LLänsi-Puhuriänsi-Puhurikelta-vihreä pakettiauto ei ole vihollisen panssarivaunu, vaik-ka se joskus varmaan siltä tun-tuu. Pyrkimyksemme on sau-mattomaan yhteistyöhön kaik-kien

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri, henkilöstölehti 1 / 2013

Länsi-PuhuriLänsi-Puhuri

Alueellinen Alueellinen apuvälinekeskusapuvälinekeskus 10 vuotta10 vuotta

Ensihoidon Ensihoidon uudet tuuletuudet tuulet

Pönttöryhmä Pönttöryhmä kiersi sairaalassakiersi sairaalassa

Päätoimittaja: Riitta LuosujärviToimitusneuvosto: Ilkka Vehkaperä Sinikka Savikuja Juha Kursu Juhani Tuisku Timo Haaraniemi Tuija Nurkkala Sirpa Ollila (kuvaaja)Toimitussihteeri: Jenni VanhalaTaitto ja paino: Tornion Kirjapaino

ISSN 1459-8582 (Painettu)ISSN 1459-8590 (Verkkolehti)

Seuraava lehti ilmestyy kesäkuussa. Siihen tuleva materiaa-li tulee toimittaa 24.5.2013 mennessä osoitteeseen: [email protected] . Palautteen lehdestä (ruusut/risut) voit laittaa samaan osoitteeseen.

Länsi-PuhuriLänsi-Puhuri

SisällysluetteloPääkirjoitus

Sotealueita? 2

Laadukas kirjaaminen on seurannan ja arvioinnin perusta 3

Ensihoidon uudet tuulet 4

Somaattisen erikoissairaanhoidon vuosi 2011 – miltä näytämme suhteessa muihin? 6

Hygieniahoitajat koolla 8

Pönttöryhmä kiersi sairaalassa 9

Edelläkävijä edelleen – alueellinen apuvälinekeskus 10 vuotta 10

Järjestelyerän jakamisesta neuvottelutulos 11

”Mä tahdon tavalliset hautajaiset” 12

Hukkajahtia Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä 13

Vuonna 2012 eläkkeelle siirtyneet 14

Taidetta sairaalan kaunistukseksi 14

Murrepakina 15

Resepti 15

Sotealueita?Niinhän sitä luultiin ja vieläkin toiveissa eletään. Meidän sai-raanhoitopiirin alueella sote-aluemalli on saanut kovasti kan-natusta, eikä ihme. Alueella on jo erittäin tiivis yhteistyö kun-tien ja sairaanhoitopiirin kesken ja monenmoista projektia on läpiviety viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Poliitikkojen ratkaisuja odotellessa kehittämistyötä tehdään edelleen. Terveydenhuollon palvelujen järjestämissuunnitelma on lähdössä kuntien käsittelyyn. Ensimmäinen ja vielä epätäy-dellinen versio OYS-erva -sairaanhoitopiirien järjestämissopi-muksesta on nähnyt päivänvalon. Järjestämissopimuksessa on paljon tehtävää ja tehtävissä.

Mikäli sote-aluemalli toteutuu, tulee myös järjestämissopi-muksessa huomioida sen mukanaan tuomat muutokset ja mah-dollisuudet. Aluemallissa tarkoitus on integroida kuntien perus-palvelut ja erikoissairaanhoito ja sen asian huomioiminen jär-jestämissopimuksessa on hyvin tärkeää. Perustason tukeminen ei ole mahdollista ilman riittävää ja lähellä olevaa erikoissai-raanhoidon osaamista.

Sote-aluemalli edellyttää uudenlaista tapaa katsoa, hoitaa ja arvioida kokonaisuuksia. Uudenlaiseen ajatteluun ja toimin-tamalliin on hyvä mahdollisuus paneutua jo nyt, kun vielä toi-mimme erillisissä organisaatioissa. Oman toiminnan uudenlai-nen arviointi on verrattomasti helpompaa kuin uuden kokonai-suuden. Siksipä kannustankin jokaista työntekijää arvioimaan omaa ja oman työyksikön toimintaa toisenlaisin silmin. Onko toiminta kuntouttavaa ja kotihoitoon tähtäävää? Onko kaikes-sa lähtökohtana potilaan voimavarojen tukeminen? Millä taval-la omassa nykyisessä työssä voi parhaiten tukea perustervey-denhuollon ja sosiaalipalvelujen työtä?

Kiireellisen hoidon asetusta odotellaan edelleen. Mikäli se saatetaan voimaan lähes luonnoksen mukaisena, tulee se tar-koittamaan muutoksia erityisesti päivystysyksikön toiminnas-sa. Aiempaa enemmän joudutaan miettimään jatkohoidon tur-vaamista niin vanhusväestölle, päihdepotilaille kuin psykiatris-ten kysymysten vuoksi hoitoon hakeutuneille. Se edellyttää uu-denlaista, tiiviimpää yhteistyötä kuntien peruspalvelujen kans-sa. Psykiatrian osalta se edellyttää palvelujen järjestämistä so-maattisen hoidon yhteydessä, jotta riittävä somaattisen hoidon asiantuntemus ja riittävät laboratorio- ja kuvantamistutkimus-palvelut ovat käytettävissä.

Kiireellisen hoidon asetus tulee huomioitavaksi myös pal-velujen järjestämissopimuksessa. OYS-erva -alueen yhteinen vastuu erilaisten potilaiden päivystysajan hoidon turvaamises-ta on keskeinen osa järjestämissopimusta. Kiireellisen hoidon asetuksen mukainen hoidon turvaaminen edellyttää erityises-ti sitä, että meillä on työvoimaa vastata omalta osaltamme kii-reellisen hoidon haasteisiin.

Kevään odotuksessa, iloista pääsiäistä jokaiselle!Riitta

Länsi-Puhuri 1 / 2013 3

Terveydenhuollon tietovarantoja käytetään laajasti terveyden ja hyvinvoinnin sekä palvelujärjestelmän toimivuuden edistämiseen. Tietorakenteiden yhdenmukaisuus on siksi tärkeää. Tiedon yhdenmukainen koodaaminen mahdollistaa tietojen vertailun näissä eri käyttötarkoituksissa.

Tulevaisuudessa tiedot tallen-netaan kansalliseen sähköiseen arkistoon ja niiden on oltava saatavilla sieltä käyttökelpoises-sa muodossa. Tiedon kirjaami-sen ohella haasteeksi ovat kui-tenkin muodostuneet tietojär-jestelmät ja niiden välisen tie-donsiirron puutteet.

Laadukas kirjaaminen on seurannan ja arvioinnin perusta

Hilmo-tiedot luotettavia ja kattaviaTerveyden- ja hyvinvoinnin lai-tos (THL) toimii alansa tilasto-viranomaisena sekä huolehtii tehtäväalueensa tietoperustas-ta ja sen hyödyntämisestä.

Kansallisella tasolla THL:n tehtävänä ovat väestön hyvin-voinnin ja terveyden edistämi-nen, sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ehkäiseminen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen. THL:ssä tutkitaan, kehitetään, seurataan ja arvioi-daan sekä vaikutetaan.

THL julkaisee vuosittain uu-den hoitoilmoitustietojen (HIL-MO) määrittelyt ja ohjeet -kir-jan, joka löytyy myös Länskän intranetistä. Hoitoilmoitustie-tojen perustietorakenne säilyy pääosin muuttumattomana, mutta rekisteröitävien tietojen määrä kasvaa vuosittain.

Palvelujen tuottajien toimit-tama ja tiedontuottajien kirjaa-ma Hilmo-tieto on osoittau-tunut pääosin luotettavaksi ja

kattavaksi, mutta Hilmo-järjes-telmän kehittämistyö on jat-kuvaa. Hoitoilmoitusrekisterin asiantuntijaryhmä on aloitta-nut työskentelyn vuoden 2012 alussa.

Tavoitteena on uudistaa tie-tosisältö vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon tilastoinnin tietotarpeita sekä tiedolla johta-misen tarpeita. Toimiva tiedon-keruu perustuu palvelun tuot-tajien ja tilastoviranomaisen yhteistyöhön ja ymmärrykseen rekisteriaineiston merkitykses-tä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan kuvaajana.

Tiedonkeruulla pitkät perinteetTerveydenhuollon tiedonkeruu alkoi poistoilmoituksena vuon-na 1895. Sosiaaliturvatunnuk-sellinen Hilmo-tiedonkeruu taas alkoi vuonna 1968.

Tietosisällöiltään ja luoki-tuksiltaan tiedonkeruu on ol-lut jokseenkin nykyisen kaltai-nen vuodesta 1995, jolloin ni-

meksi muutettiin hoitoilmoitus. Vuosien varrella tiedonke-

ruu on laajentunut koskemaan vuodeosastohoidon lisäksi myös kunnallisen erikoissairaanhoi-don avohoitokäyntejä sekä jul-kisen- ja yksityisen sektorin päi-väkirurgiaa.

THL järjestää säännöllisesti koulutusta hoitoilmoitusjärjes-telmään ja kirjaamiseen liittyen. Koulutusten tavoitteena on var-mistaa tietojen yhtenäinen kir-jaaminen ja ohjeistaa tietojen toimittamiseen sekä edistää Hil-mo-tietojen hyödyntämistä että saada palautetta ilmoitusjärjes-telmästä kehittämisen tueksi.

Koulutusten kohderyhmänä ovat sosiaali- ja terveydenhuol-lon ammattilaiset ja vastuuhen-kilöt sekä organisaatioissa kir-jaamisohjeita antavat.

Lähde: HILMO 2013 -ohjekirja sekä THL:n internet-sivut

Teksti: Minna Onkalo, Sisäinen tarkastaja

4 Länsi-Puhuri 1 / 2013

Kuten kaikki ovat huomanneet, on sairaanhoitopiiriimme ilmestynyt useita kelta-vihreän värityksen omaavia hahmoja, jotka ajavat pakettiautoilla ja puhuvat kummia. Ensihoito on siis saapunut työyhteisöömme.

Ensihoidon uudet tuuletTerveydenhuoltolain uudistuk-sen perusteella ensihoidon jär-jestämisvastuu siirtyi sairaan-hoitopiireille vuoden 2013 alus-ta. Sairaanhoitopiirimme kat-soi tässä tilanteessa tulevai-suuteen ja otti ensihoidon ko-konaan omaksi toiminnakseen.

Vanhat kuntasopimukset painuivat historiaan ja ensihoi-to siirtyi 31.12.2012 klo 10.00

alkaen porrastetusti jokaisessa alueemme kunnassa sairaan-hoitopiirin toiminnaksi.

Paljon on tapahtunut sen jälkeen, mutta palataan vie-lä hetkeksi viime vuoteen. En-sihoidon palvelutasopäätöksen valmistelu oli pitkä ja raskas tie. Itse en kyseiseen rypistykseen osallistunut, vaan sitä kivirekeä vetivät perässään ansiokkaasti

ensihoitopäällikkömme Mark-ku Alalahti ja kirurgian ylilääkäri Outi Nyberg. Ja hyvin vetivätkin.

Erikoissairaanhoitoa sairaalan ulkopuolellaPalvelutasopäätöksen mukai-sesti jokaiseen kuntaamme, Si-moon, Kemiin, Tervolaan, Ke-minmaahan, Tornioon ja Ylitor-nioon kuntalaiset saivat vähin-tään yhden hoitotason ambu-lanssin välittömään lähtöval-miuteen. Hoitotason ensihoi-to on lyhyesti sanottuna eri-koissairaanhoitoa sairaalan ul-kopuolella.

Hoitotason ja perustason ensihoitajamme ovat koulutet-tuja ja kokeneita muun muassa tutkimaan ja hoitamaan akuut-tipotilaita, sekä myös vähem-män akuutteja potilaita, aloit-tamaan laskimonsisäisiä lää-kehoitoja, toteuttamaan mo-niviranomaistehtäviä ja suorit-tamaan henkeä pelastavia toi-menpiteitä tuulessa, tuiskussa, auringonpaisteessa ja vaikkapa auton romussa.

Palvelutasopäätöksen jäl-keen olikin jäljellä toiminnan käynnistäminen. Verta, hikeä ja kyyneleitä säästämättä puolen vuoden ympäripyöreiden päivi-en jälkeen operatiivisen toimin-nan aloittaminen onnistui aika-ikkunassaan. Tässä korvaamat-tomana apuna toimivat projek-tityöntekijämme, joista oli tule-va myös LPSHP:n ensimmäisiä kenttäjohtajia.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin ensihoitajien ja ambulanssien vä-ritys on nykyisin kelta-vihreä.


Kenttäjohtaja ohjaa ensihoitoaAsetus ensihoidosta ja tervey-denhuoltolaki määrittävät, että ensihoidossa on oltava henki-lö, joka vastaa ensihoidon ope-ratiivisesta johtamisesta ja re-surssien hallinnasta. Tämä hen-kilötyyppi on tuttu poliisien or-ganisaatiosta, jossa kenttäjoh-taja on toiminut jo useita vuo-sia. Vihdoin ja viimein saimme myös ensihoitoon selkeän ope-ratiivisen toiminnan johtajan ja toiminnan valvojan. Tätä het-keä olemme me kaikki ensihoi-dossa odottaneet useiden vuo-sien ajan.

hittynyt viime vuosina harp-pauksin eteenpäin. Ensihoito ei ole enää sairaankuljetusta vaan potilaan hoidon aloitta-mista ennen sairaalaa. Ensihoi-don vaikuttavuus tulee kolmen asian yhteisvaikutuksena: Kuin-ka nopeasti pystymme tavoit-tamaan sairastuneen tai vam-mautuneen henkilön, aloitta-maan henkeä pelastavan en-sihoidon ja kuljettamaan poti-laan oikeaoppiseen lopulliseen hoitopaikkaan.

Toimiva ensihoito säästää yhteiskunnan rahoja erityises-ti lyhyemmillä sairaalajaksoilla, vähäisemmillä tehohoitopäivil-lä ja vähäisemmillä sekundaa-rivaurioilla. Ilman ensihoitoa moni kuntalainen ei olisi kos-kaan saavuttanut sairaalaa ja sen tarjoamaa laadukasta hoi-toa. Elottomaksi menneen po-tilaan kuolleisuus nousee 8-10 prosentilla jokaisena minuut-tina sydänpysähdyksen jälkeen ilman ammattilaisen tarjoamaa hoitoelvytystä.

V i i vee t s i i s t appavat . Tästä(kin) syystä meillä on ol-tava riittävän tiheä ambulans-siverkosto ja toiminta välittö-mässä lähtövalmiudessa. Mut-

ta meillähän on ja siitä meidän tulee olla ylpeitä.

Tavoitteena Suomen paras ensihoitoToimintamme on siis nyt käyn-nissä. Kaksi kuukautta on ta-kana ja toiminnan kehittämi-nen on vasta alussa. Kokonai-nen noin 77 henkilön tulosyk-sikkö on perustettu tyhjästä or-ganisaatioon, jossa samankal-taista toimintaa ei aikaisemmin ole ollut. Toimintamme ei ole vielä täydellistä, mutta tästä on hyvä aloittaa. Toimintaa kehite-tään jatkuvasti ja tulokset tule-vat puhumaan puolestamme ai-kanaan. Tavoitteena on kehittää Suomen paras ensihoitopalvelu!

Ensihoidolle rakennetaan parhaillaan uusia tiloja. Niiden odotetaan valmistuvan elokuussa.

sä kontekstissa. Ja huomioita-vaa on, että sen täydellisen jär-jestelmän meille tekevät asian-tuntevat ensihoitajamme, yh-teistoiminta sairaalan eri toi-mintojen kanssa ja hyvä ja laa-dukas sairaanhoito niin perus-terveydenhuollossa kuin eri-koissairaanhoidossa. Ja nämä ainesosathan meiltä jo löytyvät.

Sairaalan pihaan saapuva kelta-vihreä pakettiauto ei ole vihollisen panssarivaunu, vaik-ka se joskus varmaan siltä tun-tuu. Pyrkimyksemme on sau-mattomaan yhteistyöhön kaik-kien yhteistyökumppaneidem-me kanssa. Tutustukaa meihin, voitte vaikka yllättyä.

Meidät löytää täältä sairaa-lan takaa tornitalosta Ensihoi-tokeskuksesta. Ensihoitajam-me löytyvät ympäri maakun-taa, auttaen hätää kärsiviä 24 tuntia vuorokaudessa seitse-mänä päivänä viikossa suurel-la pieteetillä.

Yhteistyöterveisin,Sami Länkimäki (se eteläpohjalainen joka omaa 25 % kemiläistä verta)Ensihoidon vastuulääkäri jakoko LPSHP:n Ensihoitopalvelu

”Viiveet tappavat. Tästä syystä meillä

on oltava tiheä ambulanssiverkosto

ja toiminta välittömässä lähtö-

valmiudessa.”

Me eteläpohojalaaset pruu-kaamme teherä pelekästään täyrellistä, joten tuo edellinen lause on helppo ymmärtää täs-

”Hoitotason ensihoito on lyhyesti sanottuna erikoissairaanhoitoa sairaalan ulkopuolella.”

LPSHP:n kenttäjohtaja toi-mii omalla yksiköllään ja kenttä-johtojärjestelmän kautta valvoo ensihoidon resursseja, suorittaa valmiussiirtoja ja ottaa osaa tu-kiyksikkönä korkeariskisiin teh-täviin. Kenttäjohtoyksikkö on sijoitettu Ensihoitokeskukseen Kemiin, josta tarvittaessa läh-tee tehtävälle joka puolelle sai-raanhoitopiiriämme.

Kenttäjohtajamme toimivat vaativalla hoitotasolla, jonka hoitotoimenpiteet ja lääkitykset lähentelevät lääkäriyksikön ta-soa. Kenttäjohtajamme pystyvät esimerkiksi tarvittaessa varmis-tamaan potilaan hengitystiet intubaatiolla, aloittamaan hen-gityslaitehoidot, aloittamaan tehohoidosta tuttuja lääkkeitä lääkärin konsultaation perus-teella, sekä kaiken muun lisäksi tuovat potilaan luokse lisää tie-to-taitoa. Kaikki tämä tehdään potilaan parhaaksi.

Ei vain sairaankuljetustaSairaankuljetus, kuten ensihoi-toa aikanaan nimiteltiin, on ke-


Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuosittaiset tilastoraportit pohjautuvat Stakesin ja sairaanhoitopiirien yhdessä vuosien 1997–2006 aikana kehittämään sairaaloiden tuottavuuden seurannan tietojärjestelmään. Raportit on tarkoitettu sairaaloiden hoitotoiminnan vertailuun, ohjaukseen, arviointiin, päätöksentekoon ja suunnitteluun. Ne julkaistaan vuosittain helmikuussa.

Somaattisen erikoissairaanhoidon vuosi 2011– miltä näytämme suhteessa muihin?

Tuottavuuden kehityksessä on sairaalakohtaisia eroja. Yliopis-tollisista sairaaloista tuottavuus nousi vuosina 2007–2011 eniten Helsingin yliopistollisessa kes-kussairaalassa (6 %). Keskus-sairaaloista tuottavuus nou-si eniten tänä aikana Länsi-Pohjan keskussairaalassa (13 %) ja muista sairaaloista eni-ten Vammalan aluesairaalas-sa (18 %).

Vuonna 2011 tuottavuuse-rot olivat yliopistollisten sairaa-loiden välillä keskimäärin viisi prosenttia ja keskussairaaloiden välillä kuusi prosenttia. Tuot-tavin yliopistosairaala vuon-na 2011 oli Kuopion yliopistol-linen sairaala. Keskussairaalois-ta tuottavin oli Pohjois-Karjalan keskussairaala. Hyvinkään alue-sairaala on vuodesta 2008 alka-en ollut keskussairaaloiden ryh-mässä tuottavimpana.

Sairaaloiden Benchmar-king-aineistosta on muodos-tettu 13 erillistä tietokantaa, jotka kaikki mahdollistavat ver-tailun eri näkökulmista saman-tyyppisillä mittareilla. Tilastora-portti ja tietokannat julkaistaan THL:n verkkosivuilla, osoittees-sa www.thl.fi /tilastot/sairaaloi-dentuottavuus.

Tietokannat sisältävät sai-raalapalveluiden käyttöä, kus-tannuksia ja tuottavuutta kos-kevia tietoja sairaanhoitopiireit-täin, sairaaloittain, kunnittain ja erikoisaloittain. Näkökulma voi olla tuottajakohtainen tai alu-eellinen. Tuottajatietokannoilla vertaillaan ja arvioidaan tuot-tajien toimintaa. Tuottavuutta on mitattu tuottavuuden muu-toksena omassa toiminnassa vuosien 2007–2011 aikavälillä

tai suhteessa toisiin, vastaaviin yksiköihin.

Alueellisessa näkökulmas-sa tarkastellaan tietyn alueen, sairaanhoitopiirin tai kunnan väestön käyttämiä palveluja ja niistä aiheutuneita laskennalli-sia kustannuksia. Aluetietokan-noilla vertaillaan ja arvioidaan alueellista toimintaa. Kokonais-kuvan saamiseksi arviointia on hyödyllistä suorittaa sekä tuot-tajan että alueen näkökulmasta.

H o i t o a t a r k a s t e l l a a n NordDRG-potilasryhmittäin, jotka muodostetaan ryhmitte-lemällä sairaaloiden potilaskoh-taiset avo- ja vuodeosastohoi-tojaksot samankaltaisiin poti-lasryhmiin. Ryhmälle on annet-tu kustannuspaino, joka kuvaa kyseisen potilasryhmän vaati-maa suhteellista voimavarojen tarvetta.

Kustannuspainoina on käy-tetty THL:n laskemia vuoden 2011 NordDRG Full -raakapai-noja, joita on korjattu siten, että ne vastaavat koko maan vuoden 2011 potilasrakennetta. Lasken-ta pohjautuu Helsingin ja Uu-denmaan sairaanhoitopiirin po-tilaskohtaisiin kustannuksiin. Painojen laskentaan on otettu mukaan myös poikkeuksellisen kalliiden ja halpojen hoitojak-sojen kustannukset.

Sairaaloiden kirjaamiskäy-tännöissä ja kustannuslasken-nassa on edelleen eroja, jotka saattavat vaikuttaa tuloksiin. Vertailtavuutta siis heikentää sairaaloiden erilainen tai puut-teellinen diagnoosi- ja toimen-pidetietojen kirjaaminen perus-tietojärjestelmiin sekä tietojen yhdistely perustietojärjestelmis-tä hoitoilmoitustietosisällöksi.

Keskussairaaloiden tuottavuus 2011; sairaalatyypin keskimääräinen tuottavuusluku=100


Somaattisen erikoissairaanhoidon ikä- ja sukupuolivakioidut episodit ja laskennalliset kustannukset asukasta kohti sekä kus-tannusten ero maan keskiarvoon alueittain vuonna 2011

Painotettujen episodien määrän kehitys keskussairaaloissa vuosina 2007–2011; indeksi 2007=100

Tietokannat perustuvat sai-raaloiden lakisääteisiin hoitoil-moitustietoihin (HILMO) sekä kokonais- ja erikoisalatason kustannustietoihin. Niiden laa-tua ja luotettavuutta paranne-taan jatkuvasti. Kirjaamiskäy-täntöjen ja kustannuslaskennan yhdenmukaistamiseksi tehdään valtakunnallisella ja kansainvä-lisellä tasolla kehittämistyötä.

Painotettujen episodien määrä nousi eniten vuodesta 2007 Länsi-Pohjan keskussai-raalassa ja siellä eniten kirur-gian erikoisalalla. Vuoden epi-sodiin yhdistetään potilaan sa-man sairauden vuoksi tuotetut avohoitokäynnit ja hoitojaksot. Diagnoosi- ja toimenpidekoo-dikirjausten kautta käynnille ja hoitojaksolle saadaan Drg-ryh-mä, jolla on paino.

DRG-ryhmän 999O Lyhyt hoito ilman diagnoosia -kus-tannuspaino on laskettu 9-al-kuisten O-ryhmien lukumäärillä painotetulla keskiarv olla (0,33). Näin ollen Länsi-Pohjan, Lapin, Pohjois-Karjalan ja Seinäjoen keskussairaalat, joilla oli run-saasti diagnoosittomia käyntejä, saattoivat hyötyä painotettujen avohoitojaksojen lukumäärässä.

Länsi-Pohjan sairaanhoito-piirin väestön somaattisen eri-koissairaanhoidon käyttö suh-teessa asukasmäärään aiheut-taa tilastoraportin mukaan suu-rimman kustannuspoikkeaman, joka on 1 563 674 euroa 10 000 asukasta kohden.

Lähde: THL:n tilastoraport-ti ja internet-sivut.


Hygieniahoitajat koollaOYS:n Erva-alueen hygieniahoi-tajat kokoontuvat kerran vuo-dessa saman pöydän ääreen koulutuksen ja yhteistyön mer-keissä. Meitä hygieniahoitajia on tällä alueella 18.

Järjestämme vuorotellen päivän ohjelman ja muut ko-koontumiseen liittyvät asiat. Tänä vuonna oli Länsi-Pohjan keskussairaalan hygieniahoita-jien vuoro järjestää tämä päivä.

Osallistujat tulivat Kokko-lasta, Kajaanista, Kuusamos-ta, Rovaniemeltä, OYS:sta, Ter-veystalo Oulusta (edustaa koko Suomea) ja Ylivieskasta. Paikal-le eivät päässeet hygieniahoita-jat Oulun kaupungista, Raahes-ta ja Oulaisista.

Hygieniahoitajat olivat tyy-tyväisiä päivän antiin. Erityises-ti he olivat ihastuksissaan sii-tä, että meidän sairaala on niin lähellä kaupungin keskustaa, merta ja jopa Lumilinnaa, jos-sa me vierailimme päivän päät-teeksi.

Teksti ja kuvat: Tuija Nurkkala


Euroopan neuvoston direktiivi 2010/32/EU koskee terävien instrumenttien aiheuttamien pistotapaturmien ehkäisyä sairaaloissa ja terveydenhuollossa. Direktiivi sai lainvoiman 1.6.2010 ja se on saatettava kansalliseen lainsäädäntöön jäsenvaltioissa viimeistään 11.5.2013 mennessä.

Pönttöryhmä kiersi sairaalassa

Direktiivi ohjeistaa pyrkimyk-seen ehkäistä terävien instru-menttien aiheuttamia tapatur-mia terveydenhuollon työnte-kijöille laatimalla yhtenäistetyt ohjeet riskien arviointiin, en-naltaehkäisyyn, tietoisuuden li-säämiseen ja koulutukseen sekä luomalla palaute- ja seuranta-menetelmiä. Direktiivi koskee kaikkia sairaalan ja terveyden-huollon työntekijöitä.

Aiheesta järjestettiin turva-symposium Helsingissä Euroop-pasalissa 29.8.2012. Paikalla oli-vat kuvissa esiintyvät, keltaisiin liiveihin pukeutuneet henkilöt, jotka perustivat symposiumin jälkeen Pönttöryhmä-nimisen työryhmän työstämään uutta EU-direktiiviä Länsi-Pohjan kes-kussairaalassa.

Lisää tapahtumia luvassaPönttöryhmä on esitellyt direk-tiiviä työsuojelujaostolle, po-tilasturvallisuuden johtoryh-mälle, osastonhoitajille ja hy-gieniayhdyshenkilöille. Pönttö-ryhmä on tiedottanut asiasta viikkotiedotteessa ja vastikään Pönttöryhmä kiersi kaikki sai-raalan vuodeosastot, poliklini-kat ja toimenpideyksiköt jaka-en tietoa muun muassa pisto-tapaturmien ennaltaehkäisystä, hylsytyskiellosta ja toimista ta-paturman jälkeen.

Pönttöryhmä keräsi kierrok-sellaan viisi pönttöä eli särmäis-jäteastiaa mukaansa. Astiat on tyhjennetty ja laskettu hylsy-tettyjen neulojen määrä, mistä

pönttöryhmä antaa palautetta myöhemmin.

Pönttöryhmä tekee uuden kierroksen syksyllä, jolloin se kerää jälleen pönttöjä mukaan-sa ja laskee onko hylsytettyjen neulojen määrä vähentynyt tie-dottamisen, koulutuksen, ohjei-den päivittämisen ja monenlai-

sen asian esillä pitämisen jäl-keen. Infektio- ja sairaalahygie-niayksikön alueellinen koulutus pidetään 24.4.2013.

Aiheeseen liittyvää tapah-tumaa on tulossa lisää, olkaa kuulolla! Terveisin Pönttöryhmä.

Teksti: Tuija NurkkalaKuvat: Pönttöryhmä

Pönttöryhmään kuuluvat varastopäällikkö Kirsti Ylimäinen, hygieniahoi-taja Tuija Nurkkala ja leikkaus-anestesiaosaston apulaisosastonhoita-ja Anne Saario.


Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin alueellinen apuvälinekeskus aloitti toimintansa 1.1.2003, ensimmäisenä laatuaan koko Suomessa. Sittemmin alueellisia apuvälinekeskuksia on perustettu jo 13 sairaanhoitopiiriin. Lisäksi yksi on tällä hetkellä rakenteilla ja useampia suunnitteluvaiheessa.

Edelläkävijä edelleen – alueellinen apuvälinekeskus 10 vuotta

Kymmenvuotisen taipaleensa kunniaksi alueellinen apuväli-nekeskus järjesti 25.1.2013 juh-laseminaarin Kemin kulttuuri-keskuksessa. Kutsuseminaarin lisäksi päivän ohjelmaan kuu-lui myös kaikille avoin apuväli-ne-esittely.

Tavoitteena tasavertai-suusAlueellisen apuvälinekeskuk-sen myötä kaikki lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinemäärä-rahat yhdistettiin ja apuvälineet luovutettiin kunnista alueellisen apuvälinekeskuksen käyttöön.

Asiakasnäkökulmaa juhlaseminaariin toi kokemuskouluttaja Marke Mar-timo. Puheenvuorossaan Martimo kertoi kuinka apuvälineet ovat autta-neet häntä harrastuksiin ja ansiotyöhön.

Juhlaseminaarin lisäksi Kulttuu-rikeskuksessa järjestettiin kaikille avoin apuväline-esittely kattaval-la apuvälinekirjolla.

Keskuksen ytimeksi tuli Länsi-Pohjan keskussairaala, kuntiin tuli keskukselle omat toimipis-teensä. Palvelua on haluttu tar-jota siellä, missä se on asiakkail-le tarkoituksenmukaista.

Alueellisen apuvälinekes-kuksen perustamisen tavoittee-na oli saada sairaanhoitopiirin alueen kaikki asukkaat tasaver-taiseen asemaan apuvälineiden saatavuuden suhteen. Lisäksi tarkoituksena oli tehostaa alu-een apuvälineiden käyttöä pa-remman seurannan ja kierrä-tyksen avulla.

Huoltotoiminta ja työnte-kijöiden yhteydenpitokin hel-pottuivat alueellisen keskuksen myötä, ja yhtenä etuna on ollut myös byrokratian ja paperityön väheneminen.

Kasvua ja kehitystäAlueellisen apuvälinekeskuksen toiminta on kymmenessä vuo-dessa laajentunut huomatta-vasti. Kun vuonna 2003 apu-välinelainoja oli vuodessa noin 7000, oli niitä vuonna 2012 yli 13 000 kappaletta. Asiakkaiden määrä on kasvanut hieman yli kolmesta tuhannesta lähes vii-teen tuhanteen vuodessa.


Vuonna 2010 valmistuneen selvityksen mukaan 21,5 pro-senttia apuvälinekeskuksen asi-akkaista ilmoitti, ettei selviäi-si kotonaan ilman apuvälinet-tä. Laitoshoidon kustannukset näiden asiakkaiden osalta olisi-vat yli kolme miljoonaa. Lisäksi noin puolet asiakkaista kertoi, että tarvitsisi säännöllisesti toi-sen henkilön apua, jos apuväli-nettä ei olisi käytössä.

Toiminnan kehittäminen jatkuu apuvälinekeskuksessa edelleen arkityön rinnalla.

Apuvälinekeskuksen työntekijät, ”työrukkaset”, esittivät seminaa-rin lopuksi alueellisen apuväline-keskuksen historiikin. Kymmeneen vuoteen on mahtunut monia eri-laisia vaiheita.

Apuvälinealan asiantuntija Anna-Maria Salmela esitteli tilaisuudessa apuvälineiden uudet saatavuusperusteet.

THL:n tutkija Outi Töytäri toi mukanaan ajankohtaista tietoa apuväline-palveluista. Kuvat: Kimmo Kangas.

Järjestelyerän jakamisesta

neuvottelutulos

Virka- ja työehtosopimuk-sissa oli 1.2.2013 kaikilla so-pimusaloilla 1,46 prosen-tin yleiskorotus, joka jo nä-kyy tilinnauhoissa. Ei tosin välttämättä käteen jäävässä palkassa, koska verotus on kiristynyt.

Paikallisen järjestelyerän määrä oli tällä kierroksel-la pieni, vaihdellen 0,35–0,6 prosenttia. Erä on kohdistet-tu palkkojen harmonisointiin niille työntekijäryhmille, jois-sa oli ns. kuoppia sekä esi-miestason palkkauksen ko-hentamiseen. Erityisesti lä-hiesimiestyössä rekrytointi on ollut haasteellista.

Täydelliseen harmoni-sointiin järjestelyerä ei riit-tänyt tälläkään kertaa, mut-ta askeleita eteenpäin kui-tenkin päästiin.

Kertapalkkion maksami-sen periaatteista on myös keskusteltu järjestöjen kans-sa. Kertapalkkion maksami-sen periaatteet menevät hal-lituksen hyväksyttäväksi. Jos ehdotus hyväksytään halli-tuksessa, tulee asiasta uusi ohjeistus Hestraan. Esityksen mukaan kertapalkkio korvaa muun muassa aikaisemman luentopalkkion.

Sähköisen työajanseu-rantajärjestelmän osalta asia on edennyt, mutta se on edelleen vasta valmistelu-vaiheessa. Hallituksen pää-tös asiasta on tarkoitus saa-da kevään aikana niin, että järjestelmä on käytössä syys-kuun alusta alkaen kaikki-en henkilöstöryhmien osalta.

Riitta


laulaa Samuli Putro radiossa. Ja ”tavalliset hautajaiset” ansaitsi myös vuodesta 1988 lähtien hyvin palvellut toverimme, osasto 2A.

”Mä tahdon tavalliset hautajaiset”

Osalla on muistossa osaston syntyminen ja sen silloiset joh-tajat ylilääkäri Kotaniemi sekä osastonhoitaja Nylund. Vasta-syntynyt tarvitsi paljon hoivaa ja huolenpitoa ja sitä siltä ei ole koskaan puuttunut.

Jokainen joka osastoon sai tutustua, on sitä lämmöllä vuo-sien saatossa hoivannut ja ke-hittänyt siitä toimivan yksikön.

”Hautajaisissa” meitä kävi tervehtimässä ”papin sijainen” sekä nunnakuoro. Lisäksi oli muistopuheita ja seppeleen las-kua. Tästä on nyt hyvä jatkaa matkaa ja muistella ikimuistoi-sia hetkiä osasto 2A:n kanssa.

Virallisen osuuden jälkeen mustat päähineet vaihtuivat tonttulakeiksi ja vieraaksi saa-pui itse joulupukki! Ilta muut-tui pikkujouluiksi ja mitä siel-lä tapahtui, onkin jo sitten sa-laisuus…

Mutta eihän tarina onneksi tähän päättynyt. 7.1.2013 syn-tyi uusi yksikkö nimeltään SyKe, jossa keuhkot saivat toverikseen sydämen. Nyt jäämme odot-telemaan minkälaisia tarinoi-ta sieltä syntyy jälkipolville ker-rottavaksi.

”Kiitos kuluneesta.Myötämielin muistelemme,kaihoisasti kaipailemme,ikävöimme itse kukin,yhteisiä ympyröitä,joka päivän jutteluita,tuokioita työn ja touhun.

Toivomme tuleville,haluamme huomiselle,saatteeksi sisussopukkaan,aurinkoa aamutuimaan,kevyttä keskipäivään,taivaalle tuhannet tuikkeet!!”Vuokko Paavilainen –

Teksti ja kuvat: Saija Puukko


Hukkajahtia Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä

”Esimerkkejä hukasta ovat haitta-

tapahtumat ja hoitovirheet sekä kyvykkyyksien ja

osaamisen alikäyttö.”

Hukkajahtia sairaalassa, onkohan se mahdollista? Kyllä se on mahdollista, sillä viime syksystä lähtien pohjoisen Erva-alueen sairaaloissa on jahdattu hukkaa suurin joukoin.

Tammikuun lopulla sairaalas-tamme lähti neljä innokasta työntekijää katsomaan, mikä Hukkajahti oikein on. Ylihoita-ja Maritta Rissanen oli jo vii-me syksynä osallistunut Huk-kajahtiin ja hänen kokemuk-sensa herättivät myös ylihoita-ja Sirkka Tuunaisen ja hallinto-ylihoitaja Mervi Tikkasen kiin-nostuksen asiaan. Mukaansa he saivat laatupäällikkö Riitta Rau-talinin ja varastopäällikkö Kirs-ti Ylimäisen.

Viiden teoriapäivän aikana selvisi, mistä Hukkajahdissa on kyse. Hukkajahti on Britanni-an Community Health Service-sin (DCHS) kehittämä ohjelma (Improvement Leaders Capabili-ty Programme), joka tähtää toi-minnan jatkuvaan parantami-seen. Lapin sairaanhoitopiiri on tuonut ohjelman Suomeen yh-teistyössä DCHS:n kanssa. Oh-jelmaan mukaan ovat liittyneet Oys-erva-alueen kaikki sairaan-hoitopiirit.

Turhat työvaiheet poisOhjelman taustalla on japani-laisen autonvalmistajan Toyo-tan kehittämä toiminnanohja-uksen järjestelmä Lean Mana-gement. Se perustuu ajatuk-seen kehittää toimintaprosesse-ja niin, että turhat vaiheet jää-vät pois. Kyseessä on siis hukan eliminointi. Esimerkkejä hukasta ovat haittatapahtumat ja hoito-virheet, kyvykkyyksien ja osaa-misen alikäyttö ja muu potilaal-le arvoa tuottamaton toiminta.

tymme havainnoimaan ja ar-vioimaan omaa työtämme ja työympäristöämme kriittises-ti ja ymmärrämme, kuinka sitä voi kehittää.

Teoriajakson jälkeen seura-si viikon mittainen ”pikaparan-nusjakso”, jolloin tavoitteena oli saada aikaan parannusta jossa-kin kehitettävässä toiminnassa. Pikaparannusjaksoa seuraa ar-viointi ja raportointi.

Teoriajakson aikana osal-listujat jaettiin omiin ryhmiin ja ryhmille annettiin nimi. Sai-raanhoitopiirimme osallistujat muodostivat yhden ryhmän ni-meltään Rämä.

Ryhmä Rämän kehittämis-kohteeksi sovittiin päivystyspo-liklinikan sisäänkirjoitusproses-si, jossa toimintaa yritetään pa-rantaa työnjakoa muuttamalla siten, että potilaan läpimeno-aika päivystyspoliklinikalla saa-daan lyhenemään.

Esimiehet ja työntekijät mukaanKehittämistyöhön on otettu mukaan päivystyspoliklinikan esimiehet ja työntekijät. Ryh-män jäsenet haastattelivat en-sin lähiesimiehiä ja sen jälkeen työntekijöitä. Lisäksi innokkaat

ryhmäläiset Kirsti ja Riitta kä-vivät työyksikössä tutustumas-sa ja havainnoimassa, miten po-tilaan sisäänkirjoitus tapahtuu nyt ja mitä siinä voisi muuttaa. Sen jälkeen haastateltiin eri am-mattiryhmien työntekijöitä, mi-ten he kehittäisivät toimintaa.

”Hukkajahti tähtää toiminnan jatkuvaan

parantamiseen.”

Koulutuspäivien aikana saimme tietoa muun muas-sa ongelman määrittelystä, si-dosryhmäanalyysista, ongel-mapuun ja hypoteesipuun ra-kentamisesta, priorisoinnista, työsuunnitelmien laatimisesta, analysoinnista. kaavioiden ja suositusten laatimisesta ja rat-kaisuun päätymisestä.

Ohjelman avulla meistä koulutettiin ”parannusjohta-jia”. Tarkoituksena on, että pys-

Lopuksi seurasi yhteinen palaveri työyksikön henkilökun-nan kanssa, miten asiassa ede-tään pikaparannusjakson aika-na. Tätä kirjoitettaessa pikapa-rannusjakso on ohi ja on yh-teisen arvioinnin aika työyksi-kön, kouluttajien ja koulutetta-vien kanssa. Jos pikaparannus-jakson aikana testattu toiminta-malli on todettu hyväksi, on uu-distus pantava toimeen, ettei se jää vain aikomukseksi.

Summa summarum kou-lutusjakso oli erittäin innosta-va. Kiitos aktiivisten kouluttaji-en ja muiden osallistujien! Kii-tokset myös päivystyspoliklini-kan esimiehille ja työntekijöil-le, että olitte ”hankkeessa” mu-kana innokkaasti ja olitte tuke-massa oppimisprosessissamme. Tästä on hyvä jatkaa! Ensi syk-synä alkaa seuraava Hukkajah-tikoulutus, johon toivottavas-ti meiltä löytyy uusia innokkai-ta osallistujia.

Teksti: Mervi Tikkanen


Ezewuzie PirkkoHaarakangas KaukoHurula SinikkaJauhiainen ArjaKarjalainen HeikkiKauppinen Marja LeenaKettunen IirisKunnari RiittaLammi MerjaLampinen PirkkoLeppänen KirstiLouste SinikkaMartinmäki UllaMiinala TerttuMyllykoski PirjoMäkimartti Maija-LiisaPartanen EsteriPekkala Marja-RiittaPuro HeliRytkönen LiisaSaastamoinen PirjoVaaraniemi HilkkaVaaraniemi MaireWallenius Terttu

Vuonna 2012 eläkkeelle siirtyneet

Ylikemisti Pirjo Myllykosken an-saittuja eläkepäiviä juhlistettiin marraskuussa laboratorion hen-kilökunnan kesken intialaisessa hengessä.

Mukavia eläkepäiviä toivot-taa koko laboratorion väki!

Valitsin taideteoksen esittelyyn veistoksen, joka on tällä hetkel-lä katseilta piilossa.

Kimmo Pyykkö teki 1970 veistoksen Musta lintu / Black bird. Teos hankittiin Länsi-Poh-jan keskussairaalaan vuonna 1973, jolloin sairaalaan hankit-tiin paljon taideteoksia.

Kimmo Pyykkö (s. 1940) on kuvanveistäjä, joka teki aluk-si veistoksia romuista. 1970-lu-vulla hän teki suuria surrealis-tisia alumiiniveistoksia, jollai-nen myös Musta lintu -veistos on. Myöhemmin hän on tehnyt myös fi guuriveistoksia ja luon-toaiheisia puureliefejä. Tämä professorin arvonimen omaa-va taiteilija on saanut lukuisia

taidepalkintoja ja tunnustuksia niin Suomessa kuin maailmalla.

Musta lintu -veistos sijaitsi alun perin sairaalan sisäpihal-la paikassa, johon rakennettiin myöhemmin yhteispäivystyksen tiloja. Musta lintu -veistos siir-rettiin pois alta ja tällä hetkellä teos odottaa uutta esille tule-mista teknisen osaston sisäpi-halla, roskalavojen takana.

Nyt kaikki miettimään mi-hin tämä iso, upea ja arvostetun taitelijan teos tulisi sijoittaa sai-raalan piha-alueella. Tavoittee-na on, että teos olisi henkilö-kunnan, potilaiden, asiakkaiden ja vierailijoiden nähtävillä. Jopa niin, että sen voisi nähdä vaikka vain sairaalan ohi kulkevat. Teos

Taidetta sairaalan kaunistukseksiansaitsee sellaisen paikan, jossa se olisi mahdollisimman runsai-den katseiden kohteena.

LPSHP:n työntekijät voivat lähettää

ehdotuksia Musta lintu / Black bird -veistoksen uudeksi sijoituspaikaksi

Länsi-Puhurin sähköpostiin,

osoitteeseen [email protected] .

Parhaan ehdotuksen tehnyt saa palkinnoksi

kulttuuriseteleitä.

Teksti: Tuija NurkkalaKuva: Aliisa Kesti

Murrepakina Resepti

Yöunet on makkeimmilhan ko kello soi. Mie laitan aina aamu-vuohron kellon soihman tasan kolomelta. Pirulauta, että mais-tus uni vielä makosalta jonku aikaa. Mutta itteppä olen tätä halunnu. Vartin yli kolome istun jo autosa, keula kohti Kemiä ja matkaa eesäpäin 137 kilometriä.

Lähtiisä aina sanon ko pa-nen oven kiini että heippa koti, illala nähhän. Lehen otan läh-tiesä laatikosta, saampahan sit-te töisä vilikassa. Ratiosta mie kuuntelen enimmäkshen pu-hekanavaa, mie jaksa musiikkia heti alakaa aamuyöstä kuuntel-he. Rekkoja niitä tullee enim-mäkshe vasthan, montakha pik-kuautua ei näe. Onneksi nyt ala-kaa jo valostumhan yökki, ei ole niin ankiaa aijaa.

Mutta kesälä olis ihmi-set kathellisia mulle, jos vain tietäisivät kesäisen aamuyön, mitä kaikkia mie saankhan nähä. Kuinka kaunista voikhan olla. Ensin ko ajan ounasjokivartta parikymmentä kilometriä ja sii-hen perhän kemijokivartta sa-takakskymmentä kilometriä. Jo-esta ko nousee aamuinen usva ja aurinko valasee sitä komias-ti, niin siinäpäs sitä onki mulla ihastelemista.

Joskus pimeinä öinä mie olen laskeskellu rekkoja, että montako tullee vasthan. Viiko-la niitä onki palion yölä liikhelä, ylhensä 20–30 niitä on. Viikon-loppusin ei montakhan. Yhen kerran ajoin että Muurolan ja Kemin välilä ei tullu yhthän au-tua vasthan. Sillon mie ajattelin että olenkhan mie ainua elosa oleva koko läänisä.

Työmatka se on tämäki

Palion mie ajattelen om-maaki elämää. Monenlaisia tei-tä mieki olen kulukenu. Joskus olen kahalannu syväläki, vishin ne on niitä kappeita polokuja. Mutta on se tie aina siittä sit-ten leventyny. Nyt kulien jo niin leviää tietä että oikeen kaithek-ki on laitettu laithoin. Vishin ne minua ohojaa.

Pikkusen ennen viittä olen-ki jo sitten Länskäsä. Kiehhau-tan kahavit ja työvuoro alakaa vartin yli viis. Aamuvuorot men-neeki aina äkkiä.

Niin sittenhän pittää aijaa sama matka takasinki päin. Työt loppuu varttia vaila kaks. Töit-ten jäläkhen matka tuntuu pali-on pitemmältä, vishin ko tahtoo jo väsyttääkki. Peltipoliisit ei ole vielä mulle valohjan vilikutellu, mutta oikeat poliisit on. Istutti-vat oikeen takapenkiläki ja anto muistoksi satasen sakon siittä hetkestä. No saihan siinä istua senthän nahkapenkilä!

Kotona mie olen sitten puo-li neliän maisa ja mutkin tullee matkaa 280 kilometriä. Kotona olhan, mie ovela sitten sanon ko sen oven aukasen.

Iltavuohron mie lähen aje-lemhan yhdentoista maisa ja kotona taas olen vähän en-nen iltakymmentä. Kaikenlaisia ajatuksiahan sitä ehtii matkala aina liikutella ja miettiä. Mutta vaikka olisin työpäivän ja koti-matkan jäläkhen kuinka väsyny, mulle tullee aina niin hyvä olo, ko käännyn kotipihhan. Onhan se senthän minun syntymäkoti.

Toimittaja TuiskuLänsi-Puhurista

VIINIMARJAPAISTI

1 kg hyvälaatuista naudanpaistia2 rkl voita1 tl suolaa1/2 tl mustapippuria2-3 keskikokoista sipulia1 laakerinlehti1 tl timjamia1 dl vettä2 dl mustaherukkamehua (laimentamatonta)

Ruskista paisti kauttaaltaan padassa. Mausta suolalla ja pippurilla. Ruskista sipulilohkot ja lai-ta ne paistin ympärille pataan. Lisää laakerinleh-ti ja timjami.Kaada mehu ja vesi pataan.Hauduta uunissa 175 asteessa noin kaksi tun-tia. Lämpömittari näyttää 70 astetta, kun liha on vaaleanpunaista ja 75 astetta, kun se on täy-sin kypsää.Anna paistin levätä 15 minuuttia foliolla peitet-tynä.

Valmista paistinliemestä kastike ja mausta se mustaviinimarjamehulla tai -hyytelöllä.Tarjoa vaikkapa uunijuuresten kanssa.

Haluaisin puolestani jatkaa haastetta lääkä-ri Jyri J. Taskilalle.

T. Markku Sutela

Länsi-Puhuri Länsi-Puhuri toivottaa lukijoilleen toivottaa lukijoilleen aurinkoista kevättä!aurinkoista kevättä!

Documents

LLänsi-Puhuriänsi-Puhurikelta-vihreä pakettiauto ei ole vihollisen panssarivaunu, vaik-ka se joskus varmaan siltä tun-tuu. Pyrkimyksemme on sau-mattomaan yhteistyöhön kaik-kien