Kuva: Lasse Lampinen Toivon tiekartta · ja havaita sitä, että lähimmäinen jää syrjään, väärin perustein ja aivan turhaan. Tai ajatus kiertyy helposti urille, jossa toisen

1

Toivon tiekarttaKuva: Lasse Lampinen

Materiaali pienryhmien työskentelyyn

2

1. Visio: Jumalan valtakunta toteutuu kaikkialla maailmassa ilona,

rauhana ja oikeudenmukaisuutena 3

2. Todistamme Jumalan rajoja ylittävästä rakkaudesta 11

3. Puolustamme syrjittyjen ihmisarvoa ja -oikeuksia 18

4. Muutamme maailmaa oikeudenmukaisemmaksi 29

5. Rakennamme rauhaa ja sovintoa 37

6. Kutsumus 48

7. Päivi Mattila ”Amalian kutsumus”,

Musiikkinäytelmän käsikirjoitus 54

Aineisto on tarkoitettu seurakuntien erilaisten ryhmien toimintaan (esim. lähetys-piirit, aikuisten ryhmät, nuorten aikuisten kokoontumiset, nuorten ryhmät, rippi-kouluopetukseen, virikkeeksi jumalanpalveluksiin).

Suomen Lähetysseurassa työn pohjaksi on luotu Toivon tiekartta. Toivon tiet ker-tovat, mitä kirkon mission toteuttaminen on tänä päivänä ja miksi lähetystyö on tärkeää.

Materiaali sisältää raamattupohdintoja, lauluvinkkejä, lähetystyön arkea työnte-kijöiden kertomana sekä työskentelyehdotuksia. Käytä sitä osiota ja sitä materi-aalia, joka sopii sinulle ja sille ryhmälle, jonka kanssa työskentelet. Raamattupoh-diskelussa voit käyttää keskustelussa kaikkia tai vain yhtä kysymystä, tehdä omat kysymykset tai jättää tekstin jokaisen oman pohdinnan virikkeeksi ilman keskus-telua.

Hyviä työskentelyjä Toivon tiekartan tiimoilla!

Pirjo Lehtonen-Inkinen, Päivi Mattila ja Suvimarja Rannankari-Norjanen

Suomen Lähetysseura

PS Lisää tietoa Suomen Lähetysseuran työstä saat osoitteesta https://felm.suomenlahetysseura.fi/fi/tyomme/

3

Visio: Jumalan valtakunta toteutuu kaikkialla maailmassa ilona, rauhana ja oikeudenmukaisuutena

Raamattupohdinta

Lue seuraava raamatunkohta: Joh. 4:5–42

Martin Luther King sanoi aikoinaan: ”I have a dream!” Hänellä oli unelma paremmasta maa-ilmasta, jossa ihmiset voisivat elää tasa-arvoisina, syrjimättöminä, rinnakkain. Onko meillä, tämän ajan ja tämän maailman kristityillä unelmaa paremmasta maailmasta, vai onko kaikki mielestämme jo hyvin?

Kun Jumala loi maailman (1. Moos. 1), hän katsoi kaikkea luomaansa ja näki, että se oli hyvää. Ihminen ja luonto olivat tasapainossa keskenään, ihminen ja Jumala sovussa. Sitten tapahtui jotain, joka järkytti sopua ja tasapainoa. Jotain meni rikki, niin ihmisen ja Jumalan välillä kuin ihmisen ja hänen lähimmäisensä sekä ihmisen ja luonnon välillä. Alkoi pitkä tie sovinnon ja ta-sapainon uudelleenlöytämiseksi.

Jumala rakensi sovinnon itsensä ja luomansa ihmisen välille Kristuksessa. Kristus puolestaan antoi seuraajilleen käskyn: ”Rakastakaa toisianne!” No, miten tämä on sujunut, omasta mielestämme?

Lähimmäisen rakastaminen on haasteellista. Ihminen on sellainen. Aina vaikeammaksi rakas-tamisen tekee se, jos lähimmäinen on erilainen, jos välillämme on rajoja, näkyviä tai näkymät-tömiä. Rajat voivat liittyä ikään, sukupuoleen, harrastuksiin ja mieltymyksiin, kansallisuuteen tai uskontoon. Melkein mihin vain, mikä on itsellemme vierasta. Mutta antaako se syyn olla ajattelematta toista ihmistä lähimmäisenä, Jumalan luomana, rakastamana ja siksi arvokkaana? Pinnan alle katsottaessa meistä voi löytyä yllättävän paljon samaakin.

Lähimmäisen arvon ja loukkaamattomuuden puolustaminen on haasteellista. Silloin, kun ylei-nen mielipide on vahva, silloin, kun asenteet ovat syvään juurtuneet, saattaa olla vaikeaa nähdä ja havaita sitä, että lähimmäinen jää syrjään, väärin perustein ja aivan turhaan. Tai ajatus kiertyy helposti urille, jossa toisen ihmisen sairaus, köyhyys, vamma, sosiaalinen asema, nähdään hänen omana syynään. Vaatii uskallusta asettua syrjään jätetyn rinnalle, nähdä hänessä Jumalan kuva.

Maailman muuttaminen jokaisen ihmisen ja luomakunnan kannalta oikeudenmukaiseksi on haasteellista. Omat rajat tulevat usein vastaan, vaikka näkisimmekin epäkohtia ympärillämme ja maailmassa. Miten voisin tai osaisin muuttaa maailmaa, miten kukaan kuulisi minua? Pa-rempi jättää asiat niille, joita kuunnellaan, jotka osaavat sanoittaa asiat paremmin, jotka tietä-vät asioista. Ja silti, eivätkö muutokset lähde usein pienestäkin unelmasta, suuri huuto nouse pienestä kuiskauksesta? Tänä päivänä jos koskaan on helppo saada äänensä kuuluville, toimia oikeudenmukaisuuden puolesta. Sen on mahdollistanut muun muassa sosiaalinen media.

4

Rauhan ja sovinnon rakentaminen on haasteellista. Se on haasteellista jo pelkästään omassa lä-hipiirissämme. Vielä vaikeampaa on usein säilyttää se. Mutta miksi? Erilaisuuden pelko, omista eduista kiinni pitäminen, kateus ja vallan tavoittelu voittavat mielessämme ja sydämessämme usein rohkeuden lähestyä erilaista. Toiseksi jää usein lähimmäisen hyvän asettaminen oman etumme rinnalle, ilo hänen puolestaan, vallan käyttäminen hänen hyväkseen eikä alistamisek-seen. Voisiko olla toisin?

Mitä Jeesus tekisi? Tämä on kysymys, joka kristittyjen pitää kysyä itseltään, kysyä toinen toi-seltaan aina, kun kohtaa lähimmäisen, kun on tekemisissä luomakunnan kanssa. Mitä Jeesus tekisi?

Jeesus rakasti yli rajojen, puolusti syrjittyjä, vaati oikeudenmukaisuutta ja rakensi rauhaa ja so-vintoa. Hän sanoi, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Hän antoi meille tehtävän; julistaa ja rakentaa tuota valtakuntaa. Olemmeko ottaneet, tai otammeko, haasteen vastaan?

Kysymyksiä pohdittavaksi:

1. Mitä olennaista kirkon missioon liittyvää on kertomuksessa Jeesuksesta ja

samarialaisesta naisesta Sykarin kaivolla?

a. Mitä rajoja Jeesus ylittää?

b. Onko kertomuksessa syrjittyjä? Millä tavoin syrjittyjä? Miten Jeesus toimii?

c. Löydätkö kertomuksesta oikeudenmukaisuuden teemoja?

d. Millä tavoin Jeesus rakentaa rauhaa ja sovintoa?

2. Toteutuuko Jumalan valtakunta tässä maailmassa? Miten me voimme olla sitä

rakentamassa – yksittäisinä kristittyinä, seurakuntana? Miten seurakuntamme

lähetystyö liittyy siihen?

Jumalan valtakunta – – [on] vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa (Room. 14:17).

5

Lauluehdotuksia

Kaksi tavallista kättä NV 31

Tulkoon valtakuntasi NV 109

Aurinko tanssii LKM 22, VKL 942

Nyt laulakaa LKM 23

Sinä olet kuninkaamme LKM 45

Tätä leipää te muistokseni LKM 46

Maksettu on velkani mun LKM 59, VKL 960

Kaikki lapset maan LKM 77

Lintu pieni, lintuseni LKM 78

Ylitse kaikkien rajojen VK 429

Autuuden ja armon sana VK 193

Videoita

• Suomen Lähetysseura esittelee pitkäjänteistä, lähes 160-vuotista tuloksekasta työtään.

https://www.youtube.com/watch?v=L-s2Jr2zTbY Pidempi versio

https://www.youtube.com/watch?v=MfjFC2_xahY Lyhyempi versio

• Tuhannet suomalaiset ovat avustaneet nepalilaisia tuhoisan maanjäristyksen jälkeen. Suomen Lähetysseura toimittaa avun luotettavasti perille paikallisten kumppaneiden kanssa. Näin se käy! https://www.youtube.com/watch?v=hOhGg3COYTw

• Etiopian Mekane Yesus kirkko palvelee lapsia pyhäkoulutyöllä.

https://www.youtube.com/watch?v=2wNH7QXOMhw&t=9s

• Musiikkivideo ”Hänen valtakunnassaan” https://www.youtube.com/watch?v=dCke881ExH0

Jeesus meitä kosketa nyt VK 502

Niin vähän pieni siemen kaipaa VK 947

Lahjalaulu NV 22, VK 954

Tulkoon tie sinua vastaan VK 979 (sanat seuraavalla sivulla)

Nuoren seurakunnan veisukirja 2015 = NV

Laula kaikki maa = LKM

Yhdestä suusta= YS

Virsikirja= VK

Hymnet.fi -aineisto löytyy osoitteesta www.hymnet.fi

http://www.hymnet.fi

6

1. Tulkoon tie sinua vastaan.

Olkoon tuuli aina myötäinen.

Päivä poskillesi paistakoon,

sade pelloillesi virratkoon.

Ja kunnes kohdataan,

elämäsi jääköön käsiin Jumalan.

2. Olkoon tie yhteinen meille.

Kulkekoon se yli rajojen.

Maiden ääriin tavoin tuhansin

soikoon viesti Isän rakkauden.

Ja kunnes kohdataan

elämämme jääköön käsiin Jumalan.

3. Käyköön tie esteiden halki,

ettei syrjään jäisi yksikään.

Ihmisryhmän aivan jokaisen

Kristus kutsuu täyteen elämään.

Ja kunnes kohdataan


4. Tuokoon tie oikeutta maahan,

jotta lahjat tasan jaetaan.

Kristus kutsuu meitä kamppailuun

hyvän vuoksi valtakunnassaan.

Ja kunnes kohdataan


5. Vieköön tie viestiä rauhan.

Soikoon tuuli virttä sovinnon.

Kaikki kansat juhlaan kutsutaan.

Kaikki yhtä Kristuksessa on.

Ja kunnes kohdataan


Tulkoon tie san. Anna-Mari Kaskinen

38 39

7

Lähetystyöntekijöiden kertomaa

Teressa ja Janne Juhaninmäki, Nepal, joulukuu 2016

Isha ei tunne olevansa vammainen Janne kertoo: ”Vierailullamme Gandakissa ehkä inspiroivin tapaaminen oli Isha Baralin kodis-sa, muutaman kilometrin päässä kampukselta. Ishalta on lapsesta saakka puuttunut oikea käsi kyynärpäästä alaspäin. Syyksi perhe epäilee tiettyjä lääkkeitä, joita äiti joutui ottamaan ras-kauden aikana. Ishan lapsuuden voi arvata olleen melko haastava. Nepalissa vammaisuus on asia, jota piilotellaan ja jonka usein uskotaan johtuvan joistakin vanhempien pahoista teoista. Vammaisuus ikään kuin ansaitaan. Sitä myös hävetään.

Odotin Ishan kertovan vaikeasta lapsuudestaan ja huonosta kohtelustaan, mutta hänen asen-teensa oli päinvastainen. Hän kertoi mielellään tilanteista, jolloin hän opetteli ajamaan pyöräl-lä, kaatui ja halusi nousta aina itse näyttäen, että kykenee samaan kuin kuka tahansa muukin. Kaikesta huomasi, että perheen asenne ja kasvatustyyli ovat kasvattaneet Ishasta hyvällä it-setunnolla ja positiivisella asenteella varustetun tulevan vaikuttajan. Juuri tällaisia esimerkkejä haluamme tukemistamme erilaisista vammaisuuksista kärsivien nuorten olevan.

Isha on saanut tukea lapsesta saakka kou-lunkäyntiin toisen järjestön kautta, ja vas-ta nyt korkeakouluasteella hän tuli opis-kelemaan tietokoneinsinöörin opintojaan Gandakiin, jolloin hänet samalla valittiin Lähetysseuran kummiohjelmaan tänä keväänä. Saamme iloita Ishan kaltaisista roolimalleista, jotka muokkaavat ihmisten asenteita ajattelemaan vammaisuutta vä-hemmän rajoittavaksi tekijäksi elämässä. Jään mielenkiinnolla seuraamaan hänen opintojensa edistymistä.”

Aurinkoinen Isha on saanut paljon tukea perheeltään.

Äiti on erittäin ylpeä korkeakoulussa opiskelevasta

tyttärestään. Kuva: Juhaninmäki Janne

8

Leena ja Lasse Lampinen, Senegal, tammikuu 2017

Jam soom – rauhaa vain! Olemme viime viikot tiiviisti seuranneet naapurimaamme Gambian tapahtumia. Senegalin si-sällä Atlantin rannikolla olevan pienen maan poliittinen tilanne on jo jonkin aikaa ollut epäva-kaa, mutta nyt ilmeisesti rauhoittumaan päin. Tätä kaikkea seuratessa ovat sereerin- ja wolo-finkieliset tervehdykset Jam soom ja Jàmm rekk – rauhaa vain – saaneet tavallista syvemmän merkityksen.

Rauhaan on täällä totuttu; se on osa arkea tässä muslimienemmistöisessä maassa. Rauhallinen yhteiselo toteutuu yhteiskunnallisella tasolla erilaisten poliittisten ryhmittymien välillä ja uskon-nollisella tasolla eri uskontokuntien välillä. Elämää eletään rauhassa myös ruohonjuuritasolla, ihmisten omissa arkisissa ympyröissä.

Olemme olleet Senegalissa nyt noin puoli vuotta ja iloinneet rauhallisesta ja leppoisasta yhtei-selosta naapuriemme kanssa. Alakerrassa asuu muslimiperhe, joka on ottanut meidät vastaan senegalilaisella vieraanvaraisuudella. ”Onhan kaikki hyvin?” meiltä kysyttiin usein varsinkin alussa. Juhliessaan joulua (!) he muistivat meitä tuomalla ruokaa. Muutama viikko sitten per-heen vauvalla oli kastejuhla, ja mekin saimme taas osamme päivän herkuista. Suunnittelemme pääsiäisen aikaan vievämme ruokaa vuorostamme heille.

Kuva: Lasse Lampinen

9

Riikka-Maria ja Tomas Kolkka, Thaimaa, maaliskuu 2017

Musiikissa on potkua Joulun ja uudenvuoden erityisohjelman jälkeen kuukausittaiset kyläjaksot Naanin provinssissa ovat jatkuneet jälleen normaalisti. Erityisen innostavaa on ollut huomata, kuinka musiikkityö lua-kansan parissa on saanut viime aikoina tuulta siipiensä alle ja alkanut kehittyä huimaa vauh-tia. Esimerkiksi Napongin kylässämme jumalanpalvelukset ovat muuttuneet iloisemmiksi ja me-nevämmiksi, kun musiikin käyttö jumalanpalveluksissa on lisääntynyt. Käytännössä olemmekin harjoitelleet seurakuntalaisten kanssa virsiä ja liturgisia lauluja aina ennen jumalanpalveluksia, mikä on saanut monet ihmiset iloitsemaan uudella tapaa yhteislaulusta. Lisäksi seurakunnas-samme on alkanut toimia lapsikuoro, joka harjoittelee uusia lauluja innokkaasti ennen jokaista jumalanpalvelusta. Lapsiryhmän esiintymiset ovatkin tuoneet kaikille seurakuntalaisille paljon iloa ja riemua yhteisissä jumalanpalveluksissa.

Joulukuusta lähtien Riikka-Marialla on ilokseen ollut musiikkityössä tukena myös teologian opiskelija Jafa, joka viimeistelee teologian kandidaatin opintojaan Bangkokin teologisessa se-minaarissa. Koska Jafan lopputyön aihe on lua-alueen jumalanpalvelusmusiikin kehittäminen, hän on yhdessä Riikka-Marian kanssa järjestänyt kylässämme kuukausittain musiikkipitoisia viikonloppukursseja erityisesti kylän lapsille ja nuorille. Kurssien aikana osallistujat ovat muun muassa opetelleet uusia kristillisiä lauluja sekä saaneet perusopetusta kitaran- ja pianonsoitos-sa. Napongin kylän lapset ovatkin olleet todella ylpeitä ja innostuneita uusista lauluja soitto-taidoistaan.

10

Tehtäviä

Jakautukaa kolmeen ryhmään. Jokainen ryhmä lukee yhden kirjeistä. Tehtävänä on kirjeessä kerrotun pohjalta luoda lause siitä, miten Jumalan valtakunta toteutuu. Juhaninmäen kirjeen lukenut ryhmän lause alkaa sanoilla ”Jumalan valtakunta toteutuu Nepalissa… ” ja jatkuu yh-dellä tai kahdella konkreettisella asialla. Vastaavasti Kolkan kirjeen lukeneet aloittavat sanoilla ”Jumalan valtakunta toteutuu Thaimaassa… ” ja Lampisen kirjeen lukeneiden lause ”Jumalan valtakunta toteutuu Senegalissa...”

Ryhmät kertovat lyhyesti, mistä kirjeissä kerrottiin ja mihin lauseeseen päätyivät. Keskustel-kaa siitä, mitä yhteistä lauseilla on ja miten ne poikkeavat toisistaan. Voisiko joku lause kuvata tilannetta useammassa maassa?

Jokainen kirjoittaa pienelle lapulle yhden asian omasta elämästään tai omasta paikkakunnas-taan, miten toivoo tai rukoilee Jumalan valtakunnan toteutuvan siinä juuri nyt. Lause alkaa: ”Jumalan valtakunta toteutuu…” Käydään läpi jokaisen kirjoittama lappu. Omasta lapusta voi kertoa halutessaan jotakin.

RukousKeskustelkaa 2–3 hengen ryhmissä tai koko ryhmänä:

• Mikä tässä teemassa on herättänyt ajatuksia?

• Mistä haluaisit kiittää?

• Minkä puolesta haluaisit rukoilla?

Lopuksi sanotaan, että Jumala kuulee kaikki ajatuksemme, ja jätämme nämä kaikki rukouksessa Kaikkivaltiaan Jumalan hoitoon. Rukoillaan yhdessä Herran siunaus.

11

Todistamme Jumalan rajoja ylittävästä rakkaudesta

Raamattupohdinta

Lue seuraavat raamatunkohdat: Luuk. 15:11–32, Matt. 15:21–28.

Pienoisevankeliumi, Joh. 3:16, on raamatunkohta, jonka moni osaa ulkoa. Rippikouluissakin se kuuluu edelleen ulkoa opeteltaviin asioihin. Tuo raamatunjae on aina tuntunut hyvältä, lämpi-mältä kuin peitto, joka kiedotaan ympärillesi. ”Jumala on rakastanut maailmaa” – kaiken järjen mukaan siis minuakin! Monesti tätä kohtaa opetetaankin niin, että lauseeseen sijoitetaan oma nimi: ”Jumala on rakastanut (oma nimi) niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, jottei (oma nimi), joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Mitä on Jumalan rakkaus? Ja ennen kaikkea, mitä on Jumalan rajoja ylittävä rakkaus?

Ensimmäinen raja. ”Tunnustan edessäsi, pyhä Jumala, että olen syntymästäni saakka ollut syn-tinen ihminen,” lausutaan jumalanpalveluksen synnintunnustuksessa. Pyhä ja syntinen. Jumala ja ihminen. Niiden välillä on raja, syvä ja leveä. Kuitenkin Jumala itse ylittää tuon rajan, tuhlaa-japojan isän tavoin.

Luukkaan evankeliumin kertomus tuhlaajapojasta (Luuk. 15:11–32) selittää pienoisevankeliumin ja koko Raamatun sisällön. Pojan asenne, hänen sanansa ja toimintansa kertoo meistä ihmisistä hyvin raadollisella tavalla. Sellaisia kuin tuo poika on, sellaisia me olemme. Isä taas kertoo Ju-malasta. Kärjistetysti: poika ajattelee itseään, omaa mielihyväänsä, omia halujaan välittämättä siitä, mikä vaikutus hänen toiminnallaan on muihin ihmisiin. Eikä hän voisi vähempää välittää isästään. Asenteellaan ja toiminnallaan hän kuitenkin ajaa itsensä umpikujaan, epätoivoon. Hä-nellä ei ole enää mitään. Mitä tekee isä? Ojentaa kätensä, juoksee avosylin poikaansa vastaan jo ennen kuin tämä ehtii sanoa sanaakaan, pesee, pukee ja ruokkii. Antaa anteeksi kaiken, vä-linpitämättömyyden, itsekkyyden ja rakkaudettomuuden. Rakastaa ehdoitta. Jumala on rakas-tanut maailmaa niin paljon.

Toinen raja. Olen yrittänyt ymmärtää Matteuksen evankeliumin kertomusta Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kohtaamisesta kanaanilaisen naisen kanssa (Matt. 15: 21–28). Asettaako Jeesus kuitenkin muurin, rajan valittujen ja ulkopuolelle jätettyjen välille? Vai jatkaako hän hyvin konk-reettisella tavalla opetuslastensa kouluttamista asiassa, josta hän on hieman aiemmin kiistellyt fariseusten kanssa (Jumalan käskyt ja ihmisten säännöt) ja jota hän jo oppilailleen on yrittänyt selittää (mikä saastuttaa ihmisen?)? Entäpä jos hän osoittaa opetuslapsilleen, että he sydämes-sään asettavat rajoja, jotka sulkevat toiset ihmiset ulkopuolelle, ihmisten tekemien sääntöjen mukaan? Apua pyytävä henkilö on muukalainen, toisuskoinen, nainen. Kaikkea sitä, mitä ope-tuslapset ovat oppineet pitämään huonompana, väheksyttävämpänä, jopa halveksittavana.

12

Entä jos Jeesus haluaakin osoittaa heidän sydämensä kovuuden esittämällä heitä itseään, myö-täilemällä heidän asenteitaan? Lopulta hän osoittaa heille, että Jumala ei vedä tällaisia rajoja. Siksi meidänkään ei pidä niitä vetää.

Jumalan rakkaus ei siis olekaan vain lämmintä, hyvää oloa. Se on anteeksiantavaa ja itsensä eh-doitta lahjoittavaa. Mutta se on myös vaativaa, sillä ottaessaan piiriinsä meidät, se ohjaa meidät samalla ylittämään omat rajamme suhteessa lähimmäiseemme.

Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ”Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.” ’Luuk. 15:5–6.)


1. Mitä Jumalan rakkaus merkitsee minun kohdallani?

2. Millaisia ylitettäviä rajoja löytyy omasta elämänpiiristäni?

3. Miten minä haluaisin ylittää rajoja ja todistaa Jumalan rakkaudesta?

4. Miten Jumalan rajoja ylittävä rakkaus toteutuu seurakunnassamme?

5. Miten rajoja ylittävä rakkaus toteutuu oman seurakuntani lähetystyössä?

13

1819

He holds me tight

1. When the sun shines or it rains, during the day and in the night, I feel the joy, I feel the pain, but I know God holds me tight. Lord is preparing a shelter, a house for those who suffer. Lord is preparing a shelter, a peace everlasting. 2x 2. And I know it won’t be long, will be no pain, troubles in sight. If I’m weak God will be strong and I know God holds me tight.

Lord is preparing a shelter, a house for those who suffer. Lord is preparing a shelter, a peace everlasting. 2x

Säv. Ja san. Sakari Löyttywww.hymnet.fi

If I flee on morning wings / Aamun siivin

If to Heaven’s heights I fly,You are shall beside me.Or in death’s dark shadows lie, You will stay close by me.If I flee on morning wingsfar across the grey sea,even there your hand will lead, Your right hand will guide me

Taivaaseen jos nousisin, olisit sinä siellä. Tuonelaan jos astuisin, vierelläni vielä.Aamun siivin merten taa vaikka matkustaisin, kätesi mua johdattaa, siunauksesi saisin.

Säv. ja san. Fernando Ortega. Suom. san. Mikko Nikula.www.hymnet.fi

18 19

He holds me tight

1. When the sun shines or it rains, during the day and in the night, I feel the joy, I feel the pain, but I know God holds me tight. Lord is preparing a shelter, a house for those who suffer. Lord is preparing a shelter, a peace everlasting. 2x 2. And I know it won’t be long, will be no pain, troubles in sight. If I’m weak God will be strong and I know God holds me tight.

Lord is preparing a shelter, a house for those who suffer. Lord is preparing a shelter, a peace everlasting. 2x

Säv. Ja san. Sakari Löyttywww.hymnet.fi

If I flee on morning wings / Aamun siivin

If to Heaven’s heights I fly,You are shall beside me.Or in death’s dark shadows lie, You will stay close by me.If I flee on morning wingsfar across the grey sea,even there your hand will lead, Your right hand will guide me

Taivaaseen jos nousisin, olisit sinä siellä. Tuonelaan jos astuisin, vierelläni vielä.Aamun siivin merten taa vaikka matkustaisin, kätesi mua johdattaa, siunauksesi saisin.

Säv. ja san. Fernando Ortega. Suom. san. Mikko Nikula.www.hymnet.fi

Lauluehdotuksia

Rakkaus on lahja Jumalan NV 9

Siunaa koko maailmaa NV 104 ja VK 501

Lahjalaulu NV 22 ja VK 954

Voi hänen rakkauttaan NV 51, VK 907 ja Hymnet.fi

Evankeliumi NV 66

Sivuteiden varsiin LKM 71

Leipä on lahja LKM 80

Ylitse kaikkien rajojen VK 429

Herran ristin kantajiksi VK 442

Monin kielin keskeltämme VK 449

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan VK 600

Kutsut minut maailmaan VK 945

Vien suuren viestin nyt maailmalle VK 965

Kulanu modim – Yhdessä kiitämme YS s. 9



Yhdestä suusta= YS

Virsikirja= VK


Videoita

• Musiikkivideo ”Hänen valtakunnassaan” https://www.youtube.com/watch?v=dCke881ExH0

• Thaimaalainen pappi Wissaran kertoo, miten Thaimaan kirkko kasvaa ja sen sanoma luo toivoa koko yhteisölle. https://www.youtube.com/watch?v=vFj_PWcPF24

• Apiwat haluaa rukoilla omalla kielellään. Äidinkieli on asia, jonka Jumala on antanut, Apiwat miettii. Siksi hän auttaa Uuden testamentin kääntämisessä aken kielelle, joka on vähemmistökieli Thaimaassa. https://www.youtube.com/watch?v=syphv96f3rc


https://www.youtube.com/watch?v=dCke881ExH0

https://www.youtube.com/watch?v=dCke881ExH0

https://www.youtube.com/watch?v=vFj_PWcPF24

https://www.youtube.com/watch?v=syphv96f3rc

14


Hilkka Arminen, Papua-Uusi-Guinea, elokuu 2016

Juhlapäivä, lauantai 30.7. koitti pilvipoutai-sena. Juhlat alkoivat, kun Nanahan kylän perinnetanssiryhmä johti meidät juhlalavalle laulaen: ”Tuomme Jumalan Sanan, tuomme pyhän sanan, luemme sitä ja ymmärrämme ja seuraamme”. Singsing-ryhmää seurasi viisi eri kirkkokuntien naista ja minä kantaen Uu-sia testamentteja palmunkuorikoreissa. Sit-ten tulivat ulkomaiset vieraat edustaen seit-semää eri kansallisuutta. Paikallista väkeä oli paikalla arviolta tuhat henkeä. Juhlapuheissa korostettiin yhteistyön merkitystä niin kään-nösprojektin kuin juhlankin suhteen, annet-tiin kunnia Jumalalle ja painotettiin Jumalan Sanan muutosvoimaa elämässämme. SIL:n kielitiimien johtaja rouva Duckshin Kim ker-toi mainiosti sujuvan lukutaidon merkityk-sestä. Lukuisien puheiden ja laulujen, näy-telmän ja perinteisten tanssiesitysten jälkeen viiden kirkkokunnan pastorit siunasivat kirjat käyttöön. Jaoimme ilmaiskappaleet vuosien varrella työhön merkittävästi osallistuneille. Lopuksi yleisö sai ostaa kirjoja, joita meni

kaupaksi vajaa 60 kappaletta. Jatkossa on tarkoitus innostaa ihmisiä käyttämään Raamattua, ja esimerkiksi lukutaitokurssien loppuun suorittaneille on tarkoitus antaa kirja lahjaksi.

Juhlapäivä oli iloinen ja rauhallinen, ja Pyhän läsnäolo tuntui. Hengähdämme hetken, ja syksyl-lä on tulossa kurssi aikuisia lukemaan opettaville vapaaehtoisille, ensi vuonna kristinuskon pe-rusteet. Sanakirjatyö jatkuu, ja jos kielen ykkösmurteen puhujat haluavat, voimme tehdä heille ainakin yhden evankeliumin murreadaptaation tietokoneen avulla.

Saimme valtavasti rukoustukea eri puolilta maailmaa, ja se tuntui rauhana ja ilona todella vaa-tivien juhla-järjestelyjen keskellä. Olemme hyvin kiitollisia teille kaikille, jotka olette vuosia kul-keneet tätä matkaa kanssamme.

Kuva: Robert Noble

15

Maritta Peltokangas, Angola, kesäkuu 2016

On seesteinen hetki viikonlopun alkaessa. Mieli on tyytyväinen ja rauhallinen. Oppitunnit päät-tyivät minun osaltani puoleenpäivään. Iltapäivätunteja ei tänään enää ole, sillä diakonialuokka on lähdössä työharjoitteluun. Osa lähti jo tänään; loput pääsevät huomenna minun kyydissäni Xangongoon, kun teen viikoittaisen ostosreissuni.

Diakonien työharjoittelujakso kestää vain kuusi viikkoa, mutta selvästikin heitä jännitti lähteä. Ovathan he menossa heille outoihin seurakuntiin, heille vieraiden työntekijöiden ohjaukseen. Eteen tulevat työt jännittävät myös, sillä heillä ei ole niistä juurikaan käytännön kokemusta, saarnaamista ehkä lukuun ottamatta. Oppitunneilla on kyllä opetettu, miten pidetään kaste- ja rippikoulua, miten vedetään jumalanpalvelus ilman pappia, miten kastetaan, jaetaan ehtoollista ja siunataan hautaan sekä miten kohdataan ihmisiä sielunhoidossa, mutta asioiden harjoittelu on pakostakin jäänyt vähäiseksi. Nyt on tullut aika toteuttaa käytännössä se, mitä on opetettu.

Minulla on ollut tälle luokalle tänä lukukautena peräti 14 tuntia viikossa. Olen opettanut sosio-logiaa, mordomiaa (= taloudenhoitoa ja raamatunmukaista antamista), kirjoittamista ja por-tugalia. Sosiologiassa olemme viime viikkoina puhuneet perheväkivallasta, prostituutiosta ja ihmiskaupasta. Kirjoitustunneilla he opettelivat laatimaan kokouskutsun ja kirjoittamaan pöy-täkirjan. (Ennen pöytäkirjaa oli tietenkin oltava kokous, mistä kirjoittaa, ja niin pidimme minun johdollani diakoniatyön johtokunnan kokouksen.)

8

16

Hu Youdengin haastattelu, Kiina, syksy 2015

Ruilin huumeidenkäyttäjien kuntoutuskeskushanke – Hu Youdengin haastattelu

Haastattelijana pastori ja Ruilin keskuksen johtaja Xu Chengyun, suomennos Upu Leppänen

”Nimeni on Hu Youdeng. Synnyin vuonna 1981. Kuulun Kiinan nu-vähemmistökansaan. Koti-kyläni Guquan sijaitsee Nujiang-joen laaksossa, Yunnanin maakunnassa. Ajauduin nuorena väärään seuraan ja tutustuin sitä kautta myös huumeisiin. Ajan kuluessa huumeiden vetovoima johti minut riippuvuuteen ja koin tarvitsevani huumeita yhä enemmän. Kun en löytänyt rahaa huumeisiin, tein paljon huonoja asioita. Perheeni ei ymmärtänyt, mitä tapahtui, eivätkä ystävä-ni hyväksyneet käytöstäni. Olin täysin kiinni synnin ja huumeiden kahleissa. Inhosin itseäni ja ihmettelin, miksi minun oli kohdattava niin paljon pettymystä. Petyin itsekin itseeni. Kokeilin eri tapoja raitistua. Halusin eroon päihderiippuvuudesta mutta oman kokemukseni perusteella tiesin, että se oli liian vaikeaa ja kivuliasta. En ollut sinnikäs, ja lopulta yritykseni raitistua epä-onnistuivat. Jatkoin huumeidenkäyttöä, eikä yhden kerran jälkeen ollut enää paluuta.

Kun en enää luottanut Jumalan rakkauteen, koin Isän läsnäolon kivuliaan epätoivon keskellä, kiitos Herran. Tämä tapahtui seurakuntani pastorin avulla, sillä hän vei minut Baoshanin kris-tilliseen huumeidenkäyttäjien kuntoutuskeskukseen. Tämä Uuden elämän keskus ei tukeudu korvaavaan lääkehoitoon eikä kuntoutujan omaan jaksamiseen. Keskus tukeutuu ainoastaan Jeesuksen hoitavaan voimaan. Jeesus ei ollut minulle vieras, sillä kasvoin kristityssä perheessä. En vain luottanut Häneen. Ensimmäisen Uuden elämän keskuksessa viettämäni puolentoista vuoden aikana sain kokea myötätuntoa sekä tuntea rakkautta ja iloa. Minusta pidettiin huolta, minua kunnioitettiin ja arvostettiin. Tunsin jälleen toivoa. Nyt luotan jälleen elämään. Perheeni hyväksyy minut ja tukee minua. Herra sytytti jälleen sen elämän liekin, joka oli kerran sammu-tettu. Hän otti minut jälleen valtakuntaansa. Kaikki tämä tapahtui Jumalan rakkauden ansiosta.

Kiitän Jumalaa. Kiitän myös Uuden elämän keskuksen pastoreita ja opettajia. Olen palaamas-sa kotiin. Tämä on minulle suuri haaste, mutta uskon että Herra on aina kanssani. En pelkää. Raamatussa sanotaan: ’vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistus-ta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa’ (Joh. 4:18). Ylistys ja kunnia Hänelle, joka on Herra!”

17

Tehtäviä

JanatyöskentelySeurakuntanne on tekemässä sopimusta uudesta lähetystyöntekijästä. Valittavana on joko pap-pi seurakuntatyöhön tai teologi kouluttamaan evankelistoja ja pappeja. Huoneen toiseen pää-hän seinälle laitetaan lappu ”seurakuntatyöhön” ja toiseen päähän ”kouluttajaksi.” Jokainen ottaa paikkansa näiden välisellä linjalla sen mukaan, mihin kohtaan oma ajatus asettuu. Voi asettua aivan lähelle seinää, joka vastaa omia ajatuksia, tai johonkin muuhun kohtaan janaa, jos se tuntuu omasta mielestä oikealta. Puretaan keskustelemalla ensin lähinnä seisovan kanssa siitä, miksi olen tässä, sitten yhteisellä keskustelulla.

KeskusteluKuvittele, että sinulla olisi ollut elämäsi aikana käytettävissä Raamattu pelkästään englannin tai ranskan kielellä. Mitä siitä olisi seurannut?






18

Puolustamme syrjittyjen ihmisarvoa ja -oikeuksia

Raamattupohdinta

Lue seuraava raamatunkohta: Luuk. 10: 25–37

Internetistä löytyy video, jossa käydään läpi ihmisten reaktioita omaan dna-perimäänsä. Ensin heiltä kysytään, mistä he ovat kotoisin ja mistä he vastaavasti eivät ainakaan haluaisi tulla. Sen jälkeen heiltä otetaan dna-näyte, josta analysoidaan heidän perimänsä ja selvitetään, missä ovat heidän juurensa. Kahden viikon kuluttua he saavat tietää tuloksen. Monen ilme paljastaa suu-ren järkytyksen: perimä kertookin heillä olevan juuria siellä, missä he vähiten haluaisivat niitä olevan. Saako oman perimän selvittäminen heitä muuttamaan käsitystään toisista ihmisistä?

Muumi-tarinoissa puolestaan on kertomus näkymättömästä lapsesta. Tyttö, joka ei ole koskaan saanut huomiota, välittämistä ja rakkautta, muuttuu vähitellen näkymättömäksi. Ikään kuin häntä ei olisi olemassakaan. Tai on toki, hänen kenkänsä näkyvät. Hän siis on olemassa, vaikka häntä ei nähdä, ei kuulla eikä huomata. Muumiperheen yhteydessä hän alkaa vähitellen tulla taas näkyväksi, koska hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on, häntä arvostetaan ystävänä, hänestä ja hänen tarpeistaan huolehditaan.

Keitä ovat ne ihmiset, joita en näe tai joita minun on vaikea kohdata tai hyväksyä? Kenen kanssa en halua olla tekemisissä? Asetunko jonkun yläpuolelle? Näenkö epäarvostavaa kohtelua mutta en puutu siihen? Joudun tunnustamaan, että on ihmisiä, joita arvostelen ja arvotan heidän syn-typeränsä, asemansa ja ominaisuuksiensa vuoksi. Joskus kohtaamisen, hyväksynnän vaikeus johtuu outouden pelosta, toisinaan vääristä asenteistani. Toisinaan en edes osaa nimetä syytä asenteelleni. Sysään monia ihmisiä syrjään vain siksi, että he ovat erilaisia kuin minä.

Jeesus näki yhteiskuntansa syrjityt ja marginaaleissa olevat. Suorastaan provosoivasti ja radi-kaalilla tavalla hän kohtasi, näki ja kuuli ne, jotka sukupuolensa, sairauden, kansallisuuden tai uskonnon perusteella joutuivat syrjityksi. Hän kosketti spitaalista (Luuk. 5:12–13), vaikka se sai-rauden tarttumisen pelossa oli ankarasti kiellettyä. Hän hyväksyi naisen, Marian, kuuntelemaan opetustaan, suorastaan kannusti tätä, vaikka uskonnolliset pohdinnat ja keskustelut kuuluivat miehille (Luuk. 10:38–42). Jeesus ei kieltänyt apuaan Rooman vallan sotilaalta, kun tämä sitä pyysi – ei, vaikka tämä edusti vihattua vallanpitäjää ja sortajaa (Luuk. 7:1–10).

19

Kertomus laupiaasta samarialaisesta on yksi Uuden testamentin tunnetuimpia (Luuk. 10:25–37). Sen lopussa on järisyttävät sanat: ”Mene ja tee sinä samoin.” Ei tuo lause itsessään ole se järisyttävä asia, vaan ajatus, joka sen taakse kätkeytyy. Halveksittu samarialainen oli ainoa, joka näki toisen ihmisen ihmisenä, lähimmäisenä, apua tarvitsevana eikä vain jonain vieraana, yhdentekevänä, jonka ohi voi kulkea. Juutalaiset ja samarialaiset eivät seurustelleet keskenään. Kiistaa oli jumalanpalveluksesta, oikeasta rukouksen paikasta, etnisestä alkuperästä. Kuitenkin juuri samarialainen oli se, joka uskalsi välittää hädässä olevasta – huolimatta siitä, että etniset, kulttuuriset ja sosiaaliset rajat erottivat heitä. Hän uskalsi olla ihminen ja lähimmäinen. Entä jos minunkin lähimmäiseni on joku, jota en tunne, josta en pidä, tai joka on erilainen ja siksi minulle vieras?


1. Millaista syrjintää näen omassa elinpiirissäni?

2. Miten Jumala suhtautuu syrjittyihin? Entä syrjiviin?

3. Miten seuraava Martin Luther Kingin ajatus laajentaa vaatimusta

lähimmäisten auttamiseksi? ”Toisaalta meitä kutsutaan olemaan laupiaita

samarialaisia elämän tiellä, mutta se on vasta alkua. Jonakin päivänä

meidän pitää nähdä, että koko Jerikon tie on muutettava sellaiseksi,

ettei miehiä ja naisia jatkuvasti lyödä ja ryöstetä, kun he kulkevat omalla

matkallaan elämän valtatiellä. Todellinen myötätunto on enemmän kuin

kolikon heittämistä kerjäläiselle: se ei ole satunnaista ja pinnallista. Se

näyttää, että rakenteet, jotka tuottavat kerjäläisiä, on muutettava.”

4. Koskettaako tämä teema seurakuntasi lähetystyötä? Missä ja miten?

Jos ei, pitäisikö sen?

Jeesus kysyi: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?” Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.” (Luuk. 10:36–37.)

20

26 27

Tupanduleni Kalunga

Tu

E

pa- ndu- le- ni- Ka

A

lu- - nga Ta

E

te- ye tu

B

-

Mol

E

w'oi- lo- nga

A

- ya ye- ei

E

ha lo- ngo.

B

- Mol

E

w'oi- lo- -

5

nga

A

ya - ye ei

E

ha lo ngo,

B

- o ye!

E

-

A E B10

Tu panduleni Kalunga - Ylistäkäämme LuojaammeTrad namibialainen - suom san Sakari Löytty

1. Ylistäkäämme Luojaamme taivaallista! 2x Maailman kaikkeuden kerran hän loi. Siksipä laulumme kiitosta soi! Oujee.

2. Ylistäkäämme Jeesusta, Lunastajaa! 2x Henkensä antoi ja vapauden toi. Siksipä laulumme kiitosta soi! Oujee.

3. Ylistäkäämme Henkeä, Puolustajaa! 2x Kaiken nyt uudeksi tehdä Hän voi. Siksipä laulumme kiitosta soi! Oujee.

4. Let us praise the Heavenly Father, our Lord 2xGlory to Highest and peace on the earth 2x Oh yee!

Mungu ni mwema / Know that God is good

Kongo:1. Mungu ni mwema. Mungu ni mwema. Mungu ni mwema, ni mwema, ni mwema.

2. Hale, haleluya. Hale, haleluya. Hale, haleluya, haleluya, haleluya.

&

?

b

b

22

22

Œ œ ˙F

Mu

VårHaKnow

nguthatle,Gud,

Œ œ ˙

Œ œ ˙Œ œ œ œ

jœ œ jœ œ ŒC

niGodhadu

mweisleär

ma.good.lugod.

ya.

Jœ œ Jœ œ Œ

jœ œ jœ œ ŒJœ œ Jœ œ Œ

Œ œ ˙MuKnowHaVår

nguthatle,Gud,

Œ œ ˙

Œ œ ˙Œ œ œ œ

jœ œ jœ œ ŒniGodhadu

mweisleär

ma.good.lugod.

ya.

Jœ œ Jœ œ ŒF


-

- -

-

- -

-

- -

-

- -

&

?

b

b


nguthatle,Gud,

Œ œ ˙F7

Œ œ ˙bŒ œ œ œ


mweisleär

ma,good,lugod,

ya,

Jœ œ Jœ œ ŒBb



mweisleär

ma,good,lugod,

ya,

Jœ œ Jœ œ ŒF/C C 7


jœ œ jœ œ ŒF

niGodhadu

mweisleär

ma.good.lugud.

ya.

Jœ œ Jœ œ Œ


-

- -

-

- - -

-

- - -

-

- -

Mungu ni mwema

Trad. Democratic Republic of Congon

Know that God is good&

?

b

b

22

22

Œ œ ˙F

Mu

VårHaKnow

nguthatle,Gud,

Œ œ ˙

Œ œ ˙Œ œ œ œ

jœ œ jœ œ ŒC

niGodhadu

mweisleär

ma.good.lugod.

ya.

Jœ œ Jœ œ Œ



nguthatle,Gud,

Œ œ ˙

Œ œ ˙Œ œ œ œ


mweisleär

ma.good.lugod.

ya.

Jœ œ Jœ œ ŒF


-

- -

-

- -

-

- -

-

- -

&

?

b

b


nguthatle,Gud,

Œ œ ˙F7

Œ œ ˙bŒ œ œ œ


mweisleär

ma,good,lugod,

ya,

Jœ œ Jœ œ ŒBb



mweisleär

ma,good,lugod,

ya,

Jœ œ Jœ œ ŒF/C C 7


jœ œ jœ œ ŒF

niGodhadu

mweisleär

ma.good.lugud.

ya.

Jœ œ Jœ œ Œ


-

- -

-

- - -

-

- - -

-

- -

Mungu ni mwema

Trad. Democratic Republic of Congon

Know that God is good

English:3. Know that God is good, know that God is good, know that God is good, God is good, God is good. Trad. Democratic Republic of Congo.www.hymnet.fi

Lauluehdotuksia

Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet NV 22 (2010)

Maan hiljaiset kuulkaa LKM 87

Tu reino es vida / Valtakuntasi ihmeellinen YS s. 57

Kiitä Herraa, sieluni VK 333

Nyt on aika kiitoksen VK 416

Ihmiskunnan tuskaa kantaa VK 437

Jo Herran armopöytä VK 452

Kirkko olkoon niin kuin puu VK 949

Leipä syö, viini juo VK 958

Te autuaat, te murheelliset maan VK 978

Sinun vain on valtakunta Hymnet.fi



Yhdestä suusta= YS

Virsikirja= VK


Videoita

• Yksi Kiinan vähemmistöistä on wah-kansa, joka on vaarassa syrjäytyä monella tavalla. Lähetysseuran tuella yhteisö on löytänyt uusia tapoja vetää yhtä köyttä. https://www.youtube.com/watch?v=KAkeJhO183g

• Neljä nuorta − Tesfaye Etiopiasta, Hanna-Maria Virosta, Christopher Tansaniasta ja Samuel Kambodzhasta − kertovat ajatuksiaan koulutuksen ja tasa-arvon merkityksestä sekä tulevaisuudenunelmistaan. https://www.youtube.com/watch?v=hF5cRwVscqY&t=50s

• Suomen Lähetysseura ja sen nepalilainen kumppani, vammaisjärjestö Forward Looking ovat tehneet pitkäjänteistä työtä vammaisten aseman parantamiseksi Nepalissa. https://www.youtube.com/watch?v=TluEvo1GZaI


https://www.youtube.com/watch?v=KAkeJhO183g

https://www.youtube.com/watch?v=hF5cRwVscqY&t=50s

https://www.youtube.com/watch?v=TluEvo1GZaI

21


Päivi Anttila, Etiopia, helmikuu 2017

Kävin tutkimassa työmme tuloksia Pohjois-Etiopiassa Dessien suunnalla hiljattain. Siellä oli hienoa tavata ihmisiä, jotka olivat saaneet tukea ja löytäneet keinoja parantaa omaa toimeen-tuloaan. Kuvassa oleva nainen kertoi ylpeänä, miten hän on voinut hankkia komean härän, mil-lä nyt kynnättää peltoaan. Häränostorahat olivat peräisin naisten lainarahastosta, josta kukin naisryhmän jäsen saa vuorollaan lainaksi starttirahan, jonka sitten maksaa takaisin ja laittaa hyvän kiertämään ansioillaan. Sama nainen esitteli myös puita säästävän tulisijan, joka antaa hänelle lisää aikaa muihin töihin, kun ei tarvitse keräillä polttopuita isoja määriä. Ylpeänä hän kertoi myös lapsistaan, jotka hän oli maksanut opintielle kouluun ja yliopistoon itse hankkimil-laan varoilla. Surukseen hän totesi, että vanhimmalla pojalla oli terveysongelmia. Mukana ollut hiippakunnan kehitysohjelmien päällikkö, joka käväisi tapaamassa poikaa majassa, sanoi siinä rukoilleensa pojan puolesta. Mutkatonta ja koko ihmistä hoitavaa palvelua tämä kirkon työ.

Rouva Mulu härkineen, kuva Päivi Anttila.

22

Kirsi ja Risto Leikola, Etiopia, syyskuu 2016

Meneillään oli toinen kurssipäivämme Duramen pikkukaupungissa, ja paikalle oli kokoontunut kattava kokoonpano: Synodin (hiippakunnan) johtoporras oli vahvasti mukana aina presidenttiä ja kehityspuolta myöten, ja koko synodin alueelta oli tullut pappeja ja syrjittyjä, ”saastuttavina” pidettyjä käsityöläisiä. Viimeksi mainitut olivat kuunnelleet kaikkea tarkoin melko vaitonaisina, mutta lopulta savityöntekijöiden am-mattikuntaan kuuluva Aberra Godebe nousi seisomaan, ja muut höristivät korviaan.

Seuraavassa otteita Aberran puheen-vuorosta. (Teimme sangen sanatar-kan käännöksen, jotta tunnelma ja tapa ilmaista asioita säilyisi. Aberran käyttämä sana fuga on muiden anta-ma kielteisesti värittynyt nimitys.)

”Kuten Raamatusta näemme, olemme Aatamin ja Eevan lapsia. Kuitenkin, kun kuljen tiellä, sanotaan: ’Tuolla menee Aberra, eikö se olekin fuga?’ Mutta jos olisimme veljiä keskenämme sanottai-siin: ’Aberra menee tuolla.’

Olemme perineet isiltämme, mitä he palvelivat. Noitaa (tänkwai), ihmistä he kumarsivat. Näin se on. Veivät sille sitä ja tätä, rahaa, pässejä tullakseen siinä siunatuiksi. Tämä asia mielessämme, näin on, emme olleet oppineet Jumalan Kirjaa. Emme olleet sitä nähneet. Miten siitä tilantees-ta olisimme päässeet ulos? Tuo oli meille painolasti. Se piti silmämme ja korvamme peitettynä, ettemme näe muuta ja opi maan ja taivaan luoneesta, meidät luoneesta Jumalasta. Näin tämä noita piti meitä hallussaan.

Lopulta ’vaikka te ette tiedä, minä etsin, toin teidät yhteen’, hän, Jumala, sanoi ja toi meidät. Nyt sisaruksemme (= seurakuntalaiset) ovat kovasti meitä opettaneet. Jumala olkoon ylistetty. Nyt jotkut meistä tulevat kirkkoon, saarnaavat ja osallistuvat rakentamiseen. Nämä veljemme neuvovat: ’Tulkaa, te jotka olette jääneet tulematta kirkkoon, tulkaa olemaan meidän kanssam-me, tulkaa palvomaan yhdessä kanssamme, rukoilkaa.’

Kuvat: Risto Leikola

23

En ole käynyt paljon koulua, mutta kun sitä Kirjaa luin, ymmärsin, ymmärsin kuin olisin suorit-tanut 12 luokkaa, niin selvää on Jumalan asia. Sen vuoksi nyt on hyvin. Hyvä muutos on meillä ja nämä sukulaiset nyt tulevat lähelle meitä. Ei ennen puhettakaan, että olisin voinut seistä ja puhua tällaisessa hienossa salissa. Herralle asti kiitos saatettakoon. (Muut: ”Aamen.”)

Tunnen paljon iloa tästä. Minulle tämä on kuin olisin taivaassa. Näin ei voinut ennen olla. Vaik-ka kuulumme ihmisiin, oli asioita, jotka erottivat meidät, tietämisessä oli eroja, samoin tavois-samme oli eroja. Tuo ja tuo, tuo ja tuo lajiteltiin. Siitä johtuen me olimme alapuolella. Emme voineet mennä sisään edes mihinkään toisten ruohokattoisiin majoihin, saati sitten tällaisiin saleihin. Emme voineet istua tällä tavoin yhdessä. Nyt nämä nousevat ylös ja sanovat: ’Tulkaa, olkaa hyvä ja istukaa tähän, älkää vetäytykö, tulkaa.’

Niin paljon tunnen sisälläni. Niin tunnen iloa. Mutta jo riittää puheeni! Kun annoitte minulle tä-män tilaisuuden puhua, Jumala teitä siunatkoon. ”

Aberran jälkeen muutkin rohkaistuivat puhumaan. Kävi ilmi, että kaikissa seurakunnissa ei ole päästy vielä kovin pitkälle tai edes alkuunkaan vähemmistötyössä. Kaikilla on kuitenkin siihen mahdollisuus, sillä seurakunnilla on sama sanoma perustanaan, ja ne voivat tarjota yhteisön, jossa yhdenvertaisuus toteutuu. Siitä taas voidaan edetä vaikuttamaan ympäröivään yhteis-kuntaan.

Synodin johdon mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun vähemmistöjen asiaa käsiteltiin yh-dessä perusteellisemmin. He olivat hieman yllättyneitä siitä, että näiden ryhmien edustajia oli tullut pappien mukana paikalle niin paljon ja että he uskalsivat puhua julkisesti yhteistilai-suudessa. Kaikki osallistujat olivat halukkaita parantamaan vähemmistöjen tilannetta. Synodin presidentti on käynnistänyt kartoituksen, jonka mukaan päätetään, missä ja millainen alkusy-säysohjelma kannattaa aloittaa myönteisen kehityksen vauhdittamiseksi. Odotamme uteliaina ehdotusta.

Saimme luotua edullisen asetelman työtämme ajatellen. Syrjityt määrittelivät itse tilannettaan, ja sen pohjalta etenimme yhteiseen keskusteluun. Johtajien saaminen mukaan on tärkeää mo-nestakin syystä. Se antaa arvovaltaa ja avaa ovia seurakunnissa. Heidän avullaan pystymme laajentamaan työtä koko synodin alueella: vaikka onnistuisimme kuinka hyvin yksittäisessä seu-rakunnassa se ei ilman heitä takaisi vielä työn leviämistä muihin seurakuntiin. Alkusysäys toimii siinäkin mielessä hyvin, että se antaa heti mahdollisuuden yrittää jotakin käytännössä ennen kuin innostus laantuu ja muuttuu jopa neuvottomuudeksi. Se sitoo myös synodin johtoa anta-maan asialle huomiota säännöllisesti parin vuoden ajan. Sen jälkeen ollaan taas kokeneempia, ja opetusmateriaalit sekä toimintamallit jäävät elämään, vaikka johtajat vaihtuisivatkin.

24

Mari A. ja Seppo Paulasaari, Jerusalem, marraskuu 2015

Olen jo pitkään kehittänyt eriarvoisuutta korjaavaa diakoniatyön ohjelmaa keskukselle, jossa kohtaisimme kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, erityisesti pakolaiset, vammaiset ja lap-set. Samoin olen yrittänyt löytää väylää, jossa voisimme myös auttaa ihan lähinaapureitamme, mm. Gazan lapsia. Viime viikolla se sitten tapahtui, kun yksi kontaktihenkilöni Shevet Achimista otti minuun yhteyttä ja pyysi saada hätämajoittaa äitejä ja lapsia keskukseen. Shevet Achim on kristillinen vapaaehtoisjärjestö, joka tekee tahollaan merkittävää työtä toimittaessaan israeli-laislääkärien hoitoon esim. synnynnäisistä sydänvioista kärsiviä lapsia koko Lähi-idän alueelta. Heidän pitkäaikainen toimipaikkansa meni myyntiin, ja he jäivät ilman tiloja, joten nyt äidit lap-sineen majoittuvat meillä. Olen ylpeä, että Lähetysseura voi tehdä pitkäjänteistä työtä heikko-jen, syrjäytettyjen ja syrjäytyneiden parissa täällä paikan päällä – niiden pakolaistenkin kanssa, jotka jäävät, joilla ei ole muuta mahdollisuutta.

Arja Koskinen, Kolumbia ja Bolivia, huhtikuu 2016

Kirkko toimii slummeissaLuterilaisen kirkon diakoniaosaston pieni vammaishanke, jota myös Suomen Lähetysseu-ra tukee, toimii lähes yhdeksänmiljoonaisen Bogotan liepeillä olevilla köyhillä slummialueilla. Hankkeessa oli mm. juuri toteutettu valokuvaustyöpaja, jonka satoon tutustuimme IELCOn toimistolla. Eri tavoin vammaiset nuoret opiskelivat valokuvausta alan yliopisto-opiskelijoiden ohjauksessa ja tekivät kuvista näyttelyn, joka oli esillä useammassa paikassa. Kurssi tuotti upeita kuvia, mutta ennen kaikkea se oli voimaannuttava kokemus sekä vammaisille nuorille, heidän perheilleen että kurssin ohjaajille. Pienelläkin tuella voi saada ihmeitä aikaan.

Bogotan slummia.

25

Bolivian uudet kummilapset!Edellinen vieras lähti takaisin Suomeen samana päivänä, jolloin saapui toinen, kauan odotettu vieras: Lähetysseuran varatoiminnanjohtaja Rolf Steffansson. Kolumbian kirkon kirkolliskokouk-sen jälkeen otimme suunnan Boliviaan, jossa ihmettelimme sitä, miten niin kaukaisessa maas-sa on kirkko, joka toteuttaa Lähetysseuran uutta teologista linjausta niin erinomaisesti jo nyt, ennen aikojaan! Tämä pieni alkuperäiskansojen kirkko tekee työtä ihmisoikeuksien puolesta ja niiden pohjalta ja ahertaa vaatimattomana evankeliumin levittämiseksi, maallikkopastorien kouluttamiseksi ja ihmisten hädän ja kärsimyksen lievittämiseksi. Tänä vuonna alkoi uusi kum-milapsiohjelma, jolla tuetaan vähävaraisten lasten koulunkäyntiä. Tapasimme kirkon keskustoi-miston salissa 25 innokasta, ujoa tyttöä ja poikaa, jotka silmät säihkyen ottivat vastaan uuden reppunsa ja sinne kätketyt aarteet: kyniä, vihkoja, värikyniä... Suurin osa lapsista on orpoja tai puoliorpoja, isät ovat monesta perheestä kuolleet kaivosonnettomuuksissa tai kaivostyön ai-heuttamiin sairauksiin. Kummeja tarvitaan!

Bolivian uudet kummilapset.

26

Arja Koskinen, Bolivia, lokakuu 2016

Vielä ehdimme käydä viikonlopun aikana tapaamassa pieniä lapsityöläisiä kaivosalueella Llalla-guassa ja Unciassa. Siellä seurattiin, miten lasten ja nuorten suojakodin asukit oppivat ympäris-tönsuojelua. Suojakoteja on kaksi, yksi tytöille ja yksi pojille; työpaja pidettiin poikien kodissa, jonne nuorimmat tyttöjen suojakodin asukit eivät tule matkan takia. Kengänkiillottajapojille luo-vutettiin suojahaalarit ja puhuttiin käsineiden tarpeellisuudesta ja työturvallisuudesta: aikuiset kiillottajat pahoinpitelevät pieniä, jotta saisivat asiakkaat itselleen. Lapsille ja nuorille järjeste-tään myös monenlaisia kursseja ammattikoulutuksesta elämän- ja johtajantaitoihin. Puhuttiin perheväkivallasta, joka kaivostyöläisten perheissä on suuri ongelma, pienyrittäjyydestä ynnä muusta, ja päivän päätteeksi esiteltiin edellisten ammattikurssien tuloksia: leipuri-, gastrono-mia-, ompelu-, parturi-, kauneudenhoito-, korunteko- ja kännykänkorjauskurssien osallistujilla oli omat esittelypöytänsä, jossa saimme näytteitä ja maistiaisia kursseilla opituista taidoista. Mukana oli noin 70 pientä lapsityöläistä, joiden elämä ei todellakaan ole helppoa. Kiitos teille, jotka heitä autatte!

Kengänkiillottajapojat saivat uudet haalarit.

27

Tehtäviä

IhmisoikeustimanttiAlla on lista, joka löytyy YK:n ihmisoikeusjulistuksesta

Tulosta jokaiselle osallistujalle lista. Jokainen miettii, millaisen ihmisoikeustimantin rakentaa (omasta mielestään kaikkein tärkein ihmisoikeus ylimmälle riville, seuraavalle riville kaksi lähes yhtä tärkeää, kolmannelle riville kolme, neljännelle riville taas kaksi ja viidennelle yksi). Mitä tärkeämpi oikeus, sitä ylemmäksi timantissa se asetetaan.

Kun jokainen on tehnyt tämän, mennään pareihin tai kolmen hengen ryhmiin ja neuvottelemalla etsitään ryhmän yhteinen ihmisoikeustimantti.

Katsotaan, miten ryhmien valinnat poikkeavat toisistaan, ja kuunnellaan ryhmien perusteluja.

Oikeus elämään, artikla 3

Oikeus ruokaan, artikla 25

Oikeus tietoon, artiklat 19 ja 26

Oikeus uskontoon, artikla 18

Oikeus turvalliseen ympäristöön, artikla 28

Mielivaltaisen kohtelun kielto, artiklat 9 ja 12

Oikeus omaisuuteen, artikla 17

Oikeus työhön, artikla 23

Oikeus osallistua päätöksen tekoon, artikla 21

Oikeus riittävään toimeentuloon, artiklat 23 ja 25

Oikeus opetukseen, artikla 26

Oikeus turvapaikkaan, artikla 14

Oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen, artikla 3

Mielipiteen vapaus, artikla 19

Oikeus tasavertaiseen kohteluun, artiklat 2 ja 7

Oikeus terveydenhoitoon, artiklat 22 ja 25

Oikeus vapauteen, artikla 3

Oikeus nimeen ja henkilöllisyyteen, artikla 6

Oikeus perheeseen, artikla 16

Syrjinnän kielto, artikla 2

Oikeus asuntoon, artikla 25

Orjuuden kielto, artikla 4

28

Oikeus yksityisyyteen, artikla 12

Oikeus liikkua vapaasti, artikla 13

Oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, artikla 24

Oikeus kansalaisuuteen, artikla 15

Kidutuksen kielto, artikla 5

Sananvapaus, artikla 19

Lapsen oikeus hoitoon ja turvaan, artiklat 16 ja 25

Velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, artikla 29

Tehtävä löytyy osoitteesta www.ihmisoikeudet.net/oikeudetkortilla/

AkvaariokeskusteluJakautukaa 2–3 hengen ryhmiin. Jokainen ryhmä saa käsiteltäväksi yhden tässä aineistossa olevan lähetystyöntekijän kirjeen osan.

Miettikää ryhmissä, miten kirjeessä kuvattu toiminta edesauttaa ihmisoikeuksien toteutumista ja sitä, miten se on kirkon tehtävä.

Purkakaa pohdinta akvaariokeskustelulla, eli yksi jokaisesta ryhmästä menee keskelle muodos-tettavaan ryhmään. Tämä ryhmä jatkaa keskustelua teemasta ”Miksi pitää puolustaa ihmisar-voa ja -oikeuksia?” Vain keskellä olevat saavat osallistua keskusteluun. Lopuksi voidaan avata keskustelu kaikille.






http://www.ihmisoikeudet.net/oikeudetkortilla/

29

Muutamme maailmaa oikeudenmukaisemmaksi

Raamattupohdinta

Lue seuraavat raamatunkohdat: Luuk. 7:11–17, 21:1–4

Oletko koskaan perehtynyt Vanhan testamentin profeettakirjoihin? Miksi he korottivat äänensä? Minkä asian puolesta he taistelivat ja laittoivat peliin itsensä ja oman uskottavuutensa? Raamatun selitysteokset auttavat ymmärtämään paremmin näitä tulisieluisia puhujia ja toimijoita.

Yksi profeetoista on Aamos. Hänen kirjassaan on mielenkiintoinen lause: ”Vie pois minun luo-tani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.” (Aam. 5:23–24.) Mitä se tarkoittaa?

Kun Aamoksen kirjaa lukee kokonaisuutena, sieltä löytyy moitteita esimerkiksi tällaisista asioista:

• Oman kansansa jäsenten syökseminen orjuuteen vähäisten velkojen vuoksi (2:6; 8:6)

• Oikeuden vääristeleminen heikommassa asemassa olevien kustannuksella (2:7–8; 5:10, 12, 15)

• Insestin harjoittaminen (2:7)

• Ankarien verojen vaatiminen (2:8; 3:10; 5:11)

• Pahat teot tuomitsevien profeettojen kuristaminen (2:12; 3:8; 7:12–13)

• Suureellisen elämäntyylin ylläpitäminen köyhien kustannuksella (4:1; 6:1–6)

• Pöyhistely liiton kansana ja sen huomiotta jättäminen, että Jumalan suvereeni huolenpito koskee kaikkia kansoja (3:1–2; 9:7).

Entä Uudessa testamentissa sitten – onko siellä samanlaista puhetta? Luukkaan evankeliumissa on kertomus leskiäidistä, joka on saattamassa ainoaa poikaansa hautaan (Luuk. 7:11–17). Tämä nainen oli menettänyt jo miehensä, ja nyt, ainoan pojan kuoltua hän menetti viimeisenkin mies-puolisen henkilön perheestään. Hän joutui siten taloudellisesti hyvin epävarmaan tilanteeseen ja holhoojan alaiseksi. Tuon ajan nainen ei voinut elää itsenäisesti, vaan hänen täytyi aina olla jonkun miehen holhottavana: isän, aviomiehen, pojan, sukulaisen tai uskonnollisen auktoritee-tin. Tämä saattoi tarkoittaa riistoa, taloudellista ahdinkoa, jopa prostituutiota. Jeesus ei voinut antaa naisen joutua tilanteeseen, jossa tämän sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia poljettiin.

30

Toisen lesken Jeesus kohtaa temppelissä (Luuk. 21:1–4) uhriarkun lähettyvillä. Arkkuun laitettiin temppelin korjausta varten uhratut rahat. Voidaan puhua sen ajan kirkollisverosta. Jokaisen oli lain mukaan maksettava sitä, (esim. 3. Moos. 27). Yleensä lesken ropo ymmärretään Jeesuksen opetukseksi uskollisesta uhraamisesta, kaikkensa antamisesta Jumalalle. Mutta entäpä jos Jee-sus näkikin naisen hädän, sen, että tämän temppeliveron jälkeen naisella ei ollut enää mitään, millä ostaa itselleen ja perheelleen syötävää? Entä jos Jeesus kritisoi tällaista vaatimusta? Entä jos hänen tarkoituksensa oli herättää kuulijansa huomaamaan, että kaikki ei ollut aivan oikein – tai oikeudenmukaista?

Puhumme siitä, että kirkon tulisi olla profeetallinen. Profeetallisuus ei ole pelkästään näkyjen näkemistä, vaan oikeudenmukaisuuden peräänkuuluttamista ja puolustamista. Se on Aamok-sen ja kumppaneiden, itsensä Jeesuksen jalanjäljissä kulkemista. Se on heikoimpien oikeuksien näkemistä ja tunnustamista. Se on väärän vallankäytön tuomitsemista. Se on Jumalan luomien ja rakastamien, vähäisimpienkin, arvostamista.

Jeesus sanoi: ”Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei – – kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua.” (Luuk. 14:12–14.)


1. Mitä epäoikeudenmukaisuutta huomaan lähiympäristössäni juuri nyt?

2. Entä maailmassa?

3. Mitä voisin tehdä oikeudenmukaisemman maailman puolesta?

4. Muutammeko me seurakuntana maailmaa oikeudenmukaisemmaksi?

31

12 13

Jeesus, johdata VK 388

Tetekela nee, Tu ku shikuleOmweendjil’ adishe detu,Jesus Kristus, Mwene wetuU tu fikile, Oku Tate pee. Jeesus johdata tiemme kulkua.Auta, että kiiruhdamme,Jälkiäsi noudatamme.Kätes meille suo, ohjaa Isän luo. Jesus, still lead on, till our rest be won;And although the way be cheerless,We will follow, calm and fearlessGuide us by your hand to our Father’s land.

Johda matkaani, rakas Herrani.Saata rauhaan ahdingoista, esteet viimeisetkin poista.Avaa ovesi, päästä lepoosi.

U tu kwafele, u tu koleke.Ndee fye ngenge tu n’oipongaTu p’ eenghon’ oku ku kongaU tu diinine, Oudjuu tu ka te. If the way be dear, if the foe be near;Let no faithless fears o’er take us,Let not faith and hope forsake us;Safely past the foe to our home we go.

Säv. Adam Drese 1698. San. Nikolaus Ludwig von Zinzendorf 1725. Suom. Elias Lönnrot 1874. Uud. Jooseppi Mustakallio 1900. Virsikirjaan 1938. Uud. Komitea 1984.

Lauluehdotuksia:

Orjalaiva NV 20Sateenkaariunet NV 85Herra, suo voimaa LKM 93Keskellä elämääni LKM 96Sinut ristillä kun uhrattiin LKM 98Armahda, oi Herra meitä VK 391Jeesus Kristus, nimeäsi VK 422 Tänään tässä maailmassa VK 441Kuulkaa, keitä Mestari VK 516Nyt tapahtukoon tahtosi / Mayenziwe VK 920Suljetut ovet Hymnet.fi

Nuoren seurakunnan veisukirja 2015 = NVLaula kaikki maa = LKMYhdestä suusta= YSVirsikirja= VK Hymnet.fi -aineisto löytyy osoitteesta www.hymnet.fi

Videoita:

• Etiopialainen Adanech ja nepalilainen Pooja kertovat, mitä esteitä vammaisen nuoren koulutiellä on ja mitä koulutus heille merkitsee https://www.youtube.com/watch?v=SCnZQ3Kzdp8

• Pitkä vedenhakumatka vie naisten ja lasten ajan. Kun vesi tulee omasta hanasta, naiset voivat keskittyä tuottavaan työhön ja lapset pääsevät kouluun. Naisten toimeliaisuudella köyhyys katkeaa. Tasaus on Suomen Lähetysseuran vuosittainen varainhankinta-, tiedotus-, ja vaikuttamiskampanja, jolla tasoitetaan tietä yhteiskunnan heikoimmille. Kampanjan avulla hankituilla varoilla luodaan kestäviä onnen edellytyksiä niille, joilla ei muuten olisi toivoa paremmasta. https://www.youtube.com/watch?v=YmUZgUDXtjQ

• Mekongin alueen nuorissa kirkoissa ihmiset haluavat viedä eteenpäin hyvää sanomaa ja palvella lähimmäisiä. Haluatko olla mukana heidän työssään? https://www.youtube.com/watch?v=WCS3XWThPZE

https://www.youtube.com/watch?v=SCnZQ3Kzdp8

https://www.youtube.com/watch?v=YmUZgUDXtjQ

https://www.youtube.com/watch?v=WCS3XWThPZE

32


Pia Pyhtilä, Tansania, Missioblogi 13.02.2017

Lukemisen ihmeellinen taitoTiedämme kaikki sanonnat ”et voi muuttaa koko maailmaa, mutta yhden ihmisen maailman voit muuttaa” ja ”pienistä joista syntyy suuret vedet”. Sanontojen takana on totuus: ihmisen kohta-loon vaikuttavat elämässä eteen tulevat pienetkin yksityiskohdat.

Joskus ne ovat outoja pieniä sattumia, joiden voisi ajatella olevan vain ohimeneviä kohtaamisia, suorastaan ohikävelyjä, hipaisuja. Joku sanoo tätä Jumalan johdatukseksi, toinen hyväksi sat-tumaksi. Sanotaan myös, että kun kouluttaa naisen, kouluttaa perheen. Ihan varmasti, mutta uskallan väittää myös, että jos kuka tahansa perheestä kouluttautuu tavalla tai toisella, koulut-tautuu siinä sivussa joku muukin. Elämänkoulussa ainakin. Ei siinä oikein voi olla vaikuttumatta.

Tunnen monta lasta, jotka ovat perheensä ensimmäisiä, jotka osaavat lukea. Osa lukee vakaasti taukoa pitämättä lauseet alusta loppuun, osa takeltelee kirjaimissa, ja viesti hämärtyy vähän matkalla. Mutta yhtä kaikki he saavat enemmän tolkkua kirjoitetusta maailmasta kuin heidän vanhempansa ja isovanhempansa.

He ovat perheensä pikku vetureita, jotka lukevat ääneen erilaisia puihin ja tolppiin liimattuja ilmoituksia. He lukevat koulusta lähetettyjä lappuja pihansa kivellä istuen niin, että muutkin kuulevat. He lukevat kaduilta löytämiään vanhoja sanomalehden sivuja tai jossain jaettuja mai-nospapereita. He kertaavat koulussa kuulemansa niille naapureille, jotka eivät jostain syystä ole käyneet tai eivät käy koulua.

Usein näiden ääneen lukijoiden ympärille kerääntyy muitakin kuuntelijoita. Aikuisia, jotka tah-tovat tietää. Ihmisiä, joilla on oikeus tietää. Ohikulkeva vanha mies, joka murehtii kuivuvaa sa-toaan tai liian rohkeaa lapsenlastaan; äiti joka kulkee ohi lapsi selässään vettä ämpärissä päänsä päällä kuljettaen; nuori mies – poika vielä – joka kiirehtii töihinsä vuokrapellolle hätistelemään lintuja riisiviljelyksen kimpusta; mies, joka palaa järveltä oltuaan koko yön kalastamassa; tyttö joka vie aamuteetä läheiselle rakennustyömaalle. He kaikki kuulevat luetun, joka muuten ehkä olisi jäänyt huomaamatta, ja vievät tiedon eteenpäin jonnekin.

Lukutaito auttaa ymmärtämään syitä ja yhteyksiä. Mistä joku asia johtuu ja kuka näin on mää-ritellyt. Ihminen oppii ajattelemaan kriittisemmin, kun hänellä on sanoja luettavana. Kun on vertailukohteita, ei ole nieltävä kaikkea luettuakaan faktana. Ei ole pakko uskoa vain perheen vanhinta jäsentä vaan voi verrata saamaansa tietoa. Joka lukee, voi vedota siihen, että on lu-kenut asian jostakin lähteestä.

33

Myös sukujen välisessä yhteydenpidossa näillä lapsilla on merkittävä rooli. He lukevat ääneen jostain kaukaa tulevat tekstiviestit ja osaavat kirjoittaa sanelusta vastauksen. He osaavat näp-päillä oikeat numerot puhelimeen. He osaavat etsiä kaukaisen tädin numeron puhelimesta. He osaavat hälyttää apua tai tiedottaa sukulaisille, kun uusi vauva on syntynyt perheeseen. He osaavat käyttää erilaisia mobiilipalveluja, kuten rahansiirtoa puhelimen välityksellä vanhem-piensa puolesta, ja parhaassa tapauksessa he opettavat vanhempansakin käyttämään näitä palveluita.

Kummityön perhepäivää valmistellessamme lähetimme kutsukirjeitä. Olennainen osa työtä oli se, että joku lukutaitoinen kävi lukemassa kirjeen vanhemmille, jotka halusimme toivottaa ter-vetulleiksi tapahtumaan. Jotkut osasivat kutsukirjeen ulkoa hiippakunnan postinumeroa myöten tapahtumaan tullessaan. He olivat painaneet saamansa tiedon mieleen.

Suomessa tapasin sattumalta muutaman kerran isän ja hänen kaksi tytärtään, kun osuimme samoihin paikkoihin samaan aikaan. Joka kerta toinen tyttäristä, iältään ehkä 11 vuotta, oli se, joka johti pientä joukkoa kohti lääkäriä, kohti koulun ruokalaa, kohti jotain. Aina kirje kädessä. Kerran hän näytti minulle sairaalan karttaa. Kysyimme yhdessä bussikuskilta, voisiko hän jättää perheen oikean oven kohdalle. Tyttö kertoi tämän kaiken isälleen. Isä nyökkäsi hyväksyvästi. Oliko hänellä muutakaan vaihtoehtoa? Tytär osasi lukea ja puhua auttavasti suomea, isä ei.

Maailman lasten – myös aikuisten – lukutaito on asia, jota on tuettava edelleen, lähellä ja kau-kana. Lukutaitoa on pidettävä yllä, jotta se kasvaisi ja kehittyisi ja ennen kaikkea siksi, jotta ihmi-nen oppisi löytämään varsinaisen asian sisällön sanatulvasta. Lukutaito tukee rauhaa ja sovintoa, sillä ihminen, joka voi lukea oikeita uutisia, ei ole pelkkien mielipiteiden vallassa. Lukutaitoisella henkilöllä on mahdollisuus olla itsenäisempi ja enemmän elämänsä haltija kuin lukutaidottomalla naapurillaan. Lukutaitoisella on erilainen mahdollisuus tutustua historiaan, politiikkaan ja maail-manmenoon. Niin kauan kuin ihminen on muiden johdatettavissa lukutaidottomuutensa vuoksi, hän on jonkun toisen mielipiteiden varassa jatkuvasti. Kuka meistä tahtoisi näin kohdalleen?

34

Tapani Haapala, Kambodža, kesäkuu 2016

Olin suunnitellut jo pitkään ammattimaista sieniviljelykurssia kumppaneillemme ja heidän tuet-tavilleen. Kurssin järjestäminen kohtasi kuitenkin lähes ylipääsemättömän esteen, sillä Lähetys-seuralla ei ollut siihen varoja. Apu löytyi kuitenkin läheltä, kun Fida International, toinen suoma-lainen kehitysyhteistyöjärjestö, tuli hankkeeseen mukaan. He rahoittivat koulutuksen kokonaan. Lähetysseura tarjosi siihen osaamisensa ja organisoi kurssin. Katolinen koulutusinstituutti, Saint Paul, tarjosi koulutukselle edulliset ja toimivat tilat. Ja niin tämä 18 henkilölle suunniteltu kurssi sai mahdollisuutensa.

Kurssilaisista useimmilla oli käytettävissään matkapuhelimet, joilla pystyi tallentamaan videoita. Kuvassa toinen opettajista, Thort Chuong, opettaa steriiliviljelyä, ja useat opiskelijoista vide-oivat tapahtuman kameroillaan. Tunnin päätyttyä he voivat katsella opetusta yhä uudestaan.

Ammattimaiseen sientenviljelyyn liittyy monia vaiheita, jotka kaikki pitää opetella erikseen. Vil-jely aloitetaan sienilakista, joka avataan steriilissä tilassa. Sen sisältä otetaan pieni pala rihmas-toa, joka laitetaan kasvamaan erikseen valmistetulle steriilille agari-alustalle koeputkeen. Kun rihmasto putkessa alkaa kasvaa, se voidaan siirtää kasvamaan steriloituihin riisinjyviin emorih-mastopulloihin. Näitä pulloja voidaan myydä muille viljelijöille tai niistä voidaan aloittaa omat sieniviljelmät, joko pellolla tai muovipusseissa, riippuen mitä sientä viljellään. Kurssi on luonteva tapa tehdä yhteistyötä kirkkojen diakonian ja perinteisen kehitysyhteistyön välillä.

Sieniviljely ja sen mahdollisuudetSieniä voidaan viljellä lähes kaikessa or-gaanisessa maatalous- ja metsätalousjät-teessä. Olki, maissintähteet, sahanpuru ja puimajäte käyvät hyvin sienten ruoaksi. Kasvaessaan ja käyttäessään näitä materi-aaleja ravinnokseen sienet tuottavat hyvää ja erityisesti lasten kasvulle arvokasta pro-teiinia. Useissa kehitysmaissa, Kambodža mukaan lukien, lapset kärsivät aliravitse-muksesta ja vielä yleisemmin laadullisesta aliravitsemuksesta. He eivät kasva normaalia vauhtia ja jäävät paljon pienemmiksi kuin hyvin ruokitut ikätoverinsa. Samalla tärkeässä kasvuvaiheessa heidän kasvavat aivonsa eivät saa kaik-kea tarvitsemaansa, jotta ne voisivat kehittyä täyteen kapasiteettiinsa. Tämä on paljolti piilos-sa oleva mutta suuri ja traaginenkin ongelma, jolla on paljon merkitystä kansakuntienkin tule-vaisuuteen. Sieniviljelyllä jäte voidaan muuttaa ravinnoksi, joka voi merkittävästi auttaa pieniä kambodžalaisia lapsia kasvamaan tavalla, joka turvaa heidän terveyttään ja tulevaisuuttaan.

26

35

Teija Laine, Senegal

”On hienoa saada jakaa uskoa ja rakkautta toisten kanssa” Antoine Diouf on senegalilainen nuorimies, joka on paitsi kotiseurakuntansa apukatekeetta ja seu-rakuntaneuvoston puheenjohtaja, mukana myös kirkkonsa lapsi- ja nuorisotyössä. Hän on inno-kas kuorolainen ja seurakuntansa nuorten kuoron johtokunnan jäsen. Lisäksi hän toimii Senegalin luterilaisten nuorten yhdistyksen varapuheenjohtajana. Hänen vastuullaan on myös kirkon Jee-sus-filminäytösten organisointi. Hänen varsinainen työnsä on pitää seurakunnan esikoulua lapsille.

”Pidän lapsista ja minusta on tärkeää, että saan kertoa lapsille Jeesuksesta. Lasten vanhemmatkin ovat tyytyväisiä esikouluun ja kiittävät lastensa saamaa monipuolista opetusta. Vanhemmat ovat huomanneet, että seurakunnan esikoulua käyneet lapset pärjäävät ranskankielisessä koulussa paremmin kuin ne, jotka eivät ole saaneet opetusta omalla äidinkielellään ennen koulun alkua.”

Antoine oli vasta kaksi kuukautta vanha, kun hänen äitinsä kuoli. Isällä oli varaa laittaa kouluun vain yksi lapsi, Antoinen isoveli. Antoinen tehtäväksi tuli hoitaa puutarhaa sekä paimentaa vuo-hia ja lampaita. Perhe ei ollut kristitty, mutta poika kävi usein katolisen kirkon tilaisuuksissa, vaikka ei juuri ymmärtänytkään, mitä siellä puhuttiin. Sitten kylään tuli luterilainen pastori, joka kutsui nuoria kokouksiin. Uteliaisuuttaan Antoine meni, ja halusi kuulla lisää.

Pastorin avulla Antoine oppi 14-vuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan omaa äidinkieltään seree-riä, ja myöhemmin toinen pastori kustansi Antoinelle ranskan kielen tunteja, jotta tämä oppisi myös maan virallista kieltä. Oppimista helpotti hänen saamansa Matteuksen evankeliumin kään-nös, jossa oli rinnakkain ranskan- ja sereerinkieliset tekstit. Samalla hän oppi lisää Jeesuksesta.

”Usko Jeesukseen merkitsee minulle paljon. Jeesus on Herrani ja Pelastajani. Usko vahvistaa keskinäistä rakkautta ja rohkaisee jakamaan vähästäänkin. On hienoa saada jakaa uskoa ja rak-kautta Kristukseen toisten kristittyjen kanssa”, Antoine kertoo.

36

Tehtäviä

Oikeudenmukainen maailmaKaikilla on käytettävissä viisi pientä lappua. Jokainen kirjaa viisi asiaa, jotka hänen mielestään tekevät maailmasta oikeudenmukaisen, ja kirjoittaa yhden asian yhteen lappuun. Mennään 3–4 hengen ryhmiin ja neuvotellaan, mitkä olisivat yhteiset viisi valintaa. Lopuksi ryhmät kertovat näkemyksensä muille ryhmille perustellen valintansa.

Tärkeintä on – Neljän nurkan harjoitusHuoneen nurkissa on laput, joissa lukee

1. Lukemaan oppiminen

2. Ammatin oppiminen

3. Terveydenhoito

4. Joku muu, mikä?

Ryhmältä kysytään, mikä näistä on tärkeintä, kun haluamme muuttaa maailmaa oikeudenmu-kaisemmaksi. Jokaisen täytyy valita vain yksi asia ja mennä siihen nurkkaan.

Ensin keskustellaan samassa nurkassa olevien kanssa, miksi he valitsivat kyseisen teeman. Lopuksi yhteinen keskustelu.






37

Rakennamme rauhaa ja sovintoa

RaamattupohdintaLue seuraava raamatunkohta: Luuk. 4:16–30

Taizén kylässä Ranskassa on Sovituksen kirkko, Church of Reconciliation. Kirkon nimi kertoo kristillisen uskon perustasta, siitä, kuinka Jeesus Kristus on sovittanut meidän syntimme, ra-kentanut rauhan meidän ja Jumalan välille. Tuo pienessä kylässä sijaitseva suuri kirkko kokoaa viikoittain satoja, jopa tuhansia nuoria ja vähän vanhempiakin ihmisiä yhteen. Sen suojissa ja ympärillä sana sovitus, tai sovinto, saa merkityksen myös ihmistenvälisissä suhteissa. Eri tavoin kristillistä uskoaan jäsentävät ja ilmaisevat ihmiset, jopa eri uskontoa tunnustavat, saapuvat yh-teen, hiljentyvät, rukoilevat ja laulavat – mutta myös keskustelevat ja tekevät työtä yhdessä. Eräs aasialainen nuori kertoi omasta kokemuksestaan: ”Olin aina inhonnut ja halveksinut tum-maihoisia, etenkin afrikkalaisia ihmisiä. Niin maassani yleisesti tehtiin. Kun menin Taizén yhtei-söön, minua tuli halaamaan eräs afrikkalainen nuori. Halaamaan! Sitä ei kulttuurissani tehdä, ja siksi tämä yhdistelmä, halaus afrikkalaiselta tummaihoiselta, oli lähes pahinta, mitä saatoin kuvitella. Jouduimme kuitenkin työskentelemään yhdessä siellä viettämänämme aikana. Vähi-tellen opin näkemään hänen ihonvärinsä ja kansallisuutensa taakse, erilaisten tapojen taakse. Hänestä tuli ihminen omien ennakkoluulojeni takana, paras ystäväni.”

Jeesus pitää linjapuheensa Nasaretin synagogassa (Luuk. 4:16–30) kertoen Jesajan sanoin siitä, mikä on hänen tehtävänsä. Puhe on kuitenkin päättyä katastrofiin, sillä ensimmäisen hyväksy-vän nyökyttelyn jälkeen jatko saa kuulijoissa aikaan raivon. Miksi?

Raamattu on rauhan sanomaltaan ristiriitainen. Profetia (Jes. 9:6) kertoo Rauhan Ruhtinaan tu-losta. Jeesus itse toivottaa seuraajilleen rauhaa (Joh. 20:19), lupaa heille oman rauhansa (Joh. 14:27) – mutta sanoo myös tuoneensa maan päälle rauhan sijaan riitaa (Luuk. 12:51). Rauhan Ruhtinaan roolistaan katsoen Jeesus inhimillisesti ajatellen suorastaan epäonnistui Nasaretin synagogassa, sillä ”kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan”. (Luuk. 4:16–30). Miksi? Asiat, jotka Jeesus linjasi tehtäväkseen, olivat kaikki hyviä. Niitä suorastaan odotettiin tulevalta Messiaalta. Voisiko tässä olla se odotettu, kaivattu? Jatko ei kuitenkaan ole lainkaan sitä, mitä kuulijat odottavat tai haluavat kuulla. Jeesus ottaa esimerkeiksi Jumalan rakasta-vasta ja pelastavasta toiminnasta vieraiden kansojen ihmisiä. Samalla hän kuitenkin osoittaa omien maanmiestensä ennakkoluuloisen, syrjivän ja sortavan asenteen näitä kohtaan. Kuinka niin Jumala auttaisi pakanakansan leskiä ennemmin kuin oman kansansa köyhiä? Miksi Jumala parantaisi vihattuja ja pelättyjä vihollisia, vaikka sairaita löytyy meiltäkin?

38

Uuden testamentin ja sitä myöten kristinuskon keskeinen sanoma on, että Jumala rakensi Kris-tuksessa sovinnon itsensä ja meidän ihmisten välille. Kaikki se synti, kaikki se paha, mikä meissä on, tekee meistä Jumalan vihollisia. Kristus kuitenkin otti ristillä kantaakseen syntimme, hän otti kantaakseen Jumalan vihan. Siksi meillä on rauha ja sovinto Jumalan kanssa (2. Kor 5:18–21). Tähän rauhaan ja sovintoon kuuluu välttämättä myös se, että Jumala muuttaa meitä vähitellen oman kuvansa kaltaisiksi. Jos meillä on rauha Jumalan kanssa, kuinka toiset ihmiset, Jumalan kuvat, voisivat olla vihollisiamme?


1. ”Vangituille vapautusta” – millaisia vankiloita me luomme toisille ihmisille?

Mitä ovat omat vankilamme?

2. Miksi toisten ihmisten kanssa on välillä vaikea tulla toimeen?

Kuinka voimme rakentaa sovintoa?

3. Keitä me pelkäämme? Onko meillä vihollisia? Mitä Jeesus sanoisi meille?

4. Liittyvätkö kysymykset rauhasta ja sovinnosta oman seurakuntamme

lähetystyöhön?

Jumalan on kunnia korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk. 2:14.)

39

2425

Take, oh, take me as I am VK 914

Take, oh, take me as I am;summon out what I shall be;set your seal upon my heart and live in me.

Etsi, kutsu minutkin,että sinun olla saan,auta tahtomaasi kohti kasvamaan.

Möt mig nu som den jag är,håll mitt hjärta nära dig,gör mig till den jag ska bli och lev i mig.

John L. Bell 1995, suom. Pekka Kivekäs 2004.Ruots. Victoria Rudeback 1999. www.hymnet.fi

Lauluehdotuksia:

Jokapäiväinen leipä NV 21Maailman kaikissa kylissä NV 23Kahden maan kansalainen NV 32Tuulien teitä NV 110Veli veljeään vastaan LKM 97Herramme Kristus, seurakuntaas puolla VK 182Ei itää eikä länttäkään VK 448Nouskaamme vuorelle korkeimmalle VK 515Kiitos Jumalamme, kun annoit kauniin maan VK 581Rauhan Herra, maailmaasi VK 588Rauhan Herra, siunaa meitä VK 589Rauha ei saavu VK 590Isä Jumala VK 603Rauhan Herra, suo rauha VK 918Jeesus, Jeesus kuule rukoukseni VK 919Rauhaa, ystäväni VK 955Isimbi tau salamu Yesu Hymnet.fi


Videoita:

• Kolumbialainen Maricela joutui katsomaan vierestä, kun hänen serkkunsa ammuttiin. Hän pakeni lastensa kanssa ja joutui aloittamaan elämänsä alusta maansisäisenä pakolaisena ilman oman viljelysmaan tuomaa turvaa. Maricela työskentelee nyt Lähetysseuran tukemassa ravintolassa. https://www.youtube.com/watch?v=gEG6fDykR6g

• Miksi on tärkeää saada myös naiset osallistumaan rauhantyöhön? Samsul Pathani kertoo, että naisten esimerkin avulla myös yhteisön tytöt saavat äänensä kuuluviin ja näin tasa-arvoisempi, rauhaisampi yhteisö rakentuu. https://www.youtube.com/watch?v=uDXRta8A0dE


https://www.youtube.com/watch?v=gEG6fDykR6g

https://www.youtube.com/watch?v=uDXRta8A0dE

40


Sari Lehtelä, Jerusalem, helmikuu 2017

Käytännössä rauhan ja sovinnon edistäminen merkitsee esimerkiksi sitä, että pyrimme saamaan yhteen eri uskonnoista ja kulttuureista tulevia ihmisiä. Keskeisellä paikalla sijaitseva Jerusale-min-keskuksemme tarjoaa tähän loistavan mahdollisuuden. Siellä kokoontuu hyvin monenlaisia ryhmiä, uutena tulokkaana mm. rasismia vastustava Tag Meir -järjestö. Myös uskontojenvälisiä kohtaamisia edistävän Interfaith Encounter -järjestön ryhmiä kokoontuu keskuksella.

Työtiiminä olemme viime viikkojen aikana tutustuneet useisiin paikallisiin järjestöihin, jotka edis-tävät eri tavoin rauhanomaista rinnakkaiseloa ja syrjittyjen oikeuksia alueella. Kaikkiaan rauhaan pyrkiviä liikkeitä on pelkästään Jerusalemissa paikallisen lähteen mukaan 110. Niistä tosin vain tusinan verran toimii aktiivisesti.

Ihmiset janoavat rauhaaUutisia seuraamalla saa helposti sen kä-sityksen, että Israelissa ja Palestiinassa on vain väkivaltaa ja vihaa. Todellisuu-dessa molemmin puolin on suuri määrä ihmisiä, jotka ovat väsyneet vihaan ja lähteneet toimimaan rauhan puolesta. Näitä ryhmiä haluamme tukea mahdol-lisuuksiemme mukaan. Olemme näh-neet, että kun ihmiset tutustuvat toi-siinsa, kuuntelevat, jakavat ajatuksiaan ja haluavat ymmärtää toisiaan. Syntyy yhteys, jopa ystävyys. Tätä sanotaan dialogiksi.

Osallistuin viime viikolla miesten kes-kusteluryhmään, jossa Israelin juuta-lainen ja palestiinalainen muslimi ha-lasivat toisiaan ja kertoivat oppineensa rakastamaan toisiaan. Kokoontumi-sen teemana oli ympärileikkaus juuta-laisessa ja islamilaisessa kulttuurissa. Ryhmä on yksi kymmenistä Interfaith Encounter -järjestön ryhmistä.

Kuva: Sari Lehtelä

41

Mari ja Sami Parkkinen, Jerusalem, 2016

Meillä kävi keskuksella joukko iloisia nuoria. Yksi työmuotomme on paikallisen kristillisen iden-titeetin tukeminen. Viime vuosina kristittyjen muutto ulkomaille on kiihtynyt huomattavasti, ja erityisesti nuorten lähtö huolestuttaa. Israelin asukkaista on enää hieman alle 2 prosenttia kris-tittyjä, ja suurin osa heistä asuu palestiinalaisalueella. Kutsuimme keskukselle opiskelijoita Poh-jois-Israelissa sijaitsevasta Notre Damen koulusta sekä Betlehemissä sijaitsevasta Beit Sahourin koulusta. Ikävä kyllä, osa Beit Sahourin koulun oppilaista ei saanut kulkulupaa Jerusalemiin.

Oli ilo katsella, kuinka nuoret tutustuivat toisiinsa. Monet ottivat selfieitä, ja Facebookissa tul-tiin myös kavereiksi. Useat opettajat sanoivat, että he eivät ole tavanneet opettajia tai oppilai-ta, jotka asuvat palestiinalaisalueella. Monelle tuli yllätyksenä jokapäiväiset hankaluudet, joita Betlehemissä asuvat kanssasisaret ja -veljet kohtaavat. Yhteistyö jatkuu uusien vierailujen mer-keissä. Saimme olla rakentamassa uusia siltoja.

34

42

Mari A. ja Seppo Paulasaari, Jerusalem, kesäkuu 2016

Shalhevetyah-keskuksen toiminta jatkuu jo melko vakiintuneissa ryhmissä. Keskuksen tarjoa-mat iltapäiväkerhot kokoontuvat viikoittain siten, että yhtenä päivänä ohjelma painottuu suo-menkielisille lapsille, toisena päivänä kokoontuu hepreankielisten lasten- ja nuortenryhmä ja kolmantena päivänä arabiankieliset domari- eli mustalaislapset valtaavat alueen. Näissä lapsi-ryhmissä käy säännöllisesti noin 50 lasta. Etnisiä seurakuntia ja ryhmiä (kiinalainen, korealai-nen, thaimaalainen ja etiopialainen) kokoontuu joka viikko aktiivisesti siten, että toiminnassa käy runsaat 100 henkeä. Keskuksen suomenkielinen raamattupiiri sai juuri viettää 40-vuotisjuh-liaan, jolloin saimme kuulla myös historiaa keskuksen toiminnasta muutamia vuosia takaperin.

34

Keskuksellamme onkin mahdollista tulla kohdatuksi ja myös saada kuulla evankeliumia omalla kielellään sattuipa se sitten olemaan amhara, arabia, englanti, espanja, heprea, japani, kiina, korea, thai, ruotsi, suomi, venäjä tai viittomakieli. Toivottavasti joukosta ei unohtunut kieltä, jota keskuksella käytetään.

43

Arja Koskinen, Kolumbia, huhtikuu 2017

Kolumbian luterilainen kirkko rauhantyössäLähdin käymään yhdessä kirkon uusimmista seurakunnista Medellinin kaupungissa. Siellä ollaan aloittamassa tänä vuonna uutta kirkollisen työn hanketta, Rauhan taloa, jonka kautta Suomen Lähetysseura haluaa olla mukana tukemassa Kolumbian rauhan ja sovinnon työtä. Rauhansopi-mushan saatiin allekirjoitettua Kolumbian hallituksen ja Farc-sissien välillä viime vuoden lopulla, ja nyt alkaa pitkä ja vaikea tie kohti oikeaa rauhaa. Esteitä rauhan tiellä on paljon, sillä erilaisia asejoukkoja on vielä jäljellä useita, mutta työ on saatu alkuun ja jostain on alettava! Kuvassa vasemmalla puolella Medellinin seurakunnan pastori John Hernandez.

44

Riitta Heino, Tansania

Nollaksi luultu albiino valmistui papiksiAlbiinoista käytettiin Tansaniassa vielä vähän aikaa sitten nimitystä zeruzeru, ’nollanolla’. Papiksi vi-hittävä albiino Michael Yindi jatkaa taistelua albiinoihin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa vastaan.

Michael Yindi (52) vihittiin papiksi 15. helmikuuta Nyakaton raamattuopistossa Mwanzassa yhdessä 13 muun valmistuneen kanssa. Michael opiskeli raamattukoulun ensimmäisellä teolo-gikurssilla. Hänen kiitosta saanut opinnäytetyönsä käsitteli albiinojen surmaamista, ja Iringan yliopisto antoi sille erityismaininnan.

Michael Yindin tie papiksi ei ole ollut helppo. Hän syntyi viitisenkymmentä vuotta sitten per-heen toisena lapsena ja suvun ainoana albiinona Singidan maaseudulla Keski-Tansaniassa. Kris-titty perhe kasvatti lapsia tasavertaisesti, mutta koulun alkaessa alkoivat ongelmat.

Albiinolla näköongelmat ovat tavallisia. Albiinolapset eivät usein pärjää koulussa, koska eivät näe taululle. Michaelin ensimmäisen luokan opettaja lähetti lukuvuoden lopussa kirjeen kotiin, jossa luki, että tämä lapsi ei opi lukemaan ja kirjoittamaan kymmenvuotiaanakaan.

Isoisä otti kirjeen ja meni tapaamaan opettajia koululle. Eräs ymmärtäväinen opettaja lupasi ottaa Michaelin luokalleen seuraavana vuonna. Hänen avullaan poika oppi lukemaan ja kirjoit-tamaan parhaimpien oppilaiden tahdissa.

”Opin paljon ja kasvoin uskossa”Lapsena Michael kärsi kovista kivuista kasvoissa ja käsivarsissa, kun hän oli tehnyt peltotöitä tai paimentanut karjaa. Kristitty poika yritti vaientaa kipunsa ajatellen Jeesuksen kärsimyksiä ristillä. Kivut johtuivat auringonpaahteesta, jota albiinot eivät siedä. Michael saa edelleen ki-puja, jos joutuu olemaan paljon auringossa.

Raamattukoulussa Kiyomboissa, lähellä Singidaa, Michael kuitenkin ymmärsi, ettei hänen ole pakko kärsiä kuten Kristus. Michael muistelee kiitollisuudella muun muassa Lähetysseuran työntekijää Eeva Uusitaloa: ”Minä opin niin paljon, minä kasvoin uskossa ja luottamuksessa.”

Raamattukoulu maksoi osan Michaelin opiskelusta. Ensimmäisenä vuonna oppirahat tulivat pienissä erissä äidin oluen myyntituloista.

Evankelistaopintojen jälkeen Michael muutti suurempaan kaupunkiin, Mwanzaan, erään opet-tajansa perässä. Hänelle annettiin hoidettavaksi yksi tuomiokirkkoseurakunnan kappeliseura-kunnista. Alku oli hankalaa.

Albiinona Michael kohtasi halveksuntaa ja epäilyjä siitä, pystyykö hän hoitamaan tehtäviään. Hän osoittautui kuitenkin evankelistaksi, jolla on lahja avata tavoittaa ihmisiä ja avata työtä uusissa paikoissa. Mwanzassa on kolme vahvaa seurakuntaa, joiden kaikkien alkuunpanija on ollut Michael.

45

Michaelin opiskelu evankelistaksi, diakoniksi ja sitten papiksi on vaatinut paljon sinnikkyyttä heikon näön takia. Raamattukoulussa hän istui tunneilla näkemättä taululle ja kopioi iltaisin muistiinpanot luokkatovereiltaan. Hän tarvitsee edelleen arjessa jonkun verran apua ystävil-tään ja perheenjäseniltään.

”Veljesi veri huutaa maasta”Taistelu albiinoihin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan on ollut osa Michaelin elämää. Mwanzas-sa järjestettiin vuonna 2008 suuri mielenosoitus tätä vääryyttä vastaan. Michaelia pyydettiin saarnaamaan sen päätöstilaisuuteen.

”Etkö kuule, että veljesi veri huutaa minulle maasta?” hän aloitti koskettavan saarnansa.

Albiinon ei edelleenkään ole turvallista kävellä yksin Mwanzan kaduilla, sillä heitä surmataan raa’as-ti. Albiinojen ruumiinosien uskotaan tuovan rahaa, onnea ja menestystä perheeseen. Viime vuonna pieni albiinolapsi ryöstettiin yöllä äitinsä vierestä sängystä; hänet löydettiin myöhemmin kuolleena, kädet ja jalat irti leikattuina. Etelä-Tansaniassa nuorelta albiinotytöltä katkaistiin kämmen.

”Miksi juuri albiinon ruumiinosat ovat erityisiä, ja keitä ovat ne ihmiset, jotka näitä ostavat?” Michael kyselee.

”Myyjänä on valitettavasti usein joku perheestä. Ruumiinjäsenestä saatetaan maksaa jopa kol-me miljoonaa Tansanian shillinkiä. (noin 1500 euroa). Miksi joku ei ansaitsisi kerralla rahaa näin?”

Michaelin opinnäytetyössä on monia esimerkkejä: poliisipöytäkirjoja ja kuvia albiinojen sur-maamisesta Mwanzan seudulla.

Michael odottaa uusia silmälasejaEntä miksi albiinojen surmia ei saada loppumaan? Michaelin mielestä nimenomaan kirkkojen olisi otettava asiaan voimakkaasti kantaa. Tansanian kristillisten kirkkojen yhteiselin antoikin viime vuonna julkilausuman, jossa asia tuomittiin.

Albiinoilla on oma etujärjestönsä, ja jokaisessa Tansanian kunnassa paikallisjärjestö. Suuri Ki-limanjaron sairaala Moshissa on erikoistunut albiinojen iho-ongelmien ja silmäongelmien hoi-toon, ja sieltä Michaelkin käy muutaman kerran vuodessa hakemaan ilmaiset voiteet. Myös silmälasit ovat olleet tilauksessa pitkään.

Nuorten Tansanian albiinojen yhdistys on tuottanut kirjan, joka vastaa nuorten kysymyksiin. Kirjasta käy selville, että maassa elää vielä vahvasti uskomus, että sukupuoliyhteys albiinon kanssa tuo menestystä ja parantaa aidsista.

Monet ennakkoluulot ja turhat pelot rajoittavat albiinojen elämää yhä tänäänkin. Mwanzan seu-dulla on useita sisäoppilaitoksia albiinoille sekä omia tarkasti vartioituja ”leirejä”, joissa albiinot asuvat turvassa. Michaelin mukaan nämä ovat vielä tarpeen, sillä albiinojen surmaaminen ei ole vielä loppunut. Se on jatkuva uhka etenkin köyhien perheiden elämässä.

46

”Pystyt auttamaan muita”Papiksi valmistuminen ja vihkiminen ovat tärkeä virstapylväs, sekä Michael Yindille että koko albiinoyhteisölle. Michael kertoo, että hänen entinen alakoulunopettajansa soitti hiljattain ja kysyi, tuleeko Michaelista todella pappi.

Liikuttava oli myös suvun reaktio, kun Michael lähetti vanhalle äidilleen kävelykepin. Koko suku ihmetteli ja joku heistä soitti: ”Sinä siis todella pystyt auttamaan myös muita!” Albiinoista käy-tettiin vielä vähän aikaa sitten nimitystä ”zeruzeru”, nollanolla, ei pysty mihinkään. Onneksi ajat ovat muuttumassa.

Michael on onnellisesti naimisissa, ja hänellä on vaimonsa kanssa kaksi lasta. Hän asuu seura-kunnan rakentamassa pienessä talossa uudella asuinalueella.

Kuva Hanna Oja-Nisula

Michael Yindi ja hänen vaimonsa Happynes Michael ovat onnellisia uudesta elämäntilanteesta.

39

47

Tehtäviä

Rauhan laulut

Työskentelyssä tarvitaan laulukirjoja, vähintään virsikirjoja.

Ensin toimitaan parin kanssa. Etsikää rauhasta ja sovinnosta kertovia lauluja. Valitkaa niistä 1–2 mielestänne puhuttelevinta. Kertokaa koko ryhmälle, mitä valitsitte ja mikä niissä tuntuu mer-kittävimmältä. Miettikää yhdessä jokaisen laulun kohdalla, sopiiko se mielestänne erityisesti jonkun sellaisen maan tilanteeseen, johon olette ryhmässä tutustuneet tai jonka kanssa seura-kunnan lähetystyöllä on yhteyksiä.

Laulakaa virsi 603. Ndongankieliset alkuperäiset sanat on kirjoittanut namibialainen Helena Shuuladu 1970-luvun alussa. Silloin elettiin rauhattomuuden ja ahdistuksen keskellä, ja laulusta tuli puhutteleva rauhanrukous. Anna-Maija Raittila muokkasi suomennosta ja lisäsi ajatuksen koko maanpiiristä.

Miksi laulusta tuli tärkeä namibialaisille? Miten se sopii meidän tilanteeseemme juuri nyt?

Rukous

Keskustelkaa 2–3 hengen ryhmissä tai koko ryhmänä:





48

Kutsumus

RaamattupohdintaLue seuraavat raamatunkohdat: Jes. 6:8, 43:1, 61:1–3, 1. Kor. 3:5

Suomen Lähetysseuran Lähetyskirkossa on alttariseinällä kaksi lasimaalausta. Ensimmäinen kuvaa Jeesuksen syntymää: ”Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne oman Poikansa” (Gal. 4:4). Toinen puolestaan kuvaa Jeesusta ristillä: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30). Kirkon suunnitte-lija, Karl August Wrede määräsi aiheet kuviin. Hänen ajatuksensa oli, että Jumalalla on suun-nitelma, joka toteutuu juuri ajallaan. Jumalalla oli tehtävä Pojalleen – ja se toteutui juuri silloin, kun oli sen aika, ”kun aika oli täyttynyt”.

Sanomalehdissä on julkaistu alun perin amerikkalaista sarjakuvaa Kamut. Sen päähenkilöinä on kissa ja koira – ja lisäksi päästään tutustumaan niiden emäntiin, isäntiin ja muihin lähiympäristön eläimiin. Monilla eläimistä on päivittäiset tehtävälistansa. Eräs niistä, Shtinky (suom. Haisu), kat-soo listaansa yhtenä aamuna. Siellä on yksi ainoa asia: pelasta maailma. Pieni kissa toteaakin: ”Onneksi nousin aikaisin!” Vaikka tuo sarjakuvastrippi on humoristinen, se tuo mieleen myös toisenlaisen ajatuksen: jos se olisi minusta kiinni, eipä riittäisi edes aikainen ylösnousu tämän maailman pelastamiseen. On toki ihmisiä, jotka saavat valtavasti hyvää aikaiseksi – ja yleensä ovat juuri niitä aikaisin nousijoita. Itseä se joskus suorastaan masentaa. Ei se että joku tekee hyvää, päinvastoin. Masentavaa on se, etten itse osaa, kykene tai viitsi lähteä toimimaan niin, että siitä seuraisi omassa yhteisössäni, yhteiskunnassa tai maailmanlaajuisesti jotain hyvää ja merkittävää.

Sanasta kutsumus tulee helposti mieleen maailman pelastaminen tai parantaminen. Se kuulos-taa upealta, arvokkaalta, suurta uskoa ja intoa vaativalta – ja raskaalta, uhrautumiseltakin. Se on tämän päivän ihmiselle vieras ja pelottava, liian suuri sana. Se kuuluu menneiden sukupolvien ajatusmaailmaan, lähetystyöntekijöille, jotka lähtivät kauas maailman ääriin, rakensivat kirkkoja paljain käsin uhraten itsensä, perheensä, terveytensä. He kuolivat ikäviin trooppisiin tauteihin ja heidät haudattiin sinne kauas.

Entä jos kutsumusta ajattelisikin vähän arkisemmin? Entä jos koko sanan lyhentäisi ja puhuisi kutsusta?

Raamatussa kerrotaan monista henkilöistä, joita Jumala kutsuu eri tavoin ja monenlaisiin teh-täviin. Nooa saa tehtäväkseen käytännöllisen rakennusprojektin, joka kuitenkin tuntuu täysin hullulta. Mooses puolestaan kutsutaan johtajaksi – vaikka hän pelästyy siihen sisältyvää pu-humisen elementtiä. Profeetat eivät ole juhlittuja sankareita, kun he puhuvat oikeudenmukai-suuden, uskollisuuden ja Jumalan tahdon noudattamisen tärkeydestä. Jeesuksen opetuslapset kutsutaan seuraajiksi, jotta heistä voisi vähitellen kasvaa vastuunkantajia. Monien kommellusten ja kantapään kautta oppimisen jälkeen heistä sitä tuleekin.

49

Yhteistä näille kaikille on kutsuja, Jumala. Jumalan kutsulla on tarkoitus: työtoveruus hänen itsensä kanssa. Oleminen käytettävissä silloin, kun on sen aika, ”kun aika on täyttynyt”. Moni ajattelee ja tuntee, että oma työ tai tehtävä ei ole kutsumus – tai ettei ole koskaan kokenut kutsumusta, kutsua mihinkään erityiseen, vaikka siihen maailman pelastamiseen. Tai ettei oma elämä tai tehtävä kelpaa sellaiseksi. Luther oli kuitenkin sitä mieltä, että jokainen arkinenkin tehtävä on jumalanpalvelusta, jokainen pienikin askare, joka tehdään oman perheen, yhteisön tai yhteiskunnan hyväksi on oman kutsumuksen toteuttamista.

Kun aika oli täyttynyt, Jumala kutsui oman Poikansa ”ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kah-leitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta” (Jes. 61:1–3). Kutsu tarkoittaa olemista Jumalan käytettävissä lähimmäisen hyväksi elämän pienissä ja suurissa kohdissa. Meidät jo-kainen on kutsuttu kasteessa. Jumala sanoo siinä meille: ”Tervetuloa perheeseen, tervetuloa työtoveruuteen. Sinulle on paikka. Odota rauhassa, ole avoimin mielin, avoimin sydämin. Kun aika on, minulla on sinulle tehtävä.”


1. Missä olet elämässäsi juuri nyt? Millainen tie tai polku on tuonut sinut tähän

hetkeen, elämäntilanteeseen, työhön tai tehtävään?

2. Miten sinä ymmärrät kutsumuksen ja/tai kutsun? Kuuluuko sinun tehtävääsi,

työhösi, paikkaasi seurakunnassa kutsumus?

3. Koetko, että olet elämässäsi saanut kutsun johonkin erityiseen tehtävään tai

hetkeen? Miten kutsumus arjen lähetystyöhön Suomessa tai ulkomailla on

selkiytynyt sinulle?

4. Miten voit elää arjessa todeksi kutsua Jumalan valtakunnan kansalaisena,

Jumalan perheen jäsenenä?

50

16 17

Ame ha kuama kuama Jesu

Oshikwanyama:Ame hai shikula Jesus, Jesus, Jesus.Ame hai shikula Jesus, fiyo mouhamba waye.

English:I am following Jesus, Jesus, Jesus.I am following Jesus, until His Kingdom come.

Rukwangali:Ame tani kuama Jesus, Jesus, Jesus.Ame tani kuama Jesus, dogoro mombara Setswana:Ke sala morago ga Jesu, Jesu, Jesu.Ke sala morago ga Jesu, far re tlaa kopana.

Otjiherero:Ami me kongorere Jesus, Jesus, Jesus. Ami me kongorere Jesus, tji maa tu wana.

Suomi: Kuljen sun askeleissas, Jeesus, Jeesus, Jeesus.Kuljen sun askeleissas, Jeesus,kunnes sut nähdä saan.

Music: Isaac Nongue Jonatao, Angola. Suom. san ja engl. Lyrics: Sakari Löytty

Lauluehdotuksia:

Minne tie vie NV 30

Kaksi tavallista kättä NV 34

Pyhiinvaeltajien laulu NV 37

Lähden mielin luottavaisin NV 80

Tehtävän annoit, Vapahtaja LKM 70

Lähetä meidät LKM 74

Saan Kristukselta tehtävän LKM 76

Kaikkeen maailmaan LKM 84

Tahdon palvella LKM 164

Olet kutsunut, käskenyt tähän LKM 170

Rohkenethan, minkä maksoi VK 411

Maan ääriin asti, Herra VK 424

Kosketa minua, Henki VK 125

Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten VK 510

Tie valmis on VK 511

Suurempi kuin sydämeni VK 525

Etsi, kutsu minutkin / Take, o take me as I am VK 914 ja Hymnet.fi

Kutsut minut maailmaan VK 945



51

Kutsumus-pohdinta, Leena Mgaya, Suomi/Tansania

Suomen kielen sana kutsumus tulee sanasta kutsua. Kutsumuksen yksi merkitys on ’haaste’. Haaste voi olla myös myönteinen, vaikkapa ajatuksella, että kutsumus haastaa meitä näkemään arjen tehtäviämme eri näkökulmilta.

Martti Lutherille ja luterilaisuudelle työ on ennen kaikkea kutsumus. Toisaalta taas Luther puhuu siitä, miten meillä jokaisella on elämän arjessa erilaisia kutsumuksen ulottuvuuksia kuten naa-puri, ystävä, vaimo, mies, äiti, isä, lapsi, työkaveri jne. Lutherin mukaan kutsumuksen ytimenä on rakkaus, joka ei rajoitu vain tiettyihin tehtäviin, vaan kattaa koko elämän. Luther toteaa, että kutsumus kohdistuu lähimmäiseen.

Jumala on kutsunut meidät nimeltä. ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” (Jes. 43:1.)

Jo meidän olemassaolomme, koko elämä itsessään on kutsumus. Kutsumus elää arjen elämää Ju-malan yhteydessä on Jumalan lahja, jonka saamme ottaa vastaan. Kutsumus on totta arjessamme tänään. Ei ”sitten kun” tai ”sitten joskus”. Elämä on tänään ja tänään meidät on kutsuttu elämään kristittynä juuri siinä arjessa, joka meillä on. Tämä on lähetystehtävä. Meillä on joka päivä mahdol-lisuus tehdä joitakin arjen tehtäviä, kuten kohdata ihmisiä, pysähtyä ja hiljentyä Jumalan edessä.

Kutsumus on kuin tie, jonka varrella maisemat vaihtuvat. Tien varrella Jumala, Raamattu, ru-kous, ihmiset ja koko elämän arki antavat meille oivalluksia, kun pohdiskelemme omaa kutsu-mustamme. Kutsumus saa uusia ulottuvuuksia elämän matkan varrella, kun elämäntilanteet muuttuvat. Silti pohjalla on sama kutsumus elää arjessa kristittynä.

Kutsumuksen saaminen ja kokeminen nähdään liittyvän kiinteästi Jumalaan ja kutsumuksen il-mentyminen toisen ihmisen palvelemiseen. Parhaimmillaan kutsun kokeminen on myönteinen ja voimia antava ulottuvuus.


1. Mikä kutsumus on sinulle tärkeä tämän hetken elämäntilanteessa?

2. Minkälaista kutsumusta haluaisit pyytää Jumalalta?

3. Miten kutsumus arjen lähetystyöhön Suomessa/ulkomailla on selkiytynyt sinulle?

4. Voisitko olla rohkaisemassa lähimmäistäsi hänen kutsumuksessa? Miten?

5. Voisiko sinulle sopia joka aamu muutaman minuutin pysähtyminen Jumalan edessä päivän kutsumuksen äärellä? Vaikkapa lyhyen rukouksen sanoin: ”Jumala, kiitos, kun olet kutsunut minut nimeltä. Johdata tänään ja auta minua näkemään tämän päivän kutsumus arjessani. Anna minulle voimaa ja viisautta kulkea toivon tietä. Aamen.”

52

Amalian kutsumusAmalia Starck syntyi vuonna 1841 Räisälässä säätyläisperheeseen ja asui ennen avioitumistaan Ivaskan hovissa, jonka hänen isänsä, Räisälän kappalainen omisti. Amalia avioitui 25-vuotiaana leskikirkkoherra Magnus Ingmanin kanssa ja muutti Padasjoen pappilaan kesällä 1867. Jo va-jaan vuoden kuluttua hän jäi leskeksi ja Ingmanin lapsikatraan huoltajaksi.

Amalia koki lähetyskutsun, mutta 1800-luvulla naisia ei otettu lähetyskouluun. Vain lähetys-työntekijän puolisona oli mahdollista päästä lähetystyöhön. Lähetysoppilas Gustaf Mauritz Skoglund vieraili Padasjoella keväällä 1870 ennen Ambomaalle lähtöään. Amalia Ingman ja Skoglund tutustuivat ja kihlautuivat, herättäen kohua ja paheksuntaa. Gustaf lähti Ambomaal-le syksyllä 1870.

Kihlausajasta muodostui oletettua pidempi. Vasta vuonna 1879 Amalia pääsi matkalle kohti Af-rikkaa ja maaliskuussa 1880 Amalia ja Gustaf vihdoin saivat toisensa. Amalia Skoglund joutui kohtaamaan elämänsä suurimmat vaikeudet ja kamppailut Ambomaalla. Kutsumuksen tie jat-kuikin toisella polulla kuin Amalia oli aavistanut.

Kirja on tositapahtumiin vahvasti pohjautuva dramaattinen ja koskettava tarina 1800-luvun sin-nikkäästä naisesta, jolla oli aikalaisistaan poikkeava kutsumus.

53

Tutustu Amalian tarinaan jollain seuraavista tavoista:

1. Lue musiikkinäytelmän käsikirjoitus (liitteenä pdf-tiedosto)

2. Katso video 2-näytöksisestä esityksestä (kesto 1h 39 min) linkki esityksen taltiointiin: https://www.youtube.com/watch?v=yW5CMjQ5-JE

3. Lue romaani Päivi Mattila: Rakkaus väkevä kuin kuolema (Suomen Lähetysseura 2017)


1. Mikä puhutteli sinua eniten?

2. Tuntuiko joku asia kaukaiselta?

3. Mikä oli mielestäsi Amalian syvin kutsumus?

4. Millainen vaikutelma sinulle tuli lähetystyöstä 1800-luvun lopussa?

5. Millä tavoin lähetystyö tänään eroaa 1800-luvun tavasta tehdä lähetystyötä?

Rukous

Keskustelkaa 2–3 hengen ryhmissä tai koko ryhmänä:





https://www.youtube.com/watch?v=yW5CMjQ5-JE

54

malian kutsumus

APäivi Mattila

Musiikkinäytelmän käsikirjoitus

55

I NÄYTÖS

Kohtaus 1: Äiti ja tytär

Okanhandjan lähetysasemalla vuonna 1906. Amalia kuivaa astioita tms. Kymmenen vuotta Saksassa koulua käynyt Lina Diehl on tullut takaisin kotiin ja saapuu huoneeseen.

LINA DIEHL

Yksinkö äiti tekee… die arbeit?

AMALIA

Talousaskareet. Palvelija sairastui. On hienoa saada sinut kotiin, avukseni.

LINA DIEHL

Niin... äiti.

AMALIA

Lina, tulehan vanhaa äitiäsi syleilemään. Minä olen niin ikävöinyt sinua! Me kaikki olemme. Joko sait tavarasi paikoilleen omaan huoneeseesi?

56

LINA DIEHL

Kyllä, äiti… Mutta missä ovat isä ja Hans? En nähnyt heitä, kun – die Fahrer – ajuri tuo, toi minut pihaan.

AMALIA

Isä meni veljesi kanssa puita kaatamaan, he palaavat myöhemmin illalla. Me odotimme sinun saapuvan huomenna.

LINA DIEHL

Minä autan, äiti. Tiskaamme yhdessä.

AMALIA

Tiski saa odottaa. En ole saanut keskustella kanssasi kymmeneen vuoteen. Anna kun minä katson sinua oikein kunnolla, Lina. Sinusta on tullut aikuinen – kaunis nainen.

LINA DIEHL

Minä olen nyt opettajatar.

AMALIA

Niin sinä olet ja kovin ylpeitä olemme sinusta, Lina! Täällä on paljon tyttöjä koulussa! Koulutuksesi ei varmasti mennyt hukkaan. Voi miten odotan jo koulutyön alkamista, kun voit ottaa toisen ryhmän ja… (yskii)

LINA DIEHL

Äidin yskä kuulostaa pahalta.

AMALIA

Tänä vuonna tyttöjä on tullut kouluun paljon lukuisammin. Olen jo suunnitellut… (yskii)

LINA DIEHL

Äiti… tai, haenko sinulle juotavaa?

AMALIA

Ei tarvitse, kiitos. Olen ajatellut uudenlaista opetusohjelmaa isommille tytöille…

LINA DIEHL

Äiti! Minä en aio jäädä! No niin, nyt se on sanottu.

(Amalia saa hengenahdistuskohtauksen)

57

LINA DIEHL

Äiti! Istutaan toki alas.

AMALIA

Mitä sinä tarkoitat, Lina? Etkö sinä jääkään kotiin?

LINA DIEHL

Minusta tuntuu, että Saksa on nyt enemmän kotini kuin Afrikka.

AMALIA

Kuinka voit noin sanoa, Lina?

LINA DIEHL

Anteeksi, äiti. En tahdo pahoittaa äidin mieltä, mutta kun… siellä… Saksassa… eversti Bucholz, josta olen kirjeessäni maininnut, hän kosi minua ennen kuin lähdin matkalle.

AMALIA

Sinua on kosittu! Mitä, oletko sinä, oletteko te… (yskii)

LINA DIEHL

Rauhoittukaa, äiti. Minä lupasin miettiä matkan aikana mitä vastaan hänelle.

AMALIA

Mutta eikö sinun kutsumuksesi ollut tulla opettamaan tänne Afrikkaan?

LINA DIEHL

Oli. Tai niin minä luulin. Mutta nyt minä en tiedä. Tahtoisin vain takaisin hänen luokseen.

AMALIA

Voi Lina. Luulin, että kyseessä oli vain ohitse kulkeva ihastus.

LINA DIEHL

Minä näen, että äiti on kovin pettynyt. Voi, miksi tämä on niin vaikeaa?

AMALIA

Ei sen tarvitse olla vaikeaa.

LINA DIEHL

Isällä ja äidillä on ollut kirkas, yhteinen kutsumus ja kaikki on mennyt ilman suuria ongelmia.

58

AMALIA

En ole tainnut sinulle koskaan kertoa, millaista elämäni oli nuorempana.

LINA DIEHL

Minä tahtoisin mielelläni kuulla.

(Räisäläteema soi huilulla)

AMALIA

Muutin lapsuudenkodistani Räisälästä Padasjoelle mentyäni naimisiin Padasjoen leskikirkkoherra Ingmanin kanssa.

LINA DIEHL

Millainen hän oli?

AMALIA

Hän oli kiltti, lempeä mies. Minua paljon vanhempi. Magnusin lapset tarvitsivat uuden äidin. Olin 26-vuotias nuori vaimo, kun meidät vihittiin, mutta seuraavan vuoden keväällä olin jo leski.

LINA DIEHL

Kuinka äiti saattoi selvitä sellaisesta?

AMALIA

En muista ensimmäisestä vuodesta juuri mitään, olin niin järkyttynyt ja minulla oli iso perhe sekä pappila hoidettavana.

59

Kohtaus 2: Lähetyskäsky

Padasjoen pappilassa 1870. Leskiruustinna Amalia istuu pianon ääressä ja soittaa surullista melodiaa. Lapset tulevat saliin.

EVA INGMAN

Mitä Amalia soittaa?

(Amalia keskeyttää soittonsa)

AMALIA

Siivosin äsken kirjoituspöydän laatikoita ja löysin sieltä pappanne kirjeen. Kovin tuli minulle suru ja ikävä. Oli aivan pakko klaveerin ääreen istahtaa ja soittaa hetki.

AGATHA INGMAN

Minunkin on ikävä pappaa.

EVA INGMAN

Ja minun! Onhan Amalia nyt meidän ihan oikea mamma?

EFRAIM

Ei ole!

AMALIA

Olen minä teidän mammanne. Minä pidän teistä huolta. Tulkaapa tänne, tytöt. Katsokaahan mitä muuta löysin.

(Amalia ottaa kirjoituspöydän laatikosta paperin.)

AGATHA INGMAN

Oliko siellä kauniita kuvia?

EVA INGMAN

Onko enkelin kuvia?

AMALIA

Tässä lehdessä on kaunis kuva Afrikasta ja lause, jonka pappa oli alleviivannut saarnaansa varten: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.”

60

EVA INGMAN

Minä en ymmärrä!

(Pojat alkavat leikkiä hippaa)

AMALIA

Martti Rautanen ja ne muut sedät, jotka nyt Afrikassa asustavat, he kaikki tekevät lähetystyötä.

PIETARI INGMAN

Efraim, jäit kiinni! Sinusta tulee afrikkalainen heimokuningas!

EFRAIM INGMAN

Suutari, räätäli, pikipöksy Pietari – et saa kiinni, hähähää!

AMALIA

Pojat! Vähän rauhallisemmin!

AGATHA INGMAN

Voiko nainenkin lähteä lähetystyöhön?

AMALIA

Pian sinne Afrikkaan lähetetään kolme morsianta.

EVA INGMAN

Menevätkö he naimisiin?

AMALIA

Kyllä. Vaimoina voivat he auttaa lähetyssaarnaajia, hoitaa kotia ja opettaa tyttöjä. Niin kuin minä teen täällä koulussa.

(Pojat härnäävät tytöt mukaan hippaansa ja kaikki lapset juoksevat kiljuen huoneesta ulos. Amalia jää lukemaan Lähetyssanomia.)

AMALIA

”Menkää kaikkeen maailmaan… Onhan tuo aivan selvä käsky. Mutta joka ei usko sitä Jeesuksen käskyksi, kuinka hän tottelisi sellaista käskyä?” Herra käskee tällä hetkellä meitä kaikkia… Meitä kaikkia!

(Amalia tuijottaa eteensä, pudottaa lehden ja putoaa polvilleen lattialle, ristii kätensä ja nostaa ne ylös.)

Herra Jeesus, minä tahdon olla sinun kuuliainen palvelijasi ja lähteä vaikka maailman ääriin, jos sinä niin tahdot!

61

Kohtaus 3: Kustaa Skoglund vierailee Padasjoella.

Padasjoen pappilassa vietetään lähetysrukous-tilaisuutta. Amalia lapset eivät meinaa jaksaa istua aloillaan. Pappilan saliin saapuu kirkkoherra, Kustaa Skoglund ja seurakuntalaisia laulun aikana.

SEURAKUNTA (yleisö voi laulaa mukana, jos sanat painetaan käsiohjelmaan)

Jeesuksen kädet ja helmansa hellä,

sydänkin armoinen avattu on.

Onkohan syytä siis nääntyä kellään,

kuin avoin autuuden satama on?

Jeesushan huutaa: jo joudu ja tule,

suo mulle syntinen sydämesi!

Teetköhän oikein, jos et häntä kuule,

joka on kuollut sun edestäsi?

KIRKKOHERRA

Rukoilkaamme. Rakas Taivaallinen Isä, herätä kristikunnassasi nuorukaisia ja naisia, jotka olisi-vat mieluisia lähtemään pakanamaille, levittämään sinun valtakuntaas. Muista armoillas kaik-kia lähetyskouluja. Lahjoita opettajille ja oppilaille runsaasti armos ja rauhas. Tätä rukoilemme lähetysoppilas Skoglundillekin, kun hän lähetystyöhön valmistautuu. Aamen.

KUSTAA SKOGLUND

Rakkaat veljet ja sisaret. Kiitos teille näistä kokousilloista ja innokkaasta osallistumisestanne. Tervetuloa torstaina, kesäkuun 9:nä päivänä klo 9 Helsingin vanhempaan lutheriseen kirkkoon. Siellä toimitetaan meidän uusien saarnaajien Afrikkaan lähettäminen.

KIRKKOHERRA

Jos leskiruustinna on hyvä ja veisaa meille vielä yhden virren, niin keräämme lopuksi kolehdin Ambomaalle lähtevien saarnaajien matkarahastoon.

(Kustaa Skoglund menee Amalian luokse ja antaa nuotin, kuiskaa jotakin. Amalia nyökkää innoissaan.)

62

KUSTAA SKOGLUND

Leskiruustinna esittää kanssani teille uuden, ruotsalaisen laulun.

(Amalia istuu pianon ääreen. Kirkkoherra opastaa Efraimia ja Pietaria keräämään kolehdin. He ”keräävät” kolehdin myös yleisöltä.)

AMALIA (LAULAA)

Bred dina vida vingar,

o Jesus, över mig,

och låt mig stilla vila

i ve och väl hos dig.

AMALIA JA KUSTAA (LAULAVAT YHDESSÄ)

Bliv du mitt allt i alla

min visdom och mitt råd,

och låt mig alla dagar

få leva blott av nåd.

KIRKKOHERRA

Minä kiitän lähetysoppilas Skoglundia ja leskiruustinna Ingmania tästä lähetysrukoustilaisuudesta. Toivotan seurakuntalaisille siunattua pyhäpäivän jatkoa.

AMALIA

Lapset saavat nyt mennä ulos leikkimään, käykää Annan luona keittiössä pyytämässä ensin mehua ja voileivät.

(Lapset poistuvat salista.)

KUSTAA SKOGLUND

Olen nöyrän kiitollinen kaikesta vieraanvaraisuudesta, jota olen täällä Padasjoen pappilassa saanut osakseni.

AMALIA

Skoglund on ollut sangen mieluisa vieras. Nämä ovat olleet innostavat viikot! Tehkää hyvin, kirkkoherra myös. Anna kattoi meille valmiiksi kahvia ja pappilan kuulua vehnästä.

KIRKKOHERRA

Kuulimme varsin mieleenpainuvia kertomuksia lähetystyön alkuvaiheista Ambomaalla. Skoglund on ymmärtääkseni lahjakas kielissä, hän on kai tehnyt myös käännöstyötä lähetyskoulun aikana?

63

KUSTAA SKOGLUND

Kyllä. Olen kääntänyt hengellisiä lauluja suomeksi.

KIRKKOHERRA

Tuo uusi ruotsalainen laulu on kaunis ja puhutteleva. Tämä oli ilahduttava yllätys meille kaikille.

KUSTAA SKOGLUND

Leskiruustinna Ingmanilla on sangen kaunis laulun ääni, mikä sulostutti saarnailtojamme suuresti. Vanhatkin laulut vallan heräsivät henkiin.

AMALIA

Minusta on kovin mieluisaa veisata ja opettaa lauluja pitäjän väelle. He innostuivat uusistakin…

(Efraim Ingman juoksee salin puolelle)

EFRAIM INGMAN

Mamma! Kirkkoherran pitäisi lähteä kirkolle! Lukkari lähetti sanan, että kirkkoherraa tarvitaan siellä.

(Kirkkoherra harmistuu, koska on kiinnostunut Amaliasta)

AMALIA

Kiitos, Efraim. Voitte olla vielä hetken aikaa ulkona, sitten Anna kutsuu teidät syömään.

(Efraim juoksee takaisin ulos)

KIRKKOHERRA

Pyydän anteeksi. Siellä on edelleen ilmeisesti ongelmia kerjäläisten kanssa. Milloinkahan nämä katovuosien tuomat vaikeudet alkavat väistyä…

(Pappilan piika Anna tuo kirkkoherran takin ja hatun.)

AMALIA

Niin, kirkkoherra. Nämä ovat olleet kovia vuosia kaikille.

(Kirkkoherra tervehtii maireasti Amaliaa)

KIRKKOHERRA

Hyvästi, leskiruustinna ja kiitos – myös tarjoiluista.

(asialliseen sävyyn Skoglundille:) Hyvästi, Skoglund ja Jumala teitä suuresti siunatkoon!

64

KUSTAA SKOGLUND

Hyvästi, kirkkoherra ja samaa toivotan teille!

(Amalia ja Kustaa Skoglund jäävät kahden)

KUSTAA SKOGLUND

Minun on vielä pakattava tavaroitani huomista matkaa varten, mutta sitä ennen…

AMALIA

Niin?

KUSTAA SKOGLUND

Minä… en oikein tiedä miten tämän…

AMALIA

Skoglund sanoo vain.

KUSTAA SKOGLUND

Olenko kuvitellut… vai onko se totta, että olen nähnyt jotakin… lempeyttä leskiruustinnan ajatuksissa minua kohtaan?

AMALIA

Kyllä… Skoglund on aivan oikein nähnyt.

KUSTAA SKOGLUND

Koska… huomenna lähden takaisin Helsinkiin, on minun nyt ääneen lausuttava…

AMALIA

Mitä Skoglund tarkoittaa?

KUSTAA SKOGLUND

Miten on, suostuisiko leskiruustinna… lähetyssaarnaajan puolisoksi?

AMALIA

Kosiiko Skoglund minua?

KUSTAA SKOGLUND

Kosin ja pyydän kumppanikseni kalliiseen lähetyksen työhön Ambomaalla.

65

AMALIA

Minä… kyllä – voih, en minä voi!

KUSTAA SKOGLUND

Leskiruustinna suo anteeksi… olen varmasti ymmärtänyt kaiken vallan väärin.

(Kustaa Skoglund lähtee kävelemään salista pois.)

AMALIA

Skoglund on hyvä ja ymmärtää!

(Kustaa Skoglund kääntyy takaisin.)

KUSTAA SKOGLUND

Kyllähän minä ymmärsin.

AMALIA

Tahtoisinhan minä, mutta…

KUSTAA SKOGLUND

Tahtooko leskiruustinna siis minut puolisokseen?

AMALIA

Kyllä minä tahdon, mutta kun en voi! Minulla on lapset.

(Kustaa Skoglund tulee Amalian luokse ja tarttuu hänen käsiinsä.)

KUSTAA SKOGLUND

Mutta jos me löydämme keinon! Kyllä se järjestyy jotenkin.

AMALIA

Minä on olen jo pitkään tahtonut päästä lähetystyöhön.

KUSTAA SKOGLUND

Ja minä olen rukoillut itselleni puolisoa.

AMALIA

Eikö tämä ole vastaus molempien rukouksiin? Mutta minun on hoidettava lapsipuoliani.

KUSTAA SKOGLUND

Minä olen vakuuttunut siitä, että meidät on johdatettu toistemme luokse.

66

AMALIA

Kyllä se minustakin ihmeeltä tuntuu.

KUSTAA SKOGLUND

Voimmeko siis solmia kihlauksen, leskirou…

AMALIA

Amalia.

KUSTAA SKOGLUND

Amalia. Kuinka monta kertaa olen tahtonut lausua kauniin nimesi, Amalia.

AMALIA

Solmimme siis kihlauksen… Kustaa!

(Kustaa Skoglund suutelee ensin Amalian käsiä ja sulkee hänet sitten syliinsä.)

67

Kohtaus 4: Kustaa Skoglund lähtee Ambomaalle.

Helsingin laivasatamassa. Joukko lähetysystäviä sekä Amalia ovat hyvästelemässä Kustaa Skoglundia ja hänen toveriaan Tobias Reijosta, jotka ovat lähdössä Ambomaalle.

LÄHETYSJOHTAJA

Jumala siunatkoon veli Reijosen ja veli Skoglundin matkan. Iloisin, mutta haikein mielin saatamme teidät suurelle matkallenne kohti Afrikkaa.

KUSTAA SKOGLUND

Kiitämme veli Reijosen kanssa lähetysjohtajaa ja kaikkia teitä lähetysystäviä, jotka tulitte saattamaan meitä!

LÄHETYSJOHTAJA

Viekää terveisemme veli Rautaselle ja Björklundille sekä kaikille muillekin suomalaisille veljille ja sisarille. Laulakaamme vielä matkalaisten vahvistamiseksi yksi virren värssy.

LÄHETYSJOHTAJA JA LÄHETYSYSTÄVÄT (LAULAVAT)

Jumala ompi linnamme,

varustus vahva aivan,

hän asehemme, kilpemme,

on alla vaaran, vaivan.

Se vanha vainooja,

kavala, kauhea,

on kyllä kiukkuinen

ja kovin hirmuinen;

ei löydy maassa vertaa.

(Laulun aikana valokuvaaja järjestelee ryhmää valokuvausta varten. Kuvaaja näyttää, että täytyy olla paikoillaan kun kuva otetaan ja laulu voidaan keskeyttää ja kuvauksen jälkeen laulu jatkuu.)

TOBIAS REIJONEN

Kiitos ilahduttavasta laulustanne. Näkemiin, rakkaat ystävät – pitäkää meidät rukouksissanne. Kuulette meistä heti, kun voimme kirjoittaa!

(Kustaa ja Amalia siirtyvät hetkeksi sivummalle hyvästelemään.)

68

AMALIA

Joko teidän täytyy nousta laivaan?

KUSTAA SKOGLUND

Aivan pian, Amalia. Mutta kuulehan, lähetysjohtaja lupasi ottaa Johtokunnan tuumittavaksi asiamme ja niin pian kuin mahdollista.

AMALIA

Minä alan järjestellä lasten asioita heti! Olen jo kirjoittanut mammalle Räisälään. Muutamme sinne odottamaan lähtöpäätöstä… Eva on… vielä… kovin pieni, mutta jospa…

KUSTAA SKOGLUND

Nooh, Amalian ei pidä nyt kyynelehtiä, minun on vielä vaikiampi lähteä… Kyllä kaikki järjestyy. Ehkä Amalia pääsee lähtemään jo samalla laivalla kuin veli Reijosen morsian.

AMALIA

Kahden vuoden päästä.

KUSTAA SKOGLUND

Kaksi vuotta kestämme odottaa, yhdessä! Ota minun nenäliinani. Hyvästi, Amalia! Jumala sinua siunatkoon.

AMALIA

Hyvästi, Kustaa! Jumala sinuakin siunatkoon. Kirjoitathan pian.

KUSTAA SKOGLUND

Minä kirjoitan. Pian näemme!

69

Kohtaus 5: Muutto Räisälään 1873

Räisälä-teema, musiikki soi taustalla vähän aikaa.

AMALIA

Räisälä – tämä on kaunein paikka maailmassa! Vuoksi kimmeltää kauniimmin kuin koskaan. Ja tämä puutarhan tuoksu…

(Hevoskuski Kalle tulee matkatavaroiden kanssa)

HEVOSKUSKI KALLE

No nii, tervetulloo takasi Ivaskan hovii! Antakaaha ko mie autan tavaroien kans. Tälviisii. Lapset hyö juoksiit jo sisäl. A teit vuotetaa vällee kovast kartanos!

AMALIA

Miten onkaan hauskaa Kallen iloista puhetta pitkästä aikaa kuunnella! Onko kaikki ennallaan kotona? Kuinka mammani on jaksanut?

HEVOSKUSKI KALLE

Leskiruustinna Karolina on tarmokas ja hää o saant piettyy pehtoori avul kartano maat hyväs mallis.

AMALIA

Kalle on ehkä jo kuullut uutiseni. Minulle tarjottiin opettajan paikkaa täällä Räisälässä, kunnes pääsen lähtemään sulhaseni luokse, Afrikkaan.

HEVOSKUSKI KALLE

A kuuliha mie. Kovastha mie Amalia-rouvalle onnee toivon, kaike jälkee… Kartanos ei kaik vällee ilost hypeksi häne uutisist. Mie vaan aatteli, et häne olis hyvä tietää. (poistuu paikalta)

(Amalian äiti, Karolina Starck, saapuu pihalle.)

KAROLINA STARCK

Tervetuloa, rakas Amalia! (vaihtavat poskisuudelmat) Kartano on taas täynnä elämää. Päivällisellä saatte kertoa lisää matkasta. Fina vei lapset huoneisiinsa.

AMALIA

Voi mamma, kuinka hauskaa on takaisin kotiin tulla! Räisälä ei ole koskaan näin kauniilta näyttänyt! Matkan väsymys vallan unhottui, kun rakkaat maisemat silmiini osuivat.

(Lähetysjohtaja saapuu paikalle.)

70

KAROLINA STARCK

Amaliaa odottaa täällä vieras. Lähetysjohtaja itse saapui Ivaskaan ja hänellä kuuluu olevan tärkeää asiaa.

LÄHETYSJOHTAJA

Leskirouva Ingman, saavuitte hyvään aikaan!

AMALIA

Tämäpä oli yllätys – en tiennyt, että pastori on Räisälässä!

LÄHETYSJOHTAJA

Päätin poiketa täällä palatessani Viipurista. Kuulin pappilassa, että olette tulossa.

AMALIA

Onko teillä uutta tietoa minun lähtöasiastani? Mamma menee ehkä katsomaan myös, että lapset löytävät ruokasaliin ja pesevät kätensä ennen ruokailua.

(Karolina Starck aikoo ensin poistuu sisälle, mutta jää silti kuuntelemaan. Laulun alkusoitto alkaa.)

LÄHETYSJOHTAJA

Minä olen saanut kirjeitä sukulaisiltanne.

AMALIA (Puhuen)

Sukulaiseni ovat kirjoittaneet suoraan lähetysjohtajalle? Onko lasten huoltajuusasia kunnossa?

LÄHETYSJOHTAJA

Minäpä luen hieman otteita sukulaistenne kirjeistä.

LAULU: MUSTAMAALAUS

LÄHETYSJOHTAJA

En voi ymmärtää!

Tyttö ennen kuuliainen meitä järkyttää,

tuottaa suvullemme suuren suurta häpeää,

nainen jääräpää!

71

Kyllä nolottaa!

Leskirouva nuori eikö jaksa odottaa?

Lapsipuoliansa ei hän aio kasvattaa,

aivan kamalaa!

Eikö hän nyt ajattele

vanhaa mamma-parkaa?

Entä neljää lapsipuolta,

isätöntä, arkaa?

AMALIA

Olisinpa saanut edes keskustella vähän,

ettei suvun kiusanteko päätynyt ois tähän!

LÄHETYSJOHTAJA

Lähtö kauas pois!

Kihlautumisessa aivan tarpeeksi jo ois!

Kuinka mielettömän aikeen estää vielä vois,

mikä avun tois?

AMALIA

En voi ymmärtää!

Kovin yksipuoliseksi näkemys nyt jää,

suvulle en saanut edes vähää selittää,

kuinka ikävää!

LÄHETYSJOHTAJA (puhuen)

Leskiruustinna Amalia Ingman ei ole sopiva lähetystyöntekijän morsiameksi, koskapa ei hän hoida äidinvelvollisuuksiaan Suomessa.

AMALIA (puhuen)

Vai en hoida! Lähetysjohtaja suo anteeksi, olen kiihtynyt. Eikö minun anneta lähteä Skoglundin luokse, vaikka yli kaksi vuotta on kulunut hänen lähdöstään?

LÄHETYSJOHTAJA

Niin, tuota. Kunnioitettava Johtokunta kehottaa leskiruustinna Ingmania kyselemään Jumalan edessä kutsumuksensa vakaata pohjaa. Onko sitä laisinkaan?

72

AMALIA (LAULAA)

Heille kertokaa:

kutsumuksen ääni minua nyt kuljettaa.

Määränpäätä kohti minä aion ponnistaa,

sen voin vakuuttaa!

(Laulu päättyy. Amalian äiti poistuu, Amalia hänen perässään. Seuraava repliikki puhuen.)

LÄHETYSJOHTAJA

Jospa menemme sisälle ja keskustelemme lisää päivällisen jälkeen. Tilanne täytyy luonnollisesti tutkia Suomen Lähetysseuran Johtokunnan kokouksessa… .

(Poimii maahan heitettyjä kirjeitä ja menee myös sisälle.)

73

Kohtaus 6: Kirjeitä

Näyttämöllä on kaksi pöytää. Amalia istuu kirjoituspöydän ääressä ja Kustaa Skoglund lähetys-asemallaan, pöydän ääressä. Molemmat lukevat toisiltaan saamia kirjeitä.

KUSTAA

Räisälä, kesäkuun 8. päivä, 1874.

AMALIA

”Rakas Kustaa! Parhaat kiitokseni kirjeestäsi, jonka lähetysjohtaja minulle lähetti. Minun on vaikea uskoa, että vieläkään ei Johtokunta minua lähetä! Sukulaiseni aiheuttivat minulle niin sangen suurta murhetta kertomalla valheita Johtokunnalle.”

KUSTAA

”Jaksathan vielä odottaa minua! Toivon ja rukoilen, että pääsisin ensi vuonna luoksesi… ” (Ivaskan Hovin piika Fina tuo Amalialle kirjeen)

AMALIA

Olukonda, helmikuun 20. päivä 1875.

KUSTAA

”Rakas Amalia! Kiitos rakkaasta kirjeestäsi. Kirjoitin jälleen lähetysjohtajalle lähettämisestäsi. Tääl-lä on kauhiat katovuodet. Nälkäisiä ambolaisia tulee päivittäin kerjäämään ruokaa. Ei meillä ole paljoa antaa, mutta toki koetamme auttaa voimiemme mukaan… Toivon niin, että olisit täällä.”

DUETTO: ANNA VOIMAA

AMALIA

Tahtoisin jo päästä työhön.

Minä valmis olin niin,

mutta jouduin synkkään yöhön,

törmään uusiin haasteisiin.

En voi lähteä, en vieläkään!

Kuinka kauan joudun kestämään?

74

KUSTAA

Minä vuonna, mihin aikaan

odotus tää palkitaan?

Milloin astua saan taikaan,

sinut luokseni kun saan?

Yksinäisyys kohta liikaa on,

odotus niin pitkä, lohduton!

AMALIA JA KUSTAA

Anna voimaa, anna voimaa,

anna voimaa vielä odottaa.



AMALIA

Ehkä viimein ensi vuonna

pääsen luokses lähtemään.

KUSTAA

Aivan liian monta vuotta

olen ollut yksinään.

AMALIA

Jaksathan sä vielä rakastaa?

KUSTAA

Usein ikävä niin ahdistaa.

AMALIA JA KUSTAA





(Kustaa poistuu lavalta pöytänsä kanssa ja Amalia jää kirjoittamaan kirjettä.)

75

KUSTAA

Räisälä syyskuun 12. päivä, 1878.

AMALIA

Rakas, rakas Kustaa. Kiitos, että jaksat edelleen uskoa matkani järjestyvän! Lapset ovat koulussa ja sukulaisten hoivissa. Minä… en oikein tiedä mikä Jumalan tarkoitus kohdallani on. Joskus epäilen olenko kuvitellut hänen kutsunsa. Sisareni Olga on meillä Ivaskassa. Hän sairastaa…

(Karolina Starck saapuu huoneeseen kirje kädessään.)

KAROLINA STARCK

Amalialle on tullut kirje.

AMALIA

Mamma, sen täytyy olla Lähetysjohtajalta!

Onko Olga vuoteessa?

KAROLINA STARCK

On. Yskii jo verta.

AMALIA

Voi – se kuulostaa huonolta. (Amalia avaa kirjeen, lukee sen ja hypähtää.)

Mamma! Jumalan kiitos! Päätös on tehty – vihdoinkin!

KAROLINA STARCK

Voi rakas lapseni!

AMALIA

Minut lähetetään Afrikkaan, nyt syksyllä!

KAROLINA STARCK

Alkeellisiin oloihin! Ties mitä siellä tapahtuu…

AMALIA

Minä saan lähteä! Minä saan lähteä! Minun täytyy kirjoittaa heti Kustaalle! Ja Lähetysjohtajalle.

(Ivaskan hovin piika Fina ryntää saliin hätääntyneenä.)

76

IVASKAN HOVIN PIIKA FINA

Leskiruustinna! Olga… hää on kovi kivuloine ja tulikuuma!

KAROLINA STARCK

Fina lähettää piirilääkärille heti sanan – pyytää tulemaan tänne mahdollisimman pian!

(Fiina niiaa ja juoksee ulos. Karolina Starck poistuu.)

77

Kohtaus 7: Amalian ristiriita.

Näyttämölle tuodaan sänky, jolla Amalian sisar Olga makaa vauva sylissään. Amalia tulee vuoteen viereen.

OLGA WAHLBERG

Piirilääkäri… (hengittää vaikeasti) sanoi, että vauvalla ei ole hätää, vaikka ennen aikaansa syntyikin… (yskii)

AMALIA

Olga rakas. Älä puhu liikaa, ettet rasitu. (ottaa vauvan syliinsä ja juttelee vauvalle) Voi sinua pikkuruista, kun niin suloinen osaat olla! Pappasi on varmasti kovin ylpeä pikku-tyttösestään, kun luoksesi pääsee.

OLGA WAHLBERG

En jaksa… vauvaa… (yskii)

AMALIA

Me pidämme teistä kaikista hyvää huolta. Kerää rauhassa voimia takaisin, Olga!

OLGA WAHLBERG

Entä sinun… lähtösi, Amalia? (yskii)

AMALIA

Lapsille järjestyi vihdoin kodit ja kaikki käyvät koulua. Vaikia heidän on ajatella että minä lähtisin Afrikkaan. Ja raskaalta tuntuu erota heistä.

OLGA WAHLBERG

Sinä… (Yskii)

AMALIA

Mutta kuinka te tulette toimeen syksyllä pienten lasten ja vauvan kanssa? Pitäisikö minun jäädä teitä auttamaan? (Olga yskii)

(Amalia menee ovelle ja huutaa kartanon piika Finan paikalle.)

AMALIA

Fina! Fina on hyvä ja tulee ottamaan vauvan.

78

IVASKAN HOVIN PIIKA FINA

Karolina-rouva kysyy jot pitäskö piirilääkär kutsuu uuelleen?

(Amalia nyökkää Finalle ja istuu taas sängyn viereen. Fina poistuu.)

AMALIA

Voi voi. En nyt tiedä ketä minun tulee kuulla enemmän, perhettä vai Jumalan kutsua?

OLGA WAHLBERG

Kutsu… (yrittää puhua, mutta yskä keskeyttää taas yrityksen.)

AMALIA

Shhh… Minä voin jutella, lepää sinä… Rakas Kustaa on joutunut olemaan yksin jo liian kauan.

AMALIA

Kiitos, Fina.

Nyt kuuluu järjestyvän matkaseurakin laivalle, Weikkolinit. Mutta kuitenkin…

(Olga Wahlberg ojentaa kätensä Amaliaa kohti ja tarttuu tätä käsivarteen.)

OLGA WAHLBERG

Lähde!

(Olga Wahlberg yskii ja sulkee silmänsä väsyneenä.)

79

Kohtaus 8: Laivalla

Amalia ja Weikkolinit ovat höyrylaivalla 1879, matkalla Afrikkaan. Merellä tuulee voimakkaasti. Amalia ja Kaarlo Weikkolin kohtaavat kannella.

KAARLO WEIKKOLIN

Sisar Amalia, oletko nähnyt Idaa?

AMALIA

Kuinka niin, veli Kaarlo?

KAARLO WEIKKOLIN

Lähdin hakemaan iltapalaa Idalleni, hän on voinut huonosti ja nukkui. Kun palasin takaisin hyttiin, hän ei ollut enää siellä!

AMALIA

Täällähän nousee myrsky! Olin menossa illalliselta takaisin hyttiin…

(Ida Weikkolin hoippuu paikalle.)

KAARLO WEIKKOLIN

Siinähän sinä, rakkaani, olet! Kuinka pystyit tässä myrskyssä liikkumaan?

IDA WEIKKOLIN

Miksi jätit minut yksin hyttiin, Kaarlo? Minä pelkään!

(Salama iskee, jyrähtää ja suuri aalto iskee vasten laivaa. Ida tarrautuu Kaarloon kiinni.)

Apua! Kaarlo!

KAARLO WEIKKOLIN

Mennään takaisin hyttiimme, ennen kuin tuuli liian kovaksi yltyy.

(Matkustaja juoksee paikalle.)

MATKUSTAJA

Auttakaa! Poikani putoaa!

AMALIA

Missä hän on?

80

MATKUSTAJA

Hän on täällä!

IDA WEIKKOLIN

Hyvä Jumala!

KAARLO WEIKKOLIN

Minä tulen apuun! Sisar Amalia on Idan kanssa, pitäkää kiinni lujasti jostakin, mistä vain saatte otteen!

(Kaarlo Weikkolin kiiruhtaa pois.)

IDA WEIKKOLIN

Kaarlo! Voi, sinne hän nyt meni…

(Salama välähtää. Ida kirkaisee ja tarttuu Amalian käsivarteen.)

Me kuolemme kaikki!

(Salama iskee, ukkonen jyrähtää, naiset istuvat penkille ja tarraavat siitä kiinni. Valot sammuvat laivasta.)

AMALIA

Mitä valoille tapahtui? (Salama iskee ja jyrähtää.)

IDA WEIKKOLIN

Minä pelkään pimiää! Onko Amalia siinä?

AMALIA

O-o-len minä.

IDA WEIKKOLIN

Voisiko Amalia puhella jotakin hupaisaa, ihan mitä vain.

AMALIA

Kun sisareni Olga siunattiin maan lepoon, mammani vihdoin taipui minun lähtööni. Hän sanoi, että minun on seurattava sydämeni ääntä, mutta Efraim oli kovin surullinen lähdöstäni…

IDA WEIKKOLIN

Todella hupaisaa!

81

AMALIA

… vaikka hän ensin ei minua sietänyt laisinkaan.

(Ohi juoksee pari miestä.)

MIES 1

Mies yli laidan! Kaikki miehet apuun!

IDA WEIKKOLIN

Kaarlo! Missä Kaarlo on? Ei kai se ole hän? Kaarlo! (alkaa itkeä)

AMALIA

Hyvä Jumala, auta meitä!

(Ohi juoksee taas miehiä)

MIES 2

Köyttä, tarvitsemme lisää köyttä!

MIES 1

Nopeasti, hän ei jaksa enää kauan.

IDA WEIKKOLIN

Tämä on aivan kauhiaa! (alkaa itkeä hysteerisesti) Minä tahdon kotiin, takaisin kotiin!

AMALIA

Ida, enää ei salamoi. Tuulikin varmasti kohta tyyntyy. Ida, rauhoitu!

MIES 2

Kiitos avusta! Hyvää työtä – kiitos kaikille!

(Kaarlo juoksee hengästyneenä takaisin kädessään lyhty.)

KAARLO WEIKKOLIN

Oletteko kunnossa? Rakas Idani, mikä sinun on? Ida!

AMALIA

Yht’äkkiä tuli pimiää ja…

82

IDA WEIKKOLIN

Kaarlo! Olet elossa!

(Ida syöksyy Kaarlon syliin. Kaarlo antaa lyhdyn Amalialle ja rauhoittelee Idaa.)

KAARLO WEIKKOLIN

No niin. Kaikki on nyt taas hyvin…

AMALIA

Mitä siellä oikein tapahtui?

KAARLO WEIKKOLIN

Saimme pelastettua hänet, mutta vähältä piti…

AMALIA

Voi, millainen matkanteko! Oliko tämä esimakua siitä mikä meitä odottaa?

IDA WEIKKOLIN

Minä en jaksa enää!

AMALIA

Olisinpa jo Kustaan luona. Minä menen kirjoittamaan kirjeen hänelle ja lapsille. Kovin tuli heitäkin ikävä. Eva pelkäsi aina ukkosta. (poistuu laivan kannelta)

IDA WEIKKOLIN

Kaarlo, minä en jaksa… ja minun on huono olo.

KAARLO WEIKKOLIN

Lähdetään lepäämään.

83

Kohtaus 9: Saapuminen Afrikkaan.

Amalia seisoo peilin edessä hytissään, laittaa hiuksiaan ja lauleskelee. Hytin seinään koputetaan ja viereisestä hytistä kuuluu huuto.

IDA WEIKKOLIN

Etkö voisi jo vaieta, sisar Amalia! Minun täytyy saada lepoa!

AMALIA

Anteeksi, en tiennyt, että lepäsit!

(Oveen koputetaan, Kaarlo astuu sisään.)

KAARLO WEIKKOLIN

Sisar Amalia suo anteeksi, mutta voisiko Amalia lainata puvun Idalle?

AMALIA

Puvun? Millaisen?

KAARLO WEIKKOLIN

Kunhan puhdas olisi. Hänen kaikki asunsa ovat pahoin likaantuneita…

AMALIA

Kuinka niin on päässyt käymään?

KAARLO WEIKKOLIN

Me olemme molemmat olleet merikipiöitä, Ida varsinkin… ja…

AMALIA

Vai niin… minulla on enää tämä yksi kaunis mekko. Ajattelin, että kun Kustaan kanssa kohtaamme…

(Seinään koputetaan. Kaarlo vilkaisee naapurihytin suuntaan.)

KAARLO WEIKKOLIN

Amalia tekisi suuren palveluksen meille!

84

AMALIA

No hyvä on. Ehkä pärjään sitten arkipuvulla.

(Kaarlo nyökkää ja seinään koputetaan.)

IDA WEIKKOLIN

Amalia!

AMALIA

Minä tuon puvun, Ida! (Amalia lähtee puvun kanssa ulos hytistään)

85

Kohtaus 10: Amalian ja Kustaan kohtaaminen.

Amalia ja Weikkolinit seisovat matkatavaroineen Lounais-Afrikan Valaskalalahden satamassa 1879.

KAARLO WEIKKOLIN

Eikö tämä Valaskalalahti olekin kaunis satamakaupunki!

(Amalia ja Ida katselevat ympärilleen.)

AMALIA

Täällä on ihmeellistä.

KAARLO WEIKKOLIN

Tuntuu hyvältä palata takaisin.

AMALIA

Kaunista.

IDA WEIKKOLIN

Ja kovin on kuumaa! Tämä Amalian puku on sangen ahdas, en saata hengittää!

AMALIA

Ida on vatsan seudulta eri muotoinen kuin minä, varsinkin nyt.

KAARLO WEIKKOLIN

Hahaa, tuolta veli Tobias saapuu! Hän on päässyt meitä vastaan.

AMALIA

Voi, missä Kustaa mahtaa olla?

(Tobias Reijonen saapuu.)

TOBIAS REIJONEN

Rakkaat sisaret ja veli Kaarlo, tervetuloa! Minä olin kauppa-asioita toimittamassa ja kuulin saapumisestanne. Kuinka matkanne sujui?

KAARLO WEIKKOLIN

Meillä riitti sekä myrskyä että tyventä matkan aikana. Tässä on minun rakas puolisoni Ida.

86

TOBIAS REIJONEN

Tervetuloa, sisar Ida ja sisar Amalia!

AMALIA

Missä Kustaa on? Toivoin, että viestini olisi hänet saavuttanut.

TOBIAS REIJONEN

Sisar Amalia ei tainnut huomata, että vankkurini luota parhaillaan kävelee meidän suuntaamme…

AMALIA

Kustaa! Hän tuli sittenkin. Voi, miltä minä nyt näytän?

Nutturani on irronnut täällä tuulessa…

IDA WEIKKOLIN

Milloin me menemme majapaikkaamme?

KAARLO WEIKKOLIN

Selvitämme veli Tobiaksen kanssa ensin mihin voimme mennä.

(Kustaa Skoglund saapuu Amalian luokse. He syöksyvät toistensa syliin.)

KUSTAA SKOGLUND

Amalia!

AMALIA

Kustaa, miten sinä… minä en usko, sinä olet siinä!

(He irrottautuvat halauksesta, pitävät käsistä ja katsovat toisiaan.)

KUSTAA SKOGLUND

Miten yllätyin!

IDA WEIKKOLIN

Apua, Kaarlo! Tuo mies sanoi ”Onawa tuu – jotain” ja otti tavarani!

KAARLO WEIKKOLIN

Ei hätää, Idani. Nuori mies oli Reijosen vaunupoika, Angula. Hän kysyi: ”Voitteko hyvin, rouva?” ja vie tavaroitamme härkävankkuriin.

87

AMALIA

Kustaa, etkö saanut kirjettäni?

KUSTAA SKOGLUND

En saanut. Tulin veli Tobiaksen seuraksi. Mutta onneksi tulin!

IDA WEIKKOLIN

Ei, ei, ei sitä kirstua, se on jonkun muun matkustajan. Kaarlo, sano tuolle vaunupojalle!

KAARLO WEIKKOLIN

Iinima mbika, oyetu!

AMALIA

Sinä olet kovin laihtunut! Voitko hyvin?

KUSTAA SKOGLUND

Voin paremmin kuin koskaan, nyt kun sinä vihdoinkin olet täällä!

AMALIA

MItä nyt teemme?

KUSTAA SKOGLUND

Mennään sanomaan vaunupoika Angulalle, että sinunkin tavarasi otetaan mukaan. Hyvästellään sitten Weikkolinit.

(Amalia ja Kustaa Skoglund lähtevät kävelemään käsi kädessä.)

88

Kohtaus 11: Hääjuhla

Reijosten lähetysaseman pihalla 1880. Taustalla soi afrikkalainen rummutus. Amalia ja Kustaa Skoglund seisovat hääasuissaan Tobias Reijosen edessä, joka vihkii heidät. Kustaa pujottaa vihkisormuksen Amalian vasempaan nimettömään. Reijonen tekee ristinmerkin. Amalia ja Kustaa suutelevat.

TOBIAS REIJONEN

Kun meillä täällä Omulongalla on niin kesäistä, emmekö veisaisi värssyn suvivirrestä tämän onnellisen tapahtuman kunniaksi!

KAIKKI (LAULAVAT)

Jo joutuu armas aika,

ja suvi suloinen,

joll’ kauniist’ kaiken paikan,

kaunistaa kukkainen;

Nyt armas aurink’ meitä

taas lähtee lähemmäks’,

hän kuolleet hautoo, heitä

jäll’ tekee eläväks’.

(Laulun aikana etäältä alkaa kuulua iloisia huutoja.)

VIDEO: 38:49

NAISTEN ÄÄNIÄ ETÄÄLTÄ

Lililililili! Iyaloo! Walakasha! Iyaloo! Lilililililili!

(Kuninkaan vaimot tanssivat ja heiluttavat häränhäntiä. Miehet heiluttavat palmunlehtiä kulkiessaan ja kaikki samalla huutavat ilohuutoja.)

MIESTEN ÄÄNIÄ ETÄÄLTÄ

Ehei, ehei, ehei! Waka waka waka! Yaloo! Ai ai ai ai!

KUSTAA SKOGLUND

Katso, Amalia! Se on kuningas Kambonde, kaikki hänen vaimonsa… ja koko hovi mukana!

(Kuninkaan seurue saapuu paikalle ja lopettaa ilohuudot sekä ryhtyy tanssimaan. Tanssin päätyttyä alkavat tervehdykset.)

89

DORA: JOTAIN HUUDELLAAN TANSSIN AIKANA…

TOBIAS REIJONEN

Aantu ya lala po?

KUNINGAS KAMBONDE

Eeno. Omwa lala po tuu?

TOBIAS REIJONEN

Eeno tatekulu. Aantu oye enda tuu nawa?

KUNINGAS KAMBONDE

Eeno.

(Tobias Reijonen ja kuningas Kambonde jatkavat tervehdyksiään taustalla ja Kustaa tulkkaa Amalialle.)

KUSTAA SKOGLUND

Veli Tobias kysyi ensin kuinka voitte, herra paikalliseen tapaan: ovatko ihmiset nukkuneet hyvin? Tähän kuningas vastasi ”eeno”, kyllä ja kysyi samaa veli Tobiakselta. Sen jälkeen lausui veli Tobias: Sujuiko matkanne hovista tänne hyvin ja kuningas vastasi kyllä.

TOBIAS REIJONEN

Kuningas Kambonde sai kuulla häistä. Hän on tuonut ystävälleen veli Skoglundille ja hänen vaimolleen häälahjaksi härän!

KUSTAA SKOGLUND

Kiittäkäämme kuningasta maan tavoin, taputtamalla käsiämme ja lausumalla kiitos maan kielellä: ”waketu, waketu, waketu, nkeyama.”

KAIKKI

Waketu waketu waketu, nkeyama! (taputtavat)

(Kuningas nyökkää ja seurue poistuu samaan tyyliin kuin saapuikin, ilohuutojen säestämänä.)

ARMAS JA KASVATTITYTÄR ELISA

Iyaloo! Iyaloo! Ai ai ai ai!

KASVATTITYTÄR ELISA

Lililililili!

KUSTAA SKOGLUND

Tämä oli suuri kunnianosoitus!

90

Kohtaus 12: Skoglundien tulevat työhaasteet.

Skoglundien asemalla, Olukondassa 1880. Reijoset ovat kylässä. Armas Reijonen (6v.) leikkii keppihevosella juosten huoneessa.

TOBIAS REIJONEN

Veli Weikkolin lähetti kirjeen, jossa kertoi heidän pienokaisensa syntyneen. Poika on kastettu ja saanut nimekseen Klaus Johannes. He saapuvat tänne muutaman viikon kuluessa.

KUSTAA SKOGLUND

Veli Kaarlo siis löysi Suomen-lomansa aikana itselleen vaimon?

TOBIAS REIJONEN

Kyllä löysi, taisi olla osaksi lähetysjohtajan ansiota tuo puolison löytyminen. Topakan vaimon on löytänytkin!

ARMAS REIJONEN

Mikä on topakka?

MIMMI REIJONEN

Armas menee nyt ratsastamaan talon ympäri kerran ja tulee sitten takaisin sisälle.

ARMAS REIJONEN

Hoi, polle, ulos, täyttä laukkaa!

(Armas laukkaa ulos keppihevosensa kanssa. Amalia kaataa maitoa laseihin ja viittaa muita pöydän ääreen.)

AMALIA

Sisar Ida tietää mitä tahtoo. Sen huomasin yhteisellä matkallamme.

(Seurue istuutuu pöydän ääreen.)

MIMMI REIJONEN

Rauhaisa veljemme saa joustaa monessa kohdin, luulen minä.

TOBIAS REIJONEN

Millaisia suunnitelmia teillä on, sisar Amalia ja veli Kustaa?

91

KUSTAA SKOGLUND

Jatkan kielityön parissa. Joitakin lauluja olen myös kääntänyt, sekä suomeksi että ambokielelle. Amalia voi ryhtyä aakkosia opettamaan palvelijoillemme.

AMALIA

Minulla on paljon oppimista. Enhän vielä taida maan kieltä laisinkaan. Mutta odotan yhteistä työtämme täällä ilolla.

MIMMI REIJONEN

Me olemme Tobiaksen kanssa teidän onnestanne kovin iloisia.

AMALIA

Kiitos teille, rakkaat ystävät. Milloin veljien kokous alkaa?

(Armas juoksee ilman hevosta takaisin sisään.)

ARMAS REIJONEN

Pihaan tuli vaunu! Siellä on sedät Rautanen ja Björklund!

MIMMI REIJONEN

Kiitos, Armas! Tule ottamaan maitoa!

KUSTAA SKOGLUND

Sovimme, että veljien kokous aloitetaan heti, kun he ennättävät asemallemme. Pianpa saapuivatkin.

TOBIAS REIJONEN

Tahtooko Kustaa toimia kokouksen kirjurina?

KUSTAA SKOGLUND

Kyllä.

92

Kohtaus: 13. Onnelliset

Samana iltana. Muut ovat poistuneet. Amalia ja Kustaa istuvat pöydän ääressä.

AMALIA

Minä jo arvelin, ettei veljien kokous tahdo millään loppua.

KUSTAA SKOGLUND

Tuumimme, että sinä voit auttaa minua palvelijain opettamisessa, jotta minulle jää aikaa käännöstyölle.

AMALIA

Minä autan sangen mielelläni, rakas Kustaa. Vihdoinkin pääsen olemaan edes vähäinen auttajatar sinun rinnallasi.

KUSTAA SKOGLUND

Minun palvelijani ovat jo hiukan oppineet abc-kirjaa, mutta uskon, että sinä osaat opettaa heitä vielä paremmin kuin minä.

AMALIA

Minä pidän opettamisesta.

KUSTAA SKOGLUND

Tässä me nyt istumme.

AMALIA

Omassa kodissamme. Vaimona ja miehenä.

DUETTO: RAKKAUTEMME

(Kustaa avaa Amalin nutturaa ja alkaa laulaa)

KUSTAA SKOGLUND

Rakkautemme on niin kuin tuoksuva puu.

Tahdon sen ihanaa tuoksua hengittää.

AMALIA

Tässä voin hetkisen levähtää

93

KUSTAA JA AMALIA

kun suojaava oksa yllemme kaareutuu.

KUSTAA

Vihdoinkin koitti aikamme onnellinen

AMALIA

rakkauden.

KUSTAA JA AMALIA

Sinut on Jumala antanut vierelleni,

rakkaimpani!

94

Kohtaus 14: Jumalan tahto ja sydämen ääni.

Okahanda 1906. Amalia ja Lina jatkavat keskustelua.

LINA DIEHL

Äidin kasvot vallan alkoivat loistaa onnesta!

AMALIA

Me olimme niin onnellisia, Kustaa ja minä. Kymmenen vuotta odotimme toisiamme.

LINA DIEHL

Oliko Jumalan tahto äidin kohdalla Afrikkaan lähteminen?

AMALIA

Kyllä se oli.

LINA DIEHL

Ei kai äiti tarkoita, että minunkin pitäisi valita lähetystyö?

AMALIA

Kallisarvoisempaa kutsumusta ei ole, Lina… (yskii)

LINA DIEHL

Mutta… entä perhe, lapset, rakkaus?

AMALIA

Suuri onni ja kutsumus löytyy seuraamalla sydämen ääntä ja kysymällä Jumalan tahtoa.

LINA DIEHL

Suuri onni. Ehkä niin käy minullekin?

AMALIA

Niin voi käydä. Mutta muista se, Lina, että kun avaa sydämensä rakkaudelle, niin avaa sen myös surulle.

LINA DIEHL

Mitä äiti tarkoittaa?

Esirippu laskeutuu tai valot sammuvat.

- VÄLIAIKA –

95

II NÄYTÖS

Kohtaus 15: Kustaa sairastuu.

Skoglundien asemalla Olukondassa 1880, viisi viikkoa häiden jälkeen. Kustaa makaa sängyssä sairaana ja on tuskainen, pää heittelehtii puolelta toiselle. Amalia istuu sängyn vieressä, kun Reijoset saapuvat.

AMALIA

Jumalan kiitos, että pääsitte saapumaan avuksemme! Alussa oli Kustaa vain huonovointinen, mutta nyt on hän kovin kipiä!

MIMMI REIJONEN

Amalia, tulimme niin pian kuin viestisi meidät saavutti.

TOBIAS REIJONEN

Minä toin muassani rohtoja, joita on kokeiltu tämän maan kuumetaudin hoidossa.

(Amalia juottaa hänelle rohtoa ja vettä posliinikupista. Kustaa rauhoittuu, virkoaa ja katsoo ympärilleen. Amalia tarttuu Kustaan käsiin.)

AMALIA

Kallis, rakas Kustaa, oletko perin kivuloinen?

96

KUSTAA SKOGLUND

En minä ole enää kipiä, on vaan heikko olo. Nyt vasta tunnen itseni onnelliseksi, onhan Jumala suonut minulle uskollisen kumppanin – sinut, rakas Amalia.

AMALIA

Veli Björklund kävi täällä lääkitsemässä Kustaata. Kustaa sanoi, että luulee jo pian tulevansa terveeksi ja rohkaisi veljeä lähtemään. Sen jälkeen on hän ollut välistä vahvempi, välistä heikompi.

TOBIAS REIJONEN

Veli Rautanen on tulossa tänne huomenna, kertoi vaunupoikani. (Kustaa nostaa päätään ja yrittää nousta istumaan) Taitavat rohtoni auttaa.

KUSTAA SKOGLUND

Olemme menossa puun hakuun yhdessä, kunhan tästä jaloilleni nousta jaksan…

(Kustaa vaipuu tajuttomana takaisin makuulle.)

AMALIA

Kustaa! Nyt vaipui hän jälleen tunnottomuuteen!

(Kustaata yritetään virvoittaa, pyyhitään otsaa, hierotaan käsiä jne.)

MIMMI REIJONEN

Jumala, Pyhä ja peloittava Isämme, armahda meitä ja uskollista palvelijaasi. Sinä hänet voit terveeksi tehdä, jos niin hyväksi näet…

TOBIAS REIJONEN

Kätes ovat niin kylmät, veli hyvä! Levitän peittoa päällesi.

AMALIA

Nenäkin on kylmettynyt! Rakas Kustaa, herää!

(Kustaa avaa silmänsä ja yrittää kohottaa päätänsä.)

KUSTAA

Amalia…

(Henkäisee, sulkee silmänsä ja kuolee.)

AMALIA

Kustaa… rakas, älä jätä minua! Kustaa!

Suruteema alkaa soida, ja sen aikana nähdään surutanssi. Kustaa ja sänky viedään pois näyttämöltä, tilalle tuodaan hautakumpu. Amalia ja Mimmi laittavat mustat hartiahuivit, siirtyvät Tobiaksen kanssa kummun äärelle.

97

Kohtaus 16: Kustaa haudataan.

Reijosten aseman pihalla, suuren lehtipuun alla, yöllä. Amalia ja Reijoset seisovat Kustaan haudan äärellä.

TOBIAS REIJONEN

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. (tekee ristinmerkin)

”Jeesus, anna meille voimaa, jotta me voimme pitää kiinni sanastasi ja että säilytämme sen mielessämme.” Aamen. Laulakaamme lopuksi tämä meille niin tuttu, veli Skoglundin kirjoittama virsi ambokielellä.

AMALIA JA REIJOSET (laulavat virren 229 melodialla)

Oonkondo, Jesus, tu pa wo,

tu dhiginin’ oohapu ndho.

Ongoye mwene u shi shi,

moomwenyo tu dhi pungule.

(Seisovat hetken päät painuksissa. Jokainen pudottaa hiekkaa hautaan, Amalia viimeisenä. Reijoset poistuvat. Amalia jää haudan ääreen, kuun valoon ja laulaa laulun.)

SOOLO: LUOVUIN KAIKESTA

AMALIA

Luovuin kaikesta, sen jätin taakseni,

kutsu antoi voiman lähteä.

Luulin, että on täällä onneni,

mutta jälleen koitti pimeä!

Tuska viiltää sydäntäni.

Miksi hänet otit pois?

Huudan yöhön yksinäni.

Mikä lohduttaa minua vois?

Miksi minä jäin yksin uudestaan?

Sitä en vain saata ymmärtää!

Jumalani, kai vastauksen saan,

tähänkö nyt tehtäväni jää?

Voi, en tullut aikaisemmin!

Liian kauan odotin!

Kutsumusta kovin emmin,

epäuskon ääntä kuuntelin!

Luovuin kaikesta, sen jätin taakseni.

Missä on nyt, Herra, paikkani?

98

Kohtaus 17: Weikkolinit saapuvat ja Kuningas saa suruviestin

Weikkolinit ovat saapuneet Ambomaalle ja Reijosten asemalle.

KAARLO WEIKKOLIN

Suruviestinne oli kauhia järkytys! Minä en voi veli Kustaan kuolemata käsittää.

IDA WEIKKOLIN

Amalia, otamme osaa! Tämä on vallan kauhiaa.

AMALIA

Kiitos. Suruni ja murheeni on kovin katkera. Usein on minun pakko valittaa ja vallan huutaa. (Alkaa itkeä)

TOBIAS REIJONEN

Vaikia on minunkin tätä kestää, sillä veli Kustaa oli, sen voin teille vakuuttaa, minun paras ystäväni!

(Ovat hetken hiljaa, Mimmi lohduttelee itkevää Amaliaa. Armas tulee Amalian syliin istumaan.)

KAARLO WEIKKOLIN

Tietääkö Kuningas Kambonde?

TOBIAS REIJONEN

Kuin olin ensin tiedon kuolemasta veljille kirjoittanut, niin menin sitte kuninkaallekin sitä sanomaan.

Näyttämöllä näytellään samalla kaikki mitä Tobias kertoo.

VIDEO: 54:50

KUNINGAS KAMBONDE

Omwenyo gwandje nomutima gwandje ogu udha oluhodhi, onkene kandi na iitya okutumbula.

99

TOBIAS REIJONEN

”Minun sydämeni ja pääni ovat niin täynnä kyyneleitä, etten minä voi mitään puhua.” Niin on minunkin.

(Istuvat hiljaa. Kuningas poistuu hetkeksi ja tulee takaisin.)

KUNINGAS KAMBONDE

Okwa li kuume kandje kashili nomukwathi gwandje, notandi mu lili sigo aluhe.

TOBIAS REIJONEN (tulkkaa kuninkaan repliikin päälle)

”Hän oli minun totinen ystäväni ja auttajani, minä itken häntä aina.”

KUNINGAS KAMBONDE

Ngashingeyi otatu ti ngiini?

TOBIAS REIJONEN

”Mutta mitä me nyt sanomme?”

KUNINGAS KAMBONDE

Otatu ti:

TOBIAS REIJONEN

”Me sanomme:”

KUNINGAS KAMBONDE

Otatu ku pandula Kalunga, oshoka ehalo lyoye ewanawa osho lya ti.

TOBIAS REIJONEN

”Kiitos Sinulle Jumala, sillä niin oli sinun hyvä tahtosi!”

KAARLO WEIKKOLIN

Eivätkö nämä ole ihmeelliset sanat pakanalta?

IDA WEIKKOLIN

Ovat kyllä!

KUNINGAS KAMBONDE

Ngashingeyi otamu thigi ndje po mpaka andike, ndaa na ekwatho nondaa na mukwetu? Olye te ya kungame?

100

TOBIAS REIJONEN

En tiedä kuka tulee luoksesi.

KUNINGAS KAMBONDE

Ongoye wu na okuya (kungame), ongoye kuume kandje (omukwetu)!

TOBIAS REIJONEN

Olen kyllä ystäväsi, mutta vaikia on minun tänne tulla, sillä minä olen rakentanut sopivat huoneet Omulongalla. Ollaan vaan ystäviä niin kuin ennenkin: minä olen siellä ja sinä täällä.

(Kuningas synkkenee ja lyö nyrkillä johonkin)

KUNINGAS KAMBONDE

Aawe!

TOBIAS REIJONEN

Opettaja Weikkolin on juuri saapunut Suomesta. Hän voipi tulla tänne sinun luoksesi.

KUNINGAS KAMBONDE

Aawe, haye nda hala. Katu shaathane!

TOBIAS REIJONEN

Entä veli Rautanen, tunnetko hänet paremmin?

KUNINGAS KAMBONDE

Kapu na we sha shilwe tashi ningwa mpaka, ongoye ashike wu na okuya! Ngele ku shi kuume kandje (omukwetu), otandi tidha mo aahongi ayehe mOwambo mu. (moshilongo?)

TOBAS REIJONEN

(tulkkaa kuninkaan puheen aikana)

”Ei ole muuta neuvoa kuin se, että sinä tulet! Jos et sinä ole ystäväni, minä ajan kaikki opettajat pois täältä!”

(sanoo kuninkaalle:)

Kyllä minä olen sinun ystäväsi Omulongallakin. Jos milloin minua tarvitset, niin lähetä vaan sana, niin tulen luoksesi.”

(Kuningas harkitsee sanoja hetken, viittaa sitten leppyneenä neuvonantajat istumaan takaisin)

101

KUNINGAS KAMBONDE

Omagadhi gowala.

TOBIAS REIJONEN

Hyvä on.

Tähän päättyy sivulla näytelty kohtaus Kuninkaan hovissa.

KAARLO WEIKKOLIN

Jos kuningas olisi tosissaan suuttunut, olisi hän voinut ajaa meidät kaikki pois täältä!

TOBIAS REIJONEN

Ehkä hän vielä hyväksyy veli Rautasen.

AMALIA

Kuninkaan suru rakkaan Kustaani kuoleman johdosta on kaunista.

TOBIAS REIJONEN

Veli Kustaa hoiti kuninkaan säärihaavoja monta kuukautta ja auttoi häntä niin monella tapaa.

AMALIA

Rakas Kustaa olisi voinut tehdä niin paljon työtä, jos olisin vain ollut täällä… Minun epäuskoni oli syynä kaikkeen! Suuri epäusko! (puhkeaa itkemään)

IDA WEIKKOLIN

Amalia, olet varmasti lähdössä pian takaisin Suomeen, eikö niin?

(Armas pongahtaa seisaalleen Amalian sylistä.)

ARMAS REIJONEN

Ei Amalia saa lähteä pois!

IDA WEIKKOLIN

Nythän Amalialla ei enää ole täällä tehtävää.

AMALIA

Minä… en tiedä. Voivoi, minusta on niin vaikiaa kaikki!

(Amalia poistuu toiseen huoneeseen)

102

TOBIAS REIJONEN

Sisar Amalia saa asua luonamme niin kauan kuin hän vain haluaa.

(Ulkoa kuuluu ääniä)

NEUVONANTAJA 1

Omukwaniilwa okwa thika koshitondoka!

NEUVONANTAJA 2

Omusele kadhi gwomuhongi Skoglund omo e li moshigumbo?

IDA WEIKKOLIN

Mitä nyt tapahtuu?

TOBIAS REIJONEN

Kuningas saapuu suruvalitteluja tuomaan!

IDA WEIKKOLIN

Kuningas Kambonde, tänne! Kuulitko, Kaarlo?

TOBIAS REIJONEN

Mimmi, hae pian Amalia tänne. Onhan meillä vielä teetä jäljellä? Ja niitä rasvamunkkeja?

(Kuningas neuvonantajineen astuu sisään. Hän kättelee Amaliaa.)

KUNINGAS KAMBONDE

Hekelekwa! (= Ole lohdutettu)

(Kuningas saa istua tuolille, neuvonantajat istuvat lattialle. Kuninkaalle tarjotaan teetä ja rasvamunkki.)

NEUVONANTAJA 1

Gwedha mo omahini ogendji nosuuka oyindji!

KAARLO WEIKKOLIN

Hän käskee laittamaan siihen paljon maitoa ja sokeria!

IDA WEIKKOLIN

Maitoa ja sokeria, Mimmi!

(Mimmi lisää pyydetyt ja laittaa lautaselle rasvamunkin. Kuningas alkaa nauttia tarjoiluja tyytyväisenä. Juotuaan teen ja syötyään munkin, kuningas nousee, samoin neuvonantajat. He lähtevät ovelle, Kuningas kääntyy suomalaisiin päin.)

103

KUNINGAS KAMBONDE

Ndongaksi: Veli Rautanen tulkoon luokseni.

TOBIAS REIJONEN

Otwa pandula, tangi. Endii po nawa!

TOBIAS REIJONEN

Hän hyväksyy veli Rautasen!

MIMMI REIJONEN

Luojan kiitos!

TOBIAS REIJONEN

Ja mimmin rasvamunkkien.

104

Kohtaus 18: Huutokauppa.

Olukonda 1880. Kustaa Skoglundin tavaroita myydään huutokaupassa pihalla.

TOBIAS REIJONEN

Hevonen myyty Mr. Carlssonille 36 punnalla! A fine horse for Mr. Carlsson, 36 pounds! Seuraavaksi huudettavana on veli Skoglundin vetohärät, luvultansa 16.

KAARLO WEIKKOLIN

Tarjoan 40 puntaa!

TOBIAS REIJONEN

Tarjottu 40 puntaa – forty pounds!

MR. CARLSSON

45 pounds!

KAARLO WEIKKOLIN

Minä tarjoan 48 puntaa, forty-eight pounds!

MR. CARLSSON

50 pounds!

KAARLO WEIKKOLIN

53 puntaa, fifty-three pounds!

(Hetken on hiljaista, kaikki katselevat toisiaan.)

TOBIAS REIJONEN

Tahtooko kukaan korottaa? (hetken tauko)

MR. CARLSSON

No.

TOBIAS REIJONEN

Myyty veli Weikkolinille hintaan 53 puntaa. Sitten on vielä yksi huonekalu. Ruokapöytä, jonka ääressä veli Skoglund myös kirjoitti. And next, a dining table.

105

MR. CARLSSON

One pound 50 shillings!

TOBIAS REIJONEN

Tarjottu punta ja 50 shillinkiä. Korottaako joku?

KAARLO WEIKKOLIN

Kaksi puntaa – two pounds!

MR. CARLSSON

No.

AMALIA

Jos veli Weikkolin antaa 2 puntaa ja 10 shillinkiä, veli voi ottaa pöydän.

(Ida Weikkolin tulee Kaarlon viereen tuohtuneena.)

IDA WEIKKOLIN

No johan nyt! Minä syön mieluummin kirstulta, kuin näin kalliilta pöydältä!

AMALIA

Onko sisar Idalla huomautettavaa?

IDA WEIKKOLIN

Kyllä on! Millaisia rikkauksia Amalia oikein itselleen kerätä aikoo?

AMALIA

Idalla ei taida olla tietoa maan hinnoista!

IDA WEIKKOLIN

Minä tiedän ainakin sen, että tämä on aivan liian kallis!

AMALIA

Se on aivan liian halpa hinta niin hienosta ja kallisarvoisesta pöydästä!

IDA WEIKKOLIN

Tahtooko sisar Amalia myydä pöydän vai ei?

106

KAARLO WEIKKOLIN

Noh, Ida, rauhoituhan. Minä otan, siis me otamme pöydän!

AMALIA

Minä kiitän kaikkia huutokaupasta ja asiamiestäni veli Reijosta huutokaupan järjestämisestä.

(Muut poistuvat. Amalia kääntyy selin heihin ja alkaa itkeä. Tobias Reijonen menee taputtamaan häntä rauhoittavasti olkapäille. Ida katsoo heitä pitkään.)

TOBIAS REIJONEN

Sisar Amalian ei tarvitse pahastua. Ei sisar Ida pahaa tarkoittanut.

AMALIA

En minä sitä… Sydäntäni riipaisee, kun rakkaan Kustaani tavaroita joudun tällä tavoin myymään. Meidän kotimme tavaroita. Sen pöydän ääressä me Kustaan kanssa istuimme ja söimme.

107

Kohtaus 19: Uusi kouluhuone

Tobias Reijosen rakentama kouluhuone Omulongan asemalla on valmis. Liitutaululle on kirjoitettu virren sanat.

TOBIAS REIJONEN

Omuwa omwaanawa ngo [lausuntaohje: Om’wa omwaanawa ngo]

POJAT (YLEISÖ)

Omuwa omwaanawa ngo [Om’wa omwaanawa ngo]

TOBIAS REIJONEN

Natu mu hambelele wo [natu m’hambelele wo]

POJAT


TOBIAS REIJONEN

Juuri niin. Osho naanaa.

(Armas ja Elisa saapuvat sisälle Amalian kanssa tuomaan eväitä)

TOBIAS REIJONEN

Pidämme tauon. Ruokatauko! Otatu thuwa po manga. Efudho lyokulya! (tarkistettava)

ARMAS REIJONEN

Pappa on rakentanut hienon kouluhuoneen. Katso, Elisa! Eikö olekin hieno?

KASVATTITYTÄR ELISA On!

TOBIAS REIJONEN

Kyllä tässä huoneessa kelpaa koulua pitää!

(Paikalle saapuu ambolainen äiti lastensa kanssa. Ovat heikossa kunnossa.)

MEME NDAPEWA

Tu kwatheni!

108

AMALIA

Voisiko veli Tobias tulkata minulle, kun en taida maan kieltä vielä kovin hyvin.

TOBIAS REIJONEN

Minä kysyn kuinka voimme auttaa. (naiselle:) Owa pumbwa ekwatho lyashike?

MEME NDAPEWA

Otwa s’ondjala. Omusamane gwandje okwa hulitha.

TOBIAS REIJONEN

Hän on jäänyt leskeksi. Heillä taitaa olla nälkä. Ja äidillä näyttää olevan pahanlainen haava jalassa.

(Amalia katsoo naista myötätuntoisena ja ottaa tämän kädet käsiinsä hetkeksi.)

TOBIAS REIJONEN

Armas menee hakemaan papan lääkintälaukun!

(Armas ja Elisa juoksevat ulos. Amalia antaa naiselle eväitä)

AMALIA

Kas tässä on teille. Syökää.

MEME NDAPEWA

Otwa pandula, tangi tangi. (alkavat syödä nopeasti)

(Lapset tulevat takaisin lääkintälaukun kanssa. Tobias alkaa hoitaa jalan haavaa.)

AMALIA

Tahtoisitteko te jäädä kouluun? Meillä jatkuu kohta opetus? Tobias, kysytkö häneltä?

TOBIAS REIJONEN

Omwa hala mu ye kosikola?

MEME NDAPEWA

Mikä on koulu? (ndongaksi)

TOBIAS REIJONEN

Koulussa opitaan lukemaan ja kirjoittamaan. Haluatteko tekin oppia?

109

MEME NDAPEWA (kysyy lapsiltaan)

Ndongaksi: Haluatteko te kouluun?

MEME NDAPEWAN LAPSET

?

MEME NDAPEWA (Tobiakselle)

Eeno, tate.

TOBIAS REIJONEN

He tulevat mukaan! Amalia voisikin opettaa nyt tyttöjä ja minä opetan poikia samanaikaisesti. Sopiiko se Amalialle?

AMALIA

Kyllä sopii! Minä huomaan, että tänne on saapunut lisää koululaisia koko ajan. Hienoa! Voisimme jatkaa laululla. Laulamme koko säkeistön yhdessä!

AMALIA JA OPPILAAT

Omuwa omwaanawa ngo [omwa omwaanawa ngo]


Noku mu nyanyukililwa [noku m’njanjukililwa]

Ye Omushiti_a simana [Je Om’shitja simana]

TOBIAS REIJONEN

Sehän meni hyvin, kiitos! Yaloo aamathi, Yaloo, oontana!

(kaivaa taskustaan taskukellon ja katsoo sitä)

Kello on jo paljon, Amalia!

AMALIA

Onko näin? Ehkä voimmekin päättää koulun pidon tältä päivältä.

TOBIAS REIJONEN

Amuhe otamu vulu okushuna komagumbo. Eewa, kala po nawa! Kaikki voivat lähteä kotiin nyt!

110

Kohtaus 20: Riita pöydästä

Reijosten kotona. Mimmi kirjoittaa kirjeitä, Armas kirjoittaa jotakin.

AMALIA

Lähetin kirjeen Idalle, kerroin kuinka minulle tuli kaipaus tuota entisen rakkaan kotini pöytää.

MIMMI REIJONEN

Tokkohan veli Weikkolin kuitenkin antaisi sen takasin?

TOBIAS REIJONEN

Tietysti hän sen antaa aivan mielellään. Niin tekisin minä ainakin, jos siinä tilanteessa olisin.

AMALIA

Ida vastusteli pöydän ottamista alunperinkin.

(Ulkoa alkaa kuulua Weikkolinien riitelyn ääntä)

IDA WEIKKOLIN (VAIN ÄÄNI KUULUU)

Sinun täytyy pyytää veljien kokousta kirjoittamaan Kunnioitettavalle Johtokunnalle, että Amalia kutsuttaisiin Suomeen!

KAARLO WEIKKOLIN (VAIN ÄÄNI KUULUU)

Onkohan se nyt aivan tarpeen?


Tietenkin se on tarpeen! Amalia ja Tobias opettavat samassa kouluhuoneessa samaan aikaan ja vieläpä ilman väliseinää!


Onhan heillä paljon oppilaita.


Se ei ole sopivaa! Siitä pitäisi ilmoittaa Johtokunnalle.

AMALIA

Mikä riidan meteli sieltä kuuluu?

111

TOBIAS REIJONEN

Kovin kuuluu sisar Idan ääneltä, eikä ääntänsä tunnu säästelevän.

MIMMI REIJONEN

Taaskohan hän saapuu moittimaan Amaliaa ahneeksi?

ARMAS REIJONEN

Amalia, mikä on ahne?

AMALIA

Armas-kulta, puhutaan siitä kohta.

TOBIAS REIJONEN

Täytyihän huutokauppa järjestää siten, että veli Kustaan omaisuus saatiin myytyä niin hyvällä hinnalla kuin mahdollista!

IDA WEIKKOLIN (vain ääni kuuluu)

Myös pöytäasia on saatava selväksi nyt!


Mutta olisimmehan voineet odottaa veljien kokoukseen, tulevat meille ensi viikolla.


Kyllä asia selvitetään nyt!


Sisar Amalialla on nyt pöydän tarvis koulussa.


On koululaisia kodissamme yhtä suuressa määrin kuin heillä, enemmänkin! Meilläkin on polttava pöydän tarvis!


Niin mutta Ida rakas, odota…


Sisar Amalia! Oletteko kotona?

(Ida astuu sisään, Kaarlo pian hänen jälkeensä.)

112

TOBIAS REIJONEN

Tervetuloa! Käykää sisään…

IDA WEIKKOLIN

Pöytä jää meille!

KAARLO WEIKKOLIN

Saimme sisar Amalian lähettämän kirjeen veli Kustaan pöydästä…

IDA WEIKKOLIN

Pöydän takaisinannosta ei ole kysymystäkään!

KAARLO WEIKKOLIN

Niin… ehkä vähintäinkin siihen asti, kun lähettämäni tilaus tuopi meille pöydän Kapkaupungista.

IDA WEIKKOLIN

Kaarlo!

KAARLO WEIKKOLIN

Mitä nyt, Idani?

IDA WEIKKOLIN

Me tarvitsemme pöydän välttämättömästi ruokapöytänä, meillä ei ole muuta ruokapöytää!

AMALIA

Voisiko Ida kuunnella? Tahtoisin vielä kertoa, että pöytä on minulle rakas muisto kovin lyhyestä onnestani Kustaan kanssa. Olisi kovin rakasta työskennellä koulussa sen saman pöydän ääressä.

IDA WEIKKOLIN

Puhutpa kuinka hellyyttävästi hyvänsä, et sitä enää saa.

TOBIAS REIJONEN

Minä pyytäisin veljeä ja sisarta ajattelemaan myös hiukan leskiraukan tarpeita.

IDA WEIKKOLIN

Veli Tobias taitaakin ajatella lähinnä leskiraukan tarpeita! Perheellinen mies!

113

MIMMI REIJONEN

Mitä Ida tarkoittaa?

AMALIA

Nyt Ida menee liian pitkälle!

TOBIAS REIJONEN

Kannattaakohan tässä jatkaa…

AMALIA

Minä olen kestänyt jo vaikka mitkä rettelöt sisar Idan taholta ja nyt en enää tahdo jaksaa!

IDA WEIKKOLIN

Kyllä se on sisar Amalia itse, joka rettelöi ja aiheuttaa harmia koko lähetyskentälle.

AMALIA

Ja Ida varmaan kirjoittaa taas Lähetysjohtajalle tästä?

IDA WEIKKOLIN

Aivan varmasti kirjoitan!

AMALIA

Minä en Suomeen lähde!

IDA WEIKKOLIN

Katsotaan nyt ensin mitä Kunnioitettava Johtokunta asiasta tuumii.

TOBIAS REIJONEN

Olisikohan parasta, että Ida ja veli Kaarlo lähtevät takaisin omalle asemalleen?

KAARLO WEIKKOLIN

Aivan, me olemme juuri lähdössä. Vain ohikulkumatkalla. Tule Ida, menemme nyt.

IDA WEIKKOLIN

Pöytä on ollut puoli vuotta meillä ja meille se jää!

114

Kohtaus 21: Ristiriitoja.

Reijosten kotona. Mimmi ja Amalia kirjoittavat kirjeitä pöydän ääressä.

AMALIA

Vastaan vain Evan ja Agathan kirjeisiin ja voin sitten auttaa keittiötöissä, Mimmi.

MIMMI REIJONEN

Mmm-m…

AMALIA

Agathan työ opettajattarena on niin hienosti mennyt eteenpäin. Hänestä tunnutaan pitävän kovin. Ja Eva on ollut ahkera tyttökoulussa. Hän täyttää jouluaattona jo 16 vuotta! Toivottavasti kirjeeni saavuttaa hänet ennen joulua…

(Armas juoksee sisälle)

ARMAS REIJONEN

Pappa saapui kotiin veljien kokouksesta!

(Tobias saapuu vihaisena sisälle ja Armas siirtyy Amalian viereen)

TOBIAS REIJONEN

Amalia, sinua vaaditaan nyt kirjoittamaan anomus Johtokunnalle pöydän takaisinantamisesta!

AMALIA

Ida moittii, että minä rettelöin, mutta kukahan tässä oikein harmia aiheuttaa?

TOBIAS REIJONEN

Veljet Rautanen ja Björklund vieläkin kantavat kaunaa huutokaupasta.

AMALIA

Veli Björklund on suuttunut minuun, kun en antanut niitä tuoleja hänelle. Enkä edes myynyt.

TOBIAS REIJONEN

Hän pyytää Johtokuntaa kutsumaan sinut takaisin Suomeen, Amalia! Veli Weikkolin arvelee lähetysystävien ilahtuvan suuresti, jos Amalia palaa Suomeen.

115

AMALIA

Tämä on kovin kummallista. Koko sisaruspiirin yhteys on mennyt rikki… Mimmi, olet kovin hiljainen. Mimmi?

MIMMI REIJONEN

Mitä?

TOBIAS REIJONEN

Oletko kunnossa, Mimmi?

MIMMI REIJONEN

Olenhan minä. Väsynyt vain. Armas on ollut hieman kuumeinen.

TOBIAS REIJONEN

Minä en ymmärrä, mitä veljien kokouksessa tapahtui.

LAULU: RISTIRIITOJA

TOBIAS REIJONEN

Kuinka heidät saisi leppymään,

veljet rauhantekoon ryhtymään?

Huonekaluista, vaiko ahneudesta

suuri sota pääsi syttymään?

MIMMI REIJONEN

Amaliaa taas hän puolustaa,

vaikea on ääneen tunnustaa.

Vaikka nolottaa, silti kalvaa epäilys:

entä jos hän liikaa rakastaa?

TOBIAS REIJONEN

Herra, armahda, enempää en jaksaisi!

Kuinka pääsemme nyt eteenpäin?

MIMMI REIJONEN

Auta minua, näytä suuri voimasi,

rauhoita tää tuska sisälläin.

116

AMALIA

Miksi meille on niin vaikeaa

toisiamme täällä rakastaa?

Ida rettelöi, Mimmi hiljaa murjottaa –

tilanne jo alkaa ahdistaa!

Tällaistako kutsumus nyt on?

Onko yhteistyömme mahdoton?

Jos vain voisimme toisiamme tukea

tilanne ei oisi toivoton.

KAIKKI

Herra, armahda, meillä on niin raskasta!

Tämä tahtosi ei olla voi.

Työmme arvokas vain on lahjaa sinulta.

Mikä särön yhteyteemme toi?

117

Kohtaus 22: Idan kirje.

Omulonga 1881. Amalia saapuu Reijosten kotiin kouluhuoneelta.

AMALIA

Mimmi, Armas ei jaksanut tänään oppituntia loppuun. Vein hänet lepäämään. Ettei vain Tobiaksella ollut kuumetauti olisi puhkeamassa hänellekin?

MIMMI REIJONEN

Vai niin.

AMALIA

Vienkö hänelle juotavaa, vai jatkanko ruuan laittoa puolestasi?

MIMMI REIJONEN

Kyllä minä Armaksesta huolen pidän!

AMALIA

Niin… tietysti. Minä teen ruuan valmiiksi.

MIMMI REIJONEN

Voisitko opettaa hetken Tobiaksen puolesta, jotta hän voi tuoda rohtoja Armakselle. Anna minulle se kauha.

AMALIA

Toki, menenhän minä.

(Amalia lähtee, mutta huomaa pöydällä kirjeen.)

Onko tuo uusi kirje?

MIMMI REIJONEN

On.

AMALIA

Sinulleko?

MIMMI REIJONEN

Minulle. Idalta.

118

AMALIA

Mitä Ida kirjoittaa?

MIMMI REIJONEN

Paljonkin… Sinun pöytäsi on nyt kuulemma jaloissa ja pitäisi heti paikalla sieltä pois hakea!

AMALIA

Vai jaloissa se nyt on! Ja heti paikalla!

(Tobias saapuu sisälle)

TOBIAS REIJONEN

Lähetin oppilaat kotiin. Mikä on jaloissa?

AMALIA

Pöytäni pitäisi hakea Weikkolineilta heti paikalla.

MIMMI REIJONEN

Tobias ei voi lähteä hakemaan pöytää, hänen on hoidettava Armasta!

AMALIA

Enhän minä toki sitä tarkoittanutkaan. Mimmi, sinä olet omituinen tänään.

TOBIAS REIJONEN

Kyllähän minä voin Armasta rohdoilla lääkitä ja sitten avuksi lähteä…

(Mimmi saa vilunväristyksiä, Amalia tarttuu käsivarresta ja yrittää tukea)

AMALIA

Mimmi, oletko sinäkin sairastunut?

MIMMI REIJONEN

Kyllä minä itseni ja perheeni hoidan. Amalia voi lähteä pöytää hakemaan.

(Amalia auttaa Mimmin sänkyyn, jonka Tobias tuo lavalle)

119

Kohtaus 23: Taistelu sairautta vastaan.

Mimmi ja Armas sairastavat. Mimmi heittelehtii vuoteellaan levottomana.

MIMMI REIJONEN

Armas! Missä Armas on? Hän on kuollut!

(Amalia saapuu Mimmin vuoteen vierelle)

AMALIA

Armas on omassa vuoteessaan, veli Tobias on hänen luonaan.

MIMMI REIJONEN

Armas makaa arkussa valkoisena!

AMALIA

Mimmi, olet nähnyt unta.

MIMMI REIJONEN

Armas makaa arkussa ja Elisa laittaa kukkia hänen rinnalleen.

AMALIA

Elisa ja muut kasvattitytöt voivat hyvin ja minä olen hoitanut Armasta. Ei hän ole kuollut. Nyt Tobias on siellä. Onneksi hän on taas terveempi.

MIMMI REIJONEN

Tobias… ja sinä… hengellistä rakkautta…

AMALIA

Mitä Mimmi nyt hourii? Voi, kuinka otsasi on tulikuuma. Menen hakemaan Tobiaksen!

MIMMI REIJONEN

Ei! Ei hän tahdo tulla.

AMALIA

Nyt sinä lausut aivan mahdottomia, Mimmi!

120

MIMMI REIJONEN

Tobias ja sinä! Olen niin pettynyt…

AMALIA

Hyvä Jumala… Mimmi, älä nyt vaivu tunnottomuuteen. Veli Tobias! Tule pian!

(Tobias Reijonen rientää paikalle.)

TOBIAS REIJONEN

Mikä hätänä? Miksi sinä itket, Amalia?

AMALIA

Mimmi vaipui tunnottomuuteen, ja hän oli vallan sekava. Hän puhui aivan omituisia. Onko sinulla vielä rohtoja?

TOBIAS REIJONEN

Kaikki on annettu Armakselle.

AMALIA

Keksi jotain, veli Tobias! Mimmin on tultava terveeksi!

TOBIAS REIJONEN

Luuletko, etten ole yrittänyt!?

AMALIA

Miksi meitä koetellaan näillä maan sairauksilla! Miksi tämä elämä on yhtä taistelua? Mitä Jumala tahtoo meistä? Miksi hän kiusaa meitä?

TOBIAS REIJONEN

Sisar Amalia, milloin olet viimeksi nukkunut, tai syönyt? Mene lepäämään hetkeksi.

AMALIA

Jos minä ihan hetkeksi. (poistuu)

(Tobias istuu vuoteen viereen)

TOBIAS REIJONEN

Rakas Mimmi, koeta taistella. Hyvä Jumala, auta meitä.

(Tobias rukoilee hiljaa vuoteen äärellä)

121

MIMMI REIJONEN

Tobias?

TOBIAS REIJONEN

Tässä minä olen, rakas Mimmi.

MIMMI REIJONEN

Eikö Amalia voi lähteä meiltä pois?

TOBIAS REIJONEN

Mitä sinä nyt? Sisar Amalia on sinua monta päivää ja yötä tauotta hoitanut, ei edes ole nukkumaan ehtinyt.

MIMMI REIJONEN

Sinä ja Amalia…

TOBIAS REIJONEN

Mimmi, pysy valveilla nyt, älä vaivu tunnottomuuteen! Olet vallan sekava.

MIMMI REIJONEN

Amalia…

TOBIAS REIJONEN

Amalia on lepäämässä hetken.

(Tobias hyräilee / soittaa instrumentilla Mimmille.

Amalia kuulee musiikin, tulee takaisin ja katselee ystäviään)

LAULU: PELKO (sävel: RISTIRIITOJA)

AMALIA

Muistoissani palaan menneeseen,

pelko hiipii jälleen sydämeen.

Rakkaitani jouduin pois monta antamaan.

Ethän sitä vaadi uudelleen?

122

Sinä tunsit suuren suruni,

annoit ystävät nää tueksi.

Juuri ymmärsin kuinka heitä rakastan.

Kuulethan nyt hartaan pyyntöni:

Herra, armahda, hoida heidät terveiksi,

kuinka muuten jaksan eteenpäin?

Tule luoksemme, näytä suuri voimasi,

rauhoita tää pelko sisälläin.

123

Kohtaus 24: Päätös.

Omulonga 1881. Joitakin viikkoja myöhemmin Reijosten asemalla, talon pihalla.

ARMAS REIJONEN

Mamma, Amalia-täti – tulkaa! Weikkolinien vaunupoika tuo meille postia!

MIMMI REIJONEN

Sehän on hauskaa. Armas, sinä saat mennä ottamaan postin vastaan ja tuoda meille. Käy myös sanomassa papalle.

AMALIA

Armas on taas reipas ja terve poika.

MIMMI REIJONEN

Amalia. Minun täytyy nyt pyytää sinulta anteeksi. Olen ollut ilkiä sinua kohtaan.

AMALIA

Sinä olit kovin kipiä. Kuume sai sinut hourimaan.

MIMMI REIJONEN

Ei se sitä vain ollut. Väsymys, jatkuvat sairaudet ja etenkin Idan kirjeet saivat minut uskomaan, että sinun ja Tobiaksen välillä on ollut enemmän kuin hengellistä rakkautta.

AMALIA

Mimmi! Kustaa on suuri rakkauteni edelleen. Ei kukaan muu.

MIMMI REIJONEN

Tobias puhui minulle järkeä, kun aloin tulla terveemmäksi. Minä ymmärsin, kuinka hupsu olin ollut.

AMALIA

Rakas Mimmi.

MIMMI REIJONEN

Annathan minulle anteeksi.

124

AMALIA

Ei ole mitään anteeksi annettavaa. (halaa Mimmiä) Minä en olisi ilman teitä selvinnyt. Olette minun perheeni, nyt kun omani olen jo toisen kerran menettänyt…

MIMMI REIJONEN

Saanko kysyä jotakin?

AMALIA

Tietysti, Mimmi.

MIMMI REIJONEN

Etkö sinä toivo, että löytäisit vielä uuden puolison?

AMALIA

En minä osaa sellaista tällä hetkellä toivoa. Niin kauan kuin suren Kustaata, minulle riittää ystävyys.

(Armas ja Tobias Reijonen saapuvat.)

ARMAS REIJONEN

Hopoti, hopoti, hopoti hoi, polle laukkaa, postin toi!

TOBIAS REIJONEN

Mitä täällä tapahtuu – sisaret ovat kyynelissä silmin?

ARMAS REIJONEN

Älä itke, mamma. Tässä on kirjeitä!

MIMMI REIJONEN

En minä itke, meillä on Amalia-tädin kanssa kovin hyvä mieli. Näytäpä niitä kirjeitä.

ARMAS REIJONEN

Aa-äm-aa. Ama. Amalia! Tuossa on tädille.

AMALIA

Kiitos, Armas! Vallan hienosti osaat tavata. Helsingistä… lähetysjohtajalta. Ja toinen kirje Räisälästä, mammalta!

(Amalia aukaisee kirjeet nopeasti ja ryhtyy lukemaan niitä.)

125

TOBIAS REIJONEN

Mimmi, saamme luvan lähteä terveyslomalle. Sitä me tarvitsemmekin.

ARMAS REIJONEN

Mihin me lähdemme, mamma?

MIMMI REIJONEN

Omaruruun, kauas täältä, sisämaahan. Amalia, mitä sinun kirjeissäsi lukee, kun niin sanattomaksi menit? Ei kai huonoja uutisia?

AMALIA

Minä saan jäädä Afrikkaan, jos niin tahdon. Mutta mamma on lähettänyt 10.000 markkaa kotiinpaluuta varten. Hän on sairas. Mitä minä nyt teen?

126

Kohtaus 25: Vankkureita pakataan.

Reijosten pihalla. Ambolaiset kantavat sisältä matkatavaroita. Armas leikkii Elisan kanssa kanssa pihalla hippaa tms.

MIMMI REIJONEN

Meillä alkaakin olla valmista. Armas! Kohta saatte leikkinne lopettaa, lähdemme matkaan. Oletteko nähneet Amaliaa? Onko hän lähdössä mukaamme?

TOBIAS REIJONEN

Kyllä minä kovasti sisar Amaliaa suostuttelin mukaamme. Pois täältä ristiriitojen keskeltä.

ARMAS REIJONEN

Amalia-täti seisoi tuolla lähetysaseman takana ja tuijotti jonnekin.

ARMAS REIJONEN

Mamma, pappa – vaunut saapuvat!

(Kaarlo ja Ida Weikkolin saapuvat pihaan, kaikki tervehtivät toisiaan.)

TOBIAS REIJONEN

Tervetuloa, veli Kaarlo ja sisar Ida! Hienoa, kun jouduitte tänne näin pian.

KAARLO WEIKKOLIN

Onneksi sadevesi ei ole kovin pahoin kastellut reittiä. Härkien kanssa ei ollut vaikiaa.

(Amalia saapuu matkalaukut kädessään ja nyökkää Weikkolineille.)

IDA WEIKKOLIN

Sisar Amaliahan on lähdössä myös? Kuulin, että Amalia sai suuren määrän rahaa Suomesta.

AMALIA

Olen päättänyt. Lähden nyt Mimmin ja Tobiaksen avuksi Omaruruun.

IDA WEIKKOLIN

Ja Omarurusta jatkat sitten Suomeen?

127

AMALIA

Minä sain lähetysjohtajalta ja Kunnioitettavalta Johtokunnalta luvan jäädä Afrikkaan. Voin jatkaa tyttöin opettamista, kunhan palaamme terveysmatkalta.

IDA WEIKKOLIN

Vai sait luvan?

AMALIA

Kyllä! Eikä siihen ole mitään lisäämistä, Ida! Ei myöskään vastaansanomista!

KAARLO WEIKKOLIN

Kyllähän me Idan kanssa olemme samaa mieltä! Eikö niin, Ida?

MIMMI REIJONEN

Ja meille on Amalia ollut suureksi avuksi.

AMALIA

Minä aion jatkaa koulutyötä tarmolla, kun palaamme. Paikkani on Afrikassa, siitä olen nyt aivan vakuuttunut.

AMBOLAINEN

TOBIAS REIJONEN

Vaunut on pakattu. Voimme lähteä! Armas, tulehan sinäkin.

MIMMI REIJONEN

Kiitos teille, Ida ja Kaarlo, jo etukäteen, kun hoidatte asemaamme sillä välin.

KAARLO WEIKKOLIN

Herra olkoon teidän kanssanne matkalla. Palatkaa terveinä ja hyvissä voimissa!

AMBOLAINEN

Endii po nawa!

128

Kohtaus 26: Sydämen ääni.

Okahandja 1906. Amalia ja Lina jatkavat keskusteluaan.

LINA DIEHL

Milloin äiti sitten tapasi isän? Ja kuinka?

AMALIA

Saksalaiset sisaret kertoivat minulla leskeksi jääneestä Philipp Diehlistä. Miesparka oli myöskin joutunut käymään läpi raskaan tien ja ajan.

LINA DIEHL

Oliko isä jo silloin lähetysaseman johtaja?

AMALIA

Kyllä oli ja sodat riehuivat täällä hereromaalla, oli vaikeat ajat. Isäsi oli menettänyt vaimonsa ja kaksi lastansa. Sisaret kertoivat minusta hänelle.

LINA DIEHL

Missä te tapasitte?

AMALIA

Isäsi pääsi vihdoin Omaruruun ja pyysi saada tavata minut.

Tapaaminen näytellään.

PHILIPP DIEHL

Sain saksalaisilta sisarilta kirjeen, että sisar Skoglund onkin Omarurussa.

AMALIA

He kertoivat minulle lähetyssaarnaaja Diehlistä.

PIHILIPP DIEHL

Halusin jo aikaisemmin tänne saapua tapaamaan sisar Skoglundin, mutta kaikenlaisia esteitä tuli tielle.

129

AMALIA

Mutta nyt pääsitte tulemaan.

PHILIPP DIEHL

Niin. Minulle tuli kiireellisiä liikeasioita Omaruruun ja ymmärsin että nyt minulla on myös tilaisuus tulla esittämään asiani sisar Skoglundille.

AMALIA

Minun annettiin ymmärtää, että veljellä on minulle kysymys esitettävänä.

PHILIPP DIEHL

Haluaisiko sisar Amalia tulla avukseni Okahandjan asemalle?

AMALIA

Kyllä minä tahdon.

PHILIPP DIEHL

Onko sisar aivan varma?

AMALIA

Jo etukäteen olin kysymykseen valmistautunut ja harkinnut asiaa itsekseni.

PHILIPP DIEHL

Sitä toivoinkin.

AMALIA

Minä olen vakuuttunut, että tämä on Jumalan tahto, sillä meidät on niin ihmeellisellä tavalla johdettu yhteen.

(Philipp Diehl poistuu)

LINA DIEHL

Äiti, minä koen juuri samalla tavalla eversti Bucholzista, että meidät on johdatettu yhteen!

AMALIA

Voi, Lina rakkaani. Sinun on seurattava sydämesi ääntä. Kyllä minä sen nyt ymmärrän.

LAULU: UNELMIEN SIIVET

130

AMALIA

On jo tullut aika rohkeuden,

aika löytää uutta, uskaltaa.

On jo tullut aika unelmien,

aika siivet selkään asettaa.

Nouse lentoon, lintu arka,

anna siipien kannattaa.

Nouse lentoon, haaveitasi

aika on etsiä, tavoittaa, tavoittaa.

LINA DIEHL

Vielä värin harmaan, haalistuneen

unelmien hehku kaunistaa.

Vielä nurkan pimeimmän ja pienen

valo sammumaton kirkastaa.

AMALIA

Nouse lentoon, lintu arka,

anna siipien kannattaa.

Nouse lentoon, haaveitasi

aika on etsiä, tavoittaa, tavoittaa.

AMALIA

Sinun on seurattava sydämesi ääntä… minun mammani Räisälässä lausui minulle samat sanat. Räisälä… (yskii)

(Lina menee äitinsä viereen istumaan ja äiti nojaa Linaan.)

Lavalle saapuu Lähetysjohtaja, joka alkaa pitää puhetta seurakunnalle eli yleisölle. Screenille heijastetaan oikean Amalia Starckin valokuva.

LÄHETYSJOHTAJA

Rakkaat lähetysystävät. Aikanaan oli maamme lähetysystäville se henkilö, jonka kuva on tässä ylempänä, hyvinkin tuttu ja varmaan on hän vieläkin vanhempain ystäväin rakkaassa muistossa. Äskettäin hänen maallinen matkansa on päättynyt. Amalia Diehlin poika, Hans, kirjoittaa täkäläiselle sukulaiselleen seuraavaa:

131

Marraskuun 16. päivänä tuli hän vielä illalla hartaushetkeen. Levolle jo mentyämme kutsui isä meitä tulemaan pian, äiti kun oli kuolemaisillaan. Tultuamme huoneeseen oli isä juuri hänen kanssaan rukoillut ja hän lepäsi rauhallisena nojatuolissaan. Kaikki hengenahdistus oli poissa, hän hengitti aivan tyynesti, mutta näytti jo tajuttomalta. Vähän jälkeen 10 hän sitten rauhallisena nukkui viimeiseen uneensa.

(musiikki lakkaa. Lähetysjohtaja menee Amalian luokse ja laskee kätensä hänen olalleen.)

Kaikkialla kaipaamme nyt äitiä, ’kodin sielua’, niin kuin lähetyksen esimies hänen haudallaan lausui. Hän on nyt Vapahtajansa luona, jota hän uskollisesti on elämässään palvellut ja joka hänelle on iankaikkisen elämän kruunun antava.”

Valot sammuvat. Kiitollisuus-teema alkaa soida. Näyttelijät saapuvat kumartamaan.

Documents

Kuva: Lasse Lampinen Toivon tiekartta · ja havaita sitä, että lähimmäinen jää syrjään, väärin perustein ja aivan turhaan. Tai ajatus kiertyy helposti urille, jossa toisen