Embed Size (px)
DESCRIPTION
Kantti on Kansan Sivistystyön Liiton lehti. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä Kantti keskittyy vapaan sivistystyön kysymyksiin vasemmistolaisesta näkökulmasta. Lehden tarkoituksena on tarjota aineistoa liiton piirissä toimiville kouluttajille sekä toimia keskustelun herättäjänä.
Citation preview
Kansan Sivistystyön Liiton lehti 1/2012
2 Kantti 1/2012
Kansan Sivistystyön Liitto KSL ryHämeentie 36
00530 [email protected]
www.ksl.fi
Päätoimittaja: Pekka PättiniemiToimitussihteeri: Janne HernesniemiUlkoasu: Misa MyllyviitaPainopaikka: Picascript OyKansi: Misa Myllyviita
Kantti 1/2012Kansan Sivistystyön Liiton lehti
Sisällysluettelo
3 Pääkirjoitus Pekka Pättiniemi
5 Sivistyksen tuoksu Petri Salo
8 Sivistyksen asialla? Satu Kantola
11 Omaehtoinen oppiminen Seppo Niemelä
14 Vapaan sivistystyön vaihtoehdot Pekka Pättiniemi
17 Liitossa tapahtuu Janne Hernesniemi
20 Opintokeskukset koolla identiteettinsä äärellä Anna Kirstinä
22 Yhteisen hyvän puolustus Janne Hernesniemi
Kantti on Kansan Sivistystyön Liiton lehti. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä Kantti keskittyy vapaan sivistystyön kysymyksiin vasemmistolaisesta näkökulmasta. Lehden tarkoituksena on tarjota aineistoa liiton piirissä toimiville kouluttajille sekä toimia keskustelun herättäjänä. Lehti toimitetaan kaikille liiton jäsenjärjestöille ja yhteistyökumppaneille. Kantti julkaistaan sekä perinteisenä painotuotteena että näköisversiona netissä.
3 Kantti 1/2012
Pääkirjoitus
Kantin teema ”sivistys ja vapaa sivistystyö” on ajankohtaisempi kuin mitä aavistimme vali-tessamme teeman. Opintokeskusten ylläpitoluvat on uudistettava tämän vuoden kuluessa ja uudet luvat tulevat voimaan vuoden 2013 alusta. Opintokeskusten tulee määritellä yksilölli-set koulutustehtävänsä ja selvittää miten koulutustehtävä pohjautuu sivistystarpeeseen. Toi-saalta on muutoinkin tarpeen osoittaa, mitä tuloksia opintokeskusten koulutus tuottaa opis-kelijoille sekä opintokeskusten kanssa yhteistyössä olevien kansalais- ja kulttuurijärjestöjen toiminnalle. Ylläpitämislupien valmistelussa on syytä pohtia uudestaan ja palauttaa mieleen, mitä on kansansivistys ja miksi kansansivistystä tarvitaan.
Aikuiskasvatuksen professori Petri Salo käsittelee mielenkiintoisessa artikkelissaan ”Sivis-tyksen tuoksu” sekä sivistystyön tilaa että sen kolmea ulottuvuutta: totuudellisuutta, esteet-tisyyttä ja eettisyyttä. Erityisesti hän pitää tarpeellisena taloussivistyksen kehittämistä: ”Ta-loussivistykselle kansalaistaitona on tänään selkeä tilaus”. Perinteinen talouden asiantuntija-osaaminen ja -valta näyttävät kyseenalaistuvan kuukaudesta toiseen. Tähän haasteeseen KSL pyrkii vastaamaan muun muassa julkaisemalla alkusyksystä Teppo Eskelisen ja Matti Ylösen opintomateriaalin Vasemmistolainen talouspolitiikka – lyhyt oppimäärä. Myöhemmin sa-masta teemasta julkaistaan taloutta kansantajuisesti käsittelevien artikkelien käännöskoko-elma.
Satu Kantola, Opintokeskukset ry:n puheenjohtaja vuosilta 2010 - 2011, pohdiskelee artik-kelissaan miten sivistys ymmärretään arjessa, sekä toisaalta opintokeskusten ja sivistyksen suhdetta. Tohtori Seppo Niemelä kirjoittaa omaehtoisesta oppimisesta ja sivistyksestä muu-tosvoimana sekä sivistyspedagogiikasta vapaassa sivistystyössä. Minä puolestani pohdin va-paan sivistystyön vaihtoehtoja.
Helsingissä 4. toukokuuta 2012
Pekka Pättiniemipääsihteeri
4 Kantti 1/2012
Mitä
on?sivistys
Seuraavilla sivuilla Petri Salo, Satu Kantola, Seppo Niemelä ja Pekka Pättiniemi esittävät
kukin oman näkökulmansa sivistyksen ja vapaan sivistystyön merkityksestä ja nykytilasta.
5 Kantti 1/2012
Sivistyksen tuoksu
Petri Salo
Miltä sivistys tuoksuu? Oppikouluun päässeelle työläispojalle, aikana en-nen hyvinvointivaltiota ja peruskou-lua, se tuoksui ylevänä ja arvokkaana lyseon käytävillä ja luokkahuoneissa.
Hän kykeni kuvailemaan sen elävästi vielä vuosikymmeniä myöhemmin, tavatessaan entisen luokkatoverinsa. ”Niin, meidän vanhassa lyseorakennuksessamme oli jokin erityislaatuinen homesieni”, muisteli luok-katoveri. Olisiko Heikki Mäki-Kulmalan tutkijaseminaarissa kertoma omakohtainen tarina tulkittavissa allegoriana sivistyksen ihanteesta ja sen merkityksestä globaalissa informaatioyhteiskunnassa?
Sivistyksestä näyttäisi vapaassa sivistys-työssä muodostuneen hankala ja epämukava reliikki, historian riippakivi. Sitä on hankala määrittää ja lokeroida, todentaa tilastoihin ja vuosikertomuksiin. Vapaa sivistystyö näyttääkin sulautuneen osaksi välineellisen elinikäisen oppimisen, osaamisen ja kom-petenssien määrittämää aikuiskoulutusta. Huomion vie organisaatioiden toiminta-edellytysten turvaaminen (seinien pystyssä pitäminen), ei ne tunteet, tarpeet, toiveet tai hiljaiset mutta merkitykselliset pienet arjen intohimot (posliininmaalaus, kuorolaulu), joiden avulla me itse kukin itseämme sivis-tämme. Sivistyksen eetos, ihmisenä ja kan-salaisena monimuotoisesti kasvaminen, on jäänyt työmarkkinakelpoisuuden jatkuvan ylläpitämisen jalkoihin.
Sivistyksen monimuotoisuus ja dynaamisuus
Ihmisenä ja kansalaisena kasvaminen ja si-vistyminen on aina samanaikaisesti pedago-ginen ja poliittinen prosessi. Sivistyksen ta-sapaino syntyy vain kummankin ulottuvuu-den samanaikaisesta läsnäolosta. Vapaan
sivistystyön syntyhistoria on tästä varteen-otettava historiallinen todiste. Opintopiirin käsitteessä ja käytännössä pedagogiikka ja politiikka lyövät kättä. Opintoja harraste-taan yhdessä, piirissä, jolle on ominaista omaehtoisuus, tasavertaisuus ja tasa-arvoi-suus. Yksilön osaamista ja kompetensseja korostettaessa pedagoginen ulottuvuus häi-vyttää poliittisen. Myös aikuiskasvatuksen tutkimuksessa vuosikymmeniä vallalla ol-leet oppimisnäkemykset ovat näivettäneet sivistyksen dynaamisen monimuotoisuuden yksilön itsereflektioksi.
Sivistyksen perusajatuksen mukaises-ti ihmisen on luotava itsestään jotain kel-poista. Kelpoisuus toteutuu kuitenkin vain toisten ihmisten edessä ja heidän kauttaan
– toisten läsnä ollessa. Sivistymisen prosessi edellyttää samanaikaisesti maailmaan me-nemistä ja siitä etääntymistä. Kansanopis-ton isän, Nikolai Grundtvigin mukaan sivistyksessä on kyse hengen ja käden liitos-ta. Lyseo ja yliopisto valmistavat tieteellisen ajattelutavan ja metodin hallintaan, tarkan ja totuudellisen kuvan ja käsityksen muo-dostamiseen maailmasta ja ihmisen paikasta. Ammattikoulutuksessa sivistytään ammatin kautta, maailmaan menemisen ja sen jatku-van uudelleen luomisen kautta.
Vapaan sivistystyön hallintoviidakossa tieteen ja ammatin, totuudellisuuden ja käy-tännöllisyyden vastavuoroisuus on kadon-nut. Toiminta on määritelty sanoutumalla irti maailmasta. Työväenopistojen toimin-nan tuli aikoinaan perustua tieteelliseen maailmankatsomukseen. Sosiaaliset, poliit-tiset ja uskonnolliset kysymykset tuli rajoit-taa toiminnan ulkopuolelle. Ensimmäiset kansanopistot olivat maatalousyhteiskun-nan ammatinharjoittamiseen valmistavia kouluja, eivät niinkään sivistyslaitoksia.
Opintokeskukset ovat vuosien mittaan menettäneet ideologisen järjestökytken-tänsä. Sitoutumattomuuttaan korostaessa
6 Kantti 1/2012
vapaa sivistystyö on menettänyt sivistyk-sellisen potentiaalinsa. Muutosta ja kasvua edistävä sivistyksen potentiaali on käänty-nyt konservatiiviseksi edunvalvonnaksi.
Sivistys on maailmassa vahvasti kiinni olevan ihmisen sisäinen tila. Se toteutuu ar-jessa ja juhlassa, työssä ja vapaalla, lyseos-sa ja saneeraustyömaalla. Se mahdollistuu silloin kun toiminnan tavoitteita ja mielek-kyyttä ei eroteta toiminnan toteuttamisen välineistä eikä ihmisiä eroteta toisistaan.
Totuudellisuus, esteettisyys ja eettisyys sivistyksen keskeisinä ulottuvuuksina kuu-lostavat lähtökohtaisesti yleviltä ja elitistisil-tä. Totuudellisuus ei kuitenkaan viittaa aino-astaan tietoon ja tietämiseen. Se näyttäytyy myös – eritoten omassa ajassamme – haluna tarkastella kriittisesti itseään ja valmiutena muuttaa omaa käsitystään. Totuudellisuus nojaa johdonmukaisuuteen. Ajassa, jossa kaikki haluavat sanoa sanottavansa, totuu-dellisuus on myös toista ymmärtämään pyr-kivää kuuntelemista. Totuudellisuus on ajat-telun radikaalisuutta, pinnan alle, juuriin menemistä. Esteettisyys ilmenee tuntemise-na, aistimisena ja mielikuvituksellisuutena. Pinnallisessa luovuus- ja innovaatioretorii-kassa ei ole sivistyksen näkökulmasta mitään uutta tai erityistä. Esteettisyys on sekä halua että kykyä kuvitella toisen ihmisen tunte-muksia. Eettisyys ei näyttäydy välineellisenä kestävän kehityksen edistämisenä vaan to-
dellisena huolenpitona ja vastuun kantami-sena. Eettisyys liittyy myös vieraantumisen voittamiseen, ihmisen näyttäytymiseen ajat-televana, tuntevana ja tahtovana toimijana yhteiskunnassa ja maailmassa. Se on avoi-muuden ja suvaitsevaisuuden tervetullutta moninaisuutta. Klassinen sivistyskäsitys pyrkimyksenä toteen, kauniiseen ja hyvään on tänään harvinaisen relevantti.
Taloussivistys ja sivistystalous
Vapaa sivistystyö perustuu ajatukselle si-vistyksen ja tiedon hyödystä. Kansallis- ja myöhemmin hyvinvointivaltion syntyessä oli tärkeää hyödyntää resursseja ja luoda infrastruktuuri sivistyksen mahdollistami-seksi. Globaalissa informaatiokapitalismissa resurssien ja sivistyksen välinen suhde on keikautettu päälaelleen. Sivistyksen tai ehkä pikemminkin oppivan työntekijän ja oppi-van organisaation ajatellaan ja toivotaan kasvattavan markkinaosuuksia ja tuottavan voittoa sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimel-lä. On päädytty virtaviivaistettuun sivistyk-sen kevytversioon, jossa totuudellisuus-, es-teettisyys- ja eettisyyspitoisuudet on pyritty minimoimaan.
Taloussivistykselle kansalaistaitona on tänään selkeä tilaus. Se liittyy sekä talou-den perusmekanismien että historiallisten
”Sivistyksen eetos, ihmisenä ja kansalaisena monimuotoisesti kasvaminen, on jäänyt työmarkkinakelpoisuuden jatkuvan ylläpitämisen jalkoihin. ”
7 Kantti 1/2012
syklien ja lainalaisuuksien tuntemiseen ja ymmärtämiseen. Juuri taloustietämyksessä perinteinen asiantuntijaosaaminen ja -valta näyttävät kyseenalaistuvan viikosta ja kuu-kaudesta toiseen. Mikro- ja makrotalouksien ongelmat näyttäytyvät kovin samankaltaisi-na. Tähän ei ole vapaassa sivistystyössä rea-goitu. Taloussivistystä voi harjoittaa omassa yksityisessä arkitaloudessa, sekä kriittisenä kuluttajana että kasvun rajat tiedostavana kansalaisena.
Sivistystalouteen siirtyminen saattaa tapahtua pakon edessä seuraavan suuren taloushaaverin jälkimainingeissa. Toivon mukaan se tapahtuu hallitummin luomal-la hallitsemattomalle globaalille taloudelle luottamukseen ja sosiaaliseen pääomaan pe-rustuvia paikallisia vaihtoehtoja. Oppia voi-daan ottaa menneestä: osakeyhtiöstä, osuus-kaupasta ja osuuspankista. Sivistystalous edellyttää spekulatiivisen virtuaalitalouden purkamista, mikro- ja makrotalouden välis-ten yhteyksien selkeää artikuloimista sekä yhteistä jaettua huolta todesta, kauniista ja hyvästä.
Vapaan sivistystyön tuoksu
Tampereen työväenopiston emeritus reh-tori Pertti Timonen totesi aikoinaan työ-väenopiston kansoitetun hyväntuoksuisilla
rouvilla. On tilastollinen fakta, että toisen maailmansodan jälkeen vapaa sivistystyö on keskiluokkaistunut ja naisistunut. Opinto-keskusten koordinoimaan toimintaan osal-listuu aavistuksen verran vähemmän hyvän-tuoksuisia rouvia kuin esimerkiksi kansalais- ja kansanopistojen lyhytkurssitoimintaan. Vapaan sivistystyön tuoksu pitää miehet ja vähemmän muodollista sivistystä omaavat tehokkaasti loitolla. Sivistymisestä he eivät kuitenkaan jää paitsi. He harrastavat sivistä-viä huveja raikkaassa ulkoilmassa, jalkapal-lokenttien ja jääkiekkokaukaloiden laidoilla, hirvimetsällä, pilkkiporukassa tai kalastus-reissulla.
Kirjoittaja on aikuiskasvatustieteen profes-sori Åbo Akademista.
Lähteet
Salo, Petri & Suoranta, Juha. 2002. Sivis-tyksellinen aikuiskasvatus. Helsinki: Kan-sanvalistusseura.
Wilenius, Reijo. 1982. Ihminen ja sivistys. Jyväskylä: Gummerus.
Volanen, Matti Vesa. 1993. ”Sivistys am-matin kautta?” Ammattikasvatus 49 (5), s. 7-8.
8 Kantti 1/2012
Sivistyksen asialla?
Satu Kantola
Mitataanko sivistystä sillä, tiedätkö missä päin Suomea Enonkoski sijait-see? Tai tunnetko Kalevalan tarinat tai Lönnrotin matkat? Vai tunnistatko Beethovenin viidennen sinfonian tee-man? Tai osaatko kutoa sukat tai lei-poa pullaa? Hallitsetko Twitter-vies-tinnän? Taidatko tangon? Sujuvatko yhdistystoiminnan kuviot sutjakkaas-ti?
En pyydä sinua laittamaan rastia ruutuun, mutta suohan näille kysymyksille hetkinen
– tai ehkä laadi oma leikkimielinen listasi. Minä pyysin Facebook-kavereitani vastaa-maan kysymykseen: mitä on sivistys? Sain nopeasti kaksikymmentäviisi varsin tiivistä vastausta. Useimmat vastaukset olivat jol-lain tavalla positiivisia otteeltaan: ”viisaus”,
”henkinen pääoma”, ”tilannetaju”, ”sydämen sivistys”, ”oikeudenmukaisuuden taju”. Toi-set lähestyivät asiaa hieman negatiivisem-min: ”ihmisyyden ohut pintakerros”, ”sivis-tys vain erottelee ihmisiä ja tarjoaa mahdol-lisuuden korostaa omaa erinomaisuutta”,
”sivistys erottaa sitä omaavan öykkäreistä ja egoisteista”.
Erittäin monet minikyselyyni vastan-neet määrittelivät sivistystä sangen samaan tapaan kuin joku aktiivinen on Wikipediaan-kin kirjaillut: sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehitty-neisyyttä ja avarakatseisuutta.
Sivistys on läheisesti tekemisessä oppi-misen kanssa. Omaksumme tietoa elämän eri vaiheissa eri tahoilta; tämä kehittää mei-tä henkisesti ja pystymme käyttäytymään toiset ihmiset huomioon ottaen sekä toista kunnioittaen. Koska omaksumme tietoa koko elämämme ajan, kehitymme myös
– näin ajattelen – henkisesti koko elämän-kulkumme ajan ja pystymme myös muut-tamaan käyttäytymistämme oppimamme ja kehittymisemme myötä.
Sivistys määrittelee ihmisen
Onko sivistyspuhe positiivista? Onko oma ymmärrykseni sidoksissa saamaani kou-lutukseen, edustaako se vain oman ikäpol-veni ajattelutapaa? Yliopistossa opiskeleva tyttäreni piti ”sivistys” -sanaa negatiivises-ti arvolatautuneena. Hänen mielestään se kuulostaa ylhäältä tulevalta sanalta, joka määrittelee ihmistä ja tekee sen nimen-omaan määrittelijän näkökulmasta. Herke-sin pohtimaan, onko sivistys siis myös val-lan väline? Kenties jopa alistamisen väline? Jouduin vastaamaan omaan kysymykseeni myöntävästi: sivistys luo ja lisää valtaa, kos-ka sen myötä saamme mahdollisuuksia ke-rätä ja analysoida tietoa.
Sivistys ja sivistyneisyys tulevat näky-väksi aivan tavallisessa arjessa. En nyt ehkä niinkään tarkoita kartanlukutaitoa tai mu-siikin erehtymätöntä tunnistamista tai edes taitavaa pullan leipomista, vaan sitä, millä tavoin kohtelemme ihmisiä kotona, töissä ja muissa kohtaamistilanteissa. Siis miten käyttäydymme ihan arkisissa tilanteissa. Mieleeni nousee oma kokemus hiihtoladul-ta: perässä minua nopeammin hiihtävä nai-nen päätti tulla päälle ja kiroili, ettei tyhmä eukko ymmärrä väistää. Minä puolestani olin siinä käsityksessä, että ohi haluava siir-tyy vasemmalle ja menee ohi, eikä aja päälle. Kumpi meistä kahdesta oli sivistynyt kumpi sivistymätön?
Sivistyksen tarkoitus on siis ylipäänsä mahdollistaa ihmisten yhteiselämää ja jopa lisätä ihmisten onnellisuutta.
Opintokeskusten sivistystehtävä
2011 joulukuussa opintokeskusten työnte-kijät olivat oman työidentiteettinsä lähteil-lä. Etsimme opintokeskusten työporukoilla yhteistä identiteettiä, tutustuimme omiin
9 Kantti 1/2012
”Sivistynyt yhteiskunta rakentuu arvoille, vaikka yhtenäiskulttuurin aika onkin ohi. ”
10 Kantti 1/2012
vahvuuksiimme ja luonnollisesti pohdimme kehityskohteita ajattelussamme ja toimin-nassamme. Nähdäkseni olimme yllättävän-kin yksimielisiä siitä, mitä varten olemme olemassa.
Identiteettiimme kuuluu vahvistaa kou-lutuksen ja oppimisen avulla ihmisten – ja järjestöjen – aktiivista toimintaa yhteisöissä ja yhteiskunnassa, jotta maailmasta tulisi parempi paikka elää.
Me olemme matalan kynnyksen jouk-ko, jossa paljon rakentuu ihmisten omalle kehittymishalulle ja tarpeelle. Me toimim-me mahdollistajana. Tuemme oppimista ja osaamisen kehittymistä aatteellisissa järjes-töissä. Tästä voi syntyä henkistä kehitystä ja avarakatseisuutta, siis rakentua sivistystä.
Sivistys ja arvot?
Opintokeskukset ovat selkeästi arvosidon-naisia toimijoita, olivatpa ne sitten poliitti-sia, uskonnollisia tai muita. Aatteellisuus ja arvopohjaisuus koetaan vahvana motiivina toiminnassamme, samoin yhteisöllisyyden ja verkostojen merkitys korostuu. Opin-tokeskukset ovat olleet ajastaan edellä jo kauan, niin modernia toimintatapamme on. Opintokeskusten tuottama sivistystyö on li-säksi aivan tavattoman edullista. Toimimme oikeastaan juuri niin kuin tämä hetki vaatii: meillä ei ole suuria tiloja ylläpidettävänä, toimimme valtakunnallisesti ihmisten ta-solla ja kanssa. Olemme siis edelläkävijöitä keveydessä ja verkostoitumisessa.
Sivistynyt yhteiskunta rakentuu arvoil-le, vaikka yhtenäiskulttuurin aika onkin ohi. Nyt arvoista ja aatteista voi keskustella, ja ehkä tulevaisuudessa näemme vielä Suo-men, jossa sivistyneesti pystytään keskuste-lemaan toisella tavalla ajattelevan ja omista arvoista poikkeaville arvoille ajattelunsa rakentaneen ihmisen kanssa. Tällaista sivis-tystä opintokeskukset haluavat mahdollistaa. Alkuperäinen toimintatapamme, aikuisten opintoryhmä, on parhaimmillaan vertais-ryhmä, jossa voi oppia keskustelemaan ja kuuntelemaan, ja ehkä myös ymmärtämään sitä eri lailla ajattelevaa.
Ei sivistys ole mikään snobbailuasia
eikä harvojen omaisuutta. Se on arkipäivää, jossa käyttäytymisellämme muokkaamme ympäristöämme paremmaksi tai huonom-maksi paikaksi elää. Sivistys antaa ihmisel-le voimaa puolustaa itseään ja asiaansa ja edustamiansa arvoja kehittämällä ihmisen identiteettiä ja käsitystä oikeudenmukai-suudesta.
Suomi on sivistystalouden yhteiskun-ta. Se on jotain sellaista, joka tarjoaa oikein hyvät eväät juuri tuohon hyvään elämään ja onnellisuuteen. Jos joskus lähdetään mit-taamaan onnellisuutta ja hyvää elämää vaik-kapa vaihtoehtona bruttokansantuotteen mittaamiselle, olen varma, että sivistys on tuossa mittaroinnissa yksi osatekijä.
Pään sivistys vai sydämen sivistys?
Pikku kyselyssäni monet korostivat sydä-men sivistyksen merkitystä. Jäin mietti-mään, mitä ajatusta vasten tuota sydämen sivistystä haluttiin korostaa. Kenties vasta-kohtaparit ovat pään sivistys ja sydämen si-vistys? Positiivinen tulkinta voisi olla, että tieto ei riitä, tarvitaan myös sitoutumista ja tunneviestiä. Joku mainitsi, miten ihminen voi olla sivistynyt ilman kirjaviisautta – osa-ta elää toisten kanssa, tukea ja auttaa toisia, rakentaa yhteiskuntaa. Asiaa voi katsoa mo-nesta vinkkelistä. Onnellisuusnäkökulmasta katsottuna sydämen sivistys varmasti luo onnellisuutta, mutta en asettaisi näitä ulot-tuvuuksia vastakkaisiksi. Molempia tarvi-taan.
Kirjoittaja työskentelee koulutusjohtajana Agricola-opintokeskuksessa ja toimi Opinto-keskukset ry:n puheenjohtajana 2010–11.
11 Kantti 1/2012
Omaehtoinen oppiminen
Seppo Niemelä
Vuonna 2010 uusittu vapaan sivis-tystyön valtionosuuksia määrittelevä laki sanoo, että vapaassa sivistystyös-sä korostuvat ”omaehtoinen oppi-minen, yhteisöllisyys ja osallisuus”. Omaehtoinen oppiminen on näin sivistystyön ydintä, vaikka käsitettä käytetään myös työllisyyskoulutusten yhteydessä.
Omaehtoinen käännetään eri yhteyksissä vapaaehtoiseksi (voluntary), autonomiseksi, riippumattomaksi (independent) tai moti-voituneeksi (self motivated). Omaehtoisella voitaneen tarkoittaa myös omavalintaisuut-ta, mihin viittaa vapaan sivistystyön lain ruotsinkielinen käännös. Siinä omaehtoiset opinnot ovat studier efter eget val, ei efter egna vilkor. Jos tämä on ollut myös lain-kirjoittajan tarkoitus, olisi ollut selkeämpää ilmaista asia suomeksikin sanalla omavalin-tainen.
Haen seuraavassa omaehtoiselle kui-tenkin sananmukaista, kansansivistystyön perinteeseen perustuvaa tulkintaa. Tällöin omaehtoinen oppiminen tarkoittaa samaa kuin aiemmin käytössä ollut itsekasvatus. Aihetta tutkinut Kirsti Sivonen sijoittaa it-sekasvatuksen käsiteperheeseen, jonka muut osat ovat vieraskasvatus ja yhteisökasvatus. Itsekasvatuksessa ihminen toimii itsensä kasvattajana. On ilmeistä, että itsekasvatus, vieraskasvatus ja yhteisökasvatus lomittuvat toisiinsa. Oleellinen ero kuitenkin on, että vieraskasvatuksessa vieras määrittää kas-vatuksen tavoitteet, kun itsekasvatuksessa – samoin kuin ainakin joissakin yhteisökasva-tuksen muodoissa, erityisesti opintopiirissä
– tavoitteen voi määrittää oppija tai oppiva ryhmä itse.
Itsen toteuttaminen
Itsekasvatuksen keskeinen asema kansansi-vistystyössä palautuu uuden ajan pedagogi-sen ajattelun kehitykseen. Jean-Jacques Rousseau nosti esiin ajatuksen ihmisen si-säisistä kasvupotentiaaleista. Ne kehkeyty-vät luonnostaan vähän samaan tapaan kuin kasvi siemenestä. Sisäisten potentiaalien toteuttamisesta tuli myöhemmin sivistys-ajatuksen yksi ydin. Kansansivistyksen isä J. G. Herder piti lähtökohtana käsitystä ihmisen potentiaaleista, mutta katsoi, että ne voivat kehittyä vain sosiokulttuurisessa vuorovaikutuksessa ja edellyttivät ainakin alkuvaiheessaan myös opettajan tuen. Po-tentiaalien toteutuminen on edelleen elävää kasvatusajattelua ja ilmenee esimerkiksi elinikäisen oppimisen tavoitteissa itsensä toteuttamisena (personal fullfilment).
Toinen itsekasvatukseen liittynyt ajatus oli sen luovuus ja tässä mielessä omaehtoi-suus. Immanuel Kant korosti havainnon ja käsitteen kytkentäasemana toimivaa ih-misen luovaa mielikuvitusta. Herder puo-lestaan piti ihmisen keskeisenä kykynä mah-dollisuutta mielikuvituksen avulla tapahtu-vaan harkintaan, jonka avulla ihminen voi eräänlaisena hyppynä luoda saamastaan ais-timusmassasta kuvia tai hahmoja (Bildung, Gestalt). Molemmat ajattelutavat vahvistivat ajatusta, jonka mukaan valistus ja sivistys ovat jokaisen ihmisen itse itsekasvatuksena tekemiä luovia prosesseja eli siis sananmu-kaisesti omaehtoista oppimista.
Tällaisena omaehtoisuus esiintyy suo-malaisten sivistysteoreetikkojen ajattelus-sa. Pauli Siljanderin mukaan sivistys on prosessi, jossa ihmisestä kasvaa ”omaehtoi-sesti toimintakykyinen subjekti samalla kun hän rakentaa yksilöllistä identiteettiään”. Ilmiön mahdollistaa ihmiselle ominainen sivistyksellisyys, Michael Uljensin sanoin
”yksilön aktiivinen, tulkitseva ja tarkoituksel-
12 Kantti 1/2012
linen suhde maailmaan”. Sivistys on perim-miltään ajatus luovasta toiminnasta, joka on yksilöllistä, autenttista, ennakoimatonta ja näin välttämättä nonformaalista.
Sivistys muutosvoimana
Sivistys painottaa yksilön vapautta todellis-taa itseään uudella tavalla: ihminen muok-kaa itseään ja kulttuurista ympäristöään. Näin sivistys sisältää ajatuksen olemassa olevan ylittämisestä ja on muutosvoima koh-ti parempaa maailmaa ja edistyneempää elä-mänmuotoa. Sivistysprosessin päämäärää tai edes sen täsmällisiä piirteitä ei ole mah-dollista sanoa ennalta tai ulkoa. Myös J. V. Snellmanin keskeinen tavoite oli itsekas-vatuksen avulla toteutuva kasvu itsetoimin-nallisuuteen. Sivistys ei ollut opettamisen tulos, vaan Snellmanin osuvan kuvauksen mukaan sen vastavaikutus, jossa tiedosta tulee omaa oivallusta ja omaa vakaumusta. Tällaisena sivistys on välttämättä omaeh-toista oppimista; sitä ei voi paraskaan opet-taja toiselle opettaa tai edes toisen puolesta tietää, vaikka opettaja voi prosessia herättää, edistää ja tukea.
Omaehtoista oppimista selventää sen rinnastaminen opettajaehtoiseen oppimi-seen. Siinä opettaja päättää opetussuunnitel-
mansa pohjalta oppimisen ehdot, erityisesti oppimistavoitteet. Hän välittää didaktisin keinoin tämän mukaiset sisällöt oppilaal-le, mittaa oppimistulokset ja antaa opitusta todistuksen. Välityspedagogiikka on tärkeä osa oppimista, mutta etenkin pohjoismai-sen sivistystyön teoreetikot ovat käyttäneet paljon vaivaa sen selvittämiseen, että tämä ei vielä ole sivistymistä. Se että ihminen on oppinut, ei ole ensinkään tae siitä, että hän on sivistynyt.
Sivistyspedagogiikka
Sivistymistä edistetään niin, että pedagogi-set tilanteet sysäävät kasvavaa toimimaan itsenäisesti. Tärkeä ehto on vastavuoroinen pedagoginen suhde. Siinä pedagogi asettaa itsetoiminnallisuutta koskevia odotuksia luomalla sellaisen ”toimintasfäärin, jossa yksilö voi työstää ajatteluaan, arvostuksiaan ja toiminnallisia kompetenssejaan”, kuten Uljens asian ytimen ilmaisee. Näinhän me usein teemme vapaan sivistystyön kursseilla ja koulutuksissa. Niissä opettaja luo yksilöl-listen potentiaalien toteutumiselle tilaa ”he-rättein, odotuksin, vaatimuksin ja oppimis-ympäristön järjestelyin”. Olen nimittänyt tätä sivistyspedagogiikaksi.
Kansanopiston taustahahmo Nikolai
13 Kantti 1/2012
”Sivistys sisältää ajatuksen olemassa olevan ylittämisestä ja on muutosvoima kohti parempaa maailmaa. ”
Grundtvig käy esikuvaksi siitä, miten si-vistyspedagogiikkaa käytännössä toteute-taan. Kansanopiston perustila oli luentosali, mutta opetus oli luentomuotoista opetusta laajempi idea. Opetus alkaa kokeneen opet-tajan puheella, mutta tähtää dialogiin sekä opettajan että oppijan välillä että oppijoiden kesken. Elävä vuorovaikutus on Siljanderin mukaan ”elävän sanan avulla aikaansaa-tava kasvatustapahtuman toiminnallinen kategoria”. Grundtvig ei tunnetusti hyväksy-nyt kokeita, tenttejä eikä todistuksia, koska niihin hiipi hänen mukaansa välttämättä herruuden elementti. Aito sivistyssuhde on mahdollinen vain, jos puhuja ja kuulija ovat opetussuhteen tasavertaisia osapuolia. Grundtvig-tutkija Bosse Bergstedt tiivis-tää, että luova tiedon hankkimisen tilanne saadaan aikaan kohtaamisen, dialogin, kes-kustelun ja kielen avulla.
Omaehtoisella oppimisella on suuri vai-kutus ihmisen elämään. Pekka Himanen on kuvannut sitä, miten jokaisella ihmisel-lä on omat ainutlaatuiset taipumuksensa ja ainutlaatuiset potentiaalinsa. ”Omat juttun-sa” löytäessään ihminen löytää kokemuksen arvokkuudestaan ihmisenä ja merkitykselli-syyden elämässä. Merkityksellisyyden koke-mus avaa yhteyden sisäisiin energian lähtei-siin ja vahvistaa itseluottamusta. Tällainen omiin potentiaaleihin perustuva omaehtoi-
nen oppiminen on usein ratkaisevan tärkeä motivaation ja erityisten saavutusten perus-ta myös työelämässä. Sitä tarvitsevat myös ne ”syrjäytyneet”, jotka eivät ole löytäneet omia juttujaan välityspedagogisesti painot-tuneessa koulutuksessa.
FT Seppo Niemelä on toiminut useissa va-paan sivistystyön tehtävissä, viimeksi Va-paan sivistystyön yhteisjärjestön pääsihtee-rinä 2000-luvun alussa. Kirjoitus perustuu Niemelän sosiaalipedagogiikan väitöskir-jaan Sivistyminen. Sivistystarve-, sivistys-pedagogiikka ja sivistyspolitiikka Pohjois-maisessa kansansivistystraditiossa (KVS, 2011).
14 Kantti 1/2012
Vapaan sivistystyön vaihtoehdot
Pekka Pättiniemi
Kysymykset kuten Mitä on kansansi-vistys? tai Millainen on sivistyksen ja aikuiskoulutuksen välinen suhde? ovat nousseet viime aikoina voimal-lisesti esille. Seppo Niemelän väitös-kirja Sivistyminen nosti aihepiirin keskusteluun keväällä 2011. Kuluvana keväänä teemaa ovat käsitelleet Jyrki Jokinen, Esa Poikela ja Juha Sihvonen tutkimuksessaan Sivistyshyöty ja so-siaalinen pääoma vapaassa sivistys-työssä.
Vapaan sivistystyön suunnat
Niemelä käsittelee yleisesti hyväksyttyjä va-paan sivistystyön laajoja tavoitteita ja ilmai-see selkeästi huolensa kansansivistystyön tilasta ja erityisesti vapaan sivistystyön tun-nettuudesta. Vapaa sivistystyö ei ole löytänyt tehtäväänsä jälkiteollisessa yhteiskunnassa.
Niemelän mukaan tällä hetkellä hyväk-syttyjä sivistystarpeita ovat: persoonallisuu-den toteutuminen, aktiivinen kansalaisuus, sosiaalinen koheesio sekä työllistettävyys. Hän arvioi työllistettävyyden tavoitteen ole-van vieras sivistysajatukselle, mutta työl-listettävyyden kyllä parantuvan, jos kolme ensimmäistä tarvetta toteutuvat kansalaisen sivistymisprosessissa.
Niemelä esittelee kolme linjaa, jotka kamppailevat keskenään kansansivistystyön tehtävän suunnasta.
Ensimmäisessä koulutuksen ja sivistys-työn voimavarat on suunnattu harjaannutta-maan sellaista ammatillista osaamista, joka tukee taloudellisessa kilpailussa selviämistä; itsensä kehittäminen jääköön yksilön kiin-nostuksen ja maksukyvyn varaan.
Toisessa kehityssuuntauksessa kasaan-
tuneet yhteiskunnalliset ongelmat ovat niin suuria ja yhteiskunnan eriarvoistuminen niin voimakasta, että toivo on asetettava sel-laiseen sivistystyöhön, joka kyseenalaistaa nykyisen poliittis-hallinnollisen järjestel-män hegemonian, legitimiteetin ja vaikutus-vallan.
Kolmannen suunnan mukaan tulisi pyrkiä laaja-alaiseen sivistykseen ja samalla demokratian vahvistamiseen niin, että myös uusissa oloissa voidaan kansanvaltaisin kei-noin ratkaista syntyvät ongelmat.
Niemelä päätyy suosittelemaan kolmat-ta linjaa.
Sivistys ja hyöty
Jokinen, Poikela ja Sihvonen katsovat tut-kimuksessaan sivistyshyödyn ja sosiaalisen pääoman muodostumisen ja lisääntymisen olevan kiinteässä yhteydessä toisiinsa. He lähtevät tarkastelussaan suomalaisen si-vistystyön juurista aina Snellmanista ja Castrénista lähtien. Sivistyminen ja sivis-tys eivät ole suomalaisessa traditiossa olleet koskaan itseisarvoisia, vaan ne on nähty kei-noina tai edellytyksinä jonkin toisen asian saavuttamiseksi. Esimerkiksi Snellmanilla sivistys oli ”yhteiskunnan että yksilön ke-hittymisen keskeinen lähtökohta hyvinkin konkreettisten asioiden muuttamiseksi”.
Myös Jokinen, Poikela ja Sihvonen ovat huolissaan kansansivistyksen tai vapaan sivistystyön tulevaisuudesta ja etsivät kan-sanopistoista, kansalaisopistoista ja opisto-keskuksista vastausta siihen miten vapaan sivistystyön ”sivistyshyöty” voidaan osoittaa. He kritisoivat voimallisesti vapaan sivistys-työn oppilaitosten ”haluttomuutta” mitata sivistyshyötyä ja moittivat niiden tapaa ko-
15 Kantti 1/2012
”KSL on asettanut toimintansa peruspilareiksi yhteiskunnallisen oppimisen, kulttuurioppimisen ja järjestöoppimisen edistämisen jäsenjärjestöissään ja laajemminkin. ”
16 Kantti 1/2012
rostaa toimintansa tulosten yhteisöllisiä vai-kutuksia.
Kirjoittajat näyttävät ajattelevan, että sosiaalisen pääoman (luottamuksen, vasta-vuoroisuuden) voimistaminen on keskeinen vapaan sivistystyön sivistyshyöty, jota va-paan sivistystyön oppilaitosten tulisi mitata ja jonka vahvistuminen osoittaa vapaansi-vistystyön hyödyllisyyden nyky-yhteiskun-nalle. Toisaalta he toteavat, että yhteisöl-lisyyden ja sosiaalisen pääoman välillä on vain hienoinen ero, jolloin kysymys saattaa olla semanttisesta erosta tai sivistyshyödyn käsitteen tulkintaeroista.
Radikaali pedagogiikka
Kansan Sivistystyön Liiton vuonna 1985 jul-kaisemassa kirjassa Sivistynyt yhteisö tar-kastellaan kansandemokraattisen liikkeen silloista opinnollista ja järjestöllistä tilaa ja opintotarvetta. Kirjassa tarkastellaan myös vapaan sivistystyön asemaa 27 vuotta sitten. Artikkelissaan ”Radikaali sivistystyö – poh-dintoja sivistyksestä ja oppimisesta” Esa Poikela etsii kansansivistystyön kadotettua tehtävää. Hän ennustaa, että kansansivis-tystyön 1970-luvulla alkanut ”näivettymi-nen” tulee jatkumaan, ellei toimintatapaa muuteta. Ratkaisuksi hän löytää Antonio Gramscin innoittamana radikaalin peda-gogiikan.
Poikelan mukaan ”…sivistystyössä on kysymys monien ihmisten ja monien yhtei-söjen toiminnasta, siihen ei mahdu sellainen tavoite, että luotaisiin jotain yhtenäistä ajat-telutapaa”. Hänen mukaansa ”...työväenlii-ke joutuu yhteisönä siirtymään sanoista te-koihin. Porvarillisen yhteiskunnan vallan ja hierarkian rakenteita toistavat järjestömuo-dot on hylättävä ja luotava yhteisöllisestä autonomiasta ja monisubjektisuudesta toi-miva organisaatioperiaate”. Nämä ajatukset ovat jälleen tämän päivän todellisuudessa ajankohtaisia.
Kansan Sivistystyön Liitto ja KSL-opintokeskus pyrkivät toiminnassaan to-teuttamaan Niemelän esittämää toista kan-sansivistystyön suuntaa: ”Kasaantuneet yhteiskunnalliset ongelmat ovat niin suuria
ja yhteiskunnan eriarvoistuminen niin voi-makasta, että toivo on asetettava sellaiseen sivistystyöhön, joka kyseenalaistaa nykyisen poliittis-hallinnollisen järjestelmän hege-monian, legitimiteetin ja vaikutusvallan”.
Tällainen toiminta edellyttää vähintään-kin kolmen asian kehittämistä kansalaisjär-jestöissä ja toimintaryhmissä: yhteiskunnal-lisen tiedostamisen, kulttuurisen ymmärtä-misen ja osaamisen, sekä organisaatioiden toiminnan kehittämisen edistämistä. KSL onkin asettanut toimintansa peruspilareiksi yhteiskunnallisen oppimisen, kulttuuriop-pisinen ja järjestöoppimisen edistämisen jäsenjärjestöissään ja laajemminkin. Oppi-missana kertoo, ettei KSL suosi erityisesti mitään oppimisen tapaa (lukeminen, osallis-tuminen kurssille, opintoryhmässä opiskelu jne.), vaan toimii monella tavalla oppimisen eli sivistyshyödyn puolesta.
Kirjoittaja on Kansan Sivistystyön Liiton pääsihteeri.
Kirjallisuutta
Jokinen, Jyrki; Poikela, Esa & Sihvonen, Juha. 2012. Sivistyshyöty ja sosiaalinen pääoma vapaassa sivistystyössä. VSY: Hel-sinki.
Niemelä, Seppo. 2011. Sivistyminen. Si-vistystarve, -pedagogiikka ja -politiikka pohjoismaisessa kansansivistystraditiossa. Kansanvalistusseura ja Snellman-Instituut-ti: Helsinki, Kuopio.
Korhonen, Liisa; Poikela, Esa & Tainio, Juk-ka. 1985. Sivistynyt yhteisö. Kansan Sivis-tystyön Liitto: Helsinki.
17 Kantti 1/2012
Liitossa tapahtuu
Ajankohtaista uutistietoa Kansan Sivistystyön Liiton ja sen yhteistyö-kumppaneiden koulutuksista, hank-keista, tapahtumista ja muusta toi-minnasta löydät liiton verkkosivuilta osoitteesta www.ksl.fi. Tähän olemme koonneet muutamia kevään kiinnos-tavia uutisia.
Uusi mediasivusto avattu
Kevään alussa avattiin uusi Kansan Sivis-tystyön Liiton ylläpitämä mediasivusto KSL Media. Sivustolta voit katsella ja kuunnella muun muassa ohjelmia, haastatteluja, ta-pahtumakoosteita sekä keskustelutilaisuuk-sia. KSL Media ottaa kantaa näkymällä ja olemalla mukana erilaisissa tilaisuuksissa.
Videoiden katselun ohella mediasivuil-ta voi myös kuunnella ja ladata äänitiedos-toja. Äänitiedostot voivat olla viikoittain uusiutuvia radio-ohjelmia, opintoaineistoja, keskustelutilaisuuksia tai radiokurssilaisten kurssitöitä. Sivustolta voit myös kuunnella KSL-radion vanhoja ohjelmia monella eri kielellä. Ohjelmia tuotetaan lisää koko ajan, mutta nyt suoraan verkkoon. Ohjelmien he-rättämistä ajatuksista voit keskustella Face-book-sivuillamme. http://www.kslmedia.fi
Kulttuuriteko Oulusta
Oulun keskustassa sijaitseva ateljeetila Kulttuuribingo on valittu yhdeksänneksi oululaiseksi teoksi. Oulun kaupunki myön-tää tunnustuksen sadalle oululaiselle teolle, jotka parantavat kaupunkilaisten elämää ja edistävät esimerkiksi kaupunkikulttuuria ja kulttuuritarjontaa sekä koulutuksen ja yrit-tämisen edellytyksiä.
Kulttuuribingon tarina alkoi oululaisen
taidetyöpajan Veeran Verstaan yrittäjäkurs-silta syksyllä 2010. Kurssin loppunäyttely päätettiin järjestää Järjestötalon alakerras-sa sijaitsevan entisen bingon tiloissa. Veeran Verstaan koulutustuottaja Eeva Kejonen vastasi tilojen järjestämisestä.
Nuorten taiteilijoiden yrittäjäkurssilta saama kipinä ja tuki johtivat lopulta ideaan Kulttuuribingosta. Nuoret uudistivat en-tisen bingon tilat ja alkukesästä 2011 uusi kulttuuritila saatiin yhteisin voimin taiteen-tekijöiden käyttöön.
Kulttuuribingo on nuorten aikuisten kohtaamispaikka ja vapaa kaupunkitila, jos-sa on mahdollista järjestää tapahtumia, keik-koja, työpajoja ja näyttelyitä. Toimintaa on suunniteltu osuuskuntamuotoiseksi ja mu-kana on tällä hetkellä noin parikymmentä nuorta kulttuurin ja taiteen tekijää. Iltaisin tila on myös paikallisten bändien treenaus- ja soittokäytössä.
Kulttuuribingoa pyörittävän taidekol-lektiivin tavoitteena on tarjota työskente-lytiloja ja kannustaa oululaisia tekemään taidetta yhdessä. Rajoitteita ei ole. Toimin-ta painottuu laajalti kulttuurin eri osa-alu-eisiin, etenkin näyttelyihin ja tapahtumiin. Kulttuuribingossa on jo järjestetty bändi- ja runoiltoja, shoppailtu taidemyyjäisissä sekä ihailtu muun muassa japanilaisen nykytai-teilija Kyougo Matsumoton töitä.
Veeran Verstas on Kansan Sivistystyön
18 Kantti 1/2012
Liiton ylläpitämä taiteiden ja kädentaitojen työpaja nuorille. Taidepajalle voivat hakeu-tua työvoimatoimiston kautta koulunsa kes-keyttäneet tai ilman opiskelu- tai työpaikkaa jääneet taiteista kiinnostuneet 17-28-vuo-tiaat nuoret. Verstaalla nuorilla on paikka, jossa voi tulla omaksi itseksi yhdessä pajan muiden toimijoiden kanssa. www.veeranverstas.fi
Poliitikkokoulutus etenee
Vasemmistoliiton ja Kansan Sivistystyön Lii-ton nelivuotinen poliitikkokoulutus käynnis-tyi vuoden alussa. Koulutukseen osallistuu 36 poliittisesta vaikuttamisesta innostunutta nuorta aikuista ympäri suomea. Mukaan tu-lijat pääsevät käytännössä suunnittelemaan omaa poliittista työtään ja syksyn kuntavaa-likampanjointia.
Poliitikkokoulutus on suunnattu nuo-rille ja nuorille aikuisille, jotka ovat kiinnos-tuneita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Kurssi sisältää lähijaksoja, alueellisia tapaa-misia sekä verkko-opiskelua. Koulutuksessa käsitellään muun muassa poliittista päätök-sentekoa, vasemmistolaisen ajattelun uudis-tamista, kampanjointiosaamista, järjestötoi-mintaa ja muita koulutuksen aikana yhdessä sovittuja teemoja. Vasemmistoliitto ja KSL ovat luoneet yhdessä koulutuksen raamit, mutta jokainen osallistuja voi itse vaikuttaa sisältöön.
Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakan mukaan kyse ei ole mistään
”broilerikoulutuksesta”. Koulutuksella kan-nustetaan nuoria ihmisiä osallistumaan po-litiikkaan. Poliitikkokoulutuksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa nuorten vasemmis-tolaisten toimijoiden valtakunnallista ver-kostoitumista ja yhteistyötä yli vaalipiirira-jojen.
Koulutuksen ensimmäinen tapaaminen järjestettiin tammikuussa Kuopion Rau-halahdessa yhdessä SAK:n Vasemmiston kanssa. Kaksipäiväisen tapaamisen aikana keskusteltiin muun muassa työelämästä, eläkejärjestelmän tulevaisuudesta, yleispo-liittisesta tilanteesta sekä tietenkin tulevis-
ta vaaleista. Maaliskuun lopulla Helsingin Tieteidentalolla järjestetyssä toisessa lähi-tapaamisessa teemana oli talouskriisi. Kol-mas lähitapaaminen järjestetään syyskuussa Siikaranta-opistolla. http://www.vasemmisto.fi/ajankohtaista/
Vasemmistolainen talouspolitiikka
Syksyllä ilmestyy Teppo Eskelisen ja Mat-ti Ylösen kirja Vasemmistolainen talous-politiikka - lyhyt oppimäärä. Teos on selke-ästi kirjoitettu jokaisen kansalaisen opas ja herättelee näkemään talousammattilaisten puheen taakse. Kirjoittajat käsittelevät talo-utta yhteiskunnallisena ilmiönä ja muistut-tavat talouden instituutioiden olevan aina poliittisten valintojen tulosta.
Tekijät kritisoivat nykyistä demokraat-tisen hyvinvointivaltion mallia, jossa mark-kinavoimien ”lainalaisuudet” määräävät enemmän, kuin kansalaisten vaikuttamis-pyrkimykset. Kirja pureutuu myös epätasa-arvoon ja tuloerojen syihin ja seurauksiin arvokysymyksenä. Teos ravistelee konserva-tiivista talousajattelua.
”Nämä yhteiskunnalliset perustaidot eivät edellytä pitkiä kansantaloustieteen opintokokonaisuuksia. Ne edellyttävät mie-lenkiintoa aiheeseen, kykyä ymmärtää po-litiikan koukeroita ja tiettyjen peruskäsit-teiden hallintaa. Tämä opintomateriaali on kirjoitettu tarjoamaan näitä eväitä. ”
Kirja on tilattavissa syksyllä Kansan Sivis-tystyön Liitosta.
19 Kantti 1/2012
Johdatusta paikallistalouteenMistä paikallistaloudessa on kysymys? Kenen tarpeita se palvelee? Mihin suun-taan paikallistalous on kehittymässä?
Kansan Sivistystyön Liiton uusin julkaisu Johdatusta paikallistalouteen (2012) on nimensä mukaisesti lyhyt ja informatiivinen johdatus aiheeseen.
Julkaisussa KSL:n pääsihteeri ja opintojohtaja Pekka Pättiniemi arvioi paikal-listalouden merkitystä koskevia käsityksiä ja kehittämiskokemuksia niin maa-seudulla kuin kaupungeissakin. Aineistossa ei tehdä suosituksia kunnallis- tai paikallistalousasioita koskevaan päätöksentekoon yhdistyksissä tai kunnanval-tuustoissa.
Aineiston julkaisu on osa KSL:n Paikallispalvelut ja paikallistalous -hanketta, jonka tarkoituksena on akti-voida ihmisiä osallistumaan kunnalliseen, yhteiskun-nalliseen ja taloudelliseen toimintaan sekä kehittää taloudellista ajattelua. Julkaisu on toteutettu Palkansaajasäätiön avus-tuksella.
Julkaisun voi ladata KSL:n verkkosivuilta: www.ksl.fi/julkaisut
den jn edistämis jpitkälti niiden p
ilpailukykygurun Potterinuu tietyllä maantieteellisellä aluekijäolot, kysyntäolot, sekä yrityksen strtilanne ovat kohdallaan. Tuotantotektyövoimaa, infrastruktuuria, pääom
a luonnonvaroja. Näiden tehokas kälpailuedun muodostumisen kannalta. Kat kotimarkkinat ja tai paikallismat tuovat kilpailuetua yrityksille. Asialäheisyys helpottaa kansakäymistä yakkaiden välillä.
n strategialla voidaan vaikuttaa toimStrategioita muokkaavat johtamistavamuodit, joihin puolestaan vaikuttavnaiset seikat kuten esimerkiksi uskonmit, menneet kokemukset esim. sodat. Aitysten ja lähiasiakkaiden menestys ista kilpailuetua rakennettaessa. Menisö on keskeinen osa paikallistaloutvoi vaikuttaa yritysyhteisön menesivisesti tai negatiivisesti. Esimeraikuttaa alueensa yritysten menestytaitavasti hyväkseen kilpailutusta
ttää taloudellisesti ja sosiaalisesti kuyksiä ja väestöä. Nopeasti ikääntyvä vnen muuttoliike jäytävät kuntien ven aikaan kun palvelujen tarve lisäkuntien on pidettävä erityinen huä i” sosiaali- ja terveyspalveluissa ei
jos kuntalaisten verovaroind llinen tuotto siirt
ltion verotuklla
Pekka PättiniemiJohdatusta paikallistalouteen
20 Kantti 1/2012
Opintokeskukset koolla identiteettinsä äärellä
Anna Kirstinä
Opintokeskuksilla on komea historia osana pohjoismaista kansansivistys-liikettä. Niiden rooli ja merkitys täs-sä ajassa vaikuttavat kuitenkin epä-selviltä. Opintokeskusten työntekijät kokoontuivat joulukuussa pohtimaan opintokeskusten identiteettiä tässä ajassa.
Yhdessä pyrittiin myös hahmottelemaan, millä tavoin meidän tulisi viestiä itsestäm-me sekä sisään- että ulospäin siten, että identiteetti tulisi selkeällä tavalla esille. Pai-kalla oli noin 80 työntekijää kymmenestä eri opintokeskuksesta. Kansan Sivistystyön Lii-tosta seminaariin osallistui yhdeksän työn-tekijää.
Päivän teemaan viritteli filosofi Eero Ojanen pohdinnoissaan sivistyksestä ja ajan hengestä. Hän kritisoi sitä, että tässä ajassa sivistyksen pitää perustella itsensä ta-louselämälle vastaamalla kysymyksiin siitä, mitä hyötyä sivistystyöstä on tuottavuudelle. Kysymys tulisi kääntää toisinpäin ja kysyä kuinka talous palvelee sivistystä? Sivistys on lopulta menestyksemme perusta.
Alustuksen jälkeen opintokeskusten työntekijät työskentelivät pienissä ryhmissä hahmotellen yhteistä identiteettiään. Työs-kentely kesti koko päivän ja sitä ohjasi vies-tintäkonsultti Sini Vikkula. Hän motivoi työskentelyä kertomalla viestinnän tärkeistä periaatteista: yhteisen viestin löytyminen on tärkeää, jotta opintokeskukset kasvattaisivat tunnettuuttaan, voittaisivat luottamusta, va-kuuttaisivat sidosryhmiään, ja jotta ne vah-vistaisivat ja ylläpitäisivät omaa asemaansa ja merkitystänsä. Vikkula totesi, että yhtei-sen viestin toistamisessa on voimaa.
Hämmästyin itse, kuinka helppoa eri arvotaustaisten opintokeskusten oli löytää
yhteisiä nimittäjiä identiteetissään. Opinto-keskus oppilaitosmuotona on omaleimainen Suomen koulutuskentässä ja tämä onnis-tuttiin tuomaan esiin hienosti. Kun opinto-keskukselle tyypillisiä piirteitä määriteltiin, kaikissa ryhmissä toistuivat samankaltaiset teemat.
Opintokeskuksen piirteiksi määriteltiin monimuotoisuus, joustavuus, yhteisölli-syys, avoimuus, aatteellisuus, arvopohjai-suus, kustannustehokkuus ja omaehtoisuus. Opintokeskus miellettiin osallistavana ja siellä on matala osallistumiskynnys. Opin-tokeskuksissa tarjotaan pedagogista tukea ja osaamista.
Yhteiskunnallisella tasolla yhteinen nä-kemys oli, että opintokeskukset kehittävät ja tukevat demokratiaa ja kansalaisyhteiskun-taa. Ne innostavat ja kannustavat yksilöitä olemaan aktiivisia toimijoita yhteisöissä. Toiminnan tavoitteena on toimiva kansa-laisyhteiskunta, jossa toimivat ajattelevat ja osaavat aktiiviset kansalaiset.
Kirjoittaja toimi opintokeskusten identiteet-ti- ja viestintäseminaarin järjestäjänä yhdes-sä Agricola-opintokeskuksen Karoliina Mal-melinin kanssa
21 Kantti 1/2012
Opintokeskukset Suomessa
Agricola-opintokeskus
DSL:n opintokeskus
KSL-opintokeskus
MSL-opintokeskus
OK-opintokeskus
Opintokeskus Kansalaisfoorumi
Opintokeskus Kansio
Svenska Studiecentralen
TJS Opintokeskus
Työväen Sivistysliitto TSL
Vihreä sivistys- ja opintokeskus ViSiO
Päivän työskentelyssä toistuneista teemoista viestintäkonsultti Sini Vikkula teki seuraavanlaisen yhteenvedon:
Mitä opintokeskukset tekevät?
Opintokeskukset tukevat oppimista ja osaamisen kehittymistä aatteellisissa järjestöissä.
Miten opintokeskukset sen tekevät?
Opintokeskukset tarjoavat yhteisöille ja yksilöille koulutusta, joka on avointa, arvopohjaista, osallistavaa, monimuotoista ja edullista.
Mitä tuloksia syntyy?
Opintokeskusten työ tukee jatkuvaa oppimista ja yksilöiden ja ryhmien aktiivisuutta yhteisöissä, mikä puolestaan kehittää
kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa.
22 Kantti 1/2012
Yhteisen hyvän puolustus
Janne Hernesniemi
Martha C. Nussbaum: Talouskasvua tär-keämpää. Miksi demokratia tarvitsee hu-manistista sivistystä? Suomennos Timo Soukola. 2011. Gaudeamus: Helsinki.
Filosofi Martha Nussbaum on julkaissut uransa aikana useita teoksia poliittisen fi-losofian ja etiikan alalta, erityisalanaan an-tiikin filosofia ja Aristoteles. Nussbaumin ensimmäinen suomennettu teos Talouskas-vua tärkeämpää on populaari filosofinen pamfletti humanistisen ja yleissivistävän koulutuksen puolesta. Nussbaumin mukaan humanistinen koulutus ja taideaineet ovat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi ympäri maailman. Koulutuksen sisältöjä ja tavoit-teita määrittävät yhä vahvemmin talouskas-vun välineelliset vaatimukset. Taideaineet ja humanistinen koulutus muodostavat kui-tenkin maaperän, josta demokraattisen kan-salaisen hyveet sikiävät. Viemällä elintilaa näiltä aineilta demokraattiset yhteiskunnat nakertavat samalla myös omia toiminnan edellytyksiään, Nussbaum esittää.
Humanismin apologia
Nussbaumin humanismi on pyrkimystä monipuoliseen oppineisuuteen, aktiiviseen kansalaisuuteen, luovuuteen ja myötätun-toon. Juuri humanistiset aineet – erotukse-na luonnontieteistä tai ammatillisesta kou-lutuksesta – edesauttavat demokraattiselle kansalaiselle välttämättömien hyveiden ja taitojen kehittymistä, Nussbaum väittää. Näitä hyveellisiä valmiuksia ovat kyky kriit-tiseen ajatteluun, argumentoivaan ja järki-peräiseen keskusteluun sekä vastuunottami-seen. Kriittiseen ja aktiiviseen kansalaisuu-teen kasvattavia humanistisia aineita tulee Nussbaumin mukaan opiskella kaikilla kou-lutuksen tasoilla, peruskoulusta yliopistoon.
Toisaalta Nussbaum painottaa myös
taidekasvatuksen emotionaalista merkitystä kokonaisvaltaiseen kansalaisuuteen kasvat-tamisessa. Tanssi, draama ja taide ylipäänsä tarjoavat mahdollisuuden roolileikkeihin ja eläytymiseen, jotka puolestaan avaavat väy-län myötätunnon ja mielikuvituksen kehitty-miselle.
Nussbaumin perusargumenttia ei voi kehua omaperäiseksi, mutta ajankohtainen se silti on. Vaikka Nussbaumin huoli hu-manistisen sivistyksen rappiosta koskeekin koulutusta yleensä, on kirjan fokus korkea-koulutuksessa. Yliopistoissa yleissivistävän koulutuksen ja markkinaperusteisten tehok-kuusvaatimusten välinen kontrasti onkin viime vuosina jyrkentynyt. Euroopassa ja Yhdysvalloissa yleissivistävän koulutuksen
23 Kantti 1/2012
kehtoina profiloituneet yliopistot ovat joutu-neet vastaamaan uusliberalistisesti motivoi-tuneisiin uudistushankkeisiin – Suomessa-kin uuden yliopistolain myötä.
Rehellisen raadollista esimerkiksi on, että Britanniassa korkeakouluasiat on siir-retty kauppa- ja teollisuusministeriön alai-suuteen. Tutkimukselta vaaditaan Britanni-assakin nyt ”vaikuttavuutta”, mikä merkitsee lähinnä sitä, että tieteellisen tutkimuksen on mahdollisimman välittömästi kyettävä pal-velemaan pääoman arvonmuodostusta.
Sokraattiset kasvatusihanteet
Nussbaum näkee demokratian kehkeytyneen rintarinnan edistyksellisen pedagogiikan kanssa. 1700- ja 1800-lukujen uudistusmie-liset kasvatusfilosofit ilmaisivat voimallista arvostelua aikansa autoritaarisia kasvatusi-hanteita vastaan, joissa painottuivat tiedon passiivinen ja yksisuuntainen sisäistäminen. Erityisesti ulkolukua kritisoitiin opetusme-netelmänä ja tilalle ehdotettiin keskusteluun, kysymiseen, ongelmanratkaisuun, leikkiin ja oppilaiden yhteisiin hankkeisiin perus-tuvia vuorovaikutteisia menetelmiä. Näitä edistysmielisiä kasvatusfilosofian klassik-koajattelijoita Nussbaum käsittelee teokses-saan jokseenkin luettelomaisesti. Käsittelyn saavat Jean-Jacques Rousseau, Friedrich Fröbel, Johann Pestalozzi, Maria Montesso-ri, Bronson Alcott ja John Dewey.
Nussbaumin puolustaman pedagogii-kan varsinaisena keskipuolana on kuitenkin sokraattinen dialogi, jonka ympärille kriitti-syyden, itsenäisyyden ja keskustelun demo-kraattiset hyveet kietoutuvat. Tiedonsiirron idealle perustuvista ”perinteisistä” opetus-menetelmistä poiketen, sokraattinen opetus tukeutuu keskusteluun tai väittelyyn, jossa osapuolet pyrkivät vilpittömästi etsimään vastausta jaettuun ongelmaan ja vakuutta-maan keskustelukumppaninsa järkiperäisil-lä argumenteilla.
Sokraattisen menetelmän eräänlaisena nykyaikaistettuna didaktisena sovelluksena Nussbaum käsittelee Matthew Lipmanin ja Gareth Matthewsin kehittelemää pedago-gista ”filosofiaa lapsille” -suuntausta, joka
jossain määrin on sukua ongelmalähtöi-sen oppimisen ja tutkivan yhteisön ideoille. Tyypillisessä filosofiaa lapsille -asetelmassa opiskelijat keskustelevat ohjaavan opettajan johdolla filosofisesta ongelmasta, joka muo-toutuu käsiteltävän tekstin, kuvan tai videon pohjalta. Metodien kehittäjien mukaan kes-kustelut kehittävät lapsien kykyä ymmärtää toisenlaisia näkökulmia, perustella omia nä-kemyksiään ja seurata argumenttia.
Sokraattisen menetelmän esimerkilli-senä tiivistymänä Nussbaum esittelee intia-laisen filosofin ja taiteilijan Rabindranath Tagoren viime vuosisadan alussa perusta-man Patha Bhavanan koulun alkuperäisen opetussuunnitelman. Tässä koulussa luku-aineita opiskeltiin ulkoilmassa rinnan taide-aineiden kanssa sokraattiseen menetelmään pohjautuen. Opiskelun pedagogisena tavoit-teena oli autonomiaan kasvaminen, mikä opiskelijan kannalta merkitsi jatkuvaa pyr-kimystä omien arviointiperusteiden muo-dostamiseen.
Jaetun ongelman ongelmallisuus
Nussbaumille demokraattinen kansalaisuus näyttäytyy kykynä käydä järkiperäistä kes-kustelua ja pyrkiä kohti osapuolten välistä yhteisymmärrystä tai kompromissia. On-nistuneen kasvatuksen myötä opitaan Nuss-baumin mukaan erottamaan koko ihmis-kuntaa yhdistäviä ongelmia ja etuja.
Sopii kuitenkin kysyä, millä tavalla koko ihmiskuntaa koskettavat ongelmat ovat sanan varsinaisessa merkityksessä ja-ettuja ongelmia? Humanitaariset, poliittiset ja ekologiset kriisit kyllä koskettavat kaikkia, mutta eri tavoilla. Esimerkiksi ilmastonläm-penemisen seurauksena Tyynenmeren saari-valtioita katoaa kartalta, samaan aikaan kun Pohjoisella jäämerellä käynnistellään uusia öljynporaushankkeita.
Jotta voitaisiin tunnistaa jaettuja on-gelmia ja etuja, tulisi olla yhteisiä käsitteitä, joilla keskusteluun ryhdytään. Perustavien ongelmien varsinainen ongelmallisuus kui-tenkin juontuu yleensä juuri siitä, ettei yh-teisiä käsitteitä kyetä keskustelemalla muo-dostamaan. Käsitteet eivät kuvaa neutraalis-
24 Kantti 1/2012
ti todellisuutta, vaan ovat aina jollain tavalla riippuvaisia katsojan asemasta. Se mikä yh-delle merkitsee työtä ja kansallista kilpailu-kykyä, merkitsee toiselle riistoa ja yksityisen edun tavoittelua. Kysymys ei tässä ole vain näkökulmaeroista, vaan rinnakkaisista to-dellisuuksista, joita pelkkä hyväntahtoinen empatia ja järkiperäinen keskustelu eivät saata tasavertaiseen yhteyteen.
Tosiasiassa eri osapuolet esittävät eri-laisia kilpailevia ja vastakkaisia käsityksiä hyvästä. Politiikassa ei siten ole kysymys ih-mis- tai kansakunnan yhteisten ongelmien ratkaisemisesta, vaan erilaisten ilmiöiden esittämisestä ratkaisua vaativina ongelmina.
Koska Nussbaumille poliittisen toimin-nan idealisoituna mallina toimii jaetuista on-gelmista ponnistava tasavertainen sokraatti-nen dialogi, ovat perustavat erimielisyydet (kysymys yhteisestä ongelmasta) jo ratkais-tu ennen poliittiseen toimintaan ryhtymistä. Kun osapuolet jakavat saman ongelman, on politiikka jo lähtökohtaisesti yhteisten asioi-den ja ongelmien hallinnointia, pyrkimystä kaikille yhteiseen hyvään. Mutta tällä tavalla varsinainen erimielisyyden ongelma on jä-tetty ratkaisematta.
Nussbaum kirjoittaa demokraattisesta kansalaisesta yksilön näkökulmasta, mut-ta ihmiset eivät koskaan toimi abstrakteina yksilöinä, vaan ovat aina yhteiskunnallis-ten suhteiden määrittämiä. He ovat sanalla sanoen naisia, vanhempia, työläisiä, siir-tolaisia, koulutettuja, mustia, varakkaita, opiskelijoita jne. Asetelmat, joista käsin yhteiskunnallista keskustelua käydään, ovat epäsymmetrisiä, eikä muodollinen tasa-arvo kansalaisena tee ihmisistä tasavertaisia kes-kustelukumppaneita demokratian julkisessa näytöksessä. Kyse on rakenteellisesta epäoi-keudenmukaisuudesta, jota ei yksinomaan koulutusreformeilla ja sokraattisilla opetus-menetelmillä poisteta.
Järkiperäisellä empaattisella ajattelulla ja argumentoivalla keskustelulla on paikkan-sa demokraattisessa politiikassa, mutta poli-tiikkaa ei itsessään (ei edes demokraattista) voi palauttaa tällaiseen ideaaliin. Vastaavasti sokraattinen dialogi kiistämättä edesauttaa demokratian kannalta myönteisten ominai-suuksien kehittymistä, mutta sitä itseään ei
voi ottaa poliittisen toiminnan malliksi, ku-ten Nussbaum näyttää tekevän.
Pahat byrokraatit, hyvät mesenaatit
Entä miten Nussbaum turvaisi yleissivistä-vän koulutuksen ja taideaineiden toimin-taedellytykset yliopistoissa? Nussbaumin ratkaisu on kerrassaan hämmentävä. Nuss-baum puolustaa vuolaasti yhdysvaltalaisen yksityisten hyväntekijöiden rahoitukseen perustuvan yliopistojärjestelmän etu-ja. Nussbaum selostaa: ”oman yliopistoni edustajien ei tarvitse mennä hattu kourassa miellyttämään virkamiehiä, jotka eivät tun-ne mitään myötätuntoa oppilaitoksemme toimintaa kohtaan. Sen sijaan käännytään yliopistostamme valmistuneiden äveriäiden ihmisten puoleen. Heidän koulutukseen liittyvät arvonsa ovat pitkälti samoja kuin yliopistomme arvot. Heistä suurin osa näet nautti opiskeluaikanaan yleissivistävistä kursseista, mitä tahansa he sen jälkeen ovat-kin tehneet. He arvostavat henkistä elämää ja haluavat muidenkin nauttivan siitä.”
Demokratian hyveitä puolustettuaan Nussbaum ei jaksa kiinnostua niiden kan-salaisten henkisestä elämästä, joilla ei ole varaa yhdysvaltalaisten yliopistojen muh-keisiin lukukausimaksuihin – eikä sen puo-leen niistä opinahjoista, joilla on heikommat mahdollisuudet saada yksityistä rahoitusta.
Nussbaumin liberalistinen tapa puo-lustaa yliopistojen autonomiaa ei ole vain elitististä, vaan myös ontuvaa. Yhtäällä Nussbaum kritisoi taloudellisen vaatimus-ten ulottamista koulutuksen suunnitteluun, toisaalla hän puolustaa yksityistä rahoitusta yliopistojen autonomian turvaajina. Kelpo liberaalina Nussbaum jopa kannattaa vero-helpotuksia yksityisille lahjoittajille.
Eivätkö yksityiset rahoittajat sitten to-dellakaan aseta minkäänlaisia vaatimuksia rahojen kohdentamisen suhteen? Perustuu-ko yliopistojen autonomia yksittäisten sivis-tysmielisten mesenaattien armeliaisuuteen?
Ongelma piilee, siinä, että Nussbaum näkee kansallisen kilpailukyvyn vaatimusten kumpuavan valtioiden kansallismielisestä
25 Kantti 1/2012
politiikasta, ei yritysten tai elinkeinoelämän vaatimuksista. Niinpä hän näkee julkisen vallan ja valtiollisen rahoituspohjan yliopis-tollisen autonomian (ja siten myös yleissi-vistävän koulutuksen) uhkana, ja yksityisen rahoituksen tienä autonomiaan – kunhan rahoittajat vain ovat sivistynyttä herrasvä-keä.
Tässä suhteessa Suomen uusi yliopis-tolaki, jota vastaan opiskelijaliike ja osa yli-opistojen henkilökunnasta kävivät katkeraa kamppailua, on kiinnostava esimerkki. Uu-den lain voimaantulon myötä yliopistoista tuli julkisoikeudellisia laitoksia tai säätiöi-tä, siis muodollisesti autonomisempia. Yli-opistojen rahoitus perustuu nyt vahvemmin yksityisiin lahjoituksiin. Samalla päätöksen-tekovaltaa on siirretty yliopistojen ulkopuo-lisille tahoille ja virkasuhteet on muutettu työsuhteiksi. On kovin kyseenalaista, miten yksityinen rahoitus tai uusi hallintojärjestel-mä tarkkaan ottaen on vahvistanut yliopis-tojen autonomiaa.
Tilanteeseen sopivan anekdootin tarjoi-lee Itä-Suomen yliopisto, josta viime vuon-na lakkautettiin filosofian pääaineopetus viiden muun oppiaineen ohella. Tätä ennen joensuulainen autokauppias, miljonääri ja uuden autonomisen yliopiston yksityinen rahoittaja oli ehtinyt vaatia rempseästi filo-sofian opetuksen lakkauttamista tarpeetto-mana. Vaikka yksityisen rahoituksen osuus on suomalaisissa yliopistoissa vielä vaati-matonta, eikä ole selvää onko autokauppi-aalla käytännössä ollut vaikutusta tehtyyn lakkauttamispäätökseen, ei ole vaikeaa ve-tää viivaa kahden pisteen välille. Sikäli kun puhe on muodollisesti demokraattisista valtioista, joissa päätöksenteko on ainakin periaatteessa läpinäkyvää ja valvottua, niin eikö julkisen rahoituksen luulisi turvaavan yliopistojen autonomian paremmin kuin riippuvuus yksityisestä rahasta?
Ei ketään vastaan
Talouskasvua tärkeämpää pyrkii vakuutta-maan lukijansa kahdesta suunnasta. Yhtääl-tä Nussbaum kritisoi, kuinka talouselämän vaatimukset ovat peittoamassa humanisti-
sen sivistyksen ja demokraattisen kansalai-suuden ideaaleja. Toisaalta hän väittää, että myös talouskasvu ja ”terve yrityskulttuuri” edellyttävät mielikuvituksekkaita, itsenäi-seen ja kriittiseen ajatteluun kykeneviä in-novatiivisia maailmankansalaisia. Kaiketi sellaisia, joita silkkipaidoissaan näkee kan-sainvälisten lentokenttien auloissa Foreign Affairs käsissään. Vaikka Nussbaum jonkin verran kritisoikin talouskasvun ideologiaa, ei hän kummemmin pohdi, kenen etuja ta-louskasvu ja sen nimissä esitetyt poliittiset vaatimukset palvelevat.
Välineelliseen ajatteluun kiinnittyvillä koulutusuudistuksilla ei näytä olevan Nuss-baumin aivoituksissa minkäänlaista yhteyttä tuotantosuhteiden rakenteellisiin muutok-siin. Kaiken takana ovat lyhytkatseiset päät-täjät ja puusilmäiset byrokraatit, jotka puut-teellisen kasvatuksensa vuoksi eivät ymmär-rä edes omaa etuaan: palveleehan yleissivis-tävä koulutus Nussbaumin mukaan kaikkien etua, myös kansakuntien talouskasvua.
Nussbaumin pedagogisiin ehdotuksiin on helppo suhtautua myönteisesti: Kyllä, li-sää taideaineita ja sokraattista dialogia kai-kille koulutusasteille! Mutta vaatimuksessa ei vielä sinänsä ole mitään laadullisesti uut-ta. Nussbaum haluaa tarjota argumentteja yleissivistävän koulutuksen puolustamisek-si, mutta taistelumielialaa pamfletti ei ky-kene nostattamaan. Nussbaum on kaikkien puolella, eikä ketään vastaan.
Kirjoittaja työskentelee Kantti-lehden toimi-tussihteerinä sekä opiskelee filosofian ja elä-mänkatsomustiedon opettajaksi Helsingin yliopistossa.
26 Kantti 1/2012
Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry
Kansan Sivistystyön Liitto on vapaan sivistystyön järjestö, jonka opinnollinen toiminta painottuu yhteiskunnalliseen, järjestölliseen ja kulttuuriseen sivis-tystyöhön. Kurssitoiminta, opintokerhot ja ammatillinen lisäkoulutus muo-dostavat KSL:n opinnollisen toiminnan selkärangan. KSL järjestää jäsenjär-jestöilleen koulutuksia, harjoittaa julkaisutoimintaa ja järjestää seminaareja. Jäsenjärjestöihimme kuuluu ammattiliittoja, kansalaisjärjestöjä ja vasemmis-tolaisia yhteiskunnallisia toimijoita.
KSL ylläpitää KSL-opintokeskusta, joka toimii vapaan sivistystyön valtakun-nallisena aikuisoppilaitoksena. Opintokeskuksen järjestämä koulutus ei joh-da tutkintoon, vaan perustuu vapaan sivistystyön arvoille. Opiskelu pohjautuu omaehtoisuuteen, osallistumiseen ja yhteisöllisyyteen. Liiton opinnollisen toi-minnan tavoitteena on vahvistaa ja tukea aktiivista ja kriittistä kansalaisuutta.
www.ksl.fi
KSL Media
KSL Media ottaa kantaa näkymällä ja olemalla mukana erilaisissa tilaisuuk-sissa. KSL Media -sivustolta voit katsella ja kuunnella ohjelmia, haastattelu-ja, tapahtumakoosteita sekä keskustelutilaisuuksia. Videoiden ohella sivus-tolta voi myös kuunnella ja ladata äänitiedostoja. Äänitiedostot voivat olla viikoittain uusiutuvia radio-ohjelmia, opintoaineistoja, keskustelutilaisuuksia tai radiokurssilaisten kurssitöitä.
Sivustolta voit myös kuunnella KSL-radion vanhoja ohjelmia monella eri kie-lellä. Radio-ohjelmia tuotetaan lisää koko ajan, mutta nyt suoraan verkkoon. Ohjelmien herättämistä ajatuksista voit keskustella Facebook-sivuillamme.
www.kslmedia.fi
www.facebook.com/kslry
27 Kantti 1/2012
Helsingin KSLKeskustoimistoHämeentie 36 00530 Helsinki Keskuspuh. 020 7909 500
KSL-radioHämeentie 3600530 Helsinki Olli Sydänmaapuh. 020 7909 521
Opintokerhot Lahdenkuja 6 B91910 Tupos Tiina Huhtalapuh. 020 7909 538
Oulun KSLVeteraanikatu 9 C90100 Oulu Eeva Kejonenpuh. 020 7909 531
Tampereen KSL Näsilinnankatu 22 A 133210 TampereVeijo Laitinenpuh. 020 7909 539faksi (03) 222 3738
Lahden KSL Hämeenkatu 1515110 Lahti Leila Rapp puh.(03) 589 7521 gsm 040 5224 921faksi (03) 589 9505
Turun KSLHakakatu 1220540 TurkuPekka Heikkiläpuh. (02) 237 9170 gsm 0400 826 747faksi (02) 237 9190
Kemin KSL Nahkurinkatu 594100 KemiHannu Alakontiolapuh. 0400 695 905
sähköposti: [email protected]
www.ksl.fi
