Konalan länsireuna Aluekartoitus ja korjaustapaohjeet

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2013:4

Konalan länsireuna

Aluekartoitus ja korjaustapaohjeet

1960-luvun kerrostalokorttelit

Päivi Hellman, Pia-Liisa Orrenmaa

Helsingin rakennusvalvontavirastoHelsingin kaupunkisuunnitteluvirasto

2

©Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto Helsingin rakennusvalvontavirasto

Teksti:Päivi Hellman, Pia-Liisa Orrenmaa, ellei toisin mainitaKuvat:Päivi Hellman, Pia-Liisa Orrenmaa, ellei toisin mainitaTaitto: Päivi HellmanPainokuntoonlaitto: Olli Turunen I Tovia Design OyJulkaisusarjan graafinen suunnittelu:Timo Kaasinen

Kansikuva: As Oy Konalanrinne 3 / Päivi Hellman Takakannen kuvat: Näkymät Käärtipolulta ja Aittatieltä / Päivi Hellman

Paino: Edita Prima Oy 2014

ISSN 0787-9024 ISBN 978-952-272-550-9 (nid)ISBN 978-952-272-551-6 (PDF)

www.rakvv.hel.fiksv.hel.filahioprojekti.hel.fi

3

JOHDANTO .......................................................................................................................................... 4

1 TYÖN TAVOITTEET JA KOHDERAJAUS ......................................................................... 51.1 Työn taustat ja tavoite ............................................................................................................. 51.2 Ohjeiden piiriin kuuluvat taloyhtiöt ........................................................................................ 6

2 ALUEEN JA RAKENNETUN YMPÄRISTÖN HISTORIA ........................................... 72.1 Alueen synty ................................................................................................................................ 72.2 Kaavoitus ja rakentuminen ........................................................................................................ 72.3 Alueen rakenne ........................................................................................................................... 92.4 Konalan maisema ja topografia ................................................................................................ 10

3 ALUEEN RAKENNUKSET JA LÄHIYMPÄRISTÖ ......................................................... 113.1 Aittatien alueen rakennukset ja pihat ..................................................................................... 113.2 Käärtipolun ja Riihipellontien alueen rakennukset ja pihat ................................................. 183.3 Ostoskeskus ................................................................................................................................. 303.4 Lämpökeskus ............................................................................................................................... 313.5 Koulu ............................................................................................................................................. 323.6 Puistot ........................................................................................................................................... 33

4 ALUEEN KEHITTÄMIS- JA KORJAUSTAPAOHJEET ............................................... 344.1 Julkisivut....................................................................................................................................... 34

4.1.1 Rapatut julkisivut ................................................................................................................ 344.1.2 Betonirakenteet.................................................................................................................. 364.1.3 Siporex-rakenteet .............................................................................................................. 39

4.2 Ikkunat ja ovet ............................................................................................................................. 414.3 Parvekkeet ................................................................................................................................... 434.4 Yläpohjat ja vesikatot ................................................................................................................. 454.5 Sisäänkäyntikatokset ja -syvennykset .................................................................................... 454.6 Porrashuoneet ............................................................................................................................. 454.7 Hissit.............................................................................................................................................. 464.8 Pihat .............................................................................................................................................. 464.9 Toimenpiteiden luvanvaraisuus ................................................................................................ 504.10 Energiatehokkuus korjaushankkeissa ................................................................................... 51

KIRJALLISUUS................................................................................................................................... 52

Sisältö

Rakennuslautakunta on hyväksynyt korjaustapaohjeet 18.2.2014

4

Johdanto

strategiaohjelman yhtenä tavoitteena on kaupunkirakenteen eheyttäminen ilmaston-muutokseen vastaamiseksi. Ohjelman mu-kaisesti alueiden täydennysrakentamista on tarkoitus edistää ja luoda edellytyksiä pal-veluiden säilyttämiselle lisäämällä asumi-sen osuutta vanhoilla alueilla, joten myös täydennysrakentamismahdollisuudet pysä-köintipaikkoineen tulevat kaupunkisuunnit-telijoiden selvitettäviksi.

Konalan länsireunan korjaustapaohjeet ovat laatineet lähiöarkkitehti Päivi Hellman ja maisema-arkkitehti Pia-Liisa Orrenmaa Helsingin kaupungin rakennusvalvonta-virastosta. Energiatehokasta korjaamis-ta koskevan osuuden on kirjoittanut ark-kitehti Pirjo Pekkarinen-Kanerva rakennus-valvontavirastosta. Työssä on huomioitu ra-kennusvalvonta- ja kaupunkisuunnittelu-viraston edustajien kommentit sekä kau-punkikuvaneuvottelukunnan ja teknillisen neuvottelukunnan lausunnoissa esitetyt ehdotukset.

Konalan länsireunan 1960-luvun kerrosta-loalueen sekä sen lounaispuolella sijait-sevan jälleenrakennuskauden pientaloalu-een muodostama kokonaisuus on Helsin-gin yleiskaavassa 2002 merkitty kulttuu-rihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväk-si alueeksi. Yhtenäisenä säilynyttä ja ym-päristöltään aikakauttaan hyvin edustavaa aluekokonaisuutta tulee yleiskaavamäärä-yksen mukaan kehittää siten, että sen omi-naispiirteet ja arvot säilyvät.

Konalan länsireunan 1960-luvun kerros-taloalueen voi todeta säilyneen kokonai-suutena hyvin kaavoituksessa asetettujen suunnittelutavoitteiden mukaisena metsä-kaupunginosana. Korjaustapaohjeiden laa-timisen lähtökohtana ovat olleet alueen ominaisluonteen säilyttäminen ja vaalimi-nen uudistamis- ja korjaustoimenpiteitä suunniteltaessa. Ohjeiden päämääränä on rakennusten alkuperäisen ulkoasun, kau-punkikuvallisten arvojen ja ulkoympäristön

maisemakuvallisten arvojen säilyttäminen tai palauttaminen niin hyvin kuin se on käy-tännössä mahdollista.

Pääosin 1950-luvulla rakentuneelle pien-taloalueelle on laadittu vuonna 2008 asema-kaavan muutos, jossa suurin osa pientalois-ta on suojeltu osana jälleenrakennuskauden aluekokonaisuutta asemakaavamerkinnällä sr-3. Pientaloalue ei kuulu näiden korjausra-kentamisohjeiden piiriin. Helsingin kaupun-kisuunnitteluviraston Internet-sivuilla tullaan julkaisemaan jälleenrakennuskauden pien-talojen korjaustapaohje, jossa esimerkki-alueena on Torpparinmäen itäosa. Tätä kor-jaustapaohjetta voidaan soveltaa muissakin vuosien 1940–1960 välisenä aikana valmis-tuneissa pientaloissa.Uusia haasteita men-neiden vuosikymmenten arvoalueiden omi-naispiirteiden säilymiselle tuovat kansainvä-liset ja kansalliset ilmastosopimukset, jot-ka edellyttävät muutoksia rakentamises-sa, korjaamisessa ja asumisessa. Helsin-gin kaupungin vuosille 2013–2016 laaditun

Alueen sijainti Helsingissä.

5

1 Työntavoitteetjakohderajaus

1.1 Työn taustat ja tavoiteKorjaustapaohjeiden kohdealueeksi on ra-jattu Helsingin yleiskaavassa 2002 kulttuu-rihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväk-si alueeksi merkitty 1960-luvun kerrosta-loalue Riihipellontien ja -kujan sekä Käärti-polun ja Aittatien varrella. Alueella on yhä voimassa vuoden 1962 asemakaava (nro 5151). Aittatien eteläpäähän samalle kaa-va-alueelle vuosina 1965-1982 valmistu-neet kerrostalot sekä osoitteeseen Aitta-tie 11 kaavamuutosalueelle (nro 10082) 1990-luvulla rakennetut asuinrakennuk-set rajattiin selvitysalueen ulkopuolelle.

Lähtökohtana korjaustapaohjeille on Konalan länsireunan 1950–1960-luvun tait-teessa rakennettujen rakennusten ja pi-hojen hyvin säilynyt yhtenäinen arkkiteh-toninen ilme.

Korjaustapaohjeiden tavoiteKonalan länsireunan korjaustapaohjeiden lähtökohtana on pyrkiä säilyttämään kau-punkikuvalliset ja rakennustaiteelliset ar-vot tulevissa korjauksissa. Korjaustapaoh-jeiden tarkoituksena on esittää alueen omi-naispiirteiden säilyttämisen kannalta suo-siteltavimmat korjaustavat. Tavoitteena on myös nostaa alueen asukkaiden, taloyh-tiöiden edustajien ja isännöitsijöiden sekä korjausten suunnittelijoiden ja rakentajien tietoisuutta alueen arvoista.

Alueellisen yhtenäisyyden säilyttämi-seksi tulee rakennusten keskenään sa-manlaiset rakenteet ja rakennusosat kor-jata yhtenäistä korjaustapaa noudatta-en. Kokonaisuuden säilyttämistä tukevat myös alkuperäisen julkisivujäsentelyn ja pintastruktuurin, värityksen ja materiaali-en, ikkuna- ja -ikkunaovijakojen, parveke-kaiteiden, ulko-ovien sekä muiden alueen kannalta arvokkaiden yksityiskohtien var-jeleminen.

Pihoilla alkuperäisten suunnitteluperi-aatteiden ja alueelle tyypillisten piirteiden säilymistä tukevat korjausten toteuttami-nen alkuperäisen kaltaisin materiaalein, vä-rein ja kalustein sekä alkuperäisiä istutus-periaatteita ja tilankäyttötapaa noudattaen.

Korjaustavan on oltava myös teknises-ti moitteeton ja kestävä. Korjaustoimenpi-teiden on täytettävä korjausrakentamista koskevat määräykset, mutta uudisrakenta-misen tasoisten nykynormien saavuttami-nen esimerkiksi lämmön- ja ääneneristä-vyyden osalta ei ole vanhoissa rakennuk-sissa käytännössä mahdollista eikä ener-giataloudellisestikaan järkevää.

Korjaustapaohjeet ohjaavat rakennus-ten ulkovaipan ja pihojen sekä niihin liitty-vien rakennelmien ja pintojen korjausta. Korjaustapaohjeet eivät koske asuntojen sisäisiä muutoksia.

Selvityksen rakenneNeliosaisen selvityksen osassa 1 esitetään työn taustat ja tavoitteet sekä ohjeen pii-riin kuuluvat taloyhtiöt.

Selvityksen osassa 2 kuvataan alueen kaavoituksen ja rakentamisen vaiheet. Li-säksi osassa 2 on esitetty alueen raken-ne ja maiseman erityispiirteet.

Osassa 3 on selvitetty rakennusten ja pihojen ominaispiirteet, suunnittelijat ja ra-kennustapa sekä rakennuksiin ja pihoihin tehdyt muutokset.

Osa 4 sisältää korjaustapaohjeet. Ai-heina ovat julkisivujen, ikkunoiden ja ovi-en, parvekkeiden, vesikattojen ja sisään-käyntien korjausohjeet. Lisäksi esitetään pihoja ja lähiympäristöä koskevat korjaus- ja kehittämisohjeet. Osan 4 lopuksi käsi-tellään rakennusten korjaamista energia-tehokkuuden näkökulmasta.

Työmenetelmät ja lähteetRaportissa esitetty suppea alueen kaavoi-tushistoria 1950–1960-luvuilla on selvitetty kaupunkisuunnitteluviraston kirjaston se-kä rakennusvalvontaviraston arkiston ai-neistojen avulla.

Rakennusten alkuperäiset suunnitel-mat sekä luvanvaraiset korjaus- ja muu-tostoimenpiteet on selvitetty Helsingin ra-kennusvalvontaviraston tietokantaa ja ar-kistoa hyväksi käyttäen. Nykytilan arvioin-ti suoritettiin maastossa.

Pihojen osalta tutkittiin rakennusvalvon-nan arkistossa olleet asemapiirrokset. Pi-hoja koskevia erillisiä suunnitelmia ei ole, ainoastaan arkkitehtien nimissä allekirjoi-tettuja asemapiirroksia, joissa pihajärjeste-lyt on esitetty viitteellisellä tasolla.

Suoritettujen korjaustoimenpiteiden se-kä rakennusten ja lähiympäristön nykyti-lan selvitystyö tehtiin kevään 2012 sekä kesän 2013 aikana.

Luettelo lähdemateriaalista on rapor-tin lopussa.

As Oy Konalanrinne 3, talo A, julkisivu etelään.

6

1.2 Ohjeiden piiriin kuuluvat taloyhtiöt

Ohjeissa esitellään suositeltavat korjaustavat asuinrakennusten ulkovaipan, porrashuoneiden ja piha-alueiden sekä niihin liittyvien rakennelmien ja pintojen korjaamiselle. Tavoitteena on, että korjausmenetelmistä ja -materiaaleista valitaan ra-kennusten ja pihojen alkuperäisen ilmeen säilyttävät tai palauttavat vaihtoehdot. Alueen arkkitehtonisen ja maisemallisen kokonaisuuden säilyttämiseksi on myös tärkeää, että korjaukset suoritetaan alueellisesti yhtenäisellä ja kestävällä tavalla.

Korjaustapaohjeet eivät koske asuntojen sisäisiä muutoksia eivätkä julkisten tai liikerakennusten korjaamista. Kor-jaustapaohjeet eivät myöskään koske julkisia viher- ja katualueita.

Aittatien taloyhtiöt1. As Oy Konalanrinne 3 / 1959–60 Arkkitehti Esko Suhonen2. As Oy Konalanrinne 1–2 / 1960 Arkkitehti Esko Suhonen

Riihipellontien ja -kujan sekä Käärtipolun taloyhtiöt3. As Oy Konalanvuori / 1962 Arkkitehti Erkki Karvinen

4. As Oy Riihipellontie 8 / 1962 Arkkitehti Erkki Karvinen5.–10. As Oy:t Käärtipolku 2–12 / 1962 Arkkitehti Erkki Karvinen11. As Oy Riihipellontie 3 / 1962 Arkkitehti Erkki Karvinen12. As Oy Riihipellontie 5 / 1962 Arkkitehti Erkki Karvinen13. As Oy Käärtipolku 1 / 1963 Arkkitehti Aarne Piirainen

Alueella sijaitsevat julkiset ja liikerakennuksetKonalanvuoren Lämpö Oy / 1962 Arkkitehti Erkki KarvinenKonalanvuoren ostoskeskus/ 1962 Arkkitehti Erkki KarvinenKonalan ala-asteen koulu / 1980 Arkkitehti Kaarlo Leppänen

7

2 Alueenjarakennetun ympäristönhistoria2.1 Alueen synty1500-luvulla esiintyvät varhaisimmat kirjal-liset maininnat Konalan kylästä. Nimi esiin-tyy eri muodoissa eri aikoina, esimerkiksi 1500-luvulla esiintyivät nimet Konalby, Ko-nal, Konale ja Kånala by, eikä nimen alku-perästä ole varmaa tietoa. Tuolloiset Kon-alan kantatilat olivat nimeltään Rosas, Ber-tas ja Skyttas. Isojaon jälkeen 1700-luvul-la Ylä-Rosakseen ja Ala-Rosakseen jaet-tu Rosaksen tila muodosti Konalan kylän pohjoisen osan. Bertaksen ja Skyttaksen tilat muodostivat nykyisen Pitäjänmäen alueeseen kuuluvan Konalan kylän eteläi-sen osan. Pohjoisen osan Ylä-Rosasta kut-sutaan nykyisin Lillstuksi. Vanhan maati-lan 1880-luvulla rakennettu suojeltu pää-rakennus on vielä paikoillaan Konalantien itäpuolella Vuorikummuntiellä kerrostalo-jen keskellä.

Konalan kylä säilyi maaseutumaisena alueena pitkälle 1900-luvulle asti. Alueen viljelyhistoria on näkyvissä kadunnimissä, samoin vuosisatoja alueen halki kulkenut yhteys Hämeeseen. Vuonna 1946 Helsin-gin maalaiskuntaan kuulunut Pitäjänmäen yhdyskunta, joka koostui Konalan ja Talin kylistä, liitettiin Helsingin kaupunkiin ns. suuressa alueliitoksessa.

Konala itsenäisenä kaupunginosana syntyi, kun Reimarlan alue erotettiin Kon-alan kylästä Pitäjänmäen kaupunginosan alueeksi. Kaupunginhallitus hyväksyi kau-punginosan 32 eli Konalan rajat 26.2.1959.

een pohjoisemmalle osalle asemakaava-ehdotuksen vuonna 1960. Tämän asema-kaavaehdotuksen mukaisesti rakentui Erk-ki Karvisen suunnittelema Riihipellontien ja Riihipellonkujan sekä Käärtipolun ker-rostaloalue ostos- ja lämpökeskuksineen.

Ensimmäinen Konalan kaupunginosalle laadittu asemakaava Hankasuontien teolli-suusalueelle (nro 5153) vahvistettiin 20.9. vuonna 1962. Samana vuonna 6.11. vahvis-tettiin alueen eteläosan asuinaluetta kos-keva asemakaava (nro 5151). Alueella yhä voimassa oleva asemakaava, jonka laatijak-si on merkitty Synnöve Schmidt, noudatte-lee edellä mainittuja asemakaavaluonnok-sia. Asemaakaavan selostuksessa on mai-nittu, että alueelle on jo yksityisten maan-omistajien aloitteesta tehty suunnitelmia, joiden mukaan on rakennettu. Asemakaa-vassa kerrostaloaluetta on jonkin verran laajennettu ja lisäksi on suunniteltu muu-tamia rivitalotontteja sekä kaksi liiketonttia, yksi kummellekin puolelle Konalantietä.

Konalantien länsipuolelle kohdealueen ympäristöön on laadittu asemakaavoja ja asemakaavan muutoksia 1970–2000-lu-vuilla. Viimeiseksi voimaantulleella asema-kaavan muutoksella on turvattu jälleenra-kennuskauden pientalojen ja katumiljöön säilyminen.

Aittatien alueelle ollaan laatimassa ase-makaavan muutosta, jolla mahdollistetaan täydennysrakentaminen alueella. Asema-kaavan muutoksen ja korjaustapaohjeiden laatijat ovat tehneet yhteistyötä muun mu-assa kokousten, maastokäyntien ja yhteis-ten asukastilaisuuksien puitteissa.

Esko Suhosen asemakaavaluonnos Aittatien alueelle vuodelta 1957.

2.2 Kaavoitus ja rakentuminenKonalan ensimmäinen merkittävä raken-nusvaihe oli 1950-luvulla, jolloin suurin osa jälleenrakennuskauden omakotitaloista ra-kennettiin rintamamiestonteille. Ajalle tyy-pillisesti pientaloalue sijoitettiin kaupunki-taajaman tiiviin ydinkeskustan ulkopuolel-le. Konalassa tontit on sijoitettu riviin kaa-revan Sänkitien ja suorempien Sotilaspel-lontien sekä Vanhan Hämeenkyläntien var-sille. Talot ovat varsin samankaltaisia raken-tamista säädelleiden määräysten ja niukan materiaalivalikoiman vuoksi, vaikka kaikki eivät edustakaan samaa talotyyppiä. Ny-kyisin kaavamääräksellä suojellut raken-nukset muodostavat harmonisen kokonai-suuden vehmaine istutuksineen.

Seuraava vaihe Konalan kaupunginosan rakentumisessa oli 1950-luvun lopussa ja 1960-luvulla, jolloin rakennettiin suurin osa alueen kerrostaloista. Ensimmäiset pis-tetalot valmistuivat osoitteeseen Aittatie 13 vuonna 1959. Rakennusten suunnitte-lija oli tuleva rakennustaiteen professori, arkkitehti Esko Suhonen, joka oli laatinut myös Aittatien alueen asemakaavaehdo-tuksen vuodelta 1957. Seuraavana vuonna valmistuivat asemakaavaehdotuksen mu-kaisesti samanlaiset pistetalot osoittee-seen Aittatie 14–16. Nykyisin rakennukset muodostavat kaksi taloyhtiötä As Oy Kon-alanrinne 3:n ja As Oy konalanrinne 1–2:n.

Professori Olli Kivinen laati yhteistyössä arkkitehti Erkki Karvisen kanssa kohdealu-

8

Korjaustapaohjeiden aluerajaus on esitetty mustalla viivalla. Voimassa oleva asemakaava (nro 5151) vuodelta 1962 on merkitty ruskealla. Lounaisosan asemakaavan muu-

tos pientaloalueelle vuodelta 2008 (nro 11645, laatija Eeva-Liisa Hamari) on merkitty keltaisella. 1970–2000-luvuilla laadittujen asemakaavojen ja asemakaavan muutosten

mukaisesti alueen ympäristöön on rakennettu katuja, puistoja sekä kerrostalo- ja pientaloalueita.

9

2.3 Alueen rakenneKonalan esikaupunkialue sijaitsee luoteis-Helsingissä noin kymmenen kilometrin päässä pääkaupungin keskustasta. Terä-väkärkisen kolmion muotoinen Konala ra-jautuu etelässä Kehä I:een, idässä Vihdin-tien varren teollisuusalueeseen ja sen itä-puoliseen vihervyöhykkeeseen sekä län-nesssä Espoon rajaan.

Alueen halki kulkeva Konalantie jakaa sen kahteen toisistaan poikkeavaan osaan. Konalantien itäpuolella sijaitsevalle teolli-suusalueelle ovat sijoittuneet tilaa ja suuria varastoja tarvitsevat sekä liikenteellisesti erinomaisesta sijainnista hyötyvät yrityk-set kuten autoliikkeet. Teollisuus- ja liike-rakennusten lisäksi Konalantien itäpuolel-la sijaitsee harvojen pientalojen lisäksi run-saasti kerrostaloja, joiden rakentamisajan-kohdat vaihtelevat 1960-luvulta nykypäi-viin. Nykyisin alueen keskeisenä maamerk-kinä on entiseen Hartwall Oy:n korkeava-rastoon sijoittuva kauppakeskus Ristikko.

Konalantien länsipuolella pääosin 1950-luvulla rakentuneen pientaloalueen ja sen koillispuolelle 1960-luvun alussa raken-netun kerrostaloalueen muodostama Ko-

nalan länsireuna on säilynyt väljänä, puu-tarhamaisena asuinalueena. Kaavaratkaisu perustuu maastoa myötäileviin, kaartuviin katuihin, joista maaston korkeuserot teke-vät moni-ilmeisiä ja näkymistä vaihtelevia. Kerrostaloalueen kolmi-nelikerroksiset la-mellitalot ja pistetalot on sijoitettu väljästi maaston muotojen mukaan. Maaston kor-keuserot, puistot ja piha-alueet erottavat rakennuksia toisistaan ilman rajaavia aitoja.

Korttelirakenteet poikkeavat Konalan länsireunassa toisistaan, vaikka rakennuk-set onkin sijoiteltu maaston muotojen mu-kaan sekä alueen pohjois- että eteläosssa.

Pohjoisosan alun perin samaan taloyh-tiöön, Asunto-osakeyhtiö Konalanvuoreen kuuluneet, arkkitehti Erkki Karvisen suun-nittelemat rakennukset on aseteltu suo-rakulmaiseen koordinaatistoon. Saman-laiset, sekä itään että länteen suuntautu-villa parvekkeilla varustetut pistetalot reu-nustavat Riihipellontietä ja kaarevaa Käärti-polkua sekä keskeiselle mäelle nousevaa Riihipellonpolkua. 1960-luvun alussa suun-nitelluissa rakennuksissa on vielä rapattu-jen julkisivupintojen ja pienen koon ansios-ta 1950-luvun rakennuksille tunnusomai-

sia piirteitä. Riihipellontien pohjoispuolel-la sen sijaan sijaitsee kaksi samaan talo-yhtiöön kuulunutta pitkähköä lamellitaloa, joiden arkkitehtuuri poikkeaa pistetalojen arkkitehtuurista jo täysin 1960-lukulaisel-la muotokielellään.

Tähän suureen taloyhtiöön kuului poik-keuksellisesti myös Konalantien ja Käärti-polun risteyksessä sijaitseva ostoskeskus sekä oma lämpökeskus. Nykyisin taloyhtiö on jakaantunut useaksi eri yhtiöksi, mut-ta ostoskeskus kuuluu yhä Asunto-osake-yhtiö Konalanvuoreen kolmen asuinraken-nuksen lisäksi.

Aittatien varrella pienet kuutiomaiset pistetalot sijaitsevat väljästi rinteeseen si-joitettuina hieman käännetyssä koordinaa-tistossa, mutta suorakulmaisesti toisiinsa nähden. Arkkitehti Esko Suhonen suun-nitteli rakennukset jo 1950-luvun lopulla ja niiden arkkitehtuurissa onkin vahvasti nähtävissä 1950-luvun arkkitehtuurin tyy-pillisiä piirteitä.

Keskellä aluetta sijaitsee arkkitehti Kaarlo Leppäsen suunnittelema, vuon-na 1980 valmistunut Konalan ala-asteen koulu.

Konalan länsireunaa. Yllä näkymä Käärtipolulta, jota reunustavat sa-

manlaiset rakennukset, alla Aittatien idyllistä ja väljää kerrostaloalu-

etta.

Konalan uutta itäreunaa. Yllä näkymä Ajomiehentieltä, alla sisäpi-

hanäkymä. Uusimpana Konalan itäosaan rakentuu Wallinmaan asun-

toalue.

10

2.4 Konalan maisema ja topografia1950- ja 1960-luvuille ajoittuva kohdealue on suunniteltu ja rakennettu aikana, jota leimasi pyrkimys rakentamisen ja luonnon väliseen vuorovaikutukseen. Asuminen py-rittiin sijoittamaan viheralueiden keskelle ja asumalähiöt rakentamaan kokonaisuuksik-si, jotka pystyvät toimimaan itsenäisesti. Rakentaminen tehtiin maiseman ehdoilla olemassa olevaa puustoa säästäen. Kon-alassa aikakauden ihanteet näkyvät raken-nusten maastoa myötäilevissä sijoituspai-koissa sekä puistojen määrässä. Kohdealu-een kaikki tontit kahta lukuun ottamatta ra-joittuvat suoraan puistoalueisiin. Asuinra-kennukset ja tiestö on sovitettu luontevasti kolmisenkymmentä metriä meren pinnan yläpuolelle kohoavan kallioisen selänteen rinteitä mukaillen ja koulu sijoitettu selän-teen lakialueen korkeimmalle kohdalle. Ra-kennusten sijoitustavalla on pystytty hyö-dyntämään selänteen kitkamaa hyvänä ra-kennuspohjana. Puistot on pääsääntöisesti kaavoitettu alaville savisille laaksoalueille, joilla rakennusten perustaminen on haas-teellisempaa.

Aittatietä reunustavien tonttien puusto on hienovarai-

sen rakentamisen ansiosta saanut kehittyä erityisen

komeaksi alueen arvotekijäksi.

Konalan kohdealueelta ei tämän työn yhteydessä ole löytynyt erillisiä piha-suunnitelmia, jotka osoittaisivat aikakau-den tunnetuimpien maisemasuunnitteli-joiden osallistuneen tonttien suunnitte-luun. Pihojen materiaalimaailma, tilankäyt-tö ja kalusteet ovat kuitenkin verrannolli-set muiden saman aikakauden alueiden kuten esimerkiksi Pohjois-Haagan kans-sa. Pihakalusteet olivat tuolloin joko ko-timaista alkuperää olevia yksinkertaisia ja tarkoituksenmukaisia valmiskalusteita tai ne tehtiin paikalla. Pihojen tilankäyttö on määräytynyt olemassa olevan puus-ton ja maaston muotojen mukaan. Erityi-sesti Aittatien varren yhtiöissä aikakau-den ihanteet on toteutettu yksinkertaisel-la asemapiirrokseen kirjatulla määräyksel-

lä, jonka mukaan ”tiet, polut ja telineet on sijoitettava maaston ja puuston edellytys-ten mukaan ja metsän luonne on pyrittä-vä säilyttämään.” Aittatien pihat eivät tä-hän mennessä ole kokeneet suuria muu-toksia. Muilla tonteilla pihojen alkuperäis-jäsentely on niin ikään nähtävissä, useilla tonteilla tosin rakennuksissa tehdyt kor-jaustyöt ovat vaikuttaneet pihoihin tai pi-hoja vaivaa hoidon puute. Koko alueella viihtyisyyteen liittyviä uhkakuvia ovatkin pihojen hoidon laiminlyönti ja köyhtymi-nen sekä tasaikäisen puuston yhtäaikai-nen vanhentuminen. Toisaalta myös pää-sääntöisesti yksinkertaisten pihojen kun-nostaminen liiallisesti ja modernein mate-riaalein uhkaa alueen alkuperäisten arvo-jen ja ominaispiirteiden säilymistä.

11

3 Alueenrakennukset jalähiympäristöToisen maailmansodan jälkeiseen huuta-vaan asuntopulaan saatiin pääkaupungis-sa helpotusta suuren alueliitoksen jälkeen vuonna 1946, jolloin Helsinkiin liitettiin uu-sia laajoja alueita, Konala näiden joukossa.

Uusien alueiden kaavoituksessa alet-tiin soveltaa professori Otto-Iivari Meur-manin lähiöteorian periaatteita, joissa kes-keisinä olivat avoin kaava, rakennusten ja katuverkon sovittaminen maaston muo-tojen mukaan sekä olevan puuston säilyt-täminen. Vuonna 1947 julkaistussa teok-sessaan Asemakaavaoppi Meurman julisti, ettei nykyajan tunnuksena enää ole ’puis-toja kaupunkeihin’ vaan ’kaupunkeja puis-toihin’. Asuminen pyrittiin sijoittamaan so-lumaisina yhdyskuntina viheralueiden vä-liin. Lähiöteorian mukaan asumalähiöt tu-li myös suunnitella siten, että kukin niistä voisi viettää itsenäistä elämäänsä eli lähi-össä tuli olla myymälöitä, kouluja ja muita palveluita sekä virkistys- ja urheilualueita.

Näiden periaatteiden mukaisesti Esko Suhonen luonnosteli tulevan Aittatien ase-makaavaehdotuksen vuonna 1957 ja Suo-men tunnetuimpiin kaavoittajiin kuulunut professori Olli Kivinen Käärtipolun ja Riihi-

pellontien alueen asemakaavaehdotuksen vuonna 1960. Näiden asemakaavaehdo-tusten mukaisena alue myös toteutui. Ai-kakautta hyvin edustavan ja säilyneen ym-päristönsä ja arkkitehtuurinsa vuoksi Kon-alan länsireunan 1960-luvun alussa raken-nettu kerrostaloalue on merkitty Helsingin yleiskaavassa 2002 kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuu-rin kannalta arvokkaaksi alueeksi.

3.1 Aittatien alueen rakennukset ja pihatKonalan länsireunan ensimmäiset kerros-talot valmistuivat Aittatielle vuosina 1959–1960. Rakennusten suunnittelija arkkitehti Esko Suhonen oli ansioitunut sekä asunto-suunnittelijana että tutkijana käsitellen tut-kimuksissaan mm. sosiaalisia asuntokysy-myksiä. Vuonna 1960 hänelle myönnettiin nykyaikaisen rakennustaiteen professorin arvo erikoisalanaan asuntoarkkitehtuuri. Vuosina 1965–1968 hän toimi Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston johtajana ja osallistui aktiivisesti myös alan järjestö-toimintaan.

Konalanrinteen rakennusten tyypillinen kellarikerros. Sisäänkäynti por-

rashuoneeseen on pohjoispuolelta, eteläsivun kaksioilla on oma sisään-

käynti pihalta. Asuntojen koko on 50 m2.

Konalanrinteen rakennusten tyypillinen 1.–3.-kerros. Kompaktit asunnot ovat

erinomaisesti suunniteltuja. Sekä 46 m2:n kaksioilla että 68 m2:n kolmioilla on

etelään suuntautuva parveke.

As Oy Konalanrinne 3Konalan länsireunan ensimmäiset kerros-talot sijaitsevat osoitteessa Aittatie 13. Ta-loyhtiön kolme pientä pistetaloa on sijoitet-tu väljästi maaston muotojen mukaan rin-teeseen. Osittain maanalaisissa kellariker-roksissa on pohjoisen puolella väestösuo-jat, sauna-, pesula- ja varastotilat sekä kat-tilahuone. Yhdessä rakennuksessa kellari-kerroksessa on myös autosuojasiipi, jossa on neljä autotallia. Etelän puolella kaikissa rakennuksissa on kellarikerroksessa kaksi asuntoa, joilla on oma sisäänkäynti piha-tasolta. Ylemmissä kolmessa kerroksessa on kussakin neljä asuntoa, kaksi kaksiota ja kaksi kolmiota. Kaikissa asunnoissa on parveke tai maantasoterassi.

Kaikki asunnot avautuvat kahteen suun-taan ja kaikissa on ruokailutila joko keitti-össä tai erillisessä ruokailutilassa. Myös säilytystilat on huomioitu pienimmässä-kin asuntotyypissä hyvin. Hukkaneliöitä ei ole ja asunnot ovat toimivia pienestä ne-liömäärästään huolimatta.

Asunto-osakeyhtiö toimi talojen raken-nuttajana, urakoitsijana oli Rakennus Oy-niminen yhtiö.

12

Rakennusten kuutiomaisten masso-jen ulkoseinärakenteena on kantavan 15 senttimetrin teräsbetonin päälle kiinnitet-ty 17,5:n senttimetrin Betocel-kevytbetoni, josta kerrotaan lisää sivulla 17. Keltaisiksi maalatut julkisivut on roiskerapattu. Alku-peräiset, valkoisiksi maalatut puuikkunat on varustettu tuuletusikkunoin. Sokkelit ovat uritettua, harmaaksi maalattua beto-nia. Parvekekaiteet ovat vaalean harmaa-ta profiilipeltiä. Alkuperäisinä säilyneet por-rashuoneiden ulko-ovet ovat tammilasio-via, autotallien ja muut puuovet valkoisik-si maalattuja, pystypaneloituja ja lasiaukol-lisia. Katot ovat harmaaksi maalattuja loi-via aumakattoja.

MuutoksetPihalle on rakennettu jätekatos Aittatien reunaan vuonna 1985.

Osa sisäänvedetyistä parvekkeista on lasitettu 1990-luvulla. Vuonna 2003–2004 on uusittu ulokeparvekkeiden laatat ja osa ulokeparvekkeista on lasitettu. Ylimpien kerrosten ulokeparvekkeille on samassa yhteydessä rakennettu katokset. Kaikkien parvekekaiteiden alkuperäiset alumiinipro-fiilipellit on vaihdettu vanhaan kunnostet-tuun teräsrunkoon kiinnitetyiksi harmaak-si maalatuiksi teräsprofiilipelleiksi.

Yllä Esko Suhosen alkuperäinen asemapiirros vuodelta 1959.

Kuutiomaiset, pienet rakennusmassat on taitavasti si-

joitettu maastoon. Maantasoasuntojen pihaterassit ja

taloyhtiön pihat ovat aitaamattomia. Ympäröivä luon-

to on vahvasti läsnä.

13

Talon A pohjakerroksen yhteydessä on autosuojasiipi. Pihan hiekkapinnat ovat säilyneet myös liikennöidyillä alu-

eilla. Autotallien lasiaukolliset, pystypaneloidut ovet ovat säilyneet.

Alkuperäinen tammi-lasiovi ja puuikkunat ovat säi-

lyneet. Porrashuoneen ikkunoiden väliset profiilipel-

lit on uusittu.

Ulkoseinien karkeaksi roiskerapattua pintaa, jota ko-

rostaa ikkuna-aukkoja reunustava 1950-luvulle tyypil-

linen valkoinen, sileä rappaus. Julkisivut on maalat-

tu kalkkimaalilla vuonna 2004, rappaus on alkuperäi-

nen. Uusitut parvekekaiteet ovat profilotua, harmaaksi

maalattua peltiä, harmaat betonisokkelit on uritettu.

Ylimmille parvekkeille on rakennettu katokset vuon-

na 2004.

14

As Oy Konalanrinne 1–2Konalan länsireunan seuraava vuonna 1960 valmistunut Asunto-osakeyhtiö Ko-nalanrinne 1–2 sijaitsee kahdessa eri kort-telissa osoitteissa Aittatie 14 ja 16. Taloyh-tiössä on kummassakin korttelissa kaksi pientä pistetaloa. Rakennusten sijoittelu hieman käännetyssä koordinaatistossa rin-teen suuntaisesti on vastaavanlainen kuin As Oy Konalanrinne 3:ssa, samoin raken-nusten pohjapiirrokset. Yhdessä rakennuk-sessa myös tässä taloyhtiössä on neljän autotallin autosuojasiipi.

Rakennusten massoittelu ja rakenne ovat samanlaiset kuin As Oy Konalanrin-ne 13:ssa. Roiskerapatut julkisivut ovat tässä taloyhtiössä vaalean ruskeanhar-maat ja parvekekaiteet ruskeaksi eloksoi-tua profiloitua alumiinia. Autosuojasiiven ulkoseinissä on valkoinen roiskerappaus.Alkuperäiset puuikkunat ja lasiaukolliset,

Vieressä alkuperäinen As Oy Konalanrinne 1–2:n ase-

mapiirros. Varsin viitteellisen piirroksen ohjeet ovat

selkeät: ”Tiet, polut ja telineet on sijoitettava maaston

ja puuston edellytysten mukaan. Metsän luonne pyrit-

tävä säilyttämään. Täyttöalueille ruohoistutukset.”

pystypaneloidut ulko-ovet sekä autotallien ovet ovat samanlaisia ja samoin valkoisiksi maalattuja kuin As Oy Konalanrinne 3:ssa. Myös alkuperäisinä säilyneet porrashuo-neiden ulko-ovet ovat tammilasiovia, sok-kelit uritettua, harmaaksi maalattua beto-nia ja pellitetyt katot harmaaksi maalattu-ja loivia aumakattoja.

Taloyhtiöiden rakennukset poikkeavat-siis toisistaan ainoastaan rappausten ja parvekekaiteiden värityksen osalta.

Myös Konalanrinne 1–2:ssa asunto-osakeyhtiö toimi talojen rakennuttajana ja urakoitsijana oli Rakennus Oy.

MuutoksetPihalle on rakennettu jätekatos Aittatien reunaan vuonna 1988.

Parvekkeet on lasitettu ja ylimpiin par-vekkeisiin on lasittamisen yhteydessä ra-kennettu katokset vuonna 1994. Rakennuksen eteläjulkisivua.

15

Yllä alkuperäinen kellarin ovi sekä maantasoasuntojen aitaamattomat pihaterassit. Paikallavaletussa, pystyuritetussa sokkelissa on näkyvissä vaakalaudoitetun valumuotin

jäljet.

Alla rakennuksen itäjulkisivua. Ylimpien kerrosten parvekkeille on lasittamisen yhteydessä rakennettu katokset.

16

Pihat / As Oy Konalanrinne 3 ja 1–2As Oy Konalanrinne 3:n sekä 1–2:n pihat edustavat parhaiten 1950-luvun suunnit-teluihanteita. Pihat ovat väljiä, vähäeleisiä ja niitä leimaavat voimakkaasti komeiksi kasvaneet suuret kilpikaarnamännyt se-kä yksittäiset jalot lehtipuut. Puiden alla maasto on pääsääntöisesti nurmipintais-ta, kulkureitit ja puiden väleihin vapaasti sijoitetut autopaikat edelleen sorapintai-sia. Alkuperäisen asemapiirroksen esitys-tapa viittaa 50-luvulle tyypillisiin liuskeki-villä päällystettyihin pihapolkuihin, mutta liuskekiveyksiä ei tonteilla juurikaan ole. Rajauksia pihoilla on hyvin vähän. Aino-

astaan maantasokerrosten pihaterassien edustoilla on vapaamuotoisia istutuksin tehtyjä tilarajauksia.

Pihoille tehdyt lisäistutukset ovat mal-tillisia asukkaiden tekemiä pensas- ja pe-rennaistutuksia, joiden lajisto vaihtelee 50-luvulle tyypillisistä kuunlinjoista ja sy-reeneistä hiukan modernimpiin kasvilajei-hin. Pihojen kalusteet, kuten pihavalaisi-met, tomutus- ja pyykkitelineet ovat yksin-kertaisia ja huomaamattomia vaikka osa kalusteista onkin selvästi uusittu. Uudem-mat puiset pihakalusteet, kuten suuret ka-tokselliset keinut, raskaat pöllirakenteiset pöytä-penkit ja muoviosin varustetut hiek-

kalaatikot eivät enää ole 1950-luvulle tyy-pillisiä.

Pihojen vettä läpäisevät pintamateri-aalit ovat yksi syy pihapuiden hyväkuntoi-suuteen. Puiden vedensaantia ei ole häi-ritty esimerkiksi autopaikkoja asfaltoimal-la. Pihoilla tosin on nähtävissä myös hu-levesiin liittyviä ongelmia niissä kohdissa, joissa maasto riittämättömien pintakallis-tusten vuoksi viettää kohti seinää. Huleve-sien virtausta onkin useissa kohdin pyrit-ty hallitsemaan nurmelle tai sorakäytävi-en reunoihin asennettujen betonisten hu-levesikourujen avulla sekä johtamalla kat-tovedet suoraan viemäriin.

Aittatien varren yhtiöissä autopaikkojen sijoittelu puiden ehdoilla on onnistunut eikä autopaikkoja ole ollut tarpeen asfaltoida. Sorapinta antaa puille mahdollisuuden käyt-

tää hulevesiä hyödykseen. Autopaikoista huolimatta puut ovat myös välttyneet suuremmilta runkovaurioilta, mikä luonnollisesti edesauttaa niiden säilymistä.

17

Betocel Aittatien pistetalojen ulkoseinärakenteissa käytetty Betocel-kevytbetoni on Suomes-sa tuntemattomampi tuotenimi kuin toinen kevytbetoni, jonka tuotenimi on Siporex. Siporexin eli höyrykarkaistun kevytbeto-nin valmistusmenetelmä kehitettiin Suo-messa vuonna 1930, Betocel oli puoles-taan alun perin belgialainen tuote. Sekä Betocelia että Siporexia on ollut Suomes-sa markkinoilla 1930-luvulta asti.

Betocelia valmistavan Kevytbetoni Oy:n perusti vuonna 1939 diplomi-insinööri Mat-ti Janhunen, joka oli ostanut Betocelin bel-gialaisen lisenssin vuonna 1938. Betoce-lin raaka-aineina olivat vuoden 1940 mai-noslehtisen mukaan sementti, vesi, hiek-ka ja Betocel-emulsio ja sen valmistus on-nistui helposti paikan päällä tavallisella be-tonimyllyllä.

Janhusen ja Ervin yhteistyö

Matti Janhunen toimi vuosikymmeniä arkkitehti, professori Aarne Ervin raken-tajakumppanina. Ammatillinen yhteistyö käynnistyi vuonna 1938 Ervin suunnitel-lessa Oy Shell Ab:lle kolme huoltoasemaa

Kevytbetoni Oy:n Betocel-kevytbetonin mainoslehtisen kansi ja ammattimiehen eli rakennusliikkeen mielipide tuotteesta vuodelta 1940. Otto Wuorio urakoi Käärtipolun ja

Riihipellontien Erkki Karvisen suunnittelemat asuinrakennukset, joissa ei kuitenkaan käytetty Betocel-kevytbetonia.

Kansallisarkisto, digitoidut aineistot

kaan ensimmäistä palkintoa. Kilpailussa yhdessä Ola Hanssonin kanssa laaditul-la suunnitelmalla toiseksi sijoittunut Ervi voitti suunnittelukilpailun toisen kierroksen vuonna 1949. Vuonna 1957 valmistuneen rakennuksen julkisivuissa käytettiin Beto-cel-kevytbetonieristeisiä julkisivuelement-tejä. Sekä tyylillisesti että rakenteellises-ti moderni rakennus oli Suomessa ensim-mäinen huomattava rakennus, joka toteu-tettiin tehdasvalmisteisista betonielemen-teistä myös rakennusrungoltaan.

Muita Betocel -kohteita

Betocel-mainosesitteessä mainittuja 1930-luvun lopun suunnittelu/rakennus-kohteita olivat muun muassa:n Sokos, Helsinki (arkkitehti Erkki Hut-

tunen, suunnittelu 1938–39 / valmis-tunut 1952)

n Helsingin yliopiston maatalous-met-sätieteellisen tiedekunnan uudisra-kennus (arkkitehti Jussi Paatela, val-mistunut 1939)

n Helsingin Suojeluskuntapiirin Piiriesi-kunnan toimitalo (arkkitehti Toivo Jänt-ti, valmistunut 1941)

ja Janhusen puolestaan toimiessa Shellin teknisen osaston apulaisjohtajana.

Ensimmäinen kumppanusten raken-nuskohde, jossa käytettiin Betocelia läm-möneristeenä oli Ervin vuonna 1939 suun-nittelema asuin- ja liiketalo Lauttasaaren-tie 7:ssä.

1940-luvulla yhteistyö jatkui kevytbe-tonin käytön ja kehittämisen merkeissä. Betocel-harkkoja käytettiin mm. Oulunjo-ki Oy:n voimalaitoksissa, kuten Pyhäkos-ken voimalaitoksessa, sekä niihin liittyvis-sä asuinrakennuksissa.

Vuonna 1950 Ervin omassa, teräsrun-koisessa Kuusisaaren asuintalossa käytet-tiin välipohjan ja vesikaton eristeenä Beto-cel-kevytbetoniharkkoja. 1950-luvulla Ke-vytbetoni Oy pyrki markkinoimaan ele-menttirakenteista, Ervin suunnittelemaa omakotitaloa, jossa elementit olisivat ol-leet puurungon ja kevytbetonin yhdistel-miä. Tuote ei kuitenkaan käynyt kaupaksi.

Näyttävin Janhusen ja Ervin yhteistyö-kohde oli yliopiston instituuttirakennus, joka myöhemmin nimettiin Porthaniaksi. Rakennuksen suunnittelusta järjestetys-sä arkkitehtikilpailussa ei aluksi jaettu lain-

18

3.2 Käärtipolun ja Riihipellontien alueen rakennukset ja pihatAlueella sijaitsevat, arkkitehti Erkki Karvi-sen suunnittelemat asuinrakennukset se-kä ostoskeskus ja lämpökeskusrakennus ovat valmistuneet vuonna 1962. Alun pe-rin samaan yhtiöön suunnitteluvaihees-sa kuuluneista rakennuksista suurin osa perusti oman yhden rakennuksen asun-to-osakeyhtiön jo vuonna 1961 ennen ra-kentamisen aloittamista. Samana vuon-na lämpökeskus perusti Konalanvuoren Lämpö Oy-nimisen yhtiön. Alkuperäi-seen As Oy Konalanvuoreen jäi vain kol-me asuinrakennusta sekä ostoskeskus. As Oy Käärtipolku 1, joka valmistui vuon-na 1963, perusti oman yhtiönsä vuonna 1962. Myös suunnittelija oli tässä vai-heessa vaihtunut arkkitehti Aarno Piirai-seksi. Kukin yhtiö toimi oman rakennuk-

As Oy Konalanvuoreen alun perin kuuluneet rakennukset on merkitty varjoin ja asuinrakennukset numeroin. Yksittäisten rakennusten muodostamat taloyhtiöt ja lämpökes-

kus erottuivat As Oy Konalanvuoresta omiksi yhtiöikseen pääosin jo ennen rakentamista vuonna 1961. Alkuperäiseen Konalanvuoreen jäivät vain asuintalot 1,2 ja 3 sekä os-

toskeskus. Viimeisenä oman tonttinsa As Oy Konalanvuorelta lunasti As Oy Käärtipolku 1 eli talo numero 7, jonka suunnitteli arkkitehti Aarne Piirainen. Kaikki muut raken-

nukset ovat arkkitehti Erkki Karvisen suunnittelemia.

sensa rakennuttajana, urakoitsijana kai-kissa oli Otto Wuorio Oy.

Arkkitehti Erkki Karvinen on tunnettu erityisesti ostoskeskusten suunnittelija-na, mutta hän kunnostautui myös asuin-rakennusten suunnittelijana, varsinkin yh-teistyössä kaavoittajana toimineen profes-sori Olli Kivisen kanssa. Tästä hienona esi-merkkinä on Yliskylän asuinalue Helsingin Laajasalossa.

Käärtipolun ja Riihipellontien rakennuk-set kuuluvat samaan ajalliseen ja raken-teelliseen kokonaisuuteen Aittatien ra-kennusten kanssa. Yleiskaavan määräys-ten mukaan aluekokonaisuutta tulee ke-hittää siten, että sen ominaispiirteet säi-lyvät. Käärtipolun ja Riihipellontien raken-nukset eivät kuitenkaan ole säilyneet yh-tä alkuperäisinä kuin Aittatien asuintalot. Syynä ovat ulkoseinärakenteiden ongel-

mat, sillä jo 8–10 vuotta valmistumisen-sa jälkeen taloyhtiöt saivat rakennusval-vontaviranomaisilta kehotuksia huonokun-toisten julkisivujen korjaamiseksi. Alueen alkuperäinen ulkoseinärakenne on tyypil-lisesti päädyissä 30 senttimetrin ja pitkil-lä sivuilla 25 senttimetrin rapattu Siporex eli höyrykarkaistu kevytbetoni. Käärtipol-ku 1:ssä 17,5 senttimetrin Siporex on kiin-nitetty saman paksuiseen betoniin. Riihi-pellontien kahdessa pitkässä lamellissa al-kuperäisenä rakenteena ovat olleet beto-ni-sandwich-elementit, joissa lämmöneris-tettä on vain 7,5 senttimetriä.

Rakenteiden riittämätön lämmöneris-tyskyky on johtanut lisälämmöneristystar-peeseen, joka on ratkaistu eri tavalla eri ra-kennuksissa. Alueellinen yhtenäisyys on kärsinyt, eivätkä kaikki korjaustavat ole ol-leet kestäviä.

19

As Oy Konalanvuori As Oy Konalanvuoreen kuuluu kolme asuinrakennusta osoitteissa Riihipellon-kuja 1 ja Riihipellontie 4–6. Lisäksi taloyh-tiöön kuuluu ostoskeskus sekä Riihipel-lontie 6:n pihan alla sijaitseva väestösuo-ja. Kaikki rakennukset ovat valmistuneet vuonna 1962. Riihipellonkuja 1:n ja Riihi-pellontie 4:n asuinrakennukset ovat kolmi-kerroksisia, Riihipellontie 6 on nelikerroksi-nen. Kaikissa asuinrakennuksissa on myös kellarikerros, jossa on irtaimistovarasto-, talosauna- ja muita aputiloja. Asuntotyypit ovat kaikissa Riihipellontien ja Käärtipolun Erkki Karvisen suunnittelemissa rakennuk-sissa samat, 43,5 m2:n kaksio ja 31 m2:n yksiö. Kaikissa asunnoissa on parveke, mi-kä ei rakentamisajankohtana ollut lainkaan itsestään selvää. 1960-luvulla Arava-sään-nökset estivät valtion lainoittamissa koh-teissa parvekkeiden rakentamisen yksiöi-hin vuoteen 1968 asti ja myös pienet kak-siot jätettiin usein ilman parvekkeita.

Betonipilarirunkoisten asuinrakennus-ten nauhamaiset julkisivut ovat Siporex-ra-kenteiset. Pitkillä sivuilla alun perin sileäl-lä kalkkirappauksella rapattujen ulkoseini-en paksuus on 25 senttimetriä ja päädyis-sä 30 senttimetriä. Ulokeparveketornit on sijoitettu säännöllisin välein katkaisemaan julkisivun nauhamaisuutta. Parvekkeiden etukaiteet ovat valkoiseksi maalattuja be-tonielementtejä, sivuilla on parveketorni-en korkuiset tumman ruskeat puusäleiköt. Katot ovat pellitettyjä loivia pulpettikattoja.

As Oy Konalanvuoren asuintalon ensimmäinen kerros. Asuntotyypit ovat pie-

niä, 31 m2:n yksiöitä ja 43,5 m2:n kaksioita. Päädyn sisäänkäynnin alta johtavat

portaat kellariin, jossa sijaitsevat sauna-, varasto- ja muut aputilat.

As Oy Konalanvuoren asuintalon 2.–3.-kerrokset. Asuntojen parvekkeet sijait-

sevat erikoisesti sekä itä- että länsisivuilla. Asuntotyypit ovat samat kuin en-

simmäisessä kerroksessa.

MuutoksetVuonna 1997 rakennusten pohjoispäätyi-hin on rakennettu sisäänkäyntikatokset ja pihalle suojakatokset väestösuojen por-taille sekä uusi jätekatos.

Vuonna 2001 julkisivut on eristerapattu, räystäitä pidennetty ja puuikkunat ja ikku-naovet on vaihdettu keltaisiksi puualumiini-ikkunoiksi ja -ikkunaoviksi. Ikkunoiden väi-set puupaneloinnit on vaihdettu profiilipel-liksi. Osa parvekkeista on lasitettu.

Sisäänkäynteihin on rakennettu tuuli-kaapit lisäämällä eteisauloihin uudet alu-miiniprofiiliovet.

Yllä asuintalo osoitteessa Riihipellonkuja 1.

Alla uusitut ikkunat ja lämpörapattu julkisivu.Parvek-

keelle asukas on rakentanut näkösuojaa alun perin

avoimen puuritilän taakse. Maalatussa betonisokkelis-

sa näkyy vaakalaudoitetun valumuotin kuvio.

20

Pihat / As Oy KonalanvuoriLuhtipuiston pohjoispuolella sijaitsevan Rii-hipellonkuja 1:n piha on yleisilmeeltään Ait-tatien varren taloyhtiöiden jatkumoa. Piha on kuitenkin edellä mainittuja selvästi niu-kempi sekä kasvillisuudeltaan että kalus-teiltaan. Kalusteista osa on hiljattain uusit-tu. Pihan jäsentelyssä on pääsääntöisesti säilynyt alkuperäisen asemapiirroksen ti-lanne, tosin jossain määrin köyhtyneenä. Esimerkiksi leikkipaikkaa varusteineen ei pihalla enää ole. Nurmen ja suurten puiden lisäksi tontilla on niukasti muita istutuksia. Kulkupintojen ja autopaikkojen asfaltoin-ti on vaikuttanut pihapuihin epäedullises-ti. Ympäristön viihtyisyyttä vähentää osit-tain taloyhtiöön kuuluvan ostoskeskuksen huoltotoimintojen ja autopaikkojen estee-tön näkyvyys tontille. Pihan viihtyisyys no-jaa kokonaan täysikasvuisen puuston luo-maan tunnelmaan.

Koulun pohjoispuolella sijaitsevia Riihi-pellontie 4:n ja 6:n kadun puoleisia piho-ja leimaa voimakkaasti näkymää hallitseva asfaltoitu pysäköintialue sekä siihen liitty-vät betonimuurit ja metallikaiteet. Alkupe-räisten omaleimaisten rakenteiden yhtey-teen on rakennettu uudehko pulpettikattoi-nen jätesuoja. Kallioselänteelle luonteen-omaista puustoa kasvaa jonkin verran kou-lun ja asuinrakennusten välialueella. Ra-kennusten väliin rakennetun maanalaisen väestönsuojan vuoksi rakennusten suo-jaan on muodostunut oleskeluun ja ulko-peleihin hyvin soveltuva tasainen nurmi, jo-ta tosin leimaa jäsentymättömyys. Tonteilla olevista rakennuksista lienee parhaimmat näkymät laaksossa sijaitsevan Hilapellon puiston yli Malminkartanon täyttömäelle.

Kookkaat pihapuut ovat myös Riihipellonkuja 1:n pi-

han arvotekijä.

Riihipellontie 4:n paikalla valetut betonimuurit ja alkuperäiset sirot putkikaiteet ovat säilyttämisen arvoisia pihan

ominaispiirteitä. Rakennusten pohjoispuolen puusto liittyy kallioselänteen metsäalueeseen ja on niin ikään mai-

semassa varjelemisen arvoista.

21

As Oy Riihipellontie 8As Oy Riihipellontie 8 kuuluu vain yksi ne-likerroksinen asuinrakennus osoitteessa Riihipellontie 8. Rakennuksessa on myös maanalainen kellarikerros kuten As Oy Ko-nalanvuoren asuinrakennuksissa. Asun-totyypit ovat myös samat, 43,5 m2:n kak-sio ja 31 m2:n yksiö. Kaikissa asunnoissa on parveke.

MuutoksetVuonna 1997 on rakennettu uusi jätekatos ja vuonna 2003 rakennuksen pohjoispää-tyyn sisäänkäyntikatos.

Vuonna 2004 puuikkunat ja ikkunaovet on vaihdettu tumman ruskeiksi puualumii-ni-ikkunoiksi ja -ikkunaoviksi. Ikkunoiden väiset puupaneloinnit on vaihdettu profii-lipelliksi.

Parvekkekaiteet on uusttu ja parvek-keet lasitettu vuonna 2008. Parvekekai-teiden etuseinä on uusittu vanhan mallin mukaisena. Sivuseinien puuritilät on uu-sitta ja niiden taakse on asennettu raaka-lankalasi.

Sisäänkäyntiin on rakennettu tuulikaap-pi lisäämällä eteisaulaan uusi alumiinipro-fiiliovi.

As Oy Riihipellontie 8:n itäsivua. Ikkunoiden väriksi on valittu tumman ruskea. Hyvin säilyneitä julkisivuja ei ole

eristerapattu tai levytetty, eikä räystäitä pidennetty.

Vieressä asuinrakennuksen pohjoispääty. Tummat ik-

kunanauhat korostavat julkisivun eleetöntä tyylik-

kyyttä.

As Oy Konalanvuoren ja Riihipellontie 8:n asuinraken-

nukset sekä As Oy Konalanvuoren omistama ostos-

keskus.

Alla vanhan mallisena uusitut parvekkeiden betonikai-

teet ja sivuseinien puuritilät. Alaoikealla uusi sisään-

käyntikatos.

22

Piha / As Oy Riihipellontie 8 As Oy Riihipellontie 8:n piha on idän puo-leisia vertailukohtiaan huomattavasti suo-jaisampi ja vehreämpi. Runsas täysikas-vuisten pihapuiden määrä on tuo vasta-painoa sisääntulon suurelle asfaltoidulle pysäköintialueelle. Pihakalusteiden määrä on vähäinen ja täydennysistutuksia, kuten pensaita tai perennoja niukasti. Autopaikoi-tus on laajentunut alkuperäiseen asema-piirrokseen merkitylle leikkipaikalle, eikä uutta leikkipaikkaa yhtiön pihalle ole teh-ty. Suurehko pulpettikattoinen jätesuoja on sijoitettu asemapiirroksessa pienenä esitetyn jätteille varatun alueen paikalle. Myös tällä tontilla hulevesien poistumis-ta seinustoilta on maaston muokkauksen sijasta pyritty edesauttamaan betonisilla hulevesikouruilla.

Suuret pihapuut luovat rakennusten välille arvokasta näkösuojaa sekä vastapainoa tontin pysäköintialueen laajuudelle. Pihan alkuperäinen järjestely on jäänyt osittain au-

topaikka-alueen laajennuksen jalkoihin.

23

Muutokset / As Oy Käärtipolku 4Vuonna 1987 päädyt on lisälämmöneris-tetty ja levytetty vaalein, kivirouhepintai-sin Steni-levyin. Ikkunoita ei ole uusittu ja vanhat ikkunat ovat jääneet ikävästi kuop-piin. Levyjen vaakasaumoihin asennetut tippalistat aiheuttavat ongelman varsinkin pohjoisisivulla, jossa ne päättyvät oudos-ti keskelle seinää. Alkuperäisten, sileäk-si rapattujen päätyjen ulkonäkö on levy-tysten myötä muuttanut alkuperäistä ark-kitehtuuria.

Vuonna 1997 on rakennettu uusi jäte-katos ja vuonna 2009 rakennuksen poh-joispäätyyn sisäänkäyntikatos, jossa kat-teena on laminoitu lasi.

Ulko-ovi on uusittu tumman ruskeaksi alumiiniprofiilioveksi ja sisäänkäyntiin on rakennettu tuulikaappi lisäämällä eteisau-laan uusi alumiiniprofiiliovi.

As Oy:t Käärtipolku 2–12Asunto-osakeyhtiöihin Käärtipolku 2–12 kuuluu kuhunkin yksi nelikerroksinen asuinrakennus. Rakennuksissa on myös maanalainen kellarikerros kuten As Oy Ko-nalanvuoren asuinrakennuksissa. Asunto-tyypit ovat myös samat, 43,5 m2:n kaksio ja 31 m2:n yksiö. Kaikissa asunnoissa on joko itään tai länteen suuntautuva parveke.

Käärtipolun asuinrakennusten rakenne on sama kuin As Oy Konalanvuoren ja Rii-hipellontie 8:n taloissa eli betonipilarirunko ja nauhamaiset Siporex-rakenteiset julkisi-vut. Parvekkeiden etukaiteet ovat alun pe-rin valkoiseksi maalattuja betonielementte-jä ja parvekkeiden sivuilla on ollut parveke-tornien korkuiset tumman ruskeat puusä-leiköt. Katot ovat pellitettyjä loivia pulpet-tikattoja.

Käärtipolun asuinrakennusten julkisivui-hin on vuosien varrella tehty muutoksia. Kaikkien rakennusten pohjoispäätyihin on lisätty sisäänkäyntikatos sekä uusittu ulko-ovet alumiiniprofiilioviksi. Katosten ulkonä-kö ei ole alueella yhtenäinen, ei myöskään julkisivu- tai parvekekorjausten rakenta-mistapa. Suurin osa puuikkunoista ja -ik-kunaovista on vaihdettu puu-alumiini-ik-kunoiksi ja ikkunaoviksi. Ikkunoiden väli-nen puupanelointi on muutettu alumiinip-rofiilipelliksi.

Miltei kaikissa eristerapatuissa julki-sivuissa myös räystäsrakenne on muu-tettu ulokeräystääksi, joka kylläkin suojaa julkisivupintaa, mutta on alkuperäiselle ark-kitehtuurille vieras elementti.

Muutokset / As Oy Käärtipolku 2Vuonna 1997 on rakennettu uusi jätekatos ja vuonna 2000 rakennuksen pohjoispää-tyyn sisäänkäyntikatos.

Vuonna 2004 julkisivut on eristerapat-tu. Parvekekaiteet on uusittu ja puuikkunat ja ikkunaovet on vaihdettu keltaisiksi puu-alumiini-ikkunoiksi ja -ikkunaoviksi. Ikku-noiden väliset puupaneloinnit on vaihdet-tu keltaiseksi profiilipelliksi. Sisäänkäynti-katokseen on lisätty ritiläseinä.

Vuonna 2005 parvekkeet on lasitettu.Vuonna 2012 vesi- ja viemärijärjestel-

mät sekä märkätilat, keittiöt ja WC:t on uusittu pääosin entisille paikoilleen kvv-suunnitelmien mukaisesti. Märkätilojen vesieristykset ja pinnat on peruskorjattu.

Ulko-ovi on uusittu tumman ruskeaksi alumiiniprofiilioveksi.

Käärtipolulla rakennusten itäsivulla parvekkeet avau-

tuvat kadulle ja länsisivulla puistoon.

Levytetyn päädyn vaakasaumojen välissä on muovi-

pinnoitetusta pellistä tehty tippalista.

Vuonna 2000 rakennettuun sisäänkäyntikatokseen on

lisätty ritiläseinä vuonna 2004.

Uusi sisäänkäyntikatos on lasikatteinen ja poikkeaa

täysin naapuritalon katoksesta.

Käärtipolun rakennukset. Kaikki rakentamattomat alu-

eet on kaavassa merkitty puistoksi.

24

Muutokset / As Oy Käärtipolku 8Vuonna 1997 on rakennettu uusi jätekatos.

Vuonna 2006 osa parvekkeista on la-sitettu.

Vuonna 2010 päätyjulkisivut on eristera-pattu. Samassa yhteydessä on haettu lupa aikaisemmin luvatta pohjoispäätyyn raken-netulle sisäänkäyntikatokselle, jossa kate-materiaalina on laminoitu lasi. Ikkunoita ei ole vaihdettu, mutta ikkunoiden väliset puupaneloinnit on vaihdettu profiilipelliksi.

Ulko-ovi on uusittu tumman ruskeaksi alumiiniprofiilioveksi ja sisäänkäyntiin on rakennettu tuulikaappi lisäämällä eteisau-laan uusi alumiiniprofiiliovi.

Muutokset / As Oy Käärtipolku 10Vuonna 1997 on rakennettu uusi jätekatos.

Vuonna 2002 julkisivut on eristerapat-tu ja puuikkunat sekä ikkunaovet on vaih-dettu keltaisiksi puualumiini-ikkunoiksi ja -ikkunaoviksi. Ikkunoiden väliset puupane-loinnit on vaihdettu profiilipelliksi. Julkisivu-pintojen uusi keltainen väri on vaaleampi kuin muiden Käärtipolun talojen rapatuissa julkisivuissa. Pohjoispäätyyn on rakennet-tu uusi sisäänkäyntikatos. Räystäät tä on jatkettu ja parvekkeiden sivuseinien puu-ritilät on maalattu keltaisiksi. Osa parvek-keista on lasitettu.

Muutokset / As Oy Käärtipolku 6Vuonna 1997 on rakennettu uusi jätekatos.

Vuonna 2008 parvekkeet on uusittu vanhan mallisina. Parvekkeiden sivusei-nien puuritilöiden taakse on on asennet-tu lasiseinä. Osa parvekkeista on lasitet-tu. Puuikkunat ja ikkunaovet on vaihdettu tumman ruskeiksi puualumiini-ikkunoiksi ja -ikkunaoviksi. Ikkunoiden väliset puupane-loinnit on vaihdettu profiilipelliksi. Raken-nuksen pohjoispäätyyn on rakennettu si-säänkäyntikatos.

Ulko-ovi on uusittu tumman ruskeaksi alumiiniprofiilioveksi ja sisäänkäyntiin on rakennettu tuulikaappi lisäämällä eteisau-laan uusi alumiiniprofiiliovi.

Julkisivukorjauksessa rakennuksen alkuperäinen väri-

tys on muutettu alkuperäiselle vieraaksi.

Rakennuksen päädyt on eristerapattu, mutta räystäät

on tehty alkuperäisen mallisina eikä ulokeräystäinä.

As Oy Käärtipolku 6 on ainoa Käärtipolun taloyhtiö,

jossa julkisivuja ei ole lisälämmöneristetty.

Vuonna 2008 rakennettu sisäänkäyntikatos. Väriksi

on valittu ruskea. Valaisimet on uusittu alkuperäiseen

arkkitehtuuriin sopimattomiksi.

Alun perin luvatta rakennettu sisäänkäyntikatos. Vä-

ri on sama ruskea kuin naapuritalossa, mutta katema-

teriaalina on lasi.

Vuonna 2002 julkisivukorjausten yhteydessä rakennet-

tu sisäänkäyntikatos moderneine valaisimineen. Sei-

nän viereltä on poistettu alkuperäinen kaide. Katos on

turhan massiivinen, eivätkä katos ja valaisimet sovi ra-

kennuksen alkuperäiseen arkkitehtuuriin.

25

Muutokset / As Oy Käärtipolku 12Vuonna 1997 on rakennettu uusi jätekatos ja vuonna 2002 rakennuksen pohjoispää-tyyn sisäänkäyntikatos, jossa katemateri-aaline on laminoitu lasi. Porras ja tukimuu-ri on uusittu ja sisäänkäyntiin on rakennet-tu tuulikaappi lisäämällä eteisaulaan uusi alumiiniprofiiliovi.

Vuonna 2010 julkisivut on eristerapat-tu ja puuikkunat sekä ikkunaovet vaihdettu tumman ruskeiksi puualumiini-ikkunoiksi ja -ikkunaoviksi. Ikkunoiden väliset puupane-loinnit on vaihdettu profiilipelliksi.

Parvekkeet on uusittu ja lasitettu. Par-vekekaiteiden etuseinä on uusittu levyra-kenteiseksi ja sivuseinien puuritilät vaih-dettu alumiiniputkirakenteisiksi.

Pihat KäärtipolullaKäärtipolun länsipuolen tonttien pihajärjes-telyt noudattavat pääosin identtistä kaavaa, jonka mukaan autopaikoitus on sijoitettu rakennuksiin nähden poikittaisina kampoi-na rakennusten väleihin uudehkojen sa-manmallisten jätekatosten toimiessa si-sääntulojen näkymien päätteinä. Autopaik-ka-alueet on alkuperäisissä asemapiirrok-sissa yleensä sijoitettu suoraan kiinni seu-raavan tontin rajaan. Rakennusten pohjois-päätyjä leimaa tämän vuoksi hyvinkin laaja asfaltoitu kenttä varsinaisten pihatoiminto-jen, kuten leikkitelineiden ja pyykinkuiva-

Parvekkeiden levytetty etuseinä ja puuritilöiden vaihto

alumiiniputkiksi on muuttanut julkisivua. Tontti rajau-

tuu katuun ilman aitaa.

Lasikatteinen katos. Seinän viereltä on poistettu alku-

peräinen kaide. Porras ja tukimuuri on uusittu, samoin

alkuperäisen teräsprofiilioven vedin.

Käärtipolun eteläosan kadun puoleisilla piha-alueil-

la istutukset ovat runsaampia ja rajaus katua vas-

ten yleensä tehty pensasaidalla. Kuvassa As Oy Käär-

tipolku 2.

Käärtipolun pistetalojen sijainti puiston laidalla on

houkutteleva. Osa pihoista avautuu saumattomasti

puistoon. Kuvassa As Oy Käärtipolku 4.

Hilapellon puiston puoleisia piha-alueita leimaa hoi-

don ja tarkoituksettomuuden puute. Harkitulla uudel-

leenjärjestelyllä näistä alueista voisi kehittää houkut-

televia. Tonttien sijoitus puiston reunalla tarjoaa län-

teen avautuvien asuntojen kannalta ihanteelliset nä-

kymät. Kuvassa As Oy Käärtipolku 6.

Paikoitukseen osoitettu tila on hyvin monessa yhtiös-

sä lähtökohtaisesti tarpeettoman laaja. Koko alueen

asfaltointi on lisännyt hulevesien pintavirtausta pihoil-

la ja antanut pihojen sisääntuloille karun leiman. Kuva

Käärtipolku 8:sta.

Käärtipolun pohjoisemmalla osalla tontit rajautuvat

avoimesti katuun. Kuvassa As Oy Käärtipolku 10:n ka-

dun puoleisia istutuksia.

tuksen sijoittuessa Hilapellon puiston puo-leiselle länsireunalle. Pääosa tonttien puis-ton puoleisista reunoista liittyy puistoon ilman rajauksia. Rakennusten kadun puo-leiset osuudet ovat yleisesti nurmetettu-ja, yksittäisin koristepuin tai pensasryhmin istutettuja sekä Käärtipolun eteläosassa pensasaidoin rajattuja. Tontilta toiselle tois-tuva samankaltaisuus antaa Käärtipolulle puutarhamaisen kadun leiman. Erityises-ti puiston puoleisia alueita leimaa kuiten-kin kaikilla pihoilla hoidon puutteesta joh-tuva ränsistyneisyys sekä osittainen epä-tarkoituksenmukaisuus.

26

As Oy:t Riihipellontie 3 ja 5As Oy Riihipellontie 3 ja 5 valmistuivat sa-mana vuonna kuin Käärtipolun talot, mut-ta ovat arkkitehtuuriltaan ja rakenteiltaan jo täysin 1960-luvulle tyypillisiä.

Kolmikerroksisten rakennusten julki-sivut ovat betonisandwich-elementtejä. Maanpäällinen kellarikerros on 1960-luvun alun rakennuksille tyypillisesti sisäänve-detty ja sen paikallavaletussa betonipin-nassa näkyy vaakalaudoitetun muottipin-nan kuvio. Asuinkerrosten julkisivujen be-tonipinnat ovat alun perin olleet harjattu-ja. Eteläsivu on linjakkaan nauhamainen, pohjoissivua rytmittävät sisäänvedot por-rashuoneiden kohdalla. Alkuperäisissä pää-tyjulkisivuissa elementit on asennettu pys-tysuuntaan, itäpäädyissä on perheasun-non yhden makuuhuoneen ikkunat ja län-sipääty on umpinainen. Katot ovat pellitet-tyjä loivia pulpettikattoja.

Molemmissa yhtiöissä porrashuonei-den puulasiovet ja niiden viereiset puula-siseinät sekä autotallien paneloidut ulko-ovet ovat säilyneet alkuperäisinä. Porras-huoneiden ovissa ja puulasiseinissä mate-riaalina on lakattu tammi, paneeliovet on peittomaalattu ruskeiksi.

Asuntotyyppeinä molemmissa raken-nuksissa ovat 44 m2:n läpitalon kaksiot, pienet parvekkeettomat 25 m2:n yksiöt se-kä itäpäädyissä 88 m2:n viiden huoneen ja keittiön asunnot.

Kellarikerroksessa on autotallien lisäk-si talosauna-, varasto- ja muita aputiloja.

Muutokset / As Oy Riihipellontie 3Vuonna 1995 rakennuksen julkisivut on li-sälämmöneristetty ja levytetty vaalein, kivi-rouhepintaisin Steni-levyin. PuuiIkkunat ja -ikkunaovet on vaihdettu tumman ruskeik-si puu-alumiini-ikkunoiksi ja -ikkunaovik-si. Ikkunasovitus on varsinkin päädyissä eristepaksuuden kasvamisen vuoksi epä-onnistunut ja ikkunat ovat jääneet ikävästi kuoppiin. Levytys ja vaakasaumoihin asen-netut tippalistat ovat muuttaneet alkupe-räisten harjattujen betonielementtijulkisi-vujen arkkitehtuurin varsinkin päädyissä ja pohjoissivulla.

Vuonna 1997 on rakennettu uusi jäte-katos ja vuonna 2011 suoritettu linjasa-neeraus.

Osa parvekkeista on lasitettu.

Muutokset / As Oy Riihipellontie 5Vuonna 1995 rakennuksen julkisivut on li-sälämmöneristetty ja levytetty vaalein, ki-virouhepintaisin Steni-levyin.

Vuonna 1997 on rakennettu uusi jäte-katos. Vuonna 2012 on aloitettu linjasa-naaraus.

Osa parvekkeista on lasitettu.

Riihipellontie 5:ssa on alkuperäiset puuikkunat ja -ik-

kunaovet sekä ulko-ovet ja autotallien ovet. Päädyn le-

vytyksen kiinnityskohdat ovat tulleet näkyviin.

Riihipellontie 3:n ikkunat on uusittu. Levyjen vaaka-

saumoissa on tippalistat.Alkuperäiset autotallien ovet

ja ulko-ovet ovat säilyneet.

Riihipellontie 3:n ja 5:n 1.–3.-kerroksien pohjat ovat

samanlaiset.

27

Pihat RiihipellontielläAs Oy Riihipellontie 3 ja 5:n pitkiä lamelli-taloja ympäröivät pihat muodostavat rajoit-tavien aitojen puuttuessa yhtenäisen koko-naisuuden. Pihat ovat kauttaaltaan yksin-kertaisia nurmipintaisia alueita, joilla kas-vaa suuria erilajisia yksittäispuita. Oleske-lu- ja leikkipaikat pihoilla ovat vähäeleisiä, osin pensailla rajattuja alueita. Asfaltoidut pysäköintialueet ja jätekatokset leimaavat pihojen ilmettä. Riihipellontie 3:n pohjois-puoleista pihaa vaivaa epätarkoituksenmu-kaisuus. Pihojen ilmeeseen vaikuttaa myös talojen väliin ulottuva Hilapellon puiston niittymäisenä hoidettu alue, joka mieltyy käyttämättömäksi pihan osaksi.

Monilajinen ja osin värikäslehtinen pihapuusto sekä laaja nurmi on 1960-luvulle tyypillinen yksinkertainen rat-

kaisu suuren kerrostalon vastapainona. Kuvassa As Oy Riihipellontie 3.

Eteläisemmän As Oy Riihipellontie 5:n pihalla oleskelu- ja leikkipaikka on edelleen käytössä osin pensailla rajat-

tuna. Pohjoissivustan pihapuiden takana avautuva niitty kuuluu Hilapellon puistoon.

28

As Oy Käärtipolku 1Käärtipolku 1:n asuintalo valmistui vuotta myöhemmin kuin muut Käärtipolun talot.Myös suunnittelija oli vaihtunut Erkki Kar-visesta Aarne Piiraiseksi.

Nelikerroksisen rakennuksen ulkosei-närakenteena on kantavan teräsbetonin päälle kiinnitetty rapattu 17,5:n senttimet-rin Siporex-kevytbetoni, joka toimii sekä lämmöneristeenä että julkisivupintana. Rakennuksessa on 1960-luvulle tyypilli-nen kirjahyllyrunko, jossa kantavana pys-tyrakenteena ovat paikallavaletut betoni-seinät.

Parvekkeiden etukaiteet ovat valkoisik-si maalattuja betonielementtejä ja parvek-keiden sivuilla on parveketornien korkuiset tumman ruskeat puusäleiköt.

As Oy Käärtipolku 1:n 1.–4. kerrokset. Asuntotyypit ovat pääosin pieniä, 30 m2:n yksiöitä ja 39–54 m2:n kaksioita. Päädyssä on neljän huoneen ja keittiön 88 m2:n perhe-

asunto. Osittain maanpäällisessä kellarissa sijaitsevat autotallit sekä talosauna-, varasto- ja muut aputilat.

MuutoksetVuonna 1996 parvekkeet on lasitettu ja vuonna 1997 on rakennettu uusi jätekatos.

Vuonna 1999 päätyjulkisivut on eriste-rapattu. Uusi ruiskurappauspinta on struk-tuuriltaan erilainen eli huomattavasti sile-ämpi kuin pitkien sivujen vanha harjaamal-la viimeistelty rappauspinta.

Puuikkunat sekä ikkunaovet on vuonna 2006 vaihdettu sinisiksi puualumiini-ikku-noiksi ja -ikkunaoviksi. Ikkunoiden väliset puupaneloinnit on vaihdettu profiilipelliksi.

Osittain maanpäällisen kellarikerrok-sen paikallavaletussa, ruskeaksi maala-tussa betonipinnassa näkyy vaakalaudoi-tetun muottipinnan kuvio.

Kattomuotona on loiva harjakatto, kat-teena harmaaksi maalattu pelti.

Alkuperäiset, hieman sisäänvedetty-jen porrashuoneiden pystypaneloidut ulko-ovet ja niiden viereiset puulasiseinät sekä autotallien paneloidut ulko-ovet ovat säily-neet alkuperäisinä. Porrashuoneiden ovis-sa ja puulasiseinissä materiaalina on lakat-tu tammi, autotallien paneeliovet on peit-tomaalattu sinisiksi. Myös sisäänkäyntisy-vennyksen sivuseinissä on sininen pysty-panelointi.

As Oy Käärtipolku 1 on Konalan länsi-reunan ainoa hissillinen asuintalo.

29

Piha / As Oy Käärtipolku 1As Oy Käärtipolku 1:n pihan pihassa on runsaasti viitteitä 1950-lukuun. Pihassa kasvaa ajalle tyypillisesti mm. hopeasala-va ja polkujen pintamateriaalina on mus-ta liuskekivi. Sisäänkäyntien edustoilla pai-kalla valetut putkikaiteiset betoniportaat ja ruudutetut betonilaatat viittaavat niin ikään 50- ja 60-luvun taitteeseen, samoin kuin Helsingissä hyvin tyypillinen putkirunkoi-nen Lehtovuori Oy:n penkki.

As Oy Käärtipolku 1:n etupihalla kasvava katunäkymässäkin merkittävä hopeasalava on 1950-luvulle tyypillinen. Lyhytikäisenä puu osoittaa valitettavasti jo heikkokuntoi-

suuden merkkejä. Pihapuita uusittaessa on syytä ylläpitää alkuperäistä lajistoa.

30

Vieressä Konalanvuoren ostoskeskuksen pohjapiirros.

Kuvaan on yhdistetty pohjapiirrokset vuosilta 1962 ja

1963.

Ostoskeskuksen tiloissa toimivat vuonna 1963:n K-valinta Mäkelän Osuusliike Elannon kauppan Kemikalio- ja paperikauppa My-Shopn Konalan postin Pohjoismaiden Yhdyspankkin Ammattienharjoittajain Osuuspankkin Helsingin kaupungin lastenneuvola

Poikkeuksellisesti Asunto-osakeyhtiö Ko-nalanvuoren rakennuttama ja omistama, arkkitehti Erkki Karvisen suunnittelema os-toskeskus avattiin joulukuussa 1962. Erkki

Karvinen oli 1950–60-luvulla Suomen joh-tava ostoskeskusten suunnittelija. Ostos-keskusarkkitehtuurin kulta-aikana vuosina 1956–1965 valmistuneista viidestätoista Helsingin vanhimmasta ostoskeskukses-ta Karvinen suunnitteli kahdeksan, mm. Kannelmäen, Kulosaaren, Puotilan ja Mau-nulan eli Suursuon ostoskeskukset sekä Puotinharjun puhoksen.

Konalanvuoren pieni ostoskeskus on yksi harvoista alkuperäisessä asussaan säilyneistä ostoskeskuksista. Kahdesta erillisestä rakennusmassasta koostuva os-toskeskus on rakenteellisesti poikkeuksel-linen. Rakennusten ulkopuoliset teräksiset tukipilarit kannattelevat rakennusmassoja yhdistäviä komeita, tumman ruskeaksi kä-siteltyjä liimapuupalkkeja. Myös julkisivuis-sa on käytetty aikakauden ostoskeskusark-kitehtuurille epätyypillisestitummaksi kä-siteltyä puuverhousta.

Pohjaratkaisussa rakennusmassat on sijoitettu eri korkeudelle maaston mukaan. Liiketilat ja näyteikkunat aukeavat kahdel-le portaiden yhdistämälle käytävälle. Käy-tävien yläpuolella on liimapuupalkkien ja teräspilareiden muodostama kattamaton pergola.

MuutoksetVuonna 1971 ostoskeskuksen koillisreu-naan on rakennettu betonirakenteiset, nyt jo huonokuntoiset Konalantieltä nou-sevat portaat betonikaiteineen ja tukimuu-reineen.

Vuosina 1983–2012 ostoskeskukses-sa on suoritettu käyttötarkoituksen muu-toksia sekä niihin liittyviä aukkomuutok-sia julkisivuihin. Lisäksi on asennettu tila-muutoksiin liittyviä mainoslaitteita. Vuon-na 2011 ostoskeskuksen vesikatto ja ylä-pohjan lämmöneristys on uusittu.

3.3 Ostoskeskus

Yllä leikkauspiirustus vuodelta 1961.

31

3.4 LämpökeskusErkki Karvisen suunnittelema lämpökes-kus muodosti oman yhtiönsä nimeltään Konalanvuoren Lämpö Oy jo valmistues-saan vuonna 1962. Rinteeseen sijoitetus-sa rakennuksessa oli ensimmäisessä ker-roksessa alun perin kattilahuoneen lisäk-si kolme neljän auton tallia sekä yksi yh-den auton talli. Toisessa kerroksessa oli pesula itäpäädyssä, kattilahuoneen yläosa ja muita aputiloja sekä yksi neljän auton talli. Länsipäädyssä sijaitsi kaksi pientä kahden huoneen asuntoa. Länsipäätyyn oli suunnitelmien mukaan tulossa toises-sa rakennusvaiheessa vielä kaksi neljän auton tallia sekä ensimmäiseen että toi-seen kerrokseen, mutta niitä ei koskaan rakennettu.

Betonirakenteisen rakennuksen alku-peräiset pohjoissivun julkisivut ja päädyt ovat betonielementtejä, autotallien ovet sekä eteläsivun julkisivut on verhoiltu tum-man ruskealla pystypaneelilla. Ikkunoiden yläpuolisten julkisivun osien materiaalina on vaalea minerit-levy.

Alla alkuperäinen tyylikäs julkisivupiirustus.

Rakennuksen länsipäädyssä on alusta asti ollut kak-

si asuntoa.

Julkisivu Konalantielle nykytilassaan.

MuutoksetRakennuksen ensimmäisen kerroksen pohja autosuojineen on säilynyt ennal-laan lukuun ottamatta kattilahuoneen ja-kamista lämpökeskukseksi ja konetalliksi.

Toisessa kerroksessa on suoritettu useita käyttötarkoituksen muutoksia se-kä asuntomuutoksia.

1980-luvun lopulla toisen kerroksen au-totalli ja kattilahuoneen yläosa on muutettu toimistotiloiksi ja pesula fysikaaliseksi hoi-tolaitokseksi sekä laajennettu toista asun-toa entisen autotallin puolelle. 1990-luvun alussa rakennuksen ulkoseinät on lisäläm-möneristetty ja ja paneloitu. Tilamuutokset ovat lisäksi vaatineet uusien ikkunoiden ja ovien avaamisen julkisivuihin. Betonipää-dyt lisälämmöneristetty ja verhoiltu kivi-rouhepintaisin levyin.

Vuonna 2007 itäpäätyyn entisen fysi-kaalisen hoitolaitoksen tiloihin on avattu kahvila-konditoria, joka yhä toimii raken-nuksessa.

Tontilla on ollut myös pieni erillinen kuk-kakioski, jonka toiminta on päättynyt.

32

Konalan ala-asteen koulu edustaa aikakautensa tyypillistä kouluarkkitehtuuria. Yllä etelänpuoleisen sisäänkäynnin lipan valoaukko sekä pohjoispuolen aulan sisäporras. Al-

la koulun pihaa ja eteläjulkisivua.

3.5 KouluNykyisellä koulutontilla toimi tilapäinen, parakkirakenteinen kansakoulu vuodesta 1966 alkaen. Aluksi kouluparakkeja oli kak-si, vuodesta 1976 lähtien kolme. Nykyinen arkkitehti Kaarlo Leppäsen suunnittelema Konalan ala-asteen koulu valmistui vihdoin vuonna 1980.

Tasakattoinen, kalkkihiekkatiilillä ver-hoiltu rakennus edustaa hyvin aikansa kouluarkkitehtuuria. Opetustilat sijaitse-vat pääosin loivaan rinteeseen sijoitetun rakennuksen toisessa kerroksessa, johon on esteetön pääsy rakennuksen eteläpuo-leiselta pihalta. Ensimmäisessä kerrokses-sa, johon on käynti rakennuksen pohjois-puolelta, sijaitsevat liikuntatilat sekä en-tinen hammashoitola. Kolmannessa ker-roksessa on opetushenkilöstön tiloja, ta-lonmiehen asunto sekä ilmanvaihtokone-huoneet.

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston inventoinnissa vuodelta 2004 Opintiellä : helsinkiläisiä koulurakennuksia 1880–1980 / Leena Makkonen rakennus on arvioitu luokkaan 2 kuuluvaksi eli ajalleen tyypil-liseksi. Varsin hyvin alkuperäisessä asus-saan säilynyt, alueen korkeimmalla kohdal-la sijaitseva rakennus on myös merkittävä osa ympäristöään.

MuutoksetKoulurakennus ja sen yksityiskohdat ovat säilyneet hyvin alkuperäisessä asussaan. 1990-luvun lopulla koulun pihalle rakennet-tiin sadekatos sekä muutettiin ensimmäi-sen kerroksen hammashoitola opetusti-loiksi. Tiloihin oli suunniteltu myös kevyt-hissin asentaminen, mutta hissiä ei kui-tenkaan rakennukseen tullut.

Piha Pihalla on viisi kuvataiteilija Osmo Valto-sen kiipeilyveistosta vuodelta 1994. Veis-tokset edustavat maailmankaikkeuden nel-jää klassista alkuainetta Platonin filosofian mukaisesti: maa (oranssi heksaedri), ilma (keltainen oktaedri), vesi (sininen ikosaedri) ja tuli (punainen tetraedri). Lisäksi viidente-nä vihreä dodekaedri (12-tahokas) on tai-vaallinen elementti. Tilavuudeltaan kiipeily-veistokset ovat kaksi kuutiometriä ja edel-leen ahkerassa käytössä.

Pihan ehdoton arvotekijä on täysikas-vuinen harva männikkö, joka hyvin ilmen-tää karuhkon selännealueen luontaisia piir-teitä. Mäntymetsän alkuperäinen pohja-kasvillisuus on kulutuksen myötä hävin-nyt eikä pihassa ole selvästi näkyvissä al-kuperäiseen asemapiirrokseen merkittyä polveilevaa asfalttipinnan ja nurmen rajaa. Ennen pysyvän koulun rakentamista vuon-na 1980 on paikalla olleiden väliaikaisten parakkikoulujen asemapiirroksessa viittei-tä Helsinkiä kiertäviin ensimmäisen maail-mansodan aikaisiin linnoituslaitteisiin. Ne lienee koulun rakennustyön aikana joko pu-rettu tai täytetty niin, ettei niiden olemas-saoloa voi enää pihalla havaita.

33

3.6 PuistotKohdealueella sijaitsevat Luhtipuisto ja puistoalueeksi merkitty Riihipellontien kul-maus toimivat pienuutensa vuoksi ensisi-jaisesti koulun kevyen liikenteen yhteyksiä palvelevina alueina, mutta niiden puustolla on merkitystä myös selännealueen maise-makuvan vahvistajana. Puistoalueiden lä-pi johtavat reitit ala-asteelle Konalantien suunnasta ja Hilapellon puistosta. Metsäi-nen Luhtipuisto sekä sen katuun rajautuva pitkä ja kapea etelään jatkuva osuus toimii lisäksi vilkkaasti liikennöidyn Konalantien suojavyöhykkeenä.

Kohdealueen lounaisosan Aittalehto on toiminnallinen puisto, jossa aiempina vuo-sina on ollut ohjattua leikkipuistotoimintaa. Puistossa on nykyisin laajahko nurmialue ja hiekkakenttä sekä osittain leikkipuisto-ajalta peräisin olevaa leikkivälineistöä. Hel-singin rakennusviraston laatiman Konalan

Aittalehdon puistoa.

viheraluesuunnitelman mukaan suuri osa alueen asukkaista toivoisi alueelle puisto-maisempaa hoitotapaa.

Aluetta pohjoisessa ja lännessä rajaa-va Hilapelto on Konalan alueen keskeisin puisto, jonka läpi johtaa vilkkaasti liikennöi-ty kevyen liikenteen reitistö. Keskeisim-miltä osiltaan avoin puisto on entistä pel-toa ja sen läpi virtaa syvä ja jyrkkäreunai-nen avo-oja. Puisto yhdistyy eteläosassaan saumattomasti Aittalehdon puistoon. Ra-kennusviraston pyrkimyksenä on kehittää avo-ojaa monipuolisemmaksi vesiaiheek-si sekä kunnostaa ja ylläpitää puistoa kor-keatasoisena Konalan kaupunginosapuis-ton osana.

Lähes kaikki kohdealueen tontit liitty-vät joiltain osin suoraan puistoon. Järjes-tely ilmentää hyvin rakentamisaikakaudel-la vallinnutta pyrkimystä luonnon ja raken-tamisen vuorovaikutukseen.

Yllä Luhtipuistoa, jonka taustalla on Konalantie.

Alla Hilapeltoa.

34

4 Alueenkehittämis-ja korjaustapaohjeet

4.1 JulkisivutKaikkien rakennusten ulkovaippaan koh-distuvien korjaustoimenpiteiden tulee pe-rustua riittäviin kuntoselvityksiin ja taus-tatutkimuksiin. Rakennusfysikaalisen toi-mivuuden selvittäminen on välttämätön-tä, jotta vanhoissa rakennuksissa esiin-tyvät kosteusteknisesti riskialttiit ratkai-sut voidaan korjata. Kuntotutkimuksessa saatujen rakenteiden vauriotilaa kuvaavi-en tietojen perusteella on mahdollista va-lita soveltuvat korjausmenetelmät sekä arvioida niihin liittyviä riskejä ja korjauk-sen käyttöikää.

Korjaustavan valinta riippuu aina ensi-sijaisesti rakenteen teknisestä kunnos-ta. Tekniset vaatimukset täyttävistä kor-jausvaihtoehdoista valitaan se, joka par-haiten täyttää kohteen arkkitehtoniset ja taloudelliset kriteerit. Teknisiä näkökoh-tia arvioitaessa tulisi huomiota kiinnittää myös korjaustavan terveellisyyteen ja tur-vallisuuteen, korjaustyön aikaisiin olosuh-teisiin ja julkisivujen jälkihoitoon. Liittyvi-en rakenteiden ja yksityiskohtien suun-nittelu vaikuttaa julkisivukorjauksen tek-nisen toimivuuden ja kestävyyden lisäk-si rakennusten arkkitehtuuriin ja ne tulisi aina suunnitella rakennusten alkuperäis-tä ilmettä kunnioittaen.

Suunnittelijoiksi tulee valita ammattitai-toiset asiantuntijat, jotka tuntevat sekä kor-jausrakentamisen teorian että käytännön. Pätevien suunnittelijoiden laatimien urak-ka-asiakirjojen pohjalta on helppoa pyytää urakkatarjoukset korjausrakentamiskoke-musta omaavilta urakoitsijoilta.

Korjattuja julkisivuja tulee myös huoltaa ja suorittaa ylläpitokorjauksia säännöllises-ti osana hyvää kiinteistön hallintaa ja yllä-pitoa. Tehdyt huolto- ja korjaustyöt pitää huolellisesti dokumentoida huoltokirjaan oikean ylläpidon varmistamiseksi. Huolto-kirjan laatimiselle on useita malleja, jois-ta nykyisin suosittuja ovat sekä kiinteis-tön edustajien että huoltohenkilökunnan luettavissa olevat internet-pohjaiset huol-tokirjat.

4.1.1 Rapatut julkisivut Aittatien hyvin alkuperäisinä säilyneissä ra-kennuksissa ulkoseinärakenteena on kan-tavan 15 senttimetrin teräsbetonin päälle kiinnitetty 17,5:n senttimetrin Betocel-ke-vytbetoni. Rappauspintana on karkea rois-kerappaus. Aittatien rakennuksia ei ole li-sälämmöneristetty tai tehty muitakaan ra-kenteellisia muutoksia ulkovaippaan. Erkki Karvisen suunnittelemien ulkoseiniltään si-porex-rakenteisten asuinrakennusten alku-peräiset rappauspinnat ovat olleet sileitä.

Rappauspintojen korjaamiseen on ra-kenteiden vaurioitumisasteen ja vaurioi-den laajuuden mukaan käytettävänä seu-raavia korjaustapoja:n pinnoituskorjausn paikkaus- ja pinnoituskorjausn rappauspinnan purkaminen ja uusimi-

nenn peittävä korjaus sekän rappausalustasta aiheutuvien vaurioi-

den korjaus ja rappauspinnan uusimi-nen.

Rappauksen pinnoituskorjaukset voidaan edelleen jakaan kevyeen pinnoituskorjaukseen sekän suojaavaan pinnoitukseen.

Alueen alkuperäiset julkisivutyypit Konalan länsireunan 1959–1963 valmistu-neissa asuinrakennuksissa on alun perin ollut kolmea erityyppistä julkisivupintaa.

Aittatien rakennusten kevytbetonijulki-sivut on rapattu karkealla roiskerappauksel-la, joka on säilynyt alkuperäisenä.

As Oy Konalanvuoren, As Oy Riihipel-lontie 8:n sekä Käärtipolun varren asunto-osakeyhtiöiden siporex-rakenteisten ulko-seinien julkisivupintana on alun perin ol-lut sileä kalkkirappaus. Alkuperäisinä ovat säilyneet vain Riihipellontie 8:n ja Käärti-polku 6:n kaikki julkisivupinnat sekä Käär-tipolku 10:n julkisivut päätyjä lukuun otta-matta. Kaikissa muissa rakennuksissa jul-kisivut on lisälämmöneristetty ja rapattu tai levytetty.

As Oy Riihipellontie 3:n ja 5:n julkisivut ovat olleet harjattuja ja vaaleaksi maalat-tuja betonielementtejä. Molemmissa ra-kennuksissa julkisivut on lisälämmöneris-tetty ja levytetty kivirouhepintaisin julkisi-vulevyin.

Lisäksi parvekkeiden taustaseinissä se-kä porrashuoneiden ja ikkunanauhojen koh-dilla on levytettyjä, profiilipellillä päällystet-tyjä tai paneloituja vähäisiä julkisivupintoja.

As Oy Konalanrinne 3:n karkeaa roiskerappauspintaa. As Oy Riihipellontie 8:n sileää rappauspintaa.

35

Konalan rapatuille julkisivuille soveliai-ta korjaustapoja ovat:

n Pinnoituskorjaus.

n Paikkaus- ja pinnoituskorjaus.

n Rappauspinnan purkaminen, rap-pausalustasta aiheutuvien vaurioi-den korjaus ja rappauspintojen uu-siminen.

Rapattujen julkisivujen alkuperäisten värisävyjen selvittäminen tulisi teettää rakennuskonservaattorilla sekä teh-dä ehdotetuista sävyistä riittävän suu-ret värimallit ennen rappauksen purka-mista.

JulkisivuväritAsuinrakennusten kalkkimaalilla maalatut alkuperäiset julkisivuvärit ovat olleet sävyil-tään pehmeitä ja hillittyjä. Vaalean keltai-set ja ruskeat sävyt perustuvat maaväripig-mentteihin, joita ovat mm. umbra, terra ja okra. Ikkuna-aukkojen ympärillä on käytet-ty valkoista sileää rappausta korosteena.

Nykyisissä julkisivuissa saattaa olla useita maalikerroksia, jotka vaativat asi-antuntijaa, esimerkiksi rakennuskonser-vaattoria erottamaan todellisen sävyn poh-jamaalista sekä sijoittamaan sävyt oike-aan aikakauteen. Asiantuntija tietää näyt-teen oikean ottopaikan eikä anna joskus huomattavasti haalistuneen värisävyn joh-taa harhaan. Esille saatuja väripintoja tulisi tarkastella riittävän suurina pintoina luon-nonvalossa uuden pinnoitteen värisävyn määrittelemiseksi. Asiantuntijan tekemän värityssuunnitelman mukaisesti tulee en-nen lopullisen maalaustyön alkamista teh-dä julkisivupintaan värimallit ehdotetuista sävyistä ennen vanhan rappauksen pois-tamista.

Värisävyistä on syytä myös neuvotella rakennusvalvonnan ja kaupunginmuseon edustajien kanssa hyvissä ajoin ennen kor-jaustyön aloittamista. Värisävyn muuttami-nen vaatii toimenpideluvan hakemisen ra-kennusvalvontavirastosta.

Pinnoitekorjauksissa vanha rakenne säi-lyy ennallaan ja vaurioituminen pyritään py-säyttämään erilaisilla pinnoitteilla sekä kos-teusteknisen toiminnan parantamisella. Suojaavilla pinnoituksilla pyritään vähen-tämään rappauspinnan likaantumisesta ja graffiteista aiheutuvia ulkonäköhaittoja ja vähentämään rappaukseen imeytyvän sadeveden määrää.

Kokemusten mukaan liian tiiviiden pin-noitteiden käyttö nopeuttaa heikkojen rap-pausten rapautumista. Selityksenä voi ol-la se, että tiivis pinnoite aiheuttaa paikalli-sesti korkeita kosteuspitoisuuksia pinnoit-teen epäjatkuvuuskohdissa, joita muodos-tuu mm. rappausten halkeamien kohdil-le. Tiivis pintakäsittely hidastaa rappauk-sen ja alustaan päässeen veden poistu-mista, mistä on seurauksen pinnoitteen irtoaminen ja rappauksen pakkasrapautu-minen. Kalkki- ja kalkkisementti- sekä sili-kaattipinnoitteiden käyttö rappauspinnoil-le on yleensä turvallista.

Paikkaus- ja pinnoituskorjauksissa van-ha rakenne säilyy pääosin ennallaan. Rap-pauksen vauriot korjataan paikkaamalla ja rakenne pinnoitetaan uudelleen. Yleensä rappauksen vaurioitumisen syynä ovat kos-teustekniset toimivuuspuutteet, jotka on myös korjattava tässä yhteydessä.

Rappauspinnan uusimiskorjauksessa vanha rappaus puretaan rappausalustaan saakka kokonaan, alustan vauriot korja-taan ja rappaukset tehdään kokonaan uu-delleen. Myös koko rappauksen uusimi-sessa rakenteen kosteusteknisen toimin-

nan varmistaminen ja puutteiden korjaami-nen on korjauksen pitkäikäisyyden kannal-ta keskeisessä asemassa.

Peittävässä korjauksessa vanha vauri-oitunut rappaus peitetään uudella pinta-rakenteella. Verhousrakenteeseen kuuluu yleensä myös lisälämmöneristys, joka si-joitetaan niin ikään vanhan rakenteen ulko-puolelle. Vaurioituneita alueita ei tarvitse poistaa, mikäli ne ovat kiinni alustassaan. Tätä korjaustapaa ei suositella käytettäväk-si Aittatien rakennuksissa sen muuttaes-sa alkuperäisiä julkisivuja liiaksi. Käärtipo-lun ja Riihipellontien siporex-julkisivuissa on käytetty peittäviä korjaustapoja, joita käsitellään betoni- ja siporex-julkisivujen korjausohjeiden yhteydessä.

Rappausalustasta aiheutuvien vaurioi-den korjaus sisältää rappausalustan vauri-oiden korjaamisen lisäksi alustan liikkeis-tä aiheutuvan rappauksen vaurioiden syi-den poistamisen, minkä jälkeen rappaus-pinnat uusitaan tarvittavassa laajuudessa

Liittyvien rakennusosien korjaukset ai-heuttavat korjaustarvetta yleensä myös jul-kisivurappauksiin. Rapattujen pintojen liito-salueet muihin rakennusosiin, esimerkik-si parvekkeisiin, tuleekin suunnitella sel-laisiksi, että liittyvien rakennusosien kor-jaaminen on mahdollista ilman rappauk-sen vaurioitumista.

Rakennuksen julkisivua ja julkisivuun rajoittuvia rakennusosia ja niiden tulevia korjaustarpeita tulee tarkastella kokonai-suutena, jotta tarvittavat korjaukset voi-daan jaksottaa järkevästi.

As Oy Konalanrinne 1–2:n karkeaa roiskerappauspintaa ja ikkuna-aukkoja ympäröivää valkoista sileää rappausta.

36

4.1.2 BetonirakenteetRiihipellontie 3:n ja 5:n asuinrakennuksis-sa alkuperäisenä ulkoseinärakenteena ovat betonisandwich-elementit. Elementtien te-räsbetoninen ulkokuori on vain 45 mm ja eristekerros 75 mm paksu. Pitkillä sivuil-la teräsbetonisen sisäkuoren paksuus on 80 mm ja kantavissa päädyissä 160 mm. Rakennuksissa on esiintynyt julkisivuva-urioita jo 1970-luvun alussa.

1960-luvulla elementtituotannon otta-essa vasta ensiaskeleitaan esiintyi raken-teissa sekä suunnitelmista poikkeamista että suuria vaihteluja betonikuorien pak-suuksissa ja laadussa. Betonirakenteiden ikääntyessä ilmaston aiheuttama säärasi-tus on lisännyt materiaalien ominaisuuk-sien heikkenemistä. Turmeltuminen on ol-lut sitä nopeampaa, mitä heikkolaatuisem-pia käytetyt materiaalit ja rakenneratkai-sut ovat olleet. Pakkasrapautuminen on turmeltumisilmiöistä vaarallisin, varsinkin jos se on käynnistynyt näkymättömissä ulkokuoren sisäpinnassa lämmöneristeen puolella. Tämän vuoksi betonirakenteiden kuntotutkimus on ensiarvoisen tärkeä näi-den rakenteiden korjausmahdollisuuksia suunniteltaessa.

Tutkimuksessa selvitettyjen vaurioiden ja virheiden syyt on pyrittävä löytämään ja sen jälkeen on valittava varma ja toimi-va korjaustapa. Korjaustapaa valitessa on huomioitava taloudellisten ja teknisten nä-kökohtien lisäksi rakennusten historialliset arvot ja arkkitehtuuri. Laaja-alaisesti vauri-oituneissa julkisivuissa on valittavana vä-hemmän korjausvaihtoehtoja kuin hyvä-kuntoisissa tai vain paikallisesti vaurioitu-neissa rakennuksissa. Julkisivujen vaurioi-tumisen syynä on useimmiten korkea kos-teusrasitus, minkä vuoksi korjaamisessa tulee aina pyrkiä alentamaan kosteusra-situsta mahdollisimman tehokkaasti. Toi-nen betonirakenteiden vaurioiden aiheut-taja on karbonatisoituminen, joka on seu-rausta hiilidioksidin tunkeutumisesta beto-niin. Karbonatisoituminen alentaa teräksiä suojanneen betonin alkalisuutta, jolloin te-räkset alakavat ruostua.

Julkisivurakenteiden korjaustavat voi-daan jaotellan säilyttäviin pinnoitus- ja paikkakorjauk-

siinn verhoileviin korjauksiinn kokonaan tai osittain purkamiseen ja

uusimiseen.

Säilyttävät korjauksetSäilyttävissä korjauksissa vanhan raken-teen toiminta pysyy ennallaan. Rakennet-ta pyritään suojaamaan pinnoituksilla ja parantamaan kosteusteknistä toimivuut-ta saumauksia uusimalla sekä pellityksiä ja muita liitoskohtia kohentamalla. Yksittäi-siä vaurioituneita kohtia voidaan uusia paik-kaamalla ja estää tai hidastaa vaurioiden uusiutumista paljastamalla ruostuneet be-toniteräkset ja suojaamalla ne puhdistuk-sen jälkeen korroosiosuojalaasteilla. Vau-rioituneet teräkset pitää uusia.

Huoltomaalaus voidaan tehdä vanhan pinnoitteen päälle käyttäen vanhan pin-noitteen kanssa yhteensopivia pinnoittei-ta. Huoltomaalaus soveltuu kuitenkin vain hyväkuntoisten julkisivujen ylläpitokorjauk-siin. Varmempi tapa on vanhan pinnoitteen poisto ja uudelleen pinnoitus. Ennen pin-noittamista betonirakenteiden vaurioitu-neet kohdat pitää uusia ja ruostuneet te-räkset paljastaa, puhdistaa ja suojata laas-tipaikalla.

Perusteellisemmassa pinnoitus- ja paik-kakorjauksessa korroosiovaurioiden laas-tipaikkaukset varmistetaan määrittämäl-lä paikkauksille rajasyvyys ja paljastamal-la, puhdistamalla ja suojaamalla laastipai-kalla kaikki rajasyvyyttä lähempänä pintaa olevat teräkset. Ruostunut teräs voidaan myös poistaa, mikäli se on rakenteellises-ti mahdollista. Laastipaikkaamalla voidaan lisäksi korjata pieniä pakkasrapautuneita alueita. Laastipaikattujen alueiden pinnat viimeistellään julkisivupinnan tyypin mu-kaisesti ja kaikki aikaisemmin maalatut pin-nat julkisivuissa tasoitetaan ja pinnoitetaan kauttaaltaan uudelleen.

Säilyttävät korjaustavat soveltuvat käy-tettäviksi yleensä vain vähän vaurioituneis-sa rakenteissa. Pinnoitus- ja paikkaustyyp-pisten korjausten käyttöikä jää raskaita kor-jauksia lyhyemmäksi, mutta toisaalta nii-den investointikustannukset jäävät alhai-siksi. Mikäli kuntotutkimus osoittaa pin-noitus- ja paikkakorjauksen soveltuvan kor-jaustavaksi on se suositeltavin vaihtoehto ainoana rakennusten ulkonäön entisellään säilyttävänä korjaustapana.

Konalan asuinrakennuksissa säilyttävät korjaustavat sopivat erityisesti maanpääl-listen kellarikerrosten ja sokkeleiden be-tonipintojen korjauksiin.

Verhoilevat korjauksetVerhoilevissa korjauksissa vanha rakenne jätetään uuden pintarakenteen alle. Verhoi-levissa korjauksissa vaurioituneita kohtia ei yleensä tarvitse poistaa, elleivät vauriot ole laajoja. Uusi pintarakenne suojaa van-haa rakennetta ja pysäyttää vaurioitumis-prosessin alentamalla kosteusrasitusta. Verhousrakenteeseen liittyy yleensä lisä-lämmöneristys. Verhoilevat korjaukset so-veltuvat pitkällekin vaurioituneisiin kohtei-siin, mikäli verhousrakenteelle on riittävän luja kiinnitysalusta. Verhouskorjausten yh-teydessä on yleistä kiinnittää vanha ulko-kuori läpipulttauksella kantavaan runkoon pulttauksen jäädessä näkymättömiin uu-den verhouksen alle.

Verhoilevissa korjauksissa julkisivuma-teriaalin muuttuessa on toimenpiteelle ha-ettava lupa rakennusvalvontavirastosta.

Betonijulkisivujen verhouskorjaukset voidaan jaotellan eristerappauksiinn levyverhouksiinn muurauksiinn kuorielementteihin.

Eristerappaukset

Eristerappauksissa vanhan pinnan pääl-le asennetaan uusi rappausalustana toi-miva lämmöneristekerros. Eristerappaus voidaan tehdä kolmikerrosrappauksena tai ohutrappauksena. Kolmikerrosrappaus koostuu eristerappauksiin soveltuvan läm-möneristeen päälle kiinnitetyn metalliver-kon päälle tehdyistä pohja-, täyttö- ja pin-tarappauksesta. Vanhaan julkisivupintaan verkko kiinnitetään ruostumattomasta te-räksestä tehdyin erikoiskiinnitysheloin, jot-ka sallivat rappauskerrosten liikkeen. Ohut-rappauksessa alustana toimii lämmöneris-teen päälle kiinnitetty lasikuituverkko, jon-ka päälle tehdään kaksi rappauskerrosta. Ohutrappauksessa lämmöneristeenä käy-tetään kivivillaa tai EPS-levyjä, jotka kiin-nitetään liimalaastilla ja muovitulpilla van-han julkisivun päälle. Eristerappaukset li-säävät rakenteen painoa, joten vanhan ul-kokuoren lujuuden tulee olla riittävä uuden rakenteen kiinnittämistä varten.

Molemmilla rappaustavoilla saavute-taan tasainen ja saumaton pinta mahdolli-sia liikuntasaumoja lukuun ottamatta. Eris-terappaukset ovat tuulettumattomia raken-teita, joten rappauskerrosten materiaalien tulee päästää rakenteessa oleva kosteus kuivumaan ja toisaalta pintakerroksen tulisi estää veden imeytyminen rakenteeseen.

37

Eristerappausjärjestelmän toimivuus tu-lee varmistaa käyttämällä testattuja, kysei-seen kohteeseen soveltuvia tuotteita sekä huolellisella suunnittelulla, asennuksella ja työnaikaisella laadunvarmennuksella. Eris-terappauksia ei suositella mekaaniselle ra-situkselle alttiille pinnoille, eivätkä niiden yhteyteen suositellut rakennuksen julkisi-vupinnasta ulkonevat räystäät sovi 1960-lu-vun arkkitehtuuriin. Eristerappaus, kuten muutkin verhoilevat korjaustavat joihin liit-tyy lisälämmöneristys, vaikuttaa jokaiseen kohtaan julkisivuissa. Julkisivujen kasvaes-sa ulospäin aiheuttaa vanhojen ikkunoiden asema suhteessa julkisivupintaan ongel-mia, kuten myös liittyminen sokkeli-, par-veke-, katos- ja räystäsrakenteisiin. Verhoi-levissa korjauksissa rakennusten arkkiteh-tuurin säilymiseen vaikuttavat mittamaail-man ongelmat kasvavat suhteessa eriste-kerroksen paksuuteen, samoin rakenteel-listen virheiden riskit.

Konalassa eristerappauksia on käytet-ty siporex-julkisivuissa, joissa voidaan so-veltaen käyttää betonijulkisivuille annet-tuja ohjeita.

Levyverhoukset

Levyverhoukset tehdään vanhan ulkokuo-ren päälle rankarakenteeseen kiinnitetyil-

lä julkisivulevyillä. Joko kuumasinkitystä teräksestä tai alumiinista tehdyn metalli-rangan tai puurangan yhteyteen asenne-taan mineraalivillaeristys. Levyjen kiinni-tystavat vaihtelevat käytettävien tuottei-den ja suunnitteluratkaisujen mukaises-ti. Lämmöneristeessä voidaan alimmas-sa kerroksessa käyttää pehmeää mine-raalivillaa ja sen päällä jäykkiä tuulensuo-japintaisia lämmöneristyslevyjä tai vain yh-tä eristekerrosta, jonka ulkopinta on tuu-lensuojattu. Lisälämmöneristyksen ja levy-verhouksen välin tulee aina olla tuuletet-tu, jotta rakenteen kosteus pääsee pois-tumaan. Saumat voidaan tehdä avosau-moina tai saumausmassalla tai -nauhalla tiivistettyinä. Avosaumoissa käytetään lis-toja ohjaamaan veden kulkua tai korosta-maan saumaa. Levyverhousten suosiota selittää eristerappausta edullisempi hinta. Levyverhouksiin liittyvät arkkitehtoniset ja rakenteelliset ongelmat ovat samoja kuin eristerappauksissa, mutta ne muuttavat rakennusten ulkonäköä vielä eristerappa-usta suuremmin. Levyjen koko on yleen-sä betonielementtien kokoa pienempi, jo-ten saumojen lukumäärä kasvaa ja varsin-kin listoitetut vaakasaumat korostuvat. Eri-tyisesti puurankaan kiinnitettyjen levyjen kiinnityskohdat tulevat ajan kuluessa häi-

Vasemmalla As Oy Riihipellontie 3:n lja oikealla As Oy Riihipellontie 5:n levyverhoiltua julkisivupintaa. Riihipellontie 3:n päädyssa listoitetut vaakasaumat korostuvat ja ik-

kunat ovat epäonnistuneen sovituksen vuoksi jääneet kuoppiin. Riihipellontie 5:n puurankaan kiinnitettyjen levyjen kiinnityskohdat ovat tulleet näkyviin ja pääty näyttää

epätasaiselta.

ritsevästi näkyviin. Vaikka levyjen värisävy-jä yritettäisiin valita vastaamaan mahdol-lisimman paljon alkuperäistä väriä, on tu-los useimmiten huono. Kivirouhepintais-ten levyjen ”valkoinen” on todellisuudes-sa vaalean ruskean eri sävyjä varioiva ja levyt usein keskenään eri sävyiset. Levy-jen puhdistaminen on erittäin vaikeaa. ja levyjä vaihdettaessa uusien levyjen värisä-vy poikkeaa vanhan, nuhraantuneen julki-sivun väristä.

Konalassa As Oy Riihipellontie 3:n ja 5:n betonijulkisivut on verhoiltu kivirouhe-pintaisin polymeeribetoni- eli Steni-levyin. Julkisivumuutokset on tehty alkuperäises-tä arkkitehtuurista piittaamatta ja kokonaan verhotuissa rakennuksissa ulkonäköä suu-resti muuttaen. Verhouskorjaukset kuiten-kin suojaavat alkuperäisiä julkisivuja ja py-säyttävät niissä tapahtuvat vauriot alenta-malla kosteusrasitusta ja nostamalla lisä-lämmöneristyksen myötä vanhojen raken-teiden lämpötilaa. Teknisesti toimivien ra-kenteiden purkaminen ei pelkästään ulko-näkösyistä ole järkevää vaan ne tulee käyt-tää elinkaarensa loppuun.

Verhouskorjaus muuraamalla

Verhouskorjaus muuraamalla tehdään kiin-nittämällä vanhaan julkisivupintaan ulko-

38

pinnaltaan tuulensuojatut lämmöneristys-levyt ja muuraamalla uusi julkisivu. Julki-sivumuuraukseen käytetään yleensä 130 mm paksuisia tiiliä, minkä lisäksi rakennet-ta kasvattaa lämmöneristeen ja muurauk-sen väliin jätettävä vähintään 40 mm:n tuu-letusväli. Kuorimuurin suuren painon vuok-si muuraus vaatii yleensä erillisen perus-tuksen. Tiilimuuri voidaan joissakin tapa-uksissa tukea vanhaan rakenteeseen teh-tävillä konsoleilla. Kuorimuuri ei lisää van-han seinän kuormitusta merkittävästi, kos-ka pystysuorat kuormat siirtyvät joko uu-sille perustuksille tai konsolirakenteille ja niiden kautta vanhoille perustuksille. Maa-perän heikko kantavuus voi rajoittaa paina-van kuorimuurin soveltuvuutta.

Verhouskorjaus muuraamalla soveltuu erityisesti ikkunattomien päätyseinien ver-houkseen. Korjausratkaisun laatuun vaikut-tavat tekijät ovat samoja kuin säilyttäväs-sä korjauksessa.

Konalassa ei ole toistaiseksi verhoiltu julkisivuja kuorimuurauksella.

Verhouskorjaus kuorielementeillä

Verhouskorjaus kuorielementeillä tehdään käyttäen betonielementtejä, jotka kiinni-tetään vanhan ulkokuoren ja lisälämmön-eristeen ulkopuolelle. Vanhan ulkokuoren ja lisälämmöneristeen välissä on tuuletus-rako. Kuorielementit voidaan tukea perus-tuksista tai kannattaa elementeittäin van-hoista rakenteista. Tuenta tehdään yleensä sisäkuoresta, koska ohueen ulkokuoreen ei saada riittävää ankkurointilujuutta. Ele-mentit ja kiinnikkeet ovat periaatteessa sa-moja kuin uudisrakentamisessa eriytetyis-sä julkisivuissa käytettävät. Ripustettavat kuorielementit kiinnitetään rakennuksen runkoon ruostumattomien erikoiskiinnik-keiden avulla. Asennuksessa on otettava huomioon sisäkuorien paksuuden vaihtelu, joka saattaa olla jopa useita senttimetrejä.

Itsekantavat kuorielementit sidotaan vaakavoimia vastaan ruostumattomin kiin-nikkein vanhaan rakenteeseen, pystykuor-mat siirtyvät alimmille elementeille. Itse-kantavat kuorielementit vaativat erillisen perustuksen, jolloin maaperän heikko kan-tavuus voi rajoittaa niiden soveltuvuutta. Kuorielementtiverhouksien liitoskohdissa on otettava huomioon rakenteen tuulettu-minen ja mahdollisten vuotovesien pois-tuminen. Suunnittelussa ja asennuksessa on kiinnitettävä huomio kuorielementtien saumojen tiivistykseen, tuuletusvälin riit-tävyyteen ja tasamittaisuuteen sekä erilai-

Konalan betonijulkisivuille soveliaita korjaustapoja ovat:

n Vanhan rakenteen päälle tehtävistä verhoilevista korjauksista suositel-tava on:

Lisälämmöneristys ja kolmikerros-rappaus.

n Lisälämmöneristys ja verhous muuraamalla tai betonisilla kuori-elementeillä sopii vain ikkunatto-mien päätyjen verhoustavaksi, sillä korjaustapa kasvattaa seinän pak-suutta huomattavasti. Tällöin ikku-noiden asema julkisivupintaan se-kä muut liitosdetaljit aiheuttavat ongelmia.

n Kokonaan purkavista ja uudelleen rakennettavista korjauksista suosi-teltava on:

Lisälämmöneristyksen uusiminen nykyvaatimuksia vastaavaksi ja uu-det betoniset kuorielementit.

n Ikkunoiden vaihto tulisi ajoittaa ta-pahtuvaksi samaan aikaan julkisi-vukorjausten kanssa, jotta ikkunoi-den ulkopinnan suhde julkisivupin-taan säilyy alkuperäisen kaltaise-na.

siin liitoksiin ja niiden pellityksiin. Pintakä-sittelyvaihtoehtoja on lukuisia sileävalupin-nasta erilaisiin pinnoitteisiin.

Verhouskorjaus kuorielementeillä on harvinaista ja toistaiseksi rajoittunut eri-koiskohteisiin, joissa ulkonäön säilyminen on erityisen tärkeää. Korjaustapa kasvat-taa seinän paksuutta ulospäin varsin pal-jon. Kuorielementtien paksuudet ovat 50–120 mm, tuuletusvälin 30–40 mm ja lisä-lämmöneristyksen 80–140 mm. Verhous-korjaus kuorielementeillä soveltuukin par-haiten ikkunattomien päätyseinien verho-ukseen. Konalassa tätä verhouskorjausta-paa betonijulkisivujen korjauksissa ei tois-taiseksi ole käytetty.

Ulkokuoren kokonaan tai osittain purkaminen ja uudelleen rakentaminenPurkaminen ja uusiminen on korjausmuo-doista raskain, mutta toisaalta purkavis-sa korjauksissa vanhan rakenteen vauri-ot ja viat poistuvat kokonaan. Se sovel-tuu käytettäväksi pitkälle vaurioituneiden rakenteiden korjaukseen. Purkaminen ja uusiminen voidaan tehdä koko rakenteel-le, esimerkiksi koko ulkokuorien tai par-vekkeiden purkaminen ja uusiminen, tai vain osalle rakennetta, esimerkiksi ikku-nan ulkopuitteiden tai parvekekaiteiden uusiminen.

Betonirakenteisten julkisivujen purka-misen ja uudelleenverhouksen tarpeen voivat aiheuttaa erittäin pitkälle edennyt pakkasrapautuminen, ulkokuorien kiinni-tysten vaurioituminen tai lämmöneristeis-sä esiintyvät laajat ja runsaat mikrobikas-vustot. Tällä korjaustavalla saavutetaan eri-tyisen pitkä käyttöikä ja se soveltuu myös silloin, kun verhouskorjaukset eivät sovel-lu käytettäviksi rakennepaksuuksien liialli-sen kasvamisen vuoksi.

Betonirakenteita kokonaan purettaes-sa ja uudelleen rakennettaessa käytet-tävät verhousrakenteet ovat samat kuin edellä verhoileville korjauksille esitetyt. Kokonaan puretaan sekä vanha ulkokuori että lämmöneristeet. Purkavissa korjauk-sissa lämmöneriste suositellaan uusitta-vaksi nykyvaatimusten mukaiseksi ja jul-kisivut verhoillaan uudelleen. Uudet kuo-rielementit soveltuvat erinomaisesti käy-tettäviksi purkavan korjauksen yhteydessä. Kuorielementit ovat kuitenkin varsin pai-navia. Ripustettavia kuorielementtejä voi-daan käyttää, mikäli vanhasta rakentees-ta löytyy riittävän luja alusta kiinnikkeille ja niille saadaan riittävä ankkurointipituus.

Kuorielementit ripustetaan ruostumatto-masta teräksestä valmistetuin erikoiskiin-nikkein elementeittäin vanhasta sisäkuo-resta. Kuorielementit voidaan myös tukea perustuksista itsekantavina elementteinä. Ellei niitä voida tukea vanhoista sokkelira-kenteista, ne vaativat uudet perustukset. Kustannuksiltaan itsekantavat elementit ovat edullisemmat, mutta maaperän heik-ko kantavuus voi rajoittaa niiden käyttöä.

Kuorielementit ovat ainoa korjausta-pa, jolla raskaimmissa korjauksissa saa-daan säilytettyä vanhan julkisivun alkupe-räinen ilme.

39

4.1.3 Siporex-rakenteetUlkoseiniltään kokonaan siporex- eli kevyt-betonirakenteisia ovat As Oy Riihipellon-tie 8:n, As Oy Konalanvuoren sekä asunto-osakeyhtiöiden Käärtipolku 2–12:n asuinra-kennukset. Betonipilarirunkoisten asuinra-kennusten ulkoseinien alkuperäinen pak-suus on pitkillä sivuilla 25 senttimetriä ja päädyissä 30 senttimetriä. Alun perin jul-kisivut ovat olleet sileällä kalkkirappauk-sella rapattuja.

As Oy Käärtipolku 1:n nelikerroksisen rakennuksen ulkoseinärakenteena on kan-tavan teräsbetonin päälle kiinnitetty rapat-tu 17,5:n senttimetrin siporex-kevytbetoni, joka on toiminut sekä lämmöneristeenä et-tä julkisivupintana. Rakennuksessa on ns. kirjahyllyrunko, jossa kantavana pystyra-kenteena ovat paikallavaletut betoniseinät.

Myös näissä rakennuksissa on esiinty-nyt julkisivuvaurioita jo 1970-luvun alussa.

Siporex-julkisivuja koskevat samat vaa-timukset vaurioiden syiden selvittämises-tä ja kattavaan kuntotutkimukseen perus-tuvan korjaustavan valinnasta kuin beto-nijulkisivuja.

Siporex-rakenteiden korjaustavat voi-daan jaotellan säilyttäviin pinnoitus- ja paikkakorjauk-

siinn verhoileviin korjauksiin

Säilyttävät korjauksetSäilyttävissä korjauksissa voidaan sovelta-en noudattaa edellä betonijulkisivujen kor-jauksiin annettuja ohjeita.

Siporex-julkisivujen säilyttävissä korja-uksissa on huomioitava, että kevytbetoni on hyvin huokoista materiaalia ja imee si-ten nopeasti vettä. Tällöin pakkasrapautu-mariski kasvaa ja lämmöneristyskyky ale-nee. Höyrykarkaistun kevytbetonin pinta-käsittelyn tarkoituksena on, kuten beto-niseinienkin kohdalla, kosteusrasituksen alentaminen. Pintakäsittelyn tulee estää sadeveden tunkeutuminen rakenteeseen ja toisaalta pintakäsittelyn tulee olla hy-vin vesihöyryä läpäisevä. Vettä läpäisemät-tömiä orgaanisia pinnoitteita ei suositel-la. Kevytbetonia pinnoitettaessa on huo-lehdittava siitä, ettei saumoissa ole vuo-tokohtia, joista vesi voi tunkeutua raken-teeseen.

Asunto-osakeyhtiöissä Käärtipolku 6 ja Riihipellontie 8 julkisivut on korjattu säilyt-tävällä tavalla. Käärtipolku 6:ssa räystäät on kuitenkin muutettu ulokeräystäiksi.

Verhoilevat korjauksetVerhoilevissa korjauksissa voidaan sovel-taen noudattaa edellä betonijulkisivujen korjauksiin annettuja ohjeita.

Koska kolmikerrosrappaus lisää raken-teen painoa jonkin verran, on vanhan ul-

kokuoren lujuuden oltava sellainen, että rakenteen kiinnittäminen siihen on mah-dollista. Tästä syystä yleisin Konalan Si-porex-rakenteisten seinien verhoilutapa on ohutrappaus, jota on käytetty asunto-osakeyhtiöiden Konalanvuori, Käärtipolku 2, Käärtipolku 10 ja Käärtipolku 12 julki-sivuissa. Kaikkiin näihin rakennuksiin on lisätty rakennuksen julkisivupinnasta ul-konevat räystäät.

As Oy Käärtipolku 8:ssa ja As Oy Käärti-polku 1:ssä ainoastaan päätysivut on eris-terapattu.

As Oy Käärtipolku 4:n julkisivut on muista rakennuksista poiketen lisäläm-möneristetty ja levytetty kivirouhepintai-sin Steni-levyin. Julkisivukorjauksen yhtey-dessä rakennus on varustettu julkisivupin-nasta ulkonevin räystäin. Levytyksen myö-tä rakennuksen alkuperäisen arkkitehtuu-rin ominaispiirteet ovat kadonneet ja le-vyjen vaakasaumoihin asennetut tippalis-tat aiheuttavat ongelman varsinkin pohjoi-sisivulla, jossa ne päättyvät oudosti kes-kelle seinää.

Rakennusten alkuperäiset värisävyt ovat verhoilevien korjausten yhteydessä muuttuneet ja alueellinen yhtenäisyys on kärsinyt. Tulevissa korjauksissa alkuperäi-set värisävyt tulisi pyrkiä palauttamaan. Al-kuperäisten värisävyjen selvittäminen tulisi teettää rakennuskonservaattorilla.

As Oy Riihipellontie 8:n julkisivut on säilyttäen korjattu.

Konalan rapatuille Siporex-julkisivuille soveliaita korjaustapoja ovat:

n Pinnoituskorjaus.

n Paikkaus- ja pinnoituskorjaus.

n Vanhan rakenteen päälle tehtävistä verhoilevista korjauksista suositel-tava on:

Lisälämmöneristys ja rappaus.

Rapattujen julkisivujen alkuperäisten värisävyjen selvittäminen tulisi teettää rakennuskonservaattorilla sekä teh-dä ehdotetuista sävyistä riittävän suu-ret värimallit ennen pinnoituksen uu-simista.

40

Sokkelit, ulkoportaat ja portaiden betonikaiteetLänsi-Konalassa Aittatiellä Esko Suho-sen suunnittelemissa pistetaloissa sok-kelit ovat 1950-luvulle tyypillisiä, harmaak-si maalattuja ja pystyuritettuja betonisok-keleita.

Kaikissa Erkki Karvisen suunnittelemis-sa Riihipellontien ja Käärtipolun asuinra-kennuksissa sokkelikerrokset ovat puh-taaksivalettua betonia, jossa näkyvät vaa-kalaudoitetun valumuotin jäljet. Pistetalo-jen tukimuurit ja ulkoportaiden kaiteiden pinnat ovat alun perin olleet pystypuhdas-valettuja. Nykyisissä kaiteissa ei valupinta enää ole paikkakorjausten ja pinnoiteker-rosten alta näkyvissä, sokkeleissa vaaka-puhdasvalun kuvio on vielä erotettavissa.

Sokkeleiden nykyiset värisävyt vaihte-levat harmaasta eri sävyisiin ruskeisiin rik-koen näin osaltaan arkkitehtuurin alueel-lista yhtenäisyyttä. Alkuperäisen harmaan värin palauttaminen tulisi suorittaa tule-vien korjausten yhteydessä. Kuten beto-nijulkisivuissa yleensäkin voidaan myös betonisokkeleiden ja -kaiteiden maalattu-jen betonipintojen huoltomaalaus tehdä vanhan pinnoitteen päälle käyttäen van-han pinnoitteen kanssa yhteensopivia pin-

Tyypillinen Käärtipolun asuinrakennuksen alkuperäinen pohjoispääty. Betonisokkeleissa on vaakapuhdasvalu, porraskaiteessa pystypuhdasvalu. Siporex-seinissä on sileä

kalkkirappaus ja ikkunoiden välissä vaakapaneeli. Räystäät eivät ulkone julkisivupinnasta eikä ulko-oven päällä ole katosta.

noitteita. Huoltomaalaus soveltuu vain hy-väkuntoisten pintojen ylläpitokorjauksiin. Varmempi tapa on vanhan pinnoitteen poisto ja uudelleen pinnoitus. Pinnoitta-misessa tulee käyttää vettä hylkiviä pin-noitteita , jotka toisaalta parantavat raken-teen kuivumisominaisuuksia olemalla riit-tävän läpäiseviä. Betonirakenteiden vauri-oituneet kohdat pitää uusia ja ruostuneet teräkset paljastaa, puhdistaa ja suojata laastipaikalla.

Perusteellisempi pinnoitus- ja paikka-korjaus suoritetaan kuten muillekin beto-nijulkisivuille. Tällöin korroosiovaurioiden laastipaikkaukset varmistetaan määrittä-mällä paikkauksille rajasyvyys ja paljasta-malla, puhdistamalla ja suojaamalla laasti-paikalla kaikki rajasyvyyttä lähempänä pin-taa olevat teräkset. Laastipaikkaamalla voi-daan korjata pieniä pakkasrapautuneita alu-eita. Laastipaikattujen alueiden pinnat vii-meistellään julkisivupinnan tyypin mukai-sesti ja kaikki aikaisemmin maalatut pin-nat julkisivuissa tasoitetaan ja pinnoitetaan kauttaaltaan uudelleen.

Näitä ohjeita voidaan noudattaa myös ostoskeskuksen sokkeleiden, ulkoportai-den ja niihin liittyvien betonirakenteiden korjauksissa.

Konalan betonisokkeleille ja ulkopor-taille soveliaita korjaustapoja ovat:

n Pinnoituskorjaus.n Paikkaus- ja pinnoituskorjaus.

Myös sokkeleiden ja ulkoportaiden kai-teiden alkuperäisten värisävyjen selvit-täminen tulisi teettää rakennuskonser-vaattorilla sekä tehdä ehdotetuista sä-vyistä riittävän suuret värimallit ennen pinnoituksen uusimista.

Aittatien asuintalon uritettua betonisokkelia.

41

4.2 Ikkunat ja ovet

Puuikkunat ja -ikkunaovetVielä 1950-luvulla puuikkunat ja -ikkuna-ovet valmistettiin valikoidusta hyvälaatui-sesta puusta. Niiden käyttöikä onkin huo-mattavasti myöhemmin valmistettuja ikku-noita pidempi, mikäli säännöllisestä kun-nossapidosta on huolehdittu. Kunnossapi-toon kuuluvien puuosien huoltomaalaus-ten ja tarvittavien kittausten korjausten li-säksi on huolehdittava vesipeltien ja kar-mien liittymien rakennusteknisistä ratkai-suista. Erityisesti on huolehdittava siitä et-tei vesi pääse turmelemaan rakenteita liit-tymien kautta.

1960-luvulle tultaessa ikkunoiden puu-aines ei enää ollut yhtä laadukasta kuin aiemmin. Myös tuolloin suositut tummat värisävyt ikkunanauhojen pintakäsittelyis-sä ovat altistaneet ikkunoita auringon sä-teilylle vaaleita sävyjä ankarammin. Lisäk-si ikkunoiden kasvanut koko on saattanut aiheuttaa puitteille ja heloitukselle entistä kovempaa rasitusta, mikä on voinut johtaa toiminnallisiin ongelmiin.

Suuri osa Konalan länsireunan 1960-lu-vun nauhajulkisivujen ikkunoista onkin vaihdettu uusiin alumiinipintaisiin ikku-noihin. Ikkunoiden uusiminen ilman tark-koja selvityksiä pelkästään vedon tai toi-mimattoman heloituksen vuoksi ei ole kui-tenkaan suositeltavaa. Vanhojen ikkunoi-den lämmöneristävyyttä on useimmiten mahdollisuus parantaa pienillä keinoilla. Jos ikkunoiden peruskunto on riittävä, voi pelkkä tiivisteiden uusiminen tuoda paran-nusta lämpötalouteen ja asumismukavuu-teen. Perusteellisemmassa korjauksessa ikkunan käyntivirheiden oikaisu, heloituk-sen kunnostus ja asianmukainen tiivistys parantavat ilman- ja vedenpitävyyttä ja eris-tävyyttä. Ikkunan U-arvoja eli lämmönläpäi-sevyyttä kannattaa punnita vasta, kun ik-kuna on saatu riittävän tiiviiksi. Teknisesti toimivaa ikkunaa ei ole taloudellisesti kan-nattavaa vaihtaa uuteen pelkästään ener-giansäästösyistä. 1960-luvun tyypillisten kaksilasisten, sisään-sisään-aukeavien ik-kunoiden lämmöneristystä voidaan myös parantaa asentamalla eristyslasielement-ti sisemmän lasin paikalle. On myös mah-dollista uusia ainoastaan ulkopuitteet tai osia puitteista niillä sivuilla, joissa aurin-gon ultraviolettisäteily rasittaa eniten ik-kunarakenteita.

Mikäli perusteellinen kuntotutkimus osoittaa huoneistoikkunoiden uusimisen

Alkuperäiset puu-ikkunat ja -ikkuna-ovet säilyneet.

Ikkunat ja -ikkunaovet vaihdettu alumiinipin-taisiksi.

Säilyneisyyskartta, ikkunat

Esko Suhosen suunnittelemissa Aittatien asuinrakennuksissa. Erkki Karvisen suun-nittelemissa Riihipellontien ja Käärtipolun asuinrakennuksissa suurin osa puuikku-noista ja -ikkunaovista on vaihdettu alumii-nipintaisiksi. Samassa yhteydessä ikkunoi-den väliset vaakapaneloinnit on vaihdettu alumiiniprofiilipinnoiksi. As Oy Konalanrin-teen ja As Oy Käärtipolku 10:n uudet ikku-nat ja -ikkunaovet ovat keltaisia, samoin nii-den väliset profiilipellit. As Oy Käärtipolku 1:ssä värinä on kirkas sininen. Muut uu-situt ikkunat ja -ikkunaovet sekä ikkunoi-den väliset profiilipellit ovat tummanrus-keita ja väri sopii alkuperäiseen arkkiteh-tuuriin paremmin.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla alu-eella sijaitsevien rakennusten ikkunoiden vaihto vaatii luvan hakemisen rakennus-valvontavirastosta.

olevan väistämätöntä, tulee uudet ikku-nat suunnitella huolellisesti pyrkien mah-dollisimman lähelle vanhojen ikkunoiden mittoja, värejä, heloitusta ja muita yksityis-kohtia. Ikkunoiden korjausten ja varsinkin uusimisen yhteydessä tulee varmistaa ra-kennusten riittävä ja hallittu ilmanvaihto.

Rakennusten kellareiden ja ullakoiden tai porrashuoneiden ikkunoiden uusiminen energiataloudellisista syistä ei ole miele-kästä, eikä niihin kohdistu samanlaisia toi-minnallisia vaatimuksia kuin asuinhuonei-den ikkunoihin. Usein yhteistilojen ikku-nat ovatkin säilyneet alkuperäisinä, vaik-ka asuintilojen ikkunat olisi uusittu. Näi-den ikkunoiden avulla saadaan säilytettyä tärkeät tiedot ikkunoiden alkuperäisistä yk-sityiskohdista.

Länsi-Konalassa alkuperäiset puuikku-nat ja -ikkunaovet ovat säilyneet kaikissa

42

Ulko-ovetAlkuperäiset porrashuoneiden puulasio-vet ovat Aittatien pistetaloissa ja Riihipel-lontien lamellitaloissa säilyneet. Ovien ja niiden viereisten puulasiseinien materiaa-lina on lakattu tammi. Alkuperäiset ovet ja lasiseinät ovat yksityiskohdiltaan ja auko-tuksiltaan harkittuja ja kauniita. Lakatut ja maalatut puu-ulko-ovet ovat tärkeä yksi-tyiskohta alueen arkkitehtonisen ilmeen säilyttämisessä. Myös alkuperäiset veti-met ovissa ovat säilyneet. Ovien korjauk-sissa onkin tärkeää vaalia yksityiskohtia, joihin kuuluvat myös helat.

Autotallien ja kellarien ovetAlkuperäiset kellaritilojen joko vaaka- tai pystypaneloidut ulko-ovet sekä autotallien pystypaneeliovet ovat alueella pääosin hy-vin säilyneet, samoin Aittatien maantaso-asuntojen ulko-ovet. Aittatiellä kaikki ovet ovat lasiaukollisia, muut kellaritilojen ja au-totallien ovet alueella ovat umpiovia.

Teräsprofiiliovet1950-luvulla ja 1960-luvun alussa teräsp-rofiiliovet olivat vielä harvinaisia, eikä niitä Konalan länsireunan Aittatien rakennuksis-sa ollutkaan. Myös Riihipellontien lamelli-taloissa sekä As Oy Käärtipolku 1:ssä on puu- tai puulasiovet. Sen sijaan Asunto-osakeyhtiöissä Konalanvuori ja Riihipellon-tie 8 sekä Käärtipolun länsireunan asuin-taloissa oli jo alun perin teräsprofiiliovet. Ulko-ovet on muutamassa yhtiössä uu-sittu alumiiniprofiilioviksi, joissakin ulko-ovissa vedin on vaihdettu uuteen. Suurim-paan osaan porrashuoneista on tehty tuu-likaappi asentamalla uudet alumiinirofiilio-vet ala-aulaan.

As Oy Konalanrinne 3:n säilyneet:n ulko-ovet vetimi-

neen.

As Oy Konalanrinne 3:n autotallisiipi alkuperäisine

ovineen.

As Oy Konalanrinne 1–2:n säilynyt puuikkuna.Aitta-

tiellä ikkunat ovat 1950-luvulle tyypillisiä, maltillisen

kokoisia ja tuuletusikkunallisia.

As Oy Käärtipolku 10:n keltaiset puualumiini-ikkunat

ja profiilipelti.

As Oy Riihipellonrtie 3:n ulko-ovet ja puulasiseinät

ovat säilyneet alkuperäisinä.

As Oy Konalanrinne 1–2:n ja 3:n kellaritilojen sekä

maantasoasuntojen ulko-ovet ovat lasiaukollisia, ala-

osat on pystypaneloitu.

Alkuperäiset puuikkunat ja -ikkunaovet tulisi pyrkiä säilyttämään ja kunnosta-maan uusimisen sijaan.

Ikkunoita uusittaessa tulee pyrkiä mah-dollisimman lähelle alkuperäisiä yksi-tyiskohtia ja materiaaleja. Myös vä-rin tulee olla mahdollisimman lähel-lä alkuperäistä sävyä. Ikkunoiden vä-listen paneelien vaihtoa profiilipellik-si tulee välttää. Ikkunoiden ulkopin-nan asema suhteessa julkisivupin-taan tulee säilyttää alkuperäisenä.

Vähintään yhteistilojen ikkunoiden säi-lyttäminen on tärkeää, jotta taloyhtiöil-le saadaan säilytettyä tiedot ikkunoiden alkuperäisistä yksityiskohdista.

43

Alkuperäisinä säilyneet ulko-ovet sekä kellarien ja autotallien ovet ovat usein yksilöllisesti rakennuksiin suunniteltu-ja. Ovet tulisi säilyttää ja kunnostaa al-kuperäisine heloineen.

Aikakauden teräsprofiilit ovat mittasuh-teiltaan huomattavasti nykyisiä vakiop-rofiileja sirompia ja ne tulisi säilyttää.

4.3 ParvekkeetParvekekorjauksissa on otettava huomi-oon, että parvekkeet koostuvat eri raken-neosista kuten laatoista, kaiteista ja pie-listä, joiden rasitusolosuhteet ja käytetyt materiaalit sekä käytetyn materiaalin omi-naisuudet vaihtelevat. Parvekekorjauksis-sa voidaankin käyttää erilaisia korjaustapo-ja eri rakenteisiin. Kullekin parvekkeen ra-kenneosalle määritellään sovelias korjaus-tapa kuntotutkimuksen avulla. Suurimman rasituksen parvekkeille aiheuttaa kosteus, joka on osallisena miltei kaikissa turmeltu-misilmiöissä. Muita säärasituksia aiheutta-vat pakkanen, lämpötilojen vaihtelu, ultra-violettisäteily sekä ilmakehässä olevat ag-gressiiviset aineet kuten hiilidioksidi, joka aiheuttaa betonin karbonatisoitumista ja sen kautta terästen korroosiota.

Kaikissa parvekekorjauksissa tulee var-mistua kosteusteknisestä toimivuudesta. Kosteusteknisesti toimivassa parvekkees-sa parvekelaatan vedenpoistojärjestelmä on kunnossa. Tämä edellyttää riittäviä kal-listuksia parvekelaatassa, toimivaa vede-neristystä laatan yläpinnassa tai muuten estettyä veden pääsyä laatalle sekä veden hallittua poistoa laatalta maahan asti.

Betonirakenteisten parvekkeiden kor-jaustavat voidaan jaotellan parvekkeiden säilyttäviin korjauksiinn osittain purkaviin korjauksiinn parvekkeiden uusimiseen.

Säilyttävissä korjauksissa parvekkeen kosteusteknistä toimivuutta parannetaan pinnoituksilla, vedenpoistoa parantamal-la ja huolehtimalla liitoskohtien toimivuu-desta. Säilyttävät korjaukset voidaan jakaa pinnoitus- ja paikkaustyyppisiin korjauksiin sekä raskaampiin valukorjauksiin. Pinnoi-tus- ja paikkaustyyppisissä korjauksissa vanha rakenne säilyy ennallaan ja vauri-oituminen pyritään pysäyttämään vaurio-kohtia paikkaamalla ja pinnoittamalla ra-kenne uudelleen. Valukorjauksissa parvek-keen betoniosia korjataan erilaisin valutek-niikoin, jonka jälkeen rakenne pinnoitetaan pinnoitus-paikkauskorjausten periaattei-den mukaisesti. Parvekkeen lattia pinnoi-tetaan vesieristyksellä, joka toimii samal-la pintakäsittelynä, sekä uusitaan veden-poistojärjestelmä.

Osittain purkavissa korjauksissa osa parvekkeen rakenteista, esimerkiksi kai-teet, puretaan ja osalle tehdään kevyem-piä korjaustoimenpiteitä.

Raskain parvekkeiden korjaustapa on parvekkeen uusiminen, jolloin vanhat par-

vekkeet puretaan kokonaan ja rakennetaan uudet parvekkeet. Usein uudet parvekkeet halutaan tehdä aikaisempia parvekkeita sy-vemmiksi ja lasittaa. Konalan länsireunas-sa kokonaan uudelleen rakennettuja par-vekkeita on kahdessa taloyhtiössä, eikä kummassakaan ole parvekkeita uusimisen yhteydessä laajennettu.Parvekkeiden uusi-minen on mielekästä jo niin pitkälle vaurioi-tuneissa parvekkeissa, etteivät muut kor-jaustavat ole teknisesti tai taloudellisesti järkeviä. Esimerkiksi pitkälle edenneet pak-kasrapautumavauriot parvekelaatoissa tai -pielissä sekä ulokeparvekkeiden kanna-tusrakenteiden merkittävät korroosiovauri-ot edellyttävät purkamista. Pelkän kaiteen pitkällekään edenneet vauriot eivät vaadi koko parvekkeen purkamista, vaan kaide voidaan uusia erikseen. Mikäli parveke jou-dutaan uusimaan, olisi se tehtävä vanhan parvekkeen mallin mukaisena sekä mate-riaaleiltaan että yksityiskohdiltaan.

Alkuperäisinä säilyneitä tai alkuperäiset materiaalit ja yksityiskohdat säilyttäen kor-jattuja parvekkeita on Konalan länsireunan alueella ilahduttavan paljon.

Aittatiellä Esko Suhosen suunnittele-mien rakennusten alkuperäiset alumiinip-rofiilikaiteet ovat säilyneet, mutta parvek-keiden lasittamisen yhteydessä ylimpien kerrosten ulokeparvekkeille on rakennet-tu katokset.

Erkki Karvisen suunnittelemissa raken-nuksissa parvekkeiden betonisia etukaitei-ta ja sivuseinien puuritilöitä on uusittu pää-asiassa vanhan mallin mukaan.

Parvekkeiden vanhat laatat on purettu ja parvekkeet on rakennettu kokonaan uu-delleen As Oy Käärtipolku 6:ssa ja 12:ssa entisen kokoisina. Käärtipolku 6:ssa myös uudet betonikaiteet ja puuritilät on raken-nettu alkuperäisen mallin mukaisina. As Oy Käärtipolku 12:ssa on uusittu betoni-set etukaiteet levyrakenteisiksi ja muu-tettu puuritilät alumiiniputkirakenteisiksi.

Parvekkeiden lasittamisen yhteydes-sä on ylimpien parvekkeiden katoksia uu-sittu ja muotoa muutettu joissakin raken-nuksissa.

As Oy Riihipellontie 3:n ja 5:n parvek-keet on julkisivulevytysten yhteydessä päällystetty kivirouhepintaisin Steni-levyin.

As Oy Konalanvuoren osoitteessa Riihipellontie 6 te-

räsprofiiliovi on säilynyt vetimineen alkuperäisenä.

Ovi on nykyisiä alumiiniprofiiliovia huomattavasti si-

rompi.

44

Parvekkeiden korjauksissa tulee huo-mioida:

n Kosteusteknisen toimivuuden var-mistaminen sekä hallittu ja riittävä vedenpoisto.

n Parvekkeita tai kaiteita uusittaes-sa alkuperäisen mallin, materiaali-en ja yksityiskohtien säilyttäminen.

Parvekkeet tulisi lasittaa kaikissa ra-kennuksen parvekkeissa yhdellä kertaa.

Ulokeparvekkeiden lasittamista tulisi välttää.

Parvekkeiden lasitus Suurin osa Konalan länsireunan taloyhtiöi-den parvekkeista on 1990–2000-luvuilla la-sitettu. Lasitusten perusteluna on parvek-keiden ja taustaseinien suojaaminen säära-situkselta sekä toisaalta asumismukavuu-den lisääminen. Osittain tai kokonaan si-säänvedettyihin parvekkeisiin lasitukset on useimmiten toteutettu varsin eleettömästi kehyksettömin lasein. Parvekkeita on kui-tenkin lasitettu osakkaiden halukkuuden mukaan, mikä on johtanut oudon näköi-siin tilanteisiin muuten yhtenäisissä julki-sivuissa lasitusten sijaitessa sattumanva-raisissa kohdissa.

Vaikka lasi on läpinäkyvä ja kevyt ma-teriaali muuttaa se julkisivujäsentelyä ja näyttää umpinaiselta katselukulmasta ja heijastuksista riippuen.

Ulokeparvekkeiden lasittaminen arkki-tehtonisesti tyydyttävällä tavalla on vaike-ampaa. Muutosta korostaa lisäksi usein osakkaiden yhdenvertaisuuperiaatteen vuoksi ylimpiin kerroksiin rakennetut ka-tokset. Ulokeparvekkeiden lasittaminen ja kattaminen vaatii luvan hakemisen ra-kennusvalvontavirastosta.

Aittatien pistetaloissa ylimmän kerroksen parvekkeil-

le on rakennettu katokset. Katosten rakentaminen on

vaikuttanut rakennusten arkkitehtoniseen ilmeeseen.

As Oy Käärtipolku 6:n parvekkeet on uusittu vanhan

mallin mukaisina. Etukaiteet ovat betonielementtejä ja

parvekeksivujen puuritilät on uusittu entisenlaisina.

As Oy Käärtipolku 12:n parvekkeet on myös uusittu

kokonaan. Koko on säilynyt, mutta etukaiteet on muu-

tettu levyrakenteisiksi ja puuritilöiden sijaan on vaih-

dettu alumiiniputket. Parvekkeiden ilme on muuttunut

alkuperäisestä.

45

4.6 PorrashuoneetAittatien asuinrakennuksissa porrashuo-neet on 1950-luvulle tyypillisesti sijoitet-tu ulkoseinän yhteyteen, jolloin porras-huoneisiin on voitu sijoittaa ikkunat valoa tuomaan. Niukasti mitoitetun porrashuo-neen porrastyyppi on suora kaksivartinen porras. Vuoden 1959 jälkeen määräyksis-sä ei enää edellytetty porrashuoneisiin ik-kunoita luonnonvaloa tuomaan. Erkki Kar-visen suunnittelemissa pistetaloissa por-rashuoneiden kierreportaat onkin sijoitet-tu keskelle rakennusten runkoa. Niukkaa valoa tuomassa on kaksi pienehköä kat-toikkunaa. Karvisen suunnittelemissa la-mellitaloissa kierreportaat on 1950-luvun tapaan sijoitettu seinän vierrelle ja porras-huoneissa on kapeat vaakasuuntaiset ik-kunat. Läpi rakennuksen ulottuva ikkunal-linen ala-aula on varsin valoisa.

Vuonna 1963 viimeiseksi valmistunut Aarne Piiraisen suunnittelema lamellita-lo on ainoa hissillinen rakennus alueella. Sen suoravartinen porras sijaitsee keskel-lä runkoa ja porrashuone on täysin ilman luonnonvaloa.

Porrasaskelmat on kaikissa rakennuk-sissa päällystetty kestävällä mosaiikkibe-tonilla. Sisäänkäyntiaulan lattiat ja kerros-tasot on yleensä päällystetty muovilaatoil-la. Kaiteet ovat valkoisia räspinnakaiteita ja käsijohteet tavallisimmin mustaa muo-via, samoin lattialistat.

Porrashuoneet ovat varsin hyvin säily-neet alkuperäisessä asussaan. Tavoitteena on porrashuoneiden alkuperäisen 1960-lu-vun asun vaaliminen. Moniväriset raidoil-la tai boordeilla koristellut seinät eivät so-vi alkuperäiseen arkkitehtuuriin.

4.5 Sisäänkäyntikatokset ja syvennyksetAlkuperäiset yksinkertaiset sisäänkäyntika-tokset ovat säilyneet Aittatien rakennuksis-sa. Lamellitalojen sisäänkäynnit ovat Riihi-pellontiellä sisäänvedetyssä kellarikerrok-sessa ja Käärtipolku 1:ssä suojaisassa sy-vennyksessä.

Käärtipolun ja Riihipellontien pisteta-lojen pohjoispäädyissä sijaitsevat sisään-käynnit ovat alun perin olleet katoksetto-mia. Kaikkiin rakennuksiin on rakennettu katokset 1990–2000-luvuilla. Katokset ovat ulkonäöltään ja rakenteiltaan toisistaan poikkeavia ja alueellinen arkkitehtoninen yhtenäisyys on kärsinyt. Uusia katoksia ei tulisi rakentaa alkuperäisestä arkkiteh-tuurista piittaamatta ja myös uusien valai-sinten tulisi olla 1960-luvulle tyypillisiä yk-sinkertaisia opaalilasikuutioita tai -lieriöitä.

Vesikattokorjauksissa tulee tavoitteena olla alkuperäisen kattomuodon, materi-aalien, yksityiskohtien, mitoituksen ja värityksen säilyttäminen.

Alkuperäiset sisäänkäyntikatokset ja -syvennykset tulee säilyttää ja korjata alkuperäisine rakennusosineen, mate-riaaleineen ja väreineen.

Uusia sisäänkäyntikatoksia ei tule ra-kentaa alkuperäisestä arkkitehtuuris-ta piitttamatta.

Ulkovalaisimia uusittaessa niiden ulko-näön tulee olla 1960-luvun arkkitehtuu-riin sopivia.

Tavoitteena on porrashuoneiden alkupe-räisen 1960-luvun asun säilyttäminen.

Alkuperäiset valaisimet tulisi säilyttää. Uusittujen valaisinten tulisi porrashuo-neissa olla yksinkertaisia opaalilasikuu-tioita tai -lieriöitä.

4.4 Yläpohjat ja vesikatot Konalan länsireunan asuinrakennusten kaikki katot ovat alun perin galvanoidulla ja maalatulla konesaumatulla pellillä pääl-lystettyjä. Kattomuotona Aittatiellä on loiva aumakatto, jossa leveät räystäänpuoleiset kaistaleet ovat vielä loivemmat. Muut ka-tot alueella ovat loivia pulpettikattoja, paitsi As Oy Käärtipolku 1:ssä, jonka kattomuo-tona on loiva harjakatto.

Alkuperäiset kattomuodot ja katema-teriaalit ovat Konalan länsireunassa säily-neet varsin hyvin. Sen sijaan Erkki Karvi-sen suunnittelemiin pistetaloihin on miltei kaikkiin rakennettu julkisivupinnasta ulko-nevat räystäät. Ainoastaan Aunto-osake-yhtiöissä Riihipellontie 8 ja Käärtipolku 8 räystäät ovat säilyneet alkuperäisen kaltai-sina. Myöskään Käärtipolku 4:n räystäät ei-vät ole ulokeräystäitä, mutta julkisivun le-vytys on muuttanut rakennuksen alkupe-räisen arkkitehtuurin kokonaan.

Vesikattokorjauksissa tulee tavoitteena olla alkuperäisen kattomuodon sekä räys-tään alkuperäisen ulkoasun säilyttäminen. Alkuperäisiä vesikattoja ja räystäitä tulee mahdollisuuksien mukaan säilyttää sään-nöllisesti huoltamalla ja korjaamalla. Kor-jauksessa on aina selvitettävä paikkakor-jauksen mahdollisuus.

Metallikatteiden yleisimpiä vaurioita ovat korroosiovauriot, joita aiheuttavat lii-toksiin ja saumoihin kertyvä vesi sekä kat-teen alapuolinen kosteus, jotka eivät pää-se haihtumaan. Lika ja roskat lisäävät kor-roosiota. Saumatun peltikaton kevyilläkin huoltotoimilla voidaan katteen kestoikää pi-dentää. Syksyinen puhdistus roskista, pin-taruosteen poisto harjaamalla tai kaapimal-la ja maalipintojen säännöllinen kunnossa-pito kuuluvat normaaleihin ylläpitotoimiin.

Uusittaessa vesikattoja varusteineen ta-voitteena tulee olla alkuperäistoteutuksen mukaisten detaljien, mitoituksen ja värityk-sen noudattaminen. Räystäiden ja vesikou-rujen tulee olla alkuperäisen mallin mukai-sia. Kattoja uusittaessa pitäisi pyrkiä järjes-tämään pääsy katoille sisäkautta ja asen-taa katoille koko katon pituinen kattosilta katolla liikkumista helpottamaan.

Aittatien alkuperäinen tyylikäs sisäänkäyntikatos ja

yksinkertainen numerovalaisin.

46

4.8 Pihat

Yleistä Pihanparannushankkeissa on syytä vält-tää ylirakentamista. Pintamateriaalien vaih-taminen toisiin, maaston muokkaaminen sekä uusien rakenteiden ja toimintojen si-joittaminen pihamaalle muuttavat nope-asti vanhan pihan ilmeen liian moderniksi eikä siihen tule pyrkiä. Kulttuurihistorialli-sesti, rakennustaiteellisesti ja maisema-kuvan kannalta merkittäväksi luokitellun alueen kaupunkikuva syntyy tietyn tyyp-pisten yksinkertaisten materiaalien ja rat-kaisutapojen kokonaisuudesta. Pihanpa-rannusta suunniteltaessa on myös syytä harkita, onko pihojen perusteellinen uudis-taminen ylipäätään tarpeellista, vai voitai-siinko pihaa kohentaa hienovaraisin hoito-toimenpitein. Esimerkiksi Aittatien varren yhtiöissä pihojen korjaaminen tulisi suo-rittaa uusia elementtejä lisäämättä ja vain niiltä osin kuin se on todella tarpeellista. Perusteellisempi pihojen kunnostustyö on paikallaan vain selvästi hoidon ja tarkoituk-senmukaisuuden puutteesta kärsivillä pi-hoilla. Pihan korjaamisen suunnitteluun on syytä kiinnittää ammattitaitoinen suunnit-telija, joka pystyy laatimaan korjaussuun-nitelman alueen arvokkaat ominaispiirteet säilyttäen ja niitä vahvistaen. Suunnittelijan kiinnittäminen hankkeeseen on perustel-tua myös siksi, että asian käsittely on yh-tiössä yleensä sillä tavoin helpompaa kuin kunnostuksen suunnitteleminen osakkai-den omin voimin. Suunnitelma on hyvä laa-tia koko tonttia koskevana kokonaisuutena kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioiden vaikka toteutus tehtäisiinkin pienemmis-sä osissa. Oikein suunniteltu ja toteutettu pihan kunnostus nostaa kiinteistön arvoa, eikä pelkästään korjaa esiintyviä puutteita.

Viimeistään pihakorjausten yhteydessä taloyhtiöiden on syytä tarkistaa tontin pe-lastusreittien asianmukaisuus. Pelastusrei-tin rakentaminen tontille jälkeenpäin vaa-tii luvan. Muutenkin on syytä muistaa, et-tei pihan rakennusluvassa vahvistettuun asemapiirrokseen merkittyjä järjestelyjä, kuten esimerkiksi tonttiliittymän paikkaa tai autopaikkojen sijoitusta saa ilman lupaa muuttaa eikä niiden määrää lisätä. Tonttia ei myöskään saa käyttää niin että sen ra-kennusluvassa istutettaviksi osoitetut alu-eet, leikkipaikat, oleskelualueet tai muut asumisviihtyisyyteen vaikuttavat alueet su-pistuvat. Joissakin yhtiöissä autopaikkoja on luvatta lisätty viheralueiden ja leikkipai-

4.7 Hissit1950–60-luvuilla hissejä rakennettiin sääs-tösyistä vain korkeimpiin rakennuksiin, sillä säädöksiä hissien rakentamiseksi ei ollut. Konalan länsireunan pääosin nelikerroksi-siin rakennuksiin ei hissejä ajan tavan mu-kaan olekaan rakennettu. Ainoa hissillinen rakennus alueella on As Oy Käärtipolku 1:n nelikerroksinen, maanpäällisellä kellariker-roksella varustettu lamellitalo.

Konalan länsireunan rakennuksille on tyypillistä tyylikkään vähäeleinen arkkiteh-tuuri ja asuntojakaumassa pienten asunto-jen suuri osuus. Mikäli alueen alkuperäi-nen arkkitehtoninen ilme halutaan säilyttää on jälkiasennushissien ainoana asennus-vaihtoehtona hissikuilun sijoittaminen ra-kennusrungon sisälle porrashuoneeseen.

Oheisissa piirroskaavioissa on esitetty jälkiasennushissin sijoittaminen eri tyyp-pisiin porrashuoneisiin. Väljästi mitoite-tun kierreportaan tilallle on sijoitettu erit-täin tiukasti mitoitettu kierreporras ja sen vierelle hissi. Tätä hissien sijoitusvaihtoeh-toa on mahdollista käyttää Erkki Karvisen suunnittelemissa lamelli- ja pistetaloissa. Pistetaloissa on kuitenkin pihoilta yli met-rin nousu sisäänkäyntitasolle. Tarpeeksi loi-van luiskan järjestäminen ahtaille tonteil-

Jälkiasennushissien sijoittaminen niukasti mitoitettuihin porrashuoneisiin tulee rat-kaista tapauskohtaisesti.

Rakennusrungon ulkopuolisia hissi- tai porrastorneja ei tule alueelle rakentaa.

le on erittäin vaikeaa ilman kalliita tekni-siä ratkaisuja.

Aittatiellä Esko Suhosen suunnittele-missa alkuperäisinä säilyneissä asuinra-kennuksissa jälkiasennushissien asenta-minen varsin niukasti mitoitettuihin porras-huoneisiin on haastavaa, mutta mahdollis-ta. Oheisessa kaaviossa on esitetty Maunu-lan Männikkötielle vastaavanlaiseen porras-huoneeseen toteutettu , kavennettujen por-rassyöksyjen väliin asennettu jälkiasennus-hissi. Kohteessa on tutkittu myös paarikul-jetuksen mahdollisuus porrashuoneessa.

Aittatien alueelle laadittava asemakaa-van muutos mahdollistaa täydennysraken-tamisen alueelle. Uutta rakennusoikeut-ta on tulossa kolmelle-neljälle hissilliselle pistetalolle, jolloin esteettömien asunto-jen määrä alueellisesti kasvaa.

Helsingin kaupungin hissiprojekti tarjo-aa maksutonta neuvontaa taloyhtiöille his-sien suunnitteluun ja rakentamiseen liiit-tyvissä kysymyksissä. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA ja Helsingin kau-punki tukevat hissien rakentamista vanhoi-hin asuinkerrostaloihin. ARA:n avustusta voi saada 50 prosenttia ja kaupungilta sen lisäksi 10 prosenttia hyväksytyistä kustan-nuksista.

Vieressä yllä vanhan väljästi mitoitetun kierreportaan

tilalle on asennettu tiukasti mitoitettu uusi porras ja

hissi. Alla Maunulan Männikkötielle porrassyöksyjen

väliin asennettu läpikuljettava hissi.

Lisätiedot: n www.hel.fi/hissiprojektin Korjaus- ja energia-avustukset (www.

ara.fi)

47

Pintamateriaalit ja hulevedetPeruskorjauksissa tulisi käyttää alueelle luonteenomaisten alkuperäisten pintama-teriaalien valikoimaa. Pihakäytävien mate-riaaliksi soveltuu sora, pienten pihapolku-jen pinnoitteeksi sekä pyykki- ja tomutus-telineiden alustaksi soveltuvat suurehkot harmaat betonilaatat tai alueen vanhimmil-la tonteilla musta liuskekivi. Liikennöidyil-lä alueilla on pääsääntöisesti käytetty as-falttia, mutta sen määrää pihoilla ei tulisi enää lisätä. Asfalttialueiden rajaamisessa on tarpeen mukaan käytetty asfalttimak-karaa, ei nykyaikaisia reunakiviä. Erilais-ten reunusten käyttämisen tarpeellisuus tulee harkita, koska ne usein ovat voimak-kaasti pihan ilmeeseen vaikuttava yksityis-

hankkeisiin, koska silloin vältytään mah-dollisten kaivutöiden tekemiseltä kahteen kertaan. Maan pinta rakennusten seinus-toilla tulisi käsitellä maltillisesti esimerkik-si sorastuksella leveiden mukulakivikaisto-jen sijasta. Sorastusta usein rajaavat reu-nalaudat olisi suositeltavaa korvata vähem-män näkyvillä ratkaisuilla.

Pihojen kunnostustöissä tulee välttää ylirakentamista.

Paras tulos saavutetaan hienovaraises-ti kunnostamalla.

Pihan kunnostamisen suunnittelussa tu-lee käyttää ammattilaisen apua.

Alkuperäiset alueelle sopivat pintama-teriaalit ovat:

n sora

n asfaltti (liikennöitävillä alueilla)

n liuskekivi (musta)

n betonilaatat.

Autopaikkojen asfaltointi on lähtölaukaus paikal-

le jäävien pihapuiden heikentymiselle. Yhdessä huo-

limattoman ajotavan kanssa puiden tulevaisuus on

heikko. Läpäisevällä pinnalla kasvavien puiden mah-

dollisuus korjata itseään pienten kolhujen sattues-

sa on asfaltin ympäröimänä kasvavaa puuta suurem-

pi. Sorapinta ei myöskään ole niin altis puiden juurien

rikkovalle vaikutukselle ja mahdolliset kuopat on hel-

pompi korjata. Asfaltoinnin tarpeellisuutta kannattaa-

kin tarkasti harkita.

kan kustannuksella. Pihan kunnostuksen yhteydessä autopaikkojen määrä ja sijoi-tus on syytä palauttaa alkuperäistä asema-piirrosta vastaavaan tilanteeseen. Mikäli yhtiöllä on tarvetta alkuperäistä suurem-paan autopaikkamäärään, on lisäpaikkoi-na hyödynnettävä ensisijaisesti kadunvar-sipaikkoja. Autopaikkojen lisääminen ton-tille on vasta toissijainen vaihtoehto. Jos autopaikkoja lisätään tontille, on paikoitus järjesteltävä pienempinä yksiköinä yhden keskitetyn pysäköintikentän sijasta ja au-topaikkojen lisäämiselle on haettava lupa.

Pihojen kunnostamisen yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota maan pinnan oi-keanlaisiin pintakallistuksiin erityisesti sei-nien vierustoilla. Hulevesien ohjaaminen saattaa joskus vaatia laajempaa maaston uudelleen muotoilua sekä siihen liittyviä rakenteellisia järjestelyjä, jotka vaativat lu-van hakemista. Kaikki tämä tulee suunni-tella huolellisesti ja mahdollisimman vä-häisten lisärakenteiden avulla. Toimenpi-teiden luvanvaraisuudesta on tarkempia ohjeita kohdassa 4.9.

kohta. Alkuperäisen rakentamisaikakauden tyyliin ei kuulunut reunusten käyttäminen vaan esimerkiksi nurmialueet liitettiin mui-hin materiaaleihin huomaamattomasti il-man rajauksia.

Osalla alueen pihoista on nähtävissä asfaltoinnin vaikutus ympäristön vesitasa-painoon. Asfaltin keskelle jätetyt pihapuut kärsivät asfaltoinnista merkittävästi ja nii-den elinikä lyhenee veden saannin vähen-tyessä. Yleisellä tasolla asfaltointi ja sen li-sääminen kuivattaa koko aluetta ja nopeut-taa hulevesien virtaamista äkillisinä piikkei-nä hulevesiviemäreihin. Virtauksen lisään-tyessä nopeutuu myös erilaisten haitta-ai-neiden huuhtoutuminen vesistöihin. Hel-singin hulevesistrategia ja kaupungin ra-kennusjärjestys ohjaavat nykyisin ensisi-jaisena järjestelynä hulevesien imeyttämi-seen niiden syntypaikalla hulevesiviemä-riin johtamisen sijasta. Tonttien laajuudes-ta ja moreenipitoisesta maaperästä johtu-en imeyttämiselle vaikuttaisi tällä alueella olevan hyvät lähtökohdat.

Pihoja kunnostettaessa on syytä kiin-nittää huomiota riittäviin pintakallistuksiin rakennusten seinustoilla. Maan tulee aina kallistua selvästi seinästä poispäin. Useis-sa yhtiöissä riittämättömien kallistusten ai-heuttamia ongelmia on ratkottu seinustoil-le asennetuilla hulevesikouruilla. Ratkaisu-na se on usein riittämätön ja tarpeettoman näkyvä. Pihan pintakallistusten asianmu-kaiseen toteuttamiseen on syytä kiinnittää huomiota erityisesti linjasaneerausten ja salaojaremonttien yhteydessä kun pihaa muutenkin joudutaan avaamaan. Salaoja-remontti ei tuota tulosta jos maasto raken-nuksen ympärillä korjataan virheellisellä ta-valla entiselleen ilman riittävää suunnitte-lua. Pihan peruskorjaaminen ammattilai-sen laatiman suunnitelman pohjalta onkin suositeltavaa yhdistää edellä mainittuihin

Pelastusreittien asianmukaisuus tulee tar-kistaa pihakorjausten yhteydessä.

Hulevedet tulee pyrkiä imeyttämään nii-den syntypaikalla.

Tonttien aitaamista tulee välttää.

48

RakenteetPihojen rakenteet, kuten tukimuurit ja por-taat tehtiin 50- ja 60-luvuilla pääsääntöises-ti betonista paikalla valaen ja niihin liitet-tiin tarvittaessa yksinkertaiset hyvinkin si-rot putkikaiteet. Tämä rakentamistapa on edelleen suositeltava. Esimerkiksi paine-kyllästetyt puukaiteet ja nykyaikaiset ladot-tavat betonimuurikivet ovat alueelle täy-sin sopimattomia. Aikakauden ihanteisiin kuului rakentamisen vuorovaikutus ympä-röivän luonnon kanssa. Aitaamista ei sen vuoksi suosittu ja aitaamista tulisi nyky-äänkin välttää.

Kalusteet ja leikkivälineetRakennusvaiheessa pihoille sijoitettiin tyy-pillisesti yksinkertaisia leikkivälineitä, ku-ten keinuja, hiekkalaatikoita ja kiipeilyteli-neitä. Penkit, tomutustelineet ja pyykkite-lineet olivat pääsääntöisesti putkirunkoi-sia ja maalattuja. Penkkimallina yleinen oli Lehtovuori Oy:n putkirunkoinen penkki, jo-ka poikkeuksetta oli maalattu paikalle so-pivin värein. Osa tarpeellisista talovarus-teista, kuten tomutustelineistä saatettiin tehdä paikalla.

Useassa taloyhtiössä leikkipaikka on käyttäjien puuttuessa ränsistynyt. Leikki-paikkoja on myös poistettu, joten niiden osalta alkuperäisen tilanne ja kalustus lie-nee hävinnyt lähes kaikilta pihoilta. Asu-kassukupolvien vaihtuessa syntyy kuiten-kin vääjäämättä tarve uudistaa pihaa myös siltä osin. Suositeltavaa on silloin käyttää leikkipaikkojen kalustamiseen mahdolli-simman yksinkertaisia metallirunkoisia vä-lineitä ja maalata ne kaikki yhteensopival-la maanläheisellä värillä. Värillisiä muovio-sia ja levyjä tulisi välineissä välttää. Leikki-välineiden putoamisalustana tulisi maise-mallisista syistä johtuen käyttää turvaso-raa kumirouhealustojen sijasta. Leikkipaik-kojen rajaamisen tulisi olla harkittua eikä sitä pitäisi tehdä tarpeettomasti. Esimer-kiksi rajaavat pensasaidat on usein taimi-vaiheessa välttämätöntä suojata väliaikai-sin rakentein. Valitettavan usein suojauk-set toteutetaan raskain painekyllästetyin aidoin, jotka väliaikaisuuden sijasta jäävät pihojen pysyviksi rasitteiksi. Tätä tulee vält-tää. Mikäli istutusten suojaaminen ylipää-tään on tarpeellista, tulisi suojaaminen teh-dä mieluummin pysyvällä huolitellulla ja yk-sinkertaisella rakenteella kuten maalatulla metalliputkikaiteella.

Lehtovuori Oy:n klassikko-penkkiä valmistetaan yhä.

Sarjaan on myös saatavilla uusia täydentäviä osia.

As Oy Konalanrinne 3, alkuperäinen kaide.

Paikalla rakennetut tukimuurit ja sirot metallikaiteet

ovat säilyttämisen ja kunnostamisen arvoisia. Uu-

det muurit ja kaiteet tulisi suunnitella samalla peri-

aatteella paikalle sovitetusti. Kuva As Oy Konalanvuo-

ren pihalta.

Alkuperäiset pihojen välineet ja kalusteet ovat yksin-

kertaisia ja ilmavia sekä pääsääntöisesti putkirunkoi-

sia ja pihan muiden rakenteiden kanssa yhtenäiseen

sävyyn maalattuja. Kalusteita tulisi uusia samoin peri-

aattein. Yläkuvassa As Oy Konalanvuori 3:n ja alaku-

vassa As Oy Konalanvuoren tomutustelineet.

49

JätesuojatAlkuperäisissä asemapiirroksissa jäteastioil-le oli pihoilla varattu pieni aitaus, joka varus-tettiin tarkennuksella: ”Roskat, poltetaan lämpökeskuksessa”. Jätehuoltomääräys-ten muutos on tuonut mukanaan lisäänty-neen astiamäärän ja aikaisempaa harvem-mat tyhjennysvälit. Lähes kaikille pihoille on tämän vuoksi rakennettu jätekatokset, jotka luonnollisesti ovat kooltaan alkuperäistä tila-varausta paljon suuremmat. Aittaiten harja-

Jätesuoja ei saisi olla pihan pääaihe. Jätesuojien ympärillä olisi aina syytä olla kaupunkikuvaa pehmentäviä istu-tuksia. Lukollinen ovi sekä verkot es-tävät ilkivaltaa ja haittaeläinten pää-syä suojan sisälle.

Kaikki vuonna 1997 alueelle rakennetut jätesuojat on tehty saman mallin mukaan. Yhtenäinen ja suhteellisen

neutraali ulkonäkö on etu tilanteessa, jossa jätesuojat muodostavat merkittävän osan sekä kadun että pihojen

näkymää. Kuvassa As Oy Käärtipolku 1:n jätesuoja, johon on jälkeenpäin lisätty ovi. Menestyessään jätesuojan

ympärille lisätyt istutukset parantavat kaupunkikuvaa olennaisesti erityisesti silloin, kun suoja on hyvin näkyvällä

paikalla. Vilkkaasti käytössä olevan koulureitin kannalta jätesuoja muodostaa tässä kohdassa valitettavasti vaa-

rallisen näkemäesteen.

ValaisimetPihojen alkuperäiset valaisimet ovat 1950- ja 60-luvuilla yleisesti olleet yksinkertaisia lieriömäisiä pylväsvalaisimia. Valaisinvarret on yleensä aina maalattu muun kalustuk-sen kanssa samaan sävyyn. Pihoja paran-nettaessa tulee valaisimet valita samoin periaattein, ellei vanhoja valaisimia voida enää korjaten hyödyntää. Pihojen yliva-laisemista tulee välttää. Hillitty valaisemi-nen on perusteltua jo pelkästään energian säästämisenkin vuoksi, mutta myös siksi että pihojen yleisvalaistus on harvoin edes tarpeellista. Valonlähteiden keskittäminen kulkureittien yhteyteen tuo usein riittävää lisäystä myös turvallisuuden tunteeseen.

As Oy Konalanrinne 1–2:n alkuperäisenä säilynyt pi-

havalaisin on malliltaan lieriömäinen ja maisemassa

huomaamaton, valaisinpylväs puolestaan sointuu ra-

kennuksen julkisivun väreihin vaikka onkin tällä pihal-

la maalaamaton. Pihojen valaistus tulisi uusia vastaa-

van tyyppisillä yksinkertaisilla ja maltillisen korkuisil-

la pylväsvalaisimilla. Modernit valonheittäjät ja polla-

rit ovat alueelle sopimattomia. Pihavalaistuksessa voi-

daan myös hyödyntää 1960-luvulle tyypillisiä kuutio-

maisia opaalilasisia seinävalaisimia.

Pihakalusteissa, kaiteissa, käsijoh-teissa ja valaisimissa tulisi käyttää yhtenäistä väriä.

kattoiset, mökkimäiset jätesuojat ovat val-mistuneet vuosina 1985–1988. As Oy Kon-alanvuoren, As Oy Riihipellontie 8:n, Käärti-polku 1–12:n sekä as Oy Riihipellontie 3:n ja 5:n jätesuojat on kaikki rakennettu sa-maa perusmallia noudattaen vuonna 1997. Ratkaisu on luonut alueelle hyvää yhtenäi-syyttä vaikkakin jätesuojat joissakin yhtiöis-sä ovat katu- ja pihanäkymien kannalta tur-han suuressa roolissa ja varsin moni suoja kaipaisi ympärilleen istutuksia.

50

Pihapuuston kuntoa tulisi tarkkailla ja uusia tarvittaessa ikääntyneet ja huono-kuntoiset puut saman lajin taimilla. Istutuksissa tulisi käyttää 1960-luvulle tyypillisiä lajeja ja istutustapaa.

KasvillisuusTäysikasvuiset pihapuut ovat alueen arvo-tekijä. Monien vastaavan ikäisten alueiden tapaan myös kohdealueen puusto osoittaa paikoin ikääntymisen merkkejä. Erityises-ti hopeasalavat ja koivut ovat paikoin hei-kentyneet. Pihamännyt ovat monesti kärsi-neet talvikunnossapidon ja autoliikenteen aiheuttamista kolhuista. Alueen arvojen säilymisen kannalta on erittäin tärkeää että taloyhtiöt kiinnittävät huomiota pihapuiden kuntoon ja varmistavat pihapuiden uusiu-tumisen. Alueen pihojen peruspuina ovat tavalliset metsäpuut kuten mänty, koivu ja pihlajat. Monilla pihoilla metsäpuustoa on ajan hengen mukaisesti täydennetty eksoottisemmilla ja usein värikäslehtisillä puilla, kuten hopeasalavilla, pihtakuusilla, verivaahteroilla ja värikkäästi kukkivilla ko-risteomenoilla. Eri puulajien välisen tasa-painon tulisi alueella säilyä.

4.9 Toimenpiteiden luvanvaraisuusJo korjausten suunnitteluvaiheessa on tär-keää olla yhteydessä viranomaisiin toimen-piteiden luvanvaraisuuden, asemakaava-määräysten ja muiden reunaehtojen sel-vittämiseksi.

Rakennusvalvontaviraston julkaisemas-sa Toimenpidelupa-ohjeessa on lueteltu jul-kisivutoimenpiteet, jotka vaativat luvan ha-kemisen. Luvanvaraisia ovat kaikki raken-nusten ulkonäköön vaikuttavat toimenpi-teet. Tällaisia toimenpiteitä ovat julkisivu-jen muuttaminen, vesikaton kattomuodon, vesikatteen tai värityksen muutokset, ul-koverhouksen rakennusaineen tai värityk-sen muutokset sekä ikkunoiden materiaa-lin, ikkunajaon tai värityksen muutokset. Julkisivun muuttaminen tarkoittaa materi-aali- tai värimuutosten lisäksi esimerkiksi osittain tai kokonaan ulkonevien parvek-keiden lasittamista tai uusien ikkuna- tai ulko-oviaukkojen tekemistä. Ulkoverhouk-sen rakennusaineen muuttaminen on esi-merkiksi rappauksen tyypin muuttaminen eläväpintaisesta käsityönä tehdystä rois-kerappauksesta sileäksi ruiskutettavaksi eristerappaukseksi.

Kulttuurihistoriallisesti merkittävien ra-kennusten lupakäsittelyä nopeuttaa, jos ta-losta on laadittu jo ennakkoon rakennus-historiaselvitys, jossa on esitetty raken-nuksen suunnittelija, rakentamisajankoh-ta ja alkuperäinen rakennustapa yksityis-kohtineen.

Asemapiirrokseen merkittyjä pihajär-jestelyjä, kuten autopaikkoja, tonttiliitty-män paikkaa tai maan pinnan korkoja ei saa olennaisesti muuttaa rakennusluvan mu-kaisista järjestelyistä ilman lupaa. Tonttia ei myöskään saa käyttää niin, että sen raken-nusluvassa istutettaviksi osoitetut alueet, leikkipaikat tai muut asumisviihtyvyyteen vaikuttavat alueet supistuvat. Tästä syys-tä esimerkiksi tontin laajamittainen asfal-tointi tai muu vastaava toimenpide on lu-vanvarainen.

Erillisiä ohjeita on laadittu muun muas-sa koskien ikkunakorjauksia ja -muutok-sia, parvekelasituksia, julkisivuvärityksiä ja -muutoksia, pihan ja lähiympäristön suun-nittelua, jätesuojien rakentamista tai pui-den kaatamista tonteilla. Kaikki ohjeet löy-tyvät rakennusvalvontaviraston Internet-si-vuilta osoitteessa www.rakvv.hel.fi.

Pensaita ja perennaistutuksia uusit-taessa tai lisättäessä tulisi käyttää 50- ja 60-luvuille luonteenomaisia lajeja. Osalle pihoista täydennysistutusten tekeminen olisi viihtyisyyden lisäämiseksi erittäin suo-tavaa, sillä varsin monella pihalla pensas- ja perennaistutusten määrä on ajan mittaan merkittävästi köyhtynyt. Istutuksia suun-niteltaessa on hyvä käyttää ammattilaisen apua ja toteuttaa istutukset rakentamisai-kakaudelle tyypillisesti ilman näkyviä raja-uksia ja laajoja katealueita.

As Oy Konalanrinne 1–2:n pihan istutukset edustavat

hyvin rakentamisaikakaudelle tyypillistä kasvillisuut-

ta ja istutustapaa.

51

4.10 Energiatehokkuus korjaushankkeissaRakennetulla ympäristöllä ja erityisesti ra-kennusten käytöllä on keskeinen merkitys ilmastonmuutokseen vaikuttavien päästö-jen syntymisessä, sillä noin 40 prosent-tia kaikesta käyttämästämme energiasta kuluu rakennuksiin. Suomi ja suomalaiset ovat sitoutuneet useiden kansainvälisten sopimusten kautta vähentämään energi-ankulutusta ja lisäämään uusiutuvien ener-gialähteiden käyttöä.

Rakennusten energiankulutusta voi-daan hillitä rakenteellisilla parannuksilla, talotekniikan uudistamisella ja käyttötottu-musten muutoksilla. Haasteena on ener-giatavoitteiden soveltaminen viisaasti si-ten, että samalla tunnistetaan rakennus-ten arvokkaat ominaispiirteet ja vältetään kallis ylikorjaaminen. Ennakoiva ja pitkä-jänteinen kiinteistönpito on erityisen tär-keää. Hyvin suunnitellulla ja oikein ajoite-tulla korjaamisella säästetään kustannuk-sia ja voidaan parantaa sekä viihtyvyyttä että energiatehokkuutta..

Rakennusten energiatehokkuutta voi-daan vertailla energiatodistusten avulla. Energiatodistus tarvitaan esimerkiksi kiin-teistöä myytäessä tai vuokrattaessa. Ke-sällä 2013 uudistuneen energiatodistuslain mukaisesti laskelmissa otetaan huomion myös energialähteiden laatu. Tavoitteena on säästää sähköä, joten rakennuksen E-lukua laskettaessa pienin ja paras kerroin on rakennuksessa käytettävillä uusiutuvil-la energialähteillä (0,5) ja suurin sähköllä (1,7). Laskennallinen E-luku määrittää ra-kennuksen energiatehokkuusluokan välil-le A–G. Uudisrakennusten on oltava vä-

hintään C-luokkaa, mutta olemassa olevat rakennukset asettuvat usein välille D-G.

Luvanvaraisia korjaus- ja muutostoi-menpiteitä koskevat energiamääräykset tulivat voimaan syyskuussa 2013 (ympäris-töministeriön asetus 4/13 ja maankäyttö- ja rakennuslain muutos 958/2012). Energia-vaatimukset eivät koske esimerkiksi lailla tai asemakaavalla suojeltuja rakennuksia, joita Suomessa on kuitenkin melko vähän. Lukumääräisesti paljon enemmän meillä on rakennuksia ja alueita, jotka erilaisissa tutkimuksissa ja selvityksissä on arvioitu rakennustaiteellisesti tai historiallisesti ar-vokkaiksi. Energiatavoitteiden viisas sovel-taminen edellyttää aina rakennuskohteen kokonaisvaltaista tarkastelua ja ammatti-taitoista suunnittelua.

Rakennusten energiakorjausten tavoit-teena tulee olla taloudellinen järkevyys. Asuinrakennuksissa taloudellisuuden tar-kastelussa käytetään yleensä 30 vuoden takaisinmaksuaikaa. Kannattavuus para-nee huomattavasti kun energiaparannuk-set tehdään muun korjauksen yhteydes-sä. Kiinteistön pitkän tähtäimen suunni-telmaan kannattaa sisällyttää suunniteltu-jen lisäksi myös kaikki jo tehdyt energia-tehokkuustoimet, sillä niitä voidaan hyö-dyntää lupavaiheessa tarvittavan energia-selvityksen laatimisessa.

Talon energiankulutukseen vaikuttavat ikkunoiden ja rakenteiden lisäksi talotek-niikka, lämmitys ja ilmastointi. Useat ener-giansäästöön ja asumismukavuuteen liitty-vät parannukset, kuten koneellinen ilman-vaihto tai lämpöpumput lisäävät sähkönku-lutusta. Suunnitteluvaiheessa onkin hyvä varmistaa, että toimenpiteet myös oikeasti

vähentävät energian tarvetta tai energian-tuotannosta aiheutuvia päästöjä.

Energiansäästön kannalta on erityi-sen tärkeää käyttää rakennusta ja asun-toa oikein, sähköä ja lämmintä vettä sääs-täen. Kun huonelämpötilaa lasketaan yh-dellä asteella, laskevat lämmityskustan-nukset noin 5 prosenttia. Lämmin vesi vie noin kolmanneksen rakennuksen lämmi-tysenergiasta. Huoneistokohtaiset vesi-mittarit tulivat pakollisiksi uudisrakentami-sessa vuonna 2011 ja ne on syytä sisällyt-tää mahdollisuuksien mukaan myös linja-saneerauksiin.

Kaupunki kannustaa asukkaita ja talo-yhtiöitä uusiutuvien energialähteiden hyö-dyntämiseen. Helsingin rakennusjärjestyk-sessä (2010) esimerkiksi aurinkokeräimien asentaminen on vapautettu toimenpidelu-van hakemisesta (21 §). Laitteet on kuiten-kin sijoitettava siten, etteivät ne rumenna katukuvaa tai vahingoita rakennusta. Ener-gialähteenä voidaan hyödyntää myös maa-perään varastoitunutta lämpöä. Lämpökai-von poraaminen edellyttää toimenpideluvan hakemista, jonka yhteydessä varmistetaan ettei kaivon tekeminen vahingoita maan-alaisia rakenteita tai pilaa pohjavesialuetta.

Valtio tukee asuinrakennusten energia-katselmusten teettämistä ja energiatehok-kaiden ratkaisujen toteuttamista Asumi-sen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n myöntämien avustusten kautta. Energia-avustusta voi hakea esimerkiksi ikkunoi-den parantamiseen, ilmanvaihdon läm-möntalteenoton rakentamiseen tai kau-kolämpöön liittymiseen. Avustusta hae-taan kaupungin kiinteistövirastosta ja ha-kuaika on vuosittain yleensä kevättalvella.

Teksti: Pirjo Pekkarinen-Kanerva

Lisätiedot: n Korjausrakentamisen verkkopalvelu

(www.korjaustieto.fi)n Kuluttajien energianeuvonta

(www.eneuvonta.fi)n Suomen rakentamismääräyskokoel-

ma (www.ym.fi)n Korjaus- ja energia-avustukset

(www.ara.fi)n Energiatehokas Helsinki-sivut

(www.energiatehokashelsinki.fi)n Rakennusvalvontaviraston asiakasoh-

jeet (wwww.rakvv.hel.fi)Käpylän peruskoulun energiatehokkaassa korjauksessa on onnistuttu säilyttämään alkuperäinen 1950-luvun ark-

kitehtuuri. Kuva Pirjo Pekkarinen-Kanerva.

52

KirjallisuusLähiöarkkitehtuuri ja rakennustekniikkan Neuvonen, Petri toim., 2006. Kerros-

talot 1880–2000-arkkitehtuuri, raken-nustekniikka, korjaaminen. Helsinki: Rakennustietosäätiö RTS, Rakennus-tieto Oy.

Yleistä julkisivukorjauksiin liittyvää kirjallisuuttan Neuvonen, Petri, 2009. Kerrostalon

julkisivukorjaus. Julkisivun ominais-piirteet ja korjaustavan valinta. Helsin-ki: Ympäristöminsteriö.Suomen ym-päristö 37 / 2009.

n KTTY:n Talonrakennustekniikan, Julki-sivuyhdistys ry:n ja VTT:n JUKO – oh-jeistokansio julkisivukorjausten läpi-vientiä varten. Http://www.julkisivuyh-distys.fi

n Betonijulkisivun kuntotutkimus 2002. BY 42. Helsinki: Suomen Betoniyhdis-tys ty. 2002.

n Conservation and Maintenance of Concrete facades – Technical possibi-lities and Restriction. työryhmä Sai-ja Varjonen, Jussi Mattila, Jukka Lah-densivu; Matti Pentti. Tampere Univer-sity of Technology 2006.

n Kankainen, Jouko – Junnonen, Juha-Matti, 2002. Asuntoyhtiö korjaustyön tilaajana. Helsinki, Rakennustieto.

n Rappauskirja 2005. BY 46. Helsinki: Suomen Betoniyhdistys r. y., 2005.

n Suonto, Yrjö, 1995. Varjele modernia! Modernin arkkitehtuurin ominaispiir-teiden säilyttämisen puolesta raken-nuksia korjattaessa. Helsinki: Raken-nustaiteen seura.

Korjaustapaohjeitan Roihuvuori. Alueen arvot ja ominais-

piirteet. Rakentamistapaohjeet. Hel-singin kaupunkisuunnitteluviraston jul-kaisuja 2004:6.

n Ruskeasuo. Rakennetun ympäristön arvot ja ominaispiirteet, korjausraken-tamisohjeet. Helsingin kaupunkisuun-nitteluviraston julkaisuja 2004.

n Pihlajamäen korjaustapaohjeet. Hel-singin kaupunkisuunnitteluviraston jul-kaisuja 2007:11.

n Siltamäen kontaktikaupunki. Helsin-gin kaupunkisuunnitteluviraston julkai-suja 2009:3.

n Keski-Vuosaari. Korjaustapaohjeet. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2010:3.

n Malminkartano. Rakennusten ja lähi-ympäristön korjaustapaohjeet. Helsin-gin kaupunkisuunnitteluviraston julkai-suja 2011:4.

n Pohjois-Haaga. Aluekartoitus ja kor-jaustapaohjeet. Helsingin kaupunki-suunnitteluviraston julkaisuja 2012:3.

KH- ja RT-kortiston Asbesti, asbestikartoitus ja siitä ai-

heutuvat toimenpiteet. KH 90-00181 / RT 08-10521 (1993)

n Asuinkiinteistön kuntoarvio. Esimerk-kiraportti. KH 90-00295 / RT18-10794 (2003)

n Asuinkiinteistön kuntoarvio. Tilaa-jan ohje. KH 90-00293 / RT 18-10760. (2001)

n Asuntoyhtiön ikkunoiden uusiminen. KH 92-00342. (2004)

n Asuntoyhtiön korjaushankkeen kulku. KH 90-00322 / RT 18-10780. (2002)

Konalaa koskeva lähdeaineiston Holmqvist, Torbjörn, 1981. Konalan

historiikki. Helsinki, Konala-Seura ry, 2002.

n Konala 32. kaupunginosa, inventointi-tiedot. Helsingin kaupunkisuunnittelu-viraston yleiskaavaosaston julkaisuja B:14 / 73.

n Pauli Saloranta , toim. Konalan koti-kaupunkipolut. Konala-Seura ry, 2013.

n Marja Piimies, toim. Sub 26. Esikau-pungeissa tapahtuu! Helsingin kau-punkisuunnitteluvirasto, 2009.

n Konalan viheraluesuunnitelma 2003–

2012. Helsingin kaupungin rakennus-viraston julkaisuja 2003:2 / Viherosas-to.

Rakennusten energiatehokkuuteen liittyviä julkaisujan Taloyhtiön energiakirja. Jari Virta, Pet-

ri Pylsy. Sitran julkaisu 295. Kiinteistö-alan Kustannus Oy, 2011. Julkaisu on luettavissa sähköisenä www.taloyh-tio.net -sivuilta.

n Kodin energiaopas. Motiva Oy. Julkai-su on luettavissa sähköisenä www.motiva.fi -sivuilta.

n Pieni suuri energiakirja, opas energia-tehokkaaseen asumiseen. Jussi Laiti-nen. Sitran julkaisu 289. Into kustan-nus Oy, 2010.

n CO2-raportti, verkossa ilmestyvä uu-tislehti energiankäytöstä ja ilmas-tonmuutoksesta: www.co2.raportti.fi (Suomen Tietotoimisto STT ja Suo-men ympäristökeskus SYKE).

Rakennusvalvontaviraston asiakasohjeetn www.rakvv.hel.fi (Määräykset ja oh-

jeet).

Julkaisun valokuvatPäivi Hellman ja Pia-Liisa Orrenmaa, ellei toisin mainita

Kartttapiirrokset ja alkuperäisten piirustusten kuvankäsittelytPäivi Hellman

Alkuperäiset piirustuksetRakennuspiirustukset Helsingin rakennus-valvontaviraston arkisto, asemakaavat Hel-singin kaupunkisuunnitteluvirasto

n Julkisivun korjaustarpeen arviointi. Korjausrakentaminen. KH 92-00220 / RT 82-10603. (1996)

n Korjauskustannusvastuu asunto-osa-keyhtiössä -kirja. KH 80058. (2001)

n Puuikkunat. korjausrakentaminen. KH 94-00329 / RT 41-10726. (2000)

n Rapatut julkisivut. Korjausrakenta-minen. KH 92-00228 / RT 82-10612. (1996).

n Betonijulkisivut. Korjausrakentami-nen. KH 90-00221 / RT 82-10604. (1996).

53

TekijätPäivi Hellman, Pia-Liisa Orrenmaa

NimikeKONALAN LÄNSIREUNA – ALUEKARTOITUS JA KORJAUSTAPAOHJEET

Sarjan nimikeHelsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2013:4

Sarjanumero 2013:4 Julkaisuaika 14.3.2014 Sivuja 53 Liitteitä 0 ISBN 978-952-272-550-9 (nid.) ISSN 0787-9024 978-952-272-551-6 (PDF) Kieli koko teos FIN Yhteenveto FIN

TiivistelmäKonalan länsireunan aluekartoituksen ja korjaustapaohjeiden tavoitteena on ohjata kerrostaloalueen 1960-luvun asuinrakennusten ja pihojen tulevia korjauksia sekä alueen kehittämistä alkuperäisiä suunnitteluperiaatteita kunnioittaen.

Aluekartoituksessa tuodaan esiin alueen, asuinrakennusten ja pihojen rakennustapa sekä ominaispiirteet, joiden säilyttäminen korjaus- ja kehittämistapoja valittaessa tulisi ottaa huomioon.

Ohjeissa esitellään suositeltavat korjaustavat asuinrakennusten ulkovaipan, porrashuoneiden ja piha-alueiden sekä niihin liittyvien rakennelmien ja pintojen korjaamiselle. Tavoitteena on, että korjausmenetelmistä ja -materiaaleista valitaan rakennusten ja pihojen alkuperäisen ilmeen säilyttävät tai palauttavat vaihtoehdot. Alueen merkittävän arkkitehtonisen ja maisemallisen kokonaisuuden säilyttämiseksi on myös tärkeää, että korjaukset suoritetaan alueellisesti yhtenäisellä ja kestävällä tavalla.

AsiasanatHELSINKI, KONALA, 1960-LUKU, LÄHIÖIDEN KORJAUS, PIHAT, KORJAUSRAKENTAMINEN

Kuvailulehti

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2013:4

Sarjassa aikaisemmin julkaistu:

2013:1 Pekanraitin ja Ala-Malmin yleissuunnitelma

2013:2 Vartiosaaren kulttuuri- ympäristöselvitys

2013:3 Lähiöprojektin toimintakertomus 2012

ISSN 0787-9024ISBN 987-952-272-550-9 (nid.)ISBN 987-952-272-551-6 (PDF)