Liikunta ja mielen terveys osana hyvin oinv tia...vat kyseessä olevasta väestöryhmästä: puhutaan-ko mielenterveyskuntoutujista, mielenterveys-häiriöiden uhan alla olevista vai

Liikunta ja mielen terveys osana hyvin vointia Liikunta- ja mielenterveysalan kehittämislinjaukset

Liikunta- ja mielenterveysalan kehittämislinjaukset • 32 • Liikunta- ja mielenterveysalan kehittämislinjaukset

Helsingin rautatieasemalla oli meneillään Maa ilman mielenterveys päivän vietto. Suomen Mielenterveysseuran ständille asteli keski-ikäinen herrasmies, jolle Seuran edustaja toivotti ”hyvää mielen-terveys päivää”. Mies katsoi toivottajaa hitaasti päästä varpaisiin ja totesi: ”Kuulepas, en ole tähän päivään mennessä mielenterveyttä tarvinnut.”

Esipuhe

Tietoyhteiskunta on erityisen riippuvainen ihmis-ten psyykkisistä voimavaroista ja mielen tervey-destä. Tuottavuus, kilpailukyky ja työurien piden-täminen edellyttävät psyykkisiä voimavaroja ja mielenterveyttä, jota puolestaan on mahdollista tukea liikunnalla. Vaikutussuhde toimii myös toi-sin päin: kansalaisten liikunnallisuutta voidaan edistää mielenterveyttä tukemalla. Yhteistyö liikunnan ja mielenterveyden aloilla hyödyttää kumpaakin osapuolta sekä yhteiskunnan hyvin-vointia.

Liikunta- ja mielenterveysalan kehittämislinjaus-ten tavoitteena on hahmottaa mielenterveyson-gelmien laajuus ja haastavuus, tuoda esiin liikun nan merkitys mielen hyvinvoinnin tukemi-sessa ja alan kehitystyössä sekä esittää ehdo-tuksia alan koordinoinnin ja yhteistyön kehittä-miseksi. Lisäksi tavoitteena on asemoida yhteistyötä osana liikunnan ja mielenterveystyön laajempia linjauksia. Linjausten taustalla on huoli koko väestön sekä erityisesti syrjäytymis-vaarassa ja heikommassa asemassa olevien ihmisten mielenterveydestä ja liikunnasta.

Helsingissä 12.1.2015

Satu Turhala Teijo Pyykkönen

Suomen Mielenterveysseura Liikuntatieteellinen Seura

Kehittämislinjaukset on suunnattu alan keskeisille toimijoille hallinnossa ja järjestöissä. Tarkemmin näitä tahoja on lueteltu luvussa 4. Linjaukset on laadittu valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaoston aloitteesta. Työtä olivat käynnistämässä Suomen Mielenterveysseura, Mielenterveyden keskusliitto, Soveltava liikunta SoveLi ry, Liikunta-tieteellinen Seura ja Haaga-Helia ammatti korkea-koulun liikunnan laitos. Linjauksia ovat valmistelleet Suomen Mielenterveysseuran Liiku Mieli Hyväksi -hankkeen asiantuntijaryhmä.

Tausta-aineistoa linjauksiin ovat tuottaneet Suo-men Mielenterveysseuran, Mielenterveyden kes-kusliiton, Omaiset mielenterveystyön tukena -yh-distyksen (FinFami), Soveltava liikunta SoveLi ry:n, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Jyväskylän yliopiston asiantuntijat.

Työn koordinaattorina on toiminut Suomen Mielen terveysseuran projektipäällikkö Satu Turhala, joka on myös vastannut linjausten toimi-tuksesta yhdessä Teijo Pyykkösen (Liikuntatieteelli-nen Seura) kanssa.


Valtion liikunta-neuvoston alkusanat

Liikunta on merkittävästi alihyödynnetty keino tukea väestön terveyttä kokonaisuudessaan, mut-ta erityisesti mielenterveyden osalta. Kysymys on pitkälti osaamisen vahvistamisesta mielenterveys-työn kaikilla osa-alueilla (edistävä, ehkäisevä, korjaava ja kuntouttava työ). Ammatillinen mie-lenterveystyö on ollut varsin pirstoutunutta ja eri organisaatioiden toiminta eriytynyttä. Toimintaa vaivaa koordinaation puute. Eri hallinnonalojen vastuut ovat epäselvät ja mielenterveysulottuvuus on jäänyt vähäiselle huomiolle liikunta-alan lin-jauk sissa. Näistä ongelmista on seurannut myös vähäinen resursointi mielenterveysalan liikunta-toimintaan.

Liikunnallista toimintaa on organisoitu Suomessa mielenterveystyön piirissä jo noin 50 vuoden ajan, mutta ohjausresurssit ovat rajoittuneet lähinnä sai-raaloihin. Avokuntoutuksessa ei ole ollut juuri lain-kaan liikunnallisen toiminnan osaamista eikä yh-teys kuntien liikuntatoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen kesken ole ollut näiltä osin suunnitel-mallista. Lääkkeiden vaikutukset, mielialavaihtelut, psykoottiset oireet ja eräät muut tekijät voivat vai-kuttaa siihen, että liikuntaan motivointi on erityisen

haastavaa ja ohjauksessa tarvitaan näiden erityis-piirteiden selkeää huomioon ottamista. Mielen-terveyskuntoutujilla tulee olla muun väestön tavoin oikeus ja mahdollisuus liikunnan harras tamiseen ilman, että rajaudutaan vain kuntoutukseen.

Käsillä olevien linjausten laatiminen kirjattiin valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaoston kuluvan kauden työsuunnitelmaan. Linjaukset syntyivät yhteistyössä mielenterveysalan valta-kunnallis ten järjestöjen ja Liikuntatieteellisen Seuran kanssa. Linjauksissa esitettyjen toimen-pide-ehdotusten toteuttaminen edellyttää monien eri organisaatioiden toimenpiteitä. Erityisesti pai-kallistasolla kunnissa on vahvistettava mielen-terveysalan sisäistä yhteistoimintaa, kuten myös alan yhteyksiä liikuntatoimen ja mielenterveysalan järjestöjen suuntaan. Valtion liikuntaneuvosto pi-tää tärkeänä, että oheista suunnitelmaa käyte-tään hyväksi laajasti niin liikunta-alalla kuin myös sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä toteutetta-vassa hoito- ja kuntoutustyössä. Valtion liikunta-neuvosto kiittää suunnitelman tekijöitä ja kannus-taa alan toimijoita nykyistä vahvempaan yhteistyöhön.

Yhteiskunnan tila ja muutossuunnat heijastuvat väestön terveyteen. Pula-ajan vuosina fyysisesti äärirajoilla ponnistelevaa kansaa uhmasi aliravit-semus ja lukuisat tartuntataudit. Vastaavasti tällä hetkellä yleisin työkyvyttömyyden syy on mielen-terveysongelmat, väestö on lihonut ja istuu tervey den kannalta liikaa. Fyysinen rasitus on kor-vautunut psyykkisellä.

Usein keskustelusta unohtuukin, että terveys on fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten osatekijöiden summa. Fyysisen terveyden rinnalla yhtä lailla tärkeää on pitää huoli yksilöiden psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Mielenterveys on keskeinen osa terveyttä.

Liikunnan positiivinen yhteys fyysiseen terveyteen on vankka – osin kiistaton. Liikunnan ja mielenter-veyden välisestä kanssakäymisestä on puhuttu huomattavasti vähemmän. Yhtenä syynä voita-neen pitää sitä, että liikunnan ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä on ollut vaikeampi taivuttaa tut-kimusasetelmiin ja lineaarisiksi yhtälöiksi. Koot-tuun tutkimusnäyttöön perustuvassa liikunnan käypä hoito -suosituksessa liikunnan merkitys mielenterveysongelmien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa kuitenkin jo tunnustetaan.

Liikunnasta ja mielenterveydestä kirjoitettaessa on syytä tunnistaa kolme eri ulottuvuutta. Ensin-näkin väestön liikuntaa edistämällä saavutetaan kohentunutta mielialaa, poistetaan ahdistunei-suutta ja vahvistetaan elämänhallinnan tunnetta. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna liikuntaharras-tus, liikkuminen ja fyysinen puuhastelu voidaan nähdä mielenterveyttä edistävänä ja ongelmia ehkäisevänä toimintana, jolle on suuri tilaus. Väes tön vähäinen liikunta heijastuu myös väestön mielenterveyden tilaan. Toiseksi voidaan puhua liikunnasta välineenä hoitaa ja kuntouttaa mielen terveysongelmia kohdanneita henkilöitä. Kolmanneksi asetelma voidaan kääntää myös nurinpäin niin, että yleinen mielenterveystyö osal-taan tukee väestön mahdollisuuksia osallistua liikuntatoimintaan.

Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa mielen-terveys työn valtakunnallisesta suunnittelusta, ohjauk sesta ja valvonnasta. Mielenterveystyöstä säädetään terveydenhuoltolaissa ja mielen-terveys laissa. On kuitenkin selvää, että terveyden edistäminen kokonaisuudessaan ei ole yhden viranomaisen tehtävä tai ratkaistavissa oleva asia. Terveys kaikissa politiikoissa -ajattelua on viime vuosina ajettu yhteiskuntamme rakenteisiin ja tätä työtä tulee jatkaa.

Leena Harkimo Minna Paajanen puheenjohtaja pääsihteeri valtion liikuntaneuvosto valtion liikuntaneuvosto


1Johdanto

Mielen terveys liikuntalinjauksissa

Sisällys

Esipuhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3

Valtion liikuntaneuvoston alkusanat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

1. Johdanto: Mielen terveys liikuntalinjauksissa . . . . . . . . . . . 7

2. Käsitteet ja kohderyhmät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

Kannustusta ja tukea kaipaavat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

Hauraassa ja uhkaavassa elämäntilanteessa olevat . . . 11

Hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

3. Missä mennään? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14

Tutkimustieto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15

Järjestöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15

Julkinen hallinto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15

Mielenterveyspalvelut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

4. Kehittämishaasteet ja suositukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19

Kirjallisuutta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23

Lähes kaikki liikunta on luokiteltavissa terveyttä ja hyvinvointia edistäväksi. Päähuomio valtakunnal-lisissa liikuntalinjauksissa on 2000-luvulla kohdis-tunut fyysisen terveyden ylläpitämiseen ja kohen-tamiseen. Mielen terveyttä edistävä liikunta on jäänyt vähemmälle huomiolle. Liikunnan sosiaali-sia ja psyykkisiä ulottuvuuksia on painotettu lii-kunnan (liikkumisen) edistämislinjauksissa vaati-mattomasti. Näin siitä huolimatta, että liikunnan ja mielenterveyden yhteyksistä on tutkimusnäyt-töä, ja mielenterveyden häiriöistä koituvat yhteis-kunnalliset kustannukset ovat moninkertaiset ver-rattuna esimerkiksi liiallisesta istumisesta tai tyypin 2 diabeteksesta aiheutuviin kustannuksiin.

Monet terveyden ja liikunnan taustatekijät ovat terveys- ja liikuntasektoreiden ulottumattomissa. Entistä enemmän tarvitaan eri sektorien yhteistyö-tä, laaja-alaista hyvinvoinnin johtamista ja ohjaa-mista sekä ihmisten tarpeiden huomioimista.

Liikunnan ja mielenterveyden yhteyksiä on Suo-messa tutkittu ja raportoitu systemaattisemmin 1980-luvulta lähtien. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastasi yksin mielenterveysalan liikunnan valta-kunnallisesta ohjauksesta 1970-luvulta 2000-lu-vulle asti. Ministeriön tuella on toteutettu useita kehittämis-, julkaisuja seminaarihankkeita lii-kunnan ja mielenterveyden alueelta. Kehittämis-työtä on kuitenkin leimannut projektimaisuus ja irrallisuus. Mielenterveysnäkökulmaa ei ole onnis-tuttu integroimaan saumattomaksi osaksi muuta

liikunnan edistämistyötä. Vastaavasti mielenter-veystyössä liikuntaa on pystytty hyödyntämään vaatimattomasti ja projektimaisesti.

Hallinnollisesti mielenterveyden ja liikunnan kehittä-mistyö on 2000-luvulla sijoittunut kahden ministeri-ön – opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) sekä sosiaali- ja terveysministeriön (STM) – tehtäväkent-tään, mikä on tuonut alalle laajempaa näkemystä ja jonkin verran lisäresursseja. Samalla ohjauksen jakautuminen on aiheuttanut epätietoisuutta alan toiminnan kehittämis- ja rahoitusvastuista.

Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikun-nan mietinnössä (STM 2001) esitettiin mielenter-veysalan liikuntapalvelujen ja koulutusmateriaali-en lisäämistä sekä yhteistyötä liikunta- ja mielenterveysalojen kesken. Mietinnön linjaukset vauhdittivat alan kehitystä.

Valtioneuvosto antoi vuonna 2008 periaatepää-töksen sekä ”Terveyttä edistävän liikunnan ja ra-vinnon kehittämislinjoista” että ”Liikunnan edistä-misen linjoista”. STM:n ja OKM:n johdolla laadittiin vuonna 2013 valtakunnalliset linjaukset ”Muutosta liikkeellä!” terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan. Mainitut periaatepäätökset ja linjaukset painottuvat fyysisen terveyden edis-tämiseen. Mielenterveyttä ei mainita erikseen. Mielenterveyden ja liikunnan suhteisiin keskittyvää valtakunnallista linjausdokumenttia ei ole 2000-luvulla laadittu.


Hyvinvoinnin ja elämänlaadun

edistämisen strategiat

Hoito

Varhainen tuki

Hoito

Kuntoutus

Voimaantuminen

Tukea antavat ympäristötPärjäävyys

(resilience)

Kyvyt(competence)

UniversaaliValikoiva

KohdennettuTunnistaminen

Mielenterveyden edistäminen

Ehkäisy Kuntoutus

2Käsitteet ja

kohderyhmät Mielenterveys on KAIKKIEN ihmisten hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn keskeinen perusta: ei ole terveyttä ilman mielenterveyttä. Se on yhtey-dessä niin psyykkiseen, fyysiseen, sosiaaliseen kuin henkiseen ulottuvuuteen. Mielen terveys uu-siutuu ja kuluu koko ajan arkipäivän kokemuksis-sa. (Eskola & Taipale 2013)

tään sairauden puuttumista. Mielenterveys on pääoma tai voimavara, joka auttaa ihmistä toi-mimaan elinympäristössään – muun muassa liikkumaan – sekä kohtamaan erilaisia elämän-tilanteita ja niiden asettamia vaatimuksia.

Väestötasolla hyvä mielenterveys merkitsee kan-sallista voimavaraa. Mielenterveys on aineetto-man pääoman ja kansallisvarallisuuden osa:

”Mental capital, hyvän mielenterveyden kansa-kunnalle luoma pääoma tulee nousemaan kansa kuntien kilpailukyvyn kannalta olennaiseksi tekijäksi. Tietoyhteiskunnasta ei ole enää paluuta, se toimii ihmisten mielen ja henkisen kapasiteetin varassa. Työ on suurelta osin aivotyötä, jolloin työelämän ja talouden paineet kohdistuvat ihmisten henkisiin voimavaroihin.” (Eskola & Taipale 2013)

Mielenterveystyö on kokonaisuus, johon kuuluvat mielenterveyden edistäminen, mielenterveys-ongelmien ennaltaehkäisy sekä mielenterveyden häiriöiden hoito ja kuntoutus (kuvio 1). Mielen-

Mielenterveys on hyvin voinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä sekä kohtaamaan ja selviytymään elämään kuuluvien normaa lien haasteiden kanssa sekä kyke-nee työskentelemään ja otta-maan osaa yhteisönsä toimin-taan. (WHO, 2013)

Taiteen, kulttuurin ja liikunnan, sekä näiden yhdis-tämisen mahdollisuudet hyvinvoinnin edistämi-sessä on havaittu laajemmin vasta viime aikoina. Liikunnan edistämistyössä mielenterveyteen viita-taan yleensä vain mielenterveyden häiriöiden yhteydessä. Mielenterveyden käsite on kuitenkin luonteeltaan myönteinen, eikä se tarkoita pelkäs-

Kuvio 1: Mielenterveystyö hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämisen kokonaisuudessa (mukaillen Barry 2007)

terveystyö koskettaa kaikkia, ei vain mielen terveys-häiriöiden vuoksi hoidon tai kuntoutuksen piirissä olevia.

Terveyslähtöisestä näkökulmasta mielenterveyden edistäminen tarkoittaa kaikkien, niin mielentervey-denongelmia kohdanneiden, kuin muidenkin mie-lenterveyttä tukevien tekijöiden vahvis tamista. On-gelmia ehkäisevät interventiot kohdistuvat sen


Kannustusta ja tukea kaipaavat (lähes 4 milj.)

Mielenterveys liikuntatyön tukena

Liikunta mielenterveystyön tukena

Hauraassa ja uhkaavassa elämäntilanteessa olevat (n. 1 milj.)

Hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevat (n. 0,5 milj.)

Kok

o väestö n. 5

,5 m

ilj.

sijaan yleensä tunnistettaviin riskiryhmiin ja niillä pyritään vähentämään toden näköisyyttä sairastua johonkin mielenterveyden häiriöön, katkaisemaan sairauden eteneminen mahdollisimman varhai-sessa vaiheessa tai estämään sairauden pahene-minen ja uusiminen. (Kaleva & Valkonen 2013) Lii-kunnalla on tärkeä tehtävä sekä mielenterveyden edistämisessä että mielenterveysongelmien eh-käisyssä.

Käytännössä edistävä ja ehkäisevä mielen-terveys työ limittyvät ja tukevat toisiaan, eikä nii-den välille ole tarkoituksenmukaista tehdä jyrkkää eroa. Mielenterveyden edistämistoimia tulee teh-

Suomalaisten elintaso ja yleinen hyvinvointi ovat viime vuosikymmeninä parantuneet. Suurin osa väestöstä voi hyvin sekä fyysisesti että psyykkises-ti. Heidän osaltaan mielenterveystyö keskittyy mielen terveyden ylläpitämiseen ja edistämiseen. Heille liikunta on mahdollisuus tukea ja täydentää mielekästä elämää.

Liikunnan motiivit liittyvät useimmilla juuri mielen terveyteen: liikunta rentouttaa, rauhoittaa, virkis-tää, kohottaa mielialaa, on vastapaino työlle, antaa mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymi-seen (osallistumiseen, osallisuuteen ja yhteisölli-syyteen), antaa aikaa itselle ja tuo vaihtelua. Liikun nan avulla kansalaiset voivat kokea voi-maantumista, pärjäävyyttä, pystyvyyttä ja kyvyk-kyyttä – edistää mielen hyvinvointiaan. Liikuntaan sisältyy aina psyykkisiä elementtejä. Niitä on

dä niin yksilö-, yhteisö- kuin rakenteiden tasolla. Mielenterveyden edistäminen ja ennaltaehkäisy ovat keskeinen osa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.

Liikunnan ja mielenterveyden painotukset riippu-vat kyseessä olevasta väestöryhmästä: puhutaan-ko mielenterveyskuntoutujista, mielen terveys-häiriöiden uhan alla olevista vai muusta väes töstä. Raja ryhmien välillä ei ole tarkka. Alla esitettävät luvut kuvaavat suuruusluokkaa. Mielen tervey del-linen erityisosaaminen korostuu, mitä enemmän tarkastelu siirtyy mieleltään hauraisiin ja edelleen mielenterveyskuntoutujiin (kuvio 2).

Kuvio 2. Liikunta- ja mielenterveysalan kohderyhmät.

mahdoton poistaa, mutta niitä on mahdollisuus lisätä.

Valtakunnalliset terveysliikuntasuositukset korosta-vat fyysistä terveyttä. Liikuntatavoitteet saavute-taan ehkä kuitenkin paremmin tunteen ja koke-musten kautta. Toistaiseksi liikunnan psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet ovat alihyödynnettyjä liikunnan innoittajina. Liikuntalinjauksissa mielen terveyden edistämiseen ja hyödyntämiseen soisi kiinnitettävän huomiota yhtä lailla kuin fyysisiin terveystavoitteisiin.

Liikuntanäkökulman rinnalla on olennaista tukea mielenterveyttä laaja-alaisesti: mitä paremmin ihminen on tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa, sitä todennäköisemmin hän suhtautuu myönteisesti myös omakohtaiseen liikuntaan.

Kannustusta ja tukea kaipaavat – lähes 4 miljoonaa henkilöä

Hauraassa ja uhkaavassa elämäntilanteessa olevat – noin miljoona henkilöä

Raja mielen terveyden ja häiriöiden uhan välillä on häilyvä. Erilaiset psyykkiset oireet ovat yleisiä ja ne kuuluvat ihmisen normaaliin reagointiin ol-lessaan tilapäisiä ja niin lieviä, etteivät ne heiken-nä toimintakykyä tai elämänlaatua.

Karkeasti arvioiden noin miljoonan suomalaisen mielenterveyden voidaan katsoa olevan hauraal-la pohjalla. Terveys 2000 -tutkimuksessa merkit-tävää psyykkistä kuormittuneisuutta ilmeni aikui-sista melkein 20 prosentilla ja nuorista lähes yhtä usealla (Suvisaari & Lönnqvist 2009). Aikuisväes-töstä noin kolmasosa on tyytymättömiä ihmissuh-teisiinsa tai työhönsä tai on kokenut alakuloisuutta vähintään kahden viikon ajan. Alkoholin liikakäyt-töä (enemmän kuin terveellistä) esiintyy miehistä noin puolella. Itsemurha-ajatuksia on seitsemällä prosentilla aikuisista. (ATH-tutkimus, THL 2012)

Nuorista syrjäytyneitä – työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle jääneitä – on noin 50 000 eli viisi prosenttia nuorista. Heistä neljännes on maahan-muuttajataustaisia. (Nuorista Suomessa 2012) Vanhuuseläkkeellä (yli 65 vuotta) on yli miljoona kansalaista. Yksinäisyyttä kokevat erityisesti iäk-käät naiset.

Väestötason tarkasteluissa suomalaiset ovat hyvin voivia ja suurin osa heistä on suhteellisen tyytyväisiä elämäänsä. Väestötasoisten tietojen alle hukkuu tieto kansalaisten jakautumisesta. Sekä hyvinvointi että pahoinvointi näyttävät ka-sautuvan. Yksi ongelma johtaa usein toiseen, jol-loin mielenterveyttä koetteleva syrjäytymiskierre kiihtyy. Väestön polarisoituminen näkyy sekä mielen terveyden että liikunnan sektoreilla.


masennukseen, alkoholiongelmiin, köyhyyteen ja työttömyyteen (Sosiaali- ja terveyskertomus 2010).

Arviolta noin 15–25 prosentilla lapsista ja nuorista on mielenterveysongelmia (Eskola & Taipale, 2013). Suuri osa lapsista ja nuorista, joilla on mie-lenterveyden ongelma, ei ole saanut hoitoa (San-talahti & Marttunen 2014). Yli 60-vuotiaista noin 16–30 prosenttia kärsii jostakin mielenterveyshäi-riöstä. Lisäksi ikääntyneillä elimellisiin sairauksiin liittyy psyykkisiä oireita. Ikääntymisen myötä kas-vavat etenkin yksinäisyyden ja syrjään jäämisen riskit. (Eskola & Taipale 2013) Kaksi kolmannesta yli 60-vuotiaista asuu yksin.

Mielenterveyden häiriöistä koituu inhimillistä kär-simystä yksilöille ja koko ajan kasvavia kustannuk-sia yhteiskunnalle. Mielenterveysongelmien ai-heuttamat kustannukset ovat vuositasolla noin kymmenen miljardia euroa (Himanen 2013) eli noin kymmenen kertaa suuremmat kuin diabe-teksen hoidon tai liikkumattomuuden aiheuttamat kustannukset.

Varsinaisia mielisairauksia eli psykooseja sairas-tavat vievät merkittävän osan psykiatrisen sai-raanhoidon voimavaroista. Aikuisväestöstä yli kolme prosenttia sairastaa jossakin elämänsä vaiheessa psykoosin. (Sosiaali- ja terveyskerto-mus 2010)

Sydän- ja verisuonisairauksien jälkeen eniten ter-veydenhuollon voimavaroja kuluu mielentervey-den häiriöiden hoitoon (Kiiskinen ym. 2005). Tuot-tavuuden ja työurien pidentämisen näkökulmasta mielen terveyden häiriöt ovat erityisen suuri on-gelma. Tuotannollisesta näkökulmasta suurimmat laskennalliset menetykset (epäsuorat kustannuk-set) kaikista sairauksista yhteiskunnalle aiheutuvat mielenterveyden ongelmista (26 %) (Kiiskinen ym. 2005). Erityisesti masennus ajaa ihmisiä ulos työ-elämästä (Eskola & Taipale 2013).

Lähes puolet työkyvyttömyyseläkkeistä ja neljäs-osa sairauspäivärahoista on mielenterveysperus-

teisia. Masennuksen aiheuttamat eläkemenot kasvoivat 150 prosenttia ajalla 1998–2006. Alle 30-vuotiasta jää vuosittain työkyvyttömyyseläk-keelle yli 2 000 mielenterveyssyiden vuoksi. Mää-rä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Mielenterveyden ja käyttäytymishäiriöiden vuoksi alkaneet päivärahakaudet yli kaksinkertaistuivat vuodesta 1990 vuoteen 2004. (Eskola & Taipale 2013)

Mielenterveyshäiriöiden määrä ja kustannukset ovat jo nykyään sitä luokkaa, että tilanne on yh-teiskunnan kannalta hälyttävä. Kokonaiskuvaa synkistää tieto, että noin puolet mielenterveyspal-velujen tarpeessa olevista eivät ole hoidon tai avun piirissä. Perusterveydenhuollon piirissäkin olevat masennuspotilaat toipuvat hitaasti, epä-täydellisesti ja heidän masennusjaksonsa toistu-vat usein (Riihimäki 2014). Lisäksi mielenterveys- ja päihdetyössä moniongelmaiset asiakkaat aiheuttavat merkittävän lisähaasteen.

Vanhemmuuden tuen puute, nuorten syrjäytymi-nen, aikuisilla työssä jaksamisen ongelmat ja työttömyys näyttävät jatkossakin aiheuttavan kas-vavia kustannuksia jo nyt kestävyysvajeesta kärsi-välle julkiselle taloudelle.

Mielenterveyden häiriöitä on syytä hoitaa laajalla keinovalikoimalla. Liikunnalla on oma roolinsa osana hoitoa ja kuntoutusta. Liikunnalla on osoi-tettu olevan vahvuuksia suhteessa muihin kuntou-tuskeinoihin. On vaikea löytää muuta keinoa, jon-ka vaikutukset olisivat yhtä monipuolisia ja laaja-alaisia. Liikunta tuottaa mielihyvää, hallin-nan tunnetta, vähentää ahdistusta ja masennus-ta, antaa elämyksiä ja huippukokemuksia sekä edistää fyysistä terveyttä (Ojanen ym. 2001).

Liikunta on edelleen vähäisessä käytössä psykiat-risessa hoidossa ja kuntoutuksessa. Liikunta-toiminnan resurssit osana mielenterveyskuntoutu-jien hoitoa eivät ole kasvaneet samassa määrin kuin hoidon ja kuntoutuksen tarve.

2010-luvun kotitalouksissa eletään monenlaista arkea monenlaisista lähtökohdista. Vaikka ihmisil-lä on aina lopulta vastuu omasta itsestään, mo-nista seikoista johtuen voimavarat selviytymiseen ovat erilaiset. Köyhyys, työttömyys, eriarvoisuus, sairaudet, päihteiden käyttö, nuorten vieraantu-minen työelämästä, yksinäisyys jne. ovat mielen-terveyden uhkia, jotka lisäävät sairastumisen ris-kiä sekä oireiden kestoa ja vakavuusastetta. Ne ovat usein todennäköisiä liikunnasta ja elämästä syrjäytymisen syitä.

Vaikka äärimmäinen huono-osaisuus on Suomes-sa saatu minimoitua, suhteellisesti köyhiä on THL:n mukaan suomalaisista noin 13 prosenttia. Heillä ei ole mahdollisuuksia vallitsevan elämän-tapaan. Lapsiperheiden köyhyys on parissa vuo-sikymmenessä yli kolminkertaistunut. Köyhyys on myös ylisukupolvinen riski. Työsuhde estää yleen-sä syrjäytymistä. Tilastokeskuksen mukaan työttö-miä oli vuoden 2014 syyskuussa lähes 220 000. Työttömyys ja sen tuoma ulkopuolisuus siirtyvät ainakin osittain sukupolvelta seuraavalle.

Edistävän mielenterveystyön ydin on paitsi mielen terveyttä vaarantavien tekijöiden vähentä-misessä, myös mielenterveyttä suojaavien tekijöi-den vahvistamisessa. Suojaavat tekijät tukevat mielenterveyttä, elämänhallintaa ja resilienssiä (pärjäävyyttä), joka voidaan määritellä selviyty-miseksi haastavissakin olosuhteissa. Suojaavia tekijöitä ovat mm. mahdollisuus osallistua ja vai-

kuttaa, suvaitsevaisuus ja vastuunkanto, yhteisön tuki sekä yksilötasolla lapsuuden hyvät vuorovai-kutussuhteet, itseluottamus, turvallisuuden tunne ja mielenterveystaidot, joihin kuuluvat mm. vuoro-vaikutus-, tunne- ja tietoisuustaidot.

Olemassa olevat ja periaatteessa kaikille avoimet liikuntapalvelut eivät todellisuudessa puhuttele kuin väestön vähemmistöä. Kynnys liikuntapalve-luiden käyttöön on liian korkea heille, jotka tunte-vat itsensä ulkopuoliseksi, vajavaiseksi tai riittä-mättömäksi. Kun elämän tasapaino uhkaa syystä tai toisesta horjua, liikunta ei välttämättä ole päällimmäisenä mielessä.

Liikunta on yksi mahdollisuus torjua mielentervey-den ongelmia. Se edellyttää uhkien varhaista tunnistamista sekä valikoituja ja oikein kohden-nettuja toimenpiteitä liikuttamisen eri kentillä. Lii-kunta sosiaalisena, osallistavana ja yhteisöllisyyttä vahvistavana toimintana voi olla hyvä tuki mielen terveystyölle. Olennaista on, miten liikunta (liikkuminen) järjestetään. Esimerkiksi pakottami-nen tai vaatimustason asettaminen liian korkeaksi eivät edistä liikunnan harrastusta sen enempää kuin mielen terveyttä.

Liikuntaosaamisen rinnalle tarvitaan vahvaa mie-lenterveydellistä osaamista: ihmisen kohtaamista, kuuntelemista, tukemista ja kannustamista. Tois-taiseksi Suomessa on kiinnitetty riittämättömästi huomiota ”etsivän liikuntatyön” mahdollisuuksiin.

Hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevat – noin 0,5 miljoonaa henkilöä

Vuonna 2010 mielenterveys- ja päihdeongelmat olivat suurin syy (maailmassa) ihmisten toiminta-kyvyn alenemiseen ja muodostivat 23 % maail-man sairaustaakasta (Whiteford ym. 2013).

Vuosittain yli miljoona suomalaista kärsii jostakin mielenterveyden ongelmasta, useimmiten ahdis-tus-, mieliala- tai päihdehäiriöstä (Lönnqvist ym.

2007). On syytä huomioida, että kaikki, joilla on mielenterveyden ongelmia, eivät ensisijaisesti ole mielenterveyshoidon tarpeessa. Ainakin joka kymmenes, mahdollisesti jopa joka viides suoma-lainen kokee elämänsä varrella ainakin yhden vakavan masennusjakson (Huttunen, 2008). Itse-murhia tehdään vuosittain noin tuhat (Tilastokes-kus 2014). Suomalainen itsemurha liittyy usein


3Missä mennään?

Liikunnan ja muun fyysisen aktiivisuuden terveys-vaikutuksia on tutkittu paljon. Liikunnan ja liikku-misen vaikutukset myös psyykkiseen hyvinvointiin on todettu myönteisiksi. Liikunnalla voidaan edis-tää mielenterveyttä sekä mielenterveysongelmien ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. Vaikka tiedetään, että fyysinen aktiivisuus vaikuttaa suotuisasti mie-len hyvinvointiin – ja päinvastoin –, ei tarkkoja vaikutusmekanismeja tunneta. Vaikutusten taustal-la on useita samanaikaisesti vaikuttavia monimut-kaisia fysiologisia ja psykologisia mekanismeja.

Tieteellinen näyttö liikunnan ja mielenterveyden yhteyksistä painottuu mielenterveyden häiriöihin ja ongelmiin – ja niistä yleisimpiin: ahdistu-neisuus häiriöön sekä masennukseen. Suomalai-sessa Käypä hoito -suosituksessa masennuksen hoitoon suositellaan säännöllistä liikuntaa yksin tai ryhmässä osana kokonaishoitoa, ellei lääke-tieteellisiä vasta-aiheita ole. Liikunta ei kuiten-kaan saa korvata masennuksen muuta hoitoa. Myös Ison-Britannian vastaava hoitosuositus suo-sittelee liikuntaa lievän ja kohtalaisen masennuk-sen hoitoon (NICE 2009). Jopa suhteellisen vähäi-nen liikunnan harrastaminen vähentäisi masennukseen sairastumisen riskiä.

Viime vuosikymmeninä tieto on lisääntynyt myös siitä, kuinka liikunta vaikuttaa myönteisesti ”posi-tiiviseen mielenterveyteen” eli ihmisen psyykkisiin

voimavaroihin. Todennäköisimmin positiivisia mielialan vaikutuksia tuottaa liikunta, joka on koh-talaisen kuormittavaa, myönteiseksi koettua ja systemaattisesti toteutettua. Onnistumisen edelly-tykset ovat suuremmat, jos ryhmän lähtötaso on keskimääräistä heikompi eli henkilöllä on liikunta- ja hyvinvointivajaus (Ojanen ym. 2001).

Liikuntahetki antaa irtioton huolista ja mieltä pai-navista asioista. Liikuntasuoritus lisää elimistöm-me voimavaroja; onnistunut liikuntasuoritus, eten-kin jos se on ollut kuormittavaa, lisää elämän hallinnan tunnetta (Asmundson ym. 2013). Lisäksi liikunta vaikuttaa positiivisesti itsetuntoon sekä kehonkuvaan (DeBoer ym. 2012). Myös sosiaali-sella kanssakäymisellä – mikä usein liittyy liikun-nan harrastamiseen – on suuri merkitys mielen-terveyden kannalta.

Lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmien ja liikunnan yhteyttä on tutkittu vähemmän kuin aikuis väestön keskuudessa. Tulokset viittaavat siihen, että myös lasten ja nuorten kohdalla fyysi-sellä aktiivisuudella voisi olla suotuisa vaikutus masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin sekä itsetuntoon (Biddle & Asare 2014, Larun ym. 2006). Lapsuuden ja nuoruuden terveys- ja liikunta-tottumukset siirtyvät aikuisuuteen. Mielekkään ja monipuolisen liikkumistavan löytyminen edistää aktiivisuuden pysymistä.

Tutkimustieto

Järjestöt

Järjestö- ja harrastustoimintaan osallistuminen edistää mielenterveyttä ja voi auttaa mielen-terveys ongelmien ehkäisemisessä sekä kuntoutuk sessa. Sosiaalinen osallistumisen ja toi-mintakyvyn koheneminen on yksi keskeisiä mielen terveyskuntoutuksen tavoitteita. Osallistu-misella haetaan vertaistukea ja apua omaan elä-mäntilanteeseen. (Kaskela ym. 2014)

Suomessa mielenterveysalan järjestöillä on olen-nainen merkitys liikunnan ja mielenterveystyön yhdistäjinä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina. Jär-jestöt täydennyskouluttavat ammattilaisia, ver-taistoimijoita ja liikuntavastaavia sekä edistävät jäsenistönsä ja muiden kansalaisten hyvinvointia liikunnan avulla esimerkiksi organisoimalla liikun-taa sisältäviä kuntoutuskursseja ja liikuntaryhmiä (Koivuniemi & Taulu 2013).


Myös kansanterveys- ja vammaisjärjestöt koh-taavat toiminnassaan henkilöitä, joilla on mielen-terveysongelmia. Sosiaali- ja terveysalalla toimii noin 200 valtakunnallista järjestöä. Vakava sai-raus aiheuttaa usein muutoksia myös mielialassa. Mitä vakavammaksi sairaus etenee, sitä toden-näköisempää on sairastua myös ahdistukseen ja masennukseen.

Suomen Mielenterveysseuralla on kokemusta liikunta- ja mielenterveystyöstä 1980-luvulta al-kaen yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Seuran tavoitteena on liikunnan merkityk-sen korostaminen osana mielen hyvinvointia sekä ehkäisevästä, hoitavasta että kuntouttavasta näkö kulmasta. Toiminta pohjautuu mielentervey-den ymmärtämiseen yksilön ja yhteiskunnan voima varana. Seura on toteuttanut kokeiluhank-keita, kouluttanut (mm. ryhmänohjaajia) ja tuot-tanut koulutusmateriaalia sekä pyrkinyt koordi-noimaan alan hajanaista kenttää. Seuraan kuuluu 54 paikallista mielenterveysseuraa ja kriisikeskus verkosto. Seura pyrkii valtionapukel-poiseksi liikunta järjestöksi.

Mielenterveyden keskusliitto on mielenterveys-kuntoutujien ja -potilaiden järjestö, johon kuuluu 190 paikallisyhdistystä. Ne tarjoavat mielen-terveys kuntoutujille tilaisuuden kohdata toisia samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia. Liitto on vuodesta 1994 kouluttanut yli 300 liikuntavas-taavaa (vertaisohjaajia). Noin puolessa paikallis-yhdistyksestä toimii koulutettu liikuntavastaava. Vertais tuki on merkittävä mielenterveyskuntoutu-jien liikuntaa tukeva tekijä, joka madaltaa kynnys-tä liikunnan aloittamiseen. Liitto järjestää kilpailu-

toimintaa mielenterveyskuntoutujille ja toteuttaa kehittämishankkeita. Liitto hyväksyttiin valtiona-pukelpoiseksi liikuntajärjestöksi vuonna 1996. Sillä on kokopäiväinen liikuntatyöntekijä.

Muita valtakunnallisia mielenterveysjärjestöjä ovat Omaiset mielenterveyden tukena keskusliitto ja Psykosociala förbundet. Näissä liikunta toteu-tuu yleensä osana muuta toimintaa. Lisäksi on useita diagnoosipohjaisia järjestöjä, joiden järjes-tämästä liikunnasta ei ole koottua tietoa.

Liikuntajärjestöjen ja -seurojen toiminnan on kautta aikojen ajateltu tukevan myös terveyden edistämistä. Seurat ovat onnistuneesti korosta-neet liikuntaan liittyviä positiivisia tunteita ja koke-muksia – mielekästä elämää: liikunta on lasten ja nuorten suosituin harrastus. Organisoitua liikunta- ja urheiluseuratoimintaa on arvosteltu siitä, että seuroissa ollaan liian kiinnostuneita urheilusta, jotta aikaa ja resursseja riittäisi terveyden edistä-miseen. Toimivia urheiluseuroja on arviolta noin 9 000 (Kokkonen 2013). Ilmeistä on, että liikunta- ja urheiluseurat ovat ainakin osin käyttämätön voimavara terveyden – myös mielenterveyden

– edistämisessä.

Järjestöjen vapaaehtoiset toimijat ovat merkittävä yhteiskunnallinen voimavara. Vapaaehtoistoimin-taa syntyy usein sinne, missä julkisia palveluja ei ole riittävästi. Järjestöjä – kolmatta sektoria – toi-votaankin aiempaa enemmän julkisen sektorin avuksi heikentyneen taloustilanteen takia. Vapaa-ehtoiset voivat täydentää, mutta eivät korvata julkisia palveluja.

Julkinen hallinto

Mielenterveyslaki ja terveydenhuoltolaki määrit-televät mielenterveyspalvelut sosiaali- ja tervey-denhuollon palveluiksi, joita annetaan mieli-sairauk sia ja muita mielenterveydenhäiriöitä poteville henkilöille. Palveluiden kokonaisuus muodostuu sairaanhoitopiirien sekä kuntien terveys keskusten yhteydessä annettavista erikois-sairaanhoidon palveluista, perusterveydenhuol-lon ja sosiaalipalveluiden yhteydessä annettavis-ta mielenterveyspalveluista sekä yksityisen terveydenhuollon sekä kolmannen sektorin tar-joamista palveluista.

Suomalaisissa mielenterveyspalveluissa on ta-pahtunut merkittäviä hallinnollisia ja rakenteelli-sia muutoksia 1990-luvulta alkaen. Järjestämis-vastuu on siirretty keskushallinnolta kunnille, psykiatrian laitospainotteisesta mallista on siirryt-ty kohti avohoitopalvelujen mallia, palvelujen tuottajien kirjo on laajentunut ja asiakkaita koh-dataan yhä useammin peruspalveluissa.

2000-luvulla mielenterveystyön haasteiksi ovat nousseet palveluiden puute, viivästynyt hoitoon pääsy, palveluiden epätasainen jakautuminen, palvelujärjestelmän hajautuneisuus ja kokonais-koordinaation puute. Vaikka psykiatrisen sairaa-lahoidon hoitojaksot ovat lyhentyneet, mielen-terveys- ja päihdeongelmien laitoshoito syö valtaosan resursseista. Avohoidon kehittäminen on jäänyt riittämättömäksi.

Mielenterveyttä edistetään ja häiriöitä ehkäistään julkishallinnossa osana muuta toimintaa sekä eril-lisinä ohjelmina ja hankkeina. Suomessa on me-neillään useita sosiaali- ja terveyspoliittisia ohjel-mia, joissa ehkäisevällä mielenterveys- ja päihdetyöllä on (ollut) merkittävä rooli. Näistä keskeisimpiä ovat Kaste-ohjelma (2012–2015), Mieli 2009 -ohjelma ja Terveys 2015 -kansan-terveysohjelma.

Nykyinen mielenterveyslaki ei riittävästi tue edis-tävää ja ehkäisevää mielenterveystyötä. Erityises-ti ehkäisevä mielenterveystyö ja mielenterveyden edistäminen edellyttävät monisektoriaalisuutta: ratkaisuja, joissa muiden hallinnonalojen kuin sosiaali- ja terveydenhuollon mahdollisuuksia vaikuttaa mielenterveyteen otetaan huomioon.

Mielenterveyspalveluiden järjestäminen on lain-säädännössä määritelty kuntien vastuulle. Kuntien tarjoamia tavallisimpia palveluita ovat mielen-terveyden avohoitokäynnit, psykiatrinen osasto-hoito, erinäiset asumispalvelut ja arkielämän ja kuntoutumisen tukitoimet. Keskeisiä lakeja mielen-terveyslain lisäksi ovat kansanterveyslaki ja erikois sairaanhoitolaki.

Mielenterveyskuntoutujien liikuntatoiminta on saanut alkunsa psykiatrisista sairaaloista ja vähi-tellen kehittynyt osaksi kuntien järjestämää (erityis)liikuntatoimintaa. Erityisliikunnanohjaajien työ alkoi laajamittaisemmin 1980-luvun puolivälissä, jolloin yli 10 000 asukkaan kuntiin alettiin palkata erityisryhmien liikunnanohjaajia. Nykyään Suo-messa on hieman yli 90 kaupunkia ja kuntaa, joi-den liikuntatoimeen on palkattu erityisliikunnan-ohjaaja.

Mielenterveyskuntoutujien liikuntatoiminnan to-teuttaminen vaihtelee kuntien välillä merkittävästi. Inklusiivisuus ei mielenterveyssektorilla toimi kuten muilla erityisryhmillä. Mielenterveyskuntoutujat ovat suurimmassa vaarassa jäädä liikuntapalve-luiden ulkopuolelle. Heille tarkoitettuja liikunta-ryhmiä on koko Suomessa vain noin 150. Nykyi-sellään kuntien liikuntatoimi ja järjestöt eivät pysty vastaamaan liikunnallisen mielenterveystoimin-nan kysyntään ja tarpeeseen.


4 Kehittämishaasteet

ja suositukset

Vuonna 2012 psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoidossa hoidettiin yli 157 000 potilasta, joilla oli yhteensä lähes 1,8 miljoonaa käyntiä. Psykiatri-sessa erikoissairaanhoidossa kirjattiin lähes 40 000 vuodeosastohoidon hoitojaksoa lähes 28 000 potilaalle. Hoitopäiviä psykiatrisessa eri-koissairaanhoidossa oli noin 1,4 miljoonaa. Psy-kiat rian erikoissairaanhoidon palveluita käytti vuonna 2012 lähes 163 000 eri ihmistä. (Fredriks-son & Pelanteri 2014)

Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa vuodeosas-tohoidon hoitopäivät ovat vähentyneet 29 pro-senttia vuodesta 2002, hoitojaksoissa vähen nys on ollut 23 prosenttia. Hoitopäivien ja -jakso jen vä-heneminen on johtunut painotuksen siirtä misestä laitoshoidosta avohoitoon. Psykiatrisen erikoissai-raanhoidon avohoitokäynnit ovat lisään tyneet 30 prosenttia vuodesta 2006, potilasmää rän lisäys on ollut 22 prosenttia. (Fredriksson & Pelanteri 2014) Vuonna 2012 psy kiatrian asumispalvelujen piirissä oli noin 8 000 henkilöä. Asiakkaista yli puolet sai ympärivuoro kautista hoitoa. (Väyrynen & Kuronen 2013)

Psykiatristen sairaaloiden liikuntatoiminnan kartoituksen (2006) mukaan liikuntatoimintaan osallistuu keskimäärin lähes puolet potilaista. Osallistujien määrä vaihtelee sairaaloittain. Kartoituksessa suurimmiksi haasteiksi nimettiin 1) asiakkaiden haastavuus ja motivoinnin vaikeu-det, 2) tilojen ja välineiden puutteet ja huono-

kuntoisuus, ja 3) henkilöstöresurssien vähäisyys ja sijaisten saannin haasteet.

Liikunnan ohjaajien palkkaaminen psykiatrisiin sairaaloihin aloitettiin 1960-luvulla. Liikunnan oh-jaajien määrä oli korkeimmillaan 1980-luvulla, noin 50 ohjaajaa. Tämän jälkeen ohjaajien mää-rä on pudonnut avohoitopainotuksen ja sairaala-paikkojen vähentymisen myötä. 1990-luvulla oh-jaajien määrä vakiintui noin 30 ohjaajaan. Kuntarakenteen muutosten ja sairaaloiden yhdis-tymisten ja lakkauttamisten myötä ohjaajien määrä on todennäköisesti vähentynyt. Nykyään psykiatristen sairaaloiden liikuntaterapeuttien työpanosta suunnataan yhä enemmän avohoi-don puolelle. Toiminta ei kuitenkaan vielä ole va-kiintunutta ja käytännöt vaihtelevat alueittain.

Avohoidon tukipalveluna järjestetään muun muassa asumispalveluita ja kuntouttavaa päivä- ja työtoimintaa. Päivätoiminnan tarkoituksena on mielenterveyskuntoutujien elämänlaadun kohen-taminen, sekä omatoimisuuden ja aktiivisuuden ylläpitäminen. Päivätoiminnan osana tarjotaan usein myös mahdollisuutta osallistua liikunta-toimintaan.

Mielenterveystyötä tekevät terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen lisäksi myös muut hallinnonalat, sekä enenevässä määrin yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat. Eri tahojen yhteistyö on nykyisel-lään vakiintumatonta ja riittämätöntä.

Mielenterveyspalvelut


Mielenterveyden häiriöt ovat keskeinen hyvin-vointia heikentävä ja uhkaava sairauspääryhmä sekä yksilön että yhteiskunnan tasoilla. Häiriöiden kustannukset ovat kymmenkertaiset verrattuna esimerkiksi diabeteksesta tai liiallisesta istumises-ta koituviin kustannuksiin. Yhteiskunnan kilpailuky-kyyn ja työurien pidentämiseen liittyvät tavoitteet eivät toteudu ilman nopeaa ja mittavaa puuttu-mista mielenterveyden edistämiseen sekä häiriöi-den ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen.

Liikunta on voimavara mielenterveystyössä. Tois-taiseksi liikuntaa on hyödynnetty satunnaisesti ja projektimaisesti. Vastaavasti mielen terveys on koettu hankalaksi ja vieraaksi aiheeksi liikunta-

sektorilla, vaikka juuri mieleen vaikuttaminen saattaa olla kustannustehokkain ratkaisu lisätä vähän liikkuvien aktiivisuutta. Yhteistyön vakiintu-mattomuus mielenterveyden ja liikunnan edistä-misessä johtuu osin myös asenteista ja käytän-töön juurtuneista toimintatavoista.

SUOSITUS: Mielenterveyden ongelmat tunnuste-taan ja nostetaan keskusteluun samalle tasolle kuin fyysisen terveyden haasteet. Terveysliikunnan kehittämisessä mielen terveydelle varataan yhtä suuri tila kuin fyysiseen terveyteen liittyvälle kehit-tämiselle. (Vastuutahot: OKM & VLN, STM, kunnat ja kansanterveys-, ja liikuntajärjestöt)

Suomessa – myös liikunta kulttuurissa – on herättävä mielen terveyden kysymyksiin.

1

Mielenterveysongelmien laajuus ja liikunnan mahdollisuudet mielenterveystyössä tunnustettava.

Suomalaista liikuntakulttuuria on 2000-luvulla linjattu valtioneuvoston periaatepäätöksillä ja minis teriöi den yhteisillä raporteilla. Liikunnan psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet on lähes unohdettu näistä linjauksista. Liikuntaan sisältyy aina psyykkisiä ulottuvuuksia; niitä ei voi poistaa, mutta niitä voidaan lisätä. Liikuntasuositukset ta-voitetaan todennäköisimmin mielen terveyden kautta. Liikunnan motiivit ovat useimmilla enem-män psyykkisiä ja sosiaalisia kuin fyysiseen ter-veyteen liittyviä.

Liikunta on ennen kaikkea mielen asia.

Liikuntasektorilla tarvitaan uutta ymmärrystä mielenterveydestä: mielen terveys on kaikkien asia, ei vain hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevien. Mielenterveyden käsite on luonteeltaan myöntei-nen; se on resurssi, joka auttaa ihmistä mm. liik-kumaan.

SUOSITUS: Voimassa olevia liikunnan edistämisen linjauksia täydennetään mielen terveys -näkökul-milla. Mielen terveyden ulottuvuudet otetaan huomioon seuraavissa linjauksissa jo suunnittelu-vaiheessa. (Vastuutahot: OKM & VLN, STM, kunnat ja kansanterveys- ja liikuntajärjestöt)

2

Mielen terveyttä edistävä liikunta nostettava valtakunnallisten liikuntalinjausten kärkeen.

Eri hallinnonalat toteuttavat perustehtäviään. Sii-loutunut hallinto ei kannusta yhteistyöhön. Valtio-tasolla liikunnan ja mielenterveyden yhteistarkas-telu edellyttää etenkin OKM:n ja STM:n kiinteää yhteistyötä ja työnjakoa. Työurien pidentämisen ja työssä jaksamisen kannalta myös työ- ja elinkein-oministeriön (TEM) osallistuminen on olennaista. Mainittujen hallintosektoreiden osallistumisen taso liikunta- ja mielenterveystyön edistämisessä on viime vuosina vaihdellut eikä sitoutumisen ta-sosta ole ollut varmuutta. Liikuntaa ja mielenter-veyttä ei voida pitkäjänteisesti edistää ilman kes-keisten ministeriöiden sitoutumista ja työnjaosta sopimista.

Käytännön liikunta- ja mielenterveystyöstä vas-taavat suurelta osin järjestöt: mielenterveysjärjes-töjen ohella kansanterveys- ja vammaisjärjestöt sekä osaltaan myös liikuntajärjestöt. Järjestöjen tehtäväkentät ovat osin etäällä toisistaan. Järjes-töillä ei useinkaan ole tietoa muiden järjestöjen toiminnan sisällöistä. Yhteistyö on vajavaista eikä

työnjaoista ole sovittu. Myöskään julkinen hallinto ei ole riittävästi tietoinen siitä, mitä eri järjestöissä tehdään liikunnan ja mielenterveyden alueilla.

SUOSITUS: OKM:n on luontevaa vastata liikunta-työstä, jossa mielenterveysosaaminen on liikunta-työn tukena (ns. valtaväestö). STM:n on luontevaa vastata mielenterveystyöstä, jossa liikunta on tu-kena (hoitoa/kuntoutusta tarvitsevat). STM:n ja OKM:n on luonteva vastata yhdessä, erikseen sopimalla liikunta- ja mielenterveystyöstä, jossa kohteena ovat mielenterveydeltään hauraat ja uhanalaiset (ks. kuvio 2). Työikäisten osalta myös TEM on avainasemassa. (Vastuutahot: OKM, STM ja TEM)

Satojen kansalaisjärjestöjen yhteistyöstä ja työn-jaosta (ja ohjauksesta) sopiminen edellyttää selvi-tyksen (tai tutkimuksen) tekemistä järjestöjen käy-tännöistä liikunnan ja mielenterveyden alueilla. (Vastuutahot: OKM, STM ja TEM)

Liikuntaa ja mielen terveyttä voidaan edistää tehokkaasti valtio tasolla vain ministeriöiden yhteistyöllä.

3

Vastuut sovittava julkisen hallinnon sisällä sekä hallinnon ja järjestöjen kesken.

22 • Liikunta- ja mielenterveysalan kehittämislinjaukset

KirjallisuuttaAlueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus (ATH) 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Asmundson GJ, Fetzner MG, Deboer LB, Powers MB, Otto MW, Smits JA. Let’s get physical: a contempo-rary review of the anxiolytic effects of exercise for anxiety and its disorders. Depress Anxiety. 2013 Apr; 30(4):362-73.

Biddle SJ, Asare M. Physical activity and mental health in children and adolescents: a review of reviews. Br J Sports Med. 2011 Sep; 45(11):886–95.

DeBoer LB, Powers MB, Utschig AC, Otto MW, Smits JA. Exploring exercise as an avenue for the treat-ment of anxiety disorders. Expert Rev Neurother. 2012;12(8):1011–22.

Eskola J, Taipale V. 2013. Mielen terveyden poli-tiikka. Teoksessa Terveyspolitiikan perusta ja käy-tännöt (toim. Sihto, M ym.). Terveyden ja hyvinvoin-nin laitos.

Fredriksson S, Pelanteri S. Psykiatrinen erikoissai-raanhoito 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja 5/2014.

Himanen P. Sininen kirja. Helsinki: Valtioneuvosto, 2013.

Huttunen M.O. 2008. Mielenterveyden häiriöt. Ter-veyskirjasto.fi (23.7.2008). Duodecim.

Kaleva S, Valkonen J. 2013. Mielenterveyden edis-tämisen dilemmat. Yhteiskuntapolitiikka 78(2013):6.

Kaskela T, Pitkänen T, Tourunen J, Valkonen J, Här-könen J, Suvisaari J, Wahlbeck K, Kaikkonen R. 2014. Järjestö- ja harrastustoimintaan osallistu-minen ja päihde- ja mielenterveysongelmat – ATH -tutkimuksen tuloksia. Teoksessa ATH -tutkimuk-sen tuloksia – Järjestökentän tutkimusohjelma. Ter-veyden ja hyvinvoinnin laitos - työpaperi 37/2014.

Kiiskinen U, Teperi, J, Häkkinen U, Aromaa A. 2005. Kansantautien ja toimintakyvyn vajavuuk-sien yhteiskunnalliset kustannukset. Terveyskir-jasto.fi (18.7.2005). Duodecim.

Kokkonen J. 2013. Liikuntaa hyvinvointivaltiossa; suomalaisen liikunnan lähihistoria. Suomen Ur-heilumuseosäätiön tutkimuksia n:o 2.

Koivuniemi K, Taulu A. 2013. Kansanterveys- ja vammaisjärjestöt liikuntatoimijoina. Selvitys kan-santerveys- ja vammaisjärjestöjen liikuntatoiminnan toteuttamisesta, rahoituksesta ja tulevaisuuden nä-kymistä. Liikunnan ja kansanterveyden edistämis-säätiö LIKES ja Soveltava Liikunta SoveLi ry 2013. Soveltavan liikunnan julkaisuja 1.

Larun L, Nordheim LV, Ekeland E, Hagen KB, Heian F. Exercise in prevention and treatment of anxiety and depression among children and young people. Cochrane Database of Systematic Reviews 2006, Is-sue 3. Art. No.: CD004691.

Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. Helsinki: Duode-cim, 2007.

Mielenterveysalan liikunnan koordinointi- ja ke-hittämishanke 2012–15. Suomen Mielen-terveysseura, 2015.

National Institute for Health and Care Excellence (NICE). 2010. Depression in adults. QS8. London: National Institute for Health and Care Excellence.

Nuorista Suomessa 2012. Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry 2012.

Ojanen M, Svennevig H, Nyman M, Halme J. 2001. Liiku oikein – voi hyvin; liikunnan merkitys hy-vinvoinnille. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 153.

Riihimäki K. 2014. Long-term Outcome of Depressi-ve Disorders in Primary Health Care. National ins-titute fot health and welfare.

Santalahti P, Marttunen M. 2014. Lasten ja heidän vanhempiensa mielenterveys. Teoksessa Lam-mi-Taskula J, Karvonen S. (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Teema 21. Terveyden ja hyvinvoin-nin laitos. Helsinki 2014, 184–194.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Muutosta liikkeellä. Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hy-vinvointia edistävään liikuntaan 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:10.

Sosiaali- ja terveyskertomus 2010. Sosiaali- ja ter-veysministeriön julkaisuja 2010:1.

Suvisaari J, Lönngvist, J. 2009. Mielenterveyshäiri-öiden esiintyvyys, elämänlaatu-vaikutukset, sai-raustaakka ja kustannukset. Mieli 2009. [http://www4.thl.fi/thl-client/pdfs/dc68e731-f2d4-4db0-83e2-b9db5bc92412] (1.12.2014)

Taulu, A. 2014. Mielenterveysongelmien kohtaami-nen on arkipäivää kansanterveys- ja vammaisjär-jestöissä (tiedonanto 18.9.2014).

Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimi-kunnan mietintö. Komiteanmietintö 2001:12. Sosi-aali- ja terveysministeriö.

Väyrynen R, Kuronen R. Sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja 26/2013.

Wahlbeck, K. 2014. Mielenterveys ja mielentervey-songelmat Suomessa (tiedonanto 24.9.2014).

Whiteford H.A, Degenhardt L, Rehm J, Baxter A.J, Ferrari, A.J, Erskine H.E, Charlson F.J, Norman R.E, Flaxman A.D, Johns N, Burstein R, Murray C, Vos T. 2013. Global burden of disease attributable to mental and substance use disorders: findings from the Global Burden of Disease Study 2010, The Lan-cet, 382 (9904), pp. 1575-1586

4

Liikunnan ja mielentervey den edistäminen kaipaa yhteisesti sovittua koordinointia.

Liikunnan ja mielenterveyden toiminta-alue on poikkeuksellisen hajanainen ja monitahoinen sekä rajoiltaan häilyvä. Mielenterveyspalvelut ovat pitkään olleet muutosten kohteena eikä ”liikunta-tuloksista” ole riittävää tietoa. Kuntien käytännöt alalla ovat kirjavat. Mielenterveys- ja liikuntapal-veluiden osalta kansalaisten yhdenvertaisuus ei toteudu. Alan koulutusta annetaan useilla tahoilla ilman koordinointia. Kehittämis- ja kokeiluhank-keiden tulokset eivät tavoita sirpaleista toiminta-kenttää. Alan tutkimustyötä tehdään satunnaisesti ja tutkijoiden intressien pohjalta ilman päätöksen-tekijöille suunnattua tarvekartoitusta.

Liikunta- ja mielenterveystyötä on jouduttu re-surssisyistä ja yhteisen sopimisen puuttuessa te-kemään ilman kokonaiskäsitystä ja koordinointia. Aihealue koettiin pitkään vaikeaksi, jolloin se oli helpointa ohittaa. Mielenterveyshäiriöiden kus-tannukset ovat kuitenkin jo sitä luokkaa, että on-gelmien ratkaisuun on syytä panostaa huomatta-vasti nykyistä enemmän ja laajemmalla otteella. Liikuntasektori on jo osoittanut halunsa osallistua fyysisen terveyden edistämiseen. Nyt sillä on tilai-suus vaikuttaa mielen terveyden edistämiseen ja

näin osallistua kansakunnan mielenterveyspää-oman turvaamiseen.

SUOSITUS: Laaja-alaisen ja hajanaisen tehtävä-kentän koordinointia tarvitaan. Koordinoivaksi organisaatioksi sopii luontevimmin Suomen Mie-lenterveysseura, jolla on alalta pisin ja monipuoli-sin kokemus. Sen tehtäväalue käsittää erityisesti mielenterveyden ylläpitämisen ja edistämisen, häiriöiden ehkäisyn sekä hoidon ja kuntoutuksen tukemisen.

Koordinaation tulisi sisältää alan koulutus- ja tut-kimus-, kehittämis- ja kokeilutoiminta, vuorovai-kutuksen varmistaminen alan eri toimijoiden (mm. päätöksentekijöiden) välillä sekä yhteistyö- ja työnjakokysymysten valmistelu. Koordinoinnin organisointi edellyttää riittävää resurssointia (ja siihen liittyen valtionapukelpoisuutta / OKM) tar-vittavan henkilöstön ja eri työryhmien työskente-lyn mahdollistamiseksi. Koordinoinnin käynnistys- ja kokeiluvaihe voisi kestää kolme vuotta, minkä jälkeen olisi syytä arvioida tilanne uudelleen. (Vastuutahot: OKM ja STM, sekä Suomen Mielen-terveysseura ja muut järjestöt)

Osa-alueiden optimointi on korvattava koordinaatiolla.

5

Seuranta ja arviointi. Valtion liikuntaneuvoston yhtenä tehtävänä on koko valtionhallinnon toimenpiteiden arviointi liikunnan alalla. Neuvostolla on myös Erityisryh-mien liikunnan jaosto.

SUOSITUS: Valtion liikuntaneuvosto vastaa em. koordinointityön valtakunnallisesta seurannasta ja arvioinnista.

mielenterveysseura.fi

Documents

Liikunta ja mielen terveys osana hyvin oinv tia...vat kyseessä olevasta väestöryhmästä: puhutaan-ko mielenterveyskuntoutujista, mielenterveys-häiriöiden uhan alla olevista vai