-
32 super 6–7• 2012 super 6–7• 2012 33
Vaalea puutalo seisoo keskellä tasaista peltomai-semaa Kauhajoen
Päntäneellä. Sisällä keittiös-sä soi radio, lähihoitaja Päivi
Piipponen ruskis-taa liedellä jauhoja. Kolme vanhempaa rouvaa,
Taimi Hautamäki, Aili Pihlajamäki ja Anni Räsänen, selailevat
ruokapöydän ääressä lehtiä.
Aamu on käynnistynyt niin kuin perheen arkipäivä yleen-sä.
Piipponen on lähettänyt eskarilaisen Miskan ja ekaluokka-laisen
Minkan kouluun puoli kahdeksalta. Heidän isoveljensä, lievästi
autistinen Matti, on saanut kyydin päivätoimintakes-
kukseen, ja talon isäntä Mikko Poikselkä on lähtenyt kyntä-mään
lähes sadan hehtaarin perunapeltoaan.
Kahdeksan jälkeen Päivi on herätellyt mummot. Sen jäl-keen on
hoidettu aamupesut ja vaihdettu housuvaipat.
– Aamupalan söimme yöpaidat päällä, sillä mammoilla on tapana
mennä puuron jälkeen vielä sängylle pötköttämään.
Ailia ei ole tänään väsyttänyt, joten hän on katsellut omaisten
lähettämiä kortteja ja kuntoillut.
– Kävin kymmenen lenkillä ja menen vielä kahden lenkille, hän
suunnittelee.
Lähihoitaja Päivi Piipposen perheessä vietetään
Elämänmakuisiamummonpäiviä
teksti ja kuvat sonja kähkönen
Kauhajokelaisessa maalaistalossa vietetään kotoisaa mummon
elämää – luetaan lehtiä, syödään kotiruokaa, nautitaan
kahvihetkistä ja ihmetellään lasten tempauksia. Vanhusten
perhehoitaja Päivi Piipponen huolehtii siitä,
että ikäihmisten arki sujuu turvallisesti.
Mikko ja Minka Poikselkä, Päivi Piipponen sekä vanhemmat rouvat
Taimi Hautamäki, Aili Pihlajamäki ja Anni Räsänen asuintalonsa
edustalla.
super 6–7• 2012 33
-
34 super 6–7• 2012 super 6–7• 2012 35
nautitaan kahvihetkistä ja puhutaan päivän polttavat asiat. 5.
Tikru-kissa löysi lämpimän ja pehmeän pötköttelypaikan eläimistä
pitävän Taimi Hautamäen sängyltä.
1. Anni Räsänen ja Päivi Piipponen vievät kuivat pyykit sisään
viikattavaksi. 2. Talossa vietettävät juhlapyhät ovat aina
tunteikkaita. Äi-tienpäiväkortit ja -kukat koristavat keittiötä. 3.
Aili Pihlajamäki katselee mielellään valokuvia läheisistään. 4.
Päntäneläiskodin keittiössä
– Aili käy ulkoilemassa ihan itsekseen, hänellä on säntil-liset
lenkkiajat. Olen sanonutkin, että joskus niissä voi vä-hän joustaa,
täällä kun ei mennä niin minuuttiaikataulul-la, Päivi kertoo.
Kolmivuorotyöstä perhehoitajaksi
Päivi Piipponen aloitti vanhusten perhehoitajana vuosi sit-ten
huhtikuussa. Entisessä kolmivuorotyössään hän koki, et-tei omalle
perheelle jäänyt riittävästi aikaa. Talon isännän-kin työaikoja
sanelivat sää ja pellot, joten Päivi halusi löytää arkeen jotain
säännöllisyyttä. Hän huomasi lehti-ilmoituk-sen Perhehoitoliiton
järjestämästä koulutuksesta, jonka suo-rittaneilla oli mahdollisuus
ryhtyä vanhusten perhehoitajaksi. Kun mieskin suhtautui ajatukseen
suopeasti, he lähtivät yh-dessä kurssille.
– Koulutuspäiviä oli seitsemän, ja lisäksi teimme laajoja
harjoitustehtäviä. Jo siinä vaiheessa opimme suhtautumaan siihen,
että jatkossa kodissamme asuisi useampi vanhus vuo-rokauden
ympäri.
Piipposen ja hänen miehensä neljä vuotta sitten Päntäneel-tä
ostamassa 90-vuotiaassa rakennuksessa on hyvin tilaa. Ala-kerran
makuuhuoneisiin järjestettiin paikat neljälle vanhuk-selle,
olohuoneeseen sijoitettiin yksi intervallipaikka. Kylpy-huone
laajennettiin hoitotyöhön sopivaksi, ja muulle perheel-le
järjestettiin omat tilat yläkertaan.
Kello ohittaa yhdentoista. Päivi kaataa kastikkeen uunissa
hautuvien lihapalojen päälle ja ripottelee joukkoon maustei-ta.
Aili Pihlajamäki on löytänyt käteensä kärpäsläpsän, jolla hän
hätyyttää pöydällä harhailevaa ötökänpahasta.
– Ei mun koti ole silti niin risanen, vaikka se on nimi, An-ni
Räsänen nauraa tuolillaan.
Päivi kertoo, että Annilla on tiheään sykkivä runosuoni.
Lähihoitaja vilkaisee ulos, päivästä on tulossa lämmin.
– Me voisimme Anni lähteä levittämään pyykit pihanarul-le ja
hakea jo kuivuneet vaatteet pois.
Adoptoitu Cindy ja muut nelijalkaiset
Puolen päivän aikaan ruuan valmistus jatkuu. Aili viipaloi
to-maatin, Taimi pilkkoo kurkun.
Perhehoidossa päivät täyttyvät arkisista askareista, joihin
ikääntyneet saavat osallistua oman tahtonsa mukaan.
Ruuantuoksu houkuttelee ruokapöydän alle joukon neli-jalkaisia.
Raketti-kissa ja perhoskoira Cindy seuraavat mum-moja silmä
tarkkana. Odotus palkitaan, kun Taimi heittää lat-tialle kurkun
kannan. Se on hetkessä koiran vatsassa.
Perhe adoptoi osittain sokeutuneen Cindyn dementoitu-neelta
rouvalta, joka asui talossa hetken, mutta sai sittemmin
palveluasumispaikan.
– Cindy oli mammalle niin kaikki kaikessa, että omassa ko-dissa
asuessaan he istuivat ja söivät ruokapöydässä sylikkäin. Niin siinä
sitten kävi, että Cindy lihoi ja mamma laihtui, lä-hihoitaja
kertoo.
Piipposen perheessä asuvilla vanhuksilla on alkavaa ja
pi-demmälle edennyttä dementiaa.
– Perhehoito sopii heille, jotka tuntevat olonsa kotonaan
turvattomaksi, mutta joille laitoshoitokaan ei vielä ole sopi-va
ratkaisu.
Anni Räsänen oli Päivi Piipposen ensimmäinen asiakas, jonka
lähihoitaja tunsi jo edellisen työnsä kautta. Anni ja lähes yhtä
pitkään perheessä asunut Taimi Hautamäki ovat huonetoveruksia. Myös
kaksi viikkoa sitten taloon muutta-nut Aili Pihlajamäki toivoo
saavansa seuraa.
– Jos sais huonekaverin, niin ei tarvitsis yksin olla. Voisi
sitten rupatella.
Vuoden aikana perheessä on asunut kaksitoista vanhus-ta, osa
heistä intervalliasukkaita. Toimeksiannot tulevat kun-nalta, mutta
Päivi on toivonut perheeseen itsenäisesti liikku-maan kykeneviä
vanhuksia. Näin hän voi huomioida kaik-kia tasapuolisesti.
Etusijalla ovat myös pitkäaikaiset asukkaat, sillä nopea vaihtuvuus
kuormittaa sekä lapsia että vanhuksia.
– Alussa lapset olivat vähän vieraskoreita, mutta käyttäytyvät
nykyään kuin mitkä tahansa lapsenlapset.
Trampoliini viihdyttää
Päivi Piipponen ja rouvat odottavat muuta perhettä kotiin. Kello
lähestyy puoli yhtä, ja emäntä laittaa kahvin valumaan. Hän siirtää
pöytää koristaneet, valtavat äitienpäiväkukat arkkupakastimen
päälle.
– Omaiset käyvät täällä usein, äitienpäivänäkin oli paljon
väkeä. Meillä käy myös ystäviä ja lasten kavereita. Emme ole juuri
muuttaneet elämäämme ikäihmisten myötä.
Kohta ulko-ovesta kävelee sisään ikäihmisten perhehoidon ohjaaja
Tuula Kälviäinen kainalossaan Laatupeli, jonka avulla kerätään
palautetta asukkailta ja näiden omaisilta. Cindy saat-telee vieraan
sisälle tupaan häntä heiluen.
– Tuula on lähin yhdyshenkilöni ja tärkeä tuki. Hän käy meillä
aina kerran, pari viikossa, Päivi kertoo.
Kälviäinen jää juomaan kupin kahvia. Samalla sovitaan asukkaiden
asioista, mahdollisista intervalliasiakkaista ja vaih-detaan muut
kuulumiset. Piipponen on käynyt alkuviikos-ta puhumassa
perhehoidosta naapurikunnassa. Mummotkin olivat mukana. Päivi ja
Tuula ihmettelevät joidenkin kielteis-tä suhtautumista
hoitomalliin.
– Kritiikkiä on tullut siitä, että perhehoito on kuin paluu
entisajan huutolaisuuteen. Tämä on kuitenkin ikääntyneil-le täysin
vapaaehtoista ja toimintaa valvotaan, he painottavat.
– Olemme tarkkoja siinä, ettei kukaan tule meille vasten
tahtoaan. Ensimmäistä intervallijaksoa edeltää aina
tutustu-miskäynti perhekotiin, ja täältä voi halutessaan lähteä,
vaikka sopimuskin olisi jo allekirjoitettu, Piipponen jatkaa.
Minka ja Miska tulevat koulusta. Poika juoksee saman tien
takapihalle keittiön ikkunan alle. Sinne on edellispäivänä
pys-tytetty suuri, sininen trampoliini suojaverkkoineen. Minka
poikkeaa sisälle, mutta avaa pian keittiön ikkunan, asettaa tuolin
sen eteen ja kiipeää ulos.
– Tämä on kuin Huvikumpu, Piipponen päivittelee ja jatkaa samaan
hengenvetoon, ettei ikkunasta tehdä sitten virallista
kulkureittiä.
Mummoja tytön temppu huvittaa. He tarkkailevat ikku-nasta lasten
yhä korkeammalle kantavia trampoliinihyppyjä.
Loistavaa lääkkeetöntä hoitoa
Päivi Piipponen kertoo, että talossa on koettu vanhemman
ikäpolven keskuudessa ihastumisen tunteitakin. Huhtikuus-sa
perheeseen tuli pari herraa intervallijaksolle. Taimia alkaa
naurattaa, kun Päivi ottaa Alpon puheeksi.
– Alpo-poika oli sopivan rauhallinen paappa. He juttelivat
Taimin kanssa ja alkoivat istuskella käsi kädessä. Mamma oli
silloin niin virkeä, ettei hän nukkunut yksiäkään päiväunia.
Ajattelin, että tämä se vasta on loistavaa lääkkeetöntä hoitoa.
– Näkeeköhän sitä enää ollenkaan, Taimi huolehtii.Päivi lupaa,
että Alpo-herra tulee intervallijaksolle jälleen
kesäkuun lopulla.– Ja jos ei tuu, niin olkoon tulematta, Taimi
tuumaa.
1 2 3 4 5
-
36 super 6–7• 2012
Mies sekä lapset Matti, 21, Minka, 8, ja Miska, 7. Mammat Aili,
Anni ja Taimi. Kolme kissaa ja kaksi koiraa.
Lomat kodin ulkopuolella. Työ on myös harrastus, koska siihen on
niin sitoutunut.
Työ palkitsee, mammat ovat kiitollisia. Työ on kaikin puolin
joustavaa eikä ole kiirettä.
Jos joku paha flunssa iskee samanaikaises-ti kaikkiin
perheenjäseniin. Kunnalta saa kuitenkin hätätapauksessa
apuvoimia.
– Mää oon kakskytä vuotta sitten heivannu oman miehen, Aili
kommentoi toisten parisuhdepuheita.
Iltapäivällä syödään lihakastiketta ja perunoita, jälkiruuak- si
Annin sukulaisen tuomista mansikoista tehtyä kiisseliä. Mikkokin
ehtii peltotöiltään lounaalle. Rouvien lähdettyä ruokalevolle Päivi
täyttää astianpesukoneen, pyyhkii pöydän ja istuu hetkeksi miehensä
seuraan.
– Huomiseksi on luvattu sadetta, joten olen kotosalla, Mik-ko
kertoo.
Kahden jälkeen Aili Pihlajamäki astelee keittiöön. Hän on käynyt
iltapäivälenkillään ja jää istuskelemaan keittiöön. Kun Taimi ja
Anni heräävät, siirtyy porukka pihalle.
Matti-poikakin palaa päiväkeskuksesta ja kaartaa auto-kyydillä
tienvarteen. Hän tulee tervehtimään Taimia kä-destä.
– Taimista ja Matista on tullut läheisiä ystäviä, Päivi
kertoo.Kohta Cindy hauskuuttaa väkeä nyppimällä Minkan ja
Miskan keräämistä kukkakimpuista nuput irti.– Se syö
voikukatkin! pihalla päivitellään.
Takakireys katosi
Päntäneläisperheen keittiö on selvästi kodin sydän, jossa
viih-dytään usein ja pitkään.
– Jostain syystä porukka kerääntyy aina tänne, vaikka tuos-sa
olisi olohuonekin vieressä, Päivi Piipponen nauraa.
Viideltä lähihoitaja keittää uuden pannullisen kahvia. Pöy-dän
ääressä istuvat rouvat silmäilevät päivän lehdistä viimei-setkin
lukemattomat uutiset.
– Kuka haluaa kattaa kahvipöydän? Mummot auttavat kupit ja
leipälautaset paikoilleen. Tar-
jolle laitetaan vielä sokerikorppua, kääretorttua ja
kotijuus-toa lakkahilloineen. Herkkuja syödään hyvällä
ruokahalulla.
Minkakin tulee keittiöön. Hänen mielestään on kivaa, kun talossa
asuu useampi mummo.
Turusta Kauhajoelle 80-luvun lopul-la muuttanut Päivi Piipponen,
40, valmistui laitoshuoltajaksi vuonna 1990 ja lähihoitajaksi
vuonna 2000.
Työskennellyt sairaala-apulaisena Kauhajoen Terveyskeskuksessa
ja hoitanut iäkästä pariskuntaa näiden kotona. Lisäksi
työskennellyt Isojo-ella Koivukartanossa sekä vuodesta 2001
Kauhajoen Vanhaintuki ry:ssä, josta jäi virkavapaalle ja ryhtyi
perhe-hoitajaksi keväällä 2011. Irtisanoutui huhtikuussa
edellisestä työstään, kos-ka halusi jatkaa perhehoitajana.
Tänään töissä
kuka
harrastukset
parasta työssä
työ ja työura
perhe
haasteita työssä
– Mä aina käherrän Taimin hiukset ja meikkaan mummo-ja. Ja sit
ne auttaa mua läksyissä, tyttö kertoo.
– Ja Anni lukee Minkalle ulkomaisten televisiosarjojen
tekstitykset, kun tyttö ei vielä itse pysy niiden perässä. Se on
muistisairaalta aika hyvä taito, Päivi jatkaa.
Entä mitä mieltä rouvat ovat perhehoidosta?– Aivan mukavaa,
täällä saa olla niin kuin kotona. On hy-
vää ruokaa, Anni vastaa.Päivi Piipponen ottaa kaapista cd-levyn
ja asettaa sen soit-
timeen. – Muistatteko mammat, kun kuuntelimme tätä eilen?Kohta
Anni ja Taimi laulavat vahvalla äänellä Oi, muistat-
ko vielä sen virren.Ilta Päntäneellä jatkuu rauhallisesti. Päivi
suunnittelee lait-
tavansa seitsemältä illallista. Sitten onkin jo aika harjata
ham-masproteesit, hoitaa suihkutukset ja vaihtaa vaipat.
– Nukkumaan mennään kahdeksan, yhdeksän korvissa, Ai-li, Anni ja
Taimi täydentävät.
Asukkaat nukkuvat usein yönsä hyvin. Joskus lähihoitaja on
noussut rauhoittelemaan levotonta vanhusta tai tullut seu-raamaan
tilannetta alakertaan, kun jollain on ollut vatsatauti. Piipponen
on iloinen ja ehkä hieman yllättynytkin siitä, mi-ten hyvin
perhehoitotyö on sujunut.
– Aikaa perheelle on enemmän. Myös edellisessä työssä läsnä
ollut riittämättömyyden tunne on poissa. Mieskin on sanonut, etten
ole enää niin takakireä jäätyäni kotiin töihin, hän nauraa.
Keittiössä silmäillään vielä hetki vanhoja valokuvia. Ailia
mietityttää, jaksaako hän tänään katsoa Salatut elämät, jon-ka
juoni ei oikein etene.
– Äitienpäivänä televisiosta tuli koskettava elokuva
sotalap-sista. Tihrustimme sitä Annin kanssa yhteen saakka yöllä ja
piti ihan nenäliinaakin ottaa avuksi, Päivi muistelee.
Mummojen katseet kääntyvät jälleen ikkunasta avautu-vaan
maisemaan. Taimia hymyilyttää:
– Jaha, siellä ne lapset taas hyppii..
Vanhusten_perhehoito_SuPer_lehti_6_7_2012_s32_36Vanhusten_perhehoito_SuPer_lehti_6_7_2012_s36
