ottamalla aktivistien ja opposition sanomat laa-jempaan levitykseen globaalit mediat ja uutistoi-mistot, etunenässä Al Jazeera, mahdollistivat val-lankumouksellisten julkisen määrittelyvallan sekäavoimen poliittisen keskustelun alkamisen.

Satelliittikanavien kautta levinnyt some-keskus-telusta virinnyt uutisointi oli erityisen tärkeää kan-sainvälisen uutiskynnyksen ylittämisessä, muttamyös ajatusten leviämisessä maiden sisällä, joissakarkeasti puolet ihmisistä on lukutaidottomia, ei-vätkä ole siis ollenkaan kytkeytyneet someen.

– Sosiaalinen media on vahvasti kytkenyt luku-taitoisia yhteen, mutta satelliittikanava Al Jazeeraon ollut kanava jonka kautta ajatukset ovat levin-neet laajempaan tietoisuuteen. Sen monikanavai-nen strategia tavoittaa yhtä helposti sekä Washing-tonin senaattorit kännykkä-streameineen että erä-maan beduiinit satelliittilautasineen. Tämän lisäksinekin uutisoivat laajasti Facebookin ja Twitterin vä-lityksellä arabian ja englannin kielillä, Korpiola pe-rustelee.

Mielenosoitusten saama maailmanlaajuinen me-

22/20118 ARABIKEVÄT

M

– Ajatellaan maata, jossa vallitsee autoritaarinendiktatuuri: pitäisikö meidän silloin luottaa ennemminhallituksen virallisiin tiedotteisiin vai paikalla oleviinihmisiin? kysyy toimittaja Johanna Vehkoo.

Tapahtumien keskellä olevat ihmiseton ennen esitetty kohteina, mutta

tässä tilanteessa he ovat olleetaktiivisia toimijoita.

ArabikevätTeksti: Sakari Nuuttila

Kuvat: Akseli MurajaUlkoasu: Juuso Salakka

Vallankumous verkossa?

arabikeva?t:RV KESKARIPOHJA 9.12.2011 12:42 Sivu2

diajulkisuus sai kahviloissa ja moskeijoissa aikaankansallisen solidaarisuuden tunteen, ja kun aktivistitsaivat näin nostettua ihmisoikeusagendansa julkisuu-teen, kansainvälisen julkisen mielipiteen oli pakkokääntyä.

– Aktivistit onnistuivat hyödyntämään sosiaalistamediaa todella tehokkaasti siten, että ihmisoikeusky-symysten, noustua pinnalle ne länsimaat, jotka olivathalunneet Lähi-itään investointeja ja sotilaallista läs-näoloa, joutuivat nyt tuomitsemaan diktaattorit, Kor-piola teroittaa.

Sotaraportoinnin tyyli jahenki muuttuuJohanna Vehkoo näkee somen tärkeimmän merki-tyksen arabikeväässä siinä, että sen kautta äänet jot-ka eivät koskaan ennen olleet päässeet kuuluviin krii-siraportoinnissa, olivat nyt tiedotuksen keskiössä.

– Tapahtumien keskellä olevat ihmiset on ennenesitetty kohteina, mutta tässä tilanteessa he ovat ol-leet aktiivisia toimijoita, joiden oma näkökulma ontullut esille.

Perinteisille uutisorganisaatioille somen kasvavavaikutus kriisiraportoinnissa nostaa esiin haasteita sii-tä, mikä on lähteen luotettavuusarvo, ja miten tiedo-tusvälineet pystyvät tarkistamaan sen merkityksen.

– Reaaliaikaisen uutisoinnin maailmassa on se on-gelma, että kun ennen haluttiin tarkistaa faktat en-nen kuin ne painettiin lehteen, nyt on päätettävä, jul-kaistaanko twiittaus heti, kun se on lähetetty vai tar-kistetaanko ensin, että tieto pitää paikkansa, jolloinuutisointi ei ole reaaliaikaista, Vehko tuumii.

Perinteisten uutisorganisaatioiden tapana on lä-hettää toimittaja kriisialueelle suojaa tarjoavien soti-lasjoukkojen mukana. Vaikka toimittajan rooli sil-minnäkijänä on tärkeä, hän ei usein pääse käsiksi ta-vallisten ihmisten näkökulmaan. Sotatilanne rajoit-taa turvallisuussyistä toimittajan pääsyn sinne, missäkenties tärkeimmät tapahtumat ja taistelut käydään.

– Tiedon nopea liikkuvuus avaa kuitenkin mahta-van laajan tietovarannon, joka mahdollistaa aivan uu-della tavalla todisteet esimerkiksi ihmisoikeusrikko-muksista. Myös Muammar Gaddafin kuolemaa ol-taisiin varmasti arvuuteltu pitkän aikaa, mutta siitäoli olemassa useita valokuvia.

Tiedon kulkua verkossa on käytännössä mahdo-tonta hallita, vaikka sitä erityisesti arabikevään aika-na moneen otteeseen yritettiin. Vaikka äärimmäiset-kään toimenpiteet, kuten koko internetin lamautta-minen Egyptissä ja Libyassa eivät toimineet, Vehkoomuistuttaa, että sortavat hallitukset pystyvät helpos-

ti käyttämään mielenosoittajien omia työkaluja heitävastaan.

– Muun muassa Sudanissa aktivisteja on kutsuttuFacebookin kautta mielenosoituksiin jotka ovat osoit-tautuneet poliisien ansoiksi ja Iranissa on YouTubenavulla tunnistettu mielenosoittajia jotka ovat jäl-keenpäin joutuneet oikeuteen ja pahoinpidellyiksi.Arvokkaan tiedon välittäminen on mielenosoittajilletodella vaarallista.

Vehkoo arvelee, että somen tärkeys liittyy pitkältisiihen, että maissa ei ole ollut vapaata lehdistöä eikäjulkista keskustelua, ja siksi sitä on alettu käymäänuusissa ympäristöissä.

Twiittailua sodan keskeltäSuomen Kuvalehden toimituspäällikkö Jari Lind-holm vietti kuluneena vuonna aikaa Libyan taistelu-tantereilla raportoimassa sodan etenemisestä. SK:nprinttijulkaisuun kirjoittamisen lisäksi hän kirjoittipaikan päältä aktiivista blogia ja erityisesti Twitter-raportteja.

– Twitter on aito uutisväline, jossa kirjeenvaihtajatantavat 140 merkin raportteja reaaliajassa paikanpäältä. Se oli ehdottomasti paras väline, jos halusi seu-rata Libyan sodan tapahtumia.

Lindholmin mielestä twiitit palvelevat uutiselli-suutta kuitenkin vain, jos ne perustuvat toimittajanitse näkemiin asioihin, eivätkä toisen tai kolmannenlähteen tietoihin ja huhuihin. Toimittajan roolissa pai-kan päällä hän tarkistikin tietojen luotettavuuttaomilla silmillään.

– Itselläni on sellainen linja, että twiittaan vain si-tä mitä itse näen ja koen. Huomasin Libyassa, ettäoleellinen osa toimittajan työtä oli harhaanjohtavienhuhujen kumoaminen. Jouduin usein kumoamaanTwitterissä yltiöoptimistisia huhuja kapinallisten ete-nemisestä, kun tilanne oli todellisuudessa paljon ku-viteltua huonompi. Twitter on käsittämättömän hienojuttu, mutta sen seuraaminen edellyttää medialuku-taitoa ja kykyä erottaa jyvät akanoista.

Samoin kuin Vehkoo, Lindholmkin näkee totuu-den etsimisen somea työkaluna käyttäen tarjoavanenemmän hyötyä kuin haittoja.

– Jos joku kirjoittaa seisovansa aukiolla ja arvioipaikalla olevan kymmeniätuhansia ihmisiä, kyllä mi-nä siihen luotan. Onko toimittajan lehteen kirjoitta-ma juttu muka itsestään selvästi totta, vain koska seon painettu paperille? Toimittajien ammattikunnanpitää omaksua uusi toimintapa ja -ympäristö, ym-märtää sen merkitys ja mennä siihen täysillä mukaan.

Lindholm arvelee somen merkityksen arabike-väässä olevan siinä, että sen ansiosta tieto ja tapahtu-

mat levisivät todella nopeasti, mutta se ontoisaalta myös tehnyt ihmisistä kärsimättö-miä.

– Jos miettii miten pitkiä aiemmat de-mokratisoitumisprosessit esimerkiksi Itä-Euroopassa tai Etelä-Koreassa olivat, tun-tuu melko kohtuuttomalta kun Libyassa,jossa ei ole minkäänlaista demokratian inf-rastruktuuria, ihmiset alkoivat jo parin kuu-kauden päästä uhota, että eihän tästä mi-tään tule. Nopeuden kääntöpuoli on siinä,että odotukset kasvavat tähtitieteellisiksi japettymys on voimakas.

Sodankäynti siirtyymedian kautta siviiliyhteiskuntaanJuuri nopeus ja kerrannaisvaikutus on ara-bikevään tapahtumille olennaista.

Lilly Korpiolan mukaan some heijastaakulttuurillisia käytäntöjä ja tekee sosiaali-set suhteet läpinäkyviksi ja osittain kärjis-tetyiksi. Arabimaissa some on vahvistanut

kulttuurissa syvästi läsnä olevia käsityksiäjuuri kunniasta, yhteisöllisyydestä ja mart-tyyriudesta, jota Mohamed Bouazizin jaKhaled Saidin sekä monien muiden kohta-lot edustavat. Somen kautta muutenkin no-peasti leviävät ilmiöt ovat levinneet sitäkinnopeammin arabimaissa, joissa ihmisiä yh-distää kieli, kulttuuri, uskonto ja identiteet-ti.

Näkyvimmin arabikevään myötä someon tullut osaksi valtavirtamedian uutisker-rontaa, jonka kautta se muokkaa myös ny-kysodankäynnin luonnetta. Tulevaisuudessane järjestöt ja armeijat, jotka osaavat hyö-dyntää muuttuvaa medialogiikkaa onnistu-vat tuomaan sen kautta agendaansa esille.

Korpiola uskoo, että somen rooli maail-man kriiseissä ja konflikteissa tulee lähitu-levaisuudessa kasvamaan entistä suurem-maksi.

– Iso osa poliittisesta kamppailusta onsiirtynyt sosiaaliseen mediaan. Sodankäyn-ti muuttuu siinä, että kamppailu siviiliyh-teiskunnan sydämistä ja mielistä käydäänmedian kautta ja vain pieni osa siitä tapah-tuu enää taistelukentällä.

22/2011 9ARABIKEVÄT

– Reportterin työnä on kertoa missä ja milloin paukkuusekä laskea haavoittuneet, eikä twiitata eteenpäinkolmannen käden lähteiden tietoja, toteaa Libyansodasta suoraan raportoinut Jari Lindholm.

ArabikevätVallankumous verkossa?

Iso osa poliittisestakamppailusta onsiirtynyt sosiaaliseenmediaan.

arabikeva?t:RV KESKARIPOHJA 9.12.2011 12:42 Sivu3