KONETEKNIIKAN KOULUTUSOHJELMAjultika.oulu.fi › files › nbnfioulu-201605251961.pdf · asetuksia ja säädöksiä Suomessa. Työssä tarkastellaan myös erilaisten energiatehokkaiden

KONETEKNIIKAN KOULUTUSOHJELMA

Pientalon energiatehokkuus

Paavo Vähänen

KANDIDAATINTYÖ

2016

Ohjaaja: Hannu Liedes

TIIVISTELMÄ

Pientalon energiatehokkuus

Paavo Vähänen

Oulun yliopisto, Konetekniikan koulutusohjelma

Kandidaatintyö 2016, 32 s.

Työn ohjaaja: Hannu Liedes

Tässä kandidaatin työssä kartoitetaan nykyistä tietämystä ja lainsäädäntöä pientalojen

energiatehokkuudesta. Työssä käydään läpi energiatehokkuuden perusteet, sekä

selvitetään mitä pientalon energiatehokkuudella tarkoitetaan, miksi siihen tulisi pyrkiä,

miten sitä mitataan ja mistä osatekijöistä se koostuu.

Pientalon energiatehokkuuteen tulisi pyrkiä yleisten energiansäästötoimien ja ilmaston

muutoksen hillitsemisen takia. Energiatehokkuutta mitataan energiatodistuksessa E-

luvun perusteella. Pientalon energiatehokkuuteen voidaan vaikuttaa merkittävästi vaipan

eristävyydellä, hyvällä sisäilman laadulla, ilmanvaihdon lämmöntalteenotolla,

lämmitysjärjestelmän valinnalla sekä uusiutuvan energian käytöllä.

Asiasanat: energiatehokkuus, energiatodistukset, pientalot, ekotehokkuus

ABSTRACT

Energy efficiency of small residential building

Paavo Vähänen

University of Oulu, Degree Programme of Mechanical Engineering

Bachelor’s thesis 2016, 32 p.

Supervisor: Hannu Liedes

This bachelor’s thesis defines present knowledge and legislation of small residential

building’s energy efficiency. Fundamentals of energy efficiency and the meaning of

it, as well as the purpose of energy efficiency in small residential buildings is discussed

in this work. This work also discusses ways to measure energy efficiency in buildings

and finds out which factors affect it.

For public energy saving and controlling the climate change, we should concentrate to

small residential building’s energy efficiency. Energy efficiency is stated in an energy

efficiency certification of the small residential building. The energy efficiency of small

residential buildings can be improved mainly by thermal insulation, good quality of

indoor air, recovery of heat ventilation, type of the heating system and the use of

renewable energy.

Keywords: energy efficiency, small residential building, nearly zero energy building

ALKUSANAT

Tämä kandidaatintyö suoritettiin osana Oulun yliopiston konetekniikan

koulutusohjelmaa. Työn aiheena oli pientalon energiatehokkuus. Aiheen valintaan

vaikutti ajankohtaisuus sekä kiinnostus selvittää energiatehokkuuden roolia nykypäivän

pientalorakentamisessa. Työn ohjaajana toimi yliopisto-opettaja Hannu Liedes.

Oulu, 18.5.2016

Paavo Vähänen

SISÄLLYSLUETTELO

TIIVISTELMÄ

ABSTRACT

ALKUSANAT

SISÄLLYSLUETTELO

KÄSITTEITÄ

1 JOHDANTO ....................................................................................................................... 9

2 RAKENNUSTEN ENERGIAN KULUTUS .................................................................... 11

3 RAKENNUSTEN VAIKUTUS YMPÄRISTÖÖN .......................................................... 12

4 ENERGIATEHOKKUUS ................................................................................................. 13

4.1 Energiatehokkuuden mittaaminen .............................................................................. 13

4.1.1 Energiatodistus ................................................................................................. 13

4.1.2 E-luku ............................................................................................................... 14

4.1.3 Energialuokka energiatodistuksessa ................................................................. 15

4.2 Pientalon energiatehokkuuteen vaikuttaminen .......................................................... 16

4.2.1 Lämmöneristys ................................................................................................. 16

4.2.2 Ikkunat .............................................................................................................. 16

4.2.3 Sisäilma ja ilmanvaihto..................................................................................... 17

4.2.4 Lämmitysjärjestelmä ......................................................................................... 17

5 RAKENNUSTEN ENERGIATEHOKKUUTTA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ ........ 19

5.1 Rakennusten energiatehokkuutta ohjaavat direktiivit ................................................ 19

5.1.1 Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) ............................................ 19

5.1.2 Uusiutuvan energia käytön edistämisdirektiivi (RES) ..................................... 20

5.1.3 Energiatehokkuusdirektiivi (EDD) ................................................................... 20

5.2 Energiamääräykset rakentamismääräyskokoelmassa ................................................. 21

5.2.1 Käyttö- ja huolto-ohje ....................................................................................... 21

5.2.2 Lämmöneristys ................................................................................................. 21

5.2.3 Sisäilmasto ja ilmanvaihto ................................................................................ 21

5.2.4 Energiatehokkuus ............................................................................................. 22

6 ENERGIATEHOKKAAT PIENTALOT.......................................................................... 23

6.1 Esimerkki energiatehokkaasta pientalosta ................................................................. 23

6.2 Passiivienergiatalo ...................................................................................................... 24

6.3 Lähes nollaenergiatalo (nZEB) .................................................................................. 24

6.4 Plusenergiatalo ........................................................................................................... 24

6.5 Energiatehokkaan pientalon riskit .............................................................................. 25

7 YHTEENVETO ................................................................................................................ 26

8 LÄHDELUETTELO ......................................................................................................... 28

Käsitteitä

Asuinrakennus on asumiseen käytetty rakennus, jossa asuinalaa on vähintään puolet

kerrosalasta (Tilastokeskus 2016a).

Energian loppukäyttö tarkoittaa energiaa, joka jää energian siirto- ja muuntohäviöiden

jälkeen yritysten, kotitalouksien ja muiden kuluttajien käyttöön (Motiva 2016a).

FinZEB-hanke on yhdessä Rakennusteollisuus RT ry:n, Talotekniikkateollisuus ry:n ja

ympäristöministeriön toteuttaman hanke, jonka tavoitteena oli luoda pohja kansalliselle

tulkinnalle rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) lähes

nollaenergiarakennuksiakoskeviinmääritelmiin (FinZEB-hanke 2015).

Lähes nollaenergiatalo (nZEB) määritellään Euroopan Unionin maissa eri tavoin.

Yhteistä määritelmille on se, että ne perustuvat rakennusten

energiatehokkuusdirektiiviin (EPBD). Lähes nollaenergiatalolla tarkoitetaan

rakennuksia, joiden energiatehokkuus on erittäin korkea, ja joiden tarvitsema vähäinen

energia katetaan hyvin laajalti uusiutuvalla energialla. (Rakennusten

energiatehokkuusdirektiivi EPBD 2010/31/EU.)

Lämmönläpäisykerroin eli U-arvo (W/m2K), kuvaa rakennuksen eri rakennusosien

lämmöneristyskykyä. Mitä pienempi U-arvo on, sitä parempi on rakenteen eristävyys.

(Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015.)

Pientalo. Pientaloilla tarkoitetaan omakotitaloja, paritaloja sekä kaksikerroksisia

omakotitaloja, joissa on kaksi asuntoa (Tilastokeskus 2016a).

Primäärienergia on jalostamatonta luonnon energiaa mitattuna siinä muodossa kuin se

on ennen muunnosprosessia. Sitä ovat esimerkiksi öljy, tuuli, auringonsäteily jne.

Primäärienergia jaetaan uusiutuvaan ja uusiutumattomaan energiaan. (Suomen

Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015.)

Rakennus on asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitettu

kiinteä tai paikallaan pidettäväksi tarkoitettu rakennelma, rakenne tai laitos, joka

ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen,

terveellisyyteen, maisemaan, viihtyisyyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin tämän

lain tavoitteisiin liittyvistä syistä (Tilastokeskus 2016a).

Sisäilma on sisätiloissa hengitettävä ilma, jossa ilman perusosien lisäksi saattaa olla eri

lähteistä peräisin olevia kaasumaisia ja hiukkasmaisia epäpuhtauksia (RakMk D2 2012).

Uusiutumaton energia on peräisin ehtyvästä lähteestä kuten fossiiliset polttoaineet

(Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015).

Uusiutuva energia. Uusiutuvaa energiaa ovat aurinko-, tuuli-, vesi- ja bioenergia,

maalämpö sekä aalloista ja vuoroveden liikkeistä saatava energia (Suomen

Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015).

Uusiutuva omavaraisenergia tuotetaan rakennus- tai aluekohtaisen uusiutuvan

energian tuotannon ja siirron laitteistolla. Tällaisia energialähteitä ovat esimerkiksi

vesivoima, tuulivoima, aurinkoenergia, jätepolttoaine ja biokaasu. (Suomen


Vaippa. Rakennuksen vaippaan sisältyvät ne rakenneosat, jotka erottavat lämpimän,

puolilämpimän sekä erittäin lämpimän tilan ulkoilmasta, maaperästä tai

lämmittämättömästä tilasta. Vaipalla tarkoitetaan siis ulkoseiniä, ovia, ikkunoita,

yläpohjaa ja alapohjaa. (RakMk C4/2003.)

9

1 JOHDANTO

Energiatehokkuuden päätavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen kustannustehokas

vähentäminen eli ilmastonmuutoksen hillitseminen. Euroopan unionin yhtenä

keskeisenä energiatehokkuuden kehittämisen tavoitteena on parantaa

energiatehokkuutta kattamalla energian käytöstä 20 % uusiutuvilla energialähteillä

vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena on myös vähentää 20 % kasvihuonepäästöjä

Euroopan Unionin alueella vuoden 1990 tasoon verrattuna vuoteen 2020 mennessä.

(2020 Ilmasto- ja energiapaketti 2008.)

Rakennusten lämmityksen osuus oli Suomessa vuonna 2015 koko energian

loppukäytöstä 25 % (Tilastokeskus 2016b). Rakennusten lämmitysenergiankulutuksesta

aiheutuu noin 7 % Suomen kasvihuonepäästöistä (Tilastokeskus 2014). Rakennusten

suuren energian käytön ja kasvihuonepäästöjen vuoksi tulisi rakentamisessa ja

rakennusten ylläpidossa pyrkiä energian tehokkaaseen käyttämiseen sekä ympäristöä

säästäviin toimenpiteisiin.

Euroopan Unionin laatima rakennusten energiatehokkuusdirektiivi eli EPBD

(2010/31/EU) edellyttää, että kaikkien uusien rakennusten on oltava vuoden 2021 alusta

lähtien lähes nollaenergiarakennuksia. Direktiivi aiheuttaa suuren muutoksen

rakennusteollisuudessa. Ympäristöministeriöllä on käynnissä lainsäädäntöhanke lähes

nollaenergiarakentamiseen siirtymiseksi (YM036:00/2014), joka ohjaa lähes

nollaenergiarakentamiseen siirtymistä direktiivin pohjalta. Uuden lainsäädännön myötä

energiatehokkaiden rakennusteknologioiden tutkiminen ja kehittäminen, sekä näiden

pohjalta luotujen standardien, normien ja parhaiden käytäntöjen luominen nousevat yhä

merkittävämpään rooliin rakentamisessa.

Vuonna 2014 pientalojen osuus rakennuskannasta oli 76,1 % (Tilastokeskus 2015).

Pientalojen suuren osuuden vuoksi rakennuskannan ekologisuuteen, sekä

energiatehokkuuteen voidaan merkittävästi vaikuttaa pientalojen energian käytön

tehostamisella ja uusiutuvien energialähteiden käytöllä pientaloissa. (Suomen

Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015).

10

Tämän työn tarkoituksena on kartoittaa nykyistä tietämystä ja lainsäädäntöä energian

käytöstä ja energiatehokkuudesta pientaloissa. Työssä käydään läpi energiatehokkuuden

perusteet, sekä selvitetään mitä pientalon energiatehokkuudella tarkoitetaan, miten sitä

mitataan ja perehdytään siihen vaikuttaviin osatekijöihin. Energiatehokkuuteen

vaikuttaviin osatekijöihin keskitytään pientalon rakennusteknillisten osa-alueiden osalta,

eikä esimerkiksi käyttäjien tottumusten vaikutusta tai energiatehokkaita kodinkoneita

käsitellä tässä työssä.

Energiatodistus on nykyään pakollinen kaikille uusille rakennuksille ja sitä varten on

laskettava rakennuksen energiatehokkuusluku. Työssä käydään läpi energiatodistuksen

luokitusperiaatteet ja energiatehokkuusluvun määrittäminen, sekä siihen vaikuttavat

tekijät. Lainsäädäntöön perehdytään rakennusten energian käytön, sekä

energiatehokkuuden osalta. Osiossa käsitellään Euroopan unionin asettamia rakennusten

energiatehokkuutta ohjaavia direktiivejä ja asetuksia, sekä näiden pohjalta laadittuja

asetuksia ja säädöksiä Suomessa. Työssä tarkastellaan myös erilaisten

energiatehokkaiden pientalojen määritelmiä, etuuksia, riskejä ja teknisiä ominaisuuksia.

Rakennuksen elinkaari alkaa tontin hankinnasta ja päättyy rakennuksen purkuun.

Elinkaari voidaan karkeasti jakaa osa-alueisiin, jotka ovat rakennuttaminen ja

omistaminen, suunnittelu, rakentaminen, käyttö- ja ylläpito, kunnossapito ja korjaus

sekä rakennuksen purku ja kierrätys. (Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL (2013.)

Pientalon energian käytöstä suurin osa muodostuu käyttö- ja ylläpitovaiheen

lämmitysenergian tarpeesta. Pientalon energiatehokkuuden tarkastelu keskittyy tässä

työssä rakennuksen elinkaaren käyttö- ja ylläpitovaiheen energian käytön tehostamiseen

ja säästämiseen. Rakentamisvaiheen energiatehokkuutta voitaisiin tarkastella

esimerkiksi rakentamistavan ja rakennusmateriaalien näkökulmasta, mutta kyseinen

alue on jätetty työn rajauksen ulkopuolelle.

11

2 RAKENNUSTEN ENERGIAN KULUTUS

Rakennusten lämmitykseen kuluu merkittävä osa energian loppukäytöstä. Rakennusten

lämmityksen osuus oli Suomessa vuonna 2015 koko energian loppukäytöstä 25 % (ks.

kaavio 1). Rakennusten lämmitysenergian kulutuksen vähentämisellä voidaan

merkittävästi vähentää koko Suomen energian kulutusta.

Pientalojen osuus oli rakennuskannasta 67.1 % vuonna 2014 (Tilastokeskus 2015).

Pientalojen suuren osuuden vuoksi rakennusten lämmitykseen kuluvan energian käytön

tehostamisessa on syytä keskittyä pientalojen energiatehokkuuteen. Energiatehokkailla

ratkaisuilla pyritään muun muassa vähentämään pientalojen lämmitysenergian tarvetta

ja lisäämään uusiutuvien energialähteiden käyttöä pientalojen lämmitysjärjestelmissä.

(Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015.)

Rakennuksen lämmitysenergiankulutus on yhteenlaskettu rakennuksen sisätilojen

lämmitykseen kuluvan lämmitysenergian ja lämpimän käyttöveden lämmitysenergian

kulutuksesta. Lämpöhäviöt, sekä ilmanvaihdon lämmitykseen tarvitsema energia on

sisällytetty sisätilojen lämmitysenergiankulutukseen. (Motiva 2015.)

Kaavio 1. Energian loppukäyttö sektoreittain 2015 (mukaillen Tilastokeskus 2016b).

25%

12%

17%

46%

Rakennusten lämmitys

Muut

Liikenne

Teollisuus

12

Energiasektori

Energiateollisuus 43%

Teollisuus ja rakentaminen 18%

Kotimaan liikenne 27%

Rakennusten lämmitys 9%

Muut 3%

3 RAKENNUSTEN VAIKUTUS YMPÄRISTÖÖN

Rakennuksista ja rakentamisesta syntyy hyvin paljon ilmastonmuutosta edistäviä

kasvihuonekaasupäästöjä. Vuonna 2012 Suomen energian käytöstä aiheutui 78 %

kasvihuonepäästöistä ja tästä 9 % aiheutui rakennusten lämmityksestä (ks. kaavio 2).

Rakennusten lämmityksestä aiheutui siis noin 7 % koko Suomen kasvihuonepäästöistä

kyseisenä vuonna. (Tilastokeskus 2014.)

Pientalot kattavat suuren osuuden rakennuskannasta. Tämän vuoksi rakennusten

lämmityksestä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen laskemiseksi on pientalojen

päästöjen minimoimisella merkittävä osuus. Energiatehokas pientalo kuluttaa energiaa

ja kuormittaa ympäristöä huomattavasti vähemmän kuin rakentamismääräysten

minimivaatimukset täyttävä pientalo. Ympäristökuormitus vähenee edelleen, kun

talossa hyödynnetään uusiutuvia energialähteitä. (Motiva 2015c.)

Kaavio 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen jakauma vuonna 2012 (mukaillen

Tilastokeskus 2014).

Muut 22%

Energiasektori 78%

13

4 ENERGIATEHOKKUUS

Energiatehokkuudella tarkoitetaan energiantuotannon ja energiankulutuksen

tehostamista ja erilaisten säästötoimien toteuttamista (Työ- ja elinkeinoministeriö

2015a). Energiatehokkuus tähtää siis energian käytön tehostamiseen ja säästämiseen.

Pientalon energiatehokkuuden määritelmää tarkasteltaessa painoalueeksi muodostuu

käyttö- ja ylläpidon aikaisen lämmitysenergian käytön alentaminen ja tehostaminen.

4.1 Energiatehokkuuden mittaaminen

4.1.1 Energiatodistus

Rakennuksen energiatehokkuus muodostuu useiden eri tekijöiden summasta.

Rakennusten energiatehokkuuden vertailua, sekä rakennusten energiatehokkuuden ja

uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä varten on rakennusten

energiatehokkuuden kuvaamiseksi määritelty energiatodistus, joka mahdollistaa

energiatehokkuuden vertailemisen jo osto- ja vuokrausvaiheessa. Energiatodistus

keskittyy ainoastaan rakennuksen teknisiin ominaisuuksiin ja siinä otetaan huomioon

muun muassa vaipan eristävyys, ikkunat, ilmanvaihto ja lämmitysjärjestelmä.

Energiatodistus on pakollinen kaikille uusille rakennuksille, joille haetaan

rakennuslupaa, sekä myytäville ja vuokrattaville asunnoille, jotka on rakennettu vuoden

1980 jälkeen. Todistusta ei tarvita vapaa-ajan asunnoissa, suojelurakennuksissa eikä

rakennuksissa, joiden pinta-ala on alle 50 neliömetriä. (Lakirakennuksen

energiatodistuksesta 50/2013.)

Energiatodistus on ollut käytössä Suomessa vuodesta 2008. Rakennusten

energiatodistuksella pyritään lisäämään rakennusten energiatehokkuutta ja uusiutuvan

energian käyttöä, sekä mahdollistamaan energiatehokkuuden vertailua muihin

rakennuksiin. Energiatodistuksen laatijalla täytyy olla riittävä pätevyys ja

asiantuntevuus, jotta energiatodistuksista tulisi laadukkaita ja vertailukelpoisia.

(Energiatodistusopas 2013.) Energiatodistus on parantanut selvästi pientalojen

energiatehokkuutta, sillä vuonna 2009 pientaloista 21 % kuului A-luokkaa ja

14

nykypäivänä noin puolet uusista rakennettavista pientaloista kuuluvat A-luokkaan. (HE

161/2012).

4.1.2 E-luku

E-luvun avulla määritellään rakennuksen energiatehokkuusluokka energiatodistuksessa.

Lukuarvo lasketaan jakamalla energiamuotokertoimilla painotettu rakennuksen

vuotuinen ostoenergiankulutus rakennuksen nettoalalla vuotta kohden (kWh/m2vuosi).

E-lukua laskettaessa uusiutuva omavaraisenergia ei ole ostoenergiaa, vaan se vähentää

ostoenergiankulutusta. E-lukuarvo ei pyri kuvaamaan rakennuksen todellista

energiankulutusta, sillä siinä primäärienergiankulutusta on painotettu erilaisin

energiamuotokertoimin, jotta E-lukuarvoista saataisiin vertailukelpoisia. Alla olevassa

taukukossa on eritelty eri energiamuotojen kertoimet ja taulukosta nähdään esimerkiksi,

että fossiilisten polttoaineiden käytölle käytetään puolet suurempaa kerrointa, kuin mitä

esimerkiksi uusiutuvien polttoaineiden käytölle. Energiamuotojen kertoimia käytetään

ainoastaan ostoenergialle. Kerroin kohottaa rakennuksen E-lukua laskien sen

energiatehokkuusluokkaa. Energiamuotokertoimien lisäksi lopullinen E-luku

normitetaan vielä eteläisimmän suomen olosuhteisiin. E-luvun laskenta pohjautuu

ympäristöministeriön asetukseen rakennuksen energiatodistuksesta (176/2013.)

Taulukko 1. Energiamuotojen kertoimet E-lukua laskettaessa (mukaillen

Valtioneuvoston asetus rakennuksissa käytettävien energiamuotojen

kertoimien lukuarvoista 9/2013).

Energiamuoto Kerroin

Sähkö 1,7

Kaukolämpö 0,7

Kaukojäähdytys 0,4

Fossiiliset polttoaineet 1

Rakennuksessa käytettävät uusiutuvat polttoaineet 0,5

15

4.1.3 Energialuokka energiatodistuksessa

Rakennukset jaetaan niiden käyttötarkoituksen perusteella ryhmiin, joilla kullakin on

oma luokitteluasteikkonsa energiatodistuksessa. Luokitteluasteikkojen avulla pyritään

parantamaan erilaisten rakennusten energiatehokkuuden vertailua.

Energiatehokkuusluokitus määritellään välillä A-G siten, että vähiten energiaa kuluttaa

A-luokan rakennus ja eniten G-luokan rakennus. Energiatehokkuusluokka määräytyy

nykyisin ympäristöministeriön asetuksessa laatiman E-luvun perusteella, joka kuvaa

rakennuksen kokonaisenergian kulutusta neliömetriä kohden vuodessa.

(Ympäristöministeriön asetus rakennusten energiatodistuksesta 176/2013.)

Pientalon energiatehokkuusluokka määräytyy E-luvun perusteella ja siihen vaikuttaa

myös rakennuksen pinta-ala. Erialaisille pientaloille on asetettu erilaiset

energialuokitustaulukot. Alla olevassa taulukossa 2 on luokiteltu alle 120 neliömetrin

pientalon energiatehokkuusluokitus E-luvun perusteella. Energiatehokkuusluokat on

määritelty ympäristöministeriön asetuksessa rakennuksen energiatodistuksesta

(176/2013.) Asuinrakennusten uudisrakentamisen energiatehokkuuden

vähimmäisvaatimuksena on C-luokka (RakMk D3/2012).

Taulukko 2. Pientalon energiatehokkuusluokitus energiatodistuksessa E-luvun

perusteella. Pinta-ala alle 120m2 (mukaillen Ympäristöministeriön asetus

rakennuksen energiatodistuksesta 176/2013).

Energiatehokkuusluokka

Kokonaisenergiankulutus, E-luku

(kWh/m2vuosi)

A E-luku ≤ 94

B 95 ≤ E-luku ≤ 164

C 165 ≤ E-luku ≤ 204

D 205 ≤ E-luku ≤ 284

E 285 ≤ E-luku ≤ 414

F 415 ≤ E-luku ≤ 484

G 485 ≤ E-luku

16

4.2 Pientalon energiatehokkuuteen vaikuttaminen

Pientalon energiatehokkuuteen voidaan vaikuttaa pääsääntöisesti suunnittelu- ja

rakentamisvaiheessa. Valtaosa pientalojen lämmityksen, ilmanvaihdon ja valaistuksen

energiankulutukseen vaikuttavista ratkaisuista tehdään suunnittelu- ja

rakentamisvaiheessa. Suunnittelijoiden tulee tehdä tiivistä yhteistyötä asetettujen

energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi. Energiatehokkuuden edistäminen

kohottaa kohteen energialuokkaa energiatodistuksessa, nostaen rakennuksen arvoa ja

ekologisuutta. (Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL 2015.)

4.2.1 Lämmöneristys

Pientalon energiatehokkuuteen vaikuttaa eniten lämmitysenergian tarve. Rakennuksen

vaipan lämmöneristävyydellä ja ilmanpitävyydellä on suora vaikutus rakennuksen

hyvään sisäilmaan, asumismukavuuteen ja lämmitysenergian tarpeeseen. Pientalon

lämmöneristystä tulee tarkastella vaipan kokonaisuutena. Mikäli jokin vaipan osa on

eristävyydeltään heikko ja rakenteellisesti haastavampi toteuttaa tai korjata, voidaan se

kompensoida parantamalla vaipan toisia osia. (Motiva 2008.)

4.2.2 Ikkunat

Ikkunoiden valinnalla on suuri vaikutus rakennuksen lämmitysenergiantarpeeseen, sillä

ikkunaneliöstä karkaa lämpötilaa keskimäärin 7 kertaa enemmän kuin ulkoseinäneliöstä.

Energiatehokkaissa ikkunoissa karmien ja puitteiden tiivistykset vuotavat enemmän

lämpöä ulos kuin lasiosat. Tämän vuoksi yksi iso ikkunaruutu on energiatehokkaampi

ratkaisu kuin monta pientä. (Motiva 2008.) Ikkunoilla on myös positiivisia vaikutuksia

rakennuksen energiatehokkuuteen, sillä niiden kautta rakennukseen saadaan

auringonsäteilyä, joka osaltaan vähentää rakennuksen valaistuksen ja lämmitysenergian

tarvetta (Motiva 2016).

Ikkunoiden kokonaispinta-ala on yleensä noin 10 – 25 % rakennuksen ulkoseinien

pinta-alasta. Pientalon energiatehokkuutta parannettaessa ikkunoiden eristävyyteen on

syytä kiinnittää huomiota, sillä vanhentuneiden 2-lasisten ikkunoiden U-arvo vaihtelee

välillä 2,4 - 2,8 W/m2K ja nykyaikaisten lasien U-arvo välillä 0,8 - 1,0W/m2K. (RIL

17

249 2015.) Hyvät ikkunat maksavat asennettuina noin 10 – 20 % enemmän kuin

tavalliset kolmilasiset ikkunat. Sisäpintojen lämpimänä pysymisen ansiosta

kolmilasisten ikkunoiden alaisia lämpöpattereita ei välttämättä edes tarvita. (Motiva

2008.)

Syksyllä 2009 otettiin Suomessa käyttöön vapaaehtoinen ikkunoiden

energialuokitusjärjestelmä. Energiatehokkuus luokitellaan A++ -G luokituksella, jossa

A++ -luokka on tiivein. Energialuokituksessa otetaan huomioon lasiosan

lämmöneristävyyden lisäksi ikkunarakenteen ilmatiiveys sekä ikkunan avulla

hyödynnetty auringon valo ja lämpösäteily. (Motiva 2015a.)

4.2.3 Sisäilma ja ilmanvaihto

Hyvä sisäilma ja ilmanvaihto ovat yksiä energiatehokkaan talon keskeisimpiä

ominaisuuksia. Ilmanvaihdon periaatteena on poistaa kosteus sekä erilaiset sisäilman

epäpuhtaudet ja tuoda tilalle raitista ulkoilmaa, josta on suodatettu pois siitepölyt ja

haitalliset pienhiukkaset. Huonosti toteutetun ilmanvaihdon mukana voi pahimmillaan

karata jopa kolmannes lämmitysenergiasta. Suuri lämpöhukka voi johtua huonosti

eristetystä ilmanvaihdosta tai lämmöntalteenoton puuttumisesta. (Motiva 2008.)

Ilmanvaihdon lämmöntalteenotolla voidaan tehokkaasti vaikuttaa pientalon

energiatehokkuuteen, sillä sen avulla voidaan tehokkaasti laskea rakennuksen

lämmitysenergian tarvetta. Ilmanvaihdon lämmöntalteenotto perustuu raittiin ottoilman

johtamisesta lämmönottolaitteeseen (LTO), jossa ottoilma lämmitetään ennen sen

ohjaamista sisätiloihin. (Motiva 2008.)

4.2.4 Lämmitysjärjestelmä

Pientalon lämmitysjärjestelmän valintaan tulee kiinnittää erityisesti huomiota

suunnitteluvaiheessa. Energiatehokkuus määräytyy pitkälti lämmitysenergian

kulutuksesta ja tähän vaikuttaa merkittävästi käytetty energiamuoto.

Lämmitysjärjestelmän valintaan vaikuttavat rakennuksen koko ja energian tarve.

Energian tarpeeseen vaikuttaa merkittävästi rakennuksen vaipan tiiveys. (Suomen


18

Lämmitysjärjestelmä tulee valita harkiten, sillä oikealla lämmitysmuodolla rakennuksen

lämmitysenergiakustannukset saadaan optimoitua, energiatehokkuutta ja ekologisuutta

parannettua ja rakennuksen energialuokkaa kohotettua energiatodistuksessa, joka

puolestaan kohottaa rakennuksen arvoa. Ajateltaessa lämmitysmuodon valinnan

vaikutusta pitkällä tähtäimellä, on viisasta valita lämmitysjärjestelmä, jonka

energiamuoto on vaihdettavissa. Tällaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi vesi- ja

ilmakiertoiset lämmitysjärjestelmät (Motiva 2008.)

Energiatehokkuuden sekä ekologisuuden kannalta ajateltuna, tulisi suosia

lämmitysenergiajärjestelmiä, joissa käytettävä energiamuoto on uusiutuvaa. Tällaisia

järjestelmiä ovat esimerkiksi puulla toimivat järjestelmät eli pelletti- ja

hakelämmitysjärjestelmät sekä uusiutuvaan energiaan pohjautuva kaukolämpö.

(Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL 249 2015.)

19

5 RAKENNUSTEN ENERGIATEHOKKUUTTA

KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ

Rakennusten energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön tavoitteena on rakennusten

energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön edistäminen sekä rakennusten

energiakulutuksen pienentäminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen

(Ympäristöministeriö 2013a).

5.1 Rakennusten energiatehokkuutta ohjaavat direktiivit

Rakennusten energiatehokkuutta säätelee joukko Euroopan Unionin asettamia

direktiivejä ja standardeja. Direktiivien soveltamisesta ja täytäntöönpanosta vastaa

Suomessa eduskunnassa ympäristöministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö, jotka

yhdessä laativat lainsäädännöt direktiivien noudattamiseen. (Ympäristöministeriö 2015,

Työ- ja elinkeinoministeriö 2015a.)

5.1.1 Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD)

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi edellyttää, että kaikkien julkisten rakennusten

on oltava 31.12.2018 jälkeen lähes nollaenergiarakennuksia. Vuoden 2020 päättyessä

määräys kattaa kaikki uudet rakennukset, ei vain julkisia rakennuksia. Direktiivin

mukaiseen lähes nollaenergiarakennuksen määritelmään sisältyy erittäin korkean

energiatehokkuuden lisäksi uusiutuvan energian käyttöä koskeva vaatimus. Sen mukaan

tarvittava, lähes olematon tai erittäin vähäinen energian määrä on hyvin laajalti

katettava uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla. (Rakennusten

energiatehokkuusdirektiivi EPBD 2010/31/EU.)

Direktiivi aiheuttaa suuren muutoksen rakennusteollisuudessa. Muutosta varten on

laadittava lainsäädäntö ja tarpeelliset uudet ohjeet lähes nollaenergiarakentamiseen

siirtymiseksi ottaen huomioon edellä mainitun direktiivin vaatimukset. Tämän vuoksi

ympäristöministeriö on asettanut hankkeen lähes nollaenergiarakentamiseen siirtymisen

edellyttämän uuden lainsäädännön valmistelua varten. Hankkeen toimintakaudeksi on

asetettu 13.1.2015 - 21.12.2016. Lainsäädäntöhanke lähes nollaenergiarakentamiseen

20

siirtymiseksi (YM036:00/2014.) Lainsäädännön valmistelua varten on suoritettu

FInZEB-hanke, jonka tavoitteena oli määritellä rakennusten

energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) edellyttämän lähes nollaenergiarakennuksen

(nZEB) käsitteet, tavoitteet ja suuntaviivat kansallisella tasolla. FinZEB-hankkeen

tarkoituksena on helpottaa uuden lähes nollaenergiarakentamisen lainsäädännön

laatimista. (FInZEB – hankkeen yhteenveto 2015.)

5.1.2 Uusiutuvan energia käytön edistämisdirektiivi (RES)

Uusiutuvan energian käytön edistämisdirektiivin mukaisesti jäsenvaltioiden on

rakennussäännöksissään ja -määräyksissään tai muulla tavalla vastaavin vaikutuksin

tarvittaessa edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa

uusissa ja perusteellisesti kunnostettavissa olemassa olevissa rakennuksissa. Edellytys

astui voimaan 31.12.2014. Direktiivi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian

käytön edistämisestä RES (2009/28/EY.)

Ympäristöministeriön hankkeessa, lähes nollaenergiarakentamiseen siirtymisen

edellyttämän uuden lainsäädännön valmistelussa sovelletaan edellä mainittua direktiiviä

uusiutuvan energian käytöstä rakennuksissa. Lainsäädäntöhanke lähes

nollaenergiarakentamiseen siirtymiseksi (YM036:00/2014.)

5.1.3 Energiatehokkuusdirektiivi (EDD)

Energiatehokkuusdirektiivi edellyttää yleisemmin muun muassa pitkän aikavälin

strategiaa rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen. Direktiivi

energiatehokkuudesta EDD (2012/27/EU).

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 26.11.2012 työryhmän valmistelemaan

energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanoa Suomessa. Direktiivin pohjalta laadittiin

energiatehokkuuslaki, joka astui voimaan 1.1.2015. Laissa säädetään muun muassa

energiatehokkuuden edistämisestä sekä energiatehokkuuden parantamiseksi tehtävistä

energiakatselmuksista. (Energiatehokkuusdirektiivin toimeenpano 2014.)

21

5.2 Energiamääräykset rakentamismääräyskokoelmassa

Suomen rakentamismääräyskokoelma sisältää energiatehokkuuteen ohjaavia asetuksia.

Määräykset helpottavat energiatehokkuuteen vaikuttavien tekijöiden hallintaa

suunnittelu-, rakennus-, käyttö- ja ylläpitovaiheissa. Energiatehokkuutta koskevia

asetuksia ja määräyksiä käsitellään rakentamismääräyskokoelman osissa A, C ja D.

5.2.1 Käyttö- ja huolto-ohje

Osassa A4 käsitellään rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeita koskevia määräyksiä.

Rakennuttajan velvollisuutena on huolehtia, että rakennukselle laaditaan käyttö- ja

huolto-ohjeet. Ohje sisältää hyvän energiatalouden ja sisäilmaston edellyttämät hoito-,

huolto- ja kunnossapitotehtävät. Ohjeessa esitetään muun muassa lämmön ja sähkön

kulutuksen tavoitearvot. (RakMk A4/2000.)

5.2.2 Lämmöneristys

Rakennusmääräyskokoelman osa C4 antaa ohjeita rakennuksen lämmöneristävyydelle.

Vaipan lämmöneristykselle on esitetty laskentaohjeet, joiden avulla pystytään

laskemaan rakennuksen lämpöhäviö. Vaipan eri osille on esitetty yksityiskohtainen U-

arvojen laskentatapa. Osiossa myös ohjeistetaan lämmöneristyksen suunnittelu. (RakMk

C4/2003.)

5.2.3 Sisäilmasto ja ilmanvaihto

Osassa D2 ohjeistetaan sisäilmaston ja ilmanvaihdon laadukasta rakentamista ja

suunnittelua. Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että sisäilmassa ei esiinny

terveydelle haitallisessa määrin kaasuja, hiukkasia tai mikrobeja eikä viihtyisyyttä

alentavia hajuja. Poistoilmasta on otettava lämpöä talteen tai lämpöhäviötä on

pienennettävä jollain muulla tavoin. Koneellinen ilmanvaihto on toteutettava niin, että

sähköä ei kulu tarpeettomasti. (RakMk D2/2012.)

22

5.2.4 Energiatehokkuus

Osiossa D3 käsitellään rakennusten energiatehokkuutta ja rakennusten

energiankulutuksen lämmitystehontarpeen laskentaa. D3-osan avulla kootaan

rakennuksen energiatehokkuusvaatimukset ja laaditaan energiaselvitys. Rakennusten

energiankulutukseen lasketaan kaikki rakennuksen vuoden aikana tarvitsema lämpö-,

sähkö- ja jäähdytysenergia. (RakMk D3/2012.)

23

6 ENERGIATEHOKKAAT PIENTALOT

Energiatehokkaassa asuinrakennuksessa on hyvät sisäolosuhteet, alhaiset

ostoenergiankulutukset, sekä niiden kautta hyvä energiatehokkuusluokka (Suomen

Rakennusinsinöörien Liitto 2015).

Ilmastonmuutos, kestävään kehitykseen ja vastuulliseen luonnonvarojen käyttöön

tähtäävä energian käyttö kohottavat energiatehokkaiden asuntojen kysyntää.

Energiatehokas talo on myös ekotehokas ja säästää ympäristöä ja luonnonvaroja sekä

käyttäjää kustannusten osalta. ”Energiatehokas talo kuluttaa vähintään puolet

vähemmän energiaa kuin rakentamismääräysten minimivaatimukset täyttävä talo.

Ympäristökuormitus pienenee samassa suhteessa.” (Motiva 2015c.)

6.1 Esimerkki energiatehokkaasta pientalosta

Kuva 1. Esimerkki erittäin energiatehokkaan pientalon (A-luokka) rakennuskonseptista

(mukaillen Suomen Rakennusinsinöörien Liitto 2015).

24

6.2 Passiivienergiatalo

Passiivitalorakentaminen on Keski-Euroopasta lähtöisin oleva rakentamismuoto, joka

vanhan käsityksen mukaan tarkoitti rakennusta, joka ei tarvitse lämmitys- eikä

jäähdytysjärjestelmää. Suomen kylmien sääolosuhteiden takia kyseistä passiivitalon

määritelmää ei voida käyttää Suomessa, vaikka rakennusten tekniset ominaisuudet

olisivatkin samakaltaisia. Passiivitalon lämmitystarve on noin viidesosa tyypilliseen

pientaloon verrattuna. Passiivitalon kriteerit Pohjois-Suomessa ovat: Huonetilojen

lämmitysenergia ≤ 30 kWh/m2a, primäärienergiantarve ≤ 140 kWh/m2a ja

ilmanvuotoluku n50 ≤ 0,6 1/h (Energiatehokas koti 2016.)

6.3 Lähes nollaenergiatalo (nZEB)

Lähes nollaenergiatalolla tarkoitetaan rakennuksia, joiden energiatehokkuus on erittäin

korkea, ja joiden tarvitsema vähäinen energia katetaan hyvin laajalti uusiutuvalla

energialla. Lähes nollaenergiatalolle ei ole vielä asetettu absoluuttista lukuarvoa

(esimerkiksi kWh/m2vuosi). FInZEB–hankkeessa on ehdotuksia tulevaan lähes

nollaenergiarakentamiseen liittyviin säädöksiin ja asetuksiin. Hankkeen käsitteet,

määritelmät ja tavoitteet ovat suuntaa antavia, eikä vielä toimeenpantuja. (FInZEB-

hankkeen yhteenveto 2015.)

Ympäristöministeriö valmistelee lainsäädäntöä FInZEB–hankkeen pohjalta, jossa

kaikkien vuoden 2021 alusta lähtien rakennettujen rakennusten on oltava lähes

nollaenergiarakennuksia. Lainsäädännöstä selviää lähes nollaenergiatalon absoluuttiset

kriteerit. (Lainsäädäntöhanke lähes nollaenergiarakentamiseen siirtymiseksi

YM036:00/2014.)

6.4 Plusenergiatalo

Plusenergiatalo on kaikista vaihtoehdoista energiatehokkain, sillä se tuottaa vuodessa

enemmän energiaa kuin kuluttaa. Energian tuotanto tapahtuu muun muassa

aurinkokeräimillä sekä aurinkopaneeleilla, jotka tuottavat aurinkosähköä. (Motiva

2016c.)

25

6.5 Energiatehokkaan pientalon riskit

Energiatehokkaan pientalon rakentamisessa ja ylläpidossa on myös omat riskinsä.

Lisäeristävyyden takia riskit liittyvät erityisesti sisäilman laatuun sekä rakenteiden

kosteustekniseen toimintaan. Myös radiosignaalien toimivuudessa ja tulisijojen

pienhiukkasten haitallisuudessa on havaittu ongelmia. Mahdollisten riskien

havainnollistamisella ja huomioonottamisella suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa

voidaan estää ja minimoida edellä mainittuja ongelmia. (Suomen Rakennusinsinöörien

Liitto 2015.)

26

7 YHTEENVETO

Tämän kandidaatin työn aiheena oli pientalon energiatehokkuus. Työn tavoitteena oli

kartoittaa nykyistä tietämystä ja lainsäädäntöä energian käytöstä ja

energiatehokkuudesta pientaloissa. Työssä selvitetään mitä pientalon

energiatehokkuudella tarkoitetaan, miten sitä mitataan ja perehdyttiin siihen vaikuttaviin

osatekijöihin. Lainsäädännön osalta käytiin läpi rakennusten energiatehokkuutta

ohjaavat Euroopan unionin asettamat direktiivit ja niiden soveltaminen Suomessa.

Lopuksi vielä tarkasteltiin erilaisten energiatehokkaiden pientalojen määritelmiä, riskejä

ja teknisiä ominaisuuksia.

Energiatehokkuus pyrkii tehokkaaseen energian käyttöön ja energian säästämiseen,

jotka puolestaan hidastavat ilmastonmuutosta. Rakennusten lämmitykseen kuluu

neljäsosa energianloppukäytöstä Suomessa. Pientalojen osuus rakennuskannasta on yli

puolet. Tämän vuoksi energian tehokkaan käytön ja energian säästämiseen tähtäävissä

toimenpiteissä on pientalojen energian kulutuksella merkittävä osuus.

Energiatehokas pientalo koostuu monen tekijän summasta. Pientalon

energiatehokkuuteen voidaan vaikuttaa eniten suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa muun

muassa vaipan lämmöneristävyydellä, laadukkaalla sisäilmalla, ilmanvaihdon

lämmöntalteenotolla, ikkunoiden valinnalla ja sijoittamisella, lämmitysjärjestelmän

valinnalla sekä uusiutuvien energiamuotojen käyttämisellä. Näiden tekijöiden

havainnointi ja yhteensovittaminen suunnitteluvaiheessa ohjaavat energiatehokkaan

pientalon rakentamiseen.

Pientalon energiatehokkuutta mitataan Suomessa eduskunnan asettaman lain

rakennusten energiatodistuksesta ja myöhemmin ympäristöministeriön säätämän

asetuksen pohjalta toteutetussa rakennusten energiatodistuksessa. Energiatodistuksessa

pientalon energiatehokkuus luokitellaan A-G-asteikolla ja energialuokan määräytyy

rakennuksen E-luvun perusteella. E-luvun laskenta pohjautuu ympäristöministeriön

asetukseen rakennuksen energiatodistuksesta. Lukuarvo ei pyri kuvaamaan rakennuksen

todellista energiankulutusta, sillä siinä primäärienergiankulutusta on painotettu erilaisin

energiamuotokertoimin, jotta E-lukuarvoista saataisiin vertailukelpoisia.

27

Rakennusten energiatehokkuutta ohjaavien direktiivien ja säädösten tavoitteena on

edistää rakennuskannan energiatehokkuutta. Euroopassa rakennusten

energiatehokkuutta koskevaa lainsäädäntöä säätelee Euroopan unioni

energiatehokkuutta koskevilla direktiiveillä. Direktiivit ovat suuntaa antavia ja niiden

käytäntöön panemisesta huolehtii jokainen jäsenmaa valtioiden sisäisillä

lainsäädännöillä ja asetuksilla. Suomessa Euroopan unionin asettamien direktiivien

soveltamisesta ja käytäntöön panemisesta vastaa eduskunnassa työ- ja

elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö.

Energiatehokkaaseen pientaloon liittyy myös mahdollisia riskejä, joiden

havainnollistamisella ja huomioonottamisella suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa

voidaan estää ja minimoida ongelmia. Tällaisia ongelmakohtia ovat esimerkiksi

rakennuksen kosteustekniset rakenteet, sisäilman laatu, radiosignaalien toimivuus ja

tulisijoista peräisin olevat haitalliset pienhiukkaset.

Lähes nollaenergiarakentaminen muuttuu vuoden 2021 alusta pakolliseksi pientalojen

osalta ja sen toimesta energiatehokkaiden pientalojen osuus kasvaa rakennuskannassa.

Energiatehokas pientalo säästää ympäristöä kasvihuonekaasupäästöjen osalta ja on

taloudellinen rakennusten käyttäjille alhaisen energian käytön ansiosta. Hyvän

sisäilmaston ansiosta rakennus on myös terveellinen ja miellyttävä käyttäjilleen.

Energiatehokas pientalorakentaminen ohjaa rakennuskannan kestävään kehitykseen ja

luonnonvarojen vastuulliseen käyttöön.

Jatkona tälle kandidaatintyölle voitaisiin tutkia tarkemmin pientalon

energiatehokkuuteen vaikuttavia osatekijöitä, kuten käyttö- ja asumistottumuksia,

valaistusratkaisuja sekä energiatehokkaita kodinkoneita. Energiatehokkuuden

parantamista voitaisiin esitellä yksityiskohtaisemmin esimerkillisillä rakenne- ja

materiaaliratkaisuilla. Lisäksi voitaisiin myös tutkia pientalon koko elinkaaren aikaista

energian käyttöä ja energiatehokkuutta. Rakentamisvaiheen energiatehokkuutta

voitaisiin esimerkiksi tarkastella rakentamistavan ja rakennusmateriaalien

näkökulmasta. Energiatehokkaan pientalon ja pientalorakentamisen riskeihin voitaisiin

myös paneutua tarkemmin.

28

8 LÄHDELUETTELO

Kirjat

Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL (2015) RIL 249 - 2015 Energiatehokas

asuinrakennus - kohti lähes nollaenergiarakentamista. Tammerprint Oy. Suomen

Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry.

Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL (2013) RIL 216 - 2013 Rakenteiden ja

rakennusten elinkaaren hallinta. Tammerprint Oy. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto

RIL ry.

Lait, lakiesitykset, hankkeet, standardit ja direktiivit

2020 Ilmasto- ja energiapaketti (2008) Euroopan Komissio.

http://ec.europa.eu/clima/policies/strategies/2020/index_en.htm. [10.4.2016].

Direktiivi energiatehokkuudesta (EDD) 2012/27/EU (2012) Euroopan unioni. http://eur-

lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32012L0027&from=EN.

[18.4.2016].

Direktiivi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (RES)

2009/28/EY (2009) Euroopan unioni. http://eur-lex.europa.eu/legal-

content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32009L0028&from=EN. [18.4.2016].

Energiatehokkuusdirektiivin toimeenpano (2014) Työ- ja elinkeinoministeriö.

https://www.tem.fi/files/38617/Energiatehokkuusdirektiivin_toimeenpano_EED-

tyoryhman_loppuraportti_2014.pdf. [18.4.2016].

Energiatehokkuuslaki 1429/2014 (2014) Eduskunta.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141429. [19.4.2016].

29

FInZEB–hankkeen yhteenveto (2015) Rakennusteollisuus RT, Talotekniikkateollisuus,

ympäristöministeriö. http://finzeb.fi/wp-

content/uploads/2015/04/FInZEB_yhteenveto_lop.pdf. [20.4.2016].

HE 161/2012 (2012) Hallitus. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2012/20120161.

[25.4.2016].

Lainsäädäntöhanke lähes nollaenergiarakentamiseen siirtymiseksi YM036:00/2014

(2015) Ympäristöministeriö. www.ym.fi/download/noname/%7BA2BFAED7-E7AD-

4A44-83B7-4CDBBDA3B577%7D/107656. [19.4.2016].

Laki rakennuksen energiatodistuksesta 50/2013 (2013) Eduskunta.


Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) 2010/31/EU. Euroopan unioni.

http://eur-

lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2010:153:0013:0035:fi:PDF.

[18.4.2016].

RakMk osa A4 (2000) Rakentamisen valvonta ja tekninen tarkastus. Suomen

rakentamismääräyskokoelma. http://www.finlex.fi/data/normit/6022-A4.pdf.

[18.4.2016].

RakMk osa C4 (2003) Rakennuksen lämmöneristys, määräykset. Suomen

rakentamismääräyskokoelma. http://www.finlex.fi/data/normit/1931-C4s.pdf.

[18.4.2016].

RakMk osa D2 (2012) Rakennuksen sisäilmasto ja ilmanvaihto, määräykset ja ohjeet.

Suomen rakentamismääräyskokoelma. http://www.finlex.fi/data/normit/37187-D2-

2012_Suomi.pdf. [18.4.2016].

RakMk D3 (2012) Rakennuksen energiatehokkuus, määräykset ja ohjeet.

http://www.finlex.fi/data/normit/37188-D3-2012_Suomi.pdf. [18.4.2016].

30

Valtioneuvoston asetus rakennuksissa käytettävien energiamuotojen kertoimien

lukuarvoista 9/2013 (2013) Valtioneuvosto.


Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatodistuksesta 176/2013 (2013)

Ympäristöministeriö. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130176.

Liite 1. Energiatodistuksen kokonaisenergiankulutuksen (E-luvun) määrittäminen.

http://www.finlex.fi/data/sdliite/liite/6186.pdf. [19.4.2016].

Internet-sivut

Energiatehokaskoti (2016) Passiivitalo.

http://www.energiatehokaskoti.fi/perustietoa/hyva_tietaa/passiivitalo. [20.4.2016].

Tilastokeskus (2014) Suomen kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain 2012.

http://www.stat.fi/til/khki/2012/khki_2012_2014-04-15_kuv_002_fi.html. [10.4.2016].

Tilastokeskus (2015) Rakennuskanta.

http://www.stat.fi/til/rakke/2014/rakke_2014_2015-05-28_kat_002_fi.html.

[20.4.2016].

Tilastokeskus (2016a) Käsitteet ja määritelmät. http://www.stat.fi/meta/kas/index.html.

[18.4.2016].

Tilastokeskus (2016b) Energian loppukäyttö sektoreittain suomessa 2015*

http://www.stat.fi/til/ehk/2015/04/ehk_2015_04_2016-03-23_kuv_014_fi.html.

[10.4.2016].

Työ- ja elinkeinoministeriö (2015a) Energiatehokkuus.

https://www.tem.fi/energia/energiatehokkuus. [10.4.2016]

31

Työ- ja elinkeinoministeriö (2015b) Ministeriö. https://www.tem.fi/ministerio.

[21.4.2016].

Motiva (2015a) Ikkunoiden energialuokitus.

http://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/vaikuta_hankinnoilla/ikkunoiden_energialuokit

us. [20.4.2016].

Motiva (2015b) Lämmitysenergiankulutus.

http://www.motiva.fi/julkinen_sektori/energiankayton_tehostaminen/kiinteistojen_energ

ianhallinta/kulutuksen_normitus/laskukaavat_lammitysenergiankulutus. [20.4.2016].

Motiva (2015c) Millainen on energiatehokas pientalo.

http://www.motiva.fi/rakentaminen/millainen_on_energiatehokas_pientalo. [15.4.2016].

Motiva (2016a) Energian loppukäyttö.

http://www.motiva.fi/taustatietoa/energiankaytto_suomessa/energian_loppukaytto.

[10.4.2016].

Motiva (2016b) Ikkunoiden energiatehokkuus.

http://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/vaikuta_hankinnoilla/ikkunoiden_energialuokit

us/ikkunoiden_energiatehokkuus. [20.4.2016].

Motiva (2016c) Nolla- ja plusenergiatalo.

http://www.energiatehokaskoti.fi/perustietoa/hyva_tietaa/nolla-_ja_plusenergiatalo.

[20.4.2016].

Ympäristöministeriö (2013a) Rakennuksen energiatehokkuutta koskeva lainsäädäntö.

http://www.ym.fi/fi-

fi/maankaytto_ja_rakentaminen/lainsaadanto_ja_ohjeet/Rakennuksen_energiatehokkuut

ta_koskeva_lainsaadanto. [20.4.2016].

Ympäristöministeriö (2013b)

Ympäristöministeriö (2015) Ministeriö. http://www.ym.fi/fi-fi/Ministerio. [21.4.2016].

32

Oppaat

Lylykangas K, Andersson A, Kiuru J, Nieminen J, Päätalo J (2015) Rakenteellinen

energiatehokkuus-opas.

http://www.nollaenergiatalo.fi/application/files/7814/5329/1415/RET_opas_20150917.p

df. [21.4.2016].

Motiva (2008) Rakennetaan energiatehokas pientalo.

http://www.motiva.fi/files/2766/Hyva_talo_Rakennetaan_energiatehokas_pientalo.pdf.

[15.4.2016].

Vuolle M, Airaksinen M (2013) Energiatehokkuusopas.

file:///C:/Users/paavo/Downloads/Energiatodistusopas%202013-09-27.pdf. [19.4.2016].

Documents

KONETEKNIIKAN KOULUTUSOHJELMAjultika.oulu.fi › files › nbnfioulu-201605251961.pdf · asetuksia ja säädöksiä Suomessa. Työssä tarkastellaan myös erilaisten energiatehokkaiden