1

Minna Kaartinen-Koutaniemi

Korkeakoulu-opiskelijoidenharjoittelun

kehittäminen

Helsingin yliopiston, Diakonia-ammattikorkeakoulun ja

Lahden ammattikorkeakoulunbenchmarking-projekti

KORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTON JULKAISUJA 7:2001

2

ISBN 951-37-3490-0ISSN 1457-3121

Kansi: Edita, Suvi LepistöTaitto: Pikseri Julkaisupalvelut

Oy Edita AbHelsinki 2001

3

Esipuhe

Helsingin yliopiston, Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkea-koulun yhteinen harjoittelun benchmarking-projekti sai alkunsa Helsingin yli-piston ja ammattikorkeakoulujen neuvottelukunnan aloitteesta. Projektin tavoit-teena oli kehittää yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden harjoittelua.Korkeakoulujen arviointineuvosto valitsi projektin yhdeksi niistä yhdestätoistakorkeakoulujen arviointihankkeesta, joita se tuki taloudellisesti vuonna 2000.Tukea haettiin yhteensä 37 erilaiselle projektille. Valinnassa arviointineuvostoasetti etusijalle menetelmällisesti kiinnostavat hankkeet, kansainväliset bench-marking-hankkeet ja useamman korkeakoulun yhteishankkeet.

Harjoittelu kytkeytyy sekä opetuksen että työelämäyhteyksien kehittämi-seen. Projektin yhteistyökumppaneita kiinnostivat ennen muuta ne haasteet,joita työelämä tulevaisuudessa asettaa opiskeluaikana tapahtuvalle harjoittelul-le, ja se miten korkeakoulut ottavat huomioon erilaiset työelämän muutoksetkuten esimerkiksi projektityön lisääntymisen.

Harjoittelun ohjauksen tavoitteet ja ongelmat olivat samankaltaisia kaikissakolmessa organisaatiossa. Tärkeimmiksi kehittämistarpeiksi todettiin ohjauksenlaadun varmistaminen ja harjoittelunohjaajien koulutus. Lienee syytä olettaa,että ongelmat ja kehittämistarpeet ovat samantapaisia muissakin suomalaisissakorkeakouluissa. Niinpä ne hyvät käytännöt, joita tässä raportissa esitellään,voivat tarjota kehittämisideoita muillekin.

Projekti jatkuu. Seuraavassa vaiheessa yhteistyökumppanit kouluttavat har-joittelunohjaajia ja hankkivat uusia harjoittelupaikkoja.

Kauko Hämäläinen Anna-Maija LiuhanenPääsihteeri Suunnittelija

4

Sisällys

Tiivistelmä ______________________________________________________ 5

1 Johdanto __________________________________________________ 7

2 Tavoitteet ja toteutus ______________________________________ 92.1 Tavoitteet __________________________________________________ 92.2 Benchmarking-menetelmä _____________________________________ 9

3 Benchmarking-kumppanit _________________________________ 123.1 Taustatiedot _______________________________________________ 123.2 Harjoittelun tavoitteet _______________________________________ 153.3 Harjoittelun prosessikuvaukset ________________________________ 173.4 Projekti- ja opinnäyteyhteistyö _________________________________ 24

4 Tulokset _________________________________________________ 314.1 Harjoitteluprosessit _________________________________________ 314.2 Harjoittelun ohjaus __________________________________________ 314.3 Kansainvälinen harjoittelu _____________________________________ 334.4 Projektit opetusmenetelmänä__________________________________ 374.5 Opinnäyteyhteistyö __________________________________________ 40

5 Pohdinta _________________________________________________ 415.1 Projektin onnistuminen_______________________________________ 415.2 Jatkoselvitysten aiheita _______________________________________ 42

Lähteet ______________________________________________________ 44

Haastattelut__________________________________________________ 47

Liite 1 Projektiaikataulu ________________________________________ 48

5

Tiivistelmä

Kehittämiskohde

Kehittämisen kohteena olivat yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoidenharjoittelujärjestelmät. Yhteistyökumppaneina projektissa olivat Helsingin yli-opisto, Lahden ammattikorkeakoulu ja Diakonia-ammattikorkeakoulu. Harjoit-telujärjestelmien osa-alueista keskityttiin harjoitteluprosessien, harjoittelun oh-jauksen ja kansainvälisen harjoittelun kehittämiseen. Harjoittelun käsitettä laa-jennettiin siten, että mukaan otettiin myös projektityöt opetusmenetelmänä sekäopinnäyteyhteistyö ulkopuolisten tahojen kanssa.

Tavoite

Projektin benchmarking-vertailun tavoitteiksi asetettiin kehittämiskohteidentunnistaminen sekä vertailutiedon tuottaminen harjoitteluprosesseista ja oh-jauksesta. Samalla haluttiin selvittää kansainvälisen harjoittelun asema sekä ver-tailla oppilaitosten työelämäyhteistyötä projekti- ja opinnäytetöiden osalta. Ver-tailulla tavoiteltiin uusia toimintamalleja ja -ideoita harjoittelun kehittämiseen,suunnitteluun ja toteutukseen. Saatujen tietojen ja tulosten odotetaan hyödyn-tävän käytännössä sekä yliopiston että ammattikorkeakoulujen harjoittelun ar-vioimista ja kehittämistä projektin päättymisen jälkeen.

Menetelmät ja mittarit

Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden harjoittelun kehittämisprojektitoteutettiin benchmarking-vertailuna. Opiskelijoiden harjoittelun kehittämispro-jektissa benchmarking-määritelmäksi valittiin vuorovaikutteinen toisilta oppi-minen ja vertailukehittäminen. Benchmarking oli tässä projektissa systemaattis-ta vertailua, arviointia ja oppimista toisilta organisaatioilta.

Benchmarking-vertailu ei rajoitu vain tunnuslukuihin kuten harjoittelunsuorittaviin opiskelijamääriin, opintoviikkomääriin ja resursseihin, vaan vertai-lua tehtiin harjoittelujärjestelmistä etupäässä laadullisesti keskittymällä haastat-teluihin, keskusteluihin ja vierailukäynteihin. Samalla projektissa selvitettiin jul-kisessa hallinnossa vielä vähän käytetyn benchmarking-menetelmän soveltu-vuutta koulutusorganisaation kehittämistoimintaan.

Benchmarking-vertailun edellytyksenä oli kunkin oppilaitoksen itsearvioin-ti, joka pohjautui asiakirjoihin, tilastotietoihin, henkilöhaastatteluihin, tutustu-misvierailuihin, keskustelutilaisuuksiin ja seminaareihin. Projektisuunnittelijayhdessä oppilaitosten kanssa huolehti itsearviointien sisällöllisestä ja muodolli-sesta yhdenmukaisuudesta sekä vertailukelpoisuudesta. Itsearvioinneissa mää-riteltiin harjoittelun tavoitteet, kerrottiin yksityiskohtaisesti esimerkkien avulla

6

oppilaitoksen harjoitteluprosessit sekä kartoitettiin projekti- ja opinnäytetöidentyöelämäyhteistyön muodot. Lisäksi oppilaitokset tekivät SWOT-analyysin ver-tailtavista osa-alueista.

Keskeiset tulokset

Benchmarking-vertailun tulokset on esitetty toimintamalleina, kehittämistarpei-na ja esimerkkeinä. Harjoitteluprosessien kehittämistarpeiksi osoittautuivat eri-tyisesti Helsingin yliopistossa työnantajaverkostojen luominen, harjoittelun ase-man selkiyttäminen tutkinnoissa, harjoittelusta saatavien opintoviikkomäärienkohtuullistaminen ja uuden harjoittelurahoitusmallin käyttöönotto.

Harjoittelun ohjauksen tavoitteet ja ongelmakohdat olivat samankaltaisetkaikilla vertailukumppaneilla. Keskeisimmiksi kehittämistarpeiksi todettiin laa-dukkaan ohjauksen varmistaminen ja harjoittelunohjaajien koulutus. Vertailuntuloksena saatiin useita vaihtoehtoisia malleja hyvän harjoittelun ohjauksen jär-jestämisestä.

Kansainvälisen harjoittelun kehittämistarpeista keskeisin on rahoituksenvarmistaminen. Tämän lisäksi työnantajaverkoston luominen, kansainvälisenharjoittelun aseman vahvistaminen, Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksenroolin tarkentaminen ja laadukkaan ohjauksen varmistaminen osoittautuivattärkeiksi kehittämisalueiksi.

Projektit oppimismenetelmänä ja työelämäyhteistyönmuotona on ammatti-korkeakouluissa tunnettu käytäntö. Yliopistolla kehittämistarpeena on ensisijai-sesti opettajien ja opiskelijoiden kouluttaminen projektityömenetelmän hallin-taan ja oppimismuodon vakiinnuttaminen perusopetuksessa. Lisäksi tulee löy-tää työelämäkumppanit projektimuotoiseen yhteistyöhön.

Opinnäyteyhteistyö ulkopuolisen tilaajan kanssa on tavallista ammattikor-keakouluissa ja yliopistollakin siihen on käytössä hallinnollisesti toimiva malli.Kehittämistarpeeksi määriteltiin yliopiston opinnäyteyhteistyön asenteellinenhyväksyminen tiedeyhteisössä ja opinnäytetöiden työelämäohjaajajärjestelmänperustaminen.

Tuloksia hyödynnetään oppilaitoskohtaisesti harjoittelun kehittämisessä,suunnittelussa ja toteutuksessa. Lisäksi projektia jatketaan benchmarking-ver-tailun tulosten pohjalta harjoittelunohjaajia kouluttamalla ja uusia harjoittelu-paikkoja hankkimalla. Yhteistyökumppanit jatkavat yhdessä näissä hankkeissa.

7

1Johdanto

Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden harjoittelun kehittämishanke saialkunsa Helsingin yliopiston ja ammattikorkeakoulujen neuvottelukunnan aloit-teesta. Hankkeen aiheeksi valittiin harjoittelun kehittäminen, koska sen katsot-tiin hyödyttävän sekä yliopistoa että ammattikorkeakouluja. Neuvottelukuntaon toiminut vuoden 1998 lopusta tavoitteenaan edistää yliopiston ammattikor-keakouluyhteistyötä. Harjoitteluteema liittyy läheisesti opetuksen kehittämiseenja oppilaitosten työelämäyhteyksien lisäämiseen. Kehittämismuodoksi hankkee-seen valittiin benchmarking, josta on muutamia kokemuksia yliopistolla. Hel-singin yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä benchmarkingia ei ole aiem-min kokeiltu.

Yliopistolla harjoittelun kehittämisestä kiinnostuttiin harjoitteluasioita kes-kitetysti koordinoivassa rekrytointipalveluissa sekä teologisessa tiedekunnassa.Yhteistyökumppaneiksi valittiin Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Lahden am-mattikorkeakoulu, jotka suostuivat hankkeeseen. Diakonia-ammattikorkeakou-lua pyydettiin yhteistyökumppaniksi, koska se on toiminnaltaan lähellä teolo-gista tiedekuntaa. Lisäksi Diakonia-ammattikorkeakoulu ja teologinen tiedekun-ta ovat tehneet yhteistyötä aiemminkin. Lahden ammattikorkeakoulu puoles-taan tunnettiin korkeatasoisena ja monialaisena ammattikorkeakouluna. Hel-singin yliopistolla on entuudestaan hyvät yhteistyösuhteet Lahden suuntaan,mikä vaikutti tähänkin valintaan.

Helmikuussa 2000 neuvottelukunta asetti hankkeelle ohjausryhmän suun-nittelemaan projektin tavoitteita, sisältöä ja toteutusta. Hankkeen koordinointikeskitettiin Helsingin yliopiston rekrytointipalveluille.

Yhteistyökumppaneita kiinnostivat ensisijassa työelämän tulevaisuudessaasettamat haasteet opiskeluajan harjoittelulle ja opiskelulle sekä työelämän si-sällöllisten ja rakenteellisten muutosten, esimerkiksi projektityöskentelyn lisään-tymisen huomioiminen harjoittelussa ja opetuksessa. Myös kansainvälisen har-joittelun uudet haasteet koettiin ajankohtaiseksi teemaksi.

Ohjausryhmä aloitti työskentelynsä innovatiivisessa ja luovassa ilmapiiris-sä. Projektisuunnitelma tehtiin aikavälille 15.8.2000–31.5.2002 ja hanke jaet-tiin kolmeen vaiheeseen:

1. Benchmarking-vertailu yhteistyökumppaneiden välillä,2. harjoittelunohjaajien koulutusprojekti ja3. uusien harjoittelupaikkojen hankinta.

Suunnitelmassa Benchmarking-projektin kestoksi määriteltiin puoli vuotta javaihteet kaksi ja kolme toteutettavaksi lomittain benchmarking-vertailun tulos-ten pohjalta.

8

Kustannusten kattamiseksi ohjausryhmä teki Euroopan sosiaalirahastonmäärärahahakemuksen Etelä-Suomen lääninhallitukselle 14.4.2000 ja hanke-raha-anomuksen Korkeakoulujen arviointineuvostolle 10.5.2000. Arviointi-neuvosto hyväksyi anomuksen kesäkuussa 2000 ja projekti päätettiin käynnis-tää syksyn alussa. Loppuvuodesta koko projektin rahoitus varmistui siten, ettäKorkeakoulujen arviointineuvosto vastasi projektin benchmarking-vaiheesta jaEuroopan sosiaalirahaston varoilla rahoitetaan jatkosuunnitelmat projektin toi-sessa ja kolmannessa vaiheessa.

Projektille palkattiin määräaikaiseksi projektisuunnittelijaksi Minna Kaarti-nen-Koutaniemi, joka aloitti Helsingin yliopiston rekrytointipalveluissa6.9.2000. Projektisuunnittelija suunnitteli, koordinoi ja keräsi tietoja sekä hah-motteli alustavasti benchmarking-projektin tulosten hyödyntämistä yhdessäohjausryhmän kanssa. Projektisuunnittelija toimii myös ohjausryhmän sihtee-rinä.

Projektin eteneminen ja toteutus ovat ohjausryhmän vastuulla. Hankkeentoiminnallinen vaihe käynnistyi syyskuussa 2000. Ohjausryhmä päätti projek-timenetelmistä sekä vertailtavien aihepiirien tarkemmasta rajauksesta kokouk-sissaan. Tiedottamisstrategia laadittiin syksyn alussa ja projektista tiedotettiinsäännöllisesti oppilaitoksissa, Korkeakoulujen arviointineuvostolle, Etelä-Suo-men lääninhallitukselle, yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille.

Ohjausryhmän kokoonpano on seuraava:

Rekrytointipalvelupäällikkö Marika Tammeaid, ohjausryhmän puheenjohtaja, Helsingin yliopistonrekrytointipalvelut

Tutkimuspäällikkö Raili Gothóni, Diakonia-ammattikorkeakoulu

Hallituksen jäsen Aki Granlund, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten Liitto

Suunnittelija Merja Enkovaara-Pälvi, Helsingin yliopiston rekrytointipalvelut

Suunnittelija Marja Kruut, Helsingin yliopiston opintoasiainosasto

Suunnittelija Lotta Kujanpää, Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta (14.8.2000 lähtien)

Hallituksen jäsen Päivi Lahti, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (19.2.2001 lähtien)

Projektipäällikkö Eija Lantta, Lahden ammattikorkeakoulu

Suunnittelija Anna-Maija Liuhanen, Korkeakoulujen arviointineuvosto

Hallintopäällikkö Harri Markkula, Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta

Hallituksen varapuheenjohtaja Elina Moisio, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (19.2.2001 saakka)

Osastopäällikkö Anna-Riitta Piilonen, Helsingin yliopiston opintoasiainosasto

Suunnittelija Markku Valtanen, Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta (11.8.2000 saakka)

9

2Tavoitteet ja toteutus

2.1 Tavoitteet

Projektin benchmarking-vertailun tavoitteiksi asetettiin kehittämiskohteidentunnistaminen sekä vertailutiedon tuottaminen harjoitteluprosesseista ja oh-jauksesta. Samalla haluttiin selvittää kansainvälisen harjoittelun asema sekä ver-tailla oppilaitosten työelämäyhteistyötä projekti- ja opinnäytetöiden osalta. Ver-tailulla tavoiteltiin uusia toimintamalleja ja -ideoita harjoittelun kehittämiseen,suunnitteluun ja toteutukseen. Saatavien tietojen ja tulosten odotetaan hyödyn-tävän käytännössä sekä yliopiston että ammattikorkeakoulujen harjoittelun ar-vioimista ja kehittämistä projektin päättymisen jälkeen.

Projektin yleistavoitteena on koulutuksen ja työelämän suhteiden vahvista-minen. Samalla pyritään edesauttamaan opiskelijoiden opiskeluaikaisen harjoit-telun laadukasta toteutumista ja siten edistämään työllistymistä. Yhteistyöllätavoitellaan pitkäkestoista laadullista muutosta yliopiston ja ammattikorkea-koulujen opiskelijoiden työelämäharjoittelun toteutukseen.

Ohjausryhmän konkreettiset tavoitteet projektille ovat oppilaitosten henki-lökunnan innostaminen harjoittelun kehittämiseen, harjoittelun aseman vahvis-taminen tutkinnoissa terävöittämällä harjoittelun merkitystä osana opintoja sekätyöelämäyhteistyön vahvistaminen erilaisin yhteistyömuodoin.

Ohjausryhmän suunnitelmissa benchmarking-vertailu oli tarkoitus tehdätiedekuntatasolla Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan ja Diakonia-am-mattikorkeakoulun välillä ja koko harjoittelujärjestelmän vertailu Lahden am-mattikorkeakoulun ja Helsingin yliopistolla harjoittelua koordinoivan rekrytoin-tipalveluiden välillä. Tästä asetelmasta kuitenkin benchmarking-projektin ede-tessä luovuttiin ja vertailu tehtiin kaikkien yhteistyökumppaneiden välillä.

2.2 Benchmarking-menetelmä

Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden harjoittelun kehittämisprojektinensimmäisen vaihe toteutettiin benchmarking-vertailuna. Opiskelijoiden harjoit-telun kehittämisprojektissa benchmarking-määritelmäksi valittiin vuorovaikut-teinen toisilta oppiminen ja vertailukehittäminen. Benchmarking oli tässä pro-jektissa systemaattista vertailua, arviointia ja oppimista toisilta organisaatioilta.

Benchmarking-vertailu ei rajoittunut vain tunnuslukuihin kuten harjoitte-lun suorittaviin opiskelijamääriin, opintoviikkomääriin ja resursseihin, vaan ver-tailua tehtiin harjoittelujärjestelmistä etupäässä laadullisesti keskittymällä haas-tatteluihin, keskusteluihin ja vierailukäynteihin. Samalla projektissa selvitettiinjulkisessa hallinnossa vielä vähän käytetyn benchmarking-menetelmän soveltu-vuutta koulutusorganisaation kehittämistoimintaan.

10

Benchmarkingissa on yleisesti tavoitteena saada tietoa ja näkemystä, joitasoveltamalla kehitetään tehokkaasti omaa toimintaa ja nopeutetaan organisaa-tion oppimista. Edellytyksenä on, että löydetään kehityskohteita, syy–seuraus-suhteita, uudet oivallukset pystytään levittämään omaan organisaatioon ja pa-rannustoimenpiteiden etenemistä seurataan. Osallistumiseen tarvittavista tai-doista merkittävimpiä ovat kehittyneet vuorovaikutustaidot.

Benchmarking-tyyppejä on useita. Opiskelijoiden harjoittelun kehittämis-projektissa käytettiin prosessibenchmarkingia, jossa vertailtiin toimintatapoja japrosesseja eli opittiin, miten suoritus oli saavutettu. Tällöin keskityttiin toimin-nan sisältöön ja etsittiin prosessit, joissa oppilaitoksilla on kehittämisen varaa.

Tuloksena prosessityyppisessä benchmarkingissa on usein kehityshyppäyseli nopea oppiminen. Projektiin osallistuvat oppivat, kehittävät osaamistaan jatehokkuuttaan projektin edetessä. Benchmarkingin etuna on spontaani oppi-misprosessi myös niillä osa-aluilla, joita ei etukäteen osattu nimetä.

Projektityöskentely sopii benchmarkingiin erinomaisesti, koska se on jous-tava ja tilapäinen työskentelymuoto. Määräaikaisuus antaa usein ylimääräistätarmoa ja kannustaa osallistujia ajattelemaan uusilla tavoilla. Tavallisesti bench-marking tarvitsee resursseiksi neljästä kuuteen henkilöä kustakin organisaatios-ta. Aikaa tulisi varata kolmesta kuuteen kuukautta.

Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden harjoittelun kehittämispro-jektin prosessimalli eteni seuraavasti:

1. Benchmarkingin kohteen valinta

Ohjausryhmän kokouksissa projektia edistettiin prosessiluonteisesti hyödyntä-mällä tilannetietoja ja tarkentamalla projektin osa-alueiden tavoitteita niistä kä-sin. Projektissa päätettiin vertailla harjoittelujärjestelmiä benchmarking-mene-telmällä erityisesti seuraavilla osa-alueilla:

• harjoitteluprosessit,• harjoittelun ohjaus,• kansainvälinen harjoittelu,• projektityöt opetusmenetelmänä ja• opinnäyteyhteistyö työnantajien kanssa.

Vertaillut teemat valittiin syksyn kuluessa itsearviointien tarkentuessa ja erilais-ten harjoitteluprosessien käytännöntason yhteneväisyyksiä kartoittaessa.

2. Tiedonkeruu

Benchmarking-vertailun edellytyksenä oli kunkin oppilaitoksen itsearviointi,joka pohjautui asiakirjoihin, tilastotietoihin, henkilöhaastatteluihin, tutustumis-vierailuihin, keskustelutilaisuuksiin ja seminaareihin. Projektisuunnittelija yh-dessä oppilaitosten kanssa huolehti itsearviointien sisällöllisestä ja muodollises-ta yhdenmukaisuudesta sekä vertailukelpoisuudesta.

Itsearvioinneissa määriteltiin harjoittelun tavoitteet, kerrottiin yksityiskoh-taisesti esimerkkien avulla oppilaitoksen harjoitteluprosessit sekä kartoitettiin

11

projekti- ja opinnäytetöiden työelämäyhteistyön muodot. Lisäksi oppilaitoksettekivät SWOT-analyysin edellä mainituista osa-alueista.

Tiedonkeruun alussa ohjausryhmässä ideoitiin joukko kysymyksiä, joihinetsittiin vastauksia. Prosessin edetessä kysymyksiä tiivistettiin ja ne kohdistet-tiin erityisesti benchmarkattaviin osa-alueisiin. Lisäksi päätettiin kerätä yhteenolemassa olevat harjoittelumateriaalit, joita kopioitiin ja jaettiin vastavuoroisestioppilaitosten välillä.

3. Vertailu ja kokemuksien vaihto

Benchmarking-vertailu suoritettiin yhteisseminaarien muodossa. Ensimmäinenseminaari pidettiin Diakonia-ammattikorkeakoulussa 14. joulukuuta 2000 ta-voitteena benchmarkingin käynnistäminen ja oppilaitosten edustajien tutustu-minen keskenään. Keskustelun pohjaksi osallistujat laativat tarkentavia kysy-myksiä itsearviointien pohjalta. Keskustelua ei käyty systemaattisesti kysymyk-siin vastaamalla, vaan teemoittain alustusten pohjalta. Samalla kuitenkin huo-lehdittiin, että myös etukäteiskysymyksiin saatiin vastaukset. Harjoittelun osa-teemoihin perehdyttiin tarkemmin ryhmätöissä. Ohjausryhmän jäsenet vastasi-vat yhteisseminaarin sisällöllisestä toteuttamisesta ja olivat muun muassa ryh-mätöiden vastuuhenkilöinä.

Tammikuussa työskentelyä jatkettiin teemakohtaisissa kaikille avoimissakeskustelutilaisuuksissa teologisessa tiedekunnassa ja Lahden ammattikorkea-koulussa. Tavoitteena oli tarkentaa ja konkretisoida benchmarking-vertailua.Seminaarien tavoitteet saavutettiin, tilaisuudet olivat onnistuneita ja käydyt kes-kustelut vastasivat odotuksia. Lisäksi havaittiin, että kaksitasoisesta vertailustaHelsingin yliopiston ja Lahden ammattikorkeakoulun sekä vastaavasti teologi-sen tiedekunnan ja Diakonia-ammattikorkeakoulun välillä oli siirrytty kaikkienosapuolten keskinäiseen ja tasa-arvoiseen vertailuun.

4. Analyysi ja uusien tavoitteiden asettaminen

Seminaarien jälkeen projektin toteutus, tulokset ja jatkotoimenpiteet kerättiinraportin muotoon. Benchmarkingin tulokset esitettiin toimintaa koskevina rea-listisina tavoitteina ja toimintasuunnitelmana. Kokonaistavoitteena tässä vaihees-sa on siirtyminen benchmarkingista benchlearningiin.

Projektin benchmarking-vaihe päättyy kaikille avoimeen valtakunnalliseenloppuseminaariin. Lisäksi järjestetään tiedotustilaisuudet oppilaitoskohtaisestiprojektin tulosten esittelemiseksi. Tämän jälkeen hanketta jatketaan Euroopansosiaalirahaston (ESR) tuella. Hankkeen vaiheet kaksi (harjoittelunohjaajienkoulutus) ja kolme (uusien harjoittelupaikkojen hankinta) suunnitellaan ja to-teutetaan benchmarking-vertailusta saatujen tulosten pohjalta.

12

3Benchmarking-kumppanit

3.1 Taustatiedot

Diakonia-ammattikorkeakoulu (DIAK) on oppilaitos ihmisiä, yhteiskuntaaja kirkkoa varten. Diakonia-ammattikorkeakoulun ydintä ovat kriittinen ja ra-kentava etiikka, avarasydäminen inhimillisyys ja kristillinen ihmiskäsitys. Opis-kelijat taustoineen tekevät oppilaitoksesta aidosti monikulttuurisen. Kansainvä-lisyys rakentuu pitkinä toiminnallisina projekteina sekä oppilaitosyhteistyönä.Diakonia-ammattikorkeakoulun monipuolinen koulutus hyötyy vahvoista yhte-yksistä työelämään.

Diakonia-ammattikorkeakoulu koostuu yhdeksästä eri yksiköstä: HelsinginAlppikatu, Helsingin Kirstinkatu, Järvenpää, Kauniainen, Lahti, Oulu, Pieksä-mäki, Pori ja Turku. Diakonia-ammattikorkeakouluissa on opiskelijoita noin2000. Harjoittelun kehittämisprojektiin osallistuu Diakonia-ammattikoulun suu-rin, Helsingin Alppikadun yksikkö. Alppikadun yksiköstä valmistuu sairaanhoi-tajia, terveydenhoitajia, sosionomeja, kirkon nuorisotyönohjaajia, diakoneja jadiakonissoja.

Lahden ammattikorkeakoulu (LAMK) on monialainen verkostoitunutkorkeakoulu, joka tarjoaa edustamiensa koulutusalojen korkeimpaan ammatil-liseen osaamiseen johtavaa koulutusta. Lahden ammattikorkeakoulu edistääyksilöiden, työelämän ja muun yhteiskunnan kehittymistä muuttuvissa olosuh-teissa.

Lahden ammattikorkeakoulussa opiskelee lähes 4000 eri alojen ammatti-korkeakoulututkintoon tähtäävää opiskelijaa. Opetuksesta vastaavat kymmeneneri laitosta: Liiketalouden laitos (Heinola ja Lahti), Muotoiluinstituutti, Sosiaali-ja terveysalan laitos, Taideinstituutti, Tekniikan laitos, Diakonian instituutti,Musiikin laitos, Fellmanni-instituutti ja Liikuntainstituutti Pajulahti. Lahden am-mattikorkeakoulun laitokset olivat alunperin erillisiä oppilaitoksia. Yhdistymi-nen tapahtui ammattikorkeakouluhankkeen myötä. Benchmarking-hankkee-seen osallistuvat Heinolan liiketalouden laitos (noin 220 opiskelijaa) ja teknii-kan laitos (noin 950 opiskelijaa).

Helsingin yliopisto (HY) on Suomen monipuolisin sivistyksen ja henkisenuudistumisen instituutio, joka luo uutta tieteellistä ajattelutapaa ja tietoa kor-keatasoisen tutkimuksen, opetuksen ja yhteistyön avulla sekä välittää niitä suo-malaiseen yhteiskuntaan sen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Yliopisto profiloituuerityisesti tutkimukseen ja tutkijakoulutukseen.

Helsingin yliopistossa on yhdeksän tiedekuntaa: teologinen, oikeustieteelli-nen, lääketieteellinen, humanistinen, matemaattis-luonnontieteellinen, kasvatus-tieteellinen, valtiotieteellinen, maatalous-metsätieteellinen ja eläinlääketie-teellinen.

13

Kansainvälisillä yhteyksillä ja kansainvälisellä vuorovaikutuksella on Hel-singin yliopistossa pitkät perinteet. Kansainvälisyys ilmenee erityisesti tutkimus-yhteistyönä, tutkija-, opettaja- ja opiskelijavaihtona, julkaisuina kansainvälisissäaikakauslehdissä ja sarjoissa sekä henkilökunnan ja opiskelijoiden monipuolise-na kielitaitona ja kommunikointikykynä sekä aktiivisena hakeutumisena kan-sainvälisiin yhteyksiin.

Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta (TEOL) edistää ja harjoit-taa teologista tieteellistä tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa ylintä opetusta.Opiskelijat suorittavat yliopisto-opintoja joko kirkon- ja yhteiskunnan tai uskon-non aineenopettajan tehtäviin valmistavassa koulutusohjelmassa. Harjoittelunbenchmarking-projektissa ei vertailla eikä analysoida uskonnonopettajaksi val-mistuvien tutkintoon sisältyvää harjoittelua. Teologinen tutkimus ja koulutustarjoavat perusteita sekä suomalaisen kulttuurin ja elämäntavan ymmärtämi-seen että kansainvälisten vaikutussuhteitten analyysiin.

Teologisessa tiedekunnassa opetetaan useita oppiaineita viidellä eri laitok-sella: eksegetiikan laitos, kirkkohistorian laitos, systemaattisen teologian laitos,uskontotieteen laitos ja käytännöllisen teologian laitos.

Kuvio 1 A–C. Yhteenveto benchmarking-kumppaneista (tiedot vuodelta 1999)

72

365

3063

129

707

3419

35739

1955

HenkilökuntaOpiskelijamäärät

0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 40000

DIAK

LAMK

HY

TEOL

A.

14

B.

707

3419

1994

85

4848

699

10903,50

107

DIAK

LAMK

HY

TEOL

0 2000 4000 6000 8000 10000 12000

Harjoittelijamäärät

Harjoittelusta saadut opintoviikot(LAMK kuukausia)

C.

541 000

11 115 409

1 892 357

1 987 680

0 2000000 4000000 6000000 8000000 10000000 12000000

DIAK

LAMK

HY

TEOL

Harjoittelumäärärahat

15

Diakonia-ammattikorkeakoulun tiedot perustuvat tilastoihin, joissa ilmoitetaantutkinto-opiskelijat, opetushenkilökunta ja laskennallinen arvio harjoitteluunkäytettävistä määrärahoista. Mallina on käytetty seuraavaa kaavaa: Diakonia-ammattikorkeakoulu maksaa työnantajalle opetusministeriön suosituksen mu-kaan 180 markkaa harjoitteluviikosta per opiskelija. Diakonia-ammattikorkea-koulun opettajille varataan opiskelijan ohjausta varten työaikaa tunti viikossa.Opintoviikot on laskettu sen perusteella, miten harjoittelun tuottamat opintovii-kot on rekisteröity osaksi tutkintoja opiskelijarekisterissä.

Lahden ammattikorkeakoulun tiedot perustuvat tilastoihin, joissa ilmoite-taan tutkinto-opiskelijat, opetushenkilökunta ja määrärahoista harjoitteluun käy-tetyt varat. Lahden ammattikorkeakoulussa suoritettuja harjoitteluita ei ole re-kisteröity opintoviikkoina niin, että niistä olisi laskettavissa yhteenvetoa. Taulu-kossa esitetäänkin Lahden ammattikorkeakoulun harjoittelumäärä suoritettui-na kuukausina.

Helsingin yliopiston ja teologisen tiedekunnan tiedot perustuvat tilastoihin,joissa ilmoitetaan tutkinto-opiskelijat, henkilökunnasta opettajat ja tutkijat sekämäärärahoista yliopiston määrärahoista harjoittelujärjestelmään käytetyt varat.Opintoviikot on laskettu sen perusteella, miten harjoittelun tuottamat opintovii-kot on rekisteröity osaksi tutkintoja opiskelijarekisterissä.

3.2 Harjoittelun tavoitteet

Ammattikorkeakouluissa harjoittelun tavoitteet määrittelee laki ammattikor-keakoulusta 255/1995 ja sen asetus 256/1995: ”Harjoittelun tavoitteena onperehdyttää opiskelija ohjatusti erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiinkäytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä.” (Ase-tus 256/95 3.3.1995, 7 §) Tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus on laaduk-kaan harjoittelun perusedellytys. Harjoittelun laajuus vaihtelee ammattikor-keakoulututkinnosta riippuen 20–50 opintoviikkoon ja sen vahvistaa opetus-ministeriö koulutusohjelmapäätösten yhteydessä. Ammattikorkeakouluopinto-jen harjoittelujaksojen jäsentyminen osaksi opintoja selventyy seuraavan kaavi-on avulla:

Taulukko 1. Harjoittelun jäsentyminen osaksi ammattikorkeakouluopintoja

1. harjoittelu 2. harjoittelu 3. harjoittelu

OPPIMISPROSESSI Tunnistava Analyyttinen KehittäväTUTKINTOTAVOITE Perusopinnot Suuntautumis-/ Syventävät opinnot

ammatti-/aineopinnotOPPIMISMENETELMÄ Yrityksen toiminta, Strateginen analyysi Tutkimus, opinnäyte,

harjoitteluraportti, yrityksestä, päätöksenteko, projektit, kehittämis-perustöitä projektit, ammatillisen hankkeet, käsikirjat,

suuntautumisen mukaan kartoitukset

16

Ammattikorkeakoulun harjoittelu on tavoitteellista, ohjattua opiskelua, jossayhdistyy teoreettinen ja käytännöllinen oppiminen. Opiskelija harjoittelee käy-tännön taitoja ja työtehtäviä sekä jäsentää näitä kokemuksia teoreettisesti. Ta-voitteet johdetaan siitä opintokokonaisuudesta, johon harjoittelu kuuluu. Har-joittelu arvioidaan ja opiskelija laatii siitä raportin. Harjoittelujaksoihin liittyymyös oppimistehtäviä, joiden tarkoituksena on nivoa yhteen teoreettinen jakäytännön opiskelu.

Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tarkoituksena on työ-elämän ja sen kehittämisen asettamien vaatimusten pohjalta antaa tarpeellisettiedolliset ja taidolliset valmiudet ammatillisissa asiantuntijatehtävissä toimimis-ta varten. Ammattikorkeakoulu vastaa joustavasti myös nyky-yhteiskunnanedellyttämiin kansainvälisten työtehtävien vaatimuksiin. Ammattikorkeakoulus-ta valmistuu asiantuntijoita, joiden valmiudet tähtäävät ensisijaisesti tutkimus-tiedon käyttöön ja soveltamiseen ammatillisissa työtehtävissä. Harjoittelu onosa valmistuvien urasuunnittelua ja työllistymistä sekä merkittävä mahdollisuuslaajentaa yritysten ja työelämän kehittämistoimintaa ammattikorkeakouluopis-kelijoiden tuomalla lisäpanoksella.

Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkintosäännön mukaan harjoitteluntavoitteena on, että opiskelija perehtyy ohjatusti erityisesti ammattiopintojenkannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin, oppii soveltamaan tietoja ja taitojatyöelämässä, saa tukea ammatillisen kasvunsa arvioinnissa, saa tukea asettaes-saan omia kehittämistavoitteitaan, luo henkilökohtaisia yhteyksiä työelämäänsekä tutustuu ammattialansa kehittämiseen. Työnantajalle tarjotaan harjoitte-lunohjaajan koulutusmahdollisuus, virike oman työalan ja -kulttuurin arvioin-tiin ja kehittämiseen, käsitys ja mahdollisuus alan koulutukseen, sen suuntaanja sisältöön vaikuttamiseen, motivoitunutta ja sitoutunutta harjoittelijatyövoi-maa sekä mahdollinen tuleva työntekijä.

Lahden ammattikorkeakoulun tutkintosäännön mukaan koulutusohjel-maan kuuluu harjoittelua. Tarkemmin harjoittelusta sanotaan seuraavaa: ”Har-joittelu on koulutusohjelman, sen suuntautumisvaihtoehdon tai suuntautumisalansuunnittelemaa, ohjaamaa ja valvomaa. Harjoittelun tavoitteena on perehdyttääopiskelija ohjatusti erityisesti ammattiopintojen kannalta tärkeisiin tavoiteammatinydintehtäviin. Harjoittelun laajuus riippuu suoritettavasta tutkinnosta. Koulutusoh-jelmasta vastaava laitos hyväksyy tutkintoon liittyvän harjoittelun ja antaa tarkem-pia ohjeita siitä.” (Tutkintosääntö 22.3.2000, 8 §)

Yliopistoissa harjoittelun tavoitteet on ohjeistettu ja määritelty opetusmi-nisteriön mietinnössä 18:1996 ja muistiossa 1986:33. Ohjeiden mukaan har-joittelun tulee olla tavoitteellista sekä ohjattua ja valvottua. Kokonaistavoitteenaon kehittää yliopisto-opintoihin liittyvää harjoittelua sekä edistää yliopistojen jatyöelämän vuorovaikutusta. Tiedekunnissa harjoittelun asema määritellään tut-kintoa koskevissa säädöksissä ja määräyksissä. Opiskelijan koulutusohjelma taioppiaineen tavoitteet määräävät harjoittelun sisällön ja vaativuuden.

Yliopiston strategiassa eli toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosiksi 2001–2003 harjoitteluun liitetään seuraavat painotukset: Helsingin yliopisto vaikut-taa yhteiskunnassa omien perustehtäviensä toteuttamisen sekä laajan alueelli-

17

sen ja valtakunnallisen yhteistyöverkoston kautta. Vaikuttavuuden alueellisessapainotuksessa yhteistyökumppaneista tärkein on työelämä ja sen piirissä sekäyksityisen että julkisen sektorin työnantajat, joiden palvelukseen yliopistossaakateemisen perus- ja jatkotutkinnon suorittanet sijoittuvat. Työelämäyhteyksiäja opiskelijoiden työelämävalmiuksia kehitetään jo opintojen aikana. Opintoi-hin liittyvän palkallisen harjoittelun mahdollisuus pyritään strategian mukaanjärjestämään kaikille perustutkinto-opiskelijoille.

Teologisen tiedekunnan tutkinnoissa harjoittelun asema on määrätty tut-kintoja koskevissa säädöksissä ja määräyksissä. Näissä pysyväismääräyksissäharjoitteluun viitataan seuraavasti: ”Ammatillisia valmiuksia antavien soveltavi-en opintojen tavoitteena on perehdyttää opiskelija koulutusohjelman tehtäväkent-tään ja kehittää opiskelijan valmiuksia soveltaa ja käyttää tieteellistä tietoa amma-tillisissa tehtävissä. Opintoihin voi sisältyä harjoittelua.” (Pysyväismääräykset24.4.1995, 5 §) Harjoittelun yksityiskohtaisemmat tavoitteet määritellään ope-tussuunnitelmassa opintokokonaisuuksittain.

Harjoittelun tavoitteena on perehtyä teologin työn eri puoliin ja oppia so-veltamaan muussa teologian opiskelussa hankittuja tietoja ja taitoja. Samallaharjoittelu antaa opiskelijalle palautetta valmiuksista käytännön työhön sekävirikkeitä jatkuvaan opiskeluun. Harjoittelun tavoitteena on tarjota opiskelijallemotivoivia työtehtäviä, joissa voi soveltaa teologian koulutusta, sekä työkoke-musta ja työelämäkontakteja. Harjoittelusta myönnetään opintoviikkoja, mikälisen katsotaan tukevan koulutusohjelman tavoitteita.

Kansainvälisen harjoittelun tavoitteena on kehittää kulttuurinkohtaamistai-toja, auttaa ymmärtämään kirkkojen tai muiden uskonnollisten yhteisöjen toi-mintaa opiskelijalle tavallista vieraammassa ja vieraskielisessä tilanteessa sekäantaa opiskelijalle mahdollisuus soveltaa opintoja kansainvälisessä ympäristössä.

3.3 Harjoittelun prosessikuvaukset

Diakonia-ammattikorkeakoulussa opiskelijat harjoittelevat erilaisissa työym-päristöissä ja tutustuvat monenlaisiin sisältöihin. Jokaiselle opiskelijalle kuuluumuun muassa monikulttuurinen tai kansainvälinen harjoittelu kotimaassa taiulkomailla. Sopimukset harjoittelusta tehdään oppilaitoksen ja työnantajan vä-lillä määräajaksi. Siinä ilmenee harjoitteluun tulevien opiskelijoiden määrä, har-joittelujaksojen ajankohdat ja sopimusosapuolten velvoitteet.

Harjoittelut suunnitellaan osaksi opintokokonaisuutta. Ennen harjoitteluaharjoittelunohjaajalle ja opiskelijalle annetaan Opas harjoittelukäytännöstä ja työ-elämäyhteistyöstä, opintokokonaisuus-info, ohjaavan opettajan saatekirje ja pa-lautelomake. Harjoittelupaketti välitetään työpaikan harjoittelunohjaajalle opis-kelijan välityksellä. Opettajat jakavat harjoittelupaikat ja opiskelijoiden toiveetotetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan.

Harjoittelua ohjaava opettaja perehdyttää opiskelijat harjoitteluun ja tukeenäitä henkilökohtaisesti harjoittelutavoitteiden asettamiseksi. Hän kokoaa har-joitteluun liittyvät tehtävät, antaa palautetta ja arvioi opiskelijan oppimista yh-dessä opiskelijan ja harjoittelunohjaajan kanssa. Harjoittelijoita on yhden opet-

18

tajan ohjauksessa keskimäärin viisitoista. Harjoittelujaksot ovat yleensä kahdek-san viikon mittaisia, mikäli harjoittelu tapahtuu kotimaassa. Harjoittelu on pää-sääntöisesti palkatonta.

Harjoittelunohjaajan tehtävät on määritelty seuraavasti: Ohjaaja on omanalansa ammattilainen, joka perehdyttää ja ohjaa opiskelijaa työelämässä. Häntukee opiskelijaa harjoittelun aikana antamalla välitöntä palautetta työtilanteis-sa. Harjoittelunohjaaja vaikuttaa oleellisesti opiskelijan kehittymis- ja oppimis-prosessiin harjoittelussa. Palautteen antaminen toteutuu säännöllisissä vähin-tään kerran viikossa järjestetyissä keskusteluissa, joissa teemana ovat tavoittei-den saavuttaminen, harjoitteluun liittyvät ohjauksen kysymykset, tunteet, aja-tukset sekä ideat työn ja opiskelun kehittämisestä.

Harjoittelusta vastaavan opettajan tehtäviin kuuluu yhteydenpito harjoitte-lupaikkoihin. Hän vastaa siitä, että harjoittelun ohjaajalla on tiedot ammattikor-keakoulun koulutusohjelmasta, opintokokonaisuudesta ja opiskelijan ohjaukses-ta. Harjoittelunohjauksessa tavoitteena on ohjaavan opettajan käynti harjoitte-lupaikassa harjoittelun alussa, lopussa ja tarvittaessa useammin. Käytännössäopettaja vierailee harjoittelupaikassa vain kerran harjoittelun aikana ja toteut-taa pienryhmäohjaukset oppilaitoksella. Mikäli harjoittelupaikka on kaukana,käy opiskelija tapaamassa ohjaavaa opettajaansa oppilaitoksessa. Harjoittelujenpäätyttyä harjoittelijoille järjestetään reflektiopäivät.

Opiskelijat tekevät harjoittelun aikana oppimistehtäviä sen mukaan, millai-set ohjeet he saavat opintokokonaisuus-infossa. Harjoittelujakson aikana opis-kelijalla on itsenäisiä, harjoitteluun sijoittuvia eriytyviä tehtäviä. Lisäksi opiske-lijat analysoivat koko harjoitteluprosessin ja tarkastelevat jotakin harjoittelunosa-aluetta ammatillisen kasvunsa näkökulmasta.

Harjoittelun arviointia varten opiskelija ja harjoittelun ohjaaja täyttävät har-joittelun tavoite- ja arviointilomakkeen, jossa määritellään harjoittelun sisältöaikatauluineen, tavoitteet ja toteutus. Lisäksi opiskelija sitoutuu itsearviointiinja työyhteisö puolestaan arviointiin oppimisen onnistumisesta ja tavoitteidensaavuttamisesta. Samassa lomakkeessa määritellään tarkemmin osapuolten teh-tävät yksityiskohtaisesti esimerkiksi sopimalla määrällisesti ohjaus- ja arviointi-kerroista. Ammatillisen osaamisen arvioimiseksi järjestetään harjoittelun aika-na arviointikeskustelu, johon osallistuvat opiskelija, harjoittelunohjaaja ja oh-jaava opettaja. Keskustelun pohjana on opiskelijan itsearviointi sekä työelämänedustajan antama palaute. Loppuarvioinnin opintokokonaisuudesta tekee opin-tokokonaisuuden opettajatiimi.

Diakonisessa sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelmassa opinto-kokonaisuuden arviointi perustuu ammatillisen osaamisen tavoitteisiin. Tavoit-teiden kuvaaman oppimisen tason ja opintokokonaisuuden arvosanan kriteeri-en kuvaukset löytyvät harjoittelu- ja opinto-oppaasta. Sanalliset kriteerit on tii-vistetty ja ryhmitelty viiden keskeisen ammatillisen perustaidon mukaan.

Kansainvälisen harjoittelun harjoittelupaikat hankitaan yhteistyössä seuraa-vien tahojen kanssa:

19

• Diakonia-ammattikorkeakoulun taustayhteisöllä on pohjoismainen ja eu-rooppalainen verkosto, jonka pohjalta oppilaitokset ovat verkostoituneet jasolmineet vaihtosopimukset.

• Kansainvälinen diakoniatyö, jonka kanssa järjestetään yhteistyöprojektejamyös harjoittelumuodossa.

• Diakonia-ammattikorkeakoulun omat projektit, Lähetysseurat ja KirkonUlkomaanapu, joiden kautta harjoittelua on erityyppisillä kehitysmaaken-tillä.

• Erasmus-verkosto on syntynyt kongressiosallistujien välille.• Urban-mission-verkosto, jonka aatteena on vapautuksen teologian ideolo-

gian mukaisesti ”sosiaalinen aktiivinen vaikuttaminen”.

Diakonia-ammattikorkeakoulun kansainvälisten harjoittelujen toiminnalla onpitkät perinteet. Kansainvälisiä yleiskoordinaattoreita on kaksi täyspäiväisesti,ja osapäiväisesti kussakin yksikössä tehtävää hoitaa yksi henkilö, eli valtakun-nallisesti yhteensä yksitoista työntekijää. Sopimuksia ja harjoittelupaikkoja onpaljon. Ulkomaiset harjoittelut ovat yleensä kolmen kuukauden mittaisia.

Lahden ammattikorkeakoulussa harjoittelupaikan harkinnasta on vastuussaopiskelija tai koulutusohjelmasta vastaava laitos. Opiskelijalle annetaan ohjeetmillaista harjoittelupaikkaa heidän tulee etsiä ja millainen työ hyväksytään har-joitteluksi. Opiskelija hankkii harjoittelupaikan itsenäisesti joko oma-aloitteisenyhteydenoton tai yrityksen harjoittelupaikkailmoituksen avulla. Työnantajienilmoitukset julkaistaan koulun ilmoitustaululla ja internetissä. Opiskelijoille jär-jestetään joko laitoksen omia tai koko ammattikorkeakoulun yhteisiä työnha-kuvalmennuskursseja muun muassa harjoittelupaikkojen hankkimiseksi.

Suurin osa harjoittelijoista löytää harjoittelupaikan Päijät-Hämeestä tai ko-tipaikkakunnaltaan. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat merkittäviä harjoitteli-joiden työantajina. Opiskelijoille pienissä ja keskisuurissa yrityksessä suoritettuharjoittelu on usein laadukasta, koska harjoittelijalle annetaan monipuolisia työ-tehtäviä, hänet mielletään nimenomaan harjoittelijaksi ja yrityksen koon vuoksituotantoprosessin kokonaisuus hahmottuu opiskelijalle paremmin kuin suuris-sa yrityksissä.

Harjoittelusta tehdään joko laitoksen tai opiskelijan ja työnantajan välinensopimus. Sopimuksessa on kirjattuna kummankin osapuolen oikeudet ja velvol-lisuudet. Opiskelija on normaalissa työsuhteessa työnantajaan ja siten myöspalkasta sopiminen on työnantajan ja harjoittelijan välinen asia. Käytännössärahoitusmuotoja on harjoitteluaikana neljä:

• Palkallinen harjoittelu.• Palkallinen harjoittelu, johon oppilaitos voi myöntää työnantajalle makset-

tavaa avustusta harjoittelijan palkkaamiseen. Harjoittelusta tehdään tällöinharjoittelusopimus, jossa sovitaan osapuolten vastuista ja velvollisuuksista.Tekniikan laitoksella tukea myönnetään yhdelle opiskelijalle 4000 mark-kaa kuukaudessa kahden kuukauden ajalle. Tuki on kokonaisuudessaan

20

käytettävä harjoittelijan palkkaan ja siitä aiheutuviin sivukuluihin. Tukea eimyönnetä palkkaan, joka ylittää 5000 markkaa kuukaudessa.

• Palkallinen harjoittelu, jossa palkka on alle 3000 markkaa kuukaudessa.Jos keskimääräinen palkka on alle 3000 markkaa kuukaudessa, opiskelijal-la on mahdollisuus hakea opintotukea, asumislisää ja lainantakausta.

• Palkaton harjoittelu, jonka aikana harjoittelijalla on mahdollisuus hakeaopintotukea, asumislisää ja lainantakausta.

Koulutusohjelman opettajat tai harjoitteluinsinöörit ovat harjoittelun ohjaajina.Opiskelija ottaa yhteyttä ohjaajaansa työpaikan varmistuttua. Lahden ammatti-korkeakoulussa harjoitteluvastaavilla on seuraavia tehtäviä: opiskelijoiden neu-vonta ja ohjaus, harjoittelupaikan ja koulutussopimusten hyväksyminen, har-joittelun hyväksyminen ja rekisteröiminen osaksi opintoja sekä harjoittelunoh-jaajien neuvonta ja yhteydenpito työnantajiin.

Harjoittelunohjauksen kirjalliset ohjeet välitetään työnantajalle opiskelijankautta ja lisätietoja toimitetaan tarvittaessa. Työnpaikan harjoittelunohjaajaanei oppilaitoksesta pidetä järjestelmällisesti yhteyttä. Yhteydenotot ovatkin sa-tunnaisia eikä ohjaajaverkostoa ylläpidetä.

Harjoittelusta tehdään raportti harjoittelun ohjaajalle. Liiketalouden laitok-sella opiskelijat palauttavat väliraportin kahden kuukauden kuluttua harjoitte-lun aloittamisesta. Harjoittelun päätyttyä opiskelijalla on velvollisuus laatia kir-jallinen loppuraportti, jossa hän arvioi harjoittelutavoitteiden toteutumista jaharjoitteluajan oppimisprosessin tuloksia. Harjoitteluraportissa kerrotaan lisäksiyleistiedot työnantajasta, kuvataan omat työtehtävät ja laaditaan vähintään yh-den sivun oma arvio harjoittelusta. Hyväksytyn harjoittelun edellytyksenä ovatharjoitteluraportit ja työtodistukset (sekä vaadittaessa harjoittelupäiväkirja).

Ammattikorkeakoulututkintoon kuuluvan harjoittelun tai osan siitä voi suo-rittaa ulkomailla. Kansainvälinen harjoittelu on tasa-arvoista Suomessa suoritet-tavaan harjoitteluun verrattuna, mutta ulkomaille hakeutuminen vaihtelee run-saasti aloittain. Ainoastaan englanninkielisessä koulutusohjelmassa ulkomainenharjoittelu on pakollista kaikille. Muuten harjoittelu on vapaaehtoista ja liikku-vuus nykyisellään aivan liian vähäistä esimerkiksi tekniikan alalla. Lahden am-mattikorkeakoulussa haluttaisiin panostaa kansainväliseen harjoitteluun, koskasiitä katsotaan olevan laajempi hyöty opiskelijalle kotimaiseen harjoitteluunverrattuna.

Lahden kansainvälistä toimintaa koordinoi kansainvälisten asioiden suun-nittelija. Lisäksi jokaisessa laitoksessa on kansainvälisten asioiden yhteyshenki-lö. Kansainvälisten asioiden suunnittelija tai laitosten opettajat suunnittelevat jatoteuttavat muun muassa laitosten kansainvälistä harjoittelijavaihtoa. Ulkomai-seen harjoitteluun hakeutuvat opiskelijat ottavatkin ensin yhteyttä oman laitok-sensa kansainvälisten asioiden yhdyshenkilöön tai opettajaan. Hakuajoista kan-sainväliseen harjoitteluun ilmoitetaan laitosten ilmoitustauluilla. Ammattikor-keakoulun kansainvälisten asioiden yhdyshenkilöt ja harjoitteluvastaavat anta-vat lisätietoja harjoittelupaikoista, voivat auttaa paikan etsimisessä sekä antavatkäytännön neuvoja.

21

Lahden ammattikorkeakorkeakoulussa on koulutusohjelmittain joitakinkansainvälisiä sopimuksia kansainvälisestä harjoittelijavaihdosta. Myös kansain-välisten koulutusohjelmien, esimerkiksi Euroopan Unionin Leonardo da Vinci -ohjelman, kautta voi päästä ulkomaille harjoittelemaan. Pääasiassa vastuu ulko-maisen harjoittelupaikan hankkimisesta jää opiskelijalle.

Kansainväliset harjoittelupaikat järjestyvät tavallisesti Kansainvälisen hen-kilövaihdon keskuksen CIMOn ulkomaisten yhteistyökumppaneiden, muuta-mien opettajakontaktien ja opiskelijoiden oman yrittämisen kautta. Opiskelijoi-den uutena harjoittelupaikan hankkimiskanavana ulkomailta on internet, jonkaavulla opiskelijoiden itse hankkimien kansainvälisten harjoittelupaikkojen mää-rä on lisääntynyt jatkuvasti. Toisena kanavana on yleistynyt suomalaisten yri-tysten antamat harjoittelutyökomennukset ulkomaille. CIMOn koordinoimanIAESTE-harjoitteluohjelman (tekniikan alan harjoitteluvaihto-ohjelma) kauttalähtee kansainväliseen harjoitteluun Lahden ammattikorkeakoulusta vuosittainkuudesta seitsemään opiskelijaa.

Helsingin yliopistossa harjoittelua voi kuulua kaikkiin tutkintoihin, vaikkakinharjoittelun asema opinnoissa vaihtelee. Harjoittelu voi olla pakollista, vaihto-ehtoista tai vapaaehtoista. Harjoittelusta myönnettävät opintoviikkomäärät vaih-televat tiedekuntien välillä eivätkä ole toisiinsa nähden vertailukelpoisia. Har-joittelun keskitetystä virkamiestyöstä Helsingin yliopistossa vastaa rekrytointi-palvelut, jonka tehtäviin kuuluvat esimerkiksi tiedottaminen, markkinointi, uu-sien harjoittelupaikkojen hankkiminen, selvitys- ja seurantatehtävät sekä neu-vonta.

Tiedekunnissa harjoitteluasioista vastaavat yleensä laitosten nimeämät hen-kilöt. Heidän vastuualueellaan on harjoittelun käytännön järjestelyt: harjoitte-lupaikkojen hankkiminen, välittäminen ja valitseminen, harjoittelusopimustenlaatiminen harjoittelupaikkojen kanssa, harjoittelijoiden ohjeistaminen ja neu-vominen sekä harjoitteluiden hyväksyminen osaksi opintoja. Opiskelijat voivatmyös itsenäisesti ehdottaa harjoittelupaikkoja, joiden hyväksymisestä harjoitte-luvastaavat päättävät. Harjoittelun hyväksymisen perusteeksi vaaditaan yleen-sä kirjallinen selvitys harjoittelusta ja sen soveltumisesta opintojen osaksi. Liit-teeksi harjoitteluraporttiin liitetään tavallisesti työtodistus.

Ainelaitoksilla koordinoidaan palkalliset ja palkattomat harjoittelut sekä ta-vallisesti myös yliopiston määrärahoilla tuetun harjoittelujärjestelmän määrära-hat. Viimeksi mainitussa järjestelmässä tavoitteena on neuvotella kaikkien työn-antajien kanssa harjoittelijoiden palkkauskustannuksiin osallistumisesta. Näinuseampi opiskelija saisi harjoittelupaikan osittain yliopiston tukemana.

Yliopiston tukemasta harjoittelusta tehdään erillinen harjoittelijakohtainensopimus, jonka mukaan harjoittelija on palvelussuhteessa harjoittelupaikkaan.Harjoittelijan palkka on kokopäiväisessä harjoittelussa vähintään 5000 mark-kaa kuukaudessa. Työnantajat voivat halutessaan maksaa harjoittelijalle korke-ampaa palkkaa, mutta saavat laskuttaa yliopiston tukemasta harjoittelusta työn-antajakustannuksineen korkeintaan 6600 markkaa. Työnantajat voivat olla

22

myös halukkaita maksamaan harjoittelijalle yhden tai useamman lisäkuukau-den yliopiston tukeman harjoittelujakson lisäksi.

Työmarkkinoiden kansainvälistymisen myötä opiskelijat ovat kiinnostuneetvaihtoehdosta harjoitella ulkomailla. Kansainvälisen harjoittelun kenttä on kui-tenkin hajanainen ja harjoittelun järjestäminen vaatii opiskelijalta oma-aloittei-suutta ja aktiivisuutta. Helsingin yliopiston opiskelijoista ulkomaisessa harjoitte-lussa oli virallisten tietojen mukaan 118 opiskelijaa vuonna 1999. Kaikki har-joittelu ei valitettavasti tule rekisteröidyksi. Harjoittelua ulkomailla järjestävätainelaitokset, tiedekunnat, ammattiliitot, opiskelijajärjestöt, kansainvälisen hen-kilövaihdon keskus CIMO, rekrytointipalvelut ja työvoimatoimisto. Harjoitte-luun voi hakea erilaisten järjestelmien ja harjoitteluohjelmien puitteissa tai itse-näisenä työnhakijana. Harjoittelu ulkomailla on monissa tapauksissa palkatontatai palkkio kattaa vain minimikulut. Opiskelijat anovatkin lisärahoitusta esimer-kiksi järjestöjen, ammattiliittojen, opiskelijajärjestöjen, maiden välisten ystävyys-seurojen kautta ja CIMOn kautta.

Kansainvälinen harjoittelu koetaan joissakin tiedekunnissa kotimaista har-joittelua monimutkaisemmaksi siksi, ettei tiedekunta/laitos koordinoi sitä itse.Esimerkiksi harjoittelun laadun kontrolloiminen ulkomaisessa harjoittelupaikas-sa on haastavampaa. Koska ulkomailla tehdystä harjoittelusta ei välttämättä saapalkkaa, sen korvaaminen opintoviikoin antaa mahdollisuuden saada opintotu-kea harjoitteluajalta. Samalla myös opiskelijan oikeusturva työpaikalla on pa-rempi. Harjoittelusta annettava opintoviikkomäärä ja harjoittelun kesto vaihte-levat tiedekunnittain. Tavallisimmin opiskelijat saavat kahdesta viiteen opinto-viikkoa muutamien kuukausien harjoittelusta.

Kansainvälinen harjoittelu korvataan samoilla kriteereillä kuin kotimaassatehty harjoittelu. Joillakin laitoksilla ulkomailla suoritettua harjoittelua jopa suo-sitaan. Harjoittelun laatu varmistetaan esimerkiksi raportilla tai sopimalla työn-antajan kanssa etukäteen opiskelijan työtehtävistä. Harjoitteluraportin kirjoitta-minen on yleistä monissa tiedekunnissa. Tavoitteena yliopistolla on kansainväli-sen harjoittelun rinnastaminen kotimaiseen harjoitteluun. Kansainvälisestä har-joittelusta kiinnostuneiden opiskelijoiden keskeisin ongelma on kuitenkin tällähetkellä rahoitusjärjestelmien riittämättömyys tarpeisiin nähden.

Teologisessa tiedekunnassa tutkintoon sisältyvä pakollinen ohjattu työhar-joittelu on opiskelijoille vähintään yhden opintoviikon laajuinen ja kuukaudenpituinen jakso. Ohjattu työharjoittelu on osa soveltavia opintoja. Mikäli opiskeli-ja haluaa pätevöityä kirkon virkaan, harjoittelu tulee suorittaa seurakunnassa.Muutoin harjoittelupaikka on vapaasti valittavissa. Seurakuntaharjoittelun suo-rittaa noin 80 ja itse järjestetyn harjoittelun noin 10–20 opiskelijaa vuodessa.

Harjoittelun voi suorittaa järjestetysti seurakunnissa tai opiskelijan omaanaktiivisuuteen perustuen muualla. Seurakuntaharjoitteluun osallistuvien opis-kelijoiden haku- ja valintaprosessi organisoidaan käytännöllisen teologian lai-toksella. Valinnan jälkeen laitos ilmoittaa valitsemansa harjoittelijat seurakun-nille. Hiippakuntien vastuulla on harjoittelunohjaajien koulutus yhdessä kirkon

23

koulutuskeskuksen kanssa sekä harjoittelupaikkojen riittävyys. Hiippakunnatvalitsevat harjoitteluseurakunnat ja -ohjaajat viideksi vuodeksi kerrallaan.

Mikäli opiskelija hankkii pakollisen työharjoittelupaikan itse, hänen tuleejättää käytännöllisen teologian laitoksen harjoitteluvastaavalle hakemus, jonkaosana on työsuunnitelma eli selostus työnantajasta, työtehtävistä ja mainintaharjoittelunohjaajasta. Hakemuksen pohjalta harjoitteluvastaava tekee päätök-sen paikan hyväksymisestä. Ennen hakemusta opiskelija voi osallistua työnha-kuinfoon tai käydä keskustelemassa henkilökohtaisesti harjoitteluvastaavankanssa. Osa itse hankitusta ohjatusta työharjoittelusta on yliopiston tukemaaharjoittelua.

Pakollisessa harjoittelussa opiskelija on työsopimussuhteessa työnantajaanja saa työstään tavallisesti palkkaa. Opiskelijalle tai ohjaajalle ei anneta erityisiäohjeita harjoittelusta. Harjoittelun päätyttyä opiskelija palauttaa pakollisen har-joitteluraportin, jonka liitteenä on työtodistus. Raportti palautetaan henkilökoh-taisesti ja siitä käydään palautekeskustelu.

Teologian opiskelijat voivat suorittaa harjoittelua myös vapaavalintaisestisisällyttäen sen tutkintoonsa yhdestä viiteen opintoviikon laajuisena. Tavalli-simmin opiskelija suorittaa vapaavalintaisen harjoittelunsa yliopiston tukemanharjoittelun puitteissa. Harjoitteluprosessi käynnistyy vuosittain lokakuussa, jol-loin potentiaalisia harjoittelupaikan tarjoajia lähestytään kirjeitse.

Harjoittelumainos lähetetään vuosittain tiedekunnan harjoittelupaikkaver-koston työnantajille. Samanaikaisesti etsitään aktiivisesti uusia mahdollisia yh-teistyökumppaneita. Työnantajat toimittavat harjoittelupaikkatarjouksensa tie-dekunnalle vuoden loppuun mennessä, jonka jälkeen tiedekunnan harjoittelu-toimikunta päättää harjoittelupaikkojen valinnasta ja niille myönnettävän ra-hoituksen suuruudesta. Opiskelijoita kannustetaan hankkimaan itse harjoittelu-paikkoja, joiden rahoituksesta tiedekunta päättää yhtä lailla hakemusten perus-teella.

Pyrkimyksenä on, että harjoittelupaikan tarjoavat työnantajat maksaisivatvähintään puolet harjoittelijan kuluista ja palkasta. Toisena periaatteena on, ettänoin kolme neljäsosaa määrärahasta varataan harjoittelupaikkaa tarjonneilletyönantajille. Jäljelle jäänyt osuus käytetään opiskelijoiden itse hankkimienharjoittelupaikkojen rahoittamiseen. Tiedekunnan hankkimia yliopiston tuke-mia harjoittelupaikkoja on vuosittain noin 30–40 ja työnantajia ovat toistuvas-ti esimerkiksi kirkon keskushallinto, hiippakunnat, ministeriöt, vankilat, puolus-tusvoimat, yksityiset yritykset ja järjestöt.

Harjoittelupaikat laitetaan julkiseen hakuun tiedekunnan ilmoitustaululleja työnantajat vastaavat valintaprosessista. Tiedekunta lähettää työnantajallekirjeen, jossa kerrotaan seuraavat asiat: valintaprosessi, mitä harjoittelijalta voi-daan edellyttää, harjoittelun ohjaus, harjoittelijan työnkuva, harjoittelijan palk-kaus, harjoittelun rahoitus ja sopimusmenettely.

Harjoittelija on työsuhteessa harjoittelupaikkaansa ja hänestä tehdään har-joittelijakohtainen sopimus tiedekunnan ja työnantajan välillä. Harjoitteluajanpalkka on 5000 markkaa kuukaudessa. Harjoittelusta kirjoitetaan raportti, jota

24

vastaan opiskelija saa yhdestä kolmeen opintoviikkoa harjoittelun kestosta riip-puen. Työtodistuksen liitäminen raportin liitteeksi ei ole pakollista vaikkakintavallista. Suositus on, että raportti palautetaan henkilökohtaisesti minkä yhtey-dessä voidaan käydä pieni palautekeskustelu.

Vapaavalintaisen harjoittelun opintoviikot voi sisällyttää tutkintoon sovelta-vina, aine-, syventävinä- tai vapaavalintaisina opintoina sopimuksen mukaan.Aineopintoihin voidaan sisällyttää lisäksi kaksi opintoviikkoa sairaalasielunhoi-don, vanhustyön tai kehitysvammaistyön harjoittelua ja viisi opintoviikkoa kan-sainvälistä harjoittelua.

Teologisessa tiedekunnassa kansainvälinen harjoittelu suoritetaan opinto-kokonaisuutena, joka jakautuu kolmeen osaan: 1. lähtövalmennus, 2. varsinai-nen harjoittelu, 3. loppuraportti. Lähtövalmennuksen voi suorittaa harjoittelu-paikan organisoivassa järjestössä tai erikseen sovittavalla tavalla. Jokaiselle har-joitteluun lähtevälle laaditaan harjoitteluohjelma, josta käy ilmi harjoittelun kes-to ja suorituspaikka, harjoittelun ohjaaja ulkomailla sekä miten lähtövalmennusja raportointi suoritetaan. Raporttiin liitetään aina harjoittelunohjaajan lausunto.

Tiedekunnalla ei ole pysyvää verkostoa harjoittelupaikoista, joten kansain-välisen harjoittelupaikan hankkii opiskelija. Hyväksyntä harjoittelupaikasta onhankittava ennen harjoittelun alkua. Harjoittelupaikoista päättää ja harjoittelu-ohjelmat hyväksyy erikseen nimetty työryhmä. Tavallisesti hakijoina ovat olleetSuomen Lähetysseuran kautta esikoulutusharjoitteluun menneet. Muita työn-antajia ovat olleet esimerkiksi Merimieskirkko, Kansanlähetys, Kirkon ulkosuo-malaistyö ja Punaisen ristin operaatio Mobilisaatio.

Harjoittelupaikan on täytettävä seuraavat perusvaatimukset: harjoitteluntulee nivoutua opiskelijan opintoihin ja urasuunnitelmiin, harjoittelun täytyyolla ohjattua käytännön työskentelyä (siihen voi sisältyä myös määräaika opis-kelua), harjoittelulla täytyy olla ohjaaja, harjoittelun päämäärä, kesto, mahdolli-nen palkka ja muut ehdot on sovittava kirjallisesti. Tutkintoon sisältyvän kan-sainvälisen harjoittelun aikana voi nostaa opintotukea tai harjoittelun voi suo-rittaa osana yliopiston tukemaa harjoittelujärjestelmää. Sen kautta välitetään-kin muutama kansainvälinen harjoittelupaikka vuodessa.

3.4 Projekti- ja opinnäyteyhteistyö

Projektityöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä oppimismuotoa, jossa opiskelija-tiimit suorittavat prosessiluonteisen tutkimuksen, kartoituksen tai muun sellai-sen työnantajalle tilaustyönä. Hankkeessa on mukana projektityömuotoisenopintojakson opettaja opiskelijoiden ohjaajana ja työnantajien yhteistyökump-panina. Tavoitteena projektitöissä on nostaa opetuksen laatua löytämällä yhtei-siä oppimistavoitteita työelämän kanssa. Opettajille projektien ohjaaminen onmahdollisuus kehittää ja ajantasaistaa omaa osaamistaan. Opiskelijoille projek-tityöt ovat motivoivaa oppimista, jossa harjoitellaan opintojen soveltamista käy-täntöön, vuorovaikutus- ja tiimitaitoja sekä työelämän pelisääntöjä ja aikataulu-ja. Opiskelijoita ohjataan vastuuseen tekemästään työstä ja lopputuloksesta.

25

Projektityöstä voidaan tehdä kehyssopimus laitoksen ja työnantajan välillä.Siinä voidaan sopia projektin toteuttamisesta maksullisena palvelutoimintanatai opetusyhteistyönä, jossa yritysosapuoli korvaa kulut. Projektityöt ovat mah-dollisuus markkinoida opiskelijoita työntekijöinä ja luoda kuvaa heidän osaa-misestaan valmistuvien työllistymisen edistämiseksi.

Diakonia-ammattikorkeakoulussa työskennellään paljon projekteissa. Ai-heesta on julkaistu yhteenveto työelämäyhteistyötä käsittelevässä oppaassa. Senmukaan projektimuotoinen yhteistoiminta soveltuu esimerkiksi työelämän uu-sien tehtävien ja tuotteiden toteuttamiseen sekä toiminnan arviointiin.

Diakonia-ammattikorkeakoulussa toteutetaan myös 2–3 vuotisia projekte-ja tavallisesti ulkopuolisella rahoituksella. Yhteishankkeet ovat pitkiä, erityisestiylikansalliset projektit, joten opiskelijat osallistuvat niihin joko koko opiskelu-jaksonsa tai vaihtoehtoisesti lyhyemmän aikaa. Opettajat ja opiskelijat ovat Dia-konia-ammattikorkeakoulussa innostuneita projekteista.

Opiskelijoiden rooli Diakonia-ammattikorkeakoulun projektitöissä on aktii-vinen. Projektityöskentelyn keskeisiä tavoitteita ovat omakohtaisen tiedonhan-kinnan ja ongelmanratkaisutaidon kehittyminen sekä toiminnallisen ja luovantyöotteen oppiminen. Opettajien tavoitteena on opettaa opiskelijoille entistäparemmin projektinhallintakykyä sisäistettynä taitona. Toisaalta tiimeillä on eri-laisia sääntöjä opintokokonaisuuksittain, mikä edellyttää opiskelijalta joustavuut-ta ja uusien taitojen omaksumista.

Työelämäyhteistyö-oppaassa on useita esimerkkejä projektiyhteistyöstä eripuolilla Suomea. Projektiyhteistyötä vasten Diakonia-ammattikorkeakoululla onsopimuspohja kehittämis- ja tutkimustoiminnasta tai projektiyhteistyöstä, jossasopijaosapuolet todetaan, määritellään toiminnan tavoitteet, yhteistyön sisältöja työnjako, tuotokset, aikataulu, kustannukset ja rajoitus, arviointi, salassapito-velvollisuus ja niin edelleen. Sopimuksen voimassaolo on määräaikainen, muttasen voi purkaa kolmen kuukauden irtisanomisajalla.

Lahden ammattikorkeakoulussa projektimuotoinen opetus on säännönmu-kaisesti osa perusopetusta ja jokaviikkoista opiskelua. Näin ollen kaikki opetta-jat ja opiskelijat ovat projekteissa tavalla tai toisella mukana. Ammattiaineidenopettajat valitsevat oppimistavoitteisiin sopivat projektit. Valinnassa noudate-taan kriittisyyttä ja pyritään määrittelemään sellaiset laatuvaatimukset, että pro-jektin laatu voidaan taata.

TuoteDynamo on Lahden ammattikorkeakoulun monialainen tuotekehitys-projekti. Eri alojen opiskelijat kehittävät työelämän realiteetit huomioiden tuot-teen, joka voi olla joko konkreettinen hyödyke tai palvelutuote. TuoteDyna-moon osallistuvat yritykset saavat opiskelijoilta tuotekehitysprosessiinsa uusia,raikkaita ideoita. Samalla yrityksillä on mahdollisuus tutustua tulevaisuudenosaajiin esimerkiksi rekrytointimielessä. Projektien toimeksiantajat ovatkin useinentuudestaan tuttuja tyytyväisiä tilaajia.

Opiskelijat soveltavat teoreettisia opintoja käytännön työssä ja oppivat työ-elämässä vaadittuja vuorovaikutus- ja projektityötaitoja. Lahden ammattikor-

26

keakoulun opettajat pysyvät projektiyhteistyön avulla ajan hermolla yritystenja muiden organisaatioiden tuotekehitysprosesseissa sekä kouluttavat osaajiatyöelämän todellisiin tarpeisiin.

TuoteDynamossa mukana olevat opettajat ja toisen vuosikurssin opiskelijatovat markkinoinnin, tekniikan, muotoilun sekä sosiaali- ja terveysalalta. Tuote-kehitystarpeesta riippuen projektiryhmän jäsenenä voi olla opiskelijoita myösmuilta koulutusaloilta. Opetushenkilökunnassa on noin viisitoista opettajaa, joi-ta voidaan pitää monialaisen tuotekehitysprojektin ohjauksen konkareina.

TuoteDynamon projekteihin osallistuu vuosittain noin 150 opiskelijaa, nel-jästä kymmeneen opiskelijaa kussakin projektiryhmässä. Ryhmiä on 16–18vuodessa ja niiden tukena on joka alalta oma ohjaava opettaja. Tämä projekti-määrä on nähty parhaaksi suhteessa opiskelijamääriin ja opiskelijoiden oppimi-seen.

Tuotekehitysprosessi käynnistyy vuosittain syyskuussa ja se jatkuu läpi lu-kuvuoden. Projektia varten on varattu aikaa kolme tuntia viikossa. Syksyn alus-sa pidetään luentoja muun muassa tiimityöstä, projektinhallinnasta ja tuoteke-hittelystä. Ohjaavat opettajat jakavat projektiryhmät opiskelijoiden osaamisenja taitojen mukaan. Työtilaksi projektimuotoiseen opiskeluun osallistuville onvarattu muun muassa virtuaaliluokka.

TuoteDynamo-projektit päättyvät huhti–toukokuun vaihteessa järjestettä-vään näyttelyyn. Näyttelyyn mennessä työn tulee olla valmis ja ryhmä esittääsen suullisesti raportoiden. Opintosuorituksena projekti arvioidaan monimuo-toisesti osa-alueina projektin hallinta, organisointi, tuotekehittelyprosessin suju-vuus, suullinen ja kirjallinen raportti. Kaikki osa-alueet tulee olla arvioitavissanäyttelyyn mennessä, jotta opiskelijoille myönnetään opintosuoritus ja opinto-viikot (3 opintoviikkoa). Parhaat projektit palkitaan pienin stipendein.

Projektista tehdään yrityksen ja oppilaitoksen välillä kirjallinen sopimus,jossa sovitaan muun muassa rahoituksesta. Yritys sitoutetaan toimintaan sopi-muksella ja kuluperusteisella laskutusperiaatteella. TuoteDynamo-projekteissaopiskelijoille ei makseta palkkaa, mutta heille syntyneet kustannukset (esimer-kiksi puhelin- ja matkakulut) korvataan tositteita vastaan. TuoteDynamo onedesauttanut työllistymistä esimerkiksi osana opiskelijoiden portfoliota. Valitet-tavasti työllistymisvaikutuksia ei ole systemaattisesti tutkittu tai tilastoitu.

TuoteDynamoa markkinoidaan yrityksille ja muille yhteistyökumppaneilleyhtenä yhteistyömuotona. Projekteja tehdään luonnollisesti myös TuoteDyna-mon ulkopuolella alakohtaisina, ja projektin ”koti” ammattikorkeakoulussa löy-tyy luontevasti yrityksen tai muun toimeksiantajan kanssa käytävien neuvotte-lujen perusteella. Yhteistyöneuvotteluihin lähdetään aina avoimesti etsimääntoimeksiantajan näkökulmasta parasta ratkaisua siten, että projekti palveleeopiskelijan oppimista.

Helsingin yliopistolla projektityöt eivät oppimismenetelmänä ole yleisesti käy-tössä, mutta joitakin yksittäisiä hankkeita laitoksilla on toteutettu. Psykologianlaitoksella seminaariin liitetyt projektit on tehty yhden lukukauden aikana nel-jästä viiteen opiskelijan projektiryhminä. Kullakin ryhmällä on ollut projektiai-

27

he, aikataulu, projektin johtamisvastuu (kierrätetään jäseneltä toiselle) ja velvol-lisuus esitellä omaa projektiaan seminaarissa.

Projektit etenevät neljässä vaiheessa: 1. Ennen seminaarin alkua yhteistyö-yritys ja seminaarin ohjaaja sopivat aihekokonaisuudesta. Ohjaaja muotoileeaiheen akateemisiksi kysymyksenasetteluiksi ja esittää ne seminaariin osallistu-ville opiskelijoille. 2. Opiskelijat analysoivat aiheen ryhmissä ja päättävät pro-jektiryhmittäin oman osa-alueensa sisällön. Samalla he opettelevat ryhmätyöt-aitoja ja ryhmän vastuunjakoa. 3. Ryhmät hyödyntävät erilaisia tietolähteitäsekä raportoivat etenemisestään ja johtopäätöksistään sekä seminaarin ohjaa-jalle että muille ryhmille. 4. Lopuksi järjestetään iso raportointitilaisuus, johonosallistuvat myös yhteistyöyrityksen edustajat. He eivät kuitenkaan saa kom-mentoida opiskelijoiden esityksiä vielä tässä tilaisuudessa. 5. Viikon kuluttuaedellisestä tapaamisesta järjestetään kaikkien osapuolten yhteinen aivoriihi, jos-sa ideoidaan opiskelijoiden töiden pohjalta uusia ratkaisuja ja malleja projektintaustalla olleisiin kehittämistarpeisiin.

Opinnäytetyön tekeminen oppilaitoksen ulkopuoliselle toimeksiantajal-le on opiskelijoiden keino solmia suhteita potentiaalisiin työnantajiin jo opiske-luaikana. Samalla opiskelijat saavat tietoa työelämässä kaivattavista valmiuksis-ta ja voivat testata omia taitojaan. Opinnäyteyhteistyön aikana solmittujen kon-taktien merkitys voi olla merkittävä etsittäessä ensimmäistä työpaikkaa valmis-tumisen jälkeen.

Opinnäytetyöt ovat Diakonia-ammattikorkeakoulussa osa oppilaitoksen tut-kimus- ja kehittämisstrategiaa. Diakonia-ammattikorkeakoulu pyrkii antamaansellaisen koulutuksen, jossa opiskelija saa tutkivan ammattikäytännön ja toi-minnan teoreettisen tarkastelun perustaidot. Harjoittelua ja opinnäytetyötä yri-tetään integroida tiiviimmin siten, että opinnäytetyöskentelyn aineisto hankit-taisiin harjoittelun yhteydessä ja opinnäytetyöt olisivat siten työelämän tarpees-ta nousevia kehittämishankkeita, joissa opiskelija olisi omalta osaltaan mukana.

Opinnäytetöitä pidetään Diakonia-ammattikorkeakoulussa mahdollisuute-na uudenlaiseen yhteistoimintaan työelämän kanssa. Kaikki opinnäytetyöt py-ritään tekemään yhteistyössä työnantajaosapuolen kanssa. Työmuodot vaihte-levat, mutta usein tavoitteena on etsiä ratkaisuvaihtoehtoja toiminta- ja työkäy-täntöihin työelämän eri prosesseissa. Toimintatutkimuksessa opiskelija osallis-tuu tiiviisti tutkittavana olevan yhteisön toimintaan ja pyrkii ratkaisemaan on-gelman yhdessä sen jäsenten kanssa. Opinnäytetyön tavoitteet ja päämäärätnousevat tavallisesti työnyhteisön tarpeista, mutta joskus aiheet ovat opiskelija-lähtöisiä. Diakonia-ammattikorkeakoulussa opiskelijaa voi toisena henkilönäohjata työelämäohjaaja.

Osa-alueina kirjallisessa opinnäytetyössä ovat käsitteiden, teoreettisten läh-tökohtien, toimintaympäristön, asiakasryhmän, tavoitteiden ja prosessin analy-sointi sekä tuotoksen arviointi. Opinnäytetöiden tekemistä varten Diakonia-ammattikorkeakoulu on julkaissut oppaan aiheesta. Siinä on monipuolisesti esi-telty opinnäytetyön teoreettiset taustatekijät ja aatteellinen perusta. Oppaassaovat myös yksityiskohtaiset, konkreettiset ohjeet opinnäytetyön tekemiseksi.

28

Ammattikorkeakouluissa opinnäytetyöt tehdään tiiviissä ohjauksessa, osittainparityönä ja kollektiivisesti.

Keskustelu opinnäytetöiden työelämälähtöisyydestä on aktiivista koko ajanDiakonia-ammattikorkeakoulussa. Erityisesti opinnäytetöiden arviointi on osoit-tautunut hankalaksi. Suoritusten mittaaminen perinteisesti kirjallisen työn pe-rusteella ei ole enää oikeudenmukaista, kun oppimisen osoituksessa on keskeis-tä yhtä lailla toiminta yhteisössä ja koko prosessin onnistuminen. Toisena kes-kusteluteemana on ollut opinnäytetöistä maksettavat palkkiot. Toistaiseksi opin-näytteistä ei makseta stipendejä, mutta Diakonia-ammattikorkeakoulussa onpohdittu erilaisia mahdollisuuksia palkkion maksamiseksi.

Lahden ammattikorkeakoulussa opiskelijat hankkivat opinnäytetyön rahoit-tavan työnantajan, neuvottelevat aiheesta sekä hyväksyttävät aiheen ja sen laa-juuden yliopettajalla. Usein työnantajat ovat samoja, joilla opiskelijat ovat suo-rittaneet harjoittelunsa. Ammattikorkeakoulujen työnvälitys Jobstep välittäämyös opinnäytetöitä. Lopputyö tehdään esimerkiksi kesällä joko täyspäiväisestitai työn ohessa.

Opiskelijoille on varattu syksyn lukujärjestyksessä yksi päivä viikosta opin-näytetyön tekemiseen joko itsenäisesti tai yrityksessä. Lahden ammattikorkea-koululla on kirjallinen ohje opinnäytetyön tekemisestä. Yliopettajat valvovatopinnäytetöitä aiheittain. Opettajat on palkattu tuntimääräisesti ja ohjaus onosa työtehtäviä. Kaikki opiskelijat esittelevät valmiit työnsä vuosikurssin edessäja ne opponoidaan samalla. Työt voidaan myös julistaa salaiseksi (noin 20 %).

Lahden ammattikorkeakoulussa ohjausta annetaan viiden tai kuuden opis-kelijan pienryhmässä siten, että opiskelijoiden työt ovat eri vaiheessa, muttaaihepiiri on sama. Toisena ohjaajana voi toimia työantajapuolen nimeämä oh-jaaja, joka osallistuu opinnäytetyön ohjaamiseen työpaikalla.

Helsingin yliopiston tavoitteena on yhdistää pro gradu -opinnäytetyön teke-mistä työelämään ja urasuunnitteluun sekä edistää opiskelijan työllistymistäopinnäyteyhteistyön pohjalta. Pro gradu -yhteistyökumppanin etsimisessä tär-keintä on opiskelijan aktiivisuus.

Helsingin yliopistossa opiskelijat etsivät opinnäytetyön rahoittajan usein itse.Järjestely vaatii opiskelijoilta kypsyyttä neuvoteltaessa itsenäisesti laitoksen japrofessorin kanssa sekä yhdistäessä tieteenalan intressit työelämän tarpeisiin.Opiskelijoita ohjeistetaan miettimään tutkimusaihe ja -suunnitelma huolellisestiennen yhteydenottoa potentiaaliseen toimeksiantajaan. Lisäksi opiskelijaa ke-hotetaan tutustumaan organisaatioon mahdollisimman tarkasti ennen yhtey-denottoa ja mahdollista neuvottelua aiheesta.

Yliopistolla on ohjeet pro gradu -yhteistyön rahoituksen hoitamisesta sti-pendirahaston kautta. Laitokset hoitavat pro gradu -yhteistyötä osittain erittäinitsenäisesti ja osittain keskitetysti rekrytointipalveluiden kautta. Laitosten ja toi-meksiantajien välisistä suorista sopimuksista ei ole tilastotietoja, mutta rekry-tointipalveluiden kautta kulkeneita sopimuksia on ollut vuosittain 20–30.

29

Helsingin yliopiston opinnäytetöiden hallinnointikäytäntöä yksinkertaistet-tiin vuoden 2000 aikana. Uuden mallin tavoitteena on helpottaa ja lisätä opin-näyteyhteistyötä. Uudessa käytännössä opinnäytetyön tilaaja tekee lahjoituk-sen Helsingin yliopiston rahastoille rekrytointipalveluista saatavalla lahjakirjallakiinnostuksensa mukaiseen tieteenalan tutkimukseen. Graduntekijä saa90 % saadusta lahjoituksesta. Loppuosa jää rahastoille ja graduntekijän laitok-selle. Apurahajärjestelyn vaihtoehtona opiskelijalla on mahdollisuus solmia työ-suhde toimeksiantajaan tai olla ammatinharjoittajana esimerkiksi toiminimellä.Näistä toimeksiannoista ei valitettavasti ole tilastollisia tietoja.

Eniten opinnäytetöitä toimeksiantajille lahjakirjalla tekevät matemaattis-luonnontieteellisen, maatalous-metsätieteellisen ja kasvatustieteellisen tiedekun-nan opiskelijat. Helsingin yliopistossa on käyty keskustelua opinnäytetöidensalassapidosta, jota työn tilaajan puolelta toisinaan toivotaan. Opinnäytetyö onkuitenkin lähtökohtaisesti julkinen asiakirja. Käytännössä määräaikainen osit-tainen salassapito tai kahden erillisen raportin kirjoittaminen ovat olleet ratkai-su pulmaan.

Yksittäisten opiskelijoiden pro gradu -yhteistyön lisäksi yliopistolla on esi-merkkejä projektimuotoisista yhteistyöhankkeista. Valtiotieteellisen tiedekunnanyleisen valtio-opin laitoksen graduprojekteissa on tehty teemagraduja osanaopettajien johtamaa tutkimustoimintaa. Esimerkiksi Suomen eurovaaleja, edus-kuntavaaleja ja presidentin vaaleja koskevissa tutkimuksissa on ollut mukanauseita pro gradu -opinnäytetöitä. Projektien puitteissa tehdyistä pro graduista eipääsääntöisesti ole maksettu korvauksia. Tutkimusraportointiin käytetään kui-tenkin tutkimustoimintaan varattuja varoja.

Graduprojekteja on ollut useita ja ne ovat vakiintuneet osaksi valtio-opinlaitoksen opetusta ja tutkimusta. Projekteja on laajennettu niin, että niitä toteu-tetaan yhteistyössä myös jatko-opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat ovat kiinnostu-neet järjestelmästä, koska opinnäytetyöt koetaan hyödyllisiksi ja niiden tuloksetovat julkisesti merkittäviä.

Teologisessa tiedekunnassa opiskelijoiden pro gradu -yhteistyö ulkopuolisentilaajan kanssa ei ole laitosten vakiintunut käytäntö. Opinnäyteyhteistyö jääkinpääosin opiskelijan oman aktiivisuuden varaan. Projektimuotoisista yhteistyö-hankkeista laitostasolla on kuitenkin yksi esimerkki: käytännöllisen teologianlaitos on tehnyt pro gradu -opinnäyteyhteistyötä seurakuntien kanssa.

Yhteistyökumppanina käytännöllisen teologian laitoksella on viimeksi ollutRiihimäen seurakunta, jonka toiminta ja henkilökunta ovat opiskelijoiden opin-näytetöiden tutkimusaiheina. Aiheita ideoitiin seurakunnassa ja käytännöllisenteologian laitoksella. Lisäksi opiskelijoilla oli mahdollisuus keksiä tai valita omatutkimusaiheensa.

Yhteistyö käynnistyi talvella 1999–2000, jolloin mukaan tuli 15 opiskeli-jaa. He ovat olleet innostuneita ja oma-aloitteisia seurakunnan suhteen. Opiske-lijapalautteen mukaan pro gradun tekeminen on helpompaa, kun opiskelijaryh-män tutkimusteema on yhteinen ja opiskelijat ovat kiinnostuneet toistensa ai-heista ja töistä.

30

Käytännöllisen teologian laitos ja Riihimäen seurakunta ovat sopineet seu-raavista asioista: tutkimusten valmistumisesta ei ole seurakunnassa asetettuatakarajaa, mutta laitoksen toive on pro gradu -opinnäytetöiden valmistuminenviimeistään syksyllä 2001. Seurakunta ei myöskään ole asettanut tutkimustentasolle kriteereitä esimerkiksi arvosanojen mukaan. Käytännöllisen teologianlaitoksella kuitenkin painotetaan opiskelijoille, että tilaustöiden on oltava hyvä-tasoisia.

Seurakunta maksaa apurahan 3000 markkaa opiskelijoille sekä projektintutkimus- ja matkakulut. Apuraha maksetaan opiskelijalle, kun työ on valmis.

31

4Tulokset

Benchmarking-vertailun tulokset esitetään toimintamalleina, kehittämistarpei-na ja esimerkkeinä. Ideoita ja kehittämisalueita etsittiin erityisesti Helsingin yli-opiston näkökulmasta, vaikkakin benchmarking-vertailussa olennaista olikinvastavuoroinen oppiminen yhteistyökumppaneilta.

4.1 Harjoitteluprosessit

Ammattikorkeakouluilla on selkeä strategia työelämäyhteistyön muodoista jatoteutuksesta. Opiskelijoiden opinnoissa on kokonaisuuksia, joissa työnantajatovat luontevasti mukana. Pitkäjännitteinen ja säännöllinen yhteistyö rakenne-taan verkostojen ja kehyssopimusten varaan. Työelämäsuhteiden hoitaminen jayhteydenpito yhteistyökumppaneihin hoidetaan ammattikorkeakouluissa yhteis-vastuullisesti. Henkilökunnan omaan tutkimukseen liittyvät matkat, verkosto-jen luonti ja harjoittelupaikkojen hankinta sujuvat luontevasti kokonaisuutena.Benchmarking-vertailussa kävi ilmi, että ammattikorkeakoulujen työelämäyh-teistyö on intensiivistä ja siihen pyritään löytämään uusia muotoja opetussuun-nitelmatavoitteet sekä työelämän toiveet huomioonottaen.

Ammattikorkeakoulujen käytäntöön verrattuna Helsingin yliopiston yhteis-työ työnantajien kanssa ei ole yhtä suunnitelmallista ja monimuotoista. Yliopis-ton haasteena on benchmarking-vertailun näkökulmasta hyödyntää olemassaolevat kontaktit työelämään entistä määrätietoisemmin harjoittelujärjestelmienkehittämiseksi sekä opetusta ja oppimista hyödyntävien uusien yhteistyömuo-tojen löytämiseksi.

Pysyvän työelämäyhteistyön perusta on aktiivinen yhteydenpito työnan-tajaverkostoon. Luonteva perusta verkoston luomiseen on harjoittelupaikkojatarjoavat työnantajat. Benchmarking-vertailussa pohdittiin vastavuoroisia etuja,joita verkostoitumisella saataisiin.

Harjoittelupaikkojen hankkiminen ja niiden markkinointi käy sujuvastiverkoston kautta. Tavoitteena olisi pysyvien suhteiden luominen oppilaitoksissaniin, että ainakin osa harjoittelupaikoista järjestyisi vuosittain hyviä paikkojatarjonneiden tuttujen työnantajien kautta. Aiempien suhteiden ylläpitämisenlisäksi oppilaitoksissa etsittäisiin aktiivisesti uusia yhteistyökumppaneita.

Yhteistyön perustaksi voidaan tehdä kehyssopimuksia, jotka osapuoletvoivat tarkistaa vuosittain. Tällainen järjestelmä takaisi aiempaa paremmin har-joittelupaikkojen riittävyyden kaikille halukkaille opiskelijoille. Kehyssopimuk-sia käytetään esimerkiksi teologisen tiedekunnan käytännöllisen teologian lai-toksella ja Diakonia-ammattikorkeakoulussa, jonka malleja voisi soveltaa yli-opiston tarpeisiin. Sopimuspohjia voi muuttaa tarpeen mukaan koskemaan har-joittelun lisäksi esimerkiksi projekti- tai opinnäyteyhteistyötä.

32

Harjoittelusta vastuussa olevat työnantajien edustajat voisivat entis-tä pitkäjänteisemmin tutustua harjoittelijan opintoihin ja koulutusta-hoon. Oppilaitokset voisivat järjestää verkoston jäsenille esimerkiksi tiedotus-tilaisuuden harjoittelun tavoitteista ja merkityksestä opinnoissa, tutustumis-käyntejä tiedekuntaan ja laitokselle tai heille voisi antaa mahdollisuuden osal-listua harjoittelun jälkeiseen palautekeskusteluun, jossa oppilaitostahotkin sai-sivat palautetta opiskelijoistaan. Lisäksi verkostoa voisi hyödyntää siten, ettätyöelämäedustajia pyydettäisiin luennoimaan laitokselle esimerkiksi alan työl-lisyystilanteesta ja haasteista.

Ammattikorkeakouluissa opiskelijoilla on harjoittelua 20–50 opintoviikkoatutkinnosta riippuen. Harjoittelusta myönnetyt opintoviikot määritellään pää-osin samoin kriteerein kuin muutkin opinnot. Yliopistolla harjoittelusta myön-netyt opintoviikot säädetään vaihtelevin kriteerein tiedekunnittain ja laitoksit-tain, mikä on lisännyt eri oppiaineita opiskelevien välistä epätasa-arvoa opinto-viikkojen saamisessa.

Harjoitteluista myönnettävien opintoviikkojen määrä ja harjoittelun asematutkinnossa vaikuttavat yliopistolla myös siihen, etteivät kaikki harjoittelun suo-rittaneet rekisteröi harjoittelusuoritustaan opintorekisteriin. Syynä on tavallises-ti se, ettei harjoittelu ole osa pakollisia opintoja ja opiskelijat pitävät työkoke-musta ja työtodistusta oleellisempana hyötynä itselleen kuin opintoviikkojenkartuttamista. Merkittävä osa yliopiston harjoittelusta suoritetaan kuitenkinHelsingin yliopiston tukeman harjoittelumäärärahan turvin. Yliopiston näkö-kulmasta on melkoinen epäkohta, ettei harjoitteluja rekisteröidä.

Harjoittelun rekisteröinti tulisikin yliopiston omaa etua ajatellen varmis-taa sellaisin toimenpitein, että vastaisuudessa kaikki yliopiston opiskelijoidensuorittama harjoittelu tulisi rekisteröityä. Toimenpide-ehdotuksena on harjoit-telun aseman vahvistaminen tutkinnoissa sekä harjoittelusta myönnettyjenopintoviikkojen kohtuullistaminen siten, että ne vastaavat todellista työmäärää.Opiskelijan etu olisi, että harjoittelu mainittaisiin tutkintotodistuksessa, mikälise on ollut vapaaehtoista eikä sisälly tutkintoon.

Benchmarking-vertailussa kävi ilmi, että ammattikorkeakouluopiskelijoillaon mahdollisuus osallistua palkattomaan tai muuhun opintotuella tapahtuvaanharjoitteluun. Edellytyksenä on, että harjoittelusta saatava palkka on enintään2999 markkaa ja opiskelija saa harjoittelusta vähintään kaksi ja puoli opinto-viikkoa opintotukikuukautta kohden. Sääntö mahdollistaa opintoihin kuuluvanharjoittelun suorittamisen myös opintotuella.

Jotta opintotukeen perustuva harjoittelun rahoitusmalli toteutuisi myösHelsingin yliopistossa, opiskelijoiden tulisi saada kolmen kuukauden harjoitte-lusta mahdollisuuksien mukaan seitsemän ja puoli opintoviikkoa. Tällöin opin-totukilautakunnan edellyttämät kaksi ja puoli opintoviikkoa tukikuukautta koh-den toteutuisivat eikä opiskelijan tarvitsisi paikata harjoittelukuukausien opin-toviikkomäärää muita opintoja suorittamalla.

Opintotukeen sidotussa rahoitusmallissa harjoittelijan kuukausipalkka olisi2999 markkaa ja sen voisi maksaa myös yliopiston tukemalla harjoittelumää-

33

rärahalla. Rahoitusmallin etuna olisi tuettujen harjoittelupaikkojen määrän li-sääminen kuukausipalkkaa laskemalla, harjoittelun sitominen entistä selvem-min osaksi opintoja sekä opiskelijan mahdollisuus nostaa opintotuen lisäksimyös muita opintososiaalisia tukia harjoittelun aikana. Opintotuen varassa jär-jestetyllä mallilla voitaisiin tukea erityisesti niitä opiskelijoita, jotka eivät löydäpalkkaa maksavaa harjoittelutyöpaikkaa tai jotka karsiutuvat harjoittelujärjes-telmien kautta kilpailtavista harjoittelupaikoista. Helsingin yliopiston intresseis-sä on, että harjoittelu liittyisi kiinteästi opintoihin ja tukisi yliopiston tulostarahoituspuolella myös opintoviikkojen kautta.

Opintotukeen perustuva rahoitusmalli tulisi toteuttaa yhtenä vaihtoehtonanykyisten rahoitusmallien rinnalla. Kaikilla opiskelijoilla ei ole taloudellisestivaraa käyttää opintoviikkokuukausiaan harjoitteluajalla. Helsingin yliopistonylioppilaskunnan mukaan harjoittelun tulisikin olla pääsääntöisesti palkallistaja vain erityistapauksissa opintotukeen liitettyä.

Ammattikorkeakouluopiskelijoille maksetaan palkkaa harjoitteluajalta opis-kelualasta riippuen. Yliopistossa harjoittelu on tavallisesti palkallista ja esimer-kiksi yliopiston tukemassa harjoittelussa minimipalkka on 5000 markkaa. Ben-chmarking-vertailussa pohdittiin palkkauksen merkitystä harjoittelun laatuteki-jänä. Toisinaan työnantajat sitoutuvat harjoittelun järjestämiseen ja ohjaami-seen paremmin, mikäli he osallistuvat harjoittelijan palkkaukseen ja näin sitout-tavat omia resurssejaan yhteistyöhön.

Tästä näkökulmasta on siis perusteltua edellyttää yliopiston tukeman har-joittelun järjestäjiä, eli tiedekuntia ja laitoksia, karsimaan harjoittelupaikkatarjo-uksia sen mukaan, miten työnantajat ovat valmiita osallistumaan opiskelijanpalkkaukseen. Tämä käytäntö on ollutkin suosituksena harjoittelua koskevissaohjeissa viime vuosina, mutta edelleen osa harjoittelijoista saa koko palkkansayliopiston määrärahoista. Jotta yliopiston tuki jakautuisi mahdollisimman mo-nelle opiskelijalle, tulisi kaikkia työnantajia kannustaa osallistumaan opiskeli-joiden palkkakustannuksiin mahdollisuuksiensa mukaan.

4.2 Harjoittelun ohjaus

Harjoittelun eräänä keskeisenä elementtinä on opiskelijan saama ohjaus työ-paikalla. Laadukas harjoittelu edellyttää kahdenlaista ohjausta. Ensinnäkin opis-kelijan tulee saada ohjausta oppilaitoksessa siten, että hän saa harjoittelustamahdollisimman paljon hyötyä omia opintojaan ajatellen. Toisaalta harjoittelunohjauksen merkitys korostuu erityisesti työpaikalla, jossa hänet perehdytetääntyötehtäviin ja työpaikan tapoihin. Ammattikorkeakouluissa ja yliopistolla har-joittelun ohjaajat ovat oppilaitoksissa harjoittelun järjestäjiä ja työpaikoilla hei-dät nimeää työnantaja. Benchmarking-vertailun perusteella harjoittelun ohja-uksen kehittämistarpeet ovat yhtäläiset ammattikorkeakouluissa ja yliopistolla.Erityisesti laadukkaan ohjauksen varmistaminen ja harjoittelunohjaajienkoulutus ovat asioita, joita tulisi ylläpitää jatkuvasti.

34

Toimenpide-ehdotuksiksi harjoittelun ohjauksesta ideoitiin erilaisia toimin-tamalleja. Oppilaitosten harjoittelun ohjauksesta vastuussa olevaa henkilökun-taa tulisi kouluttaa säännöllisesti. Työnantajien nimeämille harjoittelun ohjaajil-le voitaisiin yhtälailla järjestää oppilaitoksessa koulutusta, joka olisi vastavuo-roinen palvelus heidän osallistumisestaan opiskelijan opintojen tukemiseen.Esimerkiksi Diakonia-ammattikorkeakoulu kutsuu työelämän harjoittelunohjaa-jat ja projektiyhteyshenkilöt kahdesti lukukaudessa tapaamiseen, jossa vaihde-taan kuulumiset, oppilaitos kertoo opetussuunnitelmastaan, sen rakenteesta jatavoitteista työelämäyhteistyön kannalta ja työelämän edustajille järjestetäänkoulutusta. Heidät on houkuteltu yhteistyöiltapäiviin ohjelmalla, jossa pääesiin-tyjänä on mielenkiintoa herättävä ajankohtainen esitelmöitsijä. Tapaamiset ovatoppilaitokselle ja työelämäosapuolille osa henkilöstön työn kehittämistä.

Harjoittelun ohjauksen voisi myös liittää syvällisemmin ja kiinteämminosaksi opiskelijan uraohjausta käyttämällä ohjauksessa työelämässä käytettyjämentorointimalleja. Mentoroinnilla tarkoitetaan opiskelijan tietojen ja taito-jen karttumista kahdenkeskisessä vuorovaikutussuhteessa, jossa työelämässä jopidempään ollut saman alan työntekijä tukee opiskelijaa: antaa uraohjausta,neuvoo työelämään siirtymisessä, ohjaa omien osaamisalueiden löytämiseen jaon käytettävissä tarvittaessa. Tavoitteena mentoroinnissa on kasvattaa opiskeli-jan valmiuksia itsensä kehittämiseen työelämää varten. Mentorointikeskusteluttulisi järjestää tasaisin väliajoin esimerkiksi sopimalla kaikki tapaamisajat työs-kentelyä aloitettaessa. Mentoroinnin sisältöön vaikuttavat olennaisesti tapaamis-ten teemat. Käytännössä aiheet tulisi räätälöidä mentoroitavan toiveet ja tar-peet huomioiden. Teemat voivat vaihdella käytännöllisistä kysymyksistä teo-reettisiin ja filosofisiin pohdintoihin.

Benchmarking-vertailussa käytiin läpi oppilaitosten harjoittelumateriaalitesimerkiksi harjoittelun ohjauksen ohjeistuksesta. Samalla pohdittiin oppilaitos-ten mahdollisuuksia tukea laadukasta harjoittelun ohjausta aihetta käsittele-villä opaskirjoilla. Diakonia-ammattikorkeakoulun harjoitteluopas on tästähyvä esimerkki. Lisäksi esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkimus- ja koulutus-keskus Palmenia on osallistunut kaksivuotiseen Transnational centre for workexperience and expertise Leonardo-projektiin, jossa on laadittu käsikirjat harjoit-telun ohjausta, harjoittelijaa ja harjoittelun arviointia varten. Opas työnantajalleperustelee, miksi työnantajan kannattaa ottaa opiskelija harjoitteluun. Harjoit-telijan opas opastaa siihen, miten opiskelija hyötyy eniten harjoittelusta. Kol-mannessa oppaassa esitellään työkalu harjoittelussa kertyneen osaamiseen tun-nistamiseen ja arviointiin. Oppaat ovat jatkossa julkisesti käytössä ja internetistänoudettavissa.

Työpaikkaohjaukseen vinkiksi esitettiin lounasohjausta, jossa ohjaaja jaopiskelija tapaavat vähintään kerran viikossa lounaalla ja vaihtavat kuulumisetsekä käyvät läpi uudet asiat ja mahdolliset ongelmat. Oppilaitosohjauksen apu-na taas voidaan käyttää sähköpostia, jolla harjoittelun ohjaaja ja harjoittelijavoivat vaihtaa tarvittavat kuulumiset nopeasti ja vaivattomasti. Lisäksi keskus-teltiin harjoittelun jälkeisen palautekeskustelun merkityksestä niin työpaikal-

35

la kuin oppilaitoksessakin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston kasvatustieteellises-sä tiedekunnassa kasvatustieteen laitoksella harjoittelu hyväksytään raportin jahenkilökohtaisen palautekeskustelun pohjalta. Yhtenä harjoittelun kehittämi-sideana esitettiin seminaarityyppisen tilaisuuden järjestämistä, jossa jo harjoit-telussa olleet ja harjoitteluun menevät opiskelijat voisivat keskustella harjoitte-luasioista sekä vaihtaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Osallistuminen palaute-keskusteluun voisi olla vapaaehtoista tai osa opintosuoritusta.

Lisäksi harjoittelun ohjauksen laatua voidaan varmentaa oppimistehtävi-en ja -päiväkirjojen avulla, jotka ohjaavat opiskelijoiden oma-aloitteisuuteenheikommassakin ohjauksessa. Opiskelijalle tulisi antaa kirjalliset ohjeet ra-porteista esimerkiksi kysymysten muodossa: Mitä opit työyhteisön toiminnas-ta? Kirjoita työtilanteista ja työnjaosta yksikössä, organisaation rakenteesta jatavoitteista. Miten näit omat vahvuutesi ja heikkoutesi suhteessa työyhteisöönja alalla toimimiseen? Kuvaile opintojesi antamia valmiuksia/puutteita ja henki-lökohtaisia vahvuuksiasi/puutteitasi. Miten työsi liittyi laajempaan organisaa-tion ja alan kokonaisuuteen? Minkälaisia teknisiä taitoja tarvitsit työssäsi, esi-merkiksi tietojenkäsittely, kielitaito, taloushallinto, välineet? Millaisia oppimis-ja ongelmanratkaisumenetelmiä käytit, esimerkiksi tutkiminen, ajattelu, kuun-telu, yhteistyö, muistiinpanot? Mitä vuorovaikutustaitoja työssäsi tarvitsit, esi-merkiksi neuvottelu, väittely, asiakaskontaktit, verkostoituminen? Minkälaistaammattikohtaista tietoa esimerkiksi järjestelmistä ja menettelytavoista sait? Mitäopit alan näkymistä, trendeistä ja ammatillisista järjestöistä?

4.3 Kansainvälinen harjoittelu

Diakonia-ammattikorkeakoulussa kansainvälistä harjoittelua järjestetään moni-puolisesti ja opiskelijat ovat tyytyväisiä harjoittelumahdollisuuksiinsa ulkomail-la. Harjoittelujärjestelmät on rakennettu useiden erilaisten yhteistyömallien va-raan ja oppilaitoksen henkilökunta on sitoutunut myös kansainvälisen harjoitte-lun ohjaamiseen. Lahden ammattikorkeakoulussa kansainvälisen harjoittelunmäärän toivotaan kasvavan. Tällä hetkellä ulkomaiset harjoittelupaikat eivätole riittävän kilpailukykyisiä kotimaissa tarjottuihin harjoittelupaikkoihin ver-rattuna esimerkiksi palkkauksessa. Alakohtaiset erot ja kielitaitovaatimuksetvaikuttavat luonnollisesti harjoittelumahdollisuuksiin ulkomailla.

Helsingin yliopistossa kansainvälinen harjoittelu ja työskentely ulkomaillaon erittäin haluttua ja suosittua. Ulkomailla suoritetulle harjoittelulle ei ole kui-tenkaan luotu sellaisia edellytyksiä, että se olisi todellinen vaihtoehto kotimaas-sa järjestetyille harjoitteluille. Tähän asti nämä kaksi harjoittelumuotoa on näh-ty tarpeettoman erillisinä. Kehittämistarve on rinnastaa kansainvälinenharjoittelu muuhun harjoitteluun tasavertaisesti. Tämä tukisi myös yliopis-ton kansainvälistymishaasteita.

Kehittämistarpeena kansainvälisessä harjoittelussa on keskeisintä rahoituk-sen varmistaminen. Kansainvälisen harjoittelun kustannukset alkaen matka-ja asumiskustannuksista ovat opiskelijalle yleensä huomattavasti korkeammat

36

kuin kotimaassa suoritetussa harjoittelussa. Erityisesti rahoituksen saaminen onvaikeata itse hankittuihin harjoittelupaikkoihin. Rahoituksen järjestämiseksi toi-menpide-ehdotuksena on laajentaa yliopiston tukemaa harjoittelujärjes-telmää ulkomaisiin harjoitteluihin mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi harjoitte-lusta saatavia opintoviikkomääriä tulisi kohtuullistaa siten, että ne riittäisivätopintotuen saamiseen harjoitteluaikana. Näiden toimien lisäksi tarvittaisiinmyös muita kansainvälisen harjoittelun tukemiseen tarkoitettuja Free Mover-tai muita vastaavia apurahoja, jotka nostaisivat kansainvälisen harjoittelun to-delliseksi vaihtoehdoksi kotimaanharjoittelun rinnalle. Ulkomaanharjoittelun ke-hittäminen on keskeistä kansainvälistyvät työmarkkinat huomioon ottaen, mut-ta tiedekunnan ja opiskelijan kannalta on turhauttavaa työstää kansainvälistäharjoitteluasiaa, jos opiskelijalle ei järjesty rahoitusta hankkeen toteuttamiseksi.

Yliopiston tukeman harjoittelujärjestelmän laajentamisesta kansainväliseenharjoitteluun on jo kokemuksia suomalaisten työnantajien osalta. Yliopistollaon laitoksia, jotka ovat käyttäneet näitä määrärahoja oma-aloitteisesti myös kan-sainväliseen harjoitteluun silloin, kun se on ollut oppimistavoitteiden kannaltaperusteltua. Benchmarking-vertailun tuloksena voidaan todeta, että yliopistonkannattaisi ainakin osittain luopua tuetun harjoittelun rajaamisesta suomalai-siin työnantajiin.

Kansainvälisten harjoittelupaikkojen lisäämiseksi on keskeistä kerätä yhte-ystiedot harjoittelussa olleiden opiskelijoiden työnantajista. Työnantajaverkos-ton avulla oppilaitokset voisivat vaivattomammin etsiä harjoittelupaikkoja jahyödyntää olemassa olevat tiedot kansainvälisistä kontakteista. Yhteistyön poh-jaksi oppilaitokset voisivat ulkomaisten työnantajien kanssa luoda esimerkiksikehyssopimuksia, joiden avulla toimintaa vakinaistettaisiin ja samalla esimer-kiksi harjoittelun ja sen ohjauksen laatua voitaisiin valvoa helpommin. Diako-nia-ammattikorkeakoulussa tällainen verkosto on toiminnassa ja opettajat pyr-kivät vierailemaan kussakin harjoittelukohteessa yhteistyön vahvistamiseksi.Harjoittelun laadun varmistamiseksi on tärkeää kerätä myös palautteet opiske-lijoiden kokemuksista kansainvälisen harjoittelun ajalta. Esimerkiksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa palautteet kerätään harjoitteluraporteissa.

Yliopistolla opiskelijoiden kansainvälisestä harjoittelusta saadaan tiedot kes-kitetysti vain yliopiston koordinoimien harjoittelujärjestelmien kautta tehdyistäharjoitteluista. Työnantajakontaktien ja opiskelijapalautteiden keräämisestämuuten järjestetyistä harjoitteluista ei ole yhtenäistä käytäntöä eikä verkostoaylläpidetä keskitetysti. Kansainvälisen henkilövaihdon keskukselta CIMOlta eimyöskään saada yliopistoa koskevien opiskelijoiden kansainvälistä harjoitteluakoskevia edellä mainittuja tietoja. Yliopiston kansainvälisen työnantajaverkos-ton luomiseksi nämä ovat osa-alueita, joihin tulisi ensimmäiseksi tarttua.

Benchmarkingissa mukana olleiden oppilaitosten näkökulmasta Kansain-välisen henkilövaihdon keskuksen CIMOn rooli kansainvälisen harjoittelun ke-hittämisessä on keskeinen. Ammattikorkeakouluopiskelijoille ei ole tarjolla tar-peeksi vaihtoehtoja ja harjoittelupaikkoja ulkomailla CIMOn kautta. Yliopistol-la taas on joukko opiskelijoita, joiden toiveisiin ja tarpeisiin ei löydy CIMOn

37

vaihtoehdoista sopivaa kohdetta. Samanaikaisesti Kansainvälisten henkilövaih-don keskuksella on harjoitteluohjelmia, joihin ei ole tarpeeksi hakijoita ja koko-naisuutta katsoen kansainvälisen harjoittelun suosio on CIMOn mukaan mää-rällisesti laskenut. Ammattikorkeakoulujen opiskelijat ovat CIMOlle kohderyh-mänä tärkeä, koska harjoittelu esimerkiksi monikulttuurisuusjaksoilla on pakol-linen osa opintoja. Kehittämisalueena on CIMOn roolin vahvistaminen, jottase toimisi aktiivisemmin ammattikorkeakouluharjoittelujen järjestämiseksi. Sa-malla yliopiston ja CIMOn tulisi pohtia niitä vaihtoehtoja, joilla ne voisivat lisä-tä harjoittelujärjestelmien ulkopuolelle jäävien opiskelijoiden tarvitsemia har-joittelupaikkoja.

Opiskelijoiden ohjaus oppilaitoksista käsin on haasteellista ulkomaan har-joittelun aikana. Kansainvälisen harjoittelun ohjaamisesta on julkaistu op-paita, joista esimerkkinä kansainvälisen konferenssifoorumin EAIE:n (The Eu-ropean Association for International Education) opas Quality Assurance in Inter-national Work Placements. Se on apuväline oppilaitoksille opiskelijoiden ulko-maanharjoittelua valmistellessa ja toteuttaessa.

Kaikille benchmarking-kumppaneille oli yhteistä yhteydenpito ulkomaillatyöskenteleviin opiskelijoihin sähköpostin välityksellä. Benchmarking-osallis-tujat olivat yhtä mieltä siitä, että sähköposti oli nopea ja erinomainen keinokeskustella harjoittelukokemuksista. Lisäksi sähköpostiyhteydenpito mahdollis-ti opiskelijoiden auttamisen tarvittaessa mahdollisimman nopeasti. Samalla op-pilaitosten yhteyshenkilöillä oli mahdollisuus seurata harjoittelua aktiivisesti ja”olla läsnä”.

Kehitysideana sähköpostin käytöstä benchmarking-vertailukumppanit ovatsuunnitelleet yhteistyöhanketta, jossa luotaisiin yhteinen www-sivusto opiske-lijoiden ja työnantajien tueksi. Sivuilta voisi löytyä ohjeet esimerkiksi harjoitte-lun ohjauksesta ja arvioinnista. Samalla voitaisiin perustaa yhteinen kansainvä-listen harjoittelijoiden web-keskustelupalsta.

4.4 Projektit opetusmenetelmänä

Ammattikorkeakouluissa projektimuotoinen yhteistyö työnantajien kanssa näh-dään erittäin tärkeänä kehittämisalueena. Diakonia-ammattikorkeakoulun jaLahden ammattikorkeakoulun opettajat soveltavat projektityömenetelmää in-nostuneesti ja ammattikorkeakouluopiskelijat ovat tyytyväisiä projektityömuo-toiseen oppimiseen. Työnanatajat ovat puolestaan olleet erittäin aktiivisia. Yh-teydenotot ja projektiaiheet tulevatkin pääsääntöisesti työnantajien aloitteesta.Oppilaitoksissa haasteena on ollut projektitöiden määrän rajaaminen niin, ettätarjolla olevista projekteista on valittu ensisijaisesti oppilaitoksen opetussuunni-telmaa tukevat hankkeet ja että kaikki sovitut projektit on hoidettu laadukkaasti.

Lahden ammattikorkeakoulussa tehdään sekä alakohtaisia että monialaisiaprojekteja, joiden kesto vaihtelee viikoista lukuvuoteen. Diakonia-ammattikor-keakoulussa suositaan pitkäkestoisia projekteja, joihin on liitetty opinnäytetöitäja opettajan omaa tutkimustyötä. Yliopistolla projektimuotoinen opiskelu toteu-

38

tuu sattumanvaraisesti ja opettajien henkilökohtaisiin suhteisiin perustuen. Yli-opistolle ajankohtainen kysymys onkin opettajien innostaminen projektimene-telmän käyttöön opetuksessa sekä hyvien projektityökäytäntöjen esitteleminenkannustavasti.

Benchmarking-vertailussa oppilaitosten yhteiseksi haasteeksi todettiin pro-jektiyhteistyömallin kehittäminen käytännöllisten asioiden hoitamiseksi hallin-nollisella tasolla. Lisäksi projektien moniammatillisuuden pohtiminen ja projek-titöiden mainosarvon hyödyntämien oppilaitosten ulkoisessa tiedottamisessa onajankohtaista.

Yliopiston toimintaehdotuksiin listattiin opettajien kouluttaminen projek-tityömenetelmän hallintaan, mikä tekisi metodista tunnetun ja samalla loisi poh-jan menetelmän vakiinnuttamiseksi yliopistolle. Tämän lisäksi yliopiston henki-lökuntaa tulisi kannustaa verkostoitumaan nykyisten yhteistyötahojen kans-sa siten, että harjoitteluun liittyvä yhteydenpito työnantajiin hyödynnettäisiinmyös projektimuotoisena opetuksena.

Lisäksi projektitöihin perustuvan opetusmenetelmän työtapojen omak-sumiseen tulisi varata riittävästi aikaa niin opettajille kuin opiskelijoillekin.Apuna voidaan käyttää muun muassa projektityön oppaita ja hyviä esimerk-kejä toteutetuista projekteista. Projektiluonteisen toiminnan käynnistyessä ym-märrys projektin toteutuksesta voi olla työelämäosapuolen ja opiskelijoiden vä-lillä kaukana toisistaan. Projektin alussa osapuolten tulisikin sopia projektityös-kentelyn pelisäännöistä yhdessä. Lisäksi oppilaitoksissa voitaisiin tarjota työn-antajien motivoimiseksi vastavuoroisesti täydennyskoulutusta.

Esimerkiksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa on käynnissä yhteiskunnalli-sesti suuntautuvan terveydenhuollon projekti, johon on yhdistetty myös harjoit-telua. Projektissa yhteistyökumppanina ovat terveysasemat, jotka saavat vasta-palvelukseksi Diakonia-ammattikorkeakoulun ammatillista täydennyskoulutus-ta. Koulutus on suunniteltu terveysasemien työntekijöiden tarpeet huomioonottaen. Oppilaitokselle vaihtosuhde on ollut ihanteellinen.

Diakonia-ammattikorkeakoulun, Lahden ammattikorkeakoulun ja Helsin-gin yliopiston esimerkit projektien käytöstä opetusmenetelmänä on kerrottualaluvussa 4.4. Lisäksi Helsingin Kauppakorkeakoulussa on käytössä esimerkil-linen yritysprojekti-järjestelmä. Yritysprojekti voi olla esimerkiksi tutkimus, sel-vitys, kartoitus, suunnitelma, benchmark tai prosessikuvaus. Projektin aihe voiolla koko Helsingin Kauppakorkeakoulun opetusalalta. Projektit toteutetaanyhdestä neljään opintojensa loppuvaiheessa olevan opiskelijan tiiminä. Työnsisältöä ohjaa ja valvoo korkeakoulun opettaja tai tutkija. Yritykselle tarjotaannopeasti tuoretta tietoa ja projekti valmistuu sopimuksen mukaan.

Helsingin Kauppakorkeakoulun yritysprojekti sisältää rajattavissa olevanhaasteellisen tehtäväalueen, toimitusajan kahdesta kolmeen kuukautta, opiske-lijoiden kunnollisen perehdyttämisen tehtäväalueeseen organisaatiossa sekäsuullisen ja kirjallisen esityksen projektin tuloksista organisaatiolle. Projekti ero-aa pro gradu -opinnäytetyöstä siten, että se on usein tiimityönä tehty ja senteoreettinen osa on opinnäytetyötä kevyempi. Opiskelijat ovat osallistuneet yri-

39

tysprojekteihin innostuneesti ja motivoituneina, sillä se on ollut hyvä tapa tutus-tua työelämään ja soveltaa teoriaa käytännön yrityselämässä. Opiskelijoillemyönnetään projektista opintoviikkoja. Myös työnantajat ovat olleet kiinnostu-neita projektiyhteistyöstä.

Kansainvälinen esimerkki projektityömallista on step-projektikilpailujärjes-telmä (www.step.org.uk), jossa yritys lähettää yliopistoyksikölle tarjouksensaalustavan projektisuunnitelman muodossa. Asiantuntijaraati hyväksyy tarjous-ten pohjalta projektit, joille se etsii sopivia tekijöitä loppuvaiheen opiskelijoistatai vastavalmistuneista. Näiden joukosta yritykset rekrytoivat projektityönteki-jänsä. Työnantajalle tarjotaan projektiin työntekijä, tietoa ydinosaamisesta, yli-opiston asiantuntemusta projektin suunnittelussa ja sen ohjauksessa sekä tietoamuista projekteista. Työnantaja maksaa puolet opiskelijoiden palkasta, loputmaksetaan hankerahoituksella. Opiskelijalle tarjotaan hyvä projektityöpaikka8–10 viikoksi sekä raportointi- ja esiintymistaitoharjoituksia.

Step-projektikilpailujärjestelmässä tavoitteena on yhdistää kolme asiaa: opis-kelijoiden työelämävalmiuksien edistäminen käytännöllisellä tavalla, yliopistonosaamisen siirtäminen alueen pieniin yrityksiin ja organisaatioihin sekä yliopis-ton alueellisen vaikuttavuuden lisääminen käytännössä. Projektien välille jär-jestetään kilpailu, jossa opiskelijat esittelevät projektinsa ja parhaat niistä palki-taan. Kilpailusponsoreina voivat toimia esimerkiksi projektit tilanneet yritykset.Suomessa on sovellettu step-järjestelmää kolmivuotisessa SavoSteppi-hankkees-sa, joka päättyy vuoden 2003 lopussa.

Toinen kansainvälinen esimerkki on Manchesterin yliopiston historian opis-kelijoiden Independent Study in History -kurssi. Tavoitteena oli järjestää opiskeli-joille mahdollisuus soveltaa tietojaan ja taitojaan luentosalin ulkopuolella sekälaajentaa asiantuntemustaan käytännön työn avulla. Opiskelijoiden toivottiinoppivan seuraavia taitoja: organisointi, luovuus, ajanhallinta, ongelmien ratkai-su, esiintyminen, kommunikointitaidot, ryhmätyötaidot, analyyttinen ja kriitti-nen ajattelu, työpaikan rakenteen ymmärtäminen ja kyky sopeutua työelämään.

Opiskelijat viettivät keskimäärin puoli päivää viikossa (24 viikkoa syksylläja keväällä) jossakin työelämän organisaatiossa. Oppijakso päätettiin konkreetti-sen tuotteen, esimerkiksi näyttelyn, arkistointiluettelon, markkinointitutkimuk-sen, artikkelin tai oppaan valmistumiseen. Keskeistä oppimisessa oli toiminnanreflektointi. Projekti antoi opettajille mahdollisuuden arvioida toimintaansa jahoukutteli kokeilemaan uusia opetusmenetelmiä. Kokeilu sai myönteistä palau-tetta eri osapuolilta.

Projektitöissä olennaista on valmiiden tuotosten arviointi. Esimerkki hyväs-tä opiskelijapalaute-menetelmästä on seuraava käytäntö: opiskelijatiimit esit-televät työnsä kaikille projektiin osallistuville opiskelijoille, opettajille ja työelä-mäedustajille, jonka jälkeen pidetään viikon tauko. Paussin aikana töitä arvioi-daan rauhassa ja palaute annetaan harkitusti ja analysoidusti seuraavassa ta-paamisessa.

40

4.5 Opinnäyteyhteistyö

Ammattikorkeakouluissa pyritään siihen, että kaikki opinnäytetyöt tehdään työ-elämälähtöisesti. Opiskelijoilla on opinnäytetyötä varten sekä koulun että työn-antajan nimeämät ohjaajat. Lahden ammattikorkeakoulussa työnantaja nimeääohjaajan, joka on tavallisesti päällikkötehtävissä ja hänellä on vuosien kokemusopinnäytetyöntekijöistä. Diakonia-ammattikorkeakoulussa taas työnantaja nime-ää aina opinnäytetyölle työelämäohjaajan, koska sen katsotaan olevan tärkeäämyös opinnäytetyön ”tuotteen” omaksumiseksi työyhteisössä. Kahden ohjaajanjärjestelmästä ammattikorkeakouluissa on hyviä kokemuksia.

Helsingin yliopistossa opinnäyteyhteistyössä on käytössä hallinnollisesti toi-miva malli, mutta yliopiston ulkopuolelle tehtyihin pro gradu -töihin kohdistuuedelleen periaatteellista vastustusta. Opinnäyteyhteistyö herättää muun muas-sa seuraavia kysymyksiä: Ovatko tutkimukset arvovapaita? Liittyykö tutkimuk-siin ehtoja, jotka ovat ristiriidassa opinnäytetöiden julkisuusperiaatteen kanssa?Kiinnostaako yrityksiä tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat? Silti suurin osaHelsingin yliopistosta valmistuneista soveltaa oppimiaan taitoja valmistumisen-sa jälkeen työelämässä tiedeyhteisön ulkopuolella. Opinnäytetyön tekeminentyöelämälähtöisesti antaisi opiskelijoille kokemusta oppialansa tiedon sovelta-misesta työelämään jo opiskeluaikana. Opinnäyteyhteistyön kehittämistarpeetyliopistolla liittyvätkin opinnäyteyhteistyön laajempaan hyväksymiseen asen-teellisella tasolla kysymyksiä herättävät käytännön seikat ratkaisemalla sekäideaan opinnäytetöiden työelämäohjaajista.

Benchmarking-vertailussa ideoitiin malli, jossa perustettaisiin työelämäoh-jaajien foorumit oppilaitoksittain. Järjestetyissä tapaamisissa oppilaitoksen jatyöelämän opinnäytetyöohjaajat voisivat käydä läpi ohjaukseen liittyviä kysy-myksiä sekä työskentelyyn liittyviä toiveita ja tavoitteita. Lisäksi työelämäoh-jaajia voisi kutsua opinnäytetyöseminaareihin vierailijoiksi. Esimerkiksi Dia-konia-ammattikorkeakoulussa työelämäohjaajille järjestetään tapaamisia ja kou-lutusta joka lukukausi.

Esimerkki opinnäytetöiden välittämisestä on Helsingin yliopiston maa-talous-metsätieteellisen tiedekunnan taloustieteen laitoksen gradupörssi ja rek-rytointipalveluiden ilmoitustaulu, joihin työnantajat voivat jättää pro gradu -opinnäytetyön tilaustarjouksen. Myös ammattikorkeakoulujen Jobstep- ja tiede-korkeakoulujen Aarresaari-järjestelmissä välitetään opinnäytetoimeksiantoja.

41

5Pohdinta

5.1 Projektin onnistuminen

Projektin ensimmäisen vaiheen eli benchmarking-vertailun tavoitteet saavutet-tiin ohjausryhmän mielestä hyvin ja suunnitellussa aikataulussa. Sisällöllisestimerkittävintä projektissa olivat oppilaitosten harjoitteluanalyysit, jotka tehtiinitsearviointeina. Osallistujien itsearvioinnit sisälsivät arvokkaita huomioita jaoivalluksia omasta ja kumppanien toiminnasta harjoitteluasioissa. Onnistuneetitsearvioinnit olivatkin benchmarking-prosessin tavoitteita ajatellen jo yksi kes-keinen saavutus.

Ohjausryhmässä päätettiin, ettei itsearviointeja julkaista, vaan niitä käyte-tään ainoastaan projektin työvälineinä. Tämä mahdollisti tietojen luottamuksel-lisen käsittelyn, mikä osaltaan edisti avointa ja rehellistä tietojen vaihtoa. Erityi-sesti kriittiset ja todenmukaiset kuvaukset harjoittelun vahvuuksista ja kehittä-mistarpeista herättivät keskustelua uusien toimintamallien ideoimiseksi tai op-pimiseksi.

Toiminnallisesti arvoituna benchmarking-menetelmä osoittautui hyväksityökaluksi tämän projektin kohdalla. Menetelmän vaiheet ohjasivat työskente-lyä ja loivat rungon projektin etenemiselle. Kriittisiksi taitekohdiksi projektissaosoittautuivat siirtyminen itsearvioinneista vertailuun, vertailun eteneminen ta-paamisesta toiseen ja vertailutiedon muuttaminen konkreettisiksi tuloksiksi. It-searviointien yhteydessä oppilaitokset oivalsivat kehittämistarpeensa, muttausein myös keinonsa asioiden korjaamiseksi. Projektissa oli kuitenkin keskeistäsyventää itsearviointia ja siitä syntyneitä oivalluksia nimenomaan vertailun avul-la, eikä vain oppilaitoksen sisäisten kehittämissuunnitelmien muodossa. Esi-merkkinä tästä harjoittelun ohjaus, jossa kullakin oppilaitoksella on kehittämis-haasteita ja joihin vertailussa löydettiin uusia näkökulmia. Haasteeksi muodos-tuikin oppilaitosten motivointi ja innostaminen vertailun toteuttajiksi. Esimer-kiksi etukäteiskysymyksiä seminaareja varten ei saatu kaikilta vertailukumppa-neilta.

Vertailu oppilaitosten välillä tehtiin kaikille avointen seminaarien muodos-sa. Tästä johtuen tilaisuuksien osallistujajoukko vaihteli ohjausryhmää lukuun-ottamatta suuresti. Osallistujat olivat aiheiden asiantuntijoita tai muuten asiastakiinnostuneita. Vaihtelevan osallistujajoukon vuoksi seminaareissa käydyissäkeskusteluissa oli päällekkäisyyksiä ja toistoa. Ohjausryhmässä harmiteltiin sitä,että seminaarityöskentelyssä olisi päästy tiiviimpään ja syvällisempään käsitte-lyyn, mikäli osanottajat olisivat olleet kaikissa tapaamisissa. Samalla kuitenkinoltiin tyytyväisiä avoimuuteen, jolla seminaareja markkinoitiin ja siihen, ettäpaikalle saatiin aiheista kiinnostuneet osallistujat ja yhteistyötahot.

42

Benchmarking-vertailun tiedot työstettiin tuloksiksi ja tavoitteiksi mahdolli-simman pian tapaamisten jälkeen. Menetelmän ohjeissa korostetaan, että osal-listujien tulisi tapaamisten jälkeen kokoontua oppilaitoksittain arvioimaan neoivallukset ja tavoitteet, jotka benchmarkingista heidän osaltaan löydettiin. Täs-sä projektissa jälkikeskustelujen järjestäminen oli oppilaitosten vastuulla ja niitäjärjestettiin tarpeen mukaan. Yhteisvastuullisesti ja systemaattisesti benchmar-kingin antia pohdittiin ohjausryhmän kokouksissa. Tuloksia pohdittaessa todet-tiin, että yliopisto oli saavana osapuolena erityisesti uusien toimintaideoidenkeräämisessä ja kehittämistarpeiden tunnistamisessa. Vertailuun valitut harjoit-telun osa-alueet osoittautuivat työskentelyssä tarkoituksenmukaisiksi ja niistälöytyi riittävästi erilaisuutta yhteistyökumppaneiden välillä. Benchmarking-pro-sessin katsottiin onnistuneen hyvin, koska harjoittelun kehittämiseksi saatiinkonkreettisia tuloksia toimenpide-ehdotusten muodossa.

Yksi projektin tärkeistä osa-alueista oli tiedottaminen, jossa apuna käytet-tiin www-sivuja ja sähköpostilistoja. Projektista lähetettiin tiedotteita kunkinbenchmarking-vaiheen päättyessä. Toimintatapa osoittautui hyväksi, sillä tiedot-teiden ja www-sivujen päivitysten myötä eri tahot, niin yksittäiset henkilöt kuinorganisaatiotkin, ottivat yhteyttä ja pyysivät lisätietoja heitä kiinnostavista osa-alueista tai osallistumismahdollisuuksista. Projektin ohessa onkin käyty neuvot-teluja ja vaihdettu vastavuoroisesti tietoja esimerkiksi muiden oppilaitosten ben-chmarking-projektien vastuuhenkilöiden kanssa.

Benchmarking-projekti herätti monenlaisia tunteita ja sai aikaan liikettä.Yliopiston ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö tämän projektin yhteydessä onollut avointa. Välitön oppimisilmapiiri ja uteliaisuus toisen ymmärtämiseksi onollut kantavana asenteena. Samalla oppilaitoksien oman toiminnan arviointi onkyseenalaistanut harjoittelun työskentelymalleja ja lisännyt ymmärrystä tai yh-teistyöhalukkuutta esimerkiksi oppilaitosten omien laitosten välillä. Liikettä pro-jekti loi esimerkiksi niihin selvitys- ja kehittämishankkeisiin, joihin oppilaitoksetovat päättäneet benchmarking-vertailun tai itsearvioinnin pohjalta ryhtyä. Tu-kea näille pyrkimyksille annettaneen ohjausryhmässä. Tämän pohjalta on pe-rusteltua todeta, että yliopiston ja ammattikorkeakoulujen väliseen vertailuunbenchmarking soveltui hyvin.

5.2 Jatkoselvitysten aiheita

Harjoittelun kehittämishanketta jatketaan suunnitelmien mukaan edellä mai-nitsemat tulokset huomioon ottaen. Ohjausryhmän tavoitteena hankkeen seu-raavissa vaiheissa on tuloksiksi kirjattujen toimenpide-ehdotusten toteuttami-sen lisäksi harjoittelunohjaajien kouluttaminen ja uusien harjoittelupaikkojenhankkiminen.

Benchmarking-vertailun aikana on virinnyt muutamia kysymyksiä ja aja-tuksia tutkimusaiheista, joihin tässä hankkeessa ei syvennytä. Näitä ovat esi-merkiksi seuraavat:

43

• Harjoittelu osana opintojaHarjoittelun kehittämistä voisi lähestyä opinnoista käsin. Tutkimusnäkökul-mana olisi harjoittelun toteutuminen osana opintojen tavoitteita ja sisältöäopetussuunnitelmissa.

• Työnantajien arvio harjoittelun kehittämistarpeistaTässä projektissa ei otettu huomioon työnantajien näkökulmaa harjoittelunkehittämiseksi. Selvitys heidän tarpeistaan ja näkökulmastaan esitettyjentulosten valossa olisi ajankohtainen. Ovatko työnantajat kiinnostuneita har-joittelun tavoitteista ja laadun kehittämisestä?

• Opiskelijoiden näkemykset harjoittelustaOpiskelijoiden näkökulmia harjoittelusta ja sen kehittämisestä ei ole tutkit-tu viime vuosina. Jatkoselvityksen aiheena voisi olla esimerkiksi yliopisto-opiskelijoiden opiskelijamielipiteen mittaaminen palkattomasta tai opinto-tuella tuetusta harjoittelumahdollisuudesta.

44

Lähteet

Ahovirta, A. 1994. Strateginen laatujohtaminen. Liiketoimintaprosessien kehittäminenbenchmarking-tutkimuksen avulla. Oulun yliopisto. Teknillinen tiedekunta, talous-tieteen osasto. Lisensiaattitutkimus.

Andersen, Bjorn & Pettersen Per-Gaute. 1996. The Benchmarking Handbook. Step-by-Step Instructions. Chapman & Hall.

Benchmarking -käsikirja. 1998. Helsinki: Laatukeskus.Benchmarking. Työkalu oppivalle organisaatiolle. 1996. Helsinki: Suomen laatuyhdistys.Camp, Robert. C. 1989. Benchmarking. The Search for Industry Best Practices that

Lead to Superior Performance. Quality Press.Diakonia-ammattikorkeakoulu. Opinto-opas 2000–2001.Fast, Maija. 4.10.2000. Loppuraportti. Yliopistoharjoittelijat pk-sektorille -projektin to-

teutuksesta. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan moniste.Gothóni, Raili (toim.). 2000. Yhteisyyttä vapaaehtoistyössä, hoitamisessa ja päihdehuol-

lossa. Kolmen päättötyön tuloksia. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja B Ra-portteja 6. Helsinki: Kyriiri.

Gothóni, Raili & Pesonen, Marja (toim.). 2000. Tutkiva ammattikäytäntö. Opas opinnäy-tetöitä varten. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja C Katsauksia ja aineistoja2. Helsinki: Kyriiri.

Gothóni, Raili & Pesonen, Marja (toim.). 2000. Diakin harjoittelukäytännöt ja työelämä-yhteistyö. Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, viestin-nän koulutusohjelma, viittomakielentulkin koulutusohjelma. Diakonia-ammattikor-keakoulun julkaisuja C Katsauksia ja aineistoja 3. Helsinki: Kyriiri.

Hannukainen, Timo. 1992. Laatuyritykset. Laatujohtaminen maailman valioyrityksissä.Tampere: Metalliteollisuuden Kustannus Oy.

Harjoittelu korkeakoulutuksessa. Seminaariraportti 6/1980. Opintoasiaintoimisto sarjaB: selosteita 6/1980. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Helenius, Pia & Pösö, Hanna & Reuhkala, Timo. 2000. Matkalla ammattiin – matkallatulevaisuuteen. Hankeraportti. Helain julkaisusarja. Helia Ammatillisen opettajakor-keakoulun julkaisuja 2/2000. Helsinki: Edita.

Helsingin yliopiston kansainvälisten toimintojen kehittämissuunnitelma 1996–2005.Helsingin yliopiston lausunto Opetusministeriölle korkeakouluopiskelijoiden harjoitte-

lun kehittämisen työryhmän mietinnöstä. Helsinki 5.6.1996 No 648/14/96.OPM:n lausuntopyyntö 6.5.1996 nro 45/043/95.

Helsingin yliopiston opetuksen ja opintojen kehittämisohjelma 2001–2003. 2000. Hel-sinki: Helsingin yliopisto.

Helsingin yliopiston rekrytointipalveluiden esite: Uusimman tiedon taitajat valmiina pal-velukseenne! Harjoittelija Helsingin yliopistosta. 1997.

Helsingin yliopiston selvitys laitosten työelämäkontakteista. 2000. Helsingin yliopistonrekrytointipalveluiden moniste.

Helsingin yliopiston strategia 28.1.2000. Toiminta- ja taloussuunnitelma vuosiksi 2001–2003. www.helsinki.fi

Helsingin yliopiston toimintakertomus 1999. Helsinki: Yliopistopaino.Jackson, Norman & Lund, Helen. 2000. Benchmarking for Higher Education. Bucking-

ham: The Society for Research into Higher Education. Suffolk: St. EdmundsburyPress, Open University Press.

Järvinen, M-R. 1998. Korkeakoulujen ja työelämän yhteistyö: retoriikkaa vai todellisuut-ta? Teoksessa Yliopistot ja muuttuva työelämä. Turun yliopiston kasvatustieteidentiedekunnan julkaisuja B:60. Järvinen., M-R. & Rinne, R. & Lehtinen, E. (toim.).Turku: Turun yliopiston kasvatustieteiden laitos ja Turun yliopiston täydennyskou-lutuskeskus.

45

Kaivos, Pirjo & Laamanen, Kai & Salonen, Lauri & Valpola, Anneli. 1995. Benchmar-king. Huipputasosta oppiminen. Suomalaisia käytännön kokemuksia. Tampere: Me-talliteollisuuden Kustannus Oy.

Kangaspunta, Kirsi. 2000. Koululaiset ja opiskelijat työpaikoilla. Luento Opiskelijat yri-tyksessä -tilaisuudessa Vantaalla 4.10.2000. Moniste.

Karlöf, Bengt & Östblom, Svante. 1993. Benchmarking. Tuottavuudella ja laadulla mes-tariksi. Jyväskylä: Weilin+Göös.

Kirjavainen, Jari. ICL Invia. Case: Huolto- ja ylläpitoprosessin kehittäminen benchmar-kingin avulla. 15.9.2000. Luentomonisteet. Helsinki: HAUS.

Korkeakouluopiskelijoiden harjoittelun kehittämisen työryhmän mietintö. Opetusminis-teriön työryhmien muistioita 18:1996. Helsinki: Opetusministeriö.

Korkeakouluopiskelijoiden harjoittelu valtionhallinnossa -työryhmän muistio. Opetusmi-nisteriön työryhmien muistioita 1986:33. Helsinki: Opetusministeriö.

Korkeakoulututkintojen järjestelmän kehittäminen. Keskustelumuistio. Opetusministeriö2000. Moniste,

Kotila, Hannu. 2000. Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kokemuksia opetussuunni-telmasta. Tutkimuksia 214 (väitöskirja). Helsinki: Hakapaino.

Kulmala, Juhani. 1999. Benchmarking ammatillisen aikuiskoulutuksen toiminnan kehit-tämisen välineenä. Acta Universitas Tamperensis 663. Vammala: Tampereen yli-opisto.

Kuusinen, Iiris & Nurminen, Maria. 1999. Korkeakoulukirjaston asiakaspalvelun arvi-ointi. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun jaLeeds Metropolitan Universityn kirjastot. Korkeakoulujen arviointineuvoston jul-kaisuja 13: 1999. Helsinki: Edita.

Lahden ammattikorkeakoulu. Opinto-opas 2000–2001. Jyväskylä: Gummerus.Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan laitoksen koulutusohjelmaesitteet.Lehtinen, Jukka. 1996. Koulutuksen ja työelämän yhteydet. Kirjallisuuskatsaus. Helsin-

ki: Opetushallitus.Leonardo da Vinci. Euroopan unionin ammatillisen koulutuksen ohjelma 2000–2006.

Esite. Helsinki: Opetushallitus.Leonardo da Vinci. Opiskelija-, harjoittelija- ja asiantuntijavaihdot. 11/2000. Kansainvä-

lisen henkilövaihdon keskus CIMO. Helsinki: Opetushallitus.Leonardo-uutiset. 2/2000. Leonardo-keskus, Kansainvälisen henkilövaihdon keskus

CIMO. Helsinki: Opetushallitus.Little, Brenda. 2000. Undergraduates’ work based learning and skills development. Ter-

tiary Education and Management 6: 119–135, 2000.Lund, Helen. 1998. Benchmarking in UK Higher Education. Teoksessa Benchmarking

in Higher Education. A study conducted by the Commonwealth Higher EducationManagement Service. New papers on Higher Education 21. Studies and Research.Paris: Unesco.

Majander, Hellevi. 1988. Harjoittelu valtionhallinnossa 1987. Helsingin seudun korkea-koulujen opiskelijoiden kokemuksia. Helsingin yliopiston opintoasiaintoimiston jul-kaisuja 34/1988. Helsinki: Yliopistopaino.

Majander, Hellevi. 1990. Helsingin seudun korkeakouluopiskelijoiden harjoittelu val-tionhallinnossa 1988. Ohjaajien kokemuksia ja arvioita. Helsingin yliopiston opin-toasiaintoimiston julkaisuja 39/1990. Helsinki: Yliopistopaino.

Mentorointiopas. 2001. Helsingin kauppakorkeakoulu. Helsinki: HeSE print.Mitä jos tekisin pro gradu -työni yliopiston ulkopuolelle? Helsingin yliopiston rekrytoin-

tipalveluiden esite. 1.11.2000.Muistio kansainvälisen harjoittelijavaihdon toimintaympäristön muutoksista sekä CIMOn

roolista. 5.3.2000. Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMOn moniste.Mutanen, Jaana. 1/1997. Kansainvälisen harjoittelun kehittäminen ammattikorkeakou-

luissa. CIMO publications. Helsinki: CIMO.Nakari, Liisa & Porenne, Pertti & Mansukoski, Seppo & Huhtala, Tauno. 1998. Mento-

rointi. Johdon ja asiantuntijoiden kehitysmenetelmä. Forssa: Ekonomia Oy.

46

Nyman, Göte. 2000. Connecting academic student work with business partners. A casewith Nokia Research Center and Department of Psychology, Helsinki. Moniste.

Ollikainen, Aaro & Pajala, Sasu. 2000. Ammattitaitoa ja työllisyyttä Euroopasta? – Leo-nardo da Vinci -henkilövaihtotoimintojen vaikuttavuus. Kansainvälisen henkilövaih-don keskus CIMO. Helsinki: Opetushallitus.

Ollikainen, Tapio. 2000. Kuka tarvitsee tutkintoa? Yliopisto 15/2000, 27–28.Paananen, Soili. 1989. Teoriasta käytäntöön. Harjoittelu valtionhallinnossa. Helsingin

yliopiston opintoasiaintoimiston julkaisuja 38/1989. Helsinki: Yliopistopaino.Parjanen, Matti & Raivola, Reijo. 2000. Benchmarkingin metodisia ongelmia korkea-

koululaitoksessa. Workshop Tampereella 6.–7.11.2000. Koulutusmateriaalit.Quality Assurance in International Work Placements. Quality assurance quidelines for

internationa work placements in higher education. 1998. Nuffic: Netherlands orga-nization for international cooperation in higher education. http://www.eaie.nl/acti-vities/ps/SWING/preamble.asp

Raivio, Kari. 2000. Mistä motivaatio opiskeluun? (pääk.) Yliopisto 15/2000, 5.Rauste, Tomi. 2000. Esiselvitys. Humanistisen tiedekunnan työllisyys- ja tietoteollisuus-

hanke. Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan ja rekrytointipalveluidenmoniste 15.3.2000.

Salmi, Elina Marjatta. 2000. Millainen opinnäytetyö hyödyttää työelämää? – Diakonia-ammattikorkeakoulun päättötyöt ja työelämän kehittäminen. Kasvatustieteen progradu -tutkielma. Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan kasvatustie-teen laitos. Kasvatustieteellisen tiedekunnan kirjasto, PL 39 (Bulevardi 18), Helsin-gin yliopisto.

Schreiterer, Ulrich. 1998. Benchmarking in European Higher Education. TeoksessaBenchmarking in Higher Education. A study conducted by the CommonwealthHigher Education Management Service. New papers on Higher Education 21. Stu-dies and Research. Paris: Unesco.

Sorri-Teir, Eila & Murtolehto, Leea. 1995. Esiselvitys benchmarking -toiminnan järjestä-misestä julkisessa hallinnossa. Helsinki: Valtiovarainministeriö.

Spendolini, Michael. 1992. The Benchmarking Book. American Management Asso-ciation.

Strömmer, Päivi. HAUS. Benchmarking-valmennus 15.9.2000. Kurssimonisteet. Hel-sinki: Laatukeskus.

Suunnitelma harjoittelun järjestämisestä Helsingin yliopistossa. Opintoasiaintoimistonjulkaisuja 11/1983. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Tuominen, Kari. 1993. Benchmarking. Prosessiopas – opi ja kehitä kilpailijoita nopeam-min. Tampere: Tampere: Metalliteollisuuden Kustannus Oy.

Tuominen, Kari. 1999. Muutoksenhallinnan mestari. Kuinka toteuttaa strategiset suun-nitelmat kilpailijoita nopeammin. Helsinki: Laatukeskus, 4. p.

Työharjoitteluun ulkomaille. 2000. Helsingin yliopiston rekrytointipalveluiden moniste.Työssäoppimisen opas työpaikoille. 1999. Taloudellinen tiedotustoimisto & al.Virtanen, A. ja Mertano, S. (eds). 1999. Learning by Comparing. The Benchmarking of

Administration at the University of Helsinki. Publications of Higer Education Evalu-ation Council 12: 1999. Helsinki: Edita.

Veivo, Risto. 1997. Valtiohallinnon harjoittelu remontissa. Teoksessa Yliopistot ja muut-tuva työelämä. Turun yliopisto.

Young professionals. Käytännön askel kansainvälistymiseen – ota ulkomainen harjoitte-lija töihin. CIMOn harjoitteluesite työnantajille.

47

Haastattelut

Amanuenssi Tuomo Aalto, Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan kasva-tustieteen laitos

Rekrytointipalvelujen yhdyshenkilö Kaisa Aitlahti, Helsingin yliopiston teologinen tiede-kunta

Koulutuspoliittinen sihteeri Arto Aniluoto, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYYSuunnittelija Merja Enkovaara-Pälvi, Helsingin yliopiston rekrytointipalvelutVaradekaani Risto Eräsaari, Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekuntaRekrytointipalvelujen yhdyshenkilö Anni Gustafsson, Helsingin yliopiston teologinen tie-

dekuntaYritystalouden yliopettaja Riitta Hirvilahti, Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden

laitos (Heinola)Valtiotieteen ylioppilas Teppo Hujala, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYYKansainvälisten asioiden koordinaattori Leena Itkonen, Helsingin yliopiston rekrytointi-

palvelutPääsihteeri Joonas Korhonen, Lahden ammattikorkeakoulujen opiskelijat rySuunnittelija Lotta Kujanpää, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kansliaOpintosihteeri Jaana Laine, Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekuntaProjektipäällikkö Eija Lantta, Lahden ammattikorkeakoulun ura- ja rekrytointipalvelutAssistentti Johanna Lumijärvi, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan käytännölli-

sen teologian laitosProfessori Martti Majanen, Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekuntaHallintopäällikkö Harri Markkula, Helsingin yliopiston teologinen tiedekuntaHallituksen varapuheenjohtaja Elina Moisio, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYYProfessori Hannele Niemi, Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan kasva-

tustieteen laitosKehitysjohtaja Ari Orelma, Lahden ammattikorkeakouluOpintosuunnittelija Maj-Lis Orpana, Lahden ammattikorkeakoulun muotoiluinstituuttiProjektisihteeri Riikka Peltonen, Lahden ammattikorkeakoulun ura- ja rekrytointipal-

velutKansainvälisten asioiden koordinaattori Sari Pohjola, Helsingin yliopiston rekrytointipal-

velutTeologian ylioppilas Riikka Reina, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYLYritysasiamies Samu Seitsalo, Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMOHarjoitteluinsinööri Neea Similä, Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan laitosVararehtori Raija Sollamo, Helsingin yliopistoApulaissihteeri Tuula Sunnarborg, Helsingin yliopiston teologinen tiedekuntaRekrytointipalvelupäällikkö Marika Tammeaid, Helsingin yliopiston rekrytointipalvelutAmanuenssi Esko Tantarimäki, Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan ylei-

sen valtio-opin laitosVastaava suunnittelija Päivi Tauriainen, Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMOLehtori Aimo Turkki, Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ta-

loustieteen laitosKansainvälisten asioiden sihteeri Markku Valtanen, Helsingin yliopiston teologinen tie-

dekuntaLehtori, teologiharjoittelujen valvoja Katri Vappula, Helsingin yliopiston teologisen tie-

dekunnan käytännöllisen teologian laitosProfessori Turo Virtanen, Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan yleisen val-

tio-opin laitos

48

LIITE 1:Projektiaikataulu

Vuosi 2000

Helmikuu– Ohjausryhmän ensimmäinen kokous 23.2.

Maaliskuu– Ohjausryhmän toinen kokous 20.3.– Luonnos hankekuvauksesta

Huhtikuu– Ohjausryhmän kolmas kokous 18.4.

Toukokuu– Hankekuvaus Korkeakoulujen arviointineuvostolle

Kesäkuu– Korkeakoulujen arviointineuvoston päätös hankkeen tukemisesta 12.6.

Elokuu– Ohjausryhmän neljäs kokous 10.8.– Tarkennetun projektisuunnitelman laatiminen arviointineuvostolle

Syyskuu– Projektisuunnittelija aloittaa 6.9.– Benchmarking-koulutus 15.9. (projektisuunnittelija)– Ohjausryhmän viides kokous 18.9.– Tiedonkeruu– Avainhenkilöiden haastattelut teema-alueilta– Tarkennettujen tavoitteiden asettaminen

Lokakuu– Itsearviointi– Teemahaastattelut– Etenemissuunnitelman tarkistaminen– Ohjausryhmän kuudes kokous 31.10.

Marraskuu– Teemahaastatteluja– Oppilaitostapaamisia– Itsearvioinnit valmiiksi 30.11. mennessä

Joulukuu– Kysymysten laatiminen– Yhteisseminaaripäivä tutustumista ja benchmarking-vertailua varten 14.12.– Ohjausryhmän seitsemäs kokous 14.12.

49

Vuosi 2001

Tammikuu– Teemaseminaaripäivä 23.1. aiheista harjoittelun ohjaus ja kansainvälinen harjoit-

telu– Teemaseminaaripäivä 30.1. aiheista projektit oppimismenetelmänä ja opinnäyte-

työt

Helmikuu– Ohjausryhmän kahdeksas kokous 6.2.– Projektiraportin työstäminen ja kirjoittaminen, tulosten analysointi

Maaliskuu– Raportin viimeistely ja julkaiseminen– Oppilaitoskohtaisia tiedotustilaisuuksia

Huhtikuu– Ohjausryhmän yhdeksäs kokous 2.4.– Oppilaitoskohtaisia tiedotustilaisuuksia jatketaan– Projektisuunnitelman tarkentaminen koskien vaiheita kaksi ja kolme

50 KORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTON JULKAISUJA

PL 20, 00501 HELSINKIPuh. 09-7748 8410 Fax 09-7748 8414http://www.minedu.fi/kka/kka.html

1:1997 Virtanen, A. (toim.): Armottomat ammattikorkeakoulut – matkalla kehittyneisiin arviointijärjestelmiin. Helsinki:Edita.

2:1997 Liuhanen, A.-M. (toim.): Yliopistot arvioivat toimintaansa – mitä opitaan? Helsinki: Edita.3:1997 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintasuunnitelma vuosille 1998–1999. Helsinki: Edita.4:1997 Finska rådet för utvärdering av högskolorna: Verksamhetsplan 1998–1999. Helsingfors: Edita.5:1997 Action Plan of the Finnish Higher Education Evaluation Council for 1998–1999. Helsinki: Edita.1:1998 Virtanen, A. (toim.): Korkeakoulutettu poliisi. Poliisiammattikorkeakoulun ulkoinen arviointi. Helsinki: Edita.2:1998 Kantola, I. & Panhelainen, M. (toim.): Kansainvälistyvät ammattikorkeakoulut. Jyväskylän, Tampereen ja Turun

ammattikorkeakoulujen kansainvälistymisen asiantuntija-arviointi. Helsinki: Edita.3:1998 Junge-Jensen, F., Lundin, R., Nyman, G. & Wahlroos, B.: Vart är Hanken på väg? Rapport av en extern

utvärderingsgrupp. Helsingfors: Edita.4:1998 167 syytä korkeakouluksi. Ammattikorkeakouluhakemusten arviointi 1998. Helsinki: Edita.5:1998 Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt. Arviointineuvoston esitys korkealaatuisen koulutuksen yksiköiksi vuosille 1999–

2000. Helsinki: Edita.6:1998 Hämäläinen, K. & Moitus, S. (toim.): Laatua korkeakoulutukseen – teoriaa ja käytäntöä. Helsinki: Edita.7:1998 Pilot Audit of Quality Work in Kajaani, Turku, Lahti and Häme Polytechnics. Helsinki: Edita.8:1998 Dahllöf, U., Goddard, J., Huttunen, J., O’Brien, C., Román, O. & Virtanen, I.: Towards the Responsive University:

The Regional Role of Eastern Finland Universities. Helsinki: Edita.9:1998 Programme Evaluation of Industrial Management and Engineering in Finnish Higher Education Institutions.

Helsinki: Edita.10:1998 Quality Label? EQUIS Evaluation Report. Helsinki School of Economics and Business Administration. Helsinki:

Edita.11:1998 Three Finnish Universities in the International Perspective. CRE Institutional Review of Helsinki University of

Technology, Tampere University of Technology, and Åbo Akademi University. CRE Reviewers’ Reports. Helsinki:Edita.

1:1999 Virtanen, A. (toim.): Viittä vaille valmis? Ammattikorkeakouluhakemusten arviointi 1999. Helsinki: Edita.2:1999 Vähäpassi, A. & Moitus, S. (toim.): Korkeakoulut alueidensa vetureina. Viisi näkökulmaa vaikuttavuuteen.

Helsinki: Edita.3:1999 Booth, J., Erlhoff, M., Jones, A. & Paasikivi, P.: Strategies for the Future. Evaluation of University of Art and

Design Helsinki UIAH. Helsinki: Edita.4:1999 Kähkönen, J. & Lipponen, M. (toim.): Laadun lähteillä. Itä-Suomen ammattikorkeakoulujen itsearvioinnin

kehittäminen. Helsinki: Edita.5:1999 Tella, S., Räsänen, A. & Vähäpassi, A. (Eds.): Teaching Through a Foreign Language. From Tool to Empowering

Mediator. Helsinki: Edita.6:1999 Cheesmond, R., Grede, K., Lonka, K. & Román, G.: From the Cherry Orchard to the Future. The Report of the

Peer Review Team of the Theatre Academy of Finland. Helsinki: Edita.7:1999 Davies, J., Lindström, C.-G. & Schutte, F.: Five Years of Development. Follow-Up Evaluation of the University of

Oulu. Helsinki: Edita.8:1999 Perälä, M.-L. & Ponkala, O.: Tietoa ja taitoa terveysalalle. Terveydenhuoltoalan korkeakoulutuksen arviointi.

Helsinki: Edita.9:1999 Audit of Quality Work. North Karelia and Mikkeli Polytechnics. Helsinki: Edita.10:1999 Audit of Quality Work. Seinäjoki Polytechnic. Helsinki: Edita.11:1999 Jussila, J. & Saari, S. (toim.): Opettajankoulutus tulevaisuuden tekijänä. Yliopistoissa annettavan

opettajankoulutuksen arviointi. Helsinki: Edita.12:1999 Virtanen, A. & Mertano, S. (Eds.): Learning by Comparing. The Benchmarking of Administration at the

University of Helsinki. Helsinki: Edita.13:1999 Kuusinen, I. & Nurminen, M.: Korkeakoulukirjaston asiakaspalvelun arviointi. Kymenlaakson ammatti-

korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Leeds Metropolitan Universityn kirjastot. Helsinki: Edita.14:1999 Kuusinen, I. & Nurminen, M.: Evaluation of Customer Service in the Academic Library. Libraries of Kymenlaakso

Polytechnic, Helsinki School of Economics and Business Administration, and Leeds Metropolitan University.Helsinki: Edita.

5115:1999 Kristensen, B., Lindfors, T., Otley, D. & Stenius, M.: TSEBA as a Learning Organisation. Evaluation of Turku

School of Economics and Business Administration. Helsinki: Edita.16:1999 Lyytinen, Heikki K.: Työelämäyhteistyön arviointi. Jyväskylän, Tampereen ja Turun ammattikorkeakoulujen työelämä-

yhteistyön ulkoinen arviointi. Helsinki: Edita.17:1999 Pehu-Voima, S. & Hämäläinen, K. (toim.): Opetusta kehittävää arviointia. Helsinki: Edita.1:2000 Lehtinen, E., Kess, P., Ståhle, P. & Urponen, K.: Tampereen yliopiston opetuksen arviointi. Helsinki: Edita.2:2000 Cohen, B., Jung, K. & Valjakka, T.: From Academy of Fine Arts to University. Same name, wider ambitions.

Helsinki: Edita.3:2000 Goddard, J., Moses, I., Teichler, U., Virtanen, I. & West, P.: External Engagement and Institutional Adjustment:

An Evaluation of the University of Turku. Helsinki: Edita.4:2000 Almefelt, P., Kekäle, T., Malm, K., Miikkulainen, L. & Pehu-Voima, S.: Audit of Quality Work. Swedish Polytechnic ,

Finland. Helsinki: Edita.5:2000 Harlio, R., Harvey, L., Mansikkamäki. J., Miikkulainen, L. & Pehu-Voima, S.: Audit of Quality Work. Central

Ostrobothnia Polytechnic. Helsinki: Edita.6:2000 Moitus, S. (toim.): Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt 2001–2003. Helsinki: Edita.7:2000 Liuhanen, A.-M. (toim.): Neljä aikuiskoulutuksen laatuyliopistoa 2001–2003. Helsinki: Edita.8:2000 Hara, V. , Hyvönen, R. , Myers, D. & Kangasniemi, J. (Eds.): Evaluation of Education for the Information

Industry. Helsinki: Edita.9:2000 Jussila, J. & Saari, S. (Eds.): Teacher Education as a Future-moulding Factor. International Evaluation of Teacher

Education in Finnish Universities. Helsinki: FINHEEC. http://www.minedu.fi/minedu/education/finheec/finheec.html

10:2000 Lämsä, A. & Saari, S. (toim.): Portfoliosta koulutuksen kehittämiseen. Ammatillisen opettajankoulutuksen arviointi.Helsinki: Edita.

11:2000 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintasuunnitelma 2000–2003. Helsinki: Edita.12:2000 Finnish Higher Education Evaluation Council Action Plan for 2000–2003. Helsinki: Edita.13:2000 Huttula, T. (toim.): Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2000. Helsinki: Edita.14:2000 Gordon, C., Knodt, G., Lundin, R., Oger, O. & Shenton, G.: Hanken in European Comparison. EQUIS

Evaluation Report. Helsinki: Edita.15:2000 Almefelt, P., Kekäle, T., Malm, K., Miikkulainen, L. & Kangasniemi, J.: Audit of Quality Work. Satakunta

Polytechnic. Helsinki: Edita.16:2000 Kells, H.R., Lindqvist, O. V. & Premfors, R.: Follow-up Evaluation of the University of Vaasa. Challenges of a

small regional university. Helsinki: Edita.17:2000 Mansikkamäki, J., Kekäle, T., Miikkulainen, L. , Stone, J., Tolppi, V.-M. & Kangasniemi, J.: Audit of Quality

Work. Tampere Polytechnic. Helsinki: Edita.18:2000 Baran, H., Gladrow, W. , Klaudy, K. , Locher, J. P. , Toivakka, P. & Moitus, S.: Evaluation of Education and

Research in Slavonic and Baltic Studies. Helsinki: Edita.19:2000 Harlio, R. , Kekäle, T. , Miikkulainen, L. & Kangasniemi, J.: Laatutyön auditointi. Kymenlaakson ammatti-

korkeakoulu. Helsinki: Edita.20:2000 Mansikkamäki, J., Kekäle, T., Kähkönen, J., Miikkulainen, L., Mäki, M. & Kangasniemi, J.: Laatutyön

auditointi. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu. Helsinki: Edita.21:2000 Almefelt, P., Kantola, J., Kekäle, T., Papp, I., Manninen, J. & Karppanen, T.: Audit of Quality Work. South

Carelia Polytechnic. Helsinki: Edita.1:2001 Valtonen, H.: Oppimisen arviointi Sibelius-Akatemiassa. Helsinki: Edita.2:2001 Laine, 1., Kilpinen, A., Lajunen, L., Pennanen, J., Stenius, M., Uronen, P. & Kekäle, T.: Maan-

puolustuskorkeakoulun arviointi. Helsinki: Edita.3:2001 Vähäpassi, A. (toim.): Erikoistumisopintojen akkreditointi. Helsinki: Edita.4:2001 Baran, H., Gladrow, W. , Klaudy, K. , Locher, J. P. , Toivakka, P. & Moitus, S.: |kspertiza obrazowaniq i nau^no-

issledowatelxskoj raboty w oblasti slawistiki i baltistiki (Ekspertiza obrazovanija i naucno-issledovatelskoj raboty v oblasti slavistiki i baltistiki). Helsinki: Edita.

5:2001 Kinnunen, J.: Korkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden arviointi. Kriteerejä vuorovaikutteisuuden arvottami-selle. Helsinki: Edita.

6:2001 Löfström, E.: Benchmarking korkeakoulujen kieltenopetuksen kehittämisessä. Helsinki: Edita.7:2001 Kaartinen-Koutaniemi, M.: Korkeakouluopiskelijoiden harjoittelun kehittäminen. Helsingin yliopiston,

Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulun benchmarking-projekti. Helsinki: Edita.