Leena Niemi

Päämajan varjossa Mikkeli sotien aikana Mikkelin seudun lottien perinne ja työ sotavuosina

2

Sisällys Lukijalle OSA 1: Mikkeli sotien aikana 1 Mikkelin strateginen asema ja puolustusjärjestelyt 2 Kansalaisjärjestöt maanpuolustuksessa - suojeluskunta avainasemassa 3 Mikkelin suojeluskunta ja piiri 4 Lotta Svärd´in Mikkelin osasto 5 Talvisota 6 Välirauhan aika 7 Jatkosota 8 Sotarintamalla 9 Tie rauhaan 10 Yrjö Karppi – erään suojeluskuntaupseerin henkilökuva 11 Käytetty aineisto OSA 2: Mikkelin seudun lottien perinne ja työ sotavuosina 1 Johdanto 2 Lotat historian peilissä - järjestön luonne ja toiminta 3 Mikkelin kaupunki ja maanpuolustus 4 Symboliikka lottien elämässä 5 Perinne ja asenteet 6 Ylipäällikkö ja lotat 7 Ilmavalvontaa ja työtä kotirintamalla 8 Evakot huollettavina 9 Sodan kasvot – elämänkokemusta 10 Koko nuoruus rintamalla – kuvakertomus 11 Lottakuri, ystävyys ja tasa-arvo 12 Perinne katkeaa 13 Aatteen ja työn liitto - yhteenveto ja päätelmiä Liitteet Lähteet ja kirjallisuus Kuvasivut

3

Lukijalle Sota-ajat olivat yhteiskunnan suuria murroskausia ja toivat dramattisia muutoksia yksilön elämään. Maailmantilanteen muutos antaa nyt mahdollisuuden tuoda esiin aikaisemmin salassa pidettyjä tapahtumia ja uusia näkökulmia. Tämä kirja käsittää kaksi erillistä osaa, joista ensimmäinen, Mikkeli sotien aikana, kertoo seudun maanpuolustusperinteestä ja sota-ajan tapahtumista sekä paikkakunnalla että sotarintamalla. Toinen osa, Lottien perinne ja työ sotavuosina, on Jyväskylän yliopistolle tehty opinnäyte. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut Mikkelin seudun Suojeluskunta- ja Lotta Svärd Perinneyhdistys, joka on kerännyt laajan aineistokokoelman ja haluaa näin kertoa osan seudun historiasta. Erityinen osuus on yhdistyksen puheenjohtajalla Kaisa Kostiaisella. Aineistokokoelman lisänä olen käyttänyt haastatteluja, paikkakunnan sanomalehtiä ja laajaa kirjallisuusaineistoa. Esitetyt valokuvat ovat yksityisistä kokoelmista tai valokuva-albumeista. Ne ovat lähes kaikki ennen julkaisemattomia. Mikkeli sotien aikana keskittyy talvisodan ja jatkosodan aikaiseen Mikkelin kaupunkiin ja maalaiskuntaan, mutta myös ympäristökunnat ovat mukana. Ne olivat tärkeitä päämajakaupungille, ja tämä näkyy selvästi sodanajan tehtävissä. Suojeluskunnat Hirvensalmella, Haukivuorella, Juvassa, Ristiinassa ja vielä Mäntyharjullakin toimivat kiinteässä yhteistyössä Mikkelin sotaponnistuksissa. Haukivuori oli sairasjunien etappipaikka. Ristiinan lotat toimivat erityisesti evakkojen parissa. Anttola oli sijaintinsa vuoksi eritysasemassa ja se onkin nyt liitetty Mikkeliin kaupunkiin. Maanpuolustuksen taustaa selvittämiseksi mukana on Mikkelin suojeluskunnan ja lottien tointaa ennen sotia. Sodanjohdon päämajan toiminnalla ja ylipäälliköllä on tärkeä osuus. Mukana on myös useita sotarintaman tapahtumia, joihin mikkeliläiset osallistuivat. Kirjan lopussa oleva värillinen kuvasivusto täydentää kertomusta.

4

5

OSA 1: Mikkeli sotien aikana

Päämajakaupunki vuosina 1939-1945

6

1. Mikkelin strateginen asema ja puolustusjärjestelyt Mikkeli sijaitsee lähellä kahden kansakunnan ja kulttuurialueen rajaa, mutta kuitenkin varsinaisen raja-alueen ulkopuolella. Alueella on rautakautisia linnavuoria, jotka kerto-vat ihmisten suojautumistarpeesta jo historian alkuhämärässä. Mikkelin maalaiskunnan alueella käytiin Suomen sodan aikana Porrassalmen taistelu vuonna 1789. Ensimmäisen maailmansodan aikana venäläiset rakennuttivat varustuksia Mikkelin etelä- ja koillis-puolelle. Toisen maailmansodan alkuvuosina, kun uuden sodan uhka oli ilmeinen, alkoi Salpalinnaksi nimetyn puolustusvarustuksen rakentaminen. Vuoden 1918 sodan jälkeen Mikkeliä pidettiin Suomen punaisimpana lääninä, mutta myös suojeluskunta-aate eli siellä vahvana. Suojeluskuntajärjestön perustamisvaiheessa läänin maaherraa Ernst Rosenqvistia pyydettiin ylipäälliköksi, mutta hän kieltäytyi ja halusi jatkaa työtään Mikkelissä. Talvi- ja jatkosodan aikana kaupungissa oli vähän yli 10 000 asukasta, mutta väkimää-rää lisäsivät sotilaat, evakot ja sotavangit. Mikkeli oli tärkeä Karjalasta tulevien evak-kojen kauttakulku- ja tilapäissijoituspaikka. Talvisodan jälkeen luovutetun Karjalan asukkaat pakenivat nopeasti. Jatkosodan alussa alueet vallattiin takaisin ja vuoden 1942 loppuun mennessä niille oli palannut 235 000 karjalaista. Vuonna 1944 joutui 280 000 siviiliä uudelleen evakkoon. Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana otettiin kaikkiaa yli 50 000 neuvostoliittolaista vangiksi. Kokoamisleirit sijaitsivat Naarajärvellä ja Nastolassa. Mikkelin seudulla oli kymmeniä vankeja Hiirolan suolla nostamassa turvetta tai töissä maataloissa. He työs-kentelivät yleensä kesän ajan ja joutuivat sitten vaihtoon. Päämajakaupungiksi Sotien aikana Mikkeli oli kotirintama-alueella sen itäosassa ja suhteellisen hyvien kulkuyhteyksien varrella. Näin se soveltui hyvin sodanjohdon keskuspaikaksi. Ensim-mäistä kertaa se oli päämajakaupunki jo vuoden -18 sodassa. Valkoisen puolen yli-päällikkö Carl Gustav Emil Mannerheim siirsi päämajansa Mikkeliin 11. huhtikuuta ja viipyi siellä sodan loppuajan toukokuun 16. päivään asti. Suomen puolustussuunnitelmiin liittyen valtion johto mietti kesällä 1939, että päämajan pitäisi sijaita riittävän kaukana rintamasta, tehokkaan ilmavalvonnan sisällä ja asutus-keskuksessa. Sieltä tulisi olla monipuoliset yhteydet eri tahoille. Tarpeellisena pidettiin sen sijoittamista kallioluolaan, koska valtion ilmavoimat olivat sodan uhkaan nähden vähäiset. 17. päivänä heinäkuuta tehtiin päätös päämajan sijoittamisesta Mikkeliin ja samalla päätettiin luohia pommisuojat Naisvuoreen ja Kuumavuoreen. Jälkimmäisestä suunnitelmasta luovuttiin myöhemmin. Myös jatkosodan sodanjohto hoidettiin Mikkelin päämajasta.

7

2. Kansalaisjärjestöt maanpuolustuksessa - Suojeluskunta avainasemassa

Järjestöjensä pitkäaikaiset johtajat suojeluskuntapäällikkö Lauri Malmberg ja lottajohtaja Fanni Luukkanen kävivät Mikkelin piirin kesäjuhlilla vuonna 1936.Kukat laskettiin maaseurakunnan kirkolla vapaussoturien sankarihaudalle.

Suojeluskuntajärjestön synty liittyy Suomen itsenäistymiseen. Vuoden 1918 sodan aikana valkoisen puolen sotilaille ja heitä avustaville naisille muodostui yhtenäinen toimintatapa. Nämä ryhmät jäivät toimimaan myös varsinaisen valtiollisen armeijan perustamisen jälkeen. Asetus 2.8.1918 määritteli suojeluskunnat pysyviksi armeijan tukena toimiviksi joukoiksi. Samana vuoden joulukuussa hallitus teki päätöksen itse-näisistä suojeluskuntapiireistä ja vahvisti niille oman budjetin. Henkilökysymyksistä tärkein oli suojeluskuntien ylipäällikön valinta. Valkoisen puolen voittoisan ylipäällikön Carl Gustav Emil Mannerheimin ehdokas oli Mikkelin läänin maaherra, 49 -vuotias juristi Ernst Rosenqvist. Hän oli osallistunut aktiivisesti suojeluskuntien perustamiseen 1917 ja sen jälkeen vapaussotaan. Hän kuitenkin kieltäytyi ja jäi Suomen silloin punai-simman läänin maaherraksi. Suojeluskuntien ylipäälliköksi valittiin 54-vuotias eversti-luutnantti Georg Didrik von Essen Helsingistä. Varsinainen asetus suojeluskunnista annettiin 14. päivänä helmikuuta 1919. Niiden tarkoituksena oli edistää kansan puolustuskuntoisuutta ja turvata laillista yhteiskunta-järjestystä. Ne antaisivat sotilaallista kasvatusta jäsenilleen sekä edistivät voimistelua, urheilua ja kansalaiskunnon kasvamista. Tarvittaessa ne toimisivat varsinaisen armeijan tukena ja pyydettäessä avustaisivat myös järjestysviranomaisia. Jäseniltä edellytettiin 17 vuoden ikää ja luotettavuutta laillisen yhteiskuntajärjestyksen suhteen. Järjestön oganisaatiosta tuli selkeä. Suojeluskunnat valitsivat paikallispäälliköt ja aina muutamia suojeluskuntia yhdistyi alueiksi. Nämä muodostivat piirejä, joita johti piiri-päällikkö esikuntineen. Koko järjestön toimintaa johti ylipäällikkö, joka oli vastuussa presidentille. Vuoden lopussa oli maassa 21 suojeluskuntapiiriä, ja niissä kaikkiaan 560 paikallista suojeluskuntaa.

8

Syyskuussa 1921 valittiin järjestön ylipäälliköksi 33-vuotias jääkärieverstiluutnantti Lauri Malmberg. Hän oli opiskellut diplomi-insinööriksi ja lähtenyt sitten ensimmäisten joukossa Saksan jääkärikoulutukseen vuonna 1915. Hän oli jääkäriliiton ja Suomen Upseeriliiton puheenjohtaja. Hän oli käynyt suomalaisen koulun, millä oli merkitystä jäsenien kansallistunnolle tulevina vuosina. Malmberg johti järjestöä sen lakkaut-tamiseen asti.

Keskusjohto varusti kirjeensä historiallisella hakkapeliittalogolla.

Suojeluskuntajärjestön 1 lk kuntoisuusmerkki.

Terveyden ja kansalaiskunnon kohottamiseksi järjestö panosti urheilutoimintaan, mihin se sai myös valtion rahallista tukea. Murtomaahiihdossa järjestettiin vuosittain kilpailuja vuodesta 1921 lähtien. Niiden päämatka, 20 km hiihto, sai huomiota kansallisena urhei-lusuorituksena. Kansallisurheiluksi pääsi Lauri Pihkalan amerikkalaisesta baseball´ista kehittämä pesäpallo. Sen eri vaiheet valmensivat itse asiassa sotatekniikkoihin; syöksy, ylös, juoksuun, pysähdy, heitä panos ja seuraa koko ajan tilanteen kehittymistä. Tätä vaadittiin pienen armeijan yksittäiseltä sotilaalta. Lisänimen Tahko saanut Pihkala johti pitkään Suojeluskunnan urheilutoimintaa. 1930-luvun ampumaharjoitukset ja kilpailut loivat osaltaan perustaa sille menestykselle, joka johti Suomen maailman kärkeen ampumaurheilussa. Suojeluskuntajärjestön päämäärä oli sekä aatteellisen että käytännöllisen maanpuolus-tustaidon kohentaminen. Paikalliset suojeluskunnat kouluttivat miehiä ja ylläpitivät varustelutasoa. Järjestöllä oli oma upseerikoulutusohjelma. Merkitystä oli myös sillä, että se käynnisti hengellisen työn vuosina 1924-1925. Upseerikoulutuksen saaneet kenttäpappit olivat osa armeijan henkistä selkärankaa sodan vuosina. Suojeluskuntajärjestö oli pitkään porvarilliseksi leimaantunut, mutta talvisodan alkaessa asetelma muuttui. Sodan päätyttyä järjestön asema puolustusvoimien osana virallis-tettiin ja siihen alkoi liittyä jäseniä kaikista yhteiskuntaryhmistä. Suojeluskuntajärjestöllä ja siitä myöhemmin eriytyvällä Lotta Svärdillä oli vankka aat-teellinen pohja, rakkaus isänmaahan ja viha sen vapauden uhkaajia kohtaan. Siinä toi-mivat miehet ja naiset, jotka epäröimättä tekivät sen, mihin heidät oli vuosien mittaan kasvatettu. He tottelivat esimiehiään varauksetta ja uurastivat vaivojaan laskematta. Historia näyttää, että tämä aate eli muuttumattomana läpi kansakunnan raskaiden vuo-sien. Vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen toiminta vaikutti merkittävästi sodanajan olo-suhteisiin ja myös sodan kulkuun.

9

Sotilaspojat

Mikkelin suojeluskuntapojat olivat mukana leiripäivillä 1929.

Vuonna 1918 suojeluskuntaan oli liittyi ja sotimaan lähti myös nuoria poikia. Rauhan aikana suojeluskuntiin kuului poikaosastoja, joissa ei annettu varsinaista sotilaskoulu-tusta. Pääpaino oli 12-17 -vuotiaiden poikien kansalaiskasvatuksessa ja urheilussa. Suojeluskuntien poikaosastoissa toimi 1940-luvun alussa noin 30 000 poikaa. Sotilaspoikajohtajien koulutukseen kiinnitettiin erityistä huomiota.

Erilaiset kilpailut ja leiripäivät olivat suosittua poikatoimintaa. Kuvassa Anttolan joukkue.

Syyskuun 17. päivänä 1941 suojeluskuntien komentaja antoi päiväkäskyn, jolla pojille perustettiin oma järjestö. Nimi sotilaspojat on saatu Vänrikki Stoolin tarinoista. Järjes-tön perustamisen yhteydessä sille laadittiin oma kuntoisuusmerkkijärjestelmä. Merkit vastasivat suojeluskunnan suoritusmerkkejä, mutta niiden vaatimukset olivat puhtaasti urheilullisia. Uutena lajina otettiin mukaan pienoiskivääriammunta. Sotilaspojat avusti-vat sekä armeijaa että lottia. Monet osallistuivat myös sotilaalliseen toimintaan jatkoso-dan loppuvaiheessa. Mikkelin seudun sotilaspojilla oli erityistehtäviä päämajan lähet-teinä ja ilmapuolustuksessa.

10

Harmaapukuisten naisten armeija Lotta Svärd oli aloittanut Suojelus-kunnan apujärjestönä, mutta sai aikaa myöten yhä enemmän erillistehtäviä. Lottien apuna olivat järjestön nuoriso-osaston Pikkulotat. Lotta Svärd oli leimallisesti itsenäinen naisjärjestö, toisin kuin Vihreät Sisaret jPunaisen Ristin naisosasto. Viimeksimainittujen johtoportaissa oli myös miehiä ja ne toimivat alisteisesti pääjärjestölleen. Lottajärjestön johto muodostui yksinomaan naisista ja se teki rinnakkaisjärjestönä yhteistyötä Suojeluskunnan kanssa.

a

Lotat jaettiin toimenlottiin ja huolto-lottiin. Edelliset antoivat juhlallisen lu-pauksen ja olivat aina valmiina lähte-mään mahdolliselle komennukselle. Huoltolotat toimivat omaehtoisina avustajina Lisäksi yhdistykseen kuului kannatusjäseniä. Lottia koulutettiin sys-temaattisesti eri maanpuolustustehtäviin. Rintamalle lähtevien lottien tehtävä oli kaksi-jakoinen - toisaalta lotat korvasivat miehiä käytännön tasolla eri tehtävissä ja toisaalta toimivat aatteellisella tasolla. He pyrkivät olemaan miesten henkisenä tukena sodan julmissa olosuhteissa. Aseelliseen taisteluun Suomen naiset eivät osallistuneet. Lottien omaleimaisuus herätti paljon huomiota ulkomailla.

Sotien ajan ilmavalvonta oli yksi lottien tärkeistä tehtävistä.

Vuonna 1922 käyttöön otettu lottapuku vahvisti lottien yhteishenkeä ja yhteisöidenti-teettiä. Samalla se loi rinnastusta armeijaan myös värien osalta. Yhtenäinen asu vapautti keskittymään itse lottatyöhön, pukeutumiseen ei uhrattu huomiota. Naiselliselle koris-tautumisenhalulle jätettiin pieni mahdollisuus. Harmaan leningin yksitoikkoisuutta piristivät valkoiset kaulukset ja kalvosimet, joihin saattoi ommella hienot reikäompeleet.

11

.

Lkjvejk Stytk V S2atkjjtUkd

Suojeluskuntalaisten ja lottien suhde oli toverillinen. Kuvassa sieniretkelle lähdössä

otilla oli suojeluskuntaa vastaava organisaatio ja merkkijärjestelmä kannustamassa oulutukseen, työsuorituksiin ja urheiluun. Yhteisenä tunnuksena kaikilla oli lottaneula, ota pidettiin puvussa keskellä heti kauluksen alapuolella. Siihen liittyi palvelus-uosimerkintä. Työssä lääkintä- tai muonitustehtävissä käytettiin suojaavaa valkoista siliinaa. Päällysvaatteena oli harmaa pitkä mantteli. Jaloissa oli mustat nauhakengät, uhlatilaisuuksissa myös sukkien tuli olla mustat. Arkena käytettiin harmaita villasuk-ia.

uojeluskunnan ja Lotta Svärd:in talous toimi suurelta osin vapaaehtoisuuden ja keräys-oiminnan varassa. Suojeluskunnalla oli valtion tulo- ja menoarviossa määräraha. Sen hteyteen tuli vuodesta 1931 alkaen erityinen apuraha toimenlottien kouluttamista var-en. Tämän lisäksi Lottajärjestö sai vuosittain Suojeluskunnalta vaatimattoman summan irjeenvaihtoa varten. Muuten tarvittavat varat hankittiin oman työn eri muodoilla.

ihreät sisaret

otilaskotimalli tuli jääkärien mukana Saksasta Suomeen. Vuonna 1921 maassa toimi jo 4 sotilaskotiyhdistystä, joissa Suomen Sotilaskotiliiton Vihreät Sisaret huolehtivat sevelvollisten tarpeista ja viihtyvyydestä. Ensimmäisten joukossa sotilaskoti perustet-iin Mikkeliin. Kaupungin aktiiviset naiset järjestivät sen keskikaupungilla sijaitsevan ahvilan yhteyteen syksyllä 1918. Seuraavana keväänä toiminta siirtyi kasarmille ja ohtajattareksi valittiin Anni Kaslin. Kahvilatoiminnan ja seurustelun lisäksi naiset jär-estivät vuosittain kymmenkunta ohjelmallista illanviettoa, hengellisiä iltamia, raittiusil-amia, äitienpäiviä ja pikkujoulujuhlia. Muutaman vuoden ajan se ylläpiti leirikoulua tissa ja vuoden ajan talvikotia lentäjille 1920-luvulla. Tammikuussa 1930 vihittiin äyttöön uusi sotilaskotirakennus. Monet kaupungin naisista toimivat sekä sotilasko-issa että lottajärjestössä.

12

SPR:n sairaanhoitajat Suomen Punaisen Ristin naisosaston sairaanhoitajat toteuttivat humanitaarista tehtä-väänsä sairaanhoidossa rintamalla. Talvisodan alussa Punaisella Ristillä oli tarjota huo-nosti varustetulle armeijalle kymmenkunta valmiiksi varustettua kenttäsairalaa. Merkit-tävää on myös sen ulkomailta järjestämä apu. Jatkosodan loppuvaiheessa Punainen Risti koulutti merkittävän määrän apusisaria sairaanhoitotyöhön. Asevelitoiminta Vapaussodan invalideista oli huolehtinut vuonna 1929 perustettu Vapaussodan Rinta-mamiesten Liitto. Aseveliliike jatkui eri paikkakunnilla talvisodassa syntyneessä yhteis-hengessä, mutta Mannerheimin panosta tarvittiin kaikille yhteisen järjestön perustami-seksi. Suomen Aseveljien liitto perustettiin 4.8.1940 ja sen kantavia voimia olivat sekä perinteiset porvarilliset että sosiaalidemokraattiset nuoret. Aluksi toiminta oli juhlavaa ja isänmaallishenkistä, mutta jatkossa yhä enemmän sosiaalista huoltoa ja käytännön työtä. Suomen Aseveljien liiton julkilausuman mukaan mikään rakentava työ ei ole halpa-arvoista. Kunnolla tehdyn työn tulee myös turvata tekijälleen kohtuullinen toi-meentulo. Aseveljien ja heidän perheittensä avustaminen oli tärkeä osa henkistä maan-puolustusta. 3. Mikkelin Suojeluskunnan ja piirin alkuhistoriaa Mikkelin suojeluskunnan perustava kokous pidettiin lyseon voimistelusalissa 9.10.1918. Valittiin esikunta ja toimihenkilöitä. Lokakuussa perustettiin torvisoittokunta, jolle suojeluskunta lunasti sotasaaliina saadut torvet. Soittokunta piti useita konsertteja vielä saman vuoden aikana. Marraskuussa suojeluskunta jaettiin 4 osastoon. Vuoden lopussa toimivia jäseniä oli 262 ja kannatusjäseniä 45. Vuoden 1918 sotaa oli seurannut puute ja kurjuus. Suoranaisen nälänhädän vallitessa pidettiin kotitarkastuksia ja mitattiin talouksissa olevat ruokatarvikkeet. Kaupungissa pidettiin eläimiä, ja teurastuksen jälkeen poliisi kävi punnitsemassa lihat ja laski miten kauan niiden tuli riittää. Sota oli jakanut kansan. Sen vaikutukset jatkuivat pitkään ja aiheuttivat epäluuloa eri kansalaisryhmien välille. Kaupungin porvarit ja virkamiehet eivät pääsääntöisesti liittyneet suojeluskuntaan, jossa esiintyi sisäisiä ristiriitoja ja keskustelua osallistumisvelvollisuudesta. Tilanteen korjaamiseksi suojeluskunta perusti seuraavan vuoden alussa ukkokomppanian, johon liittyikin 70 jäsentä. Monet kaupungin ja läänin virkailijoista katsoivat sen sopivaksi toimialaksi. Sotaa seuranneen vuoden merkkitapahtuma oli Mannerheimin vierailu 12. päivänä helmikuuta. Syksyllä ylipääl-likkö erosi virastaan, mutta hänet pyydettiin suojeluskuntien kunniapäälliköksi.

13

Mikkelin Suojeluskuntapiirin paikallispäälliköt vuonna 1936.

1920 -luvun alussa suojeluskunnan jäsenmäärän osuus kaupunkilaisista oli yli 7 %, kun monessa kunnassa tavoitteena pidettiin 2 %. Toiminta oli kuitenkin melko suppeaa ja budjetti minimaalinen. Vuonna 1926 menot olivat 58 500 mk, mikä vastaa noin 16 000 euroa vuonna 2003. Kaupunki avusti suojeluskuntaa sen perustamisesta alkaen. Raha-määrä vaihteli 16 000 - 60 000 mk. (500 - 16 000 euroa). Lisävaroja saatiin arpajais- ja iltamatoiminnalla keskimäärin 4 000 mk (1100 euroa) ja saman verran oli valtion avus-tus. Lotat avustivat keskimäärin 7000 markalla (2000 euroa). Vuosikymmenen lopulla toiminta oli vilkasta ja monipuolista. Vuoden 1930 lopulla valistusosaston järjesti kolme teatterinäytöstä, kappaleena yleisesti suosittu Sam Sihvon Jääkärin morsian.

.

Vesistö tarjosi kauniita kesäjuhlapaikkoja

14

Pulavuosien 1930-1933 vaikeuksien jälkeen toiminta elpyi uudelleen ja harrastustunti-määrä kohosi 67 tuntiin vuodessa, mikä oli toiseksi suurin piirin 30 suojeluskunnasta. Ampumaharrastus oli vilkasta, muu urheiluinnostus vähäisempää. Tykistöosasto toimi innokkaasti. Aloitettiin viljankeräykset. Niiden tuotosta osa tuki suojeluskunnan omaa taloutta ja osa lahjoitettiin vapaussodan invalideille. Toiminnan laajentuessa oli alettu suunnitella oman talon rakentamista. Heinäkuussa 1935 suojeluskunta osti kaupungin alueella sijaitsevan tontin. Sille rakennettu talo vi-hittiin käyttöön itsenäisyyspäivänä 1938. Seuraavana syksynä miehet kutsuttiin ylimää-räisiin kertausharjoituksiin. Talvisodan alettua suuri osa jäsenistä lähti rintamalle ja suojeluskunnalle lankesi vastuu kotialueen turvallisuudesta. Toiminnan luonne muuttui ja suojeluskunnan historiasta tuli osa kaupungin sotahistoriaa. Mikkelin suojeluskuntapiirin päällikkönä toimi pitkään majuri Kaarlo Kaarlonen, hänen jälkeensä vuonna 1939 majuri Hugo Turunen ja siitä vuoteen 1941 jääkärieverstiluut-nantti Sigurd Söderberg. Organisaatiomuutosten jälkeen hän jatkoi työtään Suur-Sai-maan suojeluskuntapiirissä. Pitkäaikaisena kansliapäällikkönä toimi res. luutnantti Feliks Lättilä. Suojeluskuntien jäsenistössä olivat edustettuna kaikki ammattiryhmät, mutta ylivoimai-sesti eniten oli maanviljelijöitä, joiden osuus esim. Mikkelin suojeluskuntapiirissä vuonna 1933 oli yli 55 %. Teollisuustyöväkeä oli vajaa 4 %. mikä kertoo myös alhai-sesta teollistumisasteesta. Koko maassa luku oli noin 5 %. Ammattiyhdistysliike vierok-sui suojeluskuntia vielä tässä vaiheessa.

Suojeluskuntatoiminnan tärkein osa oli maanpuolustukseen tähtäävien sotilastaitojen harjoittelu. Näitä harrastustunteja oli Mikkelin suojeluskuntalaisilla vuodessa keskimäärin 60. Innokkaimpien tuntimäärät ylittivät 100. Vuosien mittaan harrastustunteja kertyi monelle useita satoja.

15

Sotilaspojat

Suojeluskunnilla oli yleensä oma soittokunta. Anttolassa aktiiviset suojeluskuntapojat perustivat soittokunta Seitsikon.

Mikkelin suojeluskunnan alkuvaiheessa, vuosina 1918 ja 1919 siihen oli liittynyt jopa 13-vuotiaita poikia. Suuntaus jja innokkaat nuoret pojat muodostoimivan ryhmän. Puhuttiin Oravakomppaniasta. Sen jäsenmäärä lisääntyi sotien aikana ja vuoden 1942 lopussa sotilaspoikia oli 235. He täyttivät kansalaisvelvollisuuttaan avustamalla sodan mukanaan tuomissa tehtävissä ja korvaamalla rintamalle lähteneitä miehiä. Lähettitehtävät olivat tärkeitä erityisesti Mikkelissä, joka oli päämajakaupunki. Joissakin vaiheissa pojilla oli varsinaisia sotilastehtäviä. Myös sotilaspojat toimivat usein yhdessä yli kuntarajojen.

atkui, tivat

4. Lotta Svärdin Mikkelin osasto Vuonna 1917 Mikkelissä toimi lyseo, tyttökoulu ja yhteiskoulu, joiden kaikkien rehtorit korostivat isänmaallisuuden merkitystä. Sodan alkaessa tyttökoulun rehtori sanoi oppi-laalle: "Ala juosta tuonne maaherratalon yläkertaan, siellä sinua tarvitaan!" Maaherra Rosenqvist asui omassa talossaan, ja virkatalon yläkerta oli suojeluskunnan naisosaston käytössä. Koulutytöille riitti tehtäviä; he esimerkiksi ompelivat käsivarsinauhat ja merkkejä rintamamiesten takkeihin. Heille katsottiin oma huone koko sodan ajaksi. Tätä naisten toimintaa voidaan pitää Mikkelin lottatoiminnan alkuna. Kuvaava on nyt jo 90-vuotiaan lotan kertomus:

Muistan suojeluskunnan yöllisen harjoituksen Porrassalmen tuolla puolen. Oli lokakuu ja oikein huono keli, pimeä kurainen ja syksyinen yö. Meille lotille oli varattu kuorma-auto, mutta piirinjohtaja sanoi, että ette astu siihen, kävelette niinkuin mekin. Käveltiin ensin ja sitten yö pitkin metsiä kenttäkeittiön kanssa kuljettiin ja syötettiin miehiä. Mutta se oli kaikki koulutusta ja hyväksi. Ei kysytty jaksatteks te, vaan mentiin koska isänmaa kutsu.

Vuonna 1920 Mikkelissä oli neljä ja puolituhatta asukasta. Suojeluskuntatyössä mukana olleet naiset halusivat toimia täysivaltaisemmin maanpuolustuksen hyväksi. He pitivät tammikuun 20 päivänä 1920 keskuskansakoululla kokouksen ja perustivat Mikkeliin Lotta Svärd -yhdistyksen. Sen säännöt vahvistettiin maaliskuun loppupuolella ja sa-malla valittiin Betty Tiusanen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Seuraavan vuoden maa-liskuussa käynnistyi koko valtakunnan käsittävä järjestö, joka suojeluskunnan organi-saatiomallin mukaan jakautui piireihin ja paikallisosastoihin. Mikkelin paikallisosasto liittyi siihen ensimmäisten joukossa Mikkelin piirin kautta. Kaupungin paikallisosastoa ja piiriä edusti Katri Langinkoski.

16

Ensimmäiset 12

MinkunSvä

Mikkelin maaseujokavuotinen tapneitten muistopämarsalkka Mannleen. Mainitun vu

Sodan uhrien muislähikuntien kesken

Lottalupaus Mikkelin tuomiokirkossa.

lottaa antoivat lottalupauksen 12. päivänä toukokuuta:

ä lupaan kunniasanallani, että rehellisesti ja omantunnontarkasti avustan suojelus-taa sen puolustaessa uskontoa, kotia ja isänmaata sekä noudaten toimissani Lotta rd -yhdistyksen sääntöjä.

rakunnan kirkossa vietetyn ensimmäisen lupausjuhlan jälkeen siitä tuli ahtuma. Ajankohdaksi vakiintui 16. toukokuuta; vapaussodan ja kaatu-ivä. Vuonna 1942 juhla vietettiin kuitenkin itsenäisyyspäivänä, silloin erheim oli läsnä ja tilaisuuden juhlavuus jäi kaikkien osallistujien mie-oden lopussa paikallisosastoon kuului 484 toimenlottaa.

taminen oli osa henkistä maanpuolustusta, ja yhteistyötä tehtiin . Joroisten lotat olivat mukana hoitamassa sankarihautaa kesällä 1936.

17

Lottatoimintaa suoritettiin jaostojen puitteissa. Mikkelissä perustettiin aluksi saniteetti-, muonitus- ja vaatetusosastot. Ensimmäisen toimintavuoden kuluessa paikallisosastoon liittyi 110 jäsentä. Vuonna 1922 toimi tavanmukaiset neljä jaostoa: lääkintä-, muonitus-, varus- sekä keräys- ja kansliajaosto.

Vuoden 1918 sodan aikaisia sairaanhoitajia Mikkelissä.

Muonituksessa riitti tehtäviä. Vuonna 1937 jaostoon kuului 156 lottaa ja silloin hankittiin myös 60-osainen lotta-astiasto. Lotat muonittivat kymmeniä tilaisuuksia vuosittain ja oppivat suurien määrien valmistamisen. Makkarakeiton ohje alkoi: Otetaan 50 litraa vettä... Työkuva vanhan suojeluskuntatalon edestä.

18

5. Talvisota

.

U NupslSmmsm Nkmlmsjna MRvsld Kt

Sodan katkeraa satoa. Anttolan sankarivainajat kannettiin pitkää ylämäkeä kirkosta hautausmaalle

hka idästä ja vastatoimia

euvostoliitto aikoi miehittää Suomen syksyllä 1939, mistä jälkikäteen on löytynyt seita dokumentteja. Kuvaava on puna-armeijan divisioonankomentajan marraskuun 29. äivänä saama käsky, jossa mainitaan: Kun saavutetaan Ruotsin ja Norjan rajat, niitä ei aa millään tavoin loukata... Tämä ohje löytyi Suomussalmelta ja samoilta seuduilta öytyi myös virkakäyttöön tarkoitettu käsikirja. Se on yksityiskohtainen opas koko uomen nopeaksi valloittamiseksi määrättyjä reittejä pitkin. Siinä on tarkoin kuvattu aasto, tiet, huoltoasemat ja muut sodankäynnille oleelliset seikat. Mikkeli saa yhden aininnan reittiosuudella 3: Mikkeli - enint. 10 000 asukasta, talot puisia, yksikerroksi-

ia, voi majoittaa vahvistetun jalkaväkidivisioonan. Aiottuun valtaukseen viittasivat yös päämajan tiedusteluosaston tutkimukset.

euvostoliitossa myös varauduttiin sotavankeihin. Syyskuussa 1939 sisäasiain kansan-omissaari Berija antoi ohjeet vastaanottopaikkojen ja leirien perustamisesta. Niiden ukaan suomalaisille varattiin kaikkiaan lähes 50 000 paikkaa. Sodan jatkuttua vuoden

opulle sotavangeista vastaava päällikkö pyysi lupaa varausten purkamiseen, sillä suo-alaisia oli vankeina vain 150 miestä. Huomionarvoista on, että suojeluskuntalaiset

ijoitettiin muista erilleen. Neuvostokirjallisuudessa mainitaan suojeluskuntalaisten oukko-osastot Suomen armeijan taistelukykyisimmiksi. Sotavankien kuulustelijat kiin-ittivät erityistä huomiota suojeluskuntatoimintaan. Tämä käytäntö jatkui koko sotien jan.

aailmantilanne ja rauhattomuus maan rajoilla pakotti tehostamaan puolustusvalmiutta. ajanloukkauksia rekisteröitiin usein sekä maalla että ilmatilassa. Mikkeli rajan lähetty-illä koki uhkan konkreettisena. Uhkakuviin jokainen suhtautui omalla tavallaan, mutta ota-ajan kokeneet lotat muistavat mielialaksi: Tänne ei tulla. Paikkakunnan sanoma-ehdet kertoivat rajanloukkauksista itärajalla ja syksystä 1939 alkaen myös maailmanso-an tapahtumista.

ommunistista propagandaa vastustava tiedoitustoiminta oli alkanut jo kertaushajoi-usten yhteydessä vuonna 1937. Puolustusministeriössä toimi sanomatoimisto, joka

19

koulutti pientä ryhmää toimittajia. Nämä perustivat Propagandaliitto ry:n. Sen tarkoi-tuksena oli maanpuolustustahdon vaaliminen ja kehittäminen. Koska Suomelle oli myönnetty olympialaiset vuodeksi 1940, kohdistui liiton toiminta aluksi Suomen tun-netuksi tekemiseen ulkomailla. Tilanteen kiristyessä kommunistien toiminta tuomittiin ja kommunisteiksi tiedettyjä alettiin ottaa turvasäilöön. Myös median toimintaan puututtiin. Mikkelissä O/Y Vapau-den kirjapainossa painettu Sointu-lehti oli valitusten kohteena. Lopulta oikeusministeri puuttui päätoimittaja Aimo Rikan pääkirjoitustekstiin. Hän katsoi, että se halvensi oikeuslaitosta. Kansalaiset yhteen rintamaan - suojeluskunnat laajenevat

Yklv MstjkjSok Mhsvl

Aseita oli opittava käyttämään. Haukivuoren suojeluskuntalaiset tutkivat uutta 80 mmkranaatinheitintä.

hteisen uhan edessä lieveni vastakohtaisuus oikeiston ja vasemmiston välillä. Helmi-

-

onien vuosikymmenien aikana olivat suojeluskuntalaiset korostaneet maanpuolustuk-

us-

ien

ikkelissä vain muutamia työmiehiksi luokiteltuja liittyi järjestöön, mutta on otettava

uussa Työväen Urheiluliitto oli tehnyt päätöksen ryhtyä yhteistyöhön Suomen Urhei-uliiton kanssa. Silloin uskottiin vielä, että Suomessa kesällä pidetään olympiakisat. Keäällä kuului mielipiteitä: Pois kaikki luokkarajat!

en merkitystä ja tehneet vapaaehtoistyötä. Nyt sodanuhkan konkretisoituessa mukaan ulivat kaikki yhteiskuntapiirit. Käsitykset muuttuivat myös sosiaalidemokraateilla, otka aikaisemmin olivat suhtautuneet suojeluskuntiin torjuvasti. Helmikuussa suojeluntajärjestön johto ja sos.dem. puolue Väinö Tannerin johdolla allekirjoittivat yhteisenulkilausuman. Siinä työnantaja- ja työntekijäjärjestöt sopivat läheisestä yhteistyöstä uojeluskunnan kanssa. Toukokuun puoluekokouksessa puolue tunnusti suojeluskuntlevan tärkeä osa maanpuolustusta. Käytännön seurauksena oli suojeluskuntien tulo oko kansan järjestöksi.

uomioon kaupungin elinkeinorakenne lääninhallinto- ja koulukaupunkina. Rautatieläi-et olivat jo perinteisesti suojeluskuntalaisia. Ympäristökuntien suojeluskuntalaiset oli-at lähes poikkeuksetta maanviljelijöitä. Maaliskuun 8. päivänä Mikkelin piirin suoje-uskuntapäälliköt saivat ohjeen osoittaa ymmärtämystä ja ennakkoluulottomuutta uusia

20

jäseniä kohtaan, sillä tähänkin saakka suojeluskuntiin on kuulunut hyvin erilaisia ainek-sia, mutta rivit ovat pysyneet koossa suojeluskuntahengen voimasta ja ansiosta. Tätä henkeä on edelleen vaalittava ja vahvistettava joka tilanteessa. Vakoilun estämisessä oli suojeluskunnilla oli tärkeä rooli, koska niiden jäsenet tunsivat

yötä ja pelkoa

ekä yhdistyksissä että työpaikoilla aloitettiin puolustustahdon vahvistaminen ja varo-

en

al-

oukokuun 4. päivänä 1939 eduskunnan suuri valiokunta hyväksyi lain yleisestä työ--

än uhan torjuminen edellytti raja-alueen väestön siirtymistä pois ja puolustuslaitteiden

oukokuussa alkoivat myös keräykset itärajan vapaaehtoisen linnoitustyön tukemiseksi.

arjalassa Kannaksen aukeat odottivat linnoittajia. Linnoitustöihin tulivat mukaan läh-

äi-

einäkuun eduskuntavaaleissa Mikkelin maalaisliitto ja kokoomus lisäsivät äänimää--

alueensa ja sen asukkaat. Tämä näkyy vaikkapa Anttolan suojeluskunnan säilyneessä aineistossa. Säilytettävänä oli käsky vartiointisuunnitelmien toteuttamiseksi sisäisten levottomuuksien varalta toukokuun 6:nnelta päivältä. Lisäksi toukokuun linnoitustyö-määräyksissä muistutetaan, että siviilityövoimaa mukaan otettaessa on tarkoin varot-tava, ettei esimerkiksi joku tunnettu kommunisti, punaupseeri jne. pääse mukaan. T Sjenkeruu. Tyypillinen esimerkki oli ilmapuolustusyhdistyksen järjestämä juhlailtama Mikkelissä. Se pidettiin helmikuussa kaupungintalolla. Juhlasalissa puhuivat paikallisyhdistyksen puheenjohtaja ja Suomen Ilmapuolustusliiton toimitusjohtaja. Esitettiin sävelkronikka, musiikki- ja puheohjelmaa. Lopuksi tanssittiin. Kuten yleensä isänmalisissa tilaisuuksissa, nytkin lotat myivät pääsylippuja ja huolehtivat tarjoitusta. Lotat hoitivatkin pääosan maanpuolustuskeräyksistä käyttäen suojeluskuntapoikia apunaan. Mikkelin pitäjän lotat vuokrasivat kaupungilta kioskin Otavantien varrelta. Tästä lotta-kioskista tuli suosittu kokoontumispaikka ja tärkeä rahanlähde maanpuolustustyöhön. Tvelvollisuudesta, jonka avulla varmistuisi yhteiskunnan toimivuus kriisien aikana. Työvelvollisuus koski jokaista 18-60 vuotiasta. Suojeluskuntalaisilla ja lotilla oli kuitenkin jo selkeitä maanpuolustustehtäviä. Heidän asemansa täsmennettiin lakiin myöhemmin lisätyillä määräyksillä. Idrakentamista. Yhtenäisyyden mukana tuli uhrimieli, ja monet maanomistajat luovuttivat vapaaehtoisesti maata niin Karjalan kannaksella kuin muuallakin. Laki omaisuuden luovuttamisesta puolustustarkoituksiin hyväksyttiin toukokuun 13. päivänä. TNiistä ensimmäisen tavoitteena oli, että jokainen luovuttaa päivän palkan pankkien ke-räyslistoille. Lotta Svärd ´in järjestämä suurkeräys Rajan Turva - maan turva jatkui vielä talvisodan sytyttyäkin. Kkaikki kansalaispiirit, mutta suojeluskuntalaiset olivat eturintamassa. Mikkelistä he tivät töihin Muolaaseen. Huomattava määrä, ehkä jopa puolet heistä, oli koululaisia. Töihin osallistuvia kehoitettiin ottamaan mukaan vedenpitävät jalkineet ja omat ruo-kailuvälineet. Miehet tekivät raakaa ruumiillista työtä, lapiointia ja kivien vääntöä. Myös muonitusta hoitavat lotat olivat lujilla. Alkeellisissa oloissa oli valmistettava pvän ateriat, tiskattava ja pyykättävä. Maanpuolustustahdon lujittumisella oli ehkä suu-rempi merkitys kuin aikaansaaduilla puolustuslaitteilla. Hräänsä edistyspuolueen ja sos.demokraattien kustannuksella. Kunnallisvaalit oli tarkoitus pitää joulukuussa, mutta sota teki aikeen tyhjäksi, ja vanha valtuusto jatkoi sotien

21

päättymiseen asti. Vaalien jälkeen väestönsuojelu sai yhä enemmän huomiota. Kunnanpaloautoon hankittiin ensiapuvälineet ja lokakuun alussa vietettiin väestönsuojeluviik-koa. Juuri hyväksytyn väestönsuojelulain toimeenpanolla oli kiire. Pääosin puurakenteisessa kaupungissa tulipalot olivat suurin uhka. Talonomistajat velvoitettiin huolehti-maan palotorjunnasta, mutta tilanne ei korjaantunut hetkessä.

-

iesten on lähdettävä

oliittinen tilanne kiristyi koko ajan. Ulkomi-

Jo

ä

ikkeli oli sotilaspiirinsä keskus Savon soti--

M Pnisteri Paasikivi valtuuskuntineen kutsuttiin Moskovaan neuvottelemaan lokakuun alussa.aikaisemmin Saksa ja Neuvostoliitto olivat sol-mineet ystävyys- ja rajasopimuksen. Neuvotte-lut pohjoimaisesta puolustusliitosta kariutuivat,eikä Suomelle ei luvattu virallista tukea. Kansa-kunta tunsi jääneensä yksin idän jättiläistä vas-taan ja toimenpiteet sodan varalta aloitettiin. Armeijan liikekannallepano alkoi ylimääräisinharjoituksina (YH) koko maassa. Organisaation mukaan maavoimiin kuului 9 divisioonaa, joista 3:nnen esikunta ja jääkäripataljoona 3 sijaitsivat Mikkelissä. Siellä oli myös ratsuväkiprikaatiin kuuluva ratsastava patteri. Merivoimien ja ilma-voimien lähimmät yksiköt sijaitsivat Viipurissa. Ilmavoimiin kuuluivat myös ilmatorjuntajoukot. Mlasläänissä. Sotilaspiirit hoitivat alueensa väestönsuojelun, mutta paikallisen suojeluskunnan vastuulla oli sotilaallisesti tärkeiden kohteiden;voima- ja teolllisuuslaitosten, siltojen, ratapiho-jen sekä puhelinkeskusten vartiointi. Kaupunginliikenneyhteydet olivat keväällä parantuneet, kun rautatielle oli lisätty junavuoroja ja maan-teitä korjattu.

Talvisodan aattona Frans Emil Sillanpää kirjoitti marssilaulun, josta tuli lähdön symboli.

Monille sotaanlähtö oli vaikeaa. Kuvan ottanut lotta kertoi: Kymmenkunta meitä siistui perunoita kuorimassa, nuoria suojelus-kuntalaisia ja asevelvollisia. Huumori oli hurttia, lauleskeltiin: "Puukolla karsin mä kylkiluita ja nyrkillä turpia rassailen." Yksi

inä

poika nousi ja saunan ikkunasta näin hänen menevän uimaan. Mutta vaatteet päällä ja puukko mukana! Hän veti kurkkunsa auki. Teimme hälytyksen, poika ongittiin ylös ja me olimme ensiapuryhmänä. Poika pelastui, mutta joutui sotaoikeuteen.

22

Taivaan uhkaa torjumassa Suojeluskunnan ja lottien ilmapuolustustyöt alkoivat Mikkelin ensimmäisenä YH-päivänä 6.10.1939. Alisotaohjaaja Mure sai esimie-heltään yksiselitteisen käskyn: "Järjestäkää ilmapuolustusalue kuntoon." Ilmavalvontaan oli kuitenkin koulutettu vain vähän henkilöitä ja välttämätön viestikalusto puuttui. Syksyn aikana saatiin maakuntaan perustettua kaksi-toista ilmavartiota, joista useimpia hoitivat alle 20-vuotiaat lotat. Ilmavalvonta-asemat ja aluekeskukset miehitettiin Lotta Svärd -jär-jestön jäsenillä. Tarve oli niin suuri, että ilmavalvontalottia koulutettiin jatkuvasti. Moni oppi havaintojen tekemisen kantapään kautta. Tiedot ilmoitettiin puhelimessa koo-disanoilla, mutta hätätilanteessa moni käytti selvää suomea. Ilmaviestit koottiin suoje-luskunnan paikalliseen toimipisteseen joka välitti ne edelleen suojeluskuntatalon kella-rissa sijaitsevaan ilmapuolustusaluekeskukseen. Sieltä ne viestitettiin kuntien väestön-suojakeskuksille, jotka päättivät hälytyksistä. Myös puhelinkeskuksiin järjestettiin jat-kuva päivystys. Kaupunki oli syyskuussa tilannut palolain vaatimat hälytyspuhelimet, mutta niitä ei saatu käyttöön ennen sodan puhkeamista.

Ilmatorjuntatykkit suojelivat, mutta talvisodassa niitä oli vain vähän.

Tilanteen outoutta kuvaa kokemattoman nuoren lotan kertomus: Olin ihan jo sängyssä melkein nukkunu, niin Lahja tulloo meille ja sannoo että herree. Lotta kysyi, että mitä siellä tehdään, ja saa vastaukseksi että taitaa tulla sota. Lotta veti nuttua niskaan ja sit-ten mentiin asemalle. Inhimillistä oli, että papereita tuova mies oli humalassa, mutta yksi lotista oli ollut kursseilla ja tiesi jotakin näistä asioista. Kertoja itse kuuli ensim-mäistä kertaa sanan iv. Hän sai selkäänsä telineen ja alkoi vetää piuhaa hautausmaan viertä kellotapuliin. Paikka oli outo ja jyrkkiä portaita pitkin kävi nousu. Valoa ei saanut näyttää - eikä kaatua. Lottien suhtautumista uusiin tehtäviin kuvaa hänen toteamuk-sensa: Kyllähän minä pääsin sinne ja kyllähän vielä sinä yönä alkoi puhelin soimaan... Talvisodan harvinaisen kovissa pakkasissa lotat istuivat aluksi kahden tunnin vuoroja katoilla ja kellotapuleissa, mutta sitten aika oli lyhennettävä tunniksi kerrallaan. Varusteiksi saatiin suuret turkit, karvalakit ja miesten töppöset, joihin omat monot sopivat sisään. Pelottavampaa tulisi kuitenkin olemaan myöhempi päivystys sotatoimi-alueella. Siellä lotat saattoivat päivystää vartiotornissa yksinään, pistooli mukanaan kaiken varalta. Päämaja tulee kaupunkiin Syyskuun 22. päivänä 1939 oli aloitettu päämajan, sodanajan puolustusministeriön ja Kotijoukkojen esikunnan muodostaminen. Mikkelin sotilaspiiri perusti päämajan viesti-komppanian ja osallistui päämajan perustamiseen. Puhelin- ja lennätinkeskus asennet-tiin Mikkelin yläkansakoululle Naisvuoren juurelle ja luolaston louhiminen aloitettiin. Lokakuun 12. päivänä kaupungin asukkaat saivat viitteitä tulevista muutoksista. Silloin Mikkelin sotilaspiirin esikunta pyysi lääninhallitusta varaamaan lähes kaikki kaupungin ja maalaiskunnan julkiset rakennukset ja suuremmat yksityiset talot. Ne tarvittiin soti-lasmajoitukseen, kaikkiaan 11 rakennusta tai rakennusryhmää.

23

Helsingissä toimintansa aloittanut päämaja siirtyi Mikkeliin pian talvisodan puhkeamisen jälkeen 3. päivänä joulukuuta. Aluksi se sijoittui kansa-koulun tiloihin Vuorika-dun ja nykyisen Päämaja-kadun kulmaan, ja sen lähellä sijaitsevan Mik-kelin yhteiskoulun tiloi-hin. Sinne sijoittui myös lottien pitämä kahvila. Päämajan eri osastot otti-vat käyttöönsä kaupun-gintalon, poliisilaitoksen ja postitalon. Mikkelin Valokuvausliike sai luo-vuttaa tilansa päämajan kuvalaitokselle.

Marsalkka Mannerheimin olemus herätti luottamusta.

Yksi päämajan osastojen keskittymä oli Otavan kansanopistolla 13 km kaupungista länteen. Sinne siirtyi myös sodanjohto ja komentoporras, kun itse kaupunkia pommitet-tiin ankarasti alkuvuodesta 1940. Sielläkin oli levotonta, ja viimeisen sotaviikon aikana johto toimi Juvalla Inkilän kartanossa. Aatteita, politiikkaa ja realismia Lokakuun puolivälissä Suomen piispat antoivat julkilausuman: Kansamme on aina tär-keinä ratkaisuhetkinään kokoontunut Jumalan sanan ääreen... Jumala on meidän tur-vamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Kirkossakävijöiden määrä kasvoikin selvästi talvisodan alettua. Ajan kokeneet muistelevat, että suomalaiset eivät koskaan ole rukoilleet niin paljon kuin talvisodan 105 päivän aikana. Lokakuun lopulla valtio laski liikkeelle puolustuslainan arvoltaan 500 milj. mk, mikä vastaisi noin 145 milj euroa vuonna 2003. Sen merkitseminen katsottiin kansalaisvel-vollisuudeksi, koko kansan lainaksi isänmaalle. Mikkelissä kaupunki näytti esimerkkiä merkitsemällä 500 000 mk (145 000 euroa). Kaupunkiseurakunta merkitsi kymmenes-osan tästä määrästä, ja lotat 30 000 mk (8700 euroa). Kaupunki myös maksoi alaisilleen täyden palkan kertausharjoitusajalta. Kaupunginhallitus päätti luovuttaa tarvittaessa kunnansairaalan sotilassairaalaksi. Syksyn kuluessa virisi välillä toivo rauhan säilymisestä. Marraskuun alussa liikenne itärajalla oli vielä tavanomainen ja Neuvostoliitosta tuli lähes 30 vaununlastia tavaraa päivittäin. Monet muut merkit kuitenkin viittasivat sotaan ja valmistautuminen pahim-paan jatkui. Liikekannallepano keskeytti koulujen säännöllisen toiminnan. Koulutyö loppui sitten kokonaan 30. 11. Sotavuosina koulunkäynti oli epäsäännöllistä, kun opettajat ja van-hemmat oppilaat olivat maanpuolustustehtävissä. Kaupungin oppikoulut olivat

24

leimallisesti isänmaallisia ja suuri osa oppilaista kuului suojeluskuntaan. Mikkelissä koulunkäyntiä rajoitti myös se, että julkiset rakennukset tarvittiin sodanjohdon käyttöön. Lauantaina 11. marraskuuta järjestivät Maan turva ja suojeluskuntaväki arvokkaan juh-lan kaupunginsalissa. Rehtori Jauhiainen puhui: "Luokka ja aaterajat ovat kadonneet. Puolue ja kieliriidat tuntuvat mitättömiltä suurten asioiden edessä." Konkreettinen osoitus tästä olikin pian pidetty Vapaan huollon perustava kokous. Mukana oli Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitto, Lotta Svärdin Mikkelin paikallisosasto, Koteja Ko-dittomille yhdistyksen Mikkelin osasto, Pelastusarmeija, Mikkelin sotilaskotiyhdistys, Mikkelin sos-dem naistenavustustoimikunta ja diakonaattitoimikunta. Talvisodan hen-gen voi sanoa syntyneen kaupungissa. Ilmahyökkäyksiä Toinen maailmansota oli tuonut totaalisen sodankäyntitavan. Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät aamulla 30.11. kaikkia rajateitä pitkin ja samalla sen lentokoneet pommit-tivat 21 eri paikkakuntaa. Jatkossa vihollinen pyrki tuhoamaan tärkeitä liikennekohtia ja sotateollisuusalueita. Sitten tuli vaihe, jolloin pommitettiin monia kaupunkeja ympäri maata. Talvella oli poikkeuksellisen paljon kirkkaita pakkassäitä, jotka suosivat lento-toimintaa. Viiden vuoden keskiarvoon verrattuna kirkkaiden päivien määrä oli lähes kaksinkertainen, yli 20 päivää kuukaudessa. Mikkelin vuoro tuli 5. päivänä tammikuuta, loppiaisaattona. Pommisuojia ei ollut riittä-västi ja ihmisiä oli kehoitettu hakeutumaan ainakin suojaan puiden alle. Kaupunkia pommitti kaikkiaan 100 konetta 10 eri pommituskerralla. Räjähdepommeja pudotettiin 400. Kaikkiaan 63 kaupunkilaista menehtyi. Rakennuksista 125 tuhoutui tai vaurioitui pahoin, mikä oli toiseksi eniten koko maassa kaupungin kokoon suhteutet-tuna. Lappeenrannassa tuho oli vielä suurempi. Mikkelin arvorakennuksista tuhoutui kokonaan lyseo, tyttölyseo, seurakuntatalo ja hotelli Kaleva. Lääninsairaala, yhteiskoulu ja kaupungintalo vaurioituivat pahoin. Vanha kaupunkikuva, jolle antoivat leiman yksi-kerroksiset puutalot, muuttui peruuttamattomasti. Sodan jatkuessa totuttiin suojautumaan. Asennoitumista kuvaa erään nuoren tytön ker-tomus suurpommituksesta. Hänen isänsä oli rautatieläinen ja hän itse makasi 40 asteen kuumeessa kun pommitus alkoi.

Lähellä oli pommisuoja, sinne mentiin. Muistan kun äiti olisi jäänyt minua hoitamaan, mutta sanoin että menkää vaan. Yläkerrassa asuvat olivat tuoneet kapsäkin portaikkoon valmiiksi, täynnä hopeita ja muuta. Mutta unohtivat siihen. Pidin itseni rauhallisena, ke-räsin villasia vaatteita ja muuta kun ajattelin että niitä tarvitaan. Ja niin olikin, kun monet olivat tulleet suojaan suoraan kadulta. Sitten myöhemmin ehdittiin suojasta pois, ja näh-tiin että varastosuojakin oli mennyt ja polkupyöräni. Kun isä lähti ostamaan uutta, sanoin että ei. Kun Molotov kerran poltti, niin antaa olla. Äidiltä meni silitysliikkeen laitteet. Sitten lähdin työpaikalle puhelinkeskukseen katsomaan. Olimme kuulleet, että Kotkan pommituksissa meni kaikki ikkunat rikki, ja ottaneet sisäikkunat pois nojalleen seinää vasten. Ne olivatkin säästyneet.

25

Molotovin leipäkorit ja desanttivaara Suomen tiedoitusviranomaiset informoivat ulkomaalaisia kirjeenvaihtajia ja järjestivät heille tilaisuuksia tutustua pommitusten tuhoihin siviilikohteissa. Myös sairaaloita oli pommitettu. Neuvostoliiton radiossa ei yleensä mainittu pommituksia. Tammikuussa Enlannin Daily Worker ilmoitti Moskovasta tulleen tiedon: Punaiset ilmavoimat eivät pommittaneet työläisiä. Kun presidentti Roosevelt vetosi välttämään siviiliuhreja, puo-lustusministeri Molotov vastasi, että lentäjät pommittavat vain sotilaskohteita ja tuovat apua työväestölle. Lausuntoon sopiva ase huomattiin pian. Se oli lieriömäinen pommi, joka oli varustettu propellilla. Kohteen yläpuolella lieriön sivuluukut aukenivat ja sisältä levisi pieniä termiittipommeja tulipaloja sytyttämään. Nämä sirpalepommit saivat ni-mekseen Molotovin leipäkorit. Kun ulkomaisia lehtimiehiä joutui pommisuojaan, he ihmettelivät suomalaisten rauhallisuutta ja pelottomuutta. Kun vihollisen ilmatoiminta oli vilkasta, koneita myös putosi tai teki pakkolaskuja var-sinkin maan itäosaan. Tammikuun lopussa niitä tuli useita. Lentäjät pyrittiin ottamaan vangiksi elävinä tietojen saamiseksi. Pian jouduttiin kuitenkin lähettämään suojeluskun-nille ohjeet noudattaa erityistä varovaisuutta, koska kyseiset henkilöt eivät tunne eivätkä noudata alkeellisimpiakaan oikeussääntöjä. Eräs heistä oli tullut antautumaan kädet ylhäällä, mutta ampuikin pidättämään tullutta suojeluskuntalaista, joka haavoittui kuo-lettavasti. Toisen uhan muodostivat yksittäiset desantit tai ryhmät. Heidän varalleen rakennettiin tuhoamisjärjestelmä. Kiinnijääneillä desanteilla oli ilmavoimien kaulus-laatoilla varustetut puna-armeijalaisten puserot, päällystakki suomalaista mallia töke-röin leijonanapein ja suomalainen sotilaslakki ilman kokardia. Hämärässä heitä oli vai-kea tunnistaa. Propagandasota ja myötätuntoa maailmalta Sodan alkaessa Neuvostoliiton radioasemat ilmoittivat saaneensa Suomen Kommunisti-selta Puolueelta tiedon, että oli perustettu sotapolitiikkaa vastustava Suomen hallitus, jota johti vuoden 1918 sodan jälkeen Leningradiin paennut Otto Ville Kuusinen. Hänen kansanhallituksensa oli tehnyt sopimuksen, jossa suostuttiin kaikkiin Neuvostoliiton Moskovan neuvotteluissa esitettyihin vaatimuksiin. Sekä radiossa, että rintamalle pu-dotetuissa lentolehtisissä kutsuttiin sorrettuja suomalaisia taisteluun sortajia vastaan. Väitettiin maassa puhjenneen kapinan. Kuusisen hallituksen ohjelmassa oli mm. Suomen ja Karjalan kansojen yhdistäminen. Se julkaisi lehteä Kansan Valta, jota pudotettiin Suomen puolelle rintamaa. Neuvostoliitossa oli perustettu inkeriläisistä ja karjalaisista perustettiin Suomen kan-sanarmeija, joka toimi reservinä ja myöhemmin miehitysjoukkona Petsamossa. Kun suomalaissyntyisiä ei ollut riittävästi, mukaan otettiin suomalaisia muistuttavia, kuten valkovenäläisiä. Näin saatiin koottua 6 000 miehen armeija ennen Stalinin syntymäpäi-vää, joka oli 21. joulukuuta. Kiireellä sille hankittiin Puolan miehityksen yhteydessä ryöstetyt asepuvut. Ne yllään Suomen kansanarmeija sitten marssi paraatissa Terijoella. Kuusiselle oli varattu tärkeä rooli. Hänen tervehdyksensä generalissimus Stalinille jul-kaistiin kolmantena kaikista valtionpäämiehistä. Edellä olivat vain Saksan valtakun-nanjohtaja Adolf Hitler ja hänen ulkoministerinsä Ribbentrop. Kuusisen hallituksella ei kuitenkaan ollut uskottavuutta Suomessa. Sen ministerit olivat melko tuntemattomia, sillä monet aikaisemmat kommunistien johtohenkilöt oli Stalinin vainoissa likvidoitu.

26

Suomalaiset saivat nopeasti puolelleen vapaan maailman myötötunnon, johon vaikutti myös muutama satunnainen tapahtuma. Valtioneuvoston Tiedotuskeskus perustettiin asetuksella 11.11.1939. Se piti yhteyttä ulkomaisiin kirjeenvaihtajiin, jotka kiinnostui-vat Suomen asemasta heti Neuvostoliiton esitettyä neuvotteluvaatimuksensa. Nopeim-min olivat paikalla ruotsalaiset ja amerikkalaiset. Ensimmäisenä sotapäivänä Suomessa piti kokousta viitisenkymmentä lehtimiestä, ja monet jäivät tänne sotakirjeenvaihtajiksi. He kertoivat maailman lehdistölle 3.5 miljoo-nan suomalaisen taistelusta 183 miljoonan asukkaan Neuvostoliittoa vastaan. Asetelma oli epäsuhtainen. Suomen armeijan vahvuus marraskuun lopulla oli vajaa 300 000 miestä, joille kaikille ei riittänyt aseita. Tykkejä oli alle sata. Käyttökelpoisia panssari-vaunuja oli alle 20 ja niiden aseistus oli puutteellinen. Suomea vastaan hyökkäsi noin puoli miljoonaa miestä. Pääsuunnalla, Karjalan kannak-sella, hyökkäysjoukkoja tuki yli 1000 panssarivaunua ja 1000 kenttätykkiä. Ilmasodassa ylivoima oli vielä musertavampi. Neuvostoliitolla oli aluksi käytössä noin 800 lento-konetta; lähes 500 hävittäjää, noin 250 pommikonetta ja lähes 100 tiedustelukonetta. Enimmillään koneita Suomea vastassa oli 3253. Suomen ilmavoimilla oli vajaa 100 tyydyttävästi käyttökelpoista konetta; 36 hävittäjää, 29 tiedustelu- tai yhteistoiminta-konetta ja 17 pommikonetta. Lentojoukkojen suorituskyky oli hyvin rajoitettu. Kaupun-git olivatkin paljolti pommittajien armoilla ja sotarintama kärsi vastustajan ilmaylivoi-masta. Armeijan johto ei aluksi sallinut kirjeenvaihtajien matkustaa rintamalle. Mannerheim oli huolissaan heidän turvallisuudestaan. Sitten propagandan merkitys ymmärrettiin ja mää-räykset muuttuivat. Maailman lehdistössä alettiin julkaista ihailevia kertomuksia. Ylivoimaisina päälle vyöryviä tankkeja vastaan suomalaiset käyttivät Espanjan sisällis-sodassa keksittyä polttopulloa, josta he kehittivät tehokkaan heittoaseen. Bensiinin, pa-loöljyn, tervan ja kaliumkloridin seos laitettiin pulloon, jonka kaulaan sijoitettiin sytyt-timeksi rikkihappoampulli. Tähtäyspisteenä oli tankin takaosa, josta tuli pääsi sisään ilmanottoaukkojen kautta. Ase sai nimen Molotovin coctail, ja sitä valmistettiin suuria määriä heti sodan ensimmäisellä viikolla. Alkoholiliikkeelle tuli kiire toimittaa 40 000 tyhjää pulloa rintamalle. Myös käsikranaattikimput ja raskaat kasapanokset tehosivat. Tämän aseistuksen käyttö vaati kuitenkin kylmäpäistä tankin lähelle menoa, ja moni jäi sieltä palaamatta. Talvisodan olosuhteet sinällään kauhistuttivat ulkomaalaisia ja monet mainitsivat luon-non olevan suomalaisten puolella. He näkivät konkreettisesti suomalaisten puolustus-tahdon ja jotkut väheksyivät vastapuolen taisteluhalua. Nämä sulloutuivat teiden varsille siilipuolustukseen. Suomalaiset ottivatkin harvinaisen paljon sotavankeja. Liikkuvuuden ja passiivisuuden välinen vastakohta korostui hiihtopartioiden tehokkuudessa, jonka kirjeenvaihtajat usein mainitsivat. Talvisota nähtiin usein Suomen kansan taisteluna elämästä ja kuolemasta. Henkilökoh-taisella tasolla sama asetelma oli jatkuvasti silmien edessä. Talvisodan runoilija Yrjö Jylhä kuvaa näitä tuntoja runossa Aavepartiot: Ne hiihtävät kuin haamut öin, ne liukuvat kuin aaveet kuutamolla - Nyt hiihtäjiin on liittyneet ne kaikki jotka hiihtivät tääl´ am-moin... ja kylmä kuukin katsoo sitä kammoin.

27

Sotarintamalle saapui lähes 12 000 vapaaehtoista 25:stä eri maasta, mutta monet heistä eivät ehtineet rintamalle eivätkä selvinneet talviolosuhteissa. Merkitystä oli vain ruot-salaisten ja norjalaisten muodostamalla 8 000 miehen joukolla, koska sillä oli tukenaan kipeästi kaivattua lento- ja ilmatorjuntakalustoa. Sodassa miesten rinnalla toimivat naiset hämmästyttivät monia, ja heidän työnsä sai erityistä huomiota. Sen arveltiin osaltaan selittävän Suomen puolustuksen yllättävää lujuutta taistelussa ylivoimaista vihollista vastaan. Kotirintaman taakka YH:n alkaessa monet perheet jäivät vaille huoltajaa. Taloudellisten vaikeuksien lisäksi tuli jatkuva pelko pommituksista. Kaasuhyökkäyksien uhka oli vakava, mutta kaa-sunaamareista oli aluksi kova pula. Toinen pelonaihe oli rintamamiesten kohtalo. Jän-nittyneenä seurattiin, kenen ovelle mustapukuinen pappi pysähtyi kuolinviestiä tuo-maan. Viestejä rintamalta odotettiin kiihkeästi, edes tietoa siitä, että rakkain oli hen-gissä. Kirjoitettiin kirjeitä ja läheteltiin paketteja taistelijoita ilahduttamaan. Postinkulun tärkeyttä kuvaa Mikkelin postikonttorin tilasto. Sotaa edeltävänä vuonna 1938 sieltä oli lähetetty yksityisiä kirjeitä alle 500 000 kpl ja paketteja 8 600 kpl. Vuonna 1940 vastaa-vat määrät olivat noin 900 000 ja 25 000 kpl. Käynnissä oleva maailmansota sai aikaan tavarapulan ja vaikeutti puolustusjärjestelyjä. Ilmapuolustuksessa oli panoksia säästettävä ja ammutut patruunanhylsyt palautettava välittömästi suojeluskunnan käyttöön. Jopa lampunjaloiksi käytettyjä hylsyjä kerättiin. Kaikkien oli tingittävä elintasostaan. Kahvi tuli kortille ensimmäisenä. Jos sitä välillä oli vapaassa kaupassa, hinta nostettiin verotuksella hyvin korkeaksi. Herneet olivat tär-keä valkuaislähde ja helppo säilyttää. Siksi ne jouduttiin luovuttamaan armeijalle ja yksityiseen käyttöön sai jäädä vain 1kg henkeä kohti. Perunoita paleltui epätavallisen kovissa pakkasissa, mutta niistä neuvottiin tekemään säilykettä höyryttämällä. Mikkelin läänissä olivat Alkon myymälät kiinni ja ravintoloissa oli voimassa anniskelukielto. Armeijan vaatetustilanne oli huono, sillä suojeluskuntalaisia lukuunottamatta armeijan yksiköt olivat huonosti varustettuja. Vasta lokakuussa tehtaat alkoivat valmistaa vaat-teita reserviläisille. Sen ohella turvauduttiin kierrätykseen. Mikkelissäkin toimeenpan-tiin miesten vaatteiden suurkeräys ja kunnostus. Jatkuva ilmavaara vaikeutti elämää. Kotijoukkojen esikunta lähetti ohjeet, joissa sen alaisissa esikunnissa ja majoituspaikoissa säännösteltiin lämmitystä. Asutuskeskuksien rakennusten lämmittäminen kirkkaina päivinä ja valoisana aikana kiellettiin. Ruoan valmistuksessa tulenkäyttö oli rajoitettava mahdollisimman vähiin. Monelle jäi tal-visodasta mieleen juuri kylmyys ja pimeys.

28

Maanpuolustusjärjestöjä tarvitaan

Suojapirtillä tutustunut

Heti svaiheemet jamallehuollosettävsia pytusta s Evakksiirtol13 -vukertoikaikisiso pa LottiataperhToisemaasehalutttyötä kaan. Sodankunnatoista kasvomusta

Haukivuoren Suojapirtti oli yksi toimintakeskuksista.

vihkipari hääpäivänään

otaharjoitusten alettua evakuoitiin osa rajaseudun väestöä ja joulukuun hyökkäys-ssa joutuivat monet jättämään kotinsa. Siirtolaisperheillä oli mukanaan kotieläi- niin paljon tavaraa kun suinkin saivat otetuksi mukaan. Junat pysähtyivät ase- ja laivat päätyivät Saimaan rantaan. Lotilla oli päävastuu siirtolaisten käytännön ssa. Lapset oli ensimmäiseksi ruokittava ja vaipat vaihdettava. Lehmät oli lyp-ä. Tavarat luetteloitiin ja varastoitiin. Mikkelissä tunnettiin rajan kirot, ja siirtolai-rittiin auttamaan kaikin tavoin. Jo lokakuussa heille järjestettiin ammattikoulu-ekä urheilu ja askartelutoimintaa.

ojen tulo oli suuri rasite, jota ei kuitenkaan sellaiseksi tunnustettu. Meillä oli aisia, yhteen aikaan 27 henkilöä asui meidän huushollissa ja vesi oli Saimaassa. otias poika ajoi vettä sieltä. että päästiin käymään saunassa ja pyykit pestyä, Anttolassa asunut lotta. Kulttuurierokin tuli esille: Ihmeellisiä ne karjalaiset. Se ta ihmein, miten tavattomasti ne teki niitä piirakoita lauantaina... Ja hirvittävän nnu kahvia ja sitten syötiin niitä piirakoita,

oli vuosikymmenet koulutettu erilaisiin maanpuolustusta tukeviin tehtäviin. Lot-eissä pidettiin itsestäänselvyytenä, että nuoret osallistuivat maanpuolustukseen.

t lähtivät rintamalle, toiset jäivät pakosta kotitöihin.Työn arvostusta kuvaa silloin utua olevan Anttolan lottien johtajan kertomus: Meiän nää lottatytöt oli oikein uja. Sanottiin, että koittaisit saada lisää nyt, kun ne maalaistytöt on niin hyviä tekemään, ne kelpaa sairaalaan ja muonittamaan ja ilmavalvontaan ja joka paik-..

aikainen muonitustyö oli suora jatko sille, mitä lotat olivat suorittaneet suojelus-n harjoitusten ja muiden tapahtumien yhteydessä. Nyt urakka oli kuitenkin aivan suuruusluokkaa, sillä miesten lähdettyä rintamalla työmäärä myös siviilipuolella i. Voi hyvänen aika sitä ei tehty mitään muuta kuin työtä ja työtä ja taas työtä aa- iltaan.

29

Lottien sotapalvelus oli alkanut linnoitustöissä olevien muonituksella ja työllä suojelus-kuntapiireissä. Kanslialotat kirjasivat sotaan lähtevien miesten aseet ja varusteet. Lää-kintälotilla oli valmiina 12 sairassijan täydellinen kenttäsairaala. Lisäksi valmisteltiin 9-paikkainen sotasairaala käyttökuntoon. Sidetarpeiden ja sairaalavaatteiden valmistuk-seen osallistuivat myös varuslotat, joilla oli suuri urakka asevelvollisten vaatettami-sessa. Lottien varusjaosto perusti oman ompelimon 14. päivänä lokakuuta. Alkuajan kiireessä sen 32 ompelukonetta olivat käynnissä yötä päivää, myöhemmin tehtiin kymmentuntisia työpäiviä. Reserviläisille valmistui 1000 lumipukua, 2500 selkäreppua sekä paljon la-pasia ja alusvaatteita. Sotasairaaloihin toimitettiin erilaisia varusteita kaikkiaan 7 500 kpl. Ompelimo vaurioitui suurpommituksessa tammikuussa, mutta koneita pelastettiin ja 35 naista jatkoi ompelemista rauhantekoon saakka. Pienempi ompelimo oli toimin-nassa seurakuntatalon alakerrassa. Heikkoutta ei saanut näyttää. Karaisusta kertoo kotirintaman lotta, jolle suojeluskun-taupseeri järjesti koulutusta tullessaan aamulla suojeluskuntatalolle: Tytöt, tänä päivänä on erilaisia hellapuita! Kaksi vainajaa oli tuotu pahviarkuissa, mutta omaiset olivat kaupungista löytäneet heille puiset oikeat arkut. Pahviset arkut oli tuotu talon liiteriin ja upseerin määräyksen mukaan pojat saavat kantaa ne pilkottuina tuohon hellan viereen ja ne pittää tänä päivänä polttaa. Lotat olisivat vieneet ne suureen uuniin, mutta upseeri kielsi. Koko päivän he mättivät niitä pahvinpaloja pieneen tulisijaan ja ajattelivat, että hermoja siinä vain koeteltiin. Sotilaspappien ja lottien vastuulla oli kaatuneiden huolto. Se oli ainutlaatuista toisen maailmansodan historiassa ja sillä oli myös moraalinen ulottuvuus. Sotilas voi luottaa siihen, että kaatuneena hänet asianmukaisesti siunattaisiin kotiseurakunnan multiin. Omaisille tuotti lohdutusta saada rakkaansa jäännökset haudattavaksi. Anttolassa sotilaspojat olivat tärkeässä roolissa. YH:n alkaessa he veivät palveluk-seenastumismääräykset. Eräs nuori poika sai vastaansa luoteja, kun talon isäntä ei hy-väksynyt määräystä. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja velvollisuudentuntoinen poika sai jätetyksi komentopaperin. Sodan aikana poikia tarvittiin kantamaan arkkuja hautaan. Talvisodan aikainen hautaus voi myös olla painajainen, kuten eräs lottatyttö kertoi: 14 vainajaa oli alttarin edessä puoliympyrässä ja toimitus ehti alkaa kun tuli ilmahälytys. Ja niin sitä oltiin tunti siellä pimmeessä kirkossa niitten vainajien kanssa. Ilmahälytyk-sen jälkeen pappi suoritti siunauksen ja sitten arkut kannettiin myrskylyhtyjen valossa kapeita lankkuja pitkin pitkään avoimeen hautaan. Talvisodan rintamilla menehtyi kaikkiaan nelisenkymmentä mikkeliläistä. Moniin paik-kakuntiin verrattuna suhteellisen pieni määrä selittyy sillä, että suurin osa kaupunkilai-sista palveli perinteisesti tykistössä eikä varsinaisissa etulinjajoukoissa. Kuolema niitti kuitenkin satoa sodan epätoivoisessa loppuvaiheessa ja lehtien kuolinilmoitussivut täyttyivät mustareunaisista ilmoituksista: Kaatui taistelussa isänmaan puolesta. Jul-kaistiin myös sankaritarinoita ja kunniamerkkiluetteloita.

30

6. Välirauhan aika Talvisodan perintö Talvisodan kiirastuli nähtiin usein Suomen kansan telämästä ja kuolemastakilökohtaisella tasolla sama asetelma oli jatkuvasti silmedessä. On sanottu, että suo-malaisten ihanteena oli huo-maamaton, unohduksiin jsankarikohtalo. Korkeinta ole sankarikunnia, vaan kätketty sankaruus. Tämä painoi leimansa moniin sodanajtapahtumiin.

aisteluna . Hen-

ien

äänyt ei -

an

arsalkka Mannerheimin päiväkäskyt levisivät tiedoitusväli-

-

alvisodan jälkeen 14. 3. annettiin päiväkäsky otsikolla: Suo-

tu

taa. Te rakastitte rauhaa, työtä ja kehi-t

iväkäsky päättyy juhlavasti, mutta tosiasiat osoittavat sen

Sotilaat! Olen taistellut monilla tantereilla, mutta en ole vielä nähnyt vertaisianne sotu-ti

äiväkäskyssä 1. 10. 1940 muistettiin erikseen lääkintähenkilökuntaa ja sen työn mah-

Kyyhkylän kartanossa oli huollettu sotainvalideja vuodesta 1927 lähtien. Kuvassa päärakennus.

Mneissä kaikkien kansalaisten luettaviksi. Niiden juhlava teksti muodosti yhtenäisen kuvan sekä sodan kulusta että sodanjoh-don tavoitteista. Tietoannin ohella ne olivat tärkeä osa mielipidemuokkausta. Niissä kiitettiin ja kannustettiin eri kansalais-ryhmiä sekä muistettiin myös ulkomaisia avun antajia. Niissätulee myös selvästi esille vapaaehtoisen maanpuolustustyön merkitys. Tmen kunniakkaan armeijan sotilaat! Siinä todetaan, että on solmittu ankara rauha, jossa Neuvosto-Venäjälle on luovutetmelkein jokainen taistelukenttä, missä sotilaat ovat vuodatta-neet vertaan. Todetaan, että

Te ette tahtoneet sotystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, jossa olette tehneesuurtöitä, tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan histo-rian lehdillä. Seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse.

Päsanojen pitävän paikkansa.

reita... Kiitän teitä kaikkia, upseereita, aliupseereita ja miehistöä, mutta tahdon erikoisespainottaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja ete-vyyttä, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomallavelvollisuudentunnolla... Ilolla ja ylpeydellä ajattelen Suomen lottia ja heidän osuuttaan sodassa - heidän uhrimieltään ja uupumatonta työtään eri aloilla, mikä on vapauttanut tu-hansia miehiä tulilinjoille. Heidän jalo henkensä on kannustanut ja tukenut armeijaa, jonka kiitollisuuden ja arvonannon he täysin ovat saavuttaneet.

Pdollistaneita elimiä Suomen Punaista Ristiä ja Lotta Svärdiä.

31

Hengähdystauko ja valmistautuminen Nimitys välirauha on kaksijakoinen. Sitä on käytetty aselevosta varsinaiseen rauhante-koon johtavasta ajanjaksosta. Toisaalta kahden sodan välisen ajan nimeksi vakiintui välirauha. Se oli poikkeuksellinen ajanjakso, jota leimasi kuumeinen työtahti. Koulujen toiminta oli epäsäännöllistä. Sodan tuhoja korjattiin kaikkialla. Mikkelissäkin aloitettiin rakennustyöt. Kaupunkilaisten elämää haittasi yhä paheneva tavarapula, mikä muutti kaupunkikuvaa ja käytöstapoja. Paloöljyn hinta nousi yli kaksinkertaiseksi. Huhtikuussa kiellettiin tuontipolttoaineen käyttö henkilöautoissa ja siirryttiin puukaasuttimiin. Myös sokerin hinta nousi lähes kaksinkertaiseksi. Kylään mentäessä tuli tavaksi ottaa mukaan oma sokerirasia. Valtion kielloista ja varoituksista huolimatta mustanpörssin kauppa oli yleistä. Yleismaailmallinen pula raaka-aineista sai Suomessa aikaan ennennäkemättömän kier-rätyksen. Maan romun suurkeräyksessä otettiin talteen metalli, lasi, kumi, korkki, jäte-paperi, turkismateriaali, jalkineet ja vaatteet. Keräykseen osallistui 7 000 koululaista kaikkialla Suomessa. Vuoden 1941 tammikuussa mitattiin vuosisadan alhaisimpia lämpötiloja. Järviä peitti lähes metrin teräsjää, jota sahattiin jäähdytystarpeisiin. Mutta toisaalta kylmyys vaati paljon lämmityspuita. Alkoivat mottitalkoot, joita tehtiin kaikkina sota-ajan talvina. Kannustimina toimivat myös merkit, joita sai ostaa määrätyn halkomäärän urakoituaan. Myös seuraava talvi oli hyvin kylmä. Suojeluskunnissa aloitettiin Motti mieheen kam-panja ja Suur-Saimaan piiri suojeluskunta ylitti ensimmäisenä sille asetetun tavoitteen, peräti 160 %:illa. Suojeluskunta- ja lottatoiminta oli osoittautunut tärkeäksi osaksi maanpuolustusta. Sitä tarvittiin edelleen ja yhdistyksissä vallitsi kiireinen työtahti. Luovutetuilta alueilta oli saapunut Mikkeliin melkein kaupungin asukasmäärää vastaava evakkojoukko. Van-hemmat lotat kiersivät huoltamassa evakoita. Samalla kun korjattiin sodan tuhoja, parannettiin puolustusvalmiutta. Heti Moskovan rauhan jälkeen käynnistyivät linnoitustyöt uudella rajalla. Päämajan linnoitusosasto toimi itsenäisesti yli 200 henkilön voimin, joista kahdeksan oli naisia. Armeija hankki lisää sotatarvikkeita ja varusteita. Puolustusvoimat laajensi Mikkelin lentokenttää, jolla oli tärkeä merkitys päämajan pitäessä yhteyksiä Helsinkiin. Suomen ja Neuvostoliiton suhde oli ajoittain hyvin kireä. Levisi tietoja Neuvostoliiton joukkojen keskityksistä Suomen rajoille ja rautateiden rakentamisesta niitä kohti. Kesä-kuun 18. päivänä reserviläiset kutsuttiinkin ylimääräisiin kertausharjoituksiin.

32

7. Jatkosodan aika - ohjattua toimintaa

.

Lyhyt puhelinsanoma, nallepanokoneiston. Alkannallepano sotilasläärallisesti puolustusvoimkoihin. Mikkeli kuului Suur-Saeeksi. Seudulle ei sijoittuli jälleen päämajakaukiin vaikutti monella ta Kesäkuun 15. päivän jäteistyö. Pohjoisessa oleselle AOK (Armee-ObSuomen Päämajan alainalkaessa, puhuttiin nytkoli 18. kesäkuuta. Saksan joukot hyökkäskohta: Yhdessä suomaläärellä... Suomen ulkoNeuvostoliiton pommikesiintynyt koko välirauHeinäkuun alussa suomUhtuaa ja Kiestinkiä kojalaa, Maaselän kannassella. Mannerheim vetosi suosakuntamme vihollista semme Saksan mahtavikelle vihollistamme vaskun Karjalan kansa jäl

Mikkeliläisten pitkä marssi on alkanut

Pääkonttorin hankinnat alkavat 11.6.1941, käynnisti liikekan-uksi keskitettiin suojajoukot ja sen jälkeen alkoi yleinen liike-neittäin. Talvisodan jälkeen suojeluskuntajärjestö oli liitetty vi-ien osaksi. Armeija jakautui nyt rintamajoukkoihin ja kotijouk-

imaan suojeluskuntapiiriin, joka määrättiin sotilashallintoalu-ettu siirtoväkeä, koska sille oli varattu erityistehtävä. Mikkelistä punki. Päämajan ja saksalaisen komennuskunnan tulo kaupun-voin asukkaiden elämään, joka muuttui vuosikausiksi.

rjestelyihin kuului saksalaisten ja suomalaisten joukkojen yh-va armeijakunta alistettiin osaksi Rovaniemellä olleelle Saksalai-erkommando) Norwegenille. Monissa asioissa se oli kuitenkin en. Saksalainen yhteyselin sijoittui Mikkeliin. Kuten talvisodan in ylimääräisistä kertausharjoituksista. ensimmäinen YH -päivä

ivät Neuvostoliittoon 22. päivänä. Adolf Hitlerin puheessa oli aisten toveriensa kanssa Narvikin voittajat seisovat Jäämeren ministeri kiiruhti vakuuttamaan maan puolueettomuutta, mutta oneet hyökkäsivät jo Suomen kohteisiin. Rajanloukkauksia oli

han ajan. Suomalaisjoukot olivat ryhmittäytyneet puolustukseen. alaisia lähti hyökkäykseen saksalaisten rinnalla pohjoisessa hti. Sitten jatkettiin kolmella pääsuunnalla kohti Laatokan Kar-ta ja Vienan Karjalaa. Myöhemmin alkoi sota Karjalan kannak-

malaisiin sotilaisiin: Kutsun Teitä kanssani pyhään sotaan kan-vastaan...lähdemme Suomelle turvatun tulevaisuuden luodak-en sotavoimien rinnalla ja asetovereina vakain mielin ristiret-taan. Aseveljet! Seuratkaa minua vielä viimeisen kerran - nyt leen nousee ja sarastaa Suomen uusi huomen.

33

Ylipäälikön päiväkäskyistä tuli jatkuvaa monipuolista tiedostustoimintaa. Ne vaikuttivat Mannerheimin arvovallalla ja muokkasivat kansalaismielipiteitä. Ristiriitaisia tunteita herätti kuitenkin heinäkuun 11. päivänä julkaistu ns. miekantuppipäiväkäsky. Siinä so-tapäällikkö palaa vuoden 1918 tapahtumiin: lausuin Suomen ja Vienan Karjalaisille, etten tulisi panemaan miekkaani tuppeen, ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala ovat vapaat. Vannoin tämän suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimissä luottaen sen urhoollisiin miehiin ja Suomen urhautuvaisiin naisiin...Karjala nousee, riveissänne marssivat sen omat pataljoonat. Karjalan vapaus ja suuri Suomi väikkyy edessämme. Sananvalinta aiheutti ristiriitoja ja jälkiselittelyjäkin. Osa äärioikeistosta katsoi Mannerheimin sano-jen oikeuttavan ensimmäisen maailmansodan aikana julki tuotuun Suur-Suomen rajaan. Tämä kulkisi luonnon muovaamien vesien ja harjujen kautta ja yhdistäisi kaikki suo-mensukuiset heimot. Tämä raja saavutettiinkin pääosiltaan.

a Nopeassa tahdissa annettiin mlinto-osasto aloitti työnsä Mikaluehallinto ja huolehtia väest

Karjalan kannaksen yleiskartt

ääräys valloitettujen alueiden hallinnosta ja sotilashal-kelin varuskunnan kasarmilla. Sen tehtävänä oli järjestää östä.

34

. Evakot kahden tunut. Jorainastakansanh Mikkelirajan ulman pianut valt Joulukunutti tar1943 ke Työtä Hevosiajatkosodlukumäätäosasto

Suom

Alkuvuodesta 1942 Itä-Karjalaan avattiin 7 uutta postikonttoria. Ensipäivän leimalla varustetuissa merkeissä oli joko ylipäällikön tai presidentti Rytin kuva

lähtivät takaisin kotiseuduilleen. Yllätyksiä oli kuitenkin luvassa, sillä vajaan vuoden aikana monet pellot olivat villiintyneet ja korjaamatta jäänyt sato mus-illekin alueille Stalin´in väestösiirrot olivat tuoneet asukkaita Puolasta ja Uk-

. Monin paikoin tuhoutuneeseen Karjalaan tarvittiin toimiva maatalous ja uolto. Valloitetuille alueille laadittiin kehittämisohjelma.

läisille läheiseksi tuli Kivennavan pitäjä, joka jäi Moskovan rauhassa Suomen kopuolelle. Kun se vallattiin takaisin, kyläläiset halusivat palata mahdollisim-n kotiseudulleen. Kylän lähes kuudestatuhannesta talosta oli kuitenkin tuhoutu-aosa.

kuussa 1941 päämaja salli 950 kivennapalaisen palata kotiseudulleen ja raken-peellisen määrän parakkeja. Keväällä 1942 palasi 3500 kivennapalaista. Vuoden sällä 7000 asukasta kaikista 11 000:sta oli palannut entiselle kotipaikalleen.

ja pelkoa kotirintamalla

oli otettu taloista armeijan palvelukseen, mikä vaikeutti maataloustöitä. Vielä assakin armeijan käytössä oli yli 10 % Suomen hevosista. Kesällä 1944 niiden rä oli noin 44 500 hevosta. Armeijan hevosista huolehti Päämajan eläinlääkin-.

enhevonen Poju kotonaan Anttolassa.

Poju lähettitehtävässä.

35

Miesten lähdettyä armeijaan sanottiin, että jokainen suomalainen nainen on nyt rinta-malla. Maataloissa rintamalle lähteneiden miesten töitä tekivat naiset, keskenkasvuiset pojat ja vanhat miehet. Lisäksi tuli armeijan tarpeista huolehtiminen. Suojeluskunnat ja Lotta Svärd organisoivat leipähuollon ja armeijalle leivottiin suuria määriä "vanikkaa". Leivät paistettiin nelikulmaisissa vuoissa, jotta ne olisi helppo pakata ja lähettää. Soti-laille lähetettiin paljon myös henkilökohtaisia paketteja. Maailmansodan jatkuessa tavarapula paheni entisestään, ja korteilla jaetut ruoka-annok-set pienenivät. Vaatteita opittiin säästämään, paikkaamaan, parsimaan ja kääntämään. Vähemmän kuluneet kohdat aikuisten vaatteista kelpasivat lasten asuihin. Päämajakaupungin asukkaat kokivat erityisesti olevansa uhattuna. Talvisodan tapahtu-mat eivät unohtuneet. Nähtiin valomerkkejä ja pelättiin niiden olevan pommitusohjeita lentokoneille. Tiedettiin myös, että lähiseudulla desantti oli ampunut häntä pidättämään tulleen suojeluskuntalaisen. Rautatien varret olivat erityisesti uhattuja. Vihollisen lasku-varjomiehiä tavattiin Mikkelin ja Pieksänmäen väliseltä suoalueelta. Tuhotyöntekijä tavattiin myös lähellä Päämajaa. Pommituksilta Mikkeli kuitenkin säästyi. Päämaja toimii Toukokuussa 1941 päämaja palasi kaupunkiin valmistele-maan mahdollista uutta sotaa. Mikkeliin saapui ylin sodan-johto esikuntineen sekä maa-, meri- ja ilmavoimien muodos-tama operatiivinen osasto. Päämajaan kuului esikuntapa-taljoona, jonka muodostivat toiminta-, vartio- ja autokomp-paniat. Enimmillään niihin kuului lähes 700 miestä ja 15 kansliatehtävissä työskentele-vää naista. Yleisesikunnan henkilömäärä vaihteli 700 - 1000 henkilön välillä ja oli enimmillää

.

Tiedustelu ja vakoilu Sodan aikana vakoilu, joka usein rinnamaallinen velvollisuus. Lähtökohta olimerkitys oli talvisodassa syntyneellä jateeksi solmittua Moskovan rauhaa monnettomuutena, jonka korjaaminen ei vovaikutelmalta, että Hitlerin Saksan me Vasta 1990 -luvulla Moskovan arkistoton aikeista talvisodassa ja jatkosodan nin pikamarssi, johon tosin neuvostoso

Päämajan toimintaa leimasi järjestys ja hyvät tavat

n 2500.

stettiin tiedusteluun, oli sekä luvallista että isän- aivan toinen kuin rauhan aikana. Huomattava yleisesti tunnustetulla yhteishengellä. Sen päät-et pitivät sekä vääryytenä että kansallisena on-isi olla väärin. Jatkosodan alussa ei voi välttyä

nestys synnytti eräänlaista hurmosmielialaa.

jen avauduttua on tuotu esiin tietoja Neuvostolii-todellisempi asetelma. Talvisodan piti olla Stali-tilaat eivät aina yhtyneet. Jatkosodan aikana

36

Neuvostoliitossa vallitsi suuren isänmaallisen sodan henki. Sodan jatkuessa suuren val-takunnan resurssit suunnattiin myös onnistuneeseen tiedusteluun ja vakoiluun. Suomessa erityisesti radiotiedustelu onnistui merkittävästi tukemaan maanpuolustusta. Lukuunottamatta sodan alkuvaihetta pystyi tiedustelupalvelu pitämään omat johtajat ajan tasalla, mikä oli välttämättömyys vastarinnan onnistumiselle. Radiotiedustelu lä-hetti päämajan maavoimatoimistolle kaikkiaan yli 4000 tiedusteluilmoitusta. Onnelliset sattumat johtivat siihen, että Suomessa pystyttiin pitkälti lukemaan vastapuolen koo-disanomia. Tietoja käytettiin myös vaihtotavarana kansainvälisillä markkinoilla ja nii-den avulla saatiin toiminnan kipeästi tarvitsemia varoja. Radiolaitteiden kehittäminen partiokäyttöön oli aloitettu syksyllä 1939 pienestä saksa-laisten vakoiluradiosta. Radiotiedustelun isänä on pidetty Reino Hallamaata. joka kehitti laitteistoa käyden opintomatkoilla alan johtavissa maissa. Talvisodan ajan hän johti ra-diotiedustelua ja jatkosodan aikana päämajan tiedustelutoimintaa. Jatkosodan aattona perustettiin Päämajan radiopataljoona ja sodan alussa Radiotiedustelukeskus. Jatkosodan aikana Päämajan valvontaosastossa toimi vajaa sata henkilöä, joiden keski-ikä oli 31 vuotta. Heistä 2 oli naisia. Vastavakoilutoimistoon kuului radiovalvontaja-osto, jonka yksi tehtävä oli syöttää vastapuolelle virheellistä tietoa. Kaupunkilaisillekin tihkui tietoa tästä toiminnasta. Siel oli semmoinen pieni talo, josta lähetettiin venäjän-kielisiä uutisia. Kuten muillakin sodan osa-alueilla, vapauttivat lmyös tässä miehiä varsinaiseen taistelAluksi heitä palkattiin toimistotyöhön, musodan alkaessa he saivat komennuksia myös radio-tiedusteluyksikköihin. Viestilottia tarvittiin puhekuuntelu- ja kansliatehtäviin sekä päämajakeskuksessa että sotarintamalla. Jo keväällä 1941 naisia oli noin neljäsosa radiopataljoonan henkilö-kunnasta ja lukumäärä kasvoi sodan aikana. Lohoitivat myös kahta neljästä ulkomaisesta salaisesta radioasemasta.

otat utoimintaan.

tta talvi-

lin-n Viesti-

tat

iestikoulutusta oli lottapiirien toimesta järjestetty jo talvi

äämajan yleisesikuntaan kuuluvaa tiedostusosastoa johti m

viihtyvyydestä. Samoin toimivat joukko-osastojen vastaava

Vkoulutusosasto alkoi järjestää viestikursseja. Tyypillinen msuojeluskuntaperheestä ja lähti kurssitettavaksi hyvin nuoresemmasta koulutuksestaan tai jopa kesken koulunkäynnin. rintamalla komennuksilla, ja monet työskentelivät pitkään 16 vuotta ja silloin alkoi radiosähköttäjäkurssit. Kun vanhemaallisina, sanoivat että kuuluu sinne lähteä. Suoritin radieräs lotta. Ja toinen muisteli: Päämajaanhan tulin sitten -4sin Helsingistä konttoriopistosta. Olin saanut hyvät todistukeskukseen. Ptehtävissä palveli sodan aikana kaikkiaan 199 upseeria ja 4päällystöä ja miehistöä oli 533 henkilöä ja lisäksi 53 naistakuului valistus- ja viihdytystoimisto, jonka viihdytyskomppesittäviä taiteilijoita. He kiersivät rintamajoukoissa huoleht

Päämajan lottia vapaalla.

sodan alussa. Sitten päämajan

-

toi

ajuri Kalle Lehmus. Sen

a ja t upseerit.

ikkeliläinen viestilotta oli na suoriuduttuaan aikai-Sen jälkeen osa toimi sotapäämajassa. Vuonna -40 olinmmat olivat huippuisän-osähköttäjätutkinnon, ker2 tammikuussa heti kun pää-kset ja otettiin tänne Viesti-

3 sotilasvirkamiestä. Ali- eri tehtävissä. Osastoon aniaan kuului eri alojen

imassa miesten mielialast

37

Tiedotusosaston äänitysautot kiersivät rintamalla hankkimassa kulloiseenkin tilantee-seen sopivaa aineistoa julkaistavaksi rintamalehdissä ja kotirintamalla. Osuutensa oli

aupungin uudet asukkaat

aikana rakennettuun hotelli Kalevaan. Pian hän uutti huvilaan kaupungin ulkopuolelle ja sitten syksyllä kaupunkihuoneistoon, joka oli

nraalit ja everstit asuivat pääosin Kalevassa. Muut upseerit majoittuivat aupunkilaisten koteihin. Laki antoi mahdollisuuden pakkomajoitukseen. Sitä tarvittiin-

n,

t yhteismajoitukseen pa-kkeihin, kasarmille ja julkisiin rakennuksiin. Sodan jatkuessa asuntopula paheni talvi-

ntymisvaiheessa vuonna 1944 sodanjohto haja-ijoitettiin maaseudulle. Viimeiset yksiköt poistuivat Mikkelistä kesällä 1945.

lipäällikkö ja lotat

henkilöstöstä oli nimmillään kolmannes ja heistä suuri osa oli lotta-

tyi marsalkka Mannerheimiin ja onille kaupunkilaisille jäi hänestä henkilökohtai-

okunnantalo oli suojeluskunnan käytössä, mutta

myös vihollisrintaman henkisellä nujertamisella, jota varten hankittiin kaiutinautoja. Ensimmäinen niistä valmistui heinäkuun 9. päivänä 1941. Myöhemmin käyttöön tuli vielä 7 autoa eri rintamanosille. K Ylipäällikkö majoittui aluksi välirauhan mkävelymatkan päähän koulusta ja työhuoneistosta. Kymmenkunta miestä käsittävä var-tiointijoukkue vastasi ylipäällikön turvallisuudesta, mutta tämä pyrki paremminkin vä-heksymään turvatoimia. Kaupungilla tiedettiin, että hän ei koskaan mennyt pom-misuojaan. Päämajan kekkin, kun upseereita ja lottia saapui usein yöjunalla kaupunkiin. Sopeutumista vaadittiimutta muistelijat kertovat hyvästä yhteiselosta. Myös maalaiskunnassa majoitettiin up-seereita ja sotilaita enimmillään 150 taloudessa. Sotilasmajoituksesta saadut korvaukset riippuivat majoitettavan sotilasarvosta; kenraalista maksettiin lähes kymmenkertaisesti sotamieheen verrattuna. Vuonna 1941 majoittajia oli kaupungissa 450 ja tulo majoittajaa kohti 3792 mk, mikä vastaa n. 760 euroa vuonna 2003. Kaikkiaan kaupunkiin tuli 15 milj. mk korvauksia jatkosodan ajalta (vastaavasti n. 2,5 milj. euroa). Maalaiskunnassa korvauksia maksettiin yli 3,5 miljoonaa mk. Päämajan henkilöistä valtaosa, aliupseerit ja miehistö, joutuivarasodan osin tuhoamassa kaupungissa. Pommitusten uhatessa joukkojen perääs

Marsalkka herätti aina kunnioitusta.

Y Naisten osuus yleisesikunnan ekomennuksella. Päämaja henkilöimsia muistoja. Jo vuoden 1918 sodan kokenut lotta kertoi:

Marskia alun perin yritettiin viihdyttää täällä. Palkun oli kuuluisan laulajattaren konsertti se tyhjennettiin. Ja myös lyseo ainakin kerran. Mieleenjäi molemmista konserteista se, kun Marskille tuotiinkukkavihko ja hän lähti sitä viemään laulajattarelle. Marskihan oli herrasmies kerta kaikkiaan.

38

Manne uolustustyötä tekeviä lottia että äitiyttä koh-an. Rintamalta lomalla ollut lotta muistaa, miten kadulla Marski tuli vastaan. Kun olin

hteydet saksalaisiin - Verbindungsstab Nord

äämajan mukana 25. päivänä kesäkuuta 1941 tuli Mikkeliin kenraali Waldemar Erfurt aksan korkeimmaksi sotilasedustajaksi. Hän majoittui esikuntansa kanssa aluksi loma-

rin marsalkka vastaanotti junavaunussaan Immolassa, mutta SS-valtakunnanjohtaja

-

es-usteli sotilaallisista kysymyksistä. Sotamarsakka Wilhelm Keitel toi presidentiksi va-

-

rheim osoitti arvonantoa sekä maanptalottapuvussa, niin kyllä hän teki kunniaa niin hienosti. Kaupungissa asuva kertoi: Läh-din lastenvaunujen kanssa ja Marski tuli sieltä kulman takaa, tulimme vastakkain. Py-sähdyin, Marski pysähtyi, kumartui vaunuihin ja teki kunniaa... Päämajan lotat olivat erityisasemassa ja he pyrkivät hankkimaan henkilökohtaisen muiston ottamalla kuvia Marsalkasta. Samoin toimivat mikkeliläiset rintamalotat. Y

Marsalkka Mannerheim, Adolf Hitler ja presidentti Ryti

ä Mannerheimin 75 -vuotispäivän4. kesäkuuta 1942.

PSkoti Heimariin 13 km päähän kaupungista. Myöhemmin saksalaiset siirtyivät kaupungin kasarmille ja sitten Tuukkalan kasarmille. Heidän viestikeskuksensa ja radioasemansa olivat suomalaisten yksikköjen yhteydessä. Erfurt asui kaupunkiseurakunnan kappalai-sen virka-asunnossa, hänen upseerinsa majoittuivat kaupungille vuokra-asuntoihin ja kasarmille. Saksalaisilla oli oma kasino rentoutumista ja aseveljien tapaamista varten. Sotavuosien aikana Mikkelissä vieraili joukko saksalaisia merkkihenkilöitä. Adolf Hit-leHeinrich Himmler saapui Mikkeliin kesällä 1942. Lentokentältä hänet johdettiin ma-joittumaan hotelli Kalevaan. Hän kävi keskusteluja Mannerheimin kanssa ja nautti päivälllistä Mikkelin Klubilla. Vierailun aikana suomalaiset tutustuivat Saksan uusiin panssarintorjunta-aseisiin. Suomen juutalaisia koskevaan tiedusteluun valtakunnanjoh-taja sai pääministeriltä vastauksen: "Suomessa ei ole mitään juutalaiskysymystä." Saksan operatiivisessa johdossa oleva Alfred Jodl kävi Mikkelissä kaksi kertaa ja kklitulle Mannerheimille ja kenraali Heinrichsille korkeat saksalaiset kunniamerkit sodanloppuvaiheessa elokuun 17. päivänä 1944. Marski tarjosi viihtyisän lounashetken ja senjälkeen ystävällisesti ilmoitti, että Suomi ei katsonut enää olevansa sidottu entisen pre-sidentin solmimaan sopimukseen. Aseveljien yhteistyö päättyi 2. päivänä syyskuuta. Seuraavana päivänä Erfurt sai siitä tiedon. Nordin miehet poistuivat Mikkelistä kolmenpäivän kuluttua. Marssilaulujen soidessa he ryhdikkäästi marssivat raudoitetuilla saappaillaan rautatieasemalle. Yksi jakso kaupungin elämää oli päättynyt, mutta muistot jäivät.

39

Vapaaehtoisia Saksaan Hallitus oli alkuvuodesta 1940 suovapaaehtoisten värväykseen ns. SS

stunut yksityisen insinööritoimiston suorittamaan -pataljoonaan, joka koulutettaisiin Saksassa. Suoje-

skunta hoiti käytännön järjestelyt ja innokkaat nuoret miehet jonottivat tarkastuskes-it--

t

i

iesten lähdettyä rintamalle, mutta sotilaspoikien onna 1943 pidettiin 45 harjoitusta, joista kertyi yh-

ensä yli kolmetuhatta harjoitustuntia. Pojat osallistuivat innokkaasti talkoo- ja kerä-

n, a -

äynti. Heidät määrättiin joko ilmatorjuntakoulutukseen tai metsätöihin. ri puolelle maata perustettiin koulutuskeskuksia. Mikkeliin koottiin ilmavalvontaan

lla aalin asepuvun. Koulunkäyntiä yritettiin

tkaa kesällä sotapalveluksen ohessa. Pojat kotiutettiin kaksi viikkoa aselevon solmi-

lukuksiin eri puolilla maata. He joutuivat lääkärintarkastukseen ja heidän taustansa tutktiin. Vain pieni osa halukkaista mahtui mukaan. Pataljoonan ensimmäinen erä lähti toukokuussa 1941 ja viimeinen syyskuussa 1942. Kaksivuotisen sopimuksen oli allekir-joittanut kaikkiaan yli tuhat miestä. Joukko taisteli Saksan itärintamalla, mutta siirrettiinlomakeskukseen toukokuussa 1943. Mannerheim kävi tiukkoja neuvotteluja joiden tu-loksena pataljoona palasi Suomeen kesäkuun alussa. Heinäkuun alussa miehet lähtiväsotimaan kotimaan joukoissa. Sotilaspojista sotilaiks Suojeluskuntatoiminta oli hiljentynyt murheilu- ja leiritoiminta jatkui. Vuteystoimintaan. Mikkelin sotilaspojat hakkasivat lähes 300 mottia halkoja vuonna 1943. Myös nuorten talkoot kannusti poikia merkeillä. Vuonna -42 osallistuja sai talkooleijavuonna -43 talkoolapion, ja vuonna -44 talkoosahran. Kolmantena jatkosotasotavuonnMikkeliin jaettiin mm. 32 kultalapioita, 11 hopealapioita, 8 teräslapioita ja 11 rautalapioita. Pojat olivat innokkaita osallistumaan myös miesten töihin, ja heitä käytettiinkin eri sotatehtävissä. Heillä oli myös tärkeä osa lottien avustajina erilaisissa keräyksissä ja aktiviteeteissa. Helmikuun lopulla vuonna 1944 lopetettiin koko maassa lukion ensimmäisen luokan poikien koulunkEkoulutettavat myös Kuopiosta, Varkaudesta ja Savonlinnasta. Heistä muodostettu 200pojan joukko nimitettiin kaikki sotilaspojiksi 3. päivänä maaliskuuta. He saivat asukseen englantilaisen sammaleenvihreän maihinnousupuvun ja maihinnousukengät.Tiukka koulutusjakso kesti noin kuukauden, ja sen jälkeen jokainen siirrettiin oman kotipaikkakuntansa ilmatorjuntayksikköön. Mikkelin pojat sijoittuivat Linnanmäen raskaalle It -patterille, ja Akkavuoreen. Samaheidät nimitettiin alokkaiksi ja he saivat normjamisen jälkeen. Heidän työnsä hyväksyttiin asevelvollisuuden suoritukseksi toisin kuin muut sotilaspoikatehtävät.

40

Sairaita ja kuolevia

a

Päälaanosurintkulj Mikhaaneealue Veröisitelu Jatkjuhlhym

Ka NeuPääMooli jhanteki SurmiktalvMik

Sankarihautajaiset Anttolan kirkoll

majan ylilääkärinä toimi Eino Suolahti. Kesällä 1, 40 henkeä joista 6-8 naista. Lääkintäosasto järj

us sen työstä oli kenttäarmeijan lääkintähuollon, aman potilassiirtojen kordinointi. Sen käytössä olettamiseen. Se osallistui myös sotainvalidien hoi

kelin keskussairaala muuttui sotilassairaalaksi, jovoittuneet. Vaikeasti vammautuneet saivat ylilääkssa, mutta muuten työ siellä jatkui normaalisti. Saen tapahtumista ei juuri puhuttu.

ipalvelu vaati matkustamista ja pitkiä työpäiviä. n kuljettamassa verta, jolla pelastettiin monen soista tuotu sidontapaikoille ja sitten kenttäsairaala

osodan aikana sankarihautaukset voitiin suorittaaahetkiin. Papin sanat ja musiikki lohduttivat. Talni julisti kaiken kuuluvan isänmaalle.

Oi kallis Suomenmaa, sun koskiesi kuohua ja hnes hetki lähtöni lyö... Ei muuta kunniaa kuin knaa, kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon.puolestas seistä saakka kuolohon..

tkera loppuvaihe

vostoliiton suurhyökkäys alkoi kesäkuun 9. päivmajaan ja Helsinkiin asti. Karjalan evakot saapuini joutui jättämään juuri rakentamansa kodin ja källeen ahdasta. Ympäristökunnissa tilanne oli he kesä ja ulkorakennukset käytössä. Haukivuoren vät vuoteet silloin tyhjinä oleviin viljasiiloihin.

uviestejä tuotiin moniin koteihin. Sodan loppuvaikeliläistä ja muutama vielä Lapin sodassa. Nykyii- ja jatkosodassa kaatui tai lopullisesti katosi 232keli. Maalaiskunnan vastaava luku oli 250, Antto

Anttolan sankarihauta

942 lääkintäosasto oli suurimmil-esti erilaisia kursseja, mutta tärkein rintamien sairaskuljetusten ja koti-i 10 sairaalajunaa haavoittuneiden toon.

nne tuotiin jatkohoitoa vaativat ärin työskentelemään korkeapai-iraanhoitajat muistelevat, että sota-

Lääkintälotat matkustivat usein tilaan henki. Haavoittuneet oli tais-an.

rauhassa ja suru kanavoitui usein visodan aikana käyttöön tullut

onkiesi huminaa suo mun kuunnella kun-uulla kummullansa sun kuusiesi kuiski-

.. Sulle tahdomme suoda kaikkemme,

änä 1944. Tykkien jylinä kuului vat uudelleen nopealla aikataululla. ylvämänsä viljapellot. Mikkelissä lpompi kuin talvisodan aikana, oli-lotta muistaa, miten evakkoperheet

heessa menehtyi kuusikymmentä sen tilaston mukaan kaikkiaan henkeä, joiden kotikunta oli lassa 103 ja Haukivuoressa 113.

41

8. Sotarintamalla Sodat olivat pitkä ketju yksittäisiä tapahtumia. Sotavuosien aikana joukot marssivat satoja kilometrejä ja kävivät lukemattomia suurempia ja pienempiä taisteluja. Sirpale-maiset kertomukset pyrkivät tässä näyttämään lukijalle sodan todellisuutta. Talvisodan hyiset kamppailut Karjalan kannasta oli etukäteen arveltu sodan päätoimialueeksi. Yllättäen kohdistuivat voimakkaat iskut myös tiettömään korpimaastoon pohjoisemmassa. Sotatoimet alkoivat Neuvostoliiton joukkojen keskittyneellä tykkitulella marraskuun viimeisenä päivänä, jolloin kaatuivat myös ensimmäiset mikkeliläissotilaat. Talvisodassa suurin osa Mikkelin miehistä palveli tykistössä. Mikkelin ja ympäristö-kuntien suojeluskuntalaiset osalllistuivat pääasiassa Laatokan koillispuolen kuuluisaan mottisotaan, jossa vastapuolen sotilaita saarrettiin ja sitten tuhottiin tai otettiin vangeiksi jopa sadoittain. Hevoset olivat pääasiallinen kulkuneuvo talvisodan rintamilla. Niiden avulla hoidettiin äkkilähdöt jouduttaessa peräytymään ylivoimaisen vihollisen edessä. Ne toivat muonaa ja varusteita talviseeen korpeen ja paluumatkalla veivät haavoittuneet kenttäsairaalaan ja kaatuneet evakuoimiskeskuksiin. Suomenhevonen oli rauhallinen ja luotettava sodan luotisateessakin, ja sen menettäminen koski kipeästi ajajaan. Mikkelin Ratsastavan Patterin tie vei marraskuussa Uudeltakirkolta Mustamäkeen, jossa turvattiin rajaa linnoittamalla. Siellä rakennettiin monirivisiä piikkilanka- kompas-tusesteitä. Pitkinä työpäivinä kaadettiin puut, teroitettiin niistä paalut ja juntattiin maa-han piikkilankojen kiinnittämiseksi. Patterin puhelinryhmä rakensi yhteyksiä, joita tarvittiin tykistön tulenjohtoon ja yhteydenpitoon. Joulukuun lo-pulla se joutui ryteikköisiin taistelumaastoihin Lei-päsuolle. Kranaatit räjähtelivät eikä tappioilta vältytty. Ryhmän oli oltava ensimmäisenä rakentamassa yhteydet eteen ja taakse. Se tuli viimeisenä purkaen niitä, kun jouduttiin peräytymään. Ryhmänjohtajan savolaishuumori pyrki laukaisemaan pelkotilanteita. Matkimalla kranaatin ujellusta hän sai joukkoon liikettä. kun arimmat nopeasti menivät maihin. Puhelinliikenteen salasanoissa käytettiin runollista mielikuvitusta. Kun lähelle oli tullut raskaita atulenjohtopaikasta viestitettiin että pilvikarvan haaveeseen uinut suuria haukia. Vuoden alussa oltiin tulipalopakkasten armoilla. Kun tykkien hidastin ja palautinlaitteet lakkasivat toimimasta, viestitettiinSäret eivät he

mmuksia,

ngitä. Tammikuussa pakkasta oli jopa niin

ammikuun viimeisellä viikolla patteri marssi Pyhäjärven maisemiin ja majoittui kar-jalaistaloihin. Tykit pantiin torjunta-asemiin rantaviivan tuntumaan. Viholliskoneet kä-

Lumipuku oli välttämätön asu talvisodassa.

paljon, että 45 asteeseen yltänyt mittariasteikko ylittyi. T

42

vivät jatkuvasti pommittamassa ja tulittivat konekivääreillään tiellä liikkuvia. Hetken rauhaa antoi vain riittävän huono lentosää. Koneiden pelossa voitiin taloja lämmittää vain pimeän aikana. Lotta aina valmiina

toiminnalle ollut yksityiskohtaisia määräyksiä. Rintamalle tkut saivat komennuksen, muutamat vain lähtivät paikkakunnan miesten mukana tai

ja

etettiin nuoria ja naimattomia lottia. Siellä kohtasi kalmanhajun monin eri voin. Eräs 17 -vuotias viestilotta muistaa yksinäiset päivystysvuorot Lappeenrannan

vänä joulukuuta puolustusmi-isteriö teki päätöksen, että "niille lotille, jotka oli määrätty palvelustehtävään puolus-

u-

atkosodan hyökkäysvaihe

lu alkoi hyvin suunniteltuna ja valmisteltuna. iihen liittyi maailmanlaajuinen kuvitelma nopeasta ratkaisusta. Sodan alku muistutti

-

käyksissä taistelivat Hjalmar Siilasvuon johtamat saksalaiset ukot ja suomalainen JR 53 apuvoimineen. Mukana oli myös mikkeliläisiä. Saksalaisen

a

Talvisodan alkaessa ei lottienjohakeutuivat läheisten sukulaistensa kanssa samoihin joukko-osastoihin. Jotkut saivat myöhäisen komennuksen, kuten nuori lotta joka koki elämänsä ensimmäisen seikkailunjäljittäessään yksikköään. Hän matkusti milloin junassa, milloin kuorma-auton lavallayöpyi toisen lotan kanssa heinäladossa. Se oli kuitenkin vasta alkua rintaman rajuille tapahtumille. Rintamalle lähtakylpylässä. Laitoksen pesulaan tuotiin sitten ruumiita, yökaudet tuotiin lasteja ja pestiin ja pantiin arkkuihin. Oli kaamea tunne väliin, kun ei oikein ollut aikuinen. Hänestä tuntui järkyttävältä tietää, että lotat niitä siellä pesivät. Lottien työ oli ollut vapaaehtoista ja palkatonta. 12. päintusvoimissa, suoritettiin palveluksen tapahtuessa vieraalla paikkakunnalla vapaan ma-joituksen ja muonituksen lisäksi päivärahaa 8 mk päivässä". Summa vastaa 2,30 euroa vuonna 2003. Rahalla oli kuitenkin vähemmän merkitystä kuin nykyisin. Naisilla oli vapaa ylöspito ja litterat matkustamisia varten. Yksityskohtana voi mainita, että heille kuului myös tupakat kuten miehillekin. Jouduttiin näyttämään varastomiehelle, että poltetaan. Vedimme lyhyitä sauhuja näytteeksi, vaikka kukaan meistä ei tupakoinut. Tuntui kuitenkin, että annos kuului meille siinä kuin miehillekin. Vaihdoimme sitten tpakat muuhun tavaraan, kertoi reipas rintamalotta. J Vuoden 1941 kesäsodaksi sanottu taisteSvoitonmarssia itään, sillä motorisoitujen joukkojen eteneminen oli usein nopeaa ja vastapuolen tappiot suuria. Vaikeuksiakin silti tuli vastaan. Etenemistä ja yllätyksiä Sodan ensimmäisissä hyökjodivisioonan miehistö oli nuoria suurkaupungin kasvatteja, suurin osa ylioppilaita tai lukiolaisia. Heidän sotilaskoulutuksensa rajoittui 3 viikkoon ja sitten miehitysjoukkona toimimiseen Persamossa. Metsämaastosta ei ollut kokemusta, eikä johtajina ollut am-mattisotilaita. Joukko saapui 1000 autolla ja hyvin aseistettuna, mutta ilman korpisotaantarvittavia varusteita. Heillä ei ollut telttoja eikä kompasseja, ei kirveitä tai sahoja, joittuskin olisivat osanneet käyttääkään.

43

Elokuussa merkittävän roolin sai Jussi Turtolan komentama ryhmä, joka lähti Kuusa-n

-

metellä, miten hän joutuu S

mosta. Suuntana oli liikenteellisesti tärkeä Kiestinki. Sieltä johti maantie 60 km päähäMuurmannin radalle, jonka katkaisemiseen joukot pyrkivät. Rautatieyhteys sinne oli valmistunut juuri ennen sotaa. Kiestinkiä valloittamaan lähteneet joukot ylittivät Moskovan rauhan rajan täyden hiljaisuuden vallitessa yöllä 1. päivänä heinäkuuta. Neuvos-toliiton rajavartiojoukot polttivat tupansa ja perääntyivät. Joukot jatkoivat etenemistä miehittäen useita kyliä, ja korjaten teitä. Sodan toisella viikolla alkoi vastarinta tiuken-tua. Sitten etenemistä hidastivat suot, joiden yli oli rakennettava telalavat moottoriajo-neuvoille. Tuhansia tukkipuita jouduttiin kaataman.

. Enteellistä oli, että ns. Motmenetettiin miehiä. Kiestinhaavoittunut tai sairastunutSaksalaisten tappioista kert Ensimmäisille kaatuneille pKomentaja lausui muistosaVähitellen kuolemasta tuli tilaisuutta taistelujen kovetsodankäyntiin. Jokaisella ypyrittiin pitämään hartaushyksi pappi koko divisioona Järven rannalla sijaitseva knut suuri sotilasvaruskuntaennen vetäytymistään. Ensijääkärijoukkue. SaksalaisetHitlerin päämajan radio ker

Pohjoisen rajaseutua ja Kiestinki

aksan yleisradion kautta kuulemaan rintamansa uutiset.

tikukkulalla käytiin ensimmäinen suurempi yhteenotto ja kiin saavuttaessa oli suomalaisista kaatunut 361 miestä ja 600. Monet kaatuivat sodan ensimmäisessä taistelussaan. ovat suuret kenttähautausmaat tien varrella.

idettiin juhlallinen muistotilaisuus iltahartauden yhteydessä. nat, kenttäpappi luki Raamattua ja upseerit tekivät kunniaa. kuitenkin jokapäiväinen vieras, eikä juhlallisuuksiin ollut essa. Uskonto liittyi kuitenkin erottamattomasti suomalaiseen ksiköllä oli oma sotilaspastorinsa ja aina ennen taistelua etki. Vertailun vuoksi voi todeta, että saksalaisilla oli vain ssa.

auppala oli pohjoisen Vienan keskuspaikka. Siellä oli sijain-, mutta neuvostoliittolaiset polttivat lähes kaikki rakennukset mmäisenä vielä palavaan Kiestinkiin tunkeutui suomalainen olivat kuitenkin innokkaampia tiedotustoiminnassa ja pian toi valtauksesta koko maailmalle. Mannerheim sai syyn ih-

44

Kuljettuaan taistellen 150 km miehet olivat väsyneitä ja lisävaivaksi tuli ripuliepidemia. Sekä suomalaiset että saksalaiset lääkärit vaativat joukoille lepoaikaa. Mutta sodan strategia ei tätä hyväksynyt. Saavutettu menestys oli hyödynnettävä ja etenemistä jat-kettava välittömästi. Vihollista pidettiin jo lyötynä, mutta niin ei ollut ja saarrostuslikeen tuloksena suomalainen joukko-osasto jäi mottiin. Neuvostojoukot kävivät sitkeää viivytystaistelua ja voit

ik-

tivat niin paljon aikaa, että Ar-angelista saapuvat apujoukot ehtivät mukaan ja Muurmannin rata jäi katkaisematta.

-

-uolelta hakkuuääniä. Venäläiset rakensivat murrosta, etenemisestettä. Hyökkääjät yl-

li ensin olme tavaravaunua räjäyttämässä mahdollisia miinoja ja sitten veturi. Veturin jälkeen

l-

kaan,

itusta, kun juna jälleen poistui. Omatekoisilla anoksilla rata saatiin katkaistua. Joukkoja tuotiin rataa pitkin taisteluihin ja vastapuo-

ien miehistä oli perustettu Tuukkalan kasarmilla ja Porras-lmen nuorisoseuratalolla 10. divisioonaan kuuluva patteristo. Kesäkuun 20 päivänä se

yyskuussa 1941. Sen ikana taisteluissa menehtyi nelisenkymmentä mikkeliläistä, ja loppuvuonna vielä 10.

otat ja sairaanhoitajat rintamalla

aisia taistelutehtäviä, vaikka monella oli am-uma-ase henkilökohtaisen turvallisuuden vuoksi. Erityisesti ilmavalvontatyö oli vaa-

rallista ja usein yksinäistäkin. Tehtäviä riitti muonituksessa, varusteiden huollossa,

kJoukot pyrkivät kuitenkin etenemään. Kiestingin asemalle oli jäänyt ehjiä tavaravau-nualustoja ja vetovaunu. Niihin kuormattiin tykit ja työnnettiin miesvoimin uusiin asemiin tukemaan rataa pitkin etenevää hyökkäystä. Ylämäessä haettiin hevosia avuksi. Seuraavana päivänä yli 20 km marssin jälkeen joukko eteneviä kuuli rautatien pohjoisplättivät heidät ja vain muutama yli kolmestakymmenestä pääsi pakenemaan. Puolenpäivän aikaan vastaan tuli uudenlainen sotakone, panssarijuna. Siinä okoli kolme varsinaista panssaroitua sotavaunua, jotka oli varustettu kahdella tykillä, nejällä konekiväärillä ja pikakivääreillä. Juna ehti herättää kauhua ammuskellessaan kymmenen minuuttia. Korkean ratapenkan juurelle kyykistyneet olivat kuitenkin tur-vassa. Juna lähti, mutta palasi puolen tunnin kuluttua. Se oli ottanut kranaatteja muja nyt ei auttanut enää ratapenkkakaan. Suomalaisille tuli kiire käyttää mielikuvplelle aiheutettiin suuria menetyksiä. Mutta myös omat menetykset olivat suuria ennen-kuin motista lopulta vetäydyttiin syyskuun alkupuolella. Tykkimiesten matkassa Mikkelin ja ympäristökuntsaaloitti keskitysmarssinsa aluksi yli 30 km päivittäisillä matkoilla. Kuukauden kuluttuase osallistui taisteluihin jalkaväkirykmentti 43 kanssa, jossa myös mikkeliläisiä taisteli. Elokuun alussa ohjelmassa oli marssia itään, junakuljetus ja taas marssia, koulutusta ja kaluston vaihtoakin. Elokuun alussa 10. divisioona saavutti vanhan valtakunnanrajan. Jalkaväki kävi sitkeitä taisteluja ja eteni Lempaalan järviseudulle. Se oli saavuttanut tavoitteeksi annetun linjan 10. päivänä syyskuuta. Patteristo sijoitti vaihtelevaan maas-toon tuliasemat ja tulenjohtopaikat mahdollisimman edullisesti. Hyökkäysvaiheen voi katsoa mikkeliläisten osalta päättyneen jo saAsemasodan aikana vuoden 1942 alusta kesäkuuhun 1944 menetykset olivat kuusi-kymmentä. L Suomen naiset eivät suorittaneet varsinp

45

kansliatöissä ja monessa erityistehtävässä. On laskettu, että ilman naisten panosta olijoka seitsemäs mies jouduttu ottamaan pois ketjusta. Pienen maan armeijassa sillä oli suuri merkitys.

si

oni oli lotta. Lisäksi lääkintäja-ä. Oli myös naisia, jotka ei-

ät periaatteellisista tai poliittisista syistä halunneet liittyä lottajärjestöön. Heille Suo-

ne ne, pesivät, pukivat ja asettivat mahdollisimman kauniisti ark-

uihin. Nuorelle lotalle oli järkytys joutua sotilaiden kantaman ruumiskasan luo.

oiden äätyyn tuli vainajan nimi ja osoite kotiin lähettämistä varten. Jos taistelijan kasvot oli-

i-pari kuu-

autta. Perinteisellä vainajien kunnioittamisella oli kuitenkin moraalinen ulottuvuus. Se

estökurin ja tapakulttuurin suhteen. uolema silmien edessä ei hameenhelmojen pituudella ollut merkitystä, sen ymmärsivät

s armeijan tupakoista. Annos kuului palveluksessa oleville lotille siinä kuin

Sairaalana toiminut avalan diakonissalaitos

li monelle tutuksi. Sorttu

Haavoittuneita hoitamaan lähteneistä sairaanhoitajista moston koulutetut olivat Mikkelissäkin yksi suurin lottaryhmvmen Punainen Risti perusti vuoden 1941 lopulla apusisarjärjestön, jonka johtokunnassa oli myös työläisnaisten edustus. Apusisaret saivat yhdeksän kuukauden mittaisen kou-lutuksen. Sairaanhoitajista koulutetuimmat, terveimmät ja nuorimmat komennettiin vaativimpiin tehtäviin. Raskaimpia tehtäviä oli työ kaatuneiden evakuoimiskeskuksissa. Ruumiit tuotiin sinkentältä ja lotat riisuivatk Talvella ruumiita oli ensin sulateltava. Sitten oli aloitettava vaatteiden poistaminen, ve-ren peseminen ja jäsenien oikominen. Varattuna oli yksinkertaisia lauta-arkkuja, jpvat ruhjoutuneet tai ruumis vajavainen, lisättiin merkintä: EI SAA AVATA. Tämä mer-kintä tarvittiin moneen arkkuun heti sodan alussa helteisen säänkin vuoksi. Vainajia huoltava lotta saattoi tunnistaa omaisensa tai ystävänsä.Tehtävä oli sekä henksesti että ruumiillisesti niin raskas, että moni jaksoi sitä yhtäjaksoisesti vain koli yksi osa suomalaista peräksiantamattomuutta. Lottien tarve kasvoi sodan alettua ja kaikilla ei ollut yhtä vakaata velvollisuudentuntoa. Toisaalta sota pakotti löysäämään vaatimuksia järjKkaikki. Rintamaolosuhteissa vaikutti armeijan yleinen järjestys. Kuvaavaa on rintamalotan kertomu

46

miehillekin. Lotat eivät tupakoineet, se soti vastoin järjestön puhtauden ja hyvien tapo-n-

toivoivat saa-ansa. Mutta komentaja sanoi, että kun täällä on konjakkia, jokaisen on myös nautit-

-u,

uoden 1942 alusta joukot jäivät saavuttamiinsa asemiin ja sodasta tuli vakiintunut ensivat hirsisiä korsuja havumajojen tilalle. He auttoivat karjalaisia

udelleenrakentamisessa ja peltotöissä, valmistivat tuhansia heinäseipäitä ja kunnostivat en

iti yllä kil-ailuhenkeä. Sodan tuomina pulavuosina ke-

ol-

on riistaa ja

rvet olivat kalaisia. Upseerit metsästivät ja

en ies sai ostaa kerran kuukaudessa puoli litraa viin

sa alktui ongelmia.

i-eja, joita oli esimerkiksi Kar-

lan kannaksella jo viisikymmentä helmikuussa 1942. Monet suorittivat kirjeopisto-

mme bunkkerilinjan vaan. Punanahkojen jouset ei soineet a-armeijaa. Ja aarmiometsiin Inkerin korven jäi monta hil-

jen vaatimusta. Mutta käytännölliset lotat ajattelivat, että kun miehet kerran ottivat anoksensa, niin he myös. Kun rättimikko vaati osoittamaan, että poltettiin, niin tytöt teeskentelivät sujuvasti. Tupakat sitten vaihdettiin muuhun tavaraan. Rintamalotta muistaa myös tapauksen joukuulta 1941. Oli hiihtokilpailut ja niiden aluksi paraati. Sen jälkeen muonittajalotat hytisivät ja palelivat, kahviavtava. Me lotat pantiin stop, ei me haluta. Komentaja sanoi: Se on nyt pakko! Periaatteista tingittiin, mutta lotat varmaan pelastuivat paleltumiselta. Palkintojakaan ei jaettkun oli niin kylmä. Asemasotavaihe Volotila. Miehet rakumaatalouskoneita. Olivat mukana heinänkorjuussa ja peltojen muokkauksessa. Itsellehe viljelivät ainakin tupakkaa. Miesten harrastukset muistuttivat kotirinta-maa, jonka kanssa sotilasjohto p

Hetki taistelujen tauottua. Vasemmalla JR7 alkuvaiheen komentaja eversti A. Kemppi. Oikealla tiedustelun johtaja Hallamaa.

prättiin havupuiden pihkaa korvaamaan ulko-mailta tuotua hartsia, jota tarvittiin paperitelisuudessa. Esimerkiksi vuonna 1943 kenttä-armeija keräsi sitä 160 000 kg. Ateriat muuttuivat monipuolisiksi ja ruokailusäännölliseksi. Metsissä oli paljjärivimiehet ampuivat joskus rottia, kun hän-nistä sai ylimääräisen maitoannoksen. Kieltolaki kumottiin rintamalla heinäkuun alussa vuonna 1943. Sen jälkeen jokainm aa rykmentin huollosta. Hinta oli

oholin nauttiminen kuitenkin oli sama kuin Alkossa kotirintamalla. Etulinjasehdottomasti kielletty, ja joskus tästä aiheu Puolustusvoimat antoi Sotilaskotiyhdistykselle ohjeen perustaa kullekin joukkoykskölle oma sotilaskoti. Lisäksi lottajärjestö perusti kanttiinjakursseja. Armeijan valistusosasto tilasi lehtiä, yksi kotipaikkakunnalta, valtakunnan lehti, Suojeluskunnan Hakkapeliitta ja uskonnollinen Koti ja Kasarmi. Lisäksi luettiin kunkin yksikön omia rintamalehtiä.

Kuin kullankaivajat villiin länteen me saavuimme korpeen Inkerinmaan. Ei löytynyt hel-miä, kultahiekkaa, me löysitäällä, me iskimme vain punjaista vainajaa. - Sateessa ja pakkassäässä, saappaat liejussa ja jäässä möyritty on rajan pintaa, panssaroitu Suomen rintaa.

47

Näitä säkeitäRykmentin L

-itykset. Armeija kierrätti suurta

elo ikin. maaliskuussa 1944 valmistui kaikkiaan 780

ampumahiihtoa, täyspakkausmarsseja sekä hiihtomarsseja, joissa

iä -

läpitäminen lähes kolme vuotta

i alkunsa lauluyhtye Rallipartio, joka nousi jatkosodan kuu-

-

taman ja kotiseudun välillä. Kirjeitä, kortteja ja paketteja riitti. Yksi

sisältävä runo oli Tyrjän ehdessä, joka monistettuna

Asemasodan aikana voitiin kokoontua hirsiseinäisiin tupiin ruokailemaan ja juhlimaan.

ilmestyi syyskuussa 1943. Tyrjän Ryk-mentiksi sanottua jalkaväkirykmentti 7 johti silloisen armeijan nuorin rykmentin-komentaja, 37 -vuotias Adolf Ehnrooth. Paitsi runoja, rykmentin miehet sommitte-livat pahkapöytiä, joilla saatiin palkinto myös valtakunnallisessa puhdetyökilpai-lussa. Ajankulua toivat viihdytyskiertueet ja elo

uvaeskvalikoimaa sekä valistavia että viihdyttäviäMikkeliläisille läheinen oli Termola, jonneistumapaikkaa käsittävä Tyrjänlinna. Siellä korsuista saapuneet saivat katsella myösopperaesityksiä. Urheilu oli Kannaksella erityisasemassa. Ehnrooth suosi sotilaskoulutukseen liittyviäajeja, ammuntaa,

kuvia. Karhumäessä toimi tivol

lhiihdettiin pitkiä matkoja ilman sauvoja. Naapurirykmenttejä vastaan käytiin jännittävotteluja. Hämäläisjoukkojen komentaja Aaro Pajari oli innokas urheilumies. Koko Kannaksen alueen käsittävissä mestaruuskisoissa suoritettiin 10 km juoksu täysissä varus-teissa ja talvella taas 100 km hiihto kivääri selässä. Jokaisessa rykmentissä oli valistusupseeri, joka pyrki huolehtimaan miesten henkisistäarpeista. Taustalla oli taistelumoraalin ja -hengen ylt

kestäneenä asemasotakautena. Huumori oli ollut henkireikänä kovissa taisteluissa, nyt sitä viljeltiin ajankuluksi. Musiikki oli suosittu ajanviete ja mikkeliläiset järjestivät paljon myös omaehtoista oh-elmaa. Joulun alla 1942 saj

luisimmaksi rintamaviihdyttäjäksi. Siihen kuuluvat etulinjan miehet kävivät vapaavuo-rollaan esiintymässä. Huippuhetken he kokivat marraskuussa 1943 esiintyessään Hel-singin Kansallisteatterissa. Tasavallan presidentin läsnäollessa pidettiin silloin järjestyksessä sadas asemiesilta. Siellä rallipartio ei kuitenkaan saanut esittää bravuurinumero-aan: Ryssä istui montussa votkapullo suussa... Asemiesillat olivat sotavuosien suosituin radio-ohjelma. Kotipaikkakunnalta kunnan ja eri järjestöjen edustajat kävivät vierailuilla. Kenttäposti

ulki tiuhaan rinkerikoisuus olivat kotirintaman naisten lähettämät paketit tuntemattomalle sotilaalle. Nii-hin liitettyjen yhteystietojen perusteella syttyi monta sotaromanssia ja pidempiäkin suhteita.

48

Vaaran keskellä tai yhteisessä uurastuksessa syntyi kiinteitä ystävyyssuhteita, joita ku-vavat myös silloin suosiossa olleiden muistokirjojen runot ja tervehdykset. Erityisesti tämä korostui lääkintälottien kohdalla, joiden työhön liittyi herkässä tilanteessa olevien miesten kohtaaminen ja ehkä elämän pelastaminen. Heidän muistovärssykirjoissaan miehet kiittivät hoidosta ja toveruudesta, naiset taas ystävyydestä. Hempeän runollinen oli Satakunnan pojan muisto Kertulle: Ken lempesi saa sinun puhtahan, kelle syömmesi sykkii ja palaa... kelle kannat sä ikuista valaa. Toinen oli salaa ottanut kuvan lotasta ja kiitti siitä. Naisten keskeistä todellisuuttaa kuvaa parhaiten viesti: Kaksi sanaa vaan: Luota Jumalaan. Ole suomalainen asti kuolemaan. Kohti loppua reservissä ja eturintamassa

Saksan aseiden kärsiessä tappioita maailmansodassa kiihtyi propaganda myös Suomen rintamalla. Lentolehtisissä kehoitettiin siirtymään voittajan puolelle.

Keväällä 1943 Kannakselle rakennettiin uutta pääpuolustuslinjaa. Yksi sen tärkeimmistä tukikohdista oli Siiranmäki, neljän tien risteyksessä seitsemän kilometrin päässä rajalta sijaitseva pikkukylä. Keväällä 1944 kävivät JR 7:n upseerit tutustumassa linnoitustyö-maahan ja totesivat puolustusvarustuksen monessa suhteessa keskeneräiseksi. Siellä he joutuivat kohtaamaan sodan kammottavimmat hetket. Kesäkuun 9. päivänä 1944 alkoi Neuvostoliiton suurhyökkäys Valkeasaaressa tunnin kestävällä ilmapommituksella ja maataistelukoneiden hyökkäyksillä. Suomalaiset etu-joukot saivat samalla vastaansa kiivaan tulituksen. Kranaatit ja tykinammukset tuhosi-vat tukikohtia ja korsut sortuivat. Tulitus räjäytti miinakentät ja katkoi puhelinlinjat. Tulitus jatkui koko päivän ja seuraavana aamuna vieläkin rajumpana ulottuen jopa vii-den kilometrin päähän etulinjasta. Suomalaisten vastahyökkäykset eivät onnistuneet ja ajoittain sekasortoinenkin perääntymisvaihe alkoi.

49

Vajaan kilometrin päässä etulinjasta myös Siiranmäen miehet nukkuivat kuuden aikaan aamulla. He heräsivät tykkien kumuun tai parakin tärinään ja näkivät taistelukoneiden tulevan aalto aallon jälkeen täyttäen koko taivaan. Ne pudottivat pomminsa tai tulittivat asemia. Kuivan kevään jälkeen ammukset nostattivat pölypilviä, jotka samensivat tai-vaan. Monet pitkien sotavuosien karaisematkin joutuivat pakokauhun valtaan. Ennen harvinaisia marjamiehinä esiintyneitä tavattiin usein. Monen komentajan kaatuminen aiheutti sekasortoa. Jäljelle jääneiden oli koottava hajalle lyödyistä joukoista puolus-tusyksiköt.

Osittaista pelastusta merkitsi se, että vastapuoli viivytteli, ehkä peläten mottiin joutu-mista. Neuvostoarmeijan etujoukot tekivät voimakkaita hyökkäyksiä, mutta itse rintama ei pystynyt seuraamaan hyökkäyskiilaa. Suomalaisille jäi aikaa irrottautua öisin ja jär-jestää puolustus uudelleen. Jatkuva paine kohdistui kuitenkin Siiranmäen risteykseen. Sadat maataistelukoneet ajoivat edestakaisin tulittaen ampumahautoja ja teitä. Ammuk-set räjähtelivät ja tykit ulvoivat, järeimpinä pahamaineiset monipiippuiset Stalinin urut.

50

Suurhyökkäyksen alettua katkesivat viestiyhteydet myös mikkeliläispatteristossa, joka oli toukokuussa siirtynyt junalla ja marssien Syväriltä Valkjärvelle ja sitten Valkea-saarta kohti. Välillä sen tilanne muistutti motissa oloa. Korsuista oli ammuttu ikkunat ja punalippuinen joukko täytti vastapäätä olevan mäen. Miehet joutuivat perääntymään ja pataljoonan komentaja kehoitti vain toimimaan oman harkinnan mukaan. Patteristo otti myöhemmin osaa Viipurin seudun taisteluihin ja kulki rannikkoa pitkin pyrkien estämään maihinnousua ampumalla saaria ja laivoja. Marraskuun 9. päivänä alkoi sen marssi kohti Mikkeliä päättyen katselmukseen Halllitustorilla. Saksan itärintamalla Suomalaisia SS-miehiä voidaan pitää Kaukasuksella taistelevan Wiking-divisioonan ainoina to-dellisina vapaaehtoisina. Muut oli koottu Saksan miehittämistä maista. Suomalaiset saivatkin erityskohtelun ja olivat monessa suhteessa esimerkkinä muille kansallisuuksille. Heiltä opittiin motittamista ja sissitoimintaa. Kesällä 1942 idässä alkoi suur-hykkäys kahteen suuntaan; Sta-lingradin kaupunkiin ja Kau-kasuksen öljykentille. Vaikeudet olivat kuitenkin monenlaiset ja puna-armeijan vastahyökkäys pakotti perääntymään. Wiking -divisoona hoiti hyvin tehtävänsä perääntyvien portinvartijana. Suomalaiset siirrettiin lomakes-kukseen toukokuussa 1943. Mannerheim kävi tiukkoja neu-votteluja, joiden tuloksena pa-taljoona palasi Suomeen kesä-kuun alussa. Heinäkuun alussa miehet lähtivät sotimaan koti-maan joukoissa.

Vuoristoseudun yläpuolella punaisella merkitty rintamalinja ulottuu Stalingradiin. Etelämmässä ovat öljyalueet.

Mikkelin kaupungin ja maalaiskunnan suojeluskunnan kortistot näyttävät järkyttäviä nuorisokohtaloita. Kaupungin oppikouluissa oli perinteisesti vallinnut hyvin isänmaalli-nen maanpuolustushenki, ja oppilaita liittyi joukolla suojeluskuntaan. Rintamalle pääsi vapaaehtoisena 17-vuotiaana ja moni käytti tätä mahdollisuutta, kaksospoikiakin oli mukana. Joitakin oli mukana SS -joukoissa ja kaatui Kaukasuksella kesällä 1942 ja sit-ten syys-lokakuussa samana vuonna.

51

9. Tie rauhaan

Suomen laivaston ylpeys panssarilaiva Väinämöinen oli rakennettu 1920 -luvun lopulla, ja se esiintyi isänmaallisessa joulukortissakin. Alus jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle ns. saksalaissaatavista, kun Suomen Saksasta ottamat lainat maksettiin voittajalle. Tämä sijoitti aluksen liikkuvaksi rannikkopuolustuslinnakkeeksi Porkkalan rannikolle. Laivalle annettiin uudeksi nimeksi Vyborg.

Aselevon tullessa voimaan tuli lakkasi Suomen puolella 4. päivänä syyskuuta, mutta Neuvostoliiton puolella täysin vasta seuraavana päivänä. Rintamalta saapuvat toivat mukanaan epäilyjä tulevaisuuden suhteen, ja niitä vahvistivat syksyn seuraavat tapah-tumat. Rauhanehdot olivat raskaat. Karjalan menetys Viipuria myöten pakotti sen asuk-kaat uudelle evakkotaipaleelle. Neuvostoliitolle oli vuokrattava pääkaupungin välittö-mässä läheisyydessä oleva Porkkalan alue viideksikymmeneksi vuodeksi. Se nähtiin vaarana Suomen itsenäisyydelle. Eräässä vaiheessa Mannerheim arveli, että pääkau-punki olisi siirrettävä Turkuun. 19. päivänä syyskuuta solmittu välirauhansopimus oli samalla eräänlainen valtalaki, joka antoi voittajalle oikeudet määrätä myös maan sisäi-sistä asioista. Helsinkiin saapui Liitoutuneitten Valvontakomissio, jonka puheenjohtajana toimi Neu-vostoliiton A. A. Zdanov. Hän oli onnistuneesti suorittanut Baltian maiden muuttamisen neuvostovaltioiksi. Komission jäsenillä oli rajaton oikeus matkustaa maassa, tutkia asiakirjoja ja tehdä tarkastuskäyntejä. Se vaati täydelliset tiedot Suomen puolustuksesta. Neuvostoliitolla oli 200 virallista edustajaa eri puolilla Suomea ja sen tiedustelupalve-lun mahdollisuudet Suomessa olivat lähes rajattomat. Porkkalan esikunta laati täydelli-set selvitykset mm. maan puolustusvalmiudesta. Raportissaan se mainitsi ympäristönsä olevan oletettavia vihollisia. Tilannetta kuvaa Paasikiven pessimistinen lausahdus: Olemme voitettu maa, ja Zdanov on nyt täällä korkein käskijä.

52

Lapin sota Rauhansopimus vaati saksalaisten joukkojen poistamista maasta kahdessa viikossa. Ehtoa oli käytännössä mahdoton toteuttaa. Eikä entisten aseveljien muuntaminen vihol-lisiksi ollut helppoa. Yhteistyössä suoritettu alkuvaihe johti valvontakomission protes-tiin ja täysimittaiseen sotaan pohjoisessa. Tapahtumat muuttivat monen käsityksiä aikai-semmin suosituista saksalaissotilaista. Usein henkilökohtaiset kokemukset määräsivät suhtautumistavan. Mikkelissä monelle jäi vain hyviä muistoja. Pohjoisessa palvelevat näkivät saksalaisten jättämän tuhon. Joukkojen käyttämä poltetun maan taktiikka herätti katkeruutta ja vihamielisyyttä. Eräs lotta oli Oulussa komennuksella kun Lapin sota al-koi. Sieltä hän parin sairaanhoitajan, lääkärin ja lääkintämiehen kanssa lähti pienellä moottorilaivalla Veitsiluotoon. Käynnissä oli massiivinen hyökkäys, jonka jäljiltä tuo-tiin haavoittuneita suurelle kansakoululle. Mitään ei ollut järjestetty etukäteen. Sairaala oli perustettava heti, vaikka maantiet olivat tukossa, eikä misään saatu apua. Ryhmällä oli mukanaan hoitotarvikkeita ja vähän kuivaa muonaa. Se perusti ensiapuaseman kou-lun ruokalaan ja alkoi työskennellä korkeapaineessa. Vangittu saksalainen lääkäri oli mukana työssä. Autoja tuli jatkuvasti pihaan, potilaita tuotiin sisään ja samalla vietiin menehtyneitä pois. Välillä hoitajat kiirehtivät pihalle katsomaan sotilaita, vieläkö heille olisi jotain tehtävissä. Kolme vuorokautta meni ennenkuin saatiin apua... sai maistaa sitä sotaa, päätti lotta kertomuksensa. Menneisyyden taakka Koko kansan oli osallistuttava voimiensa ja varojensa mukaan jälleenrakentamiseen ja sodasta kärsineiden auttamiseen. Samaan aikaan oli suoritettava suuret sotakorvaukset Neuvostoliitolle, pääosin tavaratoimituksina. Valtion rahatilanteen pelastamiseksi yrityksille määrättiin osakkeina suoritettava omai-suudenluovutusvero, joka oli 20 % vuoden 1944 loppuomaisuudesta. Yksityisille annet-tiin hyvitys sodan menetyksistä pääosin luontaiskorvauksena. Koko maassa tuli korva-ushakemuksia kaikkiaan yli 145 000 kpl rahamäärältään yli 82 mdr mk (vastaa noin 8 mdr euroa vuonna 2003). Maata alettiin pakkolunastaa asutustarkoituksiin. Valtio otti sitä varten lainaa yli 44.5 mrd mk (vastaavasti n. 4.5 mrd euroa), josta puolet tarvittiin siirtoväelle. Heitä oli vuonna 1944 koko maassa yli 420 000 henkeä, joista Mikkelin läänissä n. 32 000. Kolmen vuoden kuluttua oli heitä jäänyt seudulle n. 26 000. Perin-teitään vaalivat karjalaiset vaikuttivat monella tavoin paikkakunnan elämään. Mikkelissäkin sodan jälkien korjaaminen sekä aineellisella että henkisellä tasolla pääsi alkuun marraskuussa 1944. Kaupunkilaisista 142 oli jäänyt sotaorvoksi. Perustettiin kummivaliokunta, joka seurasi heidän elämäänsä. Jokaisella oli oma sotakummi ja pankkikirja, jonka tiliä kartutettiin jatkuvasti. Armeijan kotiuttaminen alkoi. Junat olivat täynnä sotilaita ja siviilien oli vältettävä turhia matkoja. Siirtoväkeä ja karjaa kuljetettiin Mikkelin seudulta muualle, sillä siirtolaisten lehmien tulo oli aiheuttanut rehupulan. Pulaa oli kaikesta muustakin, vain työtä ja yritystä riitti. Esimerkiksi asevelinaisten jär-jestämillä tallukantekokursseilla oli 200 osanottajaa. Seuraavan vuoden keväällä järjes-tettiin sotaleskille ammattikurssit, joille osallistui lähes 650 naista. Sotainvalideista py-rittiin saamaan työkykyisiä laajalla ammattikurssiohjelmalla. Jotta heille ja muille rin-tamamiehille saataisiin asunnot, aloitettiin suurtalkoot omakotitalojen rakentamiseksi.

53

Poliittisella puolella tilanne muuttui. Suomi Neuvostoliitto -seura perustettiin 15.9 ja maan alle painettu Suomen Kommunistinen Puolue aloitti toimintansa lokakuussa. Se sai yhä enemmän valtaa ja valtiollisesta poliisista tuli sisäministeri Yrjö Leinon johdolla punainen Valpo. Suojeluskunnan johtohenkilöt joutuivat tulilinjalle ja heidän perheensä elivät pelon vallassa. Huhut tiettyjen henkilöiden joutumisesta mustalle listalle ja eli-minoitaviksi lähtivät liikkeelle. Inkeriläisten kohtalo Suomeen siirrettyjen tai paenneiden inkeriläisten kohtalo ratkesi rauhanteossa. Neu-vostoliitto vaati heidän palauttamistaan. Marraskuun alussa heidät vietiin liikkuvan po-liisin valvomille kokoamisleireille, joista yksi oli Mikkelissä. Joulukuun alussa junat veivät heidän Vainikkalan kautta itään. Mukaan joutuivat lähtemään myös suomalais-perheisiin adoptoidut lapset. Tätä operaatiota tuettiin määräämällä kokoontumispaikka-kunnille 42 vuorokauden kestävä alkoholinkäyttökielto. Maanpuolustusjärjestöjen kohtalo Välirauhansopimuksen tekstissä mainittiin, että Suomi sitoutuu määräajassa asettamaan armeijansa rauhanaikaiselle kannalle. Siihen kuului myös pykälä 21, jonka sanamuoto oli suoraan otettu Romanialle aiemmin tehdystä spimuksesta. Tulkinnanvarainen pykälä vaati, että:

Suomi sitoutuu heti hajoittamaan kaikki sen alueella toimivat hitleriläismieliset (fascis-minluontoiset) järjestöt, jotka harjoittavat Yhdistyneille Kansakunnille ja erityisesti Neu-vostoliitolle vihamielistä propagandaa, sekä vastaisuudessa olemaan sallimatta tämänta-paisten järjestöjen olemassaolo.

Arvokkaat käsinommellut suojeluskuntaliput siirrettiin nopeasti piilopaikkoihin, joissa ne olivat viitisenkymmentä vuotta. Neuvostoliiton hajottua ne löydettiin, otettiin esiin ja osa niistä näytteillekin. Tässä vanha kuva Mikkelin suojeluskuntalipusta.

Suojeluskunta tulilinjalla Pykälän 21 perusteella sisäasiainministeriö hal-lituksen toimeksiannosta lakkautti jo syyskuun lopulla useita yhdistyksiä joiden nimi viittasi kansallissosialismiin, tai jotka olivat selvästi äärioikeistolaisia tai saksalaismielisiä. Mukana olivat Isänmaallinen Kansanliike IKL ja Aka-teeminen Karjala Seura AKS. Sodan vielä jatkuessa keväällä 1944 oli Suoje-luskuntien ylipäällikkö pohtinut järjestön tule-vaisuudennäkymiä ja samalla myös sen mah-dollista lakkauttamista. Olivathan sen asenteet olleet neuvostovastaisia ja vastustaja luokitteli sen jäsenet vanhan kaavan mukaan lahtareiksi. Aluksi ei arveltu pykälän 21 koskevan suojelus-kuntajärjestöä, mutta Valvontakomissio päätti toisin. Painostavan tilanteen vallitessa Malmberg kutsui ylimääräisen edustajakokouksen koolle syyskuun 29. päiväksi. Varauduttiin eri vaihtoehtoihin. Seuraavana päivänä

54

Suojeluskuntajärjestö ja Suomen Punainen Risti tekivät sopimuksen yleisesikunnan omaisuuden siirrosta, mikäli järjestö joudutaan lakkauttamaan. Paineet valtiollisella tasolla lisääntyivät koko ajan. Hallitus suunnitteli jo itse järjestön jonkinasteista lakkautusta, kun se 30.10. sai Zdanovin yksiselitteisen kirjeen. Sen mu-kaan järjestö oli hajoitettava viimeistään 7.11. Saman lokakuun päivän iltana Malmberg kutsui suojeluskuntapiirien komentajia sopimaan tarvittavasta toiminnasta. Seuraavana päivänä Mikkelin lentokentälle saapui viisi ministeriä presidentin esittelyä varten. Sen päätyttyä eduskunta sai esityksen laiksi, jolla kumottiin aikaisempi laki suojeluskuntajärjestöstä. Se hyväksyttiin ilman puheenvuoroja samana päivänä kah-dessa käsittelyssä. Seuraavana päivänä Lappeenrannan hautausmaalla oli valtakunnalli-nen surujuhla. Karjalan sankarivainajat siunattiin yhteisesti isänmaan multiin. Ja kun tuli ilta, kertoivat tiedoitusvälineet, että eduskunta oli hyväksynyt lain suojeluskunta-järjestön lakkauttamisesta. Kolmas ja ratkaiseva lain käsittely oli 3. päivänä marras-kuuta jolloin Mannerheim myös allekirjoitti sen. Kaikkien piirien sotilaspoikajohtajat kokoontuivat Helsinkiin 4. päivänä marraskuuta saamaan viimeiset toimintaohjeet. Senjälkeen he saivat puhelinsanoman, jonka mukaan suojeluskuntien lakkauttaminen koski myös poikaosastoja. Pääosa varusteista sai jäädä poikien käyttöön työvarusteina, mutta niistä oli poistettava sotilaspoikamerkit ja muo-kattava ne siviilikäyttöön. Lakkia ja nahkavyötä ei saanut käyttää lainkaan. Komentaja Malmberg antoi viimeisen päiväkäskynsä Hakkapeliitta-lehdessä 6. päivänä marraskuuta ja luki sen myös radiossa. Samana päivänä puolustusministeriö määräsi, että järjestön toiminta oli lakkautettava 7.11. Sen jälkeen toiminta oli kielletty. Talou-den ja omaisuuden selvityksen ja tilien päättämisen saivat suorittaa määrätyt henkilöt. Suojeluskuntajärjestön varsinaiset maanpuolustehtävät siirtyivät aluejärjestölle, joka noudatti sotilaspiiriasetusta. Suojeluskuntien mittavan omaisuuden selvittäminen oli prosessi, jossa mitattiin vielä kerran järjestön organisointikyky ja sen jäsenten työtaito. Yliesikunnalla, piireillä ja paikallisilla suojeluskunnilla oli kullakin merkittävä määrä omaisuutta. Se oli siirrettävä valvontakomission ulottumattomiin laillisilla kauppakirjoilla tai lahjoituspäätöksillä. Aikataulu oli kireä. Runsaassa viikossa lahjoitettiin pois melkein 300 suojeluskuntata-loa. Velkaisimpien annettiin siirtyä valtiolle. Vasemmiston päästyä valtaan seurasi kui-tenkin 8 vuoden kädenvääntö suojeluskuntien omaisuuden käytöstä. Mikkelin seudun suojeluskuntien arkistot ovat säilyneet Sota-arkistossa. Ne kuvaavat hyvin järjestön rakennetta ja lakkauttamistapaa. Kaupungin suojeluskunnan arkisto oli pitkään Valtiollisen poliisin hallussa. Lakkauttamisaikana sen kortistossa oli noin 700 varsinaista jäsentä. Heistä yli 40-vuotiaita oli 18 %; ikäryhmään 30-40 vuotta kuului noin 28 %; ja alle 30-vuotiaita oli 54 %. Ammatit oli merkitty liittymisajankohdan mu-kaan, mikä korosti koululaisten muutenkin huomattavaa osuutta. Jäsenistössä oli edus-tajia kaikista ammattiryhmistä ja paljon kaupungin tai Valtionrautateiden virkailijoita. Jo 20- luvulta lähtien oli liittynyt myös työmiehiä harvakseltaan. Mikkelin pitäjän suojeluskunnassa ikärakenne oli painottunut muutaman prosentin ver-ran enemmän vanhempiin ikäluokkiin. Maanviljelijöitä oli 72 %; ja täälläkin suhteelli-sen paljon koululaisia. Merkillepantavaa on, että yli puolet oli liittynyt alle 20-vuotiaana ja osa jo alle 16- vuotiaana vuosina 1918 ja 1919. He kuuluivat yli 64-vuotiaisiin vete-raaneihin, joita kortistossa oli nelisenkymmentä.

55

Kortistojen mukaan suojeluskunnista erottiin ani harvoin. Koska jäseneksi pääsyyn vaa-dittiin kahden luotettavan henkilön suositus, myös erottamiset jäivät muutamaan tapa-ukseen. Sensijaan usein oli siirrytty armeijan palvelukseen. Merkille pantavaa oli myös se, että paikkakuntaa vaihdettaessa liityttiin välittömästi uuden kotikunnan suojelus-kuntaan. Kun tieto lakkautuksesta tuli, alkoi kuumeinen toiminta omaisuuden selvittämiseksi ja tilien päättämiseksi. Kanslialotat olivat apuna työskennellen yötä päivää. Kokouksessa 2. 11. tehtiin lahjoituspäätökset. Suojeluskunnan kiinteistö lahjoitettiin kaupungille käytettäväksi koulu- tai urheilutoimintaan. Ehdoksi asetettiin että sankarivainajien muistotaulu jää paikalleen ja myös sisäänkäynnin vieressä oleva arvokas lyijylasimosa-iikki-ikkuna säilytetään. Toivottiin myös, että kaupunki käyttää lahjoituksen johdosta säästyneet varat niiden auttamiseen, jotka olivat sodasta eniten kärsineet. Kaupungin-hallitus sitoutuikin myöhemmin täyttämään ehdot. Vasemmistolaispiirien painostuk-sesta ja yleisessä vaaralliseksi koetussa tilanteessa suojeluskuntamerkkiä kuvaava ik-kuna kuitenkin poistettiin paikaltaan ja varastoitiin. Sankaritaululla oli sama kohtalo, mutta se palautettiin myöhemmin.

Suojeluskuntatalot herättävät eloon muistoja Suomen kohtalonajoista. Ravintolakäytössä olevaAnttolan entinen suojeluskuntatalo Koivula kuvattuna kevättalvella 2003.

56

Lottajärjestön kohtalo Myös lotat kantoivat huolta tulevista tapahtu-mista. Lokakuun 24 päivänä 1944 keskusjoh-tokunnan toimesta perustettiin Suomen Nais-ten Huoltosäätiö, jolle lottien varoja voisi siirtää turvaamaan sodasta kärsineitä naisia ja lapsia. Sille lahjoitettiin myös Tuusulassa si-jaitseva Syvärannan lottaopisto. Lapin sodan jatkuessa pohjoisessa perustettiin aatteellinen yhdistys, Työmaahuolto r.y., joka jatkoi lot-tien työtä muonittamalla hävitetyn Lapin jäl-leenrakentajia. Siellä työskentelevät eivät kuitenkaan saaneet pitää lottapukua, josta tuli pannaanjulistettu lähes viideksikymmeneksi vuodeksi. Suojeluskuntajärjestön lakkauttamisen jälkeen vallitsi lottien keskuudessa pelokas ja häm-mentynyt mieliala. Lotat olivat merkittävästi osallistuneet aseveli- ja kummitoimintaan. Nyt Keskusjohtokunta pyrki varautumaan pahim-paan ja turvaamaan sekä järjestön jäsenien että muiden sodasta kärsimään joutuneiden taloudellista asemaa. Järjestelyillä oli kiire, mutta samalla järjestöä pyrittiin pelastamaan laatimalla uudet säännöt.

Lottajärjestön nimi oli otettu Vänrikki Stoolin tarinoista Pitäjän lottien ompelema taulu annettiin muistoksi puheenjohtajalle järjestön lakkautuksen yhteydessä.

Mikkelin paikallisyhdistys oli vuosien mittaan kerännyt varallisuutta, jonka tuottoa käytettiin Suojeluskunnan ja armeijan hyväksi sekä huoltotyöhön. Paikallisosaston johto kokoontui 14. päivänä marraskuuta ja teki päätöksen lahjoittaa yhteensä n. 60 000 mk (vastaa 8 760 euroa vuonna 2003) edestä obligaatioita Suomen Naisten Huoltosäätiölle. Ehtona oli, että varat käytetään Mikkelistä kotoisin olevien puutteenalaisten naisten hyväksi. Sotainvalideille lahjoitettiin 175 000 mk:n (25 550 euron) pankkitalletukset, ja Mannerheimin lastensuojeluliitolle 20 000 mk (2 920 euroa) lastenkodin laajentamista varten. Liiton sotakummivaliokunalle ohjattiin 128 000 mk (18 700), jolla suoritettaisiin 7 lapsen kummimaksuja viiden vuoden ajan. Loput osakkeet luovutettiin marraskuun 3. päivänä perustetulle Mikkelin ja Lappeenrannan seutujen sotaorpojen säätiölle. Siten turvattiin kummilasten asema 17- vuotiaaksi asti. 23. päiväksi oli kutsuttu koolle yleinen kokous hyväksymään uudet säännöt. Mutta juuri sinä päivänä valvontakomission päätti lakkautuksesta. Omaisuuden lahjoituksista tuli tarkat määräykset, ja eikä luovutus ollut sallittu esimerkiksi partiojärjestölle. Kiireellä ryhdyttiin järjestämään omaisuuden pelastamista käytettäväksi kaupungin asukkaiden ja sodasta kärsineiden hyväksi. Lopullinen pesänselvitys oli suoritettava vuoden 1947 lop-puun mennessä. Yhdistyksillä oli huomattava määrä toiminnan vaatimaa käyttöomaisuutta. Mikkelissä muonitusjaostolle oli ennen sotia oli hankittu kenttäkeittimeksi Teijon lotta. Taloustava-roita oli 120 hengen astiasto ja muita tarvikkeita kaikkiaan noin 4000 esinettä. Varusja-ostolla oli lottavaatteita ja ompelutarvikkeita, kansliassa piano ja kalusteita. Lisäksi oli varastotavaraa.

57

Arvokkaampi irtain omaisuus, kuten piano ja ompelukone muutettiin rahaksi. Talousta-varoista pääosa luovutettiin kaupungille tyttöjen valmistavaa ammattikoulua varten. Sopivin osin tehtiin lahjoitukset myös Kyyhkylän Invalidikodille, Suur-Saimaan soti-laspiirille ja maatalousnaisille, jotka Mikkelin alueella toimivat aktiivisesti. Paikallisosastossa toimineet lotat saivat jokainen 300 g kahvia palkkioksi työstään. Mainittakoon, että johtokunnan jäsenille ei maksettu täysiä päivärahoja. Kiitokseksi pitkäaikaisesta lottatyöstä he jakoivat jäljelle jääneet kahvipaketit. Kyläosastot olivat pitäneet 600 mk:n (vajaa 100 euron) käteiskassaa. Vielä marras-kuussa oli kummilapsille siirretty avustuksia. Sitten varastonhoitajat päättivät tilit, jotka hyväksyttiin 7. 12. 1944. Päiväkäskyssään 23. 12. Mannerheim kiitti lottia: Puolustusvoimien nimissä - ja uskon tässä esittäväni jokaisen miehen mielipiteen - kiitän sydämestäni lottiamme, joiden uh-rautuva toiminta myös vaarallisimmilla paikoilla on kautta aikojen säilyvä ylevänä esi-kuvana Suomen naisille. Käytännössä lakkautus oli suuri järkytys, olihan järjestö vah-vistanut asemansa kahden sukupolven aikana. Vuosien mittaan lotat olivat kiintyneet paitsi itse aatteeseen ja toimintaan, myös sen ulkoisiin symboleihin. Niiden pannaanju-listaminen oli kova pala. Sitten kaikki loppui, puvut piti hävittää... tai ei ainakaan saa-nut pitää. Epävarmuuden aika Suojeluskunnat olivat vastanneet alueellisesta maanpuolustuksesta. Niiden lakkauttami-nen lisäsi pelkoa ja epävarmuutta. Epäiltiin, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen sa-moin kuin Baltian maat. Tämä uhka oli ollut monen mielessä jo Neuvostoliiton vaati-essa Suomelta ehdotonta antautumista suurhyökkäyksensä alkaessa kesäkuussa. Lisäksi tulivat useat aselevon loukkaukset taistelujen jo lakattua. Puolustusvoimat siirtyi joulukuussa 1944 rauhan kannalle. Ilmeisesti rauhansopimuksen mitätöintiä epäillen päämaja oli kuitenkin valmiustilassa koko syksyn ajan. Mikkelin Päämaja jatkoi toimintaansa entisenlaisena vielä marraskuun loppuun. Joulukuun alusta se siirtyi rauhanajan kokoonpanoon puolustusvoimain pääesikuntana ja toiminta supis-tui. Joitakin osastoja siirtyi Helsinkiin. Puna-armeijan radioliikenteen kuuntelu jatkui, kun Päämajan radiojaos toimi valtakunnallisen Tilastotoimiston alaisena. Kun Lokin viestihenkilöstö oli lokakuussa kookoontunut neuvonpitoon, niin Valpon miehet tulivat ja veivät heidät kuulusteluun. Yleinen epävarmuus ja miehityksen pelko oli käsinkos-keteltavaa: Eihän naapuria uskottu missään asiassa, sanoi Lokissa työskennellyt lotta. Hän kertoi myös, että valvontakomissio ei käynyt Lokissa, mutta kylläkin kansakoululla päämajan jäljellä olevissa tiloissa. Siellä oli kuuntelutoimintaa, mutta Hallamaa pystyi pitämään tarkkailijat poissa tietyistä huoneista. Ovia vain lukittiin, ja kun tulivat niin uskoivat. Lotat työskentelivät Lokissa vielä kesällä 1945. Päämajan viimeiset osastot poistuivat heinäkuun lopulla ja samalla Mannerheim lähti Mikkelistä. Painostavaa tilannetta kuvaa myös operaatio Stella Polaris. Tiedusteluosaston päälliköt olivat keskutelleet vastaavien ruotsalaisten toimijoiden kanssa yhteistyöstä ja verkos-toitumisesta mahdollisen miehityksen varalta. He suunnittelivat kaluston ja tarvittavan arkiston siirtämistä Ruotsiin. Välirauhan ehtojen tultua tietoon 18 päivänä syyskuuta alkoi toiminta. Henkilökunnalle ja heidän perheilleen tarjottiin mahdollisuutta siirtyä naapurimaahan. Tärkein osa aineistosta otettaisiin mukaan, muu oli hävitettävä. Yöllä

58

roihusivat paperinuotiot, ja asiakirjoja tuhottiin tonneittain. Maastojaos poltti aineis-tonsa Sutelassa, Mikkelin maasutukunnan pappilan riihessä. Hallamaan mukana kolmella aluksella lähti 700-800 henkeä ja 350 laatikollista aineis-toa. Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet ja ruotsalaiset olivat kiinnostuneet vain pienestä osasta materiaalia, lähinnä koodiaineistosta. Materiaalin myöhempi sijainti on epäselvä. Mukana olleet henkilöt palailivat vähitellen kotimaahan, ja useat joutuivat Valpon tiukkoihin kuulusteluihin. Hallamaa ja tiedotusosaston päällikkö eversti A. Paa-sonen joutuivat jättämään kotimaansa keväällä 1945. Asekätkentä Päämajassa muutamat nuoret upseerit halusivat "varautua pahimpaan" ja panivat alulle laajamittaisen varustautumisen. Se käynnistyi vastuuhenkilöiden valinnalla. Suojelus-kuntalaiset olivat avainasemassa, ja heidän avullaan syntyi luotettava kätkentäverkosto. Suojeluskuntapiireissä varastoitiin aseita, ammuksia ja taistelumateriaalia siltä varalta että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen. Järjestelmässä löytyy piirteitä saksalaisista ja venäläisistä vastarintaliikkeistä, mutta se oli kuitenkin tyypillisesti suomalainen. Aseiden ja tarvikkeiden varastointi toteutettiin salaisesti koko maassa. Sitä johti everstiluutnatti Usko Haahti päämajan operatiiviselta osastolta Mikkelin yläkansakoululta. Vain hänen esimiehensä eversti Valo Nihtilä tiesi virallisesti asiasta. Salaisilla käskyillä määrättiin suojeluskuntapiireihin ylimääräiset yleisesikuntaupseerit. Heidän todellisesta toimenkuvastaan tiesivät vain harvat. Peite-tehtävänä oli kansalaisten turvallisuuden varmistus ja armeijan miesten kotiutumisvai-heen tarkkailu. Tämä työ edellytti jatkuvaa matkustamista suojeluskuntapiirien alueella, mikä mahdollisti myös asekätkennän organisoinnin ja johtamisen. Syyskuun 26 päivänä Haahti alkoi jakaa yksityiskohtaisia ohjeita toiminnan järjeste-lystä. Ensimmäisten joukossa majuri Veikko Toivio sai siirtokäskyn Saimaan suojelus-kuntapiiriin hoitamaan aluejärjestöä koskevia asioita ja tarkemmat ohjeet. Hän nimesi lähikuntiin kätkennän johtajat. Nämä taas muodostivat omat solunsa. Seuraavan vuoden alussa organisaatio oli laajentunut ja esimiehenä toimi Savo-Karjalan sotilasläänin esi-kuntapäällikkö everstiluutnatti Erkki Kukkonen. Kätkettävät aseet saatiin osaksi suojeluskunnilta, osaksi armeijan varikoilta. Sodan lop-puvaiheen osin sekasortoista tilannetta ja Lapin sotaa käytettiin hyväksi, kun joukko-osastojen aseita siirrettiin kätköpaikkoihin. Mikkeli oli keskuspaikkana ja päämajassa toimiva majuri Kairinen piti tilastoa eri suojeluskuntapiirien varastoista. Asekätkentään kuului myös tukilinja, joka huolehti osallistujien ja heidän perheidensä turvallisuudesta. Heille varattiin mahdollisuus tarvittaessa poistua maasta. Tätä mahdollisuutta käytti myös Kairinen hyväkseen syyskuun alussa 1945. Ennen lähtöään hän hävitti kaiken paikallisen aineiston, mikä vähensi myöhemmin jaettavia tuomioita. Aseiden ohella varastoitiin varusteita ja ruokatavaroita. Sotaa seuranneena pulakautena ne olivat suurena houkutuksena paikallisille asukkaille, ja välillisesti johtivatkin sala-hankkeen paljastumiseen. Oulun seudulla varasto aiheutti kiristysjutun joka lopulta paljasti koko hankkeen. Valpo aloitti pidätykset heinäkuussa 1945, ja ensimmäisinä olivat vuorossa 2. esikuntaupseerit. Valvontakomissio vaati nopeaa toimintaa. Sen pai-nostuksesta säädettiin 24.1.1947 Suomen oikeuskäytännön vastainen taannehtiva laki "aseellisen toiminnan luvattoman valmistelun rankaisemisesta eräissä tapauksissa".

59

Jutun tutkinta kesti kolme vuotta ja sen aikana tehtiin yhteensä 1709 pidätystä. Tutkinta-pöytäkirjoja kertyi 45 000 sivua. Tuomioita varten jouduttiin perustamaan seitsemän ylimääräistä sotaylioikeuden osastoa. Vasta 15.3.1950 tuomiot vahvistettiin ja vankeus-rangaistuksen sai 1479 henkeä. Suurin osa heistä oli jo istunut tarvittavan ajan tutkinto-vankeudessa. Tuomiolle joutui ensinnäkin lähes 70 henkilöä Mikkelin päämajasta. Haahti ja Nihtilä erotettiin viroistaan, edellinen sai kuuden vuoden ja jälkimmäinen 5 vuoden tuomion. Operaatio Stella Polariksen yhteydessä maasta poistuneita tiedusteluosaston miehiä ei voitu tuomita. Paikallisista toimijoista suurin osa sai kuukauden vankeustuomion, kät-kennän johtajat 3-5 kuukautta. Yleisesikuntaupseerit ja heidän apulaisensa saivat pitem-piä tuomioita. Toivio, joka oli siirtynyt Jyväskylän piiriin, sai 12 kuukautta ja hänen seuraajansa Reino Penttinen 14 kuukautta. Hänenkin toimintansa oli jäänyt lyhyeksi ja seuraaja Toivo Hannila sai 16 kuukauden tuomion. Apulaisena toimineen Reijo Karja-laisen osalle tuli 6 kuukautta. Myös joitakin sotilaspoikia tuomittiin. Mikkelin lähikun-nista eniten tuomioita tuli Mäntyharjulle ja Juvalle. Monet kokivat asekätkennän isänmaallisen toimintana, paheksuivat ilmiantajia ja viran puolesta syyttäjinä toimineita. Hankkeeseen osallistuneet saivat "virallisen synninpääs-tön" 1990 -luvulla. Asekätkentä olisi mahdollistanut 35 000 miestä käsittävän hyvin varustetun armeijan. Hankkeen poliittista merkitystä on selvitetty Neuvostoliiton hajot-tua. Massiivisista vastatoimista päätellen se oli merkittävä signaali eri tahoille. Aseveliliitosta taistellaan Aseveliliitto oli tehnyt työtä kaatuneiden omaisten, sodassa vammautuneiden ja puutetta kärsivien rintamamiesten hyväksi. Vuosien mittaan sille oli kertynyt paljon omaisuutta tulevien vuosien suurta tarvetta varten. Rauhansopimuksen 21. artiklaa pohdittaessa myös Aseveliitossa varauduttiin mahdolli-siin vaikeuksiin. 10. päivänä marraskuuta liittotoimikunnan kokouksessa liiton omai-suus päätettiin turvata myymällä ja säätiöittämällä. Liitto joutuikin pian tulilinjalle sosi-aalidemokraattien puoluekouksessa. Sylvi Kyllikki Kilpi ihmetteli sen olemassaoloa huolimatta rauhansopimuksen artiklasta 21. Naapurimaan Pravda huomioi asiasta käy-dyn keskustelun heti ja puuttui siihen myöhemminkin. Tammikuun 19. päivänä 1945 Neuvostoliiton tietotoimisto TASS huomautti tiedonannossaan, että fasistinen Aseveli-liitto toimi edelleen. Seuraavana päivänä kokoontui valvontakomissio ja lakkauttamis-päätös tehtiin valtioneuvoston istunnossa 24. päivänä. Sekä liitolla että sen 700 jäsenyh-distyksellä oli paljon omaisuutta, jota vasemmisto pyrki turhaan saamaan valtion hal-tuun. Perustetun selvitystoimiston työ kesti 8 vuotta.

60

Uuteen aikaan Heinäkuun alkuun mennessä vuonna 1945 oli hallitus tehnyt 11 päätöstä, joiden joh-dosta toimintansa oli päättänyt yli 2500 yhdistystä. Vastaavasti Suomi Neuvostoliitto -seura oli kasvanut jo 70 000:lla jäsenellä. Sotakorvausten suorittaminen kiristi elintasoa, mutta toisaalta synnytti maahan kilpailukykyisen metalliteollisuuden. Historiaa muun-neltiin ja osin vääristeltiinkin. Mikkelissä jatkui sotaorpojen kummitoiminta. Kaikilla kaupungin sotaorvoilla oli omat kumminsa. Heidän pankkitiliään kartutettiin ja kummivaliokunta seurasi heidän elä-määnsä työuran löytymiseen asti. Varsinkin lotille sodasta kärsineiden huolto oli teh-tävä, jossa he jossain määrin pystyivät jatkamaan toimintaansa. Vasta Neuvostoliiton hajottua järjestön jäsenet saivat tunnustusta työlleen. Silloin sekä entiset lotat ja pikk-kulotat että sotilaspojat alkoivat perustaa perinneyhdistyksiä ja -kiltoja.

Yksi Mikkelin lottien kummitytöistä.

61

10. Yrjö Karppi – erään suojeluskuntaupseerin henkilökuva Yrjö Kristian Karppi syntyi Haukivuo-rella 12. päivänä maaliskuuta 1916. En-simmäinen maailmansota oli käynnissä. Suuren Venäjänmaan rajaseudulla oli käynnistetty venäläistämisohjelma. Sa-maan aikaan sai Suomen tulevien itse-näisyystaistelijoiden etujoukko, toistatu-hatta jääkäriä, sotilaskoulutusta Sak-sassa. Heidän matkansa ei kuitenkaan pysynyt salassa, ja Venäjän vpidättivät monia aktivisteja, kanoin viisikymmentä miestä.

iranomaiset ikkiaan

rjön isä, rautatieläinen Otto Karppi, oli

-

htaja-

elupai-

unnan

alvisotaa edeltävä aika oli jo valmistautumista riskien varalta ja maanpuolustuskou-i-

in

na

aanpuolustuksessa tykistö oli mikkeliläisten erityisaluetta. Yrjö Karppi oli ensin suo-

-

Ypojan syntyessä 28-vuotias, äiti pari vuotta nuorempi. Mikkelin ja lähiseutujen rautatieläiset toimivat aktiivisestiitsenäisyyden puolesta ja liittyivät lähespoikkeuksetta suojeluskuntaan. Naiset avustivat toimintaa ja jatkoivat lottina isänmaan palvelemista. Tässä ilmapiirissä Yrjö kasvoi, hän tottui jo nuorena tekemään työtä, ur-heilemaan ja osallistumaan. Monipuolisiin tehtäviin kuuluivat sukulaisissa tehdyt maa-työt, junamiehen työt Valtionrautateillä ja Mikkeliin muuton jälkeen maalarin työt yh-teiskoululla. Kuusitoistavuotiaana hän liittyi suojeluskunnan poikaosastoon. Joominaisuudet alkoivat tulla esille kun hän toimi yhteiskoulun toverikunnan puheenjoh-tajana ja poikaurheilukerhon ohjaajana. Ylioppilaaksi tultuaan hän valitsi opiskkakseen Helsingin yliopiston maatalous- metsätieteellisen tiedekunnan, josta sotien jälkeen valmistui metsänhoitajaksi. Helsingissä hän kiinnostui Savolaisen Osaktoiminnasta ja Akateemisesta Karjala-Seurasta. Tlutus oli monelle nuorelle tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Suojeluskunta innosti fyyssen kunnon ylläpitämiseen ja urheilusuorituksiin sekä yhteistyöhön. Partiotoiminta pyrki samoihin päämääriin. Yösuunnistus kehitti monia valmiuksia, joita myöhemmtarvittiin rintamalla. Vuonna 1935 oli yhdeksäntoistavuotias Yrjö mukana Mikkelin kaupungin suojeluskunnan yösuunnistuspartiossa, joka voitti kilpailun. Samana vuonkilpailtiin Savon partiopoikien suunnistushiihdossa. Silloin keli oli raskas ja monet tai-totehtävät saivat pojat rasittamaan myös aivojaan. Tässäkin Yrjö pääsi juhlimaan voit-toa. Vesistöjen keskellä uinnista tuli tärkeä urheilumuoto, ja pojat viihtyivät Pankalam-mella. Jännittäviä tapahtumia olivat uimaseuran järjestämät massauinnit Saimaan lahdenyli, ja niissäkin Yrjö pääsi palkinnoille. Mjeluskunnan konekiväärijoukkueessa ampujana ja sitten Sk-patterissa A-luokan tykki-miehenä. Asevelvollisuutensa hän suoritti Mikkelin Ratsastavassa Patterissa ja upseerikoulun Haminassa RUK:n kurssilla n:o 35 alkutalvella 1937. Opiskeluaikana hän jatkoi harrastustaan Helsingin Upseerisuojeluskunnassa. Urheiluinnostusta riitti ja hän sai pal-kintoja sekä joukkue- että yksilökisoissa. Mieluisia lajeja hänelle olivat ammunnan

62

lisäksi uinti, suunnistus, ja hiihto sekä myöhemmin ammatin myötä tulleet erilaiset msätaitokilpailut.

et-

alvisota keskeytti Yrjö Karpin opinnot. Tie vei Mikkelin Patteriston upseerina taiste-

i

ri-

odan päätyttyä löytyi tehtävä Metsätieteellisellä tutkimuslaitoksella ja sitten vakituinen

-

Sodan vielä jatkuessa Yrjö Karppi solmi avioliiton farmaseutti Raili Tienheimon akin.

odan jälkeen Yrjö Karppi jatkoi tasaista ja menestyksellistä uraa Savon metsien pa-

Tlemaan Laatokan koillispuolelle. Siellä patteristo taisteli järven tuntumassa olevissa kylissä. Taistelupaikoille oli Mikkelistä linnuntietä noin 200 km matka. Tykkimiehet saivat vuosisadan alussa valmistetut kevyet kenttätykit. Nykyajan automatiikan korvassilloin kokemusperäinen kaluston käsittely. Tsaarinaikaiset tykit ammuttiin romuksi mottitaisteluissa. Maaleista ei ollut pulaa, ammuksista kylläkin, vaikka säästäväisiä ytettiin olla. Tammikuussa ilmavaara oli jokapäiväinen ja aamuyöllä asemiin tuotu muona järsittiin usein vasta illalla ja jäätyneenä. Styö apulaismetsänhoitajana Kajaanin seudulla. Tämä tehtävä alkoi huhtikuussa 1941, mutta keskeytyi jatkosodan alkaessa. Vuorossa oli sota Kajalan Kannaksella, jossa häntoimi tulenjohtajana. Taisteleva matka kulki Nuijamaalta taisteluhistorian merkittävien paikkojen kautta. Käkisalmen, Taipaleenjoen, Rajajoen ja Kuolemanjärven jälkeen joukko päätyi Viipurinlahdelle. Yrjö haavoittui heti ensimmäisenä sotavuotena, mutta palasi riviin ja vammautui Lempaalassa vuonna 1942. Työn ja taistelujen ohella aikaa kului suojeluskuntatoiminnassa, ja Yrjön muistavat myös monet Haukivuoren Suojapirtillä työtä tehneet.

Toisin kuin useiden suojeluskuntien kohdalla, ei mikkeliläisten aineistoa hävitetty ja jäsenten kantakortit, myös Yrjö Karpin, on taltioitu Sota-arkistoon.

kanssa. Nuoret asuivat lähekkäin ja vuonna 1920 syntynyt Raili kävi samaa kouluPari vuotta vihkiäisten jälkeen syntyi esikoispoika, neljän vuoden kuluttua toinen poika ja tytär vuonna 1959. Liitto päättyi vaimon kuolemaan vuonna 1993. Silloin lapset oli-vat jo aikuisia ja koulutettuja, Risto Karppi professori, Pertti Karppi geriatriaan eri-koistunut lääkäri ja Pirkko Karppi kuvaamataiteiden lehtori. Srissa. Ahkeralle ja osallistuvalle miehelle riitti erikoistehtäviä, tilintarkastuksia, suun-nittelua, työsuojelua ja kulontorjuntaa. Hän suoritti niitä varten monia kursseja, mutta

63

jatkoi samalla myös varsinaista opiskelua ja suoritti ekonomitutkinnon vuonna 1950. Mielenkiintoinen oli vuosi ASLA -stipendiaattina USA:ssa, jossa hän tutustui maan koillisvaltion metsien moninaiskäyttöön. Yrjö Karppi oli jäsenenä Mikkelin kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa, eri lauta-

t-

otien ajan kokemukset eivät unohdu koskaan ja toveruus jatkui. Yrjö Karpille aseveli-

ansanperinne oli saanut Yrjö Karpista voimakkaan tukijan. Opiskeluaikanaan hän ke-

ekä kiinnostus Suomen metsiin että sodan kokemukset johtivat lahjakkaan kirjoittajan

-

uomen luonto oli Yrjö Karpille tärkeä ja rakas. Kesämökillä Puumalan saaressa hän

rjö Karpin julkaisuja, toimitustöitä ja lehtikirjoituksia: alta. Mikkeli

1992. väskylä 1994.

kevia artikkeleja 1930-luvulta alkaen. 40 – 70-

käsitellen etupäässä Mikkelin patteristojen vaiheita talvi- ja jatkosodassa. Näitä vuosina 1983 – 1996.

kunnissa ja yhteistyötoimikunnissa. Hän toimi Mikkelin kaupungin sivutoimisena mesänhoitajana useita vuosia. Tehtäviä riitti useissa yhdistyksissä ja myös Mikkelin tuo-miokirkkoseurakunnassa. Mielenkiintoista vaihtelua toi poikaurheilukerhon ohjaami-nen. Stoiminta oli sydämenasia. Hän toimi useina vuosina Mikkelin aseveljien johtokunnassa kokouksien koollekutsujana ja sihteerinä. Hän oli jäsen Mikkelin reservinupseereissa, Mikkelin seudun sotaveteraaneissa ja Mikkelin seudun Sotainvalidit ry:ssä, sekä Mik-kelin ja Lappeenrannan seutujen sotaorpojen säätiön hallituksessa. Tämäntyyppisistä yhdistyksistä viimeisin, Mikkelin seudun Kenttätykistökilta perustettiin vuonna 1964. Arvokasta oli myös toiminta 1967 perustetussa Savon sotilaskappeliyhdistyksessä ja Savon prikaatin killassa. Kräsi kymmenittäin vanhoja savolaisia sananparsia Savolaiselle osakunnalle. Kirjoituksialähti Suomen metsänhoitajaliiton perinnekeräykseen ja rintamakirjeiden keruukilpai-luun. Aineistoa saivat myös Mikkelin maakunta-arkisto, voimakkaasti kehittyvä Jalka-väkimuseo, Mikkelin kaupungin museo sekä Hämeenlinnan tykistömuseo. Stoimittamaan kirjoja ja laatimaan artikkeleja. Vaiherikkaan elämän jälkeen hänellä oli paljon kerrottavaa savolaisille ja savolaisista. Teksteistä käy ilmi, miten vahvan pohjanisänmaallinen henki ja suojeluskuntatoiminta osaltaan antoivat rikkaalle, yhteiskuntaa rakentavalle elämäntyölle. Ne kertovat paitsi aiheestaan, myös niiden laatijan monipuo-lisesta persoonallisuudesta. Kuvaavaa oli myös intohimoinen kiinnostus valokuvauk-seen. Osallistuvan isän pojatkin pääsivät joskus mukaan Mikkelin kameraseuran studioon. Uurastus saattoi jatkua aamuyöhön saakka. Sekä raskaiden sotavuosien että työn-täyteisen elämän keskellä perhe ei voinut vaatia paljon aikaa isältä. Se oli ajan kuva ja ymmärrettiin selittelemättä. 1980-luvulla perheenisä innostui selvittämään oman ja vaimonsa perinteitä sukututkimuksen avulla. Skävi vielä viimeisenä kesänään 86-vuotiaana. Isänmaalle omistettu vaiherikas elämä päättyi 16. päivänä elokuuta vuonna 2002. YHajamuistelmia Mikkelin seudun tykistöstä rauhan ja sodan ajKaikki isänmaan puolesta. Lappeenranta 1988. Tykistö jyllää. Mikkeli 1989. Ekin partio 75-vuotta. MikkeliHellahuoneesta kerrostaloelämään. JyMinuun sattui. Mikkeli 1994.

vät. Mikkeli 1996. Vuodet vierivät – muistot säilyLänsi-Savo; partio-, metsä- ja maanpuolustusta kosMetsälehti; metsäartikkeleita sekä matkakuvauksia Pohjoismaihin, USA:han ja Japaniin 19luvuilla. Porrassalmi; Savon Sotilaskappelin rakennushistoriikki ja 19-osainen sarja Asemiesten askelissa

64

11. Käytetty aineisto Alkuperäislähteet: Suojeluskuntien arkisto Sota-arkistossa Helsingissä. Internet: Suomen sotien tiedosto, sankarivainajat, www.mil.fi Mikkelin seudun Suojeluskunta- ja Lotta Svärd perinneyhdistyksen arkisto Suomen Jalkaväkimuseossa Mikkelissä. Lottien Saimi Ahvenaisen, Kaisa Kostiaisen, Sylvi Laakson ja Elina Ripatin sekä Lauri Ikosen yksityiskokoelmat Mikkelissä. Haastattelut Mikkelissä: Ahvenainen Saimi viestintälotta, myös muonittaja; Ikonen Airi lotta; Ikonen Lauri sotilaspoika; Korpikallio Anni paikallisjohtaja; Laakso Sylvi kanslialotta; Leinonen Maija viestilotta, Närvänen Tyyne veteraanilotta; Ollikainen Marjatta lääkintälotta; Penttinen Aili muonituslotta; Ripatti Elina, kanslia- ja ilmavalvontalotta; Takkinen Susanna ilmavalvontalotta.

Painetut lähteet: Lotta Svärd -järjestön säännöt. Tilgmannin kirjapaino, Helsinki 1941 Mikkelin kaupungin kunnalliskertomukset vuosilta 1939-1945.

Kartat: Liitekartta teokseen Suomi taisteli 6 Sotiemme suurlukemisto, toim Helge Seppälä. WSOY, Helsinki 1980. ISBN951-0-08144-2. Suomen kulkuneuvojen kartta. Suomen matkailijayhdistys. Julkaistu jatkosodan aikana. Jatkosodan historia 1-6. Toimittanut sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto. WSOY, Helsinki 1988-1994.

Lehdet: Hakkapeliitta 1941 ja 1944. Lotta Svärd 1939-1944 Länsi-Savo 1939-1945 Mikkelin Sanomat 1939-1945.

Kirjallisuus: Hersalo N. V., Suojeluskuntain Historia I -III. Kustantaja Hata Oy, Vaasa 1955 - 1964. Häkkinen Raili, Mikkelin lottahistoria. Kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1999. ISBN 952-91-0895-8. Jahvetti (Yrjö Kilpeläinen), Suomi Neuvostoliiton radiossa. Oy Suomen Kirja, Helsinki 1942. Julkunen Martti, Talvisodan kuva Ulkomaisten sotakirjeenvaihtajien kuvaukset Suomesta 1939-40. Weilin + Göös, Helsinki, 1975. ISBN 951-35-1043-X. Jermo Aake, Siiranmäen miehet. Otava, Helsinki 1977. ISBN951-1-04531-8 Kataja Annamaija, Suomen lotat. Gummerus Oy, Jyväskylä 1986. Kaipainen Lassi, Vapaa Suomi Suojeluskunta- ja lottamerkit kertovat. Kustannusosakeyhtiö Ajatus, Helsinki 1995. ISBN 951-9440-36-4. Koponen Martti, Historiallisen ajan puolustusvarustuksia Etelä-Savossa Mikkelin läänin liitto Julkaisu 11:1993, Mikkeli 1993. ISBN951-9124-76-4. Koskimaa Matti, Tyrjän rykmentti. WSOY, Helsinki1996. ISBN 951-0-21273-3. Lappi Ahti, Ilmatorjunta ilmasodassa 1794-1945. Ilmatorjuntasäätiö, Helsinki 2000. Lukkarinen Vilho, Suomen lotat: Lotta Svärd -järjestön historia. Suomen naisten huoltosäätiö, WSOY, Helsinki 1981. Nevalainen Pekka Inkeriläinen siirtoväki Suomessa 1940 -luvulla. Otava, Helsinki 1990

65

Nieminen Saul - Mikku, Kaikki isäotaorpojen säätiö. Etelä - Saimaan

nmaan puolesta. Mikkelin ja Lappeenrannan kustannus Oy, Lappeenranta 1988.

i päivään Suomen ilmatorjunnan vaiheita 1925-1990. eli 1989. ISBN 952-90083-0-9.

, Helsinki 1998. ISBN

,

o

tamalottien elämää. Oy Edita ISBN 951-37-334-3.

8 - 1944. WSOY,

ota 1941-1945, toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen

vo,

.

artti, Urheilun pikku jättiläinen. WSOY, Helsinki 1947. isataa sotilaskotityötä. Mikkelin sotilaskoti ja nsi-Savon kirjapaino, Mikkeli 1968.

arssiopas Suomeen. Karisto Oy, Hämeenlinna

sPalmu Pentti, Yön ylIlmatorjuntaupseeriyhdistys ry. Länsi-Savo Oy, MikkPale Erkki, Suomen radiotiedustelu 1927-1944. Hakapaino Oy952-90-9437-x. Parkkali Esa, Taistelu aseveliliiton kohtalosta. Suomen historian pro gradu -tutkielmaTampereen yliopisto 1981. Puntanen Pia, Mannerheimin saappaanjäljillä. Päämajan sijainti ja toiminta Mikkelin seudulla talvi- ja jatkosodan aikana. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli Julkaisuja 27. Teroprint Ky, Mikkeli 1993. ISBN 951-45-6449-9. Puranen Elja, Poikasotilaista sotilaspoikiin. Sotilaspoikien perinneliitto ry / KirjapainSaarijärven Offset Oy, 2001. ISBN 952-91-3761-3. Rautio May-Bee, Opi rakastamaan maatasi ja kansaasi RinAb, Helsinki 2001.Selen Kari, Sarkatakkien maa Suojeluskuntajärjestö ja yhteiskunta 191Helsinki 2001. ISBN 951-0-25684-6. Suomen sinivalkoinen kirja II. OY. Suomen kirja, Helsinki 1941.Suomen ssotahistoriallinen toimisto. 10. osa. Kustannusosakeyhtiö sotateos, Kirjapaino Oy SaKuopio 1961. Tuiremo Lea, Nainen ja sota Snellman-instituutin B-sarja 31, Kuopio 1992. ISBN 951-842-121-8. Turun historiallinen aineisto VIII Turun historiallisen yhdistyksen julkaisuja VIIIPolytypos, Turku 1989. Jukola MVäänänen Kyösti, Puoli vuossotilaskotiyhdistys r.y. Oy Lä

Erityisesti talvisota: Kautto, Antero toim., Puna-armeijan m1989. Salovaara Kalevi, Päämajakaupunki pommituksessa. Punalentäjien hyökkäykset Mikkeliin v. 1940. Mikkelin painos Oy, Mikkeli 1986. IBSN 951-99804-0-7. Trotter William R., Jäinen helvetti. Suomen talvisota amerikkalaisen silmin. Gummerus, Jyväskylä 1992. ISBN 951-20-4015-8. Uitto Antero, Talvisota puna-armeijan silmin. Karisto Oy, Hämeenlinna 1999. Jylhä Yrjö, Kiirastuli. Otava, Helsinki 1951.

Erityisesti jatkosota: Erfutrh Waldemar, Sotapäiväkirja vuodelta 1944. WSOY Helsinki, 1954. Hyvönen Osmo, Kiestingin motti Sota Vienan Karjalassa kesällä 1941. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, Oulu1986. Panschin Vladimir, Kasvottomien miesten sota Päämajan valvontaosaston toiminta jatkosodassa. Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitoksen julkaisusarja 2 N:o7. Gummerus kirjapaino Oy, Saarijärvi, 2000. ISBN 951-25-1193-2.

66

Sodanjälkeinen aika: Heiskanen Raimo, Saadun tiedon mukaan. Päämajan johtama tiedusteluOtava, Helsinki 1989. ISBN 951-1-10173-0. Heiskanen Raimo, Stella Polaris, Otava, Helsinki 1994. ISBN 951-1-13352-7. Leskinen Jari - Silvast Pekka, Suljettu aika Porkkala Neuvostoliiton sotilaallisena tukikohtana vuosLukkari Matti, Asekätkentä. Otava, Helsinki 1984. Manninen Ohto ja Liene TimMaanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitos. Edita, Helsinki 2002. ISBN 951-37-3645-8.

AiheeseeAhtokari Reijo, Asekätkentäjuttu. WSOY, Helsinki 1971. Alava Teuvo - Frolov Smitri - Nikkilä Reijo, RukiveNeuvostoliitossa, Sotavankimatrikkeli. Edita, Helsinki 2003. ISBN 951-37-3706-3. Härkönen Toivo, Jalkaväkirykmentti 43 jkomentajakapteeni Aimo Raassina (Tali-Ihantala). Jr 43:n historiatoimikunta, Länsi Savo 1992. Lappalainen Niilo, Valkeasaari murtuu. WSOY, Helsinki 1992. ISMarttila Erkki, Rannikkotykistörykmentti 3 toimi täällä. Pohjoisen Laatokvuonna 2001. Saaristomeren Meripuolustusalue, Painotalo Gillot Oy, turku 2001. ISBN 951-97780-2-0Mäkelä Jukka L., Teräsvyöry murtuu. WSOY, Helsinki 1975. ISBN 951-0-07270-2. Mäkelä JukkRautala Ari, Sotiemme taistelupaikoilla Talvi ja jatkosodan taistelukentät 1939-194Gummerus, 2002. Saressalo Lassi, Päämajan kaukopartiot jatkosodassa.WSOY, HelsTanttu Raija - Helenius Bertel (toim.), Muistojen marssi Hirvensalmelaiskohvuosilta 1700 - 1990. Hirvensalmi-seura Ry, Pieksänmäki 1991.

1939-1945.

ina 1944-1956. WSOY, Helsinki 2001. ISBN 951-0-25128-3.

o toim., Stella Polaris - Suomalaista sotilastiedustelua.

n liittyvää muuta kirjallisuutta - mielenkiintoista luettavaa:

r! Suomalaiset sotavangit

atkosodassa JR7 11patteriston

BN 951-0-17318-5. an maisemia

.

a L., Salaisen sodan saatosta. WSOY, Helsinki 1965. 4.

inki 1987. taloita

Tsudakov Aleksandr, Talvisodan kahdet kasvot Karjalan hankien kuolinmessu. 1989. ISBN951-26-3358-2 Kirjayhtymä, Helsinki

67

OSA 2: Mikkelin seudun lottien perinne

ja työ sotavuosina

Suomen historian pro gradu –tutkielma

68

1 Johdanto

ämä on tutkiva kertomus Mikkelin seudun lotista, heidän perinteistään ja työstään aanpuolustuksen kentällä. Näkökulmani on arjen tasolla ja yksityisen henkilön elä-ässä. Näin saan esille, mitä sota-ajan lotat tunsivat, mitä he ajattelivat omasta toimin-

astaan ja sen merkityksestä. Heidän yksityiset kokemuksensa kytkeytyvät Suomen man naisjärj taan ja sotien ajankuvaan. Vaikka

Suomen sotien aikai ena, on tätä aluetta tarkasteltu suhteellis aaliryhmänä, jonka toiminnasta niin sota-alueella k ain harvoja systemaattisia esi-

ksiä. Kolmen sodan päämajakaupunkina to yös jäänyt vähälle omiolle siltä osin kun tapahtumia tarkastellaan yksittäisen henkilön näkökulmasta. ikkelin lottien historia kytkeytyy tiiviisti koko sodan keskustapahtumiin ja myös so-n ylipäällikköön Carl Gustaf Emil Mannerheimiin. Kaupungin sijainti maan itäosassa danaikaisen muuttoliikkeen polttopisteessä tuo mukaan erityispiirteitä. Voi päätellä, tä näiden Suomen historian dramaattisimpien aikojen uudenlainen tarkastelu tuo kult-urillisen lisän sotien ajan historiaan.

ottien tekojen ja heidän ympäristönsä tapahtumien ymmärtäminen vaatii taustatekijöi-n huomioon ottamista. Siksi en ole voinut tehdä tarkkoja rajauksia sen paremmin pai-llisten tekijöiden suhteen kuin aikatekijänkään kohdalla. Paikallisesti tutkimus kes-ttyy Mikkelin kaupungin, Mikkelin maalaiskunnan ja muutama vuosi sitten kaupun-in liitetyn Anttolan kunnan alueisiin. Koska lotat usein toimivat yhteistyössä yli kun-rajojen, on mukana myös yksityiskohtia Haukivuoren ja Ristiinan lottien toiminnasta. otarintama on mukana silloin, kun käsittelen rintamalottia. Ajallisesti rajausta hämär-ä se, että kulttuuritutkimuksessa väistämättä tulevat mukaan perinne ja taustatekijöi-n vaikutus. Ajalllisesti rajausta hämärtää se, että kulttuuritutkimuksessa väistämättä ukaan mukaan perinne ja taustatekijöiden vaikutus, Päähuomio on kuitenkin vuosien 39 - 1945 välisessä ajanjaksossa. Ajankohdan kuvia, myös lottiin liittyviä, on esillä rjan lopussa olevassa kuvasivustossa.

. 1 Tutkimusaineisto

ääasiallinen tutkimusaineistoni käsittää Mikkelin Jalkaväkimuseoon sijoitetun aineis-kokoelman sekä kymmenen lotan haastattelut. Aineistokokoelman on Mikkelin seu-n Suojeluskunta- ja Lotta Svärd Perinneyhdistys kerännyt vuosina 2000 - 2002. Se sittää kahdentoista lottana toimineen henkilökohtaisia esineitä ja kirjoituksia sekä ttajärjestöön ja suojeluskuntajärjestöön liittyvää materiaalia. Jalkaväkimuseossa oli

äytössäni myös yhdisty en tulokset. Tähän lot-tamuistomitalia varten t 6 henkilöä. Valikoivin

sin olen tarkkaillut myös 38 lotan elämäkertaa, jotka Raili Häkkinen on esittänyt Mik-elin lottahistoriassa (1).

1 Häkkinen, 49-82.

Tmmnkaikkien aikojen suurim estön toimin

nen historia on jo pitkään ollut huomion kohteen vähän. Naisia voidaan edelleen pitää margin

uin kotirintamallakin on viminut Mikkeli on mty

huMdasoettu LdekakikitaStädem19ki 1 Ptodukäol

k ksen suorittaman lottaperinnekartoituksehtyyn kirjalliseen yselyyn vastasi 11k

ok

69

Taustatietoja ja perkistosta, painetui

rspektiiviä olen hakenut Sota-arkistoon sijoitetusta Suojeluskuntien sta lähteistä, lehdistä ja kirjallisuudesta. Viimeksi mainitun kohdalla

len pyrkinyt kritisoimaan hyvinkin monivivahteisia kuvauksia vertaamalla niitä muu-

iin tärkeitä että tulevat helposti ja myös ensim-äisinä esiin muistilokeroista. Vaikka en muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta esittä-

--

a i-a t -

a monessa kohdin siihen, että haastattelut rin-astuvat dokumentteihin. Yhtään ristiriitaista tietoa ei tullut esille, mistä päättelen ai-eiston olevan suhteellisen luotettavaa.

va-aineisto näyttää olevan yksi Mikkelin lottien erityis-

ineet useilla työaloilla sekä koti- että sotarintamalla. Näillä

erusteilla voi katsoa haastattelujen antavan myös suhteellisen luotettavan kokonaisku-ästä ja ajatusmaailmasta vaikka haastateltujen lukumäärä ei ole suuri. istiriidatta samansuuntainen edellä mainitun lottahistorian aineiston

kanssa.

aohun aineistoon. Perinneyhdistyksen hallituksen jäsenet ovat haastatelleet kolmea entistä lottaa. Minun haastateltavakseni he valitsivat seitsemän lottaa. Valinnan perusteena oli näiden naisten sodan aikainen tehtäväkenttä sekä kyky kertoa ja dokumentoida menneitä tapahtumia. He ovat toimineet eri tehtävissä nykyisen kaupungin ja maalaiskunnan alueella sekä sotarintamalla. Esille tulee myös päämaja ja saksalaisten joukkojen yksikkö. Osa haas-tatelluista asui kaupungissa tai maalaiskunnassa, osa taas nykyisin kaupunkiin liitetyssä Anttolan kunnassa tai naapurikunnissa Haukivuorella ja Ristiinassa. Näin saamani kuva kattaa sekä kaupunkilais-, että maalaislotat. Olen käyttänyt myös joitakin muita yksittäi-siä haastattelutietoja ja Perinneyhdistyksen hallituksen kokouksissa esille tulleita var-mistettuja tietoja. Suoritetut haastattelut ovat hyvin avoimia, lottien omaehtoisia kertomuksia. Siten niistä voi myös päätellä, mitkä asiat olivat nmnyt määrättyjä kysymyksiä, tulivat selvitettävät asiat enemmän tai vähemmän esillekaikkien haastateltavien kohdalla. Jotain voi myös päätellä siitä, mitä ei tullut esille. Miten luotettavia ovat lottien kertomukset, kun sodista on kulunut jo lähes kuusikymmentä vuotta? Vanhin lotista oli yli 90 -vuotias. Hän itse totesi, että eri ajankohtien tapahtumat sekoittuvat. Havainnollinen kerronta sisälsi kuitenkin niin paljon täsmällisiäyksityiskohtia, että niistä oli helppo päätellä kulloinenkin ajankohta. Muistojen lomasshän käsitteli nykyajan ilmiöitä. Haastateltavien kertomuksissa ei voinut havaita ristiritoja, jotka osoittaisivat niitä keksityiksi. Olen testannut kertomusten yhteensopivuutta jverrannut niitä käytössä olevaan materiaaliaineistoon. Oli tyypillistä, että haastateltavaeivät luottaneet pelkästään muistiinsa, vaan esittivät myös virallisia asiakirjoja, päiväkirjamerkintöjä ja valokuvia. Tämä johtann

unsas henkilökohtainen valokuRpiirre. Se osoittaa, että he kokivat tehtävänsä ja asemansa tärkeäksi ja dokumentoinnin arvoiseksi. Se näyttää myös, että heihin luotettiin. He saivat toimia vapaasti ja kuvata myös päämajan henkilöitä ja tapahtumia. Kuten tavallista, kuvia otettiin paljon muis-toksi ystävistä. Lotat kuvasivat myös hoitamiaan sairaita ja rintamayksikköjen johtajia. Mutta monet Mikkelin lotista osoittivat dramatiikan tajua ottamalla myös runsaasti ti-lannekuvia. Haastateltujen joukko oli heterogeeninen; edustettuina olivat toimenlotat, huoltolotat ja pikkulotat eri osastoista. Mukana oli vapaussodan veteraani ja karjalainen evakkolotta.

aastateltavat olivat toimHpvan lottien elämVaikutelma oli r

70

Haluan saada lottien oman äänen kuuluviin. Olen paremmassa asemassa kuin esimer-kiksi Pirjo Markkola tutkiessaan 1800 -luvun naisia. Hän mainitsee, että heidän koke-muksensa aitoina ovat historiantutkijan tavoittamattomissa. (2). Myös lottien kohdalla on nyt viimeinen mahdollisuus menneen ajan hengen tavoittamiseen. Tämä tosiasia on

saltaan ohjannut tutkimustani. Samasta syystä olen käyttänyt suhteellisen paljon lai-

ttujen henkilökohtaisten haastattelujen kohdalla oli toisin. Kertomuk-et ovat pääosaltaan henkilökohtaisia ja pelkistettyjä tapahtumakuvauksia. Esille tuli

vat asta Neuvostoliiton hajottua. Tämä lisäsi innostusta eläytyä menneisiin tapahtumiin.

taan paljolti kielen avulla. Sotien ajan teksteissä n näkyvissä myös se tendenssi, että johto muovaa kieltä omien päämääriensä saavut-

onauksia haastateltujen kertomuksista. Mikkelin lottien kertomukset poikkeavat muodoltaan aikaisemmista naisia koskevista haastattelu- ja kysetutkimuksista. Se näkyy esimerkiksi verrattaessa kokoomateokseen Naisten aseet (3), joka perustuu laajaan kyselytutkimukseen sodan ajan naisten elä-mästä. Vastauksista tutkijat totesivat, että heille toimitetut muistelot ovat valtaosin se-lostavaa kerrontaa ja yleistäviä kommentteja. Kysymyksessä olevan ikäpolven naiset korostavat työteliäisyyttään ja heillä on taipumusta omaksua eräänlainen perinteenvä-littäjän ja aikalaistodistajan rooli. He pyrkivät myös normitettuun kielenkäyttöön. (4) Mikkelissä suoritesomia henkilökohtaisia mielipiteitä, eikä ollut havaittavissa yleistävää kerrontatapaa. Todentuntuisuutta lisäsi oheisaineiston esilläolo haastatteluissa. Näitä piirteitä oli ha-vaittavissa myös aineistokokoelmaan toimitetuista kirjoituksista. Haastatteluissa tuli voimakkaasti esille helpotus siitä, että nyt voi puhua vapaasti ja julkisesti. Vuosikym-menet on jouduttu vaikenemaan poliittisista ja mentaalisista syistä, jotka poistuiv Haastatteluissa ei voinut havaita kielenkäytön muuttumista kerrottaessa sota-ajan ta-pahtumista. Entiset lotat käyttivät nykykieltä eivätkä arastelleet puhua asioista suoraan niiden oikeilla nimillä. Tietysti aika oli parantanut haavoja rankkojen kokemusten osalta. Oli kuitenkin huomattavissa, että liikutus tuli esille muulla tavoin; ilmeissä ja äkillisenä taukona muuten sujuvan savolais- tai karjalaismurrepainotteisen puheen kes-kellä. On oikeastaan yllättävää, miten vähän haastatteluissa tuli esille sota-aikana käytettyjä kielikuvia. Kieli ja kulttuurihan ovat yhteydessä toisiinsa. Kriisi muovaa kulttuuria, jotta yksilö selviytyisi ja tämä muutos toteuteotamiseksi. Tämä näkyy selvästi mm. suojeluskuntalaisen Hakkapeliitta -lehden kirjoi-tuksissa ja marsalkka Mannerheimin päiväkäskyissä. Niitä on esillä kirjan edellisen osan viimeisessä luvussa Tie rauhaan. Erityispiirre on kuolemaan liittyvien termien muutokset. Usein käytettiin kiertoilmaisua, kuten uhrautua tai antaa henkensä isänmaan puolesta. Kuoleminen korvattiin yleisesti termillä kaatua, mikä näkyy sekä virallisissa teksteissä että lehtien kuolinilmoituksissa. (5).

2 Markkola, 17. 3 Naisten aseet. 4 Naisten aseet, 23. 5 Naisten aseet, 251 ja sota-ajan lehtien kuolinilmoitukset, esim Länsi-Savo 16.1.1940.

71

1. 2 Lottien ylipäällikkö Marsalkka Mannerheimin persoona liittyy lottiin sekä heidän työnsä kautta päämajassa että henkilökohtaisissa kontaktitilanteissa. Se ei voinut olla vaikuttamatta heidän käsi-tyksiinsä niin omasta työstään kuin koko sodan merkityksestä. Ylipäällikkö oli hyvin tarkka julkisuuskuvastaan. Esimerkiksi valokuvat hän halusi aina tarkistaa ja valitsi vain

ä

avaa olisi? Vastaus alkoi hahmottua perehtyessäni tutkimusta varten kerättyyn

is teoria ei ole vielä tunnistanut. Arkisto-hteitä käytetään siinä tavalla, joka tuottaa tietoa tavallisten ihmisten elämästä ja men-

sein historiallista tietoa saadaan näkyviin yksittäisen ihmisen kautta. Mik- tyypillistä, että se tarkastelee historiaa kerrottuna tarinana. Mutta ei vain

aista tarinaa, vaan sen rinnalla kulkee tarina tutkimusprosessin vai-i. Lukija vede-

tään mukaan, hän saa arvioida tutkijan tekemisiä ja verrata tuloksia aikaisempaan tutki-mukseen. Hänet houkutellaan miettimään saatujen tulosten merkitystä. (6)

6 Peltonen, 41.

harvoja esitettäväksi. Monilla lotilla oli kuitenkin mahdollisuus ottaa muistoksi henki-lökohtaisia kuvia, joita esitän kertomusten yhteydessä. Mutta mikä on lähtökohta, jota vastaan voin peilata haastattelijoiden kertomuksia Suo-men marsalkasta? Kansallisesta suurmiehestä on paljon kirjoitettu. Teoksia on saata-vissa useilta eri aikakausilta ja useilta erityyppisiltä kirjoittajilta. Yleisessä kirjastossa hakusana Mannerheim saattaa antaa yli 300 kirjanimikettä. Niistä suurin osa käsittelee sotaan ja sen strategiaan liittyviä teemoja. Myös elämäkerralliset kirjat painottuvat näi-hin kysymyksiin. Siksi olen tutkimuksen taustaksi etsinyt inhimillistä puolta ja nimen-omaan suhdetta naisiin ja heidän sotatehtäviinsä. Ilmeisesti kansallisen suurmiehen asemasta johtuu, että nämä persoonallisuuden osat ovat Mannerheimia koskevassa kir-jallisuudessa marginaalisia. Luotettavina dokumentteina pidän kirjeitä, joista suurin osa on julkaistu kirjana. Sen lisäksi olen etsinyt uudempaa tutkimuskirjallisuutta. Merkitystä on myös aikalaiskerto-muksilla ja Marskin omilla teksteillä. Jälkimmäisten kohdalla varsinkin päiväkäskyissnäkyy kuitenkin enemmän aseman vaatimukset kuin henkilökohtainen käsitys. 1. 3 Tutkimuksen teoreettinen pohja Mikkelin lotista on ilmestynyt perustietoja ja elämäkertoja sisältänyt kirja. Mitä uutta anotts

aineistoon ja haastateltuani vielä elossa olevia lottia. Pyrin eläytymään heidän ajatus-maailmaansa, mikä osoittautuikin helpoksi. Sain kuunnella sujuvaa ja välitöntä kerron-taa heidän elämänsä dramaattisimmista hetkistä. Aloin soveltaa uudempaa historiantut-kimuksen suuntausta, mikrohistoriaa. Sen perusteita ja työtapoja on osuvasti kuvannut Matti Peltonen kirjassaan Mikrohistoriasta. Esimerkkiä tarjosivat myös aivan viime aikoina ilmestyneet Anna Kortelaisen Virginie ja Levoton nainen: hysterian historia. Niissä tekijä esittää tutkimustuloksensa kerrottuna tarinana. Mikrohistoriaksi nimetty historiantutkimuksen suuntaus syntyi 1970 ja -80 -luvuilla. Mikrohistorioitsijoita ovat kiinnostaneet ihmisten käsitykset ja uskomukset. Siinä pyri-

än löytämään uusia asiayhteyksiä, joita valmtälätaliteeteista. Urohistorialle onkerrota yksinkertheista. Tutkija havainnoi omia menetelmiään ja asettaa ne tarkkailtaviks

72

Mikrohistorian keskeinen periaate stavan ennen havaitsemattomia ilm

on, että uskotaan mikroskooppisen tarkastelun pal-iöitä. Pienennetty mittakaava voi auttaa ymmärtä-

an antaa Mikkelin si-

mutta mukaan tulee pakostakin paljon valtakunnallista ai-

maan tämän tutkimuksen rajoitetun sivumäärän antamin mahdollisuuksin. Tavoitteeni llinen täsmällisyys. Lottajärjestön an poikkeavista tapahtumista joh-

sta

Peltonen, 52-53.

7-79. 10 Jyväskylän yliopiston kirjastossa, yksilöimätön.

jamään, miten uskomus- ja arvojärjestelmät sekä toisaalta sosiaaliset hierarkiat liittyvät toisiinsa. Mikrohistoria tarkastelee usein arkisia tapahtumia ja marginaaliryhmiä. (7) Näkökulmani onkin lähtökohtaisesti arjen tasolla ja yksilön elämässä. Pyrin tuomaan lottien toiminnan ja ajatusmaailman tarkasteluun tähän päivään sitoutuvan näkemysta-van, kuitenkaan unohtamatta aatteellisuuden merkitystä. Olen etsinyt yhteyksiä ja yksi-tyiskohtia jotka ovat aikaisemmissa tutkimuksissa jääneet syrjään. Pyrin näyttämään

ttien toiminnan suhteessa sodanajan yhteiskuntaan. Erityisleimlojainti ja päämajan toiminta. Mikrohistoria rinnastuu mentaliteettihistoriaan. Tämä taas on laajempi käsite, joka liit-tyy tutkimuksen lähtökohtaan, sen alkuvaiheen ratkaisuihin ja koko työhön vaikuttaviin valintoihin. Vaikka se tällä perusteella ei ole puhdas tutkimusmetodi, johtaa sen toteut-tamistapa välittömästi metodologiseen pohdintaan. Mikrohistoria tarkastelee usein pie-nimuotoisia kokonaisuuksia ja yksilön mentaliteettia. Silti tutkimuksen ei tarvitse jäädä empiiriseksi vaan se voi olla lupaus uusista suuremmista kokonaisuuksista. Tutkimuk-sen perusteella voi tehdä myös yleisluontoisempia päätelmiä. (8) Itse käsittelen ensisi-

isesti Mikkeliläisiä lottia, janeistoa. Yksityisiä kertomuksia on vaikea ymmärtää ilman niiden sitomista suurempiin kokonaisuuksiin ja taustatekijöihin. Kun lisäksi lottajärjestö jo edellä esitetynkin perus-teella on hyvin yhtenäinen, katson voivani tehdä johtopäätöksiä myös lotista yleensä.

utkimukseni koostuu paloista mikrohistoriaa, jonka periaatteita olen pyrkinyt noudat-Ttaon ollut yhdistää mielenkiintoinen kerronta ja tieteeyhtenäisyydestä, suuresta jäsenmäärästä ja ajankohdtuen tapahtumat sitoutuvat myös makrotasoon ja antavat aihetta aatehistoriallisiin pää-telmiin. Tämä syventää tutkimuksen kulttuurihistoriallista luonnetta. Kulttuurillahan tarkoitetaan kaikkea mikä inhimillisessä elämässä on opittua ja mikä siirtyy ihmiseltä toiselle symbolien välityksellä, kuten tapoja, uskomuksia, lakeja, tietoja ja taitoja. Kulttuurin tarkastelussa on erityistä painoa aineksella, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Tästä seuraa, että perinteet ovat erityisen keskeisiä kulttuuria tarkasteltaessa. Ne nouse-vatkin yhdeksi tutkimukseni pääteemaksi. (9)

. 4 Miten aikaisemmat tekstit kertovat loti1 Julkaistu lottakirjallisuus voidaan karkeasti jakaa kuvakertomuksiin, lottajärjestöä kä-sitteleviin dokumentteihin ja historiikkeihin, elämäkertoihin sekä varsinaiseen tutki-muskirjallisuuteen. 20- ja 30 luvuilla julkaistiin lähinnä ohjeluontoista tekstiä, josta esimerkkinä ovat laulukirjat sekä lottajohtaja Hilja Riipisen iltamia varten kirjoittama näytelmä Nimipäivät (10). Varsinaisten sääntöjen lisäksi järjestö oli laatinut jäseniään varten huoneentaulumallisen ohjeiston, Lottien kultaiset sanat (Kts. kuvasivut). Se sisälsi eettisiä ohjeita ja vetosi paitsi sanoilla myös koristeellisella ulkonäöllään. Pikkulotille oli omat Pikkulottien kultaiset sanat (Kts. kuvasivut). 78 Peltonen, 21 ja 28. 9 Allard, 56 ja 7

73

Kun Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin valtioneuvoston päätöksellä jatkosodan jälkeen, se leimattiin fasistiseksi ja sotakiihkoiseksi. Alkoi vaikenemisen kausi, jolloin asiallista lottakirjallisuutta ei juuri ilmestynyt. Kaunokirjallisella puolella lottia kuvattiin aikai-semman roolin vastaisesti; usein pelkiksi viihdyttäjiksi ja armeijan huoriksi. Voi sanoa, että lotat leimattiin yleisesti negatiivisilla nimikkeillä. Sotakirjat keskittyivät kuvaamaan miestä ase kädessä ja hänen tuntemuksiaan. Joskus taustalla mainittiin lottakanttiini. Sotakirjojen ehdoton ykkönen ja siten myös mielipidevaikuttaja Väinö Linnan Tunte-maton sotilas huomioi kuin esimerkkinä yhden lotan. Tämä esitetään miehenmetsästä-jänä, jonka motiiveja ei voi pitää isänmaallisina. Samalla halveksitaan historiallista pe-rinnettä mainitsemalla lotan haaveena: toiveuni, joka hänet oli saanut ryhtymään rinta-

alotaksi, ja johon oli liittynyt talvisodan ja vähä-älyisten ulkomaalaisten sanomaleh-

in liittisista syistä. Hiljaisuus murtui vasta vähitellen. Vuonna 1975 ilmestyi hakuteos

aanpuolustuskirjojen sivuilta. elkeää tutkimuskirjallisuutta edustaa Pia Puntasen Mannerheimin saappaanjäljillä(14), ka valottaa paikallisia seikkoja ja sisältää jonkin verran myös lottia koskevaa aineis-

1 Linna 1966, 96; Linna 2000, 132 ja 427. 1 ja 53.

t: Esim Jyväskylän kirjaston kokoelmat.

mtimiesten luoma sankarimyytti sekä viisi luokkaa yhteiskoulua käyneen maalaispuhelin-hoitajan isänmaallisuus. Lainaus kuvaa hyvin ajan henkeä. On huomattava, että kun alkuperäistä käsikirjoitusta, Sotaromaania, karsittiin, tämä lause jäi ennalleen. (11) Il-meisesti mitään törkeyksiä ei ole karsittu myöskään toisesta huomiota herättäneestä teoksesta; Paavo Rintalan Sissiluutnantista. Kirjassa lotat huomioitiin ja heidät kuvattiin kyltymättöminä nymfomaaneina. Kertomalla papin tyttärestä lottana pääsee Rintala liittämään erityisen halveksunnan kohteeksi myös uskonnon ja kenttäpappien roolin sodassa. (12) Sodanjälkeisessä kirjallisuudessa lottien rooli sotaa käyvän armeijan osana pyrittiin tekemään näkymättömäksi. Lotat ja samanmieliset vaikenivat syytösten edessä ospoPohjois-Suomen lotista. Lottajärjestön historiaa valottava perusteos Vilho Lukkarisen Suomen Lotat ilmestyi vuonna 1981. Annamaija Katajan Suomen lotat ilmestyi vuonna 1986. Sitten 1980 -luvun lopulla ilmestyi useita elämäkerrallisia kirjasia. 1990 -luvulla julkaistiin jo yli kaksikymmentä teosta, joista kymmenkunta oli historiikkeja paikallisista lotista ja suojeluskuntajärjestöistä. Aivan viime aikoina on ilmestynyt useita tutkimuksia paikallisista lottayhdistyksistä. (13) Ennen järjestön lakkauttamista julkaistut teokset ja Lotta Svärd -lehti ovat vahvasti aat-teellisia ja tarkoitushakuisia. Sama pitää paikkansa myös lähes kaikkiin myöhempiin teoksiin. Dokumenttiluonteiset tekstit ovat selkeää todistusaineistoa. Suuri osa lottien elämää ja työtä koskevaa tietoutta löytyy varsinaisten mSjotoa. Kaarle Sulamaa on tutkinut lottaihanteita, mutta nimenomaan ihanteita itsessään eikä niiden läpäisyastetta. Hän korostaa, että kohteena on järjestön arvot sellaisena kuin ne ilmenevät varsinkin päälähteessä, Lotta Svärd -lehdessä. Samanlainen ihannoiva ja myös uskontoa korostava ote on May-Bee Raution kirjassa Opi rakastamaan maatasi ja kansaasi (15). Se perustuu rintamalotille tehtyyn kyselytutkimukseen, mutta siinä jois-sakin kohdin samaistetaan lottajärjestön ihanteet ja lottien omat käsitykset. Pääosin kirja kuitenkin sisältää tutkittua asiatietoa. 112 Rintala, 35, 39-413 Kirjallisuusluettelo14 Puntanen. 15 Rautio, yleisesti.

74

Sulamaa esittää väitöskirjassaan, että lottajärjestön arvopohjan tärkeimpänä kohtana oli uskonto. Hän myös selittää isänmaallisuuden vain ulkoiseksi vapaudeksi, jota tärkeämpi oli sisäinen vapaus. Käytännössä tämä tarkoittaisi elämistä ikuisten siveellisyyslakien hengen mukaan. (16) Ajatus on hieno, mutta onko idea vapaudesta tässä yhteydessä totuudenmukainen? Kun tekijä toisaalta korostaa, että Lotta Svärdin kultaisten sanojen mukaan Jumalan pelon tuli olla lotan elämän suurin voima. (17) Järjestön sääntöihin tehtiin jälkikäteen vuonna 1924 lisäys uskonnosta isänmaan ja kodin lisäksi (18). Mutta oliko se niiden kanssa tasaveroinen osa järjestön toimintaa? Oliko se oleellinen teema edes Lotta Svärd -lehdessä, jota kirjoittaja lainaa todisteeksi? Esimerkiksi vuoden 1941 artikkeleista vain 4 on uskonnollisia, kun vuosikerrassa on kaikkiaan 372 artikkelia. (19) Tästä huolimatta Sulamaa päätyi vertailemaan Lotta Svärdiä nunnajärjestöön myöhemmässä tutkimuksessaan Ei ole yksikään sydän pyhä ilman Jumalaa : lotat nationalistisina nunnina. (20) Lottien ihanteita kuvaa myös kirjailija Kersti Bergroth artikkelissaan, joka ilmestyi suojeluskuntalehti Hakkapeliitassa välirauhan aikana. Silloin lottien valmiudet ja taidot oli juuri testattu talvisodan kriittisinä päivinä:

Mitä minä näin niissä nuorissa lotissa, jotka olivat työtovereitani? He olivat aivan mer-killinen rotu. Tietysti heillä oli kullakin oma luontonsa ja laatunsa, mutta heillä oli kai-

ämä mieliala olisi joiltakin puuttunut, olisi hämmästytty. Mitä muuta kuului tähän lottaluonteeseen? Ensinnäkin se, että mikään

tällä tavalla ihanteen suuruutta.

8 Lukkarinen, 63. 9 Lotta-Svärdin sisältö v. 1941. LS n:o 21-22 1941. Kts. myös Lukkarinen, 96.

41, 373.

killa sitäpaitsi jonkinlainen lottaluonne. Sitä ja sitä ei saa tehdä lottana tai pitää tehdä lottana. Lotta-käsite oli jonkinlainen ihanneolento, jonka korkuiseksi ja ryhtiseksi jokai-nen muuttui, niin pian kuin oli kysymyksessä työ. Mitä ominaisuuksia tällä näkymättömällä mallilla oli? Eräs ystäväni sanoi kerran suoma-laisista yleensä, että heidän ihanteenaan on huomaamaton, unohduksiin jäävä sankari-kohtalo. Korkeinta ei ole sankarikunnia, vaan kätketty sankaruus. Se oli näillä lotilla it-sestäänselvänä tunnelmana. He ja heidän poikatoverinsa olivat tottuneet laulamaan: Ei muuta kunniaa, kuin kuulla kummultansa sun kuusiesi kuiskinaa... Ei kukaan heistä pitä-nyt mitenkään erikoisen ansiokkaana olla näin valmiina uhriin ja kuolemaan. Se oli jokai-sen yksinkertainen velvollisuus. Ainoastaan jos t

työ ei ole ylivoimainen. Jos pitää hankkia niin ja niin paljon vaatteita määrätyssä ajassa, niin se hankitaan... Johtaja sanoo mitä tarvitaan, ja köyhät, tuntemattomat lotat hankkivat sen! "Ei voi" ja "mahdotonta" ovat sopimattomia sanoja, joita lotta ei käytä... Vaikka lottavelvollisuudet usein muulloinkin kuin sota-aikana häiritsevät ja keskeyttävät sellaista, mitä olisi halu tehdä, tuntuu hyvälle, että saa aivan arkioloissakin ylentää mie-lensä palvelemaan ihanteita. Kun lotta luopuu jostain huvista tehdäkseen lottatyötä, niin pienen pettymyksen takana on ilo siitä, että hänen pieneen yksityiseen elämäänsä tulee

Vielä huomasin, miten kauniilla tavalla lotat tottelivat. Se ei ollut pakkotottelemista, kaikkihan oli vapaaehtoista, mutta siitä oli tehty suoranainen taide. Pehmeä, iloinen tot-teleminen oli lotan erikoiskyky, melkein hänen salaisuutensa. (21)

16 Sulamaa, 1999, 170. 17 Sulamaa 1999, 15. 1120 Sulamaa 2001, nimi ja yleisesti. 21 Kerstin Bergroth, Hakkapeliitta N:o 12 19

75

1. 5 Mitä uutta - tutkimuskysymykset Pyrin selvittämään edellä esitetyn Bergrothin tekstin todenperäisyyden. Sehän oli laa-dittu talvisodan traagisten tapahtumien luomassa yhteishengessä ja suoranaisessa isän-maallisessa hurmoksessa. Samalla kun selvitän paikallista lottajärjestöä, pyrin sitä vas-taan testaamaan myös edellä esitettyjä Kaarle Sulamaan väitteitä. Ja kuin jatkona Sula-maan päätelmiin esitän tutkimuskysymykseni. Mikä oli oleellista lotta-aatteessa ja jär-jestössä? Miten lotta-aate toteutui käytännössä, lottien elämässä ja lottaperheen arkito-dellisuudessa? Miten lotat ja pikkulotat suhtautuivat työhön, sotaan, kuolemaan, us-kontoon ja rakkauselämään? Mitä he ajattelivat venäläisistä, saksalaisista ja rajan lähei-syydestä? Miten heidän työnsä vaikutti siihen yhteiskuntaan, jossa he elivät? Mitä mer-kitystä sillä oli sodankäynnille? Mikkelin asema päämajakaupunkina antaa myös syyn kysyä mitä he ajattelivat marsalkka Mannerheimista ja miten ylipäällikkö heihin suh-

nelta taholta. Koska kieli on oleellinen kijä vallank

tiettyä ideolosiihen suhtaulankäytön? Viiteryhmät ovat tärkeitä ihmkuulumiseen vaisuuden tumankuvaa ja perinne siirremitä vaikuttikieltäminen j 1. 6 Meto Laadullisten käsitteestä jaolemisen ja mheidän oman hjaa aineiston tarkastelua, jota havaintojen yh-distäminen starkasteluun.moniin tulkin

5.

tautui. Sota-ajan olosuhteissa lisääntyivät sekä vallankäytön motiivit että mahdollisuudet. Yk-sittäiset lotat olivat vallankäytön kohteena mote äytössä, myös lottajärjestön ohjeet ja tekstit oli laadittu vahvistamaan

giaa. Oleellista on kuitenkin, oliko vallankäyttö mielekästä ja miten lotat tuivat. Miksi he hyväksyivät joskus nöyryyttäviäkin piirteitä saaneen val-

isen sosiaalisen identiteetin muodostumiselle. Niihin liittyy myös normien noudattaminen, oman itsen arviointi ja yhteenkuulu-

nne muiden kanssa. (22) Lottajärjestö rakensi jäsenilleen yhtenäistä maail-identiteettiä. Ajan virrassa tärkeäksi kysymykseksi nouseekin: Miten lotta-ttiin sukupolvelta toiselle? Miten se muuttui sotien aikana? Ja lopuksi, järjestön äkillinen ja väkivaltainen lopettaminen, sen tunnusmerkkien a suoranainen häpäiseminen?

dit

aineistojen analyysissä on Alasuutarin mukaan aina kysymys merkityksen merkityksellisen toiminnan tutkimisesta. Pyrinkin valottamaan lottana ikkeliläisten lottien tekemän työn merkitystä sekä yhteiskunnallisesti että lämänsä kannalta. Tämä o e

elkeyttää. Sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tekijöitä tulee mukaan Haastatteluissa omin sanoin muodostettu kerronta antaa mahdollisuudet toihin. (23)

22 Liebkind, 14-15. 23 Alasuutari, 12-17 ja 6

76

Otan keskeisesti esille symboliikan ja sen vaikutuksettä koko ajatustoimintamme perustuu merkkeihin ja niiden käyttöön. Niiden vaikutusta

t. Miksi? Ronald Barthes esittää,

5)

ivat myös siten, että ne antavat myyteille ja arvoille konkreettisen muodon.

aatteita. Lottajärjestössä ikonisten merkkien äyttö oli toimivaa. Yhtenäinen kulttuuri auttoi siihen kuuluvia tulkitsemaan järjestön

tunnuksia samalla tavoin. Tämä rakensi ja ylläpiti selkeää ideologiaa.

etutkiessaan hän ottaa keskeisinä esille denotaation ja konnotaation käsitteet, joita myös Fiske selvittää teoksessaan Merkkien kieli. Denotaatio on sanan varsinainen merkitys, perusmerkitys johon ei kuulu sivuvivahteita. Se viittaa sanan ulkoiseen maailmaan. Näin merkitsijän kautta syntyy intensiivinen vuorovaikutus katsojan kanssa. Tähän pe-rustuu ratkaisevasti myös kuvien käyttö. Kun mennään uudelle tasolle, kuvasta tulee konnotoiva merkki. Konnotaatiolla ymmärretään sanan lisämerkitystä, sivumerkitystä. Se edustaa prosessin inhimillistä osaa. Lyhyesti sanoen denotaatio tarkoittaa sitä, mitä on kuvattu ja konnotaatio taas sitä, kuinka on kuvattu. Konnotaatio on kulttuurisidon-nainen ja siihen liittyy usein vielä ikoninen ulottuvuus. Ikoninen merkki muistuttaa kohdettaan. Sen uloskoodauksessa kulttuurieroilla on usein ratkaiseva osuus. Voinkin tehdä päätelmiä myös siitä, mitä asioita Mikkelin lotat kuvasivat ja miten he sen tekivät. Tutkimuksessani tekstin ohessa olevat kuvat pyrkivät viemään lukijan sisälle kertomuk-een. (2s

Valokuvan avulla tulee esiin myös tahdottoman muistin käsite, josta se on tyypillinen esimerkki. Siinä menneisyys todella katsoo meitä ikäänkuin koteloituneena palasena. Se on muistava peili. Kuvien kohdalla voi siirtyä käsitteiden kuvaamisesta kuvien käsittä-miseen. (26)

erkit toimMNe aivan kuin takaavat näitä ja tekevät niistä julkisia. Merkkejä käyttämällä voi pitää yllä tiettyä ideologiaa ja antaa sille elinvoimaa. Merkit voivat myös muuttaa käsityksiä samalla kun niihin reagoidaan. Raymond Williams määrittelee ideologian olevan tie-tylle ryhmälle ominainen kokemusten järjestelmä sekä samalla merkityksen ja aatteen tuottamisen prosessi. Se on samalla asenteiden koti. (27) Tämä soveltuu joka kohdassa sota-ajan lottajärjestöön. Siinä ideologiaan liittyy kiinteästi myös symboliikka, sillä lottajärjestöön liittyvät merkit muuttuivat vahvoiksi symboleiksi alkaessaan edustaa

senten aatteellisia ja käytännöllisiä perijäkkäyttämiä kuvia ja(27) 24 Eskola & Suoranta 1996, 40. 25 Fiske 1992, 70, 105 112-115. 26 Peltonen, 91 ja 136. 27 Fiske, 216-217, 121 ja 224.

77

1. 7 Esitysmuoto Pyrin välittämään lottajärjestön käyttämät symbolit ja elämäntarinoihin liittyvät kuvat aitoina lukijalle. Siksi alkuperäinen työ on tehty CD-rom levylle käyttäen ns. hyper-tekstiä, jota ei tietääkseni ole aikaisemmin käytetty pro gradu -tutkielmissa ja suhteelli-sen vähän muissakin historiaesityksissä. Se toi mahdollisuuden kuva- ja esineaineiston tavanomaista laajempaan hyödyntämiseen. Se lisäsi havainnollisuutta ja auttoi lukijaa tekstin oikeassa tulkinnassa. Sähköisessä esitysmuodossa oli helppo liittää mukaan oheisaineistoa ja soveltaa nopeaa viitteiden etsintää. Olen pyrkinyt yhdistämään kuvat ja tekstin mahdollisimman havainnolliseksi kerron-naksi. Kertomus rakentuu aiheenmukaisen logiikan mukaan, mutta pyrkii samalla seu-raamaan kronologista tapahtumien kulkua erillisten otsikkojen ja sivujen kohdalla. Nämä sivut muodostavat suhteellisen itsenäisiä kokonaisuuksia. Haluan kiittää niitä Jyväskylän yliopiston opettajia, jotka ennakkoluulottomasti ovat sallineet poikkeamia tavanomaisesta kaavasta, sekä Mikkelin Seudun Suojeluskunta- ja Lotta Svärd perinneyhdistystä, joka on tehnyt tämän työn taloudellisesti mahdolliseksi. Erityisen kiitoksen ansaitsee perinneyhdistyksen hallitus ja sen puheenjohtaja Kaisa Kostiainen, joka vaivojaan säästämättä on toiminut työn innoittajana ja asiatietojen elä-vöittäjänä. Haastatellut lotat ansaitsevat erityismaininnan vuosikymmenien takaisten asioiden luotettavasta dokumentoinnista.

78

2 Lotat historian peilissä -

Siinä se eroaa 1800 -luvulla alkaneiden naisyhdistysten filantrooppisesta järjestötoiminnasta sekä vuosisadan puolivälissä Suomeen ulkomaisen mallin mukaan perustetusta Nuorten Naisten Kristillisestä Yhdistyksestä NMKY. Samaan aikaan Suomeen tuotu Pelastusarmeija taas oli yhteisjärjestö. (28) Myös Sotilaskotijärjestön malli tuotiin ulkomailta. Se liittyi vuoden 1918 sotaan ja tuli suoraan Saksasta jääkäriliikkeen mukana. Sotilaskotien vihreät sisaret keskittyivät kanttiini-, viihdytys- ja propagandatoimintaan. (29) Lottajärjestö taas on alkuperältään suomalainen. Lotat aloittivat suojeluskunnan apujärjestönä, mutta eriytyivät suhteellisen

yöten saivat yhä enemmän erillistehtäviä. (30) Lotta Svärd oli leimallisesti itsenäinen naisjärjestö. Se poikkesi Sotilaskotiliitosta, joka toimi armeijan perustamissa sotilaskodeissa ja Punaisen Ristin naisosastosta, jonka sai-raanhoitajat ja apusisaret toimivat myös sotarintamalla. Jälkimmäisten johtoportaissa oli myös miehiä ja ne toimivat alisteisesti pääjärjestölleen. Myös diakonissalaitosta johtivat miehet. (31)

28 Markkola, 24-27 ja 46-49. Vrt myös Kotilainen 2003, 79-81. 29 Lahtero, 10-13; Isaksson, 133. 30 Lukkarinen, 22 ja 44-47; Kaipainen, 109. 31 Markkola, 65.

järjestön luonne ja toiminta Suomen käymät sodat vaikuttivat dramaattisesti sekä yhteiskuntaan että yksityisen ihmisen elämään. Toinen maailmansota aloitti totaalisen sodankäynnin. Suo-messa vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen toiminnalla oli suuri merkitys sekä sodanajan olosuhteiden että ja

yös sodan kulun kannalta. Maanpuolustukselliset jär-mjestöt Suojeluskunta ja Lotta Svärd olivat käytännössä toimineet vuoden 1918 sodasta lähtien. Suojeluskunta-järjestön päämäärä oli sekä aatteellisen että käytännölli-sen maanpuolustustaidon kohentaminen. Lotta-Svärd

erkittiin yhdistysrekisteriin vuonna 1920. Näiden jär-mjestöjen sekä muiden maanpuolustuksen hyväksi toimi-neiden ryhmien Talvisotaa edeltäviä vaiheita on kuvattu kirjan ensimmäisen osan alkupuolella luvussa Kansalaisjärjestöt maanpuolustuksessa - Suojeluskunta avainasemassa. Lottajärjestölle oli alusta lähtien ominaista toiminta yhdessä miesten kanssa, mutta itsenäisenä järjestönä.

nopeasti. ja aikaa m

Mikkeliläinen nainen valkoisen armeijan sairaanhoitajana vuonna 1918. Kuva Pentti

Ohtosen kokoelmasta.

79

Lottajärjestön johto muodostui yksinomaateistyötä Suojeluskunnan kanssa. Järjestö jakahin ja paikallisosastoihin. Toiminnan laajetess

n naisista ja se teki rinnakkaisjärjestönä yh-utui suojeluskuntapiiriä vastaaviin piirei-a paikallisosastot perustivat kyläosastoja.

oko toimintaa johti Helsingissä toimiva keskusjohtokunta. Talvisota toi lottien toi-a armeijan osana. Järjestön

eessä 1, Lotta Svärd -järjestön

oivat juhlallisen lupauksen ja selle. Huoltolotat toimivat oma-sjäseniä. Alkuvaiheessa järjes-an henkilön suositusta. Sotien erusteella. (32)

urssit. Varsinaisen ksäksi järjestötoiminta oli vilkasta. Lottatyössä jak-

ärkeä tavoite alusta alkaen oli suojelu

sodan julmissa olosuhteissa. Aseelli-en taisteluun Suomen naiset eivät osallistuneet. 4) Talvisodan aikana noin 20 000 lottaa työsken-

alvontalottaa käytän-ta. (35)

32 Lukkarinen, 48 ja 75; Rautio, 34. 33 Lukkarinen, 52-56, 76-81, 109-113 ja 178-180; Kaipainen, 107.34 Lukkarinen 31, 119-121; Raikkala 330 ja 332. 35 Kaipainen, 108.

Kmintaan uuden ulottuvuuden; toiminnan sotarintamallvuonna 1941 julkaistut uudistetut säännöt on esitetty liittsäännöt. Lotat jaettiin toimenlottiin ja huoltolottiin. Edelliset antolivat aina valmiina lähtemään mahdolliselle komennukehtoisina avustajina. Lisäksi yhdistyksiin kuului kannatutöön liittyminen edellytti kahden tunnetun ja luotettavaikana käytäntö muuttui ja lotaksi pääsi koelottakurssin p Lottajärjestö pyrki antamaan jäsenilleen, varsinkin toimenlotille, hyvän koulutuksen tehtäviin. Yleis-koulutuksen lisäksi se järjesti perus-, jatko- ja täy-dennyskoulutusta. Sotien aikana koulutus laajeni ja monipuolistui. Mukaan tuli esimerkiksi hevoshoito ja pesulanhoitok oulutuksen lisamisen katsottiin edellyttävän hyvää fyysistä ja henkistä kuntoa. Siksi järjestö kannusti jäseniään harrastus- ja virkistystoimintaan. Se järjestämällä yhteisiä aktiviteetteja ja antoi ohjeita omatoimiseen opiskeluun ja liikuntaan. T skunnan ja sen toiminnan tukeminen mahdollisen sodan sytty-essä. Siten vähälukuisen armeijan miesmäärää voi-taisiin joissakin tehtävissä korvata lotilla. Keskus-johtokunta sai tästä suunnitelman jo vuonna 1928. (33) Rintamalle lähtevien lottien tehtävä oli kaksijakoi-nen - toisaalta lotat korvasivat miehiä käytännön tasolla eri tehtävissä ja toisaalta toimivat aatteelli-sella tasolla. He pyrkivät olemaan miesten henki-senä tukena se(3teli sotatoimialueella ja noin 50 000 kotirintamalla. Jälkimmäisistä 3500 ilmavnössä huolehti Suomen ilmavalvonnas

Molemmat lotan kortit HanneleNäsin kokoelmasta.

80

Lottien omaleimaisuus herätti paljon huomiota ulkomailla. Heistä kirjoitettiin erityisesti Talvisodan aikana kun Suomen taistelu oli kansainvälisen huomion kohteena. (36) Tämä tuli ilmi myös amerikkalaislehden pääkirjoituksessa 9. 3. 1941:

Suomen naiset ovat aina maanpuolustustyössä, olipa heidän maassaan sota tai rauha... Äskeisessä sodassa ilmeni, kuinka perinpohjin lotat olivat valmistautuneet sodanaikaista palvelusta varten. Suomessa olleet sotakirjeenvaihtajat kertoivat tytöistä, jotka osoittau-tuivat amatsooneiksi, jotka pitkät päivät tähystivät viholliskoneita hiihtomäkien huipuilla Pohjan perillä ja toimivat väestönsuojelun vartiotehtävissä miesten ollessa saalistusmat-

uodostivat man lottien taas arvioidaan vapa-

0) muihin maanpuolustustehtäviin. ottaa ja järjestössä oli jäseniä yh-

utta edusti selvästi oikeistolaista ttyminen muutti kuitenkin monen ja sosiaalidemokraattinen puolue voivat vapaasti liittyä sekä lottiin

a pohjana oli

n puitteissa. Niiden nimet osoit-

6 Julkunen, 47-49 ja 193-194. 9.3.1941. Käännös LS n:o 10, kesäkuu 1941, 205.

-1945, 520.

koillaan venäläisten kenttäleireissä lumisissa erämaissa, ja jotka suorittivat lukemattomia muita tehtäviä innokkaasti, tehokkaasti ja kärsivällisesti siten kannustaen miehiä taiste-lemaan ja jälleen taistelemaan. Suomen naiset ovat kaikkialla loistavana esimerkkinä naisten palveluksesta eikä meidän maamme naisjärjestöillä voisi olla parempaa innoitta-jaa. (37)

Jatkosodassa sotatoimialueella palveli yhteensä 95 000 kenttälottaa. He mnoin 40 % kenttäarmeijan naistyövoimasta. Kotirintauttaneen parin divisioonan verran miehiä (yli 40 00Sodan päättyessä komennuksella oli lähes 20 000 lteensä noin 144 300. (38) Lotta Svärd -järjestö oli poliittisesti sitoutumaton, majatusmaailmaa varsinkin ennen sotia. Talvisodan sykansalaisen poliittisia käsityksiä. Suojeluskuntajärjestösopivat aiemmat erimielisyytensä. Sen jälkeen naiset että sosiaalidemokraattisiin naisjärjestöihin. (39) Lottajärjestön aatteellisenvaltiokirkon uskonto ja perinteinen siveellinen elämänkatsomus, sekä isänmaanrakkaus jota toteutettiin pal-velemalla "maata ja kansaa". Lotta Svärd olikin leimallisesti palvelu- ja työjärjestö. Toimintaa suoritettiin ja-ostojetavat selvästi tehtäväjaon. Yleensä yhdistyksissä toimi neljä jaostoa: lää-kintä-, muonitus-, varus- sekä keräys- ja kansliajaosto. (40)

LääkintäloKuva muis

muistopKuv

ttia matkalla talvisodan rintamalle. toksi otettiin Porrassalmen taistelun

atsaalla Mikkelin kirkkopuistossa. a Hannele Näsin kokoelmasta.

337 Pääkirjoitus Washington Post38 Kaipainen, 109; Suomen sota 194139 Lukkarinen, 160; Raikkala, 356-358. 40 Raikkala, 399; Kaipainen, 29 ja 105.

81

Kolmekymmentäluvun alussa käynnistyi tyttötyö. Tyttöosaston jäseneksi pääsi holhoo-jan suostumuksella 8 -vuotiaana. Näihin pikkulottiin liittyi myös muiden kuin suojelus-kuntalaisten tai lottien lapsia. Kun vuonna 1941 yhdistyksen säännöt uusittiin, määrät-

in lottien alaikärajaksi 17 vuotta ja tyttötyöhön alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. 19 LottajärjestönSuojeluskunnerityinen apuSuojeluskunnrat hankittiin

tilla oli me lu-, vakoilu ja viestitoiminnassa. Tämä

.

ti32 pikkulotat saivat oman lehden. (41)

talous toimi suurelta osin vapaaehtoisuuden ja keräystoiminnan varassa. an valtiolta saaman määrärahan yhteyteen oli vuodesta 1931 alkaen tullut raha toimenlottien kouluttamista varten. Lisäksi lottajärjestö sai vuosittain alta vaatimattoman summan kirjeenvaihtoa varten. Muuten tarvittavat va-

oman työn eri muodoilla. (42)

rkittävä osuus sodanajan tiedusteLosodankäynnin aihepiiri on harvemmin tuotu esille, ja siksi mukana on liite tästä työstä ja sen taustasta otsikolla Sodanajan tiedustelu, vakoilu ja tiedotustoiminta (liite 2). Mikkelin päämajakaupunkiasemasta ja sijainnista johtuen kaupungin lotilla oli useita erityistehtäviä. Mikkelin lottien historiaa ennen sotia on kuvattu kirjan edellisen osan lkupuolella luvussa Lotta Svärd´in Mikkelin osastoa

41 Lukkarinen, 103-105; Kaipainen, 96. 42 Raikkala, 330.

82

3 Mikkelin kaupunki ja maanpuolustus 3. 1 Perinteinen varuskuntakaupunki Tutkimusaineistoa tulkittaessa tuli esille paikkakunnan erityispiirteet ja sen maanpuo-

la on rautakautisia linnavuoria, jotka kerto-at ihmisten suojautumistarpeesta jo historian alkuhämärässä. Mikkelin maalaiskunnan

hka oli meinen, alkoi Salpalinjaksi nimetyn puolustusvarustuksen rakentaminen. (43)

Varuskuntakaupunkinasuoritti suurtyön Suomjoukkonsa yhteisiin harkoontumispaikka. (44)

43 Koponen, 9-12; Puntanen44 Juva: THA, 47 ja 53.

lustukseen liittyvä historia. Kaupungin puolustusmenneisyys tuli esille monessa yhtey-dessä tehdessäni tutkimusta. Mikkeli sijaitsee lähellä kahden kansakunnan ja kulttuurialueen rajaa, mutta kuitenkin varsinaisen raja-alueen ulkopuolella. Alueelvalueella käytiin Suomen sodan aikana merkittävä Porrassalmen taistelu vuonna 1789. Ensimmäisen maailmansodan aikana venäläiset rakennuttivat varustuksia Mikkelin etelä- ja koillispuolelle. Toisen maailmansodan alkuvuosina, kun uuden sodan uil

.

Suomen kulkuneuvot. Kartta jatkosodan ajalta

Mikkelillä on pitkät perinteet. Kun Yrjö Maunu Sprengtporten en puolustuksen tehostamiseksi, hän vuonna 1778 kokosi kaikki joituksiin Mikkelin kirkolle. Mikkelistä tuli Savon prikaatin ko-

, 9.

83

Mikkeliin perustettiin yksi Suomen ensimmäisistä sotilaskodeiittyy myös tähän toimintaan. Monet aktiiviset vanhemmat lo

ista. (45) Lottajärjestö tat toimivat sotilaskoti-

6)

otien aikana Mikkeli oli kotirintama-aluetta sen itäosassa ja suhteellisen hyvien kulku-

siirsi päämajansa Mikkeliin 11. päivänä huhtikuuta 1918 viipyi siellä sodan loppuajan toukokuun 16. päivään asti. (47)

sodan uhkaan nähden vähäiset. 17. päivänä heinäkuuta tehtiin päätös päämajan sijoittamisesta Mikkeliin ja sa-malla päätettiin louhia pommisuojat Naisvuoreen ja Kuumavuoreen. Jälkimmäisestä suunnitelmtiin myöhemmin. (48) 3. 2 Päämajan toimintaa Helsingissä toimintansa aloittanut päämaja siirtyi Mikkeliin pian talvisodan puhkeamisen jälkeen 3. päivänä joulukuuta vuonna 1939. Lähes 600 hengen johtavien upseerien joukko, saksalaisten aseveljien edustajat sekä monet päämajassa vierailevat siviili- ja sotilashenkilöt antoivat kaupungille uuden leiman. Lähes kaikki kaupungin ja maalaiskunnan julkiset rakennukset ja suuremmat yksityiset talot otettiin sotilasmajoitukseen. Päämajan yhteyteen, kansakoulun ja sen lähellä sijaitsevan Mikkelin yhteiskoulun tiloihin sijoittui myös lottien pitämä kahvila. (49) Jatkosodan aikana Mikkelissä oli Suomen ylin sodanjohto. Päämajaan kuului esikunta-pataljoona, jonka muodostivat toiminta- vartio- ja autokomppaniat. Enimmillään niihin kuului lähes 700 miestä ja 15 kansliatehtävissä työskentelevää naista. Yleisesikunnan koko henkilömäärä vaihteli 700 - 1000 henkilön välillä ja oli enimmillään 2500. Naisia oli enimmillään lähes kolmannes henkilömäärästä. (49) Yksi päämajan osastojen keskittymä oli Otavan kansanopistolla 13 km kaupungista länteen. Sinne siirtyi my se kaupunkia pommitet-

in ankarasti alkuvuodesta 1940. (50)

8 Ibid, 9-13 ja 15-18. ajamuseon näyttely 2002 ja kokoelmat.

lsisarina, ns. vihreinä sisarina varuskuntakanttiinissa.(4 Syhteyksien varrella. Näin se soveltui hyvin sodanjohdon keskuspaikaksi. Ensimmäistä kertaa se oli päämajakaupunki jo vuoden 1918 sodassa. Valkoisen puolen ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheimja Suomen puolustussuunnitelmiin liittyen valtiojohto totesi kesällä 1939, että päämajan pitäisi sijaita riittävän kaukana rintamasta, tehokkaan ilmavalvonnan sisällä ja asutuskeskuksessa. Sieltä tulisi olla monipuoliset yh-teydet eri tahoille. Tarpeellisena pidettiin sen sijoitta-mista kallioluolaan, koska Suomen ilmavoimat olivat

asta luovut-

ös sodanjohto ja komentoporras, kun itti 45 Lahtero, 13. 46 Haastatteluista esim. SA ja PHK.

7 Puntanen, 10

Tiedustelun johtaja Reino Hallamaa, marsalkka Mannerheim ja pää-

majoitusmestari Aksel Airo tutkimassa lotan vastaanottamaa sanomaa. Kuva Sylvi Laakson

kokoelmasta.

4449 Ibid, 18, 26-28, 67-73 sekä Pääm50 Puntanen, 30.

84

3. 3 Tuntuma salaisuuksiin Jatkosodan aikana Päämajan valvontaosastossa toimi vajaa sata henkilöä, joiden keski-

a käytetty Ripon II F -

iestilottia. Sodan alettua myös viestikoulutuksella erikoistui

radioteknikoita, meteorologeja, valonheitinlottia. Viestilottia

radiopataljoonan henkilökun-aisesta

. 4 Rautasaappaan jäljillä

äkuuta

useon sivura-

ille uokra-asuntoihin ja kasarmille. Esikun-

teydessä oli oma kasino rentoutumista ja aseveljien tapaamista äärättiin lottien vastuulle. (53)

. a Kaipainen, 107.

53 Puntanen, 70-76 ja SA.

ikä oli 31 vuotta. Heistä 2 oli naisia. Osaston vastavakoilutoimistoon kuului radioval-vontajaosto, jonka yksi tehtävä oli syöttää vastapuolelle virheellistä tietoa. Lotillekin tihkui tietoa tästä toiminnasta. "Siel oli semmoinen pieni talo, josta lähetettiin venäjän-kielisiä uutisia", kertoi eräs lotta. Anttolan lotat muonittivat myös seudulla toimivan vesitason miehistöä. He muistivat koneen kevyeksi ja miehistön laitteet hyvin uuden ja tehokkaan tuntuisiksi. Kysymyksessä oli ilmeisesti Sisä-Suomessyhteistoimintakone, joka suoritti vakoilulentoja rintaman taakse. (51) Lottapiirit olivat järjestäneet kursseja kouluttaakseen vPäämajan toimesta aloitettiin kurssitustoiminta. Laajallaradisteja ja lennätinlottia. Lotista koulutettiin myös yleissääkartan piirtäjiä sekä sodan loppuvaiheessa Helsinkiintarvittiin puhelinkuuntelu- ja kansliatehtäviin sekä päämajan Viestikeskuksessa että so-tarintamalla. Jo keväällä 1941 naisia oli noin neljäsosanasta ja lukumäärä kasvoi sodan aikana. Lotat hoitivat myös kahta neljästä ulkomsalaisesta radioasemasta. (52) 3 Jatkosodan alussa 25. päivänä kes1941 Mikkeliin tuli päämajan mukana Saksan korkeimmaksi sotilasedustajaksi jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth. Hä-nen johtamansa yhteysesikunta Verbindungsstab Nord majoittui aluksi lomakoti Heimariin 13 km päähän kau-pungista. Myöhemmin saksalaiset siirtyi-vät kaupungin kasarmille. Sodanjohto toimi nykyisen jalkaväkimkennuksessa. Sodan lopussa saksalaiset olivat jonkin aikaa kauempana ja osin uu-sissa tiloissa Tuukkalan kasarmilla. Heillä oli parakkileiri Pitkäjärven rannalla vajaan 3 kilometrin päässä kaupungin keskus-tasta. Heidän viestikeskuksensa ja radio-asemansa olivat suomalaisten yksikköjen yhteydessä. Erfurth asui kaupunkiseura-kunnan kappalaisen virka-asunnossa, hä-nen upseerinsa majoittuivat kaupungvnalla oli parakkileirin yhvarten. Saksalaisten muonitus m

51 Puntanen, 9 ja 23; Talvisodan historia 1, 186-187; Haastattelut ML ja AK

Marsalkka Mannerheim ja jalkaväenkenraali Erik Heinrichs päämajassa jatkosodan aikana. Kuva: Bildtidningen Signal, toukokuu 1942.

52 Pale, 103-104 j

85

3. 5 Kauttakulkupaikka 1930 -luvun lopulla kaupungissa oli vähän yli 10 000 asukasta. Hyvän kuvauksen antaa Puna-armeija suunnitellessaan Suomen miehittämistä. Sen marssioppaassa kaupunki on kuitattu muutamalla rivillä: Mikkeli - enint. 10 000 asukasta, talot puisia, yksikerroksi-sia, voi majoittaa vahvistetun jalkaväkidivisioonan.(54) Talvisodan aikaiset neuvosto-divisioonat olivat kahdenkymmenentuhannen miehen suuruusluokkaa. Voi vain arvella, mihin vakinaiset asukkaat olisi sijoitettu. Sotien aikana kaupungin asukasmäärää lisäsivät päämajan henkilökunta, sotilaat, evakot

sotavangit. Mikkeli oli tärkeä Karjalasta tulevien evakkojen kauttakulku- ja tilapäis-

4 Kautto, 134. oelmat; PHK.

jasijoituspaikka. Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana otettiin kaikkiaan yli 50 000 neuvostoliittolaista vangiksi. Kokoamisleirit sijaitsivat Naarajärvellä ja Nastolassa. Mikkelin seudulla oli kymmeniä vankeja Hiiralassa nostamassa turvetta ja töissä maataloissa. He työskenteli-vät yleensä kesän ajan ja joutuivat sitten vaihtoon. Heitä oli myös metsätöissä. Kuvaa-vaa on, että heitä "vahtimaan" riittivät usein nuoret lotat ja sotilaspojat.(55)

555 Päämajamuseon näyttely vuonna 2002 ja kok

86

4 Symboliikka lottien elämässä

sai vähitellen erityis-

alkoisenusvärejä toistavall

Vuonna 1921 vahvistettiin Eric Vasströmseksi. Tätä lottaneulaa pidettiin puvussa kliittää siihen palvellusvuosia osoittavan luvisänmaan hyväksi. (57)

56 Lukkarinen, 96-97; Kaipainen, 125. 57 Lukkarinen, 52 ja 96; Kaipainen 121.

4. 1 Merkkijärjestelmä Liittyminen lottajärjestöön merkitsi heti symboliikan mukaantuloa joka-päiväiseen elämään. Se toimi kannus-uksena ja yhteishengen luojana. Jäse-t

nille oli mittava rintamerkki- ja käsi-varsinauhajärjestelmä. Se oli alunperin laadittu suojeluskuntajärjestön mallin

ukaan, muttampiirteitä. Vanhemmissa merkeissä on suojeluskuntien tunnukset. Jäsenkirjan kannessa tulee esille sen kantajalle tärkeät symbolit, Suomen sinivalkoiset värit ja suojeluskunnan tunnus. V käsivarsinauhan idea periytyi josuojeluskuntanitettäv

piirin tunnässä kilvessä oli sama kuvio. (56)

.

Äidin jäsenkirja Saimi Ahvenaisen kokoelmasta

iitettiin e raidalle S-kirjain. Vasempaan hihaan kiin- vuoden 1918 sodan ajalta. Nauhaan l

.

Muonituslotan hihanauha aineistokokoelmasta

in piirtämä Lotta-merkki yhteiseksi tunnuk-eskellä heti kauluksen alapuolella. Lotta voi un, joka oli tunnustus pitkäaikaisesta työstä

87

Lottaneulassa esiintyvä hakaristi on monien kansoymboli, johon liittyi uskonnollinen tai maagine

jen elementti.

arvossapidetty vertauskuval-osoittavat myötäpäivään ku-

aten auringonkehän kulkua. Tämä on jäljennetty lottaneulaan skuvaan. (58) Myö-

n tunnus. Siinä kuiten-

töt saivat omat, lapsille li käyttöön 1932. S

nauhat, jotka osoittivat lotan sta ja työnjohtoa kiireellisiksi n hihaan kiinnitettävä jaosto-

ostossa harmuvussa se kiinnitettiin kalvosimen yläreunaan. (60) Monet Mikkelin

arsinkin sodan aikana korostui merkkien ja käsivarsinauhojen äytännön merkitys. Ne näyttivät nopeasti ja selvästi asianomtan työtehtävän ja valmiudet. Hänen työnsä oli usein hyvin kii-ellistä, eikä aikaa välttämättä ollut keskusteluihin.

oulutus- ja toimialamerkeistä esimerkiksi meteorologilotalla, ääkartanpiirtäjälotalla ja säähavaintojen tekijällä oli omansa. Kir-opiskelusta sai kurssimerkit. Kaikilla oli mahdollisuus hankkia ikunta- ja urheilumerkkejä. Liikuntaan kannustettiin erityisesti iihto- ja kävelymerkillä. Lottien tavanomainen hiihtomatka oli 10 m, kun selässä oli 3 kg painava lottareppu. Ensimmäinen 7,5 km li verryttelyä, sitten seurasi 2,5 km pikataival ja viimeiset sadat etrit hiihdettiin ilman sauvoja. Merkkiin vaadittiin yhteensä 10

ertaa tämä suoritus. Saa i iihen kiinnittää vuosittain ttamaanvat innokkaasti myös soutua, pesäpalloa, suunnistusta ja voimistelua

la. Ne hiihti sellaisen 15 km - Niin, me hiihdettiin sellainenutta... Me laitettiin meille kahvit tähän. Aikam

listujia, suksia pystyssä pihalla. Yhteinen kaikki. (62)

58 Von Rosen Eric: lehdessä LS n:o 9-10, toukokuu 1941, 188-189. 59 Lukkarinen, 96. 60 Häkkinen, 14-15. 61 Lukkarinen, 97 ja 109. 62 AK.

n ikivanha sPohjoismaissa se on ollut hyvin linen koriste. Siinä ristin sakarat vsamoin kuin Suomen ilma-aseen tunnuhemmin hakarististä tuli Hitlerin Saksakin sakarat kulkevat vastapäivään. Pikkulottajärjestön vakiinnuttua lottatysovelletut merkkinsä. Pikkulottaneula tukuviona on heraldinen ruusu. (59) Vuonna 1937 otettiin käyttöön värillisetkurssipätevyyttä. Ne helpottivat tunnistuosoittautuneissa työtilanteissa. Vasempaanauha oli lääkintäjaostossa sininen, muonitusjaostossa ruskea, kans-liajaostossa vihreä sekä varusja

iinä

aa ja siniraitainen. Lotta-plotat ovat säästäneet käsivarsinauhoja, joita oli toimitettu aineisto-kokoelmaan.

.

Vk aisen lore Ksjelihkomk tuaan korkeimman, kultaisen merkin, vo

kultaisen kävyn uusintasuoritusta osoistikoettiin tärkeäksi sekä kunnon ylläpitäjänä että yhteishengen luojana. Lot

Se oli lotilla ainakin se tavallinen iso tapahtuma se prosenttihiihto. Ppitää korkealvan kuin hupihiihtoa, m

20-vuotismerkki Saimi Ahvenaisen

kokoelmasta.

Pikkulottaneula

Kultainen kävely- ja hiihtomerkki

aineistokokoelmasta.

. Lotat harras-. (61) Urheilu

10 km. Se oli ai-oinen määrä osal-

ta muisteli:

itihän sitä kuntoa

88

Merkkijärjestelmällä sekä ylläpidettiin yhteisöllisyyttä, että vahvistettiin omaa identiteettiä. Merkit toimivat vahvana kannustimena sekä palkattomaan työhön että kunnon ylläpitämiseen liikunnalla. Henkisiä harrastuk-siakaan ei unohdettu. Kerättäessä Mikkelin aineistoa ja haastateltaessa lottia ilmeni, että lähes kaikki ovat säästäneet merkkinsä. Se osoittaa, että niitä arvostettiin. Edellä esitetyt merkit ja mitalit ovat värillisinä esillä

irjan lopussa olevassa kuvasivustossa.

sillä harmaan leningin yksitoikkoisuutta

at nauha

arinen, 52 ja 93-94; Häkkinen 13-15. 64 Kaipainen, 114.

k 4. 2 Harmaapukuisten naisten armeija Yhtenäinen asu, lottapuku, otettiin käyttöön vuonna 1922, ja sen käyttö vakiintui 1920 -luvun puoliväliin mennessä. Puku vahvisti lottien yhteishenkeä ja yhtei-söidentiteettiä. Armeijan harmaa väri yhdisti lotat suo-jeluskuntaan ja myöhemmin rintamamiehiin. Työpuku myös vapautti keskittymään itse lottatyöhön, kun pu-keutumiseen tarvinnut kiinnittää suurta huomiota. Nai-selliselle koristautumisenhalulle jätettiin kuitenkin pieni mahdollisuus,piristivät valkoiset kaulukset ja kalvosimet. Tapana oli ommella niihin hienot reikäompeleet, sillä myös käsi-työperinne liittyi lottajärjestöön. Työssä lääkintä- tai muonitustehtävissä käytettiin suojaavaa valkoista esiliinaa javaatteena oli harmaa pitkä mantteli. Jaloissa oli must

m a

myös sukkien tuli olla mustat. Arkena käytettiin harmaita vväksyttiin sama puku pienoiskoossa vuonna 1930. (63) Kannustuksena jaettiin aktiivisti työskenteleville suojeluskuntien hopeista ansioristiä, mikä perinne säilyi järjestön loppuun saakka. Lisäksi perustettiin lotille oma ansioristi vuonna 1941. Sen myönsi tasavallan presidentti ja se oli lot-tien korkein kunniamerkki. Ensimmäisessä ja-ossa 26. 3. myönnettiin 85 ristiä. (64)

Sai

Lääkintälotan lakki Hannele

Näsin kokoelmasta.

63 Lukk

Mikkelin pitäjpuheenjohtajan,

uonituslotta Anni Ryynäsenaimi Ahvenaisen

koelmasta.

änlottien

nsioristi Sko

kengät, juhlatilaisuuksissa

valkoista huivia. Päällys-

illasukkia. Pikkulotille hy-

raanhoitajalotan merkki aineistokokoelmasta.

89

Lottien lakissa käytettiin aluksi kunkin suojeluskuntapJatkosodan aikana siirryttiin sotatoimialueella armeijan sinivalkoiseen kokardiin. Lää-kintälotan lakissa kokardi noudatti Punaisen Ristin väre 4. 3 Riitinomaiset seremoniat

iirin värien mukaista kokardia.

jä. (65)

ilmaisee jotakin sen suorittajien tymisnormeja, jotka liittyvät johonkin yhteisön

n arjen töissä, urheiltiin, käytiin irkossa ja muissa tilaisuuksissa. Lotilla oli tärkeä rooli suojeluskunnan toiminnassa. He

usiikilla oli suuri merkitys, se lla paikkakunnilla, myös Mik-

ujen sanat vahvistivat lotta-aat-ien laulukirjat kuuluivat niihin

itettu aineistokokoelmaan.

oli lottien yhteishengen luojana

h ol-illä ita. at antoiv n lottalu-

lveluksia, tai sitten itsenäisyys-äivänä. Mikkelissä ensimmäinen lupausjuhla oli toukokuun 12. päivänä 1923. Myö-

. päivä, joka oli vuoden 1918 sodan

ittyi juhlallinen osuus. Suurtapahtuma 1920 -luvun lopulla joka vuosi ja vuo-a oli mm. voimistelua, kuorolaulua ja

uksia lisäsi heidän perinteinen roolinsa suojelus-unnan juhlien ja tapahtumien yhteydessä. He koristelivat juhlatilan, huolehtivat tarjoi-

lusta, suorittivat rahankeräykset ja vastasivat usein kutsuista ja kirjallisesta materiaa-lista. (68)

65 Kaipainen, 102 ja 126. 66 Allardt, 58-59 ja 62. 67 Lukkarinen, 63; Häkkinen, 16 ja 47. 68 Lukkarinen, 80-81 ja Häkkinen, 46. Tulee esille myös haastatteluissa ja aineistokokoelman kuvissa.

Rituaalit ovat säännönmukaista käyttäytymistä, jokasuhteesta toisiinsa ja sitoo yhteen käyttäykannalta tärkeään. (66) Tämä kaava toteutui lottajärjestössä jatkuvasti. Kuuluttiin suu-reen joukkoon jolla oli tärkeä tehtävä. Yhdessä toimittiikjärjestivät monenlaisia tilaisuuksia rahankeräyksineen. Mvetosi tunteisiin ja irrotti mielen arkipäivästä. Kuten useikelin lotilla oli oma kuoro, joka esiintyi ahkerasti. Laulteen peruspilaria, isänmaallisuutta. Lottien ja pikkulottesineisiin, jotka säästettiin muistoksi, ja niitä on myös toim Juhlat olivat symbolisia tilaisuuksia. Niillä oli tärkeä rosekä identiteetin ja itsetunnon vahvistajana. Lotta Svärd -järjestön jäsenissä oli sekä toimenlottia ettätava aina valmis lähtemään komennukselle, jälkimmäisLisäksi yhdistykseen kuului kannatusjäseniä. Toimenlotpauksen: Minä lupaan kunniasanallani, että rehellisesti ja omantunnontarkasti avustan suojeluskuntaa sen puolustaessa uskontoa, kotia ja isänmaata sekä noudatan toimin-nassani Lotta Svärd -yhdistyksen sääntöjä. Lupaustilaisuudet olivat usein kirkossa sa-malla kuin vietettiin erilaisten kurssien päätösjumalanpa

uoltolottia. Edellisten oli oli vähemmän velvotte

at juhlallise

phemmin päivämääräksi vakiintui toukokuun 16muistopäivä. (67) Myös kaikkiin koulutustilaisuuksiin ja leireihin liolivat valtakunnalliset lottapäivät. Niitä vietettiindesta 1931 alkaen joka toinen vuosi. Ohjelmassparaati. Lottien osallistumismahdollisuk

90

4. 4 Kuoleman kohtaaminen Jo vanhaan suomalaiseen kansanperinteeseen kuului kuolemaan liittyviä riittejä ja ta-

oja, jotka auttoivat ihmisiä turvautumaan surussa toisiinsa. Niiden avulla vältyttiin utta myös estettiin omaisia ja yh-

(69)

antajina. Jos vainaja oli lotta, näin tapahtui

atkosodan aikana sankarihautaukset voitiin suorittaa rauhassa ja suru kanavoitui usein

pkohtuuttomalta kunnioitukselta kuolemaa kohtaan, mteisöä vaipumasta välinpitämättömyyteen. Taisteluun lähdettäessä pidettiin miltei poik-keuksetta hartaushetki ja kristitty sotilas voi yleensä luottaa siihen, että kaatuneena hänet asianmukaisesti siunattaisiin kotiseurakunnan multiin odottamaan ylösnousemuksen päivää. Omaisille tuotti lohdutusta saada rakkaansa jäännökset haudattavaksi. Kirkossakävijöiden määrä kasvoi talvisodan alettua ja rukoilemi-nen yleistyi. Talvisodan aikana miesten ol-lessa rintamalla, lotat saattoivat toimia arkun-kaina. (70) Jjuhlahetkiin. Papin sanat lohduttivat ja musiikki. Talvisodan aikana käyttöön tullut hymni julisti kaiken kuuluvan isänmaalle: Oi kallis Suomenmaa... ei muuta kunniaa kuin kuulla kummullansa sun kuusiesi kuiskinaa, kun sä kätkenyt olet hänet viime lepo-hon... sulle tahdomme suoda kaikkemme, puolestas seistä saakka kuolohon. Tämän hymnin käyttö jatkui sotien loppuun asti ja sitä esitetään vieläkin sotaveteraanien ja -invalidien hautajaisissa. Sen sanat on kokonaisuudessaan esitetty liitteessä 3. Lottien henkilökohtainen suhde kuolemaan tulee esille myöhemmin luvussa 9 Sodan kasvot – elämänkokemusta.

Sankarihautajaisissa oli ylevä tunnelma. Juhlallisuus ja yhteisön tuki auttoi osaltaan

kestämään surua. Kuva Anttolasta.

69 Naisten aseet, 252. 70 Lukkarinen, 80; Aineistokokoelma; Kansanaho, 40-41 ja 173-175 sekä PHK.

91

5 Perinne ja asenteet 5. 1 Yhteisöllisyys ja aatesuunnat Lottayhteisöä tarkastellessa tulee mukaan sosiologinen ulottuvuus. Sosiologia määritel-ään tieteeksi, joka käsittelee esimerkiksi yhteisl öjen ominaisuuksia ja toimintaa havain-

välisiään suhteita. Toisaalta yhteisöjä ei iseksi, sillä yhteisöelämään

toja. Vaikka ne ilmenevät yksilöiden mattomia ja jatkavat toimintaansa huo-

värd. hem-lkai

m

kuule Tyyne, ala juosta tonne maaherratalon ylä-kertaan, siellä sinua tarvitaan. Ja siellä tosiaan mie olin ja tyttökoulusta sinne tuli vielä pari kolme ja saman verran yhteiskouluta niitä tyttöjä. Ja me teh-tiin siellä yläkerrassa koko sodan ajan. Kun sen ajan maaherra asu omassa talossaan, niin yläkerta oli naisosaston käytössä koko sodan ajan. Siel oli meillä tytöillä oma huone, josta Pajaniemi teki oi-kein laulun. Ja tosiaan me pystyttiin paljon teke-mään.(73).

71 Allardt,11-12. 72 Kaipainen, 96 ja 105. 73 Haastattelu TN.

noimalla yksilöiden käyttäytymistä ja heidän voida koskaan täydellisesti eritellä yksilöiden käyttäytymkuuluu säännönmukaisuuksia ja toistuvia muokäyttäytymisessä, ne ovat myös yksilöistä riippulimatta yksilöiden vaihtumisesta.(71). Lottayhteisön kiinteyttä vahvisti oma säännölliilmestyvä lehti, vuonna 1929 perustettu Lotta-SVuonna 1942 alkoi ilmestyä Pikkulotta, myömin nimeltään Lottatyttö. Keskushallinto juvuosina 1924 - 1943 vuosittain lehteä nimeltä Joulu-Lotta. (72).

sesti

si

Mikkelissä lottana olemisesta oli muodostunut pe-rinne, jonka alku ajoittui vuoden 1918 sotaan. Pe-rinne oli hyvin vahva, mikä tulee esille haastatelta-vien lausunnoissa. He korostivat kotinsa isänmaal-lista henkeä, monet äitinsä aktiivista lottatyötä ja isänsä toimintaa suojeluskunnassa. Useissa per-heissä pidettiin lottajärjestöön kuulumista itsestään-elvyytenä. Myös oikeistolaisuus ennen sotia tuli s

esille. Vanhin haastatelluista kertoi omat muistonsa lottatoiminnan alusta ja koululaisten suhtautumi-esta: s

Joka koulussa oli niin isän aallinen rehtori, että niitä saa nykyään etsiä. Meillä oli nainen. Muistan aina kun sota alko, niin rehtori tuli ja sano, että

92

Hauska muisto kertojalle oli se, kuinkiin. Muutenkin hän korosti sitä

n lottatytöt palkkioksi työstään saivat vapaaliput Hel-, miten palkitsevaa lottatyö oli, se oli ylpeyden aihe.

si valittiin oikeistolaisena ja suojelus-

misto-n alle. Kommunisteiksi tiedettyjä nun päätoimittajan osoitettiin jat- suojeluskunnan salaisesta arkis-

ta: "Koska tietoon on tullut että nalaista toimintaa äärimmilleen,

tettävä entistä tarkemmin, noudatettava huolellisuutta!" (75). Naapu-yshyökkäys sai monet Neuvostoliittoa ihannoivat ajattelemaan uu-

en Työnantajain Keskusliiton ja ulkilausuma, kun ne sopivat aikai-teistyöhön (76). Mitä tämä merkitsi luskuntapiirin esikunta lähetti kai-

päällikön allekirjoittamaan kehoitukseen tärkeä suojeluskunnan pohjan laajenta-

tu, vaan paljon riippuu siitä, miten suo- ja miten he itse esiintyvät. Tämän takia stä, ennakkoluulottomuutta ja yleensä hteita. Tähänkin saakka on suojelus-

kuntiin kuulunut hyvin erilaisia aineksia, mutta ovat rivit pysyneet hyvin koossa suoje-ä on edelleenkin vaalittava ja vahvistet-

73 Haastat74 MS 13.75 Sota-ar kunnan salaista arkistoa sota-ajalta

1939 -76 Raikkal77 Sota-ar aista arkistoa sota-ajalta

1939 -

sHän kertoi myös tilanteesta, jolloin presidentikkuntalaisena tunnettu Pehr Evind Svinhufvud:

Mikä riemu meillä oli, suojeluskuntalaisilla, lapsilla koulussa, kun Ukko Pekasta tuli pre-sidentti. Hypittiin ja kyseltiin että mikä meillä oli... Se oli jotenkin, se oli meihin kasva-nut, ei sitä tuputettu se oli vain olemassa sekä isältä että äidiltä. Se oli myötäsyntyistä. (73).

Suojeluskunta-aate ja oikeistolaisuus koettiin siis luonnollisena elämänasenteena. Tä-män voi löytää kaikkien haastateltujen lausunnoista. Puoluekannan merkitys väheni selvästi Talvisodan puhjettua. Perinteisesti vasemlaisessa Mikkelin läänissä kommunismi painui maaasetettiin syytteeseen. Paikallisen aikakausilehti Soinkuvasti loukkaavan maan oikeuslaitosta.(74). Anttolantosta löytyy diaariossa 4. 12. 1940 seuraava maininkommunistipuolue on saanut käskyn kiihdyttää maavartiointi on järjesrimaan raaka yllätdella tavalla. Selkeä näyttö yhtenäisyydestä oli SuomSuomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton yhteinen jsemmat erimielisyytensä ja pyrkivät kitkattomaan yhkäytännössä, käy ilmi kirjeestä, jonka Mikkelin suojekille alue- ja paikallispäälliköille:

Viitaten aikaisemmin lähetettyyn kotijoukkojenkorostaa Piiriesikunta erityisesti sitä, että maalleminen ei ole vielä käytännössä lopullisesti ratkaisjeluskunnan riveissä suhtaudutaan uusiin jäseniinon suojeluskuntain taholta osoitettava ymmärtämyvältettävä kaikkea mikä voi kiristää keskinäisiä su

luskuntahengen voimasta ja ansiosta. Tätä henketava joka tilaisuudessa. (77)

telu TN. 5.1939. kisto, Suojeluskuntien arkisto: 1651 Anttolan suojelus1940. Kirjediaariosta 4.12.1939. a, 354. kisto, Suojeluskuntien arkisto: 1651 Anttolan suojeluskunnan sal1940. Kirjediaariosta 8.3.1940.

93

Rajojen madaltumista eri aatesuuntien välillä osoitti myös se, että äärioikeistolainen IKL (Isänmaallinen Kansanliike) menetti paikkansa Mikkelin läänissä heinäkuun 1940duskuntavaaleissa. Lottayhdistysten kohdalla

muutos merkitsi uusia jäseniä. Myös so-

danuhan mymokraattisiin

eötä tapahtunut lähentyminen muihin naisjärjestöihin, myös sosiaalide-, jatkui entistä tiiviimpänä. (78)

78 MS 4.7.1940.

.

Sotaa kuvaava laulu Elina Ripatin kokoelmasta

94

5. 2 Esimerkin voima

iksi ihminen tottelee normeja ja mukautuu ättä ei tarvitse käyttää pa-

ien ja roolien vaikutus yksilöön on hyvin monisäikeinen, eikä sitä voida selit-tää vain sillä, että ihminen pyrkii välttämään rangaistuksia ja saamaan palkintoja. (80) Normin lähettäjä voi vaikuttaa normin vas-taanottajaan myönteisten tunnesiteiden avulla ja asiantuntemuksella, tai koska vastaanottaja kokee, että normin lähettäjällä on hyväksyt-tävä, laillinen oikeus vaikuttaa häneen. (81). Nämä tekijät vaikuttivat lottatoiminnassa jopa korostetusti. Sota-ajan tilanne teki tehtävistä pakottavan tärkeitä eikä aikaa jäänyt speku-lointeihin. Lottien työ oli luonteeltaan kiireel-listä, oli sitten kysymys haavoittuneiden soti-laiden hoidosta, suurten miesmäärien muonit-tamisesta tai varusteiden ompelusta sotaan lähteville. Sama koski tärkeitä viestitystehtä-viä ja Mikkelissä erityisesti päämajan lottia. Oli sääntönä, että, että osastojen johtotehtävissä olevat tekivät työtä itseään säästämättä. "Äiti oli aina poissa, hän oli lotta... olen ollut lotta koko ikäni. (82) " Työ sinänsä miel-lettiin arvokkaaksi ja nuoret niin perheessä kuin jaostoissa kasvoivat siihen vanhempien esimerkin mukaan. Työn vaatimia erityistaitoja annettiin erilaisilla kursseilla, mutta ahkeruus ja tilanteen vaatima asenne tarttui esimerkin avulla. Perheellä oli suuri merkitys, sillä ennen sotaa useimmat aloittivat pikkulottina. Siitä kertovat useat haastatellut, myös lotta, jonka koti oli Otavan opistolla 13 km päässä Mikkelistä: "Otavassa mun sisaret oli semmosia pieniä ja vanhempi 10 v., lottatätien kanssa veivät joka päivä semmosia koreja, jossa oli korviketta ja pullia ja joskus karamelliakin sotapojille ja se oli hirveen tärkee tehtävä semmoselle pienelle tytölle." Toinen pikkulotta kertoi olleensa lottakioskissa töissä, kaatoi kahvia ja tiskasi. (83)

79 Allardt, 58-59. 80 ibid, 62. 81 French ja Raven, 118-149. 82 Haastatttelut SA ja ML. 83 Haastattelu ML.

Läheisessä yhteydessä sosiaalisiin arvoihin ovat sosiaaliset normit. Ne ovat keinoja, joi-den avulla saadaan aikaan arvojen edellyttä-miä valintoja. Sosiaalistuminen perustuu

leensä siihen, että normit sisäistetään (79). yMrooleihin? Välttämkotteita. Norm

oli sotasairaala siel maamieskoululla ja

Parivuotias on saanut lottapuvun ja isän suojeluskuntalakin. Tehtävänä on noutaa

kahvikupillinen pihan keittimestä. Rakennus on nykyisin Mikkelin

palokunnantalo. Kuva: Anu Länsman-Metson kokoelma.

95

Myös käsitöitä opittiin jo lapseikkulotta: "Rupesin käymään om

na vanhempien esimerkin avulla. Siitä kertoi haastateltu peluseurassa, ihan sodan alusta me neulottiin armei-

illoin, mutta kerin. Lankoja kerittiin ja , se tuli meille tyttöjen avuksi." (84)

Kun ei ollut televisiota, kokoonnuttiin uisteli, miten miehet kävivät hevosella

mukaan. Usein maalaistalojen tuvat oli- vanhoissa tuvissa pidettiin myös ohjel-iste ia, ans i-

pjalle. Mie en varmaan osannut neuloakaan vielä ssellaista... Oli sellainen vanha mummu, ompelija Edellisessä luvussa (Symboliikka lot-tien elämässä) olen jo kertonut juhlien merkityksestä lottayhteisölle. Perintei-nen ja tärkeä kokoontumistapa olivat myös ompeluillat. Samalla vaalittiin perinteistä käsityötaitoa. Useimmat Suomen suojeluskuntien silkkilangalla kirjotut liput olivat lottien valmistamia,

iin myös Mikkelissä. Arkisempaa nkäsityötä tarvittiin suojeluskunnan varusteiden tekoon. Sota-aikana rinta-malle lähetettiin suuria määriä vaat-teita ja tarvikkeita. (85) Maaseudulla ompeluseurapiirit olivat laajoja. yhteisen askartelun merkeissä. Anttolan lotta mhakemassa emäntiään ja osallistuivat taitojensavat täynnä aikaa viettäviä kyläläisiä. Suurissamallisia iltamia. Esityksinä oli usein isänmaallpuhe, ja lopuksi säännönmukainen yksi tunti tkissa kokoontumisissa oli kahvinjuonti. (86)

4 Haastattelu MO+AP.

Pikkulottasisarukset ja äiti. uva: Anu Länsman-Metson kokoelma. K

n runojen lausuntaa, ehkä musiikksia. Välttämätön ohjelmanumero ka

885 Häkkinen, 31-32. 86 Haastattelu AK.

96

5. 3 Ajan ilmiöitä - idän uhka Ryssänviha oli yksi sota-ajan realiteetti, jota ei voi kiistää. Se ei kuitenkaan ollut yksipuolista vihaa ja tiettyyn rajaan assen voi katsoa olevan perusteltua. Setaustalla olivat vuosisatojen historiallisekokemukset. Isonvihan aikana kansakunta nääntyi ja sortui sekä taloudelli-sesti että henkisesti. Asukaslukukin pu-tosi noin puoleen. (87) Sitten oli pikku-viha ja rajaseudun jatkuva epävarmuusSortovuosien aikana vastarintaan osalistuvat naiset perustivat "naiskagaalin"(88). Nämä ajat jäivät kansakunnanmuistiin. Mikkelissä jopa 13 -vuotiaapojat liittyivät suojeluskuntaan vuode1918 sodan aikana ja peri

ti n t -

. l-.

t n

nne jatkui.(89)

ia muotoja. Samalla Neuvostoliiton asti valheellista

en kansainvälisentietoja rauhanehdoista

annettiin neuvottelujen vielä kestäessä. (90) Neuvostoliiton vihan ilmauksena Suomea kohtaan voi pitää myös Neuvostoliiton ja Saksan sopimaa ns. Ribbentrop -sopimusta, jossa itsenäinen Suomi siirrettiin Neuvosto-liiton etupiiriin yhdessä Baltian maiden kanssa. Siitä historioitsija kirjoittaa vähän aikaa sitten ilmestyneessä kirjassa: Neuvostoliiton kannalta asetelma muuttui ratkaisevasti elokuussa 1939 allekirjoitetun Molotov-Ribbentrop sopimuksen myötä. Sen salaisen lisäpöytäkirjan mukaan Suomi kuului Neuvostoliiton intressipiiriin. Kesäkuun lopussa 1940 Molotov sanoi Liettuan ulkoministerille: "Teidän täytyy olla siinä määrin realis-teja, että käsitätte pienten kansojen tulevaisuudessa tulevan häviämään. Teidän Liettua yhdessä toisten Baltian maiden kanssa, Suomi mukaan luettuna, tulee liitettäväksi neu-vostokansojen kunniakkaaseen perheeseen." Elokuussa Baltian maat julistettiin liitty-neiksi Neuvostoliittoon. Suomalaiset kokivat tämän uhkaavana ennusmerkkinä. (91) 87 Juvelius, 569-570. 88 Lukkarinen, 14-15. 89 Sota-arkisto, Suojeluskuntien arkisto. Mikkelin kaupungin ja pitäjän arkistot: Suojeluskunnan jäsenluettelot. 90 Jahvetti, 26-30. 91 Susiluoto, Salaisen poliisin valtakunta, 80; Heiskanen, 134-135.

Kreml´in johtajat kuvattuna jatkosodan aikana. Kes lin ja kellä generalissimus Josif Staulkoministeri Molotov. Kuvan oikeassa

reunassa näkyvät tahrat ovat verta.

Ehkä räikein esimerkki vihamielisyy-destä Suomea kohtaan olivat massiiviset siviiliväestöön kohdistuvat pommitukset heti Talvisodan alettua. Sodan johdosta Neuvostoliitto erotettiin kansainliitosta ja länsimaiden myötätunto Suomea kohtaan alkoi saada yhä konkreettisem-pradiossa esitettiin jatkuvpropagandaa. Yleis tavan vastaisesti

Nämä alkuperäiset kuvat olivat vihollissotilaan taskussa, ilmeisesti taisteluhenkeä

nostattamassa.

97

Neuvostoliiton suorittamat rajanloukkaukseinnoitustöihin osallistuminen, karjalaisevakkojen tulo ja Pääm

t tuntuivat uhkaavina Mikkelissäkin. ajan läsnäolo tekivät ne

an rajan pinnassa. Ilmasta ja maasta im. talvi- ja jatkosodan välisenä aikana

sinut tänne ja niitä muonitettiin kunnantalon saunalla. eri ja siinä meitä istu 9-10; sotilaspoikia, asevelvollisia, kerran yks nousee kun oli hurttia huumoria, niin kuin oli

ä kylkiluita ja nyrkillä turpia rassailen, ja tämmöstä, ousee ja luulimme menevän asioilleen. Istuin ja näin än menee uimaan vaatteet päällä. Mitä tämä on? Sillä

a auki (kurkusta). Siinä tuli heti hälytys, hänet ongit-ensiapuryhmä. Ambulanssi tuli, meillä lotilla oli in-oika vietiin tietysti sairaalaan ja myöhemmin kysyin

kitorvi se oli. Sitten poika joutui sotaoikeuteen, ahysteriaa. (93)

Raja railona aukeaa. Edessä Aasia, itä. Takana Länttä ja Eurooppaa,

n kirja II, 44-45.

jeluskuntien arkisto: 1651 Anttolan suojeluskunnan salaista arkistoa sota-ajalta

Lkonkreettisiksi, vaikka kaupunki ei ollutkasuoritettuja rajanloukkauksia tilastoitiin eskaikkiaan 109 kpl. (92) Voidaankin puhua puolustukselli-sesta vihasta. Sitä käytettiin myös sotapelon torjuntaan ja peittelyyn, joka ei kuitenkaan aina onnistunut. Liikuttava on talvisodan kutsunto-jen aikana sattunut tapaus. Mikke-lin nuoret asevelvolliset olivat läh-dössä sotaan ilman aikaisempaa kokemusta ja uhkaavan ilmapiirin vallitessa. Lotta otti oheisen kuvan surullisesta ruokajonosta ja kertoi:

Tässä lähtöaamu, pojat oli marsMeil oli siinä aamulla perunateattnuoria suojeluskuntapoikia. Niin ollut leirillä. Että puukolla karsin mlauluja, hullutusta mitä mitäkin. Nsaunan ikkunasta ulos, näin kun holi se puukko mukana ja se veti tosttiin ylös, me perunankuorijat oltiin nokas lääkäri joka oli aina mukana. Plääkäriltä, sanoi että pelastettiin. Henmutta sotaan ei joutunut. Se oli sitä sot

5. 4 Pelko pois

varjele, vartija, sitä. (94) Nämä Uuno Kailaan runon sanat kuvaavat hyvin kansalaisten tuntoja 1920- ja 1930 -luvuilla. Miten sitten mikkeliläiset ja erityisesti lotat kokivat rajan läheisyyden ja naapu-rimaan uhan? Jo Talvisodan ajalta on useita esimerkkejä desanttitoiminnasta. Suojelus-kuntien arkiston Mikkelin arkistosta löysin useita mainintoja siitä, miten Mikkelin seu-duille laskeutui vihollliskoneita niiden lentäjien haavoituttua. Oli myös tapaus, jolloin kädet ylhäällä vangiksi antautuva kuitenkin ampui pidättämään tulleen suojeluskuntalai-sen. Sen perusteella annettiin räikeäsanainen ohje: Koska ko. henkilöt eivät kuitenkaan tunne eivätkä noudata alkeellisimpiakaan oikeussääntöjä, vaan useimmiten esiintyvät villien alkuasukasheimojen petomaisella tavalla, on noudatettava suurta varovaisuutta. 95) (

92 Suomen sinivalkoine93 Haastattelu ER. 94 Kailas, 107. 95 Sota-arkisto, Suo

1939 -1940. Kirjediaariosta 6.2.1940.

98

Epämääräisiä hahmoja havainnoivat myös lotat ilma-valvonnan vartiopaikoilla. Huhut kiersivät kaupun-gissa ja eräs haastateltava kertoi: "Olihan täällä niitä desantteja, kiinni saatiin silloin tällöin... valomerkkejä annettiin ilta kahdeksalta, ei niistä mitään selvää aatu. Ennen pommitusta oli vilkkaampaakin. Sieltä

toimisto ja kaikki

mainostaa jälki-t silloisesta mieli-a heidän eläytyes-itsivat pommituk-

hkaavaan lähei-ltavista päätteli: oli pelko, koska

puolustetaan, niin iinä ei voinut antaa pelolle valtaa." Ja toinen: "Pelät-

tiinkö, ei simeissä nuori(96) Pelottomuutenuoruus, mutsuuri tekijä. Sja sitä puolusvarmuutta ja

soonalla oli suuri osuus. Ihmeenä ei tuhoutunut, vaikka Mikkelin

uurpommituksessa lähellä oleva yhteiskoulun rakennus tuhoutui. (97) Kaupungilla kerrottiin, että "Marski ei mene koskaan väes tapäällikköjen tavoin hän korosti p i myöskään pitänyt

irallisista turvajärjestelyistä. Siitä kertoi eräs

stattelu TN.

svaaralta, jonka lähellä oli Marskin hänen lähimpänsä." (96) On helppo ajatella, että urheutta voikäteen. Kuitenkin lottien kommentialasta vaikuttavat totuudenmukaisiltsään sota-ajan tunnelmiin. He mainsien aiheuttaman pelon. Mutta rajan usyyteen oli totuttu. Eräs haastate"Rajan läheisyys - ei voi sanoa ettäkoko ajan vaan ajateltiin että tätä

stä pelätty se oli sellainen mieli, joka ssakin oli, että ryssähän ei tänne tule."

en yksi syy oli varmaan haastateltavien ta ilmeisesti päämajan sijainti oli toinen e merkitsi sitä, että kaupunki oli tärkeä

tettaisiin tehokkaasti. Tämä antoi asukkaille turvallisuudentunnetta "rajan kiroista"

Jatkosodan aikana sodanjohto pyrki vähättelemään vastustajaa

ja näin vähentämään pelkoa. Julkaistiin mm. neuvosto-liittolaisia hyväntahtoisesti

ivaileva postikorttisarja. Kuva kirjoittajan.

huolimatta. Myös ylipäällikön per

idettiin, että päämajaps

tösuojaan". Useimpien soelottomuuttaan. Hän e

vhaastateltavista: "On Marskista sellanen kuva, että kun hän lähti kävelemään kerran pankin nurkalta, oli aamukävelyllä, ja olin itse lähtenyt liikkeelle. Marskilla turvamiehet perässä, ja kun oli ehtinyt nurkan taakse ilman heitä, oli sellainen ilme, että ähä, pääsinpäs lähtemään" (73). 96 SL, SA, TN, ER. 97 Puntanen, 100; Salovaara, 16.

3 Haa

Kortti jatkosodan ajalta. Kuva kirjoittajan.

7

99

L

ja, mukaan luettuna kansanlaulut ja vir-ret, 39 kpl. Isänmaallisia marsseja oli kaikkiaan 18 kpl. Mukana olivat niin Jää-kärimarssi ja Nuijamiesten marssi, kuin Sotilaspoika ja Ateenalaisten laulu. Vii-meksi mainittu oli Jean Sibeliuksen sävel-tämänä. Kotiseutu- ja maakuntalauluja oli 28, sotilaslauluja 11 kpl. Loppuosaan oli lisätty isänmaalliseksi luokiteltuja hym-nejä ja lauluja 18 kpl. Vaikuttava on Laulu Vuokselle, jonka lopussa virran kuohut rinnastetaan kansalaisten isänmaallisiin tunto

5. 5 Heimoaatteen vallassa Vuonna 1937 Lotta Svärd keskusjohto-kunta julkaisi uusittuna ja lisättynä pai-noksena Suojeluskuntaväen laulukirjan. Siihen valikoituneet kappaleet kuvaavat omalta osaltaan ajan asenteita. Kirjan alussa on hengellisiä ja isänmaallisia lau-lu

ottien käyttämä laulukirja. aineistokokoelmasta. Kuvaihin:

.

osassa oli eri 13 kansallislaulua,

a on, että marraskuussa 1943 Mikkelissä ietettiin Kirkkoja Karjalaan -viikko, jolloin erättiin kolehtia ja lotat myivät rinnassa kan-

99).

98 Suojeluskuntaväen laulukirja, 166, 168, 169. 99 LS 23.11.1943.

Mahtavasti, voimakkaasti Saimaan aallot vyöryy VuoksessaMaalle sulle, kiusatulle, voiton virttä laulaa Imatra. Saimaan aallot uneliaat Vuoksessa on voimakkaat, Kalliotkaan, kalliot niit´ ei voi kahlita. Niinpä kansa valveillaan, riisuu katkoo kahleitaan.

Kirjan loppujoista ensimmäisenä Heimovirsi:

Nous´ Suomi, suojele heimoas, tue auta, turmio torju! Se tee, mihin kutsuvi kunnias, älä heikkona emmi ja horju. Ei Aunus, Inkeri, Vienanmaa, elon toivonne sammua saa!

Tämän jälkeen on laulu Nouse, Inkeri. (98) Näissä muodoissa siis Suur-Suomi aate tuli esille ennen sotia. Kun Itä-Karjala oli valloi-tettu, sille laadittiin nopeasti oma hallinto. Ku-vaavavknettavia juhlamerkkejä (

Pikkulotillakin oli oma laulukirjansa.

100

5. 6 Aseveljien kanssa Edellämainitussa Suojeluskuntaväen laulukDie Wacht am Rhein, suomeksi Reinin vart

Käy pauhu niinkuin ukkosen, tai kalpain kalskeen, kuohujen: nyt Reinin, Saksan Reinin luo! Niin kauan kuin on rahtukaan viel´suonissamme verta vaan, kuin ykskin kalpa kalskahtaa, ei vainomies sun luokses saa! Sa synnyinmaa, oo huoleton! Kuin vuori vankka Reinin vahti on! (100)

Tämä laulu rinnastuu selvästi edellä esitettyUuno Kailaan runoon. Uudempi Sakskansallislaulu Deutschland, Deutschland üballes on aivan muuta. Myöskään sävellykspuolesta laulut eivät muistuta toisiaan. Vpuolustukselliselta. Siitä näkyy myös, mikä aseveljille. Se oli pelko idästä tulevasta hyökkinen kokem

irjassa on Saksan kansallislauluksi merkitty io:

yn an er en

anhempi Reinin vartio vaikuttaa hyvin oli yhte salaisille äyksestä konkreet-

us talvisodan alusta. Yhteistä oli myös tunne vartijan roolista ja koko län-im uhkaa vastaan. Sen argumentin

rinn isesta suursodan pyö

kantaa saksalaisiin, jotka sodan ai-eeseen(101). Yhteistyöperinne oli kui-

sodan ajalta. Neuvosto n opeaan yhteistyöhön ja Mikkeliin saapui saksalaisten sotilasjohtoedustus. Saksalais-

ar Erfurth´in muonituksesta vastasi pitäjän lottien paikallisjoh-omioineen äitiään monin tavoin.

100 Suojeluskuntaväen laulukirja, 177-179. 101 Jokipii, 53.

istä suomalaisille ja sak, josta suomalaisilla oli

ts aisen sivistyksen ja kulttuurin puolustamisesta idän

dat kuialla jäivät varjoon niin natsismin epäkoh n pelko joutumrteisiin.

Talvisodan jälkeen jouduttiin uudelleen ottamaankana olivat suhtautuneet kylmästi Suomen tilanttenkin olemassa vuoden 1918

Saksalaisvaruskunnan johdossa olevan Wamukana lotan vieraskirjan sivulla.

kokoelmasta

liiton taholta koettu uhka johtikinryhmää johtava Waldemtaja. Hänen tyttärensä kertoi Erfurth´in hu

ldemar Erfurthin nimi on Ote Saimi Ahvenaisen .

Rintamalla esiintyi myös saksalaisryhmiä. Kuva Elina Ripatin kokoelmasta.

101

Yhteydenpito jatkui myös sen jäodan loppuvaiheessa. Haastatel

lkeen, kun Erfurth joutui äkillisesti lähtemään Suomesta tava piti saksalaisia ehdottomasti herrasmiehinä. Hänen,

aan, se vaan sykähdytti." (102)

Lapin at kuitenkin monen käsityksiä aiemmin suosituista so-tilaist oltetun maan taktiikka herätti katkeruutta ja vihamieli-syyttä. Pohjoisessa palvelevat lotatkin näkivät joukkojen jättämän tuhon. Eräs mikkeli-läinen sairaanhoitajalotta oli Oulussa komennuksella kun Lapin sota alkoi. Hän kertoi ensin ielipiteistään saksalaisista:

s, sanottiin pikku permeeksi. Se oli saksalaisten raken-tama semmonen hieno parakki. Mutta kun pommitus alko, niin lähdettiin pieni porukka,

a, yks lääkäri ja lääkintämiehiä, semmosella me--

tään, tulla siellä, maanteitse ei päässy.

saatiin apua. Se oli silloin kun pommitettiin kaikki nää rovaniemi, Tornio ja Kemi. Siinä sai meikäläinen niinku maistaa sitä sotaa. No sitten kun tää rauhottu niin me mentiin sinne Rovaniemeen päin enkä mie tiedä tänä-kään päivänä missä oltiin. Pimmeellä meidät vietiin. Oli saatu korjattua just ja just sem-monen linja-auton rotisko. Siellä korvessa ei taas ollut mitään hätää, oli taas ihan muka-vaa. Saksalaisten hienot hirsiset - korsuja ne oli, ei parakkeja, joissa me sitten oltiin se loppuaika. Olihan meillä niitä potilaitakin siellä jonkun verran. Sitten se rauhottu ja sak-salaisten tuli mennä pois. Sitten sota loppu ja me sitten lähettiin. Siel oli jotakin saksalaisia tavaroita, meiän huol-topäällikkökin otti oikein hyvän nojatuolin. Kuorma-auton lavalla lähettiin, mutta jossain vaiheessa oli pakko se nojatuolikin heittää pois. Resuamista se... Kokoonnuttiin Ouluun hotelliin ja sieltä jokainen lähti sitten kotiinsa. Ja minulla on se mieli, että kun saksalaiset pommitti pohjoisen, niin ei kyllä ollut hyvä mieli. En mie koskaan osaa saksalaisiin luottaa. Mie enemmän luotan viel venäläisiin, kun saksalaiset pommitti pohjoisen. Kyllä ne niin raa´asti lähti. Jos ystävinä olisivat ol-le tävä. (84)

skuten monien muidenkin mieleen jäi varsinkin ryhmittymän lähtö Mikkelin asemalleheidän poistuessaan Suomesta: "Kyllä täytyy sanoa, että kun marssivat Horst Wesseliä

ulaen, niin kyllä sitä vaan ulos mentiin katsomla

sodan tapahtumat muuttiva. Saksalaisten käyttämä p

kokemuksistaan ja sitten m

Perillä Oulussa oli sitten rakennu

pari kolme hoitajaa ja saman verran lottirimoottorilaivalla lähdettiin Oulusta ja mentiin Veitsiluotoon. Ja silloin oli se kova pommitus päällä. Ei mekään osattu pelätä yhpommi päälle. Silloin oli se tiukka paikka

Mentiin sinne niin sit se alko. Ne lähti pohjosesta tulemaan. Se oli iso koulu siellä mihin asetuttiin. Meil oli kuivaa muonaa siellä mukana, muuta ei saatu. Kolme vuorokautta tehtiin siellä töitä, kun ei saanut tulemaan apua, maantietä pitkin ei päässy lisää poruk-kaan sinne. Saksalaisen lääkärin ne saivat vangiksi ja se oli meillä lääkärinä, teki työtä. Sitä se oli, autoja tuli pihaan, toisia tuotiin pihaan ja toiset vei jo pois kun vammautuneita tuotiin sinne koulun ruokalaan. Niipä vaan kiirehdittiin katsomaan, että vieläkö mitä teh-dään, suuhun annetaan jotain vai eikö anneta. Sitä tehtiin kolme vuorokautta ennen kun

siinä olis saattanu vaikka koska

et, niin olisivat lähteneet - ilman - kun kerran tiesivät että heidän ol lähdet

102 Puntanen, 70-76; SA. 84 Haastattelu MO+AP.

102

Rovaniemeltä Kemijoen yli johtava silta ennen räjäytystä. Kuva: Signal lokakuu 1942.

ielä Marskin käytöstä muistaessaan miten sotapäällikkö häntä tervehti: Venäjältä oppinut. Ehkä tykkään enemmän venäläisistä kuin saksalai-

sta, että suhtautuminen

Lotta pohti v"Herrasmies,sista". (84)

n luonnolliääräytyi h

musten mukajäi vain hyvikin erilainenjoisessa, jotaistelujoukotaisten sotilrinalaisten utiettyä hohtoa kaupunkilaisten ja varsinkin helottien elämänen suomalsodan jälkeen Saksalaisiin mikkeliläistekausilehdestäsenä painokslalle käärittynä tipahti postiluukusta (103). KäytäEuroopassa painatusteknitoimi sekä in ormaatiokanavana että

ropagandavälineenä. Sen artikkelit äsittelivät sotatoimia, mutta run-

ja tieteen saa-a näytteeksi kuvia tästä lehdestä vuosilta 1942 ja 1943.

84 Haastattelu MO+AP. 103 PHK.

Om enkilökohtaisten koke-

an. Mikkelissä monelle ä muistoja. Tilanne oli- kuin esimerkiksi poh-ssa olivat varsinaiset t. Suurvallan arvoval-ashenkilöiden ja ku-pseerien läsnäolo toi

ihin yhteydessä olevien än. Myös suhtautumi-

ais-saksalaisiin lapsiin oli korrektia. (103)

liittyy myös monien n muisto upeasta aika- Signal, suomenkieli-ena Signaali, joka rul-

nnöllisesti katsoen koko jaettu aikakausilehti oli sesti huippuluokkaa ja f

pksaasti myös kulttuuria vutuksia. Kuvasivuill

Saksalainen kuvaaja on rintamalla. Lotta kirjoittaa tarkan osoitteensa saadakseen kuvan itselleen

postissa. Kuva: Signaali lokakuu 1942.

103

6 Ylipäällikkö ja lotat Talvisodan alkaessa armeijan johtoonsa ottava sota-marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimtias. Valkoisen puolen ylipäällikkönä toimvuoden 1918 sodassa oli jakanut kansalaiset ihailijoi-hin ja vihaajiin. Päämajakaupungin asukkaat kokivat hänet läheiseksi joko hyvässä tai pahassa. Monet pai-kat kaupungissa tai lähiympäristössä mnoista katkerista tpalasi samoihin kuvioihin talvHän oli aristokraatti ja oli jo silloin monen mielessä

hänelle luotujen kulissien takaa. Mitä ellaisia kokemuksia sisältyi Marskin nuoruuteen,

aisia ja erityi-teet realisoituvat suhtautumisen

elämä sitten oli ivän psykolo-

päätelmä: ”Psyykkinen kehitys etenee elämän-, joka on koko ihmisen elämänkaaren yli jatkuva,

sekä perimä että ympäristön vaikutus."(105)

isessa idoista.

iiden netta sekä

ppivat toimimaan erilaisissa rooleissa. aista,

toimin-leiseen htävien

raali- han-

suuden siihen, ukse

04 Elämäkerrat arl Gustaf Emil Mannerheim syntyi 4. päivänä kesäkuuta 1867; Puntanen, 19. sykologiaan, 41.

9.

oli 72- vuo-iminen

uistuttivat ai kunniakkaista päivistä. Marski

isodan alkuvaiheessa.

kansallinen ikoni. (104) On kuitenkin kiinnostavaa sivuuttaa sotahistorialliset elämäkerrat ja yrittää löy-tää ihminensjotka muovasivat hänen asenteitaan nsesti lottia kohtaan? Miten nämä asenMikkelissä sotien aikana? Ilmeisestitaustalla olivat lapsuuteen ja nuoruutkemukset ja omaksutut asenteet, joitahionut. Kun etsin varmistusta tämän pägian perusteoksista, löytyy seuraavatapahtumien transaktiona, toimintonatoisiinsa sulautuva prosessi. Sitä ohjaa Perheessä opitaan suurin osa sosiaalvuorovaikutuksessa tarvittavista taMyös toverisuhteet ovat tärkeitä. Nkautta lapset kehittävät minä-tun

een liittyvät ko-

oLeikkimisen kautta opitaan paljon sellmikä myöhemmin tehdään oikeassa nassa. Sen avulla hankitaan taidot yorganisointiin ja yhteisten työtejärjestelyyn. Samoin eettisten ja mosäännösten mukainen käyttäytyminen

kitaan ensin leikeissä. (106) Varhaislapoppimisetu perustuu ainakin osittain että hermosto on silloin geneettisestimoitu sopeutumaan muutoksiin poikkesen tehokkaasti. (107)

ohjel-lli-

Mannerheim 75 -vuotiskuvassa. Kuva: Signal heinäkuu 1942.

Ratsastus oli Marskille itsestäänselvyys. .

Se kuului myös päivittäiseen ohjelmaanpäämajassa. Kuva: Signal lokakuu 1943

1 : C105 Näkökulmia kehitysp

4-39 ja 84. 106 Ibid, 3107 Ibid, 4

104

6. 1 Naisten hoivassa sotaleikkejä

sena. Vanhin oli sisar Sophie ja ai vielä neljä lasta. Kaksi heistä

psilla oli pääsääntöisesti parin ksi, josta kuitenkin tuli äitinsä

, nuorimman sisaren syntymän ivät, että vasta silloin hän suostui

ään. Vilkas ja itsenäinen lapsi ei ailija, kiivas ja itsekeskeinen,

oveli Carl´ia vastaan, joka oli

aren kartanossa. Naantalin lähellä ka laajassa pihapiirissä asuivat a kehittää mielikuvitusta ja to-

arinoita ja rakennuksesta johtivat usein yksin tutustumassa ympä-sissä puuhissa. Myös sotaleikit

imi perheessä vieraillut setä, joka oli l-

he urkivat pellavatilkkuja haavatupoiksi. Gustaf sai siis tuntumaa sekä sotaan että naisten

arhain. Hänen syntymävuottaan leimasi alaisten joukko harveni pahoin. Toiselle iten lopen uupuneet miehet marssivat

Helene kuoli vain 39 -vuotiaana, minkä an maailmaa järkyttävä tapahtuma. Vajaan

leksanteri II pommimurhasta ja syyllisten n näki lavantautiepidemian tuhot, sen

nsa. (110)

Nuoren Mannerheimin luonteeseen liitettiin kovuus, jota varmaan korostivat lapsuuteen tyk -

1-52, 60-61, 48. 09 Ibid, 53-54. 10 Ibid, 23, 68-69, 86.

Gustaf syntyi vuonna 1867 perheensä kolmantena lapseuraavaksi vanhin veli Carl. Gustafin jälkeen äiti skuoli nuorena, kuten niinä aikoina usein tapahtui. Lavuoden ikäerot. Gustaf kuvataan hankalaksi vauvalempilapsi. Hän oppi puhumaan suhteellisen myöhäänjälkeen, noin kolmivuotiaana. Aikuiset kuitenkin epäilpuhumaan. Hän oli hidas puhumaan, mutta nopea tekemkoskaan ollut toimettomana. Hänestä sukeutui seikkväkivaltainenkin nuorimies. Voimiaan hän testasi israuhallinen ja kärsivällinen. (108) Perhe vietti Gustafin varhaislapsuuden vuodet Louhisasijaitseva vanha kartanolinna oli sokkeloinen talo, jonkartanon alustalaiset. Paikka soi monia mahdollisuuksiteuttaa seikkailunhalua. Kartanoon liittyi salaperäisiä tsalaportaat maanalaiseen vankitörmään. Gustaf kulki ristöön, mutta viihtyi kyllä myös sisarusparven yhteikuuluivat lapsuuteen. Voi ajatella, että innoittajana tooli sotilasuralla. Ehkä hän oli pojan idoli, sillä oma isä lisesti Pariisiin, kun Gustaf oli vasta 12-vuotias. (108) Mannerheimin lapsuusvuosiin osuu myös Turkin sota vuosina 1877 - 78. Siihen osal-listui myös Suomen kaarti ja perheen naiset istuivat iltaisin sotaponnistelujen parissa;

paljon poissa ja muutti lopu

posuuteen siinä. (109) Kuoleman todellisuus tuli pojalle tutuksi jo vnälkätalvi ja myöhemmin Turkin sodassa suomkymmenelle ehtinyt poika kävi katsomassa, mkumarassa repaleisten lippujensa takana. Äititäytyi olla arkkua kantaneen 14 -vuotiaan pojkahden kuukauden kuluttua saapuivat viestit Ahirttäjäisistä. Alle kaksikymmentävuotiaana häjälkitautiin menehtyi myös hänen pikkusisare

osuneet katkerat tapahtumat, taloudelliset menelema. 108 Brantberg, 21, 29, 41, 5

set, isän lähtö kodista ja äidin kuo

11

105

Kouluiässä ja nuorukaisena Mannerheim jouanssa, mutta toveripiirissä hän oli suosittu. Miksi?

tui vastakkain järjestelmän sääntöjen Jälleen voi tukeutua psykologisiin

itenkin jatkuvia. Oli alistuttava ajankohdan tiukkaan

tilaallistan ansioiden vuoksi. Vai nou-sisitko mieluummin kaapparilaivaan ja palaisit kotiin miljonäärinä? Olen ankarasti pohti-

oset olivat hänelle elinikäinen intohimo. (114)

kirjallisuudessa on huomioitu rityisesti sotaleikit. Yksitoistavuotiaana Gustaf kävi tanssikoulun, jossa hän omaksui

män tai jonkun muun tytön luistimien nauhoja. (116)

5 ja 16. sti Mannerheim 1941.

114 Ibid, 96. 115 Mannerheimin kirjeitä, esim. 62-63, 90-116, 179-180. 116 Brantberg, 43, 46-47, 55.

koivalluksiin:

Toverisuosioon liittyy usein kyky ohjata ja koordinoida ryhmän toimintaa. Alle kou-luikäisenä johtava asema perustuu osittain aggressiivisiin aloitteisiin, mutta ennen kaikkea kykyyn pitää hallussaan leikkivälineitä ja käyttää niitä taitavasti. Kouluiässä johtajuus taas liittyy sosiaaliseen taidokkuuteen leikkien ja toimintojen ohjaamisessa. Varhaisnuoruudessa suosittuja ovat yksilöt, jotka ovat urheilullisia tai muuten fyysisiltä ominaisuuksiltaan ihailtuja tai varhain kehittyneitä. (111)

Louhisaaren leikeissä Gustaf oli ollut itseoikeutettu johtaja. Kouluaikana hän menestyi opinnoissa hyvin, eräänä vuonna hän esimerkiksi oli kadettikoulun priimus keskiarvolla

,4. Sopeutumisvaikeudet olivat ku9kuriin ja varmaan turhilta tuntuviin perinteisiin. Tästä seurasi koulusta erottamisia niin oppikoulussa kuin myöhemmässä, sotilaan uraan tähtäävässä koulutuksessa. Vuoden erottamiseen johti se, että hän oli joukon mukana särkemässä ikkunaruutuja kaupun-gilla. Toinen kerta liittyi nuoren "puntisella" oloon. Suvun perinteiden mukainen soti-laselämä kiehtoi kuitenkin. (112) Todellisuus ja unelmat asettuivat vastakkain kun Gustaf kirjoitti veljelleen:

Eikö sinua haluaisi nostaa kivääriä olalle ja lähteä taistelun kuin Sven Dufva? Saisit suo-raa päätä ylennyksen kenraaliksi erinomaisten so

nut vaihtoehtoja, mutta niistä ei taida tulla mitään. (113) Sukulaisuussuhteitten avulla hän kuitenkin lopulta onnistui pääsemään keisari Nikolain ratsuväkikouluun. Hev Entä sitten naiset? Sisar Sophie oli Mannerheimille läheinen koko hänen elämänsä ajan, mitä kuvaa heidän tiivis kirjeenvaihtonsa vuosien kuluessa. Kirjeet kertovat läheisistä suhteista myös muihin naispuolisiin sukulaisiin ja ystäviin. (115) Suureen joukkoon ikäisiään tyttöjä nuori Gustaf tutustui viisivuotiaana joutuessaan Helsinkiin pikkulasten kouluun. Oppilaissa oli vain yksi poika hänen lisäkseen. Muut olivat tyttöjä, eivätkä heidän lettinsä saaneet olla rauhassa. Opiskelu jatkui yk-sityiskoulussa pari vuotta myöhemmin ja sen ajalta emyös kohteliaita käytöstapoja. Kerran luistinradalla hän ihastui itseään 2 vuotta vanhempaan tyttöön, sisarensa sydänystävään. Sen jälkeen hänet nähtiin usein sitomassa joko tä

111 Näkökulmia, kehityspsykologiaan, 133. 112 Brantberg, 79, 58, 8113 Ibid, 82, myös yleise

106

6. 2 Seikkailunhalu tyydyttyy Ratsuväkikoulun jälkeen Mannerheim siirtyi Pietarin hienoimpaan joukko-osastoon

hevalier-kajunkkereilla nutta kohti, snollisesti, mukuitenkin hu

utta arkipä n vaatimukset tulivat kal-

yksinkertaisia kelpo naisia. Yksinkertaisuutta ei kui-isä otti hei-lkeen häntä

uolestutti tyvat kieliä ja Mutta muide

lämäkerroista löytyy jatkuvasti viitteitä siitä, että Mannerheimia miellyttivät toimeli-

hteena mainitaan orjan metsästysretken isäntänä toimineen Hjalmar Linderin sisar. Tämän kanssa pi-

ta amerikkalaistyttöä. ämä matkusti perheensä kanssa ja oli loistava ampuja suurriistaa metsästettäessä. Ku-

divisioonaan. Kenraali sai äin henkilökohtaisen tuntuman naisen työhön sodassa. (120)

artiin. Sen tunnuslause oli: Ole peloton ja nuhteeton. Kun ratsuväkikoulun oli ollut viikoittainen vierailupäivä ilotalossa ja nainen aina 3 ilmoittautu-iirtyi kaartilainen nyt Pietarin seurapiireihin. Hän suoritti tehtävänsä tun-tta huhuja riitti myös energisen ja komean upseerin naissuhteista. Hän piti olen siitä, että rakastumiset eivät sotkeneet elämän tärkeitä päämääriä. ivää hallitsi jatkuva rahapula. Saavutetun asema

C

Mliiksi, eikä palkka ollut niihin oikeassa suhteessa. Niinpä Mannerheim suostui järjestet-tyyn avioliittoon rikkaan venäläisnaisen kanssa. (117) Avioliitosta syntyi kaksi tytärtä. Mannerheimin suhtautumista naissukupuoleen kuvaa-vat sisar Sophien sanat hänen kirjoittaessaan ystävälleen toisen lapsen synnyttyä: Nata parka olisi niin hartaasti halunnut, että lapsi olisi ollut poika, mutta Gustaf on yhtä tyytyväinen tyttäreensä. Isä asennutti lastenkamariin keinun ja trapetsin, ja lapset nuk-kuivat yksinkertaisissa kenttävuoteissa kuten hän itsekin. Isän tulevaisuudentoiveita

uvaa lausahdus: Haluaisin heistä ktenkaan pidä ymmärtää tyhmyydeksi. Tytöt saivat oppia, käydä kouluja, ja

ät mukaansa myös hevostenhankintamatkoille Eurooppaan. Avioeron jädh ttöjen kasvatus katolisessa sisäoppilaitoksessa: "Pelkään, että he vain oppi-

hienoa käytöstä. Heidät totutetaan ankaraan kuriin ja kauniisiin tapoihin. n tietojen laita on vähän niin ja näin." (118)

Eaat, ajankohdan huomioon ottaen tasa-arvoiset naiset. Vanhempana häntä kiehtoivatnuoret ja reippaalla tavalla kauniit naiset. Vuoden 1918 ihastuksen koNdempää suhdetta ei syntynyt, koska Mannerheim piti heidän keskinäistä ikäeroaan liian suurena. Ehkä tämä kuvastaa myös tietyn julkisivun rakentamista sotapäällikölle. Mat-kustellessaan Intiassa 1930 -luvun lopulla hän ihaili 15 -vuotiasTten monille sen ajan aristokraateille, oli metsästys Mannerheimille rakas harrastus. (119) Mannerheimin sotavuosilta löytyy yksittäistapauksia naisten osallisuudesta hänen elä-määnsä ja hänen suhtautumistavastaan. Arkistomateriaalin perusteella oli ilmeistä, että ensimmäisen maailmansodan alkuaikoina hän tapaili Pietarissa kahta rakastajatarta. Myöhemmin toinen heistä matkusti rintamalle johtamaan yhtä Punaisen Ristin ryhmistä. Tämä ryhmä oli komennettu juuri kenraali Mannerheimin n 117 Ibid, 119118 Jägersköl

-123. d, 227, 237.

119 Soikkanen, 66 ja 69. 120 Vlasov 1994, 117.

107

Kuvaava on myös seuraava tapaus:

Pommitettiin kenttäsairaalaa. Lääkintämiehet unohtivat haavoittuneet ja juoksivat hä-tääntyneinä edestakaisin. Lääkärit jatkoivat työtään ja yksinäinen sairaanhoitaja seisoi kuljetusajoneuvon luona. Mannerheim kysyi: "Ettekö pelkää pommeja, sisar?" Nainen vastasi tyynesti: "Tietenkin pelkään, mutta mihin niitä pääsisi pakoon." (121).

Ritarillisuuden vaatimusta kuvaa tapaus eräässä pikkukaupungissa. Mannerheimin esi-kuntaupseerit kävivät siellä kirkossa.

Jumalanpalveluksen jälkeen pappi tuli heidän luokseen ja esitteli kasvattityttärensä, joka kulki hänen rinnallaan. Upseerit asuivat papin talossa tämä sanoi tytöstä: "Hänen nimensä on Ursula ja uskon hänet teidän huostaanne". Kenraali saapui sitten keskelle yleistä hä-

en ja nuoruuden kokemukset

kohottamista, useissa kohdin turhaan. (123) Mutta kuten aikaisemmissakin elä-änvaiheissaan, ei hän nytkään jäänyt katsomaan taaksepäin. Hän alkoi toimia ole-

ä vaikutelma tulee esille ikkakunnan lottien häntä koskevista haastattelulausunnoista. Hyvin tyypillinen on

ertomus, jossa piiripäällikön tytär vastaa kysymykseen, keitä hän maailmassa eniten ia ja isää", vastasi tyttö.Tämä korreloi selvästi järjestöjen

i, uskonto ja isänmaa. (125)

. 122 Ibid, 49-50. 123 Mannerheim 1953, 21-24, 36-37, 77-78 ja 103-104. Myös Heinrichs, 15. 124 Heinrichs, 11. Myös Mannerheim 1941. 125 PHK.

linää, jonka keskipisteenä tyttö oli. Hän kysyi: "Mistä te tuollaisen ihanuuden löysitte?"Saatuaan vastauksen hän sanoi: "Vai niin. Olkaa sitten kohteliaita ja kutsukaa neito kaar-timme vaatimattomaan ruokapäytään." Neidolle osoitettiinkin paikka flirttailevien upsee-rien keskeltä. Eräs nuori luutnatti kysyi, tanssiko tämä tangoa. Kun tyttö vastasi kieltä-västi, sanoi luutnantti hymyillen: "Sitten olette jäänyt vaille asianmukaista sivistystä. Tango on meidän vuosisatamme kaunein tanssi. Kaikki teidän kaltaisenne tytöt tanssivat sitä alasti." Hetken kiusaantuneen hiljaisuuden jälkeen Mannerheim nousi ylös ja sanoi terävästi: "Luutnantti, pyydän teitä heti poistumaan. Illalla pistäydytte puheilleni. En siedä tuollaista röyhkeyttä upseereiltani." Luutnatti poistui kuin piesty koira. Kenraali kääntyi tytön puoleen ja sanoi hymyillen: "Arvon neiti, olen hyvin pettynyt upseerini käytökseeen. Pyydän anteeksi hänen tahdittomuuttaan. Voitte uskoa, että tulemme aina muistamaan teitä ja isäänne hyvällä." (122)

ämä tapahtumat pyrkivät näyttämään, miten lapsuudN

valmensivat Mannerheimia tärkeisiin tehtäviin Suomen kohtalonhetkinä ja erityisesti mitä ne merkitsivät naisten ja lottien asemalle siinä taistelussa. On selvää, että ylipäälli-köllä oli suuri vaikutus tälläkin sektorilla. 6. 3 Kohtaamisia Mikkelissä Saapuessaan Mikkeliin talvisodan aattona Mannerheim oli toiminut kahdeksan vuotta Puolustusneuvoston puheenjohtajana ja oli useaan otteeseen vaatinut armeijan varuste-lutasonmmassa olevien resurssien mukaan. Tämä elämänasenne ja seikkailurikkaan nuoruuden antamat kokemukset olivat auttaneet hänet vaikeuksien yli niin venäläisenä upseerina kuin salaperäisessä tutkijanroolissa ratsastusmatkalla halki Aasian (124). Aina vuoden 1918 sodasta alkaen suojeluskuntalaiset ihailivat varauksetta Manner-heimia ja Mikkelin piirissä hän oli lähes palvonnan kohde. Tämpakihaili. "Jumalaa, Mannerheimaatepohjaan; kot 121 Vlasov 1996, 70-71

108

Marsalkan rooliin kuului osallistuarilaisiin tapahtumiin. Vanhin haasta-

telluista lotisimmäisten vsai Marskin

distuksen. J

, vaikka se olniin Marskkerran kpienikokoinPiltti) essotilaskäytöjennettiin kjäi molemmkun Marsklähti vieMarskihan kaikkiaan."

Talvisodassapuolustusvalm

asenteet. Sen päätyttyä suoritettiin

puolustusvoimille hyvin läheinen ja ottaen

vie rinnan ylitse vaakasuoraan asentoon niin, että sormet ulottuvat vasempaan olkavarteen asti kainalon

1.

e

sta kertoi, miten hän en-erenluovuttajien joukossa

kädestä Punaisen ristin a hän jatkoi: to

"Marskia alun perin koitettiin viihdyttää täällä. Niin sanotulla palokunnantalolla

i Suojeluskunnan käytössä, in takia tyhjennettiin, kun oli onsertti. Ja siellä aika en kuuluisa laulajatar (Lea iintyi. Ja toisen kerran ssä ollut lyseo myös tyh-onserttia varten. Niin minulle istä konserteista mieleen se,

ille tuotiin kukkavihko ja hän mään näille laulajattarille.

oli herrasmies kerta (126).

testattiin paitsi armeijan ius, myös lottien taidot

jatäsmennyksiä organisaatioon. 16. päivänä kesäkuuta lähti kotijoukkojen komentajalta seuraava kirjelmä:

Koska Lotta-Svärd järjestö on

lisäksi huomioon sen uhrautuvan ja uupumattoman työn, jonka lotat ovat suorittaneet maamme vapauden hyväksi, kehottaa Ylipäällikkö kaikkia upseereita tervehtimään lottiamme heidän ollessaan lottapuvussa. (127)

Päämajakaupungissa myös tervehtimisen merkitys korostui. Lotille oli järjestön perustamisen aikoihin annettu seuraava ohje:

Kun lotta kävelee, tervehtii hän seuraavalla tavalla: Oikean kätensä hän

kohdalla. Käytännössä näin sotilaallista tapaa ei kuitenkaan noudatettu, ja vuonna 1923 annettiin ohje tervehtiä naisellisesti ja luonnollisesti. Kokoontumisissa lottaryhmä ter-vehti Suojeluskunnan tai omia johtohenkilöitään nousemalla ylös yhtaikaa ja taas istuu-tumalla. Lotan tuli vastata tervehdykseen sotilashenkilöiden tai suojeluskuntalaisten heitä tervehtiessä. Suomen Marsalkkaa lotan tuli tervehtiä ensin. (128)

Mannerheim Kirkkopuiston kulmalla jatkosodan aikana.

126 Haastattelu TN. 127 Raikkala, 399. 128 Lukkarinen, 6

109

Mikkelissä saatiin havaita, että Mannerhenaiset. Siitä kertoi moni haastateltu. Mie

Yhden kerran olin lomalla. Marskunniaa niin hienosti että... - Mukeskussairaalassa. Oltiin yökkönjuoksin puolimat

im itse poikkeuksetta huomioi lottapukuiset leen jäi vähän nolojakin muistoja.

ki tuli vastaan. Kun olin lottapuvussa, niin kyllä hän teki istan Mikkelissä, kun kerran... Marskihan kävi saunassa ä ja asuttiin sairaalan pihassa. Sattu kerran kun tulin ja

kassa pihassa kun Marski tuli portista. Oli papiljotit päässä kun hän tuli. Sen verran peruutin että hän pääsi ohi. (129)

Lähes kaikki haastateltavat toivat esille henkilökohtaisen muiston marsalkka Manner-hei htaamiset. Monet liittivät kertomukseensa ihai-lev teästi kaupunkikuvaan. Joka aamu hän kulki maj seuraamana. Yhteiskoulun tytöt käyttivät pi-tem än. Oli mahdollisuus, että marski tuli sillä vas Ma tiyttä kohtaan. Kaupungissa asuva lotta kertoi: "Lähdin lastenvaunujen kanssa ja Marski tuli sieltä kulman takaa, tulimme vastakkain. Pys uihin ja teki kunniaa..." (131)

uonitti ylipäällikköä tämän Otavassa asumisen

n asuttiin siellä opistorakennuksessa. Siel oli työhuo- semmonen pieni huone missä hän asu. Siellä hän sit-

a sitten kun alko oleen Otavassakin pommituksia niin lhön kotiin yöksi. Ja sitten maaliskuun alussa vuonna 1940 muutti

siellä 10 päivää, siihen asti kun sota sitten loppu. Ihan ta-artiointi hirveen tarkkaa siellä Otavassa ja kulkuluvat (132)

Marsalkan siviiliroolin ja julkisen esiintymisen välillä oli selvä ero. Hän tiedosti ole-van alla julkisella kuvalla oli suuri merkitys. Hän mm uvat ja päätti mitä niistä sai esittää julkisesti. (Pa s emigranttiperheeseen kuuluneen lotan kerto-

uksessa. Hän oli noin kymmenvuotias, kun Mannerheim vieraili perheessä. Yleensä ityisesti

aan kukkavihon viralli-essa tilantee

kaikki oli niilassa töissä kneensa: "Oli (133)

29 Haastattelut SA, TN ja MO+AP. 30 PHK.

tattelu LN.

mista. He mainitsivat myös lyhyet koan kommentin. Ylipäällikkö liittyi kiinapaikastaan päämajaan adjutanttiensapää reittiä aamulla kouluun mennessätaan. (130).

nnerheim osoitti arvonantoa myös äi

ähdyin, Marski pysähtyi, kumartui vaun Lotta, jonka äiti muun lottatyön ohella majan, kuvasi talvisodan päiviä arkisesti:

Mannerheim asu meidän kotona kuneena ruokasalin tapainen, ja sittenten oli aina maaliskuulle asti, jmuutti sahanjohtaja Pösinne Inkilän kartanoon ja oli vallista elämää, mutta olihan siellä vpiti olla kaikilla jotka siellä asuttiin.

sa kansallinen suurmies, jonka antam. tarkisti kaikki itsestään otetut valoklin, 43) Tämä ero tulee näkyviin myö

mhän oli siviilipuvussa. Tapaaminen on mutkatonta ja sinuteltiin. Lotalle jäi ermieleen, että Mannerheim kohteli samalla tavalla niin naisia kuin miehiä ja myös haas-

teltavaa, vaikka hän oli pieni tyttö. Kerran hän joutui ojentamtas ssa. Se tuntui oudolta ja vaikealta, kun oli teititeltävä tuttua miestä ja

n virallista. Naurua oli pidäteltävä. Sitten vuonna 1941 hän oli sotasairaa-un perheenjäsen kaatui. Marski itse soitti suruviestin ja lotta muistaa sano-hyvä, että kuulin sen sinulta enkä muilta". Itketti...

11131 Haastattelu SA.

132 Haastattelu ML133 Palin, 43 ja haas

110

6. 4 Aseveliongelma Ylipäällikön maailmansodlaan muuttamlaisten taholtkieltäytyi. M käskyjen ottamista Saksan sotilas-

hdolta. Sotatoimien yhteydessä Mannerheim ei myöskään myöntynyt painostukseen

t filosofian tohtoriksi. Hänestä saatu kuva ei vastaa kansallissosialistia. meisesti Mannerheim arvosti vanhaa aseveljeään, jota hän kävi katsomassa sodan jäl-

suhtautumista kansallissosialisteihin kuvaa hänen lausahduksensa toisen an alkuvuosilta: "Asia on yksinkertaisesti niin, että Euroopan kansat tul-aan Kolmannen valtakunnan valkoisiksi neekereiksi". (134) Kun saksa-

a esitettiin heidän joukkojensa yhdistämistä Mannerheimin johtoon, tämä yöntyminenhän olisi merkinnyt myös

joosallistua Leningradin kaupungin valtaamiseen. Näitä tulkintoja on kuitenkin myös py-ritty kiistämään. Päämajassa hän kuitenkin joutui kiinteään yhteistyöhön Waldemar Erfurthin kanssa. Tämä oli kuusissakymmenissä, vanhan koulukunnan upseeri, joka maailmansotien vä-lillä oli väitellyIlkeen. (135) 134 Jokipii, 52. 135 Jokipii, 54 ja Palin, 71.

Ylipäällikkö saapuu paikalle vuonna 1942. Kuva: Sylvi

Laakson kokoelma.

111

6. 5 Viestilottien todellisuus

osta kahden vuoden päästä. Sanoin, että olin vapaa ja niin heti tuli käsky tänne Mikkeliin. Lottana tulin ja sain varusteet kun tulin. En ollut lottiin aikaisemmin liittynyt,

kuuntelupisteet oli sitten Sortavalassa, Karhumäessä ja Äänislinnassa ja keskus sitten täällä Mikkelissä. Meitä lottia oli ehkä kymmenkunta kahdessa vuorossa. Läpi vuorokau-den oltiin 6 tunnin vuoroissa aina kaksi lottaa kerrallaan. Upseereita oli lisäksi. Kuunte-luhommia meillä riitti. Kun vaikka Karhumäestä tuli viesti, se oli salasanainen ja toimi-

ensin kääntäjälle. Sehän oli semmoista rutiinihommaa, mutta kiinteästi päämajan Paasonen oli se päällimmäinen komentajista, joka oli Mannerheimin poru-

kassa.(136)

136 Haastattelu SL.

Kaikki päämajassa työskentelevät olivat lottia. Järjestöön liittyminen tapahtui viimeistään komennuksen yhteydessä Mikkeliläisten lisäksi siellä työskenteli lähinnä pääkaupunkilaisia. Koulutusvaatimuksen lisäksi tarkastettiin naisten tausta. Omasta toiminnastaan kertoi mikkeliläinen viestilotta:

Päämajaanhan tulin sitten tammikuussa vuonna 1942. Kun oli kertausharjoitukset Talvisodan edellä, en vielä päässyt. Olin silloin 15. Sitten olin Hämeenlinnassa töissä ja kun täytin 18, kävin Helsingissä konttoriopiston. Sieltä kautta sitten heti kun pääsin opist

perheessä kyllä oli. Mitään testiä ei ollut, olin käynyt konttoriopiston ja saanut hyvät todistukset. Olisi tietysti voitu lähettää muuallekin, mutta otettiin tänne viestikeskukseen.

Hallamaa otti vastaan silloin jatkosodan alussa. Hallamaan porukka oli ollut toiminnassa jo sitä ennen, alkoi talvisodassa. Mutta mun toiminta alkoi sitten jatkosodassa. Kun tulin,

tettiinyhteydessä.

Viestikeskuksen rakennus Sortavalassa. Kuva: Sylvi

Laakson kokoelma. Kuva: Sylvi Laakson kokoelma.

112

7 Ilmavalvontaa ja työtä kotirintamalla

ynnissä oleva maailmansota ja rauhat-

sai aikaan ylelustuksen hyvtarjoilusta. Tjolla kerättiinpaikallisen yh

sitettiin sävelotille hajana

mukana kaikki. Ja sitten käsitöitähän tehtiin paljon. Muistan jotain myyjäi-siä, mitä käsitöitä oli tehty. Ja niitä iltamia oli ja kokoontumisia, sitä kahvia. Ketkä pysty järjestämään ohjelmaa, ne järjesti sitä iltamiin. Torvisoittoa oli ollut... Siinä oli puhe ja lausuntaa ja se yks tunti siinä tanssia. Rahaa sitä tarvittiin silloinkin, rahankeruu se oli päällimmäisenä niissä hommissa. Niinä vuosina 1937 ja 1938 se toiminta oli hirveen vil-kasta silloin. Sitten 1939, sittenhän se vilkkaus loppu kun se muutti sitten rajan pintaan kun sota alko. (138)

un valtio lokakuussa 1939 laski liikkeelle maanpuolustuslainan, Mikkelin kaupunki erkitsi sitä 500 000 mk edestä. Kaupungin lotat merkitsivät 30 000 mk, mikä vastaa

li 800 euroa vuonna 2002. Nämä olivat vain pieni osa ajankohdan menoista, joten ke-ystyötä todella tarvittiin. Pitäjän lotat vuokrasivat kaupungilta paikan lottakioskille, sta tuli tärkeä toiminta- ja rahankeräyspaikka. (139)

arraskuussa oli käynyt ilmeiseksi, että sekä rajaseudulta paenneet, että sotaharjoituk-iin lähteneiden miesten perheet tarvitsivat apua ja tukea. S perustet-in kansalaisjär a Vapaa huolto. Mikkelissä Vapaan Huol-n keskuksen perustavaan kokouksen osallistuivat Kenraali Mannerheimin lastensuo-luliitto, Lotta Svärdin Mikkelin osasto, Koteja Kodittomille Yhdistyksen Mikkelin sasto, Pelastusarmeija, Mikkelin Sotilaskotiyhdistys, Mikkelin sos-dem naisten avus-

diakonaattitoimikunta. Silloin voi sanoa talvisodan hengen syntyneen n kaupungintalossa pidetyssä maanpuolus-

tusjuhlassa 12. päivänä marraskuuta: "Luokka- ja aaterajat ovat kadonneet. Puolue- ja kieliristiriidat tuntuvat mitättömiltä suurten asioiden edessä." (140) 137 MS 7.12.1939 138 Haastattelut TN ja MO+AP; MS 21.10.1939. 139 MS 9.11.1939, KK 1939: 28.2. 140 MS 11.11.1939.

7. 1 Rahankeruuta suojeluskunnalle

nnen Talvisotaa. KäTyöt lisääntyivät lotilla jo etomuus maan rajoilla pakotti tehostamaan puolustusvalmiutta. Sodanuhka vuonna 1939

isen maanpuolustusinnostuksen. Lottia työllistivät keräykset ja maanpuo-äksi järjestettävät juhlat. He myivät arpoja ja pääsylippuja ja huolehtivat

yypillinen esimerkki oli Ilmapuolustusyhdistyksen järjestämä juhlailtama, varoja ja vahvistettiin puolustustahtoa. Kaupungin juhlasalissa puhuivat distyksen puheenjohtaja ja Suomen ilmapuolustusliiton toimitusjohtaja. lkronikka ja muuta ohjelmaa. Lopuksi tanssittiin. (137) Näistä ajoista jäi E

isia muistikuvia:

Kun pidettiin arpajaisia, niin Mikkelin kaupoista minäkin kävin keräämässä, että saatiin jotakin. Kuka anto mitäkin. Ja kyllä ne antoivat aina mielellään tähän tarkoitukseen. Ja oliko ne joka kesä ne arpajaiset? Monena kesänä ainakin oli. Oli hyvät palkinnot siihen aikaan, astiastokin. Se oli laaja siihen aikaan, siihen kuului kaikenlaista. Muonitus oli meillä päätehtävä, käytiin taloissa. Meillä oli kokoontumisia, siellä oli mie-hiäkin, oltiin

Kmyräjo Ms itä varten maahanti jestöjen toimintaan tukeutuvlojeotustoimikunta ja kaupungissa. Rehtori Jauhiainen kiteytti se

113

alvisota päättyessä puhuttii yleisesti pakkorauhasta. Myös mikkeliläiset tunsivat

gistä, niin kotona sitten vielä oltiin yhdessä, soitettiin mandoliinia ja laulettiin. Kun talonmies tuli kotiin, se meni

le, että kauheeta minkälaisen mustalaisjoukon se teiä tytär laski sisään! Ja n illalla oli tanssiaiset palokunnantalolla. Meitä sai rahan edestä tanssittaa. Näilläkin

hemmin antaa kun tuli näitä sotakummijuttuja. (142)

41 Haastattelu AK. 142 Haastattelu TN

Suojelusk

T nolevansa edelleen uhattuina. Välirauhan aika oli kuumeista valmistautumista ja lotat jatkoivat rahan hankkimista. Kesällä pidettiin arpajaiset, joiden palkintoja pikkulotat kävivät kerjäämässä Mikkelin kaupoista. (141) Rahaa yritettiin saada kaikin tavoin. Kerran suojeluskuntaan ja lottiin kuuluvat koululaiset laittoivat mustalaisleirin urheilukentän tuntumaan. Haastateltu muisti tapahtuman hauskana:

Oltiin saatu hirveen hyvät mustalaispuvut, leveät hameet ja mustat peruukit. Ja sitten me povattiin. Muistan kun oli tyttö, joka osasi puhua aivan kuin mustalaisnainen. Se kulki miehen perässä; ai sie komea mies, ai sie komia mies, anna kun mie povvaan sulle, anna kun mie povvaan. Mie puhun kaikki entiset ja mie puhun kaikki tulevakki. Niin tää mies otti setelirahan, se oli paljon siihen aikaan, ja painoi sen naisen käteen ja saoi että kun piät suusi kiinni. Se oli joku kaupungin virkailija, joka myöhemmin jäi kiinni petoksesta. Mie taas en tiennyt korteista yhtään mitään. Mutta kun oli tuttuja poikia samasta kou-lusta, niin hyvähän minun oli puhua, vaikka en korteista mitään ymmärtänyt. Kuulin, kun kaksi oli tulossa povattavaksi, niin toinen sanoi, että tuo on varmasti Tyyne. Mutta toinen väitti, että eihän Tyynellä ole noin musta tukka. Kun mie olin pannut peruukin. Kun otin sen pois, niin voi niitä kirosanoja, se oli sittenkin Tyyne. Sillä leirillä hankittiin paljon rahaa. Kun serkkuni oli tullut Helsin

sanomaan isälsittetavoin kerättiin rahaa, että oli myö

1

unnan muonitusta sotaharjoituksessa ennen sotia. Kuva aineistokokoelmasta.

114

Sodan aikana painopiste vaihtui rintamamiesten perheiden, sotaleskien- ja orpojen avustamiseen. Tätä työtä tekivät paikallisen rintamamiesyhdistyksen naisten rinnalla muutkin naisjärjestöt, ja myös kaupunki osallistui monin tavoin. (143) 7. 2 Taivaan uhkaa torjumassa Talvisodan äkillisyys pakotti monen lotan "kylmiltään" palvelukseen niin koti- kuin sotarintamalla. Sodan alkaessa ei ollut ilmavalvontaan riittävästi koulutettua henkilö-kuntaa ja välttämätön viestikalusto puuttui. (144) Epämukavuuden ohella tapahtumat olivat joskus myös huvittavia. Rivilotta muistelee, miten

sillon ku iv alko, torstai-iltana muistaakseni olin ihan jo sängyssä melkein nukkunu, niin Lahja tulloo meille ja sannoo että herree. Meiän pittee lähtee kirkolle. Mie sanon, että mitä me siellä tehhään. -Taitaa tulla sota. Sinne pittää mennä, ei saa näkyä valoa eikä saa kuulua ääniä ja pyörällä lähetään. Nyt heti. No mikäs siinä, minä vein nuttua niskaan ja lähetään ja asemalta tul sitte tuo auto, siinä oli Pinni Eetu ja se oli niin humalassa ettei se autosta ulos... Mutta oli sillä niitä papereita, vartiokirjakin joku semmonen salkku. Se lättäs ne vesilätäkköön siinä tuvan edessä. No eihän siitä mittään tullu, ne lähettivät sen takaisin sinne asemalle. Toini Salomies oli ollu siellä iv -kurssilla sillo kun jaettiin niitä jaostoja ja muita, niin se ties jotaki näistä asioista. Ja ensimmäisen kerran kuulin silloin sanan iv. Niin minut laitettiin sitten Toinin pariks ja miulle pistettiin se piuha, kela, sem-monen paksu ja iso teline tuonne selkään. Ja sanottiin, että tämän viet kellotapuliin etkä saa näyttee valos etkä saa kaatuakaan, mee varovasti. Ja mie lähin, kuljin hautuumaan viertä ja käellä ohjasin siinä ja pikkusen aina ripasutin. Mutta kun kellotapuliin piti

llähän nkillä oltiin

syrjällään, vähän kuka oli kuka ei.Perjantai meni ja lauantaina mie lähin käymään kotona. Äiti ol leiponna pullaa, mie otin termokseen kahvia ja pullaa ja myö oltiin Toinin kanssa

Ilmavalvonnassa oli aluksi pitkiäkin valvontavuoroja. Myöhemmin niitä voitiin lyhen-tää. Syksyn useimpia hoikautta. Tiedoselvää suomvälitti ne edeseen. Sieltä ne viestitettiin kuntien väestönsuojakeskuksille, jotka päättivät hälytyksistä. Myös puhelijäsenillä miekoulutettiin j 143 KK 1939: 4144 Salovaara, 145 Haastattelu146 Salovaara,

47 Ibid, 13.

nousta, en ollu ikinä ovesta ollu sisällä... Mutta kyllähän minä pääsin sinne ja kyvielä sinä yönä rupes puhelin soimaan ja minä olin Toinin parina. Ja siellä pe

siel kellotapulissa. Ja luukut ois pitäny olla auki ja oikein myrskys ja kellotapuli huoju ja myö pistettiin luukut kiinni ja manttelin helmat sivvuun ja ruvettiin juomaan kahvia siin ja lyhty oli palamassa. Upseeri ol kurkistanna ja ja näki että tapulista kiiluu valo, jostakin kolosta, vaikka myö peiteltiin siinä. Kun askeleet kuulu, niin me säpsähdettiin, no mitä. Koitti olla vihanen et tä mittees tämä kun valo pallaa ja luukut ol kiinni. Ja tuo lyhtykkii pallaa, miten se on siinä? - No jotta myö nähhään haastella! (145)

aikana saatiin maakuntaan perustetuksi kaksitoista ilmavartiota, joista tivat alle 20 -vuotiaat naiset. Moni oppi havaintojen tekemisen kantapään t ilmoitettiin puhelimessa koodisanoilla, mutta hätätilanteessa moni käytti ea. Ilmaviestit koottiin suojeluskunnan paikalliseen toimipisteeseen joka lleen suojeluskuntatalon kellarissa sijaitsevaan ilmapuolustusaluekeskuk-

nkeskuksiin järjestettiin jatkuva päivystys. (146) Lotta Svärd -järjestön hitettiin ilmavalvonta-asemat ja aluekeskukset. Kanslia- ja keräysjaostoon atkuvasti ilmavalvontalottia. (147)

.11 ja 28.2.; MS 31.10.1939. 12. ST. 2-13. 1

1

115

Talvisodan alussa pommitettiin rajusti Helsinkiä. Sitten alkuvuodesta 1940 vihollisen ohjelmassa oli pienempiä kohteita ympäri maata. Mikkelissä pommisuojia ei ollut riittä-västi ja ihmisiä oli kehoitettu hakeutumaan ainakin suojaan puiden alle. (148)

uudenkymmenen vuoden jälkeen yksi haastateltavista muisteli pommitusta:

a 5. päivä 1940 olin lähtenyt kaupungille, tuli se

kaartaa nyt teilledin Mikkeliin k

12.1939. u SL.

150 Haastattelu ER.

K

Oltiin evakkona täällä. Loppiaisaattonhirveä... Kaupassa olin, ulos vaan äkkiä ja torilla oli sirpalesuoja silloin. Siellä oltiin sit-ten koko päivä. Ihan koko päivä pommitettiin, paljon ihmisiä kuoli ja sairaalaan. Tuhou-tui kouluja, seurakuntasali ja muita rakennuksia. Se oli kaikkein pahin kokemus sodassa. Olin juuri täyttänyt kuusitoista ja lapsen pelkoakin kai vielä oli. Kotoa oli jouduttu läh-temään jo lokakuussa 1939. Mikkelissä oltiin niin kauan kuin sota alkoi, sitten hajoitettiin maalaistaloihin. (149)

Nuori keräys- ja kansliajaosina ja sitten muutaman pämottamista ja viestintää. Kmuita tietoja. Kun Mikkeltona, lotta oli päivystämässpitäjien ilmavalvontapisteis

Ristiinan kirkontuli alkoi kuulumkaartaa. Meiltä v

paloi ja rautatiel

.

148 Palmu, 53; MS 16.149 Haastattel

Lehtileike Elina Ripatin kokoelmasta

ä siellä oikein tapahtuu. No ne äskeiset munijat takaisin! Sitten tuli kolmas aalto ja se tuli jo suoraan. Myöhemmin läh-otiani katsomaan. Koko Porrassalmenkatu paloi, oli pujoteltava. Koulu

ä kulmalla. (150)

ston lotta oli saanut ilmavalvontakoulutuksen ensin iltakurs-ivän tiiviinä opetuksena. Oli harjoiteltu lentokoneiden hah-oodikielelle oli muutettu ilmansuunnat, koneiden määrät ja in pommitusvuoro tuli 5. päivänä tammikuuta, loppiaisaat-ä Ristiinan kirkon tornissa. Se oli yksi Mikkeliä ympäröivien tä, ja sieltä näki ensimmäisten tuhokoneiden tulon.

tornissa surinaa vain kuului, se oli niin kumeaa että meni ohi ja kun ne aan jo toinen aalto. Viestitettiin, kun ne tuli kohdalle, mutta alkoivatkin iestissä kysyttiin, että mit

äisten talo siin

116

Myös eräs aseman lähellä asunut lotta muisti tapahtuman elävästi vielä vuosien jälkeen, ja hän muisti toisenkin pommituksen talvisodan ajalta. Hänen isänsä oli vaununtarkas-taja ja hän itse oli sairaana, kun pommitus alkoi.

Mie makasin vielä 40 asteen kuumeessa ja ihan märkänä kun pommit tuli. Olis sortunu jos olis tullu vielä metrin lähemmäs, mutta nyt sain vain silmilleni. Muistan kun äiti olisi

oin että ei. Kun Molotov kerran poltti, niin antaa olla. Äiti sano siihen, et tuo veikkoseni, siit on ikuinen puute. Häneltä meni silitysliikkeen laitteet. Ja harmitti, kun kamiina josta ei tullut nokea, sekin meni vaikka olisi ollut mukava muisto. Sitten lähdin työpaikalle puhelinkeskukseen katsomaan. Olimme kuulleet, että Kotkan pommituksissa meni kaikki ikkunat rikki, ja ottaneet sisäikkunat pois nojalleen seinää vasten. Ne olivatkin säästyneet. (142)

Raskaalta tuntunut ilmavalvonta oli myös ylpeyden aihe. Lottien työ suojasi kaupunkia ja rautatietä. Sotatalvien harvinaisen kovissa pakkasissa nuoret istuivat katoilla ja kel-lotapuleissa. Vaatetuksesta lotta kertoi, miten

talvisaikaan oli talon puolesta varusteet, mutta oli niin suuret töppöset, että omat monot sopi sinne sisään. Oli täyspitkät turkit ja karvalakit, omat myssyt siellä alla. Siellä sitä istuttiin kaks tuntia ja juntattiin kun oli kylmä. Kun oli oikein kylmä niin ei oltu kuin tunti. Mutta kyllä kuultiin ja nähtiin. Mikkeliähän sitä ja tuota rautatietä vahittiin ja kyl-lähän niitä meni niitä laivueita joskus niin että tuntu että ne alas puttoo niin oli raskaassa lastissa. Yks naapurin emäntä kysy , että oikeinkos te niitä näitte niitä lentokoneita. Niin mie että mitäs me siel olis oltu jos ei olis nähty! (154)

Pelottavampaa kuin kotirintamalla oli kuitenkin toiminta sotatoimialueella. Siellä lotta saattoi päivystää yksinään kaukaisessa valvontatornissa, pistooli mukana kaiken varalta. (151)

n palkan hän tarkoitukseen. Suojeluskuntalais - lottaparit kiersivät talosta taloon Iskulauseella

"Rajan turva,linnoitustöidemuonituslotti

42 Haastattelu TN 51 Suomen sota 1941 -1945, 494.

jäänyt minua hoitamaan, mutta sanoin että menkää vaan. Pakkasella kun lähetettiin sinne suojaan oli pakko mennä avosuojaan. Minä menin siellä kellariin ja keräsin mehupulloja. Myöhemmin tilanne parani, lähellä oli pommisuoja, sinne mentiin. Sitten kerran yläker-talaiset oli tuoneet kapsäkin portaikkoon että ottaa äkkiä mukaan, hopeita ja muuta. Mutta eivät muistaneet. Mie pidin itseni rauhallisena ja keräsin villasia vaatteita ja muuta kun aattelin että tarvitaan. Ja niin oli, kun ihmiset oli tulleet suoraan kadulta. Ehdittiin lähteä suojasta pois, kun nähtiin, että varastosuoja jossa oli pyörät ja muut meni siinä. Isä lähti sitten ostamaan uutta, san

7. 3 Muonitustyötä vuorotta Keväällä 1939 oli tullut voimaan yleinen työvelvollisuus. Myös itärajan linnoittaminen aloitettiin. Suojeluskunta ja Lotta Svärd toimeenpanivat koko maata käsittävän varojen keräyksen. Sen tuotolla katettiin muonitus-, majoitus- ja kuljetuskulut, palkkaahan ei maksettu. Pankeissa oli keräyslistat ja työntekijät luovuttivat yleisesti 16 päivätä

maan turva". (152) Myöhemmin linnoitustöiden alue laajeni ja Kannaksen n muonituksesta huolehtivasta toimistosta tuli Rajatoimisto. Se koulutti a ja huolehti heidän selviytymisestään. (153)

11152 Uola, 15; MS 4.5.1939.

4, Mikkeli. 153 Asiakirjat, 1676 154 Haastattelu MO+AP.

117

Suojeluskuntalaiset lähtivät omana joukkonaan rajalle. Linnoitustöissä eri yhteiskunta-luokkiin kuuluvat miehet tekivät työtä rinta rinnan hakuilla, lapioilla ja rautakangilla. Lotat muonittivat raskasta työtä tekeviä miehiä. Alkeellisissa oloissa he valmistivat ate-

t, tiskasivat ja pesivät pyykit. Mukana ollut lotta ihmetteli jälkikäteen, miten selvit-tiin, ja mitenlanteessa. "Tkyllä oli. Pieolla siistinä k Hygieniaongpiirre olivat syyllisiäkin ekeen, ahtaudekeinojen puulottien mieles

kä oli se talvi, niin hoh hoh. Ainakin meillä oli to-rakoita mahdottomasti. Äiti syytti sitä kun mun setä oli suutari ja se toi mukanaan ne

leivän päälle että sillä kuolee. Jonkun pullon toin a ei nesteessä ollutkaan myrkkyä ja kyllä riitti to-

ijaan sanottiin, että jokainen suomalainen nainen on nyt rinta-a rintamalle lähteneiden miesten töitä tekivat naiset, keskenkasvuiset

i tuli armeijan tarpeista huolehtiminen. Suojeluskunnat ja pähuollon. (155)

50 Haastattelu ER. 154 Haastattelu MO+AP. 155 MS 28.12.1939.

ria huolehdittiin ulkoasusta. Lottakuri edellytti huoliteltua ulkoasua joka ti-äysistunnot oli riu´ulla. Hygieniaa hoidettiin miten taidettiin, mutta vettä niä ongelmia oli terveyssiteiden kanssa - se oli todella vaikea ja aina piti uitenkin." (150)

elmia oli vielä kotirintamallakin. Sotatalven 1939 -40 inhottava erityis-torakat, jotka jäivät monen mieleen. Niiden ilmestymistä ihmeteltiin ja tsittiin: "Mistähän niitä silloin tuli niin kamalasti?" Ilmeisesti muuttoliik-n ja kovien pakkasten yhdistelmä toi tämän kiusan. Tehokkaiden torjunta-ttuessa yritettiin monenlaisia kotikonsteja. Muistot niistä olivat elävinä sä:

Jos semmoiseen vielä jouduttaisiin, mi

suutarin kamppeet kun tuli kenkiä tekeen, niin sieltä tuli torakoita. - Kyllähän meilläkin oli, mutta en ollut kyllä kotona. Mutta sitten siellä sairaalassa. Siellä piti olla jotain sem-moista myrkkyä pullossa, jota pantiin kotiinkin ja äiti pani uunin päälle, muttrakoita. - Meillä taas äiti laitto märät rätit tiskipöydälle ja kun niitä torakoita tuli niin se kanto ne rätissä ulos. - Koitettiin jäähdyttämällä, mutta ei onnistunut. - Kyllä meillä meni pakkasella torakat. Viikko kun oltiin talosta poissa, kun oli hyvät pakkaset, sanoin että toinen viikko vielä. Se vaati niin kylmän että uuni jäähty kunnolla. Ei ollut torakoita sen jälkeen. (154)

Miesten lähdettyä armemalla. Maataloisspojat ja vanhat miehet. LisäksLotta Svärd organisoivat lei

Lottakanttiini laitettiin toimimaan kaikissa olosuhteissa. Kuva aineistokokoelmasta.

1

118

Sodan aikainen muonitustyö oli suora jatko sille, mitä lotat olivat suorittaneet suojelus-kunnan harjoitusten ja muiden tapahtumien yhteydessä. Nyt urakka oli kuitenkin aivan toista suuruusluokkaa, sillä miesten lähdettyä rintamalla työmäärä myös siviilipuolella kasvoi. Siitä kertoi kovan kohtalon kokenut Anttolan lotta:

Talvisodan jälkeen olin kotona, isä oli sairaalloinen, pojat oli sodassa, kaksi oli kaatunut sinne. Oli heinänniittoa ja viljankorjuuta, pahnanpohjimmainen olin siinä. Voi hyvänen aika sitä ei tehty mitään muuta kuin työtä ja työtä ja taas työtä aamusta iltaan. Ei sitä tar-vinnut houkutella iltasella unen päästä kiinni, kun oikein pahasti teki työtä. (154)

kerättiin leipiä taloista. (156)

Lottaperheisstenä, että nulustustyöhöntoiset jäivät kin voitiin. näyttää mahja ottaneen toivomuksia.lytys lottaty selliselle suo-rittamiselle. Suojeluskunta- ja lottatyö meni usein kaiken muun edelle. Siitä kertoo muonituslotta, jonka äiti oli pai-kallisjohtaja:

"Äiti oli niin hirveen monissa mukana, kirkollisissa ja jaostoissa mitä oli, muonituksia. En ymmärrä miten hän jaksoi ja miten hän sen kesti." (157)

Lottia tarvittiin ja heitä arvostettiin. Asenteita kuvaa Anttolan lottien johtajan kertomus:

"Meiän nää lottatytöt oli oikein haluttuja. Sanottiin, että koittaisit saada nyt, kun ne maalaistytöt on niin hyviä työtä tekemään, ne kelpaa sairaalaan ja muonittamaan ja joka paikkaantekemään töitä. Muonittamista ja pyykinpesua oli tehtävän

Mikkelin lotista enemmistö kuului muonitus- ja lääkintäjaostoihin. Sota lisäsi ratkaise-vasti naisten työtaakkaa ja kuormitti erityisesti perheellisiä lottia. Maataloissa jouduttiin tekemään myös rintamalle lähteneiden miesten työt. Taloissa, joissa oli isot uunit, lei-vottiin armeijalle suuria määriä ”vanikkaa”. Leivät paistettiin nelikulmaisissa vuoissa, jotta ne olisi helppo pakata ja lähettää. Lotat kävivät niitä keräämässä. Myös siirtolais-ten muonitukseen

ä pidettiin itsestäänselvyy-oret osallistuivat maanpuo-. Toiset lähtivät rintamalle, pakosta kotitöihin. Vaihtaa-Lottien palvelujärjestelmä

dollistaneen paljon joustoa huomioon jäsenien omia

Omaehtoisuus olikin edel-ön antaumuk

, sairaalassa, ilmavalvonnassa. Mutta oli ty

141 Haastattelu AK. 154 Haastattelu MO+AP.

56 Häkkinen, 28-29; AK.

1157 MO+AP ja SA.

Kuva aineistokokoelmasta.

li oppinut kotonaan ä." (141). töt haluttuja aina, o

119

7. 4 Vaatteita armeijalle Talvisodan alkaessa miesten vaatteet ja varusteet olivat puutteelliset. Lottien varusjaosto perusti oman ompelimon 14. päivänä lokakuuta. Alkuajan kiireessä sen 32 ompe-

konetta olivviä. Reservilalusvaatteita.pelimo vaurio ja 35

aista jatkoi ompelemista rauhantekoon saakka. Pienempi ompelimo oli toiminnassa

inta ikuussa 1944 laskettiin että Saimaan suoje-luskuntapiirin alueelta oli edellisen vuoden aikana tehty 100 rintamavierailua ja joulupaketteja oli lähtenyt 3000 kpl. Posti oli tärkeä ja lähes ainoa yhteydenpitoväline. Postiliikenteen kehitystä kuvaa se, että vuonna 1939 Mikkelin postikonttorista lähetevajaa edellisen vuoden luku oli 8600. (159)

ostitilastot vuonna 1938 ja 1939.

lu at käynnissä yötä päivää. Myöhemminkin tehtiin kymmentuntisia työpäi-äisille valmistui 1000 lumipukua, 2500 selkäreppua sekä paljon lapasia ja Sotasairaaloihin toimitettiin erilaisia varusteita kaikkiaan 7 500 kpl. Om-itui suurpommituksessa tammikuussa, mutta osa koneista pelastettiin

nseurakuntatalon alakerrassa. (158)

R malle lähteneitä ei unohdettu. Tamm

ttiin yksityisiä kirjelähetyksiä noin 900 000 kpl. Edellisenä vuonna määrä oli ollut 500 000 Tavallisia paketteja lähti noin 250 000 kpl, kun .

Sota-aikana lähti sekä isänmaallisiKortit Sota-arkistosta, kuvat kirjoittajan.

a että mieltä ilahduttavia viestejä.

158 Häkkinen, 30-31. .1944. P159 Länsi Savo 22.1

120

8 Evakot huollettavina

YH:n ja rajaseudun linnoittamisen alkaessa osa rajaseudulla asuvista joutui poistumaan kodeistaan. Talvisodan päätyttyä koko Karjalan luovutetun alueen asukkaat joutuivat lähtemään nopeasti muualle Suomeen. Jatkosodan alussa, ns. kesäsodassa, alueet val-lattiin takaisin ja vuoden 1942 loppuun mennessä niille oli palannut 235 000 karjalaista. Kun sota päät symyksessä oli suurisuuntainen ikkelin kautta joko rautateitse tai laivalla Saimaan satamaan. (160)

60 Päämajamuseon näyttely 2002 ja kokoelmat. 61 Länsi-Savo 9.11.1944 ja 29.1.1945.

8. 1 Muuttoliike idästä

tyi, oli 280 000 siviiliä joutunut uudelleen evakkoon. Ky siirtolais ne kulki M- ja asutustoiminta. Pakolaisliiken

Tulijoiden elämälle ja toimeentulolle tärkeät kotieläimet joutuivat myös matkalle ja kärsimyksiin. Vuosina 1942 - 1943 laskettiin 400 eläimen kuolleen. Muualle lähettämi-sistä huolimatta oli sodan päätyttyä siirtokarjaa Mikkelin läänissä yli 124 000 eläintä. Ne oli ruokittava, ja pakkoluovutuksella saatavaa heinää tarvittiin lähes 27 000 tn. (161).

Karjalan kannas oli sotien päätoimialuetta. Talvisodan jälkeen luovutettu alue on vuosien 1939 ja 1940 rauhan rajojen välissä. Kuva teoksesta Suomi taisteli, sisäkansi.

11

121

Mikkeli oli liikenteen solmukohta, joäyttötavaroineen. Kaikki luetteloitiin

nne perheet tulivat karjoineen, huonekaluineen ja ja varastoitiin odottamaan kuljetusta varsinaiseen

kertoi mukana ollut lotta:

Kyllä se siirtolaisten tulo oli meille iso tapahtuma. Miten hirveesti oli tavaroita. Monta laivalastia. Ne tuli Imatralta, olivat ruokolahtelaisia ja Simpeleeltä. Murre oli mukavaa kuultavaa.Tehtiin aika tarkat luettelot siitä mitä tuli, oli lottia ja pikkulottia kirjureina. Pikkulotat lähinnä oli kirjoittamassa. Kun laivasta purettiin lastia, niin katsottiin lapusta kenen tavaroita oli, pantiin ylös mitä oli, kenen tavaroita. Satamassa oli sellainen iso vaja, missä tehtiin lotjia, niin se suuri ja korkea vaja oli täynnä ihan kattoa myöten. (162)

Jatkosodan jälkeen siirtyi luovutettujen alueiden väestö kokonaisuudessaan muuhun Suomeen. Lähes 300 000 pakolaisen sijoittaminen sodan kärsineeseen ja suuria sotakor-vauksia maksavaan maahan oli suuri ponnistus. Evakkojen kohtaloista kertoi Karjalassa syntynyt lotta:

Me nuoret tietysti oltiin elämänhaluisia, mutta ne jotka joutuivat lähtemään kahteen ker-taan! Kaksi kertaa joutui kotinsa jättämään. Moni sai talonsa juuri valmiiksi, maalasi sei-nät eikä sen jälkeen sitten nähnyt. Innostus oli kuitenkin palava, ja ehdittiinhän siellä olla kaksi vuotta. Missä sitten sen ajan olisi oltu, muiden nurkissa. Kerkisivät kasvattamaan viljaa ja karja oli. Sotilaat saivat heiltä ruokaa, he kävivät ostamassa maidot ja muut. Meiltäkin mentiin, kaikki joukolla koko perhe. Vanhempi sisko kyllä oli komennuksella. Kun sitten tuli lähtö uudelleen, niin kotona oli vanha isä ja äiti ja yksi hevonen, muut oli-vat sodassa. He laittoivat kaksi kuormaa ja aina sitten vähän matkaa vietiin ja sitten taas haettiin. Jonkin verran saivat siten mukaansa. Lehmät kävelivät kaksi viikkoa, oli se ai-kamoista tuloa. (163)

Tämän muistonsa lotta päätti tavalla, joka kuvaa haastateltujen asennetta:

Vaikka onhan maailmassa pahempaakin. Omassa porukassa oltiin, suomalaisina otettiin han

m )

sa lotan toimenkuvaa. Mikkelissä akkojen kohtalo näkyi selvänä ja riipaisevana.

isille kuin eläimille. Lotta muisti, miten hänen äitinsä lähti jalkaisin viemään hmiä kymmenen kilometrin päähän. Tämä lottajohtaja myös järjesti lypsäjät Mikkelin

semalle, kun osa joukosta vietiin eteenpäin. (166)

62 Haastattelu AK 63 Haastattelu SL.

attelu TN. 165 Kunnalliskertomus 1940, 249. 166 Haastattelu SA.

ksijoituspaikkaan. Vesitse tulevista

kuitenkin vastaan. Jokaisen henkilökohtainen asia oli sitten miten otettiin vastaan. Iihin tahansa menee, aina löytyy karjalaisia, hyvin ovat pärjänneet. (163

8. 2 Lotat auttajina Lottajärjestön etiikassa oli korostettu epäitsekkyyttä ja palvelualttiutta, mikä myös tuli esille haastatteluissa. Koulutytöstä asti opetettiin, että ottaa toinen ihminen aina huomi-oon ja antaa arvon sille. Ja antaa arvon myös työlle, niin silloin se työ tulee tehtyä kun-nolla. (164) Vähäosaisista huolehtiminen oli tärkeä oev Luovutetun Karjalan asukkaiden ja inkeriläisten siirtolaisten vastaanotto ja muonitus oli pääosin lottien vastuulla. Siirtoväen majoituslautakunta oli erikseen, mutta käytännössä muonituksesta huolehtivat lotat. (165) Kiireellistä oli saada tulijoille katto pään päälle, niin ihmlea 11164 Haast

122

8. 3 Maalaistalojen taakka Pitkän matkan tehneille evakoille oli kiire antaa ruokaa. Siitä lotta kertoi:

Ristiriitojakinvieraita tapoj

isiin oloihin, mutta mikkeliläisiä se hämmästytti.

piirakoita lauan-

64 Haastattelu TN.

Meitä oli täällä koululla. Otettiin sitten kuka ei ollut lottakaan niin avuksi. Meillä oli muuripata, kun ei ollut keittolaa silloin. Hernekeittoo tehtiin paljon, se oli helppoo, ja pe-runasoppaakin. Oli semmoinen muonitusopas 100 hengelle, että suunnilleen tiesi tilata. Ja yhdet ainakin muonitettiin kirkolla, siellä Koivulassa, suojeluskuntatalolla, sinne tuli paljon. Ja tuli piiristä yks naisagronomi, semmonen vanha, maistamaan miltä lottien soppa maistu. Astiat pestiin sitten välillä Saimaassa. (167)

Maalaistaloista kerättiin leipiä siirtolaisten muonitukseen. Saapuneet evakot jaettiin taloihin asumaan. Tilanne oli sekä vaikea että mielenkiintoinen. "Se oli mahdoton pu-ristus kyläkunnalle (168)", sanoi lotta.

Mie olin talvisodan ajan kotona, meil oli suur tää siirtolaisia, yhteen aikaan 27 henkilöä asui meidän huushollissa ja vesi oli Saimaassa. 13 -vuotias poika ajo vettä sieltä. että päästiin käymään saunassa ja pyykit pestyä. Vesiastioina oli puutynnyreitä tai parempina peltitynnyreitä, jotka olivat kevyempiä. Vesi läikkyi ylämäessä, mutta jotain sitä tuli pe-rillekin. Meillä kävi naapurista Väinö-setä muka auttamassa. Pojalle hän sanoi, että anna mennä, mie tuun sitten perässä. Sitten hän teki sätkää niin kauan kun poika tuli takaisin. (168)

ilmeni, ja kulttuurierot tulivat näkyviin. Murretta ei aina ymmärretty, eikä a. Omien tapojen säilyttäminen lohdutti karjalaisia heidän jouduttuaan vie-

ra

Ihmeellisiä ne karjalaiset. Se kaikista ihmein, miten tavattomasti ne tekitaina. Niit oli ihan... Se ei koskaan puuttunu lauantaina, pitivät perinteestään kiinni. Ja hirvittävän iso pannu kahvia ja sitten niitä syötiin niitä piirakoita. (168)

1167 Haastattelu AK. 168 Haastattelu MO+AP.

123

8. 4 Ahtautta kaupungissa Talvisodassa pommitettiin Mikkelistä asuinkelvottomaksi lähes 200 taloa. (169) Ja kui-

nkin oli majoitettava sekä päämajan henkilökunta että jatkuvana virtana tulevat siirto-laiset. Tämä pitämään hyvsella. Pikkulokertaa keittiö

arraskuun lopussa vuonna 1943 laskettiin kaupungissa olevan siirtoväkeä 1346 hen-

Kun alko kesäsota niin sieltä Uuraasta oli tullut yöllä tänne Mikkeliin evakoita ja ne oli

loitettuaan sodan saksalaiset olivat aloittaneet väestönsiirrot valloittamiltaan alueilta. Osa vierasmauudelleen. (1

een. Suomlkeen tehdyssä välirauhassa Neuvostoliitto määräsi heidän kohtalonsa. 19. päivänä

1944 solmitun sopimuksen mukaan Suomi sitoutuu viipymättä luo-uneiden (Neuvostoliiton) ylimmälle sotilasjohdolle kaikki ne hallus-

ja liittolaisvangit sekä myöskin ne Neuvostoliiton ja Liittoutunei-den kansakuntien kansalaiset, jotka on internoitu ja tuotu väkisin Suomeen, palautetta-vaksi heidän kotimaahansa. Tämän ohjeen mukaan Suomesta palautettiin noin 55 000 henkeä, kokonaismäärä tosin olisi ollut yli 63 000. Toimenpide aiheutti inhimillisiä murhenäytelmiä. Niin myös Mikkelissä, jossa myös kaupunkilaisten adoptoimat orpo-lapset jouduttiin lähettämään tuntemattomiin kohtaloihin. Heistä erottiin kirvelevin sy-dämin. (172) 169 Palmu, 45. 170 MS 3.12.1943. 164 Haastattelu TN. 171 Jokipii, 35 ja 45. 172 Kulha Keijo K., Inkeriläisten siirtäminen Suomeen II maailmansodan aikana, 257; PHK.

teoli suuri rasite, jota ei kuitenkaan sellaiseksi tunnustettu. Tulijoista pyrittiin ää huolta ja auttamaan kaikin tavoin, usein oman mukavuuden kustannuk-tta muistaa, että isä sanot aina että onhan laattiata. Perhe makasi monta

n nurkassa, että vierailla oli vähän paremmin.(164)

Mkeä. Koko Mikkelin läänissä määrä oli yli 9 000. (170) Eräästä tilanteesta kertoi siirto-laisia muonittava lotta:

sijoitettu tuonne pitäjän kirkkoon. Mie tulin aamulla kun mun oli määrätty tuomaan aa-mupalaa, niin ne nukku siellä pitkin kirkonpenkkejä. Ja kun mie menin sinne, niin sielt nouski semmonen nuori koulupoika ja sano, että mikä ihana näky, aurinko paisto oikein lämpimästi ja kirkon ovi aukes, niin kukas siellä oli ovella kuin Tyyne-täti. Sukulaispoika oli maannut siellä koko yön. Kysyin, miksi hän ei ottanut yhteyttä, niin sanoi että enhän mie sen kummemmin kuin toisetkaan. Silloin oli pojilla se ajatus, etteivät ne tahtoneet mitään erikoista. Vaikka tiukkaa oli, niin ei valitettu. (164)

8. 5 Inkeriläisten kohtalo A

alaisista joutui työskentelemään Saksan sotateollisuudessa ja osa asutettiin 71) Jatkosodan aikana Suomi ja Saksa sopivat inkeriläisten muutosta Suo-alaiset tunsivat myötätuntoa heimokansaansa kohtaan, mutta jatkosodan m

jäsyyskuuta vuonnavuttamaan liittoutsaan olevat neuvosto-

124

9 Sodan kasvot - elämänkokemusta

tilaskuljetukset menivät ohi. aikkiaan matka kesti 36 tuntia kovilla enkeillä istuen ja ahtaudessa torkkuen. Juna

asemalla kello 11.40. Lotta un kanssa kotiin ja soitti

erille ilmoittautuakseen.

vuoro kello yhdestä alkaen." (173)

173 Haastattelu SA.

Lotat tunsivat keskenään syvää yhteenkuuluvuutta ja kantoivat itse lottavainajan arkun. Suomen ensimmäisenä kaatuneen lotan hautauskuva on tamperelaisen Sakari Soinnun kokoelmasta.

9. 1 Lotta aina valmiina Moni lotta oli allekirjoittanut paperin, jonka mukaan hän oli käytettävissä tarvittaessa. Eräs haastateltu oli Torniossa, kun YH, ylimääräiset kertausharjoitukset alkoivat. Hä-nelle soitettiin suojeluskunnan esikunnasta: "Missä tyttö on?" Tämän oli lähdettävä heti ensimmäiseen junaan. Aina välillä se pysähtyi sivuraiteelle odottamaan, kun kiireelliset soKpoli Mikkelin käveli matkalaukpäivystävälle upseUpseeri totesi kylmästi: "Näkyykin olevan Pakottavissa tilanteissa jouduttiin va

hautaamaan taistelukentälle. inajat

Kuva: Elina Ripatin kokoelma.

125

9. 2 Kuolema silmien edessä Talvisota nähtiin usein Suomen kansan taisteluna elämästä ja kuolemasta. Siihen tais-toon joutuivat osallistumaan kaikki kansalaiset. Äkillinen hyökkäyssota nosti pintaan ikiaikaisen maanpuolustushengen. Henkilökohtaisella tasolla sama asetelma oli jatku-vasti silmien edessä. Itsekin rintamalla taistellut Yrjö Jylhä leimautui myöhemmin Tal-visodan runoilijaksi. Hän julkaisi sodan jälkeen kokoelman Kiirastuli, joka kuvaa osu-vasti suomalaisten tuntoja rintamalla. Runo Aavepartiot tuo esiin myös historian ja pe-rinteen merkityksen:

Ne hiihtävät kuin haamut öin, ne liukuvat kuin aaveet kuutamolla, niin hiipivin, niin hyisin ylläköin – ken tahtois niitä vastassa nyt olla! Ei paljon heitä ollut, ei, kun suksilleen nous parvi valkopuku: vain parvi, jonka jäljet tuisku vei – nyt suuri luvultaan kuin kuusten suku. Mut mistä kasvoi joukko tuo, miks on sen hiihtokin niin kummanmoista? Ei varjoja se kinokselle luo, ei ladut jää, ei sommanjäljet loista...

Nyt hiihtäjiin on liittyneet ne kaikki jotka hiihtivät tääl´ ammoin, kaikk´ erämiehet, sissijoukkueet; ja kylmä kuukin katsoo sitä kammoin. Tuhansin aavepartioin vuossadat vaanimass´ on vainolaista; kiväärein, keihäin, jousin , tapparoin ne taistelevat Suomen erämaista.(174)

Hiihtopartioiden iskut herättivät kauhua vastapuolen sotajoukoissa. Niitä ihmetteli myös

hengen joukko kansainvälisiä lehtimiehiä, jotka kuin pitivät kokoustaan Helsingissä danuhan konkretisoituessa. He toivat suomalaisten taistelun koko maailman tietoi-

uu

alvisota näytti heti kuoleman kasvot. Mikkeli oli pommitusten kohteena vasta vuoden aan tässä pikkukaupungissa kuoli asukkaita Suomen

ttiin lämmittää aamuhämärän aikana. Ko-näkymistä. Iltahämärässä taas laitettiin innut varoa. Ja silloin kerran

noi: -Tytöt, tänä päivänä on erilaisia hellapuita! ilaisia. No ni semmoisia että ku kaks vainaata on

aiset lähti ehtimään sitten arkkuja ja olivat saa-pas että Suojapirtin liiterissä on soppi, että sopii dä. Ja kun niitä vartiopoikia oli aina vappatunnilla

riin pieneks. Ni hän oli sanonu ne pojat ne pittää tänä

e alin allaa. - ne täällä

ittiössä. Ja koko päivän me niitä pahvinpala niitä. En itä varten sano, että poltatte ne tuossa. että kokkeeko se meidän hermoja, että miten

meiän hermot kestää. (177)

174 Jylhä, 14. 175 Julkunen, 47-49. 176 Palmu, 44-45; Salovaara, 20, 24-30; SL. 177 Haastattelu ST.

50os

s teen. (175)

T1940 loppiaisaattona, mutta kaikki

aupungeista toiseksi eniten. (176) k Heikkoutta ei saanut näyttää. Nuoretkin lotat karaistuivat nopeasti, kuten Haukivuoren muonituslotat, jotka tekivät töitä suojeluskuntatalossa. Pakkanen oli kova ja aamulla aikaisin oli kiire laittaa tulta uuniin, että ehdivien pommitusten tähden oli varottava savun uudelleen tulta uuneihin. Aina ei kuitenkaan tarv

suojeluskuntaupseeri tuli keittiöön ja saMe katottiin, että mitenkäs ne nii on ertullu pahviarkussa (kovalevyä) ja ne omneet liikkeestä oikeet arkut, niin hää luviiä sinne ne arkut ettei tarvi kylälle vieni hän oli sanonu, että pilkkokaa ne sinne liitekantaa ne tänä päivänä tuohon hellan viereen sinne syötetyn keittiöön ja päivänä polttaa. No me sanottiin että nuuniin, uunit täyteen niin äkkiähän ne pketiiä m

pistettään salin uuniin ja tuohon ravintolasEi niitä viiä sinne, työ poltatte

sia mätettiin hellaan ja poltettiin

126

Lotan kertomat pahvit olivat itse asiassa kelmia kaatuneiden kuljettamisessa ja heitä jouduttiin lähettäm

ovalevyä. Sodan alkuvaiheessa oli suuria on-ään myös Enson puun-

rässä ja toimitus kerkis alkaa kun tuli ilmahälytys. Ja tuli komento, että kukaan ei saa heilua minnekkään eikä valoja saa näkyä. Ja niin sitä oltiin tunti siellä pimmeessä

ien kanssa. Ja sitten tuli itus. Ne kai ke- hautaan kantamin en at tietysti sukulaise assa. Ja

voin hauta ja siitä oli lankut poikitellen niin että siitä lankkua myöten pääsivät laskemaan niitä arkkuja sinne alas. Ja toiset näytti myrskylyhdyllä

sitä toimitus vietiin sitten loppuun. Ja johan se oli kello, mitä mie nyt sa-toista ainakin ku ljas

iin ei ollut noppeeta n oli

Rinta monin tavoin. 17 -vuotiaan viestilotan mieleen jäivät yksinäiset päivystysvuorot Lappeenrannan kylpylässä:

Muistan aina kun oli pesula tai mikä ja sinne tuotiin ruumiita, ja kun yksin oli vuorossa.

kisesti rankimman työn tekivät evakuointikeskuksien lotat. He huolsivat

silloin arkkujen päihin oli laitettava merkintä EI

hin, tauteihinsekä kadonnmissä tutkimhelle kolmeakin menehtyheistä sairaal 177 Haastattelu178 Haastattelu179 Tuiremo, 3 . 180 Irma Turunen teoksessa Suomen sota 1939 - 1941 osa 9

sankarivainajat.

gjalostustehtaalta tilatuissa kuljetuslaatikoissa. Pommitukset aiheuttivat synkkiä tilanteita. Haukivuorelaiset lähtivät ensimmäiseen hautaustilaisuuteen suojeluskuntatalolta tutulla hevosellaan Elo Uljaalla hyytävässä pakkasessa.

Joku jäi pitämään valkeeta, että pysys lämpösenä. Neljätoista vainajaa oli alttarin edessä puoliympy

kirkossa niitten vainaj vaara ohi ja sitte alko toimrettiin siunata mutta sitten en alko ja ol jo pimmee. Myrskylyhtyjvalossa niitä sitten kantoiv t ja nuoria poikia oli siellä auttamoli pitkä hauta kaivettu, a

suuntaa. Ja niinnoisin, kyllä seka kahdeksan jouduttiin sinne Suojapirtille. Se Elo Uku ei ollu mikään ravuri n se kulkeminenkaan. Mutta semmonese sunnuntai. (177)

malla nuori lotta kohtasi kalmanhajun

Yökaudet tuotiin lasteja ja pestiin ja pantiin arkkuihin. Oli kaamea tunne väliin kun ei oi-kein ollut aikuinen ja lotat varmaan laitto ja ehkä lääkintämiehiäkin. Ja sitten kun oli ko-vat taistelut niin tuli lastia. (178)

hkä sodan henE

kaatuneet joita sotilaat toivat suuriin ruumiskasoihin. He riisuivat vainajat, pesivät hei-dät, pukivat ja asettelivat kauniisti arkkuihin kotiin lähetettäviksi ja omaisia varten. Tal-vella vainajia oli ensi sulateltava ja kesällä oli vastakkaiset ongelmat. Kesien helteiset aisteluvaiheet olivat kammottavia,t

SAA AVATA. Kaatuneitten huolto Suomessa oli kuitenkin ainutlaatuista toisen maail-mansodan aikana. Sillä oli myös moraalinen ulottuvuus. (179) Eri lähteiden tiedot vaihtelevat siitä, miten paljon lottia menehtyi palveluksessa. Teok-sessa Suomen sota on laskettu sotavammoi-

ja tapaturmiin menehtyneitä eita yhteensä 228. Myöhem-uksissa määrä on noussut lä-sataa. Useita mikkeliläislottia-i sotapalveluksessa, muutama apommituksissa. (180)

ST. ML. 2; Kansanaho, 177-178 ja 317

Suomen sot

ien tiedosto:

Rintamalla tottui sodan romujälkiin. Kuva: Elina Ripatin kokoelma.

, 515; Rautio, 29; Internet,

127

Nainen ja lotta, jolla oli kädet täynnä työtä elävien hyväksi, ei ehtinyt antautua syvällisiin pohdiskeluihin. Hän ei myöskään voinut antaa surulle valtaa, vaan työnsi sen potajunnastaan. Kuvausten valossa näyttää siltä

-is

, että kuoleman aiheuttama suru ja ikävä uuttui vähitellen rauhalliseksi tosiasioiden hyväksymiseksi. Toisaalta kuolemasta tuli

. 3 Miesten matkassa Osa lotista olkoko Suomesmyös siksi, ejaksottaista. V(181) Ainaka Jo rauhan aiktia. Vuonna 1

ennettiin radiotiedusteluyksiköihin myös lottia. Talvisodan alussa lottapiirit

kä tyypilliheessä kasva

silloin alko radiosähköttäjäkurssit tuolla Eurajoella. Ja aallisia, niin tykkäs että kuulu sinne lähtee. Ja miehän

ikkoisen kotielämän vas-ta haastattelukertomuksesta:

Kun yksi minun sisko tuli kotiin jostakin syystä ja n lähdin vuorostani. Ilmoittauduin ja kutsu tuli ja

elin kasarmille. Sieltä sitten junassa Keravalle ja n lähdin. Ja niitä muonitettiin, meillä oli aina kaksi taiteilua se ruoanlaitto silloin, ne ruoka-aineet oli ttä oli joka päivä jotain laittaa päytään. Kyllä se oli

esti, mutta perunoita tuli hyvin nuukasti. Jos nyt oppuvaiheessakin oli mielikuva, että leipää oli ai-

oli asuntovaunun tapaisia, yhdestä tehtiin keittiö, siinä vau-nussa oli kenttäkeittiö, tiskipöydät ja kaikki ja astiat. Lotilla oli semvaunu tai tarkemmin vain eristetty osa. Vau mitti,

niissä tarkeni. Semmosta puutteellistahan ytiin Sor-ssa asti ja kun lähdettiin sieltä piti olla tyhjää, oli sota lopussa. (183)

18182 Pale, 103.

183 Haastattelu MO+AP.

mitsestäänselvyys, johon suhtauduttiin luontevasti. 9

i vielä koulussa palvelukseen astuessaan. Koulunkäynti oli epäsäännöllistä sa. Mikkelin koulut olivat pitkiä aikoja suljettuina tilanpuutteen tähden ja ttä toimintaan ei ollut resursseja. Niinpä tyttöjen elämä oli vaihtelevaa ja älillä istuttiin oppitunneilla, välillä taas kuusen alla kuulokkeet korvilla.

an pitkästyminen ei ollut sota-ajan lotille mahdollista.

ana lottapiirien järjestämillä kursseilla oli koulutettu toimisto- ja viestilot-935 palkattiin ensimmäinen nainen tiedustelun toimistotyöhön. Talvisodan

alussa komjatkoivat koulutusta, mutta myös päämajan koulutusosasto alkoi järjestää viestikursseja. Koulutuksen saaneet toimivat sotarintamalla tai työskentelivät päämajassa. (182) Eh senä mikkeliläisenä viestilottana voi pitää haastateltua, suojeluskuntaper-

nutta tyttöä, joka kertoi:

Vuonna 1940 olin 16 -vuotias ja kun vanhemmat oli huippuisänmlähdin, suoritin radiosähköttäjätutkinnon ja sitten tulikin sodassa katkos ja olin koulussa niin kauan kuin pystyin ja vuonna 1941 kesällä lähdin komennukselle Lappeenrantaan. Se oli sotatoimialuetta siihen aikaan ja siel olin radiosähköttäjänä kylpylaitoksella. Siellä oli asema, siellä sit ilmavoimille annettiin tietoja mitä oli nähtävissä ja kuultavissa. Olin siellä varmaan seuraavaan kevääseen asti, sitten aina välillä koulussa, ja semmosta remp-paamista oli pitkään. Keväällä 1942 siellä Kannaksella, Raudun lentokentän vieressä oli radioasema, teltassa sitten taas. (178)

intamakomennukset olivat monelle nuorelle vaihtelua yksitoR

tapainona. Seikkailunhalukin näkyy seuraavas

Sitten mie läksin, 1943 ilmoittauduin.oli sen vuoden kotona, niin mie sittelinja-autossa sitten menin ja tulin Mikksitten semmosen viestiporukan mukaalottaa ruoanlaitossa. Se oli semmoistaviikoks ja piti saada riittämään miin evaikeaakin. Leipää kyllä oli aina, hirveoli lihaa, niin piti se saada riittämään. Lnakin riittävästi. Kierrettiin,

monen pikkunen nut oli ihmeen lämpösiä, kamiinat läm

kyllätava

se oli, muuta kyllä se siinä. Käla

178 Haastattelu ML. Haastattelut ML ja SL.

1

128

Hankaluuksiakin oli, kuten mikkeliläiseen joukko-osastoon komennetulla lotalla. Hän kertoi havainnollisesti rintamaelämästä:

Kun lähdin komennukselle, niin se joukko johon kuuluin oli jo mennyt. Ja sain litteran Savonlinnaan Kellarpeltoon, sieltä niiden piti löytyä. Ne oli kuitenkin jo mennyt ja sitten maantie maantieltä, piste pisteeltä sain uuden osoitteen että sinne ne on menneet. Ja sitten Kananojallakin oli jo taisteltu ja oltiin siitä menty ylitse. Pääsin sitten siihen ja ennenkuin

eä. Meitä oli kaksi lottaa, yövyimme heinnäladossa. Meillä ei ollut maa. ei ollut myöskään varusteita, ei manttelia siinä vaiheessa, anottiin vain, että piti olla lottareppu pakattu. Divisoonan tykistön

n että joko nyt pääsisin. Mutta ei, esikunnassa tarvittiin ja siellä muonitus kyllä pelaa. Minulle samantekevää mitä

olin kanavalla tuli pimmitään matkasuunnitelmutta kesä se olikin. Sesikunnan löysin sitten ensin, sääpalveluyksikön ja sääpalvelun pojat. Kun menin esi-kuntaan, siellä kysyivät ensimmäiseksi että osaanko kirjoittaa koneella, vaolla mulla pa-perissa oli muonituslotta. No osasin kirjoittaa, ja heillä oli se tilanne, että kirjuri oli juuri lähtenyt pois. Ja siihen kun jäin, ei minua sitten päästetty minnekään. Aloin inttää, että en minä tänne, vaan määräyksen mukaan. Ei siellä tarvita, sanoivat. Tilanne oli se, että siellä toisessa yksikössä veljeni oli haavoittunut, mutta sitä ei sanottu. Kun hän myöhemmin karkasi sairaalasta ilmoittautumaan ja olimme tavanneetkin, kysyi

tein, ja niin sitten tykistö kulki: Nuijamaa, Kaukola, Väisälä, Kivennapa. Joka kylässä rauniot oli vakionäkymät. (184)

Kartassa näkyy matkapaikkoja. Varjostus on talvisodan rauhan rajalla. Kuva: Kotien maailmankartasto, sivu 4.

184 Haastattelu ER.

129

Mulla oli koko porukun tuli mrintama liitulimme nevp (evakHerättiin etorakoita milloin mkampanjaa

.

Talvisotaan lähdettiin kiireellä. Kuvassa osa lotan matkapäiväkirjaa

pikkukamera mukana. Siinä meidän pyykinpesua, käytiin järven rannalla. Se oli kan pesula, oman toimen ohella jokainen kävi talkoissa. Meil´ oli täisauna, aina iehiä sauhutettiin turkit ja muut ennenkuin lähti. se oli vyörytysvaiheessa kun kkui nopeasti, ja voi niitä täijuttuja... Sitten oli lutikkalinna, suuri puutalo. Kun iin majoituimme siihen ja sitten myöhemmin kävi ilmi, että se oli ollut ryssän uointipaikka, kuolleiden keräyskeskus) ja siel´ oli sitten majoituttu kanssa. nsimmäisen kerran seinien sisällä ja jotain kuhisi. Kun katto tarkemmin, niin

tuli. Kyllä me lähettiin telttaan takaisin, meit´oli kolme tyttöä. Sitä siirrettiin issäkin. Syksy vielä meni, mutta sitten se talvi, ne hyvin syötetyt täit ja sitä , sitä ei usko kukkaan - se oli surkeeta.

Lotilla oli katsomista. kun miehet joutuivat ulkosalle palavasta saunasta.

Kuva: Elina Ripatin kokoelma.

Sauna oli tärkeä rintamallakin. Liika läm

syttymään,Kuva: Elina Ri

mitys sai katon ja jälki oli mustaa.

patin kokoelma.

130

Jatkettiin matkaa, nähtiin silpoutunut hevonen, se oli ehkä kaamein näky. Päästiin Valk-järvelle. Järvessä oli hyvin kalaa. Sauna oli taas, ja se oli semmoisessa paikassa, että pojat sai vilistää. Kai se jonkun kerran paloikin, mutta kun oli hyvä kiuas, niin rakennettiin taas. (184)

184 Haastattelu ER.

vk

sa

Lotat osasivat suurien ruokamäärien almistamisen. Soppatykki oli ahkerassa äytössä. Kuva: Elina Ripatin kokoelma.

Pyykinpesu oli raskaimpia töitä usein alkeellisissa oloissa. Jatkosodan aikana

koneellinen pkuitenkin jokapäiv

Ripatin k

atiin käyttöön pesukoneita ja siirrettävä esuyksikkö. Käsipesu oli

istä. Kuva: Elina äokoelma.

131

9. 4 Sisar Lääkintälottien työ oli raskasta ja vastuullista. Paitsi varsinaista sairaanhoitoa, veripal-

elu vaati kuljetuksia yötä päivää. Haavoittuneet kuljetettiin rintamalta ensin sidonta-aikoille, sitten kenttäsairaalaan. Jatkohoitoa tarvitsevat tuotiin sotilassairaaloihin, joksi

kin muuttui jatkosodan alkaessa. (183) Siellä aloitti työnsä lle sota-aika oli todella vaihteleva elämänjakso:

Milloin ne taistelut alko? Juhannuksesta 1941. Juhannuksen alla menin sitten sinne sai-raalaan. Silloin se muuttu heti tää keskussairaala sotilassairaalaks. Ja sitten Mikkelissä oli myös sairaala lyseossa ja missä niitä olikin... Ignatius oli meillä ylilääkärinä. Siinä oli mies, ei se laskenu töitä, tunteja. Voi hyvä ihme kun se oli osastolla kierrollakin, niin kyllä siinä oli jokaisen oltava varpaillaan. Se katto kun osastonhoitaja oli siinä vieressä ja jos se mitä käski hakemaan alhaalta, laboratoriosta tai mistä, niin ei siinä saanu kuhnia, se oli sillä minuutilla oltava. Mutta kyllä se saatto tulla potilasta katsomaan yölläki, jos jäi semmonen epävarma. Eikä sen tarvinnu hissiä kysyä, tuli ja paino nappia, ja jos ei hissiä tullu niin kyllä käveli ylös viidenteen kerrokseen. Kyllä se semmonen pappa oli, että... Vaikka oli jo vanha. Kovaa peliä, vaikka jalan katkaiseminen. Muuten tää sairaalatouhu Mikkelissä oli rau-hallista, sota-alueen toiminnasta ei puhuttu jos ei keskenään huoneessa. Oli kotoisempaa ja turvallisempaa jo sitten se työ kun rintamalla Olin Mikkelin keskussairaalassa vuonna 1944 heinäkuussa, kun ne rupes perustamaan uutta kenttäsairaalaa. Minulle tuli sellainen tunne, että lähden sinne. Kaikki sano, että mitä sie nyt, kun on täällä näin pitkään oltu. Mutta mie sanon että kyllä mie nyt tässä vaan lähden. Ja niin mie sitten pääsin ja sitten Karhumäelle kun perustajat kokoontu. Kaikki tarvikkeet oli ja sitten mentiin Hiitolaan ja oltiin vähän aikaa. Sitten tuli niitä sai-raita. (183)

Sairaanhoitajalotat paitsi avustiv elyissä, olivat usein myös haavoittuneiden henkise ja viihdyttivät vaikeasti sairaita lukemalla he vat muistovärssyt, joita he kirjoittivat lottien albumeihin. Näistä esimerkkejä on luvussa 11 Kuri, ystävyys ja tasa-arvo. 183 Haastattelu MO+AP.

sinivalkoinen

vpMikkelin keskussairaalaenerginen lotta, jo

at hoitotoimenpiteissä ja järjestnä tukena. He kirjoittivat omaisille ille. Potilaiden suhtautumista kuvaa

132

10 Koko nuoruus rintamalla - kuvakertomus

oresta lotasta se kertoo ehkä enemmän kuin sanat, vaikkakin suuri osa uvista on aseteltuja. Siihen oli hyvä syy. Haluttiin saada muisto heistä, joiden kanssa

ori nainen oli syntynyt keväällä vuonna 1922 ja lähti komennuk-uvat ovat aineistokokoelmasta.

Kuvakertomus nuoren mikkeliläistytön lottaretkestä näyttää lottatoiminnan monia ulot-uvuuksia. Nu

Talvisodan kirkkaina päivinä aurinkolasit olivat tarpeen

tkyhdessä toimittiin. Nuelle 17 -vuotiaana. Ks

133

Jatkosodassa tyttö oli lottana Matkaselän 1. kenttäpostikonttorissa. Asemön ohella nuoret viettivät vapaa-aikaa ja tutustuivat toisiinsa. Seuraav

asodan aikana at kuvat otettu

ukokuussa 1942.

tyto

134 134

Matkaselästä sotiva joukko siirrettiin Sortavalaan heinäkuun 1. päivänä 1942. Asemalla otettiin useita kuvia muistoksi, ystävät yhdessä ja erikseen.

135

Työ jatkui Sortavalan diakonissalaitoksella, jonne sijoitettiin sotasairaala. Lotilla oli

ppä idyllisessä puutalossa. Ja jälleen otettiin paljon kuvia muistoksi. asuinkäm

136

137

Valtauspäivän paraati pidettiin vuonna 1943 Sortavalassa. Juhlasta ja Marsalkasta otettiin omia kuvia.

138

Marsalkan lähellä vallitsi järjestys ja noudatettiin hyviä tapoja

139

.

Järjestäydyttiin kentälle

.

Paraatikatselmus

140

11 Lottakuri, ystävyys ja tasa-arvo

Haastatellessani lottia panin merkille, miten innokkaasti he kertoivat kaikesta mikä liit-tyi lottakokemuksiin. Mutta mahdolliset sulhasensa, avioliiton ja lasten syntymän he kertoivat kuin ohimennen. Niistä puuttui se intensiteetti, jolla kerrottiin sotapalveluk-sesta. Niissä muistoissa ei viivytty toisin kuin voisi olettaa, vaikka esille tuli kyllä mui-takin kuin sota-ajan tapahtumia. Kiirettä ei ollut ja joka kerta katettiin kahvipöytä. Tie-tysti haastattelujen tarkoitus liittyi nimenomaan lottiin, mutta silti... Ja kun he sitten kertoivat miehistään, isistään, veljistään ja aviomiehistään, tuli heti esille suojeluskun-tatoiminta. Vaikka rakkautta ilmeisesti oli tunnettu, ei siitä kerrottu. Miksi? Tuskin pel-kästä häveliäisyydestä, kun elämän raadollisuus muuten tuli esille. Vaikutelma oli, että nämä asiat eivät olleet päällimmäisinä. Ehkä lottana olo todella antoi arkiselle työlle suuren velvollisuuden täyttämisen nalla himmenivät henkilökohtaiset asiat ja omat tunteet. Koettiin, että oli kysymys koko kansan olemassaolosta, ja jokai-sella oli siinä oma pieni mutta tärkeä osansa. Kuten viestilotta pohdiskeli omalta osal-taan:

Suuri työ tehtiin, kyllä se tärkeä oli, vaikka ei ase kädessä taisteltu. Ja uskon, ja on paljon todisteita siitä, että monet rynnäköt saatiin etukäteen tietoon. Tunsihan sitä, että tärkeää tehtiin, mutta ei sitä osattu eikä ehditty ajatella mitä siitä kaikesta seurasi. Mutta me tehtiin ja vuorot hoidettiin ja oltiin niin mukana kuin olla voi. (185)

185 Haastattelu SL.

hohteen. Se rin

Palveleva asenne oli lotille kunniakysymys. Ennen sotia otetussa kuvassa lotat koristelevat salia suojeluskuntalaisten

juhlaa varten. Kuva: Sota-arkisto.

Toverillisuutta edusti esimerkiksi se, että yhteisissä tilaisuuksissa lotat istuivat aina samassa pöydässä miesten

kanssa. Tämä kuva on jatkosodan ajalta mukavasta korsusta. Kuva: Elina Ripatin kokoelma.

141

Millainen oli sitten miesten ja naisten suhde järjestökene sodan aikana? Paremmin kuin viralliset säännöt, kuva

tässä ja rintamalla? Muuttuiko avat tätä valokuvat ja yksittäi-

et tapahtumat.

Muistan yhteisen harjoituksen, oli lokakuuta ja oikein huono keli ja pimeä ja syksyinen sää, ja kurainen. Meille oli varattu sitten kuorma-auto meille lotille, mut meil olikin sil-loin piirijohtaja sellainen et sano: "Yhtään ette astu siihen autoon, työ kävelette niin kuin mekin!" Ja niin mie jouduttiin siinä kamalassa kelissä kävemään. Se oli monta kilometriä ja sitten kuljettiin yö vielä siellä pitkin metsää kenttäkeittiön kanssa. Kuljettiin ja syötet-tiin miehiä. Mutta se oli kaikki koulutusta ja se oli hyväksi. Ei silloin kysytty jaksatteks te, vaan silloin mentiin koska isänmaa kutsu. (186)

Naiset olivat perinteisiä palvelijoita, ja nuoria lottia saatettiin simputtaa, mikä kävi ilmi myös joistakin luvun Ilmavalvontaa ja työtä kotirintamalla esimerkeistä. Niistä näkyy myös, miten lotat suh a ei käskijää vas-taan, vaan työn ase hyvin vaikeista tehtävistä. Haluttiin näyttää ja m iseksi velvollisuudeksi. Vaikuttaa siltä, että nuorten uhmaikä meni kuin huomaamatta. Toimintatarmo kanavoi-tui työhön ja järjestötoiminta tarjosi sekä huvia että haasteita. Esimerkki uhmasta näkyi kuitenkin Haukivuoren nuorissa ilmavalvontalotissa. Heitä kuljetettiin vanhalla hevo-sella, jonka nimi oli jäänyt lotan muistiin, se kun oli Elo Uljas. Kerran lotat joutuivat kävelemään, satoi vettä ja päivävuorolaisella oli iso miesten sarkanuttu päällä. Sitten illalla vuoro vaihtui ja toinen lotta kertoo, miten hän meni paikalle kello kahdeksaksi:

Pimmeessä piti mennä, tulin sitte pihaan. Ovet lukossa ja ikkunat tietysti pimmeenä kun oli pimennys. Ei missään kettään, niin koputtelin niin tul aukasemaan, pyörät kaikki tu-van eteisessä ja ovet kiinni. Niin minä kysyn että miks, niin ne sano ettei varasteta. Tyyne siellä oli, kysyn että kukas siellä katolla nyt on, niin ne sano ettei kettään. Tyyne sano,

en kanssa potaattilootia nostelema ttuki on niin painava ettei me a sano,että tämmö-sellä ilm inä siihen, etten me sitten minäkään ku ei nu olla kukkaan siä katolla. Eikä ryssä onneksi lentänyt. (187)

astattelu ST. 188 Haastattelu

ss

tautuivat. He käänsivät harminsa uhmaksi, muttttamaa haastetta vastaan. Uhallakin suoriuduttiin

uunnettiin arkityöt isänmaall

että minä en jaksanu mennä, minä oon koko päivän ollu työmiehssa ja ku saatiin se työ loppuun ni sitten läksin ja tuo nu

inannu jaksaa sitä päällään pittää ku on ison miehen nuttu. Jalla ei lennä ryssäkkä. Minä rupesin makkoomaan, sano. Ja m

muutkaan. Niin sinä yönä ei tain

Järjestön johtavissa asemassa olevat lotat osallistuivat tasa-arvoisina Suojeluskunnan tilaisuuksiin, mistä on esimerkkejä liitteessä 4 Kansalaisjärjestöt maanpuolustuksessa. Lottien omat juhlat ja suuremmat tapahtumat noteerattiin rinnakkaisjärjestön julkai-suissa. Paikallista organisaatiokuria kuvaavat Anttolan lottajohtajan kommentit:

Lottajohtajan hommassa oli monenlaista puuhaa. Piti antaa työmääräykset, kirjoitella niitä alle - ja oikea ihminen oikeaan paikkaan. No, meillä kun oli se muonituspäällikkö, joka hoiti oman asiansa. Se oli tarmokas emäntä ja osas. Yhdessä neuvoteltiin, ei meillä sellaista kuin sotaväessä mitään komentoa ollut. Niin ettei miun tarvinnut siihen puuttua. (188)

186 Haastattelu TN. 187 Ha

AK

142

Sodan alettua lottien tarve kasvoi eikä perehdyttäminen järjestön periaatteisiin ollut yhtä perusteellista. Jatkosodan vuosina kävi ilmi, että kaikilla lotilla ei ollut yhtä vakaata velvollisuudentuntoa. On tilastoitu, että silloin 346 lottaa erotettiin järjestöstä. Tämä oli

,8 % koko jäsenmäärästä. Suurin osa erotetuista oli vasta jatkosodan aikana liittyneitä. (189) Sota-arkistoslottakurista pnon käytökseannettu kurin käytöksestä ja toisen kerran

yydetty toimenpiteitä sopimattoman käytöksen johdosta. Kuitenkin yhdistyksen jä-

u-ivat hoitamaan sotilaita. Mikkelin lottajohtaja evästi heitä komennukselle lähdettä-

ottien piti atunnus, sen pkeskellä. Hihman piti ollaPäällysvaatteet oli napitettava eikä käsiä saanut pitää taskussa. Juhlatilaisuuksien asuissa oli yl Vaikka lottajtilanne löysä maolosuhteissa vaikutti armeijan yleinen järjes-

s. Kuolema silmien edessä ei hameenhelmoilla ollut merkitystä, sen ymmärsivät

n itära-n sotarintamalla miehistötarve tuli konkreettisesti esille ja lottien erityistaidot huo-

mattiin. Suurrintamalla semiehiä. Lottiaikaisemmissa luvuissa.

192 Pale, 103-105

3

sa säilynyt Mikkelin lottien kirjediaario näyttää, että heidän kohdallaan oikkeaminen oli harvinaista. Vuodelta 1943 löytyy yksi erottaminen huo-n vuoksi ja toista lottaa on kehoitettu itse ottamaan ero. Vuonna 1944 oli pidollisista syistä varoitus sopimattomasta

psenmäärä näinä vuosina lähenteli tuhatta lottaa ja kaikki tapahtumat oli dokumentoitu huolellisesti. (190) Lottien koulutuksessa korostettiin myös heidän merkitystään kansan puolustustahdon ja siveellisen kunnon kohottamiseksi. Erityisen tärkeää tämä oli lääkintälotille, jotka jotuessä:

Pukeutuneena lottapukuun tulee meidän muistaa, että kampaus on yksinkertainen eikä kynnet ole maalattu eikä myöskään mitään kosmeettisia aineita saa käyttää. Tulee käyt-täytyä sivistyneen ihmisen hillityin käytöksin herättämättä suurempaa huomiota. Pukeu-tuneena lottapukuun ei saa käyttää väkijuomia eikä tupakoida. (191)

L ina esiintyä asianmukaisesti pukeutuneina. Lottapuku oli järjestön näkyvä

iti olla siisti ja määräysten mukainen. Kaulus kiinni, lottamerkki sen alla at alhaalla, pitkät mustat tai harmaat sukat ja tummat kengät. Hameen hel- kyllin pitkä, eri ohjeiden mukaan ainakin 18 cm tai 25 cm päässä lattiasta.

eensä reikäompelein koristetut kaulukset ja hihansuut. (192)

ärjestön ohjeissa oli pukeutumisesta pikkutarkat määräykset, pakotti sota-ämään vaatimuksia. Rinta

tykaikki. Ja takinliepeet oli pakko kääriä kun kuljettiin portaita täyden soppakattilan kanssa. Sodan alettua tapahtui muutos lottien asemassa ja heihin suhtautumisessa. Pitkäja

i osa lotista teki raskasta arkityötä muonituksen ja pyykinpesun parissa, ja koettiin elintärkeäksi. Lottakanttiinien kahvitarjoilu ja kulttuurianti virkisti en sodan aikana nauttima arvonanto tulee esille monista yksityiskohdista jo

189 Kaipainen, 110. 190 MS 3.1.1939. 191 Aineistokokoelma.

143

Elämänkumppanin löytymistä rintamalta pidettiin luonnolli-sena, ja sitä se olikin kun pal-jon nuoria koottiin yhteen. Mahdollisuus sen o

amiseen lisääntyi. Muutenkin

a siitä oli akko joustaa.

allaan oma kulttuuri jo-on liittyi opiskelu ja monen-

lainen viihdytilotta kertoilassa oli palj

atteriesityks utta sitä ei

is aika vähän, litterat saatiin kun lom at kuin

ikean koh-taelämän hetkellisyys korosti tunteiden paloa. Uurastuksen lomassa nuoret voivat pitää hauskaa ilman vanhempien valvontaa ja painostusta. Jär-jestökuri oli tiukka, mutta so-danajan olosuhteissp Yli kaksi vuotta kestäneen asemasotavaiheen aikana syn-tyi tavh

tystoiminta. Vies-, miten Sortava-on nuorta väkeä. Mukana oli myös kuuluisa pianisti. Järjestettiin juhlia ja iä. Elämän kuvioista puuttui paljon siviilielämään kuuluvaa, mte

välttämättä kaivattu. Lotta kertoi omasta rintamakomennuksestaan, ja antoi esimerkin tasa-arvosta:

Sortavalassa oli kaikki samassa ruokailussa. Palkka oli kai normaali sotilaspäiväraha, ei sitä ajateltukaan oliko hyvä vain huono. Asuttiin, ja ruoka oli ilmaista eikä mitään vaat-teita voinut ostaa kun ei ollut... Lottapuvussa kuljettiin, työasuna se, vaikka ei olisi ollut välttämättä pakko. Joskus juhlapäivinä oli ehkä joku muu vaate. Rahaa tarv

a oli, sitten kun matkustettiin. Muonatupakatkin tuli, sammiehille, niillä sai sitten vaihtaa kaupassa vaatteisiin ja muihin. Piti kyllä todistaa, että poltetaan. Lottatoverin kanssa mentiin sinne huoltopäällikön luo. Kun kysyttiin, että lotat polttaa, niin sanottiin että kyllä, kyllä. Piti näyttää että palaa, mutta ei kukaan meistä polttanut. Tuntui, että on luvallista tämä valkoinen valhe. Kun toiset sai polttaa, niin toi-setkin sitten saivat. (185)

Sieniretkelle lähdössä asemasodan aikana vuonna 1943.

Kuva: Sylvi Laakson kokoelma.

185 Haastattelu SL.

Kuva aineistokokoelmasta.

144

Rintamalotta muistaa myös tapaujoiden edellä oli paraati.

Paraatissa oli hirveen kymuut. Meitä oli neljä viisi lojoka oli Oy Alkon palvnut viinaa. Me tutistiin janyt, täällä on kerran konpantiin stop, ei me halutariaatteista tingittiin, muttei ollut, oli niin julmaa. (1

Sotarintamalla työskenteli uhrakunnioitusta. Oli inhimillistä, ettäSiitä kertoi rintamalotta tapauksessa, joka kuvaa m

ksen joukuulta 1941. Oli järjestetty hiihtokilpailut,

lmä, kun tultiin yhdessä komentaja ja patteriston päällikkö ja ttaa, toimisto ja muonitus. Niin siellä oli yksi Mikkelin poika

eluksessa ja Marskin viinojen ohella hän oli saanut lisää, oli tuo- paleltiin, kahvit piti saada. Niin silloin komentaja sanoi, että

jakkia, niin nyt paukut. Jokaisen on myös nautittava. Me lotat . - Se on nyt pakko! Se pelasti kyllä varmasti kylmettymästä. Pe-a varmaan pelastuttiin paleltumiselta. Mutta palkinnon jakajaisia

93)

utuvia sairaanhoitajia, joiden ammattikoulutus herätti esiin tuli myös ylpeyttä, kateutta ja kiusantekohenkeä.

yös suhtautumista lottiin:

a tuppaa olemaan parempia ja huonompia, niin tuli hauska ta-i tarvinnut enää olla, niin meidät pantiin Ouluun. Matka kesti

henkilövaunuissa oli kovat penkit. Kun sinne pääs, niin hoitajat otti pääsi istumaan. Niin meitä oli kolme neljä lottaa ja me ruvettiin

le sanomaan, että kun si tyhjeni, että jos unu et me mentäs si e päästiin sinne ja

aiselle kaks patjaa sinne lattialle, joissa saatiin maata, ja viltit peit-

194 Haastattelu MO+AP.

Kun ammattijutuissa ainpaus. Kannaksella kun ekolme vuorokautta ja paremmat paikat että meiän huoltopäällikölme saatais tuo härkävapojat kanto patjat, jokteeks. Ja ne kun rupes ne pojat meitä passaamaan, ne toi meille pesuvedet aamulla. Ja ne hoiturit, kyllä niitä harmitti, että noi nyt pääsi tonne tommoseen oloon. Se oli jollain lailla hienoa - kolme päivää viettää siellä härkävaunussa. (194)

el oli yks härkävaunu joka nne. Sano, että no kai... Ja m

193 Haastattelu ER.

.

Muistokirjan sivuja aineistokokoelmasta

145

Vaaran keskellä ja yhteisessä uuras-tuksessa syntyi kiinteitä ystävyys-suhteita. Tätä kuvaavat paitsi valo-kuvat, myös tokirjojen teneistossa on puolisimmat jalotille. Niikeän kuvan m

e kiittävät h

uisto Kertulle: sinun puhtasykkii ja palaNaisystävä kmalainen ast Sodanajan kenen, vahva japakosta, nuo oloihin. He joutuivat so-peutumaan armeijan järjestykseen, olemaan osa suurta koneistoa. Lottajärjestön kuri oli valmentanut siihen. Monet heistä menettivät sodassa isänsä, veljensä, miehensä tai sul-hasensa. Monet jäivät yksin, mikä korosti työtoverien välistä yhteenkuuluvuutta. Vaikeuksista huolimatta monissa sota-ajan avustustehtävät täyttyivät työtyytyväisyyden tunnusmerkit, ne olivat haasteellisia ja työ koettiin tarpeellisena. Itsemääräämisoikeus oli suurempi kuin naisten töissä yleensä siihen aikaan. (197) Lottatehtävät olivat mo-nelle myös uusi kokemus yhteiskunnallisesta toiminnasta. Ajan todellisuutta kuvaa, että Mikkelin kaupunginvaltuuston 29 valtuutetusta vain kaksi oli naisia vuonna 1939. (198) Lottien ja sotilaiden, erityisesti upseerien suhde vaikutti luonnollisen toverilliselta. On ilmeistä, että lottien nauttimaan arvonantoon vaikutti myös ylipäällikön toimenpiteet, hänen asenteensa ja esimerkkinsä. Mannerheimin suhtautuminen lottiin tuli esille lu-vussa Ylipäällikkö ja lotat.

195 Muistokirjat aineistokokoelmasta. 196 Tuiremo, 41. 197 Vrt. Naisten aseet, 152. 198 MS 3.1.1939.

lottien suosimien muis-kstit. Näitä kirjasia ai-useita, ja niistä moni-kuuluivat sairaanhoita-

den tekstit antavat sel-iesten suhtautumisesta. oidosta ja toveruudesta. H

Naiset taas kiittivät ystävyydestä. Jokainen ilmaisi kiitollisuuden omalla tavallaan. Oli hempeän ru-nollisia, kuten Satakunnan pojan m Ken lempesi saa

han, kelle syömmesi a... kelle kannat sä ikuista valaa. Joku on ottanut kuvan salaa ja kiitti siitä. iitti toveruudesta ja rohkaisi: Kaksi sanaa vaan: Luota Jumalaan. Ole suo-i kuolemaan. (195)

rtomuksista näkyy lottien roolin muuttuminen. Niissä tulee esille itsenäi- myös arvonsa tunteva nainen. (196) Itsenäistyminen tapahtui olosuhteiden ret lähtivät kodeistaan uusiin ja yllätyksellisiin

Aseveli-iltoihin valmisteltiin monenlaista oNäyttämöllä esiintyi myös Rosvo-Roope

hjelmaa.

joukkioineen. Kuva: Sylvi Laakson kokoelma.

146

12 Perinne katkeaa 12. 1 Sodan jälkiä Jatkosodan päätyttyä kansalaiset tunsdenlaisiin vaikeuksiin. Rauhanehtoja teessä 1 Tie rauhaan. Toimivia lottia oli sodan loppuvaihees6000. Järjestön oli huolehdittava komenToisaalta sodan jälkien korjaaminen vtoimintaa. Eräät lottajärjestön aktiivit jvänä Työmaahuolto Ry:n. Se alkoi huojakelusta. Samalla pyrittiin luomaan viityöntekijät joutuivat pitkään olemaan erossa perheistään. Toiminnassa oli paljon piir-teitä asemasotavaiheesta; järjestettiin kirjastoja, tilattiin sanoma- ja aikakausilehtiä sekä kutsuttiin taiteilijoita viihdytystil

ivat helpotusta, joka pian vaihtui pelkoon ja uu-ja niiden vaikutuksia yleisemmin on kuvattu liit-

sa lähes 150 000 ja heistä kodittomiksi jäi noin nukselta palaavien lottien sijoituksesta. (199)

arsinkin pohjoisessa vaati suurimittaista työmaa-o äi-leh itten hty

aisuuksiin. Valistustoiminta katsottiin tärkeäksi osaksi hdistyksen toimintaa. Kun jälleenrakennus väheni, jatkui toiminta vielä osakeyhtiö-

n kes-uudessa pelokas ja hämmentynyt mieliala. Kaikilla järjestelyillä oli kiire ja kanslialotat

erätty paitsi toiminnan ylläpitämiseksi, myös avustuksia varten. Lotat olivat merkittä-

n. Syntyi Suomen Naisten Huoltosäätiö, jonka peruspääoma aatiin Rajatoimiston edellisen vuoden voittovaroista. Kun säätiö oli rekisteröity 3. päi-änä marraskuuta, alkoivat mittavat lahjoitukset lottayhdistyksiltä. (201)

6. a, 76-77.

htohenkilöt perustivatkin marrarskuun 2. ptia työmaiden muonituksesta ja tarvikkeisyyttä leireillä ja yleisillä työmailla, joissa

ymuotoisena. (200) 12. 2 Dramaattinen käänne Suojeluskuntajärjestön lakkauttamispäätöksen jälkeen (liite 9) vallitsi myös lottiekselvittivät suojeluskunnan arkistoja yötä päivää. Ilmassa leijui uhka samanlaisesta koh-talosta Lotta Svärd -järjestölle. Sitä ei katsottu fasisminluonteiseksi, mutta kuitenkin... Keskusjohtokunta pyrki varmistamaan yhdistyksen säilymisen uudistamalla sen sään-nöt. Samalla se kuitenkin valmistautui pahimman varalta. Se ryhtyi toimenpiteisiin jär-jestön omaisuuden pelastamiseksi mahdolliselta takavarikolta. Järjestön omaisuus oli kvästi osallistuneet aseveli- ja kummitoimintaan. Nyt Keskusjohtokunta pyrki turvaa-maan sekä järjestön jäsenien että muiden sodasta kärsimään joutuneiden taloudellisen aseman perustamalla rahaston. 23. päivänä lokakuuta 1944 se hyväksyi uuden sääti-öidyn rahaston perustamisesv

199 Kleemola,13. 200 Kleemola, 68-6201 Kleemola, 16; Uol

9; Uola, 7

147

Mikkelissä paikallisyhdistyksenanteen niin uhkaavana, että ry

johto kokoontui 14. päivänä marraskuuta. Se koki ti-htyi heti järjestelyihin. Mikkelin paikallisyhdistys oli

uosien mittaan kerännyt varallisuutta, jonka tuottoa käytettiin Suojeluskunnan ja ar-otyöhön. Nyt johto päätti lahjoittaa sotainvalideille 175 000 tka vastaisivat noin 25 550 euroa vuonna 2003. Suomen

aisten Huoltosäätiölle siirrettiin 60 000 mk:n (vastaavasti 8 760 euron) obligaatiot.

tamista varten ja Liiton sotakummivaliokunnalle 128 000 mk (18 00 euroa), jolla suoritettaisiin seitsemän lapsen kummimaksuja viiden vuoden ajan.

arraskuun 23. päiväksi oli kutsuttu koolle yleinen kokous hyväksymään uudet sään-öt. Mutta juuri sinä päivänä valvontakomission päätti lakkautuksesta. Omaisuuden

ikä luovutus ollut sallittu esimerkiksi partiojär-stölle. Kiireellä ryhdyttiin varmistamaan, että järjestön omaisuus pelastuisi käytettä-

Vielä marras-uussa oli kummilapsille siirretty avustuksia. Sitten varastonhoitajat päättivät tilit, jotka yväksyttiin 7. 12. 1944. Valtioneuvoston ohjeeen mukaan lopullinen pesänselvitys oli

den 1947 loppuun mennessä. (206)

02 Asiakirjat. Mikkelin lotat: Kaupungin lottien pöytäkirja 14.11.1944. 03 Ibid. Mikkelin lotat. Pitäjän lotat 9.11.1944.

d. Mikkelin lotat. Pitäjän lotat 9.11.1944. 205 Ibid. Mikkelin lotat. Pöytäkirja 23.11.1944. 206 Ibid. Mikkelin lotat, yksilöimätön.

lvmeijan hyväksi sekä huoltmk:n pankkitalletukset, joNEhtona oli, että varat käytetään Mikkelistä kotoisin olevien puutteenalaisten naisten hy-väksi. Mannerheimin lastensuojeluliitolle osoitettiin vastaavasti 20 000 mk (2 920 eu-roa) lastenkodin laajen7Loput osakkeet luovutettiin jo marraskuun 3. päivänä perustetulle Mikkelin ja Lappeen-rannan seutujen sotaorpojen säätiölle. Siten turvattiin kummilasten asema 17-vuotiaaksi asti. (202) Sota-arkiston Suojeluskunnan arkisto antaa tarkan kuvan Mikkelin ja ympäristökuntien lotille kertyneestä omaisuudesta ja sen kohtalosta. Selvitys tehtiin pennilleen ja lahjoi-tuksista annettiin tarkka tieto. On myös mainittu, että Mikkelin paikallisosastossa toimi-neet lotat saivat jokainen 300 g kahvia palkkioksi työstään. Johtokunnan jäsenille ei maksettu täysiä päivärahoja, kiitokseksi pitkäaikaisesta lottatyöstä he jakoivat jäljelle jääneet kahvipaketit. (202) Mnlahjoituksista tuli tarkat määräykset, ja ejeväksi kaupungin asukkaiden ja sodasta kärsineiden hyväksi. (203) Mikkelin kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyksillä oli huomattava määrä toiminnan vaatimaa käyttöomaisuutta. Muonitusjaostolle oli ennen sotia oli hankittu kenttäkeitti-meksi Teijon lotta. Taloustavaroita oli 120 hengen astiasto ja muita tarvikkeita kaikki-aan noin 4 000 esinettä. Varusjaostolla oli lottavaatteita ja ompelutarvikkeita, kansliassa piano ja kalusteita. Lisäksi oli varastotavaraa. (204) Arvokkaampi irtain omaisuus, kuten piano ja ompelukone muutettiin rahaksi. Talousta-varoista pääosa luovutettiin Mikkelin kaupungille tyttöjen valmistavaa ammattikoulua varten. Lahjoituksia tehtiin myös Kyyhkylän Invalidikodille, Suur-Saimaan sotilaspii-rille ja maatalousnaisille, jotka Mikkelin alueella toimivat aktiivisesti. (205) Kyläosastot olivat pitäneet 600 mk:n (vajaa 1 000 euron) käteiskassaa. khsuoritettava vuo 22204 Ibi

148

Lakkautus oli monelle suuri järkytys, olihan järjestö vahvistanut asemansa kahden su-kupolven aikana. Vuosien mittaan lotat olivat kiintyneet paitsi itse aatteeseen ja toi-mintaan, myös sen ulkoisiin symboleihin. Työllä ja vaivalla kerätty yhdistysten omai-suus oli ajateltu käytettäväksi omaan toimintaan ja avustuksena sodasta kärsiville. Siitä luopuminen oli yhteisen katkeruuden aihe. Vallitsevassa pelon ilmapiirissä lottayhdis-tysten yksityiskohtaista aineistoa poltettiin. Myös ylilyöntejä tapahtui, kuten Anttolan lotta kertoi:

Meillä oli omat astiat siellä keittiössä, oltiin itse tilattu. Annettiin kaikki sitten maamies-seuralle. Puolustusvoimat kielsi, että niit ei saa käyttää, ne oli pakko hävittää. Ja oli pakko rikkoakin, sähköhella ja kaikki. (207)

2. 3 Vi1 elä työ jatkui

Sitten sodan jälkeen kaikki loppui, puvut piti hävittää, tai ei välttämättä, mutt ei ainakaan

tu missään. Naapuriin ei alvontakomissio ei siellä

lä pitkään. Viestitys toimi, ruokala muut välttämättömät toiminnot. Päämajan viimeiset osastot poistuivat heinäkuun lo-

ryhmässä. 08)

taan ja kommentoi niitä saamiensa etojen valossa:

lähti osa sinne Ruotsiin, se oli ta sain viikon loman ja lähdin

ssa kun niitä oli sinne sijoiteltu hajalleen. Siellä sitten minulle riittää tämä. Aineisto meni sitten sinne ja sehän

ma. Ja ruotsalaiset eivät muistaneet mitä olivat sopineet, luulivat karenssissa kaksi viikkoa. Sehän ei ollut tarkoitus. (208)

207 Haastattelu AK. 208 Haastattelu SL.

Joidenkin mikkeliläislottien työ jatkui vielä vuoden 1945 puolelle, olihan Lapin sota käynnissä. Myös päämaja oli osittain toiminnassa ja asevelvollisten kotiuttaminen antoi kansliatyötä. Siitä kertoi rintamakomennukselta palannut lotta, joka hänkin koki lotta-työn loppumisen katkerana:

saanut pitää. Kurjaa oli karjalaisilla varsinkin ja saksalaiset siellä Lapissa... Miekin tulin sitten tänne Mikkeliin kun sota loppui syyskuussa. Minut kotiutettiin ja sen jälkeen menin sitten Hämeenlinnaan sotilaspiirin esikuntaan kotiuttamisasioita hoitamaan, kun poikia kotiutettiin. Olin Hämeenlinnassa sen talven ja sitten keväällä tuli kutsu tänne takaisin kun homma vielä jatkui Lokissa, luolassa, kun Lapin sota oli käynnissä. Olin siellä kesän 1945. Kaikki oli vielä niin tuoretta, että eihän naapuria uskotluotettu, kaikki oli epäilyksenalaista, että tuleeko se tänne. VLokissa käynyt, mutta tuolla kansakoululla päämajan tiloissa kun oli vielä jotain toimin-taa, kun ei sitä lakkautettu. Valvontakomissio kävi, ovia vaan lukittiin siellä missä oli jo-tain toimintaa, tätä kuuntelutoimintaa. Kun ne tuli, Hallamaa sanoi, että siellä ei ole mi-tään ja sitten uskoivat. Temppuja piti tehdä tietysti. (208)

Sodan jälkeen oli Mikkelissä armeijan yksiköitä viejapulla ja samalla Mannerheim lähti Mikkelistä. Hallamaa joutui lähtemään Suomesta välttääkseen valvontakomission syytökset. Radiopataljoonan lotat olivat kiintyneet toi-siinsa ja kokoontuivat sen jälkeen säännöllisesti. Hallamaa lähetti aina sähkösanoman tapaamiseen, mutta ei käynyt koskaan ainakaan edellä haastatellun lotan(2 Suunnitelmaa siirtää sotilastiedustelun aineistoa Ruotsiin turvaan ja hyödyntää sitä pe-lätyn miehityksen aikana on kuvattu edellä mainitussa liitteessä 1 Tie rauhaan. Viesti-keskuksen lotta kertoi tapahtumista omalta kannalti

Sitä samaa hommaa hoidettiin sitten loppuun asti ja sittennne lähtemään, mutStella Polaris. Miekin lupauduin si

Pohjanmaalle. Kiertelin sukulaisipäätin etten mihinkään lähde, ettämeni pommiin koko homvain pakolaisiksi ja pitivät

149

Voi sanoa, että rauhanteon myötä suojeluskuntalaisten ja lottien yhteiskunnallinen asema muuttui vastakohdakseen. Vasemmistolaisuus nosti päätään ja esiintyi myös mo-nenlaisia laittomuuksia. (209) Epävarmuudesta kertoi kaksi lottaa, joiden isät olivat olleet aktiivisia suojeluskuntatoi-minnassa. Näistä toisen isä oli valistusohjaaja. Hän oli myös pappi, sotarovasti, joka pelottavana hahmona oli vienyt kaatuneista tiedot näiden omaisille.

yltiöpäinen puhuja, käyttänyt sanoja kuten perivihollinen ym. Kyllä sai kirjeitä ja uhkauksia kaikennäköistä, mutta selvisi hengissä. Siis sodan jälkeen, mutta asekätkentään ei ole sotkeutunut. (210)

istorian tajua tässä vaiheessa osoittaa se, että Mikkelin

2. 4 Sosi Sodasta kärsilottakutsumuläiset lotat totyiskohtia nätettu yhteisva

innut paljon muuta, kunhan oli yksi joka organisoi. Kaikki olivat mukana, kuukausittain maksettiin määrätty summa,

209 Uola, 55-57210 Haastattelu211 Uola, 89-91212 Haastattelu

Jatkosodan jälkeen, kyllä muistan kun isä puhui, kun oli sotilaspiirissä mukana, ja puhui usein niistä listoista, että ketkä karkoitetaan ensin. Jotka olivat suojeluskunnassa ja ar-meijassa mukana, niin ne ensin... Isä oli ollut

Eräänlaista pelottomuutta ja hsuojeluskunnan ja lottien henkilökortistoja ei hävitetty, vaan kaikki materiaali lähetettiin sellaisenaan sota-arkistoon. Tämä ei ollut tavanomaista, sillä useilla muilla paikkakun-nilla tuhottiin nimenomaan henkilökortit. (211) 1 aaliseen työhön

neiden huolto muodosti lotille kanavan, jossa voi tietyllä tavalla toteuttaa sta vielä sodan jälkeenkin. Sotakummien avustustoiminta jatkui. Mikkeli-imivat yksityisesti tai paikallisen sotaorposäätiön kautta. Toiminnan yksi-yttää erään haastatellun lotan kuvaus, josta näkyy myös työpaikalla osoi-stuu:

Monella lailla hankittiin rahaa, että pystyttiin sitten myöhemmin kun tuli näitä sotakum-mijuttuja. Meillähän oli Valtion puhelimessa aina joku huollettava. Yhdeltä pojalta oli isä kuollut sodassa. Mulla oli niin ihanat työtoverit, ettei tarv

joka lähetettiin jollekin perheelle. Kerran kävi niin että jouluksi oli kerätty vähän enem-män, ei tullukkaan kiitoskorttia. Selvis, että oli ollut sellainen äiti, joka pisti rahat tas-kuunsa. Tämä oli kyllä vasta sodan jälkeen. Sotakummipojista pidettiin huolta; kun yksi halusi päästä isän jälkiä tekemään tukkitöitä, niin me ostettiin kaikki vehkeet hänelle. Ja yks poika kävi rippikoulun, me ostettiin rannekello hänelle, oikein hyvä. Kaupasta kun lähdin ostamaan, tuli omistajan vaimo, joka oli tuttu. Kun esitteli yhtä sopivaa kelloa sa-noin, että pikkusen halvempi. Hän kysyi, että kelle sie ostat. Kun sanoin, että kummipo-jalle, niin hän sanoi että mie maksan loput.

Kerran suuren perheen äiti kirjoitti ja sanoi että nyt mie olen mennyt naimisiin ja saanut oikein hyvän miehen, että ota joku toinen avustettavaksi. Hän olisi voinut vain pitää ra-hat. Mutta täällä ajateltiin toinen toistaan. Kerran Punkasalmella käytiin katsomassa ja vietiin tavaroita ja ostettiin äidille musta puku. (212)

. 63, 78 ja 81. SA.

TN.

150

Myös invalidien perinteinen huolto jatkui. Yksi kohde oli Vapaussodan Invalidien Lii-ton keväällä 1927 ostama Kyyhkylän kartano. Keskimäärin 25 invalidia oli siellä jatku-vasti lottien erityisen huolenpidon kohteena. Mikkeliläiset lotat olivat keränneet Kyyh-

ylää varten huomattavan määrän varoja ja suorittaneet siellä työpalvelusta. (213)

harrastus- ja työ-erkkejä sekä kirjallista aineistoa. Lottaneuloja ei mukana ollut, ilmeisesti ne oli jätetty

muistoksi. Läesineistä, äitioli selkeä. Tälakkauttaminäljelle jäi tavanomaisempi naisjärjestöjen sosiaalinen toiminta. Lotat vaikenivat viidek-

euvostoliiton hajottua alkoi eri kansa-nar-

iointi. Itse asiassa vanhat aatteet otettiin

inaari ja osallistujia li parituhatta henkeä. Saman kuun 13.

päivänä oli Flottajuhla. Lottien toimElisabeth Rkaudella. Henioittaa perinmitalitoimikulervo HakkaElisabeth ReSutela. Toim unta myönsi lottamuisto-mitaleja tutoiminnasta Mitalin muka

skuuta 1994iitettiin isänmaan hyväksi tehdystä östä. Sen allekirjoittajina olivat mita-

äin Suomen ättyi juhlavan symboli-

213 Lukkarinen, 83; Häkkinen 96-97. 214 Ali-Melkkilä, 10.

k Itse lottaperinne katkesi kuitenkin totaalisesti. Tämä ilmenee myös Perinneyhdistykselle lähetetystä aineistosta, jonne lottien lapset ovat lähettäneet äitinsäm

hetekirjeistä ilmenee, että nuoremmilla lahjoittajilla oli vain vähän tietoa nsä toiminnasta sotien aikana tai lotta-aatteesta. Vastakohta haastatteluihin stäkin voi vetää sen johtopäätöksen, että lottajärjestön häpeälliseksi koettu en ja ns. vaaran vuosien aikainen pelko katkaisi tehokkaasti lottaperinteen.

Jsikymmeneksi vuodeksi. 12. 5 Kunnian palautus Nlaispiireissä lottatoiminnan uudelleevuudelleen esille. Kuin lähtölaukaus sii-hen oli Seinäjoella 9. päivänä marras-kuuta 1991 järjestetty Lotta Svärd -jär-jestön perustamisen 70 -vuotisjuhla. Sii-hen liittyi myös semo

inlandia-talossa kansallinen

inta arvioitiin uudelleen ehn´in puolustusministeri-idän työtään haluttiin kun-teisellä tavalla; perustettiin nta. Siihen kuuluivat Tel-

rainen, Marjatta Kahiluoto, hn, Jorma Järvinen ja Lauri iknnustuksena ansiokkaasta Lotta Svärd -järjestössä. na seurasi 9. päivänä maa- päivätty kunniakirja, jossa li

ktylitoimikunnan jäsenet. Nlottien historia päsesti. (214)

Lottamuistomitalin luovutus Mikkelissä. Kuva aineistokokoelmasta.

151

Mitalinjakoa varten Mikkelissä oli suoritettu kartoitus vielä elossa olevista lotista ja pikkulotista sekä heidän tehtävistään. Vaikka se käsitti vain vielä elossa olevat lotat, sai siitä suun-taa-antavan kuvan lottien tehtävien jakautumisesta. Naisten keskimääräisen eliniän huomioon ottaen pääosa sotien aikana

aita 40 % alle 30 -vuotiaita 40%, ja heistä alle 22 vuotiaita 20 lottaa.

kyselyvastauksista näkyy tehtävien monipuolisuus. tilottien määrää, sekä muonitustarvetta. Kyse-a oli suunnilleen seuraava:

20 - 30 -vuotiaina mukana olleista oli vielä 1990 -luvun alussa vastaamassa kysymyksiin. Toisaalta voi katsoa Sota-arkistosta löytyvää kaupungin lottia koskevaa tilastoa. Siinä on noin 900 nimeä, joten lottien suhteellinen määrä oli huo-mattavasti suurempi kuin Suomessa keskimäärin. Heidän sodanaikainen ikärakenteensa oli seuraava:

Yli 40 -vuotiaita 29% 30-40 -vuoti

Lottamuistomitali.

Mikkelin lottaperinnekartoituksenäämajan läsnäolo lisäsi toimisto- ja viesP

lyyn vastanneiden lottien tehtäväjakautum

Muonitusjaosto 64 toimisto- ja viestijaosto 56 ilmavalvonta 42 lääkintäjaosto 31 varusjaosto 11 keräys- ja kansliajaosto 4.

Eri tehtävissä toimineita pikkulottia oli kysymyksiin vastanneissa 24. Muista-

in monet mainitsivat ensin toimi-kneensa pikkulottina. Monet vastanneista olivat toimineet useammissa tehtävissä lottauransa ai-kana. Usein he aloittivat muonituk-sessa ja sitten saivat koulutuksen uu-teen tehtävään. Varsinkin sotatoimien alettua tehtäväjaot muuttuivat. Joko aluksi tai tilapäisesti muonittajana toimi edellä mainituista muiden ryh-mien lotista ryhmistä 50 henkilöä.

Mikkelissä lottana toimineet saivat lottamuistomitalin juhlallisessa tilaisuudessa.

Kuva aineistokokoelmasta.

152

Tehtävien yhdistelystä voisi olla esimerkkinä lotta, joka toimnassa ja ilmavalvonnassa. Hän myös muonitti saksalaisia sotilreja. Välillä hän toimi tarjoilijana. Lääkintälottia oli tarvittu sekä kaupungissa sijaitsevassa sotasVeripalvelulotat suorittivat raskaita matkoja toimittaessaan epäivää. Eläinlääkintälotalla riitti työtä armeijan hevosten paritoiminut muutama. Oman toimensa ohella evakkojen huollossa kertoo toimineenheistä suurin osa muonitusjaostoon kuuluvi

i ilmavalvonnan esikun-aita ja suomalaisia upsee-

airaalassa että rintamalla. lintärkeää nestettä yötä

ssa. Säähavaintolottina oli

sa kymmenkunta lottaa, a. Tämä pieni luku antaa kuitenkin väärän

van, sillä evakkojen huolto oli yleensä vanhempien lottien vastuulla. He eivät enää olleet vastaam Vielä elossa iamerkkejä ja jälkikäteen myönnettyjä muistomitaleja juhlallisissa isänmaallisissa tilaisuuksissa.

15 Aineistokokoelma.

kuassa kyselyyn. (215)

olevat lotat voivat nyt käyttää sodan aikana saamiaan kunn

Kuvasivuilla esimerkkejä päämajassa työskennelleen mikkeliläislotan kunniamerkeistä.

2

Moni lotta elää vielä muistoissaan, tässä eräs haaastatelluista. Kuva kirjoittajan.

153

13 Aatteen ja työn liitto - yhteenveto ja päätelmiä

ottajärjestö syntyi Suomen kohL talonhetkinä kansakunnan dramaattisissa syntyvai-

tekstien ja symboliikan käyttö sekä aktiivisessa toiminnassa että

nen muuta yhteisistä kokemuksista. Varsinkin so-

anssa.

erkitystä myös kurin kannalta. Tiukka, mutta tarkoituksenmukai-en, ja tilanteen mukaan joustava lottakuri pystyttiin luomaan ja sitä ylläpitämään ilman iktatuurista pakkojärjestelmää. Uskonto toimi yhtenä tekijänä, kun pyrittiin nöyryyteen

ja palveluhenkeen. Luterilainen kirkko oli taustalla itsestäänselvyytenä, ja sen opetukset omalta osaltaan kannustimena ja velvoitteena isänmaan hyväksi tehtävään työhön. Pää-motiivi oli kuitenkin kansallisen vapauden vaatimus ja vastustushenki, jopa viha, sen mahdollisia uhkaajia kohtaan. Kysymys oli selvästi ja pääasiallisesti maan vapauden turvaamisesta ja sen hyväksi tehtävästä työstä. Tälle päämäärälle alistettuna otettiin käyttöön niin uskonnollinen vakaumus kuin naisellinen hoivaamisvietti. Lottajärjestön erikoislaatu perustui siihen, että toiminnan tarkoituksena oli ensisijaisesti ja perimmältään maanpuolustus, kun muissa suomalaisissa naisjärjestöissä voi päämo-tiivina pitää sosiaalista tai kristillistä työtä. Lottien toimintaan sosiaalisuuden toi sota ja siitä kärsineiden auttaminen. Jos halutaan etsiä vertailukohdetta muihin järjestöihin, on Suojeluskunta Suomen lotta-järjestölle ainoa sopiva vertailukohde. Sen organisaatio oli samanlainen ja kannustus-järjestelmät vastasivat toisiaan. Tehtävät vain oli eriytetty naisille sopiviksi. Alussa esille tuli Kaarle Sulamaan esittämä rinnastus nunnajärjestöön. Nunniin soveltuvampi rinnastus olisi ehkä kuitenkin diakonissajärjestö, ei lotat. Lottajärjestö jää historiaan aivan omanlaisenaan ryhmänä, joka kehitti erityisominaisuuksia ja valmiuksia kansa-kunnan kohtalonhetkinä. Sillä oli isänmaallinen ja sosiaalinen tilaus juuri sotavuosien johdosta ja se kasvoikin maan suurimmaksi naisjärjestöksi.

otta Svärd oli nimenomaan isänmaallinen työjärjestö. Kriisiajan vaatimukset terävöit-tivät sen dassa. 920- ja 1930 -luvut olivat valmentautumista yhä tehokkaampaan toimintaan maan maia vihollisia vastaan. Sodan sytyttyä käytäntö opetti sen, mihin koulutus ei ehtinyt an-a valmiuksia. Pakon edessä suoriuduttiin vaikeistakin tehtävistä. Usein lottatyöt olivat ielenkiintoisia ja itsetuntoa kohottavia. Nuorille naisille ne merkitsivät mahdollisuutta

atkustamiseen ja yleensä maailmankuvan laajenemiseen. otien aikana pääosa toimivista lotista oli nuoria, esimerkiksi Mikkelissä vain 20 % oli li neljäkymmentävuotiaita. Järjestöön kuuluminen kuitenkin jatkui veteraanilottana.

heissa ja oli jatkossa osa taistelua itsenäisyyden ja kansallisen itsemääräämisoikeuden puolesta. Järjestön yhtenäisyydelle ja sen jäsenten motivoinnille oleellinen ja tärkeä tekijä oli sänmaallishenkisteni

perinteen siirtämisessä tuleville sukupolville. Palkitsevat merkit toimivat kannustimena, toisaalta ammatti- ja muut tunnukset helpottivat käytännön työskentelyä ja työnohjausta sota-ajan kriittisissä tilanteissa. Niiden lisäksi lottayhteisön kiinteyttä vahvistivat yhte-näinen asu, riitit, juhlat sekä urheilu- ja muut tapahtumat. Kiinteät siteet yhteisön jäse-

iin syntyivät niiden avulla ja enndanajan dramaattiset olosuhteet vaativat yhteistyötä - selviäminen ja hengissä säilymi-nen edellytti yhteishenkeä ja jokaiselta taitoa suoriutua omasta tehtävästään. Lottayh-teisö ei kuitenkaan ollut suljettu, vaan se toimi avoimesti yhteiskunnassa ja oli tarpeen

aatiessa yhteistyössä sekä maanpuolustusjärjestöjen että varsinaisten naisjärjestöjen vk Edellä esitetyllä oli mnd

L

toimintaa.Työ alkoi suojeluskuntien avustamisella vuoden 1918 so 1hdolli-

stamuuden oppimiseen, usein mSy

154

Tarkemmin tutkimieni Mikkelin lottien kohdalla edellämainitut tekijät korostuiungin erityisaseman tähden. Päämajakaupungissa isänmaallisuuteen liittyi juhl

vat kau-ava eri-

oi mukanaan mielenkiintoisia erityistehtäviä. Sen vaikutus näkyi sekä käytän-

Kärjistäen voisi sanoa, että kun lotat kutoivat sukkia miehille, eivät he ajatelleet

niitä hyväksy-

sekä järjestön lakkauttamisen aiheuttama trauma.

in on päätelty. Samoin kuin

ptyispiirre ja eriytyneitä työtehtäviä. Toinen vaikuttava ja lottien intoa lisäävä tekijä oli siirtyvän itärajan läheisyys ja sodanajan evakkoliikenne.

äämaja tPnössä että mentaalisella tasolla korostaen työn painoarvoa. Se vahvisti lottien tietoutta omasta tärkeydestään ja tehtävänsä merkityksestä. Sodanajan vakoilu- ja vastavakoilu-toiminnasta tihkuvat salaiset tiedot osaltaan lisäsivät työn kiinnostavuutta. Päämaja per-sonoitui ylipäällikköön, josta lotat pyrkivät hankkimaan henkilökohtaisen muiston ot-tamalla itse valokuvia. Neljäkymmentäluvulla mikkeliläiset tottuivat Marskin läsnä-oloon. Hän oli samalla tavallinen kulkija ja ihannoitu sotapäällikkö. Kaupungin sijainti ja merkittävä menneisyys maanpuolustuksessa vaikuttivat puolus-tustahtoa lujittavasti. Pääteemana kaikilla haastatelluilla oli työ, jonka he katsoivat ole-van ilmaus isänmaanrakkaudesta. Uskonto ei noussut esille henkilökohtaisena va-kaumuksena, vaikka se sitä olisikin ollut. Lottatoiminnasta puhuttaessa uskonto näyt-täytyi vain perinteisenä kirkollisuutena, joka itsestään selvänä liittyi lottajärjestön ideo-ogiaan. l

Jumalaa, vaan pakkasta. Kuolema taas tuli lottien eteen työtä vaativana ilmiönä, eikä aikaa ollut ikuisuuskysymyksille tai nyyhkyttämiseen. Tärkeimpänä lottien mieleen oli jäänyt se, mitä kukin itse voi tehdä ja mitä oli tehty isänmaan eteen. Tämä korostaa Lotta Svärdin työjärjestöluonnetta. Aate sopeutettiin käytännön vaatimuksiin ja ajan henkeen eikä vastakohtaparia aate vastaan käytäntö ollut havaittavissa. Mikkelin kaupungilla oli pitkät perinteet myös vasemmistolaisuudessa. Se jyrkensi asenteita, sillä sodan aikana vasemmistolaisia suljettiin turvasäilöön, ja sodan jälkeen he taas olivat politiikassa määräävä ryhmä. Vain muutama haastatelluista osoitti jossain

äärin ymmärtävänsä vasemmistolaisia mielipiteitä. Kuitenkaan hän eimnyt. Suhtautumisessa venäläisiin ja saksalaisiin henkilöinä esiintyi enemmän hajontaa. Käsitykset riippuivat paljon henkilökohtaisista kokemuksista. Haastattelemieni lottien mieleen tärkeimpänä oli jäänyt isänmaan eteen tehty työ, sota-jan dramaattiset kokemukseta

Lotat olivat myös vallankäytön kohteena ja joutuivat alistumaan tiukkaan, joskin usein joustavaan kuriin. Oleellista oli kuitenkin, että he kokivat työnsä mielekkääksi. He eivät totelleet sokeasti, vaan näkivät kurin välineenä toteuttaa aatteita, jotka olivat heille myös henkilökohtaisesti elintärkeitä. Kuin ylhäällä olisi ollut suuri idea, joka veti kuin magneetti puoleensa pieniä yksityiskohtia. He näkivät laajemman merkityksen yksit-täisten toimintojen taustalla ja se auttoi sivuuttamaan epäoleelliset asiat. Kun ajatellaan historian uudempia tapahtumia, joutuu toteamaan heidän isänmaallisen työnsä olleen oogista ja menestyksellistä, vaikka vuosien kuluessa toisinkl

suojeluskuntalaisia, heitä on syytetty sotahulluudesta ja yltiönationalismista. Historian ironiaa on, että alistumalla kollektiiviseen kuriin he itse asiassa osaltaan varmistivat suomalaisille mahdollisuuden individualismiin. Toisin kävi monelle pienelle maalle viime sotien pyörteissä. Tässä mielessä heidän voi sanoa olleen oman aikansa lahjo-mattomia realisteja.

155

LIITE 1 Lotta Svärd -järjestön säännöt 1 §.

kunnon ohottamiseksi,

oimisto- ja viestijaosto avustaa suojeluskuntajärjestöä asettamalla koulutettuja toimisto-, ilmavalvonta-,

iri- ja keskusjohtokunnan

§.

. Järjestöllä on tyttöosastoja, joihin otetaan jäseniä järjestöohjeissa määrätyin ehdoin. Kannattava jäsen tukee järjestöä vuosimaksulla. Järjestöllä, piireillä ja paikallisosastoilla on oikeus vuosikokouksissa tekemillään päätöksillä kutsua kunniajäseniksi erikoisen ansioituneita henkilöitä. Piirin on hankittava päätökselleen keskusjohtokunnan hyväksyminen ja paikallisosaston taasen sekä piiri- että keskusjohtokunnan hyväksyminen.

Järjestön nimi on Lotta Svärd r.y. 2 §. Järjestön kotipaikka on Helsingin kaupunki 3 §. Lotta Svärd-järjestön tarkoituksena on herättää ja lujittaa suojeluskunta-aatetta ja avustaa suojeluskuntajärjestöä suojaamaan uskontoa, kotia ja isänmaata. Tätä toteuttaakseen järjestö . tekee isänmaallista valistustyötä ja toimii kansan puolustustahdon ja siveellisen 1

k2. avustaa suojeluskuntajärjestöä toimien maanpuolustuksen hyväksi seuraavassa pykälässä lähemmin määritellyillä työaloilla. 4 §. Järjestö jakautuu toiminnassaan lääkintä- muonitus-, varus-, toimisto- ja viesti- sekä keräys- ja huoltojaostoihin. Lääkintäjaosto avustaa suojeluskuntajärjestön lääkintätoimintaa sekä asettaa tarvittaessa sairaanhoitajattaria, sairaanhoitoapulaisia ja muita koulutettuja lääkintälottia maanpuolustuksen palvelukseen sekä muihin sairaanhoito- ja terveydenhuoltotehtäviin. Muonitusjaosto huolehtii suojeluskuntien muonituksesta sekä asettaa tarvittaessa muonituslottia maanpuolustuksen palvelukseen. Varusjaosto avustaa suojeluskunta- ja lottavarusteiden hankinnassa ja huollossa sekä asettaa tarvittaessa varuslottia maanpuolustuksen palvelukseen. Tviesti-, säähavainto ja muita teknisen alan tehtäviin tarvittavia lottia maanpuolustuksen palveluksen. Keräys- ja huoltojaosto hankkii varoja suojeluskuntajärjestön ja oman järjestönsä toimintaa varten sekä hoitaa järjestölle kuuluvan henkisen ja aineellisen huollon. 5 §. Järjestö jakautuu suojeluskuntapiirejä vastaaviin piireihin. Piirit jakautuvat asianomaisen piirin suojeluskuntia vastaaviin paikallisosastoihin, joita voidaan perustaa vain piuostumuksella. Paikallisosasto voi jakautua kyläosastoihin. s

Lotta Svärd-järjestöön liittyvät piirit ja piireihin liittyvät paikallisosastot ovat yhdistysrekisteriin merkittyjä yhdistyksiä. 6Lotta Svärd r.y.:n paikallisosaston ja kyläosaston jäsen on samalla järjestön jäsen. 7 §. Järjestön jäsenet ovat joko toimivia jäseniä tai kannattavia jäseniä. Paikallisjohtokunta voi lotaksi hyväksyä ohjeissa määrätyn koeajan jälkeen jokaisen 17 v. täyttäneen, lailliselle yhteiskuntajärjestykselle uskollisen naisen, jota kaksi tunnettua ja luotettavaa henkilöä suosittaa jäseneksi. Alaikäiseltä vaadittakoon sitäpaitsi vanhempien tai holhoojan kirjallinen suostumus. Vieraan maan kansalaista ei voida hyväksyä järjestön jäseneksi. Vierasta syntyperää olevaa henkilöä ei voida otta jäseneksi ilman keskusjohtokunnan suostumusta. Lotalla ei ole oikeutta ilman paikallisjohtokunnan suostumusta erota järjestöstä, ennen kuin kuukausi (1) on kulunut siitä, kun hän johtokunnalle tai sen puheenjohtajalle suullisesti tai kirjallisesti osaston kokouksen pöytäkirjaan merkittäväksi ilmoittanut haluavansa järjestöstä erota. Lotan kunnia-asiana on noudattaa sääntöjä ja järjestöohjeita sekä johtajiltaan saamiaan määräyksiä. Hän ei rauhan eikä sodan aikana saa sitoutua maanpuolustustehtäviin paikallisjohtokunnan suostumuksetta. Veteraaniryhmiin voivat paikallisjohtokunnan suostumuksella siirtyä ne lotat, jotka täyttävät järjestöohjeissa mainitut ehdot

156

Jos lotta toiminnrvoa tai tarkoit

allaan tai käyttäytymisellään vahingoittaa Lotta Svärd r.y:n tai suojeluskuntajärjestön usta, voi paikallisjohtokunta hänet järjestöstä erottaa. Erottamispäätös on alistettava

an vahvistettavaksi.

§. än sijoituksen perusteella johonkin 4 §:ssä mainituista jaostoista,

osallistumaan muidenkin jaostojen tehtäviin. Heistä ovat kenttälottia tka antamansa sitoumuksen perusteella ovat velvolliset suorittamaan heille määrätyn stehtävän. Johtokuntain jäsenet rinnastetaan kenttälottiin.

§.

0 §.

inmukaisena hallituksena toimii keskusjohtokunta, johon kuuluvat

eksi vuodeksi kerrallaan vuosikokouksen

, uorossa. Ensimmäisellä kerralla määrätään

uorossa olevat arvalla. Erovuorossa olevat jäsenet voidaan valita uudelleen. usjohtokunta valitsee keskuudestaan ensimmäisen ja toisen varapuheenjohtajan, jaostopäälliköt sekä

ntuu puheenjohtajansa kutsusta. Kokouksista ja niissä käsiteltävistä asioista on yöskin Suojeluskuntain Komentajalle ilmoitettava. Suojeluskuntain Komentajalla tai hänen

4 §. usjohtokunnan tehtävänä on

et,

ää se hyvissä ajoin ennen vuosikokousta

s sekä

uluu 8 varsinaista ja ouksissa kahdeksi vuodeksi kerrallaan siten, että 4

ro

apiirijohtokunnan kautta keskusjohtokunn 8Lotat kuuluvat johtokunnan määräämmutta he ovat kuitenkin velvollisia ne, joerikoi 9Lotat antavat seuraavan lottalupauksen: "Minä N. N. lupaan kunniasanallani, että rehellisesti ja omantunnontarkasti avustan suojeluskuntajärjestöä sen puolustaessa uskontoa, kotia ja isänmaata ja täytän minulle uskotutmaanpuolustustehtävät noudattaen Lotta Svärd-järjestön sääntöjä." Lottaa, joka kieltäytyy lottalupausta antamasta ei voidan hyväksyä kenttälotaksi eikä valita järjestön luottamustehtäviin. 1Lotat käyttävät Lotta Svärd-järjestön vuosikokouksen vahvistaman mallin mukaista lottapukua sekä käsivarsinauhaa järjestöohjeiden määräämissä tapauksissa. 11 §. Järjestön jäsenet suorittavat vuosikokouksien määräämät jäsenmaksut. 12 §. Järjestön toimintaa johtaa ja sen lapuheenjohtaja, 8 varsinaista jäsentä ja 2 varajäsentä. Suojeluskuntain Komentajalla on oikeus nimittää kolmehdottama, järjestön luottamusta nauttiva, lottatyössä ansioitunut lotta keskusjohtokunnan itseoikeutetuksi jäseneksi , joka samalla toimii Lotta Svärd keskusjohtokunnan puheenjohtajana. Varsinaiset jäsenet ja varajäsenet valitaan järjestön vuosikokouksessa kahdeksi vuodeksi kerrallaan sitenettä 4 varsinaista jäsentä ja yksi varajäsen on vuosittain eroverovKesktyttötyönjohtajan. Keskusjohtokunta ottaa sihteerin sekä muun tarvittavan henkilökunnan. 13 §. Keskusjohtokunta kokoomedustajallaan on oikeus olla läsnä keskusjohtokunnan kokouksissa. 1Kesk1. johtaa järjestön toimintaa koko maassa ottaen huomioon Suojeluskuntain komentajan toivomuks2. antaa järjestölle tarpeellisia, sääntöjä selventäviä ja täydentäviä ohjeita, 3. tiedoittaa piireille ja paikallisosastoille näitä koskevat päätökset, 4. kutsua järjestön kokoukset koolle, 5. pitää säädettyä luetteloa jäsenpiireistä, 6. tehdä järjestön edellisen kalenterivuoden tilinpäätös ja jätttilintarkastajille, 7. laatia vuosikokoukselle järjestön ja keskusjohtokunnan edellisen kalenterivuoden vuosikertomukuluvan vuoden työsuunnitelma tulo- ja menoarvioineen, 8. ratkaista, mihin järjestön varsinaisen toiminnan ulkopuolella oleviin tehtäviin järjestö voi osallistua, 9. johtaa ja valvoa järjestön lkp.asiain hoitoa. 15 §. Piirien ja paikallisosastojen toimintaa johtavat piiri- ja paikallisjohtokunnat. Niihin ku2 varajäsentä, jotka valitaan vastaavissa vuosikokvarsinaista jäsentä ja 1 varajäsen on vuosittain erovuorossa. Ensimmäisellä kerralla määrätään erovuoarvalla. Erovuorossa olevat jäsenet voidaan valita uudelleen.

157

Piiri- ja paikallisjohtokunnat valitsevat keskuudestaan puheenjohtajan, ensimmäisen ja toisen varapuheenjohtajan, jaostopäälliköt ja sihteerin. Sitäpaitsi valitaan rahastonhoitaja, tyttötyönjohtaja, varajaostopäälliköt ja varatyttötyönjohtaja, jotka samoinkuin sihteeritkin voivat olla johtokunnan

lkopuolelta.

ssa, . tiedoittaa kirjeellisesti paikallisosastoille keskusjohtokunnan ja suojeluskuntapiirin määräykset ja

nannot sekä lähettää keskusjohtokunnalle paikallisosastojen anomukset ja esitykset liittäen niihin

sä ajoin ennen vuosikokousta

kselle edellisen kalenterivuoden vuosikertomus sekä kuluvan vuoden työsuunnitelma lo- ja menoarvioineen,

ttää keskusjohtokunnalle ennen maaliskuun 5. päivää piirin vuosikokouksen pöytäkirja sekä

. johtaa paikallisosaston toimintaa keskus- ja piirijohtokunnan määräysten ja ohjeiden mukaan, yhteistyössä vastaavan suojeluskunnan esikunnan kanssa,

okouksen pöytäkirja

.tehtäväin suorituksesta.

8 §. aston johtokunnan muodostavat puheenjohtaja, muonitusjaostopäällikkö, sihteeri ja

taessa.

ksyttäväksi. Kyläosaston johtokunta astaa siitä, että, paikallisjohtokunnan määräyksiä noudatetaan.

saapuvilla ollessa. Johtokunnat

suudesta.

htävänä on johtaa järjestön toimintaa alueellaan ja olla sen edustajana. Hän allekirjoittaa

oitettava toimenpiteistään johtokunnalle.

aostopäällikön tehtävänä on johtaa ja valvoa jaostonsa toimintaa.

sihteeri valitaan johtokunnan ulkopuolelta,

u 16 §. Piirijohtokunnan tehtävänä on 1. johtaa piirin toimintaa keskusjohtokunnan määräysten ja ohjeiden mukaan, 2. olla yhteistyössä vastaavan suojeluskuntapiirin esikunnan kan3tiedoomat lausuntonsa, 4. kutsua piirin kokoukset koolle, 5. pitää säädettyä luetteloa jäsenpaikallisosastoista, 6. tehdä piirin edellisen kalenterivuoden tilinpäätös ja jättää se hyvistilintarkastajille, 7. laatia vuosikokoutu8. lähepiirijohtokunnan ja piirin vuosikertomus ja tilinpäätös, 9. Vastata piirin lkp.asiain hoidosta. 17 §. Paikallisjohtokunnan tehtävänä on 12. olla3. lähettää kyläosastoille niitä koskevat määräykset ja tiedonannot, 4. kutsua paikallisosaston kokoukset koolle, 5. pitää säädettyä luetteloa paikallisosaston jäsenistä, 6. tehdä paikallisosaston edellisen kalenterivuoden tilinpäätös ja jättää se hyvissä ajoin ennen vuosikokousta tilintarkastajille, 7. laatia vuosikokoukselle edellisen kalenterivuoden vuosikertomus sekä kuluvan vuoden työsuunnitelma tulo- ja menoarvioineen, 8. toimittaa piirijohtokunnalle ennen helmikuun 5. päivää paikallisosaston vuosiksekä vuosikertomus ja tilinpäätös, 9. vastata piirin lkp 1Kyläosrahastonhoitaja, jotka valitaan kyläosaston vuosikokouksessa. Suurissa kyläosastoissa voi johtokunta ollapaikallisjohtokunnan mukainen, jolloin valli suoritetaan samoin kuin paikallisjohtokuntaa valitKyläosaston johtokunnan vaali alistetaan paikallisjohtokunnan hyväv 19 §. Johtokunnat kokoontuvat puheenjohtajansa kutsusta tai kahden johtokunnan jäsenen puheenjohtajalle esittämästä pyynnöstä. Kokouksista on tiedoitettava kaikille asianomaisille.Johtokunnat ovat päätösvaltaisia puheenjohtajana ja kolmen jäsenenvastaavat hallinnassaan olevasta omai 20 §. Puheenjohtajan tepöytäkirjat ja lähetettävät määräykset. Puheenjohtaja voi äärimmäisen kiireellisessä tapauksessa yksin toimia johtokunnan nimissä, mutta hänen on ensi tilassa ilm 21 §. J 22 § Sihteerin tehtävänä on kokouksissa pitää pöytäkirjaa. Hän allekirjoittaa yhdessä puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan kanssa pöytäkirjat samoin kuin lähetettävät määräykset ja kirjelmät, jotka on vahvistettava järjestön, piirin tai paikallisosaston leimalla. Jos

158

on hänellä näissä kokouksissa puhevalta, mutta ei äänioikeutta. Sihteeri on johtokunnalle vastuussa toimiston hoidosta. 23 §. rahastonhoitaja hoitaa rahavarat ja kirjanpidon toimien johtokunnan valvonnan alaisena ja sille

velvollisena.

ttää kokouskutsun kiertokirjeessä

n edustajilla on kokouksessa yksi ääni, kaksikielisten piirien edustajalla kummallakin tarpeen vaatiessa, tai jos kolmasosa (1/3) piireistä sitä

tajat ylimääräiseen kokoukseen. tällaisesta

mikuussa. Piirijohtokunta lähettää kokouskutsun kiertokirjeessä

01-200 jäsentä edustaa kaksi edustajaa, 201-300 ä lähtien jokaista alkavaa 300 jäsentä kohden lisää yksi edustaja.

iirijohtokunta kutsuu tarpeen vaatiessa, tai jos kolmasosa (1/3) piirin paikallisosastoista sitä kirjallisesti , paikallisosastojen edustajat ylimääräiseen kokoukseen. Kokouskutsu on toimitettava samalla

ellä määrätty.

tettava kirjeellisesti, sanomalehti-

ti vaatii, kutsuttava kokoon osaston muutkin ä.

taessa kyläosastojen puheenjohtajat neuvottelukokoukseen.

njälkeen kun kokous on todettu lailliseksi ja valittu okouksen puheenjohtaja, pöytäkirjanpitäjä sekä pöytäkirjan tarkistajat, allamainitut asiat:

tään johtokunnan laatima vuosikertomus

aikallisosasto valitsee edustajansa piirin piiri taas järjestön vuosikokoukseen,

rätään toimivain ja kannattavain jäsenten jäsenmaksut,

mykset, jotka on jätetty johtokunnalle kirjallisesti yvissä ajoin ennen vuosikokouskutsun julkaisemista,

sitellään muut mahdollisesti esilletulevat kysymykset.

n änten enemmistöllä, mikäli säännöissä ei ole toisin määrätty. Äänten mennessä tasan, voittaa se

ide, johon kokouksen puheenjohtaja on yhtynyt, paitsi vaaleissa, joissa arpa ratkaisee. Vaalit on ottajista sitä pyytää.

vastuu 24 §. Järjestön vuosikokous pidetään maaliskuussa. Keskusjohtokunta lähepiirijohtokunnille vähintäin 14 päivää ennen kokousta. Kokoukseen lähettää kukin yksikielinen piiri yhden edustajan, kaksikieliset piirit sensijaan kaksi edustajaa, yhden kummastakin kieliryhmästä. Yksikielisten piirie½ ääntä. Keskusjohtokunta kutsuu keskusjohtokunnalta kirjallisesti pyytää, piirien eduskokouksesta on ilmoitettava samalla tavalla kuin vuosikokouksesta on edellä määrätty. 25 § Piirien vuosikokous pidetään helpaikallisjohtokunnille vähintäin 8 päivää ennen kokousta. Paikallisosastoja, joissa on 1-100 toimivaajäsentä, edustaa piirin vuosikokouksessa yksi edustaja, 1jäsentä edustaa kolme edustajaa ja siitPpyytäätavalla kuin vuosikokouksesta on ed 26 §. Paikallisosaston vuosikokous pidetään tammikuussa ja siitä on tiedoiilmoituksella tai julkipanolla 8 päivää ennen kokousta. Paikallisjohtokunnan on tarvittaessa, tai jos kolmasosa (1/3) jäsenistä sitä johtokunnalta kirjalliseskokoukset ja on kutsussa noudatettava vuosikokouksen kokoonkutsumisesta annettuja määräyksiPaikallisjohtokunta kutsuu tarvitKyläosaston vuosikokous pidetään hyvissä ajoin ennen paikallisosaston vuosikokousta ja ilmoitetaan siitä samalla tavalla kuin paikallisosaston vuosikokouksesta. 27 §. Vuosikokouksessa käsitellään ja päätetään, sek1. esite2. esitetään johtokunnan laatima tilikertomus ja tilintarkastajain siitä antama lausunto, 3. päätetään tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä asianomaisille, 4. valitaan johtokunnan varsinaiset jäsenet ja varajäsenet erovuorossa olevien tilalle, 5. valitaan kaksi tilintarkastajaa ja kaksi varatilintarkastajaa, 6. valitaan edustajat ja varaedustajat vuosikokouksiin siten, että pja7. mää8. esitetään kuluvan kalenterivuoden työsuunnitelma tulo- ja menoarvioineen, 9. valitaan työsuunnitelman aiheuttamat toimi- ja valiokunnat, 10. Käsitellään johtokunnan esittävät kysymykset, 11. käsitellään yksityisten jäsenten esittämät kysyh12. kä 28 §. Kokouksissa on äänioikeus jokaisella lotalla. Äänioikeutta ei saa käyttää valtakirjalla. Päätökset tehdääämieliptoimitettava suljetuin lipun, jos joku kokouksen äänivaltaisista osan 29 §. Järjestön nimen kirjoittavat merkitsemällä nimensä asianomaisen järjestön nimileiman ohella 1. järjestön puolesta keskusjohtokunnan puheenjohtaja tai hänen estyneenä ollessaan jompikumpi varapuheenjohtajista, kukin yhdessä keskusjohtokunnan sihteerin kanssa,

159

2. piirin puolesta piirijohtokunnan puheenjohtaja tai hänen estyneenä ollessaan jompikumpi varapuheenjohtajista, kukin yhdessä piirijohtokunnan sihteerin kanssa,

. paikallisosaston puolesta paikallisjohtokunnan puheenjohtaja tai hänen estyneenä ollessaan umpi varapuheenjohtajista, kukin yhdessä paikallisjohtokunnan sihteerin kanssa,

ltava

ja seen

väksi aa toimimasta,

t sen varaat keskusjohtokunnan haltuun järjestön tarkoituksiin käytettäväksi järjestön kokouksen lähemmin määräämällä tavalla.

sa saapuvilla olevien äänistä. äätös on alistettava Suojeluskuntain Komentajan hyväksyttäväksi ennenkuin se ilmoitetaan

3jompikPuheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja sihteerin on nimen allekirjoittajina yhdistyslain mukaan otäysi-ikäisiä. 30 §. Järjestöllä samoin kuin sen piireillä ja paikallisosastoilla erikseen on oikeus hankkia ja omistaa kiinteää irtainta omaisuutta sekä vastaanottaa lahjoja ja testamentteja samoinkuin harjoittaa järjestön tarkoituksoveltuvaa liiketoimintaa. 31 §. Paikallisosaston lakatessa toimimasta, siirtyvät sen varat asianomaisen piirijohtokunnan käytettälottatyöhön joka lakanneet paikallisosaston tai koko piirin toiminta-alueella. Jos piiri lakkjäävävuosiJos Lotta Svärd r.y. lakkaa toimimasta, määrää järjestön viimeinen kokous, miten varat on käytettävä Suomen valtiollista itsenäisyyttä turvaaviin tarkoituksiin. 32 §. Päätöksiä näiden sääntöjen muuttamisesta saadaan tehdä sitten, kun muutosehdotus on ollut paikallisosastojen ja piirien vuosikokousten käsiteltävänä, järjestön vuosikokouksessa, jos muutosehdotuksen puolesta annetaan 3/4 kokouksesPyhdistysrekisteriin merkittäväksi. Kokouskutsuissa on sääntöjenmuutosasia erikoisesti mainittava. Nämä säännöt on hyväksytty ja vahvistetty Helsingissä kesäkuun 28. pnä 1941. L. MALMBERG. Suojeluskuntain Komentaja.

160

LIITE 2 Sodanajan tiedustelu, vakoilu ja tiedotustoiminta

odan aikanS a vakoilu, joka usein rinnastettiin tiedusteluun, oli sekä luvallista että isän-inen velvollisuus. Lähtökohta oli aivan toinen kuin rauhan aikana. Huomattava

rjaaminen ei voisi olla väärin. Jatkosodan alussa ei voi välttyä telmalta, että Hitlerin Saksan menestys synnytti eräänlaista hurmosmielialaa. So-

lla

amarssi, jo-

ki. unnattiin myös onnistuneeseen tiedus-

ja vakoiluun.

puolustusta. pitämään iselle. Ra-

ikkiaan yli 4000 tiedusteluilmoi-sta. Määrätietoinen työ ja onnelliset sattumat johtivat siihen, että Suomessa pystyttiin

yös vaihtotavarana arkkinoilla ja niiden avulla saatiin toiminnan kipeästi tarvitsemia va-

erkki tästä on se, että koko jatkosodan alkuvaiheen ajan Suomessa tul-anomat.

adiolaitteiden kehittäminen partiokäyttöön oli aloitettu syksyllä 1939 pienestä saksa-laisten vakoiluradiosta. Radiotiedustelun isänä on pidetty Reino Hallamaata. joka kehitti laitteistoa käyden opintomatkoilla alan johtavissa maissa. Talvisodan ajan hän johti ra-diotiedustelua ja jatkosodan aikana päämajan tiedustelutoimintaa. Jatkosodan aattona perustettiin Päämajan radiopataljoona ja sodan alussa Radiotiedustelukeskus. Kuten muillakin sodan osa-alueilla vapauttivat lotat tässäkin miehiä varsinaiseen taistelutoi-mintaan. Aluksi heitä palkattiin toimistotyöhön, ja jo siinä heidän taustansa tutkittiin tarkoin. Talvisodan aikana lottia komennettiin myös radiotiedusteluyksiköihin. Keväällä 1941 naisia oli noin neljäsosa radiopataljoonan henkilökunnasta ja lukumäärä kasvoi jatkuvasti. Paitsi toimistotyöhön, monella lotalla havaittiin olevan synnynnäinen tai-pumus viestitehtäviin. He oppivat nopeasti sähköttämään ja saamaan selvää vielä kehi-tysvaiheessa olevan kyynel-laitteen heikosti uikuttavasta äänestä. Viestilottia tarvittiin puhelinkuuntelu- ja kansliatehtäviin sekä päämajan Viestikeskuk-sessa että sotarintamalla. Jo keväällä 1941 naisia oli noin neljäsosa radiopataljoonan henkilökunnasta ja lukumäärä kasvoi sodan aikana. Lotat hoitivat myös kahta neljästä ulkomaisesta salaisesta radioasemasta.

maallmerkitys oli talvisodassa syntyneellä ja yleisesti tunnustetulla yhteishengellä. Sen päät-teeksi solmittua Moskovan rauhaa monet pitivät sekä vääryytenä että kansallisena on-

ettomuutena, jonka konvaikudan jälkeen suomalaisten menettely tuomittiin monella taholla. Vasta 1990 -luvuMoskovan arkistojen avauduttua on tuotu esiin tietoja Neuvostoliiton aikeista talviso-dassa ja jatkosodan todellisempi asetelma. Talvisodan piti olla Stalinin pikhon tosin neuvostosotilaat eivät aina yhtyneet. Välirauhan aikana Suomi oli jatkuvan uhan alla. Jatkosodan aikana Neuvostoliitossa vallitsi suuren isänmaallisen sodan hen

odan jatkuessa suuren valtakunnan resurssit suSteluun Suomessa erityisesti radiotiedustelu onnistui merkittävästi tukemaan maanLukuun ottamatta Talvisodan äkillistä alkuvaihetta pystyi tiedustelupalveluomat johtajat ajan tasalla. Tämä olikin välttämättömyys vastarinnan onnistumdiotiedustelu lähetti päämajan maavoimatoimistolle katupitkälti lukemaan vastapuolen koodisanomia. Tietoja käytettiin mkansainvälisillä m

ja. Selkeä esimrokittiin vastapuolen radios R

161

Viestikoulutuesta järjestetty jo talvisodan alussa.

sta oli lottapiirien toi-

. Ja toli: Päämajaanhan tulin sitten -42 tammikuussa heti kun pääsin Helsingistä

enkilöä ja lisäksi 53 naista eri tehtävissä. Osastoon uului valistus- ja viihdytystoimisto, jonka viihdytyskomppaniaan kuului eri alojen

eiskanen, Saadun tiedon mukaan

mSitten päämajan koulutusosasto alkoi järjestää viestikursseja. Tyypillinen mikkeliläinen viestilotta oli suojelus-kuntaperheestä ja lähti kurssitettavaksi hyvin nuorena suoriuduttuaan aikai-semmasta koulutuksestaan tai jopa kesken koulunkäynnin. Sen jälkeen osa toimi sotarintamalla komennuksilla, ja monet työskentelivät pitkään pääma-jassa. Vuonna -40 olin 16 vuotta ja silloin alkoi radiosähköttäjäkurssit.

Kun vanhemmat olivat huippuisän-maallisina, sanoivat että kuuluu sinne lähteä. Suoritin radiosähköttäjätutkin-non, kertoi eräs lotta

Päämajan lottia vapaalla (puntiksella Helsingissä jatkosodan aikana). Kuva Sylvi Laakson kokoelmasta.

inen muis-tekonttoriopistosta. Olin saanut hyvät todistukset ja otettiin tänne Viestikeskukseen. Jatkosodan aikana Päämajan valvontaosastossa toimi vajaa sata henkilöä, joiden keski-ikä oli 31 vuotta. Heistä 2 oli naisia. Vastavakoilutoimistoon kuului radiovalvontaja-osto, jonka yksi tehtävä oli syöttää vastapuolelle virheellistä tietoa. Päämajan yleisesikuntaan kuuluvaa tiedostusosastoa johti majuri Kalle Lehmus. Sen tehtävissä palveli sodan aikana kaikkiaan 199 upseeria ja 43 sotilasvirkamiestä. Ali-päällystöä ja miehistöä oli 533 hkesittäviä taiteilijoita. He kiersivät rintamajoukoissa huolehtimassa miesten mielialasta ja viihtyvyydestä. Samoin toimivat joukko-osastojen vastaavat upseerit. Tiedotusosaston äänitysautot kiersivät rintamalla hankkimassa kulloiseenkin tilantee-seen sopivaa aineistoa julkaistavaksi rintamalehdissä ja kotirintamalla. Osuutensa oli myös vihollisrintaman henkisellä nujertamisella, jota varten hankittiin kaiutinautoja. Ensimmäinen niistä valmistui heinäkuun 9. päivänä 1941. Myöhemmin käyttöön tuli vielä 7 autoa eri rintamanosille. Lähteet ja kirjallisuus: Sota-arkisto. HPale Erkki, Suomen radiotiedustelu 1927 - 1944. Paasonen Aladir, Marsalkan tiedustelupäällikkönä ja hallituksen asiamiehenä. Panschin Wladimir, Kasvottomien miesten sota.

162

LIITE 3 Oi kallis Suomenmaa Kansanlaulusta sävel ja sovitus Heikki K Oi kallis Suomenmaa sun koskiesi kuohua ja honkiesi huminaa suo mun kuunnella kunnes hetki lähtöni lyö. Ei toista kalliimpaa voi maailmasta löytää kuin tämä köyhä kotimaa

Korpees´ raivio, kulta vainio raatain luoda nyt meidän vuoro on. Sulle tahdomme suoda kaikkemme puolestas´ seistä saakka kuolohon.

lementti

jonka kauniiks´on kasvatellut taattojemme työ.

Oi Suomi synnyinmaa suo helmassas´ sun poikasi onnellisna nukahtaa kun hän henkensä halvan sulle antanut on. Ei muuta kunniaa kuin kuulla kummullansa sun kuusiesi kuiskinaa kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon. Korpees´ raivio, kulta vainio raatain luoda nyt meidän vuoro on. Sulle tahdomme suoda kaikkemme puolestas´ seistä saakka kuolohon.

163 163

LIITE 4

164

Lähteet ja kirjallisuus

Alkuperäislähteet:

Sota-arkisto: Suojeluskuntien arkisto, laatikot 1676 ja 1651.

Mikkelin seudun Suojeluskunta- ja Lotta Svärd perinneyhdistyksen arkisto Suomen Jalkaväkimuseossa Mikkelissä.

Päämajamuseon näyttely Mikkelissä

Lottien Saimi Ahvenaisen, Kaisa Kostiaisen, Sylvi Laakson, Anu Länsman-Metson ja Elina Ripatin sekä Lauri Itkosen ja Pentti Ohtosen kokoelmat Mikkelissä.

Hannele Näsin kokoelma Pälkäneellä. Painetut lähteet:

Lotta Svärd -järjestön säännöt. Tilgmannin kirjapaino, Helsinki 1941

Jahvetti (Yrjö Kilpeläinen), Suomi Neuvostoliiton radiossa. Oy Suomen Kirja, Helsinki 1942.

Kautto Antero, Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939. Karisto, Hämeenlinna 1989.

Mannerheimin kirjeitä seitsemän vuosikymmenen ajalta. Valikoinut Stig Jägerskjöld. Otava, Helsinki 1983. ISBN 951-1-07440-7.

Kotien maailmankartasto. WSOY, Helsinki 1952.

Mikkelin kaupungin kunnalliskertomus 1939. Oy Länsi-Savon kirjapaino, Mikkeli 1941.

Mikkelin kaupungin kunnalliskertomus 1940. Oy Länsi-Savon kirjapaino, Mikkeli 1943.

Suojeluskuntaväen laulukirja Lotta Svärd julkaisu N:o 9. Lotta Svärd Keskusjohtokunnan julkaisema, Helsinki 1937.

Suomen kulkuneuvot (Kartta jatkosodan ajalta).

Suomen Virallinen Tilasto XIII Posti- ja lennätinlaitos 54. Posti- ja lennätinhallituksen kertomus vuodelta 1938. Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki 1939.

Suomen Virallinen Tilasto XIII Posti- ja lennätinlaitos 55. Posti- ja lennätinhallituksen kertomus vuodelta 1939. Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki 1940. Lehdet:

Hakkapeliitta 1941 ja 1944.

Lotta Svärd 1939 - 1944

Länsi-Savo 1939 - 1945

Mikkelin Sanomat 1939 - 1945.

165

Artikkelit:

Bergroth Kerstin: Hakkapeliitta 1941 n:o 12, sivu 373. 1941 n:o 9-10 toukokuu, sivut 188-189.

tkimus. Vastapaino, Tampere 1993. ISBN 951-9066-

nki 1978. rantberg Robert, Mannerheim, tsaarin upseeri 1867-1914.

ontuli, Jyväskylä 2003. ISBN952-5170-33-0. n yliopiston

rsalkan muiston aatepiiristä:

. Helsinki 1989. ISBN 951-1-10173-0.

ämäki 1999.

liikkeet. Suomalaisen kirjallisuuden

, Talvisodan kuva Ulkomaisten sotakirjeenvaihtajien kuvaukset 43-X.

2 sodan esällä 1788. Turun historiallinen aineisto VIII Turun historiallisen

ulkaisuja VIII. Polytypos, Turku 1942: r W., Suomen kansan aikakirjat IV osa. Otava, Helsinki 1930.

Helsinki 1951 nnerheim. Otava, Helsinki 1964.

Karisto, Hämeenlinna 1989. ISBN 951-23-2775-9. uojeluskunta- ja lottamerkit kertovat.

ustannusosakeyhtiö Ajatus, Helsinki 1995. ISBN 951-9440-36-4.

Kansanaho Erkki, Papit sodassa. WSOY, Helsinki 1991. ISBN 951-0-16781-9.

Kataja Annamaija, Suomen lotat. Summerus Oy, Jyväskylä 1986.

Von Rosen Eric: Lotta Svärd Lähdekirjallisuus:

Alasuutari Pertti, Laadullinen tu65-9.

Ali-Melkkilä Raakel, Lotat suomen itsenäisyyden vaiheissa. Naantalin (Rymättylän ja Merimaskun) veteraaniasiain neuvottelukunta, 1998.

Allardt Erik, Sosiologia I. WSOY Helsi

BKustannusosakeyhtiö Rev

Eskola Jari & Suoranta Juha, Johdatus laadulliseen tutkimukseen Lapikasvatustieteellisiä tutkimuksia C13. Lapin yliopisto 1996, Lapin yliopistopaino

6. Rovaniemi, 199

Fiske John, Merkkien kieli Johdatus viestinnän tutkimiseen. Vastapaino, Tampere 1992.ISBN 951-9066-55-1.

Frensh John R.P. & Raven Bertram H., The Basis of Social Pover. S. Gartwright (ed), Studies in Social Power, Ann Arbor 1959.

. Muutamia mietteitä MaHeinrichs E, MannerheimPeruskalliomme maanpuolustus. Suomen reserviupseeriliitto 1931 - 1951, Helsinki 1951.

Heiskanen Raimo Saadun tiedon mukaan... Päämajan johtama tiedustelu 1939-1945Otava,

Häkkinen Raili, Mikkelin lottahistoria. Kirjapaino Raamattutalo, PieksISBN 952-91-0895-8.

Jokipii Mauno, Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisseura, Helsinki 2002. ISBN 951-746-335-9.

Isaksson Eeva, Hän lottansa vei mukanaan. Gummerus, Helsinki 1988.

ulkunen MarttiJSuomesta 1939-40. Weilin + Göös, Helsinki, 1975. ISBN 951-35-10

omen puolustuskysymys elokuun vallankaappauksesta 177Juva Juhani, Suuhkeamiseen kp

yhdistyksen j

uvelius EinaJ

Jylhä Yrjö, Kiirastuli. Otava,

Jägersköld Stig, Nuori Ma

Kailas Uuno, Unten maa.

Kaipainen Lassi, Vapaa Suomi SK

166

Kleemola Irja, Suomen naisten huoltosäätiö 1944-1994. Painolinna Oy, Savonlinna

Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina. Tammi, Helsinki

ca Jyväskyläensia V Historica II. Jyväskylän yliopistoyhdistys, Jyväskylä 1967.

aalimisyhdistys RY. Gummerus -3.

ion. Department of Social Psyckology, University od Helsinki N:o 2,

ani Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitus. WSOY, Helsinki

elsinki 1996. ISBN 951-0-02405-8.

äätiö, WSOY, Helsinki 1981.

essa 1980 - y,

kka Raitis ja

nki 1995. osina1918

n historian laitos 1989. sen asiamiehenä. Helsinki,

998. .Hakapaino Oy,

-1990. matorjuntaupseeriyhdistys ry. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1989. ISBN 952-90083-0-9.

1994. ISBN 952-90-5683-4.

Koponen Martti, Historiallisen ajan puolustusvarustuksia Etelä-Savossa Mikkelin läänin liitto Julkaisu 11:1993, Mikkeli 1993. ISBN951-9124-76-4.

Kortelainen, Anna, Virginie!2002. ISBN 951-31-2457-6.

Kulha Keijo K., Inkeriläisten siirtäminen Suomeen II maailmansodan aikana. Studia histori

Kurenmaa Pekka (toim.), Tie ja sen raivaaja Kaatuneitten huollon kehittyminen sotiemme 1939 - 1944 aikana. Sotavainajien muiston vKirjapaino Oy, Saarijärvi 2002. ISBN 952-91-5512

Lahtero Jouko, Vihreät sisaret Sotilaskotiliitto - Soldathemsförbundet r. y. 1921 -1971. Otava, Helsinki1974. 951-1-01221-5.

Liebkind, Karmela, The Social Psykology of Minority Identitety. A Case Study of Intergroup Identification. Theoretical Refinement and Methological ExperimentatResearch Reports, 1979.

Linna Väinö, Sotaroma2000. ISBN 951-0-25187-1

Linna Väinö, Tuntematon sotilas. WSOY, H

Lukkari Matti, Asekätkentä. Otava, Helsinki 1984.

Lukkarinen Vilho, Suomen lotat: Lotta Svärd -järjestön historia. Suomen naisten huoltos

Mannerheim G, Muistelmat 2. osa. Otava, Helsinki 1953.

Mannerheim G, Ratsain halki Aasian. 1941.

Manninen Ohto ja Liene Timo toim., Stella Polaris - Suomalaista sotilastiedustelua. Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitos. Edita, Helsinki 2002. ISBN 951-37-3645-8.

Markkola Pirjo, Synti ja siveys Naiset, uskonto ja sosiaalinen työ Suom1920. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. Tammer-Paino OTampere20002. ISBN 951-746-388-X.

Naisten aseet Suomalaisena naisena talvi- ja jatkosodassa. Toimittaneet RiiElina Haavio-Mannila. WSOY, Helsinki 1993. ISBN 951-0-18900-6.

Näkökulmia kehityspsykologiaan : kehitys kontekstissaan. Paula Lyytinen, Mikko Korkiakangas, Heikki Lyytinen (toim.). WSOY, Helsi

Ollila Anne, Yhteiskunta kaipaa äidin sydäntä ja naisen kättä. Martta-aate vu- 1939. Lisensiaattitutkimus, Turun yliopisto

Paasonen Aladir, Marsalkan tiedustelupäällikkönä ja hallituk1974.

Palin Pentti, Marskin klubi: Mikkelin klubi 1898 - 1998. S.I.: P. Palin 1

Pale Erkki, toim Reijo Ahtokari. Suomen radiotiedustelu 1927 -1944Helsinki 1998. ISBN 952-90-9437-X. Palmu Pentti, Yön yli päivään Suomen ilmatorjunnan vaiheita 1925Il

167

Panschin Vladimir, Kasvottomien miesten sota Päämajan valvontaosaston toiminta jatkosodassa. Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitoksen julkaisusarja 2 N:o7.

e 2002. ISBN 951-746-

saappaanjäljillä Päämajan sijainti ja toiminta Mikkelin

ta Oy,

Rintamalottien elämää. Oy Edita

elsinki 1982. ISBN 951-1-06680-3.

umalaa : lotat nationalistisina

lisen tutkimuslaitoksen toimiston julkaisuja IX.

, Helsinki 1980.

. sinivalkoinen kirja II. OY. Suomen kirja, Helsinki 1941.

: 1.

en

en Kyösti, Puoli vuosisataa sotilaskotityötä. Mikkelin sotilaskoti ja

Gummerus kirjapaino Oy, Saarijärvi, 2000. ISBN 951-25-1193-2.

Peltonen Matti, Mikrohistoriasta. Tammer-Paino Oy, Tamper388-X.

Puntanen Pia, Mannerheiminseudulla talvi- ja jatkosodan aikana. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkeli, Julkaisuja 27, Mikkeli 1993.

Raikkala Hannes Suojeluskuntain historia III Kamppaileva kansa. Kustantaja HaVaasa 1964.

Rautio May-Bee, Opi rakastamaan maatasi ja kansaasi Ab, Helsinki 2001. ISBN 951-37-334-3.

Rintala Paavo, Sissiluutnantti. Otava, H

Saressalo Lassi, Päämajan kaukopartiot jatkosodassa. WSOY, Helsinki 1987.

Salovaara Kalevi, Päämajakaupunki pommituksessa. Punalentäjien hyökkäykset Mikkeliin v. 1940. Mikkelin painos Oy, Mikkeli 1986. IBSN 951-99804-0-7

Soikkanen Mauri, C. G. E. Mannerheim Suurriistan metsästäjä. Gummerus, Helsinki 1997. 951-20-5137-0.

Sulamaa Kaarle, Lotta Svärd : uskonto ja isänmaa. Yliopistopaino, Helsinki 1999. ISBN 951-570-429-4.

Sulamaa Kaarle, Ei ole yksikään sydän pyhä ilman Jnunnina. Osa 1. S. Sulamaa, Helsinki 2001. ISBN 952-91-4232-3.

Suomen sota 1941-1945. SotahistorialKustannusosakeyhtiö sotateos, Helsinki 1960.

Suomi taisteli 6, toim. Helge Seppälä. WSOY

Susiluoto Ilmari: Salaisen poliisin valtakunta KGB, FSB ja suhteet Suomeen. Anne Kuorsalo Ilmari Susiluoto Martti Valkonen Edita, Helsinki 2003. ISBN 951-37-3863-9

Suomen

Talvisodan historia 1 Suomi joutuu talvisotaan. Sotatieteen laitoksen julkaisuja XVIWSOY, Helsinki 1977. ISBN 951-0-08145-0.

Tuiremo Lea, Nainen ja sota Snellman-instituutin B-sarja 31, Kuopio 1992. ISBN 951-842-121-8.

Uola Mikko "Suomi sitoutuu hajottamaan... " Järjestöjen lakkauttaminen 1944 välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella. Historiallisia tutkimuksia 205 SuomHistoriallinen seura, Helsinki 1999. ISBN 951-710-119-8.

Vlasov Leonid, Mannerheim Pietarissa 1887 - 1904. Gummerus, Helsinki 1994. ISBN 951-20-4429-3.

Vlasov Leonid, Mannerheim Tsaarin kenraali 1914 - 1917. Gummerus, Helsinki 1996. Väänänsotilaskotiyhdistys r.y. Oy Länsi-Savon kirjapaino, Mikkeli 1968.

168

Taustakirjallisuus:

Barysnikov Nikolai, Leningradin piiritys ja Suomi 1941 - 1944. Yliopistopaino, Helsinki 2003. ISBN 952-5412-11-3.

Erfurth Waldemar, Sotapäiväkirja vuodelta 1944. WSOY Helsinki, 1954.

Karttunen Hilja toim., Pikkulottien laulukirja. Lotta Svärd, Sortavala 1938.

Kortelainen Anna, Levoton nainen : Hysterian kulttuurihistoriaa. Tammi, Helsink2003. ISBN 951-31-2754-0.

i

i 1941.

nus Oy, Lappeenranta 1988.

Savo,

onittaja; Korpikallio

ilmavalvontalotta.

Lotta-Svärd 1939-1940 Kuvauksia Suomen sodasta. Lotta-Svärd järjestö, Oy Suomen Kirja, Helsink

Nieminen Saul - Miikku, Kaikki isänmaan puolesta. Mikkelin ja Lappeenrannan sotaorpojen säätiö. Etelä - Saimaan kustan

Screen J. E. O., Mannerheim. Otava, Helsinki 2001. ISBN 951-1-17036-8.

Suomen sota 1941-1945, toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. 10. osa. Kustannusosakeyhtiö sotateos, Kirjapaino OyKuopio 1961.

Riipinen Hilja, Nimipäivät: kaksiosainen näytelmä lottien ja suojeluskuntalaisten iltamia varten. Lotta Svärd keskusjohtokunta, Helsinki 1926.

Uitto Antero, Talvisota puna-armeijan silmin. Karisto Oy, Hämeenlinna 1999. Haastattelut:

Haastattelut Mikkelissä: Ahvenainen Saimi viestintälotta, myös muAnni paikallisjohtaja; Laakso Sylvi kanslialotta; Leinonen Maija viestilotta; NärvänenTyyne veteraanilotta; Ollikainen Marjatta lääkintälotta; Penttinen Aili muonituslotta; Ripatti Elina, kanslia- ja ilmavalvontalotta; Takkinen Susanna

Haastattelu Pälkäneellä: Nummi Laila muonituslotta

169

Kuvasivut Suojeluskunnan alkuvaiheista

Vasemmalla: Suojeluskuntalaiset vannoivat juhlallisen valan isänmaalle.

Haukivuoren suojeluskunnan

i. nimilista alkaa vuodelta 1918. Kuvassa valakirjan ensileht

.

Yllä: Valakirjan kansi

Oikealla: Mikkelin suojeluskuntapiirin hiham

Vasemmalla: Suojeluskutunnusta kuvaava lasimaasijaitsi Mikkelin suojelustoimitalon sisäänkäynninvieressä. Kuva lasimaalaon Mikkelin kaupungin museoiden kuva-arkistos

Yllä: Valateksti kirjan alussa.

erkki.

nnan laus kunnan uksesta

ta.

170

Sota-ajan muistoja

Oikealla: Väestönsuojelumiehet päivystivät ja auttoivat. Kuvassa heidän käsivarsinauhansa. Alla: Rintamalotta muisti kortilla kotirintamatyöhön jääneitä tovereitaan.

Vasemmalla: Musiikilla oli tärkeä osuus niin lottien toiminnassa kuin rintamalla.

Yllä: Lottienrintamalla taistelevien varusteista.

ompelimo huolehti

Rintamakortit kirjoitettiin usein kiireellä.

171

Vasemmalla: Päämajan tiedotusosasto pyrki kohottamaan sekä rintamamiesten että kotirintaman uurastajien mielialaa. Huumorimielessä väheksyttiin vastustajaa. Kuvassa yksi kortti jatkosodan aikana painetusta sarjasta.

Yllä: Myös iloisia kuvia oli esillä.

Alla: Jatkosodan aikana saksalaisten suurikokoinen ja monivärinen tabloid-lehti ilmestyi useimmissa Euroopan maissa näiden omilla kielillä. Mikkelissä se jaettiin

monivärikuvat herättivät lasten ihastusta. rullattuna ja

172

Alla: Kuvia Signaali-lehdestä vuosilta 1942 ja 1943.

173

Jatk

osodan ajan arkea

Oikealla: Pula-ajan

Pikku pussi ruotsalaista ma

korvikeaineita:

keutus-ainetta korvasi 2 kg sokeria.

L

Yllä: Kun suurin osa tarvikkeista olikortilla, leikattiin kaupoissa pieniä kuponkeja. Kuvassa vaateostokortti.

Vasemmalla: Sota-aikojen pinssejä sai ostaa vasta työn tehtyään. Rautakirveeseen halkoja vaadittiin motti, hopeakirveeseen neljä ja kullattuun 16. Motin halkopino on me i kertaa metri. Työvälineenä lumisessa metsässä oli

tr

ottajärjestön kuvastoa

pokasaha ja kirves.

Yllä: Jäsenkirjan kannessa tuli esille sen kantajalle tärkeät symbolit: Suomen värit ja suojeluskunta.

174

Yllä: Ennen lottapuvun käyttöönottoa lotilla oli tunnuksenaan käsivarsinauha. Kuvassa muonituslotan nauha.

Vasemmalla: Lottien ohjetaulu

175

Vasemmalla: Ohjeet pikkulotille.

Yllä: 20 vuotta palvelleen lotan rintamerkki.

Alla: Pikkulottaneula.

Alla: Kultainen kävely- ja hiihtomerkki aineistokokoelmasta.

Oikealla: Lottajärjestön korkein kunniamerkki, vuodesta 1941 tasavallan presidentin myöntämä Lotta Svärd ansioristi. Mikkelin seudulla se myönnettiin maalaiskunnan lottien puheenjohtajalle Anni Ryynäselle 20.11.1944.

176

Mitaleja sodan muistoksi

Vasemmalla: Talvisodan muistoristi: Lapin risti.

Vasemmalla:

Oikealla: Muistoristin kääntöpuoli.

2. lk Vapaudenmitali; Jatkosodan muistomitali ja Päämajan muistoristi.

Alla: Viestilotan mitalit Sylvi Laakson kokoelmasta.

Vasemmalla: Kaatuneiden omaisille myönnetty Vapaudenristin sururisti, joka rinnastuu 1. lk:n Vapaudenmitaliin.Mannerheim allekirjoitti omakätisesti jokaisen ristin mukana seuraavan kunniataulun.