30 GEOLOGI 68 (2016)

geologisenperspektiivin

Luonnon-tieteellisenmuseon

uusi näyttelyavaa

ilmastonmuutokseenilmastonmuutokseen

31GEOLOGI 68 (2016)

MAIJA HEIKKILÄ

uonnontieteellisenmuseon (Luomus)ilmastonmuutok-sesta kertova Muu-tosta ilmassa -näyt-

tely avasi ovensa yleisölle mar-raskuun lopulla ja siitä lähtienkävijöitä on riittänyt. Näytte-lyssä aikamme merkittävim-pään haasteeseen pureudutaanilahduttavasti Helsingin yli-opiston pitkäaikaiseen tutki-mukseen pohjautuen.

Tutkimuksen ansiosta tie-detään esimerkiksi, että Suo-men keskilämpötila on nous-sut jääkauden lopusta useitaasteita, että se saattaa noustasaman verran vuosisadan lop-puun mennessä ja että lajis-tomme on jo reagoinut nykyi-seen ilmaston lämpenemiseensiirtymällä kohti pohjoista.Niin ikään tiedetään, että il-maston lisäksi myös ihmiselläoli suuri vaikutus viimeisim-män jääkauden jälkeisissä lajis-ton sukupuutoissa.

Geologia näyttely ilahdut-taa: pitkät aikasarjat ja geolo-giset mittakaavat pääsevät har-voin suurelle yleisölle suunna-tussa keskustelussa yhtä hyvinkokonaisuuden osaksi kuintäällä. Geologista tietämystäonkin ollut näyttelyn suunnit-telussa mukana sopivasti: yli-intendentti Arto Luttinen jaintendentti Laura Arppe Luo-muksesta sekä Helsingin yli-

L

enn

32 GEOLOGI 68 (2016)

opistosta professorit Mikael Fortelius ja HeikkiSeppä sekä tutkijat Pirkko Ukkonen ja Jussi Ero-nen. ”Alusta asti oli selvää, että nykyinen muu-tos tulee laittaa oikeaan kontekstiinsa, ja siihentarvitaan luonnollisesti geologinen näkökulma”,sanoo Laura Arppe.

Nykyistä ilmastonmuutosta voi näyttelyssäverrata niin miljardien vuosien aikana tapahtu-neisiin muutoksiin maapalloa peittäneen jäänvallitsevuudessa (kuva 1), satojen tuhansien vuo-sien aikaisiin jääkausien ja lämpökausien vaih-teluun ja viimeisen jääkauden jälkeiseen maise-man kehitykseen. Yleisölle esitellään tieteellistätodistusaineistoa kuten mannerjäätiköihin javillamammutin luihin tallentuneiden isotoop-pikoostumusten tarinaa menneistä lämpötilanja hiilen kierron muutoksista. ”Nyt avattu näyt-tely on loistava näyteikkuna ja ensiaskel mui-naisten ympäristöjen ja syvän ajan tutkimuksenparemmalle näkyvyydelle. Olen tietysti rajustipuolueellinen, mutta [monet] aiheet eivät oleaiemmin saaneet likikään tarpeeksi näkyvyyttäottaen huomioon tutkimusalojen korkean laa-dun Helsingin yliopistossa”, sanoo Arppe.

Monelle kävijälle jäänee ensisijaisesti mie-leen villamammutit, jättiläishirvi, luolaleijona jamuut näyttävät jääkauden eläinten rekonstruk-tiot. Villamammuteilla olikin keskeinen roolinäyttelyn syntymisessä: Muutosta ilmassa -näyt-telyn rakentaminen Luomukseen alkoi, kunmuseo sai mammutit lahjoituksena Jääkausi-Is-tiden -yhdistykseltä, joka oli alun perin aikonutsijoittaa ne Sipooseen suunnitteilla olleeseen jää-kausimuseoon.

Muutosta ilmassa pohtii, mitä ihmisen mit-taamat havaintosarjat lämpötilan kehityksestä taikasvi- ja eläinlajien levinneisyyksistä kertovatmuutoksesta, jota nyt elämme, ja miten nykyi-syys ja tulevaisuus heijastuvat geologisten aika-kausien peilistä. Yleisölle esitetään myös vaikei-ta kysymyksiä: ”Ovatko seuraukset karanneetkäsistämme? Mitä voimme tehdä? Onko meillävaihtoehtoja? Pystymmekö muuttamaan omaakäyttäytymistämme?” Näitä voi pohtia vaikkatulevaisuuden bussipysäkillä (kuva 2).

Mikä hienointa, Muutosta ilmassa jää py-syväksi osaksi museon näyttelyitä ja sitä pide-tään ajantasaisena tutkimustiedon karttuessa.

Kuva 1. Syväänaikaan ja esimer-kiksi ”lumipallo-maahan” pääseetutustumaanMuutosta ilmassa-näyttelyssäLuomuksessa.

Figure 1. Deep timeand for example the“Snowball Earth”period are displayedat Change in the Airexhibition atLuomus.

33GEOLOGI 68 (2016)

”Näyttelyä suunniteltaessa sitouduttiin nimen-omaan siihen, että uusien tulosten muuttaessanykyistä ajattelua myös materiaaleja päivitetään”,sanoo Arppe. Luonnontieteellisen museon joh-taja Leif Schulman sanoo uskovansa, että viidessävuodessa miljoona kävijää on nähnyt mammu-tit, oppinut paljon uutta ilmastonmuutoksestaja alan tutkimuksesta sekä herännyt vaatimaanpäättäjiltä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemi-seksi. ”Toivottavasti kävijöiden mielen pohjallejää kytemään jonkinlainen ajatus siitä suurem-masta mittakaavasta: jäätiköihin tallentuneistavuosituhansista ja geologisiin kerrostumiin jää-neistä vuosimiljoonista”, Arppe toivoo.

Kirjoittaja on Geologi-lehden päätoimittaja

Kuva 2. Tulevaisuuden bussipysäkillä on kentiesviherkatot.

Figure 2. Future bus stops will perhaps havegreen roofs.

SummaryThe new exhibition at theNatural History Museumaffords a geologicalperspective to climate change

Luomus, the Natural History Museumof the University of Helsinki, opened its

new exhibition Change in the Air to public atthe end of November. The exhibition presentsthe research on climate change conducted atLuomus and the University of Helsinki.

The exhibition is guaranteed to delight ageologist: deep time is rarely so well integratedto the story as here. The journey takes the visitorfrom the earliest history of the Earth throughpast millennial changes and towards the future.Geological knowledge played an integral partin the expert team responsible of the exhibitionplanning, including superintendent Arto Lutti-nen from Luomus, and from University of Hel-sinki professors Mikael Fortelius and HeikkiSeppä as well as researchers Pirkko Ukkonen,Laura Arppe and Jussi Eronen. ”It was clear fromthe beginning that the ongoing change has tobe put in the correct context, and naturally weneeded a geological perspective to do that”, saysLaura Arppe, who works as an intendent at Luo-mus.

Change in the Air will be a permanentexhibition, and the materials will be updatedaccording to the newest research findings.Museum Director Leif Schulman believes thatin five years a million visitors have seen themammoths, learned about climate change andawakened to demand action from the decisionmakers. “Hopefully the visitors will be left witha concept of the bigger picture: the millenniaarchived in the ice sheets and the millions ofyears recorded in geological strata”, wishesArppe.