KOELYSEO-TYLYHelsingin koelyseo / Töölön yhteislyseoEtu-Töölön yläaste / Etu-Töölön lukioN:o 2/2014 (44). Päätoimittaja: Verneri Ruohoranta

Sosiaaliset konstruktiot ja klikit vapaa-ajalla ja koulussa, omien mieltymysten syventyminen, omien oppimistyylien ymmärtä-minen, nippelitiedot reaaliaineis-ta ja bändisoittaminen. Edellä mainitut ovat asioita, joita opin lukiossa. Jälkikäteen ajateltuna aika vähän oli oppitunneilla is-tumisella merkitystä oman tu-levaisuuteni ja valintojeni kan-nalta. Se, että jaksoi käydä koko lukion loppuun saakka ja tutus-tua toisiin mieli virkeänä, sillä oli merkitystä.

Juttelin ystäväni Marjaanan kanssa työllistymisestä ja siitä, miten ihmisiä palkataan töihin. ”Kuitenkin ne hyvät tyypit saa-vat ne paikat. Ei sillä tutkinnolla tai niillä arvosanoilla oikeastaan tee mitään, ne vain antaa laa-jemman ymmärryksen, mitä on mahdollista hakea.” Marjaana kirjoitti kuusi laudaturia ja val-mistui tuplamaisteriksi neljäs-sä vuodessa. Juttutuokio laittoi minut ajattelemaan oman lukio-aikani merkitystä tulevaisuuden opiskelujen ja työn kannalta. Olinko sellainen ”hyvä tyyppi”, ja mitä minusta jäi käteen, jos jo-tain edes jäi?

Lukio on kasa ihmisiä, jot-ka kohtaavat päivittäin tutustu-

Hyvät tyypit kohtaavatmaan ja tekemään yhdessä. Kol-men vuoden aikana ihmissuhteet värittyvät ja syventyvät. Abijuh-lien jälkeen aika kultaa muistot ja siitä eteenpäin moikkaillaan ikuisesti kadulla, kunnes ei tun-nisteta enää toisia. Lukioaikaisia tuttuja ja puolituttuja näkee yl-lättävän usein ja mitä sattuman-varaisimmissa paikoissa. Lukio-aikaisiin tuttuihin törmääminen kääntää nostalgiamittarit kaak-koon, ja keskustelut kääntyvät ”niihin hyviin aikoihin” muiden läsnäolijoiden kääntyessä muu-alle. Hyvin vähän huomiota saa itse lukioaikana opitut asiat, vaan keskusteluissa pinnalla on lähinnä kaikki muu, paitsi opis-kelu.

On normaalia mennä eteen-päin ja tehdä uusia juttuja. Si-jaistaessani vuosi sitten Tylyssä lueskelin välitunnilla sattumalta alumnilehteä. Huomasin, että Etu-Töölön lukion alumintoi-minta on kehittänyt valtavasti viimeisten vuosien aikana. Vi-rallisia ja epävirallisia tapaamisia ja illanistujaisia järjestetään kuu-kausittain. Lehti on ajankohtai-nen ja timanttinen, ja yhteistyö lukion opettajien kanssa sauma-tonta. Vanhoja lukiolaisia liit-tyy mukaan entistä enemmän.

Ensimmäisessä tapaamisessa oli vain muutama tuttu ja jokainen meistä seikkailee omilla poluil-laan, mutta vanhojen tuttujen ja juttujen ääreen on mukava silloin tällöin pistäytyä. Aina-kin minun mielestä nämä kaikki ovat sellaisia hyviä tyyppejä. Hei hyvä tyyppi, tuu joskus mukaan? Niilo Toivonen

Parinkymmenen vuoden ajan koulun senioriyhdistyksessä ak-tiivisesti toiminut Keijo Kuller-vo Kärki menehtyi sairauteen Terhokodissa 5.9.2014. Hän syntyi Helsingissä 29.6.1938, aloitti opintonsa Helsingin Koelyseossa vuonna 1951 ja valmistui ylioppilaaksi Töölön Yhteislyseosta vuonna 1959.

Keijo tuli mukaan seniori-yhdistyksen toimintaan yhdis-tyksen toiminnan uudelleen aktivoituessa 1990-luvun alku-puolella. Nopeasti hänet valit-tiin yhdistyksen hallitukseen ja parin vuoden kuluttua yhdis-tyksen sihteeriksi, jota tehtävää hän hoiti jopa 17 vuoden ajan kevääseen 2011 saakka.

Sihteerinä Keijo oli yhdis-tyksen toiminnan keskiössä. Hänen jatkuva tehtävänsä oli jäsenrekisterin ylläpito ja päivit-täminen, mikä muodosti osoit-teiston yhteydenpitoa varten seniorien kanssa. Käytännössä ajantasainen osoitteisto oli vält-tämätön myös yhdistyksen lähes 2000 kappaleeseen yltäneen jä-senlehden postittamiseksi kaksi kertaa vuodessa.

Erityisen tehokasta Keijon toiminta oli yhdistyksen hal-lituksen kokousten sihteerinä.

Pöytäkirjat valmistuivat ennä-tysajassa, vaikka kannettavaa tietokonetta ei nykyisten sih-teerien tapaan ollutkaan Keijon käytössä kokousten aikana.

Informaatioteknologian ke-hittyminen toki näkyi Keijon työssä, ja hän olikin kiinnos-tunut uusista IT-sovelluksista. Internetin laajemmat sovellus-mahdollisuudet tekivät tuloaan, mutta niissä omaksuttiin varo-vainen linja jäsenistön ikäraken-ne huomioon ottaen. Yhdistyk-sen omat kotisivut toki saatiin aikaan osana koulun sivuja.

Senioriyhdistyksen kaltaisessa vapaaehtoistyöhön perustuvassa toiminnassa Keijo näytti malli-kasta esimerkkiä. Oli sitten kyse yhdistyksen lehtien viemisestä postitoimistoon tai hankinto-jen suorittamisesta joulujuhlaa varten, Keijo oli ensimmäisenä asiaa hoitamassa.

Tavanomaisesti hänet valit-tiin myös yhdistyksen vuosiko-kousten sihteeriksi, mitä tuki hänen osallistumisensa vuosiko-kouksen asiakirjojen valmiste-luun. Keijo osallistui aktiivisesti yhdistyksen kevätmatkoihin ja niitä kertyikin hänelle lukuisa määrä. Tunnustuksena ansiok-kaasta ja pitkäaikaisesta toimin-

nasta Keijo valittiin yhdistyksen kunniajäseneksi yhdistyksen 90- vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 2009.

Keijo oli sosiaalinen, aktiivi-nen, rauhallinen ja luotettava ihminen, jonka panos Tylyn se-nioritoiminnassa kasvoi parin-kymmenen vuoden aikana mit-tavaksi.

Esko KalimoTylyn oppilas 1952–55Koelyseo-Tylyn Seniorit ry:n puheenjohtaja 2004–2012

In Memoriam: Keijo Kärki 1938–2014

Tylyn lukiolainen Keijo Kärki koulun pihalla taustalla Ravintolakoulu Perhon rakennustyömaata.

1960-luku toi minut vanhem-pieni perheen mukana maaseu-dun idyllistä Helsingin levot-tomaan keskustaan. Syy koko perheen muuttoon oli isäni mu-kaan lainsäädäntö: 1950-luvun väliaikaisen liikevaihtoveron muuttuminen pysyväksi vaikut-ti hänen yrityksensä kannatta-vuuden laskuun alle kipurajan. Sama ”väliaikainen” vero lienee ajanut monta muutakin yrittä-jää ja näiden työntekijää työn-hakuun kaupunkeihin, mikä ehkä osaltaan selittää suuren maaltamuuton ensi vaiheen 1960-luvulla?

Koulun vaihto 12-vuotiaa-na ei ollut ongelmaton, mutta suurempi sokki oli ympäristön muutos maaseutuidyllistä ko-vaksi kaupunkitodellisuudeksi keskustan savuineen.

Nykyisin muuttosuunta on kääntymässä päinvastaiseksi. Etätyön mahdollisuus kehitty-neiden tietoverkkojen avulla saa yhä useamman toteuttamaan ehkä vuosia itäneen haaveen paluusta vanhempien ja isovan-hempien juurille. Siellä ei odota enää sama rauha kuin 50 vuotta sitten, vaan kaupungistunut elä-mäntapa ja maaseutua halkovat

liikenneväylät ja niiden aihe-uttama melu. Hiljaista luontoa tavoittelevat joutuvat hakeutu-maan Lappiin saakka, mutta sie-dettävät olosuhteet löytää jopa muutaman kymmenen kilomet-rin päästä isoista keskuksista. Minulle perheineni riittää, että saan asua eräässä 1950-luvun lähiöistä, jotka rakennettiin sil-loin kun talot eivät vielä olleet elementtirakenteisia. Kaavoi-tusstandardeina olivat asuinalu-een väljyys, läpikulkuliikenteen puuttuminen, luonnonmukai-nen ympäristö ja lähipalvelut. Tällä hetkellä aitoja lähiökoko-naisuuksia 1950- ja 1960-luvuil-ta on alettu säästää suojelupää-töksin täydennysrakentamiselta ja alkuperäisten rakennusten purkamiselta. Lähipalveluita ei kuitenkaan saada takaisin, mut-ta julkisen liikenteen verkosto ja autoistuminen auttavat asiaa. Muuttovirta kasvukeskuksiin aikaansaa edelleen henkistä pa-hoinvointia ja juurettomuuden tunnetta, mitä puolestaan so-siaalinen media auttaa jonkin verran torjumaan. Tästä syystä maalta kaupunkikouluun tul-lut nuori ei ole enää yhtä outo lintu kuin 1964, jolloin aloitin

koulunkäynnin Tylyssä. Käy-tännössä perheeni muutto ta-pahtui siten, että isä haki en-simmäiseksi työpaikan itselleen ja uuden uran käynnistyttyä hankki meille Helsingistä per-heasunnon, johon pääsimme neljä vuotta isän kaupunkilais-tumisen jälkeen. Muuttopäivä oli sunnuntai 30.8. ja maanan-tai-iltana isä näytti minulle tu-levan koulutieni reitin, jonka pituus oli yksi kilometri. Tiistai-na 1.9.1964 sitten kävelin ihan itse Tylyn pihaan Perhonkadun kautta ja loppu on historiaa Ty-lyn tapoineen ja perinteineen. Terho NikulainenYlioppilaaksi Tylystä 1970

Maalta kaupunkiin

Tämänvuotinen kevätmatkam-me suuntautui Istanbuliin, jonka sanotaan olevan yksi maailman kauneimmista kaupungeista. Ainutlaatuinen sijainti kahdella maanosalla idän ja lännen välissä muodostaa kiehtovan sekoituk-sen. Historian eri kerrostumat ovat edelleen selvästi nähtävissä värikkäässä kaupunkikuvassa, jossa voi samanaikaisesti aistia myös nykypäivää: Hagia Sofia, Sininen moskeija, Hippodrom, sulttaanien Topkapi palatsi tai lähiaikana kuuluisaksi tullut Taksim-aukio - kaikki sulassa sovussa keskenään.

Keskiviikkona 21.5. matka-simme Euroopan parhaaksi va-litun Turkish Airlinesin siivin kohteeseemme, jossa majoi-tuimme Taksim-aukion lähellä sijaitsevaan Konak-hotelliin, josta teimme lyhyen iltakävelyn oppaamme johdolla lähiympä-ristöön.

Torstaina 22.5. oli vuorossa panoraamakierros ottomaanien Istanbuliin. Heidän aikanaan visuaalinen kauneus oli arvos-saan. Varallisuutta ei piiloiteltu eikä kultaa ja jalokiviä säästelty. Näimme yleiskuvan kaupungista ja sen tärkeimmistä nähtävyyk-

TYLY:n alumnien kevätmatkaIstanbuliin 21.-25.5.2014

sistä. Ajoimme Kultaisen sarven rantakatua ylös kukkulalle, josta aukesi upea näköala kaikkialle kaupunkiin. Matkamme jatkui Vanhankaupungin muurin vart-ta kohti Sultanahmetia, jossa sijaitsevat yllämainitut kuului-simmat nähtävyydet. Hotelliin palasimme Galata-sillan kautta ja ihailimme komeaa Dolma-backen palatsia. Loppupäivän vietimme vapaamuotoisesti, jot-kut esimerkiksi menivät hotel-lin vastapäätä olleeseen Robert Pauligin ravintola-kahvilaan.

Perjantaina 23.5. oli mahdol-lisuus tutustua Bysantin Kons-tantinopoliin. Vuosisatojen ajan ortodoksinen kirkko ja Kons-tantinopoli olivat erottamaton

kaksikko, ja kaupungin patri-arkka nauttii edelleen suurta ar-vostusta maailman ortodoksien keskuudessa. Näimme Bysantin ajan hurjien kilpa-ajojen näyttä-mön Hippodromin sekä Hagia Sofia kirkon, joka on bysantti-laisen rakennustaiteen merkit-tävimpiä luomuksia ja kaupun-gin sielu. Lopuksi tutustuimme maanalaiseen Yerebatanin ve-sisäiliöön eli Uponneeseen Pa-latsiin, joka huolehti aikanaam kaupungin tärkeimpien raken-nusten vesihuollosta.

Lauantaina 24.5. oli mah-dollisuus omatoimisesti tehdä tuliaisostoksia vaikkapa suures-ta basaarista, jossa on katetulla alueella yli 4000 liikettä. Muu-

tenkin kauppoja oli riittävästi. Illalla halukkaat viettivät an-toisan turkkilaisen illan hyvän ruoan, kansan- ja vatsatanssien merkeissä.

Sunnuntaina 25.5. oli ko-tiinlähdön aika, ja kesän odotus kotimaisemissa pystyi alkamaa. Osallistujien (13) kommentit matkasta olivat hyvät, ja sitä pidettiin jopa kaikkien aikojen parhaana. Kiitos kaikille muka-naolijoille, sillä hehän osaltaan tekevät matkasta onnistuneen.Ensi kevään matka suuntautu-nee Espanjaan Madridiin ja To-ledoon, joten merkinnät jo nyt kalentereihin!

Matti Marjosalo

Torstaina 7.6.1968. Rakas Päivä-kirjani! Nyt onkin pääsytutkinto ohi ja voi varmuudella todeta, että kokeet menivät hyvin, sillä pääsin Töölön Yhteislyseoon. Pisteitä sain 69. Parhain oli 82. Olin 18. OLEN I B OPPILAS. Ajatella!

…Lauantaina 14.9.1968. Rakas

Päiväkirjani! Anna anteeksi, ett-en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Meillä on koulu pyörinyt jo kak-si viikkoa ja nyt kerron meidän opettajista. Matematiikkaa opettaa maisteri Martta Lindholm, lyhy-esti vain Linta. Suomessa meillä on Marjatta Kalela. Kirjoitusta ja piirustusta ohjaa Kyllikki Kallio. Luonnonhistoria ja maantieto: Ant-ti Reinikainen eli Ana tai Reksi. Voimistelu: Pirkko Reinikainen eli Emo. Luokanvalvojana ja ruotsin maikkana on Erja Korpi. Uskontoa opettaa Marjatta Heiskanen, käsi-työtä Loikala ja musiikkia Jalmari Kahri, mutta hän on leikattava-na. Luokkatovereita mulla on 35. Näin käynnistyi päiväkirjamerkin-töjen mukaan koulu-urani Töölön Yhteislyseossa. TYLYn ala-aulassa vastassa olivat ensimmäisenä kou-lupäivänä vanhat ja arvokkaat har-maalla maalatut puiset naulakot, jotka heiluivat ja kaatuilivat, kun ryntäsimme välitunneilta sisään.

Parin vuoden päästä saimme (huhu kertoi, että ruotsinkielisestä lyseosta) näiden tilalle putkinaula-

Juttusarja: Tylyläisten vuosikymmenet

Marraskuun viimeisenä perjantaina vietettiin jälleen perinteisiä Etu-Töölön lukion alumnien pikkujou-luja. Hallituksen pojat olivat viime vuoden tavoin laittaneet hihat heilumaan ja pöytä oli jälleen kore-ana. Vieraat saapuivat paikalle kello kuusi, ja kestit olivat valmiina alkamaan.

Tämän vuoden ohjelmisto oli jälleen kattava. Seremoniamestarina juhlassa ihastutti hallituksen oma Joonas Rossi. Illan musiikkiesityksistä vastasi-vat opettajat sekä diplomityötään musiikista tekevä abiturientti. Ari Harenko soitti pianolla tuttuun tyyliin kauneimpia joululauluja. Ilta jatkui nostal-gisella diaesityksellä koulun vuosikymmenistä.

Kuusijuhlan huipennus oli jälleen kerran arpa-jaiset, joissa saatiin taas todeta, että onni suosii ton-tuista kilteimpiä. Palkintopöytä oli jälleen kattava, ja pääpottina ollut herkkukori löysi taas ottajansa.

Juhlassa oli myös haikeutta ilmassa, kun koulun rehtori Ella Similä vietti viimeistä työpäiväänsä en-nen eläkkeelle jäämistään. Ella oli Tylyssä rehtorina myös omina lukioaikoinani, joten oli kunnia olla osa hänen viimeistä työpäiväänsä. Kiitos!

Kiitos kaikille juhlaan mukaan päässeille. Toivot-tavasti kevään tilaisuuksissa olisi enemmän ihmisiä, jotta toimintaa kannattaisi jatkaa.

Jere Ruohoranta

Kuusijuhlan tunnelmaa

19801990

1990kot, jotka olivat kiinni katossa ja lattiassa, mikä hillitsi menoa (nau-lakoiden), mutta olimme mekin jo muuttuneet hiukan rauhallisim-miksi.

Välitunneilla menimme aina ulos. Opettajat vahtivat kivikorok-keella ulko-oven edessä, että järjes-tys pysyi kohtuullisena. Historian opettaja tohtori Kauko Joustela piti väiteltyään jopa tohtorin si-linterihattuaan välituntivalvojana ollessaan eikä sallinut oppilaiden nousta korokkeelle. Sisällä rehtori Antti Reinikainen kulki joka vä-litunnin alussa luokissa yläkertaa myöten tarkastaen, että luokkien kaikki kolme ikkunaa olivat auki ja ylimääräiset lapset ulkona välitun-nilla. Järjestäjät kastelivat sienet, hakivat vahtimestarilta ala-aulan kopista lisää liitua, pyyhkivät lii-tutaulun ja vahtivat luokkatove-reiden koululaukkuja. Reksille oli tosi tärkeää, että - tilanteen niin salliessa - turhat valot sammutet-tiin ja saatiin säästöä aikaan. Tuule-tuksen aikana ikkunoilla lepattivat vanhat, repaleiset valkoiset verhot, joissa näkyi leima ”Sotilassairaala”. Saattoi olla, että ne olivat sotasai-raalan vanhoja lakanoita. Myö-hemmin verhot muuttuivat vih-reäraidallisiksi, olivatkohan nekin perintöä ruotsinkielisestä lyseosta?

Hurjimpana on jäänyt koko TYLY-ajastani mieleen, kun en-simmäisellä luokalla 4. kerrokses-sa kaarroin rappukäytävästä kohti

luonnontiedon luokkaa ja törmä-sin Reksiin. Hänellä oli aina tum-maruudullinen flanellipaita päällä ja kasvoni upposivat sinne pyöre-än mahan seutuun, flanelliin, olin silloin vasta vähän päälle metrin mittainen. Ajattelin, että eikö maa voisi revetä ja imaista minua. Koin, että nolommin ei olisi voinut käy-dä. Mikä häpeä! Juuri ja juuri olen vähitellen toipumassa tästä kata-strofista.

Koulun tyttöjen pesisjoukku-eessa pelasimme vuosittain stadin mestaruudesta, mutta emme tain-neet koskaan sitä voittaa. Eltsussa pidettiin viestijuoksukisoja syksyi-sin, talvella luisteltiin Väiskillä tai Runskilla. Koulun jälkeen keväi-sin ja syksyisin jäimme pelaamaan pesistä luokan poikien ja tyttöjen kanssa Väinämöisen kentälle mon-ta kertaa viikossa. Jumppamaikat lainasivat meille räpylät, pallot ja mailat ja olivat iloisia reippaista koululaisista. Sisäliikunnassa Emo paukutti tamburiiniin tahtia avo-riviin järjestäytymisen merkiksi. Me tytöt olimme useimmiten juh-lasalissa ja pojat pelasivat korista ylhäällä jumppasalissa. Emo tuli jumppatunnin jälkeen pukkariin tarkastamaan, että kaikki kävivät suihkussa.

Keskikoulun jälkeen luokkam-me V B jaettiin kahtia. Taisimme silloin olla koulun suurin, 45 oppi-laan luokka ja ehkä riehakkainkin. Kaikki kynnelle kykenevät hurjat

pojat olivat jääneet luokalleen ja tulleet meitä ilahduttamaan.

Lukion aloitimme VI B:n oppi-laina 18 pitkän saksan lukijoiden ryhmänä ja luokastamme tuli sit-temmin opettajien lellikkiluokka, jossa opettajat saattoivat lepuuttaa hermojaan ja kerätä voimia lop-pupäivää varten. Abivuonna 1976 luokkamme keskiarvo oli päästöto-distuksessa lukuaineissa peräti 8.4, mikä kuvastaa lellikkiasemamme oikeutusta hyvin. Läpi koko lukion luokkamme sai olla reksin (silloin Heikki Siirala) kanslian vieressä, koska olimme niin kilttejä. Vii-meisellä luokanvalvojallamme Oili Linnervuolla ei tainnut olla meistä pahemmin huolta ja kutsui meidät kerran sen vuoksi kotiinsa rentou-tumaan uima-altaan reunalle.

TYLYstä on itselleni jäänyt pel-kästään mukavia muistoja vuosien varrelta. Tärkeimpänä oivallukse-na pidän itse sitä, että oppiminen ei lopukaan ylioppilastutkintoon, vaan jatkuu yliopiston jälkeen itse asiassa koko elämän ajan. Aina on kiva oppia jotakin uutta. Last not least – oppiminen ei ole kiinni rahasta eikä koulun varustelusta, vaan vaatimattomillakin resursseil-la voidaan koululaisista saada ihan yhteiskuntakelpoisia aikuisia.

Enkä ole unohtanut niitä ver-hojakaan!

Soile Jungewelter (o.s. Heikkinen) TYLYn oppilas 1968-1976

1970196019501940

Hei, 70-lukua!Juttusarja: Tylyläisten vuosikymmenet

PALAUTUS: Döbelninkatu 4b 37, 00260 Hki

Mikael Sokero, puheenjohtaja mikael.sokero@helsinki.fi0401646453Markku Korhonen, sihteerimarkku.a.korhonen@helsinki.fiVerneri Ruohoranta, varapuheen-johtaja ja lehden päätoimittajaHenrik Pathirane, rahastonhoitajaSergei ProhhorovJoonas RossiJere RuohorantaNiilo ToivonenKaisa Heinilahti, koulun edustaja

Rehtori: Ella SimiläApulaisrehtori: Saila LinkopuuKoulusihteeri: Taina RepoKouluisäntä: Harry Wikström

Postiosoite: PL 310100099 Helsingin Kaupunki

Käyntiosoite:Arkadiankatu 2600100 Helsinki09 32108 6511

Koelyseo-TYLY:nSeniorit r.y. hallitus

Tervetuloa teatteriin!

Senioriyhdistyksellä ei ole pakollista jäsenmaksua. Yhdistyksemme koko toiminta on senioreiden va-paaehtoisten kannatusmaksujen varassa. Toiminnan perustana on senioreiden talkoohenkinen vapaaeh-toistyö, mutta myös taloudellista tukeanne tarvitaan toiminnan mahdollistamiseksi! Lehteä ei tule enää senioreille postiin, vaan se pitää tilata erikseen. Vuo-sitilaus eli kaksi numeroa lehteä maksaa 10 euroa. Saaduilla maksuilla pyritään kattamaan lehdestä koi-tuvia kustannuksia sekä seniorien muuta toimintaa. Lehti on luettavissa ilmaiseksi osoitteessa www.tylyn-seniorit.fi

Kannatusmaksut ja lehtitilaukset muodostavat erittäin suuren osan järjestömme tuloista ja menoista eli yhteensä noin kolme neljäsosaa.

Lehtitilauksen voi tehdä maksamalla 10 euroa yh-distyksen tilille Nordea 240018-41709 (IBAN FI47 2400 1800 0417 09 & BIC NDEAFIHH). Lehtitila-uksen viitenumero on 13576.

Mikäli haluat tukea toimintaamme niin voit siir-tää vapaaehtoisen kannatusmaksun yhdistyksen ti-lille Nordea 240018-41709 (IBAN FI47 2400 1800 0417 09 & BIC NDEAFIHH) käyttäen viitenume-roa 24688. Saajaksi maksuun tulee merkitä KOELY-SEO-TYLYN SENIORIT RY. Myös lahjoituksen te-kijöille lähetetään lehti. Mikäli et halua lehteä kotiisi, ilmoita siitä sähköpostilla osoitteeseen puheenjohta-ja@tylynseniorit.fi

Kannatusmaksun ja lehtitilausten varassa

Tylyn alumnit ry kutsuu sinut Kansallisteatteriin 9.5. klo 13 katsomaan Anton Tšehovin klassikkonäytelmää Van-ja-eno.

Kyseessä on Paavo Westerbergin debyytti Suurella Näyttämöllä. Rooleissa nähdään muun muassa Eero Aho, Krista Kosonen, Heikki Nousiainen, Emmi Parviainen, Seppo Pääkkönen, Kristo Salminen ja Seela Sella.

Ilmoittautumiset ja lisätiedot sähköpostilla osoittee-seen verneriruohoranta(a)gmail.com tai puhelimitse 040 766 9348. Lippuja on varattu rajallinen määrä, joten toimithan nopeasti!

Lippujen hinnat ovat 41,50 € normaali, 38,50 € eläkeläinen ja 22,50 opiskelija/työtön. Maksuohjeet saat ilmoittautumisen yhteydessä.