ihmefestival.fi

Haluatko lukea lisää

IHME-teoksesta ja

-taiteilijasta?

2

Hyvä lukija,

Tämä esite tarjoaa sinulle mahdollisuuden tutustua Yael Bartanan IHME-teokseen True Finn – Tosi suomalainen ja sen teemoihin museopedagogi Kaija Kaitavuoren laatimien keskustelu aiheiden kautta. Havainnollistavat esimerkit esittelevät teoksen tulkinnan tueksi erilaisia tapoja, joilla osallistavaa nykytaidetta voidaan lähestyä. Materiaali on tehty ajatellen opettajia ja taidekasvatta-jia, mutta se sopii kenelle tahansa nykytaiteesta kiinnostuneelle katsojalle ja kokijalle.

Bartanan taide-elokuva True Finn – Tosi suomalainen on katsotta-vissa Yle Areenassa Suomessa ja ulkomailla 31.3.–31.7.2014. www.areena.yle.fi

IHME-nykytaidefestivaalin aiempien vuosien opetus- ja virike-materiaalit löydät myös osoitteesta: www.ihmefestival.fi!

IHME-nykytaidefestivaalin järjestää Taidesäätiö Pro Arte. Säätiö keskittyy toi-minnassaan kuvataiteeseen: sen tarkoituksena on edistää kuvataiteen asemaa ja näkyvyyttä, kehittää kuvataiteen yleisösuhdetta ja saavutettavuutta sekä lisätä keskustelua nykytaiteesta.

3

IHME-TEOS 2014

Yael Bartana: The True Finn – Tosi suomalainen

Teksti: Kaija Kaitavuori

Yael Bartanan IHME-projektiin haettiin avoimella haulla kahdeksan osallistujaa, jotka asuivat yhdessä viikon ajan talossa järven rannalla tammikuussa 2014. He jakoivat seitsemän vuorokautta tutustuen toisiinsa ja keskustellen. Päivittäin heil-le annettiin tehtäviä, jotka liittyivät kulttuurisiin eroihin ja yhtäläisyyksiin ja jotka ruokkivat keskustelua suomalaisuudesta ja kansallisista identiteeteistä. Vuoron-perään yksi kerrallaan oli vastuussa ruoanlaitosta. Elämää talossa kuvattiin ja lopputuloksena syntyi videoteos. Tätä kirjoitettaessa, emme vielä tiedä, millainen lopullisesta teoksesta tulee.

Oheisaineisto on tarkoitettu Bartanan teokseen tutustumisen tueksi ja keskus-telujen pohjaksi. Aineisto esittelee Bartanan IHME-teoksen lähtökohtia ja joitain hänen aiempia projektejaan sekä osin laajentaa keskustelua muille alueille ja muihin taiteilijoihin.

Yael Bartana

Veikko Som

erpu

ro

4

Ihmiset taiteen materiaalina

Performanssitaiteilijat asettavat itsensä teoksen asemaan, toimivat tavallaan taiteen materiaalina: taide-esineen sijaan he käyttävät omaa kehoaan ja läsnä-oloaan. Teoksessa Shipping Crate (1991) Roi Vaara meni jopa niin pitkälle, että pakkasi itsensä taiteen kuljetuslaatikkoon, joka tuotiin hänen työhuoneeltaan museoon ja asetettiin näytteille. Museosalissa Vaara teki läsnäolonsa tiettäväksi yleisölle erilaisilla äänillä ja teoilla, jotka näkyivät tai kuuluivat laatikon ulkopuo-lelle.

Toiset taiteilijat puolestaan valjastavat muita ihmisiä teostensa osiksi. Niissä osallistujat asettuvat osaksi taiteilijan ohjaamia tilanteita ja toteuttavat tämän antamia tehtäviä. Taiteen tutkija, kuraattori Claire Bishop on kutsunut tällaisia teoksia ”ulkoistetuiksi performansseiksi”. Niissä taiteilijan kutsumat tai palkkaa-mat ihmiset toteuttavat teoksen joko yleisön läsnä ollessa tai tallenteeksi, joka esitetään esimerkiksi videona tai valokuvina. Pilvi Takala on aiemmin tehnyt teoksia, joissa hän on itse esiintynyt pääroolissa, mutta hänen uusimmassa teok-sessaan The Committee sitä varten koottu lapsiryhmä vastasi teoksen sisällöstä. Noin 12-vuotiaille lapsille annettiin käyttöön valtaosa Takalalta tilatun teoksen toteutukseen varatuista rahoista eli 7000 puntaa. Ainoa ehto oli, että heidän piti päästä yksimielisyyteen rahojen käytöstä. Useiden tapaamisten ja keskustelujen tuloksena lapset päättivät toteuttaa valtavan itse suunnittelemansa pomppulin-nan. Vuoden 2013 IHME-projektissa kaupunginosayhdistysten aktiivit opettelivat Miroslaw Balkan ohjeistuksen mukaisesti lippuviittomia, joiden avulla he välit-tivät valitsemansa viestin tapaamispaikkaan, johon kokoontui ihmisiä keskuste-lemaan aiheesta. Taiteilijan antamat toiminnan rajat voivat olla hyvin tarkat tai päinvastoin antaa paljon tilaa osallistujien omille valinnoille.

Yael Bartanan IHME-projekti asettuu osaksi tällaista osallistavaa suuntausta. Alkutilanne on melko pitkälle määritelty – kahdeksan ihmistä asuu seitsemän päivää yhdessä – ja jopa keskustelun aiheet ovat taiteilijan antamia: tarkoitus on pohtia erilaisista taustoista tulevien ihmisten yhteiseloa annettujen tehtävien avulla. Se mitä viikon aikana tapahtuu ja mitä asioita keskusteluissa nousee esiin on kuitenkin täysin riippuvaista osallistujista, eikä taiteilija voi siten ennakoida teoksen sisältöä. Osallistujien omat kokemukset, ajatukset ja mielipiteet tulevat osaksi yhteistä tilannetta, asettuvat keskusteluun muiden panoksen kanssa ja suodattuvat osaksi teosta.

Rakennelma, jossa luodaan alkuasetelma ja laitetaan ihmiset suoriutumaan tilan-teesta, muistuttaa tieteellistä koetta. Tällaisia psykologisia tai sosiaalisia kokeita on käytetty myös taiteen lähtökohtina. Artur Zmijewski, muun muassa, otti oman teoksensa Repetition (2005) pohjaksi Stanfordin vankilassa vuonna 1971 tehdyn kuulun kokeen, jossa vapaaehtoiset osallistujat jaettiin mielivaltaisesti vartijoi-hin ja vankeihin. Kokeessa tutkittiin alistetun ja auktoriteettiaseman vaikutusta käyttäytymiseen. Zmijewskin uusintaprojekti piti keskeyttää ennen määräaikaa, koska toiminta kehittyi liian väkivaltaiseksi. Myös Bartana puhuu teoksestaan

5

Miroslaw Balka, Signaalit (2013). Kommunikaatiopiste (Punavuori, Rööperifest). Kuva: Veikko Somerpuro

eräänlaisena koetilanteena. Siinä tutkitaan, miten eri taustoista tulevista toisilleen tuntemattomista ihmisistä muodostuu väliaikainen yhteisö ja miten ’minä’ määrit-tyy suhteessa toisiin: miten eletään yhdessä.

Toinen vertailukohta teokselle syntyy projekteista, joissa yksityinen ja suljettu yhteisö avataan yleisölle. Nykykulttuurista tilanne on tuttu tosi-TV:stä ja Big Brot-her –tyyppisistä asetelmista. Kameran välityksellä katsoja pääsee tirkistelemään suljettuun taloon ja sosiaalisiin tilanteisiin ulkopuolisena. Taiteessa asetelma ei välttämättä ole yhtä raflaava, mutta yksityisen ja julkisen rajoja on koeteltu en-nenkin: Lea ja Pekka Kantonen toivat 90-luvulla kotinsa ja perheensä arjen osaksi taidetta videoimalla elämäänsä ja esittämällä siitä koostettuja Joka hetki -videoita. He tekivät yksityistä näkyväksi myös siirtämällä jokapäiväisen ruokailutilanteen galleriaan: esillä oli koko perhe, lapset mukaan lukien, pöydän ääressä ruokaile-massa yleisön edessä. Viihteessä tilanteet on rakennettu kilpailuksi, jossa ratkeaa voittaja; taiteessa ei välttämättä esitetä mitään lopullista ratkaisua. Muiden ihmisten seuraaminen ei välttämättä ole tirkistelyä, se voi olla myös jakamista:

6

katsoja pohtii, mikä on meille yhteistä, miten muut toimivat ja ajattelevat, miten itse reagoisin, olenko samaa vaiko eri mieltä.

Tällaisissa projekteissa nousee esiin kysymys siitä, mikä on varsinainen taideteos ja kuka sen tekijä. Taiteilija tavallaan luovuttaa pois omaa valtaansa päättää siitä, millainen lopputulos taideteoksesta syntyy: sitä määräävät yhtä lailla taiteen katsojat ja yleisöt, joista on tullut osallistujia ja yhteistyökumppaneita. True Finn perustuu seitsemän päivää kestävälle keskustelulle, jonka lopputulos on niin osal-listujille kuin taiteilijalle avoin. Eri roolit ja tehtävät – taiteilija, osallistuja, katsoja – määrittyvät teoskohtaisesti ja niitä säätelevät joko viralliset tai kirjoittamattomat sopimukset siitä, miten toimitaan ja kenellä on oikeus käyttää prosessissa synty-vää materiaalia. Keskustelevissa ja osallistavissa taideprojekteissa taiteilijan rooli on usein toimia aloitteen tekijänä, rajojen määrittelijänä ja toiminnan ohjaajana. Yhteistä projekteille on eräänlainen jaettu asiantuntijuus: vaikka juridinen tekijyys yleensä säilyy taiteilijan nimissä, teoksen toteutus tunnustaa osallistujien aktiivi-sen panoksen. Lisäksi projekteihin – varsinkin audiovisuaalisiin tuotantoihin – osal-listuu joukko eri alojen ammattilaisia. Heidänkin osaltaan tekijänoikeudet siirtyvät taiteilijan nimiin, mutta heidän työpanoksensa näkyy teoksen lopputuloksessa.

Yael Bartanan IHME-teos 2014. Kuva: Veikko Somerpuro

7

Keskusteltavaksi

• Myös edellisvuoden Miroslaw Balkan IHME-teos rakentui pitkälti keskus-telun ja kommunikaation varaan. Palauttakaa mieleen Balkan teos Signaalit (www.ihmefestival.fi/historia) Mikä osuus siinä oli osallistujilla? Entä muulla yleisöllä? Ja mikä on taiteilijan rooli? Balkan projektissa keskustelua avattiin myös reaaliaikaisena ja yleisö saattoi osallistua siihen paikan päällä. Bar-tanan teoksessa keskustelu käydään suljetussa tilassa ja editoidaan teok-seksi; yleisökeskusteluja käydään esimerkiksi IHME-teoksen ensi-illassa ja IHME-päivillä. Miten tällainen taideteos määritellään, missä ovat sen rajat? Katso myös Balkan opetusmateriaalin osio ”Keskustelu taiteena” (www.ihme-festival.fi/osallistu)

• Tutustukaa Pilvi Takalan The Committee -projektiin http://friezefoundation.org/emdash-award ja http://www.frame-finland.fi/wp-content/uploads/2013/11/Takala-committee-magazineSMALL-1.pdf. Keskustelkaa mikä tällaisessa projek-tissa on taiteilijan tehtävä, miten se poikkeaa totutusta? Katsokaa myös mitä tapahtuu IHME Re-Action -pajassa, ja selvittäkää sitä kautta, mitä on nuorisoasiainkeskuksen osallistava budjetointi Ruutibudjetti (www.ruuti.net/ruutibudjetti). Miten tätä voisi soveltaa omassa koulussasi/yhteisössäsi? Miten vastuun jakaminen, myös taloudellisen vastuun, vaikuttaa toimintaan?

• Tehkää oma sovellus netti-meemistä, jossa kuvien avulla kerrotaan, mitä eri tahot kuvittelevat jonkun ammatin tai ihmisen tekevän ja mitä ’todel-la’ tapahtuu (googlaa esim. ”What people think I do meme”): Esimerkiksi mitä meidän luokka/posse/bändi/työyhteisö tms. itse ajattelee tekevänsä, mitä muut (vanhemmat, naapurit, viranomaiset...) ajattelevat, mitä ’todella’ tapahtuu. Keskustelkaa millaisia tarinoita kerrotaan, mitä kuvia luodaan ja ylläpidetään, mitä piilotetaan – mikä on totta, mikä tarua, voiko niitä erottaa, kenen versio hallitsee, miten median vaikutus näkyy.

8

Hankalat aiheet

Yael Bartana syntyi ja kasvoi Israelissa mutta muutti sieltä pois nuorena aikuise-na. Jo siellä asuessaan hän käsitteli kokemuksiaan kotimaastaan: häntä askarrutti niin yksityistä kuin julkista elämää leimaava armeijan ja sotilaiden läsnäolo sekä nuoren valtion historiaan liittyvät seremoniat ja rituaalit. Muutettuaan etäämmäl-le hän on jatkanut synnyinmaansa ja muiden poliittisten aiheiden käsittelyä.

Nykytaide ei välttämättä ole mukavaa ja kaunista – päinvastoin, sen elinvoimai-nen suuntaus käsittelee hyvinkin ikäviä aiheita, ympäristön tuhoa, väkivaltaa, poliittisia vääryyksiä, konflikteja... kaikkea sitä, minkä keskellä nykytaiteilijat ja me kaikki elämme. Artur Zmijewski on yksi heistä; hänen teostensa lähtökohta on usein jossain tilanteessa, jossa ihmisten välillä vallitsee epätasa-arvo tai valta-hierarkia. Bartana on käsitellyt taiteessaan mm. Israelin-Palestiinan konfliktia ja juutalaisuuden poliittisia aspekteja. Tällainen taide ei pysy irrallaan muista elämänalueista eikä edes yhteiskuntia repivistä kiistoista.

Politiikan tutkija Chantal Mouffe on tuonut kulttuurikeskusteluun käsitteen ’ago-nismi’, joka kuvaa kilpailevien käsitysten yhteiseloa; tavoitteena ei ole yksimieli-syys vaan oikeus olla eri mieltä ja siitä huolimatta jakaa julkinen tila sulkematta toista ulkopuolelle. Jos vastakkaiset asetelmat ja konfliktit pyritään kätkemään ja ainoastaan konsensus katsotaan toivottavaksi tulokseksi, seurauksena on tilanne, jossa julkinen tila rakennetaan poissulkemiselle; toisen kieltäminen oikeuttaa toisen tuhoamisen ja tilanne eskaloituu väkivaltaiseksi. Mouffen mukaan demo-kratiassa konflikteja ei pidä välttää vaan suorastaan pitää yllä – siten ne saadaan poliittisen piiriin ja neuvoteltaviksi.

Bartana ei tosiaan yritä kiertää vaikeita aiheita vaan menee suoraan yhteiskunnan kipupisteisiin. Kun on syntynyt keskelle niin monimutkaista poliittista tilannetta kuin Israel, on pakotettu jossain vaiheessa pohtimaan sen historiaa ja ottamaan kantaa asetelmaan. Aiheella on henkilökohtainen ulottuvuus, jota Bartana on kuvannut mm. videossa, jossa nuori asepalvelustaan suorittava nainen käy läpi eräänlaista initiaatioriittiä purkamalla ja kokoamalla aseen (Profile, 2001). Mutta maa on myös keskellä koko Euroopan juutalaisten historiaa ja nykyistä globaalia lännen ja arabimaailman vastakkainasettelua.

Euroopan juutalaisten hävittämiseen ja Israelin valtion perustamiseen viittaa Bartanan elokuvatrilogia And Europe will be stunned, joka pohjautuu ideaan juu-talaisesta renessanssista: elokuvassa esitetään kutsu 3,3 miljoonalle juutalaiselle palata takaisin Puolaan. Joukko vastaisi Puolan juutalaisten määrää ennen sotaa. Bartanan omat isovanhemmat muuttivat Israeliin Puolasta. Elokuvassa, jossa esiintyy sekä fiktiivisiä että todellisia ihmisiä, Bartana asettaa kysymyksen ikään kuin väärin päin: voiko historian kääntää tai kirjoittaa uusiksi ja mitä se tarkoittai-si; voiko tämä koe auttaa meitä ymmärtämään nykytilannetta?

9

Yael Bartana, Mary Koszmary (Nightmares), 2007, video still from the trilogy ...And Europe Will Be Stunned,

courtesy of Annet Gelink Gallery, Amsterdam, and Foksal Gallery Foundation, Warsaw.

Bartana on myös laajentanut aihepiiriään oman maansa ulkopuolelle, mutta ei edelleenkään karta vaikeiden kysymysten kaivelua. Uusimpana aiheena hänellä on jälleen tarkastelussa uskonnollinen ryhmä: elokuvassa Inferno on kohteena Brasiliassa näkyvä helluntailaisuuden voimistuminen. Silläkin tosin on yhteys Israeliin ja Jerusalemin ensimmäiseen temppeliin, jonka toisinnon brasilialaiset haluavat rakentaa. Suomessa Bartana haluaa ottaa puheeksi siirtolaisuuteen ja erilaisiin kulttuurisiin ja etnisiin taustoihin liittyvät jännitteet. Talossa asujat poh-tivat harjoitteiden avulla mm. syrjinnän kokemuksia.

10

Edistääkö taide sitten konfliktien ratkaisua? Osa aktivistisesta ja osallistavasta taiteesta tähtää ongelmien selvittämiseen ja ratkaisujen löytämiseen. Yhteisötai-deprojektien taustalla on usein jokin tilanne, johon halutaan parannusta. Tania Bruguera on kehittänyt käsitteen arte ùtil, hyötytaide: sen tarkoitus on osallistaa ihmisiä hakemaan ratkaisua erilaisiin ihmisten ja yhteisöjen ongelmakysymyksiin. Hänen vetämissä projekteissaan esimerkiksi paperittomat siirtolaiset voivat oppia tarpeellisia taitoja tai saada tietoa oikeuksistaan. Bartanan taide ei niin avoimesti näytä pyrkivän mihinkään lopputulokseen eikä tarjoa suoraviivaisia ratkaisuja tai välineitä. Se vetoaa mielikuviin, rakentaa tarinoita, etäännyttää, kuvaa toisin, jättää avoimeksi tai suorastaan monitulkintaiseksi ja edellyttää keskustelua. Hankalinta hankalien kysymysten käsittelyssä onkin ehkä se, kun taiteilija ei suo-raan kerro kantaansa eikä anna vastauksia. Toisin kuin avoimen kantaaottava tai aktivistitaide tällainen taide ei tyrkytä omaa mielipidettään eikä kerro katsojalle, mitä tämän tulisi ajatella.

Tuotantokuva Yael Bartanan teoksesta Inferno (2013). Kuva: Taiteilijan luvalla; Petzel, New York; Annet Gelink

Gallery, Amsterdam; Sommer Contemporary Art, Tel Aviv.

11

Keskusteltavaksi

• Tutustukaa Steve McQueenin Queen and country http://www.artfund.org/quee-

nandcountry/Queen_and_Country.html sekä Jeremy Dellerin Battle of Orgreave http://www.artangel.org.uk/projects/2001/the_battle_of_orgreave projekteihin (englanniksi, youtubesta löytyy myös otteita Dellerin elokuvasta). Molemmat käsittelevät konfliktia ja molemmissa on ollut keskeistä, että niiden tekemi-seen on osallistunut ihmisiä, joita aihe koskettaa henkilökohtaisesti. Pohtikaa mikä rooli osallistujilla ja heidän kokemuksillaan teoksissa on? Miten kipeitä aiheita on käsitelty muistin, tarinan ja kuvien välityksellä? Ottavatko teokset kantaa ja miten? Edustavatko ne taiteilijan vai osallistujien näkemyksiä?

• Yksistään New Yorkissa arvioidaan asuvan yli puoli miljoonaa paperitonta maahanmuuttajaa. Tania Brugueran taideprojekti Immigrant Movement International IMI toimii alueella, jossa asuu paljon Latinalaisesta Amerikasta tulleita paperittomia siirtolaisia. Tutustukaa projektiin http://immigrant-move-ment.us/wordpress/about/ (englanniksi tai espanjaksi). Mikä tässä on taiteen rooli? IMIn sivulta löytyy myös maahanmuuttajamanifesti (usealla kielellä). Samoin Bartanan filmitrilogian And Europe will be stunned juutalaisrenes-sanssiliikkeellä on manifesti. Useilla taideliikkeillä ja koulukunnilla on myös ollut manifestinsa. Miksi manifesteja tehdään, mikä on niiden vaikutus?

• Jos opetusohjelmassa käsitellään II maailmansotaa ja juutalaisvainoa, taiteessa löytyy aihetta käsittelevää materiaalia: Katso aiemmat Miroslaw Balkaa (osio Taidetta ääritiloista) ja Christian Boltanskia (osiot Katoavuus ja Kuolema) koskevat IHME-opetusmateriaalit. Katso lisäksi kuvaus ja muuta materiaalia Yael Bartanan elokuvista (www.annetgelink.com/, englanniksi). Lisää aiheesta: Artur Zmijewski (www.digitalartlab.org.il). Miten taide antaa välineitä käsitellä vaikeita asioita eri tavalla kuin historiallinen dokumentti? HUOM. aihe on ahdistava ja vaatii runsaasti aikaa keskusteluun; vastuullisen opettajan johdolla.

12

Me ja muut

Miten sitten ryhmäidentiteeteistä ja konflikteista pitäisi keskustella? Aihe tuntuu helposti ajautuvan oletettuihin uomiin: on me ja sitten on ne muut. Suomalaisuu-destakin on keskusteltu eri foorumeilla monen mielestä väsymykseen asti.

Bartana on kasvanut maassa, jossa kotimaa-teema on tulenarka ja jossa kuulu-minen jonnekin ei ole itsestään selvää vaan päinvastoin jatkuvasti ongelmallis-ta. Israelissa identiteetit muodostuvat valtion, uskonnon, politiikan ja historian mutkikkaassa vyyhdessä. Suomessa valtio, kansallisuus ja kansalaisuus kietou-tuvat yhteen eri tavalla. Täällä keskustelu on kärjistynyt ja kiertynyt parin viime vuosikymmenen aikana etenkin maahanmuuton ympärille. Siinä historia usein pyyhkäistään piiloon ja taustaoletukseksi asettuu homogeeninen yhtenäiskulttuu-ri, jonka juuret ovat syvällä Suomen maaperässä. Miten uudet tulijat voisivat tulla osaksi tätä?

Taiteen parissa kulttuureita, identiteettejä ja niiden dynamiikkaa on pohdittu pitkään. Käsitykset ihmisryhmistä, meistä ja muista, perustuvat kuviin ja mieliku-viin, joten kuvataide on ollut hedelmällinen alusta asian käsittelyyn, vallitsevien normien paljastamiseen ja stereotypioiden haastamiseen. Englannin Birming-hamissa, joka on yksi Euroopan monikulttuurisimmista kaupungeista, taiteilija Gillian Wearing käynnisti projektin, jossa haettiin tyypillistä birminghamilaista perhettä, A Real Birmingham Family. Ilmoittautuneiden liki neljänsadan perheen joukosta valittiin yksi, joka ikuistetaan pronssipatsaaksi kaupungin keskeiselle au-kiolle vuonna 2014. Prosessin aikana keskusteltiin paitsi siitä, mitä ”tyypillinen” birminghamilainen mahtaa olla, myös siitä mitä perhe nykyään tarkoittaa ja mitä eri muotoja se voi saada.

Euroopan ja maailman mittakaavassa Suomen maahanmuuttajamäärät ovat objektiivisesti katsoen hyvin pieniä ja moderni kulttuurinen moninaisuus vielä vähäistä; historialliset muuttoliikkeet taas tuppaavat kärjekkäässä keskustelus-sa unohtumaan. Keskustelua kotimaasta, identiteetistä, kulttuurista ja keillä on oikeus kuulua siihen käydään usein ikään kuin niiden päiden yli, joita asia koskee, ja pääsääntöisesti sitä käydään enemmistön ja vallassa olevien ehdoilla. True Finn –Tosi suomalainen -projektissa osallistujiksi on haettu ihmisiä, joita maahanmuut-to tai vähemmistöasema koskettaa henkilökohtaisesti. Heitä siis kuullaan oman asiansa asiantuntijoina.

Asetelman kääntöpuoli on se, että osallistujat jo lähtökohtaisesti edustavat erilai-suutta. Heidät on valittu sillä perusteella ja heille annetut tehtävät ja esitetyt ky-symykset ohjaavat keskustelemaan henkilökohtaisista erilaisuuden kokemuksista. Osallistujiksi on haettu ja valittu myös kaksi ns. kantasuomalaista, ikään kuin taustapinnaksi erilaisuuden profiloitumiseksi. Kantasuomalaisuuden pintaa raapu-tettaessa tulee tosin näkyviin tämänkin käsitteen häälyvyys. Yhteisten sessioiden aikana osallistujat käsittelevät annettuja kysymyksiä mm. psykodraaman sovel-lusten avulla. He antavat kasvot ja todellisen kosketuspinnan suurille kysymyk-

13

sille maahanmuutosta, kulttuurisesta ja etnisestä kuulumisesta; samalla tilanne langettaa heille taakan edustaa yksilönä jotain ryhmää tai yleisesti vierautta.

Voi kysyä voiko näistä lähtökohdista syntyä yllätyksiä vai kahlitsevatko anne-tut taustaoletukset dialogia. Puretaanko tässä vai vahvistetaanko mielikuvia? Pitäisikö keskustella eroista vai yhtäläisyyksistä? Erojen korostamisesta syntyy helposti eksotismia, jännittävää erilaisuutta outoine ruokineen ja musiikkeineen; sen avulla tulijat voivat määritellä itsekin itsensä toiseksi ja saavuttaa muiden hyväksynnän – mutta vain jos sopeutuvat erilaisuuteensa. Toisaalta se mistä ei puhuta, jää näkymättömäksi ja sen olemassaolo on helppo kieltää. Identiteetti-kä-sitteen ongelma taas on, että se helposti jähmettyy joksikin pysyväksi ja ennalta määrätyksi. Pitäisikö sittenkin puhua pikemmin suhteista? Vai olisiko yksinkertai-sesti syytä puhua ihmisoikeuksista, jotka kuuluvat kaikille?

Jokainen asetelma synnyttää vähintään yhtä paljon kysymyksiä kuin vastauksia, ja merkitysten pohdinta jää katsojille. ”Agonistisen moninaisuuden” nimissä keskustelua on jatkettava.

Yael Bartanan IHME-teos 2014. Kuva: Veikko Somerpuro.

14

Keskusteltavaksi

Pohtikaa ulkopuolisuutta ja kuulumista johonkin mikro- ja makrotasolla.

a) Makrotaso. • Mikä on valtio, miten se määritellään? Miten valtio mahdollistaa tai rajaa

yksilöiden elämää? Mitä oikeuksia mikään valtio ei voi rajoittaa (vertaa YK:n Ihmisoikeuksien julistukseen)? Miten muodostuu poliittinen yhteisö, mikä muu kuin valtio voi olla sen kehyksenä tai perustana? Bartanan projektin kehyksenä on kansallisvaltio. Kansallisuusaate ja na-tionalismi perustuvat erottelulle: määritellään keitä ovat ”me” ja ”muut”. Bartanan And Europe will be Stunned -filmi päinvastoin lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa vieras kutsutaan mukaan ja toivotetaan tervetulleeksi: siinä juutalaiset kutsutaan takaisin Puolaan. Bartana puolestaan israelilaisena tai-teilijana edusti Puolaa vuoden 2011 Venetsian biennaalissa. Pohtikaa miten missikisat, Euroviisut ja muut populaarikulttuurin tapahtumat tai urheilu perustuvat kansallisuuksille. Etsikää tilanteita, jolloin näitä rajoja on kyseen-alaistettu. Millaista keskustelua on syntynyt?

• Mitä rituaalit ja kansallissymbolit kuten lippu ja kansallislaulu merkitsevät ja miten ne säätelevät ihmisten tunteita? Pohtikaa True Finn – Tosi suomalainen -elokuvassa tehtyä laulua ja lippua. Mitä itse haluaisit lisätä niihin tai mitä haluaisit muuttaa? Miten saat toverisi vakuutettua haluamasi asian tärkey-destä?

b) Yksilötaso. • Millaista on kokea syrjintää ja pois sulkemista? Miltä tuntuu, kun toistuvasti

kerrotaan, että et kuulu tänne? Opetusaineisto http://normit.fi/ tarjoaa paljon aineistoa keskusteltavaksi ja ideoita toimintaan.

• Tutkikaa Gillian Wearingin projektia tyypillisestä birminghamilaisesta per-

heestä: http://arealbirminghamfamily.com/ Millainen on ”normaali” perhe? Kuka sen määrittelee? Millainen on sinun perheesi, miten se eroaa vanhem-piesi perheestä, kun nämä olivat lapsia? Miten sinun perheeseesi voisi tulla uusi jäsen (muuten kuin syntymällä) – ehkä joku sinun ikäisesi henkilö? Kuvittele: Kuka se olisi, miksi? Miten elämänne muuttuisi, miten yhteiselo järjestyisi?

Yael Bartana, Zamach (Assassination), 2011, video still, courtesy of Annet Gelink Gallery, Amsterdam,

and Sommer Contemporary Art, Tel Aviv.

15

• Bartanan And Europe will be Stunned -elokuvassa Juutalaisrenessanssin (Jewish Renaissance Movement) manifestissa sanotaan mm. näin: We direct our appeal not only to Jews. We accept into our ranks all those for whom there is no place in their homelands — the expelled and the persecut-ed. There will be no discrimination in our movement. We shall not ask about your life stories, check your residence cards or question your refugee status. We shall be strong in our weakness… With one religion, we cannot listen. With one color, we cannot see. With one culture, we cannot feel. Mitä nämä kolme viimeistä ajatusta tarkoittavat?

• Visuaalisuus, näkyminen ja näkyväksi tekeminen ovat taiteen voima. Samalla näkyväksi tuleminen on myös riski, siinä vaanii spektaakkelin houkutus: kaik-ki poikkeuksellinen, outo tai valtaisa on mediaattista, se myy ja tulee helposti kulutettavaksi. Pohtikaa mitä haittaa ja hyötyä julkisuudesta ja näkyvyydestä voi olla ja kenen ehdoilla se syntyy. Keskustelkaa miten yksittäisten ihmisten sijaan tai lisäksi voidaan tehdään näkyväksi normeja, rajoja ja niitä määrittä-viä oletuksia.

Kaija Kaitavuori

Kaija Kaitavuori on museopedagogi ja taidehistorioitsija, joka on kiinnostunut taiteesta, ihmisistä ja niiden yhdistelmistä. Kaija asuu Birminghamissa ja Helsin-gissä sekä valmistelee väitöskirjaa osallistavasta taiteesta. Tätä ennen hän pohti taidemuseoiden yleisöjä museolehtorina Kiasmassa ja yksikön johtajana Kehyk-sessä, Valtion taidemuseossa.

Esitteen toimitus Kaija Kaitavuori, Paula Toppila, Kati PelkonenTaitto Timo Jaakola

Tietoa IHME-nykytaidefestivaalista www.ihmefestival.fi

Facebook: seuraa festivaalin kuulumisia osoitteessa: facebook.com/IHMEfestivalTwitter: seuraa festivaalin kuulumisia osoitteessa: twitter.com/IHMEfestivalUutiskirje: tilaa verkkosivuiltamme ja saat uutiset ensimmäisten joukossa!

Youtube: aiemmat festivaalitaltioinnit osoitteessa: youtube.com/ihmeproductionsIssuu.com: lataa festivaaleja dokumentoivat julkaisut ilmaiseksi: issuu.com