Kappale 1 sisällysluettelo - ymparisto.fi

Kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus 1. Sisäilmaongelmaisen rakennuksen

kuntotutkimuksesta onnistuneisiin korjauksiin

Kappale 1 sisällysluettelo

1. SISÄILMAONGELMAISEN RAKENNUKSEN KUNTOTUTKIMUKSESTA

ONNISTUNEISIIN KORJAUKSIIN .................................................................................... 1

1.1 Kosteus- ja mikrobivauriot ja muut sisäilman laatua heikentävät tekijät .................... 1

1.2 Lainsäädäntö ........................................................................................................... 3

1.3 Kuntotutkimuksesta onnistuneisiin korjauksiin ...................................................... 4

1.4 Kuntotutkimuksen tekijän pätevyysvaatimukset .................................................... 8

1.5 Kuntotutkimuksen tilaaminen ............................................................................... 10

1.5.1 Ohjeita sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen.................................................... 12

viitamaki

Luonnos



1

1. SISÄILMAONGELMAISEN RAKENNUKSEN KUNTOTUTKIMUKSESTA ONNISTUNEISIIN KORJAUKSIIN

1.1 KOSTEUS- JA MIKROBIVAURIOT JA MUUT SISÄILMAN LAATUA HEIKENTÄVÄT TEKIJÄT

Rakennuksen koettuun sisäilmanlaatuun vaikuttavat useat tekijät. Suomalaisessa rakennuskan-

nassa esiintyy melko yleisesti kosteus- ja mikrobivaurioita ja niiden arvioidaan olevan rakennus-

ten merkittävin sisäilmaongelmia aiheuttava tekijä. Sisäilmaongelmia aiheuttavat myös muut,

varsinaisista rakenteiden mikrobivaurioista riippumattomat tekijät, viat ja puutteet. Tällaisia ovat

esimerkiksi lämpö- ja kosteusolosuhteet, kuten liian kuiva ilma ja veto, ilmanvaihtojärjestelmän

puutteet, sekä erilaiset kemialliset ja hiukkasmaiset materiaalipäästöt sekä pölyisyys. Usein si-

säilmaongelmille löytyy useita selittäviä tekijöitä, jotka yhdessä aiheuttavat koetut haitat. Puut-

teellinen ilmanvaihto voimistaa muiden tekijöiden aiheuttamia haittoja. Sisäilmanlaatua ylei-

simmin heikentävät tekijät on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1.1. Yleisimmät sisäilman laatua heikentävät tekijät ja niiden aiheuttamat haitat ja

oireet. Lähde: Pitkäranta ja Puhka, 2013, muokattu.

Epäpuhtaus tai muu

haittatekijä Tavanomainen lähde/syy Haitta / oire

Allergeenit

Koti- ja lemmikkieläimet,

pöly- ja varastopunkit, huo-

nekasvit, mikrobikasvustot

Allergiaoireet, astma

Ammoniakki Materiaalien kosteusvauriot,

viemärit, lemmikkieläimet Hajuhaitat, ärsytysoireet

Formaldehydi Lastulevyn ym. materiaalien

kosteusvauriot Hajuhaitat, ärsytysoireet

Hiilidioksidi (CO2) Ihmiset, lemmikkieläimet,

heikko ilmanvaihto Väsymys, päänsärky

Hiilimonoksidi (häkä,

CO) Tulisijat, liikenne

Häkämyrkytys, tukehtumis-

kuolema

Häiritsevät hajut

Materiaalien kosteusvauriot,

ilmavuodot rakenteista, ma-

teriaalit, kemikaalit, käyttäjät

Ärsytysoireet, epämukavuus

Ilmanvaihto, liian vä-

häinen

IV-järjestelmän viat ja alimi-

toitus

Muiden epäpuhtauksien ker-

tymisestä aiheutuva oireilu

Kuiva sisäilma Kylmä ja kuiva ulkoilma

Ihon ja limakalvojen ärsy-

tysoireet, oireiluherkkyyden

kasvu

Lämpötila, liian matala

tai korkea, vetoisuus

LVI-järjestelmän puutteet ja

säätövirheet, pintasäteily,

ilmavuodot

Epämukavuus



2

Mikrobit ja niiden ai-

neenvaihduntatuotteet

Kosteus- ja mikrobivauriot,

ilmavuodot rakenteista, IV-

kanaviston epäpuhtaudet

Hengitystieärsytys, astma,

allergiset sairaudet, hengitys-

tieinfektioiden lisääntyminen,

yleisoireet

Otsoni Ilmanpuhdistimet, kopioko-

neet Ärsytysoireet

PAH-yhdisteet Vanhat kosteuseristeet, kivi-

hiilipiki Hajuhaitat, syöpä

Pienhiukkaset

Ulkoilma (teollisuus, liiken-

ne), tupakansavu, kopioko-

neet, kosteusvauriot

Sydän- ja hengityselinsairau-

det, astma

Teolliset mineraalivilla-

kuidut

Lämmön- ja ääneneristysma-

teriaalit rakenteissa ja IV-

järjestelmässä

Silmien ja hengitysteiden ärsy-

tysoireet

VOC-yhdisteet (haihtu-

vat orgaaniset yhdisteet,

engl. volatile organic

compounds)

Kosteusvauriot, materiaali-

päästöt, kemikaalit, irtaimisto Ärsytysoireet, astma

Kosteusvaurio tarkoittaa liiallisesta tai pitkäaikaisesta kosteudesta aiheutuvaa materiaalin tai

rakenteen kosteussietokyvyn ylittymistä tai ominaisuuksien muuttumista siten, että rakenne tai

rakenteen osa tulee korjata tai vaihtaa (RIL250-2011). Mikrobi- tai homevauriolla tarkoitetaan

mikrobikasvun haitallista esiintymistä rakenteissa. Haitta voi aiheutua terveydellisistä, esteetti-

sistä tai rakenteellisista syistä. Haitallista, toimenpiteitä edellyttävää mikrobikasvustoa voi esiin-

tyä myös ilmanvaihtojärjestelmässä. Sisäilmahaitalla tarkoitetaan yleensä olosuhdetta, jossa

sisäilmassa esiintyy tilan käyttömukavuutta tai terveydellisiä olosuhteita heikentäviä tekijöitä.

Merkittävä kosteus- ja homevaurio voidaan määrittää sellaiseksi vähäistä laajemmaksi raken-

teelliseksi viaksi, jonka seurauksena haitallinen altistuminen epäpuhtauksille on ilmeistä tai ra-

kenteiden toimivuus vaarantuu. Merkittävät vauriot edellyttävät kiireellistä korjaamista. Kosteus-

ja homevaurion määritteleminen merkittäväksi ei ole pelkästään tekniseen tarkasteluun perustu-

va, vaan sen pitää sisältää myös altistumisen todennäköisyyden arviointi, jotta terveydellinen

ulottuvuus saadaan mukaan (Reijula ym. 2012).

Haitallista altistumista voivat aiheuttaa kosteusvaurioituneista rakenteista ja materiaaleista va-

pautuvat kemialliset, fysikaaliset ja biologiset (mm. mikrobiperäiset) epäpuhtaudet. Kosteusvau-

rion merkkejä ovat yleensä näkyvät muutokset pinnoilla ja materiaaleissa, tai homeen haju. Mik-

robikasvulla tai -vaurioilla saattaa olla sisäilmanlaatua heikentävä vaikutus, mutta näin ei aina

ole, mikäli vauriokohdasta ei ole merkittävää ilmayhteyttä sisäilmaan. Esimerkiksi ulkoverhouk-

sessa saattaa olla korjausta vaativia home- ja lahovaurioita ilman, että vaurioilla on sisäilmavai-

kutuksia. Joissakin tapauksissa ainoa merkki rakennuksessa esiintyvistä mikrobivaurioista voi

olla rakennuksen käyttäjien oireilu.

Rakennuksen kunnon ja korjaustarpeen yhteyttä käyttäjien hyvinvointiin havainnollistavat suo-

malaisessa sairaalarakennuksissa tehdyn tutkimuksen tulokset; välittömiä korjauksia vaativissa

tiloissa työskentelevillä todettiin selvästi enemmän rakennukseen liitettyjä oireita hyväkuntoisis-

sa tiloissa työskenteleviin henkilöihin verrattuna (Kuva 1).



3

Oireiden ilmeneminen tai paheneminen rakennuksessa ja oireiden poistuminen tai helpottaminen

sieltä poissa ollessa tukee vahvasti rakennuksen sisäilmaongelman todennäköisyyttä oireiden

aiheuttajana.

Kuva 1.1. Sairaalatyöntekijöiden (n = 3200) sisäilmaan liittämät oireet suhteessa heidän työtilo-

jensa kuntoon. Niissä sairaalan tiloissa, joissa asiantuntijat löysivät välittömän korjaustarpeen,

työntekijät raportoivat yleisemmin sisäilmaan liittyvistä oireista verrattuna tiloihin, joissa ei

ollut korjattavaa. Kuvan lähde: Reijula ym. 2012.

1.2 LAINSÄÄDÄNTÖ

Rakennusten sekä asuin- ja työtilojen terveydellisistä oloista säädetään Maankäyttö- ja Raken-

nuslaissa, Terveydensuojelulaissa ja Työturvallisuuslaissa.

Rakennusten yleisestä terveellisyydestä, turvallisuudesta ja käyttökelpoisuudesta on säädetty

Maankäyttö- ja Rakennuslain (MRL 132/1999) pykälissä 12 (Rakentamisen ohjauksen tavoit-

teet), 117 (Rakentamiselle asetettavat vaatimukset), 125 (Rakennuslupa) ja 166 (Rakennuksen

kunnossapito). MRL 166 §:n mukaisesti rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kun-

nossa että se täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset. Jos ra-

kennuksen kunnossapito laiminlyödään, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä

rakennuksen korjattavaksi. Ennen korjauskehotuksen antamista rakennusvalvontaviranomainen

voi määrätä rakennuksen omistajan esittämään rakennusta koskevan kuntotutkimuksen rakennus-

ta koskevan terveellisyyden tai turvallisuuden johdosta ilmeisen välttämättömien korjaustoimen-

piteiden selvittämiseksi. MRL 150 c §:n mukaisesti rakennusvalvontaviranomaisella on eräissä

tapauksissa oikeus vaatia ulkopuolisen tahon tekemä rakentamis- tai korjaussuunnitelmien tar-

kastus.

Asuntojen ja muiden oleskelutilojen sekä yleisten alueiden (mm. päivähoitotilat, koulut ja oppi-

laitokset, lastenkodit, vanhainkodit) terveydellisistä vaatimuksista on säädetty Terveydensuoje-

lulain (TSL 763/1994) pykälissä 26 (Asunnon ja muun oleskelutilan terveydelliset vaatimukset)

ja 27 (Asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyvä terveyshaitta). Lain mukaisesti näissä ti-



4

loissa sisäilman olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu tilassa oleskeleville terveys-

haittaa. Asunnossa ja muussa oleskelutilassa ei saa olla eläimiä eikä mikrobeja siinä määrin, että

niistä aiheutuu terveyshaittaa.

Terveydensuojelulaissa on säädetty myös mm. terveydensuojeluviranomaisen oikeudesta suorit-

taa asunnontarkastus ja tarvittaessa määrätä tehtäväksi kuntotutkimuksia epäillyn terveyshaitan

selvittämiseksi (45 §, 46 §), oikeudesta ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöön terveyshaitta-

olosuhteiden arvioinnissa (49 §) sekä oikeudesta määrätä tiloja käyttökieltoon terveyshaitan no-

jalla (27 §).

Rakennuksen käyttökelpoisuudesta vastaava taho on lähtökohtaisesti kiinteistön omistaja. Toi-

saalta tilan haltija (mm. osakas tai vuokralainen) on velvollinen käyttämään ja ylläpitämään tiloja

asianmukaisesti ja ilmoittamaan havaitsemistaan, kiinteistönomistajan vastuulle kuuluvista epä-

kohdista. Haltija voi myös itse toiminnallaan aiheuttaa korjaustarpeen tai terveyshaitan, jolloin

vastuu haitan poistamisesta, tai sen aiheuttamista kustannuksista, on tilan haltijalla.

Kuntotutkija voi toteamansa rakennuksen kunnon ja terveydellisten olosuhteiden perusteella suo-

sitella tilojen käyttöön muutoksia, mutta suositukset eivät ole velvoittavia. Kuntotutkijalla ei ole

viranomaisen valtuuksia, eikä tyypillisesti myöskään kykyä arvioida esim. käyttäjien terveyden-

tilaa ja kaikkia siihen liittyviä tekijöitä riittävän luotettavasti.

Työpaikkojen terveydellisistä vaatimuksista sekä mm. työnantajan vastuusta ja työterveyshuol-

lon roolista on säädetty Työterveyshuoltolaissa (1383/2001) ja Työturvallisuuslaissa

(738/2002). Rakennusten terveellisyyteen liittyviä asioita on käsitelty suoraan tai välillisesti

myös Asuntokauppalaissa (843/1994), Asunto-osakeyhtiölaissa (1599/2009), Kuluttajansuoja-

laissa (38/1978) ja Vahingonkorvauslaissa (412/1974).

Ajantasaiset versiot Suomen lainsäädännöstä ovat luettavissa sähköisessä Finlex-palvelussa

(www.finlex.fi).

1.3 KUNTOTUTKIMUKSESTA ONNISTUNEISIIN KORJAUKSIIN

Onnistuneen kosteusvauriokorjauksen edellytyksenä on, että ongelmien aiheuttajat ja laajuus on

selvitetty riittävällä varmuudella.

Rakennuksen kuntotutkimus- ja korjaushanke käynnistyy tyypillisesti käyttäjien raportoimista

sisäilmaongelmista tai vuoto- tai vauriohavainnoista ja sen tavoitteena on palauttaa rakennus

teknisesti ja terveydellisesti käyttötarkoitusta palvelevaan kuntoon. Huolellisesti ja riittävässä

laajuudessa tehty kuntotutkimus on oleellinen osa rakennuksen korjaushanketta. Kuntotutki-

muksella selvitetään rakennuksen ja rakenteiden kunto sekä kosteusvaurion aiheuttaja tai aiheut-

tajat, jotta osataan valita oikeat korjausmenetelmät. Samalla pyritään yleensä myös tunnistamaan

muut sisäilmanlaatua heikentävät tekijät

Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaushankkeen kulku on esitetty alla olevassa

kuvassa 1.2.



5

Kuva 1.2. Sisäilmaongelmaisen rakennuksen korjaushankkeen kulku. Toimeksiantovaiheissa

erityistä huolta tulee kiinnittää toimeksiannon (työn sisällön) määrittelyyn.

Kuntoarvio vai kuntotutkimus?

Kuntoarviolla tarkoitetaan menettelyä, jossa rakenteita rikkomattomin, pääosin aistinvaraisin

menetelmin selvitetään kiinteistön tilojen, rakennusosien, taloteknisten järjestelmien ja ulkoalu-

eiden kunto aistinvaraisesti, arvioidaan kiinteistön korjaustarvetta ja laaditaan pitkän tähtäimen

kunnossapitosuunnitelma. Kuntoarviossa tarkastellaan myös sisäolosuhteita ja energiataloutta.

Kuntoarvio päivitetään tai uusitaan viiden vuoden välein.

Kuntoarviosta poiketen kuntotutkimus tehdään siinä tarkkuudessa kuin rakenteiden todellisen

kunnon, korjaustarpeiden ja -menetelmien määrittäminen edellyttää. Kuntotutkimuksessa raken-

teita rikkovien menetelmien käyttö on tyypillisesti tarpeen. Sisäilmateknisessä kuntotutkimuk-

sessa tutkitaan tarkasti kosteusvaurioituneet tai sellaisiksi epäillyt rakenteet sekä muut sisäilman-

laatuun mahdollisesti vaikuttavat rakenneosat ja talotekniset tekijät. Rakenteita rikkovista tutki-

muksista sovitaan aina tilaajan kanssa erikseen.

Kuntotutkimuksen laajuus ja sisältö vaihtelevat lähtötilanteesta riippuen.

Jos lähtötilanteessa on tiedossa olemassa olevia kosteus- ja homevaurioita, tai jos on tapahtunut

äkillinen vesivahinko, tutkimukset voidaan yleensä helposti kohdistaa oikeisiin rakenteisiin jo

kuntotutkimuksen alkuvaiheessa. Tapaukset, joissa esimerkiksi käyttäjien oireilu tai tiloissa

esiintyvät poikkeavat hajut viittaavat sisäilmaongelmaan mutta kosteus- ja homevaurioita ei ole

tiedossa, saattavat vaatia laajoja tutkimuksia ennen kuin mahdollinen haittatekijä voidaan osoit-

taa ja paikallistaa.



6

Kuntotutkimuksen laajuus ja eteneminen vaihtelevat lähtökohdasta riippuen. Tapauksessa, jossa

vaurion aiheuttaja on ilmeinen, ja laajuus voidaan todeta jo ensimmäisellä kohdekäynnillä, voi-

daan vaurioiden korjaus aloittaa ilman mittauksia ja erityistä korjaussuunnittelua. Yleensä vauri-

on sijainti, aiheuttaja ja laajuus joudutaan kuitenkin selvittämään asiakirjaselvityksen, riskiarvion

ja paikan päällä tehtävien tutkimusten ja mittausten avulla. Laajin kuntotutkimus joudutaan suo-

rittamaan moniongelmaisessa rakennuksessa, jossa on useasta eri syystä johtuvia vaurioita eri

rakennusosissa.

Sisäilmaongelmia ja -oireilua aiheuttavat myös muut tekijät kuin homevauriot. Näiden tekijöiden

huomioon ottaminen ja tunnistaminen ovat tarpeen heti tutkimusten alkuvaiheessa.

Kuntotutkimukset toimivat rakennuksen elinkaaren hallinnan työkaluina.

Myös muita kuin kosteusvaurioiden tai sisäilmaongelmien edellyttämiä korjauksia suunniteltaes-

sa on tärkeää tutkia rakennuksen kunto riittävän perusteellisesti. Esimerkiksi peruskorjaushank-

keiden suunnittelun lähtötiedoksi on suositeltavaa tutkia rakennus mahdollisten sisäilmariskejä

muodostavien vaurioiden ja puutteiden varalta, jotta nämä saadaan poistettua peruskorjauksen

yhteydessä. Maanrakennuslain mukaisesti myös viranomainen voi rakennushankkeiden lupavai-

heessa edellyttää rakennuksen kuntoa koskevaa selvitystä (MRL 131 §). Kuntotutkimusten tu-

lokset kirjataan osaksi rakennuksen huoltokirjaa, joka on tärkein rakennuksen elinkaaren hallin-

nan työkalu.

Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimukseen voidaan sisällyttää myös mui-

den alojen kuntotutkimuksia, esimerkiksi LVI- tai julkisivututkimuksia. Myös esimerkiksi haitta-

ainetutkimukset on usein perusteltua teettää erillisenä työnä niihin erikoistuneella toimijalla. Täl-

löin yhden asiantuntijan on kuitenkin vastattava koko kuntotutkimuskokonaisuuden läpiviennistä

ja koordinoinnista.

Kuntotutkimus toimii korjaussuunnittelun pohjana.

Kuntotutkimus toimii pohjatietona korjaussuunnittelulle. Tutkimusselostuksen pohjalta laaditaan

erilliset, riittävän yksityiskohtaiset korjaussuunnitelmat, joissa kuvataan korjattavat, purettavat ja

uusittavat rakenteet ja mahdolliset muutokset uusien rakenteiden toteutuksessa. Lisäksi suunni-

telmassa tyypillisesti ohjeistetaan korjausten käytännön toteutusta ja järjestelyjä. Mm. työmaan

pölynhallintaan ja korjaustyön laadunvarmistusmenettelyihin voidaan ottaa kantaa tässä vaihees-

sa.

Korjausten tavoitteena on tehdä rakennuksesta terveellinen ja teknisesti toimiva.

Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjauksen tavoitteena on palauttaa rakennus tekni-

sesti ja terveydellisesti käyttötarkoitusta palvelevaan kuntoon. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tehdä

vanhasta rakennuksesta uusi rakennus. Korjauksessa poistetaan kosteusvaurioiden aiheuttajat.

Mikrobivaurioituneet rakenteet poistetaan tai kunnostetaan siten, että niistä ei aiheudu terveys-

haittoja. Uuden rakenteen suunnittelu on erityisen tärkeää kosteusteknisesti haastavien rakentei-

den korjauksessa.

Joustavuus ja mahdollisuus muuttaa tai laajentaa korjaussuunnitelmaa on usein tarpeen kor-

jausvaiheessa.

Erityisesti laajoissa, rakennus- ja korjaushistorialtaan monimuotoisten kohteiden korjauksissa

tulee korjaustöiden edetessä usein vastaan yllätyksiä ja tilanteita, jotka edellyttävät lisätutkimuk-

sia ja korjaussuunnitelmien muuttamista tai täydentämistä. Tähän tulisi varautua jo korjausten

suunnitteluvaiheessa riittävän väljällä aikataululla ja budjetilla. Kuntotutkijan tulee mahdolli-



7

suuksien mukaan ilmoittaa raportissaan esimerkiksi vaurioiden laajuuteen liittyvät epävarmuu-

det, jotta tarkempiin tutkimuksiin osataan varautua.

Korjausten onnistumisen seurantaa voidaan tehdä useilla eri tavoilla.

Mikäli kosteus- ja mikrobivauriot ja muut sisäilmanlaatua heikentävät tekijät on kartoitettu luo-

tettavasti, voidaan näiden tekijöiden oikein tehdyn korjaamisen olettaa ratkaisevan rakennuksen

sisäilmaongelmat. Teknisestä näkökulmasta korjausten onnistumisen seuranta perustuu purku- ja

korjaustyön huolelliseen suunnitteluun ja töiden suunnitelmienmukaiseen toteutukseen ja toteu-

tuksen valvontaan. Purku- ja korjaustyöt katselmoidaan ja dokumentoidaan vaiheittain. Toteu-

tuksen onnistumisen arvioinnissa käytetään soveltuvia laadunvarmistusmenettelyjä.

Korjausten onnistumisen työkaluna voidaan käyttää myös käyttäjien sisäilmasto- ja oirekyselyä,

joka toteutetaan tutkimusten alkuvaiheessa ja uudelleen korjausten päätyttyä. Sisäilmamittauksia

voidaan käyttää suuntaa-antavana työkaluna sisäilman laadun paranemisen todentamisessa, mut-

ta mittausten tulokset eivät täysin luotettavasti todenna tai poissulje sisäilmahaittojen olemassa-

oloa.



8

1.4 KUNTOTUTKIMUKSEN TEKIJÄN PÄTEVYYSVAATIMUKSET

Sisäilma- ja kosteusteknisen kuntotutkimuksen teko edellyttää monipuolista osaamista ja ko-

kemusta.

Sisäilmateknisen kuntotutkijan työ edellyttää erikoisosaamista. Vaurioiden ja sisäilmaa heiken-

tävien puutteiden tunnistaminen edellyttää, että tutkija tuntee eri aikakausien tyypilliset rakenne-

ratkaisut ja rakennetyypit, LVI-tekniset ratkaisut, rakennusmateriaalit ja riskirakenteet. Vaurioi-

den syiden selvittäminen edellyttää, että kuntotutkija ymmärtää rakennuksen ja sen osien raken-

nusfysikaaliset lämmön- ja kosteudensiirtymisilmiöt ja miten eri siirtymisilmiöt voivat aiheuttaa

todetun kosteusvaurion. Epäpuhtauksien kulkeutumisen ymmärtämiseksi tutkijan tulee ymmärtää

rakennusten eri ilmanvaihtojärjestelmien toimintaa, ja rakennuksen painesuhteiden ja vuotoilma-

reittien merkitystä sisäilman laadulle. Lisäksi hänen on tunnettava mikrobikasvun edellytykset ja

pystyttävä arvioimaan eri rakenneosissa esiintyvän mikrobikasvuston vaikutukset sisäilmaan.

Hänen on tunnettava soveltuvat menetelmät mikrobikasvuston osoittamiseksi tai poissulkemi-

seksi sekä osattava suhteuttaa mikrobianalyysien tulokset kohteen rakennusteknisiin tietoihin ja

havaintoihin. Tutkijan tulee tuntea normaalin ja poikkeavan sisäympäristön ominaisuudet ja tyy-

pilliset epäpuhtaudet sekä niiden tutkimus- ja mittausmenetelmät. Hankalissa ja moniongelmai-

sissa rakennuksissa eri toimijoiden yhteistyön ja viestinnän merkitys kasvaa, ja kuntotutkijalla on

usein hankkeessa keskeinen, koordinoiva rooli. Tällöin hyvät viestintätaidot, mukaanlukien ris-

kiviestintä ovat tärkeitä. Koska toimintakenttä on erittäin monipuolinen ja laaja, käytännön ko-

kemuksella on merkittävä rooli pätevyyden kerryttämisessä.

Kosteus- ja sisäilmateknisiä kuntotutkimuksia tekevien henkilöiden koulutustausta ja osaaminen

vaihtelevat tällä hetkellä paljon. Tutkijoiden pätevyysvaatimuksia ja koulutusta on pyritty yhte-

näistämään. Hankkeessa ”Kosteus- ja homevaurio- sekä muiden sisäilmaongelmien asiantunti-

joiden koulutuksen ja pätevöitymisen kehittäminen ja synkronointi” (Kosteus- ja Hometalkoot,

2013) on esitetty, että ko. tutkimusten tekijällä tulisi olla kosteusvauriokuntotutkijan tai raken-

nusterveysasiantuntijan pätevyys. Kosteusvauriokuntotutkijoiden ja rakennusterveysasiantunti-

joiden pätevyysvaatimukset on esitetty kohteen vaativuuden perusteella luokiteltuna taulukossa

1.2.

Taulukko 1.2. Kosteusvauriokuntotutkijan ehdotetut pätevyysvaatimukset.

Taso Minimi- perus-

tutkinto

RaTe + Ko-

Rak, op*

työkokemus,

vuosina

Kosteusvauriokuntotutkija

Erittäin vaikeat kohteet AA RI 30 5

Vaikeat kohteet A teknikko 24 3

Tavanomaiset kohteet B teknikko 18 1

Rakennusterveysasiantuntija B-AA teknikko 45-60 3

*Rakennusterveyden- ja korjausrakentamisen alan opinnot, opintopisteineen.

Rakennusterveyteen ja korjausrakentamiseen liittyvät osaamisvaatimukset tulisivat täyttyä joko

perustutkinnon sisällä tai jatko-opinnoissa suoritettuna, sekä soveltuvan työkokemuksen pohjal-

ta. Soveltuva pohjakoulutus on esimerkiksi:

Rakennusmestari, -insinööri, talonrakennusinsinööri (AMK) tai talonrakennusalan DI



9

Rakennusarkkitehti tai arkkitehti

LVI-teknikko, -insinööri tai LVI-alan DI

Korkeakoulututkinto sisäilmastoaihealueelta

Käytännön työkokemus on pätevyyden kerryttämisessä tärkeää. Erityisen tärkeää se on, mikäli

rakennusalan pohjakoulutus on niukkaa. Työkokemusta tulee kerryttää tekemällä kuntotutkimus-

projekteja yhteistyössä kokeneen tutkijan kanssa. Kokenut tutkija toimii alkuvaiheessa projek-

teissa vastuullisena tutkijana ja myöhemmin tutkimussuunnitelmien ja tutkimusselostuksien tar-

kastajana. Erityisesti alkuvaiheessa sekä myöhemminkin työn laajuuden sen mahdollistaessa, on

erittäin suositeltavaa tehdä kenttätutkimuksia työpareina, jolloin osaaminen eri aihealueista siir-

tyy tehokkaasti aloittelevalle tutkijalle.

Kuntotutkijan osaaminen painottuu rakennuksen tekniseen tutkimiseen ja rakennusterveysasian-

tuntijan osaaminen kokonaisvaltaisemmin sekä rakenteista että muista tekijöistä aiheutuvien on-

gelmien tutkimiseen ja ratkaisemiseen. KoHo-hankkeen mukaiset kosteusvauriokuntotutkijan ja

rakennusterveysasiantuntijan vastuualueet on esitetty taulukossa 1.3.

Taulukko 1.3. Hankkeessa ” Kosteus- ja homevaurio- sekä muiden sisäilmaongelmien asiantun-

tijoiden koulutuksen ja pätevöitymisen kehittäminen ja synkronointi” esitetyt kuntotutkijan ja

rakennusterveysasiantuntijan vastuualueet.

Kosteusvauriokuntotutkija Rakennusterveysasiantuntija

Mahd. FISEn pätevyydet ja rekisteri VTT:n henkilösertifiointi ja rekisteri

MRL mainitut ja mahd. kuvatut pätevyydet raken-

nusten kosteusvaurioiden kuntotutkijoille:

Rakennusten kuntotutkimukset

Kuntotutkimusprosessin veto kosteusvau-

rioselvityksissä (AA)

Yhteenveto alkutilanteesta

Tutkimussuunnitelma aikatauluineen ja kus-

tannusarvioineen

Tarvittavien tutkimusten, menetelmien ja tutki-

joiden valinta

Viestintä tilaajalle

Yhteenveto raporttina ja suullisesti esitettynä,

sekä karkea korjaussuunnitelmaehdotus

Korjaushankkeen ”pääsuunnittelija”

Terveydensuojelulain ja Työturvallisuuslain mu-

kaisia ulkopuolisia asiantuntijoita

Sisäympäristön asiantuntijat ja tutkijat sekä kos-

teusvauriokuntotutkijat (AA)

Terveyshaittaa mahdollisesti aiheuttavan

sisäympäristön epäpuhtauden tai olosuhteen

kartoittaminen

Tutkimusprosessin veto sisäympäristöselvi-

tyksissä

Yhteenveto alkutilanteesta

Tutkimussuunnitelma aikatauluineen ja

kustannusarvioineen

Tarvittavien tutkimusten ja tutkijoiden va-

linta

Viestintä tilaajalle

Sisäympäristöselvitysten yhteenveto raport-

tina ja suullisesti esitettynä

Kosteus- ja mikrobivaurioituneen tai muuten sisäilmaongelmaisen rakennuksen kuntotutkijaa

valittaessa voidaan noudattaa edellä esitettyjä pätevyysvaatimuksia, tai muutoin todentaa tutkijan

riittävä pätevyys kyseiseen tehtävään. Työterveyslaitoksen tilaajan ohjeessa (TTL ja Kosteus- ja

Hometalkoot, 2009) on määritelty työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvitysvaiheen vastuulli-

sen vetäjän (tutkijan) tehtävät ja pätevyysvaatimukset. Asunto-osakeyhtiöiden sisäilmaongelmi-

en selvitystä johtavan asiantuntijan tehtävät ja pätevyysvaatimukset on määritelty Kosteus- ja

Hometalkoissa tuotetussa ohjeessa: ”Tilaajan ohje sisäilmaongelman ratkaisemiseen asunto-



10

osakeyhtiössä” (Kosteus- ja Hometalkoot, 2013). (Vastikään uudistetussa Terveydensuojelulain

(TSL) Asumisterveysasetuksessa on määritetty terveysviranomaisten käyttämien ulkopuolisten

asiantuntijoiden pätevyysvaatimukset - HUOM. tämä kpl täydennetään kun asetuksen sisältö on

tiedossa).

1.5 KUNTOTUTKIMUKSEN TILAAMINEN

Alla on esitetty ohjeita tilaajalle sisäilmaselvityksen tai kuntotutkimuksen käynnistämiseen ja

tilaamiseen. Kuntoarvion, sisäilmaselvityksen ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen tilaamista

helpottamaan on julkaistu ohjeita, jotka on listattu tämän kappaleen lopussa.

Tilaajalla on usein aktiivinen rooli kuntotutkimusten ja selvitysten aikana

Kiinteistönomistaja on vastuussa rakennuksen turvallisuudesta ja käytettävyydestä, joten kunto-

tutkimuksen tilaa yleensä kiinteistönomistajan edustaja kuten isännöitsijä, tekninen isännöitsijä

tai kiinteistöpäällikkö. Asunto-osakeyhtiöissä tilaajana on yleensä yhtiön hallitus tai isännöitsijä

hallituksen valtuuttamana. Omakotitaloissa tutkimuksen tilaaja on yleensä kiinteistön omistaja.

Työpaikkakiinteistöissä työnantaja on vastuussa työympäristön terveellisyydestä ja turvallisuu-

desta, joten tutkimusten tilaajana ja koordinaattorina voi työpaikkarakennuksissa olla myös työn-

antajan edustaja. Tutkimusten suorittamisesta ja käytännön järjestelyistä tulee kuitenkin aina

sopia kiinteistönomistajan kanssa.

Suuremmissa kohteissa tilaajan puolelta tulee olla nimettynä henkilö, joka toimii ensisijaisena

yhteyshenkilönä vastaavaan kuntotutkijaan päin. Tilaajalla on myös oltava selvillä, kuka vastaa

sisäilmakorjaushankkeen eri vaiheiden päätöksenteosta ja koordinoinnista, tutkimustulosten tie-

dotuksesta ja korjaustoimien käynnistämisestä ja seurannasta.

Kuntotutkijan näkökulmasta tilaajalla on selvityksissä erittäin tärkeä rooli tiedon välittäjänä. En-

sivaiheessa tilaajan tulee osallistua tarvittavien taustatietojen hankkimiseen, ja välittää kiinteistöä

tuntevien henkilöiden kuten huoltoyhtiöiden yhteystiedot ja antaa näille lupa tiedonantoon.

Oleellisten lähtötietojen saaminen heti tutkimusten alkuvaiheessa on kriittistä tutkimusten koh-

dentamiseksi ja turhien tutkimusten välttämiseksi. Tutkimusten aikana tilaajan tulee informoida

käyttäjiä tutkimuksista ja niihin liittyvistä käytännön asioista, tai vaihtoehtoisesti siirtää selkeästi

tiedotusvastuu näistä kuntotutkijalle.

Kuntotutkimushanketta vetää vastuullinen tutkija

Tilaajan tulee palkata sisäilma- ja kosteustekniseen selvitystyöhön vastuullinen kuntotutkija,

jolla on työhön riittävä pätevyys (ks. edellinen kappale). Kuntotutkimuksen suorittajaa valittaes-

sa ja kilpailutettaessa voidaan kiinnittää huomiota seuraaviin tekijöihin:

Pätevyydet

Kokemus ja referenssit

Malliraportit

Käytettävissä oleva tutkimuskalusto

Toimituskyky

Selvitykseen nimetty vastuullinen tutkija osallistuu muiden mahdollisten asiantuntijoiden ja mit-

taajien hankkimiseen, koordinoi tutkimukset ja vetää yhteen ja tulkitsee mittaus- ja tutkimustu-

lokset ja vastaa raportoinnista. Vastuullinen tutkija myös osallistuu tutkimusten tekoon, vähin-

tään alkuvaiheen kartoituksiin, ja vastaa tutkimussuunnitelman teosta. Pienkohteissa vastaava

tutkija hoitaa käytännön tutkimukset ja mittaukset sekä raportoinnin yleensä yksin tai työparin

kanssa.



11

Parhaaseen tulokseen yleensä päästään, kun sama vastaava tutkija vastaa sisäilmaongelmaisen

kohteen selvityksistä alkuvaiheesta aina korjausten jälkeiseen seurantaan saakka. Koska korjaus-

suunnittelusta vastaa yleensä eri taho, on erittäin tärkeää, että kuntotutkimuksen tulokset käydään

läpi palaverissa korjaussuunnittelun käynnistysvaiheessa korjaussuunnittelijan kanssa.

Sisäilmatyöryhmä koordinoi ja tiedottaa

Työpaikkojen laajoissa ja pitkittyneissä sisäilmasto-ongelmatapauksissa kuntotutkimus on usein

osa laajempaa sisäilmastoselvitysprosessia, jota varten on suositeltavaa koota sisäilmatyöryhmä.

Työryhmään osallistuu työnantajan, työntekijöiden, työsuojelun, työterveyshuollon ja kiinteis-

tönomistajan edustaja, sekä selvityksiä tekemään palkattu vastuullinen tutkija ja tarvittaessa mui-

ta asiantuntijoita. Mikäli kyseessä on esimerkiksi koulurakennus, tulee työryhmässä olla mukana

myös kouluterveydenhuollon ja terveydensuojeluviranomainen sekä mahdollisesti vanhempien

edustaja. Sisäilmasto-ongelmien ratkaisemisprosessia on kuvattu tarkemmin ohjeessa ”Tilaajan

ohje sisäilmasto-ongelman selvittämiseen” (Tähtinen ym. 2009). Ohjeita ja käytännön esimerk-

kejä viestinnän hoitamisesta löytyy Työterveyslaitoksen oppaasta ”Selätä sisäilmastokiista −

viesti viisaasti (Lahtinen ym. 2010).

Tutkimusraportti luovutetaan ja esitellään työn tilaajalle

Kuten kaikessa konsultointityössä, myös kuntotutkimusten kohdalla tutkimuksen tulokset ja ra-

portti luovutetaan lähtökohtaisesti yksinomaan tilaajalle, joka määrittelee, kuinka tuloksista tie-

dotetaan edelleen esimerkiksi tilojen käyttäjille. Kuntotutkijalla ei lähtökohtaisesti ole oikeutta

luovuttaa tutkimustuloksia esimerkiksi suoraan tilojen käyttäjille. Kuntotutkimuksen tulosten ja

raportin valmistuttua on suositeltavaa käydä tehdyt tutkimukset ja saadut tulokset sekä toimenpi-

desuositukset läpi ensin tilaajan ja vastaavan tutkijan kesken, jotta raportin tulokset ja tulkinnat

ja mm. niihin liittyvät epävarmuudet varmasti siirtyvät tilaajalle tiedoksi.

Tuloksista tiedotuksesta ja esimerkiksi raporttien mahdollisesta jakelusta kolmansille osapuolille

tulee sopia tilaajan kanssa erikseen. Yleensä on tarkoituksenmukaista, että kuntotutkija esittelee

tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset keskitetysti tilojen käyttäjille erillisessä tiedotustilaisuu-

dessa. Samassa tilaisuudessa kiinteistönomistajan edustaja yleensä kertoo jatkotoimenpiteistä ja

niiden aikatauluista. Mikäli kyseessä on työympäristö, paikalla on suositeltavaa olla myös työ-

terveyshuollon edustaja vastaamassa käyttäjien terveysasioihin liittyviin kysymyksiin. Tapauk-

sesta riippuen voidaan järjestää useampi tiedotustilaisuus, esimerkiksi päiväkoti- tai koulukoh-

teessa erikseen kiinteistöstä vastaaville henkilöille sekä henkilökunnalle ja lasten vanhemmille.

Laaja kuntotutkimus voidaan teettää kahdessa vaiheessa

Suurissa rakennuskohteissa kuntotutkimus voidaan tilata kahdessa vaiheessa. Tämä on erityisen

suositeltavaa epämääräisissä sisäilmaongelmatapauksissa, mikäli kohde on monimuotoinen ja

siihen liittyy runsaasti aiempia selvityksiä ja/tai korjauksia, joista on saatavilla kirjallisia doku-

mentteja.

Ensimmäisessä vaiheessa kohde katselmoidaan lyhyesti ja perehdytään kohteen tausta-

aineistoon, mukaan lukien rakennepiirustukset, aiemmat tutkimukset ja käyttäjäkyselyt. Lisäksi

voidaan tehdä tilojen käyttäjille sisäilmastokysely, mikäli sellaista ei ole aiemmin tehty. Näiden

pohjalta kirjoitetaan yhteenveto ja varsinainen yksilöity tutkimussuunnitelma. Toisessa vaiheessa

tehdään suunnitelman mukainen kuntotutkimus. Menettelyllä vältetään turhaa samojen asioiden

uudelleen tutkimista ja saadaan kokonaiskuva kohteen tilanteesta. Itse tutkimustyö voidaan myös

kilpailuttaa helpommin tutkimussuunnitelman avulla. Toisinaan ongelmien todennäköiset syyt ja

korjaustarpeet saatetaan tunnistaa ensivaiheen tarkastelun perusteella. Tällöin tarkempien tutki-

musten sijaan voi olla järkevintä korjata ensin kuntoon tunnetut vauriot ja puutteet ja arvioida,

tapahtuuko sisäilmanlaadussa parantumista.



12

Joissain tapauksissa kuntotutkimusten kenttätöiden aikana saattaa ilmetä tekijöitä, jotka vaativat

esimerkiksi suunniteltua laajempia rakenneavauksia tai tavanomaisista tutkimustavoista poik-

keavaa vaativaa näytteenottoa. Tällöin tutkimuksen lisätyöt saattavat olla tarpeen. Lisätöistä ja

niiden kustannusvaikutuksista tulee sopia tilaajan kanssa.

Kuntotutkimuksen tilaamisen yhteydessä on tärkeää, että kaikki tieto ja tilaajan tarpeet kuntotut-

kimukselle välittyvät työn tekijöille. Yleensä on suositeltavaa järjestää yhteinen tapaaminen,

jossa esimerkiksi tarjousta tai tutkimussuunnitelmaa käydään yhdessä läpi ja tarkennetaan tarvit-

taessa. Tällöin varmistutaan siitä, että oleellinen tieto rakennukseen ja tilaajan toiveisiin liittyen

siirtyy ja huomioidaan tutkimusta tehtäessä.

1.5.1 Ohjeita sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen

Ohjeita sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen on kuvattu tarkemmin julkaisuissa:

Ohje asunto-osakeyhtiöille (hallitus ja isännöitsijät): Tilaajan ohje sisäilmaongelmien

ratkaisemiseen asunto-osakeyhtiössä. Kosteus- ja hometalkoot, 2013.

Ohje työpaikoille (kiinteistönomistajat, isännöitsijät): Tilaajan ohje sisäilmasto-

ongelman selvittämiseen. Työterveyslaitos, Kosteus ja hometalkoot, 2009.

Näihin ohjeisiin tutustuminen on erittäin suositeltavaa kuntotutkimustilausta suunniteltaessa.

Documents

Kappale 1 sisällysluettelo - ymparisto.fi