MAANPUOLUSTAJAMAANPUOLUSTAJA N:o 1 Maaliskuu 2008

JOUKKOKIRJE

POHJANMAANPOHJANMAAN

”Me jääkärit uskoimme yhä””Me jääkärit uskoimme yhä”Kuva Raimo Latvala

Pohjanmaan Maanpuolustaja2 — 1/2008 Maaliskuu 2008

Hyvät lukijat, tämän vuoden alussa on vietet-ty Suomen jääkäreiden kotiinpaluun 90-vuo-tismuistotilaisuuksia. Suomen Jääkärimuseon

edustajana minulla oli ilo osallistua tapahtumiin. Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys järjesti en-

simmäisenä 19. tammikuuta hienon tilaisuuden Hel-singin yliopiston juhlasalissa. Siellä juhlapuhuja Sauli Niinistö ilmaisi varmaan kaikkien läsnäolevien näke-myksen siitä, miten ratkaiseva jääkäreiden rooli on ol-lut Suomen kansan vapaudelle.

Pohjanmaan sotilasläänin esikunta, Jääkäripataljoo-na 27:n Perinneyhdistys yhteistoiminnassa Perinneyh-distyksen Vaasan osaston ja Vaasan kaupungin kanssa järjestivät seuraavat juhlat 24. ja 25. helmikuuta Vaa-sassa, kaupungissa, johon jääkärit olivat saapuneet 25. helmikuuta 1918.

Tähän juhlat eivät kuitenkaan päättyneet. Moni juh-lavieras huomasi, että mukana oli suuri määrä saksalai-sia kunniavieraita, mm. edustajia Hohenlockstedtista, entisestä jääkäreiden koulutuspaikasta.

He järjestivätkin 1. maaliskuuta kotipaikkakunnal-laan juhlasarjan viimeiset juhlat. Läsnä oli paljon suo-malaisia vieraita ympäri Pohjois-Saksaa ja Suomea. Yksi heistä oli nuori nainen, joka tutustui Hohenlock-stedtiin Suomen Jääkärimuseon ja Hohenlockstedtin kulttuuri- ja historiayhdistyksen ”vaihto-oppilaana”. Vastavierailua Kortesjärvelle odotetaan toukokuun ai-kana.

Hohenlockstedtissa jääkäreiden perinteiden vaalimi-sella on ollut todella pitkät perinteet. Perinnetyöhön osallistui ensimmäisinä vuosikymmeninä entisiä jää-käreitä, Suomen ja Saksan kansalaisia sekä armeijan ja politiikan edustajia. Erityisesti henkilökohtaisten kon-taktien ja vuosikymmeniä kestävien ystävyyssuhtei-den ansiosta jääkäreiden muistoa on vaalittu Hohen-lockstedtissa, myös sen jälkeen, kun viimeiset henki-

Jääkärien jäljilläSuomeen ja Suomessa

löt, joilla on ollut keskeinen rooli jääkäriliikkeessä, olivat nukkuneet pois.

Tämän ansiosta heräsi myös oma kiinnostukseni jääkäri-liikkeeseen.

Olen syntynyt saksalais-suomalaiseen perheeseen ja olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Saksan pohjoisimmassa osavaltiossa Schleswig-Holsteinissa. Historian opiskeluni aikana Kielin yliopistossa suoritin monta työharjoittelua, josta yhdestä tuli tulevaisuudelleni hyvin ratkaiseva. Osa-valtion entisessä museovirastossa tutustuin vanhan Vaasan läänin ja Schleswig-Holsteinin ystävyysalueiden kulttuu-rialan toimintaan. Työharjoittelua seurasi muutama työ-jakso, joiden puitteissa sain kuvan yhteistyöverkostojen laajuudesta. Vuonna 2002 sain olla mukana kun Hohen-lockstedtiin avattiin kotiseutumuseo, jossa on myös pysyvä jääkärinäyttely.

Pari vuotta myöhemmin muutin Etelä-Pohjanmaalle. Olen saanut mieluista työtä ensin Etelä-Pohjanmaan lii-ton kulttuuriosastolta ja myöhemmin Etelä-Pohjanmaan kehittämisyhdistyksien kansainvälisenä koordinaattorina. Molemmissa tehtävissä keskeisessä asemassa oli ystävyys-alueiden yhteistyöverkostojen hoito ja uusien kontaktien viritteleminen.

Luonnollisesti otin pian yhteyttä edeltäjääni, Tellervo Suorantaan.

Tänä päivänä olen toiminut jo runsaat kaksi vuotta Kor-tesjärven vapaa-aikasihteerinä ja ollut vastuussa Suomen Jääkärimuseosta. Työ on ollut antoisaa ja nautin siitä, että saan olla yhteydessä monenlaisiin tahoihin sekä Suomessa että Saksassa.

Hohenlockstedtilaisten kanssa yhteistoiminta on ollut vilkaista ja rikastuttavaa.

Viime kuun jääkärijuhlissa kuulin myös Saksan tykistö-museon edustajien mielenkiinnosta jääkäreiden koulutta-miseen ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkei-seen yhteistyöhön.

Moni asia viittaa siihen, että nyt kun on kulunut lähes 90 vuotta ensimmäisestä maailmansodasta ja Suomen vapaus- ja sisällissodasta, historial-linen tutkimus sekä Suomessa että Saksassa on vapautuneempaa kuin koskaan. Tämän vuoden jääkäriseminaarista sunnuntaina 20. huhtikuuta tulee varmasti kiinnostava. Aiheena on ”Jääkä-rit Suomen ja Viron vapaussodissa”. Tervetuloa osallistumaan!

On mielenkiintoista olla juuri nykypäivänä te-kemisissä jääkäreiden kanssa.

Niin onkin hauska vastata ihmisille, jotka ky-selevät, mistä olen kotoisin ja olenko tullut tänne miehen perästä, ”En yhden miehen perästä – heitä oli yli kaksi tuhatta!”.

Hanna Rieck

Puolustusvoimain komenta-jan, amiraali Juhani Kas-kealan juhlapuhe jääkärien kotiinpaluun 90-vuotisjuh-lassa Vaasassa 25.2.2008>

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisa varapu-hemies, hyvä juhlayleisö, ärade inbjudna gäster, Mei-ne Damen und Herren!

Suomen puolustusvoimat viettää tänä vuonna 90-vuo-tisjuhlaansa. Kuukausi sit-ten tuli kuluneeksi 90 vuotta siitä, kun Suomen senaatti julisti suojeluskunnat hal-lituksen sotaväeksi ja ken-raali Mannerheimin ylipääl-liköksi. Tänään 90 vuotta sitten palasi jääkärien pää-joukko kotimaahansa. Tuo 25. helmikuuta vuonna 1918 on ehkä tärkein päivä itsenäisen Suomen puolus-tusvoimien perustamisen historiassa. Vasta jääkärien kotiinpaluu loi mahdolli-suuden perustaa Suomeen suorituskykyinen armeija venäläisjoukkojen karkotta-miseksi ja laillisen yhteis-kuntajärjestyksen palautta-miseksi.

Mannerheim otti jääkärit vastaan 26. helmikuuta Vaa-san torilla pidetyssä paraa-tissa, jossa joukko esiintyi Suomessa ensimmäistä ja

Jääkärien kotiinpaluusta 90 vuottasamalla viimeistä kertaa pa-taljoonana. Ylipäällikkö ter-vehti sotilaitaan seuraavin sanoin:

”Jääkärit! Minä lausun teidät tervetulleiksi koti-maahanne. Aikana, jolloin isänmaan kohtalo näytti synkimmältä, uskoitte te nuoret sen tulevaisuuteen. Te uhrasitte kotinne, on-nenne, kaiken, voidaksen-ne luoda onnettomalle kan-sallemme paremman tule-vaisuuden. Johtotähtenne ei vienytkään teitä harhaan. Isänmaa tervehtii teissä par-haita poikiaan. Suomen muodostumassa oleva ar-meija näkee teissä opet-tajansa ja tulevat johtajan-sa. Teitä odottaa suuri ja kunniakas tehtävä: armeijan luominen, joka pystyy te-kemään Suomen vapaaksi, suureksi ja mahtavaksi. Ol-kaa tervetulleet joukkoom-me. Eläköön jääkärit!”

Jo ennen pääjoukkoa Suo-meen oli saapunut aselastien mukana toistasataa jääkäriä, jotka olivat liittyneet suo-jeluskuntajoukkoihin. Yli-päällikön ja jääkärien välillä oli erimielisyyttä jääkärien sijoittumisesta Suomen ar-meijaan. Ylipäällikkö halu-si jakaa hyvin koulutetut

ja kokeneet jääkärit asevel-vollisten joukkojen johto-tehtäviin. Jääkärit puoles-taan halusivat pysyä yhdes-sä ja muodostaa suojelus-kuntalaisilla täydennettyjä jääkäriyksiköitä. Manner-heimin tahto voitti ja jääkä-rit hajasijoitettiin.

Pohjanmaalla kansa oli odottanut jääkäreitä kotiin johtajikseen. ”Pojat olivat sillä kannalla, että jos jääkä-rit syrjäytetään, he eivät tap-pele”, tiesi kansanedustaja Luopajärvi kertoa Helsin-gissä. Samaan aikaan suoje-luskuntain Lapuan piiri oli ehdottanut, että jääkäripa-taljoona palautettaisiin Suo-meen ja että ”ylipäällystö” muodostettaisiin jääkäriup-seereista. Yksimielisesti päätettiin, että oma päällik-kö valitaan, ja sen pitää tul-la suomalaisista jääkäreis-tä. Vahvimpana ehdokkaa-na pidettiin jääkärikapteeni Aarno Sihvoa. Hänestä tuli-kin vapaussodan ehkä tun-netuin jääkäri ja Karjalan joukkojen ylipäällikkö sekä aikanaan myös puolustus-voimien pitkäaikaisin ko-mentaja.

Jääkärit olivat valmiita Suomen uuden armeijan ydinjoukoksi. Hyvä kuva-

us vapaustaistelijoiden aat-teen palosta löytyy Zugfüh-rer eli joukkueenjohtaja Vil-jo Tuompon Saksassa kir-joittamasta ”Jääkärien ter-vehdyksestä isänmaalle jou-luna 1917”:

”Vapauden auringon lä-hettäessä ensimmäiset kul-taiset säteensä meidän rak-kaan synnyinmaamme yli - lähetämme me Suomen jääkärit terveisemme ko-tiin. Me tunnemme sydä-missämme, ettei meitä siel-lä ole unohdettu, me tun-nemme yllämme maamme ja kansamme kaipuun ja me odotamme sitä hetkeä, jol-loin me saamme jalallamme koskettaa sitä maaperää, jo-hon me olemme erottamat-tomin sitein kiinnitetyt.

– Me toivomme löytä-vämme maamme vapaana siitä sorrosta, jonka kahlei-ta me kerran lähdimme kat-komaan, mutta myöskin ter-veenä siitä sisäisten kiistain taudista, joka meidän pois-sa ollessamme on uhannut myrkyttää vapauden orasta-van kylvön.”

Teksti sisältää aavistukset kotimaan sosiaalisesta tyy-tymättömyydestä ja Venä-jän esimerkin sytyttämästä vallankumouksen vaarasta.

Ensisijaisesti se kuitenkin julistaa isänmaan korkeaa aatetta, toivoa vapaudesta, halua päästä rakentamaan itsenäistä maata, uutta Suo-mea. Tämä vapauden idea-lismi oli oleva vaikeuksien keskellä - niin 1918 kuin myöhemminkin - Suomel-le vähintään yhtä tärkeä voimavara kuin kokeneiden valtiomiesten realismi. Il-man kansallista innostusta ja kiihkoa Suomesta ei olisi tullut itsenäistä edes tuossa edullisessa historian kään-teessä. Ilman korostetun vahvaa kansallista itsetun-toa - lujaa puolustustahtoa - ei myöskään Neuvostolii-ton ylivoimaa olisi onnis-tuttu torjumaan viime sodis-sa.

Toiveiden ja todellisuu-den ristiriita ei ollut jääkä-reille ongelma. Lojaalisuus eduskunnalle ja sen asetta-malle itsenäisyyssenaatille oli itsestäänselvyys. Jääkä-rit olivat lähteneet Saksaan estääkseen Suomen autono-miaan kohdistuneet louk-kaukset ja vapauttaakseen isänmaan lupauksensa rik-koneen tsaarin vallasta. Mannerheimille ja jääkäreille sota oli tais-telua isänmaan vapauden

puolesta - ei kansalaisso-taa. Kun Mannerheimille 1930-luvulla puhuttiin kan-salaissodasta, hänelle tuli-vat Pohjanmaan tunnelmat tuoreina mieleen: ”Han bör-jade icke ett inbördeskrig, utan det var bönderna mot ryssarna.”

Suomen uutta jääkärien johtamaa sotaväkeä luon-nehdittiin talonpoikaisar-meijaksi. Se ei suinkaan tar-koittanut sitä, että kyseessä olisi ollut isäntämiesten ar-meija, vaan sitä, että armei-ja oli kasvanut kansan kes-kuudesta. Neljäsosa valkoi-sen armeijan sotilaista rek-rytoitiin työväenluokan pii-ristä vapaaehtoisina jo en-nen kuin asevelvollisuus julistettiin. Sotaväen aat-teellinen pohja oli voimak-kaasti kansanvalistuksen ja kansallisuusaatteen läpitun-kema.

Riemullinen vastaanotto

Jääkärien vastaanotto Vaa-sassa oli riemullinen, heitä oli totisesti odotettu. He it-se toivoivat myöhemmin, että heidän päämääränsä ja asemansa Suomessa olisi tullut laajalti tunnustetuksi. Jääkärien mielestä kotiinpa-

Pohjanmaan Maanpuolustaja 1/2008 — 3Maaliskuu 2008

luun päivä olisi pitänyt py-syvästi julistaa kansalliseksi juhlapäiväksi. Tänään vie-tämme tätä juhlapäivää, ei tosin kansallisena mutta ai-nakin vaasalaisena liputus-päivänä. Vapaustaistelijoi-den ydinjoukkoa jääkärit to-ki olivat.

Armeijan uudelleen or-ganisointi tapahtui vuoden 1878 asevelvollisuuslain pohjalta. Koulutettujen so-tilaiden puute oli valtava. Suomessa ei ollut ollut omaa armeijaa eikä päällys-tökoulutusta lähes viiteen-toista vuoteen. Merkittävä määrä suomalaisia upsee-reita oli Mannerheimin ta-voin menestyksellä palvel-lut tsaarin armeijassa ja lai-vastossa, mutta heidän ase-maansa ja koulutustaan jää-kärien oli periaatteellisista syistä kovin vaikea hyväk-syä.

Armeijan päällystö koot-tiinkin hyvin kirjavasta jou-kosta. Oli Saksassa ja Ve-näjällä koulutettua päällys-töä, ruotsalaisia vapaaehtoi-supseereita sekä Suomessa pikakoulutettua upseeristoa. Joukkueenjohtajaksi ja jo-pa komppanianpäälliköksi saattoi sodan aikana päästä ilman mitään sotilaskou-lutusta, vain siviilikoulu-tuksen ja aseman tuomalla arvovallalla.

Saksan jääkärit olivat se-kalaisesta päällystöstä par-haiten koulutettu osa, mut-ta mitään yhtenäistä ryh-mää eivät hekään muodos-taneet. Ikähaitari ulottui alle 20-vuotiaista yli 40-vuoti-aisiin. Koulupohja ja am-mattien kirjo oli vieläkin laajempi: maistereista ko-konaan koulua käymättö-miin, insinööreistä työmie-hiin. Jääkärit poikkesivat kuitenkin selvästi autono-mian ajan ylempiä säätyjä edustaneesta, voittopuoli-sesti ruotsinkielisestä pääl-lystöstä. Jääkäriupseerien joukossa oli suomenkielisen oppikoulun käynyttä uutta sivistyneistöä, mutta suurin osa jääkäreistä oli kuitenkin enintään kansakoulun käy-neitä kansanmiehiä, sellai-sia sankareita kuten suutari, sittemmin everstiluutnantti Nikke Pärmi tai merimies, sittemmin kenraaliluutnant-ti Albert Puroma.

Vapaussotaan osallistui kaikkiaan 1261 jääkäriä. Heistä oli ennen Suomeen paluuta ylennetty noin kol-mannes upseereiksi ja run-sas kolmannes aliupseereik-si. Joukoilleen esimerkkiä näyttäen he taistelivat etu-linjassa, jossa vastustajan tähtäimeen osui monesti sil-miinpistävän vihreä jääkä-rinpuku. Jääkäreistä kaatui-kin vapaussodassa peräti jo-ka kymmenes.

Varsin suuri osa jääkä-reistä jäi vapaussodan pää-tyttyä vakinaisen armeijan palvelukseen. Kolmen Sak-sassa vietetyn vuoden ai-kana lähes 500 jääkäriä oli siirretty terveysongelmien ja tyytymättömyyden takia sairaaloihin tai työkomen-nuskuntiin. Heistä osa me-

nehtyi sairauksiin, mutta loput palailivat vuosien 1918 ja 1919 kuluessa Suo-meen. Näistä syrjäytyneis-täkin osa päätyi armeijan leipiin. Vuonna 1926 upsee-ristosta jääkäreitä oli noin kolmannes ja aliupseereis-takin muutama prosentti. Suomen armeijaan tuli jää-kärien myötä preussilaista kuria ja systemaattista äk-seerausta, mutta sitä var-masti pehmensivät suoma-lainen kansanluonne ja maa-kuntien rehevät puheenpar-ret.

1920-luvun alkupuolis-kolla armeijassa käytiin kiivasta valtataistelua jää-käriupseerien ja Venäjällä koulutettujen upseerien vä-lillä. Nuoret jääkärit pyrki-vät syrjäyttämään ns. rys-sänupseerit. Jääkäriupseeri-en vaatimukset sotaväen ke-hittämisestä sekä epäluotta-mus tsaarin armeijassa pal-velleita korkeita upseereita kohtaan johtivat lopulta uhkaukseen jääkärien kol-lektiivisesta irtisanoutumi-sesta. Kovan painostuksen seurauksena jopa sotaväen päällikkö ja yleisesikun-nan päällikkö joutuivat ero-amaan nuorten jääkäriup-seerien täyttäessä heidänkin virkansa.

Vasta oman upseerikoulu-tuksen aloittaminen täydes-sä laajuudessa rauhoitti eri upseeriryhmien väliset risti-riidat. Uuden Kadettikoulun kasvateista kasvoi yhtenäi-sen koulutuksen saanut ak-tiiviupseeristo ja Reserviup-seerikoulun käyneistä yhte-näinen reservin upseeristo. Viime sotiin mennessä val-taosalla päällystöstä oli jo kotimainen peruskoulutus. Jääkärien osuus upseereista oli enää prosentin luokkaa ja Mannerheim ja Nenonen olivat ainoat Venäjällä kou-lutetut upseerit.

Talvisodan syttyessä jää-kärien keski-ikä oli jo vii-sikymmentä vuotta. Monet heistä olivat ensimmäisen maailmansodan juoksuhau-doissa vanhentuneet ennen aikojaan. Talvisotaan osal-listui silti 730 jääkäriä pää-osin esikunta- ja huoltoteh-tävissä mutta myös patal-joonan komentajina. Rinta-malla näillä 45–50-vuotiail-la oli ilmeisesti melkoinen merkitys. Heillä oli sota-kokemusta ja he saattoivat johtaa esimerkillään. Var-sin poikkeuksellinen tapa-us oli silti jääkärivääpeli Antti Suuronen, joka kaa-tui 51-vuotiaana joulukuus-sa 1939 johtaessaan ratkai-sevaa rajaseudun miesten vastaiskua Suvannon lähel-lä, Karjalan kannaksella.

Jatkosodassa jääkärit oli-vat tietysti vieläkin iäk-käämpiä. Sotaan osallistu-neista 667 jääkäristä palve-li 418 kenttäarmeijassa ja loput kotijoukoissa. Ylim-män johdon tehtävissä toi-mi kaikkiaan 48 jääkäriken-raalia, heistä useimmat jos-sain vaiheessa yhtymän ko-mentajana. Voisin silti nos-taa jatkosodan esimerkiksi kaavilaisen maanviljelijän

ja Mannerheim-ristin rita-rin, jääkärikapteeni Albert Räsäsen. Hän palveli vielä ennen talvisotaa hyökkäys-vaunukomppanian koulutu-saliupseerina ja asentajana, kunnes hänestä tehtiin so-dan syttyessä luutnantti ja panssarikomppanian pääl-likkö.

Jääkärien menestys viime sotien komentajatehtävissä oli kiistaton. Sotien jälkeen pääosa jääkärikenraaleista joko erosi tai heitä keho-tettiin eroamaan puolustus-voimista. Puolustusvoimain komentajan tehtävässä jää-käriupseerit toimivat kui-tenkin vuoden 1959 lop-puun asti, jolloin jalkavä-enkenraali K.A. Heiskanen erosi viimeisenä jääkärinä aktiivipalveluksesta.

Uskollisuus maata ja kansaa kohtaan

Puolustusvoimien luotetta-vuuden edellytys on uskol-lisuus maata ja kansaa koh-taan. Jääkärit tempaisi hur-jaan seikkailuunsa halu va-pauttaa maa sortajasta, hei-moaatteen siivittämä kan-sallishenki sekä ehkä myös sortokauden jännittävä sa-lainen aktiviteetti. Jääkärit säilyttivät koko ajan us-kollisuutensa maan laillis-ta hallitusta kohtaan. Henki oli niin luja, että vielä jatko-sodan päättyessä he olivat valmiit kääntämään aseen-sa nuoruusaikojensa saksa-laisia kouluttajia ja asevel-jiä vastaan. Isänmaan etu ratkaisi, niin kuin se ratkai-si jääkäriksi värväytymisen-kin.

Jääkärien johtaessa puo-lustusvoimia armeijaa eläh-dytti paatoksellisen voi-makas isänmaallisuus. Yh-teiskunnallisista muutoksis-ta huolimatta jääkärien pe-rintö on yhä keskeinen osa puolustusvoimien perinnet-tä ja henkeä. Heidän muis-toaan vaalitaan juhlamenoin ja symbolein sekä valtakun-nallisissa paraateissa että perinnejoukko-osastojen ti-laisuuksissa. Jean Sibeliuk-sen Jääkärien marssi Heik-ki Nurmion sanoituksin ei jätä tänäänkään kuulijoitaan

kylmäksi. Ei ainakaan, mi-käli muistaa omistaa het-kenkin ajatuksen niille suo-malaisille nuorille, jotka oli-vat valmiit heittämään ko-ko elämänsä yhden kortin varaan Suomen vapauden vuoksi. ”Kun painui päät, muun kansan maan, me jää-kärit uskoimme yhä.”

Viimeisen jääkärin, jääkä-rikenraali Väinö Valveen sa-nat kuvastavat oman aikansa nuorten vapaustaistelijoiden velvollisuudentuntoa:

”Puhuttiin siitä, että maa-ilmansota voi antaa ainut-kertaisen mahdollisuuden Suomen itsenäistämiseen. Ajateltiin, että jos minun su-kupolveni ei käytä hyväk-seen niitä mahdollisuuksia, joita ehkä esiintyy, niin uu-det sukupolvet tulevat aina syyttämään meitä; silloin ei tehty kaikkea, mitä olisi voitu tehdä.”

Lopuksi haluan puolus-tusvoimien puolesta esittää Vaasan kaupungille ja Jää-käripataljoona 27:n perin-neyhdistykselle kunnioitta-vat kiitokseni jääkäriperin-teen ja samalla puolustus-voimien perustamishistori-an vaalimisesta. Arvokas työnne ansaitsee täyden tu-kemme.

Juhlapuheen kaupunginatalon juhlasalissa piti puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala.

Yhteiseen kuvaan juhlapäivän kiireistä saimme poi-mittua (vas.) Vaasan kaupunginjohtaja Markku Lu-mion, vierellään Itäisen maanpuolustusalueen ko-mentaja, kenraalimajuri Jukka Pennanen, Läntisen maanpuolustusalueen komentaja, kenraalimajuri Kari Siiki ja Pohjanmaan Sotilasläänin komentaja, eversti Jorma Aherto.

Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistyksen iltajuhlassa puheenjohtaja, prikaa-tikenraali Asko Kilpinen sai vastaanottaa korkeasti arvostetun huomionosoi-tuksen Jääkärilipun, pöytälippuna, jonka hänelle luovuttivat Kunniaratsumies, kenraaliluutnantti Wilhelm Stéven (oik.) ja Jääkärisäätiön puheenjohtaja, ken-raalimajuri Sami Sihvo (vas)

Saksan Jalkaväkiliiton tervehdyksen esitti kenraali-

luutnantti Friedrich

Riechmann. Suomeksi hä-nen puheensa tulkkasi arkki-tehti, reservin

everstiluutnant-ti Mark Arezt, joka on myös

Jalkaväkiliiton Suomen yh-dysupseeri.

Pohjanmaan Maanpuolustaja4 — 1/2008 Maaliskuu 2008

Helsingin Yliopiston juh-lasali täyttyi ääriään myö-ten eri puolilta maata saa-puneista juhlavieraista, tä-män historiallisen tapahtu-man toisintoon.

Talventuntuisena lauan-taina 19. tammikuuta kulu-vaa vuotta oli myös muuta-milla Jääkäripataljoona 27 Perinneyhdistyksen Vaasan osaston edustajalle suotu ai-nutlaatuinen tilaisuus olla mukana Jääkärimarssin en-siesityksen 90-vuotismuis-tokonsertissa Yliopiston juhlasalissa. Perinneyhdis-tyksen puheenjohtaja, pri-kaatikenraali Asko Kilpinen johdatti arvovaltaiset kut-suvieraat Yliopiston juhla-saliin, joiden joukossa oli-vat mm kunniaveteraaneja edustanut Mannerheim-ris-tin ritari, kapteeni Pentti Iisalo, valtiovallan terveh-dyksen tuonut Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö, puolustusvoimain komenta-ja amiraali Juhani Kaskea-la ja Helsingin Yliopiston kansleri Kari Raivio.

Juhlaa kunniottivat läsnä-olollaan mm. valtiopäivä-neuvos Riitta Uosukainen ja kolme puolustusvoimain komentajana toiminutta eli kenraalit Lauri Sutela ja Jaakko Valtanen sekä Gus-

Jääkärimarssi – Kaartin Soittokunta ja Laulumiehet musiikkimajuri Elias Seppälän johtamana – jota juhlayleisö kunnioitti ja kuunteli seisaalleen nousten.

Akateeminen Juhla 19.1.1918, jossa Jääkämarssi ensi kerran esitettiin julki-sesti. Myös ajankohdan ja tapahtumien kriittinen tilanne heijastuu Ohjelmasta. Jääkärimarssin säveltäjää (Jean Sibelius) ei ole merkitty näkyviin.

90 vuotta Jääkärimarssin ensiesityksestä

tav Hägglund. Edelleen mu-kana olivat Saksan ja Latvi-an suurlähettiläät ja minis-teri Ruotsista.

Juhlakonsertin musiikista vastasi Kaartin Soittokunta musiikkimajuri Elias Se-pälän johdolla ja Laulu-miehet johtajanaan profes-sori Matti Hyöki. Professo-ri Ahti Tarkkanen piti erit-täin mienlenkiintoisen esi-telmän ”Jääkärimarssi” sa-noin kerottuna. Tarkkanen kuvaili syksyn 1917 tapah-tumia ja jääkärien tuntoja Saksassa, jotka johtivat Jää-kärimarssin sanojen syn-tyyn. Jännittäviä vaiheita si-sältyy, kun marssin sanat kuljetettiin Saksasta Ruot-siin ja edelleen kalastajave-neessä Uumajasta yli myrs-kyävän Pohjanlahden Vaa-saan. Tässä vaiheessa mu-kaan tuli ensimmäinen nai-nen, kun Jääkärimarssin sa-nat ommeltiin nuoren yli-oppilasneitosen alushameen poimuihin ja hän kuljetti ne Helsinkiin. Hänen henkilöl-lisyytensä paljastuikin vasta aivan äskettän, että kysees-sä oli Helmi Arneberg-Pent-ti, joka toimi kahteenkin eri otteeseen Lotta Svärd - järjestön puheenjohtaja-na. Erinäisten vaiheiden jäl-keen sanat sitten kulkeutui-

vat säveltäjämestari Jaen Si-beliukselle ja Jääkärimarssi syntyi.

Vastaavasti yhtä jännittä-viä, jopa dramaattisia vai-heita sisältyy myös sävel-lyksen kuljetukseen Sak-saan, sillä ensi vaiheessa sä-vellystä kujettaneiden laiva haaksirikkoontui. Sävellys kuitenkin palastui ja moni-en vaiheiden myötä saatiin perille Saksaan.

Jääkärimarssin ensim-mäinen julkinen ensiesitys tapahtui Akateemisessa Juh-lassa 19.1.1918, joka pi-dettiin samassa Helsingin Yliopiston juhlasalissa kun 90-vuotismuistokonsertti.

Jääkärimarssin myöhem-piin vaiheisiin liittyy myös kausi, kun Hella Vuolijoen johtama Yleisradio julisti Jääkärimarssin esityskiel-toon. Aikanaan sekin sitten päättyi.

Konsertti oli todellinen elämys. Ja voi vain kuvitel-la kuinka voimakkaita tun-toja Jääkärimarssin ensiesi-tys herätti 90 vuotta sitten itsenäsyytemme aamunkoi-tossa ja Jääkärien kotiinpa-luuta toivoessa ja odottaes-sa.

Juhlassa mukanaRaimo Latvala

Pohjanmaan Maanpuolustaja 1/2008 — 5Maaliskuu 2008

Keski-Pohjanmaan Suoje-luskunta piirin keskushal-lintorakennus Vartiolinna täytti 80 vuotta. Arvokas juhla pidettiin Tammisun-nuntaina 27.1.2008. Juhla-puheen piti Valmetin en-tinen toimitusjohtaja, vuo-rineuvos Matti Sundberg. Hän oli huolissaan maam-me nuorison henkisestä ti-lasta ja uskoi ratkaisun on-gelmaan löytyvän kasvatuk-sesta. Henkinen kehitys on jäänyt taloudellisen kehi-tyksen jälkeen. Meidän ei tulisi kysellä ulkomaalaisil-ta mitä mieltä he ovat Suo-mesta, vaan meidän tulisi olla kiinnostuneita siitä, mi-ten he hoitavat asioitaan ja ratkaisevat ongelmiaan.

Sotilaspoika Toivo Sand-kvist kertoi Vartiolinnan his-toriasta. Rakennus tehtiin kaupungin parhaalle paikal-le vesitornin viereiselle mä-elle, Torikadun päähän en-nätysnopeasti. Työt aloitet-tiin tammikuussa 1927. Ta-voite oli rakentaa talo kym-menessä kuukaudessa. Jo joulukuun 6. päivänä 1927 vietettiin talossa itsenäi-syyden 10-vuotisjuhlaa ja viimeistelytyöt valmistuivat vuoden 1928 puolella. Ra-kennustöitä valvoi sotilaspojan isoisä Johan-

Kokkolan Vartiolinna 80-vuotiasnes Cederberg. Pojan pojas-ta tuli sotilaspoika ja iso-isän kaima Johannes Ceder-berg. Suojeluskuntien piiri-jako oli aluksi sellainen, että Kokkolan suojeluskuntapii-riin kuuluivat Vaasan lää-nin Keski-Pohjanmaan kun-nat ja Oulun läänistä Kala-joki, Rautio ja Sievi. Suo-jeluskuntien piirijako muut-tui niin. että Keski-Poh-janmaan sotilaspojat ovat aina kuuluneet Vartiolinnan alaisuuteen. Siihen liitet-tiin Raahen Suojeluskunta-piiristä Alavieska, Haapa-järvi, Nivala, Reisjärvi ja Ylivieska. Kuuluivatpa sii-hen jossakin vaiheessa Kes-ki-Suomeen kuuluvat Kin-nula ja Pihtipudaskin.

Vartiolinnassa on arvokas muistoesine kokoelma Va-paussotien Keski-Pohjan-maan perinneyhdistyksen perinnehuoneessa esikunta-siivessä. Siellä on suoje-luskuntien, lottien ja so-tilaspoikien perinne talti-oituna. Ulkona komeilevat museotykit ja joukko-osas-tojen muistokivet. Toivo Sandkvist esitteli juhlassa 25.11.1917 syntyneen Var-tiolinnan vuosien 1940 – 1945 talonmiehen, lotta Laura Sirenin, omaa suku-aan Peltoniemen.

Laura Siren on Suomen ikäinen, 90 vuotias, hän ker-toi talonmiesajastaan, kuin-ka hento nainen hoiti näin suuren talon. Hän sanoi ol-leensa Osuusliikkeen keit-täjänä, kuin eversti Saaren-maa pyysi häntä vuonna 1940 talonmieheksi. Paik-ka oli juuri vapautunut ja niin Laura otti pestin vas-taan. Hän siivosi, sisusti ta-lon ja juhlasalin kutakin ti-laisuutta varten, pesi ikku-nat ja tiivisti ne syksyisin. Raskaat juhlasalin penkit piti poistaa tanssi-iltoja var-ten ja tansseja oli usein, sillä talon menot tarvitsivat pal-jon tuloja.

Kesällä piti hoitaa ym-päristö, istutukset ja ruo-honleikkuu, talvella lumien poisto portaikoista ja poluil-ta. Lämmityksessä oli suu-ri työ, sillä halot joutui käsittelemään viiteen ker-taan. Kesällä jouduin pino-amaan nuo tarvittavat 500 m/3 halkoja tontille kuivu-maan. Eversti Saarenmaa arvosteli pinojani sanoen: Pinosi on kuin odottava äiti – Ei tiedä koska hajoaa.

Sodan loputtua tuotiin Kokkolaan poltettaviksi suojeluskuntien ja sotilas-poikien arkistoja. Osa niis-tä lähetettiin sota-arkistoon,

mutta poltettavaa silti riitti niin, että minulle annettiin kaksi lähettipoikaa, joiden tehtävänä oli polttaa kysei-nen arkistomateriaali. Kol-me viikkoa kesti yhtämit-tainen poltto ja sinä aikana jouduttiin uuni nuohoa-maan moneen kertaan. Sii-nä menivät suojeluskuntien, lottien ja myöskin sotilas-poikien arkistot taivaan tuu-liin.

Arkistojen keräyspäällik-könä toimi valistusupseeri, sotilaspastori ja myöhem-min Oulujoen ja Haapajär-ven kirkkoherra, rovasti Vil-ho. O. J. Lauriala.

Kun vuonna 1945 tuli ko-mentajaksi eversti Hauster, hän määräsi miehen talon-mieheksi ja sanoi, ettei noin raskaita töitä kuulu hennol-la naisella teettää. Kun mies tuli talonmieheksi, tuli heti myös traktori talonmiehen avuksi. Laura Siren valit-

sikin itselleen kevyemmän ammatin ja ryhtyi kukka-myyjäksi. Se hennolle nai-selle paremmin sopikin, ai-nakin haastattelijan mieles-tä.

Päivän juhlatilaisuudet al-koivat jumalanpalveluksel-la Kokkolan kirkossa, jos-ta Keski-Pohjanmaan maa-kuntakomppanian miehet veivät havuseppeleet vapa-ussodan ja viime sotien san-karimuistomerkeille. Kok-kolan Seurakuntayhtymän tarjoaman lounaan jälkeen siirryttiin Vartiolinnaan

Juhlan tervehdyssanat lausui Reino Porko ja juh-lassa esiintyivät mm. Kok-kolan Nuorisosoittokunta joht. Pasi Ojala, Kokkolan Lauluveikot joht. Heli Uu-simäki. Lausuntaa esitti Linnea Hovi. Kokkolan kaupungin tervehdyksen esitti kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tuomo Puu-

mala. Hän myös vastaanot-ti Vapaussodan Perinne-liiton kunniakilven, joka luovutettiin Vartiolinnalle sen 80v merkkipäivän joh-dosta. Kunniakilpi luovutet-tiin myös kaupunginjohtaja Antti Isotalukselle ja Kert-tu Peltoniemelle. Perinnelii-ton pöytästandaarilla muis-tettiin Kokkolan Seurakun-tayhtymää ja yhdistyksen pitkäaikaista taloudenhoita-jaa Veikko Timbergiä. Pää-tössanat lausui Vapaussoti-en Keski-Pohjanmaan pe-rinneyhdistyksen puheen-johtaja Seppo Yli-Norppa. Tilaisuus päättyi yhteisesti laulettuun Vala lauluun ja Maamme lauluun. Kokko-lan kaupunki tarjosi lopuksi juhlakahviin.

Teksti: Juha Eronen ja Seppo Yli-Norppa

Kuvat: Liisa Yli-Norppa

90 vuotta sitten vapausso-dan alkaessa pohjalaiset nä-kivät kolme uhkaa. Pelät-tiin venäläisen sotaväen pa-henevaa mielivaltaa. Suo-malaisten kumousmiesten ajamat jyrkät muutokset nähtiin uhkana. Pelättiin myös heidän yhteistyötään venäläisten kanssa. Näin totesi Kokkolan suoma-laisen seurakunnan kirk-koherra Erkki Murtomä-ki tammisunnuntaina 27.1. 2008 Kokkolan kirkossa lähettäessään seppelpartiot sankarihaudoille.

Tänään on kulunut 90 vuotta vapaussodan alka-misesta. Pohjalaisten mie-liä painoi silloin kolme uh-kaa. Ensinnä pelättiin venä-läisen sotaväen pahenevaa mielivaltaa ja mahdollista jäämistä pysyvästi maahan. Silloinen sukupolvi oli ko-kenut sortovuodet ja venä-läisten harjoittamat laitto-muudet. Toiseksi pelättiin suomalaisten kumousmies-ten ajamia jyrkkiä muutok-sia. Kolmanneksi pelättiin heidän yhteistyötään venä-läisten kanssa

Vielä vapaussotaan läh-dettäessä ei tiedetty, että punaiset ryhtyisivät kapi-naan. Kun Etelä-Pohjan-maalla aloitettiin venäläis-ten varuskuntien valtaus, punaiset valtasivat Helsin-gin ja julistivat vallankumo-

Tammisunnuntain seppelpartiot Kokkolassa

uksen alkaneeksi. Alkuaan venäläisiä vastaan lähteneet miehet joutuivat myös sisäl-lissotaan.

Monien ajatuksia kuvasi pohjalaisen opettajan puhe kaatuneille aseveljille: ”Vii-meiseen asti toivoimme, et-tä kansamme yhtenä miehe-nä olisi noussut vuosisatais-ta orjuuttajaansa ja vihollis-ta vastaan. Näin ei käynyt. Sydämen surulla täytyy tä-mä todeta. Se on kohtalon meille asettama raskas vält-tämättömyys, joka meidän täytyy kestää ja me kestäm-me sen.”

Menetykset olivat ras-kaat. Sodan seurauksena kuoli puolen vuoden ai-kana pääosin vankileireillä 37.000 suomalaista.

Jo toukokuun alussa 1918 saattoivat jotkut kaukonä-köiset nähdä tulevaisuudes-sa kansallisen katastrofin ja kuinka syvä kahtiajako maata uhkasi. Kostomie-liala oli voittajapuolellakin vallalla. Toukokuun 5. päi-vänä 1918 myöhemmin pre-sidentiksi kohonnut Kyösti Kallio piti Nivalan kirkos-sa merkittävän puheen. Nyt oli ryhdyttävä korjaamaan tuhoja eikä kostamaan. En-nemmin armo kuin kosto, oli hänen viestinsä. Senaat-tori Kyösti Kallio sanoi näin: ”Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei

ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaa-taan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansa-laisia, jotka tuntevat olevan-sa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä”.

Vapaussota merkitsi uh-reineen Suomen itsenäisyy-den säilymistä. Maatamme ei liitetty Neuvostoliittoon, kuten olisi päinvastaisen lopputuloksen myötä mitä todennäköisimmin käynyt. Suomea rakennettiin no-peasti yhtenäiseksi. Näin maamme on kestänyt talvi-sodan kauhut ja jatkosodan-kin. Silloinkin vapautem-me oli vaakalaudalla. Isän-maamme on tarvinnut myös rauhan aikana kestäviä ar-voja ja sellaista yhtenäisyyt-tä, että kansalaisemme ovat voineet tuntea tämän maan omakseen.

Täydellä syyllä me kun-nioitamme tänään vapaus-sodan, talvisodan ja jat-kosodan uhreja muistaen samalla Raamatun sanoja: ”Kiittäkää Herraa, Juma-laanne, siitä hyvästä maas-ta, jonka hän on teille anta-nut”.

Kiitollisuutemme osoi-tuksena lähetämme tänään seppelpartiot vapaussodan, talvisodan ja jatkosodan muistomerkeille Marian ja Kaarlelan sankarihaudoil-le.

Vartiolinnan 80-vuotispäivänä palkitut vas. Tuomo Puumala, Kerttu Peltoniemi, Antti Isotalus, Antti Rytioja, Veikko Timberg, Toivo Sandkvist ja Matti Sund-berg.

Juhlan jälkeen perinneyhdistyksen vuosikokouksessa Johannes Sederberg (keskellä) luovutti isälleen, tohtori Sederbergille kuuluneen vaakunan perin-neyhdistyksen kokoelmiin. Vstaanottajina puheenjohtaja Seppo Yli-Norppa ja varapuheenjohtaja Reino Porko.

Pohjanmaan Maanpuolustaja6 — 1/2008 Maaliskuu 2008

MPY ry:n meripuolustus-piirin Vaasan Meriosaston lipun naulaus- ja vihki-mistilaisuutta vietettiin Vaa-san varuskunnan Upseeri-kerholla juhlavissa puitteis-sa I adventtina 2.12.2007.

Lakkautetun Vaasan Rannikkopatteriston jouk-ko-osastotunnuksen keski-össä on rt-tykinputket ris-tissä yläviistoon kilpenään Vaasa-suvun lyhde.

Antero Honkasalon (kaptl res) mielessä kehittyi aja-tus käyttää lähtökohtana tä-tä osaa Vaasan seudulla toi-mivan Sinisen reservin tun-nuksen kehittelyssä.

Eri vaiheiden jälkeen val-mistui tunnus, jossa alkupe-räiseen kuvioon on lisätty ankkurin alaosa merijalaksi samalla lyhteen, joka toimii valimena ja tukkina, paik-kaa sovittaen.

Mainittu tunnus toimi lo-gona Vaasan Meriosaston I SVK-kurssin todistukses-sa sen vasemmassa ylä-kulmassa. Tämä vakiintui myös VaaMeriOs:n tunnuk-seksi.

Suomen lipun saapuessa kantajanaan Håkan Bodö airueiden Merita Lohvan ja Nanika Villasen saattamana sekä Lippufanfaarin soides-sa tilaisuus alkoi juhlavas-ti.

Naulauspuheessaan lipun valmistuttaneen Vaasan Me-ripuolustustaidon kehittä-misyhdistys ry:n puheen- ohtaja Jorma Kuntsi tote-si yhdistyksen hallituksen vuosien harkinnan jälkeen päättäneen teettää lipun ra-hoituksen järjestyttyä.

Meriosastolla on ollut pöytästandaari jo v:sta 2002 alkaen jossa Meriosaston tunnus on keskeisenä ja vasemmassa yläkulmassa MPK:n kilpi osoituksena vapaaehtoiseen maanpuo-lustustyöhön sitoutuneesta joukosta.

Saman vuoden joulu-kuussa perustettiin Vaasan meripuolustustaidon kehit-tämisyhdistys ry ja ajatus voidaanko lippu valmistut-taa pyöri ajatuksissa sekä puheissa.

Vaasan Meripuolustustai-don kehittämisyhdistys ry:n sekä muiden toiminnan tu-kijoiden toimesta toteutetun lipun valmisti onnistunees-ti Lipputehdas L Ojutkan-gas käyttäen mallina osas-ton kyseistä pöytästandaa-ria.

Lippuselitys:Syvänsinisessä vaakasuun-taan suorakaiteisessa lippu-vaatteessa keskeisenä Vaa-MeOs tunnus; tukkiankkuri, jonka päällikkeenä kaksi ty-kinputkea ristissä symboloi-den rannikkojoukkoja, sekä kaikkien päällikkeenä Vaa-san lyhde toimien mukail-len ankkurin valimena sekä

tukkina ja osoittaen meri-osaston kotipaikkakunnan, kaikki syvän keltaisella se-kä salonpuoleisessa yläkul-massa MPK ryn tunnus; si-nisellä pohjalla kolme val-koista, molemmista päis-tään vastapalkittain viistet-tyä irtopaalua rinnakkain, jossa sininen kilpi kuvaa turvallisuutta, sekä kolme valkoista palkkia symbo-loiden maanpuolustuksen kaikkia kohteita ja sen kes-keisiä arvoja kotia, uskoa ja isänmaata, osoittaen Vaa-MeOs koulutustoiminnan perusta.

Lopuksi puheenjohtaja Jorma Kuntsi totesi seuraa-vaa:

”Haluan kiittää lipun suunnittelijoita, lipun ra-hoittajia sekä lipun valmis-tajaa siitä että pitkäaikainen toive on nyt toteutumassa.

Palvelkoon tämä lippu MPK ry / Meripuolustuspii-rin Vaasan Meriosaston alu-eella tapahtuvaa maanpuo-lustustyötä, kooten riveihin-ne isänmaata rakastavia nai-sia ja miehiä”.

Naulauspuheensa jälkeen hän kutsui naulaustoimi-henkilöt: Seremoniamesta-ri Ari Tammi, naulauksen ohjaaja Håkan Bodö ja lip-pukirjan valvoja Markku Antila tehtäviinsä.

Lipun vihkiminenVihkimispuheensa johda-tukseksi sotilaspastori Ar-to Lehtineva otti I advent-tisunnuntain tekstin Jes. 62: 10–12.

Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle, valmistakaa, ta-soittakaa valtatie, raivatkaa pois kivet, kohottakaa lippu merkiksi kansoille! Maail-man ääriin saakka Herra on kuuluttanut: Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pe-lastajasi saapuu, hän kuljet-taa mukanaan työnsä palk-kaa, johdattaa niitä, jotka on omakseen hankkinut. Hei-tä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki, Kaupunki, jota ei hylätä.

Puheessaan hän mainitsi mm. seuraavaa: Tässä en-simmäisen adventtisunnun-tain tekstissä huomioni kiin-nittyi lauseeseen ”kohotta-kaa lippu merkiksi kansoil-le!” Äsken juhlallisesti nau-lattu Vaasan Meriosaston lippu on nyt kohotettu vih-kiäksemme sen käyttöönsä. Oma lippu on jokaiselle yh-distykselle tärkeä symboli, se herättää meissä aina tun-teita ja lipulla me tahdom-me julistaa tärkeitä arvo-jamme.

Myös tämä lippu tahtoo julistaa erilaisia arvoja, jot-ka ovat sen kantajille tärkei-tä ja kalliita. Siinä on kuvat-tuna oman joukon, Vaasan

Meriosaston tunnus, ank-kuri ja tykinputket ristissä. Siinä on lyhde kotikau-punkimme Vaasan tunnuk-sena muistuttamassa rak-kaasta kotiseudusta. Siinä on Maanpuolustus ry:n tun-nuksena tuttu kilpi ku-vaamassa turvallisuutta ja kilven palkit kuvaamassa maanpuolustuksen kaikkia kohteita ja sen keskeisiä ar-voja kotia, uskontoa ja isän-maata, osoittamassa Vaa-san Meriosaston koulutus-toiminnan perustan.

Vaasan Meriosaston tun-nuksessa oleva ankkuri on vahva vertauskuva myös kristillisessä mielessä: se on toivon vertauskuva. Edellä tässä puheessani viittasin, että Jeesus on ollut ja on yhä monelle ihmiselle tulevai-suuden toivo. Meille kristi-tyille Jeesus on ankkuri, jol-la pysymme Jumalan valta-kunnassa kiinni. Mutta var-masti tuo ankkuri tahtoo ku-vastaa teille myös isänmaan toivoa ja tulevaisuutta. Me suomalaiset olemme lujasti ankkuroituneet tähän isän-maahamme ja sitoutuneet puolustamaan sitä kaikin mahdollisin keinoin.

Olen hiukan huolissani tulevaisuuden isänmaan toivoista. Puolustusvoimat ovat olleet tuki ja turva, mutta olen huolissani ainai-sesta supistamisesta ja ky-selen kykenemmekö piene-nevin määrärahoin enää tur-vaamaan maamme puolus-tamisen. Kertausharjoituk-sia ei ole riittävässä määrin

kyetty toteuttamaan, jotta reserviläisten taidot säilyi-sivät. Toiseksi kun ajatte-lemme nuorisoamme, hen-geltään se varmasti on edelleen yhtä isänmaallista kuin edellisetkin sukupol-vet, mutta valitettavasti fyy-siseltä kunnoltaan se on to-della paljon edeltäjiään hei-kompaa. Ei taitaisi nuorel-ta ikäpolvelta enää onnistua ne talvisodan ihmeet, vaik-ka varustus on huomatta-vasti parempaa kuin vete-raaneillamme oli.

Ehkä meillä kuitenkin on toivoa, sillä tänään vihittä-vässä lipussa on toivon ank-kuri. Isänmaamme tulevai-suuden toivo saattaakin ol-la juuri tässä vapaaehtoi-sessa maanpuolustustyös-sä, jota te osaltanne teette tarjoamalla koulutusta in-nokkaille, todellisille isän-maan toivoille. Vapaaehtoi-sen maanpuolustuksen suo-sio perustuu vastuuntun-toisten kansalaisten huoleen isänmaan tulevaisuudesta. He tahtovat pitää taitoa ja tahtoa yllä. Siksi pitäkää yl-väästi lippu korkealla, mer-kiksi kansoille.

Vihkimispuheen päät-teeksi laulettiin virsi 584. Pohjanmaan Sotilassoitto-kuntaa johti ylil Sami Sal-mivuori.

Lipun luovutusKiitospuheessaan MPK:n Meripuolustuspiirin länti-sen koulutusalueen päällik-kö Matti Ketola kiitti li-pun hankinnan toteutta-

nutta yhdistystä ja mainitsi lipun onnistuneesti kuvaa-van erittäin aktiivisen Vaa-san Meriosaston toimin-nan tarkoitusta, kotiseutua, yhteenkuuluvuuden henkeä ja sidosta vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutuk-seen.

Samalla hän toivoi lipun keräävän ympärilleen mah-dollisimman monen isän-maataan rakastavan miehen ja naisen.

Luovuttaessaan lipun Vaasan Meriosaston päälli-kölle Jari Järviselle, Vaa-san Meripuolustustaidon kehittämisyhdistys ry:n pu-heenjohtaja Jorma Kuntsi sanoi:

”Liehukoon lippunne va-paan isänmaamme vapaiden

Vaasan Meriosaston lippu otettiin juhlallisesti käyttöön

Sotilaspastori Arto Lehtineva vihki lipun.

Vaasan Meripuolustustaidon kehittämisyhdistys ry:n puheen- ohtaja Jorma Kuntsi esitteli lipun.

merihenkisten ja maanpuo-lustustahtoisten Vaasan Me-riosaston naisten ja miesten tunnuksena”.

Vastaanottaessaan lipun, meriosaston päällikkö Jari Järvinen sanoi Meriosaston ottavan vastaan sen kunni-oitusta ja vastuunsa tuntien. Lippu tulee olemaan näky-vänä osoituksena Meriosas-to toiminnasta.

Tilaisuus päättyi Kahvi-tarjoiluun ja vapautunee-seen seurusteluun veljelli-sessä ilmapiirissä.

Kutsuvierailla oli korva-uksetta mahdollisuus tutus-tumiseen Kuntsin nykytai-teen museoon lipun vihki-mistilaisuuden päätyttyä.

Hannu Walliusmvluutn evp

Pohjanmaan Maanpuolustaja 1/2008 — 7Maaliskuu 2008

Vaasan Meriosasto vietti jo perinteeksi muodostunutta MPK ry:n vuosipäivää juh-lavasti Vaasan varuskunnan Sotilaskodissa 14.12.2007. Tilaisuutta juhlistivat Suo-menlippua ympäröiden VaaMeriOs:n oma lippu en-si kerran sekä Sinisen re-servin Pohjanlahden alueen lippu.

Tilaisuuden järjestelyistä vastasi Vaasan meripuolus-tustaidon kehittämisyhdis-tys ry joka on merkittäväs-ti tukenut Meriosaston toi-mintaa heti perustamises-taan alkaen vuodesta 2002.

Ensimmäisen vuosipäi-vän vieton Vaasan Meri-osasto järjesti jo 14.12.2002 eli 6 vuotta sitten. Vaasan Meriosaston päällikkö Jari Järvinen toivotti kutsuvie-raat sekä toimijat tervetul-leeksi vuosipäivän viettoon, joka samalla päätti myös Vaasan Meriosaston toimin-takauden 2007.

Järvinen kertasi kuluneen vuoden toiminnalliset ta-pahtumat, sekä raotti vuo-den 2008 kurssi- ja toimin-tasuunnitelmia. Myös MPK

Maanpuolustuskoulutus ry:n vuosipäivää vietettiin Vaasassa

la Forsblom, Veikko Laasa-nen, Per-Olof Karlsson sekä Petteri Niittymäki, Aila Re-po sekä Ismo Ojala. Maan-puolustusmitali Mpm hs on myönnetty seuraaville hen-kilöille: Juhani Aspholm se-kä Veijo Järvinen.

Vapaaehtoisen Maanpuo-lustustyön Ansiomitali Vm-pAm on myönnetty seu-raaville henkilöille: Nani-ka Villanen, Olli Koskeno, Pertti Pörsti sekä Tomi Vähäkangas. Myös PV:ien viestitarkastajan 23.9.2007 myöntämä Viestiristi luovu-tettiin Hannu Walliukselle.

Rennon ja iloisen ilma-piirin sekä mukavan seu-rustelun merkeissä Sotilas-kotisisaret olivat valmista-neet herkullisen jouluaihei-sen tarjoilun, josta nautties-sa ”pootoorikin” sai ansai-tun huomion. Vaasan Meri-osaston toimijoina on katta-vasti eri merellisten kiltojen sekä järjestöjen jäseniä Vaa-san sekä Suupohjan alueel-ta.

Hannu Wallius mvluutn evp

Vaasan Meriosaston palkitut yhteiskuvassa.

Pohjanmaan Sotilaslääni vietti ensimmäistä vuosi- päiväänsä järjestämällä Juhlakonsertin Vaasassa, Åbo Academin auditorios-sa sunnuntaina 24. helmi-kuuta 2008.

Academill´in konserttiti-la täyttyi kutsuvieraista, joi-ta oli myös Saksasta sekä Ruotsista, jotka olivat saa-puneet juhlistamaan ja osal-

Ohjelmaan sisältyi mm. Sam Sihvon Jääkärin morsian, jossa solisteina esiintyivät Karoliina Kudjoi ja Jyrki Anttila sekä kuorona Pohjan Miesten sekstetti.

Pohjanmaan Sotilaslääni vietti ensimmäistä vuosipäiväänsä

listumaan Jääkärien kotiin-paluun 90-vuotisjuhlatilai-suuksiin.

Juhlakonsertin musiikilli-nen anti oli erittäin korkea-tasoinen ja antoisaa kuulta-vaa.

Harvoin samassa konser-tissa on mahdollisuus kuul-la mm. Vaasan marssi, Ase-mies, Sven Dufva, Jääkärin morsian, Lili Marleen, Jää-

kärimarssi ja Finlandia.Konserttin upeimmat suo-

sionosoitukset sai Karoliina Kudjoi´n esityksellään Lili Marleen ja saksalaisvieraat osoittivat suosioitaan jopa seisaalleen nousten. Esitys oli sen arvoinen.

Juhlakonsertin musiikis-ta vastasi yhdistettynä Poh-janmaan Sotilassoittokunta ja Satakunnan Sotilassoitto-

kunta, jota johtivat musiik-kikapteeni Riku Huhtasalo ja yliluutnantti Sami Salmi-vuori.

Konsertin päätteeksi Maamme kaikui kaikkien yhteisesti laulamana.

Pohjanmaan Sotilas-lääni vietti vuosi-

päivää järjestämällä juhlakonsertin.

ry:n muuttuessa vuoden-vaihteessa Maanpuolustus-koulutusyhdistykseksi (ly-hennetään edelleen MPK) tuo jonkin verran muutok-sia toimintaan. Myös Vaa-san Sotilasläänin muuttues-sa Pohjanmaan Sotilaslää-

niksi aluemuutos tuo myös joitakin muutoksia vapaa-ehtoiseen maanpuolustus-työhön.

Vaasan Meriosasto huo-mioi perinteisesti toimin-tansa tukijoita sekä aktiivi-sia toimijoita jälleen kerran

seuraavasti: ”Vuoden Kou-luttaja” nimityksen sekä sii-hen liittyvän Ruorin seinälle sai ’kuljetusviirikön’ pääl-likkö Timo Lehto ”Vuoden Mäntä” nimityksen ja män-nän seinälle sai Kimmo Puutio. Sininen Reservi am

tlk pankinjohtaja Sven-Erik Granholm.

MPK:n plaketti myönnet-ty seuraaville henkilöille; Kari Somppi ja Sami Jyr-kiäinen Maanpuolustusmi-tali Mpm ks on myönnetty seuraaville henkilöille: Tuu-

Pohjanmaan Maanpuolustaja8 — 1/2008 Maaliskuu 2008

Itsenäisyytemme aamun ta-pahtumista on kirjoitettu paljon, mutta yksi vapaus-taistelumme kulkuun ratkai-sevasti vaikuttanut asia on melkein unohdettu: Pietar-saaressa talvella 1918 toi-minut tykistökoulu.

Kirjassa Suomen Vapa-

Tykistökoulutusta Pietarsaaressa 90 vuotta sitten

ussodan historia ( Hannula) on peräti kolme riviä tästä koulusta;

”Pietarsaaressa toimin-tansa aloittanut tykistö-koulu, johtajana kapteeni A.Hamilton , huolehti tykis-tön järjestelemisestä ja kou-lutuksesta. Koulu siirrettiin

huhtikuun alussa Tampe-reelle.”.

Vuonna 1968 valmistui Pietarsaaren Reserviupsee-rikerhon toimesta suppea dokumentti tykistökoulus-ta, kirjoittajana Eric Appel-roth.

Ajatus historiateoksesta

syntyi jo vuonna 2000 Pie-tarsaaren Reserviupseeri-kerhon puheenjohtaja Al-po Koivuniemen ja sota-historioitsija Juhani Vak-kurin Aunuksen retkellä. Julkaisuajankohdaksi suun-niteltiin nimenomaan vuotta 2008.

Tarvittiin työtä työtä ja työtä. lähti projektiin mu-kaan kaikella tarmollaan ja tulosta syntyi. Juhani Vak-kurin tutkijan työn tulokse-na valmistui teksti, joka mo-nelta osaltaan luo uuden nä-kökulman tykistömme syn-tyyn ja ratkaisevaan rooliin Isänmaamme historian so-taisina alkukuukausina. Sir-paleista tietoa on kerätty Tukholmaa myöten.

Teos on kaksikielinen, ja käännöstyön on tehnyt Christian Wisen. Ulkoasu ja taitto on Päivi Kultalah-den käsialaa. Asiakirjako-piot ja valokuvat valmis-tivat painokuntoon Carola Sundqvist ja Ari Alalante-la. Julkaisija on Pietarsaa-ren Reserviupseerikerho

Kirja julkaisutilaisuus ta-pahtui arvovaltaisen kutsu-vierasjoukon läsnä ollessa 9.helmikuuta Pietarsaaren museon tiloissa.

HPTaustalla näkyvässä kuuromykkäkoulussa alkoi it-senäisen Suomen ensimmäisen Tykistökoulun toi-minta.

Juhani Vakkuri kertoo teoksen syntyvaiheista.

Juhlayleisöä Pietarsaaren Museon tiloissa 9.2.2008.

Pietarsaaren museonjohtaja Guy Björklund, sotahistorioitsija Juhani Vakkuri ja Pietarsaaren Reserviupseerikerhon puheenjohtaja Alpo Koivuniemi vasta-valmistuneen kirjan julkistamistilaisuudessa.

Pohjanmaan Maanpuolustaja 1/2008 — 9Maaliskuu 2008

Toinen uutuuskirja kertoo seikkaperäisesti ja elävästi vuosina 1855–1964 eläneen Antti Isotalon värikkään henkilöhistorian. Kirja on laajuudeltaan 260 sivua ja siinä on noin 140 kuvaa – pääosin ennen julkaisema-tonta.

Kirjan on kirjoittanut fi-losofian tohtori Jussi Nii-nistö. Hänon Helsingin yli-opiston Suomen historian ja Maanpuolustuskorkea-koulun Suomen sotahistori-an dosentti.

Antti Isotalo oli I maail-mansodassa Saksan itärin-tamalla 1916, Suomen Va-paussodassa 1918, Aunuk-sen sotaretkellä 1919, Ru-kajärven suojelusjoukoissa 1919–1929, Vienan Karja-lassa 1921–1929 ja myö-hemmin Talvi- ja Jatkoso-

Isontalon Antti – jääkäri, jääkärivärväri ja seitsemän sodan veteraani

dassa.Kirjan on kustantanut

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Sitä on saatavana hyvin varustetuista kirja-kaupoista, Kortesjärveltä Suomen Jääkärimuseosta/Hannan Rieck 06–2412 4221 tai MPKK/Marjo Ka-minen 06–420 6700 tai Aallon patteriston perinne- toimikunta/ Simo Järvi 050–302 0845.

Pietarsaaren tykistökoulu-Artilleriskolan i Jakobstad -kirjaa myyvät:Pietarsaaren kaupunginmuseo, Pietarsaari, puh. 06-785 1371Pietarsaaren Kirjakauppa, Pietarsaari, puh. 06- 723 0889Pietarsaaren Reserviupseerikerho, Kimmo Pokela, gsm 040-534 2311Suomen Jääkärimuseo, Kortesjärvi, puh. 06-241 24228Suomen Tykistömuseo, Hämeenlinna, puh.03-682 4600Vaasan Sotaveteraanimuseo, Vaasa, puh. 06-312 9894

Filosofian maisteri Juhani Vakkurin historiateos ”Pie-tarsaaren tykistökoulu / Val-koisen armeijan tykistön synty kevättalvella 1918” on tähdätty ilmestymään tosi sopivaan aikaan. Tuleehan maatamme raastaneesta si-sällissodasta kuluneeksi tänä vuonna tasan 90 vuotta. Sa-mat pyöreät vuodet täyttää tänä vuonna myös itsenäisen Suomen kenttätykistö, jonka kunniakkaita perinteitä sain olla itsekin vaalimassa pal-vellessani varusmiehenä nyt jo sittemmin lakkautetussa Pohjois-Karjalan patteristos-sa Ylämyllyn paloaukealla - juuri sillä mistä Väinö Linnan Tuntemattoman soti-laan konekiväärikomppania lähtee jatkosotaan. Myös jo edesmennyt isäni palveli jat-kosodan aikana Kenttätykis-törykmentti 8:ssa osallistuen taisteluihin mm. Syvärillä.

Teos käsittää 187 sivua ja sen on julkaissut Pietarsaa-ren reserviupseerikerho, jo-ta puolestaan ovat taloudelli-sesti tukeneet useat eri tahot Pietarsaaresta ja sen ulko-puolelta. Teos on kaksikieli-nen: suomen- ja ruotsinkie-linen teksti on taitettu ete-nemään rinnakkaisilla pals-toilla, joten kaksikielisiinkin perheisiin riittää yhden kir-jan hankkiminen.

Vankka lähdepohjaTeos pohjautuu todella van-kalle pohjalle arkistolähtei-den ja tutkimuskirjallisuu-den suhteen. Vakkuri pe-rustaa teoksensa alkuperäis-lähteisiin, joista tärkeimmät löytyvät Sota-arkiston ja Pie-tarsaaren kaupunginmuseon arkistoista, mutta onpa tutki-ja löytänyt lisätietoja myös Ruotsin sota-arkiston henki-lökokoelmista. Tutkimuskir-jallisuus on kattava ja sen joukkoon mahtuu kaikki vä-hänkin aihetta sivuava ai-emmin julkaistu kirjallisuus. Aiheestahan on Eric Appel-roth 40 vuotta sitten kirjoit-tanut historiikin, mutta sitä ei suppeana voi verrata nyt ilmestyneeseen laajaan sel-vitykseen. Lähdeapparaatti toimii hyvin ja teoksen luet-tavuuden kannalta on hyvä, että lähdeviitteet on sijoitet-tu juoksevalla numeroinnil-la teoksen loppuun. Jos hiuk-sia halutaan halkoa, niin ne-kin olisi voinut jaotella kap-paleittain etsimisen helpot-tamiseksi. Mutta harvoinpa tavallinen lukija lähdeviittei-tä tutkii.

Lähteiden osalta ei siis jää toivomisen varaa ja tä-män jälkeen voi lisää asiakir-joja aiheeseen liittyen löytyä vain satunnaisesti yksityisil-tä henkilöiltä.

Jäntevä jäsentely ja rakenne

Teoksen jäsentely on pää-osin kronologinen eli perus-tuu ajalliseen seurantaan. Ta-

Kun tykistökoulu saapui kaupunkiinJuhani Vakkurin tutkimus laajentaa ja tarkentaa kuvaa Pietarsaaren tykistökoulun merkityksestä 1918 sodassa ja paikallishistoriassa

pahtumathan ajoittuvat vuo-den 1918 helmikuun alusta huhtikuun alkuun ulottuvalle ajanjaksolle, joka oli sisällis-sodan lopputuloksen kannal-ta hyvin keskeistä aikaa. Ot-sikointi on pelkistetty, mutta informatiivinen. Teos alkaa lyhyellä johdannolla koko sodan tapahtumista ja läh-teiden esittelyllä, jonka jäl-keen siirrytään varsinaiseen aiheeseen: tykistöön, tykis-tökoulun perustamiseen ja tapahtumiin Pietarsaaressa. Teosta elävöittää ja sitoo ai-kaansa runsas kuvitus, josta käsittääkseni suuri osa on ennen julkaisematonta mate-riaalia. Teksti etenee juohe-asti eikä tarvitse olla kenttä-tykistön tuntija sitä ymmär-tääkseen, koska keskeisim-mät käsitteet on hyvin seli-tetty. Esimerkiksi tästä kel-paa vaikkapa tykkimallien esittely: joustolavettinen 76 K 02 jäisi monelle arvoi-tukseksi, mutta tämäkin asia selviää teos lukemalla. Eten-kin ulkopaikkakuntalaisille keskeisten tapahtumapaik-kojen hahmottaminen olisi vaikeaa. Tämän puutteen korjaamiseksi teoksen al-kuun on sijoitettu värillinen Pietarsaaren vuoden 1914 asemakaavakartta, jossa kes-keiset tapahtumapaikat on selkeästi numeroitu.

Uusia tutkimustuloksia

Tykistökoulun merkitys val-koiselle armeijalle on jää-nyt aiemmin asiaankuuluvaa huomiota vaille. Kuten Ju-hani Vakkuri toteaa, on se monissa sotaa käsittelevissä teoksissa kuitattu parilla ri-villä, jopa vain maininnalla. Teoksen myötä tähän tulee nyt muutos. Monia paikal-lishistoriasta kiinnostuneita kirjassa houkuttelee paikal-listen olojen kuvaileminen vuonna 1918. Tutkijalle ku-vailu ei riitä, kuvailun poh-jalta ja lähteisiin tukeutuen pitää kyetä myös selittämään ilmiöiden syitä ja vaiku-tuksia historiallisen proses-sin, tässä tapauksessa sisäl-lis- tai vapaussodan (sodalla on kymmenkunta eri nimeä, joista kiistellään edelleen-kin!) etenemiseen ja sen lop-putulokseen. Vakkurin ana-lyysi on pääosin kvalitatii-vista (laadullista) täydennet-tynä sopivin osin kvantita-tiivisella (määrällisellä) tar-kastelulla. Tykistökouluun hakeutuneiden vapaaehtois-ten, värvättyjen ja asevel-vollisten sosiaalisen aseman tarkastelu olisi ollut mie-lenkiintoista, mutta tässäkin lähteet asettavat esteen: mie-histön pestausluettelot ovat epätäydelliset, täydelliset tie-dot on vain helmikuulta. Tä-mä on pakottanut kirjoitta-jan tekemään vain otoksen pestattujen sosiaalisesta ase-masta. Sama pätee pestattu-jen kotipaikkojen tarkaste-

luun.Lähteissä esiintyvistä

puutteista huolimatta Vakku-ri pystyy päättelyllä pääse-mään aivan uusiin mittasuh-teisiin tykistökoulun merki-tyksestä vuoden 1918 so-dassa. Ensinnäkin hän pää-tyy koulutettujen määrän suhteen aivan uusiin luke-miin. Erilaisin laskutoimi-tuksin hän päätyy siihen, että Pietarsaaressa sai ty-kistökoulutuksen noin 2500 miestä kahden kuukauden aikana ja rintamalle lähetet-tiin 20 tykistöyksikköä usein sodan lopputuloksen kannal-ta hyvin merkittäviin taiste-luihin. Näin suuren määrän kouluttaminen vaati hyvää organisaatiota, jonka muo-dostajana tykistökoulun joh-tajan, kreivi Adolf Hamil-tonin ja yleensäkin ruotsin-maalaisten upseerien rooli korostuu.

Tykistökoulu oli merkittävä myös

paikallisestiPietarsaaren paikallishistori-an suhteen tulee myös esiin uusia asioita vuoden 1918 tapahtumista. Vakkuri ei ryh-dy laajemmin käsittelemään sodan alussa tapahtunutta kaupungin vapautusta ve-näläisestä sotaväestä, joka ajallisestikin jää kirjan ai-heen ulkopuolelle eikä maa-liskuun alun teloitustapahtu-maa, jossa toki jääkäritykis-tön päälliköllä majuri Lauri Malmbergilla ja Hamiltonil-la oli sormensa pelissä. Näitä tapahtumiahan käsittelee do-sentti Lars Westerlundin tut-kimus ”Massakern i Jakob-stad” (”Pietarsaaren verilöy-ly”). Mutta muuhunkin pai-kallishistoriaan tulee uutta väriä. Parhaimmillaan kau-pungissa majaili yhtä aikaa

lähes tuhat ylimääräistä vä-liaikaista asukasta. Tämä on tuntunut taloudellisella puo-lella melko voimakkaasti tuolloin noin 7000 asuk-kaan kaupungissa, koska miehet piti vaatettaa, muo-nittaa ja majoittaa. Näin ollen tulee mielenkiintoi-sella tavalla esiin kaupun-gin naisväen panos tykistö-koulun huollossa. Perustet-tiinhan mm. patjatehdas, jos-sa valmistettiin patjoja sekä muita vuodevaatteita ja teks-tiilejä lähes tehdasmaisesti. Toimintaan osallistui lähes sata naista ja tältä pohjalta syntyikin sitten myöhemmin paikallinen Lotta Svärd –yh-distys. Miehistön muonit-taminen tapahtui palokun-nan talolla ja nykyisen Ete-länummen koulun paikalla sijainneella ruotsinkielisellä kuuromykkäinkoululla. Nai-set hoitivat muonituksen ja ympäröivä maaseutu toimitti auliisti ruokatarvikkeita elin-tarvikepulasta ja säännöste-lystä huolimatta.

Juhani Vakkurin teos on kaikin puolin onnistunut esi-tys Pietarsaaren tykistökou-lun toiminnasta ja merkityk-sestä vuoden 1918 sodan, ni-mitimmepä sitä millä nimel-lä tahansa, lopputulokseen. Kuten hän toteaa, taistelu ratkaistiin osittain myös rin-tamalinjojen takana ja täl-löin avainasemassa oli kou-lutus. Merkittävän lisänsä te-os tuo myös paikallishistori-aan. Kirja tulee varmasti ku-lumaan lukijoiden käsissä.

Heimo Martikainen, FM, historian ja yhteiskuntaopin

lehtori tykistökoulun paikalta Etelänummelta, reservissä kenttätykistön tuliasema-

linjan ylikersantti, Heinäveden historian

kakkososan kirjoittaja. Artikkeli on julkaistu

Pietarsaaren Sanomissa.

Kirja ja Hamiltonin miekka. Kuva HP

Pohjanmaan Maanpuolustaja10 — 1/2008 Maaliskuu 2008

Kaksitoista vuotta Keski-Pohjanmaan sotilaspoikakil-taa johtanut kotiseutuneuvos Juha Eronen jätti tehtävät uudelle puheenjohtajalle ke-vätkokouksessa 20.2. Kan-nuksessa. Uusi puheenjoh-taja, kälviäläinen eläinlää-käri Jussi Isotalo on kuulu-nut killan hallitukseen 1995 alusta lähtien, kuten varapu-heenjohtaja kotiseutuneuvos Veikko Haapalehto Kannuk-sesta, joka myös jätti killan hallituksen. Veikko Haapa-lehto kutsuttiin killan kun-niajäseneksi. Myös killan kymmenen vuotta toiminut sihteeri Pasi Jaakonaho Haa-pajärveltä kutsuttiin killan kunniajäseneksi. Heille luo-vutettiin siitä kunniakirjatau-lu, samoin aikaisemmin kut-sutuille kannuslaiselle Ka-

Jussi Isotalo johtamaan sotilaspoikia

Juha Eronen luovutti kiltapuheenjohtajan tehtävät Jussi Isotalolle.

tä maanpuolustukseen liit-tyvän perinteen keräämistä ja tallentamista. Kymmenen perinnehuonetta ja saman verran muistomerkkejä alu-eellamme on etupäässä soti-laspoikaveljiemme toimesta hankittu, mutta työtä riittää vielä. Esimerkiksi suojelus-kuntahistorioiden kirjoitta-minen on vasta alulla, tote-si Veikko Haapalehto ennen kokousta pidetyssä perinne-juhlassa.

Myös Juha Eronen oli tyy-tyväinen sotilaspoikien pe-rinnetyön saavutuksiin. Kes-ki-Pohjanmaan ja Raahen suojeluskuntapiirien järjes-tölehtien kaikkien numeroi-den tallennus cd-levyille tar-joaa hyvän pohjan jatkaa maanpuolustuksen histori-an tutkimusta. - Suomi ei

ole saanut pitää itsenäisyyt-tä lahjana, vaan siitä on tais-teltu ja sen kertominen jälki-polville on tärkeää, Eronen sanoi.

Juhlassa puhui myös Ki-tinkannuksen toimitusjohta-ja Hannu Lounasto, kerto-malla sotainvalidien huol-losta ja kuntoutuksesta. Kun-toutuslaitoksen säilyttämistä Keskipohjanmaalla hän piti tärkeänä. Sotaorpojen kuoro, johtajana Jussi Wirkkala.

Uutta musiikkia esittivät Jaakko Märsylä ja Viljo Ran-ta-Pitkänen ja niiden sävel-täjä Jorma Salmela taituroi kaksirivisellä.

Märsylä ja Ranta-Pitkä-nen palkittiin perinneliiton pronssisella ansiomitalilla. Ylivieskalaiset Lauri Haan-pää ja Heikki Sydänmetsä

saivat sotilas- poikamitalin. Kokouksessa Haapaleh-

don tilalle hallitukseen valit-tiin Kalevi Niemi Kannuk-sesta ja puheenjohtajaksi va-litun Isotalon tilalle Unto Kallinen Kälviältä.

Kuolleiden sotilaspoika-veljien tilalle hallituksen va-rajäseniksi valittiin Alpo Pa-hikainen Toholammilta ja Paavo Heinonen Haapajär-veltä.

Tilintarkastajiksi valittiin Martti Seppälä ja Pentti Kin-narinen Haapajärveltä.

Kokouksen puheenjohta-jana toimi Kannuksen Jussi Salmela ja sihteerinä Sievin Jouko Oja, joka kertoi muis-telmia sotilaspoikatyöstään Kannuksesta.

Pasi Jaakonaholervo Niemelälle ja nivala-laiselle Heikki Sytelälle.

– Meillä on kunniavelvol-

lisuus jatkaa sotaveteraanien ja sotainvalidien tukemista sekä jatkaa tuloksellista työ-

Haapajärven sotiemme veteraanien perinnehuone

SUOJALUKKOOsoite: Kauppakatu 19, 85800 HaapajärviSisäänkäynti kunnan kulttuuritalon pi-han puolelta.

Aikavaraukset: vapaa-aikavirasto puh. 08 – 769 3201

Veteraanien henkisen perinnön siirtäminen tuleville sukupolville on meidän kaikkien yhteinen asiamme.Tätä työtä tukemaan tarvitaan myös sodan koettelemuksista kertovaa esineistöä. Auta meitä kokoamaan Pietarsaaren kaupunginmuseon veteraanitilaan asuja, aseita, karttoja, kirjallisuutta, kirjeitä, valokuvia, kunniamerkkejä, lippuja, standaareja, viirejä, puhdetöitä, sotilaspasseja jne. jotta veteraanitilalle asetetut toiveet toteutuvat.Mukana hankkeessa ovat Sotainvalidit, Rintamamiehet, Sotaveteraanit, Sotilaspojat, Reserviupseerit ja Reserviläiset.

Pietarsaaren kaupunginmuseo,

Isokatu 4, puhelin 06–785 1111

Sinunkin apuasi tarvitaan

Vapaussota tai vuoden 1918 sota, miten kukin sitä halu-aa nimittää, on valitettavasti jäänyt puolueettoman tutki-muksen tulosten osalta vail-le ansaitsemaansa huomio-ta. Sisällissota-kansalaisso-ta ovat nimityksinä yleis-tyneet Brezhnevin aikakau-della ja monet näyttävät pitävän kiinni niistä. Kui-tenkin sodan tuloksena Suo-mi itsenäistyi.

Vain harvat tietävät, että Karjalassa toiminut venäläi-sen armeijakunnan esikunta julisti sodan 29.tammikuu-ta 1918 Suomen lailliselle hallitukselle. Kysymys oli siis kansainvälisoikeudelli-sesti Neuvostoliiton ja Suo-men välisestä sodasta. Me-nettely oli itse asiassa sama kuin Talvisodassakin. Sil-loin sodan aloitus meni Teri-joen hallituksen lukuun.

Punaisten esikuntapääl-likkö, eversti Svjetshnikov on muistelmissaan toden-nut, että maaliskuun alkuun saakka sotaa valkoista hal-litusta vastaan kävivät pää-osin venäläiset joukot. Tais-teluun ei ollut käytettävissä punaisia, koska joukkojen kokoaminen ja varustami-nen tapahtui pääosin venä-läisten johdolla ja Leninin toimittamin asein.

Tampereen valtauksesta on julkisuudessa tullut itse asiassa sodan ratkaisutais-telu, vaikkakaan sitä ei ol-lut siksi tarkoitettu. Kenraa-li Mannerheimin tietämät-tä oli senaatti pyytänyt apua saksalaisilta ja hänen näke-myksensä mukaan Suomen tuli saavuttaa itse ratkaisu Länsi-Suomessa ennen sak-salaisten maihinnousua, jot-ta itsenäisyyttä ei saataisi lahjana saksalaisilta. Tämä tavoite esti Tampereen pii-rityksen ja mahdollisen antautumisen.

Samanaikaisesti Tampe-reen valtauksen kanssa käy-tiin toinen yhtä merkittävä ratkaisutaistelu Raudun ja Raasulin alueella, jossa vas-

Rautu 1918takkain olivat suomalaiset ja venäläiset. Venäläisiä so-tilaita ja Pietarin punakaar-tia oli yhteensä noin 2.750 ja suomalaista punakaartia noin 250. Heitä johti erään tiedon mukaan venäläinen kenraali Potapov. Ainakin tiedetään varmuudella, että Pietarin sotilaspiirin jouk-kojen komentaja Jereme-jev johti joukkoja henkilö-kohtaisesti taistelun alku-vaiheessa.

Ratsumestari Elfvengren oli 14.maaliskuuta ottanut johdon Raudun suunnalla ja tavoitteekseen Raudun ase-man valtauksen. Järjestetty-ään joukot uudelleen, hän aloitti hyökkäyksen 24.3. tarkoituksena saartaa venä-läiset valtaamalla Raasulin kylä ja katkaisemalla rauta-tieyhteys Pietarin suuntaan. Valtausyritys ei johtanut he-ti tulokseen, mutta käytän-nössä aloite siirtyi valkoisil-le.

Ylipäälliköltä oli useaan kertaan pyydetty lisävoimia ja viimein hän suostui an-tamaan Sortavalassa koulu-tettavana olleen VIII jääkä-ripataljoonan, jota komensi

kapteeni K.L. Oesch. Patal-joona saapui alueelle 31.3. illalla ja siitä ohjattiin välittömästi osia Raasulin suuntaan Maanselän hovin alueelle torjumaan venäläis-ten avustusyritykset etelästä. Tästäkin huolimatta suoma-laiset olivat miesmäärältään alivoimaisia. Kirjoittajan isä, joka osallistui taisteluun pa-taljoonassa jääkärialiupsee-rina ja joukkueen johtajana, on myös kertonut silloisista tapahtumista.

Taistelu Raudun asemasta oli raju ja se päättyi 5.huhti-kuuta venäläisten joukkojen murtautumiseen valkoisten heikon saartorenkaan läpi Raasulin suuntaan. Kap-teeni Oesch kokosi kuiten-kin kaikki saatavissa ole-vat miehet estämään pakoa ja Maanselkään johtavalle tielle muodostui ”Kuole-man laakso”, jossa tuhottiin pääosa venäläisistä.

Yksistään ”Kuoleman laaksossa” kaatui noin 1000 venäläistä. Vankeja saatiin noin 800. Venäläisistä muu-tama sata onnistui pake-nemaan ja heidän koko-naistappionsa olivat noin

1.500 kaatuneina. Tampe-reella arvioitiin kaatuneen noin 1.800 punaista ja 200 venäläistä. Suhde Raudun taistelussa oli päinvastai-nen.

Raudun taistelu merkitsi strategisesti sitä, Karjalan kannas jäi suomalaisten hal-tuun ja Viipurin kukistumi-sen edellytykset oli luotu. Punaisten johto ymmärsi ti-lanteen ja pakeni Viipuris-ta laivalla Kronstadtiin jät-täen punaiset joukot oman onnensa nojaan. Esimerkik-si Inon linnakkeelta, jossa enimmillään oli noin 4.000 sotilasta, venäläiset vetäy-tyivät toukokuussa neuvot-telujen jälkeen vapaaehtoi-sesti.

Raudun taistelun merki-tys on sikäli ratkaiseva, että Lenin ei enää kyennyt vai-kuttamaan Suomessa käytä-vän sodan lopputulokseen. Venäläiset eivät enää saa-neet koottua ”vapaaehtoi-sia” Suomen lähetettäväksi. Valkoisten tappiot kaatunei-na olivat noin 400 miestä, joukossa lukuisia komenta-jia ja päälliköitä.

Ari-Ilmari Iisakkala

2. Raskastykkipatteri perustettiin kokonaan Pietarsaaressa. Sen päällikkönä oli kapteeni Lennart Pohjanheimo. Patteri taisteli Karjalan kannaksella Raudussa. (Sotamuseo/Pietarsaaren tykistökoulun historia.)

Pohjanmaan Maanpuolustaja 1/2008 — 11Maaliskuu 2008

Mannerheim-ristin ritari Taavi Törmälehto siunattiin haudan lepoon sotilaallisin kunnianosoituksin 4.1.2008 Haapavedellä. Hänen pois-menoaan kunnioittivat läs-

Ritari saatettiin viimeiselle matkalleen

Mannerheim-ristin ritari Taavi Törmälehto siunattiin haudan lepoon sotilaalli-sin kunnianosoituksin 4.1.2008 Haapavedellä. Kuva Katariina Anttila.

laittein. Hänen viimeinen lepo-

paikkansa on sankari-hautojen läheisyydessä vai-najan toiveen mukaisesti. Törmälehto syntyi 27.3. 1922 Haapavedellä ja kuo-li 15.12.2007 Kaunialan Sotavammasairaalassa.

Haapavedeltä hän muutti maailmalle 1950-luvulla. Suurimman osan elämäs-tään hän vaikutti Rauman seudulla. Ylipäällikkö ni-mitti 19-vuotiaan Törmä-lehdon Mannerheim-ristin ritariksi 19.11.1941. Hänen ritarinumeronsa on 41. Pe-rustelut: ”Jääkäri Taavi Ar-mas Törmälehto on rohkea-na ja urhoollisesna konepis-toolimiehenä toiminut erit-täin uhkarohkeasti ja pel-käämättä monessa eri ti-lanteessa niin, että hänen toimintansa perusteella on saatu paikallisia saavutuk-sia.

Mm.14.7.1941 Vilokissa käydyssä taistelussa jouk-kueenjohtajan haavoituttua

oma-aloitteisesti esti ko-nepistoolitulellaan vihollis-joukkueen etenemisen suo-jaten täten omien haavoittu-neiden evakuoinnin.

16.7.1941 Törmälehto valtasi yksinään vihollisen panssarintorjuntatykin Koi-rinojalla saaden samalla ar-vokkaita tietoja vihollisesta ja sen toiminnasta.

25.7.1941 Tuulosjoella hän tuhosi useita vihollis-pesäkkeitä käsikranaateilla ja konepistoolilla.

15.9.1941 Syvärin voi-malaitoksella jääkäri Tör-mälehto toisten tovereiden tukemana valtasi kaksi vi-hollisen konekivääripesä-kettä heittäen niihin käsikra-naatteja ja tulittaen konepis-toolillaan.

Hän osallistui myös va-paaehtoiseen partioon, joka kävi yöllä noutamassa kaa-tuneen komppanianpäälli-kön ruumiin pois taistelu-kentältä vihollisen tulilinjo-jen välistä.”

Jari Laukka

näolollaan sukulaisten ja tuttavien lisäksi ritarit Pent-ti Iisalo ja Heikki Nykänen sekä panssariprikaatin ko-mentaja eversti Keijo Suo-minen.

Siunaustilaisuus alkoi Finlandia-hymnillä. Seppe-lein ja kukkalaittein vaina-jaa muistivat lähiomaiset, hänen synnyinkylänsä Ky-tökylän asukkaat, puolus-

tusvoimat, panssariprikaati, Haapaveden Sotaveteraanit, Sotainvalidien Haapaveden osasto ja Haapaveden kau-punki. Adresseja olivat lait-taneet mm. Tasavallan presi-dentti Tarja Halonen, puolus-tusministeriö ja puolustus-voimat. Siunauksen toimitti sotilaspastori Kari Heiska-nen ja häntä avusti kirkko-herra Mauno Soronen.

Vainajan arkkua vartio kunniavartio sekä Suomen valtiolippu, panssariprikaa-tin lippu sekä Haapaveden veteraanijärjestöjen liput. Siunauksen päätyttyä vaina-ja saatettiin kirkosta pans-sariprikaatin varusmiesten muodostaman kunniakujan läpi. Saattoväki eteni verk-kaan kohti vanhaa hautaus-maata, jonne ritari oli määrä haudata.

Rumpujen soittaessa Po-rilaisten marssia ritari las-kettiin hautaan. Kunnialau-kausten kaikuessa pitkin jär-ven selkää hautakumpu pei-tettiin seppelein ja kukka-

Itsenäinen Suomi 90 v – Självständigt Finland 90 år otsikolla Pohjanmaan Maan-puolustustuskilta toivotti vieraat tervetulleeksi pe-rinteiseen Tammisunnuntain juhlaan ja samalla killan 27. vuosipäiväjuhlaan, joka pi-dettiin 27.1.2008 Vaasan So-tilaskodilla. Päivälleen 90 vuotta oli kulunut myös niis-tä hetkistä, jolloin Pohjan-maan miehet ylipäällikkönsä kenraali Mannerheimin joh-dolla aloittivat venäläisten aseistariisumisen. Näin juuri tästä päivästä muodostui va-paussodan alkamisen muis-topäivä, Tammisunnuntai – Januarisöndagen.

Juhlapäivän tapahtumat aloitettiin Vaasan Sotavete-raanimuseon erikoisnäytte-lyn Tie vapauteen avaami-sella. Näyttelyä on täyden-netty ja osin uudistettu, joten se on tutustumisen arvoinen käyntikohde. Museo sijait-see lähellä keskustaa eli en-tisen Suomen Pankin talon kellaritiloissa ja on siten hel-posti saavutettavissa.

Päivänvalon viimeisten sä-teitten luodessa näyttävän il-taruskon läntiselle taivaalle, kokoontuivat eri maanpuo-lustusjärjestöjen edustajat lip-pulinnaan Perinnemuurille. Killan edustajina kunniapu-heenjohtaja, kanslianeuvos Holger Strandberg ja varapu-heenjohtaja Anders Knip las-kivat havuseppeleen kunni-anosoituksena aikaisempien sukupolvien tekemälle maan-puolustustyölle. Näyttävään lippulinnaan osallistui lähes kaksikymmentä paikallista maanpuolustusjärjestöä.

Vuosipäiväjuhla aloitettiin Pohjanmaan Sotilassoitto-kunnan esittämällä Jääkäri-marssilla. Se sopikin erityi-sen hienosti tähän yhteyteen, sillä vain viikkoa aiemmin

Tammisunnuntai 200819. tammikuuta oli tullut ku-luneeksi 90 vuotta Jääkäri-marssin julkisesta ensiesi-tyksestä.

Killan kunniapuheenjoh-tajan tervehdyssanojen jäl-keen jatkoi Sotilassoittokun-ta esittäen Toivo Kuulan Pohjalaisen kansanlaulun ja yhdessä sopraano Katariina Järvisen kanssa Veikko La-vin Evakon laulu.

Juhlapuhujaksi lupautunut liikunnallinen kulttuurimi-nisterimme Stefan Wallin oli loukannut jalkansa ja niin-pä maakuntajohtaja Olav Jern hoiti ansiokkaasti tämän osuuden. Hänen puheensa käsitteli koulutuksen ja kult-tuurin merkitystä itsenäisyy-delle. Edelleen juhlayleisö sai kuulla kahden nuoren, Marina Björklundin ja Jenna Lähdemäen puheenvuorot, jotka olivat tulleet palkituik-si JR 61 Perinneyhdistyksen järjestämässä kirjoituskilpai-lussa.

Juhlapäivään liittyen Poh-janmaan Maanpuolustuskil-ta oli myöntänyt ansioriste-jä ja huomionosoituksia an-siokkaasta ja hyvästä yhteis-työstä killan tarkoitusperi-en hyväksi. Killan ansioris-tin saivat Pohjanmaan Soti-lasläänin komentaja, eversti Jorma Aherto, Vaasan Reser-viupseeripiirin puheenjohta-ja Alpo Koivuniemi, laa-manni Staffan Teir, kaupun-ginjohtaja Markku Lumio ja maakuntajohtaja Olav Jern ja pöytäviirin Brita Kuula. Ansioristit ja huomionosoi-tuksen ojensi Holger Stand-berg avustajanaan herastuo-mari Rita Kurhela.

Arvokas juhla päättyi yli-luutnantti Sami Salmivuoren johtaman Pohjanmaan So-tilassoittokunnan ja yleisön yhteiseen Vaasan Marssiin.

Raimo Latvala

Vaasan Sotilaskoti täyttyi juhlaväestä eteistä myöten.

Eversti Jorma Aherto kiitti palkittujen puolesta, jotka oikelta Brita Kuula, Olav Jern, Markku Lumio, Staffan Teir ja Alpo Koivuniemi.

Pohjanmaan Maanpuolustaja12 — 1/2008 Maaliskuu 2008

Valtakunnallinen Sotiemme Veteraanit 2008-keräystoi-met ovat käynnistyneet myös Vaasassa ja lähiym-päristössä. Aloitus tapahtui perinteisellä varusmiesten ja vapaaehtoisen maanpuo-lustusväen yhteisellä lipas-keräyksellä maaliskuun 14. ja 15. päivinä. Uudenmaan Prikaatin (Nylands Brigad) lähettämät reippaat ja tehtä-vään motivoituneet vapaa-ehtoiset varusmiehet kerä-sivät perjantaina 14.3. ja maanpuolustusväki jatkoi seuraavana päivänä.

Erityisesti kerääjien miel-tä lämmitti lahjoittajien an-toisa suhtautuminen tähän Sotiemme Veteraaneille tär-keään keräykseen. Lisäksi hienona piirteenä tuli sel-keästi esiin nuorten lahjoit-tajien suuri osuus. Nuorilla on selkeä halua muistaa ve-teraanejamme. Ilolla voitiin myös todeta, että lahjoite-tut rahasummat olivat mel-ko suuria ja keräyslippaissa oli huomattava määrä isoja-kin seteleitä.

Keräyksen rahallisesta tu-loksesta ei tässä vaiheessa ole tarkempia lukuja käytet-tävissä, sillä lippaisiin ker-tyneiden varojen laskenta tapahtuu pankin toimesta.

Vaasan Keräyspiiri on alueellisesti sama kuin Sotainvalidien Veljesliiton Vaasan piiri ja Vaasan Sotaveteraanipiiri. Keräys-

Keräys sotiemme veteraanien hyväksi käynnistyi hienosti

päällikkönä toimii sotavete-raanipiirin toiminnanjohta-ja Tuula Harjunpää ja kerä-yssihteerinä Raimo Latvala. Lisäksi ovat alueellisina ke-räysvastaavina Alpo Koivu-niemi Pietarsaaressa, Mark-ku Ranta Uusikaarlepyys-sä, Jukka Heikkilä Kaski-sen-Närpiön alueella ja Il-mari Loppi Vaasaseudulla.

Sotiemme Veteraanit 2007 / Veteraanivastuu ry:n hallitus on vahvistanut vii-

me vuoden keräyksen tu-loslaskelman ja taseen. Siitä poimittuna voimme todeta varainhankinnan kokonais-tuoton olevan lähes 3,2 milj. euroa ja puhtaan tuoton hiu-kan yli 2,5 milj. euroa.

Vaasan keräyspiirin net-totulos on 33.964,63 euroa ja siihen tulee vielä piirin suhteellinen osuus keskus-paikan puhtaasta tuotosta. Vaasan keräyspiirin tuotto on lähetetty maksatukseen

Valtakunnallinen Sotiemme Veteraanit 2008 -keräys käynnistyi maaliskuun alus-sa perinteisellä varusmies-ten lista- ja lipaskeräyksel-lä. Emerituspuhemies Paavo Lipponen on Sotiemme Ve-teraanit 2008 keräyksen suo-jelija.

Rahankeräyksellä kerty-neet varat käytetään sotain-validien, muiden sotiemme veteraanien, sekä miesten et-tä naisten, elinolojen paran-tamiseen. Tähän kuuluvat mm. kuntoutus, asuinolojen parantaminen, erilaisten apu-välineiden hankinta, virkis-tystilaisuuksien järjestämi-seen ja muu kotona selviy-tymistä tukeva toiminta. Ta-voitteena on, että kaikki so-tiemme veteraanit ja sotales-ket voisivat elää itsenäisesti omissa kodeissaan mahdol-lisimman pitkään.

Suomen sotiin vuosina 1939–1945 osallistuneita so-tiemme veteraaneja on elos-sa 75 000 henkilöä. Heistä 12 500 on sodissa vammau-tuneita. Rintamalla erilaisis-sa tehtävissä olleita naisia on 26 000 ja sotaleskiä 1 200.

Sotiemme Veteraanit kerä-ys 2008 on edennyt keski-pohjanmaalla seuraavasti.

Vuoden 2007 keräystoi-mikunta on pitänyt tilin-päätöskokouksen ja sopinut vuoden 2007 lopullisen ke-räystuoton jakauman eri liit-tojen tileille piirimme alueel-la. Keräyksen tuotto oli ko-konaisuudessaan 76.396.09 €.

Vuoden 2008 keräystoi-mikunta on valittu. Liittojen edustajina alueeltamme ovat seuraavat henkilöt;

K-P:n Sotaveteraanipiiri ; Mikko Annala varalla Seppo Yli-Norppa

K-P:n Sotainvalidienpiiri; Heikki Kankaanpää varalla Anna-Liisa Salo

K-P;n Rintamaveteraanit Oiva Vuollet varalla Herman Märsylä

K-P:n Rintamanaiset Annikki Tattari varalle Kert-tu Peltoniemi

K-P:n Kaatuneitten Omaisten yhd. Erkki Kan-gaskortet varalle Eero Rau-dasoja.

Keräystoimikunnan pu- heenjohtajaksi valittiin Mik-ko Annala ja varalle Heikki Kankaanpää.

Sihteeriksi ja varainhoi-tajaksi valittiin Seppo Yli-Norppa ja Keski-Pohjan-maan keräyspäälliköksi Ant-ti Roiko-Jokela.

Toivoisimme, että Vete-raanivastuun valitsemat liit-tojen edustajat olisivat yh-teydessä omiin keräystoimi-kunnan jäseniin kun kunta-

Varainhankinta 2008 käynnistyi

kohtaista keräystuottoa jae-taan ja varsinaisessa keräyk-sessä omalla paikkakunnalla he avustaisivat alueen kunta-vastaavia.

Keräystilitys tapahtuu kes-kitetysti kuten aikaisimpi-nakin vuosina keräyspäälli-kön ja varainhoitajan kerää-minä ja yhteisenä tilityksenä keräystilille kuntakohtaisella viitteellä.

Varainhoitaja Seppo Yli-Norppa huolehtii tilien vii-tenumeroinnin paikkakun-takohtaisesti ja on oikeutet-tu seuraamaan ja hoitamaan alueen tilityksiä JR-laskenta Oy:n kautta.

Kainuun Prikaatin edusta-jan ylil. Mika Sorjosen kans-sa on sovittu varusmieskerä-yksestä 2008 seuraavasti; su-luissa varusmiesmäärät

Keväällä 2008 kerätään Kalajokilaakson kunnissa, Kalajoki (25), Alavieska (25), Ylivieska (50), Sievi (25), Reisjärvi (25), Nivala (50), Haapajärvi (30), Pyhä-järvi (25). Ensimmäinen ke-räys tapahtui 13.3.

Syksyllä 2008 kerätään Lesti- ja Perhojokilaakson kunnissa, Himanka (25), Kannus (30), Toholampi (25), Lestijärvi (15), Perho (20), Halsua (15), Veteli (25), Ullava (15), Kaustinen (25), Kälviä (25), Lohtaja (25), Kokkola (100). Kerä-ys tapahtuu 9.10.2008 klo 16.00–20.00

Koulutustilaisuudet pidet-tiin Ylivieskassa ja Haapa-järvellä.

Syyskuussa 2008 pidetään koulutustilaisuudet Kausti-sella ja Kokkolassa myö-hemmin ilmoitettuna aika-na.

Koulutustilaisuuksiin on kutsuttu jokaiselta paikka-kunnalta varsinainen kunta-vastaava, joka tulee organi-soimaan keräyksen omassa kunnassa, myös asiasta kiin-nostuneet ovat tervetulleita tilaisuuteen.

Koulutustilaisuudessa jae-taan kuntakohtainen keräys-materiaali ja ohjeistamaan keräyskäytäntö ja keräysva-rojen tarkistus ja säilytys. Samassa tilaisuudessa näy-tämme vuoden 2007 kerä-yksen tuloksen ja pohdim-me asioita, joilla parannam-me keräyksen tuottoa tälle vuodelle.

Sotiemme Veteraanien hyvinvoinnin puolesta

Antti Roiko-Jokela K-P keräyspäällikkö

Seppo Yli-NorppaK-P varainhoitaja

keräyksessä mukana olleille veteraanijärjestöjen piireil-le.

Vuoden 2007 keräys tuot-ti hyvän tuloksen ja merkit-tävästi edellisvuotta enem-män. On suuri ilo lausua parhaat kiitokset kaikille lahjoittajille ja keräystyön tehneille henkilöille.

Raimo LatvalaKeräyssihteeri

Vaasan keräyspiiri

Keräyksen suorittaneet varusmiehet aamukahvilla Vaasan Sotilaskodissa. Ku-van etualalla reservin luutnantti Kaj Sandström listaa ja jakaa kerääjät eri koh-teisiin.

Asevelvolliset Uudenmaan Prikaatista Dragsvikistä kuuntelemassa keräysohjeita. Kuvat HP

Kuvassa keräysaktiivit: Varusmiesten johtaja alik Englund, Fred Sahala Pietarsaaren Reserviupseereista, Vidar Palm Pedersörestä, Rauno Hauta-Aho Pietarsaarenseudun Reserviläisistä seurassaan Sotainvali-dien puheenjohtaja Nils Raja-Aho ja Rintamaveteraanien puheenjohtaja Jaakko Puska.

Pietarsaaressa kerättiin veteraaneille varusmies-voimin – tulos oli erittäin hyvä.

Pohjanmaan Maanpuolustaja 1/2008 — 13Maaliskuu 2008

�!Nvtfpttb!lfsspubbo!kåålåsjmjjllffo!tzouzwbjifjtub-!upjnjoobtubkb!tfo!nfsljuzltftuå!nbbnnf!jutfoåjtzzefmmf/�!Kåålåsjfo!ubsjob!lfsupp!måift!3111!ovpsvlbjtftub-!kpulb!måiujwåuTbltbbo!pqqjnbbo!tpububjupkb!ubwpjuuffobbo!jutfoåjofo!jtåonbb/�!Qfsvtoåzuufmzo!mjtåltj!!nvtfpttb!po!wjjnfjtfo!kåålåsjo-!lfosbbmjWåjo÷!Wbmwffo!ivpof!tflå!wbjiuvwjb!fsjlpjtoåzuufmzjuå-�!Nvtfpttb!po!ivpnbuubwb!lplpfmnb!kåålåsjfo!tvlvmbjtufombikpjuubnbb!nbufsjbbmjb/�!Nvtfplbvqbttb!ljjooptubwbb!ptufuubwbb/

Bwpjoob 27/9/!.!25/7/!nb.qf!lmp!21/11!.!26/1126/7/!.!26/9/!kplb!qåjwå!lmp!22/11!.!29/11nvjob!bjlpjob!tpqjnvltfo!nvlbbo/3!fvspb

Ptpjuf

QvifmjoFnbjmxxx.tjwvtup

Kåålåsjoujf!91!)lvoobowjsbtup*73531!LPSUFTKÅSWJQvi/!)17*!3523!5339-!)17*!3523!511iboob/sjfdlAlpsuftkbswj/gjxxx/kbswjtfvevonvtfpwfsllp/gj

Ljskbvvuvvt;!Ojjuuplpofbtjbnjfijtuå!kåålåsfjltj/Ftjufmnjå!kåålåsjtfnjobbsfjtub!2::9.3118/

Qååtznbltv

Ljskbo!ijoub!26!fvspb/Måifufuuåfttå!ljskbo!ijoubbo!mjtåuååo!qptujlvmvu/

Kyrkoesplanaden 22 Källarvåningen –

Kirkkopuistikko 22Kellarikerros

Öppet/avoinna Ma–to/Må–to kl./klo 12:00 – 16:00

Teemana näyttely: Tie VapauteenUtställning: Vägen till Frihet

Kortesjärvellä toimivan Suomen Jääkärimuseon tu-eksi on viime vuoden mar-raskuussa perustettu yhdis-tys, Suomen Jääkärimuseon ystävät - Finska Jägermu-seet vänner.

Poliittisesti sitoutumaton yhdistys toimii jääkäripe-rinteen vaalimiseksi yhteis-työssä paikallisten, maa-kunnallisten, valtakunnal-listen ja kansainvälisten yh-distysten, yhteisöjen, kunti-en sekä muiden mahdollis-ten tahojen kanssa.

Yhteistyötä on muun mu-assa Saksaan Hohenlock-stedtiin, jossa kortesjärve-läinen Hanna-Maria Kum-pula oli viikon nuorisovaih-dossa ja vastaavasti Saksas-ta saapuu kaksi nuorta tou-kokuussa Kortesjärvelle.

Yhdistys kerää ja tallen-taa jääkäriperinteeseen liit-

Suomen Jääkärimuseon tueksi yhdistys

Suomen Jääkärimuseon ystävät -yhdistyksen hallitukseen kuuluvat Sinikka Syrjälä (vas), Hanna Rieck, Heikki Pääjärvi, Jussi Manninen, Heikki Hakala ja Lasse Hokkala. Kuvasta puuttuu yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Marja-Liisa Haveri-Nieminen.

tyvää materiaalia ja har-joittaa jääkäriperinteeseen ja siihen liittyvään histori-aan kohdistuvaa tallennus- ja julkaisutoimintaa. Yhdis-tyksellä on myös mahdolli-suus tehdä aloitteita, esityk-siä sekä antaa lausuntoja.

Luento- ja esitelmätilai-suuksien, juhlien, näyttely-jen, retkien ja opintomat-kojen järjestäminen kuuluu myös yhdistyksen toimin-taan. Yhdistys toimii yh-teistyössä Suomen Jääkä-rimuseon ja Jääkäripatal-joona 27:n perinneyhdistyk-sen Etelä-Pohjanmaan osas-ton kanssa jääkäriseminaa-rin järjestelyissä. Jääkärise-minaari järjestetään Kortes-järvellä 20. huhtikuuta.

Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja on museo-neuvos Marja-Liisa Haveri-Nieminen Seinäjoelta. Va-

rapuheenjohtaja on Jussi Manninen ja sihteerinä Han-na Rieck molemmat ovat Kortesjärveltä. Muut joh-tokunnan jäsenet ovat Las-se Hokkala, Heikki Hakala ja Sinikka Syrjälä Kortes-järveltä ja Heikki Pääjärvi Pietarsaaresta.

Yhdistyksen jäseneksi voivat liittyä toiminnasta kiinnostuneet yksityishen-kilöt ja yhteisöt. Yhdistyk-seen voi liittyä myös tukijä-seneksi. Vuosijäsenmaksun suuruus yksityishenkilöiltä on 10 euroa ja yhdistyksiltä 20 euroa.

Lisätietoja ja yhdistyk-seen liittymislomakkeita on saatavissa hallituksen jäse-niltä tai Hanna Rieckiltä Kortesjärven kunnanviras-tosta.

Teksti ja kuvaMarita Mattila

Keräys 2008K-P:n varainhankinta-alue Paikkakunta, vastaava ja kokoontumispaikka

13.3.2008 klo 16.00 – 20.00Alavieska Valto Brax Seurakuntatalo044 - 555 3492Haapajärvi Petri Ahola / (Timo Karvonen) Ammattiop./ Erkkilän koulutila044 778 7430petri.ahola@incapfurniture.fiKalajoki Eero Lehto Vanhainkoti Mäntyrinne044 - 469 1296eero.lehto@kalajoki.fiNivala Jani Pikkarainen Seurakuntakeskus050 – 553 6828jani.pikkarainen@kotinet.com Pyhäjärvi Juho-Pekka Suvileh-to Seurakuntatalo050 598 7764juho-pekka.suvilehto@metsaliitto.fi Reisjärvi Matti Kiviniemi Janne Nyman Paloasema 040 3008250matti.kiviniemi@reisjarvi.fiSievi Jarmo Somero Kunnantalo aula0400 – 617 738jarmo.somero@kotinet.com

Ylivieska Harri Haanpää Suvannon kappelin kahvio harri.haanpaa@ylivieskanreserviupseerit.fiEsa Isokoski 044 - 449 2510esa.isokoski@cop.fiErkki Kangaskortet044 – 552 3193 erkki.kangaskortet@dnainternet.net

9.10.2008 Klo 16.00 – 20.00Halsua Petri Jylhä Kunnantalo040 – 555 5490044 – 263 4803petri.jylha@kpakk.fiHimanka Heikki Kajomeri Hotelli-Ravintola Villiminkki 0440 – 875 286heikki.kajomeri@kotinet.comKannus Markku Törmä Kitinkannus Antti Roiko-Jokela050 564 8796 044 513 1550markku.torma@korpelanvoima.fiKaustinen Erkki Laide Kunnantalo valtuustosali0400 -137 169erkki.laide@proagria.fiKokkola Mika Virtanen

Urheilutalo aula 040 504 4901mika@regionline.fiKälviä Pekka Isotalo Matti Saari Neste-huoltoasema 050 – 564 8817,0400 447 151kkkp@luukku.comLestijärvi Ville Kiiskilä Koulukeskus ruokasali040 – 739 9239,050 592 8331villekii@suomi24.fiLohtaja Päivi Sorjonen Pitopalvelu Rantaheinä 040 - 553 7321paivi.sorjonen@kotinet.comPerho Jorma Koivuniemi Maaseutuopisto päärakennus050- 356 5550jorma.koivuniemi@kpedu.fiToholampi Jari Tikkanen Mikko Annala Kunnantalo06 885 249, 0400 162 147jari.tikkanen@proagria.fiUllava Leevi Puskala Seurakuntatalo,06 – 889 188Veteli Matti Vatka Pentti Ovaska, Koulukeskus Muksulan aula 040 730 6450,040 533 0357matti.vatka@veteli.fiKp keräyspäällikkö Antti Roiko-JokelaRaasakankatu 869100 Kannus044 513 1550antti.roiko-jokela@kpedu.fi

Sotiemme Veteraanit -keräyksen varainhankintaorganisaatioKeski-Pohjanmaan alueella

Pohjanmaan Maanpuolustaja14 — 1/2008 Maaliskuu 2008

Yrittäjä Viljo Kajomeri syn-tyi Lavansaarella vuonna 1911 esikoisena Tahvo ja Roosa Piispan viisilapsiseen perheeseen. Seuraavina syn-tyivät Elli, Kaarlo, Aimo ja Vieno.

Tahvo Piispa oli laivuri, joka ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aika-nakin kuljetti kaljaasillaan tavaraa Pietarin, Viipurin ja muiden Itämeren satamien välillä. Talonpoikaispurjeh-dus oli silloin 1 300 asuk-kaan Lavansaarella kukois-tava elinkeino johtuen saa-ren sijainnista laivareittien varrella sekä sen erinomai-sista suojaisista satamista.

Saaren laivastoon kuului enimmillään vuonna 1915 78 suurta purjealusta, kaljaa-seja ja kuunareita, sekä kym-meniä pienempiä alle 20 re-kisteritonnin vetoisia aluk-sia. Valtaosa aluksista oli so-dan päätyttyä myytävä, kun Tarton rauhan määrittämät rajat ja Venäjän sulkeutumi-nen bolsevikkidiktatuuriksi lopettivat tärkeän kaupan ja liikenteen Pietariin.

Tahvo jatkoi kuitenkin lai-vurin ammattia, mutta jou-tui harrastamaan sen ohella myös muita elinkeinoja ku-ten kalastusta. 1920-luvun lopulla hän perusti Lavan-saareen kalaöljytehtaan, jo-ka muutaman vuoden kulut-tua kuitenkin paloi eikä Tah-vo sitä enää rakentanut uu-delleen. Tahvon poika Kaar-lo kuoli silmätuberkuloosiin vuonna 1930.

Tahvo Piispan esikoinen Viljo meni 16-vuotiaana vuonna 1927 ensimmäiseen työpaikkaansa enonsa Aato Rantalan kalanjalostusteh-taalle Koivistolle koneen-hoitajaksi. Vuonna 1929 hän lähti 18-vuotiaana Amerik-kaan palaten sieltä kolmen vuoden ja suuren laman ko-via kokemuksia ja englan-nin kielen taitoa rikkaam-pana takaisin Lavansaarel-le. Saaressa toimi vilkkaasti nuorisoseura, jonka näytel-missä Viljo esiintyi samoin kuin myös sen tanssiorkeste-rissa laulusolistina ja soitta-en viulua ja mandoliinia.

1.12.1934 Viljo veti ylleen laivaston sinisen univormun Miina ja Vartiokomppanias-sa kuuluttuaan sitä ennen yh-den vuoden Koiviston suo-jeluskuntaan. Otteita sotilas-passista: ”Palveluksen laa-tu: Aseellisena MiVK:n toi-mistossa kirjurimatruusina 3 kk ja raivaaja BVC:llä ko-nematruusina 1 kk sekä Me-renmittauslaivueessa kone-matruusina 4 kk. Erikois-koulutus: Konematruusi. Va-pautettu vakinaisesta palve-luksesta 15.11.1935 täysin palvelleena.”

Siviiliin päästyään Viljo Piispa ryhtyi hankkimaan mm. helsinkiläiselle Parket-tiliike Lindqvistille jalopuu-ta Virosta. Hän asui ensin Kundassa kieltä oppimassa ja

Kajomeri Oy

kierteli sitten maata ostaja-na. Viljo sai ajatuksen käytet-tyjen voiteluöljyjen puhdis-tamisesta uudelleen käyttöön (uudistaminen eli regeneroin-ti) Tallinnan teollisuusmes-suilta vuonna 1936.

Hän osti siellä Unkarin osastolla näytteillä olleen re-generointilaitoksen esittely-koneiston (pilot plant), siir-si sen Helsinkiin varastol-leen Lautatarhankadun var-teen ja aloitti vuonna 1937 ensimmäisenä Suomessa öl-jyjen uudistamisen yrityk-sessä, jonka nimeksi tuli nyt Puu ja Öljy. Viljo avioitui toukokuussa 1939 Reisjär-veltä kotoisin olevan Lyyli Puurulan kanssa ja heidän ensimmäinen yhteinen asun-tonsa oli Helsingin Munkki-niemessä.

Kun talvisota oli ovella 1939, Viljo Piispa käskettiin ylimääräisten harjoitusten (YH) alettua ensin matruusi-na laivastoon ja sieltä välittö-mästi järjestämään voiteluöl-jyjen puhdistamistoimintaa Puolustusvoimien tarpeisiin. Puhdistamoja perustettiin eri puolille Suomea kaikkiaan 7 kappaletta. Suomessa ei sodan syttyessä ollut min-käänlaisia voiteluöljyjen var-muusvarastoja. Maahan ei sodan aikana ja moniin vuo-siin sen jälkeen tuotu öljyä, joten joka tippa käytettyä oli otettava talteen ja käytettävä puhdistuksen jälkeen uudel-leen.

Tahvo joutui perheineen lokakuussa 1939 evakkoon Lavansaaresta ja sai muu-taman väliaikaisen vuokra-asunnon jälkeen ostaa Hel-singin Herttoniemestä Sau-nalahden rannalta Teoso-fi-seuran kesänviettopaikan, Huvila 66:n, johon asettui-vat asumaan Tahvo, vaimon-sa Roosa, heidän tyttärensä Vieno sekä Viljo vaimonsa Lyylin ja elokuussa -40 syn-tyneen esikoispoikansa Mar-tin kanssa. Samana välirau-han vuonna Tahvo Piispa ja hänen lapsensa Viljo, Ai-mo ja Vieno muuttivat suku-nimensä Kajomereksi. Jat-kosodan aikana Lyylin ja Viljon perheeseen syntyivät vielä Heikki 1942 ja Tuula 1943 sekä sotien jälkeen Ai-no 1946 ja Arja 1952.

Puu ja Öljy muutettiin 1940 osakeyhtiöksi, jonka osakkaita olivat Viljo ja Tah-vo Kajomeri sekä Viljon ikä-toveri Lavansaaresta, Toivo Kääriä. Jatkosodan puhjet-tua Viljo ja Tahvo Kajomeri luopuivat sen osakkuudesta jouduttuaan jälleen Viipurin valtauksen jälkeen puolus-tusvoimien öljyhuoltotehtä-viin Viipurin pohjoiseen esi-kaupunkiin Tienhaaraan, ra-kentamaan sinne öljynpuh-distamon entisen Tienhaa-ran Öljytehdas Oy:n tiloihin (tämä tehdas valmisti en-nen Talvisotaa öljykasveis-ta lähinnä maaliteollisuuden tarvitsemia kasviöljyjä) ja puhdistamaan siellä kenttä-armeijan tarvitsemat voite-luöljyt. Puu ja Öljy jatkoi toi-mintaansa Helsingissä, sit-temmin Öljyteollisuus Oy:n nimellä. Viljo ja Tahvo pe-rustivat 1942 toiminimen V. Kajomeri & K:ni, joka jatkoi Tienhaaran puhdistamon toi-mintaa jatkosodan loppuun saakka puhdistaen edelleen lähes kaikki Puolustusvoi-mien tarvitsemista voiteluöl-jyistä.

Kun venäläisten suur-hyökkäys Karjalan Kannak-sella oli kesäkuussa 1944 kiivaimmillaan ja Viipurin menetys alkoi uhata, mää-rättiin V. Kajomeri & K:ni siirtämään toimintansa Ho-vinmaalle, juna-aikataulun mukaan kahdeksan minuu-tin matkan pohjoiseen seu-raavan rautatieaseman tuntu-maan. Myös sieltä löytyivät sopivat tilat puhdistamolle. Pikaisen asennusvaiheen jäl-keen laitoksen toimintaa ol-tiin käynnistämässä ja nos-tamassa painetta höyrykatti-laan, kun jälleen tuli käsky lähteä. Koneisto pakattiin ta-varajunaan ja seuraavan

kerran se purettiin siitä Karkun ratapihalle, jossa vä-liaikaisissa tiloissa hetken toimittuaan se jälleen siirret-tiin, nyt Messukylään, jonka ratapihan vierestä puhdista-mon koneistolle saatiin vuo-den 1944 syksyllä väliaikai-set toimitilat entisestä suuta-rinverstaasta ja nahan muok-kaamosta. Siellä toimittiin lähes kolme vuotta, kunnes Lempäälän Ryynikkään val-mistuivat omat toimitilat vuonna 1947 samoihin aikoihin myös Messukyläs-tä Lempäälään muuttaneen Piippo Oyn rajanaapuriksi. Jo edellisenä vuonna Viljo Kajomeren perhe muutti Helsingistä Lempäälään ra-kenteilla olevan tehtaan naapuritontille.

Yrityksen suurimpia asi-akkaita vuonna 1978 päät-tyneen yli 40-vuotisen toi-minnan ajan olivat Puolus-tusvoimat, Posti, Valtionrau-tatiet ja Tie- ja vesirakennus-laitos. Toiminnan laajetessa tosin toimitukset yksityisil-le yrityksille saivat yhä suu-remman osuuden kokonais-tuotannosta. Päätuotteet oli-

vat autojen moottoriöljyt, teollisuuden hydrauliikka- ja kiertovoiteluöljyt sekä moottorisahojen teräketjuöl-jyt. Voiteluöljyjen lisäksi valmistettiin voitelurasvoja sekä autokemikalioita, kuten pakkas- ja jarrunesteitä se-kä autojen alustansuoja-ai-neita. Tehostus Oy valmis-tutti noin 10 vuoden ajan 1940- ja 1950-luvulla au-tokemikalionsa Kajomerel-lä. Kajomeren valmistamil-la voiteluöljyillä oli tuo-temerkkeinä ensin Filtroil, 1950-luvulla Merol ja sitten 1960-luvulla käyttöön saa-tu Meroil. Maatalouteen öl-jyjä markkinoi 1970-luvulla Maatalouspalvelu Oy Teho-öljyjen nimellä.

Kun sodan jälkeinen säännöstelykausi päättyi 1950-luvun alkupuolella, vapautui voiteluöljyjenkin maahantuonti. Se merkitsi myös kilpailun rajua kiihty-mistä, kun suuret kansainvä-liset Suomessa toimivat öljy-yhtiöt katsoivat regeneroin-tilaitokset itselleen piikeiksi lihassa. Tuotantokustannuk-sia oli saatava alas tuotantoa kasvattamalla ja se taas edel-lytti markkinoinnin tehosta-mista. Tämän takia Viljo Ka-jomeri harkitsi jopa oman huoltoasemaketjun perusta-mista ja rakensi ensimmäi-sen huoltoaseman vuonna 1960 Lempäälän Kuokka-laan. Se jäi tosin ketjun en-simmäiseksi ja viimeiseksi asemaksi, mutta se toimii edelleen omistajanvaihdos-ten jälkeen nyt Nesteen lipun alla. Vuonna 1960 yrityksen yhtiömuoto muutettiin osa-keyhtiöksi ja nimi oli siitä lähtien Kajomeri Oy.

Viljo Kajomeri oli tottu-nut sodan ja sitä seuran-neiden tavarapulan ja tiu-kan talouden aikoina raken-tamaan tehdasta valtaosin oman suunnittelun ja edul-listen laitehankintojen poh-jalta. Lähes joka vuosi hän kiersi eurooppalaisilla sa-man alan laitoksilla ja mes-suilla tutustumassa uuteen tekniikkaan. Niinpä Lem-päälän laitoksella oli jatku-vasti jokin rakennushanke menossa otettaessa käyttöön uusia prosesseja ja/tai tuo-tantokapasiteettia laajennet-taessa.

Tehtaan puhdistusprosessi perustui 1930- ja 40-luvuil-la pääosiltaan öljyn kuumen-nukseen ja suodatukseen. Viljo Kajomeri oli vuonna 1948 Amerikassa Kauppa- ja teollisuusministeriön toi-meksiannosta tutustumassa silloin tulossa oleviin voite-luöljyjen lisäaineisiin ja öl-jyjen uudistamistekniikkaan. Amerikan tuliaisina Lem-päälän laitoksen prosessiin lisättiin öljyn käsittely rikki-hapolla hapettuneiden aineo-sien ja lisäainejäämien pois-tamiseksi sekä polttonestei-den ylitislaus. Loppusilaus näin saadulle voiteluöljyjen

Viljo Kajomeri.

IboefmtcbolfoLpllpmb!.!Lbsmfcz

121!555!6441

Lftlvtujf!37!�!72961!LBVIBKPLJ!BTQvi/!1312!434!343!�!Gby!1312!434!499

F.nbjm;!jogp/lbvibkpljAjli/gj

xxx/jli/gj

TGT.FO.JTP:112;3111

QJOUBLÅTJUUFMZ!SJNQJPKB!PZQviejtubnpoujf!4:79411!LÅMWJÅqvi;!17.946!13231511.779!647

www.rinta-jouppi.com

Noin 111000000000 auton J

ja auto.fi

JÄÄTTTTIIVVAALLIIKKOOIIMMAAkuvilla ja tiedoilla netissä!

R

RRiiinnntttaaa---JJJooouuupppiiinnn AAAuuutttooollliiiiiikkkeee TERVAJOKI –VAASA –HELSINKI –PORI –OULU –JYVÄSKYLÄ -MIKKELI

VAASA (06) 319 3700

Tbupj!ubj!qbjtupj"UpsjQbsllj!qbmwfmff/

Zmj!911!qztål÷joujqbjllbblftlfmmå!Wbbtbb/

Bwpjoob;bsl/!8.32-!mb!8.29-!tv!tvmkfuuv

lvvlbvtjmjqvmmb!35i0wsl

Pohjanmaan Maanpuolustaja 1/2008 — 15Maaliskuu 2008

perusöljylle annettiin suo-datuksella. Perusöljystä se-kä lisäaineista ja lisäysöljyis-tä (ohennus- tai paksunnos-) valmistettiin voiteluöljyt eri käyttötarkoituksiin.

Vaikka öljyn ja poltto-nesteiden käsittelyä pidetään yleisesti palo- ja räjähdys-vaarallisena työnä, olivat täl-laiset vahingot Kajomeren laitoksissa hyvin harvinaisia. Vuonna 1967 sattui ensim-mäinen vahinko, kun tehtaan katon läpi öljyn paisuntasäi-liöön johtava kuuma putki sytytti katon palamaan. Va-hingot rajoittuivat tuotannon keskeytymiseen muutamak-si viikoksi ja katon uusimi-seen. 1970-luvun alussa rä-jähti valkaisumaan sekoitus-kattilan höyrymantteli särki-en kohdalla ollutta kattoa ja ikkunoita. Näissä kummas-sakaan onnettomuudessa ei tullut henkilövahinkoja. Sai-raalahoitoa vaativia työtapa-turmia ei Lempäälän laitok-sella sattunut sen 30-vuoti-sen toiminnan aikana.

Jatkosodan päätyttyä soti-en aikana perustetuista käy-tettyjen voiteluöljyjen puh-distamoista jatkoi toimin-taansa kolme. Näistä Sipoos-sa toiminut Petrolube Oy lo-petti toimintansa 1960-luvun puolivälissä ja ensin Helsin-gissä toiminut Viljo Kajome-ren perustama ja sitten 1968 Keravalle muuttanut Öljy-teollisuus Oy 1972. Ensim-mäisenä aloittanut Kajome-ri Oy toimi pisimpään. Voi-teluöljyjen regenerointi kat-sottiin arvokkaaksi toimin-naksi alkuun huoltovarmuu-den kannalta poikkeusolois-sa tuonnin ehtyessä sekä ulkomaanvaluutan säästämi-seksi ja sitten myös luon-nonvarojen säästämiseksi ja luonnon suojelemiseksi, kun öljyt kerätään talteen ja järkevään uudelleenkäyt- töön. Niinpä Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti 1970-luvun alussa toimikun-nan tutkimaan keinoja re-generointitoiminnan tukemi-seksi. Ainoaksi tueksi jäi noin 700 tonnin perusöljye-rän tilaus valtion varmuus-varastoon. Yritykset valtion omistaman öljy-yhtiö Neste Oy:n saamiseksi mukaan toi-mintaan eivät onnistuneet, ei myöskään kilokohtainen toimintatuki Länsi-Saksan mallin mukaan.

1970-luvun puolivälissä yleistyivät moottoriöljyinä synteettiset voiteluöljyt. Ne alkoivat haitata rikkihapon käyttöön perustuvaa puhdis-tusprosessia. Oma perusöl-jytuotanto aleni ja tilalle oli hankittava tuontiöljyä. Tehtaan toiminnan kannatta-vuus heikkeni ja tulos kään-tyi tappiolliseksi. Saksalai-sen Bernd Meinkenin in-sinööritoimiston kanssa oli tehty suunnitelmat prosessin muuttamiseksi koko raaka-aineen ylitislaukseen perus-tuvaksi. Tällä uudella mene-telmällä toimi Saksassa sil-loin jo yksi öljynpuhdistamo täysin ja toinen, Euroopan suurin Haberland & Co, osit-tain. Menetelmän suuri etu olisi ollut synteettisten öl-jyjen aiheuttaman ongelman

poistuminen ja se, että pro-sessi ei olisi tuottanut lain-kaan hankalasti käsiteltävää jätettä.

Valitettavasti hanke oli niin kallis, että Kajomeri Oy:n mahdollisuudet sen ra-hoittamiseen ilman valtion tukea monen tuloksellisesti huonon vuoden jälkeen ei-vät olisi riittäneet. Valtion talousarvioon oli saatu 0,5 miljoonan markan tuki kor-vamerkittyä rahaa silloin ai-noan regenerointilaitoksen investointitukeen, mutta mi-nisteriön virkamiehet esti-vät sen maksatuksen. Jo tilat-tu laitetoimitus Meinkenilta jouduttiin peruuttamaan ja yhtiö haki itsensä konkurs-siin keväällä vuonna 1978.

Viljo Kajomeri olisi elä-mäntyöllään ansainnut talou-dellisesti turvatumman van-huuden. Hänen, samoin kuin hänen Aimo-veljensäkin, ter-veys kärsi vakavasti toden-näköisesti heidän Messuky-län tehtaalla hengittämistään liuotinkaasuista. Ne aiheut-tivat sen verisairauden, jo-ka vähitellen ennen aiko-jaan heikensi heidän elinvoi-maansa. Aimo kuoli vuon-na 1982 ja Viljo asuessaan Lempäälän Sirvalahdessa vuonna 1989.

Heikki Kajomeri

Ansiomerkit: Palkitut vasemmalta: Mikko Pääskynen sekä Tahvo, Viljo ja Aimo Kajomeri. Aimo Kajomeri perusti vuonna 1967 oman tynnyreitä kunnostavan yrityksen, joka toimi ensin Viialassa ja muutti vuonna 1971 Oripäähän.

Aimo Kajomeri valvoo voiteluöljyn suodattimen toimintaa 1950-luvun lopulla.

Laborantti Esko Kiviranta tehtaan laboratoriossa 1972.

Pakkaajat Autokemikaalituotteiden pakkaamossa vasemmalta Aino Hakala, Kaarina Puurula ja Heta Ahonen 1955.

UBQJP!IFJOPIbnnbtmåålåsj!.!Uboemålbsf

ubqjp/ifjopAqmvtufswfzt/gjxxx/qmvtufswfzt/gj

q/!)17*!332!2:51

75211!LSJTUJJOBOLBVQVOLJ

xxx/wbllvsjolvllb/gj

Jtplbuv!25-!78211!LpllpmbQvi/!)17*!942!4995

Yhdistyksemme Keski-Pohjanmaan Vapaaehtoi-set Maanpuolustajat ry. perustettiin 29.10.1994 samanaikaisesti yhdessä Keski-Pohjanmaan maan-puolustajien piirin kans-sa.

Perustava tilaisuus pi-dettiin silloisen Kokkolan Asevarikon upseerikerhon tiloissa ja jo tuolloin pai-kalla oli runsaasti maan-puolustuksesta kiinnostu-neita naisia, miesten lisäk-si.

Eli tarve yhdistyksem-me perustamiselle oli il-meinen. Parhaimmillaan jäseniä oli parisataa.

Tämän päivän tilanne on aivan toinen, MPK:n paikallisosastojen ja maa-kuntajoukkojen kautta kansalaiset pystyvät osal-listumaan kursseille ja ta-pahtumiin – ja kiitettävästi ovat osallistuneetkin.

Keski-Pohjanmaan vapaaehtoiset maanpuolustajat ry lakkautettu

Osallistuminen tapah-tumiimme ja kokouk-siin hiipui niin että kat-soimme että toimintam-me voidaan lakkauttaa.

Pidettiin lopettamiseen kuuluvat kokoukset ja yhdistys on sääntöjen mukaisesti lopetettu ja varat ja muut yhdistyk-sen omaisuus on annettu niille joille kokous päät-ti. Kiitämme kaikkia yh-distykseen kuuluvia yh-teistyöstä ja toivotamme menestystä maanpuolus-tustyössä. Ne kaikki jot-ka eivät kuulu muihin jär-jestöihin liittykää Reser-viläisyhdistyksiin http://www. reservilaisliitto.fi/ niin saate edelleen Poh-janmaan Maanpuolusta-jat lehden kotiin ja saatte tietoa kursseista ja muus-ta mielenkiintoisesta asi-asta.

KIITOS KAIKILLE!Hallitus

Pohjanmaan Maanpuolustaja16 — 1/2008 Maaliskuu 2008

Vartiorutiineja ja päiväjärjestystä

Vartiovuorot pyörivät jää-käreiden ja ryhmänjohtajien hoitamina 6–8 tunnin välein. Normaali vartiovuoro kesti kaksi tuntia. Kesällä kuu-mana aikana kuitenkin pak-ko pitää myös tunnin vuoro-ja lämpötilan noustessa var-jossa lähelle 40 celsiusastet-ta. YK-joukkojen vartiomies toimi näkyvästi, rauhallises-ti ja luottamusta herättävästi osapuolten välisellä aselepo-linjalla, jota kutsuttiin vihre-äksi linjaksi (green line). Ni-mitys johtui siitä, että eng-lantilainen kenraali oli piirtä-nyt linjan karttaan vihreällä kynällä vuoden 1963 alussa tukitaukoa solmittaessa.

vartiomiehen asuna oli oliivinvihreä intialainen kenttäpuku, varsikengät, suomalainen rynnäkköki-vääri pistin kiinnitettynä se-kä sininen UN-tunnuksella varustettu suomalainen te-räskypärä. Kuumana aikana käytettiin kevyttä muoviky-pärää, joka näytti täysin oi-kealta. Liikkuvat vartiomie-het saivat tervehtiä ja tar-vittaessa lyhyesti keskus-tella osapuolten vartiomies-ten kanssa. Tällöin pystyt-tiin myös tarkistamaan, ettei-vät nämä olleet tehneet muu-toksia pesäkkeisiin. Vartio-miehen vakiovarusteena oli myös kenttäpullo, koska vet-tä tai virvoitusjuomaa sai nauttia vartiovuoron aikana. Vuoron päätyttyä vartiomie-helle oli annettava vähintään neljän tunnin lepo.

Muiden osalta päivä alkoi herätyksellä klo 06.00. Aa-mupala oli Myllyllä ruo-kalassa klo 06.30–07.30 joukkueittain porrastettuna. Sinne käveltiin ryhmittäin avojonossa rynnäkkökivää-ri olalla ja lipas irrotettuna

Esko Hirviniemi syntyi Reis-järvellä 6.1.1943 maanviljelijäper-heeseen. Ylioppilas Haapajärven Yh-teiskoulusta 1963.

Kadettikurssi 51, v.1967. Joukko-osastopalvelus mm. PohmJp, KaiPr, YKSP 9–10 Kypros ja YKSV 6–8 Sii-nai 1976–77; eri tehtävissä VaaSpE, PohmSlE, VaaRPsto; LääkV (Ilmajo-ki) päällikkö 1992–1993. Everstiluut-nantti 1.2.1992. Reservissä sotilasalu-een pääll OulSl:ssä 1995–2003.

Kurssinjohtajana, –kehittäjänä ja kouluttajana noin 80 kurssilla MPK ry:n toiminnassa E-P:lla,

K-P:lla sekä P-P:lla. K-P:n Maan-puolustajien piirin hall. jäsen (2001–) ja pj. 2004–2005.

Mm. SVR R 1, SLR 1, Sam, RUL hop.ansiom., Maanpuol.m. Vuoden huoltoups. 1987, useita puol.voimien aloitepalk. ja muita tunnustuksia.

Suomen Sinibarettiliiton valt.k.jäsen 1999–, Vaasanseudun Sinibarettien pj. 1993–1998. Lukuisia yht.kunnallisia ja seurakunnallisia luottamustehtäviä asuinpaikkakunnilla.

Äkkilähtö Kyprokselle...Jatkoa viime numerosta

taskussa. Jokaiselle oli jaet-tu tuliannos patruunoita – 90 kpl – eli kolme lipasta. Klo 08.00 alkoi Myllyn platalla (pihalla) ja sen jälkeen lyhyt sulkeinen tai marssiharjoi-tus paitsi ei sunnuntaisin. Sitten seurasi asepuhdistus tarkastuksineen, englannin oppitunti sekä taistelu- tai liikuntakoulutusta – mm. kuntorataharjoittelua.

Lounas oli jälleen Myllyl-lä klo 11.30 – 12.30. Iltapäi-vä ja ilta olivat vapaita, el-lei sattunut olemaan omien asemien parantelua tai Nyr-kin harjoitusta. Päivällinen oli klo 17.00 – 18.00 ja ilta-pala klo 20.00.

Vapaa-ajan vietostaVapaa-aikaa vietettiin useim-miten englantilaistyyppi-sessä messissä. Jokaisella komppanialla oli omat mie-histö-, aliupseeri- ja upsee-rimessinsä. Jo silloin virisi ajatus, että komppaniassa messit voitaisiin hyvin yh-distää ja säästää työvoimaa. Samalla johtajat ja miehistö oppisivat tuntemaan toisen-sa paremmin. Näin olikin tehty Siinailla, jossa palve-lin kahdeksan vuotta myö-hemmin 1976–1977. Mes-sillä oli tarkat säännöt ja ne olivat auki päivittäin klo 18.00 – 23.00.

Kreikkalaisella puolella oli erittäin suosittu kotibaa-ri, jota isäntäpariskunta tyt-tärineen piti omakotitalos-saan. Samoin siellä oli ”Kul-ta-Mikko”, joka piti olo-huoneessa kulta- ja matka-muistomyymälää. Mikko ja monet paikalliset puhuivat auttavasti suomea, joten jää-käritkin voivat asioida kotoi-sesti sekä perehtyä samalla paikalliseen elämäntapaan. Kulta-Mikko tarjosi aina ter-vehdysten jälkeen jokaisel-le kävijälle puoli lasia koka-kolaa. Sen jälkeen keskustel-tiin viisi minuuttia säästä –

vaikkei ollut satanut puoleen vuoteen – ja voinnista. Vasta tämän jälkeen voitiin ryhtyä kaupan tekoon ja tinkimään. Kaupanhierontaa säestivät takapihalta kanat kotkotuk-sellaan. Useimmat meistä hankkivat Mikolta heti alus-sa kultaisen tuntolevyn ja sa-maan ketjuun pienen kultai-sen ristin. Meille Niinisalos-sa jaetut viime sotien aikai-set tuntolevyt sillanaruineen muuttuivat etelän lämmössä nopeasti epähygieenisiksi eli ”kuppaisiksi”, kuten sanonta kaikesta huonosta kuului.

Usein kävimme Kyrenias-sa, saaren pohjoisosassa si-jaitsevassa turkkilaisella alu-eella uimassa hienolla 61⁄2 mailin Beachilla eli uimaran-nalla. Sinne oli noin 40 km ajomatka. Kyrenian vuorten huipulta näkyi keväällä kirk-kaalla ilmalla meren takana korkea Turkin rannikko.

Lähes joka sunnuntai jär-jesti YKSP:n sotilaspastori Ilpo Sirkka ”papin keikko-ja”. Ne olivat tutustumismat-koja historiallisiin kohteisiin kuten amfiteattereihin, luos-tareihin, Paavalin jalanjäl-kiin ja sen kaltaisiin eri puo-lille saarta. Varsinkin miehis-tölle ja aliupseereille nämä olivat tärkeitä. Heidän liik-kumismahdollisuutensa ja kielitaitonsa oli rajoitetum-paa kuin upseereilla.

Perheriitaa selvittämässä

Eräänä iltapäivänä olimme pelaamassa jalkapalloa tyh-jällä tontilla parinsadan metrin päässä komppanian komentopaikasta. Yhtäkkiä rupesi lähitalon edestä kuulumaan naisen kirku-mista. Juoksimme katso-maan. Siellä ukko pieksi kepillä mustapukuista ak-kaa, joka huusi kuin pis-tettävä sika lasten katsel-lessa pelokkaina ympärillä. Vanhimpana käskin poikien mennä väliin ja päästää ak-ka – ilmeisesti miehen vai-mo – sisään. Tästä hermos-tui puolestaan ukko, polki jalkaa ja heristi keppiä meil-le. Yritin selittää hänelle vä-liintuloamme englanniksi, mutta hän hermostui huu-tamaan entistä enemmän. Meidän oli lähdettävä rau-hallisesti kävellen pois.

Illalla saimme päällikön, majuri Kalevi Mannisen kanssa kutsun Trakhonak-san mukhtarin eli kyläpääl-likön puhutteluun. Iso ky-lätalo sijaitsi puolen kilo-metrin päässä komentopai-kaltamme suuren ortodok-sikirkon vieressä. Ajoimme paikalle arvokkaasti päälli-kön valkoisella Volvo Lap-landerilla YK-lipun liehues-sa valaistuna auton katolla. Mukhtar oli mahtavaviiksi-nen, arvokas vanhahko her-

ra. Neuvottelupöydästä nou-sematta hän tervehti meitä jäätävästi. Hänen vasemman kätensä pikkusormen kynsi oli parin sentin mittainen. Se luultavasti osoitti hänen kuu-luvan EOKA-sissijärjestöön, joka ajoi saaren liittämistä Kreikkaan. Ilman esipuhei-ta hän meni suoraan ilta-päivän tapahtumaan ja kiel-si meitä jyrkin sanoin puut-tumasta perheen sisäisiin asioihin ja muutenkin hei-dän kulttuuriinsa. Tulkkina mukhtarilla oli nuori kreik-kalaispoika. Päällikkö, jolle olin selostanut välikohtauk-sen, pyysi anteeksi meidän puolestamme ja pani tapah-tuneen ainakin osittain nuo-ren varapäällikön puuttu-van elämänkokemuksen ti-liin. Näin olimme etukä-teen sopineet. Myös minä pyysin osaltani anteeksi ja lupasin, että keskitymme tästä eteenpäin vain suu-rempiin rauhanturva-asioi-hin. Tämän jälkeen tunnel-ma laukesi, ja tulkki kantoi kokakolaa pöytään.

Saunomista, postinkulkua ja

muuta ajanvietettäKomppanialla oli kahdek-san poikien rakentamaa sau-naa, autotalleissa, kellareis-sa tai jossakin nurkkahuo-neessa. Ne olivat joka iltai-sessa käytössä. Kaikissa oli puulämmitys, mutta poltto-puiden saanti lähes puut-tomalla saarella oli vaike-aa. Puut oli ostettava kilo-kaupalla omin rahoin joko kreikkalaiselta tai turkkilai-selta toimittajalta. Useim-miten puut lisäksi olivat märkiä, vaikka ei ollut kuu-kausiin satanut.

Saaren turkkilainen Onu-ki oli nuori monitoimimies, joka puhui hyvin suomea. Kreikkalaisella puolella aje-li polkupyörällä tavarakorei-neen kulkukauppias ”Risto”. Hänen tulonsa kuuli kau-kaa. Risto soitti polkupyö-rän kelloa huudellen poikien opettamia avainsanoja: ”Hy-vä tavara – paska tavara”! Emme saaneet selville, tie-sikö hän sanojen merkityk-

sen, mutta hyvää mainosta se oli.

Pataljoonan postitoimisto sijaitsi pienessä rakennuk- sessa esikunnan lähellä, vajaan kilometrin päässä 1.JK:n komentopaikalta. Postissa voi nostaa päivära-hoja, Kyproksen puntia ja lähettää paketteja Suomeen. Jokaisen arki-illan odotetuin tapahtuma oli 3–4 vuoro-kautta matkalla viipyneen postin saapuminen. Sen toi laukussaan kiertävä posti-lähetti Jawa-moottoripyöräl-lään. Eniten odotettiin kirjei-tä kotoa, mutta myös muuta-man päivän vanhat sanoma-lehdet Suomesta olivat vir-kistäviä. Niitä tuli niin pal-jon, että jokainen messi ja majoitusrakennus sai oman-sa. Osa lehdistä oli kustanta-jien lahjoittamia. Joka komp-panian komentopaikalle tuli päivittäin Kyproksen kreik-kalaisten toimittama eng-lanninkielinen Cyprus Mail-lehti. Komppanian johto luki sen tarkkaan pysyäkseen sel-villä koko saaren tilantees-ta.

YK-joukkojen komenta-jan – Force Commanderin – kenraali A-E. Martolan esikunnassa oli mm. tiedo-tus- ja lehdistötoimisto, jos-sa Suomea edusti kapteeni Esko Heikkinen. Hän oli reserviupseeri; maisteri ja toimittaja ammatiltaan. Toi-misto kokosi ja julkaisi vii-koittain kaikille YK-soti-laille jaettavaa Blue Beret (Sinibaretti)-lehteä. Siinä oi aina yksi suomenkielinen sivu, jonka toimittamisesta kapteeni Heikkinen ansiok-kaasti vastasi. Autoimme häntä jutuillamme komp-panioittain vuoron perään. Suosittuja aiheita olivat esi-merkiksi kuvaukset polku-pyöräsulkeisista, kuntorata-harjoittelukilpailuista sekä humoristiset – älyttömät! – kysymykset ja vastaukset. Niitä keksittiin iltaisin aina-kin 1.JK:n upseerimessissä I joukkueen johtajan, yliluut-nantti Heikki Varilan toi-miessa kirjurina, hän kun oli opettaja siviiliammatiltaan.

Pataljoonaupseeri, evers-

tiluutnantti Antti Järvileh-don johdolla pidettiin ker-ran viikossa – yleensä tiis-taisin – viikkopuhuttelu eli briefing. Siihen osallistui-vat komppanioiden päälliköt tai varapäälliköt sekä huol-lon, komentopuolen, tie-dustelun jne. edustajat. Ti-laisuudet järjestettiin esi-kunnan operatiivisessa toi-mistossa. Toimistopäällikkö, majuri Hannu Sinivuori oli tällöin ratkaisevassa osassa apunaan nuoria kielitaitoisia reserviupseereita.

Esikunta sijaitsi kolmiker-roksisessa entisessä sairaa-lassa, jonne myös osa esi-kuntakomppaniaa oli ma-joitettu. Esikuntakäynteihin yhdistettiin mahdollisimman monta asiaa ja käytiin ju-tuttamassa tuttuja jos oli ai-kaa. Siellä tapasin usein syn-tymäpitäjästäni Reisjärveltä tuttuja, rahastonhoitaja soti-lasvirkamies Jorma Hein-suon sekä sotilaspoliisiryh-män johtajan alikersantti Esko Jokelan. Heidän kans-saan ihmeteltiin joskus, mi-ten pienestä pitäjästä on läh-tenyt niin monta rauhantur-vaajaa.

Sotilaspastori Ilpo Sirkka – sotaveteraani ja -invalidi – kiersi komppanioissa ja pesäkkeissä päivittäin sekä saunasi usein meillä 1JK:ssa. Olimme vanhoja tuttuja muutaman vuoden takaa Sodankylästä Pohjanmaan Jääkäripataljoonasta (nykyi-nen Jääkäriprikaati). Palve-lin siellä silloin va-vänrikki-nä ja Ilpo Sirkka pataljoo-nan pappina. Hän oli isäl-linen ja pelkäämätön sota-veteraani. Usein hän sanoi vaikeassa paikassa, että kyl-lä Herra varjelee – ja var-jeli myös. Pari kertaa kuu-kaudessa Ilpo Sirkka piti ehtoollisjumalanpalve-luksen St Paulin englanti-laisessa kirkossa, joka oli Nikosian vanhan kaupungin muurien sisäpuolella. Tilai-suuteen osallistuivat kaikki vapaana olevat miehet mie-lellään päällikön ja varapääl-likön näyttäessä esimerkkiä. Olimmehan sodan olosuh-teissa.

Kesäkuussa 1968 sotmest Halosen ja kirjoittajan vaimot kävivät tutustumassa saaren olosuhteisiin. Lomailimme myös muutaman päivän Israelissa. Ta-kana maj Haimila, IJ:n johtaja ylil Sipari sekä upsee-rimessin messimies Haverinen.

Pohjanmaan Maanpuolustaja 1/2008 — 17Maaliskuu 2008

Suomalaisten mainetta

pidettiin ylläJoukkue- komppania- ja pa-taljoonahenkeä kohotimme monella tapaa: kuntoradal-la, ammunnoissa sekä mars-silauluin. Rakensimme lä-hellä sijaitsevaan Omophi-tan hävitettyyn kaupungin-osaan kuntoradan, Se tuli ahkeraan käyttöön kiipei-ly- ym. esteineen. Lähes viikoittain järjestettiin eri-laisia kilpailuja joukkuei-den, komppanioiden sekä eri maiden kesken. Yleen-sä Suomen pataljoona voit-ti tällaiset voimalajit samoin kuin Dhebeliassa, englanti-laisten tukikohdassa järjes-tetyt ammunnat. Niissä suo-malainen rynnäkkökivääri ja motivoitunut taistelija ve-teraaniemme malliin niitti-vät kansainvälistä mainetta. Tärkeätä oli samalla näyt-tää sekä kreikkalaisille että turkkilaisille suomalaisten tehokkuus, voima ja yhteis-henki.

Muiden maiden lähettä-mät joukot koostuivat pää-asiassa värvätyistä ammat-tisotilaista. Meidän soti-laidemme käyttökelpoisuus nousi näiden yläpuolelle mo-nissa eri ammateissa työ-kokemusta saaneiden reser-viläisten ansiosta. Komp-paniassamme oli vain kolme kantahenkilökuntaan kuulu-vaa, päällikkönä majuri, va-rapäällikkönä kapteeni ja vääpelinä sotilasmestari.

Erityisen tunnustuksen an-saitsevat mielestäni reser-viläisjohtajat. Monet heistä – varsinkin joukkueenjoh-tajina toimivat luutnantit ja yliluutnantit – olivat alaisi-aan nuorempia. He kasvoi-vat kuitenkin nopeasti vas-tuullisiin tehtäviinsä. Koke-neimmat reserviupseerit saa-vuttivat kapteenin arvon.

Siihen aikaan, siis v.1968, aliupseeri tulivat saarelle Suomesta miehistönä, kos-ka tärkeiden lähijohtajien (ryhmänjohtajat, joukkuei-den varajohtajat) kyvyt ja paineensieto haluttiin testa-ta tosi toimissa ennen tehtä-viin määräystä. Niinpä sitten sinne jääkärinä tullut voitiin ylentää kyvykkyyden mu-kaan jopa ylivääpelin arvoon saakka. Nämä arvot, kuten meidän muidenkin, olivat ti-lapäisiä. Niillä ja palvelulla YK:n joukoissa oli kuitenkin merkityksensä myöhemmin Suomessa. Minutkin määrät-tiin pian Kainuun Prikaatiin palattuani komppanian pääl-liköksi ohi monen vanhem-man luutnantin.

Monet nykyiset yhteis-kunnalliset vaikuttajat ovat saaneet näkemystä, koke-musta ja elämänarvojen sy-vyyttä rauhanturvatehtävis-sä. Esimerkkeinä mainitta-koon ulkoministeriön valtio-sihteeri Pertti Torstila ja eduskunnan entinen oikeus-asiamies Lauri Lehtimaja.

Täällä Haapajärvellä tapa-sin vuosia sitten ryhdikkään luutnantti Veikko Ekma-nin. Hän palveli aikanaan meillä 1.JK:ssa Kyproksel-la ryhmänjohtajana ja jouk-

kueen varajohtajana. Hän in-nostui siellä lähtemään so-tilasuralle ja työskenteli pit-kään Haapajärven Aseva-rikolla. Nyt eläkkeellä ol-lessaan hän toimii Haapa-järven kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.

LiikenteestäYKSP:n suurimmat tappi-ot Kyproksella aiheutti va-semmanpuoleinen liikenne, kapeat tiet ja niillä liian suu-ri tilannenopeus. Kolareita ja vammautumisia sattui-kin lähes viikoittain. Komp-

paniassa oli kaksi hyvää Volvo Laplanderia, 4-5 avo-naista Land Roveria (vuosi-mallia 1951) ilman jarru- ja suuntavaloja sekä kolme sa-malla puutteellisella tavalla varustettua Bedford- maas-tokuorma-autoa. Lantikas-sa ja Petterissä ratti oli oi-kealla puolella ja vaihteisto synkronoimaton.

Suoritin pakollisen ajoko-keen pataljoonan autotarkas-tajalle Lantikalla. Eräässä Nikosian vilkkaassa risteyk-sessä kädet eivät meinanneet riittää kaikkiin toimintoihin.

Vasemmalla piti liikutella vaihdekeppiä kaksoispoljen-nan tahtiin ja oikeaa hitaas-ti laskemalla ilmaista jarru-tusta sekä suuntamerkkiä va-sempaan samoin oikeaa kät-tä rauhallisesti pyörittämällä. Lisäksi olisi pitänyt kääntää rattiakin vasempaan. Niin vain selvittiin, ja ajokortti tu-li.

Suomen YK-pataljoona saapui v.1964 keväällä näyt-tävästi Nikosiaan suoritta-malla noin 90 km polkupyö-rämarssin Limassolin sata-masta. Se herätti runsaasti kansainvälistä huomiota eri-koisuudellaan ja rohkeudel-laan. Polkupyörät olivat vie-lä käytössä meidänkin palve-lusaikanamme lyhyillä mat-koilla. Paikallisille erikoinen ja kunnioitusta herättävä nä-ky oli, kun veteraani-ikäinen YKSP:n pastori Ilpo Sirkka pyöräili päivittäin kartta-laukku lonkalla pataljoonan alueella. Häntä voitiin todel-la kutsua ”isäksi” kuten ka-tolisia pappeja.

Suomalainen komentaja

YK-joukkojen komentaja (Force Commander) suo-malainen kenraaliluutnant-ti – myöhemmin täysi ken-raali – A-E. Martola oli pi-detty ja kunnioitettu vete-raani. Näin kerran kreikka-laisen siviilityöntekijän ter-vehtivän vakavissaan ken-raali Martolan korkeakau-luksista asetakkia m/36. Se roikkui kaarevan aaltopelti-parakin oven pielessä vaat-turin korjattavana patal-joonan huoltokomppaniassa Kykko Campissa.

Noin viikon kuluttua saa-relle saapumisesta sain kut-sun kenraali Martolan päi-vällisille. Sinne oli kutsuttu kaikkien maiden uudet ak-tiiviupseerit. Pöytä oli hevo-senkengän muotoinen. Meil-le tarjottiin lampaanviulua pitkän kaavan mukaan. Olin 25-vuotias kapteeni ja ilmei-sesti joukon nuorin, joten is-tuin toisen sivukaaren pääs-sä. Vastapäätä istui englan-tilainen ja irlantilainen ma-juri sekä vieressäni majuri Kanadasta. He olivat 40–50-vuotiaita. Englantilainen ih-metteli nuoruuttani ja kysyi, olenko todella kadettikoulun käynyt ammattiupseeri. Sii-hen oli helppo vastata, että Yes, Sir.

Kenraali Martola piti ly-hyen mutta vaikuttavan pu-heen ranskaksi ja englannik-si. Hän muistutti meitä sii-tä, että kaikilla on isänmaa, myös näillä taistelujen osa-puolilla. Meidän on kunni-oitettava heitä ja autettava kaikin tavoin rauhan aikaan-saamisessa sekä normaali-elämän palauttamisessa.

Puheen päätyttyä englan-tilainen majuri katsoi minua sanoen, että kenraali Martola on suuri sotilas ja valtiomies. Hän lisäsi vielä, että kenraa-li Martolan Mannerheim-ris-ti on yhtä kunnioitettu ja ar-vokas kuin heidän Victoria-ristinsä. Tähänkin oli helppo vastaus: Yes, Sir.

Esko Hirviniemi

Osapuolten väliset taistelut vuodenvaihteessa 1963–64 alkoivat läheisessä Omorphitan kaupun-ginosassa.

Keväällä ja syksyllä sateet saivat Kyproksen saaren kukoistamaan. Kirjoittaja Suomeen lähdön tunnel-missa marraskuussa 1968. Vieressä päällikköni maj Kalevi Manninen sekä molempien taistelulähetit.

Kyproksen eteläosassa sijaitsevalla yli 2000 m kor-kealla Thodos-vuorilla oli aina lunta. Takana hää-möttää viljava Mesaorian tasanko ja Morphun lahti. Kirjoittaja oikealla.

Lataa ja varmista

Kaksisataa vuotta sitten, maaliskuussa 1808 Venäjän joukot ylittivät Ruotsi-Suo-men rajan. Alkoi Suomen sotana tunnettu taistelujen jakso, jonka lopputulokse-na Ruotsin itäisin maakunta erotettiin liki 700-vuotisesta yhteydestään läntiseen emä-maahansa. Vähitellen alkoi käsite Suomi muotoutua, ja autonomian ajan kehi-tyksen lopputuloksena 110 vuotta myöhemmin Suomi oli kypsä nousemaan omille jaloilleen itsenäisenä kansa-kuntana.

Itsenäistymiseen liittyi verinen sota. Sen nimityk-sestä on taitettu peistä. Va-paussota, kapina kansalais-sota, sisällissota ja mitä muita vielä onkaan, ovat saaneet kannatusta, joskus fanaattisuuteen saakka. Kai-killa nimityksillä lienee oi-keutuksensa; ne kuvastavat saman ilmiön tarkastelua hiukan eri näkökulmista.

***Bolsevismi ei Suomessa

kuitenkaan voittanut, ja maailmanvallankumouskin pysähtyi heti alkuunsa Kar-jalan kannakselle, toteaa eversti Sampo Ahto juhla-puheessaan Tammisunnun-tain pääjuhlassa Seinäjoella viime tammikuussa. Se taas oli tulosta siitä, että Suo-messa oli riittävästi myös niitä, jotka lähtivät yksin-omaan tai ainakin ensisijai-sesti sotaan sen vuoksi, että maamme saataisiin vapaak-si Venäjän otteesta, jatkaa eversti Ahto kertoen esimerkkinä Vapaussodan tykkimiehen ja myöhemmän kenraaliluut-nantti A.F.Airon kannan-oton:

– ”Jos tämä olisi meidän sisällissotamme, miksi ih-meessä rauhasta olisi neu-voteltu ja rauhansopimus tehty vieraalla maalla toi-sen valtion, Neuvostoliiton kanssa? Kyllä minä olen käynyt vapaussotaan, eivät-kä ne minua muuhun so-taan saakaan. Muuttakoot sellaisten sotien nimiä, joi-hin osallistuneista ei kukaan ole enää elossa! Niin kauan kuin minä elän, ei kukaan perkele voi pistää minua si-sällissotaan tai kansalaisso-taan.”

Taidatkos sitä selkeäm-min sanoa…

***Vuoden vaihteen tienoil-

la kiintyi huomio uutiseen, joka kertoi Ruotsin asevoi-mien viimeisimmästä ke-hitysvaiheesta. Sikäläisten taisteluosastojen heraldises-sa tunnusvaakunassa ko-meileva leijona menetti ni-mittäin sukupuolisen tasa-arvon nimissä perhekalleu-tensa! Länsinaapurin nais-sotilaat kun olivat vedon-neet EY:n tuomioistuimeen tasa-arvon emämaan perin-teitä noudattaen. Urosleijo-nalle jäi tosin harja, sitä ei parturoitu pois.

Uusi kuohittu leijonaver-sio on jo otettu joukko-osastoissa palvelukäyttöön. Tunnuslauseena ”ruunatus-sakin” versiossa säilytettiin silti edelleen ”Ad omnia paratus” eli valmiina kaik-keen?

***Jatkosodan asemataiste-

lujen ollessa kiivaimmillaan Mannerheim saapui eräälle rintamaosalle. Marski toi-mitti joukkojen tarkastuk-sen. Sen jälkeen hän lähti tutustumaan puolustusase-miin. Ketjussa oli savolai-nen sotilas, joka tyynesti ja hätäilemättä ammuskeli vihollista luotien vinkuessa yli. Mannerheim, joka itse-kin oli tulelle alttiina, katse-li tätä, mutta mies ei ollut millänsäkään, ampui vain harvakseltaan maaten lumi-kolossa.

Silloin Marski lausui:– Kiitos, sotilas, urhoolli-

suudesta.Mies käänsi päätänsä,

avasi suunsa ja sanoi:– Sitä sammoo vuan!Ja jatkoi taas ampumis-

taan.(Lasse Lehtinen: Fager-

holm, Kekkosen tasavallan kakkonen)

Hurtti–Ukko

xxx/tbnqpqbollj/gj

Upsjlbuv!4278211!LPLLPMB

Pohjanmaan Maanpuolustaja18 — 1/2008 Maaliskuu 2008

Viimeisimmät havainnot maailmankaikkeudesta ovat että planeetat hajaantuvat kiihtyvällä nopeudella toi-sistaan huolimatta toinen toisiinsa vaikuttavasta gra-vitaatiovoimasta. Ihmissil-min näkyvää massaa arvioi-daan olevan muutama pro-sentti ja näkymätöntä mas-saa muutamia kymmeniä prosentteja.

Loppu onkin sitten tun-tematonta energiaa. Mikäli näkyvä ja näkymätön maa-ilma eivät törmää toisiinsa eikä suurempia sotia syty eikä tekniikassa synny mi-tään uutta mullistavaa, voi-daan ideoida miltä 2020 aluepuolustus näyttää.

Kolme muutosvoimaa

Muutosvoimia on ainakin kolme. Satelliittisuunnistus-järjestelmät, jotka tarkoittai-sivat tässä yhteydessä mm. kykyä, laukaisupaikasta riip-pumatta, saavuttaa jokainen kohde maan tai veden pin-nalla, mikäli kohteen si-jainti on tiedossa. Toinen ajava voima on havaitsemis- ja häivetekniikan kehittymi-nen. Kolmantena on se tuttu voima eli talouden lait ovat voimassa myös silloin.

Ensimmäinen muutosvoi-ma aiheuttaa sen että kaiken on oltava liikkeessä, maan alla tai ainakin piilossa. Ei voida pitäytyä maantieteel-lisesti määrättyihin paikkoi-hin vaan jokaisen merkittä-vän maalin on oltava liike-kannalla koko ajan. Tärkeä kysymys onkin miten pii-loutua maastossa nykyisiltä ja tulevilta paljastinlaitteil-ta kuten miehittämättömiltä lennokeilta tai visuaalisel-ta näkemiseltä helikopteris-ta tai lentokoneesta.

Kuinka siis voidaan taata liikkuvuus, suoja ja tulivoi-ma ja vielä taloudellisesti? Eräs ratkaisu voisi olla tule-vaisuuden ryhmäajoneuvo, jossa tingittäisiin suojasta eli lähinnä panssaroinnista ja haettaisiin suojaa liikkuvuu-desta ja häivetekniikasta.

Ryhmäajoneuvo antaisi liikkuvuuden lisäksi makuu-paikan ja lämmön eli se oli-si yhdistetty majoitusväline ja kuljetusajoneuvo. Kasar-milla vietetyn alokasajan jäl-keen joukot liikkuisivat ja harjoittelisivat ympäri Suo-mea todellisilla suunnitel-luilla toiminta-alueillaan sii-nä määrin kuin se olisi rau-han aikana mahdollista. Har-joituksissa pitäisi tavoitella tilanteenmukaisuutta ja siir-tyä ainakin kerran vuorokau-dessa tai heti kun lennokki, maassa oleva sensori tai muu tiedusteluväline on oletetta-vasti havainnut kohteen. Sa-moin vaihtaa paikkaa jokai-nen tykki ja kranaatinheitin ym. organisaatio, jotka ku-vauskone tai muu menetel-

Aluepuolustus 2020Nykytekniikka siirtyy myös sotilaskäyttöön

mä on paljastanut. Tärkeim-mät harjoitukset onkin pi-dettävä kätkeytymisessä ja vastavuoroisesti paljastami-sessa.

Ryhmän ajoneuvon tulisi olla juuri niin iso että siihen ryhmä mahtuu nukkumaan. Sopiva olisi tavallisen neli-vetoisen pakettiauton koko. Jokainen voi petillään vaih-taa kylkeä korkeussuunnas-sa ja pituussuunnassa jokai-nen voi oikaista jäsenensä. Kuljettaja nukkuisi poikit-tain ohjaamon yläosassa.

Tämä peltiteltta tarjoaa lämmön ja henkilön sekä henkilökohtaisen aseen ja varustuksen kuljetuksen. Tarpeen vaatiessa irrotetta-vissa perävaunuissa kulkee joukkueen aseistus ja huol-to. Yhdessä joukkueen pe-rävaunuista on kevyt kai-vinkone poteroiden kaiva-mista varten. Mikäli havai-taan alkava tykistökeskitys, helikopterihyökkäys tai jo-kin muu mikä lävistää ajo-neuvon ohuen pellin, pudot-taudutaan kaivettuun pote-roon. Mikäli tarkoitus on pitempiaikaiseen paikallaan oloon ja maaperän sallii kai-vun, autoille voidaan kaivaa poterot.

Havaitsemis- ja häivetekniikka

kehittyySeuraavana ajavana voima-na on havaitsemis- ja häive-tekniikan kehittyminen. Tär-keintä on pysyä peitteisen maaston suojassa. Paljastu-neet maalit tuhoutuvat mel-ko nopeasti. ”Asuntoauton” teleskooppimastossa on pui-den yläpuolelle ulottuva ka-mera ja uudenlainen suunta-mikrofooni. 2–3 auton ryh-mä suuntii ja analysoi esi-merkiksi taisteluhelikopte-rin äänen perusteella, sen paikan, suunnan, nopeuden

ja mahdollisesti yksilöi ko-neen. Tieto voidaan välittää ilmapuolustusjärjestelmään. Myös jo kauempaa erotetaan omat koneet vieraista. Ääni-suuntiminen on passiivinen ja sellaisia sensoreiden tulee-kin olla.

Kasarmeilla tapahtuvan peruskoulutuksen jälkeen varusmiehet ovat ja asuvat maastossa. Ryhmän ko-koisina siirtyvät kaikkialle Suomeen pienehkössä ja ke-vyissä pakettiautoissa. Au-toissa on makuulaverit, pe-seytyminen ja henkilökoh-taiset varusteet ja aseet. Au-tot on varustettu häivetek-niikalla, joka sallii liikkumi-sen myös avoimella tiellä ja maastossa tulematta havai-tuksi ilmasta tai maasta.

Joukkueet harjoittelevat maastossa ja siirtyvät eri paik-koihin syrjäisiä teitä kaik-kialla Suomessa. Kartoittavat suojaisia reittejä eri puolella Suomea, olettaen, että vihol-lisella on ilmaherruus. Vihol-lisen hävittäjistä ei ole paljon vaivaa mikäli pysyy piilossa. Silloin häivetekniikan täytyy myös toimia.

Hälytyksen sattuessa ol-laan yöllä liikkeellä muu-tamassa sekunnissa ja päi-väsaikaan riippuen tilan-teesta muutamassa minuu-tissa. Muutamassa tunnissa saavutetaan kaikkialla Suo-messa maahanlasku- ja mai-hinnousupaikat. Kaikki ajo-kelpoiset tiet ja väylät on kartoitettu ja tallennettu rauhan aikana. Ryhmäajo-neuvo suuntii toimintapai-kalle satelliittinavigoinnin ja muistissaan olevan kart-tapohjan mukaan.

Loppulähestyminen teh-dään maastossa juosten tai hiihtäen. Koko toiminta täh-tää maahanlasku- / mai-hinnousujoukkojen pysäyt-tämiseen tai tuhoamiseen

ennen niiden kaivautumis-ta maahan ja lisäjoukkojen saapumiseen saavuttamaan-sa sillanpääasemaan.

Idea on, että joukot ovat hajallaan maastossa. Tar-peen vaatiessa joukkojen kokoontuminen ja painopis-te saavutetaan informaatio-tekniikalla. Aselajit tapaus-kohtaisesti siirtyvät ns. tien päälle ja maastoon esimer-kiksi metsäautoteille. Asun-toautojen kevyessä perä-vaunussa on joukkueen itse-näinen huolto.

Suuremmissa operaatiois-sa huolto otetaan maastoon sijoitetuista varastoista tar-peen mukaan. Joukkojen johto ja valvonta tapahtuu informaatiotekniikalla.

Se kalusto, mitä ei mil-lään keinolla saada häivy-tettyä, vaatii panssaroinnin tai jonkin muun suojauksen. Panssaroinnin huono puoli on painon lisäys, joka taas vaatii suuremmat tehot ja isomman koon. Usein ajo-neuvo muuttuu myös köm-pelöksi. Panssari suojaa usein vain käsiaseilta. Pans-saritorjunta taas on kilpa-juoksua panssarin puhkai-semisen ja panssarin pak-suuden kanssa. Kannattaisi kiinnittää ennen huomiota vaunun ja maaston rajapin-taan ja estää kulkeminen si-tä kautta. Esimerkiksi jär-jestely jossa teleketjut tai pyörät raapivat tyhjää.

Kolmas voima on talous

Kolmas ajava voima on talous. Ryhmäauto on ke-vyt panssaroimaton sarja-valmistusauto. Hinta on ve-rottomana noin 30 000 eu-roa. Peltiset teltat tarjoavat lämmön ja makuupaikan.

Autot varustetaan puiden latvojen korkeudelle ulottu-villa kameroilla ja uuden-

laisilla suuntamikrofooneil-la. Helikopterit, lentokoneet ja muut ääntä aiheuttavat laitteet voidaan paikallistaa peilaamalla muiden ryhmi-en autojen suuntamikrofo-nien ja GPS järjestelmän kautta. Lisäksi tyyppi saa-daan selville analysoimalla esimerkiksi roottorin ään-tä. Kuuntelu on paljastumi-sen kannalta parempi kuin esimerkiksi tutkatekniikka. Maanpinnan tähystämiseen käytetään visuaalisen tähys-tämisen lisäksi lähi infra-punatekniikkaa ja lämpöka-mera havainnointia.

Kolmas ajava voima, ta-lous, muuttaa myös aseis-tusta. Ohjuksen hinnalla saa satoja tykistön / kranaatin-heittimen ohjattuja liitoam-muksia. Tykillä tai kranaa-tinheittimellä ammuttu am-mus saavutettuaan lakikor-keuden levittää siipensä ja liitää parhaimmillaan 1:50.

Parhaimmilla ohjatuilla liitoammuksilla voidaan saavuttaa yksittäiset kohteet koko Etelä-Suomessa. Am-muksessa on ennen laukai-sua ohjelmoitu koordinaa-tit ja ohjausmekaniikka hoi-taa ammuksen kohteeseen. Huono puoli liitoammuk-sella on rajoittunut hyöty-kuorma. Tätä tosin kompen-soi tarvittaessa nopeus jol-la ammus iskeytyy kohtee-seen.

Tällaisen ammuksen hin-ta on murto-osa ohjuksen hinnasta. Kohde ei niinkään sovellu nopeisiin lentoko-neisiin mutta helikopterei-hin ja maataisteluoperaati-oon hyvin. Tiedusteluteh-tävissä ammuksilla on ka-mera nokassa ja ne liitävät parhaimmillaan 50 kertaa vaakasuoran matkan saa-vuttamastaan korkeudesta.

Tuhoamistehtävässä esi-merkiksi joukkueenjohtaja

voi antaa koordinaatit las-keutuvalle vihollisen maa-hanlasku helikopterille. Ty-kistöammus voidaan ohjel-moida tarkoin koordinaa-tein tai sinnepäin ja tarkka ohjaus tapahtuu ammuk-sen nokassa olevan kame-ran avulla. Joukkueenjoh-tajalla on tietokone ja sen näytöllä hänellä on ammuk-sen kameran antama kuva maastosta ja sen avulla hän ohjaa ammuksen maaliin.

Tykistön liitoammusta voidaan käyttää tieduste-luun, tarkkuustuhoamiseen ja rajoitettuun ilmatorjun-taan ym. Ne mullistavat taistelukentän. Sadat tykis-töammukset liitävät maas-ton yläpuolella. Niiden ka-meran välittämän kuvan mukaan ne syöksyvät tar-peen vaatiessa maaliin lähes lähtönopeudella.

Satelliittinavigoinnin häi-rintään varaudutaan tuhan-silla maastoon kätketyillä minilähettimillä. Ne ovat varustetut aurinkopaneelilla ja akulla ja sijoitettu esim. puihin, sähköpylväisiin tms. Ne lähettävät kutsuttaessa suojatun koordinaattinsa ja korvaavat satelliittien lähet-tämät signaalit. Minilähet-timet toimivat myös am-muksen kameran kuvasig-naalin releasemina. Ne lä-hettävät signaalia vain tar-vittavan hetken ja vaikene-vat sitten ”kuuntelulle”.

Kolmas ajava voima, ta-lous, ajaa ottamaan vihol-lisen kalustoa omaan käyt-töön. Kallista ja arvokasta sotakalustoa ei kannata tu-hota vaan ottaa se vahin-goittumatta omaan käyt-töön. Eräs versio ohjatusta liitoammuksesta on esimer-kiksi vihollisen helikopterin saaminen vahingoittumatto-mana alas. Turha on särkeä kalliita sotakoneita kun ne voi ottaa omaan käyttöön.

Alukset uusiokäyttöön

Maihinnousualukset pysäy-tetään ja otetaan ehjänä ”uusiokäyttöön”. Panssari-vaunut ovat vanhentuneita, mikäli ei saada savua ja ääntä häviämään. Esimer-kiksi vanhemman panssari-vaunun käynnistäminen nä-kyy ilmasta 50–100 km pää-hän. Muutaman sekunnin operaation jälkeen on pans-sarivaunun kyettävä häivyt-täytymään.

Nykytekniikka siirtyy myös sotilaskäyttöön. Mie-lenkiintoista on nähdä missä ne tulevat ensinnä esiin. On vähemmän suotavaa jäädä seuraamaan tekniikan ke-hitystä, niin radikaalisti tu-lee näyttämö muuttumaan. Suomella on täydet mahdol-lisuudet kehittyä edellä mai-nituilla aloilla.

Yrjö Rinta-JouppiPori

Uusi tekniikka astuu entistä voimakkaammin maanpuolustuksen palvelukseen, kertoo kirjoittaja. Kuva viimevuotisen Lippupäivän juhlan kalustoesittelystä.

Pohjanmaan Maanpuolustaja 1/2008 — 19Maaliskuu 2008

MPK:n organisaatioon pe-rustettavien koulutus- ja tu-kiyksiköiden (KOTU) toi-minta on käynnistynyt vuo-den 2008 alussa. Jokaiseen maanpuolustus- ja puolus-tushaarapiiriin perustetaan yksi yksikkö, johon keski-tetään piirien koulutuksen käytännön suunnittelu ja to-teutus. Yksikköä voidaankin luonnehtia MPK:n omaksi ”Maakuntakomppaniaksi”.

Toiminnan käynnistymi-nen liittyy vuoden alussa voimaan tulleeseen vapaaeh-toista maanpuolustusta kos-kevaan lakiin. Uuden lain myötä Maanpuolustuskou-lutus ry lakkautettiin ja tilalle perustettiin julkisoikeudel-lisen yhdistyksen asemassa oleva Maanpuolustuskoulu-tusyhdistys.

Lain mukaan MPK:n toi-mintaan sitoutuvat vapaa-ehtoiset voidaan sijoittaa jatkossa KOTU-yksiköihin. Yksikkö kuuluu MPK:n or-ganisaatioon ja on avoin kaikille 18 vuotta täyttä-neille Suomen kansalaisille. Yksikön henkilöstö valitaan ja koulutetaan tehtäviin si-toutuneista vapaaehtoisista. Myös niille ammattitaitoi-sille kouluttajille, jotka ei-vät halua sitoutua uusiin yk-siköihin, löytyy jatkossakin koulutustehtäviä.

Koulutus- ja tukiyksikkö – haasteita ja

mahdollisuuksiaUuden organisaation avul-la pyritään tehostamaan ja yhdenmukaistamaan koulu-tusta sekä helpottamaan uu-sien koulutusohjelmien ja tyyppikurssien käyttöönot-toa. Samalla piiripäällikkö ja piiritoimisto voivat kes-kittyä nykyistä paremmin koulutuksen kokonaissuun-nitteluun, johtamiseen, seu-rantaan ja kehittämiseen se-kä yhä laajenevaan kump- panuustoimintaan.

KOTU-yksikön tehtävä-nä on suunnitella ja toteut-taa piirin toimintasuunnitel-man mukaiset koulutus- ja tukitehtävät. Lisäksi yksik-kö osallistuu koulutuksen kehittämiseen piiripäällikön ohjeiden mukaisesti. Piiri-päälliköt täsmentävät, pai-kalliset olosuhteet huomi-oon ottaen, omien yksi-köidensä yksityiskohtaisen kokoonpanon ja tehtävät se-kä henkilöstön sijoittamis- ja osaamisvaatimukset. Va-paaehtoista maanpuolustus-ta koskevan lain mukaisesti yksikkö jatkaa toimintaan-sa myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Yksikkö antaa osaaville reserviläisille mahdollisuu-den hakeutua, kouluttautua ja sitoutua entistä vaativam-piin kouluttaja- ja johtaja-tehtäviin. Koulutustehtävät

Keskipohjalaisille maanpuolustajille entistä vaativampia kouluttaja- ja johtajatehtäviä

sisältävät sotilaskoulutuk-sen ja sotilaallisia valmiuk-sia palvelevan koulutuksen lisäksi siviilikoulutusta ja muita viranomaisia palve-levaa koulutusta. Tehtävi-en moninaisuuden vuoksi kaikkia ammattitaitoisia ja aktiivisia ihmisiä tarvitaan – sekä miehiä että naisia. Varusmiespalveluksen suo-rittaminenkaan ei ole edel-lytys yksikön toimintaan sitoutumiselle.

Koska yksikkö jatkaa teh-täväänsä myös poikkeus-oloissa, puolustusvoimat voi varata ja sijoittaa MPK:n esittämiä henkilöitä KOTU-yksikön poikkeusolojen teh-täviin. Käytännössä puo-lustusvoimien sijoittamatto-maan reserviin kuuluvat hen-kilöt voivat KOTU-yksikös-sä saada sodanajan tehtä-vän.

Yksikön kokoonpano ja

osastojen tehtävätKeski-Pohjanmaan KOTU-yksikön perustaminen on alkanut vuoden 2008 alussa. Yksikön päällikkönä toimii veteliläinen kapteeni (evp) Jukka Torppa. Torppa on ai-emmin työskennellyt puo-lustusvoimissa ja Hätäkes-kuslaitoksessa. Varapäälli-köksi on lupautunut kokko-lalainen sotilasmestari (res) Kari Moilanen. Moilanen on monelle keskipohjalai-selle tuttu maanpuolustus-aktiivi, joka johtaa mm. vuoden 2008 PAUHA –har-joituksen.

Yksiön kokoonpanosta ja osastojen tehtävistä on tehty suunnitelma, jota tarkenne-taan vuoden 2008 aikana. Suunnittelun pohjana on ko-

koonpano, johon kuuluvat päällikön ja varapäällikön li-säksi suunnitteluosasto, soti-laskoulutusosasto, yleiskou-lutusosasto, tukiosasto sekä maakuntaosasto.

Suunnitteluosaston teh-tävänä on tiedotus- ja valistustehtävien suunnitte-lu, sidosryhmäyhteistyö ja valmiussuunnittelu. Sotilas-koulutusosasto vastaa en-sisijaisesti sotilaallisen kou-lutuksen ja sotilaallisia val-miuksia palvelevan koulu-tuksen käytännön suunnit-telusta sekä toteuttamisesta. Yleiskoulutusosasto vas-taa turvallisuus-, johtaja- ja kouluttajakoulutuksesta. Tukiosaston tehtävänä on puolestaan vastata harjoi-tusten tuki- ja järjestelytoi-minnoista.

Maakuntaosasto ottaa tehtäväkseen vanhojen pai-

kallisosastojen päälliköiden ja paikallisosastojen tehtä-vät. Maakuntaosastoon kuu-luvat paikallispäälliköt, jot-ka toimivat omilla alueil-laan KOTU-yksikön yhte-yshenkilöinä. Heidän teh-tävänään on omalla alueel-laan kartoittaa koulutus- ja valistustapahtumien tarvet-ta, tukea yksikön koulutus- ja valistustapahtumien val-mistelua sekä toteuttamis-ta. Erittäin tärkeänä tehtä-vänä on myös yhteydenpi-to kenttäväkeen ja sidosryh-miin, aktiivista rekrytointia unohtamatta. Vaikka van-hamuotoiset paikallisosas-tot lakkaavatkin KOTU-yk-sikön perustamisen myötä, olisi erittäin tärkeää että pai-kallispäälliköt säilyttäisivät vanhan paikallisosastonsa tavalla tai toisella omana tukiorganisaationaan.

Toiminnan käynnistyminen ja

rekrytointiVuoden 2008 kevään aikana valitaan osastojen johtajat ja paikallispäälliköt. Lisäksi luodaan yksikölle toimin-tatavat ja tarkennetut teh-tävät. Vuoden 2009 aikana valitaan ja koulutetaan muu yksikön henkilöstö sekä aloitetaan koulutustoimin-ta avainhenkilöstön toimes-ta. Vuoden 2010 alussa yk-sikön on kyettävä suunnit-telemaan ja toteuttamaan piirin toimintasuunnitelman mukaiset koulutus- ja tu-kitehtävät sekä piiripäälli-kön hyväksymät muut kou-lutus-, valistus- ja tiedotus-tehtävät.

Avainhenkilöstön valin-nassa kiinnitetään sopivan koulutustaustan lisäksi eri-tyistä huomiota johtamis-taitoon ja yhteistyökykyyn. Myös hyvät sosiaaliset tai-dot ovat edellytys valinnalle. Vaikka aikaisempi toiminta MPK:ssa on etuna kaikkiin tehtäviin valittaessa, ei se kuitenkaan ole este.

KOTU-yksikköön sijoi-tettavat henkilöt tekevät MPK:n kanssa sitoumuk-sen, joka on voimassa 2-6 vuotta. MPK tai sitoumuk-sen antaja voivat myös peruttaa sitoumuksen va-paaehtoista maanpuolustus-ta koskevan lain mukaises-ti. Sitoumuksen tehneiden henkilöiden sosiaaliset ja ta-loudelliset edut sekä sitou-tumiseen liittyvät yksityis-kohdat määritellään laissa ja puolustusministeriön ase-tuksissa. Myös niille am-mattitaitoisille kouluttajil-le, jotka eivät halua tai voi sitoutua uusiin yksiköihin, löytyy yksiköstä koulutus-tehtäviä. Kuuluminen Maa-kuntakomppaniaan ei siis ole este KOTU-yksikön toi-mintaan osallistumiselle.

Kenties tärkeimpänä ta-voitteena toiminnan käyn-nistymisessä on se, että Kes-ki-Pohjanmaan KOTU-yk-sikölle muodostuu hyvä ja innostunut yhteishenki. Yh-teenkuuluvuuden tunnuk-siksi luodaan yksikölle oma lippu ja omat tunnukset, joi-ta käytetään tulevaisuudes-sa MPK:n omassa yhtenäi-sessä asukokonaisuudessa.

Tulevaisuudessa yksikön toiminnan käynnistymises-tä tiedotetaan tässä lehdessä ja Keski-Pohjanmaan Maan-puolustuspiirin kotisivuilla.

Jo nyt KOTU-yksikön tehtävistä kiinnostuneiden henkilöiden toivotaan ot-tavan yhteyttä piiripäällik-kö Terho Tattariin tai yksi-kön päällikkö Jukka Torp-paan. Torpan yhteystiedot saa piiritoimistosta.

Tutustu Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien kotisivuihin www.kpmaanpuolustajat.fi

23.3.2008 1

Toimintaympäristö

KOTU Keskipohjalaiset maanpuolustus-aktiivit

Keski-Pohjanmaan maanpuolustuspiiri

Pohjois-Suomen Sotilasläänin Esikunta

Pohjanmaan Sotilasläänin Esikunta

Pelastuslaitokset

Poliisilaitokset

Etelä-Pohjanmaan maanpuolustuspiiri

VAPEPA

Kainuun Prikaati

Aluetoimistot ja palvelupisteet (Kauhava, Oulu ja Kajaani)

Lentosotakoulu

SPEK

SPR

Pohjois-Pohjanmaan maanpuolustuspiiri

Meripuolustus-piirin Kokkolan meriosasto

Paikallismedia

Yritykset

Oppilaitokset

Koulut

Kunnat

Yhteisöt

Keski-Pohjanmaan maakuntakomppania

Haapajärven Varikko

Kainuun maanpuolustuspiiri

Huoltorykmentit

23.3.2008 2

Päällikkö

Sotilaskoulutus-osasto Tukiosasto

Sotilaskoulutus

Yleiskoulutus-osasto

Aselajikoulutus

Ampumakoulutus

Järjestely

Kuljetus

Huolto

Yleiskoulutus

Lääkintäkoulutus

Pelastuskoulutus

Varapäällikkö Suunnitteluosasto

Maakuntaosasto

Paikallispäällikkö

Paikallisosasto

Kokoonpano

Pohjanmaan Maanpuolustaja20 — 1/2008 Maaliskuu 2008

Vaasan Reserviupseeriker-ho piti kevätkokouksen Vaa-san Sotilaskodissa 18.3. 2008. Kerhon kunniajäse-nen, reservin majuri Martti Ehrnrooth´in johdolla käsi-teltiin sääntömääräiset asiat, kuten vuoden 2007 toimin-takertomus ja tilinpäätös su-juvasti mutta tarkasti. Ko-kouksen yksimielisellä pää-töksellä asiat hyväksyttiin ja hallitukselle myönnettiin ti-li- ja vastuuvapaus.

Menneenä vuonna me-nestyneitä ja aktiivisia ker-hon toimijoita palkittiin seu-raavasti; Parhaana pistooli-ampujana, Tasajyvä, kapt.

Vaasan Reserviupseerikerho huomioi aktiivisia

Pauli Glader ja hänet huo-mioitiin myös parhaana ryn-näkkökivääriampujana Em-man-lipas kiertopalkinnol-la, maasto- ja sotilasur-heilukilpailijana, Kompassi, ylil. Jari Parkkonen ja toi-minnallisista aktiviteeteistä, Junailijan-kulho, ylil. Kaj-Erik Sandströmille. Perin-teistä Kerhon kunniamiek-kaa ei tässä vaiheessa jaet-tu.

Kerhon hallitus myös piti kokouksen jossa päätettiin, että huhtikuun lopulle suun-niteltu kerhon 75-vuotis-juhla siirretään pidettäväksi lauantaina 11.10.2008. Juh-

lapaikkana tulee olemaan perinteinen Vaasan Upsee-rikerho.

Huhtikuun lopulle olisi sattunut liian monia tilai-suuksia samanaikaisesti, jo-ten ajankohdan siirto luo paremmat mahdollisuudet onnistuneelle juhlalle.

Kevätkokouksen päät-teeksi Pohjanmaan Soti-lasläänin esikuntapäällikkö, evl. Tomi Nurminen piti laajan ja mielenkiintoisen esityksen puolustusvoimi-en organisaatio- ja johta-mistoimintojen muutoksis-ta. Näihin liittyy myös vuo-den vaihteessa aloittanut

Pohjanmaan Sotilasläänin muodostaminen.

Esitykseen sisältyi myös selkeä kuvaus operatiivis-ten joukkojen rakenteesta ja muodostamisesta sekä toi-saalta alueellisten joukkojen tärkeästä merkityksestä, joi-ta ovat perustetut maakun-takomppaniat. Mielenkiin-toinen katsaus jatkui runsaa-na mielipiteiden esiintuomi-sena ja keskusteluna. Ker-hon ja kokousväen puolesta vielä kerran parhaat kiitok-set everstiluutnantti Tomi Nurmiselle.

Raimo LatvalaKerhon hallituksen jäsen

Puolustusvoiminen Kansainvälisen Keskuksen joh-taja, eversti Mauri Koskela piti mielenkiintoisen ja runsaasti keskustelua herättäneen esitelmän Puolustusvoimien kansainvälisestä toiminnasta ja muutoksesta Vaasan Reserviupseeripiirin kevätko-kouksessa 10.3.2008.

Puheenjohtaja, reservin majuri Alpo Koivuniemelle luovutettiin piirin pöytäviiri tunnustukseksi ansiok-kaasta työstä reserviupseerien hyväksi. Huomion-osoituksen luovutti VRUP:n kunniajäsen, kevätko-kouksen puheenjohtajana toiminut reservin yliluut-nantti Vidar Hannus. Kuvat Raimo Latvala

Samassa kokouksessa vastaanotti Pohjanmaan Sotilaslääninkomentaja, eversti Jorma Aherto hänelle myönnetyn Suomen Reserviupseeriliiton hopeisen an-siomitalin, RUL ham ja VRUP:n kevätkokouksen esitel-möitsijälle, eversti Mauri Koskelalle luovutettiin Reser-viupseeripiirin kuparinen mitali. RL

Onko yhdistyksesi johto-kuntaan tai hallitukseen va-littu viime vuosina uusia henkilöitä? Onko heitä pe-rehdytetty tehtäviensä hoi-tamiseen? Osaavatko he käyttää liiton uutta netti-jäsenrekisteriä tai rakentaa yhdistykselle internet-sivut osaksi liiton sivuja?

Mikäli uusien luottamus-henkilöiden tietämyksessä tai osaamisessa on edellä mainittujen asioiden osal-ta mielestäsi parantamisen

Reserviläisliiton koulutustilaisuus yhdistyksen uusille hallituksen jäsenille ja muille luottamushenkilöille

varaa, lähetä heidät Kok-kolaan 5.4. järjestettävään Reserviläisliiton yhdistys-johdon koulutustilaisuuteen. Keski-Pohjanmaan Reser-viläispiirin jäsenyhdistyksil-le tarkoitetussa tilaisuudessa käsitellään mm. sotilaslää-nin toimintaa, sekä erityises-ti yhteistoimintaa Reservi-läisliiton kanssa ja liiton jä-senyhdistyksilleen tarjoamia palveluita.

Keski-Pohjanmaan yhdis-tysjohdon koulutustilaisuus

järjestetään seuraavasti:Aika: La 5.4.2008 klo

8.30–17.00. Paikka: Sokos Hotel Kaarlessa, Kauppatori 4, Kokkola

Tilaisuuteen osallistumi-nen on maksutonta sisältä-en ruokailut ja koulutusma-teriaalin. Mikäli osallistujal-la on käytettävissä kannet-tava tietokone, se kannattaa ottaa. Näin on helpompi seu-rata kotisivujen tekemistä ja jäsenrekisterin käyttöä.

Reserviläisliitto vastaa ti-

laisuuden järjestelyistä yhteistyössä Keski-Poh-janmaan Reserviläispiirin sekä Pohjanmaan sotilas-läänin kanssa. Ilmoittau-tuminen tehdään suoraan liittoon joko liiton ko-tisivujen kautta osoittees-sa www.reservilaisliitto.fi/toimintakalenteri tai pu-helimitse (09) 4056 2043 tai sähköpostilla toimis-to@ reservilaisliitto.fi vii-meistään 28.3.2008 men-nessä.

VAASAN RESERVIUPSEERI-KERHO RY

viettää toimintansa

75-VUOTISJUHLAAlauantaina 11.10.2008

Vaasan Upseerikerholla.Juhlapäivän ohjelma ja tarkempi aikataululehtemme kesäkuun numerossa.

Pyydämme huomioimaan muuttuneen ajankohdan.

Hallitus

Lahden Messukeskuksessa 26.-28. syyskuuta 2008 jär-jestettävät Turvallisuus ja puolustus 2008 -erikois-messut kokoavat koko tur-vallisuus- ja puolutusalan messuhistorian laajimpaan yhteisnäyttelyyn.

Tapahtumassa esitellään laajasti sekä yksittäisen kan-salaisen arjen turvallisuu-teen vaikuttavia tekijöitä että yhteiskunnan elintär-keiden toimintojen turvaa-mista (YETT) ja valtakun-nan rajojen puolustamista niin maalla, merellä, ilmas-sa kuin verkossakin.

Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot esitellään minis-teriöiden, hallinnonalojen, viranomaisten sekä järjestö-jen lähes 4 000 m2:n yhteis-näyttelynä. YETT:n esitte-lyyn osallistuvat mm. val-tioneuvoston kanslia, si-säasiainministeriö, puolus-tusministeriö, ulkoministe-riö, opetusministeriö, huol-tovarmuuskeskus, säteily-turvakeskus, viestintäviras-to, rajavartiolaitos, tullihal-litus, pelastustoimi, hätä-keskuslaitos, Suomen Pe-

Turvallisuuden suurkatselmus yli viiden hehtaarin näyttelyalueellaTurvallisuus- ja puolustusalan messut uudistuvat

lastusalan Keskusjärjestö, meripelastusseura, SPR, maanpuolustuskoulutusyh-distys, puolustusvoimat se-kä eri alojen kansalaisjärjes-töt ja valmiusliitot.

Myös messujen seminaa-rit ja tietoiskut käsittele-vät laajasti yksittäisen ih-misen arjen turvallisuutta sekä yhteiskunnan ja val-tion turvallisuutta eri näkö-kohdista.

Tietoiskuissa käsitellään mm. katuväkivallan seura-uksia, matkustamisen tur-vallisuutta, öljyonnetto-muuden jälkeistä tilannet-ta, huumeiden käytön seu-rauksia, kodin paloturval-lisuutta ym. arjen turvalli-suuteen liittyviä kysymyk-siä samoin kuin kemiallis-ten, biologisten, ydin- ja radiologisten uhkien tun-nistamista, uhkatilanteissa vaadittavaa suojautumista ja puhdistamista.

Harsu 08 -suuronnettomuus-

näytösMessujen aikana läheisellä Vesijärvellä järjestetään Har-

su 08 -suuronnettomuusnäy-tös. Messualueella toteute-taan lisäksi mm. pelastustoi-men, poliisin, puolustusvoi-mien sekä yritysten toiminta-näytöksiä.

Turvallisuus on tulevai-suus -rekrytointikampan-jaan messuille osallistumi-sensa on vahvistanut jo 20 alan oppilaitosta koko valta-kunnan alueelta. Tässä laa-jimmassa Suomessa kos-kaan järjestetyssä turvalli-suusalan koulutusvaihtoeh-toja tarjoavassa yhteisesiin-tymisessä esitellään ylei-sölle myös turvallisuusalas-ta koottu alan täydellinen koulutusopas.

Turvallisuus-teknologian high

tech -näyttely Turvallisuus ja puolustus 2008 -messut ovat puolus-tus- ja ilmailuteollisuuden ehdoton high tech -näyttely sekä turvallisuusteknologi-an ja -palveluiden suurkat-selmus. Mukana ovat myös turvallisuusalan tutkimus-laitokset.

Näyttelyn antia suunna-

taan erityisesti myös yritys-ten turvallisuusasioista vas-taaville.

Puolustusvoimat 90 vuotta

-juhlatattoot Turvallisuus ja puolustus 2008 -messujen ohjelma huipentuu perjantaina ja lauantaina juhlaviin illalli-siin, vastaanottoihin ja Tat-too 2008 -esityksiin.

Messut ovat avoinna 26.–28. syyskuuta 2008 per-jantaista sunnuntaihin klo 10–17. Tapahtuman koti-sivu: www.lahdenmessut.fi /tupu2008

Turvallisuuden ja puo-lustuksen erikoismessut Lahdessa 26.–28.9.

Pohjanmaan Maanpuolustaja 1/2008 — 21Maaliskuu 2008

Vuodesta 1998 alkaen Tuu-sulassa järjestetty Kesäyön marssi toteutetaan ensi kesästä alkaen Vantaalla. Tämän siviilien ja sotilai-den yhteinen kävelytapahtu-ma järjestetään yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa 6.–7.6.2008 marssikeskuk-sena Hakunilan Urheilupuis-to.

Kesäyön marssi on Reser-viläisurheiluliiton, Suomen Ladun, Suomen Sotilas-ur-heiluliiton ja puolustusvoi-mien yhteisesti järjestämä kävely- ja marssitapahtuma, jonka tarkoituksena on koo-ta siviilit ja sotilaat kahdek-si päiväksi yhteen hyvän pe-rusliikuntamuodon, kävelyn pariin. Siitä on pyritty myös rakentamaan tapah-tuma, jo-ka soveltuisi mahdollisim-man hyvin osaksi yritysten ja yhteisöjen työhyvinvointi-ohjelmaa.

Tähän mennessä kymme-nen kertaa järjestetyn Ke-säyön marssin osallistuja-määrä on viime vuosina ollut 1300–1400 henkilöä. Kaukaisimmat marssivieraat ovat tulleet Argentiinasta, Japanista, Meksikosta ja Pa-kistanista. Tavoite tulevalle kesälle on 2000 osanotta-jaa, jolle Vantaan keskeinen sijainti järjestämisedellytyk-sineen antanee hyvät läh-tökohdat niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

MPKY:n tilaisuudessa 19.1. Partio Jylhässä Kannuksessa palkittiin parhaana paikallisosastona Himangan osasto Kaljaasi. Palkinnon vastaanotti Kaljaasin päällikkö Marko Rahkonen. Toisessa kuvassa muut tilai-suudessa palkitut: Tikkanen Jari, Koivuniemi Jorma, Vatka Matti, Laide Erkki ja Roiko-Jokela Antti.

Vaasan Reserviupseeripiiri ry:n ja Korsholmsnejdens Reservister rf:n edustajat luovuttivat 4.3. Mustasaa-ren kirjastolle filmisarjan, joka kertoo talvi- ja jatko-sodan taisteluista.

Sarjaan sisältyy kaikki-

Taistelumme kuvat – Suomen Sodat 1939–1945 -filmisarja Mustasaaren kirjastolle

Mustasaarenkirjastonjohtaja Ulla Sweins-Haustein vastaanotti filmilahjoituksen, joita edustivat Korsholmsnejdens Reservister rf:n puheenjohtaja Patrik Pada ja Mustasaaren kunnanjohtaja Rurik Ahlberg sekä Mustasaaren suomalaisen seurakunnan kirkko-herra Jari Friman. Vaasan Reservi-upseeripiiriä edusti allekirjoittanut.

aan 17 DVD-levyä ja kak-si VHS-kasettia. Kirjaston-johtaja Ulla Sweins-Haus-tein oli saatuun lahjoituk-seen erittäin tyytyväinen, sillä sodasta kertovia kirjoja ja filmejä lainataan ahkeras-ti ja erityisesti nuorten kiin-

nostus sodan ajan tapahtu-miin on selvästi lisäänty-nyt.

Filmisarja tulee olemaan vapaasti niin koulujen kuin yksityistenkin henkilöiden lainattavissa.

Filmisarjan lahjoituksen

mahdollisti 17 paikallista yritystä, joiden mukana oli-vat myös Mustasaaren kun-ta ja molemmat seurakunnat sekä pankkeja.

Raimo Latvala

Kesäyön marssi siirtyy Vantaalle!

Osallistujilla on mahdolli-suus valita matka yhdelle tai kahdelle päivälle reittivaih-toehdoista, jotka ovat 6.6. perjantaina 20 km tai 30 km ja 7.6. lauantaina 15 km tai 30 km. Sotilaat marssi-vat joko 30 km tai 30+ 30 km. Lähtö Hakunilan urhei-lukentältä tapahtuu perjan-taina klo 19.00 ja lauantaina kello 11.00.

Kesäyön marssille voi osallistua henkilökohtaisesti tai kuuluen siviilijoukkuee-seen (vähintään 5 henkilöä) kävellen tai sauvakävellen. Sotilaat marssivat vähintään kymmenen hengen marssi-osastoina.

Osanottomaksut ovat:– 30 euroa/henkilö 30.4.2008 saakka– 35 euroa/henkilö 06.6.2008 saakka– 40 euroa/henkilö maksettuna käteisellä marssikeskuksessa.

Osanottomaksuun sisälty-vät mitali, diplomi, neste- ja ravintotäydennys marssirei-tillä, yö- ja aamupala mars-sikeskuksessa, ensiapu, pe-seytymismahdollisuus, telt-tamajoitus sekä vakuutus.

Lisätietoja tapahtumasta ja ilmoittautumisesta löytyy Kesäyön marssin kotisivuil-ta www.kesayonmarssi.fi

TERVETULOA!

JÄRJESTYKSENVALVOJAN PERUSKURSSI

18.–24.4.2008 KOKKOLA

Koulutuksen hyväksytysti suorittaneilla on mahdollisuus lunastaa järjestyksenvalvojankortti poliisilaitokselta.Kurssi kestää yhteensä 32 tuntia.Kurssimaksu 65 euroaKurssinjohtaja Markku Nyström

Ilmoittautuminen suoraan tiedonhallintajärjestelmään www.mpky.fi / Keski-Pohjanmaa tai piiritoimistoon puh. 0207 56 9037.

SA – NIMILAATTAVihreä tarrakiinnitteinen kangaslaatta

omalla nimellä brodeerattuna

4 euroaTilaukset Keski-Pohjanmaan

piiritoimistoon kirjallisestikeski-pohjanmaa@mpkry.fi

Pohjois-Suomen SotilaslääniSotilasläänin komentaja on ylentänyt 24.2.2008

Ylikersantiksi Suvanto Tuomas Petteri NivalaKersantiksi Anttila Jani Matti Ylivieska ja Minkkinen

Tomi Petteri Haapavesi

Ylennyksiä

Kalajolla jaettiin huomionosoituksia: alarivi vasemmalta: Raimo Palomäki, Lassi Suni, Seppo Naatus, ylä-rivi vasemmalta: Mauri Ylitalo, Juha Vierimaa, Ilkka Lehtonen, Sakari Hihnala, Jouko Arvo, Esa Isokoski, Jarno Lankila, Mika Ojala. Mitalin saajista oli poissa Reijo Lahdenperä.

Pohjanmaan Maanpuolustaja22 — 1/2008 Maaliskuu 2008

Pietarsaaren Reserviupseerikerhonsääntömääräinen

KEVÄTKOKOUS pidetään maanantaina 31.03.2008 klo 18.00 alkaen Hotelli Polariksessa Edsevössä.

Ennen kokousta kapteeni Jukka Torppa esittelee Maanpuolustuskoulutuksen uuden koulutus- ja tukiyksikkötoiminnan periaatteita.

Tervetuloa

KOKOUSKUTSUAutojoukkojen Keski-Pohjanmaan Killan

sääntömääräinen KEVÄTKOKOUS pidetään Kokkolassa Koulutustalolla, Pohjoinen Ohikulkutie tiistaina 22.4.2008 alkaen klo 18.00.

Kahvitarjoilu! Tervetuloa! Hallitus

Kalajoen Reserviupseerit ryKalajoen Reserviläiset ry

Sääntömääräiset

KEVÄTKOKOUKSET to 3.4.2008 klo 19.00 Kalajoen Kristillisellä Opistolla

Kahvi, opiston esittely, kokoukset.

Tervetuloa! Hallitukset

Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset ry

Yleinen sääntöjenmääräinen

KEVÄTKOKOUS pidetään perjantaina 25.4.2008 alkaen klo 19.00 Haapajärven Osuuspankin kokoustiloissa.

Kahvitarjoilu. Tervetuloa!

Jakobstadsnejdens reservister rf.

VÅRMÖTE på hotel Polaris Edsevö

Torsd.27.3.08 kl.18.00 Välkommna!

Pietarsaarenseudun reserviläiset ry.

KEVÄTKOKOUS hotelli Polariksessa

Edsevössä torst.27.3.08 kl.18.00

Tervetuloa!

Terveiset Suomen Rauhan-turvaajaliiton kevätkokouk-sesta ja 40-vuotisjuhlista Tampereelta 15.3.2008

Suomen Rauhanturvaaja-liitto ry vietti juhlavuotensa päätapahtumaa Tamperella hotelli Rosendahlissa.

”Vanhoja” rauhanturvaa-jia kokoontui satamäärin ympäri Suomen kyseisenä viikonloppuna viettämään yhteistä juhlahetkeä ja muistelemaan vanhoja ta-pahtumia. Löytyipä jopa vanhoja kavereita, jotka oli-vat olleet samoissa komp-

Suomen Rauhanturvaajaliitto 40 vuotta

paninioissa vuosien takaa. Pirkanmaan Rauhantur-

vaajat olivat varmaan pan-neet parastaan juhlien jär-jestelystä, hommat olivat heillä hanskassa.

Osa rauhanturvaajista tuli jo edellisenä iltana ja tapaili tuttuja, ja uusia tuttavuuksia solmittiin illan mittaan.

Lauantaina 15.3. juhla alkoi lipun nostolla klo 12.00. Klo 13.00 alkoi SRTL 40-Päiväjuhla ja edet-tiin liiton kevätkokousta pi-täen. Iltajuhla alkoi noin kello 19.00.

Tilaisuus tuotti myös kak-si kenraalia lisää Rauhan-turvaajien jäsenkuntaan.

Suomen Rauhanturvaaja-liitto on vahvistanut yh-teistyötään Sotaveteraanien liittojen kanssa, yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa ja asemansa MPK:kanssa.

Yhden asian panin mer-kille. Missä ovat nuoret rau-hanturvaamistehtävissä ol-leet? Meitä vanhoja ”vait-tereita” ja ”siskojakin” oli paljon.

Samaahan on todettava kaikissa järjestöissä, missä

tarvittaisiin nuoria ja uutta voimaa.

Eli sinä, joka tunnet pis-ton jossain paikassa keho-asi, niin otahan yhteyttä johonkin paikalliseenyhdis-tykseen, Res-Resu tai MPK-toimintaan, sinut ohjataan varmaan oikeaan toimin-taan.

Ps. Sotilasarvolla ei ole ”arvoa”

Jokikaaksojen Rt-vara. Kari Muje

Nivala

Karlebynejdens försvarsgil-le rf höll sitt årsmöte den 15 mars i Nedervetil skid-centrum. Vid genomgången av årsberättelsen framkom att verksamheten under det gångna året varit livlig.

Höjdpunkten var av-täckandet av minnestavlan över mannerheimriddaren nr 132, Carl-Birger Kvi-kant, i Karleby. Förutom traditionella uppvaktningar

vid hjältegravarna, hölls en välbesökt medborgarfest i Terjärv skola. Etappstugan vid Bässö var liksom tidiga-re år plats för gillets som-marsamling, där Ole Fager-näs medverkade som festta-lare.

Tillsammans med Karle-by Resebyrå har gillesmed-lemmarna besökt Dragsvik, Hangö och Tammerfors. Till årsmötet hade Kari Rönn-

qvist inbjudits för att in-formera om landskapstrup-perna och de sk KOTU-en-heterna. Som tack fick han motta gillets bordsstandar samt gillesmedlemmen Tor-Anders Nygårds DVD-do-kumentär ”När livet var lite värt”.

Gillets sekreterare Tom-my Forsell uppvaktades med anledning av sin 50-årsdag, och fick förutom

blomsterhyllningar, även han mottaga DVD-doku-mentären.

Under detta år planeras nya utfärder samt mångsidi-ga aktiviteter. Gillet har för närvarande ca 190 medlem-mar, men nya medlemmar välkomnas varmt. Kontakta gärna Tommy Forsell eller Gösta Svenfelt för att få yt-terligare information.

Karlebynejdens försvarsgillets årsmöte

Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien Piiri Ry

KEVÄTKOKOUS to 3.4.klo 19.00

Nivalan Osuuspankin kokoustiloissa.

Piirihallitus klo 18.00

Tervetuloa!

”Gillets sekreterare Tommy Forsell uppvaktas med anledning av sin 50-årsdag av ordförande Gösta Sven-flet samt Tor-Anders Nygård.”

Lumisade ei haitannut Rauhanturvaajaliiton 40-vuotispäivän juhlallisuuksia.

Pohjanmaan Maanpuolustaja 1/2008 — 23Maaliskuu 2008

11. – 13.4.2008 osallistutaan Pauha-harjoitukseen Lohta-jalla. Kerho maksaa jäsentensä osallistumismaksut

23.4.2008 alkaen klo 17.00 ampumaradan raivaustalkoot. Kokoontuminen Kokkolan ampumaradalla. Mielel-lään omat raivausvälineet mukaan.

14.5.2008 alkaen klo 18.00 reserviläisammunta Kokkolan ampumaradalla.

20.5.2008 Kaatuneitten muistopäivän kunniavartiot ja lip-pulinna.

26.5.2008 klo 18.00 reserviläisten kuntotestaus, Kirkon-mäen urheilukenttä

31.5. – 1.6.2008 taktinen pistooli 1 -kurssi Kokkolassa, kouluttajana H. Maunula

9.5. – 27.9.2008 reserviläisammunnat perjantaisin kello 18 – 20 Kokkolan ampumaradalla, omat aseet

26.8.2008 klo 18.00 reserviläisten kuntotestaus, Kirkon-mäen urheilukenttä.

Kokkolan Reserviupseerien toimintasuunnitelma alkuvuodelle 2008

Himangan paikallisosasto Kaljaasin peräsimessä on tomera reserviluutnantti.- Marko Rahkonen.

Oman kylän poikia, ku-ten tavataan sanoa: Himan-galla syntynyt, Kannuksen lukiosta ylioppilaaksi kir-joittanut lääkäri viihtyy per-heineen kotikunnassaan ja työskentelee paikallisessa terveyskeskuksessa.

Varusmiespalvelus Kai-nuun Prikaatissa 1991– 1992 1. Jääkärikomppanias-sa ja RUK:n kurssi 197.

Tomera lääkäri on opis-kellut Oulussa ja jatkaa opintojaan edelleen tähtäi-messä infektiosairauksien erik. lääkärin pätevyys.

Tautitartunta – nimeltään vapaaehtoinen maanpuolus-

tus – on vienyt miehen. Toi-vomme, että tauti kehittyy krooniseksi ja parantumat-tomaksi.

Hyvää jatkoa Markolle ja Kaljaasille !

HP

Toinen vuoro isänmaalle

Marko Rahkonen.

80 vuottaToivo Sandkvist

Kokkola.Juhla 25.4.2008

klo 18.00Srk-keskuksen Mikael-salissa

K.Adolfinkatu 16

MerkkipäiviäIkääntyessä ja sairauksien vaivaamana alkaa muisti heikentyä. Varsinkin äs-keiset tapahtumat tahtovat unohtua saman tien. Jostain syystä kymmenien vuosien takaiset tapahtumat ovat jääneet muistitallentimeen ja pulpahtavat esille sopi-van virikkeen ansiosta. Niin tapahtui seuraavankin itsel-leni ja partiokaverilleni ta-pahtumahetkellä niin todel-lisen havainnon suhteen. Se osoittautui kuitenkin paik-kansa pitämättömäksi.

Oli muistaakseni vuoden 1958 maaliskuinen yö. Olimme torkkuneet muuta-man tunnin ajan ja huolta-neet itsemme uuden vuoro-kauden puolen yön jälkeisil-le tunneille. Paikkana meil-lä oli naapurivartion vastuu-alueen partiomaja. Kellon näyttäessä yhtä jätimme ma-jan lämpöiset laverit. Sam-mutimme kaminassa olevan hiilloksen, ja lisäsimme kla-pilaatikkoon kuivia kelo-hongasta pilkottuja klape-ja. Lukitsimme majan oven, ja laitoimme avaimen tiet-tyyn paikkaan. Asensimme majan eteen ilmaisinviri-telmän, jonka siirtyminen ilmaisisi omille partioille mahdollisen vieraan käyn-nin majalla. Myös majan si-sällä oli tietynlainen ilmai-sin.

Aloitimme paluumatkan kohti omaa vartioasemaa, jonne oli taivalta lähes kol-mekymmentä kilometriä.

Vallitsi kipakka pakka-nen ja taivas oli selkeä. Au-ringon päivällä lämmittä-mä hangen pinta jäätyi ehkä kissan kantavaksi.

Oli luistava hiihtokeli, ja hyvin tervatut puusukset luistivat mainiosti. Pysäh-dyimme aika–ajoin kuulos-telemaan. Vain pakkasen ai-heuttamat napsahdukset pui-den kyljissä, ja jossain kau-kana naapurin puolella hau-kahti rajakoira. Kauan ei kär-sinyt seisoskella, kun pakka-nen alkoi hiipiä hiostuneen paidan selkämyksen ja ihon väliin. Jatkoimme matkaa peruspolkua hiihtäen.

Tulimme noin kymme-nen kilometriä hiihdettyäm-

Outo hiihtäjäme venäläisten sodan ai-kana raivaaman huoltotien varteen. Tieura jatkui län-teen, ja peruspolulta vajaan puolen kilometrin päässä al-koi laajahko suo jonka yli naapuri oli rakentanut lu-jatekoisen kapulatien. Suon reunassa oli jäätymätön läh-de, ja sen läheisyydessä naa-purin sodanaikaisten pon-tikankeittovehkeiden jään-nökset.

Kyseisellä paikalla oli ra-jamiesten rakentama asento-paikka ja laavu, jossa varus-teina kirveenkalhu ja kaari-saha. Ympärillä löytyi eri-vahvuisia ke-loja runsaasti, joten nuotiota varten ei tarvin-nut nähdä suur-ta vaivaa.

P ä ä t i m m e poiketa laavul-la hörppäämäs-sä kahvit ja pa-lastamassa. Olihan vartio-asemalle palaamiseen käy-tettävissä aikaa yllin kyllin.

Partiokaverini kaatoi so-pivan kokoisen kelon, saha-si siitä pölkkyjä joista pil-koin halkoja, vuolin kiehi-siä ja rikittelin nuotion pa-lamaan. Arvata saattaa, et-tei tulen sytyttämisessä ollut vaikeuksia…

Yhtäkkiä kuulimme sa-manaikaisesti, kun suolla lähestyy sisämaan suunnas-ta hiihtävä mies. Tulija yski, ja suksien ja sauvojen som-pien suihke kuului selvästi.

– Helkkari, pääsi minulta, ukko aikoo mennä Venäjäl-le, suhahdin kaverille. Pot-kaisin lunta nuotioon; tie-tenkin höyry ja savu le-visivät ympäristöön, myös suolle.

Kuuntelimme maastoutu-neina, ja aseet valmiina ot-tamaan loikkari kiinni – lä-henihän hiihtäjä koko ajan. Tein suunnitelman:

– Antaa ukon tulla lä-helle, hyppäämme eteen ja käskemme pysähtyä räpylät kohti taivasta. Kaveri var-mistaa, ja minä suoritan tar-kan, henkilöön käyvän tar-kastuksen. Jos hän ei ym-märrä suomea, komennan venäjäksi.

Hiihtäjä pysähtyi mieles-tämme noin 40–50 metrin päähän. Helkkari! Haistoi savun ja lähtee tulolatua pit-kin karkuun. Odotimme eh-kä viiden minuutin ajan. Tein nopeasti uuden kiin-niottosuunnitelman. Käskin kuuluvasti:

– Tiedämme missä olet-te! Tässä on rajamiespartio! Hiihtäkää ääneni suuntaan kädet ylhäällä! Jos yritätte karata tai käyttää ampuma–asetta, avaamme tulen!

Ei tapahtunut mitään. Toistin käskyn kolmasti.

– Johan on sitkeä äijä, si-hahdin kaverille.

Tein uuden suun-nitelman. Käsken miehen pysyä aloil-laan.

– Saarramme hänet siten, että si-nä hiihdät kyyryssä vasem-malta ase toimin-

tavalmiina. Jos tulija avaa tulen, maastoudut. Itse saar-ran oikealta. Avaat tulen vain käskystäni.

Käskin vielä yhden ker-ran tulijaa pysymään aloil-laan.

– Tulemme hakemaan tei-dät. Jos yritätte karkuun tai avaatte tulen, käytämme ampuma-aseita.

Aloitimme saarrostuksen sydän pamppaillen.

Olimme edenneet kyyrys-sä noin viisikymmentä met-riä. Suolla kasvoi harvak-seltaan kitukasvuisia mie-hen mittaisia männyn-taimia. Näkyvyys oli kuu-laana yönä hyvä, kuukin tai-si valaista kimaltelevaa, rik-koutumatonta hangen pin-taa. Missä tulija on? Ei latua enempää kuin muitakaan jälkiä?1 Aloimme hiihtää spiraalin muotoista ympy-rää. Ei havaintoa.

– Olemmeko tulleet hul-luiksi, vai kuvittelimmeko olemattomia, totesimme yh-teen ääneen. Palasimme asentopaikalle. Tein tarkat muistiinpanot ja piirsin luon-noksen. Ruokailimme ja ker-tasimme kuulohavaintomme ja omat toimenpiteemme.

Palasimme vartioasemal-le noin kello kahdeksan tie-

noilla. Kerroin päällikölle tapahtumat seikkaperäises-ti, ja hän kuuli myös par-tiokaveriani. Aluksi päällik-kö epäili, että meillä olisi ollut ”kulukunkostuketta”. Sanoimme, että sopii hais-taa henkeä…

Vartiopäällikkö otti yh-teyttä komppanian päällik-köön ja hän komentajaan. Tämä määräsi kaverini ja minut pysymään vartiolla. Puolen päivän tienoilla tu-likin vartiolle melkoinen seurue: komentaja, kolme esiupseeria ja Supon etsi-vä. Laitoimme suksemme ja reppumme komppanian au-ton kattotelineelle ja ahtau-duimme autoon.

Automatkan jälkeen suk-sille ja hiihtäen tapahtuma-paikalle. Päästyämme laa-vulle käski komentaja ka-veriani ja minua toimimaan juuri samoin menettelimme yöllä. Hiihtäessämme yöl-lisiä jälkiä seurasivat esi-miehet ja etsivä perässä. Ei taaskaan löytynyt mui-ta kuin omat suksenlatum-me.

Palasimme nuotiopaikal-le ja teimme tulet. Laitoim-me pakkeihin lunta sula-maan. Sanoin komentajal-le:

– Herra eversti, olen val-mis lähtemään vaikka mie-lentilatutkimukseen, mutta pysyn kertomuksessani. Ka-verini oli kohdaltaan samaa mieltä.

Herrat neuvottelivat het-ken, ja komentaja sanoi:

– Ei teidän järjessänne ole vikaa. Kokemanne on kylläkin harvinaista mutta ei ennen kokematonta. Toi-nen teistä ajatteli mieles-sään, miten asia tapahtui ja kaveri oli samalla aal-topituudella. Hän otti te-lepaattisesti ajatuksen vas-taan, ja kuvitelma voimistui korvin kuultavaksi. Joskus käy näin.

Helpotuksemme oli suu-ri. Keitimme ”höröttimet” ja hiihtelimme autoille. Kel-lokin oli jo ehtinyt iltatun-neille.

Ilmari Matinniemitoimiupseeri evp

Kiuruvesi

Koska meitä rintamamiehiä on syytetty siitäkin ett’emme vaivaudu vastaamaan ja kiittämään ”tunte-mattoman sotilaan paketeista, täytämme heti minä ja korsukuntani tämän velvollisuutemme tai oikeastaan miellyttävän oikeutemme, vaikka onkin se hetki, josta kotirintaman ei pitäisi saada tietää mitään. Olemme ”laukaisseet annosviinoja”, ja olemme hyvällä tuu-lella, ei viinan takia, vaan siksi että valtio antaa meil-le edes myötätuntoansa ja niinkin hienossa muodossa kuin rommi. Hyvä! Tulee niin eukkoa ikävä, olematonta sellaista!

Vakavasti puhuen: Me Syvärin korvessa olevat rin-tamamiehet kiitämme Teitä kotirintaman naisia, olem-me teidän ritareitanne. Mutta kotirintaman miehille me sanomme: Älkää Jumalan tähden unohtako ja aliarvi-

Vaasan Reserviupseeri- piirin ja Pietarsaaren Reserviupseerikerhon pitkäaikainen puheen-johtaja res. majuri Alpo Koivuniemi täytti 2.3.2008

60 vuotta.Lehtemme puolesta isänmaalliset onnittelut aktiiviselle reserviupseerille!

Emäntä Aune TunkkariVeteli

Syvärillä 23.12.1942

oiko miehiä, jotka vuosikausia ovat elämästään uh-ranneet – pakosta mutta myös omasta halustaan. Ei ole heidän vikansa, jos he palaavat elävinä tai ram-poina täältä. Onnetar on pelastanut heidät kuole-masta, mutta heidän on oikeus elää tässä maassa sankarihautojen ristien todistaessa heidän uskolli-suudestaan.

Ryssä on hiljaa nyt, ehkä sekin on heittäyty-nyt ”kristityksi” – hädässään. Juhlan kunniaksi on meidänkin korsussamme joulukuusi ja kaksi kynt-tilää! Tahdomme täälläkin viettää joulua kuin vuo-sisatoina meitä ennen.

Hyvää Uutta Vuotta 1943. Etulinjaterveisin Kunnioittaen Luutn. L. Tammi

– Olemmeko tulleet hulluiksi, vai kuvittelimmeko olemattomia, totesimme yhteen ääneen.

Pohjanmaan Maanpuolustaja24 — 1/2008 Maaliskuu 2008

luun saada Porkkala oli il-meisesti sen suuri meristra-teginen merkitys. Kallbå-dan majakkasaaren ja Viron puolella olevan Naissaaren väliä ei ole kuin vähän yli 30 kilometriä. Tällä kohtaa Suomenlahti oli helpoim-min suljettavissa jos hallit-si molemmat rannat. Pre-sidentti Mannerheimin ja kenraali Heinrichsin pelot suoranaisesta uhasta Hel-singille eivät suinkaan ol-leet turhia.

Porkkalan tukikohdan al-kuajan komentaja kommo-dori Konstantin Shuhiasvili kirjoitti 16. heinäkuuta 1945 erittäin salaiseksi luokitellun muistionsa, jossa hän vaati ponnekkaasti lisäämään tu-kikohdan sotilaallista voi-maa. Muistio oli osoitettu Neuvostoliiton ylimmälle johdolle ja suoraan Stalinil-le. Shuhiasvilin mielestä tu-kikohta ei ilman merkittä-vää panostusta pysty suo-riutumaan sille Neuvosto-liiton kommunistisen puo-lueen johdon taholta asete-tuista kolmesta tehtävästä.

Mitkä olivat nämä tehtävät?

Ne olivat:1. kaikenlaisten sota-operaatioiden toteut-taminen Suomenlah-della ja erityisesti lah-den sulkeminen sen kapeimmalta kohdalta tehokkaalla raskaalla ja järeällä tykistöllä ja merimiinoilla.

2. toimia poliittisena painostusvälineenä ”Suomen patrioottis-ten, fasististen ja so-danmielisten voimien lyömiseksi. Vaikut-taaksemme ristiriitoi-hin kaikkialla Suo-messa ja Skandinavian maissa.” ja haluttaessa vaikuttaa laajemmin-kin Suomen sisäpoli-tiikkaan.

3. valmistautua kat-tavan ja tuhoavan raskaan tykistötulen suuntaamiseen koko Helsingin alueelle.

Porkkalasta muodostui vuosien kuluessa erittäin voimakas sotilaallinen tuki-kohta. Enimmillään siellä oli ilmeisesti runsaan mootto-roidun divisioonan joukot

Piirin kilpailut 2008Ampumahiihto (kiv+pist) Himanka, Pernun Hiihtokeskus 18.3 klo 18.00Olavi Pernu 050 – 3669 740

SRA Pietarsaari, JSF: n ampumarata 4.5 klo 13.00RK, Pistooli, Haulikko, TA Timo Virkama 040 – 7447 426(SM karsinta)

Pienoispistooli ampumajuoksu Nivala, Pyssymäki 23.5. klo.18.00Eino Mehtälä 0500 – 818 378

Pienoiskiväärikilpailut Nivala, Pyssymäki 24.5 klo 9.00(Res & Rul SM karsinta) Eino Mehtälä 0500 – 818 378

Ruutiasekilpailut Haapajärvi, Varikonrata 7.–8.6 klo.9.00Isopistooli, Pienoispistooli Raimo Palomäki 040 – 7245 615Pistooli pika-ammuntaKenttäammunta, RK 18 lauk.(Res & Rul SM karsinta)

Palvelus-ammunta 1 & 2 (RK) Kokkola, ampumarata 14.6 klo 12.00 (Res & Rul SM karsinta) Mika Virtanen 040 – 5044901

Palvelus-ammunta 3 & 4 (Pist.) Pietarsaari, JSF: n ampumarata 15.6 klo 18.00(Res & Rul SM karsinta) Timo Virkama 040 – 7447426

Kaksoishirvi Pietarsaari, JSF: n ampumarata 17.8 klo. 18.00Jarl Portin 050 - 3467 429

Pistooli ampumasuunnistus Kannus, Hietakankaan ampumarata 21.8 klo. 18.00Markku Törmä 050 – 5648 796

Sotilasasekilpailut Haapajärvi, Varikonrata 6.9 klo. 10.00Kiv 300m, RK, Isopistooli Raimo Palomäki 040 – 7245 615

Kasa-ammunta Lohtaja, Houraatin ampumarata aika avoin Matti Lukkarila 0400 – 125124 (syksyllä)

Ilma-asekilpailut Kannus, Vapaa-aikakeskus 13.12 klo.10.00Juha Landin 044 – 7250 632

Kilpailujen järjestäjät tekee kilpailuista kilpailukut-sun piirilehteen ja mahdollisesti erityisissä tapa-uksissa paikallislehtiin. Paikallislehdet julkaisee yleensä tällaiset pienet ilmoitukset maksutta esim. seuratapahtumien/ palstan alla (nimi vaihtelee vä-hän eri lehtien välillä).Kilpailumitalit piirin kilpailuihin voi tilata allekirjoitta-neelta joko ennen tai jälkeen kyseistä kilpailua, kil-pailun järjestäjä huolehtii tästä. Mitaleja ei lähetetä automaattisesti.Kilpailun järjestäjä huolehtii myös siitä että tulokset ilmoitetaan piiriin ja piirilehteen.

Mikael SkytteUrheiluvastaava,

Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri

Keski – Pohjanmaan Maan-puolustajien piirin ampu-mahiihto 18.3.2008, Pernun hiihtokeskus, HimankaYleinen, 8 km aika/sakot1. Risto Pernu 29.55 2 0 0 3 M17, 8km1. Olli Kivelä 28.06 1 0 1 0 2. Ari Pahkala 34.14 0 1 5 2

Haapajärven-Reisjärven Reserviläisten kilpailukalenteri vuodelle 2008Aika Kesto Kilpailu Aseet Radat Ammunnan johtaja4/20/08 10.00-15.00 Karinpanos Rk 7,62*39 ja 7,62*53 R 300 m Ari Haapa-aho 040-50088287/27/08 10.00-15.00 Jepen pytty Rk 7,62*39 ja Pist.22 kal. 150m ja 25m Ari Haapa-aho 040-50088285/4/08 11.00-15.00 Reserviläisammunta Rk 7,62*39 ja Pist. 9 mm 150m ja 25m Rainer Artismaa 040-76053106/1/08 11.00-15.00 Reserviläisammunta Rk 7,62*39 ja Pist. 9 mm 150m ja 25m Rainer Artismaa 040-76053107/6/08 11.00-15.00 Reserviläisammunta Rk 7,62*39 ja Pist. 9 mm 150m ja 25m Rainer Artismaa 040-76053108/3/08 11.00-15.00 Reserviläisammunta Rk 7,62*39 ja Pist. 9 mm 150m ja 25m Rainer Artismaa 040-76053109/7/08 11.00-15.00 Reserviläisammunta Rk 7,62*39 ja Pist. 9 mm 150m ja 25m Rainer Artismaa 040-7605310

Ampumahiihtoa Himangalla

M13, 4km 1. Simo Kivelä 20.49 2 1 2 M 11 3km 1. Joni Pahkala 17.41 1 2M 65 4km1.Tor Prest 21.30 1 1 12 Jouko Toivola 26.05 3 2 4 M 70 4km 1. Aarne Haapaniemi 27.59 2 2 3

Syyskuun 19. päivänä 1944 Moskovassa allekirjoitetun Suomen ja Neuvostoliiton välirauhansopimuksen jäl-kitunnelmissa kirjoitti J. K. Paasikivi päiväkirjaansa seuraavasti: ”Hirmuinen so-pimus! Porkkala on, ei ai-noastaan sotilaallinen tuki-kohta vaan myös poliitti-nen. Luovutettu alue on ko-vin suuri, kysymys on, voi-ko Suomen kansa tämän jälkeen kansana elää”. Pre-sidentti Mannerheimin mie-lestä tukikohta oli niin vaa-rallinen, että pääkaupunki pitäisi siirtää välittömästi Turkuun. Paasikiven mieles-tä Suomea saattoi pitää tä-män jälkeen puoleksi miehi-tettynä maana, mikä esti pu-humasta Suomen puolueettomuudesta.

Moskovassa solmittu vä-lirauhansopimus syyskuus-sa 1944 oli puhdas sanelu-rauha. Suomalaiset neuvot-telijat asetettiin heti tilan-teeseen, missä kaikki Neu-vostoliiton esittämät ehdot oli hyväksyttävä sellaise-naan tai suomalainen rau-hanvaltuuskunta saisi pala-ta kotiin saman tien ja sota jatkuisi. Neuvostoliiton joh-to ei ollut edes vihjannut etu-käteen, että se halusi vaihtaa talvisodan jälkeen saaman-sa Hangon Porkkalaan. To-dennäköisesti neuvostojohto oletti, että jos suomalaisilla olisi ollut tiedossa Porkka-lan luovuttaminen eivät he olisi tulleet Moskovaan aina-kaan vielä syyskuussa 1944. Samanaikaisesti oli Stalinil-la kiire saada Suomen kysy-mys ratkaistua, ennen Sak-san lopullista kukistumista ja Euroopan jakoa. Toisaal-ta on muistettava, että suo-malaisten kannalta mahdol-lisuus rauhan solmimiseen rajoittui Ilomantsin torjunta-voiton elokuun alussa ja sak-salaisten Narvan rintaman romahtamisen syyskuun lo-pussa väliseen lyhyeen ajan-jaksoon.

Välirauhansopimuksen mukaisesti piti tukikohta-alue Porkkalasta vuokrata Neuvostoliitolle 50 vuodeksi eli siis vuoden 1994 syksyyn asti. Vuokra oli muodolli-nen 5 milj. markkaa vuosit-tain (noin 722 000 euroa nykyrahassa) ilman mitään indeksikorotuksia. Porkka-lan alue piti luovuttaa kym-menen päivän kuluessa vä-lirauhansopimuksen allekir-joituksesta, joka oli evaku-

Porkkalan tukikohta ointiin todella lyhyt aika. Kuitenkin suuren vapaaeh-toisjoukon ja armeijamme sotilaiden sekä lottien avul-la saatiin asukkaat, heidän ir-tain omaisuutensa ja viljasa-to evakuoitua pois. Vuokra-alueen koko oli 380.5 km2 ja siellä asui yli 7300 asukasta. Alueeseen kuului lähes koko Degerbyn kunta, suurin osa Kirkkonummea, osa Siunti-ota ja pieniä osia Inkoosta ja Espoosta. Tukikohtaan kuu-lui myös noin 1000 km2 laajuinen merialue. Porkka-lan alueen rajat suljettiin 29.9.1944 klo 8.00.

Porkkalan vuokra-alueen raja oli määritelty rauhanso-pimuksessa suurimittakaa-vaiselle kartalle ja sen mer-kitseminen maastoon aiheut-ti ongelmia ja riitoja. Useim-miten ne ratkesivat Neuvos-toliiton kannan voittoon, ku-ten oli käynyt myös pitkällä itärajallamme. Alue katkai-si Helsingin ja Turun väli-sen rautatieyhteyden, mikä häiritsi kuljetuksia ja talous-elämää pahasti. Rautatielii-kenne Porkkalan alueen lä-pi saatiin uudelleen käyntiin vasta lopullisen rauhanso-pimuksen allekirjoittamisen ja vaikeiden neuvotteluiden jälkeen. Liikenne radalla al-koi vuoden 1948 alussa ja silloinkin jouduttiin vaunu-jen ovet lukitsemaan ja ikku-nat peittämään läpiajon ajak-si. Tämä oli alun perin suo-malaisten idea ja ehdotus, koska vakoilua vainoharhai-sesti pelkäävät neuvostoliit-tolaiset eivät olisi muutoin suostuneet läpiajoon lain-kaan.

Välirauhansopimuksen liitteen mukaisesti sitoutui Suomi turvaamaan vuokra-alueen ja tukikohdan huol-toliikenteen rauta- ja maan-teitse Etelä-Suomen halki. Sopimukseen oli Neuvosto-liittolainen osapuoli sanel-lut myös joukon määräyksiä, jotka takasivat heille rajoitta-mattomat kauttakulkuoike-udet kumpaankin suuntaan niin maalla, merellä kuin il-massakin. Käytännössä tämä tarkoitti, etteivät suomalaiset viranomaiset saaneet tarkas-taa Porkkalaan menijöiden tai sieltä palaavien henkilöl-lisyyttä eikä mitään Porkka-laan suuntautuvaa liikennet-tä. Junissa ja autojen suo-japeitteiden alla matkustavi-en määrää ei saatu tarkastaa. Näin pystyi Neuvostoliiton sotilastiedustelupalvelu kul-

jettamaan helposti vakoili-joitaan Suomeen ja takaisin Porkkalaan esteettä yli 11 vuoden ajan. Suomalaiset vi-ranomaiset saattoivat vain voimattomina seurata mat-kustajien määrän lisäänty-misen ja vähenemisen mat-kan varrella. Kiinnijäänei-den vakoilijoiden kuuluste-luissa antamien tietojen mu-kaan Porkkalan kautta kul-jetettiin useita suomalaisia aina Leningradiin tai Vii-puriin saakka monta päivää kestäville vakoilukursseille ja sitten samaa tietä takai-sin.

Kun vuokra-alue luovu-tettiin syksyllä 1944, ei Neuvostoliiton vaatimuk-sesta mitään suomalaisia so-tilaallisia laitteita ja linnoi-tuksia saanut purkaa, vaan ne olivat annettava ehjänä. Muun muassa Mäkiluodon järeä 305 mm kaksoistyk-kitornissa oleva patteri luo-vutettiin ammuksineen toi-mintakuntoisena. Samanlai-sia linnoituslaitteita kuin oli välirauhan aikana rakennet-tu Hangon ympärille, ei nyt uskallettu rakentaa. Neu-vostoliittolaiset sitä vastoin rakensivat pääasiassa sak-salaisten sotavankien voi-min mittavat kantalinnoite-tut asemat sekä maarajalle, että meren rannoille. Suo-malaisten piti välirauhanso-pimuksen mukaisesti lisäksi purkaa Porkkalasta itärajaan ulottuvalta rannikon osalta kaikki järeät ja raskaat ran-nikkotykit. Näin jäi pääkau-punkimme ilman vastaty-kistöä mahdollisesti Pork-kalasta suuntautuvaa tulta vastaan.

Porkkalassa ei sitä vas-toin ollut puutetta tulivoi-masta. Mäkiluodon järeiden tykkien kantama oli 43 km ja näin sieltä pystyttiin am-pumaan Helsingin keskus-taan lähes 500 kiloa paina-via kranaatteja. Yhden täl-laisen kranaatin osumalla tuhoaa kokonaisen asuin-korttelin. Ei ole yllättävää, että Porkkalan luovutus Neuvostoliiton laivastotuki-kohdaksi aiheutti puolus-tusvoimiemme johdossa lä-hes paniikinomaisia tuntei-ta. Kenraali Erik Heinrichs oli sitä mieltä, että pääkau-punki olisi siirrettävä pois ilmiselvästä vaaravyöhyk-keestä joko Tampereelle tai Jyväskylään.

Yksi tärkeimmistä syistä Neuvostoliiton suureen ha-

Pohjanmaan Maanpuolustaja 1/2008 — 25Maaliskuu 2008

SRA piirinmestaruuskilpailut4.5.2008 kl. 13.00

Paikka: JSF.in ampumarata Spituholma PietarsaariAselajit:Kiv.Pist.Haul.Järjestäjä: PJ-res.

Tervetuloa!

SRA distrikts-mästerskapstävlingar4.5.2008 kl. 13.00

Plats: JSF.s skjutbana Spituholmen JakobstadVapen: Gevär,pistol,hagelgevär.Arrangör: PJ-res.

Välkommen!

TOHOLAMMIN RESERVILÄISET!Toiminnan virittämistilaisuus.Tiistaina 8.4.2008 klo 19.00 alkaen.Kunnantalo

Tervetuloa ideoimaan!Toholammin reserviläisjärjestöt

Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri

Kuntotestit 2008Lihaskuntotesti + cooper12.5 Pedersöre, Sursikin urheilukenttä klo18.00 J.Härmälä 0500 - 667 69212.5 Kannus, urheilukeskus klo18.00 A.Roiko-Jokela 044 - 5131 55026.5 Kokkola, urheilukenttä klo18.00 M.Virtanen 040 - 504 490112.8 Kannus, urheilukeskus klo18.00 A.Roiko-Jokela 044 - 5131 55026.8 Kokkola, urheilukenttä klo18.00 M.Virtanen 040 - 504 4901

Marssi/ vaellus12.4. Pedersöre, kenttämarssi Forsbyssä klo 12.00 J. Härmälä 0500 – 667 6926.6. Kannus–Sievi, pikkuratavaellus A. Roiko-Jokela 044 – 5131550

Ammuntaosuudet Ammuntaosuudet järjestetään paikkakunnittain kilpailukalenterin mukaisesti. 14.5. Kokkola, ampumarata. Rk-ammunta M. Virtanen 040 – 504 490111.10. Kannus, ampumarata. Rk ammunta J. Isohanni

Suunnistus12.5 Pedersöre reserviläissuunnistus klo.12.00 J.Härmälä 0500 – 667 692

Osallistutaan myös paikkakuntien urheiluseurojen järjestämiin maanantai- ja torstai-rasteihin.

* Lihaskuntotesteissä käytettävä puristuspainemittari saatavilla Antti Roiko-Jokelalta 044 – 5131 550

Mikael SkytteUrheiluvastaava,

Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri

Porkkalan tukikohta sekä erillisiä panssariyksi-köitä. Aseistusta oli varastoi-tu kolmen divisioonan tar-peisiin. Tämän lisäksi oli runsaasti merivoimien jouk-koja. Venäläisiä siviileitä asui alueella yli 7000 hen-keä. Erään arvion mukaan alueella oli enimmillään yh-teensä yli 40.000 ihmistä. Neuvostoliitolla oli selvästi alun perin tarkoitus pitää Porkkala vuosikymmeniä, mitä osoittaa merkittävän laivastotukikohdan rakenta-minen Obbäsiin ja huoltotu-kikohdan Båtvikiin.

Tämän lisäksi rakennettiin 1950-luvun alussa lentotu-kikohta Friggesbyhyn, jonne sijoittui Mig-15 suihkuhävit-täjiä käyttävä hävittäjälen-torykmentti. Myös kallioon louhitut komentokeskukset voima-asemineen kertovat pitkälle tähtäävistä suunni-telmista. Tukikohdan tykis-töä vahvistamaan Porkka-laan tuotiin myös usean vuo-den ajaksi panssarilaiva Vy-borg, entinen suomalainen, sotakorvauksena luovutettu Väinämöinen.

Tukikohdan miehitystä vahvennettiin vielä Korean sodan aikana, mutta sota lop-pui ja Stalinin kuoltua levisi suojasää hetkeksi Neuvosto-liittoon. Syksyllä 1955 koitti sopiva poliittinen hetki tuki-kohdasta luopumiseen. Ke-sällä 1955 oli Neuvostoliitto nimittäin vaatinut Geneven huippukokouksessa kaikilta valtioilta luopumista vieraal-la maalla olevista sotilastu-kikohdista. Tämän mukai-sesti teki Stalinin jälkeisen valtataistelun voittanut Neu-vostoliiton silloinen päämies Nikita Hrutshev jo Gene-vestä palatessaan päätöksen Porkkalasta luopumisesta. Ulkoministeri Molotov vas-tusti kiivaasti palauttamista ja koitti saada asevoimat puolelleen, mutta hänen täh-tensä oli jo laskemassa. To-dellisen syyn Porkkalan pa-lauttamiseen kertoi Hrutshev hyvin selvästi muistelmis-saan. Hänen mukaansa Neu-vostoliiton turvallisuus ei tu-lisi tukikohdan luovuttami-sesta heikkenemään, koska: ”meillä oli pitkä yhteinen ra-

ja, joten saatoimme helposti ja nopeasti päästä vaikutta-maan Helsinkiin tykistöllä ja jalkaväellä, puhumattakaan pommeistamme ja ohjuksis-ta. Tämän vuoksi ei ollut ole-massa hyviä sotilaallisia syi-tä pitää tukikohta”. Päätöstä luovutuksesta eivät siis oh-janneet mitkään hyväntah-toiset ajatukset Suomea koh-taan vaan yksinkertaisesti ai-ka ja sotatekniikan kehitys oli ajanut Porkkalan tuki-kohdan ohi.

Porkkalan palautusSopimus Porkkalan palau-tuksesta ja samalla siihen lii-tetystä YYA-sopimuksen jat-kosta allekirjoitettiin Krem-lissä 19.9.1955. Juhlapäiväl-lisillä tämän jälkeen sanoi J. K. Paasikivi lähtevänsä en-si kertaan tyytyväisenä Mos-kovasta. Pian tämän jälkeen alkoivat kuljetusjunat siirtää pois sotamateriaalia Pork-kalasta. Samalla alkoi kuu-lua räjäytysten ääniä neuvos-toliittolaisten tuhotessa sys-temaattisesti rakennelmiaan. Pelkästään rautateitse vietiin

pois 244 erilaista tykkiä, 94 panssarivaunua jne. Meritse viedystä materiaalista ei ole tietoa.

Helsinkiä uhannut vaara ja poliittisen painostuksen vä-line katosi. Tammikuun 24. 1956 esitteli tukikohdan vii-meinen päällikkö kenraali-luutnantti Sergei Kabanov tukikohtaa pääministeri Ur-ho Kekkoselle ja tämän seu-rueelle. Kokonaan tyhjen-tyneen tukikohdan rajapuo-mi nousi 26. tammikuuta 1956 ja rajavartijoiden jouk-ko marssi konepistoolit olal-laan Porkkalaan lehtimies-joukon seuraamana. Tulijat hämmästelivät runneltuja teitä, hävitettyjä metsiä, ou-toja rakennelmia, värikkäi-tä seiniä ja melkoista sotkua sekä likaa. Selvimmät kom-mentit antoi eräs suomalai-nen radioreportteri, joka lau-sui eetteriin: ”Kun akat nä-kevät kaiken tämän paskan, niin itku pääsee.”

Juhani Vakkuri

1944–56

Si vis pacem, para bellum! Jos tahdot rauhaa, valmis-taudu sotaan, sanoivat roo-malaiset. Armeijoiden jäljil-tä on löydetty monenlaista sotamateriaalia eri aikakau-silta. Suurten kreikkalais-ten sankareiden, Odysseuk-sen ja Akilleuksen sotava-rusteista ei ole jäänyt jäl-keäkään, mutta Marathonin taistelun voittajan Milthia-deen kypärä on tallella.

Museoissa on roomalais-ten miekkoja, kilpiä ja ky-päriä, keihäänkärkiä, mut-ta puurakenteiset heittoko-neet, piiritystornit ja keihäs-lingot ovat poissa.

Ranskalaisten suurimpia aarteita ovat Kaarle Suuren miekka ja haarniska.

Tuliaseita, tykkejä, mus-ketteja, pistooleja, kaikkea keskiajan ja uudemman ajan maanpuolustuksen tarvitse-maa laitteistoa löytyy eri maista.

Toisen maailmansodan jäämistöä on paljon säily-tetty kaikissa sotaa käyneis-sä maissa. Ilmailumuseois-ta löytyy kuuluisia lentoko-neita: Jak-9, Hawker Hurri-cane, Supermarine Spitfire, Messerschmitt Bf-109 eri tyyppeineen, Focke-Wulf Fw-190, Bell P-39 Aira-cobra, P-51D Mustang, Mit-subishi A6M2(Zero), La-votskin La 7.

Parhaina yleishävittäjinä pidettiin Mustangia, Spitfi-reä sekä saksalaisia Messer-scmittiä ja Focke-Wulfia.

Panssarimuseoiden suo-jissa sulassa sovussa seisoo tankkeja, kuten venäläiset T-34, Josif Stalin, englanti-laiset Churchill, Cromwell ja Crusader. Järeä ranska-

Jäämistöälainen vaunu Char B herät-tää kunnioitusta koollaan. Kevyempi ranskalaisvaunu näyttää sen rinnalta pie-neltä. Sen nimi on Hotch-kiss. Kuuluisat saksalais-vaunut Pantteri ja Tiikeri ovat vaikuttavan näköisiä. Niissä näkyy Saksan armei-jan, Wehrmachtin aseilleen valmistajilta vaatima laatu.

Käsiaseita on keräilijöi-denkin säilytyk-sessä museoiden lisäksi.

Suomen armei-jan aseiden lisäksi haluttuja ovat ol-leet saksalaiset so-tilaspistoolit Para-bellum ja Walt-her P-38, amerik-kalainen Colt, ve-näläiset Nagan ja ”Tähti” sekä belgialainen FN.

Pitkistä aseista mielen-kiintoisin on mielestäni sak-salainen kevyt konekivääri. Wehrmachtilla ei ollut pika-kivääriä kuten englantilai-silla ja venäläisillä. Iso-Bri-tannian pikakivääri Bren oli tehty moneen käyttöön. Se voitiin pultata kiinni tiedus-teluvaunuun tai maastoau-toon aavikkosodassa. Ve-näläisillä oli Emmansa, jo-ta meidänkin armeijamme käytti sotasaalisaseena.

Breniä ja Emmaa vastasi Saksalla yhden miehen ase, kevyt konekivääri. Aseessa oli etutuki sekä vyölipas. Toimintamekanismi on omintakeinen: piipunsuun edessä on sateenvarjoa muistuttava teräsosa, jonka läpi luoti lentää. Ruutikaa-su ponnahtaa siitä taakse-päin ja antaa rekyylin lisäk-si piipulle vauhtia taakse-

päin. Piippu ja lukko luis-teineen peräytyvät yhdessä lyhyen matkaa. Kun paine piipun sisällä on laskenut turvalliselle tasolle, uusi keksintö, rullasulku avau-tuu. Lukko jatkaa taak-sepäin, hylsy poistuu. Lu-kon takana oleva vastajousi lyö lukon eteenpäin. Samal-la lukon etukappale siep-paa vyöstä uuden patruunan

piippuun. Kun liipaisinta pai-netaan edelleen, kierros jatkuu. Syntyy sarjatu-li. Liittoutuneet nimittivät aseen viikatteeksi, niin tehokkaasti tuo hyvin suunnitel-tu ase kaatoi

hyökkäysaaltoja maahan.Armeija marssii vatsal-

laan, sanotaan. Se tarvitsee huoltoa ja evästä. Saksan armeija oli hyvin varustet-tu. Siltä löytyi hyvin ny-kyaikaisen tuntuinen, ko-koontaitettava yhden mie-hen keittolaite. Sytytyspalat vain alle ja pakki tulelle. Sa-vu ei kavaltanut ruuan val-mistajaa.

Aterian päälle kuului ve-tää sätkä. Armeijalta löytyi sätkäntekokonekin. Se on kaunis ja hyvin suunnitel-tu.

Kenttäkirvestä tarvittiin leiriytyessä. Saksalaisessa versiossa on sorkkarautatoi-mintokin. Sama kirves kel-pasi myöskin pioneereille rakentamiseen ja rakentei-den purkuun.

Kun on ilta ja maa tum-muu, tarvitaan valoa. Sak-san armeija käytti valopet-rolilyhtyjen ohella karbi-

dilamppuja. Saksan armei-jan karbidilamppu oli hy-vin suunniteltu. Alinna oli asetyleenikaasun synnyttä-miseen tarkoitettu kammio. Sen pohjasta lähti ontto, ylä-osastaan kierteistetty putki. Putkessa oli kaasulle reikä.

Ylempi osa oli vesipesä, josta johti pieni kanava pohjan läpi. Veden tippu-mista säädeltiin mikroruu-villa. Ylimmäisenä oli pol-tin, jonka suutin oli keraa-minen. Alimmaisen säiliön – johon annosteltiin kal-siumkarbidi – reunaa vas-ten tuli vesipesän pohjan rengasmainen kumitiiviste. Sellainen oli myös poltti-men pohjassa. Näin laittees-ta saatiin kaasutiivis.

Poltin kiinnittyi kierteillä laitteen pohjasta lähtevään kaasuputkeen. Kalsiumkar-bidi oli pakattu annoksiin, joiden säiliö oli tumman-ruskea. Sen mitat olivat 15x40x100 mm. Yhden an-noksen tuottama valo riitti hyvin iltatoimiin. Laite oli varma ja kenttäkelpoinen.

Sellaisen ääressä on var-maan syntynyt moni ilkeä sotasuunnitelma. Vaikkapa idea asentaa panssarimii-nan alle hyppymiina. Kun miinanpurkaja nosti pans-sarivaunun pysäyttämiseen tarkoitetun kymmenkiloi-sen räjähteen ylös, alta sin-koutui kavala ase, ”hyppy-heikki”.

Ennen koiralta kusi lop-puu kuin sakemannilta konstit, sanoivat vanhat so-tajermut. Ja olivat oikeas-sa.

Esa Ovaskainen

Liittoutuneet nimittivät aseenviikatteeksi, niin tehokkaasti tuo hyvin suunniteltu ase kaatoi hyökkäysaaltoja maahan.

Pohjanmaan Maanpuolustaja26 — 1/2008 Maaliskuu 2008

Pauha 2008 järjestetään kahdeksannen kerran. Har-joitukseen tutustuvat Maanpuolustuskoulutusyhdis-tyksen toiminnanjohtaja Pekka Majuri ja koulutus-päällikkö Antti Nieminen sekä kutsuvieraina Kokko-lan Karjalaseura ry.Perinteisten kurssien lisäksi Pauha 2008 harjoituk-sessa koulutetaan Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan

PAUHA 2008Keski-Pohjanmaan maanpuolustuspiirin järjestämät kurssit:Jääkärikomppanian puolustus 12.–13.4Kurssin tavoitteet:Jääkärikomppanian taistelu-ammunnan suoritta-minen mm. rk;lla, kevyt kk:lla ja muilla komppani-an aseilla.Kurssilaiset perehdytetään jääkärikomppanian toimintaan puolustustaistelussa.Kurssinjohtaja Mika Ojala 040-8348859Kouluttajat ylil Risto Makkonen P-SSlEltn Tarmo Hemmilä P-SSlEP-SSlE maksaa osanottomaksunKaksi (2) korvaavaa kh-vuorokauttaKohderyhmä: Reserviläiset

Esikuntatyöskentely 11.–13.4Kurssin tavoitteet:Perehdyttää työskentelyyn pataljoonan esikun-nassa. Tutustuttaa sotilaallisiin merkkeihin ja ly-henteisiin kurssia edeltävällä itseopiskelulla. An-taa valmiudet osallistua esikuntatyöskentelyn jat-kokurssille. Esikuntatyöskentelyn jatkokurssin ta-voitteena on saavuttaa valmiudet, joiden perus-teella henkilö voidaan sijoitta pataljoonatason esikuntiin. Kurssin harjoitteena toimitaan Pauha-harjoituksen esikuntana.Kurssinjohtaja Paul Klein puh. 050-595 8602Kouluttaja Matti KiviniemiKaksi (2) korvaavaa kh-vuorokauttaKohderyhmä: Reserviläiset ja muut esikunta-työskentelystä kiinnostuneet

Tarkka-ammunta 2 11.-13.4Kurssin tavoitteet:Kurssin päämääränä on kouluttaa oppilaat tarkka-ampujaparin tilanteenmukaiseen toimintaan ja am-muntaan 300-700 metrin etäisyyksille. Kurssi an-taa valmiudet osallistua Tarkka-ampuja 3 kurssil-le.Kurssinjohtaja Janne Nyman 0405816071Kouluttaja komkapt Pauli Salo PohmSlE 06–812003Kaksi (2) korvaavaa kh-vuorokauttaKohderyhmä: Tarkka-ammunta 1 kurssin käyneet.

Konekivääri 1 12.-13.4Kurssin tavoitteet:Perehdyttää maakuntakomppanian reserviläiset konekiväärin rakenteeseen, taktiseen käyttöön sekä suorittaa ammuntoja erilaisiin maaleihin.Kurssinjohtaja Timo Järvelä 050-5525845Kouluttaja ylil Tom Wargh PohmSlEKohderyhmä: Kutsun saaneet MaaKK:n reservi-läiset

Arki turvalliseksi 11.–13.4Kurssin tavoitteet:Antaa perustietoja ja taitoja kansalaisen ylei-sen turvallisuuden lisäämiseksi.Kurssinjohtaja Simo Säippä 050–3273013Kohderyhmä: AMK -opiskelijat

Nuorten turvakurssi 11.–13.4Kurssin tavoitteet:Antaa perustietoja ja taitoja kansalaisen yleisen turvallisuuden lisäämiseksi.Kurssinjohtaja: Aaron Mustajärvi 044–294 1159Kouluttajat: Arto ja Monica PaananenKohderyhmä: Kokkolan ammattiopiston oppilaat

MaaKK- Info 12.4 + HemvärnP-SSLALTSTO kurssinjohtaja Kari RönnqvistYlil Risto Makkonen

PohmSlEKomkapt David Prosi

Sotilaskotitoiminta poikkeusoloissa 11.–13.4Kurssin tavoitteet:Kurssilaiset perehdytetään Sotilaskotitoimintaan myös maasto-olosuhteissa.Kurssinjohtaja Eivor Wärn-AuvinenKohderyhmä: Sotilaskotisisaret ja muut sotilaskotitoiminnasta kiinnostuneet

Etelä-Pohjanmaan maanpuolustuspiirin järjestämät kurssit:Joukkomuonitus / Hygieniapassikoulutus 11.–13.4Kurssin tavoitteet:Muonituksen järjestäminen n. 250 henkilölle liittyen Lohtajalla järjestettävään PAUHA-harjoitukseen.¤ keitimen käyttökoulutus¤ muonitussuunnitelma ¤ muonituksen järjestelyt ja toteutus¤ muonituksen omavalvonta¤ muonitusalueen pelastussuunnitelmaKoulutukseen / muonituskurssiin sisältyy sisältyy hygieniapassikoulutusKurssin johtajana toimii Seppo Rintamäki p. 0400–669783Kohderyhmä: Kaikki yli 15 vuotiaat Suomen kansalaiset

Kenttälääkintä 1 11.–13.4Kurssin tavoitteet:¤ Tiedostaa sodan kuva ja tuntea kenttälääkinnän järjestelyt poikkeusoloissa¤ Valmistella ensihoitopaikka toimintakuntoon ja tuntea sen materiaali¤ Toimia tehtävässä ensihoitopaikalla ja joukkueen lääkintämiehenä¤ Kerrata/opetella hätäensiaputoimenpiteet ja ensihoidon perusteet; nestehoi-don aloitus ja hengityksen turvaamistoimenpiteet¤ Tuntea kenttälääkinnän organisointi ja järjestelyt¤ Tutustuttaa potilaslajittelun perusteisiin monipotilastilanteissa Kurssilla keskitytään poikkeusolojen lääkintähuollon toimintaan luennoin maas-tossa pidettävin harjoituksin.Kurssin johtaja ensihoitaja AMK Timo UtunenKohderyhmä: Kutsun saaneet MaaKK:n reserviläiset, lääkinnällisiin tehtäviin sijoitetut henkilöt

Nuorten tutustuminen Puolustusvoimiin 12.–13.4Kurssin tavoitteet: Tutustuttaa oppilaat varusmiespalvelukseen perusyksikössä. Mm.¤ sulkeisjärjestyksen perusteita¤ suojelu ja pelastuskoulutusta¤ itsepuolustuskoulutusta¤ yöpyminen puolijoukkueteltassa, kipinä- ja vartiovuoroineen.¤ ilmakivääriammunta¤ miten toimit, jos eksyt (maastoharj.)Kurssinjohtaja Teemu JoensuuKohderyhmä: Kurikan ammattiopiston oppilaat

Nuorten tutustuminen Puolustusvoimiin 12.–13.4Kurssin tavoitteet: Tutustuttaa oppilaat varusmiespalvelukseen perusyksikössä. Mm.¤ sulkeisjärjestyksen perusteita¤ suojelu ja pelastuskoulutusta¤ itsepuolustuskoulutusta¤ yöpyminen puolijoukkueteltassa, kipinä- ja vartiovuoroineen.¤ ilmakivääriammunta¤ miten toimit, jos eksyt (maastoharj.)Kurssinjohtaja Olli NieminenKohderyhmä: Kauhavan lukion oppilaat

Pohjanmaan Maanpuolustuspiiri Meripuolustuspiiri Kokkolan meriosastoViestikurssi 12.–13.4Kurssin tavoitteet:Opettaa ja harjaannuttaa Pohjanmaan Sotilasläänin maakuntakomppanioiden viestihenkilöstö kenttäviestivälineiden oikeaan käyttöön ja viestittämiseen.Kurssinjohtaja Esa Peltomäki Kouluttaja ylil Markku Nisula PVJJKKohderyhmä: Kutsun saaneet MaaKK:n reserviläiset

Väylänvalvonta 11.–13.4Kurssin tavoitteet:Pauha-harjoituksen sektorivalvonta, vartiointi ja muu koulutus.Kurssinjohtaja Touko MyllymäkiKohderyhmä: Reserviläiset ja muut toimijat

ja Keski-Pohjanmaan maakuntakomppanioihin sijoitet-tuja reserviläisiä.Harjoituksen johto: Harjoituksen johtaja sot.mest (res) Kari Moilanen, varajohtaja sot.mest (res) Matti Saari, vääpeli ylik (res) Risto Posio, sihteeri Rhea NykvistPiiripäälliköt: Maija Haanpää (Etelä-Pohjanmaa), Risto Kurtto (Pohjanmaa), Terho Tattari (Keski-Pohjanmaa)

Viidennen kerran harjoituksessa mukana olevat palkitaan kunniakirjalla harjoituksen päätöstilai-suudessa.

Ilmoita piiritoimistoon puh. 0207 56 9037,jos tulet mukaan viidennen kerran.

PAUHA 2008 PAUHA 2008

Pohjanmaan Maanpuolustaja 1/2008 — 27Maaliskuu 2008

Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piirin ja VaasanReserviupseeri-piirin tiedotus- ja jäsenlehti.

Päätoimittaja: Heikki Pääjärvi,

Lähdetie 4, 68600 Pietarsaari,

puh. 06 – 724 6333, 040 519 9955,

e-mail: paajarvi@multi.fiToimittaja:

Erkki Tunkkari, Jahti 57,

67300 Kokkola,puh. 06 – 831 3907,

050 521 2171e-mail:

erkki.tunkkari@pp.kpnet.fi

Lehtityöryhmä: Raimo Latvala, Heikki Pääjärvi,

Markku Takala ja Erkki Tunkkari.

Lehden talous: Rauno Hauta-aho

Ajurintie 2867100 Kokkola

puh. 040–581 7412e-mail:

rauno.hauta-aho@sok.fiPankki

Nordea Kokkola 106530–204150

Seuraava Pohjanmaan

Maan-puolustaja 2/2008: kesäkuu. Aineisto 4.6.2008

Osoitteenmuutokset: RES ja RUL:

Jäsensihteeri Virpi Kukkonen (MPY

Oy)Puh (09) 4056 2011,

fax (09) 499 875Sähköposti:

jasenasiat@rul.fiK-P VEMP

Päivi Sorjonen, 040 553 7321,

Autojoukkojen Kilta Ilkka Jylhä

0400 168 438Kokkolan meriosasto

Leo Pietilä 050 362 735Sivunvalmistus

JS/Ari Alalantela ja Päivi Kultalahti

Paino: Keski-Pohjanmaan

Kirjapaino Kokkola

Painos: 5 000 kpl

POHJANMAAN MAANPUOLUSTAJAPOHJANMAAN MAANPUOLUSTAJA

Pysyvät aineistopäivät:N:ro 1: 13.3. – Talvisodan päättymisen muistopäiväN:ro 2: 4.6. – Marskin syntymäpäiväN:ro 3: 29.9. – Suomen Sodan Lohtajan aselepo 1809N:ro 4: 6.12. – Itsenäisyyspäivä

YHTEYSTIEDOTIlmoittakaa järjestönne johtajan yhteystiedot aina niiden muuttuessa sihteeri Kirsti Tikallesähköposti: kirsti.tikka@mil.fipuhelin: 06 – 181 2013posti: Vaasan Sotilasläänin esikunta PL 22, 65101 Vaasatelekopio: 06 – 181 2162

POHJANMAANMAANPUOLUSTAJAPOHJANMAANMAANPUOLUSTAJA

Sisäsivuilla:Jääkärien jäljillä Suomeen ja Suomessa 2Jääkärien kotiinpaluusta 90 vuotta 290 vuotta Jääkärimarssin ensiesityksestä 4Kokkolan Vartiolinna 80-vuotias 5 Tammisunnuntain seppelpartiot Kokkolassa 5Vaasan Meriosaston lippu otettiin juhlallisesti käyttöön 6Maanpuolustuskoulutus ry:n vuosipäiväävietettiin Vaasassa 7Pohjanmaan Sotilaslääni viettiensimmäistä vuosipäiväänsä 7Tykistökoulutusta Pietarsaaressa 90 vuotta sitten 8Kun tykistökoulu saapui kaupunkiin 9Isontalon Antti – jääkäri, jääkärivärvärija seitsemän sodan veteraani 9Rautu 1918 10Jussi Isotalo johtamaan sotilaspoikia 10Tammisunnuntai 2008 11Ritari saatettiin viimeiselle matkalleen 11Sotiemme veteraanit -keräyksenvarainhankinta käynnistyi 12Keräys sotiemme veteraanien hyväksikäynnistyi hienosti 12Suomen Jääkärimuseon hyväksi perustettiin yhdistys 13Veteraanikeräyksen varainhankinta-organisaatio Keski-Pohjanmaalla 13Kajomeri Oy 14Keski-Pohjanmaan vapaaehtoisetmaanpuolustajat ry lakkautettu 15Äkkilähtö Kyprokselle 16Lataa ja varmista 17Aluepuolustus 2020 18Keskipohjalaisille maanpuolustajilleentistä vaativampia kouluttaja- ja johtajatehtäviä 19Vaasan Reserviupseerikerhohuomioi aktiivisia 20Turvallisuuden suurkatselmus yli viiden hehtaarin näyttelyalueella 20Reserviläisliiton naisten koulutuspäivä 20Koulutustilaisuus yhdistyksen uusillejäsenille ja muille luottamushenkilöille 21Ylennyksiä 21Kesäyön marssi siirtyy Vantaalle 21Taistelumme kuvat – Suomen sodat 1939-45 -filmisarja Mustasaaren kirjastolle 21Suomen Rauhanturvaajaliitto 40 vuotta 22Karlebynejdens försvarsgillets årsmöte 22Outo hiihtäjä 23Toivo Samdkvist 80 vuotta 23Alpo Koivuniemi 60 vuotta 23Toinen vuoro isänmaalle 23Kirje ritamalta 23Kokkolan Reserviupseerin toimintasuunnitelma alkuvuodelle 23Piirin kilpailut 2008 24Ampumahiihtoa Himangalla 24Haapajärven-Reisjärven reserviläistenkilpailukalenteri 2008 24Porkkalan tukikohta 1944-56 24Jäämistöä 25SRA piirinmestaruuskilpailut 25Kuntotestit 2008 25Pauha 2008 26Maanpuolustuskoulutus 27MPKY Keski-Pohjanmaa 28

Keski-Pohjanmaan Maanpuolustuspiiri

Perinteinen Talvisodan muistohiihto sujuteltiin Kälviällä 9.3. Kurssin johtajana toimi Sakari Hannula.

”Lähdön läheisyydessä on tunnelmaa”. Kuva HP.

Rhea Nykviston palannut koulutus-sihteeriksi.

Osallistujat ja kouluttajat 2002–2007

Tutustu Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien

kotisivuihin www.kpmaanpuolustajat.fi

Keski-Pohjanmaan MaanpuolustuspiiriPiiripäällikkö Terho Tattari 0400 – 746 743

Koulutussihteeri Rhea Nykvist puh. 0400 – 395 909

Maanpuolustuskoulutus Keski-Pohjanmaaosoite: Pohjoinen Ohikulkutie, Koulutustalo, 67100 Kokkola, puh. 0207 56 9037, fax 0207 56 9038, sähkposti: keski-pohjanmaa@mpkry.fi

POHJANMAANMAANPUOLUSTAJAPOHJANMAANMAANPUOLUSTAJA N:o 1

Maaliskuu 2008

Piiripäällikön palsta

Toimintasuunnitelma 200811. Puolustusvoimien tilaama sotilaallinen koulutus Tarkka-ammunta 2 0609 08 11002 Lohtaja 11.-13.4 Janne Nyman 040-5816071 Jääkärikomppanian puolustus 0612 08 11003 Lohtaja 12.-13.4 Mika Ojala 040-8348859 Kohteensuojaus 1 0609 08 11004 Lohtaja 12.-13.4 Tommi Virkkala 050- 3273 013 Konekivääri -kurssi 0609 08 11005 Lohtaja 12.-13.4 Timo Järvelä 050-5525845 Norrskens Treffen koulutus ja karsinta 0609 08 11005 Lohtaja 3.-4.5 Terho Tattari 0400-746743 NorrskensTreffen 0609 08 11006 Ruotsi 17.-19.8. Terho Tattari 0400- 746 743 Asutuskeskustaistelu 0616 08 11007 Haapajärvi 20.-21.9 Sauli Sikala 0500-694247 Esikuntatyöskentely 3 0616 08 11008 Haapajärvi 19.-21.9 Matti Kiviniemi 040-3008250 Linnoittaminen ja maastouttaminen 0616 08 11009 Haapajärvi 20.-21.9 Jarmo Somero 0400-617738 Tarkka-ammunta 1 0616 08 11010 Haapajärvi 19.-21.9. Juha Vierimaa 040-5014165 12. Muu sotilaallinen ja sotilaallisia palveleva koulutus Ase- ja ampumakoulutus 0616 08 12023 Pyhäjärvi 1.4.-15.10 Seppo Ruotoistenmäki 040- 587 0423 Kuljettajien jatkokoulutus 0609 08 12009 Kajaani 4.-6.4 Raimo Vartiainen 040- 413 1510 Vuorijohdon koulutus 0609 08 12010 Haapajärvi 21.huhti Jani Pikkarainen 050-5536828 Ase- ja ampumakoulutus 0610 08 12012 Kaustinen 3.5.Erkki Laide 0400- 137 169 Ase- ja ampumakoulutus 0618 08 12013 Toholampi 3.5. Timo Tolvanen 06- 888 5249 SRA-kurssi 0615 08 12012 Pedersöre 16.-18.5 Mikael Skytte 050-5983142 Ase-ja ampumakoulutus 0605 08 12039 Perho 17.5.Toivo Itäniemi 0400-755423 Ase-ja ampumakurssi 0619 08 12014 Himanka 1.5.-31.8. Risto Herrala 040-5149104 Ase- ja ampumakoulutus 0621 08 12015 Kalajoki 1.5.-31.8. Mika Ojala 040- 834 8859 SRA-lisäkurssi 0615 08 12016 Pedersöre 1.5.-31.8 Niklas Gustafsson 050-5575337 Ase- ja ampumakoulutus 0606 09 12017 Kokkola 1.5.-31.9. Mika Virtanen 040- 504 4901 Suunnistukset 0609 08 12011 Keski-Pohjanmaa 1.5.-15.9 Markku Törmä 050-5648796 Ase-ja ampumakoulutus 0616 08 12038 Haapajärvi 1.5.-31.9 Rainer Artismaa 040-7605310 Ase- ja ampumakoulutus 0606 08 12018 Kälviä 15.5.-15.8. Jouni Kakkuri 050- 359 5488 Ristinevan rääkki 0608 08 12019 Kälviä 24.-25.5 Matti Saari 050-5648817 Maanpuolustuspäivä / K-PK 0609 08 12043 Ullava 21.touko Terho Tattari 0400-746743 Taktinen pistooli 1 0609 08 12020 Kokkola 31.touko Toni Haukirauma 040-7782316 Pohjanmaanlinja harjoitussimulaatio 0612 08 12021 Ylivieska 6.-8.6. Antti Mäki 0400- 803 714 Reserviläisten maastotaidot 0621 08 12022 Ylivieska 7.6. Arto Hautala 040- 565 7364 Pohjanmaanlinja tiedustelu-ja valmisteluharjoitus 0616 08 12024 Ylivieska 16.-17.7. Antti Mäki 0400- 803 714 Pohjanmaanlinja VIII 0612 08 12025 Ylivieska 17.-20.7. Antti Mäki 0400- 803 714 Haaneen jotos 0605 08 12040 Perho 1.-3.8 Jorma Koivuniemi 044-2634659 Rannikkomyrsky/sissikurssi /Tasi 0608 08 12026 Lohtaja 15.-17.8 Jouni Kakkuri 050-3595488

Korpi 0609 08 12027 Kajaani 12.-14.9 Terho Tattari 0400-746743 Ase- ja ampumakoulutus 0614 08 12028 Veteli 13.syys Perttu Tunkkari 040-5110232 Kenttämuonitus 3 / Vuori 0616 08 12029 Haapajärvi 19.-21.9. Leevi Kivimäki 050-3204427 Kenttälääkintä 3 0616 08 12030 Haapajärvi 19.-21.9. Seppo Niemi 0400-680146 SA-materiaali / Vuori 0616 08 12031 Haapajärvi 19.-21.9. Rainer Artismaa 040-7605310 Tarkka-ammunta 1 0616 08 12032 Haapajärvi 19.-21.9 Juha Vierimaa 040-5014165 Viestikurssi 0616 08 12033 Haapajärvi 20.-21.9 Kati Pesonen 044-5154025 Sotilaskuntotesti 0616 08 12042 Haapajärvi 20.syys Juhani Tilli 040-3008400 Ase-ja ampumakoulutus 0606 08 12034 Kannus 27.9. Janne Isohanni 044- 513 1550 Ase-ja ampumakoulutus 0621 08 12035 Ylivieska 27.9. Matti Ojala 040- 048 8707 Taktinen rynnäkkökivääri 1 0615 08 12036 Pedersöre 1.-2.11. Leo Wideman 040-7039208 Kunniavartiotoiminta 0609 08 12037 Keski-Pohjanmaa 1.1.-31.12 Terho Tattari 0400-746743

13. Siviilikoulutus Arki turvalliseksi /Pauha 0606 08 13009 Lohtaja 11.-13.4 Simo Säippä 050-3273013 Turvakurssi / Pauha 0609 08 13012 Lohtaja 11.-13.4 Terho Tattari 0400-746743 Sotilaskoti poikkeusoloissa 0609 08 13032 Lohtaja 11.-13.4 Marja Isosalo 040-5291707 Järjestyksen valvojakurssi 0609 08 13013 Kokkola 19.4. M Nyström 0400-660299 Turvallinen aseen käsittely 0607 08 13014 Lestijärvi 3.5. Ville Kiiskilä 050-5928331 Nuorten leiri 0606 08 13015 Kälviä 10.-11.5 Eero Ranta-Ylitalo 06-8350462 Nuorten leiri 0603 08 13007 Lohtaja 13.-14.5 Heidi Yrjänä 040-7329997 Turvapäivä 0618 08 13016 Toholampi 29.5. Timo Tolvanen 06-8885249 Jäsentapaaminen / Veteraanit 0608 08 13032 Lohtaja 12.6.Päivi Sorjonen 040-5537321 Maastotaidot 0607 08 13030 Kaustinen 7.-9.7 Jyrki Niiranen 044-7789415 Nuorten leiri 0609 08 13019 Lohtaja 18.7.-2.8 Kari Laitinen 0400-715815 Maanpuolustuspäivä 0616 08 13017 Pyhäjärvi 15.elo Seppo Ruotoistenmäki 040-5870423 Kehitysvammaisten leiri 0609 08 13020 Lohtaja 26.-28.8. Terho Tattari 0400-746743 Turvakurssi 0606 08 13021 Kannus 1.9. Risto Lounasto 050-5538133 Maastotaidot 0606 08 13022 Kälviä 6.9. Sakari Hannula 050-5618224 Maanpuolustuspäivä 0603 08 13018 Lohtaja 13.9. Seppo Ojala 040-5212192 Maakuntakomppania info 0609 08 13024 Kaustinen 16.syys Erkki Laide 0400-137169 Päivä armeijassa 0616 08 13025 Haapajärvi 20.syys Terho Tattari 0400-746743 Nuorten Vuori 0616 08 13031 Haapajärvi 19.-21.9.2 Mika Katajamäki 044-0764130 Varautuminen ja väestönsuojelu 0616 08 13026 Haapajärvi 20.-21.9 Matti Hyvönen 08-781041 Etsintäharjoitus 0606 08 13027 Kannus 3.10.Markku Törmä 050-5648796 MPK vuosijuhla 0609 08 13029 Kannus 21.11. Terho Tattari 0400-746743

1) Maanpuolustuskoulutus-yhdistysMaanpuolustuskoulutusyhdistys on nyt sitten 1.1.2008 alkaen meidän virallinen nimi. Lyhenne MPK jat-kaa elämäänsä, joten tutut kirjai-met eivät häviä kenenkään muis-tista. Ulospäin näkyviä muutoksia nimenmuutoksen lisäksi on mm. kurssien jaottelu kolmeen ryh-mään.

Nämä uudet ryhmät näette al-laolevasta toimintasuunnitelmasta. Kurssinjohtajien on suunniteltava kurssinsa budjetti entistä tarkem-min, sillä nyt kunkin kurssin osan-ottomaksun on katettava kaikki kurssin aiheuttamat kulut.

Paikallisella tasolla paikallispääl-liköiden status nousee. He tulevat kuulumaan uutteen koulutus- ja tu-kiyksikköön (KOTU), mikä ensi vuodesta alkaen laatii koulutuspääl-

likön johdolla maanpuolustuspiirin toimin-tasuunnitelman. Jukka Torppa on laatinut Keski-Pohjanmaan KOTU:n toteuttamis-suunnitelman. Kannattaa perehtyä tarkkaan Jukan esitykseen toisaalla lehdessämme. KOTU on todella suuri mahdollisuus reser-viläisjohtajille ja muillekin aktiivisille ja si-toutuneille reserviläisille, mutta myös nai-sille.

2) Pauha-08 11.–13.4.2008Kahdeksannen kerran järjestettävän Pauhan johtajana toimii sot.mest. res. Kari Moila-nen. Kari on ollut parilla edellisellä kerral-la Pauhan vääpeli, joten kokemusta riittää. Pauhan kurssitarjonnasta on esittely toisaal-la Maanpuolustaja –lehdessä. P-SSlE:n joh-tama Jääkärikomppanian puolustus –kurssi on ainoa avoin, pv:n asein tapahtuva ampu-vakurssi tänä keväänä Keski-Pohjanmaan maanpuolustuspiirin alueella.

Kouluttajina toimivat aluetoimiston uu-si alueupseeri ylil Risto Makkonen ja ko-

kenut Pauhan kävijä ltn Tarmo Hemmilä. Siitä vaan reserviläiset vauhdilla ilmoittau-tumaan JP-kurssille!

Toinen mielenkiintoinen Pauha –kurssi on Esikuntatyöskentelykurssi. Kurssinjoh-taja Paul Klein ja kouluttaja Matti Kivi-niemi kouluttautuivat muutama viikko sit-ten Santahaminassa uuteen nousujohteiseen esikuntatyöskentelykoulutusjärjestelmään. Pauhassa aloitetaan koulutus pataljoonan esikuntatasolta. Reserviläisjohtajien ja mui-denkin kiinnostuneiden on ”ehdottomas-ti” tultava kokemaan ja oppimaan uutta sotilasjohtamista.

Mikäli tulet Pauhaan viidettä kertaa, il-moita siitä piiritoimistoon. Päättäjäistilai-suudessa palkitaan viidesti mukana olleet kunniakirjalla.

3) Toimintasuunnitelma 2009Piiritoimisto ja paikallispäälliköt elävät aja-tuksissaan jo vuotta 2009. Toimintasuunni-telman laadinta on täydessä käynnissä. Jos

sinulla on ehdottaa uusia kursseja ja tiedossasi on selkeä kohderyh-mä, niin ota reippaasti yhteyttä alueesi paikallisosastopäällikköön tai suoraan piiritoimistoon. Pai-kallispäällikköiden nimet yhteys-tietoineen löydät MPK:n Keski-Pohjanmaan maanpuolustuspiirin kotisivuilta osoite: www.mpky.fi/Keski-Pohjanmaa.

Kotisivuilta löytyy muuten pal-jon muutakin mielenkiintoista ja ajankohtaista tietoa.

4) Kotisivut ja RheaSyy, miksi Keski-Pohjanmaan ko-tisivut ovat nyt ajan tasalla ja pur-suavat uutta, ajankohtaista tietoa on se, että Rhea Nykvist on palannut koulutussihteeriksi.

Uusi suunnistuskausi alkaa huh-tikuussa. Nähdään rasteilla!

Terho Tattari