1

Vihreä luottamus paikka-neuvottelijan opas

Lasse Miettinen (toim.)

2

SisällysSaatteeksi 3Muistilista: päätettäviä asioita 5Luottamuspaikkaneuvottelut 6

Kuka tai ketkä neuvottelevat vihreiden puolesta? 6Neuvottelijan tai neuvotteluryhmän nimeäminen 6Neuvottelijan nyrkkisäännöt 7Liittoutuminen 8Paikkajaon matematiikka 10Kuntayhtymien ja maakuntaliiton paikkojen täyttäminen 12

Sisäinen luottamuspaikkojen jako 15Luottamuspaikkajaon kriteerit 15Paikkajaosta päättäminen 17

Kokemuksia paikkaneuvotteluista 20”Kuinka kammeta vihreät vallan kahvaan” 20”Kaksi epäonnistumista luottamus paikka neuvotteluissa” 21”Neuvottelukokemuksia pienkaupungista” 22”Hyvällä liittoutumisella hyvään lopputulokseen” 23”Ensikertalaisen kokemuksia pienestä kunnasta” 24”Ansoja ja mahdollisuuksia neuvotteluissa” 24”Paikkaneuvotteluihin valmistautuneena” 25

Liite: laskentaesimerkkejä 27Laskuesimerkki paikkajaosta kahden ryhmän välillä 27Mikä on paras koko liittoumalle? 29Valtuutettujen määrä, jolla saa yhden paikan toimielimeen 30Optimaalisia koalitioita erikokoisiin valtuustoihin ja toimielimiin 30

3

SaatteeksiKunnallisvaalien jälkeen jokaisen vihreän yh-distyksen ja uuden vihreän valtuustoryhmän haaste on vaalituloksen muuttaminen paikoik-si kunnan luottamustoimielimissä: kunnan-hallituksessa, lautakunnissa ja niin edelleen. Tämä prosessi kattaa sekä luottamuspaik-kaneuvottelut, jotka käydään puolueiden välillä, että sisäisen luottamuspaikkajaon, joka tarkoittaa neuvotteluissa saatujen paikkojen jakamista oman puolueen sisällä.

Tämä opas on tarkoitettu vihreiden yhdis-tysten, valtuustoryhmien ja neuvottelijoiden tueksi paikkaneuvottelujen ja paikkajaon prosessissa. Oppaan tekstejä ja oheistaulukoi-ta ovat olleet laatimassa Ari Heikkinen, Sirpa Hertell, Risto Kankaanpää ja Jouni Vauhkonen sekä kahdeksan kokenutta neuvottelukonka-ria, jotka jakavat kokemuksiaan paikkaneuvot-telujen käänteistä jäljempänä tässä oppaassa. Suuri kiitos kaikille kirjoittajille!

Kenelle tämä opas on tarkoitettu?

Opas on tarkoitettu periaatteessa kaikille luot-tamuspaikkaneuvottelujen ja sisäisen paik-kajaon kanssa tekemisissä oleville vihreille toimijoille: neuvottelijoille, kunnallisjärjestöjen hallituksille ja valtuutetuille.

Varoitus! Muista kuitenkin, että kaikki täällä sanottu ei päde kaikissa kunnissa ja kaikenko-koisissa valtuustoryhmissä:

Isoimmissa kaupungeissa ja isoimmissa vihreissä valtuustoryhmissä vihreillä on oma, vakiintunut neuvottelu- ja paikkajakokäytän-tönsä, eikä opas ole siksi ensisijaisesti heille tarkoitettu – paitsi referenssiksi, jota vasten peilata ja kehittää omia käytäntöjä.

Pienissä kunnissa, joissa vihreillä on vain yksi valtuutettu eikä mahdollisesti lainkaan toimivaa yhdistystä, monet oppaassa kuvatut prosessit voivat olla tarpeettoman muodollisia

ja/tai raskaita – tällöin saa reilusti keventää ja karsia.

Ylipäänsä muista opasta lukiessasi: tämä ei ole lopullinen totuus eikä kuvattu menette-lytapa ole ainoa mahdollinen. Sovella, karsi ja muokkaa tarpeen mukaan, oman kuntasi/yhdistyksesi/valtuustoryhmäsi olosuhteisiin sopivammaksi!

Paikkajakoneuvottelut ja paikkajako-neuvottelu

Tässä oppaassa käsitellään kahta asiaa, jotka liittyvät toisiinsa, mutta on silti tärkeää osata pitää erillään:

Aina kun puhutaan neuvotteluista (paik-kaneuvotteluista, neuvotteluryhmästä, mneuvottelijoista...), kyse on muiden puoluedien kanssa käytävistä neuvotte-luista, joissa ratkaistaan, montako lauta-kunt-, kunnanhallitus- jne. paikkaa kukin ryhmittymä saa.

Sisäinen paikkajako puolestaan tarkoittaa prosessia jolla neuvotteluiden tuloksena vihreille saadut paikat jaetaan oman väen kesken.

Paikkaneuvottelujen tarkoitus

Luottamuspaikkaneuvottelujen tavoitteena on saada mahdollisimman monta paikkaa Vihreille. Tälläkin tavalla toteutetaan vaalien tuloksen mukaista äänestäjien tahtoa, laskemi-sessa ja neuvottelemisessa ei ole mitään pahaa tai hävettävää. Siinä vain toimeenpannaan kuntalaissa määrättyä periaatetta: paikat on jaettava vaalien tuloksen mukaisesti.

Tämä periaate koskee myös valtuuston, kun-nanhallituksen, lautakuntien ynnä muiden toi-

4

mielinten puheenjohtajuuksia ja varapuheen-johtajuuksia. Puheenjohtajuudet menevät toki käytännössä suurimmille puolueille. Tarvitaan aika monta valtuutettua, että Vihreät saavat esim. jonkin lautakunnan puheenjohtajuuden. Tavoitetta ei kuitenkaan kannata haudata: valtuutettujen määrän kasvaessa yhä useam-massa kunnassa tulee mahdolliseksi tavoitella keskeisiä pj-paikkoja.

Menestystä neuvotteluihin!

Tiina Elo ja Lasse Miettinen

5

Muistilista: päätettäviä asioitaPaikkaneuvottelut ja -jako edellyttävät lukui-sia päätöksiä vihreältä paikallisyhdistykseltä ja/tai valtuustoryhmältä. Osa näistä päätök-sistä on tehtävä jo ennen vaaleja.

Luottamuspaikkoihin liittyvät vihreiden sisäiset päätökset ja toimet voidaan tiivistää seuraavasti. Nämä vaiheet käydään jäljempä-nä oppaassa läpi tarkemmin.

Ennen vaaleja

Paikallisen vihreän kunnallisjärjestön yleisko-kouksessa:

• päätetään, miten neuvottelija(t) valitaan• päätetään, millä kriteereillä neuvotteluissa

saadut luottamuspaikat jaetaan ja miten niiden jaosta päätetään

• valitaan mahdollinen sisäistä luottamus-paikkajakoa valmisteleva työryhmä.

Ennen vaaleja tai heti vaalien jälkeen

• Kartoitetaan ehdokkaiden ja muiden kiinnostuneiden luottamuspaikkatoiveet. Tämän voi tehdä ennen vaaleja varsinkin paikkakunnilla, joilla vihreiden voi odottaa saavat edustajan (lähes) jokaiseen toimi-elimeen, muualla on ehkä hyvä odottaa vaalien tulosta.

• Nimetään neuvottelija(t) siten kuin ennen vaaleja päätettiin (jos myös itse nimeämistä ei tehty jo ennen vaaleja).

Vaalien jälkeen

• Asetetaan neuvottelutavoitteet (vaalitulok-sen ja muun tilannearvion pohjalta).

• Käydään neuvottelut muiden puolueiden kanssa.

Neuvottelujen jälkeen

• Tehdään esitys neuvotteluissa saatujen luottamuspaikkojen jakamisesta (siten kuin ennen vaaleja sovittiin – yleensä tämän esi-tyksen tekee kunnallisjärjestön yleiskokous)

• Vihreä valtuustoryhmä vahvistaa paikkaja-koesityksen

• Paikkajako sinetöidään valtuustossa

Neuvotteluprosessi Ari Heikkisen mukaan:

1) Ensin todetaan vaalien tulos2) Selvitetään oman väen kiinnostus: mi-

hin luottamuspaikkoihin valtuutetut ja muut ehdokkaana olleet toivoisivat pääsevänsä

3) Määritetään muiden puolueiden kans-sa neuvotellen, mitä paikkoja voisi olla tulossa

4) Otetaan huomioon tasa-arvolain vaa-timukset sekä oman porukan kesken sovitut periaatteet päätettäessä, ketä mihinkin tehtävään tarjotaan (usein otetaan huomioon henkilökohtaiset äänimäärät, pätevyys, sopivuus, tasa-puolisuus)

5) Käydään muiden puolueiden kanssa neuvottelut loppuun: tarvittaessa liittoudutaan jonkin toisen puolueen kanssa

6) Vahvistetaan neuvottelujen tulos valtuustossa

6

LuottamuspaikkaneuvottelutKuka tai ketkä neuvottelevat vihreiden puolesta?Muiden puolueiden kanssa käytäviä luotta-muspaikkaneuvotteluja varten on välttämä-töntä nimetä neuvottelija tai neuvotteluryhmä.

Jos vihreä valtuustoryhmä koostuu yhdestä valtuutetusta, on pääsääntöisesti selvää, että tämä valtuutettu toimii neuvottelijana joko yksin tai yhdessä esimerkiksi paikallisen vihreän kunnallisjärjestön puheenjohtajan kanssa – ellei sitten läpipäässyt valtuutettu ole uusi toimija ja paikkakunnalta löytyy monissa neuvotteluliemissä keitetty vihreä konkari, jolle valtuutettu on valmis antamaan neuvot-teluvaltuudet.

Isommassa kunnassa / valtuustoryhmässä on hyvä valita muutama ihminen vastaamaan neuvotteluista. Mielekkäintä lienee asettaa yksi tai kaksi neuvottelijaa ja mahdollisesti näiden tueksi 1–3 kokenutta ihmistä, jotka yhdessä muodostavat neuvotteluryhmän.

On yleensä järkevää huolehtia, että neuvotte-luryhmässä on

• kokemusta puolueiden välisistä neuvotte-luista

• valittu(ja) valtuutettu(ja)• ehdokkaat asettaneen paikallisen vihreän

yhdistyksen (kunnallisjärjestön) puheenjoh-taja

Taitavat neuvottelijat voivat vielä vaalien jälkeen hieman parantaa tulosta, kun taas huonolla liittoutumisella tai liittoutumatto-muudella voi menettää paljonkin!

Neuvottelijan tai neuvotteluryhmän nimeäminenMuodollisesti neuvottelut käydään valtuus-toryhmien välillä (siis nimenomaan uusien valtuustoryhmien – paikkaneuvottelujen tuloshan vahvistetaan uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa). Siksi ainakaan koko neuvotteluryhmää ei voida yleensä ni-metä ennen vaaleja, kun ei vielä tiedetä, keitä uudessa valtuustoryhmässä on.

Hyvissä ajoin ennen vaaleja tulee silti vä-hintään päättää, miten neuvottelijat valitaan. Nimeääkö neuvottelijat:

uusi valtuustoryhmä järjestäytymiskokouk-sessaan? Jos näin tehdään, kokous on syytä pitää mahdollisimman pian vaalien jälkeen.

kunnallisjärjestön hallitus kokouksessaan tai yhteiskokouksessa uuden valtuustoryhmän kanssa? Tämäkin on mahdollista, koska neu-vottelijoiden nimeäminen on toimeenpanoon liittyvä asia, ja siten siitä voi päättää toimeen-panovaltaa käyttävä toimielin, eli hallitus.

Päätös tästä on järkevintä tehdä vihreän paikallisyhdistyksen (kunnallisjärjestön) yleis-kokouksessa ennen vaaleja, jotta tämäkin asia on sovittu hyvissä ajoin.

Ainakin isoimmissa kaupungeissa saattaa olla tarve varautua neuvotteluihin erityisen hyvissä ajoin etukäteen. Tällöin voi olla järkevää suorittaa myös itse neuvottelijoiden valinta yleiskokouksessa ennen vaaleja, ei siis vain päättää siitä, miten vaalien jälkeen asia hoidetaan.

Alla on lueteltu asiat, jotka on syytä käydä läpi ja ratkaista. Vaikka nämä voivat tuntua detaljeilta, on kuitenkin tärkeää, että asiat on sovittu etukäteen. Vaalien jälkeen kenelläkään

7

ei yleensä ole aikaa eikä energiaa miettiä tällaisia.

A) Kuka/ketkä neuvottelevat?

• vaihtoehto 1: tietyt henkilöt (1–2 hlöä) ovat viran puolesta neuvottelijoita (esim. uuden valtuustoryhmän puheenjohtaja ja kunnallis-järjestön puheenjohtaja)

• vaihtoehto 2: tietyt henkilöt (1-2 hlöä) ovat viran puolesta neuvottelijoita (kuten edellä), lisäksi neuvotteluryhmän nimeävä kokous valitsee muutaman muun henkilön ryhmään

• vaihtoehto 3: neuvotteluryhmän nimeävä kokous valitsee, ketkä parhaaksi näkee, kukaan ei ole automaattisesti viran puolesta ryhmässä

B) Yksi neuvottelija vai useamman hengen neuvotteluryhmä?

• jos kyse on pienestä kunnasta / yhdistyk-sestä / valtuustoryhmästä, yksi neuvottelija voi riittää

• kaksi neuvottelijaa (esim. uuden valtuus-toryhmän puheenjohtaja ja yhdistyksen puheenjohtaja) voi olla myös hyvä ratkaisu

• 4–5 henkeä alkaa olla maksimi neuvotteluis-ta vastaavalle ryhmälle

Neuvottelijan nyrkkisäännöt

1 Ole valmis – heti

Luottamuspaikkaneuvottelut alkavat monessa kunnassa heti, nopeimmassa tapauksessa jo vaalien jälkeisenä maanantaina tai tiistaina. Siksi vihreiden tulee olla heti vaalien jälkeen valmiina ja kaikkien omien päätösten tehtynä!

2 Tunne neuvotteluasetelma

Jos neuvottelijat on nimetty jo ennen vaaleja, näiden kannattaa aloittaa valmistautuminen hyvissä ajoin. Vaikka neuvottelijat nimettäi-siinkin vasta heti vaalien jälkeen, kannattaa

silti jo ennen vaaleja tehdä laskelmia / lasku-harjoituksia esim. pohjautuen edellisten edus-kuntavaalien ja kunnallisvaalien tulokseen. Paikkamäärät muuttuvat harvoin radikaalisti, joskin varsinkin kuntaliitosten myötä tilanne on hankalampi ja voi tulla yllätyksiä.

3 Tunne paikallinen neuvottelukulttuuri

Jokaisella paikkakunnalla on oma kulttuurinsa ja vakiintuneet käytännöt, kuinka luottamus-henkilöpaikkaneuvottelut hoidetaan. Jollei ole aikaisemmin ollut neuvotteluissa mukana, täytyy ensin selvittää prosessin kulku. Siksi on tärkeää, että neuvotteluissa olisi tukena aikaisempaa neuvottelukokemusta omaava vihreä. Jos kuitenkin joutuu aloittamaan aivan puhtaalta pöydältä, on hiukan sokkona otetta-va yhteyttä eri puolueiden paikallisiin johto-henkilöihin varmistaakseen pääsynsä mukaan neuvotteluihin. Tällöin on ehdottomasti syytä olla yhteydessä oman piirin toiminnanjohta-jaan ja tarvittaessa puoluetoimistoon, jottei joudu hyppäämään neuvottelujen ohjaksiin ilman taustatukea!

Apua neuvotteluihin?

Oman piirin toiminnanjohtaja voi usein auttaa. Piirijärjestöjen työntekijöiden yh-teystiedot löydät osoitteesta: www.vihreat.fi/piirijarjestot

Puoluetoimistolla erityisesti kunnallis-asioista vastaava kunta-asioiden sihteeri Tiina Elo (kuntasihteeri@vihreat.fi) on käy-tettävissä tueksi neuvotteluja ja sisäistä paikkajakoa koskevissa kysymyksissä.

4 Varmista lautakuntien koko

Lautakuntien koko määrittää varsinkin pien-ten ryhmien paikkamäärää. Pienet lautakun-nat tarkoittavat yleensä suurten puolueiden etua: mitä pienempi lautakunta, sitä enem-män valtuustopaikkoja tarvitaan yhdenkin edustajan saamiseen. Pieniä luottamuselimiä

8

perustellaan usein kustannussäästöillä, mutta ne ovat myös raakaa valtapolitiikkaa. Kannat-taakin pyrkiä perustelemaan laajan poliittisen edustavuuden tärkeyttä, jos lautakunnista uhkaa tulla niin pieniä, että kaikki paitsi suu-rimmat ryhmät jäävät niiden ulkopuolelle.

5 Muista neuvotella kaikki paikat – siis kaikki!

Neuvotteluissa on muistettava vaatia kaikki valtuustokauden mittaan tulevat paikat jakoon. Joskus ne ”unohtuvat” ja tällöin val-tuuskauden mittaan aukeavat paikat menevät

”itsestään selvästi” isoille ryhmille. Poliittisesti jaettavia toimielimiä ovat kunnanhallituk-sen ja valtuuston sekä lautakuntapaikkojen lisäksi myös jaostot, kunnallisten liikelaitosten johtokunnat, osakeyhtiöiden ja säätiöiden hallitukset jne.

Erikseen on vielä organisoitava ylikunnallis-ten toimielimien – kuntayhtymien ja maakun-taliittojen – paikkajako, jossa pelivara on kun-talain asettaman suhteellisuusvaatimuksen (ks. luku Kuntayhtymien ja maakuntaliiton paikkojen täyttäminen) takia pienempi.

Yhden vihreän valtuutetun kunnissa vihreille saatetaan tarjota ainoastaan paikkoja keskus-vaalilautakunnassa ja/tai tarkastuslautakun-nassa. Näitä väheksymättä kannattaa kuiten-kin pyrkiä saamaan paikkoja ”tärkeämpiin” lautakuntiin. Joissakin kunnissa on käytäntö, että jokainen valtuustoryhmä – myös yhden hengen – saa edustuksen keskusvaalilau-takuntaan, mutta siihen ei pidä pelkästään tyytyä.

Vaikkei kukaan vihreä tulisi valituksi val-tuustoon, on silti mahdollista saada jokin luottamuspaikka – erityisesti, jos ehdokkaalla on ollut korkea henkilökohtainen äänimäärä. Esimerkiksi vuoden 2008 vaaleissa Taivassa-lon ainoa vihreä ehdokas sai kunnan neljän-neksi suurimman äänimäärän, mutta se ei aivan riittänyt valtuustopaikkaan. Ehdokas sai silti lautakuntapaikan vaalien jälkeisissä neuvotteluissa.

6 Päätä tavoitteista

Neuvotteluryhmän tai kunnallisjärjestön kokouksen on syytä sopia ennen muiden puolueiden kanssa neuvotteluihin menemistä omista tavoitteista: minkä luottamuselinten paikat asetetaan ensisijaisiksi ja minkä toissi-jaisiksi tavoitteiksi, jos jokaiseen toimielimeen ei saada paikkaa. Neuvotteluissa pyritään sitten ensisijaisesti toimimaan näiden tavoit-teiden mukaisesti.

Liittoutuminen

Miten, miksi ja kenen kanssa?

Paikkaneuvotteluihin on syytä suhtautua hyvin käytännöllisesti, ei omien mahdollisten mieluisten poliittisten kumppaneiden mukaan. On kylmästi laskettava, millaisten kumppa-neiden kanssa oman paikkamäärän ja mah-dolliset puheenjohtajuudet voi maksimoida. Varsinkin 1-3 valtuutetulla voi jäädä kokonaan ilman luottamuspaikkoja. Vain rasististen ryhmien kanssa liittoumia ei tehdä.

Liittoutuminen on pienelle ryhmälle usein välttämätöntä, eikä sitä pidä aristella. Paikka-jaon jälkeen tällaisen puhtaasti teknisen liiton muodostaneet ryhmät jatkavat taas omillaan ja riippumattomina.

Koalitioita muodostettaessa kannattaa pyrkiä, jos mahdollista, tietyn kokoisiin liittoumiin, jotka tuovat matemaattisesti parhaat neuvotte-luasemat: esimerkiksi 27-paikkaisessa valtuus-tossa hyödyllisimpiä ovat 4:n, 7:n, 11:n, 14:n ja 17:n valtuutetun koalitiot, jos täytettävänä on 7-paikkaisia toimielimiä. Tästä lisää luvussa Paikkajaon matematiikka.

Paikkajako liittouman sisällä

Usean ryhmän koalition on myös erityisen tärkeää sopia siitä, miten liittouman saamat paikat jaetaan liittouman sisällä. Tämä voi-daan laskea samalla kaavalla kuin paikkojen jako liittoumien välillä tai sitten jollain muulla

9

tavalla, esimerkiksi eri lautakuntia eri tavalla painottaen. Varsinkin jos koalitio saa vain yhden paikan kuhunkin lautakuntaan, joudu-taan usein jakamaan varajäsenyyksiä: ryhmä A saa yhteen lautakuntaan varsinaisen jäsenen paikan, ryhmä B varajäsenen – ja toiseen lau-takuntaan taas päinvastoin.

Tämäkin sopimus on syytä tehdä kirjallisesti. Vaikka edes nimet paperissa eivät aina takaa, että kaikki kunnioittaisivat tehtyä sopimusta, se kuitenkin antaa ratkaisevasti paremmin selkänojaa kuin pelkkä suullinen sopimus.

Valtuustosopimukset ja muu yhteistyö vaalien jälkeen

Joskus liittoumiin liittyy yhteisiä valtuusto-ryhmien tai lautakuntaryhmien kokouksia sekä poliittisia sopimuksia esimerkiksi kunnan talouden kuntoon saattamisesta tai joidenkin asioiden edistämisestä (tätä kutsu-taan usein valtuustosopimukseksi). Tällaisten sopimusten muotoilu on hyvin merkittävää vallankäyttöä ja näihin neuvotteluihin on val-mistauduttava huolella, jotta omia tavoitteita tai muotoiluja saa mukaan.

10

Paikkajaon matematiikka

Miten lasketaan puolueelle kuuluvat paikat?

Periaatteessa kunnallisten luottamuspaikkojen jako on silkkaa matematiikkaa. Puolueelle kuuluu yhtä suuri osa kunkin lautakunnan tai vaikkapa kunnanhallituksen paikoista kuin sen osuus on valtuustopaikoista. Jos valtuus-toryhmällä on vaikkapa kuudesosa valtuuston paikoista, sen tulisi saada kuudesosa paikoista myös jokaiseen lautakuntaan ja kunnanhalli-tukseen.

Käytännössä asia ei ole kuitenkaan näin yk-sinkertainen. Ainakin kolme ei-matemaattista tekijää vaikuttaa luottamuspaikkojen jakoon:

1) Paikoista ei äänestetä sokkona, vaan niistä neuvotellaan etukäteen puolueiden kesken.

2) Lautakuntien puheenjohtajuudet ja varapuheenjohtajuudet jaetaan erikseen. Kuudesosa valtuustopaikoista oikeuttaa matemaattisesti vain kuudesosaan lauta-kuntapaikoista, ei kuudesosaan puheenjoh-tajuuksista.

3) Valtuustoryhmät voivat liittoutua keske-nään paikkaneuvotteluissa ja hakea näin parempia neuvotteluasemia.

Espoon pisteytysmalliSirpa Hertell

Espoossa on jo pitkään ollut käytäntönä, että paikkajako puolueiden kesken tehdään pistetyttämällä. Tässä lyhyt kuvaus mal-lista:

Kaikki luottamuspaikat pisteytetään puo-lueiden välisessä paikkajakotoimikunnassa jo ennen vaaleja. Vaalituloksen selvittyä jaetaan puolueille äänimäärän perusteella kuuluvat pisteet ja tällä pistemäärällä saa sitten juuri oikean määrän luottamuspaik-koja. Kärjistäen voisi sanoa: vähemmän

”kalliita” puheenjohtajuuksia tai useampia edullisia varapaikkoja.

Esimerkiksi vuoden 2004 vaaleissa pisteytys meni näin: Suhteellinen osuus vihreiden 9:llä valtuutetulla oli 13,433 % 67:sta valtuustopaikasta. Tämä osuus antoi kokonaispistepotista (yhteensä 2151 pistet-tä) vihreille 288 pistettä.

Kokonaispistemäärä syntyy kaikkien luot-tamuspaikkojen yhteenlasketusta pistemää-rästä. Esimerkkejä pisteistä:

• Valtuuston pj 17, 1. vpj 13 ja 2.vpj 11 pistettä

• Kaupunginhallitus pj 16 1. vpj 12 ja 2. vpj 10

• Kaupunkisuunnittelulautakunta pj 8, vpj 6, jäsen 5 ja varajäsen 2 pistettä

Lähes kaikkia puheenjohtajuuksia ja kaupunginhallituksen paikkoja tavoittelee toki useampi puolue kuin paikkoja on. Jo ensimmäisellä jakokierroksella on neuvot-telijoilla kuitenkin kohtuullisen realistinen käsitys puolueensa mahdollisesta paik-kamäärästä erikokoisissa lautakunnissa edellisen kauden paikkojen ja uuden vaali-tuloksen pohjalta. Toiveet konkretisoituvat entisestään, kun lasketaan mihin omat pisteet oikeasti riittävät.

Neuvottelujen jossain vaiheessa tunteet tietysti kuumenevat eivätkä pisteet ratkaise kaikkia ongelmia. Pisteytyksellä lopputu-los on kuitenkin mahdollisimman oikeu-denmukainen, eivätkä pienetkään puolueet jää ilman paikkoja. Myöskään puolueiden välinen liittoutuminen tai keskinäinen sopi-minen ei toimi, koska jokaisella on oikeus saada pisteitään eli vaalitulosta vastaava määrä paikkoja.

11

Luottamushenkilöpaikat täytetään valtuustos-sa suhteellisena henkilövaalina, jollei sopuun päästä etukäteen. Yleensä kuitenkin päästään, koska harva haluaa käydä pitkää äänestysru-lettia valinnoista. Lisäksi neuvottelemalla on mahdollista vaikuttaa siihen, että puolueet saavat jaossa painotettua itselleen tärkeimpiä paikkoja.

Tätä paikkajaosta sopimista kutsutaan luot-tamuspaikkaneuvotteluiksi. Näissä neuvotte-luissa sovitaan, mikä puolue saa kuinka paljon paikkoja mihinkin kunnalliseen toimielimeen.

Huolimatta siitä, että paikkajako käytännössä ratkaistaan neuvottelemalla, on välttämätöntä tietää, mitä meille laskennallisesti kuuluu, jotta osaa neuvotteluissa vaatia oikeita asioita!

Yhteen paikkaan vaadittava valtuutettu-jen määrä

Ensimmäinen asia, joka on hyvä hahmottaa, on minimimäärä valtuustopaikkoja, jolla voi vaatia, että lautakunta, kunnanhallitus tai muu puheena oleva toimielin ylipäänsä valitaan suhteellisella vaalilla. Tämä minimi-määrä on sama kuin se laskennallinen luku valtuutettuja, jolla saa varmasti yhden paikan lautakuntaan.

Ideana siis on, että vaatimus suhteellisen vaa-lin toimeenpanemisesta edellyttää taakseen vähintään sen kokoisen joukon valtuutettuja, että tällä joukolla on mahdollisuus menestyä ko. vaalissa – ts. että se saisi ainakin yhden paikan valittavaan toimielimeen.

Laskukaava on tämä: yhteen lautakuntapaik-kaan vaadittu valtuutettujen määrä = koko valtuuston paikkamäärä jaettuna toimielimen paikkojen määrä plus yksi, pyöristettynä ylöspäin.

Jos siis valtuustossa on 35 valtuutettua ja täytettävänä on 7-paikkainen lautakunta, tarvitaan vähintään 5 valtuutettua (35 / (7 + 1) = 35 / 8 = 4,375 = ylöspäin pyöristettynä 5), jotta saadaan varmuudella yksi paikka lautakuntaan. Jos nämä 5 valtuutettua jätetään

paikkaneuvotteluissa ilman paikkaa, joka heille laskennallisesti kuuluisi, he voivat vaatia asian valtuustossa suhteelliseen vaaliin, jossa he 5 äänensä voimalla väistämättä saavat yhden paikan.

Vastaavasti 9-jäsenisen toimielimen kohdalla (olettaen edelleen, että valtuusto on 35-hen-kinen) yhteen paikkaan vaadittu vähimmäis-määrä valtuutettuja on 35 / (9+1) = 3,5 eli ylöspäin pyöristettynä 4.

Nämä luvut löydät valmiiksi laskettuina eri-kokoisille valtuustoille ja lautakunnille tämän oppaan liitteestä Valtuutettujen määrä, jolla saa yhden paikan toimielimeen.

Kolikon kääntöpuolena on, että valtuustoryh-mä, jolla on vähemmän paikkoja kuin tämä yhteen paikkaan oikeuttava minimimäärä, joutuu aina liittoutumaan toisten ryhmien kanssa (tai muuten onnistumaan neuvotte-luissa, esim. pääsemällä vaa’ankieliasemaan isojen ryhmien välillä) päästäkseen kiinni lau-takuntapaikkoihin. Tätä on käsitelty tarkem-min edellä luvussa Liittoutuminen.

Jos siis vihreällä valtuustoryhmällä on vain yksi tai kaksi valtuustopaikkaa, eivätkä ne riitä yllä kuvattuun minimimäärään, joka takaisi paikan lautakuntiin, tilanne ei suin-kaan ole toivoton. Mutta koska matemaattista varmuutta paikkojen saamisesta ei tällöin ole, pienen valtuustoryhmän menestys paikkaneu-votteluissa riippuu todellakin neuvottelutai-dosta, onnesta ja hyvästä liittoutumisesta!

Enemmän kuin yksi paikka?

Jos valtuustoryhmällä (tai usean valtuustoryh-män liittoutumalla) on hallussaan enemmän valtuustopaikkoja kuin mitä yhden lautakun-tapaikan saaminen edellyttää, on syytä tarkas-tella, riittävätkö voimat useampaan paikkaan.

Tämä voidaan laskea suoraan edellä mai-nitusta kynnysluvusta, eli minimimäärästä valtuutettuja, joka tarvitaan yhteen lautakun-tapaikkaan. Maaginen sääntö kuului:

12

Yhteen paikkaan tarvittava valtuutettujen määrä = valtuuston paikkaluku jaettuna täytettävien paikkojen määrä plus yksi, pyöristettynä ylöspäin.

Tästä kaavasta saadaan laskettua suoraan myös useampaan paikkaan vaadittu valtuutet-tujen määrä:

n paikkaan tarvittava valtuutettujen määrä = n kertaa valtuuston paikkaluku jaettuna täytettävien paikkojen määrä plus yksi, pyöristettynä ylöspäin.

Eli jos yhteen paikkaan tarvitaan n valtuutet-tua, kolmeen paikkaan tarvitaan kolme kertaa n valtuutettua, aina ylöspäin pyöristäen.

Esimerkki 35-jäsenisestä valtuustosta ja 7-paikkaisesta lautakunnasta:

Yhteen paikkaan tarvitaan 35 / (7 + 1) = 4,375, eli (ylös-päin pyöristettynä) 5 valtuutettua. Tällöin vastaavasti kolmeen paikkaan tarvitaan 3 x 4,375 = 13,125, eli 14 valtuutettua, jälleen ylöspäin pyöristettynä.

Tämä kaikki perustuu suhteellisen vaalitavan pääjujuun: vertauslukuihin.

Vertausluvut lasketaan kunnallis- ja eduskun-tavaaleistakin tutulla d’Hondtin järjestelmällä. Toisin sanoen valtuustoryhmän (tai usean valtuustoryhmän liittoutuman) ensimmäinen vertausluku = yhtä kuin sen valtuustopaik-kojen määrä. Toinen vertausluku on paikka-määrä jaettuna kahdella, kolmas vertausluku on paikkamäärä jaettuna kolmella, neljäs paikkamäärä jaettuna neljällä jne.

Lautakunnan paikat täytetään sitten ver-tauslukujen mukaisessa järjestyksessä. Se valtuustoryhmä (tai liittoutuma), jolla on suurin vertausluku, saa ensimmäisen paikan, toiseksi suurimmalla vertausluvulla heltiää toinen paikka jne. Näin jatketaan, kunnes kaikki paikat on täytetty. Jos valtuustoryhmä (tai liittoutuma) on tarpeeksi suuri, sen toinen tai kolmas tai neljäskin (jne.) vertausluku ovat vielä niin suuria, että sille liikenee useita paikkoja lautakunnasta.

Kuulostaako vaikealta? Katso esimerkkejä oppaan lopusta.

Kuntayhtymien ja maakuntaliiton paikkojen täyttäminen

Tunne kuntalain suhteellisuusperiaate

Kuntayhtymien ja maakuntaliittojen luotta-muspaikkajakoa säätelee kuntalain 81 § ja sen neljäs momentti, jonka mukaan kuntayhty-män toimielimien kokoonpano on sovitettava vastaamaan jäsenkuntien poliittisia voimasuh-teita.

Toisin sanoen: jos vihreät ovat saaneet kunnal-lisvaaleissa kuntayhtymän alueen kunnista 1 000 ääntä, ja koko alueella on annettu kaikil-le puolueille yhteensä 10 000 ääntä, vihreille kuuluu n. 1/10 paikoista kuntayhtymien toimielimissä. Nämä jaetaan suhteellisista vaaleista tutuilla ns. vertausluvuilla, tarkem-min ottaen näin:

1) Lasketaan yhteen puolueen kunnallis-vaaleissa saamat äänet kuntayhtymän kunnista.

2) Lasketaan tästä vertausluvut. Ensimmäi-nen vertausluku = puolueen saamat äänet, toinen vertausluku = äänimäärä jaettuna kahdella, kolmas vertausluku = äänet jaet-tuna kolmella jne.

3) Asetetaan eri puolueiden vertausluvut suuruusjärjestykseen. Kukin puolue saa esim. 19-jäseniseen toimielimeen niin monta paikkaa kuin sen vertauslukuja on 19 suurimman vertausluvun joukossa.

Koska maakuntaliittokin on kuntayhtymä, tämä koskee myös maakuntavaltuustoa ja

-hallitusta. Maakuntavaltuuston ja -hallituksen kokoonpanon on siis vastattava puolueiden äänimäärien mukaisia voimasuhteita maakun-nassa.

Poikkeus tähän sääntöön on kuntayhtymän ylin päättävä elin (paitsi maakuntaliitossa, josta on erikseen säädetty, että suhteellisuus-periaate koskee myös maakuntavaltuustoa). Tämä ylin päättävä elin voi olla:

13

• Kuntayhtymän edustajakokous (yhtymäko-kous), jossa valtaa käyttävät kuntien valit-semat edustajat, yleensä muutama edustaja per kunta. Yhtymäkokouksen kokoonpanon ei tarvitse vastata kuntien poliittisia voima-suhteita.

• Yhtymäkokouksen sijasta ylintä päätösvaltaa kuntayhtymässä käyttävä yhtymävaltuusto (jonka jäsenkunnat valitsevat suoraan), jos sellaisesta on säädetty kuntayhtymän perus-sopimuksessa.

On kuitenkin muistettava, että vaikka yhty-mäkokouksen tai -valtuuston kokoonpanon ei tarvitse noudattaa jäsenkuntien poliittisia voimasuhteita, sillä ei silti ole vapaat kädet valita millaisia yhtymähallituksia tai muita toimielimiä se haluaa. Kaikkiin yhtymäko-kouksen/-valtuuston valitsemiin toimielimiin noudatetaan kuntalain 81 § vaatimusta poliit-tisen suhteellisuuden toteutumisesta.

Huomaa, että toisin kuin kunnallisten luotta-muspaikkojen täytössä, kuntalaki ei tee mah-dolliseksi teknisiä vaaliliittoja maakuntaliiton tai kuntayhtymän paikkoja täytettäessä! Kaksi puoluetta ei siis voi liittoutua saadakseen matemaattista etua esim. maakuntahallitus-ta valittaessa. Kuntalaki on tältä osin selvä: toimielinten kokoonpanon on vastattava kuntayhtymän/maakunnan alueen poliittisia voimasuhteita.

Lisäksi kuntayhtymän toimielinten on – kuten kaikkien muidenkin toimielinten – luonnol-lisesti noudatettava tasa-arvolain vaatimusta, jonka mukaan toimielimessä tulee olla vähin-tään 40 %:n edustus naisia/miehiä.

Maakunnallisten toimielimien kokoaminen

Maakuntavaltuuston kokoonpanosta on erikseen huomattava kaksi kuntalaista (86a §) nousevaa lisärajoitusta:

maakuntavaltuutettujen on oltava jäsenkun-tien valtuutettuja

jokaisesta kunnasta on oltava vähintään yksi maakuntavaltuutettu

Näiden kaikkien tekijöiden johdosta varsinkin maakunnallisen toimielimen kokoaminen voi olla melkoinen palapeli ja siitä on käytännössä välttämätöntä pystyä sopimaan puolueiden kesken.

Jos esimerkiksi maakuntavaltuuston kokoon-panoa ei pystyttäisi neuvottelemaan, siitä jouduttaisiin äänestämään niin monta kertaa suhteellisena vaalina, että tulos vastaisi lain-säädännön vaatimuksia: edustaja jokaisesta kunnasta, edustus poliittisten voimasuhteiden mukaan ja sukupuolten edustus tasa-arvolain mukaisesti.

Tämän vuoksi huolellinen valmistelu puoluei-den kesken on tarpeen. Esimerkiksi Uudel-lamaalla neuvottelut on järjestetty siten, että Uudenmaan liitto on koonnut puolueiden edustajista (=piirijärjestöjen toiminnanjohta-jat) vaalien valmistelutoimikunnan, joka käy neuvottelut maakuntavaltuuston ja -hallituk-sen paikkojen lisäksi kaikista ylikunnallisista paikoista.

Vihreän neuvottelijan kannattaa muistaa:

Selvitä jo ennen vaaleja, miten neuvottelut omalla alueella on organisoitu

Selvitä, mitä kaikkia ylikunnallisia toimielimiä piirin alueella on. Apuna voi käyttää maakun-taliiton ja kuntayhtymien nettisivuja, nykyisiä ylikunnallisia vihreitä luottamushenkilöitä sekä piirihallituksen neljän vuoden takaisia pöytäkirjoja, joista tehdyt valinnat ilmene-vät. Jotkut toimielimet saattavat edellyttää asiantuntijuutta ja/tai kielitaitoa (esimerkiksi sairaanhoitopiirin alueellisen liikelaitoksen vähemmistökielinen jaos) ja näihin on ajoissa etsittävä sopivia ehdokkaita.

Selvitä montako paikkaa vihreille vaalitulok-sen mukaisesti kuuluu maakuntavaltuustoon ja muihin ylikunnallisiin elimiin

Maakuntavaltuustoa koottaessa kartoita, mistä kunnista on mahdollista yrittää vihreää valtuutettua maakuntavaltuustoon.

14

Kartoita, mistä kunnista vihreillä on ehdok-kaita ylikunnallisiin toimiin, neuvotteluissa kannattaa olla jo nimiä tarjolla.

Suurilla puolueilla on todennäköisesti eh-dokkaita useammista kunnista kuin vihreillä. Kannattaa tarjota ponnekkaasti omia vahvoja nimiä, jottei käteen jää kuntia, joista ei ole vihreitä ehdokkaita tarjolla.

On myös syytä vahtia, ettei hyvä oma ehdokas putoa pelistä väärän sukupuolen takia. Kun omat tarjokkaat luottamustoimiin on ajoissa selvillä, hyvälle ehdokkaalle on helpompi saada neuvoteltua halutusta kunnasta paikka

”oikeaa” sukupuolta – oli se sitten mies- tai naispaikka.

15

Sisäinen luottamuspaikkojen jakoLuottamuspaikkajaon kriteeritOn reilua – suorastaan välttämätöntä – että kaikilla ehdokkailla on jo ennen vaaleja yhtei-sesti tiedossa kriteerit, joiden perusteella luot-tamuspaikat vaalien jälkeen jaetaan. Näistä kriteereistä päätetään luontevimmin ehdok-kaat asettavan yhdistyksen, eli paikallisen vihreän kunnallisjärjestön yleiskokouksessa.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa näitä valintoja, mutta on tärkeää, että periaatteet on sovittu yhteisesti etukäteen, mieluiten viimeistään ehdokasasetteluvaiheessa. On olemassa hyviä koeteltuja periaatteita, joita esitellään seuraa-vassa, mutta jokaisella paikkakunnalla on vii-me kädessä itse päätettävä, miten menetellään.

Luontevia paikkajaon perusteita ovat ainakin:

• ehdokkuus vaaleissa• vaaleissa saatu äänimäärä• poliittinen kokemus• perehtyneisyys toimielimen tehtäväkenttään• motivaatio tehtävän hoitamiseen• aktiivisuus ja yhteistyökyky aiempien

luottamustehtävien hoitamisessa, paitsi itse tehtävässä, myös sisäisen viestinnän osalta (=tiedonkulku valtuustoryhmän ja muiden toimielimien välillä sekä jäsenistön ja kun-nallisjärjestön suuntaan)

• luottamushenkilömaksun (ns. puolueveron) tunnollinen suorittaminen.

Useilla paikkakunnilla noudatetaan myös rotaatiosääntöä eli että tietyssä luottamustoi-messa voi toimia vain määrätyn ajan (esim. kaksi peräkkäistä vaalikautta).

Esimerkin näistä kaikista tekijöistä auki kir-joitettuna löydät Turun vihreiden luottamus-paikkakriteeristöstä.

Voiko jäsenyys olla kriteeri?

Jäsenyyttä voinee käyttää yhtenä kriteerinä muiden joukossa. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että sitoutumattomana ehdolla olleet karsiutuisivat luottamuspaikkojen jaos-ta. Myös sitoutumattomilla ehdokkailla tulee olla yhtäläinen mahdollisuus vaalien jälkeen saada luottamuspaikkoja. Jäsenyys ei siis koskaan voi olla yhtä tärkeä tekijä kuin esim. ehdokkaana olo tai vaaleissa saatu äänimäärä.

Mahdolliset rajoitukset

Ennen vaaleja on sovittava myös mahdollisis-ta rajoituksista luottamuspaikkojen suhteen: esimerkiksi että kunnanhallituksen varsinai-seksi jäseneksi voidaan nimetä vain valtuutet-tu (kuten joissakin kunnissa vihreiden kesken on päätetty) tai että luottamuspaikat jaetaan vain ehdokkaana olleille ja muille vain mikäli sopivaa luottamushenkilöä ei ehdokkaista löydy.

Nämä rajoitukset on syytä päättää ja kirjata mahdollisimman yksiselitteisesti etukäteen, jotta paikkajaossa ei vaalien jälkeen tule epäselvyyttä.

Vältä jääviydet etukäteen

Rajoitukset voivat perustua paitsi omiin periaatteisiimme, myös jääviystilanteiden välttämiseen ennalta. Esimerkiksi osuuskau-pan edustajiston jäsentä ei kannata valita kaavoituselimeen, koska kysymys jääviydestä tulee helposti eteen.

Laki (kuntalain 36 §) luettelee, keitä ylipäänsä ei voida valita lautakuntaan esteellisyyden vuoksi.

16

Turun vihreiden luottamus paikka-jakokriteerit

Jääviys. Jääviyden suhteen vihreät ovat aina noudattaneet tiukkaa moraalia (ja vaatineet sitä muiltakin), joten tarkista asia omalta kohdaltasi. Mieti myös tulevaisuuttasi: jos olet aikeissa hakeu-tua seuraavan neljän vuoden aikana kaupungin kult-tuuritoimen palvelukseen, ei Sinun kannata pyrkiä kulttuurilautakuntaan, vaikka ala kiinnostaisikin.

Sukupuoli. Paikat ovat useimmiten joko mies- tai naispaikkoja, eikä siinä narinat auta.

Äidinkieli. Suurin osa paikoista on suomenkielisille, ja näihin käy myös suomella pärjäävä ruotsinkielinen. Osa paikoista on kuitenkin äidinkieleltään ruotsinkie-lisille, eikä tämä kriteeri ole kielitaitotesti.

Kaupunginvaltuuston jäsenyys. Muiden kannalta joskus hiukan harmillinen tosiasia on, että valtuutetuilla on tietty etulyöntiasema. Heidän luottamuksensa on kuitenkin kansa punninnut ja hyväksi havainnut. Kaupunginhallituksen jäseniksi valitsemme vain valtuutettuja.

Me vihreät emme yleensä ole panneet paljoa painoa äänimäärien osoittamiin ”tärkeysjärjestyksiin”, mutta jossain määrin kansan osoittama luottamus saattaa päteä lievempänä versiona varavaltuutettui-hin ja muihin hyvin ääniä saaneisiin.

Asiantuntemus. Onko ehdokkaalla koulutusta, muuta asiantuntemusta, harrastuneisuutta tai kykyä luottamustoimessa käsiteltävien asioiden ymmärtä-miseen ja kriittiseen harkintaan?

Ahkeruus. Ymmärryksen lisäksi pitää löytyä myös ahkeruutta, sillä listat saattavat olla pitkiä, lisämateriaalit runsaita ja kokouksiakin voi olla usein. Kokoukset ovat yleensä iltaisin, joten lastenhoitokin pitää järjestyä ja muiden harrastusten tarpeen tullen väistyä. Aikaa pitää varata kokouksen lisäksi myös keskusteluun käsiteltävistä asioista varajäsenen tai toisen jäsenen kanssa sekä tärkeistä ajankohtaisista asioista ja budjettiasioista tiedottamiseen valtuusto-ryhmälle sekä jäsenistölle.

Oma innostus ja kiinnostus. Kiinnostus on tärkeä ja tarpeellinen kriteeri, mutta yksin se ei kuitenkaan riitä, sillä suuri innokkuus yhdistettynä suureen tietä-mättömyyteen on tuhoisa yhdistelmä.

Yhteistyökyky. Asiantuntemus ja innostus eivät tuota tulosta, jos henkilöllä ei ole yhteistyökykyä. Hyvä luottamushenkilö osaa myydä ajatuksiaan ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Oma ehdokkuus kunnallisvaaleissa on tärkeä kriteeri. Arvostamme ihmisiä, jotka ovat panneet itsensä, aikansa ja rahansa peliin vihreän aatteen eteen.

Toiminta vihreissä luottamustehtävissä. Arvos-tamme myös niitä, jotka ovat pätevöityneet vihreän politiikanteon kentillä. Hyvät tulokset aiemmissa luottamustehtävissä ovat iso plussa. Arvostamme myös niitä ahkeria ihmisiä, jotka ovat puurtaneet vuosikausia vihreiden sisäisissä luottamustehtävissä

– me kun emme tunnetusti maksa edes kokouspalk-kioita.

Rotaatio. Edellisestä huolimatta yksi tärkeä periaa-te vihreässä liikkeessä on aina ollut rotaatioperiaate. Kenenkään ei pitäisi istua samassa tehtävässä niin kauaa, että sammal alkaa kasvaa päälaella. Käy-tännössä tämä on yleensä merkinnyt kahta kautta. Rotaatioperiaatteesta voidaan poiketa, mutta syyn pitää olla erityisen hyvin perusteltu.

Ei montaa luottamustehtävää samalle ihmiselle. Emme valitse ketään varsinaiseksi jäseneksi kahteen lautakuntaan. Myöskin varapaikkojen ja kauden aikana kertyvien luottamustehtävien suhteen on syytä harjoittaa itsekritiikkiä. Haluamme, että henkilö hoitaa mieluummin yhden tehtävän kunnolla kuin monta tehtävää huonosti. Jos keräät itsellesi runsaasti luottamustoimia, olet velvoitettu selkeästi tavallista suurempaan työpanokseen.

Vihreän aatteen tuntemus. Jos vihreät periaatteet eivät ole sinulle kovin tuttuja, olet mielestämme edustajanamme velvoitettu perehtymään niihin jossain määrin. Vihreille paikoille valitut ihmiset eivät istu luottamuselimissään ajamassa yksin omia etujaan ja käsityksiään, vaan vihreitä äänestäneiden turkulaisten ja vihreän liikkeen ajatuksia sekä Turun kaupungin etua.

17

”Vaalikelpoinen lautakuntaan on henkilö, joka on vaalikelpoinen valtuustoon, ei kuitenkaan:

1) asianomaisen lautakunnan alainen kunnan palveluksessa oleva henkilö;

2) henkilö, joka on asianomaisen lautakunnan tehtäväalueella toimivan, kunnan mää-räämisvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa; eikä

3) henkilö, joka on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka johtavassa ja vastuullisessa tehtävässä tai siihen rinnastettavassa asemassa liike-toimintaa harjoittavassa yhteisössä, jos kysymyksessä on sellainen yhteisö, jolle asianomaisessa toimielimessä tavanomai-sesti käsiteltävien asioiden ratkaisu on omiaan tuottamaan olennaista hyötyä tai vahinkoa.”

Meneekö vaaleissa saatu äänimäärä kaiken muun ohi?

Joillakin paikkakunnilla vihreillä on käytäntö, että eniten ääniä saanut saa valita ensimmäi-seksi, minkä paikan haluaa ryhmien kesken neuvotellusta saaliista. Seuraavaksi eniten ääniä saanut saa valita seuraavaksi jne.

Tätä ei voi pitää täysin ongelmattomana. On toki oikein, että äänimäärä vaikuttaa siihen, mitä luottamustehtäviä henkilö saa – kyse-hän on kuntalaisten antamasta mandaatista. Toisaalta on niin, että luottamustehtävät ovat tulleet kaikkien ehdokkaiden äänisaaliin myö-tä, ei vain kärkinimen.

On myös tärkeää, että keskeisissä luottamus-tehtävissä, esim. kunnanhallituksessa, ryhmää edustaa henkilö, jolla on ryhmän luottamus takanaan. Aina ei ääniharavalla ole, syystä tai toisesta. Kollektiivina päätöksiä tehtäessä on kuitenkin pidettävä tarkka huoli siitä, että kateus ei pääse pudottamaan eniten ääniä saa-nutta, vaan porukka päättää antaa luottamuk-sensa pätevyyden perusteella.

Paikkajaon perusteet on sovittava ETUKÄTEEN

Luottamushenkilövalinnat ovat liian monella paikkakunnalla jääneet vuosikausiksi, jopa vuosikymmeneksi hiertämään vihreiden toimijoiden välejä. Yleensä syynä on ollut jol-lakin tavalla epämääräinen tai jonkun mielestä epäreilu tapa jakaa luottamushenkilöpaikat. Siis se, kuka valitaan, millä periaatteella ja millä valitsijajoukolla mihinkin lautakun-taan tai kunnanhallitukseen jne. vihreiden edustajaksi. Pettymyksiä ei koskaan voi täysin välttää, mutta avoimet ja etukäteen päätetyt pelisäännöt ovat paras ja toimivin vastalääke tähän tautiin!

Siksi vielä kerran: valintamenettelystä on sovit-tava ennen vaaleja!

Tärkeää on myös tähdentää, että vaikka kaikki eivät saa aina mieleistään paikkaa heti vaali-kauden alussa, vaalikauden kuluessa avautuu usein tärkeitäkin paikkoja. Niiden jako täytyy delegoida valtuustoryhmälle ja jonkun olisi hyvä pitää kirjaa täyttämättä jääneistä toi-veista, jotta hampaankoloon jääneet valinnat voitaisiin edes osittain paikata.

Kunnallispolitiikkaa voi ajatella myös oppi-misprosessina: vähemmän haluttu paikka voi avartaa tietämystä valtavasti jostain aivan uudesta aihepiiristä. On hyvä suhtautua saa-maansa luottamuspaikkaan uteliaasti.

Paikkajaosta päättäminen

Toiveiden kartoittaminen

Paikkakunnilla, joissa vihreät saavat luot-tamushenkilön kaikkiin tai lähes kaikkiin toimielimiin, on syytä tehdä joko jo ennen vaaleja tai heti vaalien jälkeen kysely, jossa ehdokkaita ja muita kunnallisjärjestön jäseniä pyydetään kirjallisesti ilmaisemaan luottamu-spaikkatoiveensa (tärkeysjärjestys ja perust-elut).

18

Muilla paikkakunnilla on järkevää käydä ensin neuvottelut vihreille tulevista paikoista ja tämän jälkeen tehdä vastaava kysely.

Paikkajaon valmistelu

Ennen kuin voidaan muodostaa esitys paikka-jaosta, jonkun pitää tehdä pohjatyö: käsitellä hakemukset ja valmistella pohjaesitys yhdis-tyksen kokouksen (tai muun asiasta päättävän kokouksen) käsittelyä varten.

Jos luottamuspaikkoja on tulossa vihreille enemmän kuin kourallinen, on yleensä järke-vää, että paikkajakoa valmistelee siihen valittu työryhmä. Tämä työryhmä kannattaa valita kunnallisjärjestön yleiskokouksessa ennen vaaleja. Paikkajakotyöryhmän tehtäväksi tulee valmistella luottamuspaikkaneuvottelujen jälkeen yleiskokoukselle (tai muulle asiasta päättävälle kokoukselle) esitys paikkajaosta.

Jos luottamuspaikkoja on tulossa vain muuta-mia (tai se nähdään muutoin järkeväksi), tämä valmisteluryhmä voi olla sama porukka kuin neuvotteluryhmä, joka vastaa neuvotteluista muiden puolueiden kanssa.

On käytännössä välttämätöntä taata, että val-tuustoryhmän edustus on mukana paikkajaon valmistelussa (monella paikkakunnalla val-tuustoryhmä ON tämä valmisteleva toimielin). Valtuustoryhmähän asiasta lopullisesti päättää.

Kuka tekee lopullisen päätöksen?

Puoluedemokratia lähtee jäsenistöstä, jolla tulee olla sananvaltaa asioihin. Lähtökohtai-sesti paikallinen vihreä kunnallisjärjestö, joka on asettanut ehdokkaat, tekee yleiskokouk-sessaan kaikki tärkeimmät päätökset paikka-jaosta:

• Ennen vaaleja päättää paikkajaon kriteerit.• Ennen vaaleja valitsee edellä kuvatun mah-

dollisen valmistelevan työryhmän, jonka tehtäväksi tulee (vaalien ja neuvottelujen jälkeen) laatia pohjaesitys paikkajaosta.

• Vaalien jälkeen hyväksyy (em. työryhmän valmistelun pohjalta) esityksen valtuusto-ryhmälle paikkojen jaosta.

Juridisesti lopullisen päätöksen paikoista tekee valtuustoryhmä. Valtuustoryhmällä on toki mahdollisuus tässä vaiheessa tehdä vielä tarkistuksia yhdistyksen kokouksen hyväksymään jakoon. Jäsenistön päätökses-tä poikkeamiseen tulisi kuitenkin olla aina hyvät perusteet. Useimmiten kyseeseen tulee sukupuolijakaumasta tai muusta vastaavasta tasapainosta huolehtiminen.

Entä jos paikallinen yhdistys on hyvin pieni tai sitä ei ole?

Jos paikkakunnalla ei ole toimivaa kunnallis-järjestöä tai yhdistys on hyvin pieni, esityksen valtuustoryhmälle voi tehdä myös jokin muu porukka. Tämä voi olla esim. paikallisten eh-dokkaiden joukko (jos minkäänlaista yhdistys-tä ei ole) tai yhdistyksen jäsenet plus ehdolla olleet ei-jäsenet.

Pienissä kunnissa ei välttämättä ole omaa kunnallisjärjestöä, vaan ehdokkaat asettava yhdistys on joko piirijärjestö, naapurikaupun-gin kunnallisjärjestö tai monessa kunnassa toimiva yhdistys.

Tällöin on luontevaa, että päätös delegoidaan jollekin paikkakuntaa lähempänä olevalle kokoonpanolle, esimerkiksi kaikille ehdokkaa-na olleille (jos paikkakunnalla ei ole lainkaan yhdistystä) tai paikkakunnalla asuville jäse-nille plus ehdokkaana olleille ei-jäsenille (jos ehdokkaat asettaa monessa kunnassa toimiva yhdistys).

Tästä huolimatta ehdokkaat asettavan yhdis-tyksen – oli se sitten piirijärjestö, naapurikun-nan kunnallisjärjestö tai mikä muu hyvänsä – pitää tehdä ennen vaaleja päätös asiasta: mille kokoonpanolle luottamushenkilöpaikkajaon käsitteleminen ko. kunnassa delegoidaan. Mikään spontaani joukko ei voi valtuuttaa itse itseään tekemään paikkajakoa koskevia päätöksiä!

19

Neuvottelujen tuloksena saatujen luottamus-paikkojen jakaminen on haastava prosessi, jossa tavoitteena on toisaalta ehdokkaiden toiveiden täyttäminen ja toisaalta vihreiden kokonaisedun tavoittelu: millä kokonaisuu-della saamme seuraavaksi vaalikaudeksi parhaat henkilöt jokaiseen tehtävään vihreitä tavoitteita ajamaan. Jotta prosessista selvitään mahdollisimman vähin sisäisin ristiriidoin, kannattaa varmistaa, että pelisäännöistä sovitaan avoimesti yhdessä ja että tarvittavat päätökset tehdään hyvissä ajoin ennen vaaleja.

20

Kokemuksia paikkaneuvotteluista”Kuinka kammeta vihreät vallan-kahvaan”Tapio Kekki, Rovaniemi

Rovaniemellä keskusta on suurin puolue, mutta sillä ei ole yksinkertaista enemmistöä. Muut ryhmät – eli kokoomus, sdp ja vasem-mistoliitto – ovat keskenään lähes yhtä suuria. Vihreillä oli Rovaniemellä 90-luvulla kaksi valtuutettua, ja sitä myöten paikkajaossa suurimmat puolueet olivat antaneet meille

”armopaloina” pari paikkaa lautakuntiin.

Syksy 2000 (jonka haluaisin unohtaa)

Vuoden 2000 vaaleissa olin itse ensimmäistä kertaa ehdokkaana – 51-jäseniseen valtuus-toon saimme kolme paikkaa. Ensimmäiset neuvottelut olivat varsinainen soppa. Neuvot-telijoina toimimme me juuri valitut valtuu-tetut. Yksi meistä oli tosin jo toista kautta mukana.

Kävimme aluksi kahdenkeskisiä neuvotteluita Kokoomuksen kanssa, koska tekninen vaali-liitto olisi auttanut kumpaakin. Vaaliliitto olisi tuonut meille paikan jokaiseen lautakuntaan, mutta ei kaupunginhallitukseen. Kokoomus olisi sitä vastoin saanut lisäpaikan hallituk-seen. Muut isot puolueet pitivät teknistä vaaliliittoa epäpyhänä: Sellainen ”vääristäisi vaalien tuloksen” eikä ”sellaisia ole täällä ai-emminkaan tehty”. Ja minä uskoin poliitikkoja

– etenkin kun lupasivat antaa meille lautakun-tapaikkoja ilman vaaliliittoa. Mutta sitten kun kokoonnuttiin sopimaan paikkajaosta, niin lupaukset unohtuivat. Me hermostuimme ja kiistelimme keskenämme, marssimme välillä ulos ja välillä sisään. Sen jälkeen muille ryh-mille piti puhua kuin ruuneperi, että emme jäisi kaiken ulkopuolelle. Lopputuloksena taisi olla kolme paikkaa lautakuntiin – niihin pienimpiin. Ja jälkikäteen muut ryhmät muis-tivat muistuttaa, että olkaa nyt tyytyväisiä,

kun hyväntahtoisuuttamme nämä paikat teille annoimme. Arggh!

Mitä opin: Älä ole sinisilmäinen ja luota paik-kajaoissa toisten ”hyvyyteen”. Tee teknisiä liittoja, jos siitä on vähänkään hyötyä omalle ryhmälle. Ja tee niitä kenen kanssa tahansa

– liitto on täysin tekninen. Tutustu etukäteen paikkakunnan tapoihin, neuvotteluiden vetä-jään ja muihin ryhmiin. Ja sovi ennen vaaleja omassa ryhmässä se, ketkä neuvottelevat, ket-kä hyväksyvät tuloksen ja etenkin sen, miten paikkajako omassa ryhmässä tehdään.

Kunnallisvaalimaraton 2004 ja 2005

Seuraavissa vaaleissa syksyllä 2004 saimme neljä paikkaa. Se takasi suoraan vertausluvuil-la laskettuna paikat kaupunginhallitukseen ja suurimpiin lautakuntiin ja muutamiin yhtiöi-hin. Neuvottelut menivät jo rutiinilla, mutta muiden ilmeistä välillä näki, että paikkojen jakaminen viidelle ryhmälle entisen neljän sijaan teki vähän kipeää.

Rovaniemellä pidettiin kaupungin ja maalais-kunnan yhdistymisen vuoksi poikkeukselliset kunnallisvaalit v. 2005. Vuosi edellisistä. En suosittele sellaista kenellekään yhdistyvälle kunnalle. Työlästä, raskasta ja uuvuttavaa. Mutta saimme kuitenkin viisi paikkaa – tosin poikkeuksellisen suureen valtuustoon (75 jäsentä). Tulos tarkoitti jo vertausluvuilla paik-koja hallitukseen ja kaikkiin lautakuntiin sekä osuutta erilaisten yhtiöiden hallituspaikoista.

Isommat ryhmät pyrkivät kuitenkin siihen, että paikat jaetaan ”pienissä erissä”. Esimer-kiksi 7-jäseniset johtokunnat kukin erik-seen. Yhteensä kolmessa johtokunnassa oli 21 paikkaa mutta ei yhtään vihreää, vaikka meidän sijaluku vertailuluvuissa olisi 12. Kun sama toistui monissa muissakin valinnoissa, niin lopputuloksena vihreiden päätösvalta

21

kaupungissa jäi pienemmäksi kuin mikä sille kuuluisi vaalituloksen mukaan.

Muut puolueet olivat nyt jo ennen vaaleja Ro-vaniemellä sopineet sen, että teknisiä vaaliliit-toja ei paikkajaossa käytetä. Oikeudenmukai-semman jakotavan puolesta olemme tehneet ehdotuksia usein vaalien välissä. Olemme yrittäneet selostaa muille mm. Espoon toimin-tatapaa (kannattaa tutustua). Mutta emme ole onnistuneet muuttamaan käytäntöjä – vielä.

Aiemmin puheenjohtajuudet eri toimielimiin oli jaettu neljän puolueen kesken. Vaalitulok-sen perusteella laskimme, että yhden lauta-kunnan puheenjohtajuus voisi kuulua meille. Neuvotteluissa pidimme itsestään selvänä, että vihreille tulee yksi puheenjohtajuus. Toimme esille minkä lautakunnan haluaisim-me ja annoimme ymmärtää, että meillä on siihen hyvä ehdokas. Halutessaan muut ryh-mät olisivat tietenkin voineet torpedoida koko ehdotuksen, mutta ehkä tietty varmuutemme vaatimuksen oikeellisuudesta meni läpi.

Mitä opin: Kunnallisvaalit vuoden välein on liian raskasta. Paikkajaon perinteitä – etenkin pienempiä ryhmiä syrjiviä – on vaikea muut-taa. Hyvien neuvottelusuhteiden ylläpito eri ryhmien kanssa helpottaa asioiden hoitamista. Jos jotain haluaa saavuttaa, niin sen eteen kannattaa tehdä ryhmänä töitä.

”Kaksi epäonnistumista luottamus paikka-neuvotteluissa”Aki Korpela, Hyvinkää

Olen ollut edustamassa Hyvinkään vihreitä kunnallisvaalien jälkeisissä neuvotteluissa useaan kertaan. Kaksi kertaa olemme epäon-nistuneet. Yh-teinen oppi molemmista on, että neuvottelijoiden selusta kannattaa varmentaa hyvissä ajoin ennen vaaleja.

Ensimmäisellä kerralla olimme päässeet Kristillisten kanssa sopimukseen, joka meidän neuvottelijoiden mielestä hyödytti tasapuo-

lisesti kumpaakin osapuolta. Kristillisten kahdella ja vihreiden neljällä valtuutetulla pääsimme juuri maagiseen suhdelukuun kuusi, joka Hyvinkään oloissa tarkoittaisi yhtä paikkaa kaikkiin lautakuntiin ja kaupungin-hallitukseen. Sitten olisimme vain jakaneet paikat keskenämme sopimallamme tavalla 3 + 5 = 8. Olimme laittaneet sopimuksen jopa paperillekin ja varmentaneet sen meidän neu-vottelijoiden allekirjoituksilla.

Vihoviimeisiin puolueiden väliseen neuvot-teluun, jossa oli tarkoituksena paljastaa jo nimetkin, porhalsi paikalle Kristillisten uusi äänikuningatar, joka ilmoitti, että heidän neu-vottelijansa (ent. valtuustoryhmän puheenjoh-taja ja yhdistyksen puheenjohtaja) on vaihdet-tu ja mitkään aiemmat sopimukset eivät päde. Seurasi yleinen hämmennys. Lopputulos oli se, että äänikuningatar sai puhuttua itsel-leen paikan kaupunginhallitukseen, mutta me vihreät jouduimme tyytymään kahteen lautakuntapaikkaan ja lohdutuksena muilta saatuun valtuuston varapuheenjohtajuuteen, joka päästi meidät kuitenkin kaupunginhal-lituksen pöydän ääreen. Molemmat – sekä Kristilliset että me vihreät – hävisimme. Vain itse hämmennyksen aiheuttaja hyötyi.

Seuraavissa vaaleissa omat joukkomme petti-vät. Heti ensimmäisestä neuvottelusta alkaen paikalle änkesi meidän virallisten neuvot-telijoiden (yhdistyksen ja valtuustoryhmän puheenjohtajat) lisäksi oma vihreä ääniku-ningattaremme korostaen omaa henkilökoh-taista vaalisaavutustaan. Käytännössä meitä vihreitä oli paikalla aina kolme. Ehkä omaa kiltteyttämme emme kyenneet tekemään

”ylimääräiselle viralliselle valvojalle” (ja mui-den puolueiden neuvottelijoille!) heti aluksi selväksi, että hänen läsnäoloaan ei kaivattu. Kaiken kukkuraksi äänikuningatar vielä kävi neuvottelujen ulkopuolella muiden ryhmien neuvottelijoiden kanssa sellaista puhelinrum-baa, että jossain vaiheessa näytti kyllä kovin epäselvältä, ketkä vihreitä oikeasti edustavat.

Summa summarum: Jo hyvissä ajoin ennen vaaleja on selkeästi kaikkien ehdokkaiden kanssa sovittava, ketkä paikkaneuvotteluja käyvät, ja periaatteet, kuinka saadut paikat

22

pyritään ehdokkaiden kesken jakamaan. Selusta täytyy olla varmistettuna niin omalla kuin vastapuolellakin. On olemassa valtuutet-tuja, jotka iso henkilökohtainen äänimäärä saa käyttäytymään lievästikin sanoen omituisesti.

P.S. Kumpikin kuvaamani äänikuningatar on valtuustokauden aikana loikannut toiseen ryhmään. Oman edun tavoittelu jatkuu yhä...

”Neuvottelukokemuksia pienkaupungista”Erkki Nykänen, Kaskinen

Kaskisten 17-paikkaisessa valtuustossa oli pitkään vakiintunut jakauma: Sdp 7, Rkp 5, Kok 2, Vas 2 ja Vihr 1. Hallituksessa ja lauta-kunnissa taasen Sdp 3, Rkp 2, Kok 1 ja Vas 1. Paikkajaossa käytettävät vertailuluvut olivat meille huonoja. Kokoomus ja vasurit pelasivat yhteen ja näin lisäsivtä omaa painoarvoaan. Suhteellinen vaalitapa sorsii pieniä ryhmiä. Tuloksena oli, että meille annettiin paikat vain kouluosastojen ja esiopetusjaostojen molem-piin kieliryhmiin. Näiden lisäksi tarkastuslau-takunnan ja vaalilautakuntien paikat. Meillä oli ehdokkaita molemmista kieliryhmistä ja muutenkin olemme suhteellisen kielitaitoisia.

Vuoden 2004 vaaleissa Sdp sai 8 paikkaa ja Kokoomus menetti toisen paikkansa muiden pysyessä ennallaan. Siitä alkoikin kova vääntö kuinka paikat jaettaisiin. Kokoomus otti yhteyttä meihin heti vaalien jälkeen ehdottaen, että jaetaan heidän silloiset paikkansa, jotta saataisiin edes jotain. Niin päätimmekin tehdä. Vasemmistoliitostakin käytiin puhumassa miten tästä eteenpäin. Sanoin mitä olimme sopineet Kokoomuksen kanssa ja että pyritään pitämään muut paikat ennallaan. Johon edustaja sanoi, etteivät demarit siihen suostu. Johon minä sanoin, että siinä tapauksessa ei auta muu kuin liittoutua kaikki demareita vastaan, muodostaa ns. suuri koalitio.

Sdp:ssä olivat päättäneet ajaa itselleen enemmistöä joka paikkaan! He kutsuivat ensiksi meidät keskustelemaan ja tarjosivat

valtuuston varapj:n paikkaa (oikeus osallistua hallituksen kokouksiin) saadakseen meidät kannattamaan heille enemmistöä hallituk-seen. Muista paikoista ei alussa ollut puhetta. Yritimme selittää, ettemme voi antaa heille yksinvaltaa, jolloin muut ryhmät joutuisivat vähemmistöön ja ilman minkäänlaista mah-dollisuutta ajaa äänestäjiensä asiaa. Mikään ei näyttänyt auttavan.

Sovimme kuitenkin uudesta tapaamisesta muutaman päivän päähän, kunhan olemme keskustelleet ryhmämme kanssa.

Tiesimme, että Kokoomus oli kutsuttu ennen uutta tapaamista Sdp:n luo. Yhteistoiminta sujui hyvin Kok:n kanssa. Ilmoitimme (heidän tapaamisensa jälkeen) demareille, että ryh-mämme ei antanut enää valtuuksia neuvotella ehdotetulta pohjalta.

Lopulta pari kuukautta myöhemmin syntyi sopimus paikkajaosta lähes meidän kaavaile-mamme mallin mukaan. Hallitus: Sdp 3, Rkp 2 Vas 1 ja Kok 1, vihr varalla. Kok/Vihr lau-takunnissa, Sivistyslautakunta vihr, tekninen lautakunta Vihr/Kok varalla. Sosiaalilauta-kunnan Kok luovutti Sdp:lle sovun saamiseksi. Kouluosastoissa ja jaostoissa on Vihreillä edustus molemmissa kieliryhmissä. Kokoo-muksella vain suomenkielisessä.

Kokoomuksen kanssa suunniteltu yhteistyö ei ole oikein toiminut. Se johtuu lähinnä siitä, että Kokoomus on mm. Paras-hankkeessa ja muutamassa muussakin asiassa liittoutu-nut demareiden kanssa. Joten en suosittele jakamaan varsinaisen ja varajäsenen paikkoja eri ryhmille.

Olisi hyvä ottaa selvää ennen vaaleja valtuus-ton voimasuhteista ja mahdollisista muutosten vaikutuksista vaalien jälkeiseen paikkajakoon. Pienen ryhmän on tehtävä yhteistyötä toisten, mahdollisesti pienten ryhmien kanssa. Vaalien jälkeen on kiire valita yhteistyökumppaneita, kun toisetkin haluavat vahvistaa asemiaan yhteistyöllä. Kun on valmis strategia ennen vaalia, tuloksen selvittyä tarvitsee vain valita vaihtoehto ja pyrkiä toteuttamaan se.

23

”Hyvällä liittoutumisella hyvään lopputulokseen”Sikke Leinikki, Vihti

Vuoden 2004 saimme kolme valtuutettua läpi vaaleissa. Minä ja Nippe Nikander neuvot-telimme Vihdin Vihreiden puolesta muiden kanssa lautakuntapaikat. Seuraavissa sähköi-sesti kunnassamme toteutetuissa vaaleissa ja vielä niiden uusintavaaleissakin saimme saman määrän valtuutettuja valtuustoon.

Vuonna 2004 olimme hyvin aloitteellisia solmimaan muiden ryhmien kanssa valtuusto-sopimuksen, jossa linjataan kauden tärkeim-mät tavoitteet. Pienen ryhmän aloitteellisuus kannatti ja saimme joitain ajatuksiamme sopimukseen. Sopimuksen tärkein tehtävä oli kuitenkin turvata valtuustotyöskentely, joka edellisellä kaudella oli ollut lähinnä toisten piikittelyä ja päätösten horjumista puolelta toiselle. Vuoden 2004 vaalien jälkeisen neuvottelu-kierroksen ohella jaoimme lautakuntapaikat. Liittouduimme neuvotteluissa vasemmis-toliiton ja demareiden kanssa. Liittoumassa sovimme, että vihreät ja vasurit samankokoi-sina ryhminä jakavat lautakuntapaikat aina siten, että kun toisesta tulee varsinainen jäsen, niin toisesta tulee varajäsen. Samalla sovimme, mitkä ovat kullekin ryhmälle ensisijaiset lauta-kunnat, joihin ne haluavat varsinaisen jäsenen (meillä ympäristö- ja kasvatus- ja koululauta-kunnat, vasemmistoliitolla perusturvalauta-kunta). Kunnanhallituksen paikan puolitimme siten, että ensimmäiset kaksi vuotta vihreiltä oli varsinainen jäsen ja vasem-mistoliitolta varajäsen ja jälkimmäiset kaksi vuotta toisinpäin.

Tuolloin käytimme neuvottelujen pohjana tietääkseni kunnan virkamiesten ja demarien alun pitäen laatimaa laskentataulukkoa, jota käyttivät myös oikeiston ryhmät jakaessaan paikkoja. Taulukossa huomioitiin lautakun-tapaikkojen arvostukset ja erilaiset puheen-johtajuudet pisteytys- systeemillä. Sovittiin myös, että meitä isommat ryhmät (kesk, kok

ja sdp) hoitavat sukupuolisen tasa-arvon ja me saamme laittaa kullekin paikalle parhaan edustajamme sukupuolesta riippumatta.

Vihreiden sisällä jaoimme paikat melko sopuisasti ja perusteena oli myös vaaleissa saatu äänimäärä. Tosin pelkällä suurella äänimäärällä ei päässyt kunnanhallitukseen, koska kokemus sekä kunnallispolitiikasta että vihreistä puuttuivat. Vuonna 2008 asetelma ja neuvottelukulttuuri muuttuivat. Kokoomus ja keskusta saivat vaa-lien tuloksena enemmistön kunnanvaltuus-toon ja perussuomalaisen saivat ensimmäiset edustajansa. Muutoinkin valtuustoon valittiin varsin suuri määrä ensikertalaisia. Lisäksi sähköisistä vaaleista tehtiin valituksia ja osa puolueista alkoi odottaa vaalien uusimista saman tien.

Tämä asetelma näkyi vaalien jälkeisissä neuvotteluissa. Valtuustosopimusta ei tehty ja kokoomus ja keskusta jakoivat luottamusmies-paikat keskenään ja kertoivat meille pienille ryhmille, mitä meille jäi. Yhteistyö vasemmis-toliiton kanssa kuitenkin sujui ja jatkoimme tärkeimpien paikkojen jakamista edellisissä neuvotteluissa sovitulla tavalla.

Vuonna 2004 neuvottelut olivat kaiken kaik-kiaan aika kivuttomat ja sujuvat, mutta toki työläät. Aikaa kului sekä kokouksissa, puheli-messa että sähköpostin ääressä, useita tunteja viikoittain koko syksyn ajan. Saimme muilta ryhmiltä kiitosta erittäin hyvästä yhteistyös-tä. Tosin oikeistolaiset hiukan pettyivät, kun edellinen vihreä ääniharava oli liittynyt oikeis-ton leiriin ja nyt liittouduimme vasemmiston kanssa.

Vuoden 2008 olemattomien neuvottelujen jäl-keen olimme pettyneitä ja jopa vihaisia. Olem-me kuitenkin jatkaneet yhteistyötä vasemmis-toliiton ja demarien kanssa, neuvotteluyhteys keskustaan toimii joskus, mutta kokoomuk-seen emme ole saaneet sitä syntymään. Olem-me pahoitelleet tilannetta, mutta todenneet, että nykyinen paikallinen kokoomusjohto ei halua olla yhteydessä muihin emmekä me voi sille juuri nyt mitään.

24

Olen Lopella ensimmäinen ja ainut vihreä val-tuutettu. Luottamuspaikkaneuvotteluihin läh-din avoimin mielin mistään mitään tietämättä. Mukanani oli kaksi muuta ehdokkaana ollutta vihreää, joista toinen oli kuitenkin jo konkari, koska oli ollut toisen puolueen valtuutettu jo kauan.

”Ensikertalaisen kokemuksia pienestä kunnasta”Marika Tudeer, Loppi

Olen Lopella ensimmäinen ja ainut vihreät valtuutettu. Vuoden 2008 vaalien jälkeen läh-din luottamuspaikkaneuvotteluihin avoimin mielin mistään mitään tietämättä. Mukanani oli kaksi muuta ehdokkaana ollutta vihreää, joista toinen oli kuitenkin jo konkari oltuaan toisen puolueen valtuutettu jo kauan.

Mieleeni ei edes juolahtanut mikään liittoutu-minen tai muu pelaaminen. Paikallisyhdistyk-sessämme asiasta puhuimme ja tuo koke-neempi puoluetoveri esitti vaaliliittoa toisen puolueen kanssa. Me muut kummastelimme sellaista, vaalien jälkeen liittoutuminen tuntui epäreilulta ja myös huonolta alulta valtuusto-työlle. Halusin pitää yhteistyöväylät avoimina kaikkiin suuntiin.

Samoissa vaaleissa myös Perussuomalaiset saivat yhden, ensimmäisen valtuutettunsa eli he olivat samassa tilanteessa kuin me. Kunnan suurimmat valtuustopuolueet Kokoomus ja Keskusta tarjoutuivat kumpikin luopumaan yhdestä omasta paikastaan jotta PS ja Vihreät saisivat edes yhdet paikat. Kunnassa nimittäin oli paikkajaossa käytössä pistetytyssysteemi, jonka mukaan me olisimme jääneet täysin ilman paikkoja. Vain keskusvaalilautakuntaan ja tarkastuslautakuntaan haluttiin lähtökohtai-sesti kaikki puolueet, joten ne paikat olivat jo valmiiksi selvät.

Viimeisessä neuvottelussa, kun kaiken jo piti olla valmista, demarit yhtäkkiä ilmoittivat tehneensä ”vaaliliiton” vasemmiston kanssa.

Sillä tavalla Kokoomus ja Keskusta menettivät yhdet paikat, ja he ilmoittivat niiden olleen juuri ne, jotka meidän ja perussuomalaisten piti saada.

Siitä sitten jälkikäteen syytettiin meitä itseäm-me: Vihreät itse olivat kuulemma ensimmäi-senä ryhtyneet pelaamaan neuvottelemalla Vasemmiston kanssa. Minä kuitenkin olin tästä täysin tietämätön, ja olin nimenomaan sanonut, etten sellaista hyväksy.

Lopella käytetty, suhteelliseksi vaalitavaksi kutsuttu pisteytystaulukko on voinut toimia hyvin silloin, kun puolueita on ollut vain kolme tai neljä. Nyt meitä oli enemmän, ja systeemissä, jossa kukin ryhmä vuorollaan saa paikan lautakunnasta ja jokaisen uuden lau-takunnan kohdalla pistelasku aloitetaan taas alusta, ei pienten ryhmien vuoro tule koskaan. Demokraattista se ei ole.

Paikkojen täyttöä seuratessa tuli vaikutelma, että luottamuspaikkoja pidetään Lopella jonkinlaisina palkintoina vaalityöstä sen sijaan, että pyrittäisiin kullekin paikalle saamaan mahdollisimman päteviä, asioihin perehtyviä ja vastuullisia ihmisiä. Neuvotteluissa jopa avoimesti sanottiin, että lautakuntien kokouk-sia on vaikea saada päätösvaltaisiksi, kun ihmiset eivät saavu paikalle. Miten mahtaa olla etukäteispaneutumisen laita, jos ei edes paikalle tulemista pidetä tärkeänä?

Ilman varsinaisia lautakuntapaikkoja olemme olleet hyvin ulkopuolisia päätöksenteosta, vaikka valtuustoryhmän puheenjohtajana olenkin kokenut tulleeni kohdelluksi tasave-roisena muiden puheenjohtajien kanssa. Sekin on itselle tullut yllätyksenä, miten paljon asiat päätetään nimenomaan lautakunnissa. Valtuuston kokouksissa ei juurikaan edes kes-kustella, vaan asiat lyödään pöytään sellaisina kuin ne on sinne tuotu.

”Ansoja ja mahdollisuuksia neuvotteluissa”Riikka Kyläheiko, Turku/Varsinais-Suomi

25

Olen ollut mukana paikkaneuvotteluissa kunnallisella tasolla Turussa ja maakunnal-lisella tasolla Varsinais-Suomessa. Vihreät on Turussa keskisuuri ja Varsinais-Suomessa pieni puolue.

Hyvä valmistautuminen on todella tärkeää. On etukäteen laskettava tarkkaan, mitä meille kuuluu. On priorisoitava omat tavoitteet ja ennakoitava myös muiden puolueiden tavoit-teita. Kaikkea ei voi kuitenkaan suunnitella valmiiksi. Siksi neuvottelijaa auttavat sekä selkeät evästykset että ennalta sovitut valtuu-det. Joskus nimittäin tarjoutuu tilaisuus saada parempi tai ylimääräinen paikka, jos pystyy heti tarjoamaan sopivan ehdokkaan tai vaih-tokaupan. Siksi myös nimiä kannattaa miettiä jo ennen neuvottelujen alkua, ja varmuuden vuoksi kannattaa valita varalle aina sekä nais- että miesehdokas. Ehdotettavien henkilöiden persoonillakin on joskus vaikutusta, vaikkei pitäisi olla. Sukupuolikiintiöt ovat monesti avanneet paikkoja, koska meillä on usein enemmän naisehdokkaita kuin muilla puolu-eilla. Toisaalta meidän saattaa samasta syystä olla vaikeaa saada miespaikkoja.

Alueillani on tehty teknistä yhteistyötä mui-den pienehköjen puolueiden kanssa. Erityistä hyötyä ryhmittymistä on erityispaikkoja, kuten puheenjohtajuuksia, tavoiteltaessa. Ryhmittymän kanssa kannattaa kuitenkin etukäteen neuvotella alustavasta paikkajaos-ta, sillä suurimmat väännöt käydään usein ryhmittymän sisällä.

Neuvottelutilanteesta tekee hankalan se, että periaatteessa esimerkiksi lautakuntapaikat ovat samanarvoisia mutta käytännössä eivät. Isot puolueet saattavat pyrkiä valitsemaan haluamansa paikat päältä. Ongelmaa voi tehdä näkyväksi esimerkiksi ehdottamalla paikkojen jakamista eri arvokkuusluokkiin tai ehdottamalla paikkojen valintaa vertailulu-kujen järjestyksessä. On myös hyvä muistaa, että kauppatavarana ovat paikkojen lisäksi esimerkiksi puheenjohtajuudet sekä tietyn sukupuolen tai alueen paikat.

Erinäisiä isojen puolueiden kepulikonsteja on tullut vastaan. Voidaan esimerkiksi tuoda

pöytään isojen puolueiden tekemä pohjaesitys, joka onkin käytännössä jo lyöty lukkoon. Toi-nen varsin yleinen tapa on toimielimen koon rajaaminen siten, että pienemmät puolueet jäävät juuri ulkopuolelle. Koska toimielimien koot ovat useimmiten poliittisesti päätettä-vissä, voi kokoon yrittää vaikuttaa. Erityisesti tietyissä tärkeitä tai vaikeita päätöksiä tekevis-sä toimielimissä vetoaminen laajan poliittisen edustuksen merkitykseen voi toimia.

Neuvottelujen pohja on se, mitä saisi äänestä-mällä. Koska äänestäminen on iso rumba, niin pyritään yleensä sopuratkaisuun. Äänestys-vaihtoehto on sitä epämieluisampi, mitä isom-pi puolue. Paitsi että isot puolueet joutuvat laskemaan paljon, niin lisäksi on todennäköis-tä, että joku äänestää jossain kohtaa vahingos-sa väärin. Siksi varsinkin isot puolueet ovat joskus valmiita jopa hieman maksamaan siitä, että päästään sopuratkaisuun.

Neuvottelut ovat yleensä luottamuksellisia. Siksi sopimukset kannattaa tehdä kirjallisesti ja huolella – muisti saattaa myöhemmin pettää suullisten sopimusten ja sanamuotojen mer-kitysten kohdalla… Kuitenkin joskus neuvot-telut ajautuvat niin törkeisiin tilanteisiin, että saattaa olla paikallaan vihjata julkisuudesta.

Luottamuspaikkaneuvottelut ovat politiikkaa raadollisimmillaan, mutta ne luovat pohjan itse politiikan tekemiselle. Vihreiden tulee näyttää esimerkkiä reilusta politiikasta myös neuvotteluissa. Voimia neuvotteluihin!

”Paikkaneuvotteluihin valmistautuneena”Sirpa Pajunen ja Hanna Valtanen, Vantaa

Paikkaneuvottelut lävähtävät eteen joka neljäs vuosi ja siinä vaiheessa ne tuntuvat olevan kunnallispolitiikan merkittävin asia. Kaikki puolueet käyvät ns. kuumana paikkaneuvotte-lujen suhteen. Tämän vuoksi on ensi arvoisen tärkeää, että on hyvin valmistautunut tuleviin neuvotteluihin. Kannattaa perustaa oma paik-kaneuvotteluryhmä, jossa luodaan kriteerit ja

26

ohjeet neuvotteluihin varsinaiselle neuvotteli-jalle. Tällöin neuvottelija ei jää yksin, vaan voi ventiloida asioihin perehtyneen taustajoukon kanssa eteen tulevista solmukohdista.

Etukäteen varmistettavia asioita ovat halut-tavien paikkojen, puheen- ja varapuheen-johtajuuksien määrä. Vantaalla paikkojen jako tapahtuu melko orjallisesti d’Hondtin menetelmän mukaan ja olemme olleet sen kaltaisessa asemassa, että olemme saaneet pääsääntöisesti kaksi paikkaa lautakuntaa / johtokuntaa kohden; nais- ja miespaikan varoineen. Puheenjohtajuudet jäävät yleensä neuvottelutaitojen varaan, samoin yhtiöiden hallituspaikat.

Jos vaalitulos on sellainen, että lautakunta- ja hallituspaikkojen määrän oikea määrä olisi vaikkapa 2,5 paikkaa, seuraa tästä vantaa-laisella mallilla helposti aliedustus. Kaksi suurinta puoluetta (kokoomus ja sdp) kun mielellään kahmivat itselleen ”murto-osapai-kat”. Tällaisessa tilanteessa on mahdollista joko päästä neuvottelemalla yhteisymmärryk-seen, että paikkoja tulee tiettyihin lautakuntiin 3, tai muodostaa paikanjakoon vaaliliitto. Kummallakin vaihtoehdolla on ongelmansa. Yhteisymmärryksessä jakaminen vaatii, että valtuustoryhmien välit eivät ole kovin kitkai-set. Vaaliliitossa taas joutuu käymään paikka-neuvottelut kahteen kertaan, ensin kaikkien ryhmien välillä ja sitten vielä vaaliliiton sisällä.

Neuvotteluihin kannattaa varautua rauhalli-sella asenteella. Yleensä sovittelemalla, mutta napakan asiallisella otteella ja puhetaidoilla saa tahtoaan lävitse. On myös järkevää etukä-teen taustaryhmänsä kanssa linjata se, mikä jaossa olevista pakoista on omassa ryhmässä tavoitelluin ja miettiä, mistä sen saamiseksi on ehkä valmis luopumaan.

Ajoittain paikoista neuvotellessa tulevat esille paikkojen jakoperusteina yksittäisten ihmisten halu/tarve saada joku tietty paikka tai jonkun persoonalla koetetaan saada estetyksi jonkun paikan jako tietylle puolueelle, tyyliin: ”ette sitten ainakaan laita tähän paikkaa sitä ja sitä henkilöä” tai ”kenelle tämä paikka tulee”. Näihin aprikointeihin voi tyynen rauhallisesti

todeta, että jokainen puolue valitsee itse edus-tajansa neuvoteltuihin paikkoihin, eikä niitä jaeta paikkaneuvotteluiden yhteydessä, eikä ainakaan mikään muu puolue toisen puolueen puolesta.

Omalle ryhmälle kannattaa teroittaa, että on olemassa valitut neuvottelijat ja nimenomaan he käyvät näitä neuvottelukeskusteluja ja heidän puoleensa voi ohjata muiden puolu-eiden kyselijät. Käytäväneuvottelut saattavat saada aikaan tuhoisaa jälkeä – tai ei ainakaan toivottua tulosta.

Neuvottelujen edetessä on tärkeää pitää oma ryhmä ajan tasalla, mutta painottaa myös sitä, että jos neuvottelutilanne on kesken, muutok-sia saattaa tulla.

27

Liite: laskentaesimerkkejäLaskuesimerkki paikkajaosta kahden ryhmän välilläKyseessä on kunta, jonka valtuuston koko on 27 valtuutettua ja hallitus 7-jäseninen. Vaaleissa mukana oli kaksi puoluetta, keltaiset ja vihreät. Keltaiset saivat 7 valtuutettua ja vihreät 20. Miten kunnanhallituksen paikat jakautuvat?

Esimerkki 1

Keltaiset Vihreät7 valtuutettua 20 valtuutettua

7 20

3,5 (7/2) 10 (20/2)

2,33 (7/3) 6,67 (20/3)

5 (20/4)

4 (20/5)

3,33 (20/6)

2 paikkaa 5 paikkaa

Taulukon numerot ovat yllä mainittuja ver-tauslukuja, jotka saadaan, jos äänestetään näil-lä voimasuhteilla 7-jäsenisen elimen täytöstä. Siis: suurin vertausluku määräytyy ryhmän pääluvun perusteella ja on täten vihreillä 20 ja keltaisilla 7. Toisen paikan vertausluku saadaan jakamalla ryhmän pääluku kahdella, kolmannen kolmella jne. Sen jälkeen taulukos-ta poimitaan seitsemän suurinta vertauslukua (tummennetut).

Suurin on vihreiden 20. Vihreiden toinen vertausluku on 20/2=10, eli sekin on suu-rempi kuin keltaisten. Keltaiset saavat omalla seiskallaan vasta kolmannen jaossa olevan paikan. Seuraavat kolme paikkaa menevätkin sitten vihreille. Vasta seitsemäs paikka kuuluu taas keltaisille. Näin kuntalain vaatimus on

toteutunut ja paikat jaettu oikean suhteelli-suusperiaatteen mukaisesti.

Ainakin kaikissa ns. vanhoissa puolueissa on aina joku, joka hallitsee tämän taulukkoleikin vaivattoman nopeasti päässälaskuna, ja pystyy suoralta kädeltä kertomaan mikä kenellekin kuuluu suhteellisen vaalin tuloksena. Siitä ei kannata hermostua: sen kuin vain paperia ja kynä esiin ja laskemaan hiki hatussa. Yllä oleva esimerkki on sikäli yleispätevä, että se soveltuu käyttöön kaikenkokoisten valtuus-tojen kaikenkokoisten elinten valinnoille, riippumatta puolueiden määrästä. Yksinker-taistuksen vuoksi esimerkissä on vain kaksi puoluetta.

Edellä olevaa esimerkkiä voi ajatella myös tilanteena, jossa vihreät koostuvatkin kahden puolueen liittoumasta, punaisista ja sinisistä, joista on punaisilla 8 ja sinisillä 12 valtuu-tettua. Viiden hallituspaikan saalinsa nämä joutuvat jakamaan seuraavasti:

Esimerkki 2

Siniset Punaiset12 valtuutettua 8 valtuutettua

12 8

6 (12/2) 4 (8/2)

4 (12/3) 2,33 (8/3)

3 (12/4)

3 paikkaa 2 paikkaa

Ensimmäinen paikka menee sinisille vertaus-luvulla 12, toinen punaisille vertausluvulla 8, kolmas sinisille vertausluvulla 6 ja viimeiset paikat kummallekin vertausluvulla 4. Sinisille siis kolme paikkaa ja punaisille kaksi.

28

Tosiasiassa tietenkin paikkoja jakamassa on useimmiten enemmän kuin kaksi koalitiota. Tyypillinen asetelma voi olla esimerkiksi kaksi valtapuoluetta + pienten ryhmien koalitio, kuten seuraavassa esimerkissä:

Esimerkki 3

Keltaiset Vihreät Kirahvit4 valtuu-

tettua11 valtuu-

tettua12 valtuu-

tettua

4 11 12

2 (2/2) 5,5 (11/2) 6 (12/2)

3,67 (11/3) 4 (12/3)

2,75 (11/4) 3 (12/4)

1 paikkaa 3 paikkaa 3 paikkaa

Tässä 27-paikkaisen valtuuston valtapuolueet (”Vihreät” ja ”Kirahvit”) saavat kumpikin kol-me paikkaa 7-jäseniseen kunnanhallitukseen, ja seitsemäs paikka tulee pienten ryhmien koalitiolle (”Keltaiset”), jonka luonnollisesti täytyy vielä ratkaista, miten saatu varsinainen + varapaikka jaetaan koalition muodostavien pienryhmien kesken.

Joskus voi käydä myös niin, että viimei-nen paikka jää arvan varaan. Näin käy, jos kahdella ryhmällä on tasan sama vertausluku, eikä neuvotteluissa löydy asiaan ratkaisua. Seuraavassa esimerkissä on kyse 51-paikkai-sesta valtuustosta ja 11-paikkaisesta kunnan-hallituksesta:

Esimerkki 4

Koalitio A Koalitio B 17 valtuutettua 34 valtuutettua

17 34

8,5 17

5,67 11,33

4,25 8,5

3,4 6,8

5,67

4,86

4,25

3 paikkaa + yksi arvontaan

7 paikkaa + yksi arvontaan

Esimerkissä koalition A neljäs vertausluku ja koalition B kahdeksas vertausluku ovat täsmälleen samat: 4,25. Jos liittoumat eivät saa neuvotteluratkaisua tämän paikan kohtalosta, vaan joudutaan suorittamaan vaali, ko. paikka ratkeaa arvalla. Todennäköisintä on tietenkin, että asiasta löydetään neuvotteluratkaisu: varsinainen ja varapaikka jaetaan liittoumien kesken, varsinaisen paikan luovuttava koalitio saa vastineeksi puheenjohtajuuksia toisista toimielimistä tms.

29

Mikä on paras koko liittoumalle?Kuten aiemmin todettiin, tietyn kokoiset koalitiot tuovat matemaattisesti edullisimmat neuvotteluasemat. Ihanteellinen liittouman koko riippuu kahdesta asiasta: valtuuston koosta ja lautakuntien koosta.

Matemaattisesti paras koko koalitioille on sellainen, että liittoumassa on juuri tarvittava määrä valtuutettuja halutun paikkamäärän saavuttamiseen, ei enempää eikä vähempää.

Esimerkki: 27-paikkainen valtuusto, 7-paikkainen kunnanhallitus

Yhteen hallituspaikkaan tarvitaan laskennalli-nen 27/8=3,375 valtuutetun äänimäärä. Kolme paikkaa ei siis yksin riitä. Rakenneltaessa koa-litiota kannattaa tavoitella tiettyjä määriä, sillä

• 7:llä valtuutetulla saa varmasti 2 hallitus-paikkaa

• 11:llä valtuutetulla saa varmasti 3 hallitus-paikkaa

• 14:llä valtuutetulla saa varmasti 4 hallitus-paikkaa

• 17:lla valtuutetulla saa varmasti 5 hallitus-paikkaa

=> 27-paikkaisissa valtuustoissa kannattaakin pyrkiä 7-, 11-, 14- tai 17-koalitioihin, sillä näin saa ryhmittymälle parhaan mahdollisen suh-teellisen neuvotteluaseman. Esim. 11 valtuute-tulla saa 7-jäseniseen hallitukseen yhtä monta paikkaa kuin 13 valtuutetulla:

Esimerkki: 27-paikkainen valtuusto, 7-paikkainen kunnanhallitus

Tapaus 1 Tapaus 2

Koalitio A

Koalitio B

Koalitio A

Koalitio B

11 valtuu-tettua

16 valtuu-tettua

13 valtuu-tettua

14 valtuu-tettua

11 16 13 14

5,5 8 6,5 7

3,67 5,33 4,33 4,67

2,75 4 3,25 3,5

3,2 2,8

3 paikkaa 4 paikkaa 3 paikkaa 4 paikkaa

Tapauksessa 1 koalitio A saa 11 valtuutetulla 3 paikkaa kunnanhallitukseen, kun taas tapauk-sessa 2 se joutuu 13 valtuutetulla tyytymään samaan 3:een paikkaan. Koalitiossa A on siis tapauksessa 2 ikään kuin kaksi ”turhaa” val-tuutettua: koalitio saisi saman tuloksen, vaik-ka sillä olisi kaksi valtuutettua vähemmän!

Näitä kynnyspaikkamääriä on laskettu valmiiksi seuraavien sivujen taulukoihin Optimaalisia koalitioita erikokoisiin valtuus-toihin ja toimielimiin. Neuvottelijalla tulee olla nämä luvut – tai paremminkin logiikka niiden takana – hallussa, jotta neuvotteluissa pystyy hahmottamaan suotuisat asetelmat.

30

Lukuohje: valitse vaakariviltä oikea valtuus-ton koko ja pystysarakkeista täytettävän toimielimen koko. Saatu luku kertoo, kuinka monta valtuutettua tarvitaan yhteen paikkaan ko. toimielimessä. Useampaan paikkaan vaa-dittu valtuutettujen määrä saadaan kertomalla tämä luku tavoiteltujen paikkojen määrällä. HUOM! Luku pyöristetään aina ylöspäin.

Esimerkki 1: jos valtuusto on 35-paikkainen, yhteen paikkaan 7-jäsenisessä toimielimessä vaaditaan 5 valtuutettua (4,375 pyöristettynä ylöspäin)

Esimerkki 2: jos valtuusto on 43-paikkainen, neljään paikkaan 9-jäsenisessä toimielimessä vaaditaan 18 valtuutettua (4 x 4,30 = 17,20 – jälleen pyöristettynä ylöspäin)

Optimaalisia koalitioita erikokoisiin valtuustoihin ja toimielimiinSeuraavien esimerkkien tarkoitus on osoittaa, miksi tietyn kokoiset liittoumat ovat kannatta-vampia sen osapuolille kuin toiset. Tärkeintä tietysti on pyrkiä ylipäänsä varmistamaan omat paikat hyvällä liittoutumisella; sopivia liitoskumppaneita tutkaillessa kannattaa kuitenkin pitää esimerkeissä esitelty matema-tiikka mielessä!

A) 27-paikkainen valtuusto, 7-paikkaiset toimielimet

27-paikkaisissa valtuustoissa kannattaa pyrkiä 7-, 11-, 14- tai 17-koalitioihin, sillä näin saa ryhmittymälle parhaan mahdollisen suhteelli-sen neuvotteluaseman, jos täytettävät toimieli-met ovat 7-jäsenisiä. Esim. 11 valtuutetulla saa

Valtuutettujen määrä, jolla saa yhden paikan toimielimeen

Toimielimen jäsenten määräAsukasluku Valtuuston

koko5-jäseninen 7-jäseninen 9-jäseninen 11-jäseninen

Enintään 2 000 17 2,833 2,125 1,700 1,417

2 001 – 4 000 21 3,500 2,625 2,100 1,750

4 001 – 8 000 27 4,500 3,375 2,700 2,250

8 001 – 15 000 35 5,833 4,375 3,500 2,917

15 001 – 30 000 43 7,167 5,375 4,300 3,583

30 001 – 60 000 51 8,500 6,375 5,100 4,250

60 001 – 120 000 59 9,833 7,375 5,900 4,917

120 001 – 250 000 67 11,167 8,375 6,700 5,583

250 001 – 400 000 75 12,500 9,375 7,500 6,250

Yli 400 000 85 14,167 10,625 8,500 7,083

31

7-jäseniseen hallitukseen yhtä monta paikkaa kuin 13 valtuutetulla.

Yhteen hallituspaikkaan tarvitaan laskennalli-nen 27/8=3,375 valtuutetun äänimäärä. Kolme paikkaa ei siis yksin riitä. Rakenneltaessa koa-litiota kannattaa tavoitella tiettyjä määriä, sillä

• 4:llä valtuutetulla saa varmasti 1 paikan 7-jäseniseen hallitukseen

• 7:llä valtuutetulla saa varmasti 2 paikkaa• 11:llä valtuutetulla saa varmasti 3 paikkaa• 14:llä valtuutetulla saa varmasti 4 paikkaa• 17:lla valtuutetulla saa varmasti 5 paikkaa.

Esimerkki 1 Esimerkki 2

Koalitio A

Koalitio B

Koalitio A

Koalitio B

7 valtuu-tettua

20 val-tuutettua

11 valtuu-tettua

16 valtuu-tettua

7 20 11 16

3,5 10 5,5 8

2,333 6,667 3,667 5,333

5 2,75 4

4 3,2

3,333

2 paikkaa 5 paikkaa 3 paikkaa 4 paikkaa

Esimerkki 3 Esimerkki 4

Koalitio A

Koalitio B

Koalitio A

Koalitio B

14 valtuu-tettua

13 valtuu-tettua

17 valtuu-tettua

10 valtuu-tettua

14 13 17 10

7 6,5 8,5 5

4,667 4,333 5,667 3,333

3,5 3,25 4,25

2,8 3,4

2,833

4 paikkaa 3 paikkaa 5 paikkaa 2 paikkaa

B) 35-paikkainen valtuusto, 7-paikkaiset toimielimet

35-paikkaisissa valtuustoissa kannattaa pyrkiä 9-, 14- ,18- tai 22-koalitioihin, sillä näin saa ryhmittymälle parhaan mahdollisen suhteelli-sen neuvotteluaseman, jos täytettävät toimieli-met ovat 7-jäsenisiä. Esim. 14 valtuutetulla saa 7-jäseniseen hallitukseen yhtä monta paikkaa kuin 17 valtuutetulla.

Yhteen hallituspaikkaan tarvitaan laskennalli-nen 35/8=4,375 valtuutetun äänimäärä. Neljä paikkaa ei siis yksin riitä. Rakenneltaessa koa-litiota kannattaa tavoitella tiettyjä määriä, sillä

• 5:llä valtuutetulla saa varmasti 1 paikan 7-jäseniseen hallitukseen

• 9:llä valtuutetulla saa varmasti 2 hallitus-paikkaa

• 14:llä valtuutetulla saa varmasti 3 hallitus-paikkaa

• 18:llä valtuutetulla saa varmasti 4 hallitus-paikkaa

• 22:lla valtuutetulla saa varmasti 5 hallitus-paikkaa.

Esimerkki 1 Esimerkki 2

Koalitio A

Koalitio B

Koalitio A

Koalitio B

9 valtuu-tettua

26 val-tuutettua

14 valtuu-tettua

21 val-tuutettua

9 26 14 21

4,5 13 7 10,5

3 8,667 4,667 7

2,25 6,5 3,5 5,25

5,2 2,8 4,2

4,333

2 paikkaa 5 paikkaa 3 paikkaa 4 paikkaa

32

Esimerkki 3 Esimerkki 4

Koalitio A

Koalitio B

Koalitio A

Koalitio B

18 valtuu-tettua

17 valtuu-tettua

22 val-tuutettua

13 valtuu-tettua

18 17 22 13

9 8,5 11 6,5

6 5,667 7,333 4,333

4,5 4,25 5,5

3,6 3,4 4,4

3,667

4 paikkaa 3 paikkaa 5 paikkaa 2 paikkaa

C) 43-paikkainen valtuusto, 9-paikkaiset toimielimet

43-paikkaisissa valtuustoissa kannattaa pyrkiä 13-, 18-, 22- tai 26-koalitioihin, sillä näin saa ryhmittymälle parhaan mahdollisen suhteelli-sen neuvotteluaseman, jos täytettävät toimieli-met ovat 9-jäsenisiä. Esim. 18 valtuutetulla saa 9-jäseniseen hallitukseen yhtä monta paikkaa kuin 21 valtuutetulla.

Yhteen hallituspaikkaan tarvitaan laskennal-linen 43/10=4,3 valtuutetun äänimäärä. Neljä valtuutettua ei siis yksin riitä. Rakenneltaessa koalitiota kannattaa tavoitella tiettyjä määriä, sillä

• 5:llä valtuutetulla saa varmasti 1 paikan 9-jäseniseen hallitukseen

• 9:llä valtuutetulla saa varmasti 2 paikkaa• 13:lla valtuutetulla saa varmasti 3 paikkaa• 18:lla valtuutetulla saa varmasti 4 paikkaa• 22:lla valtuutetulla saa varmasti 5 paikkaa• 26:lla valtuutetulla saa varmasti 6 paikkaa

Esimerkki 1 Esimerkki 2

Koalitio A

Koalitio B

Koalitio A

Koalitio B

13 valtuu-tettua

30 val-tuutettua

18 valtuu-tettua

25 val-tuutettua

13 30 18 25

6,5 15 9 12,5

4,333 10 6 8,333

3,25 7,5 4,5 6,25

6 3,6 5

5 4,167

4,286

3 paikkaa 6 paikkaa 4 paikkaa 5 paikkaa

Esimerkki 3 Esimerkki 4

Koalitio A

Koalitio B

Koalitio A

Koalitio B

22 val-tuutettua

21 val-tuutettua

26 val-tuutettua

17 valtuu-tettua

22 21 26 17

11 10,5 13 8,5

7,333 7 8,667 5,667

5,5 5,25 6,5 4,25

4,4 4,2 5,2

3,667 4,333

3,714

5 paikkaa 4 paikkaa 6 paikkaa 3 paikkaa

33

D) 51-paikkainen valtuusto, 11-, 9- ja 7-paikkaiset toimielimet

51-paikkaisissa valtuustoissa kannattaa pyrkiä 17-, 22-, 26-, 30- tai 34-koalitioihin, jos täytettä-vät toimielimet ovat 11-jäsenisiä, sillä näin saa ryhmittymälle parhaan mahdollisen suhteelli-sen neuvotteluaseman.

Yhtä 11-jäsenisen kunnanhallituksen paikkaa kohti tarvitaan 4,25 ääntä valtuustossa. Neljä paikkaa ei siis yksin riitä.

• 5 äänellä saa varmasti 1 paikan 11-jäseniseen hallitukseen

• 9 äänellä saa varmasti 2 paikkaa• 13 äänellä saa varmasti 3 paikkaa

• 17 äänellä koalitio saa varmasti 3 paikkaa, 4. paikka menee tiukassa tilanteessa arvontaan.

• 22 äänellä koalitio saa varmasti 5 paikkaa.• 26 äänellä koalitio saa varmasti 6 paikkaa.• 30 äänellä koalitio saa varmasti 7 paikkaa.• 34 äänellä koalitio saa varmasti 7 paikkaa, 8.

paikka menee tiukassa tilanteessa arvontaan.

Mikäli täytettävät toimielimet ovat erikokoisia, tilanne luonnollisesti muuttuu. Seuraavien esimerkkien tarkoitus on osoittaa, miten 51-jäsenisessä valtuustossa samalla koalitioilla valtuutettuja saa erisuuruiset edustukset eriko-koisiin toimielimiin.

Esimerkki: 11-jäsenisen kunnanhallituksen valinta 51-paikkaisessa valtuustossa

Esimerkki 1 Esimerkki 2 Esimerkki 3

Koalitio A Koalitio B Koalitio A Koalitio B Koalitio A Koalitio B17 valtuu-

tettua34 valtuu-

tettua22 valtuu-

tettua29 valtuu-

tettua26 valtuu-

tettua25 valtuu-

tettua

17 34 22 29 26 25

8,5 17 11 14,5 13 12,5

5,667 11,33 7,333 9,667 8,667 8,333

4,25 8,5 5,5 7,25 6,5 6,25

3,4 6,8 4,4 5,8 5,2 5

5,667 3,667 4,833 4,333 4,167

4,857 4,143 3,714 3,571

4,25

3 paikkaa + yksi arvontaan

7 paikkaa + yksi arvontaan

5 paikkaa 6 paikkaa 6 paikkaa 5 paikkaa

34

Esimerkki: 9-jäsenisen lautakunnan valinta 51-paikkaisessa valtuustossa

Esimerkki 4 Esimerkki 5 Esimerkki 6

Koalitio A Koalitio B Koalitio A Koalitio B Koalitio A Koalitio B17 valtuu-

tettua34 valtuu-

tettua22 valtuu-

tettua29 valtuu-

tettua26 valtuu-

tettua25 valtuu-

tettua

17 34 22 29 26 25

8,5 17 11 14,5 13 12,5

5,667 11,33 7,333 9,667 8,667 8,333

4,25 8,5 5,5 7,25 6,5 6,25

6,8 4,4 5,8 5,2 5

5,667 4,833 4,333 4,167

4,857

3 paikkaa 6 paikkaa 4 paikkaa 5 paikkaa 5 paikkaa 4 paikkaa

Esimerkki: 7-jäsenisen lautakunnan valinta 51-paikkaisessa valtuustossa

Esimerkki 7 Esimerkki 8 Esimerkki 9

Koalitio A Koalitio B Koalitio A Koalitio B Koalitio A Koalitio B17 valtuutettua 34 valtuutettua 22 valtuutettua 29 valtuutettua 26 valtuutettua 25 valtuutettua

17 34 22 29 26 25

8,5 17 11 14,5 13 12,5

5,667 11,33 7,333 9,667 8,667 8,333

8,5 5,5 7,25 6,5 6,25

6,8 5,8 5,2

5,667

2 paikkaa 5 paikkaa 3 paikkaa 4 paikkaa 4 paikkaa 3 paikkaa

35

Esimerkki: 5-jäsenisen lautakunnan valinta 51-paikkaisessa valtuustossa

Esimerkki 10 Esimerkki 11 Esimerkki 12

Koalitio A Koalitio B Koalitio A Koalitio B Koalitio A Koalitio B17 valtuutettua 34 valtuutettua 22 valtuutettua 29 valtuutettua 26 valtuutettua 25 valtuutettua

17 34 22 29 26 25

8,5 17 11 14,5 13 12,5

5,667 11,33 7,333 9,667 8,667 8,333

8,5 7,25 6,5

6,8

1 paikka + yksi arvontaan

3 paikkaa + yksi arvontaan 2 paikkaa 3 paikkaa 3 paikkaa 2 paikkaa

Näin menestyt paikkajaossa – Vihreä luottamuspaikkaneuvottelijan opas

2014

Vihreä Sivistysliitto ry www.visili.fi

Pinko-oppimateriaalit

Kannen kuvitus: Kaisa Leka Taitto: Olli Välke

Tämä opas kuuluu vihreään opassarjaan, jonka tarkoituksena on opastaa ja tarjota ideoita vihreille yhdistyksille, luottamushenkilöille ja aktiiveille toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen.