JYSSÄYS OULUN OPKOn JÄSENLEHTI 3 / 2012

2 JYSSÄYS 2/2012

”Anna meille meidän

jokapäiväinen maissipuuromme”, rukoillaan jossain päin Afrikkaa. Ruoka on

olennaisempi osa elämäämme kuin monesti tulemme edes ajatelleeksi. Totta kai ihmisen on syötävä säilyäkseen

hengissä, sitä tuskin kukaan kieltää, mutta silti ruoka on varmaan suurimmalle osalle meistä itsestäänselvyys. Sitä on tai sitä ei ole.

Meilläpäin maailmaa yleensä on. Se on maissipuuroa, riisiä tai pizzaa. Sitä syödään pöydän ääressä lautaselta haarukalla ja veitsellä, tai

puikoilla ja lusikalla, tai oikean käden sormin banaaninlehdeltä lattialla istuen. Jokapäiväinen leipämmekin tarkoittaa paljon muutakin kuin vain

leipää, vaikka ei Lutherin tavoin laajentaisi ilmaisun merkitystä edes lautasen ulkopuolelle.

”Anna meille meidän jokapäiväinen vähähiilihydraattinen ja runsaskuituinen leipämme.” Vanha viisaus, jonka mukaan ihminen on sitä

mitä syö, on tällä hetkellä erityisen pinnalla. Ruokavalioita ja dieettejä poksahtelee oleviin kuin sieniä sateella ja muuan kolumnisti joskus valitti,

ettei kasvissyöjien ja allergikkojen huomioon ottaminen ollut kovin hankalaa, mutta nykyään ei enää uskalla edes kutsua ystäviä syömään, kun kaikki haluavat syödä erilaista ruokaa. Meillä on jo niin paljon ruokaa, että siitä voidaan tehdä puolivuosittain vaihtuva muoti-ilmiö: siitä etsitään

sisältöä uuteen, ehompaan elämään ja pelastajaa terveyden lisäksi sielulle ja omalletunnolle, jota maailman ongelmat kolkuttelevat.

”Anna meille meidän jokapäiväinen Leipämme.” Ei ihminen lopulta elä pelkästään leivästä eikä leivän lisukkeista. Luomuruuan syöminen ei

lopulta pelasta maailmaa (vaikka voi joihinkin sen epäkohtiin vaikuttaakin) eikä varsinkaan herännyttä omaatuntoa.

Terveellisintäkin ruokavaliota noudattava ihminen kuolee. Elämän leipä on se, mistä viime kädessä elämme myös sitten

kun ruumiimme lakkaa toimimasta. Tuhansia katoavalla leivällä ruokkinut Jeesuskin kehotti ihmisiä ennen kaikkea etsimään katoamatonta

ravintoa, sitä joka antaa ikuisen elämän. Ruoka on lahja, mutta

emme viime kädessä elä lahjasta vaan sen antajasta.

Kaisa

"Ei ihminen elä ainoastaan leivästä" Luuk. 4:4

jyssäys 2/2012 3

Ihanan aamiaisesta tekee jo se, että sallii itselleen hieman tavallista enemmän rentoutta - ja herkkuja.

Kodin Kuvalehti 6/2012

Uudessa sukupolvessa on rennosti eläviä nautiskelijoita, mutta myös terveellisyyttä, vastuullisuutta, ekologisuutta ja kestävää kehitystä painottavia joukkoja.

Kotiliesi 6/2012

Terveelliseen elämään kuuluu sopivasti puhdasta, kasvispainotteista ruokaa, ajoittaista herkuttelua, sopiva määrä liikuntaa sekä unta, sosiaalisia kontakteja ja henkistä hyvinvointia.

Anna Simula, Pirkka 4/2012

Optimisti näkee rinkilän. Pessmisti reiän.

Tekstarit, Forum24, 27.3.2012

JYSSÄYS 3/2012

Jyssäys on Oulun ev.lut. Opiskelija- ja koululaislähe-tys ry:n (Oulun OPKO) jul-

kaisu. Lehdestä on ilmestynyt ainakin 32 vuosi-kertaa. Jyssäys ilmastyy 7 kertaa lukuvuoden aika-na, ja painoksen koko on noin 470. Lehti jaetaan il-maiseksi kaikille kiinnostu-neille, tilauksen voi tehdä puhelimella tai sähköpos-

titse.

Toimituksen osoite:Torikatu 9 A 32, 90500 Oulu

www.opko.fi/oulu jasenlehti. toimitus@

gmail.com

Lehden painopaikka:Oulun Kopiokeskus

Yhdistyksen työntekijä:Antti Leinonen

antti.leinonen@opko.fi

Vast. päätoimittaja:Antti Leinonen

Päätoimittaja:Kaisa Niemi

Taitto:Jaana Hiitola

Kansikuva:Sami Huttula

Kiitokset:Eveliina Pietinen, Niilo

Väätäinen, Miina Ojanperä, Matti Jylhä-

Ollila, Suvi-Anne Saarivesi, Anne Leskelä, Vesa

Vidgren, Pyhä Jumala

SIELTÄ TÄÄLTÄ

4 JYSSÄYS 2/2012

Kolumni: Niilo Väätäinen

Syödään ja juodaan ja sitten kuollaan. Mika Waltarin romaaneihinkin eksynyt synkkä lausahdus lienee peräisin Raamatun lehdiltä. Se kertoo melko tylyn kuuloisesti elämän perusasioista, joihin ruoka lukeutuu. Lääketiedekin on viisaudessaan todennut, että solu tarvitsee rasvoja kalvoonsa, valkuaisaineita ionipumpuiksi , hiilihydraatteja sitruunahappokiertoon ja nukleiinihappoja yleisen kaaoksen hallintaan. Tarve syödä yhdistää ihmiskuntaa ja suur-Ouluakin. Washingtonissa syödään enemmän ja Darfurissa on tyydyttävä vähempään. Oulussa tilanne taitaa olla liiankin hyvä. Vaikka opiskelijan jääkaappi voi välillä olla kuin Siperian lakeus, tilanne on usein väliaikainen.

Ruuan perustarve on kaikilla oululaisilla tyydytetty. Ja siksi ruokarukous onkin Oulussa unohdettu. Milloinka viimeksi tulikaan lausuttua: ”Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme, auta meitä muistamaan, että sulta kaiken saan”. Ennen muinoin piti huolehtia siitä, että voileipää oli tarjolla jokaiselle päivällä. Siihen menikin iso osa päivästä. Illalla saattoi olla tyytyväinen kun oli leipä hankittu huomiselle. Tehtiin työtä, jolla oli tarkoitus. Nyt ruoka on sivujuonne elämässä. Ehkä siksi rukouskin unohtuu. Jos jotain on, sitä ei tarvitse pyydellä. Pyynnöt taitavatkin kohdistua elämän muille osa-alueille. ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.” Anna meille sitä mitä tarvitsemme. Kenelle voileipä, kenelle kavereita, kenelle terveyttä. Tarpeita piisaa, joten rukouskin on vielä ajankohtainen. ”Minä olen elämän leipä” , sanoi Jeesus. Minä olen se, jota tarvitaan.

Israelin kansalle satoi mannaa taivaasta, Sarpatin lesken öljykuppi ei ehtynyt, korpit toivat ruokaa Elialle Keritin purolla, Jeesus ruokki viisituhatta miestä. Ruoka on Luojalta, tuli se sitten Raksilan marketista tai luomuna oman maan mullasta. Hampaiden pesun jälkeen aamulla on mahdollista kiittää ja olla tyytyväinen siitä että Elovena-pussissa on vielä jokunen hiutale jäljellä tätäkin päivää varten! Hiutaletta voi pureksia hymy suupielessä ajatellen, että onpa asiat hyvin. Varsinkin, jos sen on ehtinyt keitellä pehmeäksi.

Se on jännä ajatus, että hiutale on kasvanut jossain pellossa Pietarsaaressa. Saanut siellä vähän aurinkoa, vuoroin sadetta ja eräänä päivänä puimurin terästä. Maajussi on tilannut sateet ja auringon yläkerrasta, mullan isoisältä, joka sai sen omalta isältään. Näin välikäsiä piisaa, mutta lähde on sama. Tuon hiutaleen tarkoitus on turvata oma hyvinvointi ja muistuttaa, että huolto pelaa tänäänkin. Vastineeksi voi hienosta hiutaleesta sommitella pikakiitoksen yläkertaan ennen kouluun ryntäämistä. Siten hyvä tasapaino toimii.

Vanhoissa virsikirjoissa ja rukouskirjoissa on runsaasti virsiä ja rukouksia ”näljän” ajalle. Se tarkoittaa, että vuonna 1866 oli oikeasti nälkä monella. Silloin varmaan kiitettiin joka aterialla, ainakin pienemmissä pirteissä. Silloinen Oulun talousalue kärsi nälänhädästä siten, että kohtalainen osa oululaisista kuoli joko suoraan ruuan puuttumiseen tai välillisesti sairauksiin, kun ei ollut vitamiineja. Tapahtumat huomioiden Sodexo, Amica ja Pruxis olisivat ehkä jopa velvollisia laittamaan salaattipöydän yhteyteen lapun: ”Pureksi huolella ja kiitä ruuasta”. Sitä lappua odotellessa muistaminen taitaa jäädä opiskelijan itsensä vastuulle. Mikä onkaan parempi muistuttaja kuin joku tarve, joka tulee mieleen opiskelijaruokalan jonossa. Tarve kavereista, opintopisteistä tai kesätyöpaikasta. Sitten vaan ennen ruokaa tarve Taivaan Isälle ja peruna poskeen yhdellä iskulla.

ONNELLISUUDEN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS Markku Ojanen ja Timo Airaksinen keskustelevat onnellisuudesta Veritas Forumeilla yliopistoilla

Veritas Forum Finland avaa keväällä keskustelun onnellisuudesta. Mikä tekee meidät onnellisiksi? Voisimmeko olla vielä tyytyväisempiä elämäämme? Kestääkö onnemme vain hetken vai onko se pysyvää? Ja mitä onni oikeastaan on?

Aiheesta keskustelevat kaksi onnellisuuden ja hyvinvoinnin huippututkijaa, professorit Markku Ojanen (Tampereen yliopisto) ja Timo Airaksinen (Helsingin yliopisto). Veritas Forumit onnellisuudesta järjestetään kevään aikana Jyväskylässä, Turussa, Kuopiossa ja Oulussa (kiertueaikataulu alla).

Veritas Forum Finland (VFF) on voittoa tavoittelematon verkosto, joka järjestää akateemisia tilaisuuksia suurista elämänkysymyksistä yliopistokampuksilla ja oppilaitoksissa ympäri Suomen.

Veritas Forum on järjestänyt jo vuosia laadukkaita, vakuuttavia keskustelu- ja muita tilaisuuksia oppilaitoksissa Ranskassa, Englannissa, Yhdysvalloissa, Makedoniassa ja Hollannissa. Tämän kevään tilaisuudet ovat ensimmäisiä Suomessa. VFF:n tilaisuuksissa opiskelijoiden on mahdollista keskustella heitä kiinnostavista kysymyksistä, joita yliopisto- tai muunlaisessa opetuksessa ei muutoin oteta esille.

Onnellisuuden sietämätön vaikeus -kiertueen aikataulu keväällä 2012:

Jyväskylän yliopisto – ma 5.3.

Turun yliopisto – ma 12.3.

Kuopio, Itä-Suomen yliopisto – ti 3.4. (Timo Airaksisen tilalla professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta)

Oulun yliopisto – ma 23.4.

Lisää Markku Ojasesta: www.markkuojanen.comLisää Timo Airaksisesta: www.helsinki.fi/kaytannollinenfilosofia/henkilosto/Airaksinen.htm

Lisätietoa Veritas Forum Finlandista: www.veritasforum.fi

Janne KönönenKoordinaattoriVeritas Forum Finland

jyssäys 2/2012 7

8 JYSSÄYS 2/2012

ATERIALLA JUMALAN KANSSAAnna israelilaisille tämä käsky: Huolehtikaa siitä, että tuotte määräaikana kaikki minulle kuuluvat uhrilahjat, minun tuliuhriruokani, tuoksuvat tuliuhrini, jotka ovat minulle mieluisat. "Sano heille: Tuliuhriksi teidän on tuotava Herralle päivittäin kaksi virheetöntä vuoden ikäistä urospuolista karitsaa. Uhratkaa toinen karitsa aamulla ja toinen iltahämärissä. Lisäksi uhratkaa aamulla ruokauhriksi kymmenesosa eefa-mittaa parhaita vehnäjauhoja, joihin on sekoitettu neljännes hin-mittaa oliiveista survottua öljyä. Tämä on päivittäinen polttouhri. Tällainen uhri toimitettiin ensi kerran Siinainvuoren luona tuoksuvana tuliuhrina, joka on Herralle mieluisa. Juomauhriksi tuokaa neljännes hin-mittaa viiniä kumpaakin karitsaa kohden; vuodattakaa pyhäkössä vahvaa viiniä Herralle uhriksi. Uhratkaa toinen karitsa iltahämärissä ja toimittakaa siihen kuuluvat ruoka- ja juomauhrit samalla tavoin kuin aamullakin. Tämä on tuoksuva tuliuhri, joka on Herralle mieluisa. (4. Moos. 28:2–8).

Valtava kansanjoukko oli kerääntynyt autiomaassa pyhäkköteltan ympärille. Pappi Aaron oli toimittanut ensimmäisen uhrinsa. Veri oli laskettu uhrieläimistä ja pirskotettu alttarin kylkiin. Liha oli ladottu polttouhrialttarille, ja Aaron meni sisään pyhäkköön toimittamaan suitsutusta koko seurakunnan rukoillessa. Aaron kantoi papin puvussaan, jossa oli Israelin heimojen nimet, koko kansan Herran eteen. Tämän jälkeen hän astui ulos ja toi mukanaan siunauksen, Herran siunauksen kansalle. Silloin liekki laskeutui taivaasta ja söi polttouhrin (3. Moos. 9:24). Vaikka kansaa oli lähes silmänkantamattomiin, he kaikki näkivät tulen. Kansa riemuitsi ja lankesi kasvoilleen. Herra oli hyväksynyt uhrin. Hän oli syönyt lihan, leivän ja viinin. He olivat päässeet samaan pöytään Jumalan kanssa.

Tämä päivittäinen uhri annettiin ensin pyhäkössä ja myöhemmin temppelissä joka päivä; aamuin illoin. Israelin kansan edustajina papit saivat syödä samaa leipää Jumalan kanssa. Kaikkea taikinaa ei nimittäin heitetty polttouhrialttarille, vaan loput olivat pappien leipää. Jumala antoi heille ruoan omasta pöydästään.

jyssäys 2/2012 9

Herran pöytäMe kaikki kyllä tiedämme, että ruokamme tulee Jumalan pöydästä. Mutta se ei ehkä ole kovin kokemuksellista tietoa. Raamatussa sen sijaan on vahva kokemus siitä, että Herra tarjoaa ruoan omasta pöydästään. Näin oli luonnollisesti paratiisissa. Jumala oli kasvattanut valtavan puutarhan täynnä mitä kauniimpia hedelmäpuita. Ne olivat värien tanssia, tuoksujen juhlaa ja maun sinfoniaa. Jumalan pöydässä ei ollut vain yhtä lajia. Lahjat olivat ylitsevuotavaiset.

Mutta ihminen tahtoi toisiin pöytiin. Ja hän myös sai tahtonsa mukaan. Maa tuli vastahakoiseksi kuokan alla, vaikka toisaalta Jumalan siunaus sai sen edelleen kasvamaan. Kun otsa hiessä syö leipänsä, niin tuntuu, että elanto on omissa käsissä. Niinpä mekin usein luulemme syövämme vain maailman emmekä Jumalan leipää.

Vanhassa testamentissa Jumala kuitenkin yhä uudelleen kutsuu ihmisiä kanssaan samaan pöytään. Herra tuli aterialle Abrahamin telttoihin. Jumala jakoi autiomaassa vaeltavalle Israelin kansalle mannaa, taivaan leipää, ”murusia omasta pöydästään”. Siinailla Mooses ja kansan vanhimmat söivät uhriaterian ja näkivät Jumalan kirkkauden. Herran kanssa samaan pöytään päästiin myös temppelin uhriaterioilla. Erityisesti suuret pyhiinvaellusjuhlat: pääsiäinen, helluntai (= viikkojuhla) ja lehtimajanjuhla sisälsivät ateriointia Herran edessä Jerusalemissa. Saattoi olla, ettei tavallinen ihminen juurikaan syönyt lihaa, kuin näillä juhlilla. Kansaa saapui kaikkialta iloitsemaan Herran edessä ja iloon kuului suorastaan yltäkylläinen juhlapöytä, Herran pöytä.

Syömäri ja juomariIhmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa,

publikaanien ja syntisten ystävää!' (Luuk. 7:34). Jeesuksen toiminnan eräs keskeinen väline oli syöminen ja juominen; ateriayhteys. Tapaamme hänet esimerkiksi aterialla Matteuksen kodissa, kutsuvieraana fariseus Simonin talossa, samassa pöydässä publikaanien päämiehen Sakkeuksen kanssa ja aterialla, jossa Maria voiteli hänet tuoksuöljyllä. Muuttipa Jeesus ensimmäiseksi tunnusteokseen valtavan määrän vettä viiniksi Kaanaan häissä. Eikä tietysti sovi unohtaa ruokkimisihmeitä saati monia vertauksia, joissa aterioidaan ja vietetään iloista juhlaa.

Miksi Jeesus toimi näin? Hän avasi ihmisille jälleen Jumalan pöydän. Jeesus kutsui ihmisiä syömään ja juomaan Jumalan antimia. Viimeisellä aterialla Jeesus avasi jälleen paratiisin portin. Kun Edenin puutarhassa oli sanottu: ”Syökää kaikista puista”, niin Jeesus antaa saman kehotuksen: ”Ottakaa ja syökää... ottakaa ja juokaa”. Jumala on kansansa keskellä ja antaa pöytänsä antimet; antaa itsensä ruoaksi ja juomaksi. Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus käveli kahden opetuslapsen kanssa Emmaukseen. Mutta oppilaat eivät häntä tunnistaneet, ennen kuin hän mursi leivän. ”Silloin heidän silmänsä aukenivat”. Tämä silmien aukeneminen viittaa jälleen paratiisiin, jossa kielletystä puusta syöneiden Adamin ja Eevan silmät avautuivat. Jeesus avaa kuitenkin silmät uuteen luomiseen. Hän avaa synnin sulkemat silmät, omassa pöydässään.

Kaikkien silmät vartioitsevat sinuaVähässä Katekismuksessa Luther neuvoo rukoilemaan ennen ateriaa muun muassa näin: Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, Herra, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan. Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.

10 JYSSÄYS 2/2012

Sählyä torstaisin klo 21-22 Ritaharjun monitoimisalissa (Rita-aukiontie 9)

Oulun OPKOn kirkkopyhä su 6.3. Oulujoen kirkossa

Antti Leinonen

19.2. Nyt tulkitaan - kysy mitä vain RaamatustaAntti Leinonen26.2. Tämä on suuri salaisuus - avioliittoAki Lautamo5.3. Maailma muuttuu - mitä me teemme?Jussi Miettinen12.3. Apologia - puolustanko vai puolostelenko?Antti Leinonen

Psalmista otettu rukous muistuttaa meitä siitä, että Jumalan käsi ruokkii meidät. Jumalan hyvyys avautuu omassa ruokapöydässämme. Armeijassa sanottiin alokkaille: ”Ruokailu ei ole kulinaristinen nautinto, vaan mekaaninen toiminto.” Asenne ei ole kovin kristillinen. Kristityille ruokailu on paitsi nautinto myös hetki, jolloin otamme lahjan vastaan taivaan Isältä.

Ehtoollispöytä on se, missä kaikki edellä sanottu ikään kuin kootaan yhteen. Jeesus on läsnä ensin sanassaan ja sitten ruumiillisesti leivässä ja viinissä. Tässä pöydässä taivas ja maa tulevat yhteen. Vietämme juhlaa enkelien ja perille päässeiden pyhien kanssa. Olemme Jeesuksen kanssa paratiisissa. Saamme jo nyt maistaa tulevan maailman ruokaa ja juomaa.

21.4. klo 14 Veritas - Miten keskustelen totuudesta?Juha Parkkinen ja Sauli Puukari

28.4. Feminismi ja kristinuskoSoili Haverinen

5.5. Kuljetko johdatuksessa?Tapio Pokka

12.5. Roomalaiskirje 3 - Rauhaa rakentamassaAntti Leinonen

Sählyä torstaisin klo 21-22 Ritaharjun monitoimisalissa (Rita-aukiontie 9)

jyssäys 2/2012 11

Sarja

kuva

: Suv

i-Ann

e Sa

ariv

esi

12 JYSSÄYS 2/2012

Hyppy tuntemattomaanKatson kokeneeni Jumalan johdatusta monessa asiassa, elämän suurissa valinnoissa mutta myös pienissä arjen päätöksissä. Esimerkiksi siinä, että opiskelen juuri nyt täällä Oulussa yli viidensadan kilometrin päässä kotipaikkakunnastani Nastolasta, kuuluu täysin kiitos ja kunnia Jumalalle.

Reilu vuosi sitten olin lukion loppusuoralla: viimeisiä ylioppilaskirjoituksia vietiin ja yhteishaku jatko-opiskeluihin oli käynnistymässä. Olin jo päättänyt haluavani sosionomi-diakoniksi, ja suunnittelin hakevani Järvenpään Diakkiin opiskelemaan. Oli ihanaa olla niin varma siitä, mitä halusi. Varmuuteni alkoi kuitenkin karista, kun minulle selvisi, että syksyllä ei alkaisi sosionomi-diakoni-tutkintoon tähtääviä opintoja muualla kuin Oulussa. ”Minä en Ouluun mene! Se on liian kaukana”, olivat ensimmäiset ajatukseni. Aloin harkita pelkkää sosionomi-tutkintoa, joka olisi mahdollista suorittaa Järvenpäässä. Myös perheeni piti tätä hyvänä ajatuksena.

En tiedä, mikä loppujen lopuksi käänsi pääni, mutta yhtäkkiä huomasin miettiväni Oulua uudestaan. Entä jos? Katselin VR:n sivuilta, paljonko junaliput Ouluun maksaisi ja muutenkin tutustuin netissä Oulun kaupunkiin. Pikkuhiljaa Oulu nousi varteenotettavaksi opiskelupaikaksi. Ehkä se oli Jumalan vastaus rukouksissa esittämiini huoliin hyvän jatko-opiskelupaikan suhteen.

Lopulta uskalsin hakea ensimmäisenä hakutoiveena Ouluun opiskelemaan sosionomi-diakoniksi. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan täydellisesti. Heinäkuussa sain tietää olevani varasijalla Ouluun ja vasta elokuussa tuli puhelu, että olin päässyt opiskelemaan Oulun Diakkiin. Se tuli iloisena järkytyksenä. Jouduin jättämään niin paljon rakkaita ihmisiä sekä tutun ja turvallisen ympäristön, ja siitä, mitä saisin tilalle, minulla ei ollut varmuutta.

En kadu päätöstäni. Hyppyni tuntemattomaan päättyi hyvin: Olen löytänyt seurakuntayhteyden ja uskoni on vahvistunut täällä tavalla, jolla se ei olisi pystynyt vahvistumaan Nastolassa. On hauskaa, kun on nyt kavereita myös tältäkin puolelta Suomea ja tutustunut paremmin sukulaisiin, jotka asuvat täällä päin. Mutta mikä parasta, tärkeimmät ystäväni kotipaikkakunnaltani ovat pysyneet etäisyydestä huolimatta, vaikka syksyllä hyvästellessäni heitä tuntui kuin olisin nähnyt heidät viimeisen kerran. Olen varma, että ilman ”rohkaisuryyppyä” Jumalalta, en olisi ikimaailmassa uskaltanut lähteä tänne asti.

Anne Leskelä

jyssäys 2/2012 13

Oulun OPKO isännöi 13 vuoden tauon jälkeen valtakunnallista liittokokousta la 31.3. Kokouksen ympärille oli rakennettu viikonlopun kattava kokonaisuus. Perjantain konsertti järjestettiin yhdessä Onki nuorteniltojen kanssa. Hencca & Bigband –duoa ja pääsihteeri Jussi Miettisen opetusta oli kuuntelemassa 60 nuorta ja opiskelijaa. Lauantain kokousrupeama alkoi lounaan, opetuksen ja kahvittelun merkeissä. Suomen OPKOn liittokokous, OPKOn ylin päättävä elin kokousti klo 14–17. Kokous oli läsnäolijoille ikkuna OPKOn laajaan työhön. Uusi liittohallitus tuli valituksi ja iloksemme saimme kuulla, että viime vuoden tilinpäätös oli kirkkaasti plussan puolella. Lounaasta viimeiseen nuijan kopautukseen paikalla oli tai kävi 18 henkeä.

Lauantai-iltaa vietettiin elokuvan katselun merkeissä. Kuninkaan puhe –elokuvan äärellä vietettiin samalla Öbergin talon jäähyväisiä. Katselemassa ja keskustelemassa oli 28 henkeä. Viikonloppu huipentui messuun Oulujoen kirkossa ja seuroihin Myllyojan seurakuntatalolla. Messun väkimäärää en tiedä, mutta seuroihin osallistui ilahduttavat 46 henkeä. Virret kajahtivatkin komeasti. Oulun OPKOn hallitus ja moni muu aktiivi kantoi hienosti vastuuta koko viikonlopun järjestelyistä. Saimme nauttia muun muassa hyvistä eväistä ja kauniista laulusta.

Vielä lisäplussa olisi ollut se, jos olisimme saaneet Oulusta edustajan OPKOn liittohallitukseen. Ehkä viikonloppu kuitenkin jätti asian jonkun mieleen hautumaan, niin että ensi vuonna näkisimme jälleen oululaisväriä liittohallituksessa.

Viikoittainen toiminta on muutoin kulkenut reippaasti perinteisillä urilla. Tänä keväänä tunnustuskirjapiiri on koonnut hyvin osallistujia, keskimäärin 10. Olemme parin vuoden aikana kahlanneet suurin piirtein koko opuksen läpi. On ollut hienoa havaita, kuinka teksti on itse asiassa hyvin sielunhoidollista ja ravitsevaa.

Loppukevään haasteisiini kuuluu jälleen opettaminen teologisen pääsykoekurssilla Raamattuopistolla. Viime vuodet olen saanut opettaa aina samaa kirjaa. Nyt kyseinen teos ei enää ole pääsykoekirjana. Niinpä haasteenani on paneutua opetusmielessä vuoden kristillinen kirja –palkinnon saaneeseen Juha Sihvolan opukseen: Maailmankansalaisen uskonto. Laadukkaalle ja huokealle kurssille voi vielä ilmoittautua: http://www.opko.fi/toiminta/aiotko-teologiseen-valmennuskurssi.html.

AnttiRukouksiinne jääden

14 JYSSÄYS 2/2012

”Jumala näkee niin paljon pidemmälle kuin me”Juuri valmistuneen luokanopettajan, Vesa Vidgrenin elämä muuttui kerta heitolla vuodenvaihteessa. Vesa sai opintonsa päätökseen, aloitti uudessa työpaikassa ja muutti vaimonsa Elinan kanssa Kajaanista Ouluun.

Vesa on kokenut, että Jumala on ollut mukana elämänmuutoksessa ja ohjannut eteenpäin. Muutos opiskelijasta työelämään on ollut suuri, mutta Vesa tuntee löytäneensä oman paikkansa opettajana. Vaikka opiskelu on antanut valmiudet työhön, käytännön kautta oppii parhaiten. Parhaillaan Vesa opettaa 4.- ja 5.-luokkalaisia Haukiputaan Martinniemen koulussa.

”Opettajana oppii joka päivä. Työssä laittaa kaikkensa likoon.”

Muutoksesta huolimatta Ouluun sopeutuminen on sujunut hyvin. ”On mahtavaa, että täällä on paljon hengellistä toimintaa”.

Vesa on kotoisin Iisalmesta ja hänellä on kaksi siskoa. Kristilliset arvot ovat aina olleet lapsuudenkodissa lähellä. Isä on ollut vankilapastorina ja äiti opettajana.

Usko on toki muuttunut lapsuudenuskosta, ja uskon tiellä on välillä ylä- ja alamäkiä. ”Jotakin pitää mennä pois, jotta tilalle voi tulla uutta ja jotta usko voi vahvistua. Ihmisen pitää välillä rikkoutua”, hän kuvailee.

Armeijan jälkeen Vesa aloitti opettajaopinnot Kajaanissa, jossa hän lähti mukaan Opkon toimintaan. Hän pääsi heti hyppäämään Kajaanin Opkon puheenjohtajan saappaisiin. Hän oli 5 vuotta Kajaanin Opkon puheenjohtajana. Hän kertoo, että

jyssäys 2/2012 15

Opkolle oli helppo tulla, vaikka puheenjohtajan tehtävä vaati toki ensi alkuun opettelua. Illoissa kävi aluksi todella paljon opiskelijoita mutta viime aikoina vain muutamia. Kajaanissa on yritetty pohtia keinoja opiskelijoiden kannustamiseksi mukaan toimintaan.

Urheilu on lapsuudesta saakka ollut osa Vesan vapaa-aikaa. Mieluisimpia lajeja ovat salibandy, juoksu ja kesäisin frisbeegolf.

Usko näkyy Vesan elämän pienissä rutiineissa. Hän pyrkii lukemaan joka aamu päivän sanan ja painamaan sen mieleensä. Päivän aikana on hyvä pysähtyä välillä muistelemaan kohtaa. Jae kulkee mukana koko päivän.

Erityisesti viime aikoina myös messussa käymisen merkitys on korostunut. Messu ja ehtoollinen ovat osoitus siitä, että Kristus on kuollut meidän puolestamme. Vaikka aina ei tahdo riittää aikaa pysähtyä rukoilemaan, voi arkielämän tiimellyksessäkin rukoilla. Vesa on huomannut esimerkiksi rukoilevansa oppilaidensa puolensa oppituntien lomassa.

Vesa on ymmärtänyt, että Jumala on mukana elämän isoissa ja pienissä päätöksissä. On lohduttavaa, että vaikka valitsisi väärin, Jumala johdattaa meitä parhaaksi näkemällään tavalla. Tästä puhuu myös Raamatun kohta Room. 8:28 ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.”

”Jumala näkee niin paljon pidemmälle kuin me”, Vesa miettii.

Miina Ojanperä

- Sanan leipää tarjolle jokaiselle, joka sitä kaipaa- kristityille tahtoa jakaa om

astaan tarvitseville-

voimia

ja viisautta

jokapäiväiseen aherrukseen

ja loppukevään opiskeluihin

Kiitos- kevään tulosta- jokapäiväisestä leivästä ja kaikesta m

uustakin huolenpidosta

- tulevaisuudesta ja toivosta

Pyydämm

e