1Koi u ja tähti 2014v

Koi u ja tähti 2014Ykkösosoitteeton joka talouteen ja YritYkseen Muhoksella

5.8. klo 18 1700-luvun elämää meillä ja muualla –näyttelyn avajaiset koivu ja tähti -kulttuurikeskus (Pohjois- Pohjanmaan museo ja Muhoksen kirjasto)8.-10.8. MuhosMuksu-tapahtuma (Mll & yhteistyökumppanit)12.8. klo 18 Elolaulajaiset, kotiseutumuseo (kotiseutuyhdistys, Muhoksen kirjasto)15.8. klo 19 Vihdoinkin kotona! sanataiteilija teija annelin runokirjan ja kari j. hartikaisen levyn poikkitaiteellinen julkistamistilaisuus, koivu ja tähti -kulttuurikeskus (runon ja laulun duetto, Muhoksen kunta)16.8. klo 15 Retki Koivun ja tähden maisemiin (kotiseutuyhdistys).

17.8. Koivu ja tähti -juhla klo 10 Perinnejumalanpalvelus klo 12 ”Muhos isossavihassa” teemu keskisarja ilkka Pöyry jouni kauhanen juontaa: tuure holopainen - kahvitus - klo 14 ”Kristofferin tarina” kirsti Mäkinen lasten ja nuorten ohjelmaa koivu ja tähti -henkilön julkistaminen juontaa: Muhoksen Mimmi jenni huovinen tapahtumapaikat: jumalanpalvelus kirkossa, kirkkotie 3, muut tapahtumat koivu ja tähti -kulttuurikeskuksessa, Muhostie 2

3.9. klo 19 Jukka Kuoppamäen konsertti, koivu ja tähti -kulttuurikeskus (koivu ja tähti rahaston hoitokunta, Muhoksen kunta)14.9 ja 16.9. Koivu ja tähti -suunnistukset kristofferin polun maisemissa (laiVe).26.9. klo 18 Nocte Artium, Koivu ja tähti -taiteiden yö, koivu ja tähti -kulttuurikeskus, seurakuntatalo ja kirkko (srk, Muhoksen kunta)Lokakuu 24HourComics, koivu ja tähti -kulttuurikeskus (esa holopainen, Muhoksen kirjasto)6.12. Itsenäisyyspäivän juhla (Muhoksen kunta ja Muhoksen srk)2015 Nuorten Koivu ja tähti -näytelmä (Muhoksen srk ja Muhoksen kunta)

NÄYTTELYT:4.6. – 30.8 Kotiseutumuseo, avoinna ti-la klo 12-16, Muhostie 173.6. – 31.7. Koivu ja tähti -näyttely, Muhoksen kulttuurikeskus (nuorten Ystävät, Villavakka)6.8. – 30.8. 1700-luvun elämää meillä ja muualla -näyttely, koivu ja tähti -kulttuurikeskus, Muhostie 2 (Pohjois-Pohjanmaan museo ja Muhoksen kirjasto)

Koivu ja tähti -tapahtumat Muhoksella 2014

LISÄTIETOJA: Muhoksen koivu ja tähti –tapahtumat facebookissa,

Muhoksen kunnan kotisivut, 1.8. ilmestyvä koivu ja tähti -lehti, hilkka kiesilä 044 497 0070

koiVu ja tähti -kulttuuritaPahtuMaProjektin kustantaMa lehti elokuu 2014

Koivu ja tähti -juh-lassa 17.8. on myynnissä rajoitet-tu erä koivu ja täh-ti -teemapostimerk-kejä, kirjekuoria erikoisleimalla va-rustettuna ja kirsti Mäkisen kirjoja.saatavilla myös etu-käteen Muhoksen kunnan infopistees-tä, asematie 14

Jukka SyvävirtaKunnanjohtaja, Muhoksen kunta

Koivu ja tähti -tapahtumaanTervetuloa

Muhokselle

TULEVIA NÄYTTELYITÄMUHOKSELLA

koiVu ja tähti -kulttuurikeskuksen aulaelokuu 1700-luvun elämää meillä ja muualla Pohjois-Pohjanmaan museo ja kirjastosyyskuu Kesätöitä käsillä – pitsineuleita ja tilkkutöitä tuula salminenlokakuu Maalauksia, grafiikkaa, veistoksia sinikka rantalankilaMarraskuu Sarjakuvia ja kuvituksia esa holopainen

kirjaston näYttelYtilaelokuu Tove Jansson 100 v kirjasto/antti hoppasyyskuu Huovutustöitä antti Pirttikoskilokakuu Onnistumisen iloa, kätevästi käsillä liisa GripMarraskuu L. M. Montgomery 180 v kirjasto/antti hoppa

v

v

Sakari Topeliuksen sadun ”Koi-vu ja tähti” alkutapahtumista on kulunut noin 300 vuotta. Satu pohjautuu Topeliuksen perheen omaan tarinaan, joka sijoittuu Muhokselle isonvihan aikaan. Huomattava osa eri paikkakun-tien kulttuuri- yms. tapahtu-mista heijastuvat historiassa ta-pahtuneisiin faktoihin ja myös kertomuksiin.

Näiden pohjalta paikkakun-nan tai alueen identiteettiin muodostuu kertomuksia, joiden perusteella tehdään joko tapah-tumia, kirjallisia julkaisuja tai näytelmiä. Muhoksella Koivu ja tähti -sadulla on ollut jo pitkään huomattava merkitys, koska Mu-hokselle valmistui vuonna 1997 kirjasto- ja kulttuurikeskus, jol-le annettiin nimi Koivu ja Täh-ti -kulttuurikeskus. Muhoksen kotiseutupäiviä on vietetty myös Koivu ja tähti -teemalla kuusi

kertaa vuosien 1996 ja 2009 vä-lillä.

Tänä vuonna tulee kuluneek-si 300 vuotta Koivu ja tähti -sa-dun alkutapahtumista. Tarkkaan ottaen sadussa kerrotut tapah-tumat ovat sattuneet joko syk-syllä 1714 tai kevättalvella 1715. Tänä vuonna pidettävä Koivu ja tähti -tapahtuma on siten kol-men vuosisadan takaisessa ajas-sa tapahtuneen selviytymistari-nan juhlavuosi, jota juhlistetaan monissa eri tapahtumissa kulu-van vuoden aikana. Päätapahtu-ma sijoittuu elokuun 17. päivänä pidettävään perinnejumalanpal-velukseen Muhoksen kirkossa ja juhlaan Koivu ja Tähti -kulttuu-rikeskuksessa. Pääjuhlan ohjel-massa käydään läpi Koivu ja tähti -sadun historiallista taustaa mm. yhteiskunnallisesta näkökul-masta Isovihan aikana. Samas-sa tilaisuudessa julkistetaan myös uusi Koivu ja tähti -henkilö.

Viime vuonna ilmestyi koulu-neuvos Kirsi Mäkisen ”Topeliuk-

sen lukemista lapsille” teos, jossa Koivu ja tähti -satu on sijoitet-tu kirjaan ensimmäiseksi. Koi-vu ja tähti -teema on ajankohtai-nen myös tulevaisuudessa, koska vuonna 2018 tulee kuluneeksi 200 vuotta Koivu ja tähti -sadun kirjoittajan, Sakari Topeliuksen syntymästä.

Koivu ja tähti -teema on tule-vaisuudessa yksi keskeisistä asi-oista, joilla tulee olemaan laa-jempaakin alueellista merkitystä Muhoksen, Oulun seudun ja Ro-kua Geoparkin kannalta.

Toivotan kaikille Koivu ja täh-ti -tapahtumiin osallistujille mie-leenpainuvia kokemuksia!

2 Koi u ja tähti 2014v

Kyösti HonkalaKehittämispäällikkö, Muhoksen kunta

Koivu ja tähti - yksi kunnan brändeistä?

Mr. Koivu ja tähti

Kyösti HonkalaKehittämispäällikkö, Muhoksen kunta

Mr. koivu ja tähti Benjam Myllyselkä ja kuuluisat Penan vihkot levykemuodossa.

ajo-ohjeet topeliuksen muistokivelle: käänny Valtatieltä 22 leppiniementielle (8281) ja aja sitä 1,9 km. käänny va-semmalle Montantielle ja jatka 3 km kunnes tulet t-riste-ykseen. käänny oikealle kieksin tielle, 300 m päästä kään-ny vasemmalle hiihtomajantielle ja jatka 350 m.

Sana brändi kuvaa kaikkea sitä, mikä liittyy yrityksen tuotteeseen, palveluun, taiteilijaan, poliitikkoon jne. Brändin perustan muodosta-vat ne mielleyhtymät, joita brändin luoja eri tavoin vahvistaa, esim. lu-paus asiakkaalle korkeasta palvelu-tasosta tai hyvästä hintalaatusuh-teesta.

Brändejä luodaan markkinoin-nin avulla, mutta se voi syntyä myös ilman sitä. Markkinoinnin avulla voidaan vahvistaa brän-diin liittyvien ominaisuuksien nä-kyvyyttä. Tällöin myös kuluttajan on helpompi löytää itselleen sopi-va tuote.

Muhoksen kunnan pääbrän-di Mimmin kunta Muhos on syntynyt Reino Helismaan ral-liperinnöstä ja (aiemmin) laajal-ti tunnetusta populaarikulttuurin käsitteestä. Brändiä alettiin käyt-

tää tietoisesti kunnan markkinoin-nissa v. 1988, ja viestiä hiottiin pe-rusteellisesti uuteen kuntaesitettä varten. Vuonna 1991 Mimmi-hah-mosta jalostettiin kunnan logo, jota alettiin hyödyntää kirjepapereissa, liikelahjoissa, käyntikorteissa jne. Nykyinen Mimmi-logo on peräi-sin vuodelta 2005.

Tunnettuudella mitattuna Mimmi-brändi on edelleen erittäin vahva, positiivinen ja omaleimai-nen, ja sitä on vuosien saatossa uu-distettu sopivasti. Markkinoinnin asiantuntijat kehottavat hyödyn-tämään brändiä edelleen, vaikka nuori sukupolvi ei sen taustaa juuri tunne. Mimmi-brändissä on kyet-tävä irrottautumaan byrokratiaan liittyvistä mielikuvista, vanhanai-kaisuudesta, kankeudesta yms.

Matkailumarkkinoinnissa Mu- hoksen kunta käyttää hyväk-seen ensisijaisesti Rokua Geopark -brändiä. Se on vasta nousemas-sa ihmisten tietoisuuteen, ja edel-lyttää suunnitelmallista työtä si-

dosryhmien kanssa. Markkinointi tapahtuu jatkossa paljolti Oulun Matkailun kautta.

Tapahtumat, esimerkkinä mm. Pori Jazz, Kuhmon Kamarimusiik-kifestivaali ja Haapavesi Folk, ko-hoavat parhaimmillaan brändik-si, joka saa pitkäaikaisen uskollisen asiakaskunnan. Koivu ja tähti on kiehtova tarina, joka tarjoaa kun-nalle mahdollisuuden luoda elin-voimainen tapahtumabrändi. Mu-hoksen ainutlaatuisuus sisältyy sadun alkutapahtumien todennet-tuun sijaintiin Lumiaisissa. Sitä ei luultavasti pysty kukaan omimaan Muhokselta.

Koivu ja tähti –sadun alkuta-pahtumat ovat ajankohtaisia, ja Toppeliuksen muistokivellä voi eläytyä 300 vuoden takaisiin tapah-tumiin. Esim. Isossakyrössä Ison-vihan aika on huomioitu eri tavoin, ja historiaa elävöitetään mm. viet-tämällä 1700-luvun markkinoita ja järjestämällä Napuen sodan taiste-lunäytös.

Topelius on myös ajankohtai-nen. Vuonna 2018 vietetään Saka-ri Topeliuksen syntymän 200-vuo-tisjuhlaa, ja silloin on odotettavissa valtakunnallisia tapahtumia. Tope-liuksen tuotannon julkaiseminen uudelleen on aloitettu vuosia sit-ten, ja pian on vuorossa Läsning för barn 1–2, johon sisältyy Koi-vu ja tähti -satu. Kirsti Mäkinen on jo nyt tehnyt tosi paljon Muhok-sen Koivu ja tähti -brändin hyväksi omalla kirjallaan.

Yhtä ainoaa tarinaa emme voi toistaa samana loputtomiin, mut-ta Topeliuksesta ja kirjallisuudesta yleensä voi ammentaa tapahtumiin ehtymättömästi sisältöä. Eikä tar-vitse rajoittua kirjallisuuteen tai sa-nataiteeseen, vaan tarinaa ja aihet-ta voidaan ilmentää millä tahansa luovuuden alueella. Yhteistä tapah-tumille olisi sateenvarjona toimiva Koivu ja tähti -brändi.

Matkailu ja kulttuuri ovat kun-nan vision painopisteinä. Koivu ja tähti -päivät olivat alkuvaihees-

saan hyvässä nosteessa, mm. Paa-silinnan veljesten vierailun ansios-ta, ja kunnan kannattaa ottaa tämä brändi uudelleen haltuunsa ja hoi-taakseen. Olennaista on turvata ta-pahtuman jatkuvuus:

*varaamalla riittävä perusra-hoitus säännöllisesti (vuosittain tai joka toinen vuosi) toistuville Koivu ja tähti -tapahtumille

*ottamalla käyttöön sopi-musperustainen toteutusmalli, joka innostaa kulttuurintuottajia omaehtoiseen tapahtuman järjes-tämiseen; kunnalla ei ole tähän va-kinaista henkilöresurssia

*asettamalla konkreettiset ta-voitteet kulloinkin järjestettävälle tapahtumalle

*hakemalla hankerahoitusta ta-pahtumien kehittämiseen ja tee-man tuotteistamiseen

*ja turvaamalla Koivu ja tähti -teemaan liittyvät immateriaalioi-keudet.

Perusasia selväksi heti alkuun. Tämä kirjoitus ei ole objektiivinen katsaus Koivu ja tähti -brändin historiaan, vaan hyvin subjektiivi-nen käsitys brändiä rakentaneista voimista.

Ennen kuin voi kertoa Benjam Myllyselän osuudesta, on muistet-tava antaa tunnustus Muhoksen kotiseutuyhdistyksen 1980-luvun puuhahenkilöille Koivu ja tähti -sadun alkutapahtumien ”kaap-paamisesta” Muhokselle. Silloin selvitettiin perusasiat tapahtumis-ta Lumiaisissa ja puuhattiin sinne Toppeliuksen muistokivi. Tuol-loin ei tainnut kellään olla visiota siitä, mitä asian ympärille joskus kehitellään, mutta Muhos ei voi-si rakentaa Koivu ja tähti- brändiä ilman tätä työtä.

Mutta – ilman Benjam Mylly-selän panosta ei Muhoksen Koi-

vu ja tähti -brändiä olisi olemas-sa, ei olisi ollut monia Koivu ja tähti -päiviä, ei valtakunnallista tv-näkyvyyttä, ei mainittaisi Mu-hosta uudessa Koivu ja tähti- sa-dussa nimeltä jne. Tämä ikiliikku-ja, Benjam Myllyselkä, Pena, on se henkilö, jonka ansiosta Koivun ja tähden tarina on Muhoksella elä-nyt jo 18 vuotta.

Taisin tutustua Penaan v. 1999. Pena piipahteli toimistoni oven-raossa vähän väliä ja koetti saada minut uskomaan, että kuusentai-mista istutettu Muhos-teksti rau-tatien alikäytävässä on maailman tärkein juttu, ja juuri Muhoksen Rotaryklubi on oikea taho sen asi-an hoitamiseksi. Pena näki tarkas-ti, mistä narusta nykäistä, ja jatkoi taas kierrostaan työlistansa kanssa seuraavaan kohteeseen.

Benjam jäi eläkkeelle opettajan työstään Itä-Suomessa ja muut-ti evakkojuurilleen Muhokselle v. 1994. Toimen miehenä tieten-kään pysynyt erossa kotiseutu-

työstä. Kokemusta oli kertynyt runsaasti kulloiseltakin asuin-paikkakunnalta. Niinpä keväällä 1995 päätettiin Muhoksen Karja-laseuran kokouksessa järjestää v. 1996 muistotilaisuus sen kunni-aksi, että tuli kuluneeksi 50 vuot-ta käsnäselkäläisten saapumisesta evakkoina Muhokselle. Siirtokar-jalaiset 50 vuotta Muhoksella oli käytännössä ensimmäinen Koivu ja tähti -tapahtuma. Benjamin esi-tyksen pohjalta Muhoksella vie-tettäviä kotiseutupäiviä alettiin kutsua Koivu ja tähti -päiviksi, ja juhlien yhteydessä valita Koivu ja tähti -henkilö. Silloin perustettiin myös Koivu ja tähti -rahasto, jon-ka peruspääomaa ryhdyttiin kar-tuttamaan Vipusen Vakka -kirja-sen tuotolla.

Myös Koivu ja tähti -päivien nykyinen tunnus juontuu vuodel-ta 1996. Benjam maksoi Esa Ho-lopaiselle sen tekemisen omista rahoistaan. Eikä jäänyt ainoak-si kerraksi, kun omaa rahaa piti käyttää yhteiseksi hyväksi.

Benjam oli nyt päässyt vauh-tiin, ja seuraava idea oli Perttus-suvun saapuminen Muhoksen Laitasaareen 450 vuotta aiemmin v. 1549. Siitä tuli pääteema toi-sille Koivu ja tähti -päiville, vuo-den 1999 Perttus-Päiville. Benjam puuhasi laajan verkostonsa avulla Paasilinnan veljekset ja YLEn tv-tuotannon Muhokselle. Olihan päivien tekemisessä mukana pal-jon muitakin, talkootunteja tuli Benin laskujen mukaan tuhansia, mutta ilman Penan panosta toteu-tus olisi jäänyt vähintäänkin puo-litiehen.

Ulkopuolista rahoitustakin hankittiin 133 000 mk, eikä kun-nan varoja käytetty lainkaan, vaan Koivu ja tähti -vihkosten painatus huomioiden taisi kunta päästä ta-loudellisesti plussan puolelle!

Ongelmiahan tällainen Puuha-Pete aiheuttaa... Puhuttiin mm. ideoiden varastamisesta, ja omin

päin toimimisesta. Höpö höpö! Jos meinaa jotain saada rivakas-ti aikaan, ei voi ujostella. Ja silloin talloo monia herkkiä varpaita. Eikä Benjamin ole koskaan tar-vinnut pölliä muiden ideoita, kor-keintaan jalostaa niitä eteenpäin, ja panna toimeen. Pena itse on eh-tymätön yhden miehen ideapaja. Kuuluisissa Penan vihkoissa ideat on onneksi kirjattu hyvin talteen, ja monesti olemme joutuneet vih-koja plaraamaan.

Ikävältä tuntuivat syytökset sii-tä, että kunnan omat kotiseutu-juhlat ”pilattiin” kutsumalla tele-visio tekemään kulttuuriohjelmaa, ja Paasilinnat vielä pääosassa! Myös silloisessa kunnan johdossa podettiin pelisilmän puutetta, kun Benjamia mm. kiellettin käyttä-mästä Koivu ja tähti -teemaa Mu-hoksen yhteydessä, koska ”ei ole missään päin Suomea tullut esil-le, että tapahtuma olisi sattunut juuri Muhoksella”. Ei ole kiitoksil-

la elänyt tämä mies. Onneksem-me Pena ei malttanut täysin luo-vuttaa. Tulevissakin tapahtumissa näkyi Penan vahva panos taustal-la, 2002, 2003, 2008 ja 2009.

Penalla on ollut ehtymättö-mästi energiaa, sinnikkyyttä, us-koa ideoihinsa, ja kyky saada asemasta riippumatta muutkin uskomaan niihin. Mies on käy-nyt loputtomasti keskusteluja mi-nisterien, kirjailijoiden, johtajien, tuottajien jne. kanssa. Eikä Penan jutuissa ole liioittelun tai kehumi-sen makua. Onpahan vain koetta-nut meille Koivu ja tähti -novii-seille nätisti vihjata, jotta asiat on hyvin pohjustettu, kunhan vain teette työhönne kuuluvan oman osuutenne.

Jahah, on aika panna piste ju-tulle. Pena kurkistaa oven raosta, ja kysyy onko puoli minuuttia (!) aikaa. Onhan minulla…

Hats off to Pena!Hatun nosto Penalle!

3Koi u ja tähti 2014v

Benjam Myllyselkä on kirjannut ylös Koivu ja tähti -päivien histo-riaa. Ensimmäisten Koivu ja tähti -päivien idea syntyi Impi ja Pert-ti Marttisen kodissa syksyllä 1995 Muhoksen Karjalaseuran turina-

Koivu ja tähti -päivien historiaa

tuokiossa. Tuolloin päätettiin jär-jestää vuonna 1996 muistelujuh-lat sen kunniaksi, että karjalaiset olivat tulleet evakkoina Muhok-selle 50 vuotta aiemmin. Idea esitettiin Muhoksen kunnalle ja kotiseutuyhdistykselle. Myöhem-min Myllyselkä ehdotti tapahtu-man nimeksi ”Koivu ja tähti -päi-viä”. Koivu ja tähti -muistokivi

edellisten koivu ja tähti -päivien työryhmää vuodelta 2009. tero haipus, hannu hirvi-koski, kirsti Mäkinen, Pekka laaksonen ja tuure holopainen.

tero haipus kunnanjohtaja jukka syvävirran juttusilla.

oli pystytetty Muhokselle yhdek-sän vuotta aikaisemmin, vuon-na 1986, näin Myllyselkä saattoi mieltää Muhoksen Koivun ja täh-den pitäjäksi.

Myllyselällä oli itsellään hy-vinkin henkilökohtainen koske-tuspinta juuri tähän Topeliuksen satuun. Hänen veljensä menehtyi ammukseen 10-vuotiaana. ”Iso-

veljeni lohdutti minua sanomal-la, että tuo pikkulintu tuossa on veljeni sielu”, kertoo Benjam Myl-lyselkä. Isoveli tunsi Topeliuksen Koivu ja tähti -sadun ja lainasi sieltä idean veljestä pikkulintuna.

Salmin pitäjän Käsnäselän ky-lästä kotoisin olevia evakkoja tuli Muhokselle vuonna 1946 noin 600 henkilöä, kertoo Pertti Mart-tinen.

”Tultiin kohti Koivua ja täh-teä”, kuvaa Myllyselkä heidän evakkomatkaansa. ”Lähes koko kylä muutti Muhokselle”, täy-dentää Marttinen muistellessaan matkaa kohti uutta kotia.

Koivu ja tähti -päiviä on vie-tetty kuusi kertaa; 1996 ja 2009 välillä. Kahtena viimeisenä ta-pahtumavuonna tehtiin myös Koivu ja tähti -lehti.

Katselin Benjam Myllyselän kanssa hänen valokuviaan vuo-sien varrelta. Myllyselkä suositte-li tähän lehteen erityisesti sellais-ta kuvaa, missä Tero Haipus on kunnanjohtaja Jukka Syvävirran juttusilla. Myllyselkä painotti eri-tyisesti sitä, miten paljon näky-mätöntä työtä kunnanjohtaja on tehnyt näiden päivien eteen.

”Olen vaivannut häntä hir-muisen paljon”, sanoi Myllyselkä.

kirsti ja armi kuusela. Muhoksen tyttö Miss universumina sukujuhlissa Madekos-kella kesällä 1952, Benjam Myllyselän ar-kistosta ritva alatalon kuva.

Tulevilla Koivu ja tähti -päivillä  nimetään neljännen kerran koi-vu ja tähti -henkilö. Nimitys on vuodesta 1996 alkaen haluttu an-

Koivu ja tähti -henkilö

taa kunnianosoituksena sellaisel-le henkilölle, joka on tehnyt työtä Koivu ja tähti -perinteen hyväk-si ja tuonut Muhosta esille pai-kallisesti ja maanlaajuisestikin. Henkilön nimeämisessä on ollut vahva rooli mm. Muhoksen ko-

arto Paasilinna seppelöitynä koivu ja tähti henkilöksi 11.7.1999.

arto Paasilinna v 2002 armi kuuselan ku-vien äärellä - omaan valintaani koivu ja tähti -henkilöksi lienee vaikuttanut muu kuin ulkoinen kauneus, hän toteaa.

raimo ranta onnittelee terttu jurva-kaista koivu ja tähti -henkilönä 2008.

sen Koivu ja tähti  -henkilön va-linta oli itsestään selvyys – Armi Kuusela – Muhoksen tyttö maail-malla. Jatkossa valintakriteereissä painottui toiminta ja Muhoksen tunnetuksi tekeminen jollakin kulttuurin osa-alueella.

Lisäksi tarkasteltiin henkilön toiminnan vaikuttavuutta muul-takin kuin vain paikkakunnan tunnetuksi tekemisen kannalta.

Toiseksi Koivu ja tähti -henki-löksi valittiin vuonna 1999 kirjai-lija Arto Paasilinna, jonka juuret löytyvät Muhoksen mullasta, kun mennään 1700-luvulle alueem-me historiassa. Utajärvellä Ah-maksen Kukkolassa vuonna 1770 syntynyt, kalevalaisena runon-laulajanakin tunnettu Pekka Jaa-konpoika Kukkonen on Paasilin-nojen kantaisä ja Ahmas kuului tuolloin 1700-luvulla vielä Mu-hoksen emäpitäjään.

Kirjailija Arto Paasilinna on toiminut väylänä lukemisen maailmaan ja hoitanut niin mu-hoslaisten kuin muidenkin suo-

malaisten mielenterveyttä kir-voittamalla monet kerrat muikeat hymyt huulillemme.  Onpa yh-den hänen romaaninsa tapahtu-mapaikkakin Muhoksella.

Kolmas Koivu ja tähti -henki-lö valittiin vuonna 2008, jolloin tämän kunniamaininnan sai mu-hoslainen taiteilija Terttu Jurva-kainen.  Hän on tehnyt taiteensa avulla Muhosta tunnetuksi, niin kansallisesti, kuin kansainväli-sestikin. Hän ohjasi kuvataiteen opettajana toimiessaan nuoria tiedostamaan taiteen merkitystä ja arvostamaan taidetta harras-tuksena ja virkistyksen lähteenä.

Terttu Jurvakainen on puhu-nut taideteoksillaan kauneuden puolesta. Hänen teoksensa ovat antaneet katsojille esteettisen nautinnon lisäksi värien muka-naan tuomaa uudistavaa voimaa. Taiteilija Terttu Jurvakaiselta on ilmestynyt myös useiden runo-teosten lisäksi proosatekstiä ja omaa tuotantoa esittelevä teos.

Koivu ja tähti -teema Muhoksella

tiseutuyhdistyksellä ja juhlia jär-jestävällä toimikunnalla tai työ-ryhmällä.

Ensimmäisen Koivu ja tähti -henkilön kohdalla vuonna 1996 varsinaisia valintakriteereitä ei vielä ollut olemassa. Ensimmäi-

Pirkko TiepuoliKirjastotoimen johtaja, Muhoksen kunnankirjasto

Hilkka KiesiläKoivu ja tähti -projektityöntekijä, Muhoksen kunta

4 Koi u ja tähti 2014v

Koivu ja tähti -teema Muhoksella

Koivu ja tähti -muistokiven vaiheet

Muhoksen Kotiseutuyhdistyksen entisen puheenjohtajan ja sihtee-rin, opettaja Alli Karppisen löy-tämien dokumenttien mukaan Sakari Topeliuksen kirjoittama Koivu ja tähti -satu pohjautuu isonvihan aikuisiin Topeliuksen perheen tapahtumiin Muhoksel-la. Niistä on kulunut noin 300 vuotta vuonna 2014.

Alli Karppinen toi löytön-sä esiin 1980-luvun puolivälissä Muhoksen kotiseutuyhdistyksen piirissä. Tuloksena oli, että koti-seutuyhdistys pystytti muistoki-ven Lumiaisten piilopirtin pai-kalle Sirkka ja Paavo Koskelan

luovuttamalle maapohjalle.Muistokivi paljastettiin ko-

tiseutupäivien yhteydessä 12.7.1986. Vuonna 1988 Muhok-sen kunta otti muistokivialueen hoitaakseen, ja tänä kesänä alue on perusteellisesti kunnostet-tu. Alueella on nyt nelikielinen esittelytaulu sekä katettu pöytä-penkkiyhdistelmä. Myös muis-tokivelle tuova tie on korjattu ja merkin luokse tehty kääntämisti-laa, joten linja-autollakin liikku-vat retkikunnat voivat nyt vierail-la alueella.

Muistokiven paljastaminen aiheutti paikkakunnalla laajan innostuksen Koivu ja tähti -tee-man kehittämiselle.

Matti hiltusen kuva toppe-liuksen muisto-kiven alueelta 10.7.2014

Muhoksen kunnankirjasto pe-rustettiin reilut 150 vuotta sitten. Sen kokoelmat kasvoivat aiko-jen kuluessa ja sitä myötä kasvoi myös tilan tarve. Kirjasto sijaitsi-kin eri paikoissa, kunnes vuonna 1957 se pääsi muuttamaan uuden kunnantalon varta vasten raken-nettuihin tiloihin.

Nekin kävivät pieniksi, vaik-ka lisätilaa saatiinkin tuomio-kunnan tiloista. 1990-luvun puo-liväliin tultaessa kunta oli valmis rakentamaan uudisrakennuksen kirjastoa varten. Rakennuksen koosta syntyi keskustelua – oli-

Koivu ja Tähti -kulttuurikeskussiko se vain kirjasto vai tehtäi-siinkö siihen myös auditorio, jol-lainen paikkakunnalta puuttui. Laajempi vaihtoehto voitti ja ra-kennustyöt aloitettiin.

Tuolloin kirjastotoimenjoh-tajana toiminut Leena Väyrynen kertoo, että koulutoimenjohtaja-na toiminut Kyösti Honkala toi esille ajatuksen, että nimeen tulisi sisällyttää termi ”Koivu ja tähti”. Kyösti ja kulttuuritoimenjohta-ja Jaana Koivisto päätyivät esit-tämään nimeksi Koivu ja Tähti -kulttuurikeskus. Kunnan ei siis tarvinnut järjestää rakennuksel-le nimikilpailua.

Kun rakennus vihittiin käyt-töön vuonna 1997, keskuksen ni-

meen oltiin yleisesti tyytyväisiä – vain nimen oikeinkirjoitus he-rätti Väyrysen mukaan arvoste-lua. Sanalla ”Tähti” on nimessä iso alkukirjain, kun sen oikein-kirjoitussääntöjen mukaan kuu-luu olla pieni.

Omaperäinen kirjoitusasu ei sittemmin ole mainittavas-ti häirinnyt talon suosiota mu-hoslaisten ahkerasti käyttämänä tiedonhankinta- ja vapaa-ajan-viettokeskuksena. Talon arvoa korostaa Muhoksen kotiseutu-yhdistyksen kunniapaikalle talon eteen pystyttämä sotiemme vete-raaneille omistettu muistopaasi.

Muhoksen kulttuurikeskus sai nimen ”koivu ja tähti” 1997. kuva hilkka kiesilä.

jumalanpalvelukseen kuu-luu myös kolehdin keruu. tehtävää toimittamassa kotiseutuyhdistyksen sih-teeri elsi lehikoinen.

Muhoksen seurakunnan kirkko on Suomen vanhimpia puukirk-koja ja vanhin ympärivuotisessa käytössä oleva. Se on valmistunut vuonna 1634, joten tänä vuonna,

Seurakunta arvostaa entisaikaa

itse asiassa huomenna 3.8., juhli-taan sen 380-vuotista käyttökaut-ta. Kirkon historiasta on tässä lehdessä juttu toisaalla, joten en kerro siitä enempää.

Kirkon myötä menneet ajat väistämättä tulevat esiin seura-kunnan toiminnoissa ja opetuk-

sessa. Muhoksen kotiseutuyhdis-tys onkin 61-vuotiaan historiansa ajan ollut seurakunnan läheinen yhteistyökumppani. Rovasti A. I. Heikinheimo oli aktiivisesti mu-kana perustamassa yhdistystä.

Kun kotiseutumuseo avattiin vuonna 1963, sinne tuli kirkko-osasto, johon seurakunnalta saa-tiin vanhoja esineitä ja vanhaa hengellistä kirjallisuutta.

Nykyäänkin yhteistyö ilmen-tyy monessa muodossa. Kesä-rippikoulujen oppilaille koti-seutuyhdistys on vuosikaudet tarjonnut opastetun kierroksen vanhojen esineiden pariin. En-tisajan ihmisten elämänarvoihin kuului luottamus Jumalan armol-lisuuteen, sillä katovuoden sattu-essa nälkäkuolema oli todellinen uhka.

Museo on oikea paikka muis-tella vaikeita aikoja, koska mu-seorakennus on entinen lainajy-vämakasiini, joka perustettiin 1860-luvun suurten nälkävuosi-en jälkeen turvaamaan ihmisten leipä mahdollisten katovuosien aikana.

Viime vuosina kotiseutuyh-distys on järjestänyt kesäisin kanttorin vetämän lauluillan mu-seolla ja toisena tapahtumana on ollut kansanlaulukirkko museon pihalla.

Ulkona pidetty jumalanpal-velus on tullut yhä suositum-maksi; heinäkuussa pidettyyn ti-laisuuteen osallistui peräti 65 kirkkovierasta. Palveluksen toi-mitti kirkkoherra Jouni Heik-kinen ja kanttorina toimi Timo Ustjugov.

kirkkovieraat kesäillan jumalanpalveluksessa Muhoksen kotiseutumuseon pihalla 13.7.2014. kuvat Martti kiviharju.

kanttori timo ustjugov ja kirkkoherra jouni heikkinen toimittamassa kesäillan jumalanpalvelusta Muhoksen kotiseutumuseon pihalla.

Martti KiviharjuPuheenjohtaja Muhoksen kotiseutuyhdistys ry

Martti KiviharjuPuheenjohtaja Muhoksen kotiseutuyhdistys ry

Martti KiviharjuPuheenjohtaja, Muhoksen kotiseutuyhdistys ry

5Koi u ja tähti 2014v

Väinö P. karppinen koto-naan Muhoksen laitasaa-resssa. Valokuva jouni kau-hanen 2014.

Vasemmalta: Väinö karppinen, sirkka kukkonen ja alli karppinen Montan leirintäalu-een pihalla. Valokuva karppisten kokoelmat.

Väinö Petter Karppinen syntyi elokuussa 1926 Säräisniemen pi-täjässä, Niskalan asutustilalla. Isä kuoli Väinön ollessa pieni poika. Äitinsä kanssa Väinö muutti Mu-hoksen Kylmälänkylään Jaakkola-nimiselle maatilalle.

Väinön ensimmäinen työpaik-ka oli 13-vuotiaana poikana ren-kipesti Veneheiton Lohipainua tilalla. Rippikoulusta päästyään Väinö pääsi töihin Leppiniemen voimalaitostyömaalle. Vuonna 1944 oli vuorossa sotaväki Korian pioneerijoukoissa niin kuin niin monen muunkin 1920-luvun ikä-luokan Oulujoki-varren nuoru-kaisella. Korialta päästyään Väinö oli töissä Leppiniemessä, mut-ta vuonna 1946 piti palata asevel-vollisena armeijan leipiin. Reservi koitti juhannuksena 1947, ja Väi-nö hakeutui jälleen voimalaitos-työmaalle.

Vuonna 1951 hän aloitti opis-kelun Oulun teknisen koulun tie- ja vesirakennuslinjalla ja valmistui rakennusmestariksi vuonna 1954.

Väinö avioitui muhoslaisen Alli Parviaisen kanssa. Vuon-na 1956 Karppisten perhe asettui asumaan Laitasaareen Allin saa-tua vakituisen opettajanviran ky-län koulusta. Laitasaaren kou-lun opettajana Alli jatkoi vuoteen 1988.

Rakas kotiseututyö”Paikoitellen hengästyttävällä ta-valla etenevä kehitys on saanut yk-sityisenkin kansalaisen mietteisiin, katsomaan elämänmenoa, pohtien eteen- ja taaksepäin. Kiivaassa me-nossa on tullut tarve pureutua hen-kiseen ja aineelliseen maaperään eli on menty juurille, kuten sanon-ta kuuluu.”

- Muhoksen Kotiseutuyhdis-tys ry / Väinö P. ja Alli Karppinen 1982.

Muhoksen kotiseututyön veteraani Elämänvaiheita

1980-luvulla kotiseutuyhdistys oli muun muassa muistomerkki-hankkeilla nostamassa Muhoksen kotiseutuhistoriaa yleiseen tietoi-suuteen.

”Allihan se ensinnä meni sii-hen johtokuntaan....”, kertoo Väi-nö perheensä kotiseutuharrastuk-sesta. Alli Karppinen oli vuosia kotiseutuyhdistyksen sihteeri ja toimi myös varapuheenjohtajana. Paikallisesta perinteestä hän kiin-nostui erityisesti Krisfoffer Toppe-liuksen tarinasta. Laitasaaren kou-lun oppilaille satu tuli läheiseksi:

”Alli kun oli opettaja tässä kou-lulla... Sitä luetettiin sitä kirjaa – Koivua ja tähteä... Vieläkin muis-taa jotkut oppilaat täällä, että sitä oltiin hiiren hiljaa, kun saatiin sitä kuunnella”, kuvailee Väinö topeli-aanisen perinteen vaalimista.

Väinö P. Karppinen toimi aktii-visesti Muhoksen kotiseututyössä 1960-luvulta 2000-luvulle. Väinö oli Muhoksen Kotiseutuyhdistys ry:n puheenjohtaja vuosina 1979–1993. Vielä puheenjohtajan teh-tävät jätettyäänkin hän oli vuosia mukana yhdistyksen johtokun-nassa.

”Kyllä niitä [paikallisia] jutu-tettiin, mutta ei ne tiennyt. Paik-kahan oli hämärän peitossa. Ne oli ollut rukkiin teossa paikkakunnan miehet, niin siihen oli tullut Tar-vainen. Se kai oli kuvanveistäjä. Se sano rukkiintekijöille (leikkaajille), että te ootta nyt paikalla, jossa oli Kristofferin pakopirtti.”

- Väinö Karppinen 30.6.2014.

Mitkä Koivu ja tähti -sadun ele-mentit ovat perustellusti paikallis-tettavissa tietylle paikkakunnalle ja mitkä ovat Sakari Topeliuksen kirjallisia rakennelmia?

Topeliusten sukutarina on elä-nyt Lumiaisten seutuvilla suku-polvien ajan. Kotiseutuyhdistys keräsi kirjallisuustietoja isonvihan tapahtumista ja perinteestä sekä kuuli asiassa myös mm. Aatami Tarvaista, Martti Lukkaa ja Atte Kalajokea. Lisäperusteita Koivu ja tähti-muistokiven paikallista-misessa yhdistys sai Muhoksen

lainamakasiinin tilikirjan Topeli-us-merkinnöistä ja vuoden 1868 maakauppakirjasta, jossa Tope-liuksille kuuluneita maita (Rä-meenketo, Lehtoselän pelto, Ku-rimunperä ja niittymaita) myytiin muhoslaisille.

”Näihin tosiasioihin perustu-en Muhoksen Kotiseutuyhdistys on toiminut siten, että Koivu ja tähti -tarinan lähtökohta, Toppeliuksen piilopirtin paikka ja tämä maise-ma jäisivät jälkipolvien tietoisuu-teen tämän muistokiven avulla.”

- Väinö P. Karppinen 12.7.1986 Lumiaisissa.

Toppeliuksen muistokivi Mu-hoksen Lumiaisissa paljastettiin heinäkuussa 1986. Maapohjan omistajat Sirkku ja Paavo Koskela suhtautuivat hankkeeseen hyvin myötämielisesti.

Pyytäessään kopiota Kristoffer Toppeliuksen aapisesta Kansallis-museosta keväällä 2000 (ko. aa-pinen ”Nachalnoe ouchenie che-lovekom hotjashchim ouchitsja knig bozhestvennago pisanija” on Kansalliskirjaston käsikirjoi-tuskokoelmissa) Väinö P. Karp-pinen kuvaili topeliaanisen pe-rinteen vaalimista Muhoksella ja muistokiven hankkimista seuraa-vasti: ”Muhos on vaalinut Toppe-liuksen muistoa, koska maailman

kaunein satu Koivu ja tähti perus-tuu Muhoksen Lumiasissa olleen piilopirtin maisemiin, josta Kris-toffer siepattiin Venäjälle. Perimä-tiedon mukaan piilopirtin paikka on osoitettu ja paikalle Muhoksen kotiseutuyhdistys on hankkinut muistokiven.”

Karppisten sukuseura ja julkaisujaSukutarinat kiehtoivat Väinöä jo pikkupoikana. Karppisia on ol-lut Kainuussa ja Oulujokilaakos-sa noin 450 vuotta. Karppisten su-kuseura perustettiin vuonna 1976. Väinö oli sukuseuran ensimmäi-nen puheenjohtaja ja nykyinen kunniajäsen. Kiinnostus sukuhis-toriasta motivoi myös kotiseutu-työhön.

1990-luvulla Väinö P. Karppi-nen julkaisi kaksi omakustannet-ta (Desanttimäki Ylikiimingissä 1942 ja Tietöitä ja tekijöitä Oulun tiepiirissä 1956–1990) sekä Mart-ti Kesäniemen kanssa Muistojen kirja Muhokselta.

Muhoksen kunta myönsi vuonna 1994 kulttuuripalkinnon Alli ja Väinö P. Karppiselle koti-kuntansa kulttuurin hyväksi teke-mästä työstä.

Väinö P. Karppinen

MITEN VILLAVAKKALAISILLA SYNTYI TEKSTI JA MUU NÄYTTELYN AINEISTONuorten Ystävien Toimintakeskus VillaVakan Koivu ja tähti -näyttely oli kesä-heinäkuussa 2014 Koivu ja Tähti -kulttuurikeskuksessa.

”Kesänäyttelymme teema syntyi Muhoksen Koivu ja tähti -juh-lavuoden 300 vuoden takaisten isonvihan aikaisten tapahtumi-en innoittamana. Kollaasit on rakennettu satusetä Sakari To-peliuksen koskettavan tarinan ta-pahtumiin pohjaten. Sakarin isän isoisä liittyy keskeisenä henkilö-nä tarinaan Koivu ja tähti.

Toimintakeskuksessa aloitet-

tiin näyttelyn valmistaminen lu-kemalla ensin tarina. Osa toi-mijoistamme koki tarinan niin julmaksi, että ei voinut sitä ensin kuunnella eikä lukea kokonaan. Kevään aikana olemme kuitenkin saaneet koko tarinan kuvatuk-si näihin kollaaseihin. Tarinasta tehtiin myös musiikkinäytelmä, joka esitettiin tämän näyttelyn avajaisissa.”

Jouni KauhanenSuomen historian dosenttiVaalan lukion lehtori

lähteet: Muhoksen kotiseutuar-kisto. Muhoksen kotiseutuyhdis-tys ry:n pöytäkirjat 1953–2004. / Väinö P. karppisen haastat-telu 30.6.2014. / Väinö P. ja alli karppisen kokoelmat. / Zacharias topelius hundraårsminne. skrifter utgivna av svenska litteratursäll-skapet i Finland. CXXXVii. helsing-fors 1918. / rantapohja 3.2.1998. / tervareitti 21.9.1985 ja 23.8.1986. / www-lähteet: kirjastovirma.net/muhos/kirjoittajia. luettu 25.6.2014. / karppistensukuseura.fi. luettu 25.6.2014. / liisa spacks-teinin (kansalliskirjasto) sähköpos-ti kirjoittajalle 2.7.2014.

6 Koi u ja tähti 2014v

Nocte ArtiumIdeapajan ideat jäivät jatkojalostu-maan eri tahoille. Muhoksen seu-rakunnassa oli jo perhetyön ja var-haisnuorisotyön puolella ollut idea taiteiden yö -tapahtuman järjes-tämisestä. Learning Café -idea-pajassa se sai uutta pontta ja lähti elämään Koivu ja tähti -tapahtu-mana. Nocte Artium, taiteiden yö toteutetaan 26.9.2014 yhteistyös-sä seurakunnan ja kunnan vapaa-aikatoimen kanssa. Tilaisuus alkaa sekä Koivu ja Tähti -kulttuurikes-kuksessa että seurakuntatalolla klo 18. Tilaisuudessa ei ole ikärajaa. Tilaisuus sisältää erilaisia taide-esi-tyksiä, esiintymisiä ja siellä myös osallistujille löytyy tekemistä. Tai-teiden yö päättyy Muhoksen kir-kossa toimitettavaan yöhartaushet-keen 1700-luvun hengessä.

Koivu ja tähti 2014 -projektitarkoitus oli tehdä uusi aloitus vanhalta pohjalta – hankkeena. hankerahoituksen saamisessa kui-tenkin epäonnistuttiin. Muhoksen kunnan kehit-tämispäällikkö kyösti honkala heitti ”hullun ide-an” minulle; voisinko jotenkin kuitenkin tyhjästä nyhjäistä. idea lähti itämään. olin aikeissa pe-rustaa vuodenvaihteessa oman yrityksen ja näin teimme olemattoman pienellä budjetilla ensim-mäisen toimeksiantosopimuksen maaliskuun 2014 puoliväliin. Pääasiallinen tehtäväni aluksi

oli rahoituksen etsiminen ja hakemusten laadin-ta sekä koivu ja tähti -tapahtuman esivalmistelu sponsoreiden ja eri toimijatahojen kanssa.

alkuperäisessä suunnitelmassa keskityttiin yh-teen hyvin järjestettyyn tapahtumaan. Voimava-rojen supistuessa kymmenesosaan idea muuntui koko vuoden kattavaksi teemaksi. koivu ja täh-ti -tapahtumiin kelpasivat kaikki niin olemassa olevat, kuin uudet tapahtumat, joissa teema oli-si jotenkin esillä. niin hullunkuriselta kuin se kuu-

lostaakin; vähillä varoilla oli helpompi toteuttaa enemmän tapahtumia! idea oli se, että eri tahot tuottavat tapahtumia omana työnään.

koivu ja tähti -projekti sai merkittävää tukea olemassa olevilta hankkeilta. oulun seudun lea-derin Yhteisöhautomo-hanke järjesti Muhoksel-la useita toimintaa tukevia tilaisuuksia keväällä 2014. helmikuun 10 päivänä meillä oli learning Café -tyyppinen tilaisuus, jossa koottiin ideoita.

”The Birch and the Star”Muhoksella on jo pitkät perinteet nuorisotyössä yhteistyöstä kun-nan ja seurakunnan välillä. Seura-kunnan nuorisotyönohjaaja Rainer Väänänen ja Muhoksen kunnan nuoriso-ohjaaja Heikki Väkeväi-nen nimesivät tämän juhlavuoden kunniaksi 2014 - 2015 kansainväli-seen vaihtoon keskittyvän nuoriso-ryhmänsä teeman mukaisesti ”The Birch and the Star” (suom. Koivu ja tähti). Ryhmään kuuluu 18 nuorta. He valmistelevat Topeliuksen sa-tuun pohjautuvaa näytelmää, jota esitetään vuoden 2015 keväällä. Näytelmä on puolestaan osa ryh-män varainkeruuta kansainväli-seen nuorisovaihtoon.

Koivu ja tähti -mitali ja -postimerkkiIdeapajassa yksi ryhmä keksi Koivu ja tähti -mitalin. Tämäkin idea paisui. Lopputuloksena on Koivu ja tähti -postimerkki, -eri-koiskirjekuori, -postikortti ja eri-koisleima. Näitä on myytävänä 17.8. Koivu ja tähti -juhlan yhte-ydessä. ja ennakkoon Muhoksen kunnan infopisteessä.

Koivu ja tähti -facebooksivutYhteisöhautomo järjesti Nuorten Ystävien Mahiksella työpajatapah-tuman, jossa loimme facebook-si-vut. Sivun nimen valitseminen ei ollut helppoa, koska Koivu ja täh-ti oli jo käytössä monessa muodos-sa muilla.

Lähimmät löytyvät Muhok-selta! Koivu ja Tähti -kulttuu-rikeskuksellakin on omat face-booksivut! Nimeksi valitsimme ”Muhoksen Koivu ja tähti -tapah-tumat”. Osoite on facebook.com/koivujatahtitapahtumat. Yhteisö-jen facebook-sivut toimivat kuin mitkä tahansa nettisivut. Niitä voi lukea, vaikka itse ei ole rekisteröity-nyt facebook-käyttäjä. Sosiaalinen media on nykyaikaa. Parhaimmil-laan SoMe-ulottuvuus helpottaa huomattavasti tiedottamista ja yh-teistyötä.

Kirsti Mäkisen vierailu 10.4. Suomen tietokirjailijat ry kustan-si keväällä kahdelle lukiolle tieto-kirjailijavierailijan. Olimme on-nekkaita Muhoksen oltua toinen hakemuksen perusteella valituista lukioista.

Saimme Kirsti Mäkisen kerto-maan lukiolaisille siitä, miten To-peliuksen saduista tuli nykyaikai-sia. Lukio kutsui Koivu- ja Tähti -auditorioon mukaan myös yläas-teen yhdeksännen luokan. Kirsti Mäkinen piti vielä illalla yleisöti-laisuuden, jonka markkinoinnista puolestaan vastasi Humanpolis Oy:n hallinnoima Viehe-hanke.

Sponsorirahaa ja venymistäOulun Osuuspankin, Nuorten Ys-tävät ry:n, Halpa-Hallin, Oulun

Taksipalvelut Oy:n sekä VKK-Me-dia Oy:n taloudellinen tuki tällai-sessa kotikutoisessa projektissa saa paljon suuremman painoarvon kuin mitä se olisi EU-rahoitteises-sa hankkeessa. Ilman neljän ensik-si mainitun sponsorirahoja jatko-sopimusta huhtikuun alusta tuskin olisi ollut – eikä tätä lehteä, juhlasta puhumattakaan.

Venymiseen ovat osallistuneet kaikki mukana olevat tahot. Jopa kutsuvieraamme tulevat pyyteettö-mästi ilman korvauksia.

Siltaa tulevaan Juhlavuosi 2014 on kuin osa pala-peliä, joka toivon mukaan mahdol-listaa usean palan loksahtamisen paikoilleen tulevaisuudessa. Jo täl-le syksylle on suunnitteilla kansa-laisopistonkurssi 1700-luvun vaat-teista. Keväällä hahmottelimme Viehe-hankkeen kanssa juontaja-koulutusta erityisesti nuorille. Kat-

sotaan, toteutuisiko se vielä tuleva-na syksynä?

Koivu ja tähti -teema tarvitsisi oman organisaation. Onko se uusi yhdistys? Vai luontuisiko se Mu-hoksen kotiseutuyhdistys ry:n ja-ostona? Nämä ovat vielä avoimia kysymyksiä.

Koivu ja tähti on joka tapauk-sessa yksi Muhoksen mahdolli-suuksista. Merkittävä teema, joka voi kantaa pitkälle, jopa yli Suo-men rajojen, kuten 1700-luvun markkinat Isossakyrössä, jotka ovat saaneet tukevan sijan käsityö-markkinoiden joukossa.

Hilkka KiesiläKoivu ja tähti -projektityöntekijä, Muhoksen kunta

Mitalia jaetaan kaikissa kunnanmestaruuskilpailuissa ja lisäksi ainakin syksyllä lumiaisten maas-tossa pidettävissä kansallisissa suunnistuskisoissa. seurat voivat ostaa mitalia kunnasta omakus-tannushintaan, n. 3,25 €/kpl (tilausmääristä riippuen).

ritva sauvola oulun seudun leaderin Yhteisöhautomo -hankkeesta ja Muhoksen kunnan kehittämispäällikkö kyösti honkala ennen 10.2. tilaisuutta

koivu ja tähti -työpaja käsikirjastossa. kuvassa ritva sauvola, rainer Väänä-nen, liisa ruottinen,tuomo suikkanen, esa kokko (tuomon takana), esko ja-ukka, risto nuutinen. Pöydän päässä anu niva ja tuure holopainen. Pauliina toljamo ja silja kavilo heino kuhan takana, riitta kukkohovi-Colpaert (pu-nainen pusero), Martti kiviharju kyösti honkalan takana. kuva hilkka kiesilä.

7Koi u ja tähti 2014v

kirsti Mäkinen ja risto suomi (kuvataitelija)

Sadut ja kuvakirjat eivät ole jo-kaisen lapsen ilona, ikävä kyllä. Eivätkä kaikki lapset pääse iltai-sin kuulemaan äidin tai isän sa-dunkerrontaa. Hampaat pestään, mutta iltasatuun ei ole muka ai-kaa. Mikä meitä aikuisia oikein vaivaa – emmekö tiedä, mitä lap-semme kaipaavat, mikä heille on tärkeää?

Kirjailija ja kuvittaja Markus Majaluoma kertoo, että hänen lapsuutensa kirjahyllyä koris-ti vain neljä vaatimatonta isältä jäänyttä Topeliuksen satukirjaa. ”Muistan pyytäneeni veljeä luke-maan Koivu ja tähti -satu uudes-taan ja uudestaan, vaikka veli ei ymmärtänyt lainkaan, mikä tuos-sa ankeassa sadussa minua vie-hätti. Siitä olen oppinut, että lapsi valitsee tarinansa itse oman elä-mänsä pohjalta ja pitää siitä kiin-ni”, Majaluoma kirjoittaa.

Veli ei tiennyt, miten ihmeelli-sestä kertomuksesta oli kysymys: sadusta, joka oli myös totta. Mi-nua on aina kiehtonut Sakari To-peliuksen taito luoda todellisista historian tapahtumista satu, jon-ka tenho on säilynyt vuosisadasta toiseen. Oman sukulaisen järkyt-

Sadun ihme: Koivu ja tähti

tävistä vaiheista on syntynyt mes-tarin käsissä suomalaisille rakas satu, jossa kauhistuttavat tapah-tumat kerrotaan lähes lyyrisen kauniisti ja lapsilukijoita lohdut-taen ja jonka loppu on ehdotto-man onnellinen.

Muualla Suomessa ei tiede-tä, miten kiinteästi Koivu ja täh-ti liittyy Muhoksen 1700-luvun historiaan. Onneksi muhoslaiset lapset saavat tutustua Topeliuk-sen isoisän isän Kristoffer Toppe-liuksen vaiheisiin jo varhain. Lu-miaisissa he voivat Kristofferin kiven maisemissa kuvitella lumi-sen talvimaiseman, piilopirtin – ja metsätietä kiivaasti ratsastavat kasakat. Hetki vain, ja äiti näkee pirtin ikkunasta, miten kasakat sieppaavat pikkupojan mukaan-sa.

Metsä ei suojellutkaan oulu-laisperhettä, vaikka isä oli par-haansa yrittänyt. Pahin tapahtui, Kristoffer joutui venäläisten kä-siin niin kuin sadat lapset ison-vihan aikana eri puolilla Poh-janmaata. Mitä hänelle tapahtui, oliko hän vielä elossa, ehkä kur-jissa oloissa, lapsisotilaaksi pako-tettuna? Jos hänelle oli annettu venäläinen nimi, häntä ei kukaan enää löytäisi, vaikka elossa olisi-kin.

Kristofferin kävi hyvin, hän pääsi lapsettoman pajarin per-heeseen, hänestä olisi tuleva ve-näläinen virkamies. Mutta hän oli isäntänsä omaisuutta.

Mikä sai hänet vuosien jäl-keen pakenemaan vauraan per-heen luota, syöksymään penin-kulmien metsätaipaleelle ilman minkäänlaista turvaa? ”Kuu-lin kaduilla puhuttavan suomea, omaa kieltäni”, hän kertoi myö-hemmin omaisilleen. Koti-ikä-vä oli kasvanut tukahduttavaksi. Vihdoin hän karkasi koulumat-kallaan. Poikaa etsittiin, mutta hän oli piiloutunut veneen alle ja vältti ratsupalvelijan silmän.

Kristofferin pakomatka on monine seikkailuineen kuin jän-nittävää elokuvaa. Matkan vai-heiden kliimaks, oman perheen löytyminen, on sitten niin usko-maton tapahtuma, että suoraan satuun siirrettynä se olisi varmas-ti herättänyt ihmetystä: ei kai sa-dussakaan voi sentään tapahtua mitään noin ihmeellistä? Tope-liuksen sadunkertojan taitoja on tarvittu, jotta hurjasta pakomat-kasta on syntynyt lapsisukupolvi-en rakastama lempeä satu. Koivu ja tähti koskettaa syvästi myös ai-kuislukijaa; opettajien on vaikea lukea sitä itkemättä ääneen oppi-lailleen.

tava, osin tiedostamaton vaikutus lukijoihinsa.

Miksi sadut ovat tärkeitä?Satuja ja tarinoita on toki kerrot-tu jo muinaisina aikoina. Kan-sansadut ovat olleet aikuisten perinnettä, sen vuoksi ne käsit-televät kuulijoilleen tärkeitä ai-heita, väkivaltaa, seksuaalisuutta

Koivu ja tähti on monikerrok-sista sanataidetta. Lukija kiintyy sadun lapsiin ja eläytyy heidän koti-ikäväänsä. Sadun onnellinen loppu on täynnä monia merki-tyksiä: kotikoivu kuvaa isänmaa-ta, tähti taivaallista varjelusta. Sa-dun monet tasot tulkitaan ehkä eri tavoin eri aikoina – niin kuin merkittävä kirjallisuus kaikkialla maailmassa.

Topeliuksen saduissa on myös jännitystä ja huumoria, tyttöjä ja poikia, joiden kommellukset naurattavat sukupolvesta toiseen. Satusetä ymmärtää

mielikuvituksen voiman, hänen satunsa vaikuttavat meissä tiedostamattamme

Koivu ja tähti on yhä ajankohtainen, ikävä kyllä. Toimittaja Hannu Pe-sonen on kertonut kokemuksestaan Ruandassa 90-luvun sodan keskel-lä. Haastatellessaan erästä perhettä hän sai todistaa ihmettä: perheen kaksi lasta, tyttö ja poika, pääsivät kotiin vanhempiensa luo kymmenen vuoden harhailun jälkeen. ”Muistin heti Koivun ja tähden”, hän toteaa.

Topeliuksen sadussa poika on saanut seurakseen sisaren, ja lap-set kulkevat etsimässä kotitalo-aan, sen pihalla kasvavaa tuttua koivua ja lehvien keskellä lois-tavaa iltatähteä. Vihdoin lapset kuulevat puhuttavan omaa kiel-tään, ja siitä he tietävät päässeen-sä synnyinmaansa kamaralle. Näin Topelius kertoo lapsiluki-joilleen, miten äidinkieli ja isän-maa ovat rakkautemme kohde ja tuovat turvan kaikille lapsille.

Topeliuksen aikana vain har-va lapsi asui kaupungissa, niinpä kirjailija häivytti sadusta suku-laisensa oululaistaustan samoin kuin äidin ja pojan ihmeellisen tapaamisen Tukholman sata-massa. Kristofferin kokemuksis-ta on toki kerrottu suvussa, lap-senlapset ovat ihmetelleet hänen punakirjaimista venäläistä aapis-taan, ja tutkijat ovat selvittäneet isonvihan lapsiryöstöjen tausto-ja. Satu on kuitenkin ollut histo-riaa väkevämpi; Koivusta ja täh-destä oli tuleva suomalaisten oma satu, jolla on ollut suorastaan val-

ja valtataisteluja; ikivanhojen Tu-hannen ja yhden yön tarinoiden versiot viihdyttävät nyt elokuvina ja television sarjafilmeinä. Lapsil-le alettiin kirjoittaa satuja vasta 1800-luvulla, Pohjoismaissa en-simmäisinä ja kuuluisimpina H. C. Andersen ja Sakari Topelius.

Lapsille tarjottiin saduissa monenlaisia opetuksia, jopa vä-syttävyyteen asti. Onneksi To-peliuksen saduissa on myös jän-nitystä ja huumoria, tyttöjä ja poikia, joiden kommellukset naurattavat sukupolvesta toiseen. Satusetä ymmärtää mielikuvi-tuksen voiman, hänen satunsa vaikuttavat meissä tiedostamat-tamme: iki-ihana satu Tähtisil-mä kertoo itse asiassa siitä, mitä tuhoa voi saada aikaan pelko ja epäluulo vierasta kohtaan. Adal-minan helmi, Pikku Matti, Vat-tumato, Sampo Lappalainen, To-tuuden helmi, Lintu Sininen… Lapsuuden sadut muistetaan vie-lä vanhanakin. Miten ne ovat-kaan muokanneet koko ajattelu-amme!

Koivu ja tähti on yhä ajan-kohtainen, ikävä kyllä. Toimit-taja Hannu Pesonen on kerto-nut kokemuksestaan Ruandassa 90-luvun sodan keskellä. Haasta-tellessaan erästä perhettä hän sai todistaa ihmettä: perheen kaksi lasta, tyttö ja poika, pääsivät ko-tiin vanhempiensa luo kymme-nen vuoden harhailun jälkeen. ”Muistin heti Koivun ja tähden”, hän toteaa.

Suomessa asuu maahanmuut-tajia, joille Topeliuksen Koivu ja tähti on totta, itse koettua. He kyllä ymmärtävät, miksi Koivu ja tähti on meille tärkeä ja rakas satu. Sanataide yhdistää meidät lukijansa, monin tavoin.

Kirsti MäkinenKouluneuvos, tietokirjailija

8 Koi u ja tähti 2014v

Suomen historian hirmuisin aika

”Kärsimysten malja se jo kuk-kuroillaan on”, väitti vuonna 1917 sanoitettu Punakaartilais-ten marssi. Frans Emil Sillanpää huomautti Hurskaassa kurjuu-dessa, että malja taisi olla pahem-min kukkuroillaan 1860-luvulla, jolloin satojatuhansia sortui näl-kään ja kulkutauteihin. Omasta mielestäni Suomen historian hir-muisin aika on vielä kauempana menneisyydessä.

Väestöhistoriallisesti tuhoisin kriisi sattui 1690-luvulla, mut-ta kuolleisuuden syyt olivat sil-loin aikalaisille luonnollisia: kato ja epidemiat. Monista syistä pi-dän vielä hieman hirmuisempa-na isoavihaa ja eritoten Pohjan-maan vuotta 1714.

Suuri Pohjan sota oli toista-kymmentä vuotta kiskonut mie-hiä kaukomaille varmaan kuo-lemaan. Jäljelle jääneille kävi kalpaten kotikonnuillaan. Ison-kyrön pitäjän Napuen kylän lu-misilla pelloilla kaatui yhdes-sä päivässä 19. helmikuuta 1714 noin 2 600 Ruotsin armeijan so-tilasta, etupäässä suomalaisia. Luku on murheellinen suomen-ennätys. Talvisodan verisimpänä päivänä suomalaisia kuoli vähän yli 800.

aarno karimo, isoviha, 1928.

Napuen taistelu tuhosi viimei-sen Suomea puolustaneen armei-jan. Pohjanmaan siviileille tämä oli vasta esinäytös vuodesta 1714, jollaista roomalaiset olisivat kut-suneet nimityksellä annus horri-blis.

Isoviha oli todellinen ”pa-holaisen sota”. Venäläiset levit-täytyivät maakuntaan ryöstäen, polttaen, murhaten, kiduttaen ja joukkoraiskaten. Samankaltaisel-la vimmalla oli Ruotsin moni-kansallinen armeija riehunut Ve-näjänmaalla. Silti terrorissa sattui Pohjanmaalla myös poikkeuksel-lisia ylilyöntejä. Loputon sota oli hävittänyt kaiken kristillisen ar-meliaisuuden, puhumattakaan sotilashyveistä.

Jotakuta piilopirtissään sinni-tellyttä lukuun ottamatta jokai-nen pohjalainen näki tai koki ar-motonta väkivaltaa. Painajaisista ei oikeastaan mikään jäänyt to-teutumatta. Me nykysuomalai-set sympatisoimme neekeriorjia. Joku saattaa jopa potea syylli-syyttä siitä, että siirtomaavaltojen laivastot oli valeltu suomalaisel-la tervalla. Mutta harvapa tie-tää, että Suomi on suhteessa vä-kilukuunsa kärsinyt orjuudesta enemmän kuin Afrikka. Alle 400 000 asukkaan maasta raastettiin lyhyessä ajassa Venäjälle tuhansia siviilejä, etenkin lapsia.

Vuodella 1714 oli vielä eri-

tyinen hirmuisuushuippun-sa. Se sijoittui Hailuodon saa-relle ja yhteen syysyöhön. Noin 800 aseetonta pakolaista tapettiin enimmäkseen kirveillä. Jos tätä tapausta ei voi nimittää ”kansan-murhaksi”, niin sitten ei mitään.

Suomalaiset sotahistorioitsi-jat ovat liiaksi juuttuneet vuosiin 1918 ja 1939–1944. Tähän syntiin myönnän itsekin syyllistyneeni. Vanhemmista sodista tiedetään vähemmän. Kansan kohtalon-hetkinä ne ovat yhtä merkitseviä.

Tosiaankin toivon, että aikani ja voimani riittävät joskus kirjaan Pohjanmaan kauhunvuodesta 1714.

Suomen sijainti kahden suurval-lan välissä ei ole ollut helppo ja usein kohtalona oli olla taistelu-kenttänä taisteluille, joihin itse ei olisi haluttu. Jatkuvat levotto-muudet pitivät maan kehityk-sen paikoillaan eikä väestömää-räkään juuri noussut. Oikeastaan vasta 1700-luvun lopulla maa al-koi toipua, tosin vain hetkeksi ennen uusia levottomuuksia.

Samaan aikaan merenku-lun ja kaupan kehittyessä maail-ma avautui ja uudet tuulet alkoi-vat puhallella niin tieteessä kuin taiteessakin. Kun Ruotsikin liit-tyi maailmankauppaan Itä-Intian komppaniallaan, kuningaskun-taan alkoi virrata uusia, eksoot-tisia asioita: posliinia, teetä, kah-via, mausteita ja koreita kankaita.

Näillä uutuuksilla oli pitkä matka tavallisen pohjoispohja-laisen tupaan mutta vähitellen ai-nakin aavistus niistä saapui tän-ne Pohjolaan. Asuntoihin saatiin

uloslämpiäviä uuneja, ikkunat kasvoivat ja huonekalut muut-tuivat kevyemmiksi ja niitä jopa maalattiin. Eihän aikaisemmin olisi kukaan hämärissä koristeita nähnytkään.

Naisten hameissa käytettiin 1700-luvun alussa ennen kaik-kea villakankaita: verkaa, raskia tai friisinverkaa. Hameiden kans-sa käytetyt esiliinat samoin kuin röijyt olivat villakangasta. Pää-hineisiin käytettiin kotikutoista pellavaa tai erittäin harvoin ohut-ta ulkomaista pellavakangasta.

Tavallisesti talontyttären myötä-jäisiin kuuluivatkin 1700-luvul-la hame, liivi, röijy sekä lukol-linen lipas ja lehmä. Silkkiä ei juuri nähty, se oli asetuksillakin kielletty. Rahvaan sallittiin käyt-tää ainoastaan kotimaista villaa ja pellavaa. Hienostelusta sako-tettiin. Vuosisadan lopussa sen-tään varakkaimmat maalaisnai-set pukivat ylleen tykkimyssyt ja silkkihuivit. Vaatteiden leikkauk-siin ja muotoihin hiipi piirteitä hovin silkkileningeistä. Pohjois-Pohjanmaalla erityisen muodi-

Vaatteista näkyi varakkuusTalontyttären myötäjäisiin kuuluivat 1700-luvulla

hame, liivi, röijy sekä lukollinen lipas ja lehmä.

kasta oli sininen, ja muutenkin arvostettiin voimakkaita värejä. Kutomoiden kaunista tasaraitaa matkittiin kotoisilla kangaspuilla.

Kansanmiesten puku oli vaati-maton ja ennen kaikkea käytän-nöllinen. Miehillä uutuudet al-koivat näkyä napeissa, huiveissa ja liiveissä sitä mukaan kun va-rallisuus antoi myöten. Kuitenkin aina pitkälle 1900-luvulle ihmi-sestä näki jo kaukaa mihin sää-tyyn hän kuului, kuinka varakas hän oli ja mistä päin hän oli ko-toisin.

Riina KohonenPohjois-Pohjanmaan maakuntamuseon tutkija

Martti (ins) 050 511 9083Jyrki (DI) 050 533 9333maanliike@hotmail.commaanliike.kartta@hotmail.comwww.maanliikkeen.nettisivu.org

Maanliike OyPäivärinteentie 321, 91410 Jokirinne

*pääartikkelina paalutustyötAvoinna kesäsunnuntaisin klo 12.30–14.30

ja ryhmille sopimuksen mukaan.

Säräisniemen kotiseutumuseosäräisniementie 345

Lisätietoja puh. 040 5913536 tai 040 5224936

Myynnissä mm. yhdistyksen julkaisemia kirjoa: Kotiseututyötä Vaalassa (2007) ja

Historian lastuja Oulujärven rantamilta (2013)

Teemu KeskisarjaHistorioitsija, Helsingin yliopiston dosentti

9Koi u ja tähti 2014v

Zacharias

Topelius

Zacharias Topelius (1818–1898) on yksi kautta aikojen luetuim-mista kirjailijoista Suomessa sekä suomen että ruotsin kielellä. Hä-nen tuotantoaan on luettu niin kodeissa kuin kouluissakin, ja teoksia on suomennettu jo var-hain; ensimmäiset suomennok-set ilmestyivät 1840-luvulla. To-pelius on ollut tunnettu ja pidetty myös Ruotsissa ja hänen teok-sensa ovat vaikuttaneet vahvas-ti yhteiskuntaan ja yleiseen his-toriakäsitykseen Pohjanlahden molemmin puolin.

Vuonna 2005 Svenska litte-ratursällskapet i Finland aloitti tekstikriittisen Zacharias Topeli-us Skrifter -julkaisun suunnitte-lun. Projektin tarkoituksena on julkaista Topeliuksen tuotanto mahdollisimman kattavasti his-toriallis-kriittisenä kommentoi-tuna editiona sekä tutkijoiden että laajemman lukijakunnan käyttöön.

Topelius oli paitsi kirjailija, myös lehtimies, historian pro-fessori ja Helsingin yliopiston rehtori. Topeliuksen tunnetuim-pien historiallisten romaanien, satujen, runojen, virsien ja kou-lukirjojen lisäksi hanke julkaisee hänen muuta kirjallista jäämistö-ään: aiemmin julkaisemattomia

albert edelfelt maalasi 70-vuotiaasta to-peliuksesta nuorekkaan muotokuvan. sei-nällä runebergin muotokuvareliefi. (hel-singin yliopistomuseo).

Vanha Topelius uusissa kansissaluentoja, sanomalehtikirjoituk-sia, kirjeenvaihtoa ja päiväkirjoja.

Kaikki teokset, yhteensä yli kolmekymmentä, julkaistaan di-gitaalisena editiona osoitteessa www.topelius.fi, ja tämän lisäk-si osa teoksista julkaistaan myös painettuna. Svenska litteratur-sällskapet julkaisee teokset alku-peräiskielellä ja runsailla tekstin ja asiayhteyksien ymmärtämis-tä helpottavilla kommenteilla va-rustettuina. Näin myös uusien suomennosten tekeminen tule-vaisuudessa helpottuu. Digitaa-listen editioiden johdannot jul-kaistaan myös suomeksi.

Edition ensimmäinen jul-kaisu, varhaiset runokokoelmat kattava Ljungblommor, ilmes-tyi 2010, ja sitä ovat seuranneet kuvateos Finland framställdt i teckningar (2011), novelliko-koelma Noveller (2012), historial-lis-maantieteellinen kuvateos En resa i Finland (2013), Hertiginnan af Finland och andra historiska noveller (2013) sekä ensimmäi-nen ainoastaan digitaalisena edi-tiona julkaistu teos Brev. Zacha-rias Topelius korrespondens med Albert Bonniers förlag (2013), joka sisältää Topeliuksen kirjeen-vaihtoa hänen kustantajansa Al-bert Bonnierin kanssa.

Topelius oli kirjailijana ja leh-timiehenä aikaansa edellä, ja hä-nen erittäin laaja ja monipuoli-nen kirjallinen tuotantonsa on vaikuttanut suomalaiseen histo-

riakäsitykseen ja kulttuuriin vielä kauan kirjailijan poismenon jäl-keen. Sukupolvi toisensa jälkeen on lukenut koulussa Maamme kirjaa ja Luonnon kirjaa. Topelius on maamme ensimmäinen histo-riallisten romaanien kirjoittaja teoksellaan Hertiginnan af Fin-land (Suomen herttuatar) (1850).

”Satusetänä” tunnetun kir-jailijan luoma lastenkirjallisuu-den perinne oli vallallaan pitkälle 1900-luvulle. Tämä lastenkirjalli-suustraditio sai vaikutteita mm. kansansaduista, Kalevalasta ja Raamatusta sekä Topeliuksen omista lapsuudenkokemuksista. Sadut pyrkivät opettamaan luki-joille eron hyvän ja pahan välil-lä ja välittämään arvoja, joita lu-kija tarvitsi kasvaakseen nöyräksi ja ahkeraksi kansalaiseksi; isän-maa, uskonto sekä lähimmäisten ja luonnon kunnioitus ovat tois-tuvia motiiveja Topeliuksen sa-duissa. Läsning för barn (Luke-misia lapsille) julkaistaan vuonna 2016.

Suomen tasavallan 100-vuo-tisjuhla sekä Topeliuksen syn-tymän 200. juhlavuosi näkyvät myös Zacharias Topelius Skrif-terin julkaisusuunnitelmassa. Naturens bok (Luonnon kirja) ja Boken om vårt Land (Maamme kirja) julkaistaan 2017 ja Fälts-kärns berättelser (Välskärin kerto-muksia) vuonna 2018.

FM Kaisa CastrénZacharias Topelius Skrifter -toimitus Svenska litteratursällskapet i Finland

lukemisia lapsille -painoksen koivu ja tähti -sadun ku-vittaja oli topeliuksen vävy j.a.G. acke.

Avoinna 30.8. saakka ti-la klo 12-16, muina aikoina sopimuksen mukaan puh. 050-591 4252 Myytävänä mm. kotiseutukirja ”Muistojen kirja Muhokselta” sekä Muhoksen kotiseutuviirejä.

Topelius oli kirjailijana ja lehtimiehenä aikaansa edellä

Pääsymaksu museoon on vapaaehtoinen. Tervetuloa!

Muhoksen kotiseutuyhdistys ry

Muhoksen koTiseuTu-Museoosoite Muhostie 17

P. 0400 385 281

Pudasjärvi-lehti Oy

Kaikenlaiset sivunvalmistus- ja painopalvelut kauttamme. Myös valokuvauspalvelut.

VKK-Media Oy

vkkmedia@vkkmedia.fi www.vkkmedia.fi

www.pudasjarvi-lehti.fi

Muhos Valtatie 23 Kajaani Kirkkokatu 22

Miida pukee naiset ja lapset

yksilöllisiin asuihin

Oma maahantuonti

Pariisista

9.8. Muhos-Muksu tapahtuma22.8. Venetsialaiset ja

Valo-kilpailu6.9. Rompe-kirppis

Motoristisauna ti klo 18-20

Mökkejä ja caravan paikkoja

Kieksintie 209, 91500 MUHOSpuh. 010 322 5100

www.montta-activecamping.fi

10 Koi u ja tähti 2014v

Suomen historian hirmuisin aika

• VAALA • MUHOS Utajärvi • JokirinneABC VaalanporttiABC Muhos

Osuuskaupassa omistetaan

yhdessäja jaetaan

hyödyt yhdessä

Syksyllä Pohjois-Suomen kiertu-een aloittava Kuoppamäki tote-aa, että Suomeen tullessa mieles-sä on koivu ja ja tähti, jotka hän näkee symbolisina elementteinä.

-Koivu symboloi minulle Suo-mea ja tähti sen koivun lehvi-en läpi heijastuvaa taivaan valoa. On muistettava, että kun Tope-lius kirjoitti Koivu ja tähti -tari-nan, Suomi-neidolla oli vielä mo-lemmat käsivarret ja leveä hame - nimittäin Karjala, jossa isäni ja isoisäni Laatokan rannalla Sorta-valassa ovat syntyneet.

Tuleva konsertti on toisaal-ta läpileikkaus tuotannosta, mut-ta toisaalta se sisältää myös Mu-hoksen juhlavuoden teemaan

liittyvää musiikkia. Sinivalkoi-sia lauluja, kuten Perintö uudel-ta albumilta, vanhoja hittejä, jo-kunen gospel, Totuuden henki ja luonnollisesti myös Koivu ja täh-ti, luonnehtii Kuoppamäki kon-sertin sisältöä.

Opettajasta lauluntekijäksi ja papiksiKuoppamäki kouluttautui aikoi-naan opettajaksi ja ehti olla vuo-den Oulunkylässä kansakoulun-opettajana.

-Unohdin hakea uutta virkaa seuraavana kesänä. Sen jälkeen päätin yrittää ansaita leipäni lau-lajana ja lauluntekijänä - enkä ole katunut.

Jukka Kuoppamäelle on kerty-nyt tähän mennessä lauluja jo yli

parisen tuhatta. Hyvinä vuosina on syntynyt laulu viikossa.

-Aina on muistettava, ettei määrä korvaa laatua ja että sa-dasta laulusta vain yksi on hitti, muistuttaa Kuoppamäki.

Kuoppamäen sanoitukset ku-vastavat elämän suurta tunnetta, rakkautta. Miehen ja naisen väli-nen rakkaus, vanhempien rakka-us lapsiin ja rakkaus kotiseutuun laajenee vielä syvään tunteeseen kotiplaneettaamme kohtaan.

-Liitän tähän vielä kaikkein korkeimman kaipuun henkistä alkuperäämme kohtaan, joka on todempi kuin kaikki muu, vaik-ka se ei ole aineellinen vaan hen-kinen.

Syntymämaa vaihtui Sak-saan1970-luvulla, jolloin Kuop-pamäki tutustui Kristiyhteisöön, opiskeli Saksassa ja toimi eläke-ikään asti kutsumusammatissaan Kristiyhteisön pappina.

-Tuolloin oli suuri haaste ja riski jättää varma toimeentulo ja lähteä suuren perheen kans-sa vieraaseen maahan opiskele-maan, toteaa Kuoppamäki.

-Vaikeinta oli, ettei minua lä-hetetty työhön Suomeen vaan jouduin tekemään työni Saksas-sa. Uskon kuitenkin, että niin oli tarkoitettu. Olin korkeampien

voimien palveluksessa ja minua tarvittiin siellä, niin yllättävältä kuin se kuulostaakin

Monimuotoista musiikkiaSuuri yleisö tuntee Jukka Kuop-pamäen suomalaisen iskelmämu-siikin sanoittajana ja säveltäjänä. Musiikki on kuitenkin ollut vaih-televaa, se on muuttunut 60-lu-vun kantaaottavista kappaleista iskelmälliseen suuntaan ja viime vuonna on julkaistu jazz-hen-kinen hengellinen levy. Tämän vuoden alussa ilmestyneellä le-vyllä palataan juurille lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunkiin.

-Toivon , että myös uudet lau-lut löytävät tiensä ihmisten sy-dämiin. Pidän ansiona, että olen tehnyt monimuotoista musiikkia enkä vain yhteen lokeroon so-pivaa. Nuoruuden ihanteet ovat myös yhä tallella. En tee laulua siksi, että siitä tulisi hitti, vaan että juuri sillä hetkellä tietty tun-nelma tai ajatus etsii muotoaan päästäkseen kuuluville, sanoo Jukka Kuoppamäki.

Lieneekö kirjoittamisen taito ja helppous verenperintöä, sillä Sakari Topelius on Jukka Kuop-pamäen isoäidin isoisä. Tämä sukuyhteys on luonut myös kiin-

nostuksen historiaan ja rakkau-den kotiseutuun. Topeliuksen Paimentytön tarina -kirjassa ker-rotaan satusetämme Sipoon vuo-sista ja kirjassa vilahtaa myös Kuoppamäen isoäiti nuorena tyt-tönä

Musiikin tekeminen on elämäntapaKorkeasta iästä huolimatta Jukka Kuoppamäki tekee musiikkia ja keikkailee edelleenkin.

-Musiikin tekemisestä ei voi jäädä eläkkeelle, Se ei ole vir-ka vaan elämäntapa, toteaa tämä pitkän linjan muusikko.

-Saan voimaa näkymättömäs-tä mutta selvästi aistittavasta yh-teydestä ja vuorovaikutuksesta yleisön kanssa, kertoo Kuoppa-mäki. Lauluntekijä tekee laulun-sa esitettäviksi ja kuunneltavik-si. Ei ole sama mitä laulaa ja mitä kuuntelee. Tietty intohimo mo-lemmin puolin kuuluu asiaan - ja se pitää esiintyjän nuorena.

-Ennen sanottiin, että kyllä keikka aina kotiolot voittaa. Ny-kyään on mukavinta hyvän kei-kan jälkeen rentoutua omassa rauhassa, tiivistää ikinuori taitei-lija lopuksi elämäänsä.

- en tee laulua siksi, että siitä tulisi hitti, vaan että juuri sil-lä hetkellä tietty tunnelma tai ajatus etsii muotoaan pääs-täkseen kuuluville, sanoo jukka kuoppamäki.

Kahdentuhannen laulun miesSyyskuun alussa 72-vuotissyntymäpäiviään viettävä pit-

kän linjan muusikko, Topeliuksen suvun jälkeläinen, Jukka Kuoppamäki, saapuu konsertoimaan Muhokselle

Koivu ja tähti -kulttuurikeskukseen 3.9. Keikkareissulla seuraa mukana myös vaimo Sirpa.

Pirkko TiepuoliKirjastotoimen johtaja, Muhoksen kunnankirjasto

11Koi u ja tähti 2014v

Kuka minä olen?

antti hopan mieles-tä tärkeää on laittaa muistiin hyvät ideat joita pulpahtelee kes-ken arjen kiireiden. -Muuten niitä ei vält-tämättä muista sitten myöhemmin, hoppa toteaa.

Olen Mohamed Abdi Ali ja mielimusiikki-ni on rap.Miksi rap ja miten kiinnostuin räpistä?– Rap on mielimusiikkiani ja se antaa hy-vän fiiliksen sekä mahtavan olon. Kiinnos-tuin räpistä, kun heittelimme räppiriimejä yhdessä kavereiden kanssa. Millaisista aiheista räppään?– Omasta elämästäni, tunteistani ja kave-reista. Tykkään tehdä myös erilaisia kesään liittyviä biisejä.

Miten räpit/riimit syntyvät?– Biisit syntyvät yleensä hyvän fiiliksen kautta. Joskus teen räppiä ilosta ja joskus surusta.Lempi rap-artisti?– Eminem

Kuka minä olen?

Muhis (Moham-med abdi ali) esit-tää koivu ja täh-ti -juhlassa räppiä uuden koivu ja tähti -satuversion mukaan.

Nimeni on Antti Hoppa ja asun Muhoksella. Harrastan mm. lu-kemista, kirjoittamista ja sali-bändiä.Miten kiinnostuin runoudesta?Yläasteen jälkeen löysin runojen ihmeellisen maailman luettuani muutamien runoilijoiden teok-sia. Päätin lopulta kokeilla itse-kin runojen kirjoittamista ja siitä on vuosien myötä tullut mukava harrastus.Mikä runoudessa kiehtoo?Runoissa ei ole turhaa jaarittelua vaan jokainen kirjain ja merkki

on tarkoin valittu. Tykkään eri-tyisesti vanhasta mitallisesta ru-noudesta, koska se yleensä on helposti ymmärrettävää ja sopii hyvin lausuttavaksi.

Minkälaisista aiheista kirjoi-tan?Runojeni aiheina ovat mones-ti luonto, isänmaa ja tunteet ku-ten ilo ja suru. Olen kirjoittanut myös joitakin runoja itseäni kos-kettaneiden kirjojen ja tarinoi-den pohjalta.Miten runoni syntyvät?

Pyrin pitämään kynän ja pape-ria mukanani, jos olen pitkään pois kotoa. Monesti kesken ar-kisten askareiden mieleen saat-taa juolahtaa vaikkapa muutama runoon sopiva sana tai hyvä aihe runolle. Jos ideoita ei heti kirjoi-ta ylös, ne unohtuvat hyvin pian.Pari kertaa viikossa pyrin istahta-maan työpöydän ääreen ja jatko-työstän keskeneräisiä runojani. Lempirunoilijoitani ovat Saima Harmaja, Yrjö Jylhä, Eino Leino ja Aleksis Kivi.

Antti Hoppa on kirjoittanut Koivu ja tähti -runon alkuperäisen sadun mukaan ja Muhis on tehnyt räpin uuden satuversion mukaan. Nämä molemmat esitetään osana Koivu ja tähti -juhlaa 17.8.

Nuoret taitelijat Koivu ja tähti -juhlassa

Olen uusi Muhoksen Mimmi Jenni. Mimmiasia on kiinnosta-nut minua aina, sillä myös täti-ni Merja on toiminut mimminä. Kiinnostukseni mimmin tehtä-västä sai lisäpotkua, kun jutte-lin vuoden 2013 mimmin Anun kanssa. Mietin asiaa jonkin aikaa ja siitä keskusteltuani muutaman ystävän kanssa ajatus mimminä tuntui kivalta.

Haastattelussa käytyäni mie-tin valintaa - sillä olihan minul-la hyvät ”kilpasiskot”. Onnittelu-puhelun saadessani olin vähän kummissani. Ajatukset olivat se-kavat, koska enhän voinut paljas-taa valintaani.

Haluan tuoda esiin kuntamme monipuoliset palvelut, kauniin luonnon sekä erilaisten paikal-listen tuotteiden tuottajat. Toi-von myös, että te kuntalaiset tu-lette rohkeasti juttusille kanssani!

Toivotan kaikille aurinkoista loppukesää!

Helleterveisin, Jenni.

tuore Muhoksen Mimmi, jenni huovinen. kuvan otti jennin veli, Pekka huovinen

Hei!

Koivu ja tähti -juhlavuoden projektin yhteydes-sä Muhoksen Kotiseutuyhdistys anoi apurahaa PohjoisPohjanmaan kulttuurirahastolta. Saadulla avustuksella Jouni Kauhanen Vaalasta tutkii Koi-vu ja tähti -sadun alkutapahtumien Muhokseen liittyvää aineistoa. Jouni aloitti työnsä 23.6.2014.

jouni kauhanen Vaalasta tutkii koivu ja tähti -sadun alkutapahtumiin liittyvää ai-neistoa

Koivu ja tähti -satu kiinnostaa tutkijaa

12 Koi u ja tähti 2014v

Raimo RantaSuku ja paikallishistorian harrastaja

Isoviha Muhoksella

Tämän jutun juonena ovat erityisesti lasten kohtalot – mutta samalla juttu kattaa koko Oulu-jokilaakson isonvihan aikaisen historian. Koivu ja tähti -juhlassa ”Muhos isossavihassa” tilai-

suudessa 17.8. aiheen taustoja valottaa Teemu Keskisarja, Muhoksen vaiheita avaa Ilkka Pöyry ja Jouni Kauhanen käyttää lähdekriittisen puheenvuoron Muhosta koskevasta aineistosta.

Todenperäistä taustaa Koivu ja tähti -sadulle Koivu ja tähti -sadun mukaan, Isonvihan aikaan, pakomatkal-la ollessaan Christoffer Toppelius asui äitinsä kanssa pienessä met-sätorpassa Muhoksella. Hän oli äitinsä kanssa metsässä risuja ke-räämässä, kun kasakat ryöstivät hänet ja veivät vangiksi Venäjäl-le. Hän päätyi erään ylimyksen ta-loon Inkerinmaalle saaden hyvän kohtelun. Kuitenkin koti-ikävä vaivasi ja hän karkasi.

Marjoja syöden ja kulkien suuntaan, johon aurinko laski, saapui hän vihdoin kotimaahan. Jossain Etelä-Suomen kaupungis-sa poika tapasi laivurin, joka otti hänet mukaansa Tukholmaan. Tukholman laivarannassa oli nai-sia huuhtomassa vaatteita. Yksi heistä katseli tarkkaan poikaa ja kysyi suomeksi mistä poika oli ko-toisin. Kun poika sanoi olevansa Oulusta, heittäytyi nainen itkien hänen kaulaansa. Kristoffer löysi äitinsä, joka oli monien pakolais-ten tavoin kulkeutunut Tukhol-maan. Rauhan tultua Christoffer palasi Ouluun ja eli siellä tullivir-kailijana.

Kuka oli Brita Keränen, toinen päähenkilö Koivu ja tähti -sadussaToppelius kirjoittaa ryöstetyistä sisaruksista. Kristoferin tarinan me tiedämmekin läpikotaisin tut-kittuna ja faktoihin perustuvana. Brita Keräsen tarina onkin selvi-tysteni mukaan sepitteellinen.

Eri tutkijat ovat päätyneet sii-hen, että hän oli Lumiasen piilo-pirtin läheisyydessä olevan Kop-san eli Keräsen talon tytär. Talo sijaitsee Laitasaaressa Ketolanojan läheisyydessä. Brita Henrikintytär Keränen mainitaan rippikirjas-sa 1699-1712. Merkinnät kerto-vat Britan osanneen hyvin lukea, osanneen huoneentaulut täydel-lisesti, pyhät kirjoitukset täydel-lisesti ja käyneen ripillä ja pyhäl-lä ehtoollisella ennen ko. vuotta. Tämä todistaa, että Brita Kerä-nen oli vuonna 1699 täysi-ikäinen nuori nainen. Hänen syntymä- ai-kansa ajoittuu vuosiin 1680-1685 tai aiemmin. On myöskin toinen Keräsen talo, sekin lähellä Lumi-aisen piilopirttiä eli nykyisin Kiek-sinä tunnettu, josta Brita Kerä-nen voisi olla lähtöisin. Sen talon

rippikirja merkinnöissä ei Britaa mainita. On mahdollista, että Bri-ta on ollut alaikäinen 1699-1712 välisenä aikana. Tuolloin lapset merkittiin kirjoihin vasta ripillä käytyään, eli noin 15 -vuotiaina.

Isoviha 1713-1721 venäläinen miehitysaika SuomessaViipurin, Uudenmaan ja Turun läänit valloitettiin v 1713 isompaa vastarintaa kohtaamatta. Turkuun venäläiset saapuivat 28.08.1713. Ennen venäläisten tuloa valta-osa virkamiehistä, papeista, sää-tyläisistä ja varakkaista porvareis-ta pakeni Ruotsiin rahvaan jäätyä oman onnensa nojaan. Muhoksen kappeliseurakunnan rippi-, kaste- ja kuolleitten kirjat ammottavat tyhjyyttään isonvihan ajalta.

Muhoksen kappalainen Isak Gisselkors asui tuolloin Kekkolan tilaa Laitasaaressa. Hänen virka-kautensa aikana venäläisten mie-hitysjoukot tuhosivat ja hävitti-vät jokivarren asutusta. Kekkolan talo ryöstettiin, kappalainen me-netti talonsa ja muun omaisuu-tensa. Hän jäi puille paljaille ja joutui jättämään talon. Kaksi las-ta, poika Christian ja tytär Elisa-bet, siepattiin venäjälle. Muun perheen pakenemisesta ei ole säi-lynyt asiakirjatietoa, mutta on hy-vin todennäköistä, että kappa-lainen pakeni lopun perheensä kanssa paikkakunnalta, tähän viit-taavat tyhjät kirkonkirjat. (Chris-tianin paluusta kerrotaan tässä ar-tikkelissa myöhemmin)

Vuoden 1713 loppuessa venä-läiset hallitsivat eteläistä ja itäistä Suomea Pohjanmaan ja Kainuun rajoja myöten. Ruotsin armeijan rippeet puolustivat näitä rajamai-ta hyvin heikolla menestyksellä. Pohjois-Pohjanmaalla oltiin var-moja, että venäläiset olisivat pian heidän kimpussaan. Pitäjistä lä-hetettiin venäläisille anomuksia, joissa pyydettiin päästä ns. palo-veron piirin, jota vastaan venäläi-set jättäisivät asukkaat rauhaan. Kerrotaan tarinaa oululaisesta tul-limiehestä Michael Toppeliukses-ta, joka ilmaisi vihansa kruunun armeijaa kohtaan. Vuoden 1713 lopussa Limingantullin tullitu-paan tuli ratsumestarin johdolla sotilaita vartiointitehtäviin.

”Mitäs te kelmit teettä postia täällä ja valkiaa talonpojille, jos-ko minä otan halon ja lyön pään-nä ristiin ja hampaat kurkkuper-rään. Menkää helvetin pohjaan, pitäkäät vahtia siellä, ei teitä täs-sä tarvita”.

Puute ja kurjuus alkoivat alu-een huonojen satovuosien, rut-toepidemian ja raskaiden verojen vuoksi jo ennen vuotta 1714 jol-loin venäläiset miehittivät koko Oulujokivarren. Seudun asuk-kaat joutuivat tämän tästä pake-nemaan metsiin ja piilopirtteihin. Totaalinen hävitys olisi kohdan-nut koko Muhoksen kylää ellei ta-lonpoika Hannu Puhakka olisi pe-lastanut kotikyläänsä maksamalla venäläisille runsaat lahjusrahat (ns. paloverot). Vuoden 1723 tal-vikäräjillä määrättiin kruunu kor-vaamaan Puhakalle ns. palovero, mutta ei ole tietoa siitä saiko hän rahansa. Isoviha päättyi Uuden-kaupungin rauhaan 30.8.1721.

Kehotus kansanmurhaan: Itku, parku ja pakokauhu täyttää tienoonVenäläiset ryhtyivät toteuttamaan tsaari Pietari Suuren antamaa määräystä Pohjanmaan täydel-lisestä hävittämisestä. Maakun-ta piti tuhota kulkukelvottomaksi kymmenen peninkulman levey-deltä. Se ymmärrettiin määräyk-seksi surmata koko väestö. Poh-jois-Pohjanmaa Kemiä myöten tuli tehdä asumiskelvottomak-si. Maakunta piti jättää mustal-le mullalle. Pohjois-Pohjanmaalla kuoli enemmän kuin 6000 ihmis-tä.

Väkivalta oli huipussaan syk-syllä 1714 ja talvella 1715. Tuolloin Oulun ympäristöpitäjät ja kylät tuhottiin täydellisesti. Oulujoki-varsi oli taajaan asuttua, Limingan ja Oulun suunnasta tulleet kasa-kat ja kalmukit raiskasivat, kidut-tivat ja surmasivat, ryöstivät lap-set ja omaisuuden, polttivat talot, karjasuojat ja karja tapettiin. Aitat tyhjennettiin leivästä ja viljasta. Jälkeen jäi suuria ruumiskasoja ja savuavia raunioita. Palavien talo-jen liekkimeret ja mustat taivaal-le nousevat savut kylvivät pelkoa ja pakokauhua. Kokonainen kan-sa vauvasta -vaariin kohtasi sodan julmuudet silmästä silmään. Mm. Muhoksen Hyrkkään Kassilas-sa Juho Kassinen perhe tapettiin. Pekka Kassilan poika Olli ja Han-nu Kassilan tytär Karin siepattiin.

Kävelevät kolonnatSotasaalina siepatut lapset teljet-tiin tyhjiin rakennuksiin. Hei-tä pidettiin alituisessa nälässä ja kylmyydessä. Kasakkajoukot oli-vat jatkuvassa liikkeessä ja käsis-tään liekaan sidottuja lapsia kulje-tettiin mukana jopa viikkokausia,

kunnes joukkokuljetukset etelään järjestyivät. Siepatut kävelytettiin suurina kolonnina rannikkokau-punkeihin, joista heitä laivattiin Turkuun, Helsinkiin, Kronstadiin ja Pietariin. Oulun valtaamisen jälkeen syksyllä 1714 ja talvella 1715 marssitettiin satoja siepattu-ja maitse Savon kautta Viipuriin ja Pietariin.

Kenraali Tsekinin joukot koos-tuivat Donin ja Uralin kasakoista sekä turkkilaisista ottomaaneis-ta. Sotilaiden palkkaus perustui oikeuteen ryöstää väestöä ja ot-taa orjia kaupattavaksi. Poikia sie-pattiin enemmän, koska Venäjällä heistä maksettiin korkeampi hin-ta. Lapsikaupalla moni ryöstö-retkeläinen rikastui. Rivisotilaat myivät sieppaamiaan lapsia sota-päälliköille, kuten ruhtinas Golit-synille ja Mannsteinille.

Tammi- helmikuussa 1716 rie-hui täällä toinenkin 1500 miehen venäläisjoukko saaden paljon pa-haa aikaan paikalliselle väestöl-le. Kyseessä oli saksalaisen kore-asti punaiseen pukuun ja siniseen viittaan sonnustautuneen eversti Mannsteinin johtama siperialai-nen rykmentti.

Vuodelta 1718 mainitaan ta-paus Buharan hallitsijan lähet-tiläästä, joka oli tullut Pietariin ostamaan muutamia satoja suo-malaisia ja ruotsalaisia talon-poikaistyttöjä. Buhara oli keski-aasialaisen orjakaupan keskus (nykyään Uzbekistanin eteläosaa), jossa mm. tataarit myivät tuhansia Virosta, Inkeristä sekä Suomes-ta sieppaamiaan ihmisiä. Vuon-na 1726 tuli tieto noin tuhannesta orjuuteen kaapatusta suomalai-sesta Persian (nykyään Iran) Isfa-hanissa.

VastarintaaPahamaineisen kenraali Tseki-nin kasakoiden mellastaessa Mu-hoksella pakenivat kyläläiset Mu-hosjoen uomaa Muhosperän Hevonharjuun. Kasakoiden ta-kaa-ajamana väki ryhtyi vastarin-taan. Perttu Henttunen toverei-neen kävi ratsukoiden kimppuun työntämällä niitä jyrkältä joen törmältä Muhosjokeen aiheuttaen näin kaaosta hyökkääjissä. Ylivoi-man edessä Henttunen haavoittui ja vangittiin useiden muhoslais-ten kanssa. Vangit koottiin Kyl-mälänkylän Tuppuun, josta heidät toimitettiin Etelä-Suomeen Ve-näjälle vietäviksi. Perinnetarinan mukaan Henttunen sai positiivi-sen mielensä ansiosta luottovan-gin aseman, jonka turvin hän va-pautti tovereitaan ja pakeni. Hän

muisteli vankeusaikaansa ”oleske-luna paksun pullan maassa”. Ar-vailla voi, mikä Henttusesta oli-si tullut ryhtyessään veljeilemään ryöstäjiensä kanssa. Tarina ”luot-tovangin asemasta” saattaa hy-vinkin pohjautua tosiasioihin, sil-lä Tsekinin joukkojen alipäällystö otti lähelleen useita ns. palvelijoi-ta, joita kansa nimitti ”ryssänren-geiksi”.

Joitakin nuoria ryhdyt-tiin kasvattamaan sotatoimiin omaa isänmaataan vastaan. Oli-ko Henttusesta tarkoitus kasvat-taa samanlainen raakalainen kuin Christoffer Toppeliuksen serkku-pojasta Gustaf Lillbäckistä? Iin nimismiehen pojan, Gustaf Lill-bäckin, venäläiset vangitsivat 15-vuotiaana. Luottovankina ja myöhemmin kenraali Fjodor Tse-kinin ottopoikana hänestä kehit-tyi venäläisiäkin raaempi kidutta-ja, joka ei omaa väkeä säälinyt.

Kidutuksia ja raiskauksia Oululaisen porvari Gabriel Top-peliuksen perhe pakeni kasa-koita piilopirtille Ylikiiminkiin. Kasakkapartio tavoitti heidät 25.01.1716. Sukulaispoika Gustaf (Ivan) Lillbäckin toimesta alkoi pariskunnan piinaaminen ja pa-hoinpitely. Gabriel Toppeliukselta sidottiin kädet selän taakse ja ri-pustettiin orteen roikkumaan ha-kattavaksi. Sama kohtalo oli ras-kaana olevalla Anna-vaimolla. Lillbäckin töniessä Anna Toppe-liusta, tämä aneli armoa sanoin; ”Kustaa hyvä”. Ivan ei ottanut An-nan anomista kuulonkaan vaan raivostui Annan mainitessa hänen oikean nimensä. Anna oli saanut hivutettua jalkansa pöydänkul-malle keventäen näin ruumiin-painoaan ja sen Lillbäck huomasi. Raivotessaan hän potkaisi Annan jalan pois pöydältä ja tämä retkah-ti käsiensä varaan roikkumaan. Lillbäckin mukana olleet kasakat tunsivat sääliä Annaa kohtaan ja päästivät hänet pälkähästä. Gus-taf Lillbäckin maine levisi pitkin maakuntaa armottomana sotaros-vona ja kiduttajana.

Aikalaiskirjoista löytyy tapa-us Ahmakselta, sekin tammikuul-ta 1716. Kasakkapartio saapui ta-loon vangiten Mikko Pekanpoika Kolehmaisen. Siellä Lillbäck käyt-ti kirvestä vangin pahoinpitelemi-seen. Talossa tavattiin myös naa-puri Tuomas Aaponpoika, jota kärvennettiin polttamalla hänen ihollaan vihtoja.

Saman kohtalon koki Keräsen (myöhemmin Kieksinä tunnetun) talon vanha isäntä.

13Koi u ja tähti 2014v

NiskaNkyLästä siepatutAbraham Raappanan poika HeikkiAbraham Pyykön poika AbrahamJooseppi Pyykön pojat Antti ja ErikOlli Miettulan poika Olli

ahmakseLta ja kyLmäLäN-kyLästä siepatutYrjö Räisäsen poika JoonasKlemetti Seppäsen renki PekkaHannu Lähtevän poika HannuPekka Nasarin piika Margareta MatintytärHenrik Räisäsen tytär BritaPekka Tolosen tytär KarinJaakko Kylmäsen poikaJohan Tihisen poikaMatti Puukkolan poika MattiAbraham Lievosen poika JaakkoHenrik Seppäsen poika Pekka

utajärveLtä siepatutPekka Siiran poika HenrikHenrik Väänäsen tytär Karin

sotkajärveLtä siepatutIsakki SuorsaHenrik Pelkosen pojat Kalle Jaakko ja HeikkiHannu Kokon pojat Matti ja EskoMatti Pelkosen poika Simon

muhokseLta siepatutJohan Könön pojat Johan ja AnttiAntti Karjalaisen poika JohanHenrik Kassisen poika HeikkiPekka Kassisen poika OlliErik Kukkosen poika MattiHannu Kassisen tytär KarinJooseppi Ponkilan poika JohanSimon Kassisen poika AbrahamHolapan sotilaanpoika JohanPuhakan sotilas Pekka Kilpeläinen Pekka Keinäsen pojat Paavo ja MattiHannu Kinnusen poika JooseppiPekka Kinnusen poika PekkaHenrik Lämsän pojat Matti ja HeikkiHenrik Lotvosen poika AbrahamAntti Kukkosen poika JohanMatti Hyrkkään poika MattiAntti Könön poika JohanHenttulan kartanon renki Lauri PikkarainenMargareta Matintr Halonen, Ke-säkäräjät 1720 Samuel Pyykölle ilmoitetaan että hänen vaimon-sa sisaren tytär Margeta Matintr Halonen on viety v. 1715 vankina venäjälle.

Laitasaaresta siepatutJohan Mäkelän pojat Johan ja PekkaAntti Haatajan poika AnttiPaavo Parviaisen poika PaavoPekka Inkalan pojat Pekka ja KlausTuomas Rahkon poika HenrikErik Tihisen poika HenrikSotilas Mähösen poika LauriMatti Simonpoika KärnäErik Laukan poika JohanMatti Kärnän poika MattiAntti Kärnän poika PerttuErik Määtän poika EliasSigfrid Hakkaraisen poika JaakkoErik Väärän poika MattiTuomas Hartikan pojat Jaakko ja MarttiHenrik Marin pojat Henrik ja TeppoOlli Viinikan pojat Olli ja HenrikHenrik Huovisen poika Henrik Matti Pukin pojat Henrik ja MattiHenrik Hämälän poika HeikkiYrjö Laukan poika Mattikappalainen Isak Gisselkorssin poika Christian ja tytär ElisabetMatti Pukin tytär LisaHenrik Marinin tytär AnnaMatti Kestin tytär Lisa

ouLuNsuusta siepatut (ouLujoki)Johan Jaakolan poika JaakkoAbraham Juuruksen pojat Johan ja JaaakkoKasper Saarelan pojat Johan, Antti, Kalle ja tytär MariaMatti Maikkulan poika Henrik ja tytär ChristinaMatti Sangin poika MattiAntti Nykäsen poika Antti ja tytär MargaretaJohan Parkkisen poika JaakkoErik Lanisen poika JooseppiMatti Kärpän poika MikkoSamuel Hevonojan poika PaavoIsak Perttusen poika MattiAntti Kylmäsen poika TuomasPerttu Perttusen tytär AnnaJohan Pukin pojat Antti ja JaakkoJohan Kourin poika Yrjö ja tytär KarinJohan Pukin pojat Simon ja NicolausJohan Lappalaisen poika HenrikAntti Värtön renki Matti MustonenKalle Isterin poika HenrikKustaa Pukin poika LauriJuho Lappalaisen poika Kalle

LÄHTEET: SSHY, Pohjanmaan lääni, Asiakirjoja 1719-1729. / Isonvihan lapsivangit, kuvat 94 ja 95 FR63, FR64,FR65. / Ylimääräiset käräjät Oulu ja Muhos 28.-29.8.1717. / Talvikäräjät Oul/Hai 27.02.-06.03.1725. / Viha, Kustaa Vilkuna. / Muhoksen seurakunnan rippikirjat

kuvateksti: Muhoksen kotiseutumuseolla on isovihan aikainen kidutuslavitsa Pyhäkos-ken ja Montan leirintäalueen välimaastossa olevasta kieksin talosta. talon isäntä sidot-tiin penkkiin ja hänen päälleen kannettiin tulisia hiiliä ja näin kidutettiin kuoliaaksi.

Oulujokivarren kylistä vietyjä

LÄHTEET: Talvikäräjät Oulu/Hailuoto 27.02.-06.03.1725 (rr57:1029-1035). / http://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa_Lillb%C3%A4ck. / Forsman Svensson 2003: Partitiiivipredikatiivi varhaisnykysuomen kynnyk-sellä. / http://www.helsinki.fi/vvks/1700/index.html

Hänet köytettiin penkkiin, jonka alla pidettiin tulta. Kidutta-malla yritettiin kiristää talon ar-voesineiden ja väestön piilopaikat. Osin palanut vanha penkki kertoo omaa tarinaansa Muhoksen ko-tiseutumuseossa. Näiden tapaus-ten jälkeen Lillbäck katosi Oulun seudulta, mutta ilmaantui kevät-talvella 1716 Oulunsalon Ervastin talon pihapiiriin.

Kellon koulutus - ja keskitysleiri Vuonna 1717 tammikuussa venä-läiset rakensivat vanki- ja kidutus-leiriä Haukiputaan pitäjän Kellon kylään. Vasili (Gustav) Lillbäck oli kohonnut sotilaana täysin ve-näläisten kaltaiseksi. Helmikuun lopulla 1717 saapui sotilaana ve-näläisten sotilaiden kaltaiseksi ke-hittynyt Vasili Lillbäck Pohjois-Pohjanmaan Venäjän tukikohtaan Kelloon. Tukikohdassa venäläiset sotajoukot harjoittivat ja koulut-tivat Ruotsi-Suomen armeijasta paenneita ja vangitsemiaan nuo-rukaisia. Erään koulutusryhmän johtajana oli ”kenraali” Gustaf (Vasili) Lillbäck.

Kotiin palanneitaEri lähteistä kerättyä tietoa ko-tiseudulleen onnekkaasti palan-neista on niukasti. Jotain faktaa kuitenkin Zacharias Toppeliuk-sen Koivu ja tähti -kertomuksen lisäksi löytyy.

Kesällä 1717 Venäjän ja Ruot-sin rajamaa kulki epämääräise-nä linjana Oulun pohjoispuolelta Pohjois-Karjalaan. Venäjän - Suo-meen eli Etelä-Suomeen marssi-tetut ja edelleen Venäjälle viedyt lapset ja nuoret pyrkivät karkaile-maan vangitsijoiltaan. Moni lapsi ja nuori joutui kenttäolosuhteis-sa sotilasrengiksi tai piiaksi. Kar-kaamiset olivat miehityshallinnol-le kiusallisia, sillä olihan itse tsaari määrännyt Suomesta otettavak-si orjatyövoimaa. Pakolaisten ta-voittamiseksi mm. kirkon kuu-lutuksissa kansalaisia kehotettiin

kiinniottamaan karkulaisia aina tavattaessa.

Christian Isakinpoika Gisselkors Kekkola no 28 talosta Laitasaaresta Christianin nimi löytyy siepattu-jen lasten luettelosta. Hänen van-kinaolovaiheistaan ei ole asiakir-jatietoa,

ei myöskään kotiinpaluuvuo-desta. Hän oli noin 15-16-vuoti-as nuorukainen joutuessaan ve-näläisten kynsiin. Tiedetään, että Christian eli Christer avioituu 01.04.1729 Margareta Pertuntytär Tikkasen (ent. Perttunen) kanssa ja lunastaa Kekkolan tilan 1730 lu-vulla. jota isännöi noin 20 vuotta.

Maria Jaakontr Kärsämä Kärsämä no 8 talosta Muhoksen KylmälänkylästäMaria oli syntynyt vuonna 1709. Hänet ryöstettiin ja kuljetettiin Venäjälle 6-vuotiaana v. 1715. Ma-rian tarina selviää hänen veljensä Antin kertomuksesta (Syster Ma-ria ifrån Ryssland kommen A:o 1728 i Decembri), jossa hän tote-aa sisarensa palanneen Venäjältä joulukuussa vuonna 1728. Maria oli kertonut elämästään mm. Ve-näjän Aunuksen Tulomajärvel-lä naitettuna venäläisen Lotosen kanssa. Asiakirjan heikon laadun vuoksi jää epäselväksi, oliko hä-nellä lapsia Lotosen kanssa. Ma-ria avioitui toiseen avioon säräis-niemeläisen Jaako Lämsän kanssa.

Valpuri Ristontytär Lyttisen pakomatka Piispa Henrik Witten toisti Mu-hoksen Ahmaksen-/Kylmälänky-lästä kotoisin olevan itsensä Val-puri Lyttisen kertoman tietonsa venäläisestä elämänmenosta.

Valpuri kertoo vuonna 1717 paenneensa kotiseudultaan ve-näläisten julmaa tuhoamistyö-tä. Valpurin mukaan he olivat

ehtineet tappaa ja kiduttaa valta-osan väestöstä, turmella ja ryös-tää omaisuutta. Hän oli päättänyt paeta Venäjän Pistojärven kylään. Matka suuntautui Pudasjärven kautta, jossa hän oli oleskellut hy-vin nälkäisenä vuoden 1717 aika-na, kunnes venäläinen laukkurys-sä Vasilivits Seppänen otti hänet mukaansa Venäjälle.

Siellä hän joutui vaikean va-linnan eteen. Oli otettava venäläi-sen usko tai alistuttava venäläisten pahansuopaiseen käsittelyyn, jos-ta seurasi eläminen kurjuudessa. Otettuaan venäläisen kasteen an-toi pistojärveläinen Kollina Kalli-oinen hänelle avioliittolupauksen kun oli jo ennen lupauksen an-tamista saattanut Valpurille neljä lasta, joista kaksi oli elossa. Pisto-järvellä eläessään hän kertoo pote-neensa suurta koti-ikävää ja päät-täneensä lähteä kotiseudulleen. Kaksi viikkoa pääsiäisen jälkeen, vuonna 1724, hän saapui Ouluun yhden lapsensa kanssa, toinen jäi isänsä luokse Pistojärvelle. Avio-liittolupaustaan Kallioinen ei kos-kaan täyttänyt. Valpurin vaiheista oli tihkunut tietoja hänen omai-silleen jo aiemminkin, kun kuu-samolainen Jaakko Paulinpoika Kurtti oli kertonut Valpurin koh-talosta Lari Hämäläiselle.

Serkusten Kristofer Toppe-liuksen ja Gustaf Lillbäckin tiet päättyivät Tukholmaan. Kristof-fer tapasi siellä äitinsä ja tarina sai onnellisen lopun. Gustafin elä-mä sammui samassa kaupungissa kuoleman tuomioon 1721.

Tuona helvetillisenä ajanjak-sona vuosina 1713-1721 Oulujo-kivarren kylistä vietiin orjiksi 110 lasta ja nuorta. Henkensä menetti 1800 aikuisväestöön kuuluvaa. Se ei ollut taistelua armeijoiden välil-lä, vaan se oli julmaa terroria sivii-liväestöä kohtaan.

14 Koi u ja tähti 2014v

Muhoksen kirkko vuodelta 1634 on nähnyt ja kuullut monenlaista vuosisatojen saatossa. Tämä kirk-ko on säilynyt meille kuin ihmeen kaupalla niin vihollisten täydelli-seltä hävitykseltä kuin myöhem-miltä uuden kirkon rakentamis-hankkeilta. Oulujoki oli mahtava kulkuväylä, joka yhdisti alueem-me aina Konstantino-poliin saak-ka. Sitä pitkin ovat ihmiset kul-keneet niin hyvine kuin pahoine aikeineen.

Katolinen keskiaika ja uskon-puhdistuksen myrskyt olivat ta-kana, oli siirrytty puhdasoppi-suuden aikaan. Muhos kuului Upsalan arkkihiippakunnan alai-seen Turun hiippakuntaan. Koko Pohjolassa alettiin kehittää kan-sanopetusta, lukutaidosta tuli suuri yhteiskunnallinen projek-ti. Kirkko ja valtio solmivat jär-kiavioliiton, jossa kirkko sai suu-ren henkisen arvovallan asettuen täysivaltaisena kumppanina val-tion rinnalle. Kirkon tehtävänä oli saarnata oikeaa oppia, jakaa sakramentteja ja paimentaa ih-miset kehdosta hautaan. 1600-lu-vulla syntyneet kirkkokäsikirjat muotoilivat kirkolliset toimitukset ja jumalanpalveluksen lähes ny-kyisenlaisiksi.

Valtiollisella puolella elettiin 1620-luvulla alkanutta 100-vuo-tista suurvalta-aikaa, jolloin Itä-meri oli Ruotsin sisämeri ja sen valta ulottui Keski-Euroopan ete-läosiin saakka. Kaarle XI hallitsi vuosisadan viimeiset vuosikym-menet, hänen aikanaan Ruotsin monarkiasta tuli itsevaltias, valta keskitettiin tiukasti valtion kont-rolliin. Muutamia vuosikymme-niä kestänyt rauhankausi loppui lyhyeen Kaarle XII noustua val-

Muhoksen kirkollisesta elämästä 1600-1700 vaihteessa

taan. Naapurit katsoivat revans-sin hetken koittaneen, alkoi suuri Pohjan sota, joka päättyi surul-lisen kuuluisaan Pultavan tais-teluun 1709. Sen seurauksena Suomi kärsi Venäjän raskaasta miehityskaudesta, Isosta vihasta 1713-1721, joka uhreiksi Koivun ja tähden lapsetkin joutuivat.

Suurvalta-ajan merkittävät piispat tulivat Ruotsista. Isak Rot-hovius koulutti papistosta valtiol-le tehokkaan apuvälineen. Hän pani pystyyn pappissynodit ja ja-koi suuria seurakuntia pienem-miksi kappeliseurakunniksi, myös Muhoksen, joka oli Oulun kappe-liseurakuntana 1628-1766. Raa-matun sanan alle alistettiin myös maallinen elämä, joten saarnas-ta tuli kirkollisen elämän keskus. Kirkkoihin ilmestyivät penkit ja komeat saarnastuolit. Penkkejä seurasi penkkijärjestys, istuma-paikat jaettiin säätyjen mukaan.

1600-luvun loppupuolen piis-pana olleet isä ja poika Gezelius kehittivät kansanopetusta. Jo Rothovius oli pannut kristinopin tuntemisen mm. kummiksi ja avi-oon pääsemisen ehdoksi, joten lu-kutaidottomuus alkoi merkitä yh-teiskunnan ulkopuolelle jäämistä. Gezeliusten aikana kehittyivät kinkerit. Jokaisen perheenjäsenen oli tultava paikalle ja osoitettava luku- ja kristinopintaitonsa. Ne merkittiin tarkasti erityisiin rippi-kirjoihin, joista voimme halutes-samme käydä tarkastamassa, mil-laisilla taidoilla esivanhempamme oli varustettu. Vuoden 1686 kirk-kolaki asetti lukutaidon pakolli-seksi tavoitteeksi.

Kun Suomessa alettiin painaa enemmän kirjoja, ilmestyi 1701 myös Vanha virsikirja, keskeinen opus kansan käsissä miltei 200 vuotta. Isonvihan aikana papis-to ja muut virkamiehet pakeni-vat Ruotsiin, näin kävi tiettäväs-ti myös Muhoksella. Kun kirkot oli hävitetty tai muussa käytössä, tämä virsikirja piti yllä kirkollis-ta elämää. Sen piti alun perin olla suora käännös ruotsalaisesta virsi-kirjasta mutta toisin kävi. Siinä oli huomattava määrä Suomessa sekä keskiajalla että myöhemmin syn-tyneitä virsiä, joita kansa rakas-ti. Kovina aikoina ihmiset etsivät sen värssyistä voimaa ja lohtua: Caiken minun / turwan panen / O Herra sanas pääll . Sijtä ain awun sanen / Ehk cuinga käwis tääll . Sielun ain Herra toiwo / Ja händä odotta . Cuin wartia yöllä walwo / Ja päiwä toiwotta.

Isonvihan jälkeen alkoi elpy-minen. Myös Muhoksen kirkon hävitetyt kalusteet ja esineistö uu-sittiin niin seurakunnan kuin yk-sityisin varoin. Voimme ihailla 1700-luvun kattokruunuja, lam-petteja ja seinämaalauksia kuin myös kallisarvoista hopeista vii-nikannua, jonka seurakunta osti Tukholmasta 1755 uhraten siihen miltei koko silloisen kirkkokas-san.

Marja-Kaisa HeikkinenTeologian maisteri

Muhoksen ensimmäinen kirkko on perimätiedon mukaan rakennettu kirkkosaareen, toinen kirkonniemelle varsin lähelle nykyistä eli kolmatta kirkkoa. Vuonna 1634 käyt-töön vihitty kolmas kirkko on toiseksi vanhin yhä käytössä oleva lähes alkuperäisessä muodossaan säilynyt puukirkko suomessa. 500-paikkainen kirkko on ympärivuotises-sa käytössä. isonvihan (1714–1721) aikana venäläiset joukot hävittivät kirkkoa, mutta eivät polttaneet sitä. joten kirkko saatiin käyttökuntoon sodan jälkeisinä rauhan vuosi-na. Perusteellinen korjaus tehtiin 1762 kirkonrakentaja Matti hongan johdolla. samal-la rakennettiin niin sanottua pohjalaista renessanssityyliä edustava kellotapuli, jossa on kaksi kelloa. suurempi on valettu tukholmassa 1757 ja pienempi helsingissä 1885.

Aidosti lähellä ihmistä.

Osuuspankki Poppia

Suomen parasta pankkipalvelua!POP Pankista saat erinomaista henkilökohtaista pankkipalvelua. Vahvuutemme on nopea tavoitettavuus, mutkaton päätöksenteko

sekä ystävällinen ja osaava henkilökunta. Tule kokemaan tämä itse.Tervetuloa pankkiimme neuvottelemaan asiakkuudestasi.

MUHOS / Valtatie 9Puh. 020 7911 280 www.poppia.fi

Talo

ustu

tkim

us O

y /

Kan

sallin

en a

siaka

spal

velu

pala

utet

utki

mus

200

1-20

07 ja

200

9-20

12.

Puhe

luhi

nnat

(alv

24 %

): Ki

inte

ästä

ver

kosta

0,0

835

€/pu

h +

0,07

02 €

/m

in, m

atka

puhe

limes

ta 0

,083

5 €/

puh

+ 0,

1717

€/

min

.

15Koi u ja tähti 2014v

Koivu ja tähti -satu on innoitta-nut monia. Ensimmäisten Koi-vu ja tähti -päivien aikaan Timo Saarinen oli Muhoksen lukion ja yläasteen kuvaamataidon opetta-jana ja hän valmisti oppilaittensa kanssa monenlaisia kuvataidetöi-tä tapahtumien yhteyteen.

Kuvataiteiden opettaja Pir-jo Haltsonen kertoo nähneen-sä vuosien varrella oppilastöis-sä lukemattomia versioita sadun teemoista. Hän itse piirsi kuvaa eräästä vanhasta koivusta. Koi-

Koivu ja tähti muhoslaisessa taiteessavu näytti hyvin sadunomaiselta. Näin se muuntui Koivu ja tähti -sadun koivuksi ja hän lisäsi koi-vun oksille vielä sadun kaksi lin-tua. Nyt nämä teokset ovat Koi-vu ja Tähti -kulttuurikeskuksen lastenosaston seinällä. Kulttuuri-keskuksen toimiston ikkunaa so-mistaa käsityönopettaja Raija Ra-hikaisen tiffany-työ.

Keramiikkataiteilija Raija Iko-selle Koivu ja tähti -satu on tut-tu jo kansakouluajoilta. ”Sadun pohjalta minua on pyydetty te-kemään seinälaatta, mutta juh-lavuoden innoittamana on syn-tynyt erilaista Koivu ja tähti –teemaista keramiikkaa. Rakuke-raaminen sarja sisältää maljakoi-

ta, tuikkualustoja, saippua-alus-toja, ja koruja. Koivun varvuilla painettu kuvio toistuu esineissä ja tuikkujen valo loistaa majakon rei’istä tähtinä. Lisäksi koivu- teema on eri vuodenaikalaatois-sa ja kunttiläsammuttimissa” ker-too Savi-Jonttu keramiikkapajan taitelija.

Terttu Jurvakainen kertoo maalanneensa 1980 –luvulla koi-vuja, mutta niillä puolestaan ei ole kosketuskohtaa Koivu ja täh-ti -satuun. Sensijaan kosketus-kohtia löytynee Toppeliuksen sukuun saman kantaisän kautta Pauli Kaiston sukututkimuksen mukaan.

Hilkka KiesiläKoivu ja tähti -projektityöntekijä,Muhoksen kunta

Pirjo haltsosen työ 1997.

raija ikonen: ”koivu ja tähti-satu on tuttu kansakouluajoil-ta, mutta siihen olen uudelleen törmännyt Muhoksella työn merkeissä. koivu ja tähti- teema nousee esiin paikan nimissä ja eri teoksissa. satu on alkuperäisenä kosketta-va kertomus ja uusi versio on taas nykykieleen hyvin istu-va tarina. sadun pohjalta minua on jo aiemmin pyydetty tekemään seinälaatta, mutta juhlavuoden innoittamana on syntynyt erilaista koivu ja tähti-teemaista keramiikkaa. rakukeraaminen sarja sisältää muun muassa maljakoita, tuikkualustoja, saippua-alustoja ja koruja. koivun varvuil-la painettu kuvio toistuu esineissä ja tuikkujen valo loistaa maljakon rei’istä tähtinä. lisäksi koivu-teemaa on eri vuo-denaika laatoissa ja kynttilänsammuttimissa.”

kulttuurikeskuksen toimiston ikkunaa somistaa käsityön-opettaja raija rahikaisen tiffany-työ.

Vihdoinkin kotona! on runoili-ja Teija Annelin uuden runokir-jan ja laulaja Kari J. Hartikaisen levyn monitaiteellinen julkista-mistilaisuus. Perjantaina 15.8. Muhoksella Koivu ja Tähti kult-tuurikeskuksessa pidettävässä ti-laisuudessa esiintyvät heidän li-säkseen pianisti Vesa Norvanto, viulisti Jari Suomalainen, kitaristi Aake Lämsä ja harmonikkataitei-lija Tero Vilppola. Ääni- ja valo-tekniikasta vastaa Nightworks & Soundbeats. Taiteilijoiden yhtei-sellä julkkarikeikalla tullaankin kuulemaan ja näkemään värikäs ja mieleenpainuva esitys!

Teija Anneli on Muhokselta kotoisin oleva psykologi, runoi-lija ja esiintyvä taiteilija, joka on palannut pari vuotta sitten takai-sin kotipaikkakunnalleen. Maa-ilmalla kului melkein kolme-kymmentä vuotta, mutta kaipuu omille juurille virtaavan veden läheisyyteen sai hänet muutta-maan takaisin Muhokselle. Oulu-joki-laakso onkin hänen sielun-maisemaansa, missä hän viihtyy ja voimaantuu työ- ja esiintymis-matkojen jälkeen.

Kirjallisuus ja kirjoittami-

Vihdoinkin kotona!nen ovat olleet aina lähellä Teija Annelin sydäntä, hänen mieles-tään ei ole olemassa aihetta mis-tä ei voisi kirjoittaa ja käsitellä taiteen keinoin. Elämän perus-jännitteet ja ihmisen osa maail-massa kiinnostavat häntä, mikä näkyy ja kuuluu hänen runois-saan voimakkaina vastakohtina. Teija Anneli uskoo luovuuden voimaan ja taiteen hyvinvointia edistävään vaikutukseen, niin-pä hän käyttää mielellään myös työssään luovia ja toiminnallisia menetelmiä. Vaikeitakin asioita voi käsitellä, työstää ja ilmaista taiteen avulla, mutta myös ilosta ja onnesta kannattaa kertoa.

Uusi runokirja Palava rak-kaus on intohimoinen ja alku-voimainen kokoelma, kiihkeä ja tinkimätön rehellisyydessään. Kokoelman runoissa rakkaus on kuumaa ja väkevää kuin kar-hunveri, silti yhä herkkää ja kau-nista. Rakkauteen sisältyvät ris-tiriitaisetkin tunteet kuuluvat runoissa voimakkaina vastakoh-tina. Niin itsensä kuin toisensa löytäminen merkitsee myös hen-kistä kotiinpaluuta ja koti-ikä-vän helpottumista. Tärkeintä on-

kin se että ihminen on kotona itsessään. Teija Annelin sanoin: ”Kotini on siellä missä sydäme-ni asuu.”

Teija Anneli on tuottelias ru-noilija ja suosittu esiintyjä, jota työ- ja esiintymismatkat vievät nykyisin ympäri Suomea. Niin-pä päästessään kotiin hän haluaa rauhoittua virtaavan veden äärel-lä. Hän on myös vahva tulkitsija, jonka esiintymiselle on ominaista voimakas eläytyminen ja taitava äänenkäyttö. Yleisön pyynnös-tä hän on myös levyttänyt omia runojaan. Monipuolisena taitei-lijana Teija Anneli on innostunut eri taidemuotojen yhdistämisestä ja viime vuosien aikana hän on-kin tuottanut useamman moni-taiteellisen produktion (www.tei-jaanneli.fi).

Kari J. Hartikainen on nyky-ään muhoslainen, alun perin Ou-lusta lähtöisin oleva yrittäjä ja laulaja, joka on aloittanut laulu-harrastuksen jo nuorena. Tämä komea-ääninen laulaja on vuo-sien varrella esiintynyt monen-laisissa tilaisuuksissa. Karin oh-jelmisto samoin kuin ääniala on hyvin laaja, sisältäen kappaleita

klassisesta kevyempään musiik-kiin. Vuosien varrella hänellä on ollut paljon tunnettuja laulun-opettajia, mutta vasta viime ai-koina hän tuntee löytäneensä oman laulutyylinsä. Nyttemmin hän onkin saanut aivan uuden-laista syvyyttä tulkintaansa ja mieluiten hän esittääkin laulu-ja, jotka saavat hänet syttymään ja joissa hän saa heittäytyä täy-sillä musiikin vietäväksi. Sopivan laulun kohdalla tämä karismaat-tinen mies pystyy niin herkkiin kuin dramaattisiin tulkintoihin.

Kari J. Hartikaisen ensimmäi-nen pitkäsoittolevy Rakkauden Aika kokoaa yhteen kuolematto-mia säveliä ja iki-ihania rakkaus-lauluja, joiden hän toivoo kos-kettavan myös kuulijoita. Oman levyn tekeminen on ollut Karil-le suuri unelma, joka vihdoin on täyttynyt. Levyä on tehty suurella tunteella ja sydänverellä, minkä myös kuulee tulkinnan syvyydes-sä. Karin mukaan laulu merkitsee hänelle elämää ja syvimpien tun-tojen ilmaisemista.

Vesa Norvanto on Rova-niemellä vaikuttava ammatti-muusikko, joka on tehnyt työtä

musiikin saralla jo usean vuo-sikymmenen ajan. Viulisti Jari Suomalainen on alansa huippu-taitaja, joka improvisoi viulullaan niin runoon kuin lauluun sopi-vat soinnut. Tero Vilppola on ko-kenut harmonikan soittaja, joka taikoo soittimestaan niin tuliset kuin kaihoisatkin sävelet. Aake Lämsä on oululainen nuori ki-taristi, joka opiskelee musiikkia Oulun Pop & Jazz-konservatori-ossa.

teija anneli ja kari j. harti-kainen.

16 Koi u ja tähti 2014v- lä

mp

öty

öt -

ve

sit

yö

t -

ilma

sto

intit

yö

t

Pu

h. 0

40

70

8 7

19

5 T

eh

taa

ntie

3, 9

15

00

Mu

ho

sMUHOKSEN KIRKOSSA ESITTELIJÄ

Muhoksen kirkko onyksi Suomen tiekirkoista.

www.muhoksenseurakunta.fiMUHOKSEN SEURAKUNTA

Muulloin sopimuksenmukaan p. (08) 533 1284

Kirkkomme on Suomen vanhinlaajentamattomana säilynyt

tukipilarikirkkovuodelta 1634.

Kirkon 380-vuotisjuhlaavietetään 3.8.2014.

9.6. - 15.8.2014ma-pe klo 12-18

K O T I S E U T U L E H T I

Oulujokivarren suurin paikallislehti

toivottaa menestystäKoivu ja Tähti -päiville!

Katso laajentunut jakelualueemme netistä:

www.maaseutulehdet.fi

Koivu ja tähti -juhla su 17.8. muhoKsella

Lisätietoja: Hilkka Kiesilä 044-4970070, hilkka.kiesila@muhos.fiMuhoksen Koivu ja tähti -tapahtumat on facebookissa

Jumalanpalvelus Muhoksen kirkossa, Kirkkotie 3, muut tapahtumat Koivu ja Tähti -kulttuurikeskuksessa, Muhostie 2

Valtatie 11, Muhos p. 044 721 1210

Löydät meidät myös

Av. ma–ti 12–17, ke 12–18, to–pe 12–20, la 10–14

ppppaaaallllvvvveeeellllleeevvvvaaaasssttaaa

PPPiieeeettaaaannn PPPPPuuuuooootttiiisssttaaaa!

utajärven kivi- ja hyvinvointimessut16.–17.8.2014

Tervetuloa!

Järj. Utajärven Yrittäjät ry, Utajärven kunta, Utajärven Osuuspankki, kyläyhdistykset ja muita paikallisia järjestöjä.

Utajärven Nuoriso- ja liikuntatalo, Koulutie 4

- lämpötyöt - vesityöt - ilmastointityöt

Puh. 040 708 7195 Tehtaantie 3, 91500 MuhosPuh. 010 322 7070 Tehtaantie 3, 91500 Muhos

posti@rakennusporola.fi • www.rakennusporola.fi

Porola OyRakennuspalvelu

Kangasrinteenkuja 16 puh. 040 504 5631

UNESCON TUKEMA | SUOMEN ENSIMMÄINEN GEOPARKROKUA | OULUJÄRVI | OULUJOKI

Löytöretkellepoh jo lan luontoon

www.rokuageopark . f i

Löydät Rokua Geoparkin myös Facebookista!

Luontolehti-vedokset.indd 1 19.5.2014 12:21:45

Monipuolinen palvelevaKangaskauppa Pitsiina

x Valikoimissa verho-, sisustus- ja asustekankaatx Ompelutarvikkeet x Ompelupalvelu

Kangaskauppa PitsiinaKellotie 1, Muhos (autogrillin talossa)

Puh. 044 974 5376Avoinna: ti-pe 10-17, la 9-13

kustantaja: muhoksen kuntavastaava toimittaja: hilkka kiesilätoimituskunta: hilkka kiesilä, martti kiviharju, pirkko tiepuolitoimitus, ilmoitusmyynti: hilkka kiesilä ja vkk-media oy / markku kemppainentaitto: vkk-media oy / eila Lahtinen painopaikka: suomalainen Lehtipaino, kajaani

Koi u ja tähti 2014v

koivu ja tähti 300 vuotta 2014 juhlavuosi ei olisi

voinut toteutua ilman sponsoreita, ilman

venymisiä eri työntekijöiltä ja lukemattomia

vapaaehtoistyötunteja. Kiitämme myös kaikkia lehden

mainostajia; te teitte tämän

lehden mahdolliseksi.

Kiitos yhteistyöstä!

VKK-Media Oy

PERINNEJUMALANPALVELUS KLO 10

MUHOS ISOSSAVIHASSA KLO 12teemu keskisarjailkka Pöyryjouni kauhanentuure holopanen juontaa - kahvitarjoilu -

KRISTOFFERIN TARINA KLO 14kirsti Mäkinenlasten ja nuorten ohjelmaakoivu ja tähti -henkilön julkistaminenMuhoksen Mimmi juontaa

Tervetuloa!

Puh. 0400 253 358Myös rekisteristä-

poistot ja romu-

todistukset

OSTETAAN ROMUAUTOT SEKÄ

MUUT METALLIROMUT

ROMU-UKKO OY