Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri, henkilöstölehti 2/2005

Länsi-PuhuriLänsi-Puhuri

Tällä hetkellä Riitta Luosujärvi työskentelee Kemi-Tornio ammattikorkeakoulussa lehtorina ja seutukoordinaattorina, 1.8.2004 alkaen. Sitä ennen hän toimi 1.8 2003-31.7.2004 päätoimisena tuntiopettajana Kemi-Tornio ammattikorkea-koulussa ja seutukoordinaattorina.

Erityisenä vahvuutenaan hakija tuo esiin parhaimpina puoli-naan laajojen kokonaisuuksien hallinnan ja henkilöstöjohtami-sen osaamisen. Seutukoordinaattorin työssä hakija kokee myös saaneensa vahvan alueen toimijoiden ja kuntien tuntemuksen.

Riitta LuosujärviRiitta Luosujärvi– uusi johtajamme

Riitta Luosujärvi on suorittanut ! kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Oulun yliopistossa 1985! yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Lapin Yliopistos-

sa 2004. ! Lisäksi Riitta Luosujärvellä on lastentarhanopettajan perus-

koulutus (1979), ! hän on suorittanut sosiaalityöntekijän pätevöitymiskoulu-

tuksen (1992) ja ! opettajan pedagogiset opinnot (2003).

Täydennyskoulutuksena hän on suorittanut ! hyvinvointipalvelujen hallinto ja talous ammatillisen täy-

dennyskoulutuksen, ! työnohjaaja koulutuksen sekä ! palvelujen tuotteistaminen ja kustannuslaskenta sosiaali- ja

terveystoimessa koulutuksen.

Riitta Luosujärven opintoihin sisältyvät yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden ohella ! terveydenhuollon keskimmäinen arvosana, sekä ! hyvinvoinnin ja terveyden sosiologian alemmat aineopinnot.

Kuntayhtymän valtuusto valitsi 23.5.2005 pitämässään ko-kouksessa uudeksi johtajaksemme Riitta Luosujärven. Hän on tulossa virallisesti sairaanhoitopiirin johtajan virkaan 1.8.2005. Kerromme seuraavassa etukäteistietoja Riitan taustasta. Tiedot ovat poimittu suoraan esityslistatekstistä ja siksi hyvin paperinmakuisia. Jatkossa palaamme hänen esittelyynsä vähän henkilökohtaisemmalla tavalla – kunhan olemme päässeet vähän tutustumaan häneen.

Riitta Luosujärvi on toiminut Kemin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen johtajana 2002-2003, samoin Kemin kaupungin hallintopäällikkönä 1987-2002, ja tässä työssä oman viran ohella sosiaali- ja terveystoimen johtajana 1993-2002.

Aikaisempaa työkokemusta on lastentarhanopettajana ja perhepäivähoidon ohjaajana vuosina 1980, 1982-1984 Oulun kaupungissa, päivähoitopeda-gogina vuosina 1984-1986 Rovaniemen kaupungissa, sosiaalitarkkaajana vuosina 1986 - 1987 Haukiputaan kunnassa. Kemin kaupungin hallinto-päällikön sijaisena Riitta Luosujärvi työskenteli vuosina 1986 ja 1987.

Kesän ihana aamuMiten kaunis on kesän ihana aamu,kun metsäistä polkua astelen.On kukkaset kaikki nuo kasteensa saanutja ne tuoksuaan antavat huumaten.Miten nautinkaan suuresti kaikesta tästä,mitä kesäinen luonto tuo tullessaan.Se on parasta ihmisen elämässä,kun puhtaassa luonnossa kulkea saa.

On koivujen vihreät tuoksuvat lehdetja valkeat kielonkukkaset.Taivaalla kulkevat poutapilvetja ylhäällä lentävät pääskyset. Oksalla kuusen uneen keinuuoravat pienoiset kehdossaan.Yön usva kuin hiljaa maasta leijuupois keräten valkeaa huntuaan.

Miten kaunis on kesän ihana aamu,kun metsäistä polkua astelen.Ymmärrän sen, miten paljon saanuton täällä Luojalta ihminen,vaan muistaako kukaan meistäolla siitä kaikesta kiitollinen.

Liisa Anttila 2005

Tasavallan Presidentti on myöntänyt kunniamerkin, (SVR M I kr), kunnia-

kirjoineen apulaisosastonhoitaja Kaisu Heikolle. Kunniamerkki-hakemusta pe-rusteltiin sillä, että Kaisu Heiko on kehittänyt aktii-visesti sydänpotilaan neuvontaa ja ohjausta koko Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin alueella. Hän on kouluttanut yhdyshenkilöitä L-PSHP:n alueelle ja perustanut sekä kehittänyt sydäninfarkti-potilaiden hoitajapoliklinikkaa Länsi-Pohjan keskussairaalassa. Hoitajana hän kohtelee kaikkia potilaita tasa-arvoisesti ja tasa-puolisesti. Potilaat kokevat hänet helposti lähestyttäväksi. Ylihoi-tajat ja osastonhoitajat ovat va-linneet hänet vuoden hoitajaksi vuonna 1998. Vapaaehtoistoi-minnassaan hän on myös toimi-nut sydänpotilaan kuntoutumisen ja elämän laadun parantamisen tukena sekä kehittäjänä koko Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin ja Lapin sairaan-hoitopiirin alueella.

Tasavallan Presidentti on myön-tänyt kunniamerkin, (SVR M I kr), kunniakirjoineen Liisa Ha-

Tasavallan Presidentti on myön-tänyt kunniamerkin, (SVR M 1) Oili Paukkuselle. Kunniamerk-kihakemusta perusteltiin sillä, että Oili Paukkunen tuli vuonna 1984 kuntohoitajan viransijai-suuteen ja valittiin virkaan vuon-na 1990 fysioterapiaosastolle. Kuntohoitajan tehtävissä hän on työskennellyt ensin reumapoti-laiden, sittemmin erityisesti par-kinsonpotilaiden kuntoutuksessa. Päätyönsä hän on tehnyt neurolo-gisten potilaiden parissa. Kuntohoitajan tehtävässä hän on ollut kokonaisvaltaisen kuntoutu-misajattelun rohkea edelläkävijä neurologian osastolla ja ennen muuta potilasta kunnioittavan, tasavertaisen kohtelun puolesta-puhuja. Luottamustehtävissään saamaansa tietoa hän on auliisti tuonut kotiyksikköänsä fysio-terapiaosastolle ja siten ollut aktiivisesti sitä kehittämässä. Niin luottamustehtävänsä kuin varsinaisen virkansa hän on hoi-tanut peräänantamattomuudella ja itseään säästämättä.

Tasavallan presidentiltä kunniamerkitKaisulle, Liisalle ja Oilille

kalle. Kunniamerkkihakemusta perusteltiin sillä, että Liisa Haka-la on kehittänyt vastasyntyneiden hoitotyötä toimiessaan ensin lastenhoitajana ja myöhemmin sairaanhoitajana synnytysosas-

ton lastenhuoneessa. Ammattitai-toaan hän on yllä pitänyt jatkuvan kouluttautumisen avulla, toimien näin esimerkkinä muille työyh-teisön jäsenille. Hän on ollut työ-hönsä sitoutunut. Luottamusmie-

henä toimiessaan hän on katsonut asioita kokonaisvaltaisesti ja oi-keudenmukaisesti. Pitkäaikainen toimiminen luottamusmiehenä on edellyttänyt sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä.

Valtuuston puheenjohtaja Veikko Rautio, Hannele Havanka, Oili Paukkunen, Kaisu Heiko, Liisa Hakala ja Mervi Keskitalo.

2 Länsi-Puhuri

Pääkirjoitus Sanottavaa Sepolta:

Länsi-Puhuri ISSN 1459-8582 (Painettu)ISSN 1459-8590 (Verkkolehti)

SeuraavalehtiSeuraava lehti ilmestyy syyskuun puolivälissä.Siihen tulevat jutut tulee toimittaa toimitussihteeri Jouni Tuovi-selle 31.8.2005 mennessä.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin henkilöstö- ja tiedotuslehti

Päätoimittaja: Hannele HavankaToimitusneuvosto: Ilkka Vehkaperä Sinikka Savikuja Maria Sergejeff Sisko Hentonen Raija Reponen Juhani TuiskuToimitussihteeri: Jouni TuovinenSivunvalmistus ja taitto: Värisuora Oy

Terveisiäetelästä!

T äällä Etelä-Suomessa ei ole mitään erityistä. Kuitenkin valtakunnan pääkaupungin imussa ilmestyy etsimättäkin kanavia kansakunnan päätöksentekoon tai ainakin sen val-

misteluun. Tosin ei niistä päätössuunnista aina löydy yksiselit-teistä linjaa, vaan johtopäätöksiä täytyy osata itse kunkin tehdä.

Esitänkin tässä näkemäni ja kuulemani perusteella ja itsekin keskusteluun osallistuneena omia johtopäätöksiäni maan terve-ydenhuollon suunnasta.

Ensimmäinen johtopäätös on, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteenliittyminen ainakin seututasoisena ja pienempien sairaanhoitopiirien kohdalla tulee tavalla tai toisella toteutumaan. Väestöpohjista halutaan suurempia pienten, haa-voittuvien ja työvoimapulaisten yksiköiden välttämiseksi.

Toisena johtopäätöksenä näen, että myös sairaanhoitopiirien määrä vähenee samoista väestöpohja- ja toimivuussyistä, mutta erityisesti myös rahoitussyistä.

Kolmas johtopäätös on, että rahoitusjärjestelmä menee tavalla tai toisella uusiksi. Tosin asiassa esiintyy runsaasti ristiriitaisia näkemyksiä.

Neljäs johtopäätös on, että palvelujen tuottaminen eriytyy kun-tien piiristä entistä enemmän, ellei asiaan nyt pikaisesti kehitetä uusia kumppanuusmalleja.

Viides ja viimeinen johtopäätökseni on, että kansalaisten oma aktiivisuus nousee ja että ne ihmiset, joilla siihen on tahto, kyky ja raha, valitsevat itse palvelunsa ja hankkivat ne sieltä, mistä mielivät vakuutuksen hoitaessa kulut.

Minkälainen sitten on mainittuihin johtopäätöksiin nojautuva tuleva terveydenhuoltojärjestelmä? Ja mitenkä se näyttäytyy Länsi-Pohjan alueella?

Ennustan seuraavaa: Länsi-Pohjan alueen erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto kootaan terveydenhuoltoalueeksi, jolle luodaan oma yksi ja yhteinen hallinto seutupohjalta. Terveyden-huoltoalue katsotaan palveluista järjestämisvastuussa olevaksi, jolle jollakin periaatteella – esim. kapitaatioperusteella allokoi-daan rahat. Palvelut tuotetaan joko itse tai ostamalla tarjonnan ja kilpailukykyisyyden perusteella.

Länsi-Pohjan terveydenhuoltoalue kuuluu suurempaan yksikköön eli OYSin ympärillä hyörivään Pohjois-Suomen terveydenhuol-topiiriin. Siihen kuuluvat myös Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirit sekä Kainuun maakunta. Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri saattaa suuntautua enemmän Vaasaan ja Etelä-Pohjanmaalle.

Tässä järjestelmässä Länsi-Pohjan sairaalallakin on roolinsa, mutta suuntana tullee olemaan se, että työnjako muiden terve-ydenhuoltopiirin yksiköiden kanssa muuttuu. Sairaala saanee uuden profi ilin, mutta minkälaisen, se on perusteellisesti ja ana-lyyttisesti suunniteltava.

Kaikesta edellä todetusta voi päätellä, että tähän suuntaanhan on nytkin jo Pohjois-Suomen alueella toimittu. PERES-projektin avulla on tavoiteltu seutukuntaisuutta ja ERVA-yhteistyöllä ison terveydenhuoltopiirin etuja. Kummallakin rintamalla eteneminen vain on ollut hiukan takertelevaista. Tuleva toiminta- ja hallinto-malli lopettaa takertelut, sanoo Seppo.

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapääl-likkö Markku Lehdon mukaan nykyinen palvelujärjestelmä toimii monilla tavoin erit-

täin hyvin, mutta järjestelmä ei vastaa parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi ikärakenteen ja alueellisen väestönkehityksen tuomiin haasteisiin. Palvelujärjestelmän pitäisi toimia tänään ja vielä huomennakin, suunnittelussa pitäisi onnistua nä-kemään aikaan 15–20 vuoden kuluttua. Markku Lehdon mukaan päätöksentekojärjestelmä ei ole selkeä, eivätkä hyvät käytännöt leviä tehokkaasti. Mahdollisina ratkaisuina haasteisiin nähdään suuremman väestöpohjan kerääminen, peruster-veydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja-aidan kaataminen, perusterveydenhuollon ja sosiaali-huollon aseman varmistaminen ja tilaaja-tuottaja roolien selkeyttäminen.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin PERES hanke vastaisi toteutuessaan erittäin hyvin näihin ta-voitteisiin. Nyt on aika ottaa selkeä askel kohti suunnitelmien toteuttamista, siirtyä juhlapuheista tekemään asioita yhdessä yli kuntarajojen. Mää-rätietoisempaa etenemistä tähän suuntaan odote-taan. Odotuksia kohdistuu myös sairaanhoitopiiri yhteistyöhön, ja tässä STM odottaa myös selkeää tehtäväjakoa sairaanhoitopiirien välille.

Stakesin tuottavuus tietokanta tuottaa tietoa ter-veyspalvelujen käytön vaihtelusta, joka ei selity tuottavuuden vaihteluilla. Indeksin mukaan Län-si-Pohjassa ja Keski-Pohjanmaalla käytetään huo-mattavasti enemmän erikoissairaanhoitoa kuin keskimäärin, HUS alueella taas huomattavasti vähemmän. Erityisesti Kemin kaupunkia sairaa-lan runsas käyttö ymmärrettävästi huolestuttaa, vaikka osa tästä selittyykin Kemin selkeästi suu-remmalla sairastavuudella. Erityisesti huomiota on kiinnitetty suurimpien erikoisalojen sisätautien ja kirurgian käyttöön, ja erikoissairaanhoidon ra-kennemuutoksia on pidetty välttämättöminä.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiriin on myös kerty-nyt erityisen kalliita potilaita. Erityisen kalliiden hoitojen kustannuksia on jo selvitelty useilla tut-kimuksilla, joita kuluneena keväänä on edelleen pyritty syventämään. Käytössä ovat alustavat tulokset 15 sairaanhoitopiirin osalta. Suurim-mat piirit puuttuvat vielä selvityksestä, koska selvitys on pitkälti jouduttu tekemään manuaa-lisesti, potilasasiakirjoihin tutustumalla, ja niistä diagnoosi-ja hoitotietoja poimimalla. Tämä työ on toteutettu johtajaylilääkärien ja erikoisala ylilääkärien toimesta. Erityisen kalliiden potilai-den prosenttiosuus kuntalaskutuksesta vaihteli 2.3–6.6 % välillä vuonna 2004. Potilaiden määrä vaihteli 14–45 /100 000 asukasta. Valtakunnal-lisessa tarkastelussa psykiatria kattaa lähes 40 % erityisen kalliista hoidosta. Länsi-Pohjassa vuon-na 2004 kirurgian osuus oli peräti 56 %, psykiat-rian 21 %, neurologian 16 % ja sisätautien 10 %

Haja-ajatuksia; tässäkö tänään ja huomenna??

erityisen kalliin hoidon kustannuksista. Kirurgian kustannuksia nostavat mm. neliraajahalvauspo-tilaat kuntoutuskustannuksineen, psykiatriassa ovat mukana kriminaalipotilaat, joita on valtion mielisairaaloissa 9, suhteellisesti enemmän kuin muualla maassa, neurologian kustannusvastuulle sairaanhoitopiirissä jäi vuonna 2004 mm. kaksi hengityshalvauspotilasta, ja sisätautien puolella kustannuksia syntyy niin elinsiirto- kuin veri- ja imusolmukesyöpäpotilaista. Lukumääräisesti kalliita potilaita ei ollut kuin 27, mutta kustan-nukset muodostavat 6.0 % kuntalaskutuksesta.

Niin sanottu Hoitotakuu tuli voimaan 1.3.2005, takuuaikaa on nyt siis kulunut reilut kolme kuukautta. Jo nyt hoitotakuu on tuonut esille ongelmia, osaa arvattiin odottaa, osaa ehkä ei. Kireä taloustilanne, pula henkilöstöstä ja tekijöi-den haluttomuus tehdä ilta- ja viikonlopputyötä on johtanut joissakin paikoin tilanteeseen, jossa olemassa olevien jonojen purkuun ei päästä suunnitellusti. Erillissopimuksilla tehtävä lisä-työ on osoittautunut erittäin kalliiksi, ja osassa sairaanhoitopiirejä ei ole katsottu mielekkääksi pyrkiä hoitotakuuseen ”hinnalla millä hyvänsä”. Terveyskeskuksissa maanantaiaamuna on edel-leen ruuhkahuippu, ja erityisesti silloin vaadittu perusteellinen tietojen kirjaaminen on koettu hankalaksi. Muutoinkin, juuri asioiden entistä tiu-kempi kirjaamisvaade niin puhelinkeskustelujen kuin lähetteiden käsittelyn yhteydessä on todettu ongelmalliseksi. Hankalaksi on koettu myös se, että yhteisten hoitokriteerien kohdalla on konsen-sus syntymättä siitä pitääkö jo lähettävän lääkärin huomioida kriteerit lähetettä kirjoittaessaan vai vasta erikoislääkärin lähetettä käsitellessään. Käytännöt vaihtelevat nyt erikoisaloittain sairaan-hoitopiirien sisälläkin. Tärkeää on kuitenkin, että niin terveyskeskukset kuin sairaanhoitopiiritkin yrittävät parhaansa mukaan päästä lain vaatimaan tilanteeseen. Tavoitteenahan lakimuutoksilla oli lisätä oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaisuutta ja läpinäkyvyyttä hoitoon pääsyssä.

Nyt alkaneen seuraavan kolmivuotiskauden toiminta- ja taloussuunnittelun yhteydessä käyn-nistyy myös terveydenhuollon palvelujen järjestä-missuunnitelman laadinta. Tässähän asetustekstin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ja kunnat yhteistyössä laativat suunnitelman alueellisen yh-teistyön ja palvelujen yhteensovittamisesta, pääl-lekkäisten palvelujen poistamisesta ja alueellisesta toimintojen porrastuksesta. Erityisesti tämä kos-kee alueen laboratorio- ja kuvantamispalvelujen, lääkinnällisen kuntoutuksen sekä päivystys- ja en-sihoidon palvelujen toiminnallista kokonaisuutta ja alueellisen tietohallinnon järjestämistä

Siinäpä tehtävää kerrakseen…

Hannele Havanka

3Länsi-Puhuri

Seudullisen yhteistoiminnan välttämättömyydestä oltiin yksimielisiä Kemi-Tornio

-alueen kehittämiskeskuksen ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin järjestämässä seudullisen hyvin-voinnin ja mielenterveystyön seminaarissa 16.5. Kemissä. Se-minaariin osallistui yli sata poliit-tista päättäjää, luottamushenkilöä ja sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijää. Seminaari oli on-nistunut ja innostava. Yhteinen terveydenhuoltoalue Länsi-Poh-jaan muodostui seminaarin tule-vaisuusvisioksi.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen totesi poliitikkojen tehtävänä olevan edellytysten luominen hyvälle elämälle. Mie-lenterveys puolestaan on välttä-mätön edellytys hyvinvoinnille. Terveydenhuollon viime vuosien säästöissä on psykiatrian meno-ja karsittu selvästi eniten eikä psykiatriaa vieläkään kohdella tasa-arvoisesti muiden erikois-sairaanhoidon alojen kanssa. PERES-projektin työskentelyssä psykiatria on silti ollut mallioppi-las eikä ole esittänyt vaatimuksia lisäresursseista, mitä ministeri ihmetteli. Vs. sairaanhoitopiirin johtaja Hannele Havanka esitteli tiivistetysti koko PERES-projek-tin toimenpide-esitykset, joissa esimerkiksi päivystystoiminnan seudullinen järjestely on hyvin tärkeä palvelujen saatavuuden kannalta alueen väestölle. Län-si-Pohjan mielenterveystyön kehittämisstrategia sai osakseen kiitosta, mutta huomionarvoista on todellakin että palvelulinjoista ainoana mielenterveystyö tyytyy esittämään toiminnan kehittämis-tä olemassa olevilla resursseilla. Havanka totesi, että vaikka PE-RESin tuloksia on vaikea mitata euroissa, ainakin yhdessä teke-misen kulttuuri ja työntekijöiden toistensa tuntemus on projektin aikana kehittynyt.

Sairaanhoitopiirin johtajuudesta johtavaksi konsultiksi ViaGrou-piin siirtynyt Seppo Tuomola pu-hui sosiaali- ja terveydenhuollon muutospaineista, jotka aiheutuvat väestömuutoksista, terveyden-huollon kehittyvästä teknolo-giasta, työvoimakehityksestä, lainsäädännöstä ja valtionohja-uksesta sekä kuntataloudesta ja

Psykiatria terveydenhuoltoalueen pilotiksiLänsi-Pohjassa?

rahoitusjärjestelmästä. Tuomolan mielestä muutospaineisiin olisi sopiva ratkaisu Länsi-Pohjassa löydettävissä terveydenhuolto-alue-mallista. Väestöpohja on sopiva varsinkin psykiatriselle terveydenhuollolle, mikäli kaikki palvelut (perusterveydenhuolto, sosiaalitoimi, erikoissairaanhoi-to) kootaan samaan seudulliseen organisaatioon. PERES-työtä tu-lisi jatkaa terveydenhuoltoalueen valmistelun käynnistämiseksi. Tämä edellyttää strategisten päättäjien yhteistä tahtoa ja yhteiseen valmisteluun sitoutu-mista sekä uuden rahoitusmallin luomista. Tuomola ehdottaa, että Länsi-Pohjan psykiatria lähtisi pilotoimaan terveydenhuolto-alueen toimintamallia. Psykiat-riassa tähän ollaankin valmiita, ja pilotointi voidaan aloittaa seudullisen psykiatrian kriisi-hoitojärjestelmän rakentamisella. Mikäli toiminta käynnistetään sosiaali- ja terveysministeriön hankkeena, jonkin alueen kun-nista tai kehittämiskeskuksen tulee olla isäntähakijana, jotta 75 prosentin valtionosuus on mah-dollista saada.

Tuleva sairaanhoitopiirin joh-taja Riitta Luosujärvi kertoi

hyvinvointibarometrin osoitta-van länsipohjalaisten ihmisten voivan keskimääräisesti hyvin. Tyytymättömimpiä hyvinvoin-tiinsa ovat työttömät. Pitkäai-kaistyötönkin voi silti hyvin, jos hänen sosiaaliset suhteensa ovat kunnossa. Positiivista on, että yhteisöllisyys on alueella lisään-tynyt: esimerkkeinä Meri-Lapin Majakka Kemissä ja Meän talo Torniossa. Päättäjille on mietti-misen aihetta siinä, että barometri osoittaa alueen ihmisten kokevan vaikutusmahdollisuutensa kun-nalliseen päätöksentekoon erit-täin huonoksi.

Psykiatrisen terveydenhuollon palvelujärjestelmän organisointi ja siinä tehtävät ratkaisut ovat hyvin kauaskantoisia asiakkaiden kannalta. Tromssan yliopiston sosiaalipsykiatrian professori ja Jyväskylän yliopiston psykologi-an yliassistentti Jaakko Seikkula esitteli Länsi-Pohjan psykiatrian verkostomallin yli 15 vuoden tutkimustyön tuloksia. Skitso-frenian ilmaantuvuus alueella vä-heni vuodesta 1985 kymmenessä vuodessa kolmasosaan. Kun perinteisesti uudet psykoosit ovat olleet hoitamattomina 1-3 vuotta, Länsi-Pohjassa hoitamattoman

psykoosin aika on lyhentynyt noin kolmeen kuukauteen. Län-si-Pohjassa psykoosiin sairastu-neista työkyvyttömyyseläkkeellä on viiden vuoden seurantatutki-muksen mukaan ollut 19 prosent-tia, kun vertailualueena olleella Tukholman seudulla vastaava luku oli 62 prosenttia. Seikkula ei ryhtynyt etsimään selityksiä, mutta länsipohjalaisesta näkökul-masta voidaan päätellä, että psy-koottisten esioireiden varhainen havaitseminen, niiden puheeksi ottaminen sekä hoidon joustava ja nopea aloittaminen ovat tärkeitä hoidollisia periaatteita. Erityises-ti nuorisopsykiatrian poliklinikka on viime vuosina tehnyt erittäin hyvää työtä nuorten kriisihoi-dossa sekä kehittänyt yhteistyötä kouluterveydenhuollon ja sosiaa-litoimen kanssa.

Länsi-Pohjan psykiatriassa kytee

huoli siitä, miten alueen perhe- ja verkostokeskeinen hoitomalli ja työntekijöiden erityisosaami-nen otetaan huomioon OYS:n erityisvastuualueen psykiatrian selvitysmiesten toiminnan poh-jalta tehtävissä päätöksissä. Psy-kiatrian ERVA-raporttia esitellyt ylilääkäri Juha Moring Oulun

yliopistollisesta sairaalasta sai-kin kuulla kritiikkiä. Työryhmän ehdottama vaikeahoitoisten pitkäaikaispotilaiden hoidon kes-kittäminen Visalan ja Muurolan sairaaloihin merkitsisi potilaiden repäisemistä irti omista sosiaali-sista verkostoistaan ja olisi sekä kuntoutuksellisesti että potilaiden ihmisarvoisen kohtelun kannalta hyvin kyseenalaista. ERVA-raporttiin sisältyy myös monia myönteisiä kehittämisehdotuksia esim. varhaisen toteamisen, kou-luterveydenhuollon, psykogeri-atrian ja huumevierotushoitojen osalta.

Seminaaripäivän päätöksenä oli asiantuntijoiden ja poliittisten päättäjien paneeli. Länsipohja-laiset kannattivat yksissä tuumin terveydenhuoltopiiriä. Kuntien

päättäjien toivottiin tekevän yh-dessä konkreettista yhteistyötä, luottavan toisiinsa ja luopuvan keskinäisestä syyttelystä. PERES tarjoaa hyvän lähtökohdan jatko-toimille.

Kauko Haarakangas

Hannes Manninen

Jaakko Seikkula

Asiantuntijoiden ja poliittisten päättäjien paneeli. Vasemmalta Juha Moring, Pekka Pelttari, Sinikka Kauppi, Seppo Tuomola, Hannele Havanka, Birgitta Alakare ja Risto Myyry.

4 Länsi-Puhuri

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä saimme osallistua Projektinhallinnan koulu-

tustilaisuuteen Kemin Kulttuuri-keskuksen auditoriossa. Koulutet-tavia oli paikalla vain kourallinen, vaikka auditorioon olisi mahtunut noin sata henkeä. Harmi. Todella harmi, koska koulutuksen anti oli parasta mitä pitkään aikaan on ollut saatavilla.

Kouluttajana oli sh, kauppatietei-den maisteri Elina Taipale Suomen Projekti- Instituutista. Liekö johtu-nut kouluttajan sairaanhoitajan taustasta vai siitä, että projektityös-kentely eri vaiheineen oli koulut-tajalla selvästikin selkäytimessä, että hän osasi valottaa projekti-työn kuviota meille niin ymmär-rettävästi ja käytännönläheisesti. Projektityöhön liittyvät käsitteet tulivat tutuiksi ja saivat aivan uu-denlaisen merkityksen projektin kokonaisuuden kannalta. Meille selvisi esimerkiksi se, miksi ja milloin tarvitaan ohjausryhmää, mitkä ovat ohjausryhmän teh-tävät, millainen ohjausryhmä toimii, millainen ei, jne.

Kouluttaja totesi, että projekti -käsitettä käytetään erilaisissa yhteyksissä eri merkityksissä. Siviilielämässä puhutaan vaikka auton renkaanvaihtoprojektista tai opiskelussa se voi olla tapa

Erinomainen alueellinen koulutusprojektin hallinnasta

oppia jotakin. Työelämässä, niin kuin meilläkin, on usein useita projekteja meneillään yhtä ai-kaa. On vaativia ja keskivaativia projekteja sekä lukuisia projek-tiluonteisia tehtäviä. Virallisesti projekti on ”rutiinityöstä eril-linen, ajallisesti rajattu, kerta-luontoinen työ, joka toteutetaan tilapäisesti nimetyn oman orga-nisaation avulla, ja joka käyttää aikaa ja rahaa keskittyen sovitun lopputuloksen saavuttamiseen.

Projektia suunniteltaessa ja aloi-tettaessa on tärkeää tiedostaa projektin asema. Kuuluuko pro-jekti osana johonkin suurempaan

projektiin tai hankkeeseen vai onko se osa esimerkiksi jotakin alueellisesti toteutettavaa ohjel-maa. Projekti on työskentelyme-netelmänä varsin työläs, koska siinä ei ole olemassa mitään val-mista. Kaikki pitää luoda alusta asti; on koottava projektiryhmä, nimettävä projektipäällikkö, va-littava menetelmät, toteutettava arvioinnit ja paljon muuta, mikä ei kuulu tavalliseen jatkuvaluon-teiseen työhön, eli prosessimai-seen toimintaan. Suunniteltaessa projektia on luotava vaihtoeh-toisia suunnitelmia, josta sitten valitaan yksi, käyttökelpoisin, ja perustellaan valinta hyvin.

Projektin elinkaaren esittäminen graafi sesti valaisi ja selkeytti koko projektin kulun kokonai-suudessaan. Projektin elinkaa-relle on tyypillistä, että sillä on kahdenlaiset tavoitteet. Projektin päättyessä saavutetaan konk-reettiset aikaansaannokset, ns. lyhyen tähtäimen tavoitteet, joka on yhtä kuin projektin lopputu-los. Näissä tavoitteissa ei saa olla yhtään laatusanaa, ei tavoitella esimerkiksi rakennusprojektissa maailman parasta leikkaussalia vaan tavoitteena on rakentaa leikkaussali. Lyhyen tähtäimen tavoitteet pitää olla selkeästi mi-tattavissa. Ajan kuluessa saavu-

tetaan pitkän tähtäimen tavoitteet eli projektista saatavat hyödyt. Hyöty voi olla esimerkiksi pa-remmat työskentelyolosuhteet, selkeämpi potilastyytyväisyys, kustannusten pieneneminen. Myös nämä tavoitteet pitää olla tavalla tai toisella todennettavia, mitattavia tai muuten todennetta-via. Pitkän tähtäimen tavoitteista pitää puhua ja keskustella, jotta syntyy sitoutumista projektissa työskentelyyn.

Kaikkiin projekteihin liittyy aina riskitekijöitä, toiset pieniä toiset suuria, ehdottomasti ennakkoon huomiota vaativia. Riskien hal-linta sai uuden ulottuvuuden ja työskentelytavan x ja y-akseleille kuvattuina, värillisiä muistilap-puja apuna käyttäen. Riskien merkitystä pohdittaessa mieti-tään ensin kuinka todennäköistä on, että tietty riski toteutuu pro-jektissa (y-akseli) ja seuraavaksi jos riski toteutuu, niin kuinka suuri vaikutus sillä on projektin toteutumiselle (x-akseli). Näin saadaan kartoitettua merkittävät ja vähemmän merkittävät riskit ja voidaan suunnitella toimintoja niiden ehkäisemiseksi tai kiertä-miseksi.

Lopuksi jokaisella projektilla on alku ja loppu. Projektit ovat aina ajallisesti rajattuja – projektin lo-petus on tärkeä vaihe! Projektissa työskentelevät henkilöt ’vapaute-taan’ silloin projektista.

Teksti: Maaret RaskKuvat: Jouni Tuovinen

Suomen sairaaloissa toimivis-ta hygieniahoitajista 19 on

suorittanut alan erikoistumis-opinnot (20 ov.) viime vuoden aikana. Minä kuuluin tähaän ensimmäiseen ryhmään, ja me valmistuimme joulukuussa 2004. Ryhmässä oli kattava edustus koko Suomesta ja varsin hyvä edustus täältä pohjoisesta. OYS:n eritysvastuualueelta meitä oli opiskelemassa neljä hygieniahoi-tajaa; Lapin keskussairaalasta, Oulun kaupungin sairaalasta, Kajaanin keskussairaalasta ja minä meidän sairaalasta. Kurssillamme oli myös kaksi hygieniahoitajaa Itä-Tallinnan keskussairaalasta, jonne teimme myös opintokäynnin. Koulutuk-

”Lisää tehokkuutta bakteeri jahtiin”

sen toteutti ammattikorkeakoulu Arcada Fortbildning Helsingistä ja erittäin laadukas opintosisältö oli laadittu yhteistyössä Suomen Sairaalahygieniayhdistys ry:n kanssa. Aloite tälle koulutukselle tuli Suomen Sairaalahygieniayh-distys ry:ltä, joka haluaa kohottaa hygieniahoitajien pätevöitymi-sen vaatimuksia ja edesauttaa hygieniahoitajien määrän lisään-tymistä Suomessa.

Koulutuksen myötä sain pal-jon tietoa sairaalahygieniasta ja infektioiden torjunnasta. Sain myös uusia ajatuksia ja ideoita omaan työhöni aktiivisesta ja upeasta ryhmästä, josta kaikki on hygieniahoitajan työtä teke-

viä, osa on ollut alalla jo useita vuosia. Aloitin hygieniahoitajan työt 2,5 vuotta sitten. Työni toi-menkuvan olen rakentanut pala palalta. Koulutuksen aikana sain-kin ennen kaikkea vahvistusta siihen, että teen työtäni ja toimin työssäni ”oikealla tavalla”. Täy-delliseksi ja täysin oppineeksi ei voi kasvaa eikä kehittyä, mutta suunnan tulee olla oikea.

Kiitokseni työnantajalle saa-mastani tuesta hygieniahoitajan tutkinnon suorittamiseen

Tuija Nurkkala-PitkoHygieniahoitaja

Tuija Nurkkala-Pitko

5Länsi-Puhuri

Ultraäänitutkimuskoulutusta– sonografian erikoistumiskoulutusta

normaalin löydöksen epänormaa-lista ja osaavat kirjata löydöksen lääkärin käyttöön.

Pääosa, 12 opintoviikkoa opis-keltiin ala vatsan ultraäänitut-kimusta. Tavoitteena oli, että opiskelija perehtyy alavatsan elinten anatomiaan ja fysiologi-aan sekä patologiaan niin, että osaa soveltaa tietojaan alavatsan ultraäänitutkimuksia tehdessään, opiskelija perehtyy lisäänty-misfysiologiaan, raskauden eri vaiheisiin sekä sikiön normaaliin kehitykseen, hän tietää raskau-teen liittyvät komplikaatiot ja että opiskelija osaa suorittaa gynekologisia ja raskaudenai-kaisia ultraäänitutkimuksia sekä sikiömittauksia ja hän tunnistaa normaalin ja epänormaalin löy-döksen. Tavoitteena oli myös, että opiskelija harjoittelee vuoro-vaikutustaitojaan, hän osaa huo-mioida hoitotyön ja lääketieteen

etiikan ja juridiset kysymykset ultraäänitutkimustilanteessa ja että opiskelija osaa työskennellä huomioiden ergonomian perus-teet.

Viimeisellä opintoviikolla opis-keltiin ultraäänitutkimuksen käyt-töä eri toimintaympäristöissä.

Opintoviikkojen sisällöt

Opintoviikkoja oli kaikkiaan 20. Ne jakautuivat seuraavalla tavalla.

Kaikki alkoi opintoihin orien-toitumisesta ensimmäisen vii-kon ajan. Tavoitteena oli, että opiskelija suunnittelee omaa oppimistaan sekä perehtyy eri-koistumisopinnoissa käytettäviin opetus- ja opiskelumenetelmiin; hän syventää tiedonhankinta- ja tiedonhallintataitojaan.

Seuraavien kolmen viikon opiskelu käsitti tutkimus- ja kehittämismenetelmät ultraääni-tutkimuksissa. Tuolloin tutustut-tiin projektityön perusteisiin ja perehdyttiin ajankohtaisiin vat-san alueen ultraäänitutkimuksiin liittyviin kehittämishaasteisiin. Osallistujat suunnittelivat, toteut-tivat ja arvioivat alavatsan alueen ultraäänitutkimuksen.

Ultraäänitoiminnan perusteita käsiteltiin seuraavat kolme opin-toviikkoa. Tavoitteena oli, että opiskelija ymmärtää ultraäänen fvsikaaliset perusteet. Hän tietää, miten ultraääni etenee kudoksissa ja tietää ultraäänitutkimuksessa käytettävät kuvaustasot. Opis-kelija tuntee ultraäänikuvien tallennus- ja tulostusmenetelmät ja osaa käyttää niitä tarkoituk-senmukaisesti ja että hän osaa käyttää ultraäänilaitetta turval-lisesti. Opiskelijat perehtyivät ultraäänilaitteiden laadunval-vontamenetelmiin. Tavoitteena oli että he kykenevät erottamaan

Kätilöt Merja Gullsten, Päivi Jauhola, Helena Leinonen ja Jaana Vä-

limaa osallistuivat koko maassa ensimmäiselle sonografi aan erikoistumiskurssille, minkä järjesti Oulun seudun ammatti-korkeakoulun sosiaali- ja terve-ysalan yksikkö. Kurssi kesti 20 opintoviikkoa.

Kätilö Merja Gullsten kertoi, että kurssi oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Rinnakkain tämän kanssa samanaikaisesti oli Helsingissä toinen vastaava kurssi. Erona näillä kursseilla oli, että Oulussa keskityttiin ala-vatsatutkimuksiin ja Helsingissä ylävatsatutkimuksiin. Tämän jaon mukaisesti enemmistö kurs-silaisista Oulussa oli kätilöitä ja Helsingissä röntgenhoitajia. Meiltä ei röntgenhoitajia koulu-tukseen osallistunut. Opintojen luennoitsijana oli sonograafferi Cris Wartleworth Manchesterista Englannista.

Kurssin kesto oli siis 20 opinto-viikkoa minkä jälkeen oli annetta-

Neljä ”länskän” kätilöä mukanaEnsimmäiset sonografian erikoistumisopinnot Suomessa

va näyttö opitun hallitsemisesta. Sonografi aan erikoistumispape-rit sai vain kun oli suorittanut näyttökokeen hyväksyttävästi. Näyttö annettiin omalla työ-paikalla kurssin luennoijalle eli Cris Wartleworthille. Tästä on mahdollisuus jatkaa, ulkomailla - ei siis vielä Suomessa, 20 lisä-opintoviikolla minkä jälkeen on onnistuneen näytön annettuaan ”sonograafferi”.

Kursseilla opiskeltiin samoja ultraäänitutkimuksia joita kätilöt meillä tekevät rutiinisti. Merja Gullsten kertoo, että hän kokee opintojen hyödyn siinä että nyt on omassa työssä varmuutta että osaa tehdä ja että on myös kirjallista näyttöä osaamisesta. Palkkaan opinnoilla ei ole vaikutusta – va-litettavasti! Toinen hyötytekijä on, että nyt pystyy laajentamaan työkykyään ultraäänitutkimusten (sonografi an) alueella. Lisäksi teimme koulutuksessa projekti-työnä käsikirjan raskaudenaikai-siin sikiötutkimuksiin. Käsikirja sisältää ultraäänikuvat ja niiden tulkinnat.

”Synnärin” ultraäänitutkimusta tekeviä kätilöitä on osal-listunut Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikössä sonografi an erikoistumisopintoihin. (Sonografi a = kaikukuvaus, kaikututkimus, ultraäänitutki-mus, kudosten kuvantaminen niiden tiheydeltään erilaisten alueiden rajapinnoista heijastuvan ultraäänen avulla).

Koulutuksen tavoitteet lyhyesti

● Hallitsee uä-laitteiden turvallisen käytön ja tekniikan

● Tekee itsenäisesti

● Osaa dokumentoida ja kirjata uä-tutkimuksen löydöksen

● Valmiuksia arvioida ja kehittää uä-tutkimuksessa olevan potilaan hoidon laatua sekä perehtyy

uä-laitteiden laadunvarmistukseen

● Perehtyy projektityöskentelyyn.

Merja Gullsten ”sonografeeraamassa”.

6 Länsi-Puhuri

Uusi hoitotyön päivä –mel-keinpä symposium

Loppusyksystä 2004 ylihoitajat totesivat kokouksessaan, että vuonna 2005 olisi jo aika herättää henkiin välillä hiipumaan päässyt Hoitotyön päivän perinne. Niinpä päätettiin , että järjestetään hoito-työteeman puitteissa tapahtuma toukokuun 12.päivänä, joka on sekä Kansainvälinen sairaanhoi-tajanpäivä, että Florence Nigh-tingalen syntymäpäivä. Hetken aikaa haaveiltiin hoitotyön sym-posiumistakin, mutta pitäydyttiin vielä vanhassa Hoitotyön päivä -nimessä. Tosin tapahtumaan sisällytettiin ensimmäisen kerran myös koulutuksellinen osuus – ikään kuin symposiumin kri-teerien täyttymistä tavoitellen.

Vaalivalmisteluista alkoi toteuttamistyö

Palkittava hoitotyön ammatti-lainen sovittiin valittavan en-simmäistä kertaa vaaleilla, jossa kaikki työntekijät voivat äänes-tää. Hoitotyön päivän valmiste-luprosessi alkoikin maaliskuun puolivälissä, kriteerityöryhmän kokoamisella. Ryhmä, johon kuuluivat Tuulikki Heinonen, Asta Peltoniemi, Jouni Petäjä-niemi, Katariina Sauvola, Mikko Tarkka, Minna Telkkälä ja Riitta Rautalin, kokoontui useita kertoja ja tuotti lopulta ”erinomaisen hoi-tajan” -kriteerit vuoden hoitajan –2005 löytämiseksi. Yksittäisiä kriteerejä kertyi melkoinen mää-

Hoitotyön päivä 2005 - uinahtanut perinne herätettiin Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä

Tapahtuman historiaaEnsimmäistä Hoitotyön päivää vietettiin Länsi- Pohjan sairaanhoitopiirissä 1997. Tuolloin päivän varsi-nainen ohjelmanumero oli työssään ansioituneen hoitotyön ammattilaisen palkitseminen. Palkinnon saa-jan valitsivat ylihoitajat, samoin kuin kolmena seuraavanakin vuotena. Muu ohjelma koostui yksiköiden toiminnan esittelemisestä eri tavoin keskussairaalan aulatiloissa. Taustateema, johon liittyen yksiköiden toimintaa tehtiin tunnetuksi, vaihteli hieman vuosittain.

Hoitotyön merkityksen esiin nostamiseksi alun perin ideoitu tapahtuma toteutui neljä kertaa ja sitten pe-rinne katkesi. Syynä lienevät olleet järjestelyihin olennaisesti vaikuttaneen ylihoitajakunnan keskuudessa tapahtuneet henkilövaihdokset, virkavapaudet, opiskelu ja yksi eläketapahtumakin. Käytettävissä ei ollut ketään, joka olisi voinut kantaa kokonaisvastuun tapahtuman organisoinnista.

rä, sillä tuottoisan työryhmän li-säksi sanansa valintakriteereihin olivat sanoneet ylihoitaja Soili Vesterinen, kuntoutusylilääkäri Sakari Malin ja hoitotyön yh-teistyökumppaneiden edustajana ATK –osasto.

Kaikki kriteerit sisällytettiin neljään pääkohtaan: 1) ammat-titaito, osaaminen ja itsensä ammatillinen kehittäminen, 2) asenne hoitotyön kehittämiseen ja työn muuttuviin haasteisiin, 3) ihmisen kohtaaminen ja yhteis-työtaidot ja 4) muut perustelut. Näistä pääkohdista muodostettiin myös runko viikkotiedotteessa julkaistulle lomakkeelle, jolla pyydettiin tekemään ehdotuksia palkittavaksi hoitotyön ammatti-laiseksi vuonna 2005.

Hyvin perusteltuja ehdotuksia tuli eri tahoilta yhteensä 16. Niistä työryhmä etsi kriteerit parhaiten täyttäneet ehdotukset ja nimesi seitsemän ehdokasta vaaliin. Tiu-kan seulan läpi fi naaliin päätyi-vät: sh Tarja Arponen leikkaus- ja anestesiaosastolta, sh Riitta - Lii-sa Heikkinen, nuorisopsykiatrian poliklinikalta, sh Seija Jaakkola isotooppilaboratoriosta, sh Oili Jääskö lastenosastolta, sh Riitta Kunnari, dialyysiosastolta, jo-nohoitaja Maaret Rask kirurgian poliklinikalta ja osastonhoitaja Terttu Wallenius yleissairaalap-sykiatrian toimialueelta.

Viikolla 17 äänestettiin useassa pisteessä Länsi-Pohjan keskus-

sairaalassa ja Keroputaan sairaa-lassa. Äänten laskenta toteutettiin pari päivää ennen Hoitotyön päi-vän tapahtumaa. Tulos pidettiin tarkasti salassa. Vain ääntenlaski-jat tiesivät, että kaikki ehdokkaat saivat monia kymmeniä ääniä ja että tästä menestyneestä joukosta nousi esille ääniharavakin, joka sai annetuista 431 äänestä peräti 151- siis yli kolmanneksen.

Aurinkoinen liputuspäivä 12.5. 2005

Päivä oli Länsi-Pohjassa vuoden ensimmäinen selvästi keväinen päivä. Liputkin oli nostettu sal-koihin J. V. Snellmanin ja suo-malaisuuden päivän kunniaksi. Oli hyvä päivä myös uinahtaneen Hoitotyön päivän perinteen herät-tämiselle.

Juhlapäivä alkoi koulutuksella Kemi-Tornion ammattikorkea-koululla. Aiheena oli Näyttöön perustuva hoitotyö. Se on hoi-totyön kansallisen tavoite- ja toimintaohjelman 2004-2007 yksi keskeinen painopistealue. Koulutus oli osin kertausta ja osin jatkoa sairaanhoitopiirissämme aiemmin järjestetylle koulutuk-selle. Luennoitsijaksi oli kutsut-tu professori Helvi Kyngäs, joka on kouluttanut ennenkin samaan aiheeseen liittyviä sisältöjä Län-si- Pohjan sairaanhoitopiirissä. Hän on myös lupautunut asian-tuntijaksi sairaanhoitopiirimme näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämishankkeeseen.

Iltapäivällä seurasi juonnettu päätapahtuma keskussairaalassa. Juonto-osuuden hoiti ansiok-kaasti osastonhoitaja Katariina Sauvola. Hän kertoi vuoden hoitaja 2005 –valintaprosessista ja esitteli kaikki seitsemän hoi-totyössä ansioitunutta fi nalistia. Jokainen äänestyksessä mukana ollut hoitaja sai muistoksi pienen pokaalin, jotka jakoi ylihoitaja Sirkka Tuunainen.

Heti virallisten esittelyjen jälkeen osastonhoitaja Sauvola sai apua juontotehtäväänsä Suomenlah-den eteläpuolelta saapuneelta kollegaltaan . Kaido Hilse oli nimittäin sattumoisin vieraana sairaalassamme juuri Hoitotyön päivänä, vaikka kertoikin varsi-naisesti tulleensa tutustumaan oikeaoppiseen toukkahoitoon. Hoitomuoto ei hänen kertoman-sa mukaan ollut oikein ottanut onnistuakseen heidän omassa sairaalassaan, jossa hoidon toteu-tukseen oli yritetty käyttää nah-kiaisia. Kun kollega Hilse kerran oli sopivasti juhlapaikalla, hän

sai myös ulkopuolisena ja täysin puolueettomana arpoa Vuoden hoitaja –vaalissa äänestäneiden kesken 100 euron arvoisen lah-jakortin. Arvonnan hän suoritti hyvin perusteellisesti.

Dodge & Peltikatto

Jännityksen tiivistämiseksi - fi -nalistien esittelyn ja Katariinan ja Kaidon välisen dialogin jäl-keen – ei suinkaan paljastettu, kuka oli valittu vuoden hoitajaksi tänä vuonna. Sen sijaan estradi luovutettiin täysin psykiatri-selle tapaukselle. Vuorossa oli Dodge & Peltikatto, psykiatrian tulosalueen työntekijöiden rok-kibändi, yhdellä sen – ilmeisesti vaihtelevista – kokoonpanoista, jotka kaikki ovat kyllä ihan päte-viä. Pojat olivat pitäneet tiukasti omana tietonaan, mitä he tulisivat esittämään. Vain se tiedettiin, että päivän aiheeseen kappale liittyisi – ja että esitys kestäisi minuu-tin ja viisikymmentä sekuntia. Yleisö sai kuulla iki- ikivihreän tarinan valkeasta sisaresta, joka

Finalistit kuvassa pokaaleineen. Vasemmalta: Terttu Wallenius, Maaret Rask, Oili Jääskö, Seija Jaakkola, Riitta-liisa Heikkinen, Tarja Arponen, kuvasta puuttuu Riitta Kunnari.

Näyttöön perustuvan hoitotyön asiantuntija, professori Helvi Kyngäs Oulun yo:sta.

Juontaja Katariina Sauvola ja toukkahoitokokemuksiaan valottanut Kaido Hilse (opis-kelija Panu Alatalo).

7Länsi-Puhuri

Dodge & Peltikatto ja ikivihreä vuosien takaa: Valkea sisar. Tässä vaiheessa ei vielä tiedetä kuka on "valkea sisar 2005" – ja jännitys tiivistyy…

kävi luo sairaiden aivan mallik-kaasti tälläkin kertaa. Seuraavaa Hoitotyön päivää ajatellen Dod-ge & Peltikatto voisi ottaa työn alle myös Lulun. Kyllä kaksikin hoitaja-aiheista laulua uppoaa sairaalayleisöön.

Seijahan se on

Musiikkiesityksen jälkeen ei enää ollut syytä pitää yleisöä , eikä var-sinkaan seitsemää fi nalistia jän-nityksessä. Eniten ääniä saanut fi nalisti oli aika julkistaa, palkita ja seppelöidä. Siispä juontaja pal-jasti, että isotooppilaboratoriossa työskentelevä sairaanhoitaja Seija Jaakkola oli äänestyksen voittaja. Seijan ehdokkuutta oli perusteltu hänen laaja-alaisella osaamisellaan ja kehittävällä asenteellaan sekä ystävällisellä ja empaattisella, oi-keudenmukaisella ja tasapuolisella suhtautumisella niin potilaisiin kuin yhteistyökumppaneihinkin.

Hallintoylihoitaja Mervi Kes-kitalo palkitsi voittajan 1000 euron määrärahalla, jonka vuo-den hoitaja 2005 voi käyttää valitsemaansa kansainväliseen alan kongressiin tai koulutukseen osallistumiseen.

Päähänsä voittaja sai perinteen mukaisen kukkaseppeleen. On-nellinen ja liikuttunut voittaja kiitti saamistaan äänistä ja totesi, että hyvässä työyhteisössä työn-tekijällä on mahdollisuus olla enemmän kuin mitä olisi yksin. Pullakahvia jataidenautintoja

Aivan kuten aikaisempinakin Hoitotyön päivinä, tapahtumalla oli tänäkin vuonna taustatee-mansa. Ensimmäistä kertaa se ei liittynytkään työhön vaan vapaa-aikaan. Keskussairaalan toisen kerroksen aulatiloissa ja ammatillisessa kirjastossa oli esillä hoitotyön ammattilaisten tekemää taidetta: maalauksia, Tiffany -lasitöitä, keramiikkaa, tilkkutöitä ja monenlaisia muita taidokkaita käsitöitä.Taidenäyttelyn pääorganisaatto-rina toimi osastonhoitaja Anna- Liisa Laihinen, jolla oli tiimis-sään muita taiteen harrastajia.

Röntgenhoitaja Lea Silvenius pystytti oman valokuvanäytte-lynsä radiologian osaston odo-tustiloihin. Valokuvanäyttelyn anti ei ole sanoin kuvattavissa.

Oli itse nähtävä, ihasteltava ja hämmästeltävä, mitä kaikkea ka-meralla voi keksiä ikuistavansa ja miten tavallinen arkipäivän ilmiö valokuvattuna onkin selvästi … taidetta.

Kahvitarjoilun organisoi reip-paasti ravintokeskuksen väki. Todella tarpeellista apuaan sekä taidenäyttelyn että kahvitarjoilun käytännön järjestelyissä an-toi tekninen osasto. Sieltä tuli: pöytää ja piuhaa, taulukoukkua ja ovikiilaa… taisipa tulla ko-konainen huonekin maalattua laboratorion väen palauttami-seksi kirjastosta takaisin omaan kahvihuoneeseensa taiteen ja juhlakahvien tieltä.

Se päivä oli iloinen …

Hoitotyön päivä oli iloinen päivä. Siitä jäi mukava muisto. Vaikka juhlan keskipisteessä sai ”paistatella” hoitotyö, päivä kokonaisuutena tehtiin monen ammattiryhmän yhteistyönä ja yksittäisiä toimijoita oli useita kymmeniä. Mikään ei mennyt pieleen ja tunnelma oli hyvä. Oli ilo hääriä mukana.

Vuoden hoitaja 2005, Seija Jaakkola, kollegojen onniteltavana.

Iloista yleisöä parvella. Olisikohan "Kaido Hilde" esiintymisvuorossa, kun monia niin hymyilyttää.

Lea Silvenius esittelee valokuviaan kiinnostuneelle yleisölle.

Ihopoliklinikan henkilökunnan kätten töitä esillä ammatillisessa kir-jastossa.

Teksti: Riitta RautalinKuvat: Milla Kangas & Heikki Parviainen

Ja kaikki saivat kahvia juodakseen. Taustalla häämöttää taitavasti ristipistotöitä.

Tauluja eri tekijöiltä, eri tekniikoilla.

8 Länsi-Puhuri

Himoharrastajan muotokuva:

Elsi Lukkari on pitkän-linjan hoitotyön ammat-tilainen. Työpaikka tällä

hetkellä on päiväkirurgian osas-to. Niin kauan kuin muistan Elsi on ollut pirskahtelevan iloinen ja reipas .Hän ei myöskään koskaan ole ollut vaivojensa vanki. Mikä ihme saa ihmisen pysymään näin elinvoimaisena vuodesta toiseen? Lähdin ottamaan asiasta selvää.

MS: Elsi, luonteellakin on toki merkitystä, mutta mikä on pir-teytesi salaisuus? EL: Olisikohan yksi syy avan-touinti..

MS: Kuinka kauan olet harras-tanut sitä ja kuinka usein esim. viikossa käyt avannossa? EL: Siitä on nyt 7 vuotta, kun aloitin ja käyn avannossa melkein

joka päivä. Itse avannossahan olen vain muutaman minuutin kerrallaan.

MS: Onko se väline urheilua? EL: Ei toki! Siihen tarvitaan vain uimapuku, kumipohjatossut, jot-ka ei liukasta eikä tartu jäähän ja sitten vielä pipo.

MS: Mitä selkeitä vaikutuksia olet kohdallasi huomannut? EL: Minulle se on ensiksikin reuman hoitomuoto. Stressi vä-henee, mieliala kohenee. Avan-nosta tulon jälkeen olo on kuin uudesti syntyneellä. Pukeminen ja riisuminen vie enemmän aikaa kuin itse pulahdus ja kuitenkin vaikutus on valtava.

Avannosta pirteyttä ja terveyttäMS: Voiko siihen jäädä kouk-kuun? EL: Kyllä voi. Kehoni kaipaa tätä shokkihoitoa päivittäin.

MS: Avantouintihan ei ole ainoa harrastuksesi. Kerrotko mitä muuta harrastat? EL: Kutominen on yksi himohar-rastukseni. Toinen tärkeä on ikoni maalaus ja kaikenlainen kuntoilu on lähellä sydäntäni.

MS: Mitä aiot kesällä tehdä kun avan-to sulaa? EL: Jatkan edelleen meressä käyntiä, koska merivesi on yllättävän kylmää aina heinäkuun loppuun asti.

Länsi-Pohjan keskussairaa-laan hankittiin tämän vuoden alussa uusi isotooppilääke-

tieteen erikoisalan kuvausväline, gammakamera. Hankinta tehtiin Lapin, Kainuun ja Länsi-Pohjan keskussairaaloiden yhteistyönä. Yhteishankinnasta sairaaloille koi-tuvien säästöjen lisäksi etuna on ol-lut mm. yhteisten käyttäjäkoulutus-ten ja -yhteistyön lisääntyminen.

Kameran lisäoptiona oleva CT-laite mahdollistaa tulevaisuudessa entistä tarkempaa tutkimusta (mm. paikantaminen ja vaimennuskorja-ukset).

Käyttäjien kokemukset uudesta gammakamerasta ovat nyt yhteensä kahdeksan viikkoa kestäneen kou-lutuksen ja käytön jälkeen positii-visia. Automatiikkaa on enemmän ja kaksi kamerapäätä mahdollistaa hiukan lyhyemmän kuvausajan.

Lääketieteellinen kuvantaminen, jossa kehon toimintaa kuvataan gammakameralla, perustuu radio-nuklidien käyttöön. Potilaalle an-netaan radiolääke yleensä suoneen ja sen kulkeutumista seurataan gammakameralla potilaan maates-sa tutkimuspöydällä. Tutkimus on kivuton, säteilyrasitus pieni eikä sivuvaikutuksia ole. Isotooppilää-ketieteellä on tärkeä asema tautien toteamisessa, seuraamisessa ja hoitamisessa. Isotooppitoiminnan

Pohjoisten sairaanhoitopiirien yhteistyötäUusi gammakamera otettu käyttöön

osaamisalueita ovat lääketieteen lisäksi radiokemia ja lääketieteel-linen fysiikka.

Radiolääkkeiden käytön vuoksi säteilylainsäädäntö ja siihen viime vuosina tulleet muutokset asettavat tutkimukset erityisasemaan. Kes-keinen uudistus määräyksissä on vaatimus kliinisestä auditoinnista, joka Länsi-Pohjan keskussairaa-lassa tehtiin helmikuussa. Kliini-sen auditoinnin perusedellytys on laatukäsikirja. Laatujärjestelmän kehittäminen onkin ollut viime vuosien haasteemme.

Isotooppitoiminta vaatii huomatta-van määrän tekniikkaa ja perehty-nyttä henkilökuntaa. Omassa iso-tooppilaboratoriossamme säteilyn käytöstä vastaavana johtajana toi-mii ylilääkäri Martti Larikka (tällä hetkellä vs. johtajaylilääkärinä). Isotooppihoitajia on neljä, joista kaksi kerrallaan on isotooppityöpis-teessä. Sairaalafyysikon palvelut on ostettu PPSHP:sta. Auki olemme maanantaista torstaihin, tosin päi-vystyskeuhkoperfuusiotutkimuksia saa perjantaisinkin, jos vain joku isotooppihoitajista on työvuorossa.

Sairaalassamme tehtävien tutki-musten kirjo on laaja: yleisimpiä tutkimuksia ovat luuston gam-makuvaus (esim. syöpäpotilaille tehtävät levinneisyystutkimukset), sydämen verenkierron tutkimuk-

set ja munuais- ja virtsatietut-kimukset. Tulehduksia voidaan etsiä käyttämällä merkkiaineena potilaan omia radiolääkkeellä lei-mattuja veren valkosoluja (esim. proteesi-infektion etsiminen). Var-tijaimusolmukekuvantaminen on aloitettu. Uuden kameran myötä tutkimusvalikoimamme tullee lisääntymään; mm.aivojen dopa-miinireseptorigammakuvaus on suunnitteluvaiheessa.

Seija Jaakola

MS: Mitä aiot tehdä kesälomallasi?EL: Vietän kesälomani Sotkamossa maa-laistalossa. Siellä on kaikenlaista puuhaa pihatöistä matonpesuun. Se on sopivan erilaista sairaalatyöhön verrattuna.

MS: Kiitos Elsi!

Oikein antoisaa ja aurinkoista kesälo-maa.

Maria Sergejeff

Seija Jaakola käynnistämässä tutkimusta.

Näkymä laboratoriohoitajien työpisteestä.

9Länsi-Puhuri

LintubongariOn surullista luopua vuosien ajan hellityistä haaveista ja kuvitelmista. Yllättävää on huomata, että ei menetä vain sitä nimenomaista asiaa, josta on kauan haaveillut, vaan ko-konaisen tykötarpeiden ja kyl-kiäisten maailman, joka onkin yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin kuin itse pääasia.

Koko aikuisikäni olen ku-vitellut, että minusta tulee joskus oikea lintubongari. Pidän linnuista, ja minusta on mukava kuunnella ja katsella lintuja. Minua ei ole juurikaan häirinnyt se, että en kirjoista ja kiikareista huolimatta ole tunnistanut niistä montakaan, sillä minulla on ollut aina lohtuna se ajatus, että sitten kun minulla on aikaa, minusta tulee etevä lintujen tunnistaja. Myöskään laulusta en talitiais-ta kummempaa lintua tunne, mutta se ei ole estänyt minua nauttimasta linnunlaulusta kevät- ja kesäaamuisin.

Yhden kerran elämässäni ennen tätä olen yrittänyt aktiivisesti op-pia tunnistamaan lintuja, mutta se opiskelu tyrehtyi nopeasti omaan mahdottomuuteensa. Tilasin nimittäin seinäkellon, jonka avulla kuvittelin sekä lasteni että itseni oppivan ikään kuin huomaamatta erot-tamaan kaksikymmentäneljä lintua toisistaan. Piti vain opetella täysien tuntien koh-dalla olevat linnut ja yhdistää ne lauluun. Mielestäni se olisi ollut helppo ja pedagogisesti oikea oppimistapa.

Kun kello sitten tuli postissa, siihen täytyi tietenkin laittaa paristot ja terävän kynän avul-

la ohjelmoida linnunlaulu aina oikean kuvan kohdalle. En-simmäisenä yönä heräsin kel-lo kaksitoista heleään kukun-taan. Jonkun vaatimattomasti piiskuttavan harmaavarpusen sijasta käki kukkui kaksitoista kertaa, vaikka sen olisi pitänyt kukkua kello kaksitoista kes-kipäivällä. Seuraavana yönä käki kukkui kaksitoista kertaa kello kolme ja vaikka kuinka yritin saada kuvat ja äänet täsmäämään, ei kello kahden-toista käen kukunta lähtenyt yötunneilta, joten aikani yri-tettyä kyllästyin ja nappasin pariston linnunlaulupuolelta pois ja jätin kellon pelkäksi seinäkelloksi. Hyvin se mitta-si aikaa kymmenkunta vuotta, mutta lintujen tunnistamista se ei edistänyt ollenkaan

Pari vuotta sitten minusta al-koi tuntua, että aika on kypsä bongarin uran aloitukseen. Kävimme ystäväni kanssa Li-mingan lintutornissa. Kaikin puolin mukava retki, mutta saman verran olisin tunnista-nut lintuja vaikka Mansikka-nokalla. Viime keväänä kävin lintukurssin ja katsomassa kevätmuuttoa monta kertaa. Ostin uuden kiikarin, pari uutta lintukirjaa ja kotimai-sen linnunlauluäänitteen, sillä ulkomaisissa äänitteissä voi joidenkin lintujen laulu olla erilaista. Myös linnunlaululla on murrealueensa. Yhdet lau-lavat englanniksi, toiset suo-meksi. Näin on lintukurssin opettaja opettanut.

Olen lueskellut pari talvea lintukirjoja ja muita luonto-op-paita erityisellä mielenkiinnol-la. Tietoni linnuista ja niiden

elintavoista on lisääntynyt hil-jalleen niin kuin kunnon bon-garilla pitääkin. Mukana on vain yksi mutta; vaikka minä teoriassa tiedän, millainen on esimerkiksi merimetson lento-kuvio ja miten ne käyttäytyvät parvessa, olen varma, että merimetsot muuttomatkalla jäävät minulta tunnistamatta. Pystyn korkeintaan toteamaan, että näkemäni linnut eivät vai-kuta variksilta

Nyt olen ymmärtänyt, että en koskaan voi elää unelmaani todeksi; koskaan en voi mui-den linturetkeen osallistujien ihaillessa nostaa rennolla ranneliikkeellä kaulassa roik-kuvaa veden-, ilman- ja iskunkestävää kiikaria sil-milleni ja todeta ikään kuin itsestäänselvyytenä: ”Jaha! Virta-allipariskunta matkalla Siperiaan pesimään.!” Su-rukseni minun on todettava, että en pysty tunnistamaan juuri minkäänlaista liikkuvaa lintua ja jos paikallaan oleva lintu aukaisee suunsa ja alkaa äännellä, en ole enää varma, sopiiko linnun ulkonäkö ja ääni yhteen eli onko kyseessä se lintu miksi sitä luulen.

Vielä minä jotenkin hyväksyi-sin sen, että en opi tunnista-maan lintuja, mutta kun jou-dun luopumaan kaikista niistä

oikeaoppisista lintubongarin tavaroistakin, joita olin kuvi-tellut vähitellen hankkivani.

Olisin halunnut vihreän Fjäl-lrevenin puvun , jossa on paljon kaikenlaisia taskuja ja aidosta nahasta tehty tuote-merkki lepäävine kettuineen. Olin myös kuvitellut hank-kivani luonnonvalkoisen irlantilaisneuleen suoraan Aran-saarilta ja tietenkin vih-reät, norjalaiset kalastajasaap-paat, joissa on nauhat takana. Mielikuvissani ei asiantunteva lintubongari koskaan pukeudu Jussi-paitaan puhumattakaan jostakin macaolaisesta tehdas-valmisteisesta keinokuitupu-serosta. Oikea lintubongari ei myöskään käytä heijastimella varustettuja saappaita lin-turetkillä. Heijastinsaappaat tuntuvat anteeksiantamatto-malta tyylirikolta. Tietenkin olisin hankkinut vielä poikki-sormiset hansikkaat ja lippala-kin. Lippalakki olisi tuottanut kyllä vaikeuksia, koska niiden enemmistö on rumia, mutta sen huolen olisin pitänyt, että en olisi ostanut amerikkalais-tyylistä pesäpallolippalakkia, joka on kaikenlaisten päähi-neitten irvikuva, olkoonkin, että se tekee tehtävänsä eli suojaa silmiä auringolta. Saat-taa olla, että olisin päätynyt lerppalieriseen hattuun.

Kaikenlaista muutakin muka-vaa olisin voinut hankkia ja tehdä. Minulla olisi khakin-värinen olkalaukku ruskein nahkakanttauksin eikä mi-nun tarvitsisi mennä retkelle selässä poikani kouluaikainen kulunut reppu, jossa lukee tus-

silla kirjoitettuna ”MÖTLEY CRUE”. Minulla olisi musta, kapea termospullo ja eväänä vähärasvaisia kinkkusiivuja. Tyylipuhdas lintubongari ei sotke käsiänsä nokisilla hiil-losmakkaroilla eikä kanna olut-tölkkejä luontoon. Hän virkistää itseään vihreällä teellä.

Mutta kaikkein hienointa olisi ollut bongarin ehdoton omistautuminen harrastuksel-le. Olen väsynyt kantamaan huolta koko maailman tarpeis-ta ja minusta olisi ihanaa edes joskus kerätä kaikki energiani yhtä päämäärää varten. Niin tekee oikea lintubongari. Kun hän kuulee, että Ranuan Nuup-paalla on nähty paljakkalumi-pyy, hän tempaa lumikengät autotallin seinältä, heittää ne auton peräkonttiin ja lähtee kohti Ranuaa kaikkia esteitä uhmaten. Hänen mielessään ei ole muuta kuin saada nähdä tuo lintu. Se elämä olisi minul-le todellista extremeä

Joku ajattelematon voi sanoa, että voihan sitä ostaa kartta-laukkuja ja kumisaappaita, vaikka ei erottaisi harakkaa variksesta, mutta ei se niin ole. Onhan meilläkin melkein jokaisella jonkinlaiset lenkki-kengät ja käymme kävelyllä silloin tällöin, mutta varteen-otettava harrastus kävelystä tulee vasta sitten, kun meillä on askel- ja sykemittari ja kyky ohjelmoida ja lukea niitä. Ja tietenkin tarvitaan hikinauha ja kävelysauvat.

Sisko Hentonen

Tänään 18.4.2005 sain postia, A 4, virallisen näköinen ruskea L-PKS:n kirjekuori. Hieman jännitti avata. Mitä niin tärkeää voisi olla että se lähetetään Espanjaan.

Avattuani kirjeen, teidän olisi pitänyt nähdä minun onnesta hymyilevät ilmeet. Länsi-Puhuri 1/2005 ja lyhyt kirje Jounilta. Suuret kiitokset Jouni. Tällaisista pienistä onnentunteista haluan teille nyt kirjoittaa.

Pidän päiväkirjaa. Jokaisesta päivästä jotain. Toisina päivinä on vain lyhyesti säästä, päivän askareista, mutta joinakin päivi-nä sekaan tulee pieniä tarinoita, niistä onnenmurusista. Lainaan pari tarinaa lyhyesti.

Yhdellä, niin monista tavallisista

Hyvätlänskäläiset!

kauppareissuista, sattui kassa-jonossa seuraavaa: Edessäni oli pieni muslimityttö pää peitetty-nä mustalla huivilla potkulauta mukanaan. Hänet oli varmaankin äiti laittanut hakemaan kilon jauhoja. Jauhot maksoivat alle euron. Tyttö otti taskustaan rytis-tetyn sanomalehden palan. Availi sitä ja sieltä putosi tiskille yhden euron kolikko. Yhtä tarkasti hän laittoi vaihtorahat sanomalehden palaseen ja taskuunsa. Potkulauta oli hieman haittana kun jauhopus-si olisi pitänyt saada muovipus-siin. Avasin tytölle pussin ja niin jauhopussi sujahti sinne. ”Thank You” sanoi tyttö ja katsoi minua mustilla suurilla silmillään. Tyy-tyväisyyttä tuntien katsoin kun tyttö potkutteli kadulle ja kotiin.

Toinenkin päivä oli tuiki tavalli-nen siivouspäivä, jonka jälkeen lähdin rantaan kävelemään.

Aurinko paistaa ohuen pilvihar-son läpi ja tuulee. kuljen bikinit päällä lähellä vesirajaa. Repussa pyyhe, juotavaa ja kirjoitusvä-lineet (paperi, kynä, ei mitään läppäreitä), sandaalit toisessa kä-dessä. Ihan vesirajan tuntumassa aallot tuovat pieniä vaahtopäitä jaloilleni. Vesi on kylmähköä. Kun aalto on palannut mereen, hiekkamaa kuplii taianomaisesti. Hiekassa olleista pienistä onka-loista ilma tulee ulos, kun vesi on täyttänyt ne. Rantaan on edellisen myrskyn tuomana kulkeutunut erivärisiä ja kokoisia simpukan kuoria ja pieniä kiviä. Poimin niistä muutaman talteen.

Rannalla kävellessä huomaa kulttuurierot. Kaksi muslimi-naista istuu hietikolla, päät peitettyinä, mustat kaavut yllä. Toisella naisella näkyy hameen alta nilkkoihin asti ulottuvat

”damaskit”. Jatkan kävelyä. Nai-nen, paikallinen tai turisti heittää rantapyyhkeen hietikolle. Asettaa itsensä pyyhkeelle ja poistaa biki-nien yläosan.

Jatkan kävelyä. Asetun kylpy-pyyhkeelle ja kirjoitan havain-noistani päiväkirjaan. Luen kirjaa ”Nalle Puh ja elämisen taito” ja samalla alan toteuttaa Puhin oh-jetta: ”Ei minkään tekeminen on hyödyllistä”.Panen pitkäkseni, rentoudun, hengitän tasaisesti.

Hola!

Aurinko ei polta. Tuntuu hyvältä vain olla.

Ihmisen onnellisuus ei muodostu niinkään mahtavista onnen harp-pauksista, jollaista sattuu harvoin, vaan pienistä edistysaskelista, joita tapahtuu joka päivä.

TerveisinHilkka Aho

TorremolinosEspanja

10 Länsi-Puhuri

Kuvataidetta kaikkien kaunistukseksi tai kauhistukseksiSeinämaalauksen ensimmäinen osa:

Latinankielistä nimirullaa pitelevät nuoret ihmisfi guurit viittaavat ruumiinsa puolesta fyysiseen ja taustan antiikkiarkkitehtuurin osalta henkiseen terveyteen samoin kuin näiden edessä lapsilleen lukeva nuori äitikin. Samoin muut äiti- ja lapsisommitelmat nou-sevan, elämänpuuhun jatkuvan taustaviivan ohjaamana symboli-soivat elämän tervettä, orgaanista kasvua. Keskeisen elämänpuun molemmilla puolilla esiintyvät eläimet viittaavat kasvavan elämän laaja-alaiseen kunnioittamiseen ja luonnon järkevään hyväksi käyttämiseen. Lyyraa soittava nuori mies voidaankin mieltää har-monian tuoja-Apolloksi, jonka rakkauden soitto yltää sydämmen muotoisten lehtien muodossa elämän puuta kohti kurkottautuvan tytön korviin.

Labor-sanitas-vita - Työ-terveys-elämäaiheisenseinämaalauksen toinen osa:

Toinen osa kuvaa lähinnä ruumiillisen työn eri kehitvsvaiheita al-kaen metsä-, uitto- ja maataloustyöstä, josta siirrytään orastavaan teollisuuteen. Sen luomaa ihmistyövoiman säästöä kuvaa muurarin yläpuolella auringon vieressä nostokoukkua ohjaava miesfi guuri (Apollo?). Teollisuuden ja rakennustoiminnan vilkastamaa kaup-paa kuvaa seuraava sini- ja violettisävyinen lastaamis- ja purka-miskohtaus, joka taas niveltyy viimeiseen, pitkälle kehitettyyn ja ihmistyötä säästävään paperikonesommitelmaan. Sommittelun dynaamisuus kuvaa työn ja kehityksen aikaansaamaa nopeaa muutosta.

Kemin lukion I ja II luokkien kuvaamataidon ryhmätyö;luonnokset Matti Goman Kevät 1981: Labor-sanitas-vita - Työ-terveys-elämä

Hallitus valitsi sinut maalis-kuussa päivystyspoliklinikan apulaisylilääkärin virkaan ja otit viran hoitaaksesi myöhemmin keväällä. Olet kuitenkin ollut täällä ”länskässä” jo pitkään ja useammassa pätkässä. Minkälai-nen ”länskävaiheen” työhistoria sinulla oikein onkaan (lyhyesti kerrottuna)?

Tapio: Muistaakseni tulin vuon-na 1986 ensimmäisen kerran vuodenvaihteessa lääketieteen kanditaattina sisätautiklinik-kaan apulaislääkäriksi ja siitä eteenpäin kaikki lomat valmis-tumiseen saakka, jonka jälkeen terveyskeskustyötä, armeija ja sairaalapätkiä, humanististen ai-neiden opiskelua.

Tuomon ja Eeron opissa oli help-po viihtyä ja väistämättä pyrki perusasiat painumaan tajuntaan. Lähinnä sitten keuhkosairauksien klinikkaan erikoistumaan vuoden 1993 kesäkuusta vuoden 1996 loppuun, jonka jälkeen OYS:n vuodet 1997 - 2002 keuhkosai-rauksien ja sisätautien klinikassa. Pikku hiljaa sitten humanististen opintojen ja lyhyempien työ suhteiden, päivystysrupeamien kautta nykyiseen tehtävään vai pitäisikö sanoa projektiin.

Otit hoitaaksesi (näin sivusta seuranneen näkökulmasta) maso-kistisen viran eli olet sairaanhoi-topiirin vaikeahoitoisimman (lää-käripula) yksikön päällikkö eikä ainakaan kovin suurta helpotusta ole odotettavissa ennen kuin vas-ta parin vuoden päästä. Itse olet ollut hyvin aktiivinen päivystäjä. Mikä tai mitkä tekijät sinua ”vie-hättävät” päivystystoiminnassa?

Tapio Kuhan haastattelu

Tapio: Viime vuodet ovat käytän-nössä jo pitkälle tarjonneet samaa työnkuvaa kliinikon osalta. Viran vastaanottaminen tarkoittaa nyt lähinnä koulutus- ja kehittä-misvelvoitteen painottamista ja toisaalta mahdollisuutta toivot-tavasti tuloksekkaaseen asioihin vaikuttamiseen, jotta se potenti-aali, mikä mielestäni sairaalaan ja päivystystoimintaan jo sisältyy, saataisiin käyttöön.

Nykyinen päivystysmedisiina on kieltämättä säännöllisesti varsin haastavaa johtuen hoitojen ja diagnostisten mahdollisuuksien kehittymisestä sekä nopeasta saatavuudesta ja toisaalta työ on luonteeltaan usein edelleenkin hyvin maanläheistä ja vaatii suh-teellisuudentajua ja talonpoikais-järjen käyttöä.

Päivystyksen tehokkuutta on pelastettu ihmishenki tai ter-veyden säilyminen uhkaavassa tilanteessa, mutta tämän suori-tuskeskeisyyden sisään mahtuu välttämätön tarve hahmottaa elämän arvoituksellista olemus-ta, moniulotteisuutta, lopullista tavoittamattomuutta ja sen kykyä paeta kaikkia määritelmiä. Jos ajattelee kuin Sartre, että ihminen syntyy ilman tarkoitusta, elää il-man merkitystä, kuolee sattumal-ta, saattaa olla vaikeaa asennoitua oikein päivystysalueen työhön.

Sinä, yksikkösi muu henkilöstö, esimiehesi kuin myös sairaan-hoitopiirinjohto ponnistelee päivystystoiminnan järjestelyjen onnistumiseksi. Ongelmat ovat vaikeita ja keinot niiden ratkai-semiseksi ovat vähissä; Mitä

asialle suurin piirtein nykyisillä voimavaroilla (sairaanhoitopiirin ja alueen terveyskeskusten voi-mavarat yhteensä) on tehtävissä? ja jos olisit diktaattori, mitä asial-le tekisit jotta päivystystoiminta olisi hyvin järjestetty?

Tarkoitus on luoda nykylääketie-teen päivystysmedisiinalle asetta-mat vaateet ja huomattavat poti-lasvolyymit huomioiden laadukas ja tehokas ”päivystysklinikka”, joka hoitaa alueen kuntien virka-ajan ulkopuolisen päivystyksen.

Tämä tarkoittaa sairaalan ja terveyskeskuksen päivystäjän erilaisten osaamisen alueiden yh-distämistä ja mutkatonta kommu-nikointia (= laatu ja tehokkuus) . Tilasuunnittelu ja remontti teh-dään mahdollisimman nopeasti. Huippulaadukas hoitohenkilö-kunta on jo olemassa niin sairaa-lassa, kuin ambulanssitoiminnas-sa. Aktiivinen koulutusohjelma

jatkuvana niin päivystykseen osallistuville lääkäreille, kuin hoitajille. Kuten aiemmin sanoin, en pidä lainkaan mahdottomana kliinisen päivystysmedisiinan huippuyksikön ja koulutuspaikan aktualisoitumista Länskään jol-loin myös lääkäreiden rekrytointi olennaisesti helpottuu.

Mitä asiaa pidät tärkeänä?

Tarkoitat siis elämässä? Kuka sen voisi kiistää, että tärkein kaikista ihmisen lyhyessä ja monenkin fi losofi an näkökulmasta kovin turhassa elämässä on rakkaus. Jos pysähtyy tarkkaan ajattelemaan on vaikeaa, ellei mahdotonta, löy-tää merkityksellisempää retorista kliimaksia elämästä, kuin kuole-maton korinttilaiskirjeen ”Niin pysyvät nämä kolme; usko, toivo ja rakkaus - mutta suurin niistä on rakkaus”. Ellei minulla sitä olisi, olisin kuin helisevä vaski tai kili-sevä kulkunen. Todellakin.

Apulaisylilääkäri Tapio Kuha

! On syntynyt Turussa mutta asunut Oulussa 3 - 4-vuotiaasta asti ! Koulut tuli käytyä Oulussa samoin opiskellut siellä aina erikois-

lääkäriksi asti ! Tuli vuonna 1986 ensi kerran tänne Länsi-Pohjan keskussairaa-

laan lääketieteen kanditaattina sisätautien erikoisalalIe. Siitä läh-tien on kaikki lomat aina lääkäriksi valmistumiseen asti työsken-nellyt L-PKS:ssa. Vuonna 1993 hän tuli tänne keuhko sairauksiin erikoistumista varten. Tämän jälkeen hän oli Oulussa viisi vuotta ja tuli sitten takaisin erikoislääkärinä.

! Harrastaa mm antiikin kirjallisuutta, taidehistoriaa ja yleistä kirjallisuutta. Harrastus on niin vakava, että tarkoitus on suo-rittaa joskus tulevaisuudessa humanistisen tieteiden kanditaatin tutkinto. Harrastaa urheilussa useita eri lajeja.

! Haaveet eli mieluiten harrastaisi enemmän humanistisia opinto-ja, jos aikaa olisi enemmän käytettävissä.

Nämä keskussairaalan sisääntuloaulan I ja II kerrosten väliseen kaideseinään maalatut suuret teokset ovat Kemin lukion I ja II luokkien keväällä 1981 kuvaamataidon opettaja Matti Goman tekemien luonnosten mukaan tekemiä ryhmätöitä! Ylläolevat teosten sisältöä kuvaavat tekstit ovat esillä puhelinkeskuksen edessä olevassa kannatinpylväässä.

11Länsi-Puhuri

HauenvonkalePikkuinen poika on rannalle tullut ja perässä raitainen kissa.Onhan kalassa kaveri aina ollut,ovat nytkin he onkimassa.Hys hiljaa! Poika kissalle kuiskaa,kun naukua mirri koittaa.Ei sitä naukuen kalaa saa,vaan hiljaisuus kaiken voittaa.

Auringon lämmössä lysti on ollaja uni jo kissalle maistuu,poika ei maltakaan laiskotella kala mielessään pannulla paistuu.Sylkäisee vielä, kun madon saa koukkuunja toivoo näin nousevan saaliin.Ja kohta jo suuri hauki käy loukkuun,kun saisi sen vielä haaviin.

Vedessä väijynyt suuri hauki on pojalla saatavissa,vaan raitainen kissa on unen myötä toisissa maisemissa.Nyt herää jo mirri, kun huudon kuulee se karmii selkäpiissäpojan jo onkineen hukkuvan luulee. Mikä on hätä ja missä?Vaan naurusuinen onkin jo poika ja kissakin lipoo kieltä,miten kummasti suuri hauenvonkale lämmittää kummankin mieltä.

Liisa Anttila 2005

Lukusarjapähkinöiden ratkaisut

Länsi-Puhuri 1/2005:ssä oikeat jatkonumerot olivat seuraavat: 59, 50, 54, 3, 921ai 106, 323 ja 14. Pullakahvit kanttiinista voitti tällä kertaa Tea Viitanen os 2C:ltä. Lohdutuspalkinnon eli kaljupääkahvit katetaan Marja-Leena Laineelle os 2A:lla. Onnea voittajille!

Murtheela

Mitkä ovat näissä lukusarjois-sa seuraavat lukemat?

Merkitse ne tyhjiin ruutuihin ja osallistu kilpailuun lähettä-mällä vastauksesi Länsi-Puhu-rin toimitukseen.

Oikein vastanneiden kesken arvotaan pullakahvit kanttii-nista.

NYRJÄYTÄ AIVOSI LUKUSARJOILLA 2/2005!

LUKUSARJOJA

8 17 26 35 44 53 93 84 75 66 57 48 81 76 71 66 61 56 3 9 13 39 43 129 3 4 6 9 13 18 7 12 16 21 25 30 14 12 24 22 44 42

Toimittaja Tuisku on viettämässä ansaittua kesälomaa. Sen vuok-si hyvät murrepakinan ystävät – odottakaamme syksyä.

Toimitus

Toki lähtöön on monia syitä, mutta selkein yksittäinen syy on se, että kyllästyin kerta kaikkiaan ajamaan 175 km päi-vittäistä työmatkaa, lisäksihän tähän viimeisten vuosien aika-na on sangen usein, viikoittain lähes, liittynyt vähintään yksi ajomatka myös Rovaniemen suuntaan, ja kotiin Hauki-putaalle päästyä usein myös Oulun suuntaan. Kysytty on myös, miksi en muuttanut Ke-miin? Olisi varmaan pitänyt muuttaa silloin 15 vuotta sit-ten. Nyt perhekunta kieltäytyi sangen yksiselitteisesti edes ajattelemasta muuttamista, ei muuttoa Kemiin, eikä kuulem-ma mihinkään muuallekaan. Perhe onkin sitten toinen iso yksittäinen lähdön syy, perhe nimittäin muodostuu 92-vuo-tiaasta äidistä, jonka kanssa asun, ja 71- vuotiaasta sisares-ta, joka on talvisaikaan päivät äidin seurana (..ja illat, ja viime talvena osin yötkin…), mutta kesällä olemme, ”van-ha rouva” ja minä kaksin. Kolmas asia on ehkä sitten kuitenkin myös työaikarajaton työ ja rajattomasti rönsyilevä työmäärä. Työviikot alkoivat viimeisen puolen vuoden ai-kana venyä 60-70-tuntisiksi ja siihen matka-aika päälle.

Miksi Hannele lähtee ?

Ouluun on paljon lyhyempi matka Haukiputaalta ja työ-aika on Lääninhallituksessa selkeästi rajattu, samoin työ-tehtävät. Katsoin parhaaksi lähteä avoimesti ja ”saattaen tehtäviä vaihtaen”, siksi julkis-tin asian heti Lääninlääkärin virkavalinnan vahvistuttua.

Miksi sitten juuri Lääninhal-litukseen? Viimeisen vajaan viiden vuoden aikana olen siinä määrin tyystin irtaantu-nut tavanomaisista lääkärin ammattitehtävistä, ettei paluu-ta ”Oikeaksi” lääkäriksi enää oikeastaan ollut. Lääkäristä on tullut virkamies, tai – nais tässä tapauksessa. Läänin-lääkärinä voin hyvin käyttää sitä erikoissairaanhoidon ja hallinnon asiantuntemusta, jota vuodet ylilääkärinä, johta-jaylilääkärinä ja nyt viimeisen vuoden aikana johtajana Län-si-Pohjan sairaanhoitopiirissä ovat minulle tuoneet.

Kiitoksia yhteistyöstä, nämä vuodet ovat olleet hyviä vuo-sia, mielenkiintoisia ja täynnä tapahtumia, tapaamisiin.

Hannele

HYVI-projektiin liittyvä eHome Healthcare-hankkeen L-PKS:n

pilottina toimiva sisätautien-osasto 5 A:n henkilökuntaa on koulutettu käyttämään Pe-gasoksen ohjelmaa siltä osin, että he pystyvät katsomaan potilaan luvalla tietoja koti-hoidon tilanteesta ja potilaan lääkityksestä sekä laborato-riokoetuloksista eli siitä tilan-teesta mikä on ollut potilaalla ennen osastolle tuloa. Potilaan kotiuttamisvaiheessa osastolta tallennetaan tietoa potilaasta Pegasoksen kotihoitojärjestel-

Historian siipien havinaaeHome Healthcare –hankkeen ensimmäinen yhteys

Kuvassa mukana minun (vasemmalla seisomassa) lisäksi vasemmalta lukien sairaanhoitaja Terttu Salminen, osastonsihteeri Jaana Similä, AMK:n opettaja Anne Luoma, osastonhoitaja Asta Peltoniemi ja sairaanhoitajat Anne Mentilä ja Minna Horttanainen.

mään, jolloin kotihoidon hen-kilökunta näkee tuoreet tiedot potilaan osastohoidon ajalta ja jatkohoidon. Tässä kuvan tilanteessa (17.5.2005) oli historian sii-pien havinaa koska ensimmäi-nen tällainen viesti potilaan tilanteesta lähetettiin Tornion kotisairaanhoitoon ja näin todettiin ohjelman toimivan suunnitelmien mukaan. Kiitokset osasto 5A:n henki-lökunnalle aktiivisesta osal-listumisesta koulutukseen ja

hyvästä yhteistyöstä uuden ohjelman käyttöön oton yhte-ydessä.

YhteistyöterveisinTuula EilittäAluetietojärjestemävastaavaLänsi-Pohjan sairaanhoitopiiri kyKauppakatu 2594100 Kemipuh. 016 243 262gsm 0400 909 558

12 Länsi-Puhuri

Olet syntynyt ja käynyt koulut Laukaassa, Keski-Suomessa ja valmistunut sairaanhoitajaksi Itä-Suomessa, toiminut sai-raanhoitajasta ylihoitajaksi asti Helsingin kaupungissa. Täällä meillä Länsi-Pohjassa olet nyt asunut parisen vuotta ja työs-kennellyt tämän vuoden alusta lähtien. Sinulla on nyt kokemusta ja sitä kautta näkemystä asumi-sesta, opiskelusta ja työnteosta Suomen eri ”reunoilla”. Onko mielestäsi ihmisissä ja heidän tavoissaan suhtautua asioihin tai toisiin ihmisiin eroja näillä eri ”reunoilla”?

Soili: Yleisesti ottaen elämä on kiireettömämpää ja toisista ih-misistä ollaan kiinnostuneempia ruuhka-Suomen ulkopuolella. Täällä pohjoisessa korostuu ihmisten vahvempi yhteys luon-toon. Kaiken kaikkiaan jokainen ihminen on yksilö, joten enempi-en yleistysten tekeminen eri paik-kakuntien välillä on vaikeaa. Itse olen viihtynyt kaikilla Suomen ”reunoilla”, missä olen asunut.

Tulosi meille operatiivisen tulos-alueen ylihoitajaksi sattui ajalli-sesti ns. ”myrskyn silmään” kun silloisen tulosalueen johtajan eroamiseen johtanut prosessi oli pahimmassa vaiheessa menossa. Minkälaisena koit ja näit tilan-teen silloin?

Soili: Itsehän en ollut prosessia alusta alkaen nähnyt ja kokenut, pääasiassa seurailin tilannetta

Operatiivisen tulosalueen ylihoitajaSoili Vesterinen

ja pyrin asiasta tiedottamisen ja ihmisten kanssa keskustelemisen kautta edistämään työrauhan säi-lymistä. Sinänsä olen aiemminkin ollut organisaatioita ravistelevis-sa muutostilanteissa enkä koke-nut, että tämä meneillään ollut prosessi olisi haitannut työhön perehtymistäni. Nykyisen ope-ratiivisen tulosalueen johtajan, Jorma Kupiaisen kanssa yhteis-työ on sujunut oikein hyvin, siitä kiitokset hänelle!

Olet sekä ”pitkän linjan” sai-raanhoitaja, osastonhoitaja, yli-hoitaja että terveystieteen tohto-ri-opiskelija Oulun yliopistosta. Pystytkö (ja miten) soveltamaan terveystieteen teorioita arkipäi-vän hoitotyöhön?

Soili: Uskoakseni jokaisella hoi-totyötä tekevällä on ajan myötä jonkinlainen malli/teoria pääs-sään, minkä pohjalta tekee hoito-työtä. Omassa työssäni erilaiset

Soili Vesterinen

! Syntynyt ja käynyt koulut Laukaalla! Sairaanhoitajaksi Pieksämäen diakonissaopistosta vuonna 1988! Erikoissairaanhoitajaksi vuonna 1995 Kuopion terveydenhuol-

to-oppilaitoksessa! Terveystieteiden maisteriksi vuonna 1999 Kuopion yliopistosta! Jatko-opinnot menossa Oulun yliopistossa tohtorin tutkintoa

varten! Työhistoria ennen Länsi-Pohjaa: Helsingin kaupungin palve-

luksessa sairaanhoitajana vuosina 1990-2000, osastonhoitajana Laakson sairaalassa 2000-2002, ylihoitajana 2002-2003 Pohjoi-sessa terveyskeskuksessa Oulunkylässä

! 1.1.2005 Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin operatiivisen tulosalu-een ylihoitaja

! Suorittanut 20 opintoviikon pituisen sosiaali- ja terveysalan jat-kokoulutuksen vuonna 1998

! Toiminut kehittämishankkeiden koordinaattorina ja terveysase-mien laatuasiantuntijana

terveystieteelliset teoriat auttavat jäsentämään arkipäivän työtä eri näkökulmista. Aiemmin toimi-essani käytännön hoitotyössä useinkaan ei ollut aikaa paneutua riittävästi tutkimustietoon. Pidän kuitenkin tärkeänä, että tehdään hoitotyöhön liittyvää tutkimusta, minkä kautta voidaan osaltaan arvioida ja parantaa hoidon laa-tua. Tällä hetkellä mielenkiintoni kohteena on hoitotyön johtami-seen ja organisaatiokulttuuriin liittyvä teoreettinen tieto.

Miten olet viihtynyt täällä hyi-sellä (kyllä täällä heinäkuussa jo tarkenee ja syksyllä sitten vähän pitempään) Perämeren rannalla?

Soili: Hyvin olen viihtynyt täällä kauniin luonnon keskellä, vaikka vilukissa olenkin. Onneksi villa-sukat on keksitty.

Mitä muuta haluaisit sanoa meille?

Soili: Länsi-Pohjan keskussai-raalassa tehdään arvokasta työtä alueen väestön terveyden hyväk-si. Toimiva moniammatillinen yhteistyö ja jokaisen työntekijän työn arvostaminen on ensisijai-sen tärkeää, jotta voimme hoitaa alueen väestöä mahdollisimman hyvin.

Kuntayhtymän valtuusto

Kuntayhtymämme jäsenkun-tien valtuustojen valitsemat yhtymävaltuutetut ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä varajäsenten nimet suluissa) ovat:

Kemistä Riitta Luosujärvi (Timo Juutinen), Risto Myyry (Teija Jestilä) ja Pauli Hanska (Tuire Kourula).

Keminmaasta Liisa Anttila (Soili Rautio), Esa Vanhatalo (Raimo Arponen) ja Pentti Vaa-joensuu (Matti Kreku).

Simosta Pentti Alakärppä (Lau-ri Niskala) ja Helvi Mourujärvi (Seppo Lämsä).

Tervolasta Jussi Vaara (Kaarina Jestilä) ja Hanna Salminen (Erk-ki Kiimalainen).

Torniosta Paavo Hyry (Matti Lankila), Kaisa Rättyä (Outi Keinänen) ja Eeva Lohiniva (Annikki Dunder)

Ylitorniolta Veikko Rautio (Tuula Parikka) ja Reeta Laiti-nen (Risto Uusitalo).

Luottamushenkilöjohtajamme vuosina 2005–2008

Uusi valtuusto piti ensimmäi-sen kokouksensa 23.5.2005. Uudeksi valtuuston puheenjoh-tajaksi valittiin Veikko Rautio. I varapuheenjohtajana jatkaa Pentti Ylikärppä ja uudeksi II varapuheenjohtajaksi valittiin Paavo Hyry.

Kuntayhtymän hallitus

23.5.2005 kokouksessa valtuus-to valitsi kuntayhtymän hallituk-sen vuosiksi 2005–2008. Halli-tuksen jäsenet henkilökohtaiset varajäsenet suluissa) ovat:

Raimo Venäläinen Kemin-maasta (Seppo Suopajärvi, Keminmaa), Kaisa Rättyä Tor-niosta (Outi Keinänen, Tornio), Jussi Vaara Tervolasta (Aatto Ylimartimo, Tervola), Ritva Alatalo Kemistä (Marja-Leena Laitinen, Kemi), Pirkko Kalt-

tonen Kemistä (Kauko Kontio, Tornio), Timo Juutinen Kemistä (Pertti Keränen, Tervola) ja An-nikki Dunder Torniosta (Soili Rautio, Keminmaa).

Valtuusto valitsi uudelleen halli-tuksen puheenjohtajaksi Raimo Venäläisen ja varapuheenjoh-tajaksi uutena miehenä Timo Juutisen.

Kuntayhtymän tarkastus-lautakunta

23.5.2005 kokouksessa valtuus-to valitsi kuntayhtymän tarkas-tuslautakunnan vuosiksi 2005 – 2008. Tarkastuslautakunnan jäsenet (henkilökohtaiset vara-jäsenet suluissa) ovat:

Reeta Laitinen (Maija Körkkö), Matti Holpainen (Pertti Mäck-lin), Jaakko Alamommo (Eila Affl ekt), Seppo Kulju (Antti Matala) ja Anne Vilmi (Pekka Heinonen).

Tarkastuslautakunnan puheen-johtajana jatkaa Reeta Laitinen ja varapuheenjohtajana Matti Holpainen.

Pentti Vaajoensuulla oli kunnia vanhimpana valtuutettuna avata uuden valtuuston 1. kokous.