1

MIELIPIDE- JA KULTTUURILEHTI

30. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

PUOLUE

2

PÄÄKIRJO

ITU

SV

asem

mis

tola

inen

mie

lipid

e- ja

kul

ttuu

rile

hti P

erus

tett

u vu

onna

19

87

• Kul

tti r

y:n

jäse

n K

usta

ntaj

a: L

iber

o ry

. • P

ääto

imitt

aja:

Nik

o P

elto

kang

as •

Ulk

oasu

& k

uvitu

kset

: Kai

Arp

onen

O

soite

: Häm

eent

ie 2

9, 6

.krs

, 00

50

0 H

elsi

nki P

uhel

in: 0

45

34

8 5

49

9

Säh

köpo

sti:

TOIM

ITU

S@

vase

mm

isto

nuor

et.fi

• K

otis

ivu:

ww

w.lib

erol

ehti.

fi

ISS

N 0

783

–619

8 •

Pai

nopa

ikka

: Waa

sa g

raph

ics,

Vaa

sa

Pain

ettu

ym

päris

töys

tävä

llise

lle p

aper

ille

ympä

ristö

ystä

välli

sess

ä pa

inos

sa.

Tila

ushi

nta

20

€, t

ukiti

laus

50

€.

Kun Väyrys-Paavo kertoi perusta-vansa puolueen, ajatus ensin hu-vitti ja sitten säälitti. Ajattelin, että Kansalaispuolueesta tulee pitkän ja kunniakkaankin uran nolo loppu, mahalasku. Europarlamentaarikko paljasti lisää suunnitelmiaan ja niihin alkoi tulla järkeä. Puolue, jolla ei nimes-tään huolimatta ole jäsenenä kuin parlamenttipaikan saavuttaneet kan-salaiset, on joko järjetön tai nerokas ajatus. Vaikka Väyrynen tunnetaan koomisesta persoonastaan ja täytty-mystä vaille jääneestä vallanhalus-taan, hän ei ole järjettömien ajatus-ten konkari. Jäsenetön puolue voisi olla puolueiden Greenpeace: tiukas-ti keskusjohtoinen asiantuntija- ja kampanjaorganisaatio, jonka vapaa-ehtoiset, nettiaktivistit ja lahjoittajat sitoutetaan huolella valittuihin stra-tegisiin kamppailuihin. Arvostelijat luonnollisesti käyttävät olematonta järjestödemokratiaa Greenpeacea vastaan, mutta se takaa sille saman toimintavalmiuden kuin sen vastus-tajilla – suuryrityksillä ja hallituksilla – on. Puolueet tarvitsevat moraalisen oikeutuksen, jonka jäsenistö ja de-mokraattisesti päätetty politiikka sille antavat. Toiminnan organisoimises-sa sekä toimijoiden sitouttamisessa, kouluttamisessa ja palkitsemisessa niillä voi kuitenkin olla opittavaa ny-kyaikaiselta ympäristöjärjestöltä.

Paavo Väyrysen Kansalaispuolue on politiikkanörtin mieltä kutkuttava ajatus. Kun viiden vuosikymmenen kansanedustaja, kahdeksan hallituk-sen ministeri ja Suomen suurimman puolueen entinen puheenjohtaja pettyy vaikuttamismahdollisuuk-siinsa politiikassa, se kertoo vallalla olevan politiikan vaihtoehdottomuu-desta jotain. Näistä lähtökohdista on myös luonnollista, että uusi puolue ei synny vanhoille malleille. Ajatuksen kutkuttavuutta varjos-taa tietysti se mahdollisuus, että Kan-salaispuolue on ainoastaan Väyrysen keino päästä vielä kerran president-tiehdokkaaksi.

Tämän lehden teemasivuilla käsi-tellään puoluetta vierailevan päätoi-mittajan johdolla, koska varsinainen on tänäkin keväänä korviaan myöten puoluepolitiikan kamppailuissa mu-kana. Päätoimittajana vierailevan Laura Hapon kansijuttu yrittää sel-vittää, mitä on poliittisten piraattien vapaus (s. 14). Seuraavan numeron teemasta saa vihiä Veikka Lahtisen esseestä, jossa kommentoidaan Vasemmiston europolitiikkaa (s. 22). Kesäkuussa on siis teemana euro..

Niko Peltokangas

Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja ja työskentelee Vasemmistonuorten tiedottajana.

PuolueidenGreenpeace

3

05. Uudella neuvontapalstalla pohditaan sukupuolta.

06. Tero Kaikko uudistaa Kansan Tahtoa

10. Ulrike Herrmanin pääoman voitto suomennettiin.

14. Tämä on vapaus piraattien mukaan.

20. Cthulhu olisi ainakin rehellinen poliitikko.

22. Mitä Vasemmiston pitäisi oppia DiEMiltä?

14.

22. 25.

28. Elmeri Vehkala kertoo, mikä oli Libero Records.

32. Vihdoinkin Liberossa on pelipalsta!

37. Anni Ahlakorpi ja politiikan kuokkavieraat.

41. Vegan seitan is great!

Olen Veikka Lahtinen, yhteiskunta-tieteilijä, bloggaaja ja vapaa toimitta-ja. Työskentelin viimeiset kaksi vuot-ta ajatushautomo Demos Helsingillä mutta ennen vuodenvaihdetta tote-sin, että tarvitsen elämääni lisää tilaa olla ”toimettomana”. Toimettomuu-della tarkoitan tilaa jäsentää asioita ilman tuotto-odotuksia. Olen opiskellut kirjallisuutta, sosiologiaa, ja filosofiaa ja minusta piti tulla tutkija. Yliopisto-opiskelu-jeni aikana kuitenkin totesin, että kaipaan tekemisilleni suorempia sidoksia yhteiskunnallisiin kysymyk-siin. En haluaisi rajata tutkimuksen käsitettä vain akateemisten journaali-en asiaksi, vaan näen tutkimisen ta-pana jäsentää asioita uusilla tavoilla. Taisteleva tutkimus tarkoittaa mieles-täni nykyistä tylpistävää ja tympeää yliopistomaailmaa vastaan asettuvaa käytäntöä. Etsin koko ajan mielekkäitä ta-poja edistää itselleni tärkeitä asioita. Juuri nyt journalistinen kirjoittami-nen ja bloggaaminen tuntuvat hyvil-tä. Haluaisin kuitenkin toimia enem-män myös verkon ulkopuolella.

TEKIJÄLTÄ

vuodesta 1987

TEEMA

MIELIPIDE- JA KULTTUURILEHTI

28. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

PUOLUE

Piraatin kuvasi kanteen Laura Happo

4

VINKIT

ONKO FUSARO FASISTI?

Liberon nettilehdessä on käyty kan-sainväistä debattia italialaisen filosofi Diego Fusaron poliittisesta positiosta ja ajatuksista. Keskustelun innoittajana oli Liberossa 3/2015 ilmestynyt haastat-telu, jossa Fusaron kerrottiin olevan kiinnostunut kahdesta italialaisesta ajattelijasta. Toinen on kommunis-tien Antonio Gramsci ja toinen – kuulemma marxinsa lukenut – Gio-vanni Gentile, joka toimi aikanaan fasistihallituksen ministerinäkin Ita-liassa. Haastattelussa filosofi tote-aa, että kapitalismi on saavuttanut ylimmän tasonsa luomalla EU:n ja poistamalla viimeisen esteensä eli kansallisvaltion. ”Tämä Eurooppa on työläisiä vastaan, kapitalismin ja pankkien puolella”, Fusaro sanoo. ”On luotava toinen unioni, erilainen unioni, kommunististen vapaiden ja tasa-arvoisten ihmisten kesken.” Italialainen Rexhino Abazaj otti toimitukseen yhteyttä ja halusi kir-joittaa vastineen. Liberossa 4/2015 Abazaj ihmetteli, miksi vasemmisto-lehdessä annetaan tilaa ”tällaiselle hahmolle”. Hän tuo esiin Fusaron kytköksiä nationalistisiin toimijoi-hin ja filosofeihin ja väittää tämän vääristelevän Marxia. Pidemmästi vastineessa kuitenkin tarkastellaan

vasemmistolaista ”punaruskeaa” lii-kettä, joka on korvannut luokan kan-salla ja valtiolla ja hyväksyy minkä tahansa liikehdinnän imperialistista Yhdysvaltoja vastaan. Fusaro vastasi videoklipillä, jolta vastauksen suomensi alkuperäisen haastattelun tehnyt Oskar Lindman. Hänen mielestään kritiikki tähtää vain hänen vahingoittamiseensa eikä kommentoi hänen töitään tai argu-menttejaan. Omassa vastineessaan Fusaro viittaa Gramsciin, jonka mukaan kamppailun on lähdettävä kansalli-sista lähtökohdista. ”Kansallinen ei ole nationalismia, joka on patologia kansakunnasta. Fasismi on nationa-lismia, Gramsci ei ollut nationalisti, mutta oli valtioiden puolesta sen välittömässä, hegeliläisessä merkityk-sessä.” EU:ta pitää filosofin mielestä vastustaa, koska se on kapitalististen valtioiden liitto. ”Kansallinen on läh-tökohta – jokaisen kansan, jokaisen valtion täytyy olla kapitalismia vas-taan ja etsiä universaali vapautusta, jossa jokainen kansa, väki, on vapaa.”Lue Abazajn ja Fusaron vastineet nettilehdestä osoitteesta liberolehti.fi! Löydät ne esimerkiksi hakusanalla ’fusaro’.

CARPE DIEM – TARTU DEMOKRATIA-ALOITTEESEEN!

Kun talouskurin vastustaminen ei onnistunut Kreikassa, maan enti-nen ulkoministeri Yanis Varoufakis päätti jatkaa yrittämistä Euroopan tasolla. DiEM25-liike (Democracy in Europe Movement 2025) haluaa demokratisoida Euroopan Unionin ja rahaliiton. DiEM ei ole EU-vastainen vaan EU-myönteinen kansanliike. Va-roufakisin mukaan kyseessä ei ole edes vasemmistolainen liike: yhdistä-vä tekijä on demokratian parantami-nen, tosin tunnustaen, että tässä ol-laan kyseenalaistamassa porvarillista demokratiakäsitystä. Poliittisten sisältöjen ohella – joi-hin Libero kehottaa kaikkia tutustu-maan – hankkeessa on kiinnostavaa sen nykyaikainen organisoituminen. Liike aikoo muun muassa julkaista mobiilisovelluksen, jonka kautta ver-koston jäsenet voivat löytää toisensa ja organisoida toimintaa yhdessä lä-hialueellaan. Kerrotaan myös, että tiukan keskusjohtoisuuden sijaan kuka tahansa jäsen voi edustaa liiket-tä, jos saa muutaman muun jäsenen tuen ajatuksilleen. Kokousten net-tistriimaukset ovat tässä liikkeessä tietysti arkipäivää.Tsekkaa osoite diem25.org/ ja lue tätä lehteä sivulta 22!

5

SEKSI-CESSI

Seksuaalineuvoja Cecilia Bergström vastaa kysy- myksiin. Lähetä oma kysy- myksesi osoitteessa liberolehti.fi/kysy!

Miksi lapsia ja aikuisia pitää häm-mentää ”sukupuolen moninaisuu-della” vaikka ihan maalasjärjellä ajateltuna on selvää, että sukupuo-lia on vain kaksi?- #tyttö_poika

Monen ihmisen mielestä oma su-kupuoli ei tunnu yhtään monimut-kaiselta. Sitä on aina ollut ja tulee aina olemaan tyttö. Tai poika. On muumimamma, joka on nainen, ja muumipappa, joka on mies. Tieteellisesti sukupuoli kuiten-kin on aika hämmentävä juttu.Tiesitkö esimerkiksi, että jokaista 1000–1500 vastasyntynyttä kohden syntyy yksi lapsi, jonka sukupuolta ei biologisesti voitaisi yksiselitteises-ti määrittää tytöksi tai pojaksi eten-kään, jos lähdetään geeneistä asti kaivelemaan? Näistäkin lapsista voi

tuntua, että oma sukupuoli ei ole yh-tään hämmentävä. Tai se voi tuntua hyvin monimutkaiselta. Geenit ja biologia eivät siis tuo yksinkertaistus-ta sukupuolen kirjoon. Entä toinen puoli, se sosiaalinen ja kulttuurinen, että tällainen on tyttö tai poika, näin hän käyttäytyy? Jokainen voi lähipiiristäänkin huo-mata, että löytyy kaikenlaisia poika-tyttöjä, tyttöpoikia, hoivaavia kotiäi-tejä, ekoisiä, Nipsuja ja Tuutikkeja. Osa, jopa yksi viidestäsadasta, kokee olevansa niin kaukana passiin paine-tusta roolistaan, että Niiskusta tulee Niiskuneiti tai sukupuoltaan määrit-telemätön Niisqueer. Maalaisjärjellä voi silloin ajatel-la, että tämä koko sukupuolijuttuhan on valtavan monimuotoinen. Ehkä olisikin aika yksinkertaistaa. Annetaan sukupuolen olla niin mo-ninainen kuin se on, ihmisten il-mentää sitä sillä tavalla kuin kokevat omakseen. Eihän muumimaailmas-sakaan tarvitse tietää, mitkä vehkeet mammalla on essun alla.

Olemme seurustelleet kumppanini kanssa aika pitkään, ja haluaisin ehdottaa hänelle ryhmäseksiä. En kuitenkaan tiedä, miten hän suh-tautuu asiaan ylipäänsä tai miten hän reagoisi ehdotukseen. Pelkään, että suhteemme kärsii, jos hän tun-tee riittämättömyyttä. Mitä teen?- Epätoivoinen

Ihanaa, että olet innostunut tutki-maan seksuaalisuuttasi! Keskustelu ja kommunikaatio on petipuuhissa elintärkeää. Sen sijaan, että kuiten-kaan heti töräyttäisit kumppanil-le ehdotuksia sänkysosialismista, kannattaa keskustella molempien fantasioista, aloittaen kevyemmästä päästä. Tärkeintä on, ettet lähesty ai-hetta negatiivisuuden ja tyytymät-tömyyden kautta vaan positiivisesti ja pikkuhiljaa. Muista myös antaa palautetta, kun jokin tuntuu hyvältä tai on askel haluamaasi suuntaan! Jos keskustelu ei auta, on aina sallittua sulkea silmät seksin aikana ja antaa mielikuvituksen myllertää.

Astun ulos bussista ja kävelen lähem-mäksi. Ympärillä pauhaava melu ei enää häiritse minua ja huomaan seu-raavani katseella laulavaa ryhmää...JUMALAUTA! He todella uskovat itseensä ja laulujensa sanomaan, he uskovat Etelä-Afrikan rotusortohal-lituksen murtumiseen. He tietävät, että kaukana ei ole enää se päivä, jol-loin tässäkin rakennuksessa vaihtuvat vallanpitäjät.

Silminnäkijäkuvaus Lontoosta Etelä-Afrikan suurlähetystön edus-talla järjestetystä mielenosoituksesta, Libero 1/87

Tammikuun lopulla käräjäoikeudes-sa luettiin ryväs syytteitä turkis- ja metsäaktivisteille. Yksi syytteistä kos-ki vuodentakaista iskua Helsingin Stockmannille sekä samaisen tava-ratalon vastaisten lentolehtisten levi-tystä. Syyttäjän mukaan kauppajättiä herjasi juliste, jossa luki ett ”Stock-mann on osa turkisteollisuutta”.

Päätoimittaja Minna Kumpulainen, Libero 1/1997

Kuinka moni meistä pitää eään kum-mallisena ja outona sitä, että koulu-jen käytävillä seisoo suuri värikäs va-

lomainos, eli limonadiautomaatti. Ja koulun piti mukan olla neutraali tila.Opetushallitus ja Kansanterveyslai-ton toteavat, että koulun ei ole tar-koitus toimia markkinointikanavana. Melko myöhään herätty, mutta hyvä näin. Ehkä 2010-luvun koululaisia ei aivopestä limujättien mainoksilla, ehkä heitä ei totuteta juomaan epä-terveellisiä, riippuvuutta aiheuttavia ja täysin turhia virvoitusjuomia.

Päätoimittaja Marcu Floman, Libero 1/2007

LIBERO VUOSIA SITTEN

6

7

31-vuotias Kaikko on luotsannut Pohjois-Suomen vasemmistolehti Kansan Tahtoa tämän vuoden alusta lähtien. Alkuvuoden aikana ilmestyi-vät lehden viimeiset sanomalehtinu-merot, viimeisimpänä 110-vuotisnu-mero. Vapuksi Kaikko, lehden ainoa toimittaja, kokoaa ensimmäistä aika-kauslehti-Kansan Tahtoa. Kun Vasemmistoliitto päätti lopettaa Kansan Tahdon lehtituen osana säästötoimiaan, toimituksesta saivat lähteä kaikki siivoojaa myöten. Lehti aikoo työllistää jatkossa mark-kinointisihteerin ja mahdollisesti toimitussihteerin nettilehteen, jonka journalistinen sisältö on avustajien varassa.

PALJON MUUTAKIN KUIN JOURNALISMIA

Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Kaikko aloitti toimittajan uran kansa-laisopistopohjalta. Kirjoittajakoulun ja paikallislehden kesätoimittaja-pestin jälkeen hän muutti Ouluun, opiskelemaan kirjallisuutta Oulun yliopistoon vuonna 2006. – En tiennyt Kansan Tahdon olemassaolosta mitään. Sattumalta Mäkelininkatua kulkiessa huomasin lehden nimen ja mietin, että mikäs tää on. Selvittelin asiaa ja ajattelin, että tuonne mä haluan joskus töihin. Toimittajanalku päätyi lehteen

kesätoimittajaksi ja avustajaksi ja sai vakipaikan vuonna 2015. Hän toimi myös muutaman vuoden Poh-jois-Pohjanmaan Vasemmistonuor-ten puheenjohtajana. Nyt hän totut-telee uuteen rooliinsa. – Tässä on niin paljon kiinni aivan muusta kuin journalistisesta työn sisällöstä. Täytyy edustaa lehteä ja hoitaa sosiaalisia suhteita, jotka vaikuttaa suoraan siihen, millaista si-sältöä lehteen saadaan. Tämä kaikki on introvertille aika rankkaa ja palkitsevaa. Työväenlehden tekijää vedetään moneen suuntaan. Omaan visioon korkealaatuisesta journalismista pi-tää sovittaa lukijoiden juttutoiveet ”mökin Iitasta, josta pitää tehdä jut-tu, koska Iita yheksänkymmentäviis”. Toisaalta pitää miettiä roolia tiedo-tuslehtenä ja suhdetta puolueeseen, jolta lehti ei saa enää senttiäkään jos ei lasketa puoluejärjestöjen ostamaa ilmoitustilaa. Päätoimittaja miettii eri liemien suhteita sopassa, joka hänen pitää nyt kaapia kokoon. – Se on soppa, josta pitäis saada mahdollisimman moneen suuhun maistuva, mutta joka polttaa ne suut, joiden halutaan palavan.

UUDISTU TAI KUOLE

Puoluerahoituksen loppumisesta päätettiin alkukesästä, mutta Kan-

san Tahdon tulevaisuus oli auki vielä alkutalvesta. Kaikko kertoo, että vakavia keskusteluja jatkosta ja aikakauslehtiformaatista alettiin käy-dä vasta lokakuussa. Päätoimittajan käsityksen mukaan lehtiyhtiössä ja tekijöiden parissa totuteltiin ensin ajatukseen hallitusta alasajosta. – Kansan Tahto on ollut jo vuo-sikymmeniä pienenevän tilaajakun-nan ja koko ajan heikentyvien resurs-sien lehti. Voisin kuvitella, että mua edeltävillä tekijöillä on ollut kutina, että huonosti menee mutta ei tämä voi loppua. Kun tieto viestintätuen loppumisesta tuli, ihmisillä kesti pit-kän aikaa sulatella sitä. Uuden aikakauslehden kannat-tavuuden rajaksi on laskettu 1000 tilaajaa. Se on jo täynnä. Lukijoilta tulikin runsaasti kyselyitä ja toivei-ta lehden tulevaisuudesta. Kaikko muistelee värisevällä käsialalla vaa-leanpunaiselle kirjepaperille kirjoi-tettua viestiä, jonka mukaan Kansan Tahto oli aapinen, josta kirjoittaja oli opetellut lukemaan. Päätoimittaja vierastaa kuitenkin ajatusta lehden pelastamisesta. Hän kutsuu uudistusta ”radikaaliksi ajan virtaan hyppäämiseksi”. – Totaalinen uudistaminen olisi pitänyt tehdä aikapäiviä sitten. Se ta-pahtuu nyt.

Polttavan liemen sekoittajaKansan Tahto uudistui, kun oli aivan pakko. Uuden lehden päätoimittajana aloitti Tero Kaikko.

TEKSTI & KUVA Niko Peltokangas

8

Tietokirjailija Tommi Uschanov tör-mäsi viiteen erilliseen sitaattiin, jois-sa ajoitettiin käänne kulttuuriopti-mismista pessimismiin vuoden 1965 tienoille. Ne esiintyivät niin erilaisis-sa yhteyksissä, että tämä ei voinut olla pelkkää sattumaa. Hän alkoi kirjoit-taa kirjaa Hätä on tarpeen – kulttuu-ripessimismin nousu 1965–2015. ”Minua kiinnosti nimenomaan, mitä tapahtui suunnilleen vuonna 1965. Mikä silloin pysyväksi asianti-laksi uskottu alkoi sen jälkeen osoit-tautua ohimeneväksi.” Hänen mukaansa pessimismi-sa-nalla on kaksi päämääritelmää. Toi-nen on uskomus, että asiat ovat huo-nosti. Toinen on, että asiat menevät entistäkin huonompaan suuntaan. Hän keskittyy jälkimmäiseen – usko-mukseen, että asiat lähimenneisyy-dessä ovat olleet hyvin mutta eivät enää ole. Tulevaisuudessa tulee vain huonompaa. ”60-luvun optimismi voidaan ly-hyesti luonnehtia uskomukseksi, että kaikki hyvä on saatavissa samaan ai-kaan – meidän ei tarvitse luopua mis-tään saadaksemme jotain muuta.”.Pessimismi ei sinänsä tarkoita, että ei mitään hyvää voida koskaan saada. Pessimismiä on sen sijaan ajatus, että voimme saada kaikesta hyvästä aina vain osan: joudumme valitsemaan sinänsä haluttavien lopputulosten

Tommi Uschanovin halusi selvittää, miksi optimismi vaihtui pessimismiin vuonna 1965.

TEKSTI Oskar Lindman

välillä. Tällainen ajattelu on ollut vallalla viimeiset puoli vuosisataa. Se on läsnä myös kaikessa yhteiskunnal-lisessa keskustelussa.

KULTTUURI YLLÄPITÄÄ PESSIMISMIÄ

Kirjan takakannessa siteerataan kirjan avainhenkilöä Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnsonia. Tommi Uschanovin mukaan häneen henkilöityi 60-luvun maapallonlaa-juinen optimismi. Lyndon B. John-son nousi varapresidenttinä presi-dentiksi vuonna 1963, kun John F. Kennedy ammuttiin. Hänet valittiin uudelle kaudelle suurella enemmis-töllä seuraavana vuonna. ”Kuten nykyään puhutaan öljy-huipuista, voidaan sanoa että tämä oli optimismihuippu,” Uschanov sa-noo. Johnsonin presidenttikauden loppua kohti rupesi tapahtumaan. Karisi usko, että jos vain odotetaan hieman, kaikkeen saadaan lopulta objektiivinen ja teknokraattinen rat-kaisu, joka tyydyttäisi kaikkia. Yhdys-valtojen sisäpolitiikassa tämän sotki mustien kansalaisoikeustaistelu ja ulkopolitiikassa Vietnamin sota.Toisinkaan ei kuitenkaan olisi voi-nut käydä, Uschanov väittää. ”Ne

voimat, jotka veivät poispäin optimis-mista, olivat niin voimakkaita, että tavallaan sitä, mikä sittemmin histo-riassa on tapahtunut, ei voisi kuvitel-la ilman niitä.” Tommi Uschanov poimii tuekseen esimerkkejä kulttuurin alueelta. Monet kokevat, että kau-nokirjallisuus ei ole yhtä taidokas-ta tai puhuttelevaa kuin ennen tai pop-musiikki on huonompaa kuin 1950-60-luvuilla. ”Kulttuurin alueella on myös paljon sellaisia mekanismeja, jot-ka pitävät yllä yhteiskunnallista pessimismiä. Jos katsotaan, miten Hollywood-elokuvat tai tv-sarjojen juonirakenteet kuvaavat esimerkiksi poliittisen vallan toimintaa, niin on menty pessimistisempään suuntaan.”Puolessa vuosisadassa myös pop-kult-tuuri on tullut legitiimimmäksi ja salonkikelpoisemmaksi. Akateemi-kotkin voivat olla julkisesti kiinnos-tuneita siitä. Kaupallinen kulttuuri ei nouse vastustamaan yleistä tunnel-maa vaan myötäilee sitä saadakseen voittoa. ”Suomessa ei tehdä tulevaisuut-ta teemana käsittelevää taidetta, joka olisi jotain muuta kuin täysin pessi-mististä. Olisi hyvin vaikea kuvitella esimerkiksi vuoteen 2100 sijoittuvaa romaania, jossa asiat olisivat jollain tavoin paremmin kuin nyt.”

Kulttuuri-pessimisti ei pety

9

Viidenkymmenen viime vuoden muutoksista Tommi Uschanov näkee kaikkein tärkeimmäksi sen, että pitkä talouskasvun kausi tyssäsi 70-luvulla. Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä länsimaissa oli ollut käytännössä täys-työllisyys, joka sitten 70-luvun alussa päättyi. ”Yksi tekijä, joka vei ihmisiä op-timismiin vuonna 65 oli se, että mel-kein kaikki muistivat omaelämänker-rallisesti toisen maailmansodan ja sitä edeltäneen 30-luvun lamankin. Ne olivat niin rajuja negatiivisia ko-kemuksia, että niiden rinnalla ikään kuin mikä tahansa saattoi näyttää hy-vältä ja lupaavalta.”

POLITIIKAN ARVELUTTAVUUS

Uschanov sanoo, että nyky-Suo-messa kulttuuripessimismi näkyy yhteiskunnallisen keskustelun pu-hetavassa. ”On tällainen väite, että asiat Suomessa ovat todella huonosti ja menevät koko ajan huonompaan suuntaan, joten teidän on tehtävä täsmälleen niin kuin minä sanon. Ja käskyn sisältö voi vaihdella ihan lai-dasta laitaan.” Niinkin erilaisia ihmisiä kuin Juha Sipilää ja Pentti Linkolaa yhdis-tää tämä väite, että asioiden ollessa huonosti, on juuri heitä toteltava

kaikessa, mitä tekee. 90-luvun lama toi Suomeen viidentoista vuoden vii-veellä yleispessimistisen puhetavan.”Sen mukaan valtaapitävät ovat lu-vanneet kansalle liikaa ja yhteiskun-nallinen keskustelu on tästä lähtien sitä, että mitä kansalta otetaan pois eikä mitä sille annetaan.” Sipilää markkinoitiin vaaleissa politiikan ulkopuolisena ehdokkaa-na. ”Äänestäkää häntä, koska hän tulee politiikan ulkopuolelta. Poli-tiikka on jotain arveluttavaa.” ”Lähes kaikki vastoinkäymiset, jotka hänelle omaksi järkytyksekseen on tullut, selittyvät sillä, että hän to-della tulee politiikan ulkopuolelta.” Kirjailija on kiertänyt puhu-massa myös poliittisen vasemmis-ton tilaisuuksissa. ”Olen puhunut vasemmiston ongelmista julkisesti nyt kahdeksan vuotta ja olen saanut paljon palautetta, pääpiirteissään kiittävää sellaista. Mutta se, mitä olen sanonut ei vain tunnu oikeasti vaikuttavan mihinkään.” Uschanov sanoo olevansa ikä-vässä välikädessä: hän haluaisi ko-vasti uudistaa poliittista järjestelmää, mutta koska hän ei tiedä mihin suun-taan, ”ehkä minä en lopulta halua-kaan uudistaa sitä.”

10

Pääoma voitti jo

-luvullaUlrike Herrmann mukaan oikea kapitalismi tarvitsee palkankorotuksia, ei palkanalennuksia.

Teksti Oskar Lindman

11

Saksalaisen sanomalehti Tageszei-tungin taloustoimittaja Ulrike Her-rmann on pohtinut, miksi pääoma näyttää voittaneen kamppailun her-ruudesta ja nousseen dominoivaan asemaan. Hänen kirjoittamansa Pää-oman voitto on juuri suomennettu. Tageszeitungia olivat perusta-massa Saksan vihreät,ja lehdellä on yhä tiiviit suhteet puolueeseen. Her-rmann sanoo olevansa huolissaan Saksan tilanteesta, sillä moni aktivis-ti ripustautuu vain yhteen teemaan, esimerkiksi rahakritiikkiin. ”Tähän käytetään paljon ener-giaa. Unohdetaan, että on tehtävä jotain muuttaakseen asioita.” On siis katsottava myös reaalitaloutta, palk-koja ja pankkisääntelyä. ”Raha on rahaa, jotain mikä on kehittynyt sosiaalisesti. Niin kuin kieli, jokaisessa yhteisössä jo lapset alkavat luoda rahaa. Sen sijaan että mietittäisiin, miten kriisejä estetään, heittäydytään filosofisiksi. Se on hy-vin traagista.” Kirjassaan Herrmann selittää, miten 1760-luvun Britannian teks-tiiliteollisuus kasvoi eräänlaiseksi kapitalismin esiasteeksi. ”Jos miettii kapitalismia, se on teknologiankäyt-töä. Ensimmäistä kertaa maailmassa käytettiin teknologiaa systemaattises-ti tuotannon kasvattamiseen, mikä lisäsi vaurautta ja loi kasvua.” “Niin kauan kun ihmiset asuivat asujaimistossa viimeisen kymme-nentuhannen vuoden ajan, ei ta-pahtunut kasvua per capita. Ihmiset elivät maataloudesta ja söivät, mitä tuottivat maasta. Ei tapahtunut mer-kittävää teknologista kehitystä. Sak-salaiset tai suomalaiset 1700-luvulla olivat yhtä köyhiä tai rikkaita kuin antiikin roomalaiset.” 1760-luvulla palkat Iso-Britan-niassa olivat kaksinkertaiset man-ner-Eurooppaan verrattuna. Eng-lantilainen tekstiiliteollisuus menetti kilpailukykyään, vaikka tekstiilit oli-vat tärkein vientituote. Koska työ maksoi, oli kannattavaa käyttää ja keksiä uusia koneita. ”Tämä opetus pätee tänäänkin.

Pääoma voitti jo

-luvullaUlrike Herrmann mukaan oikea kapitalismi tarvitsee palkankorotuksia, ei palkanalennuksia.

Teksti Oskar Lindman

Kapitalismi tarvitsee korkeita palk-koja, jotka nousevat tuottavuuden kanssa. Se on ironista, sillä moni kapitalisti ei tunnu ymmärtävä kapi-talismia, kun palkkoja pyritään alen-tamaan.”

EI OIKEAA MARKKINATALOUTTA

”Jokainen tuote, oli se auto tai uusi lääke, on hyvin kallis. Se tarkoittaa että vain hyvin isot yritykset voivat näihin investoida. Tämä tarkoittaa, että kapitalismi on hyvin suurien fir-mojen dominoima. Ne toimivat yli rajojen ja hallinnoivat kaikkea raaka-materiaaleista tuotteiden myyntiin.”Suuryritykset eivät kuitenkaan ole oikeassa kilpailutilanteessa. Markki-natalouden ideaali on, että hintame-kanismi muodostuu kilpailun kautta. Tätä ei kuitenkaan nykyisessä suur-yritysten hallitsemassa kapitalismissa tapahdu. ”On fakta, että suurin osa fir-moista, jotka ovat Frankfurtin DAX-indeksissä, on perustettu jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Useimmat vuosina 1870–1880, mikä ei ole sattuma, sillä silloin kapitalis-min kypsempi vaihe saavutti Saksan. Näitä ovat Siemens, Commerzbank, Deutsche Bank, Allianz.” Hermannin mielestä tämä osoit-taa, että taloutta dominoivat yrityk-set, jotka murskaavat pienemmät yritykset alleen. Kapitalismissa on kuitenkin omat säännönmukaisuu-tensa. Voittoa on tultava, muuten fir-mojen ei ole järkeä investoida uusiin tuotteisiin. Toimittaja-kirjailija puhuukin suuryritysten dominoimasta kapita-lismista suunnitelmataloutena, joka ei ole kuitenkaan sosialismia, koska sosialismi edellyttää keskusjohtoi-suutta. ”Markkinatalous elää vain pie-nillä alueilla, kuten baareissa, ho-telleissa, pienyrityksissä. Kilpailun mukaan, jos palvelu on huonoa, asi-akas ei enää palaa ja firmat menisivät konkurssiin.”

Raha on paljon vanhempi käsi-te kuin kapitalismi, ainakin 10 000 vuotta vanha. Kapitalismi muutti paitsi rahan käsitteen, myös velan ja koron. Herrmann sanoo talouskriisi-en syntyvän aina samalla tavalla. Puhkeava velkakupla synnytetään luomalla liikaa velkaa. Jokaisella kerralla on väitetty tapahtuvan jotain ennennäkemätöntä.

KOLME KRIISIÄ

Nyt onkin päällekkäin kolme kriisiä: tavallinen finanssikriisi, EKP:n kriisi ja kolmanneksi Saksan oma kriisi. EKP on väärin rakennettu, Herr-mann sanoo. Sen ei anneta toimia kuten muut keskuspankit, jotka voi-vat ostaa valtioiden velkakirjoja. ”Kolmas kriisi on Saksan luoma kriisi. Saksa alensi reaalipalkkoja vuodesta 2000 alkaen ja hankki sillä kilpailuedun, joka muodostaa ison ongelman naapurimaille. Suomi on nykyään 40% kalliimpi kuin Saksa. Teidän palkkojanne ei pidetty sa-malla tasolla vaan ne kasvoivat. Niin kuin pitääkin.” Jos teknologia ja tuottavuus ke-hittyvät, Herrmannin mukaan pitää nostaa myös palkkoja, tai muuten kukaan ei voi ostaa uusia tuotteita. Tämä on luonut Saksaan suuren vientiylijäämän. ”Saksa ei ole kriisissä, koska se laski palkkojaan. Se ei ole jotain, mitä voi kopioida, vaan maa, joka te-kee näin ensin, saa kaikki hyödyt. On kyse logiikasta, kaikki eivät voi vain viedä, vaan jonkun on myös tuota-va.” Tilanteesta eivät kärsi vain pie-net euromaat maanosan laidoilla vaan myös Saksan suuret kumppanit kuten Ranska, Itävalta ja Hollanti. Tätä ei Ulrike Herrmannin mukaan Saksassa yleisesti ymmärretä. Kilpai-luedun poistaminen vaatisi Saksassa vuosittain viiden prosentin palkanko-rotuksia.

12

toisaalta vasemmalla. Mä oon äänestäny aina vä-

hän mitä sattuu”, hän vastasi. Puolueen voi kokea

identiteetin jatkeeksi niin vahvasti, ettei täydellistä

puoluetta tahdo löytyä. Ei uskalla sitoutua, jos te-

keekin väärän valinnan. Puoluetoimintaa ei myös-

kään koeta kovin arkipäiväiseksi, vaan korotetun

kynnyksen kansalaisaktivismiksi.

Tässä numerossa käsittelemme puoluetta

muun muassa valheen (s. 20), vapauden (s. 14)

sekä historian (s. 26) näkökulmasta. Ammattiliitot

(s. 24) ja työmarkkinasopimukset puhututtavat

juuri nyt. Hallituspuolueiden ajama ”yhteiskunta-

sopimus” ajaa työnantajan etuja ja leikkaa työ-

tekijän toimeentuloa. Vasemmistonuorten kanta

hallituksen ajamaan työajan pidennykseen on

päinvastainen. Ollaan eri puolella!

Puoluepolitiikkaa tehdään toisaalta hyvinkin

näyttävästi. Mediahuomio tulee yleensä asian

vierestä, kuten Perussuomalaisten nuorten lip-

Korotetun kynnyksen aktivismia

TEEMA

Kun vasemmistolehti tekee teemanumeron puo-

lueesta, on helppo olla puolueellinen. Yleisemmin

aihe on vaikea, koska termi ”puolue” on kulahtanut

ihmisten mielissä kellastuneeksi muistoksi ajasta,

jolloin oli vielä oikeita puolueita. Nykyäänhän on

vain niitä poliitikkoja. Osa kokee, että puolueet

eivät erotu tarpeeksi toisistaan tai eivät esitä

selkeitä omia linjauksia päivänpolttavaan politiik-

kaan. Tai sitten tekevät sen liiankin radikaalisti. Ei

tunnu omalta. Kansalaiset kokevat politiikan hel-

posti vaihtoehdottomana ja eduskunnan tapah-

tumia saatetaan kommentoida ivalliseen sävyyn

teatterikritiikistä tutuin termein.

Puolueiden kriisiin törmäsin arkisemmin uu-

denvuoden juhlissa, missä kysäisin puolitutulta:

”Onko sulla puoluekirjaa?” Kysymys oli tarkoituk-

sella vanhanaikainen ja vastaaja otti sen vitsinä.

”En mä oo oikein osannut päättää, mikä puolue

olis mulle sopiva. Kun toisaalta mä oon vihree ja

palakkikampanja osoitti. Kenties ääriliberaali vas-

takohta näille lippalakkinuorille on teemaosiossa

esittelemämme Piraattinuoret, joille sukupuolta

tai avioliittoa ei tavallaan edes ole olemassa. On

vain sopimuspapereita ja rakseja ruudussa; mies,

nainen, en osaa sanoa. Hei, voisitko vihkiä meidät

kaikki kolme?

Tämä teemaosio on omistettu kaikenlaisen

puoluetoiminnan tueksi. Mielipiteen ilmaisulle ja

kokoontumisvapaudelle. Demokratia tarvitsee

puoluetoimintaa, kansalaisaktivismia ja vapautta

valita oma ehdokkaansa. Sen vuoksi vasemmisto-

lehden kannessa lippua voi heiluttaa myös piraat-

ti. Kiitos, että olet jotakin mieltä!

Laura Happo

Kirjoittaja on kuvajournalisti ja tämän teemaosion

vieraileva päätoimittaja.

13

”Vasemmistonuorethan ei ole puolueen

nuorisojärjestö”, jaksaa eräs helsinki-

läinen toveri muistuttaa joka kerta, kun

puhutaan poliittisista nuorisojärjestöistä.

Vasemmistonuoret ei ole sääntöjensä

perusteella millään tavalla sidoksissa Va-

semmistoliittoon tai mihinkään muuhun-

kaan puolueeseen. Vasemmistonuoret ei

myöskään saa Vasemmistoliitolta talou-

dellista tukea eikä vasemmistonuorten

jäsen liity automaattisesti puolueeseen.

Käytännön tasolla yhteistyötä teh-

dään, esimerkiksi Vasemmistonuorilla

on aloite-oikeus puoluekokouksessa.

Aktiivisuus Vasemmistonuorissa tuntuu

olevan myös hyvä väylä suoraan puolue-

politiikan kärkeen, kysykää vaikka Paavo

Arhinmäeltä tai Li Anderssonilta. Jostain

kumpuaa aina myös lausahdus ”Vasem-

mistonuoret tekee Vasemmistoliiton nuo-

risotyötä” – mitä tämä nuorisotyö on, se

ei ainakaan allekirjoittaneelle ole koskaan

oikein auennut.

Varsinkin taloudellinen riippu-

mattomuus puolueesta antaa Vasem-

mistonuorille vapauden kommentoida

ja kritisoida puolueen toimintaa. Kun

nuorisojärjestön ei tarvitse sensuroida

ulostulojaan sanktioiden pelossa, se voi

nostaa esiin epäkohtia ja pyrkiä muutta-

maan puoluetta haluamaansa suuntaan.

Vasemmistonuorista on hyvä ponnistaa

mukaan puolueeseen, mutta puoluepo-

litiikkaa kaihtavien ei tarvitse jättäytyä

nuorisojärjestön toiminnasta pakkopuo-

luejäsenyyden takia. Erityisen tärkeä on

MystinenNuorisotyö

järjestön mahdollisuus sanella oma po-

liittinen linjansa puolueesta riippumatta.

Nykyinen järjestelmä vaikuttaa siis oi-

kein edulliselta Vasemmistonuorille. Jos

maamme oikeistohallituksen uuskieli on

kuitenkin jotakin opettanut, niin sen, että

muutos on aina mahdollisuus kehittämi-

seen. Nykytilanteesta mihinkään suun-

taan liikahtaminen saattaisi olla typerää

ja turhaa, mutta vaihtoehtoisia skenaa-

rioita on aina hyvä miettiä.

Onko Vasemmistonuorten parempi

tehdä virallisesti Vasemmistoliiton nuo-

risotyötä – edelleen toki puolueesta ir-

rallaan – vai pitäisikö järjestömme pohtia

ainakin, mitä se pitää sisällään? Pitäisi-

kö meidän pyrkiä vaikuttamaan entistä

enemmän puolueeseen sen sisällä, pysyä

nykyisessä asemassa vai tehdä vielä

selkeämpi ero puolueeseen? Näitä kysy-

myksiä on mietitty ja varmasti mietitään

jatkossakin säännöllisin väliajoin. Vaikka

minkäänlaiseen muutokseen tai loppu-

tulemaan ei tälläkään kertaa päädyttäisi,

se ei silti tarkoita, etteikö kyseenalaista-

mista olisi hyvä tehdä.

Eihän sitä koskaan tiedä, jos Va-

semmistonuoret päätyisikin tukemaan

itsevaltias Paavo Väyrysen uljasta Kan-

sanpuoluetta.

Patrik Pulkkinen

Kirjoittaja on Ruotsissa opiskeleva

vasemmistonuori.

PA

TR

I K

14

15

Piraattinuorten puheenjohtaja Jonna Puro-

järvi keittää kahvit ja avaa koneen. Pikavies-

tintäpalvelu IRC on taukoamatta päällä, vaikka

kone olisikin sammutettu. On alku ilta ja hän on

avaamassa Piraattinuorten hallituksen kokousta

kotonaan. Kuusi minuuttia alkuun. Hän ”pingaa”

muistutusviestejä IRC:en, jossa kokous pidetään.

”Muistakaahan tulla paikalle, kokous alkaa viiden

minsan päästä”, hän kirjoittaa viestikenttään.

Kahvikuppi täyteen ja koneelle. Tunnin tiivis ses-

sio hallituksen kokousta on alkamassa, ehtii vielä

polttaa yhden tupakan. ”1. Kokouksen avaus”,

hän kirjoittaa viestikenttään. Kuka tahansa saa

osallistua, jolla on internet. Tervetuloa.

Heinäkuussa 2015 Purojärvi valittiin Piraat-

tinuorten puheenjohtajaksi. Puolueen jäsen hän

on ollut vuodesta 2013. Aikaisemmin Purojärvi

ajatteli, ettei löytäisi sellaista poliittista puolu-

etta, joka vastaisi hänen arvomaailmaa, kunnes

löysi Piraatit.

YRITYSTEN JA YKSILÖIDEN VAPAUS

Vapaus on yksi Piraattipuolueen jäsenille yksi

tärkeimmistä sanoista. He ovat arvoliberaaleja

avioliitolle, sukupuolelle, maahanmuutolle, päih-

teille, tekijänoikeuksille, tiedolle ja uskonnolle.

Muunmuassa. ”Me ollaan ajatusmaailmalta

nuorten puolue. Me tehdään tulevaisuuden po-

litiikkaa ja viedään yhteiskuntaa poliittisesti sii-

hen suuntaan, mitä se jo valmiiksi on ja mihin se

on kehittymässä. Ollaan huomattu, että jotakin

meidän ajamia asioita on levinnyt laajemminkin

muiden puoluiden huolenaiheeksi. Tuoreimpana

esimerkkinä liikkeiden aukioloaikojen vapautumi-

nen. Se oli mahtava juttu”, Purojärvi sanoo.

Avoimuus, sananvapaus, yksilönsuoja ja

osallistava yhteiskunta lukee sekä Piraattipuo-

lueen että Piraattinuorten puolueohjelmassa.

Purojärven mielestä tärkeintä on kokonaisuus.

Hän sanoo Piraattipuolueen tekevän järkeen

perustuvaa politiikkaa, jonka lähtökohtana on

yksilönvapaus ja yhdenvertaisuus. Tavallaan he

kuulostavat myös vapauden perfektionisteilta;

yksilö on vapaa valitsemaan – oikeastaan mitä

tahansa. Ylevä yksilö, joka ei vahingoita muiden

oikeuksia. Poliittisten päätösten tulisi perustua

tutkimustietoon ja kaiken tiedon tulisi olla vapaa-

ta. Mutta voiko yhden yksilön oikeudet olla toista

epätasa-arvostavia?

”Meidän yksilönvapaus perustuu siihen,

ettei se polje toisen yksilön oikeuksia. Isommat

ja hankalimmat kysymykset liittyvät yritysten

oikeuksiin. Silloin tulevat esille esimerkiksi ym-

päristöasiat. Millä tavoin ympäristön saastut-

taminen polkee yksilön oikeutta puhtaaseen

luontoon? Nämä on hankalia juttuja”, Purojärvi

kuittaa.

No entä kuka määrittää, mikä on vahin-

koa toiselle? Vapauden loukkaus voi olla myös

yksilöllinen kokemus, kuka vetää rajan? ”Ihan

tarkkaan ei voi määrittää, missä määrin kuka-

kin kokee oikeuden tapahtuvan. Siihen pitää olla

valtion mahdollisuus puuttua. Emme voi elää

turvallisesti, saati vapaasti, yhteiskunnassa,

jossa kostonkierteet pääsisivät syntymään ja

syventymään.” Piraateille vapaus ei ole pelkäs-

tään henkilökohtainen kokemus vaan se on aina

suhteessa ympäröivään yhteisöön. He nojaavat

sääntöön, jossa kaikki on vapata siihen saakka,

kunnes siitä on vahinkoa toisen yksilön oikeuksil-

le. Ihmisen oman moraalin lisäksi he siis luotta-

vat myös valtioon, jonka kokevat välttämättömä-

nä apuvälineenä vapauksien turvaamiselle. Ja

EU:hun. Piraattipuolue tekee yhteistyötä myös

Piraattipuolueella on ideaali vas-tuulisesta kansalaisesta ja vapau-desta. Piraattinuoret kokevat teke-vänsä tulevaisuuden puoluetyötä ja kokoustavat pikaviestintäpalve-lussa.

TEKSTI & KUVA Laura Happo

Euroopan Unionin kanssa, vaikka sen voisi kokea

nimenomaan vapautta rajottavana ja byrokra-

tiaa lisäävänä toimielimenä. ”Me ymmärrämme,

että maailma on globalisoitunut, jolloin tarvit-

semme eri hallinnon tasoja turvaamaan vapauk-

sia”, Purojärvi täsmentää. ”On EU:ssa kritisoita-

vaakin, kuten vaikka tämä TTIP-sopimus. Siinä

ei todellakaan puhuta vapaasta kaupasta, vaan

oikeuksien siirtämisestä yrityksille.”, Purojärvi li-

sää.

VASTUULLISTA VAPAUTTA

Yksilökeskeisen yhteiskunta-ajattelun voi nähdä

myös aikamme ilmiönä. Ihmisen vapaus ja oikeus

valita melkein mistä tahansa vaihtoehdoista on

uudehko länsimainen ajatus. ”Välillä tuntuu, että

yksilön oikeuksiin sotkeutuu tämä parjattu in-

dividualismi. Se ei kuitekaan tarkoita sitä, että

kansalainen olisi täysin vastuuton, vaan me kaik-

ki toiminne nimenomaan yhteisössä. Kukaan ei

pärjää yksin. Se on ilmiselvä asia.”

Koska ihmisten valinnat ovat harvoin yh-

teneviä, ei voi olla ajattelematta erilaisten va-

lintojen aiheuttamia konflikteja. ”Pienessä mit-

takaavassa konflikteja voi tulla ihan varmasti.

Erityisesti, kun on kyse moraalisista konflikteis-

ta. Mun on ehkä vaikea nähdä mitään isompaa

kahakkaa. Ehkä. Se riippuu siitä, miten ihmiset

reagoivat valinnanvapauteen. Pelkäävätkö he

asioita, jotka eivät kosketa heitä välttämättä ol-

lenkaan, kuten tämä tasavertainen avioliittolaki?

Oikeastaan sekin jäi vain moraalisen pahennuk-

sen konfliktiksi.”

Vaikka suuri osa puoluetyöstä tapahtuu in-

ternetissä, tapaavat Piraatit muuallakin. Tänään,

kuten joka toinen torstai heillä on vapaamuotoi-

Vapaus Puolue

16

nen kooontuminen Jyväskylässä olutlasien ää-

rellä paikallisessa ravintolassa. ”Naureskellaan

tai ihmetellään viimeisimmät kuulumiset. Vähän

tilanteesta riippuen.”, toteaa paikalle saapunut

Piraattipuolueen puoluesihteeri Arto Lampi-

la. Nyt molemminpuolisia reaktioita aiheuttaa

päivän aikana julkistettu Perussuomalaisten

nuorten sukupuolta kommentoiva lippiskam-

panja. ”Joko sitä on joku meistä kommentoinut

jonnekin?”, Purojärvi kysyy. ”Mun mielestä siitä

oli jo joku blogikirjoitus”, Miika Hämynen huikkaa

läppärinsä takaa.

Paikalla on viisi jäsentä. Heitä puhututtaa

myös Piraattinuorten uudet flyerit, joita kukaan

ei ole vielä nähnyt. ”Ois mulla kämpillä ollu niitä

pino. Unohin tuoda”, Eetu Rantakangas kuittaa.

”Mäkään en oo vielä nähny niitä. Nää vanhat on

aika kauheet”, Purojärvi sanoo ja kaivaa yhden

lappusen pöydälle tippuneiden ranskalaisten

seasta. ”Välillä meidänkin on myös jalkauduttava

ja jaettava flyereitä muuallakin kuin netissä”, Pu-

rojärvi hymähtää.

VAPAUS RAJOIHIN

Mikä Piraattinuoria vapaudessa puhuttelee?

Nopeasti selviää, että vapaa tiedonvälitys on

kaikille paikalla olleille erityisen tärkeä arvo. Tä-

hän liittyy olennaisesti myös kysymys internetin

vapaudesta, maksuttomuudesta ja neutralitee-

tista. ”Kopioinnin vapauttaminen, tekijänoikeuk-

sien poistaminen, tehokkaammin arkistoitu tieto

sekä sen jakaminen mahdollisismman suurelle

yleisölle”, Matti Eskelinen luettelee. Piraattinuo-

ret ovat yhtä mieltä siitä, että maksumuurien

takana oleva tieto tai tuote hidastaa yhteiskun-

nan ja tieteen kehittymistä. ”Meidän puolue on

ainoa puolue Suomessa, joka määrittelee itsen-

sä tietoyhteiskuntapuolueeksi. Me teemme uutta

politiikkaa”, Purojärvi kuvaa. He saavat maailman

hetkeksi kuulostamaan pikseleiltä ja resursseilta.

Kaiken olemassaolevan täydellinen hyötykäyttö

kuulostaa olevan heidän vahva agenda.

Elinkeinotoiminnan vapautuminen ja perus-

tulo edistäisivät taas Hämysen mielestä hänen

omaa työllistymistä yrittäjänä. ”Nyt mun ei ole

taloudellisesti kannattavaa toimia yrittäjänä.

Toimeentulo ei ole pienyrittäjällä turvattu. Jos

ottaa töitä vastaan, saa pelätä byrokratiahärdel-

liä”, Hämynen sanoo.

”Mun mielestä ihmisellä tulee olla oikeus

omaan itseensä myös ruumiillisesti. Ihmisellä

pitää olla lupa vahingoittaa itseään. Siinä ei pi-

täisi tulla valtion väliin ja rankaista vielä päälle”,

Purojärvi sanoo. Häntä huolettaa tämänhetkinen

huumelainsäädäntö, jossa käyttäjiä rangaistaan

ja hoitoa tarjotaan vähän. Rangaistuskäytäntö

syventää ongelmia entisestään. ”Muualla maail-

massa hyviä kokemuksia rangaistuksien lieven-

tämisestä”, Purojärvi lisää.

Entä ne yksilöt, joita näiden nuorten vapaus

pelottaa? Ne, jotka eivät halua tehdä kaikkia

moraalisia valintoja itse? Tällä hetkellä heitä

on enemmistö, sillä Piraattipuolue putosi puo-

luerekisteristä vuoden 2015 eduskuntavaalien

jälkeen. Purojärven mukaan yksilöllä on täysi

vapaus liittyä yhteisöön, joka asettaa hänelle ra-

joja. Kuten uskonnolliset yhteisöt. ”Vapautta me

ei pakoteta kenenkään kurkusta alas. Mutta val-

tion taholta ei tarvitse tulla vapauden rajotteita

vain sen takia, että joku ihminen kokee rajoitteet

turvalliseksi. Sehän kuulostaa siinä vaiheessa

vähän ”Tukholmasyndroomalta”,

Purojärvi hymähtää. ”Vapautta ei pidä pelä-

tä, se saa jännittää”, hän lisää.

17

18

Listavaalilla henkilöitymistä vastaanPuolueet ovat edelleen parlamentaarisen demokratian kulmakiviä – halusimme tai emme.

teksti Riikka Yrttiaho

19

Suomalainen politiikka on henkilöitynyttä. Vaa-

leissa monet äänestävät ensisijaisesti henkilöä

puolueen sijaan, vaikka käytännössä puolue on

ensisijainen vaikuttaja sekä valtakunnallisessa

että kunnallisessa demokratiassa. Useimmista

asioista äänestetään puolueen linjan mukaisesti

ja ehdokkaat ovat sitoutuneet puolueen reuna-

ehtoihin.

Eduskunnassa harvat asiat ovat niin kut-

suttuja omantunnon kysymyksiä; suurin osa

asioista ratkeaa puolueiden yleislinjan mukai-

sesti. Näin ollen puolueet ovat edelleen suoma-

laisen parlamentaarisen demokratian peruspila-

reita.

Keskivertokansalaiselle poliittisen järjestel-

män yksityiskohdat ja päivänpolitiikka saatta-

vat olla vieraita. Aika ajoin tehtävien kyselyiden

mukaan iso osa suomalaisista ei osaa nimetä

edes hallituspuolueita. Politiikan henkilöityminen

hämärtää entisestään ihmisten käsitystä pää-

töksenteosta ja eduskunnan rakenteesta, mikä

saattaa vaikeuttaa äänestyspäätöksiä tai jopa

johtaa äänestämättä jättämiseen.

Henkilöihin keskittyminen voi antaa hyvinkin

vääränlaisen kuvan edustajan vaikutusmah-

dollisuuksista ja hänen ajamastaan politiikasta.

Mikäli puolueella on yksittäisestä ehdokkaasta

poikkeava linjaus keskeisessä asiassa, edustaja

joutunee äänestämään eduskunnassa tai kun-

nanvaltuustossa puolueensa linjan mukaisesti.

Näin on käynyt ja tulee jatkossakin käymään

jokaisessa istuvassa puolueessa.

Toisinaan edustajat toki rikkovat puolueku-

ria ja äänestävät sen vastaisesti, mutta useim-

miten päätökset tehdään puolueen linjausten

mukaisesti. Ei auta vaikka yksi perussuomalai-

nen äänestää avioliittolain puolesta, kun puolu-

een linja on sitä vastaan.

JÄRJESTELMÄ HUIJAA

Monesti ihmiset valittavat, että “puolueita ei

enää erota toisistaan”. Yksi suuri syy on tietys-

ti se, että harva lukee puolueohjelmia ja tietää,

mitä kukin puolue on mistäkin mieltä. Myös poli-

tiikan henkilöityminen ja puoluepolitiikan hämär-

tyminen voivat olla syitä siihen, miksi puolueet

tuntuvat tasapaksulta massalta.

Suurin osa ehdokkaista yleensä kannattaa

ympäripyöreitä ja yleisesti hyväksyttyjä tavoit-

teita, kuten lasten hyvinvointia tai työttömyyden

vähentämistä. On kuitenkin aivan eri asia, millä

keinoin näihin tavoitteisiin pyritään, ja puolueiden

keinot kyllä eroavat toisistaan.

Ehdokkaille on usein hyödyllisempää puhua

asioista suurpiirteisesti, koska yksittäinen ehdo-

kas harvemmin saa määrättömästi media-aikaa

yksityiskohtaisempaan tavoitteidensa ruotimi-

seen. Ehdokkaat saattavat puhua ristiriitaisesti

puolueen linjoihin nähden, jolloin äänestäjä jou-

tuu epävirallisen huijauksen uhriksi.

Tämä voi johtua tietysti myös ehdokkaiden

kokemattomuudesta tai tietämättömyydestä

eduskunta- tai kuntatyöskentelyn toimintata-

voista; erityisesti valtakunnallisella tasolla yk-

sittäisellä kansanedustajalla ei ole paljon valtaa.

Vaikka edustaja saisikin tärkeän valiokuntapai-

kan, hän edustaa silti edelleen puolueen linjaa, ei

ainoastaan henkilökohtaisia mielipiteitään. Kun

äänestäjä huomaa äänestämänsä edustajan

toimivan ristiriitaisesti lupauksiinsa nähden ja

puolueen linjaa mukaillen, äänestäjä pettyy ja

saattaa seuraavalla kerralla jättää äänestämättä.

LISTAVAALI SOPII SUOMEEN

Yksi konkreettinen keino, jolla politiikan henkilöi-

tymistä voitaisiin vähentää ja äänestäjän “ku-

luttajansuojaa” kasvattaa, olisi siirtyminen lista-

vaaleihin. Listavaaleilla tarkoitetaan vaalitapaa,

jossa äänestetään ensisijaisesti jonkin puolueen

listaa, ja ehdokkaiden läpimeno määräytyy puo-

lueen laatiman listan järjestyksen mukaisesti.

Puolueiden listat voidaan päättää puolueis-

sa jäsenäänestyksellä, ja niin tulisi tietysti teh-

däkin, jotta listat olisivat mahdollisimman katta-

via ja demokraattisia. Listavaalissa äänestetään

joko puolueen listajärjestystä tai äänestäjä voi

laittaa ehdokkaat haluamaansa järjestykseen.

Tämä ei kuitenkaan ole pakollista, sillä äänestäjä

voi myös palauttaa vain puolueen listan laitta-

matta ehdokkaita järjestykseen – näin ollen ääni

menee joka tapauksessa oikealle puolueelle.

Tällainen tapa on käytössä Ruotsissa kai-

kissa kolmissa vaaleissa. Uusia Suomen maa-

kuntavaaleja ehdotettiin käytäväksi listavaaleina,

mutta ehdotus kaatui puolueiden vastustukseen.

Perinteisesti oikeistopuolueet ovat vastustaneet

listavaaleja, kun taas vasemmistopuolueet ovat

suhtautuneet niihin suopeammin.

Listavaalin etu on se, että se korostaa puo-

lueiden välisiä eroja ja puolueen linjauksia yksit-

täisten ehdokkaiden mielipiteiden sijaan – toisin

sanoen listavaali palvelisi nykyistä paremmin sitä

demokratiamallia, joka Suomessa on käytössä.

Listavaali voi myös toimia monelle äänestäjälle

helpompana tapana vaikuttaa, koska yksittäis-

ten ehdokkaiden linjauksiin ei tarvitse perehtyä

yksityiskohtaisemmin, vaan puolueen periaatteet

ja ohjelmat riittävät. Esimerkiksi kuntavaaleissa

uuden kuntalaisen voi olla vaikea löytää ehdo-

kasta, koska luonnollisesti paikallisten poliitikko-

jen ja vaikuttajien tuntemus voi olla vielä nollissa.

Tällöin helpompaa olisi ehkä äänestää puoluetta.

Listavaali ei ole tietenkään ainoa keino vai-

kuttaa äänestysaktiivisuuteen tai päätöksente-

on toimivuuteen, mutta se on varteenotettava

vaihtoehto. Listavaalit voisivat olla keino, jolla

puoluepolitiikka nostettaisiin jälleen päätöksen-

teon keskiöön, missä se joka tapauksessa on.

Näin äänestäjät saisivat konkreettisemmin vas-

tinetta äänilleen ja tietäisivät ehkä varmemmin,

mitä he äänellään saavat. Tämä antaisi myös

puolueille vahvoja mahdollisuuksia viestinnälli-

sesti, koska viestintää voitaisiin hoitaa keskite-

tymmin ja yhtenäisemmin.

20

Oletko kyllästynyt politiikan vaihtoehdottomuu-

teen? Pitäisikö ihmisuhrit laillistaa ja koko ih-

miskunta ajaa täydelliseen hulluuteen? Älä enää

tyydy pienempään pahaan. Äänestä seuraavissa

vaaleissa suurta Cthulhua.

Mustekalanpäinen muinainen jumala ei ole

mikä tahansa poliittinen broileri tai julkkiseh-

dokas: kauhukirjailija H. P. Lovecraftin tarinois-

sa Cthulhu on yksi ”suurista muinaisista”, jotka

saapuivat avaruudesta miljoonia vuosia sitten

ja nukkuvat nyt odottaen uuden valtakautensa

alkua, jolloin ”tähdet ovat oikein”. Lovecraftin te-

osten lisäksi hahmo esiintynyt kaikkialla peleistä

sarjakuviin ja T-paidoista pehmoleluihin.

Politiikkaan Cthulhu on osallistunut jo ai-

nakin 1990-luvun alusta lähtien, jolloin Call of

Cthulhu -roolipeliä julkaiseva Chaosium järjesti

ensimmäiset ”Cthulhu for president” -tapahtu-

mansa. Netissä suurella muinaisella on ollut mo-

nia vaalisivustoja, jotka ovat keskittyneet vaihte-

levassa määrin satiiriin ja ”kampanjatuotteiden”

myymiseen. Suomessa asiasta on kirjoittanut

Lehti -verkkolehti, jonka mukaan Cthulhu on pyr-

kinyt muun muassa paaviksi, EU-komissaariksi

sekä SDP:n puheenjohtajaksi.

Toisin kuin jotkin muut parodiapuolueet,

Cthulhun kannattajat eivät ole pyrkineet aset-

tamaan virallisia ehdokkaita vaaleihin. Protes-

tiäänien kalastelun sijaan kampanjan ydinideana

on ollut kaupitella hassuja T-paitoja sekä pitää

hauskaa pilkkaamalla politiikan naurettavuuksia,

mutta voisiko suurella muinaisella olla myös ope-

tettavaa vakavissaan politiikkaa tekeville?

MIELIPIDEAUTOMAATTI MIELIPUOLILLE

Muiden julkkisehdokkaiden tavoin Cthulhun etu-

na on valmis brändi, jonka varaan kampanjointi

rakentuu. Suuret muinaiset eivät kuitenkaan ole

vielä mikään koko kansan juttu, joten Cthulhun

”Miksi äänestää pienempää pahaa?”Parodinen vaalikampanja haluaa Yhdysvaltojen presidentiksi kauhukirjailijan keksimän muinaisen jumalan. Mikä ihmisiin vetoaa ehdokkaassa, jota ei ole olemassa ja jonka tärkein vaalilupaus on ihmiskunnan tuho?

Teksti Eero Suoranta

tukijoiden on helppo kokea kuuluvansa sisäpiiriin

ja olevansa keskivertoihmisiä tiedostavampia.

Muinaiseksi jumalaksi Cthulhu on myös ollut yl-

lättävän taitava hyödyntämään sosiaalista me-

diaa, mikä helpottaa yhteydenpitoa kannattajiin.

Toinen Cthulhun valtti ovat on selkeät, mutta

kattavat poliittiset näkemykset. Suuri muinai-

nen on ottanut kantaa niin uskonnonvapauteen

(”ihmisten uhraaminen on sallittava”), tuloeroihin

(”niin köyhät kuin rikkaatkin tullaan syömään”)

kuin Suomen Nato-jäsenyyteenkin (”yhdente-

kevää, sillä Cthulhu valloittaa maailman joka

tapauksessa”). Oli kysymys mikä tahansa, Cthul-

hulta löytyy siihen kauhistuttava vastaus.

Poliittisen satiirin kannalta Cthulhun hahmo

on siis sekä tarpeeksi joustava että tarkkaan

määritelty, jotta sen avulla voi kommentoida

ajankohtaisia aiheita vuodesta toiseen. Kuvapa-

rodioissa ikoninen lonkeronaama sopii niin Setä

Samulin kuin Donald Trumpinkin tilalle, joskin

joissain tapauksissa eroa voi olla vaikea huoma-

ta. Cthulhu on myös kansainvälinen hahmo, joka

voi yhtä hyvin osallistua vaaleihin Puolassa tai

kilpailla suomalaisen politiikan ”suuren muinai-

sen” tittelistä Paavo Väyrysen kanssa.

KLIKKAUSAKTIVISMIA KYYNIKOILLE

Pintapuolisista muutoksista huolimatta kam-

panjan ydinviesti on kuitenkin säilynyt samana:

miksi äänestää pienempää pahaa? Katteet-

tomien lupausten latelemisen sijaan Cthulhun

on aina ollut armottoman rehellinen siitä, miten

kammottava ihmiskunnan kohtalo tulee vaalivoi-

ton jälkeen olemaan. National Review -lehden

toimittaja Jonah Goldberg tiivistikin suuren mui-

naisen vetovoiman kolmeen sanaan: he doesn’t

pander, hän ei mielistele.

Myös muut parodiakampanjat ovat hyödyn-

täneet samanlaisia ajatuksia. Esimerkiksi Kana-

dan Sarvikuonopuolue on 1960-luvulta lähtien

luvannut pettää kaikki vaalilupauksensa, kun

taas islantilainen, sittemmin lakkautettu Paras

puolue vakuutti poistavansa piilevän korruption

olemalla avoimesti korruptoitunut.

Vitsipuolueen äänestäminen on voi kuiten-

kin johtaa vakavasti otettavaan lopputulokseen.

Näin kävi Parhaalle puolueelle, joka nousi vuon-

na 2010 protestiäänien voimalla Reykjavikin

kaupunginvaltuuston suurimmaksi puolueeksi.

Tähän verrattuna Cthulhun kannattaminen on

loppujen lopuksi turvallista klikkausaktivismia,

jolla tuskin on vaikutusta ”oikeaan” politiikkaan.

MIKSI ÄÄNESTÄÄ TYLSEMPÄÄ VAIHTOEHTOA?

Monen muun poliittisen valtavirran haastajan

tavoin Cthulhun odottaa edelleen hetkeä, jolloin

”tähdet ovat oikein” ja maailma on valmis käänty-

mään hänen tarjoamansa vaihtoehdon puoleen.

Suurella muinaisella on varaa olla kärsivällinen,

jouduttaahan ihmiskunta nähtävästi tuhoaan

ihan itsekin.

Cthulhun vaalikampanja on helppo ohittaa

vitsinä, mutta se on kuitenkin vitsi, joka on ve-

donnut ihmisiin yli kahden vuosikymmenen ajan.

Yhdistelmä satiiria, sisäpiirivitsejä sekä muuta

luovaa hulluutta on pitänyt ajatuksen Cthulhusta

poliitikkona elossa, eikä kampanja näytä merkke-

jä hiipumisesta.

Vaalien voittamisen tai ihmiskunnan tuho-

amisen sijaan Cthulhun tähän mennessä suu-

rin saavutus on ollut saada niin kauhistuttavan

mustekalanpäisen jumalan fanittaminen kuin po-

litiikkaan osallistuminenkin näyttämään hauskal-

ta tavalta viettää aikaa. Poliitikkojen haasteena

on tehdä sama omille puolueilleen.

21

22

Europolitiikka on tärkeämpää kuin aikoihinVeikka Lahtinen summaa, mitä Vasemmiston pitäisi oppia demokratia-aloite DiEMiltä.

teksti Veikka Lahtinen

23

Päivänpoliittinen keskustelu vasemmistopoli-tiikasta Suomessa koskee usein gallup-lukuja.

Pyrkiminen kannatuslukujen lyhyen tähtäyksen

parantamiseen johtaa help osti helposti lyhyen

tähtäyksen ratkaisuihin: reagoidaan muiden te-

kemiin avauksiin. Päämäärien sijaan tekemistä

ohjaa se, mikä myy. Vaalikeskeinen ajattelutapa

ohjaa myös huomiota kannattajaprofilointiin: mi-

ten viestinnällä ja henkilövalinnoilla houkutellaan

sitä tai tätä äänestäjäryhmää.

Näitä keskusteluja käydään puolueen sisällä

ja myös sen ulkopuolella. Identiteettien päivän-

poliittisen asemoitumisen tuolle puolen jää kui-

tenkin pitkän tähtäyksen strategisia kysymyksiä,

joiden soisi nousevan merkittävämpään ase-

maan.

Näitä kysymyksiä on viime aikoina tuonut

näkyviin eurooppalainen demokratialiike DiEM.

Kreikan entinen ulkoministeri Yanis Varoufakis

vaikuttaa eurooppalaisen vasemmiston suurim-

malat profeetalta. Valovoima ulottuu Suomeen

asti: Vaikka Helsingin sanomat myötäilee median

yleistä talouskurilinjaa, Varoufakiksen avatessa

suunsa sunnuntainumeroon mahtuu aukeamal-

linen talouskurikritiikkiä.

Kuten profeetalle sopii, hän ei kanna viit-

taa omalla maallaan. Varoufakis on jättänyt

Syriza-puolueen ja parlamentaarisen vasem-

miston. Hän jätti ministeripestinsä, kun päämi-

nisteri Alexis Tsipras päätti Kreikan myöntymi-

sestä lainaehtoihin, jotka entisestään kiristivät

valtiontalouden menokuria. Tilanne, jonka piti

kääntää eurooppalaisen vasemmiston suunta,

toi suuren pettymyksen.

Nyt Varoufakis kerää yleiseurooppalaista

demokratialiikettä, jonka tehtävä on puuttua

unionin päätöksentekoon. Kreikka on ollut euro-

alueen solidaarisuuden testi, joka on osoittanut,

ettei solidaarisuutta ole, vaan budjettikurissa

pitäytyminen on työväenluokan toimeentuloa

pyhempää.

TENNISPALLO KABINETEISTA

Suomessa tehtävä kiristävä talouspolitiikka on

linjassa euroalueen yleisen kiristyslinjan kans-

sa. Juha Sipilä on myös uhannut, että Suomen

talouspoliittinen autonomia viedään, mikäli bud-

jettikuria ei noudateta. Ilmeisellä tavalla tämä

tarkoittaa, että autonomia on jo viety.

Suomen talouslaman pitkittyessä Kreik-

kaan kohdistettu katastrofaalinen ”lainaa ja ki-

ristystä” -malli on mahdollinen myös meillä. Siitä

kannattaisi kiinnostua Vasemmistonkin.

Tässä on tehtävä erottelu puolueen sisäi-

seen ja ulkoiseen strategiaan. Ulkoisen strate-

gian kannalta on hyvä pohtia, miten näytetään

uskottavilta, vedotaan äänestäjäryhmiin, laules-

kellaan takinkääntölauluja eduskunnassa ja niin

edelleen. Sisäisessä, ei-viestinnällisessä strate-

giassa on kysymys puolueen pitkän tähtäyksen

tavoitteista ja linjauksista. Siitä näkökulmasta

europolitiikka on keskeisempää kuin aikoihin.

Vasemmiston linjausten keskiössä tulisi olla

kokonaisvaltainen analyysi EU:n demokratiava-

jeesta ja euron ongelmista. Eurovaalit eivät riitä

aiheen käsittelyyn, sillä euro määrittää Suomen

sisäpolitiikkaa jatkuvasti.

Kreikassa Syriza pärjäsi vaaleissa, koska

se tarjosi riittävän selkeän vaihtoehdon erittäin

epäsuositulle nykypolitiikalle. Juuri tähän va-

semmistonkin pitää pystyä. Vaihtoehdon muo-

toileminen selkeäksi tarkoittaa pitkäjänteisyyttä.

Se tarkoittaa, että politiikan ydin ei ole hallituk-

sen tekemisten erittelyssä, vaan niille vaihtoeh-

toisen politiikan kokonaisuuden rakentamisessa.

Jos vaalivoitto tulisi, vasemmistolla pitäisi olla

selvät sävelet niin europolitiikan kuin kotimaisen

talouspolitiikan kannalta. Nyt tuntuu, että ensim-

mäinen jää jälkimmäisen jalkoihin.

Pitkällä tähtäyksellä puoleella kollektiivina ja

sen päätöksentekijöillä on oltava terävä analyysi

siitä, miten kotimainen leikkauspolitiikka on ten-

nispallo, joka on lyöty meitä kohti manner-Euroo-

pan kabineteista. Pallon naurettavaksi tekemi-

nen ei silloin auta, vaan on keskityttävä lyöjään.

Siksi joka käänteessä on tuotava näkyviin,

että juuri eurooppalainen talouskuripolitiikka

leikkaa lapsilta ja ajaa naisvaltaisia matalapalk-

ka-aloja syvemmälle kuiluun. Samalla pitää sa-

noa, että Sipilä syleilee tätä kehitystä, kun taas

Vasemmisto vastustaa.

SPONTAANISTI VERKOSSA

Suomen Vasemmistolla on DiEMiltä muutakin

opittavaa. DiEM vaatii yksinkertaisia, naiiveiltakin

tuntuvia asioita, kuten euroryhmän kokousten

livestriimausta ja kansanvaltaista päätöksente-

koa. Huomio kiinnitetään politiikan sisällön lisäksi

päätöksentekoprosesseihin.

Jo se, että DiEM kutsuu itseään liikkeeksi ja

tavoittelee yleiseurooppalaisia tavoitteita löyhäl-

lä organisaatiolla, on keskeistä. Se myös järjes-

täytyy ensisijaisesti verkossa.

Kesällä järjestettävältä Vasemmiston

puoluekokoukselta sopii toivoa pientä vallanku-

mousta. Puolueen hallinto ja hierarkiat kaipaavat

tuuletusta. Vasemmistolla on tällä hetkellä hyvin

vähän hävittävää, mikä mahdollista suuretkin

muutokset. Tämän edellytys on, että niitä ei tor-

pata liian radikaaleina. Neuvoa-antava jäsenää-

nestys puheenjohtajasta on hyvä alku.

Eurooppafokuksen rakentaminen vaatii sitä,

että puolue ylipäätään ajattelee strategisesti,

että joidenkin ihmisten tehtävä on asettaa stra-

tegisia pitkän tähtäyksen tavoitteita. Puolueor-

ganisaation on mahdollistettava tämä.

Löyhän verkossa organisoitumisen ja jouk-

koistamisen pitää myös nousta keskiöön, mikäli

halutaan, että nuorisojärjestön jättävät kolme-

kymppiset edes vilkaisevat emopuolueen suun-

taan. Uudet kannattajat ovat elintärkeitä osan

vanhoista siirtyessä jäsenrekisteristä hautuu-

maalle.

DiEMin suurin ongelma tällä hetkellä on Va-

roufakis. Liikkeen organisoitumisesta on vaikeaa

löytää tietoa ja se henkilöityy huomiosta nautti-

vaan tähtiekonomistiin. Liike ja Varoufakis saat-

tavat myös olla ylioptimistisia sen suhteen, mitä

rahaliitossa voidaan muuttaa kansanliikkeen

kautta.

Yhtä kaikki DiEMin vaatimukset olisivat

läpi mennessään parempaa vasemmistolaista

politiikkaa, kuin mitä Vasemmistoliitto voi kan-

sallisesti saavuttaa. Siksi DiEMin mallista pitäisi

imeä puolueeseen näkemyksellisyys, radikaalius,

spontaanius ja eurooppalaisuus.

24

Ammattiliitoissa käydään vaaleja enemmän ja vähemmän poliittisin tunnuksin. SAK:n liitoissa poliittiset ryhmät ovat reilummin esillä, kun taas Akavassa vierastetaan näky-vää puoluepoliittisuutta.

Teksti Heidi Auvinen

Åbo Akademin sosiologian lehtori Mika Helander on tutkinut ammattiyhdistysliikkettä ja arvioi,

että SAK:ssa poliittisuus on avoimemmin esillä

kuin muissa keskusjärjestöissä. Siihen vaikuttaa

erityisesti historia.

”SAK:n liitoissa ei olla liputettu avoimesti

minkään määrätyn puolueen tueksi, mutta on

tehty paljon vaalityötä ja tuettu vasemmisto-

puolueiden ehdokkaita ja kampanjoita. Puolueet

haluavat myös mielellään ehdokkaita liittojen ak-

tiivien parista, koska se antaa laajan kosketus-

kentän toimintaan ja sen avulla saadaan myös

tukea kampanjaan.”

Helanderin mukaan ammattiliitot näyttäyty-

vät keskeisinä vallankäyttäjinä valtiollisessa poli-

tiikassa, joten siltä osin on myös ymmärrettävää

yhtäläisyysmerkin vetäminen puoluepolitiikan ja

ammattiyhdistysliikkeen välille.

”Elämme uuskorporatiivisessa demokra-

tiassa, jossa erilaiset yhteisöt ovat välittävä

taso vallankäytössä siihen oikeutetun insti-

tuution ja kansan välillä. Esimerkkinä voi antaa

kysymyksen perusturvan kohottamisesta suh-

teessa ansiosidonnaiseen turvaan. Mutta se

on myös virheellistä, sillä tulos saattaa hyvinkin

olla enemmän järjestön strateginen tavoite kuin

puolueiden”, analysoi Helander.

POLIITTISUUS AKTIVOI

Liiton ylin päättävä elin on riippuen liitosta joko

edustajisto tai liittovaltuusto, joka valitaan liitto-

vaaleilla. Tänä keväänä vaalit on Metallityöväen

liitossa. Julkisten hyvinvointialojen (JHL) vuoro

on ensi vuoden maaliskuussa. JHL:n järjestötoi-

misija Laura Tuominen kertoo edustajiston roo-

lista ammattiliiton hallinnossa:

“Edustajisto on tärkeä elin, joka hyväksyy

valtakunnalliset työ- ja virkaehtosopimukset

sekä käsittelee ajankohtaisia työmarkkinatilan-

teeseen tai järjestötoimintaan liittyviä aloitteita.

Edustajistossa kuuluu ja näkyy myös jäsenistön

ääni, aktiiviset edustajiston jäsenet tuovat ken-

tän äänen omalta ammattialaltaan keskuste-

luun.”

Ammattiliittojen demokratia toimii valtuus-

ton vaalien ja liittokokouksien kautta, siksi vaali-

en merkitys on liitoille suuri. Liittovaalien yhteis-

kunnallinen merkitys on myös kiistämätön.

“Jäsenten äänestysaktiivisuus kertoo siitä,

kuinka kiinnostuneita työntekijät ovat omien etu-

jensa ajamisesta. Työnantajajärjestöt seuraavat

hyvin tarkasti ammattiliittojen äänestyskäyttäy-

tymistä ja tekevät omia päätelmiään myös nii-

den pohjalta”, pohtii Metallityöväen Liiton järjes-

töasiantuntija Ville-Petteri Risberg.

Liittojen vaaleissa ei virallisesti ole puolue-

poliittisia ryhmiä, mutta niissä on erilaisia liittoja

ja vaalirenkaita, joilla voi olla kytköksiä puoluei-

siin. Toisissa liitoissa on kokonaan riisuttu poliit-

tiset tunnukset, esimerkiksi Rakennusliitossa ja

Palvelualojen ammattiliitossa (PAM).

”Liittokokousvaaleissa jäsenet pääsääntöi-

sesti äänestävät enemmän ihmistä kuin ryhmää.

Eli oman työpaikan tai ammattiosaston jäsentä,

jonka tuntee ja tietää toimivan työntekijöiden

etujen puolesta”, arvioi Risberg.

Niissä liitoissa, missä vaaleihin asetutaan

poliittisten ryhmien kautta, äänestysaktiivisuus

on korkeampi. Esimerkiksi Puu- ja erityisalojen

liiton liittokokousvaalien äänestysaktiivisuus on

ollut edellisissä vaaleissa noin 50 prosentin tie-

noilla, kun taas esimerkiksi PAMin vuoden 2015

liittovaaleissa äänestysaktiivisuus oli vain 15,7

prosenttia.

MIHIN TARVITAAN POLIITTISIA RYHMIÄ?

“Reilu kilpa eri vaalilistojen ja ryhmien kesken an-

taa mahdollisuuden käydä keskustelua siitä, mitä

ammattiliitolta halutaan. Liitot ovat toimijoidensa

ja päättäjiensä näköisiä”, muistuttaa Tuominen.

Helander nostaa keskusteluun ammattiliiton

julkisuuskuvan suhteessa poliittisuuteen. ”Toimi-

jat puolin ja toisin pyrkivät tekemään tiettyä eroa

puolueiden ja ay-liikkeen välille useasta syystä.

Tämä on kyllä suurempi ongelma liitoissa kuin

esimerkiksi evankelis-luterilaisessa seurakun-

nassa, jonka hallintoon myös pyritään puolueen

lipun alla. Kukaan ei yhdistä kirkkoa mihinkään

tiettyyn puolueeseen”, vertaa Helander.

Ammattiliitot nähdään yhteiskunnallisena

toimijana ja osana kansalaisjärjestöjen vaikutta-

miskenttää. Poliittisuus ammattiliitossa on suo-

tavaa, mutta puoluekirja ei saa olla este toimin-

nalle. Ammattiliitto tarvitsee toimintaansa kaikki

ne, jotka haluavat olla mukana puolustamassa

palkansaajien etuja. Poliittinen ryhmätoiminta

ei ole itsetarkoituksellista, mutta sen kautta voi-

daan tukea yhteiskuntavaikuttamista.

“Ammattiliitot eivät toimi yhteiskunnallises-

sa tyhjiössä. Erityisesti JHL:n sopimusalat ovat

ilman nykyhallituksen suunnittelemia pakkola-

kejakin hyvin riippuvaisia julkisen vallan päätök-

senteosta niin eduskunnassa kuin kunnissakin.

Viimeaikaisina esimerkkeinä voidaan mainita

esimerkiksi Metsähallituksen yhtiöittämissuun-

nitelmat, massiiviset koulutusleikkaukset tai

suunnitteilla oleva sote-uudistus, joka vaikuttaa

kymmeniin tuhansiin JHL:n jäseniin”, Tuominen

summaa.

LIITOT kansanvallan välikäsinä

25

26

Peronismin mukautuvaisuus ja monimuotoisuus tekevät siitä vaikeasti hallittavan ilmiön. Ar-gentiinan esimerkki on hyvä tiedostaa nyt, kun aikaamme määrittelevät oikeiston nousu ja perinteisten rajojen sumentuminen. Perón julisti "kolmatta asemaa", vaihtoehtoa suurvaltojen kapitalismille ja kommunis-mille. Hänen tavoitteenaan oli ennen kaikkea vahva ja itsenäinen Argentiina, joka pystyisi oman taloutensa avulla turvaamaan elintasonsa ja itsemääräämisoikeutensa. Luonnonvarat ja julkiset palvelut kansallistettiin ja yksityisyritysten valtaa rajoitettiin Ikoninen vaimonsa Eva ”Evita” Perón rinnallaan hän tunnusti katolisia arvoja ja vahvaa kansallisidentiteettiä, mutta samalla korosti työväen oikeuksia ja tasa-arvoa: Argentiinassa taat-tiin julkinen terveydenhuolto, ilmainen koulutus sekä naisten äänioikeus. Samalla kaikki ei-peronistiset ammatti- ja hyväntekeväisyysjärjestöt kiellettiin. Rajujen uudistusten seurauksena hän riitaantui liittolaistensa kirkon ja armeijan kanssa, jotka kaatoivat hänen hallituksensa 1955.

FASISMI ON TYHJÄÄ PUHETTA

Perónin tiedetään ottaneen mallia Hitleristä, Francosta ja Mussolinista. Hän ei silti koskaan allekirjoittanut käsityksiä rodullisesta ylemmyydestä, antisemitismistä tai imperialismista. On varottava peronismin leimaamista fasistiseksi, vaikka tässä olisikin perää. Fasismi on peronis-min tavoin erityisen mukautumiskykyinen. Helmikuussa menehtynyt italialainen semiootikko ja kirjailija Umberto Eco pohti Pe-rifasismi-esseessään syitä sille, miksi juuri Mussolinin fasismi antoi yleisnimityksen niille liikkeille, jotka kukoistivat maailmansotien välisinä vuosina. Hitlerin natsismista tai Francon falangismista poiketen Mussolinin fasismilla ei ollut yhtenäistä ideologiaa, jonka varaan se olisi rakentanut perustuksensa, vaan se muutti muotoaan tarpeen mukaan. Econ mukaan Mussolinilla “ei ollut mitään filosofiaa, hänellä oli pelkkä retoriikka”. Mussolinin tavoin Perón oli taitava strategisti ja poliittinen opportunisti. Hän aloitti an-tikommunistina, mutta liittoutui myöhemmin vasemmiston kanssa ja omaksui vallankumo-uksellisen retoriikan. Peronismi elää nyky-Argentiinassa pirstaloituneena ja sen kannattajia löytyy poliittisen kentän laidasta laitaan. Silti (tai juuri siksi) yksikään poliitikko ei voi laimin-lyödä peronismille uskollisia äänestäjiä. 2010-luku merkitsee vasemmistolle itsetutkiskelun hetkeä. Miksi uuden populistisen oi-keiston nousu on suorassa yhteydessä vasemmiston heikkenemiseen? Onko vasemmiston har-kittava retoriikkansa uudelleen vaiko kenties sitouduttava siihen entistä vankemmin? Tärkein perustus on aito filosofia, Econ sanoin vilpitön tapa "ajatella ja tuntea", ettei se olisi koskaan pelkkää tyhjää puhetta.

PERONISMI –

retoriikan ja ajattelun suhteestaJuan Domingo Perónin nousu Argentiinan johtoon vuonna 1946 aloitti ai-kakausi, joka määrittele yhä maan poliittiikkaa. Peronismi, ideologinen kummajainen, yhdistää vasemmistolaista retoriikkaa ja arvokonservatii-vista nationalismia tavalla, jolla on yhteistä eurooppalaisten fasistiliikkei-den kanssa.

Teksti & Kuva Mikael Leskinen

Entisen presidentin, keskustavasemmistolaista

peronismia edustavan Cristina Fernandez de

Kirchnerin jäähyväispuhetta saapui kuuntelemaan

yli satatuhatta argentiinalaista joulukuussa 2015.

27

28

Laatikollinen MUISTOJAToimituksesta löytyneet Libero Recordsin levyt sai Elmeri Vehkalan muistelemaan menneitä.

Teksti Niko Peltokangas

29

Liberon ja Vasemmistonuorten toi-mistolla pyöri syksyllä pahvilaatikko, jonka sisältä löytyi pienempiä laa-tikoita. Koska laatikon kyljessä luki jotain Liberon arkistosta, päätyi se lo-pulta päätoimittajan työhuoneeseen. Laatikosta paljastui sinkkuja – siis niitä sellaisia pieniä vinyylilevyjä, joilla on biisi tai pari molemmilla puolilla. Rantavahdit, Kosminen Säteily, Far Arden, Juha Drufva ja Ottopojat. Jollain tavalla tutunkuu-loisia bändejä, useimmilla tavoilla kuitenkin outoja. Kiinnostavinta levyissä oli julkai-sija. Ne kaikki oli tuonut maailmaan Libero Records. Lehden nimi ei ole sillä tavalla uniikki, etteikö sitä käyt-täisi myös esimerkiksi italialainen sa-nomalehti ja saksalainen levy-yhtiö, mutta Liberon toimituksesta löyty-neet Libero Recordsin äänitteet eivät mene ihan samannimisyyssattuman piikkiin. Koska Wikipedia ja Google eivät tiedä kaikkea, asiaa lähdettiin sel-vittämään Liberon Facebook-sivun kautta. Kuva levyistä jakoon, ja pian keskusteluun tägätään Elmeri Veh-kala, joka kommentoi kuvaa. ”Noi Kosminen Säteilyn kannet mä tein leikkaa&liimaa-periaattella Liberon monistuskoneella joskus loppukeväästä 1992. SDNL:n kes-kustoimisto oli Vuorikadulla ja me Töyhtön kanssa hörpittiin keskiolut-ta ja mä tein levynkansitaidetta siel yks ilta toimistoajan jälkeen. Toi vi-nyyli oli meidän eka virallinen ääni-te, ja levynjulkkarikeikka oli Kampin kellarissa, Proleklubilla. Far Ardenin historiaa en uskalla täs julkisesti läh-tee kertomaan.” Koska ollaan selvästi kulttuuri-historian äärellä, päätetään sinkuista tehdä juttu. Muutama arkistokappa-le jätetään toimitukseen ja päätoi-mittaja kantaa laatikon Punainen Planeetta -antikvariaattiin, jota Veh-kala pyörittää Harjutorilla 300 met-rin päässä toimituksesta.

MUUTTUNUT LEVYBISNES

Libero Records oli nykyään Vasem-

mistonuorina tunnetun SDNL:n (Suomen Demokraattinen Nuoriso-liitto) levy-yhtiö. Vehkala mainitsee puuhamieheksi päätoimittaja Janne Mäkisen, joka soitteli toimistolla bassoa. ”Levyjen teko maksoi silloin ihan helvetisti. Se ei missään tapauk-sessa voinut olla kannattavaa toimin-taa. Nyt mulla on oma levy-yhtiö, jol-la me julkaistaan ystävien ja itsemme tuotoksia. Nykyään se ei välttämättä vaadi panostuksia, vaan kun kuka ta-hansa voi tehdä niin.” Vehkalan mukaan laatikossa on suunnilleen yhtiön koko julkaisu-tuotanto. Parhaiten niistä on myynyt Kosmisen Säteilyn Kalanviljely Go Go -sinkku, josta otettiin jopa toinen painos. Uusintapainoksen tunnistaa siitä, että Valtteri Bruunin nimi on kirjoitettu siihen oikein, ilman ”üm-lautia”.”Sinkku äänitettiin oikeassa studiossa Töölössä vaikka bändi ei ollut oikea. Me tavallaan keksittiin sähköinen versio bändistä, että päästiin äänittä-mään.” Yhtiön viimeiseksi julkaisuksi Vehkala epäilee jääneen vuonna 1995 poliittisen laulukilpailun voit-taneen Ultra Bran Ampukaa komis-saarit, nuo hullut koirat. Hän ei kuu-lunut kilpailun tuomaristoon, mutta kuuntelin muiden kanssa c-kasettei-na lähetettyjä kilpailubiisejä. ”Juotiin keskaria ja nauraa räkä-tettiin kipeimmillä jutuilla, mitä jen-gi oli lähettänyt. Homma oli selvä, kun UB:n demo tuli. Nehän oli mun koulukavereita Kallion lukiosta, jo-ten oli hyvä, etten ollut raadissa.” Laatikon yhtyeistä ainakin ou-lulainen Far Aden on julkaissut mu-siikkia ja keikkaillut vielä 2010-luvul-la.

TAUSTASÄTEILYÄ

Elmeri Vehkalan oma bändi, Kosmi-nen Säteily, perustettiin Konttitien kerhohuoneella, SDNL:n Vantaan aluejärjestön toimitiloissa. ”Lintsat-tiin Marko Aution kanssa koulusta ja soitettiin kahdestaan kitaraa.”

Vasemmistonuorten 70-vuotis-juhlissa esiintyi Taustasäteily plays Kosminen Säteily. Alkuperäisen ni-men käyttöä on Vehkalan mukaan arkailtu sen jälkeen, kun Autio kuoli vuonna 2000. Kulttuuritalolla pide-tyssä juhlassa soittivat alkuperäisistä jäsenistä Vehkalan lisäksi Valtteri Bruun ja Vesa Peippinen sekä tuo-reemmat vahvistukset Jukka Jylli, Anu Silfverberg ja Teemu Horto. Muutama muusikko on vuosien varrella vaihtunut. SDNL:n 50-vuo-tisjuhlissa Kosminen Säteily esiintyi vielä Ville Valon kanssa. Libero Recordsin julkaisut kuu-lostavat yhä hyviltä. ”Punk on aina punk. Tehtiinpä poliittista huumo-rirokkia tai älyttömiä ideoita, kuten merihenkistä kalastajasalsaa, jutut on yhtä idioottimaisia riippumat-ta siitä, mikä vuosi on meneillään. Suomenkielinen poikkitaiteellinen kama pitää aina pintansa.” ”Mä olen sitä sukupolvea, joka kasvoi pioneereista nuorisoliittoon. Laman kynnyksellä meno oli aika toiminta- eikä julkilausumapainot-teista. No, katkaistiin me suhteet Pohjois-Koreaan. Jengi tuli Pjon-gjangin festareilta takas, että ehkä meidän ei tarttis enää”, Vehkala muistelee 80- ja 90-lukujen taitetta. Vasemmistolaiset Maailman nuori-son ja opiskelijoiden festivaalit pidet-tiin Pohjois-Koreassa vuonna 1989. ”Ikävuodet 15–25 meni, etten tehnyt juuri mitään muuta kuin nuorisoliittoa. Oltiin niin aatteelle omistautuneita, ettei enää muistettu, miksi seistiin Perunatorilla, kun mie-lenosoitukset vaihtu mutta porukka pysy samana.” Omistautumisesta kielii myös vappu 1990, jolloin Kosminen Sä-teily lensi juontamaan Sodankylän vappujuhlan. Vasemmistoliitto oli juuri perustettu ja punk paljon aikai-semmin. ”Sodankylän torilla satoi räntää eikä jengi uskaltanut tulla lähem-mäs, kun näytettiin niin kummalli-selta ja tehtiin sellaista ääntä. Sitten tuli kansanedustaja Asko Apukka puhumaan ja kaikki tulivat lavan eteen.”

30

Mitä taiteen rahoitusta ohjaavat ver-taisarvioijat priorisoivat hakemuksis-sa? Cuporen ja Taiken selvityksestä tämä selviää. Raporttiin on haasta-teltu Koneen säätiön, Suomen Kult-tuurirahaston keskus- ja maakuntara-hastojen, Svenska Kulturfondenin, Taiken keskus- ja alueellisten rahas-tojen vertaisarvioijia, joiden keski-ikä oli 52 vuotta. Yli puolet (53 prosenttia) ver-taisarvioijista määritteli itsensä tai-teilijoiksi, toiseksi edustetuin ryhmä olivat muut asiantuntijat (14 prosent-tia). Vähiten edustettu ala oli arkki-tehtuuri ja suuruudellaan kuvatai-de-, tila-, aika-, ympäristötaide.

PERUSTULOLLE KANNATUSTA

Suurin osa taiteen vertaisarvioijista oli sitä mieltä, että taiteen on autet-tava näkemään asiat uudella tavalla. Lisäksi sen on oltava tasokasta ja mahdollisimman monen ihmisen saavutettavissa. Voisikin sanoa, että vertaisarvioijat vaalivat joidenkin romanttisten taiteilijoiden vaalimaa estetiikkaa sekä postmodernille hy-vinvointiyhteiskunnalle tyypillistä ”demokraattisuutta” ja kaikki vä-hemmistöt hyväksyvää inklusiivista jargonia. Taiteen tehtävien ylhäältä päin määritteleminen aiheuttaa karsas-

tusta paitsi taiteilijoissa myös ver-taisarvioijissa. Näin he tavallaan toteuttavat nykyihmiseltä vaadittavaa suvaitsevaisen normikansalaisen roo-lia. Voiko vertaisarvioijien suosiossa olla juuri tämän rooliodotuksen täyt-tävä taiteilija? Hän voi olla heidän kaltaisensa, semblable, eräänlainen veli tai sisar. Hänen kainaloonsa voi-si kenties käpertyä myös runouden paha poika Arthur Rimbaud tai sym-bolistisen veneen soutaja Charles Baudelaire. Vertaisarvioijat olivat hyvin tie-toisia omasta roolistaan ”niukkuu-den jakajina”. Suomessa taiteilijoi-den tukeminen on ollut perinteisesti julkisen vallan tehtävä, vaikka yksi-tyisten säätiöiden roolista on ohessa keskusteltu. Taiteen tuki voi olla joko suoria tai välillisiä tuki-instrumentteja. Kyselyssä pohdittiin myös perus-tulon tai kansalaispalkan merkitystä taiteilijoiden toimeentulo-ongel-mien ratkaisijana, mutta todettiin, ettei perustulokokeilu välttämättä ratkaisisi perusongelmaa eli taiteili-joiden erityisasemaa. Suurin osa vas-taajista piti sitä silti kannatettavana ideana. Spekulaatiota herätti myös ajatus apurahojen verottomuuden poistamisesta, mikä selkeyttäisi taitei-lijoiden asemaa sosiaaliturvan kan-nalta. Jos barometriin vastaavan ver-taisarvioijan oma asuinpaikka oli periferiassa, hän muisti huomauttaa heidän rahoitusasemansa olevan heikompi pääkaupunkiseutuun verrattuna. Myös kielen ja sosioeko-nomisen aseman nähtiin olevan tai-teilijan yhdenvertaisuuden kannalta merkityksellisiä ominaisuuksia. Su-kupuolen vaikutuksen tuen saantiin vertaisarvioijat halusivat sen sijaan kiistää. Vertaisarvioijat näkivät esteel-lisyyden olevan ongelma erityisesti taiteenaloilla, joissa piirit ovat hyvin pienet. Myös vallan lyhytaikaisuus, kommentoijien vaihtuvuus nousi kommenteissa esille.

AINEETONTA ARVOA YRITYKSILLE

Aineeton arvontuotanto on tyypil-

Taiteen rahan-vartijat ja -tekijätRita Dahl tutustui selvityksiin taide- ja kulttuurialan aineettomasta arvosta sekä barometriin taiteen vertaisarvioijien näkemyksistä.

Teksti Rita Dahl

Hanki uusia

tietoja & taitoja

Kaikkia KSL:n koulutuksia on mahdollista tilata eri kokoisille ryhmille sopivaan aikaan ja paikkaan. Lisätiedot ja tarjoukset: Tarja Muukkonen,tarja.muukkonen@ksl.fi tai 020 790 9524.

tutustu

ksl.fitykkää

kslryf

osaLListu kouLutuksiin Helsinki> eurot ojennukseen – yhdistyksen talous ja kirjanpito 16.–17.4. tai 10.–11.9.

> Yhdistys työnantajana 23.4.

> Varainhankinnan perusteet 17.9.

> Yhdistyksen tai yhteisön strategiaprosessi 29.10.2016, 14.1. & 25.3.2017

oulu> Varmuutta esiintymiseen 26.–27.4.

tampere> Yhdistyksen perustamisen aBC 27.8.

> sosiaalinen media yhdistyksen apuna 10.9.

Hinta: Yksipäiväinen 80 €, kaksipäiväinen 150 €/osallistuja.

Maksuton: Pam:n ja SEL:n jäsenille

Ilmoittaudu kolme viikkoa ennen koulutuksen alkua: ksl.fi, ksl@ksl.fi tai 020 790 9500.

Libero1/2016.indd 1 7.3.2016 10:06:48

listä taiteelle, mutta myös muulle kulttuurille kuten peliteollisuudelle, televisiolle, palvelumuotoilulle, elo-kuville ja musiikille. Ainettomuutta esiintyy niin tuotteissa kuin palve-luissa. Aineettomien palveluiden ja tuotteiden menestyspotentiaali piilee siinä, että ne tuottavat entistä enemmän arvoa. Digitaalisemmilla aloilla kehittämisen on oltava pitkä-jänteisempää. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) raportissa Aineeton arvo – ta-louden uusi menestystekijä arvellaan nimenomaan digitaalisilla aloilla olevan odotettavissa eniten arvon-lisäystä. Aineeton arvontuotanto vaa-tii myös investointeja. Yli viidesosa siitä muodostuu taiteesta, viihteestä ja tekijänoikeuksista. Vuonna 2013 rojalteista ja li-senssimaksuista tuli vientituloja 2,7 miljardia, välityskaupasta 2,8 mil-jardia ja muusta palveluviennistä 16,4 miljardia euroa. Kuten olettaa saattaa, ministeriön raportti uskoo johtamiseen, joka aistii tunnelmia ja luo samalla niitä. TEM uskoo rapor-tissaan myös muotoiluosaamiseen tai palvelumuotoiluun, jota voi hyö-dyntää yrityksen kaikilla osa-alueilla markkinoinnista ja viestinnästä liike-toiminnan kehittämiseen. Yleisintä sen hyödyntäminen oli juuri mark-kinoinnissa ja viestinnässä. Aineet-tomat investoinnit olivat nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana kiinteiden investointien rinnalle. Koska aineettomien oikeuksien kauppaaminen tuottaa eniten arvoa vain niiden tuotantoon erikoistuneil-le yrityksille eikä taiteilijoille, miten olisi se perustulokokeilu? Tässä on vain yksi erityisryhmä, jota se ainakin vähän saattaisi hyödyttää.

Tarjanne, Petri (2015). Aineeton arvo – talouden uusi menestystekijä. Työ- ja elinkeinoministeriö, elinkeino- ja innovaatio-osasto

Rautiainen, Pauli, Roiha, Taija & Rensujeff, Katja (2015). Taiteen ja kulttuurin barometri 2015. Taiteen toimintaympäristö ja rahoitus. Hel-sinki: Cupore ja Taike

32

Joku hankkii yleissivistystä lukemal-la länsimaisen kirjallisuuden klas-sikoita, toinen käy läpi elokuvan tai poliittisen räpin historiaa. Itse päätin vuonna 2013 pelata videopelin läpi kerran viikossa. Takana on nyt 162 peliä eri alustoilla. Mitä järkeä tässä on, mietin, kun päätoimittaja pyysi kirjoittamaan palstaa pelaamisesta. Harkitsin vas-tausta työstäessäni Dark Soulseja tammi-helmikuussa keskimäärin 3,8 tuntia päivässä. Souls-pelejä pidetään vaikeina toimintaroolipeleinä, joiden taiste-lua voi kuvailla pikashakin erityisen julmaksi muodoksi. Hahmo kuolee muutamasta osumasta ja joutuu aloittamaan uudestaan viimeksi sytyttämältään leirinuotiolta, joka toimii pelien turvapaikkana. Ympä-ristöt ovat täynnä ansoja, eikä peli kerro säännöistään juuri mitään. Neuvomisen sijaan se vetää turpaan myrkytetyllä piikkinuijalla. Yksi läpi-peluukerta Dark Soulsia vie jotakin 60 ja 100 tunnin väliltä. Pelissä voi edetä vain tekemällä valtavan määrän toistoja ja kehittä-

mällä taitojaan kärsivällisesti. Sen pelaaminen on masokismia, joka ke-hittyy addiktioksi.

REILU VASTUS

Dark Souls on silti kokemuksena palkitsevampi kuin niin sanottu ar-kielämä, koska peli on vaikeudestaan huolimatta reilu. Kun tarpeeksi hak-kaa päätään seinään, pelissä todella kehittyy. Toisto muuttuu nautinnolli-seksi ja johtaa palkintoihin (ja entistä julmempiin vihollisiin). Juju on siinä, että pelissä vastassa ei ole talouskriisin kurittama kilpai-lukapitalismi, vaan pohjimmiltaan numeroista koostuva järjestelmä, johon voi luottaa. Yllätyksiä tietysti tulee eikä kaikkea voi ennakoida, muutenhan pelaamisessa ei olisi mi-tään järkeä, mutta pelikokemuksen puitteet on suunniteltu tolkullisiksi.Niin kuin pelit yleisesti, Dark Souls tarjoaa luotettavasti iloa ja onnistu-misen kokemuksia. Siinä voi tehdä yhteistyötä merkityksellisten pää-määrien hyväksi tai taistella tasaver-

taisten ihmisten kanssa. Samaa ei voi sanoa yhteiskunnasta yleensä.

TODELLISUUDEN PIIKKINUIJA

Hyvinvointivaltion aikakaudella ta-lous- ja sosiaalipolitiikka tähtäsivät epävarmuuden vähentämiseen. Yri-tyksille taattiin osaavaa työvoimaa. Työläisten enemmistölle taattiin vakaa palkka ja ennakoitava tulevai-suus. Jos onnettomuus kohtasi, tilan-netta paikattiin yhteisesti maksetulla vakuutuksella, kuten terveydenhoi-dolla ja reilulla työttömyystuella. Tiedetään, miten järjestelmälle kävi. Julkisia palveluita alettiin pur-kaa 1990-luvun alussa. Työterveyden ja kunnallisen terveydenhoidon vä-lillä on valtava kuilu. Sosiaalitukia on leikattu. Pakkotöitä työttömille on lisätty samalla, kun työttömyys-mittarit ovat punaisella. Opintotuen ehtoja on kiristetty ja koulutuksesta on karsittu. Elämän muuttuessa yhä epävar-memmaksi on syntynyt valtava viih-deteollisuus videopeleineen. Elämä

PELIS

KOO

PP

I

Kun elämä on sairasta pudo-tuspeliä, peleissä on enem-män järkeä kuin elämässä.

Teksti Pontus Purokuru

Hyvin-vointi-valtion pimeällä puolella pelataan

33

viihteessä on mielekästä, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Pelaaja on aktii-vinen toimija ja hallitsee suhdettaan ympäristöön, toisin kuin yhteiskun-nallisessa elämässä, jossa ihminen on kurjistusten sivustaseuraaja. Pelaaminen tuntuu järkeväl-tä erityisesti nyt, kun yhteinen va-kuutusjärjestelmä on ajettu alas. Addiktoituminen peliin tuntuu jär-kevämmältä kuin addiktoituminen palkkatyössä kitkutteluun, jonka palk-kana ei ole ainakaan vaurastuminen. On helppoa mieluummin vetäy-tyä Dark Soulsien brutaaliin mutta reiluun maailmaan kuin kohdata prekarisoitujen työmarkkinoiden kujanjuoksu. Kun työkkäri lyö piikki-nuijalla päähän, työttömän selustaa ei turvaa loputon leirinuotio. Dark Souls III julkaistaan huhti-kuussa. Ehkä saamme taas kauhistel-la syrjäytyneitä hupparinuoria, jotka sormeilevat pimeitä sieluja pimeissä huoneissa sen sijaan, että tekisivät jotain tuottavaa. Oikea kysymys kuuluisi: miten tehdä yhteisestä elämästä yhtä miele-kästä kuin pelaamisesta?

34

KR

I TI I

KK

I

Elokuvat – ainakin Suomessa eloku-vateattereihin pääsevät – ovat lähes aina jollain tasolla eskapismia. Ne tarjoavat kuvaa maailmasta, joka on erilainen kuin keskimääräisen kat-sojan todellisuus. Yhtä usein niiden viehätykseen kuuluu jonkinlainen ihannointi ja kauneuden etsiminen. Harmillisen usein tästä seuraa se, että kuvissa pyörii lähes aina pelkäs-tään rikkaita, etuoikeutettuja ja kau-niita ihmisiä. Näin on myös pitkälti Luca Gua-dagninon elokuvassa A Bigger Splash ja Terrence Malickin Knight of Cupsissa. Koska ne eivät ole kuiten-kaan tavanomaista viihdettä, tarinat sentään kiinnittävät huomiota myös päähenkilöidensä asemaan. A Bigger Splash on italialaissaa-relle sijoittuva Patricia Highsmithin trilleriä muistuttava neliödraama, jossa Marianne (Tilda Swinton), Paul (Mathias Schoenarts), Penelo-pe (Dakota Johnson) ja Harry (Ral-ph Fiennes) lomailevat täydellisissä puitteissa. Marianne on rokkitähti, Harry on levytuottaja, Paul on do-kumentaristi ja Penelope on Harryn tytär. Täydellisyyttä rikkoo se, että Harry haikailee entisen heilansa Ma-riannen perään, ja Penelope vuoros-taan flirttailee Mariannen nykyiselle

miehelle Paulille. Juoniasetelma vaikuttaa tavan-omaiselta, mutta loppua kohden Guadagnino tuo elokuvaan sano-maa. Jo alkupuolella tästä tulee vihiä, kun Tildalle järjestetään ra-vintolasta pöytä tavallisten ihmis-ten luovuttaessa paikkansa. Staran häpeilevä reaktio korostaa episodin vaivaannuttavuutta. Guadagnino kiinnittää yllättä-vän paljon huomiota epätasa-arvoon. Sen enempää juonta paljastamatta voi sanoa, että aivan elokuvan lopus-sa tavalliset ihmiset joutuvat uhreiksi etuoikeutettujen ihmisten päästessä pälkähästä.

HOLLYWOODIN PÄÄN SISÄÄN

Terrence Malickin Knight of Cups kuvaa jonkin sortin eksistentialisesta kriisistä kärsivää käsikirjoittaja Rickiä (Christian Bale), joka elää pintalii-to-Hollywoodin kliseisissä kulisseis-sa. Elokuvan traileri saa maailman näyttämään jotenkin sykähdyttävältä, mutta itse elokuvassa Rick ei varsi-naisesti voi hyvin vaan suree veljensä kuolemaa ja toisen veljen huono-vointisuutta. Elokuvassa käydään läpi Rickin ihmissuhteita. Heitä esit-tää liuta Hollywoodin kauneimpia

näyttelijöitä, joista parhaiten jäävät mieleen Natalie Portman, Imogen Poots ja Cate Blanchett. Malickin kuvaajana tälläkin kertaa toiminut Emmanuel Lubezki on voittanut kolme kuvaus-Oscaria historiallisesti peräkkäisinä vuosina (Gravity, Birdman ja Revenant). Kä-sivarakuvaus on maagista katseltavaa, mutta ennen kaikkea kuvaustyyli tu-lee niin lähelle henkilöhahmoja, että Malickin käyttämä kertojaääni vah-vistuu. Tuntuu siltä kuin elokuvan avulla todella pääsisi Rickin ajatus-maailmaan. Miehen pään sisällä ei silti ole kovin helppoa ja Hollywood esitetään itse asiassa petollisen vie-raannuttavana paikkana. Malick luo filosofisia, vaikea-selkoisia ja ajallisesti poukkoilevia elokuvia, mutta Knight of Cupsista voi sentään selkeästi lukea Hol-lywood-kritiikkiä. Erakkona tunnet-tu ohjaaja on vältellyt julkisuutta 70-luvulta lähtien ja hänestä kiertää edelleen lehdissä yksi ainut 1990-lu-vun lopulla otettu valokuva Veteen piirretyn viivan kuvauksista. Guadagnino ja Malick tekevät niin kauniita elokuvia, että niitä voi-daan markkinoida eskapismina. Silti niissä on paljon sisältöä myös pinnan alla.

Teksti Mikko Pihkoluoma

Eskapismpia syvemmälleNäissä kauniissa pakoleffoissa on vakavaa sisältöä.

35

Kilpailukykyloikka, kilpailukykysopimus, kilpailukykytoimet. Kilpailukyky on sana-na koreileva, mutta sisällöllisesti tyhjä. Sen merkitystä kukaan ei tiedä, ja sisältö riippuu täysin siitä, kuka sen määrittelee. EU:n tapauksessa kilpailukyky on synonyymi uusliberalismille, ja jatkuvan kilpailukyvyn tavoittelu on iskostettu syvälle EU:n perustuksiin. Miksi näin on? ”Kilpailukyky ei ole vain sitä, että työvoima on halvempaa”, kiteyttää lobbari ja lobbaustutkija Anders Blom kirjassa Bryssel myyty. Lobbausta tutkivan kansalais-järjestön Corporate Europe Observatoryn mukaan valtavilla teollisuuden lobbaus-järjestöillä on ollut vaikutusta siihen, millaisena EU:n nykyinen kilpailukykypoli-tiikka tunnetaan. Järjestön mukaan 50 teollisuusjohtajan muodostama European Roundtable of Industrialist (ERT) -lobbausryhmä – johon kuuluvat muun muassa Nestlé, Volvo ja Philips – on keskittynyt jo varhain 1990-luvulta asti valtavirtaista-maan kilpailukykykäsitettä. ERT ja komissio loivat yhdessä kilpailukykykyyn erikoistuneen asiantuntija-ryhmän, joka neuvoi ja opasti komissiota poliittisissa linjauksissa. Vuonna 1993 komission silloinen puheenjohtaja Jacques Delors julkaisi esityksen EU:n kasvus-ta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä. Tämä esitys on oiva esimerkki siitä, kuinka voimakkaasti ERT oli saanut läpi näkemyksiään kilpailukyvystä ja kasvupolitiikas-ta. Asiantuntijaryhmä loi esityksen kilpailukykypolitiikasta, joka esiteltiin vuonna 1995 komissiolle ja pääministereille Madridin huippukokouksen yhteydessä. Asi-antuntijaryhmässä oli myös suomalaista väriä, sillä Nokian Jorma Ollila jätti EU:n kilpailukykypolitiikkaan oman sormenjälkensä. Tuolloin valettiin kilpailukyky EU-politiikan perustuksiin. Corporate Europe Observatoryn mukaan ”[t]eollisuuden kilpailukyky on aina ollut ERT:lle tärkein tavoite ja se on aina lobannut hyvin voimakkaasti Euroopan laajuista kilpailuky-kyä osaksi talousjärjestelmää. ERT:n lobbausargumentti väittää, että tämän kautta lisätään investointeja ja tuotantoa ja näin luodaan uusia työpaikkoja.” ERT:lle kaikki vaikuttaa kiteytyvän kilpailukykyyn – myös ympäristö ja sosi-aalipolitiikka. ERT:n omien sanojen mukaan kilpailukyvyn voi tiivistää yhteen sa-naan: yksityistäminen. Tämä evankeliumi on levinnyt ERT:n asiantuntijaryhmän kautta käsitteeksi koko Eurooppaan, ja komissio rakastaa syleillä sitä. Tänäkin päivänä ERT valvoo Euroopan kilpailukyvyn edistymistä ja antaa suosituksia poliittisille päättäjille ja hallituksille poliittisissa käytännön toimissa. Lobbausjärjestö on tehnyt kilpailukyvystä politiikan esikuvan. Kilpailukyvystä on tullut otsikko leikkauksille, julkisen sektorin supistamisel-le, palkkojen alentamiselle sekä kaikelle sille, mikä esitetään väistämättöminä po-liittisina pakkotoimina taianomaisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Bryssel myyty -kirjan kirjoittaja (Into, 2016)

Lobattu kilpailukykyKilpailukyky on joka paikassa, koska lobbarit haluavat.

Teksti Jaana Kivi

36

Vanupallerot MUURINMURTAJAT TOI UUSIA

PALESTIINA-AKTIIVEJA

Vasemmistonuorten talven ajan koor-dinoima Muurimurtajat-kampanja onnistui laajentamaan suomalaisten Palestiina-toimijoiden verkostoa. Kampanja tavoittena oli aktivoida ta-vallisia kansalaisia tekemään rauhan-työtä jokaiselle sopivilla tavoilla Pa-lestiinan miehityksen lopettamiseksi. ”Hankkeen aikana olemme saa-vuttaneet yhdessä kymmeniä tuhan-sia ihmisiä sosiaalisen median, hank-keen verkkosivujen, koulutusten ja materiaalien avulla”, summaa hank-keen koordinaattori Laura Kumpu-niemi.Eri puolilla Suomea järjestettyihin nuorille suunnattuihin koulutuksiin osallistui 50 Palestiinan tilanteesta kiinnostunutta. Palautteiden mu-kaan koulutukset motivoivat nuoria toimimaan aiheen parissa entistä enemmän, Kumpuniemi kertoo.Muurinmurtajat pääsivät julkisuu-teen, kun kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä teki kirjallisen ky-symyksen sen rahoituksesta. Kansan-edustajia harmitti ”Israel-vastaiseksi” leimaamansa hankkeen rahoittami-nen Ulkoministeriön hankerahoituk-sella. Kampanjan toimijat vastasivat syytöksiin nopeasti, eikä kehitys-yhteistyöministeri Lenita Toivakka (kok) nähnyt omassa vastauksessaan syitä, joiden vuoksi Muurinmurtajia olisi ristiriidassa Ulkoministeriön omien tavoitteiden kanssa.

NUORILTA TUKKU ALOITTEI TA PUOLUEKOKOUKSELLE

Vasemmistonuorten hallitus päätti

itsemääräämisoikeuteen ja vaaditaan muun muassa kolmannen sukupuo-len käyttöönottoa virallisissa asiakir-joissa. Vasemmistonuoret haluaa muut-taa Vasemmistoliiton päihdepoliit-tisen kannan. Aloitteessa esitetään kaikkien päihteiden käytön ja pien-ten määrien hallussapidon pitämistä laittomana mutta rangaistusten pois-tamisesta. Kannabiksen kohdalla esi-tetään dekriminalisointi eli käytön ja hallussapidon poistamista rikoslaista kokonaan. Aloitetta perustellaan sil-lä, että päihteiden käytön rangaista-

tehdä Vasemmistoliiton puolueko-koukseen neljä aloitetta, jotka kaikki koskevat kokouksessa hyväksyttävän poliittisen tavoiteohjelman linjauk-sia. Nuorisojärjestö esittää, että puo-lue vaatii kansanäänestystä Suomen eurojäsenyydestä sekä kielteisen kannan ottamista seksin oston kri-minalisointiin. Aloitteissa esitetään myös kantaa sukupuolen ja kehon

37

Pääministeri Sipilä totesi hiljattain, että

jos tulosta ei ala syntymään, hän lo-

pettaa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta,

kun maatamme johtava insinööri puhuu

tähän sävyyn, ja toivon, että hän seisoo

sanojensa takana loppuun asti. Ennen

vaaleja Sipilä lupasi laittaa Suomen

kuntoon, mutta tätä menoa se näyttää

pikemminkin olevan myyntikunnossa alta

aikayksikön.

Suomessa, kuten monissa muissa-

kin länsimaisissa demokratioissa, demo-

kratiaa toteutetaan edustuksellisesti, eli

kansa valitsee keskuudestaan päättäjät,

jotka sen jälkeen hoitavat yhteisiä asioi-

tamme seuraaviin vaaleihin asti. Ajatuk-

sena on, että seuraavissa vaaleissa kan-

sa sitten antaa äänestämällä palautteen

poliitikkojen onnistumisesta joko valitse-

malla nämä jatkoon tai tiputtamalla pois

edustuselimestä.

Suomessa on harvoin ollut vallas-

sa yhtä vihattu hallitus kuin nyt. Se on

toimillaan saanut kymmenettuhannet

kansalaiset osoittamaan mieltään pitkin

hallituskautta, mikä yhdessä aktiivisen

oppositiopolitiikan kanssa on pakottanut

hallituksen myös perääntymään monesta

päätöksestään. #Koulutuslupaus on räi-

kein esimerkki SSS-troikan pettämistä

vaalilupauksista, mutta ei ainoa.

Gallupit kertovat omaa, hallituksen

kannalta karua kieltään siitä, mitä mieltä

kansa on harjoitetusta politiikasta. Kaik-

kien kolmen hallituspuolueen kannatus

on laskenut merkittävästi, mutta mitään

velvollisuutta poliitikoilla ei ole reagoida

tähän. Tietenkin ne, jotka haluavat tulla

valituiksi uudestaan, tekevät järkevästi,

kun edes esittävät välittävänsä kansan

mielipiteestä, mutta toisaalta esimerkiksi

ministeri Berner on avoimesti myöntänyt

olevansa vain käymässä politiikassa.

Tällaiset politiikan kuokkavieraat,

jotka pistäytyvät eduskuntaan yhdeksi

kaudeksi tarkoituksenaan muovata lain-

säädäntö oman liiketoimintansa kannalta

mahdollisimman suopeaksi, ovat demo-

kratian ja kansalaisten vaikuttamismah-

dollisuuksien kannalta hyvin ongelmalli-

sia.

Vasemmistonuorten tavoitteena on

siirtyä edustuksellisesta demokratiasta

suorempaan demokratiaan, pois virka-

miesten ja konsulttien vallasta ja tehdä

edustuselimissä kuokkimisesta turhaa.

Vaadimme suoria ja sitovia kansanää-

nestyksiä, jotta kansalaisten vaikutus-

mahdollisuudet olisivat muutakin kuin

oman edustajansa valitsemista kerran

neljässä vuodessa.

Anni Ahlakorpi

Kirjoittaja on Vasemmistonuorten

puheenjohtaja.

Politiikankuokkavieraat

AN

NI

vuuden poistaminen siirtäisi käyttä-jät kriminaalipolitiikasta sosiaali- ja terveyspolitiikan piiriin. Omien aloitteiden lisäksi nuo-risojärjestö asettui tukemaan Va-mos-verkostossa valmisteltuja aloit-teita, joissa muun muassa vaaditaan puoluekokouskauden lyhentämistä kahteen vuoteen ja luottamustehtä-vien kausien rajaamista puolueessa.

http://puoluekokous.vas.fi/vamosverkosto.wordpress.com/

38

Toisinaan yli-ikäistyneet vasemmisto-

nuoret harmittelevat, kuinka hyppy Va-

semmistonuorten toimintakulttuurista

puolueeseen tuntuu liian isolta. Voimme

kuitenkin itse vaikuttaa siihen, millainen

puolue Vasemmistoliitto nyt ja tulevai-

suudessa on.

Vasemmistonuoret on tunnettu

etenkin kampanjoistaan, jotka liittoko-

kous valitsee. Puolue otti askeleen tähän

suuntaan rajoittamatonta päivähoito-oi-

keutta puolustavalla Älä varasta lapsilta

-kampanjallaan, mutta vielä upeampaa

olisi, jos puolueella olisi lisäksi isompia

kampanjoita, joista päätettäisiin puolue-

kokouksissa. Kampanjoiminen lisäisi puo-

lueen näkyvyyttä vaalien välissä ja toisi

politiikan lähemmäs ihmisten arkea.

Tasa-arvotyön lisääminen esi-

merkiksi yhdenvertaisuusvastaavilla ja

kokousten puheenvuorojen tilastointi

olisi arvokasta myös Vasemmistoliitol-

le. Tasa-arvotyötä on monenlaista ja se

voi tarkoittaa niin akuuttiin syrjintään

puuttumista kuin uusia toimintamahdolli-

suuksia. Jos Vasemmistoliitto haluaa olla

kukoistava kansanliike, ei sillä ole ainut-

takaan aktiivia hukattavaksi.

Strategiatyö hakee Vasemmisto-

nuorissa vasta muotoaan, mutta puo-

lueella ei tällä hetkellä ole strategiaa

ollenkaan. Tästä huolimatta puolueen

johdossa on aina jonkinlainen visio re-

surssien ja vaikkapa viestinnän kohden-

tamisesta. Poliittisen suunnan rinnalle

tarvitaan kuitenkin myös toiminnallinen

suunta, jota varten puolue tarvitsee

selkeän ja toimenpiteisiin johtavan stra-

tegian. Hyvänä pohjana tässä toimii Va-

semmiston toiminta kohti 2020 -lukua

asiakirja.

Vasemmistonuorten koulutustoi-

minta on sekä tapa lisätä vapaaehtois-

temme tietoa politiikasta että tapa tava-

ta tovereita eri puolilta Suomea. Puolue

on tehnyt koulutustensa suhteen tiivistä

yhteistyötä Kansan Sivistystyön Liiton

kanssa. Mielestäni olisi tavoiteltavaa, jos

koulutuksiin saataisiin osallistujia mata-

lammalla kynnyksellä ja alati muuttuvaan

politiikkaan voitaisiin reagoida nopeam-

malla temmolla. Täten voimme esiintyä

paremmin asiantuntijoina ja toimia val-

takunnallisena liikkeenä, kun puolueen

vapaaehtoisilla on vahvemmat valtakun-

nalliset kontaktit.

Tarkoitukseni tällä kolumnilla ei ole

kieriä omassa erinomaisuudessamme.

Kehitettävää on paljon myös Vasem-

mistonuorissa ja myös meillä on paljon

opittavaa puolueen kyvystä nähdä metsä

puilta ja toimia yhdistävänä viiteryhmänä

hyvin moninaiselle joukolle erilaisia ihmisiä.

Usein kuitenkin Vasemmistonuoret

on se koulu, josta puolueeseen ponnis-

tetaan ja meillä on hyvät mahdollisuudet

tehdä puolueesta näköisemme. Jatke-

taan siis keskustelua puolueen linjasta,

valitaan paljon skarppeja puoluekokou-

sedustajia ja osallistutaan neuvoa-an-

tavaan jäsenäänestykseen puheenjohta-

jasta.

Antti Kettunen

Kirjoittaja on Vasemmistonuorten

pääsihteeri.

Mitä puolue voisi oppia Vasemmisto-nuorilta?

AN

TT

I

39

KESKUSTOIMISTO

Hämeentie 29, 6.Krs, 00500 Helsinki, 045 348 5499 toimisto@vasemmistonuoret.fi www.vasemmistonuoret.fi

Keskustoimisto on avoinna maanantaista torstaihin kello 10–15.

Puheenjohtaja Anni Ahlakorpi, 040 5454 753, anni@vasemmistonuoret.fi

Pääsihteeri Antti Kettunen, 045 644 7880, antti@vasemmistonuoret.fi

Järjestö- ja koulutussihteeri Laura Pohjola, 045 662 8206, laura.pohjola@vasemmistonuoret.fi

Tiedottaja Niko Peltokangas, 043 216 0197, niko@vasemmistonuoret.fi

Talouspäällikkö Pirkko Holappa, 045 351 9917, pirkko@vasemmistonuoret.fi

Toimistosihteeri Matias Heikola, 045 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret.fi

PIIRIJÄRJESTÖT

Etelä-Suomen Vasemmistonuoret, Päijänteentie 35, 00510 Helsinki, puheenjohtaja Jasu Setälä, etela-suomi@vasemmistonuoret.fi

Hämeen Vasemmistonuoret, Näsilinnankatu 22 A, 33210 Tampere, puheenjohtaja Vilja Lumme, lumme2@hotmail.com, toiminnanjohtaja Petteri Vuorikivi, 040 837 3467, hame@vasemmistonuoret.fi

Itä-Suomen Vasemmistonuoret, Koulukatu 39 A 36, 80100 Joensuu, puheenjohtaja Toni Mäkinen, 040 507 9861, järjestösihteeri Viljami Vaskonen, 044 202 3911, ita@vasemmistonuoret.fi

Keski-Suomen Vasemmistonuoret, Väinönkatu 28 B 14, 40100 Jyväskylä, puheenjohtaja Henri Närhi, 040 7460 857, piirisihteeri Veera Planting, 044 347 7235, keski-suomi@vasemmistonuoret.fi

YHTEYSTIEDOT

Lapin Vasemmistonuoret, Valtakatu 19, 3. krs, 96200 Rovaniemi, puheenjohtaja Jussi Öman, 040 731 4145, piirisihteeri Mona Eskelinen, 040 700 0219, lappi@vasemmistonuoret.fi

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret, Pakkahuoneenkatu 19, 90100 Oulu, puheenjohtaja Iinamaija Sala, piirisihteeri Eemi Koskela, 0400 632 540, pohjois-pohjanmaa@vasemmistonuoret.fi

Satakunnan Vasemmistonuoret: Maaherrankatu 28, 28100 Pori, puheenjohtaja Jasmin Kopra, 0400 880 475, piirisihteeri Joni Kalliomäki, 044 9664 878, satakunta@vasemmistonuoret.fi

Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret, Hakakatu 12, 20540 Turku, puheenjohtaja Saska Heino, 040 503 2524, piirisihteeri Misha Dellinger, 045 131 2552, varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

JÄSENYYDESTÄ

184x128mm_Libero_maaliskuu2016.indd 1 2.3.2016 14:28:16

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva 01019 5110 www.turva.fi

Keskinäinen vakuutusyhtiö - etua yhdessä omistamisesta

Oletko omistaja?Jos Sinulla on vakuutus Turvassa, olet yksi keskinäisen vakuutus- yhtiön omistajista.

Omistajana saat etujaVuonna 2014 jaoimme 9 miljoonaa euroa omistaja-asiakkaan etuina vakuutuksenottajille.

Palvelua valitsemallasi tavalla Meille on tärkeää henkilökohtainen ja ystävällinen asiakaspalvelu, asioitpa kanssamme sähköisesti, puhelimitse tai kasvotusten.

Pysyvästi edulliset hinnatSäästät heti selvää rahaa jopa 17 % vapaaehtoisten vakuutusten mak- suista, kun kuulut liittoon (10 %) ja keskität meille vakuutuksesi (7 %).

Etuja liittojen jäsenilleAmmattiliiton jäsenenä saat meiltä parhaat edut.

Oletko turvassa?Voit soittaa, käydä ostoksilla verkkokaupassamme tai tulla käymään. Lähimmän Turvan toimipaikan löydät osoitteesta turva.fi

Lue lisää yhteiskuntavastuustamme www.tradeka.�

Cumulus • Rantasipi • Hotelli Seurahuone Helsinki

• Crowne Plaza Helsinki • Hotel Indigo Helsinki - Boulevard • Holiday Inn

• Burger King® • Grillsson • HelmiSimpukka • Huviretki

• Mario • Martina • O’Learys, Bakers Helsinki ja Sello Espoo • Rax Buffet

• Restel Tapahtumaravintolat

Taloudellinen ja sosiaalinen vastuu sekä vastuu ympäristöstä ovat osa Osuuskunta

Tradekan toimintaa. Lahjoitamme vuosittain yleishyödyllisiin tarkoituksiin huomattavan

summan rahaa, josta merkittävä osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi.

Lahjoituksen saajiin kuuluvat mm. Uusi Lastensairaala 2017-projekti,

Nuoret Kotkat ja Pioneeriliitto. Nuorten hyväksi

41

NÄIN syntyy seitankebab

Marinadi

1 1/2 dl kasvislientä2 rkl soijakastiketta1 rkl balsamiviinietikkaa1 1/2 rkl tomaattipyrettä1 1/2 rkl ketsuppia1-2 valkosipulinkynttä2 tl (savu)paprikajauhettaSrirachaa/chilijauhetta/chilihiuta-leita makusi mukaan

Vehnägluteenista valmistettu seitan on alkanut Suomessakin löytää tiensä ravinto-loiden ruokalistoille. Tarkan markan mässääjä tekee seitaninsa tietysti itse.Kebab on aloittelevalle seitanleipurille kiitollinen harjoituskappale: sitä on help-po valmistaa, se ei häviä maussa lihaisalle versiolle ja kerralla valmistuu kätevästi isompikin satsi pakkaseen odottelemaan vieraita – tai seuraavaa krapulaa. Marinadi ei ole välttämätön, mutta tekee kepsusta kosteampaa, suolaisempaa ja tulisempaa. Jos välität sydänterveydestäsi ja käytät marinardia, vähennä keba-bohjeesta hieman soijakastiketta korvaamalla sitä vedellä.

Seitankebab neljälle

4 dl gluteenijauhoa2 rkl korppujauhoa1 tl mustapippuria2 rkl savupaprikajauhetta1 rkl valkosipulijauhetta

2,5 dl vettä3 rkl öljyä2 rkl soijakastiketta

1. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nesteet keskenään erillisissä astiois-sa. Kaada nesteet kuivien aineiden sekaan ja vaivaa tasaiseksi.2. Muotoile massa pötköksi ja kääri folioon.3. Paista uunin keskitasolla ritilällä 175-asteessa 1,5 tuntia. Paistoaika on pidempi jos paistat useamman mötkön kerralla. Jos sinulla on pais-tomittari, käytä sitä. Gluteeni on kypsää 93-asteisena.4. Anna pötkön vetäytyä rauhassa foliossaan.5. Leikkaa ohuiksi lastuiksi (pyö-räytä marinadissa) ja paista öljyssä kuumalla pannulla ennen tarjoilua. Leikkaaminen onnistuu parhaiten, kun seitan on jääkaappikylmää.Pro tip: jos monitoimikoneesi on vankkaa tekoa, käytä viipalointiterää kebabin lastuttamiseen.

Teksti Veera Repo & Pyry Urhonen | Kuva Pyry Urhonen

42

Puoluejärjestelmä on instituutio, jota il-

man emme osaa kuvitella politiikkaa.

Puolueinstituutio on hyvin nuori ja sen

rooli suomalaisessa politiikassa on va-

kiinnutettu vasta sotien jälkeen puolue-

tukijärjestelmän rakentamisen myötä.

Puoluetuen ajatus oli tehdä puolueista

rahoittajista riippumattomia, mutta toisin

kävi.

Puoluetuki on sementoinut Suomes-

sa harvainvallan. Ainoastaan yksi puolue

on pystynyt nousemaan eduskuntaan

sen ulkopuolelta omin voimin: Vihreät.

Kaikki muut onnistuneet yritykset perus-

taa uusia puolueita ovat joko nojanneet

olemassaoleviin puolueisiin tai emopuo-

lueesta irtoamiseen, jolloin kannatus on

ollut valmiiksi olemassa. Kannatusta ni-

mittäin on vaikea rakentaa ilman rahaa

– varsinkin kun olemassaolevat puolueet

voivat aina maksattaa kampanjointinsa

puoluetukirahoilla.

Vasemmistossa halutaan korostaa

demokraattisuutta, mutta puoluedemo-

kratia on lumedemokratiaa parhaimmil-

laan: puolueissa päätökset tekevät ne,

joilla on mahdollisuus osallistua. Kaikilla

ei ole. Puhumattakaan siitä että paikallis-

tasolla tehdään jatkuvasti poliittisia leh-

mänkauppoja, jotta tietyt yksilöt saisivat

henkilökohtaista etua. Joka ainoa puolue

on enemmän tai vähemmän ryvettynyt

tällä tavoin. Puolueet voivat myös itse

päättää, ketkä ehdokkaat saavat rahaa

vaalikampanjoihinsa ja ketkä eivät.

Puolueiden harjoittama harvainval-

ta onkin saanut aikaan tilanteen, jossa

edustuksellinen demokratia menettää

merkityksensä. Ilman puoluekirjaa edus-

Puolue-demokratia on lumetta

JU

SS

I

kuntaan ei pääse, ja vaikka pääsisikin,

siellä oleminen olisi yhtä tyhjän kanssa.

Kunnallistasolla ilman puoluejäsenyyttä

luottamustehtäviin ei ole asiaa. Samalla

tavalla kuin media toimii julkisen keskus-

telun portinvartijana, puolueet käyttävät

merkittävää näkymätöntä valtaa sen

suhteen,ä kuka pääsee vaikuttamaan

politiikassa ja kuka ei. Satunnaisia poik-

keuksia toki löytyy kuten joka asiassa.

Sattumana ei voida myöskään pitää sitä,

että joka ainoassa puolueessa valta kes-

kittyy valkoisille heteromiehille.

Onkin mielenkiintoista huomata, että

tilanteessa, jossa oppositiopoliitikka on

enemmistöhallitusten takia täysin merki-

tyksetöntä, merkittävimmiksi yhteiskun-

nallisiksi poliittisiksi toimijoiksi eduskun-

nan ulkopuolella ovat nousseet erilaiset

kansanliikkeet. Vaikka vasemmistossa

on kovasti haikailua menneiden aikojen

työväenliikkeen perään, työväenliike on

kuollut ja kuopattu. Syksyn suurmielen-

osoituksessa huomattiin, että liitot yritti-

vät jarrutella jäsenistönsä lakkoiluhaluja.

Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen

perinteiset yhteydet eivät tunnu enää

riittävän muuttamaan maailmaa.

Jos siis jokin on epäkelvon hallituksen

toimia hillinnyt, se ei tosiaankaan ole op-

positio, vaan ulkoparlamentaarinen poliit-

tinen liikehdintä. Ehkä siksi, että puolueet

ovat liian etabloituneita ja yksikään puo-

lue ei halua liikaa keikuttaa venettä tai

muuttaa yhteiskunnallista järjestelmää.

Jussi Marttila

43

VASTAUSLÄHETYSTUNNUS 500355100003 HELSINKI

Vastaanottajamaksaa

postimaksun

oik

om

aa

n v

ää

ry

yk

siä

, pu

olu

sta

ma

an s

or

ret

tuj

a, p

ela

sta

ma

an m

aa

ilm

an…

ott

ak

aa m

inu

un p

ikim

mit

en y

hte

ytt

ä a

lle

ra

sti

ma

ni v

aih

toeh

do

n m

erk

eis

sä.

ky

llä, o

len k

iinn

os

tun

ut JÄSENEKSI

TILAUS

TIETOA

Liityn jäseneksi Vasemmistonuoriin ja saan Liberon kotiin kannettuna.

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Vasemmistonuorista.

Tilaan vuoden Liberot näytenumeroina ilmaiseksi, koska olen alle 30-vuotias opiskelija, koululainen tai työtön.Tilaan Liberon ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan, vankilaan tms.Tilaan Liberon rahalla. Lähettäkää 20 euron lasku.En halua, että minulle lähetetään enää Liberoa.Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Nimi ...........................................................................................................................................................................................................................................

Lähiosoite ..............................................................................................................................................................................................................................

Postinumero ja -toimipaikka ......................................................................................................................................................................................

Puhelinnumero ...................................................................................................................................................................................................................

Sähköposti............................................................................................................

Syntymäaika .....................................

Päiväys............................... Allekirjoitus .........................................................................................................................................................................

(Alle 15-vuotiaalta liittyjältä huoltajan allekirjoitus)

Haluamani tilaajalahja:(sisältyy maksullisiin tilauksiin)

Anna Kontula: Kirjeitä oikealle (Into 2014)Teppo Eskelinen & Inari Juntumaa (toim.): Kapitalismin sanakirja (Into 2014)

Liityn sähköpostilistalle.