KansanterveyslaitosFolkhälsoinstitutetNational Public Health Institute

Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B2/2000Publications of the National Public Health Institute

Riitta Luoto • Marjo Laine • Pirkko Alha • Seppo Koskinen • Tuija Martelin • Antti Reunanen • Esa Virtala • Arpo Aromaa ja projektiryhmä*:

TERVEYS JA HOIDONTARVE ALUEITTAINSUOMESSA 1996-2010

Uudenmaan väestön hoidontarve (UHOTA) -projektin loppuraportti

*Projektiryhmä:Hilkka Ahonen (Tilastokeskus)Rolf Eriksson (Suomen Kuntaliitto)Juhani Karkamo (Etelä-Suomen lääninhallitus)Leena Kartovaara (Tilastokeskus)Martti Kekomäki (HYKS)Timo Klaukka (KELA)Outi Kupiainen (Helsingin terveysvirasto)Kari Lindroos (KELA)Mikko Nenonen (STAKES)Asko Saari (Uudenmaan sairaanhoitopiiri)Salla Säkkinen (Helsingin kaupungin tietokeskus)

KansanterveyslaitosTerveyden ja toimintakyvyn osasto

KTL-National Public Health Institute, FinlandDepartment of Health and Disability

Helsinki 2000

Copyright National Public Health Institute

Julkaisija – Utgivare – Publisher

Kansanterveyslaitos (KTL)Mannerheimintie 16600300 HelsinkiPuh. vaihde (09) 4744 1 , telefax (09) 4744 8408

FolkhälsoinstitutetMannerheimvägen 16600300 HelsingforsTel. Växel (09) 4744 1, telefax (09) 4744 8408

National Public Health InstituteMannerheimintie 16600300 HelsinkiTelephone + 358 - 9 - 4744 1, telefax + 358 - 9 - 4744 8408

ISBN 951 - 740 - 164 - 7ISSN 0359 - 3576

Hakapaino Oy, Helsinki 2000

Tiivistelmä

UHOTA (Uudenmaan väestön hoidontarve ja ennuste 1996-2010) -hankkeen tarkoituksenaoli tukea terveyspalvelujen suunnittelua tuottamalla käytettävissä olevista tietolähteistäosoittimia, joiden avulla voidaan arvioida hoidontarpeen määrää ja kehittymistä Uudenmaanväestössä. Käsillä olevassa loppuraportissa esitellään pääasiassa hankkeen toisen vaiheentuloksia, jotka syventävät ja tarkentavat ensimmäisessä vaiheessa tuotettuja laskelmia jaarvioita tulevasta kehityksestä.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa havaittiin sekä Helsingin että muun Uudenmaan väestönolevan melko tervettä koko maan keskiarvoon verrattuna. Monen eri osoittimen perusteellahoidontarve oli Uudellamaalla selvästi vähäisempi kuin Pohjois- tai Itä-Suomessa.Hoidontarve kasvaa huomattavasti koko maassa lähivuosina. Väestörakenteen ja senmuutosten takia hoidontarve kasvanee muulla Uudellamaalla vuoteen 2010 mennessä selvästinopeammin kuin koko maassa, mutta Helsingissä ennustettu kasvu on keskimääräistävähäisempää.

Hankkeen toisen vaiheen tautiryhmittäisen tarkastelun mukaan mielenterveyshäiriötaiheuttivat suuremman hoidontarpeen Helsingissä kuin muualla Uudellamaalla. Helsingissäsairaalahoito sepelvaltimotaudin, aivoverisuonitaudin, lonkkamurtuman ja diabeteksen vuoksioli yleisempää kuin Uudellamaalla. Aivoverisuonitauti- ja eturauhassyöpäkuolleisuuspuolestaan olivat muualla Uudellamaalla suurempia kuin Helsingissä. Nykyisestätautiprofiilista ja väestön ennustetusta kehityksestä johtuen muualla Uudellamaallalisääntynevät vuoteen 2010 mennessä nopeimmin sydän- ja verisuonitaudit ja Helsingissämielenterveys- ja päihdeongelmat.

Hankkeen toisen vaiheen syventävässä osassa tehtiin sekä asiantuntijahaastatteluja ettävaihtoehtoisia ennusteita, jotka koskivat tulevan hoidontarpeen kannalta viittä merkittävääaihetta: sepelvaltimotautia, masennusta, rintasyöpää, lonkkamurtumaa ja iäkkäiden hoitoa.Mainitut viisi kansanterveysongelmaa valittiin esimerkkeinä ilmaantuvuudeltaan lisääntyvistäja vähenevistä kansanterveysongelmista sekä tilanteesta, jossa tilastotietoja yleisyydestä eijuuri ole käytettävissä. Lisäksi arvioitiin vaiheessa 1 sovelletun pelkkiin väestönmuutoksiinperustuvan ennustemenetelmän pätevyyttä soveltamalla sitä myös aikaisemman kehityksenennustamiseen. Kaikkien mainittujen syiden aiheuttama hoidontarve lisääntyy jo lähivuosinaväistämättä, mikä johtuu eliniän pitenemisestä, iäkkäiden määrän kasvusta ja parantuneestahoidosta, minkä ansiosta yhä suurempi osa sairaista iäkkäistä pysyy entistä pidempään elossa.

Sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus on vähentynyt kuluneiden 30 vuoden aikana, jotenikäryhmittäisen yleisyyden ennallaan säilymiseen perustuvat ennusteet vuosille 1982−1996olivat suureksi osaksi yliarvioita. Rintasyövän ikäryhmittäinen ilmaantuvuus puolestaan onsuurentunut, joten vastaavat ennustelaskelmat aliarvioivat sitä sairastavien määränlisääntymisen vuosina 1982−1996. Lonkkamurtumasta aiheutuneiden hoitopäivien määrämuuttui 1982−1996 lähes ennusteen mukaisesti, mutta hoitojaksot lisääntyivät selvästiennustettua enemmän, mikä johtunee hoitokäytännön muutoksista. Masennuksen yleisyydestäei ollut käytettävissä luotettavia tietoja vuosilta 1981−83, joten masennuksen hoitoontarkoitettujen lääkkeiden käytön perusteella ennustettiin ainoastaan masennuksen yleisyydenkehittymistä vuoteen 2010.

Ennusteet 1996−−−−2010

Sepelvaltimotaudista aiheutuva hoidontarve lisääntyy jaksolla 1996−2010 sekä Uudenmaan ettäHelsingin sairaanhoitopiireissä voimakkaimmin miehillä ja myös USHP:n naisilla runsaat 100%,jos hoidontarpeen osoittimena käytetään hoitojaksoja ja ennusteissa otetaan huomioon aiempitrendi. Sen sijaan sepelvaltimotautikuolemien lukumäärä säilyy osapuilleen nykytasollaHelsingin sairaanhoitopiirissä ja kasvaa Uudellamaalla mutta selvästi hitaammin kuinhoitojaksojen määrä. Sepelvaltimotaudin aiheuttama hoidontarve kasvaa Helsingissä hitaammin,mutta Uudellamaalla nopeammin kuin muualla maassa. Masennuslääkereseptien määrä kasvaakoko maassa miehillä 13% ja naisilla 9% jaksolla 1996−2010. Sekä Helsingin että Uudenmaansairaanhoitopiireissä kasvu on koko maan keskitasoa voimakkaampaa.

Rintasyövän hoidontarve lisääntyy 20-90% koko maassa, kun osoittimina käytetään kuolleiden,uusien rintasyöpätapausten tai hoitojaksojen lukumäärää. Hoidontarpeen kasvu on Uudenmaansairaanhoitopiirissä voimakkaampaa kuin Helsingin sairaanhoitopiirissä, jossa kasvu onsuunnilleen yhtä nopeaa kuin koko maassa keskimäärin. Lonkkamurtumien hoidontarve lisääntyyjaksolla 1996-2010 voimakkaimmin (75-115%), kun hoidontarvetta mitataan hoitojaksoilla jahuomioidaan aiempi trendi. Lonkkamurtumista aiheutuvan hoidontarpeen kasvu on Uudenmaansairaanhoitopiirissä voimakkaampaa kuin Helsingin sairaanhoitopiirissä ja koko maassa.

Käytettäessä iäkkäiden hoidontarpeen osoittimena yleislääketieteen ja vanhainkotienyhteenlaskettuja hoitopäiviä 65 vuotta täyttäneillä, ennustettiin hoitopäivien lisääntyvän jaksolla1996- 2010 koko maassa miehillä 49% ja naisilla 26%. Helsingissä kasvu on hitaampaa kuinkoko maassa, muualla Uudellamaalla puolestaan nopeampaa. Jos oletetaan laitoshoidon käytönikäryhmittäisten yleisyyslukujen siirtyvän 5 vuotta vanhemmille ikäryhmille, hoitopäivätkuitenkin vähenevät molemmilla sukupuolilla kaikilla alueilla. Tällainen myönteinen kehitys onmahdollinen, jos iäkkäiden toimintakyky paranee ja avohoitoa kehitetään.

Tulevaisuuden ennakointia tulisi laajentaa nyt tehtyjen ennusteiden lisäksi kaikkiin niihinkeskeisimpiin kansantauteihin, joita käsiteltiin väliraportissa, jotta väestön terveyden jahoidontarpeen kehityksestä saataisiin kattava kuva.

Yleiset hoidontarpeen osoittimet

Kuolleiden lukumäärän ja laitoshoitojaksojen perusteella hoidontarve on vuonna 2010 selvästisuurempi kuin vuonna 1996 sekä pelkästään väestönmuutoksiin perustuvien ennusteiden mukaanettä silloin, kun ennusteissa otetaan huomioon ikäryhmittäisten yleisyyslukujen viimeaikainenkehitys. Uudellamaalla hoidontarpeen kasvuennuste on hieman suurempi kuin Helsingissä.Laitoshoitopäivät ovat vähentyneet vuosina 1981-1996, joten viimeaikaisen kehityksenhuomioonottavien ennusteiden perusteella hoitopäivät vähentyvät myös jaksolla 1996-2010.Hoidontarpeen ennustetaan lisääntyvän hieman jaksolla 1996-2010, jos osoittimena käytetäänuusien työkyvyttömyyseläkkeiden määrää alle 55-vuotiailla. Voimassa olevientyökyvyttömyyseläkkeiden määrän perusteella taas hoidontarve koko maan tasolla väheneejaksolla 1996-2010.

Päätelmät ja kehittämisehdotukset

Tulosten mukaan Helsingin ja Uudenmaan väestö on koko maan väestöön verrattuna melkotervettä, mutta eri sairaanhoitoalueiden ja Helsingin sairaanhoitopiirien välillä on terveyden jahoidontarpeen eroja. Kaikkien osoittimien mukaan hoidontarve kasvaa sekä koko maassa ettäUudellamaalla väestönmuutosten takia erittäin paljon, useita kymmeniä prosentteja, vuodesta1996 vuoteen 2010. Eniten hoidontarve kasvaa Hyvinkään, Jorvin ja Peijaksensairaanhoitoalueilla ja Helsingissä Itäisessä, Koillisessa ja Kaakkoisessa suurpiirissä. Kasvunmäärä voi olla väestömuutosten perusteella arvioitua pienempi, jos taudin ilmaantuvuusvähenee (esim. sepelvaltimotauti) ja sitä suurempi (esim. rintasyöpä), jos ilmaantuvuussuurenee. Myös hoitokäytännön muutokset voivat vähentää tai lisätä tulevan hoidon määrää.

Uudenmaan ja Helsingin väestöjen hoidontarpeen ennakointia olisi jatkettava niin, ettälaajennetaan selvitys nykyistä useampiin terveysongelmiin, syvennetään ja monipuolistetaanlaskentamenetelmiä, käytetään laskennan ohella järjestelmällisiä asiantuntija-arvioita jaskenaariomenetelmiä sekä etsitään keinoja hoidon ja hoitokäytäntöjen muutostenhuomioonottamiseen ja ennakointiin. Samanaikaisesti hanke olisi Uudellamaalla liitettävämäärävälein toteutettavaksi osaksi HUS-piirin suunnitteluprosessia.

Terveyden tietojärjestelmää olisi kehitettävä ja täydennettävä niin, että käytettävissä on nykyistäparempia terveyden ja hoidontarpeen osoittimia. Hoidontarpeen mittaamismenetelmiä onkinkehitettävä, mikä edellyttää tutkimustyötä. Hoidontarpeen kehityksen nykyistä tarkempi jakattavampi selvittäminen edellyttääkin sekä nykyisiin tietolähteisiin perustuvia jatkotutkimuksiaettä erityisesti väestötutkimuksin hankittavia lisätietoja tärkeimpien kansansairauksien, niidenvaaratekijöiden ja niistä johtuvan hoidontarpeen tämänhetkisestä yleisyydestä ja jakautumisestasekä nykytilanteeseen johtaneesta kehityksestä. On huolehdittava siitä, että eri lähteistä saadaannykyisten tietojen lisäksi tiedot sairauksien ja niiden hoidon ilmaantuvuudesta. Suuri osa kaikistapotilaista hoidetaan avohoidossa, joten sen tietojärjestelmää on kehitettävä.

Terveysseurannassa ja hoidontarpeen arvioinnissa tarvittavat rekisteritiedot on syytä ylläpitäänykyiseen tapaan, niin että siitä huolehtivat eri rekisterinpitäjät. Rekisterinpitäjien tuleeyhdessä valtakunnallisesta terveysseurannasta vastaavan Kansanterveyslaitoksen kanssahuomattavasti parantaa tietokokonaisuuden käyttökelpoisuutta ja käytettävyyttä ja muodostaatätä varten hankeorganisaatio. Yhteistyöorganisaatiossa olisi lisäksi oltava mukana tärkeitätiedon tarvitsijoita. Tiedot olisi vuosittain saatettava yhteensopivaan muotoon ja koottavayhtenäiseksi terveysseurannan vastuutahon ylläpitämäksi kokonaisuudeksi, joka sisältäisi sekätaulukoituja että henkilötasoisia tietoja.

Hyvin tehdyt ennusteet ovat tietoon perustuvan suunnittelun välttämätön edellytys. Niidentekeminen edellyttää tietopohjan kehittämistä mm. terveysongelmien ilmaantuvuudesta,yleisyyden kehitystrendeistä, terveyteen ja hoidontarpeeseen vaikuttavista tekijöistä sekähoitokäytäntöjen muutoksista. Myös laskentaa ja skenaariomenetelmien käyttöä onkehitettävä. Arvioita ja ennusteita tulisikin tehdä toistuvasti muutaman vuoden välein kytkienne sopivalla tavalla suunnitteluun ja tuloksia olisi vertailtava toteutumiin.

Esipuhe

Uudenmaan väestön hoidontarpeen arviointi 1996-2010 -hanke (UHOTA) sai alkunsa vuonna1998 HYKS-toimikunnan ja Kansanterveyslaitoksen yhteisestä sopimuksesta. Hankkeen yksilähtökohta oli Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Jussi Huttusen ja sosiaalineuvos EskoHännisen selvitysmiesraportti Uudenmaan läänin erikoissairaanhoidon toimenpideohjelmasta(Kohti sopimusaikaa ja .. 1996). Hankkeen tarkoituksena on ollut luoda edellytyksetUudenmaan alueen terveydenhuollon palvelujen keskipitkän aikavälin suunnittelulle jakehittämiselle sekä tukea samalla valtakunnallisen terveysseurannan kehittämistä.

UHOTA- projekti on HYKS-toimikunnan ja KTL:n yhdessä rahoittama hanke, jossayhteistyötahoina ovat KTL, sairaanhoitopiirit, aluehallinto ja keskeiset terveyteen liittyvienvaltakunnallisten rekisterien ylläpitäjät. Hankkeen johtoryhmään kuuluvat

− Matti Toivola (Helsingin kaupungin terveysvirasto), puheenjohtaja− Pekka Karma (HYKS), varapuheenjohtaja− Arpo Aromaa (KTL)− Jussi Huttunen (KTL)− Timo Klaukka (KELA)− Gustav Wägar (USHP)− Kirsi Mononen (Uudenmaan liitto)− Esko Hänninen (Etelä-Suomen lääninhallitus)− Jouko Hyvärinen (Itä-Uudenmaan liitto)− Martti Rissanen (STM) ja− Rolf Eriksson (Suomen Kuntaliitto).

Hankkeen on toteuttanut Kansanterveyslaitoksessa toimiva tutkijaryhmä. Sen työskentelyä onohjannut eri yhteistahojen edustajista muodostettu projektiryhmä, johon kuuluvat seuraavattahot ja henkilöt: HYKS (Martti Kekomäki), Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Asko Saari),Helsingin terveysvirasto (Outi Kupiainen), Etelä-Suomen lääninhallitus (Juhani Karkamo),Suomen Kuntaliitto (Rolf Eriksson), STAKES (Mikko Nenonen), Kansaneläkelaitos (KariLindroos, Timo Klaukka), Tilastokeskus (Hilkka Ahonen, Leena Kartovaara) ja Helsinginkaupungin tietokeskus (Salla Säkkinen).

Hanke on toteutettu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa tuotettiin perustietojaUudenmaan väestön terveydestä ja hoidontarpeesta pääasiassa rekisteriaineistojen perusteella(Luoto ym. 1999a). Nyt raportoitavassa tutkimuksen toisessa vaiheessa keskityttiinmuutamiin keskeisiin kansanterveysongelmiin, joita tarkastelemalla syvennettiin vaiheen 1

tuloksia. Koko hankkeen tarkoituksena on kehittää menetelmiä sairastavuuden jahoidontarpeen sekä niiden tulevan kehityksen arviointiin ja raportointiin aluetasolla javaltakunnallisesti.

Vaiheen 1 loppuraportissa (Luoto ym. 1999a) tarkasteltiin väestön terveydentilaa,terveyspalvelujen käyttöä sekä terveyteen liittyviä sosiaalipalveluja ja –etuuksia Helsingin jaUudenmaan sairaanhoitopiireissä sekä niiden osa-alueilla käyttäen vertailukohteina kokomaata sekä yliopistollisten keskussairaaloiden vastuualueita. Vuoden 1996 tilanteen lisäksiesitettiin laskelmia hoidontarpeeseen liittyvien tekijöiden kehityksestä vuoteen 2010. Vaiheen1 tarkastelu kohdistui etupäässä yleisiin osoittimiin; yksittäisiä terveysongelmia koskeviatuloksia esitettiin rajoitetusti. Vaiheen 2 väliraportissa (Luoto ym. 1999b) 1. vaiheentarkastelutapoja sovellettiin kuuteentoista keskeiseen terveysongelmaan ja hoidontarpeenaiheuttajaan. Kunkin hoidontarpeen aiheuttajan osalta raportoitiin tuoreimpia alueittaisiatietoja sekä arvioitiin, miten tilanne muuttuu vuoteen 2010 mennessä väestön määrän sekäikä- ja sukupuolirakenteen muutoksen seurauksena.

Vaiheen 2 jälkimmäisessä osassa terveysongelmakohtaista tarkastelua on syvennetty kolmellaeri tavalla. Ensinnäkin hankkeessa käytettyjen ennustemenetelmien pätevyyttä arvioitiinsoveltamalla niitä 1980-luvun ja 1990-luvun alkupuolen kehityksen ennustamiseen. Toiseksilaadittiin vaihtoehtoisia ennustelaskelmia, joissa otettiin huomioon väestön määrän sekä ikä-ja sukupuolirakenteen lisäksi myös muita hoidontarpeeseen vaikuttavien tekijöidenennakoituja muutoksia. Lisäksi tehtiin noin 30 asiantuntijahaastattelua valituista viidestäkansanterveysongelmasta. Tässä hankkeen loppuraportissa yhdistetään kokemukset aiemmistaja nyt saaduista uusista tuloksista.

Hankkeen projekti- ja tutkijaryhmät ovat toimineet tiiviissä yhteistyössä hankkeensuunnittelussa ja raportoinnissa. Tutkijaryhmästä erikoistutkija Riitta Luoto ja tutkija MarjoLaine ovat laatineet kaikkien raporttien ensimmäiset käsikirjoitukset. Lisäksi Riitta Luoto ontehnyt asiantuntijahaastattelut, Marjo Laine puolestaan tilastolliset analyysit ja kuvat.Tutkimussihteeri Pirkko Alha on avustanut mm. aineistojen hankinnassa ja atk-suunnittelijaEsa Virtala on muokannut eri tahoilta saadut aineistot käsittelykelpoisiksi tiedostoiksi.Laboratorionjohtaja Antti Reunanen, ylilääkäri Seppo Koskinen ja erikoistutkija TuijaMartelin ovat osallistuneet kirjoittamiseen ja analyysien sekä kuvien suunnitteluun.Tutkimusprofessori Arpo Aromaa on laatinut hankkeen yleissuunnitelman ja johtanuttutkijaryhmän toimintaa.

Tekijät

Summary

Luoto R, Laine M, Alha P, Koskinen S, Martelin T, Reunanen A, Virtala E, Aromaa A andproject group. Health and health care needs in the Uusimaa area 1996-2010. Final reportfrom the second phase of the project evaluating health and health care needs among thepopulation of Uusimaa.

The primary aim of this research is to support regional and national health services planningand administration by presenting selected indicators illustrating the population’s current andfuture health and health care needs. The secondary aim is to develop forecasting methodologyfor national and regional health monitoring. Health indicators for the year 1996 in Helsinkiarea and in the surrounding Uusimaa were compared with each other and with the situation inother parts of the country. Until the end of 1999 the Uusimaa area, situated in southernFinland, was divided into Helsinki and Uusimaa hospital districts, the former including sevenand the latter six subregions. Future trends regarding health status and health needs wereestimated by applying population forecasts on current health, health care use and health careneeds data. The first phase of the project provided a description of current health care needsand their projected development in the future, based mainly on general indicators of healthand health services use. The health care need forecasts were based on occurrence in 1996 andpopulation forecasts. This report presents final results from the more extensive second phaseof the project.

Results from the first phase of the project showed that in Helsinki and Uusimaa districts thepopulation's health tended to be better than in other parts of Finland, according to mostindicators. By 2010 need for care will increase considerably in the whole country. Due to thechanges in population age-structure the expected increase in health needs in Uusimaa can beexpected to be larger than in other parts of the country whereas in Helsinki the increase willbe lower than average.

The first part of the second phase of the project produced disease-specific results. Mentalhealth needs and problems related to alcohol and drug use were more pronounced in Helsinkithan in the Uusimaa area and in Finland as a whole according to a number of indicators. InHelsinki hospital in-patient care for ischemic heart disease, stroke, hip fracture and diabeteswas more common than in the surrounding Uusimaa district and in the rest of the country.Mortality from stroke and prostate cancer was higher in the Uusimaa district than in Helsinki.Due to the changes in population age-structure and disease profile, the most rapid increase inhealth care needs in Uusimaa is likely to occur in cardiovascular diseases whereas in Helsinki,

particularly mental health problems as well as problems related to the use of alcohol anddrugs will increase.

The latter part of the second phase of the project included expert interviews and alternativeforecasts concerning five important issues: ischemic heart disease, depression, breast cancer,hip fracture and care of the elderly. The validity of the method used in projecting health needsdevelopment in the first phase of the project, was assessed by means of applying it forpredicting past trends from 1982 to 1996. Increase in health expectancy, number of elderlypersons and improved health care lead to increasing health care needs due to the five selectedpublic health problems.

Ischemic heart disease incidence has decreased during the last 30 years, which explains theoverestimation in projections of ischemic heart disease mortality for the period 1982-1996.The finding was opposite for breast cancer, in which the incidence has increasedcontinuously. The projected trend in hospital in-patient days for hip fracture during 1982-1996, based on 1982 figures, was nearly equal to the observed trend, but hospital in-patienttreatment periods increased more than expected, which reflects changes in health carepatterns. Since there were no reliable data on the occurrence of depression in 1981-83, theonly forecasts concerned the development until 2010.

Projections for the year 2010 based on the year 1996

Health care needs due to ischemic heart disease will increase during the period 1996 to 2010in both Uusimaa and Helsinki district, particularly when hospital in-patient treatment periods,rather than hospital in-patient days, are used as the indicator of health need. The number ofdeaths from ischemic heart disease will not change markedly from the current level inHelsinki hospital district, and in Uusimaa district the increase in mortality is less than theincrease in hospital in-patient periods. Health needs due to ischemic heart disease increaseless in Helsinki and more in Uusimaa than in the whole country.

The number of prescriptions for depression is expected to increase by 13 percent in men and by9 percent in women during the period 1996 to 2010. The increase in both Helsinki and Uusimaahospital district is larger than in the whole country.

Health care needs due to breast cancer is forecasted to increase between 20-90 percent whennumber of deaths, incident cases or hospital in-patient periods are used as indicators. Theincrease in health needs due to breast cancer will be larger in Uusimaa than in Helsinki district,where the expected increase equals that in the whole country.

The projected increase in health care needs due to hip fractures was largest (75-115 percent)when hospital in-patient periods were used as an indicator and the past trend was taken intoaccount in the projections. The need for care will increase more in Uusimaa than in Helsinkihospital district and in the whole country.

The projected increase in in-patient days, from 1996 to 2010, was 49 percent for men and 26percent for women aged 65+ years, when in-patient days both in health centre hospitals andnursing homes were taken into account and used as an indicator for health care needs of theelderly. The overall increase in elderly health care needs will be slower in Helsinki than inFinland as a whole, but more rapid in the Uusimaa district. Presuming that the age-specific useof institutional care will change so that the current age-specific rates will apply to 5 years olderage groups in 2010, the number of hospital in-patient days will decrease in both men and womenin all areas. Such a positive development is possible if functional ability of the elderly improvesand community care is developed.

Projections for health care needs should be performed for all other major public health problemsdescribed in the first part of the second phase, to achieve a more complete understanding of thefuture development of the population’s health and health care needs.

Indicators of general health needs

Health care needs as measured by the number of deaths and hospital in-patient periods willincrease markedly from 1996 to 2010 according to the projections based on the changes in sizeand age- and sex-structure of the population, as well as according to projections taking pastdevelopment into account. The overall increase in health needs will be larger in Uusimaa than inHelsinki. Hospital in-patient days have decreased in the period 1981 to 1996, which explains theprojected decrease in hospital in-patient days to 2010, when the past trend is taken into account.

Health care needs seem to increase slightly in the period 1996 to 2010, when the number of newdisability pensions for persons younger than 55 years is used as an indicator. The prevalence ofdisability pensions for persons younger than 55 years of age is, however, expected to decreasefrom 1996 to 2010.

Conclusions and proposals for development

In comparison with all Finns the inhabitants of the city of Helsinki and the remainingUusimaa province are relatively healthy but there are health status differences and differencesin need for care between hospital regions and the health care districts of Helsinki. Due to

population changes according to all indicators need for care increases considerably both in thecountry as a whole and in Uusimaa from 1996 to 2010. This rise is largest in the regions ofHyvinkää, Jorvi and Peijas and within Helsinki city in the Eastern, North-Eastern and South-Eastern health care district. The actual increase may be smaller than the prognosticated onebased only on population changes if the disease incidence is decreasing ( e.g. coronary heartdisease) and larger if the diseases incidence is increasing (e.g. breast cancer). Also changes intreatment practices and technologies may reduce or add to the future amount of medical careused.

The work on prognoses of need for care in Uusimaa and Helsinki should be continued byconsidering further health problems, by carrying out more complex calculations, by addingsystematic expert reviews and scenarios to the toolbox, and by developing methods for takinginto account assessed future changes of medical care, service practices and organizations.This work should also become a permanent part of the planning processes in the new hospitalregion (HUS) and it should be repeated at regular intervals.

The authors recommend further development of the health information system which, in the nearfuture should include better health and health care need indicators than those available at present,and more exact measurement of them. Without special studies eliciting population basedinformation on morbidity and need for health care, only indirect health need indicators areavailable, based on mortality, morbidity and use of health and social services and medication.The current health information system in Finland does not include information on all majorhealth needs of the population. In order to obtain valid estimates of future health status andhealth needs, the health information system must be complemented.

More information on disease and health care incidence is needed in addition to prevalence data.The present information system concerning outpatient care is particularly deficient, and itsimprovement requires special emphasis.

Information relevant to health surveillance and evaluation of health needs is collected into anumber of registers maintained by several organizations and this situation will continue also inthe future. The organizations responsible for these health registers should improve the utilizationof health information in collaboration with National Public Health Institute, whoseresponsibilities include nation-wide health monitoring. A project organization should be built toconvene also persons and organizations using the information. The general database should beupdated annually and it should include information both on individual level and in tabular form.

Projections are indispensable for health care planning. Drawing up relevant and usefulprojections requires detailed knowledge of disease incidence, past trends in occurrence, healthcare and other related factors. Health need evaluations and projections should be repeated atintervals of 2-3 years, and the results of previous projections should be compared withobserved trends.

SISÄLLYSLUETTELO

TiivistelmäSummaryEsipuhe

1 Johdanto.........................................................................................................................11.1 Tutkimuksen tausta ja tavoitteet ......................................................................1

1.1.1 Tausta................................................................................................11.1.2 Ikärakenteen kehitys .........................................................................51.1.3 Terveysennusteet Suomessa ja muualla ...........................................81.1.4 Kvantitatiiviset ennustemenetelmät................................................121.1.5 Tavoitteet hankkeen eri vaiheissa...................................................16

1.2 Aineistot ja menetelmät .................................................................................191.2.1 Aineistot..........................................................................................191.2.2 Kvantitatiiviset menetelmät............................................................201.2.3 Asiantuntijahaastattelut ..................................................................25

2 Hoidontarpeen kuvaukset ja ennusteet 1981-2010 esimerkkien valossa......................272.1 Sepelvaltimotauti ...........................................................................................27

2.1.1 Johdanto..........................................................................................272.1.2 Asiantuntijahaastattelut ..................................................................292.1.3 Kvantitatiiviset ennusteet ...............................................................382.1.4 Päätelmät ........................................................................................60

2.2 Masennus .......................................................................................................612.2.1 Johdanto..........................................................................................612.2.2 Asiantuntijahaastattelut ..................................................................632.2.3 Kvantitatiiviset ennusteet ...............................................................712.2.4 Päätelmät ........................................................................................76

2.3 Rintasyöpä .....................................................................................................78 2.3.1 Johdanto..........................................................................................782.3.2 Asiantuntijahaastattelut ..................................................................782.3.3 Kvantitatiiviset ennusteet ...............................................................832.3.4 Päätelmät ........................................................................................98

2.4 Lonkkamurtuma ............................................................................................992.4.1 Johdanto..........................................................................................992.4.2 Asiantuntijahaastattelut ................................................................1012.4.3 Kvantitatiiviset ennusteet .............................................................1092.4.4 Päätelmät ......................................................................................119

2.5 Iäkkäiden hoito ............................................................................................1202.5.1 Johdanto........................................................................................1202.5.2 Asiantuntijahaastattelut ................................................................1212.5.3 Kvantitatiiviset ennusteet .............................................................1302.5.4 Päätelmät ......................................................................................137

3 Palvelujen käytön ja hoidontarpeen yleiset osoittimet ...............................................1383.1 Hoitopäivät ja hoitojaksot...........................................................................1383.2 Kokonaiskuolleisuus....................................................................................1433.3 Työkyvyttömyyseläkkeet alle 55-vuotiailla ...............................................1483.4 Päätelmät ....................................................................................................153

4 Yhteenveto..................................................................................................................1554.1 Uudenmaan ja Helsingin sairaanhoitopiirien vertailu ................................1554.2 Asiantuntijahaastattelut menetelmänä .........................................................1574.3 Hoidontarpeen mittaaminen ........................................................................1574.3 Hankkeen käytännön toteutus......................................................................1584.4 Kehittämisehdotukset ..................................................................................160

5 Johtopäätökset ja suositukset......................................................................................164

6 Kirjallisuus..................................................................................................................167

Liitteet

1

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoitteet

1.1.1 Tausta

Väestön hoidontarpeen ja saadun hoidon riittävyyden tunteminen on palvelutarjonnansuunnittelun perusedellytys. Suomalaisten terveydentila vaihtelee alueittain (Aromaa ym.1997), mikä heijastuu myös hoidontarpeeseen ja palvelujen käyttöön. Kun lisäksi alueidenvälillä on eroja palvelujen järjestämisessä ja resursseissa, tarvitaan suunnittelun tueksivaltakunnallisten tietojen ohella alueellisia tietoja terveydentilasta ja hoidontarpeesta.Tällaisten tietojen tarve on Uudellamaalla erityisen suuri nyt, kun Helsingin ja muunUudenmaan koko erikoissairaanhoitoa järjestetään uudelleen ns. PUERTO-toimikunnan(Pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan… 1998) esittämien suuntaviivojen mukaisesti.Aikaisemmin Uudenmaan, Helsingin ja koko Etelä-Suomen terveyspalvelujen, erityisestierikoissairaanhoidon, järjestelyjä ovat tutkineet ja ratkaisuehdotuksia esittäneet selvitysmiehetja toimikunnat (Vainionpää 1993, UURAS-toimikunnan mietintö 1994, Kohti sopimusaikaa... 1996, Sosiaali- ja terveystoimen peruspalvelujen ... 1998).

Sairastavuuden kehittymiseen perustuvia valtakunnallisia hoidontarpeen arviointeja onaikaisemmin tehty mm. Hollannissa (Ruwaard ja Kramers 1998) ja Ruotsissa (Behov ochresursser ... 1996). Tuoreissa tutkimuksissa hoidontarvetta on arvioitu eri näkökulmista:terveystaloustieteellisestä kustannusnäkökulmasta (Häkkinen ym. 1995, 1996, 1999),epidemiologisesti painottuneen sairastavuustiedon näkökulmasta (Williams ja Wright 1998),hallinnollisesta ja toimenpiteitä painottavasta näkökulmasta (Jordan ym. 1998) japerusterveydenhuollon kannalta (Wilkinson ja Murray 1998).

Terveyspalvelujen tarve on käytännön näkökulmasta määritelty kyvyksi saada niistä hyötyä(Wright ym. 1998). Tarpeiden luonteesta ja määritelmistä ovat kirjoittaneet sekä sosiologit,terveystaloustieteilijät että epidemiologit omista näkökulmistaan (Stevens ja Gabbay 1991).Bradshaw’n luokittelu, jossa järjestetään erilaiset tarpeet seuraavasti: normatiivinen tarve,koettu tarve, ilmaistu tarve ja vertailtavissa oleva tarve, on monien hyväksymä (Stevens jaGabbay 1991).

2

Hoidontarpeen mittaaminen

Hoidontarvetta suoraan koskevia tietoja ei ole saatavissa mistään valtakunnallisesta taialueellisesta tietolähteestä. Tarpeen osoittimina on käytetty mm. tietoja kuolleisuudesta,sairastavuudesta tai työ- ja toimintakyvyn vajavuuksista. On myös laadittu eri osoittimienyhdistelmiä, kuten suomalainen tarvemittari, joka perustuu ikä- ja sukupuolirakenteen lisäksialle 55-vuotiaiden työkyvyttömyysasteeseen ja tulotasoon (Häkkinen ym. 1995, 1996, 1999).

Edellä mainittujen hoidontarpeen osoittimien lisäksi on kehitelty erilaisia terveyden mittojatai yleistettyjä indeksejä kuten ehkäistävät kuolemansyyt, vältettävät kuolemat tai menetetytelinvuodet. Jotkut tutkijat ovat arvioineet niiden olevan vahvemmin yhteydessä väestönsosioekonomiseen rakenteeseen kuin terveyspalvelujärjestelmään (Blane ym. 1990,Mackenbach ym. 1990). Kuolleisuusennusteiden yhtenä versiona on käytetty menetettyjäelinvuosia (YLL, years of life lost), jotka painottavat nuorten kuolemia. Osoittimena on myöskäytetty toimintakykyisiä elinvuosia (DALY, disability-adjusted life years), jotkamuodostuvat menetettyjen elinvuosien (YLL) ja toimintarajoitteisten elinvuosien summasta(YLD, years of life lived with disability). Viimeksimainitut ovat kuolleisuusennusteitaepäluotettavampia, koska toimintarajoitteiset elinvuodet perustuvat arvioihin (Murray jaLopez 1996). Toisaalta ne ottavat huomioon palvelutarpeen kannalta tärkeättoiminnonvajavuudet.

Hoidontarvetta on siis yleensä mitattu epäsuorasti käyttämällä hyväksi tietoja siihenläheisesti liittyvistä tekijöistä. Niistä keskeisimpiä on koottu kaavioon 1.1.1−1.

VÄESTÖ- määrä - rakenne

TERVEYS HOIDON TARVE HOIDON KÄYTTÖ PALVELUJEN TARJONTA JA SAATAVUUS

TERVEYDEN HOITOMENETELMÄT HOITOONHAKEUTUMIS-MÄÄRITTÄJÄT JA –OTTAMISKULTTUURI(elinolot, elintavat)

Kaavio 1.1.1−−−−1. Hoidontarvetta edeltävät tekijät ja sen seuraukset.

3

Ensinnäkin hoidontarvetta voidaan arvioida väestön terveyttä ja sen määrittäjiä koskevientietojen pohjalta. Ihmisten terveydentilaan vaikuttavat heidän henkilökohtaistenominaisuuksiensa ohella elintavat ja elinolot. Väestötasolla olennainen muuttuva tekijä onlisäksi väestön määrä ja rakenne, etenkin ikärakenne: kun väestö vanhenee ja/tai kasvaa,palvelujen tarve suurenee. Lisäksi eri-ikäisten terveysongelmat ja niistä johtuva hoidontarveovat erilaisia, joten väestön terveyden kehitystä on tarpeen arvioida ikäryhmittäin.

Hoidontarpeeseen vaikuttaa terveysongelmien ohella se, millaisia hoitomenetelmiä kyseisenterveysongelman korjaamiseen tai lievittämiseen on olemassa. Uusien hoitomenetelmienkäyttöönotto voi olennaisesti muuttaa hoidontarpeen määrää ja laatua. Kun hoidontarpeenmuutosta pyritään ennakoimaan väestön terveyden kehitysnäkymien perusteella, on samallatehtävä hoitomenetelmien kehitystä koskevia oletuksia. Etenkin lyhyen tähtäimenperuslaskelmat voivat nojata siihen oletukseen, että hoitomenetelmät säilyvät ennallaan.Monien terveysongelmien hoitomuodot kuitenkin muuttuvat nopeasti ja olisi tärkeää kyetäennakoimaan tätä kehitystä.

Sairastavuuden ja terveysongelmien ohella hoidontarvetta voidaan arvioida hoidon käytönnojalla. Palvelujen käyttö riippuu kuitenkin hoidontarpeen ohella muistakin seikoista, joistakeskeisimpiä ovat palvelujen tarjonta sekä palvelujen käyttöä muovaavat kulttuuriset tekijät.Niitä ovat mm. palvelujärjestelmän rakenne ja toimintatavat, sen eri osien välinen työnjako jayhteistyö sekä väestön ja terveydenhuollon ammattilaisten näkemykset siitä, millaistenongelmien takia kunkin palvelun käyttäjäksi hakeutuminen on aiheellista.

Sairastavuus ja toimintakyvyn vajavuudet sekä niistä johtuva avun- ja hoidontarve voidaanymmärtää sekä ihmisten itse kokemina että terveydenhuollon ammattihenkilöiden arvioiminatiloina. Koetun ja arvioidun hoidontarpeen välinen ero on usein pieni, mutta se voi joskus ollamyös hyvin suuri. Kummallakin tavalla ymmärrettynä hoidontarpeeseen vaikuttavat lisäksiväestön ja ammattihenkilöiden tiedostamat terveydenhuollon mahdollisuudet ja tarjolla olevatpalvelut. Hoidontarpeen kokemus johtaa terveyspalvelujen kysyntään, ja jos palveluja ontarjolla ja ne ovat saavutettavissa, niiden käyttöön. Toisaalta terveyspalvelujen käyttö voijohtaa henkilön nykyongelmien luonteen tiedostamiseen, uusien terveysongelmientunnistamiseen ja niistä johtuvaan palvelujen käyttöön. Olipa kyseessä ihmisten itse kokematai ammattihenkilöiden arvioima hoidontarve, on selvää, että terveydenhuollonmahdollisuuksien ja palvelujen tarjonnan muuttuessa myös käsitys hoidontarpeen määrästä jalaadusta muuttuu. Yhtä selvää on, että hoidontarpeesta vain osa ilmenee kysyntänä ja edelleenpalvelujen käyttönä.

4

Ihmisten kokema terveys ja hoidontarve (ks. Purola 1971) vaikuttavat erityisestiperusterveydenhuollon palvelujen käyttöön, vaikka niillä on vaikutusta myös erityistasonpalvelujen käyttöön. Kokemus omasta terveydestä ja toimintakyvystä vaikuttaa ratkaisevastimyös sairauslomalle ja työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumiseen. Osa haastattelututkimustenterveystiedoista soveltuu parhaiten perusterveydenhuollon tarpeen arvioimiseen.Haastattelututkimuksin hankitut tiedot ihmisten tiedossa olevista määritellyistä sairauksistavoivat poiketa melko vähän ammattihenkilöiden arvioista (Heliövaara ym. 1993). Poikkeamatovat eri sairauksissa kuitenkin erilaisia. Joitakin sairauksia koskevien päteviensairastavuustietojen perusteella voidaan arvioida sekä perusterveydenhuollon ettäerikoissairaanhoidon tarvetta.

Erikoissairaanhoidon palvelujen käyttö riippuu ihmisten kokemien oireiden ja heidänkokemansa hoidontarpeen ohella erityisesti avoterveydenhuollossa toimivista lääkäreistä,heidän koulutuksestaan, kokemuksestaan ja näkemyksistään. Erikoissairaanhoidon avo- jaetenkin sairaalapalvelujen tarve ja käyttö riippuvat vahvasti myös palvelujen tarjonnasta,perus- ja erikoishoidon välisestä yhteistyöstä ja perustason terveys- ja sosiaalipalvelujenmahdollisuuksista. Sekä perusterveydenhuollon että erikoishoidon palvelujen käyttöäkoskevat tiedot heijastavat siten osaksi väestön terveydentilaa, mutta osaksi monia muitarakenteellisia ja toiminnallisia tekijöitä.

Sairastavuuden ja hoidontarpeen ajallisen kehityksen arvioimiseksi olisi tunnettava sekäterveydentilan että palvelujen kehityssuunta. Terveyden ja sairauksien määrittäjienmuutossuunnat tunnetaan vain osaksi. Palvelujärjestelmän kuormittumisen muutostenkannalta tärkein tekijä on kuitenkin väestön määrä ja ikärakenne.

Alueellinen hoidontarpeen arviointi

Paikallista terveystarpeiden arviointia on ehdotettu toteutettavaksi neljässä perusvaiheessa(Murray & Graham 1995). Ensimmäiseksi pyritään arvioimaan alueen tilanne suorittamallaasiantuntijoiden ns. fokushaastatteluja. Toisessa vaiheessa selvitetään saatavilla olevienrekisterien ja tilastotietojen avulla mm. sairaalapalvelujen, lääkkeiden, seulonnan jarokotusten saatavuus, käyttö ja kattavuus. Kolmanneksi hankitaan tiedot alueen väestöstä,mukaanlukien sosioekonomiset tiedot ja väestöennusteet. Neljänneksi voidaan suorittaapaikallisia kyselytutkimuksia, joista voidaan tuottaa epidemiologista tietoa tai kerätäpaikallisten asukkaiden mielipiteitä palvelujen tuottamisesta. Alueellisia tarpeen arviointejaoheisten suositusten mukaan on suoritettu ainakin Englannissa (Health needsassessment…1998). ‘Terveyttä kaikille vuoteen 2000’ – ohjelman myötä tuotettiin Ruotsissa

5

alueellisia ‘kuntaprofiileja’ mm. Blekingen (Hälsa för alla … 1987) ja Norrbottenin läänissä(Folkhälsan i Norrbotten..1998).

Suomessa alueellisia väestön terveyskatsauksia on laadittu mm. Oulussa ja Kainuussa(Näyhä&Hassi 1999). Oulun aluetyöterveyslaitoksen sarjassa ilmestyneissä katsauksissaesitellään kuntakohtaisia tietoja mm. kuolleisuudesta, syöpätautien ilmaantuvuudesta,tapaturmista ja sairastavuudesta.

Valtakunnallinen terveyden ja hoidontarpeen arviointi

Valtakunnallista terveysseurantaa on Suomessa toteutettu Kansanterveyslaitoksella, jossaseurataan aikuisväestön terveyskäyttäytymistä vuosittaisissa kyselytutkimuksissa (esim.Helakorpi ym. 1996), lähinnä työikäisen väestön riskitekijöitä viiden vuoden väleintoistuvassa FINRISKI- tutkimuksessa (Vartiainen ym. 1998) ja koko väestön terveyttä 10-20vuoden välein toteutettavassa laajassa terveystutkimuksessa (Terveys 2000), joka toteutetaanseuraavan kerran vuosina 2000−2001. Pitkäaikaisin perinne on valtakunnallisillaterveyshaastatteluilla, joita KELA on toteuttanut vuosina 1964, 1967, 1976, 1987 jayhteistyössä STAKES:in kanssa vuosina 1995-96 (Arinen ym. 1998).

Valtakunnallinen katsaus suomalaisten terveydestä on julkaistu vuonna 1997Kansanterveyslaitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä (Aromaa ym. 1997).Tämän lisäksi valtioneuvoston toimeksiannosta on annettu eduskunnalle kahden vuodenvälein Kansanterveyskertomus (Kansanterveyskertomus 1996), joka on laajentunut vuonna1998 sosiaali- ja terveyskertomukseksi (Sosiaali- ja terveyskertomus 1998). Parhaillaanvalmistellaan vuoden 2000 valtakunnallista terveyskertomusta. Vuonna 1996kansanterveyskertomuksessa painotettiin mm. kuntakohtaisia tietoja tuottavien ajantasaistentietojärjestelmien kehittämistä suunnittelun ja seurannan pohjaksi. Myös sosiaali- jaterveyskertomuksessa tähdennettiin kansanterveyden tulevaisuuteen liittyvien tekijöidenselvittämistä ja huomioon ottamista, ja nostettiin esiin etenkin väestön ikääntymisen,sosioekonomisten tekijöiden sekä palvelujärjestelmän muutosten merkitys. Vuoden 1999syksyllä hyväksytyssä tavoite- ja toimintasuunnitelmassa (Valtioneuvoston päätös… 1999)velvoitettiin valtakunnalliset tutkimuslaitokset kehittämään terveyden tietojärjestelmiä.

1.1.2 Ikärakenteen kehitys 1980−−−−2025

Koko maassa väestö vanhenee – 65 vuotta täyttäneiden osuus on suurentunut miehillä9.0%:sta vuonna 1980 11.1%:iin vuonna 1996, naisilla 15.0%:sta 17.7%:iin (Kuva 1.3 ja

6

Liite 3). Kehitys jatkuu samansuuntaisena koko tämän raportin käsittelemän jakson ajan niin,että vuonna 2010 65 vuotta täyttäneiden väestöosuus on jo 14.5% miehillä ja 19.6% naisilla.

Ikärakenteen vanheneminen on entistä nopeampaa vuosina 2010-2025, jolloin 65 vuottatäyttäneiden osuus lisääntyy peräti seitsemän prosenttiyksikköä. Vuonna 2025 65 vuottatäyttäneitä miehiä on koko miesväestöstä jo yli viidesosa (21.9%) ja 65 vuotta täyttäneitänaisia naisväestöstä yli neljäsosa, 26.6%. 65 vuotta täyttäneiden ikäryhmän suhteellinenmuutos on suurempi kuin nuoremmissa ikäryhmissä. Keski-ikäisten eli 45-64-vuotiaidensuhteellinen osuus kasvaa aina vuoteen 2010 asti, jonka jälkeen se alkaa vähentyä. Alle 45-vuotiaiden osuus vähenee selvästi sekä miehillä (1980 70.5%, 2025 52.9%) että naisilla (198063%, 2025 49.1%). Kahdessa vanhimmassa ikäryhmässä, 65-79-vuotiailla ja 80 vuottatäyttäneillä kasvuvauhti on erilainen: kolmannella jaksolla 2010-2025 65-79-vuotiaidenväestöosuus lisääntyy nopeammin kuin 80 vuotta täyttäneiden.

0

1000000

2000000

3000000

1980Miehet

1996 2010 2025 1980Naiset

1996 2010 2025

0-14 v. 15-44 v. 45-64 v. 65-79 v. 80+ v.Kuva 1.1.2-1 Koko maan väestörakenne ikäryhmittäin ja sukupuolittain 1980-2025.

Uudenmaan ja Helsingin sairaanhoitopiireissä väestönkehitys on pääpiirteissään samanlaistakuin koko maassa, mutta Uusimaa ja Helsinki eroavat toisistaan joissakin ikäryhmissä (Kuvat1.4-1.5, Liite 3). Uudellamaalla 65 vuotta täyttäneiden osuus lisääntyy lähes kaksi kertaa niinnopeasti vuoteen 2025 mennessä kuin Helsingissä, koska Uudenmaan nykyinenväestörakenne on varsin nuori: 65 vuotta täyttäneiden miesten osuus oli vuonna 1996Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vain 7.8 %, kun taas Helsingin sairaanhoitopiirissä se oli9.7%. Naisilla vastaavat väestöosuudet erosivat toisistaan vielä enemmän kuin miehillä: 65vuotta täyttäneitä naisia oli vuonna 1996 Uudenmaan sairaanhoitopiirissä 12.0% ja Helsinginsairaanhoitopiirissä 17.2%. Vanhusväestön määrän kasvu on Uudellamaalla selvästinopeampaa kuin koko maassa, jossa kasvu on suurin piirtein yhtä nopeaa kuin Helsingissä.

7

Alle 65-vuotiaiden määrä on lisääntynyt vuodesta 1980 vuoteen 1996 selvästi nopeamminUudellamaalla kuin Helsingissä, mutta molemmissa sairaanhoitopiireissä työikäisen väestönkasvu on ollut nopeampaa kuin koko maassa. Kasvu hidastuu kaikilla alueilla erityisestijaksolla 2010-2025 (Liitteet 3 ja 4).

0

100000

200000

300000

400000

500000

1980Miehet

1996 2010 2025 1980Naiset

1996 2010 2025

0-14 v. 15-44 v. 45-64 v. 65-79 v. 80+ v.

0

100000

200000

300000

400000

500000

1980Miehet

1996 2010 2025 1980Naiset

1996 2010 2025

0-14 v. 15-44 v. 45-64 v. 65-79 v. 80+ v.

Kuva 1.1.2−−−−2 Uudenmaan sairaanhoitopiirinväestörakenne ikäryhmittäin ja sukupuolittain1980-2025.

Kuva 1.1.2−−−−3 Helsingin sairaanhoitopiirinväestörakenne ikäryhmittäin ja sukupuolittain1980-2025.

Uudenmaan sairaanhoitoalueilla alle 65-vuotiaiden määrä on lisääntynyt vuoteen 1996 saakkavoimakkaimmin Jorvin, Peijaksen ja Hyvinkään sairaanhoitoalueilla. Kaikilla Uudenmaansairaanhoitoalueilla alle 65-vuotiaiden määrä vähenee jaksolla 2010-25, voimakkaimminLohjan ja Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueilla, joilla väheneminen alkaa jo aiemmin,jaksolla 1996-2010. Miljoonapiireittäin erot ovat vähäisemmät; jaksolla 1996-2010 alle 65-vuotiaiden lukumäärä hieman lisääntyy HYKS-miljoonapiirissä ja vähenee muissamiljoonapiireissä.

Vanhusväestön määrän muutosta on tarkasteltu liitteissä 5 ja 6. Kaikilla jaksoilla 65-79-vuotiaiden lukumäärä suurenee nopeammin Uudellamaalla kuin Helsingissä tai koko maassa(Liite 5). Ensimmäisellä ja toisella jaksolla 65-79-vuotias väestö kasvaa eniten Peijaksen,Jorvin ja Hyvinkään sairaanhoitoalueilla. Kolmannella jaksolla 2010-2025 65-79-vuotiaidenmäärä suurenee myös Lohjan sairaanhoitoalueella yhtä paljon kuin Peijaksen, Jorvin jaHyvinkään sairaanhoitoalueilla. 65-79-vuotiaiden määrän kasvu oli jaksolla 1980-1996voimakkainta OYS:in miljoonapiirissä, mutta tulevalla jaksolla 1996-2010 HYKS-miljoonapiirissä. Kolmannella jaksolla 2010-2025 65-79-vuotiaan väestön kasvu onväestöennusteen mukaan lähes yhtä suurta kaikissa miljoonapiireissä.

Vanhin ikäryhmä, 80 vuotta täyttäneet, suurenee nopeammin Uudellamaalla kuin Helsingissäja koko maassa kaikilla tarkastelujaksoilla (Liite 6). Kaikilla tutkimusalueilla 80 vuottatäyttäneen väestön kasvunopeus on suuri ensimmäisellä jaksolla 1980-1996, pienempikeskimmäisellä jaksolla 1996-2010, ja kiihtyy uudelleen kolmannella jaksolla 2010-2025.

8

Ensimmäisellä jaksolla 1980-1996 80 vuotta täyttäneiden määrä lisääntyi erityisen paljonJorvin sairaanhoitoalueella miehillä. Toisella ja kolmannella jaksolla 80 vuotta täyttäneenväestön kasvu on suurin Peijaksen sairaanhoitoalueella, pienin Länsi-Uudenmaansairaanhoitoalueella. Vuosina 1980-1996 80 vuotta täyttäneiden määrä on kasvanutosapuilleen samalla nopeudella kaikissa miljoonapiireissä, nopeimmin kuitenkin HYKS-miljoonapiirissä. Toisella jaksolla 1996-2010 80 vuotta täyttäneiden ryhmä kasvaa enitenOYS:in miljoonapiirissä, kolmannella jaksolla HYKS-miljoonapiirissä.

1.1.3 Terveysennusteet Suomessa ja muualla

Kansanterveystutkimuksessa terveyteen liittyvät tilastot ovat tärkeitä työkaluja, jotka tuottavattietoa terveydenhuollon suunnittelijoille ja päättäjille. Terveyspoliittisen suunnittelun jasairauksien ehkäisyn kannalta terveyden ja sairauden tulevaisuuden arviointi nykyisistälähtökohdista käsin on tärkeämpää kuin nykyisen tilanteen ymmärtäminen aiempien syidenperusteella, koska ensinmainittuun voidaan vielä vaikuttaa (Murray ja Lopez 1996).Terveyden tulevaisuuden arvioinnin keskeisiä kysymyksiä ovat sairauksien ajanmukaiset elisekulaariset trendit, sosioekonomisen jakautumisen muutokset ja teknologian kehittyminen.

Terveyden tulevaisuuden skenaariot kiinnostavat sekä tiedeyhteisöjä ettäkansanterveysjärjestöjä (Bezold 1994) ja myös mm. sijoitus- ja konsulttiyrityksiä, jotkapyrkivät ennakoimaan terveyteen liittyvien markkinoiden kehitystä. Sairauksien ja niidenaiheuttaman kuolleisuuden ennustamisella on jo pitkät perinteet. WHO:n ja HarvardinYliopiston ‘Global Burden of Disease’ – hankkeessa on tehty joukko terveysennusteita(Murray ja Lopez 1996). Vuonna 1990 tärkeimmät kuolinsyyt ‘Global Burden of Disease’ –tutkimuksen mukaan olivat tärkeysjärjestyksessä sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet,alempien hengitysteiden infektiot, ripulitaudit, perinataaliongelmat, krooninen obstruktiivinenkeuhkosairaus, tuberkuloosi, tuhkarokko, liikenneonnettomuudet ja keuhkosyöpä. Kymmenentärkeintä kuolinsyytä vuonna 2020 ovat Global Burden of Disease- tutkimuksen ennusteenmukaan sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet, krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus,alempien hengitysteiden infektiot, keuhkosyöpä, liikenneonnettomuudet, tuberkuloosi,mahasyöpä, HIV ja itseaiheutetut vammat.

Vanhustenhuolto ja iäkkäiden hoito ovat kysymyksiä, joista on tehty paljon ennusteita sekäSuomessa että muualla jo 1980-luvulta lähtien. Kanadassa iäkkäiden asiakkaiden siirtymistähoitopaikasta toiseen ovat ennustaneet Lane ym. (Lane ym. 1985, 1987). Myös Suomessa onennustettu kvantitatiivisesti laitoshoitopaikkojen kehitystä (Koskinen 1985) ja arvioitu

9

pitkäaikaissairaiden vanhustenhoidon kustannuksia (Sintonen ja Suhonen 1983).Vanhustenhuollon vaihtoehtoja on tutkittu myös skenaariomenetelmällä Tampereella (Sneckym. 1987).

Tulevaisuuden tutkimus Suomessa

Tulevaisuuden tutkimusta on harjoitettu useimmiten taloustieteiden piirissä. Turun YliopistonTulevaisuuden tutkimuskeskuksen mukaan ‘tulevaisuudentutkimus on monitieteellistätutkimustoimintaa, joka kuvaa, selittää ja ymmärtää laaja-alaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä janiihin liittyviä eri elämänalueiden muutos- ja kehitysprosesseja. Soveltavana toimintanatulevaisuudentutkimus keskittyy käytännön ongelmien ratkaisuun.’Tulevaisuudentutkimuksessa tarkastellaan yhteiskuntaan vaikuttavia kehitystrendejäerityisestä tulevaisuuden tietämisen intressistä käsin, tarkoituksena yhdistää eri tieteenaloillasaatuja tutkimustuloksia kokonaisuuksiksi. Tulevaisuuden tutkimuksen yleisenä tarkoituksenaon myös auttaa päätöksentekijöitä tekemään parempia valintoja yhteisen tulevaisuudenhyväksi.

Tulevaisuuden tutkimusta harjoittavat Suomessa edellä mainitun Turun tutkimuskeskuksenlisäksi muutkin tahot, kuten EVA, Elinkeinoelämän valtuuskunta, joka on suomalaisenelinkeinoelämän perustama pieni järjestö, toimintamuodoiltaan lähinnä instituutti. EVAnkaltaisia organisaatioita muissa maissa kutsutaan "think tank" –nimityksellä, joka tarkoittaaasioiden selvittelyä, tutkimista ja tulevaisuuteen suuntautuvaa pohdiskelua. EVA luotiinsuomalaisen elinkeinoelämän eri alojen yhteiseksi organisaatioksi vuonna 1974. EVA ontoteuttanut suomalaisten yhteiskunnallista ajattelua ja asenteita selvittäviä tutkimuksiavuodesta 1984 lähtien joka toinen vuosi.

Asenteiden lisäksi EVA on julkaissut laajan raportin väestön ikääntymisestä ja yhteiskunnanmuutoksesta (Harmaantuvat härmäläiset… 1998). Raportissa käsitellään mm. sosiaali- jaterveyspalvelujen tarpeen kasvua sekä tuotteiden ja palvelujen tulevia eläkeläismarkkinoita.

Myös muut tahot, kuten Valtion taloudellinen tutkimuslaitos (VATT) ja SuomenItsenäisyyden Juhlarahasto (SITRA) ovat julkaisseet tulevaisuuteen liittyviä raportteja. VATTon vastikään laatinut raportin tuore raportti vanhusten asemasta ja määrästä (Parkkinen 1998).

Varsinaisen tulevaisuuden tutkimuksen rinnalla viime vuosina on myös tehty useita laskelmia,joiden tarkoituksena on arvioida eläkejärjestelmän rahoitusta ja eläkkeiden riittävyyttä. Niissäon tehty monia oletuksia tulevasta väestökehityksestä.

10

Tulevaisuuden tutkimuksen menetelmät

Tulevaisuuden tutkimuksen soveltamia menetelmiä on jaettu ekstrapolatiivisiin janormatiivisiin, riippuen siitä onko lähtökohtana nykyinen tilanne vai tulevaisuus (Mäenpää1977). Tulevaisuuden tutkimuksen menetelmät voidaan lisäksi jakaa tilastollisiin,intuitiivisiin, laadullis-rakenteellisiin ja simulointimenetelmiin, käytettävissä olevastaaineistosta ja tekniikasta riippuen. Aiemmissa suomalaisissa tulevaisuudentutkimusmenetelmiä käyttävissä tutkimuksissa on käytetty mm. ekstrapolatiivisiatrendiskenaarioita, jotka kuuluvat laadullis- rakenteellisiin menetelmiin (Klaukka ym. 1983).Tulevaisuuden systemaattisia kuvauksia on nimitetty skenaarioiksi (Frey ja Malaska 1980).Skenaariomenetelmällä luodaan loogisesti etenevä tapahtumasarja, jonka tarkoituksena onnäyttää, miten mahdollinen, joko todennäköinen, tavoiteltava tai uhkaava tulevaisuudentilakehittyy askel askeleelta nykytilasta (Mannermaa 1999). Skenaariossa tarvitaan kolmeelementtiä, jotka ovat tarkasteltavan kohteen tai sen toimintaympäristön nykytilan kuvaus,tulevaisuudentilan kuvaus ja kuvaus prosessista, joka liittää nämä kaksi toisiinsa (Mannermaa1999). Skenaariot ovat prosessiluonteisia; lopputulosta täydennetään tiedon lisääntyessä jatäsmentyessä. Ns. tutkivissa skenaarioissa on asetettu ennusteille ala- ja ylärajat, ja nimitettyniitä alaraja- ja ylärajaskenaarioiksi (esim. Klaukka ym. 1983).

Skenaariomenetelmällä on toteutettu mm. tutkimuksia kaupunkien tulevaisuudesta jo 1980-luvulla (Sneck 1985). Uusimaa 2020- skenaariot laadittiin vuonna 1997 pohdittaessamaakunnan tulevaisuutta (Uusimaa 2020, 1997), vastikään on julkaistu myöspääkaupunkiseudun tulevaisuuskuvaa esittelevä skenaarioraportti (Pääkaupunkiseuduntulevaisuuskuva, 1999).

Tulevaisuuden tutkimusta on suoritettu myös ns. Delphi-menetelmillä (Mannermaa 1999),joissa tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman luotettava mielipiteiden yksimielisyysasiantuntijaryhmän keskuudessa peräkkäisten kyselyjen ja kontrolloidun palautteen avulla.Delfitekniikka tai delfoitekniikka on saanut alkunsa 1950-luvulla Yhdysvalloissa, ja se onkehitetty pelkästään tulevaisuudentutkimuksen piirissä eikä sitä ole lainattu muiltaperinteisiltä tieteenaloilta (Mannermaa 1999). Suomessa delfitekniikkaa on sovellettu 1983mm. Sairaalaliiton toteuttamassa sepelvaltimosairauksien tulevaisuuden arvioinnissa(Sepelvaltimosairaudet ja niiden hoito… 1983).

Uusin tietotekninen sovellus, Professional Delphi Scan (PDS), on tietoverkkoympäristössätoimiva asiantuntijajärjestelmä ennakointitoimintaa harjoittavien Delfoi-paneelienvaiheittaista työskentelyä, tulosten laskemista ja esittämistä varten.

11

Terveyden tulevaisuuden tutkimus Suomessa

Tulevaisuuden tutkimuksen menetelmiä sovellettiin terveydellisiin kysymyksiin 1980-luvunalussa. WHO:n Euroopan aluetoimisto järjesti vuosina 1980-1983 seminaareja terveydentulevaisuuden näkymistä, viimeisin niistä pidettiin Tampereella 1983. WHO:n projekti tuottikirjan terveyden ennusteiden menetelmistä ja sovellutuksista (Health projections in Europe,1986). 1980-luvun alku oli vilkasta terveyden tulevaisuuden tutkimuksen alueella. Harry Freyja Pentti Malaska kirjoittivat Suomen Akatemialle muistion tulevaisuuden tutkimuksenmenetelmien mahdollisuuksista lääketieteessä (Frey ja Malaska 1980). Muistiota seurasimuutaman vuoden kuluttua loppuraportti, Terveyspanoraama 2000 (Frey ym. 1982).Sairauspanoraama- termiä käytettiin hoidontarpeen arviointitutkimuksissa 1980-luvunpuolivälissä myös Ruotsissa (Rosen 1986). 1980-luvun alussa keskusteltiin ja tehtiinskenaarioita myös tuki- ja liikuntaelinten sairauksien (Klaukka ym. 1983), lonkkamurtuman(Lüthje 1985), syöpäsairauksien (Läärä 1982, Hakala 1985), vanhusten laitospalvelujen(Koskinen 1985) ja mielenterveydellisten ongelmien tulevaisuudesta (Hakkarainen 1986).Luvussa 1.2.2 on kuvattu tarkemmin kvantitatiivisia menetelmiä. Kansaneläkelaitoksentutkimuksessa arvioitiin yksityissektorin sairaanhoitokorvauksia jopa vuoteen 2050 astivuodesta 1982 lähtien (Väestön ikärakenne ja sairaanhoitokorvaukset… 1984).

Myös kvalitatiivisia arvioita suomalaisten terveydentilan kehityksestä esitettiin (esim.Aromaa 1985). Sepelvaltimosairauksista valmistui vuonna 1983 Sairaalaliitontoimeksiannosta suoritettu työryhmädelfoi-menetelmällä tehty katsaus aiheen tulevaisuuteen(Sepelvaltimosairaudet ja niiden hoito vuonna 2000, 1983). Laajan 1980-luvun alussasuoritetun Mini-Suomi- tutkimuksen perusteella tehtiin pitkäaikaissairastavuuden,toimintakyvyn ja hoidontarpeen ennusteita vuoteen 2000 (Aromaa ym. 1989). Laskelmatperustuivat Mini-Suomi- terveystutkimuksen koko maan ja Lounais-Suomenesiintyvyyslukuihin, jotka painotettiin Kansaneläkelaitoksen väestöennusteen mukaisilla eri-ikäisten lukumäärillä vuonna 2000. Tuloksista arvioitiin vuoden 2000 sairaiden määriäolettaen, että ikäryhmittäinen sairastavuus ei olisi muuttunut. Alarajaksi ennusteissa otettiinterveystilanne 1970-luvun lopulla Lounais-Suomessa, jossa väestö oli terveempää kuinmuualla.

Terveyden tulevaisuuden tutkimuksia ei 1980-luvun innostuksen jälkeen ryhdyttytoteuttamaan systemaattisesti millään taholla; terveys-, tauti- tai sairauspanoraamatermitkinnäyttävät jääneen pois käytöstä. Terveysturvan väestötutkimuksen 1987 aineistosta tehtiintosin laskelmia sairastavuudesta ja terveyspalvelujen käytöstä, pitkäaikaisestasairastavuudesta, lääkärissäkäynneistä ja reseptilääkkeiden käytöstä (Kalimo ym. 1992).

12

Väestötutkimusten tiedot vaaratekijöistä ja sairauksien yleisyydestä antaisivat periaatteessamahdollisuuden ennusteisiin, mutta niitä on 1990-luvulla tehty varsin vähän, vain yllämainitusta Terveysturvan aineistosta. Tietokanta ja tutkimusrekisteri vuosina 1985-1995valmistuneista tai käynnissäolevista tulevaisuuden tutkimuksista sisältää vain muutamiaterveydellisiin kysymyksiin liittyviä, suurelta osin alueellisia hankkeita. Tekeillä olleetterveydelliset hankkeet liittyivät mm. hoitotieteisiin, hoitoteknologiaan, kuten apuvälineidenkehittämiseen tai syöpätautien alueittaiseen kehitykseen (Heinonen ja Hämäläinen 1992) tailiikuntakulttuurin kehityssuuntiin (Mäntylä ym. 1990).

Terveyden tulevaisuuden tutkimusta ei tällä hetkellä tehdä Turun Kauppakorkeakouluntulevaisuuden tutkimuskeskuksessa eikä muualla Suomessa. Käynnissä on tosin tämänhankkeen lisäksi erilaisia selvityksiä etenkin iäkkäiden hoidon järjestämisestä tulevaisuudessaosana kunnallisten palvelujen suunnittelua ja valtakunnallisena.

1.1.4 Kvantitatiiviset ennustemenetelmät

Yksittäiseen terveysongelmaan vaadittavan hoidontarpeen määrittämisen lähtökohtana onongelman osoittimen suhteellinen yleisyys tarkasteltavassa väestössä. Käytettyjä osoittimiaovat mm. uusien tapausten ilmaantuvuus ja kuolleisuus. Suhteellisten yleisyyslukujen ohellatapauksien absoluuttinen määrä riippuu myös väestömäärästä sekä sen ikä- jasukupuolirakenteesta. Lisäksi hoidontarpeen arvioimiseksi tarvitaan tietämystä yksittäiseentapaukseen liittyvästä hoidontarpeesta. Hoidontarpeen ennustaminen vaatii siis kolme erivaihetta: 1) ennustetaan osoittimen yleisyysluku tarkasteltavassa väestössä, 2) ennustetaanväestömäärä sekä sen ikä- ja sukupuolijakauma ja 3) määritetään kyseiseen ongelmaan liittyvähoidontarve. Ennusteiden toteutuminen riippuu kaikkien näiden vaiheiden onnistumisesta.

Tässä käsitellään yleisyysluvun ennustamisessa käytettyjä kvantitatiivisia menetelmiä.Ennustemallit luokitellaan tässä kolmeen ryhmään: 1) aikasarjaan perustuvat mallit, 2) ikä-periodi-kohortti-mallit ja 3) vaaratekijöihin perustuvat mallit.

Aikasarjan ekstrapolointi

Terveydentilan osoittimen ennustamisen yhtenä lähtökohtana voidaan pitää tarkasteltavanosoittimen aikaisempaa kehitystä kuvaavaa aikasarjaa. Ennustaminen menneen kehityksenperusteella kuitenkin vaatii, että tarkasteltavasta terveydentilan osoittimesta on käytettävissätarpeeksi pitkä aikasarja, vähintään 7-10 vuotta (Lopez ja Hakama 1986). Havaitun aikasarjankuvaamiseen voidaan soveltaa monia eri funktiomuotoja. Käytettyjä ovat mm. lineaarinen ja

13

log-lineaarinen funktio. Mikäli oletetaan absoluuttinen muutos tarkasteltavassa osoittimessaajan suhteen vakioksi, sovitetaan aikasarjaan lineaarinen käyrä. Log-lineaarisen trendintapauksessa oletetaan osoittimessa tapahtunut suhteellinen muutos vakioksi. Ei kuitenkaan oleitsestään selvää, että havaittuun aikasarjaan hyvinkin sopiva käyrä voisi ennustaatulevaisuutta riittävän tarkasti. Etenkin jos käytössä on pitkä aikasarja, ei suora aikasarjanekstrapolointi ole tarpeeksi herkkä uusimmille muutoksille, jotka ovat erityisen merkittäviätulevaisuuden ennustamisessa (Hakama ym. 1986).

Suomessa 1970-luvun alussa pyrittiin ennustamaan syöpätautien ilmaantuvuutta vuodelle1980 ekstrapoloimalla sukupuolittain eri syöpämuotojen ilmaantuvuuslukujen aikasarjoja(Teppo ym. 1973). Yhteensä ennuste laskettiin 33 eri ilmaantuvuusluvulle, ja ne perustuivathavaittujen ikävakioitujen ilmaantuvuuslukujen aikasarjoihin vuosilta 1957−1968. Mikälisyöpä oli vähenevä, sovitettiin aikasarjaan log-lineaarinen malli, jossa lineaarista ajanfunktiota sovelletaan ilmaantuvuuslukujen logaritmeihin. Lisääntyvien syöpämuotojenennustamisessa käytettiin lineaarista mallia. Mallien parametrit estimoitiin pienimmänneliösumman menetelmällä, ja kaikille ennusteluvuille laskettiin 90 %:n luottamusvälitolettaen virhetermit normaalijakautuneiksi. Ilmaantuvuusennusteiden lisäksi laskettiinennusteet myös uusien syöpätapausten määrille. Näissä käytettiin Tilastokeskuksen vuonna1972 julkaisemia väestöennusteita. Hakulinen ym. (1986) selvittivät ennusteiden toteutumistavertailemalla sekä ennustettuja ilmaantuvuuslukuja että tapausmääriä vastaaviin toteutuneisiinlukuihin. Kaikkiaan 33 eri ilmaantuvuuslukuennusteesta onnistui 22 (67 %) jatapausmääräennusteesta 18 (55 %). Yhteensä uusia syöpätapauksia ennustettiin vuonna 1980olevan 13 000, ja havaittu tapausmäärä oli 14 500. Rintasyövän osalta ennuste epäonnistui;todellinen kasvu ylitti ennustetun.

Kannus ym. (1999) ennustivat lonkkamurtumien suhteellista ja absoluuttista määrää vuoteen2030. Aineistona he käyttivät hoitoilmoitusrekisteristä kerättyjä tapausmääriä vuosilta1970−97. Ilmaantuvuuden ennusteet laskettiin estimoimalla ikä-sukupuoliluokittaisetregressioyhtälöt, joissa selitettiin suhteellisia ilmaantuvuuslukuja ajan funktiolla, jaekstrapoloimalla saatuja yhtälöitä vuoteen 2030. Ennustetut absoluuttiset määrät laskettiinkertomalla ikä-sukupuoliluokittaisten ilmaantuvuuslukujen ennusteet vastaavien luokkienväestöennusteilla.

Mikäli aikasarjamallin estimointia ennustamistarkoitukseen ei haluta käyttää, voidaanennusteet perustaa myös ikä- ja sukupuoliluokittaisten ilmaantuvuuslukujen suhteellisiinmuutoksiin yli tietyn aikaperiodin (Lopez ja Hakama 1986). Yksinkertaisinta on olettaa, ettäilmaantuvuusluvut pysyvät ajan suhteen vakiona, ja estimoida ne tietyn ennalta määrätynjakson perusteella (Kuntakohtaiset erikoissairaanhoidon käyttöennusteet…, Luoto ym. 1999a

14

ja b). Mikäli käytössä on aineistoa kahdelta eri ajankohdalta, voidaan soveltaa niin kutsuttuakahden pisteen menetelmää. Tällöin lasketaan kahden eri aikapisteen ilmaantuvuuslukujenvälinen suhteellinen muutos, ja oletetaan muutoksen olevan sama myös tulevaisuudessa(Minder ja Abelin 1986).

Ikä-kohortti-periodi-mallit

Terveydentilan osoittimen ikäluokittaiset aikasarjat kuvaavat aikaperiodista aiheutuviamuutoksia tarkasteltavassa osoittimessa. Pelkkä aikasarjojen tarkastelu ei kuitenkaan otahuomioon, että tiettynä ajankohtana tarkasteltu väestö koostuu eri aikoina syntyneistäsyntymäkohorteista. Syntymäkohortilla tarkoitetaan väestön sitä osaa, joka on syntynytsamalla rajatulla kalenteriajanjaksolla. Aikasarjassa tapahtuvat muutokset eivät välttämättäole seurausta aikaperiodiin liittyvistä tekijöistä, vaan pikemminkin eri aikoina syntyneidenkohorttien erilaisesta altistumisesta kyseiselle taudille. Sekä aika- että kohorttitekijänhuomioimiseksi voidaan käyttää ikä-periodi-kohortti -mallia (Clayton ja Schifflers 1987).Kohorttianalyysissä aineistoon sovitetaan log-lineaarinen malli, jossa logaritmoitujailmaantuvuuslukuja selitetään ikä-, kohortti- ja aikatekijöillä. Mallin parametrien estimointiinsovelletaan yleistettyjen lineaaristen mallien teoriaa (Dobson 1990).

Suomen lääkintöhallituksen tutkimuksessa 'Syöpätautien yleisyyden kehitys Suomessavuoteen 2002 mennessä' vuonna 1982 tuotettiin eräiden yleisten syöpämuotojenilmaantuvuusluku- ja tapausmääräennusteet vuoteen 2000 mennessä. Siinä tulevansairastavuuden ennusteet perustuivat vuosien 1953-77 ilmaantuvuuslukuihin, jotka saatiinSuomen syöpärekisterin tiedoista. Analyysissä käytettiin tilastollista mallia, joka mahdollistiikä-, aika- ja kohorttivaikutuksen huomioimisen.

Vaaratekijöihin perustuvat ennusteet

Terveysongelmien yleisyyteen vaikuttavia tekijöitä kutsutaan usein vaaratekijöiksi.Esimerkiksi väestön sosiaaliseen ympäristöön, terveyskäyttäytymiseen ja taloudelliseenasemaan liittyvät tekijät saattavat olla joko suoraan tai epäsuoraan yhteydessä tarkasteltavaanosoittimeen, ja ne olla suojaavia tai altistavia tekijöitä. Vaaratekijöiden huomioiminenennustamisessa voi parantaa merkittävästi ennusteiden tarkkuutta. Tämä kuitenkin edellyttää,että on olemassa luotettavaa tietoa vaaratekijöistä ja niiden esiintymisestä väestössä sekävaaratekijöiden vaikutuksesta kyseiseen terveysongelmaan.

Vaaratekijöihin perustuvaa ennustamista on Suomessa sovellettu mm. ennustettaessakeuhkosyövän ilmaantuvuutta väestön tupakointitapojen perusteella (Hakama ja Pukkila

15

1980). Keuhkosyöpäilmaantuvuuden ennustamiseen vuosille 1976−87 sovellettiin dynaamistalineaarista regressiomallia, jossa ikävakioitua miesten keuhkosyöpäilmaantuvuuttaennustettiin 9, 10, 21 ja 23 vuotta aikaisemmilla tupakankulutusluvuilla. Mallin parametrienestimointiin käytettiin keuhkosyöpäilmaantuvuuden aikasarjaa vuosilta 1953−75 jatupakankulutuslukujen aikasarjaa vuosilta 1920−78.

Keuhkosyövän ennustamiseen väestön tupakointitapojen perusteella kehitettiin Suomensyöpärekisterissä 1980-luvun alussa nk. simulaatiomalli (Hakulinen ja Pukkala 1980).Vuoden 1975 keuhkosyöpätapausmäärät ositettiin eri tupakointitapaluokkiin luokkienkokojen ja niihin liittyvien riskisuhteiden avulla. Tupakointitapaluokkien koot arvioitiinhaastattelututkimuksen perusteella ja eri tupakointitapoihin liittyvät riskisuhteet määritettiinkirjallisuudessa esitettyihin tuloksiin sovitettujen mallien avulla. Tupakointitapojenmuutoksille tulevaisuudessa konstruoitiin useita eri vaihtoehtoja, ja mallin avulla määritettiintupakointitavoissa tapahtuvien erilaisten muutosten vaikutukset tulevaisuudenkeuhkosyöpäsairastavuuslukuihin.

Martelinin ja Valkosen vuonna 1981 tekemässä selvityksessä arvioidaan tupakoinnin ja siinätapahtuneiden muutosten vaikutusta 35−64-vuotiaiden miesten kuolleisuuteen vuosina1951−75, ja tehdään laskelmia mahdollisten tupakointimuutosten vaikutuksista kuolleisuuteenvuoteen 2000 mennessä. Selvityksessä tarkastellaan kokonaiskuolleisuuden lisäksiverenkiertoelinsairauksien yleisryhmää ja siitä erikseen sepelvaltimotautia.

Hakama ym. (1979) ovat ennustaneet rintasyövän ilmaantuvuutta alueittain syntyvyyden jaelintason funktiolla. Tutkimuksessa rakennettiin regressiomalli, jossa lääneittäin laskettujalogaritmoituja syövän ikävakioituja ilmaantuvuuslukuja vuosilta 1969-73 selitettiin vuosien1954-58 syntyvyydellä ja verotettavilla tuloilla. Syövän ilmaantuvuus ennustettiin vuosille1984-88 käyttäen vuoden 1969-73 syntyvyys- ja tulotietoja.

Gunning-Schepers (1989) kuvaa raportissaan "The Health Benefit of Prevention: a SimulationApproach" Hollannissa käynnistettyä PREVENT-projektia. Projektin lähtökohdat liittyvätensisijaisesti terveyspolitiikan tarpeisiin. Haluttiin arvioida, miten muutos tietyn vaaratekijänesiintyvyydessä vaikuttaa väestön yleiseen terveydentilaan. Lisäksi nähtiin tarpeellisena luodavälineistö, jonka avulla voitaisiin kohdentaa terveydenhuoltoon suunnatut voimavarat väestönyleisen terveydentilan kannalta tehokkaasti. Näiden lähtökohtien pohjalta Hollannissakäynnistettiin ns. PREVENT-projekti, jonka päämääränä oli selvittää, miten epidemiologisiaaineistoja ja menetelmiä voitaisiin hyödyntää terveyspoliittisessa päätöksenteossa.Tavoitteeksi asetettiin sellaisen terveyspoliittisen päätöksenteon välineistön kehittäminen,jonka avulla epidemiologisia aineistoja ja menetelmiä hyväksikäyttäen voitaisiin arvioida,

16

millaisia muutoksia tiettyyn sairauteen liittyvän vaaratekijän esiintyvyyden muutos saa aikaanväestön yleisessä terveydentilassa.

Projektin tuloksena syntyi simulaatio-ohjelma PREVENT 2.1. Se perustuu ns. PREVENT-malliin, joka estimoi tietyn vaaratekijän esiintyvyyden muutoksen aiheuttamiaterveysvaikutuksia tarkasteltavassa väestössä. Vaaratekijän esiintyvyyden muutoksetoletetaan sekä autonomisen trendin että aktiivisen intervention aiheuttamiksi. Malli huomioi,

− että yhteen sairauteen vaikuttaa useita vaaratekijöitä ja yksi vaaratekijä voi altistaamonelle eri sairaudelle,

− että intervention tulokset tuskin koskaan ilmenevät välittömästi, ja siten ottaa huomioonaikaulottuvuuden, jonka aikana tarkasteltavasta vaaratekijästä aiheutunut kohonnut riskialenee asteittain,

− että intervention tulokset riippuvat myös väestörakenteessa tapahtuneista muutoksista.

PREVENT-malliin sisältyvät vaaratekijät ovat tupakointi, verenpaine, kolesteroli, ylipaino jaalkoholi, ja tarkasteltavat kansanterveysongelmat ovat sepelvaltimotauti, aivohalvaus,krooniset obstruktiiviset keuhkosairaudet, keuhkosyöpä, maksakirroosi,liikenneonnettomuudet sekä tapaturmaiset kaatumiset ja putoamiset. Käyttäjä määritteleeohjelmalle tarkasteltavan vaaratekijän ja oletetun muutoksen sen prevalenssissa. Sen jälkeenohjelma laskee sekä autonomisen että intervention aiheuttaman kehityksen. Tuloksetilmoitetaan sekä sairauskohtaisten että kokonaiskuolleisuuslukujen suhteellisina jaabsoluuttisina muutoksina.

PREVENT-mallin kehitystyötä on jatkettu ohjelman uudella versiolla PREVENT Plus (PublicHealth Models… 1999). Tavoitteena on laajentaa mallia sekä selvittää sen yleistettävyyttämuihin väestöihin. Mallin uudemmassa versiossa intervention vaikutuksia pystytäänarvioimaan kuolleisuuden ohella myös sairastavuuden muutoksina, ja siinä on mahdollistaarvioida myös kustannustekijöitä.

1.1.5 Tavoitteet hankkeen eri vaiheissa

Terveyspalvelujen käyttöä on Suomessa tutkittu runsaasti, mutta hoidontarpeen vaihteluavähemmän (mm. Häkkinen ym. 1995, 1996, 1999). Toimivien terveys- ja sosiaalipalvelujenedellytys on riittävän tarkka tieto hoidontarpeen jakautumisesta alueittain ja väestöryhmittäin.Käsillä olevan hankkeen tarkoituksena onkin osaltaan korjata tätä puutetta yhdistämällä

17

aiempia kokemuksia ja tilasto- sekä tutkimustietoa niin, että saadaan hyvä kokonaiskuvaUudenmaan väestön hoidontarpeesta ja sen kehityksestä.

UHOTA- hankkeessa on arvioitu hoidontarpeen määrää ja tulevaa kehitystä Uudenmaanväestössä käyttäen lähtökohtina tietoja väestön kuolleisuudesta ja sairastavuudesta sekäterveyspalvelujen ja terveydentilaan liittyvien sosiaalipalvelujen käytöstä. Alueellistentietojen lisäksi ja vertailukohtana esitetään myös valtakunnallisia ja miljoonapiireittäisiätuloksia. Arvioinneissa tukeudutaan epidemiologian, väestötieteen jaterveydenhuoltotutkimuksen lähestymistapoihin käyttäen tietolähteinä valtakunnallisesti jaalueellisesti eri tilastoissa, rekistereissä ja väestötutkimuksissa olevia soveltuvia tietoja.Ottamalla huomioon lähivuosien ennakoidut väestönmuutokset, arvioidaan laskennallisestihoidontarpeen kehityksen suunta ja muutosten suuruusluokka.

Koko hankkeen tavoitteena on ollut tuottaa Uudenmaan sairaanhoitopiiriä ja Helsinkiäkoskevat alueittaiset tiedot− väestön terveydestä, palvelujen käytöstä ja hoidontarpeesta− viimemainittujen tekijöiden muutoksista viime vuosien aikana sekä− kehitysnäkymistä seuraavien 10-15 vuoden kuluessa.

Vaiheen 1 tavoitteet

Hanke jakautui kahteen vaiheeseen. Vaiheessa 1 tehtiin sekä kuvaus uusmaalaistennykyisestä terveydentilasta että väestön määrän ja ikärakenteen muutokset huomioonottaviaennusteita kuolleisuuden ja terveys- ja sosiaalipalvelujen ja sosiaalietuuksien käytönkehittymisestä seuraavien runsaan kymmenen vuoden aikana. Mittareina käytettiin pääosinyleisiä väestön terveydentilan ja siihen liittyvien tekijöiden osoittimia. Vaiheen 1 tulokset onraportoitu aiemmin (Luoto ym. 1999a).

Vaiheen 2 tavoitteet

Vaiheessa 2 on täydennetty ja syvennetty ensimmäisen vaiheen tuloksia eri tavoin. Ensintarkasteltiin terveydentilan, palvelujen käytön ja sairastavuuteen liittyvien sosiaalietuuksienaluevaihtelua ja kehitysnäkymiä kuudentoista keskeisen terveysongelman osalta soveltaenhankkeen 1. vaiheessa kehitettyjä menetelmiä. Tarkasteltavat 16 hoidontarvetta aiheuttavaatekijää jaettiin kuuteen pääryhmään, joita ovat sydän- ja verisuonitaudit ja diabetes(sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet, diabetes), syöpätaudit (rintasyöpä, eturauhassyöpä,kaikki syöpätaudit), mielenterveys- ja päihdeongelmat (masennus, psykoosit japäihdeongelmat), tuki- ja liikuntaelinten vammat ja sairaudet (lonkkamurtuma, reuma),

18

palvelut ja hoidontarve iäkkäillä (iäkkäiden pitkäaikaishoito ja dementia) sekä muuthoidontarvetta aiheuttavat tekijät (astma, synnytykset ja harmaakaihi). Tulokset on esiteltyväliraportissa (Luoto ym. 1999b).

Nyt käsillä olevassa loppuraportissa tarkastellaan perusteellisemmin viittä erityisongelmaa,jotka valittiin edellä mainittujen 16:n paljon hoidontarvetta aiheuttavan ongelman joukosta.Näistä erityisongelmista on laadittu vaihtoehtoisia ennusteita, arvioitu ennustemenetelmienpätevyyttä jo toteutuneen kehityksen ennakoinnissa sekä tehty asiantuntijahaastatteluja.Tarkasteltavat erityisongelmat ovat sepelvaltimotauti, rintasyöpä, masennus, lonkkamurtumaja iäkkäiden pitkäaikaishoito (Taulukko 1.1.5-1). Ne valittiin usealla eri perusteella; kaikilleyhteinen tekijä oli runsas terveydenhuollon voimavarojen tarve sekä nyt että tulevaisuudessa.Sepelvaltimotaudista on käytettävissä paljon tutkimustietoa, mikä mahdollistaa myösjoidenkin määrittäjien huomioon ottamisen ja eri oletuksiin perustuvien ennusteidenlaskemisen. Rintasyöpä on yleistyvä sairaus, josta on ilmaantuvuustietoa useidenvuosikymmenien ajalta. Epidemiologista tietoa masennuksesta on toistaiseksi melko vähän,mutta masennuksen on ennakoitu lisääntyvän ja kuormittavan yhä enemmän terveydenhuoltoatulevaisuudessa. Lonkkamurtumien arvioidaan yleistyvän huomattavasti ja niiden preventio-ja hoitomahdollisuudet ovat kehittyneet. Iäkkäiden pitkäaikaishoito on palvelujärjestelmänlähiajan suurin haaste, joka koskettaa avohoidon terveyspalveluja, laitoshoitoa, iäkkäidenkotihoitoa ja kotiapua. Tässä hankkeen loppuraportissa esitetään näitä viittä erityiskohdettakoskevat analyysit. Loppuraportti sisältää myös yhteenvedon hankkeen aiempien vaiheidenkeskeisistä tuloksista.

Loppuraporttiin sisällytettiin myös asiantuntijahaastatteluja täydentämään tilastoista saatavaakuvaa hoidontarpeen aiheuttajista. Niihin ja vakiintuneeseen tietoon perustuen kuvattiinterveysongelmia ja näiden hoitoa. Asiantuntijahaastattelujen tarkoituksena oli lisäksi tuodasellaista informaatiota, jota ei ole tilastolähteissä eikä kirjallisuudessa - näkemyksiä jamielipiteitä tulevaisuuden hoidontarpeesta. Tässä mielessä ne tukivat nimenomaantulevaisuutta koskevien asioiden, skenaarioiden, laatimista. Kolmanneksiasiantuntijahaastattelujen tarkoituksena oli helpottaa eri hoidontarpeen aiheuttajiensamanaikaista ja yhdenmukaista tarkastelua. Hoidontarpeen aiheuttajat toimivat rinnakkaisinaesimerkkeinä, joita asiantuntijahaastattelut sitoivat yhteen.

19

Taulukko 1.1.5-1 Loppuraportissa tarkasteltavien sairauksien ja hoidontarvetta aiheuttavien tilojendiagnoosit ICD-luokitusten koodien mukaan.

Sairaus tai hoidontarvetta aiheuttava tila ICD−−−−8 IDD−−−−9 ICD−−−−10SepelvaltimotautiRintasyöpäMasennusLonkkamurtumaPalvelut ja hoidontarve iäkkäillä

410-414174300.41820−

410−4141742961, 2968A820−

I20−I25C50F32−F33S72−

1.2 Aineistot ja menetelmät

1.2.1 Aineistot

Raportin aineistoina on käytetty Tilastokeskuksen kuolemansyyrekisterin kuolleisuustietoja,STAKES:in hoitoilmoitusrekisterin HILMO:n tietoja terveyspalveluiden käytöstä,syöpärekisterin tietoja syövän ilmaantuvuudesta ja Kansaneläkelaitoksen tietojasosiaalietuuksista. Kunkin aineiston tietosisältö on kuvattu taulukossa 1.2.1−1. Tiedot on tässäraportissa pyritty kokoamaan pääasiassa aikaperiodeilta 1981−83 ja 1994−96.

Jotta Uuttamaata ja Helsinkiä koskeville tiedoille olisi vertailukohteita, tiedot terveydentilanja hoidontarpeen osoittimista esitetään sekä koko maan tasolla että kussakin ns.miljoonapiirissä (HYKS, TYKS, TaYS KYS ja OYS). Uudenmaan sisäistä vaihteluahavainnollistetaan esittämällä tiedot sairaanhoitoalueittain. Pienistä tapausmääristä johtuvansuuren satunnaisvaihtelun vuoksi sairaanhoitoalueittainen tarkastelu on kuitenkinrajoittunutta. Helsingin kohdalla sisäisen vaihtelun kuvaaminen ei ollut mahdollista, koskatarvittavaa sairauskohtaista aineistoa ei ollut saatavissa. Tarkasteltavat tiedot hankittiinalueen, sukupuolen ja 5-vuotisikäryhmän mukaan luokiteltuina. Ikäryhmittely ulottuutapauskohtaisesti joko 85 tai 90 ikävuoteen saakka.

Tarkasteltavan ajanjakson aikana on hoitoilmoitusrekisterin tilastointikäytännössä tapahtunutmuutoksia. Vuosien 1981-83 hoitoilmoitusrekisterin vuosittaisiin hoitopäiviin kirjattiinkyseisen vuoden aikana päättyneisiin hoitojaksoihin sisältyneet hoitopäivät. Tätenuseammalle vuodelle ajoittuneiden hoitojaksojen hoitopäivät kirjattiin kaikki sille vuodelle,jona hoitojakso päättyi. Vuosien 1994-96 tilastoissa on otettu huomioon vuodenvaihteessatehty potilasinventaario, joten hoitopäivät on voitu kirjata todellisille vuosilleen. Tästäaiheutuu jonkun verran harhaa tietojen vertailtavuuden suhteen. Erityisesti tämä näkyyvanhimpien, yli 80 vuotiaiden ikäryhmässä, koska pitkäaikaishoidossa olleiden potilaiden

20

mahdollisesti usean vuoden ajalta kertyneet hoitopäivät kirjautuvat yhdelle vuodelle. Tämäntakia yli 80-vuotiaiden tiedoissa esiintyy huomattavaa satunnaisuutta, joka asettaa rajoituksiaaineiston käytössä.

Taulukko 1.2.1-1 Aineistot ja niiden tietosisällöt.

Tietolähde Rekisteri/Aineisto Käytettävät tiedotTilastokeskus Väestötiedot

Väestöennusteet

Kuolinsyyrekisteri

Väestötiedot 1981−83 ja 1993−97

Väestöennusteet 2010

Kuolemien lukumäärät 1981−83 ja 1994−96− kaikki kuolinsyyt− verenkiertoelinsairaudet, 30+ vuotiaat− sepelvaltimotauti, 30+ vuotiaat− rintasyöpä, 30+ vuotiaat naiset

Kansaneläkelaitos Eläke- ja sairausvakuutuksentilastotiedot

Reseptilääketiedosto

Voimassa olevat työkyv.eläkkeet, 16−54-vuotiaat− kaikki syyt yht., 1981−83 ja 1995−97− sepelvaltimotauti 1981−83 ja 1994−96

Alkaneet työkyv.eläkkeet, 16−54-vuotiaat− kaikki syyt yht., 1981−83 ja 1993−95

Masennuslääkereseptit 1996STAKES Terveys-HILMO

Sosiaali-HILMO

Hoitopäivät ja -jaksot 1981−83 ja 1994−96− kaikki yhteensä− sepelvaltimotauti, 30+ vuotiaat− rintasyöpä, 30+ vuotiaat naiset− lonkkamurtumat, 50+ vuotiaat− masennusHoitopäivät 1996− yleislääketiede, 65+ vuotiaat

Asiakasmäärät, asiakaslaskenta 31.12.1997− Kotihoito ja päiväsairaanhoito− Vanhustenhuoltolaitokset

Sosiaalihallitus Yksityisten ja kunnallistenvanhustenhuoltolaitostenasiakaslaskenta

Asiakasmäärät 3.3.1981

Suomen syöpärekisteri Syöpärekisteri Uudet rintasyöpätapaukset 1981−83 ja 1994−96, 30+vuotiaat naiset

1.2.2 Kvantitatiiviset menetelmät

UHOTA-hankkeen vaiheen 2 loppuraportissa kvantitatiivisilla ennusteilla on kolme tavoitetta:

1. Arvioida vaiheessa 1 käytetyn väestön määrän sekä sen ikä- ja sukupuolirakenteenmuutokseen perustuvan ennustemenetelmän pätevyyttä.

2. Tehdä ennusteita, joissa huomioidaan väestön määrän sekä sen ikä ja sukupuolirakenteenmuutoksen lisäksi myös tarkasteltavan hoidontarpeen osoittimen mennyt kehitys.

21

3. Tehdä ennusteita, joissa huomioidaan väestön määrän sekä sen ikä ja sukupuolirakenteenmuutoksen lisäksi jokin hoidontarpeen osoittimen vaaratekijä.

Vaiheen 1 väestömuutoksiin perustuvan menetelmän arviointi

UHOTA-hankkeen vaiheen 1 loppuraportissa hoidontarpeen osoittimien ennusteet laskettiinsoveltamalla vuoden 1996 aineiston ikä- ja sukupuoliryhmittäiset hoidontarpeen osoittimiensuhteelliset yleisyysluvut vuoden 2010 ennustettuihin väestömääriin. Hoidontarpeenosoittimen ennustettu absoluuttinen luku sT̂ laskettiin kaavalla

�=i

sisis epT̂ , =s miehet, naiset ja i = 1,2,…,I.

Tässä alaindeksi s viittaa sukupuoleen ja i ikäluokkaan. Merkinnällä sip tarkoitetaanmuuttujan väestöön suhteutettua arvoa ikä- sukupuoliluokassa si ja merkinnällä sie kyseisenluokan ennustettua vuoden lopun väestömäärää. Ennusteissa siis oletettiin, että osoittimen ikä-ja sukupuoliluokittaiset suhteelliset yleisyysluvut tulevat pysymään vakioina, mutta väestönmäärä sekä ikä- ja sukupuolirakenne tulevat muuttumaan Tilastokeskuksen väestöennusteenmukaan.

Vaiheessa 1 sovelletun ennustemenetelmän käyttökelpoisuutta pyritään tässä arvioimaanennustamalla vuoden 1996 tilannetta vuoden 1982 aineistosta laskettujen suhteellistenyleisyyslukujen perusteella, ja vertaamalla saatuja ennusteita vastaaviin toteutuneisiinarvoihin. Ennusteiden toteutuminen riippuu kahdesta seikasta: 1) miten oletus tarkasteltavanosoittimen ikä- ja sukupuoliluokittaisten yleisyyslukujen pysymisestä vakiona on toteutunut ja2) miten väestöennusteet ovat onnistuneet. Vuotta 1996 koskevat ennusteet lasketaanpääsääntöisesti käyttämällä väestöennusteiden sijalla vuoden 1996 todellista väestöä. Täten eioteta kantaa väestöennusteiden onnistumiseen, vaan testataan ainoastaan yleisyysluvun vakio-oletusta. Koko maan osalta on lisäksi laskettu vuodelle 1996 ennusteet käyttämälläväestötietoina Tilastokeskuksen väestöennustetta vuodelta 1985.

Ennustemenetelmän arviointia on sovellettu sepelvaltimotaudin, rintasyövän jalonkkamurtumien ennusteisiin. Käytetyt hoidontarpeen osoittimet ja tarkasteltavat ikäluokatovat

22

− sepelvaltimotauti:kuolemien lukumäärä, 30 vuotta täyttäneethoitopäivät, 30−79-vuotiaathoitojaksot, 30 vuotta täyttäneettyökyvyttömyyseläkkeet, 16−54-vuotiaat

− rintasyöpäkuolemien lukumäärä, 30 vuotta täyttäneet naisetuudet rintasyöpätapaukset, 30 vuotta täyttäneet naisethoitopäivät, 30−79-vuotiaat naisethoitojaksot, 30 vuotta täyttäneet naiset

− lonkkamurtumathoitopäivät, 50−79-vuotiaathoitojaksot, 50 vuotta täyttäneet.

Hoitopäivien osalta menetelmän arviointia vaikeuttaa edellisessä kappaleessa kuvattutilastointikäytännön muutos. Eri ajanjaksoilta olevat muuttujat eivät täysin kuvaa samaailmiötä, ja ongelma korostuu erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä. Siksi menetelmänarvioinnissa rajoitutaan hoitopäivien osalta alle 80 vuotiaiden aineistoihin.

Hoidontarpeen osoittimen viimeaikaisen kehityksen huomioivat ennusteet

Pelkästään väestön määrän sekä sen ikä- ja sukupuolijakauman huomioivia ennusteitapyritään parantamaan ottamalla ennustelaskelmissa huomioon myös tarkasteltavanhoidontarpeen osoittimen viimeaikainen kehitys. Tätä varten lasketaan sukupuolittaiset ja 5-vuotisikäryhmittäiset muunnoskertoimet, jotka kuvaavat osoittimen väestöön suhteutetunyleisyysluvun suhteellista muutosta tarkasteltavalla jaksolla. Muunnoskertoimet estimoidaanpääasiassa vuosien 1981−83 ja 1994−96 aineistojen perusteella, ja ne oletetaan ajan suhteenvakioiksi.

Muunnoskertoimet estimoidaan laskemalla ensin tarkasteltavan osoittimen sukupuolittaiset ja5-vuotisikäryhmittäiset suhteelliset yleisyysluvut 1sip (vuosilta 1981−83) ja 2sip (vuosilta1994−96) kaavoilla

�

�=

ttsi

ttsi

sin

ap 1 , =s miehet, naiset i = 1,2,…,I. 83,82,1981 −−=t

23

�

�=

ttsi

ttsi

sin

ap 2 , =s miehet, naiset i = 1,2,…,I. 96,95,1994 −−=t .

Tässä tsia viittaa vuoden t, sukupuolen s tapausmäärään ikäluokassa i ja tsin kyseisen luokanväestömäärään. Näiden välinen osamäärä 12 /' sisisi ppz = , ilmoittaa suhteellisen muutoksentarkasteltavan osoittimen suhteellisessa yleisyysluvussa 13 vuoden aikaperiodilta(1982−1995). Koska ennusteita on tarkoitus laskea 15 vuoden päähän, tehdäänmuunnoskertoimille siz' korjaus, jolloin lopulliset ikä- ja sukupuolittaiset muutoskertoimetovat

( )1513 ' sisi zz = .

Ennustetut tapausmäärät lasketaan kaavalla

�=i

sisisis epzT 2ˆ , =s miehet, naiset ja i = 1,2,…,I..

Koko maan, miljoonapiirien sekä Uudenmaan ja Helsingin sairaanhoitopiirien ennusteissamuunnoskertoimet on estimoitu tarkasteltavan alueen aineistosta. Lisäksi on laskettuvaihtoehtoiset ennusteet, joissa kullakin alueella on käytetty samoja koko maan aineistostaestimoituja muunnoskertomia. Näin voidaan verrata, miten alueittaiset ennusteet muuttuvat,jos hoidontarpeen osoittimen oletetaan jatkavan koko maassa todettua viimeaikaista kehitystä.Uudenmaan sairaanhoitoalueilla tapausmäärät osoittautuivat liian pieniksimuunnoskertoimien estimointiin. Tämän vuoksi alueittaisina kertoimina onsairaanhoitoalueilla käytetty koko Uudenmaan sairaanhoitopiiristä laskettuja kertoimia, eliennustelaskelmissa kullakin sairaanhoitoalueella on käytetty samoja muunnoskertoimia.Tämän vuoksi erot eri alueiden ennustetuissa hoidontarpeen osoittimien muutosprosentissaselittyvät ainoastaan ennustetuilla väestön muutoksilla.

Edellä kuvattu hoitopäivien tilastointikäytännön muutos tulee esiin muunnoskertoimienlaskemisessa. Etenkin tämä näkyy vanhimmissa, yli 80 vuotiaiden ikäryhmissä. Tämän takiaalueittain estimoituja muunnoskertoimia ei ole käytetty, vaan vanhimpien ikäryhmienkohdalla on tehty muita, uskottavampia oletuksia, jotka kuvataan tarkemmin kunkintapauksen yhteydessä.

24

Vaaratekijöihin perustuvat ennusteet

Ennusteita pyritään parantamaan huomioimalla niissä väestön määrän sekä ikä- jasukupuolirakenteen muutoksen ohella jokin vaaratekijä, kuten väestön tupakointitottumukset,eli ennusteisiin otetaan mukaan kolmas ulottuvuus. Tarkasteltavan ilmiön yleisyyslukuennustekauden alussa estimoidaan erikseen kullekin ikä-sukupuoli-vaaratekijäluokalle, jasamoin kun ensimmäisen vaiheen ennusteissa, oletetaan yleisyysluvun pysyvänmuuttumattomana yli ennustettavan aikaperiodin. Tätä varten on sekä väestö ettätarkasteltavan indikaattorin tapaukset luokiteltava paitsi ikä- ja sukupuoliryhmiin myössuhteessa tarkasteltavaan vaaratekijään. Ikä- ja sukupuoliluokittaiset väestöjakaumatvaaratekijän suhteen arvioidaan sekä rekisteritietojen että otosaineistoihin perustuvienhaastattelututkimusaineistojen perusteella. Esimerkiksi väestön koulutusjakauma saadaansuoraan rekistereistä, mutta esimerkiksi tupakointitottumusten mukainen jakauma täytyyarvioida otostutkimusten perusteella. Tarkasteltavaan osoittimeen liittyvien tapaustenluokittelussa tulee kuitenkin ongelmia; ei ole saatavissa aineistoa, jossa tapaukset olisiluokiteltu iän ja sukupuolen lisäksi jonkin kolmannen ulottuvuuden suhteen. Tämän vuoksijoudutaan tapaukset luokittelemaan keinotekoisesti vaaratekijän eri luokkiin. Luokittelussahyödynnetään aiempia tutkimustuloksia vaaratekijän eri luokkien välisistä riskisuhteista.Ennustettuja tapausmääriä laskettaessa käytetään sekä virallisia väestöennusteita ettäoletettuja muutoksia väestöjakaumassa tarkasteltavan vaaratekijän suhteen. Yhdenkaksiluokkaisen vaaratekijän huomioiva ennustemenetelmä on selitetty tarkemmin liitteessä2. Tässä raportissa on yhden vaaratekijän huomioon ottavaa menetelmää sovellettusepelvaltimotautikuolemien määrän ennustamiseen tehden oletuksia väestöntupakointitottumusten muutoksista.

Liitetaulukot

Liitteessä 1 on esitetty hoidontarpeen osoittimien ikävakioidut, väestöön suhteutetutyleisyysluvut aikaperiodeilta 1981−83 ja 1994−96. Lisäksi on laskettu kahden tarkasteltavanaikaperiodin väliset muutosprosentit hoidontarpeen osoittimien ikävakioiduissayleisyysluvuissa. Ikävakiointi on tehty käyttäen suoraa ikävakiointia, jossa ilmiön ikävakioituyleisyys tarkasteltavalla alueella saadaan laskemalla painotettu keskiarvo alueenikäryhmittäisista yleisyysluvuista käyttäen painokertoimina ikäryhmien osuuksiaperusväestöstä. Perusväestönä on käytetty koko maan väestöä vuodelta 1996. Vakioinnissa onkäytetty 5-vuotisikäryhmittelyä.

25

1.2.3 Asiantuntijahaastattelut

Asiantuntijahaastatteluissa käytettiin laadullisen tutkimuksen teemahaastattelun menetelmää(mm. Greenhalgh ja Taylor 1997). Menetelmä muistutti myös tulevaisuusbarometri-työskentelyä, jossa pyritään asiantuntijoiden avulla tuottamaan perusaineistoa tulevaisuudestakäytävään keskusteluun (Mannermaa 1999). Tulevaisuusbarometrien tuottamatreferenssiaineistot, kuten tässä haastattelut, eivät sinänsä anna tietoa tulevaisuudesta, muttakertovat siitä, millaisia odotuksia alan asiantuntijoilla tällä hetkellä on. Tulokset riippuvatluonnollisesti osaksi valituista asiantuntijoista, haastattelun kestosta ja haastattelutekniikasta.

Projektiryhmän valitsemat 26 asiantuntijaa haastateltiin kukin erikseen, henkilökohtaisesti.Vain muutamissa tapauksissa haastattelu tehtiin puhelimitse maantieteellisten etäisyyksienvuoksi. Haastattelijana toimi projektin erikoistutkija (lääkäri). Asiantuntijat vastasivat neljäänperuskysymykseen, jotka on kuvattu taulukossa 1.2.3-1.

Taulukko 1.2.3-1 Asiantuntijahaastattelujen runko.

1. Kansanterveysongelman merkitys/suuruus tällä hetkellä− sairastavuus, hoidon tarve, palvelujen ja hoidon käyttö− miten UHOTA-projektin tietolähteet kattavat ongelman?

2. Kansanterveysongelman viimeaikainen kehitys ja sen syyt

3. Kansanterveysongelman keskeisimmät nykyiset riskitekijät

4. Kansanterveysongelman ennustettu tulevaisuus n. 2010− yleisyys ja vaikeusaste− keskeiset preventionäkökulmat (1-5 tekijää, jotka voivat vaikuttaa ongelman yleisyyteen

tulevaisuudessa)− hoitomuotojen kehitysnäkymät

Asiantuntijoiden haastatteluista muokattiin kutakin kansanterveysongelmaa koskevayhteisversio, jossa pyrittiin säilyttämään keskeinen osa asiantuntijoiden näkemyksistäriippumatta siitä, onko niiden todistettu olevan oikeita aiemmissa tutkimuksissa.Haastattelujen tarkoituksena ei ollut muokata konsensuslausumaa tai Käypä hoito-suositustavaan kirjata suurin osa tulevaisuuteen ja nykytilanteeseen liittyvistä käsityksistä, siinäkintapauksessa, että ne olisivat ristiriitaisia. Tärkeimmät aiheeseen liittyvät näyttöön perustuvathavainnot on esitelty kunkin osan johdannossa. Asiantuntijoiden haastatteluihin perustuenkirjoitettiin lyhyt yhteenveto kustakin kansanterveysongelmasta. Asiantuntijoilla olimahdollisuus kommentoida ja korjata asiantuntijahaastatteluja sekä yhteenvetoa useaanotteeseen. Näinollen he saattoivat verrata muiden näkemyksiä omiinsa ja myös ottaa esilleuusia näkökohtia, joita ei alkuperäisessä haastattelussa tullut esiin.

26

Asiantuntijahaastattelut on raportoitu kolmena eri kokonaisuutena - nykytilan, tulevaisuuteenliittyvien näkemysten sekä preventio- ja vaaratekijöiden kuvauksena. Näin toimittiin, koskatarkoituksena oli johdatella kussakin kansanterveysongelmassa menneen kehityksen avullatulevaisuuden ennakointiin. Nykytilan arvio on pohja myös kvalitatiivisille ennusteille.Kolmantena osiona esiteltiin preventio- ja vaaratekijät, joiden tarkoituksena on johdatellalukijat vaihtoehtoisiin ennusteisiin. Kustakin kansanterveysongelmasta tehtiin muutamiavaihtoehtoisia ennusteita asiantuntijoiden näkemykseen perustuen, siksi preventiotekijät onesitetty vain luettelona.

Vaikka asiantuntijat ovat saaneet tilaisuuden muokata ja tarkistaa tekstiä, lopullinen vastuutekstistä on haastattelijalla (RL), ei haastateltavilla. Haastatellut asiantuntijat on lueteltutaulukossa 1.2.3−2.

Taulukko 1.2.3-2 Haastatellut asiantuntijat.RINTASYÖPÄ: SEPELVALTIMOTAUTI:Matti Hakama (TaY, Suomen Syöpärekisteri) Markku Nieminen (HYKS)Kaija Holli (TaYS) Kalevi Pyörälä (KYS)Heikki Joensuu (HYKS) Antti Reunanen (KTL)Karl von Smitten (HYKS) Matti Romo (Sydäntautiliitto)

LONKKAMURTUMA: IÄKKÄIDEN HOITO:Pekka Kannus (UKK-instituutti) Eino Heikkinen (JY)Peter Lüthje (Kuusankosken as) Matti Mäkelä (Katriinan sairaala, KTL)Leena Niinistö (Katriinan sairaala) Leena Niinistö (Katriinan sairaala)Olli Simonen (STM) Anja Noro (STAKES)Reijo Tilvis (HYKS) Tapio Rajala (Turun kaupungin terveysvirasto)Matti Välimäki (HYKS) Leif Sourander (TYKS)

Reijo Tilvis (HYKS)MASENNUS:Erkki Isometsä (KTL)Katriina Kuusi (Helsingin kaupunginterveysvirasto)Sune Lang (Porvoon sairaala)Ville Lehtinen (STAKES)Jouko Lönnqvist (KTL)Martina Nordström-Lang (Porvoon sairaala)Johan Spoov (Aleksin lääkärikeskus)

27

2 HOIDONTARPEEN KUVAUKSET JA ENNUSTEET 1981−−−−2010ESIMERKKIEN VALOSSA

2.1 Sepelvaltimotauti

2.1.1 Johdanto

Sepelvaltimotautikuolleisuus suureni 1960-luvun lopulle asti, jonka jälkeen se on vähentynytkeski-ikäisillä, alla 65-vuotiailla miehillä vuodesta 1972 lähtien jopa 60-70% (Salomaa ym.1996). Aleneva kehityssuunta on näkyvissä kaikilla työikäisillä ja 60−70-vuotiailla, ei yhtäselvästi vanhemmilla. Naisilla sepelvaltimotautikuolleisuus on vähentynyt suhteellisestisaman verran kuin miehillä. Sepelvaltimotaudin aiheuttamista kuolemista eniten ovatvähentyneet äkkikuolemat, ei-fataalien infarktien vähenemä on ollut vain 30-40%.Epästabiilien angina pectoristen ja non-Q-infarktien määrä on kasvanut.

Sepelvaltimotauti on yleisin maan itä- ja pohjoisosassa ja vähän koulutetuilla (Salomaa ym.1996, Aromaa ym. 1997). Vaaratekijöiden, kuten seerumin kolesterolitason ja korkeanverenpaineen edulliset muutokset sekä hoidon parantuminen ovat johtaneet myössepelvaltimotautisairastuvuuden ja –kuolleisuuden vähenemiseen. Kokonaisuudessaansepelvaltimotaudin kliiniset manifestaatiot ovat entistä lievempiä. Myös hoito ja ennuste ovatparantuneet (Salomaa ym. 1999) sekä Suomessa että muualla maailmassa. AmerikkalaisenFramingham-kohortin seurantatutkimusten perusteella riski sairastua sepelvaltimotautiinjäljellä olevien elinvuosien aikana on 40-vuotiailla miehillä 42% ja vastaavanikäisillä naisilla33%, 70-vuotiailla miehillä 33% ja naisilla 25% (Lloyd-Jones ym. 1999).

1960-luvun lopulla alkanut keski-ikäisten (alle 65-vuotiaitten) henkilöidensepelvaltimotautikuolleisuuden väheneminen ja myös eräiden muiden kuolinsyidenaiheuttaman kuolleisuuden väheneminen on olennaisesti pidentänyt suomalaisten miesten janaisten elinajanodotetta. Suomen väestön elintavat ja vaaratekijätasot ovat suosineetateroskleroosin kehitystä, valtaosalla väestöstä on alle 65-vuotiaana ja vanhemmalla iälläsepelvaltimoissa ateroskleroosimuutoksia. Niinpä edelleen huomattava osa heistä sairastuusepelvaltimotautiin, mutta huomattavasti vanhemmalla iällä kuin aiemmat sukupolvet.Nykyisin sepelvaltimotautipotilaat elävät sepelvaltimotaudista huolimatta yhä pitempään jajoutuvat toistuvasti sairaalahoitoon. Tähän sepelvaltimotautia sairastavien potilaidenkertymiseen väestössä on vaikuttanut myös hoidon ja sen myötä sepelvaltimotaudin ennusteenparantuminen. Sydäninfarktin akuutin vaiheen hoito, etenkin trombolyysi, jonka ansiosta

28

sydänlihasvauriot jäävät pienemmäksi, on parantunut. Lisäksi sekundaaripreventionmahdollisuudet ja toteutuminen ovat lisääntyneet, samoin kuin revaskularisaatiohoidot.

Sepelvaltimotautia sairastavien henkilöiden lukumäärä väestössä ei näin ollen ole vähentynyt,vaan päinvastoin lisääntynyt (Aromaa ym. 1997). Sairaalahoitoon sekä sydäninfarktin ettämuiden äkillisten sepelvaltimotautikohtausten vuoksi hoitoon tulevien potilaiden ikä- jasukupuolijakauma on huomattavasti muuttunut; sekä iäkkäiden miesten ja etenkin naistenosuus potilaista on lisääntynyt. Naisten osuus potilaista on lisääntynyt enemmän kuinmiehillä, koska naisten elinennuste on parempi kuin miesten ja he sairastuvatsepelvaltimotautiin myöhemmällä iällä kuin miehet. Niinpä tällä hetkellä yli puoletsydäninfarktipotilaiden hoitoon käytetyistä sairaalahoitopäivistä kuluu sydäninfarktiinsairastuneiden naisten hoitoon, ja valtaosa näistä naisista on yli 75-vuotiaita.

Sepelvaltimotauti ei kuitenkaan suinkaan ole miehiltä häviämässä; miehet sairastuvatsepelvaltimotautiin nuoremmalla iällä kuin naiset ja kuolevat siihen myös nuorempina.HYKS:in pallolaajennuspotilaista yli 50% on työikäisiä, alle 65-vuotiaita. Sepelvaltimotaudinensimmäiset ilmenemismuodot naisilla eivät ole yhtä kohtalokkaita kuin miehillä, minkävuoksi naiset elinvuosiensa aikana kuormittavatkin terveydenhuoltoa miehiä enemmän.

Suomessa on sepelvaltimotautia tutkittu paljon ja sen ehkäisemiseksi on ollut käynnissälaajoja torjuntaohjelmia. Sosiaali- ja terveysministeriön konsensuskokous jatoimenpideohjelma suomalaisten sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseksi julkaistiinvuonna 1998 (Toimenpideohjelma… 1998). Suosituksen keskeisinä alueina olivatravitsemusta, liikuntaa, tupakointia sekä psyykkisiä ja sosiaalisia riskitekijöitä koskevatsuositukset. Ohjelmalla korostettiin sekä elintapojen muutoksia että kansalaisten omaavastuuta terveytensä edistämisestä.

Seuraavassa esitetään asiantuntijahaastattelujen antama yleiskuva sepelvaltimotaudin ja senhoidon nykytilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä ja sen jälkeen ennustelaskelmia tilanteenkehittymisestä Uudellamaalla ja Helsingissä vuoteen 2010.

29

2.1.2 Asiantuntijahaastattelut

Nykytilanne

Hoidontarve. Sepelvaltimotauti on edelleen Suomessa tärkein kuolinsyy. Vaikka kuolleisuuskeski-iässä on vähentynyt, on sepelvaltimotaudin aiheuttama sairaalapalveluiden tarvesuurenemassa. Sepelvaltimokuvauksia on lisätty määrällisesti erityisesti Etelä-, Länsi- jaKeski-Suomen alueilla, ja odotusajat kuvauksiin ovat lyhentyneet. Tältä osinsepelvaltimotaudin tyydyttymätön hoidontarve on vähentynyt.

Hoidontarvetta arvioitaessa sairaalahoitopäivien lukumäärät eivät anna riittävän oikeaakuvaa sepelvaltimotautitilanteesta, koska avohoidossa hoidettavien potilaiden määrää eitäsmällisesti tunneta. Hoitoilmoitusrekisterin tietojen perusteella saadaan todennäköisestiparempi kuva vanhempien kuin nuorempien ikäluokkien sairastavuudesta, koskavanhemmista suurella osalla on sairaalahoitoon johtavia sepelvaltimotaudin komplikaatioita.Hoidontarpeen arvioinnissa käytetyt kuolleisuustiedot voivat olla entistä harhaisempia, koskaobduktioiden määrä on vähentynyt. KELA:n reseptitiedostoa voitaisiin hyödyntääsepelvaltimotaudin vallitsevuuden arvioimisessa tarkastelemalla nitrovalmisteiden käyttäjiä.Kun sepelvaltimotaudin indikaattorina käytetään lääkkeiden erityiskorvausoikeuksia,arvioidaan vain noin 170 000 suomalaisen sairastavan sepelvaltimotautia. Suomessaarvioidaan väestötutkimusten perusteella olevan noin 300 000 sepelvaltimotautia sairastavaapotilasta. Ristiriita saattaa johtua siitä, että sepelvaltimotautia sairastavista potilaista lähespuolet on saanut erityiskorvausoikeuden jo aiemmin esimerkiksi verenpainetaudin takia, eikäuutta B-lausuntoa yleensä tarvitse kirjoittaa, vaikka sepelvaltimotauti aiheuttaisi oireita jaedellyttäisi lääkitystä vasta lausunnon laatimisen jälkeen.

Nykytilanteeseen johtaneet syyt

Elintapojen muutos. Äkkikuolemien vähentymiseen ovat vaikuttaneet suotuisastivaaratekijöiden muutokset; tupakoinnin vähentyminen, tyydyttyneen rasvan käytönväheneminen ja siitä seurannut kolesterolitason lasku sekä verenpainetaudin kattavampi jatehokkaampi hoito. Vaikka ‘aterogeeniset olosuhteet’ ovat siis osin muuttuneet myönteiseensuuntaan, väestöryhmien väliset erot osoittavat, että muutokset eivät ole olleet riittävätkaikissa ryhmissä.

Hoito. Sepelvaltimotautia sairastavat potilaat ovat useimmiten jo olleet melko tyydyttävästihoidossa. Tähän vaikuttaa ennen kaikkea oireita aiheuttava sairaus mutta myös

30

liitännäissairauksien kuten verenpaineen ja hyperlipidemian hoito. Hoitotilanteessavaikuttavat sekä hoidon saatavuus että potilaiden omat päätökset.

Naisten erityispiirteet. Naisten viive oireiden alusta sairaalahoitoon hakeutumiseen oliFINMONICA- tutkimuksen mukaan hieman pidempi kuin miesten, mutta ero oli pieni.Äkilliseen sepelvaltimotautikohtaukseen sairastuneiden naisten kuolemista ensimmäisten 28vuorokauden kuluessa 50% tapahtuu ennen sairaalahoitoon pääsyä, miesten 70%.Sukupuolten välisellä viive-erolla ei näin ollen ole vaikutusta ennusteeseen.Sepelvaltimotautia sairastavien naisten ennuste on joidenkin ulkomaisten tutkimusten mukaanhuonompi kuin miesten. Suomessa ei ole havaittu sukupuolten välistä kuolleisuuseroa.Naisten sepelvaltimotauti on hankalampi hoitaa kuin miesten, mikä joidenkin asiantuntijoidenmukaan johtuu naisten ja miesten verisuonten rakenteellisista eroista.

Metabolinen syndrooma. Metabolinen oireyhtymä, eli verenpaineen, vartalolihavuuden,insuliiniresistenssin ja dyslipidemian yhdistelmä on yleinen, mutta sen vaikutustasepelvaltimotaudin ilmaantuvuuteen väestötasolla ei vielä tarkoin tunneta. Erityisesti naisillarasva-aineenvaihdunnan häiriö (dyslipidemia) on keskeinen riskitekijä, ja siksi onmahdollista, että naisten sepelvaltimotauti lisääntyy metabolisen oireyhtymän lisääntyessä.

Hoidon kehitys

Sepelvaltimotaudin akuutin vaiheen lääkityksen suurin edistysaskel tapahtui 1970-80-luvuntaitteessa, kun trombolyysihoidot kehittyivät. Nykyisin ne ovat käytössä joterveyskeskustasolla.

Lääkitys. Tärkeimmät edistysaskeleet sepelvaltimotaudin pitkäaikaishoidossa ovat olleet1980-luvulla beetasalpaajahoidon ja ASA-hoidon yleistyminen sepelvaltimotaudinpitkäaikaishoidossa, sydäninfarktin trombolyysihoidon yleistyminen 1980-luvun puolenvälinjälkeen ja 1990-luvulla ACE-estäjien käyttö sydäninfarktin jälkeen kehittyvän vasemmankammion vajaatoiminnan hoidossa. Tällä hetkellä keskeinen kehityskohde onhyytymisjärjestelmään vaikuttava lääkitys. Hyytymisjärjestelmään vaikuttavilla aineillamahdollisesti hoidetaan tulevaisuudessa potilaita, joilla on epästabiili angina pectoris taiangioplastian jälkitila.

Invasiiviset toimenpiteet, ohitusleikkaukset ja pallolaajennukset, ovat olleet yleisessäkäytössä 1980-luvun alusta lähtien. Pallolaajennukset yleistyvät Suomessa koko ajan, vaikkamuihin Euroopan maihin verrattuna niitä onkin vielä vähän ohitusleikkauksiin verrattuna.Pallolaajennuksia tehdään vuosittain 2500, ohitusleikkauksia 4500. Asiantuntijoiden arvion

31

mukaan tähän on syynä se, että Suomessa hakeudutaan hoitoon myöhemmin kuin muualla,jolloin pallolaajennuksesta ei enää ole apua, vaan tarvitaan ohitusleikkaus. Ohitusleikkauksetlisäävät oireettomia vuosia, mutta ne eivät vähennä kuolleisuutta. Invasiivisten hoitojenedellytyksenä on perustutkimukseen kuuluvien varjoainekuvausten tekeminen, mutta niitätehdään edelleen riittämättömästi, vaikka vuosittainen varjoainekuvauksien määrä on noin12 000 / vuosi.

Hoitoketju. Sepelvaltimotautipotilaiden hoidon ongelma on optimaalisten lääkitysten ylläpitoja saumattoman hoitoketjun ylläpitäminen sairaalan ja perusterveydenhuollon välillä. Koskasepelvaltimotaudin sairaalahoito on vähentynyt koko ajan, sekä perusterveydenhuoltoonkohdistuvat odotukset että potilasmäärät ovat suuret. Sairaaloiden budjettien pienenemisestäjohtuen potilaiden seuranta sairaaloissa on vähentynyt, ja kunnilla onkin entistä suurempitehtävä järjestää jatkohoito perusterveydenhuollossa.

Erikoissairaanhoidon säästötoimien vaikutuksia ei ole tutkittu; asiantuntijoiden mukaan onmahdollista, että niillä on ollut toivottuun nähden päinvastainen vaikutus.Sepelvaltimopotilaan osalta voitaisiin hoitoketjuja tutkia esim. siten, että seurattaisiin tiettyäpotilasryhmää, hoitopaikkoja ja hoidon kokonaiskustannuksia. Myöskäänperusterveydenhuollon toimintaa ja vaikuttavuutta ei ole sepelvaltimopotilaan kannaltatutkittu riittävästi.

Perusterveydenhuolto. Alempiin sosiaaliryhmiin kuuluvilla henkilöillä on keskimääräistäsuurempi sairastumisvaara ja heillä on myös huonompi ennuste. Ennusteen huonous voi osinliittyä hoitoon hakeutumisen viivästymiseen ja hoidon jatkuvuuden ongelmiin sekäkeskimääräistä heikompaan hoitomyöntyvyyteen. Terveyskeskussairaaloiden,keskussairaaloiden ja yliopistosairaaloiden välillä ei kuitenkaan ole todettu erojasydäninfarktipotilaiden hoidossa. Esimerkiksi trombolyysihoitoja annettiin yhtä paljon sekäperus- että erikoishoidossa.

Perusterveydenhuollossa sepelvaltimotaudin diagnostiikka on osin puutteellista eikä taudinvaikeusastetta ja diagnoosin oikeellisuutta näin ollen voida arvioida riittävän tarkasti. Vaikkarasituskokeiden saatavuutta voitaisiinkin parantaa, perusterveydenhuollossa tarvitaan nykyistäparemmat mahdollisuudet kardiologiasiantuntijan konsultaatioon. Rintakipuisten potilaidenklinikka, ‘Open access chest pain clinic’, jota Englannissa on kehitelty yhteistyönäperusterveydenhuollon lääkärien ja sairaaloiden kesken, olisi myös Suomessa hyvätoimintamalli. Diagnoosi saataisiin varmistetuksi varhain ja voitaisiin valita oikeat potilaattoisaalta lääkehoitoon, toisaalta invasiivisiin tutkimuksiin ja hoitoon.

32

Tulevaisuuden näkymät

Sepelvaltimotaudin hoidontarve ei siis ole vähentynyt, vaan lisääntyy koko ajan sekä avo- ettäsairaalahoidossa. Sairaaloiden sepelvaltimotautipotilaista aiheutuva kuormitus on lisääntynytnaisilla voimakkaammin kuin miehillä. Erityisesti 75-vuotiaiden ja sitä vanhempien naistensydäninfarktin vuoksi käytettyjen hoitopäivien määrä on lisääntynyt. On odotettavissa, ettätämä suuntaus jatkuu.

Sepelvaltimotaudin vaikeusaste lievenee. Nykyisin sydäninfarktit ovat jo lievempiä kuin1970-luvulla, mahdollisesti vaaratekijäin tason pienenemisestä johtuen. Lisäksi nykyisetdiagnostiset menetelmät ja markkerit, kuten troponiinit, ovat herkkiä osoittamaansydänlihasvaurion jo alkuvaiheessa, mikä voi suurentaa lievien tapauksien osuutta.

Diagnostiikka. Nykyisin sepelvaltimotaudin diagnoosi perustuu pitkälti anamneesiin jahoitovasteeseen. Suuri tulevaisuuden haaste onkin yksinkertaisen, luotettavan menetelmänkehittäminen, joilla mitataan sepelvaltimon ahtauman olemassaoloa ja astetta. Täydentävättutkimukset kuten rasituskoe sekä invasiiviset toimenpiteet kuten angiografia vaativat pitkällekoulutettua henkilökuntaa, jota terveyskeskusten olosuhteissa ei ole aina käytettävissä.

Diagnostiikka on paranemassa, mutta sydämen toiminnan kalliita erikoistutkimuksia, kutensydämen ultraäänitutkimuksia ei ole pitkistä etäisyyksistä ja kustannuksista johtuen kaikkiensaatavilla. Asiantuntijoiden mukaan sydämen ultraäänitutkimus on tarpeen sydäninfarktinakuutin vaiheen yhteydessä, sekä vasemman kammion vajaatoiminnan toteamiseksi, muttasitäkään ei ole aina saatavilla kaikissa pienissä sairaaloissa. Asiantuntijoiden mielipiteeterosivat käsiteltäessä kysymystä kalliiden erikoistutkimusten korvaamisestasairausvakuutuksesta. Osa katsoi, että ne pitäisi korvata, ja osa korosti sitä, että niiden sijastaolisi käytettävä muita diagnostisia testejä kuten tavallista kliinistä rasituskoetta.

Lääkitys. Sepelvaltimotaudin diagnostiikan ja hoidon tulevaisuus näyttää siis valoisalta;diagnostiikka on parantumassa ja erityisesti hyytymisjärjestelmään vaikuttavat lääkkeetkehittyvät. Tulevaisuuden hoidot voidaan yhä tarkemmin suunnitella kunkin potilaantarpeisiin. Sepelvaltimotaudin monenlaisista patogeneettisista mekanismeista johtuentarvitaan vastaisuudessakin usean eri lääkkeen yhdistelmiä yhden ainoan lääkkeen sijasta.Uudet antitromboottiset lääkkeet saattavat tehostaa sekundaaripreventiota.

Kohonneen verenpaineen toteaminen ja seuranta oireettomassa väestössä on lisääntynyt viimevuosina; lähes 90%:lta FINRISKI- tutkimukseen osallistuneelta suomalaiselta on mitattuverenpaine viimeksi kuluneiden 5 vuoden aikana vähintään kerran. Toisaalta suomalaisten

33

verenpainetaso on korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa, mikä joidenkin asiantuntijoidenmukaan viittaa perimän vaikutukseen, vaikka sitä ei olekaan tutkimuksissa osoitettu.Edullisten elintapojen ylläpitämiseksi tarvitaan sekä koko väestöön kohdistettua neuvontaa jamuita toimia että yksittäisiin henkilöihin kohdistuvia toimenpiteitä, ns. yksilötasontorjuntastrategiaa. Asiantuntijoiden mukaan kaikki lievästikin kohonneesta verenpaineestakärsivät pitäisi hoitaa jo taudin alkuvaiheessa, jotta estettäisiin verenpaineen kohoamisenjatkuminen niillä, joilla vaara sairastua sepelvaltimotautiin on erityisen suuri. Suositustenmukaan hoidontarve olisi aina arvioitava niin, että kohonneen verenpaineen ohella otetaanhuomioon myös muut riskitekijät ja sukuanamneesi.

Kolesterolia alentavien statiinien tulo markkinoille on lisännyt sepelvaltimotautipotilaidenlääkekustannuksia, mutta se on myös vaikuttanut edullisesti mm. sekundaaripreventiossa.

Invasiiviset hoidot. Hybridiksi kutsuttu sepelvaltimotaudin hoitomuoto, jossa yhdistetäänsekä pallolaajennus että ohitusleikkaus, lisääntyy. Myös mini-invasiivinen leikkauslisääntynee. Siinä leikkausviilto on pieni ja toimenpide tehdään sydämen sykkiessä ilmansydänkeuhkokonetta, jota käytettäessä sydämen toiminta pysäytetään leikkauksen ajaksi.Sepelvaltimotaudin uusin hoito, laserleikkaus, lisääntyy erityisesti niillä potilailla, joille on jotehty ohitusleikkaus. Sydämensiirtoja tehdään vain hyvin pienelle osalle potilaista.

Hoidon järjestely. Sepelvaltimotautipotilaan ongelmana ei niinkään ole hoidon puuttuminenkuin hoidon riittämätön tehokkuus ja laatu. Sepelvaltimotautipotilaiden hoito olisi joidenkinasiantuntijoiden mukaan järjestettävä yleislääkärijohtoisten terveyskeskusten jaerikoislääkärijohtoisten sairaaloiden kesken. Osa asiantuntijoista arvioi, että väliportaistakuten aluesairaaloista luopuminen vähentää erikoissairaanhoidon kustannuksia, mutta myösvastakkaisia näkemyksiä esitettiin. Yhtä mieltä oltiin siitä, että alueellinen sopiminendiagnostiikan ja hoidon periaatteista ja porrastuksesta on keskeisin asia.

Ennakointi ja toiminnan periaatteista ja porrastuksesta sopiminen on sepelvaltimotaudinhoidossa tärkeää, koska se vähentää päivystysluonteisten leikkausten, angiografioiden jaangioplastioiden määrää. Näin toimimalla voidaan myös taata ‘kanava’ potilaille, joidenhoitoa pitää kiirehtiä. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä nämä tavoitteet voitaisiin saavuttaajoko kouluttamalla terveyskeskuksissa sepelvaltimotautipotilaista vastaavia erikoislääkäreitätai lähettämällä kardiologit kiertämään perusterveydenhuollon toimipisteisiin. Osaasiantuntijoista ei kannattanut ehdotusta kouluttaa sydänasioihin erikoistuneita lääkäreitäperusterveydenhuoltoon, koska kokemus jää kuitenkin liian pieneksi ja he katsoivattoimintamallin olevan ristiriidassa väestövastuuperiaatteen kanssa. Sen sijaan pitäisi luodahyvät konsultaatiokanavat kullekin alueelle, jotta asiantuntevaa apua löytyisi tarvittaessa.

34

Jotkut asiantuntijat olivat huolissaan siitä, että suunnitelmat erikoissairaanhoidonvähentämisestä saattavat johtaa hoidon tason huononemiseen. Ennen lamaa javäestövastuujärjestelmää joissakin terveyskeskuksissa oli mm. sydänasioista vastaavathoitajat, mutta heistä jouduttiin laman vuoksi luopumaan. Diabeteksen hoidossa tilanne onparempi, vaikka myös diabeteshoitajien määrä on 1990-luvulla vähentynyt. Sekäkomplisoitumaton diabetes että sepelvaltimotauti pystytään hoitamaan terveyskeskuksissa,mutta komplisoituneiden tapausten hoitoon ammattitaito saattaa olla vajavainen.Terveyskeskusten diagnostisia mahdollisuuksia pitäisi joidenkin asiantuntijoiden mukaanlisätä. Rasituskoe pitäisi saada jonottamatta, samoin ultraäänitutkimukset.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan rasituskoejonojen vähentäminen ei kuitenkaan auta, josriittävää kokemusta tulosten tulkitsemiseen ja niiden suhteuttamiseen potilaan oireisiin jamuihin kliinisiin tutkimuslöydöksiin ei ole. Suurin haaste on valita ne potilaat, joihin mainituttutkimukset tulee kohdistaa ja ammattitaito tulosten arvioinnissa.

Sepelvaltimotaudin vaaratekijät tunnetaan hyvin sekä primaari- että sekundaaripreventionosalta, mutta kaikkea tietoa ei ole hyödynnetty. Suomessa väestötason strategia on toteutunutpoikkeuksellisen hyvin, ja keskeinen kysymys onkin, miten elämäntapojen suotuisa kehityssaataisiin jatkumaan. Myös yksilötason strategian toteutuminen on ollut paranemassa sekäsuuren vaaran omaaviin henkilöihin kohdistuvan toiminnan että sekundaariprevention osalta.Mikäli vaaratekijöiden kehityssuunnat ja ennusteen paraneminen jatkuvat 20 vuoden ajansamalla vauhdilla, suomalaisten sairastuminen sepelvaltimotautiin lähestyy tasoa, jollaPohjois-Italia ja Välimeren maat ovat tällä hetkellä. On tärkeää lisätä hyvänlaatuisia vuosiasepelvaltimotautipotilaiden elämään, eikä pelkästään vähentää kuolleisuutta tautiin.

Iäkkäät potilaat. Tulevaisuudessa sepelvaltimotautipotilaat ovat yhä iäkkäämpiä ja nykyisiähoitosuosituksia pitäisikin muokata iän huomioonottaviksi. Vielä ei ole tehty riittävästisatunnaistettuja eteneviä tutkimuksia, joissa ikääntyneiden sepelvaltimotautipotilaidenriskitekijätasoja ja lääkityksen vaikutusta olisi tutkittu. Iäkkäillä muuten hyväkuntoisillapotilailla sepelvaltimotauti saattaa olla ainoa toimintakykyä huonontava sairaus. Hoidonkehittämisessä tarvitaan henkilön kokonaistilanteen huomioonottamista ja usein yhteistyötäsosiaaliviranomaisten kanssa.

Miesten ja naisten sepelvaltimotautivaaran välinen ero. Suomessa miesten ja naistenvälinen sairastumisvaaran ero on ollut eräs Euroopan suurimmista. Jos tupakoiminenaikuisiällä tulee Suomessa yhtä yleiseksi miehillä ja naisilla, tilanne voi pitkällä aikavälillämuuttua samanlaiseksi kuin anglosaksisissa maissa, joissa sekä tupakoinnin ettäsairastumisvaaran ero on kaikkein pienin.

35

Sepelvaltimotaudin ehkäiseminen

Vaikka sepelvaltimotauti on merkittävästi vähentynyt, Suomi on silti vielä korkeallasepelvaltimotautikuolleisuus- ja sairastavuustilastoissa verrattuna muihin Pohjoismaihin.Toimenpiteet sepelvaltimotaudin ehkäisemiseksi ovat tarpeen kaikissa ikäryhmissä ja tästäsyystä koko väestöön kohdistuva, elämäntapojen muutoksiin tähtäävä strategia muodostaasepelvaltimotaudin ehkäisytoiminnan perustan. Suuri osa tähän mennessä tehdyistäsepelvaltimotaudin vaaratekijöitä ja ehkäisyä koskevista tutkimuksista on tehty työikäiselleväestölle. On kuitenkin esitetty, että myös pediatrien ja geriatrien tulisi osallistuasepelvaltimotaudin ehkäisytyöhön. Parhaillaan on käynnissä tutkimustyötä, jolla pyritäänselvittämään vaaratekijöiden muutosten merkitystä lapsilla ja iäkkäillä henkilöillä.

Noin viidesosassa sepelvaltimotautitapauksista taudin ensimmäinen manifestaatio onäkkikuolema, ja ainoa keino ehkäistä äkkikuolemia on primaaripreventio. Tärkeinäkkikuolemien hoitomenetelmä on lisätä defibrillaattorien määrää sairaaloiden ulkopuolellapaikoissa, joissa on paljon väkeä, kuten rautatieasemilla, lentokentillä jne. Joidenkinasiantuntijoiden mukaan voitaisiin harkita jopa äkkikuolemaa ennustavan non-invasiivisenseulontamenetelmän kehittämistä, kuten magneettikuvausta.

Elintavat, kuten tupakointi ja liikunta ovat tulleet terveydenhuollossa yhä tärkeämmäksi janiihin vaikuttamisen asiantuntijat arvelevat vähentävän sairastuvuutta ja lisäävän hoidonpiirissä olevien lukumäärää. Lääkäreiden pitäisi asiantuntijoiden mukaan olla aktiivisempiaesimerkiksi nikotiinilaastareiden määräämisessä. Vuonna 2000 on markkinoille tulossa uusinikotiiniriippuvuuteen tarkoitettu reseptilääke. Miesten tupakointi on vähentynyt, muttaerityisesti nuorten naisten tupakointi lisääntyy. Nuorten tupakoinnin seuraukset nähdäänvasta myöhemmin, mahdollisesti 40-50 vuoden kuluttua. Liikuntaharrastuksen on joidenkintutkimusten perusteella arvioitu lisääntyvän, mutta näyttö ei ole varmaa. Liikuntaan liittyviinkysymyksiin on suhtauduttu vakavasti. Mm. Sydäntautiliitto on ottanut aiempaaaktiivisemman kannan liikunnan lisäämiseen. Asenteen muutos on seurausta 1990-luvullajulkaistujen tutkimusten tuloksista, joissa vähäisellä liikuntaharrastuksella on todettu olevansydän- ja verisuonitautien kannalta epäedullisia seurauksia.

Ruokavalio/kolesteroli, matala HDL-kolesteroli. Väestön kokonaiskolesterolitaso onmerkittävästi pienentynyt viime vuosikymmeninä: tältä osin preventio on onnistunut.Ruokavaliossa on silti paljon korjaamisen varaa, koska väestöryhmien väliset erot mm. rasvanja vihannesten käytössä ovat suuret. Seerumin kolesterolipitoisuus laskee tulevaisuudessamyös siksi, että lipidejä alentavaa lääkitystä käytetään yhä enemmän. Kohonnut

36

kokonaiskolesteroli ja matala HDL-kolesteroli ovat yhä tärkeitä sairastavuuteen jakomplikaatioihin johtavia vaaratekijöitä. Edullisen kehityksen oletetaan jatkuvan.

Lihavuus on tärkeä riskitekijä, suomalaiset ovat viime vuosikymmeninä lihoneet tasaisesti.Tästä huolimatta sepelvaltimotauti on samanaikaisesti vähentynyt. Lihavuus on diabeteksenkannalta entistä tärkeämpi kansanterveysongelma, jonka hoito on siirtymässäterveyskeskuksiin. Väestön lihominen saattaa jatkua.

Kohonnut verenpaine. Suomessa verenpainetautia on hoidettu tyydyttävästi, muttaparantamisen varaa on. Suomalaisten verenpainetaso on laskenut, vaikka sen vaaratekijöistäainakin lihavuus ja alkoholin kulutus ovat lisääntyneet. Verenpainetason lasku on ollutosaltaan sepelvaltimotaudin vähenemisen syynä. Verenpaineen alenemisen ja hoidonparantumisen oletetaan jatkuvan.

Alkoholi on tärkeä riskitekijä, sillä se kohottaa verenpainetta, ja saattaa olla yhteydessääkkikuolemiin. Alkoholin kulutus todennäköisesti lisääntyy.

Infektiot. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan infektiot ovat vaaratekijä etenkin alle 65-vuotiailla, sitä vanhemmilla vain hammasinfektiot. Tosin infektioiden ja sepelvaltimotaudinvälisen syy-yhteyden osoittaminen edellyttäisi lisätutkimuksia. Infektioiden mahdollistatulevaa kehitystä ei voida arvioida.

Koulutustason kohoaminen saattaa joidenkin asiantuntijoiden mukaan näkyä noin 20vuoden kuluttua sydäntautien laskuna.

Määräaikaistarkastukset. Sepelvaltimotaudin preventiossa on tärkeä puuttua tautiinaikaisessa vaiheessa. Siksi mm. työterveyshuollossa tehtävät terveystarkastukset ovat tärkeitä.Niihin voisi joidenkin asiantuntijoiden mukaan sisällyttää tarpeen mukaan myös kliinisetrasituskokeet. Jotkut asiantuntijat katsovat kuitenkin, että määräaikaistarkastuksiin ei tulesisällyttää kliinistä rasitusta, koska sen positiivinen ennustearvo on oireettomilla henkilöillähuono, naisilla vielä huonompi kuin miehillä.

Psykososiaaliset tekijät. Sepelvaltimotautiin kuolevia on maan keskiarvoa selvästivähemmän Pohjanmaan ruotsinkielisissä kunnissa, minkä on arvioitu johtuvanpsykososiaalisista tekijöistä. Sosiaalinen tuki on tärkeää, ja sitä onkin yritetty joidenkinjärjestöjen taholta järjestää esim. ystävätoimintana. Tulevaa kehitystä on vaikea arvioida.Sepelvaltimotautiin sairastuminen saattaa edelleen vähentyä, jos vaaratekijät vähenevätväestössä. Koulutustason kohoaminen, liikuntaharrastuksen lisääntyminen, kohonneen

37

verenpaineen ehkäisy ja hoito, tupakoinnin vähentäminen ja nykyistäkin terveellisempiruokavalio voivat myötävaikuttaa tautiriskin jatkuvaan pienenemiseen. Kansainvälisetvertailut osoittavat, että tähän on mahdollisuuksia. Jos lisäksi tuetaan toimintaajoukkotiedotuksella, potilasneuvonnalla ja määräaikaistarkastuksilla, voidaan tämänkansantaudin odottaa edelleen vähenevän.

Yhteenveto

Sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus on vähentynyt, mikä suurelta osin on johtunut tunnettujenriskitekijöiden vähenemisestä. Tupakoinnin oletetaan edelleen vähenevän ainakin miehillä,veren kolesterolipitoisuuden pienenevän, verenpainetason alenevan ja kohonneenverenpaineen hoidon tehostuvan. Siksi sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus ja kuolleisuustodennäköisesti edelleen vähenee. Taudin esiintyvyys ei kuitenkaan vähene samassa määrin.Väestön vanhentuessa ja hoidon tehostuessa hoitoa tarvitsevien henkilöiden määrä kasvaa.

Nykyisen hoitoteknologian entistä kattavampi käyttö pidentää sepelvaltimotautia sairastavienelinikää entisestään. Sekä ehkäisevien että hoitoon tarkoitettujen toimenpiteiden ja ohjeidenlisääntyminen lisää myös sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden käyntejäterveydenhuollossa. Uutta hoitoteknologiaa on saatavilla vain rajoitetusti, mikäasiantuntijoiden mukaan on tarkoituksenmukaista niiden aiheuttamien suurempienkustannusten vuoksi.

Erikoissairaanhoidon vähentäminen ja sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden hoitovastuunsiirtäminen perusterveydenhuollolle vaativien invasiivisten toimenpiteiden jälkeen huolestuttimonia asiantuntijoita, koska he pelkäsivät hoidon laadun heikkenevän. Erikoissairaanhoidonja perusterveydenhuollon välisen alueellisen yhteistyön ja konsultaatiomahdollisuuksienkehittäminen, sepelvaltimotautipotilaan tilanteen ennakointi ja diagnostiikan saatavuudenkehittäminen ovatkin tärkeitä sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden hoidon tulevaisuudenhaasteita.

38

2.1.3 Kvantitatiiviset ennusteet

Väestörakenteen muutokseen perustuvan menetelmän arviointi

Hankkeen aiemmissa raporteissa esitetyt hoidontarpeen ennustelaskelmat perustuivat kahteenoletukseen. Ensinnäkin hoidontarpeen osoittimien yleisyyden oletettiin säilyvän kussakin ikä-ja sukupuoliryhmässä ennustekauden alun tasolla, ja toiseksi väestön määrän sekä ikä- jasukupuolirakenteen oletettiin muuttuvan Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteenmukaisesti. Ennustelaskelmien osuvuus riippuu kummankin oletuksen pätevyydestä. Jostarkasteltavan ilmiön yleisyys muuttuu olennaisesti ja/tai jos väestönkehitys poikkeaaväestöennusteeseen perustuvasta oletuksesta, hoidontarve-ennusteet eivät tuota oikeitatuloksia.

Ennustemenetelmän pätevyyttä pyritään seuraavassa arvioimaan selvittämällä, miten hyvinsen avulla olisi pystytty ennustamaan hoidontarpeen osoittimen kehitys jaksolla 1982−96.Sepelvaltimotaudin hoidontarpeen osoittimina käytetään tässä kuolleiden lukumäärää,työkyvyttömyyseläkkeellä olevien lukumäärää sekä laitoshoidon hoitopäiviä ja -jaksoja.Kuolemien lukumäärän sekä laitoshoitojaksojen analyysit koskevat 30 vuotta täyttäneitämiehiä ja naisia. Hoitopäivien tarkastelut koskevat ikäryhmää 30−79-vuotiaat jatyökyvyttömyyseläkkeiden ikäryhmää 16−54-vuotiaat.

Taulukoissa 2.1.3-1 − 2.1.3-4 on esitetty kunkin hoidontarpeen osoittimen arvo vuonna 1996sekä vuoden 1982 suhteellisiin yleisyyslukuihin ja vuoden 1996 todellisiin väestömääriinperustuva ennuste vuodelle 1996. Lisäksi on laskettu, kuinka monta prosenttia ennustettu arvopoikkeaa todellisesta. Koko maan osalta on vielä laskettu ennuste, jossa todellisenväestömäärän tilalla on käytetty Tilastokeskuksen vuonna 1985 julkaisemia väestöennusteitavuodelle 1996.

Sepelvaltimotautikuolemien ennustettu määrä 30 vuotta täyttäneillä ylitti toteutuneenkuolemien määrän sukupuolesta ja tarkasteltavasta alueesta riippumatta. Koko maassayliarvio oli miehillä 51 % ja naisilla 20 %. Ennuste ylitti todellisen kehityksen eniten HYKS-miljoonapiirissä sekä naisilla että miehillä. Pienin poikkeama oli miehillä TYKS- ja naisillaKYS-miljoonapiirissä. Sekä Uudenmaan että Helsingin sairaanhoitopiirissä kummallakinsukupuolella kuolleisuuden suhteellinen yliarvio oli suurempi kuin koko maassa keskimäärin,ja HSHP:n poikkeama oli suurempi kuin USHP:n. Uudenmaan sairaanhoitoalueidenpoikkeamat vaihtelivat miehillä Peijaksen 40 prosentista Porvoon 98 prosenttiin ja naisillavastaavasti Länsi-Uudenmaan 15 prosentista Jorvin 52 prosenttiin. (Taulukko 2.1.3-1)

39

Koko maata koskevat ennusteet arvioivat sepelvaltimotaudista aiheutuvien hoitopäivienmäärän 30−79-vuotiailla paljon todellista suuremmaksi. Ennuste yliarvioi todellisenkehityksen miehillä 54 % ja naisilla 132 %. Miljoonapiireittäin tarkasteltuna suurinpoikkeama oli miehillä KYS- ja naisilla OYS-miljoonapiirissä. OYS-miljoonapiirissä naistenennuste poikkesi peräti 318 % todellisesta arvosta, mikä todennäköisesti selittyy suurelta osinvuoden 1982 hoitopäivätietojen suurella satunnaisvaihtelulla. OYS:ssa 70-74 vuotiaidennaisten hoitopäivien määrä oli vuonna 1982 poikkeuksellisen suuri, 3151 hoitopäivää 1000asukasta kohti, kun vastaavat luvut muissa miljoonapiireissä olivat HYKS: 441, TYKS: 284,TaYS: 748 ja KYS: 1638. Pienin poikkeama miljoonapiireistä oli sekä miehillä että naisillaTYKS:ssä. Sairaanhoitopiireistä ennusteet yliarvioivat todellisen hoitopäivien lukumääränHSHP:ssä koko maan keskitasoa enemmän ja USHP:ssä koko maan keskitasoa vähemmän.Sairaanhoitoalueiden ennustepoikkeamien vaihtelu hoitopäivien kohdalla oli erityisen suurta.(Taulukko 2.1.3-2)

Koko maan ennuste aliarvioi todellisen sepelvaltimotaudista aiheutuvien hoitojaksojenkehityksen miehillä 18 % ja naisilla 21 %. Miesten lukujen poikkeamat jakautuivat siten, ettäHelsingin, Turun ja Tampereen miljoonapiireissä kehityksen aliarviointi oli noin 20−30 % jaKuopion sekä Oulun miljoonapiireissä alle 10 %. Naisten kohdalla yli 20 %:n poikkeamatolivat Turun, Tampereen, ja Kuopion miljoonapiireissä. Oulun miljoonapiiri jäi alle 10 %:n.Sekä Uudenmaan että Helsingin sairaanhoitopiirin miehillä ennusteet aliarvioivat todellisenkehityksen enemmän kuin koko maassa keskimäärin, ja USHP:n alueen aliarvio oli suurempikuin HSHP:n. Naisten osalta USHP:n ennustepoikkeama oli lähellä koko maan keskitasoa, jaHSHP:n ennuste poikkesi todellisesta hoitojaksojen lukumäärästä ainoastaan -2 %.Sairaanhoitoalueittain suurin poikkeama oli miehillä Lohjan sairaanhoitoalueella ja naisillaHyvinkään sairaanhoitoalueella. Länsi-Uudenmaan hoitojaksoennuste oli miehillä ja naisillahyvin lähellä toteutunutta kehitystä, ja naisilla lisäksi Jorvin sairaanhoitoalueella poikkeamaoli alle 10 %. (Taulukko 2.1.3-3)

Sepelvaltimotaudin vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien lukumäärän kohdallaväestömuutoksiin perustuvan menetelmän arviointiin käytettävät ennusteet laskettiinikäryhmälle 16−54-vuotiaat. Pienten tapausmäärien takia työkyvyttömyyseläkkeitä ei voitutarkastella sairaanhoitoalueittain. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrän ennusteidenyliarviot olivat etenkin naisilla todella suuria. Koko maan miehillä yliarvio oli 159 % janaisilla peräti 328 %. Miljoonapiireistä suurin yliarvio oli miehillä KYS- ja naisilla OYS-miljoonapiirissä. Pienin yliarvio kummallakin sukupuolella oli TYKS:n alueella. SekäUudenmaan että Helsingin sairaanhoitopiirin miehillä ennuste yliarvioi toteutuneenkehityksen enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Naisten kohdalla USHP:n poikkeama

40

oli samaa suuruusluokkaa kuin koko maan keskitaso ja HSHP:n tätä pienempi. (Taulukko2.1.3-4)

Taulukko 2.1.3-1 Toteutunut ja ennustettu sepelvaltimotautikuolemien lukumäärä vuonna 1996, 30 vuottatäyttäneet.Ennuste perustuu vuoden 1982 kuolleisuuslukuihin ja vuoden 1996 väestöön (suluissa vuoden 1982 kuolleisuus-lukuihin ja vuoden 1985 väestöennusteisiin perustuva ennuste). Lisäksi on ilmoitettu ennusteen poikkeamaprosentteina toteutuneesta arvosta.

Miehet NaisetKuolemat

1996Ennuste

1996Poikkeama

(%)Kuolemat

1996Ennuste

1996Poikkeama

(%)Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

6732

1795993

15261425993

728519

1551519570

157100

10135(10285)

28711423220321731469

1212885

223284163109220198

50,56(52,78)

59,9243,2844,3452,5147,94

66,4970,45

43,6188,0972,0255,6540,2498,00

6235

1730897

15151253840

619629

1061188462

123126

7506(7513)

2392105317291379954

805930

15917910371

148148

20,39(20,49)

38,2817,4414,0910,0713,53

30,1247,85

50,1251,8822,8415,0020,2417,49

41

Taulukko 2.1.3-2 Toteutunut ja ennustettu sepelvaltimotaudin aiheuttamien hoitopäivien lukumäärävuonna 1996, 30−−−−79-vuotiaat.Ennuste perustuu vuoden 1982 yleisyyslukuihin ja vuoden 1996 väestöön (suluissa vuoden 1982 yleisyys-lukuihin ja vuoden 1985 väestöennusteisiin perustuva ennuste). Lisäksi on ilmoitettu ennusteen poikkeamaprosentteina toteutuneesta arvosta.

Miehet NaisetHoitopäivät

1996Ennuste

1996Poikkeama

(%)Hoitopäivät

1996Ennuste

1996Poikkeama

(%)Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

192811

5245822911453353992132186

2193817138

545049572620131752342360

296490(299123)

7755226844597418159351529

2679130839

440062062783240475783429

53,77(55,14)

47,8417,1731,78104,3860,10

22,1279,94

-19,2625,216,23

82,5044,7845,31

130276

3262114682302873257420112

1143411229

317823411163652

23141786

302491(301226)

6749416783733966817284162

2054631371

32816194986998

80552357

132,19(131,22)

106,9014,31142,33109,28318,47

79,69179,38

3,23164,59-15,2553,10248,1031,99

Taulukko 2.1.3-3 Toteutunut ja ennustettu sepelvaltimotaudin aiheuttamien hoitojaksojen lukumäärävuonna 1996, 30 vuotta täyttäneet.Ennuste perustuu vuoden 1982 yleisyyslukuihin ja vuoden 1996 väestöön (suluissa vuoden 1982 yleisyys-lukuihin ja vuoden 1985 väestöennusteisiin perustuva ennuste). Lisäksi on ilmoitettu ennusteen poikkeamaprosentteina toteutuneesta arvosta. 30 vuotta täyttäneet

Miehet NaisetHoitojaksot

1996Ennuste

1996poikkeama

(%)Hoitojaksot

1996Ennuste

1996Poikkeama

(%)Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

35881

94294008823579856224

43162706

9131041512317

1088445

29331(29655)

68323232612872855818

29152064

580748269310674327

-18,25(-17,35)

-27,55-19,37-25,59-8,77-6,52

-32,46-23,74

-36,43-28,11-47,49-2,10

-38,06-26,55

28081

71162998645266874828

26812384

664600285170571391

22130(22100)

59772205452051744425

20452331

430553193157494267

-21,19(-21,30)

-16,01-26,44-29,94-22,62-8,34

-23,73-2,22

-35,25-7,77

-32,16-7,87

-13,46-31,79

42

Taulukko 2.1.3-4 Toteutunut ja ennustettu sepelvaltimotaudin takia työkyvyttömyyseläkkeellä olevienlukumäärä 1996, 30−−−−54-vuotiaat.Ennuste perustuu vuoden 1982 yleisyyslukuihin ja vuoden 1996 väestöön (suluissa vuoden 1982 yleisyys-lukuihin ja vuoden 1985 väestöennusteisiin perustuva ennuste). Lisäksi on ilmoitettu ennusteen poikkeamaprosentteina toteutuneesta arvosta.

Miehet NaisetEläkkeet

1996Ennuste

1996Virhe(%)

Eläkkeet1996

Ennuste1996

Virhe(%)

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

1956

455240338427393

196129

5075(5130)

1227400795

13651162

528365

159,44(162,26)

169,6466,52135,31219,61195,63

169,41182,81

356

10140746264

3733

1523(1536)

35487

191351488

159101

327,87(331,36)

250,02117,69157,59466,31662,27

329,61206,25

Menneen kehityksen huomioivat ennusteet

Edellä arvioitiin pelkästään väestön määrän ja sen ikä- ja sukupuolirakenteen muutoksenhuomioivaa ennustemenetelmää, ja todettiin, että oletus, jonka mukaan ikäryhmittäisetyleisyysluvut olisivat säilyneet vakioina, piti monessa tapauksessa huonosti paikkansa.Seuraavassa otetaan laskelmissa huomioon myös tarkasteltavan hoidontarpeen osoittimenyleisyyden viimeaikainen kehitys, ja pyritään näin parantamaan pelkästään väestömuutoksiinperustuvia ennusteita. Menneen trendin arviointiin laskettiin sukupuolittaiset ja 5-vuotisikäryhmittäiset muunnoskertoimet, jotka kuvaavat tarkasteltavan osoittimen yleisyydenajan suhteen tapahtuvaa suhteellista muutosta. Ikä- ja sukupuoliryhmittäisetmuunnoskertoimet estimoitiin vuosien 1981−83 ja 1994−96 aineistoista laskettujenhoidontarpeen osoittimien väestöön suhteutettujen yleisyyslukujen perusteella, ja niidenoletettiin pysyvän ajan suhteen vakioina. Lisäksi oletettiin, että väestön määrä ja ikärakennemuuttuvat Tilastokeskuksen vuonna 1998 julkaiseman väestöennusteen mukaisesti.

Hoidontarpeen osoittimille laskettiin kolme vaihtoehtoista ennustetta, jotka perustuvatyleisyysluvun trendiä koskeviin erilaisiin oletuksiin:

1. Oletettiin hoidontarpeen osoittimen ikäryhmittäisten yleisyyslukujen pysyvän periodin1994−96 tasolla, eli oletettiin muunnoskertoimet ykkösiksi.

2. Oletettiin hoidontarpeen osoittimen yleisyyden muuttuvan tarkasteltavalta alueeltaestimoidun muunnoskertoimen mukaisesti. Uudenmaan sairaanhoitoalueiden kehityksenoletettiin noudattavan koko Uudenmaan sairaanhoitopiirin trendiä.

43

3. Oletettiin kullakin tarkasteltavalla alueella hoidontarpeen osoittimen yleisyydenmuuttuvan koko maan aineistosta estimoidun muunnoskertoimen mukaisesti.

Sepelvaltimotautikuolemat

Sepelvaltimotautikuolemien ennusteet (Taulukko 2.1.3-5) koskevat 30 vuotta täyttäneitämiehiä ja naisia, ja muunnoskertoimien ja yleisyyslukujen laskemisessa käytettyä 5-vuotisikäryhmittelyä on kuolemantapauksien osalta jatkettu 90 ikävuoteen saakka.Sepelvaltimotautikuolleisuus koko maan tasolla on vähentynyt (LIITE 2). Kolmekymmentävuotta täyttäneiden joukossa ikävakioitu väestöön suhteutettu kuolleisuus väheni ajanjaksojen1981−83 ja 1994−96 välisenä aikana miehillä 31 % ja naisilla 13 %. Muutoksen suuruudessaja jopa suunnassa on kuitenkin ikäryhmittäisiä eroja. Alle 80-vuotiaillasepelvaltimotautikuolleisuus väheni, mutta 80 vuotta täyttäneiden joukossa lisääntyi. Näidenikäryhmittäisten erojen vuoksi sepelvaltimotautikuolemien ennusteet raportoidaan kaikkienyli 30-vuotiaiden lisäksi erikseen 30−79-vuotiaille ja 80 vuotta täyttäneille.

Koko maassa miehillä pelkästään väestömuutoksiin perustuvan ennusteen mukaansepelvaltimotautiin kuolleiden määrä lisääntyy 46 %, mutta kun ennustelaskelmissa oletettiinikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen trendin jatkuvan, pieneni ennustettu kasvu 9 prosenttiin.Naisilla puolestaan väestömuutoksiin perustuvan ennusteen mukaan sepelvaltimotautiinkuolleiden määrä lisääntyy 27 %, ja menneen kehityksen huomioon ottavan ennusteenmukaan 21 %. Kun tarkastellaan alle 80-vuotiaita, menneen kehityksen huomioivan ennusteenmukaan vähenee sepelvaltimotautikuolemien määrä miehillä 14 % ja naisilla 28 %.Vastaavasti 80 vuotta täyttäneiden joukossa sepelvaltimokuolemien ennustettiin lisääntyvänmiehillä 68 % ja naisilla 52 %.

Miljoonapiireissä menneen trendin huomioiva sepelvaltimotautiin kuolleiden lukumääränkasvuennuste oli miehillä suurin OYS- ja pienin HYKS- ja TYKS-miljoonapiirissä.Vastaavasti naisilla suurinta kasvua ennustettiin KYS- ja pienintä HYKS-miljoonapiirissä.HYKS:n alue poikkesi muista miljoonapiireistä. Siellä sekä miesten että naisten ikävakioitusepelvaltimotautikuolleisuus väheni tarkasteltavalla aikaperiodilla myös vanhimmassa, yli 80täyttäneiden ikäryhmässä, ja tämä tuli esille ennusteissa. Miehillä pelkästään väestömuutoksethuomioon ottavan ennusteen mukaan kuolleiden lukumäärä lisääntyy 55 %, mutta menneenkehityksen huomioon ottavan ennusteen mukaan ainoastaan 6 %. Menneen kehityksenhuomioon ottaminen pienensi kuolemien lukumäärän ennustetta HYKS:n alueella noin 32 %,kun vastaavasti muissa miljoonapiireissä menneen kehityksen tuoma muutos ennustettuunarvoon vaihteli noin -20 prosentista -24 prosenttiin. Naisilla HYKS-miljoonapiirissä trendinhuomioon ottaminen pienensi ennustetta noin 20 %. Korvattaessa alueittaiset

44

muunnoskertoimet koko maan aineistosta lasketuilla kertoimilla kasvoivat ennusteetkummallakin sukupuolella HYKS:n alueella ja naisilla lisäksi TYKS:n alueella. Alle 80-vuotiailla miehillä sekä naisilla menneen kehityksen huomioivien ennusteiden mukaankuolleisuus vähenee. Miehillä suurin ennustettu lasku oli KYS-miljoonapiirissä ja naisillavastaavasti TYKS-miljoonapiirissä.

Uudenmaan sairaanhoitopiirissä sekä miehillä että naisilla menneen trendin huomioivanennusteen mukainen sepelvaltimotautikuolemien lisääntyminen on voimakkaampaa kuin kokomaassa keskimäärin. Sitä vastoin Helsingin sairaanhoitopiirissä sepelvaltimotautiin kuolleidenmäärän ennustettiin vähenevän kummallakin sukupuolella. Korvattaessa alueittaisetmuunnoskertoimet koko maan kertoimilla kasvoivat ennusteet kummassakinsairaanhoitopiirissä. Kun tarkasteltiin alle 80-vuotiaita, ennustettiin USHP:n alueen miestensepelvaltimotautikuolemien määrän säilyvän ennallaan ja naisten vähenevän 6 %. VastaavastiHSHP:n alueen miehille ennustettiin 21 ja naisille 41 prosentin laskua.

Uudenmaan sairaanhoitoalueilla sepelvaltimotautiin kuolleiden määrän kasvun ennustettiinolevan voimakkainta Peijaksen sairaanhoitoalueella. Menneen kehityksen huomioon ottavakasvuennuste oli miehillä 42 % ja naisilla 62 %. Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueella sekämiesten että naisten sepelvaltimotautikuolemien määrään ennustettiin laskua. USHP:nalueella kuolleisuuden lasku on ollut hieman koko maan keskitasoa voimakkaampaa, jotenUSHP:n aineistosta laskettujen kertoimien korvaaminen koko maan kertoimilla suurensijonkin verran ennusteita. Alle 80-vuotiailla ennustetun muutosprosentin suunta vaihtelisairaanhoitoalueittain. Kummallakin sukupuolella kuolemien määrän ennustettiin lisääntyvänJorvin ja Peijaksen sairaanhoitoalueilla ja miehillä lisäksi Hyvinkään alueella. Muille alueilleennustettiin kuolemien määrän vähenemistä.

45

Taulukko 2.1.3-5 Sepelvaltimotautikuolemien lukumäärän ennusteet ja ennustetut muutosprosentitvuodelle 2010 kolmen ennustelaskelman mukaan, 30 vuotta täyttäneet.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistostaestimoidun trendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Kuolemat1994-96 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiMIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

6850

1794999

164514021009

707545

1521398671

140119

6481

1786923

15441350878

600672

1241117762

112113

10004

27881390230920001524

1232791

27225813791

297182

8207

22481116190217501230

892737

18219410166

212136

7461

18941059186315301182

850504

1891789465

199130

7838

18101060198020791192

769525

1561658660

182122

7461

20541044174014971135

907589

20019110069

212140

7838

21261093183816711155

830713

1671809364

197131

46,05

55,4239,0940,3242,6551,05

74,1245,28

78,6486,1259,1628,15111,4053,17

26,64

25,9120,9123,1729,6440,03

48,699,63

46,5475,7431,735,47

88,7620,19

8,92

5,605,92

13,259,08

17,12

20,21-7,47

24,1128,678,98-9,4642,159,78

20,95

1,3414,8528,2454,0135,73

28,21-21,84

25,6449,2711,20-3,9562,137,69

8,92

14,504,485,756,72

12,52

28,288,22

31,4137,5316,41-2,6550,7918,02

20,95

19,0618,4519,0323,7831,55

38,305,99

34,4462,6121,153,35

75,1015,43

* Kuolemat keskim. / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, Uudenmaansairaanhoitoalueilla käytetty koko USHP:n aineistosta laskettuja kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994-96 keskiarvosta

46

Taulukko 2.1.3-6 Sepelvaltimotautikuolemien lukumäärän ennusteet ja ennustetut muutosprosentitvuodelle 2010 kolmen ennustelaskelman mukaan, 30−−−−79-vuotiaat.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistostaestimoidun trendin mukaan.

Ennusteet Muutosprosentit****Kuolemat1994-96* ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiMIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

4916

1291700

11641013749

513381

1101046348

11176

2530

679320594559378

244229

564632204743

6878

1972944

155613631038

880550

1961869961

226117

2848

829344628600447

354250

787638218750

4214

1144607

1064801620

515303

1171095736

13467

1833

490205443407301

229134

524724135633

4214

1204579958838633

542335

1221156038

14071

1833

531223405390286

227160

514724135533

39,89

52,7434,9933,6434,5838,66

71,6744,40

78,6277,8355,8528,35103,1353,81

12,59

21,987,505,867,25

18,41

44,849,11

39,0167,3418,432,05

84,5015,71

-14,29

-11,37-13,26-8,59

-20,90-17,16

0,44-20,52

6,744,41

-10,75-24,5720,46-11,85

-27,55

-27,93-36,02-25,36-27,22-20,27

-6,47-41,42

-7,262,96

-23,53-33,6518,29-23,13

-14,29

-6,71-17,24-17,75-17,25-15,46

5,64-11,89

11,259,93-5,80

-20,1825,97-6,57

-27,55

-21,87-30,38-31,80-30,35-24,16

-7,03-30,32

-8,873,99

-23,65-34,2717,41-24,09

* Kuolemat keskim. / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, Uudenmaansairaanhoitoalueilla käytetty koko USHP:n aineistosta laskettuja kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994-96 keskiarvosta

47

Taulukko 2.1.3-7 Sepelvaltimotautikuolemien lukumäärän ennusteet ja ennustetut muutosprosentitvuodelle 2010 kolmen ennustelaskelman mukaan, 80 vuotta täyttäneet.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistostaestimoidun trendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Kuolemat1994-96 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiMIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

1933

503300481390260

195164

423423242943

3951

1106603951790501

356443

686545426570

3126

816445753638486

352242

757339307165

5359

1420772

12741150783

538487

1041186445

12586

3247

750452799729562

335201

716938296563

6005

1320855

15371671891

541391

1041186146

12786

3247

850465782659502

366254

777641317169

6005

1595870

14331281869

603553

1161326951

14298

61,71

62,2948,6656,5163,6286,68

80,5847,33

78,67111,3268,2827,77143,1852,05

35,63

28,3328,0233,9845,4956,34

51,349,90

52,7781,6541,197,13

91,8322,93

67,94

49,1750,7166,1286,99115,70

72,2722,82

69,61102,4163,3120,97125,4448,32

52,00

19,3241,8261,71111,4977,98

52,03-11,73

52,9081,8035,9010,4393,6626,53

67,94

69,0055,2162,6469,0493,01

87,9054,91

84,19121,4377,5432,66146,0861,83

52,00

44,2044,3350,7862,0873,57

69,4524,74

70,31103,8053,0121,56116,6039,59

* Kuolemat keskim. / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, Uudenmaansairaanhoitoalueilla käytetty koko USHP:n aineistosta laskettuja kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994-96 keskiarvosta

48

Hoitopäivät

Sepelvaltimotaudista aiheutuvien hoitopäivien ennusteet (Taulukko 2.1.3-8) laskettiin 30vuotta täyttäneille miehille ja naisille, ja ennustelaskelmissa käytettyä 5-vuotisikäryhmittelyäjatkettiin 90 ikävuoteen saakka. Erityisesti vanhimmissa 5-vuotisikäryhmissä onhoitopäivätiedoissa vuosien 1981-83 kohdalla erittäin voimakasta vaihtelua. EsimerkiksiUSHP:n alueella hoitopäivien määrä 90 vuotta täyttäneillä miehillä on 976/1000henkilövuotta kun vastaava luku HSHP:n naisilla on 23466/1000 henkilövuotta. Tämänvaihtelun aiheuttaa todennäköisesti poistoilmoitusrekisterin tuona aikana sovellettutilastointikäytäntö, joka on selitetty kappaleessa 1.2.1. Suuren vaihtelun takiamuunnoskertoimia ei ole estimoitu 80 vuotta täyttäneille vaan kertoimen on oletettu olevanyksi. Trendin huomioivissa ennusteissa siis oletettiin, että 80 vuotta täyttäneidenikäryhmittäiset väestöön suhteutetut hoitopäivien lukumäärät pysyvät vuosien 1994−96tasolla.

TYKS-miljoonapiirin hoitopäivien muutosprosentissa (LIITE 2) on luultavasti jonkin verrantilastoharhaa, sillä vuosina 1981−83 miehillä ikäluokassa 45−49-vuotiaat hoitopäivienväestöön suhteutettu määrä oli poikkeuksellisen suuri. Tämä näkyy hoitopäivien ikävakioidunarvon muutosprosentissa. Muutosprosentti kaikille 30−79-vuotiaille miehille oli -42 %, muttajos kyseessä olevan poikkeavan ikäluokan jättää pois laskuista, saadaan muutosprosentiksi -9.Lisäksi Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vuosien 1981−83 ikävakioitu väestöön suhteutettuhoitopäivien lukumäärä oli poikkeuksellisen pieni (LIITE 2). USHP:n miehillä ikäluokassa30−79-vuotiaat kyseinen arvo oli 172/1000 henkilövuotta kun vastaava koko maan arvo oli215/1000 ja HSHP:n 237/1000. Naisilla USHP:n alueella oli hoitopäiviä 115/1000henkilövuotta, kun koko maassa keskimäärin ja HSHP:n alueella vastaava arvo oli 186/1000.

Ikäluokassa 30−79-vuotiaat sepelvaltimotaudista aiheutunut hoitopäivien ikävakioitu,väestöön suhteutettu määrä pieneni koko maan miehillä 32 % ja naisilla 48 % (LIITE 2).Vaikka tämä vähenevä kehitys huomioitiin ennustelaskelmissa, arvioitiin hoitopäivien määränlisääntyvän vuoteen 2010 miehillä 14 % ja naisilla 6 %. Vastaava ennuste ilman menneenkehityksen huomioon ottamista oli miehillä 44 % ja naisilla 28 %.

Miljoonapiireistä menneen trendin huomioon ottavan ennusteen mukainen hoitopäivienlisääntyminen oli voimakkainta miehillä TYKS:n ja TaYS:n ja naisilla KYS:n ja OYS:nalueilla. Vastaavasti pienintä kasvua ennustettiin miehillä OYS:n ja naisilla HYKS:n alueelle.Menneen kehityksen huomioon ottamisen vaikutus ennusteeseen oli kaikissamiljoonapiireissä ja kummallakin sukupuolella saman suuntainen: se pienensi ennustettapelkästään väestömuutoksiin perustuvaan ennusteeseen verrattuna. Miehillä menneen

49

kehityksen vaikutus ennusteeseen oli HYKS-, KYS- ja OYS-miljoonapiireissä noin 20prosentin ja TYKS- ja TaYS-miljoonapiireissä vajaan 5 prosentin suuruusluokkaa. Naisillatrendin huomioon ottamisen vaikutus ennusteeseen vaihteli HYKS:n alueen noin 20 prosentinlaskusta TYKS:n noin 8 prosentin laskuun. Korvattaessa alueittaiset muunnoskertoimet kokomaan aineistosta lasketuilla kertoimilla, suureni ennuste kummallakin sukupuolella HYKS:nalueella ja miehillä lisäksi OYS:n alueella.

Uudenmaan sairaanhoitopiirissä menneen trendin huomioon ottavan ennusteen mukainenhoitopäivien määrän kasvu on voimakkaampaa kuin Helsingin sairaanhoitopiirissä. Trendinhuomioivat ennusteet olivat kummassakin sairaanhoitopiirissä pienempiä kuin pelkästäänväestömuutoksiin perustuvat ennusteet. Ennusteet pienenivät edelleen, kunmuunnoskertoimina käytettiin koko maan aineistosta estimoituja kertoimia, poikkeuksenatästä ovat HSHP:n miehet, joilla koko maan kertoimilla estimoitu ennuste oli alueellisillakertoimilla estimoitua ennustetta suurempi.

Uudenmaan sairaanhoitoalueilla sovellettaessa USHP:n ikäryhmittäisiä muunnoskertoimia onennustettu hoitopäivien lisäys voimakkainta Peijaksen sairaanhoitoalueella, miehillä 74 % janaisilla 63 %. Vähäisintä kasvun arvioitiin olevan Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueella,missä miesten hoitopäivien lisäyksen ennustettiin olevan 14 % ja naisten hoitopäivien määränennustettiin laskevan 9 %. Hoitopäivien väheneminen aikaperiodien 1981−83 ja 1994−96välillä ei USHP:n alueella ole ollut yhtä voimakasta kuin koko maassa keskimäärin, jotensovellettaessa ennustelaskelmissa koko maan muunnoskertoimia, olivat ennustetutkasvuprosentit pienempiä.

50

Taulukko 2.1.3-8 Sepelvaltimotaudin aiheuttamien hoitopäivien lukumäärän ennusteet ja ennustetutmuutosprosentit vuodelle 2010 kolmen ennustelaskelman mukaan, 30 vuotta täyttäneet.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan, 80 vuotta täyttäneilläyleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan, 80 vuotta täyttäneillä yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Hoitopäivät1994-96 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiMIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

278292

7483232464645996061045786

2818625994

623663243063247962743779

371880

10420441969843178137760012

3125943099

774576293101182961084794

400477

11431744534893938567267254

4754237219

106211122247823261

126815682

475345

13389751023

10449410545384340

4733948591

114151371343151967

116575946

315860

8707642646863067005150090

4094827647

9099950241202835

109465141

394424

10711746746912519557370011

4098842774

9708120693844166999355316

315860

8994635305706066813952684

3676229235

814885573675251498014710

394424

11119743158870698751869369

3788141303

8888112043629152192314951

43,91

52,7637,1838,3841,3546,89

68,6743,18

70,3277,4656,1131,51102,1350,33

27,82

28,4921,5723,9329,5940,54

51,4412,74

47,3979,7639,127,55

90,8424,04

13,50

16,3631,3633,6015,589,40

45,286,36

45,9150,2534,4814,3574,4736,03

6,06

2,8011,388,22

17,4416,66

31,12-0,76

25,3458,2123,95-8,7662,6610,89

13,50

20,208,759,30

12,4215,07

30,4312,47

30,6535,3219,981,39

56,2224,64

6,06

6,712,833,267,55

15,59

21,18-4,17

14,7646,8717,01-16,8051,133,27

* Hoitopäivät keskim. / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, sairaanhoitoalueillakäytetty koko USHP:n kertoimia, yli 80-vuotiaiden ikäluokille oletettu muunnoskerroin ykköseksi*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muutoskertoimia, yli 80-vuotiaille oletettumuunnoskerroin ykköseksi**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994-96 keskiarvosta

51

Hoitojaksot

Hoitojaksoennusteet (Taulukko 2.1.3-9) on laskettu 30 vuotta täyttäneille, ja laskelmissakäytetty 5-vuotisikäryhmittely ulottuu 90 ikävuoteen saakka. Tarkasteltavien aikaperiodienvälillä ovat hoitoajat lyhentyneet ja hoitojaksojen määrä on lisääntynyt niin, että koko maassahoitojaksojen ikävakioitu suhteellinen yleisyysluku on kasvanut kummallakin sukupuolella,miehillä 31 % ja naisilla 42 % (LIITE 2). Kun ennustelaskelmissa otettiin huomioonväestömuutokset sekä ikäryhmittäisten yleisyyslukujen mennyt trendi, saatiin ennustetuksihoitojaksojen kasvuprosentiksi miehille peräti 112 % ja naisille 96 %, kun vastaavat luvutilman aikaisemman trendin huomioon ottamista olisivat 40 % ja 22 %.

Miljoonapiireistä trendin huomioon ottava ennustettu hoitojaksojen määrän kasvu oli miehilläsuurinta HYKS:n ja TaYS:n alueilla ja pienintä KYS:n ja UYS:n alueella. Vastaavasti naisillavoimakkainta kasvua ennustettiin KYS:n ja TaYS:n alueille, ja pienin ennustettukasvuprosentti oli HYKS:ssä. Menneen trendin huomioon ottaminen kasvattihoitojaksoennusteita pelkästään väestömuutoksiin perustuviin ennusteisiin verrattuna kaikissamiljoonapiireissä, ja kummankin sukupuolen osalta ero oli suurin TaYS:n alueella. Kokomaan muunnoskertoimia sovellettaessa hoitojaksoennusteet suurenivat kummallakinsukupuolella OYS-miljoonapiirissä ja lisäksi miehillä KYS ja naisilla HYKS-miljoonapiirissä.

Helsingin sairaanhoitopiirissä naisilla hoitojaksojen määrän ennustettu kasvu olihuomattavasti pienempää kuin USHP:n alueella ja koko maassa keskimäärin. Miehillä trendinhuomioon ottava kasvuennuste oli lähellä koko maan keskitasoa. Uudenmaansairaanhoitopiirissä sekä miesten että naisten hoitojaksojen ennustettu kasvuprosentti oli kokomaan keskitasoa korkeampi. Korvattaessa alueittaiset muunnoskertoimet koko maankertoimilla, pieneni miesten hoitojaksojen ennuste kummassakin sairaanhoitopiirissä. Naisillasitä vastoin ennusteet kasvoivat.

Uudenmaan sairaanhoitoalueilla USHP:n muunnoskertoimiin perustuvien ennustelaskelmienmukaan miesten ennustetut kasvuprosentit vaihtelivat Peijaksen 178 prosentista Länsi-Uudenmaan 112 prosenttiin ja naisilla vastaavasti Peijaksen 172 prosentista Länsi-Uudenmaan 70 prosenttiin. Koko maan kertoimien soveltaminen pienensi ennusteita miehilläja suurensi naisilla.

52

Taulukko 2.1.3-9 Sepelvaltimotaudin aiheuttamien hoitojaksojen lukumäärän ennusteet ja ennustetutmuutosprosentit vuodelle 2010 kolmen ennustelaskelman mukaan, 30 vuotta täyttäneet.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Hoitojaksot1994-96 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiMIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

37430

94524186856885526673

40472888

854972456333952475

30703

74223197698774505647

27252642

658584308215591361

52261

139555631

11547116239475

65144061

14011623688426

1707694

37435

93843737818189397364

40482970

957991406234

1071438

79453

214578835

192791722413336

102696177

223925111094704

26411124

60144

124396284

153371630211260

61303534

14521454640365

1610692

79453

207998678

177181775114502

95815969

208023351024668

24571060

60144

148466124

133181445611842

62744701

14901489659371

1647705

39,62

47,6434,5334,7735,9142,00

60,9440,61

64,1766,9050,9428,0679,3846,30

21,93

26,4316,9117,0919,9830,40

48,5412,40

45,5169,7631,648,98

81,0921,35

112,27

127,01111,08125,01101,4199,86

153,71113,88

162,31158,23139,97111,53177,55136,73

95,89

67,6096,58119,52118,8299,39

124,9633,76

120,61149,15107,6969,74172,2191,41

112,27

120,04107,32106,80107,57117,33

136,72106,67

143,62140,18124,66100,49158,19123,29

95,89

100,0391,5890,6294,03109,69

130,2477,89

126,44155,19113,8372,58178,5194,98

* Hoitojaksot keskim. / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, sairaanhoitoalueillakäytetty koko USHP:n kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994-96 keskiarvosta

53

Voimassa olevat työkyvyttömyyseläkkeet

Sepelvaltimotaudista aiheutuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrien ennusteet laskettiinikäryhmälle 16−54-vuotiaat (Taulukko 2.1.3-10). Tarkasteltavien aikaperiodien välillä on16−54-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ikävakioitu väestöön suhteutettu määrähuomattavasti vähentynyt. Kun vuosina 1981−83 miehiä oli sepelvaltimotaudin vuoksityökyvyttömyyseläkkeellä 5,32 1000 asukasta kohti, oli vastaava luku vuosina 1994−96 1,51.Muutosprosentti siis on -71,65 %. Naisilla vastaavasti työkyvyttömyyseläkkeet ovatvähentyneet 80,91 prosentilla. Koko maan ennusteissa menneen trendin vaikutuksenhuomiointi pelkästään väestömuutoksiin perustuvissa ennusteissa muutti miesten ennustetunmuutosprosentin 9 prosentin kasvusta 74 prosentin vähenemiseen ja naisilla vastaavasti 12prosentin kasvusta 83 prosentin vähenemiseen. Miljoonapiireistä miehillä suurin trendinhuomioon ottava ennustettu lasku oli KYS:n alueella (-78 %) ja pienin TYKS:n alueella (-60%).

Sekä Uudenmaan että Helsingin sairaanhoitopiireissä miesten trendin huomioiva ennustettumuutosprosentti oli lähellä koko maan keskitasoa. Naisilla vastaavan ennusteen mukaansepelvaltimotaudin vuoksi olisi työkyvyttömyyseläkkeellä sekä USHP:n että HSHP:n alueellaenää kuusi 16−54-vuotiasta.

54

Taulukko 2.1.3-10 Sepelvaltimotaudin takia työkyvyttömyyseläkkeellä olevien lukumäärän ennusteet jaennustetut muutosprosentit vuodelle 2010 kolmen ennustelaskelman mukaan, 30−−−−54-vuotiaat.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta estimoiduntrendin mukaan3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Eläkkeet1994-96 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiMIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

1411

322178264313294

14088

283

8026536454

3025

1541

355180284346344

158102

316

9027567566

3528

367

7871846875

3621

47

178

13116

66

367

8443688282

3824

47

1348

1110

54

9,17

10,140,997,49

10,4617,05

12,6715,64

11,75

12,804,075,84

16,5221,39

17,6312,15

-74,00

-75,71-60,04-68,34-78,36-74,66

-74,17-76,19

-83,43

-78,24-69,50-74,38-83,33-89,74

-80,94-75,88

-74,00

-73,79-76,09-74,26-73,71-72,06

-72,98-72,75

-83,43

-83,27-84,36-84,31-82,74-82,10

-82,54-83,30

* Työkyvyttömyyseläkkeet keskim. / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994-96 keskiarvosta

Yhteen vaaratekijään perustuvat ennusteet

Seuraavassa pyritään parantamaan pelkästään väestömuutoksiin perustuviasepelvaltimotautikuolemien ennusteita ottamalla huomioon myös oletetut muutokset väestöntupakointitottumuksissa. Säännöllisesti tupakoivien osuudet on estimoitu KELA:n jaSTAKES:n yhdessä vuosina 1995−96 keräämän TERVA-aineiston perusteella. Siinätupakointia kysyttiin kysymyksellä 'Tupakoitteko nykyisin savukkeita, sikareita tai piippua ?'ja vastausvaihtoehdot olivat säännöllinen ja satunnainen tupakointi ja nykyinentupakoimattomuus. Säännöllisesti tupakoivien osuudet tarkasteltavilla alueilla ovat taulukossa2.1.3−11. Laskelmissa on oletettu, että tupakoivien riski kuolla sepelvaltimotautiin onkaksinkertainen tupakoimattomiin verrattuna. Kuolleisuudelle on laskettu kolmevaihtoehtoista ennustetta: 1) tupakointitavoissa ei tapahdu muutosta, 2) tupakoivien osuus

55

vähenee 10 % ja 3) tupakoivien osuus vähenee 20 %. Lisäksi on oletettu väestön määrän jaikärakenteen muuttuvan Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan. Tulokset on esitettytaulukossa 2.1.3−12. Laskelmien mukaan 10 prosentin lasku tupakoivien osuudessa ei tuosepelvaltimotautikuolemien määrään suuria muutoksia. Koko maan miehillä tupakoinninoletettu muutos pienentää ennustetta 2,1 % ja naisilla 1,3 %. Jos tupakoivien osuudenoletetaan laskevan 20 %, pienenee ennuste miehillä 4,1 % ja naisilla 2,6 %.

Taulukko 2.1.3-11 Säännöllisesti tupakoivien osuus (%) 15 vuotta täyttäneistä.Terveydenhuollon väestöntutkimus, 1995−96.

Tupakoivien osuus (%)Miehet Naiset

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

26

2824232528

2728

15

1613151315

1618

56

Taulukko 2.1.3-12 Sepelvaltimotautikuolemien kolme vaihtoehtoista väestön tupakointitottumuksethuomioivaa ennustetta 30 vuotta täyttäneille.Ennusteet perustuvat kolmeen eri oletukseen väestön tupakointitottumuksista:1) Tupakointitottumukset pysyvät ennallaan.2) Säännöllisesti tupakoivien osuus pienenee 10 %.3) Säännöllisesti tupakoivien osuus pienenee 20 %.

Tupakoivien osuus Muutos%, kun tupakoivien osuus

ei muutu -10% -20% ei muutu -10% -20%

MIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

10004

27881390230920001524

1232791

8207

22481116190217501230

892737

9798

27271363226619601491

1205774

8100

22171103187717301214

880726

9591

26661336222219201457

1179757

7993

21861090185317101198

868715

46,05

55,4239,0940,3242,6551,05

74,1245,28

26,64

25,9120,9123,1729,6440,03

48,699,63

43,04

52,0236,4037,7039,7947,75

70,4242,10

24,99

24,1819,5221,5628,1538,21

46,647,96

40,02

48,6233,7035,0836,9444,44

66,7238,92

23,34

22,4418,1319,9626,6636,38

44,596,29

Yhteenveto

Vaiheen 1 ennustemenetelmän arviointi

Kuviossa 2.1.3−1 on esitetty sepelvaltimotaudin hoidontarvetta kuvaavien muuttujientoteutuneet sekä vuoden 1982 suhteellisiin yleisyyslukuihin ja vuoden 1996 todellisiinväestömääriin perustuvat ennustetut muutosprosentit ajanjaksolla 1982−96. Koko maanmiehillä sepelvaltimotaudin aiheuttamien kuolemien, hoitopäivien jatyökyvyttömyyseläkkeiden lukumäärän ennustettiin lisääntyvän tarkasteltavallaaikaperiodilla, mutta toteutunut kehitys olikin päinvastaista. Hoitojaksojen määrän sekäennustettu että toteutunut kehitys olivat kasvavia, ja toteutunut kasvu oli ennustettuavoimakkaampaa. Naisilla hoitopäivien ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien lukumääränennustettiin lisääntyvän, mutta toteutuneiden muutosprosenttien mukaan ne vähenivät.Hoitojaksojen ja kuolleiden lukumäärän sekä ennustettu että toteutunut kehitys olivat

57

kasvavia. Hoitojaksojen lukumäärä lisääntyi ennustettua enemmän ja kuolleiden lukumääräennustettua vähemmän.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiireissä tulokset olivat samantapaisia kuin kokomaassa. Stabiileihin yleisyyslukuihin perustuvat ennusteet siis yliarvioivat sepelvaltimotaudinaiheuttamien kuolemien, hoitopäivien ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrän vuonna 1996sekä koko maan, että Uudenmaan ja Helsingin sairaanhoitopiireissä kummallakinsukupuolella. Sen sijaan hoitojaksojen määrä suureni ennustettua enemmän.

Miehet

129

-100 -50 0 50 100

Kuolleet

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Työk.eläkkeet**

Kuolleet

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Työk.eläkkeet**

Kuolleet

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Työk.eläkkeet**

Muutos%

Havaittu Ennustettu

Koko maa

*30-79-vuotiaat **30-54-vuotiaat

USHP

HSHP

Naiset

-100 -50 0 50 100

Kuolleet

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Työk.eläkkeet**

Kuolleet

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Työk.eläkkeet**

Kuolleet

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Työk.eläkkeet**

Muutos%

Havaittu Ennustettu

Koko maa

*30-79-vuotiaat **30-54-vuotiaat

USHP

HSHP

Kuva 2.1.3-1 Sepelvaltimotaudin hoidontarpeen osoittimien toteutuneet ja ennustetut muutosprosentitjaksolla 1982−−−−96, 30 vuotta täyttäneet.Hoidontarpeen osoittimien toteutuneet muutosprosentit sekä vuoden 1982 suhteellisiin yleisyyslukuihin javuoden 1996 todellisiin väestömääriin perustuvat ennustetut muutosprosentit jaksolla 1982−96.

58

Ennusteet vuoteen 2010

Myös vuoteen 2010 ulottuvissa ennusteissa sepelvaltimotaudin hoidontarpeen osoittimina 30vuotta täyttäneillä käytettiin kuolleiden lukumäärää, hoitopäiviä ja hoitojaksoja (Kuva2.1.3-2). Työkyvyttömyyseläkkeiden lukumäärällä mitataan ikäryhmään 30−54-vuottakuuluvien hoidontarvetta.

Kaikkien 30 vuotta täyttäneiden sepelvaltimotaudin aiheuttama hoidontarve koko maassakasvaa. Voimakkainta kasvu on, jos hoidontarpeen osoittimena käytetään hoitojaksoja jaennusteissa huomioidaan osoittimen mennyt trendi.

Uudenmaan sairaanhoitopiirissä sepelvaltimotaudin hoidontarpeen ennustetaan lisääntyvänkummallakin sukupuolella. Myös Helsingin sairaanhoitopiirissä sepelvaltimotaudinhoidontarve on lisääntymässä, joskin selvästi vähemmän kuin Uudenmaansairaanhoitopiirissä. Kuolleiden lukumäärän alueellisen trendin huomioon ottavan ennusteenperusteella sepelvaltimosairastavuus voisi Helsingin sairaanhoitopiirissä jopa hiemanvähentyä.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien lukumäärä heijastaa 30−54-vuotiaiden hoidontarvetta.Mikäli työkyvyttömyyseläkkeiden ikäryhmittäinen yleisyys pienenee viimeaikaista tahtia,työkyvyttömyyseläkkeet vähenevät vuoteen 2010 mennessä noin yhteen neljäsosaannykytasosta koko maassa sekä Uudenmaan ja Helsingin sairaanhoitopiireissä.

59

USHP HSHP Koko maa

154

-100 -50 0 50 100 150

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Muutos%

Ilman trendiäAlueellinen trendiKoko maan trendi

KUOLLEET

HOITOPÄIVÄT*

HOITOJAKSOT

TYÖK.ELÄKKEET(16-54-vuotiaat)

-100 -50 0 50 100 150Muutos%

Ilman trendiäAlueellinen trendiKoko maan trendi

-100 -50 0 50 100 150Muutos%

Ilman trendiäAlueellinen trendi

* Trendin huomioivissa ennusteissa 80 vuotta täyttäneiden muunnoskerroin oletettu ykköseksiKuva 2.1.3-2 Sepelvaltimotaudin aiheuttaman hoidontarpeen osoittimien ennustetut muutosprosentit1990-luvun puolivälistä vuoteen 2010, 30 vuotta täyttäneet.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta estimoiduntrendin mukaan, hoitopäivien kohdalla 80 vuotta täyttäneiden yleisyyslukujen oletettu pysyvän periodin 1994−96tasolla.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan.

60

2.1.4 Päätelmät

Sepelvaltimotautikuolleisuus on vähentynyt, naisilla hieman vähemmän kuin miehillä, jaUudellamaalla hieman vähemmän kuin Helsingissä. Kasvua on vain hoitojaksoissa, muutosoittimet viittaavat kuormituksen vähenemiseen. Hoitomenetelmien kehitys yhdessä väestönlisääntymisen, ikääntyneiden määrän kasvun ja taudin ennusteen paranemisen kanssa johtaasepelvaltimotaudin hoidontarpeen selvään lisääntymiseen tulevina vuosina. Potilaat ovatmyös iäkkäämpiä ja tarvitsevat enemmän diagnostisia toimenpiteitä, lääkehoitoa,liuotushoitoa ja operatiivisia toimenpiteitä. Nykyisen hoitokäytännön jatkuessa hoitopäivienmäärä kasvaisi Uudellamaalla useita kymmeniä prosentteja ja Helsingissä hieman, muttahoitojaksojen määrän kasvu olisi molemmissa sairaanhoitopiireissä erittäin voimakastaetenkin trendin huomioimisen jälkeen.

Aiemman kehityksen huomioon ottaminen pienensi kuolleisuuteen ja hoitopäiviin perustuvaakasvuennustetta. Poikkeuksena muista osoittimista hoitojaksojen määrä kuitenkin lisääntyiselvästi, kun aiempi trendi otettiin huomioon. Ilmiö selittyy suurelta osin hoitokäytännönmuuttumisella. Trendin huomioivassa ennusteessa näkyy selvästi myös se, että miehillähoitojaksojen lisääntyminen on ollut voimakkaampaa kuin naisilla, erityisesti Helsingissä.Uudellamaalla sukupuolten väliset erot hoitojaksojen lisääntymisessä ovat pienemmät.Asiantuntijoiden mukaan miesten ja naisten välinen sepelvaltimotautiin sairastumisvaaran eroSuomessa on ollut eräs Euroopan suurimmista. Ero on jo 1960-luvulta lähtien pienentynyt jasen ennustetaan pienenevän, jos naisten tupakointi lisääntyy samaa vauhtia kuin nykyisin.

On varsin todennäköistä, että edellisten 15 vuoden kehityssuunnat jatkuvat yhä edelleenkuolleisuuden vähenemisenä ja hoidon tarpeen ja hoidon lisääntymisenä. Kvantitatiivistenennusteiden toteutumista voi näin ollen pitää todennäköisenä. Kun tähän asti hoidonlisääntyminen on tapahtunut sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa,voidaan seuraavien 15 vuoden kuluessa odottaa lisäystä erityisesti perusterveydenhuollonhoidon määrässä. Sepelvaltimotaudin kehityksen seurantaan tarvittaisiin siten myös toimiviaperusterveydenhuollon käyntien seurantajärjestelmiä.

61

2.2 Masennus

2.2.1 Johdanto

Masennukseen liittyvät oireet ovat vaihtelevia ja suuri osa masennuksesta kärsivistähenkilöistä kärsii myös muista ongelmista kuten päihdeongelmista taipersoonallisuushäiriöstä. Vaikka masennus on selkeät diagnostiset kriteerit täyttävä sairaus,maallikot saattavat hahmottaa lievän masennuksen elämän normaalina ilmiönä. Masennuksendiagnostiikka on määritelty tautiluokituksessa, mutta masennuksen moninainen luonne ja erivakavuusasteet aiheuttavat usein väärinymmärryksiä. Arkikielessä masennuksella voidaantarkoittaa vakavuudeltaan erilaisia tiloja, kuten ohimenevää masennusta (depressiivinenaffekti, “sää”), masentunut mieliala- oiretta, joka voi ilmetä reaktiona jollekin (“ilmasto”) taimasennusoireyhtymää, joka on yleensä pitkäkestoisin ja selkeä sairaus.

Yleisyys

Epidemiologisissa tutkimuksissa masennuksen prevalenssiksi on arvioitu 4-6% vuosina1978-1996. Mini-Suomi-tutkimuksen mukaan masennuksesta kärsi noin 5% Suomenaikuisväestöstä vuosina 1978-80 (Lehtinen ym. 1991). 1990-luvun alussa masennuksenpisteprevalenssi tai 6 kuukauden prevalenssi oli haastattelututkimusten mukaan sekäSuomessa että Yhdysvalloissa sama, 4-5% (Isometsä ym. 1997, Blazer ym. 1994). Myösuusimpien tulosten mukaan vakavan masennuksen, johon kuuluvat keskivaikea ja vaikeamasennustila, 6 kuukauden yleisyys oli Suomessa 4-5% vuonna 1996 (Lindeman ym. 1999).Uudessakaupungissa ja Kemijärvellä tehdyssä UKKI-tutkimuksessa masennuksen yleisyyslisääntyi jonkin verran vuodesta 1987 vuoteen 1993, mutta luvut olivat pienemmät kuin Mini-Suomi-tutkimuksen tuloksissa (Lehtinen ym. 1995). Suomessa tehdyt epidemiologisettutkimukset eivät anna tukea yleiselle näkemykselle, että masennus olisi lisääntynyt.

Mini-Suomi-tutkimuksessa todettiin masennusoireiden olevan yleisempiä Etelä- kuin Pohjois-Suomessa, kaupungeissa yleisempiä kuin maaseudulla (Lehtinen ym. 1991). Syyksi on arveltusuomalaisen yhteiskunnan rakennemuutosta, joka on lisännyt kaupunkeihin muuttaneidenmasennusta. Myöhemmin tehdyissä suomalaistutkimuksissa ei kuitenkaan ole havaittukaupunki-maaseutu -eroja (Isometsä 1997, Lindeman ym. 1999).

Huolimatta suomalaisista prevalenssitutkimuksista, masennuksen on arvioitu lisääntyneenkaikissa teollistuneissa maissa. Masennuksen on ennakoitu olevan toiseksi tärkeintoimintakyvyn vajavuutta (disability) aiheuttava sairaus vuonna 2020 (Murray&Lopez 1996).Toistuvien vakiomenetelmällä tehtyjen tutkimusten puuttuessa ei tiedetä varmasti, onko

62

masennuksen yleisyys Suomessa muuttunut, vaikka muualla maailmassa siitä on selviäviitteitä (Health21, 1999). Masennus on ilmeisesti siirtynyt vanhemmista nuorempiinikäluokkiin. Sairastumisen keskimääräinen ikä on laskenut noin kolmeenkymmeneenikävuoteen.

Seuraukset

Masennuksen aiheuttamat kustannukset ovat useita miljardeja markkoja vuodessa, selvästisuuremmat kuin skitsofrenian aiheuttamat, kun myös epäsuorat kustannukset, kuten tuotannonmenetykset, huomioidaan.

Masennusta sairastavilla on usein myös muita mielenterveysongelmia, kuten ahdistusta taipäihteiden väärinkäyttöä (Weissman ym. 1996). Vakavaa masennusta sairastavat eivätläheskään aina tiedosta hoidontarvettaan; kahden suomalaisen tutkimuksen mukaan vainpuolet vakavaa masennusta sairastavista potilaista koki tarvitsevansa mielenterveyspalveluja(Isometsä ym. 1997, Lehtinen ym. 1990).

Masennuksen vakavin seuraus on itsemurha. Itsemurhakuolleisuus oli suurinta vuonna 1990,(Tilastokeskus 1998), jonka jälkeen se on vähentynyt sekä miehillä (50/100 000/v → 40/100000/v) että naisilla (12.4/100 000/v → 10.8/100 000/v).

Vaikka itsemurhat ovat vähentyneet, monet muut masennuksen seuraukset ovat yleistyneet.Esimerkiksi masennuslääkkeitä käyttävien määrä on lisääntynyt. Vuonna 1989masennuslääkkeitä käytti päivittäin 5 henkilöä tuhannesta, vuonna 1996 yli 20 henkilöätuhannesta (Suomen Lääketilasto 1996).

Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä kolminkertaistui vuosina1985-1995 (Pylkkänen ym. 1995), minkä on arveltu johtuvan ainakin diagnoosikäytäntöjenmuuttumisesta. Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien lukumäärä einäinollen välttämättä kuvaa masennuksen yleisyyttä, vaan masennuksen hyväksymistäsopivaksi katsotuksi syyksi. Ennakko-odotusten vastaisesti vuoden 1995 jälkeen masennuksenvuoksi myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kääntynyt laskuun, minkä onpuolestaan arveltu johtuvan laman väistymisestä ja mahdollisesta parempienelämänolosuhteiden kehittymisestä (Niskanen ja Mikkonen 1999).

63

2.2.2 Asiantuntijahaastattelut

Nykytilanne

Epidemiologiset tutkimukset eivät viittaa selvästi masennuksen yleisyyden muutokseen.Myöskään asiantuntijoiden näkemykset masennuksen ajallisesta muutoksesta eivät olleetyhteneviä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan avunhakukäyttäytyminen, masennuksentunnistaminen ja hoito ovat lisääntyneet, ei niinkään masennus sairautena. Joidenkinpotilastyötä tekevien asiantuntijoiden mukaan vakavasta masennuksesta kärsivien potilaidenmäärä ei ole lisääntynyt viimeisten 15-20 vuoden aikana, mutta lievistä masennusoireista,käytös- ja persoonallisuushäiriöistä kärsivien potilaiden määrä vastaanotolla sen sijaan on.Näinollen on sekä näkemyksiä, joiden mukaan masennus on yleistynyt, että näkemyksiä,joiden mukaan niin ei ole tapahtunut.

Masennuksen ja sen ajallisen muutoksen syyt

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan yhteiskunnallinen tilanne; maaseudun tyhjeneminen, lamaja työttömyys sekä kilpailu- ja suorituspainotteinen yhteiskunta ovat syynä masennukseen.Työttömyydestä saattaa olla seurauksena esim. jatkuvaa kotona oloa, television katselua, jayleistä passivoitumista, mikä voi myös lisätä masennuksen todennäköisyyttä. Laman jälkeisentilanteen on toisaalta arveltu olevan yhteydessä hoidetun masennuksen ilmaantumiseen, koskatyöllisyystilanteen helpotuttua monilla masennusta potevilla on jälleen taloudellisiamahdollisuuksia hakeutua psykiatriseen hoitoon. Jotkut asiantuntijat arvelivat ettäpohjoismainen hyvinvointivaltio voi lisätä passiivisuutta ja odotuksia siitä, ettäelämäntilanteiden ratkaisujen pitäisi tulla ulkoa käsin.

Muina masennuksen syinä asiantuntijat pitivät lapsuuden kokemuksia ja muitaperioditekijöitä. Jotkut asiantuntijat arvelivat perioditekijöiden, kuten 1960-luvulla keskioluenvapautumisen, vaikuttavan masennuksen ja etenkin itsemurhakuolleisuuden yleisyyteen.Nykyinen elämäntapa on eräänlainen ‘siirtymävaihe’ elämäntavassa ja työtavoissa; onsiirrytty maaseutuyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan, fyysisestä kuormituksestapsyykkiseen, monet ovat siirtyneet kokopäivätyöstä osa-aikaiseen tai määräaikaiseenpätkätyöhön. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan on mahdollista, että elämänhallinnanmenettäminen ja masennus, joka koetaan mm. työuupumuksena ja toisaalta lisääntyneenäavunhakukäyttäytymisenä, ovat siirtymävaiheen piirteitä, jotka voivat edelleen muuttua ajansaatossa.

64

Myös geneettisillä tekijöillä on vaikutusta masennuksessa, tosin lievissämasennusoireyhtymissä ei ole todettu olevan geneettistä taustaa. Perimä ei kuitenkaanyksinään johda masennuksen ilmaantumiseen, vaan ympäristöllä on suuri merkitys.

Erilaisten sairauksien hoitoon tarkoitettuja uusia lääkkeitä on tullut markkinoille paljon jalääkkeiden kokonaiskäyttö on lisääntynyt. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan on mahdollista,että masennus on vanhemmissa ikäryhmissä yhteydessä runsaaseen lääkkeiden käyttöön.Masennus on myös yhteydessä kroonisiin sairauksiin ja siksi etenkin vanhuksilla voi ollavaikea erottaa, onko masennus lääkkeiden käytön syy vai seuraus. Masennus voi ollaseurausta vaikeista sairauksista, mutta se voi joskus olla myös syytekijä, vaikka tutkimustietoon niukkaa.

1990-luvun lopun julkisen keskustelun myötä masennukseen kuten muihinkinmielenterveyshäiriöihin liittynyt stigma on viime aikoina vähentynyt; on lähes yhtähyväksyttyä kärsiä masennuksesta kuin selkäkivuista. Tämäkin voi synnyttää vaikutelmanmasennuksen yleistymisestä, vaikka niin ei olisikaan tapahtunut.

Masennuksen diagnoosi

Masennuksen ajanmukainen vaihtelu ja sairauden syyt ovat molemmat vielä epäselviä.Aiemmin arvioitiin, että masennukseen sairastuneista potilaista jopa puolella sairaus uusiutuu,nyt jopa 2/3 katsotaan uusiutuvan. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan tälle arviolle eikuitenkaan ole riittävästi perusteita, vaan uusiutumisen näennäinen yleistyminen saattaajohtua masennuspotilaiden pidemmästä seurannasta. Masennuksen diagnosoinnissa olikäännekohtana vuosi 1988, jolloin DSM-IIIR- luokitus tuli käyttöön ja helpotti psykiatristenkäsitteiden operationalisointia. ICD-10- luokituksessa masennustilojen diagnoosin kynnys onhiukan matalampi kuin DSM IV- luokituksessa, joka on ollut voimassa vuodesta 1994 lähtien.

Kaikista masennusta ICD-10-luokituksen (F32-33) mukaan sairastavista noin 15 %:llamasennus kroonistuu. Dysthymian eli kroonisen masentuneisuuden diagnoosi edellyttääoireiden kestäneen vähintään 2 vuotta. Koska väestötutkimuksia ei ole dysthymiasta tehty, eitiedetä, onko dysthymia itsenäinen sairaus vai seurausta vakavasta masennustilasta. Koskamasennuksen toistuvuus on suuri, kroonisten masennusten aiempaa historiaa on tärkeääselvittää. Masennuksen uusiutumista ennakoivat varsinaisen masennuksen jälkeisetresiduaalioireet.

65

Hoitokäytännöt

Avohoito. Vakavasti masentuneista enintään puolet tunnistetaan terveydenhuollossa, ja noinpuolet jää tunnistamatta. Niistä, jotka tunnistetaan, enintään puolet saa hoitoa.Masennuspotilaille avohoidossa käytetty psykoterapia on nykyään kognitiivista taiinterpersonaalista terapiaa, joiden vaikuttavuutta on tutkittu. Myös psykoanalyysinvaikuttavuudesta on parhaillaan Suomessa käynnissä kontrolloitu tutkimus. Asiantuntijatarvioivat, että masennuksen hoitoaika on lyhentynyt, samoin kuin psykoterapioiden kesto,joksi on suositeltu 1-2 kertaa viikossa 1-2 vuoden ajan. Tähän voi olla syynä se, että KELA eikorvaa pidempää tai tiheämpää hoitoa. Avohoidossa tehdään myös masennusta ehkäiseväätyötä, sillä kaikille psykiatrilta masennusoireiden takia apua hakeville ei asetetamasennusdiagnoosia, vaan heitä hoidetaan tilanteen korjaamiseksi ja pahenemisenestämiseksi.

Masennuksen avohoidossa on suosittu myös ryhmämuotoista itsehoitokoulutusta, jotakutsutaan puolimanualisoiduksi kognitiiviseksi terapiaksi. Ryhmäterapiassa 1-2 kouluttajaaohjaa pienryhmiä, jotka kokoontuvat 8-16 kertaa. Etenkin masennuksen uusimisen ehkäisyssäsekä yksilö- että ryhmäterapiasta on todettu olevan hyötyä. Ryhmäterapia on kustannuksiltaanedullisempaa kuin yksilöterapia. Jos parisuhteessa ilmenee kommunikaatio-ongelmia, voidaanmasennuksen hoitoon liittää pariterapia. Toisaalta myös masennuspotilaan puoliso voi ollatuen tarpeessa.

Sairaalahoito. Masennuspotilaista 15% on hoidettu 1990-luvulla sairaaloissa, vaikkasairaalapaikkoja onkin vähennetty kolmasosalla 1980-luvun alusta. Masennuksestaaiheutuneet hoitopäivät eivät ole vähentyneet yhtä paljon kuin muiden diagnoosien kohdalla.Sairaalahoidon resurssien vähentäminen ei ole välttämättä kanavoinut säästettyjä varojaavohoidon mielenterveyspalveluihin. Avohoito ei myöskään välttämättä ole halvempaa kuinsairaalahoito, mutta se sallii kontaktin säilymisen tavalliseen elämänpiiriin ja on siksisuositumpaa. Vakavimmasta masennuksesta kärsivien potilaiden hoidoksi sairaalassasuositellaan nukutuksessa annettavaa sähköhoitoa, jota käytetään hoidettaessa psykoottistamasennusta, johon liittyy hallusinaatioita tai harhaluuloja. Sähköhoitoa on myös käytettyitsetuhoisten potilaiden hoidossa, koska vaikutus alkaa nopeimmin.

Lääkehoito. Suomessa masennuslääkkeiden käyttö on vähäisempää kuin muissaPohjoismaissa. Lääketilastojen mukaan Islannissa masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyteniten, Suomessa kasvu on ollut vähäisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Joidenkinasiantuntijoiden mukaan masennuksen vuoksi hoitokontaktissa olleista suomalaisista arviolta10-15% on käyttänyt masennuslääkkeitä. Hoitosuositukset ovat muuttuneet 1990-luvulla

66

pidempiä hoitoja suosiviksi, osin suuren uusiutumisvaaran vuoksi. Lääkehoidon on todettusuojaavan uusiutumiselta.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan perusterveydenhuollossa käytetään edelleen liian vähänmasennuslääkkeitä ja etenkin vanhempia masennuslääkkeitä, trisyklisiä antidepressiiveja,liian pieninä annoksina. 1990-luvulla kasvanut masennuslääkkeiden runsas käyttö oli eräänasiantuntija-arvion mukaan keskeinen itsemurhakuolleisuutta vähentänyt tekijä.Masennuslääkitys on ainoa hoitokeino, jota voidaan käyttää laajamittaisesti masennuksenhoidossa. Erityisesti perusterveydenhuollossa tarvitaan lisää asiantuntemusta masennuksestaja masennuslääkkeistä. Masennuksen hoidosta aiheutuvat lääkekulut ovat noin 1000 mk/kk,mikä on melko vähän verrattuna masennuksen yhteiskunnallisiin kustannuksiin. Noin 60-70%potilaista hyötyy lääkehoidosta ja täysin oireettomaksi tulevien osuus on 40-50%.Asiantuntijat ovat eri mieltä siitä, hyötyvätkö lieviin masennusoireyhtymiin sairastuneetmasennuslääkkeistä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan myös lievästi masentuneet potilaat,joilla oireita on pitkäaikaisesti, hyötyvät lääkityksestä.

10 vuotta sitten masennuslääkkeistä käytettiin pääasiassa trisyklisiä antidepressiivejä, joillaoli runsaasti hankalia sivuvaikutuksia. Masennuslääkkeiden käytön historiassa selvin käänneoli 1987-90, jolloin uusi lääkeryhmä SSRI (serotonin selective reuptake inhibitors) tulimarkkinoille Yhdysvalloissa ja Suomessa. SSRI-ryhmän lääkkeillä ei ole trisyklistenmasennuslääkkeiden vaarallisia sivuvaikutuksia, mikä on lisännyt niiden käyttöä.Klomipramiini, joka on ollut Suomessa markkinoilla jo vuodesta 1971 lähtien, olivaikutukseltaan sekä trisyklinen antidepressiivi että serotoniinin takaisinoton estäjä.Masennuslääkkeet tulivat laajempaan käyttöön vasta 1990-luvun alussa. Nykyisin lääkekirjoon laajentunut ja on myös muilla vaikutusmekanismeilla toimivia masennuslääkkeitä.

Masennuslääkkeiden käytön lisääntyminen on johtunut sekä hoitoaikojen pitenemisestä ettämasennuslääkkeitä käyttävien potilaiden absoluuttisen lukumäärän lisääntymisestä.Hoitamaton masennus, joka saattaa olla seurausta kroonisesta stressistä, on edelleen vakavaongelma. Toisaalta masennuslääkkeiden laajaa käyttöä on kritisoitu siitä, että se lisääpassiivisuutta - lääkkeiden käyttö saattaa vahvistaa odotuksia ulkopuolisesta avusta javähentää lievästä masennuksesta kärsivien ihmisten oma-aloitteisuutta.

Masennuslääkkeillä hoidetaan muutakin kuin masennusta, mm. ahdistuneisuus-häiriötä.Depressiolääkkeitten käytön lisääntyessä bentsodiatsepiinien käyttö ei kuitenkaan oleSuomessa vähentynyt samalla tavalla kuin muissa Pohjoismaissa.

67

Kaikenkaikkiaan 1990-luvulla on masennuksen hoidossa tapahtunut paljon myönteistäkehitystä; ilmeisesti aiempaa suurempi osa masennuspotilaista saa hoitoa, masennuksendiagnoosiin liittyvä leimaavuus on vähentynyt ja masennuksen diagnostiikka on parantunut.Hoidon lisääntymistä kuvaa masennuslääkkeiden käytön voimakas lisääntyminen.

Ennakoitu kehitys

Naissukupuoli ja avioero ovat tunnettuja masennuksen vaaratekijöitä. Nuortenpersoonallisuushäiriöiden sekä masennuksen ennakoidaan lisääntyvän osin ns. vapaankasvatuksen ansiosta. Työelämän vaatimukset ovat koventuneet ja muitakin laukaiseviatekijöitä, kuten avioeroja, on nykyisin enemmän kuin aiemmin. Vaikka mielenterveydenongelmien laatu vaihtelee - klassiset neuroosit vähentyvät, masennus mahdollisesti lisääntyy -mielenterveysongelmien kokonaismäärä pysyy asiantuntijoiden mukaan silti vakiona.

Tyydyttymätön hoidontarve mielenterveyden alueella on joidenkin asiantuntijoiden mukaanselvästi suurempi kuin useimmissa muissa terveysongelmissa. Masennuksen 'piilevähoidontarve' ei kuitenkaan liene kasvanut. Asiantuntijoiden mukaan väestö on joissaintapauksissa oppinut tulemaan toimeen muilla keinoin kuin hakeutumalla lääkärinvastaanotolle masennusoireiden ilmaannuttua.

Masennuksen ehkäisyn ja hoidon tulevaisuuden kysymyksiin kuuluvat mm. vertailutväestöintervention ja riskiryhmäintervention välillä. On myös ehdotettu, että ‘väestönmielialan kohottaminen’ toisi parhaan tuloksen. Hoidossa sovelletaan jo nyt rinnakkainmolempia strategioita, sekä väestö- että riskiryhmäajattelua. Työttömyyden harvinaistuessamasennukselle altis riskiryhmä erottuu muista, työllistyminen auttaa puolta masennuksestakärsiviä.

Päihdeongelmat. Masennuksen esiintyvyyteen ja hoitoon vaikuttavat lisääntyvätpäihdeongelmat, jotka johtavat masennusta ylläpitävään noidankehään. Erityisesti alkoholinlisääntynyt kulutus on aiheuttamassa ongelmia, jossain määrin myös huumeiden käyttö.Toisaalta huumeiden käyttöä on joidenkin arvioiden mukaan ollut jo 1970-luvulla; 1980-luvulla huumeiden käyttö ei sen sijaan ollut yhtä muodikasta kuin 1990-luvulla.

Hoidon tulevaisuudennäkymiä

Asiantuntijat olivat eri mieltä siitä, millaisia hoitomuotoja voidaan väestötasolla toteuttaa.Suomessa on vain muutama tuhat psykoterapeuttia ja he voivat vastata vain pieneen osaanhoidontarpeesta. Tämän vuoksi lääkehoidon on arvioitu olevan masennuksen laajin

68

hoitomuoto tulevaisuudessa. Toisaalta masennuksen lääkehoito ei muutu yhtä nopeassatahdissa enää vuoteen 2010 mennessä kuin 1980-luvulta 1990-luvun lopulle. Lääkehoidon japsykoterapian rinnalle pitäisi kehittää myös toiminnallisia terapioita, koska monetkouluttamattomat masentuneet kokevat tautinsa somaattisina oireina.

Lääkkeisiin kriittisesti suhtautuvien asiantuntijoiden mukaan masennuksen hoidon tulisi ollamuutakin kuin lääkkeiden kirjoittamista; psykososiaalisia interventioita, elämänhallintaa jatuettua ongelmanratkaisua tulisi käyttää enemmän.

Periaatteessa myös biologisten prosessien korjaus on mahdollista. Joidenkin asiantuntijoidenmukaan tulevaisuudessa saatetaan antaa masennukseen ‘täsmähoitoa’, jolloin tautimekanismilopetetaan ‘avaimella’. Kaikki asiantuntijat eivät olleet tästä yksimielisiä. Yhtä yksittäistämekanismia ei ole olemassa, joten tämä visio ei välttämättä ole uskottava. Jotkut asiantuntijatpitävät mahdollisena, että masennus voi paljastua infektiosairaudeksi, koska joidenkinmasentuneiden potilaiden aivo-selkäydinnesteestä on löydetty immuno-globuliinimuutoksia.

Masennus jatkuu jossain muodossa myös tulevaisuudessa, koska sitä on ollut havaittavissa joantiikin aikoina, jolloin puolestaan skitsofreniaan viittaavia oireita ei yleisesti tunnettu.

Asiantuntijat ennakoivat, että 10 vuoden kuluttua terveyskeskuksissa on paremmat valmiudetmasennuspotilaiden hoitamiseen sekä tasodiagnostiikan, lääkkeiden käytön että terapioidenosalta.

Masennuksen ehkäisy

Masennus on tärkeä kansanterveysongelma, jonka ehkäiseminen on mahdollistavaikuttamalla alla mainittuihin seikkoihin.

Elämäntapahtumat: avioerot/menetykset. Monen tutkimuksen mukaan avioliitossa olevienkuolleisuus on pienempää ja terveys on parempi kuin naimattomilla ja eronneilla - erityisestimiehet ovat naisiin verrattuna huonommassa asemassa.

Masentuneet vanhemmat. Masentuneiden vanhempien lapsiin sekä masentuneisiinvanhempiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota esimerkiksi neuvolassa. Nykyisen keski-ikäisen ja vanhan sukupolven äidit eivät ole voineet käyttää kunnallisia hoitopalveluja eivätkääitiyslomia, jolloin lapset on viety hoitoon jo jopa kuukauden iässä. Nykyiset pitkäthoitovapaat ja äitiyslomat mahdollistavat pikkulasten hoidon kotona, minkä on joissakintapauksissa arvioitu olevan masennusta ehkäisevää. Aina kotona oleskelu vanhempien

69

hoidossa ei ole paras mahdollinen ratkaisu, etenkään, jos vanhemmat tai jompi kumpivanhempi on masentunut. Tässä tapauksessa kodin ulkopuolisen päivähoidon on todettutasapainottavan tilannetta, masentuneiden vanhempien vaikutuksia lapsiin.

Työttömyys. Työttömyyden vähentyessä masennus voi vähentyä. Masentuneille työttömilleon tarjottava tukea ja toimintaa. Toisaalta on huolehdittava riittävästä sosiaaliturvasta, jottamasennuksesta kärsivät saisivat elämäntilanteeseensa helpotusta.

Koulutus. Sosioekonomisista tekijöistä koulutusmahdollisuuksien lisääminen saattaa ollatärkeä masennuksen ehkäisyssä, ainakin miehillä, joilla vähäinen koulutus liittyymasennukseen. Naisilla tilanne näyttää päinvastaiselta; korkea koulutus altistaa depressiolle.Vähän koulutettujen tapa reagoida ruumiinkielellä, somatisoida, enemmän koulutettujauseammin lisää tarvetta toiminnallisen tai ruumiillisen terapian kehittämiseen mm. itsehoitoavarten.

Alkoholi ja huumeet. Päihteiden käyttö saattaa laukaista ja kroonista masennusta, samallaitsemurhavaara kasvaa. Alkoholin humalakäyttö on todettu tärkeämmäksi kuinalkoholinkäyttö ja määrä sinänsä.

Ruoka. Ruokavaliolla on todettu olevan merkitystä väestötasolla; esimerkiksi tryptofaania,jota on mm. banaanissa ja maidossa, tarvitaan aivojen serotoniinipitoisuuden ylläpitämiseksi.Joidenkin asiantuntijoiden mukaan on hyödyllistä tutkia, saattaisiko ruokavaliolla ollavaikutusta masennuksen yleisyyteen.

Liikunta. Lievässä masennuksessa liikunnalla on todettu olevan positiivinen vaikutus.

Valo, kylmä/lämpö. Mielialaan vaikuttaa valo ja elämänrytmi. Noin 15% ihmisistä on herkkiävalon määrän muutoksille, joten valaistuksella pimeinä vuodenaikoina voi olla merkitystä.

Itsehoito. Itsehallinta-/itsehoitoryhmiä on kehitettävä, toisaalta ryhmäterapian hyödyllisyyttäon arvioitu tutkimuksissa liian vähän, ja näyttö ryhmäterapioiden vaikuttavuudesta puuttuu.Itsehoitoon kuuluu myös ‘awareness’, eli yleinen asenne ymmärtää, että ihmisen psyykkiseenperusrakenteeseen kuuluvat masennuksen tunteet.

Persoonallisuustekijät: haavoittuvuus, itsetunto, kestokyky. Luonteenpiirteistä noin puoleton periytyviä, ns. perussuuntautumisella on todettu myös biologinen puolensa. Eräänmasennuksen muodon, bipolaarisen depression, periytyvyys on 80%. Ympäristötekijät ovatvuorovaikutuksessa geneettisten taipumusten kanssa; niinpä masentumaan taipuvaiset ihmiset

70

ovat erityisen herkkiä haavoittumaan ja sairastumaan elämän kriiseissä, joista muut saattavatselvitä vähemmin oirein. Myös itsetunnossa on geneettinen komponentti, joskinympäristöolosuhteet, kuten traumaattiset kokemukset vaikuttavat. On myös esitetty, ettämasennuksessa olisi taipumusta tulkita maailmaa depressiogeenisesti. Joidenkinasiantuntijoiden mukaan masennus on ajatushäiriö, ei välttämättä mielialahäiriö. Kestokykyon monilla erilainen, kuten myös sosiaalisen tuen laatu ja määrä, ongelmanratkaisu- jacoping-taidot.

Yhteenveto

Masennus on merkittävä ja yleinen kansanterveysongelma. Asiantuntijoilla oli erilaisiakäsityksiä masennuksen yleisyyden ajallisesta kehityksestä, koska sitä koskeva pätevätutkimustieto ei ole riittävä. Masennuksen eri vaikeusasteiden moninainen terminologiaarkikielessä aiheuttaa myös paljon väärinkäsityksiä ongelman laajuudesta. Nykyinenhoidontarve on joka tapauksessa suuri, ja hoidotta tai liian vähällä hoidolla olevienmasennuspotilaiden määrä on melkoinen. Tulevaisuudessa hoidontarve säilyy nykyisenä tailisääntyy.

Masennuksen tunnettujen riskitekijöiden, henkilökohtaisten menetysten ja kriisien, kutenavioerojen ja työttömyyden, vaikutus on suuri tulevaisuudessakin. Kaikki avioerot taimenetykset eivät kuitenkaan johda vakavaan masennukseen muilla paitsipersoonallisuudeltaan haavoittuville. Tämän vuoksi masennuksen ehkäisy sekä riskiryhmissäettä väestötasolla olisi tulevaisuudessa tärkeää.

Asiantuntijat olivat jonkin verran eri mieltä masennuksen hoitomuodoista ja niidenkehityksestä - lääkehoitoja on aloitettu liian vähän ja liian pienin annoksin, mutta myöspsykoterapian määrä on riittämätön. Toisaalta masennuksen ei-lääkkeellisiä hoitoja käytetäänvielä vähän, ja näyttö vaikutuksesta on puutteellinen. Itsehoito- ja ryhmäterapiamuodot ovatkehittymässä ja ne säästävät terveydenhuollon resursseja ainakin jossain määrin. Koskatulevaisuudessa masennuspotilaiden määrän odotetaan kasvavan, eikä kaikille soviryhmäterapia tai itsehoito, erityisesti perusterveydenhuollon työntekijöitä olisi koulutettavaniin, että he kykenevät vastaamaan masennuspotilaiden lisääntyvään hoidontarpeeseen.

71

2.2.3 Kvantitatiiviset ennusteet

Masennuksen ja sen avohoidon yleisyyttä kuvattiin masennuslääkereseptien, sairaalahoidonyleisyyttä hoitopäivien ja hoitojaksojen ja masennuksen seurauksiatyökyvyttömyyseläkkeiden avulla. Siten masennuksen yleisyyden kuvaajina nämä kaikki ovatvajavaisia ja tulokset riippuvat hoitokäytännöistä sekä eläkejärjestelmän käytännöistä.

Masennuslääkereseptit vuonna 1996

Tiedot masennuslääkeresepteistä saatiin Kelan ylläpitämästä reseptilääketiedostosta.Masennuslääkereseptien yleisyys vuonna 1996 esitetään pylväskuvioina sekäikävakioimattomina ja ikävakioituina. Kuvissa vasen pylväs kuvaa ikävakioimatonta ja oikeaikävakioitua väestöön suhteutettua yleisyyslukua. Ikävakiointi on tehty käyttäen suoraaikävakiointia, jossa ilmiön ikävakioitu yleisyys tarkasteltavalla alueella saadaan laskemallapainotettu keskiarvo alueen ikäryhmittäisistä luvuista käyttäen painokertoimina ikäryhmienosuuksia perusväestöstä. Perusväestönä on käytetty koko maan keskiväestöä vuodelta 1996.Vakioinnissa on käytetty 5−vuotisikäluokitusta, joka ulottuu 85 ikävuoteen saakka. Kuvissaon esitetty myös ikävakioidun arvon 95 prosentin luottamusväli (Dobson ym. 1991). Kokomaan arvo on merkitty kuvioihin vaakaviivalla. Tarkastelut on tehty erikseen kummallekinsukupuolelle ja lisäksi ikäryhmille 0−26-, 30−64- ja 65+-vuotiaat.

Oulun miljoonapiirissä käytettiin vuonna 1996 vähemmän masennuslääkkeitä kuin muissamiljoonapiireissä tai koko maassa keskimäärin. Alle 65-vuotiaat miehet käyttivätmasennuslääkkeitä KYS:n ja HYKS:n alueilla yleisemmin kuin muissa miljoonapiireissä.Helsingin sairaanhoitopiirissä masennuslääkkeiden käyttö oli yleisempää kuin Uudenmaansairaanhoitopiirissä, koko maassa tai yhdessäkään miljoonapiirissä. Uudenmaansairaanhoitoalueista erottuu Porvoo, jossa masennuslääkkeiden käyttö oli harvinaisempaakuin muilla sairaanhoitoalueilla. Lisäksi alle 64-vuotiailla oli masennuslääkkeiden käyttöLänsi-Uudellamaalla vähäistä. (Kuvat 2.2.3−1 − 2.2.3−4)

72

Miehet

0

10

20

30

40

50

60

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

Ikävakioimattomat Ikävakioidut Koko maa

Naiset

0

10

20

30

40

50

60

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

Ikävakioimattomat Ikävakioidut Koko maa

Kuva 2.2.3-1 Masennuslääkereseptit 1000 asukasta kohti vuonna 1996, kaikki ikäryhmät.

Miehet

0

3

6

9

12

15

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

Ikävakioimattomat Ikävakioidut Koko maa

Naiset

0

3

6

9

12

15

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

Ikävakioimattomat Ikävakioidut Koko maa

Kuva 2.2.3-2 Masennuslääkereseptit 1000 asukasta kohti vuonna 1996, 0−−−−29-vuotiaat.

Miehet

0

20

40

60

80

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

Ikävakioimattomat Ikävakioidut Koko maa

Naiset

0

20

40

60

80

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

Ikävakioimattomat Ikävakioidut Koko maa

Kuva 2.2.3-3 Masennuslääkereseptit 1000 asukasta kohti vuonna 1996, 30−−−−64-vuotiaat.

73

Miehet

0

20

40

60

80

100

120

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

Ikävakioimattomat Ikävakioidut Koko maa

Naiset

0

20

40

60

80

100

120

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

Ikävakioimattomat Ikävakioidut Koko maa

Kuva 2.2.3-4 Masennuslääkereseptit 1000 asukasta kohti vuonna 1996, 65 vuotta täyttäneet.

Masennuslääkereseptien ennustettu kehitys vuoteen 2010

Koska masennuslääkereseptiaineistoa ei ole saatavissa tarvittavilta aikaisemmiltaajanjaksoilta, ei menneen kehityksen huomioivia ennusteita ole voitu laskea.Masennuslääkkeiden kohdalla sovelletaan ainoastaan väestön määrän sekä ikä- jasukupuolirakenteen muutoksiin perustuvaa ennustemenetelmää.

Koko maassa ennustettiin masennuslääkkeiden käytön lisääntyvän miehillä 13 % ja naisilla 9% vuoteen 2010. Miljoonapiireistä voimakkainta käytön kasvua ennustettiin kummallakinsukupuolella HYKS-miljoonapiirissä. Sekä Uudenmaan että Helsingin sairaanhoitopiireissämasennuslääkkeiden käytön ennustettiin kasvavan voimakkaammin kuin koko maassakeskimäärin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä voimakkaammin kuin Helsinginsairaanhoitopiirissä. Uudenmaan sairaanhoitoalueilla oli ennustettu kasvu nopeinta Jorvin jahitainta Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueella. (Taulukko 2.2.3−1 ja kuvat 2.2.3-5 ja 2.2.3-6)

Miehet

0

10000

20000

30000

40000

50000

HYKSTYKS

TaYSKYS

OYSUSHP

HSHP

1996 2010

Naiset

0

10000

20000

30000

40000

50000

HYKSTYKS

TaYSKYS

OYSUSHP

HSHP

1996 2010

Kuva 2.2.3-5 Masennuslääkereseptit vuonna 1996 ja väestön määrän sekä sen ikä ja sukupuolirakenteenmuutoksiin perustuva ennuste vuodelle 2010

74

Miehet

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

7000

Hyvinkää Jorvi Lohja L-uusimaa Peijas Porvoo

1996 2010

Naiset

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

7000

Hyvinkää Jorvi Lohja L-uusimaa Peijas Porvoo

1996 2010

Kuva 2.2.3-6 Masennuslääkereseptit vuonna 1996 ja väestön määrän sekä sen ikä ja sukupuolirakenteenmuutoksiin perustuva ennuste vuodelle 2010

Taulukko 2.2.3-1 Masennuslääkereseptit vuonna 1996, väestön määrän sekä sen ikä jasukupuolirakenteen muutokseen perustuva ennuste vuodelle 2010 ja ennustettu kasvuprosentti

Miehet NaisetReseptit

1996Ennuste

2010Muutos

%Reseptit

1996Ennuste

2010Muutos

%

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

69175

221459140

15951133878552

94908693

184127061054583

2437869

77888

258401006817826145309653

1147210345

222134201197623

30151027

12,60

16,6910,1611,768,54

12,88

20,8819,01

20,6326,3713,576,85

23,7318,23

120782

4030017101287502086213769

1688416259

330848081670103643691693

131995

4574118170306672212415421

2047018094

401661811916105855051889

9,28

13,506,256,676,05

12,00

21,2411,29

21,4028,5514,722,10

25,9911,60

Masennuksesta aiheutuneet hoitopäivät ja -jaksot 1981−83 ja 1994−96

Varsin pieni osa kaikista masennuspotilaista ja -jaksoista johtaa sairaalahoitoon, jokaheijastaa osaa keskivaikeasta ja vaikea-asteisesta masennuksesta. Kuvissa 2.2.3−7 ja 2.2.3−8on esitetty ikävakioidut masennuksesta aiheutuneet hoitopäivät ja -jaksot vuosilta 1981−83 ja1994−96. Tummanharmaa pylväs kuvaa vuosien 1994−96 tilanteen ja vaaleanharmaa vuosien1981−83 tilanteen. Koko maan arvo vuodelta 1994−96 on esitetty vaakaviivalla. Koskamuutos kahden tarkasteltavan aikaperiodin välillä on suuri, esimerkiksi KYS-miljoonapiirissä

75

hoitojaksojen lisäys on ollut naisilla yli 4500 %, ei trendin huomioivien ennusteidenlaskeminen ollut tarkoituksenmukaista.

Koko maassa vuosina 1994−96 ikävakioitu väestöön suhteutettu hoitopäivien lukumäärä olimiehillä 64 ja naisilla 110 hoitopäivää / 1000 henkilövuotta. Vastaavasti hoitojaksoja olimiehillä 2,7 ja naisilla 3,7 hoitojaksoa / 1000 henkilövuotta. Miljoonapiireistä sekä miehilläettä naisilla hoitopäiviä ja -jaksoja oli eniten KYS:n alueella. Helsingin sairaanhoitopiirissämasennuksesta aiheutuneet hoitopäivät ja -jaksot olivat yleisempiä kuin Uudenmaansairaanhoitopiirissä tai koko maassa keskimäärin. Uudenmaan sairaanhoitoalueista enitenhoitopäiviä ja -jaksoja oli miehillä Lohjan ja naisilla Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueella.

Miehet

0

40

80

120

160

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

1981-83 1994-96 Koko maa 1994-96

Naiset

0

40

80

120

160

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

1981-83 1994-96 Koko maa 1994-96

Kuva 2.2.3-7 Masennuksesta aiheutuneet ikävakioidut väestöön suhteutetut hoitopäivät 15 vuottatäyttäneillä 1981−−−−83 ja 1994−−−−96.

Miehet

0

1

2

3

4

5

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

1981-83 1994-96 Koko maa 1994-96

Naiset

0

1

2

3

4

5

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

1981-83 1994-96 Koko maa 1994-96

Kuva 2.2.3-8 Masennuksesta aiheutuneet ikävakioidut väestöön suhteutetut hoitojaksot 15 vuottatäyttäneillä 1981−−−−83 ja 1994−−−−96.

76

Masennuksesta aiheutuneet työkyvyttömyyseläkkeet 16−54-vuotiailla 1993−95

Kuvassa 2.2.3−9 on esitetty ikävakioidut masennuksesta aiheutuneet työkyvyttömyyseläkkeet16−55-vuotiailla vuosilta 1981−83 ja 1994−96. Tummanharmaa pylväs kuvaa vuosien1994−96 tilanteen ja vaaleanharmaa vuosien 1981−83 tilanteen. Koko maan arvo vuodelta1994−96 on esitetty vaakaviivalla. Muutos kahden tarkasteltavan aikaperiodin välillä olierittäin suuri: koko maassa työkyvyttömyyseläkkeet lisääntyivät miehillä 757 % ja naisilla534 %. Siten trendin huomioon ottavia ennusteita ei laskettu.

Koko maassa vuosina 1993−95 ikävakioitu väestöön suhteutettu työkyvyttömyyseläkkeidenlukumäärä oli 16−54-vuotiailla miehillä 0,69 / 1000 henkilövuotta ja naisilla 0,73 / 1000henkilövuotta. Miljoonapiireistä sekä miehillä että naisilla masennuksesta aiheutuneettyökyvyttömyyseläkkeet olivat yleisimpiä KYS-miljoonapiirissä. Helsingin sairaan-hoitopiirissä masennuksesta aiheutuneet työkyvyttömyyseläkkeet olivat yleisempiä jaUudenmaan sairaanhoitopiirissä harvinaisempia kuin koko maassa keskimäärin. Uudenmaansairaanhoitoalueista masennuksen vuoksi myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet olivatyleisimpiä miehillä Lohjan ja naisilla Peijaksen sairaanhoitoalueella.

Miehet

0,0

0,2

0,4

0,6

0,8

1,0

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

1981-83 1993-95 Koko maa 1993-95

Naiset

0,0

0,2

0,4

0,6

0,8

1,0

Hyvinkää Jorvi Lohja

Länsi-Uusimaa

PeijasPorvoo USHP

HSHPHYKS

TYKSTaYS

KYS OYS

/1000as.

1981-83 1993-95Koko maa1993-95

Kuva 2.2.3-9 Masennuksesta aiheutuneet ikävakioidut väestöön suhteutetut työkyvyttömyyseläkkeet1981−−−−83 ja 1993−−−−95, 16−−−−54-vuotiaat.

2.2.4 Päätelmät

Masennuksen yleisyysarviot projektissa perustuivat masennuslääkereseptien määrään, jota eiollut käytettävissä vuosilta 1981-83, myöskään takautuvia ennusteita ei näinollen voitu tehdä.Asiantuntijoiden mukaan masennuksen ajallisesta muutoksesta ei ole varmuutta, vaikkaepidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavatkin siihen, että yleisyys väestössä ei ole

77

muuttunut. Diagnosointikäytännöt ja mielenterveyshäiriöiden kirjaaminen sairaaloidenpoistoilmoitusrekisteriin ovat muuttuneet merkittävästi 1980-luvun alusta, mikä johtuu mm.sairausluokituksen muuttumisesta ja laajentumisesta. Masennus on kuitenkin tyypillisestiavoterveydenhuollossa hoidettava ongelma, joten sairaaloiden poistoilmoitusrekisteriinperustuvat tiedot yleisyyden kehityksestä olisivat joka tapauksessa puutteellisia.

Masennus oli työkyvyttömyyseläkkeiden syynä 1990-luvulla erittäin paljon yleisempi kuin1980-luvun alussa. Vaikka masennuksen ja lähidiagnoosien osuus työkyvyttömyyseläkkeidensyynä saattaa kasvaa, ei näistäkään tiedoista voida varmuudella päätellä, että masennus olisiyleistymässä.

Helsingissä masennuslääkereseptejä oli paljon enemmän kuin Uudellamaalla, etenkin naisilla.Myös Uudenmaan sisäiset erot olivat melko suuret, mikä voi ainakin osin johtua alueidenerilaisista riskitekijäjakaumista, kuten työttömien ja ruotsinkielisten kansalaisten osuudesta.Asiantuntijoiden mukaan työttömyys on masennuksen riskitekijä, ruotsinkielisillä onpuolestaan todettu olevan suomenkielistä väestöä vähemmän masennusta.

Masennuksen aiheuttama hoidontarve lisääntyy selvästi sekä kvantitatiivisten ennusteiden ettäasiantuntijahaastattelujen perusteella. Osa tästä lisäyksestä johtuu väestömuutoksista. Lisäysvoi kuitenkin olla väestömuutosten perusteella arvioitua suurempaa, jos hoito tulee nykyistäkattavammaksi hoidon tarjonnan ja saatavuuden lisääntyessä tai jos hoidon aiheet lievenevät.On mahdollista, että myös itse sairauden yleisyys muuttuu tulevaisuudessa, mutta näyttöä eiole aikaisemmasta yleistymisestä eikä uskottavia arvioita tulevasta kehityksstä.

78

2.3 Rintasyöpä

2.3.1 Johdanto

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä, jonka ikävakioitu ilmaantuvuus on lisääntynyt vuodesta1963-1967 (30.6/105) vuoteen 1995 (75.8/105) yli kaksinkertaiseksi (Cancer incidence inFinland, 1997). Ikävakioitu kuolleisuus on vastaavalla jaksolla lisääntynyt noin viidenneksen(1963-67 14.4/105, 1995 17.5/105).

Joka kymmenes nainen Suomessa sairastuu elämänsä aikana rintasyöpään, uusia tapauksia onvuosittain yli 3200. Ilmaantuvuus oli vuonna 1995 suurin 50-60-vuotiailla naisilla (Cancerincidence…). Äskettäin julkaistun Käypä Hoito-suosituksen mukaan rintasyöväntunnetuimmat riskitekijät ovat kuukautisten varhainen alkamisikä, myöhään alkaneetvaihdevuodet, lapsettomuus tai ensimmäinen synnytys yli 30-vuotiaana, pitkäaikainenhormonikorvaushoito, ylipaino, ionisoiva säteily ja runsas alkoholinkäyttö (Rintasyövändiagnostiikka, 1999). Perinnölliset tekijät selittävät rintasyövistä vain 5% (Familial versussporadic…, 1991).

2.3.2 Asiantuntijahaastattelut

Nykytilanne

Rintasyöpä todetaan nykyisin entistä varhaisemmassa vaiheessa. Seulonnan lisääntyminen onvaikuttanut myös rintasyövän varhaisvaiheen diagnostiikkaan. Muihin maihin verrattunarintasyövän hoito on Suomessa onnistuneempaa. Suomessa vuonna 1992 rintasyöpäänsairastuneista 80% oli elossa 5 vuoden kuluttua sairastumisestaan, kun Englannissa vastaavaosuus oli vain 60%. Suomessa rintasyöpäpotilaiden hyvä ennuste selittyy asiantuntijoidenmukaan lähinnä kattavalla terveydenhoitojärjestelmällä ja systemaattisilla hoitojärjestelyillä.Suomessa rintasyöpäpotilas pääsee hoitoon nopeasti ja naiset osallistuvat seulontaan melkoaktiivisesti.

Rintasyövän syyt

Geneettisten tekijöiden merkitys rintasyövässä on pieni; vain 5-10%:lla tapauksista ongeneettinen tausta. Tutkimusrintamalla tapahtuu rintasyövän genetiikassa vielä paljon,BRCA1 ja BRCA2- geenit on löydetty äskettäin.

79

Hormonikorvaushoidon vaikutuksista on julkaistu ristiriitaisia tuloksia. Alle 5 vuodenkäyttö ei näytä lisäävän rintasyövän vaaraa lainkaan, mutta yli 5 vuoden käytöstä aiheutuvarintasyöpäriski oli 1,35-kertainen verrattuna naisiin, jotka eivät käyttäneet hormoneja lainkaan(Holli ym. 1997). Asiantuntijat eivät usko käynnissä olevien suurien prospektiivistentutkimusten, kuten amerikkalaisen Women’s Health Initiative-tutkimuksen, tuovanpaljonkaan sellaisia tuloksia, joita ei jo tiedettäisi. Hormonikorvaushoidon merkitystäarvioitaessa on otettava huomioon sen muutkin vaikutukset, kuten ennusteeltaan huononmunasarjasyövän väheneminen.

Reproduktiivisten tekijöiden, kuten varhaisen kuukautisten alkamisiän ja myöhäisenmenopaussin, synnyttämättömyyden ja myöhäisen ensisynnytysiän on todettu olevanyhteydessä kohonneeseen rintasyöpäriskiin. Lisäksi rintojen fibrokystisten muutosten onosoitettu olevan rintasyövän riskitekijä.

Elintavat. Yhdysvaltain kansallisen syöpäjärjestön NCI:n antamat ohjeet rintasyövänehkäisystä elintavoilla olivat samat 1990-luvun lopulla kuin vuonna 1983. Ylipaino ja runsasrasvan kulutus näyttävät lisäävän rintasyövän vaaraa, ja liikunnalla on ilmeisesti suojaavavaikutus. Tupakan ja alkoholin ei ole luotettavasti osoitettu olevan yhteydessärintasyöpävaaraan, mutta tutkimusnäyttö on toistaiseksi vähäinen ja se perustuu ainoastaantapaus-verrokkitutkimuksiin.

Sosioekonomisten tekijöiden, kuten korkean koulutuksen, tiedetään olevan yhteydessärintasyöpäriskiin. Korkeasti koulutetuilla naisilla on usein monia yllämainittujareproduktiivisia riskitekijöitä, jotka saattavatkin suurelta osin selittää sosioekonomistentekijöiden ja rintasyöpäriskin välisen yhteyden.

Psykososiaalisia tekijöitä on tutkittu runsaasti, mutta toistaiseksi ei ole luotettavaa osoitustasiitä, että psykososiaalisista stressitekijöistä kärsivillä olisi suurentunut rintasyöpävaara.Toisaalta asiantuntijat viittasivat käytännön kokemuksiin, joiden mukaan depressiiviset naisetsairastuisivat useammin kuin ei-depressiiviset.

Hoitokäytännöt

Lääkintöhallitus antoi vuonna 1986 hoitosuosituksen rintasyövän hoidosta, ja aiheestajärjestettiin konsensuskokous vuonna 1990. Suomen Rintasyöpäryhmä, johon kuuluuedustajia useilta eri tieteen aloilta, on toiminut vuodesta 1991 laatien mm. rintasyövänhoitosuosituksia.

80

Kirurginen hoito. Rintasyövän hoitoon kuuluu mm. kainaloiden imusolmukkeiden poisto.Rintasyövän kirurgisessa hoidossa ei ole tapahtunut muutoksia viimeisten 5 vuoden kuluessa,mutta uutta hoitokäytäntöä, jossa kainaloiden imusolmukkeita ei enää poisteta kokonaan, onkokeiltu. Koska tarpeeksi luotettava non-invasiivinen menetelmä rintasyövän levinneisyydenarvioimiseksi puuttuu, saatetaan tehdä kainalon imusolmukkeiden poistoja turhaan. Uudenkäytännön mukaan kainalossa oleva vartijaimusolmuke, jonka kautta kainalon imukiertokulkee, otetaan analysoitavaksi. Mikäli vartijaimusolmuke on terve, ei kainaloidenimusolmukkeita poisteta. Parhaillaan käynnistyy etenevä tutkimus, jolla selvitetään uudenkäytännön pitkäaikaisvaikutuksia.

Noin puolet kaikista leikkauksista ovat säästäviä, mutta osuus lisääntyy. Uudenhoitokäytännön myötä sairaaloiden osastopaikat ovat vähentyneet ja hoitoajat lyhentyneet.Kirurgisen hoidon muutos vaikuttaa ensisijaisesti elämänlaatuun, johon vaikuttavat myösrintarekonstruktio-leikkaukset, jotka niinikään lisääntyvät.

Muut rintasyövän hoidot. Rintasyöpäleikkauksen jälkeen potilas siirtyy onkologisen hoidonpiiriin. Onkologien käyttämät hoitomuodot ovat solunsalpaajat eli sytostaatit, antiestrogeenit(adjuvanttihoidot) sekä sädehoito. Mahdollisesti tulevaan hoitokäytäntöjen muutokseenkuuluukin kainalotyhjennyksestä luopumisen lisäksi adjuvanttihoitojen lisääntynyt rooli.Sytostaatteja ja sädehoitoa voidaan nykyään antaa jo ennen leikkausta, jolloin saadaankasvain pienenemään ja leikkaus voidaan tehdä säästävästi. Asiantuntijat olivat eri mieltäsädehoidon roolista rintasyövän hoidossa; yleensä arveltiin sädehoidon merkityksen säilyvänrintasyövän hoidossa ennallaan.

Rintasyövän ehkäisy

Antiestrogeenit: tamoksifeeni. Kansainvälisessä meta-analyysissä tamoksifeenillahoidettujen estrogeenireseptoripositiivisten rintasyöpää sairastavien naisten sairastuminenuudelleen rintasyöpään pieneni 45%:lla (Tamoxifen for early…1998). Toistaiseksi onepäselvää, siirtääkö tamoksifeeni rintasyöpään sairastumista vai estääkö se tautiinsairastumisen. Molemmat tulkinnat ovat mahdollisia, etenkin kun tutkimuksen seuranta kestivain 4 vuotta. Tamoksifeenin käyttöä kaikille naisille ei suositella, koska sillä onsivuvaikutuksia ja lääke on myös kallis.

Selektiiviset estrogeenireseptoria moduloivat (SERM)- lääkkeet: raloksifeeni. Kunraloksifeeniä annettiin eräässä tutkimuksessa osteoporoosin estämiseksi, myös rintasyöpääilmaantui vähemmän. Toisin kuin estrogeenilla, raloksifeenilla ei ole menopaussinvasomotorisia oireita lieventävää vaikutusta eikä myöskään lipidejä, erityisesti HDL-

81

kolesterolia vähentävää vaikutusta. Raloksifeenin odotetut hyödyt perustuvatkin pienempäänendometrium- ja rintasyövän riskiin kuin tavallisten estrogeenien käytössä. Raloksifeeninpitkäaikaisvaikutuksista ei toistaiseksi tiedetä tarpeeksi. Myös rintasyövän seulonnat kuuluvatrintasyövän ehkäisyyn, ja niitä tulisi entisestään tehostaa. Duodecimin Käypä hoito -sarjassaon julkaistu Suomen rintasyöpäryhmän tekemät suositukset sekä rintasyövän hoidosta (1998)että diagnostiikasta (1999).

Ennakoitu kehitys

Ilmaantuvuus. Rintasyövän yleistymistä on perusteltu sillä, että tunnetut riskitekijät, kutenhormonikorvaushoito, korkea koulutustaso ja vähäinen lapsiluku sekä myöhäinenensisynnytysikä, yleistyvät. Asiantuntijat eivät olleet yksimielisiä rintasyövänilmaantuvuuden muutoksesta tulevaisuudessa. Rintasyövän lisääntyminen jatkunee, vaikkajoitakin viitteitä vähenemisestäkin on saatu. Esimerkiksi alle 40-vuotiailla rintasyöväninsidenssi ei enää ole suurentunut.

Rintasyövän perinnöllisyystutkimus etenee merkittävästi seuraavien kymmenen vuodenkuluessa. Syöpätaudeissa puuttuminen alttiuteen on mahdollista mm. geenihoidoilla, jotkamuuttavat solukkoja ja niiden kasvua. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan jopa geenihoidon tairokotteen kehittäminen on mahdollista.

Leikkaushoidot. Uusi rintasyöpäleikkauksen hoitokäytäntö ilman kainaloimusolmukkeidenpoistoa vaikuttaa plastiikkakirurgisen toiminnan kohdistamiseen, mutta eikokonaiskustannuksiin. Kun aiemmin leikkauksessa otettiin jääleikkeitä kasvaimenmaligniteetin selvittämiseksi, nyt pyritään ohut- tai paksuneulabiopsialla jo preoperatiivisestimahdollisimman tarkkaan diagnoosiin. Suomessa 95%:ssa rintasyöpätapauksista tiedetäändiagnoosi ennen leikkausta.

Onkologiset hoidot. Rintasyövän hoidossa käytettyjen sytostaattien ja sädehoidon määrässäja erityisesti kustannuksissa alkanut kehitys jatkuu tulevaisuudessakin. adjuvanttihoitojenkäyttöindikaatiot ovat laajentuneet. Hormonihoitoja ei siis anneta kaikillepostmenopausaalisille edelleenkään, vaan reseptoripositiivisille ja myös ei kainaloonlevinneille osille. Yhä vanhemmille rintasyöpäpotilaille annetaan sytostaattihoitoa, mikävaikuttanee hoitoa saavien rintasyöpäpotilaiden määrään merkittävästi. Joidenkinasiantuntijoiden mukaan Suomen aiemmin kustannustehokas hoitolinja rintasyövän hoidossasaattaa muuttua, jos potilaat ja heidän omaisensa alkavat vaatia sellaisia kalliita hoitoja, joidentuottama terveyshyöty jää vähäiseksi tai puuttuu kokonaan.

82

Uusien sytostaattien hinnat ovat lähes viisinkertaisia vanhoihin lääkkeisiin verrattuna, mikälisää kustannuksia merkittävästi. Esimerkiksi tällä hetkellä (1999) kallein rintasyövän hoitoonkäytetty sytostaatti (TaxolR ) on vuoden 2000 alussa tulossa hyväksytyksi EU:ssa viralliseksirintasyövän hoitoon käytettäväksi lääkkeeksi. Myös muiden syöpien hoidossa kehitys onsamansuuntaista: suurempi potilasjoukko, entistä aktiivisempi hoito ja kalliimmat lääkkeet.

Hoidontarpeen lisääntyminen. Suomessa rintasyövän hoito on järjestäytynyttä ja toimivaa,mutta pitkällä tähtäimellä voidaan kysyä, mikä on saavutusten hinta elämänlaadun jakustannusten kannalta. Rintasyöpäpotilaiden, joiden tauti on uusinut, uudet hoitojaksottyöllistävät terveydenhuoltoa yhtä paljon kuin uudet tapaukset. Vaikka taudin insidenssialkaisikin vähentyä, vanheneva väestö, tehokkaammat hoidot ja parantuneet eloonjäämisluvutkuormittavat terveydenhuoltojärjestelmään entistä enemmän. Rintasyöpä on krooninen tautientisen akuutin taudin sijaan. Rintasyövän alkuvaiheen hoito on tehostunutadjuvanttihoidoilla, mutta myös uusineiden tapausten hoito on entisestään tehostunut.

Mitä on tehtävissä?

Vaikka rintasyöpä yleistyy ja hoidot näyttävät lisääntyvän rajatta, asiantuntijat ehdottivatmyös tapoja hillitä kasvua. Ensimmäinen mahdollisuus on preventiivisen lääkkeenkeksiminen, johon kuluu vielä enemmän kuin 10 vuotta. Syöpätutkimuksessa ja lääkkeidenkehityksessä on paljon ongelmia, sillä vanheneminen tuo lisämutaatioita. Toiseksi voidaanpanostaa seulontaan ja diagnostiikan parantuessa jättää pienet syövät ilman lisähoitoja.Syöpälääkkeistä valmistuu seuraavien 5 vuoden sisällä runsaasti kuolleisuutta, toksisuutta jaelämänlaatua arvioivia tutkimuksia, joiden perusteella pitäisi saada yhä parempia hoitojasamalla kun karsitaan huonoja.

Rintasyövän ehkäisy

Vaikka rintasyöpä on aidosti monisyinen tauti eli mikään yksittäinen elintapa tuskin selittäärintasyövän syntyä, joidenkin asiantuntijoiden on vaikea uskoa, että uusia merkittäviä löytöjäelintapojen ja rintasyövän yhteyksistä enää tehtäisiin. Lisäksi elintapoihin puuttuminen janiiden muuttaminen on todettu vaikeaksi. Seuraavassa kuitenkin muutamia asiantuntijoidennäkemyksiä ehkäisyn mahdollisiksi keinoiksi.

Hormonihoidot. Rintasyövän preventiossa on käytetty antiestrogeeneja, joiden mahdollinenlaaja käyttö tulee saamaan lisää todisteita seuraavan kymmenen vuoden sisällä.Hormonikorvaushoito yleistyy entisestään, mahdollisesti sitä tulevat korvaamaanantiestrogeenit tai selektiiviset estrogeenireseptoreihin vaikuttavat aineet, kuten raloksifeeni.

83

Lihavuus. Epidemiologisten tutkimusten mukaan rintasyöpäpotilaat ovat useammin lihaviakuin laihoja. Laihuus on naisten yleinen ihanne, joten ilman varsinaisia rintasyöpävaaraanvetoavia ehkäisytoimenpiteitä saattaa vaara pienentyä.

Synnyttämättömyys ja myöhäinen ensisynnytysikä ovat tekijöitä, jotka useissatutkimuksissa ovat olleet yhteydessä kohonneeseen rintasyöpävaaraan. Niihin tuskinkuitenkaan voidaan vaikuttaa rintasyöpävaaraan vetoamalla.

Yhteenveto

Rintasyöpäpotilaiden hoidontarve lisääntyy tulevaisuudessa merkittävästi. Hoidontarpeennykyisen ja tulevan kasvun syynä on taudin ilmaantuvuuden lisääntyminen, hoitomuotojenlisääntyminen, hoidon tehostuminen, sekä potilasmäärän kasvu väestön kasvun jaikääntymisen myötä.

Rintasyövän hoidon tulokset ovat Suomessa kansainvälisesti katsoen hyviä, todennäköisestijohtuen kattavasta terveydenhuoltojärjestelmästä. Tulevaisuuden ongelmana ovat entistäkalliimmat hoidot, joihin ei ole suositeltua ikärajaa. Hoito keskittyy tulevaisuudessakinsairaaloihin, mutta perusterveydenhuollon osuus on tärkeä rintasyövän diagnostiikassa jaseurannassa.

Asiantuntijat olivat yhtä mieltä siitä, että rintasyövän ehkäisy on ongelmallista, koska taudillaon monia syitä ja osa niistä on vaikeasti muutettavia elintapoja. Rintasyöpäseulonnantehostaminen ja syöpälääkkeiden kuolleisuus- ja elämänlaatuvaikutusten tutkiminen olivatasiantuntijoiden mukaan tärkeitä tulevaisuuden kehityssuuntia rintasyöpää ehkäisevienlääkkeiden ja geenihoidon kehittämisen ohella.

2.3.3 Kvantitatiiviset ennusteet

Muiden syöpien tavoin rintasyövästä on käytettävissä varsin monipuoliset tiedot ja aikasarjatsekä ilmaantuvuudesta, kuolleisuudesta että sairaalahoidosta. Näitä kaikkia käytettiin syöväntulevaa kehitystä ennustettaessa.

Väestörakenteen muutokseen perustuvan menetelmän arviointi

Tämän hankkeen aiemmissa raporteissa esitetyt hoidontarpeen ennustelaskelmat perustuivatkahteen oletukseen. Ensinnäkin hoidontarpeen osoittimien yleisyyden oletettiin säilyvän

84

kussakin ikä ja sukupuoliryhmässä ennustekauden alun tasolla, ja toiseksi väestön määränsekä ikä- ja sukupuolirakenteen oletettiin muuttuvan Tilastokeskuksen tuoreimmanväestöennusteen mukaisesti. Ennustelaskelmien osuvuus riippuu kummankin oletuksenpätevyydestä. Jos tarkasteltavan ilmiön yleisyys muuttuu olennaisesti ja/tai jos väestönkehityspoikkeaa väestöennusteeseen perustuvasta oletuksesta, hoidontarve-ennusteet eivät tuotaoikeita tuloksia.

Käytetyn ennustemenetelmän pätevyyttä pyritään seuraavassa arvioimaan selvittämällä, mitenhyvin sen avulla olisi pystytty ennustamaan hoidontarpeen osoittimen kehitys jaksolla1982−96. Rintasyövän hoidontarpeen osoittimina käytetään kuolleiden lukumäärää, uusienrintasyöpätapausten lukumäärää sekä laitoshoidon hoitopäiviä ja -jaksoja. Tarkastelutkoskevat kuolleiden lukumäärän, uusien tapausten ja hoitojaksojen kohdalla 30 vuottatäyttäneitä naisia. Hoitopäivien kohdalla tarkastellaan 30−79-vuotiaita naisia.

Taulukoissa 2.3.3−1 − 2.3.3−4 on esitetty kunkin hoidontarpeen osoittimen arvo vuonna 1996sekä vuoden 1982 suhteellisiin yleisyyslukuihin ja vuoden 1996 todellisiin väestömääriinperustuva ennuste vuodelle 1996. Lisäksi on laskettu, kuinka monta prosenttia ennustettu arvopoikkeaa todellisesta. Koko maan osalta on vielä laskettu ennuste, jossa todellinenväestömäärä on korvattu vuonna 1985 julkaistuilla väestöennusteilla vuodelle 1996. Tämä onmerkitty taulukkoihin sulkuihin todelliseen väestömäärään perustuvan ennusteen alapuolelle.

Rintasyöpäkuolemien ennuste oli koko maan osalta lähes oikea, poikkeama on ainoastaan -4%. Miljoonapiireittäin poikkeamien suunnat vaihtelivat. HYKS:n sekä TYKS:n alueillaennuste aliarvioi ja TaYS:n, KYS:n sekä OYS:n alueilla yliarvioi todellisen kehityksen. SekäUudenmaan että Helsingin sairaanhoitopiireissä ennuste aliarvioi todellisen kuolleidenmäärän, ja poikkeama on suurempi Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Uudenmaansairaanhoitoalueiden pienten tapausmäärien vuoksi tuloksia ei esitetä sairaanhoitoalueittain.(Taulukko 2.3.3-1)

Ennuste aliarvioi uusien rintasyöpätapausten todellisen kehityksen tarkasteltavasta alueestariippumatta. Koko maata koskevan ennusteen poikkeama oli -35 %. Miljoonapiireistä pieninpoikkeama oli OYS-miljoonapiirissä, -14 %. Muissa miljoonapiireissä poikkeamat vaihtelivat-27 ja -37 prosentin välillä. Helsingin sairaanhoitopiirissä uusien rintasyöpätapaustenaliestimointi oli samaa suuruusluokkaa kuin koko maassa keskimäärin ja Uudenmaansairaanhoitopiirissä hieman tätä suurempaa. Uudenmaan sairaanhoitoaluittain tarkasteltunapoikkeamaprosentit vaihtelivat Länsi-Uudenmaan -17 prosentista Lohjan -58 prosenttiin.Tämä aliarvio johtui luonnollisesti siitä, että tauti todellisuudessa yleistyi. (Taulukko 2.3.3−2)

85

Hoitopäivien ennustettu määrä 30−79-vuotiailla koko maassa ylitti todellisen hoitopäivienmäärän 35 %. Myös kaikissa miljoonapiireissä hoitopäiväennuste yliarvioi todellisenhoitopäivien määrän. TaYS-, KYS- ja OYS-miljoonapiireissä poikkeama oli yli 50 %, kun seHYKS:n ja TYKS:n alueilla jäi alle 20 prosentin. Uudenmaan sairaanhoitopiirin ennustearvioi hoitopäivien lukumäärän lähes oikein, ja Helsingin sairaanhoitopiirin ennuste yliarvioitodellisen kehityksen. Uudenmaan sairaanhoitoalueittain ennusteiden poikkeamien suunnatvaihtelivat. Länsi-Uudenmaan, Lohjan ja Hyvinkään alueilla ennuste yliarvioi todellisenarvon, Länsi-Uudellamaalla peräti 110 prosenttia. Hoitopäivien lukumäärä aliarvioitiin Jorvin,Peijaksen ja Porvoon sairaanhoitoalueella. Hoitopäivien määrä riippuu taudin yleisyydestä jahoitokäytännöstä, jotka molemmat muuttuivat tarkasteltavana aikana. (Taulukko 2.3.3-3)

Koko maassa rintasyövästä aiheutuneiden hoitojaksojen lukumäärän ennuste oli 12 %pienempi kuin vastaava todellinen arvo. Miljoonapiireittäin tarkasteltunahoitojaksoennusteiden poikkeamaprosenteissa oli huomattavaa vaihtelua. HYKS:n alueellaennuste aliarvioi toteutuneen kehityksen 45 %, kun se KYS:n alueella yliarvioi todellisenhoitojaksojen lukumäärän noin 40 %. Sekä Uudenmaan että Helsingin sairaanhoitopiireissärintasyövästä aiheutuneiden hoitojaksojen ennuste oli noin 45 prosenttia pienempi kuin niidentoteutunut lukumäärämäärä. Uudenmaan sairaanhoitoalueilla Länsi-Uuttamaata lukuunottamatta hoitojaksoennuste oli yli 40 % vastaavaa todellista arvoa pienempi. Myöshoitojaksojen aliarviointi johtuu sekä taudin ilmaantuvuuden kasvusta että hoitokäytännönmuutoksista. (Taulukko 2.3.3-4)

Taulukko 2.3.3-1 Toteutunut ja ennustetturintasyöpäkuolemien lukumäärä vuonna 1996, 30vuotta täyttäneet naiset.Ennuste perustuu vuoden 1982 kuolleisuuslukuihin ja vuoden 1996väestöön (suluissa vuoden 1982 kuolleisuuslukuihin ja vuoden 1985väestöennusteisiin perustuva ennuste). Lisäksi on ilmoitettu ennusteenpoikkeama prosentteina toteutuneesta kuolleisuudesta.

Kuolemat1996

Ennuste1996

Poikkeama(%)

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

772

25612519511680

103103

742(741)

20510921512093

7586

-3,86(-3,98)

-20,02-12,9310,223,55

15,63

-27,05-16,28

86

Taulukko 2.3.3-2 Toteutunut ja ennustettu uusien rintasyöpä-tapausten lukumäärä vuonna 1996, 30 vuotta täyttäneet naiset.Ennuste perustuu vuoden 1982 yleisyyslukuihin ja vuoden 1996väestöön (suluissa vuoden 1982 yleisyyslukuihin ja vuoden 1985väestöennusteisiin perustuva ennuste). Lisäksi on ilmoitettu ennusteenpoikkeama prosentteina toteutuneesta arvosta.

Syövät1996

Ennuste1996

Poikkeama(%)

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

3297

1244417735473283

528483

821725133

13457

2158(2149)

786303514319244

312311

5010922277235

-34,56(-34,82)

-36,78-27,31-30,01-32,60-13,92

-40,89-35,62

-38,70-36,67-57,69-16,98-46,26-39,10

Taulukko 2.3.3-3 Toteutunut ja ennustettu rintasyövänaiheuttamien hoitopäivien lukumäärä vuonna 1996, 30−−−−79-vuotiaat naiset.Ennuste perustuu vuoden 1982 yleisyyslukuihin ja vuoden 1996väestöön (suluissa vuoden 1982 yleisyyslukuihin ja vuoden 1985väestöennusteisiin perustuva ennuste). Lisäksi on ilmoitettu ennusteenpoikkeama prosentteina toteutuneesta arvosta.

Hoitopäivät1996

Ennuste1996

Poikkeama(%)

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

60068

209761018611875113335698

84128006

13942462724493

2375964

81290(81041)

226401184719943172389817

85659186

15642360883

10402133587

35,33(34,92)

7,9316,3167,9452,1072,29

1,8114,74

12,20-4,1622,03

110,89-10,20-39,14

87

Taulukko 2.3.3-4 Toteutunut ja ennustettu hoitojaksojenlukumäärä vuonna 1996, 30 vuotta täyttäneet naiset.Ennuste perustuu vuoden 1982 yleisyyslukuihin ja vuoden 1996väestöön (suluissa vuoden 1982 yleisyyslukuihin ja vuoden 1985väestöennusteisiin perustuva ennuste). Lisäksi on ilmoitettu ennusteenpoikkeama prosentteina toteutuneesta arvosta.

Hoitojaksot1996

Ennuste1996

poikkeama(%)

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

10042

34841688225515961019

14901298

24741616698

407156

8835(8807)

18951495209422431056

797680

1342379487

16773

-12,02(-12,30)

-45,62-11,42-7,1340,573,62

-46,52-47,62

-45,82-43,02-43,14-11,26-59,06-53,05

Trendin huomioon ottavat ennusteet

Edellisessä kappaleessa arvioitiin pelkästään väestön määrän sekä sen ikä- jasukupuolirakenteen muutoksen huomioon ottavaa ennustemenetelmää, ja oletus, ettäyleisyysluku olisi pysynyt vakiona, piti huonosti paikkansa. Seuraavassa pyritäänparantamaan pelkästään väestömuutoksiin perustuvia ennusteita ottamalla laskelmissahuomioon myös tarkasteltavan hoidontarpeen osoittimen yleisyysluvun viimeaikainenkehitys. Menneen trendin arviointiin laskettiin sukupuolittaiset ja 5-vuotisikäryhmittäisetmuunnoskertoimet, jotka kuvaavat ajan suhteen tapahtuvaa tarkasteltavan osoittimenyleisyyden suhteellista muutosta. Ikä- ja sukupuoliryhmittäiset muunnoskertoimet estimoitiinvuosien 1981−83 ja 1994−96 aineistoista laskettujen hoidontarpeen osoittimien väestöönsuhteutettujen yleisyyslukujen perusteella, ja niiden oletettiin pysyvän ajan suhteen vakioina.Lisäksi oletettiin, että väestön määrä ja ikärakenne muuttuvat Tilastokeskuksen vuonna 1998julkaiseman väestöennusteen mukaan.

Hoidontarpeen osoittimille laskettiin kolme vaihtoehtoista ennustetta, jotka perustuvaterilaisiin yleisyysluvun trendiä koskeviin oletuksiin:

1. Oletettiin hoidontarpeen osoittimen ikäryhmittäisten yleisyyslukujen pysyvän jakson1994−96 tasolla, eli oletettiin muunnoskertoimet ykkösiksi.

88

2. Oletettiin hoidontarpeen osoittimen yleisyyden muuttuvan tarkasteltavalta alueeltaestimoidun muunnoskertoimen mukaisesti. Uudenmaan sairaanhoitoalueiden kehityksenoletettiin noudattavan koko Uudenmaan sairaanhoitopiirin trendiä.

3. Oletettiin kullakin tarkasteltavalla alueella hoidontarpeen osoittimen yleisyydenmuuttuvan koko maan aineistosta estimoidun muunnoskertoimen mukaisesti.

Kuolemat

Rintasyöpäkuolemien ennusteet (Taulukko 2.3.3-5) koskevat 30 vuotta täyttäneitä naisia, jamuunnoskertoimien sekä yleisyyslukujen laskemisessa käytettyä 5-vuotisikäryhmittelyäjatkettiin 90 ikävuoteen saakka. Uudenmaan sairaanhoitoalueilla rintasyöpäkuolemientapausmäärät ovat niin pieniä, että tuloksia ei raportoida sairaanhoitoalueittain.

Ikävakioitu väestöön suhteutettu rintasyöpäkuolemien määrä koko maassa lisääntyiajanjaksojen 1981−83 ja 1994−96 välillä 30 vuotta täyttäneillä naisilla 5,96 % (LIITE 2). Kuntämän kasvavan trendin vaikutus lisättiin pelkästään väestömuutokset huomioon ottaviinennustelaskelmiin, suureni rintasyöpäkuolemien ennustettu kasvu 20 prosentista 30prosenttiin.

Miljoonapiireittäin tarkasteltuna menneen kehityksen huomioon ottavan ennusteen mukaanrintasyöpäkuolemien määrän kasvu on tulevaisuudessa suurinta HYKS:n ja OYS:n alueilla japienintä TaYS:n alueella. Lisättäessä trendin vaikutus pelkästään väestömuutoksiinperustuviin ennusteisiin kasvoivat miljoonapiireittäiset ennusteet noin 20 %. Tästä olipoikkeuksena TaYS, missä trendin huomioon ottaminen vaikutti ennusteeseen tuskinollenkaan. Sovellettaessa alueittain laskettujen muunnoskertoimien sijaan koko maankertoimia kasvoi rintasyöpäkuolemien ennustettu määrä ainoastaan TaYS-miljoonapiirissä.

Uudenmaan sairaanhoitopiirissä rintasyöpäkuolemien ennustettiin lisääntyvän enemmän kuinHelsingin sairaanhoitopiirissä. Myös trendin huomioon ottamisen tuoma muutos ennusteeseenoli suurempi USHP:n alueella. USHP:n alueella trendi kasvatti ennustetta hieman alle 40 % jaHSHP:n alueella vajaat 30 %. Kummankin sairaanhoitopiirin alueella koko maan aineistostaestimoitujen muunnoskertoimien perusteella laskettu ennuste arvioi rintasyöpäkuolemienkasvun vähäisemmäksi kuin alueittaisten kertoimien perusteella laskettu ennuste.

89

Taulukko 2.3.3-5 Rintasyöpäkuolemien lukumäärän ennusteet ja ennustetut muutosprosentit vuodelle2010 kolmen ennustelaskelman mukaan, 30 vuotta täyttäneet naiset.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan pysyvän jakson 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueeltaestimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistostaestimoidun trendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Kuolemat1994-96 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiNAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

788

26011720312979

105105

942

32513723315099

148121

1026

390164231182118

204155

1026

352151253163109

161130

19,58

25,1017,3214,9216,0825,28

41,1915,43

30,30

49,8140,9113,7540,7349,40

95,1048,10

30,30

35,4929,3025,0326,1238,19

53,7024,39

* Kuolemantapaukset / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, Uudenmaansairaanhoitoalueilla käytetty koko USHP:n alueelta laskettuja kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994-96 vuotuisesta keskiarvosta

Uudet rintasyöpätapaukset

Rintasyöpään sairastuneiden määrän ennusteet (Taulukko 2.3.3-6) koskevat 30 vuottatäyttäneitä naisia, ja muunnoskertoimien sekä yleisyyslukujen laskemisessa käytettyä 5-vuotisikäryhmittelyä on uusien tapausten ennusteiden kohdalla jatkettu 85 ikävuoteen saakka.Koko maassa rintasyövän ikävakioitu ilmaantuvuus lisääntyi aikaperiodien 1981−83 ja1994−96 välisenä aikana 46 % (LIITE 2). Kun tämän kasvavan trendin vaikutus lisättiinväestömuutoksiin perustuvaan ennusteeseen, suureni ennustettu tapausmäärä 3604tapauksesta 6072 tapaukseen. Trendin huomioon ottaminen siis kasvatti sairastuvien määränennustetta noin 70 %.

Miljoonapiireistä KYS:n alueella trendin huomioon ottavan ennusteen mukaan arvioitiinuusien rintasyöpätapausten lisääntyvän reilut 100 % vuoteen 2010. Pienin kasvuennuste oliTYKS:ssä, 86 %. Mennyttä trendiä arvioivien muunnoskertoimien lisääminenennustelaskelmiin kasvatti tapausmääräennusteita huomattavasti. Suurin suhteellinen muutosoli KYS:n alueella, noin +80 %. Alueittain estimoitujen muunnoskertoimien korvaaminenkoko maasta lasketuilla kertoimilla suurensi kasvuennustetta HYKS-, TYKS-, ja OYS-miljoonapiireissä ja pienensi TaYS- ja KYS-miljoonapiireissä.

90

Uudenmaan sairaanhoitopiirissä uusien rintasyöpätapausten ennustettu kasvu olivoimakkaampaa kuin Helsingin sairaanhoitopiirissä. Myös ikäryhmittäisten yleisyyslukujenmenneen trendin huomioon ottamisesta aiheutuva muutos kasvuennusteessa oli suurempiUSHP:n alueella. Uudellamaalla trendin huomiointi kasvatti ennustetta noin 80 % jaHelsingissä noin 50 %. Käytettäessä koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimiaalueittaisten kertoimien sijaan, ennuste pieneni USHP:n ja suureni HSHP:n alueella.

Uudenmaan sairaanhoitoalueilla vähäisintä kasvua ennustettiin Länsi-Uudellemaalle jasuurinta Peijaksen ja Jorvin alueille. Kun yleisyyden kehitys oletettiin Uudellamaalla kokomaan kehityksen kaltaiseksi, saatiin hieman pienempiä kasvuennusteita.

Taulukko 2.3.3-6 Uusien rintasyöpätapausten ennusteet ja ennustetut muutosprosentit vuodelle 2010kolmen ennustelaskelman mukaan, 30 vuotta täyttäneet naiset.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten ilmaantuvuuslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten ilmaantuvuuslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten ilmaantuvuuslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistostaestimoidun trendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Tapaukset1994-96 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiNAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

3114

1095445731480314

466421

781394832

12246

3604

1337494827540366

620493

1031985933

17852

6072

2175825

1428980601

1111736

18236610355

32591

6072

2258828

1383918621

1059824

1813399654

30986

15,73

22,0711,0513,0912,4416,51

32,8817,11

31,5943,1322,824,40

45,4513,74

94,96

98,6285,5095,33104,1291,29

138,2775,05

131,74163,60114,0175,22165,7997,26

94,96

106,2586,1789,1691,2897,85

127,0295,86

131,46144,1299,5969,10152,3187,81

* Uudet rintasyöpätapaukset / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, Uudenmaansairaanhoitoalueilla käytetty koko USHP:n alueelta estimoituja kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994-96 keskiarvosta

91

Hoitopäivät

Hoitopäiväennusteet (Taulukko 2.3.3-7) on laskettu 30 vuotta täyttäneille naisille.Hoitopäivätilastointikäytännön muutoksesta (ks. kappale 1.2.1) aiheutuvan ongelman vuoksimyös rintasyövän kohdalla esiintyy alueittain lasketuissa muunnoskertoimissa 80 vuottatäyttäneiden ikäryhmissä huomattavan poikkeavia arvoja. Esimerkiksi OYS-miljoonapiirissä90 vuotta täyttäneillä on hoitopäivien määrä lisääntynyt tarkasteltavien aikaperiodien välisenäaikana noin 30-kertaiseksi. Tilastointikäytännön muutoksesta johtuvaa harhaa on pyrittyvähentämään korvaamalla 80 vuotta täyttäneiden ikäryhmissä alueittaiset muunnoskertoimetkoko maasta lasketuilla kertoimilla.

Koko maassa ikävakioidut, väestöön suhteutetut hoitopäivät vähentyivät tarkasteltavienajanjaksojen välisenä aikana 30 % (LIITE 2). Olettaen ikäryhmittäisten yleisyyslukujenmenneen trendin jatkuvan, ennustettiin hoitopäivien vähenevän vuoteen 2010 mennessä vielä20 %. Mikäli trendiä ei huomioitu, ennustettiin hoitopäiviin 19 prosentin kasvua. Menneentrendin huomioiminen siis muutti ennustetun muutosprosentin negatiiviseksi.

Samoin kuin koko maassa, myös kussakin miljoonapiirissä menneen trendin vaikutuksenlisäys pelkästään väestömuutokseen perustuvaan ennusteeseen muutti ennustetunmuutosprosentin negatiiviseksi. Eniten trendin huomioon ottaminen vaikutti ennusteeseenOYS-miljoonapiirissä, missä trendiin perustuva ennuste oli noin 40 % pienempi kuinpelkästään väestömuutoksiin perustuva ennuste. Voimakkainta hoitopäivien määrän laskunarvioitiin olevan TaYS-miljoonapiirissä ja vähäisintä HYKS:n alueella. Korvattaessaalueittaiset muunnoskertoimet koko maan kertoimilla, kasvoivat ennusteet TYKS-, TaYS- jaOYS-miljoonapiireissä ja pienenivät HYKS- ja KYS-miljoonapiireissä.

Uudenmaan sairaanhoitopiirissä rintasyövän hoitoon tarvittavien hoitopäivien ennustettiinlisääntyvän. Kasvuennuste kuitenkin pieneni, kun ennusteessa huomioitiin ilmiön mennytkehitys. Helsingin sairaanhoitopiirissä trendin huomiointi muutti ennustetun muutosprosentinnegatiiviseksi. Kun alueittaiset kertoimet korvattiin koko maan kertoimilla, pienenivätennustetut hoitopäivien lukumäärät.

Uudenmaan sairaanhoitoalueista suurin ennustettu kasvuprosentti oli Peijaksensairaanhoitoalueella. Pienin ennustettu muutosprosentti oli Porvoon sairaanhoitoalueelle,missä hoitopäivien ennustettiin vähenevän 9 %. Koko maassa keskimäärin hoitopäivienmäärän väheneminen on ollut voimakkaampaa kuin Uudenmaan sairaanhoitoalueilla, jotenkoko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia käytettäessä hoitopäivien ennustetutmäärät pienenivät.

92

Taulukko 2.3.3-7 Rintasyövän aiheuttamien hoitopäivien lukumäärän ennusteet ja ennustetutmuutosprosentit vuodelle 2010 kolmen ennustelaskelman mukaan, 30 vuotta täyttäneet naiset.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: alle 80-vuotiailla ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavaltaalueelta (Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan ja 80 vuottatäyttäneillä koko maan aineistosta estimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Hoitopäi-vät 1994-

96 * ei trendiä alueittainentrendi**

koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiNAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

75474

270901063316617134107724

1086110771

149629181158869

27691635

89479

335731211019108154059781

1536612200

213144381485971

43461920

60132

253898101

12128116025835

133128723

186038561227820

40531485

60132

225988190

12661104206613

104438226

14553063981645

30221244

18,56

23,9313,8914,9914,8726,64

41,4713,27

42,4052,0728,2811,6656,9917,44

-20,33

-6,28-23,81-27,01-13,48-24,46

22,57-19,01

24,3332,146,00-5,6846,37-9,20

-20,33

-16,58-22,98-23,81-22,30-14,38

-3,85-23,62

-2,754,96

-15,29-25,799,15

-23,93

* Hoitopäivät / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, Uudenmaansairaanhoitoalueilla käytetty koko USHP:n alueelta estimoituja kertoimia, 80 vuotta täyttäneiden ikäryhmillekäytetty koko maan aineistosta laskettuja kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994-96 keskiarvosta

Hoitojaksot

Hoitojaksojen ennusteet (Taulukko 2.3.3-8) on laskettu 30 vuotta täyttäneille naisille, jalaskelmissa käytetty 5-vuotisikäryhmittely ulottuu 90 ikävuoteen saakka. Koko maassaajanjaksojen 1981−83 ja 1994−96 välisenä aikana hoitojaksojen väestöön suhteutettuikävakioitu määrä lisääntyi 20 %. Mikäli vuoden 2010 ennusteessa huomioitiin pelkästäänväestönmuutokset, arvioitiin hoitojaksojen lisääntyvän edelleen 14 %. Kun ennusteissaotettiin huomioon myös mennyt kehitys, nousi ennustettu kasvu 42 prosenttiin.

Miljoonapiireistä erottuu HYKS-miljoonapiiri, missä hoitojaksojen lisääntyminen on olluterityisen suurta. Siellä hoitojaksojen ikävakioitu väestöön suhteutettu määrä kasvoitarkasteltavien aikaperiodien välisenä aikana 64 %, kun muissa miljoonapiireissä kasvu jäialle 20 prosenttiin (LIITE 2). Tämä näkyy luonnollisesti myös ennustelaskelmissa. HYKS:nmiljoonapiirin ennustettu kasvuprosentti (122 %) oli paljon muita miljoonapiirejä suurempi.

93

Toisesta ääripäästä erottuu KYS-miljoonapiiri. Se oli miljoonapiireistä ainoa, missähoitojaksojen ikävakioitu väestöön suhteutettu määrä vähentyi tarkasteltavana jaksona, jamyöskään hoitojaksojen lukumäärä ei ennusteen mukaan lisäänny. HYKS:n ja KYS:nkohdalla ennuste muuttui merkittävästi, kun alueittain lasketut muunnoskertoimet korvattiinkoko maan aineistosta lasketuilla kertoimilla. HYKS:ssä ennuste pieneni 32 % ja KYS:ssäkasvoi noin 40 %. Muissa miljoonapiireissä ennuste pysyi lähes ennallaan.

Sekä Uudenmaan että Helsingin sairaanhoitopiireissä alueittaisiin muunnoskertoimiinperustuvan ennusteen mukaan rintasyövän hoitoon tarvittavat hoitojaksot lisääntyvätmerkittävästi. USHP:n alueella ennustettu kasvu on 143 % ja HSHP:n alueella 119 %. Joshoitojaksojen kehitys noudattaisi koko maan keskiarvoa, saataisiin paljon pienemmäthoitojaksoennusteet.

Koska Uudenmaan sairaanhoitoalueilla käytettiin koko USHP:n alueelta estimoitujamuunnoskertoimia, ennustettiin myös Uudenmaan sairaanhoitoalueille voimakastahoitojaksojen lukumäärän kasvua. Suurin ennustettu kasvuprosentti oli Jorvin alueella. Joskasvu täällä olisi USHP:n mukaista, lisääntyisivät hoitojaksot 162 %, jos taas koko maankeskitason mukaista, olisi kasvu 79 %. Vähäisintä kasvua ennustettiin Länsi-Uudellemaalle.

94

Taulukko 2.3.3-8 Rintasyövän aiheuttamien hoitojaksojen lukumäärän ennusteet ja ennustetutmuutosprosentit vuodelle 2010 kolmen ennustelaskelman mukaan, 30 vuotta täyttäneet naiset.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Hoitojaksot1994-96 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiNAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

9524

31371518222616241019

13441175

22939515484

346135

10891

38041678246117841188

17811377

29956518888

483158

13496

69782078302815871461

32652574

5621036346152894276

13496

47282095300422111481

22211717

384707228106603191

14,36

21,2810,4910,589,87

16,55

32,4717,17

30,8043,0422,114,98

39,7716,64

41,71

122,4836,8536,05-2,2843,31

142,86119,04

145,96162,46124,6881,54158,50103,57

41,71

50,7237,9734,9536,2045,27

65,1846,16

67,8579,2448,2826,4774,3241,42

* Hoitojaksot / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muutoskertoimia, Uudenmaansairaanhoitoalueilla käytetty koko USHP:n alueelta estimoituja kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994-96 keskiarvosta

Hoitopäivien vähenevä ja hoitojaksojen kasvava mennyt kehitys johtuvat hoitokäytännönmuuttumisesta. On epävarmaa, jatkuuko hoitoaikojen lyheneminen enää samalla nopeudella.Kun samanaikaisesti hoidontarve suurenee rintasyövän yleistymisen takia, sekä operatiivisenja sitä tukevan hoidon tarpeen ja hoitojaksojen lisääntyessä mahdollisesti myös hoitopäivienmäärä kääntyy kasvuun. Jos Helsingissä hoitojaksojen suuri lisäys liittyy hoitokäytännönmuita alueita nopeampaan muutokseen, on todennäköistä, että lisääntyvä sairastavuus yhdessävielä käynnissä olevan hoitokäytännön muutoksen kanssa lisää hoidon käyttöä myös muuallavielä arvioitua enemmän.

95

Yhteenveto

Väestömuutoksiin perustuvan menetelmän arviointi

Kuviossa 2.3.3−1 on esitetty naisten rintasyövän hoidontarpeen osoittimien toteutuneet sekävuoden 1982 suhteellisiin yleisyyslukuihin ja vuoden 1996 todellisiin väestömääriinperustuvat ennustetut muutosprosentit jaksolla 1982−96. Koko maassa kuolleiden, uusientapausten ja hoitojaksojen lukumäärän ennustettu ja toteutunut kehitys olivat kasvavia, jatoteutunut kasvu oli ennustettua voimakkaampaa. Hoitopäivien ennustettiin lisääntyvän, muttatodellisuudessa ne vähenivät. Uudenmaan sairaanhoitopiirissä kaikkien indikaattoreiden sekäennustettu että toteutunut kasvuprosentti olivat positiivisia. Kuolleiden, uusien tapausten jahoitojaksojen havaittu kasvuprosentti oli paljon ennustettua suurempi, mutta hoitopäivienmuutos oli melko lähellä ennustettua. Helsingin sairaanhoitopiirissä kaikkien indikaattoreidenennustetut muutosprosentit olivat hyvin pieniä. Todellisuudessa kuolemien, uusien tapaustenja hoitopäivien lukumäärät kasvoivat ja hoitopäivien lukumäärä väheni. Rintasyöpäänkuolleiden ja sairastuneiden ennusteet epäonnistuivat, sillä pelkästään väestönrakenteenmuutokseen perustuvissa ennusteissa ei rintasyövän yleistymistä pystytty ennakoimaan.Hoitopäivien ja -jaksojen ennustepoikkeamien taustalla olivat merkittävänä tekijänä myöshoitokäytännössä tapahtuneet muutokset.

96

178

156

-50 0 50 100 150

Kuolleet

Ilmaantuvuus

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Kuolleet

Ilmaantuvuus

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Kuolleet

Ilmaantuvuus

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Muutos%

Havaittu Ennustettu

Koko maa

*30-79-vuotiaat

USHP

HSHP

Kuva 2.3.3-1 Rintasyövän hoidontarpeen osoittimientoteutuneet ja ennustetut muutosprosentit jaksolla1982−−−−96, 30 vuotta täyttäneet naiset.Hoidontarpeen osoittimien toteutuneet muutosprosentitsekä vuoden 1982 suhteellisiin yleisyyslukuihin ja vuoden1996 todellisiin väestömääriin perustuvat ennustetutmuutosprosentit aikaperiodilla 1982−96.

Ennusteet vuoteen 2010

Rintasyöpään kuolleiden, uusien rintasyöpätapauksien ja rintasyövästä aiheutuneidenhoitojaksojen määrät lisääntyvät koko maassa vuoteen 2010 (Kuva 2.3.3-2). Ennustettu kasvuon voimakkaampaa, jos ennustelaskelmissa otetaan huomioon osoittimen mennyt kehitys.Rintasyövän hoitopäivät lisääntyvät ilman trendin huomiointia lasketun ennusteen mukaan javähenevät trendin huomioivan ennusteen mukaan.

Uudenmaan sairaanhoitopiirissä rintasyövän hoidontarve lisääntyy kaikkien käytettyjenosoittimien perusteella. Hoitopäiviä lukuun ottamatta trendin huomioiva ennuste arvioi

97

kasvun voimakkaammaksi kuin pelkästään väestömuutoksiin perustuva ennuste. Kunalueittain estimoidut muutoskertoimet korvataan koko maan aineistosta lasketuillakertoimilla, pienenevät ennusteet.

Hoidontarpeen ennustetaan lisääntyvän myös Helsingin sairaanhoitopiirissä, kunhoidontarpeen osoittimena käytetään kuolleiden, uusien tapausten tai hoitojaksojen määrää.Lisättäessä osoittimen menneen kehityksen vaikutus väestömuutoksiin perustuvaanennusteeseen, hoidontarpeen ennustettu kasvu nopeutuu. Alueittain laskettujenmuunnoskertoimien korvaaminen koko maan kertoimilla pienentää kuolleiden jahoitojaksojen määrien ennusteita ja kasvattaa uusien tapausten ennustetta. Hoitopäivienennustetaan vähenevän menneen kehityksen huomioivan ennusteen mukaan ja lisääntyvänpelkästään väestömuutokset huomioivan ennusteen mukaan.

USHP HSHP Koko maa

-50 0 50 100 150Muutos%

Ilman trendiäAlueellinen trendiKoko maan trendi

KUOLLEET

ILMAANTUVUUS

HOITOJAKSOT

HOITOPÄIVÄT

-50 0 50 100 150Muutos%

Ilman trendiäAlueellinen trendiKoko maan trendi

-50 0 50 100 150Muutos%

Ilman trendiäAlueellinen trendi

Kuva 2.3.3-2 Rintasyöpään vaadittavan hoidontarpeen osoittimien ennustetut muutosprosentit 1990-luvunpuolivälistä vuoteen 2010, 30 vuotta täyttäneet naiset.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta estimoiduntrendin mukaan, hoitopäivien kohdalla 80 vuotta täyttäneiden yleisyyslukujen muuttuvan koko maan aineistostaestimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan.

98

2.3.4 Päätelmät

Rintasyövän hoidontarve on kasvanut nopeammin kuin yksinomaan väestörakenteenmuutoksen perusteella olisi voitu olettaa, koska taudin ilmaantuvuus on kasvanut kaikissaikäryhmissä. Myös rintasyövän ennuste on parantunut, mutta ei yhtä nopeasti kuinilmaantuvuus on suurentunut. Rintasyövän aiheuttama kuolleisuus on jonkin verranlisääntynyt. Jotkut asiantuntijat olettivat, että tulevaisuudessa rintasyöpäkuolleisuus kääntyylaskuun.

Mikäli asiantuntijoiden ennusteet kalliiden hoitojen lisääntymisestä ja potilaiden mahdollisenhoidon omavastuuosuuden lisääntymisestä pitävät paikkansa, alueelliset kuten myössosioekonomiset erot rintasyövän hoidossa voivat lisääntyä.

Rintasyöpä yleistynee edelleen lähivuosikymmeninä. Tämä merkitsee operatiivisen ja sitätukevan hoidon tarpeen kasvamista. Hoitopäivien määrä saattaa muuttua vain vähän ja jopavähentyä, jos hoitokäytäntö muuttuu yhä avohoitopainotteisemmaksi. Terveydenhuollonkannalta tämä merkitsee aktiivisen ja siten kalliin hoidon huomattavaa yleistymistä, elleirintasyöpään sairastumista kyetä huomattavasti vähentämään.

99

2.4 Lonkkamurtumat

2.4.1 Johdanto

Lonkkamurtuma on yleinen, vaikeasti ehkäistävissä oleva kansanterveysongelma. Suomessalonkkamurtumia oli 1970-luvun alussa vuosittain noin 2000, vuonna 1997 jo yli 7000(Kannus ym. 1999). Lonkkamurtumien ilmaantuvuus 70 vuotta täyttäneillä oli vuonna 19911.1% naisilla ja 0.7% miehillä (Kannus ym. 1996). Tanskalaisen tutkimuksen mukaanlaitoshoidossa olevilla lonkkamurtumien ilmaantuvuus oli 6% ja 5%, vastaavasti (Lauritzen &Petersen 1993). Suomalaisessa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin Kymenlaakson alueellalaitoshoidossa olleen 55-65-vuotiaan henkilön kaatumistapauksien epidemiologiaa,lonkkamurtuman ilmaantuvuus oli 24 tapausta 1000 henkilövuotta kohti (Nurmi 2000).Maaseudulla asuvilla suomalaisilla on todettu olevan yhtä paljon lonkkamurtumia kuinkaupungissa asuvilla (Lüthje ym. 1995). 80. ikävuoteen mennessä joka viidennellä ja 90.ikävuoteen mennessä joka toisella naisella on ollut lonkkamurtuma (Kannus ym. 1996).

Lonkkamurtumapotilaiden keski-ikä on lisääntynyt sekä miehillä että naisilla: vuodesta 1970vuoteen 1991 naisilla noin 7 vuodella (71.6-78.9 vuotta), miehillä jopa enemmän (52.9-69vuotta) (Kannus ym. 1996). Vuonna 1997 50 vuotta täyttäneiden lonkkamurtuman saaneidennaisten keski-ikä oli 80.9 vuotta ja miesten 75.1 vuotta (Kannus ym. 1999).Lonkkamurtumapotilaan sairaalahoidon kesto Suomessa on lyhentynyt 18:sta viiteenvuorokauteen (Karppi ym. 1999). Vaikka joka toinen lonkkamurtumapotilas kuntoutuu,kuolleisuus vuoden kuluessa vammasta on noin 20-30%. Lonkkamurtuman aiheuttamanyhden sairaalahoidon on arvioitu 1990-luvun alussa maksaneen noin 55 000 markkaa (Lüthjeym. 1993).

Lonkkamurtumien on ennustettu lisääntyvän jo 1980-luvulta lähtien (Lüthje 1985).Uusimpien ennusteiden mukaan Suomessa lonkkamurtumien määrä lisääntyy nopeasti:tapausten määrän ennustetaan lisääntyvän enemmän kuin kaksinkertaiseksi, jopa 19 000:eentapaukseen vuodessa vuoteen 2030 mennessä (Kannus ym. 1999).

Lonkkamurtuma voi sijaita reisiluunkaulassa tai trokanteerisella alueella. Trokanteeristenlonkkamurtumien on joissakin epidemiologisissa tutkimuksissa osoitettu lisääntyvänenemmän kuin reisiluunkaulan murtumien. Trokanteeristen lonkkamurtumien lisääntymisenon jopa arveltu olevan kansanterveydellisesti merkittävämpää, koska niihin liittyväsairastavuus, kuolleisuus ja terveydenhuollon kustannukset ovat kervikaalisia murtumiasuurempia (Kannus ym. 1996).

100

Lonkkamurtuman syyt

Lonkkamurtumaan vaikuttaa paitsi osteoporoosi, luun kunto, myös murtumaan johtavantapaturman laatu ja kaatumistapaturmassa mahdollinen lonkan suoja. Ikääntyessä elimistölläon taipumus siirtyä kataboliseen tilaan, kalsiumin imeytyminen suolistosta vähenee jaseurauksena on sekundaarinen hyperparatyreoosi, joka lisää luun vaihduntaa erityisestikortikaalisessa luussa. Tutkimuksissa on havaittu lonkkamurtuman riskin lisääntyvän 50-vuotiaista 80-vuotiaisiin 13-30-kertaiseksi (DeLaet ym. 1997, Kannus ym. 1999). Luunmineraalitiheyden lasku selittää vain osan riskistä, noin 15%, kaatumisen ollessalonkkamurtuman tärkein riskitekijä (Kannus ym. 1999). Luun kuntoon voidaan vaikuttaa mm.kalsiumilla, D-vitamiinilla, tupakoinnin lopettamisella ja liikunnalla.

Osteoporoottisten murtumien riskitekijät ja ehkäisykeinot vaihtelevat iän ja sukupuolenmukaan (Kannus 1999). Tärkeimpiä ehkäisykeinoja on liikunta ja muut terveet elintavat sekäkalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti. D-vitamiinin puutoksen merkitys on erityisestiiäkkäillä henkilöillä suuri. Kalsiumin ja D-vitamiinin yhdistelmällä on saatu aikaan joissakintutkimuksissa lonkkamurtumien määrän vähenemä jopa 30-40% (Chapuy ym. 1992, Dawson-Hughes ym 1997), toisissa tutkimuksissa ao. hoito ei ole vähentänyt lonkkamurtumariskiälainkaan.

Lonkkamurtuman hoito

Reisiluun kaulan murtumat hoidetaan joko naulaamalla tai puoliproteesilla. Naulaamistasuositaan alle 65-vuotiailla potilailla, puoliproteeseja enenevästi puolestaan 70-vuotiailla jasitä vanhemmilla. Väliryhmän, 65-69-vuotiaiden lonkkamurtumat korjataan jommallakummalla tavalla. Koko nivel asetetaan pelkästään reumapotilaille, joilla on reisiluunkaulanmurtuma. Tavallisia puoliproteeseja selvästi kalliimpi bipolaarinen proteesi on uusin tulokasreisiluunkaulan murtuman kirurgisessa hoidossa.

Trokanteeriset murtumat hoidetaan naulaamalla. Suomessa on noin 2% konservatiivisestihoidettavia reisiluunkaulan murtumia, joissa luu kiilautuu hyvään asentoon, ja potilas onsuhteellisen kivuton. Hoidoksi riittää kyynärsauvojen avulla osavarauskävely, kunnesmurtuma on luutunut 2-3 kuukauden kuluttua. Kirurgisesti hoidetuilta nuoremmilta potilailtanaulat poistetaan, vanhemmille ne jätetään paikalleen.

101

Ennusteet

Lonkkamurtuman yleisyyttä Suomessa vuoteen 1985 ja 2000 asti on ennustettu käyttäenlähtökohtina vuosien 1970 ja 1985 ikäryhmittäisiä tapausmääriä ja väestöennusteidenmukaisia väestömääriä vuosina 1985 ja 2000 (Lüthje 1991, 1985). Sairaalahoitojen ajatvaihtelivat tutkimuksissa selvästi, lyhin hoitoaika oli keskussairaaloissa ja pisinaluesairaaloissa. Vuonna 2000 ennustettiin olevan 6400-7900 sairaalahoidossa olevaalonkkamurtumapotilasta (Lüthje 1991). Edellä kuvatut ennusteet ovat pitäneet melko hyvinpaikkansa: nyt Suomessa on vuosittain noin 7100 lonkkamurtumaa 50 vuotta täyttäneillä.Vuonna 2030 niitä ennakoidaan olevan noin 19 000 (Kannus ym. 1999).

2.4.2 Asiantuntijahaastattelut

Nykytilanne

Asiantuntijat olivat yhtä mieltä siitä, että lonkkamurtumien lisääntyminen ei ole hetkellinenkohortti-ilmiö, joka johtuisi luuston heikkenemisestä, vaan johtuu mm. muiden sairauksienparantuneesta hoidosta, pidentyneestä eliniästä ja väestön ikääntymisestä. Yhdeksilonkkamurtuman syyksi on myös arvioitu lääkitystä: jotkut lääkkeet aiheuttavat huimausta jaaltistavat kaatumiselle, toisaalta monien lääkkeiden yhteisvaikutuksena saattaa tullatasapainohäiriöitä etenkin vanhuksille.

Vaikka lonkkamurtuma on monista kansanterveysongelmista poiketen periaatteessaehkäistävissä, lonkkamurtuman ehkäisemiseksi tehdään terveydenhuollossa melko vähän japääasiallinen kuormitus onkin kirurgisissa yksiköissä ja vanhainkodeissa.

Lonkkamurtumaa edeltää osalla potilaista osteoporoosi. Osteoporoosin varhaisdiagnostiikkaon vielä uutta, eikä siihen ole tarpeeksi välineitä. Osteoporoosin diagnosointiin tarvittavialuuntiheysmittareita ei ole vielä edes kaikissa yliopistollisissa keskussairaaloissa. Toisaaltakalliiden luuntiheysmittareiden hankinta ei ole aina perusteltua, koska joidenkinasiantuntijoiden mukaan luuntiheyden seulonnat on todettu lonkkamurtumien ehkäisyssätehottomiksi. Lonkkamurtuman ehkäisyssä luuntiheysmittauksia tärkeämpiä tekijöitä ovatluun kunnon ylläpitäminen liikunnalla, tupakoinnin lopettaminen, kalsiumin ja D-vitamiininriittävä saanti, kaatumisen ehkäisy ja kaatumissuojainten käyttö.

Liikunnalla on vaikutusta lihaskuntoon, tasapainoon ja kaatumisriskiin ja luuston lujuuteen.Kun tasapaino on parempi, kaatumisia sattuu vähemmän. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan

102

väestön liikunnan lisääminen ehkäisi lonkkamurtumia. Tupakoinnin lopettaminen vaikuttaaedullisesti, koska tupakoivilla on todettu luun määrän olevan pienempi kuintupakoimattomilla. Toisaalta ei ole tutkimuksia siitä, voidaanko tupakoinnin lopettamisellavähentää lonkkamurtumia.

Väestötasolla olisi mahdollista lisätä D-vitamiinia merkittävästi ravintoon, kuten USA:ssa ontehty. Suomessa D-vitamiinia on lisätty rasvattomaan maitoon, mutta määrä on niin pieni, ettämaitoa tulisi juoda 6 litraa päivässä, jotta D-vitamiinin saanti olisi riittävä. Asiantuntijoidenmukaan lonkkamurtumat saattaisivat vähentyä kolmanneksen, jos D-vitamiinin puutekorjattaisiin. Toisaalta on olemassa tutkimuksia, joissa D-vitamiinin käyttö ei ole vaikuttanutlonkkamurtumia vähentävästi, kun sitä on annettu ilman kalsiumia (Lips ym. 1996).Monivitamiinipillereiden koostumusta korjattiin Suomessa noin 3 vuotta sitten, kun niihinlisättiin myös riittävästi D-vitamiinia.

Hoitokäytännöt

Lonkkamurtuman kirurginen hoito on vakiintunut 1970-luvulta lähtien, suuria muutoksia eiole sen jälkeen tapahtunut. Naulojen materiaali on edelleen metalli, liukenevien naulojenlaajamittainen käyttö ei liene todennäköistä ainakaan lähitulevaisuudessa. Suurempaakehitystä on tapahtunut ja on odotettavissa lonkkasuojaimissa ja osteoporoosinlääkehoidoissa, jotka vähentävät lonkkamurtuman todennäköisyyttä.

Hormonikorvaushoidon tiedetään vaikuttavan luun tiheyteen ja vähentävän sitenlonkkamurtuman riskiä. Estrogeenia käyttävillä on tutkimuksissa todettu olevanlonkkamurtumia vähemmän kuin verrokeilla. Ongelmallinen seikka hormonikorvaushoidonkäytössä on käytön pituus, josta asiantuntijoilla on erilaisia käsityksiä. Joidenkinasiantuntijoiden mukaan hormonikorvaushoito on tehokkainta, kun käyttö alkaamenopaussista ja jatkuu aina kuolemaan asti. Tällöin hoidon sivuvaikutusriskitkin kasvavat,erityisesti rintasyöpäriski. Toisten asiantuntijoiden mukaan 10-15 vuotta menopaussin jälkeenaloitetulla hoidolla on merkitystä luun massan lisäämiseksi, toisaalta hoidon hyöty lakkaamelko nopeasti käytön jälkeen. Estrogeenilaastarit ovat myös kalliita, vuodessa hinnaksi tuleenoin 1000 mk. Koska jatkuva käyttö on hinnan ja mukavuuden kannalta hankalaa ja voi ollajopa vaarallista, ratkaisuksi on esitetty hormonikorvaushoidon jaksottaista käyttöä.

Asiantuntijat ovat eri mieltä myös siitä, kenelle hormonikorvaushoitoa tulisi määrätä.Joidenkin mukaan kaikille, joidenkin mukaan vain rajatulle riskiryhmälle. Asiantuntijoidenerimielisyyksiä hormonikorvaushoidon pituudesta ja kohderyhmästä selvittäviä eteneviätutkimuksia on käynnissä, mutta tuloksia on vielä odoteltava. Jos hyöty varmistuu, hormoneja

103

tullaan todennäköisesti käyttämään paitsi hyödyllisten luuvaikutusten, myös sydän- javerisuonitautien riskiä vähentävien vaikutusten vuoksi.

Kehitteillä ja markkinoilla on myös ns. SERM-lääkkeitä (selective estrogen receptormodulators), jotka vaikuttavat spesifisesti estrogeenireseptoreihin, joissain kudoksissaestrogeeniagonistina ja joissain -antagonistina. Tähän ryhmään kuuluvasta raloksifeenistä onjo jonkin verran tutkimuksia, joissa raloksifeenin on todettu estävän nikamamurtumia.Amerikkalainen lääkevalvontalaitos FDA hyväksyi lokakuussa 1999 raloksifeeninosteoporoosin hoitoon, aiemmin se oli hyväksytty vain preventioon.

Alendronaatti on bisfosfonaattiryhmään kuuluva osteoporoosin hoitoon käytetty valmiste,jonka on prospektiivisissa lumekontrolloiduissa tutkimuksissa voitu osoittaa olevanyhteydessä lonkkamurtumien vähenemiseen, joskin vain henkilöillä, joilla on todettu erittäinalhainen luumassa. Alendronaatin kustannus-vaikuttavuutta ei tunneta, mutta alendronaatillaon korkea hinta (noin 3000 mk/vuosi), ja siten hoito tulee kalliiksi. On arveltu, ettälääkehoidon aloittaminen olisi edullisinta kustannus-hyötyvaikutuksiltaan noin 65-75 vuodeniässä. Toisaalta asiantuntijoilla on kriittisiä näkemyksiä siitä, pitäisikö bisfosfonaattejamäärätä kaikille. Joidenkin tutkimusten mukaan alendronaattia ei pitäisi määrätä kaikille eikäliian aikaisin, vaan kohdentaa hoito vain WHO:n osteoporoosikriteerit täyttäviin henkilöihinhoitoon (luuntiheysarvo enemmän kuin 2.5, SD alle nuorten keskiarvon). Lääkehoidonkriteeriksi on ehdotettu myös todettua osteoporoosia tai osteoporoottista murtumaa.

Kalsitoniinia käytetään nykyisin sairaalassa jos kyseessä on selkänikamienkompressiomurtuma, pääosin kuitenkin avohoidossa. Koska kalsitoniinilla on analgeettinenvaikutus, sitä käytetään sairaalassa etenkin hoidon alussa, myöhemmin siirrytäänalendronaattiin, joka on kustannuksiltaan edullisempi.

Ennakoitu kehitys

Yleisyys

Lonkkamurtumien vähentäminen on erittäin vaikeaa, jos iäkkäiden terveyttä ja elämäävaarantavien muiden sairauksien ehkäisy on tuloksekasta. Eliniän piteneminen nimittäin lisääkaatumisalttiiden hyvin iäkkäiden vanhusten määrää.

Joidenkin asiantuntijoiden arvion mukaan lonkkamurtuman lisääntyvä kehitys voi jo ollataittumassa. Toisaalta viime vuosikymmenten kehitys Suomessa ei tue tätä käsitystä, silläainakin välillä 1970-1997 lonkkamurtumien ikävakioitu ilmaantuvuus lisääntyi (Kannus ym.

104

1999). Lonkkamurtumien lukumäärä lisääntyy ainakin vuoteen 2030 saakka, vaikkatarkemmasta vuosittaisesta määrästä asiantuntijoilla on erilaisia käsityksiä. Erityistälisähoidon tarvetta tulee 85 vuotta täyttäneistä, joilla vuosittainen lonkkamurtumariski voi ollajopa 5% luokkaa eli viisi sadasta tämänikäisestä saa joka vuosi lonkkamurtuman.

Jotkut asiantuntijat kritisoivat lonkkamurtumien tutkimista sairaaloiden hoitoilmoitus-rekisterin tiedoista, koska niissä on jonkin verran puutteellisuuksia koskien taudinilmaantumista ja niukasti tietoa toimintakyvyn muutoksista ja sosiaalisista tekijöistä. Toistenasiantuntijoiden mielestä hoitoilmoitusrekisterin tiedot oikein käytettyinä ovat toistaiseksiluotettavin tapa tutkia lonkkamurtumien epidemiologiaa.

Suomessa on parhaillaan käynnissä lonkkamurtumarekisterin esitutkimus, jonka malli onsaatu Ruotsin valtakunnallisesta lonkkamurtumarekisteristä, johon on vuodesta 1988 lähtienkerätty tiedot kaikista lonkkamurtumista yli 90% sairaaloista. Suomenlonkkamurtumarekisterin on tulevaisuudessa tarkoitus sisältää tietoa omatoimisuudesta ennenmurtumaa, asumisoloista, selviytymisestä 4 kuukauden kuluttua murtumasta,murtumatyypistä, murtumaan johtaneista syistä, hoitotoimenpiteistä, käytetyistäleikkausmenetelmistä, mahdollisista komplikaatioista, hoitoajoista, jatkohoitopaikkatiedoistasekä mahdollisista uusintaleikkauksista.

Varmaa tietoa ei ole siitä, onko lonkkamurtumien lisääntymisen syynä ajan myötämahdollisesti muuttunut luuntiheys vai murtumaan johtavien tapaturmien lisääntyminen.Eräiden asiantuntijoiden mukaan kaatumiset ovat lisääntyneet. Osteoporoosin lisääntymisestäajan myötä ei ole todisteita.

Hoidontarpeen muutokset

Lonkkamurtuman kirurginen hoito ei asiantuntijoiden mukaan muutu olennaisesti, keskeinenongelma on sairaaloiden säästötoimenpiteiden takia runsaasti vähentynyt akuuttiensairaspaikkojen määrä. Kun tapauksia tulee lisää, leikkaushoitojen tarve suurenee. Myöspitkäaikaishoidontarve lisääntyy, sillä puolet ennen omatoimisista vanhuksista eilonkkamurtuman hoidon jälkeen palaa kotiin, riippumatta hoidon laadusta. Leikkauksestasaattaa olla seurauksena sekavuutta ja muita ongelmia mm. liikkumisessa, mikä estää kotonaselviytymisen. Suuri osa leikkauspotilaista siirretään jatkohoitoon terveyskeskukseen.

105

Hoidon järjestely tulevaisuudessa

Lonkkamurtuman ennakoinnin ja hoidon ongelmien on sanottu johtuvan siitä, että se ei kuulumillekään erikoisalalle sinänsä, vaan sijoittuu monien erikoisalojen risteyskohtaan.

Lisääntyvien lonkkamurtumatapausten hoitamiseksi on ehdotettu ehkäisyn ja kuntoutuksenkeskittämistä joihinkin sairaaloihin ja/tai tutkimuslaitoksiin. Kirjallisuudessa tosin ei olenäyttöä lonkkamurtumapotilaiden hoidon keskittämisen hyödyistä. Pelkästään sairaaloissatoimivia osteoporoosiklinikoita on kritisoitu mm. siitä, että niissä ei pystytä tarpeeksipuuttumaan kaikkiin lonkkamurtuman riskitekijöihin, kuten kotiympäristöön ja kaatumisenriskitekijöihin.

Lonkkamurtumien ehkäisy

Mikäli osteoporoosin ilmaantuvuutta onnistutaan siirtämään noin viidellä vuodella,lonkkamurtumien määrä putoaa puoleen. Lonkkamurtuman preventiotutkimukset ovatkuitenkin yleensä kohdistuneet peri- tai postmenopausaalisiin naisiin, jotka ovat 35 vuottakeskimääräistä lonkkamurtumapotilasta nuorempia. Sitä vastoin D-vitamiinitutkimuksissapotilaat ovat olleet 70-105-vuotiaita (Chapuy ym. 1992). Eräät asiantuntijat epäilevät, ettälonkkamurtuman preventiomahdollisuudet ovat luultua vähäisemmät, kun otetaan huomioonkeskimääräisten potilaiden ikä ja yleiskunto.

Mitä ennaltaehkäisevää voitaisiin sitten tehdä? Luun tiheyden mittaamisen tulisi yleistyä,mutta suuntaa muuttaviin laajoihin luuntiheyden seulontoihin ei pidä ryhtyä, vaan seulonta onsyytä kohdistaa valikoidusti korkean riskin omaaviin ryhmiin. On mahdollista, että 10 vuodenkuluttua luuntiheysmittarit ovat yhtä yleisesti käytössä kuin kolesterolimittaukset nykyään,terveyskeskuslääkärien työpöydällä. Mittauksen perusteella ei kuitenkaan pysty luotettavastiennustamaan, kuka saa lonkkamurtuman, kuka ei. Asiantuntijoiden mukaan olisi tärkeää, ettälonkkamurtumia edeltävien muitten osteoporoottisten murtumien (esim. ranne) yhteydessäarvioitaisiin henkilön kaatumisalttius ja luuntiheys lonkkamurtumien ennakoimiseksi.Luuntiheysmittareita tulisi käyttää myös sovelletuin osin hoidon tuloksellisuudenseurannassa, ei pelkästään ennakoinnissa.

Toisaalta luuntiheyden mittauksen vaikutuksesta ei tiedetä tarpeeksi. Vaikuttavuustutkimuksiamm. luun tiheyden mittaamisesta sekä D-vitamiinin annosta tarvitaankin lisää. VaikkaUSA:ssa on maitoon lisätty D-vitamiinia, ei ole tiedossa, miten lisä on vaikuttanut. D-vitamiinin anto on turvallista, suositusannokset ovat 200-1000 yksikköä päivässä,

106

hyperkalsemiaa aiheuttanut D-vitamiinimyrkytys on syntynyt vasta 10 000-40 000 yksikönpäivittäisellä annoksella.

Tulisi löytää riskiryhmät ja selvittää, missä iässä lääkkeiden aloittaminen olisi kustannukset jahyödyt huomioiden viisainta. Toisaalta asiantuntijat ovat eri mieltä siitä, pitäisikö pitkälleedennyttä vai myös vähäisempää luukatoa hoitaa. Luuston kunto ei vaikuta hyvinvointiinsuoranaisesti; toimintakykyyn nähden se on hiljainen riskitekijä, ‘silent risk factor’. Jotkutasiantuntijat olivatkin sitä mieltä, että pelkkää osteoporoosia on tehotonta hoitaa, vaanikäihmisten kaatumisriskin arviointi ja tapahtumien jälkiseuraukset kuten lonkkamurtumatansaitsevat myös runsaasti huomiota.

Asiantuntijat olivat pääsääntöisesti samaa mieltä siitä, että osteoporoosi ei sovelluseulottavaksi, koska on vain kohtalainen murtumia ennustava riskitekijä. Luuntiheyttä selvästitärkeämpi murtuman riskitekijä on kaatuminen ja sen vaaratekijöiden seulominen olisikansanterveydellisesti paljon järkevämpää ja halvempaa. Jos kuitenkin päädytäänosteoporoosin seulontaan, joidenkin asiantuntijoiden mukaan siinä tulisi käyttääultraäänilaitteita, joidenkin mielestä ei. Uusi tieto estrogeeneista ja estrogeeni-reseptorilääkkeistä saattanee vaikuttaa tulevaisuudessa osteoporoosin yleisyyteen ja myöslonkkamurtumiin.

Kaatumissuojat suojaavat lonkkamurtumalta jopa enemmän kuin luun vahva kunto jakaatumisen ehkäisy. Suojaimia on urheilussa käytetty jo pitkään, pehmusteita alettiin kehittääurheilulääketieteessä jo 1990-luvun alussa. Lonkkasuojainten hinta on 490 mk/pari.Verrattuna yhden uuden lonkkamurtuman hoitokustannuksiin (n. 110 000 mk/vuosi),lonkkasuojaimilla voitaisiin saavuttaa merkittävä inhimillinen ja kansantaloudellinen säästö.Ongelmana on tällä hetkellä hoitomyöntyvyys ja riittämätön tieto. Esteettiset syyt voivat estäälonkkasuojainten käytön avohoidossa. On mahdollista, että laitoshoidossa asuvien joukossakäyttö lisääntyy enemmän.

Liikunta. Lonkkamurtumaa ehkäisevän liikunnan tulisi olla erityisesti tasapainoa kehittävääliikuntaa, sinällään pelkkä liikunnan lisäys saattaa lisätä kaatumisriskiä. Kiinalaisilla onvähemmän lonkkamurtumia ja joidenkin asiantuntijoiden mukaan se saattaa johtuakiinalaisten tasapainoa lisäävästä liikunnasta, tai-chi:stä. Toisaalta vanhuksilla lihasmassa onvähentynyt ja metabolia samoin, joten myös lihasten voiman lisäyksellä saattaa ollalonkkamurtumia ehkäisevä vaikutus, jos henkilön kaatumisriski vähenee. Nuorison liikunnanväheneminen saattaa vaikuttaa siihen, että luun huippumassa kasvukauden lopussa on entistäpienempi, jolloin osteoporoosi saattaa yleistyä ja lonkkamurtumat lisääntyä entisestään.

107

Kaatumisen ehkäisy. Kaatumisia voidaan ehkäistä mm. hiekoittamalla jalkakäytäviä,asettamalla kenkiin liukuesteitä, käyttämällä kävelykeppiä, poistamalla huoneistoista liukkaitamattoja, kynnyksiä ja irtojohtoja ja huolehtimalla riittävästä valaistuksesta.

Kalsium, D-vitamiini ja ravinto. Lonkkamurtumapotilaista suuri osa on aliravittuja osin siitäsyystä, että lonkkamurtuma liittyy usein dementiaan. Etenkin kalsiumin ja D-vitamiininriittävä saanti ovat tärkeitä lonkkamurtuman ehkäisemiseksi.

Estrogeeni. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan hormonikorvaushoitoa tulisi käyttää pitkäänja jatkuvasti, jotta siitä olisi hyötyä lonkkamurtumien ehkäisyssä. Annostelutavastariippumatta estrogeenihoidon teho alkaa heikentyä hoidon lopettamisen jälkeen.Estrogeenilaastarit ovat myös kalliita, hinnaksi tulee n. 1000 mk/vuosi.

Näköongelmien nopea hoito. Kaihin vuoksi leikkaukseen jonottavien pitäisi päästänopeammin hoitoon kaatumistapaturmien ehkäisemiseksi. Myös muiden ikääntyneenkaatumisriskiä lisäävien sairauksien hyvä hoito vähentää kaatumisriskiä ja sitä kauttalonkkamurtumariskiä.

Suola. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan ruokasuolan (natriumkloridin) käyttö lisääkalsiumin eritystä virtsaan jopa niin paljon, että suolan käytön puolittuessa myös kalsiumineritys virtsaan puolittuisi. Hydroklooritiatsidin tiedetään estävän kalsiumin eritystä virtsaan.Niinpä hydroklooritiatsidia käyttävillä on todettu olevan vähemmän osteoporoosia, muttaluotettava tieto suolan yhteyksistä lonkkamurtumiin puuttuu.

Alkoholi. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan osa lonkkamurtumista saattaa johtua alkoholinkäytöstä, joka heikentää ravitsemustilaa ja altistaa kaatumisille ja saattaa joissain tapauksessajohtaa lonkkamurtumaan. Kaatumisalttiille vanhukselle humalatila on erityisen vaarallinentilanne.

Yhteenveto

Asiantuntijat olivat yhtä mieltä siitä, että lonkkamurtumien määrä lisääntyy ainakin kahdenseuraavan vuosikymmenen ajan. Hoidontarve suurenee kahdesta syystä; sekä uudetlonkkamurtumatapaukset että lonkkamurtumien jälkitiloista aiheutuvat ongelmat lisääntyvät.Lonkkamurtumien ehkäisyssä tärkeää olisi osteoporoosin ja kaatumisten ehkäiseminen sekälonkkamurtumien ehkäiseminen kaatumissuojaimilla. Sekä lonkkamurtuman ettäosteoporoosin ehkäisykeinoja on runsaasti, mutta vain osaa niistä on käytetty riittävästi.Asiantuntijat olivat yhtä mieltä siitä, että on tehostettava sekä yksilöllistä preventiota esim.

108

kaatumissuojaimin että väestötason preventiota esim. liikunnan, D-vitamiinin ja kalsiuminriittävän saannin turvaavin toimin, jotta lisääntyvään lonkkamurtumien aiheuttamaanhoidontarpeeseen voitaisiin vastata.

109

2.4.3 Kvantitatiiviset ennusteet

Väestörakenteen muutokseen perustuvan menetelmän arviointi

Hankkeen aiemmissa raporteissa esitetyt hoidontarpeen ennustelaskelmat perustuivat kahteenoletukseen. Ensinnäkin hoidontarpeen osoittimien yleisyyden oletettiin säilyvän kussakin ikäja sukupuoliryhmässä ennustekauden alun tasolla, ja toiseksi väestön määrän sekä ikä- jasukupuolirakenteen oletettiin muuttuvan Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteenmukaisesti. Näiden ennustelaskelmien osuvuus riippuu kummankin oletuksen pätevyydestä.Jos tarkasteltavan ilmiön yleisyys muuttuu olennaisesti ja/tai jos väestönkehitys poikkeaaväestöennusteeseen perustuvasta oletuksesta, hoidontarve-ennusteet eivät tuota oikeitatuloksia.

Ennustemenetelmän pätevyyttä pyritään seuraavassa arvioimaan selvittämällä, miten hyvinsen avulla olisi pystytty ennustamaan hoidontarpeen osoittimen kehitys jaksolla 1982−96.Lonkkamurtumien aiheuttaman hoidontarpeen osoittimina käytetään tässä laitoshoitopäiviä ja-jaksoja. Hoitojaksojen kohdalla tarkastelut koskevat 50 vuotta täyttäneitä miehiä ja naisia jahoitopäivien kohdalla ikäryhmää 50−79-vuotiaat.

Taulukoissa 2.4.3-1 − 2.4.3-2 on esitetty kummankin hoidontarpeen osoittimen arvo vuonna1996 sekä vuoden 1982 suhteellisiin yleisyyslukuihin ja vuoden 1996 todellisiinväestömääriin perustuva ennuste vuodelle 1996. Lisäksi on laskettu, kuinka monta prosenttiaennustettu arvo poikkeaa todellisesta. Koko maan osalta on vielä laskettu ennuste, jossatodellisen väestömäärän sijasta on käytetty vuonna 1985 julkaistuja väestöennusteita vuodelle1996.

Lonkkamurtumista aiheutuvien hoitopäivien koko maata koskeva ennuste 50−79-vuotiaillemiehille yliarvioi toteutuneen kehityksen 11 %. Naisten ennuste puolestaan aliarvioitoteutuneen arvon 8 %. Miljoonapiirejä tarkasteltaessa kummankin sukupuolen ennusteyliarvioi todellisen kehityksen HYKS- ja OYS-miljoonapiireissä. Muissa miljoonapiireissäennuste aliarvioi vastaavan todellisen arvon. Lonkkamurtumista aiheutuvien hoitopäivienkohdalla esiintyy kuitenkin kappaleessa 1.2.1 kuvatusta tilastointitavasta johtuvia poikkeaviaarvoja vuoden 1982 aineistossa jo alle 80-vuotiaidenkin kohdalla. Esimerkkinä tästä ovatOYS-miljoonapiirin 60−64-vuotiaat miehet. Heillä hoitopäiviä 1000 asukasta kohti vuonna1982 oli 349, kun vastaavat arvot muissa sairaanhoitopiireissä olivat HYKS: 29, TYKS: 26,TaYS: 24 ja KYS: 21. Paljolti tämän vuoksi OYS:n hoitopäiväennusteen virhe onpoikkeuksellisen suuri, 94 %. Sekä Uudenmaan että Helsingin sairaanhoitopiireissä miestenhoitopäiväennuste yliarvioi toteutuneen kehityksen enemmän kuin koko maassa keskimäärin,

110

ja Helsingissä poikkeama oli suurempi kuin Uudellamaalla. Naisten kohdalla Uudenmaansairaanhoitopiirissä ennuste aliarvioi toteutuneen kehityksen ja Helsingin sairaanhoitopiirissäyliarvioi. Uudenmaan sairaanhoitoalueittaisten ennustepoikkeamien vaihteluväli oli suuri,erityisesti miesten kohdalla. Miehillä ennustevirheet vaihtelivat Lohjan -57 prosentista Jorvin120 prosenttiin ja naisilla vastaavasti Länsi-Uudenmaan -41 prosentista Lohjan 37 prosenttiin.(Taulukko 2.4.3-1)

Lonkkamurtumista aiheutuneiden hoitojaksojen koko maan ennuste aliarvioi todellisenkehityksen miehillä 36 % ja naisilla 30 %. Myös miljoonapiireittäin tarkasteltuna ennuste olivastaavaa toteutunutta arvoa pienempi sukupuolesta ja tarkasteltavasta alueesta riippumatta.Miehillä ennusteen poikkeama oli pienin KYS:n ja suurin TaYS:n alueella. Naisillavastaavasti pienin poikkeamaprosentti oli TYKS-miljoonapiirissä ja suurin HYKS-miljoonapiirissä. Kummallakin sukupuolella ennusteet aliarvioivat toteutuneen kehityksenUudenmaan sairaanhoitopiirissä vähemmän ja Helsingin sairaanhoitopiirissä enemmän kuinkoko maassa keskimäärin. Sairaanhoitoalueittaisessa tarkastelussa oli etenkin miestenkohdalla pienistä tapausmääristä johtuva satunnaisuus hyvin suurta. Naisten ennustevirheetvaihtelevat Jorvin -5 prosentista Porvoon -35 prosenttiin. (Taulukko 2.4.3-2)

Taulukko 2.4.3-1 Toteutunut ja ennustettu lonkkamurtumista aiheutuvien hoitopäivien lukumäärävuonna 1996, 50−−−−79-vuotiaat.Ennuste perustuu vuoden 1982 yleisyyslukuihin ja vuoden 1996 väestöön (suluissa vuoden 1982yleisyyslukuihin ja vuoden 1985 väestöennusteisiin perustuva ennuste). Lisäksi on ilmoitettu ennusteenpoikkeama prosentteina toteutuneesta arvosta.

Miehet NaisetHoitopäivät

1996Ennuste

1996Poikkeama

(%)Hoitopäivät

1996Ennuste

1996poikkeama

(%)Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

33774

81314936791484204373

29773248

756565436185446589

37403(37796)

119243872707166358499

42295464

10131243186199883794

10,74(11,91)

46,65-21,56-10,65-21,2094,35

42,0668,23

34,00120,06-57,317,70

97,9734,74

84090

237021328720177167959929

71647675

10171871793439

13731671

77114(77082)

2413512357178491169211099

613311231

69616151083261966

1435

-8,30(-8,33)

1,83-8,38

-11,54-30,3811,79

-14,3946,34

-31,53-13,7036,54-40,61-29,66-14,12

111

Taulukko 2.4.3-2 Toteutunut ja ennustettu lonkkamurtumista aiheutuvien hoitojaksojen lukumäärävuonna 1996, 50 vuotta täyttäneet.Ennuste perustuu vuoden 1982 yleisyyslukuihin ja vuoden 1996 väestöön (suluissa vuoden 1982yleisyyslukuihin ja vuoden 1985 väestöennusteisiin perustuva ennuste). Lisäksi on ilmoitettu ennusteenpoikkeama prosentteina toteutuneesta arvosta.

Miehet NaisetHoitojaksot

1996Ennuste

1996Poikkeama

(%)Hoitojaksot

1996Ennuste

1996poikkeama

(%)Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

2973

744481729615404

277285

555344384938

1915(1966)

479334443440215

191156

555810173125

-35,58(-33,86)

-35,62-30,56-39,18-28,43-46,74

-31,23-45,22

0,499,66

-77,04-56,11-37,52-33,95

9253

26361521228816721136

7991107

1501858493

151136

6488(6546)

1642125416111222780

596634

1051747170

10389

-29,89(-29,26)

-37,72-17,53-29,58-26,90-31,34

-25,35-42,76

-30,32-5,95

-15,62-24,90-31,88-34,25

Trendin huomioon ottavat ennusteet

Edellä arvioitiin pelkästään väestön määrän sekä sen ikä- ja sukupuolirakenteen muutoksenhuomioon ottavaa ennustemenetelmää, ja yleisyysluvun stabiilisuusoletuksen todettiinmonessa tapauksessa pitäneen huonosti paikkansa. Seuraavassa pyritään parantamaanpelkästään väestömuutoksiin perustuvia ennusteita ottamalla laskelmissa huomioon myöstarkasteltavan hoidontarpeen osoittimen yleisyyden viimeaikainen kehitys. Menneen trendinarvioimiseksi laskettiin sukupuolittaiset ja 5-vuotisikäryhmittäiset muunnoskertoimet, jotkakuvaavat ajan suhteen tapahtuvaa suhteellista muutosta tarkasteltavan osoittimenyleisyydessä. Ikä- ja sukupuoliryhmittäiset muunnoskertoimet estimoitiin vuosien 1981−83 ja1994−96 aineistoista laskettujen hoidontarpeen osoittimien väestöön suhteutettujenyleisyyslukujen perusteella, ja niiden oletettiin pysyvän ajan suhteen vakioina. Lisäksioletettiin, että väestön määrä ja ikärakenne muuttuvat Tilastokeskuksen vuonna 1998julkaiseman väestöennusteen mukaan.

Hoidontarpeen osoittimille laskettiin kolme vaihtoehtoista ennustetta, jotka perustuivat erioletuksiin yleisyysluvun trendistä:

112

1. Oletettiin hoidontarpeen osoittimen ikäryhmittäisten yleisyyslukujen pysyvän periodin1994−96 tasolla, eli oletettiin muunnoskertoimet ykkösiksi.

2. Oletettiin hoidontarpeen osoittimen yleisyyden muuttuvan tarkasteltavalta alueeltaestimoidun muunnoskertoimen mukaisesti. Uudenmaan sairaanhoitoalueiden kehityksenoletettiin noudattavan koko Uudenmaan sairaanhoitopiirin trendiä.

3. Oletettiin kullakin tarkasteltavalla alueella hoidontarpeen osoittimen yleisyydenmuuttuvan koko maan aineistosta estimoidun muunnoskertoimen mukaisesti.

Hoitopäivät

Lonkkamurtumista aiheutuneiden hoitopäivien ennusteet (Taulukko 2.4.3-3) koskevat 50vuotta täyttäneitä miehiä ja naisia. Kappaleessa 1.2.1 selitetystä hoitopäivien tilastoinninmuutoksesta johtuvaa harhaa on pyritty vähentämään olettamalla, että 80 vuotta täyttäneillähoitopäivien suhteellinen yleisyys väestössä pysyy vuosien 1994−96 tasolla. Menneenkehityksen huomioon ottavien ennusteiden laskennassa siis oletettiin, että muunnoskertoimetovat ykkösiä 80 vuotta täyttäneiden ikäryhmissä. Koko maassa hoitopäivien väestöönsuhteutettu ikävakioitu määrä väheni ikäluokassa 50−79-vuotiaat sekä miehillä että naisilla(LIITE 2). Muutos on ollut kuitenkin suhteellisen vähäistä, miehillä laskua on ollut noin 7 %ja naisilla 17 %. Trendin huomioon ottaminen ennustelaskelmissa ei siksi muuttanutratkaisevasti hoitopäivien lukumäärän ennusteita. Olettaen ikäryhmittäisten yleisyyslukujenmenneen trendin jatkuvan, ennustettiin miehillä hoitopäiviin 48 prosentin kasvua ja naisillavastaavasti 25 prosentin kasvua.

Menneen kehityksen huomioon ottavan ennusteen mukaan miesten hoitopäivien määrä kasvaaeniten OYS-miljoonapiirissä, missä hoitopäivien ennustetaan lähes kaksinkertaistuvanvuoteen 2010 mennessä. Vähäisintä kasvua ennustetaan TYKS-miljoonapiiriin. Naisillavastaavasti suurin kasvuennuste on KYS:n alueella ja pienimmät HYKS:n ja TYKS:n alueilla.Pelkästään väestömuutoksiin perustuviin ennusteisiin verrattuna ei trendin huomioonottaminen muuttanut ennusteita merkittävästi missään miljoonapiirissä. Ainoastaan KYS:n jaOYS:n miehillä trendin tuoma muutos ennusteeseen on yli 10 %. Sovellettaessa koko maanaineistosta laskettuja muunnoskertoimia, ennusteet kasvoivat HYKS-miljoonapiirissä janaisilla lisäksi OYS-miljoonapiirissä.

Uudenmaan sairaanhoitopiirissä kummallakin sukupuolella lonkkamurtumista aiheutuneidenhoitopäivien ennustettiin lisääntyvän koko maan keskitasoa enemmän ja Helsinginsairaanhoitopiirissä sitä vähemmän. Naisilla erot olivat selvemmät kuin miehillä.

113

Uudenmaan sairaanhoitoalueista hoitopäivien ennustettiin lisääntyvän nopeimmin Peijaksensairaanhoitoalueella. Miehillä ennustettu kasvu oli 87 % ja naisilla 76 %. Vastaavasti pieninennustettu kasvuprosentti oli Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueella, miehillä 18 % ja naisilla3 %. Kun ennustelaskelmissa Uudenmaan aineistosta lasketut muunnoskertoimet korvattiinkoko maan kertoimilla, ennusteet kasvoivat miehillä ja naisilla muutoksen suunta vaihtelialueittain.

114

Taulukko 2.4.3-3 Lonkkamurtumien aiheuttamien hoitopäivien lukumäärän ennusteet ja ennustetutmuutosprosentit vuodelle 2010 kolmen ennustelaskelman mukaan, 50 vuotta täyttäneet.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: alle 80-vuotiailla ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavaltaalueelta (Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan, 80 vuottatäyttäneillä yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan, 80 vuotta täyttäneillä yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Hoitopäivät1994-96 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiMIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

57853

145278920

14471133726563

49815203

8251283744712767651

258991

7574444076646175017824376

2210933990

451143572623283630324740

88202

2307612769213942022810842

88817547

150024711203909

1704979

336658

9633954121819116866935366

3307837629

665477223770296757035696

85543

2133012840215012327912708

74227445

118820151068838

1434776

324118

9051752860812257200033908

3174935715

644173633682291153265457

85543

2226712548205901973910509

86317320

141824571198908

1561964

324118

9228452302790466628833920

3160436247

639972633637289353845470

52,46

58,8543,1547,8451,2865,21

78,2945,06

81,7792,6261,7527,70122,2950,49

29,99

27,1922,7926,7636,8545,09

49,6110,71

47,5177,2443,744,63

88,1320,17

47,86

46,8343,9448,5874,0993,64

49,0043,08

43,9457,0443,6017,6987,0919,27

25,15

19,5019,9325,7043,4939,11

43,605,07

42,8069,0140,392,65

75,6915,11

47,86

53,2840,6742,2847,6260,14

73,2640,69

71,8591,5261,0527,52103,6748,19

25,15

21,8418,6622,3332,1139,15

42,956,64

41,8766,7038,662,02

77,6015,38

* Hoitopäivät keskim. / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, sairaanhoitoalueillakäytetty koko USHP:n kertoimia, 80 vuotta täyttäneillä yleisyys oletettu pysyvän periodin 1994−96 tasolla*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, 80 vuotta täyttäneilläyleisyys oletettu pysyvän periodin 1994−96 tasolla**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994-96 keskiarvosta

115

Hoitojaksot

Lonkkamurtumista aiheutuneiden hoitojaksojen ennusteet (Taulukko 2.4.3-4) koskevat 50vuotta täyttänyttä väestöä. Koko maassa 50 vuotta täyttäneiden ikävakioidut väestöönsuhteutetut hoitojaksot lisääntyivät miehillä 33 % ja naisilla 31 %. Kun väestönmuutoksetsekä mennyt kehitys hoitojaksojen ikäryhmittäisissä yleisyysluvuissa otetaan huomioon,ennustettiin hoitojaksojen lisääntyvän jaksolla 1996−2010 miehillä peräti 119 % ja naisillakin75 %.

TYKS-miljoonapiiriä lukuun ottamatta kaikissa miljoonapiireissä alueittaistenmuunnoskertoimien perusteella lasketun ennusteen mukaan miesten hoitojaksojen määrääntulee yli 100 prosentin lisäys vuoteen 2010 mennessä. Naisilla vastaavasti ennustettu kasvuylittää 100 prosenttia OYS-miljoonapiirissä. Kummankin sukupuolen osalta voimakkaintakasvua ennustetaan OYS:n ja heikointa TYKS:n alueelle. Trendin huomioon ottaminenennusteissa kasvattaa ennustetta tuntuvasti kaikilla alueilla ja kummallakin sukupuolella.Trendin vaikutus on miehillä suurinta OYS- ja naisilla HYKS-miljoonapiirissä. Käytettäessäalueittaisten muunnoskertoimien sijaan koko maan kertoimia, kasvavat ennusteet jonkinverran TYKS-miljoonapiirissä sekä lisäksi naisilla TaYS-miljoonapiirissä.

Sekä Helsingin että Uudenmaan sairaanhoitopiireissä ennustettu hoitojaksojen lukumääränkasvu oli voimakkaampaa kuin koko maassa keskimäärin. Lisäksi Uudenmaansairaanhoitopiiriin ennustettiin voimakkaampaa kasvua kuin Helsingin sairaanhoitopiiriin.

Uudellamaalla hoitojaksojen määrän ennustettiin kasvavan nopeimmin Peijaksensairaanhoitoalueella, jossa miesten ennustettu kasvuprosentti oli 274 % ja naisten 163 %.Pienimmät muutosennusteet olivat Länsi-Uudellamaalla. Miehillä hoitojaksojen määränennustettiin siellä lisääntyvän 123 % ja naisilla 59 %. Koko maan muunnoskertoimien käyttöUSHP:n kertoimien sijalla pienensi hieman hoitopäivien lukumääräennusteita.

116

Taulukko 2.4.3-4 Lonkkamurtumista aiheutuneiden hoitojaksojen lukumäärän ennusteet ja ennustetutmuutosprosentit vuodelle 2010 kolmen ennustelaskelman mukaan, 50 vuotta täyttäneet.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Hoitojaksot1994-96 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiMIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

2595

683406639537330

250245

464936286130

8189

2355134220031545944

7371010

1331558491

141131

3894

1075580925789530

443354

83935836

13346

10345

29671611245320021310

10981111

19427011696

264159

5682

1707794

13711162869

749625

13616010163

22778

14351

44752099323428641936

15651861

273374175145371229

5682

1561846

13441163775

644521

1201348552

20066

14351

40832248340627881822

15161512

272371160134366217

50,04

57,5442,7644,6946,7960,55

76,9944,72

81,1988,6861,5526,99118,8852,14

26,33

25,9620,0422,5029,5538,80

49,019,96

46,1173,7837,925,35

87,1021,64

118,94

150,0295,29114,48116,20163,22

199,18155,26

195,53224,08179,66123,94273,74156,00

75,24

89,9856,3761,4785,35105,13

112,4884,23

105,47140,95107,2258,93163,1475,49

118,94

128,67108,25110,33116,38134,82

157,35113,09

161,04171,00136,0785,40229,41118,64

75,24

73,3467,4870,0880,4793,04

105,8649,71

104,31138,5589,2646,67159,7565,99

* Hoitojaksot keskim. / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, sairaanhoitoalueillakäytetty koko USHP:n kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994-96 keskiarvosta

117

Yhteenveto

Kuviossa 2.4.3−1 on esitetty lonkkamurtumien hoidontarpeen osoittimien toteutuneet sekävuoden 1982 suhteellisiin yleisyyslukuihin ja vuoden 1996 todellisiin väestömääriinperustuvat ennustetut muutosprosentit aikaperiodilla 1982−96. Koko maassa kummallakinsukupuolella sekä hoitopäivien että -jaksojen ennustettiin lisääntyvän. Miesten hoitopäiviälukuun ottamatta toteutunut lisääntyminen oli ennustettua voimakkaampaa. Uudenmaansairaanhoitopiirin tilanne oli koko maan tilanteen kaltainen. Helsingin sairaanhoitopiirissämiehillä sekä hoitopäivien että -jaksojen lukumäärän ennustettiin lisääntyvän.Todellisuudessa hoitopäivät vähenivät ja hoitojaksot lisääntyivät paljon ennustettuaenemmän. Naisilla hoitopäivien määrän ennustettiin vähenevän, ja toteutunut väheneminenoli ennustettua voimakkaampaa. Hoitojaksojen lukumäärän sen sijaan ennustettiinlisääntyvän, ja toteutunut lisääntyminen oli ennustettua voimakkaampaa.

Miehet

-50 0 50 100 150

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Muutos%

Havaittu Ennustettu

Koko maa

USHP

HSHP

* 50-79-vuotiaat

Naiset

-50 0 50 100 150

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Hoitopäivät*

Hoitojaksot

Muutos%

Havaittu Ennustettu

Koko maa

USHP

HSHP

* 50-79-vuotiaat

Kuva 2.4.3-1 Lonkkamurtumien hoidontarpeen osoittimien toteutuneet ja ennustetut muutosprosentitjaksolla 1982−−−−96, 50 vuotta täyttäneet.Hoidontarpeen osoittimien toteutuneet muutosprosentit sekä vuoden 1982 suhteellisiin yleisyyslukuihin javuoden 1996 todellisiin väestömääriin perustuvat ennustetut muutosprosentit aikaperiodilla 1982−96.

Ennuste vuoteen 2010

Lonkkamurtumien hoidontarpeen osoittimina 50 vuotta täyttäneille naisille ja miehillekäytettiin hoitopäivien ja hoitojaksojen lukumääriä. Koko maassa hoidontarpeen ennustettiinlisääntyvän. Voimakkainta lisääntyminen oli, kun mitattiin hoidontarvetta hoitojaksoilla, jaotettiin ennusteissa huomioon viimeaikainen kehitys. Sekä Uudenmaan että Helsingin

118

sairaanhoitopiireissä lonkkamurtumien hoidontarpeen ennustetaan myös lisääntyvän jakasvun olevan voimakkaampaa USHP:n alueella.

USHP HSHP Koko maa

199157

-50 0 50 100 150

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Muutos%

Ilman trendiäAlueellinen trendiKoko maan trendi

HOITOPÄIVÄT

HOITOJAKSOT

155

-50 0 50 100 150Muutos%

Ilman trendiäAlueellinen trendiKoko maan trendi

-50 0 50 100 150Muutos%

Ilman trendiäAlueellinen trendi

Kuva 2.4.3-2 Lonkkamurtumien aiheuttaman hoidontarpeen osoittimien ennustetut muutosprosentit1990-luvun puolivälistä vuoteen 2010 50 vuotta täyttäneillä.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta estimoiduntrendin mukaan, hoitopäivien kohdalla 80 vuotta täyttäneiden yleisyyslukujen oletettu pysyvän periodin 1994−96tasolla.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan, hoitopäivien kohdalla 80 vuotta täyttäneiden yleisyyslukujen oletettu pysyvän periodin 1994−96tasolla.

119

2.4.4 Päätelmät

Lonkkamurtuman kohdalla havaittiin sama trendi kuin useimmissa muissakinkansanterveysongelmissa: hoitopäivien määrä henkeä kohden vähentyi, mutta hoitojaksojenmäärä lisääntyi selvästi. Lonkkamurtumasta aiheutuneet hoitopäivät ovat koko maassalisääntyneet vain muutamalla prosentilla, hoitojaksot sen sijaan yli 100%:lla sekäUudellamaalla että Helsingissä, sukupuolesta riippumatta. Lonkkamurtumasta aiheutuneidenhoitopäivien ennustetaan lisääntyvän koko maassa, Uudellamaalla enemmän kuin Helsingissä.Ero johtuu Uudenmaan ja Helsingin erilaisista ikärakenteista ja niihin perustuvistaennusteista. Helsingissä lonkkamurtumasta aiheutuneet hoitopäivät lisääntyvät miehilläenemmän kuin naisilla, Uudellamaalla sukupuolten välinen ero oli pienempi.

Lonkkamurtumaan liittyvien hoitojaksojen lisääntymisessä oli alueellisia eroja. Tästä johtuenalueellisen trendin huomioon ottaminen lisää lonkkamurtumista aiheutuneiden hoitojaksojenennustetta yli kaksinkertaiseksi Uudellamaalla, jonkin verran vähemmän Helsingissä. Kutenhoitopäivissäkin, miehillä hoitojaksojen lisääntyminen oli voimakkaampaa kuin naisilla.

Myös asiantuntijahaastattelut tukivat tilastojen löydöksiä. Lonkkamurtuma työllistää eritahoilla ainakin kirurgeja ja ortopedejä, sisätautilääkäreitä, liikuntalääketieteilijöitä jageriatreja, muiden ammattiryhmien lisäksi. Lonkkamurtuman hoitoketju on monitahoinen jahoitovastuu on jakautunut usealle eri hoitoyksikölle, yhä useammassa tapauksessaterveyskeskuksille ja vanhustenhoitoyksiköille. Lonkkamurtuman hoidontarve kasvaa siinämäärin, että kaikki sen vähentämisen keinot tulisi toteuttaa entistä tehokkaammin.Asiantuntijat painottivat kaatumisen ehkäisyä ja vammoilta suojaamista kaatumisenyhteydessä, millä voitaisiin hillitä ennusteiden mukaista kehitystä.

120

2.5 Iäkkäiden hoito

2.5.1 Johdanto

Iäkkäiden ihmisten avun tarpeeseen ja saantiin vaikuttavat yksilöllinen toimintakyvynsäilyminen, terveys, perhesuhteet ja asumisolot sekä yhdyskuntarakenne ja palvelut.Vanhusten avo- ja laitoshoidon palvelujen järjestäminen on kuntien sosiaali- ja terveyshuollonsekä vanhusten ja heidän perheidensä yhteistyötä.

Väestön ikääntyminen, erityisesti 80 vuotta täyttäneiden vanhusten määrän kasvu lisäähoidontarvetta ja sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon kustannuspainetta. 80 vuottatäyttäneiden ryhmä, jonka ennakoidaan kasvavan kaksin - kolminkertaiseksi 30 vuodenkuluessa, käyttää suuren osan terveydenhuollon palveluista.

Vuonna 1993 65 vuotta täyttäneet suomalaiset kävivät 337 000 kertaa vanhusneuvoloissa,vähän yli 2,7 miljoonaa kertaa terveyskeskusten sairaanhoidossa, jossa neljännes kaikistakäynneistä oli vanhuskäyntejä (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999). Ehkäisevän vanhustyönyleisötilaisuuksia järjestettiin runsaat 7 000. Valvotun kotisairaanhoidon asiakkaiden määräon viime vuosina vakiintunut runsaaseen 7 000:een, vanhusten osuus näistä käynneistä onnoin 90%. Kotihoidon piirissä on puolestaan noin 55 000 asiakasta eli 7% 65 vuottatäyttäneistä. Eläkeläiset ovat enemmistönä myös päiväsairaaloissa, joissa heidän osuutensahoitopäivistä on noin 80 %. Vuonna 1993 vanhukset käyttivät 5,4 miljoonaaterveyskeskussairaalan hoitopäivää eli 85 prosenttia kaikista hoitopäivistä (Sosiaali- jaterveysministeriö 1999). Vuoden 1995 lopussa pitkäaikaisessa laitoshoidossa oli 65 vuottatäyttäneitä noin 34 000.

Vanhusten hoitoa ja tulevaisuuden palvelujen järjestelyä on pohdittu laajasti tuoreessaDuodecim-lehden teemanumerossa (Geriatrian teemanumero 1999). Avohoitoa tulisi suosiamonista muista mm. viihtyisyyteen ja toimintakykyyn liittyvistä syistä, vaikka se ei olevälttämättä laitoshoitoa halvempi vaihtoehto (Kinnunen 1999). Iäkkäiden asemaa pohtivassaEVA-raportissa painotettiin palvelujen tuotannon monimuotoistamista, julkisen sektorinroolin vähenemistä ja omaisten, järjestöjen ja markkinoiden roolin lisääntymistä(Harmaantuvat härmäläiset, 1998).

Tulevaisuudessa yksityiset hoivayritykset saattavatkin olla vaihtoehto kunnalliselle vanhustenhoidolle (Rissanen 1998). Omaiset hoitavat vanhuksia paljolti jo nyt, eikä omaisten hoitoilmeisesti lisäänny lapsiluvun vähentyessä ja etäisyyksien pidentyessä muuttoliikkeenseurauksena. Hoivayritysten palvelurakenne monipuolistuu tulevaisuudessa, mutta vanhusten

121

eriarvoisuus saattaa lisääntyä, koska kaikilla ei ole varaa ostaa palveluja. Muistateollisuusmaista poiketen Suomessa ei vielä ole yksityisiä vakuutustuotteita vanhuudenajanhoitopalvelujen kustantamiseksi. EVA:n ‘Harmaantuvat härmäläiset’ – raportissapohditaankin laajasti ns. hoitovakuutusten tarvetta ja järjestelyä (Harmaantuvat härmäläiset,1998).

Vanhusten toimintakyky on tutkimusten mukaan parantunut eikä vanhusten määränlisääntyminen siksi välttämättä merkitse hoidon ja palvelujen tarpeen lisääntymistä (Koskinenym. 1999, Suutama ym. 1999). Tuoreiden tutkimusten mukaan 65-69-vuotiaiden ja 65−74-vuotiaiden toimintakyky on parantunut, joten myös iäkkäiden toimintakyky saattaatulevaisuudessa kohentua (Heikkinen ym. 1999, Koskinen ym. 1999). Tulevaisuudeneläkeläiset lienevätkin nykyistä terveempiä ja toimintakykyisempiä.

2.5.2 Asiantuntijahaastattelut

Nykytilanne

Avohoito

Pitkäaikaisen laitoshoidon vähentäminen ja avohoitopalvelujen lisääminen ovat olleetSuomen vanhustenhuollon tavoitteina 1990-luvulla. Laitospaikkoja on vähennetty jo vuosiaaiemmin muissa maissa, kuten Tanskassa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 1992 palvelurakenteenmuutosprojektin seurauksena asetettiin tavoitteeksi, että 75 vuotta täyttäneistä vain 10% olisilaitoshoidossa, 90% sen sijaan selviytyisi kotona tai kotia muistuttavissa palveluolosuhteilla.Tavoite saavutettiin miehillä jo vuonna 1986, naisilla se on v. 1999 tavoittamatta. Vanhenevatnaiset ovatkin erilaisten vanhuspalvelujen suurkuluttajia miehiä pidemmän elinaikansavuoksi. Vaikka naiset käyttivätkin enemmän perusterveydenhuollon palveluja kuin miehet,kustannusanalyysit osoittavat, että iäkkäiden miesten hoitaminen oli kalliimpaa mm.erikoissairaanhoidon vuoksi.

Avohoitopalveluja on pyritty kohdentamaan eniten apua tarvitseville. Omaishoitajien tuki oneräs avohoidon tukimuoto. Kotipalveluja ja kotihoitoa on niinikään kehitetty 1990-luvulla.Asiantuntijoiden mukaan palvelutarjontaa voitaisiin järkevöittää mm. siten, että kunnallisenatoimintana järjestettäisiin hoitoapua enemmän kuin siivousapua. Lisäksi katsotaan, ettähyväkuntoisilta vanhuksilta on varaa siirtää palveluja huonokuntoisille.

122

Laitoshoito

Vanhusten laitoshoidon järjestelystä ja laadusta on virinnyt runsaasti keskustelua viimeaikoina. Useimpien asiantuntijoiden mukaan vanhusten laitospalveluja on tarjolla riittävästi,ongelmana on sen sijaan hoidon riittämätön suunnittelu ja tilanteiden puuttuva ennakointi.Vanhainkotien jonoissa on kunnittaista vaihtelua; esimerkiksi kevättalvella 1999 Turussajonotti alle 20 henkeä vanhainkotipaikkaa, asukasluvultaan pienemmässä Raision kunnassapuolestaan 25 henkeä.

Hoitoisuuden mittaaminen

Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevista suurin osa on dementoituneita ja heillä on moniasairauksia, eivätkä he pysty myöskään vastaamaan kyselytutkimuksiin hoidon laadusta. Siksipitkäaikaishoidon arviointiin on kehitetty useita standardoituja mittareita, joita voidaan myössoveltaa yksilötason kuntoutumisen seurantaan, käyttää apuvälineenä hoitopaikan valinnassasekä laitostasolla käyttää suunniteltaessa henkilöresurssien mitoitusta. Luotettaviapitkäaikaishoidon mittareita tarvitaan näiden tavoitteiden lisäksi myös kuntien väliseenvertailuun. Hoidon tasoa on joidenkin asiantuntijoiden mukaan vaikea valvoa, kun hoito onhajaantunut eri tahoille, yhä enenevässä määrin hoiva-alojen yksityisille yrityksille.

Eräs Suomessa lähiaikoina sovellettavista mittareista on RAI (Resident AssessmentInstrument) -mittari, jota voidaan käyttää sekä hoidon suunnittelussa että hoidon toteutuksenarvioinnissa. Mittaukset käsittävät sekä poikittais- että pitkittäis-mittauksia, joita voidaanhyödyntää tulevaisuuden tarpeiden ennustamisessa. 1980-luvun lopulla Yhdysvalloissakehitetty RAI-mittari käsittää 300-kohtaisen toistuvan hoidon laadun arvioinnin, jossaarvioidaan dementian astetta, toimintakykyä, depressiota ja ravitsemustilaa. Muita Suomessakäytössä olevia mittareita ovat mm. turkulaisten Rajalan ja Vaissin kehittämä RAVA-indeksi,Kuntaliiton käyttämä FIM (Functional independence measure)- mittari ja Hulten-metodi.Indeksien ja mittareiden tarkoituksena on vertailla eri sairaaloita ja selvittää, onko niidentoiminta tuloksellista. Asiantuntijoilla oli erilaisia kokemuksia laitosten toiminnasta; toisessalaitoksessa asiakkaista muodostuu pitkäaikaispotilaita, kun samalla kustannuksella toisaallaon kuntoutettu asiakkaat kotikuntoisiksi. Laitoshoidon mittareilla on myös käytännönsovelluksia: mm. Turussa käytetään alueellisessa SAS-toiminnassa RAVA-indeksiä apunasuunniteltaessa vanhusten palveluja sekä kunta- että yksilötasolla. Turussa selvitellään myösmahdollisuutta hyödyntää RAVA-indeksiä kotihoidon tuen määräämisessä ja mahdollisestitulevaisuudessa myös jakaa RAVA-indeksin perusteella maksuseteleitä, joilla asukkaat voivathankkia haluamansa palvelut itse.

123

Monia mittareita on kritisoitu siksi, että ne eivät vastaa hoidontarpeen kysymyksiin ja niidensoveltaminen vaatii koulutusta. Indeksit ja mittarit saattavat olla myös epäherkkiä, jolloinmuutosta ei voi mitata. Osa asiantuntijoista oli huolissaan laitoshoidon mittareista, koska neeivät myöskään huomioi vanhuksen henkilökohtaista näkemystä sijoituspaikasta. Joidenkinasiantuntijoiden mukaan sosiaalihuollon työntekijät ovat terveydenhuollon työntekijöitäinnokkaampia mittareiden käyttäjiä.

Ennakoitu kehitys

Vanhusväestön sairaudet ovat pitkäaikaisia ja pitkäaikaisen laitoshoidon ongelmat suurimpia.Tulevaisuuden kysymyksiä ovat erikoissairaanhoidon ja pitkäaikaishoidon resurssien jako,palvelujen tarjonnan ja laadun ylläpitäminen sekä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välinenyhteistyö. Tällä hetkellä puuttuu myös pitkittäistutkimuksia vanhusten laitoshoidosta.

‘Compression of morbidity’ – teorian mukaan sairaudet eivät eliniän pidentyessä vähene,vaan siirtyvät myöhempään ikään; toisaalta monisairaiden vanhusten määrä lisääntyy.Degeneratiivisten sairauksien osuus suurenee. Ehkäistävissä olevien syiden, kutensepelvaltimotaudin, osuus pienenee. Lääkkeiden hinta saattaa runsaamman kilpailun ansiostatulevaisuudessa laskea, mikä voi osaltaan jopa lisätä vanhusten lääkkeiden käyttöä. Iäkkäänväestön hoidontarve ei asiantuntijoiden mukaan kuitenkaan kasva samassa suhteessa kuinväestö.

Iäkkäiden hoidon rahoitus

Iäkkäiden hoidon rahoituksesta on vastannut pitkälti asuinkunta, mutta tilanne vaikeutuu, kunvanhusten määrä lisääntyy. Muissa maissa kuten Saksassa, kunnallinen rahoitus puuttuu jaomaiset vastaavat vanhustenhuollon kustannuksista. Ruotsissa paljon perushoitoapuatarvitsevien vanhusten hoito on siirretty sosiaalihuollon vastuulle. Moneen maahan verrattunaasiat ovat Suomessa toistaiseksi erittäin hyvin. Tulevaisuudessa vanhusten oma maksuosuuspitkäaikaishoidosta todennäköisesti suurenee. Väestönkehityksestä johtuen nykyinen BKT-osuus ei voi riittää tulevaisuudessa vanhusten hoitoon, joten BKT-osuutta olisi lisättävä, jottaterveydenhuollon menot voitaisiin kattaa.

Asiantuntijoiden mielestä laitos- ja avohoidon raja on hämärtynyt; nimenmuutoksilla on saatuaikaan joskus näennäisiä muutoksia ja säästöjä. Kunnalliset palvelut ovat vähentyneet, muttasamalla valtion rahoittamat palvelut, kuten KELA:n asumistuki ja sairausvakuutuskorvauksetovat lisääntyneet.

124

Terveystarkastukset ja kuntoutus

Kaikki asiantuntijat eivät olleet huolissaan rahoituksen riittävyydestä, koskalääkärissäkäynneistä aiheutuvia kustannuksia voitaisiin joidenkin asiantuntijoiden mukaanennakoida ja myös vähentää lisäämällä terveystarkastusten määrää. Vaikkaterveystarkastusten kustannus-vaikuttavuudesta tarvitaan vielä lisää tutkimuksia, on joidenkinasiantuntijoiden mukaan niillä paljonkin merkitystä. Myös vastakkaisia mielipiteitä esitettiin.Asiantuntijat eivät olleet yksimielisiä terveystarkastuksista ylipäänsä - joidenkin mukaan nelisäävät tarpeettomasti terveydenhuollon kustannuksia eikä niiden vaikutuksesta ole näyttöä.Englannissa on vuodesta 1991 lähtien ollut voimassa asetus, jonka mukaan jokainen yli 75-vuotias henkilö on tutkittava kerran vuodessa joko terveyskeskuslääkärin vastaanotolla,terveydenhoitajan luona tai kotikäynnillä. Tanskassa on samaa koskeva kokeilu aloitettuvuonna 1995. Kyseisten toimintakykytarkastusten kustannus-vaikuttavuutta ei ole toistaiseksitutkittu pitkäaikaisessa seurannassa.

Kuntoutus on tulevaisuudessa edelleen tarpeellista, sillä ikääntyvällä väestöllä on yhäenemmän sairauksia ja toiminnanrajoituksia. Hoidontarve lisääntyy, ellei kuntoutusta saadajärjestettyä riittävästi. Kotiuttaminen tulisi suunnitella pitkäjänteisesti, tukipalveluja jaavohoidon kuntoutusta hyödyntäen. Aiemmissa tutkimuksissa vanhusten kuntoutuksentulokset ovat olleet jopa dramaattisen hyviä toimintakyvyn paranemisen kannalta, eikäkuntoutukselle pitäisikään asettaa mitään ikärajoja. Kuntoutus on joidenkin asiantuntijoidenmukaan kuitenkin suureksi osaksi puutteellisesti järjestettyä, poikkeuksen tästä muodostaahyvin järjestetty sotainvalidien ja veteraanien kuntoutus.

Depressio ja dementia

Mielialaongelmia on arvioitu olevan kaikista iäkkäistä 20-30%:lla, kliinistä depressiotavähemmän. Asiantuntijoiden mukaan depressiota sairastaa arviolta 5−10 % kaikistavanhuksista, kotisairaanhoidossa olevista noin 2%. Masennus onkin yleisempäälaitoshoidossa kuin kotihoidossa olevilla vanhuksilla. Vanhuuteen usein liitettyyn ’vanhuksenrooliin’ sisältyy hitautta ja paikallaan pysymistä. On arveltu, että vanhuksen roolinomaksumisella saattaa olla yhteyksiä myös vanhuuden masennukseen tai dystymiaan.Vanhusten depressioon liittyvä somatisointi saattaa lisätä hoidontarvetta. Joidenkinasiantuntijoiden mukaan depressiopotilaiden tukimuotoja ei ole tarpeeksi. Vaikka dementianhoito on parantunut selvästi, depression hoidossa olisi vielä paljon parantamisen varaa.Elämän ongelmatilanteissa tarvittaisiin tuettua ongelmanratkaisua, joka mahdollistuisi

125

riittävällä ja asiantuntevalla tukiverkostolla. Masentuneiden vanhusten elämäntilannettavoitaisiin näin ennakoida.

Vanhusten mielenterveysongelmat ovat joidenkin asiantuntijoiden mukaan keskeisiätulevaisuuden ongelmia, nykyisin ne jäävät suurelta osin havaitsematta eikä niihin osatareagoida. Dementia on yksi tärkeimmistä laitoshoitoon johtavista syistä. Dementiandiagnostinen kynnys on madaltunut ja diagnoosi tehdään entistä aikaisemmin, ja näin ollenuusien dementiapotilaiden keskimääräinen taso on parantunut. Laitoshoitoon siirtymisenkynnys on noussut, joten kotihoidossa olevien dementiapotilaiden määrä on kasvanut iäkkäänväestön kasvua nopeammin. Päiväsairaalassa hoidettavat dementiapotilaat ovat nykyisinhuomattavasti lievemmin sairaita kuin aiemmin. Dementian hoidossa tärkein tulevaisuudentavoite liittyy laitoshoidon alun siirtämiseen noin kaksi vuotta myöhäisemmäksi.

Dementian ja dementian esiasteiden hoidossa ovat apuna sairaaloiden poliklinikoilla toimivatmuistipoliklinikat, joiden puoleen voi kääntyä ajoissa dementiapotilaan hoidossa.Muistipoliklinikalta ohjataan tarvittaviin tutkimuksiin ja hoitoon. Dementiapotilasta hoitavatomaiset saattavat uupua yllättäen, jolloin dementiapotilaat saattavat kuormittaapäivystysvastaanottoja. Tilanteet voitaisiin ennakoida rakentamalla kullekindementiapotilaalle hoitosuunnitelma intervallijaksoineen tai tarvittavine laitospaikkoineen.Suuri osa dementiapotilaista hoidetaan kuitenkin perusterveydenhuollossa, ei sairaaloissa,joten myös terveyskeskusten rooli ennakoinnissa on tärkeä.

Laitoshoito tulevaisuudessa

Yksi tärkeimmistä vanhusten hoidon tulevaisuuden kysymyksistä on tarvittavienlaitoshoitopaikkojen määrä, josta asiantuntijoilla oli erilaisia käsityksiä. Joidenkinasiantuntijoiden mukaan laitoshoitopaikkojen määrää ei tulevaisuudessa tulisi vähentää, vaanvaroja tulisi entisestään suunnata hoitohenkilökunnan lukumäärän ja ammattitaidonkehittämiseen vanhusväestöön suhteutetun hoitopaikkojen määrän pysyessä samana.Laitospaikkojen määrä voi myös lisääntyä - iäkkäiden hoito saattaa vaatia lisää laitospaikkojajo pelkästään väestönkehityksen vuoksi. Esimerkiksi Peijaksen alue on väestönkehitykseltäänmuista Uudenmaan alueista poikkeava: alueelle jo vuosia suuntautuneeseen suureenmuuttovirtaan kuuluneet henkilöt alkavat vanhentua. Työn perässä muuttaneilla henkilöillä eiuseinkaan ole sukulaisverkostoa lähellä auttamassa.

Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevat vanhukset ovat 1990-luvulla entistä huonompikuntoisia,koska välimuotoiset palvelut kuten palvelutalot ovat lisääntyneet. Lisäksi on arveltu, että lamaon vaikuttanut siten, että kynnys pitkäaikaiseen laitoshoitoon pääsyyn on noussut

126

korkeammaksi. Hyvästä kehityksestä huolimatta joidenkin asiantuntijoiden mukaan laitos- jaavohoidon sisällöllistä muutosta tarvittaisiin lisää - laitoshoidon pitäisi siirtyä yhä selvemminhuonompikuntoisten vanhusten paikaksi. Sairaaloiden ei ole tarkoituksenmukaista muuttuakodeiksi, vaan avohoitoa on edelleen kehitettävä ja lisättävä.

Helsingissä on kuitenkin tyydyttymätöntä hoidontarvetta, hoitopaikoille on jonoa. Helsingissäon tutkittu mm. sitä, voidaanko tehostetulla avohoidolla estää laitoshoitoa. Tutkimukseenotettiin mukaan 300 ensimmäistä laitoshoitoon haluavaa helsinkiläistä. Heistä 80% halusiasua ensisijaisesti kotona. Avohoitoa kaksinkertaistettiin tutkimuspotilaille, jonkaseurauksena kahden vuoden kustannukset avohoidosta olivat yhtä suuret kuinlaitoshoidostakin. Myös Ruotsissa on kokeiltu järjestelyä, jossa laitospaikkoja purettiin javanhuksia hoidettiin enemmän kotona. Ruotsin malli tuli kuitenkin kalliiksi, ja tämä onuhkana myös Suomessa, vaikka avohoidon puolella on paljon kehittämisen varaa.Laitoshoitoa tarvitaan erityisesti raskashoitoisille vanhuksille.

Keskeiset ongelmaryhmät ovat liikuntavammaiset ja käytöshäiriöiset, joiden selviytyminenriippuu paitsi olemassa olevista hoitopaikoista myös hoidon laadusta, joka tulevaisuudessa onyhä tärkeämpi hoidon määrään verrattuna. Geriatrisesti suuntautuneita lääkäreitä ja muitaammatillisia resursseja tarvittaisiin laitoshoitoon lisää. Tarvittaisiin lisää myös erilaisiinongelmiin, kuten psykiatristen ja neurologisten ongelmien, tapaturmien tai aivohalvauksenjälkitilojen tai alkoholin aiheuttamien pysyvien vaurioiden, kuten alkoholidementian, hoitoontai kuntoutukseen erikoistuneita yksiköitä.

Yksityinen iäkkäiden hoito ja kolmas sektori

Yksityisiä vanhusten hoitolaitoksia on tulevaisuudessa yhä enemmän. Yksityisestä hoidostaannettu laki velvoittaa kuntia valvomaan yksityisten vanhustenhoitolaitosten laatua. Niidenrahoitus tulee paljolti riippumaan valtion ja kuntien sekä KELA:n osuudesta. Yksityisetlaitokset valitsevat usein helppohoitoisimpia vanhuksia, koska näiden resurssit ovat pienet.Kunnallisille laitoksille jää näin ollen edelleen vastuu raskashoitoisista vanhuksista.Yksityisten laitosten tulisi lisäksi kehittää lääkärien ja hoitohenkilökunnan osaamista turvaavakonsultaatioverkosto, joka kunnallisissa laitoksissa toimii aktiivisesti.

Yksityisten hoitolaitosten lisäksi kolmas sektori eli erilaiset kansalaisjärjestöt, kutenVanhustyön keskusliitto, tulevat yhä suuremmassa määrin tarjoamaan palveluja ja vastaamaanniiden laadusta. Kolmannen sektorin rooli lisääntyy tulevaisuudessa, koska järjestöjenhoitopalvelut saattavat olla yksityisiä hoivalaitoksia ja -palveluja edullisempia. Jo nyt jopa50% vanhusten palveluasumisesta on erilaisten yksityisten järjestöjen omistuksessa.

127

Tulevaisuuden ennakointia ja odotuksia

Edellisten 15 vuoden aikana on tapahtunut gerontologian alan nousu, geriatrisia yksiköitä onperustettu ja vanhusten erityispiirteet on yhä enemmän hyväksytty. SAS (=selvittely,arviointi, sijoittaminen) -toiminta on ollut vireätä jo vuosia. Vanhuksiin on suhtauduttu yhämyönteisemmin ja aktiivisemmin ja linjan odotetaan jatkuvan. Toisaalta gerontologisessa jageriatrisessa koulutuksessa on joidenkin asiantuntijoiden mukaan puutteita, mikä osaltaanhidastaa uusintavia ja tehokkaita toimenpiteitä.

Suomalaisen yhteiskunnan muutos vuodesta 2000 vuoteen 2010 saattaa olla nopeampi kuinvuodesta 1989 vuoteen 1999. Vuonna 2010 eläkeikään tulevat ovat eläneet nuoruutensa 1960-luvulla, jolloin sosiaalinen osallistuminen oli voimakkaampaa kuin aiemmin. Odotettavissaon, että eläkeikäisten terveydenhuoltoon ja muualle kohdistamat vaatimukset lisääntyvät,joidenkin asiantuntijoiden mukaan ne ovat jo lisääntyneet.

Asiantuntijoiden mukaan seuraavien 10 vuoden aikana sairauspanoraamassa ei tapahduolennaista muutosta, vaikka yhteiskunta muuttuisikin; sen sijaan hoitamisen tavat tulevatmuuttumaan. Elinikä pitenee edelleen. Yhä monisairaammat vanhukset tulevat hoitoon jahoitotekniikka kehittyy. Kaihikirurgian kehittyminen kuvaa hoitoteknologian kehittymistä -leikkaus voidaan tehdä jopa huonokuntoisimmallekin vanhukselle ilman komplikaatioidenpelkoa. Hoitoteknologian kehittymisen lisäksi tarvittaisiin geronteknologian mahdollisuuksienarvioimista, muun muassa aistien toiminnassa tarvittavien apuvälineiden kehittämistä.

Keskeisiä vanhusten asemaan ja terveyteen vaikuttavia tekijöitä ovat asiantuntijoiden mukaanmm. yhteiskunnallinen ilmapiiri, eläkepolitiikka ja muuttoliike. Päinvastaisista odotuksistahuolimatta yhteiskunnallinen ilmapiiri voi koventua ja ikäihmisten asioista huolehtiminensaattaa heikentyä. Eläkepolitiikassa saattaa tapahtua dramaattisia muutoksia kustannustenkasvaessa. Muuttoliike kaupunkeihin on jo nyt voimakasta, maaseudun tyhjeneminen jatkuu.Vanhimmista henkilöistä yhä suurempi osa asuu palveluasunnoissa taajamissa. Uusiaongelmaryhmiä tulevaisuudessa ovat siirtolaisvanhukset, HIV:tä, Creutzfeld-Jakobin tautiatai ALS:ia sairastavat vanhukset ja pitkää sairaalahoitoa vaativat sairaalainfektiotapaukset.Näistä poikkeuksista huolimatta medisiinisesti vanhusten ongelmat saattavat yleisesti ottaenolla vähäisiä, sosiaalisesti sitäkin suurempia.

Asiantuntijoiden mukaan vanheneminen ja vanhuus ovat myös moraalisia kategorioita, joidensisältö luodaan ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Vanhuus on sosiokulttuurinen,

128

intellektuaalinen, demografinen ja terveyteen ja toimintakykyyn liittyvä kysymys, jossa eriulottuvuudet riippuvat toisistaan. Asiantuntijoiden mukaan tulevaisuudessa nähdäänpikemminkin onnistunutta vanhuutta kuin siihen liittyvää kurjuutta.

Preventiotekijöitä

Prevention mahdollisuudet ovat vanhuksilla lähes yhtä suuret kuin nuoremmillakin,nykyisenä ongelmana on se, ettei järjestelmällistä preventiota ole ulotettu vanhoja ikäluokkiakoskevaksi. Prevention tulisi asiantuntijoiden mukaan koskea myös vanhuksia jatarvittaisiinkin konkreettisten toimenpiteiden suunnittelua. Parhaillaan on sosiaali- jaterveysministeriössä mietittävänä sotainvalideilta vapautuvien kuntoutuspaikkojenhyödyntäminen. Olisi toivottavaa, että vapautuvat paikat annettaisiin muun iäkkään väestönkäyttöön. Seuraavassa keskeisimpiä preventiotekijöitä eriteltynä.

Alkoholi ja tupakka. Nykypäivän nuoret ovat huomisen vanhuksia. Myös siksi on tärkeääkiinnittää huomiota nuorten elintapoihin, esimerkiksi alkoholinkäyttöön. Vanhustenhyvinvoinnin alku on jo heidän elintavoissaan nuoruudessa ja keski-iässä. Nuorten jatyöikäisten terveyskäyttäytymisen ja terveydenhuollon muutokset heijastuvat vanhempiinikäluokkiin. Tupakointi, runsas alkoholinkäyttö ja ylipaino ovat yhteydessä moniin ns.elintapasairauksiin. Joillakin alueilla vanhusten lisääntynyt alkoholin käyttö on jo johtanutmoniin ongelmiin, joihin olisi hyvä puuttua ajoissa.

Liikunta. Elinikäinen liikunta, joka ylläpitää lihaskuntoa ja luun massaa, on myös yksitärkeimmistä lonkkamurtumaa ehkäisevistä tekijöistä. Liikunnan merkitys on tärkeä myösautonomisen hermoston toiminnan ylläpitäjänä. Autonomisen hermoston vanheneminen onyksilöllistä, mutta liikunnalla on voitu hidastaa vanhenemisprosessia.

Ravitsemus. On arvioitu, että joka viidennellä vanhuksella olisi D-vitamiinin puutetta, jokakohottaa AFOS-arvoja aiheuttaen osteomalasiaa. 60 vuotta täyttäneille D-vitamiininsaantisuositus on 10 mikrogrammaa päivässä, jota määrää on vaikea saada ravinnosta.Maaseudulla asuvien voita kuluttavien henkilöiden on erityisen vaikea saada tarvitsemaansaD-vitamiiniannosta, koska voissa ei ole D-vitamiinilisää toisin kuin kaupunkilaisten yleisestikäyttämässä margariinissa. Vanhusten ravitsemuksessa on D-vitamiinin lisäksi myös muitaongelmia, mm. proteiininsaanti saattaa helposti vaarantua sairailla vanhuksilla, mikäheikentää lihaskuntoa ja toimintakykyä.

Hoitohenkilökunnan koulutus. Tärkeä iäkkäiden hoitoon tulevaisuudessa vaikuttava tekijäon hoitohenkilökunnan motivointi ja riittävä koulutus. Henkilökunnan koulutuksessa tulisi

129

tähdätä siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollon sektorit toimisivat yhä useammin yhdessä.Standardikoulutuksen lisäksi tarvittaisiin gerontologista erityisosaamista kokohenkilökunnalle, unohtamatta vanhusten akuuttisairaanhoidon merkitystä.

Hormonikorvaushoito. Naisten hormonikorvaushoidon on todettu estävän äkkikuolemia,mutta ei sydän- ja verisuonitautisairastavuutta. Estrogeeni ei poista sydän- javerisuonisairauksien etiologista tekijää, ateroskleroosia, mutta parantaa elämänlaatua jaehkäisee osteoporoosia. Estrogeenikorvaushoidon on todettu vähentävän sydämensykevariaatiota, joka on autonomisen hermoston toiminnan indikaattori. Toisaaltaestrogeenilla on todettu olevan rintasyöpää mahdollisesti lisäävä vaikutus.

Dementian hoidon vaikuttavuus ja mielenterveysongelmat. Mitä paremmindementiapotilaiden tilannetta voidaan ennakoida, sitä vähemmän tarvitaan päivystystoimia.Mielenterveysongelmien, erityisesti masennuksen, ehkäisy on tärkeää myös vanhuksilla.

Asuminen. Uusien asuntostandardien, esimerkiksi kynnyksistä luopumisen, pitäisi koskeakaikkia asuntoja, koska vanhukset asuvat yhä useammin pitkään kotonaan. Asuntojenpohjapiirrokset tulisi joidenkin asiantuntijoiden mukaan hyväksyttää sellaisilla arkkitehdeillä,jotka ymmärtävät esim. pyörätuolipotilaiden rajoitteet ja muut vammaisten ja vanhustenerityistarpeet. Edelleen rakennetaan myös liikaa hissittömiä taloja.

Yhteenveto

Asiantuntijahaastattelujen mukaan iäkkäiden hoidon nykyiset järjestelyt ovat joiltakin osinonnistuneita, mutta monia epäkohtia on mm. hoitoketjujen toiminnalla, lääkkeiden runsaassakäytössä ja kuntoutuksen vähäisyydessä. Tulevaisuudessa väestönkasvu ja iäkkäiden määränlisääntyminen aiheuttavat lisäongelmia, joihin ei nykyisillä keinoilla pystytä vaikuttamaan.Iäkkäiden hoidontarve lisääntyy, vaikka iäkkäät olisivatkin entistä toimintakykyisempiä.

Gerontologista erityisosaamista pitäisi lisätä ja koulutusta tehostaa. Joidenkin asiantuntijoidenmukaan terveystarkastuksia ja kuntoutusta tulee lisätä, vaikka terveydenhuollonpotilaskäyntimäärät lisääntyisivätkin. Jotkut asiantuntijat sen sijaan eivät suositelleetterveystarkastusten lisäämistä mm. kustannussyistä. Päivystystilanteiden ja katastrofienennakointi esimerkiksi dementiapotilailla oli monen asiantuntijan mielestä yksi keskeinentekijä tulevaisuuden vanhusten hoitoon valmistauduttaessa.

Lähes kaikki asiantuntijat kannattivat avohoidon kehittämistä ja lisäämistä. Toisaalta myöslaitoshoitoa ja erikoistuneita laitoshoitoyksikköjä tarvitaan tulevaisuudessa. Kunnilla ei ole

130

nykyisten järjestelyjen turvin välttämättä mahdollisuutta selviytyä vanhusten hoidonrahoituksesta, ja uudet rahoitusjärjestelyt ja kolmannen sektorin apu voivat lisääntyä nopeasti.

Yhteiskunnallisen ilmapiirin kehityksestä vanhusten kannalta asiantuntijat olivat eri mieltä.On mahdollista, että yhteiskunnallinen ilmapiiri muuttuu suvaitsevammaksi ja vanhuksetaktivoituvat hoitamaan asioitaan yhä itsenäisemmin, tai että nuoruuden ihannointi jatkuu,jolloin ikäihmisten asiat koetaan toisarvoisiksi. Jälkimmäisellä vaihtoehdolla voivanhustenhuollon kannalta olla huonoja vaikutuksia, ja se saattaa johtaa yhä suurempaanvanhusten eriarvoisuuteen. Vaihtoehtona hoitoteknologian kehittymiselle ja lisääntyvällekäytölle mainittiin mahdollisuus ‘aktiiviseen vanhenemiseen’. Sen mukaan moniin nykyisiinepäkohtiin, kuten yhteiskunnallisen ilmapiirin negatiiviseen kehitykseen, voidaan vaikuttaa.

2.5.3 Kvantitatiiviset ennusteet

Iäkkäiden, 65 vuotta täyttäneiden hoidontarpeen osoittimia ovat:

− kotihoidon ja päiväsairaanhoidon yhteenlasketut asiakasmäärät− vanhainkotien asiakasmäärät− yleislääketieteen ja vanhainkotien yhteenlasketut hoitopäivät.

Asiakasmäärätiedot perustuvat kotihoidon ja vanhainkotien vuoden 1997 asiakaslaskentoihin(kotihoidossa 30.11.1997 ja vanhainkodeissa 31.12.1997) ja hoitopäivätiedot vuoden 1996hoidonpäättymisilmoituksiin.

Kotihoidon ja vanhainkotien asiakaslaskenta vuonna 1997

Kotihoidon ja vanhainkotien 65 vuotta täyttäneiden asiakasmäärät väestöön suhteutettuinatarkasteltavilla alueilla esitetään sekä ikävakioimattomina että ikävakioituina pylväskuvioina.Kuvissa vasen pylväs kuvaa ikävakioimatonta ja oikea ikävakioitua väestöön suhteutettuayleisyyslukua. Ikävakioinnissa käytettiin suoraa ikävakiointia, jossa perusväestönä oli kokomaan keskiväestö vuodelta 1997 ja ikäluokituksena 90. ikävuoteen saakka ulottuva 5-vuotisluokitus. Kuvissa on esitetty myös ikävakioidun arvon 95 prosentin luottamusväli.Koko maan arvo on merkitty kuvioihin vaakaviivalla.

HYKS-miljoonapiirissä sekä miehillä että naisilla oli kotihoidon piirissä väestöönsuhteutettuna vähemmän asiakkaita kuin muissa miljoonapiireissä. Yleisintä 65 vuottatäyttäneiden kotihoito oli KYS- ja OYS-miljoonapiireissä. Sekä Uudenmaan että Helsingin

131

sairaanhoitopiireissä kummallakin sukupuolella iäkkäiden kotihoidon käyttö oli alle kokomaan keskitason, ja Uudellamaalla käyttö oli Helsinkiä yleisempää. Uudenmaansairaanhoitoalueista erottuvat Länsi-Uudenmaan ja Porvoon sairaanhoitoalueet iäkkäidenkotihoidon runsailla asiakasmäärillä. (Kuva 2.5.3-1)

Miehet

0

20

40

60

80

100

120

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

Ikävakioimattomat Ikävakioidut Koko maa

Naiset

0

20

40

60

80

100

120

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.Ikävakioimattomat Ikävakioidut Koko maa

Kuva 2.5.3-1 Kotihoidon ja päiväsairaanhoidon yhteenlasketut asiakasmäärät 1000 asukasta kohti 65vuotta täyttäneillä, asiakaslaskenta 30.11.1997.

Toisin kuin kotihoidon asiakasmäärät, olivat HYKS-miljoonapiirin vanhainkotien sekämiesten että naisten väestöön suhteutetut asiakasmäärät koko maan keskitason yläpuolella.Uudenmaan sairaanhoitopiirin vanhainkodeissa asiakkaita oli enemmän kuin koko maassakeskimäärin, ja Helsingin sairaanhoitopiirin asiakasmäärät olivat samaa suuruusluokkaa kuinkoko maassa keskimäärin. Uudenmaan sairaanhoitoalueista yleisintä vanhainkotien käyttö oliHyvinkään sekä Jorvin sairaanhoitoalueilla ja lisäksi miehillä Peijaksen ja naisilla Porvoonsairaanhoitoalueilla. (Kuva 2.5.3-2)

Miehet

0

20

40

60

80

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

Ikävakioimattomat Ikävakioidut Koko maa

Naiset

0

20

40

60

80

Hyvink

ääJor

viLoh

ja

Länsi-

Uusimaa

Peijas

Porvoo

USHPHSHP

HYKSTYKS

TaYS

KYSOYS

/100

0 as

.

Ikävakioimattomat Ikävakioidut Koko maa

Kuva 2.5.3-2 Vanhainkotien asiakasmäärät 1000 asukasta kohti 65 vuotta täyttäneillä, asiakaslaskenta31.12.1997.

132

Kotihoidon ja päiväsairaanhoidon asiakasmäärien ennusteet

Iäkkäiden kotihoidon ja päiväsairaanhoidon yhteenlasketuissa asiakasmääräennusteissaoletetaan ikäryhmittäisten yleisyyslukujen pysyvän 31.11.1997 tilanteen tasolla ja väestönmäärän sekä ikä- ja sukupuolirakenteen muuttuvan Tilastokeskuksen väestöennusteenmukaan. Aikaisemmilta ajankohdilta ei vastaavia asiakaslaskentatietoja ollut saatavissa, jotenmenneen kehityksen huomioon ottavia ennusteita ei voitu laskea.

Jos oletetaan iäkkäiden kotihoidon käytön ikäryhmittäisten yleisyyslukujen pysyvän vuoden1997 tasolla, lisääntyy kotihoidon piirissä olevien asiakkaiden määrä koko maan miehillä 43% ja naisilla 19 %. Miljoonapiireistä suurinta asiakasmäärän kasvu on miehillä HYKS- jaOYS-miljoonapiireissä ja naisilla OYS-miljoonapiirissä. Uudenmaan sairaanhoitopiirissäkotihoidon piirissä olevien 65 vuotta täyttäneiden asiakkaiden määrä lisääntyy enemmän jaHelsingin sairaanhoitopiirissä vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Uudenmaansairaanhoitoalueista voimakkainta kasvua ennustettiin Peijaksen alueelle. (Taulukko 2.5.3-1)

Taulukko 2.5.3-1 Kotihoidon piirissä olevat 65 vuotta täyttäneet asiakkaat 31.11.1997 ja ennusteetvuodelle 2010.Vuoden 2010 ennusteissa oletetaan ikäryhmittäisten yleisyyslukujen pysyvän 31.11.1997 tilanteen tasolla javäestön määrän sekä ikärakenteen muuttuvan Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan.

Miehet NaisetAsiakkaat

30.11.1997Ennuste

2010Ennustettumuutos%

Asiakkaat30.11.1997

Ennuste2010

Ennustettumuutos%

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

15450

30092308409135922450

1275798

181282134193212273

22109

45333133559750563719

21571102

313512209241453394

43,10

50,6635,7736,8240,7751,78

69,1738,10

72,7581,4255,8824,82

113,7644,20

40852

920465131092387685444

36562981

532787435507652743

48528

10998744412576105577000

51043132

7331255552516

1130857

18,79

19,4914,2915,1320,4128,58

39,625,07

37,8459,5126,991,81

73,2615,30

Vanhainkotien asiakasmääräennusteet

Taulukossa 2.5.3-2 on esitetty kolme vaihtoehtoista vanhainkotien asiakasmääräennustetta,jotka perustuvat eri oletuksiin ikäryhmittäisten yleisyyslukujen menneestä trendistä:

133

1. Oletettiin ikäryhmittäisten yleisyyslukujen pysyvän 31.12.1997 vallinneen tilanteentasolla.

2. Oletettiin ikäryhmittäisten yleisyyslukujen muuttuvan tarkasteltavalta alueelta estimoiduntrendin mukaisesti. Uudenmaan sairaanhoitoalueiden kehityksen oletettiin noudattavankoko Uudenmaan sairaanhoitopiirin trendiä.

3. Oletettiin ikäryhmittäisten yleisyyslukujen kullakin tarkasteltavalla alueella muuttuvankoko maan aineistosta estimoidun trendin mukaisesti.

Trendin arvioimiseksi laskettiin sukupuolittaiset ja 5-vuotisikäryhmittäisetmuunnoskertoimet, jotka kuvaavat asiakasmäärien ajan mukana tapahtunutta suhteellistamuutosta. Ikä- ja sukupuolittaiset muunnoskertoimet laskettiin vanhustenhuoltolaitoksissa3.3.1981 ja 31.12.1997 tehtyjen asiakaslaskentojen perusteella. Ennustelaskelmissa oletettiinmuunnoskertoimien pysyvän ajan suhteen vakioina ja väestömäärän ja ikärakenteenmuuttuvan Tilastokeskuksen vuonna 1998 julkaiseman väestöennusteen mukaisesti.

Mikäli vanhainkotien ikäryhmittäisten väestöön suhteutettujen asiakasmäärien oletetaanpysyvän 31.12.1997 vallinneen tilanteen tasolla, lisääntyy asiakasmäärä vuoteen 2010mennessä koko maan miehillä 45 % ja naisilla 24 %. Jos taas suhteellisten yleisyyslukujenkehityksen oletetaan jatkavan vuosien 1981 ja 1997 välillä vallinnutta laskevaa trendiä,vähenevät vanhainkotien asiakkaat vuoteen 2010 mennessä miehillä 12 % ja naisilla 22 %.

Menneen kehityksen huomioon ottavan ennusteen mukaan HYKS-miljoonapiirissä eivanhainkotien miesasiakkaiden määrä muutu. Muissa miljoonapiireissä miesasiakasmäärätvähenevät vuoteen 2010 mennessä noin 11−16 %. Naisasiakkaiden määrät vähenevät hiemanyli 20 %, poikkeuksena OYS, jossa ennustetaan vain noin 12 %:n laskua.

Uudenmaan sairaanhoitopiirissä sekä miehillä että naisilla vanhainkotien asiakasmäärälisääntyy vuoteen 2010 mennessä. Jos ikäryhmittäisten suhteellisten yleisyyslukujen oletetaanpysyvän vuoden 1997 tasolla, on kasvu miehillä 70 % ja naisilla 41 %, ja josennustelaskelmissa otetaan huomioon yleisyyslukujen aiempi laskeva trendi, on ennustettukasvuprosentti miehillä 29 % ja naisilla 4 %. Helsingin sairaanhoitopiirissä pelkästäänväestön muutoksiin perustuvien ennusteiden mukaan asiakasmäärä suurenee miehillä 37 % janaisilla 6 %, ja menneen kehityksen huomioon ottavan ennusteen mukaan asiakasmääräpienenee miehillä 14 % ja naisilla 41 %.

Länsi-Uuttamaata lukuun ottamatta Uudenmaan sairaanhoitoalueiden miehillä trendinhuomioon ottavan ennusteen mukaan vanhainkotien asiakasmäärät lisääntyvät. Naisilla

134

lisäystä ennustetaan Hyvinkäälle, Jorviin ja Peijakseen. Voimakkainta asiakkaiden määränlisääntyminen on Peijaksen alueella, naisilla 27 % ja miehillä 59 %.

Taulukko 2.5.3-2 Vanhainkotien asiakasmäärien ennusteet ja ennustetut muutosprosentit vuodelle 2010kolmen ennustelaskelman mukaan, 65 vuotta täyttäneet.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän 31.12.1997 tilanteen tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: Ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistostaestimoidun trendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit***Asiakkaat31.12.1997 ei trendiä alueittainen

trendi*koko maan

trendi** ei trendiä alueittainentrendi

koko maantrendi

MIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

5824

1685921

13741012832

766520

1712007577

131112

19093

58783141473731422195

23902203

498537253283377442

8459

25411255192814781297

1300715

29736711995

281160

23613

71313727575340402961

33812339

710869333292657517

5146

1694817

1161848725

989446

2262819174

209120

14924

44842494364425021924

24821303

522638243217479381

5146

1530770

1187905774

778429

1772187359

16498

14924

44792385367225501829

21071480

446536208187402325

45,24

50,8136,3040,3146,0055,83

69,7137,44

73,8483,6558,0523,51114,3443,30

23,67

21,3118,6421,4528,5834,88

41,476,15

42,4961,8431,573,14

74,3116,90

-11,64

0,56-11,27-15,50-16,20-12,84

29,10-14,33

32,1940,5221,69-3,6559,247,51

-21,84

-23,72-20,61-23,07-20,36-12,37

3,84-40,86

4,7318,80-3,80

-23,4027,04-13,87

-11,64

-9,20-16,39-13,58-10,56-6,96

1,58-17,49

3,388,76-2,86

-23,6225,49-12,48

-21,84

-23,79-24,07-22,48-18,83-16,67

-11,84-32,82

-10,40-0,14

-17,62-33,886,53

-26,40

* Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, sairaanhoitoalueillakäytetty koko USHP:n kertoimia** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia*** Prosentuaalinen muutos 31.12.1997 tilanteesta

135

Iäkkäiden laitoshoito 1996−2010

Iäkkäiden laitoshoidon osoittimena käytetään yleislääketieteen sekä vanhainkotienyhteenlaskettuja hoitopäiviä, ja tarkastelut koskevat 65 vuotta täyttäneitä miehiä ja naisia.Taulukossa 2.3.5-3 on esitetty vuoden 1996 hoitopäivien lukumäärät sekä kaksi vaihtoehtoistaennustetta vuodelle 2010. Ensimmäisessä ennusteessa sovellettiin ikäryhmittäisiä suhteellisiayleisyyslukuja vuoden 2010 väestöennusteisiin, eli oletettiin, että suhteelliset yleisyysluvutpysyvät vuoden 1996 tasolla. Toisessa ennusteessa oletettiin laitoshoidon käytön yleisyydensiirtyvän yhtä 5-vuotisikäryhmää vanhempaan ikäryhmään. Esimerkiksi ikäryhmässä 70−74-vuotiaat laitoshoidon käytön oletettiin olevan yhtä yleistä kuin ikäryhmässä 65−69-vuotiaatvuonna 1996.

Koko maassa pelkästään väestömuutoksiin perustuvan ennusteen mukaan laitoshoitopäivätlisääntyvät vuoteen 2010 miehillä 49 % ja naisilla 26 %. Mikäli kuitenkin oletetaanlaitoshoidon käytön ikäryhmittäisten yleisyyslukujen siirtyvän 5 vuotta vanhemmilleikäryhmille, vähenevät hoitopäivät miehillä 25 % ja naisilla 40%.

Miljoonapiireittäin tarkasteltuna kummallakin sukupuolella hoitopäivät lisääntyvät pelkästäänväestömuutokseen perustuvan ennusteen mukaan Jos oletetaan lisäksi yleisyyslukujensiirtymä, hoitopäivät vähenevät. Voimakkainta kasvua tai vastaavasti hoitopäivien määränlaskua ennustetaan OYS-miljoonapiirissä. Heikoin kasvun ja voimakkain laskun ennuste onTYKS-miljoonapiirissä.

Olettaen ikäryhmittäisten yleisyyslukujen säilyvän vuoden 1996 tasolla, ennustettiinkummankin sukupuolen hoitopäivien määrän kasvu Uudenmaan sairaanhoitopiirissävoimakkaammaksi kuin Helsingin sairaanhoitopiirissä tai koko maassa keskimäärin. Josoletettiin yleisyyslukujen siirtymä, oli ennustettu lasku USHP:n alueella vähäisempää kuinHSHP:n alueella ja koko maassa keskimäärin.

Uudenmaan sairaanhoitoalueilla väestömuutoksiin perustuvien ennusteiden mukaistenhoitopäivien määrien kasvuennusteiden vaihteluväli oli miehillä Länsi-Uudenmaan 24prosentista Peijaksen 126 prosenttiin ja naisilla vastaavasti Länsi-Uudenmaan 4 prosentistaPeijaksen 82 prosenttiin. Jos laitoshoidon ikäryhmittäinen yleisyyden oletettiin pienenevän 5vuotta nuoremman ikäryhmän nykyiselle tasolle, muutosprosenttien vaihteluväli oli miehilläLänsi-Uudenmaan -38 prosentista Peijaksen 11 prosenttiin ja naisilla Länsi-Uudenmaan -52prosentista Peijaksen -16 prosenttiin.

136

Taulukko 2.5.3-3 Yleislääketieteen ja vanhainkotien yhteenlasketut hoitopäivät 1996 ja kaksivaihtoehtoista ennustetta vuodelle 2010.1) Vakio-oletus: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän vuoden 1996 tasolla.2) Siirtymä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan siirtyvän yhtä ikäryhmää vanhempaan 5-vuotisikäryhmään.

Ennuste vuodelle 2010 Ennustettu muutos%Hoitopäivät

1996 Vakio-oletus Siirtymä Vakio-oletus Siirtymä

MIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

3627292

970520508507897573727256523436

352989359189

657788125246270400466759152052

11191627

33213061630077281443220961331329679

10804081415249

212960242518122283150593182686169368

5387844

1504074708337

12867391072265831691

617047509196

1164641576867429249759

15275777169

14144202

41149621970980348290527464351854617

15680221525468

311791410291162655156546332469199023

2721466

770917343226638541545768429066

301998279882

569027638735222248267560636151

6711405

1954117917909

16321051305068910052

739750740367

1480061897127934673004

15298497636

48,54

54,9839,3043,3647,4458,89

74,8141,76

77,0694,0760,5624,25

126,0048,25

26,38

23,9020,9123,7531,0239,48

45,137,79

46,4169,1833,023,95

81,9917,51

-24,97

-20,57-32,50-28,86-24,96-18,03

-14,45-22,08

-13,49-5,99

-23,88-38,0111,86-30,55

-40,03

-41,16-43,69-42,01-37,74-31,56

-31,53-47,69

-30,50-21,77-35,11-51,52-16,26-42,35

Yhteenveto

Kotihoidon piirissä olevien iäkkäiden asiakasmäärä lisääntyy. Jos ikäryhmittäisen käytönyleisyyden oletetaan pysyvän vuoden 1997 tasolla, lisääntyy asiakasmäärä Uudenmaansairaanhoitopiirin miehillä 70 % ja naisilla 40 % ja vastaavasti Helsingin sairaanhoitopiirinmiehillä noin 40 % ja naisilla 5 %.

137

Vanhainkotien asiakasmäärä lisääntyy sekä Uudenmaan että Helsingin sairaanhoitopiireissä,jos oletetaan käytön yleisyyden pysyvän vuoden 1997 lopun tasolla. Jos taas oletetaanasiakasmäärän suhteellisen määrän vähenevän noudattaen vuosina 1981−97 vallinnuttakehitystä, pienenee asiakasmäärä Helsingin sairaanhoitopiirin miehillä 14 ja naisilla 40 %.Laskevan trendin huomioon ottamisesta huolimatta Uudenmaan sairaanhoitopiirinvanhainkotien asiakasmäärä lisääntyy miehillä 30 % ja naisillakin 4 %.

Pelkästään väestön määrän ja ikärakenteen huomioon ottavan ennusteen mukaanyleislääketieteen ja vanhainkotien yhteenlaskettujen hoitopäivien määrä lisääntyy 65 vuottatäyttäneillä sekä Uudenmaan että Helsingin sairaanhoitopiireissä. Mikäli kuitenkin oletetaanlaitoshoidon käytön ikäryhmittäisten yleisyyslukujen siirtyvän 5 vuotta vanhemmilleikäryhmille, vähenevät hoitopäivät Uudenmaan miehillä 14 % ja naisilla 32 % ja vastaavastiHelsingin miehillä 22 % ja naisilla 48 %.

2.5.4 Päätelmät

Sekä kotihoidon piirissä olevien iäkkäiden että vanhainkotien asiakasmäärä lisääntyytulevaisuudessa. Ennusteet kotihoidon ja vanhainkotien asiakasmäärien lisääntymisestä ovatriippuvaisia iäkkäiden toimintakyvyn muutoksista; jos toimintakyky paranee, myös ennusteetovat selvästi pienempiä. Mutta laskevan trendin huomioon ottamisesta huolimatta Uudenmaansairaanhoitopiirin vanhainkotien asiakasmäärä lisääntyy miehillä 30 % ja naisillakin 4 %.

Asiantuntijahaastattelujen mukaan iäkkäiden hoidon nykyiset järjestelyt ovat joiltakin osinonnistuneita, mutta monia epäkohtia on mm. hoitoketjujen toiminnalla, lääkkeiden runsaassakäytössä ja kuntoutuksen vähäisyydessä. Tulevaisuudessa väestönkasvu ja iäkkäiden määränlisääntyminen aiheuttavat lisäongelmia, joihin ei nykyisillä keinoilla pystytä vaikuttamaan.

Lähes kaikki asiantuntijat kannattivat avohoidon kehittämistä ja lisäämistä. Toisaalta myöslaitoshoitoa ja erikoistuneita laitoshoitoyksikköjä tarvitaan tulevaisuudessa. Kunnilla ei olenykyisten järjestelyjen turvin välttämättä mahdollisuutta selviytyä vanhusten hoidonrahoituksesta, ja uudet rahoitusjärjestelyt ja kolmannen sektorin apu voivat lisääntyä nopeasti.

138

3 HOIDONTARPEEN YLEISET OSOITTIMET

3.1 Hoitopäivät ja -jaksot

Seuraavassa täydennetään terveydenhuollon kaikkien palvelualojen yhteenlaskettujenhoitopäivien ja hoitojaksojen osalta pelkästään väestönmuutoksiin perustuvia ennusteitaottamalla laskelmissa huomioon myös viimeaikainen kehitys. Menneen trendin arvioimiseksilaskettiin sukupuolittaiset ja 5-vuotisikäryhmittäiset muunnoskertoimet, jotka kuvaavat ajansuhteen tapahtuvaa suhteellista muutosta ilmiön yleisyydessä. Ikä- ja sukupuoliryhmittäisetmuunnoskertoimet estimoitiin vuosien 1981−83 ja 1994−96 aineistoista laskettujenlaitoshoitopalvelujen käytön väestöön suhteutettujen yleisyyslukujen perusteella, jakertoimien oletettiin pysyvän ajan suhteen vakioina. Lisäksi oletettiin, että väestön määrä jaikärakenne muuttuvat Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteen mukaan.

Hoitopäivien ja -jaksojen määrille laskettiin kolme vaihtoehtoista ennustetta, jotka perustuivateri oletuksiin yleisyyslukujen trendistä:

1. Oletettiin ikäryhmittäisten yleisyyslukujen pysyvän periodin 1994−96 tasolla, eli oletettiinmuunnoskertoimet ykkösiksi.

2. Oletettiin yleisyyden muuttuvan tarkasteltavalta alueelta estimoidun muunnoskertoimenmukaisesti. Uudenmaan sairaanhoitoalueiden kehityksen oletettiin noudattavan kokoUudenmaan sairaanhoitopiirin trendiä.

3. Oletettiin kullakin tarkasteltavalla alueella yleisyyden muuttuvan koko maan aineistostaestimoidun muunnoskertoimen mukaisesti.

Hoitopäivät

Terveydenhuollon hoitopäivien ennusteet (Taulukko 3.1-1) koskevat kaikkia ikäluokkia, jamuunnoskertoimien ja yleisyyslukujen laskelmissa käytettyä 5-vuotisikäluokittelua onjatkettu 90 ikävuoteen saakka. Koko maassa hoitopäivien ikävakioitu väestöön suhteutettumäärä väheni jaksojen 1981−83 ja 1994−96 välisenä aikana kummallakin sukupuolella noin37 % (LIITE 2). Jos nykyiset hoidossaolotodennäköisyydet säilyvät ennallaan kussakinikäryhmässä, hoitopäivien kokonaismäärä suurenisi koko maassa naisilla 20 % ja miehillä 29%. Olettaen ikäryhmittäisten muutostrendien jatkuvan vuoteen 2010, ennustetaan hoitopäivienmäärän pienenevän miehillä 22 % ja naisilla 28 %.

Menneen kehityksen huomioon ottavan ennusteen mukaan hoitopäivien lukumäärä väheneekaikissa miljoonapiireissä. Miehillä suurin ennustettu muutos on TaYS:n ja pienin HYKS:n ja

139

OYS:n alueella. Naisten kohdalla yli 30 prosentin hoitopäivien vähenemistä ennustetaanHYKS- ja TaYS-miljoonapiireissä ja noin 20 prosentin vähenemistä KYS- ja OYS-miljoonapiireissä. Alueittaisen trendin korvaaminen koko maan trendillä suurensi ennusteitaHYKS- ja TaYS-miljoonapiireissä ja pienensi TYKS-, KYS- ja OYS-miljoonapiireissä sekämiehillä että naisilla.

Viimeaikaisen kehityksen huomioon ottavan ennusteen mukaan Uudenmaansairaanhoitopiirissä sekä miehillä että naisilla hoitopäivien määrä pienenee vähemmän kuinHelsingin sairaanhoitopiirissä. Koko maan keskitasoon verrattuna ainoastaan HSHP:n naistenhoitopäivien vähenemisen ennustettiin olevan voimakkaampaa kuin koko maassakeskimäärin. Käytettäessä alueittaisten muunnoskertoimien sijaan koko maan aineistostaestimoituja kertoimia, eivät ennusteet muuttuneet olennaisesti.

Uudenmaan sairaanhoitoalueiden naisilla USHP:n trendin huomioon ottavien ennusteiden

perusteella hoitopäivien määrät vähenevät. Voimakkainta hoitopäivien väheneminen

ennusteen mukaan on Länsi-Uudellamaalla, miehillä -31 % ja naisilla -41 %. Käytettäessä

koko maan aineistosta estimoituja kertoimia, ennustettu hoitopäivien väheneminen naisilla on

hieman heikompaa, ja miehillä ennusteet eivät juuri muuttuneet.

140

Taulukko 3.1-1 Terveydenhuollon hoitopäivien lukumäärän ennusteet ja ennustetut muutosprosentitvuodelle 2010 kolmen ennustelaskelman mukaan.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Hoitopäivät1994-96 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiMIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

5884052

1750756737481

13890051156282850527

673550664079

1352001751827930250966

15958273318

9296137

28877321217831221585417773071197414

9367061321659

19366124065310778082663

200332111617

7598340

2372247916701

174762414642791112499

952301888498

19316626764310808258982

24173793731

11199839

35206181401983259249621730081530962

12678991467082

26084936701713766985904

302739129825

4573409

1411501574016

1035587902605687092

586117532433

1173921660656485835342

15201356930

6679552

1992488869915

15194811421775953451

718033850685

1471862087967623548426

17250372654

4573409

1430167550987

1049968883844668466

577498532515

1163001626266533035681

14813456375

6679555

2088779836093

15467141300606918950

757694858783

1557562199868136151520

18020077518

29,13

35,5024,3025,8226,6430,80

41,3933,79

42,8752,7836,2915,7351,4827,84

20,48

21,9215,1217,0022,2627,86

35,3611,00

34,6952,5127,733,92

51,1216,31

-22,27

-19,38-22,17-25,44-21,94-19,22

-12,98-19,82

-13,17-5,20

-18,21-30,65-4,74

-22,35

-28,15

-31,00-28,57-31,43-20,00-20,37

-23,34-35,64

-24,00-13,24-29,27-41,42-13,89-34,91

-22,27

-18,31-25,29-24,41-23,56-21,41

-14,26-19,81

-13,98-7,17

-17,62-29,99-7,17

-23,11

-28,15

-27,67-31,35-30,20-26,82-23,26

-19,11-35,02

-19,57-8,59

-24,51-37,68-10,05-30,55

* Hoitopäivät keskim. / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, Uudenmaansairaanhoitoalueilla käytetty koko USHP:n kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994−96 keskiarvosta

141

Hoitojaksot

Terveydenhuollon kaikkien palvelualojen yhteenlasketut hoitojaksoennusteet (Taulukko3.1-2) koskevat kaikkia ikäluokkia ja yleisyyslukujen ja muunnoskertoimien laskemisessakäytettyä 5-vuotisikäluokittelua jatkettiin 90 ikävuoteen saakka. Koko maassa hoitojaksojenmäärä lisääntyi ajanjaksojen 1981−83 ja 1994−96 välisenä aikana. Ikävakioitu väestöönsuhteutettu hoitojaksojen määrä lisääntyi miehillä 22 % ja naisilla 20 %. Kasvavan kehityksenhuomioon ottavan ennusteen mukaan kasvaa hoitojaksojen määrä vuoteen 2010 mennessämiehillä 56 % ja naisilla 41 %. Mikäli hoitojaksojen ikäryhmittäinen yleisyys säilyy 1990-luvun puolivälin tasolla, kasvu on selvästi pienempi, miehillä 20 % ja naisilla 9 %.

Miljoonapiireittäin tarkasteltuna trendin huomioon ottavan ennusteen perusteellahoitojaksojen määrä lisääntyy sekä miehillä että naisilla kaikissa miljoonapiireissä. Miestenennustetut kasvuprosentit vaihtelivat KYS:n 49 prosentista HYKS:n 61 prosenttiin. NaisillaHYKS-, TYKS- ja OYS-miljoonapiireihin ennustettiin yli 40 prosentin kasvua, ja TaYS- sekäKYS-miljoonapiirien kasvuennusteet olivat 36 prosentin suuruusluokkaa. Trendinhuomioinnin vaikutus pelkästään väestömuutoksiin perustuviin ennusteisiin verrattuna onkummallakin sukupuolella noin 30 prosentin suuruusluokkaa. Koko maanmuunnoskertoimien käyttäminen alueittaisten sijaan ei muuttanut ennusteita olennaisestimissään tarkasteltavassa väestöryhmässä.

Sekä Uudenmaan että Helsingin sairaanhoitopiireissä hoitojaksojen määrän ennustettiinlisääntyvän enemmän kuin koko maassa keskimäärin, ja määrän kasvu ennustettiinvoimakkaammaksi Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Koko maan muunnoskertoimien käyttöalueellisten sijaan pienensi ennusteita.

Uudenmaan sairaanhoitoalueista hoitojaksojen määrän kasvu USHP:n trendin huomioonottavan ennusteen mukaan oli voimakkainta Jorvin ja Peijaksen sairaanhoitoalueilla ja pieninkasvuennuste oli Länsi-Uudellamaalla. Kun USHP:n muunnoskertoimien sijaan käytettiinkoko maan kertoimia, kasvuennusteet eivät muuttuneet olennaisesti.

142

Taulukko 3.1-2 Terveydenhuollon hoitojaksojen lukumäärän ennusteet ja ennustetut muutosprosentitvuodelle 2010 kolmen ennustelaskelman mukaan.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Hoitojaksot1994-96 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiMIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

592521

15666480858

134751119441100807

7244448985

142361894478726214

169918185

724458

203408101130165786139771114363

9121972178

186442349997577479

219179923

711980

19672194489

158672139361121274

9476561824

184272619197316860

234119979

789971

229227107217176162149456127767

10929479289

2183230318109587433

2805510774

923539

252169128727207511177910159339

12208980710

2377933646125828957

2998312919

1019750

294854144703225547191345164976

138021107373

2757838164139919599

3514913731

923539

252985122678207034181671157541

12150979027

2366033329126038982

2982212907

1019750

289812138344229342196512166255

13629299936

2723137571138709528

3472713572

20,16

25,5716,8617,7516,6820,30

30,8126,21

29,4438,2523,6210,4037,7821,91

9,04

12,696,026,266,93

11,72

19,819,85

17,1029,0212,31-0,6228,018,58

55,87

60,9659,2054,0048,9558,06

68,5364,76

67,0377,6159,8244,1376,4657,84

40,76

44,9643,0936,0536,9044,26

51,3148,76

47,9262,4143,3828,3560,3838,38

55,87

61,4851,7253,6452,1056,28

67,7361,33

66,1975,9360,1044,5475,5157,69

40,76

42,4836,8038,3440,6045,37

49,4138,46

46,0559,8842,1527,4058,4536,78

* Hoitojaksot keskim. / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, Uudenmaansairaanhoitoalueilla käytetty koko USHP:n kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994−96 keskiarvosta

143

3.2 Kuolleisuus

Seuraavassa pyritään parantamaan kokonaiskuolleisuuden ja verenkiertoelinsairaus-kuolleisuuden osalta pelkästään väestömuutoksiin perustuvia ennusteita ottamalla laskelmissahuomioon myös viimeaikainen kuolleisuuden kehitys. Menneen trendin arvioimiseksilaskettiin sukupuolittaiset ja 5-vuotisikäryhmittäiset muunnoskertoimet, jotka kuvaavat ajansuhteen tapahtuvaa suhteellista muutosta kuolleisuudessa. Ikä- ja sukupuoliryhmittäisetmuunnoskertoimet estimoitiin vuosien 1981−83 ja 1994−96 aineistoista laskettujenkuolleisuuslukujen perusteella, ja niiden oletettiin pysyvän ajan suhteen vakioina. Lisäksioletettiin, että väestön määrä ja ikärakenne tulevat muuttumaan Tilastokeskuksen tuoreimmanväestöennusteen mukaan.

Kuolleiden lukumäärille laskettiin kolme vaihtoehtoista ennustetta, jotka perustuivat erioletuksiin kuolleisuuslukujen trendistä:

1. Oletettiin ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen pysyvän periodin 1994−96 tasolla, elioletettiin muunnoskertoimet ykkösiksi.

2. Oletettiin kuolleisuuden muuttuvan tarkasteltavalta alueelta estimoidunmuunnoskertoimen mukaisesti. Uudenmaan sairaanhoitoalueiden kehityksen oletettiinnoudattavan koko Uudenmaansairaanhoitopiirin trendiä.

3. Oletettiin kullakin tarkasteltavalla alueella kuolleisuuden muuttuvan koko maanaineistosta estimoidun muunnoskertoimen mukaisesti.

Kokonaiskuolleisuus

Kokonaiskuolleisuutta koskevat ennusteet (Taulukko 3.2-1) koskevat kaikkia ikäluokkia, jamuunnoskertoimien ja yleisyyslukujen laskemisessa käytettyä 5-vuotisikäluokittelua jatkettiin90 ikävuoteen saakka. Koko maassa miesten ikävakioitu väestöön suhteutettu kuolleisuusväheni 20 % ja naisten 15 % jaksolta 1981−83 jaksolle 1994−96 (LIITE 2). Jos oletetaanikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen säilyvän vuosien 1994−96 tasolla, kuolleiden lukumäärälisääntyy ennusteen mukaan vuoteen 2010 miehillä 40 % ja naisilla 26 %. Jos taasikäryhmittäiset kuolleisuusluvut edelleen pienenevät viimeaikaista vauhtia, kuolleidenlukumäärä kasvaa vuoteen 2010 mennessä vain 10 % miehillä ja 7 % naisilla.

Trendin huomioon ottavan ennusteen mukaan kuolleiden lukumäärä lisääntyy kaikissamiljoonapiireissä. Miehillä KYS:n alueella ennustettu kasvuprosentti oli 5 % ja muissamiljoonapiireissä hieman yli 10 %. Naisilla HYKS:n, TYKS:n ja TaYS:n alueilla ennustettukasvuprosentti oli noin 5 prosentin suuruusluokkaa ja KYS- ja OYS-miljoonapiireille

144

ennustettiin reilun 10 prosentin kasvua. Menneen trendin huomioinnin vaikutus pelkästäänväestömuutoksiin perustuviin ennusteisiin verrattuna siis pienensi ennusteita, miehilläenemmän kuin naisilla. Alueittain laskettujen muunnoskertoimien korvaaminen koko maankertoimilla suurensi ennusteita HYKS:n ja OYS:n sekä miehillä KYS:n ja naisilla TaYS:nalueilla.

Uudenmaan sairaanhoitopiirissä alueittain lasketun trendin huomioivan ennusteen mukaankuolemat lisääntyvät koko maan keskitasoa enemmän. Helsingin sairaanhoitopiirissä miehilleennustettiin 5 prosentin kasvua kuolleiden lukumäärään ja naisille 4 prosentin laskua. Trendinvaikutus ennusteeseen oli miehillä voimakkaampaa HSHP:n alueella ja naisilla USHP:nalueella. Koko maan muunnoskertoimien käyttö alueittain laskettujen sijasta ei muuttanutennusteita merkittävästi.

Uudenmaan sairaanhoitoalueiden miehillä kuolleiden lukumäärän ennustettiin kasvavaneniten Peijaksen sairaanhoitoalueella ja vähiten Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueella.Naisilla kasvun ennustettiin olevan voimakkainta Peijaksen alueella, ja Länsi-Uudellamaallakuolleiden lukumäärän ennustettiin vähenevän noin 10 prosenttia.

145

Taulukko 3.2-1 Kuolemien lukumäärän ennusteet ja ennustetut muutosprosentit vuodelle 2010 kolmenennustelaskelman mukaan.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistostaestimoidun trendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Kuolleet1994-96 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiMIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

24016

66933567588646293240

26792243

519616334263547401

24792

73403749624345882872

25862962

523563327267480426

33679

98404806800563424684

43473121

8591065508328

1005584

31218

92274525765758963936

37823292

758943439284852512

26523

75713985656248533636

34332353

683843403265778462

26595

78073917647951983227

31342856

631780365239701425

26523

77153788633849913692

34042449

675835399261776458

26595

78203889655750253323

31762809

639792371243708432

40,24

47,0234,7436,0037,0044,57

62,2739,12

65,4772,7952,1224,7183,8245,65

25,92

25,7120,7022,6528,5237,07

46,2611,15

45,1167,4834,276,23

77,5120,28

10,44

13,1111,7311,484,84

12,20

28,134,87

31,6536,7520,790,79

42,3015,19

7,27

6,374,483,78

13,2912,36

21,19-3,55

20,6638,5011,86-10,7846,01-0,12

10,44

15,276,217,687,81

13,93

27,059,17

30,0135,5419,51-0,7041,9714,27

7,27

6,543,735,029,53

15,72

22,82-5,16

22,2040,5213,46-8,9547,481,53

* kuolemat keskim. / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, Uudenmaansairaanhoitoalueilla käytetty koko USHP:n kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994−96 keskiarvosta

146

Verenkiertoelinsairauksista aiheutuvat kuolemat

Verenkiertoelintautikuolleisuuden ennusteet (Taulukko 3.2-2) koskevat 30 vuotta täyttäneitä,ja muunnoskertoimien ja yleisyyslukujen laskemisessa käytettyä 5-vuotisikäluokitteluajatkettiin 90 ikävuoteen saakka. Koko maassa ikävakioitu verenkiertoelintautikuolleisuusväheni vuosina 1981−83 ja 1994−96 miehillä 33 % ja naisilla 29 % (LIITE 2). Kun tämänlaskevan trendin oletetaan jatkuvan, ennustettiin miehille vuoteen 2010verenkiertoelintauteihin kuolleiden lukumäärään 4 prosentin laskua. Naisille ennustettiin noin10 prosentin laskua. Tulokset olisivat hyvin erilaiset, jos ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujenoletettaisiin säilyvän jakson 1994−96 tasolla. Tuolloin verenkiertoelinsairauksien aiheuttamatkuolemat lisääntyisivät miehillä 46 % ja naisillakin 27 % vuoteen 2010 mennessä.

Miljoonapiireittäin tarkasteltuna kummallakin sukupuolella alueittain estimoidun trendinhuomioivan ennusteen mukaan verenkiertoelintautiin kuolleiden lukumäärä vähenee.Poikkeuksena tästä ovat OYS-miljoonapiirin miehet, joilla verenkiertoelintautiin kuolleidenmäärä pysyy ennallaan. Aluittain laskettujen muunnoskertoimien korvaaminen koko maankertoimilla suurensi ennusteita HYKS:ssä ja miehillä lisäksi KYS:n alueella.

Uudenmaan sairaanhoitopiirissä verenkiertoelintautikuolemat lisääntyvät, miehillä 14 % janaisilla 3 % silloinkin, kun ikäryhmittäiset kuolleisuusluvut jatkavat viimeaikaista laskuaan.Sitä vastoin Helsingin sairaanhoitopiirissä vastaavan ennusteen mukaanverenkiertoelintautikuolemat vähenevät miehillä 14 % ja naisilla 30 %. Menneen trendinhuomiointi pienensi tuntuvasti ennustettua kuolleisuuden määrää kummassakinsairaanhoitopiirissä, ja tämä vaikutus oli voimakkaampaa HSHP:n alueella. Koko maanmuunnoskertoimien soveltaminen alueellisten kertoimien asemasta kasvatti ennusteitaHelsingin sairaanhoitopiirissä. USHP:n miehillä ennuste hieman pieneni ja naisilla pysyiennallaan.

Uudenmaan sairaanhoitoalueista voimakkainta kasvua ennustettiin kummallakin sukupuolellaPeijaksen alueelle. Länsi-Uudenmaan miehille ennustettiin 14 % ja naisille 25 % laskuaverenkiertoelintautikuolleisuudessa. USHP:n alueella kuolleisuuden kehitys oli lähellä kokomaan keskitasoa, joten koko maan muunnoskertoimien käyttö ei muuttanut ennusteitamerkittävästi.

147

Taulukko 3.2-2 Verenkiertoelintautiin kuolleiden lukumäärän ennusteet ja ennustetut muutosprosentitvuodelle 2010 kolmen ennustelaskelman mukaan, 30 vuotta täyttäneet.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten kuolleisuuslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistostaestimoidun trendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Kuolleet1994-96 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiMIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

10314

27591545255420471409

1109854

222224149117212185

11881

33711815299023141391

12001267

243220161134212230

15064

42722151359029212126

19231232

396417235150447281

15140

42542212371530191954

17871393

359386216141399276

9869

26701473249018661413

1266739

263275154101289187

10611

28241610262822581368

1235888

248264149100272194

9869

27811420237019131383

1255799

258272153100287186

10611

29631574262521101351

1236977

248265149101271195

46,06

54,8439,2140,5642,7050,89

73,4844,20

78,0986,3658,3027,73110,9552,14

27,44

26,2121,8524,2830,4640,44

48,879,96

47,6774,9734,405,30

87,7820,23

-4,31

-3,22-4,66-2,50-8,860,26

14,18-13,52

18,1422,753,38

-13,8536,681,21

-10,69

-16,22-11,30-12,08-2,45-1,65

2,89-29,91

2,1320,03-7,25

-25,3127,88-15,39

-4,31

0,81-8,11-7,22-6,55-1,83

13,23-6,49

16,2021,772,81

-14,5735,710,70

-10,69

-12,11-13,30-12,21-8,81-2,91

2,97-22,85

1,8820,33-7,07

-24,7727,73-15,14

* kuolemat keskim. / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, Uudenmaansairaanhoitoalueilla käytetty koko USHP:n kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1994−96 keskiarvosta

148

3.3 Työkyvyttömyyseläkkeet alle 55-vuotiailla

Seuraavassa pyritään parantamaan 16−54 vuotiaiden alkaneiden ja voimassaolevientyökyvyttömyyseläkkeiden osalta pelkästään väestömuutoksiin perustuvia ennusteitaottamalla laskelmissa huomioon myös eläkkeiden yleisyyden viimeaikainen kehitys. Menneentrendin arvioimiseksi laskettiin sukupuolittaiset ja 5-vuotisikäryhmittäiset muunnoskertoimet,jotka kuvaavat ajan suhteen tapahtuvaa suhteellista muutosta eläkkeiden yleisyydessä. Ikä- jasukupuoliryhmittäiset muunnoskertoimet estimoitiin alkaneiden eläkkeiden tapauksessavuosien 1981−83 ja 1993−95 aineistoista ja voimassa olevien eläkkeiden kohdalla vuosien1981−83 ja 1995−97 aineistosta laskettujen väestöön suhteutettujen yleisyyslukujenperusteella, ja kertoimien oletettiin pysyvän ajan suhteen vakioina. Lisäksi oletettiin, ettäväestön määrä ja ikärakenne muuttuvat Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteenmukaan.

Hoidontarpeen osoittimille laskettiin kolme vaihtoehtoista ennustetta, jotka perustuivat erioletuksiin yleisyysluvun trendistä:

1. Oletettiin ikäryhmittäisten yleisyyslukujen pysyvän periodin 1993−95 tasolla, eli oletettiinmuunnoskertoimet ykkösiksi.

2. Oletettiin yleisyyslukujen muuttuvan tarkasteltavalta alueelta estimoidunmuunnoskertoimen mukaisesti. Uudenmaan sairaanhoitoalueiden kehityksen oletettiinnoudattavan koko Uudenmaan sairaanhoitopiirin trendiä.

3. Oletettiin kullakin tarkasteltavalla alueella yleisyyden muuttuvan koko maan aineistostaestimoidun muunnoskertoimen mukaisesti.

Uudet työkyvyttömyyseläkkeet

Uusia työkyvyttömyyseläkkeitä koskevat ennusteet (Taulukko 3.3-1) koskevat 16−54-vuotiaita miehiä ja naisia. Koko maassa työkyvyttömyyseläkkeiden ikävakioitu alkavuuskasvoi hieman jaksolta 1981−83 jaksolle 1993−95, miehillä 6 % ja naisilla 8 % (LIITE 2). Josoletetaan ikäryhmittäisten yleisyyslukujen trendin jatkuvan, ennustetaan uusientyökyvyttömyyseläkkeiden määrän ikäluokassa 16−54-vuotiaat lisääntyvän vuoteen 2010miehillä 8 % ja naisilla 14 %. Jos työkyvyttömyyseläkkeiden ikäryhmittäinen alkavuus sensijaan säilyy 1990-luvun puolivälin tasolla, uusien työkyvyttömyyseläkkeiden vuotuinenmäärä säilyy lähes ennallaan.

Miljoonapiireittäin tarkasteltuna uusien työkyvyttömyyseläkkeiden määrän ennustettiinkasvavan eniten HYKS-miljoonapiirissä. Siellä menneen kehityksen huomioivan ennusteen

149

mukaan uudet työkyvyttömyyseläkkeet lisääntyvät miehillä 15 % ja naisilla 26 %. Naistenkohdalla pienin kasvuennuste oli OYS-miljoonapiirissä, ja miesten kohdalla KYS-miljoonapiirissä ennustettiin uusien työkyvyttömyyseläkkeiden määrään lievää laskua.Trendin huomioon ottamisen vaikutus ennusteeseen vaihteli miljoonapiireittäin. MiehilläTYKS:n ja TaYS:n alueilla trendin huomiointi kasvatti ennustetta noin 15 % ja KYS:nalueella ennuste hieman pieneni. Naisilla trendin vaikutus ennusteeseen oli voimakkaintaKYS-miljoonapiirissä, missä trendin huomioon ottaminen kasvatti ennustetta noin 21 %.OYS:n alueen naisilla trendin huomioon ottaminen pienensi ennustetta hieman. Koko maanmuunnoskertoimien käyttö alueittaisten kertoimien sijaan kasvatti ennustetta miehillä KYS-miljoonapiirissä ja naisilla TYKS- ja OYS-miljoonapiirissä.

Sekä Uudenmaan että Helsingin sairaanhoitopiirissä trendin huomioivan ennusteen mukaanuusien työkyvyttömyyseläkkeiden määrän lisääntyminen on koko maan keskitasoavoimakkaampaa. Sama pätee kummallekin sukupuolelle. Koko maassa uusientyökyvyttömyyseläkkeiden määrän kasvu oli periodilla 1981−83 − 1993−95 heikompaa kuinUudenmaan ja Helsingin sairaanhoitopiireissä, joten koko maan muunnoskertoimiensoveltaminen antoi alueellisia kertoimia pienempiä ennusteita.

Uudenmaan sairaanhoitoalueilla uudet työkyvyttömyyseläkkeet lisääntyvät USHP:nmuunnoskertoimen huomioivan ennusteen mukaan eniten Jorvin alueella, naisilla 36 % jamiehillä 32 %. Pienintä kasvua ennustettiin Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueelle. Josikäryhmittäisten yleisyyslukujen kehityksen oletettiin noudattavan koko maan trendiä, saatiinpienempiä kasvuennusteita.

150

Taulukko 3.3-1 Alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden ennusteet ja ennustetut muutosprosentit vuodelle2010 kolmen ennustelaskelman mukaan, 16−−−−54-vuotiaat.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1993−95 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Alkaneeteläkkeet

1993-95 * ei trendiä alueittainentrendi**

koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiMIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

7461

2277951

158714511195

1044728

23422412065

293108

5509

1764681

12221056786

795593

1672166846

22078

7496

2384915

155714161226

1096829

24225111958

313107

5632

1857669

12141067826

854650

1842407241

23582

8046

26141051178613901318

1279924

28129613668

364125

6295

2214708

13781287812

1049782

2262958850

289102

8046

2561981

167115211312

1171898

25826912662

333115

6295

2073750

13571196921

952728

2052678245

26391

0,47

4,70-3,76-1,87-2,382,60

4,9513,89

3,5512,25-1,32

-10,336,55-1,08

2,23

5,25-1,70-0,621,115,05

7,399,62

9,9511,166,45

-10,856,765,23

7,84

14,8110,4712,57-4,1710,33

22,4626,89

20,2932,3413,045,37

24,0315,23

14,25

25,504,00

12,7521,923,25

31,9031,90

35,0436,4729,779,40

31,0630,55

7,84

12,453,175,304,839,81

12,2023,30

10,5020,345,12-3,5413,625,79

14,25

17,5010,0611,0813,2817,17

19,7222,76

22,6223,4019,87-1,2419,5016,85

* Alkaneet työkyvyttömyyseläkkeet keskim. / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, Uudenmaansairaanhoitoalueilla käytetty koko USHP:n kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1993−95 keskiarvosta

151

Voimassa olevat työkyvyttömyyseläkkeet

Voimassaolevien työkyvyttömyyseläkkeiden ennusteet koskevat 16−54-vuotiaita. Kokomaassa on tapahtunut voimassa olevissa työkyvyttömyyseläkkeissä pientä laskua.Kummallakin sukupuolella ikävakioitu voimassa olevien työkyvyttömyyseläkkeiden yleisyysvähentyi periodien 1981−83 ja 1995−97 välisenä aikana noin 5 %. Jos saman trendinoletetaan jatkuvan vuoteen 2010 saakka, vähenee työkyvyttömyyseläkkeiden määrä vielämiehillä 10 % ja naisilla 9 %.

Miljoonapiireistä kummankin sukupuolen kohdalla HYKS-miljoonapiiri on ainoa, jossaalueittaisen trendin huomioivan ennusteen mukaan työkyvyttömyyseläkkeiden määrä 16−54-vuotiaiden keskuudessa suurenee. Muissa miljoonapiirissä ennustettiin lukumäärien laskua,joka oli jyrkin OYS-miljoonapiirissä. Trendin huomioon ottamisen vaikutus ennusteeseen oliHYKS- ja TYKS-miljoonapiireissä positiivinen ja muissa negatiivinen. Eniten trendi vaikuttiennusteeseen OYS-miljoonapirissä. Koko maan muunnoskertoimien käyttö pienensiennusteita HYK-, TYKS- ja TaYS-miljoonapiireissä ja suurensi KYS- ja OYS-miljoonapiireissä.

Sekä Uudenmaan että Helsingin sairaanhoitopiirissä voimassa olevien työkyvyttömyys-eläkkeiden määrän ennustettiin kasvavan. Jos kuitenkin ikäryhmittäisteneläkkeelläolotodennäköisyyksien oletetaan noudattavan koko maan trendiä, voimassa olevieneläkkeiden määrä pienenee naisilla kummassakin sairaanhoitopiirissä ja miehillä Uudenmaansairaanhoitopiirissä. Helsingin sairaanhoitopiirin miehillä myös koko maanmuunnoskertoimien perusteella lasketut ennusteet arvioivat työkyvyttömyyseläkkeellä olevienmäärän lisääntyvän, mutta vähemmän kuin alueittaisilla kertoimilla lasketut ennusteet.

Uudenmaan sairaanhoitoalueista Länsi-Uudellamaalla USHP:n trendin mukaisen ennusteenmukaan vähenee voimassa olevien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä 16−54-vuotiaillahieman. Muilla sairaanhoitoalueilla sen ennustettiin lisääntyvän tai pysyvän ennallaan.Voimakkainta määrän kasvua ennustettiin Jorvin sairaanhoitoalueelle. Kun ikäryhmittäistenyleisyyslukujen oletettiin USHP:n trendin sijaan noudattavan koko maan trendiä, ennusteetpienenivät.

152

Taulukko 3.3-2 Voimassa olevien työkyvyttömyyseläkkeiden ennusteet ja ennustetut muutosprosentitvuodelle 2010 kolmen ennustelaskelman mukaan, 16−−−−54-vuotiaat.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1995−97 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta(Uudenmaan sairaanhoitoalueilla koko USHP:n alueelta) estimoidun trendin mukaan.3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan.

Ennusteet Ennustetut muutosprosentit****Eläkkeet1995-97 * ei trendiä alueittainen

trendi**koko maantrendi*** ei trendiä alueittainen

trendikoko maan

trendiMIEHET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

NAISET

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

64447

174217722

136781440511220

75245703

16181630923527

1966861

48814

139046152

1100799937758

61104703

12051502622436

1639706

61295

172687058

127001336110828

74446140

15951705849453

1973818

47046

137655733

1031595977608

61144873

12221558610376

1624697

57955

176607545

12672120879067

82396295

17431935922502

2180890

44472

139975890

1027987926324

65255044

13051667649403

1730743

57955

163536658

119981259310224

70185862

14991618797429

1856767

44472

130175419974090767185

57674633

11551465574357

1531659

-4,89

-0,88-8,61-7,15-7,25-3,49

-1,067,65

-1,454,61-8,03

-14,040,35-4,95

-3,62

-1,00-6,82-6,28-3,97-1,94

0,073,61

1,393,69-1,88

-13,61-0,92-1,25

-10,07

1,37-2,29-7,36

-16,10-19,19

9,5010,37

7,7218,76-0,05-4,7210,893,39

-8,90

0,67-4,26-6,61

-12,02-18,49

6,797,26

8,2310,944,28-7,455,515,24

-10,07

-6,13-13,78-12,28-12,58-8,87

-6,722,79

-7,37-0,73

-13,60-18,58-5,62

-10,92

-8,90

-6,38-11,92-11,51-9,18-7,38

-5,62-1,48

-4,18-2,47-7,66

-18,13-6,60-6,67

* Voimassa olevat työkyvyttömyyseläkkeet keskim. / vuosi** Ennusteet laskettu käyttäen tarkasteltavan alueen aineistosta estimoituja muunnoskertoimia, Uudenmaansairaanhoitoalueilla käytetty koko USHP:n kertoimia*** Ennusteet laskettu käyttäen koko maan aineistosta estimoituja muunnoskertoimia**** Prosentuaalinen muutos vuosien 1993−95 keskiarvosta

153

3.4 Päätelmät

Hoidontarpeen yleisinä osoittimina käytettiin kuolleiden lukumäärää, laitoshoitopäiviä ja-jaksoja sekä alkaneita ja voimassaolevia työkyvyttömyyseläkkeitä. Kuolleiden lukumääriensekä hoitopäivien ja -jaksojen ennusteet koskevat kaikkia ikäryhmiä jatyökyvyttömyyseläkkeiden ennusteet ikäryhmää 16−54-vuotiaat. (Kuva 3.4-1)

Kuolleiden lukumäärä kasvaa koko maassa vuoteen 2010. Sekä USHP:n miehillä ja naisillaettä HSHP:n miehillä kuolleiden lukumäärä pienenee. HSHP:n naisille ennustettiin kuolleidenlukumäärään vähenemistä, jos oletetaan kuolleisuuden viimeaikaisen trendin jatkuvan. Mikäliennusteissa otettiin huomioon mennyt kehitys, hoitopäivien perusteella hoidontarve vähenisija hoitojaksojen perusteella kasvaisi.

Ikäluokassa 16−54 hoidontarve lisääntyy, jos osoittimena käytetään uusiatyökyvyttömyyseläkkeitä. Voimassa olevien työkyvyttömyyseläkkeiden määrän perusteellahoidontarve vähenee koko maassa. Uudenmaan ja Helsingin sairaanhoitopiireissä trendinhuomioon ottavien ennusteiden mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä jokolisääntyy tai vähenee, riippuen siitä, oletetaanko ikäryhmittäisten yleisyyslukujen kehittyvänkoko maan trendin vai alueittaisen trendin mukaisesti.

154

USHP HSHP Koko maa

-50 0 50 100

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Muutos%

Ilman trendiäAlueellinen trendiKoko maan trendi

KUOLLEET

HOITOPÄIVÄT

HOITOJAKSOT

ALKANEETTYÖK.ELÄKKEET*

VOIM. OLEVATTYÖK.ELÄKKEET*

-50 0 50 100Muutos%

Ilman trendiäAlueellinen trendiKoko maan trendi

-50 0 50 100Muutos%

Ilman trendiäAlueellinen trendi

*16−54-vuotiaatKuva 3.4-1 Hoidontarpeen yleisten osoittimien ennustetut muutosprosentit vuoteen 2010.1) Ei trendiä: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan pysyvän periodin 1994−96 tasolla.2) Alueittainen trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan tarkasteltavalta alueelta estimoiduntrendin mukaa3) Koko maan trendi: ikäryhmittäisten yleisyyslukujen oletetaan muuttuvan koko maan aineistosta estimoiduntrendin mukaan

155

4 YHTEENVETO

4.1 Uudenmaan ja Helsingin sairaanhoitopiirien vertailu

Hankkeen kahden julkaistun osaraportin päähavaintojen mukaan sekä Helsingin ettäUudenmaan väestö on melko tervettä koko maahan verrattuna ja monen osoittimenperusteella heidän hoidontarpeensa oli selvästi pienempi kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa.Poikkeuksena tästä olivat mielenterveyden häiriöt, joita hoidettiin selvästi enemmänHelsingin sairaanhoitopiirissä kuin muualla. Vaiheen 1 loppuraportin mukaan helsinkiläisilläerityisongelmana olivat mielenterveysongelmat ja uusmaalaisilla sydän- ja verisuonitaudit.Vaiheen 2 väliraportin tautiryhmittäinen tarkastelu tarkensi molempia tautiryhmiä koskeviaaiempia tuloksia. Psykooseja hoidettiin Uudellamaalla erityisesti naisilla enemmän kuinHelsingissä, jossa puolestaan hoidettiin enemmän masennusta. Sen sijaan oikeuksiaerityiskorvattuihin lääkkeisiin psykoosin vuoksi oli myönnetty helsinkiläisille enemmän kuinuusmaalaisille. On mahdollista, että diagnoosikäytännöissä on eroja Uudenmaan ja Helsinginvälillä, mutta kokonaisuudessaan mielenterveysongelmista aiheutuva hoidontarve näyttiedelleen suuremmalta Helsingissä kuin Uudellamaalla.

Helsinkiläiset käyttivät enemmän laitoshoitoa, sairaaloiden poliklinikkapalveluja ja

yksityislääkäreitä, uusmaalaiset puolestaan asioivat terveyskeskusten vastaanotoilla.

Terveyskeskusten kuormitus sairausryhmittäin ei ilmene mistään saatavilla olevasta

aineistosta koko maan tasolla. Tämä puute olisi korjattava tulevaisuudessa terveydenhuollon

toimintaa koskevien tietojen keräämistä kehitettäessä.

Hoidontarpeen osoittimet antoivat joissain tapauksissa erilaisia tuloksia hoidontarpeesta,

koska ne kuvasivat terveyden tai hoidon erilaisia ulottuvuuksia. Esimerkiksi

sepelvaltimotaudin ja aivoverisuonisairauksien vuodeosastohoito oli yleisempää Helsingissä

kuin Uudellamaalla, toisaalta kuolleisuus molempiin tautiryhmiin oli suurempaa

uusmaalaisilla kuin helsinkiläisillä. Suurempi sepelvaltimotauti- ja aivoverisuonisairauksista

aiheutuva kuolleisuus Helsingissä Uuteenmaahan verrattuna johtui suurelta osin vanhemmasta

ikärakenteesta, ei hoidon puutteellisuuksista.

Hoidontarpeen aiheuttajien yleinen kuvaus

Hoidontarpeen aiheuttajat on alla jaettu kolmeen ryhmään sen perusteella, millainen niidenyleinen trendi oli ennen vuotta 1996 ja millaiseksi se oletettiin sen jälkeen.

156

a) Kansanterveysongelma, jonka ilmaantuvuus vähenee. Sepelvaltimotauti valittiinesimerkiksi taudista, jonka ilmaantuvuus on tasaisesti vähentynyt viimeisten 30 vuodenaikana. Jos taudin väheneminen jatkuu viimeaikaisella vauhdilla, mikä on varsin mahdollista,hoidontarpeen kasvu on selvästi vähäisempää kuin siinä tapauksessa, että taudinikäryhmittäiset yleisyysluvut säilyvät nykytasolla. Sepelvaltimotautikuolleisuus onvähentynyt Uudellamaalla vähemmän kuin Helsingissä, vaikka Uudellamaalla sekähoitojaksojen että hoitopäivien lisääntyminen oli vuosina 19982-1996 suurempaa kuinHelsingissä. Työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet yhtä paljon Uudellamaalla kuinHelsingissäkin. Asiantuntijat arvioivat hoitojaksojen lisääntymisen jatkuvan ainakin vuoteen2010 asti.

b) Kansanterveysongelma, jonka ilmaantuvuus lisääntyy. Rintasyöpä on esimerkkikansanterveysongelmasta, jonka ilmaantuvuus on lisääntynyt. Myös lonkkamurtuma saattaakuulua tähän ryhmään. Erityisesti rintasyövän osalta hoidontarpeen tulevaa kehitystäkoskevien ennusteiden tulokset riippuvat olennaisesti siitä, oletetaanko rintasyövänilmaantuvuuden jatkavan kasvuaan vai pysähtyvän nykytasolle. Lonkkamurtumasta ei olekäytettävissä ilmaantuvuustietoja, pelkästään hoidon määrää kuvaavia osoittimia, hoitopäiviäja tilan hoitojaksoja. Lonkkamurtuman hoidon viimeaikaisessa kehityksessä selvin piirre onollut keskimääräisen hoitojakson lyheneminen. Hoitopäivien määrä on kasvanut väestönmäärän ja ikärakenteen muutoksen perusteella ennustetulla tavalla, mutta hoitojaksojen määräon suurentunut selvästi enemmän kuin väestönmuutosten perusteella olisi odotettu.Helsingissä lonkkamurtumat kuormittavat terveydenhuoltoa enemmän kuin Uudenmaansairaanhoitopiirissä.

Hoitojaksojen lisääntyminen ja hoitopäivien väheneminen on yleinen trendi, joka jatkuuedelleen. Keskimääräisen hoitojakson pituus ei kuitenkaan voi kaikissa tapauksissa enäälyhentyä. Kroonisten tautien, kuten sepelvaltimotaudin tai pitkäaikaista hoivaa vaativientilojen alkamisiän siirtäminen myöhemmäksi on ainoa keino, jolla hoidontarpeenkasvuennusteet muuttuvat pienemmiksi. Iäkkäiden hoidossa laskemamme esimerkkitoimintakyvyn säilymisestä 5 vuotta nykyistä kauemmin pienensi laitoshoitoon joutuvienmäärää huomattavasti.

c) Kansanterveysongelma, jonka ilmaantuvuutta koskevat tiedot ovat erittäinpuutteellisia. Tähän ryhmään kuuluivat masennus ja iäkkäiden pitkäaikaishoidon tarve,joiden kehityksen arviointi oli hankalaa käytettävissä olevien aineistojen puutteellisuudentakia. Iäkkäiden pitkäaikaishoidon tarpeesta olisi mahdollista saada tietoa sopivistaväestötutkimuksista, mutta ajankohtaisia tietoja tai tietoja eri vuosikymmeniltä ei ole

157

käytettävissä. Iäkkäiden hoidontarpeen ja sen kehityksen oikea arviointi vaatii lisäätutkimusta ja uusia osoittimia.

4.2 Asiantuntijahaastattelut menetelmänä

Asiantuntijahaastattelujen tarkoituksena oli tuottaa ajankohtaisia näkemyksiä valituistakansanterveysongelmista ja niiden hoidosta, ennusteita painottaen. Tulevaisuudentutkimuksessa tunnetumpi menetelmä olisi ollut kutsua valitut asiantuntijat keskustelemaanyhdessä sovitusta aiheesta ja tuottamaan sitä koskeva skenaario. Sairaalaliitto järjesti vuonna1983 skenaariokeskustelun sepelvaltimotaudista (Sepelvaltimosairaudet ja niiden hoito,1983). Tuolloin esitetyt ennusteet vuodelle 2000 ovat suurelta osalta toteutuneet.

Erilliset asiantuntijahaastattelut ovat skenaariomenetelmään verrattuna mahdollisestivähemmän tehokkaita, koska asiantuntijoiden keskinäinen vuorovaikutus puuttuu. Toisaaltaasiantuntijahaastattelut täydensivät projektissamme kvantitatiivisten ennusteiden antamaakuvaa yksittäisistä kansanterveysongelmista, koska tulosten tulkinta saattaa olla puutteellistailman riittävää kokemusperäistä tietoa taustatekijöistä, diagnostiikasta, hoidosta ja ajallisestakehityksestä.

Asiantuntijoiden erimielisyys sekä nykyisestä hoitokäytännöstä että tulevaisuuden näkymistäoli iäkkäiden hoidossa ja lonkkamurtumassa suurempaa kuin muissa hoidontarpeenaiheuttajissa. Haastateltavaksi valittujen asiantuntijoiden henkilökohtaiset piirteet saattavatselittää osan näkemyseroista. Mainittuja kansanterveysongelmia koskevat yleisetajankohtaiset ristiriidat vaikuttivat myös selvästi asiantuntijahaastattelujen tuloksiin. Väestönikääntyminen vaikuttaa selvimmin iäkkäiden hoidon järjestelyyn ja lonkkamurtumaan −terveydenhuollon haasteet sekä taloudellisesti että organisatorisesti ovat juuri näissäkysymyksissä paljon aiempaa suuremmat.

4.3. Hoidontarpeen mittaaminen

Tässä yhteydessä käytettiin hoidontarpeen mittaamiseen eri lähteistä saatavissa oleviahoidontarpeeseen korreloituvia osoittimia, joista osa kuvasi terveydentilaa, osa palvelujen jalääkkeiden käyttöä. Mikään osoittimista ei suoraan mitannut hoidontarvetta, koska sellaisiatietoja ei nykyisissä rekistereissä tai tilastoissa ole. Hoidontarvetta ja sen tyydyttymistävoidaan mitata tai arvioida yksittäisiä sairauksia tai tiettyjä henkilöitä koskevissa

158

erillistutkimuksissa. Eräs keino parantaa hoidontarvetta koskevia tietoja on sisällyttää senmittaaminen terveysseurannan valtakunnallisiin väestötutkimuksiin. Tämä edellyttääväestötutkimuksiin soveltuvien mittaamismenetelmien kehittämistä. Toinen kehityksen suuntaon tutkia miten muut saatavissa olevat tiedot kuvaavat hoidontarvetta, mikä edellyttääkäsitteellisiä ja vertailevia tutkimuksia. Välttämättömän tutkimustyön tuloksia odotettaessa ontämän tutkimuksen tavoin pyrittävä mittaamaan hoidontarpeen suuruusluokkaa, vaihtelua jakehityksen suuntaa tarkastelemalla samanaikaisesti useita osoittimia, jotka korreloituvathoidontarpeen kanssa.

4.4 Hankkeen käytännön toteutus

Aineistojen kokoaminen

Kaaviossa 4.3-1 on kuvattu hankkeen käytännön toteutus vaiheittain. Tutkijaryhmänkokemukset osoittavat, että rekisteritiedot soveltuvat vain osittain hoidontarpeen arviointiinmikä osaksi johtuu siitä, että joistakin rekistereistä puuttuvat ikä- ja sukupuoliryhmittäisettiedot. Tiedot väestön ikä- ja sukupuoliryhmittäisestä kehityksestä ovat hoidontarpeenkehityksen arvioinnin keskeinen lähtökohta, joten myös sairaus- ja hoitotiedot tarvitaan näinjaoteltuina.

Tämän projektin aikataulu oli hyvin tiivis, mutta eri yhteistyötahot pystyivät joustamaantarvittaessa siten, että useimmat aineistot saatiin nopeasti käsiteltäväksi. Tulevissahoidontarpeen arvioinneissa on kuitenkin varattava selvästi enemmän aikaa aineistojenkeräämiseen ja niihin perustuviin laskelmiin.

Tilastotietojen analysoiminen

Kaaviossa 4.3-1 on esitelty kaikki UHOTA-hankkeessa laaditut ennusteet. Kaikki ennusteeteivät hoidontarpeen arvioinnin kannalta ole välttämättömiä, vaikkakin suositeltavia. Tiedotaiemmasta kehityksestä ovat vain harvasta hoidontarpeen aiheuttajasta luotettavasti saatavilla,joten trendin huomiointi ei aina onnistu.

Johtopäätökset ja suositukset

Kvantitatiivisten johtopäätösten luotettavuus lisääntyy, mikäli myös kvalitatiivisia tietojatutkittavasta asiasta on käytettävissä joko asiantuntijahaastatteluin, delfitekniikalla tai muullaskenaariomenetelmällä kerättynä tai kirjallisuuteen pohjautuen. Tulevissa hankkeissa on syytämyös kehittää sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä.

159

1. Aineistojen kokoaminen

Kuolleisuustiedot, pääryhmätTilastokeskus

Hoitoilmoitusrekisterin hoitopäivät ja -jaksotSTAKES

Väestötiedot1-vuotisikäryhmittäin, sukupuolittaintutkittava vuosi, väestöennusteTilastokeskus

Työkyvyttömyyseläkkeet 16−54 vLääkkeiden erityiskorvausoikeudetReseptitiedostoKELA

Elintavat ja terveyspalvelujen käyttöalueittainTERVA-haastattelututkimusKELA/STAKES

2. Tilastojen analyysi

Nykyinen hoidontarve: kuvaus− ikävakiointi (referenssiväestönä koko

maa)− tiedot kuviksi

Väestömuutoksiin perustuvathoidontarpeen ennusteet:Nykytilan ekstrapolaatio tulevaisuuteenväestöennustetta ja nykyisiäyleisyyslukuja soveltaen

Väestörakenteen muutokseen perustuvanmenetelmän arviointi:Väestönmuutoksiin perustuvien ennusteidenpätevyys toteutuneen kehityksenennakoinnissa

Trendin huomioivat ennusteet:Hoidontarpeen osoittimien viimeaikaisenkehityksen oletetaan jatkuvan

3. Johtopäätökset ja suositukset

Kaavio 4.3-1 Väestön hoidontarpeen arviointi: projektin kulku ja toteutus

160

4.5 Kehittämisehdotukset

Tämä hanke oli myös osa kansallisen terveyden tietohuollon kehittämistä. Siinä tarvitaantiedot keskeisistä sairauksista ja muista terveysongelmista, niiden määrittäjistä ja niidenseurauksista kuten palvelutarpeista. Väestön terveysseurannan päätehtävä on luodaedellytykset terveyspolitiikan ja terveydenhuollon kehittämiselle. Siksi tärkeitä ovat tiedotpaitsi ongelmien yleisyydestä niiden jakautumisesta, muuttumisesta ajan mukana jatulevaisuuden näkymistä. Sekä valtakunnallisessa että alueellisessa ja paikallisessaterveysseurannassa tarvittavien tietojen helppo saatavuus ratkaisee toiminnan tehokkuuden.Tietoja tarvitaan oikeista asioista ja niiden on oltava päteviä. Suomessa on monipuoliset jahyvät tietojärjestelmät väestön terveydestä ja etenkin palvelujen ja sosiaaliturvan käytöstä.Terveysseurannan tarpeiden näkökulmasta ne ovat kuitenkin monin tavoin vajavaiset.Esimerkiksi tiedot monien tärkeiden kansansairauksien vallitsevuudesta ja ilmaantuvuudestaperustuvat suurelta osin epäsuoriin lähteisiin kuten lääkkeiden erityiskorvausoikeuksiakoskeviin tietoihin. Tietoja hoidontarpeesta on ainoastaan ajoittain tehdyissä otospohjaisissaväestötutkimuksissa eikä sairastavuutta ja palvelujen käyttöä koskevien tietojen suhdettahoidontarpeeseen tarkasti tunneta.

Tässä hankkeessa koottiin eri tietolähteistä soveltuvat tiedot ja jalostettiin niitä laskelmiksi,joiden avulla oli tarkoitus arvioida hoidontarpeen jakautumista ja ennakoida sen kehitystä.Kokemusten perusteella suositellaan, että erityistä huomiota kiinnitetään mahdollisten ikä- jaalueluokitusten samankaltaisuuteen, sairauksien ilmaantuvuustietojen saatavuuteen,hoidontarpeen mittaamisen kehittämiseen, tietojen käytettävyyden parantamiseen,ennusteiden ja muiden tietojen käytön kytkemiseen kiinteäksi osaksi suunnittelua sekäterveyden tulevaisuuden tutkimukseen. Lisäksi osoittautui odotetusti, että erirekisterilähteiden lisäksi tarvitaan toistuvasti monipuolisia väestön terveystutkimuksia.Väestötutkimuksien ja tietorekisterien kokonaisuus muodostaa riittävän kattavantietojärjestelmän suomalaisten terveydestä ja hoidontarpeesta.

Ikä- ja alueluokitukset

Jotta frekvenssitaulukoituja sairaus- ja hoidontarvetietoja voidaan hyödyntää, olisi niidenluokittelujen oltava mahdollisimman yksityiskohtaisia ja samanlaisia kuin esimerkiksiväestötietojen. Tässä hankkeessa osoittautui hankalaksi se, että eri tahoilta saatavien ns.taustamuuttujien suhteen valmiiksi luokiteltujen tietojen luokitukset olivat varsin erilaisia.Toinen pulma liittyi siihen, että valtakunnallisten tietolähteiden tiedot ovat yleensä enintäänkuntakohtaisia. Pääkaupunkiseudulla ja eräillä muilla taajama-alueilla voidaan tarvittavat

161

yksityiskohtaisemmat, Helsingissä esimerkiksi suurpiireittäiset, tiedot siksi saada vain, josasianomainen kaupunki on ne jo hankkinut käyttöönsä yleensä muita tarkoituksia varten.Näistä pulmista päästäisiin tekemällä jokaista käyttötarkoitusta varten uudet henkilötasonyhdistelyt mutta niiden kustannukset ovat varsin suuret ja ne vievät aikaa. Siksi olisiperusteltua nyt saatujen kokemusten pohjalta laatia menettelytavat, joilla toistuvasti saadaankäyttöön terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen kannalta tarkoituksenmukaisella tavallaluokitellut tiedot ja/tai yksilötason tiedot.

Sairauksien ilmaantuvuus

Syöpärekisteri on tärkein sairauksien ilmaantuvuustietojen lähde. Monien muiden sairauksienosalta epäsuoria ilmaantuvuustietoja on saatavissa mm. erityiskorvattaviin lääkkeisiinoikeutettuja koskevista ja työkyvyttömyyseläkkeitä koskevista rekistereistä. Jälkimmäistenkäytettävyyden kannalta olisi välttämätöntä pitää yllä Kelan ja Eläturvakeskuksen yhteistärekisteriä, jonka tiedot olisivat helposti käytettävissä. Tiedot sairaaloiden toiminnanvolyymista, hoitopäivistä ja hoitojaksoista, saadaan myös sairauskohtaisinahoitoilmoitusrekisteristä (HILMO). Kyseiset tiedot eivät tosin koske yksittäisiä henkilöitävaan perustuvat hoitokertoihin. Jotta näitä tietoja voitaisiin käyttää sairaalahoidonaiheuttaneiden sairauksien ilmaantuvuuden ja siten hoidontarpeen mittaamiseen, olisivälttämätöntä, että kytkentä yksittäisiin henkilöihin olisi valmiina HILMO:ssa. Tämäparantaisi myös tilastotuotannon edellytyksiä. Uudistuksen jälkeen HILMO:n tietoja voitaisiinhelposti käyttää sairauksien ja niiden hoidon todellisen ilmaantuvuuden seurantaan, mikä olisiterveysseurannan kannalta merkittävä edistysaskel.

Tietojen käytettävyyden parantaminen

Suuri tehtävä sekä valtakunnallisessa terveysseurannassa että tässä hankkeessa on ollut eritietolähteisiin sisältyvien tietojen kokoaminen ja laskennallinen jalostaminenkäyttötarkoitustaan varten. Erityisesti usein välttämätön rekisterien yhdistely on varsin hidastaja työlästä olipa tarkoituksena muodostaa soveltuva luokiteltu aineisto tai yksilötasoinenaineisto. Eri rekisterinpitäjien olisi myös tulevaisuudessa huolehdittava alkuperäisistäyksilötasoisista henkilörekistereistä. Suunnittelutarpeita varten niiden olisi yhdessäterveysseurannasta huolehtivien kanssa luotava tietojen helpon käytön edellytykset. Tämämerkitsee valtakunnallisessa ja alueellisessa terveysseurannassa tarvittavien tietojensäännöllistä kokoamista yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, joka voi muodostua yhdestä taiuseammasta tietokannasta. Kokonaisuutta kartutettaisiin vuosittain kaikista alkuperäislähteistä

162

saatavilla tiedoilla. Osan sisällöstä tulisi olla sopivalla tavalla luokiteltua ja osanyksilötasoista mutta tietosuojan edellyttämällä tavalla suojattuna. Terveysseurannankehittämistä varten tietojen haltijoiden ja niitä analysoivien ja jalostavien tahojen tulisi toimiayhteisenä hankeorganisaationa. Sen tehtävänä olisi edistää eri rekisterinpitäjien tietojensaattamista sopivaan muotoon, tarvittavien tietojen keräämistä yhtenäiseksi kokonaisuudeksija niiden jalostamista sekä menetelmien ja osoittimien kehittämistä. Valtakunnallisenterveysseurannan vastuuorganisaationa toimii Kansanterveyslaitos, jonka tehtävänä on myöskehittää terveysseurantaa, jalostaa ja tulkita eri lähteisiin sisältyviä tietoja sekä jakaa niitä erikanavia käyttäen terveystietoja ja niiden tulkintoja tarvitseville.

Ennusteet ja kytkentä suunnitteluun

Terveyttä ja hoidontarvetta koskevia kehitysennusteita on tehty Suomessa lähinnäsyöpäsairauksista mutta muuten varsin vähän. Laskelmia tulevasta lääkkeiden käytöstä ja senkustannuksista Kelan lääkerekisterin sekä useista eri sairauksista ja hoidontarpeestaväestötutkimusten esiintyvyystietojen perusteella on tehty. Ennusteiden niukkuus on pulma,koska käsitys tulevasta kehityksestä on kaiken perustellun suunnittelun ensimmäinenedellytys.

Tässä tutkimuksessa arvioitiin laskennallisesti useilla eri tavoilla hoidontarpeen tulevaakehitystä ja verrattiin tuloksia myös jo toteutuneeseen kehitykseen sekä sitä koskeneisiinennusteisiin. Tulokset osoittivat, että pelkästään väestönmuutokset huomioonottava menettelyon harvoin riittävä. Tarvittaisiin tietoja ainakin aikaisemmasta kehitystrendistä, sairauden jahoidontarpeen ilmaantuvuudesta, niihin vaikuttavien tekijöiden kehittymisestä jahoitokäytäntöjen muutoksista. Osa tiedoista voitaneen tulevaisuudessa hankkia määrällisinämutta osa edellyttää erilaisten skenaariomenetelmien ja muiden laadullisten menetelmienkäyttämistä.

Jos hoidontarvetta tai terveyden ja hoidontarpeen tulevaa kehitystä koskevat tiedot halutaankehittää käytännön suunnittelua palveleviksi, on niiden kehittämistyö syytä kytkeä todellisiinsuunnitteluprosesseihin. Kehittämistyön tulisi olla kiinteässä yhteydessä esimerkiksiterveyspolitiikan arviointiin ja laatimiseen tai terveys- ja sosiaalipalvelujen mitoittamiseen jamuuhun kehittämiseen. Esimerkiksi tässä hankkeessa tehtyjen arvioiden merkityksen jaosuvuuden parantaminen edellyttää sekä vastaavien arvioiden ja laskelmien tekemistämuutaman vuoden välein että teoreettista ja käytännöllistä tutkimustyötä menetelmien jaosoittimien kehittämiseksi. Tämän työn jatkaminen ja syventäminen on kehityksen jahyödyllisyyden välttämätön edellytys.

163

Terveyden tulevaisuuden tutkimus

Edellä kuvattu tutkimus- ja kehittämistyö tarvitsisi perustakseen nykyistä laajempaaterveyden tulevaisuuden tutkimusta. Suomessa tehtiin 1980-luvulla useita terveydentulevaisuutta koskevia laskelmia ja skenaarioita. Sittemmin laskelmia on tehty lähinnäSyöpärekisterissä ja Kelassa etuuksien saajien ennakoidusta kehityksestä. Syöpärekisterinennusteet ovat osoittaneet vuosittaisten ilmaantuvuustietojen tärkeyden tulevan kehityksenennakoinnissa. Mikäli niihin voitaisiin liittää vastaavia tietoja terveyden määrittäjistä,voitaisiin ennakointia huomattavasti tarkentaa. Suomessa voidaan nykyisten rekisterien javäestötutkimusten perustalle luoda erinomaiset edellytykset terveyden tulevaisuudentutkimukselle, jota luontevasti toteutetaan läheisessä yhteydessä kehittyväänterveysseurantaan. Riittävän laaja-alainen tulevaisuuden tutkimus on edellytysterveyspolitiikkaa ja suunnittelua palvelevien sovellusten kehittymiselle. Tämä hanke onosoittanut lähestymistavan mahdollisuudet - sen luomalta perustalta tulisi jatkaa.

164

5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET

Tämän hankkeen tarkoituksena oli arvioida Uudenmaan ja Helsingin sairaanhoitopiirien

väestöjen hoidontarvetta, ennakoida sen kehitystä vuoteen 2010 ja kehittää menetelmiä

alueelliseen ja valtakunnalliseen hoidontarpeen arviointiin ja ennustamiseen. Ennen nyt

käsillä olevaa teosta hankkeesta on vuonna 1999 julkaistu kaksi raporttia. Tämä loppuraportti

kokoaa aikaisemmat tulokset ja kokemukset sekä esittelee viittä tärkeää hoidontarpeen syytä

koskevat syventävät tulokset. Seuraavat koko hankkeen päätelmät koskevat ensinnäkin

päähavaintoja hoidontarpeesta, toiseksi menetelmien kehittämistä ja kolmanneksi

tietojärjestelmän ja terveysseurannan kehittämistä.

Hoidontarve Uudellamaalla ja Helsingissä

- Helsingin ja Uudenmaan väestö on koko maan väestöön verrattuna melko tervettä.

- Eri sairaanhoitoalueiden ja Helsingin sairaanhoitopiirien välillä on terveyden ja

hoidontarpeen eroja mutta vaihtelu ei ole suurta.

- Kaikkien osoittimien mukaan hoidontarve kasvaa väestönmuutosten takia sekä koko maassa

että Helsingissä ja Uudellamaalla erittäin paljon, useita kymmeniä prosentteja, vuodesta 1996

vuoteen 2010. Eniten hoidontarve lisääntyy Uudellamaalla Hyvinkään, Jorvin ja Peijaksen

sairaanhoitoalueilla ja Helsingissä Itäisessä, Koillisessa ja Kaakkoisessa suurpiirissä.

- Kasvu voi olla väestömuutosten perusteella arvioitua pienempi, jos taudin ilmaantuvuus

vähenee (esimerkkinä sepelvaltimotauti) ja sitä suurempi, jos ilmaantuvuus suurenee

(esimerkkinä rintasyöpä). Myös hoitokäytännön muutokset voivat vähentää tai lisätä tulevan

hoidontarpeen määrää.

- Koska Uudenmaan väestö on nuorempaa kuin Helsingin, väestön vanheneminen lisää

hoidontarvetta suhteellisesti enemmän Uudellamaalla kuin Helsingissä.

- Uudenmaan ja Helsingin väestöjen hoidontarpeen ennakointia olisi jatkettava ja hanke olisi

liitettävä määrävälein toteutettavaksi osaksi HUS-piirin suunnitteluprosessia. Nyt tehtyä

selvitystä olisi laajennettava nykyistä useampiin terveysongelmiin, laskentamenetelmiä olisi

syvennettävä ja monipuolistettava, laskennan ohella olisi käytettävä järjestelmällisiä

asiantuntija-arvioita ja skenaariomenetelmiä sekä etsittävä hyviä keinoja hoidon ja

hoitokäytäntöjen muutosten huomioonottamiseen ja ennakointiin.

165

Hoidontarpeen mittaaminen ja ennakointi

- Käytettävissä on eri tietolähteissä vain epäsuoria hoidontarpeen osoittimia. Tarvitaan

toisaalta tutkimusta näiden osoittimien ja niiden yhdistelmien käyttökelpoisuudesta, toisaalta

eri tarkoituksiin mm. väestötutkimuksiin kehitettäviä suoria hoidontarpeen mittareita.

- Mittausmenetelmiä kehitettäessä on edelleen turvauduttava useiden eri osoittimien

samanaikaiseen tarkasteluun kuten tässäkin tutkimuksessa tehtiin.

- Sekä terveyden että hoidontarpeen ennakointimenetelmiä ja niiden edellyttämää

tietovarantoa on kehitettävä ja sen käytettävyyttä parannettava.

Terveysseurannan ja hoidontarpeen ennakoinnin edellytysten kehittäminen

- Terveys- ja hoidonkäyttötietojen pitäisi olla helposti käytettävissä osaksi samankaltaisin

riittävän yksityiskohtaisin ikä- ja alueluokituksin, osaksi henkilötasoisina, niin että ne voidaan

terveysseurantaa ja hoidontarpeen arviointia varten muokata soveltuviksi.

- Ilmaantuvuutta eli uusia tapauksia koskevat tiedot ovat välttämättömiä. Valitettavasti niitä

on vain osassa nykyisistä tietolähteistä. Siksi eri tietokannoissa, erityisesti

hoitoilmoitusrekisterissä, tarvitaan nykyisten hoitojaksokohtaisten tietojen lisäksi

henkilötasoisiksi yhdistetyt ilmaantuvuustiedot sekä lisäksi yksinkertainen, nopea ja halpa

menettely, jolla yhdistely voidaan tehdä tarvittaessa.

- Tilasto- ja rekisteritietojen lisäksi terveysseurannassa tarvitaan väestötutkimuksin toistuvasti

hankittuja tietoja terveysongelmien, niiden määrittäjien, palvelujen käytön ja hoidontarpeen

yleisyydestä. Nykyisiä rekistereitä täydentäisi arvokkaalla tavalla avohoidon käyttöön

perustuva rekisteri.

- Terveysseurannassa ja hoidontarpeen arvioinnissa tarvittavat rekisteritiedot on syytä

ylläpitää nykyiseen tapaan, niin että siitä huolehtivat eri rekisterinpitäjät.

- Rekisterinpitäjien tulee yhdessä valtakunnallisesta terveysseurannasta vastaavan

Kansanterveyslaitoksen kanssa huomattavasti parantaa tietokokonaisuuden käyttökelpoisuutta

ja käytettävyyttä ja muodostaa tätä varten hankeorganisaatio. Hankeorganisaatiossa olisi

lisäksi mukana tärkeitä tiedon tarvitsijoita. Tiedot olisi vuosittain saatettava yhteensopivaan

muotoon ja koottava yhtenäiseksi terveysseurannan vastuutahon ylläpitämäksi

kokonaisuudeksi, joka sisältäisi osin taulukoituja ja osin henkilötasoisia tietoja.

166

- Hyvin tehdyt ennusteet ovat tietoon perustuvan suunnittelun välttämätön edellytys. Niiden

tekeminen edellyttää tietopohjan kehittämistä mm. ilmaantuvuudesta, yleisyyden

kehitystrendeistä, terveyteen ja hoidontarpeeseen vaikuttavista tekijöistä sekä

hoitokäytäntöjen muutoksista. Myös laskentaa ja skenaariomenetelmien käyttöä on

kehitettävä.

- Hoidontarvetta koskevien arvioiden ja ennusteiden käyttökelpoisuuden paranemisen

edellytys on, että niiden laatimisella ja kehitystyöllä on läheinen yhteys terveys- ja

sosiaalipolitiikan arviointiin ja suunnitteluprosesseihin. Arvioita ja ennusteita tulisikin tehdä

toistuvasti muutaman vuoden välein kytkien ne sopivalla tavalla suunnitteluun ja tuloksia olisi

vertailtava toteutumiin.

167

6. KIRJALLISUUS

Arinen S, Häkkinen U, Klaukka T, Klavus J, Lehtonen R, Aro S. Suomalaistenterveys ja terveyspalvelujen käyttö. Terveydenhuollon väestötutkimuksen 1995/96päätulokset ja muutokset vuodesta 1987. Tilastokeskus, Terveys 1998:5, Helsinki1998.

Aromaa A. Tuleeko maailman terveimmistä lapsista maailman sairaimpia aikuisia?Duodecim 1985;101:2247-50.

Aromaa A, Heliövaara M, Impivaara O, Knekt P, Maatela J, Joukamaa M, Klaukka T,Lehtinen V, Melkas T, Mälkiä E, Nyman K, Paunio I, Reunanen A, Sievers K,Kalimo E ja Kallio V. Terveys, toimintakyky ja hoidontarve Suomessa.Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:32, Helsinki ja Turku 1989.

Aromaa A, Koskinen S, Huttunen J, toim. Suomalaisten terveys 1996. Helsinki:Kansanterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, Edita 1997.

Behov och resurser i vården – en analys. Delbetänkande av Kommittén om hälso- ochsjukvårdens finansiering och organisation (HSU 2000). Statens offentliga utredningar1996:163, Stockholm.

Bezold C. Health care: thinking ahead. World health forum, 1994:15:189-192.

Blane D, Smith GD, Bartley M. Social class differences in years of potential life lost:size, trends, and principal causes. BMJ 1990;301:429-432.

Blazer DG, Kessler RC, McGonagle KA, Swartz MS. The prevalence and distributionof major depression in a National Community sample: the National ComorbiditySurvey. Am J Psych 1994;151:979-86.

Cancer incidence in Finland 1995. Cancer Society of Finland, Helsinki 1997.

Chapuy MC, Arlot ME, Duboeuf F, Brun J, Crouzet B, Arnaud S, Delmas PD,Meunier PJ. Vitamin D3 and calcium to prevent hip fractures in the elderly women.N Engl J Med. 1992 Dec 3;327(23):1637-42.

Clayton D, Schifflers E. Models for temporal variation in cancer rates. I: Age-periodand age-cohort models. II: Age-period-cohort models. Statistics in Medicine 1987;6:449-467.

Dawson-Hughes B, Harris SS, Krall EA, Dallal G. Effect of calcium andvitamin D supplementation on bone density in men and women 65 years of ageor older. N Engl J Med 1997;337:670-76.

De Laet CE, vanHout BA, Burger H, Hofman A, Pols HA. Bone density and risk ofhip fracture in men and women: cross-sectional analysis. BMJ 1997;315:221-5.

Dobson AJ, Kuulasmaa K, Eberle E, Scherer J. Confidence intervals for weightedsums of Poisson parameters. Statistics in Medicine, 1991;10:457-462.

168

Dobson A.J. An Introduction to Generalised Linear Models. Chapman & Hall,London, 1990.

Familial versus sporadic breast cancer (Editorial). Cancer 1991;70:1740-6.

Folkhälsan I Norrbottens län. Norrbottens läns landsting, 1998.

Frey H, Malaska P. Tulevaisuuden tutkimuksen menetelmien käyttömahdollisuudetlääketieteessä. Muistio Suomen Akatemialle, Helsinki 1980.

Frey H, Bäckman G, Jakobsson G, Kankaanpää T. Terveyspanoraama 2000.Esitutkimus. Tulevaisuuden tutkimuksia, Suomen Akatemia, Helsinki 1982.

Geriatrian teemanumero. Duodecim 1999; 1565-1646.

Greenhalgh T, Taylor R. How to read a paper: papers that go beyond numbers(qualitative research). BMJ 1997;315:740-43.

Gunning-Schepers LJ. The health benefits of prevention, a simulation approach.Health policy, special issue 12 1989; 1−256.

Hakala T. Syövänhoidon suoritteet ja voimavarat Suomessa. Väitöskirja, ActaUniversitatis Tamperensis ser. A vol 185, 1985.

Hakama M, Hakulinen T, Läärä E. Predicting cancer incidence and prevalence.Teoksessa: Health projections in Europe: methods and applications. WHO 1986.

Hakama M, Pukkila T. Miesten keuhkosyöpäinsidenssi Suomessa vuonna 2000.Duodecim 1980; 96:1139-1144.

Hakama M, Soini I, Kuosma E, Lehtonen M, Aromaa A. Breast cancer incidence:geographical Correlations in Finland. .Int J Epidemiol 1979; 8:33-40.

Hakkarainen A. Psykiatrisen potilasväestön muutokset: teoreettinen malli ja sensovellutukset Suomessa. Lääkintöhallituksen tutkimuksia nro 48, Helsinki 1989.

Health21- the health for all policy framework for the WHO European Region. WHO,European Health for All series n:o 6, 1999.

Health needs assessment in primary care: a study of the understanding and experiencein three districts. Nuffield institute for health, University of Leeds, 1998.

Health projections in Europe. Methods and applications. World Health Organization,Regional Office for Europe, Copenhagen, Denmark 1986.

Hakulinen T, Pukkala E. Prediction of cancer incidence by utilization of risk factorsand the effect of intervention. Teoksessa: Knut Magnus: Trends in Cancer Incidence:Causes and Practical Implications. 1982

169

Hakulinen T, Pukkala E. Vaihtoehtoisten tupakointitapamuutosten vaikutus miestenkeuhkosyöpäkuolleisuuteen Suomessa 2000-luvulle siirryttäessä. Sosiaalilääk Aikak.1980; 17:223-233.

Hakulinen T, Teppo L, Saxen E. Do the predictions for cancer incidence come true?Experience from Finland. Cancer 1986; 57:2454-2458.

Harmaantuvat härmäläiset. Raportti väestön ikääntymisestä ja yhteiskunnanmuutoksesta. EVA-raportti, 1998.

Heikkinen E, Lampinen P, Suutama T. Kohorttierot 65-69-vuotiaiden henkilöidentoimintakyvyssä, terveydessä ja harrastustoiminnoissa. Kela, Sosiaali- jaterveysturvan tutkimuksia 47, Helsinki 1999.

Heinonen S, Hämäläinen I, toim. Suomalainen tulevaisuudentutkimus 1990-luvulla.VAPK-kustannus, Helsinki 1992.

Heliövaara M, Aromaa A, Klaukka T, Knekt P, Joukamaa M, Impivaara O. Reliabilityand validity of interview data on chronic diseases. The Mini-Finland Health Survey. JClin Epidemiol 1993; 46: 181-191.

Holli K, Isola J, Cuzick J. Hormone replacement therapy and biologicalaggressiveness of breast cancer. Lancet 1997; 350:1704-5.

Häkkinen U, Salonen M, Nordberg M: Alueelliset erot sairastavuudessa,sairaalakäytössä ja terveydenhuollon kustannuksissa. STAKES Aiheita 13/1995.

Häkkinen U, Asikainen K, Linna M: Terveyspalvelujen tarve ja kustannuksetalueittain sekä sairaaloiden tuottavuus 1990-luvulla. STAKES Aiheita 45/1996.

Häkkinen U, Laukkanen M. Terveyspalvelujen tarve ja kustannukset alueittain 1990-1997. STAKES, Aiheita 30, 1999.

Hälsa för alla I din kommun år 2000. Olofström: studiehandbok. Karlskrona:Blekinge läns landsting, 1987.

Isometsä E, Aro S, Aro H. Depression in Finland: a computer assisted telephoneinterview study. Acta Psychiatr Scand 1997;96:122-28.

Jordan J, Dowswell T, Harrison S, Lillford EJ, Mort M. Whose priorities? Listeningto users and the public. BMJ 1998;316:1668-70.

Kannus P, Parkkari J, Sievänen H, Heinonen A, Vuori I, Järvinen M. Epidemiology ofhip fractures. Bone 1996;18 S:57-63.

Kannus P, Niemi S, Parkkari J, Palvanen M, Vuori I, Järvinen M. Hip fractures inFinland between 1970 and 1997 and predictions for the future. Lancet 1999;353:802-05.

Kannus P. Osteoporoottisten murtumien ehkäisy. Duodecim 1999;115:759-64.

170

Kansanterveyskertomus 1996. Valtioneuvoston kertomus eduskunnallekansanterveyden tilasta ja kehityksestä. Helsinki 1996.

Karppi P, Huusko TM, Avikainen V, Kautiainen H, Sulkava R.Lonkkamurtumapotilaiden hoidonporrastuksen muutokset –tutkimus Keski-Suomensairaanhoitopiirissä vuosina 1982-1983 ja 1992-1993. Suom Lääkäril 1999;54:2767-2770.

Kinnunen Kirsi. Miten pitkälle avohoitoa voidaan ja kannattaa tehostaa? Duodecim1999;115:1585-90.

Klaukka T, Lehtonen R, Sievers K. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet tulevaisuudessa.Sosiaalivakuutus 1983, 21: 143-148.

Kohti sopimusaikaa ja yhteistyötä, Uudenmaan erikoissairaanhoidon selvitystehtävä.Loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 4:1996.

Koskinen S. Väestökehitys ja laitoshoidon tarve. Sosiaalinen aikakauskirja 1985;2:14-19.

Koskinen S, Reunanen A, Aromaa A. Iäkkäiden toimintakyky on parantunut.Kansanterveys- lehti 1999;6: 3-4

Kuntakohtaiset erikoissairaanhoidon käyttöennusteet väestön määrän ja ikärakenteenkehityksen funktiona vuosina 1998−2030. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirinkuntayhtymä, 1998.

Lane D, Uyeno D, Stark A, Gutman G, McCashin B. Forecasting client transitions inBritish Columbia’s Long-Term Care Program. Health Services Research1987;22:671-706.

Lauritzen JB, Petersen M, Lund B. Effect of external hip protectors on hip fractures.Lancet 1993; 341:11-13.

Lehtinen V, Joukamaa M, Jyrkinen E, Lahtela K, Raitasalo R, Maatela J,Aromaa A. Need for mental health services of the adult population inFinland: results from the Mini Finland Health Survey. Acta PsychiatricaScandinavica 1990; 81: 426-431.

Lehtinen V, Joukamaa M, Jyrkinen T, Lahtela K, Raitasalo R, Maatela J, Aromaa A.Suomalaisten aikuisten mielenterveys ja mielenterveyden häiriöt.Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:33, Turku ja Helsinki, 1991.

Lehtinen V, Lindholm T, Puukka P, Moring J, Veijola J, Väisänen E. Onko lamalisännyt mielenterveyshäiriöiden esiintyvyyttä? Duodecim 1995;111:323-9.

Lindeman S, Hämäläinen J, Isometsä E, Kaprio J, Poikolainen K, Heikkinen M, AroH. The 12-month prevalence and risk factors for major depressive episode in Finland:representative sample of 5993 adults. Am J Psychiatr 1999 (submitted).

171

Lips P, Graafmans WC, Ooms ME, Bezemer PD, Bouter LM. Vitamin Dsupplementation and fracture incidence in elderly persons. A randomized, placebo-controlled clinical trial. Ann Int Med 1996;124:400-6.

Lloyd-Jones DM, Larson MG, Beiser A, Levy D. Lifetime risk of developingcoronary heart disease. Lancet 1999;353:89-92.

Lopez AD, Hakama M. Approaches to the projection of health status. Teoksessa:Health projections in Europe: methods and applications. WHO 1986.

Luoto R, Laine M, Alha P, Koskinen S, Martelin T, Reunanen A, Virtala E, AromaaA ja projektiryhmä. Terveys ja hoidontarve Uudellamaalla 1996-2010.Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B6/1999.

Luoto R, Laine M, Alha P, Koskinen S, Martelin T, Reunanen A, Virtala E, AromaaA ja projektiryhmä. Terveys ja hoidontarve tautiryhmittäin Uudellamaalla 1996-2010.Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B14/1999.

Läärä E. Syöpätautien yleisyyden kehitys Suomessa vuoteen 2002 mennessä.Helsinki: Lääkintöhallituksen julkaisuja, terveyskasvatus, tutkimukset 3, 1982.

Lüthje P. Incidence of hip fractures in Finland. A forecast for 1990. Acta OrthopScand 1985;56:223-5.

Lüthje P. The incidence of hip fracture in Finland in the year 2000. Acta OrthopScand 1991;62(suppl 241):35-37.

Lüthje P, Peltonen A, Nurmi K, Kataja M, Santavirta S. No differences in theincidences of old people’s hip fractures between urban and rural populations- acomparative study in two Finnish health care regions in 1989. Gerontology1995;41:39-44.

Mackenbach JP, Bouvier-Colle MH, Jougla E. ‘Avoidable’ mortality and healthservices: a review of aggregate data studies. Journal of Epidemiology and CommunityHealth 1990;44:106-111.

Mannermaa M. Tulevaisuuden hallinta- skenaariot strategiatyöskentelyssä. WSOY,1999.

Martelin T, Valkonen T. Tupakointimuutokset ja keski-ikäisten miesten kuolleisuusSuomessa vuosina 1951−1975 sekä laskelmia vuoteen 2000. Helsingin yliopistonsosiologian laitos, 1981.

Minder CE, Abelin T. Projections of needs, impairments and morbidity of the elderlyin Switzerland. Teoksessa: Health projections in Europe: methods and applications.WHO 1986.

Murray S, Graham LJC. Practice based health needs assessment: use of four methodsin a small neighbourhood. BMJ 1995;310:1443-8.

172

Murray CJL, Lopez AD. Quantifying the burden of disease and injury attributable toten major risk factors. Teoksessa: Murray CJL, Lopez AD, toim. The Global Burdenof Disease. WHO, USA 1996.

Mäenpää I. Tulevaisuuden tutkimus. Menetelmält ja niiden arviointi. Oulun Yliopisto1977.Mäntylä K, Pyykkönen T, Juppi J, Sneck T. Liikunta 2025 skenaariot. Suomalaisenliikuntakulttuurin kehityssuunnat yhteiskunnan muuttuessa. Liikuntatieteellisenseuran julkaisu n:o 122, Hakapaino Oy, Helsinki 1990.

Niskanen P & Mikkonen T. Masennus ja työkyvyttömyys. Suom Lääkäril1999;31:3823-27.

Nurmi I. Ikääntyvien kaatumiset. Laitoshoidon riskitekijät, kustannukset jaselviytyminen. Väitöskirjan käsikirjoitus, 1999.

Näyhä S & Hassi J. Työikäisten terveys Kainuussa. Oulun aluetyöterveyslaitos, Oulu1998.

Parkkinen P. Vanhusten vuosisata. VATT- Keskustelualoitteita 154, 1998.

Public health models: Tools for health policy making at national and European level.Biomed project BMH4-CT95-1000. 1999

Purola T. Sairaus sosiaalilääketieteellisenä käsitteenä. Sosiaalilääk Aikakl 1971; 9: 3-11.

Pylkkänen K, Niskanen P, Mikkonen T. Masennus ja työkyvyttömyys. Suom Lääkäril1995;50:761-5.

Pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan erikoissairaanhoidon uudistamistyöryhmä.Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 14:1998.

Pääkaupunkiseudun tulevaisuuskuva PKS 2020- loppuraportin lyhennelmä.Pääkaupunkiseudun julkaisusarja A 1999:1.

Rintasyövän diagnostiikka. Duodecim 1999;115:1425-31.

Rissanen Sari. Vanhusten kotihoidon tarve ja laatu: arviointitutkimus Kuopionkaupungin kotihoidosta. Kuopion Yliopisto 1998.

Rosen M. Sjukdomspanorama och vårdbehov år 2000. Sjukhuset 1986;63:685-7.

Ruwaard D, Kramers PGN, toim. Public Health Status and Forecasts 1997. Health,prevention and health care in the Netherlands until 2015. Maarssen: RIVM, Elsevier1998.

Salomaa V, Miettinen H, Kuulasmaa K, Niemela M, Ketonen M, Vuorenmaa T,Lehto S, Palomäki P, Mähönen M, Immonen-Räihä P, Arstila M, Kaarsalo E,Mustaniemi H, Torppa J, Tuomilehto J, Puska P, Pyörälä K. Decline of coronary heart

173

disease mortality in Finland during 1983 to 1992: roles of incidence, recurrence andcase-fatality. The FINMONICA MI register study. Circulation 1996:94:3130-7.3 :

Salomaa V, Rosamond W, Mahonen M. Decreasing mortality from acute myocardialinfarction: effect of incidence and prognosis. J Cardiovasc Risk. 1999 Apr;6(2):69-75.

Sepelvaltimosairaudet ja niiden hoito vuonna 2000. Yhteenveto työryhmädelfointuloksista. Sairaalaliitto 1983.

Sintonen H & Suhonen T. Nykyinen vai ‘oikea’ hoitopaikka: kustannusvertailupitkäaikaissairaiden vanhusten hoidosta. Sosiaali- ja terveysministeriö, julkaisuja 1/1983.

Sneck T, Wainio T-R, Mäntylä K. Tampereen vanhushuoltoverkostonkehittämismahdollisuudet skenaariomuodossa. Tampereen kaupungin tutkimuksia jaselvityksiä 59/1987.

Sosiaali- ja terveyskertomus 1998. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisuja 1998;3.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Terveydenhuolto Suomessa.1999

Sosiaali- ja terveystoimen peruspalvelujen arviointi. Julkaisussa: Peruspalvelut Etelä-Suomen läänissä. Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 1998:17, Hämeenlinna1998.

Stevens A, Gabbay J. Needs assessment needs assessment. Health Trends 1991;23:20-3.

Suomen Lääketilasto, 1996.

Suutama T, Ruoppila I, Laukkanen P, toim. . Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvynmuutokset. Havaintoja Ikivihreät-projektin 8-vuotisesta seuruututkimuksesta.Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 42, Helsinki 1999.

Syöpätautien yleisyyden kehitys Suomessa vuoteen 2001 mennessä.Lääkintöhallituksen julkaisuja 3/1982, Helsinki, 1982.

Tamoxifen for early breast cancer: an overview of the randomized trials. Early breastcancer trialist’s collaborative group. Lancet 1998;351:1451-67.

Teppo L, Hakulinen T, Saxén E. Syöpätaudit Suomessa. Duodecim 1973; 89:307-316.

Tilastokeskus, kuolinsyyluokitus, 1998.

Toimenpideohjelma suomalaisten sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseksi.Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 1997;27. Edita, Helsinki 1998.

UURAS-toimikunnan mietintö. Komiteamietintö 1994:10. Sosiaali- jaterveysministeriö, Painatuskeskus Oy, 1994.

174

Uusimaa 2020- kurkistuksia tulevaisuuteen. Pääkaupunkiseudunyhteistyövaltuuskunta YTV, Uudenmaan liitto. Uudenmaan liito julkaisusarja B3:1997. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja B3:1997.

Vainionpää S. Helsingin erikoissairaanhoidon erikoisalakohtainen toimintojenuudelleenarviointiprojekti. Helsingin kaupunki, terveysvirasto 30.7.1993.

Valtioneuvoston päätös sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- jatoimintaohjelmasta 2000-2003. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja16:1999.

Vartiainen E, Jousilahti P, Juolevi A, Sundvall J, Alftan G, Salminen I, Puska P.FINRISKI 1997. Tutkimuksen toteutus ja perustaulukot. Kansanterveyslaitoksenjulkaisuja B1, Helsinki 1998.

Väestön ikärakenne ja sairaanhoitokorvaukset 1983-2050. Kansaneläkelaitos,julkaisuja T9:24, 1984.

Väestöennuste kunnittain 1998-2030. Tilastokeskus, Väestö 1998:6.

Weissman MM, Bland RC, Canino GJ, Faravelli C, Greenwald S, Hwu HG, JoycePR, Karam EG, Lee CK, Lellouch J, Lepine JP, Newman SC, Rubio-Stipec M,Wells JE, Wickramaratne PJ, Wittchen H, Yeh EK. Cross-national epidemiology ofmajor depression and bipolar disorder. JAMA. 1996 Jul 24-31;276(4):293-9.

Williams R, Wright J. Epidemiological issues in health needs assessment. BMJ1998;316:1379-82.

Wilkinson JR, Murray SA. Assessment in primary care: practical issues and possibleapproaches. BMJ 1998;316:1524-8.

Wright J, Williams R, Wilkinson JR. Development and importance of health needsassessment. BMJ 1998;316:1310-3.

1

LIITE 1

Yhden kaksiluokkaisen vaaratekijän huomioiva ennuste

Tarkoituksena on vuoden 1994-96 tietojen perusteella ennustaa terveydentilan osoittimen tapausmääräerikseen miehille ja naisille vuodelle 2010. Ennusteissa otetaan huomioon väestön määrän ja ikärakenteenmuutoksen lisäksi yksi vaaratekijä, ja sen jakauman oletetut muutokset. Ennustettuja tapausmääriälaskettaessa estimoidaan ensin tarkasteltavan terveydentilan osoittimen väestöön suhteutettu arvo erisukupuoli-, ikä- ja vaaratekijäluokissa annetun referenssiaikaperiodin perusteella, ja oletetaan tämänpysyvän ajan suhteen vakiona. Tapausmäärä ennusteita laskettaessa kerrotaan estimoidut osoittimienyleisyysluvut ennustetuilla väestömäärillä kyseisissa ikä-sukupuoli-vaaratekijäluokissa.

Ongelmana kuitenkin on, että ei ole saatavissa aineistoa, jossa tarkasteltava terveydentilan osoitin olisiluokiteltu paitsi iän ja sukupuolen, myös tarkasteltavan vaaratekijän suhteen. Tämän takia osoittimenkolmiulotteinen jakauma on arvioitava. Tässä hyödynnetään saatavilla olevia tutkimustuloksia jaasiantuntija-arvioita vaaratekijän luokkien välisista riskisuhteista.

Väestömäärien ikä- sukupuoli- ja vaaratekijäluokittaiset jakaumat ovat saatavissa joissakin tapauksissasuoraan rekisteritiedoista. Mikäli niitä ei ole saatavissa, arvioidaan jakaumat otoksiin perustuvienhaastattelututkimusaineistojen perusteella. Väestöennusteina käytetään tilastokeskuksen virallisia ikä- jasukupuolittaisia väestöennusteita, ja näiden jakauman muutoksista vaaratekijän suhteen tehdään erioletuksia.

Tarkastellaan esimerkkinä vaaratekijää A annetussa ikä- ja sukupuoliluokassa. Olkoon vaaratekijäkaksiluokkainen muuttuja, luokat 1A ja 2A .

1d : tapausten lkm, 1A

2d : tapausten lkm, 2A

21 ddd += , kaikki tapaukset yhteensä

1n : väkiluku, 1A

2n : väkiluku, 2A

21 nnn += : väkiluku yhtnnp /11 = : 1A :n osuusnnp /22 = : 2A :n osuus

111 / nda = : yleisyysluku, 1A

222 / nda = : yleisyysluku, 2A

nda /= : yleisyysluku, kaikki1/ 111 == aar

122 /aar = : ryhmä 2:n ja 1:n välinen riskisuhde

2

− Referenssiaikaperiodilta tiedetään:− tapausten lkm d− väkiluvut ( 1n , 2n )

− Referenssiaikaperiodilta arvioidaan:− riskisuhde 2r

� tarkasteltavan osoittimen yleisyysluvut ( 1a ja 2a ) ryhmissä 1A ja 2A

)( 221121211221121 rnnarananananddd +=+=+=+=

2211 rnn

da+

= ja 2

112 n

anda −=

− Ennustevuodelle tehdään oletukset ryhmien 1A ja 2A väestömääristä, 1e ja 2e

− Lasketaan ennustettu tapausmäärä tarkasteltavassa ikä- ja sukupuoliluokassa

2211ˆ eaeat +=

− Ennustelaskelmissa tarvitaan− referenssiaikaperiodin vuosittaiset väestömäärät luokiteltuna iän, sukupuolen ja vaaratekijän

mukaan− arviot vaaratekijän luokkien välisille riskisuhteille− väestöennusteet ennustettavalle vuodelle luokiteltuna iän, sukupuolen ja vaaratekijän suhteen

3

LIITE 2

Ikävakioitu sepelvaltimotautikuolleisuus / 1000 henkilövuotta periodeilta 1981-83 ja 1994-96Miehet Naiset

1981−83 1994−96 Muutos% 1981−83 1994−96 Muutos%30+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

30−79-VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

80+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

6,74

6,786,185,947,757,46

6,506,70

6,455,947,155,736,227,35

5,63

5,565,114,896,656,33

5,315,45

5,494,995,974,635,305,57

42,61

46,0540,5939,7643,0443,90

45,1547,04

37,6136,4445,1941,4035,8064,88

4,67

4,464,434,445,125,18

4,284,16

4,873,444,364,004,644,81

3,46

3,293,313,293,803,80

3,083,08

3,532,463,292,993,373,25

43,62

42,2740,6441,4847,4849,53

43,0239,19

48,0134,8638,8636,5445,5655,18

-30,83

-34,15-28,32-25,21-33,96-30,62

-34,13-37,85

-24,61-42,16-38,98-30,24-25,33-34,55

-38,62

-40,81-35,32-32,65-42,85-39,97

-41,90-43,52

-35,72-50,73-44,85-35,37-36,36-41,64

2,37

-8,210,124,31

10,3212,83

-4,71-16,70

27,65-4,33

-14,01-11,7427,27-14,96

4,54

4,844,223,944,755,24

4,454,89

4,694,193,943,614,825,22

2,48

2,562,262,132,802,84

2,312,49

2,771,972,192,062,292,48

31,31

34,4029,7127,3230,0536,37

32,2436,08

29,5833,0226,6723,7537,6840,80

3,95

3,733,543,644,654,69

3,613,41

3,803,093,723,104,034,04

1,65

1,571,391,521,951,97

1,511,42

1,761,171,611,261,511,78

33,77

31,7331,4131,1839,6439,98

30,9229,29

30,2327,9231,1226,9736,7833,38

-13,11

-23,00-16,31-7,52-2,18

-10,55

-18,75-30,25

-19,06-26,41-5,54

-14,01-16,33-22,61

-33,52

-38,78-38,66-28,89-30,39-30,73

-34,56-43,02

-36,54-40,56-26,40-38,56-34,07-28,21

7,86

-7,765,74

14,1231,909,92

-4,09-18,82

2,18-15,4716,6713,57-2,37

-18,19

4

Ikävakioidut sepelvaltimotaudista aiheutuneet hoitopäivät / 1000 henkilövuotta periodeilta 1981-83 ja 1994-96Miehet Naiset

1981−83 1994−96 Muutos% 1981−83 1994−96 Muutos%30+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

30−79-VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

80+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

271,49

295,78224,90206,22296,58382,76

192,31368,79

154,26170,09145,65165,54324,02142,32

215,39

213,59198,81158,06258,10295,05

171,67237,01

135,60149,83116,08153,54316,73111,14

2079,40

2944,351065,931758,231536,723209,29

857,284615,69

755,69823,16

1098,87552,07558,74

1147,24

189,54

184,06145,38176,04221,90232,11

164,17197,62

190,06145,17152,49145,04198,59153,57

147,40

138,91115,47138,65169,93184,50

124,31148,97

150,67110,07122,74119,50139,1699,97

1547,42

1639,111109,591381,241896,571766,41

1448,761765,48

1459,511276,501111,34967,99

2114,151880,94

-30,19

-37,77-35,36-14,63-25,18-39,36

-14,63-46,42

23,21-14,654,70

-12,38-38,717,90

-31,57

-34,97-41,92-12,28-34,16-37,47

-27,59-37,15

11,12-26,545,74

-22,17-56,07-10,05

-25,58

-44,334,10

-21,4423,42-44,96

69,00-61,75

93,1355,071,14

75,34278,3863,95

417,04

572,37209,68271,87338,37720,55

252,44731,12

234,98453,35162,86104,77353,24207,32

186,19

182,96118,14137,00184,36388,71

115,05186,20

95,22195,1958,1565,14167,7681,60

3410,99

5622,781396,922021,132335,765024,32

2034,377798,35

2047,513801,551520,91618,71

2758,731837,77

226,69

216,60161,31199,24280,18320,38

185,69216,88

232,43212,82150,7393,61215,50167,41

97,34

86,6866,9987,93123,03138,24

78,7382,22

110,8474,1759,7851,6386,8167,42

1904,31

1901,591384,521642,782318,362682,60

1572,941963,22

1809,342011,021330,24638,11

1884,521464,20

-45,64

-62,16-23,07-26,72-17,20-55,54

-26,44-70,34

-1,09-53,06-7,45

-10,65-38,99-19,25

-47,72

-52,62-43,29-35,81-33,27-64,44

-31,57-55,84

16,40-62,002,81

-20,74-48,25-17,38

-44,17

-66,18-0,89

-18,72-0,75

-46,61

-22,68-74,83

-11,63-47,10-12,543,14

-31,69-20,33

5

Ikävakioidut sepelvaltimotaudista aiheutuneet hoitojaksot / 1000 henkilövuotta periodeilta 1981-93 ja 1994-96Miehet Naiset

1981−83 1994−96 Muutos% 1981−83 1994−96 Muutos%30+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

30−79-VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

80+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

19,44

16,1514,2717,0525,5228,28

15,4515,76

15,6115,1014,5818,2417,0111,84

18,16

14,7913,2315,9724,1826,42

14,2714,20

14,5214,1113,2916,9116,4710,31

60,89

59,7247,5352,0468,9688,22

53,3766,09

50,9147,2356,2061,1334,3861,13

25,46

22,7019,0723,6431,4333,30

22,2322,03

24,8420,2822,4919,8924,5719,20

22,76

20,2917,0221,1128,2129,44

19,8620,02

22,3018,0820,1417,4722,2216,78

112,38

100,3585,12105,15135,18157,79

98,7386,66

106,5191,3398,4697,74100,3496,94

30,95

40,6133,6538,6023,1317,77

43,9139,78

59,0734,2854,239,01

44,4562,08

25,37

37,1828,5932,1916,6811,44

39,1441,03

53,6228,1451,483,30

34,9062,73

84,55

68,0379,08102,0496,0378,86

85,0031,12

109,2193,3775,2159,89191,8458,56

13,10

12,288,70

10,4216,6221,59

11,0412,30

11,5813,089,668,13

12,759,81

10,07

8,766,658,00

13,5116,81

8,108,26

8,498,837,046,439,806,71

52,46

57,9035,2741,8257,0583,59

49,1564,71

51,6368,1643,6630,2651,0449,99

18,58

15,4412,5416,6024,8828,50

15,4514,12

19,0013,9114,7311,7218,0113,27

12,59

10,218,21

11,1517,1619,21

10,259,33

12,819,149,178,40

11,628,67

96,33

83,2968,7587,23124,97148,99

82,8276,20

99,2675,7986,8954,80100,9172,84

41,86

25,7444,1959,3449,6731,97

39,8814,74

64,086,34

52,4444,0841,2635,21

25,08

16,5023,4539,4927,0814,24

26,4812,93

50,873,45

30,1830,6418,5829,19

83,61

43,8694,90108,57119,0378,24

68,5317,75

92,2511,2099,0181,0997,7245,70

6

Ikävakioidut sepelvaltimotaudista aiheutuneet työkyvyttömyyseläkkeet / 1000 henkilövuotta periodeilta 1981-83 ja1994-96

Miehet Naiset1981−83 1994−96 Muutos% 1981−83 1994−96 Muutos%

16-54-VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

5,32

3,953,013,698,339,17

3,463,83

1,51

1,051,351,231,982,37

0,930,96

-71,65

-73,36-55,23-66,66-76,25-74,17

-73,28-74,85

1,64

1,090,650,932,374,17

1,040,94

0,31

0,260,210,250,440,47

0,200,24

-80,91

-76,62-68,14-72,62-81,48-88,62

-80,78-74,71

7

Ikävakioidut rintasyöpäkuolemat ja uusien rintasyöpätapausten lukumäärät / 1000 henkilövuotta periodeilta 1981-83ja 1994-96

Kuolemat Uudet tapaukset1981−83 1994−96 Muutos% 1981−83 1994−96 Muutos%

30+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

30−79-VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

80+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

0,45

0,450,450,530,390,38

0,430,48

0,500,410,430,350,440,38

0,38

0,390,380,420,340,34

0,370,42

0,390,390,380,290,360,33

1,36

1,281,261,891,080,89

1,271,25

1,880,681,121,131,541,13

0,48

0,520,480,500,440,38

0,510,58

0,450,630,560,370,490,49

0,40

0,450,390,410,370,32

0,420,51

0,420,480,390,330,440,39

1,50

1,461,531,691,381,27

1,681,49

0,892,682,740,901,091,74

5,96

15,126,75-5,3813,411,91

18,9619,48

-9,5254,0528,173,899,50

26,68

4,93

15,373,10-3,5010,03-6,46

15,4019,48

6,4321,861,53

10,9822,2919,40

9,70

14,1321,11-10,7927,0643,12

32,3919,45

-52,67293,56145,97-20,11-29,3354,17

1,29

1,491,301,271,101,11

1,391,73

1,201,401,241,451,551,40

1,17

1,361,171,160,980,99

1,251,61

1,041,291,151,331,511,18

2,84

3,162,922,622,652,63

3,183,29

3,302,832,413,072,164,27

1,88

2,131,861,831,671,49

2,112,34

1,832,302,141,862,341,70

1,81

2,051,801,751,611,43

2,022,26

1,752,261,861,732,211,70

2,89

3,202,622,892,432,23

3,203,40

2,902,765,733,524,031,62

46,20

43,5043,1344,6952,3434,59

51,7435,14

52,3364,3372,8627,9351,0320,90

54,53

51,0453,3250,6365,0544,79

61,7640,14

68,0175,6562,3730,3347,0944,04

1,80

1,44-10,0310,46-8,33

-15,13

0,653,34

-11,89-2,46

137,4314,4986,65-62,15

8

Ikävakioidut rintasyövästä aiheutuneet hoitopäivät ja -jaksot periodeilta 1981-83 ja 1994-96Hoitopäivät Hoitojaksot

1981−83 1994−96 Muutos% 1981−83 1994−96 Muutos%30+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

30−79-VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

80+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

65,48

73,5766,1061,0165,6552,50

59,6692,24

55,9856,7058,6069,2282,1743,22

53,85

57,3258,5150,0153,1148,78

46,9973,13

37,5748,3151,7452,9351,6342,26

216,31

284,34164,61203,67228,37100,78

224,02340,10

294,71165,57147,53280,51478,2855,65

45,70

54,3143,7140,7045,7638,46

53,2059,44

38,2755,3152,7950,7357,8059,76

38,83

45,7140,0833,6740,4529,21

42,4451,63

32,6341,7839,9346,0349,0440,32

134,78

165,7590,73131,88114,70158,32

192,79160,72

111,45230,81219,60111,62171,42311,79

-30,22

-26,19-33,88-33,30-30,29-26,75

-10,82-35,56

-31,64-2,46-9,92

-26,72-29,6638,27

-27,90

-20,25-31,49-32,68-23,84-40,11

-9,68-29,40

-13,16-13,52-22,84-13,03-5,01-4,58

-37,69

-41,71-44,88-35,25-49,7757,10

-13,94-52,74

-62,1939,4148,85-60,21-64,16460,25

4,81

3,705,754,736,384,28

3,683,91

3,073,604,304,354,023,13

4,70

3,535,684,586,414,16

3,533,76

2,943,384,234,213,882,96

6,22

5,896,626,695,905,89

5,685,83

4,776,535,246,135,815,39

5,76

6,086,415,605,624,82

5,956,59

5,256,396,765,006,194,98

5,71

6,026,465,545,624,67

5,886,55

5,346,406,344,776,184,83

6,32

6,825,746,475,566,72

6,897,00

4,086,21

12,217,906,277,01

19,64

64,3711,4418,47-11,8512,57

61,4768,44

71,0077,1557,3514,9153,9458,98

21,49

70,6413,6620,91-12,2812,41

66,4774,19

81,7289,3950,1113,3459,2463,03

1,47

15,71-13,30-3,21-5,8414,06

21,2320,23

-14,54-4,91

133,0928,868,04

30,12

9

Ikävakioidut lonkkamurtumista aiheutuneet hoitopäivät / 1000 henkilövuotta. periodeilta 1981-83 ja 1994-96Miehet Naiset

1981−83 1994−96 Muutos% 1981−83 1994−96 Muutos%50+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

50−79-VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

80+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

92,85

126,1691,2779,8378,8373,89

86,67188,81

108,33137,0859,1135,44108,7876,66

51,19

59,1949,1345,8646,3452,94

56,8171,30

87,3060,0539,6522,3660,0656,12

685,82

1079,40691,10563,39541,28372,13

511,621861,57

407,671233,65336,17221,56802,33369,02

86,18

80,0483,9584,04106,8976,67

68,7986,03

59,0574,7582,4177,5358,7857,44

46,80

46,9647,3342,9656,5140,05

39,8851,94

42,0649,9337,2226,3330,3840,68

646,61

550,84605,18668,73824,09598,06

480,28571,23

300,96428,09725,57806,36463,02295,96

-7,19

-36,56-8,035,27

35,603,77

-20,63-54,44

-45,49-45,4739,41118,78-45,97-25,07

-8,57

-20,66-3,67-6,3221,94-24,35

-29,80-27,15

-51,82-16,86-6,1117,73-49,42-27,51

-5,72

-48,97-12,4318,7052,2560,71

-6,13-69,31

-26,18-65,30115,83263,94-42,29-19,80

358,26

477,54353,07318,29263,38267,05

216,02518,53

139,45231,23225,97223,65243,47235,27

113,64

150,87110,2495,6089,75101,48

91,60143,41

59,3796,63117,1698,2194,9791,70

1933,55

2581,181916,771752,331381,481333,19

1017,272934,14

655,141098,04926,71

1031,441199,771159,76

297,25

295,78314,87285,64331,95250,46

254,00315,88

264,55235,20245,38258,19206,03313,17

95,34

98,8097,5188,95103,0386,39

78,6098,03

77,4574,8359,8472,1169,71113,24

1597,49

1564,271714,541552,201806,151306,95

1383,461718,73

1469,341267,911440,121456,421083,851600,63

-17,03

-38,06-10,82-10,2626,04-6,21

17,58-39,08

89,701,728,59

15,44-15,3833,11

-16,10

-34,52-11,55-6,9514,80-14,87

-14,19-31,65

30,45-22,55-48,92-26,57-26,6023,49

-17,38

-39,40-10,55-11,4230,74-1,97

36,00-41,42

124,2815,4755,4041,20-9,6638,01

10

Ikävakioidut lonkkamurtumista aiheutuneet hoitojaksot / 1000 henkilövuotta. periodeilta 1981-83 ja 1994-96,Miehet Naiset

1981−83 1994−96 Muutos% 1981−83 1994−96 Muutos%50+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

50−79-VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

80+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

2,90

2,623,262,793,292,63

2,482,69

3,322,861,601,762,612,58

1,89

1,841,951,792,171,72

1,881,75

2,591,951,291,381,781,99

17,24

13,7321,9517,0319,2015,59

10,9216,03

13,7715,806,057,09

14,3711,01

3,87

3,733,853,744,293,80

3,354,05

3,212,734,003,264,462,68

2,49

2,502,422,322,872,36

2,262,64

2,561,902,291,952,711,97

23,41

21,2824,2023,9124,5824,25

18,9124,15

12,3614,5028,4421,8529,2712,76

33,27

42,4318,2033,9730,6544,40

35,3950,52

-3,49-4,50

150,1985,3370,643,85

31,63

35,8824,5029,6532,2837,34

20,0050,44

-0,96-2,3777,5941,0651,96-0,83

35,82

54,9410,2440,4428,0355,48

73,1250,64

-10,27-8,24

370,14208,42103,6615,91

7,15

6,518,117,187,656,81

6,516,25

6,057,005,957,706,246,38

3,31

3,073,843,313,253,35

3,272,97

2,513,323,354,402,843,55

31,85

28,6735,5732,1135,9429,12

27,3727,37

28,8530,6822,7228,9828,1224,59

9,36

9,229,698,869,979,40

8,359,64

7,697,967,788,509,418,79

4,23

4,074,363,954,494,60

3,464,33

3,273,512,753,333,703,87

42,44

42,4444,0040,4845,2440,34

39,8243,85

36,1336,5940,1541,7646,1740,49

30,98

41,6619,5423,3930,3337,98

28,2554,28

26,9913,7330,7610,3650,7437,86

27,61

32,3913,5119,3637,9937,26

5,8745,78

30,155,76

-17,70-24,1930,149,03

33,24

48,0623,7326,0625,8738,52

45,4860,21

25,2119,2876,7344,1064,1764,68

11

Ikävakioitu kokonaiskuolleisuus / 1000 henkilövuotta periodeilta 1981-83 ja 1994-96Miehet Naiset

1981−83 1994−96 Muutos% 1981−83 1994−96 Muutos%KAIKKI IKÄLUOKAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

ALLE 80-VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

80+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

12,26

12,4011,3511,6913,2112,68

11,5813,12

11,7410,7112,4810,9311,6412,07

9,48

9,648,578,95

10,369,94

8,8910,38

9,198,349,698,149,358,93

162,72

162,46162,01160,35167,66161,55

157,20161,74

150,00138,71163,44162,42135,46182,11

9,83

9,779,619,65

10,279,92

9,3010,11

9,538,52

10,028,909,529,76

7,28

7,257,167,057,707,33

6,737,69

6,766,087,186,487,177,09

147,70

146,07142,26150,56149,29150,58

149,02140,90

159,73141,18163,77139,94137,04154,35

-19,82

-21,26-15,36-17,44-22,25-21,77

-19,64-22,98

-18,81-20,38-19,73-18,57-18,19-19,17

-23,17

-24,74-16,46-21,19-25,62-26,27

-24,35-25,88

-26,43-27,18-25,93-20,31-23,37-20,65

-9,23

-10,09-12,19-6,10

-10,95-6,79

-5,21-12,88

6,481,780,20

-13,841,17

-15,24

11,31

11,3610,8511,2011,6211,65

11,1711,27

11,2011,1011,5811,0211,0411,21

5,70

5,825,365,515,895,92

5,515,96

5,765,195,815,305,375,63

128,64

127,06125,40130,03131,32131,25

129,43122,37

124,86134,67132,15130,70129,46127,66

9,63

9,659,279,48

10,159,62

9,469,70

9,799,049,998,699,729,69

4,45

4,514,164,364,664,50

4,384,71

4,534,124,554,164,414,62

118,00

116,99115,92116,48124,79116,60

115,50114,05

119,77111,90123,72103,37120,59115,66

-14,83

-15,04-14,57-15,38-12,67-17,40

-15,32-13,93

-12,61-18,60-13,68-21,13-11,94-13,51

-21,93

-22,47-22,42-20,99-20,87-24,01

-20,44-20,94

-21,45-20,70-21,64-21,40-17,82-17,96

-8,27

-7,93-7,55

-10,42-4,97

-11,16

-10,76-6,80

-4,07-16,91-6,38

-20,91-6,85-9,40

12

Ikävakioitu verenkiertoelintautikuolleisuus / 1000 henkilövuotta periodeilta 1981-83 ja 1994-96Miehet Naiset

1981−83 1994−96 Muutos% 1981−83 1994−96 Muutos%30+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

30−79-VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

80+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

10,52

10,619,749,78

11,7910,84

10,0610,42

9,979,54

10,339,24

10,0910,96

8,03

8,017,207,339,318,54

7,547,96

7,787,248,106,687,977,57

90,78

94,4191,5888,8491,8985,04

91,4589,55

80,5883,6681,8891,6578,17120,27

7,03

6,866,826,897,487,25

6,746,50

7,145,597,486,447,067,50

5,02

4,874,874,875,405,23

4,614,72

5,023,715,354,464,984,84

71,77

70,9469,7471,7274,5372,23

75,3263,80

75,6066,0076,3770,2073,8793,06

-33,23

-35,36-29,94-29,59-36,58-33,16

-33,06-37,59

-28,35-41,41-27,52-30,36-30,04-31,61

-37,54

-39,20-32,35-33,47-41,99-38,76

-38,86-40,67

-35,47-48,69-34,04-33,33-37,50-36,04

-20,95

-24,86-23,86-19,27-18,89-15,06

-17,64-28,76

-6,18-21,11-6,73

-23,40-5,50

-22,62

10,16

10,279,639,77

10,7810,44

10,039,78

10,589,97

10,229,269,85

10,31

4,69

4,754,254,305,235,07

4,354,58

5,093,724,573,874,184,56

81,12

81,8179,4080,6482,7180,13

83,7277,16

81,7891,0283,4479,0783,4984,97

7,25

7,026,957,068,007,44

7,226,42

7,436,137,786,627,528,14

2,91

2,842,632,793,293,11

2,852,64

3,112,393,202,452,863,19

63,46

61,2062,9862,4469,1563,57

63,9055,39

63,4554,5967,2160,7367,9172,31

-28,67

-31,64-27,83-27,77-25,74-28,78

-28,04-34,35

-29,79-38,55-23,87-28,47-23,72-21,10

-37,87

-40,19-38,12-35,29-37,13-38,68

-34,52-42,33

-38,91-35,76-30,09-36,76-31,52-30,01

-21,77

-25,20-20,68-22,57-16,39-20,67

-23,68-28,21

-22,41-40,02-19,45-23,20-18,67-14,89

13

Ikävakioidut alkaneet työkyvyttömyyseläkkeet / 1000 henkilövuotta periodeilta 1981-83 ja 1993-95Miehet Naiset

1981−83 1993−95 Muutos% 1981−83 1993−95 Muutos%16-54-VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

5,08

4,724,494,506,205,92

4,174,98

4,293,525,094,054,474,22

5,37

5,064,965,006,116,20

4,695,35

5,393,525,744,715,164,45

5,70

7,1910,4610,99-1,534,80

12,367,41

25,700,05

12,8616,3515,365,45

3,80

3,383,593,724,214,60

3,103,48

3,392,732,853,023,383,18

4,12

3,873,714,034,834,45

3,613,94

4,093,263,463,533,823,47

8,25

14,473,348,43

14,71-3,22

16,5413,21

20,5219,2921,6217,0212,899,02

Ikävakioidut voimassa olevat työkyvyttömyyseläkkeet / 1000 henkilövuotta periodeilta 1981-83 ja 1995-97Miehet Naiset

1981−83 1995−97 Muutos% 1981−83 1995−97 Muutos%16-54-VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

46,97

36,5336,5441,6964,6566,04

30,0239,27

34,5523,0738,9332,6329,1032,27

44,62

36,9338,9141,5958,7156,15

32,2839,46

36,0324,1342,1737,8732,8934,37

-5,00

1,116,50-0,24-9,19

-14,98

7,530,48

4,274,608,33

16,0713,036,50

37,03

28,5531,7335,3148,8550,41

24,6529,00

27,3419,9230,8727,6623,1728,89

35,04

28,9532,2335,0844,4142,50

26,2029,55

27,7921,2430,1733,2726,5229,98

-5,38

1,401,58-0,67-9,08

-15,69

6,281,89

1,656,66-2,2720,3114,483,78

14

Ikävakioidut terveydenhuollon hoitopäivät kaikilta palvelualoilta yhteensä / 1000 henkilövuotta periodeilta 1981-83 ja1994-96

Miehet Naiset1981−83 1994−96 Muutos% 1981−83 1994−96 Muutos%

KAIKKI IKÄLUOKAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

ALLE 80-VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

80+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

3825

39373153373442234000

32934720

337134533363314437703041

3168

32122599308935433356

26683859

284725982751261728472522

39415

4326333150386864105738867

3721451382

317734978636508317215377531161

2395

24652042232026002527

21142945

222321332321187623121766

1946

19761691189620952064

17052346

181816601824159218341440

26724

2898821057253012997327615

2427235455

241502775429233172682822119405

-37,37

-37,40-35,23-37,87-38,44-36,83

-35,81-37,60

-34,08-38,23-30,99-40,33-38,67-41,94

-38,56

-38,49-34,93-38,62-40,89-38,51

-36,08-39,22

-36,15-36,10-33,70-39,16-35,59-42,91

-32,20

-33,00-36,48-34,60-27,00-28,95

-34,78-31,00

-23,99-44,25-19,93-45,56-47,52-37,72

5713

61224770551859436005

51876996

515768464334426466854619

3205

32662755314733573513

29143646

305729092710284032442839

58139

6581446898550685999158084

5270477011

490448913038262340167856641831

3596

37093092342639483856

31054319

331333163215288732092565

2076

20351890203622372270

18262310

195018091830184819301536

35345

3870228217324733970837002

2984746323

318073578432153245932993724053

-37,06

-39,42-35,17-37,92-33,56-35,78

-40,14-38,26

-35,75-50,91-25,82-32,30-52,00-44,48

-35,20

-37,70-31,38-35,32-33,35-35,37

-37,34-36,66

-36,22-37,80-32,48-34,93-40,50-45,88

-39,21

-41,20-39,83-41,03-33,81-36,30

-43,37-39,85

-35,15-59,85-15,97-27,70-61,91-42,50

15

Ikävakioidut terveydenhuollon hoitojaksot kaikilta palvelualoilta yhteensä / 1000 henkilövuotta periodeilta 1981-83 ja1994-96

Miehet Naiset1981−83 1994−96 Muutos% 1981−83 1994−96 Muutos%

KAIKKI IKÄLUOKAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

ALLE 80-VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

80+ VUOTIAAT

Koko maa

HYKSTYKSTaYSKYSOYS

USHPHSHP

HyvinkääJorviLohjaL-UusimaaPeijasPorvoo

197

175181189226237

172176

170165178208178159

186

165170177213223

161167

159155166199165149

835

718784809955

1010

745688

764721816704885653

240

213230229272289

211215

214201225240214196

222

197214211251266

195199

198185206223198183

1223

10871105119313631545

10841073

10761076123811781079918

21,71

21,4227,0221,2720,0821,84

22,8321,75

25,9121,7026,3015,1520,2023,77

19,65

19,0125,8419,0718,2119,24

20,8919,15

24,5819,3524,0111,7520,0222,41

46,55

51,4240,8847,4242,6053,05

45,5456,02

40,9049,1251,6167,3821,9940,62

232

204219227263285

212195

216198222260219201

210

186201205236257

192176

196175201245194185

685

594605676838881

625574

635674659580735534

277

248270266309338

256245

271241274288264232

242

216239231268291

224213

239208239256229208

1022

911918981

11731329

920908

940925

1009952

1002738

19,53

21,2222,9817,2517,5118,72

20,9625,90

25,5621,4723,2010,8520,4115,43

14,92

16,2818,8412,8413,6813,44

16,8820,88

22,0918,5818,524,81

17,5512,30

49,19

53,5051,6545,2240,1050,89

47,1858,20

47,9237,1953,1664,0136,2538,10