KutsuProfessuuriesitelmät 13.5.2014

Kuopion kampus

Kutsu kuulemaan julkisia esitelmiä, jotkaItä-Suomen yliopiston

molekyyligenetiikan professoriMikko Hiltunen,

hoitotieteen, erityisesti hoitotyön johtamisen professoriArja Häggman-Laitila,

lastentautien professori Jarmo Jääskeläinen,

sisätautiopin professoriJohanna Kuusisto,

yleislääketieteen professoriPekka Mäntyselkä

farmaseuttisen kemian, erityisesti fysikaaliskemiallisen lää-kekehityksen professori

Jarkko Rautiopotilasturvallisuuden professori

Risto Roinepatologian professori

Ylermi Soini jakansanterveystieteen, erityisesti epidemiologian professori

Tomi-Pekka Tuomainen

pitävät toukokuun 13. päivänä 2014 klo 9.15 alkaen.

Kutsun kunnioittavasti yliopiston opettajat, muun henkilökunnan ja opiskelijat sekä tieteenharjoittajat, suosijat

ja ystävät kuulemaan esitelmiä.

Kahvitarjoilu esitelmien jälkeenMedistudia-rakennuksen aulassa.

Kuopiossa 23.4.2014

Rehtori Perttu Vartiainen

Professuuriesitelmien salijako

Medistudia-rakennuksen salissa ML1 klo 9.15 alkaen(Yliopistonranta 1 A, Kuopio)Professori Pekka Mäntyselkä

Professori Tomi-Pekka TuomainenProfessori Risto Roine

Medistudia-rakennuksen salissa ML2 klo 9.15 alkaen(Yliopistonranta 1 A, Kuopio)Professori Jarmo JääskeläinenProfessori Johanna Kuusisto

Professori Ylermi Soini

Medistudia-rakennuksen salissa ML3 klo 9.15 alkaen(Yliopistonranta 1 A, Kuopio)

Professori Mikko HiltunenProfessori Arja Häggman-Laitila

Professori Jarkko Rautio

5

Häggman-Laitila, Arja MaaritHoitotieteen, erityisesti hoitotyön johtamisen professori

Syntynyt 26.3.1957, Alatornio

TutkinnotOpettajankoulutuksen pedagogiset opinnot, Haaga-Helia, 2005Terveystieteiden tohtori, Tampereen yliopisto, 1999Terveydenhuollon lisensiaatti, Tampereen yliopisto, 1992 Terveydenhuollon kandidaatti, Tampereen yliopisto, 1987Ylioppilas, Ivalon lukio, 1975

Tärkeimmät virat ja tehtävätProfessori, johtaminen, erityisesti hoitotyön johtaminen, Itä-Suomen yliopis-to, hoitotieteen laitos, 1.6.2013 alkaen viiden vuoden määräajaksiProfessori, johtaminen, erityisesti hoitotyön johtaminen (ma.), Itä-Suomen yliopisto, 10/2012–5/2013Tutkimusjohtaja, Hoitotyön tutkimussäätiö, 9/2006–7/2008Professori (ma.), Kuopion yliopisto, hoitotieteen laitos, 9/2004–5/2005Kehityspäällikkö ja yliopettaja, tutkimus ja kehittäminen, Helsingin ammat-tikorkeakoulu Stadia ja Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2/2002–9/2012 Preventiivisen hoitotieteen teorian dosentti, Kuopion yliopisto, 2001 Projektinjohtajan ja tutkijan tehtäviä, Hausjärven kunta, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja STAKES, 1991–2001

Vaikuttavan asiakas- ja potilastyön johtami-nen hoitotyössä

Hoitotyön johtamisen tutkimus ja opetus rakentuvat monitieteiselle tie-toperustalle. Tutkimus on ensisijaisesti soveltavaa. Hoitotyön johtamisen tutkimusala kytkeytyy yhteiskunnallisiin ja terveys- ja sosiaalipalvelujen tuottamisen haasteisiin. Tutkimusalan ydinteemoja ovat asiakaslähtöisyys, vetovoimaisuus ja kumppanuus. Teemat pysyvät ajantasaisina palveluraken-nemuutosten yhteydessä.

Asiakaslähtöisyyden näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat asiakas-kunnan tarpeiden ja erilaisten asiakkuusprofiilien tunnistaminen ja pal-

6

velujen räätälöinti. Esimerkiksi terveyden edistämisessä ongelmana ovat heikosti tunnistetut kohderyhmät ja tästä syystä interventioiden heikko kohdentuvuus ja vaikuttavuus. Muita keskeisiä kysymyksiä ovat palvelu-jen laatu, vaikuttavuus ja asiakkaiden ja heidän lähiyhteisöjensä osallisuus. Hoitotyön vaikuttavuuden ja näyttöön perustuvan toiminnan implemen-toinnin tutkimus on vasta kehittymässä ja tarvitsee voimakasta panostusta. Implementoinnissa on kyse muutosjohtamisesta ja organisaatioiden oppimi-sesta.

Hoitotyön vetovoimatekijöitä ovat henkilöstön työhyvinvointi ja osaami-sen kehittäminen sekä osallistavat ja valtaannuttavat johtamiskäytännöt. Prosessien johtamisessa ollaan taitavampia kuin ihmisten johtamisessa, jossa tärkein instrumentti on vuorovaikutus. Tämä edellyttää lähijohtaji-en ja työntekijöiden yhteistyösuhteisiin kohdentuvaa tutkimusta. Hoitotyön laadukas panos ja osaamisen yhteiskehittely moniammatillisissa tiimeissä parantavat toiminnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Kansainvälistä tutki-musnäyttöä on vetovoimaisista terveydenhuollon yksiköistä. Niissä esimer-killisesti johdetut hoitotyön toimintaympäristöt ovat tuottaneet hyviä tulok-sia asiakastyössä ja henkilöstövoimavaroissa.

Kumppanuuden tunnuspiirteitä ovat vastavuoroinen vuorovaikutus, ra-joja ylittävä päätöksenteko ja asiantuntijuuden yhteiskehittely. Kumppanuus tuottaa lisähyötyjä, joihin osapuolet eivät yksistään yllä. Kehittymätön tieto-perusta eri tahojen kumppanuusprosesseista ja -rakenteista edellyttää myös tutkimuspanostusta.

Tärkeimmät julkaisut

Häggman-Laitila A. & Rekola L. 2014. Factors influencing partnerships between

higher education and health care. Nurse Education Today http.//dx.doi.

org/10.1016/j.nedt.2014.02.001.

Häggman-Laitila A., Pietilä A-M. 2013. Small groups for parents: motives and practical

issues boosting attendance. Nordic Social Work Research 3 (1), 59–77.

Häggman-Laitila A. & Rekola L. 2011. Työelämän ja ammattikorkeakoulun kump-

panuus: odotuksia ja kokemuksia hyödyistä. Hallinnon Tutkimus 4 (30),

263–278.

Häggman-Laitila A., Tanninen H-M. & Pietilä A-M. 2010. Effectiveness of resource-en-

hancing family-oriented intervention. Journal of Clinical Nursing 19 (17-

18), 2500–2510.

Häggman-Laitila A., Seppänen R., Vehviläinen-Julkunen K. & Pietilä A-M. 2010.

Benefits of video home training on families’ health and interaction: eva-

luation based on follow up visits. Journal of Clinical Nursing 19 (23&24),

3504–3515.

β

7

Hiltunen, Mikko JuhaniMolekyyligenetiikan professori

Syntynyt 11.5.1970, Kuopio

TutkinnotFilosofian tohtori, Kuopion yliopisto, 2001Filosofian maisteri, Kuopion yliopisto, 1995Ylioppilas, Teuvan lukio, 1989

Tärkeimmät virat ja tehtävätMolekyyligenetiikan professori, Itä-Suomen yliopisto, 1.10.2013 alkaen viiden vuoden määräajaksiTutkimusjohtaja, Kuopion yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, 2006–2013Akatemiatutkija, Kuopion yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, 2008–2013Tutkija, Harvard Medical School, MGH, Department of Neurology, USA, 2003–2006Suomen akatemian tutkijatohtori, Kuopion yliopisto, 2002–2003

Molekyyligenetiikka Alzheimerin taudin tutkimuksessa

Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava muistisairaus maailmas-sa. Suomessa noin 7 prosenttia yli 65-vuotiaista sairastaa dementiaa ja muis-tisairaiden määrän arvioidaan kasvavan merkittävästi tulevina vuosikym-meninä. Alzheimerin tauti on aivoja rappeuttava sairaus, johon keskeisesti liittyy β-amyloidipeptidin ja hyperfosforyloituneen tau-proteiinin kertymi-nen aivokudokseen. Tästä kertymisestä johtuva synapsien ja hermosolujen tuho tietyillä aivoaluilla ovat osa taudin patogeneesiä. Alzheimerin taudin yksityiskohtaisia syntymekanismeja ei edelleenkään täysin tunneta, mutta on ilmeistä, että sekä geneettiset että ympäristötekijät vaikuttavat yhdes-sä taudin ilmaantumiseen. Tämän vuoksi Alzheimerin taudin geneettisten riskitekijöiden tunnistaminen ja niiden biologisen toiminnan selvittäminen molekyyligenetiikan keinoin on tärkeää etsittäessä keinoja sairauden ennal-taehkäisemiseksi sekä uusien, tautia paremmin ennakoivien biomarkkerei-den löytämiseksi.

β

8

Alzheimerin taudin syntymekanismeja on tutkittu paljon viimeisen 20 vuoden aikana. Keskeisenä osana tätä tutkimusta on ollut myös Alzheimerin taudin geneettisten riskitekijöiden tunnistaminen. Nämä tekijät eivät itse suoraan aiheuta Alzheimerin tautia, vaan ne vaikuttavat taudin riskiin. Viimeaikaiset koko perimän kattavat assosiaatiotutkimukset suurissa poti-las-kontrolliaineistoissa ovat mahdollistaneet keskeisimpien Alzheimerin taudin riskigeenien löytämisen. Riskitekijöiden geneettinen tunnistaminen ei kuitenkaan yksistään riitä selvittämään niiden roolia taudin synnyssä ja etenemisessä. Lisäksi tarvitaan tutkimuksia, joissa riskigeenien biologisia vaikutusmekanismeja selvitetään solutasolla. Alzheimerin taudin uusien riskigeenien tunnistaminen ja niiden toiminnan biologinen karakterisointi tehostavat tulevaisuudessa oireettomien henkilöiden sairastumisriskin arvi-ointia sekä yksilöllisten lääkehoitojen suunnittelua.

Tärkeimmät julkaisut

Lambert JC, Grenier-Boley B, Harold D, Zelenika D, Chouraki V, Kamatani Y, Sleegers

K, Ikram MA, Hiltunen M et al. Genome-wide haplotype association study

identifies the FRMD4A gene as a risk locus for Alzheimer’s disease. Mol

Psychiatry. 2013 Apr;18(4):461–70.

Sarajärvi T, Tuusa JT, Haapasalo A, Lackman JJ, Sormunen R, Helisalmi S, Roehr JT,

Parrado AR, Mäkinen P, Bertram L, Soininen H, Tanzi RE, Petäjä-Repo UE,

Hiltunen M. Cysteine 27 variant of the delta-opioid receptor affects am-

yloid precursor protein processing through altered endocytic trafficking.

Mol Cell Biol. 2011 Jun;31(11):2326–40.

Viswanathan J, Haapasalo A, Böttcher C, Miettinen R, Kurkinen KM, Lu A, Thomas

A, Maynard CJ, Romano D, Hyman BT, Berezovska O, Bertram L, Soininen

H, Dantuma NP, Tanzi RE, Hiltunen M. Alzheimer’s Disease-Associated

Ubiquilin-1 Regulates Presenilin-1 Accumulation and Aggresome

Formation. Traffic. 2011 Mar;12(3):330–48.

Lambert JC, Heath S, Even G, Campion D, Sleegers K, Hiltunen M et al. Genome-

wide association study identifies variants at CLU and CR1associated with

Alzheimer’s disease. Nat Genet. 2009 Oct;41(10):1094–9.

Bertram L, Hiltunen M, Parkinson M, Ingelsson M, Lange C, Ramasamy K, Mullin

K, Menon R, Sampson AJ, Hsiao MY, Elliott KJ, Velicelebi G, Moscarillo T,

Hyman BT, Wagner SL, Becker KD, Blacker D, Tanzi RE. Family-based as-

sociation between Alzheimer’s disease and variants in UBQLN1. N Engl J

Med. Mar 3;352(9):884–94, 2005

9

Jääskeläinen, Jarmo Eero SakariLastentautien professori

Syntynyt 27.2.1963, Tervo

TutkinnotLääketieteen tohtori, Kuopion yliopisto, 2000Lastenendokrinologian erikoislääkäri, Helsingin yliopisto, 1998Lastentautien erikoislääkäri, Kuopion yliopisto, 1993Lääketieteen lisensiaatti, Kuopion yliopisto, 1987Ylioppilas, Vesannon lukio, 1981

Tärkeimmät virat ja tehtävätLastentautien professori, Itä-Suomen yliopisto, kliinisen lääketieteen yksik-kö, 1.3.2014 alkaenLastentautien professori (ma.), Itä-Suomen yliopisto, 2011–2014 Lastentautien kliininen opettaja, Itä-Suomen yliopisto, 2006–2010Tutkija, Suomen Akatemia, 2002ESPE Research Fellow, Cambridgen yliopisto, 2000–2002Erikoislääkäri, lastentaudit ja lastenendokrinologia, Kuopion yliopistollinen sairaala, 1998 alkaen

Lapsen lisämunuaiskuoren toiminnan häiriöt

Lisämunuaiskuoren rakenne ja toiminta muuttuu läpi sikiökauden ja lapsuu-den. Sikiökaudella lisämunuaiskuori koostuu suurimmalta osin fetaalises-ta kerroksesta, joka tuottaa androgeenien heikkoja esiasteita, joita istukka tarvitsee estrogeenisynteesiä varten. Sikiön lisämunuaiskuoren elintärkeän kortisolin tuotanto on epäkypsää, millä on merkitystä lapsen syntyessä huo-mattavan ennenaikaisena. Syntymän jälkeen fetaalinen kerros surkastuu ja lisämunuaiskuori koostuu tästä eteenpäin kolmesta kerroksesta: zona glo-merulosa tuottaa mineralokortikoideja, zona fasciculata glukokortikoideja ja zona reticularis heikkoja miessukupuolihormoneja.

Lisämunuaiskuoren toiminta on synnynnäisesti häiriintynyt perinnöl-lisissä entsyymivioissa, joista tavallisin on 21-hydroksylaasivaje. Sen vai-keimmassa suolanmenetysmuodossa lapsi ajautuu ilman hoitoa hengen-

10

vaaralliseen suolanmenetystilaan. Tytöllä sairauden vaikea muoto johtaa sikiöaikaiseen virilisoitumiseen. Lievemmissä muodoissa lapsen kasvu on kiihtynyttä miessukupuolihormoniylimäärän vuoksi.

Huomattamasti tavallisempi häiriö on ennenaikainen adrenarke. Adrenarke on fysiologinen ilmiö, joka etenee vähitellen zona reticulariksen kypsyessä. Jos tilaan liittyvä miessukupuolihormonien erityksen lisäänty-minen johtaa oireisiin tytöllä ennen kahdeksaa ja pojalla ennen yhdeksää ikävuotta, on adrenarke ennenaikainen. Adrenarke näyttää ohjelmoituvan hyvin varhain, ilmeisesti ensimmäisen ikävuoden loppuun mennessä, ja tämä vaikuttaa myös lapsen kasvuun jo ennen adrenarken toteamista. Adrenarken säätelyn tutkiminen on tavattoman haastavaa, koska ilmiötä ei esiinny lainkaan ei-kädellisillä nisäkkäillä. Ennenaikainen adrenarke as-sosioituu ylipainoon ja siihen ajatellaan liittyvän lisääntynyt riski aikuisiän metaboliseen oireyhtymään ja munasarjojen monirakkulatautiin. Näitä vai-kutuksia on tutkittu aiemmin vain valikoiduissa aineistoissa ja väestöissä, eivätkä tulokset näytä olevan sovellettavissa kaikkiin populaatioihin.

Tärkeimmät julkaisut

Jääskeläinen J, Levo A, Voutilainen R, Partanen R. Population-wide evaluation of di-

sease manifestation in relation to molecular genotype in steroid 21-hyd-

roxylase (CYP21) deficiency: good correlation in a well defined population.

J Clin Endocrinol Metab 1997;82:3293–3297.

Jääskeläinen J, Deeb A, Schwabe JW, Mongan NP, Martin H and Hughes IA. Human

androgen receptor gene ligand binding domain mutations leading to dis-

rupted interaction between the amino- and carboxyl-terminal domains. J

Mol Endocrinol. 2006; 36: 361–368.

Utriainen P, Voutilainen R, Jääskeläinen J. Girls with Premature Adrenarche Have

Accelerated Early Childhood Growth. J Pediatr 2009; 154:882–887.

Lappalainen S, Utriainen S, Kuulasmaa T, Voutilainen R, Jääskeläinen J. Androgen

receptor gene CAG repeat polymorphism and X-chromosome inactivation

in children with premature adrenarche. J Clin Endocrinol Metab 2008; 93:

1304–1309.

Utriainen P, Voutilainen R, Jääskeläinen J. Continuum of phenotypes and sympatho-

adrenal function in premature adrenarche. Eur J Endocrinol 2009; 160:657–

665.

11

Kuusisto, Maria JohannaSisätautiopin professori

Syntynyt 27.4.1959, Vaasa

Tutkinnot Kardiologian erikoislääkäri, Kuopion yliopisto, 1997 Lääketieteen tohtori, Kuopion yliopisto, 1996 Sisätautien erikoislääkäri, Kuopion yliopisto, 1991 Lääketieteen lisensiaatti, Kuopion yliopisto, 1984

Tärkeimmät virat ja tehtävätSisätautiopin professori, Itä-Suomen yliopisto, kliinisen lääketieteen yksikkö, 1.2.2014 alkaenSisätautien, erityisesti kardiologian professori, Tampereen yliopisto, 1/2013–1/2014 Sisätautiopin professori (ma.), Itä-Suomen yliopisto, 8/2010–1/2013 Sisätautien ylilääkäri, Kuopion yliopistollinen sairaala, sisätautien klinikka, 8/2010–1/2013 Kardiologian professori (ma.), Kuopion yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, 9/2007–7/2010Kardiologian ylilääkäri, Kuopion yliopistollinen sairaala, sisätautien klinikka, kardiologinen yksikkö ja sydänkeskus 9/2007–7/2010Kardiologian osastonylilääkäri (ma.), Kuopion yliopistollinen sairaala, sisä-tautien klinikka, kardiologinen yksikkö, 2004–2007Sisätautiopin dosentti, Kuopion yliopisto, 1996Vieraileva tutkija, University of Washington, Seattle, Department of Medicine, Division of Cardiology, 1993–1994

Sepelvaltimotauti ja sydänlihassairaudet tänään ja huomenna

Työikäisten sepelvaltimotautikuolleisuuden vähenemisestä huolimatta sepel-valtimotauti on yleisin suomalaisten kuolinsyy ja selittää noin 25 prosenttia kaikista kuolemantapauksista. Sepelvaltimotaudin syntyyn vaikuttavien uu-sien mekanismien tunnistamisessa voidaan käyttää geeni- ja biomarkkeri-

12

tutkimuksia. Koko genomin tutkimuksissa on löydetty kymmeniä geneettisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat sepelvaltimotautiriskiin joko perinteisten vaarate-kijöiden tasoon vaikuttamalla tai vielä tuntemattomilla uusilla mekanismeil-la. Tutkimusryhmämme on yli 10 000 kuopiolaista miestä käsittävän METSIM -tutkimuksen puitteissa osallistunut yhteistyötutkimuksiin, joissa on tunnis-tettu kymmeniä uusia valtimotaudin riskitekijöiden, kuten diabeteksen, yli-painon ja kohonneen verenpaineen, geneettisiä riskivariantteja. METSIM-tutkimuksesta on meneillään sepelvaltimotautitapausten seurantatulosten rekisteröinti ja sepelvaltimotaudin riskiin suoraan vaikuttavien geneettisten tekijöiden tutkiminen. Biomarkkerit ovat tavallisesta verinäytteestä helposti mitattavia aineita, jotka ennustavat sairastumisriskiä. METSIM-tutkimuksessa on löydetty useita uusia aiemmin kuvaamattomia diabeteksen kehittymistä ennustavia biomarkkereita, kuten rasva- ja aminohappoja, joiden merkitystä sepelvaltimotaudin riskin suhteen tutkitaan parhaillaan.

Olemme tutkineet myös paksuntavan sydänlihassairauden genetiikkaa ja biomarkkereita. Paksuntava sydänlihassairaus on yleisin perinnöllinen sy-dänsairaus ja yleisin nuorten ja urheilijoiden sydänperäisen äkkikuoleman syy. Olemme löytäneet Suomesta kolme yksittäistä valtamutaatiota, jotka se-littävät 23 prosenttia tautitapauksista. Yleisimpään valtamutaatioon olemme havainneet liittyvän metabolomiikkatutkimuksissa aiemmin tuntemattomia aminohappotasojen muutoksia. Taudin taustalla olevia vielä tuntemattomia geenivirheitä selvitämme parhaillaan uudella, 59 kardiomyopatiageeniä kat-tavalla sekvensointimenetelmällä. Suomalaisista valtamutaatioista on meneil-lään myös iPS-tutkimukset, joissa selvitetään kantasolutekniikoilla ihosoluis-ta indusoitujen sydänlihassolujen rakennetta, toimintaa ja aineenvaihduntaa.

Tärkeimmät julkaisut

Kuusisto J, Mykkänen L, Pyörälä K, Laakso M. Non-insulin dependent diabetes and its

metabolic control predict coronary heart disease in elderly subjects. Diabetes

43:960–967, 1994. IF 7.895.

Otto CM, Kuusisto J, Reichenbach DD, Gown AM, O’Brien KD. Characterization of early

lesion of “degenerative” valvular aortic stenosis: histologic and immunohisto-

chemical studies. Circulation 90:844–853, 1994. IF 15.202.

Jääskeläinen P, Soranta M, Miettinen R, Saarinen L, Pihlajamäki J, Silvennoinen K,

Tikanoja T, Laakso M, Kuusisto J. The cardiac β-myosin heavy chain gene is

not the predominant gene for hypertrophic cardiomyopathy in the Finnish

Population. J Am Coll Cardiol 32:1709–16, 1998. IF 14.086.

Wang J, Ruotsalainen S, Moilanen L, Laakso M, Kuusisto J. The metabolic syndrome

predicts cardiovascular mortality: a 13-year follow-up study in elderly

non-diabetic Finns. Eur Heart J 28(7):857–64, 2007. IF 14.097.

Kuusisto J, Kärjä V, Sipola P, Kholova I, Peuhkurinen K Jääskeläinen P, Naukkarinen

A, Ylä-Herttuala S, Punnonen K, Laakso M. Low-grade inflammation and

the phenotypic expression of myocardial fibrosis in hypertrophic cardio-

myopathy. Heart 98(13);1007–1013, 2012. IF 5.045.

13

Mäntyselkä, Pekka Tapani Yleislääketieteen professori

Syntynyt 11.2.1964, Kuopio

TutkinnotLääketieteen tohtori, Kuopion yliopisto, 1999Yleislääketieteen erikoislääkäri, Kuopion yliopisto, 1997Lääketieteen lisensiaatti, Kuopion yliopisto, 1990Ylioppilas, Kuopion klassillinen lukio, 1983

Tärkeimmät virat ja tehtävätProfessori, yleislääketiede, Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, 1.8.2013 alkaenProfessori, yleislääketiede, Turun yliopisto, lääketieteen laitos, 7/2012–7/2013Professori, yleislääketiede (määräaikainen), Kuopion yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, 2007–2009 ja 2012.Yleislääketieteen dosentti, Helsingin yliopisto, 2008Ylilääkäri (vs.), Kuopion yliopistollinen sairaala, yleislääketieteen yksikkö, 2008–2012

Yleislääketiede muutoksessa

Yleislääketiede on monipuolisen kliinisen osaamisen, potilas- ja väestökes-keisen työotteen sekä perusterveydenhuollon toimintaympäristön kautta oma erikoisalansa. Yleislääketieteen erikoislääkäri on potilaidensa ja heidän perheidensä pitkäaikainen lääkäri, joka tekee yhteistyötä muun sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa ja auttaa potilaansa kulkua palveluverkostoissa. Hän tuntee väestönsä ja on asiantuntija terveyden edistämisessä sekä toi-minnan kehittämisessä.

Yleislääketieteen erikoislääkärin keskeinen toimintakenttä on peruster-veydenhuollossa. Nykyistäkin vahvemmin sen kehittämisen perustana tulee olla opetus, koulutus ja tutkimus. Perusterveydenhuollossa voidaan tutkia hoitojen, uusien diagnoosimenetelmien ja toimintatapojen hyödyllisyyttä ja vaikuttavuutta valikoitumattomilla potilailla. Tämä voi siten olla translatio-naalista tutkimusta eli tutkimusta, jossa alkuvaiheen perustutkimuksesta

14

sekä rajatuilla potilasaineistoilla tehdyistä kliinisistä tutkimuksista saatua tietoa sovelletaan ja siirretään jokapäiväiseen kliiniseen käytäntöön ja pää-töksentekoon. Laboratoriona tässä on avoterveydenhuollon toimintaympä-ristö ja väestö. Tässä ympäristössä väestö- ja potilastutkimukset sekä toimin-tayksiköiden verkostot voivat toimia myös tutkimusaineistojen tuottajina eri tieteenalojen yhteiseen tutkimukseen. Yksittäistä potilasta ja väestöä hyö-dyttävän vaikuttavan hoidon kehittämisessä ja terveyden edistämisessä tar-vitaan tällaista toimintaympäristöä toimivine tietojärjestelmineen.

Yleislääketieteen erikoislääkäri näkee erilaisten sairaus- ja muiden taakkojen kasautumisen yksittäisen potilaan ja väestön sairastavuuden se-littämisessä usein läheisemmäksi kuin esimerkiksi molekyylilääketieteen. Tieteiden välinen yhteistyö sekä monialainen opetus ja tutkimus ovat yhteis-kunnallisen vuorovaikutuksen perustana.

Tärkeimmät julkaisut

Mäntyselkä PT, Turunen JHO, Ahonen RS, Kumpusalo EA: Chronic pain and poor

self-rated health. JAMA 2003;290:2435–42.

Mäntyselkä P, Halonen P, Vehviläinen A, Takala J, Kumpusalo E. Access to and con-

tinuity of primary medical care of different providers as perceived by the

Finnish population. Scand J Prim Health Care 2007; 25: 27–32.

Mäntyselkä P, Korniloff K, Saaristo T, Koponen H, Eriksson J, Puolijoki H, Timonen

M, Sundvall J, Kautiainen H, Vanhala M. Association of depressive symp-

toms with impaired glucose regulation, screen-detected, and previously

known type 2 diabetes: findings from the Finnish D2D Survey. Diabetes

Care 2011;34:71–6.

Vanhala M, Saltevo J, Soininen P, Kautiainen H, Kanhgas AJ, Ala-Korpela M,

Mäntyselkä P. Serum omega-6 polyunsaturated fatty acids and the met-

abolic syndrome: a longitudinal population-based cohort study. Am J

Epidemiol 2012; 176:253–60.

Savolainen J, Kautiainen H, Miettola J, Niskanen L, Mäntyselkä P. Low quality of life

and depressive symptoms are connected with an unhealthy lifestyle. Scand

J Public Health 2014 ;42:163–70.

15

Rautio, Jarkko TapaniFarmaseuttisen kemian, erityisesti fysikaalis-kemiallisen lääkekehityksen professori

Syntynyt 7.8.1971, Kuopio

TutkinnotFarmasian tohtori, Kuopion yliopisto, 2000Farmasian lisensiaatti, Kuopion yliopisto, 1999Proviisori, Kuopion yliopisto, 1996Ylioppilas, Kallaveden lukio, 1990

Tärkeimmät virat ja tehtävätProfessori, farmaseuttinen kemia, erityisesti fysikaaliskemiallinen lääkeke-hitys, Itä-Suomen yliopisto, 1.8.2013 alkaenProfessori, farmaseuttinen kemia, erityisesti fysikaaliskemiallinen lääkeke-hitys, Kuopion yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, 3/2008 – 7/2013Akatemiatutkija, Suomen Akatemia, 2/2009–7/2009Yliassistentti, Kuopion yliopisto, farmaseuttisen kemian laitos, 2007Farmaseuttisen kemian dosentti, Kuopion yliopisto, 2006 Vieraileva tutkija, GlaxoSmithKline, RTP, 2005 ja 2011Tutkijatohtori, Suomen Akatemia, 2002–2006Post doc -tutkija, Marylandin yliopisto, Baltimore, 2001

Lääkeaineiden fysikaalis-kemiallisten omi-naisuuksien merkitys ja niiden parantaminen aihiolääketeknologialla

Lääkeaineen kemiallinen rakenne määrää lääkeaineen fysikaalis-kemial-liset ominaisuudet, joista keskeisimpiä ovat ionisoituminen, liukoisuus, ja-kautuminen, molekyylin koko ja vetysidosten muodostuminen. Nämä omi-naisuudet vuorostaan määrittävät muun muassa lääkeaineen imeytymisen ja jakautumisen elimistössä, lääkeaineen vuorovaikutukset kohteen kans-sa, sairauden hoidossa käytettävän hoitoannoksen, lääkeaineen metabolian sekä lopulta sen poistumisen elimistöstä. Uusia lääkeaineita suunnitellaan kuitenkin usein siten, että lääkeaineen ja lääkevaikutuksen kohteen väliset vuorovaikutukset pyritään maksimoimaan. Kohdelähtöinen ajattelu ei kui-

16

tenkaan aina huomioi lääkeaineen fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia. Lääkeaineiden kehitys saatetaankin joutua lopettamaan jo lääkekehityksen varhaisessa vaiheessa juuri epäsuotuisten fysikaalis-kemiallisten ominai-suuksien vuoksi. Lääkeaineiden kliinistä käytettävyyttä voi heikentää muun muassa niukka vesiliukoisuus, koska ainoastaan liuennut lääkeaine voi kul-keutua biologisten kalvojen läpi. Lääkeaineen liukoisuusominaisuudet vai-kuttavat myös lääkemuodon valintaan.

Lääkeaineen vesiliukoisuutta ja useita muita fysikaalis-kemiallisia omi-naisuuksia voidaan parantaa aihiolääketeknologialla. Aihiolääkkeet ovat inaktiivisia lääkeainemolekyylejä, jotka läpikäyvät elimistössä joko entsy-maattisen tai kemiallisen muutoksen vapauttaakseen aktiivisen lääkeai-neen, joka voi sen jälkeen aikaansaada halutun farmakologisen vaikutuksen. Nykyään lähes joka kymmenes markkinoille hyväksytyistä lääkeaineista voi-daan määritellä aihiolääkkeiksi. Tunnettuja aihiolääkkeitä ovat muun mu-assa pratsolit, oseltamiviiri ja levodopa. Suomessa aihiolääkkeitä kehitetään systemaattisesti ainoastaan Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella.

Tärkeimmät julkaisut

Lauri Peura, Kalle Malmioja, Kristiina Huttunen, Jukka Leppänen, Miia Hämäläinen,

Markus M. Forsberg, Jarkko Rautio and Krista Laine: Design, synthesis and

brain uptake of LAT1-targeted amino acid prodrugs of dopamine. Pharm

Res 30(10): 2523–2537, 2013.

Henna H. Härkönen, Lauri Peura, Kalle Malmioja, Jukka Leppänen, Krista Laine,

Antti Poso, Maija Lahtela-Kakkonen, Jarkko Rautio: Structure-activity re-

lationship study of compounds binding to large amino acid transporter 1

(LAT1) based on pharmacophore modeling and in situ rat brain perfusion.

Eur J Pharm Sci 48(3): 523–531, 2013.

Kristiina Huttunen, Anne Mannila, Krista Laine, Eeva Kemppainen, Jukka Leppänen,

Jouko Vepsäläinen, Tomi Järvinen, Jarkko Rautio: The first bioreversible

prodrug of metformin with improved lipophilicity and enhanced intestinal

absorption. J Med Chem 52: 4142–4148, 2009.

Mikko Gynther, Krista Laine, Jarmo Ropponen, Jouko Savolainen, Tomi Järvinen,

Anne Mannila, Tapio Nevalainen, Jarkko Rautio: Large neutral amino acid

transporter enables brain drug delivery via prodrugs. J Med Chem 51(4):

932–936, 2008.

Jarkko Rautio, Hanna Kumpulainen, Tycho Heimbach, Reza Oliyai, Dooman Oh, Tomi

Järvinen, Jouko Savolainen: Prodrugs – design and pharmaceutical appli-

cations. Nature Reviews Drug Discovery 7(3): 255–270, 2008.

17

Roine, Risto Paavo AnteroPotilasturvallisuuden professori

Syntynyt 7.2.1951, Helsinki

TutkinnotHallinnon pätevyys, 2005Päihdelääketieteen erityispätevyys, 1994Lääketieteen ja kirurgian tohtori, Helsingin yliopisto, 1987Sisätautien erikoislääkäri, Helsingin yliopisto, 1984Laillistettu lääkäri, Zürichin yliopisto, 1977Ylioppilas, Töölön yhteiskoulu, Helsinki 1970

Tärkeimmät virat ja tehtävätPotilasturvallisuuden professori, Itä-Suomen yliopisto, sosiaali- ja terveys-johtamisen laitos, 1.1.2014 alkaenArviointiylilääkäri, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2001–2014Ylilääkäri, Finohta/Stakes, 1996–2001Hallinnollinen apulaisylilääkäri, Helsingin yliopistollinen keskussairaala, 1994–1996Dosentti, Helsingin yliopisto, 1992Visiting Associate, Bronx Veterans Administration Medical Center and Mount Sinai School of Medicine, 1989–1990

Hoidon vaikuttavuus on potilasturvallisuuden kulmakivi

Terveydenhuollossa on parin viimeisen vuosikymmenen aikana herätty huomaamaan, että lähes kaikkiin hoitomuotoihin liittyy potilaalle koituvi-en haittojen riski. Kansainvälisten tutkimustulosten perusteella Suomessa on arvioitu, että jopa 700–1 700 potilasta kuolee vuosittain hoidon haittojen seurauksena. Ainakin puolet noista haittatapahtumista voitaisiin todennä-köisesti ehkäistä.

Potilasturvallisuuteen on viime vuosina Suomessa panostettu muun mu-assa lainsäädännöllisin toimin, ja terveydenhuollon toimijoita on velvoitettu edistämään potilasturvallisuutta aikaisempaa järjestelmällisemmin. Asian

18

edistämiseksi on käynnistetty myös kansallinen potilasturvallisuusohjelma, joka kiinnittää erityistä huomiota muun muassa syyllistämättömän potilas-turvallisuuskulttuurin edistämiseen, johdon sitouttamiseen potilasturval-lisuusasioihin, infektiohaittojen ehkäisyyn ja lääkitysvirheiden torjuntaan. Hieman vähemmälle huomiolle on ehkä jäänyt potilasturvallisuustyön tär-kein perusta – se, että terveydenhuollossa tehdään vain vaikuttavaksi todet-tuja, potilaalle todellista terveyshyötyä tuottavia asioita. Laajaa julkisuutta saaneet, tuoreisiin tutkimustuloksiin perustuvat väitteet siitä, että Suomessa tehdään muun muassa paljon turhia polven tähystystoimenpiteitä tai olkapää-leikkauksia, viittaavat siihen, että tietoa eri hoitomuotojen arkivaikuttavuu-desta – siis niiden kyvystä tuottaa potilaille hyötyä terveydenhuollon joka-päiväisessä toiminnassa – ei aina ole riittävästi. Tällaisen tiedon tuottaminen ja hoidon vaikuttavuuden rutiininomainen seuranta tulisikin nostaa yhdeksi terveydenhuolto- ja potilasturvallisuustutkimuksen prioriteettialueista. Vain siten taataan, että potilaat saavat ainoastaan sellaisia hoitoja, joista he hyöty-vät, eikä heitä turhaan altisteta hyödyttömän hoidon mahdollisille haitoille.

Tärkeimmät julkaisut

Räsänen P., Krootila K., Sintonen H., Leivo T., Koivisto A-M., Ryynänen O-P., Blom M.,

Roine RP., Cost-utility of routine cataract surgery. Health and Quality of

Life Outcomes 2006, 4:74, (http://www.hqlo.com/content/4/1/74).

Räsänen P., Paavolainen P., Sintonen H., Koivisto A-M., Blom M., Ryynänen O-P.,

Roine RP., Cost per quality-adjusted life years gained by routine hip and

knee replacement surgery. Acta Orthopaedica 2007;78:108–115.

Taipale K., Leminen A., Räsänen P., Heikkilä A., Tapper A-M., Sintonen H., Roine RP.,

and The HUS QoL Study Group, Costs and health-related quality of life ef-

fects of hysterectomy in patients with benign uterine disorders. Acta Obstet

Gynecol Scand. 2009;88:1402–10.

Vainiola T., Roine RP., Pettilä V., Kantola T., Räsänen P., Sintonen H., Impact of health-

related quality-of-life instrument and QALY calculation method on the

number of QALYs gained in the emergency care setting. Value in Health

2011;14:1130–4.

Färkkilä N., Sintonen H., Saarto T., Järvinen H, Hänninen J., Taari K., Roine R., Health-

related quality of life in colorectal cancer. Colorectal Dis 2013;15:e215–22.

19

Soini, Matti Jouko Ylermi Patologian professori

Syntynyt 21.9.1955, Helsinki

TutkinnotLääketieteen ja kirurgian tohtori, Oulun yliopisto ja Helsingin yliopisto, 1990 Patologian erikoislääkäri, Oulun yliopisto, 1989Lääketieteen lisensiaatti, Helsingin yliopisto, 1981

Tärkeimmät virat ja tehtävätPatologian professori, Itä-Suomen yliopisto, kliinisen lääketieteen yksikkö, 1.11.2013 alkaenPatologian professori, Kuopion yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, 4/2007–10/2013Patologian ylilääkäri, Kuopion yliopistollinen sairaala ja Oulun yliopistolli-nen sairaala, 1995 alkaenPatologian professori (ma.), Oulun yliopisto, 2007 ja 2002–2003Patologian yliassistentti, Oulun yliopisto, 1995–2004 Patologian dosentti 1995, Oulun yliopistoVisiting Scientist, Laboratory of Human Carcinogenesis, NIH, Bethesda, USA 1993-1995

Pehmytkudossarkoomien molekyylibiologia

Pehmytkudossarkoomat ovat pahanlaatuisia kasvaimia, jotka saavat alkunsa kehon sidekudos-, rasva-, lihas-, endoteeli- tai hermojen tukikudossolukosta. Nykykäsityksen mukaan mesenkymaaliseen kantasoluun liittyvä toiminta-häiriö johtaa näiden kasvainten kehittymiseen. Viimeisen kahden-kolmen-kymmenen vuoden aikana ymmärrys pehmytkudossarkoomien biologisesta luonteesta on kehittynyt huimasti. Vaikka morfologinen diagnostiikka ja sii-hen liittyvä immunohistokemia ovat edelleen sarkoomien diagnostiikan kul-makiviä patologiassa, mukaan ovat tulleet uudet molekyylibiologiset aspektit, jotka paitsi auttavat diagnostiikassa, vaikuttavat myös kasvainten hoitoon.

20

Syöpä ylipäänsä on geneettinen sairaus, ja niin ovat myös pehmytkudos-sarkoomat. Noin kolmasosassa pehmytkudossarkoomia esiintyy translokaa-tioita, jotka ovat spesifisiä juuri tietylle kasvaintyypille, kun taas muissa peh-mykudossarkoomissa geneettiset häiriöt ovat satunnaisia. Translokaatiossa kahden geenin perimäaines siirtyy lähelle toisiaan synnyttäen fuusiogeenin, joka antaa solulle kasvuedun näin muuntaen sen kasvainsoluksi.

Viime vuosina on myös alettu ymmärtämään epigeneettisten muutosten merkitystä sarkoomien kehityksessä. Epigeneettiset mekanismit eivät muuta DNA:n emäsjärjestystä niin kuin mutaatiot, vaan muuttavat geenien luentaa joko lisäämällä tai vaimentamalla sitä. Näitä mekanismeja ovat kromatiini-ainekseen liittyvät histonimodifikaatiot, mikroRNA:t ja DNA:n metylaatio. Sarkoomissa onkin todettu geenien promoottorialueilla poikkeavaa mety-laatiota verrattuna normaaliin kudokseen, samoin muutoksia on todettu DNA-kaksoiskierrettä ympäröivien histoniproteiinien kemiallisissa raken-teissa. Solujen kehitykseen ja erilaistumiseen vaikuttavat myös mikroRNA-molekyylit, jotka estävät lähetti-RNA:n luentaa. Sarkoomissa mikroRNA-molekyylien on voitu todeta vaikuttavan solujen erilaistumiseen liittyvien geenien toimintaan. Kaikki nämä mekanismit ilmentävät syöpäsolukon mo-nimutkaista rakennetta, mutta samalla antavat toivoa erityyppisten täsmä-lääkkeiden kehittämiseen.

Tärkeimmät julkaisut

Hartikainen JM, Tengström M, Kosma VM, Kinnula VL, Mannermaa A, Soini Y.

Genetic polymorphisms and protein expression of NRF2 and Sulfiredoxin

predict survival outcomes in breast cancer. Cancer Res. 2012;72:5537–46

Merikallio H, Turpeenniemi-Hujanen T, Pääkkö P, Mäkitaro R, Riitta K, Salo S, Salo T,

Harju T, Soini Y. Snail promotes an invasive phenotype in lung carcinoma.

Respir Res. 2012;13:104

Merikallio H, Kaarteenaho R, Pääkkö P, Lehtonen S, Hirvikoski P, Mäkitaro R, Harju

T, Soini Y. Impact of smoking on the expression of claudins in lung carcin-

oma. Eur J Cancer. 2011;47:620–30

Erkko H, Xia B, Nikkilä J, Schleutker J, Syrjäkoski K, Mannermaa A, Kallioniemi A,

Pylkäs K, Karppinen SM, Rapakko K, Miron A, Sheng Q, Li G, Mattila H,

Bell DW, Haber DA, Grip M, Reiman M, Jukkola-Vuorinen A, Mustonen A,

Kere J, Aaltonen LA, Kosma VM, Kataja V, Soini Y, Drapkin RI, Livingston

DM, Winqvist R. A recurrent mutation in PALB2 in Finnish cancer fami-

lies. Nature. 2007;446:316–9

Kinnula VL, Lehtonen S, Sormunen R, Kaarteenaho-Wiik R, Kang SW, Rhee SG, Soini

Y. Overexpression of peroxiredoxins I, II, III, V, and VI in malignant mesot-

helioma. J Pathol. 2002;196:316–23.

21

Tuomainen, Tomi-PekkaKansanterveystieteen, erityisesti epidemiologian professori

Syntynyt 30.4.1966, Kajaani

TutkinnotLääketieteen tohtori, Kuopion yliopisto, 2006Lääketieteen lisensiaatti, Kuopion yliopisto, 1996Ylioppilas, Vuohengin lukio, Kajaani, 1985

Tärkeimmät virat ja tehtävätKansanterveystieteen, erityisesti epidemiologian professori, Itä-Suomen yli-opisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, 1.12.2013 alkaenKansanterveystieteen, erityisesti epidemiologian professori (määräaikai-nen), Itä-Suomen yliopisto, 2010–2013Kansanterveystieteen, erityisesti epidemiologian professori (määräaikai-nen), Kuopion yliopisto, 2007–2009Tieteellinen johtaja, Kuopion yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ra-vitsemustieteen laitos, kansanterveyden tutkimusyksikkö, 2007–2010Kansanterveystieteen, erityisesti epidemiologian dosentti, Kuopion yliopis-to, 2007

Epidemiologinen tutkimustieto – iloa ja ongelmia

Terveystieteellisen tutkimustiedon tuottaminen ja tarve lisääntyvät. Terveysuutisia julkaistaan päivittäin enenevässä määrin ja niitä luetaan ah-kerasti. Tiedon laatuun ei kuitenkaan kiinnitetä riittävästi huomiota eikä tie-don luotettavuuden arviointia kenties hallita riittävästi.

Epidemiologia on tieteenala, joka tutkii ja kehittää terveystieteellisen tut-kimuksen metodeja ja soveltaa niitä käytännössä. Sen tehtävänä onkin osal-taan koettaa ylläpitää terveystieteellisen tutkimuksen laatua ja laadunar-vioinnin osaamista. Yliopistoissa koulutettavat terveysammattilaiset saavat perehdytyksen epidemiologian perusteisiin ja terveystieteellisen tutkimuk-sen tekoon, oppia voisi toki olla tarjolla enemmänkin. Laajemmassa mielessä

22

haitaksi ei olisi, vaikka perehdytystä saisivat myös terveysuutisoijat ja ken-ties terveysuutisten kuluttajatkin.

Tutkimuksen saralla käytännön epidemiologinen tutkimustyö tuottaa merkittävän määrän terveystieteellistä tietoa, joka auttaa ennen kaikkea sai-rauksien selittämisessä ja niiden ennaltaehkäisyssä. Itä-Suomen yliopistolla on kansainvälisesti tunnustettu vahva maine epidemiologisen tutkimuksen osaajana, erityisesti kroonisten kansantautien väestöpohjaisissa tutkimuk-sissa.

Tutkimuksessa on kuitenkin myös monia menetelmällisiä haasteita. Eräs tärkeimmistä on hyvin perustavanlaatuinen: tutkimuksen kohteena ovat ih-misryhmät, mutta soveltamiskohteena yksilöt. Soveltuuko keskimääräinen ryhmätieto yksilöä koskeviin ennaltaehkäisyn tai hoidon päätöksiin? Toinen merkittävä haaste liittyy havainnoivan tutkimuksen tyypilliseen vertaile-vaan luonteeseen. Ihannetapauksessa vertailtavien ryhmien välillä ei ole muita eroja kuin tarkastelun kohteena oleva. Käytännössä eroja aina on.

Sekä epidemiologian opetuksen että epidemiologisen tutkimuksen paris-sa tehtävää mielekästä ja tärkeää työtä tulee riittämään.

Tärkeimmät julkaisutVirtanen J.K., Nurmi T., Voutilainen S., Mursu J., Tuomainen T.-P., Association of se-

rum 25-hydroxyvitamin D with the risk of death in a general older popula-

tion in Finland. European Journal of Nutrition. 2011; 50:305–312.

Aregbesola A., Voutilainen S., Virtanen J.K., Mursu J., Tuomainen T.-P. Body iron sto-

res and the risk of type 2 diabetes in middle-aged men. European Journal

of Endocrinology. 2013; 169:247–253.

Carlberg C., Seuter S., de Mello V.D., Schwab U., Voutilainen S., Pulkki K., Nurmi T.,

Virtanen J., Tuomainen T.-P., Uusitupa M. Primary vitamin D target genes

allow a categorization of possible benefits of vitamin D3 supplementation.

PLoS One. 2013; 8:e71042.

Voutilainen S., Nurmi A., Virtanen J., Mursu J., Tuomainen T.-P. Voi ja sydäninfarkti-

riski. Suomen Lääkärilehti. 2013; 68:2351–2357.

Virtanen J.K., Mursu J., Voutilainen S., Uusitupa M., Tuomainen T.-P. Serum omega-3

polyunsaturated fatty acids and risk of incident type 2 diabetes in men:

the Kuopio Ischemic Heart Disease Risk Factor study. Diabetes Care. 2014;

37:189–196.