Maija Hatakka, Marianne Loukaskorpi, Pekka Pakkala...Kuvailulehti Julkaisija Elintarvikevirasto Julkaisuaika 11/2001 Tekijä(t) Hatakka Maija, Loukaskorpi Marianne ja Pakkala Pekka

8/2001

Maija Hatakka, Marianne Loukaskorpi, Pekka Pakkala

RUOKAMYRKYTYKSET SUOMESSAVUONNA 2000

Helsinki 2001

KIITOKSET

Elintarvikevirasto esittää parhaimmat kiitokset kaikille julkaisun laadintaanosallistuneille yhteistyötahoille. Seuraavat henkilöt ovat antaneet arvokastaasiantuntija-apua julkaisun kokoamisessa:

Maa-ja metsätalousministeriöTerhi Laaksonen, eläinlääkintötarkastaja

Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitosTuula Honkanen-Buzalski, ylijohtajaTuula Johansson, mikrobiologiRiitta Maijala, riskinarvioinnin tutkimusyksikön johtajaLasse Nuotio, eläinlääkäriTuula Pirhonen, mikrobiologiEija Seuna, bakteriologian tutkimusyksikön johtaja

KansanterveyslaitosEija Kela, erikoistutkijaMarkku Kuusi, epidemiologiSusanna Lukinmaa, tutkijaOuti Lyytikäinen, projektipäällikköIlkka Miettinen, tutkijaPekka Nuorti, apulaisylilääkäriPetri Ruutu, epidemiologiylilääkäriAnja Siitonen, laboratorionjohtaja

Helsingin yliopistoCarl-Henrik von Bonsdorff, professori

KunnatKuntien terveydensuojelu- ja terveysviranomaisten työn tuloksena saadaanruokamyrkytysepidemioita koskevat tiedot kerättyä Elintarvikevirastonylläpitämään kansalliseen ruokamyrkytysrekisteriin ja siten myös laajaankansainväliseen käyttöön. Ruokamyrkytysepidemioiden seuranta jarekisterinpito ei olisi ollenkaan mahdollista ilman kunnallistenviranomaisten arvokasta työpanosta. Elintarvikevirasto kiittää kuntienviranomaisia tämän tärkeän ja varsin näkyvän tehtäväkentän hyvästäsuorituksesta.

KuvailulehtiJulkaisija Elintarvikevirasto Julkaisuaika 11/2001Tekijä(t) Hatakka Maija, Loukaskorpi Marianne ja Pakkala PekkaJulkaisun nimi Ruokamyrkytykset Suomessa vuonna 2000Tiivistelmä Vuonna 2000 kunnalliset valvontaviranomaiset ilmoittivat 76 ruokamyrkytysepidemiaa,

joista 69 (91 %) oli elintarvikevälitteistä ja seitsemän (9%) talousvesivälitteistä epidemiaa.Tiedot kerättiin Elintarvikeviraston ylläpitämään valtakunnalliseenruokamyrkytysrekisteriin. Raportoitujen epidemioiden määrässä on tapahtunut pientälaskua kahtena viimeisenä vuonna. Sairastuneiden määrä (7 846) oli kuitenkinhuomattavasti suurempi kuin edellisenä vuonna (2 124). Suurin osa sairastuneista sairuokamyrkytyksen kolmen suuren talousvesiepidemian seurauksena. PelkästäänNurmeksessa sattuneessa vesiepidemiassa, joka on suurin Suomessa koskaan raportoituvesiepidemia, sairastui noin 5 500 henkilöä. Yhteensä talousvesivälitteisissä epidemioissasairastui 6 445 (82 %) henkilöä. Seitsemästä ilmoitetusta vesiepidemiasta kolme puhkesiLapin lomakeskuksissa. Elintarvikkeiden välityksellä sairastui 1 401 (18%) henkilöä.Suurimmassa elintarvikevälitteisessä epidemiassa ilmoitettiin sairastuneita yli 200.

Yleisin raportoitu ruokamyrkytysepidemioiden aiheuttaja oli kalikivirus. Sen ilmoitettiinaiheuttaneen kaikista elintarvikevälitteisistä epidemioista 15 (23 %) ja vesivälitteisistäepidemioista 2 (30 %) epidemiaa. Lisäksi kalikivirus todettiin salmonellan jakampylobakteerin ohella aiheuttajaksi Lapissa eräässä hiihtokeskuksessa sattuneessaisossa vesivälitteisessä epidemiassa. Elintarvikevälitteisissä epidemioissa kalikivirusaiheutti yli kolmanneksen kaikista sairastumisista. Suurin elintarvikevälitteinenkalikivirusepidemia (yli 200 sairastunutta) liittyi croissantteihin, joita tarjottiin suurenjuoksutapahtuman yhteydessä. Raakana syödyt osterit ja Itä-Euroopasta tuodutpakastevadelmat osoitettiin kahdessa epidemiassa selkeästi tartunnan lähteiksi.

Clostridium perfringens oli edelleen yleinen ruokamyrkytysepidemioiden aiheuttaja (7/69;11 %). Kaksi epidemioista oli suurta, yli sata henkilöä sairastuttanutta epidemiaa.Välittäjäelintarvikkeiksi osoitettiin C. perfringens –myrkytyksille tyypilliset ennaltavalmistetut, jäähdytetyt ja uudelleen kuumennetut ruoat, kuten yläsavolainen perinneruoka”mykyrokka” ja hernekeitto. Keskeinen ruokamyrkytykseen johtanut syy oli ruoan liianhidas jäähdytys.

Vuonna 2000 raportoitiin viisi salmonellaepidemiaa. Niissä sairastui 7-20 henkilöäepidemiaa kohden. Kolme epidemioista oli Salmonella Typhimuriumin aiheuttamaa.Niistä yksi liittyi ravintolaillalliseen ja toinen kesätapahtumasta ostettuun palvilihaan jakolmas hotelliaamiaiseen. S. Saintpaul ja S. Enteritidis epidemioissa salmonellatartunnansaanut ruoanvalmistukseen osallistunut henkilö oli todennäköinen tartunnan lähde.Suomessa saadut ihmisten salmonellatartunnat ovat edelleen vähäisiä. Suomen hyväätilannetta salmonellan suhteen osoittavat myös kansallisen salmonellavalvontaohjelmantulokset (<1 %). Vuonna 2000 tuli tietoon myös yksi Shigellan aiheuttama epidemia.Epäily keittiötyöntekijästä tartunnan lähteenä esitettiin myös tämän epidemian kohdalla.

Asiasanat Ruokamyrkytys, joukkoruokailu, salmonella, kampylobakteeri, kalikivirusJulkaisusarjan nimi janumero

Elintarvikeviraston julkaisuja 8/2001

Julkaisun teema

ISSN 1458-168X ISBN 951-732-148-1Sivuja 27 + liitt. Kieli SuomiLuottamuksellisuus Julkinen Hinta 60 mk

Julkaisun myynti / jakaja Elintarvikevirasto, puh. (09) 3931 530, 3931 526, fax (09) 3931 [email protected], www.elintarvikevirasto.fi

Julkaisun kustantaja ElintarvikevirastoPainopaikka ja –aika Edita Express, Pasila, Helsinki 2001Muut tiedot

BeskrivningUtgivare Livsmedelsverket Utgivningsdatum 11/2001Författare Hatakka Maija, Loukaskorpi Marianne, Pakkala PekkaVerkets titel Matförgiftningarna i Finland 2000. Helsingfors 2001Resumé År 2000 anmälde de kommunala tillsynsmyndigheterna 76 matförgiftningsepidemier av

vilka 69 (91 %) var spridda genom livsmedel och 7 (9 %) genom dricksvatten.Uppgifterna insamlades i Livsmedelsverkets nationella matförgiftningsregister. Antaletinrapporterade epidemier har i någon mån minskat under de två senaste åren. Antaletinsjuknade (7 846) var dock betydligt större än föregående år (2 124). Största delen av deinsjuknade hade smittats i tre stora dricksvattenepidemier. Enbart i den epidemi sominträffade i Nurmes, för övrigt den största vattenepidemi som någonsin rapporterats iFinland, insjuknade 5 500 personer. Det sammanräknade antalet personer som under åretdrabbades av vattenburna epidemier var 6 445 (82 %). Av de sju rapporterade vattenburnaepidemierna bröt hela tre ut på semesterorter i Lappland. Sammanlagt 1 401 personer (18%) smittades genom livsmedel. Den största inrapporterade livsmedelsburna epideminunder året drabbade över 200 personer.

Den allmännaste orsaken till matförgiftningsepidemierna var calicivirus. Detta virusanmäldes som sjukdomsorsak i 15 (23 %) av de livsmedelsburna och i 2 (30 %) av devattenburna epidemierna. Därtill konstaterades calicivirus tillsammans med Salmonellaoch Campylobacter vara orsaken till en stor vattenburen epidemi som inträffade på enskidort i Lappland. Calicivirus var orsaken till över en tredjedel av antalet sjukdomsfall,när smittan spreds genom livsmedel. Den största calicivirusepidemin med över 200sjukdomsfall hade att göra med croissanter som serverades i anslutning till ett störreidrottsevenemang. Ostron som ätits råa och djupfrysta hallon från Östeuropa kundeentydigt visas vara smittokällor i två epidemier.

En allmän orsak till livsmedelsburna epidemier var liksom tidigare Clostridiumperfringens (7/69; 11 %). Två av dessa epidemier var stora, vardera med över hundradrabbade. De livsmedel som bar smittan konstaterades vara rätter, som är typiska fördenna bakterie, alltså sådana som tillretts i förväg, kylts ned och sedan på nytt värmts upp,till exempel den savolaxiska traditionella rätten “mykyrokka” och ärtsoppa. Den viktigasteorsaken till matförgiftningarna var att nedkylningen av maten skett för långsamt.

År 2000 inrapporterades fem salmonellaepidemier. Antalet drabbade per epidemi varmellan 7 och 20. Tre av epidemierna hade förorsakats av Salmonella Typhimurium. En avdessa hade att göra med en restaurangmiddag, en annan med basturökt kött som sålts på ensommarmarknad, den tredje spreds under en hotellfrukost. I epidemier orsakade av S.Saintpaul och S. Enteritidis hade salmonellan sannolikt spritts av en smittad person somdeltagit i tillredningen av maten. Det är fortfarande ovanligt i Finland att människorinsjuknar i salmonella. Också resultaten erhållna i det nationella programmet försalmonellaövervakning (< 1 %) visar att vi i Finland har en god salmonellasituation. År2000 noterades likaså en epidemi till följd av Shigella. Också denna epidemi antas haspritts genom en smittad köksanställd person.

Sökord matförgiftning, storkök, Salmonella, Campylobacter, calicivirusPublikationsseriensnamn och nummer:

Livsmedelsverkets publikationer 8/2001

Publikationens tema

ISSN 1458-168X ISBN 951-732-148-1Antal sidor 27 + bil. Språk finskaKonfidentialitet Offentlig handling Pris 60 FIM

Publikationen säljs Livsmedelsverket, tel. (09) 3931 530, 3931 526, fax (09) 3931 [email protected], www.elintarvikevirasto.fi

Förläggare LivsmedelsverketTryckningsort Edita Express, Böle, Helsingfors 2001Övriga uppgifter

DescriptionPublisher National Food Agency of Finland Publication date 11/2001Authors Hatakka Maija, Loukaskorpi Marianne, Pakkala PekkaTitle Foodborne and waterborne outbreaks in Finland in 2000Abstract In 2000, the municipal food control authorities notified 76 food poisoning outbreaks, of

which 69 (91%) were associated with foodborne sources and six (9%) with drinking wa-ter. The data were recorded in the national food poisoning register kept by the NationalFood Agency. A slight decrease in the number of reported outbreaks has taken place overthe last two years. However, the total number of cases reported (7,846) was much higherthan in the previous year (2,124). Most of the cases of food poisoning occurred as a resultof three major drinking water outbreaks. In a water epidemic occurring in Nurmes, con-stituting the largest water-related epidemic ever reported in Finland, approximately 5,500people were affected. Altogether 6,445 people (82%) were affected by waterborne epi-demics. Three of the seven reported waterborne outbreaks occurred at holiday centres inLapland. A total of 1,401 people (18%) were affected by foodborne epidemics. In thelargest outbreak of this kind over 200 cases of food poisoning were reported.

The most commonly reported cause of food poisoning outbreaks was calicivirus. This wasreported as being the cause of 15 (23 %) foodborne and 2 (30 %) waterborne outbreaks. Inaddition, calicivirus was shown, alongside Salmonella and Campylobacter, to be the causeof a large waterborne epidemic at a skiing centre in Lapland. Calicivirus caused over athird of the cases of food poisoning in foodborne epidemics. The largest foodborne ca-licivirus epidemic (over 200 cases) was associated with croissants served in conjunctionwith a major running event. Oysters eaten raw and frozen raspberries imported from east-ern Europe were clearly shown in two outbreaks to be the source of the food poisoning.

Clostridium perfringens was again a common cause of food poisoning epidemics (7/69;11%). Two such epidemics were major ones, affecting over 100 people. The vehiclesresponsible were typical for C. perfringens poisoning, such as pre-prepared, cooled andreheated foods, like the traditional ”mykyrokka” served in Savo and pea soup. The maincontributing factor leading to the food poisoning was too slow cooling of the food.

In 2000, five Salmonella outbreaks were reported. The number of affected people peroutbreak varied from seven to twenty. Three of the epidemics were caused by SalmonellaTyphimurium. Of these, one was correlated with a restaurant dinner, one with cured hambought at a summer event, and the third with a hotel breakfast. A person participating infood preparation who had become infected with Salmonella was the most probable sourcein S. Saintpaul and S. Enteritidis outbreaks. Cases of infection by salmonellas continue tobe rare in Finland. The results of the national salmonella control programme (<1%) alsoreflect the good situation in relation to Salmonella. One Shigella outbreak also came to theattention of the food control authorities. Also in this case, a kitchen employee was sus-pected to be the source of infection of this outbreak.

Key words

Name and number ofpublication

National Food Agency publications 8/2001

Theme

ISSN 1458-168X ISBN 951-732-148-1Pages 27 + app. Language FinnishConfidentiality Public Price 60 FIM

Distributor National Food Agency, Tel. (09) 3931 530, 3931 526, Fax (09) 3931 [email protected], www.nfa.fi

Publisher National Food AgencyPrinted in Edita Express, Pasila, Helsinki 2001Other information

SISÄLLYSLUETTELOSivu

1 JOHDANTO..........................................................................................................................................1

2 RUOKAMYRKYTYSTEN SELVITYS ............................................................................................22.1 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN OHJE .....................................................................................22.2 KANSANTERVEYSLAITOKSEN OHJE EPÄILYILMOITUKSEN TEKEMISESTÄ .....................................32.3 ELINTARVIKEVIRASTO - KANSALLISEN RUOKAMYRKYTYSREKISTERIN YLLÄPITÄJÄ ...................32.4 VIRANOMAISTEN YHTEISTYÖ .........................................................................................................3

3 RUOKAMYRKYTYSEPIDEMIAT SUOMESSA 1975-2000.........................................................6

4 AINEISTO VUONNA 2000 ................................................................................................................8

4.1 EPÄILYILMOITUKSET......................................................................................................................84.2 SELVITYSILMOITUKSET ..................................................................................................................8

5 RUOKAMYRKYTYSTEN AIHEUTTAJAT ...................................................................................9

5.1 ELINTARVIKEVÄLITTEISET EPIDEMIAT.........................................................................................115.1.1 Bakteerit .............................................................................................................................................. 115.1.2 Virukset ............................................................................................................................................... 135.1.3 Kemialliset aiheuttajat ......................................................................................................................... 145.1.4 Tuntematon aiheuttaja ......................................................................................................................... 14

5.2 TALOUSVESIVÄLITTEISET EPIDEMIAT ..........................................................................................15

6 VÄLITTÄJÄELINTARVIKKEET .................................................................................................16

7 EPIDEMIOIDEN TAPAHTUMAPAIKAT....................................................................................18

8 RUOKAMYRKYTYKSEEN JOHTANEET VIRHEET..............................................................198.1 ELINTARVIKEVÄLITTEISET EPIDEMIAT.........................................................................................198.2 TALOUSVESIVÄLITTEISET EPIDEMIAT ..........................................................................................19

9 NÄYTÖN VAHVUUS .......................................................................................................................219.1 NÄYTÖN VAHVUUDEN LUOKITTELU.............................................................................................219.2 VUODEN 2000 RUOKAMYRKYTYSEPIDEMIOIDEN LUOKITTELU ....................................................22

10 RUOKAMYRKYTYSREKISTERIN JA TARTUNTATAUTIREKISTERIN TIETOJENVERTAILU ............................................................................................................................................23

11 JOHTOPÄÄTÖKSET.....................................................................................................................24

12 KIRJALLISUUS..............................................................................................................................26

SivuKUVAT TEKSTISSÄ

Kuva 1. Epäily- ja selvitysilmoituksen tekeminen ja konsultaatiomahdollisuudetelintarvike- ja vesivälitteisissä epidemioissa ........................................................ 5

Kuva 2. Suomessa vuosina 1975-2000 raportoidut ruokamyrkytysepidemiat ................... 6Kuva 3. Suomessa vuosina 1975-2000 raportoiduissa ruokamyrkytysepidemioissa

sairastuneet............................................................................................................ 7

TAULUKOT TEKSTISSÄ

Taulukko 1. Suomessa vuonna 2000 raportoidut ruokamyrkytysepidemiataiheuttajan mukaan ............................................................................................... 9

Taulukko 2. Suomessa vuonna 2000 raportoidut ruokamyrkytysepidemiat koon mukaan .... 10Taulukko 3. Suomessa vuonna 2000 raportoidut ruokamyrkytykset epidemian

aiheuttaneen elintarvikkeen mukaan................................................................... 17Taulukko 4. Suomessa vuonna 2000 raportoidut elintarvikevälitteiset epidemiat

ruokailupaikan mukaan....................................................................................... 18Taulukko 5. Suomessa vuonna 2000 raportoidut elintarvikevälitteiset epidemiat

käsittelyvirheen mukaan ..................................................................................... 20Taulukko 6. Ruokamyrkytysepidemioiden luokittelu näytön vahvuuden perusteella

vuonna 2000........................................................................................................ 22Taulukko 7. Ruokamyrkytysrekisterin ja tartuntatautirekisterin tietojen vertailu

vuonna 2000........................................................................................................ 23

LIITETAULUKOT JA KUVAT

Liitetaulukko 1. Elintarvikevälitteiset ruokamyrkytysepidemiat Suomessa vuonna 2000.Liitetaulukko 2. Talousvesivälitteiset epidemiat Suomessa vuonna 2000.Liitetaulukko 3. Muut Elintarvikevirastoon ilmoitetut epidemiat vuonna 2000.Kuva 4. Raportoitujen elintarvikevälitteisten epidemioiden lukumäärä kunnittain

Suomessa vuonna 2000.Kuva 5. Raportoiduissa talousvesivälitteisissä epidemioissa sairastuneiden

henkilöiden lukumäärät tapahtumapaikkakunnan mukaan Suomessa vuonna2000.

LIITTEET

Liite 1. Sosiaali- ja terveysministeriön ohje Nro 1/021/97Liite 2. Kansanterveyslaitoksen ohje epäilyilmoituksen tekemisestä Dnro 344/44/97Liite 3. Selvitysilmoitus ruokamyrkytysepidemiasta ja täyttöohje

1

Ruokamyrkytykset Suomessa vuonna 2000

1 JOHDANTO

Ruokamyrkytyksellä tarkoitetaan ruuan taitalousveden nauttimisen välityksellä saatuatarttuvaa tautia tai myrkytystä.Ruokamyrkytysepidemialla tarkoitetaantapausta, jossa vähintään kaksi henkilöä onsaanut samanlaatuisen sairauden syötyäänsamaa ruokaa tai juotuaan samaa alkuperääolevaa vettä, ja missä epidemiologisestikyseinen ruoka tai vesi voidaan todeta sai-rauden lähteeksi. Harvinaisen tai hyvinvakavan taudinaiheuttajan kuten esim.botuliinitoksiinin aiheuttamassaruokamyrkytyksessä katsotaanilmoitettavaksi epidemiaksi yhdenkinhenkilön sairastuminen. Perhe-epidemiallatarkoitetaan ruokamyrkytystä, johonsairastuneet kuuluvat samaan kotitalouteen.Alueellisessa epidemiassa saastunutelintarvike aiheuttaa sairastumisia laajem-

malla alueella tai eri paikkakunnilla.Ruokamyrkytyksen aiheuttaja voi ollamikrobi, muu infektiivinen partikkeli tainiiden tuottamat toksiinit, parasiitti,myrkyllinen eläin, kasvi tai sieni tai muukemiallinen aine.

Elintarvikkeiden ja talousveden välitykselläleviävien epidemioiden selvittämiseksi,rajoittamiseksi ja ehkäisemiseksi ontarpeellista seurata niiden esiintymistä.Seurannasta saatavia tietoja käytetään mm.valvontatoiminnan suunnittelussa ja uusienepidemioiden ehkäisyssä. Ruoka-myrkytysepidemioiden havaitseminen janiiden nopea katkaiseminen vaativatvalppautta ja useiden viranomaisten välistäyhteistyötä.

2


2 RUOKAMYRKYTYSTEN SELVITYS

2.1 Sosiaali- ja terveysministeriön ohje

Terveydensuojelulain (763/1994) perusteellakuntien terveydensuojeluviranomaisilla onvelvollisuus selvittää alueellaan ilmenneetruokamyrkytysepäilyt ja ilmoittaaruokamyrkytysepidemioista valtionviranomaisille.

Ruokamyrkytysten selvitystyöntehostamiseksi ilmoitusmenettelyäuudistettiin vuonna 1997. Sosiaali- jaterveysministeriö lähetti tammikuussa 1997kunnille ohjeet ruokamyrkytysten seu-rannasta ja ilmoittamisesta (liite 1). Ohjeessasuositeltiin ruokamyrkytystenselvitystyöryhmien perustamista kuntiin.Epäilyilmoituksen tarkoituksena on saattaatieto elintarvike- tai vesivälitteisen epidemianepäilystä mahdollisimman nopeastivaltakunnallisten valvontaviranomaisten

tiedoksi, antaa heille mahdollisuuskoordinoida epidemian selvittämistä jaryhtyä tilanteen mahdollisesti vaatimiinmuihin toimenpiteisiin. Epäilyilmoituksia eitehdä perhe-epidemioista, ellei siihen oleerityistä syytä. Selvitysilmoitus onyksityiskohtainen ruokamyrkytysepidemianselvitys, josta käy ilmi tapahtumapaikka ja –ajankohta, altistuneiden ja sairastuneiden,sairaalahoitoa tarvinneiden sekämahdollisesti kuolleiden määrät, oireet jataudinkuva, aiheuttaja- taivälittäjäelintarvike, havaittu virheelintarvikkeen tai juomaveden käsittelyssä,suoritetut tutkimukset ja epäilty taivarmistettu aiheuttaja. Selvitysilmoitustoimitetaan mahdollisimman pianselvitystyön päätyttyä Elintarvikevirastoon.

3


2.2 Kansanterveyslaitoksen ohjeepäilyilmoituksen tekemisestä

Vuonna 1997 otettiin käyttöönruokamyrkytys- ja vesiepidemioidenepäilyilmoitusmenettely. Epäilyilmoituksenyhteydessä kunnallisilla viranomaisilla onmahdollisuus halutessaan saada nopeastikonsultaatioapua epidemian selvitystyöhön.Epäilyilmoitus lähetetään Kansanterve-yslaitoksen infektioepidemiologian osastolle

erityisellä lomakkeella, aina telefaksilla.Kansanterveyslaitos välittää tiedon hetiElintarvikevirastolle, Eläinlääkintä- jaelintarviketutkimuslaitokselle (EELA),asianomaiselle sairaanhoitopiirille jaKansanterveyslaitoksen mikrobiologian jaympäristöterveyden osastoille (liite 2).

2.3 Elintarvikevirasto - kansallisenruokamyrkytysrekisterin ylläpitäjä

Kunnat lähettävät alueellaan selvitetyistäruokamyrkytysepidemioistaselvitysilmoituksen Elintarvikevirastoon,joka ylläpitää ilmoituksista koottavaakansallista ruokamyrkytysrekisteriä (liite 3).

Elintarvikevirasto toimii Suomenyhdysviranomaisena WHO:n Euroopanalueen ruokamyrkytystenseurantajärjestelmässä ja toimittaa WHO:llesen tarvitsemat tiedot.

2.4 Viranomaisten yhteistyö

Kunnan ruokamyrkytysten selvitystyöryhmäon avainasemassa epidemian selvittämisessä.On tärkeää, että ryhmä käynnistää epäillynepidemian selvitystyön nopeasti ja huolehtii,että kaikki tarvittavat tutkimukset epidemianselvittämiseksi tehdään. Ryhmälle kuuluumyös tiedonkulusta vastaaminen tutkimuksiatekevien viranomaisten välillä sekäilmoitukset valtion viranomaisille.Epidemioiden selvittäminen vaatii hyvää

yhteistyötä paikallisten elintarvikevalvonta-ja tartuntatautiviranomaisten sekäelintarvikelaboratorioiden ja kliinisenmikrobiologian laboratorioiden välillä.Tärkeitä yhteistyötahojaepidemiaselvityksissä ovat myöselintarviketuotantolaitokset. Tiedonkulkumyös keskushallinnon viranomaisille onvälttämätöntä, jotta selvitystyötä voidaantarvittaessa koordinoida (kuva 1).

4


Kansanterveyslaitoksen, Elintarvikevirastonja EELAn mahdollisuudet tukea kunnallisiaviranomaisia epidemioiden selvittämisessäovat parantuneet uudenepäilyilmoituskäytännön myötä. Hyvä jatiivis yhteistyö viranomaisten kesken onedistänyt ruokamyrkytysepidemioidentutkimusta ja seurantaa Suomessa.Epidemioiden luokittelu viiteen ryhmään (A-

E) näytön vahvuuden suhteen on tehtyElintarvikeviraston, EELAn jaKansanterveyslaitoksen yhteistyönä.Valtakunnallinen ruokamyrkytystenseurannan johtoryhmä seuraaruokamyrkytysepidemiatilannetta, kehittääepidemioiden selvitystyötä jatorjuntastrategioita.

5


Kuva 1. Epäily- ja selvitysilmoituksen tekeminen sekä konsultaatiomahdollisuudet elintarvike-ja vesivälitteisissä epidemioissa.

* Elintarvikevirasto lähettää selvitysilmoituksen Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokseen jaKansanterveyslaitokseen.

Epäilyilmoitus

Konsultaatio

Selvitysilmoitus

KUNNALLINEN RUOKAMYRKYTYSTEN SELVITYSTYÖRYHMÄ

SAIRAAN-HOITOPIIRI

TERVEYSVALVONTATERVEYSKESKUS

ELINTARVIKEVIRASTO

Ruokamyrkytysrekisteri *

KANSANTERVEYSLAITOS

LÄÄNI

ELÄINLÄÄKINTÄ- JAELINTARVIKELAITOS

FAO/WHO COLLABORATING CENTREBERLIN

6


3 RUOKAMYRKYTYSEPIDEMIATSUOMESSA 1975-2000

Suomessa on vuodesta 1975 lähtien kerättyjärjestelmällisesti tietojaruokamyrkytysepidemioista. Seurannanalusta vuoden 2000 loppuun mennessäSuomessa on raportoitu 1 407 epidemiaa,joista 1 352 (96 %) elintarvikevälitteisiä ja 55(4 %) talousvesivesivälitteisiä epidemioita(Hirn ym. 1991, Hirn ja Maijala 1992, Hirnym. 1992, Hirn ja Myllyniemi 1994a, Hirn jaMyllyniemi 1994b, Hirn ym. 1995, Rahkioym. 1997, Kukkula 1998, Hatakka jaWihlman 1999, Hatakka ja Halonen 2000)(kuva 2). Vuosina 1975-1986 epidemioitarekisteröitiin vuosittain 40 – 80. Vuosina1987-1996 epidemioita todettiin vuodessakeskimäärin vain noin 30. Kun uusiilmoitusjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna

1997, ilmoitettujen epidemioiden määräkaksinkertaistui. Vuonna 1998 raportoitiin 95ruokamyrkytysepidemiaa, vuonna 1999ruokamyrkytysepidemioiksi luokiteltiin 89epidemiaa ja vuonna 2000 hiemanvähemmän, 76 epidemiaa. Vuosien 1975-1996 epidemiatilastot eivät ole suoraanverrannollisia vuosien 1997-2000 lukujenkanssa, koska seurantajärjestelmätpoikkeavat toisistaan.

Vuosien 1975-2000 aikana on raportoitu51 764 henkilön sairastuneen. Heistä 31 118(60 %) sairastui elintarvikkeiden välitykselläja 20 646 (40 %) talousveden välityksellä(kuva 3).

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 Vuosi

VesivälitteisetElintarvikevälitteiset

Kuva 2. Suomessa vuosina 1975-2000 raportoidut ruokamyrkytysepidemiat.

7


0

2000

4000

6000

8000

10000

75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 Vuosi

VesivälitteisetElintarvikevälitteiset

Kuva 3. Suomessa vuosina 1975-2000 raportoiduissa ruokamyrkytysepidemioissa sairastuneet.

8


4 AINEISTO VUONNA 2000

4.1 Epäilyilmoitukset

Vuonna 2000 kunnat tekivät 109epäilyilmoitusta elintarvike-/talousvesivälitteisistä epidemioistaKansanterveyslaitokselle. Kolmen epidemian

yhteydessä tehtiin useampiaepäilyilmoituksia samasta epidemiasta.Epäilyilmoitukset kohdistuivat yhteensä 104epidemiaan.

4.2 Selvitysilmoitukset

Tiedot Elintarvikevirastonruokamyrkytysrekisteriin on kerätty pääosinkuntien tekemistä selvitysilmoituksista.Myös Kansanterveyslaitoksen tekemätepidemiologiset tutkimukset sisältyvätrekisteriin.

Kunnat tekivät 104 selvitysilmoitusta taivastaavaa selvitystä. Tässä julkaisussatarkastellaan 76 epidemiaa, jotka onluokiteltu elintarvike- jatalousvesivälitteisiksi epidemioiksi (luokkaA – D, kohta 9.1). Lisäksi on luetteloituepidemiat (N = 26), joissa ei osoitettuyhteyttä elintarvikkeisiin tai talousveteen(luokka E) ja epidemiat (N = 2), joissa

tartunnan epäiltiin olleen peräisin ulkomailta.Yhden henkilön sairastumisesta tehtyjäselvitysilmoituksia ei sisällytetty julkaisuun.

Taulukossa 1 ja liitetaulukossa 1 on esitettyelintarvikevälitteiset epidemiat (N = 69).Taulukossa 1 ja liitetaulukossa 2 esitetääntalousvesivälitteiset epidemiat (N = 7).Liitetaulukossa 3. on esitetty muut ilmoitetutepidemiat (N = 26) (luokka E). Niistäuseimmissa todennäköinen leviämistie olihenkilöstä toiseen tapahtunut tartunta.Lisäksi liitetaulukossa 3. on esitetty kaksisellaista raportoitua epidemiaa, joissatartunnan epäillään olleen peräisinulkomailta.

9


5 RUOKAMYRKYTYSTEN AIHEUTTAJAT

Vuonna 2000 Elintarvikevirastolleilmoitettiin 76 ruokamyrkytysepidemiaa,joissa raportoitiin sairastuneen 7 846henkilöä (taulukko 1). Heistä 96 joutuisairaalahoitoon. Epidemioista valtaosa olielintarvikevälitteisiä (69; 91 %).

Talousvesivälitteisiä epidemioita ilmoitettiin7 (9 %). Suurin osa sairastumisista aiheutuikuitenkin veden välityksellä (6 445 henkilöä;82 %). Elintarvikevälitteisissä epidemioissasairastuneita ilmoitettiin huomattavastivähemmän (1 401 henkilöä; 18 %).

Taulukko 1. Suomessa vuonna 2000 raportoidut ruokamyrkytysepidemiat aiheuttajan mukaan.

Aiheuttaja Epidemioiden lukumäärä Sairastuneiden lukumääräN = 76 % N = 7846* %

ElintarvikevälitteisetBacillus cereus 2 3 12* 1Clostridium perfringens 7 11 335* 24B.cereus ja C. perfringens 1 1 12* 1Salmonella enterica 5 7 58 4Shigella sonnei 1 1 13 1Staphylococcus aureus 1 1 5 0Kalikivirus 15 23 595* 42Histamiini 2 3 8 1Muut biogeeniset amiinit(tyramiini)

1 1 8 1

Kuparimyrkytys 1 1 12 1Papumyrkytys 1 1 26 2Tuntematon 32 47 317* 22

Yhteensä 69 100 1 401* 100

TalousvesivälitteisetCampylobacter jejuni 1 14 550* 8Kalikivirus 2 30 5 513* 85Kalikivirus, Salmonella Ohio,Campylobacter upsaliensis

1 14 300* 5

Ulostesaastutus 1 14 35 1Kohonnut bakteeripitoisuusja ammoniumpitoisuus

1 14 36 1

Tuntematon 1 14 11 0

Yhteensä 7 100 6 445* 100

*Sairastuneiden tarkkaa määrää ei tiedetä, esitetty luku on arvio (5 elintarvikevälitteistä ja 3 vesivälitteistäepidemiaa).

10


Suuria elintarvikevälitteisiä epidemioita(>100 sairastunutta) tuli tietoon kolme (4 %);hernekeiton ja ”mykyrokan” välityksellälevinneet Clostridium perfringens –epidemiatsekä täytettyihin croissantteihin yhdistettykalikivirusepidemia. Yli puolet epidemioista(37; 54 %) oli keskikokoisia (11-100sairastunutta). Pieniä epidemioita (1-10sairastunutta) ilmoitettiin 29 (42 %)(taulukko 2).

Seitsemästä ilmoitetusta vesivälitteisestäepidemiasta kolme oli suurta; Nurmeksen,Asikkalan ja Pelkosenniemen epidemiat.

Suurimmassa epidemiassa (Nurmes) sairastuinoin 5 500 henkilöä. Pieniä vesiepidemioitatodettiin neljä ja niissä sairastuneiden määrätvaihtelivat 11 ja 36 välillä (taulukko 2).

Elintarvikevälitteisiä epidemioita todettiinmelko tasaisesti ympäri vuoden. Eniten niitäilmoitettiin tapahtuneeksi huhtikuussa (9) javähiten tammikuussa (2). Muuna aikanaepidemioita oli neljästä seitsemäänepidemiaa kuukaudessa (liitetaulukko 1).Vesiepidemiat sattuivat maalis-joulukuunvälisenä aikana (liitetaulukko 2).

Taulukko 2. Suomessa vuonna 2000 raportoidut ruokamyrkytysepidemiat koon mukaan.

Epidemioidenlukumäärä

Epidemioiden määrät sairastuneidenmäärän mukaan luokiteltuna1-10 11 – 100 > 100

N = 76 N = 29 N = 41 N = 6

ElintarvikevälitteisetBacillus cereus 2 2Clostridium perfringens 7 1 4 2B. cereus ja C. perfringens 1 1Salmonella enterica 5 3 2Shigella sonnei 1 1Staphylococcus aureus 1 1Kalikivirus 15 14 1Histamiini 2 2Muut biogeeniset amiinit (tyramiini) 1 1Kuparimyrkytys 1 1Papumyrkytys 1 1Tuntematon 31 19 13

Yhteensä 69 29 37 3% 100 42 54 4

TalousvesivälitteisetCampylobacter jejuni 1 1Kalikivirus 2 1 1Kalikivirus, Salmonella Ohio,Campylobacter upsaliensis

1 1

Ulostesaastutus 1 1Kohonnut bakteeripitoisuusja ammoniumpitoisuus

1 1

Tuntematon 1 1Yhteensä 7 0 4 3% 100 0 57 43

11


5.1 Elintarvikevälitteiset epidemiat

5.1.1 Bakteerit

Bacillus cereusBacillus cereus aiheutti kaksi pientäepidemiaa. Toisen epidemianelintarviketutkimuksissa todettiin B. cereustakiinalaisravintolan keitetyssä riisissä 1,7 x104 pmy/g ja mausteseoksessa 6,0 x 104

pmy/g. Toinen epidemia aiheutui kotonasyödystä maalaispalvikinkusta. Näytteen B.cereus –pitoisuus oli korkea, 1,3 x 106

pmy/g. Kaupasta näytteeksi otetusta samastaerästä ei todettu B. cereusta. Nykyistentietojen perusteella B. cereus-ruokamyrkytykset ovat aliraportoituja.Elintarvikkeita, joiden B. cereus -pitoisuusylittää 103 pmy/g, ei voida pitää täysinturvallisina (Granum 1996).

Clostridium perfringensC. perfringens aiheutti seitsemän epidemiaa,joista kaksi oli suurta, yli sadan hengenepidemiaa. Toisen yli sadan henkilönepidemian välittäjäelintarvikkeeksiosoittautui yläsavolainen perinneruoka”mykyrokka”, jota tarjottiin hirviseurueellelokakuussa. Keitto sisältää perunaa, lihaa jamykyjä, jotka on tehty verestä, ohrajauhoista,sipulista ja sianihrasta. Lihat oli keitettyedellisenä päivänä ja sen jälkeen jäähdytettyulkona. Poikkeuksellisen lämpimän lokakuunsään vuoksi lihat jäähtyivät liian hitaasti.”Mykyrokassa” todettiin korkea C.perfringens -pitoisuus (6,5 x 107 pmy/g),eristettyjen kantojen todettiin tuottavanenterotoksiinia ja niillä todettiin myösenterotoksiinia määräävä geeni (cpe). Tämänlisäksi ”mykyrokassa” oli korkea B. cereus -pitoisuus (9,1 x 106 pmy/g). Inkubaatioaikaoli keskimäärin kahdeksan tuntia, mikä ontyypillinen C. perfringensille. Ensimmäistensairastuneitten oireet alkoivat kuitenkin joviiden tunnin kuluttua, minkä vuoksi myös B.

cereus on voinut aiheuttaa sairastumisia. –Toisessa suuressa epidemiassa sairastui ylipuolet ruokailuun osallistuneista lapsista(106/189 altistunutta; 56%) päiväkodinpäättäjäisissä hernekeiton välityksellä.Hernekeiton C. perfringens –pitoisuus oli 8,0x 104 pmy/g ja kannat tuottivatenterotoksiinia.

Myös muiden C. perfringens –epidemioidentutkimusten yhteydessä aiheuttajiksiepäillyistä ruoista todettiin C. perfringens -kasvua. Pitoisuudet vaihtelivat 2,8 x 103 –4,6 x 105 pmy/g. Eristettyjen kantojentodettiin tuottavan enterotoksiinia, mikävahvistaa oletusta ruokamyrkytyksenaiheuttajasta, vaikka elintarvikkeissa todetutpitoisuudet olivatkin osassa näytteitä pieniä.Kuudessa tutkitussa tapauksessa todettiinkantojen tuottavan enterotoksiinia ja niilläosoitettiin myös enterotoksiinia määräävägeeni.

B. cereus ja C. perfringensKorkeita B. cereus ja C. perfringens –pitoisuuksia eristettiin joukkotapahtumaavarten valmistetusta paahtopaistista, joka olipaistettu uunissa ja sen jälkeen marinoituhuoneenlämmössä yön yli. B. cereustatodettiin yli 1,0 x 107 pmy/g ja C.perfringensiä 1,9 x 104 pmy/g. Molemmateristetyt ruokamyrkytyksen aiheuttajattuottivat enterotoksiinia, ja B. cereuksella semääritettiin ripulityypin enterotoksiiniksi.

Salmonella entericaVuonna 2000 ruokamyrkytysrekisteriinilmoitettiin viisi salmonellaepidemiaa.Epidemiat sattuivat touko-syyskuun välisenäaikana ja sairastuneita oli epidemiaa kohden

12


7-20. Epidemioiden tutkimuksissa salmonellaeristettiin potilasnäytteistä, mutta eielintarvikenäytteistä. SalmonellaTyphimurium oli syynä kolmeen epidemiaan.Ravintolassa tarjottu promootioillallinen olimahdollinen S. Typhimurium var.copenhagen -tartuntojen lähde. Illalliselleosallistuneista 174 henkilöstä 20 sairastui.Keittiöhenkilökunnasta kahdella todettiinsama salmonellatyyppi. He olivat oireettomiasalmonellan kantajia. Keittiöhenkilökunta olisyönyt samoja ruokia kuin mitä oli tarjottupromootioillallisella. Epäselväksi jäi,olivatko keittiössä työskennelleet saaneettartunnan aikaisemmin ja mahdollisestitoimineet tartunnan lähteenä vai saivatkohekin tartunnan illallisruoista.

Kesätapahtumasta ostettu palviliha, jotasäilytettiin kotona pitkään huoneenlämmössä,oli yhteinen tekijä S. Typhimurium –tartunnoille (8/11 altistunutta) eräässäperhetapahtumassa. Kesätapahtumassa olimyyty 1200 kiloa kyseistä palvilihaa eikämuita sairastumisia tullut tietoon. –Syyskuun alussa tuli Kotkassa tietoon, ettäuseilla kotkalaisessa hotellissa yöpyneillähenkilöillä oli todettu S. Typhimurium –tartunta. Tartunnan sai ainakin kolmelta eripaikkakunnalta kotoisin olevien ryhmienjäseniä (11/115 altistunutta). Tutkimuksissaselvisi, että ainoa yhteinen ruokailu näillähenkilöillä oli kyseisen hotellin aamiainen.

S. Saintpaul aiheutti 12 henkilön (27altistunutta) sairastumisen perhejuhlassatarjottujen ruokien välityksellä. Ruokienvalmistukseen oli osallistunuttartunnankantaja.

Ahvenanmaalla sijaitsevassakurssikeskuksessa todettiin syyskuussa S.Enteritidis faagityyppi 1 –infektioitakurssilaisten keskuudessa (7/15 altistunutta).Heistä viisi joutui sairaalahoitoon.Kurssikeskuksessa oli kasvatettu ituja.Selvityksen mukaan itujen valmistukseen oliosallistunut vatsaoireita poteva henkilö.

ShigellaSyyskuussa todettiin Parikkalassa Shigellasonnei –epidemia. Pohjoissuomalaisesta 46henkilön turistiryhmästä neljä henkilöä joutuisairaalahoitoon voimakkaiden oireidenvuoksi, joita olivat kuume, ripuli jaoksennukset. Ryhmä oli asunut ja ruokaillutneljä päivää lomakeskuksessa ennen oireidenpuhkeamista. Viideltä sairastuneeltaeristettiin moniresistentti S. sonnei. Oireitasai 13 henkilöä (54 altistuneesta) ja heistäyksi kuului henkilökuntaan.Elintarviketyöntekijöissä ei todettu S. sonnei-infektiota. Epäilys keittiötyöntekijästätartunnan lähteenä esitettiin kuitenkin, silläyhdellä henkilöllä oli parin viikon takainenulkomaanmatka, jonka jälkeen hän olipotenut ripulia. Koska Shigellaninfektiivinen annos on pieni, se leviäähelposti käsien välityksellä, joskäymälähygieniassa on puutteita.

Staphylococcus aureusStaphylococcus aureus aiheutti yhden pienenepidemian työpaikalla syödynlihamakaronivuoan välityksellä. Jäljelläolevassa ruoassa todettiin S. aureusta 1,4 x103 pmy/g ja C. perfringensiä 1,7 x 106

pmy/g. Vaikka C. perfringens –pitoisuusolikin korkea, eristettyjen bakteeriviljelmienjatkotutkimukset elintarvikenäytteestä japotilasnäytteestä sekä lyhyt inkubaatioaika(1-2,5 tuntia) viittasivat siihen, ettäruokamyrkytysepidemian aiheuttaja oli S.aureus. Ruoan käsittelyssä todettiin useitalämpötiloihin liittyviä virheitä.

Listeria monocytogenesKesäkuun 1999 ja helmikuun 2000 välisenäaikana Suomessa todettiin 26 listeriatartuntaaihmisillä. Niistä 23 kuului serotyyppiin 1/2 janiistä 10 tapausta olivat PFGE(pulssikenttäelektroforeesi) tyypiltäänsamanlaisia. Tätä samaa PFGE tyyppiäeristettiin Suomessa myös tyhjiöpakatuistakalatuotteista (Lyytikäinen ym. 2000 a).

13


Vuonna 2000 ruokamyrkytysrekisteriin eiraportoitu yhtään Listeria monocytogenes –epidemiaa. Ihmisillä todettiin yhteensä 18 L.monocytogenes –tartuntaa. Vuonna 2000tartuntojen kokonaismäärä oli alhaisempikuin vuosina 1995 – 1999, jolloin vuosittaintodettiin 34, 29, 53, 46 ja 42 tapausta. Puoletvuoden 2000 humaanitapauksista tuli ilmisyys-marraskuun aikana. Sairastapauksistaosa oli samojen listeriatyyppien aiheuttamia,joita oli eristetty myös kaloista. Ihmistenlisteriatartuntojen yhteyttä tyhjiöpakattujenkalatuotteiden syöntiin epäiltiin. Onmahdollista, että kaloissa tavattua L.monocytogenes -tyyppiä esiintyy myösmuissa elintarvikkeissa. Tietoa muiden

elintarvikkeiden osalta on kuitenkin vielävarsin vähän (Eläinlääkintä- jaelintarvikelaitos ym. 2000).Listeriavalvontaa tehostettiin kala-alanlaitoksissa vuonna 2000 Eläinlääkintä- jaelintarvikelaitoksen ja Elintarvikeviraston(2000) antaman suosituksen mukaisesti.Lisäksi kunnat selvittivät valtakunnallisessaprojektissa markkinoilla olevientyhjiöpakattujen kalatuotteiden hygieenistälaatua ja myyntiolosuhteita. Valtakunnallisenprojektin tulokset osoittivat, että L.monocytogeneksen esiintyvyystyhjiöpakatuissa kalatuotteissa oli melkoalhainen (5 %) (Hatakka ym. 2001).

5.1.2 Virukset

Ihmisen kalikiviruksia on kaksi genusta;Norwalk-Like Virus (NLV) ja Sapporo-LikeVirus (SLV). Näistä vain NLV onosoittautunut tärkeäksi elintarvike- javesivälitteisten epidemioiden aiheuttajaksi.Tässä julkaisussa on termiä kalikiviruskäytetty NLV:n synonyyminä.

Vuonna 2000, kuten jo kolmenaaikaisempanakin vuotena, raportoitiin useita(15) elintarvikevälitteisiksi osoitettuja taiepäiltyjä kalikiviruksen aiheuttamiaepidemioita. Niissä sairastui noin 600henkilöä, mikä muodostaa yli kolmanneksenelintarvikevälitteisissä epidemioissasairastuneiden määrästä.

Kolmen epidemian yhteydessä osoitettiinvahva yhteys (luokka A) elintarvikkeensyömisen ja sairastumisen välillä. Nämäepidemiat olivat ranskalaisten ostereiden,täytettyjen tuulihattujen ja vadelmakakunvälityksellä levinneetruokamyrkytysepidemiat. Näissä tapauksissaosoitettiin potilasnäytteissä kalikivirus jaepidemiakohtaisesti saman genotyypintoteaminen vahvisti tartunnan yhteistäalkulähdettä. Myös analyyttinenepidemiologinen tutkimus osoitti

tilastollisesti merkitsevän yhteyden. Osteritja vadelmakakun vadelmat (Serbia) tarjottiinkuumentamattomina, minkä vuoksi raaka-aineen saastumista on pidettävä epidemiaanjohtaneena syynä. Myös erään toisenepidemian yhteydessä voidaan epäillävadelmakakun toimineen välittäjänä. Itä-Euroopan maista tuotujen kuumentamattasyötyjen pakastemarjojen on todettuaiheuttaneen epidemioita myös kolmenaaikaisempana vuotena (Kukkula 1998,Hatakka ja Wihlman 1999, Hatakka jaHalonen 2000).

Uudessakaupungissa kesäkuussa sattuneessaepidemiassa sairastui yli 200 henkilöä, jotkaosallistuivat juoksutapahtumaan ”Kesäkuunkutonen”. Ainoa yhteinen ruoka olivattäytetyt croissantit. Epidemian selvityksessäkävi ilmi, että croissanttien valmistukseenosallistuneella leipomon työntekijällä oliollut hieman aikaisemmin vatsatauti. Myösmuita kuin kyseiseen juoksutapahtumaanosallistuneita henkilöitä sairastui syötyäänsamaan aikaan valmistettuja croissantteja.

Suuressa osassa kalikiepidemioidenselvityksistä (8/15) on tapahtumaanvaikuttavana tekijänä esitetty tieto

14


infektoituneesta työntekijästä. Osassatapauksista työntekijän perheessä oli ollutvatsatautia ennen ruokamyrkytysepidemianpuhkeamista. Kolmen epidemian yhteydessä(Kotka, Espoo, Helsinki) yhdessä taiuseammassa elintarviketyöntekijässäosoitettiin sama genotyyppi kuinruokamyrkytyksen saaneissa henkilöissä.Tällä perusteella näytön vahvuus luokiteltiinnäissä kolmessa epidemiassa todennäköiseksi(luokka B) vaikka analyyttistäepidemiologista näyttöä ei ollutkaan.Nilsiässä epäiltiin koulussa sattuneenkalikivirusepidemian lähteeksi saastuneellajokivedellä huuhdottuja marjoja. Kalikiviruseristettiin jokivedestä.

Nykyiset tutkimusmenetelmät eivät oletoistaiseksi soveltuneet kalikiviruksenosoittamiseen pakastemarjoista.Elintarvikkeen mahdollinen osoittaminen

sairauden lähteeksi on todettava muillaepidemiaselvityksiin käytetyillä tutkimuk-silla. Analyyttisellä epidemiologisellatutkimuksella ja potilasnäytetutkimuksilla onratkaiseva merkitys tehtäessä johtopäätöstäaiheuttajasta ja näytön vahvuudesta. Eräistämuista elintarvikkeista, kuten esimerkiksiosterit, viruksia on pystytty toteamaan.Tutkimusmenetelmiä kehitetään koko ajan.Sen vuoksi elintarvikenäytteidenlähettäminen virustutkimuksiin on edelleentoivottavaa, kun epäillään viruksenaiheuttamaa ruokamyrkytysepidemiaa.

Elintarvikevirasto antoi vuonna 1999 kaksitiedotetta, joissa suositeltiin ulkomaistenpakastevadelmien kuumentamista (90 °Ckaksi minuuttia) ruokamyrkytystenvälttämiseksi.

5.1.3 Kemialliset aiheuttajat

Histamiini aiheutti kaksi epidemiaa tuoreestatonnikalasta kotona valmistettujen ruokienvälityksellä. Todetut histamiinipitoisuudetolivat korkeita (4 400 ja 1 500 mg/kg)ylittäen huomattavasti kalalle jakalastustuotteille annetun raja-arvon(Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös133/1996). Tonnikala oli peräisinensimmäisessä tapauksessa Singaporesta jatoisessa Indonesiasta.

Gorgonzola-juuston epäiltiin aiheuttaneentyramiinimyrkytyksen kahdeksallehenkilölle. Juuston tyramiinipitoisuus oli 230mg/kg.

Kahvinkeittimessä kuumennettu glögiaiheutti 12 henkilön äkillisen sairastumisenkuparimyrkytykseen välittömästi glöginnauttimisen jälkeen. Kuumennetussa glögissätodettiin korkea kuparipitoisuus (74

mg/litra). Kahvinkeittimet eivät sovelluglögin lämmittämiseen, sillä glögin alhainenpH-arvo (3-4) voi johtaa kuparinliukenemiseen keittimestä.

Vuonna 2000 ilmoitettiin yksi papujenaiheuttama lektiinimyrkytysepidemia.Kuivattuja kidney-papuja oli käytetty ilmankuumennuskäsittelyä vihannespapusalaattiin,ja se aiheutti 26 henkilön sairastumisentyöpaikkaruokailussa. Vuonna 1998Elintarvikevirastolle raportoitiin useita (11)papumyrkytysepidemioita (Hatakka jaWihlman 1999). Silloin Elintarvikevirastoantoi ohjeita suurkeittiöille ja kuluttajillekuivattujen papujen oikeasta käytöstä(liuottaminen ja keittäminen). Vuoden 1998jälkeen on raportoitu vain kaksipapumyrkytysepidemiaa, yksi vuonna 1999(Hatakka ja Halonen 2000) ja yksi vuonna2000.

5.1.4 Tuntematon aiheuttaja

15


Vuonna 2000, samoin kuin aiempinavuosina, ilmoitettiin huomattava määrä (32;47 %) elintarvikevälitteisiä epidemioita,joissa aiheuttaja jäi tuntemattomaksi.Suurimmassa osassa (24/32) näistätuntemattoman aiheuttajan epidemioistanäyttö elintarvikeyhteydestä ei ollut selkeä,

vaan ruokamyrkytysepidemiana oliraportoitu ruokailijoiden sairastumisryväsilman mikrobiologista tai epidemiologistanäyttöä (luokka D). Muissa (8)tuntemattoman aiheuttajan epidemioissanäyttö elintarvikeyhteydestä arvioitiinmahdolliseksi (luokka C).

5.2 Talousvesivälitteiset epidemiat

Vuonna 2000 rekisteröitiin seitsemäntalousveden välityksellä levinnyttä epidemiaaja niissä sairastui yhteensä noin 6 500henkilöä (taulukko 1, liitetaulukko 2).Nurmeksessa maaliskuussa sattunut epidemiaoli suurin Suomessa koskaan tietoon tullutvesiepidemia. Sairastuneita ilmoitettiin noin5 500. Muita suuria epidemioita olivatAsikkalan epidemia elokuussa (noin 550sairastunutta) ja Pelkosenniemen epidemiajoulukuussa (noin 300 sairastunutta). Muissavesiepidemioissa sairastui 11 – 36 henkilöä.

C. jejuni todettiin Asikkalan epidemianaiheuttajaksi. Sairaalahoitoon joutui 10potilasta. Niveloireita raportoi 26 %sairastuneista. C. jejuni eristettiin sekäpotilasnäytteistä että kahdesta vesinäytteestä,joista toinen oli kunnallisenpohjavedenottamon ylävesisäiliöstä otettunäyte ja toinen verkostovesinäyte. Eristetytbakteerikannat todettiin PFGE –tyypiltäänidenttisiksi. Tapausverrokki-tutkimuksenmukaan keittämättömän vesijohtovedenjuominen oli selvä sairastumisen riskitekijä.Epidemian tutkimuksen tulokset osoittivatnäin ollen vahvan yhteyden vedennauttimisen ja sairastumisten välillä.

Kalikiviruksen ilmoitettiin aiheuttaneenkaksi vesivälitteistä epidemiaa. Nurmeksessatuli tietoon suuri kunnallisen vesilaitoksenveden välityksellä levinnyt epidemia.Altistuneita arvioitiin olevan noin 10 000 jasairastuneita noin 5 500 henkilöä.Vesijohtovettä pidettiin todennäköisenäkalikivirustartuntojen lähteenäpotilasnäytteiden ja epidemiologisentutkimuksen tulosten perusteella. Kalikivirusaiheutti myös yhden pienen vesiepidemian

Kolarissa, missä jalkapallojoukkue sairastuijuotuaan kyläkoulun porakaivon saastunuttavettä.

Kalikivirus oli yhtenä aiheuttajana myösPelkosenniemen Pyhätunturinlaskettelukeskuksen vesiepidemiassajoulukuussa. Joulusesongin aikana jouduttiinottamaan käyttöön alueella sijaitseva kunnanlisävedenottamo. Sen yläpuolellasijaitsevasta kunnan jätevesiputkesta olivuotanut rikkoutuneen tiivisteen takiajätevettä maaperään ja aiheuttanutlisävedenottamon veden saastumisen. Noin300 lomailijaa sairastui 23. – 28.12. juotuaansaastunutta vesijohtovettä. Suurimmallaosalla sairastuneista kyseessä oli muutamanpäivän kestoinen, kuumeeton ripulitauti.Usean tällä taudinkuvalla sairastaneenulosteesta löydettiin kalikivirus. Joillakinoireet pitkittyivät ja heistä todettiinSalmonella Ohio tai Campylobacterupsaliensis. Vesinäytteessä todettiinkalikivirus ja S. Ohio.

Hauholla, kunnan pohjavedenottamonsaastumisen seurauksena ilmoitettiin 35henkilön sairastuneen. Veden jakelualueellaasui noin 300 henkilöä. Vesinäytteidentutkimustulosten perusteella aiheuttajanaolivat ulosteperäiset bakteerit.Inarissa erään majan kaivoveden epäiltiinolleen syynä selvittämättömiinvatsatautiryppäisiin jo useiden vuosienaikana. Vuonna 2000 tuli tietoon, että 11hengen seurueesta sairastuivat kaikki.Tartunnan aiheuttaja jäi kuitenkintuntemattomaksi.

16


Riihimäellä joutui lämmönvaihtimenrikkoutumisen seurauksena kerrostalonvesijohtoveteen kaukolämpöverkoston vettä.Se sisältää korroosionestoainetta, jokahajotessaan muodostaa ammoniumyhdisteitäja ne puolestaan voivat edistää mikro-organismien kasvua putkistossa.Vesijohtovedessä todettiin selvästikohonneita kokonaispesäkelukuja, kylmässävedessä kuitenkin alhaisempia kuinlämpimässä vedessä. Johtopäätösten

tekeminen siitä, oliko vesijohtoverkostoonpäässyt kaukolämpöverkoston vesi todellaaiheuttanut sairastumisia, oli vaikeaa.Kyselytutkimuksen tulosten perusteellanäytti kuitenkin siltä, että suoraan hanastalämmintä vettä talousvetenä käyttäneidenkeskuudessa olisi sairastuvuus vatsaoireisiinollut korkeampi kuin pelkästään kylmäävesijohtovettä talousvetenä käyttäneidenryhmässä.

6 VÄLITTÄJÄELINTARVIKKEET

Niissä tapauksissa, joissavälittäjäelintarvike pystyttiin osoittamaan,liha ja lihavalmisteet olivat yleisimminraportoitu elintarvikeryhmä (14 epidemiaa).Seuraavaksi yleisimpiä välittäjiä olivat kalaja kalavalmisteet (7 epidemiaa) ja kasvikset(5 epidemiaa). Kahdeksassa epidemiassaepäiltiin useiden eri elintarvikkeiden olleensaastuneita. Välittäjäelintarvike jäituntemattomaksi 26 (38 %) epidemiassa(taulukko 3).

Liha ja lihavalmisteiden välityksellälevinneiden epidemioiden aiheuttajistayleisin oli C. perfringens. Se oli syynäviiteen epidemiaan hernekeiton,porsaanfileen, lihakeiton, riistakäristyksenja yläsavolaisen perinneruoan ”mykyrokan”välityksellä. Marinoidun paahtopaistinvälityksellä aiheutui epidemia, jossaeristettiin kaksi aiheuttajaa, C. perfringensja B. cereus. B. cereus epidemioista toisenvälittäjäelintarvike oli palvikinkku. Myösyhden salmonellaepidemioista epäiltiinlevinneen palvilihan välityksellä. S. aureusepidemian välittäjäksi osoittautuilihamakaronivuoka. Viidessä epidemiassa,joissa välittäjän osoitettiin tai epäiltiinolleen liha tai lihavalmiste, aiheuttajaa eipystytty osoittamaan.

Kalatuotteet, lämminsavulohi ja loimulohiolivat kahden C. perfringens –epidemian

välittäjiä. Indonesiasta ja Singaporestatuoreena Suomeen tuotu tonnikala aiheuttikaksi histamiinimyrkytysepidemiaa. Ranskastatuodut elävinä tarjotut osterit olivat syynäyhteen kalikivirusepidemiaan.

Kasvisten välityksellä levinneistä epidemioistakalikivirus aiheutti kaksi epidemiaa. Toisessaepidemiassa Serbiasta tuodut pakastevadelmat,joita käytettiin vadelmakakkuun, osoitettiintartunnan lähteeksi ja toisessa epidemiassatartunnan lähteeksi epäiltiin suomalaisiamarjoja, jotka oli huuhdeltu kalikiviruksensaastuttamalla jokivedellä. Itujen epäiltiintoimineen vehikkelinä yhdessäsalmonellaepidemiassa. Kidney-pavutaiheuttivat yhden papumyrkytysepidemian.

Viljavalmisteista täytettyjä croissantteja javoileipäkakkua epäiltiin kahdenkalikivirusepidemian välittäjiksi.

Maito ja maitovalmisteiden ryhmästägorgonzola-juuston epäiltiin aiheuttaneenhistamiinimyrkytysepidemian.

Joidenkin epidemioiden osalta oli syytä epäilläuseamman kuin yhden tarjotun ruokalajinolleen ”syyllinen”. Näitä havaittiin mm.salmonella- ja kalikivirusten aiheuttamienepidemioiden yhteydessä.

17


Taulukko 3. Suomessa vuonna 2000 raportoidut ruokamyrkytykset epidemian aiheuttaneenelintarvikkeen mukaan.

Aiheuttaja

Lih

a ja

liha

valm

iste

et

Mai

to ja

mai

tova

lmis

teet

Mun

a ja

mun

aval

mist

eet

Kal

a ja

kal

aval

mist

eet

Vilj

a ja

vilj

aval

mist

eet

Kas

viks

et ja

kas

vist

uotte

et

Vir

voitu

sjuo

mat

Muu

Use

ita r

uoki

a

Tunt

emat

on

Yht

eens

ä

Bacillus cereus 1 1 2Clostridium perfringens 5 2 7B. cereus ja C. perfringens 1 1Salmonella enterica 1 1 2 1 5Shigella sonnei 1 1Staphylococcus aureus 1 1Kalikivirus 1 2 2 3 7 15Histamiini 2 2Muut biogeeniset amiinit(tyramiini)

1 1

Kuparimyrkytys 1 1Papumyrkytys 1 1Tuntematon 5 1 2 2 1 1 1 2 17 32

Yhteensä 14 2 0 7 4 5 1 2 8 26 69% 20 3 0 10 6 7 1 3 12 38 100

18


7 EPIDEMIOIDEN TAPAHTUMAPAIKAT

Ruokailupaikan mukaan jaoteltuna suurin osaepidemioista tapahtui joukkoruokailunseurauksena ravintoloissa, erilaisissa jouk-kotapahtumissa ja työpaikkaruokaloissa(taulukko 4). Joukkotapahtumistatavallisimpia olivat erilaiset perhejuhlat jahirvipeijaiset. Lisäksi noin puolet kotonasattuneista epidemioista liittyivätperhejuhlien tarjoiluun.

Elintarvikkeen käsittelyvirheen paikaksipaljastuivat useimmiten erilaiset ravintolat.Seuraavaksi tulivat työpaikkaruokalat jasitten joukkotapahtumienruoanvalmistuspaikat, pitopalvelut sekäkodit. Monen epidemian osalta oliepäiltävissä, että epidemiaan johtaneita syitäoli löydettävissä useammasta kuin yhdestäpaikasta valmistuksen, kuljetuksen,säilytyksen ja tarjoilun aikana.

Taulukko 4. Suomessa vuonna 2000 raportoidut elintarvikevälitteiset epidemiat ruokailupaikanmukaan.

Aiheuttaja

Työ

paik

karu

okal

a

Rav

into

la

Leir

ikes

kus

Opp

ilaito

s

Päiv

äkot

i

Sair

aala

/ va

nhai

nkot

i

Var

usku

nta

Liik

enne

välin

e

Jouk

kota

paht

uma

Kot

i

Työp

aikk

a

Muu

Ruo

kailu

paik

at y

htee

nsä

Bacillus cereus 1 2 3Clostridium perfringens 2 1 1 2 1 7B. cereus ja C. perfringens 3 3Salmonella enterica 2 2 1 5Shigella sonnei 1 1Staphylococcus aureus 1 1Kalikivirus 3 4 2 1 4 2 16Histamiini 2 2Muut biogeeniset amiinit (tyramiini) 1 1Kuparimyrkytys 1 1Papumyrkytys 1 1Tuntematon 1 16 1 3 2 4 4 2 33

Yhteensä 9 24 2 5 0 2 0 0 10 15 1 6 74 a% 12 32 3 7 0 3 0 0 14 20 1 8 100

a Ruokailupaikkoja on raportoitu eräissä epidemioissa enemmän kuin yksi.

19


8 RUOKAMYRKYTYKSEENJOHTANEET VIRHEET

8.1 Elintarvikevälitteiset epidemiat

Yli puolet havaituista virheistä (53 %)liittyivät lämpötiloihin; virheellinensäilytyslämpötila, riittämätön kuumennus,riittämätön jäähdytys ja virheellinenkuljetuslämpötila. Riittämätön jäähdytys olikeskeinen ruokamyrkytykseen johtanut syykaikissa C. perfringens –epidemioissa,ainoassa todetussa S. aureus –epidemiassa,B. cereuksen ja C. perfringensin, yhdessäB.cereuksen aiheuttamassa ja kahdessatuntemattoman aiheuttajan epidemiassa(Taulukko 5). Perinteisten ruokamyrkytysten,kuten B. cereuksen, C. perfringensin ja S.aureuksen aiheuttamissa epidemioissatodettiin yleensä muitakin lämpötiloihinliittyneitä virheitä.

Papumyrkytys aiheutui siitä, ettei papujakuumennettu lainkaan. Tuoreen tonnikalanaiheuttamissa histamiinimyrkytyksissä eivarsinaista syytä pystytty selvittämään.Epäselväksi jäi, oliko taustalla kalanepähygieeninen käsittely vai kylmäketjunkatkeaminen pitkän kuljetuksen aikana(tuonti Kauko-Idästä).

Jouluglögin virheellinen käsittely,kuumentaminen kahvinkeittimessä, johtikuparin liukenemiseen keittimestä ja

kuparimyrkytykseen tätä glögiä nauttineillahenkilöillä.

Saastuneen raaka-aineen epäiltiin johtaneenruokamyrkytysepidemiaan neljässätapauksessa. Yhteys sairastumisten jakalikiviruksen saastuttamien ostereiden jatoisessa epidemiassa serbialaistenpakastevadelmien syönnin välillä osoitettiin.Kahdessa epidemiassa aiheuttajaa ei pystyttytoteamaan, mutta ruokamyrkytyksiinjohtaneiksi ainoiksi virheiksi raportoitiinsaastuneen raaka-aineen käyttöä (tonnikala,jauhelihapihvi).

Elintarviketyöntekijää epäiltiin tartunnanlähteeksi 14 epidemiassa. Niistä viidenepidemian tutkimuksissa todettiin ruokaavalmistaneelta henkilöltä samataudinaiheuttaja kuin potilailta. Näitä olivatkaksi salmonellaepidemiaa ja kolmekalikivirusepidemiaa. Useankalikivirusepidemian kohdalla selvityksetosoittivat, että elintarviketyöntekijällä taihänen perheenjäsenellään oli ollutvatsataudin oireita ennen epidemianpuhkeamista. Ruokien saastuminen on senvuoksi voinut tapahtua infektoituneentyöntekijän välityksellä.

8.2 Talousvesivälitteiset epidemiat

Vesiepidemioita aiheuttavat yleisimminjuomaveteen joutuneet suolistoperäisetbakteerit ja virukset. Pohjavesi on yleensähyvälaatuista, koska mikrobit poistuvatvedestä sen kulkeutuessa maaperän läpi.

Pohjavedet ovat myös pintavesiä paremminsuojassa saastumiselta. Toisaaltapohjavesilaitosten tuottama talousvesi onerityisen haavoittuvaa, koska veden hyvänlaadun vuoksi sitä ei yleensä desinfioida.

20


Pohjavedenottamo tai yksityinen kaivo voitulvimisen seurauksena likaantua jätevesiäsisältävillä pintavesillä. Vuonna 2000todetuissa vesiepidemioissa vesi oli viidessätapauksessa peräisin kunnallisestapohjavedenottamosta ja kahdessatapauksessa yksityisestä porakaivosta.Juomaveden jätevesisaastutusta pidettiinsyynä viidessä pohjaveteen liittyneessäepidemiassa. Nurmeksen suurenvesiepidemian yhteydessä epidemiaanjohtaneet syyt jäivät tuntemattomiksi.

Pintavesilaitoksilla taudinaiheuttajamikrobitvoivat läpäistä puutteellisenvedenpuhdistuksen. Tämän lisäksi vedendesinfioinnissa käytetty alhainen

klooripitoisuus ei aina kykene tuhoamaantaudinaiheuttajia (Vartiainen ym. 1999).Vuoden 2000 aikana vesivälitteisiäepidemioita ei esiintynyt pintavesilaitoksilla.

Kerrostalon lämmönvaihtimen rikkoutumisenseurauksena joutui kaukolämpöverkostonvettä vesijohtoveteen.Kaukolämpöverkostossa käytetäänkorroosionestoainetta, joka ei olemyrkyllistä, mutta tuottaa hajotessaanammoniumyhdisteitä. Ne puolestaan voivatedistää mikro-organismien kasvuaputkistossa. Kerrostalosta otetuissavesijohtovesinäytteissä todettiin selvästikohonneita kokonaisbakteeripitoisuuksia.

Taulukko 5. Suomessa 2000 raportoidut elintarvikevälitteiset epidemiat käsittelyvirheenmukaan.

Aiheuttaja

Saas

tunu

t raa

ka-a

ine

Ris

tikon

tam

inaa

tio

Riit

täm

ätön

jääh

dyty

s

Riit

täm

ätön

kuu

men

nus

Riit

täm

ätön

pes

u

Puut

teel

liset

tila

t

Vir

heel

linen

säily

tyslä

mpö

tila

Vir

heel

linen

kul

jetu

släm

pötil

a

Liia

n pi

tkä

säily

tysa

ika

Infe

ktoi

tunu

t työ

ntek

ijä

Muu

teki

jä

Tunt

emat

on

Yht

eens

ä

Bacillus cereus 1 1 1 1 1 5Clostridium perfringens 7 3 3 3 3 2 1 22B. cereus ja C. perfringens 1 1 2Salmonella enterica 2 1 3 2 8Shigella sonnei 1 1Staphylococcus aureus 1 1 1 1 4Kalikivirus 2 8 1 4 15Histamiini 2 2Muut biogeeniset amiinit (tyramiini) 1 1Kuparimyrkytys 1 1Papumyrkytys 1 1Tuntematon 2 1 3 1 1 4 1 3 2 1 1 20

Yhteensä 4 1 13 7 1 3 12 6 5 14 5 11 82% 5 1 16 9 1 4 15 7 6 17 6 13 100

21


22


9 NÄYTÖN VAHVUUS

Luotettavin johtopäätös tietylleelintarvikkeelle tai vedelle altistumisen jasairastumisten välisestä yhteydestä perustuusaman aiheuttajan toteamiseen elintarvike-tai vesinäytteestä ja potilaista sekä yhteydenosoittamiseen analyyttisen epidemiologisentutkimuksen avulla.Ruokamyrkytysepidemioiden selvitystyö onkuitenkin vaihtelevien käytännön olosuh-

teiden rajoittamaa tutkimusta kentällä. Tietoepidemiasta saattaa tulla viranomaistentietoon niin myöhään, ettei epäiltyäelintarviketta ole jäljellä tai sairastuneistahenkilöistä ei enää kannata ottaa näytteitä.Myös epidemiologisen tutkimuksentoteuttaminen saattaa olla hankalaa tilanteenluonteen tai resurssien puutteen vuoksi.

9.1 Näytön vahvuuden luokittelu

Vuoden 2000 ruokamyrkytysrekisterin tietojatarkasteltiin näytön vahvuuden suhteensoveltaen englantilaista luokitusta (PHLS1996). Luokitus on laadittu vesiepidemioidennäytön vahvuuden arviointia varten eikäkaikin osin sovellu hyvinelintarvikevälitteisten epidemioidenarviointiin. Tutkimusten ja niistä saatujentulosten perusteella elintarvike- javesivälitteiset epidemiat on kuitenkin pyrittyluokittelemaan neljään ryhmään (A – D).Lisäksi sellaiset epidemiat, joissa ei ollutyhteyttä sairastumisten ja elintarvikkeiden taiveden nauttimisen välillä luokiteltiinryhmään E, ei näyttöä.

A Vahva näyttö• Analyyttinen epidemiologinen tutkimus1

osoittaa yhteyden elintarvikkeen taiveden sekä sairastumisten välillä ja samapatogeeni osoitetaan potilasnäytteestäsekä elintarvikkeesta tai vedestä.

1 Analyyttinen epidemiologinen tutkimus:vertailuryhmä mukana, kohortti- tai tapaus-verrokkitutkimus

• Kuvaileva epidemiologinen tutkimus2

viittaa elintarvike- tai vesiyhteyteen jasulkee pois muut vaihtoehdot ja samapatogeeni osoitetaan potilasnäytteestäsekä elintarvikkeesta tai vedestä.

• Analyyttinen epidemiologinen tutkimusosoittaa yhteyden elintarvikkeen taiveden ja sairastumisten välillä jaelintarvikkeessa tai vedessä todetaanlaatu- tai käsittelyvirhe ja patogeeniosoitetaan potilasnäytteestä, muttapatogeenista aiheuttajaa ei voida osoittaaelintarvikkeesta tai vedestä.

B Todennäköinen näyttö• Elintarvikkeessa tai vedessä todetaan

laatu- tai käsittelyvirhe, muttapatogeenista aiheuttajaa ei voida osoittaaelintarvikkeesta tai vedestä ja kuvailevaepidemiologinen tutkimus viittaaelintarvike- tai vesiyhteyteen ja sulkeepois muut vaihtoehdot.

• Analyyttinen epidemiologinen tutkimusosoittaa yhteyden elintarvikkeen tai

2 Kuvaileva epidemiologinen tutkimus: kuvataan mm.paikka, ajankohta, inkubaatioaika ja sairastuneidenoireet

23


veden ja sairastumisten välillä, muttamikrobiologinen näyttö puuttuu.

• Sama patogeeni osoitettupotilasnäytteestä ja elintarvikkeesta tai

vedestä, mutta epidemiologista yhteyttäei ole osoitettu

C Mahdollinen näyttö• Elintarvikkeessa tai vedessä todetaan

laatu- tai käsittelyvirhe, muttapatogeenista aiheuttajaa ei voida osoittaaelintarvikkeesta tai vedestä eikäepidemiologista yhteyttä ole osoitettu.

• Kuvaileva epidemiologinen tutkimusviittaa elintarvike- tai vesiyhteyteen jasulkee pois muut vaihtoehdot, muttamikrobiologista näyttöä ei ole osoitettu.

D Ei selkeää näyttöä• Ruokamyrkytysepidemiana on raportoitu

ruokailijoiden sairastumisryväs ilmanmikrobiologista tai epidemiologistanäyttöä.

E Ei näyttöä• Yhteyttä sairastumisten ja

elintarvikkeiden tai veden nauttimisenvälillä ei ollut.

9.2 Vuoden 2000 ruokamyrkytysepidemioiden luokittelu

Vuoden 2000 epidemioiden luokittelu näytönvahvuusasteen mukaan osoitti vahvan,todennäköisen tai mahdollisen elintarvike- taivesiyhteyden 46 (60 %) epidemiassa(taulukko 6). Luokkaan D kuuluvatepidemiat, joissa raportoitiin ruokailijoidensairastumisryväs ilman mikrobiologista tai

epidemiologista näyttöä, muodostivat varsinsuuren osan epidemioista (40 %). Epidemiat,joita ei luokiteltu elintarvike- taitalousvesivälitteisiksi (N = 26) tai joissatartunta oli saatu ulkomailla (N = 2), onesitetty liitetaulukossa 3.

Taulukko 6. Ruokamyrkytysepidemioiden luokittelu näytön vahvuuden perusteellavuonna 2000.

Näytön vahvuus N1 %

A Vahva näyttö 18 24B Todennäköinen näyttö 13 17C Mahdollinen näyttö 15 20D Ei selkeää näyttöä 30 40

Yhteensä 76 101

1N Epidemioiden lukumäärä

24


10 RUOKAMYRKYTYSREKISTERINJA TARTUNTATAUTIREKISTERIN

TIETOJEN VERTAILU

Elintarvikeviraston ylläpitämäänruokamyrkytysrekisteriin kerätään vuosittainkuntien ruokamyrkytystyöryhmien tekemistäselvitysilmoituksista mm. epidemioidenmäärät ja niissä sairastuneiden määrät.Tartuntatautilaki määrää lääkärin tekemääntartuntatauti-ilmoituksen epäilemästään taitoteamastaan yleisvaarallisesta taiilmoitettavasta tartuntatautitapauksesta sekämikrobiologian laboratorion tekemääntartuntatauti-ilmoituksen mainittujasairauksia osoittavista löydöksistä. Näistätapauksista Kansanterveyslaitos pitää yllävaltakunnallista tartuntatautirekisteriä.

Ruokamyrkytysrekisteriin ilmoitettujensairastuneiden määrät jatartuntatautirekisteriin ilmoitettujenmikrobiologisesti varmistettujensuolistoinfektioiden määrät on esitettytaulukossa 7. Luvut eroavat toisistaan, koskatapausten määrittely on erilainen ja koskatartuntatautirekisteri sisältää sekäepidemioissa sairastuneet että sporadisettapaukset.

Taulukko 7. Ruokamyrkytysrekisterin ja tartuntatautirekisterin tietojen vertailu vuonna 2000.

Mikrobi Ruokamyrkytysrekisteri TartuntatautirekisteriIlmoitetut sairastuneet Ilmoitetut suolistoinfektiot

Salmonella 58 2 624EHEC 0 17Yersinia 0 619Listeria 0 18Kampylobakteeri 550* 3 527Shigella 13 75

Yhteensä 621* 6 880

*Sairastuneiden tarkkaa määrää ei tiedetä, esitetty luku on arvio.

25


11 JOHTOPÄÄTÖKSET

Raportoitujen ruokamyrkytysepidemioidenmäärässä tapahtui vuonna 2000 hiemanlaskua edelliseen vuoteen verrattuna.Epidemioissa sairastuneita oli kuitenkinhuomattavasti edellistä vuotta enemmän.Suurin osa sairastumisista (noin 6 400henkilöä; 82 %) oli seurausta kolmestasuuresta vesiepidemiasta. Nurmeksessamaaliskuussa todettu vesiepidemia olitoistaiseksi suurin Suomessa raportoituvesiepidemia. Viime vuosienvesiepidemiatilastot osoittavat, ettävesiepidemiat ovat Suomessa suhteellisenyleisiä. Elintarvikevälitteisiä epidemioitatavattiin hieman vähemmän kuin kahtenaedellisenä vuonna. Lisäksi vältyttiinsellaisilta vakaviltaruokamyrkytysepidemioilta kuin edellisenävuonna esiintyneet Clostridium botulinuminja L. monocytogeneksen aiheuttaneetepidemiat (Lindström ym. 1999, Lyytikäinenym. 2000 b).

Kalikivirus oli yleisinruokamyrkytysepidemioiden aiheuttajavuonna 2000. Diagnostisten menetelmienkehittämisen ja ja käyttöönoton myötä senaiheuttamien epidemioiden osuus on viimevuosina lisääntynyt; 14 epidemiaa (15 %)vuonna 1998, 16 epidemiaa (18 %) vuonna1999 ja 18 (24 %) vuonna 2000.Epidemioihin johtaneita, merkittävimpiäsyitä olivat vesiepidemioissa jäteveden pääsyjuomaveteen. Elintarvikevälitteisissäepidemioissa tärkeitä epidemioihin johtaneitaseikkoja olivat lämpötilavirheiden lisäksisaastuneiden sellaisenaan, ilmankuumennuskäsittelyä syötävienelintarvikkeiden, kuten ostereiden japakastemarjojen syönti, sekä tartunnansiirtyminen ruoan valmistajan välitykselläruokiin.

Yleisin ruokamyrkytyksiä aiheuttava bakteeri25-vuotisen ruokamyrkytysten seurannan

aikana on Suomessa ollut C. perfringens.Samoin myös vuonna 2000, jolloin C.perfringens aiheutti suuriaelintarvikevälitteisiä epidemioita.Tärkeimmät epidemioihin johtaneet syytolivat lämpötiloihin liittyviä virheitä, joistatärkeimmät olivat liian hidas ja tehotonjäähdyttäminen sekä liian korkea kuljetus-ja/tai säilytyslämpötila. Nämä virheet ovattoistuneet vuodesta toiseen. Koska juuritämän epidemiatyypin yhteydessäepidemiaan johtaneet syyt tunnetaan hyvin,voitaisiin epidemiat välttää noudattamallayksinkertaista elintarvikehygienian sääntöä”kylmä kylmänä, kuuma kuumana”.

Vuonna 2000 ilmoitettiinruokamyrkytysrekisteriin viisi pientäsalmonellaepidemiaa. Tartunnan alkulähde eiselvinnyt kaikissa tapauksissa, mutta ainakinkahden epidemian tutkimuksissa ruoanvalmistaja mitä ilmeisimmin kontaminoiruoan. Raaka-aineiden saastumista eitutkimuksissa todettu. Suomen kansallisensalmonellavalvontaohjelman tulokset viimevuosilta osoittavat myös, että suomalaisissatuotantoeläimissä esiintyy kansainvälisestivertaillen erittäin vähän salmonellatartuntoja(<1 %) (Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos jamaa- ja metsätalousministeriö 2000).Suomen hyvää tilannetta kuvaa myös se, ettäkotimaassa saadut salmonellatartunnatihmisillä ovat jo useiden vuosien ajan olleetvähäisiä (Kansanterveyslaitos 2000,Kansanterveyslaitos 2001).

Kampylobakteeritartuntojen lisääntyminenihmisillä niin Suomessa (Kansanterveyslaitos2000, Kansanterveyslaitos 2001) kuinmuissakin Pohjoismaissa (Proceedings froma Nordic Workshop 2001) koetaan suurenaongelmana ja mahdollisia tartuntalähteitäpyritään selvittämään usealla taholla.Suomessa on kahtena vuonna todettu suuriakampylobakteerien aiheuttamia

26


vesiepidemioita, vuonna 1998 Haukiputaalla(2 200 sairastunutta) ja viime vuonnaAsikkalassa (550 sairastunutta). Molemmatepidemiat puhkesivat loppukesällä.Kampylobakteerien aiheuttamiaelintarvikevälitteisiä epidemioita eiraportoitu Suomessa viime vuonna lainkaan.Edellisinä vuosina on tullut tietoon muutamiapieniä elintarvikevälitteisiä epidemioita.

Tonnikalan aiheuttamiahistamiinimyrkytyksiä on aiemminkinesiintynyt muutamia vuosittain. Viimevuonna todettujen tapausten taustalla olikuitenkin ”uusi” tuote, tuoreina fileinäSuomeen Kauko-Idästä tuotu tonnikala.Aiemmin yleisiä histamiinimyrkytyksenaiheuttajia ovat olleet tonnikalastavalmistetut täyssäilykkeet.

Vuonna 1998 papumyrkytys oli yleisinruokamyrkytysepidemiatyyppi.Kalikiviruksen aiheuttamissa epidemioissavälittäjäelintarvikkeeksi on viime vuosinapaljastunut usein Itä-Euroopan maista tuodutpakastemarjat. Toimenpiteitä näiden riskienhallitsemiseksi pohdittiin ja annettiin ohjeetkuivattujen papujen oikeasta käsittelystä sekämarjojen kuumennussuositus. Nämäepidemiat ovatkin nyt vähentyneethuomattavasti. Tosin marjojen kohdalla voiolla kyse myös siitä, ettätuotantohygieeniseen tasoon kiinnitetäänenemmän huomiota ulkomaisia marjojaostettaessa.

Luotettavien johtopäätösten tekeminenaiheuttajasta ja epidemiaan johtaneista syistäedellyttää perusteellisia selvityksiä jatutkimuksia. Epidemian selvitystyönjärjestäminen, sen onnistuminen jaluotettavien johtopäätösten tekeminen onkunnan ruokamyrkytystyöryhmän tärkeätehtävä.

Erityisen tärkeitä seikkoja ovat:

• Laboratoriotutkimukset (potilas-,elintarvike, vesinäytteet) käynnistetäänheti riittävän laajalla tutkimuspaketilla.

• Eristetyt bakteerikannat otetaan talteen jalähetetään jatkotutkimuksiin.

• Intoksikaatioita aiheuttavienruokamyrkytysbakteerientoksiinimääritykset sisällytetääntutkimuksiin.

• Kvantitatiivinen analyysi käynnistetään,kun patogeeni on osoitettu elintarvike- taivesinäytteestä.

• Epidemian aiheuttajan jäljittämisessäkäytetään molekyyliepidemiologisiatutkimusmenetelmiä.

• Kyselytutkimuksella pyritäänselvittämään myös syötyjen ruokienmääriä.

• Potilaista ja elintarvikkeista tai vedestäeristettyjä kantoja vertaillaan keskenäänja pohditaan mahdollista yhteyttä.

27


12 KIRJALLISUUS

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos, Elintarvikevirasto, Kansanterveyslaitos 2000. Kalatuotteetvoivat sisältää listeriaa. Tiedote 20/21.12.2000.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos ja Elintarvikevirasto. 2000. Listeriavalvonta liha- ja kala-alanlaitoksissa sekä liha- ja kalatuotteiden vähittäismyynnissä. Suositus Dnro 982/40/00, 12 s.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos, maa- ja metsätalousministeriö eläinlääkintä- ja elintarvike-osasto. 2000. Salmonellan esiintyminen eläimissä ja eläimistä saatavissa elintarvikkeissa.Salmonellavalvonnan ja -tutkimuksen tulokset 1999.

Granum, P. E. 1996. An overview of Bacillus cereus. In Proc. of the Symposium Food Asso-ciated Pathogens, pp. 72-81, The Swedish University of Agricultural Sciences, Faculty ofVeterinary Medicine, Uppsala.

Hatakka, M., Halonen, H. 2000. Ruokamyrkytykset Suomessa vuonna 1999. Elintarvikevi-raston julkaisuja 7/2000, 27 s.

Hatakka, M., Johansson, T., Rantala, L., Pakkala, P. and Honkanen-Buzalski T. 2001. ReducedListeria monocytogenes occurrence in Finnish vacuum-packed fish products. In: Proc. of theInternational Symposium on Problems of Listeriosis, ISOPOL XIV Mannheim, May 13 – 16,2001.

Hatakka, M., Wihlman, H. 1999. Ruokamyrkytykset Suomessa vuonna 1998. Elintarvikevi-raston julkaisuja 5/1999, 25 s.

Hirn, J., Maijala, R., Pakkala, P. 1991. Ruokamyrkytysten raportointi ja epidemiat 1990.Suomen Eläinlääkärilehti 11(97), 519-525.

Hirn, J., Maijala, R. 1992. Ruokamyrkytystilanteemme 1991. Suomen Eläinlääkärilehti 11(98),609-614.

Hirn, J., Maijala, R., Johansson, T. 1992. Foodborne disease outbreaks in Finland during theperiod 1975-1990. 3rd World Congress Foodborne Infections and Intoxications, 1992 Berlin,Congress Proceedings pp. 33-36.

Hirn, J., Myllyniemi, A. L. 1994a. Ruokamyrkytysepidemiat Suomessa 1992. Suomen Eläin-lääkärilehti 4 (100), 256-260.

Hirn, J., Myllyniemi, A. L. 1994b. Raportoidut ruokamyrkytysepidemiamme vuonna 1993.Elintarvike ja terveyslehti 4-5, 86-93.

Hirn, J., Johansson, T., Myllyniemi, A. L. 1995. Suomessa vuonna 1994 raportoidut ruokamyr-kytykset. Elintarvike ja terveyslehti 3-4, 106-115.

28


Kansanterveyslaitos. 2000. Tartuntataudit Suomessa 1995-1999. Kansanterveyslaitoksen jul-kaisuja KTL B 6/2000, 64 s.

Kansanterveyslaitos. 2001. Tartuntataudit Suomessa 2000. Kansanterveyslaitoksen julkaisujaKTL B 8/2001.

Kukkula, M. 1998. Ruokamyrkytystilanne Suomessa vuonna 1997. Yhteenveto selvitysilmoi-tuksista. Elintarvikevirasto, tutkimuksia 3/1998, 15 s.

Lindström, M., Hielm, S., Nevas, M., Tuisku, S., Haavisto, L., Hatakka, M., Korkeala, H.1999. Väärin säilytetty mäti aiheutti botulismin. Elintarvikevalvonta 6/1999, 39.

Lyytikäinen, O., Autio, T., Maijala, R., Ruutu, P., Honkanen-Buzalski, T., Miettinen, M., Ha-takka, M., Mikkola, J., Anttila, V-J., Johansson, T., Rantala, L., Aalto, T., Korkeala, H., Siito-nen, A. 2000b. An outbreak of Listeria monocytogenes serotype 3a infections from butter inFinland. J. Infect. Dis. 181, 1838-1841.

Lyytikäinen, O., Siitonen, A., Johansson, T., Hatakka, M. 2000a. Listeriosis cases suspected tohave caused by vacuum-packed fish products in Finland. EurosurveillanceWeekly, Week’sNews 13 April, 3.

Proceedings from a Nordic workshop, 2001. Discussions on the Risk Assessment ofCampylobacter. 68 p.

PHLS Communicable Disease Surveillance Centre. 1996. Strength of association betweenhuman illness and water: revised definitions for use in outbreak investigation. CommunicableDisease Report 6(8), 65-68, London.

Rahkio, M., Hirn, J., Salminen, K. 1997. Ruokamyrkytysten raportointi ja ruokamyrkytysepi-demiat vuosina 1995 ja 1996. Elintarvike ja terveyslehti 5/1997, 19-29.

Vartiainen, T., Miettinen, I., Zacheus, O. 1999. Vesiepidemiat voidaan estää hyvällä talousve-den käsittelyllä. Kansanterveys 2/1999, 2-3.


Liitteet:

Karttakuva 4Karttakuva 5Liitetaulukko 1Liitetaulukko 2Liitetaulukko 3

http://www.nfa.fi/pdf/EVI082001Karttakuva4.pdf

http://www.nfa.fi/pdf/EVI082001Karttakuva5.pdf

http://www.nfa.fi/pdf/EVI082001LIITETAULUKKO1.pdf



Documents

Maija Hatakka, Marianne Loukaskorpi, Pekka Pakkala...Kuvailulehti Julkaisija Elintarvikevirasto Julkaisuaika 11/2001 Tekijä(t) Hatakka Maija, Loukaskorpi Marianne ja Pakkala Pekka