XI

KULTTUURI- JA KOULUPOLIITTINEN VALIOKUNTA

73. SDP:N KOULUTUSPOLIITTINEN OHJELMA

Puoluetoimikunnan esitys

I KOULUTUSPOLIITTISET YLEISTAVOITTEET

Sosialidemokraattisen puolueen koulutuspoliittisena perusta­voitteena on koulutuksellisen tasa-arvon saavuttaminen. Kapita­listisen, yksityiseen eduntavoitteluun perustuvan yhteiskuntake­hityksen vaikutuksesta koulutusjärjestelmässä on vielä paljon vääristymiä, jotka ylläpitävät eriarvoisuutta. Taloudellinen, tie­teellinen ja tekninen kehitys on voimakkaasti lisännyt koulutuk­sen merkitystä yhteiskunnalliseen kehitykseen ja yksilön elämän­olosuhteisiin vaikuttavana tekijänä. Koulutusjärjestelmän kehit­tämistä on jatkettava yhteiskunnan demokraattisessa ohjaukses­sa tukien sellaista yhteiskuntakehitystä, joka

— edistää kansalaisten demokraattisten toiminta- ja vaikutus­mahdollisuuksien lisäämistä;

197

— edistää kansojen välistä yhteisymmärrystä ja solidaarisuutta;

— edistää hyvinvoinnin lisääntymistä takaamalla tuotantovoi­mien kehitys ja tasainen taloudellinen kasvu ja oikeudenmu­kainen tulonjako;

— parantaa alikehittyneiden alueiden kehitysmahdollisuuksia se­kä turvaa aineellisten ja henkisten voimavarojen tasapainoi­sen alueellisen jakautumisen;

— ylläpitää luonnontasapainoa sekä luo edellytykset luonnon­varojen järkiperäiselle ja kestävälle käytölle;

— lisää inhimillisen työvoiman suojelua ja vapauttaa sen kulut­tavista ja raskaista tehtävistä;

— edistää kansalaisten mahdollisuuksia kulttuuripalvelujen hy­väksikäyttöön ja kansankulttuurin luovaan kehittämiseen;

— edistää kansalaisten kaikinpuolista henkistä ja ruumiillista ke­hitystä, virkistäytymistä ja harrastustoimintaa.

Koulutusjärjestelmän määrällinen, rakenteellinen ja sisällöllinen kehittäminen edellyttää yhteiskunnalta koulutukseen käytettävien voimavarojen jatkuvaa lisäämistä. Koulutuspoliittisen uudistusoh­jelman toteuttaminen merkitsee koulutusmenojen kansantulo-osuuden kasvua. Koulutustutkimuksen edellytyksiä on parannet­tava ja sen tuloksia on järjestelmällisesti käytettävä hyväksi kou­lutuksen kehittämisessä.

1. Koulutusjärjestelmän rakennetta koskevat kehittämis-vaatimukset

Yleissivistävä koulutusjärjestelmä jakaa väestön kolmeen keske­nään jyrkästi eriarvoiseen ryhmään: kansakoulu-, keskikoulu- ja ylioppilastutkinnon suorittaneisiin. Yleissivistävä peruskoulutus määrää yksilön jatko-opiskelukelpoisuuden ja vaikuttaa erittäin ratkaisevasti koko elämänuran ja yhteiskunnallisen aseman muo­dostumiseen. Myös edellytykset ja mahdollisuudet kehittää ai­kuisena itseään erityisesti ammatillisen pätevyyden kohottami­seksi riippuvat keskeisesti yleissivistävän peruskoulutuksen mää­rästä.

Peruskoulun toteutuessa yleissivistävä koulutus muuttuu pituu­deltaan kaksiportaiseksi, mutta peruskoulun yläasteen tasokurssi-valintojen huomioon ottaminen jatko-opintokelpoisuutta määritel­täessä merkitsee käytännössä kolmiportaisuuden säilymistä. Ai­kuiskoulutusjärjestelmän puutteellisuuden vuoksi pelkän kansa­koulun suorittaneet ovat peruskoulun toteutuessa vaarassa jäädä suhteellisesti yhä huonompaan asemaan.

Nykyisessä koulutusjärjestelmässä eteneminen ammattikoulutuk­sen portaalta toiselle eli työntekijäasteisesta koulutuksesta ylem-piasteiseen koulutukseen tapahtuu yleissivistävän koulutusjär­jestelmän kautta. Ammatilliset opinnot eivät muodosta järjes­telmää, jossa alemman asteen suorittaminen toimisi käyttökel­poisena väylänä edes saman alan ylemmänasteisiin opintoihin.

198

Tämän takia ammatillisessa koulutuksessa ilmeneekin umpiperiä ja siirtyminen työntekijäasteisesta opistoasteiseen koulutukseen ja siitä eteenpäin vie huomattavasti enemmän aikaa kuin yleis­sivistävää koulutusväylää käytettäessä.

Koska maamme koulutusjärjestelmä ei rakennu jatkuvan koulu­tuksen periaatteille, ei se turvaa kerran hankitun ammattikoulu­tuksen ajanmukaisuuden säilymistä. Myös tästä syystä korostuu lapsuudessa tapahtuneen valikoitumisen ratkaiseva merkitys.

Väestön koulutustason kohottaminen ja koulutuserojen pienen­täminen vaativat koulutusjärjestelmän rakenteen perinpohjaista uudistamista. Yleissivistävän koulutuksen nykyinen eriarvoistava vaikutus ammatillisen koulutuksen tasoon on poistettava siirty­mällä kaikille yhteiseen yleissivistävään koulutukseen ja sellai­seen ammatilliseen koulutusjärjestelmään, jossa opetus alkaa ammattialakohtaisena ja kaikille samalta tasolta. Tällöin ammatti­opintojen taso määräytyy ammatillisen eikä yleissivistävän kou­lutuksen perusteella.

Koko ikäluokalle yhteisen yleissivistävän koulutuksen tulee alkaa niin varhaisessa iässä ja olla niin pitkä sekä pyrkiä niin kor­keisiin vähimmäistavoitteisiin, että yleissivistävän oppivelvolli­suuskoulun suorittaminen tuottaa kelpoisuuden pyrkiä kaikkiin jatko-opintoihin. Samalla sen tulee antaa yleisvalmiudet yhteis­kunnalliseen osallistumiseen ja demokraattiseen päätöksente­koon, luoda suotuisat edellytykset jokaisen yksilön persoonalli­suuden kaikinpuoliselle kehitykselle sekä antaa kestävät valmiu­det ja halukkuus myöhemmälle opiskelulle ja itsensä jatkuvalle kehittämiselle.

Samanaikaisesti kiinteämuotoisen koulutuksen uudistamisen kans­sa on toteutettava aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus. Uudistuk­sen avulla tulee taata tosiasialliset mahdollisuudet pelkän oppi­velvollisuuskoulun suorittaneille, pääasiassa työläisille ja pienvil­jelijöille yleissivistävien ja ammatillisten valmiuksien järjestel­mälliseen kohottamiseen sekä kaikille mahdollisuudet tietojen ja taitojen jatkuvaan uusintamiseen ja kriittiseen arviointiin. Jär­jestelmän on myös taattava mahdollisuudet koulutustason ko­hottamiseen jatkokoulutuksen avulla.

2. Opetuksen sisältöä ja menetelmiä koskevat kehittämisvaatimukset

Nykyisille opetussisällöille on tunnusomaista tavoitteettomuus, pirstaleisuus, eriarvoisuutta tukeva arvo- ja asennesisältö, pysy­vien oppimisvalmiuksien sekä aktiivisuuden, kriittisyyden ja yh­teistyövalmiuksien heikko korostuminen opetuksen tavoitteissa ja menetelmien valinnassa sekä heikko yhteys yhteiskunnalliseen todellisuuteen.

Puolueen koulutuspoliittisten tavoitteiden toteuttaminen edellyt­tää, että opetuksen sisältöä kehitetään jatkuvasti kiinnittäen huo­miota seuraaviin näkökohtiin:

199

— Oppimisen tulee liittyä vallitsevaan ja tavoiteltavaan yhteis­kunnalliseen todellisuuteen.

— Jokaiselle tulee taata valmiudet tieteen keskeisten perustei­den ymmärtämiselle ja tieteen tuloksiin perustuvan kokonais­valtaisen maailmankuvan muodostumiselle.

— Tiedon tulee liittyä käytännölliseen soveltamiseen, ja käytän­nössä ilmenevien ongelmien ratkaisemisen tulee olla teo­reettisen tiedon hankinnan peruslähtökohta.

— Kaikessa oppimisessa on kiinnitettävä keskeistä huomiota luovuuden, itsensä ilmaisemisen ja monipuolisten kielellisten valmiuksien kehittämiseen. Varsinkin taide- ja muut ilmaisu­aineet ovat tässä suhteessa erityisasemassa.

Koulutusjärjestelmän rakennetta koskeviin vaatimuksiin yhdistet­tynä edellä esitetyt pyrkimykset merkitsevät sitä, että yleissivis­tävän koulutuksen tulee ydinosiltaan olla koko ikäluokalle yhteis­tä. Samoin puutteellisen yleissivistävän koulutuksen saanut ai­kuisväestö on keskeisten yleissivistävien valmiuksien osalta py­rittävä kohottamaan vastaavalle tasolle sekä luotava kaikille mahdollisuudet vanhentuneiden tietojen ja taitojen jatkuvaan uusintamiseen.

Ammatillisen koulutuksen opetussisältöjen kehittämiseksi on luo­tava työn rakenteen kehittämisen tavoiteohjelma, johon perustuen laaditaan varsinaiset opetussuunnitelmat. Vasta erikoistumiskou­lutus sekä työtehtävään liittyvä täydennyskoulutus perustuvat ensisijaisesti välittömästi työelämästä tulevien erityisvaatimus­ten pohjalle. Työväestön kannalta muodostuu olennaiseksi vaa­timus, että jokaisen ammattitaitoon sisältyy kyky ymmärtää oman työnsä yhteydet tuotantolaitoksen, koko elinkeinohaaran ja yhteiskunnan toimintaan. Tätä varten opetuksen kytkemistä työelämään on toteutettava jo peruskoulutuksessa, ja ammatilli­sen koulutuksen opetussuunnitelmiin kiinteästi niveltyvää työ­harjoittelun asemaa on vahvistettava.

Yksilön kaikinpuolisen persoonallisen kehityksen turvaamiseksi, yhteiskunnallista todellisuutta koskevan tiedotuksen lisäämiseksi, yksilön jatkuvan valinnanvapauden turvaamiseksi sekä kestävien oppimisvalmiuksien luomiseksi on välttämätöntä, että yleissivistä­vät ja ammatilliset sisällöt muodostavat kaikilla asteilla kiinteän kokonaisuuden, jossa niiden suhteelliset osuudet vaihtelevat opin­tojen erikoistumisasteen mukaisesti.

Opiskelumotivaatio, oppimisvalmiudet ja oppimistulokset ovat ny­kyisin varsin erilaiset. Erot eivät kuitenkaan johdu pelkästään syn­nynnäisestä älykkyydestä tai ajatteluprosessissa olevista eroista. Oppimisessa ilmenevät vaikeudet johtuvat pääasiassa oppimisen kannalta keskeisten perustietojen ja valmiuksien puutteesta sekä virikkeettömän ympäristön lamauttavasta vaikutuksesta. Oppi­misvaikeuksien voittamiseen tähtäävän toiminnan tulee siten mahdollisimman tehokkaasti pyrkiä näiden puutteiden poistami­seen.

200

Opetusmenetelmien kehittämisessä tulee kiinnittää keskeistä huomiota ydinsisällöltään kaikille yhteisen yleissivistävän koulu­tuksen ja laaja-alaisen ammatillisen koulutuksen takaamiseen koko ikäluokalle. Pelkän kansakoulun suorittaneen aikuisväestön yleissivistävän ja ammatillisen koulutustason kohottamisesta on tehokkaasti huolehdittava. Tämä asettaa opetusmenetelmien ke­hittämisen tärkeimmäksi tehtäväksi opiskelumotivaatioltaan ja oppimisvalmiuksiltaan heikoimpien oppimisedellytysten paranta­misen; ts. oppimisvaikeuksien voittamisen.

Oppimisvaikeuksien voittamisperiaatteen toteuttamisessa on otet­tava huomioon seuraavat näkökohdat:

— Opetuksen voimavarojen jakamisessa tulee pyrkiä oppimis­vaikeuksien vähentämiseen siten, että nykyistä enemmän voi­mavaroja suunnataan oppimisvalmiuksiltaan heikompien oppi­laiden koulutukseen.

— Yhteisen tavoitteen saavuttamisen edellytyksenä on opetta­jien ja oppilaiden kollektiivinen vastuu; yhteistoiminta ja keskinäinen avunanto.

— Opiskelun motivaatiota kohotetaan opetussisältöjen ajankoh­taisuutta ja opiskelun yhteissuunnittelua lisäämällä sekä teo­rian ja käytännön vuorovaikutusta tehostamalla.

—• Kasvatustieteellistä tutkimusta ja kokeilutoimintaa suunnataan oppimisvaikeuksien voittamisperiaatteen mukaisten käytän­nöllisten toimenpiteitten kehittämiseen.

—• Opetuksellisen yhteissuunnittelun ja opettajien kollektiivisen yhteistyön toteuttaminen edellyttää opettajien työaikaa kos­kevien järjestelyjen tarkistamista.

11 KOULUTUSJÄRJESTELMÄN UUDISTAMINEN

3. Koululaitoksen uudistaminen

3.1. VEchaiskasvauksen uudistaminen

Pyrittäessä koulutukselliseen tasa-arvoon on varhaiskasvatusta voimakkaasti kehitettävä. Yhteiskunnan on sen avulla tuettava kotikasvatusta ja annettava riittävä sosiaalinen tuki. Koska on todettu, ettei syntyneitä kehitysviitteitä, oppimisvaikeuksia ja oppimisvalmiuksien puutteita voida lyhyessä ajassa korjata, tulisi koko varhaiskasvatus suunnitella siten, että sen aikana mah­dollisimman vähän syntyisi näitä ongelmia ja että niitä koko varhaiskasvatuksen (0—6-vuotiaat] aikana pyrittäisiin poista­maan.

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on lapsen ympäristöstä ja kasva­tuksesta johtuvien kehitysviiveiden ja oppimisvaikeuksien pois­taminen sekä erilaisten valmiuksien tasapuolinen kehittäminen. Valmiudet on varhaiskasvatuksessa käsitettävä avarasti niin, että

201

ne liittyvät lapsen koko persoonallisuuden tasapuoliseen kehit­tymiseen.

Päiväkodeissa tapahtuvaa varhaiskasvatusta tulee tehokkaasti kehittää. Erityisesti tulee parantaa kokopäivähoidossa olevien lasten toiminnallista ohjelmaa vastaamaan nykyistä paremmin kasvatuksellisia vaatimuksia. Päiväkotien sisäistä toimintaa jär­jestettäessä on pyrittävä koko- ja puolipäivähoidossa olevien las­ten yhteistoimintaan ja varottava lasten erottelua päivähoitotar­peen ja muiden sosiaalisten seikkojen mukaan. Päivähoitopaikko­jen määrää on lisättävä ja niiden päivittäistä toiminta-aikaa jat­kettava vastaamaan nykyistä paremmin vuorotyössä käyvien van­hempien lasten tarpeita.

Koska kodin merkitys varhaiskasvatuksen antajana on suuri ja erot kotien virikerunsaudessa ja muissa kehitysympäristötekijöis-sä aiheuttavat eroja lasten kehitykseen, on perhekasvatusta pe­ruskoulutuksessa parannettava sekä annettava vanhemmille oh­jausta esimerkiksi joukkotiedotusvälineiden ja erilaisten kurs­sien välityksellä. Yhteiskunnan toimesta on tuotettava kotien käyttöön valmiuksia kehittävää materiaalia ja ohjeita. Edellä mai­nittu koskee myös perhepäivähoitoa. Perhepäivähoitajien koulu­tukseen, perhepäiväkotien virikemateriaalin lisäämiseen ja hoidon valvontaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Alle oppivelvollisuusikäisten varhaiskasvatus tapahtuu sosiaalivi­ranomaisten toimeenpanemana ja valvomana. On kuitenkin tarkoi­tuksenmukaista käyttää päivähoidon kasvatuksellisessa järjestä­misessä myös kouluviranomaisten asiantuntemusta hallinnon kai­killa tasoilla, erikoisen tärkeää tämä on kunnissa. Kuusivuotiaiden kasvatus pitää siirtää kouluhallinnon piiriin oppivelvollisuusikää alentamalla.

3.2. Peruskoulu

Peruskoulun ala-asteella on pyrittävä kouluun tulevien lähtötaso-erojen pienentämiseen. Opetusresursseja on keskitettävä oppi­misvaikeuksien voittamiseen, oppimisvalmiuksien parantamiseen ja erityisesti kehitysviiveistä kärsivien tukemiseen. Oppilashuol­lon painopiste on sijoitettava sosiaalisesta taustasta johtuvien erojen tehokkaaseen vähentämiseen. Ala-asteen opetussuunni­telmaa kehitettäessä on otettava huomioon esikoulu-uudistus. Kie­lellisille vähemmistöille olisi annettava äidinkielen ja äidinkielistä opetusta, koska vain se luo tasavertaiset oppimisvalmiudet.

Peruskoulun alkuopetus on pyrittävä järjestämään suhteellisen pienissä kouluyksiköissä ja lähellä oppilaiden kotia.

Peruskoulun yläasteen nykymuotoinen tasoryhmittely on johta­massa oppilaiden sosiaalisesta taustasta johtuvien erojen kasva­miseen ja kärjistymiseen. Näin peruskoulun sisälle on muodostu­massa entisen rinnakkaiskoulujärjestelmän kaltainen oppilaita eriarvoistava mekanismi, joka heijastelee vaikutuksensa myös lukioon ja peruskoulun jälkeiseen ammatilliseen koulutukseen.

202

Peruskoulun toimeenpanon edistyessä on korvattava oppilaiden saavutuseroja korostavat järjestelyt sellaisilla opetuksellisilla järjestelyillä, jotka turvaavat kaikille peruskoulun käyneille oppi­laille yhteisen perusvaatimustason keskeisissä oppiaineissa. Pe­rinteistä koulutyötä leimaavasta kilpailuajattelusta ja oppilaiden jatkuvasta keskinäisestä vertailusta on päästävä persoonallisuu­den kypsymisen kannalta myönteisempään ja kannustavampaan opiskeluilmapiiriin.

Peruskoulun sisäinen hallinto on muutettava demokraattisten pe­riaatteiden mukaiseksi. Oppilaiden on peruskoulussa voitava yh­dessä opettajien kanssa osallistua luokan tasolla ja ikävaiheen mukaan myös koko koulun tasolla opetuksen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Oppilaita on peruskoulun alusta saakka koulu­tettava yhteisvastuulliseen suunnitteluun ja päätöksentekoon.

Lukio

Lukiokoulutuksen suunnittelematonta kasvua tulee säännellä, kos­ka siitä aiheutuu jatkuvasti vaikeutuvia ongelmia ammatillisen koulutuksen puolella. Kasvun sääntelyn tulee tapahtua alueellista ja sosiaalista tasa-arvoisuutta edistävällä tavalla. Tämän edelly­tyksenä on ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistus.

Lukion opetussuunnitelma on pikaisesti uudistettava liittämällä se peruskoulun opetussuunnitelmaan. Ylioppilaskirjoitusten sijaan tulee kehittää lukion uuteen opetussuunnitteluun liittyvä lukion päättötutkinto. Samalla on korkeakoulujen ja muiden jatko-oppi­laitosten oppilasvalintamenetelmiä uudistettava.

Lukion sisäistä hallintoa on demokratisoitava parantamalla suun­nittelun edellytyksiä, demokratisoimalla kouluneuvostojen valin­tatapa ja lisäämällä kouluneuvostojen toimintamahdollisuuksia.

3.3. Ammatillisen koulutuksen uudistaminen

Moniportainen ja suppea-alaisiin opintolinjoihin eriytynyt amma­tillinen koulutusjärjestelmä on porvarillisen koulutuspolitiikan tulosta, jonka keskeisenä tavoitteena on ollut työvoimakustannus­ten, sekä palkka- että työkustannusten pitäminen mahdollisim­man alhaisina.

Jokaisella ammatillisen koulutuksen tasolla koulutus johtaa umpi­perään. Koulutustasolta toiselle siirtyminen tapahtuu nopeimmin ja usein ainoastaan yleissivistävän koulutuksen kautta.

Nykyisen ammatillisen koulutuksen rakenne on sellainen, että par­haat jatkokoulutusmahdollisuudet on niillä, joilla on varaa lukio­koulutukseen. Tämä kehityssuunta on ollut työväestön kannalta epäedullinen, koska se on samalla rajoittanut oppivelvollisuus­koulun pohjalta avautuvia jatkomahdollisuuksia. Tämä merkitsee mm. sitä, että peruskoulunkaan suorittaneilla ei tule olemaan käytännössä mahdollisuuksia muihin kuin työntekijäasteisiin am­mattioppilaitoksiin. Koulutusjärjestelmää tulee kehittää siten, että oppivelvollisuus-

203

koulu antaa kelpoisuuden kaikkiin ammatillisiin, myös korkeakou­luopintoihin. Koska nykyinen peruskoulu ei tuota riittävää kelpoi­suutta väylien avaamiseksi korkeakouluihin, on peruskoulua pi­dennettävä ja yleissivistävää ainesta lisättävä ammatillisessa koulutuksessa.

Ammatillisen koulutuksen kehitys on seurannut välittömästi työ­tehtävien eriytymistä siten, että uusia tehtäviä varten on perus­tettu omat opintolinjansa. Näin on syntynyt erittäin monilukuinen ja kirjava ammatillisten opintolinjojen joukko, mikä vaikeuttaa yk­silön ammatinvalintaa ja estää ammattialalta ja tasolta toiselle siirtymisen.

Ammatillinen koulutus tulee tarjota koko ikäluokalle, ja sen uudis-tustavoitteiden tulee perustua tuotantovoimien suunnitelmalli­seen kehittämiseen.

Kun tutkimus yhä kasvavassa määrin vaikuttaa käytännön työ­tehtävien kehittymiseen, tulee näitä työtehtäviä suorittavien hen­kilöiden voida perehtyä myös oman alansa tutkimuksen teoreet­tisiin perusteisiin ja keskeisiin menetelmiin.

Tasoltaan korkea, laaja-alainen yleissivistävä koulutus muodostaa ammattitaidon olennaisen perustan. Ammattitaidolla ei voida ym­märtää pelkästään yksityisten työtehtävien taitavaa ja nopeaa suorittamista ja tämän taidon elinikäistä ylläpitämistä. Ammatti­taito merkitsee yhä enenevässä määrin laajoja tiedollisia ja tai­dollisia valmiuksia, jotka tekevät mahdolliseksi varsin monimut­kaistenkin suoritusten nopean ja vaivattoman omaksumisen. Samoin se merkitsee valmiuksia uusien tietojen ja taitojen jat­kuvaan omaksumiseen sekä tätä kautta edellytyksiä työtehtävien ja tarvittaessa ammatinkin vaihtamiseen.

Ammatillisen koulutuksen kehittäminen edellyttää lähivuosina koulutuksen rakenteeseen ja sisältöön seuraavia muutoksia:

— Yhtä pitkään yleissivistävään koulutukseen perustuvat am­matilliset opinnot suunnitellaan laaja-alaisiksi, joustaviksi ja avoimiksi ottamalla kuitenkin huomioon työelämän asettamat vaatimukset ja niissä tehtävät muutokset. Tämä koskee sekä työntekijäasteista ja opistoasteista ammatillista koulutusta että korkea-asteen koulutusta.

— Väylien avaaminen työntekijäasteisesta ammattikoulutuksesta opistoasteiseen edellyttää, että ammatillinen koulutus jaetaan työtehtävien vaatimusten ja elinkeinoelämän rakenteen mu­kaan laaja-alaisiksi opintolinjoiksi, jotka ovat yhteisiä sekä työntekijäasteen että opistoasteen tehtäviin pyrkiville. Yhtei­sen perusopintovaiheen jälkeen alkavat erikoistumisopinnot, jotka johtavat erilaisiin ja eri asteisiin ammatteihin.

—• Ammatillisista oppilaitoksista on luotava lukion kanssa kilpai­lukykyiset jatkomahdollisuudet korkeakouluihin siten, että mo­lempia väyliä edenneet opiskelijat voivat suorittaa korkeakou­lututkinnon suurin piirtein samanikäisinä.

204

—• Uudistuksen toteuttaminen edellyttää peruskoulun yläasteen ja ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmien sekä kor­keakoulujen tutkintojen uudistamista.

— Peruskoulun tulee tuottaa yhtenäinen kelpoisuus sekä työn-tekijäasteiseen että opistoasteiseen koulutukseen.

— Ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmat on uudistet­tava mm. lisäämällä niihin yleissivistävien aineiden, kuten äidinkielen, vieraiden kielien, matematiikan ja luonnontieteel­listen aineiden osuutta. Samalla on avattava todelliset jatko­mahdollisuudet korkeakouluihin. Korkeakoulujen oppilasvalin­toja on kehitettävä mm. varaamalla riittävät kiintiöt opistoas­teisen ammatillisen koulutuksen suorittaneille.

— Opetuksen sisältöä suunniteltaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota ammattikoulutuksen yhteiskunnallisiin yhteyksiin.

— Ammattikoulutuksen kaikilla tasoilla oppilaita on pyrittävä perehdyttämään työtehtävien muuttumisen pohjana olevaan uuteen tietoon ja sen soveltamiseen. Samalla oppilaat on harjaannutettava käytettyjen menetelmien ja asetettujen ta­voitteiden kriittiseen arviointiin. Tästä syystä ammatillisen koulutuksen kaikissa vaiheissa ja kaikilla tasoilla tulee olla yhteiskunnallista opetusta, joka on erityisesti suunniteltu am­mattialan ja erikoistumistehtävien yhteiskunnallisten yhteyk­sien arviointia silmällä pitäen. Opetuksen tulee välittää tietoa tuleva nalan ja tehtävien kannalta oleellisista työyhteisöistä, tuotantolaitoksista, yrityksistä, hallintojärjestelmistä ja amma­tillisista järjestöistä.

— Opetuksessa tulee välittää tietoa työpaikka- ja yritysdemokra­tiasta ja niiden toteuttamisen keinoista, ammatillisesta järjes­täytymisestä ja järjestöjen toiminnasta. Opetukseen tulee sisältyä tietoa myös palkanmuodostuksesta, työsuhteisiin liit­tyvistä muista oikeuksista, sosiaaliturvasta sekä työsuhteisiin liittyvistä ehdoista. Tämän lisäksi on annettava tietoja yrityk­sen rahoituksesta ja tulonmuodostuksesta sekä tuottojen käy­töstä ja siinä noudatettavista periaatteista.

Ammatillista koulutusta antavissa oppilaitoksissa tulee toteut­taa sisäistä demokratiaa siten, että opettajat ja oppilaat osallis­tuvat yhdenvertaisina opetuksen kehittämiseen. Siksi amma­tillisten oppilaitosten sisäiset hallintoelimet tulee valita yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvilla vaaleilla.

3.4. Korkeakoulujen uudistaminen

Korkeakoulujen yhteiskunnallisena tehtävänä on tiedon järjestel­mällinen kokoaminen, tuottaminen ja jakaminen. Korkeakouluissa suoritetaan tutkimustyötä sekä annetaan tieteellistä ja ammatil­lista koulutusta, minkä lisäksi niillä on muitakin yhteiskuntaa palvelevia tehtäviä.

Tutkimuksen ja opetuksen on oltava erottamaton kokonaisuus. Tämä ei kuitenkaan saa estää tarkastelemasta korkeakouluope-

205

tusta koulutusjärjestelmän osana. Korkeakouluihin on oltava yh­täläiset pääsymahdollisuudet kaikista peruskoulun jälkeisistä op­pilaitoksista.

Korkeakouluissa suoritettava tutkimustyö ja niissä annettava tie­teellinen ja ammatillinen koulutus vaikuttavat monimuotoisesti yhteiskunnan, tuotantojärjestelmän ja ihmisen elinympäristön kehittymiseen. Tieteellisteknisen kumouksen myötä tieteestä on tullut tärkeä tuotantovoima. Tämän vuoksi tutkimusta ja kor­keakouluopetusta koskevaa tavoitteenasettelua ei voida tarkas­tella erillään muusta yhteiskunnan poliittisesta tavoitteenasette­lusta.

Korkeakoulut ovat omassa toiminnassaan pyrkineet kieltämään tutkimuksen ja opetuksen yhteiskunnallisen luonteen. Niissä on syntynyt harhakuva sitoutumattomasta ja arvovapaasta tie­teestä, johon vetoamalla korkeakoulut ovat toistaiseksi pys­tyneet estämään toimintansa kansanvaltaisen valvonnan.

Korkeakoulujen nykyinen hallintojärjestelmä on osa kapitalis­tista yhteiskuntarakennetta. Korkeakoulujen sisällä päätösvaltaa käyttää oikeistolainen, itseään täydentävä professorikunta. Sen vuoksi on työväenluokan näkemykset syrjäytetty korkeakoulu­opetuksessa ja -tutkimuksessa. Korkeakouluista on näin muo­dostunut yhä merkittävämpi porvarillisia valtarakenteita ja omis­tavan luokan etuja tukeva yhteiskunnallinen voimatekijä.

Sosialidemokraattien tavoitteena on korkeakoulujen yhteiskun­nallistaminen. Tämä edellyttää, että kaikki korkeakoulut ovat yhteiskunnan hallussa ja että korkeakouluhallinto on kansanval­tainen. Yksityisten pääomapiirien pyrkimykset valjastaa kor­keakoulujen tutkimus ja opetus palvelemaan vain tuotantoelämän välittömiä tarpeita on torjuttava. Korkeakouluissa suoritettava tutkimus ja niissä annettava opetus on saatava palvelemaan mo­nipuolisesti kansan valtaenemmistön etuja. Korkeakoulut on myös saatettava palvelemaan oman alueensa väestön tarpeita ja erityisongelmia.

Korkeakoulujen opetuksen ja tutkimuksen suuntaamisen on ta­pahduttava valtakunnallisesti, kansanvaltaisten elinten toimesta. Uuden tiedon tuottajina ja välittäjinä korkeakouluilla on oltava riittävä itsenäisyys tutkimusta ja opetusta koskevassa päätöksen­teossa. Sen puitteissa opettajilla, tutkijoilla ja opiskelijolla on oltava opetuksen, tutkimuksen ja tieteellisen kritiikin vapaus.

Korkeakoulujen sisäinen hallinto on järjestettävä kansanvaltais­ten periaatteiden mukaisesti. Tämä voidaan toteuttaa vain kor­keakouluyhteisön kaikkien jäsenten tasa-arvoisen osallistumisen pohjalta. Sen vuoksi korkeakoulun hallintoelinten jäsenet on va­littava yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden perusteella.

Korkeakouluopetusta on kehitettävä osana yleistä koulutusjärjes­telmää tavoitteena kansalaisten koulutuksellisen tasa-arvon to­teuttaminen. Muuta ammattikoulutusta kehittämällä saatetaan

206

muut ammatilliset tutkinnot tasavertaisiksi korkeakoulututkinto­jen kanssa.

Porvarillisen koulutuspolitiikan tuloksena nykyinen korkeakoulu­opetus on jaettu kapea-alaisiin lohkoihin. Opiskelijat opetetaan ratkaisemaan kaavamaisesti rajoitettuja ja yhteiskunnallisista yhteyksistään erotettuja ongelmia. Tällä tavoin porvarillinen kou­lutuspolitiikka pyrkii kouluttamaan vallitsevat valtarakenteet hy­väksyviä, kapea-alaisia asiantuntijoita.

Korkeakoulututkinnot tulee muodostaa suunnitelmallisiksi, yhteis­kunnan tarpeista lähteviksi kokonaisuuksiksi. Opetuksen tulee olla ongelmakeskeisltä ja perustua yhteiskunnallisessa todelli­suudessa esiintyviin ongelmiin. Tämä edellyttää tutkintojen monitieteellisyyttä, koska yhteiskunnalliset ongelmat vain har­voin noudattavat ahtaita tieteenalarajoja. Tutkiimusnäytteinä on hyväksyttävä myös ryhmätutkimuksia, koska yksinäistutki-muksilla on yhä rajoitetummat mahdollisuudet selvittää mitta­vampia ja merkittävämpiä tutkimusprojekteja.

Tieteellisen opetuksen on oltava kiinteässä yhteydessä käytän­töön. Tutkimuksen perustana olevia teorioita ja tutkimusmenetel­miä koskevan koulutuksen ohella opiskelijat on perehdytettävä näiden avulla hankitun tiedon käytännön sovellutuksiin. Tämä voidaan toteuttaa siten, että opiskelijat opintojensa kestäessä työskentelevät oman alansa eri ammattitehtävissä. Käytännön harjoittelua ei tule rajoittaa vain perinteisiin akateemisen hen­kilöstön tehtäviin, vaan opiskelijoiden on opittava tuntemaan työmenetelmissä tehtävien uudistusten merkitys niiden suoritta­jan kannalta.

Koulutuksen tavoitteena tulee olla yleisten tiedollisten ja tai­dollisten valmiuksien antaminen. Kapea-alaisen erikoistumisen sijasta tulee saada sellaiset yleisvalmiudet, joiden avulla pysty­tään tulevissa työtehtävissä joustavasti kehittämään työskentely­menetelmät ja tarvittaessa myös omaksumaan uudenlaiset tehtä­vät. Koulutuksen olennaisimpana osana tulee olla valmiuksien kehittäminen tiedon hankkimiseen, soveltamiseen ja hyväksikäyt­töön.

Korkeakoulujärjestelmää kehitettäessä on varmistettava maan eri alueiden asukkaiden koulutuksellinen tasa-arvoisuus. Korkea­koululaitoksen kehittäminen ei saa tapahtua ahdasalaisia eril liskorkeakouluja muodostamalla, vaan korkeakouluyksiköstä tu­lee muodostaa monialaisia ja toimintakykyisiä kokonaisuuksia. Tämä ei kuitenkaan saa estää korkeakoulujen välistä järkevää työnjakoa. Opiskelijoille on taattava oikeus koota eri korkeakou­luissa suoritetut tutkinnot yhtenäiseksi loppututkinnoksi.

Opiskelijoiden osallistumismahdollisuuksia kansainvälistyvään korkeakouluopiskeluun ja tutkimustyöhön varsinkin sosialistisissa maissa on voimakkaasti tuettava.

3.5. Opintososiaalisen toiminnan uudistaminen Opintososiaaliset toimenpiteet ja oppilashuollon kehittäminen

207

ovat tärkeä osa koulutukselliseen tasa-arvoisuuteen ja oppimis­vaikeuksien voittamiseen tähtäävää koulutuspolitiikkaa.

Opintososiaalisella toiminnalla tulee luoda kouluyhteisöstä viih­tyisä, turvallinen ja terveellinen ympäristö monipuoliselle ja tulokselliselle koulutyölle.

Opintotuki

Opintotukeen kuuluvat opintolaina- ja opintorahajärjestelmä, eri­laiset stipendit ja ilmaispalvelut.

Tavoitteena on, että opintotukijärjestelmällä turvataan kaikille ta­savertaiset mahdollisuudet asuinpaikasta ja varallisuudesta riip­pumatta niin pitkään ja korkeatasoiseen koulutukseen kuin kukin haluaa.

Varhaiskasvatuksen ja peruskoulun osalta tulee tarjota kaikille koulutettaville mahdollisimman täydelliset ilmaispalvelut. Yhteis­kunnan yleisillä talous- ja sosiaalipoliittisilla keinoilla on tuettava lapsiperheitä, jotta kasvavien kehitysympäristö saataisiin muo­dostumaan mahdollisimman virikkeiseksi ja kaikinpuolista kehi­tystä aktivoivaksi. Välillistä opintotukea tulee asteittain lisätä kaikessa koulutuksessa.

Lukiossa ja keskiasteen ammatillisessa koulutuksessa on välittö­mästi lisättävä sosiaalisin perustein jaettavan opintorahan suu­ruutta ja opintorahaa saavien lukumäärää. Korkeakouluopiskelijoi­den osalta on opintorahamuotoisen opintotuen osuutta suhteessa lainaosuuteen lisättävä.

Opintotukijärjestelmän tavoitteeksi tulee asettaa opiskelukustan­nukset ja opiskeluajan elinkustannukset kattavan opintorahan maksaminen. Opiskelijapalkkajärjestelmään voidaan siirtyä sitten, kun yhteiskunnalla on tarvittavat resurssit kaikkien opiskelijoi­den yhdenmukaiseen ja riittävään tukemiseen.

Oppilaanhuolto

Kouluja rakennettaessa ja vanhoja kouluja uusittaessa tulee huo­lehtia erityisesti koulutilojen pedagogisesta tarkoituksenmukai­suudesta, viihtyisyydestä, turvallisuudesta ja terveellisyydestä.

Koulurakennusten sijoittelussa on pääratkaisuna pidettävä kou­lujen viemistä oppilaiden luokse siten, ettei varsinkaan perus­koulun ala-asteella jouduta turvautumaan oppilasasuntoloihin eikä pitkiin kyydityksiin.

Opiskelija-asuntoloita rakennettaessa olisi estettävä irrallisten opiskelijayhdyskuntien syntyminen. Pitkällä tähtäimellä opiskelija-asuntotuotanto tulee saattaa normaalin asuntorakentamisen yh­teyteen.

Oppilaiden kokonaistyöaika on mitoitettava oppilaiden ikäkauden mukaan siten, etteivät ylipitkät työpäivät aiheuta terveydellisiä eikä mielenterveydellisiä haittoja.

208

Kouluruokailun tulee tarjota tärkeimpien ravintoaineiden riittä­vyys oppilaiden täysipainoiselle henkiselle ja fyysiselle kehityk­selle.

Kouluterveydenhoidossa tulee pääpaino kiinnittää ennaltaehkäise­vään toimintaan ja terveyskasvatukseen.

Psyykkinen oppilaan huolto on kehitettävä elimelliseksi osaksi oppimisvaikeuksien voittamiseen tähtäävää toimintaa.

Oppilaan ohjauksella on huolehdittava kaikkien oppilaiden opis­kelumenetelmien ja opiskeluolosuhteiiden mahdollisimman tarkoi­tuksenmukaisesta järjestämisestä. On kiinnitettävä erityistä huo­miota niihin oppilaisiin, joiden kotona ei pystytä tukemaan oppi­laita opiskeluun liittyvissä kysymyksissä. Yleensäkin kodin ja kou­lun välistä yhteistyötä ja tiedonvälitystä on tehostettava.

Koulukuraattoritoiminnalla tulee seurata oppilaiden elinolosuh­teita ja suunnata toimenpiteitä epäinhimillisten ja koulutyötä haittaavien olosuhteiden korjaamiseen niin kotona kuin koulus­sakin.

Koulupsykologisen toiminnan tulee olla perustana oppimisvai­keuksien analysoimisessa ja vaikeuksien voittamiseen tähtääviä toimenpiteitä suunniteltaessa.

Koulupsykoiogitoiminta ja koulukuraattoritoiminta on kytkettävä osaksi koululaitoksen koko toimintaa ja järjestettävä se koulu­hallinnon alaisuudessa.

Aikuiskoulutuksen uudistaminen

4.1. Peruslähtökohdat ja yleistavoitteet

Koko yhteiskunnan ja sen jokaisen jäsenen henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin edellytys on jatkuva tietojen ja taitojen uudistumi­nen. Koulutusta ei tule rajata vain lapsuuteen ja nuoruuteen, vaan se on koko eliniän jatkuva, toistuva tapahtuma.

Aikuiskoulutuksemme on tähän asti kehittynyt sattumanvaraisesti ilman kokonaisvaltaisia suunnitelmia, eikä sille ole asetettu täs­mällisiä tavoitteita, mikä on aiheuttanut monia vakavia puutteita ja epäkohtia. Aikuiskoulutus ei ole kyennyt vähentämään koulu­tuseroja, vaan on lisännyt eri väestöryhmien välistä koulutuksel­lista eriarvoisuutta. Tekeillä olevat koulutusjärjestelmää koskevat laajat uudistukset, erityisesti peruskoulun ja keskiasteen koulu­tuksen uudistaminen merkitsevät sukupolvien välisten koulutus­erojen kasvamista, ellei samanaikaisesti ryhdytä voimakkaisiin toimenpiteisiin aikuiskoulutuksen kehittämiseksi.

Aikuisväestön enemmistö, vain pelkän oppivelvollisuuskoulun käy­neet, ovat käyttäneet vähiten aikuiskoulutuspalveluja. Aikuiskou­lutukseen ovat eniten osallistuneet pitkän koulutuksen saaneet hyvässä taloudellisessa asemassa olevat väestöryhmät. Maamme aikuiskoulutus ei ole olennaisesti kohottanut aikuisväestön enem­mistön yleissivistävän tiedon tasoa.

209

Ammatillinenkin aikuiskoulutus on etupäässä kohdistunut korkean ammatillisen koulutuksen saaneisiin ryhmiin. Ammatillista koulu­tusta ilman oleville tarjottu ammatillinen aikuiskoulutus on ollut määrällisesti ja laadullisesti riittämätöntä.

Aikuiskoulutus ei ole myöskään pystynyt kohottamaan aikuisten yhteiskunnallista tietämystä eikä aktivoimaan aikuisväestöä yh­teiskunnalliseen osallistumiseen. Työväen kulttuuritoimintaa edis­tävä aikuiskoulutus ei ole saanut sille kuuluvaa huomiota maam­me aikuiskoulutuksessa.

Yhtenä aikuiskoulutuksen keskeisenä tehtävänä on väestön kes­kuudessa vallitsevan koulutuksellisen eriarvoisuuden poistami­nen. Tämä merkitsee sitä, että keskeinen huomio kiinnitetään pelkän oppimisvelvollisuuskoulun käyneiden aikuisten yleissivis­tävän koulutuksen tason kohottamiseen. Yhtä tärkeä tavoite on laaja-alaisen ammatillisen peruskoulutuksen antaminen sille työ­elämässä toimivalle aikuisväestön enemmistölle, joka ei ole saa­nut ammatillista koulutusta.

Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus on toteutettava aikuiskou­lutuksessa siten, että ne nivoutuvat mielekkäästi yhteen ja tuke­vat toisiaan. Näiden aikuiskoulutuksen päätehtävien piiriin on saatava riittävän suuret väestöryhmät.

Jokaiselle työntekijälle on taattava yhtäläiset oikeudet ammatti­taidon ylläpitoon ja jatkuvaan kehittämiseen täydennyskoulutuk­sen avulla.

Yleissivistävässä peruskoulutuksessa ja aikuisten ammatillisessa koulutuksessa on yhteiskunnallista opetusta lisättävä.

Poliittinen koulutus on osa aikuiskoulutusta. Se pyrkii lisäämään yhteiskunnallista tietoutta ja valmiuksia osallistua yhteiskunnalli­seen päätöksentekoon.

Kulttuuriin osallistumista edistävän aikuiskoulutuksen on suun­tauduttava ensi sijassa niihin laajoihin työläis- ja pienviljelijä-joukkoihin, jotka tähän asti on suurelta osin jätetty kulttuuritoi­mintojen ulkopuolelle.

Yleissivistävä peruskoulutus Riittävän laaja ja ydinsisällöltään kaikille yhteinen yleissivistävä koulutus, joka luo oppimisvalmiuksia ja antaa tiedolliset ja tai­dolliset välineet jatkuvaan koulutukseen, on kaikkien kansalais­ten perusoikeus. Lyhyen koulutuksen saaneen aikuisväestön asema työ-, yhteis­kunta- ja kulttuurielämässä on muuttumassa entistäkin vaikeam­maksi. Aikuisten yleissivistävän koulutuksen puutteellisuuksien poista­miseksi on luotava valtakunnallinen kokonaisjärjestelmä, joka antaa lyhyen yleissivistyksen saaneille aikuisille riittävät yleis­sivistävät tiedot ja perusvalmiudet. Yleissivistävien perustietojen ja -valmiuksien osuutta on lisättävä aikuisten ammatillisessa kou­lutuksessa.

210

Ammatillinen aikuiskoulutus

Ammatillinen peruskoulutus on jokaisen kansalaisen perusoikeus. Maamme ammatissa toimivasta väestöstä on kuitenkin kaksi kolmannesta ilman ammatillista koulutusta. Työn rationalisaatio, työtehtävien pilkkominen pieniksi erillisiksi yksiköiksi sekä kiih­tyvä työrytmi ovat lisäksi tehneet työssä tapahtuvan oppimisen mahdottomaksi useimmissa ammattiryhmissä. Siksi työn järjeste­lyä on muutettava siten, että työtehtävät muodostavat riittävän laajoja ja mielekkäitä kokonaisuuksia, jolloin työssä oppiminen ja työssä tapahtuva ammattitaidon kehittäminen tulevat kaikille mahdollisiksi.

Ammattikoulutusta vaille jääneen aikuisväestön tulee edelleen­kin voida hankkia ammattitaito varsinaista ammatillista perus­koulutusta kapea-alaisemmilla ammattikursseilla. Kun kaikille työntekijöille on voitu antaa ammatillinen peruskoulutus, jää ammattikurssitoiminnan tehtäväksi ammatillisen jatko- ja täyden­nyskoulutuksen antaminen.

Kaikilla työelämässä toimivilla on oltava yhtäläiset ammattitaidon ylläpidon ja kehittämisen mahdollisuudet. Siksi ammatillinen täydennys- ja jatkokoulutus on liitettävä jokaisen työntekijän pe­rusoikeuksiin.

Aikuisten ammatillisen täydennys- ja jatkokoulutuksen järjestä­mistä ei voida jättää yksin työnantajien vastuulle. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että ammatillisen täydennyskoulutuksen tarjonta on riittävää ja ulottuu kaikille koulutusaloille ja -asteille.

Työntekijöiden ja heidän ammatillisten järjestöjensä vaikutusmah­dollisuuksia on lisättävä täydennys- ja jatkokoulutuksesta päätet­täessä.

Yhteiskunnallinen koulutus

Yhteiskunnallisen opetuksen osuutta on lisättävä kaikissa yhteis­kunnan tarjoamissa aikuiskoulutuspalveluksissa. Poliittisten ja muiden kansalaisjärjestöjen harjoittamalle yhteiskunnalliselle kou­lutukselle on suotava riittävät taloudelliset toimintaedellytykset. Poliittisten ja kansalaisjärjestöjen harjoittama yhteiskunnallinen koulutus on yleensä yhteiskunnallisen demokratian tehostami­seen tähtäävää koulutustoimintaa.

Erilaisissa yhteiskunnallisissa luottamustoimissa oleville henki­löille annettavaa yhteiskunnallista koulutusta on lisättävä. Poliittisten ja ammatillisten järjestöjen jäsenistön yhteiskunnal­lista ja järjestöllistä koulutusta on tehostettava.

Kulttuuriin osallistumista edistävä koulutus

Aikuiskoulutuksessa tulee kulttuuriin osallistumista edistävä kou­lutus suunnata ensi sijassa niille väestöryhmille, jotka joko puut­teellisen peruskoulutuksen, työn rasittavuuden, syrjäisen asuin­paikan tai muun syyn vuoksi eivät ole päässeet osallisiksi siitä

211

koulutuksesta, joka tähtää koko väestön aktivoimiseen kulttuuri­toimintaan. Kulttuuritoimintaa edistävän koulutuksen tulee olla luonteeltaan ja toteutukseltaan sellaista, että se perustuu väestön enemmistön elämän olosuhteisiin ja arvomaailmaan. Tällöin on erityisesti huolehdittava työväenkulttuurin sekä kielellisten ja kulttuuristen vähemmistöjen kulttuuritoiminnan kehittämisestä ja laajentamisesta.

4.2 Organisaatiot ja menetelmät

Tavoitteettomuus on leimannut maamme tähänastista aikuiskou­lutusta ja sitä säätelevää lainsäädäntöä. Se on heijastunut myös aikuiskoulutuksen organisointiin ja opetusmenetelmiin. Monilla tehtäväalueilla toimii useita päällekkäisiä koulutusorganisaatioita. Toisaalta eräät aikuiskoulutuksen keskeiset tehtävät ovat jääneet täysin hoitamatta.

Opetusministeriön aikuiskoulutuksen johto- ja suunnittelutoimin­taa on tehostettava. Itsenäisten aikuiskoulutusorganisaatioiden tukea on säädeltävä siten, että niiden tehtävät tulevat aikuiskou­lutuksen tavoitteiden pohjalta selkeästi rajatuiksi ja täsmenne­tyiksi. Eri aikuiskoulutuslaitosten voimavarat on jaettava tarkoi­tuksenmukaisesti, ja aikuiskoulutuslaitosten toiminnat on nivellet­tävä yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi. Eri aikuiskoulutusorganisaa­tioiden välistä yhteistyötä on tehostettava siten, että olemassa olevien koulutuslaitosten voimavarat tulevat tehokkaasti käyt­töön.

Aikuiskoulutuksen tiedotustoimintaa ja opinto-ohjausta on kehi­tettävä. Aikuiskoulutuspalvelut on ulotettava yhtäläisesti maan eri alueille.

Opetusmenetelmiä on tehokkaasti kehitettävä eri koulutustavoit­teiden saavuttamiseksi. Tämä merkitsee mm. hakevan toimin­nan harjoittamista, jolloin koulutustoimintaa on pyrittävä mm. viemään työpaikoille. Aikuiskoulutusta on entistä enemmän py­rittävä välittämään työväenjärjestöjen kautta, koska niillä on jo ennestään työntekijöiden luottamus.

4.3 Rahoitus ja opintososiaaliset kysymykset

Yhteiskunnan aikuiskoulutukselle antaman taloudellisen tuen tu­lee olla porrastettu sen mukaan, kuinka koulutus edistää yleisiä yhteiskuntapoliittisia päämääriä. Yhteiskunnan taloudellinen tuki on suunnattava erityisesti vähän koulutusta saaneille ryhmille sekä sellaisiin opintoihin, jotka tyydyttävät koulutuksellisia perus­tarpeita.

Korkein valtion tuki tulee suunnata opinnoille, joiden tavoitteena on antaa yleissivistäviä ja ammatillisia perusvalmiuksia. Samoin yhteiskunnallisia perusvalmiuksia antavan aikuiskoulutuksen sekä kansalaisten yhteiskunnallista osallistumista edistävän aikuiskou­lutuksen tulee saada riittävää taloudellista tukea yhteiskunnalta. Työnantajien osuuden koulutuksen rahoituksesta on oltava sitä

212

suurempi, mitä enemmän koulutus palvelee työnantajien ja yri­tyksien omia tavoitteita.

Koulutukseen osallistuminen ei saa vaarantaa työntekijöiden ta­loudellisia ja sosiaalisia oikeuksia. Koulutukseen osallistumista on pidettävä tuottavana työnä, josta on maksettava samanlaiset palkka- ja muut edut kuin varsinaisesta työnteosta. Erityisesti on pidettävä huoli siitä, että yhteiskuntapoliittisesti tärkeiden koulutustavoitteiden saavuttaminen tehdään yksilöille taloudelli­sesti mahdollisesti riittävän pitkän koulutusloman myöntämisellä. Palkallisen koulutusvapaan tulee kuulua kaikille työntekijöille. Koulutusloman pituuden tulee kuitenkin olla riippuvainen siitä, kuinka keskeisistä opinnoista koulutuspolitiikan tavoitteiden kan­nalta on kysymys.

III KOULUTUSPOLIITTISET ERITYISKYSYMYKSET

5. Opettajakoulutuksen uudistaminen

Opettajakoulutuksen nykytilanne

Opettajakoulutuksen rakenne ja sisältö eivät vastaa demokraatti­sen yhteiskunnan eivätkä kehittyvän koululaitoksen vaatimuksia. Pääosa opettajista on koulutettu erillään yliopistoista, suppeissa opettajanvalmistuslaitoksissa. Lisäksi koulutus on jakaantunut lähes kahdellekymmenelle eri koulutuslohkolle, joiden yhteys toi­siinsa ja yliopistoihin on varsin heikko.

Opettajisto on perinteisesti valtaosaltaan ollut poliittisilta asen­teiltaan porvarillista ja opetuksen välityksellä ylläpitänyt muuttu­matonta olotilaa edustavaa porvarillista ideologiaa.

Työväestöstä lähtöisin olevan opettajiston osuus on ollut vähäi­nen. Opettajakoulutuksen oppilasvalintaa onkin pyrittävä voimak­kaasti muuttamaan siten, että työväestöstä lähtöisin olevien ja työväenhenkisten sekä edistyksellisten opettajien suhteellinen osuus selvästi kasvaa. Vastaavasti on opettajakoulutuksen aat­teellista sisältöä uudistettava siten, että myös työväenliikkeen aatemaailma tulee nykyistä myönteisemmällä tavalla käsitellyksi.

Opettajakoulutukselle asetettavat vaatimukset

Opettajakoulutuksen tavoitteet on johdettava yleisistä koulutus­poliittisista tavoitteista. Opettajakoulutuksen on annettava val­miudet myötävaikuttaa jatkuvaan yhteiskunnalliseen muutospro­sessiin.

Opettajakoulutuksen rakenne tulee uudistaa siten, että esi-, pe­rus- ja keskiasteen opettajiston koulutus muodostaa yhden koko­naisuuden.

Opettajakoulutuksen tutkinnonuudistus on nivellettävä korkeakou­lujen tutkinnonuudistukseen, jonka mukaan opinnot jakaantuvat yleis-, aine- ja syventäviin opintoihin.

213

Opettajakoulutuksen tulee perehdyttää koulutettavat perusteelli­sesti jatkuvan kasvatuksen periaatteeseen ja antaa perusvalmiu­det myös aikuisten opettamiseen.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää oppimisvaikeuksien voittamis-periaatteelle rakentuvaan pedagogiikkaan.

Opiskelijoita tulee perehdyttää käytännön opetustilanteisiin, eri­tyisesti yhdysluokkien opettamiseen.

Opettajakoulutuksen on oltava sisällöltään joustavaa, opettajan tehtävien jatkuvaa kehittämistä tukevaa. Opettajakoulutuksen teh­tävänä ei ole tehdä opettajista opetusteknikoita.

Koulutukseen tulee sisällyttää aineita, jotka antavat opettajalle edellytykset toteuttaa ja kehittää koulun ja kodin välistä yhteis­työtä, suunnitella pitkäjänteisesti ja demokraattisesti sekä oppi­laiden että toisten opettajien kanssa koulun toimintaa ja oppi­mistapahtumaa, oppia ymmärtämään ihmisen koulutettavuuden laajat mahdollisuudet ja sitä kautta omaksuttava oppimisvaikeuk­sien voittamisperiaatteeile rakentuva pedagogiikka.

Opettajille tulee antaa mahdollisimman monipuolista tietoa yh­teiskunnan rakenteesta, sen kehityksestä, työ- ja tuotantoelä­mästä. Edelleen hän tarvitsee tietoja siitä, miten taloudelliset, maantieteelliset ja muut yhteiskunnalliset seikat vaikuttavat kou­lutukseen ja miten koulutuksen avulla päästään vaikuttamaan ta­kaisin yhteiskuntaan.

Opettajille tulee antaa mahdollisimman monipuolista tietoa yh-jota jo nykyinen opettajakoulutuslaki edellyttää. Jatkokoulutuksen on liityttävä saumattomasti peruskoulutukseen.

Jatkokoulutuksen on tuettava koulu-uudistusta. Sen tulee perus­tua opetuksen suunnitelmallisuuden, demokraattisuuden, edis­tyksellisyyden ja kokonaisvaltaisuuden periaatteelle.

Ammatillisten oppilaitoksien opettajien koulutukselle asetettavat erityisvaatimukset

Ammatillisen koulutuksen tavoitteiden toteuttaminen sekä ope­tuksen ja opetusmenetelmien kehittäminen edellyttää, että amma­tillisten oppilaitosten opettajat saavat mahdollisimman perusteel­lisen yleissivistävän koulutuksen, hyvän teoreettisen koulutuksen ja käytännön ongelmien tuntemuksen omalla erikoistumisalallaan.

Nykytilanteelle on ominaista, ettei ammattikoulutusjärjesteimäile ole luotu ammattipedagogiikkaa. Käytännössä tämä merkitsee sitä. että valtaosa ammatillisista oppilaitoksista toimivista opet­tajista ei ole saanut minkäänlaista pedagogista koulutusta.

Ammatillisten oppilaitosten opettajien koulutusta on ryhdyttävä kiireellisesti uudistamaan, ja sen tulee tapahtua muun opettaja­koulutuksen yhteydessä.

Ammatillisten opettajien tulee saada samanlainen pedagoginen perusvalmius kuin peruskoulujen opettajien. Myös heidän opetus-

214

harjoittelunsa tulee olla yhtä laaja kuin peruskoulun opettajilla, ja sen tulee tapahtua mahdollisimman suuressa määrin normaa­leissa ammatillista koulutusta antavissa yksiköissä.

Korkeakoulujen opettajilta tulee edellyttää opetuksellisen päte­vyyden hankkimista yhtä lailla kuin muiltakin ammatillista ope­tusta antavilta henkilöiltä.

Ammatillisten oppilaitosten opettajille tulee luoda hyvät edelly­tykset sekä erikoisalan että pedagogisten tietojen ja taitojen yllä­pitoon ja kehittämiseen. Kun tavoitteena on, että opettajien vä­littämät tiedot ja taidot olisivat mahdollisimman tuoreita, opetta­jille tulee luoda myös kiinteä omakohtainen yhteys oman alan tutkimukseen.

Ammatillisten oppilaitosten opettajien jotkokoulutuksen tulee ra­kentua samoille periaatteille kuin peruskoulun opettajien jatko­koulutus.

Aikuiskouluttajien koulutus

Suurin osa maamme aikuiskouluttajia on kokonaan vailla aikuis­pedagogista koulutusta tai toimii puutteellisen tai vanhentuneen pedagogisen koulutuksen varassa.

Aikuiskoulutuspoliittisten tavoitteiden toteutuminen edellyttää ai­kuiskouluttajien koulutuksen perusteellista uudelleenarviointia. Aikuiskouluttajien nykyinen ja tuleva koulutustarve on määritel­tävä kiireellisesti ja luotava kouluttajaryhmittäin määrällisiin ja laadullisiin koulutusvaatimuksiin perustuva valtakunnallinen kou­lutusohjelma. Minimitavoitteena on aikuispedagogisen valmiuden antaminen kaikille aikuiskouluttajille.

Kouluttajakoulutuksen suunnittelun tulee tapahtua opetusminis­teriön toimesta yhteistyössä korkeakoulujen, muun opettajakoulu­tuksen ja aikuiskoulutuslaitosten kanssa. Koulutuksen toteutuk­sen päävastuu on asetettava korkeakouluille.

Opintokerhojen toveriohjaajien koulutuksessa on päävastuu kan­salaisjärjestöillä, jotka ovat oikeutetut saamaan tälle toiminnalle yhteiskunnan täysipainoisen rahoituksellisen ja muun tuen.

Kaikessa aikuiskouluttajakoulutuksessa on korostettava tiedon yhteiskunnallista merkitystä sekä kouluttajien sosiaalisten val­miuksien tärkeyttä.

6. Oppimateriaalin uudistaminen

Oppimateriaalituotanto on nykyisin hajanaista ja irrallaan muusta koulutuksen kehittämisestä. Tuotannosta vastaavat yksityiset kus­tantajat. Tästä syystä porvariston arvomaailma korostuu sekä materiaalin laatijoiden että sisällön valinnassa. Yhteiskunnan vai­kutusmahdollisuudet rajoittuvat oppimateriaalin hyväksymiseen keskusvirastoissa, mikä on yksittäistapauksellista ja kohdistuu valmiisiin käsikirjoituksiin. Kielellisten ja kulttuuristen vähemmis­töjen oppimateriaalia eivät kaupalliset kustantajat tuota.

215

Oppimateriaalin tulee vastata koulutuksen tavoitteita. Sen tulee olla sopusoinnussa yhteiskunnan asettamien oppisisältöjen kans­sa ja pedagogis-psykologisilta ominaisuuksiltaan sellaista, että se turvaa asetetut oppimistavoitteet. Nämä vaatimukset täyttä­vän oppimateriaalin tuotannon turvaamiseksi on oppimateriaalin suunnittelu saatava kiinteään yhteyteen muun koulutussuunnitte­lun kanssa.

Oppimateriaalin tuottamista varten on laadittava koulutuksen ta­voitteista lähtevät tuotantosuunnitelmat. Oppimateriaalituotantoa edistävää tutkimusta on voimakkaasti lisättävä. Oppimateriaali­tuotantoa johtamaan, valvomaan ja suunnittelemaan on asetettava opetusministeriöön poliittisin perustein muodostettu elin.

Sitä mukaa kuin yhteiskunta ottaa koulutusjärjestelmän kehittä­misen myötä vastatakseen yhä suuremmasta osasta oppimate-riaalikustannuksia, on yhteiskunnan mahdollisuuksia oppimate­riaalituotannon ohjaamiseen lisättävä.

Valtion oman kustannustoiminnan osuutta on asteittain lisättävä sekä kirjallisen että audiovisuaalisen oppimateriaalin tuotannossa. Myös vähemmistöjen oppimateriaalin tuottamisesta on tällöin tehokkaasti huolehdittava. Tavoitteena on, että koko oppimateriaa­lituotanto siirretään yhteiskunnan haltuun.

7. Koulutushallinnon uudistaminen

Hallinnon kehittämisessä on yleisesti pyrittävä kansanvaltaisuu­teen, hajakeskitykseen, kokonaisvaltaisuuteen ja tehokkuuteen.

Maamme koulutusjärjestelmän keskushallinnon keskityttyä ope­tusministeriön alaisuuteen on ministeriön mahdollisuuksia kou­lutuspolitiikkaa johtavana organisaationa kehitettävä vastaamaan koulutuksen rakenteen ja sisällön uudistamiselle asetettavia vaa­timuksia. Ministeriön ja sen alaisten viranomaisten organisaatio on kokonaisuudessaan uudistettava niin, että ministeriö voi käsi­tellä koulutusasioita eheän kokonaisuuden osina. Oppilaitokset on saatettava yhteiskunnan omistukseen eräitä kansalaisjärjestö­jen aikuiskoulutusmuotoja lukuun ottamatta.

Kokonaisuutena tarkasteltuna koulutushallinto ei nykyisin täytä niitä vaatimuksia, joita sille koulutuksen tasapuolisen saatavuu­den ja kansanvaltaisten vaikuttamismahdollisuuksien kannalta on työväenliikkeen päämäärien toteuttamista ajatellen asetettava. Sen vuoksi on luotava alueellinen koulutushallinto, jonka tehtä­vänä on turvata eri koulutusasteiden palvelujen tarpeen tyydyt­täminen.

Alueellisella tasolla koulutushallinto on uudistettava aluehallin­non kansanvaltaistamiseen tähtäävän kokonaisuudistuksen yhtey­dessä. Kaiken peruskoulun jälkeisen koulutuksen tulee olla sen alaista. Myös alueen korkeakoulut tulee koulutussuunnittelun osalta saattaa kiinteään yhteyteen alueellisen koulutushallinnon kanssa.

216

Kunnallisen kouluhallinnon kehittäminen ja demokratisoituminen edellyttää riittäviä hallinnollisia resursseja kunnissa, luottamus­miesten nykyistä parempaa kouluttamista tehtäväänsä, kunnalli­sen kouluhallinnon, suunnittelun ja päätöksenteon entistä parem­paa yhteensovittamista sekä riittävää ja kyllin aikaista tiedotta­mista suunnitelmista.

Oppilaitosten sisäinen hallinto tulee järjestää opettajien ja opis­kelijoiden kansanvaltaisen osallistumisen pohjalle. Demokratian toteuttaminen kaikkien oppilaitosten sisäisessä toiminnassa liit­tyy välttämättömänä osana koulutuksen demokraattiseen ja so­siaaliseen uudistamiseen.

Yleisperiaatteen valinnaisten hallintoelinten vaaleissa tulee olla se, että yleisen ja yhtäläisen vaalitavan mukaisesti äänioikeutettu­ja ja vaalikelpoisia ovat kaikki oppilaitoksissa opiskelevat ja työs­kentelevät henkilöt. Pääpaino ei luonnollisestikaan kohdistu hal­linnon muodolliseen toteuttamiseen, vaan itse opiskelutoimin-nan kehittämiseen. Hallinnon käytännöllinen toteuttaminen voi poiketa muodollisesti eri oppilaitoksien kohdalla esim. oppilaitos­ten kokoerojen ja oppilaiden ikärakenteen vuoksi. Myös vanhem­pien vaikutusmahdollisuutta kouluun tulee lisätä.

Koulutusalueiden sijoittaminen koulutushierarkian eri tasoille on ratkaistava koulutuksen luonteen perusteella. Erityisesti on väl­tettävä ratkaisuja, joiden perusteella suoritusasteisiin tehtäviin johtava ammattikoulutus jäisi erilleen korkeakoulu- ja opistota­solla annettavasta ammatillisesta koulutuksesta.

Aikuiskoulutuksen kiinteää yhteyttä muuhun koulutusjärjestel­mään on myös hallinnon osalta jatkuvasti vahvistettava kaikilla koulutushallinnon tasoilla. Opetusministeriön mahdollisuuksia aikuiskoulutuksen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja kehittämi­seen on vahvistettava.

74 KOULUTUSPOLITIIKAN KEHITTÄMINEN

Tampereen Sosialidemokraattinen Klubi ry:n esitys

Koulutusasiat ovat parhaillaan käymässä lävitse varsin merkittä­vää uusiintumisvaihetta. Yhdistyksemme esittää,

että muutosvaiheen aikana kiinnitetään tässä asiassa huo­mio koulutuspoliittisessa ohjelmassa alla oleviin seikkoi­hin:

Yleissivistävän osuuden ylimitoitusta tulisi välttää perus-ruskoulutasolla, koska laajempien yhteyksien ymmärtämi­nen ei siinä vaiheessa ole yleistä. Peruskoulutukseen pää­tarkoitus lienee enemmän teknillisten oppivalmiuksien an­taminen.

Koulutuksen sisällön nykyistä parempi yhteys käytäntöön olisi saatava aikaan kaikessa koulutuksessa peruskoulun

217

alkuasteen jälkeen. Tämä koskee erityisesti myös korkea­kouluopetusta. Tieteellinen tutkimustyö olisi suunnattava palvelemaan enemmän käytäntöä. Tieteenteko pelkän tie­teen vuoksi jääköön nykyistä vähemmälle.

Käytännöllisiin tehtäviin suuntautuvien oppilaiden opinto­mahdollisuudet ammatillisessa koulutuksessa on turvat­tava, jotta he eivät jäisi lukioasteelta tulevien jalkoihin.

Myös vammaisten ja heikompitasoisten koulutus on muis­tettava. Apua enemmän sinne missä sitä todella tarvitaan.

Käytännöllisen koulutuksen arvostusta tulisi nostaa infor­maation ja toisaalta tulopolitiikan keinoin.

Enemmän kansanvaltaa byrokraattisen kouluhallituksen ja ministeriön toimintaan.

Sosialidemokraattisessa koulutusohjelmassa tulisi ottaa huomioon myös koululaitoksen talous- ja hoitohenkilökun­nan asiat.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen lukuun ottamatta sen ensimmäisessä kappaleessa esitettyä vaatimusta, jossa tähdätään yleissivistävän opetusaineksen kaventamiseen peruskouluasteella. Puoluetoimikunnan käsityksen mukaan tasa-arvoon johtava koulutuspolitiikka edellyttää yleissivis­tävän opetusaineksen lisäämistä kaikilla koulutuksen asteil­la ja erityisesti peruskoulussa.

75 KUNNALLINEN DEMOKRATIA ARVOON KOULUJEN JOHTAMISESSA

Hämeenlinnan sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö ry:n esitys

Maamme koulujen opettajisto on perinteisesti ollut yksipuolisesti porvarillista ja tämä on myös näkynyt koulujen opetus- ja kasva­tustyössä. Se on merkinnyt myös sitä, etteivät työväenliikkeen näkemykset ole päässeet vaikuttamaan riittävästi koulujen työs­kentelyyn. Toisaalta on viime aikoina työväenliikkeen näkemyksen omaavia henkilöitä valittu ehkä aiempaa enemmän koululaitoksen opetus- ja hallintotehtäviin, mikä on aiheuttanut monenlaisia kiis­toja.

Maassamme oli lukuvuonna 1973—74 oppivelvollisuuskouluja noin 5 000 kpl. Näiden koulujen johtajat ovat miltei poikkeuksetta yh­teiskunnallisilta asenteiltaan porvareihin tai ns. sitoutumattomiin, mutta kuitenkin porvarillisiin ryhmiin kuuluvia, mikä ei alkuun­kaan vastaa maassamme vallitsevaa yhteiskunnallista näkemystä. Tämä johtuu pääasiallisesti siitä, että koulujen opettajat ovat käytännössä valinneet myös koulun hallinnollisen johtajan.

218

Koulunjohtajan tehtävä on hallintotehtävä eikä suinkaan opetta­jiston luottamusmiehenä toimiminen. Tehtävä on yksi tärkeä lenk­ki siinä hallintoketjussa, joka koulutointa johtaa ja on erityisen tärkeä sen vuoksi, että koulunjohtaja toimii yksittäisen koulun ja luokan tasolla. On välttämätöntä, että kunnallisen demokratian ja tätä kautta työväenliikkeen näkemysten ja toimintatapojen vaikutukselle annetaan mahdollisuus yksittäisen koulunkin tasolla. Maassamme on oppivelvollisuuskoulujen lisäksi runsaasti muita

oppilaitoksia, joissa tulisi päästä vastaavanlaiseen käytäntöön. Opettajien luottamusmiehen tulee olla nimenomaan opettajien ammatillisten ja muiden vastaavien asioiden ajamista varten eikä opettajien mielipiteellä tule olla ratkaisevaa merkitystä kou-

todelliset vaikutusmahdollisuudet ammatillisiin asioihin, iun hallintoon ja tavoitteenasetteluun.

Edellä mainittuun viitaten Hämeenlinnan sosialidemokraattinen kunnallispärjestö esittää, että

puoluekokous velvoittaisi puolue-elimiä ja puolueen jäse­niä toimimaan siten, että opettajien luottamusmiesjärjestöä kehitettäisiin sillä tavalla, että luottamusmiehelle luodaan jolloin koulun hallinnollinen johtaja (koulunjohtaja) jää lähinnä kuntaa edustavaksi virkamieheksi.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta esittää, että puoluekokous hyväksyisi esityksen ja velvoittaisi puoluetoimikunnan ryhtymään toi­menpiteisiin sen toteuttamiseksi.

76 KYSYMYS KORVAAVASTA KOULUSTA

Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry:n kunnallis-toimikunnan esitys

Koulujärjestelmäkin 14 §:n muutos merkitsisi myönteistä kehi­tystä kohti koulunuudistuksen perustavoitteiden toteutumista, kohti yhteiskunnan välittömässä hallinnassa olevaa yhtenäistä koululaitosta. Yksityisoppikoulujen Liiton taustavoimana olevat taantumukselliset piirit ovat kuitenkin käynnistäneet ankaran hä-mäyskampanjan ns. korvaavien koulujen puolesta. Porvariston hallussa oleva suurilevikkinen päivä- ja aikauslehdistö on tarjon­nut runsaasti palstatilaa näiden suurelta osin vääristeltyjen tieto­jen esittämistä varten. Hämmästyttävimpiä ovat väitteet siitä, että korvaava koulu olisi kunnalle ja yksityiselle kuntalaiselle taloudellisesti edullisempi ratkaisu kuin koulun liittäminen kun­nan koululaitoksen osaksi. Erityisen huolestuttavaa on myös se, että kouluyhteisön valtavan enemmistön, oppilaiden ja heidän huoltajiensa sekä opettajien ääntä ei haluta kuulla, vaan ratkaisun sanelevat itsevaltiaasti muutamat harvat kannatusyhdistyksen joh­tokunnan tai säätiön hallituksen jäsenet. Mikäli eräillä paikka-

219

kunnilla esitetyt uhkailut koulutoiminnan kokonaan lopettamisesta ja koulukiinteistön myymisestä tai vuokraamisesta kokonaan mui­hin tarkoituksiin toteutuvat, on kysymys yksityisen kuntalaisen ja veronmaksajan oikeusturvan törkeästä loukkaamisesta, yhteis­kunnan ylläpitämän koulun omaisuuden siirtymisestä yksityisille henkilöille.

Kunnallisjärjestön koulupoliittisen jaoston esityksestä Tampereen Sos.-dem. Kunnallisjärjestö ry:n kunnallistoimikunta esittää,

että puolue ryhtyisi pikaisesti toimiin sen varmistamiseksi, että koulujärjestelmäkin perusteluissa mainittu periaate siitä, että peruskoulu on yhteiskunnan, nimenomaan kun­nan hoitama ja omistama koulu, toteutettaisiin tarvittaessa nykyistä lainsäädäntöä tarkistamalla. Vaihtoehto:

Lisäys koulutuspoliittisen ohjelman 7. kappaleeseen »Koulu-tushallinnon uudistaminen»:

»Koulujärjestelmälain perusteluissa mainittu periaate, että peruskoulu on yhteiskunnan, nimenomaan kunnan hoitama ja omistama koulu, on pikaisesti tarvittaessa nykyistä lainsäädäntöä tarkistamalla toteutettava.»

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta yhtyy esityksessä esitettyihin näkökoh­tiin, mutta toteaa, että lainsäädännölliset toimenpiteet eivät ole enää tarpeen korvaavan koulun suhteen, vaan tavoitteen mukaiset ratkaisut on saatava aikaan kunnallisen demokratian puitteissa.

77 ALUEELLISEN ERITYISOPETUKSEN KEHITTÄMINEN

Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry:n kunnallis-toimikunnan esitys

Laki ja asetus kunnallisista kuulovammaisten kouluista astuivat voimaan viime vuoden aikana ja ensimmäiset näiden säännösten mukaiset kouluyksiköt aloittivat toimintansa syksyllä 1973. Koulu­jen toiminnasta saadut kokemukset ovat olleet siinä määrin myönteisiä, että alueellista erityisopetusta myös muita poikkea­vien lasten ryhmiä varten tulisi pikaisesti järjestää organisa­torisesti samojen periaatteiden mukaan kuin kuulovammaisten kohdalla on menetelty. Kysymys ei ole suurista oppilasmääristä ja opetuksen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset ovat suh­teellisen vaatimattomat. Kysymys on lapsista, jotka vammansa takia ovat joka tapauksessa huomattavasti heikommissa semissa muihin ikätovereihinsa nähden. Suurimpien asutuskeskusten osalta on CP-vammaisten lasten opetus kyetty järjestämään, mutta ympäristön maalaiskunnissa asuville lapsille voidaan opiskelu­paikka osoittaa vain silloin jos koulussa tai kyseeseen tulevalla

220

luokalla sattuu olemaan tilaa. Koska kuulovammaisten kohdalla jo tällä hetkellä tapahtuu oppilaskuljetuksia oppilasalueen kun­nista koulun sijaintipaikkakunnalle, voitaisiin näihin kuljetuksiin yleensä ottaa mukaan myös CP- ja näkövammaisia oppilaita. Valmiit säännösesitykset CP- ja näkövammaisten lasten erityis­opetusta varten ovat jo olemassa, tarvitaan vain aloite, hallituksen esitys tms. asian eteenpäin viemiseksi.

Kunnallisjärjestön koulupoliittisen jaoston esityksestä Tampereen Sos.-dem. Kunnallisjärjestö ry:n kunnallistoimikunta esittää,

että koulutuksellisen tasa-arvon toteutumiseksi myös eri­tyisopetuksen tarpeessa olevien oppilaiden osalta on kii­reellisesti vietävä päätökseen olemassa olevat suunnitel­mat alueellisen erityisopetuksen järjestämiseksi myös CP-vammaisia ja näkövammaisia oppilaita varten.

Lausuntoon koulutuspoliittisesta ohjelmasta tehdään yllä mainittu esitys lisäyksenä kohtaan 3.2. Peruskoulu (sivu 7).

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta esittää, että puoluekokous hyväksyisi esityksen ja velvoittaisi puoluetoimikunnan ryhtymään toi­menpiteisiin sen kiireelliseksi toteuttamiseksi.

78 KLINIKKAOPETUS KÄYTÖSHÄIRIÖISTEN LASTEN JA NUORTEN OHJAUKSESSA

Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry:n kunnallis-toimikunnan esitys

Tunne-elämältään häiriintyneiden ja sosiaalisesti sopeutumatto­mien opilaiden erityisopetusta varten on etenkin viime vuosina lisääntyvästi perustettu ns. tarkkailuluokkia. Näiden luokkien tehtävä on ollut kahdenlainen; toisaalta helpottaa normaaliluo­kan opetusta poistamalla sieltä kokonaisuuden kannalta häiritse­vät yksilöt ja toisaalta pyrkiä aikaansaamaan normaaliluokkaa tarkoituksenmukaisempi kasvatus- ja opetusympäristö poikkeaville oppilaille.

Tarkkailuluokkia ei kasvatuksellisesti eikä myöskään koulutuksel­lisen tasa-arvon kannalta voi pitää ainakaan suositeltavina. Vai­keudet saattavat kasautua, kun useita häiriintyneitä sijoitetaan samaan luokkayhteisöön. Opettaja ei kymmenen häiriintyneen oppilaan kanssa sittenkään pääse riittävän yksilölliseen, puhu­mattakaan terapeuttiseen ohjaukseen. Sijoitukset saattavat muo­dostua liian pitkäaikaisiksi, millä voi olla haitallinen vaikutus ni­menomaan jatko-opintojen ja koulunkäyntimotivaation kannalta.

Etenkin sosiaalisesti heikoista lähtökohdista tulevat oppilaat saattavat muita herkemmin tulla sijoitetuiksi ko. luokille. Nykyi­sen pedagogisen käsityksen mukaan pidetään tärkeänä, että oppi­laat mahdollisimman paljon voisivat olla normaalissa luokkayhtei-

221

sössä. Tarkkailuluokkien rinnalla tulisi kehittää kiinikkamuotoista ohjausta ja opetusta, mikä voisi olla yksilöllistä, mutta tekisi sa­malla mahdolliseksi kuulumisen normaaliin luokkayhteisöön.

Edellä esitetyn perusteella koulutuspoliittisen jaoston esityksestä Tampereen Sos.-dem. Kunnallisjärjestö ry:n kunnallistoimikunta esittää,

että viipymättä ryhdyttäisiin hallinnollisiin ja lainsäädännöl­lisiin toimenpiteisiin, jotka tekisivät mahdolliseksi käytös­häiriöitä omaavien lasten ja nuorten klinikkamuotoisen eri­tyisopetuksen.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä koulutuspoliittiseksi ohjelmaksi sekä esittää, että puoluekokous velvoittaisi puo­luetoimikunnan ryhtymään toimenpiteisiin esityksessä esi­tettyjen käytännön ratkaisujen aikaansaamiseksi.

79 VAPAA-AIKATOIMINNAN OHJAUS JA KOULUN OPPILAS­HUOLTO

Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry:n kunnallis-toimikunnan esitys

Oppilashuoltokomitea (KM 1973:151) on tehnyt laajan ja koko­naisvaltaisen ehdotuksen koulun oppilashuoltotoiminnan järjes­tämistä varten. Komitea korostaa suunnittelun ja ennalta ehkäi­sevän työn merkitystä. Komitean ehdotus on laajasti ottaen so­sialidemokraattisen koulutuspolitiikan periaatteiden mukainen ja niitä toteuttava.

Koulun oppilashuoltoa suunniteltaessa ja järjestettäessä on kui­tenkin syytä myös korostaa sitä etteivät ongelmat ole vain koulun sisäisiä vaan hyvin suurelta osalta peräisin ympäröivästä yhteiskunnasta, siinä ilmenevien epäkohtien seurausta. Koulun tulisi ylläpitää yhteyksiä yhteiskuntaan ja tietenkin monella tapaa nimenomaan valmistaa oppilaita siirtymään yhteiskuntaan.

Koulun vapaa-aikatoiminnan ohjaus olisi mainitussa suhteessa merkityksellinen. Koulun vapaa-aikatoiminnan ohjaaja antaisi tie­toa mm. nuoriso- ja vapaa-aikapolitiikkaan littyvistä kysymyksistä, nuorisolautakunnan ja eri järjestöjen toiminnasta. Hän voisi nuor­ten käyttäytymisen asiantuntijana osallistua tehokkaasti mm. klinikkamuotoiseen käytöshäiriöisten nuorten ohjaukseen.

Edellä esitetyin perustein koulupoliittisen jaoston esityksestä Tampereen Sos.-dem. Kunnallisjärjestö ry:n kunnallistoimikunta esittää,

että oppilashuollon toteutuksessa yhteydet koulun ja yhteis­kunnan kesken lisääntyisivät ja että koulun vapaa-aikatoi­minnan ohjaus nähtäisiin osana koulun oppilashuoltoa ja

222

koulun piiriin perustettaisiin mainittua tehtävää toteuttavia koulun vapaa-aikatoiminnan ohjaajan virkoja.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että kouluikäisten lasten ja nuor­ten vapaa-aikatoiminnan ohjaus on erittäin tärkeä asia. Toimikunnan käsityksen mukaan tämä toiminta voidaan kuitenkin suurelta osin hoitaa olemassa olevan nuoriso-työorganisaation ja nuorisotyölain tarjoamissa puitteissa. Siltä osin kuin se on koululaitoksen tehtävä, tarvittavat säännökset ovat jo olemassa.

80 TERVEYDENHUOLTOHENKILÖSTÖN KOULUTUS

Suolahden Työväenyhdistys ry:n esitys

Suolahden Työväenyhdistys esittää,

että puoluekokous velvoittaa puolueen hallintoelimiä siten toimimaan, että terveydenhuoltohenkilöstön koulutus saa­daan käyntiin pikaisesti ns. Noron komitean mietinnön pohjalta, ja

että mielisairaanhoitajien koulutuksessa suunnattaisiin enemmän huomiota avohoidon tehtäviin niin kuin esim. ke­hitysvamma-alalla on jo tapahtunut vajaamielishoitajien kohdalla.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että suurelta osin sosialidemo­kraattien aloitteellisen toiminnan johdosta on opetusmi­nisteriö asettanut syksyllä 1974 lukuisia toimikuntia uudis­tamaan perusteellisesti maamme keskiasteen koulutuksen niin, että ammatillisesta koulutuksesta todella kyettäisiin luomaan lukiolle kilpailukykyinen väylä. Asetettujen toimi­kuntien joukossa on myös Terveydenhuollon opetussuunni-telmatoimikunta, joka laatii uudistetut tuntikohtaiset ope­tussuunnitelmat terveydenhuollon oppilaitoksiin. Samassa yhteydessä tullaan myös mielisairaanhoitajien koulutus uudistamaan. Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen ja kehot­taa asian parissa toimivia sosialidemokraatteja työsken­telemään esityksen näkökohtien toteuttamiseksi.

81 KULTTUURITOIMINTOJEN KEHITTÄMINEN

Vaasan läänin Sosialidemokraattinen Piiri ry:n piiritoimikunnan esitys

Työväenliike on koko olemassaolonsa ajan vaikuttanut merkittä­västi kulttuuritoiminnan kehitykseen. Työväen amatöörinäyttä-

223

moista ovat kehittyneet monet nykyiset ammattiteatterit, musiikki-ja kuorolauluharrastus sekä opintokerhotoiminta ovat työväestön piirissä keränneet runsaasti osanottajia. Näitä kulttuuriperinteitä tulisi edelleen vaalia ja toimia niin, että kunnat saatettaisiin mah­dollisimman tasavertaiseen asemaan kulttuuripalvelusten jaka­misessa. Tästä syystä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen tulisi toimia niin, että myös työväenliikkeen kulttuuripyrkimykset ja tavoitteet entistä selvemmin korostuisivat maassamme har­joitetussa kulttuuripolitiikassa.

Käytännön tavoitteina Vaasan läänin Sosialidemokraattisen Piirin piiritoimikunta esittää,

että Arvo Salon johtaman komitean mietintö toteutettaisiin mahdollisimman pian ainakin niiltä osin kuin se koskee kun­tien kulttuurihallintolain säätämistä ja kunnallinen kulttuuri­toiminta saataisiin valtionavun piiriin.

Lisäksi esitämme,

että kulttuuritoimintoja kehitettäessä otettaisiin huomioon myös lasten kulttuuritoiminta. Jo olemassa olevien kana­vien kautta voitaisiin lapsille tarjota erilaisia kulttuuripal­veluja ja myös erilaiset kulttuuritoimintaa harjoittavat lai­tokset tulisi velvoittaa kulttuuripalvelusten jakamiseen myös lapsille.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Kuten SDP:n Kulttuuritoimintakomitean mietinnöstä anta­massa lausunnossa todetaan, puolue pitää tärkeänä kun­nallisen kulttuuritoiminnan ja siihen myönnettävän valtion­avustuksen lakisääteistämistä. Vastaava esitys sisältyy myös puoluetoimikunnan käsiteltävänä olevaan taidepoliitti­seen ohjelmaan. Myös lasten kulttuuritoiminnan tukeminen tulisi tapahtumaan näissä puitteissa.

Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen.

224

X

KUNNALUSASIAIN VALIOKUNTA

82 OSALLISTUMISMAHDOLLISUUS KUNNALLISEEN LUOTTAMUSTOIMINTAAN

Seinäjoen Työväenyhdistys ry:n esitys

SDP:n kunnallispoliittisessa tavoiteohjelmassa on tuotu selkeästi vaatimus kunnallisen demokratian täydellisestä toteuttamisesta. Lain kirjaimen mukaan voidaan todeta näin tapahtuneen. Käytän­nössä asia ei kuitenkaan ole näin yksiviivainen. Osallistumismah­dollisuuksien suhteen me olemme edelleen hyvin eriarvoisia, sillä kiinteämpi mukanaolo kunnallisessa luottamustoiminnassa riippuu edelleenkin siitä, minkälainen työsuhde luottamustoimenhaltijalla on. Yleisesti on tiedossa, ettei yksityinen työnantaja suosi sel­laista työntekijää, joka on aktiivisesti mukana kunnallispolitiikas­sa. Tämän haitan lisäksi tulee tällaiselle luottamushenkilölle toiminnastaan taloudellista tappiota. Maksettavat kokouspalkkiot eivät korvaa menetettyä työansiota.

15 225

Edellä kerrottuun viitaten esitämme puoluekokoukselle,

että se käsittelisi kysymystä ja velvoittaisi puoluetoimikun­nan asettamaan työryhmän, jonka kiireellisenä tehtävänä olisi selvittää, millä tavalla jokaiselle kansalaiselle mahdol­listetaan tasapuolinen osallistumismahdollisuus kunnalli­seen luottamustoimintaan.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että kunnallishallintokomitea on esittänyt luottamusmiesten työansion menetysten korvaa­misen sisällyttämistä kunnallislakiin. Säädökset eläke-edun järjestämisestä ovat myös valmisteltavana.

Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen ja esittää, että kuntien keskusjärjestöissä ja muuallakin toimivat sosialidemokraa­t i t velvoitetaan edellä mainittujen toimenpiteiden edistämi­sen lisäksi toimimaan siten, että jokaiselle kansalaiselle yhdenvertaisesti taattaisiin mahdollisuus osallistua kun­nalliseen luottamustoimintaan.

83 KUNTAUUDISTUKSEN TOTEUTTAMINEN

Vaasan läänin Sosialidemokraattinen Piiri ry:n piiritoimikunnan esitys

Kunnallishallinnolle uskottujen tehtävien määrä on jatkuvasti lisääntynyt ja suuri osa yhteiskunnan tarjoamista palveluksista jaetaan kuntien toimesta. Jotta lisääntyvät tehtävät voitaisiin hoitaa demokraattisesti ja samalla tehokkaasti on kuntauudistuk­sen loppuun saattamista kiirehdittävä. Näin voidaan tehokkaasti lisätä tasa-arvoa kunnallisten palvelusten tarjonnassa, koska voi­makkaammat kuntayksiköt pystyvät paremmin selviämään niille kuuluvista tehtävistä. Kuntauudistuksen suunnittelussa tulee huo­mioida alueelliset erityispiirteet ja kuntien mahdollisuudet selvitä velvoitteistaan. Lopullisena tavoitteena tulee olla alueellisesti yhtenäisten ja elinvoimaisten kuntayksiköiden aikaansaaminen, jotta kunnallinen itsehallinto voisi edelleen kehittyä ja täyttää sille uskotut tehtävät.

Vaasan läänin Sosialidemokraattisen Piirin piiritoimikunta esittää,

että puoluekokous vaatisi päättäväisesti kuntauudistuksen nopeaa toteuttamista, jotta ihmisläheinen ja lähidemokra­tian kannalta keskeisessä asemassa oleva kunnallishallinto voisi kehittyä yhteiskunnan nykyisiä vaatimuksia vastaa­vasti.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen ja toteaa, että puolue on jatkuvasti tarmokkaasti ajanut kuntauudistuksen toteut-

226

tamista. Puoluetoimikunta esittää, että puoluekokous sisäl­lyttäisi kuntauudistuksen jouduttamista koskevan lausunnon sisäpoliittiseen julkilausumaan.

84 MAAREFORMIN TOTEUTTAMINEN

Keravan Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry:n esitys

Sosialidemokraattisen puolueen tavoitteena on jo pitkään ollut maareformin toteuttaminen. Tällaisen reformin tarve on käynyt yhä polttavammaksi elinkeinorakenteen muuttuessa ja kaupun­gistumiskehityksen jatkuessa. Maakysymyksen ennakkoluuloton ratkaiseminen olisi välttämätöntä, jotta maamme kaupungit, kaup­palat ja muut yhdyskunnat voisivat kehittyä sosiaalisesti ja ta­loudellisesti terveellä tavalla ja jotta asumiskustannuksia kohot­tava maan nopea hinnannousu saataisiin hillityksi. Samalla on kuitenkin kysymys myön tulonjakopolitiikasta ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta. Yhdyskuntien kasvaessa syntyvä maan arvonnousu on tulosta kaikkien sen asukkaiden työstä ja toimeliaisuudesta. Sosialidemokraattinen puolue ei voi hyväksyä sitä, että tämä arvonnousu siirtyy muutamien harvojen maanomistajien käsiin, jotka itse eivät ole sitä omalla työllään ansainneet.

Sosialidemokraattinen puolue on ollut yhtäjaksoisesti hallitus­vastuussa viimeiset 9 vuotta. Koko tänä aikana puolue ei ole saanut mitään lainsäädäntöä aikaan kaupunkien maakysymysten ratkaisemiseksi ja siihen liittyvien ilmiselvien epäoikeudenmukai­suuksien poistamiseksi. Ainoa tulos on ollut hallituksen vuoden 1974 syyskuussa antamat maapoliittiset lakiesitykset, jotka kes­kustapuolueen sanelupolitiikan johdosta saatiin eduskunnalle pa­hasti vesitettynä. Kaiken lisäksi näyttää tällä hetkellä siltä, että nämäkin lakiesitykset raukeavat sen johdosta, että uudistuksen vastustajat jarruttavat eduskunnassa lakipaketin käsittelyä. Jos näin käy, saadaan vaalien jälkeen aloittaa taas kerran alusta, uudistukset lykkäytyvät vielä yhdellä vaalikaudella eteenpäin ja puolueen arvovalta on kärsinyt pahan kolauksen.

Sosialidemokraattisen puolueen tavoitteiden näkökulmasta tar­kasteltuna on selvää, että mainitut lakiesitykset voivat olla vain ensimmäinen vaatimaton askel maapoliittisen lainsäädännön uudistamisessa. Tarvitaan huomattavasti pitemmälle meneviä uudistuksia, mikäli maan yksityisomistuksesta johtuvat epäkohdat halutaan välttää. Lunastuslainsäädännön uudistamisen lisäksi on päästävä käsiksi rakennusoikeuteen ja irrotettava se yhteydes­tään maanomistukseen. Rakennusoikeus, jonka kunta kaavalla myöntää, kuuluu kunnalle, ei yksityiselle maanomistajalle.

Uudistuksia valmisteltaessa voitaisiin pitää esimerkkinä paitsi Ruotsia, myös Englantia, jossa työväenpuolueen hallitus on laati­nut yksityiskohtaisen ohjelman maapoliittisen lainsäädännön uudistamiseksi. Sen mukaan kaikki kaupunkimainen rakentaminen,

227

omakotitaloja lukuun ottamatta, tulisi vastedes tapahtumaan yh­teiskunnan omistamalla maalla. Kunnilla olisi laajat oikeudet ja myös velvollisuus tietyn siirtymäajan kuluessa hankkia omistuk­seensa maa, jolle rakennetaan uustuotantoa tai jolla toteutetaan huomattavia saneeraustoimenpiteitä. Kunnat saisivat oikeuden lunastaa maan sen tosiasiallista käyttöä vastaavasta arvosta eli pellosta maksettaisiin pellon hinta, metsästä metsän hinta jne. Sama kanta on omaksuttu myös SDP.n puolueohjelmissa. Työväen­puolueen ehdotuksiin kuuluu myös kaavoitusmaksun periminen yksityisiltä, joiden maille ennen uudistuksen täysimittaista to­teuttamista annetaan rakennusoikeutta.

Maapoliittisten, kuten muidenkin suurten yhteiskunnaillisten refor­mien toteuttamisessa puoluettamme on haitannut se, ettei ole ollut selviä ja konkreettisia suunnitelmia siitä, miten puolueohjel­missa hyväksytyt tavoitteet pyritään lainsäädännöllä ja muilla keinoin toteuttamaan. Jotta maapoliittisissa uudistuksissa mei­dänkin maassamme päästäisiin nopeasti ja johdonmukaisesti etenemään, olisi tämän vuoksi välttämätöntä, että puolue laatisi itselleen selväpiirteisen ohjelman siitä, mitä maapoliittisia lain­säädäntöuudistuksia olisi saatava aikaan ja minkä aikataulun mu­kaisesti. Tämä toteuttamisohjelma voitaisiin saattaa puolueneu­voston hyväksyttäväksi ja sen toteuttamista olisi jatkuvasti seu­rattava esimerkiksi puolueneuvostolle määräajoin annettavin sel­vityksin.

Edellä esitetyin perustein Keravan Sosialidemokraattinen Kun­nallisjärjestö ry, esittää,

että puoluekokous kehottaisi puoluetoimikuntaa ryhtymään toimenpiteisiin sellaisen konkreettisen ja aikatauluun sido­tun maapoliittisen lainsäädäntöohjelman laatimiseksi, jonka avulla kaikki kaupunkimainen rakentaminen, tavanomaista omakotirakentamista lukuun ottamatta, saadaan tapahtu­maan kunnan omistamalla maalla, rkennusoikeus irrote­taan maanomistuksesta ja kunnille annetaan oikeus lunas­taa tarvittava maa sen tosiasiallista käyttöä vastaavasta arvosta. Ohjelma olisi saatettava puolueneuvoston hyväk­syttäväksi vuoden 1975 loppuun mennessä ja sen toteutta­mista olisi jatkuvasti seurattava.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Sosialidemokraattinen puolue on ponnistellut voimakkaasti esityksessä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi vaati­malla mm. rakennuslainsäädännön perusteellista uudista­mista ja ns. maapoliittisen lakipaketin lakiesitysten hyväk­symistä, mikä merkitsee lainsäädännön kehittämistä esi­tyksessä tarkoitettuun suuntaan. Näin menetellessään puo­lue on toiminut johdonmukaisesti jo kauan sitten omaksu­mallaan linjalla.

Puoluetoimikunta suhtautuu periaatteessa myönteisesti esi-

228

tyksessä tehtyyn ehdotukseen lainsäädäntöohjelman ai­kaansaamisesta.

85 KUNNALLINEN PUOLUETUKI

Riihimäen Läntinen Sos.dem. Yhdistys ry:n esitys

Nyky-yhteiskuntaa pyörittävät pääasiallisesti eri poliittiset etu­järjestöt järjestöjensä päätösten mukaisesti, joko kuntalaisten vaa­lien kautta valitsemien tai järjestöjen valitsemien edustajiensa välityksellä. Tänä päivänä ei voitaisi ajatellakaan yhteiskunnan toimintaa ilman poliittisten järjestöjen päätöksiä.

Lähes kaikki edellä mainittu toiminta suoritetaan vapaaehtoisuu­den varassa vapaa-aikoina. Yhä kiihtyvä toiminta yhteiskunnan kaikilla sektoreilla on kiihdyttänyt myös poliittista toimintaa. Kuntalaisten toivomukset ja vaatimukset kasvavat kaiken kehi­tyksen myötä ja aikaisempaa enemmän työllistävät poliittista toi­mintaa ylläpitäviä järjestöjä ja henkilöitä.

Yhteiskunta on viimeksi kuluneina vuosina yhä enenevässä mää­rin alkanut tukemaan talousarvioon ottamiensa määrärahojen tur­vin eri harrastusaloja ylläpitäviä järjestöjä. Kaikesta tästä ovat kuitenkin jääneet ulkopuolelle ne järjestöt mitkä toimivat kaiken toiminnan käynnistävänä voimana: poliittiset järjestöt kuten esim. kunnallisjärjestöt, poliittiset perusjärjestöt jne.

Asian tilaan olisi mitä pikimmin saatava korjaus aikaan. Ei ole oikein eikä kohtuullista, että nykyaikana, jolloin vaatimukset ovat korkeita ja työ hyvien tavoitteiden läpiviemiseksi entistä kovem­man työn takana työ jää harvojen suoritettavaksi, palkkioinaan parhaassa tapauksessa ankara arvostelu toiminnasta. Kaiken tä­män epäkohdan korjaamiseksi olisi mitä pikimmin saatava kun­nallinen puoluetuki, tai jollain muulla nimikkeellä kulkevan yhteis­kunnan suorittama toimintatuki. Asia ei ole kuitenkaan mahdol­lista erikseen tehtävin päätöksin yksittäisin tapauksin.

Kaikkeen edellä esitettyyn viitaten esittääkin yhdistyksemme puo­luekokoukselle seuraavaa:

— Puoluekokous toteaa, että puoluejärjestöt ovat yhteis­kuntaa, sen eri sektoreita käynnistävä voima, mitä ilman nyky-yhteiskuntaa ei voida kehittävästi hoitaa,

— puoluekokous toteaa edelleen, että tähänastinen yhteis­kunnan tuki ei kuntasektoreilla ole yltänyt puoluetoiminnan piiriin,

— että puoluekokous velvoittaa puoluetoimikunnan toimi­maan siten että joko kunnallislain turvin tai lainsäädäntö­teitse saadaan aikaan suhteellisuuden mukaan jaettava kunnallinen puoluetuki, tai jollain muulla nimikkeellä kul­keva yhteiskunnan suorittama toimintatuki poliittista toi­mintaa harjoittaville järjestöille auttamaan kunnallista puo-

229

luetoimintaa käytettäväksi poliittisissa järjestöissä kunnal­lista toimintaa ylläpitäviin tarkoituksiin.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että kunnallinen puoluetuki on eräs niistä tavoitteista, jotka sisältyvät XXIX puoluekokouk­sen hyväksymään kunnallispoliittiseen ohjelmaan. Tämän vuoksi puoluetoimikunta suhtautuu myönteisesti esityk­seen.

86. VALTION JA KUNTIEN YLEMPIEN VIRKOJEN MUUTTAMINEN MÄÄRÄAIKAISIKSI

Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys

Nykyisten säännösten mukaan vakinaiset virkamiehet voivat ni­mityksen saatuaan yleensä pysyä virassaan loppuikänsä. Täs­tä aiheutuu monenlaista haittaa yhteiskunnan kehittämiselle.

Valtioneuvoston ja kunnallisten luottamuselinten tahdon toteu­tuminen riippuu usein virkamiesten aktiivisesta myötävaikutuk­sesta. Käytännössä on kuitenkin jouduttu havaitsemaan, että vir­kamiehillä ei aina ole ollut tähän riittävää halua. Päinvastoin heillä näyttää olevan lukuisia keinoja jarruttaa kansanvaltaisten elinten pyrkimyksiä tai peräti estää niiden toteutuminen. Jos virat olisivat määräaikaisia, tämä voitaisiin välttää, silla virkamiehet joutui­sivat kaikessa toiminnassaan ottamaan huomioon, että määräajan päättyessä poliittiset päätöksentekijät arvioisivat heidän toimin­taansa, ja tästä riippuisi mahdollinen nimitys uudeksi kaudeksi.

Korkeiden virkojen haltijoilla on suuret mahdollisuudet vaikut­taa yhteiskunnan kehittämiseen omalla toiminnallaan. Tämän vuoksi heiltä on edellytettävä aloitteellista uudistusmieltä, uu­sien tietojen hallintaa ja ajanmukaisia asenteita. Joissakin ta­pauksissa näiden vaatimusten kanssa ristiriidassa on se, että korkeimmat virkamiehet ovat saattaneet istua virassaan jopa kym­meniä vuosia. Usein heidän tietonsa, taitonsa ja asenteensa ovat vuosi vuodelta yhä heikommin vastanneet asetettavia vaatimuksia. Tältä vältyttäisiin, jos virat olisivat määräaikaisia. Virkakauden päättyessä voitaisiin arvioida virkamiehen edellytykset jatkaa tehtävässään.

Virkojen muuttaminen määräaikaisiksi tulee toteuttaa siten, että samalla ei aiheuteta nykyistä suurempia hallinnollisia epäkohtia eikä tehdä virkamiesuraa niin epävarmaksi, että tarvittavien henkilöiden saaminen yhteiskunnan palvelukseen vaarantuu.

Esitetyn perusteella Suur-Helsingin Sosialistiseura esittää

että puoluekokous velvoittaisi puolueen edustajat valtio­neuvostossa ja kunnallisissa luottamuselimissä toimimaan siten, että

230

1. selvitetään, miten vastuunalaisten virkojen muuttaminen määräaikaisiksi tulisi hallinnon suorituskykyä vaaranta­matta toteuttaa sekä

2. selvityksen jälkeen tarvittavat muutokset pannaan käy­tännössä toimeen.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että esityksen ehdotukset si­sältyvät XXIX puoluekokouksen hyväksymään kunnallispo­liittiseen ohjelmaan (100/72) ja valtionhallinnon kansanval­taistamista koskevaan päätökseen (24/72).

87 KUNNALLISJOHTAJIEN VIRAT MÄÄRÄAIKAISIKSI

Sosialidemokraattinen Väinö Voionmaa-Seura r.y:n esitys

Kunnallishallinnosta suoritetut tutkimukset ja yleinen kokemus osoittavat, että kunnallisessa päätöksenteossa kunnallishallituk­sen ja erityisesti siihen kuuluvien kaupunginjohtajien/ kunnanjoh­tajien asema on erittäin vahva ja keskeinen. Tällaista virkaa pit­kään hoitava henkilö saavuttaa usein henkilökohtaista valtaa ta­valla, joka vaarantaa demokraattisesti valittujen, vaihtuvien luot­tamusmiesten vaikutusmahdollisuuden. Näin ollen tulisi kunta­laisille varata tähänastista parempi mahdollisuus ilmaista tyyty­väisyytensä tai tyytymättömyytensä noudatetun kunnallispolitii­kan yleislinjasta.

Yhdistyksemme ehdottaa,

että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikunnan ja edus-eduskuntaryhmän pyrkimään kunnallisjohtajien virkojen määräaikaistamiseen kunnallislain uudistamisen yhtey­dessä.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että tavoite sisältyy XXIX puolue­kokouksen hyväksymään kunnallispoliittiseen ohjelmaan.

88. KUNNALLISJOHTAJA KANSANEDUSTAJANA

Riihimäen Työväenyhdistys ry:n esitys

Käytännön asioiden hoidon kannalta on pidettävä epäsuotavana sellaista asiantilaa, että kunnallisjohtaja ja kansanedustaja yh­distyvät samassa persoonassa.

Ehdotamme puoluekokouksen päätettäväksi,

että sääntöihin otetaan määräys, taikka jos se sääntöjen määräyksellä on epäsoveliasta, niin menettelymääräyksiin

231

lausuma siitä, että kansanedustaja tultuaan valituksi kun­nallisjohtajaksi on velvollinen eroamaan kansanedustajan toimestaan ja kunnallisjohtaja tultuaan valituksi kansan­edustajaksi on velvollinen eroamaan kunnallisjohtajan vi­rastaan.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että kansanedustaja- ja kunnallis-johtajaehdokkuus ovat järjestöjen päätäntävaltaan kuuluvia asioita. Piiri- ja kunnallisjärjestöjen asiana on päättää, millä perusteella henkilö asetetaan ehdokkaaksi ja millä perusteella tämä ehdokkuus häneltä voidaan evätä. Näin ollen puoluetoimikunta ei yhdy esitykseen.

232

XI

JÄRJESTÖASIAIN VALIOKUNTA

89 PUOLUEEN OHJELMATYÖN TAVOITTEET

Puoluetoimikunnan esitys

Sosialidemokraattisen puolueen periaateohjelma vuodelta 1952 muodostaa edelleen käyttökelpoisen perustan yhteiskunnan käy­tännölliseen uudistamiseen tehtäville ohjelmille. Sosialidemokra­tian ideologisten lähtökohtien uudelleen arviointiin ei ole aihet­ta. Ideologisen ja ohjelmallisen keskustelun tulee kohdistua pe­riaateohjelman soveltamiseen yhteiskunnan nykyisessä kehitys­vaiheessa.

Määrätietoinen poliittinen ohjelmointi on välttämätöntä kehityk-sesti. Puolueen ohjelmatyössä on viime vuosina suoritettu laaja yhteiskunnan kartoitustyö ja laadittu erityisohjelmat yhteiskunta­politiikan eri aloille. Ohjelmat ovat vaikuttaneet voimakkaasti suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen.

Ohjelmatyötä jatkettaessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti ohjelmista muodostuvaan kokonaiskuvaan. Yhteiskunnallista kehi-

233

tystä on tarkasteltava kehittyneiden kapitalististen maiden ylei­sen ohjaamiseksi demokratian ja sosialismin periaatteiden mukai-telmän murrosvaiheessa keskinäinen riippuvaisuus lisääntyy en­tisestään ja muutokset heijastuvat herkästi myös Suomen yhteis­kunnalliseen kehitykseen. Ohjelmatyössä on selviteltävä näitä vaikutussuhteita.

Ajankohdan keskeisiä ongelmia, joihin ohjelmatyössä on etsittävä vastauksia, ovat mm. seuraavat kysymykset:

— taloudellisen kasvupolitiikan tulevaisuus erilaisten rajoittavien tekijöiden valossa;

•— suunnitelmatalouden tarve ja sosialistisen talouspolitiikan tavoitteet;

— ns. hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus, verotuksen ja tasa-arvoon tähtäävän tulonjaon ongelmat;

— tieteen ja teknologian merkitys yhteiskunnallisessa muutok­sessa;

— demokratian laajentaminen työelämässä ja hallinnossa; — tasapainoinen alueellinen kehitys;

— Suomen sopeutuminen kansainväliseen taloudelliseen yhteis­työhön;

— Suomen panos kansainvälisten kehitysongelmien ratkaisemi­sessa.

On ilmeistä, että puolueen nykyiset erityisohjelmat antavat vain osittaisia vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ne sijoittu­vat ikään kuin periaateohjelman ja erityisohjelmien välimaastoon. Niitä on myös tarkasteltava pitemmän aikavälin puitteissa kuin erityisohjelmia.

Ohjelmatyössä olisi suoritettava yhteenveto voimassa olevista erityisohjelmista ja sen pohjalta laadittava pitkän tähtäyksen suuntaviivoja käsittelevä ohjelma-asiakirja. Sen tulisi tarkastella selvitysluontoisesti edellä mainittuja kysymyksiä ja esittää tule­van kehityksen suuntaviivoja 10—15 vuoden tähtäyksellä.

Erityisohjelmien laatiminen yhteiskuntapolitiikan tärkeimpiä alu­eita varten on edelleen välttämätöntä. Vastaisuudessa olisi pyrit­tävä yhtenäistämään ohjelmia teknisesti. Ohjelmien tulee olla 1—2 vaalikauden tavoiteohjelmia. Niiden ei tule sisältää peri­aateohjelman tulkintaa tai muita laajoja periaatteellisia tarkaste­luja.

Puoluekokoukselle esitettävien ohjelmien järjestökäsittelylle tu­lee varata riittävästi aikaa. Tarvittaessa ohjelmia ja niiden tar­kistuksia vodaan käsitellä puolueneuvostossa.

Ohjelmatyön organisaatiosta ja kokoonpanosta päättää puolue­toimikunta, jonka apuelimiä puolueen työryhmät ovat.

Puoluetoimikunta esittää puoluekokoukselle seuraavia toimenpi­teitä:

234

— Puoluetoimikunta suorittaa yhteenvedon voimassa ole­vista erityisohjelmista;

— Puoluetoimikunta laatii sosialidemokraattisen puolueen ohjelmallisia suuntaviivoja 10—15 vuoden tähtäyksellä käsittelevän asiakirjan, joka esitetään 31. puoluekokouk­selle. Asiakirjaluonnos alistetaan järjestökäsittelyyn;

— Puolueen ohjelmatyötä kehitetään puoluetoimikunnan toimesta.

90 AATTEELLISEN SELVITYSTYÖN KÄYNNISTÄMINEN

Riihimäen Työväenyhdistys ry:n esitys

Puolueessamme on noussut esiin kysymys ideologisesta sel­vyydestä. Jatkuvasti vaaditaan keskustelua ideologiasta. On käy­nyt melko selvästi ilmi puolueeltamme puuttuvan vankan aatteelli­sen ja teoreettisen ajatusrakennelman sosialistisesta ja nimen­omaan sosialidemokraattisesta yhteiskuntamallista (valtioteo­riasta). Tällainen tilanne ei liene puolueemme edun mukaista. Puolueemme on laatinut ansiokkaita erillisohjelmia, joiden toteut­tamisessa ei aina ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Erillisohjelmat tuntuvat jäävän usein irrallisiksi. Osasyynä tässä lienee puolueemme teoreettisen yhteiskunnallisen näkemyksen määrittelemättömyydellä. Puolueessamme tarvitaan puolueohjel­man lisäksi selkeä ja jatkuvasti uudistuksen alla oleva teoreetti­nen malli yhteiskunnasta. Olkoon tämä malli sosialistinen so-sialidemokraattiisesti nähtynä. Tällainen teoria kiinteyttäisi aat­teellista keskustelua ja antaisi pohjaa strategiselle poliittiselle suunnittelulle.

Ehdotamme puoluekokouksen päätettäväksi että sosialidemokraattisen puolueen on käynnistettävä aatteellinen selvitystyö, jossa luodaan puolueelle selkeä sosialistinen yhteiskuntamalli. Edelleen puolueen olisi käynnistettävä pitemmän tähtäyksen tavoitepolittinen suunnittelu, jonka avulla puolueen erillisohjelmat sopeute­taan palvelemaan edellä mainitussa mallissa ja puolueoh­jelmassa määrättyjä yhteiskunnallisia muutosnäkemyksiä entistä voimakkaammin.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä puolueen ohjelma­työn tavoitteista.

91 PUOLUEDEMOKRATIA TURVATTAVA

Keravan Sosialistikilta ry:n esitys

Se käsitys demokratiasta, joka sisältyy SDP:n periaateohjelmaan käsittää näkemykset vapaasta mielipiteenmuodostuksesta, kes-

235

kustelun vapaudesta, järjestäytymisen vapaudesta, demokraatti­sista päätöksentekomuodoista sekä vapaudesta tehtyjen päätös­ten arvostelemiseen. Näin sosialidemokraattinen käsitys demo­kratiasta eli kansanvallasta poikkeaa tuntuvasti bolsevistisesta demokratiakäsityksestä.

Johdonmukainen ajattelutapa edellyttää sitä, että järjestön yleis­tä demokratiakäsitystä sovelletaan sen sisäisessä elämässä. Herättääkseen luottamusta kansan enemmistön keskuudessa on puolueen itse tarkoin noudatettava julistamiaan periaatteita.

Vuoden 1974 aikana ja monasti aikaisemminkin on esiintynyt epä­selvyyttä siitä, kuinka vapaasti tavalliset puolueen jäsenet voivat osallistua puolueen tavoitteiden hahmoittamiseen sekä missä määrin he saattavat arvostella johdossa olevia henkilöitä, ilman että heitä vastaan kohdistetaan syytteitä ryhmäkuntalaisuudesta tai puolueen vastaisuudesta. Näyttää siltä, että em. asiantilan toistuminen on seurausta puolueen tavallisten jäsenten oikeuk­sien epäselvästä määrittelystä. Maan suurimpana parlamentaari­sena puolueena ja suurimpana kansanvaltaisena joukkoliikkeenä SDP tarvitsee tällaista määrittelyä erittäin kipeästi.

puolueena ja suurimpana kansanvaltaisena joukkoliikkeenä SDP tarvtsee tällaista määrittelyä erittäin kipeästi.

Edellä olevan perusteella esitämme puoluekokoukselle,

että se päättäisi velvoittaa puoluetoimikunnan laatimaan luonnoksen SDP:n tavallisen rivijäsenen oikeuksia koske­vaksi julistukseksi seuraavalle puoluekokoukselle.

Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä puolueen ohjelma­työn tavoitteista.

92 SDP:LLE TAVOITEOHJELMA

Keravan Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry:n esitys

Puolueen periaateohjelman mukaan »sosialismi ei ole enää kau­kainen teorioihin perustuva thanne, vaan käytännön politiikan avulla toteutettua ja jatkuvasti toteutettavaa yhteiskunnan uudis­tamista sosialististen periaatteiden mukaisesti». Tälle ohjelmam­me toteamukselle on antanut erityistä kantavuutta viimeisen run­saan kymmenen vuoden aikana tapahtunut SDP:n yhteiskunnal­lisen merkityksen kasvu. Puolueella olisi nykyoloissa todella suuret mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntakehitykseen sekä ajaa lävitse uudistuksia, jotka muuttavat yhteiskuntajärjestelmäm­me luonnetta.

Käytännössä näyttää kuitenkin siltä, että työväenluokan vasta­voima — suurpääoma ja poliittinen porvaristo — pystyy varsin hyvin vastaamaan kansanvaltaisen työväenliikkeen esittämään haasteeseen. Pääoman taloudelliset ja poliittiset organisaatiot

236

kehittävät jatkuvasti toiimintamuotojaan ja menetelmiään. Ajoit­tain näyttää jopa siltä, että pääomapiirit mukautuvat kapitalismin kehitykseen työväenjärjestöjä nopeammin.

Syynä tähän asiantilaan on ainakin osittain pidettävä puutteelli­suuksia SDP:n politiikan suunnittelussa ja puoluetoiminnan joh­tamisessa. Puolueen päätöksentekijöillä ei ole riittävän selkeää strategista kokonaisnäkemystä siitä, mihin suuntaan kulloinkin esillä olevilla erillisuudistuksilla tulisi edetä. Tämä näkyy politii­kan lyhytjännitteisyytenä sekä käytännön toimenpiteiden ja oh­jelmallisten tavoitteiden välisenä ristiriitana. Mitä tulee sitten puolueen ohjelmiin niin usein ne ovat keskenään ristiriitaisia eikä monessakaan tapauksessa erillisohjelmia ole perustettu periaate­ohjelmassa esitettyihin sosialidemokratian päämääriin.

Edellä esitetyistä kriittisistä huomautuksista huolimatta kunnallis­järjestömme antaa täyden tunnustuksen sille työlle, jota puo­lueessa on tehty kuluneina vuosina [erityisesti vuodesta 1967 lähtien) tavoitteidemme määrittelemiseksi erillisohjelmien puit­teissa. Tämä työ on johtanut joinakin aikoina jopa yleiseen poliittis-ideologiseen keskusteluun sekä sd. lehdistössä että jär­jestöissä. Samoin se johti puoluetoimiston organisaation uudista­miseen, jolloin ainakin muodollisesti perustettiin suunnittelu­osasto politiikan koordinointia varten.

Emme pidä kuitenkaan tähänastisia toimenpiteitä riittävinä. Siksi esitämme, että puoluekokous päättäisi seuraavaa:

A. Puoluetoimikunta asettaa erillisen työryhmän, jonka teh­tävänä on tarkistaa kaikkien SDP:n erillisohjelmien yhteensopivuus puolueen periaateohjelman kanssa;

B. Puoluetoimikunta esittää tehtäväksi työryhmän lausun­non pohjalta tarpeelliset muutokset aikaisemmin hyväk­syttyihin erillisohjelmiin;

C. Tästä eteenpäin ennen ohjelman lopullista hyväksymis­tä esitetään päätöksen tekevälle elimelle työryhmän lausunto erillisohjelman suhteesta periaateohjelmaan;

D. Seuraavaan puoluekokoukseen tuodaan puoluetoimikun­nan esitys keskipitkän aikavälin tavoiteohjelmaksi, jossa noin kahden eduskuntakauden tarkasteluvälillä esitetään SDP:n näkemys välttämättömistä yhteiskunnallisista uu­distuksista sellaisessa muodossa, että ohjelma muodos­taa harkitun ja johdonmukaisen kokonaisuuden;

E. Puoluetoimikunnan esitys tavoiteohjelmaksi tuodaan laajaan järjestökäsittelyyn vuotta ennen puolueko­kousta;

F. Puoluetoimiston suunnitteluosastosta kehitetään jatku­vaan SDP:n politiikan koordinoivaan suunnitteluun pys­tyvä puoluetoimikunnan apuelin.

237

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä puolueen ohjelma­työn tavoitteista.

93 SDP:N POLITIIKAN SUUNNITTELUN KEHITTÄMISESTÄ JA TAVOITEOHJELMAN LAATIMISESTA

Jouko Erkkolan (Tampereen Sähköalan Sos.-dem. Yhdistys), Harri Kivenmaan (Kokemäen Sos.-dem. Nuorisoyhdistys), Ulla Kopo­sen (Kuopion Sos.-dem. Naisyhdistys), Reijo Lindroosin (Hä­meenlinnan Sosialistinuoret), Ilpo Mannisen (Pohjois-Haagan Sos.-dem. Yhdistys), Matti Putkosen (Mäntän Työväenyhdistys), Pekka Sarkkisen (Joensuun Työväenyhdistys), Ritva Savelan (Veitsiluodon Sos.-dem. Työväen Yhdistys), Jouko Sillanpään (Helsingin Sosialidemokraatit), Folke Sundmanin (Helsingfors Socialdemokratiska Ungdomsklubb) ja Hannu Vesan (Keravan Sosialistikilta) esitys

Puolueemme politiikan suunnittelussa ja tavoiteasettelussa on tä­hän asti ollut lähinnä kaksi kiinnekohtaa: puolueen periaateohjel­ma sekä lukuisat erillisohjelmat. Usein on oikeutetusti todettu, ettei periaateohjelmaa ole läheskään aina pidetty riittävän lä­hellä puolueen poliittista käytäntöä: puolueen kulloisiakin toimen­piteitä ei ole määritelty sillä perusteella, miten ne edesauttavat periaateohjelman mukaista käytännön politiikan avulla toteutet­tua ja jatkuvasti toteutuvaa yhteiskunnan uudistamista sosia­lististen periaatteiden mukaisesti. Tämä on johtanut siihen, et­teivät myöskään puolueen erillisohjelmat muodosta mitään joh­donmukaista kokonaisuutta: niiden yhteys periaateohjelmaan on monessa tapauksessa epäselvä, samoin niiden keskinäinen yhden­mukaisuus ei useinkaan ole tyydyttävä. Lisäksi puuttuu järjestel­mällinen suunnitelma — strategia — siitä, miten ohjelmien to­teuttamiseksi tulisi toimia, missä järjestyksessä puolueen tulisi edetä uudistuspolitiikassaan.

Kokonaisvaltaisen suunnitelmallisuuden puuttuminen tuo lyhyt­jännitteisyyttä puolueen politiikkaan. Oikea vastaus esitettyyn kri­tiikkiin erillisohjelmien suuresta määrästä onkin se, että ohjelmat järjestetään kokonaisuudeksi siten, että kunkin ohjelman asema puolueen poliittisen strategian kannalta tarkasti määritellään.

Puuttumatta Saksan Liittotasavallan SPD:n harjoittaman politiikan sisältöön, haluamme viitata kyseisen puolueen omaksumaan oh­jelmatyön muotoihin ja menettelytapoihin. Periaateohjelmamme ja poliittisten erillislohkojen tavoitteiden johdonmukainen yhdistä­minen edellyttää keskipitkän aikavälin politiikka-suunnittelun ke­hittämistä. Tässä suhteessa SPD:n harjoittama Langzeitspro-gramm-ohjelmatyö (»pitkän tähtäimen ohjelma», joka tähtää vuo­teen 1985) muodostaa erään mielenkiintoisen menettelytapamal­lin. On selvää, että puolueen ohjelmatyön laadullinen kehittämi­nen edellyttää entistä suurempien voimavarojen keskittämistä

238

puolueen suunnittelu-organisaation ja puoluetoimiston suunnitte­luosaston toimintamahdollisuuksien lisäämiseen.

Edellisen perusteella allekirjoittaneet SNK:n iiittotoimikunnan jä­senet esittävät

että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikuntaa asetta­maan työryhmän tutkimaan puolueen periaateohjelman sekä erillisohjelmien keskinäistä yhdenmukaisuutta ja laa­timaan siltä pohjalta esitystä keskipitkän aikavälin tavoite­ohjelmaksi, joka tuotaisiin seuraavan puoluekokouksen käsiteltäväksi.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä puolueen ohjelma­työn tavoitteista.

94 SDP:n JÄRJESTÖTOIMINTA

Jouko Erkkolan (Tampereen Sähköalan Sos.-dem. Yhdistys), Harri Kivenmaan (Kokemäen Sos.-dem. Nuorisoyhdistys), Ulla Koposen (Kuopion Sos.-dem. Naisyhdistys), Reijo Lindroosin (Hämeenlin­nan Sosialiistkiuoret), Ilpo Mannisen (Pohjois-Haagan Sos.-dem. Yhdistys), Matti Putkosen (Mäntän Työväenyhdistys), Pekka Sarkkisen (Joensuun Työväenyhdistys), Ritva Savelan (Veitsiluo­don Sos.-dem. Työväenyhdistys), Jouko Sillanpään (Helsingin So­sialidemokraatit), Folke Sundmanin (Helsingfors Socialdemokra-tiska Ungdomsklubb) ja Hannu Vesan (Keravan Sosialistikilta) esitys

Sosialidemokraattisen puolueen järjestötoiminnallisessa tilassa on erityisesti perustasolla todettu vallitsevan monia puutteita. Valtaosa puolueen nykyisistä jäsenistä osallistuu erittäin passii­visesti puolueen toimintaan. Tämän johdosta vakava keskuste­lu puolueen toimintaan. Tämän johdosta vakava keskustelu puo­lueen perustason toiminnan voimistamisesta on todella tarpeen puoluekokouksessa. Erityisen tärkeää olisi, että puoluekokouk­sessa keskityttäisiin puolueen koko organisaatiossa ilmeneviin ongelmiin, joista yksityisen puolueosaston toiminnalliset ongel­mat muodostavat osan. Keskeinen ongelmahan ei ole jäsenten viihtyvyyden lisääminen puolueosastossa, vaan se että jäsenistö saa paremmat mahdollisuudet vaikuttaa puolueen politiikan ta­voiteasetteluun ja päätöksentekoon.

Me allekirjoittaneet Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton Iiittotoimikunnan jäsenet esitämme siksi, että puoluekokous huomioisi ainakin seuraavat esitykset tehdessään päätöksiä puo­lueen järjestöllisen tilan parantamisesta:

1. Puolueen jäsenmäärää on nostettava, mutta ei ole ai­heellista asettaa mitään numerollista jäsenmäärätavoi-tetta; jäsenhankinnan rinnalla on nähtävä yhtä tärkeänä

239

nykyisen jäsenistön poliittinen ja toiminnallinen kou­luttaminen.

2. Puolueosastoja ei ole syytä rajata yksinomaan alueel­liselle pohjalle. Puolueen jäsenoikeuksia ei pidä myös­kään sitoa asuinkuntaan, sillä se aiheuttaisi erittäin suuria vaikeuksia työpaikka- ja opiskelijaosastoille.

3. Puoluedemokratian kehittämisen kannalta olisi tärkeätä, että puoluetoimikunta velvoitettaisiin antamaan piiri-kokouksille yksityiskohtainen selvitys suunnitteilla ole­vista keskeisimmistä poliittisista ratkaisuista, jolloin piirijärjestöt voivat sanoa sanansa puolueen kulloinkin noudattamasta linjasta. Tätä tarvetta ei voida korvata jäsenlausuntomenettelyillä.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että esityksen kohdassa yksi (1) oleva asia sisältyy järjestötoiminnan uudistustavoitteisiin ja kohdassa kaksi (2) mainittu asia on huomioitu sääntö­jen uudistamisen yhteydessä.

Kohtaan kolme [3} liittyvä esitys on mahdollisuuksien mu­kaan sisällytetty piirikokouksissa esitettäviin poliittista-ja eduskuntatoimintaa koskeviin alustuksiin.

95 DEMOKRAATTISEN SOSIALISMIN OPINTORYNNÄKKÖ

Uudenmaan Sos.-dem. Piiri ry:n piiritoimikunnan esitys

Sosialidemokraattisen työväenliikkeen perusvoiman muodostaa yhteiskunnallisesta asemastaan tietoiseksi tullut työväenluokka. Paljossa kansanvaltaisen työväenliikkeen toiminta on juuri tais­telua ihmisten tietoisuudesta.

Yhteiskunnallinen muutos, johon olennaisina piirteinä näyttää liittyvän yhä suurempi vallan keskittyminen sekä tiedotus ja in­formaation tuotantotekniikan kehittyminen, asettaa työväenliik­keen toimintamuodoille alati suurempia vaatimuksia, Työväen­liikkeen toimintamuodoille alati suurempia vaatimuksia. Työ­väenliikkeen on vastattava porvariston pyrkimyksiin kiristää henkistä ylivaltaansa. Työväenliikkeen on tehostettava sisäistä koulutustoimintaansa, ulospäin suuntautuvaa tiedotustoimintaansa sekä erityisesti sitä poliittista työtä, jota yksittäiset sosialidemo­kraatit tekevät välittömässä elinympäristössään: työpaikoilla, oppilaitoksissa, armeijassa, asuinalueilla jne. Puolueessa on muu­tamina viime vuosina pantu alulle koulutustoiminnan kehittä­minen, jossa opintokerhoille on kaavailtu keskeistä osuutta. Uudenmaan Sos.-dem. Piiri tervehtii tätä tyydytyksellä. Mieles­tämme kuitenkin koulutustoimenpiteiden sekä järjestötoiminnan muotojen kehittämisen tarve on kasvanut niin nopeasti, että puolueella ei ole varaa jäädä odottelemaan laaja-alaisten suun-

240

nittelutoimenpiteiden saattamista täytäntöön vasta joskus tule­vina vuosina. Pidemmän ajan suunnittelutoiminnan ohella tar­vitaan pikaisia ja tuntuvia käytännöllisiä toimenpiteitä.

Eräs tapa päästä nopeasti laadultaan tyydyttäviin — mutta laa­juudeltaan mittaviin — tuloksiin on useampivaiheisen, kertau­tuvan opintorynnäkön suorittaminen. Tätä menettelytapaa on so­vellettu menestyksekkäästi mm. Ruotsin työväen sivistysliitossa ja Ruotsin sosialidemokraattisessa työväenpuolueessa. Myös sosialidemokrattisen nuorisoliikkeen kokemukset ovat olleet var­sin positiivisia. Vuoden 1975 aikana puoluepiirijärjestömme tar­koituksena on kokeilla rynnäkköajatusta. — Mielestämme hyvin soveltuva on SDP:n opintoaineisto, Demokraattisen sosialismin perusteita, joka valmistui vuonna 1974.

Edellä olevan perusteella Uudemaan Sos.-dem. Piiri ry esittää puoluekokoukselle, että se

1] velvoittaisi puoluetoimikunnan valmistamaan vuoden 1975 loppuun mennessä suunnitelman DEMOKRAATTI­SEN SOSIALISMIN OPINTORYNNÄKÖN toteuttamiseksi koko puolueen mittakaavassa,

2) velvoittaisi puoluetoimikunnan esittämään suunnitelman puolueneuvoston hyväksyttäväksi viimeistään kevääl­lä 1976,

3) kehoittaisi puolueväkeä toteuttamaan vuoden 1977 ai­kana puolueneuvoston hyväksyttäväksi viimeistään ke­väällä 1976,

4) kehoittaisi puolueväkeä toteuttamaan vuoden 1977 aikana puolueneuvoston tekemien päätösten pohjalta demokraattisen sosialismin opintorynnäkön.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että v. 1974 valmistui puolueen ja TSL:n yhteistyönä laadittu »Demokraattisen sosialismin perusteita». Opintoaineisto aatteellisen koulutustoiminnan tehostamiseksi erityisesti paikallisella tasolla. Tähänas­tiset kokemukset ovat osoittaneet, että kurssin valmistu­minen ja siihen liittyneet muut toimenpiteet ovat huomat­tavasti lisänneet puolueen jäsenten kiinnostusta aatteelli­siin kysymyksiin. Puoluetoimikunta toteaa kuitenkin, että ideologisen opiskelutoiminnan laajentaminen edellyttää piirijärjestöjen aktiivista toimintaa ja tukea.

Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen siinä muodossa, että puoluetoimikunta yhdessä piirijärjestöjen kanssa velvoite­taan ryhtymään toimenpiteisiin opintotoiminnan tehosta­miseksi.

16 241

96 SDP:N KOULUTUSTOIMINNAN TEHOSTAMINEN

Jouko Erkkolan (Tampereen Sähköalan Sos.-dem. Yhdistys), Harri Kivenmaan (Kokemäen Sos.-dem. Nuorisoyhdistys), Ulla Kopo­sen (Kuopion Sos.-dem. Naisyhdistys), Reijo Lindroosin (Hämeen­linnan Sosialistinuoret), lipo Mannisen (Pohjois-Haagan Sos.-dem. Yhdistys), Matti Putkosen (Mäntän Työväenyhdistys), Pekka Sarkkisen (Joensuun Työväenyhdistys), Ritva Savelan (Veitsiluo­don Sos.-dem. Työväenyhdistys), Jouko Sillanpään (Helsingin Sosialidemokraatit), Folke Sundmanin (Helsingfors Socialdemo-kratiska Ungdomsklubb) ja Hannu Vesan (Keravan Sosialisti-kilta) esitys

SDP:n koulutustoiminta on kuluneella puoluekokouskaudella si­sällöllisesti selvästi kehittynyt. AatteelIis-poliittisiakin kysymyk­siä on nyt — päinvastoin kuin 60-luvulla — varsin paljon ollut koulutustoiminnassa esillä. Tämä on myönteinen seikka, sillä puolueemme voi olla johdonmukainen luokkataistelujärjestelmä vain, jos sillä onpäämäärätietoinen, aatteellisesti ja poliittisesti korkeasti valistunut jäsenistö.

Kuitenkaan ei koulutustoiminta ole vielä puolueessamme saavut­tanut riittävän kiinteitä muotoja. Koulutustoiminta on ollut sangen sattumanvaraista, vain vuodeksi eteenpäin suunniteltua. Erilaiset vaalit ym. päivänpolitiikkaan liittyvät toimet ovat vieläkin liiaksi olleet hallitsevia tekijöitä puolueen koulutustoiminnassa. Siksi ehdotamme, että puolue ryhtyisi suunnittelemaan kolmiasteista kiinteätä koulutusjärjestelmää, jollaista periaatteessa toteutetaan Ruotsin sosialidemokraattisessa työväenpuolueessa ja Ruotsin työväen sivistysliitossa. Myös sosialidemokraattisen nuorison keskusliiton piirissä on ryhdytty rakentamaan uutta samantyyp­pistä koulutusjärjstelmää nuorisoliittolaiskoulun nimellä, ja tähän­astiset kokemukset ovat olleet varsin myönteisiä. Tämäntyyppi­sessä koulutusjärjestelmässä koulutetaan ensimmäisessä astees­sa valtakunnan tasolla piiritason kouluttajia varsin pitkän ja vaa­tivan ohjelman puitteissa. Puolueen puitteissa olisi harkittava olisiko tässä mahdollista toteuttaa kolmen kuukauden kurssi. Toisessa asteessa koulutetaan piiritasolla osastojen opintovastaa­via. Tämä aste on ensimmäistä suppeampi, puolueen puitteissa se voisi olla esimerkiksi viikon mittainen kurssi. Kolmannessa asteessa työ tapahtuu opintokerhoissa: perusopintoaineisto, jol­lainen on Demokraattisen sosialismin perusteet -kirja.

Edellä hahmotettu kolmiasteisen koulutusmallin ajatus lähtee sii­tä, että koko koulutusjärjestelmä pyrkii laajaan joukkovaikutuk-seen. Korkeimmillakaan tasoilla ei tovereita kouluteta koulutuk­sensa itsensä vuoksi vaan siksi, että he myöhemmin voisivat palvella puolueen koulutustoimintaa propagandisteina ja agitaatto­reina.

Me allekirjoittaneet Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton liittotoimikunnan jäsenet esitämme edellisen perusteella,

että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikuntaa ryhty­mään toimenpiteisiin edellä kuvatun koulutusjärjestelmän

242

rakentamiseksi puolueelle siten, että se voisi käynnistyä jo vuoden 1976 aikana.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että sen toimesta on asetettu sosialidemokraattisen työväenliikkeen koulutusjärjestelmää suunnitteleva projektiryhmä, jonka tehtävänä on määritellä sosialidemokraattisen työväenliikkeen koulutuksen yleis-sekä kohderyhmittäiset tavoitteet, kartoittaa olemassaole­vat mahdollisuudet luoda em. tavoitteiden ja olemassaole­vien voimavarojen pohjalta koulutusjärjestelmä sekä mää­rittää kunkin koulutusyksikön kokonaistavoitteet koulutus­järjestelmän osana. Ottaen huomioon tehtävän laajuuden puoluetoimikunta toteaa, että suunnittelutoimintaa on syytä jatkaa seuraavalla puoluekokouskaudella.

Edellä olevaan viitaten puoluetoimikunta esittää puolueko­koukselle, että se velvoittaisi puoluetoimikunnan ryhty­mään toimenpiteisiin sosialidemokraattisen työväenliikkeen koulutusjärjestelmän suunnittelun saattamiseksi loppuun ja tekemään tarvittavat esitykset käytännön toimenpiteiksi. Lisäksi puoluetoimikunta esittää, että puoluekokous vel­voittaisi puoluetoimikuntaa tutkimaan aloitteessa esitetyn ratkaisumallin toteuttamismahdollisuudet ja ottamaan huo­mioon veljespuolueista saadut kokemukset.

97 AMMATTIYHDISTYSKOULUTUKSEN LISÄÄMINEN PUOLUEEN KOULUTUSOHJELMASSA

Turun Ammattiyhdistysväen Sos.-dem, Yhdistys ry:n esitys

Viime aikoina on varsinkin suuremmilla työpaikoilla voimistunut SAK:n palkkapolitiikkaa vastaan suunnattu toiminta. SAK:n tekemät yleissopimukset ja niiden pohjalla tehdyt työehtosopi­mukset on yritetty leimata suorastaan työväen elinehtoja vas­taan tehdyiksi hyökkäyksiksi. Varsinkin viimeksi tehty talous­poliittinen kokonaisratkaisu on ollut erikoisen pahansuovan ar­vostelun kohteena. Näin on ollut ilmeisesti siksi, että siinä on merkittävä osuus myös sos.-dem. puolueen johtamalla hallituk­sella.

Toimintaa työpaikoilla ovat organisoineet äärivasemmiston hyvin koulutetut luottamus- ja työpaikkayhdysmiehet. Sosialidemokraa­teilla ei ole ollut riittävästi vastaavan koulutuksen saaneita hen­kilöitä työpaikoilla kyetäkseen torjumaan SAK.n sos.-dem. johtoa ja sos.-dem. puoluetta vastaan suunnattuja hyökkäyksiä, ja näin ollen on äärivasemmisto liikutellut merkittävää osaa ammatti-yhdistyskentästä lähes mielensä mukaan.

Korkeampitasoinen ammattiyhdistyskoulutus on puolueessamme ollut liian vähäistä, ja koulutuksen saaneet eivät useinkaan ole palanneet toimimaan työpaikoilla, vaan ovat siirtyneet muihin

243

tehtäviin. Lyhyillä kursseilla saatu tieto ei nykyoloissa enää riitä takaamaan sitä, että ammattiyhdistysliike säilyy sos.-dem. joh-toisena.

Edellä olevaan viitaten ehdottaa Turun Ammattiyhdistysväen Sos.-dem yhdistys puoluekokoukselle,

että se päättäisi pidemmän ja korkeampitasoisen ammatti­yhdistyskoulutuksen lisäämisestä puolueen koulutusohjel­massa. Opiskelijain toimeentulo on myös turvattava niin, että perheenhuoltajankin asemassa oleva henkilö voi riit­tävän pitkäksi ajaksi irrottautua ansiotyöstä opiskelua varten. Koulutukseen otettavien kanssa on myös sovitta­va siitä, että he opintojen päätyttyä palaavat ainakin muu­tamiksi vuosiksi työpaikoille toimimaan puolueen ammatti­yhdistyspolitiikan hyväksi.

Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta viittaa esityksestä n:o 96 antamaansa lausuntoon.

98 SDP:N JOHTAVIEN VIRKAILIJOIDEN OSALLISTUMINEN HALLITUSTYÖHÖN

Riihimäen Työväenyhdistys ry:n esitys

Puolueemme osallistumista hallitusvastuuseen ei pidä nähdä kielteisenä, mutta epäsuotavaa on se, että puolueen johtavat vir­kailijat osallistuvat hallituspolitiikkaan ministereinä. Viime ai­koina tällainen asiantila on ollut aiheuttamassa turhautumaa, koska kaikin ajoin ei täysin selvästi käy ilmi mikä on ero so­sialidemokraattisen politiikan ja kulloisenkin hallituspolitiikan vä­lillä. Lisäksi on puolueen edun kannalta suotavaa, että puolue­virkailijat ovat täysipäiväisiä puoluetyöntekijöitä.

Ehdotamme puoluekokouksen päätettäväksi,

että puolueessamme otetaan käytäntöön periaate, jonka mukaan puoluesihteeriä ei saa valita ministeriksi, tai jos hänet sellaiseen tehtävään puolueen edun vuoksi kuiten­kin joudutaan valitsemaan on hän velvollinen eroamaan puoluesihteerin tehtävästä.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että sen on vaikea omaksua käyttöön otettavaksi esitettyä periaatetta. Puoluetoimikun­ta katsoo, ettei ole tarkoituksenmukaista rajoittaa puolue­neuvoston päätösvaltaa asiassa. Toisaalta puolueen edus­tajia hallitukseen valittaessa ei kehenkään jäseneen näh­den voida harjoittaa syrjintää.

Puoluetoimikunta toteaa edelleen, että puoluesihteerin valinnasta valtioneuvoston jäseneksi on tiettyä haittaa puo-

244

luetoimiston työskentelylle, mutta toisaalta tilanne on sen verran poikkeuksellinen, ettei ole syytä sen johdosta päät­tää esitetystä periaatteesta.

Mikäli puolueen johtava virkailija tulee valituksi hallituk­sen jäseneksi, on hänen tehtäviensä hoitamisesta tuona ai­kana päätettävä puoluetoimikunnan päätöksellä puoluetoi­miston organisaation puitteissa. Puoluetoimikunta ei yhdy esitykseen.

99 SDP:n TOIMINNAN AJOITTAMINEN

Järvenkylän työväenyhdistys ry:n esitys

Järvenkylän työväenyhdistys Jämsästä on käsitellyt kokoukses­saan 15:pnä joulukuuta 1974 puolueen sisäisestä toiminnan ke­hittämisestä seuraavaa.

Sos.-dem. puolueen on ajoitettava toimintansa niin, ettei ajoi­teta päällekkäin ja että järjestöväellekin jää kesällä vapaata ai­kaa.

Vuoden alkupuoli tammi-, helmi- ja maaliskuu olisivat puolueen valtakunnallista jäsenhankinta-aikaa. Huhti-, touko- ja kesäkuu oli­sivat ne kuukaudet jolloin suoritettaisiin ulkomaiset ja muut ke­räykset, muulloin keräyksiä ei suoriteta. Heinä-elokuu on loma-aikaa ja valtakunnallisten juhlien aikaa. Syys-lokakuu on puo­lueen arpajaisten ja muun puolueen taloudellisen toiminnan ke­hittämisen aikaa. Loppuvuosi on lehtikampanjan aikaa.

Järvenkylän työväenyhdistys vetoaa puoluekokoukseen ja toivoo, että aloite parantaisi puolueen taloudellista ja kansainvälistä toi­mintaa.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että puolueen toimintasuunnitel­mia laadittaessa on silmällä pidetty esityksessä mainittuja seikkoja. Toimintoja suunniteltaessa on pyrkimykseksi asetettu se, etteivät ne ole päällekkäisiä eivätkä saata jäse­nistöä kohtuuttomien vaatimusten eteen.

100 PÄÄTOIMISEN ALUETOIMITSIJAN SIJOITTAMINEN KAINUUSEEN

Kajaanin Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys

Kun Kainuun aluesihteeri keväällä 1974 erosi virastaan, puolue-dem. piiriin, pidettiin selvänä, että Kainuun sosialidemokraattien järjestötoiminta kärsisi heikentyneistä toimintamahdollisuuksis­ta.

Tämän vuoksi piirin sulauttamiseen suostuttiin sillä nimenomai­sella ehdolla, että Kajaanissa säilytetään jatkuvasti toimitsija.

245

Kun Kaianuun aluesihteeri keväällä 1974 erosi virastaan, puolue­toimisto ei ole suostunut palkkaamaan hänen tilalleen päätoimista toimitsijaa. Vuoden 1975 alusta on tehtävää pyritty hoitamaan Kainuussa oto-voimin.

Kainuun kehitys on viime aikoina lähtenyt käyntiin ripeästi. Vuo­sia kestänyt väestökato on muuttunut väestökasvuksi.

Syynä on ollut voimakas elinkeinorakenteen muutos, joka on tien­nyt mm. noin 1.500 uuden teollisen työpaikan syntymistä Kai­nuuseen kahden vuoden aikana.

Kostamus-projekti Kainuun korkeudella Neuvostoliitossa työllistää kymmenen vuoden aikana keskimäärin 5.000 suomalaista. Huip­puvuonna 1977 on arvioitu tarvittavan peräti 6.000—6.200 työn­tekijää. Ja pelkästään Kostamus-työmaat tarvitsisivat erillisen sasialidemokraattisen toimitsijan.

Kainuun läänihanke on myös edistynyt ripeästi. Kainuun lääniä ja mahdollisesti omaa vaalipiiriä muodostettaessa tulee puolueen harkittavaksi jopa SDP:n Kainuun piirin perustaminen uudelleen. Aluetoimitsijan menettäminen tässä tilanteessa olisi erittäin va­hingollinen taantumavaihe.

Pitkien etäisyyksien takia Kainuun sosialidemokraattisen järjes­tötoiminnan hoitaminen ei ole mahdollista oto-voimin ja/tai Ou­lusta käsin. Kainuulaiset sosialidemokraatit näkevät oman pää­toimisen aluetoimitsijan säilyttämisen Kainuussa elintärkeänä. Vertailun vuoksi todettakoon, että kansandemokraattisilla ja kom­munistisilla järjestöillä on Kainuussa yhteensä 18 toimitsijaa.

Edellä olevaan viitaten esitämme SDP:n puoluekokouksen hyväk­syttäväksi kannanottoa, jonka mukaan

Oulun Sos.-dem. piiriin on palkattava välittömästi päätoiminen aluetoimitsija, jonka pysyvä sijoituspaikka on Kajaani.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että alueellisten tai puolueen sisäisten erillisryhmien toimitsijain palkkaamisessa ei ole syytä poiketa puolueessa yleisesti noudatetusta käytän­nöstä: jonka vuoksi esitys ei anna aihetta puoluekokous­päätökseen.

101 TOIMITSIJAN PALKKAAMINEN KRISTILLISTEN SOSIALI­DEMOKRAATTIEN LIITOLLE

Helsingin Kristillisten Sosialidemokraattien Yhdistys ry;n esitys

Sosialidemokraattisella puolueella on runsaasti kristillistä elämän­katsomusta arvostavia kannattajia. Vuoden 1972 eduskuntavaa­leissa valittiin 13 sosialidemokraattista kansanedustajaa, jotka olivat ennakolta ilmoittaneet haluavansa esiintyä kristillisten so­sialidemokraattien ehdokkaina.

246

Sosialidemokraattisen puolueen kannalta on kristillisten sosialide­mokraattien toiminta tullut entistä tärkeämmäksi siitä lähtien, kun Suomen Kristillinen Liitto muodostui poliittiseksi puolueeksi. Suomen Kristillinen Liitto korostaa puhtaasti kristillisten tunnus­ten ohella sosiaalisuuttaan ja kamppailee näin ollen samojen valitsijoiden äänistä kuin kristilliset sosialidemokraattiset ehdok­kaat. Suomen Kristillinen Liitto voi puoluetukensa avuin huomat­tavasti vahvistaa työtään.

Sosialidemokraattisessa puolueessa on kristillisestä sektorista vuodesta 1946 lähtien huolehtinut Kristillisten Sosialidemokraat­tien Liitto, sen toiminta on kuitenkin varojen puutteessa jäänyt vaatimattomaksi verrattuna sosialidemokraattisesti ajattelevien ja kristillisyyttä arvostavien kansalaisten määrään. Liitolla on vasta muutamia vuosia ollut puolueen palkkaama osatoiminen sihteeri. Hänen työnsä on suuntautunut pääasiallisesti tiedotus-ja julkaisutoimintaan, josta esimerkkinä mainittakoon hänen toi­mittamansa kirjat »Kristitty sosialisti», »Näissä merkeissä» sekä »Rakkaus ja oikeudenmukaisuus».

Puolueemme tulisi kaikin voimin pyrkiä säilyttämään kristillisesti ajattelevat äänestäjänsä. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että puolueen varoin palkataan Kristillisten Sosialidemokraattien Lii­tolle ainakin yksi toimitsija, joka voi omistaa koko aikansa kent­tätyöhön, vierailla liiton osastoissa ja perustaa uusia sekä puhe­ja esitelmätoiminnallaan levittää tietoa siitä, että juuri sosialide­mokraattisen puolueen toistakymmentä kristillismielistä kansan­edustajaa kykenevät tehokkaimmin ajamaan yhteiskunnallisen oi­keudenmukaisuuden toteuttamista Kristuksen hengessä. Kun ot­taa huomioon sosialidemokraattisen puolueen työvoiman eräillä la erikoisaloilla on tämä ehdotus peräti kohtuullinen. Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimiston viipymättä myöntämään Kristillisten Sosialidemokraattien Liitolle riit­tävästi varoja ainakin yhden toimitsijan palkkausta varten.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta viittaa esityksestä n:o 100 antamaansa lausuntoon.

102 TOIMITSIJAN PALKKAAMINEN KRISTILLISTEN SOSIALI­DEMOKRAATTIEN LIITOLLE

Oulun Kristillisten sosialidemokraattien yhdistys ry:n esitys

Oulun Kristillisten sosialidemokraattien yhdistys esittää puolue­kokoukselle,

että puolue ryhtyisi toimenpiteisiin päätoimisen liittosih­teerin (toimitsijan) palkkaamiseksi Kristillisten sosialide? mokraattisen liiton käyttöön. Aloitteensa perusteluiksi yh­distyksemme esittää seuraavaa:

247

1) Liittosihteerin tärkeimpänä tehtävänä näkisimme uusien perusjärjestöjen perustamisen. Nämä perusjärjestöt olisi­vat samalla uusia puolueen perusjärjestöjä ja tätä kautta saataisiin puolueen jäsenmäärää lisätyksi.

2) Seurakuntien sos.-dem. luottamushenkilöiden koulutus ja muu yhteydenpito heihin.

3) Seurakuntavaalien kehittäminen ja niiden yleiset järjes­telyt. 4) Veljeys-lehden kehittäminen.

5) Yhteydenpito kristillisiin järjestöihin, kuten opiskelija-teologi-, diakoni» ym. järjestöt.

6) Ohjelmointityön suoritus, liiton perustamien työryhmien työn edelleen tiedottaminen ja kehittäminen.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta viittaa esityksestä n:o 100 antamaansa lausuntoon.

103 PÄÄTOIMISEN LIITTOSIHTEERIN PALKKAAMINEN KRISTIL­LISTEN SOSIALIDEMOKRAATTIEN UITOLLE

Lieksan Kristillisen Työväenyhdistyksen esitys

Kristillisten Sosialidemokraattien Liitto ja siihen kuuluvat kristilli­set työväenyhdistykset ovat merkittävällä tavalla olleet rakenta­massa ja ylläpitämässä yhteyttä mm. kirkon hallintoelimissä toi­mivien sosialidemokraattien välillä, kuten mm. vuoden 1972 puo­luekokous on edellyttänyt. Työssä on ollut kuitenkin vaikeutena se, ettei liitollamme ole ollut päätoimista työntekijää. Lieksan kristillinen työväenyhdistys on vasta hiljattain toimintansa aloit­taessaan kokenut välttämättömäksi tuen liiton taholta. Käsityk­semme mukaan liiton tarkoituksenmukainen toiminta puolueemme hyväksi edellyttää ainakin yhtä päätoimista työntekijää, liittosih­teeriä, jolla on aikaa paneutua sekä valtakunnallisesti' merkittäviin tehtäviin että myös yksityisten yhdistysten toiminnan tukemiseen. Kristillisten Sosialidemokraattien Liitto on toiminut käytännössä puolueen erityisorganisaationa kirkollisten ja kristinuskoa koske­vien asioiden hoitamisessa. Tämäkin tehtävä edellyttää päätoi­mista työntekijää.

Kristillisten Sosialidemokraattien Liitto on harjoittanut merkittä­vää julkaisutoimintaa sekä liittoon kuuluvat yhdistykset yhteistoi­mintaa Työväen Sivistysliiton kanssa. Näiden molempien toiminto­jen edistämiseksi on pätäoiminen työntekijä välttämätön. Tämä toiminta palvelee merkittävällä tavalla myös koko puolueen pyrki­myksiä sosialidemokratian aatteellisessa ja järjestöllisessä ra­kennustyössä. Varsin suuri osa eri puolueosastoissa aktiivisesti mukana olevista on kirkosta ja kristinuskosta kiinnostuneita. Kun lisäksi seurakuntien hallinto on löytänyt samanaikaisesti entistä

248

demokraattisempia muotoja ja sosialidemokraattien vaikutus kirkkomme elämässä on vahvistunut, on myös nämä liittoomme kuulumattomat henkilöt huomioitava puhuttaessa liiton työn laa­juudesta.

Edellä olevaan viitaten esitämme siksi,

että arvoisa puoluetoimikunta ryhtyy tarvittaviin toimen­piteisiin sekä esittää edelleen anomuksemme seuraavalle puoluekokoukselle päätoimisen liittosihteerin palkkaami­seksi Kristillisten Sosialidemokraattien Liitolle.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta viittaa esityksestä n:o 100 antamaansa lausuntoon.

104 SIIRTOTYÖMAIDEN YMS. TYÖNTEKIJÖIDEN OSALLISTUMIS­MAHDOLLISUUKSIA PUOLUETOIMINTAAN LISÄTTÄVÄ

Sosialidemokraattinen Väinö Voionmaa-Seura ry:n esitys

Yhä useampi työntekijä joutuu nykyisin työnsä tai ammatillisen koulutuksensa vuoksi oleskelemaan pitkiäkin aikoja toisella paik­kakunnalla. Lukuisten muiden hankaluuksien lisäksi tällaisella työntekijällä on erityisen vaikeaa osallistua poliittiseen ja muu­hun yhteiskunnalliseen toimintaan.

Yhdistyksemme ehdottaa,

että puoluekokous kehottaisi kunnallisjärjestöjä ja puolue­osastoja aktiivisesti hakemaan yhteyksiä paikkakunnalla tilapäisesti oleviin työntekijöihin, kuten siirtotyömaiden työntekijöihin, tarjotakseen näille mahdollisuuden osallis­tua sosialidemokraattiseen puoluetoimintaan kokousten, opintokerhojen ja muiden yhteisten tilaisuuksien muodossa.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta näkee, että esityksessä on puututtu on­gelmaan, joka tunnetaan kipeänä ei yksinomaan siirtotyö-mailla työskentelevien keskuudessa, vaan myös muissa ryhmissä, jotka joutuvat elämään kotipaikkakuntansa ulko­puolella.

Puoluetoimikunta kehottaakin kunnallisjärjestöjä ja puolue­osastoja toimintasuunnitelmiaan laatiessaan huomioimaan yhteydenpito ko. ryhmiin järjestämällä erilaisia tilaisuuk­sia sekä yhteistyössä TSL:n tai sen paikallisen opintojär­jestön kanssa varaamaan mahdollisuudet erilaisille opinto­toiminnoille.

249

105 PUOLUEKOKOUSTEN KÄYTÄNNÖN JÄRJESTELYT JA OHJELMALLINEN SISÄLTÖ

Töölön Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys

Puoluekokousten tekemiseksi sosialidemokraattisen puolueväen laajoiksi joukkotilaisuuksiksi esitämme,

että puoluekokouksen käytännölliset järjestelyt hoidetaan siten, että mahdollisimman laajat jäsenjoukot voivat seu­rata itse kokousta paikan päällä. Yhdistyksen esityksen mukaisesti tulisi ainakin kokouksen avajaiset ja päättäjäiset järjestää sellaisissa tiloissa, joihin periaatteessa kaikilla halukkailla puolueen jäsenillä on pääsy.

Puoluekokouksen ohella tulee järjestää sosialidemokraattis­ta ideologiaa ja poliittista käytäntöä pohtivia avoimia semi­naareja, järjestää vapaamuotoisempia laajojen sos.-dem. joukkojen yhdessäolotilaisuuksia, joissa tulee elvyttää työ­väenliikkeen kulttuuri- ja lauluperinnettä. Jokaisesta puo­luekokouksesta tulee muodostaa laajojen jäsenjoukkojen yhteinen tilaisuus.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että esityksessä mainittu pyrki­mys puoluekokousten tekemiseksi sosialidemokraattisen puolueväen laajoiksi joukkotilaisuuksiksi on ollut puolue­toimikunnan tavoitteena suunniteltaessa puoluekokousta ja sen yhteyteen järjestettäviä erilaisia yleisö-, luento- ja yhdessäolotilaisuuksia.

Puoluekokouksen järjestäminen siten ja sellaisissa tilois­sa, joissa laajoilla jäsenjoukoilla olisi tilaisuus seurata kokousta paikan päällä, ei puoluetoimikunnan mielestä ole mahdollista. Mitä tulee puoluekokouksen avajais- ja päättäjäistilaisuuksiin on todettava, että puoluekokouksen pääjuhla on nimenomaan nähtävä suurena puoluekokouksen päättäjäistilaisuutena.

106 SOSIALIDEMOKRAATTISEN NUORISOTOIMINNAN EDISTÄMINEN

Jouko Erkkolan (Tampereen Sähköalan Sos.-dem. Yhdistys), Harri Kivenmaan (Kokemäen Sos.dem. Nuorisoyhdistys), Ulla Koposen (Kuopion Sos.-dem. Naisyhdistys), Reijo Lindroosin (Hämeenlin­nan Sosalistinuoret), Ilpo Mannisen (Pohjois-Haagan Sos.-dem. Yhdistys), Matti Putkosen (Mäntän Työväenyhdistys), Pekka Sarkkisen (Joensuun Työväenyhdistys), Ritva Savelan (Veitsi­luodon Sos.-dem. Työväenyhdistys), Jouko Sillanpään (Helsingin Sosialidemokraatit), Folke Sundmanin (Helsingfors Socialdemo-kratiska Ungdomsklubb), ja Hannu Vesan (Keravan Sosialistikil-ta) esitys

250

Sosialidemokraattisen puolueen joukkovaikutuksen lisäämisessä on toiminnan voimistaminen nuorison keskuudessa keskeisim­piä tehtäviä. Nuorisotoiminnasta vastaa sosialidemokraattisessa liikkeessä Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto. Nuoriso­liiton toiminta kohdistuu nuoriin ihmisiin juuri siinä iässä, jol­loin he muodostavat pysyvämpiä poliittisia melipiteitiä. Erityisesti nuorisopolitiikan alalla on viime aikoina ehkä voimakkaimmillaan esiintynyt sosialidemokratian vastaisia hyökkäilyjä. Tällainen ti­lanne edellyttää sitä, että SDP luo nuorisoliikkeelle mahdollisim­man hyvät toimintaedellytykset. Tärkeätä on myös nuorisoliiton vaikutusmahdollisuuksien lisääminen SDP:ssa, joka varmasti li­säisi nuorison aktiivisuutta toiminnassa SDP:n päämäärien puo­lesta.

Allekirjoittaneet Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton liit-totoimikunnan jäsenet esittävät edellisen perusteella

että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikunnan yhdessä SNK:n kanssa suunnittelemaan sellaisen järjestelmän ke­hittämistä, jolla puolueen kaikki alle 30-vuotiaat jäsenet tulisivat myös jäseneksi heti liittyessään SDP:hen, ja että puoluekokous samalla kehottaa kaikkia puolueen nykyisiä nuoria jäseniä liittymään SNK:n jäseneksi, että puoluekokous tekisi puolueen sääntöihin lisäyksen, jolla SNK saisi oikeuden tehdä aloitteita puoluekokouk­selle,

että puoluekokous kehottaisi puolueen piirijärjestöjä kan­tamaan kaikilta jäseniltään tukimaksua, joka annettaisiin paikalliselle SNK:n piirijärjestölle,

että puoluekokous julistaisi vuoden 1976 puolueen nuoriso-vuodeksi, jolloin puoluejärjestöt kaikilla tasoilla keskittyi­sivät nuorisoliiton toiminnan tunnetuksitekemiseen ja tu­kemiseen. Vuoden päätapahtuma olisi sosialidemokraatti­sen nuorisoliiton perustamisen 70-vuotisjuhlallisuudet, jot­ka SNK ja SDP järjestäisivät yhdessä.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta pitää toivottavana mahdollisimman mo­nen nuoren liittymistä SNK:n jäseneksi mutta katsoo, että esityksessä mainitun sidonnaisjäsenyyden toteuttaminen on vastoin yhdistyslakia.

Jokaisella puolueeseen kuuluvalla jäsenellä ja jäsenyh­distyksellä on oikeus puoluekokousaloitteen tekoon. Edel­liseen viitaten puoluetoimikunta ei pidä mahdollisena, että rekisteröidylle keskusjärjestölle, jollainen SNK on, voi­daan myöntää puoluekokousaloiteoikeus.

Puoluetoimikunta pitää taloudellisten toimintaedellytys­ten parantamista SNK:n piirijärjestätasolla tarpeellisena. Esitetyn tukimaksun perinnästä päättänevät piirijärjestöt samalla tavalla kuin vuoden 1966 puoluekokouksen jälkeen on päätetty varhaisnuorisotoiminnan tukemisesta. Puolue-

251

toimikunta viittaa yhtenäisjäsenmaksua koskevaan kan­nanottoon.

Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen nuorisovuodesta.

107 OPISKELIJANUORISON ASEMA

Musa-Liinaharjan Sosialidemokraatit r.y:n esitys

On ilahduttavaa, että nykyään myös vähävaraisemmilla nuorilla on mahdollisuudet jatko-opiskeluun erittäin pitkälle. Vaikkakin pääasiassa lainojen turvin tapahtuva opiskelu on tiukkaa ja vaatii kovaa itsekuria, on sillä myös hyvät, kehittävät puolensa. Siihen, että tähän on päästy, on puolueellamme erittäin suuret ansionsa. »Politiikka on tullut kouluihin», valitetaan oikeiston taholta, koska aikaisemmin ei ole ollut politiikkaa, on ollut vain porvaril­lista yksinvaltiutta. Politiikan tulo koulumaailmaan on terve ilmiö tasapainon saavuttamiseksi myös tällä alalla. Valittaen on kuitenkin todettavissa sosialidemokraattien liian maltillinen, heikko esiintyminen sekä toiminnan että vaalitulosten suhteen. Muut puolueet, lähinnä kokoomus, keskustapuolue ja SKDL, se­kä aivan erityisesti »taistolaiset» ovat löytäneet nuorison pii­ristä hedelmällisen maaperän, missä kannattaa työskennellä tar­mokkaasti ja tulosta tuottavasti. On järkyttävää todeta harvojen sos.-dem. nuorten tulevan pyytämään aktiivin kenttäväen tukea pyrkimyksilleen koulujen johtajien ja rehtorien sekä muitten ryhmittymien painostuksen ja yliotteen torjumiseksi. Tämän tu­enhan pitäisi olla itsestään selvää. Esitämme,

että puoluekokous välittömästi toteaisi työn koululais- ja opiskelijatason piirissä puolueen tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeäksi ja velvoittaisi puolueen ylimpien elinten ryhtyvän kiireellisesti entistä aktiivisempiin toimenpiteisiin jo menetettyjen ja menettämässä oltavien asemien ja luot­tamuksen palauttamiseksi myös nuorison parissa. Painetut Puoluetoimikunta katsoo erittäin tärkeäksi sen työn, jota koululais- ja opiskelijanuorison piirissä suoritetaan. So-

Hyvät Toverit! Tämä on hätähuuto nuorison ja tulevaisuu­den puolesta. Meillä on syytä uskoa tukeenne.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikuta katsoo erittäin tärkeäksi sen työn, jota koululaias- ja opiskelijanuorison piirissä suoritetaan. So­sialidemokraattisen liikkeen toiminnallisen työnjaon mu­kaisesti on käytännön toimenpiteiden suorittamisen kat­sottu kuuluvan Suomen Sosialidemokraattisen Opiskelija­nuorison Keskusliittolle (SONK) ja Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitolle (SNK), joiden toimintaa puolue on käytettävissä olevien mahdollisuuksiensa puitteissa tuke-

252

nut. Tältä perustalta on pyrittävä esityksessä mainittua toimintaa tekemään.

108 POISTO PUOLUEEN LIIKUNTAPOLIiniSESTA OHJELMASTA

Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys

Erityisesti vuoden 1972 puoluekokouksen — jossa vuoden 1969 puoluekokouksessa hyväksytyt puolueen liikuntapoliittinen tavoi­teohjelma jätettiin enalleen — jälkeen on selvästi osoittautunut, että Suomen Valtakunnan Urheiluliittoon kuuluvat urheilun eri-koisliitot eivät suostu SVULsta eroamaan, mikä oli 1969 puolue­kokouksen edellytys Työväen Urheiluliiton erikoisliittoihin liitty-mislinjalle. TUL:n taholla taas on lähes yksimielisesti todettu, että porvarien kanssa yhteiset erikoisliitot olisivat TUL:lle ja sen itsenäisyydelle vahingollisia siinäkin tapauksessa, että ne suostuisivat eroamaan SVULsta.

On siis entistäkin suuremmalla syyllä aihetta todeta, että puo­lueen ei ole soveliasta millään tavalla sekaantua toisen työväen­liikkeen sektorin, työläisurheilun, järjestösuhdeasioihin. Itsenäi­sen työläisurheilu on välttämätön, kunniakas työväenliikkeen osa ja ylivoimaisesti vetävin kanava nuorison saamiseksi sosialismin aatteen ja työväenliikkeen piiriin.

Edellä sanottuun perustuen Suur-Helsingin Sosialistiseura esit­tää

että vuoden 1969 puoluekokouksessa hyväksytystä tavoite­ohjelmasta »Liikuntapolitiikan linjat» kohdasta »Urheilun organisaatio» kokonaan poistetaan »Järjestöt» otsikkoi-nen osa.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi, ettei vuoden 1969 puoluekokouksen hyväksymää liikunta­poliittista ohjelmaa ole aihetta muuttaa.

Puoluetoimikunta viittaa samalla marraskuussa 1974 Suo­men Kommunistiselle Puolueelle jättämäänsä työläisur­heilun eheyttämistä koskevaan aloitteeseen, jolle kumman­kin työläfsurheilujärjestön sosialidemokraatit ovat anta­neet tukensa. Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi, että puolue pyrkii edelleen mahdollisuuk­siensa mukaan luomaan edellytyksiä työläisurheilun eheyt­tämiselle tavoitteena yksi yhtenäinen järjestö.

109 URHEILUJÄRJESTÖJEN KATTO-ORGANISAATION LUOMINEN

Varsinais-Suomen Sosialidemokraattinen Piiri — Egentliga Fin-lands Socialdemokratiska Distrikt ry:n iPiiritoimikunnan esitys

253

Varsinais-Suomen Sosialidemokraattinen Piiri — Egentliga Fin-lands Socialdemokratiska Distrikt ry:n piiritoimikunnan esitys sessaan 17.12. 1974 käsitellyt maamme urheilupolitiikkaa, ja to­teaa siitä seuraavaa:

Kansainvälisten urheiluliittojen säädökset ja niitä toteuttavat maat antavat vain yhdelle kunkin jäsenmaan liitolle päättämisoikeuden osallistumisesta kansainvälisiin kisoihin. Tämän seurauksena maamme kansainvälisessä edustusurheilussa on SVUL:n erikois-liitoilla monopoliasema. Tämä asiantila vaikeuttaa tuntuvasti maamme työväenliikkeen urheilutoimintaa ja vähentää sen arvo­valtaa sekä kansainvälisesti että myös kansallisesti.

Koska työväen kansainvälinen urheilutoiminta on näin ollen jul­kisen päätäntävallan ulkopuolella, tulisi maamme valtiovallan läh­teä luomaan järjestelmää, jossa työväen urheilujärjestöjen edus­tajat tulisivat samanarvoiseen asemaan SVUL:n edustusurheili-jain kanssa.

Edellä olevan perusteella piiritoimikunta esittää puoluekokouksel­le,

että se velvoittaisi päättävissä elimissä työskenteleviä so­sialidemokraatteja toimimaan niin, että valtiovalta loisi uuden elimen, joka eräänlaisena katto-organisaationa saat­taisi eri urheilujärjestöjen edustuksen tasa-arvoon perus­tuvalle pohjalle.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta viittaa kantanaan Turun puoluekokouk­sessa vuonna 1969 hyväksyttyyn puolueen urheilupoliitti-seen ohjelmaan.

110 TYÖVÄENLIIKKEEN YHTEISIIN VAPPUJUHLIIN

Sosialidemokraattinen Väinö Voionmaa-Seura ry:n esitys

Edellinen, 29, puoluekokous päätti pitää vasemmistopuolueiden yhteistyötä tärkeänä kaikissa niissä konkreettisissa kysymyksis­sä, joista voidaan kulloinkin erikseen sopia säilyttäen kumman­kin osapuolen järjestöllinen ja aatteellinen itsenäisyys.

Vappu on koko työväenliikkeen perinteinen juhlapäivä. Tästä syystä työväenliikkeen eri osapuolten yhteisesiintymistä vappu-kulkueiden ja -tilaisuuksien järjestämisessä olisi pidettävä sel­laisena konkreettisena yhteistyön muotona, josta puolueen tu­lisi pyrkiä sopimaan toisten työväenliikkeen osapuolten kanssa. Yhdistyksemme ehdottaa,

että puoluekokous kehottaisi puoluetoimikuntaa ryhty­mään tarpeellisiin valmisteluihin työväenliikkeen yhteis­ten vappujuhlallisuuksien toteuttamiseksi.

254

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi, että se valtuuttaisi puoluetoimikunnan antamaan vappujuh­lista vuosittain puoluejärjestöille ohjeet, joita laadittaessa otetaan huomioon kaikki tarpeelliset näkökohdat.

111 PUOLUEEN OSALLISTUMINEN SEURAKUNTAVAALEIHIN

Musa-Liinaharjan Sosialidemokraatit ry:n esitys

Seurakuntavaalit koskettavat välittömästi yli 90 % Suomen kan­sasta ja välillisesti tavalla tai toisella koko kansaa. Puolueen virallinen, julkinen kanta vaaleja kohtaan on ollut erittäin kylmän passiivinen, eikä tätä asennoitumista ymmärrä asioihin enemmän tai vähemmän perehtynyt järjestöväki, koska kysymyksessä on työläisten ja veronmaksajien myötävaikutuksella toimiva kansan­kirkkomme, jonka toimintaa pitäisi pyrkiä entistä enemmän ke­hittämään seurakuntalaisten so. ihmisen hyväksi. Miten me voim­me arvostella ja vaikuttaa suunnanmuutoksiin, ellemme tunne edes sen verran mielenkiintoa, että kävisimme äänestämässä. »Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.» Mikäli Sos.-dem. Puolue aikoo vastaisuudessakin osallistua seurakuntavaaleihin oman tunnuksensa alla, esitämme,

että puoluekokous velvottaisi puolueen ylimmän johdon, ylimpien elinten, virkamiesten ja luottamusmiesten, siitä huolimatta, kuuluvatko kirkkoon vai eivät, eivätkä itse oli­sikaan ehdokkaina, osallistumaan vastaisuudessa myös seu­rakuntavaalien yhteydessä täysipainoisesti vaalityöhön, nimenomaan PR-mielessä ja pyrkivän myös erittäin pon­tevasti vaikuttamaan siihen, että tulevaisuudessa seura­kuntavaalit suoritetaan tähänastisia asiallisemmin ja ny­kyaikaisemmin ja nimenomaan julkisesti ja virallisesti selvin puoluetunnuksin ilman hämäriä ja harhaanjohtavia vaaliliittoryhmittymänimityksiä.

Mikäli näin olisi toimittu jo aikaisemminkin, olisi sos.-dem. tove­rien osuus seurakunnallisissa luottamuselimissä nyt huomatta­vasti suurempi ja vaikutusmahdollisuudet paljon paremmat. Tä­mä ei voisi olla vaikuttamatta myös muilla sektoreilla myöntei­sesti Sos.-dem. Puolueen asemaan ja sen kannatukseen. Kenttä­väki seuraa erittäin herkästi »silmäntekevien» esimerkkiä. Silloin, kun tavalla tai toisella viitataan sosialidemokratiaan, ei ole va­raa nukkua! Toivottavasti puoluekokous suorittaa ikimuistetta­van herätyksen!

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että kirkko on merkittävä insti­tuutio yhteiskunnassa. Siksi on myös sosialidemokraattien yhteiskunnallisten tavoitteiden ja toiminnan kannalta tär-

255

keätä tarkoin seurata, minkälaisella hallinnolla sen toimin­taa ohjataan. Vasta viime vuosina on otettu ensi askeleita pyrkimyksessä seurakuntien hallinnon demokratisoimisek­si. Puoluetoimikunta yhtyy vaatimukseen, että seurakunta­vaaleissa hyväksyttäisiin vaaliliitoille poliittiset tunnukset ja edellyttää, että myös kirkon ylimmällä hallintoasteella toteutetaan demokratian edellyttämät vaatimukset.

112 PUOLUEOHJELMISTA JA KANNANOTOISTA TIEDOTTA­MINEN PUOLUEEN JÄSENINÄ OLEVILLE VIRKA- JA LUOTTAMUSMIEHILLE

Järvenpään Työväenyhdistyksen esitys

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue maan suurimpana ja joh­tavana puolueena joutuu osallistumaan yhä kasvavassa määrin erilaisten asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon sekä valtion-että kunnallishaHiinnossa. Lähtökohtana tulisi olla se, että näissä päätöksissä heijastuisi selvä sosialidemokraattinen linja ja puo­lueen ohjelmien tuntemus.

Sosialidemokraattisella puolueella on viime vuosina ollut käyn­nissä ansiokas ja runsas erilaisten ohjelmien valmistelutyö. Kun valtion ja kuntien palveluksessa olevat virkamiehet samoin kuin kunanlliset luottamusmiehet eivät aina ole näistä ohjelmista ja puolueen kannanotoista perillä, Järvenpään Työväenyhdistys ry esittää:

että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimiston, piiri- ja kunnallisjärjestöt järjestämään jatkuvia informointi- ja tie­dotustilaisuuksia, joissa virka- ja luottamusmiehille esitet­täisiin omaan alaan liittyviä ohjelmia ja kannanottoja ja jotka samalla olisivat koulutustilaisuuksia, maila olisivat koulutustilaisuuksia.

ja että puoluekokous kehottaisi myös kaikkia näissä teh­tävissä toimivia puolueen jäseniä osallistumaan näihin t i ­laisuuksiin.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta pitää tärkeänä esityksessä mainittua virka- ja luottamusmiehiin kohdistuvan tiedotustoiminnan tehostamista. Puoluetoimikunnan hyväksymässä piirijärjes­töjen jaostojen yhteisistä toimintaohjeista selviää, että tämänlaisen toiminnan suunnittelu piiriportaassa kuuluu erityisesti koulutus- ja tiedotusjaostojen tehtäväpiiriin. Myös kunnallisjärjestöjen tulisi omatoimisesti huolehtia siitä, ett äaloitteessa mainittua toimintaa tarpeelliseksi kat-sottavasa määrin järjestetään. Puoluetoimiston on omalta osaltaan valvottava, että uusien ohjelmien valmistuttua niistä tehokkaasti tiedotetaan puolueen jäsenille, erityi­sesti myös virka- ja luottamustehtävissä toimiville. Puo-

256

luetoimikunta yhtyy myös esityksen siihen osaan, jossa kaikkia virka- ja luottamustehtävissä toimivia puolueen jä­seniä kehotetaan osallistumaan esityksessä mainittuihin tilaisuuksiin.

113 JÄSENKIRJA JÄLLEEN KÄYTTÖÖN

Riihimäen Työväenyhdistys ry:n esitys

Puoluetoimistossa on otettu käyttöön uusi menettely, joka kai­ken lisäksi on sääntöjen vastainen. Tilattaessa jäsenkirjoja on lähetetty vain kansia, ja mukaan laitettu muoviset tuplat. Näyt­tää siltä että pyritään selvä sääntöjen määräys korvaamaan tup-lakansilla. Sääntöjen 3 § kohta 5 on seuraava: »Puolueosaston jä­seneksi hyväksytylle henkilölle on johtokunnan annettava puolue­toimikunnalta saatava jäsenkirja, joka on perustana jäsenoikeuk-sien käyttämiseen.» Ei liene juridisestikaan mahdollista tulkita asiaa niin, että käyttöön otetut tuplakannet vastaisivat säännöissä määrättyä jäsenkirjaa. Korkeintaan voidaan olettaa, että ne mar-keeraavat jonkinlaista jäsenkortin korviketta. Jäsenkirjan tar­koituksena on ja on aina ollut osoittaa sen haltijan olevan puo­lueen jäsen, jonka itse myöhemminkin on voinut toteen näyttää. Käytännön toiminnassa on näitä näyttötapahtumia monasti tullut esiin. Mutta varsinkin jäsenkirjalla, johon on merkitty maksu­tapahtumat, on merkitystä kun jäsen joutuu jostain syystä ole­maan komennuksella muutamia kuukausia, taikka ammatti vaa­tii matkatyötä jatkuvasti kuten on laita eräissä ammateissa.

Kansilla tietysti on helppoa todistaa, että on joskus liittynyt puolueen jäseneksi, mutta sitä ei enää, että onko jäsen sillä het­kellä kun pyrkii vieraan yhdistyksen suljettuun tilaisuuteen.

Sen sijaan jäsenkirjalla, joka on jäsenkirjurin leimauksella ja ni­mellä varmistettu voi osoittaa olevansa jäsen.

Lisäksi jäsenkirja siinä koossa jona se on ollut, on hyvin käyt-tökokoinen. On suuri merkitys käytännössä sillä, että jäsen­kirjassa on puolueosastojen mallisäännöt, jotka jokaisessa puo­lueosastossa tulee olla voimassa. Vaikka elämmekin tietokonei­den aikaa ja jäsenmaksut kannetaan uusia tapoja käyttäen, ei tä­mä ole poistanut tarvetta säilyttää toimintaamme jäsenkirja sel­laisena kuin se on vuosikymmeniä ollut. Yhdistyksemme kokouk­sessa on tämä yksimielisesti todettu. Nykyisen runsaan muutto­liikkeen aikana tapahtuu huomattavan paljon poismuuttoja, jol­loin hoitavat jäsenkirjaansa leimauksen maksuista. On mukava ammattinsa on sellainen, joka on pelkkää matkatyötä. Kaikissa osoittaa olevansa puolueen jäsen ja että kirja on merkintöihin nähden kunnossa. Lisäksi on niitäkin tovereita, jotka joutuvat käymään useampia kuukausia kestävillä komennuksilla, taikka ammattinsa on sellaianen, joka on pelkkää matkatyötä. Kaikissa näissä tapauksissa on tarpeellista että on jäsenyyttä olevin mer­kinnöin jäsenkirja, jolla voi vieraalla paikkakunnalla tarpeen-tullen osoittaa olevansa juuri sillä hetkellä puolueemme jäsen.

17 257

Jos omistaa jäsenkirjasta vain kannet antaa se aina mahdollisuu­den epäilyille, että olikohan se kaveri jäsen lainkaan, vaikka 15 vuotta sitten on kansien mukaan liittynytkin jäseneksi.

Edellä oleviin perusteluihin viitaten esitämme puoluekokouksen päätettäväksi:

1) Että puolueen jäsenkirja säilytetään sellaisena kuin se ennen kansien käyttöön ottoa on ollut, kokoon ja muotoon nähden.

2) Erikoisesti on tärkeää, että jäsenkirjassa on puolue­osaston (yhdistyksen) säännöt. Se on helpoin tapa jakaa jäsenille puolueosastojen säännöt ja on myös varmin taja, että säännöt on saatavissa tarvittaessa.

3) Tietysti ei vastusteta puolueen periaateohjelman liit­tämistä jäsenkirjaan, mutta sivumäärää siiliä lisätään, joka puolestaan lisää kustannuksia.

4) Elävä elämä on osoittanut, että järjestötoiminnassakin on kaikenlaisia onnen onkijoita, joilla on tarvetta päästä puolueosastojen kokouksiin paikkakunnilla, joissa ei hen­kilöä tunneta. Kansilla pääsy on yksinkertaista, mutta sillä ei taata, että pyrkijä on puolueen jäsen.

5) Jäsenkirja on jäsenyyteen niin läheisesti liittyvä, jonka vuoksi ei sitä käytäntöä pidä muuttaa. Nyt käyttöön ote­tulla kansisysteemillä ei saavuteta mitään hyötyä, ei kustannuksiin, eikä käytäntöön nähden.

Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta toteaa, että nyt käytössä olevaa puolueen jäsenkirjaa ei ole muutettu muuten kuin jäsenmaksujen merkintää koskevalta osalta. Uuden jäsenmaksujen pe­rintäjärjestelmän mukaan jäsenmaksut suoritetaan jäsen­maksujen keräilytilille, josta suorituksesta jäsen saa pos-tisiirtokuitin, joka on todisteena jäsenmaksun suorittami­sesta. Näiden kuittien säilyttämistä varten jäsenkirjassa on muoviset kannet. Puolueosaston mallisääntöjen puut­tuminen jäsenkirjasta johtuu siitä, että puoluekokouksessa on käsiteltävänä myös puolueosastojen sääntöjen muutos­esitys, minkä vuoksi säännöt painatetaan ja liitetään jä­senkirjaan puoluekokouksen jälkeen. Jäsenkirjasta käy edelleen selville jäsenyyttä koskevat tie­dot ja periaateohjelma. Myöhemmin liitteeksi tulevat puo­lueosaston mallisäännöt sekä tila puolueäänestystä kos­keville merkinnöille. Puoluetoimikunta ei yhdy esitykseen.

114 SDP:n LIITTYMINEN SUOMEN RAUHANPUOLUSTAJAT -JÄRJESTÖÖN

Tampereen Sosialidemokraattinen Opiskelijayhdistys TASY ry:n esitys

258

Maamme rauhanliikkeen keskeinen voima on Suomen Rauhanpuo­lustajat -järjestö. Se on yhteistyöjärjestö, joka kokoaa erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä omaavia kansalaispiirejä ja yksi­tyisiä henkilöitä toimimaan niiden periaatteiden puolesta, jotka yleisesti on hyväksytty jännityksen lieventämiskehityksen ja maa­ilmanrauhan turvaamisen perustaksi.

Yhä useammat kansalaiset kokevat Suomen Rauhanpuolustajien työn tärkeäksi. Lukuisat sosialidemokraatit ovat yksityishenkilöinä ja erilaisten järjestöjen kautta mukana Suomen Rauhanpuolusta­jien toiminnassa. Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto ja Sosialidemokraattisen Opiskelijanuorison Keskusliitto ovat Suo­men Rauhanpuolustajien jäsenjärjestöjä. Maailman Rauhan neu­voston suomalaisena jäsenjärjestönä Suomen Rauhanpuolustajat on toiminnallaan saavuttanut laajaa kansainvälistä tunnustusta ja arvonantoa.

Edellä olevan perusteella Tampereen Sosialidemokraattinen Opis­kelijayhdistys TASY ry pitää välttämättömänä,

että Suomen Sosialidemokraattinen Puolue tekisi päätök­sen liittymisestä Suomen Rauhanpuolustajat -järjestöön.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta toteaa, että kyseistä asiaa on käsitelty sekä vuoden 1966 että vuoden 1972 puoluekokouksessa, jolloin puoluekokoukset ovat päättäneet, että Suomen So­sialidemokraattinen Puolue on jo itsestään rauhanjärjestö ja ohjelmansa mukaisesti toimii maailman rauhan puo­lesta.

Puoluetomikunta esittää, että edellisten puoluekokousten päätökset pidettäisiin voimassa ja että puoluekokous ke­hottaisi kaikkia puolueen jäseniä aktiiviseen työskentelyyn maailman rauhan puolesta sosialidemokraattisten periaat­teiden mukaisesti.

115 NEUVOSTOLIITTOA KOSKEVAN TIETOUDEN JATKUVA TEHOSTAMINEN SDP:N JÄSENISTÖN KESKUUDESSA

Suur-Helsingin Sosialistrseura r.y:n esitys Sosialistiseura r.y:n esitys

SDP:n ja Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen sekä Neuvosto­liiton johdon kesken on jo usean vuoden ajan ollut jatkuvaa ja lämpimän ystävällistä kanssakäymistä. On vaihdettu valtuus­kuntia ja käyty monia hyödyllisiä neuvotteluja. Samoin puolueen kentällä on yhteistyössä Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kanssa te­hostettu jäsenhankintaa ja yhteistoimintaa Neuvostoliittoa koske­van tietouden lisäämiseksi. Tämän kaltaisesta vuorovaikutuksesta on ollut hyötyä naapurivaltioiden ja niiden asukkaiden keskeisten ystävyyssuhteiden ja vilpittömän luottamussuhteen myönteiselle kehitykselle.

259

Toisaalta on tunnusettava, etä samalla tavalla kuin puolueen jä­senistön keskuudessa esiintyy välinpitämättömyyttä yleensä kan­sainvälistä työväenehtoista kanssakäymistä ja solidaarisuustyötä kohtaan, tämän tapainen suhtautuminen saataa koskea myös edellä selostettua kehittyvää yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa.

Suur-Helsingin Sosialistiseura ry edellä todetun johdosta esittää, että puoluekokous kehottaisi puolueen jäseniä ja kannat­tajia liittymään Suomi-Neuvostoliitto-Seuran jäseneksi ja laajentamaan opinnoin ja matkoin tietouttansa ja kokemuk-siansa Neuvostoliitosta.

Puoluetoimikunnan lausunto:

Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen.

260