Vantaa 2001

Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisujaSarja B No 61

Syötteen alueenluontomatkailusuunnitelma

Jouni Aarnio

ISSN 1235-8983ISBN 952-446- 330-X (nidottu)ISBN 952-446- 331-8 (www.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/b61.pdf)

Oy Edita AbHelsinki 2001

Kansikuva: Hiihtäjät. Juha Ilkka.

© Metsähallitus 2001

Jouni AarnioMetsähallitusPohjanmaan-Kainuun luontopalvelutPL 793101 Pudasjärvipuh. 0205 64 6521jouni.aarnio@metsa.fi

ESIPUHE

Kansallispuiston perustaminen Syötteen alueelle oli ensimmäisen kerran esillä1970-luvulla kansallispuistokomitean mietinnössä. Silloin paikallinen vastustusoli niin voimakasta, ettei Iso-Syötteen kansallispuistoa perustettu. Saman vuosi-kymmenen lopulla ja 1980-luvulla alkoi Syötteen matkailuelinkeino kehittyä ke-lomökkien, laskettelurinteiden ja kahden hotellin rakentamisella. Matkailuelin-keinon kehittyminen huomattiin myös Metsähallituksessa; vuonna 1985 perus-tettiin Iso-Syötteen retkeilyalue palvelemaan alueella liikkuvia.

Jaaskamonvaaran luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1991. Vanhojen metsi-en suojeluprosessin (1993–1996) päätyttyä Metsähallitus kokosi vuonna 1996 niinkutsutun Syöte-työryhmän, jossa olivat edustettuina alueen kunnat, maakunnal-liset toimijat ja yrittäjät. Syöte-työryhmän tarkoituksena oli selkeyttää maankäy-tön, suojelun, paikallisen väestön perinteisten oikeuksien ja matkailuelinkeinonsuhdetta Syötteen ympäristössä.

Työryhmän työskentelyssä olivat mukana kaikki keskeiset tahot, ja ne osallistui-vat siten jo alkuvaiheessa alueen maankäytön suunniteluun. Tämä loi hyvänpohjan jatkokehittämiselle. Varhaisen ja laajan osallistamisen ansiosta kaikki alu-een tärkeät toimijat ehtivät tutustua suojelualuejärjestelmään riittävän ajoissa jamieltää kansallispuiston perustamisen vaikutukset tavallisen ihmisen ja liiketoi-minnan kannalta. Syöte-työryhmä esitti kansallispuiston perustamista alueelle.Näin tapahtuikin, ja laki Syötteen kansallispuistosta astui voimaan 15. kesäkuutavuonna 2000.

Syötteen kansallispuiston kehittämisen kannalta tärkeä kolmevuotinen Syöte Life-projekti ”Boreaalisten luonnonmetsien suojelun ja muiden maankäyttömuotojenyhteensovittaminen Syötteen alueella” alkoi vuonna 1999. Yhtenä projektin tär-keänä tavoitteena oli laatia luontomatkailusuunnitelma, joka loisi periaatteetmatkailun yritystoiminnalle suojelualueella ja kehittäisi matkailuelinkeinon jaMetsähallituksen välisiä suhteita.

Luontomatkailusuunnitelman laadinta ja toteutus jatkaa Syöte-työryhmän aloit-tamaa tuloksekasta vuoropuhelua eri toimijoiden ja paikallisen väestön kanssaSyötteen alueen kehittämisestä.

MetsähallitusPohjanmaan–Kainuun luontopalvelut

SISÄLLYS

1 JOHDANTO................................................................................................................ 7

2 ALKUASETELMA ..................................................................................................... 72.1 Luonnonsuojelun ja matkailun historiallinen yhteys .............................. 72.2 Suunnittelualue ja suunnittelun tavoitteet................................................ 92.3 Suunnittelu- ja seurantamenetelmät ........................................................ 11

2.3.1 Osallistava suunnittelu .................................................................. 112.3.1.1 Periaate ja sidosryhmät.................................................... 112.3.1.2 Yleisötilaisuudet ............................................................... 122.3.1.3 Yksilömenetelmä ja nykytila-analyysi........................... 13

2.3.2 Seuranta- ja arviointimenetelmä.................................................. 13

3 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY .............................................................................. 153.1 Ekomatkailu – Ecotourism......................................................................... 153.2 Kestävä matkailu – Sustainable Tourism ................................................ 173.3 Luontomatkailu – Nature Tourism .......................................................... 183.4 Yhteenveto käsitteistä................................................................................. 20

4 SYÖTTEEN ALUE LUONTOMATKAILUKOHTEENA.................................... 204.1 Maisema ....................................................................................................... 204.2 Luonto .......................................................................................................... 224.3 Historia ja kulttuuriperintö ....................................................................... 23

5 LUONTOMATKAILUN NYKYTILA.................................................................... 255.1 Matkailuyritykset ja -palvelut sekä asiakaskunta .................................. 255.2 Luontomatkailuaktiviteetit........................................................................ 265.3 Nykytila-analyysi........................................................................................ 27

6 LUONTOMATKAILUN TAVOITETILA JA PERIAATTEET............................ 296.1 Tavoitetila .................................................................................................... 296.2 Metsähallituksen ja luontomatkailuyrityksen välinen yhteistyö......... 31

6.2.1 Viranomaisroolista kohti kumppanuutta................................... 316.2.2 Lain mukainen yritystoiminta ..................................................... 326.2.3 Hyväksyttävä yritystoiminta ....................................................... 326.2.4 Rajattu kumppanuus..................................................................... 346.2.5 Täyskumppanuus.......................................................................... 35

6.3 Yrittäjäkoulutus........................................................................................... 366.4 Seuranta ja arviointi.................................................................................... 37

6.4.1 Luontomatkailun ympäristövaikutukset ................................... 376.4.2 Luontomatkailun taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset........ 386.4.3 Seurannan ja arvioinnin raportointi............................................ 38

7 SYÖTTEEN ALUE OSANA NATURA 2000 -VERKOSTOA............................. 39

8 TOIMENPIDEOHJELMA 2002–2003 .................................................................... 40

LÄHTEET........................................................................................................................ 43

LIITTEETLiite 1 Vahvistuskirje .......................................................................................... 49

7

1 JOHDANTO

Metsähallituksen Pohjanmaan–Kainuun luontopalvelut käynnisti vuonna 1999Syöte Life -projektin ”Boreaalisten luonnonmetsien suojelun ja muiden maan-käyttömuotojen yhteensovittaminen Syötteen alueella”. Projektin tavoitteena onsuunnitella alueen maankäyttö siten, että arvokkaat lajit ja luontotyypit sekä pai-kallisväestön mahdollisuudet elinkeinojen harjoittamiseen säilyvät. Samalla ta-voitteena on turvata luontomatkailun kehittyminen alueella, mikä edellyttääkestävän kehityksen periaatteisiin nojaavan luontomatkailusuunnitelman laati-mista yhteistyössä matkailuyrittäjien ja muun paikallisen väestön kanssa.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna luontomatkailu on eräs nopeimmin kasvavistamatkailumuodoista, mikä selittyy lisääntyneestä kiinnostuksesta aitoon luon-nonympäristöön (Havas 2000). Myös Syötteen alueella luontomatkailun arvioi-daan lisääntyvän merkittävästi. Jo nykyisin Syötteen alueella vierailee vuosittain250 000–300 000 matkailijaa. Tämä määrä ilman selkeää maankäytön suunnitel-maa muodostaa uhkatekijän lähialueen luonnonarvoille. Toisaalta paikallisyhtei-sön taloudelliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille matkailijat ovat elinehto, joteneri näkökulmia yhteen sovittava luontomatkailusuunnitelma on Syötteen alueellatarpeellinen.

Syöte Life -projektialue pitää sisällään matkailun kannalta tärkeän Iso-Syötteenretkeilyalueen. Lisäksi projektialue on lähes yhtenevä Syötteen kansallispuistonkanssa. Juuri kansallispuistot edustavat luonnonmukaisinta ja alkuperäisintämatkailun maisematyyppiä, mikä luo hyvän kasvualustan luontomatkailun ke-hittymiselle (Butler 1992). Syötteen kansallispuiston lakiehdotuksen perusteluissamatkailutoiminta onkin kirjattu erääksi puiston tavoitteeksi: ”Tavoitteena on luodakansallispuistosta alue, johon kestävä ja ympäristöä säästävä retkeily- ja virkistyskäyttösekä matkailutoiminta voivat suojeluarvoja vaarantamatta pitkäjänteisesti tukeutua”(hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Syötteen kansallispuistosta. HE 196/1999vp). Jatkossa Syöte Life -projektialueesta käytetään nimeä Syötteen alue.

2 ALKUASETELMA

2.1 Luonnonsuojelun ja matkailun historiallinen yhteys

Maailman ensimmäinen kansallispuisto Yellowstone perustettiin vuonna 1872Yhdysvaltojen luoteisosaan Wyomingin osavaltioon. Luonnoltaan ja maisemal-taan arvokkaan Yellowstonen tarkoitus oli tuottaa ihmisille hyötyä ja nautintoa(Boyd & Butler 2000). Matkailu- ja virkistysmahdollisuuksien tarjoaminen sekäalkuperäisen luonnon näyttäminen ihmisille olikin ensimmäisten kansallispuis-tojen tärkeimpiä perustehtäviä (Boyd & Butler 2000). Yellowstone ja muut Yh-dysvalloissa varhain perustetut kansallispuistot ja niiden toimintaperiaatteetovat olleet esikuvina kansallispuistoverkoston laajentuessa muualle maailmaan.

Myös Suomessa matkailulla ja luonnonsuojelulla on pitkä yhteinen historia, jokaalkoi A. E. Nordenskjöldin valtionpuistoehdotuksesta 1800-luvun loppupuolella

8

(Helle 2000a). Ehdotuksen mukaan valtionpuistot olivat kansallisia nähtävyyksiä,jonne matkailijoiden odotettiin löytävän tiensä. Matkailu ja luonnonsuojelu näh-tiin tuolloin toisiaan tukevina ja hyödyntävinä toimintoina, eikä ristiriitoja juuri-kaan esiintynyt. Ensimmäiset suojelualueet – erityisesti kansallispuistot – perus-tettiin alueille, joilla oli esteettistä ja maisemallista arvoa ja sitä kautta myös mat-kailullista sekä retkeilyllistä arvoa (kuva 1).

Kuva 1. Suomessa luonnonsuojelun ja matkailun suhteet sekä luonnonsuojelun perusteet 1900-luvulla (Saarinen ym. 2000; ks. myös Leino-Kaukiainen 1997, Anttonen 1998, Helminen 1998,Jäppinen 2000, Salminen 2000 ja Savolainen 2000).

Toisen maailmansodan jälkeen matkailijamäärien lisääntyessä ja luontotietoudenkarttuessa havaittiin luonnon kuluvan, eliölajien kehityksen häiriintyvän sekäliikenteen ja matkailua palvelevien rakenteiden lisääntyvän siten, että suojeluta-voitteiden katsottiin vaarantuvan. Ajattelutavassa tapahtuneen muutoksen taus-talla ei ollut pelkästään ihmisen vaikutuksen lisääntyminen suojelualueilla, vaanmyös luontoa ja luonnonsuojelua koskevien arvojen muuttuminen maailmalla(Boyd & Butler 2000). Erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla luonnonsuojelun piirissäkorostui harvinaisten lajien ja niiden elinympäristöjen suojelu, kun taas ihmisten

9

luonnosta saamat taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt, kuten matkailu- ja virkistys-käyttö, jäivät vähemmälle huomiolle.

1990-luvun Suomessa luonnonsuojeluun liittyvä yhteiskunnallinen arvokeskus-telu sai jälleen uudenlaisen näkökulman: aikaisemmin taloudellisesta ja sosiaali-sesta ympäristöstään irti repäistyt suojelualueet nähtiin nyt kytkeytyvän osaksiinhimillistä toimintaa mukaan lukien paikallisen elinkeinoelämän – ennen kaik-kea kestävän matkailun – kehittämisen. Muutoksen voidaan nähdä liittyvänkestävän kehityksen periaatteen syntyyn ja suojelualueiden käytössä tapahtunee-seen kansainväliseen suunnanmuutokseen (Boyd & Butler 2000). Suomessa suo-jelualueiden matkailutoimintaan liittyvän asennemuutoksen eräänä syynä onmaaseudun tulevaisuudesta ja yleensäkin aluekehityksen suunnasta käyty yh-teiskunnallinen keskustelu, jossa matkailu on nähty keskeiseksi maaseudun auti-oitumista ehkäiseväksi voimavaraksi (esim. Kaleva 16.7.2001).

Uudenlaista, matkailuystävällisempää ajattelutapaa suojelualueiden käytössäkuvastaa Metsähallituksen luontokeskusten nopeasti lisääntynyt lukumäärä.Ensimmäiset luontokeskukset rakennettiin 1980-luvun lopulla, ja nyt niitä on jolähes 20 ympäri maata. Erityisesti kansallispuistojen perustamisen ja hallinnankannalta matkailun uudelleen saama tärkeä asema suojelualueilla luo haastaviatulevaisuuden näkymiä.

2.2 Suunnittelualue ja suunnittelun tavoitteet

Pinta-alaltaan 30 740 hehtaarin laajuinen projektialue (kuva 2) sijaitsee Pudasjär-ven, Taivalkosken ja Posion kunnissa. Se koostuu pääosin boreaalisista luon-nonmetsistä ja vaara-alueille tunnusomaisista rinne- ja lakialueiden soista. Syöt-teen alue on Suomen merkittävimpiä pohjoisboreaalisten vanhojen metsien suo-jelukohteita, ja se sisältyy Suomen Natura 2000 -verkostoehdotukseen. Valtaosan(95 %) suunnittelualueesta muodostaa kesäkuussa 2000 perustettu Syötteen kan-sallispuisto. Sen lisäksi suunnittelualue pitää sisällään seuraavat kohteet: Soipe-roisen luonnonsuojelualue (Taivalkoski), Isopaiseen perinneniittyalue (Taival-koski), Kaunislammen aarnialue (Pudasjärvi), Iso-Syötteen retkeilyalue (Pudas-järvi), Ala-Lintusuo (Pudasjärvi) ja harjujensuojeluohjelmaan kuuluva Pytkyn-harjun-Naamankaharjun alue (Pudasjärvi).

Suunnitelman tavoitteena on tarkastella luontomatkailun edellytyksiä ja periaat-teita eli sitä, miten luontomatkailua voidaan harjoittaa vaarantamatta suunnitel-ma-alueen luonnonsuojelutavoitteita ja samalla edistää paikallisen väestön jaelinkeinoelämän toimeentulomahdollisuuksia. Erityisesti luontomatkailusuun-nitelmassa tarkastellaan Metsähallituksen ja luontomatkailuyritysten välisiäsuhteita ja luodaan matkailutoiminnan periaatteita Syötteen alueelle. Suunnitel-ma sisältää myös toimenpide-ehdotukset jatkotoimista suunnitelman toteuttami-sen aloittamiseksi. Tavoitteena on aloittaa luontomatkailun kehittämiseen täh-täävä jatkuva prosessi, jonka lähtökohdat ja ensimmäiset toimenpiteet määritel-lään tässä suunnitelmassa. Metsähallituksen luontomatkailun periaatteet val-mistuvat vuoden 2002 aikana.

10

Kuva 2. Syötteen alue.

Suunnitelman tavoitteena on myös määrittää luontomatkailun käsite siten, ettäMetsähallitus, viranomaiset, matkailuyrittäjät ja muut intressitahot ymmärtävätsen samalla tavalla. Käsiteanalyysi pohjautuu laajaan kirjallisuuskatsaukseen,jossa aihepiiriä tarkastellaan kolmen käsitteen – ekomatkailu, kestävä matkailu jaluontomatkailu – näkökulmasta. Käsiteanalyysin pohjalta luontomatkailutuot-teelle Syötteen alueella laaditaan laatukriteerit yhteistyössä paikallisten matkai-luyrittäjien kanssa.

Päällekkäisyyksien ja toiston välttämiseksi suunnitelmassa ei käsitellä Syötteenalueen ekologista kantokykyä, matkailutoiminnan vyöhykkeistämistä, retkeily-reittejä, palvelurakenteita tai opastuksen suunnittelua. Nämä tulevat esille muis-sa suunnitelmissa, joita ovat Syötteen kansallispuiston, Iso-Syötteen retkeilyalu-een ja Syötteen virkistysmetsän hoito- ja käyttösuunnitelmat, Syötteen alueenopastussuunnitelma sekä virkistys- ja retkeilykäytön suunnitelma. Luontomat-kailusuunnitelma on luonteeltaan erillissuunnitelma, joka täydentää yksittäisiähoito- ja käyttösuunnitelmia.

Kuusamo

20 km

Taivalkoski

Posio

Syötteen alue

Pudasjärvi

Ranua

Maanmittauslaitos 1/MYY/04Metsähallitus 2001�

�

�������������������������

�������������������������

�������������������������

�������������������������

�������������������������

�

11

2.3 Suunnittelu- ja seurantamenetelmät

2.3.1 Osallistava suunnittelu

2.3.1.1 Periaate ja sidosryhmät

Osallistavan suunnittelun keskeisenä päämääränä on paikallisten ihmisten jamuiden sidosryhmien esittämien näkökantojen huomioon ottaminen suunnitte-lutapahtumassa. Tällöin on mahdollista ehkäistä ristiriitojen syntyminen taivälttää niiden kärjistyminen (Mikkola 1994). Sidosryhmien välinen yhteistyömahdollistaa suunnitelman laajan hyväksynnän, mikä on tärkeää luontomatkai-lun yhteisiä periaatteita luotaessa (kuva 3).

Kuva 3. Suunnitelman sidosryhmät.

Metsähallituksessa osallistava suunnittelu alkoi vakiintua suunnittelukäytännök-si 1990-luvun alussa. Loikkasen, Simojoen ja Walleniuksen (1997) mukaan luon-nonvarojen käyttöön kohdistuva osallistava suunnittelu:

– tarjoaa ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa yhteisten asioiden käsitte-lyyn

– on yhteistyötä ja yhteistä ongelmanratkaisua sekä jatkuvaa sidosryh-mien kuuntelua, tiedonkeruuta ja aktiivista tiedottamista

– on koulutusta, motivointia, keskustelua ja neuvottelua– on pitkäjänteistä yhteistyötä

Osallistava suunnittelu pitää sisällään joukon erilaisia toimintatapoja ja mene-telmiä. Syötteen alueen luontomatkailusuunnitelmassa käytettiin kahta osallista-van suunnittelun menetelmää: yleisötilaisuuksia ja yksilömenetelmää.

Metsähallitus

ViranomaisetAlueellinen ympäristökeskus

MatkailualaPaikallisetluontomatkailuyrittäjät

Paikallinen väestö

JärjestötPartiolaisetSeurakunnat

Alueen kunnat

Matkailijat

12

2.3.1.2 Yleisötilaisuudet

Syöte Life -seminaariksi nimetty asiantuntijapaneeli järjestettiin helmikuussa2000 Pudasjärven Syötekeskuksessa. Yleisölle avoimessa seminaarissa oli alusta-jina luontomatkailun asiantuntijoita, jotka tarkastelivat luonnonsuojelun ja mat-kailun yhteensovittamista eri näkökulmista. Aihepiiriä käsiteltiin monipuolisestiluonnonsuojelua, matkailua, luontomatkailututkimusta, kuntaa sekä alueenyrittäjiä ja käyttäjiä edustavien tahojen puheenvuoroissa. Alustukset ja niidenpohjalta käyty keskustelu antoivat hyvän lähtökohdan luontomatkailusuunni-telman työstämiseen. Seuraavassa esitellään lyhyesti seminaarissa esille nousseetpääkohdat:

– Syötteen uusi kansallispuisto tuo lisää elämää ja asiakkaita alueelle.– Matkailijaprofiilin ja eri matkailulajien kysyntä on tunnettava ja myös

huomioitava matkailun tuotteistamisessa.– Suojelualueiden matkailukäytössä on vyöhykkeistäminen keskeistä.– Suojelualueiden matkailukäytön suunnittelun tulee olla pitkäjänteistä

toimintaa.– Kulttuurihistorian ja perinteen tutkimus on tärkeää, koska monet luon-

tomatkailutuotteet perustuvat luonnon ja kulttuurin yhdistelmälle.– Ympäristöä kunnioittava ja arvostava ajattelutapa tulee yhteiskunnassa

edelleen voimistumaan. Myös matkailijat ovat ympäristökysymyksissäyhä vaativampia.

– Luontomatkailun on noudatettava kestävän matkailun periaatteita siten,että paikallisen väestön hyvinvointia ei unohdeta.

– Perinteisesti kansallispuistot ovat olleet jokamieskäyttäjien matkakoh-teina. Nykyaikana luontomatkailuyrittäjien ja heidän asiakaskuntansamäärä ja merkitys on kuitenkin nopeasti kasvamassa kansallispuistoissa.

Luontomatkailuyrittäjien koulutus- ja keskustelutilaisuudet järjestettiin Pudas-järven Syötekeskuksessa lokakuussa vuosina 2000 ja 2001. Ensimmäisessä tilai-suudessa esiteltiin Syötteen alueen suojelun perusteita ja luonnonsuojelusäädös-ten vaikutuksia suojelualueiden käyttöön, erityisesti matkailuun. Yrittäjille esi-teltiin myös Syötteen alueen luontokohteita ja maankäytön historiaa. Niinikääntilaisuudessa keskusteltiin luontomatkailun käsitteestä ja luontomatkailuyrittä-miseen liittyvistä palvelurakenteista sekä niiden käyttöön liittyvistä maksuista.Toisessa tilaisuudessa yrittäjille esiteltiin Syötteen alueelta laadittavien hoito- jakäyttösuunnitelmien nykyvaihetta. Lisäksi yrittäjien kanssa sovittiin luontomat-kailutuotteen laatukriteerit Syötteen alueella. Yleisötilaisuuksiin voidaan lukeaedellä mainittujen lisäksi myös useat kyläkokoukset suunnitteluprosessin erivaiheissa.

13

2.3.1.3 Yksilömenetelmä ja nykytila-analyysi

Yksilömenetelmiin kuuluviksi luetaan haastattelut ja kyselyt. Luontomatkailu-suunnitelmaa varten tehtiin haastattelututkimus, jonka kohderyhmänä olivatSyötteen alueen matkailuyrittäjät. Yrittäjähaastattelun tavoitteena oli selvittääalueen luontomatkailun nykytilaa ja sen tulevaisuuden näkymiä. Lisäksi tutki-muksessa kartoitettiin yrittäjien ja Metsähallituksen välisen yhteistyön toimi-vuutta ja kehittämismahdollisuuksia luontomatkailun kannalta. Eräänä tärkeänäyrittäjähaastattelun päämääränä oli luontomatkailun nykytila-analyysi eliSWOT-analyysi (Strengths – Weaknesses – Opportunities – Threats). Kyseistäanalyysimallia käytetään yleisesti yritysmaailmassa ja sitä pidetään erinomaisenatyökaluna matkailun – myös luontomatkailun – edellytyksiä tarkasteltaessa(Patterson 1997; McKercher 1998).

Nykytila-analyysillä pyrittiin alueen matkailuelinkeinon vahvuuksien, heikko-uksien, mahdollisuuksien ja uhkatekijöiden kartoitukseen luontomatkailun nä-kökulmasta. Nykytila-analyysi mahdollistaa tavoitteiden asettamisen alueenmatkailulle ja luo näin kasvualustan matkailuelinkeinon kehittymiselle (Pelko-nen 1999). Haastattelututkimuksen tuloksia käsitellään luvussa 5 (Luontomat-kailun nykytila). Luontomatkailusuunnitelmaan suoranaisesti liittyen ei tehtystrukturoituja kyselytutkimuksia. Sen sijaan suunnitelmassa hyödynnettiin Erk-kosen (2000) kävijätutkimusta Syötteen alueelta ja Pakarisen (2000) asukas-kyselyä Soiperoisen alueelta.

2.3.2 Seuranta- ja arviointimenetelmä

Seuranta- ja arviointimenetelmän tarkoituksena on osoittaa suunnittelukäytän-töön ja toteutukseen liittyvät epäkohdat, jolloin voimavarojen suuntaaminen uu-delleen tilanteen korjaamiseksi on mahdollista. Luontomatkailusuunnitelmassasovelletaan WCPA:n (The World Commission on Protected Areas) kehittelemääseuranta- ja arviointimenetelmää, joka on havaittu toimivaksi ratkaisuksi arvioi-taessa suojelualueiden hoitoa ja käyttöä eri puolilla maailmaa (Hocking ym.2000).

Seuranta- ja arviointimenetelmä (kuva 4) sisältää kolme eri tasoa, joista yleensäyksi taso valitaan intensiivisen tarkastelun kohteeksi. Tason 1 arviointi kohdistuupelkästään suunnitteluun, panostuksiin ja suunnitelman toteutukseen (Hockingym. 2000). Taso 2 sisältää niin ikään suunnittelun, panostuksen ja toteutuksen,mutta jossain määrin myös tuoton ja tulosten arvioinnin. Tasolla 3 seurataan jaarvioidaan ensisijaisesti saavutettuja tuloksia suhteessa tavoitetilaan. Tasolla 3tapahtuva seuranta ja arviointi mittaa koko suunnitteluprosessin onnistumista jaon toteutukseltaan vaativampaa, enemmän aikaa vievää ja kustannuksiltaan kal-liimpaa verrattuna tasolla 1 tapahtuvaan seurantaan ja arviointiin (Hocking ym.2000).

14

Kuva 4. Suunnittelukäytäntöön liittyvä seuranta- ja arviointimenetelmä (alkuperäinen kuvaHocking ym. 2000).

Seurantatason valinta tapahtuu ennalta määrätyin kriteerein, jotka ovat suojelu-alueen merkittävyys, haavoittuvuus, suoranaiset uhkat sekä Maailman Pankinluokituksen mukainen bruttokansantuote. Bruttokansantuote on kansantalou-den mittari. Taloudellisesti hyvin toimeentulevilla valtioilla on paremmat mah-dollisuudet toteuttaa tason 3 kalliimpia seurantamenetelmiä. Jokainen kriteeri onkolmiportainen siten, että esimerkiksi alueen merkittävyydestä voi saada pisteitäyhdestä kolmeen (taulukko 1). Yhteenlaskettu pistemäärä määrittää tason, jollaseuranta ja arviointi kannattaa toteuttaa: pistemäärä 4–6 = taso 1, pistemäärä 7–9= taso 2 ja pistemäärä 10–12 = taso 3. Syötteen alueen kohdalla pistemääräksisaadaan 10, mikä tarkoittaa sitä, että seuranta ja arviointi on järkevintä kohdistaaensisijaisesti tasolle 3 eli tulosten mittaamiseen (taulukko 2). Mittausmenetelmätesitellään tarkemmin luvussa 6.4.

Taulukko 1. Seuranta- ja arviointitason valintakriteerit (Hocking ym. 2000).

Kriteeri Tilanne Pistemäärä

Merkittävyys Alue on globaalisti merkittäväAlue on alueellisesti merkittäväAlue on vähemmän kuin alueellisesti merkittävä

321

Haavoittuvuus Alue on huomattavan haavoittuvaAlue on kohtalaisen haavoittuvaAlue ei ole erityisen haavoittuva

321

Uhkat Merkittäviä uhkia alueelle tiedetään olevanUhkia alueelle epäillään olevan, mutta niidenmäärää tai merkittävyyttä ei tiedetäMerkittäviä uhkia alueelle ei ole

3

21

Kansantalous Bruttokansantuote > 9360 US $Bruttokansantuote 3030–9360 US $Bruttokansantuote < 3030 US $

321

15

Taulukko 2. Seuranta- ja arviointitason valintakriteerit Syötteen alueella.

Kriteeri Tilanne Pistemäärä

Merkittävyys Alue kuuluu Suomen Natura 2000 -verkostoehdo-tukseen. Eliölajistoon kuuluvat mm. maakotka,lettorikko ja liito-orava, joiden suojelua voidaanpitää globaalisti merkittävänä.

3

Haavoittuvuus Alue on matkailun sekä virkistys- ja retkeilykäy-tön kohteena. Tulevaisuudessa näiden toimintojenvoidaan arvioida lisääntyvän voimakkaasti.

2

Uhkat Porojen ylilaiduntaminen. Kulumisvauriot enitenkäytetyillä retkeilyreiteillä. Hallitsematon matkai-lutoiminta. Eri toimintojen yhteen sovittamisenpuutteellisuus.

2

Kansantalous Bruttokansantuote > 9360 US $. 3

3 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY

3.1 Ekomatkailu – Ecotourism

Ulkomaisessa kirjallisuudessa luontoon suuntautuvia tai ympäristönsuojelunvaatimukset huomioivia matkailumuotoja on lukuisia: ecotourism, sustainable tou-rism, green tourism, adventure tourism, nature tourism, nature based tourism, nature-oriented tourism, ethical tourism, responsible tourism, forest tourism (Inskeep 1991;Gunn 1994; McKercher 1998; Swarbrooke 1999; Fredman 2000; Broadhurst &Harrop 2000). Myös suomenkielisiä termejä löytyy runsaasti: luontoystävällinenmatkailu, ympäristöä säästävä matkailu, ympäristömatkailu, luontoa säästävä matkailu,vastuullinen luontomatkailu, luontovastuullinen matkailu, ympäristöystävällinen mat-kailu, luontomatkailu (Rinkinen 1997; ks. myös Muukka & Koponen 2000).

Eniten käytetty termi englanninkielisessä kirjallisuudessa on ecotourism, jollatarkoitetaan ekomatkailua. Ensimmäisen kerran ekomatkailun käsitteen toi esilleHector Ceballos-Lascurain Meksikossa 1980-luvulla, mistä lähtien käsitteen mää-rittelystä on käyty akateemista keskustelua (Beeton 1998; Fennell 1999). Bangsin(1992) mukaan ekomatkailu on pienimuotoista ja ympäristöllisesti, kulttuurisestisekä sosiaalisesti tietoista matkailua. Luonteeltaan se on lisäksi vastuunalaista jakestävää. Blameyn (1995) ja Beetonin (1998) mukaan ekomatkailun tunnistaaneljästä periaatteesta:

– Ekomatkailu on luontoon perustuvaa. Luonnolla tarkoitetaan ennenkaikkea luonnonympäristöjä, eläimiä ja kasvillisuutta, mutta myös ihmi-sen muovaamia kulttuuriympäristöjä.

– Ekomatkailu on kasvatuksellista, sivistävää ja opastavaa. Kaikki luonto-perusteiset matkailuaktiviteetit eivät ole ekomatkailua, vaan siihen täy-tyy kytkeytyä myös kasvatuksellinen näkökulma. Ekomatkailijan tie-

16

donjano kohdistuu matkakohteen luontoon, mutta myös perinteeseen jakulttuuriin.

– Ekomatkailu on kestävän kehityksen periaatteet huomioivaa. Kestävyy-dellä tarkoitetaan matkailun ympäristölle tuottaminen haittavaikutustenminimointia. Kestävyyden periaate koskee luonnon ohella myös paikal-lista yhteisöä, jonka tulee voida hyötyä ekomatkailusta sekä taloudelli-sesti että kulttuurisesti.

– Ekomatkailu on luonnonsuojelua tukevaa. Ekomatkailussa korostetaanluonnonympäristön arvoa, joten ekomatkailu osallistuu luonnonsuoje-luun eri tavoin.

Ekomatkailussa luonto kytkeytyy etuliitteeseen eko, jolla painotetaan nimen-omaan matkailun ekologista puolta (Beeton 1998). Tosin esimerkiksi Hemmin(1995) mukaan eko-etuliite voidaan johtaa myös ekomatkailun taloudellisen ke-hityksen tavoitteesta. Pattersonin (1997) mukaan ekomatkailu on siis vastuun-tuntoista ja ympäristöä säästävää matkailua, joka kohdistuu luonnonalueille jaedistää samalla paikallisten ihmisten hyvinvointia. Edelleen Pattersonin (1997)mukaan ekomatkailun määritelmässä tärkeintä ovat kestävyyden kriteerit, jolloinekomatkailun tunnistaa seuraavista ominaispiirteistä:

– Matkakohteen ekologinen kantokyky ei ylity.– Tuetaan ja edistetään matkakohteen luonnonsuojelua.– Luonto on keskeinen elementti ekomatkailijalle.– Luontoa ja luonnon kiertokulkua ei saa häiritä.– Kunnioitetaan paikallisten ihmisten kulttuuria ja perinteitä.– Käytetään matkakohteen luontoon ja kulttuuriin perehtyneitä oppaita.– Tuetaan paikallisyhteisön hyvinvointia käyttämällä paikallisten ihmis-

ten tuottamia palveluja.

Gunnin (1994) ja Swarbrooken (1999) mukaan ekomatkailun luonteeseen eivätkuulu ympäristöä kuluttavat toimintatavat, kun taas ympäristökasvatus ja -koulutus kuuluvat osana ekomatkailuun, samoin ympäristöön liittyvän moraali-sen ja eettisen vastuun edistäminen. Pitkällä aikavälillä ekomatkailun tulee tuot-taa hyötyä ympäristölle ja paikalliselle yhteisölle. Tämä hyöty voi olla luonteel-taan suojelullista, tieteellistä, sosiaalista tai taloudellista (Gunn 1994).

Ekomatkailun kestävyyden ja pienimuotoisuuden periaatteita sekä elämyksel-listä ja luonnonsuojeluun suuntautuvaa näkökulmaa korostaa myös Fennell(1999) omassa määritelmässään: Ekomatkailu on luontoperusteinen kestävänmatkailun muoto, jossa keskeistä on luonnon kokeminen ja luonnosta oppimi-nen. Se ottaa lisäksi huomioon eettisen näkökulman ollen ympäristövaikutuksil-taan vähäistä ja paikallisen yhteisön edut huomioivaa. Tyypillisesti ekomatkailusuuntautuu luonnonalueille, jolloin sen tulisi myös tukea ja avustaa matkakoh-teen suojelua.

17

3.2 Kestävä matkailu – Sustainable Tourism

Käsitteenä kestävä matkailu on ekomatkailua ja myös luontomatkailua laajempi,sillä kestävää matkailua voivat olla muutkin kuin luontoon kohdistuvat matkai-lumuodot (Lohiniva 1995). Kestävän matkailun käsitteen katsotaan saaneen al-kunsa 1960-luvulla, vaikkakin kestävän kehityksen periaatteella kaiken kaikkiaanon huomattavasti pitempi historia (Hall 1998). Kestävän matkailun käsite syntyialun perin massaturismin kritiikistä, jolloin havahduttiin huomaamaan nopeastikasvaneiden matkailijamäärien haitallinen vaikutus ympäristöön (kuva 5). 1970-luvulla yleistyi pyrkimys matkailijoiden ohjaamiseen luonnonarvoiltaan vä-hemmän aroille alueille. Samalla matkailijoiden luontotietoa ja tietoisuutta mas-saturismin ympäristöhaitoista pyrittiin lisäämään erilaisilla koulutustapahtu-milla ja opaskirjoilla. Tämä tietoinen, ympäristöystävällisen matkailumuodontavoittelu johti käsitteen vihreä matkailu syntyyn, josta sittemmin 1980-luvunlopulla alettiin käyttää nimitystä kestävä matkailu.

Kuva 5. Kestävä matkailu -käsitteen syntyhistoria (alkuperäinen kuva Swarbrooke 1999).

Tänä päivänä kestävällä matkailulla viitataan yleisesti matkailutoimintaan, jokaparantaa paikallisyhteisön sosio-ekonomista tilaa lisäämällä sosiaalista ja talou-dellista hyvinvointia heikentämättä kuitenkaan matkakohteen ekologista tilaa(Gunn 1994). Kestävä matkailu on siis ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisestikestävällä pohjalla (Saarinen 1998; Swarbrooke 1999; ks. myös Buckley 1999).Taloudellisella kestävyydellä tarkoitetaan sitä, että paikallisyhteisö saa matkai-lusta taloudellista hyötyä ja työttömyys alueella vähenee matkailun tuottamientyöpaikkojen lisääntyessä. Sosiaalisella kestävyydellä viitataan puolestaan ih-misten oman elämänhallinnan lisääntymiseen ja yhteisöllisen identiteetin säily-miseen (Cater & Lowman 1994; Rannikko 1997; Sievänen 1998).

1960 1970 1980 1990

Massaturismiympäristöllehaitallista

Käsitteen ”vihreämatkailu” synty

Käsitteen ”kestävämatkailu” yleistyminen

Matkailijavirtojenohjaamisen ja siihenliittyvien tekniikoidenyleistyminen

18

Hemmin (1995) mukaan kestävä matkailu sallii luontoperusteiselle matkailullevälttämättömien luonnonvarojen uusiutumisen ja ehkäisee niiden tuhlailevaakäyttöä. Edelleen Hemmiä (1995) mukaillen kestävään matkailukehitykseenkuuluvat taloudellinen kasvu ja uudet työpaikat, matkailijatyytyväisyys, ympä-ristönsuojelu, paikallisen kulttuurin kunnioittaminen sekä paikallisten ihmistenyleisen hyvinvoinnin lisääntyminen matkakohteena olevalla alueella.

Borgin (1997 ja 1998) mukaan kestävässä matkailussa taloudelliset, sosiaaliset jaesteettiset tarpeet täyttyvät samalla kun ylläpidetään kulttuurista koskematto-muutta ja säilytetään biologinen monimuotoisuus sekä elämää ylläpitävät ekolo-giset toiminnot. Kestävä matkailukehitys on ymmärrettävä syvällisenä prosessi-na ja koko matkailuelinkeinon läpäisevänä uudelleen ajatteluna (Borg 1997).Kestävä matkailu -käsite on johdettu kestävän kehityksen ajatuksesta (Borg1997). Kestävä kehitys korostaa muutosta jatkuvasta talouskasvusta kohti uu-denlaista kehityskulkua, jossa otetaan huomioon nykypäivän tarpeet vaaranta-matta kuitenkaan tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Kestävän kehityksenjohtoajatus muotoiltiin Brundtlandin komission mietinnössä, joka julkaistiinYK:n toimesta vuonna 1987.

3.3 Luontomatkailu – Nature Tourism

Luontomatkailun käsitteistön tarkastelussa pidetään avaintekstinä vuonna 1976julkaistua Gerardo Budowskin kirjoitusta Tourism and environmental conservation:conflict, coexistence, or symbiosis? Siinä Budowski kääntää matkailun ja luon-nonympäristön välisen suhteen matkailun ja luonnonsuojelun väliseksi suhteek-si, jota voi olla luonteeltaan kolmenlaista. 1) Matkailu ja luonnonsuojelu eivätkohtaa lainkaan, jolloin ne eivät myöskään hyödytä tai häiritse toisiaan. 2) Mat-kailu ja luonnonsuojelu ovat symbioottisessa suhteessa, jolloin ne hyödyttävättoisiaan vastavuoroisesti. 3) Matkailu ja luonnonsuojelu ovat konfliktissa toisten-sa kanssa, jolloin suhdetta leimaa etujen ja haittojen ristiriitaisuus. AvainasemaanBudowskin tekstissä nousee matkailun ja luonnonsuojelun symbioottinen suhdeja näkökulmat luonnon suojelemisesta ja ekologisista periaatteista. Tässä uuden-laisessa tavassa jäsentää matkailun käytäntöä ilmenee myös luontomatkailunalkava rakentuminen (Lohiniva 1995).

Luontomatkailussa luonnonympäristö muodostaa matkailutuotteen perustan janäyttämön, jossa matkatapahtuma viedään läpi. Vaikka luonto ja luonnon koke-minen ovat luontomatkaajan ensisijaisia päämääriä, niin elämykset voivat pe-rustua myös luontoon liittyviin kertomuksiin ja perinteeseen (Borg 1999). Luon-tomatkailun johtoajatuksena pidetään sitä, että luontomatkailun ei saa heikentäätai vaarantaa kohdealueensa luontoarvoja (Aho 2000; Helle 2000b). Tämän johto-ajatuksen sanotaan kuitenkin sisältävän eräänlaisen paradoksin: luontomatkailuedellyttää ihmisten viemistä mahdollisimman koskemattomaan luontoon, mikäpuolestaan johtaa luonnon koskemattomuuden rikkoutumiseen yhä enenevässämäärin (Valkama 1997). Ympäristövaikutuksiltaan vähiten haitallista luontomat-kailu on silloin, kun myös matkailun puitteet – majoitus, jätehuolto ja matkusta-minen kohteeseen – järjestetään ympäristövastuullisesti (Borg 1998).

19

Valkama (1997) määrittelee luontomatkailun seuraavalla tavalla: ”Luontomatkailuon matkustamista luontoon joko omatoimisesti tai matkanjärjestäjän ohjaamana siten,että olennaisena osana matkaa on lihasvoimaan tai luonnonvoimiin perustuva liikkumi-nen, kun matkan päätarkoitus kuitenkin on luontoelämysten kokeminen.” Näin ollenluontomatkailuksi määrittyvät esimerkiksi vaeltaminen, pyöräily, hiihto, melon-ta, ratsastus sekä liikkuminen koirien tai porojen vetäminä. Sen sijaan moottori-ajoneuvoin suoritettu matkanteko ei ole luontomatkailua, vaikka se suuntau-tuisikin luontoon. Moottoriajoneuvojen käytön katsotaan vaarantavan ja vä-lineellistävän aidot luontokokemukset (Condit 1995).

Valkaman (1997) mukaan luontomatkailun elämyksellisyys luo otollisen kasvu-alustan omakohtaisen luontosuhteen vahvistamiseen ja tätä kautta myös toimen-piteisiin luonnon hyväksi. Juuri tämä nähdään luontomatkailun mahdollisuutenaja myönteisenä ympäristövaikutuksena. Myös Condit (1995) painottaa luonto-matkailussa ihmisen ja luonnon henkisen yhteyden ja vuorovaikutuksen vahvis-tamista, mikä johtaisi yhteiskunnan voimakkaampaan sitoutumiseen luonnon-suojeluun. Ollakseen ympäristövastuullista matkailua, luontomatkailun on Con-ditin (1995) mukaan kyettävä noudattamaan seuraavia periaatteita:

� Elämän kunnioittaminen. Tämä periaate kieltää tahallisen kärsimyksen taikuoleman aiheuttamisen luontokappaleelle.

� Luonnontilaisuuden arvon korostaminen. Ihmisen käynti luonnossa onohimenevä ja pidättyväinen vierailu luonnon ehdoilla. Matkakohteen ympä-ristön luonnontilaisuutta ei tule vähentää.

� Tekniikan rajoittaminen. Luontomatkailuun eivät kuulu tekniset apuväli-neet, sillä niitä käyttämällä matkailija saa vain pintapuolisen vilkaisun luon-nosta. Mikäli tekniikan käyttäminen ja siitä saatu kokemus ovat matkailijalleensisijaista toimintaa, ei hän vieraile luonnossa hienovaraisesti vaan yrittääpikemminkin valloittaa sen.

� Luonnon moninaisuuden ja palautuvuuden suojeleminen. Luontomatkai-lussa ei kehitetä matkakohteen kantokykyä ylittävää toimintaa. Matkakoh-teen luonnon eheyttä ei rikota järjestämällä luonnon omaa kiertokulkua häi-ritsevää toimintaa. Luontomatkailijasta ei jää matkakohteeseen eli luontoonjälkiä matkan päätyttyä.

� Velvoite luontoa kohtaan. Luontomatkailu kunnioittaa luonnon sisäistä au-tonomiaa ja vahvistaa luonnon omaleimaisuutta ja koskemattomuutta.

� Velvoite ihmistä kohtaan. Luontomatkailu tarjoaa tietoa matkakohteenluonnosta, ekologiasta, historiasta ja kulttuurista. Velvoite ihmistä kohtaantarkoittaa myös rehellisyyttä: ihmistä ei saa houkutella asiakkaaksi tarjoa-malla keinotekoisia luontoelämyksiä.

20

� Velvoite yhteiskuntaa kohtaan. Luontomatkailu edesauttaa kehityskulkua,jossa luonnon kunnioitus ja ekologisesti kestävä elämäntapa ovat yhteiskun-nallisen toiminnan perusta. Luontomatkailu osoittaa laajaa huolenpitoa jakunnioitusta luonnon lisäksi myös paikallista kulttuuria kohtaan.

Edellä mainituista luontomatkailun määritelmistä poiketen monissa kansainväli-sissä määritelmissä luontomatkailu ei välttämättä pidä sisällään kestävyydentunnuksia, mikä aiheuttaa hämmennystä. Esimerkiksi Goodwin (1996) määritte-lee luontomatkailun seuraavalla tavalla: Luontomatkailulla tarkoitetaan kaikkianiitä matkailumuotoja ympäristövaikutuksiltaan haitallinen massaturismi mu-kaan lukien, jotka hyödyntävät erämaa-alueita ikään kuin resurssina.

3.4 Yhteenveto käsitteistä

Kansainväliseen kirjallisuuteen on vakiintunut käytäntö, jonka mukaan ekomat-kailulla tarkoitetaan luontoon kohdistuvaa matkailua, joka ottaa huomioonluonnon ja kulttuurin säilymisen sekä paikallisyhteisön taloudelliset edut. Kan-sainvälinen käytäntö erottelee ekomatkailun ja luontomatkailun siten, että jäl-kimmäisellä ei välttämättä ole kestävän kehityksen tunnusmerkkejä (Borg 1997).

Suomalaisessa kirjallisuudessa luontomatkailu sen sijaan ymmärretään yksise-litteisesti erääksi kestävän matkailun muodoksi ja eräissä määritelmissä (esim.Condit 1995) myös ekomatkailun synonyymiksi. Suomalaiseen käytäntöön eko-matkailu- tai ekoturismi-termiä ei suositella, vaan luontomatkailua siten määri-teltynä, että se pitää sisällään vähintäänkin kestävän matkailun tunnukset (Borg1997).

Nyt käsillä olevassa suunnitelmassa seurataan suomalaista käytäntöä ja siksikäytetään johdonmukaisesti termiä luontomatkailu. Sisällöltään se tässäsuunnitelmassa vastaa lähinnä ekomatkailun määritelmää, mikä käy selkeästiilmi luontomatkailun kriteerit määrittävässä luvussa 6.2.4.

4 SYÖTTEEN ALUE LUONTOMATKAILUKOHTEENA

4.1 Maisema

Monet Syötteen alueen vaarat, harjut ja vesistöt ovat luonnonkauneutensa vuoksiolleet paikallisille ihmisille nähtävyyksiä jo paljon ennen nykyaikaisen matkailunsyntyä. Luontoa ja kauniita maisemia on käyty ihailemassa esimerkiksi Pudas-järven Jukuanvaaralla ja Taivalkosken Pyhitysvaaralla (Taskila 1993). Salaperäi-sen erämaan sydämenä pidetty Pyhitys on Taivalkosken korkein vaara, jossa onkautta historian uhrattu paremman metsästysonnen toivossa (Vahtola 1988).Maisemaa hallitseva Iso-Syöte, Suomen eteläisimmäksi tunturiksikin mainittu,on niinikään kuulunut alueen suosituimpiin näköalapaikkoihin, jonne yöttömänyön aurinkoa on saavuttu maakunnasta ihailemaan runsain joukoin. Pudasjärven

21

entinen piirilääkäri H. J. Nortamo kuvailee elävästi vuonna 1902 tekemäänsäjuhannusretkeä Iso-Syötteelle:

”Naamangan suunnalta on sangen työlästä nousta vuorenhuipulle, sillätunturi on äkkijyrkkä siltä puolelta. Polventaipeet väsyksissä ja hengästy-neinä pääsimme kuitenkin vuoren tasaiselle laelle ja pysähdyimme pitkäksiaikaa hämmästyksestä sanattomina nähdessämme tuon suuremmoisen jahurmaavan näköalan. Peninkulmittain ympärillämme näimme jalkojemmealla aution, äänettömän erämaan. Hopeanauhana koukerteli Pärjänjoki soi-den ja rämeiden keskellä. Oikealla kohotti Koston Pyhitys Kuusamon puolel-ta komean päälakensa taivasta kohti, ja siellä täällä kimalteli metsälammensininen pinta. Taivas oli sees ja pohjan puolella pyöri auringon kultainenkehrä kohti taivaanrantaa.” (Nortamo 1963)

Syötteen maiseman piirteet ovat saaneet alkunsa miljoonia vuosia sitten man-nerlaattojen törmäyksen ja voimakkaiden eroosio- eli kulumisvaiheiden kautta.Mannerlaattojen törmäyksessä Syötteen seudulle syntyi kilometrien korkuisiapoimuvuoria, jotka aikojen saatossa joutuivat kulumiselle alttiiksi ja joista senvuoksi on enää loivapiirteiset ja matalat juuret jäljellä (Hjort 2001). Kallioperän jasitä kautta myös maiseman kehitykseen kuuluvat olennaisena osana murroslaak-sot, jotka ovat syntyneet poimuttumisen, lohkoliikuntojen tai maanjäristystentuloksena. Maisemallisesti arvokkaina voidaan pitää Portinkurun ja Vattukurunmurroslaaksoja, jotka ovat muinoin toimineet myös mannerjäätikön sulamisvesi-en purkautumisväylinä (Hjort 2001).

Kallioperän muodostumisen jälkeen mannerjäätikkö ja jäätikön sulamisvedetmuokkasivat pinnanmuotoja kuljettamalla ja kasaamalla irtainta maa-ainesta.Mannerjäätikön pohjalla virtasi jään sulamisvaiheessa tunnelijokia, jotka kuljetti-vat mukanaan soraa sekä jään rouhimia kiviä. Jäätikön reunan vetäydyttyä jatunnelijokien kuivuttua jäljelle jäivät harjumuodostumat, kuten SoiperoisenharjuTaivalkoskella sekä Naamankaharju ja Pytkynharju Pudasjärvellä. Harjualueillavoidaan nähdä myös muinaisia rantakivikoita, joita tuhansia vuosia sittenhuuhtoivat Itämeren aallot (Hjort 2001). Muinaisten rantavoimien lisäksi kivi-koita ovat synnyttäneet kylmälle ilmastolle tyypilliset jäätymis- ja sulamisproses-sit. Eniten näitä roudan paikalleen särkemiä lohkareikkoja eli rakkakivikoitaesiintyy vaarojen lakialueilla ja paikoissa, joissa muinaiset aallokot ja mannerjää-tikön sulamisvedet ovat huuhtoneet kallion näkyviin. Maisemallisesti huomatta-via rakka-alueita on Iso-Syötteellä sekä Ahmavaaralla ja Kärryvaaralla (Hjort2001).

Syötteen seutu tunnetaan myös lumen valtakuntana, jonne lumi tulee varhainsyystalvesta ja sulaa kevätauringossa vasta toukokuun alkupuolella. Tämä luoerinomaisen mahdollisuuden hiihto- tai lumikenkävaelluksille esimerkiksi ke-väthankien aikaan. Erityisesti Syötteen kansallispuisto tarjoaa vertaansa vaillaolevat olosuhteet hiljaisuuden kuunteluun. Näitä mahdollisuuksia ja talvimaise-maa Markku Lappalainen (2001) kuvaa hienolla tavalla:

22

”Tykkylumen peittämät kynttiläkuuset seisovat hiljaisina silmänkantamat-tomiin ulottuvan metsämeren etualalla. Puut muistuttavat nöyrän kumarai-sia ihmishahmoja ja toinen toistaan erikoisempia mielikuvitusolentoja. Au-rinko taluttaa hangelle piirtyviä varjoja aamusta iltaan. Latu-uran ulkopuo-lella hanki hohtaa viiltävän kirkkaana. Pehmeät muodot hallitsevat maise-maa. Syötteen seudulla on joka talvi lunta puolitoista - kaksi metriä. Hiihto-retki täysikuisena yönä kuusikkoisen vaaran tykkyhahmojen parissa on elä-myksenä ikimuistoinen. Kelmeän kuunvalon piirtämissä varjoissa on aivanerityistä tenhoa. Linnunradan tähtien tuike ja revontulien loimu tuovat par-haimmillaan öiseen hiihtelyyn hohtoa, josta harva osaa edes uneksia.”

4.2 Luonto

Rikkomattomat vanhat kuusimetsät, alamaiden aavat sekä yli 300 metrin kor-keudella sijaitsevat viehättävät rinnesuot ovat Syötteen seudulle ominaisia luon-nonympäristöjä (Annanpalo 2000). Luonnonoloiltaan Syötteen seutu sijaitseevaihettumisvyöhykkeellä, jossa voidaan havaita sekä pohjoisen että eteläisenluonnon piirteitä, mikä seikka lisää alueen luonnon monimuotoisuutta. Pinta-alaltaan Syötteen alue on Suomen laajimpia yhtenäisten vanhojen metsien alueitatarjoten suojaisan turvapaikan monille uhanalaisille eliölajeille.

Vaaroilta avautuvat maisemat esittelevät todelliset piirteensä vasta retkeilypo-luilta. Kaukaa katsottuna yksivakaalta näyttävä havumetsä kätkee sisälleen mo-nipuolisen ja kiehtovan kirjon erämaaluontoa, josta taitava opas voi kertoa asiak-kailleen tuhansia tarinoita. Seudun eläimistöä leimaa erämaisuus. Suurpedot –karhu, ahma, susi ja ilves – kuuluvat Syötteen eläimistöön vähintäänkin säännölli-sinä vierailijoina. Saukko viihtyy korpipurojen varsilla pyydystäen harjuksia jatammukoita (Lappalainen 2001). Erikoisuutena eläinlajeista on vielä mainittavaliito-orava, jonka elinympäristöä ovat kaskiviljelyn tai metsäpalojen seurauksenasyntyneet ja sen vuoksi runsaasti lehtipuuta sisältävät vanhat metsät (Annanpalo2000). Syötteen seutu on tämän suurisilmäisen taigan asukkaan levinneisyydenluoteista äärilaitaa.

Luontomatkailuun luettavalle lintumatkailulle Syötteen seutu on varsin otolli-nen. Maakotkan lentokuvio ei ole tavaton ilmestys taivaalla. Myös merikotkanähdään alueella säännöllisesti. Pohjoisen vanhojen metsien lajien kuukkelin jalapintiaisen voidaan sanoa oleva melkeinpä jokapäiväistä nähtävää, ja etelässäuhanalainen metsokin soi vielä Syötteen metsissä (Lappalainen 2001). Itäisetvanhojen metsien pikkulinnut sinipyrstö ja idänuunilintu ovat Syötteen alueenharvinaisia vakiovieraita, samoin taviokuurna ja ampuhaukka (Rajasärkkä 2000).Nämä kaikki kiinnostavat vaativaakin lintumatkailijaa. Muualta EuroopastaSuomeen tulevien lintumatkailijoiden kiinnostuksen kohteita Syötteellä voisivatolla myös pohjantikka sekä kanalinnuista pyy, teeri ja aikaisemmin mainittu met-so.

23

Syötteen alueen luonnontilaisissa metsissä kasvaa monia lahopuuta vaativiaeliölajeja, joita luontomatkailija voi opetella tunnistamaan alansa hallitsevan op-paan avustuksella. Olemukseltaan näyttävä röyhelökääpä viihtyy Syötteen kuu-sikoissa, eikä kyseisestä kääpälajista ole kuin muutama havainto muualta Suo-mesta (Annanpalo 2000). Muita Syötteen harvinaisia kääväkkäitä ovat peikon-nahka, känsäorvakka, kairakääpä, silokääpä, lumokääpä, hentohaprakääpä sekävälkkyludekääpä ja haavanarinakääpä (Lappalainen 2001). Vanhojen metsientunnusmerkkeinä pidetyt raidantuoksukääpä, lohkokääpä ja myös raidankeuh-kojäkälä ovat sen sijaan huomattavasti yleisempiä ja siksi helpommin havaitta-via.

Myös Kouvan seudun kalkkikalliot sekä Ahmavaaran ja Pitämävaaran ultra-emäksiset kalliot tarjoavat luontomatkailijan nähtäväksi monia mielenkiintoisiaja näyttäviä kasvilajeja, samoin puronotkelmat ja lukemattomat lähteiköt kuusi-metsän kätköissä. Luontomatkan järjestäminen harvinaisten lajien esiintymispai-koille on harkittava tarkoin ja tapauskohtaisesti, ettei laji vaarannu luontomatkantakia.

4.3 Historia ja kulttuuriperintö

Syötteen alueella ihminen on elänyt luonnosta kautta historian. Vuosituhansiasitten esihistoriallisen ajan ihmiset asettuivat asumaan lähitienoon jokivarsille jajärvien rannoille. Esihistoriallisella ajalla toimeentulon perustana olivat metsästysja kalastus sekä keräilytalous. Erätalous kukoisti elinvoimaisena vuosituhannestatoiseen. Vielä 1900-luvulla metsästys oli tärkeä metsänkäytön muoto Syötteenseudulla (Aarnio 2001). Erätalouden väistyessä ja kiinteän asutuksen juurtuessaseudulle ryhdyttiin kuusikkovaaroilla kaskeamaan ja viljelemään ruista. Kaski-viljelyn aikakaudesta muistuttavat nykyisin runsaasti lehtipuuta sisältävät met-siköt vaarojen rinteillä (Aarnio 2001).

Metsä- ja porotalouden sekä tervakauden historiasta kertovat monet metsä-kämppien, uittopatojen ja poroaitauksien jäänteet sekä tervahaudat jokipenke-reillä ja mäntykankailla. Niinikään kiehtovia kulttuurikohteita ovat Latvakouvanja Rytivaaran entiset kruununmetsätorpat Syötteen alueen pohjoisosassa. Met-säisten vaarojen ja karujen kankaiden lisäksi myös niittymaiksi soveltuvat vähä-puustoiset suot, puronvarret ja notkelmat olivat ihmistoiminnan kohteina vuosi-satojen ajan (Aarnio 2001). Koska heinäpeltoja ei perinnäisen maatalouden aikanavielä tunnettu, jouduttiin karjan talviruokintaan käytetty heinä haravoimaanlaajoilta suoalueilta. Heinät varastoitiin heinäsuoviin tai latoihin talvella tapah-tuvaa kotiinkuljetusta varten. Vielä nykyäänkin monilta soilta löytyy latojen janiittysaunojen pohjia sekä puroista patojen jäänteitä kertomassa entisajan moni-muotoisesta niittykulttuurista (Aarnio 2001).

24

Metsän historian kannalta Syötteen sijainti on otollinen. Koska alue sijaitseeluontonsa puolesta eräänlaisella vaihettumisvyöhykkeellä, se on vuosisatojensaatossa tarjonnut ihmisen toimeentulolle monenlaisia mahdollisuuksia. Esimer-kiksi kaskiviljelyä ei enää juurikaan pohjoisempana harjoitettu, kun taas porota-loutta ajatellen seutukunta lukeutuu eteläisimpiin alueisiin. Syötteen alueenkulttuuriperintö ja monipuolinen erähistoria ovat luontomatkailun vetovoimate-kijöitä. Seuraavassa esitellään mahdollisuuksia, joita kulttuuriperintö voi tarjotaluontomatkailulle:

� Rytivaaran kruununmetsätorppa. Paikka sijaitsee UKK-reitin läheisyydessä,joten sen saavutettavuus on erinomainen. Vuonna 1852 perustetun torpan ra-kennuksille on laadittu korjaussuunnitelma, jonka toteuttaminen on aloitettuvuonna 2001. Rytivaara tarjoaa luontomatkailijoille mahdollisuuden tutustuametsätorpparin elämään.

� Eränkäynnin historia. Vuoden 2002 aikana Syötteelle valmistuu ansapolku,jossa esitellään entisajan pyytäjän luontosuhdetta ja uskomuksia sekä vanhojapyyntimenetelmiä. Vanhat erätarinat ovat kiehtovia luontomatkakokemuk-sia.

� Luonnonniityt. Heinänteko vanhalla luonnonniityllä soveltuu hyvin luon-tomatkailutoiminnaksi, samoin esimerkiksi yöpyminen niittysaunassa.

� Kaskimetsät sekä tervan- ja miilunpoltto. Osa vanhoista kaskimetsistä sijait-see retkeilyreittien varsilla ollen erinomaisia tutustumiskohteita. Kaskiteemavoidaan valjastaa matkailukäyttöön laajemminkin, sillä kaskenpoltto ja senjälkeinen rukiin tai nauriin kylvö sekä sadonkorjuu ovat matkailijoita kiin-nostavia tapahtumia. Samankaltainen ohjelmanumero on mahdollista kehi-tellä myös tervan- ja miilunpoltosta.

� Metsätalouden historia. Sahapuiden poimintahakkuu alkoi Syötteen seu-dulla 1800-luvulla. Metsäteollisuuden monipuolistuessa 1900-luvun alku-puolella suuria savottatyömaita oli lähes jokaisella vaaralla. Vanhaan tapaantapahtuva puunkaato ja -kuljetus sekä uitto ja kämppäelämä tarjoavat loput-tomat mahdollisuudet luontomatkailulle.

� Porotalouden historia. Porotalous on alueella huomattavasti vanhempaaperua kuin teollinen metsätalous. Poroajelujen lisäksi luontomatkailua voiolla päiväretken järjestäminen poroaitauksella tapahtuvalle poroerotukselle.Syötteen alueella on useita porojen kesämerkintäpaikkoja, joista on vielä nä-kyvissä jäänteet. Parhaita, polkureittien varsilla olevia kohteita on mahdol-lista kunnostaa ja entisöidä.

25

5 LUONTOMATKAILUN NYKYTILA

5.1 Matkailuyritykset ja -palvelut sekä asiakaskunta

Varsinainen matkailuelinkeino Syötteellä alkoi kehittyä 1970-luvun lopulla ke-lomökkien rakentamisella (Jauhola 1996). Vuonna 1980 Metsähallitus vuokrasiPudasjärven kunnalle Iso-Syötteen itäpuoleisen rinnealueen, minkä jälkeen yk-sityisyrittäjät alkoivat hotellin ja hissien rakentamisen (Maanvuokrasopimus HK3045/491–66). Myös Pikku-Syötteen laelle rakennettiin 1980-luvulla hotelli jarinteille hiihtohissit laskettelijoita varten. Mökkikyliä rakennettiin ja alueen infra-struktuuria kehitettiin edelleen 1990-luvulla.

Nykyisellään Syötteen alueen välittömässä vaikutuspiirissä toimii runsaat 20matkailuyritystä, joista matkailupalveluyrityksiä on eniten (kuva 6). Kyseiselläyritystyypillä tarkoitetaan matkailuun liittyvien palvelujen tuottamista, kutenmökkien huoltopalvelua ja myymälä- sekä huoltoasematoimintaa palveluineen.Yritysmuodoista seuraavaksi eniten on mökkimajoitusyrittäjiä ja ohjelmapalve-luyrityksiä. Viimeksi mainitun ryhmän ohjelmistoon kuuluvat luontomatkailu-palvelut, mutta ohjattua luontoretkeilyä tarjotaan matkailijoille myös muissayrityksissä.

Kuva 6. Syötteen alueen tuntumassa olevat matkailuyritykset (Kangaskorte 2000).

26

Matkailuyritysten tarjoamat palvelut sisältävät majoitus- ja ohjelmapalvelun li-säksi myös ruokapalveluja, joita on lähes puolella yrityksistä. Ohjelmapalvelu-yrityksillä ruokailu tapahtuu usein maastossa itse tehtynä. Muita yritysten tarjo-amia palveluja ovat opastustoiminta, matkatoimisto- ja välityspalvelu sekä mat-kamuistojen myynti. Ohjelmapalveluyritysten järjestämiin toimintoihin kuuluvatmoottorikelkkasafarit, ohjatut retket luonnossa kävellen tai hiihtäen, marjastus,pyöräily, ratsastus, kiipeily, lumikenkäkävely ja retket koirien tai porojen vetä-minä (Kangaskorte 2000). Ohjelmapalveluina yritykset järjestävät myös melonta-ja kalastusretkiä sekä koskenlaskua.

Syötteen alueen matkailuyritykset ovat pääosin pieniä, enimmillään viidentyöntekijän yrityksiä, mutta sesonkikaudella lisätyöntekijöiden tarve kasvaa sel-västi. Runsas viidennes matkailuyrityksistä työllistää yli viisi henkeä. Kahdensuurimman yrityksen – Iso Syöte Oy:n ja Syötekeskus Oy:n – vakituinen työnte-kijämäärä on muita yrityksiä huomattavasti suurempi. Vuotuiset asiakasmäärätvaihtelevat matkailuyrityksen koon mukaan alle 5000 matkailijasta yli 20 000matkailijaan (Kangaskorte 2000). Noin neljännes matkailuyrityksistä on toiminutalueella alle viisi vuotta, mutta muut yritykset omaavat pitemmät perinteet.Valtaosalla yrittäjistä on aikomus laajentaa toimintaa uusimalla palvelurakenteitaja lisäämällä ohjelmapalveluja. Erityisesti Syötteen kansallispuiston hyödyntämi-nen luontomatkailussa kuuluu monen matkailuyrittäjän tulevaisuudensuunni-telmiin (Kangaskorte 2000).

Matkailuyritysten kohderyhmänä ovat nuoret ja erityisesti kotimaiset sekä ulko-maiset yritysasiakkaat (Kangaskorte 2000). Erkkosen (2000) kävijätutkimuksenmukaan suuri osa Syötteen alueella vierailevista tulee Oulusta ja sen lähikunnis-ta. Syöte mielletään ennen kaikkea perhekohteeksi, jossa yövytään ja jonne mat-kustamisen motiiveina ovat luonnon kokeminen, kauniit maisemat, luonnon-rauha ja hiljaisuus, luonnosta oppiminen sekä uudet kokemukset ja elämykset.Harrastusaktiviteeteista tärkeiksi kävijätutkimuksessa osoittautuivat maasto-hiihto, laskettelu, luonnon tarkkailu ja vaeltaminen. Tutkimuksen mukaan Syöt-teen alueen kävijät olivat varsin tyytyväisiä, joskin kesäajaksi he toivoivatenemmän opastettua toimintaa, kuten ohjattuja vaellusretkiä. Tämä on varsinrohkaisevaa alueen luontomatkailun kehittämistä ajatellen.

5.2 Luontomatkailuaktiviteetit

Opastetut vaellusretket ovat Syötteen alueella enimmäkseen päiväretkiä, jotkakohdistuvat luonto- ja kulttuurikohteille. Teemaretkistä suosittuja ovat linturet-ket ja syyskesällä marjastusretket. Matkailuyrittäjien haastattelun perusteellaohjatut retket jatkossa lisääntyvät johtuen alueen palveluvarustuksen uudistami-sesta sekä alueen luonto- ja historiatietouden lisääntymisestä. Erityisesti metsänhistoriaan ja eräkulttuuriin liittyvät paikat ja kertomukset ovat yrittäjien mukaanmatkailijoita kiinnostavia retkiteemoja.

Halukkuutta on myös yön yli kestävien vaellusretkien järjestämiseen. Koska au-tiotuvissa yöpymistä ei voida sallia ohjatuilla, maksullisilla vaellusretkillä, jää

27

vaihtoehdoksi telttamajoitus taukopaikkojen tuntumassa. Jokamiesretkeilijöidenja ohjattujen vaellusretkikuntien kohtaaminen on mahdollista välttää rakenta-malla yrittäjille oma taukopaikka, joka toimisi esimerkiksi varaustupaperiaat-teella. Toisaalta varaustupajärjestelmän kehittäminen laajemminkin saattaisi ollatoimiva ratkaisu ohjattujen luontomatkojen tukikohtaongelmiin.

Opastetut lumikenkävaellukset ja hiihtoretket kuuluvat useiden yrittäjien oh-jelmistoon. Periaatteessa tällainen toiminta soveltuu suojelualueelle. Sen sijaanmoottorikelkan käyttö lumikenkävaelluksen tai hiihtoretken huoltotehtävissä eiole sopivaa.

Maastopyörillä Syötteen alueella voidaan liikkua jokamiehenoikeudella. Maas-topyörillä liikkumista voidaan rajoittaa, mikäli toiminta vaurioittaa alueen luon-toarvoja tai aiheuttaa konfliktitilanteita vaellusreiteillä maastopyöräilijöiden javaeltajien kohdatessa. Pelkästään maastopyöräilyyn tarkoitettuja reittejä alueellaei tällä hetkellä ole, mutta mikäli maastopyöräily tulevaisuudessa lisääntyy, reit-tien rakentamista voidaan harkita. Ohjattuja maastopyöräretkiä Syötteen alueellajärjestää nykyisellään yksi yrittäjä.

Koira- ja porovaljakkosafareita järjestetään kahden yrittäjän toimesta. Safaritedellyttävät moottorikelkan käyttöä ajouran tekovaiheessa ja huoltoajoneuvonaitse safarilla. Suojelualueilla moottorikelkkailua ei sallita kuin poikkeustapauk-sissa, minkä vuoksi mainitunlainen safaritoiminta ohjataan luontoarvoiltaan vä-hemmän aroille alueille. Esimerkiksi Iso-Syötteen retkeilyalueen hoito- ja käyttö-suunnitelmassa ratkaisuksi ehdotetaan yhtä safarireittiä, jota sekä koira- että po-rovaljakkosafarit voisivat käyttää.

Ohjattuja ratsastusretkiä järjestää tällä hetkellä yksi yrittäjä. Ratsastustalli sijait-see Kelosyötteellä Syötekylässä. Ratsastusreitit, joiden yhteenlaskettu pituus onnoin 9 km, kulkevat pääosin vanhoja tienpohjia pitkin. Kahdessa kohdin reititpoikkeavat Syötteen kansallispuiston sisälle, mistä ei kuitenkaan ole haittaa suo-jelualueen hoidolle. Tulevaisuudessa ratsastustoiminta voi lisääntyä. Mikäli suo-jelualueella ilmenee uusien ratsastusreittien tarvetta, yrittäjän on neuvoteltavaasiasta Metsähallituksen kanssa.

5.3 Nykytila-analyysi

Nykytila-analyysia varten alueen matkailuyrittäjiä pyydettiin mainitsemaan tär-keysjärjestyksessä Syötteen alueen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia jauhkia. Merkittävimpänä vahvuutena pidettiin alueen kaunista ja puhdastaluontoa (taulukko 3). Huomattavana vahvuutena pidettiin myös alueen sijaintia,millä viitattiin lähinnä Oulun kaupungin läheisyyteen. Teknologiakeskuksenatunnetusta Oulusta tulee tällä hetkellä ja ennusteiden mukaan myös tulevaisuu-dessa valtaosa Syötteen seudun matkailijoista. Lisäksi Oulussa sijaitsee vilkkaastiliikennöity lentokenttä, joka tarjoaa kotimaan lentojen ohella myös yhteydet ul-komaille.

28

Taulukko 3. Syötteen alueen vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkakuvat luontomatkai-luyrittäjien näkökulmasta (Kangaskorte 2000).

VAHVUUDET

1. Luonto2. Sijainti3. Iso Syöte Oy:n uusi omistuspohja4. Syötteen kansallispuisto5. Talvi6. Valtion maanomistuspohja7. Historia

HEIKKOUDET

1. Alueen palvelut2. Hajanainen rakenne alueella3. Vähäinen yhteistyö4. Kesämatkailu5. Metsähallituksen toiminta6. Vesistöjen vähäinen määrä7. Alueen tunnettavuus

MAHDOLLISUUDET

1. Iso Syöte Oy:n uusi omistuspohja2. Syötteen kansallispuisto3. Matkailuyrittäjien kehittyminen4. Neitseellinen luonto5. Yhteistyön lisääminen6. Luontomatkailu7. Ympärivuotisuus

UHKAKUVAT

1. Uusi lamakausi2. Polttoaineen hinnan nousu3. Mahdollinen kaivostoiminta4. Epäterve kilpailu ja kateus5. Suunnittelematon rakentaminen6. Alueen roskaantuminen7. Luonnonkatastrofi

Niinikään alueen vahvuuksina matkailuyrittäjät pitivät runsaslumisia talvia,Syötteen kansallispuistoa ja laajaa valtion maanomistuspohjaa. Sen sijaan alueenhistoriaa ei pidetty erityisen suurena vahvuutena, mikä johtunee tutkimustiedonvähyydestä. Monipuolisen perinteen ja historian tuotteistaminen luontomatkai-lukäyttöön luo perustan kesämatkailulle, joka nykyisellään pidetään eräänä alu-een heikkouksista.

Kaikkein suurimpina heikkouksina matkailuyrittäjät pitivät huonolaatuisia jariittämättömiä peruspalveluja ja alueen hajanaista ilmettä, sillä matkailupalvelu-jen ja muiden toimintojen keskittäminen puuttuu lähes kokonaan. Majoituskapa-siteetin lisääminen sekä ruoka- ja pankkipalveluiden parantaminen lisäisivätalueen kilpailukykyä, samoin korkealaatuisen infopisteen rakentaminen. Alueenhajanaista rakennetta pyritään korjaamaan Syötteen uudessa asemakaavassa.Epäkohdiksi koettiin myös Metsähallituksen (Villi Pohjola) harjoittama liiketoi-minta luontomatkailun alalla ja matkailuyrittäjien vähäinen keskinäinen yhteis-työ. Yhteistyön lisääminen, yrittäjien tehokas verkostoituminen ja palvelujenyhteismarkkinointi lisäisivät Syötteen tunnettavuutta, joka yrityshaastattelunmukaan koettiin alueen erääksi heikkoudeksi.

Syötteen seudun mahdollisuuksista matkailuyrittäjät nostivat esille ennen kaik-kea kaksi tekijää: Iso Syöte Oy:n uusi omistuspohja ja Syötteen kansallispuisto.Ensiksi mainitulla viitataan vuonna 2000 tapahtuneisiin yritysjärjestelyihin, joissaJorma Terentjeff tuli Iso Syöte Oy:n pääomistajaksi. Syötteen kansallispuiston

29

uskotaan tuovan alueelle lisää myönteistä julkisuutta ja sitä kautta myös matkai-lijoita. Haastattelututkimuksen perusteella matkailuyrittäjät haluavat kehittäätoimintaansa mahdollisimman luontoystävälliseksi, mikä on tärkeää alueenluontomatkailua ajatellen. Useiden yrittäjien mielestä luontomatkailua ei Syöt-teellä vielä harjoiteta riittävästi, vaan sinne toivottiin lisää laadukkaita ja alueenimagoa kohottavia, luontoon perustuvia matkailutoimintoja. Erityisesti uusienluontomatkailutuotteiden tulisi olla ekologisiin arvoihin tukeutuvia, mutta sa-malla hyvin myyviä.

Suurimpana uhkana matkailuyrittäjät näkivät uuden taloudellisen lamakaudentulon, mikä leikkaisi kävijämääriä huomattavalla tavalla. Uhkakuvina yrittäjätnäkivät myös matkailun piirissä käydyn kilpailun epäterveen kiristymisen,polttoaineen hinnan nousun sekä vääränlaisen rakentamisen tai liikarakentami-sen. Viimeksi mainittua uhkaa pyritään poistamaan aiemmin mainitulla Syötteenasemakaavalla. Luontomatkailua silmälläpitäen uhkana koettiin myös alueenroskaantuminen ja mahdollinen kaivostoiminta, jotka molemmat rikkoisivathaitallisesti mielikuvaa Syötteen seudun koskemattomasta erämaaluonnosta.

6 LUONTOMATKAILUN TAVOITETILA JA PERIAAT-TEET

6.1 Tavoitetila

”Syötteen alue on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu luontomatkailukoh-de. Paikalliset yrittäjät harjoittavat Syötteen alueella laadukasta luontomatkai-lua ekologisin periaattein. Metsähallituksen ja luontomatkailuyrittäjien suhdeperustuu luottamukseen ja aitoon kumppanuuteen.”

Luontomatkailun tavoitetila kiteytyy kolmeen pääkohtaan:

1) luontoarvot säilyvät2) paikallisyhteisö hyötyy3) matkailija viihtyy.

Tavoitetilan luontomatkailu edistää luonnonsuojelua ja on ekologisesti kestävälläpohjalla. Edelleen tavoitetilan luontomatkailu tuottaa matkakohteen ympärilläoleville paikallisyhteisöille taloudellista hyötyä ja on siten taloudellisesti kestä-vällä pohjalla. Matkakohteen perinteen sekä historian tunteminen ja kunnioitta-minen edesauttaa paikallisen yhteisön identiteetin vahvistumista ja tätä kauttamyös sosiaalisen kestävyyden tavoitetta. Korkealaatuiset luontomatkailupalvelutovat perusta kansainvälisen matkailun kehittymiselle alueella.

Tavoitetilaa voidaan kuvata myös luontomatkailun elinkaaritarkastelun avulla(kuva 7). Vaiheessa 1 luontomatkailijoiden määrä matkakohteessa on vähäinen,eikä erityisiä palveluja matkailijoille ole vielä tarjolla. Tässä vaiheessa taloudelli-set näkökulmat matkailussa ovat myös vielä taka-alalla. Vaiheessa 2 luontomat-kailijoiden määrä on matkakohteessa kasvamassa ja palvelut muotoutumassa.

30

Paikalliset viranomaiset ja muut toimijat ovat myös ryhtyneet toimenpiteisiinmatkailuolosuhteiden parantamiseksi alueella. Syötteen alueella kehityksen voi-daan arvioida olevan tällä hetkellä juuri tässä vaiheessa.

Vaihe 3 ilmentää kehittynyttä luontomatkailualuetta, jossa kaikki tarvittavat pal-velut ja infrastruktuuri on jo ehditty rakentaa matkakohteeseen ja sen liepeille.Myös uusia työpaikkoja ja matkailuun keskittyviä yrityksiä syntyy alueelle. Vai-he 4 voidaan nähdä luontomatkailun tavoitetilana, jossa matkailijoiden määrä eimatkakohteessa enää lisäänny. Oleellista on, että matkailijamäärät eivät ylitä alu-een ekologista kantokykyä. Lisäksi tässä vaiheessa valtaosa paikallista taloutta onkytkeytynyt tavalla tai toisella matkailuelinkeinoon ja matkakohteen markki-nointi on laaja-alaista ja intensiivistä.

Kuva 7. Luontomatkailun kehittyminen (alkuperäinen kuva Fennell 1999; ks. myös Butler 1980).

31

6.2 Metsähallituksen ja luontomatkailuyrityksen välinenyhteistyö

6.2.1 Viranomaisroolista kohti kumppanuutta

Metsähallituksen hallinnoimilla suojelualueilla matkailutoiminta on monitasois-ta, minkä vuoksi myös Metsähallituksen rooli suhteessa matkailuyrittäjään voivaihdella valvovan viranomaisen roolista kumppanuuteen (kuva 8). Yhteistyönaste muuttuu kohti kumppanuutta sen mukaan, miten hyvin yritys täyttääluontomatkailun tunnusmerkit eli laatukriteerit ja kestävän kehityksen periaat-teet (ks. kumppanuudesta Goodwin 2000 ja Shipp & Kreisel 2001).

Kuva 8. Metsähallituksen ja luontomatkailuyrityksen välinen yhteistyö.

Luontomatkailuyrittämisen perustason muodostaa lain mukainen yritystoiminta,joka perustuu jokamiehenoikeuksiin. Tällöin Metsähallitus on yrittäjään nähdenmaanhaltijan lupaa edellyttäviä toimia ja rauhoitusmääräyksiä valvova viran-omainen. Hyväksyttävän yritystoiminnan taso määritellään hoito- ja käyttö-suunnitelmassa. Myös tällä tasolla Metsähallituksella on yrittäjän suhteen valvo-van viranomaisen rooli, jolloin yritystoimintaa tarkastellaan lähinnä kieltojen jarajoitusten näkökulmasta. Hoito- ja käyttösuunnitelma määrittää myös alueellatarvittavan infrastruktuurin ja palveluvarustuksen, kuten opastuksen, reitit jarakenteet, jotka kaikki ovat matkailun yritystoiminnan kannalta keskeisiä.

Metsähallituksen ja yrittäjän väliseen kumppanuuteen siirrytään siinä vaiheessa,kun yritystoiminta on selkeästi luonnonsuojelutavoitteita tukevaa ja edistävää.Kumppanuus jakautuu rajattuun kumppanuuteen ja täyskumppanuuteen. Ra-jattu kumppanuus kohdistuu ainoastaan yrityksen luontomatkailutuotteeseensuojelualueella, mutta täyskumppanuudessa tarkastellaan yrityksen koko toi-minnan ympäristöystävällisyyttä niin suojelualueella kuin sen ulkopuolellakin.Termit rajattu kumppanuus ja täyskumppanuus määritellään tarkemmin kappa-

32

leissa 6.2.4 ja 6.2.5. Yritykselle kumppanuudesta on etua, sillä se mahdollistaayrityksen tai sen tuotteen markkinoinnin yhteistyössä Metsähallituksen kanssa.

Päämääränä tulee Syötteen alueella pitää Metsähallituksen ja yrittäjän välistäkumppanuutta. Tämä edellyttää Metsähallitukselta uudenlaista ajattelua, jossakieltoihin ja rajoituksiin perustuva toimintatapa korvautuu aktiivisella, kump-panuuteen perustuvalla toimintatavalla. Perusajatuksen mukaan luontomatkai-luyrittämisen ollessa laatukriteerien mukaista ja siten kumppanuuteen johtavaa,se on myös itsestään selvästi lain mukaista ja hyväksyttävää. Tällöin viranomais-rooli voi väistyä taka-alalle pois kumppanuuden tieltä. Kumppanuuden mah-dollistama matkailutoiminta edesauttaa luonnonsuojelua mitä suurimmassamäärin, eikä vaaranna Syötteen alueen luonnonsuojelullista perustehtävää.Kumppanuus voidaan nähdä myös kasvualustana Metsähallituksen ja ympäröi-vän yhteiskunnan hyvälle suhteelle, joka on yksi Metsähallituksen tärkeimmistätavoitteista (Metsähallitus 1999).

6.2.2 Lain mukainen yritystoiminta

Lain mukainen yritystoiminta perustuu jokamiehenoikeuksiin, kuten aikaisem-min todettiin. Suomessa ja myös muissa Pohjoismaissa vallitsevat poikkeukselli-sen laajat jokamiehenoikeudet antavat mahdollisuuden käyttää luontoa ilmanmaanomistajan tai maanhaltijan lupaa, eikä jokamiehenoikeuksista tarvitse mak-saa mitään. Kuitenkin jokamiehenoikeuksiin sisältyy aina vaatimus niiden har-mittomuudesta: oikeutta ei saa käyttää haittaa tai häiriötä tuottavalla tavalla.Liikkuminen jalan, hiihtäen, pyöräillen tai ratsain on yleensä sallittua luonnonti-laisilla tai siihen verrattavilla alueilla, mikäli siitä ei koidu vahinkoa. Niinikäänjokamiehenoikeuksien perusteella luonnonmarjojen poimiminen on sallittua.Samoin on sallittua tilapäinen luonnossa oleskelu – esimerkiksi leiriytyminen jatelttailu – siellä missä kulkeminenkin, kunhan siitä ei aiheudu haittaa maan-omistajalle tai haltijalle.

Sen sijaan jokamiehenoikeudet eivät anna lupaa nuotion tai vastaavan avotulentekoon luvatta toisen omistamalle tai hallinnassa olevalle maalle ilman pakotta-vaa tarvetta. Jokamiehenoikeuksien vastaista on myös kaikenlainen luonnon ros-kaaminen. Jokamiehenoikeudet eivät myöskään oikeuta moottoriajoneuvolla,kuten moottorikelkalla, ajamiseen toisen omistamalla tai hallitsemalla maalla.Myös eläinten häiritseminen, kasvavien puiden kaataminen tai vahingoittaminensekä varpujen, sammalten ja kuivuneiden tai kaatuneiden puiden ottaminen onkiellettyä. Jokamiehenoikeuksia rajaavat luonnonsuojelulaki, rikoslaki, maasto-liikennelaki ja jätelaki. Esimerkiksi luonnonsuojelulaki antaa mahdollisuudensäädellä järjestyssäännöllä suojelualueella liikkumista.

6.2.3 Hyväksyttävä yritystoiminta

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa määritellään selkeästi, millaista matkailutoimin-taa voidaan hyväksyttävästi harjoittaa. Vyöhyketarkasteluun pohjautuva hoito-ja käyttösuunnitelma ohjaa Metsähallituksen toimintaa sen harkitessa erilaisten

33

lupien myöntämistä suunnitellulle matkailutoiminnalle. Hoito- ja käyttösuunni-telma rakentuu lain kirjaimen mukaan, mutta siinä annetaan tarkempi ohjenuoralain tulkitsemiseksi. Esimerkiksi maastoliikennelain mukaan moottorikelkkai-luun tarvitaan maanhaltijan lupa. Hoito- ja käyttösuunnitelma määrittää sen,millaisissa tapauksissa moottorikelkalla ajo suojelualueella voidaan matkailu-käytössä sallia.

Vuoden 2002 aikana valmistuvat Iso-Syötteen retkeilyalueen, Soiperoisen luon-nonsuojelualueen ja Syötteen virkistysmetsän hoito- ja käyttösuunnitelmat sekäesitys Syötteen kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmasta. Nämä kaikkiyhdessä kattavat lähes koko Syötteen alueen. Syötteen kansallispuiston hoito- jakäyttösuunnitelman vahvistaa ympäristöministeriö, mutta muiden hoito- jakäyttösuunnitelmien vahvistaminen tapahtuu Metsähallituksen toimesta. Ympä-ristöministeriö hyväksyi vuonna 2001 Syötteen kansallispuiston väliaikaisenhoito- ja käyttösuunnitelman. Mainitut suunnitelmat yhdessä muodostavat ko-konaisuuden, jossa Syötteen alueelle kohdistuva yleisökäyttö ja luontomatkailu-toiminta vyöhykkeistetään.

Vyöhykkeistäminen toteutuu siten, että Syötteen virkistysmetsän alueella, Iso-Syötteen retkeilyalueella ja Soiperoisen luonnonsuojelualueella sallitaan mootto-rikelkalla tapahtuvaa huoltoa edellyttävät luontomatkailutoiminnot, kuten poro-ja koiravaljakkosafarit. Sen sijaan Syötteen kansallispuistossa sallitaan pääsään-töisesti vain sellaiset luontomatkailutoiminnot, jotka perustuvat lihasvoimallaliikkumiseen eivätkä edellytä yrittäjältä moottoriajoneuvojen käyttöä. Kysymyk-seen tulevat esimerkiksi vaellus- ja hiihtoretket sekä lumikenkäkävely.

Hyväksyttävän yritystoimintaan liittyvät myös yrityksen ja Metsähallituksenväliset käyttöoikeussopimukset, jotka säätelevät matkailuyrityksen toimintaasuojelualueella (Metsähallitus 1999). Sopimuksen perustana ovat Metsähallituk-sen ympäristö- ja laatukäsikirjan mukaiset ympäristöperiaatteet.

Käyttöoikeussopimuksesta käyvät ilmi yrittäjän harjoittamat luontomatkailutoi-minnot ja mikäli mahdollista, myös niihin tarkoitetut alueet. Sopimuksesta käyilmi matkailuyrittäjän oikeus käyttää liiketoimessaan alueen palveluvarustusta,kuten tulentekopaikkoja ja laavuja sekä autiotupia. Tällaisen käytön tulee kui-tenkin olla luonteeltaan lyhytaikaista. Käyttöoikeussopimus ei anna yrittäjälleetuoikeutta muihin alueen kävijöihin nähden, joten esimerkiksi autiotuvissa yö-pyminen maksullisella opastetulla retkellä ei ole sallittua.

Käyttöoikeussopimuksessa määritellään palvelurakenteiden käytöstä Metsähal-litukselle maksettava korvaus, joka koostuu polttopuu- ja ylläpitokustannuksista.Käyttöoikeuden saaja on myös velvoitettu huolehtimaan asianmukaisesta jäte-huollosta ja paikan siistimisestä käyntinsä jälkeen. Sopimuksessa edellytetäänmatkailuyrittäjältä vuosittaista selvitystä sopimuksen mukaisesta liiketoimin-nasta. Selvitys laaditaan palautelomakkeelle, jonka toimittaminen Metsähallituk-selle mahdollistaa uuden käyttöoikeussopimuksen seuraavaa vuotta varten. Met-sähallitukselta sopimus edellyttää esimerkiksi palvelurakenteiden kunnossapi-toa, taukopaikkojen polttopuuhuoltoa ja keräyspisteiden jätehuoltoa.

34

6.2.4 Rajattu kumppanuus

Tähän kategoriaan kuuluvat Syötteen alueelle kohdentuvat luontomatkailutuot-teet, jotka täyttävät ennalta asetetut laatukriteerit. Laatukriteerit eivät siis kosketakoko matkan elinkaarta kotiovelta matkakohteeseen. Luontomatkailutuotteen 10laatukriteeriä laadittiin yhteistyössä paikallisten matkailuyrittäjien kanssa (ks.kansainvälisistä kriteereistä Beeton 1998, McKercher 1998, Ashton 1999, Fennell1999 ja Shipp & Kreisel 2001).

1. Luontomatka on luontoa säästävää. Koska luontomatkailu on luontoon pe-rustuvaa, varmistaa ekologisen kestävyyden periaatteisiin nojautuva toimintamatkakohteen vetovoiman myös tulevaisuudessa.

2. Luontomatka on pienimuotoinen. Erikoistuneilla luontomatkoilla ryhmätovat pieniä, kohteet erikoisia ja ohjelmat räätälöityjä. Suositeltava ryhmäkokoon enimmillään 15 ihmistä.

3. Luontomatkalla liikkuminen perustuu lihasvoimaan tai luonnonvoimiin.Tämän laatukriteerin mukaan moottoriajoneuvoilla liikkuminen ei ole luon-tomatkailua, kun taas esimerkiksi vaeltaminen kävellen tai lumikengillä, pyö-räily, melonta sekä liikkuminen koirien tai porojen vetämänä määrittyvätluontomatkailuksi.

4. Luontomatka on hienotunteinen vierailu luonnossa, eikä siitä saa jäädäluontoon pysyviä merkkejä. Luontomatkalla jätteet minimoidaan ja jäte-huolto toimii ekologisten periaatteiden mukaisesti. Tämä laatukriteeri edel-lyttää myös matkakohteen kulumisen seurantaa.

5. Luontomatkalla kunnioitetaan elämää. Tämä laatukriteeri kieltää tahallisenkärsimyksen tai kuoleman aiheuttamisen luontokappaleelle. Elämän kunni-oittaminen tarkoittaa myös sitä, että luontokappaleiden elämänkiertoa ei häi-ritä. Harvinaisten eliölajien esiintymispaikoille suuntautuvista luontomat-koista on sovittava erikseen Metsähallituksen kanssa. Elämän kunnioittami-nen rajaa metsästysmatkailun luontomatkailun ulkopuolelle. Sen sijaan pie-nimuotoinen opastettu kalastusmatka voidaan lukea luontomatkaksi.

6. Luontomatka on myös tietomatka. Luontomatka antaa tietoa matkakohteenluonnosta ja historiasta, mikä edellyttää yritykseltä hyvin koulutettua henki-lökuntaa. Säännölliset palautekyselyt asiakkailta luontomatkailutuotteidenlaadusta ja niiden ympäristöystävällisyydestä ovat tärkeitä arvioitaessa mat-kan onnistumista.

7. Luontomatka tarjoaa aitoja luontoelämyksiä. Luonnon välineellistäminentai viihteellistäminen ei ole sopivaa. Luontomatkassa tärkeintä on luonnonkohtaaminen eikä suorittaminen, kuluttaminen tai luonnon valloitus. Näinrajattuna moottorikelkkailua tai esimerkiksi kalliokiipeilyä ei voida mieltääluontomatkailuksi.

35

8. Luontomatka hyödyttää paikallista taloutta ja kunnioittaa paikallista kult-tuuria. Yrittäjä hyötyy luontomatkasta taloudellisesti. Mahdollisimman mo-net yrityksen tarvitsemista palveluista ja tavaroista, kuten matkamuistoista,hankitaan paikkakunnalta. Koska luontomatka antaa tietoa matkakohteenkulttuuriperinnöstä ja perinteestä, mahdollistaa se paikalliseen kulttuuriintutustumisen ja samalla sen arvostamisen.

9. Luontomatka edistää luonnonsuojelua. Luontomatkailusta paikalliselle vä-estölle koituva taloudellinen hyöty edistää luonnonsuojelua, sillä luon-nonympäristöltään arvokkaan matkakohteen pilaaminen merkitsee myösluontomatkailun loppua. Luonnonsuojelun tukeminen voi toteutua myös ra-hallisena avustuksena esimerkiksi siten, että yrityksen järjestämästä retkestämenee pieni rahamäärä matkakohteen suojeluun. Luonnonsuojelua edistä-väksi voidaan myös lukea yrittäjän Metsähallitukselle suorittama käyttöoike-ussopimuksessa määritelty maksu taukopaikkojen käytöstä ohjatulla luon-tomatkalla.

10. Luontomatka on osallistujalle turvallinen. Luontomatkalla otetaan turvalli-suusnäkökohdat huomioon, mikä tarkoittaa toimivan turvallisuussuunnitel-man laatimista. Siinä yrittäjä voi kääntyä kunnan pelastusviranomaistenpuoleen.

Linturetkien tai muiden luontoretkien ohella laatukriteerit täyttävä luontomat-kailutuote voi olla esimerkiksi perinnemaiseman sekä vanhojen rakennusten tairakenteiden kunnostamista. Perinnemaiseman kunnostaminen ohjelmapalvelunaedellyttää Metsähallitukselta asianmukaisen koulutuksen järjestämistä yrittäjilleperinnemaiseman hoidon periaatteista. Lisäksi perinnemaiseman hoito vaatiiMetsähallitukselta huolellista etukäteissuunnittelua, jatkuvaa seurantaa ja toi-minnan ohjaamista sekä tarvittaessa ohjelmapalvelutoiminnan rajoittamista.

Syötteen alueella pilottikohteeksi perinnemaiseman kunnostamisesta ohjelma-palveluna soveltuu Rytivaaran kruununmetsätorpalle kuulunut Latolammensuoniitty, jota ennen vanhaan on myös tulvitettu patoamalla niityn läpi virtaavapuro. Ohjelmanumerona yrityksen asiakkaille voisi tulla kysymykseen niittotyöneri vaiheiden lisäksi niityn tulvittaminen. Heinänteon ja kuljetuksen latoon tulisitapahtua tietenkin paikallisen perinteen mukaisilla työvälineillä.

6.2.5 Täyskumppanuus

Täyskumppanuus edellyttää sitä, että yrityksen koko toiminta tuotevalikoimanlisäksi on järjestetty luontomatkailun ja kestävän kehityksen periaatteita nou-dattaen. Tällöin esimerkiksi yrityksen majoitus- ja ruokailutilojen kuten myösmuiden tilojen tulee kestää ympäristökriittinen tarkastelu energiankulutuksen,vesitalouden ja jätehuollon osalta. Yrityksellä tulee olla erityinen ympäristö-suunnitelma, jossa nämä kaikki näkökulmat otetaan huomioon. Ohjelmapalvelu-yritysten lisäksi tähän kategoriaan voivat tulla mukaan esimerkiksi hotellit ja

36

muut majoitusyritykset, jotka itse eivät järjestä luontomatkoja asiakkailleen, ei-vätkä näin ollen voi osallistua rajattuun kumppanuuteen.

Molemmat kumppanuuden muodot – rajattu kumppanuus ja täyskumppanuus –mahdollistavat sen, että Metsähallitus ja matkailuyritykset markkinoivat yhdessäyrityksen luontomatkailutuotteita tai yrityksen majoituspalveluja. Yhteismarkki-nointi voi tapahtua esimerkiksi vuonna 2003 valmistuvassa Syötteen luontokes-kuksessa, Syötteen kansallispuiston esitteissä tai aluetta esittelevillä verk-kosivuilla. Näkyvänä merkkinä Metsähallituksen ja yrittäjän välisestä kumppa-nuudesta voisi olla yrittäjän kantama tunnus, esimerkiksi hihamerkki. Tunnusilmaisisi yrityksen harjoittaman liiketoiminnan olevan luontoystävällistä, edistä-vän luonnonsuojelua ja soveltuvan täten suojelualueelle. Samalla tunnus olisimarkkinaetu yrityksen tarjotessa palvelujaan asiakkaille.

Tunnuksen käyttöönotto edellyttää molemminpuolisia luottamuksellisia suhteitaja sitoutumista luonnonsuojelullisiin päämääriin. Jotta tunnus olisi ympäristö-statukseltaan mahdollisimman korkea ja tunnettu niin kotimaassa kuin ulko-maillakin, tulee laatukriteerien arvioinnin ja eräänlaisen yrityksen ympäristökat-selmuksen tapahtua ulkopuolisen, puolueettoman ja luontomatkailuun perehty-neen asiantuntijan tai järjestön toimesta. Molemmat kumppanuuden muodotedellyttävät kumppanuussopimusta, jossa on määritelty tarkemmin Metsähallituk-sen ja yrityksen yhteistyön muodot ja vastuut.

6.3 Yrittäjäkoulutus

Metsähallitus on velvollinen perehdyttämään yrittäjiä Syötteen alueelle soveltu-vaan, laatukriteerit täyttävään luontomatkailuun. Yrittäjien koulutustilaisuuksiajärjestetään vähintään kerran vuodessa. Ajankohdan tulee olla varsinaisen mat-kailukauden ulkopuolella. Mikäli alueen käyttöön tai matkailuyrittäjien toimin-taan liittyvää tiedotettavaa ilmenee matkailukaudella, tulee tiedote lähettää mat-kailuyrittäjälle kirjallisena tai esimerkiksi sähköpostina. Tätä varten Metsähalli-tuksessa pidetään yllä yrittäjärekisteriä. Koulutusmuodoiksi soveltuvat esimer-kiksi seuraavat menetelmät:

� Asiantuntijaesitelmät. Esitelmä voi koskea esimerkiksi luontomatkailua,suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteita, jätehuoltoa, geologiaa, luonnontai kulttuurihistorian erityispiirteitä. Tilaisuuden tulee olla vuorovaikuttei-nen, jolloin kaikilla on mahdollisuus esittää mielipiteitään.

� Työpajat. Tilaisuudessa ideoidaan ja ratkaistaan ennalta määriteltyyn aihee-seen liittyviä teemoja ja ongelmia. Työpajassa osallistujat keskustelevat nä-kemyksistään ja ottavat samalla aktiivisesti kantaa esitettyihin asioihin. Tilai-suuden kulku voi olla esimerkiksi seuraava: 1) lyhyt johdatus tarkasteltavaanteemaan, 2) ongelman määrittely, 3) ryhmätyöt, 4) ryhmätöiden purku jakommentointi.

37

� Maastoretkeilyt. Retkeily on erinomainen keino perehdyttää osanottajatSyötteen alueen luonto- ja kulttuurikohteisiin. Retken antia matkailuyrittäjätvoivat hyödyntää liiketoimessaan. Retken kohteet tulee olla tarkoin valittuja,havainnollisia ja vetovoimaisia. Lisäksi niistä tulee olla retken osanottajillemyös kirjallista tietoa.

6.4 Seuranta ja arviointi

6.4.1 Luontomatkailun ympäristövaikutukset

Luontomatkailun tavoitetilassa mainittu ekologisen kestävyyden tavoite edel-lyttää huolellista matkailun ympäristövaikutusten arviointia ja mittaamista.Mittaamisen tulee tapahtua tieteellisesti pätevin menetelmin, jolloin tulokset ovatluotettavia, toistettavia ja vertailukelpoisia. Käytännön tasolla mittaaminen voitapahtua kolmella eri tavalla.

1. Kävijöiden seuranta. Kävijälaskenta perustuu retkeily- ja ulkoilureittienelektronisiin kävijälaskimiin. Kävijälaskimien tarkempi sijoittelu ja laskennanperiaatteet esitellään yksityiskohtaisesti Syötteen alueen retkeily- ja virkistys-käytön suunnitelmassa. Laskimet eivät erottele yleisökäyttöä ja matkailuyri-tysten järjestämien ohjattujen retkien asiakkaita. Kunkin luontomatkailuyri-tyksen vuotuiset asiakasmäärät Syötteen alueella saadaan selville palautelo-makkeesta, jonka yritys täyttää vuosittain ennen uuden käyttöoikeussopi-muksen kirjoittamista Metsähallituksen kanssa. Kävijämääriä seurataan jat-kuvasti ja kävijätutkimus tehdään viiden vuoden välein.

2. Kulumisen seuranta. Retkeilyreiteille on perustettu koealoja, joilta kulumi-sen tasoa mitataan mittalaittein ja digitaalikameralla. Tämä mahdollistaavuotuisen kulumisen seurannan ja tulosten vertailukelpoisuuden. Menetelmäesitellään tarkemmin Pertun (2001) opinnäytetyössä. Kulumisen seuranta eierottele yleisökäytön ja yritysten järjestämien ohjattujen retkien aiheuttamaakulumista. Kunkin luontomatkailuyrityksen retkikohteet käyvät ilmi Metsä-hallituksen kanssa tehtävästä käyttöoikeussopimuksesta ja sen palautelo-makkeesta. Jatkuva kävijälaskenta sekä kulumisen ja erityistä suojelua vaati-vien eliölajien seuranta yhdessä luovat kokonaiskuvan alueen ekologisestakestävyydestä ja sen mahdollisesta ylittymisestä, jolloin niin yleisökäyttöäkuin luontomatkailuakin alueella on ryhdyttävä rajaamaan.

3. Luontomatkailuyrittäjän luontotietouden mittaaminen. Luontomatkai-luyrittäjä on avainasemassa ekologisesti kestävässä matkailutoiminnassa. Senvuoksi yrittäjällä tulee olla riittävä tieto-taito, jotta luontoretket osataan jär-jestää asiakkaan odotukset täyttäen ja alueen luontoarvot säilyttäen. Yrittäjänluontotietoutta ja sen karttumista voidaan mitata erityisten luontokokeidenavulla. Metsähallituksen yrittäjille järjestämien koulutustilaisuuksin vuosit-taista lukumäärää voidaan myös pitää viitteellisenä indikaattorina luonto-tietouden karttumisesta.

38

6.4.2 Luontomatkailun taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset

Taloudellisen kestävyyden periaatteen mukaisesti luontomatkailun tulee tuottaataloudellista hyötyä paikallisyhteisölle ja paikallisille luontomatkailuyrittäjille.Syötteen kansallispuiston perustamisella voidaan arvioida olevan huomattaviakunnallistaloudellisia vaikutuksia Pudasjärvellä, Posiolla ja Taivalkoskella. En-nen kansallispuiston perustamista Syötteen alueen matkailutulot ovat olleet vuo-sitasolla 40–60 miljoonaa markkaa (Hietala ym. 1999). Seuraavan kymmenenvuoden aikana matkailutulojen odotetaan alueella kaksinkertaistuvan (hallituk-sen esitys eduskunnalle laiksi Syötteen kansallispuistosta. HE 196/1999 vp).

Luontomatkailuyritysten taloudellista kehitystä tarkastellaan yrittäjän Metsähal-litukselle vuosittain toimittamasta käyttöoikeussopimuksen palautelomakkeesta.Palautelomakkeen yrityskohtaiset tiedot ovat ehdottoman luottamuksellisia. Ko-ko Syötteen alueen taloudellista kehitystä seurataan Pudasjärven kunnan ja myösTilastokeskuksen ylläpitämistä tilastoista, joista käy ilmi esimerkiksi majoitus-vuorokaudet alueella. Luontomatkailun kasvun indikaattorina voidaan pitääerityisesti lumettoman ajan majoitusvuorokausien lukumäärää. Myös kävijätut-kimuksilla voidaan selvittää matkailun taloudellisia vaikutuksia.

Matkailun paikallisyhteisöille aiheuttamia sosiaalisia vaikutuksia selvitetäänerillisillä, paikallisväestöön kohdistuvilla tutkimuksilla, jotka voidaan toteuttaaesimerkiksi opinnäytetöinä. Tutkimus voidaan tehdä viiden vuoden välein. Sosi-aalisten vaikutusten tutkiminen tuottaa tietoa sosiaalisen kestävyyden periaat-teen toteutumisesta Syötteen alueen luontomatkailussa.

6.4.3 Seurannan ja arvioinnin raportointi

Suunnitelman toteutumista seurataan laatimalla kolmen vuoden välein kirjalli-nen seuranta- ja arviointiraportti. Ensimmäinen raportti laaditaan vuoden 2003lopulla. Raportissa tehdään tarvittavat johtopäätökset luontomatkailun kehitty-misestä Syötteen alueella. Kävijävirtojen kohdistuminen ja kulumisvaurioidenesiintyminen on mahdollista esittää karttamuodossa, jolloin saadaan helpostihahmottuva kuva suurimman paineen alla olevista alueista. Numeerinen aineistovoidaan esittää diagrammeina tai taulukkoina, jolloin muutoksen arviointi edel-lisvuosiin verrattuna helpottuu.

Seuranta- ja arviointiraportissa tulee olla erillinen johtopäätösluku, jossa saavu-tettuja tuloksia verrataan suunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin. Oleellista on,että saavuttamatta jääneiden tavoitteiden kohdalla pohditaan kriittisesti jatko-toimia ja voimavarojen suuntaamista seuraavalle vuodelle. Suunnitelman tavoi-tetila on määritelty pitkälle aikavälille, eikä kaikkia tavoitteita ole mahdollistasaavuttaa yhdessä eikä edes muutamassa vuodessa. Ratkaisevaa onkin kehityk-sen suunta, joka jatkuvalla seurannalla voidaan osoittaa.

39

7 SYÖTTEEN ALUE OSANA NATURA 2000 -VERKOS-TOA

Syötteen kansallispuisto, Iso-Syötteen retkeilyalue, Ala-Lintusuo, Kaunislammenaarnialue, Pytkynharjun-Naamankaharjun alue, Soiperoisen luonnonsuojelualueja Isopaiseen perinneniittyalue muodostavat kokonaisuuden, joka pitää sisälläänneljä Suomen Natura 2000 -verkostoehdotukseen kuuluvaa aluetta: 1) SyötteenNatura 2000 -alue (FI 1103828), 2) Maaselän Natura 2000 -alue (FI 1103813), 3)Latva–Korte–Kärppävaaran Natura 2000 -alue (FI 1105407) ja 4) Salmitunturin–Rääpysjärven Natura 2000 -alue (FI 1105405).

Alueella on luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä16 kappaletta (taulukko 4).

Taulukko 4. Luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteessä I luetellut luontotyypit Natura-alueittain(%:a alueen pinta-alasta). 0 %:a tarkoittaa, että luontotyyppiä esiintyy alueella, mutta alle 1 %pinta-alasta. Luontotyyppi Syöte Maaselkä Latva–Korte– Salmitunturi–

FI 1103828 FI 1103813 Kärppävaara RääpysjärviFI 1105407 FI 1105405

Luonnonmetsät 60 % 82 % 75 % 69 %Aapasuot 25 % 5 % 17 % 25 %Puustoiset suot 5 % 7 % 2 % 1 %Letot 1 %Vaihettumissuot jarantasuot 1 % 0 % 0 %Pikkujoet ja purot 0 % 0 % 0 % 0 %Humuspitoiset lammet jajärvet 0 % 1 % 1 % 2 %Kosteat suurruohoniityt 0 % 0 % 0 %Lähteet ja lähdesuot 0 % 0 % 1 % 0 %Lehdot 0 % 0 % 1 %Karut kirkasvetiset järvet 0 % 2 %Runsaslajiset jäkkiniityt 0 %Runsaslajiset kuivat jatuoreet niityt 0 %Kalkkikalliot 0 %Silikaattikalliot 0 % 0 % 0 %Huurresammallähteet 0 %

Luontodirektiivin liitteessä II luetelluista lajeista alueella esiintyvät lettorikko(Saxifraga hirculus), lapinleinikki (Ranunculus lapponicus), liito-orava (Pteromysvolans), ahma (Gulo gulo), saukko (Lutra lutra), karhu (Ursus arctos) ja ilves (Lynxlynx).

40

Lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteessä I mainittuja lintulajeja esiintyy alueella15 kappaletta: maakotka (Aquila chrysaetos), mehiläishaukka (Pernis apivorus),ampuhaukka (Falco columbarius), pyy (Bonasa bonasia), metso (Tetrao urogallus),kurki (Grus grus), kapustarinta (Pluvialis apricaria), liro (Tringa glareola), hiiripöllö(Surnia ulula), palokärki (Dryocopus martius), pohjantikka (Picoides tridactylus),helmipöllö (Aegolius funereus), kuikka (Gavia arctica), laulujoutsen (Cygnus cygnus)ja uivelo (Mergus albellus).

Syötteen (FI 1103828) ja Maaselän (FI 1103813) alueet on otettu Natura 2000-verkostoehdotukseen SCI -alueina niiden sisältämien luontodirektiivin liitteidenI ja II määrittelemien suojeltavien luontotyyppien ja lajien perusteella sekä lintu-direktiivin (79/409/ETY) mukaisina linnustoltaan arvokkaina SPA-alueina. Lat-va–Korte–Kärppävaaran (FI 1105407) ja Salmitunturi–Rääpysjärven (FI 1105405)alueet on otettu Natura 2000 -verkostoehdotukseen SCI-alueina niiden sisältä-mien luontodirektiivin liitteiden I ja II määrittelemien suojeltavien luontotyyppi-en ja lajien perusteella.

Lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelun tasoa suunnitelma-alueella seurataanNatura-alueille vahvistettavan laji- ja luontotyyppiseurannan mukaisesti.

Luontomatkailusuunnitelmassa esitetyillä toimenpiteillä ei heikennetä Natura-alueiden luontoarvoja, vaan niillä pyritään turvaamaan alueen lajien ja luonto-tyyppien säilyminen ja hyvinvointi myös tulevaisuudessa.

8 TOIMENPIDEOHJELMA 2002–2003

1) Luonto-oppaan laatiminen. Syötteen alueen yrittäjille valmistuu vuoden2002 aikana Luontomatkailuyrittäjän luonto-opas. Oppaassa kerrotaan suojelu-ja retkeilyalueiden perustamisen taustaa sekä esitellään karttakuvin Syötteenalueen luonto- ja historiakohteita, jotka soveltuvat luontomatkailuun. Lisäksioppaassa esitellään kestävän luontomatkailun periaatteita.

2) Yritystoimintaa tukevan palveluvarustuksen rakentaminen. Vuoden 2002aikana valmistuu Rytivaaran kruununmetsätorpan rakennusten entisöintityö.Vuosina 2002–2003 jatketaan myös Rytivaaran pihapiirin kunnostamistaniittämällä perinnemaisemaa. Rytivaara on tarkoitettu nähtävyydeksi, jotamatkailuyrittäjät voivat hyödyntää viemällä sinne ryhmiä. Rytivaaran lähelläolevalle Latolammen suoniitylle rakennetaan vuoden 2002 aikana lato janiittysauna sekä niityn läpi virtaavaan puroon niittypato. Latolammen perin-neniittyä yrittäjät voivat niittää asiakasryhmien kanssa vuoden 2002 heinä-kuusta alkaen. Vuoden 2002 aikana Rytivaaran suunnalla myös kunnostetaanpolkuverkostoa, jotta Rytivaaraan kulkeminen helpottuu.

3) Luontomatkailuyrittäjien koulutus ja yrittäjäyhteistyö. Kaikille yrittäjilleavoin koulutustilaisuus järjestetään keväällä ja syksyllä 2002 ja 2003. Keväällä2002 järjestettävän koulutustilaisuuden teemana on perinnemaiseman hoito.Samalla tehdään maastoretki Latolammen perinneniitylle. Yleisen koulutuk-

41

sen lisäksi Metsähallitus aloittaa vuoden 2002 aikana yrittäjien kanssa yritys-kohtaisen yhteistyön, jonka tavoitteena on laatukriteerit täyttävien luonto-matkailutuotteiden saaminen markkinoille.

4) Syötteen luontokeskuksen toimintamallin määrittely ja toiminnan käyn-nistäminen. Vuoden 2002 syksyyn mennessä määritellään luontokeskuksentoimintamalli, joka sisältää luontokeskuksen opastus- ja kahvilatoiminnanmäärittelyn. Samalla määritellään myös luontokeskuksen suhde muuhunyritystoimintaan ja yrityksiin. Luontokeskus avataan yleisölle vuoden 2003alussa, ja sen toiminta pyritään vakiinnuttamaan vuoden 2003 aikana.

5) Osallistuminen Pudasjärven kunnan ”Uusi Syöte” -kehittämishankkee-seen. Hankkeen päätavoitteena on Iso-Syötteen kehittäminen ympärivuoti-seksi matkailukeskukseksi, joka yöpymisvuorokausissa mitattuna nouseeviiden suurimman vapaa-ajan matkailukeskuksen joukkoon Suomessa. Ta-voitteena on myös rakentaa Iso-Syötteestä matkailun merkkituote kotimaassaja tehdä alueen nimi tunnetuksi myös valituissa kohdemaissa. Hankkeessapyritään tekemään eri toimijoiden kanssa yhteistyössä alueen kehittämisoh-jelma ja ohjelmasopimus. Kehittämishanke toteutetaan aikavälillä 01.10.2001–30.09.2002.

Metsähallituksen tavoitteena ”Uusi Syöte” -kehittämishankkeessa on saadaSyötteen kansallispuisto ja Iso-Syötteen retkeilyalue osaksi Syötteen matkai-lullista kokonaisuutta. Samalla luontomatkailu pyritään saamaan tärkeäksiosaksi Syötteen alueen imagoa ja sen rakentamista. Tällöin Syöte esittäytyisikotimaisilla ja kansainvälisillä matkailumarkkinoilla myös vetovoimaisenaluontomatkailukohteena ja -keskuksena.

6) Osallistuminen Taivalkosken palvelukokonaisuus -hankkeeseen. Hank-keen perusideana on kehittää Taivalkosken matkailupalveluiden markki-nointia yhdistämällä verkkosivut ja muu materiaalituotanto sekä palvelupis-teet ja alueiden reitit, rakenteet ja muut palvelut asiakkaille yhdeksi palvelu-kokonaisuudeksi (kuva 9). Hankkeen esiselvitysvaihe toteutetaan marras-kuun 2001 ja huhtikuun 2002 välisenä aikana Metsähallituksen ja Taivalkos-ken kunnan yhteistyönä. Esiselvityksen yhteydessä laaditaan hankesuunni-telma ja kartoitetaan hankkeen rahoitusmahdollisuudet.

Hankkeen tavoitteet ovat seuraavat:

1) Asiakaslähtöinen luontomatkailupalveluiden markkinointi ja myynti ontehokasta.

2) Retkeilypalveluiden tuotanto (reitit ja rakenteet) vastaa kysyntää ja alu-een luontaisia mahdollisuuksia

3) Markkinoilla on uusia taivalkoskelaisia kestävään luontomatkailuunpohjautuvia tuotteita.

4) Palvelukokonaisuus on määritelty ja testattu ja suunnitelmat sen käyt-töönotolle sekä maakunnallisesti että valtakunnallisesti on laadittu.

42

Kuva 9. Palvelukokonaisuuden idea.

Hankkeen painopiste on verkkoviestinnässä. Taivalkoskella matkailupalve-luiden markkinointi verkkosivujen välityksellä on vasta alkuvaiheessa. Joil-lakin yrityksillä on omat kotisivut ja Metsähallituksen tärkeimmistä palve-luista on yleiskuvaukset. Nämä eivät kuitenkaan riitä antamaan kokonaiskä-sitystä alueen luonnosta tai luontoon liittyvistä palveluista. Myöskään pal-veluiden verkkosivuihin perustavaa varausjärjestelmää ei ole toteutettu. Näi-hin epäkohtiin palvelukokonaisuus -hankkeessa on tarkoitus puuttua.

7) Osallistuminen Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimushankkeeseen”Landscape level indicators for sustainable use of forests”. Vuosina 2001–2004 toteutettavassa hankkeessa pyritään kehittelemään maisematason indi-kaattoreita metsien kestävää käyttöä silmälläpitäen. Hanke jakautuu viiteenosahankkeeseen: 1) metsän historia, 2) metsän kestävän käytön suunnittelumaisematasolla, 3) populaatiogeneettinen tutkimus, 4) kestävä luontomat-kailu ja virkistyskäyttö sekä 5) kestävän luonnonkäytön suunnittelu. Yhtenätutkimuskohteena on Syötteen alue. Tutkimushankkeeseen sisältyy osio, jossatarkastellaan Syötteen alueen ympärillä asuvan paikallisväestön suhtautu-mista matkailuun ja sen kehittämiseen. Tutkimustietoja käytetään tarkastelta-essa kestävään matkailuun liittyvän sosiaalisen kestävyyden periaatetta jasen toteutumista Syötteen alueella.

8) Kansainvälisen ympäristöstatuksen hankkiminen Syötteen alueen luon-tomatkailulle. Vuoden 2002 aikana selvitetään mahdollisuudet liittyä kan-sainväliseen verkostoon The European Charter for Sustainable Tourism in Protec-ted Areas, jonka tavoitteena on kehittää kestävää matkailua suojelualueilla Eu-

43

roopassa. Verkostoon liittyminen edellyttää Metsähallitukselta ja yrityksiltäsitoutumista kestävän matkailun kehittämiseen pitkällä aikavälillä, mikä tar-koittaisi 5-vuotisen kestävän matkailun strategian laatimista. Strategian erivaiheiden toteutumista tarkkaillaan aiheeseen perehtyneiden asiantuntijoi-den toimesta. Kesäkuussa 2002 järjestetään Syötteellä seminaari, johon kut-sutaan mukaan ulkomainen asiantuntija kertomaan mainitusta verkostosta.

9) Yhteistyömahdollisuuksien kartoittaminen Syötteen alueen ja RuotsinVermlannin välillä. Yhteistyö aloitettiin syksyllä 2001, jolloin Pudasjärvenluontopalvelutiimi vieraili Ruotsin Vermlannissa tutustumassa metsäsuo-malaisten vanhaan kulttuuriin ja sen hyödyntämiseen matkailussa. Vuoden2002 kesällä on tarkoitus toteuttaa ruotsalaisen yhteistyötahon vastavierailuSyötteen alueelle, jolloin kartoitetaan myös tulevaisuuden yhteistyömahdolli-suuksia liittyen metsän historian tutkimukseen ja luontomatkailuun.

LÄHTEET

Aarnio, J. 2001: Maankäytön historiaa Syötteen alueella. – Metsähallituksenluonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 133. 73 s.

Aho, S. 2000: Luonnonsuojelun ja matkailun yhteensovittaminen kansallispuis-tossa. – Seminaariesitelmä, Syöte Life -seminaari Syötekeskuksessa Pudas-järvellä 11.2.2000.

Annanpalo, R. 2000: Syöte Life -alueen luonto- ja kulttuuribiotooppiselvitys. –Käsikirjoitus, Metsähallitus, Pohjanmaan-Kainuun luontopalvelut, Pudas-järvi. 34 s.

Anttonen, M. 1998: Lapin maiseman ja matkailun varhaisvaiheista: esimerkkinäPallastunturi. – Teoksessa: Saarinen, J. & Järviluoma, J. (toim.), Kestävyysluonnon virkistys- ja matkailukäytössä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedon-antoja 671: 129–138.

Ashton, R. E. Jr. 1999: Working for a successful ecotourism story: the case ofPunta Sal National Park. – Teoksessa: Singh, T. V. & Singh, S. (eds),Tourism development in critical environments. CognizantCommunication Corporation, New York. S. 89–101

Bangs, R. 1992: Clean, green, and meant to be seen: The ethos of eco-tourism. –Trilogy 4(4): 36–42.

Beeton, S. 1998: Ecotourism. A practical guide for rural communities. – LandlinksPress, Collingwood. 186 s.

Blamey, R. 1995: The nature of ecotourism. – Bureau of Tourism Research, Can-berra. Occasional paper No 21. 158 s.

44

Borg, P. 1997: Kestävä kehitys – kestävyys matkailussa? – Teoksessa: Borg, P. &Condit, S. (toim.), Kestävä matkailu. Kestävän matkailun julkaisuja 1: 34–60.

— 1998: Kestävyyden kriteerit matkailuelinkeinon palveluksessa. – Teoksessa:Saarinen, J. & Järviluoma, J. (toim.), Kestävyys luonnon virkistys- ja mat-kailukäytössä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 671: 5–14.

— 1999: Luontomatkailun järjestelmälliseen kehittämiseen tutkimuksen avul-la. – Metsätieteen aikakauskirja 1: 110–115.

Boyd, S. W. & Butler, R. W. 2000: Tourism and national parks: the origin of theconcept. – Teoksessa: Butler, R. W. & Boyd, S. W. (eds), Tourism and Na-tional Parks. Issues and implications. John Wiley & Sons, Chichester. S. 13–27

Broadhurst, R. & Harrop, P. 2000: Forest tourism: putting policy into practice inthe forestry commission. – Teoksessa: Font, X. & Tribe, J. (eds), Forest tou-rism and recreation. Case studies in environmental management. CABIPublishing, Wallingford. S. 183–199

Buckley, R. 1999: Sustainable tourism and critical environments. – Teoksessa:Singh, T. V. & Singh, S. (eds), Tourism development in criticalenvironments. Cognizant Communication Corporation, New York. S. 21–34

Budowski, G. 1976: Tourism and environmental conservation: conflict,coexistence, or symbiosis? – Environmental Conservation 3 (1): 27–31.

Butler, R. W. 1980: The concept of tourist area cycle of evolution: implications formanagement of resources. – The Canadian Geographer 24: 5–12.

— 1992: Tourism landscapes: for the tourist or of the tourist? – TourismRecreation Research 17 (1): 3–9.

Cater, E. & Lowman, G. 1994: Ecotourism. A sustainable option? – John Wiley &Sons, Chichester. 218 s.

Condit, S. 1995: Luontomatkailun käsite ja normatiiviset tavoitteet. – Joensuunyliopiston täydennyskoulutuksen julkaisuja. Sarja A 9. 85 s.

Erkkonen, J. 2000: Evon ja Syötteen alueiden kävijät 1998. – Metsähallituksenluonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 115. 54 s.

Fennell, D. A. 1999: Ecotourism. An introduction. – Routledge, London and NewYork. 315 s.

45

Fredman, P. 2000: Environmental valuation and policy: Applications in the ma-nagement of endangered species, recreation, and tourism. – ActaUniversitatis Agriculturae Sueciae Silvestria 136. 36 s. + 4 liitejulk.

Goodwin, H. 1996: In pursuit of ecotourism. – Biodiversity and conservation 5(3):277–291.

— 2000: Tourism, national parks and partnerships. – Teoksessa: Butler, R. W.& Boyd, S. W. (eds), Tourism and National Parks. Issues andimplications. John Wiley & Sons, Chichester. S. 245–262

Gunn, C. A. 1994: Tourism planning. Basics, consepts, cases. – Taylor & Francis,Washington. 460 s.

Hall, M. C. 1998: Historical antecedents of sustainable development andecotourism: new labels on old bottles? – Teoksessa: Hall, M. C. & Lew, A.A. (eds), Sustainable tourism: A geographical perspective. Longman, Har-low. S. 13–24.

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Syötteen kansallispuistosta. 196/1999.

Havas, K. 2000: Luonnonsuojelun ja matkailun yhteensovittaminen kansallis-puistoissa. – Seminaariesitelmä, Syöte Life-seminaari SyötekeskuksessaPudasjärvellä 11.2.2000.

Helle, T. 2000a: Uhrataanko luonnonsuojelualueet matkailulle? – Teoksessa: Saa-rinen, J., Jortikka, S. & Virtanen, E. (toim.), Luonto, matkailu ja luonnon-suojelu. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 760: 17–22.

— 2000b: Luonnonsuojelu ja matkailu. – Seminaariesitelmä, Syöte Life -semi-naari Syötekeskuksessa Pudasjärvellä 11.2.2000.

Helminen, M. 1998: Perämetsästä matkailukohteeksi vai päinvastoin? – Teokses-sa: Muhonen, T. & Sulonen, S. (toim.), Kansallispuistojen juhlavuoden se-minaari Kolilla 28.–29.10.1996. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 718:7–11.

Hemmi, J. 1995: Ympäristö- ja luontomatkailu. – Vapaa-ajan Konsultit, Virolahti.357 s.

Hietala, M., Hätälä, E. & Kauppila, P. 1999: Koillismaan seutukunnan elinkei-noelämän kehittäminen. – Nordia tiedonantoja 2/1999. 162 s.

Hjort, J. 2001: Syötteen geomorfologinen kartoitus. – Pro gradu -tutkielma, Hel-singin yliopisto, Maantieteen laitos. 129 s.

46

Hocking, M., Stolton, S. & Dudley, N. 2000: Evaluating effectiveness: Aframework for assessing the management of protected areas. – IUCN,Gland, Switzerland and Cambridge. 121 s.

Inskeep, E. 1991: Tourism planning: an integrated and sustainable developmentapproach. – Van Nostrand Reinhold, New York. 508 s.

Jauhola, M. 1996: Analyysi – Isosyötteen matkailukeskus. – Toimiala-asiantunti-jat, KERA. 30 s.

Jäppinen, J.-P. 2000: Luonnonsuojelu ja ekologinen kestävyys Suomessa 2010 –lähtökohtia ja tavoitteita. – Teoksessa: Saarinen, J., Jortikka, S. & Virtanen,E. (toim.), Luonto, matkailu ja luonnonsuojelu. Metsäntutkimuslaitoksentiedonantoja 760: 71–96.

Kaleva 16.7.2001. Pääkirjoitusartikkeli ”Maatila ei elätä”.

Kangaskorte, J. 2000: Toimintaympäristökuvaus Syöte Life -alueelle. – Opinnäy-tetyö, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Luontomatkailun koulutusohjel-ma. 50 s.

Lappalainen, M. 2001: Suomen kansallispuistot. Ulapalta Paljakalle. – Metsähal-litus, Vantaa. 168 s.

Leino-Kaukiainen, P. 1997: Fontainebleausta Rioon. Luonnonsuojeluaate ja met-säluonto. – Teoksessa: Roiko-Jokela, H. (toim.), Luonnon ehdoilla vai ihmi-sen arvoilla? Polemiikkia metsien suojelusta 1850-luvulta 1990-luvulle.Atena Kustannus, Jyväskylä. S. 167–222

Lohiniva, S. 1995: Eko- ja luontomatkailun diskurssi ”kestävän matkailun” käy-täntönä. – Teoksessa: Järviluoma, J., Saarinen, J. & Vasama, A. (toim.), ”Josmetsään haluat mennä…” Näkökulmia luonnon virkistys- ja matkailu-käyttöön. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 571: 17–28.

Loikkanen, T., Simojoki, T. & Wallenius, P. 1997: Osallistavan suunnittelun opasluonnonvara-ammattilaisille. – Metsähallitus, Vantaa. 86 s.

Maanvuokrasopimus Metsähallituksen ja Pudasjärven kunnan välillä 29.1.1980.HK 3045/491–66. – Metsähallitus, Pohjanmaan-Kainuun luontopalvelut,Pudasjärvi.

McKercher, B. 1998: The Business of nature-based tourism. – Hospitality Press,Melbourne. 220 s.

Metsähallitus 1999: Luonnonsuojelualueiden hoidon periaatteet. Metsähallituk-sen luonnonsuojelualueiden tavoitteet, tehtävät ja hoidon yleislinjat. – Met-sähallitus, luonnonsuojelu, Vantaa. 46 s.

47

Mikkola, T. 1994: Osallistava suunnittelu Metsähallituksen henkilöstön kokema-na. – Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, Metsänhoitotieteen laitos.148 s.

Muukka, L. & Koponen, P. 2000: Vierailu karhun valtakuntaan. Luontomatkailu-käytön yleissuunnitelma Lauhanvuoren kansallispuiston ja Haapakeitaanluonnonsuojelualueen ympäristöön. – Alueelliset ympäristöjulkaisut 156.Länsi-Suomen ympäristökeskus, Vaasa. 145 s.

Nortamo, H. J. 1963: Käynti Syötteellä v. 1902. – Teoksessa: Riekki, E. (toim.),Pudasjärvi kotiseutumme. Pudasjärven opettajayhdistys 30 vuotta. Pudas-järven opettajayhdistys, Pudasjärvi. S. 21–23

Pakarinen, K. 2000: Luonnos Soiperoisen alueen hoito- ja käyttösuunnitelmasta. –Käsikirjoitus, Metsähallitus Pohjanmaan-Kainuun luontopalvelut, Pudas-järvi.

Patterson, C. 1997: The business of ecotourism. The complete guide for natureand culture-based tourism operations. – Explorer’s Guide Publishing,Rhinelander. 196 s.

Pelkonen, J. 1999: Lakeuden seutukunnan luontomatkailun nykytila ja kehittä-misstrategia. – Opinnäytetyö, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Luon-nonvara-alan koulutusohjelma. 38 s.

Perttu, J. 2001: Retkeilyreittien kuluminen Syötteen kansallispuistossa. – Opin-näytetyö, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Luonnonvara-alan koulutus-ohjelma. 35 s.

Rajasärkkä, A. 2000: Syötteen seudun maalinnuston linjalaskennat. – Käsikirjoi-tus, Metsähallitus, Pohjanmaan-Kainuun luontopalvelut, Pudasjärvi. 16 s.

Rannikko, P. 1997: Kestävän kehityksen sosiaalinen puoli korostuu. – Ympäristö3: 30–31.

Rinkinen, T. 1997: Voiko erämaamatkailua olla olemassakaan? Luontomatkailu-käsitteiden prototyyppisyyttä etsimässä. – Kestävän matkailun julkaisuja 1:88–95.

Saarinen, J. 1998: Kestävyys, kantokyky ja matkailun kehittyminen: näkökulmiakestävän matkailun problematiikkaan. – Teoksessa: Saarinen, J. & Järvi-luoma, J. (toim.), Kestävyys luonnon virkistys- ja matkailukäytössä. Met-säntutkimuslaitoksen tiedonantoja 671: 15–31.

— , Jortikka, S. & Virtanen, E. 2000: Luonnonsuojelualueet ja matkailu. – Te-oksessa: Saarinen, J., Jortikka, S. & Virtanen, E. (toim.), Luonto, matkailu jaluonnonsuojelu. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 760: 5–12.

48

Salminen, P. 2000: Luonnonsuojelun ja matkailun yhteensovittaminen kansallis-puistoissa. – Seminaariesitelmä, Syöte Life -seminaari SyötekeskuksessaPudasjärvellä 11.2.2000.

Savolainen, R. 2000: Luonnonsuojelupolitiikka matkailukäytön ohjaajana. – Teok-sessa: Saarinen, J., Jortikka, S. & Virtanen, E. (toim.), Luonto, matkailu jaluonnonsuojelu. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 760: 119–122.

Shipp, D. & Kreisel, B. 2001: Loving them to death? Sustainable tourism inEurope´s Nature and National Parks. – Europarc Federation, Grafenau. 136 s.

Sievänen, T. 1998: Luonnon virkistyskäyttö osana sosiaalisesti kestävää metsienkäyttöä. – Teoksessa: Saarinen, J. & Järviluoma, J. (toim.), Kestävyys luon-non virkistys- ja matkailukäytössä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja671: 61–68.

Swarbrooke, J. 1999: Sustainable tourism management. – GABI Publishing,Wallingford. 371 s.

Taskila, E. 1993: Sarkain ja savottain Sarakylä. – Sarakylän kylätoimikunta, Sara-kylä. 317 s.

Vahtola, J. 1988: Taivalkoski. Aitojen ihmisten pirteä pitäjä Koillismaan sydämes-sä. – Taivalkosken kunta, Taivalkoski. 135 s.

Valkama, S. 1997: Luontomatkailun ja ympäristönsuojelun kohtaaminen: vai-keuksien takana piilee myös todellisia mahdollisuuksia. – Teoksessa: Borg,P. & Condit, S. (toim.), Kestävä matkailu. Kestävän matkailun julkaisuja 1:96–102.

49 Liite 1.

ISSN 1235-8983ISBN 952-446-330-X (nidottu)ISBN 952-446-331-8 (www.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/b61.pdf )

Julkaisuja voi tilata osoitteella:

MetsähallitusAsiakaspalvelutPL 36, 99801 IVALOwww.metsa.fi/luo/tuotteetnatureinfo@metsa.fi

Puhelintiedustelut: 0205 64 7702

Hinta 10 euroa

250 kplOy Edita Ab

Helsinki 2001