Maksuohjelman muuttaminen velallisen maksu- kyvyn ...€¦ · Aarnio, Aulis 1989 Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Aulis Aarnio ja Werner Söderström

Maksuohjelman muuttaminen velallisen maksukyvyn heikentyessä yksityishenkilön velkajärjestelyssä

Maksuohjelman muuttaminen velallisen maksukyvyn heikentyessä yksityishenkilön velkajärjestelyssäKirsti Panula

2017

2017University of Helsinki Conflict Management Instituten julkaisujaTilaukset: [email protected]© Tekijät ja comiISBN: 978-952-10-7039-6Graafinen suunnittelu: Kalle JärvenpääTaitto: Johanna KerolaHelsinki 2017

Esipuhe

Tässä yhdistelmäniteessä julkaistaan kaksi kunnianhimoista ja kiinnos-

tavaa tutkimusta insolvenssioikeuden alalta. Toinen käsittelee yksityis-

henkilön velkajärjestelyä ja toinen yhtiöryhmien insolvenssimenettelyä.

Toisen kohteena on kansallinen oikeus, toisen eurooppalainen insol-

venssioikeus.

Kirsti Panulan tutkimus Maksuohjelman muuttaminen velallisen

maksukyvyn heikentyessä yksityishenkilön velkajärjestelyssä selvittää

sekä ohjelman muuttamisen edellytyksiä että menettelyä. Tutkimus

osoittaa, että sääntely on ohutta ja käytännöt muuttamismenettelyssä

ovat muodostuneet vaihteleviksi. Panula katsoo, että maksuohjelman

muutoshakemuksen sisällöstä ja käsittelystä sekä muutosohjelman si-

sällöstä tulisi säätää täsmällisemmin velkajärjestelylaissa. Panulan mu-

kaan lainsäädännön tulisi mahdollistaa velallisen maksuvaikeuksien

ratkaiseminen tuomioistuimen ulkopuolella ja ensisijaisesti maksuai-

kaa pidentämällä. Panulan mukaan velallisen maksuvelvollisuutta ei

tulisi tuomioistuimessa toteutettavassa muutoksessa leikata maksuoh-

jelman päättymiseen asti kertyvään velallisen maksuvaraan, kuten tuo-

mioistuimissa yleensä tehdään.

Oona Fromholdtin tutkimus Group Coordination Proceedings – A

European Approach to Coordination of Insolvency Proceedings of Mem-

bers of a Group of Companies sijoittuu kansainvälisen insolvenssioi-

keuden alalle. Tutkimus käsittelee ryhmäkoordinointimenettelyä eli

menettelyä, jolla pyritään edistämään velkavastuun tehokasta toteu-

tumista yhtiöryhmien (group of companies) insolvenssimenettelyissä.

Monimutkaisilla yhtiörakenteilla voi olla huomattava vaikutus insol-

venssimenettelyihin, mutta insolvenssioikeudessa yleensä ja myös

eurooppalaisessa insolvenssioikeudessa yksittäisten yhtiöiden väliset

suhteet ovat jääneet vähälle huomiolle. Ryhmäkoordinointimenette-

lyn avulla pyritään lisäämään yhteistyötä ja tehokkuutta yhtiöryhmien

maksukyvyttömyystilanteissa.

Tutkimukset liittyvät Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiede-

kunnan prosessi- ja insolvenssioikeuden oppiaineen syventävien opin-

tojen insolvenssioikeusaiheisissa projekteissa hyväksyttyihin OTM-tut-

kielmiin. Tutkielmat on julkaistu pääosin muuttamattomina lähinnä

kielellisiä korjauksia lukuun ottamatta. Projektien opettajana toimi yli-

opistonlehtori Heidi Lindfors.

Porthaniassa helmikuussa 2017

Santtu Turunen

7Sisällys

Lähdeluettelo 9

Lyhenteet 13

1 Tutkimuksen lähtökohdat 15

1.1 Johdatus tutkimuksen aihepiiriin 15

1.2 Tutkimuksen kohde ja tutkimuskysymykset 17

1.3 Tutkimuksen rakentuminen ja metodi 19

1.4 Empiirinen aineisto 22

1.5 Tutkijan rooli ja tutkimuksen lähtökohta 24

2 Velkajärjestelyn tavoitteet ja toteuttaminen 26

2.1 Järjestelyn tavoitteet ja niitä koskevat lainsäädännön

muutokset 26

2.2 Velkajärjestelyn keskeiset periaatteet 29

2.3 Maksuohjelma 33

3 Maksuohjelman muuttamisen edellytykset 38

3.1 Kaksiosainen säännös 38

3.2 Edellytykset laissa ja soveltamiskäytännössä 41

3.2.1 Maksukyky ja myötävaikutusvelvollisuus 41

3.2.2 Ennakoimaton ja olennainen maksukyvyn

heikentyminen 45

3.2.3 Tilapäinen maksukyvyn heikentyminen 50

3.2.4 Kohtuuton maksuvelvollisuus 55

3.3 Vähäinen maksukyvyn heikentyminen ja vapaaehtoiset

muutokset 59

4 Maksuohjelman muuttaminen 65

4.1 Muutoksen hakeminen 65

4.2 Muutoshakemuksen käsittely 68

8 4.3 Käsittely- vai tutkimismenettely? 74

4.4 Selvitys 78

4.5 Muutosohjelma 82

4.5.1 Maksuohjelmien yhdistelmä 82

4.5.2 Muutosohjelman sisältö 86

5 Yhteenveto ja Johtopäätökset 91

5.1 Yhteenveto 91

5.2 Johtopäätökset 97

Liitteet 102

Liite 1: Oikeustapausluettelo 102

Liite 2 : Selvittäjähaastattelu 105

9Lähdeluettelo

Kirjallisuutta Aarnio, Aulis 1989

Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Aulis Aarnio ja Werner Söderström Osakeyhtiö WSOY, Helsinki 1989.

Baldwin – .Davis 2003 Baldwin, John – Davis, Gwynn: Empirical Research in Law. Teoksessa The Oxford Handbook on legal Studies. Edited by Peter Cane and Mark Tushnet. Oxford University Press, Oxford 2003. S. 880–900.

Jokela 2005 Jokela, Antti: Oikeudenkäynnin perusteet. Oikeudenkäynti 1. Juridica-kirjasarjan 10. teos. 2. uudistettu painos. Talentum, Helsinki 2005.

Koskelo – Lehtimäki 1997 Koskelo, Pauliina – Lehtimäki, Liisa: Yksityishenkilön velkajärjestely. 2. uudistettu painos. Kauppakaari Oy, Lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1997.

Koulu 1994 Koulu, Risto: Yrityssaneerausmenettelyn aloittaminen. Tuomioistuimen tutkimisvel-vollisuuden määräytyminen saneerauksen aloittamisharkinnassa. Suomalaisen la-kimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 198. Suomalainen lakimiesyhdistys ja Risto Koulu, Helsinki 1994.

Koulu 2004 Koulu, Risto: Johdatus insolvenssioikeuden perusteisiin. FORUM IURIS. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisut. Helsingin yliopiston oikeustie-teellinen tiedekunta ja tekijä. Hakapaino Oy, Helsinki 2004.

Koulu – Lindfors 2010 Koulu, Risto – Lindfors, Heidi: Maksukyvyttömyyden oikeudelliset ulottuvuudet. FORUM IURIS. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisut. Hel-singin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta ja tekijät. Yliopistopaino, Helsinki 2010.

Lahti 1995 Lahti, Laura: Yksityishenkilön velkajärjestelyn edellytykset ja esteet sekä niiden tut-kimismenettely alioikeuksissa. Uudistuva alioikeusmenettely. Rikos- ja prosessioi-keuden sarja B:12. Syventävät opinnot, tutkielma. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja, Turku 1995.

Lindfors 2004 Lindfors, Heidi: Empiirinen tieto insolvenssioikeudessa. Teoksessa Lindfors Heidi (toim.): Empiirinen tutkimus oikeustieteessä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 64. s. 77–80, Helsinki 2004.

Lindfors 2008 Lindfors, Heidi: Sivullisen asema ulosotossa – erityisesti omistusolettaman ja keinotekoisen järjestelyn näkökulmasta. Yliopistollinen väitöskirja. Helsingin yli-opiston oikeustieteellinen tiedekunta. Edita Publishing Oy, Helsinki 2008.

10

Lähdeluettelo

Linna 2009 Linna, Tuula: Hakemuslainkäyttö. Juridica-kirjasarja osa 24. Talentum, Helsinki 2009.

Muttilainen – Valkama 2003 Muttilainen, Vesa – Valkama, Elisa: Velkajärjestelyn jälkeen. Lama-ajan velallis-ten selviytyminen maksuohjelmista ja paluu luottomarkkinoille 2000-luvun alussa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 198. Hakapaino Oy, Helsinki 2003.

Niemi-Kiesiläinen 1997 Koulu, Risto – Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Uudet insolvenssimenettelyt. Prosessi-oikeuden julkaisuja 1. 2. uudistettu painos. Helsingin yliopisto. Rikos- ja prosessi- oikeuden sekä oikeuden yleistieteiden laitos, Helsinki 1997.

Niemi-Kiesiläinen 1999 Koulu, Risto – Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Velkajärjestelyn ja saneerauksen pää-piirteet. Kauppakaari Oy. Lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1999.

Niemi 2009 Niemi, Johanna: Yksityishenkilön velkajärjestely. Teoksessa Koulu, Risto, Havansi, Erkki, Korkea-aho Emilia, Lindfors, Heidi & Niemi, Johanna: Insolvenssioikeus. Oikeuden perusteokset. 3. uudistettu painos. WSOYpro, Helsinki 2009. S. 865 – 965.

Niiranen 2001a Niiranen, Marko: Talous- ja velkajärjestelyjen ajankohtais- ja täydennyskoulutus-päivä 2001. 1. painos. Takuu-Säätiö ja Marko Niiranen. Helsinki, 2001.

Niiranen 2001b Niiranen, Marko: Velkajärjestelyn maksuohjelman keston aika. Maksuohjelman seuranta, muuttaminen, laiminlyönnin seuraukset ja maksuohjelman päättyminen. Takuu-Säätiö ja Marko Niiranen. Helsinki, 6.5.2001.

Niiranen 2007 Niiranen, Marko: Velkajärjestelyn erityiskysymyksiä. Velkaneuvonta ry:n koulutus Helsingissä 14.12.2007. Marko Niiranen, Helsinki 2007.

Niiranen – Jokinen 2003 Niiranen, Marko – Jokinen, Juha: Velkajärjestelylain muutos 2003. 1.painos. Haka-paino Oy, Helsinki 2003.

Palomäki 1996 Palomäki, Petteri: Velkajärjestelyasian dispositiivisuudesta. Asiantuntija-artikkeli. Lakimies 8/1996, s. 1204–1216.

Sandgren 2000 Sandgren, Claes: On Empirical Legal Science. Teoksessa Legal Theory. Scandina-vian Studies in Law, Volume 40. Edited by Peter Wahlgren. Stockholm Institute for Skandinavian Law, Stockholm 2000. S. 445–482.

Siltala 2003 Siltala, Raimo: Oikeustieteen tieteenteoria. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen jul-kaisuja, A-sarja N:o 234. Suomalainen Lakimiesyhdistys, Helsinki 2003.

Varis 1996 Varis Minna: Velkajärjestelyn raukeaminen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tut-kimustiedonantoja 26. Yliopistopaino, Helsinki 1996.

11

Lähdeluettelo

VerkkkolähteetKorkea-Aho – Koulu – Lindfors 2002

Korkea-Aho, Emilia – Koulu, Risto – Lindfors, Heidi: Empiiristäkö aineistoa insol-venssioikeuden tutkimukseen? Oikeus 2002, s. 353-369. Edilex 13.8.2016. Saatavilla osoitteessa: https://www.edilex.fi/oikeus/3500.pdf.

Leikas 2016 Leikas, Minna: Oikeudenkäynti velkajärjestelyasioissa – Käsittelijän opas. Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuinten laatuhankkeen julkaisuja. Laatutyöryhmän 1/2015 raportti velkajärjestelyasioiden työprosessien yhtenäistämi-seksi ja kehittämiseksi. Toimittaja Leikas, Minna. Toimituskunta: Mäkeläinen, Timo, Kemppainen, Minna, Leikas, Minna ja Tukiainen, Maarit. Saatavilla osoitteessa: http://www.oikeus.fi/hovioikeudet/rovaniemenhovioikeus/material/attachments/oikeus_hovioikeudet_rovaniemenhovioikeus/OIYIDLT0x/velkajarjestely_kasitteli-jan_opas.pdf (9.8.2016)

Niiranen 2015 Niiranen, Marko: Velkajärjestelylain muutos 2015. Talous- ja velkaneuvonnan ohjei-ta. Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Saatavilla osoitteessa: http://www.kkv.fi/globalass-ets/kkv-suomi/julkaisut/muut/velkajarjestelylain-muutos-2015.pdf. (29.2.2016)

Valkama 2011 Valkama Elisa: Velaton uusi alku? Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokat- sauksia 22/2011. OPTL. 2011. Saatavilla osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152580/Verkko22_Val-kama.pdf?sequence=2. (24.2.2016)

VirallislähteetHE 183/1992 vp

Hallituksen esitys laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä. HE 180/1996 vp

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta.

HE 32/2001 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi oikeudenkäymiskaaren ja eräiden muiden lakien riita-asian valmistelua, pääkäsittelyä sekä hakemusasioiden käsittelyä koske-vien säännösten muuttamisesta.

HE 98/2002 vp Hallituksen esitys laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttami-sesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 83/2014 vp Hallituksen esitys laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttami-sesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

LaVM 19/1996 vp – HE 180/1996 vp Hallituksen esitys laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttami-sesta. Lakivaliokunnan mietintö.

LaVM 11/2010 vp – HE 52/2010 vp Hallituksen esitys laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 §:n muut-

12

Lähdeluettelo

tamisesta. Lakivaliokunnan mietintö.OM 59/2013

Velkajärjestelytyöryhmä & Aalto, Mari, 2013: Velkajärjestelylain tarkistaminen, mie-tintöjä ja lausuntoja 59/2013. Oikeusministeriö, Helsinki 2013.

OM 28/2014 Silventoinen, Anna 2014: Velkajärjestelylain tarkistaminen. Lausuntotiivistelmä. Mie-tintöjä ja lausuntoja 28/2014. Oikeusministeriö, Helsinki 2014.

Oikeuskäytäntö Helsingin HO 18.11.1997 S 97/1046Helsingin HO 05.08.1999 S 99/214Helsingin HO 23.3.2000 S 99/2060Itä-Suomen HO 16.9.2014 S 14/714Kouvolan HO 14.4.1994 S 94/175Kouvolan HO 6.8.1997 S 97/178Kouvolan HO 29.1.1998 S 97/398Rovaniemen HO 16.6.2000 S 00/288Rovaniemen HO 29.10.2012 S 11/741Turun HO 5.2.1998 S 97/1270Turun HO 20.5.1999 S 98/1109Turun HO 20.3.2013 S 12/2093Turun HO 27.3.2015 S 15/160Turun HO 2.6.2016 S 16/321Vaasan HO 11.1.2000 S 99/974Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus 20.3.2015 HJ 14/10812Helsingin käräjäoikeus 11.3.2015 HJ 15/2784Hyvinkään käräjäoikeus 1.3.2016 HJ 15/7497Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 10.6.2015 HJ 14/6143Kanta-Hämeen käräjäoikeus 14.11.2014 HJ 14/2570Kymenlaakson käräjäoikeus HJ 15/8263 (toistaiseksi ratkaisematon)Pirkanmaan käräjäoikeus 30.9.2015 HJ 14/36752Satakunnan käräjäoikeus 3.7.2015 HJ 15/3027Varsinais-Suomen käräjäoikeus 9.11.2015 HJ 14/26720Ylivieska-Raahen käräjäoikeus 3.2.2015 HJ 14/3670Hämeen LO 28.2.1997 282/4010/97

13Lyhenteet

AL Avioliittolaki 13.6.1929/234

ElatusL Laki lapsen elatuksesta 5.9.1975/704

OK Oikeudenkäymiskaari 1.1.1734/4

OMa Oikeusministeriön asetus velallisen maksukyvyn arvioinnin

perusteista yksityishenkilön velkajärjestelyssä 30.3.2001/322

VJA Asetus yksityishenkilön velkajärjestelystä 25.1.1993/58

VJL Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä 25.1.1993/57

14

151 Tutkimuksen lähtökohdat

1.1 Johdatus tutkimuksen aihepiiriin

Yksityishenkilön velkajärjestelyllä pyritään korjaamaan maksukyvyttö-

mäksi ajautuneen yksityishenkilön tai yksityisen elinkeinonharjoittajan

taloudellinen kokonaistilanne. Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan vel-

kajärjestelylaissa, ettei velallinen kykene maksamaan velkojaan niiden

erääntyessä eikä kykenemättömyys ole tilapäistä tai johdu maksuha-

luttomuudesta. Velkajärjestelyssä pyritään turvaamaan tasapuolises-

ti velkaongelmien eri osapuolien edut siten, että päätavoitteena oleva

velallisen taloudellisen tilanteen korjaaminen1 toteutetaan takaamalla

velkojille velallisen olosuhteisiin nähden mahdollisimman suuri osa

heidän saatavistaan. Järjestelyn tavoite pyritään saavuttamaan vahvista-

malla velalliselle maksuohjelma, joka vastaa hänen arvioitua maksuky-

kyään. Maksuvelvollisuuden täytettyään velallinen vapautuu lopullisesti

ohjelmaan sisältyviin velkoihin perustuvasta vastuustaan.

Maksuohjelman normaalikesto on tavallisten velkojen osalta pää-

sääntöisesti 3 vuotta. Mikäli järjestely myönnetään esteperusteesta

huolimatta painavilla syillä (VJL 10 a §) tai maksuvelvollisuus on ko-

konaan poistettu, ohjelman kesto on viisi vuotta. Ohjelman keston

osalta on olennaista, että vahvistettu maksuvelvollisuus on lähtö-

kohtaisesti täytettävä, vaikka se ei tulisi maksetuksi maksuohjelman

keston aikana (VJL 40.1 §). Lähtökohta velkajärjestelyssäkin on tuo-

mioistuimen ratkaisujen pysyvyys, ja ettei tuomioiden muuttaminen

ole mahdollista kuin erityisen painavilla perusteilla sen jälkeen, kun

lailliset muutoksenhakuajat ovat umpeutuneet2. Tarkoitus on, et-

tä maksuohjelmalla velallisen velat järjestellään kerralla lopullisesti

ja vahvistettuun maksuvelvollisuuteen tulisi suhtautua kuten tavan-

omaiseen velkaan3. Maksuohjelman tultua vahvistetuksi velallisen on

suunniteltava talouteensa vaikuttavat ratkaisunsa tiedossaan olevan

1. HE 183/1992, s. 22. 2. Niemi 2009, s. 949.3. HE 180/1996 vp, s. 23.

16


velkavastuunsa mukaisiksi. Vastaavasti velkojalle ohjelma muodostaa

perustan odotettavissa olevalle suorituksen määrälle.4

Maksuohjelman vahvistamispäätös ei kuitenkaan saa yhtä vahvaa oi-

keusvoimaa kuin tuomioistuimen ratkaisut yleensä5. Ohjelmaa voidaan

muuttaa muun muassa, jos velallisen maksukyky heikentyy olennaises-

ti sen keston aikana. Mahdollisuus maksuohjelman muuttamiseen on

sovittelusäännös, jonka nojalla maksuvelvollisuutta voidaan jälkikäteen

alentaa sellaisissa tapauksissa, joissa se muodostuisi odottamattomasta

syystä kohtuuttomaksi6.

Maksuohjelmia muutettiin eniten lain voimaantulon ensimmäi-

sinä vuosina. Vuonna 1996 muutoksia vahvistettiin yhteensä 4000 ta-

pauksessa7. Vuonna 1997 maksuvelvollisuuden jälkikäteisen alen-

tamisen ja poistamisen edellytyksiä selvästi tiukennettiin, joskin

tiukennusta sittemmin vuonna 2003 hieman lievennettiin. Käräjä-

oikeuksissa muutettiin vuonna 2010 yhteensä vain 352 maksuohjel-

maa8. Lukujen perusteella on pääteltävissä, että lain sisältö ilmei-

sesti vaikuttaa muutosasioiden määrään tuomioistuimissa9. Viime

aikoina muutoshakemusten määrä vaikuttaisi lisääntyneen uudestaan

koko maassa, ja jo yleisen taloudellisen laskusuhdanteen vuoksi on

oletettavaa, että muutoshakemusten määrä voi tulevaisuudessa lisään-

tyä.

4. Niemi 2009, s. 949. Vrt. Koulu – Lindfors 2010, s. 132: Teoksessa todetaan, ettei velka-järjestelyssä ole samanlaista ohjelman pysyvyyden periaatetta kuin yrityssaneerauksessa, vaan teoriassa maksuohjelma on aina sovitettavissa velallisen maksukyvyssä ja olosuhteissa tapahtuviin muutoksiin. 5. Niemi 2009, s. 950.6. HE 98/2002 vp, s. 20-21.7. Valkama 2011, s. 5: Katsauksesta ei käy ilmi, sisältyvätkö lukuihin kaikki muutosasiat vai ainoastaan maksukyvyn heikentymisestä johtuvat muutokset.8. Valkama 2011, s. 5.9. Tutkielmaa varten ei ollut käytettävissä lukuja muutosasioiden määristä käräjäoikeuk-sissa tällä hetkellä kuin Helsingin käräjäoikeuden osalta, jossa maksukyvyn heikentymistä koskevia muutosasioita käsiteltiin vuonna 2014 yhteensä 8 kappaletta ja vuonna 2015 yh-teensä 18 kappaletta (Helsingin käräjäoikeuden velkajärjestelykanslia 8.3.2016). Oikeus-tapausaineiston perusteella maksuohjelman muuttamista maksukyvyn heikentymisen perusteella näytetään haettavan eri käräjäoikeuksissa hyvin epätasaisesti. Helsingin kä-räjäoikeudessa käsiteltyjä tapauksia kertyi tutkimusaineistoon yhteensä kolme kappaletta, kun samassa ajassa Pirkanmaan käräjäoikeuden tapauksia kertyi 11 kappaletta. Poikkeamat saattavat johtua eri paikkakunnilla velkaneuvonnassa omaksutusta erilaisesta lain tulkin-nasta.

17


Maksuohjelman muuttamisen edellytykset velallisen maksukyvyn

heikentymisen nojalla ovat vuoden 2003 lakimuutoksen jälkeen jääneet

jossain määrin epäselväksi, sillä sen jälkeistä ylempien oikeusasteiden

käytäntöä ei ole juurikaan syntynyt eikä asiasta ole ajantasaista tutki-

musta. Maksuohjelman muutoshakemusta, muutosmenettelyä ja muu-

tosohjelman sisältöä on vain niukasti säännelty velkajärjestelylaissa, ja

käytännöt vaikuttavat vaihtelevan sekä menettelyssä että ohjelmien to-

teuttamisessa. Muutoshakemusten määrän mahdollisen lisääntymisen

ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tarpeen selvittää voimassa

olevan lain sisältö ja mahdolliset ongelmat sen soveltamiskäytännössä.

1.2 Tutkimuksen kohde ja tutkimuskysymykset

Yksityishenkilön velkajärjestely on tyypiltään rehabilitaatiomenettely,

ja se edustaa niin kutsuttua modernia insolvenssilainsäädäntöä, joka

otettiin käyttöön Suomessa 1990-luvun taloudellisessa lamassa. Insol-

venssioikeus on luonteeltaan kaksitahoista, sillä se sisältää sekä tuo-

mioistuinmenettelyä että insolvenssimenettelyn omien toimielinten

velkavastuun toteuttamisesta koskevaa sääntelyä.10

Tutkielman kohteena on velallisen maksukyvyn heikentyminen ja

maksuohjelman muuttaminen yksityishenkilön velkajärjestelyssä. Tut-

kimuskysymykset voi tiivistää seuraavasti: Milloin ja miten maksuoh-

jelmaa voidaan muuttaa velallisen maksuohjelman keston aikana ta-

pahtuneen maksukyvyn heikentymisen vuoksi? Tutkielmassa selvitetään

maksukyvyn heikentymistä sekä sitä, millä edellytyksillä se voi muo-

dostaa perusteen vahvistettuun maksuvelvollisuuteen puuttumiselle

(milloin). Lisäksi selvitetään minkälaisessa menettelyssä ja millä taval-

la ohjelmaa voidaan muuttaa (miten). Tutkielman pääkysymyksenä on

maksuohjelman muuttamisen edellytysten sisältö. Koska muutoksessa

on kysymys maksuvelvollisuuden alentamisesta heikentyneen maksu-

kyvyn nojalla, tutkielmassa selvitetään, mihin ohjelmassa vahvistetta-

van maksuvelvollisuuden määrä perustuu ja mitä maksukyvyllä ja sen

10. Koulu 2004, s. 10.

18


heikentymisellä tarkoitetaan velkajärjestelyssä. Aineellisten edellytysten

lisäksi on tarpeen selvittää niiden tutkimista koskevaa menettelyä pää-

piirteittäin. Muutosohjelman (maksuohjelman muutoksen) laatimista

koskevaa menettelyä selvitetään siltä osin kuin se on osoittautunut so-

veltamiskäytännössä epäselväksi tai ongelmalliseksi tai heijastuu muu-

tosohjelman sisältöön. Muutosohjelmien sisällön osalta keskitytään lä-

hinnä muutosohjelman ja vahvistetun ohjelman suhteeseen.

Tutkimuskohdetta selvitetään tavallisten etuoikeudettomien velko-

jen näkökulmasta. Tarkastelun ulkopuolelle rajautuu näin ollen muutok-

sen vaikutukset vakuus- ja etuoikeutetuille veloille ja niiden seuraukset.

Tavalliset velat ovat käytännössä yleisin velkajärjestelyssä järjesteltävi-

en velkojen ryhmä, ja ne muodostavat lisäksi riittävän selkeän ja yksin-

kertaisen kohteen tarkastelun keskittämiselle tutkimuskysymykseen eli

velallisen tilanteen muutoksiin ja ohjelman muuttamisen edellytyksiin.

Edellytysten tutkimista koskevan menettelyn osalta selvitys rajataan sen

pääperiaatteisiin, lähinnä tuomioistuimen tutkimisvelvollisuuteen ja

osapuolien asemaan menettelyssä. Muun menettelyn osalta tutkimus

rajautuu vain edellä mainittuihin selvitettäväksi valittuihin kysymyk-

siin. Ulkopuolelle jäävät myös maksuohjelman yleistä sisältöä koskevat

säännökset, eli selvityksessä keskitytään vain muutosohjelmaa koske-

viin erityisiin kysymyksiin.

Maksuohjelman muuttaminen on osa velkajärjestelyä koskevaa

järjestelmää, ja tavallisten velkojen maksuvelvollisuuden jälkikäteisen

alentamisen edellytyksiä ja toteuttamista arvioitaessa on otettava huo-

mioon koko järjestelmä menettelyineen. Velkajärjestelyt muissa poh-

joismaissakin poikkeavat Suomen velkajärjestelylaista muun muassa

järjestelyyn pääsemisen edellytysten ja esteiden, ohjelman keston, taval-

listen velkojen maksuun käytettävien velallisen tulojen ja omaisuuden

ja/tai menettelyn osalta siinä määrin11, ettei riittävän kattava tutkimus-

kysymyksiä koskeva vertailu tässä tutkielmassa sen laajuus huomioon

ottaen olisi mahdollista. Tutkielma rajataan sen vuoksi Suomen lain-

säädäntöön.

11. OM 59/2013, s. 21-26.

19


1.3 Tutkimuksen rakentuminen ja metodi

Tutkielma jakaantuu viiteen lukuun. Tarkasteltaviksi valittujen kysymys-

ten pohjaksi selvitetään aluksi velkajärjestelyn tavoitteet ja keskeiset pe-

riaatteet sekä velalliselle vahvistettavan maksuohjelman perusteet. Lain

tavoitteiden ja periaatteiden selvittämisen tarkoituksena on ohjata tut-

kimuskysymystä koskevan lain sisällön tulkintaa. Maksuohjelmaa kos-

kevassa kappaleessa pyritään selvittämään, mitkä seikat vaikuttavat ja

otetaan huomioon velalliselle järjestelyssä asetettavan maksuvelvolli-

suuden määrässä ja minkälaisissa puitteissa velallisen oletetaan tulevan

toimeen ohjelman aikana. Tarkoituksena on hahmottaa tilannetta, jossa

tutkielmassa selvitettävät muutokset tapahtuvat niiden vaikutusten ar-

vioimisen mahdollistamiseksi.

Varsinaisen tutkimuskysymyksen eli maksuohjelman muuttamisen

tarkastelu kohdistetaan ensin sitä koskevan säännöksen lakitekstin si-

sällön analysointiin, minkä jälkeen keskitytään ohjelman muuttamisen

edellytyksiä koskeviin tulkintakysymyksiin. Muutoksen edellytyksiä kos-

kevassa luvussa käsitellään lopuksi tilannetta, jossa velallisen maksuky-

ky on heikentynyt mutta jossa ohjelman muuttamisen edellytykset eivät

täyty, ja vapaaehtoisiin muutoksiin liittyviä kysymyksiä. Maksuohjelman

muutoshakemuksen käsittelyä ja muutosmenettelyä tuomioistuimessa

selvitetään sen etenemisjärjestyksessä hakemuksesta muutosohjelman

sisältöön. Lopuksi esitetään vielä yhteenveto ja tutkielman pohjalta teh-

tävät johtopäätökset sekä mahdolliset ehdotukset esiin tulleiden epä-

kohtien korjaamiseksi.

Tutkielma toteutetaan lainopillisista lähtökohdista käsin, eli siinä py-

ritään tulkitsemaan ja systematisoimaan voimassa olevaa lainsäädäntöä

lainpilliseen menetelmään nojautuen. Lainopin metodi on oikeudellista

argumentaatiota eli oikeudellisesta päättelyä määrätyistä oikeustosi-

seikoista oikeusseuraamuksiin ja toisaalta oikeusnormien keskinäisten

suhteitten määrittämistä12. Kolmanneksi lainoppiin kuuluu oikeuspe-

riaatteiden arvosidonnainen punninta ja keskinäinen tasapainottami-

12. Siltala 2003, s. 502.

20


nen13. Oikeudellinen argumentaatio perustuu oikeuslähteisiin14, jotka

Aarnio jaottelee vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittui-

hin ratkaisuperusteisiin15.

Oikeuslähdeopillisen perustan tutkielmassa muodostaa lähtökohta,

että laki on velvoittava. Pohjoismaisen oikeuslähdeluettelon mukai-

sesti16 laki-käsitteellä tarkoitetaan jokaista oikeussäännöstä, joka kuu-

luu valtiosäännön kattamaan normihierarkiaan. Toisaalta, parhaan

lain sisältöä koskevan tulkintaratkaisun löytäminen edellyttää, että

sen pohjana on käytetty kaikkea asiaan vaikuttavaa saatavissa olevaa

aineistoa. Jokaiselle oikeuslähteelle pyritään tässä tutkimuksessa an-

tamaan sen painoarvon mukainen merkitys. Oikeussäännösten muo-

dostama kokonaisuus on runko, jonka varassa oikeussäännökset toi-

mivat, joten tulkinnassa pyritään yksittäisen säännöksen tulkinnassa

ottamaan erityisesti huomioon säännösten muodostama lakikokonai-

suus.

Koska tutkimuskohdetta koskevaa aikaisempaa tutkimusta tai vuo-

den 2003 lakimuutoksen jälkeen annettuja ylempien oikeusasteiden

ratkaisuja ei ole käytettävissä kahta hovioikeuden ratkaisua enempää,

lain sisältöä pyritään selvittämään lähinnä lainsäätäjän tarkoituksesta

käsin. Lakitekstin lisäksi lähteenä käytetään lain esitöitä ja näistä lähin-

nä hallituksen esityksiä. Aarnion mukaan taustalla on ajatus subjektii-

visesta tulkinnasta. Lain taakse ajatellaan taho, jolla on tietyt tavoitteet

ja tarkoitus. Siinä tapauksessa, että lakiteksti on epäselvä, on pyrittävä

selvittämään, mitä on tarkoitettu ja mihin pyritty. Jos lainsäätäjän tar-

koitus voidaan riidattomasti todentaa, sillä on Aarnion mukaan tosiasi-

allisesti vahvan oikeuslähteen arvo, jonka sivuuttaminen tulkinnassa

edellyttää perusteluja.17

Aarnion mukaan lainvalmistelutöiden tulkintaa vaikeuttaa sama on-

gelma kuin lakitekstinkin tulkintaa. Ne muodostuvat kielellisistä ilmai-

suista, eikä lainsäätäjän tarkoitusta voida niistä varmuudella osoittaa.18

13. Siltala 2003, s.502, 783.14. Siltala 2003, s. 375.15. Aarnio 1989, s. 220–222.16. Aarnio 1989, s. 223.17. Aarnio 1989, s. 226.18. Aarnio 1989, s. 227.

21


Koulun mukaan yksityishenkilön velkajärjestelylain valmisteluaineis-

tolla on ollut huomattava vaikutus tutkimukseen ja oikeuskäytäntöön,

mutta se ei muodosta johdonmukaista kokonaisuutta. Osittaisesta vai-

keaselkoisuudesta ja yksityiskohtien korostumisesta huolimatta siitä saa

Koulun mukaan kuitenkin hyvän kuvan lain tavoitteista.19

Tutkielmassa hyödynnetään myös empiiristä aineistoa, jollaisena

käytetään selvittäjien haastattelukyselyn lisäksi alioikeuksien maksuoh-

jelman muutosasioissa antamia ratkaisuja. Empiirisestä aineistosta huo-

limatta kyseessä ei ole ensijaisesti empiirinen oikeustutkimus, vaan

empiirisen aineiston hyödyntämisellä pyritään täydentämään lähtö-

kohtaisesti lainopillista tutkimusta. Empiirisessä oikeustutkimuksessa

selvitetään oikeudellista toimintaa ja sen vaikutuksia. Tietoa oikeudel-

lisista käytänteistä hankitaan empiirisessä oikeustutkimuksessa havain-

noilla20. Tutkittaessa oikeudellisia instituutioita, säännöksiä, henkilöitä

ja menettelyjä empiirisen oikeustutkimuksen näkökulmasta tavoitteena

on ymmärtää, miten ne toimivat ja mitä vaikutuksia niiden toiminnal-

la on.21

Tuomioistuinratkaisuja, joita voitaisiin aineistona hyödyntää ma-

teriaalina myös puhtaasti lainopillisessa tutkimuksessa22, voidaan em-

piirisessä oikeustutkimuksessa hyödyntää dokumentteina oikeudel-

listen instituutioiden käyttäytymisestä.23 Ratkaisuista ei empiirisenä

aineistona käytettäessä – toisin kuin käytettäessä niitä oikeuslähteinä

lainopillisessa tutkimuksessa – voida saada päteviä argumentteja sään-

nöksen tietylle tulkinnalle24, mutta voidaan esimerkiksi selvittää, on-

ko tuomioistuimien ratkaisuissa, joilla vahvistettua maksuohjelmaa on

muutettu velallisen maksukyvyn heikentymisen nojalla, erityisesti otet-

tu huomioon vahvistetun maksuvelvollisuuden täyttämiseen tarvittava

aika, ja kuinka pitkä aika on katsottu riittäväksi ohjelman muuttamisek-

si. Tutkimuksen luokittelu empiiriseksi ei riipu pelkästään käytetystä

19. Koulu 2004, s. 47.20. Korkea-Aho Korkea-Aho – Koulu – Lindfors 2002, s. 353.21. Baldwin – Davies 2003, s. 880–881.22. Perinteisen oikeuslähdeopin mukaan tosin vain korkeimman oikeuden prejudikaat-tiratkaisut tunnustetaan varsinaisiksi oikeuslähteiksi.23. Lindfors 2008, s. 73.24. Linfors 2008, 74.

22


aineistosta vaan ensisijaisesti siitä, miten ja mihin aineistoa hyödyntäen

etsitään vastauksia25.

Tutkielmassa selvitetään tutkimuskysymystä koskevan lain sisältöä

lainopillisessa tutkimuksessa sallittujen lähteiden, lähinnä lakitekstin

ja lainsäätäjän tarkoituksen valossa ja peilataan saatua lopputulosta

empiirisen aineiston osoittamaan soveltamiskäytäntöön alioikeuksis-

sa. Empiirisen aineiston avulla pyritään hahmottamaan mahdolliset

tutkimuskysymyksiä koskevat lain soveltamiskäytännön ongelmat ja

ristiriidat. Lisäksi aineiston analysointi voi tarjota lainopilliseen tutki-

mukseen reaalisia argumentteja eli perusteluja tietyn tulkinnan tuek-

si. Soveltamiskäytännössä mahdollisesti havaittaviin lainsäädännöstä

johtuviin ongelmiin ja ristiriitoihin etsitään tutkielmassa oikeudellisia

ratkaisuvaihtoehtoja tuomalla muun muassa esiin mahdollinen lainsää-

dännön tarve. Lindforsin mukaan empiiristä tutkimusta voidaan pitää

oikeustieteellisenä silloin, kun tutkimuksen kohteena ovat juridiset ins-

tituutiot, säännökset tai oikeustieteen alaan kuuluvat ilmiöt ja tarkaste-

lussa esiin tulleita ongelmia pyritään ratkaisemaan juridisin keinoin26.

Maksuohjelman muuttamista koskevassa tutkimuksessa empiirinen ai-

neisto on oikeustieteellisen tutkimuksen apuna erityisen perusteltu sen

vuoksi, että muutosmenettelyä ei ole aukottomasti säännelty laissa, ja

lainsäädännön puutteesta johtuvat ongelmat nousevat esiin ja täsmen-

tyvät parhaiten käytännön soveltamistilanteissa.

1.4 Empiirinen aineisto

Tutkielmassa käytetty empiirinen aineisto muodostuu oikeustapauksis-

ta (liite 1) ja selvittäjähaastattelukyselystä (liite 2). Oikeustapaukset on

kerätty vuoden 2014 joulukuusta vuoden 2015 syksyyn asti kertyneistä

käräjäoikeuksissa eri puolella Suomea vireillä olleista muutosasioista,

joissa PRA Suomi Oy on ollut velkojana ja saanut tiedon muutokses-

ta. Muutosasioita kertyi mainittuna ajanjaksona tutkimusaineistona

käytettäväksi yhteensä 71 kappaletta. PRA Suomi Oy on suomalainen

PRAgroup -yhtiöihin kuuluva saatavakantoja Suomessa pankeilta ja

25. Sandgren 2000, s. 449.26. Lindfors 2004, s. 77, 80.

23


rahoitusyhtiöiltä ostava yhtiö, joka huolehtii myös saataviensa hallin-

noimisesta ja perinnästä.

Tutkielmaa varten on käyty läpi oikeustapausaineiston menettely-

asiakirjoista lähtökohtaisesti hakemukset, muutosohjelmaehdotukset ja

tuomioistuimen päätökset. Osapuolten lausumat on tutkittu tuomiois-

tuimien päätöksistä ja selvittäjien ehdotuksista ja tiivistelmistä siltä osin

kuin käytettävissä ei ole ollut alkuperäisiä lausumia. Lisäksi kustakin

muutosasiasta on tehty muistiinpanot. Aineiston käsittelyssä on kiin-

nitetty huomiota siihen, miten lakia on tutkittavien kysymysten osalta

sovellettu ja analysoitu lisäksi kunkin muutosohjelman rakentuminen.

Tehtävää on vaikeuttanut, että tapauksissa velallisten maksukykyyn vai-

kuttavia muutoksia on ollut yleensä useampia kuin yksi ja tilanteet ovat

olennaisestikin muuttuneet vielä menettelynkin aikana. Monissa muu-

tosasioissa ohjelmiin on samalla lisätty niistä puuttuvia velkoja, jolloin

ratkaisuun on vaikuttanut kaksi eri muutosperustetta.

Aineistoon sisältyy selvittäjähaastattelu, joka koostuu 21 selvittäjältä

kirjalliseen haastattelukyselyyn saadusta vastauksesta. Haastattelu on

toteutettu monivalintakysymyslomakkeella, joka lähetettiin PRA Suo-

mi Oy:ssä tiedossa oleville selvittäjille. Lomakkeessa annettujen vas-

tausvaihtoehtojen lisäksi selvittäjällä on ollut mahdollisuus esittää va-

paamuotoinen vastauksensa kuhunkin kysymykseen. Selvittäjistä 13 on

toiminut selvittäjänä yli kymmenen vuoden ajan. Kysymyksissä on tie-

dusteltu selvittäjältä tämän noudattamasta menettelystä selvityksessä,

muutosmaksuohjelman laatimiseen liittyvistä perusratkaisuista sekä

selvityksen ja maksuohjelman sisällöstä. Haastattelun tarkoituksena on

myös helpottaa aineistoon kuuluvien muutosmaksuohjelmien sisällön

tarkoitettua tulkintaa.

Selvittäjähaastattelun hyödynnettävyyttä joiltain osin vaikeuttaa

haastattelussa käytettyjen käsitteiden tulkintaerot. Käsite-erot, jotka

käyvät ilmi selvittäjien vastauksista ja niihin liitetyistä kommenteista,

koskevat maksuohjelman muuttamisen edellytyksiä ja selvittäjän rat-

kaisujen perusteluja. Lisäksi selvittäjät ovat osin valinneet haastatte-

lukyselyn vastauksista useampia, toisilleen vastakkaisia vaihtoehtoja.

24


Ristiriitatilanteissa tutkielmassa näiltä osin painotetaan oikeustapaus-

aineiston osoittamaa soveltamiskäytäntöä.

Empiiristä aineistoa tutkielmassa hyödynnetään varsinkin muutos-

menettelyä ja muutosohjelmaa koskevissa luvuissa, joissa pyritään nos-

tamaan tarkasteltavaksi erityisesti sellaisia kysymyksiä, jotka empiirisen

aineiston perusteella vaikuttavat soveltamiskäytännössä epäselviltä tai

ongelmallisilta.

1.5 Tutkijan rooli ja tutkimuksen lähtökohta

Tutkimuksen lähtökohtana on käytännön velkajärjestelyasioiden hoi-

tamisessa esiin noussut tutkimuskohdetta koskeva epäselvyys ja sel-

vittämisen tarve. Työskennellessäni velkojayhtiön edustajana velkajär-

jestelyasioissa totesin, että maksuohjelman muuttamiseen velallisen

maksukyvyn heikentymisen nojalla liittyy useita epäselviä ja kirjoite-

tussa laissa avoimeksi jääviä kysymyksiä. Lisäksi soveltamiskäytäntö oli

vaihtelevaa eikä vaikuttanut kaikin osin vastaavan lakitekstin sisältöä.

Maksuohjelman muuttamisen edellytysten osalta lakiteksti vaikuttaa

jopa selkeältä, sillä sen tulkintaa on jo säännöksen sisällössä pitkälle oh-

jattu. Edellytysten tulkintaa kuitenkin jonkin verran vaikeuttaa vuoden

2003 alussa voimaan tullut lakimuutos, jonka sisältö suhteessa aiemmin

voimassa olleeseen lakiin jää lakitekstin ja esitöiden nojalla jossain mää-

rin epäselväksi. Alioikeuksissa tehtyjen muutoksen edellytyksiä koske-

vien ratkaisujen sisältö ja perustelut johtivat tarpeeseen selvittää myös

edellytysten täyttymistä koskevaa selvitysvastuuta ja osallisten roolia

maksuohjelmia muutettaessa.

Tutkimukseen vaikuttaa aina tutkijan asenne, johon ei voi olla ko-

konaan vaikuttamatta tutkijan tausta. Tässä tapauksessa taustallani on

varmasti vaikutusta ainakin siihen, että tehtävässä velkojan edustajana

on kertynyt tietoa erityisesti velkojan asemaan vaikuttavista epäselvistä

kysymyksistä ja epäkohdista. Velallisen asemasta ja siihen vaikuttavista

kysymyksistä tietoja tähän tutkimukseen on hankittu muun muassa oi-

25


keustapausaineistoon sisältyvistä hakemuksista ja velallisen lausumis-

ta. Lisäksi taustatietona on hyödynnetty velallisen asemaa koskevissa

seurantatutkimuksissa esiin tuotuja velallisten kokemuksia ja tietoja

velallisten selviytymisestä velkajärjestelystä.

Lähestymistapani tutkielman kohteeseen on velkajärjestelyn tavoite-

ja periaatekeskeinen. Lähtökohtanani on periaate, että velkajärjestelyn

pääasiallinen tavoite on mahdollistaa maksukyvyttömälle velalliselle ti-

laisuus saada ylivelkatilanteensa poistetuksi kohtuullisessa ajassa. Lain

hyväksyttävyys ja velallisten yhdenvertainen kohtelu edellyttävät, että

järjestelmä pyrkii estämään järjestelyn väärinkäyttämisen. Lainsäädän-

nön tulisi toimia siten, ettei vahvistetun maksuohjelman jälkikäteinen

muuttaminen mahdollista velkajärjestelyyn pääsylle asetettujen edel-

lytysten kiertämistä tai maksukykyisen velallisen vapautumista velka-

vastuustaan.

26 2 Velkajärjestelyn tavoitteet ja toteuttaminen

2.1 Järjestelyn tavoitteet ja niitä koskevat lainsäädännön muutokset

Velkajärjestelylain tavoitteena on korjata velallisen taloudellinen tilanne

siten, että samalla velkojille turvataan oikeudenmukainen osuus velal-

lisella olevista ja myöhemmin saatavissa olevista varoista. Päätavoite,

eli velallisen taloudellisen tilanteen korjaaminen, ilmenee lain 1 §:stä.27

Määräämällä velkajärjestelylle kohtuullisena pidettävä kesto ja asetta-

malla maksuvelvollisuus siten, että se vastaisi velallisen tosiasiallista

maksukykyä, velallinen voi suoriutua veloistaan ja suunnitella talou-

tensa järjestämisen tulevaisuudessa.

Lain tavoitteena on lisäksi yksityistalouksien velkaongelmasta yhteis-

kunnalle aiheutuvien sosiaalisten kustannusten vähentäminen. Maksu-

vaikeuksissa ponnistelevien perheiden sosiaalisen turvallisuuden vaa-

rantava velkaongelma koetaan yhteiskunnalliseksi riskiksi. Velkajärjes-

telylailla pyritään lisäämään velallisen ansiotulosta kertyviä verotuloja

ja vähentämään yhteiskunnalle kuluja aiheuttavan sosiaalisen tuen tar-

vetta.28 Lakia sädettäessä arvioitiin lisäksi, että tuomioistuimissa ja ulos-

otto-organisaatiossa säästyisi voimavaroja, kun velallisiin kohdistuvat

perintä- ja pakkotäytäntöönpanokulut alenisivat.29

Lakivaliokunta totesi jo lakia säädettäessä, että olisi vaikea kehittää

järjestelyä sellaiseksi, että sen väärinkäyttäminen kyettäisiin estämään30.

Sen vuoksi katsottiin välttämättömäksi, että lain toteutumista seurataan

tarkoin ja järjestelmällisesti31. Seurantatutkimusten perusteella lain-

säätäjän asenne järjestelyyn onkin lain voimassaolon aikana vaihdellut.

1.2.1997 voimaan tulleella lailla (63/1997) kynnystä järjestelyn myöntämi-

27. HE 183/1992 vp, s.22.28. HE 183/1992 vp, s. 2229. HE 180/1996 vp, s. 11.30. LaVM 19/1996, valiokunnan kannanotot, yleisperustelut.31. HE 183/1992 vp, s. 38.

27

2 Velkajärjestelyn tavoitteet ja toteuttaminen

seen ja maksuvelvollisuuden alentamiseen maksukyvyn heikentymisen

vuoksi nostettiin, koska seurantatutkimukset osoittivat, että mahdolli-

suuteen saada maksuvelvollisuus poistetuksi liittyi monia ongelmia32.

Epäkohtina oli tullut esiin muun muassa, ettei velkoja voinut luottaa

siihen, että velallinen todella maksaa ohjelmassa vahvistetun maksu-

velvollisuutensa ja pyrkii parantamaan maksukykyään33. Hyvällä mak-

suvaralla velkajärjestelyn aloittanut velallinen oli pian maksuohjelman

alettua hakenut maksuohjelmansa muuttamista ja vaatinut maksuvel-

vollisuutensa poistamista34. Lain tavoitteen vastaisesti maksuvelvolli-

suuden poistaminen oli tullut kysymykseen, vaikka velallisen maksuky-

vyttömyys oli ollut vain tilapäistä35. Velkajärjestely ei ollut kannustanut

velallista maksamiseen, vaan sen vaikutus oli ollut passivoiva36. Lain

todettiin toimineen tavoitteensa vastaisesti.

Lain muuttaminen oli välttämätöntä myös kustannusten kasvun

hillitsemiseksi. Tutkimukset osoittivat, että muutosta oli haettu myös

vähäisen maksukyvyn heikentymisen vuoksi, ja muutoshakemusten

määrä tuomioistuimissa oli lisääntynyt huomattavasti. Muutosten to-

teuttamiset, jotka edellyttivät yleensä selvittäjän määräämistä ja kaik-

kien osallisten kuulemista, olivat aiheuttaneet kohtuuttomasti työtä ja

kustannuksia.37

Hallituksen esityksen 180/1996 perusteella lakiin lisättiin 1.2.1997 voi-

maan tulleella lailla 63/1997 väliaikaisen syyn esteperuste (VJL 9 a §),

joka estää velkajärjestelyn myöntämisen velallisen maksukyvyn ollessa

tilapäisesti heikentynyt38. Maksuohjelman muuttamista koskevan VJL

44 §:n 2 momenttiin lisättiin määritelmä, jonka mukaan velallisen mak-

sukyvyn tuli olla pitkäaikaisesti heikentynyt, jotta se täytti maksuoh-

jelman muuttamiseen edellytettävän olennaisen heikentymisen kri-

teerin39. Esimerkiksi työttömyyden vuoksi maksuvelvollisuutta voitiin

lakimuutoksen jälkeen alentaa vain, jos työttömyys oli kestänyt pitkään

32. HE 180/1996 vp, s. 18.33. LaVM 19/1996, valiokunnan kannanotot, yleisperustelut.34. HE 180/1996 vp, s. 18.35. LaVM 19/1996, valiokunnan kannanotot, yleisperustelut.36. LaVM 19/1996, valiokunnan kannanotot, yleisperustelut.37. HE 98/2002 vp, s. 21.38. HE 180/1996 vp, s. 19–21.39. HE 180/1996 vp, s. 49.

28


ja työllisyystilanne oli heikko. Tällöinkin maksuohjelman muuttaminen

saattoi tulla kysymykseen vasta ohjelman ollessa lopuillaan. Maksuoh-

jelmaa ei myöskään voitu muuttaa esimerkiksi elatusvelvollisuuden kas-

vamisen tai muiden normaaliin elämään kuuluvien muutosten vuoksi.40

Lakia taas lievennettiin vuonna 1.1.2003 voimaan tulleella lailla

(1273/2002), jotta 1990-luvun laman vuoksi velkaantuneet pääsisivät

järjestelyn piiriin. Myös maksuohjelman muuttamisen edellytyksiä

haluttiin hieman lieventää. Oli käynyt ilmi, että joissakin tapauksissa

velallinen oli joutunut käyttämään maksuvelvollisuuden täyttämiseen

olennaisesti pidemmän ajan, vaikka heikentyminen itsessään ei olisi

ollut laissa nimenomaisesti vaaditulla tavalla pitkäaikaista. Lakia oli

tarpeen muuttaa niin, ettei maksuvelvollisuuden täyttäminen vaatisi

velalliselta kohtuuttoman pitkää aikaa.41 Hallituksen esityksen mukaan

lakimuutoksen jälkeen lähtökohtana on edelleen, että maksuohjelman

muuttaminen tulee kysymykseen vain poikkeuksellisesti. Koska maksu-

velvollisuus on alun perin asetettu velallisen maksukyvyn mukaiseksi ja

on koroton, se ei yleensä muodostu kohtuuttomaksi, vaikka sen täyttä-

minen kestäisi maksuohjelman kestoa pidempään.42 Maksuohjelman

muuttamisen edellytysten osalta lakia ei ole muutettu 1.1.2003 voimaan

tulleen lakimuutoksen jälkeen.

Maksuohjelman kesto on ollut yksi tärkeimmistä ratkaisuista lakia

säädettäessä. Velkojien etu ja yleinen maksumoraali edellyttävät, ettei

ohjelma saisi olla liian lyhyt. Alun perin pääsääntöisesti viiden vuoden

pituiseksi säädetty normaalikesto lyhennettiin 1.8.2010 voimaan tulleella

lakimuutoksella (632/2010) kolmeen vuoteen. Mikäli järjestely on myön-

netty VJL 10 a §:n mukaisten painavien syiden nojalla siitä huolimatta,

että järjestelylle on velkaantumiseen liittyvien seikkojen vuoksi todet-

tu jokin VJL 10 §:n mukainen este, maksuohjelman kesto on edelleen

viisi vuotta43. Lakivaliokunnan mukaan lain muuttaminen oli tarpeen

järjestelmän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman lyhentämistä pidet-

40. HE 180/1996 vp, s. 49.41. HE 98/2002 vp, s. 21–22.42. HE 98/2002 vp, s. 21.43. Mikäli maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu, maksuohjelman kesto on lähtökoh-taisesti viisi vuotta (VJL 30.4 §), ja jos velallinen säilyttää järjestelyssä asuntonsa, ohjelman kesto voi tavallisten velkojen osalta olla enintään kymmenen vuotta (VJL 30.3 §).

29


tiin välttämättömänä, jotta ylivelkaantuneet saataisiin palautetuksi yh-

teiskunnan toimiviksi jäseniksi. Lyhentämisen ei katsottu heikentävän

maksumoraalia tai houkuttavan velkaantumiseen, koska ohjelman nou-

dattaminen oli lyhempänäkin vaativa. Lisäksi järjestelyyn pääsemisen

edellytykset olivat tiukat. Velkojille tulevien suoritusten vähentymisen

estämiseksi lakivaliokunta piti tärkeänä, että jatkossa pyrittäisiin etsi-

mään lainsäädännöllisiä keinoja, jotka edistäisivät velallisten ansion-

saantia ja velkojille tulevia suorituksia.44

1.1.2015 voimaan tulleella lailla 1123/2014 mahdollistettiin velkaon-

gelmiin joutuneen yksityisen elinkeinon- tai ammatinharjoittajan ko-

konaistilanteen korjaaminen yksityishenkilön velkajärjestelyllä laissa

erikseen määriteltyjen edellytysten vallitessa (VJL 2 § ja 7 luku). Erityi-

senä edellytyksenä velkajärjestelyn myöntämiselle on muun muassa,

että elinkeinonharjoittajalla on oltava maksuvaraa tavallisten velkojensa

maksamiseen (VJL 45.1 §). Laissa tai lakimuutosta koskevissa esitöissä

ei ole lausuttu, vaikuttaako edellytys kynnykseen poistaa maksuvelvol-

lisuus maksukyvyn heikentymisen vuoksi ohjelman vahvistamisen jäl-

keen45. Lain tavoitteena olevan velallisen ansiotulojen hankinnan edis-

tämiseksi lakimuutoksessa lievennettiin myös velallisen lisääntyneestä

tulosta syntyvää lisäsuoritusvelvollisuutta (VJL 35 a §)46. Tuomioistui-

mille järjestelystä aiheutuvan työn vähentämiseksi uudistuksessa lakiin

lisättiin myös yksinkertaistetut velkajärjestelyhakemus- ja maksuohjel-

man vahvistamismenettelyt (VJL 38 a § ja 52 a §).

2.2 Velkajärjestelyn keskeiset periaatteet

Velkajärjestelylain säätäminen merkitsi muutosta oikeudellisen ajatte-

lun kulmakivinä olleisiin periaatteisiin sopimuksen sitovuudesta ja ve-

44. LaVM 11/2010, s. 2–3.45. Niiranen 2015, s. 34: Julkaisussa todetaan, että elinkeinonharjoittajan maksuohjelman muutoksen edellytykset ovat samat kuin muilla velallisilla. 46. Muutos vähentää velkojille tulevaa kompensaatioita niissä tapauksissa, joissa velal-lisen maksuvelvollisuuden alentaminen maksuohjelmaa muuttamalla osoittautuu myö-hemmin aiheettomaksi, ks. HE 98/2002 vp, s. 43.

30


lan takaisinmaksuvelvollisuudesta47. Koska jälkikäteinen puuttuminen

velvoitteiden sisältöön on Suomen oikeusjärjestyksessä epätavallista,

lakiin oli otettava täsmälliset säännökset keinoista, joilla oikeussuhtei-

siin voitaisiin puuttua ja turvata velkojien oikeudet. Lain lähtökohdak-

si asetettiin periaate, jonka mukaan velallisen talouden turvaaminen

toteutettaisiin siten, että se takaa myös velkojille parhaan mahdollisen

suorituksen48. Velasta vapauttamista rajoittaa sääntö, joka on vahvistet-

tu velkajärjestelylain 25.3 §:ssä. Sen mukaan velkaan on sovellettava lie-

vintä keinoa, joka on riittävä velallisen taloudellisen tilanteen korjaami-

seksi. Velan määrän alentaminen tai poistaminen on viimesijainen keino

ja käytettävissä vain, jos se on välttämätöntä järjestelyn toteuttamiseksi.

Koulun mukaan periaate paitsi jakaa keinot ensisijaisiin ja toissijaisiin,

ohjaa myös keinojen keskinäisen järjestyksen49. Tämä tarkoittaa, että

velallisen taloudellinen tilanne on järjesteltävä ensisijaisesti velkojen

maksuaikataulua pidentämällä.50

Velkojien yhdenvertaisuus on yleinen insolvenssioikeudellinen pe-

riaate51. Velkajärjestelyssä se saa institutionaalisen tukensa velkajärjes-

telylain 31.1 §:ssä, jonka mukaan samassa asemassa oleville veloille on

osoitettava yhtäläinen osuus velallisen maksuvarasta ja varallisuudesta

saatavista varoista52.53 Käytännössä tavallisten velkojen yhdenvertaisen

aseman vaatimuksesta seuraa, että velallisen kuukausittainen maksuva-

ra jaetaan tilitettäväksi veloille niiden osuuksien mukaisessa suhteessa54.

Laki sallii kuitenkin sen, että maksuaikataulu laaditaan siten, että pien-

ten velkojen kertymät maksetaan velallisen maksuvarasta ensin koko-

47. Muun muassa Palomäki 1996, s. 1216.48. HE 183/1992 vp, s. 24.49. VJL 25.1 § sisältää luettelon keinoista, joilla velkojen ehtoja voidaan järjestelyssä muut-taa. Sallitut keinot on lueteltu kohdissa 1–5 järjestyksessä lievimmästä maksuaikataulun muuttamisesta ankarimpaan eli maksuvelvollisuuden poistamiseen. 50. Koulu 1994, s. 67.51. Koulu – Lindfors 2010, s. 54.52. HE 180/1996 vp, s. 5.53. Panttioikeus rajoittaa olennaisesti keinoja, joilla pantin kattamaa velan määrää voi-daan järjestellä menettelyssä (VJL 26 § ja 29 §). Maksuohjelmaan voi lisäksi sisältyä etuoi-keutettuja velkoja (VJL 31.2 §), joihin varataan varat velallisen maksuvarasta ennen muita tavallisia velkoja, ja vastaavasti viimesijaiset velat tulevat maksettavaksi vasta muiden vel-kojen mahdollisesti tultua kokonaan maksetuksi (VJL 31.3 §).54. HE 183/1992 vp, s. 70.

31


naan pois tai että maksuvara osoitetaan vuorotellen eri veloille. Edelly-

tyksenä on, että aikataulu ei vaaranna muiden velkojien oikeutta saada

suoritus saatavalleen (VJL 31.4 §).

Velallisen myötävaikutusvelvollisuus on koko järjestelyn kannal-

ta keskeinen velalliselle asetettu aktiivinen toimimisvelvollisuus, jolla

velallinen sitoutetaan myötävaikuttamaan järjestelyn toteutumiseen.

Velkajärjestelyä haettuaan velallisen on sekä pyrittävä ylläpitämään

maksukykyään että lisäksi ryhdyttävä kohtuullisena pidettäviin toimiin

maksukykynsä parantamiseksi (VJL 7.2 §). Kun velallisen on velkajär-

jestelyssä usean vuoden ajan tilitettävä koko maksuvaransa velkojilleen,

motivaatio maksukyvyn ylläpitämiseen ei ole itsestään selvää. Myötä-

vaikutusvelvollisuuden tärkeää merkitystä järjestelyssä osoittaa sen rik-

komisesta säädetty ankara seuraamus. Velvollisuuden laiminlyönnin

vuoksi maksuohjelma voidaan määrätä raukeamaan (VJL 42.4 § 3 k.).

Myötävaikutusvelvollisuus velvoittaa velallisen pyrkimään säilyttä-

mään tulotasonsa, eikä velallinen saa perusteetta lisätä menojaan siten,

ettei maksuvelvollisuuden täyttämiseen jää riittävästi varoja55. Velalli-

nen ei saa irtisanoutua työstään ilman pätevää syytä ja on velvollinen

vaihtamaan työnsä paremmin palkattuun, jos siihen tarjoutuu mah-

dollisuus56. Menojen lisäämisen kiellosta esitöissä ja oikeuskirjallisuu-

dessa on mainittu esimerkkinä, että maksuohjelma voitaisiin määrätä

raukeamaan, jos velallinen muuttaa kalliimpaan asuntoon ilman, että

se olisi ollut välttämätöntä57. Myöskään lisävelkaantuminen ei ole sal-

littua, jos se vaarantaa velkajärjestelyn toteuttamisen58. Edelleen velal-

lisen on tarvittaessa oma-aloitteisesti pienennettävä menojaan, jos sitä

voidaan pitää kohtuullisena. Muun muassa velallisen pitäisi muuttaa

55. HE 180/1996 vp, s. 30.56. HE 180/1996 vp, s. 46.57. HE 180/1996 vp, s. 46. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 437. Toisaalta kalliimpaan asuntoon muuttaminen ei välttämättä tarkoita myötävaikutusvelvollisuuden rikkomista, ja asumis-menon nousu voi olla peruste maksuvelvollisuuden alentamiselle. Turun HO 20.5.1999 S 98/1109: Vanhempiensa luona 12-vuotiaan tyttärensä kanssa samassa huoneessa asunut velallinen oli muuttanut kaksioon ja asumiskustannus oli lähes viisinkertaistunut. Koska asunnon vaihtamiselle oli perusteltu syy, ja asumiskustannus oli edelleen kohtuullinen, maksuvelvollisuutta alennettiin. 58. HE 183/1992 vp, s. 46. Riittävää on, että lisävelkaantuminen vaarantaa ohjelman toteut-tamisen, joten lisävelkaantuminen on lähtökohtaisesti aina kielletty, ellei se ole välttämä-töntä velallisen toimeentulon turvaamiseen.

32


pienempään asuntoon, jos se perhekoko huomioon ottaen olisi koh-

tuullista ja siitä olisi rahallista hyötyä.59 Myötävaikutusvelvollisuus ei

kuitenkaan edellytä sellaisia toimia, joita voitaisiin pitää kohtuuttomina

tai lyhytnäköisinä60.

Myötävaikutusvelvollisuuden rajoja voidaan joutua arvioimaan

myös perusoikeuksien ja vapauksien tai sosiaalisten etujen ja oikeuk-

sien käyttämisen näkökulmasta. Velkajärjestely voi muun muassa ra-

joittaa velallisen oikeutta vaihtaa asuinpaikkaansa, jäädä kotihoidontu-

ella hoitamaan lastaan tai tehdä lyhennettyä työpäivää lapsen hoidon

vuoksi, jos se lisää hänen välttämättömiä kulujaan tai vähentää hänen

tulojaan. Sitoutuessaan maksuohjelmaan velallinen rajoittaa mak-

suohjelman keston ajaksi vapauttaan sellaisiin valintoihin, jotka hei-

kentävät hänen maksukykyään. Voidaan kuitenkin pitää selvänä, että

vaikka esimerkiksi avioero yleensä heikentää velallisen taloudellista

asemaa, myötävaikutusvelvollisuus ei ulotu sen kaltaisiin hyvin hen-

kilökohtaisiin ratkaisuihin. Perhesuunnittelun osalta velkajärjestelyssä

on omaksuttu linja, ettei lapsen saaminen maksuohjelman keston ai-

kana sellaisenaan ole peruste maksuohjelman muuttamiseen, mutta

se voidaan ottaa huomioon muutostarpeeseen vaikuttavana tekijänä

tilanteessa, jossa velallisen maksukyky on heikentynyt useista eri syis-

tä61.

Myötävaikutusvelvollisuus, joka säilyy koko maksuohjelman kes-

ton ajan62, on henkilökohtainen siten, että se velvoittaa vain velallista

itseään. Avioliitossa elävän velallisen maksukyky voi olla olennaises-

ti riippuvainen puolison taloudellisesta asemasta. Laki ei estä puoli-

soa heikentämästä taloudellista asemaansa. Jos velallisen maksukyky

heikkenee olennaisesti puolison taloudellisen tilanteen heikentymisen

vuoksi, velallisella on VJL 44.1 §:n 1 kohdan mukaan oikeus vaatia mak-

suvelvollisuutensa alentamista. Velalliselle ei synny lisäsuoritusvelvol-

59. Niiranen 2001b, s. 12.60. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 437.61. Niiranen 2001b, s. 21: Julkaisussa on esitetty tiivistelmä ratkaisusta Turun HO 5.2.1998 S 97/1270, jonka mukaan lapsen syntymä ei muodostanut muutosperustetta, koska myötävai-kutusvelvollisuudesta johtuen maksukyvyn heikentyminen muodostuisi joka tapauksessa lyhytkestoiseksi eikä tulotaso olennaisesti heikentynyt. 62. HE 180/1996 vp, s. 29.

33


lisuutta, jos hänen maksukykynsä muutoksen jälkeen paranee puolison

taloudellisen tilanteen parantumisen vuoksi (VJL 35 a §).

2.3 Maksuohjelma

Lain tavoite pyritään järjestelyssä toteuttamaan siten, että velalliselle

vahvistetaan hänen maksukykyään vastaava maksuohjelma63, jonka

piiriin kuuluvat velallisen kaikki ennen järjestelyn alkamista syntyneet

velat (VJL 3.1 § 3 k.) ja joka vahvistetuksi tultuaan korvaa velkojen alku-

peräiset ehdot (VJL 40.1 §). Maksuvelvollisuuden täytettyään velallinen

vapautuu järjestelyn piiriin kuuluvista veloistaan lopullisesti. Toisaalta

maksuohjelman maksuvelvollisuus on lähtökohtaisesti täytettävä, vaik-

ka se ei tulisi maksetuksi ohjelman keston aikana (VJL 40.1 §).

Velkajärjestelyssä velallisen on käytettävä velkojensa maksamiseen

perusturvaan kuulumattomasta omaisuudesta saatavat varat ja maksu-

varansa ohjelman keston ajalta (VJL 5 §). Maksuvara muodostuu velalli-

sen tulojen ja välttämättömien elinkustannusten sekä elatusvelvollisuu-

desta johtuvien menojen erotuksesta (VJL 5.1 §). Sellaiset maksuvaraan

olennaisesti vaikuttavat seikat, jotka ovat ohjelmaa vahvistettaessa tie-

dossa, otetaan ohjelmassa ennalta huomioon.64 Tulon käsite on vel-

kajärjestelyssä laaja. Tuloina pidetään kaikkia velalliselle maksettavia

säännöllisiä ja tilapäisiä tuloja, palkkioita, eläkkeitä, työstä saatuja ja tu-

lon menetyksen vuoksi maksettavia korvauksia ja etuuksia riippumatta

tulon veronalaisuudesta tai lähteestä (OMa 1 §). Myös maksukykyyn vai-

kuttavat sosiaaliset etuudet ja kulujen korvaukset kulun ylittävältä osin

otetaan huomioon tulona.65 Lisäksi maksuohjelman aikaisen maksu-

kyvyn arvioinnissa otetaan huomioon velallisen ansaintamahdollisuu-

det (VJL 4.1 § 2 k.), mikä tarkoittaa, että velallisen oletetaan säilyttävän

tulotasonsa ja toisaalta toimia, joihin velallisen on ryhdyttävä maksu-

kykynsä parantamiseksi66.

Velallisen maksuvaraan vaikuttavat olennaisesti tulon vähennyksenä

63. HE 183/1992 vp, s. 38.64. HE 180/1996 vp, s. 22.65. HE 183/1992 vp, s. 42.66. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 166.

34


huomioon otettavat menot. Menoina voidaan vähentää velallisen vält-

tämättömät elinkustannukset, elatusvelvollisuus ja muut mahdolliset

välttämättömät menot (VJL 4.1 §).67 Asumismenoina otetaan huomioon

kohtuullisena pidettävät, velallisen maksamat asumismenot (OMa 3 §).

Välttämättömiin elinkustannuksiin varataan käytettäväksi varoja läh-

tökohtaisesti oikeusministeriön asetuksen mukainen määrä, joka on

sidottu elinkustannusindeksiin68. Tavoitteena elinkustannuksiin varat-

tujen varojen määrän määrittelyssä on ollut, ettei maksuohjelma muo-

dostuisi liian tiukaksi ja ettei velallinen joutuisi velkaantumaan tai tur-

vautumaan toimeentulotukeen maksuohjelman keston aikana69.

Normin määrä on määritelty toimeentulotuen laajan perusosan

pohjalta, mutta korotettuna, jotta tavanomaiset menojen muutokset

eivät vaikeuttaisi maksuohjelman toteuttamista. Velallisen ja perheen

ravinto- ja jokapäiväiset menot sekä myös tavallista suuremmat ham-

maslääkäri-, kodinkoneen hankinta- ynnä muut menot pitäisi lähtö-

kohtaisesti tulla katetuiksi niihin varatuista varoista.70 Jokapäiväisistä

menoista velallisen ei tarvitse esittää selvitystä (OMa 4.1 §). Elinkustan-

nuksiin varatun normin määrän velallinen voi käyttää haluamallaan

tavalla, mutta kyetäkseen täyttämään maksuvelvollisuutensa velallisen

on sovitettava menonsa siten, että hän tulee sillä toimeen. Elinkustan-

nusten määrästä voidaan erityisestä syystä poiketa tuomioistuimen

harkinnan mukaan (OMa 4.2 §). Tavallisimpia hyväksyttyjä lisämenoja

ovat paikallisliikenteen maksun ylittävät työmatkakustannukset ja ta-

vanomaista suuremmat säännölliset tai poikkeuksellisen suuri kerta-

luonteinen sairaudesta johtuva meno.71

Matkakulujen osalta on huomattava, että paikallisliikenteen maksun

määrä sisältyy elinkustannusnormiin ja sen ylittäviin työmatkakuluihin

voidaan erikseen varata varoja vain velallisen esittämästä selvityksestä.

Kodin ja työpaikan väliset matkakulut voidaan ottaa huomioon oman

67. Tarkempia määräyksiä huomioon otettavista menoista on annettu VJL 4.2 §:n nojalla annetussa oikeusministeriön asetuksessa.68. Asetuksen mukainen (OMa 4 §) normin määrä vuonna 2016 on yksinäisen aikuisen osalta 536 euroa, parisuhteessa elävän aikuisen osalta 451 euroa ja alle seitsemäntoistavuo-tiaan kahden ensimmäisen lapsen osalta 343 euroa kuukaudessa. 69. HE 183/1992 vp, s. 43.70. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 169−170.71. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 172.

35


auton käytön mukaan vain samoilla perusteilla kuin ne hyväksytään vä-

hennykseksi verotuksessa72. Jos velallinen muussa tapauksessa käyttää

työmatkoihinsa omaa autoa, hän joutuu tinkimään julkisen liikenteen

matkalipun ylittävän kustannusten määrän muista elantokustannuk-

sistaan. Autosta ja sen ylläpidosta johtuvia kuluja voidaan ottaa huomi-

oon maksuvarassa vain, jos auto on katsottu välttämättömäksi velallisen

työn tai muun välttämättömän syyn vuoksi (VJL 5.1 §). Kustannuksilla

voi olla olennainen vaikutus velallisen mahdollisuuksiin selviytyä mak-

suohjelmasta, varsinkin, jos maksukyky heikkenee. Auton säilyttämi-

seen ja sen perusteeseen onkin syytä kiinnittää huomiota maksuohjel-

maa vahvistettaessa.

Elatusvelvollisuuden määrä voi vaikuttaa velallisen maksuvaran

määrään sekä sitä kasvattavasti että vähentävästi. Avioliitossa elävän

elatusvelvollisuus määräytyy AL 46 §:n mukaisesti, eli kummankin

puolison pitää kykynsä mukaan ottaa osaa puolisoiden yhteiseen ja

kummankin puolison henkilökohtaisiin menoihin73. Velkajärjestelyssä

aviopuolisoiden elatusvelvollisuus on pääsääntöisesti otettu huomioon

siten, että perheen menot on jaettu puolisoiden tulojen mukaisessa suh-

teessa74. Lasten elatusvelvollisuus puolestaan määräytyy lähtökohtai-

sesti ElatusL 2.1 §:n mukaisesti. Avopuolisoilla ei ole lakiin perustuvaa

vastuuta toistensa elatuksesta. Avopuolison olemassaolo vaikuttaa kui-

tenkin velallisen elinkustannusnormin määrään ja asumiskustannuk-

seen, koska asumiskustannukset jaetaan avopuolisoiden kesken puo-

liksi kummankin vastattavaksi.75 Velallisen velvollisuudesta osallistua

avopuolison elatukseen sellaisessa tapauksessa, että tämä ei itse kykene

vastaamaan omista välttämättömistä menoistaan, on oikeuskirjallisuu-

72. Koskelo − Lehtimäki 1997 s. 172. Verottajan ohjeen (31.10.2015) mukaan oman auton käytön mukaisena kustannus voitaisiin hyväksyä välttämättömänä menona vain julkisen liikenneyhteyden puuttuessa. Tämä puolestaan lienee tosiasia vain hyvin harvoissa tapa-uksissa lähinnä syrjäseudulla, tai jos velallisen työajat ovat poikkeukselliset. Verottajan oh-jeen mukaan oman auton käytölle ei ole perustetta esimerkiksi siksi, että se on nopeampi, velallinen tarvitsee autoa työssään tai vie lapsensa päivähoitoon työmatkalla. http://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Matkakulut/Asunnon_ja_tyopaikan_valiset_matkat(31733)73. HE 183/1992 vp, s. 44.74. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 177.75. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 181–182.

36


dessa ja -käytännössä esitetty vastakkaisia käsityksiä76. Niin sanotussa

uusperheessä asuvalle velalliselle saattaa käytännössä muodostua me-

noja, joihin hänen on osallistuttava ilman varsinaista lakiin perustuvaa

elatusvelvollisuutta77. Velallisen on esimerkiksi osallistuttava oman ja

puolison yhteisen lapsen lisäksi samassa taloudessa asuvan puolison

lapsen elatukseen, jottei perheessä syntyisi sisäisiä elintasoeroja78.

Velkajärjestelyssä velallinen saa säilyttää perusturvaan kuuluvan

omaisuutensa (VJL 5.2 §). Mikäli tällainen omaisuus on velan vakuute-

na, sen säilyttäminen edellyttää, että velallisen maksuvara riittää lainan

hoitomenoihin sen jälkeen, kun velkaa on järjestelty sallittujen keinojen

puitteissa (VJL 26 § ja 29 §)79. Perusturvaan kuuluvia omaisuuseriä voi-

vat olla velallisen asunto, asuntoirtaimisto ja kohtuullisen tarpeen mu-

kaiset henkilökohtaiset tavarat ja työvälineet (VJL 5.2 §)80. Koska asuntoa

koskevat kysymykset olen rajannut tutkimuksen ulkopuolelle ja koska

velallisilla harvoin on realisoitavaksi vaadittavaa koti-irtaimistoa, tämän

tutkimuksen kannalta merkitystä voi käytännössä olla velallisen hallin-

nassa olevalla tai velallisen omistamalla autolla.

Auto voi olla velallisen työn kannalta välttämätön joko työn tai sen

hakemisen, työmatkojen tai työstä johtuvien lastenhoitojärjestelyjen

vuoksi81. Syrjäseudulla tai vammaisuudesta johtuen auto voi liikkumi-

sen mahdollistamiseksi kuulua velallisen perusturvaan82. Kohtuullisen

auton arvoa määriteltäessä voidaan suuntaa antavana kriteerinä käyttää

ulosottomenettelystä annetun asetuksen (20.12.2007/1322) 11 §:n mu-

kaista työvälineeseen rinnastettavana esineenä erottamisoikeuden pii-

riin kuuluvan auton arvoa. Velallisen voidaan vaatia vaihtamaan auto

vaatimattomampaan, jos siitä olisi saatavissa merkittävästi suoritusta

veloille.83 Jos luotolla hankittu auto on velan vakuutena omistuksen-

pidätysehdon tai takaisinottoehdon nojalla, velallinen voi siis säilyttää

76. Muun muassa Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 183. Toisin esimerkiksi Turun HO 20.3.2013 S 12/2093.77. HE 183/1992 vp, s. 45.78. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 178.79. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 183.80. HE 183/1992 vp, s. 45.81. HE 183/1992 vp, s. 45.82. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 187.83. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 188–189.

37


auton, jos se kuuluu perusturvaan, sen arvo ei ylitä hyväksyttävää arvoa

ja velallisen maksuvara riittää vakuusvelan hoitomenoihin.

Saattaa olla, että velallinen haluaa säilyttää kohtuullisen arvon ylit-

tävän autonsa sitoutumalla tinkimään elinkustannuksistaan lainan hoi-

tomenosta määrän, jota ei oteta huomioon maksuvaran vähennyksenä

maksuohjelmassa84. Tällöin velallinen voidaan velvoittaa osoittamaan,

että hän tulee toimeen normia alemmilla elinkustannuksilla85. Näissä

tilanteissa on kuitenkin vaarana, että maksuohjelman noudattaminen

vaarantuu, jos velallisen maksukyky maksuohjelman keston aikana hiu-

kankin tai vaikka vain tilapäisesti heikkenee.

Muusta kuin perusturvaan kuuluvasta omaisuudesta velallisen on

luovuttava, ja siitä saatavat varat on käytettävä velkojen maksuksi (VJL

5.2 ja 5.3 §). Rahaksimuuttoon on kuitenkin ryhdyttävä vain, jos omai-

suudesta olisi saatavissa varoja velkojen maksuun86. Velallinen voi

yleensä säilyttää järjestelyssä omistamansa vähäarvoisen auton. Täl-

löin on syytä huomata, että päätös ei tällöin oikeuta velallista vaihta-

maan autoa, mikäli vaihdosta aiheutuu maksuohjelman noudattamisen

vaarantavia kustannuksia.

84. Mm. Varsinais-Suomen käräjäoikeus 9.11.2015 HJ 14/26720.85. HE 180/1996 vp, s. 32. 86. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 196.

38 3 Maksuohjelman muuttamisen edellytykset

3.1 Kaksiosainen säännös

Maksuohjelman vahvistamispäätös ei saa yhtä vahvaa oikeusvoimaa

kuin tuomioistuimen ratkaisut yleensä. Tuomioistuin voi jälkikäteen

muuttaa vahvistettua ohjelmaa velkajärjestelylain 44 §:ssä luetelluissa

tilanteissa. Edellytyksistä, joiden vallitessa vahvistettuun maksuvelvol-

lisuuteen voidaan puuttua velallisen maksukyvyn heikentymisen perus-

teella, on säädetty pykälän 1 momentin 1 kohdassa:

Maksuohjelmaa voidaan velallisen tai velkojan hakemuksesta

muuttaa, jos:

Velallisen maksukyky on heikentynyt niin olennaisesti, että hä-

neltä ei voida kohtuudella edellyttää maksuohjelmassa määrä-

tyn maksuvelvollisuuden täyttämistä ottaen erityisesti huomi-

oon maksuvelvollisuuden täyttämiseen tarvittava aika velallisen

muuttuneissa olosuhteissa, tai jos muissa velkajärjestelyn kan-

nalta merkityksellisissä olosuhteissa on ohjelman vahvistamisen

jälkeen tapahtunut olennainen muutos.

Tutkimuskohteen kannalta on olennaista selvittää, miltä osin sään-

nös koskee tutkimuskysymystä eli maksukyvyn heikentymisperustetta.

Yksiselitteistä lienee, että lainkohdan mukaan maksuohjelmaa voidaan

muuttaa kahdessa eri tapauksessa, joko olennaisesti heikentyneen mak-

sukyvyn tai muissa merkityksellisissä olosuhteissa tapahtuneen muu-

toksen vuoksi. Lisäksi siinä asetetaan kriteerit, milloin velallisen maksu-

kyky on heikentynyt niin olennaisesti, että se voi muodostaa perusteen

maksuohjelman muuttamiselle. Muissa merkityksellisissä olosuhteis-

39

3 Maksuohjelman muuttamisen edellytykset

sa tapahtuneelta muutokselta edellytetään säännöksessä vain olennai-

suutta. Tulkitsen tässä tutkimuksessa, että 1 kohdassa mainittu muissa

merkityksellisissä olosuhteissa tapahtunut muutos tarkoittaa jotakin

muuta muutosta kuin velallisen maksukyvyn heikentymistä.

On selvää, että velallisen maksukyvyn heikentyminen on aina seu-

raus muutoksesta jossakin velallisen olosuhteessa, työpaikan menetyk-

sestä, avioerosta tai mistä tahansa, mikä vaikuttaa velallisen tuloihin,

menoihin tai elatusvelvollisuuteen − eli maksukykyyn. Tulkinnastani

seuraa, että jos muutoksessa vaaditaan maksuvelvollisuuden alenta-

mista siksi, että velallisen maksukyky on syystä tai toisesta heikentynyt,

heikentymiseltä edellytetään säännöksen mukaisesti aina, että maksu-

velvollisuuden täyttäminen olisi kohtuutonta ottaen erityisesti huomi-

oon siihen tarvittava aika.

Muissa olosuhteissa tapahtuneella muutoksella tarkoitetaan näin

ollen sellaisia velallisen olosuhteissa tapahtuneita muutoksia, joiden

vuoksi muutoksen tarve ei perustu maksukyvyn heikentymiseen. Tällöin

ohjelman muuttamisen edellytyksenä on vain, että muutos on tapahtu-

nut velkajärjestelyn kannalta merkityksellisessä olosuhteessa ja muutos

on olennainen. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi silloin, jos ve-

lallinen tulee kykenemättömäksi tilittämään maksuohjelman mukaiset

suoritukset velkojille ja on tarpeen määrätä ulosottomies huolehtimaan

tilityksistä tai velallinen päättää luopua velkajärjestelyssä säilyttämäs-

tään asunnosta sekä muiden omaisuuden realisointiin liittyvien muu-

tosten vuoksi.87

Muun muassa lain esitöissä mainitaan muussa olosuhteessa tapah-

tuneesta muutoksesta esimerkkinä velallisen avioero88. Jos velallinen

vaatii maksuvelvollisuuden alentamista avioerosta johtuvan maksuky-

vyn heikentymisen vuoksi, peruste on tulkintani mukaan silloin yleensä

maksukyvyn heikentyminen, ja ohjelman muuttaminen edellyttää sään-

nöksen mukaisten kriteerien täyttymistä. Avioero voi muodostaa myös

87. Ks. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 415: Teoksessa todetaan, että muu olosuhdemuutos voi olla perusteena maksuohjelman muuttamiselle myös esimerkiksi, jos yhteisvastuullisia velkoja joudutaan osittamaan uudestaan, tai velallinen päättää luopua velkajärjestelyssä säilyttämästään asunnosta sekä muiden omaisuuden realisointiin liittyvien muutosten vuoksi.88. HE 183/1992, s. 74.

40


muussa merkityksellisissä olosuhteissa tapahtuneen muutosperusteen,

jos muutosvaatimuksessa ei vedota nimenomaan avioerosta johtuvaan

maksukyvyn heikentymiseen.

Tutkielman oikeustapausaineiston mukaan käräjäoikeuskäytännös-

sä velallisen olosuhteissa tapahtuneeseen muutokseen on vedottu esi-

merkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa velallisen maksukyky on heiken-

tynyt mutta heikentyminen on ollut niin vähäistä, että velallinen olisi

kyennyt täyttämään maksuvelvollisuutensa kohtuullisessa ajassa mak-

suohjelman päättymisen jälkeen89. Mielestäni tulkinta ei vastaa sään-

nöksen suomen kielen mukaista sisältöä. Lisäksi tulkinta johtaisi siihen,

että lainsäätäjän maksukyvyn heikentymiselle nimenomaan asettama

muutoskynnys kriteereineen voitaisiin helposti kiertää vetoamalla hei-

kentymisen sijaan sen taustalla olevaan heikentymisen syyhyn.

VJL 44.1 §:n 1 kohdan sisällöstä seuraa, että velallisen maksukyvyn

heikennyttyä peruste maksuohjelman muuttamiselle on arvioitavissa

vasta, kun velallisen tuleva maksukyky ja sen suhde jäljellä olevan mak-

suvelvollisuuden määrään on selvitetty. Koska lain mukaan vahvistetun

maksuvelvollisuuden maksamiseen kuluva aika on erityisesti otettava

huomioon muutoksen edellytyksiä arvioitaessa, se olisi mielestäni joka

tapauksessa aina selvitettävä kohtuuttomuuden arvioimiseksi sen jäl-

keen, kun maksukyvyn heikentyminen on ensin osoitettu. Maksuvel-

vollisuuden täyttämiseen tarvittava aika lasketaan jakamalla maksuoh-

jelman mukaan jäljellä oleva maksuvelvollisuuden määrä (€) velallisen

tosiasiallisella maksukyvyllä (€/kk). Kuten säännöksen sanamuodosta

käy ilmi, maksamiseen kuluva aika on painavasta asemastaan huoli-

matta vain yksi kohtuullisuusarvioinnissa vaikuttava seikka. Kohtuul-

lisuusarviointi perustuu kokonaisharkintaan, jossa esitöiden mukaan

voidaan lisäksi ottaa huomioon muun muassa velallisen ikä, terveys ja

muut olosuhteet.90

89. Esim. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus 20.3.2015 HJ 14/10812.90. HE 98/2002 vp, s. 24.

41


3.2 Edellytykset laissa ja soveltamiskäytännössä

3.2.1 Maksukyky ja myötävaikutusvelvollisuus

Maksuohjelman muuttaminen VJL 44.1 §:n 1 kohdan nojalla edellyt-

tää, että velallisen maksukyky on heikentynyt. Velallisen maksukyvyn

arvioinnista säädetään VJL 4 §:ssä. Maksukyvyssä otetaan huomioon

velallisen tosiasiallisten tulojen lisäksi muun muassa velallisen an-

saintamahdollisuudet (VJL 4.1 § 2 k.). Ansaintamahdollisuuksien huo-

mioon ottaminen ja sisällyttäminen maksukykyyn on välttämätön ja

olennainen osa koko järjestelyn tarkoitusta. Velkajärjestelyllä voidaan

korjata vain maksukyvyttömän velallisen taloudellinen tilanne. Mak-

suhaluttomuudesta johtuvan velkaongelman hoitaminen kuuluu täy-

täntöönpanojärjestelmän piiriin91. Maksukyvyn perusteella arvioidaan

edellytykset velkajärjestelyn myöntämiselle (VJL 1 §) ja maksuohjelman

muuttamiselle (VJL 44.1 § 1 k.).

Velkajärjestelyssä velalliselle voidaan laatia hänen maksukykyään

vastaava maksuohjelma (VJL 23.1 §), mikä tarkoittaa, että velallisen

ansaintamahdollisuuksien on oltava käytössä ohjelmaa vahvistettaes-

sa92. Maksuohjelmassa velallisen on käytettävä velkojensa maksami-

seen maksuvaransa, josta säädetään VJL 5.1 §:ssä ja joka muodostuu

velallisen tulojen ja välttämättömien menojen erotuksesta. Näin ollen

maksuohjelmaa vahvistettaessa velallisen maksuvaran tulee vastata

hänen maksukykyään. Ansaintamahdollisuudet otetaan huomioon

maksuohjelmassa siten, että velallisen oletetaan säilyttävän ohjelman

mukainen tulotasonsa. Tiedossa olevat muutokset maksukyvyssä ote-

taan ohjelmassa ennalta huomioon.93 Edellä mainituin säännöksin

maksuohjelma ja velallisen maksukyky on kytketty toisiinsa siten, et-

91. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 22. Myös velkajärjestelyn myöntämisen edellytyksenä on muun muassa, ettei velallinen kohtuudella kykenisi parantamaan maksukykyään selviy-tyäkseen veloistaan (VJL 9.2 §).92. HE 183/1992 vp, s. 60: Esityksessä todetaan, että maksuohjelman olisi vastattava velal-lisen maksukykyä, josta säädetään VJL 4 §:ssä. VJL 9.2 §:n mukaan velkajärjestely voidaan myöntää vain, jos velallinen ei kohtuudella kykene parantamaan maksukykyään selviyty-äkseen veloistaan.93. HE 180/1996 vp, s. 22.

42


tä velallisen ansaintamahdollisuuksien edellytetään olevan käytössä

koko velkajärjestelyn keston ajan.

Ansaintamahdollisuuksiin luetaan kaikki velallisen käytettävissä

olevat mahdollisuudet tulojen ylläpitämiseen ja hankkimiseen, mi-

hin vaikuttavat luonnollisesti velallisen ikä, terveys, koulutus, työko-

kemus ja muut olosuhteet (VJL 4.1 § 2 k.)94. Ansaintamahdollisuuksi-

en hyödyntämisen velvoitteesta seuraa muun muassa, ettei velallinen

saa vaihtaa työtään huonommin palkattuun, opiskelijan edellytetään

menevän ansiotyöhön ja osapäivätyötä tekevän edellytetään siirty-

vän kokopäivätyöhön. Velallisen edellytetään myös säilyttävän sivu-

työnsä ja jatkavan ylitöiden tekemistä, jollei niistä luopumiseen ole

hyväksyttävää perustetta.95 Ansaintamahdollisuuksien huomioon ot-

taminen tarkoittaa toisin sanoen, että velallisen oletetaan täyttävän

myötävaikutusvelvollisuutensa. Ansaintamahdollisuuksien voidaan

katsoa myös määrittelevän velallisen myötävaikutusvelvollisuuden ra-

jat tulojen hankkimisen ja ylläpitämisen osalta. Jos velallisen ansainta-

mahdollisuudet eivät ole käytössä, hänen tosiasiallinen maksuvaransa

(tulojen ja menojen erotus) on pienempi kuin VJL 4 §:n mukainen mak-

sukyky.

Velallisen myötävaikutusvelvollisuuden (VJL 7.2 §) ja maksuohjel-

man muuttamismahdollisuuden (VJL 44.1 § 1 k.) välillä on keskinäinen

jännite. Edellinen velvoittaa velallista tekemään voitavansa maksuky-

kynsä parantamiseksi, mutta jälkimmäinen mahdollistaa maksuvel-

vollisuudesta vapautumisen maksukyvyn heikentyessä. Jos velallisen

maksukyky heikentyy, hän on joko epäonnistunut pyrkimyksissään

maksukykynsä ylläpitämiseksi, laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin

maksukykynsä heikentymisen estämiseksi tai omalla toimenpiteellään

aiheuttanut maksuvaransa heikentymisen. Ensimmäisessä tapauksessa

maksuvelvollisuutta voitaisiin alentaa muuttamalla ohjelmaa VJL 44.1

§:n 1 kohdan nojalla, mutta kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa mak-

suohjelma voitaisiin myötävaikutusvelvollisuuden rikkomisen vuoksi

määrätä raukeamaan (VJL 42.4 § 3 k.)96. Koska seuraukset eri vaihtoeh-

94. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 166.95. HE 183/1992 vp, s. 42.96. HE 180/1996 vp, s. 29: Esityksessä todetaan, että maksuohjelma voidaan määrätä rau-

43


doista ovat päinvastaiset, tilanteet tulisi aina erottaa toisistaan oikean

oikeusseurauksen määräämiseksi.

Koskelo – Lehtimäen mukaan velalliselta ei aina kaikissa tilanteis-

sa voida edellyttää myötävaikutusvelvollisuuden asettamista etusijal-

le. Tällöin mahdollinen maksuvaran heikentyminen ei kuitenkaan olisi

peruste maksuvelvollisuuden alentamiselle. 97 Myös selvittäjähaastatte-

luun vastanneista selvittäjistä suurin osa katsoi maksuohjelman muut-

tamisen edellyttävän, että velallinen on täyttänyt myötävaikutusvelvol-

lisuutensa ja hänen ansaintamahdollisuutensa ovat käytössä. Niemen

mukaan maksuohjelman täytäntöönpano eikä maksuohjelman muut-

taminen ole riippuvaisia sellaisista tekijöistä, joiden yhteydessä olisi

tarvetta arvioida velallisen tuottamusta tai laiminlyönnin syitä98.

Vaikka lakitekstissä VJL 44.1 §:n 1 kohdassa ei erikseen mainita, että

heikentymisen pitäisi johtua velallisesta riippumattomasta syystä, eikä

maksuohjelman muuttamiselle ole asetettu vastaavanlaisia moitittavas-

ta käyttäytymisestä johtuvia esteperusteita (VJL 10 §) kuin velkajärjes-

telyn aloittamiselle, myötävaikutusvelvollisuutta ei mielestäni voi olla

ottamatta huomioon maksukyvyn heikentymistä arvioitaessa99. Myötä-

vaikutusvelvollisuus on toimimisvelvollisuus, jonka kohde on VJL 4 §:n

mukainen maksukyky. Jos velallisen todetaan rikkoneen myötävaikutus-

velvollisuutensa tulojensa ylläpitämiseksi, se osoittaa, ettei kysymys olisi

ansaintamahdollisuuksien puuttumisesta eikä näin ollen maksukyvyn

heikentymisestä. Jos velallinen on lisännyt menojaan ilman hyväksyt-

tävää syytä, lisääntyneet menot eivät ole velkajärjestelyssä huomioon

otettavia välttämättömiä menoja. Esitöiden mukaan maksuohjelmaa

onkin noudatettava paitsi, jos velallisen maksukyky muun kuin hänestä

itsestään riippuvan syyn vuoksi merkittävästi heikkenee100.

keamaan, jos velallinen irtisanoutuu työstään ja jää sen vuoksi työttömäksi eikä kykene noudattamaan maksuohjelmaa.97. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 437: Teoksessa todetaan, että esimerkiksi läheisen sairas-tuessa velallinen voisi ryhtyä hoitamaan tätä.98. Koulu − Niemi-Kiesiläinen 1997, s. 68–69.99. HE 180/1996 vp, s. 29: Esityksessä todetaan, että 2 momentin lisääminen VJL 7 §:ään oli tarpeen sen vuoksi, että jatkossa velkoja voisi myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta vaatia ohjelman täytäntöönpanoa ulosotossa, eikä laiminlyönti enää välttämättä aina johtaisi maksuohjelman raukeamiseen. 100. HE 180/1996 vp, s. 30.

44


Tutkielman oikeustapausaineisto osoittaa, että lain soveltamis-

käytännössä alioikeuksissa maksuvelvollisuus voi tulla poistetuksi,

vaikka velallinen olisi aiheuttanut maksukykynsä heikentymisen tai

vaikka velallisen ansaintamahdollisuudet olisivat olemassa. Maksuoh-

jelman muuttaminen laissa asetettujen edellytysten vastaisesti johtuu

tutkimusaineiston mukaan tuomioistuimen, osapuolien ja selvittäjän

rooleja koskevasta tulkintakäytännöstä. Tutkielman aineistoon kuulu-

vissa oikeustapauksissa tuomioistuin oli usein tehnyt päätöksen edel-

lytysten olemassaolosta jo velallisen hakemuksen nojalla ennen selvit-

täjän selvitystä, vaikka hakemuksissa ei olisi ollut selvitystä velallisen

maksukyvyn heikentymisen syystä tai ansaintamahdollisuuksien puut-

tumisesta.

Selvittäjähaastattelun vastausten perusteella suurin osa selvittäjis-

täkään ei ilman velkojan nimenomaista väitettä ota myötävaikutusvel-

vollisuutta ja ansaintamahdollisuuksia huomioon selvittäessään mak-

suohjelman muuttamisen edellytyksiä, mikä on yllättävää101. Velallisen

maksukyvyn heikentymisen syyn ja sen, ettei velallisella ole mahdolli-

suutta parantaa maksukykyään, tulisi käydä ilmi velallisen hakemuk-

sesta (OK 8:2.1)102. Velkojat voivat ehdottaa tuomioistuimelle selvittä-

jän määräämistä ohjelman muuttamisen edellytysten tutkimiseksi103,

jos puutteellisen hakemuksen nojalla jää epäilys velallisen maksukyvyn

heikentymisestä ja maksuvaran heikentymisen hyväksyttävästä syystä.

Selvittäjän ehdotusta arvioidessaan velkojat perustellusti olettavat puo-

lueettoman (VJL 65.1 §) selvittäjän tutkineen edellytykset ja velallisen

maksukyvyn VJL 44.1 §:n 1 kohdan ja VJL 4 §:n mukaisesti eivätkä tule

101. Selvittäjähaastattelun mukaan samat selvittäjät, jotka katsovat myötävaikutusvelvol-lisuuden täyttämisen ja ansaintamahdollisuuksien hyödyntämisen olevan edellytyksenä maksuohjelman muuttamiselle, eivät ota niitä oma-aloitteisesti huomioon ratkaisussaan.102. Työttömäksi jääneen velallisen muutoshakemuksen liitteisiin tulisi aina sisältyä työ-suhteen irtisanomisilmoitus. Esimerkiksi tutkielman oikeustapausaineiston tapauksessa Hyvinkään käräjäoikeus 1.3.2016 HJ 15/7497 hakemus hylättiin vasta selvittäjän muutoseh-dotuksen jälkeen velkojan vaadittua kopion velallisen työsuhteen päättymisilmoituksesta. Velallinen oli itse aiheuttanut työpaikkansa menetyksen. Selvittäjän palkkiota, joka jäi ko-konaan valtion maksettavaksi, korotettiin 75 %:lla, koska selvittäjä oli joutunut laatimaan asiassa useamman muutosehdotuksen. Työpaikan menetyksen syytä ei ollut ilmoitettu velallisen hakemuksessa eikä selvitetty selvityksessä.103. HE 183/1992 vp, s. 82: Esityksen mukaan velkojat, joita tuomioistuin on kuullut ennen velkajärjestelyn aloittamista, voivat ehdottaa selvittäjän määräämistä.

45


kyseenalaistaneeksi selvittäjän ratkaisua, jos selvittäjä ei ilmoita selvi-

tyksensä rajauksesta. Jos ansaintamahdollisuuksien huomioon ottami-

sen katsottaisiin edellyttävän velkojan vaatimusta, selvittäjän olisi joka

tapauksessa toimitettava velkojille kaikki VJL 44.1 §:n 1 kohdan kannal-

ta merkitykselliset tiedot (VJL 66.1 §). Mikäli velkojat eivät saa riittäviä

tietoja velallisen maksukyvystä hakemuksesta eivätkä edes selvittäjän

selvityksestä, velkojilla ei ole mahdollisuutta tehdä ansaintamahdol-

lisuuksia tai myötävaikutusvelvollisuutta koskevaa vaadittavaa perus-

teltua väitettä.104

Niissä tutkielman oikeustapausaineiston tapauksissa, joissa velkoja

oli tehnyt väitteen velallisen myötävaikutusvelvollisuuden rikkomises-

ta, tuomioistuin oli joutunut harkitsemaan sen vaikutusta maksuohjel-

man muuttamisen edellytyksiin. Tapausten perusteella kynnys hylätä

hakemus myötävaikutusvelvollisuuden rikkomisen vuoksi on alioike-

uskäytännössä melko korkealla. Myötävaikutusvelvollisuutta koskeva

tulkintakäytäntö on lievempää kuin oikeuskirjallisuudessa tai esitöis-

sä105. Maksuvelvollisuutta voidaan leikata velallisen itse aiheuttaman

maksuvaran alentumisen vuoksi, jos velallinen vetoaa esimerkiksi lä-

heisiinsä liittyvään syyhyn tai kokemaansa terveyshaittaan, josta ei ole

esitetty selvitystä. Varsinkin soveltamiskäytännössä omaksuttu tulkinta

jättää ansaintamahdollisuudet kokonaan huomioon ottamatta mahdol-

listaa maksukykyisen velallisen vapauttamisen maksuvelvollisuudes-

taan. Käytäntö on ongelmallinen sekä lain tavoitteiden että periaattei-

den kannalta. Järjestelmän voidaan katsoa mahdollistavan järjestelyn

väärinkäyttämisen.

3.2.2 Ennakoimaton ja olennainen maksukyvyn heikentyminen

Lakitekstissä käytetyn aikamuodon (VJL 44.1 § 1 k.) perusteella olennai-

sen maksukyvyn heikentymisen pitää olla toteutunut, jotta maksuvel-

104. Tutkimuksen oikeustapausaineiston perusteella velkojien velallisen hakemuksesta tuomioistuimelle ennen selvitystä antamilla lausumilla ja väitteillä ei ole vaikutusta sel-vittäjien selvityksen laajuuteen.105. Esimerkiksi HE 180/1996 vp, s. 46.

46


vollisuuteen voitaisiin sen perusteella puuttua. Maksuohjelmaa ei siis

voida muuttaa ennakolta tulevaisuudessa tapahtuvan heikentymisen

nojalla. Esitöiden mukaan on selvää, että velallisen olosuhteet ja mak-

sukyky muuttuvat monen vuoden ajaksi laadittavan ohjelman keston

aikana, mutta jo kustannussyistäkin ohjelman muuttaminen voi tul-

la kysymykseen vain, jos velallisen maksukyky heikentyy ennakoimat-

tomalla ja olennaisella tavalla106. Ennakoimattomuudella tarkoitetaan

muun muassa, etteivät normaaliin elämään kuuluvat olosuhdemuu-

tokset ja maksukyvyn vaihtelut ole peruste ohjelman muuttamiseen107.

Vuoden 1997 lakimuutoksessa olennaiselle heikentymiselle säädet-

tiin määritelmä, jonka mukaan olennaisuus edellytti heikentymiseltä

pitkäkestoisuutta (63/1997, VJL 44.2 § 1 k.)108. Vuoden 2003 lakimuutok-

sen jälkeen maksuohjelman muuttaminen ei enää edellytä heikentymi-

seltä nimenomaista pitkäkestoisuutta. Lisäksi lakimuutoksen jälkeen

heikentymisen yksittäinen syy ei enää ole ratkaiseva heikentymisel-

le asetettavan olennaisuusvaatimuksen kannalta. Vaikka esimerkik-

si elatusvelvollisuuden lisääntyminen tai muut yksittäiset normaaliin

elämään kuuluvat muutokset eivät ole peruste velkavastuuseen puut-

tumiseen, vähäiset muutokset yhdessä tai muiden muutosten lisänä

voivat johtaa siihen, että maksuvelvollisuus muodostuu kohtuutto-

maksi. Lakimuutoksen jälkeen merkitystä ei ole maksukyvyn heiken-

tymisen yksittäisellä syyllä, vaan edellytyksenä on, että velallisen koko-

naismaksukyvyn heikennys olisi olennainen suhteessa jäljellä olevaan

maksuvelvollisuuteen ja erityisesti sen täyttämiseen kuluvaan aikaan.109

106. HE 83/1992 vp, s. 31.107. HE 183/1992 vp, s. 31. Ennakoimattomuus tarkoittaa myös sitä, ettei heikentyminen, joka on jo otettu huomioon maksuohjelmassa, voi olla muutoksen peruste. (Vrt. tutkielman oikeustapausaineistoon sisältyvässä Kymenlaakson käräjäoikeuden edelleen ratkaisemat-ta olevassa tapauksessa HJ 15/8263 määräaikaisena kouluavustajana toimineen velallisen maksuohjelmassa oli arvioitu velallisen olevan työttömänä kolme kuukautta kunkin kalen-terivuoden aikana. Velallinen vaati vuoden 2015 elokuun puolivälissä maksuohjelmansa muuttamista 1.7.2015 lukien, koska hänelle oli toukokuun 2015 lopussa ilmoitettu, ettei ai-emmin säännöllisesti uusittua määräaikaista työsuhdetta tultaisi tulevan syyslukukauden alusta uusimaan. Velallinen ei ollut ollut työttömänä edes maksuohjelmassa ennakoitua aikaa. Viiden vuoden maksuohjelmasta oli työsuhteen päättyessä kulunut noin yksi vuosi. Velallinen oli työikäinen eikä työkyvytön, joten hakemus olisi tullut hylätä.)108. HE 180/1996 vp, s. 49.109. HE 98/2002 vp, s. 43–44.

47


Esitöissä mainitaan erikseen, ettei maksuohjelman muuttaminen

tule kysymykseen, jos velallisen maksukyky on heikentynyt vain vähäi-

sesti. Heikentymien pitäisi olla niin merkittävää, että maksuvelvollisuus

jäisi sen vuoksi suurelta osin täyttämättä.110 Maksuohjelman muuttami-

sen edellytyksen täyttymisen selvittämiseksi velallisen maksukyky on

määriteltävä kokonaan uudestaan vastaavalla tavalla kuin alkuperäistä

maksuohjelmaa laadittaessa ottaen huomioon kaikki VJL 4 §:n ja VJL 5

§:n mukaiset seikat. Kuten luvusta kaksi (2.3) käy ilmi, velallisen mak-

sukykyyn vaikuttavat tulojen ja ansaintamahdollisuuksien lisäksi velal-

lisen maksettavaksi tulevat välttämättömät menot ja elatusvelvollisuus.

Velkajärjestelyssä omaksutun laajan tulokäsitteen vuoksi työttömyys

tai velallisen ansiotulossa tapahtuneet muutokset eivät välttämättä joh-

da maksukyvyn olennaiseen heikentymiseen. Työsuhteen päättyessä

saatavien ja ansiotulon sijaan maksettavien erilaisten korvausten vuok-

si kokonaistulojen heikentyminen voi tosiasiallisesti jäädä vähäiseksi.

Ansiotyön päättyminen tai siinä tapahtuneet muutokset saattavat lisäk-

si pienentää työstä johtuvia menoja. Muun muassa työmatkakulujen

ja päivähoitomaksujen vähentyminen sekä verotuksen keventyminen

voivat kompensoida tulojen vähentymisen vaikutusta maksukykyyn.

Menojen kattamiseksi saatavissa oleva sosiaaliset tuet puolestaan voi-

vat vähentää velallisen itse maksettavaksi jäävien muiden välttämättö-

mien menojen määrää. Koska avioliitossa olevan velallisen osuus per-

heen menoista määräytyy puolisoiden tulojen mukaisessa suhteessa,

velallisen tulojen alentuminen pienentää hänen vastattavakseen jääviä

elinkustannus- ja asumismenoja. Myös puolison tulot ja maksukyky on

selvitettävä maksuohjelman muutoksen yhteydessä, ja puolison mak-

sukyvyn parantumisen velallisen maksukykyä lisäävä vaikutus otetaan

huomioon VJL 44.1 §:n 1 kohtaa sovellettaessa111.

Vastaavat seikat vaikuttavat maksukyvyn heikentymisen olennaisuu-

teen, jos heikentyminen johtuu velallisen menojen kasvusta. Yleisimpiä

syitä menojen kasvuun ovat perhesuhteissa tapahtuneet muutokset tai

velallisen tai perheenjäsenen sairaus. Myötävaikutusvelvollisuus vel-

voittaa velallista tällöinkin hakemaan saatavissa olevia sosiaalisia tu-

110. HE 98/2002 vp, s. 43.111. HE 98/2002 vp, s. 38.

48


kia ja korvauksia, jotka otetaan joka tapauksessa huomioon menojen

vähennyksenä maksukykyä arvioitaessa. Erotilanteessa velallisen tulisi

vaatia tasingon suorittamista, mikäli hän on siihen AL:n mukaan oikeu-

tettu. Edelleen velallisen edellytetään huolehtivan elatusapusopimuk-

sen aikaansaamisesta tai vastaavasti elatusapumaksun alentamisesta112,

jos siihen on ElatusL:n mukainen peruste. Maksukykyyn vaikuttavien ja

sen heikentymistä kompensoivien useiden eri elementtien vuoksi hei-

kentyminen muodostuu yleensä merkittäväksi vasta pitkäkestoisena,

vaikka se ei enää ole olennaisen heikentymisen nimenomainen edel-

lytys.

VJL 44.1 §:n 1 kohdan mukainen velallisen maksukyvyn arviointi

poikkeaa lisäsuoritusvelvollisuutta koskevassa VJL 35 a §:ssä omaksu-

tusta periaatteesta, jonka mukaan lisäsuoritusvelvollisuutta laskettaessa

velallisen lisääntyneenä menona ei oteta huomioon puolison maksuva-

ran heikentymisestä johtuvaa elatusosuuden lisäystä113. Myös aviopuo-

lison tulojen alentumisesta tai maksukyvyn heikentymisestä johtuva

velallisen elatusvelvollisuuden kasvaminen on peruste maksuohjelman

muuttamiselle, jos se johtaa velallisen maksukyvyn olennaiseen heiken-

tymiseen. Velkajärjestelyyn liittyvät velvoitteet kuitenkin koskevat vain

velallista. Puolison ansaintamahdollisuuksia ei voida ottaa huomioon

arvioitaessa velallisen maksukykyä. Velallisen maksukykyä arvioitaes-

sa puolison tulona voidaan näin ollen ottaa huomioon vain puolison

tosiasialliset tulot114.

Maksukyvyn heikentymisen estämiseksi VJL 7.2 § velvoittaa velallista

myös oma-aloitteisesti pienentämään menojaan, jos siihen on kohtuul-

linen mahdollisuus. Lisäksi velallisella on velvollisuus realisoida omai-

suuttaan, jos siitä on saatavissa merkittävästi varoja maksuvelvollisuu-

112. HE 183/1992 vp, s. 44.113. HE 98/2002 vp, s. 38.114. Helsingin käräjäoikeus 11.3.2015 HJ 15/2784: Tutkielman aineistoon kuuluvassa muu-tostapauksessa velallisen avopuolisolla ei ollut lainkaan tuloja. Velkoja oli vaatinut, että avo-puolison tulona oli otettava huomioon vähintään työttömyyspäivärahan perusosan määrä. Selvittäjän mukaan puolisolla ei ollut myötävaikutusvelvollisuutta. Selvittäjän ehdotuksen mukaan katsottiin kohtuulliseksi, että velallisen maksuvarasta vähennettiin asunnon koko vuokra, jotta velallinen suoriutuisi ohjelmasta. Ohjelmaa kuitenkin jatkettiin vastaavasti siten, ettei kertymä veloille vähentynyt. Ratkaisu oli mielestäni oikea ja kohtuullinen. Ve-lallisella ei ollut avopuolisoon nähden elatusvelvollisuutta.

49


den täyttämiseen. Käytännössä asunnon lisäksi realisointivelvoite voi

koskea velallisen omistamaa autoa. Jos velallisen olosuhteet muuttuvat

esimerkiksi työpaikan menetyksen tai asunnon vaihdon vuoksi siten,

että aiemmin perusturvaan kuulunut auto ei ansiotyön vuoksi enää ole

välttämätön, velallisella on velvollisuus realisoida tai luopua siitä, ellei

se ole tarpeen uuden työpaikan hankkimiseksi.115 Siinä tapauksessa,

että velallinen on säilyttänyt kohtuullisen arvon ylittävän auton sitoutu-

malla tinkimään panttivelan tai osan siitä elinkustannuksistaan ja tulee

maksukykynsä heikentymisen vuoksi kykenemättömäksi noudattamaan

maksuohjelmaansa, myötävaikutusvelvollisuus (VJL 7.2 §) edellyttänee,

että velallinen maksuohjelman muutosvaatimuksen sijasta ensijaisesti

vaihtaa auton halvempaan.

Maksuohjelman muuttamisen edellytyksenä olevasta olennaisen ko-

konaismaksukyvyn heikentymisen vaatimuksesta seuraa, etteivät muut-

tamisen edellytykset ole ratkaistavissa ennen kuin velallisen olosuhteet

ovat vakiintuneet ja VJL 4 §:n mukainen maksukyky arvioitavissa. Velal-

lisen maksukykyyn vaikuttavassa jossakin osatekijässä tapahtunut yksit-

täinen muutos ei sellaisenaan vielä tarkoita, että velallisen maksukyky

olisi heikentynyt VJL 44.1 §:n 1 kohdassa vaadittavalla tavalla. Päätöstä

maksuohjelman muuttamisesta ei sen vuoksi tulisi tehdä ennen kuin

velallisen kokonaismaksukyky on selvitetty.

Tutkielmaan sisältyvissä oikeustapauksissa käräjäoikeudet olivat

usein tehneet päätöksen maksuohjelman muuttamisesta, vaikka velal-

lisen hakemuksesta oli käynyt ilmi vain jokin velallisen maksukykyyn

vaikuttava, esimerkiksi ansiotulojen muutos tai puutteellisesti määritel-

ty maksuvara. Vaikka velkoja sittemmin selvittäjän ehdotuksen valmis-

tuttua oli osoittanut, ettei velallisen maksukyky ollut heikentynyt olen-

naisesti ja velallinen olisi kyennyt täyttämään maksuvelvollisuutensa

kohtuullisessa ajassa, käräjäoikeus ei yleensä ollut hylännyt hakemusta

115. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 189. Jos ohjelmassa säilytettävän auton arvona on pidetty autoon kohdistuvan velan määrää, voi realisointia vaadittaessa käydä ilmi, että auton to-siasiallinen arvo on vain murto-osa ohjelmassa arvoidusta arvosta. Vaikkei realisoinnista suoraan kertyisikään merkittäviä varoja, autosta luopuminen voi joissakin tapauksissa pa-rantaa olennaisesti velallisen kykyä maksaa tavallisia velkojaan, kun etuoikeutetun pant-tivelan maksamiseen aiemmin käytetyt varat voidaan käyttää tavallisten velkojen maksa-miseen (VJL 30.1 §).

50


enää siinä vaiheessa116. Ratkaisuun oli saattanut vaikuttaa, että selvit-

täjän palkkio siinä tapauksessa olisi jäänyt kokonaan valtion makset-

tavaksi (VJL 70.3 §) ja menettelystä aiheutuneet kustannukset olisivat

osoittautuneet turhiksi. Perusteluissa vedottuun maksuvelvollisuuden

täyttämiseen tarvittavaan aikaan oli usein laskettu myös muutosmenet-

telystä ja selvittäjän palkkion maksamisesta johtuva lisäaika. Aiheetto-

masta muutoshakemuksesta johtuvat kustannukset eivät kuitenkaan

ole lain mukainen peruste maksuvelvollisuuden alentamiselle. Velkoja

ei pitäisi VJL 25.3 §:n vastaisesti leikata, ellei se ole välttämätöntä velal-

lisen maksukyvyttömyyden poistamiseksi.

3.2.3 Tilapäinen maksukyvyn heikentyminen

Kenties tulkinnanvaraisin ja vaikeimmin ratkaistava maksuohjelman

muuttamisen edellytys liittyy maksukyvyn heikentymisen tilapäisyy-

teen. Lain lähtökohtana on, että pätevän velan maksuvelvollisuuteen

puuttuminen on mahdollista vain, jos kyse ei ole tilapäisestä maksu-

kyvyttömyydestä (VJL 3.1 § 2 k.). Vaikka vuoden 2003 lakimuutoksessa

maksuohjelman muuttamisen edellytyksistä poistettiin maksukyvyn

heikentymisen nimenomainen pitkäkestoisuuden vaatimus, väliaikai-

nen maksukyvyn heikentyminen ei edelleenkään riitä perusteeksi mak-

suohjelman muuttamiselle. Voimassa olevan lain mukaan jäljellä ole-

van maksuvelvollisuuden määrän pitäisi nimittäin olla kohtuuton siitä

huolimatta, että velallisen oletetaan käyttävän kaikki ansaintamahdol-

116. Tutkielman oikeustapausaineistoon kuuluvissa tapauksissa Itä-Uudenmaan käräjä-oikeus 10.6.2015 HJ 14/6143 ja Satakunnan käräjäoikeus 3.7.2015 HJ 15/3027 velkojien teke-mää väitettä edellytysten puuttumisesta ei hylätty, mutta ohjelmia muutettiin, vaikka mak-sukyvyn ei todettu heikentyneen laissa edellytetyllä tavalla. Ensimmäisessä tapauksessa sen vuoksi, että ohjelma oli ollut keskeytyneenä (aiheettoman) menettelyn vuoksi jo lähes vuoden ajan. Maksuvelvollisuutta ei alennettu, mutta velkojen maksuaikaa pidennettiin menettelystä ja selvittäjän palkkiosta johtuen. Jälkimmäisessä ratkaisussa käräjäoikeus poisti velallisen maksuvelvollisuuden kokonaan puolen vuoden jaksolta kesken ohjelman. Ratkaisun perusteluksi esitettiin, että maksuvelvollisuuden poistaminen oli välttämätön-tä, koska velallinen ei muuten olisi kyennyt noudattamaan ohjelmaa ja yhden velkojan täytäntöönpanohakemus olisi johtanut ohjelman raukeamiseen. Käräjäoikeuden ratkaisu ja perustelut eivät vastanneet lakia. Lisäksi mainitulla tavalla toteutettava muutos koituu sattumanvaraisesti eri velkojien vahingoksi. Molemmat menettelyt olisi voitu välttää, jos hakemuksissa olisi ollut riittävät tiedot velallisten maksukyvystä.

51


lisuutensa sen täyttämiseen maksuohjelman kestoa pidemmän koh-

tuullisen ajan.

Jos velallisen maksukyky tilapäisesti heikentyy, hänellä on mah-

dollisuus VJL 41.2 §:n nojalla lykätä maksuohjelman kestosta riippu-

en yhteensä kolmen tai viiden kuukauden maksuvelvollisuuden mää-

rä kullekin velkojalle maksettavaksi maksuohjelman päättyessä. Laki

ei rajoita lykkäyskertoja, vaan siinä asetetaan vain lykkäyksen mää-

rällinen yläraja. Käyttämällä lykkäysoikeudestaan kerrallaan vain hei-

kentymistä vastaavan määrän velallinen voi sen avulla selviytyä pi-

demmästä kuin kolmen tai viiden kuukauden pituisesta maksukyvyn

heikentymisjaksosta.117 Maksuohjelman muuttaminen voinee vain

poikkeuksellisesti tulla kysymykseen ennen kuin velallinen on käyttänyt

lykkäysoikeutensa.

Maksukyvyn heikentyminen ei sellaisenaan ole peruste maksuoh-

jelman muuttamiseen (VJL 40.1 §). Maksuvelvollisuuteen puuttuminen

tulisi esitöiden mukaan kysymykseen, jos velallinen muussa tapaukses-

sa olisi maksuohjelman päättyessä uuden velkajärjestelyn tarpeessa118.

Käytännössä kysymys heikentymisen tilapäisyydestä kulminoituu sii-

hen, olisiko velallisella mahdollisuus vielä parantaa maksukykyään si-

ten, että hän kykenisi selviytymään ohjelman mukaan jäljellä olevasta

velasta kohtuullisessa, maksuohjelman kestoa pidemmässä ajassa119.

Lähtökohtaisesti mahdollisuudet maksukyvyn parantamiseen ovat si-

tä paremmat, mitä enemmän ohjelman kestoa on jäljellä. Hallituksen

esityksen HE 98/2002 mukaan maksuohjelman muuttaminen ei yleen-

117. Oikeustapausaineiston perusteella velalliset ovat usein käyttäneet lykkäysoikeutensa jo ennen varsinaista maksukyvyn heikentymistä, joten velalliset usein joutuvat laiminlyö-mään ohjelman noudattamisen, jos olosuhteissa tapahtuu tilapäinenkin maksukykyyn vaikuttava muutos.118. HE 180/1996 vp, s. 49.119. Maksukyvyn heikentymisen yhteydessä voidaan joutua ottamaan huomioon myös VJL 35 a §:n mukainen lisäsuoritusvelvollisuus, jos velallisen tulot ovat kasvaneet maksuoh-jelmassa arvioituun nähden. Esimerkiksi tutkielman aineistoon kuuluvassa Pirkanmaan käräjäoikeuden ratkaisussa 30.9.2015 HJ 14/36752 oli kysymys tilanteesta, jossa velallisen tulot olivat alentuneet ja asumismenot kasvaneet. Velkoja vastusti velallisen vaatimusta maksuvelvollisuuden alentamiseksi, koska velallisen tulot olivat maksuohjelman keston aikana muiden vuosien aikana parantuneet. Käräjäoikeus alensi maksuvelvollisuutta ja to-tesi, että lisäsuoritusvelvollisuus voidaan tutkia vasta maksuohjelman päättymisen jälkeen. Ratkaisu oli lain mukainen. Sen sijaan lain sisältöä voisi olla aiheellista tarkistaa maksuky-vyn heikentymisen ja parantumisen yhteensovittamiseksi.

52


sä tulekaan kysymykseen maksuohjelman ollessa vasta alussa120. Sen

sijaan maksukyvyn heikentymiseltä ei enää sen loppupuolella voida

vaatia vakiintuneisuutta, koska maksuohjelmaa ei voida enää muuttaa

sen keston päättymisen jälkeen (VJL 61.1 §)121.

Lisäksi maksukyvyn parantumisen mahdollisuudet riippuvat sen

heikentymisen syystä sekä velallisen ansaintamahdollisuuksista ja olo-

suhteista. Jos maksukyvyn heikentymisen syynä on työttömyys, arvioi-

taviksi tulevat velallisen ansaintamahdollisuudet122. Esitöiden mukaan

ansaintamahdollisuuksien huomioon ottaminen tarkoittaa, ettei työttö-

mäksi jäänyt velallinen ole menettänyt työkykyään eikä näin ollen mah-

dollisuuksiaan saada tuloja, vaikka tosiasialliset mahdollisuudet juuri

silloin puuttuvat. Jos velallinen on työkykyinen ja työikäinen, ansainta-

mahdollisuudet ovat olemassa.123

Johtoa tilapäisen työttömyyden tulkintaan voitaneen myös hakea

VJL 9 a §:stä, jonka mukaan työttömyyttä ei pidetä esteenä velkajärjes-

telyn myöntämiselle, jos työttömyys on kestänyt kahdeksantoista kuu-

kautta124. Työttömyyden keston lisäksi ratkaisuun vaikuttavat muun

muassa velallisen ikä, koulutus, ammattiala, paikkakunta sekä yleinen

työllisyystilanne. Lähtökohtana on kuitenkin pidettävä hallituksen esi-

tyksessäkin lausuttua periaatetta, ettei maksuohjelmaa tule muuttaa

vielä lyhyehkön työttömyyden perusteella125. Maksuohjelman alkuvai-

heessa sen muuttamiseen työttömyyden perusteella tulisi suhtautua va-

rauksella, koska väliaikainen työttömyys on velkajärjestelyn este (VJL 9 a

§). Mahdollisuus maksuvelvollisuudesta vapautumiseen pian ohjelman

120. HE 98/2002 vp, s. 43.121. Niiranen – Jokinen 2003, s. 89.122. HE 180/1996 vp, s. 30: Esityksessä todetaan, että tilapäisen maksukyvyttömyyden (VJL 9 a §) esteperusteen olemassaoloa arvioitaessa tulisi erityisesti ottaa huomioon velallisen ansaintamahdollisuudet, ja käsitellään ansaintamahdollisuuksissa huomioon otettavia seikkoja.123. HE 180/1996 vp, s. 19.124. Rovaniemen hovioikeus 29.10.2012 S 11/741: Hovioikeus muutti velallisen maksuoh-jelmaa. Maksuohjelman kestosta oli kulunut kolme vuotta, josta ajasta velallinen oli ollut työttömänä yhteensä noin puolentoista vuoden ajan. Velallinen oli edelleen työtön ja työt-tömyys oli ollut yhtäjaksoista viimeisen kymmenen kuukauden ajan. Myös maksukyvyn suhde jäljellä olevaan maksuvelvollisuuteen oli arviointihetkellä kohtuuton, sillä maksu-velvollisuuden täyttäminen olisi kestänyt velallisen maksuvaralla kymmenen vuotta mak-suohjelman päättymisen jälkeen.125. HE 98/2002 vp, s. 43.

53


vahvistamisen jälkeen voisi johtaa väliaikaisen esteperusteen kiertämi-

seen ja koko esteperusteen mitätöitymiseen.

Mikäli maksukyvyn heikentyminen johtuu velallisen perhesuhteissa

tapahtuneesta muutoksesta tai perheenjäsenen sairaudesta, heikenty-

misen tilapäisyyttä on arvioitava ottaen huomioon velallisen myötävai-

kutusvelvollisuuden mukaiset mahdollisuudet parantaa maksukykyään.

Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa muun muassa, että velallisen edelly-

tetään palaavan ansiotyöhönsä vanhempainloman jälkeen ja sairauslo-

man jälkeen jatkavan työskentelyään maksuohjelmassa oletetulla taval-

la, mikäli siihen ei ole sairaudesta johtuvaa estettä.

Tutkielman oikeustapausaineistoon kuuluvassa Turun hovioikeu-

den ratkaisussa 27.3.2015 S 15/160 oli kysymys maksukyvyn heikentymi-

sen väliaikaisuudesta:

Velallinen oli vaatinut maksuohjelmansa muuttamista, koska

molempien puolisoiden tulot olivat alentuneet ja asumiskus-

tannukset nousseet. Velallisen tulot olivat olleet alentuneena 14

kuukauden ajan, koska lääkäri ei velallisen toimittaman todis-

tuksen mukaan suositellut hänelle yövuorojen tekemistä. Hovi-

oikeus hylkäsi velallisen vaatimuksen ja sisällytti perusteluihinsa

myötävaikutusvelvollisuutta koskevan VJL 7.2 §:n. Hovioikeus

totesi, ettei lääkärilausunnosta käynyt ilmi, miksi velalliselle ei

suositeltu yötyötä. Ratkaisun mukaan ei ollut pääteltävissä, että

velallinen tai hänen puolisonsa olisivat työkyvyttömiä tai työttö-

miä eikä ettei 38-vuotiaiden puolisoiden maksukyvyn heikenty-

minen siksi ollut vain väliaikaista. Maksuohjelmaa ei pääsään-

töisesti noudatettavien periaatteiden vastaisesti tullut muuttaa

ohjelman keston alkuvaiheessa etenkään velallisen myötävaiku-

tusvelvollisuus huomioon ottaen. Viiden vuoden neljän kuukau-

den pituisesta maksuohjelman kestosta oli kulunut hovioikeu-

den päätökseen mennessä kaksikymmentä kuukautta.126

126. Kanta-Hämeen käräjäoikeus oli aiemmin ratkaisullaan 14.11.2014 HJ 14/2570 hylännyt velallisen hakemuksen. Kaksi velkojista oli vastustanut velallisen hakemusta käräjäoikeu-dessa. Velkojat perustelivat vastustuksensa sillä, että velallinen kykenisi täyttämään vah-vistetun maksuvelvollisuutensa alle vuodessa maksuohjelman keston päättymisen jälkeen. Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen, mutta katsoi muutoskysymyksen olevan lähellä rajata-

54


Tapauksessa velallisen tosiasiallinen maksuvara oli heikentynyt yli

vuoden ajan. Ratkaisussaan hovioikeus arvioi kuitenkin ensin, oliko

kyse maksukyvyn heikentymisestä ja oliko se vielä tilapäistä. Maksu-

kyvyn heikentymisen väliaikaisuuden hovioikeus ratkaisi arvioimalla

velallisen maksukyvyn (VJL 4 §) mukaiset mahdollisuudet parantaa

maksukykyään. Ansaintamahdollisuuksien hyödyntämisessä oikeus

edellytti velalliselta myötävaikutusvelvollisuuden mukaista aktiivis-

ta sitoutumista ja pyrkimystä täyttää ohjelmassa vahvistettu velka-

vastuu. Hovioikeuden tulkinta siitä, minkälaisia toimenpiteitä velal-

liselta edellytetään ohjelmassa arvioidun tulotason ylläpitämiseksi,

vastaa esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa omaksuttua tulkintaa, jonka

mukaan ansiotulojen vähentäminen ei ole sallittua ilman välttämätön-

tä syytä.

Hovioikeuden ratkaisu poikkeaa tutkielman oikeustapausaineiston

mukaisesta alioikeuskäytännössä omaksutusta periaatteesta olennai-

sesti muun muassa sikäli, että hovioikeus otti maksukyvyn heikenty-

misen tilapäisyyttä arvioidessaan velallisen ansainmahdollisuudet ja

myötävaikutusvelvollisuuden huomioon oma-aloitteisesti ilman, että

kukaan velkojista olisi vedonnut niihin menettelyssä käräjä- tai hovi-

oikeudessa. Tutkielman aineiston perusteella alioikeuskäytännössä

velallisen ansaintamahdollisuuksia ei oteta muutoksen edellytyksiä

arvioitaessa huomioon ilman velkojan väitettä, joten maksuohjelman

muuttamisen edellytysten katsotaan lähtökohtaisesti täyttyvän tilapäi-

senkin maksukyvyn heikentymisen nojalla. Oikeustapausaineiston pe-

rusteella velkojan väite velallisen ansaintamahdollisuuksien olemas-

saolosta ei yleensä kumoa alioikeuskäytännössä vahvana lähtökohtana

olevaa olettamaa velallisen kyvyttömyydestä parantaa tulojaan, vaikka

muutosta haettaisiin heti ohjelman alussa127 eikä ansaintamahdolli-

pausta, koska velallinen ei kyennyt täyttämään maksuvelvollisuuttaan kovin lyhyessä ajassa. Käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan mielestäni väärin perustein sikäli, että se antoi merki-tystä sille, ettei velallisen maksukyvyn heikentyminen johtunut niinkään velallisen omien tulojen ja asumismenojen noususta, vaan puolison tulojen vähentymisestä. Muutoksen edellytyksiä VJL 44.1 §:n 1 kohdan nojalla arvioitaessa merkitystä ei pitäisi ole sillä, johtuu-ko velallisen maksukyvyn heikentyminen velallisen vai puolison tulojen heikentymisestä.127. Tutkimuksen oikeustapausaineiston muutostapauksista yhteensä 21 asiassa velallinen oli hakenut muutosta alle vuoden kuluessa ohjelman alkamisesta ja yhteensä 35 tapauk-sessa hakemus oli tullut vireille alle puolentoista vuoden kuluessa ohjelman alkamisesta.

55


suuksien puuttumisesta olisi esitetty selvitystä. Väliaikaista maksuky-

vyn heikentymistä koskevan tulkinkäytännön yhtenäistämiseksi olisi

välttämätöntä saada lisää sen arvioimista koskevia ylempien oikeusas-

teiden ratkaisuja.128

3.2.4 Kohtuuton maksuvelvollisuus

Voimassa olevan VJL 44.1 §:n 1 kohdan mukaan maksuohjelmaa voidaan

muuttaa velallisen maksukyvyn heikentymisen nojalla vain siinä tapa-

uksessa, ettei vahvistetun maksuvelvollisuuden täyttämistä voitaisi koh-

tuudella edellyttää129. Lakitekstin mukaan kohtuullisuutta on arvioitava

erityisesti maksuvelvollisuuden täyttämiseen kuluvan ajan perusteella.

Esitöiden mukaan ohjelman muuttaminen ei tulisi kysymykseen, jos

velallinen kykenisi täyttämään vahvistetun maksuvelvollisuuden suh-

teellisen lyhyessä ajassa, esimerkiksi vuodessa maksuohjelman keston

päätyttyä130. Ohjelman muuttamiseksi maksuvelvollisuuden tulisi jäädä

suurelta osin täyttämättä ja maksamisen kestää olennaisesti maksuoh-

jelman kestoa kauemmin131. Siitä, mikä aikaraja olisi ylityttävä, jotta

muuttaminen tulisi kysymykseen, on oikeuskirjallisuudessa ja -käy-

tännössä esitetty erilaisia näkemyksiä. Oikeuskirjallisuudessa kolmea

vuotta on pidetty liian pitkänä aikana ja siksi kahden vuoden lisäaikaa

on esitetty mahdolliseksi rajaksi132.

Hallituksen esityksessä käytetty ilmaisu ”suhteellisen lyhyessä

ajassa” jättää varmaankin tietoisesti aikarajan avoimeksi, jotta se voi-

128. Niiranen 2001b, s. 22−23: Julkaisussa on esitetty tiivistelmät ennen vuotta 2003 anne-tuista Kouvolan hovioikeuden ratkaisuista 6.8.1997 S 97/178 ja 29.1.1998 S 97/398, joista en-simmäisessä maksuohjelmaa ei muutettu maksuohjelman ollessa alussa. Jälkimmäisessä katsottiin, ettei ohjelman vaiheella ollut merkitystä, koska maksukyvyn heikentymistä pi-dettiin pysyvänä. Niiranen 2001a, s. 79: Julkaisussa on esitetty lyhennelmä ratkaisusta Hel-singin HO 23.3.2000 S 99/2060: Maksuohjelmaa ei muutettu hieman yli vuoden kestäneen työttömyyden perusteella, koska uudelleen työllistyttyään velallisella oli hyvät mahdolli-suudet suorittaa ohjelma loppuun eikä maksuvelvollisuutta voitu pitää kohtuuttomana.129. HE 98/2002 vp, s. 43–44: Esityksen mukaan vähäistä maksuvelvollisuutta ei yleensä voida alentaa, ellei maksuvara puutu kokonaan.130. HE 98/2002 vp, s. 43.131. HE 98/2002 vp, s. 43.132. Niiranen − Jokinen 2003, s. 89. Julkaisussa viitataan Jussi Heiskasen kuluttajaviraston koulutustilaisuudessa 30.1.2003 esittämään. Lähteessä ei ole ilmaistu perusteluja maini-tuille linjauksille.

56


taisiin arvioida kussakin yksittäistapauksessa sen kaikki olosuhteet

huomioon ottaen. Käsitettä ”suhteellisen lyhyessä ajassa” on käytetty

hallituksen esityksessä myös arvioitaessa velkajärjestelyn edellytyksiä

painavien perusteiden nojalla (VJL 9.1 § 2 k.)133. Ilmaisulla tarkoitetta-

neen samaa molemmissa yhteyksissä, sillä molemmissa säännöksis-

sä on kysymys velallisen maksukyvyn ja velkojen määrän välillä vallit-

sevasta epäsuhteesta134. VJL 9.1 §:n 2 kohdan soveltaminen edellyttää

niin sanottua kvalifioitua maksukyvyttömyyttä. Esitöiden mukaan sillä

tarkoitetaan, että velkojen ja velallisen maksukyvyn välisen epäsuhdan

pitää olla niin suuri, ettei velallinen useiden vuosienkaan aikana ky-

kenisi selviytymään veloistaan.135 Ainakin alun perin lainsäätäjän tar-

koituksena näyttäisi siis olleen, että maksuvelvollisuuden täyttämiseen

tulisi kulua vuosia, jotta maksuvelvollisuutta voitaisiin VJL 44.1 §:n 1

kohdan nojalla alentaa.

Maksuohjelman muuttamista koskevaa säännöstä ei ole muutettu

vuonna 2003 voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen, vaikka maksuohjel-

man normaalikesto lyhennettiin vuoden 2010 lakimuutoksessa viidestä

vuodesta kolmeen. Lainsäätäjän tarkoituksella lyhentää järjestelyn kes-

toa voisi perustella tulkintaa, jonka mukaan jo lyhempikin lisämaksuaika

voisi täyttää kohtuuttoman maksuajan kriteerin myös maksuohjelman

muuttamisen edellytyksiä arvioitaessa. Toisaalta, kun maksuvelvollisuus

järjestelyssä on leikattu entistä lyhemmän ajan maksukyvyn mukaiseksi,

sen täyttämisen edellyttämistä ei helposti voine pitää kohtuuttomana, eikä

maksuaika pidennettynäkään yleensä muodostu erityisen pitkäksi136.

133. HE 183/1992 vp, s. 49.134. HE 180/1996 vp, s. 19: Esityksen mukaan maksuohjelman muuttamiseksi velallisen tulisi maksuohjelman päättyessä olla käytännössä uuden velkajärjestelyn tarpeessa, joten rinnastus lienee perusteltu.135. HE 183/1992 vp, s. 49.136. Jos maksuohjelman kestoksi on määrätty VJL 10 a §:n nojalla viisi vuotta, vuosia sitä pi-dempää maksuaikaa voidaan pitää jo pitkänä. Toisaalta tällöin on otettava huomioon, että ankarampi maksuvelvollisuus on tarkoituksellinen seuraus velkaantumiseen liittyneestä moitittavuudesta, eikä sitä tulisi alentaa ilman hyväksyttävää perustetta. Muun muassa Ylivieska-Raahen käräjäoikeus tutkielman aineistoon kuuluvassa ratkaisussaan 3.2.2015 HJ 14/360 alensi velallisen maksuvelvollisuutta, koska katsoi, ettei tavallisten velkojen maksu-aika voi muodostua viittä vuotta pidemmäksi missään muissa tapauksissa kuin velallisen säilyttäessä asuntonsa järjestelyssä. Ratkaisu ei vastaa lain sisältöä (VJL 40 § ja VJL 44.1 §:n 1 kohta).

57


Velallisen mahdollisuutta selviytyä ohjelmassa vahvistetusta maksu-

velvollisuudesta on pyritty parantamaan lakiin sen voimassaolon aikana

tehdyillä muutoksilla. Vuodesta 1997 lukien velkoja voi periä ohjelmaan

perustuvaa saatavaansa ulosotossa (VJL 42.2 §), jos velallinen ei kykene

noudattamaan ohjelmaa. Näin velallinen saa lisäaikaa velkavastuun-

sa maksamiseksi. Vuonna 2003 voimaan tulleella lailla säädettiin mak-

suohjelman maksuvelvollisuus korottamaksi (VJL 40.1 §). Tarkoitukse-

na oli varmistaa, ettei velallisen maksukyvyn ja maksuvelvollisuuden

suhde muodostuisi kohtuuttomaksi, vaikka velallisen maksukyky hei-

kentyisi137. Maksukyvyn heikentyessä velkajärjestelyn merkitys velalli-

selle on, että hänen velkavastuunsa on kohtuullistettu ja määrä pysyy

sillä tasolla, jolle se on alennettu. Lähtökohtaisesti jo järjestelty koroton

velka voisi esitöiden mukaan vain poikkeuksellisesti muodostua koh-

tuuttomaksi.138

Soveltamiskäytännössä kohtuuttoman maksuvelvollisuuden arvi-

oimisen tulkinnanvaraisuus johtuu siitä, että kohtuuttomuutta joudu-

taan usein arvioimaan etukäteen ennen kuin heikentymisen lopullinen

määrä tai edes kokonaismaksukyvyn heikentymisen toteutuminen on

tiedossa. Mitä aikaisemmassa ohjelman keston vaiheessa maksuvelvol-

lisuuden kohtuullisuuteen joudutaan ottamaan kantaa, sitä vaikeampi

on arvioida velallisen tuleva maksukyky ja määrä, joka maksuvelvol-

lisuudesta olisi jäljellä ohjelman päättyessä. Esitöiden mukaan ohjel-

man muuttaminen ei yleensä tulisikaan kysymykseen vielä ohjelman

alussa139.

Lisäksi arvioinnin epävarmuuteen vaikuttaa heikentymisen kes-

to. Lyhytkestoisen heikentymisen voidaan vain poikkeustapauksissa

varmuudella tietää jatkuvan siten, että maksuvelvollisuus muodostui-

si kohtuuttomaksi. Hallituksen esityksen 98/2002 mukaan maksuoh-

jelman muuttamiseksi kuitenkin riittää, että heikentyminen ilmeisesti

johtaisi maksuvelvollisuuden kohtuuttomuuteen140. Maksuohjelmaa

voidaan siis muuttaa, vaikka mahdollisuus maksukyvyn parantumiseen

137. HE 98/2002 vp, s.40.138. HE 98/2002 vp, s. 40.139. HE 98/2002 vp, s. 43.140. HE 98/2002 vp, s. 43.

58


ei olisi poissuljettu. Esitöiden mukaan lisäsuoritusvelvollisuus turvaisi

velkojan oikeutta, jos velallisen maksukyky myöhemmin osoittautuisi

ennakoitua paremmaksi141. Ellei maksuohjelman kesto ole päättymäs-

sä, epävarmassa tapauksessa maksuvelvollisuutta ei ole välttämätöntä

leikata, sillä hakemuksen hylkääminen ei estä myöhemmän uuden ha-

kemuksen hyväksymistä.

Ratkaisu edellytysten täyttymisestä tapahtuu voimassa olevan lain

mukaan vertaamalla velallisen VJL 4 §:n mukaista maksukykyä oh-

jelman mukaan jäljellä olevan maksuvelvollisuuden määrään, las-

kemalla kuinka kauan maksuvelvollisuuden täyttäminen kestäisi ja

arvioimalla maksamiseen tarvittavan ajan kohtuullisuus velallisen

olosuhteissa. Tutkielman oikeustapausaineistosta ei käy ilmi, että ali-

oikeuskäytännössä edellytyksiä arvioitaessa suoritettaisiin kohtuulli-

suusarviointi säännöksen edellyttämällä tavalla, ellei joku velkojista

esitä perusteltua väitettä, jonka mukaan velallinen kykenee maksa-

maan jäljellä olevan maksuvelvollisuuden kohtuullisessa ajassa. So-

veltamiskäytäntö ei näin ollen vastaa lain lähtökohtaa, jonka mukaan

velallisen maksukyvyn heikentyminen ei ole peruste maksuohjelman

muuttamiselle, vaan edellytetään nimenomaan maksuvelvollisuuden

kohtuuttomuutta.

Jotta velkoja voisi esittää väitteen maksuvelvollisuuden täyttämi-

sen kohtuullisuudesta, velkojan tulisi saada riittävät tiedot velallisen

maksukyvystä ja jäljellä olevasta maksuvelvollisuudesta. Tutkielman

aineistoon sisältyvistä hakemuksista tai selvittäjien muutosohjelmaeh-

dotuksista mainitut seikat eivät yleensä käyneet ilmi. Niissä tapauksissa,

joissa selvittäjän tehtäväksi oli määrätty laissa säädettyjen edellytysten

selvittäminen, velkoja sai selvityksenä lausuttavakseen vain selvittäjän

ehdottaman muutosohjelman. Maksuohjelmassa velallisen maksuvara

määritellään VJL 5.1 §:n mukaisesti, eli muutosohjelma sisältää tiedot

velallisen tosiasiallisista tuloista ja tiedossa olevista muutoksista maksu-

141. HE 98/2002 vp, s. 43. Velallisen lisäsuoritusvelvollisuutta on lievennetty vuoden 2003 jälkeen ensin 1.1.2007 voimaan tulleella lailla 1088/2006 ja sen jälkeen 1.1.2015 voimaan tulleella lailla 1123/2014. Jos velallisen maksukyky paranee maksuohjelmassa arvioidusta, velallisen on tilitettävä velkojille kultakin kalenterivuodelta puolet 2000 euroa ylittävästä parantuneen nettotulon määrästä (VJL 35 a §).

59


varassa142. Lisäksi muutosohjelmasta on saatavissa tieto velallisen muu-

tosohjelman mukaisesta alennetusta maksuvelvollisuudesta. Muutos-

ohjelmasta ei sellaisenaan käy ilmi, onko velallisen VJL 4 §:n mukainen

maksukyky heikentynyt eikä maksukyvyn suhde vahvistetun ohjelman

mukaan jäljellä olevaan maksuvelvollisuuteen.

Vain muutamassa tutkielman oikeustapausaineistoon sisältyvässä

muutosohjelmaehdotuksessa selvittäjä oli esittänyt ratkaisunsa peruste-

luksi arvionsa siitä, ettei velallisella ollut mahdollisuutta parantaa mak-

sukykyään ja laskelman siitä, kuinka kauan jäljellä olevan vahvistetun

maksuvelvollisuuden täyttäminen olisi kestänyt velallisen maksukyvyllä.

Yleensä ehdotuksissa ei ollut otettu kantaa velallisen ansaintamahdolli-

suuksiin eikä mainittu vahvistetun maksuvelvollisuuden jäljellä olevaa

määrää. Ehdotuksista ei käynyt ilmi, että määrää olisi selvitetty tai mi-

tään vertailua suoritettu. Velkojat eivät näin ollen saa selvityksistä riit-

täviä (VJL 66.1 §:n edellyttämiä) tietoja kohtuuttomuuden arvioimiseksi

ja mahdollisen väitteen esittämiseksi.

Tutkielman oikeustapauksissa käräjäoikeudet olivat hyväksyneet sel-

vittäjän ehdotuksen sellaisenaan, jos sitä ei ollut vastustettu tai vastus-

tamiselle ei ollut esitetty riittäväksi katsottua perustelua. Tuomioistuin

oli ottanut kantaa kohtuulliseen maksuaikaan vain, jos joku velkojista

oli esittänyt sitä koskevan perustellun väitteen. Näiden ratkaisujen pe-

rusteella alioikeuksien tulkinnaksi kohtuuttoman lisämaksuajan rajaksi

näyttäisi muodostuneen noin yksi vuosi. Joissakin ratkaisuissa maksu-

velvollisuuden täyttämiseen tarvittavassa ajassa oli otettu huomioon

maksamatta oleva maksuvelvollisuus siltäkin osin kuin se ei perustunut

maksukyvyn heikentymiseen ja muutosmenettelystä johtuva maksuajan

pidentyminen, mikä ei perustu lakiin.

3.3 Vähäinen maksukyvyn heikentyminen ja vapaaehtoiset muutokset

Velallisen maksukyky voi heikentyä maksuohjelman keston aikana si-

ten, että hän ei kykene noudattamaan maksuohjelman maksuaikataulua

142. HE 183/1992 vp, s. 45.

60


mutta maksuohjelman muuttamisen edellytykset eivät ainakaan toistai-

seksi täyty. Jos heikentyminen tapahtuu maksuohjelman alkupuolella,

ohjelman muuttaminen ei yleensä tule edes kysymykseen. Tarvitessaan

velallisella on tällöin käytettävissään VJL 41.2 §:n mukainen lykkäysoi-

keus. Lykkäysoikeuden tarkoituksena on estää velallisen joutuminen

ahdinkoon, jos maksuohjelman muutoskynnys ei ylity143. Jos lykkäys-

oikeus on jo käytetty, maksuohjelmaa on lähtökohtaisesti noudatettava

maksukyvyn heikentymisestä huolimatta (VJL 41.1 §).

Velkajärjestelylakiin ei sisälly säännöstä siitä, miten velallisen pitäi-

si toimia, jos hän ei kykene noudattamaan vahvistettua ohjelmaa. VJL

6 § velvoittaa velallisen antamaan velkojille kaikki tiedot, joilla voi olla

merkitystä velkajärjestelyn toteuttamisessa. Velkoja voi vaatia maksuoh-

jelman täytäntöönpanoa (VJL 42.2 §), jos velallinen ei kykene noudatta-

maan ohjelmaa, mutta maksuohjelman laiminlyöminen ilman hyväk-

syttävää syytä on maksuohjelman raukeamisperuste (VJL 42.4 § 1 k.).

Raukeamishakemus on tehtävä viivytyksettä sen jälkeen, kun peruste

on tullut velkojan tietoon (VJL 61.1 §). Jos velallinen ei ilmoita maksu-

kykynsä heikentymisestä edes velkojan pyytäessä selvitystä laiminlyön-

nin syystä, se voi johtaa turhiin ja kustannuksia aiheuttaviin raukea-

mishakemuksiin. Lisäksi oikeuskäytännössä on aiemmin katsottu, ettei

maksuohjelmaa enää voida muuttaa, jos velallinen vetoaa maksukyvyn

heikentymiseen vasta velkojan raukeamishakemuksen tultua vireille144.

Vaikka velkajärjestelylain esitöissä on kautta linjan pyritty kannus-

tamaan osapuolia ensisijaisesti ratkaisemaan velallisen maksuvaikeu-

det sopimusteitse145, velallisella ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta

pyrkiä sopimaan maksuohjelman muuttamisesta vapaaehtoisesti en-

nen muutoksen hakemista tuomioistuimessa146. Tutkielman oikeusta-

143. HE 98/2002 vp, s. 24. Lykkäysoikeus lisättiin lakiin vuonna 2003 voimaan tulleessa muutoksessa.144. Varis 1996, s. 34: Tutkimuksen mukaan sekä käräjä- että hovioikeuskäytännössä ve-lallisen muutoshakemus, joka oli tehty vasta velkojan raukeamishakemuksen jälkeen, oli katsottu liian myöhään tehdyksi.145. OM 59/2013, s. 54.146. VJL 11 §:n mukaan velallisen on ennen tuomioistuimessa vahvistettavaa velkajärjes-telyä pyrittävä pääsemään velkojiensa kanssa vapaaehtoiseen sopimukseen velkojensa järjestelystä, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Velkojien puolestaan on myötävaikutettava sovinnon syntymiseen.

61


pausaineistoon sisältyvistä hakemuksista kävi ilmi, että velalliset olivat

ennen muutoshakemusta usein ehdottaneet velkojille maksuvelvol-

lisuuden vapaaehtoista kohtuullistamista. Muutoksen hakeminen

tuomioistuimessa johtuu aineiston mukaan usein siitä, etteivät kaikki

velkojat ole hyväksyneet velallisen muutosehdotusta.

Tuomioistuimen ulkopuolella tehtävät sovintoratkaisut edistäisivät

lain tavoitetta vähentää velkaongelmasta yhteiskunnalle aiheutuvia kus-

tannuksia. Pitäisikö velkojien siis vapaaehtoisesti suostua maksuvelvolli-

suuden alentamiseen sen vuoksi, ettei velallinen kykene noudattamaan

ohjelman aikataulua? Kysymykseen ei voi antaa yksiselitteistä vastausta.

Velkajärjestelyllä velallisen velkaongelma on jo kertaalleen järjestelty, ja

jo leikatun maksuvelvollisuuden määrässä on otettu huomioon velalli-

sen ansaintamahdollisuudet. Lisäksi velallisella on velvollisuus pyrkiä

ylläpitämään ja parantamaan maksukykyään. Velallisen tosiasiallisen

maksuvaran heikentyminen ei välttämättä tarkoita, että velallisen VJL 4

§:n mukainen maksukyky olisi heikentynyt, eikä velan leikkaamisen tu-

lisi olla ensisijainen keino ratkaista velallisen tilapäisestä tai vähäisestä

maksukyvyn heikentymisestä johtuva maksuvaikeus. Velkajärjestelyn

tavoite edellyttää, että velallinen pyrkii korjaamaan maksukykynsä hei-

kentymisen yrittämällä parantaa maksukykyään. Maksuohjelmassa ve-

lat kohtuullistetaan määrällisesti vastaamaan velallisen maksuohjelman

keston pituisen ajanjakson maksukykyä. Vahvistetun maksuvelvollisuu-

den määrää ei välttämättä voida pitää kohtuuttomana vain sen vuoksi,

ettei velallinen tosiasiallisesti saa sitä maksetuksi ohjelmassa arvioidun

maksuaikataulun mukaisesti.

Vapaaehtoisiin sopimuksiin ja niiden solmimiseen liittyvät ongel-

mat voivat estää sopimuksen syntymisen. Vapaaehtoinen sopimus voi

tuomioistuimen vahvistamaa maksuohjelmaa helpommin muodostua

riitaiseksi, jos siinä ei ole yksityiskohtaisesti sovittu kaikista sen ehdois-

ta. Esimerkiksi lisäsuoritusvelvollisuuden määräytymisen perusteet

(VJL 35 a §) voivat jäädä epäselviksi, jos sopimukseen ei sisälly tieto-

ja tuloista ja menoista, joihin sovittu maksuvelvollisuus perustuu. Tut-

kielman oikeustapausten perusteella ammattimaiset velkojat näyttävät

62


yleensä hyväksyvän maksuohjelman muuttamisen vapaaehtoisesti vain,

jos kaikki velkojat hyväksyvät saman sisältöisen muutosohjelman. Kaik-

kien velkojien tavoittaminen voi osoittautua velalliselle mahdottomaksi

tai kannattamattomaksi vaivannäöksi, koska yhdenkin velkojan suostu-

muksen puuttuminen yleensä estää kattavan sopimuksen syntymisen.

Velallinen voi ehdottaa velkojille myös vapaaehtoista ohjelman

keskeyttämistä siten, että maksuvelvollisuutta ei alennettaisi vaan oh-

jelman mukaiset maksut maksettaisiin maksukyvyn palauduttua. Vel-

kojat eivät menettäisi kertymäänsä, mutta joutuisivat odottamaan

suorituksen saamista. Koska maksuohjelman muuttaminen tuomio-

istuimessa edellyttää maksukyvyn heikentymisen olennaisuutta, ve-

lalliset yleensä pyrkivät sopimaan maksujen lykkäämisestä odottaes-

saan VJL 44.1 §:n 1 kohdan edellytysten täyttymistä. Laki ei kuitenkaan

kannusta velkojaa hyväksymään maksujen viivästystä tai maksuerien

pienentämistä − päinvastoin. Mikäli velallinen myöhemmin hakee

maksuohjelmansa muuttamista tuomioistuimessa, muutos tulee nii-

den velkojien vahingoksi, joille maksuohjelman mukaan vielä kertyi-

si suoritusta (VJL 44.2 §). Sen sijaan velkoja, joka on saanut suoritus-

ta enemmän kuin laskennallisen osuutensa velallisen heikentyneestä

maksuvarasta, ei ole velvollinen palauttamaan osuutensa ylittävää suo-

ritusta147.

Vapaaehtoisen sopimuksen noudattaminen voi osoittautua mahdot-

tomaksi, sillä jos yksikin velkojista vaatii maksuohjelman täytäntöönpa-

noa ulosotossa, velalliselle ei ulosmittauksen jälkeen yleensä jää varoja

huojennetunkaan sopimuksen täyttämiseen. Velkoja voi vaatia mak-

suohjelman täytäntöönpanoa ulosotossa, jos maksuohjelmassa mää-

rätty maksuvelvollisuus on erääntyneenä maksamatta yli kolmen kuu-

kauden ajan (VJL 42.2 §). Velkoja voi tällöin vaatia maksettavaksi koko

jäljellä olevan kokonaiskertymänsä, vaikka se ei ohjelman mukaan olisi

erääntynyt (VJL 42.2 §). Ulosmittauksessa sovelletaan ulosottokaaren

säännöksiä, vaikka täytäntöönpanoperusteena on maksuohjelma148.

Velallisen velkajärjestelylain mukaisella maksuvaralla ei näin ole vai-

kutusta ulosmittauksen määrään. Koko ulosottokertymä tulee vain täy-

147. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 406. Myös: Itä-Suomen HO 16.9.2014 S 14/714.148. HE 180/1996 vp, s. 44.

63


täntöönpanoa hakeneen velkojan hyväksi.

Mahdollisuus saada täytäntöönpanossa perityksi etukäteen velan

ohjelman mukaan erääntymätön loppukertymä yhdistettynä velan

osuuden ylittävän suorituksen palautusvelvollisuuden puuttumiseen

mahdollisessa myöhemmässä maksuohjelman muutoksessa tarkoit-

taa, että laki suosii velkojaa, joka velallisen tultua kyvyttömäksi nou-

dattamaan ohjelmaa mahdollisimman pikaisesti siirtää saatavansa

ulosottoon. Maksuohjelman muutos tulee nimenomaan sellaisen vel-

kojan vahingoksi, joka on myöntänyt velalliselle lisämaksuaikaa ja jolle

vahvistettua suoritusta on siksi muutoksen ajankohtaistuessa maksa-

matta. Velkoja voi VJL 44.2 §:n nojalla menettää muutoksen jälkeen

erääntyvän kertymänsä. Lisäksi velalliselle muutosohjelmassa vahvis-

tettava maksuvelvollisuus ei aina riitä turvamaan edes velallisen hei-

kentyneen maksukyvyn mukaista osuutta sellaiselle velkojalle, joka

on ennen muutosta saanut suoritusta muita velkojia vähemmän149.

Palautusvelvollisuuden puuttuminen mahdollistaa myös velkojan suo-

simisen150.

Maksukyvyn tilapäinenkään heikentyminen ei saisi johtaa siihen,

että velallisen käyttöön jää varoja alle minimitoimeentulon rajan. Lais-

sa tavoitteena on, ettei velallinen joutuisi turvautumaan toimeentulo-

tukeen velkajärjestelyssä151. Jos maksuohjelman muuttaminen edes

maksuaikaa pidentämällä ei ole mahdollista, velallisen mahdollisuus

selviytyä välttämättömistä elinkustannuksistaan voi vaarantua. Toi-

meentulotuen viimesijaisuudesta johtuen sitä ei välttämättä myönnetä

velkajärjestelyssä olevalle, koska maksuohjelman muutosta pidetään

siihen nähden ensisijaisena keinona turvata velallisen selviytyminen

välttämättömistä menoista ja elinkustannuksista152. Välttämättömis-

149. Velkojien asema muutoksessa riippuu tavasta, jolla selvittäjä määrittelee velallisen maksuvelvollisuuden muutosohjelmassa. Muutosohjelman laatimista käsitellään tarkem-min kappaleessa 4.5.2. 150. Velallinen voi maksaa pois esimerkiksi sellaisen velkojan kertymän, jonka takaajana on velallisen läheinen tai jonka velallinen tietää vastustavan muutoshakemusta.151. Ks. HE 183/1992 vp, s. 43.152. Hämeen LO 28.2.1997 282/4010/97: Ratkaisussa todetaan, että yksityishenkilön vel-kajärjestely on ensisijainen vähimmäistoimeentulon turvaamiskeino toimeentulotukeen nähden. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 5 §:n mukaan velallisen ei tarvitse käyttää velkajärjestelyn piirissä olevien velkojensa maksuun niitä tuloja, jotka hän tarvitsee

64


tä elinkustannuksista selviytymisen vaarantuminen voi heikentää

velallisen fyysistä ja henkistä terveyttä, mitä seikkoja lain säätämisellä

pyrittiin estämään153.

Maksuvelvollisuuden maksaminen ulosoton kautta ehkä parhaiten

turvaisi velallisen vähimmäistoimeentulon, mikäli maksuohjelman

maksuaikataulun noudattaminen ei kohtuudella ole mahdollista. Toi-

saalta ulosotto lisää velallisen maksuvelvollisuutta, sillä myös velkajär-

jestelysaatavasta peritään ulosottomaksu154. Velallinen ei välttämättä

saa ulosottoa keskeytettyä, vaikka saisikin maksukykynsä palautetuksi.

Ulosotto nimittäin jatkuu, kunnes velkojan kertymä on kokonaan mak-

settu, velkoja peruuttaa hakemuksensa tai velallinen maksaa kaikki

erääntyneet maksuerät ja tekee uskottavaksi, että kykenee vastaisuu-

dessa noudattamaan ohjelmaa (VJL 42.2 §).

Velkajärjestelylain esitöissä on korostettu tavoitetta, että velallinen

ja velkojat ensisijaisesti ratkaisisivat velallisen maksuvaikeudet vapaa-

ehtoisin sopimuksin155. Velkajärjestelylain seurantatutkimuksissa on

todettu, että joustavalla maksuohjelmalla voitaisiin parantaa velallis-

ten toimeentuloa maksuohjelman keston aikana156. Voimassa oleva laki

ei kannusta velkojaa joustamaan ohjelman maksuaikataulussa, koska

se koituu velkojan vahingoksi mahdollisessa ohjelman myöhemmässä

muutoksessa. Lainsäädäntöä kehitettäessä tulisi pohtia vapaaehtoisten

sopimusten syntymistä vaikeuttavien lainsäädännöstä johtuvien estei-

den poistamista ja sellaisen järjestelmän kehittämistä, jossa ohjelman

maksuaikataulua voitaisiin tarvittaessa muuttaa velkoja leikkaamatta ja

tarvitsematta turvautua tuomioistuinmenettelyyn.

välttämättömiin elinkustannuksiinsa.153. Ks. HE 183/1992 vp, s. 8.154. HE 180/1996 vp, s. 44.155. Mm. HE 83/2014 vp, s. 24.156. Valkama 2011, s. 13.

654 Maksuohjelman muuttaminen

4.1 Muutoksen hakeminen

Maksuohjelman muuttamista tuomioistuimessa on haettava maksuoh-

jelman keston aikana viivytyksettä sen jälkeen, kun peruste on tullut

hakijan tietoon (VJL 61.1 §). Viivästystä arvioitaessa on otettava huomi-

oon, ettei maksukyvyn heikentymishetki yleensä ole muutosperusteen

syntymishetki. Vaatimus, jonka mukaan velallisen olisi kyettävä määrit-

telemään, milloin maksukyvyn heikentymisperuste on käsillä ja hakea

muutosta viivytyksettä, vaikuttaa ankaralta. Koska tilapäinen maksu-

kyvyn heikentyminen ei ole maksuohjelman muutosperuste ja koska

maksuohjelman muuttaminen ei maksuohjelman keston alkupuolella

yleensä tule edes kysymykseen, velallinen voi käytännössä vedota hei-

kentymiseen vasta jälkikäteen.157

Muutoksenhakumahdollisuuden rajautuminen maksuohjelman

päättymistä edeltävään aikaan vaikuttaa puolestaan siten, ettei maksu-

kyvyn heikentymiseltä voida edellyttää vakiintuneisuutta, jos maksuky-

ky heikentyy maksuohjelman keston ollessa lopuillaan158. Vahvistettua

maksuvelvollisuutta ei nimittäin voida kohtuullistaa enää maksuohjel-

man keston päättymisen jälkeen, vaikka kävisi ilmi, että muutosperuste

olisi ollut käsillä. Velkajärjestelyn toteutumista koskevien seurantatut-

kimusten mukaan olisi selvitettävä tarve lisätä velallisille annettavaa

järjestelyä koskevaa informaatioita159, sillä tutkimukset ovat osoittaneet,

ettei velallisilla aina ole ollut ajoissa tietoa muutoksen mahdollisuudes-

ta tai kykyä sen hakemiseen160.

157. Säännös voi johtaa myös pikaisiin ja mahdollisesti turhiin ja tuomioistuinta työllistä-viin muutoshakemuksiin. 158. HE 98/2002 vp, s. 43: Esityksen mukaan siinä tapauksessa, että maksuvelvollisuutta on jäljellä enää vähäinen määrä, muutos tulee kysymykseen lähinnä vain, jos maksuvaraa ei ole lainkaan.159. Valkama 2011, s. 13.160. Muttilainen − Valkama 2003, s. 28–29.

66


Maksukyvyn heikennyttyä velallinen ei voi jäädä passiivisesti odot-

tamaan ajan kulumista ja heikentymisen vakiintumista saadakseen

maksuvelvollisuutensa alennetuksi, vaan hänellä on VJL 7.2 §:n mukai-

nen velvollisuus aktiivisesti pyrkiä vahvistetun maksukykynsä ylläpi-

tämiseen ja maksuvelvollisuuden täyttämiseen. Muutosta hakiessaan

velallisella on lähtökohtaisesti velvollisuus osoittaa, ettei hänellä ole

mahdollisuutta parantaa maksukykyään. Lisäksi velallisen tulisi maksaa

suorituksia tosiasiallisen maksukykynsä mukaisesti eikä jättää maksuja

kokonaan maksamatta, jos maksuvara ei puutu kokonaan161.

Maksuohjelman muuttamista tuomioistuimessa on haettava kirjal-

lisella hakemuksella, johon on liitettävä ehdotus uudeksi maksuohjel-

maksi (VJL 61.1 § ja 61.2 §). Asettamalla laissa velalliselle velvollisuus liit-

tää hakemukseensa ehdotus muutetuksi ohjelmaksi laissa on ilmeisesti

pyritty siihen, että hakemus olisi mahdollisimman hyvin valmisteltu ja

nopeasti ratkaistavissa162. Muutosehdotuksen maksuvaralaskelmista

tuomioistuimella ja kuultavilla olisi mahdollisuus saada valmiiksi las-

kettua selvitystä ainakin velallisen esittämästä maksuvarasta.163

Muutoshakemuksen sisällöstä ei ole säännöksiä velkajärjestelylaissa.

Hakemukseen tulevat sovellettavaksi OK 8 luvun yleiset hakemusasioita

koskevat säännökset (VJL 49.1 §). OK 8 luvun hakemuksille ei ole sää-

detty määrämuotoa. Pakollisena tietona velallisen on hakemuksessaan

esitettävä yksilöity vaatimuksensa ja vaatimuksen perusteet (OK 8:2.1)

sekä oheistettava hakemukseen niitä koskevat kirjalliset todisteet (OK

8:2.2).164 Edelleen hakemuksessa on ilmoitettava muun muassa asiaan

osallisten nimet ja yhteystiedot (OK 8:2.3 ja OK 5:2.2)165.

161. Varis 1996, s. 34: Seurantatutkimuksen mukaan velkajärjestelyn raukeamispäätökseen oli vaikuttanut muun muassa, jos velallinen ei ollut suorittanut edes alentuneisiin tuloihin suhteutettua maksuvaraa velkojille. (Toisaalta velallinen ei kykene maksamaan edes alen-tuneen maksuvaransa mukaista suoritusta, jos yksikin velkojista siirtää maksuohjelman omalta osaltaan ulosottoon.)162. HE 183/1992 vp, s. 31: Esityksen mukaan tarkoitus olisi, että velallinen vastaa selvityk-sistä ja tuomioistuimen käsiteltäväksi tuleva asia olisi mahdollisimman hyvin valmisteltu päätöstä varten.163. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 431: Teoksessa todetaan muutoksen perusteen ilmenevän paremmin velallisen maksuohjelmaehdotuksesta. 164. Ks. Linna 2009, s. 114.165. Jos velkoja on ohjelman keston aikana vaihtunut ja siirrosta on ilmoitettu velalliselle, velallisella on velvollisuus ilmoittaa velkojan vaihtuminen ja uuden velkojan yhteystiedot

67


Edellä mainituista OK 8 luvun säännöksistä ja VJL 44.1 §:n 1 kohdan

mukaisista muutoksen edellytyksistä seuraa, että muutoshakemukses-

ta ja sen liitteistä tulisi käydä yksilöidysti ilmi, miten velallinen vaatii

maksuohjelmansa muutettavaksi ja tosittein osoitettu selvitys siitä, että

maksuohjelman muuttamiselle on olemassa lain mukainen peruste. Ha-

kemuksessa tulisi näin ollen osoittaa, että velallisen maksukyky on en-

nakoimattomasti ja olennaisesti heikentynyt hänestä riippumattomista

syistä166, hänellä ei ole mahdollisuutta parantaa maksukykyään ja että

maksuvelvollisuuden täyttäminen kestäisi joko kohtuuttoman kauan tai

muodostuisi muusta velallisen osoittamasta syystä kohtuuttomaksi.167

Lisäksi hakemuksesta tulisi käydä ilmi voimassa olevat velkojat, takaa-

jat ja muut osalliset sekä näiden yhteystiedot. Hakemukselle asetetut

vaatimukset vastaavat toisin sanoen paljolti velkajärjestelyhakemuksen

sisällölle VJL 50–51 §:ssä asetettuja vaatimuksia.

Koska lain mukaan hakemukseen on liitettävä velallisen ehdotus

uudeksi maksuohjelmaksi, hakemusta rasittaa muodollinen puute eh-

dotuksen puuttuessa. Jos hakemus on puutteellinen ja sen korjaaminen

on asian käsittelyn kannalta tai vastauksen antamiseksi välttämätöntä,

käräjäoikeuden tulisi kehottaa hakijaa täydentämään hakemustaan (OK

5:5.1 ja OK 8:13)168. OK 5:6.1 mukaan hakemus jätetään tutkimatta, jos

se on niin puutteellinen, ettei se kelpaa hakemusasian ratkaisun perus-

teeksi, eikä hakija täydennä hakemustaan tuomioistuimen kirjallisesta

hakemuksessaan (myös VJL 6 §).166. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 119: Teoksessa todetaan, että velallisen on velkajärjestely-hakemuksessaan ilmoitettava taloudellista asemaansa koskevat edellytysten arvioimiseksi tarpeelliset tosiseikat. Jos velallisen maksukyvyttömyyden syy on maksukyvyn olennainen heikentyminen olosuhteiden muutoksen vuoksi, muutoksen syy on merkittävä hakemuk-seen. Velallisen on muun muassa ilmoitettava, minkä vuoksi työ on päättynyt.167. Käytännössä hakemukseen tulisi sisältyä selvitys maksukyvyn heikentymisestä ja sen syistä, selvitys heikentyneestä maksuvarasta siitä lähtien, kun ohjelma vaaditaan muutet-tavaksi, perusteltu arvio maksukyvystä ohjelman loppukeston ajalta, vahvistetun ohjelman mukainen jäljellä oleva kertymä sekä tositteet kaikista seikoista, joihin velallinen vetoaa hakemuksessaan. Velallista koskevien tietojen lisäksi mahdollisen puolison tuloista ja me-noista tulee esittää selvitys.168. Leikas 2016, s. 17, 37: Oppaan mukaan hakijaa on kehotettava täydentämään velka-järjestelyhakemustaan, jos puutteet vaikuttavat käräjäoikeuden menettelyn aloittamista koskevaan arviointiin tai velkojat eivät voi hakemuksen sisällön puutteiden vuoksi arvioida hakemusta. Jos muutoshakemuksen mukana ei ole toimitettu maksuohjelmaehdotusta ja joudutaan laskemaan uusi maksuvara, velallista voidaan täydennyskehotuksella pyytää toimittamaan maksuohjelmaehdotus määräajassa.

68


kehotuksesta huolimatta 169. Jos hakemus taas on selvästi perusteeton,

käräjäoikeus hylkää hakemuksen jatkamatta sen käsittelyä enempää

(OK 5:6.2 ja 8:13)170.

Koskelo – Lehtimäen mukaan hakemuksesta ei tarvitse kuulla ke-

tään velkojistakaan, jos hakemus on ilmeisen perusteeton eikä voi joh-

taa maksuohjelman muuttamiseen171. Tärkeää on, että hakijan vaati-

mukset käyvät selvästi ilmi hakemuksesta, sillä hakemus määrittää sen

oikeussuojan laajuuden, jonka tuomioistuin voi enimmillään tarjota

(hakemussidonnaisuuden periaate)172. Ottaen huomioon, että asias-

sa voidaan joutua määräämään selvittäjä ensin selvittämään velallisen

taloudellista tilannetta ja muutoksen edellytyksiä (VJL 64.1 §), jää epä-

selväksi, kuinka yksilöidysti muutosvaatimuksen sisältö tulisi tai kan-

nattaisi yksilöidä jo muutoshakemuksessa.173

4.2 Muutoshakemuksen käsittely

Velkojia, joita muutos koskee, on lakitekstin mukaan kuultava velal-

lisen ehdotuksen johdosta (VJL 61.2 §). Esitöiden mukaan kuulemis-

velvoite koskee sekä hakemusta että muutosehdotusta174. Kuulemis-

velvollisuutta koskevassa säännöksessä viitataan VJL 44.2 §:ään, jonka

mukaan maksukyvyn heikentyminen tulee niiden velkojien vahingoksi,

joille ohjelman mukaan vielä tulisi suoritus175. Jos hakemus on puut-

169. Linna 2009, s. 119.170. Palomäki 1996, s. 1204: Palomäki suhtautuu kriittisesti siihen, että tuomioistuin hylkäisi velkajärjestelyhakemuksen ilman velkojan väitettä.Turun hovioikeus 2.6.2016 S 16/321: Hovioikeuden mukaan käräjäoikeus ei ollut tehnyt menettelyvirhettä hylätessään velkajärjestelyhakemuksen velkojia kuule-matta, koska edellytysten puuttuminen kävi ilmi velallisen hakemuksesta.

171. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 431.172. Linna 2009, s. 110. Vrt. Koulu 1994, s. 108–109: Teoksessa todetaan, että indispositiivises-sa hakemusasiassa kielto, jonka mukaan tuomioistuin ei voi tuomita enempää kuin hakija on vaatinut, ei välttämättä ole voimassa.173. Selvittäjähaastattelun mukaan niukka enemmistö selvittäjistä määrittelee muutos-ajankohdan sen mukaan, mistä lähtien velallisen maksukyky on olennaisesti heikentynyt. Lähes yhtä moni on sitä mieltä, ettei ohjelmaa voi muuttaa aiemmasta ajankohdasta kuin velallinen on vaatinut. 174. HE 183/1992 vp, s. 81.175. Lakitekstistä ei käy ilmi, keitä velkojia siinä tarkoitetaan. HE 183/1992 vp, s. 81: Esityksen mukaan säännöksessä tarkoitetaan VJL 44.3 §:ssä tarkoitettuja, eli niitä velkojia, joille mak-

69


teellinen176, joudutaan kysymään, tulisiko tuomioistuimen ensin esittää

velalliselle pyyntö hakemuksen täydentämiseen vai kuulla puutteellises-

ta hakemuksesta velkojia. Koulun mukaan täydennyskehotus on ensisi-

jainen, mutta tuomioistuimella on laaja harkintavalta päättää, vaatiiko

se hakijalta selvitystä vai jatkaako käsittelyä suoraan kuulemiseen177.

Koska velkojien vastustamisella saattaa olla merkitystä tuomioistuimen

tutkimisvelvollisuuden laajuuteen, hakemusta tulisi mielestäni vaatia

ensin täydennettäväksi siinä määrin, että velkojilla on mahdollisuus

tosiasioiden nojalla yksilöidysti ottaa kantaa muutoksen edellytyksiin

(OK 5:5.1 ja 8:13)178.

Velkajärjestelyasiassa velkojaa kuultaessa velkojaa kehotetaan il-

moittamaan kantansa hakemukseen ja esittämään vastustamiselleen

sellaiset perusteet, joilla on merkitystä asian ratkaisemiselle sekä ilmoit-

tamaan todisteet, jotka kuultava aikoo esittää179. Jos hakemuksessa ei

ole riittävää selvitystä siinä esitetyn vaatimuksen edellytyksenä olevis-

ta seikoista, velkojaa ei voitane hakemusta vastustaessaan velvoittaa

esittämään perusteltua ja yksilöityä väitettä edellytysten puuttumisesta.

180. Koulun mukaan on selvää, ettei hakijan näyttövelvollisuutta ja tuo-

mioistuimen selvitysvelvollisuutta voida lausuman sisällölle asetetuilla

suohjelman mukaan vielä tulisi suoritus. Kummastakaan lähteestä ei täsmällisesti selviä tarkoitetaanko laissa kaikkia velkojia, joilla on vielä maksuohjelmaan perustuvaa saatavaa (esimerkiksi rästiä tai lykättyä kertymää), vai ainoastaan niitä velkojia, joille maksuohjel-man maksuaikataulun mukaan olisi vielä tulossa erääntymätöntä kertymää. HE 180/1996 vp, s. 57: Esityksen mukaan kaikkien muiden velkojien kuuleminen on yleensä tarpeen kuin niiden, jotka jo maksuohjelmaa vahvistettaessa ovat jääneet ilman suoritusta. 176. HE 32/2001 vp, s. 65, 32: Esityksessä todetaan, että hakemuksen tulisi soveltuvin osin vastata OK 5 luvun 2 §:ssä haastehakemukselle asetettuja vaatimuksia. Haastehakemuk-sessa kantajan vaatimukset ja niiden perusteet tulisi esittää niin selkeästi, että vastaaja voi antaa yksilöidyn perustellun vastauksen.177. Koulu 1994, s. 179.178. HE 32/2001 vp, s. 9.179. Lausumapyyntö vastaa vastaajalta riita-asiassa pyydettävää OK 5:10 mukaista vastausta kanteeseen. OK 8:6.1 mukaan hakemusasian lausumapyynnössä asiaan osallista kehote-taan ilmoittamaan kantansa hakemukseen ja tarvittaessa esittämään perusteet vastusta-miselleen.180. Velkojan mahdollisuutta ottaa kantaa hakemukseen heikentää, ettei velkojalle viran puolesta toimiteta hakemuksen liitteitä. VJA 5 §:n mukaan tuomioistuimen on velkojan pyynnöstä toimitettava velkojalle kopiot velallisen hakemuksen liitteenä olevista asiakir-joista. Koskelo – Lehtimäki 1997, s. 379: Teoksessa todetaan, että käytännössä on menetel-ty siten, että jäljennökset toimitetaan selvittäjälle, ja lähtökohtaisesti riittää, että selvittäjä ilmoittaa velkojille, mitä asiakirjoja hakemukseen on liitetty.

70


vaatimuksilla siirtää muille menettelyosallisille181.

Tutkielman oikeustapausaineistosta päätellen hakemuksiin ei

yleensä liitetä velallisen muutosehdotusta, eikä hakemusten sisällöstä

yleensä käy ilmi kaikki muutoksen edellytysten arvioimiseen tarvitta-

vat tiedot182. Muutoshakemukset näytetään laadittavan pääsääntöisesti

velkaneuvonnassa, ja niissä yleensä pyydetään tuomioistuinta määrää-

mään selvittäjä laatimaan maksuohjelmaehdotus. Selvittäjä voidaan-

183määrätä myös muutosasiassa, jos se on tarpeen velallisen taloudelli-

sen aseman selvittämiseksi tai maksuohjelmaehdotuksen laatimiseksi

(VJL 64.1 § ja 64.2 §). Koskelo – Lehtimäen mukaan velallisen ehdot-

taessa selvittäjän määräämistä ehdotusta maksuohjelmaksi ei tarvit-

se liittää hakemukseen184. Tuomioistuimella on mahdollisuus hankkia

hakemusta koskevaa selvitystä hakemuksen täydennyspyynnön ja vel-

kojilta pyydettävän kirjallisen lausuman lisäksi järjestämällä istuntokä-

sittely (VJL 52.1 §) tai pyytämällä velallista koskevaa UK 3 luvun 57–63

§:n mukaista ulosottoselvitystä (VJL 53.2 §). Koska selvittäjä on yleen-

sä joka tapauksessa määrättävä muutosohjelmaehdotuksen laatimista

varten ja selvittäjälle voidaan antaa tehtäväksi myös muutoksen edelly-

tysten selvittäminen185, tuomioistuimet oikeustapausaineiston mukaan

säännönmukaisesti käyttävät selvityskeinona selvittäjän määräystä.

Velallisen muutosehdotuksen puuttumisen vuoksi muutosmenettely

181. Koulu 1994, s. 199.182. Puutteet koskevat muun muassa velallisen maksukyvyn heikentymisen syitä (esim. työsuhteen päättymisten syy), selvitystä velallisen toimenpiteistä maksukykynsä ylläpitä-miseksi (mm. sosiaalisia tukia koskevat hakemukset ja päätökset) ansaintamahdollisuuksia, maksuvaratietojen kattavuutta, puolison tulotietoja ym. Selvittäjähaastattelun mukaan useimpien selvittäjien mielestä muutoksen edellytykset käyvät yleensä ilmi hakemuksista. Ristiriitaa selvittänee se, ettei-vät selvittävät sisällytä edellytyksiin velallisen ansaintamahdollisuuksia ja että selvittäjät arvioivat tilannetta sen jälkeen, kun tositteista on laadittu maksuvara-laskelmat. Lisäksi aineiston perusteella jää epäselväksi, tarkistavatko selvittäjät aina myös puolison tulotiedot.183. Kouvolan HO 14.4.1994, S 94/175: Ratkaisussa hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden olisi tullut ex officio määrätä asiassa selvittäjä eikä hylätä hakemusta sen vuoksi, ettei hakija ollut toimittanut käräjäoikeudelle vaatimukset täyttävää maksuohjelmaehdotusta. Ehdo-tuksen toimittamatta jättämisen katsottiin johtuvan siitä, ettei hakija kyennyt laatimaan ehdotusta. 184. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 430.185. Niemi-Kiesiläinen 1997, s. 15−16: Teoksessa todetaan, että selvittäjä voidaan määrätä esimerkiksi tutkimaan velkajärjestelyn esteet.

71


ei etene laissa oletetulla tavalla. Käytännössä maksuohjelmaehdotuksen

käsittelystä muodostuu alkuperäisen velkajärjestelyhakemuksen käsit-

telyä vastaava kaksivaiheinen menettely. Laki ei tunne muutosasiassa

samanlaista menettelyn ”aloituspäätöstä” edellytys- ja esteperusteiden

arvioimisineen kuin velkajärjestelyä myönnettäessä. Maksuohjelman

muuttamista koskeva VJL 44.1 § ja velkajärjestelyn aloittamista koskeva

VJL 54.1 § eroavat toisistaan sikäli, että tuomioistuimella ei ainakaan VJL

44.1 §:n sananmuodon mukaan ole velvollisuutta muuttaa maksuohjel-

maa edes edellytysten täyttyessä186.

Tutkielmaan sisältyvissä oikeustapauksissa käräjäoikeudet olivat

kuitenkin usein jo pelkän muutoshakemuksen nojalla selvittäjän mää-

räystä koskevassa päätöksessään ottaneet kantaa muutoksen edelly-

tyksiin. Päätökset oli otsikoitu eri tavoin esimerkiksi päätökseksi mak-

suohjelman muuttamisesta tai päätökseksi selvittäjän määräämisestä.

Joissakin ratkaisuissa todettiin maksuohjelman muuttamiselle olevan

edellytykset, toisissa todettiin vasta alustavasti edellytysten saattavan

olla käsillä. Päätöksen sisältö heijastui usein selvittäjän tehtävänmää-

räykseen siten, että selvittäjä määrättiin joko suoraan laatimaan muu-

tosehdotus tai selvittämään ensin muutoksen edellytysten olemassaolo

ja vain tarvittaessa laatimaan ehdotus muutosohjelmaksi187. Niissäkin

tapauksissa, joissa velkojia oli kuultu jo hakemuksesta ja velkoja oli vas-

tustanut hakemusta edellytysten puuttumisen vuoksi, tuomioistuin oli

usein määrännyt selvittäjän ennen lopullista ratkaisuaan188.

Tuomioistuimella ei ole velvollisuutta kuulla velkojia vielä velallisen

hakemuksesta189. Saattaa olla, että velkojat saavat ensimmäisen tilaisuu-

186. Esitöistä ei käy ilmi, onko tuomioistuimella tosiasiallista harkinnanvaraa jättää muutos vahvistamatta, jos sille on laissa säädetyt edellytykset. Edellytyksissä on kuitenkin itsessään jätetty tuomioistuimelle liikkumavaraa, joten tulkinnalla ei liene olennaista käytännön merkitystä.187. Tutkielman oikeustapausaineiston mukaan käräjäoikeuden kannanotto ja selvittäjän määräys eivät välttämättä kytkeydy toisiinsa, sillä aineiston mukaan selvittäjä voidaan mää-rätä suoraan laatimaan muutosohjelmaehdotus, vaikka käräjäoikeus ei vielä ottaisi kantaa edellytyksiin millään tavalla. Ilmeisesti käräjäoikeuden tarkoitus on tällöin ottaa kantaa edellytyksiin vasta muutosohjelman vahvistamisen yhteydessä selvittäjän ehdotuksen ja velkojien kuulemisen jälkeen. 188. Usein joku velkojista oli vaatinut selvittäjän määräämistä, koska muutoksen edelly-tykset eivät velkojan mukaan käyneet ilmi velallisen hakemuksesta.189. Leikas 2016, s. 20: Laatutyöryhmä suosittelee, että pääsääntöisesti velkojia kuultaisiin

72


den ottaa kantaa velallisen muutoshakemukseen vasta saatuaan selvit-

täjän muutosehdotuksen lausuttavakseen. Varsinkin, jos selvittäjä on

määrätty ainoastaan laatimaan muutosehdotus, selvitys ei välttämättä

tuota lisätietoa muutoksen edellytyksistä. On mahdollista, että velkoja

vasta muutosehdotuksesta lausuessaan tekee väitteen VJL 44.1 §:n 1 koh-

dan mukaisten edellytysten puuttumisesta tai vaatii niiden selvittämistä.

Muutosohjelman laatimisesta aiheutuva työ ja kustannukset menevät

hukkaan, jos käy ilmi, ettei ohjelman laatimiseen olisi ollut perustetta.

Tutkielman oikeustapausaineiston tapauksissa selvittäjät eivät olleet

selvittäneet tai ottaneet kantaa muutoksen edellytyksiin, vaikka velkoja

olisi selvittäjän muutosehdotuksesta lausuessaan tehnyt väitteen edel-

lytysten puuttumisesta, jos tuomioistuin oli jo ennen selvitystä tehnyt

päätöksen edellytysten olemassaolosta. Selvittäjät ilmoittivat tällöin vel-

kojan edellytyksiä koskevan riitautuksen tiivistelmässään (VJL 66.1 §)

jättäessään ehdotuksensa tuomioistuimelle. Menettelyn eteneminen

muutosohjelman valmistumiseen asti vaikutti nostavan tuomioistui-

men kynnystä hylätä hakemus enää siinä vaiheessa.

Alkuperäistä maksuohjelmaa vahvistettaessa velkajärjestelyn myön-

tämisen edellytykset tarkistetaan tarvittaessa aina uudestaan maksuoh-

jelmaa vahvistettaessa, eli velkajärjestelyn aloituspäätös on aina vasta

alustava ratkaisu190. Maksuohjelman muuttaminen on laissa tarkoitettu

pääsääntöisesti ratkaistavaksi yhdellä muutosohjelman vahvistamista

tai hylkäämistä koskevalla ratkaisulla. Ilmeisesti muutosasiassakin tuo-

mioistuin voi vielä muuttaa hakemuksen nojalla tekemäänsä päätöstä

ja hylätä hakemuksen vielä jättämällä muutosohjelma vahvistamatta.

Prosessiekonomisesti olisi järkevää, ettei tuomioistuin vielä puutteelli-

sen hakemuksen nojalla ottaisi lainkaan kantaa muutoksen edellytyk-

siin, koska laki ei sellaiseen velvoita. Selvittäjän tehtävän rajoittaminen

muullakaan tavalla hakemuksessa esitetyn puutteellisen tiedon ja tuo-

mioistuimen summaarisen tutkinnan perusteella voi vaikuttaa vääris-

tävästi lopullisen ratkaisun sisältöön tai johtaa turhaan työhön ja kus-

tannuksiin.

ennen velkajärjestelyn aloittamispäätöstä, vaikka laki ei siihen velvoita (VJL 52.1 §). Menet-telyn aloittaminen ilman kuulemisia tulisi työryhmän mukaan rajata vain selviin tapauksiin.190. HE 180/1992 vp, s. 71, 78.

73


Jos velallinen on liittänyt hakemukseensa muutosehdotuksensa, vel-

kojia kuullaan yhtä aikaa hakemuksesta ja maksuohjelmaehdotuksesta,

ja velkojat voivat tällöin ottaa kantaa sekä muuttamisen edellytyksiin

että ohjelman sisältöön. Koskelo – Lehtimäen mukaan muutosmak-

suohjelman käsittelyssä ja vahvistamisessa noudatetaan samoja me-

nettelysäännöksiä kuin ”alkuperäisen” maksuohjelman osalta191. Tuo-

mioistuimella on käytettävissään edellä pelkän hakemuksen käsittelyn

yhteydessä mainitut selvityskeinot. Jos maksuohjelma on riitainen, se

voidaan käsitellä istunnossa tai ratkaista kansliassa (VJL 55 §)192. Käytän-

nössä istuntokäsittelyjä ei tutkielman oikeustapausaineiston perusteella

juuri käytetä, vaan asiat käsitellään kirjallisessa menettelyssä.

1.1.2015 voimaan tulleessa lakimuutoksessa 1123/2014 säädettiin yk-

sinkertaistetuista menettelyistä velkajärjestelyssä (VJL 38 a § ja 52 a §).

Jos velallinen velkajärjestelyä hakiessaan on liittänyt hakemukseen-

sa maksuohjelmaehdotuksen, voimassa olevan lain mukaan selvittä-

jä voidaan määrätä vain asian ollessa riitainen tai epäselvä (VJL 64.1

§)193. Laista tai esitöistä ei käy ilmi, että yksinkertaistettua menettelyä

sovellettaisiin muutosasiassa194. Voimassa olevan lain (VJL 64. 1 §) mu-

kaan selvittäjä voidaan määrätä muun muassa, jos se on tarpeen ve-

lallisen taloudellisen tilanteen selvittämiseksi. VJL 64.2 §:n nojalla sel-

vittäjä voidaan edelleen määrätä laatimaan ehdotus maksuohjelman

muuttamiseksi.

191. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 432.Leikas 2016, s. 37: Oppaan mukaan muutosohjelmaehdotuksen käsittelyssä nou-datetaan samaa menettelyä kuin maksuohjelmaa vahvistettaessa. 192. Asia on käsiteltävä istunnossa vain, jos jotakuta on tarve kuulla henkilökohtaisesti tai riitaisessa asiassa osallisen vaatimuksesta tai käräjäoikeuden katsoessa istuntokäsittelyn tarpeelliseksi (OK 8:3). Lahti 1995, s. 53−54: Julkaisussa todetaan, että suurin osa riitaisis-takin velkajärjestelyasioista käsitellään kansliassa, mitä Lahti pitää kansainvälisten sopi-musten ja oikeudenkäynnin suullisuus-, välittömyys- ja keskitysperiaatteiden kannalta kyseenalaisina. Niemi-Kiesiläinen 1997, s. 15, alaviite 13: Teoksessa todetaan, että menet-telyssä tulisi ottaa huomioon ihmis- ja perusoikeuksien vaatimukset oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ja oikeudesta tulla kuulluksi eikä riitaisessa asiassa istuntokäsittelystä voida luopua ainakaan ilman asianosaisten nimenomaista suostumusta. 193. Leikas 2016, s. 24: Oppaan mukaan selvittäjää ei tulisi määrätä ilman erityistä syystä, jos velallinen on toimittanut hakemuksen liitteenä maksuohjelmaehdotuksensa.194. HE 83/2014 vp. Esityksessä ei mainita säännösten soveltamisesta muutosasiassa.

74


4.3 Käsittely- vai tutkimismenettely?

Oikeuskirjallisuudessa ja lain esitöissä on käsitelty ja esitetty toisistaan

poikkeavia näkemyksiä siitä, onko velkajärjestelyasia luokiteltava dispo-

sitiiviseksi vai indispositiiviseksi asiaksi195. Linnan mukaan on olemassa

myös sekatyyppisiä hakemusasioita, joissa tuomioistuimen valvottava-

na on myös muun kuin asiaan osallisten etu tai julkinen intressi196. Kä-

sitykset velkajärjestelyasioiden luonteesta vaihtelevat sekä dispositiivi-

suuden asteen että velkajärjestelymenettelyyn liittyvien eri kysymysten

osalta.197 Kirjallisuudessa esitetyt toisistaan poikkeavat näkemykset vel-

kajärjestelyasioiden luonteesta vaikuttavat enemmänkin argumenteilta

jonkin näkemyksen puolesta kuin varmoilta kannanotoilta toistaiseksi

avoinna olevaan kysymykseen.

Siviiliprosessissa dispositiivisissa asioissa eli asioissa, joissa sovinto

on sallittu, johtavana periaatteena on määräämisperiaate. Määräämis-

periaatteen mukaan tuomioistuimen on kunnioitettava asianosaisen

valtaa muun muassa valita, haluaako hän, ja missä laajuudessa, oikeus-

suojaa. Säännökset vaatimustaakasta (OK 24:3.1) ja väittämistaakasta

(OK 24:3.2) ovat määräämisperiaatteen ilmentymiä. Riita-asioista suu-

rin osa on luonteeltaan dispositiivisia, ja niiden käsittelyyn tuomioistui-

messa sovelletaan pääosin käsittelymenetelmää198. Äärimmillään vii-

me mainittu tarkoittaa, että tuomioistuin varaa osapuolille tilaisuuden

puhevallan käyttämiseen199. Oikeuskirjallisuudessa velkajärjestelyyn

liittyvien kysymysten dispositiivisuutta on perusteltu sillä, että viime

kädessä koko järjestelyssä on kysymys velallisen ja velkojan välisestä

velkasuhteesta, josta he voivat sopia keskenään haluamallaan tavalla200.

195. Koulu 1994, mm. s. 106–109; Koulu – Lindfors 2010, s. 120, 123; Koulu – Niemi-Kiesiläinen 1999, s. 24–25; Lahti 1995, s. 71–72; Linna 2009, s. 33–35; Palomäki 1996, s. 1204–1216.196. Linna 2009, s. 34.197. Koulu 1994, s. 106, alaviite 83: Teoksessa todetaan, että asian määrittely indispositiivi-seksi tai dispositiiviseksi on vain kielenkäyttöä keventävä yksinkertaistus, ja periaatteessa vain jutussa esiin tulevat kysymykset ovat luokiteltavissa jompaan kumpaan ryhmään kuu-luviksi. 198. Jokela 2005, s. 175–176.199. Koulu 1994, s. 87: Teoksessa todetaan, että tuomioistuimen on kuitenkin aina valvot-tava, että asia tulee kunnolla käsitellyksi. 200. Esim. Palomäki 1996, s. 1204–1216.

75


Määräämisperiaatteen vastakohtaa – virallisperiaatetta – sovelletaan

muun muassa indispositiivisissa riita- ja hakemusasioissa, joissa sovinto

ei ole sallittu. Indispositiivisiin asioihin liittyvän julkisen intressin vuoksi

valtaa määrätä riidan kohteesta ei haluta jättää asianosaisille. Virallispe-

riaatteeseen liittyy tutkintamenetelmä, jonka mukaan tuomioistuimen

on huolehdittava, että jutussa selvitetään huomioon otettavat tosiseikat,

ja tarpeellisen näytön hankkimisesta. 201

Velkajärjestelyn indispositiivisen luonteen puolesta kirjallisuudessa

on vedottu muun muassa yleisen maksumoraalin ylläpitämiseen202. In-

dispositiivisina pidetään yleensä myös asioita, joissa on tarve heikom-

man osapuolen suojaamiseen. Velkajärjestelyssä tällainen voisi olla lä-

hinnä velallinen itse tai yksityisvelkoja, esimerkiksi takaaja. Velallisen

maksuvelvollisuuden alentaminen tai poistaminen kasvattaa vastaa-

vasti takaajan omaa maksuvelvollisuutta. Aineistosta käy ilmi, etteivät

kaikki velkojat aina tule kuulluksi velallisen hakemuksesta, koska heitä

tai heidän yhteystietojaan ei ole ilmoitettu velallisen hakemuksessa203,

ja takaajien tiedot saattavat puuttua myös alkuperäisestä maksuohjel-

masta. Näin ollen osa sellaisista menettelyosallisista, joille hakemuk-

sella on merkitystä, jää usein kuulemisen ulkopuolelle.

Koulun mukaan tutkintamenetelmä kattaa lähtökohtaisesti kaikki

hakemusasiat, ja tuomioistuimella on aina velvollisuus asian selvittämi-

seen hakemusasian periaatteellisen yksiasianosaisuuden vuoksi viime

kädessä hankkimalla näyttöä omin toimin. Selvitysvelvollisuuden aste

kuitenkin vaihtelee. Tuomioistuimen selvitysvelvollisuus on suppeim-

millaan, jos asiassa vallitsee riita-asiatyyppinen vastakkain asetelma.

Jos vastakkainasettelua ei synny tai vastapuoli ei käytä puhevaltaansa,

tuomioistuimella on tutkintamenetelmän mukainen selvitysvelvolli-

suus.204 Selvityskynnykseen, eli tuomioistuimen velvollisuuteen hank-

201. Jokela 2005, s. 176. Koulu 1994, s. 107: Teoksessa todetaan oikeuskäytännössä katsotun, että velvol-lisuus kuitenkin rajoittuu näyttöön, joka on pääteltävissä oikeudenkäyntiaineis-tosta.202. Esim. Niemi-Kiesiläinen 1997, s. 13.203. Velkoja voi vaihtua ohjelman keston aikana. Jos velkoja on tehnyt velalliselle asian-mukaisen siirtoilmoituksen ja ilmoittanut yhteystietonsa, velallisen tulisi ilmoittaa oikea velkoja yhteystietoineen hakemuksessaan.204. Koulu 1994, s. 108.

76


kia saatavissa oleva selvitys, asian adversiaalisuus ei Koulun mukaan

vaikuta205. Tuomioistuimella on siis maksuohjelman muuttamisen edel-

lytyksiä koskeva periaatteellinen selvitysvelvollisuus. Tuomioistuimen

rooli jää vähäisemmäksi, jos tuomioistuin kuulee hakemuksesta velkojia

ja kuuleminen johtaa osapuolien väliseen edellytyksiä koskevaan vas-

tapuoliasetelmaan. OK 8:4.2 mukainen riitainen hakemusasia voidaan

tuomioistuimen päätöksellä myös siirtää käsiteltäväksi riita-asian kä-

sittelyjärjestyksessä206.

Velkajärjestelylain mukaan tuomioistuimen on aloitettava velkajär-

jestely, jos sille on laissa asetetut edellytykset eikä estettä (VJL 54.1 §).

Pääsääntöisesti säännöksen on katsottu velvoittavan tuomioistuimen

tutkimaan viran puolesta menettelyn edellytykset, mutta esitöissä ja

oikeuskirjallisuudessa on linjattu, että tuomioistuin tutkisi järjestelyn

esteet lähtökohtaisesti velkojan tekemästä väitteestä207. Sen sijaan mak-

suohjelman muuttamisen edellytysten osalta kysymystä ei ole oikeus-

kirjallisuudessa tai esitöissä käsitelty.

Maksuohjelma voidaan lain (VJL 38 §) mukaan vahvistaa, jos velka-

järjestelylle on lain mukaiset (VJL 9–11 §) edellytykset, vaikka sen sisältö

ei kaikin osin vastaisi lakia, jos osapuolet eivät sitä vastusta. Ohjelman

sisältö on toisin sanoen asia, josta osapuolet voivat sopia. Menettelyn

osalta tutkielmassa olisi ratkaistava, onko maksuohjelman muutoshake-

muksessa kysymys vain maksuohjelman sisällöstä vai onko edellytykset

ohjelman muuttamiselle ratkaistava erikseen. Ensimmäisen vaihtoeh-

don puolesta voisi esittää, että viime kädessä maksuohjelman muutta-

misessa on kysymys vain esitetyn (eri sisältöisen) maksuohjelman hy-

väksymisestä. Tällöin tuomioistuimen tarvitsisi vain teoriassa tarkistaa

ohjelman sisältö ja se voitaisiin vahvistaa, jos kukaan velkojista ei vas-

tusta sen sisältöä.

Toisaalta maksuohjelman muuttamisessa ei ole kysymys vain muu-

tosohjelman sisällöstä, vaan lainvoimaisen tuomioistuimen päätöksen

205. Koulu 1994, s. 290.206. Hakemusasian siirtämisestä riita-asian käsittelyjärjestykseen ks. Linna 2009, s. 172.207. Niemi-Kiesiläinen 1997, s. 13: Koska esteiden tarkoitus on ylläpitää yleistä maksumo-raalia, tuomioistuimen tulisi Niemi-Kiesiläisen mukaan ylläpitää tätä näkökulmaa esillä, vaikka velkajärjestelyn esteet otetaan lähtökohtaisesti huomioon vain velkojan väitteestä. Ks. esteiden huomioon ottamisesta myös HE 180/1996 vp, s. 54.

77


muuttamisesta, mikä yleensä on mahdollista vain laissa nimenomaan

asetetuilla perusteilla. Jälkimmäistä vaihtoehtoa voisi perustella myös

lain sisällöllä (VJL 44.1 § 1 k.) ja velkajärjestelyssä noudatettavalla lega-

liteettiperiaatteella208. VJL 44 §:ssä säädetään, että maksuohjelmaa voi-

daan muuttaa säännöksessä mainituilla edellytyksillä, ja 1 momentin 1

kohdassa edellytyksen täyttymisen arvioimista on lisäksi rajoitettu aset-

tamalla sille ensisijainen kriteeri. Edellytyksiä on edelleen täsmennet-

ty lain esitöissä. Tämä viittaa siihen, että vaikka osapuolet voivat sopia

vahvistetun maksuohjelman muuttamisesta vapaaehtoisesti keskenään,

lainsäätäjän tarkoitus olisi, että tuomioistuimessa sitä voitaisiin muuttaa

vain laissa nimenomaisesti määriteltyjen edellytysten täytyessä.

Maksuohjelman muuttamisessa on kysymys sisällöllisesti saman-

kaltaisesta menettelystä kuin velkajärjestelyn myöntämisessä. Molem-

missa velkojen maksuvelvollisuutta järjestellään ja yleensä leikataan tai

poistetaan maksuvelvollisuus kokonaan. Perusteet sille, että maksuvel-

vollisuuteen jälkikäteen puuttumiselle on laissa asetettu nimenomaiset

edellytykset, lienevät samat alkuperäisen ohjelman ja sen muuttamisen

osalta. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että

tuomioistuimen on viran puolesta selvitettävä velkajärjestelyn myöntä-

misen edellytykset siitä huolimatta, että velkojat ja velalliset voisivat so-

pia velkojen sovittelusta keskenäänkin ja vaikka maksuohjelman vahvis-

tamista pidetään dispositiivisena asiana209. Mielestäni ei ole perustetta

arvioida maksuohjelman muuttamista tältä osin toisin. Tuomioistuimen

tulisi siis selvittää edellytykset maksuohjelman muuttamiselle vastaa-

valla tavalla kuin velkajärjestelyn edellytykset viimeistään maksuohjel-

maa vahvistettaessa210 ainakin, jos osalliset eivät ole nimenomaisesti

208. Koulu 1994, s. 47, 56: Teoksessa todetaan, että velkajärjestely edustaa tuomioistuimeen painottuvaa ja velvollisuusnormein tapahtuvaa sääntelyä. Velkajärjestelylaki on legaliteet-tiperiaatteen mukainen ja sääntely melko tarkkaan sidottua. Legaliteettiperiaatteen mu-kaisella sääntelyllä voidaan taata menettelyosallisten oikeusturva.209. Turun hovioikeus 2.6.2016 S 16/321: Hovioikeuden mukaan VJL 38 §:n nojalla ei voida myöntää velkajärjestelyä edellytysten puuttuessa, vaikka maksuohjelman poikkeaminen velkajärjestelylain säännöksistä ei estä ohjelman vahvistamista, ellei velallinen tai velkoja ole siihen vedonnut. Tapauksessa velallinen oli VJL 38 §:ään vedoten valittanut käräjäoi-keuden päätöksestä, jolla käräjäoikeus oli kuulematta velkojia hylännyt velallisen velkajär-jestelyhakemuksen edellytysten puuttumisen vuoksi. 210. Niiranen 2001b, s. 20: Julkaisussa todetaan, että VJL 44 §:ssä on tarkkaan säännelty tilanteet, joissa maksuohjelmaa voidaan lain nojalla muuttaa. Muilla perusteilla maksuoh-

78


hyväksyneet ehdotusta tai ottaneet siihen riittävät tiedot saatuaan kan-

taa. Tuomioistuimen harkintaan jää käytettävissä olevien selvityskei-

nojen valinta. Tutkielman oikeustapausaineiston perusteella sellaisena

käytetään pääsääntöisesti selvittäjän määräystä.

4.4 Selvitys

Tuomioistuin voi muutosasiassa määrätä selvittäjän muun muassa, jos

se on tarpeen velallisen taloudellisen aseman selvittämiseksi (VJL 64.1

§). Selvityksen tarpeeseen vaikuttaa muun muassa velallisen hakemuk-

sessaan antaman selvityksen kattavuus ja luotettavuus211. Selvittäjän on

suoritettava tuomioistuimen selvittäjälle määräämät tehtävät (VJL 66.1

§). Esitöiden mukaan selvittäjän on ensimmäiseksi laadittava selvitys

velallisen maksukyvystä, jos tilanne ei riittävästi käy ilmi hakemukses-

ta. Selvitys on tarpeen ennen muuta siksi, että velkojat saavat riittävät

tiedot arvioidakseen selvittäjän ratkaisua.212 Jotta selvitys olisi riittävän

perusteellinen, selvittäjällä on VJL 67 §:n mukaiset erittäin laajat velal-

lisen taloudellista tilannetta koskevat tiedonsaantivaltuudet. Selvittäjän

tulee myös henkilökohtaisesti kuulla velallista213.

Koskelo – Lehtimäen mukaan velallisen hakemuksen ja sen liitteiden

tulisi selvittää velallisen taloudellinen tilanne riittävästi siten, ettei sel-

vittäjä joudu maksuohjelmaa varten erikseen tekemään ”pohjatyötä”214.

Velallisella on VJL 6 ja 7.2 §:n nojalla velvollisuus toimittaa selvittäjäl-

le kaikki tämän tarvitsemat selvitykset. Selvittäjähaastattelun mukaan

suurin osa selvittäjistä pyytää velallisen toimittamaan tarvitsemansa

selvityksen.

Tutkielman oikeustapausaineiston ja selvittäjähaastattelun mukaan

suurin osa selvittäjistä jättää selvityksessään velallisen myötävaikutus-

velvollisuuden ja ansaintamahdollisuudet huomioon ottamatta, ellei

jelmaa ei voida tuomioistuimessa muuttaa, vaikka ei ole estettä sille, että velallinen ja vel-koja keskenään sopivat menettelystä haluamallaan tavalla. 211. HE 183/1992 vp, s. 82.212. HE 183/1992 vp, s. 83.213. Niemi-Kiesiläinen 1997, s. 44.214. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 379.

79


velkoja ole tehnyt niitä koskevaa väitettä215. Jos selvittäjä on määrätty

tutkimaan maksuohjelman muuttamisen lailliset edellytykset, selvittä-

jän tulisi suorittaa tehtävä VJL 66.1 §:ssä asetetun selvitys- ja tiedonanto-

velvollisuuden mukaisesti. Ansaintamahdollisuudet sisältyvät velallisen

maksukykyyn (VJL 4.1 § 2 k.) ja ovat olennainen osa VJL 44.1 §:n 1 koh-

dan mukaisia maksuohjelman muuttamisen edellytyksiä. Selvittäjien

omaksuma käytäntö ei mielestäni vastaa lain sisältöä (VJL 66.1 §), ja se

loukkaa velkojien tiedonsaannin oikeutta. Tuomioistuin ei välttämättä

kuule velkojia vielä velallisen hakemuksesta, ja jos velkojia kuullaan

puutteellisesta hakemuksesta, velkojilla on mahdollisuus pyytää sel-

vittäjän määräämistä nimenomaan saadakseen maksuohjelman muut-

tamisen lailliset edellytykset luotettavasti ja kattavasti selvitetyksi. Jos

selvittäjä ei ole ratkaisuehdotuksessaan ottanut huomioon velallisen

myötävaikutusvelvollisuutta ja ansaintamahdollisuuksia, siitä tulisi il-

moittaa velkojille. Selvittäjän tulisi joka tapauksessa toimittaa velkojil-

le kaikki edellytysten arvioimiseksi tarvittavat hakemuksesta puuttuvat

tiedot, jotta velkojilla olisi mahdollisen arvioida selvittäjän ratkaisua216.

Jos ansaintamahdollisuuksien ja myötävaikutusvelvollisuuden

huomioon ottaminen selvityksessä lähtökohtaisesti edellyttää velko-

jien nimenomaista väitettä, velkojia olisi suositeltavaa kuulla jo velal-

lisen hakemuksesta ennen selvitystä. Ennen kuulemista puutteellista

hakemusta tulisi vaatia täydennettäväksi siten, että velkojilla olisi sen

pohjalta mahdollisuus ottaa yksilöidysti kantaa edellytyksiin ja esittää

vaadittavat väitteensä. Näin menetellen vältyttäisiin siltä, että selvitys

joudutaan aloittamaan uudestaan maksuohjelmaehdotuksen laatimi-

sen jälkeen. Edellytykset olisi joka tapauksessa parempi selvittää ennen

hankalan ja työlään muutosehdotuksen laatimista.

VJL 66.4 §:n mukaan selvittäjän olisi saatettava tuomioistuimen

tietoon, jos hänen tietoonsa tulee seikka, joka voi johtaa hakemuk-

sen hylkäämiseen217. Koska hylkyperusteesta on säädetty tiedonanto-

215. Vrt. Turun Hovioikeus 27.3.2015 S 15/160: Hovioikeus otti oma-aloitteisesti huomioon velallisen myötävaikutusvelvollisuuden ja ansaintamahdollisuudet arvioidessaan mak-suohjelman muuttamisen edellytyksiä.216. HE 183/1992 vp, s. 83.217. HE 183/1992 vp, s. 83: Hallituksen esityksen mukaan ilmoitusvelvollisuus koskee velka-järjestelyn esteperusteita, mutta lakitekstistä puuttuvan rajauksen vuoksi se kattanee myös

80


velvollisuus vain tuomioistuimelle, lainsäätäjän tarkoitus lienee, että

tuomioistuin viran puolesta ottaisi sen huomioon. Maksukyvyn heiken-

tymisen syyn tulisi käydä ilmi velallisen hakemuksesta (OK 8:2.1), joten

sen selvittäminen kuuluu selvittäjän selvitysvelvollisuuden piiriin. Jos

maksukyvyn heikentyminen selvästi johtuu velallisen myötävaikutus-

velvollisuuden rikkomisesta, selvittäjän tulisi saattaa se tuomioistuimen

tietoon. Koska velkojille tulisi toimittaa kaikki velkajärjestelyn kannalta

merkitykselliset tiedot (VJL 66.1 §), tieto tulisi saattaa myös velkojille

siinä tapauksessa, ettei tuomioistuin hylkää hakemusta viran puolesta.

Jos selvittäjän tehtäväksi on määrätty muutoksen edellytysten tutki-

minen ja selvittäjä toteaa, etteivät edellytykset täyty, siitä lienee ilmoitet-

tava tuomioistuimelle. Kontradiktorinen periaate edellyttää, että aina-

kin velalliselle varataan mahdollisuus vastata selvitykseen ennen kuin

hakemus selvityksen nojalla hylätään218. Mikäli velallisen maksukyky

on heikentynyt muuten kuin tilapäisesti, tulisi selvittää kuinka kauan

maksuvelvollisuuden täyttäminen kestäisi velallisen muuttuneella mak-

sukyvyllä sekä muut mahdolliset kohtuullisuusarvioinnissa huomioon

otettavat seikat. Jos selvittäjä päätyy laatimaan asiassa muutosehdotuk-

sen, selvittäjän tulisi muutosehdotuksensa yhteydessä toimittaa velko-

jille selvitys maksuohjelman muuttamisen edellytyksistä (VJL 66.1 §).

Tutkielman oikeustapausaineiston tapauksissa velkojat saivat edelly-

tyksiä koskevana selvityksenä vain selvittäjän muutosohjelmaehdotuk-

sen VJL 5 §:n mukaisine maksuvaralaskelmineen. Muutosohjelmissa ei

poikkeuksia lukuun ottamatta ollut selvitystä maksuohjelman muutta-

misen VJL 44.1 §:n 1 kohdan mukaisten edellytysten täyttymisestä. Ehdo-

tuksista ei käynyt ilmi, kuinka kauan jäljellä olleen maksuvelvollisuuden

täyttäminen olisi kestänyt velallisen maksukyvyllä eikä jäljellä olleen

vahvistetun maksuvelvollisuuden määrä. Koska lain selvä lähtökohta

on, ettei velallisen maksukyvyn heikentyminen sellaisenaan merkitse

maksuvelvollisuuden kohtuuttomuutta, kohtuuttomuudelle tulisi esit-

tää perustelu. VJL 44.1 §:n 1 kohdan mukaan erityisesti tulisi kiinnittää

huomiota maksuvelvollisuuden täyttämiseen tarvittavaan aikaan, joten

sen tulisi käydä ilmi perusteluista, mikäli kohtuuttomuudelle ei ole osoi-

muut selvityksessä ilmi tulevat hylkyperusteet.218. Kontradiktorisesta periaatteesta ks. Jokela 2005, s. 75–76, 83.

81


tettu muuta velallisen olosuhteisiin liittyvää syytä.219

Muutosmenettelyyn ei liity velkajärjestelyn aloittamisen oikeusvai-

kutuksia eli niin sanottua rauhoitusaikaa (VJL 12 §, 13 § ja 17 § ja 18 §)

maksuja perintä- ja ulosmittauskieltoineen. Myös VJL 21.1 §:n mukai-

nen väliaikainen kielto liittyy lain mukaan vain velkajärjestelyn aloit-

tamisen oikeusvaikutuksiin220. Näin ollen velallisella on velvollisuus

noudattaa maksuohjelmaa, ja velkojat voivat periä velkaa ja vaatia

maksuohjelman täytäntöönpanoa muutoksen vireilläolosta huolimat-

ta. Muutosasian vireilläolo ei keskeytä maksuohjelman ulosottoa ja suo-

ritusten tilitystä. Tutkimusaineiston mukaan osa selvittäjistä kuitenkin

määrää velallisen lopettamaan maksut velkojille menettelyn ajaksi221,

osa olettaa velkojien automaattisesti keskeyttävän perinnän ja jotkut

pyytävät velkojia perumaan tai suostumaan ulosotosta kertyvien varo-

jen tilityksen keskeyttämisen. Ylisuorituksen palautusvelvollisuuden

puuttumisen vuoksi velkoja, joka suostuu perinnän keskeyttämiseen,

voi joutua kärsimään vahinkoa, jos osa velkojista jatkaa perintää222. Oi-

keustila on tältä osin epäselvä.

Tutkielmaa varten tehdyn selvittäjähaastattelun mukaan selvittä-

jät pääsääntöisesti pyytävät velkojilta tai velalliselta tiedot maksuohjel-

man nojalla maksetuista suorituksista vastaavalla tavalla kuin velkojen

saldot selvitetään alkuperäistä maksuohjelmaa laadittaessa223. Koska

219. Selvittäjähaastattelussa annettujen vastausten mukaan suurin osa selvittäjistä tut-kii maksuohjelman muuttamisen edellytykset ja esittää perustelun maksuvelvollisuuden täyttämisen kohtuuttomuudelle. Ristiriita oikeustapausaineistoon nähden selittynee sillä, että selvittäjät katsovat velkojan väitteen puuttuessa edellytykseksi riittävän velallisen to-siasiallisen maksuvaran heikentymisen. Perustelujen osalta selvittäjät vastauksiin lisätty-jen kommenttien mukaan katsovat, että ne voivat olla niukat, jos hakemus hyväksytään ja asia on riidaton (OK 8:10). Tulkinta perustelujen osalta on sinänsä hyväksyttävä, mutta ei poista selvittäjän velvollisuutta toimittaa velkojille kaikki muutoksen edellytysten kannalta merkitykselliset tiedot (VJL 66.1 §), jos edellytysten selvittäminen on määrätty selvittäjän tehtäväksi. 220. Rovaniemen HO 16.6.2000 S 00/288: Hovioikeus määräsi väliaikaisen kiellon olemaan voimassa muutoshakemuksesta. Vaikka laissa ei ole säännöstä, joka suoraan oikeuttaisi keskeyttämään ulosmittauksen, kun maksuohjelmaa on määrätty muutettavaksi, periaate soveltuu hovioikeuden mukaan noudatettavaksi myös muutostilanteessa. 221. Osa selvittäjistä perustelee selvittäjähaastattelussa antamissaan vastauksissa kiellon sillä, että velallisen on säästettävä varat selvittäjän palkkion maksamiseksi (selvittäjien kommentit). 222. Velkojan asema riippuu tavasta, jolla selvittäjä laatii muutosohjelman.223. Saldotietojen tarve riippuu tavasta, jolla selvittäjä toteuttaa muutosohjelman.

82


veloille muutosohjelmassa määrättävään kertymään vaikuttavat velal-

le aiemmin maksetut suoritukset, ohjelman laatiminen voi muodostua

mahdottomaksi, jos kaikki velkojat eivät suostu ulosoton tai suoritusten

tilitysten keskeyttämiseen. Muutoksen toteuttamista koskevan menet-

telyajan sääntelyä tulisi lisätä käytännön yhtenäistämiseksi ja muutos-

ohjelman laatimisen helpottamiseksi.224

4.5 Muutosohjelma

4.5.1 Maksuohjelmien yhdistelmä

Velkajärjestelylaissa ei ole erillisiä säännöksiä siitä, miten maksuohjel-

man muuttaminen toteutetaan. Muutosohjelma voitaisiin ajatella joko

kokonaan itsenäiseksi maksuohjelmaksi, jolloin sen sisällölle voitai-

siin asettaa samat vaatimukset kuin maksuohjelmalle on asetettu VJL

36 §:ssä. Toinen mahdollinen tulkinta olisi, että muutosohjelmassa to-

dettaisiin vain alkuperäiseen ohjelmaan tehdyt muutokset. Tällöin oh-

jelmat yhdessä muodostaisivat ohjelmakokonaisuuden.

Esitöiden mukaan muutosohjelma voidaan laatia kahdella vaihtoeh-

toisella tavalla: Joko niin, että velallisen maksuvara ja kokonaiskertymät

lasketaan uudestaan ja maksuohjelman keston ajalle määrätään uu-

det maksuvaran mukaiset kuukausierät tai siten, että maksuohjelmassa

vain todetaan velallisen vielä maksettavaksi tuleva määrä. Ensimmäinen

vaihtoehto tulee kysymykseen, kun maksuohjelma on alkuvaiheessaan

ja/tai muutos voidaan vahvistaa pian heikentymisen jälkeen. Jälkimmäi-

nen puolestaan tulee kysymykseen maksuohjelman ollessa lopuillaan,

tai jos maksukyky on ollut heikentyneenä pitkään.225Jälkimmäisessä

vaihtoehdossa maksuvelvollisuudelle ei laadittaisi maksuaikataulua,

vaan kertymä erääntyisi kerralla maksettavaksi. Kyseessä olisi tavallaan

suoritustuomio, mutta velallinen ja velkojat voisivat sopia maksuaika-

taulusta keskenään.226

224. Menettelyajan ulosottokertymästä ei kuitenkaan voida määrätä velkajärjestelyvelko-jien hyväksi samalla tavalla kuin alkuperäisessä maksuohjelmassa, sillä velallisella voi olla ulosotossa perittävänä myös velkajärjestelyn ulkopuolisia velkoja. 225. HE 98/2002 vp, s. 43.226. Niiranen − Jokinen 2003, s. 91, alaviitteessä on viittaus: Liisa Lehtimäki, oikeusminis-

83


Koskelo – Lehtimäen mukaan muutoksessa alennetulle määrälle laa-

ditaan normaali maksuohjelma ja maksuaikataulu. Maksuvelvollisuus

jatkuu niin kauan, kunnes alennettu määrä tulee maksetuksi. Maksuvel-

vollisuutta ei määritellä sen mukaan, mihin velallisen maksuvara riittäisi

maksuohjelman keston aikana, vaan arvioidaan velallisen olosuhteisiin

nähden kohtuullinen määrä, joka hänen tulisi vielä suorittaa. Maksuoh-

jelman kestoa ei jatketa, vaan maksuvelvollisuus ja -aikataulu voisivat

jatkua maksuohjelman kestoa kauemmin.227

Niiranen näkee tulkinnan ongelmaksi suoritusten jatkumisen vah-

vistetun keston yli. Jotta maksuohjelma olisi tarvittaessa täytäntöönpa-

nokelpoinen, suorituksille olisi vahvistettava maksuaikataulu. Niirasen

näkemyksen mukaan tuomioistuin ei voisi vahvistaa maksupäiviä mak-

suohjelman keston päättymisen jälkeiselle ajalle. Tämän vuoksi tuomio-

istuimet ovat yleensä leikanneet maksuvelvollisuuden määrään, johon

velallisen maksuvara riittää maksuohjelman keston aikana. Niirasen

mukaan käytäntö ei vastaa lain tarkoitusta, ja se saattaa velalliset myös

eriarvoiseen asemaan.228 Oikeuskäytännössä ongelma on Niirasen mu-

kaan ratkaistu muun muassa vahvistamalla muutos taannehtivasti229.

Esitöiden mukaan maksuohjelmasta tulee käydä ilmi kunkin velan mää-

rä, sen suhteellinen osuus kokonaisveloista ja kullekin velalle tuleva ko-

konaiskertymä maksuohjelman keston aikana230. Erillinen maksuaika-

taulu ei näin ollen olisi välttämätön.

teriö, Kuluttajaviraston koulutustilaisuus 30.1.2003.227. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 406 - 407.228. Niiranen 2001b, s. 26−27: Niiranen viittaa ratkaisuun Helsingin HO 5.8.1999 S 99/214. Ratkaisussaan hovioikeus toteaa, ettei maksuohjelman laiminlyönnin seurauksena tule kysymykseen maksuvelvollisuuden keston pidentyminen maksuohjelman keston päätty-misen jälkeen tehtävin tasasuorituksin pidemmällä aikataululla, koska sellainen edellyt-täisi velallisen ja velkojan tekemää sitä koskevaa sopimusta. Hovioikeuden ratkaisusta ei mielestäni selvästi käynyt ilmi, tarkoitettiinko siinä rästieriä vai muutosajankohdan jälkeen erääntynyttä maksuvelvollisuutta. Velallisten eriarvoinen asema johtuisi Niirasen mukaan siitä, että sellaiset velalliset, joiden maksukyky ei ole heikentynyt muutoksen edellytykset täyttävällä tavalla, joutuvat täyttämään maksuvelvollisuutensa maksuohjelman kestosta riippumatta. 229. Niiranen 2001b, s. 27: Julkaisussa on esitetty lyhyt tiivistelmä ratkaisusta Vaasan HO 11.1.2000 S 99/974. Päätöksessään hovioikeus ratkaisi ”ongelman” vahvistamalla muutok-sen taannehtivasti, koska velallisen olosuhteet olivat poikenneet vahvistetusta jo vuodesta 1998 lähtien. Näin tehden velallisen maksuvelvollisuus ei jatkunut alkuperäisen ohjelman kestoa pidempään. 230. HE 180/1996 vp, s. 44.

84


Tutkielman oikeustapausaineiston perusteella muutokset nykyään

vahvistetaan pääsääntöisesti takautuvasti, ja velallisen maksuvelvolli-

suus leikataan määrään, johon hänen maksukykynsä riittää ohjelman

keston aikana. Maksuvelvollisuuden leikkaaminen maksuohjelman

keston päättymiseen asti kertyvään maksuvaraan voidaan nähdä ole-

van ristiriidassa sen lähtökohdan kanssa, että vain kohtuutonta mak-

suvelvollisuutta voidaan alentaa. Käytäntö johtaa myös siihen, että

velalliset, jotka maksukyvyn heikentymisestä huolimatta joutuvat täyt-

tämään maksuvelvollisuutensa, koska kykenevät maksamaan sen koh-

tuullisessa ajassa maksuohjelman päättymisen jälkeen, joutuvat huo-

nompaan asemaan. Lisäksi muutoksessa omaksuttu käytäntö lisää

velallisten halukkuutta hakea maksuohjelman muuttamista tuomiois-

tuimessa.

Hallituksen esityksestä ei käy ilmi, minkä nojalla velallisen makset-

tavaksi määrättävä maksuvelvollisuus määriteltäisiin, jos maksuvara-

laskelmia laadittaisi. Jos maksamatta olevasta maksuvelvollisuudesta

määrättäisiin velallisen maksettavaksi esimerkiksi muutosohjelman laa-

timisen ajankohdan maksukyvyn mukainen määrä231, maksuohjelma

ei vastaisi lain lähtökohtaa, jonka mukaan velallisen tulisi velkajärjes-

telyssä maksaa maksukykynsä mukainen osuus veloistaan. Tutkielman

oikeustapausaineiston perusteella velallisilla on yleensä vahvistettua

maksuvelvollisuutta maksamatta pitkältä ajalta takautuvasti, jolloin

maksukyvyn mukaisen maksuvelvollisuuden määrittely edellyttää vas-

taavan ajanjakson aikaisen maksuvaralaskelman laatimista. Niirasen

mukaan kohtuullisen maksuvelvollisuuden määrittelyssä otettaisiin

huomioon, kuinka paljon velallinen on tai olisi kyennyt maksamaan

maksuvelvollisuudesta heikentyneellä maksuvarallaan232, mikä käy-

tännössä tarkoittaisi, että maksuvaralaskelmat olisi joka tapauksessa

laadittava. Myös lisäsuoritusvelvollisuuden määritteleminen muodos-

231. Niiranen 2001b, s. 27: Julkaisussa on esitetty lyhyt tiivistelmä Helsingin HO 18.11.1997 S 97/1046 ratkaisusta. Hovioikeus määräsi velallisen maksettavaksi määrän, joka suurin piir-tein vastasi velallisen muutoshetken mukaista maksuvaraa maksuohjelman keston jäljellä olevalta ajalta. Tapauksessa velallisen maksuvara oli ollut alentuneena alle puoleen mak-suohjelmassa vahvistetusta maksuohjelman keston alusta alkaen eli noin kahden vuoden ajan, ja velallinen oli siitä huolimatta noudattanut maksuohjelmaa.232. Niiranen 2001b, s. 23.

85


tuu ongelmalliseksi, jos maksuohjelmaan ei sisällytetä maksuvaralas-

kelmia233.

Tutkielman oikeustapausaineiston mukaan muutosohjelmat laadi-

taan nykyisin pääsääntöisesti kahdella vaihtoehtoisella tavalla, joita voi-

si kutsua yhden tai kahden ohjelman järjestelmiksi234. Ensimmäisessä

vaihtoehdossa muutosohjelma korvaa alkuperäisen maksuohjelman ja

kattaa ohjelman koko sen keston ajalta. Maksuvaralaskelmat ja maksu-

aikataulu siirretään alkuperäisestä ohjelmasta muutosohjelmaan sellai-

senaan muutosajankohtaan asti, mistä lähtien laaditaan uudet maksu-

varalaskelmat ja maksuvelvollisuus aikatauluineen.

Vaihtoehtoisessa tutkielman oikeustapausaineiston ja selvittäjähaas-

tattelun mukaan selvittäjien eniten suosimassa kahden ohjelman jär-

jestelmässä muutosohjelma laaditaan alkavaksi muutosajankohdasta

lukien, ja muutosohjelmassa määritellään, mihin asti velallisen on nou-

datettava alkuperäisen ohjelman maksuaikataulua. Alkuperäinen oh-

jelma jää siis jää sellaisenaan voimaan muutosohjelmassa mainittuun

ajankohtaan asti. Tällöin muutosohjelmaan ei välttämättä ole tarvetta

sisällyttää maksuohjelman kaikkia määräyksiä, vaan ohjelmassa voi-

daan todeta alkuperäisen ohjelman jäävän voimaan muilta kuin muu-

toksessa muutetulta osin.

Muutosohjelman muodollisella toteuttamistavalla ei liene olennais-

ta merkitystä osapuolien kannalta sinänsä. Kahden ohjelman järjestel-

mässä on erityisen tärkeää, että muutosohjelmassa on kattavasti mää-

rätty kaikista seikoista, joiden osalta alkuperäistä ohjelmaa muutetaan.

Ohjelmien yhteensovittamisessa ja täytäntöönpanossa mahdollisesti

syntyvien epäselvyyksien vuoksi selkeintä olisi, että muutosohjelmas-

sa olisi määritelty velkajärjestelyn koko maksuvelvollisuus. Selvittäjän

työmäärän ja kustannusten säästäminen kuitenkin puoltanevat mene-

telmää, jossa ohjelma laaditaan uudestaan vain tarvittavilta osin.

233. Niiranen 2007, s. 21.234. Muutoksia voidaan joutua vahvistamaan useampikin kuin yksi, joten vaihtoehdot olisivat joko yhden tai useamman ohjelman järjestelmät.

86


4.5.2 Muutosohjelman sisältö

Tutkielmaan sisältyvän selvittäjähaastattelun mukaan selvittäjät tarkas-

tavat velallisen maksuvaran yleensä joko siitä lähtien, mistä velallinen

ilmoittaa maksukykynsä heikentyneen, tai määrittelevät muutosajan-

kohdan sen mukaan, mistä lähtien velallisen maksukyky on olennaisesti

heikentynyt eikä velallinen ole kyennyt noudattamaan maksuohjelmaa.

Ilmeisesti jälkimmäisessä vaihtoehdossa katsotaan, ettei muuttamiselle

ole tarvetta siltä osin kuin ohjelma on suoritettu.

Velallinen on maksukykynsä heikennyttyä yleensä joutunut tinki-

mään elinkustannuksistaan kyetäkseen täyttämään maksuvelvollisuu-

tensa tai jopa ottamaan velkaa maksuerien maksamista varten. Koska

maksuohjelman muuttaminen ei ole mahdollista ennen kuin on käynyt

ilmi, ettei maksukyvyn heikentyminen ole vain väliaikaista, olisi velal-

lisen kannalta kohtuullista muuttaa ohjelmaa siitä ajankohdasta, mis-

tä lähtien velallisen maksukyky on olennaisesti heikentynyt. Velallisen,

joka on pyrkinyt täyttämään maksuvelvollisuutensa, ei tulisi joutua ai-

nakaan huonompaan asemaan kuin sellaisen, joka on jättänyt maksut

maksamatta. Menettelyllä voitaisiin myös varmistaa, että maksukyvyn

heikentymisen vuoksi mahdollisesti lisävelkaantuneenkin velallisen ta-

loudellinen tilanne tulisi korjatuksi velkajärjestelyllä.

Olennainen kysymys muutoksessa on myös, mitä ”jäljellä olevalla

maksuvelvollisuudella”, jonka kohtuullisuutta arvioidaan, tarkoitetaan.

Vaihtoehtoisesti sillä voidaan tarkoittaa koko sitä määrää, joka vahviste-

tun ohjelman kokonaiskertymästä on muutoshakemuksen ajankohtana

maksamatta, tai vain sitä määrää, joka vahvistetun ohjelman mukaan

on erääntynyt sen jälkeen, kun velallisen maksukyky on heikentynyt.

VJL 44.1 §:n 1 kohdasta mielestäni seuraa, että maksuvelvollisuutta voi-

daan alentaa vain velallisen maksukyvyn heikentymisen vuoksi, joten

muutoksessa voitaisiin kohtuullistaa vain maksuvelvollisuutta, jonka

maksamattomuus perustuu maksukyvyn heikentymiseen. Tutkielman

oikeustapausaineiston perusteella velallinen velvoitetaankin yleensä

maksamaan muutosajankohtaa edeltävältä ajalta oleva maksamaton

maksuvelvollisuus eli ”rästit” vahvistetun ohjelman mukaisesti.

87


Epäselvää on, voidaanko ennen muutosajankohtaa erääntyneille

rästeille laatia muutosohjelmassa uusi maksuaikataulu. Jos rästierille

ei määritellä uutta maksuaikataulua, velallinen joutuu lykättyjä eriä

lukuun ottamatta235 maksamaan rästejä muutosohjelman mukaisten

erien kanssa samaan aikaan. Vahvistettu alkuperäinen maksuohjelma

voi tällöin jäädä edelleen täytäntöönpanoon, tai velkoja voi pyytää sen

täytäntöönpanoa vielä muutosohjelman tultua vahvistetuksi. Koska ve-

lallinen ei yleensä kykene maksamaan yhtä aikaa molempien ohjelmien

mukaisia maksueriä, tilanne käytännössä johtaa siihen, että muutosoh-

jelmakin päätyy ulosottoon perittäväksi.

Koska maksuohjelman sisällöstä voidaan osapuolten sopimuksella

sopia, ei ole estettä määrätä rästeille uutta maksuaikataulua, jos osapuo-

let hyväksyvät sen. VJL 44.2 §:n mukaan maksuohjelman kestoa voidaan

jatkaa selvittäjän saatavan maksamiseksi, joten kestoa ei voida jatkaa

pidemmällä ajalla kuin korkeintaan 4 kuukaudella236. Rästien maksa-

minen pidentää näin ollen maksuvelvollisuuden maksuaikaa, mutta ei

ohjelman kestoa. Lisämaksuaika ei näin ollen lisää velallisen lisäsuori-

tusvelvollisuutta (VJL 35 a §) eikä myötävaikutusvelvollisuuden kestoa.

Muutos tulee niiden velkojien vahingoksi, joille ohjelman mukaan

vielä tulisi suoritus (VJL 44.2 §). Jos velallisen kulloinenkin maksuva-

ra ei ole maksuohjelmassa jaettu tilitettäväksi kaikille velkojille näiden

osuuksien mukaisesti, vaan suoritukset joillekin velkojille on VJL 31.4 §:n

nojalla tai muusta syystä määrätty maksettavaksi vasta muiden velkojille

tulevien suoritusten jälkeen, nämä joutuvat maksuohjelmaa muutetta-

essa muita velkojia huonompaa asemaan237. Jos jonkun velan kertymä

on alkuperäisen ohjelman mukaan kokonaan erääntynyt ja maksettu,

235. Lykätyt erät erääntyvät VJL 41.2 §:n mukaan maksuohjelman päättyessä. 236. VJL 70.2 §:n mukaan velallisen on maksettava selvittäjän saatavasta korkeintaan 4 kuukauden maksuvaraa vastaava määrä.237. HE 180/1996 vp, s. 52: Esityksen mukaan, jos maksuohjelmaa muutetaan VJL 44.1 §:n 3 kohdan nojalla siitä puuttuvan velan lisäämiseksi ohjelmaan, maksuaikataulu voidaan laatia muun muassa siten, että velalle tuleva suoritus maksetaan kokonaan vasta muiden velkojen tultua maksetuksi. Tutkimuksen oikeustapausaineisto tukee velkajärjestelylain seurantutkimuksessa todettua tutkimustulosta, jonka mukaan on hyvin tavallista, että mak-suohjelmista puuttuu velkajärjestelyn piiriin kuuluvia velkoja (Valkama 2011, s. 7). Oikeus-tapausaineiston mukaan puuttuvien velkojien kertymät on usein määrätty maksettavaksi vasta muiden velkojen jälkeen. Velallisen maksukyvyn mahdollisen heikentymisen vuoksi mainittu menettelytapa voi vaarantaa velkojien yhdenvertaisen kohtelun.

88


tai joku velkojista on saanut kertymäänsä etuajassa ennen muutosta,

velkoja on ennen muutosta saattanut saada suoritusta enemmän kuin

laskennallisen osuutensa velallisen heikentyneestä maksuvarasta. Etu-

käteisen suorituksen saaminen liittyy yleensä tilanteisiin, joissa velkoja

on perinyt saatavaansa ulosotossa. Velkoja ei tällöin luonnollisesti ole

oikeutettu saamaan kertymää enempää, muttei myöskään velvollinen

palauttamaan ”liikaa” saamaansa suoritusta238.

Sekä tutkielman oikeustapausaineiston että selvittäjähaastattelun

mukaan suurin osa selvittäjistä laatii muutosohjelman siten, että velal-

linen velvoitetaan tilittämään kaikille velkojille alkuperäisen ohjelman

mukainen kertymä sellaisenaan muutosajankohtaan eli muutosohjel-

man alkamiseen asti. Muutosohjelmassa määrätään vain muutosohjel-

man maksuvarasta, joka jaetaan velkojille näiden saatavan suhteellisen

osuuden mukaisesti ottaen jo valmiiksi huomioon velallisen siitä mah-

dollisesti jo maksaman suorituksen määrä tai siten, että velallinen saa

vähentää suorittamansa määrän muutosohjelman maksuvelvollisuu-

desta.239 Menetelmä takaa, että kukin velkoja saa suhteellisen osuutensa

koko velkajärjestelyn maksuvarasta. Sen sijaan velallinen joutuu maksa-

maan järjestelyssä enemmän kuin maksuohjelmien mukaisen maksuva-

ransa määrän, jos joku velkojista on ennen muutosta saanut suoritusta

enemmän kuin suhteellisen osuutensa molempien ohjelmien kerty-

mästä. Velkojan saama ylisuoritus tulee näin ollen velallisen tappioksi.

Osa selvittäjistä laatii muutosohjelman siten, että siinä määrätään

koko velkajärjestelyn jäljellä olevasta maksuvelvollisuudesta, eikä alku-

peräinen ohjelma jää miltään osin voimaan muutosohjelman vahvista-

misen jälkeen. Maksuvelvollisuuden määrittelyssä sovelletaan ainakin

kahta erilaista laskentakaavaa, jotka johtavat osapuolien kannalta erilai-

siin lopputuloksiin. Ensimmäisessä mallissa kullekin velalle määrätään

maksettavaksi sen suhteellinen osuus velallisen koko velkajärjestelyn

tosiasiallisesta maksuvarasta vähennettynä velkojan koko järjestelyn

aikana saamilla suorituksilla. Tällöin kukin velkoja saa suhteellisen

osuutensa velkajärjestelyn maksuvarasta. Jos joku velkojista on saanut

238. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 406. Myös: Itä-Suomen HO 16.9.2014 S 14/714.239. Viime mainitussa tapauksessa ohjelmasta ei suoraan ole nähtävissä, kuinka paljon velallisen tulisi vielä maksaa suoritusta kullekin velkojalle.

89


osuuttaan enemmän suoritusta, palautusvelvollisuuden puuttuminen

koituu velallisen tappioksi.

Vaihtoehtoisessa toisessa mallissa muutosohjelman maksuvelvolli-

suuden määrä määritellään vähentämällä velallisen tosiasiallisesta koko

järjestelyn aikaisesta maksuvarasta velallisen jo maksamien suoritusten

määrä. Tällöin velallinen ei joudu maksamaan järjestelyssä enempää

kuin maksuvaransa määrän. Sen sijaan jonkun velkojan mahdollinen

ylisuoritus tulee muiden velkojien tappioksi. Velallisen jäljellä oleva

maksuvelvollisuus jaetaan muutosohjelmassa velkojille näiden osuuk-

sien mukaisesti. Jako voidaan tehdä laskentaohjelmalla, joka pyrkii ot-

tamaan huomioon velkojien aiemmin saamat suoritukset. Jos velkojat

ovat aiemmin saaneet suoritusta hyvin epäsuhtaisesti240 ja/tai mak-

suohjelmien tuotot veloille eroavat toisistaan huomattavasti, jaolla ei

kyetä tasaamaan suorituksia osuuksien mukaisesti, vaan enemmän suo-

ritusta saaneiden suoritukset vähentävät vähemmän saaneille tulevaa

suoritusta. Menetelmä ei takaa velkojille heidän osuutensa mukaista

suoritusta velkajärjestelyssä.

Erityisesti se, että velkoja voi ulosotossa saada perityksi koko erään-

tymättäkin olevan kertymänsä etukäteen ilman palautusvelvollisuutta,

on ongelmallinen241. Palautusvelvollisuuden puuttumisesta seuraa, et-

tä velallinen voi joutua maksamaan velkajärjestelyssä enemmän kuin

maksukykynsä mukaisen maksuvelvollisuutensa määrän. Jos ylisuoritus

koituu muiden velkojien tappioksi, velkojien yhdenvertainen kohtelu

ei toteudu.

Vaikka hallituksen esityksestä242 saa käsityksen, ettei muutosohjelman

tarvitse sisällöltään vastata maksuohjelman sisällölle VJL 36 §:ssä asetet-

tuja vaatimuksia, ohjelmasta tulisi käydä selvästi ilmi kunkin velan määrä,

sille maksettava kokonaiskertymä ja suhteellinen osuus kokonaisveloista,

240. Velallinen on saattanut maksaa joillekin veloille kertymän etukäteen ja vastaavasti jättää osalle suoritukset maksamatta. (Velkoja on saattanut esimerkiksi hyväksyä maksujen keskeyttämisen tai erien pienentämisen.)241. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 400: Teoksessa todetaan, että velkojan oikeus periä koko erääntymätönkin kertymä perustuu siihen, että velkajärjestelyvelkoja joutuisi mahdollisia velkajärjestelyn ulkopuolisia ulosottovelkojia huonompaan asemaan, jos se voisi ulosotos-sa periä vain erääntymätöntä osaa jo leikatusta saatavastaan.242. HE 98/2002 vp, s. 43.

90


jotta ohjelma voitaisiin tarvittaessa panna täytäntöön243. Lisäksi ohjel-

masta tulisi tarvittaessa244 käydä ilmi lisäsuoritusvelvollisuuden määrit-

telemiseksi tarvittavat tiedot. Edelleen ohjelmassa tulisi selvästi – mie-

luiten myös sanallisesti – ilmaista, millä perusteella maksuvelvollisuus

ja kertymät veloille on ohjelmassa määritelty, jotta osalliset voisivat ot-

taa kantaa ohjelman sisältöön ja jotta velallisen jäljellä oleva maksuvel-

vollisuus ja maksuaikataulu myös alkuperäisen ohjelman osalta olisivat

siitä yksiselitteisesti luettavissa. Muutosohjelma voi poiketa maksuoh-

jelman sisältöä koskevista säännöksistä, jos kukaan osapuolista ei lau-

sumassaan vastusta ehdotusta (VJL 38.1 §)245.

243. HE 180/1996 vp, s. 44.244. Lisäsuoritusvelvollisuutta ei vahvisteta velalliselle, jonka tulojen ei odoteta kasvavan säännöksessä määriteltyä määrää enempää (VJL 35 a §).245. Leikas 2016: Oppaan mukaan tuomioistuimen tulisi viran puolesta tarkistaa kuiten-kin muun muassa, että maksuohjelma on täytäntöönpanokelpoinen, ohjelmasta ilmenee veloille tuleva kokonaiskertymä ja että velkojien yhdenvertaisuutta ei loukata.

915 Yhteenveto ja Johtopäätökset5.1 Yhteenveto

Tutkielmassa on selvitetty, millä edellytyksillä ja millä tavalla velkajärjes-

telyssä vahvistettua maksuohjelmaa voidaan muuttaa velallisen maksu-

kyvyn heikennyttyä ohjelman vahvistamisen jälkeen. Päätutkimuskysy-

myksinä ovat olleet maksuohjelman muuttamisen aineellisoikeudelliset

edellytykset. Lisäksi tutkielmassa on selvitetty maksuohjelman muutos-

hakemuksen käsittelyä ja edellytysten tutkimista koskevia periaatteita

sekä muutosohjelmaan liittyviä erityiskysymyksiä.

Maksuohjelman muuttamisen aineellisoikeudelliset edellytykset on

tutkielmassa selvitetty lähinnä lakitekstin ja esitöiden nojalla. Velka-

järjestelylain selvä lähtökohta on, että vahvistettu maksuvelvollisuus

on täytettävä (VJL 40.1 §). Mikäli velallinen ei kykene noudattamaan

maksuohjelman aikataulua eikä pääse sopimukseen velan maksusta

velkojiensa kanssa, velkoja voi periä saatavaansa ulosotossa (VJL 42.2 §),

jolloin velallinen saa lisäaikaa velan maksamiselle. Esitöiden mukaan

kohtuullistettu ja korottomaksi säädetty velka voisi velallisen maksu-

kyvyn heikentymisestä huolimatta vain poikkeuksellisesti muodostua

ylivoimaiseksi246.

Tuomioistuin voi velallisen ohjelman keston aikana toimittamasta

hakemuksesta (VJL 61.1 §) muuttaa maksuohjelmaa VJL 44.1 §:n 1 koh-

dan nojalla, jos velallisen maksukyky on ohjelman vahvistamisen jäl-

keen ennakoimattomasti heikentynyt niin olennaisesti, että ohjelman

mukaan jäljellä oleva maksuvelvollisuus olisi velallisen maksukykyyn

nähden kohtuuton.

Maksukyvyn heikentymistä arvioitaessa otetaan huomioon velalli-

sen myötävaikutusvelvollisuus (VJL 7.2 §) ja ansaintamahdollisuudet

(VJL 4 § ja Oma 1 §). Maksuohjelman muuttaminen tulee kyseeseen vain,

jos maksuvaran heikentyminen ei johdu ansaintamahdollisuuksien

246. HE 98/2002 vp, s. 40.

92

5 Yhteenveto ja johtopäätökset

hyödyntämisen laiminlyönnistä tai muusta myötävaikutusvelvollisuu-

den rikkomisesta ja velallisen ansaintamahdollisuudet ovat käytössä.

Muun muassa Varsinais-Suomen hovioikeus on tuoreessa ratkaisussaan

27.3.2015 S 15/160 korostanut velallisen myötävaikutusvelvollisuuden ja

ansaintamahdollisuuksien hyödyntämisen velvoitteen merkitystä mak-

suohjelman muuttamisen edellytyksiä arvioitaessa.

Vahvistettuun maksuvelvollisuuteen puuttuminen edellyttää, että

velallisen maksukyky on heikentynyt ennakoimattomasti ja merkittä-

västi. Normaaliin elämään kuuluvat maksukyvyn vaihtelut on ennakoitu

ohjelmassa, eivätkä ne vähäisinä247 ole peruste maksuvelvollisuuteen

puuttumiseen. Maksukyvyn heikentymisen yksittäinen syy tai kesto ei-

vät voimassa olevan lain mukaan ole ratkaisevia arvioitaessa heikenty-

misen olennaisuutta, vaan vaatimuksena on, että velallisen VJL 4 §:n

mukainen kokonaismaksukyky on merkittävästi heikentynyt siten, että

vahvistettu maksuvelvollisuus jäisi ohjelman keston päättyessä suurelta

osin täyttämättä248. Muun muassa velkajärjestelyssä omaksutun laajan

tulokäsitteen ja tulojen hankkimisen velvoitteen vuoksi velallisen mak-

sukyky käytännössä vain harvoin heikentyy olennaisesti, ellei heikenty-

minen muodostu pitkäkestoiseksi.

Maksuohjelmaa ei voida muuttaa väliaikaisen maksukyvyn heiken-

tymisen nojalla. Lakivaliokunta on vuonna 1997 lakimuutoksen 63/1997

yhteydessä erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että järjestelmän

tulisi kyetä estämään maksuvelvollisuuden poistaminen tilapäistä mak-

sukyvyn heikentymistä hyväksikäyttäen249. Maksukyvyn heikentymisen

tilapäisyyden arviointi edellyttää arvioita velallisen tulevasta maksu-

kyvystä. Tilapäisen heikentymisen kriteerinä on arvio siitä, olisiko ve-

lallisella erityisesti myötävaikutusvelvollisuus huomioon ottaen mah-

dollisuus parantaa maksukykyään siten, että hän kykenisi maksamaan

jäljellä olevan velan kohtuullisessa, maksuohjelman kestoa pidemmässä

ajassa250. Vaikka heikentymiseltä ei edellytetä nimenomaista pitkäkes-

toisuutta, ohjelmaa ei esitöiden mukaan tulisi muuttaa vielä ohjelman

247. HE 98/2002 vp, s. 43.248. HE 98/2002 vp, s. 43.249. LaVM 19/1996, valiokunnan kannanotot, yleisperustelut.250. Mm. Turun hovioikeus 27.3.2015 S 15/160.

93


ollessa alussa eikä lyhyehkön työttömyyden perusteella 251.

Tuomioistuin voi muuttaa vahvistettua maksuohjelmaa vain, jos oli-

si kohtuutonta edellyttää ohjelmassa vahvistetun maksuvelvollisuuden

täyttämistä. Lain mukaan kohtuuttomuutta on arvioitava ensisijaises-

ti maksuvelvollisuuden täyttämiseen tarvittavan ajan perusteella (VJL

44.1 § 1 k.). Edelleen voimassa olevaa säännöstä koskevassa hallituksen

esityksessä HE 98/2002 on linjattu, ettei maksuohjelman muuttaminen

tulisi kysymykseen, jos velallinen kykenisi maksamaan velan noin vuo-

dessa ohjelman päätymisen jälkeen. Kohtuuttoman ajan rajaan ei ole

puututtu myöhemmissä lakiuudistuksissa, mutta ottaen huomioon lain-

säätäjän vuoden 2010 lakiuudistuksen (632/2010) yhteydessä ilmaise-

ma tavoite nopeuttaa velallisen mahdollisuutta vapautua veloistaan252

kohtuuttoman ajan raja lienee lähellä vuonna 2002 linjattua minimiä

eli noin vuoden lisäaikaa.

Tutkielmassa on siihen sisältyvän oikeustapausaineiston ja selvit-

täjähaastattelun avulla lisäksi selvitetty maksuohjelman muuttamisel-

le laissa asetettujen edellytysten soveltamiskäytäntöä alioikeuksissa ja

siinä esiin nousevia ongelmia sekä niiden mahdollisia syitä. Tutkimus-

aineisto osoittaa, että alioikeuskäytännössä vahvistettu maksuvelvolli-

suus voi tulla alennetuksi tai poistetuksi kokonaan, vaikka laissa ase-

tetut edellytykset maksuohjelman muuttamiselle (VJL 44.1 § 1 k.) eivät

täyttyisi. Laista poikkeava soveltamiskäytäntö ei johdu maksuohjelman

muuttamisen aineellisoikeudellisia edellytyksiä koskevista olennaisis-

ta tulkintaeroista, vaan muutoshakemuksen käsittelyssä omaksutuista

periaatteista ja käytännöistä. Soveltamiskäytäntö alioikeuksissa on tut-

kielman mukaan seuraus monesta peräkkäisestä tekijästä muutosme-

nettelyssä: puutteellisista hakemuksista, tuomioistuimien soveltamasta

summaarisesta käsittelymenetelmästä, selvittäjien selvitysvastuun ja

tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä sekä velkojien puutteellisesta

tiedonsaannista menettelyssä ylipäänsä.

Tutkielman oikeustapausaineisto osoittaa, että muutoshakemuk-

set eivät yleensä sisällä muutosvaatimuksen edellytysten arvioimisek-

si riittäviä tietoja. Tuomioistuin voi kuitenkin tehdä päätöksen maksu-

251. HE 98/2002 vp, s. 43.252. LaVM 11/2010 vp, s. 2−3.

94


ohjelman muuttamisesta jo velallisen puutteellisen hakemuksen no-

jalla velkojia kuulematta. Edellytysten puuttuminen voi tällöin tulla

ensimmäisen selvitettäväksi ja riitautetuksi vasta, kun velkojia kuul-

laan selvittäjän laatimasta muutosohjelmasta. Näissä tapauksissa

tuomioistuimen kynnystä hylätä hakemus edellytysten puuttumisen

vuoksi korottaa ilmeisesti menettelyn myöhäinen vaihe ja jo syntyneet

kustannukset.

Muutosasiassa voidaan esimerkiksi velkojan pyynnöstä määrätä sel-

vittäjä tutkimaan ohjelman muuttamisen lain mukaiset edellytykset253.

Tutkimusaineiston mukaan selvittäjät eivät edellytyksiä arvioidessaan

ilman velkojan nimenomaista väitettä tutki eivätkä ota huomioon velal-

lisen myötävaikutusvelvollisuutta (VJL 7.2 §) ja ansaintamahdollisuuksia

(VJL 4.1 § 2 k.) eivätkä toimita velkojille niitä koskevia tietoja. Ansain-

tamahdollisuudet ja niiden hyödyntäminen ovat välttämätön ja olen-

nainen osa velallisen maksukykyä (VJL 4 §) ja maksuohjelman muutta-

misen edellytyksiä (VJL 44.1 § 1 k.), ja muun muassa Turun hovioikeus

perusti maksuohjelman muuttamista koskevan ratkaisunsa 27.3.2015 S

15/160 nimenomaan niihin ilman velkojan niitä koskevaa väitettä. Selvit-

täjien selvityksiin ei myöskään sisälly perustelua selvittäjän muutoseh-

dotukselle, eli perustelua vahvistetun maksuvelvollisuuden täyttämisen

kohtuuttomuudelle. Selvittäjien omaksuma käytäntö ei vastaa tutki-

muksen mukaista lain sisältöä (VJL 66 §)254. Lisäksi se loukkaa velkojien

oikeutta saada riittävät tiedot ohjelman muuttamisen edellytyksistä ja

selvittäjän ratkaisun perusteista. Vähintään selvittäjän tulisi selvityk-

sensä yhteydessä ilmoittaa velkojille, ettei selvitys ole kattanut kaikkia

muutokselle laissa asetettuja edellytyksiä ja toimittaa velkojille kaikki

lain mukaisten edellytysten arvioimisen kannalta merkitykselliset tiedot.

Jotta alioikeuksissa muutoshakemuksen käsittelyssä tutkittaisiin

maksuohjelman muuttamisen edellytykset, velkojan tulisi tehdä niiden

puuttumista koskeva perusteltu väite. Velkojat eivät kuitenkaan saa me-

nettelyssä tietoja, joiden nojalla vaadittava yksilöity ja perusteltu väite

olisi tehtävissä. Tuomioistuin vahvistaa selvittäjän ehdottaman muuto-

sohjelman, jos sen sisältöä ei ole vastustettu ja velkajärjestelylle on lain

253. HE 183/1992 vp, s. 82.254. HE 183/1992 vp, s. 83.

95


mukaiset edellytykset (VJL 38.1 §). Maksuohjelman muutoshakemuk-

sen käsittelyn soveltamiskäytännöstä seuraa, että vahvistettu maksuvel-

vollisuus voi tulla tuomioistuimessa alennetuksi tai poistetuksi, vaikka

laissa asetetut edellytykset maksuohjelman muuttamiselle (VJL 44.1 §

1 k.) eivät täyttyisi ja vaikka sen voida katsoa perustuvan velkojien hy-

väksymiseen.

Koska maksuohjelman muuttamiselle laissa asetettujen edellytys-

ten sivuuttaminen soveltamiskäytännössä on seurausta tutkimuksessa

esiin tulleista menettelyä koskevista periaatteista ja käytännöistä, tut-

kielmassa on selvitetty muutoshakemuksen käsittelyä ja edellytysten

selvittämistä koskevaa selvitysvastuuta. Tutkielmassa puolletaan näke-

mystä, että tuomioistuimen tulisi viran puolesta tutkia maksuohjelman

muuttamisen edellytykset. Hakemusasiassa lähtökohtaisesti sovelletta-

van tutkintamenetelmän255 lisäksi tutkimisvelvollisuutta perustellaan

velkajärjestelyssä sovellettavan legaliteettiperiatteen, yleisen maksu-

moraalin sekä järjestelyn tavoitteen saavuttamisen ja sen väärinkäytön

estämisen tarpeella. Maksuohjelman muuttamisen edellytyksiä tiuken-

nettiin olennaisesti vuoden 1997 lakimuutoksessa järjestelyn väärinkäy-

tön estämiseksi. Lainsäätäjän tarkoitus on siis ollut, että maksuohjelman

muuttamiselle laissa asetetut aineellisoikeudelliset edellytykset tosiasi-

allisesti vaikuttaisivat kynnykseen puuttua maksuvelvollisuuteen sen

vahvistamisen jälkeen.

Tutkielmassa on lisäksi selvitetty muutosohjelman laatimismenet-

telyä ja muutosohjelman sisältöä koskevia kysymyksiä. Muutosohjel-

man laatimista koskevasta menettelyajasta ei ole säännöksiä velkajär-

jestelylaissa, eikä sitä varten ole säädetty vastaavanlaista rauhoitusaikaa

kuin alkuperäisen maksuohjelman laatimiselle (VJL 12 §, 13 §, 17 § ja 18

§). Oikeustilasta on käytännössä muodostunut sekava ja epäselvä, sillä

velallisella on lähtökohtainen velvollisuus noudattaa maksuohjelmaa

(VJL 41 §), ja velkojat voivat jatkaa saatavansa perimistä ulosotossa, mut-

ta selvittäjä saattaa määrätä velallisen lopettamaan maksut velkojille

ja säästämään maksuvaransa selvittäjän palkkiota ja muutosohjelmaa

varten. Koska velkojien tulee saada suhteellisen osuutensa mukainen

255. Koulu 1994, s. 108.

96


osuus velallisen maksuvarasta (VJL 31.1 §), selvittäjät pyrkivät selvittä-

mään kunkin velkojan saamien suoritusten määrän ottaakseen sen huo-

mioon muutosohjelmassa. Suoritusten ja ulosottotilitysten jatkuminen

estävät suoritusten täsmäyttämisen. Velkojien puolestaan ei kannata

keskeyttää perintää, koska velkoja ei ole velvollinen palauttamaan en-

nen muutosta etukäteen saamaansa sellaistakaan suoritusta256, joka

muutoksessa tulisi leikatuksi (VJL 44.2 §).

Muutosohjelman sisällöstä ei ole erillisiä säännöksiä velkajärjestely-

laissa. Esitöiden mukaan maksuohjelmasta tulee käydä ilmi vähintään

kunkin velan määrä, sen suhteellinen osuus kokonaisveloista ja kullekin

velalle maksuohjelman keston ajalta tuleva kokonaiskertymä, jotta oh-

jelma olisi tarvittaessa pantavissa täytäntöön257. Esitöissä muutosohjel-

man sisällöksi ehdotettujen esimerkkien perusteella muutosohjelmalle

ei asetettaisi maksuohjelmalle VJL 36 §:ssä asetettuja sisältövaatimuksia.

Tutkimuksen oikeustapausaineiston mukaan muutosohjelmien sisältöä

koskeva soveltamiskäytäntö poikkeaa esitöiden258 ja oikeuskirjallisuu-

den259 mukaisesta linjauksesta siten, että soveltamiskäytännössä velal-

lisen maksuvelvollisuus leikataan muutosohjelmassa maksuohjelman

päättymiseen mennessä kertyvän maksuvaraan. Käytäntö on ristiriidas-

sa VJL 44.1 §:n 1 kohdan kanssa, sillä säännöksen mukaan vain kohtuu-

tonta maksuvelvollisuutta voitaisiin leikata.

Oikeustapausaineistoon sisältyvistä muutosohjelmista tutkielmassa

on selvitetty eniten käytössä olevat muutosohjelmien laatimisen perus-

periaatteet. Selvitys osoittaa, että ohjelmissa yleensä pyritään ottamaan

huomioon velkojien yhdenvertainen kohtelu siten, että kukin velkoja

saisi osuutensa mukaisen suorituksen velallisen koko järjestelyn mak-

suvarasta. Muutosohjelmien laatimisessa sovelletaan kuitenkin erilaisia

laskentatapoja, jotka johtavat osapuolien edun kannalta olennaisestikin

toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin. Jotta osallisilla olisi mahdollisuus

ottaa kantaa ohjelman sisältöön, siinä tulisi selvästi ilmaista sen perus-

teena käytetyt tiedot ja laskentakaava.

256. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 406. Myös: Itä-Suomen HO 16.9.2014 S 14/714.257. HE 180/1996 vp, s. 44.258. HE 98/2002 vp, s. 43.259. Koskelo − Lehtimäki 1997, s. 406−407.

97


5.2 Johtopäätökset

Tutkielmassa on aluksi selvitetty velkajärjestelylain tavoitteet ja sen kes-

keiset periaatteet. Periaatteet rajoittavat lainsäätäjän toimintavapautta,

sillä ne on otettava huomioon säädettävässä laissa260. Toisaalta periaat-

teet sitovat ja ohjaavat lainkäyttäjän harkintavallan käyttöä toimimalla

ratkaisuvaihtoehtojen oikeudellisina kvalifiointikriteereinä261. Tutkiel-

massa selvitetyn tutkimuskohdetta koskevan lain sisällön ja oikeusta-

pausaineiston nojalla on tehtävissä joitakin johtopäätöksiä siitä, missä

määrin velkajärjestelylain tavoitteet ja periaatteet on otettu huomioon

lainsäädännössä ja miten ne täyttyvät lain soveltamiskäytännössä ali-

oikeuksissa.

Velkajärjestelylain tarkoitus on mahdollistaa maksukyvyttömälle ve-

lalliselle tilaisuus vapautua velkaongelmastaan kohtuullisessa ajassa.

Velasta vapauttamista rajoittaa periaate, jonka mukaan velkaongelma

on ensisijaisesti ratkaistava maksuaikaa pidentämällä ja velan leikkaa-

minen on sallittua vain, jos se on välttämätöntä velallisen maksuky-

vyttömyyden poistamiseksi. Voimassa olevan lain mukaan (VJL 44.1 §

1 k.) vahvistettua maksuvelvollisuutta voidaan velallisen maksukyvyn

heikennyttyä kohtuullistaa, mutta vain siinä tapauksessa ja siltä osin

kuin se on välttämätöntä velallisen maksukyvyttömyyden poistamiseksi.

Säännös pohjautuu suoraan järjestelyn tarkoitukseen. Lisäksi siinä on

otettu huomioon järjestelyssä noudatettava velkojien kannalta lievim-

män keinon periaate. Lainsäätäjä on ilmeisesti halunnut varmistaa lain

ensisijaisen tavoitteen ja järjestelyssä käytettäviä keinoja rajoittavan pe-

riaatteen huomioon ottamisen sekä niiden keskinäisen suhteen myös

lain tulkinnassa määrittelemällä jo säännöksessä siinä edellytettävän

maksuvelvollisuuden täyttämisen kohtuuttomuuden arvioinnin kritee-

rit, joita on vielä täsmennetty lain esitöissä. Lain soveltajan tehtävää

helpottaa – ja toisaalta harkintavaltaa rajoittaa – lisäksi, että säännöksen

edellyttämässä velallisen maksukyvyn arvioinnissa huomioon otettavat

seikat on yksityiskohtaisesti luetteloitu laissa (VJL 4 §).

Lain tavoite on lisäksi edistää velallisten ansiotulojen hankintaa yh-

260. Koulu 1994, s. 57−58.261. Koulu 1994, s. 57–58, alaviitteessä 105 viittaus Jonkka (LM 1992, s. 707).

98


teiskunnalle kuluja tuottavan sosiaalisen tuen tarpeen vähentämiseksi

ja verotulojen kasvattamiseksi sekä vähentää velkaongelmasta ylipäänsä

yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Koska maksuohjelman muut-

tamisen edellytykset on voimassa olevassa laissa sidottu nimenomaan

velallisen maksukykyyn, jossa tosiasiallisten tulojen lisäksi otetaan huo-

mioon velallisen ansaintamahdollisuudet (VJL 4.1 § 2 k.), lain sisällön

voidaan katsoa tukevan sen tavoitteena olevaa velallisen ansiotulojen

hankinnan ja verotulojen saamisen lisäämistä. Vahvistetun maksuohjel-

man muuttamisen kynnys on tutkimuksen mukaan voimassa olevassa

laissa edelleen melko korkea, mikä ehkäisee muutosmahdollisuuden

velallisia passivoivaa vaikutusta262 ja vähentää muutosasioista yhteis-

kunnalle aiheutuvia kustannuksia.

Jos velallisen maksukyky heikentyy ohjelman vahvistamisen jäl-

keen, mutta ohjelman muuttamisen edellytykset eivät täyty, velallisen

toimeentulo voi joissakin tapauksissa vaarantua. Lain tavoitteena on,

ettei velallinen joutuisi ohjelman keston aikana turvautumaan toimeen-

tulotukeen ja etteivät maksuvaikeudet vaarantaisi velallisten henkistä ja

fyysistä terveyttä. Edelleen esitöissä on korostettu, että velallisen mak-

suvaikeudet tulisi ensisijaisesti ratkaista vapaaehtoisin sovinnoin. Lain

mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi voimassa olevaa lakia tulisi

tarkistaa siten, että se nykyistä paremmin edistäisi osapuolten välisten

maksuaikajärjestelyjen syntymistä. Esimerkiksi tulisi pohtia säädettä-

väksi mahdollisuus velvoittaa velkoja maksuohjelman muuttamisen

yhteydessä palauttamaan sen etukäteisesti saama suoritus, joka ylittää

velkojan suhteellisen osuuden velallisen heikentyneestä maksukyvys-

tä263. Palautusvelvollisuuden puuttuminen käytännössä estää vapaaeh-

toisten maksujärjestelysopimusten syntymisen. Palautusvelvollisuuden

puuttuminen voi johtaa myös ristiriitaan järjestelyn periaatteisiin kuulu-

van velkojien yhdenvertaisen kohtelun kanssa tai siihen, että velallinen

joutuu lain lähtökohdan vastaisesti järjestelyssä maksamaan velkojaan

262. Ks. LaVM 19/1996, valiokunnan lausunnot, yleisperustelut.263. Palautusvelvollisuus ei olisi ristiriidassa VJL 44.2 §:n kanssa, jonka mukaan muutos tulee niiden velkojien vahingoksi, joille ohjelman mukaan vielä tulisi suoritus. Palautusvel-vollisuus koskisi vain sellaista suoritusta, joka olisi erääntynyt muutosajankohdan jälkeen ja olisi säännöksen mukaan tullut muutoksessa leikatuksi.

99


maksukykyään enemmän.

Velkajärjestelyssä noudatettava velkojien yhdenvertaisen kohtelun

periaate edellyttää, että samassa asemassa oleville velkojille tulee osoit-

taa yhtäläinen osuus velallisen maksukyvystä. Tutkimus osoittaa, että

maksuohjelman muutoksen sisältöä koskevan puutteellisen sääntelyn

vuoksi periaatteen toteutuminen jää riippumaan muutosohjelmien laa-

tijoiden soveltamista vaihtelevista käytännöistä. Velkojien yhdenvertai-

sen kohtelun lisäksi myös velallisten keskinäisen yhdenvertaisuuden

vuoksi muutosohjelman sisällön periaatteista tulisi nykyistä täsmälli-

semmin säätää laissa. Muun muassa alioikeuksissa vakiintuneeksi muo-

dostunut käytäntö leikata velallisen maksuvelvollisuus ohjelmaa muu-

tettaessa vain ohjelman keston aikaiseen maksuvaraan saattaa velalliset

keskenään eriarvoiseen asemaan.

Lain tavoitteet ja periaatteet tulisi aineellisen lain sisällön lisäksi

ottaa huomioon menettelyä koskevissa säännöksissä ja lainkäyttäjän

ratkaisuissa. Tutkielman mukaan muutosmenettelyä koskevat sään-

nökset eivät riittävästi edistä lain eri tavoitteiden tasapuolista toteutu-

mista eivätkä turvaa lain periaatteiden noudattamista. Muutosmenet-

telyn puutteellinen sääntely johtaa muutoksen edellytyksiä koskevan

aineellisen lain sivuuttavaan soveltamiskäytäntöön ja aineellista lakia

matalampaan muutoskynnykseen. Alioikeuksien muutoshakemuk-

sen käsittelyssä soveltama käsittelymenetelmä yhdistettynä velkojien

puutteelliseen tiedonsaantiin ei riittävästi turvaa velkojien etua muu-

tosmenettelyssä. Menettelykäytäntö saattaa nopeuttaa yksittäisen asian

käsittelyä tuomioistuimessa, mutta aineellista lakia matalampi muu-

toskynnys puolestaan on omiaan lisäämään tuomioistuimeen tulevi-

en muutoshakemusten määrää. Pitkällä aikavälillä menettelykäytäntö

saattaa lisätä tuomioistuimille aiheutuvaa työtä ja yhteiskunnalle ai-

heutuvia kustannuksia.

Maksuohjelman muuttamisen edellytysten tutkimista koskeva selvi-

tysvastuu tulisi vakiinnuttaa laissa, sillä epätietoisuus tuomioistuimen

ja selvittäjien selvitysvelvollisuudesta ja osapuolien rooleista johtaa sii-

hen, etteivät osapuolet välttämättä tiedä, mitä heiltä edellytetään me-

100


nettelyssä. Tuomioistuimen työtä vähentäisi ja velkojien tiedonsaantia

parantaisi olennaisesti jo se, että muutoshakemukselle säädettäisiin

laissa vastaavanlainen määrämuoto kuin velkajärjestelyhakemukselle

liitteineen (VJL 50 § ja 51 §), vahvistettuine lomakkeineen (VJA 1 § ja 2 §)

ja velallisen selvityksineen (VJL 11 a §) uhalla, ettei hakemusta muuten

otettaisi käsiteltäväksi. Prosessiekonomian kannalta olisi perusteltua,

että tuomioistuin kuulisi velkojia jo velallisen hakemuksesta, varsinkin,

jos maksuohjelman muuttamisen edellytysten selvittämisen katsottai-

siin miltään osin olevan riippuvainen velkojan väitteestä. Näin vältet-

täisiin turhasta muutosohjelman laatimisesta aiheutuvat kustannukset

ja niiden vääristävä vaikutus tuomioistuimen ratkaisuun.

Jos velallinen ei pääse velkojiensa kanssa sopimukseen ohjelman

muuttamisesta, voimassa oleva velkajärjestelylaki mahdollistaa vah-

vistettuun maksuohjelmaan puuttumisen velallisen maksukyvyn hei-

kennyttyä vain tuomioistuimessa vahvistettavalla muutospäätöksellä

ja ainoastaan edellytyksellä, että maksuvelvollisuus on määrältään koh-

tuuton. Lain tavoitteiden ja periaatteiden näkökulmasta järjestelmä on

tässä suhteessa jäykkänä ja raskas. Velkajärjestelyn seurantutkimusten

mukaan joustavalla maksuohjelmalla voitaisiin parantaa velallisten toi-

meentuloa maksuohjelman aikana. Myös järjestelyssä sovellettava vel-

kojan kannalta lievimmän keinon periaate edellyttäisi, että velallisen

maksuvaikeudet ratkaistaisiin ensisijaisesti maksuaikaa pidentämällä.

Mahdollisuus maksuaikataulun muuttamiseen ja tarvittaessa maksu-

ajan pidentämiseen ilman kallista ja aikaa vievää tuomioistuinmenet-

telyä vähentäisi myös yhteiskunnalle velkaongelmasta syntyviä kustan-

nuksia.

Koska vapaaehtoiset sovintoratkaisut voivat muun muassa vasta-

usten saamiseen liittyvien ongelmien vuoksi osoittautua käytännös-

sä hankaliksi toteuttaa, pohdittavaksi voisi tulla järjestelyn kehittämi-

nen siten, että vahvistetun maksuohjelman maksuaikataulua voitaisiin

tarvittaessa muuttaa ohjelman keston aikana esimerkiksi velkaneu-

vonnan laatimalla sitovalla muutosohjelmalla. Velkojen määrää ei

muutoksessa leikattaisi, joten muutoksen voimaantulo ei edellyttäisi

101


velkojien suostumusta.

Jos lisäksi vahvistetun maksuvelvollisuuden leikkaaminen velalli-

sen maksukyvyn heikennyttyä säädettäisiin lisäsuoritusvelvollisuuden

vahvistamisen tavoin mahdolliseksi tuomioistuimessa vasta maksuoh-

jelman päättymisen jälkeen, tuomioistuimen käsiteltäväksi tulevat tapa-

ukset rajoittuisivat niihin, joissa maksuvelvollisuuden määrä olisi tosi-

asiallisesti kohtuuton vielä maksuohjelman päättyessä. Koska esitöiden

mukaan vahvistettu maksuvelvollisuus rinnastuu tavanomaiseen vel-

kaan ja siihen puuttuminen edellyttää, että velallinen olisi maksuohjel-

man päättyessä käytännössä uuden velkajärjestelyn tarpeessa, muutos-

hakemuksesta ja sen käsittelyssä sovellettavista periaatteista voitaisiin

säätää kuten velkajärjestelyhakemuksesta. Järjestely mahdollistaisi

myös maksukyvyn heikentymisestä johtuvan maksuohjelman muut-

tamisen ja tulojen parantumisesta johtuvan lisäsuoritusvelvollisuuden

selvittämisen tarvittaessa samassa selvityksessä ja oikeudenkäynnissä.

102 Liitteet

Liite 1: Oikeustapausaineisto

1. Espoon käräjäoikeus 2.4.15 HJ 13/757.

2. Espoon käräjäoikeus 6.10.15 HJ 15/8868.

3. Etelä-Karjalan käräjäoikeus 16.10.2015 HJ 15/3593. Hylätty.

4. Etelä-Karjalan käräjäoikeus 30.12.15 HJ 15/6933.

5. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus 20.3.2015 HJ 14/10812.

6. Etelä-Savon käräjäoikeus 4.3.2015 HJ 14/6752.

7. Helsingin käräjäoikeus 10.8.15 HJ 14/46987.

8. Helsingin käräjäoikeus 9.2.16 HJ 15/43215.

9. Helsinki käräjäoikeus 11.3.2015 HJ 15/2784.

10. Hyvinkään käräjäoikeus 11.3.2015 HJ 15/7497. Hylätty.

11. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 16.3.15 HJ 14/6782.



14. Kainuun käräjäoikeus 24.11.2015 HJ 15/3740.



17. Keski-Suomen käräjäoikeus 21.4.2015 HJ 14/8887.

18. Kymenlaakson käräjäoikeus 23.9.15 HJ 15/3929.

19. Kymenlaakson käräjäoikeus HJ 15/8263.

20. Lapin käräjäoikeus HJ 15/5481.

21. Lapin käräjäoikeus 16.1.15 HJ 14/3614.



24. Lapin käräjäoikeus 30.11.15 HJ 15/2375. Hylätty.


26. Lapin käräjäoikeus 22.6.15 HJ 15/2001.Hylätty.

27. Lapin käräjäoikeus 28.4.2015 HJ 14/ 7882.

28. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus 27.3.15 HJ 12/6658.

103

Liitteet





33. Oulun käräjäoikeus 5.6.15 HJ 14/13996. Maksukyvyn heikentymi-

sen osalta hylätty.

34. Oulun käräjäoikeus HJ 15/9778.

35. Oulun käräjäoikeus 2.11.15HJ 14/16686.

36. Oulun käräjäoikeus 14.1.15 HJ 14/14998.

37. Pirkanmaa käräjäoikeus 31.3.15HJ 14/13173.

38. Pirkanmaa käräjäoikeus 3.6.15 HJ 14/30404. Hylätty.

39. Pirkanmaa käräjäoikeus 30.9.2015 HJ 14/36752.

40. Pirkanmaa käräjäoikeus 30.6.2015 HJ 15/5296.

41. Pirkanmaan käräjäoikeus 1.4.15 HJ 14/3027.







48. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus 27.4.2015 14/9563.

49. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus 20.5.15 HJ 14/8220.

50. Pohjois-Savo käräjäoikeus, 13.2.2015 HJ 14/15447.

51. Pohjois-Savon käräjäoikeus 20.1.15 HJ 14/18224.

52. Päijät-Hämeen käräjäoikeus 11.3.15 HJ 14/11474.

53. Päijät-Hämeen käräjäoikeus 6.2.2015 15/6564.




57. Päijät-Hämeen käräjäoikeus HJ 15/7740.

58. Satakunnan käräjäoikeus, 3.7.2015 HJ 15/3027. Hylätty.

59. Satakunnan käräjäoikeus 30.6.15 HJ 15/3138.

60. Tuusulan käräjäoikeus 26.2.15 HJ 14/9553.

104

Liitteet

61. Vantaan käräjäoikeus 18.2.2015 HJ 15/3418.


63. Vantaan käräjäoikeus 28.1.15 HJ 14/ 1772.

64. Vantaan käräjäoikeus HJ 15/5472.


66. Varsinais-Suomen käräjäoikeus 9.11.2015 HJ 14/26720.




70. Ylivieska-Raahen käräjäoikeus 3.2.15 HJ 14/3670.

71. Ylivieska-Raahen käräjäoikeus HJ 15/2581.

105

Liitteet

Liite 2: Selvittäjähaastattelu

Haastateltava

Selvittäjänä toiminen

1. Olen toiminut selvittäjänä velkajärjestelyasioissa 0-2 vuotta. (2

2. Olen toiminut selvittäjänä velkajärjestelyasioissa 4-6 vuotta. (2)

3. Olen toiminut selvittäjänä velkajärjestelyasioissa 6-10 vuotta. (1)

4. Olen toiminut selvittäjänä velkajärjestelyasioissa yli 10 vuotta. (13)

Maksuohjelman muuttaminen velallisen maksukyvyn

heikentymisen perusteella (VJL 44.1 §)

Maksuohjelman muuttamisen edellytykset

Hakemus

1. Muuttamisen edellytysten olemassaolo on yleensä ratkaistavissa jo

hakemuksen nojalla. (16)

2. Muuttamisen edellytyksiä ei yleensä voi ratkaista vielä hakemuk-

sen nojalla. (5)

3. Muuttamisen edellytykset eivät juuri milloinkaan ole ratkaistavis-

sa vielä hakemuksessa annetuilla tiedoilla.(1)

4. Muu vaihtoehto tai kommentti: (4)

Tutkiminen

1. Selvittäjä tutkii aina muuttamisen edellytysten olemassaolon. (9)

2. Selvittäjä tutkii muuttamisen edellytysten olemassaolon, jos käräjä-

oikeus on määräyksessään erikseen sisällyttänyt sen selvittäjän teh-

täviin. (6)

3. Selvittäjä ei tutki muuttamisen edellytyksiä, ellei joku osapuolista

esitä edellytyksiä koskevaa väitettä. (3)


106

Liitteet

Perustelu

1. Maksuohjelmaehdotuksessa esitetään aina perustelut sille, miksi

vahvistetun maksuvelvollisuuden täyttäminen tapauksessa olisi koh-

tuutonta. (11)

2. Perusteluksi riittää, että maksuohjelman maksuvelvollisuuden täyt-

täminen todetaan kohtuuttomaksi ilman, että kohtuuttomuudelle

esitetään perusteluja. (1)

3. Ehdotuksessa ei ole tarvetta esittää erikseen perusteluja muuttami-

sen edellytyksille. (3)


Maksuohjelman kesto

Maksuohjelman keston jatkaminen

1. Jos laskelma osoittaa, että velallinen kykenee maksamaan vahviste-

tun kertymä noin vuodessa, muutokselle ei yleensä ole edellytyksiä,

ja alkuperäinen ohjelma on jätettävä voimaan maksuaikatauluineen.

(koska maksuohjelman kestoa voidaan lain mukaan jatkaa vain sel-

vittäjän saatavan maksamiseksi) (2)

2. Jos laskelma osoittaa, että velallinen kykenee maksamaan vahvis-

tetun kertymän noin vuodessa, maksuvelvollisuutta ei muutokses-

sa yleensä alenneta, mutta maksuohjelman kestoa jatketaan ker-

tymän maksamiseen tarvittavan ja selvittäjän saatavan maksamisek-

si tarvittavan ajan. (7)

3. Jos laskelma osoittaa, että velallinen kykenee maksamaan vahvis-

tetun kertymän noin vuodessa, maksuvelvollisuutta ei yleensä alen-

neta, mutta maksuaikaa veloille jatketaan maksuohjelman keston

päättymisen jälkeen, ja maksuohjelman kestoa jatketaan selvittäjän

saatavan maksamiseen tarvittavan ajan. (7)


107

Liitteet

Maksukyvyn alentuminen

Maksukyvyn alentuminen ja myötävaikutusvelvollisuus

1. Maksuohjelman muuttamisen edellytyksiä tai maksuvaraa arvioi-

taessa ei oteta lainkaan huomioon myötävaikutusvelvollisuutta, vaan

ainoastaan tosiasiallinen maksuvara ja sen muutokset. (Myötävai-

kutusvelvollisuuden laiminlyönti tutkitaan vaadittaessa eri proses-

sissa) (2)

2. Maksuohjelman muuttaminen velallisen maksukyvyn heikentymi-

sen vuoksi edellyttää, että heikentyminen on johtunut velallisesta

riippumattomasta syystä (ei rikkonut myötävaikutusvelvollisuut-

taan) ja että velallinen on pyrkinyt tekemään voitavansa maksuky-

kynsä pysyttämiseksi tai parantamiseksi, mutta selvittäjä ei tutki sitä

ilman velkojan tekemää väitettä. (13)

3. Selvittäjä selvittää velallisen maksukyvyn heikentymisen syyn ja toi-

menpiteet maksukyvyn parantamiseksi, ja jos ilmenee, että velallinen

on laiminlyönyt myötävaikutusvelvollisuutensa, selvittäjä ilmaisee

sen muutosehdotuksessa tai muulla tavalla. (4)


Maksukyvyn tutkimisen laajuus

1. Selvittäjä tutkii velallisen maksukyvyn aina maksuohjelman alusta

alkaen. (0)

2. Selvittäjä tutkii maksukyvyn velallisen hakemuksessa ilmoittamasta

maksukyvyn heikentymisen ajankohdasta lähtien. (12)

3. Selvittäjä tutkii maksukyvyn sellaisesta ajankohdasta lukien, josta

annettujen tietojen nojalla olosuhteissa on tapahtunut vahvistetusta

maksuohjelmasta poikkeava muutos. (7)


Selvityksen hankkiminen

1. Selvitys perustuu velallisen ilmoitukseen ja niihin selvityksiin, jotka

velallinen on oma-aloitteisesti toimittanut perheen tuloista ja me-

noista. (4)

108

Liitteet

2. Selvittäjä pyytää velallista toimittamaan tarpeelliseksi katsomansa

ja yksilöimänsä selvitykset perheen tuloista ja menoista, ja selvitys

perustuu velallisen toimittamiin tietoihin. (13)

3. Selvittäjä hankkii velallisen toimittamien tietojen lisäksi tarvittaes-

sa oma-aloitteisesti selvitystä seikoista, joilla on merkitystä maksu-

kyvyn alentumista ja maksukykyä määriteltäessä. (6)


Riittävä selvitys

1. Muutosehdotus perustuu velallisen hakemuksessa antamiin tietoi-

hin. (2)

2. Muutosehdotus perustuu hakemuksen lisäksi tarvittaessa velallisen

ilmoitukseen perheen tuloista ja menoista. (3)

3. Muutosehdotus perustuu tositteisiin perheen tuloista ja menoista

(verotuspäätökset, palkkatodistukset, sopimukset, Kelan ym. todis-

tukset, kuitit ym.) (16)


Muutosohjelman laatimismenettely

Maksuohjelman noudattaminen muutosprosessin aikana

Selvityksen alkaessa selvittäjä pyytää velallista keskeyttämään maksut

velkojille. (5)

Selvittäjä ei anna velalliselle ohjetta maksuohjelman noudattamisesta

selvityksen aikana. (8)

Selvittäjä kehottaa velallista noudattamaan vahvistettua maksuohjel-

maa muutosprosessin ajan. (4)

Muu vaihtoehto tai kommentti: (7)

Selvityksen alkaessa selvittäjä pyytää velkojia keskeyttämään maksujen

perimisen velalliselta prosessin keston ajaksi ja peruuttamaan mahdol-

lisen ulosottohakemuksen. (2)

Velkojien perimistoimilla ei ole merkitystä maksuohjelman muutoseh-

dotuksen laatimisen kannalta. (9)

Selvittäjä olettaa, että velkojat oma-aloitteisesti keskeyttävät maksujen

109

Liitteet

perinnän muutosprosessin ajaksi. (8)

Muu vaihtoehto tai kommentti: (8)

Muutosmaksuohjelman sisältö

Vahvistetun ohjelman nojalla maksetut suoritukset

1. Selvittäjä pyytää velalliselta selvityksen, mihin asti hän on noudatta-

nut vahvistettua ohjelmaa, ja pitää sitä lähtökohtana muutoksessa.

(10)

2. Selvittäjä pyytää velkojilta ilmoituksen velallisen tiettyyn ajankoh-

taan asti maksamien suoritusten määrästä, ja asettaa sen lähtökoh-

daksi muutoksessa. (4)

3. Maksetuille suorituksilla ei ole merkitystä muutosohjelman kannalta.

(3)


Muutoksen alkamisajankohta

1. Jos velallinen hakemuksessaan pyytää muutosta tietystä ajankoh-

dasta lukien, muutosta ei voi aloittaa aiemmasta ajankohdasta. (8)

2. Selvittäjä määrittelee muutoksen alkamaan ajankohdasta, jossa

velallisen maksukyvyssä on tapahtunut olennainen muutos riippu-

matta siitä, mihin asti velallinen on noudattanut maksuohjelmaa.

(9)

3. Selvittäjä määrittelee muutoksen alkamisen sen mukaan, milloin

maksukyvyssä on tapahtunut olennainen muutos, eikä velallinen

enää ole noudattanut maksuohjelmaa.(2)


Alkuperäisen ohjelman voimassaolo

1. Muutosohjelmassa määrätään, mihin ajankohtaan asti velallisen

on noudatettava vahvistettua ohjelmaa, joka jää sellaisenaan voi-

maan ko. ajankohtaan asti (muutoksen vahvistamisen jälkeen

voimassa on kaksi ohjelmaa) (13)

2. Muutosohjelmaan sisällytetään kaikki tiedot myös siltä ajanjak-

110

Liitteet

solta, jota ei muutoksessa muuteta (muutosohjelman vahvistami-

sen jälkeen se korvaa aiemman maksuohjelman, joka ei miltään

osin jää enää voimaan) (4)

3. Muutoksessa sekä maksuvara että maksuvelvollisuus määritellään

aina kokonaan uudestaan maksuohjelman alusta lähtien (muutos-

ohjelma kattaa koko maksuohjelman keston ajan ja korvaa vahvis-

tetun ohjelman) (0)


Rästit

Jos velallisella on maksamattomia maksueriä ajalta ennen muutosajan-

kohtaa:

1. Muutettu maksuohjelma kattaa koko maksuohjelman keston ajan,

ja siinä vahvistetaan koko jäljellä olevan maksuvelvollisuuden

määrä sekä maksuaikataulu, joten ”rästejä” ei jää voimaan. (4)

2. Alkuperäinen ohjelma jää sellaisenaan voimaan siihen asti, kun-

nes muutetun ohjelman mukaan muutosohjelma tulee voimaan,

ja mahdolliset rästit muutosta edeltävältä ajalta on maksettava

alkuperäisen ohjelman mukaisesti. (11)

3. Muutosohjelmassa määritellään eräpäivä, mihin mennessä ennen

muutosajankohtaa erääntyneet maksamattomat erät on maksetta-

va. (4)


Veloille maksettava muutosohjelman kertymä

1. Muutetussa ohjelmassa, joka kattaa koko maksuohjelman keston

ajan, määrätään kullekin velalle sen osuuden mukainen kokonais-

kertymä koko maksuohjelman keston ajalta. (kukin velkoja laskee

itse, kuinka paljon kertymää tulee maksaa jo maksetun määrän li-

säksi) (0)

2. Selvittäjä jakaa kertymän määrän koko maksuohjelman keston ajalta

kullekin velalle ottaen huomioon velalle jo aiemmin maksetun mää-

rän siten, että kaikki velat saavat osuutensa mukaisen määrän velal-

111

Liitteet

lisen koko velkajärjestelyn aikaisesta maksuvarasta. (kaikki suori-

tukset vähentävät ko. velalle tulevaa muutosohjelman kertymää.) (5)

3. Muutosohjelmassa määritellään velan vahvistetun ohjelman mukai-

nen kertymä muutosajankohtaan asti ja kertymä muutoksesta alka-

en. Jos velallinen on maksanut muutosajankohtaan mennessä erään-

tynyttä kertymää enemmän tai vähemmän kuin ohjelmassa ilmoite-

taan, velkoja voi periä sen tai tulee hyvittää muutoksen jälkeisestä-

kertymästä. (12)

4. Muutoksessa määritellään kertymä vain muutosajankohdasta mak-

suohjelman loppuun, ja kullekin velalle määrätään maksettavaksi

sen osuuden mukainen kertymä muutosajankohdasta maksuohjel-

man loppuun (maksettuja suorituksia eikä aiemmin erääntyneitä

maksueriä ei muutoksessa käsitellä lainkaan.) (1)


Velallisen tulevan maksuvaran määrittely

1. Muutosohjelmassa velallisen maksukyvyn oletetaan lähtökoh-

taisesti pysyvän alentuneena maksuohjelman loppuun asti, jollei

muutoksesta ole varmaa tietoa jo maksuohjelmaa laadittaessa

(työttömäksi joutuneen oletetaan lähtökohtaisesti pysyvän työttö-

mänä maksuohjelman loppuun asti) (14)

2. Selvityksessä selvitetään velallisen mahdollisuudet parantaa mak-

sukykyään, ja maksukyky tulevaisuudessa arvioidaan mahdolli-

suudet ja myötävaikutusvelvollisuus huomioon ottaen. (Muutos-

ohjelmassa velallisen maksukyvyn voidaan olettaa parantuvan,

vaikka siitä ei vielä olisi tietoa) (2)

3. Tulot ja maksukyky määritellään velallisen oman ilmoituksen mu-

kaan. (4)


Alkuperäisen maksuohjelman nojalla maksettujen palautusvelvollisuus

1. Muutosohjelmassa aiemmin maksettuihin suorituksiin ei oteta

kantaa. (8)

112

Liitteet

2. Jos velallinen on maksanut jollekin velkojalle suorituksia enem-

män kuin muutosohjelman mukainen kertymä velkajärjestelyssä

yhteensä, velkoja määrätään palauttamaan ylimääräinen suoritus

velalliselle. (3)

3. Muutosohjelmassa määrätään, ettei palautusvelvollisuutta ole, jos

velallinen on maksanut jollekin velalle suorituksia enemmän kuin

muutosohjelman mukaan velkajärjestelyssä kertyy velalle. (9)


Alkuperäisen maksuohjelman nojalla maksettujen suoritusten

kohdistaminen

1. Alkuperäisen ohjelman mukaan erääntyneiden erien suoritukset,

jotka ylittävät muutosohjelman mukaan erääntyneen määrän, koh-

distetaan ohjelmassa muutosohjelman mukaan myöhemmin

erääntyviin maksueriin. (6)

2. Alkuperäisen ohjelman mukaan erääntyneisiin eriin maksettuja

suorituksia ei kohdisteta tuleviin eriin, vaikka ne suoritukset ylittäi-

sivät muutosohjelman mukaan tuolloin erääntyneen määrän,

koska suoritukset perustuvat vahvistettuun maksuohjelmaan ja

olivat erääntyneet maksettavaksi. (3)

3. Alkuperäisen ohjelman mukaan maksettuja suorituksia ei tutkita

eikä niistä määrätä muutosohjelmassa. (6)


Selvitys muutosmaksuohjelman sisällöstä ja laskentaperusteista

1. Muutosmaksuohjelma sisältää selvittäjän selvityksen siitä, millä

periaatteella muutos on toteutettu, mitä siinä on otettu huomioon

ja millä perusteella maksukyky/tulot on määritelty sekä millä

laskukaavalla kertymä on jaettu eri veloille (esim. mikä on muuto-

sohjelman suhde alkuperäiseen ohjelmaan; onko maksetut suo-

ritukset otettu huomioon uuden ohjelman kertymän jaossa/miten;

mihin selvitykseen arvio tulevasta maksukyvystä/tulosta perustuu;

mahdollisten rästien maksuvelvollisuus; kaava, josta velkoja voi

113

Liitteet

tarkistaa kertymän jakautumisen veloille jne. (15)

2. Muutosohjelma sisältää vakiolausekkeiden lisäksi vain maksuva-

ralaskelmat muutoksen ajankohdasta eteenpäin ja maksuerätaulu-

kon ilman selitystä. (3)

3. Muutosohjelma sisältää vakiolausekkeiden lisäksi vain maksuva-

ralaskelmat ja maksuerätaulukon maksuohjelman alusta loppuun

asti (ennen ja jälkeen muutosajankohdan) (1)


Erillinen maksuerätaulukko velalliselle

1. Selvittäjä antaa velalliselle erillisen listan maksettavista maksueristä.

(13)

2. Velalliselle ei anneta erillistä maksuerätaulukkoa, vaan velallisen

tulee selvittää maksuvelvollisuus ja aikataulu kullekin velalle mak-

suohjelmasta.(7)


Mahdolliset muut selvittäjän mielestä huomioon otettavat tai merkityk-

selliset muutokseen liittyvät seikat/ ja tai lupa ottaa mahdollisten lisä-

kysymysten osalta:

Lämmin Kiitos!

Documents

Maksuohjelman muuttaminen velallisen maksu- kyvyn ...€¦ · Aarnio, Aulis 1989 Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Aulis Aarnio ja Werner Söderström