MATKAILU- KEHITYKSESTÄ ALUEKEHITYKSEEN · Aihepiiriin liittyen on julkaistu artikkeli, jossa tarkastellaan matkailun asemaa Koil-lis-Suomen aluekehitystyössä kehittämissuunnitelmien

Matkailukehityksestä aluekehitykseen

Riikka Leinonen – Pirkko Siikamäki – Katja Kangas – Pekka Kauppila

MATKAILU-KEHITYKSESTÄ

ALUEKEHITYKSEEN

Tutkimuksia 1 / 2006

Riikka Leinonen, Pirkko

Siikamäki, Katja Kangas ja Pekka Kauppila

RAKENNERAHASTOT



OTSIKKO

Alaotsikko Tekijä

- 3 -



Naturpolis Kuusamo koulutus- ja kehittämispalvelut

Tutkimuksia 1/2006


Riikka Leinonen, Pirkko Siikamäki, Katja Kangas & Pekka Kauppila

ISBN - 10 952-5458-32-6 ISBN - 13 978-952-5458-32-9

PDF

ISBN - 10 952-5458-33-4 ISBN - 13 978-952-5458-33-6

Kuusamon kaupunki


Oulangantie 1, 93600 Kuusamo

Tilaukset: [email protected]

Kuusamo 2006

RAKENNERAHASTOT

RAKENNERAHASTOT

- 4 -



- 5 -



ESIPUHE Naturpolis Kuusamo koulutus- ja kehittämispalvelut -yksikkö toimii Oulun yliopiston, Oulun seudun

ammattikorkeakoulun, Kajaanin ammattikorkeakoulun, Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston ja muiden

organisaatioiden sekä Koillismaan elinkeinoelämän ja Kuusamon kaupungin yhdyssiteenä. Yksikön

tehtävänä on harjoittaa yhteistyökumppaneiden kanssa koulutus- ja tutkimustoimintaa. Tutkimuksen

osalta tavoitteena on tuottaa elinkeinoelämän ja julkisyhteisöjen kehittämistä tukevaa tietoa. Tiedon

levittämistä varten on luotu Naturpolis -julkaisusarja.

Käsissänne on julkaisu, johon on koottu Kuusamossa 12.12.2006 pidetyn ”Matkailukehityksestä

aluekehitykseen” -seminaarin esitelmiä. Seminaari on osa Oulun yliopiston ja Kuusamon kaupungin

”Matkailu ja kestävä kehitys” -hanketta, jonka eräänä tavoitteena on tuottaa tutkimustietoa Koillis-

Suomen julkisyhteisöille ja elinkeinoelämälle suunnittelua, kehittämistä ja päätöksentekoa varten.

Hanketta ovat rahoittaneet Euroopan unioni (ESR), Pohjois-Pohjanmaan liitto, Kuusamon kaupunki ja

Oulun yliopisto. Toivomme, että tutkimustulokset ovat osaltaan viemässä eteenpäin Kuusamon ja

Koillis-Suomen matkailu- ja aluekehitystä.

Artikkeleiden kirjoittajat, Oulun yliopiston tutkijat, ovat olleet mukana ”Matkailu ja kestävä kehitys” -

hankkeessa. Riikka Leinonen tarkastelee kirjoituksessaan Koillis-Suomen yksityisen ja julkisten sekto-

rin toimijoiden näkemyksiä eri elinkeinojen, matkailu mukaan lukien, painoarvosta aluekehityksessä.

Pekka Kauppilan artikkeli käsittelee Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten vapaa-

ajanrakennusten määrällisiä ja rakenteellisia piirteitä ja niiden muutosta suhteessa kohteiden kehitys-

prosessiin. Pirkko Siikamäen ja Katja Kankaan tutkimuksessa tarkastellaan luonnonsuojelualueiden

merkitystä luontomatkailukohteina, matkailun ja luonnonsuojelun yhdistämisen erityiskysymyksiä sekä

kestävän matkailun kehittämistä.

Kuusamossa 12.12.2006 Pertti Ervasti Pekka Kauppila Pirkko Siikamäki Projektipäällikkö Tutkimusasiamies Asemanjohtaja

- 6 -



- 7 -



SISÄLTÖ OSA I Riikka Leinonen Maa- ja metsätaloutta, matkailua vai teollisuutta? s. 9

Koillis-Suomen yksityisen ja julkisen sektorin toimijoiden näkökulmia aluekehitykseen

OSA II Pirkko Siikamäki Luonnonsuojelualueet luontomatkailun kohdealueina s. 43 ja Katja Kangas OSA III Pekka Kauppila Matkailukeskukset, vapaa-ajanrakennukset ja s. 69 kehitysprosessi: tarkastelussa Levi, Ruka, Saariselkä ja Ylläs

- 8 -



- 9 -




Maa- ja metsätaloutta, matkailua vai teollisuutta?

Koillis-Suomen yksityisen ja julkisen sektorin toimijoiden

näkökulmia aluekehitykseen

Riikka Leinonen Tutkija, FM

[email protected] Oulun yliopisto, maantieteen laitos

PL 3000, 90014 Oulun yliopisto

Kuusamon kaupunki




Kuusamo 2006

RAKENNERAHASTOT

RAKENNERAHASTOT

- 10 -



- 11 -



SISÄLTÖ

Johdanto ................................................................................................................................................................13

Matkailu aluekehityksen välineenä.........................................................................................................................15

Tutkimusalue, -aineistot ja -menetelmät.................................................................................................................17

Faktorianalyysi ja vastaajien ryhmittely faktoreiden mukaan..................................................................................20

Suhtautuminen matkailun ja muiden elinkeinojen kehittämiseen ...........................................................................28

Alueelliset ja yksilötason tekijät asennoitumisen selittäjänä ...................................................................................30

Yhteenveto .............................................................................................................................................................32

Pohdinta .................................................................................................................................................................34

Kirjallisuus ja muut lähteet......................................................................................................................................37

- 12 -



- 13 -



Johdanto

Matkailua on käytetty aluekehityksen välineenä perifeerisillä alueilla eri puolilla maailmaa jo vuosi-

kymmenien ajan (Moscardo 2005: 27; ks. Hall & Jenkins 1998). Matkailun aluetaloudellinen ja työllis-

tävä merkitys on nostanut sen poliittisen kiinnostuksen kohteeksi useissa Euroopan maissa, ja nyky-

ään matkailulla on tärkeä asema Euroopan unionin aluekehitystyössä (Williams & Shaw 1998a: 6; Hall

2005: 166). Matkailun edistämiseen suunnataan myös maassamme huomattavassa määrin julkista

rahaa, josta merkittävä osa kohdistuu Pohjois-Suomeen (ks. Sälli 2000, 2002; Talonen ym. 2000,

2005). Paikallistasolla matkailun avulla pyritään hallitsemaan alueiden rakennemuutosta ja monipuo-

listamaan taloutta, kun maakunta- ja kansallisella tasolla tavoitteena on alueellisten kehityserojen ta-

sapainottaminen (Saarinen & Kauppila 2002: 26; ks. Williams & Shaw 1998b).

Maaseutualueet ovat kokeneet suuria muutoksia viime vuosikymmeninä: maa- ja metsätalouden

työpaikat ovat romahtaneet ja maaseutu kärsii työttömyydestä, muuttotappioista ja väestön ikääntymi-

sestä (Nyberg 1995: 102; Hall 2005: 228). Pohjoismaissa matkailun asema maaseutualueiden talou-

dessa ja kehityksessä korostuu, sillä perinteisten elinkeinojen merkitys aluekehityksen välineenä on

heikentynyt ja alkutuotannon lisäksi myös julkisen sektorin työpaikat ovat vähentyneet kiristyneen

taloudellisen tilanteen seurauksena (Nyberg 1995: 105; Saarinen 2003). Matkailu onkin merkittävä

elinkeino aluekehityksen kannalta erityisesti maaseutualueilla, jossa on rajallinen määrä edistettäviä

elinkeinoja ja joka ei perinteisesti ole ollut yhtä houkutteleva teollisuuden sijaintipaikka kuin kaupun-

kiympäristö (Kauppila 2002: 85, 87, 2004: 81).

Matkailun vaikutuksia syrjäisten alueiden rakennemuutokseen on tutkittu eri puolilla maailmaa, ja

matkailulla on havaittu olevan kohdealueelle sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia (esim. Getz

1981, 1986; Kariel 1989, 1993; Zimmermann 1995; Gilg 1998; Saeter 1998). Perifeerisillä maaseutu-

alueilla matkailu nähdään kuitenkin usein tulevaisuuden elinkeinona ja jopa maaseudun pelastajana

ilman tarpeellista kriittisyyttä (ks. Järviluoma 1997). Kauppilan (2004: 35) mukaan Suomessa tarvitaan

lisää tutkimustietoa matkailun ja aluekehityksen välisistä kytkennöistä juuri tästä syystä. Koillis-

Suomen alueella matkailun ja aluekehityksen suhteeseen keskittynyt tutkimus on jäänyt melko vähälle

huomiolle muutamia aihetta käsitteleviä tutkimusjulkaisuja lukuun ottamatta (ks. Kauppila 2000, 2004;

Kangas ym. 2005). Aihepiiriin liittyen on julkaistu artikkeli, jossa tarkastellaan matkailun asemaa Koil-

lis-Suomen aluekehitystyössä kehittämissuunnitelmien ja tilastojen näkökulmasta (ks. Juntheikki

2005). Matkailu on Koillis-Suomessa eräs keskeisimmistä elinkeinopolitiikan painopistealueista, ja siitä

on kehittynyt merkittävä työn ja toimeentulon lähde. Tästä huolimatta elinkeinon kehittyminen ei ole

riittänyt alueen taantumiskierteen oikaisemiseen (Kauppila 2000, 2004: 182–183).

- 14 -



Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että paikallisväestön asenteet matkailua kohtaan vaikut-

tavat matkailijoiden tyytyväisyyteen ja matkailun myönteiseen kehittymiseen (ks. Pearce ym. 1996).

Koillis-Suomen väestön asennoituminen matkailuun on ollut positiivista julkaistujen tutkimusraporttien

valossa: Rämetin ym. (2003) tutkimuksessa Koillis-Suomen kaupungin-/kunnanvaltuutetut ja johtavat

viranomaiset asennoituivat matkailuun ja sen kehittämiseen myönteisesti. Kyseisen tutkimuksen ai-

neistoa käytetään hyväksi myös tässä työssä. Myös Vanhamäen (2003) Kuusamon Rukalla tekemän

tutkimuksen mukaan paikalliset asukkaat suhtautuivat matkailuun yleisesti ottaen positiivisesti. Lisäksi

Junnila ym. (2003), Rämet ym. (2005) ja Siikamäki (2005) ovat havainneet asukkaiden matkailumyön-

teisyyden tarkastellessaan kuusamolaisten näkemyksiä luonnonsuojelusta ja luontomatkailusta. Sen

sijaan eri toimialojen yrittäjien asennoitumista matkailuun ja aluekehitykseen Koillis-Suomessa ei ole

aikaisemmin tutkittu. Alueella ei ole tehty myöskään kokonaisvaltaista sekä päättäjien, virkamiesten

että elinkeinoelämän edustajien asenteisiin keskittynyttä tutkimusta. Kyseisillä toimijoilla on usein kes-

keinen asema alueellisten kehittämisstrategioiden laadinnassa ja sitä kautta aluekehityksen ohjaami-

sessa (ks. Allen & Gibson 1987).

Artikkelissa tarkastellaan Koillis-Suomen aluekehittämiseen ja elinkeinoelämään liittyvien toimijoi-

den näkemyksiä matkailusta sekä matkailun ja muiden elinkeinojen kehittämisestä. Tutkimusaineisto

on kerätty postikyselyjen ja teemahaastattelujen avulla. Artikkelin alussa esitellään lyhyesti matkailua

aluekehityksen välineenä tutkimuskirjallisuuteen perustuen. Seuraavaksi käydään läpi tutkimusalue, -

aineistot ja -menetelmät. Tämän jälkeen tarkastellaan toimijoiden näkemyksiä matkailusta ja aluekehi-

tyksestä. Tutkimusjoukko muodostuu eri toimialojen yrittäjistä, Naturpolis Kuusamo kansainvälistymis-

hankkeen toimijoista sekä Koillis-Suomen avainhenkilöistä (kaupungin-/kunnanvaltuutetut ja viran-

/toimenhaltijat). Avainhenkilöt ja yrittäjät jaetaan matkailuun asennoitumisen perusteella neljään ryh-

mään. Tarkastelun kohteena on erityisesti ryhmien suhtautuminen matkailun kehittämiseen suhteessa

muihin alueen elinkeinopolitiikassa painopisteeksi valittuihin toimialoihin – maa- ja metsätalouteen,

elintarvike- ja puualaan sekä informaatioalaan (ks. Juntheikki 2005). Tämän jälkeen asennoitumiseen

haetaan selityksiä alueellisista ja henkilökohtaisista tekijöistä. Lopussa on yhteenveto ja pohdinta,

jossa tarkastellaan matkailun asemaa Koillis-Suomen kuntien aluekehitystyössä.

- 15 -



Matkailu aluekehityksen välineenä

Sharpley (2002: 15–19) on nostanut esiin matkailun ominaispiirteitä, jotka tekevät siitä mielenkiintoi-

sen aluekehityksen välineen: Matkailu on maailmanlaajuisesti kasvava elinkeino, johon ei sisälly

kauppaesteitä. Ala pystyy hyödyntämään olemassa olevia luonnon resursseja ja infrastruktuuria, kuten

merta, rantoja ja vuoria. Lisäksi matkailulla on kytkentöjä useaan elinkeinoon ja se voi toimia hyvin-

voinnin ja vaurauden uudelleenjakajana rikkailta alueilta köyhille. Matkailu aikaansaa kerrannaisvaiku-

tuksia monille muille elinkeinoille, kuten rakennusalalle, elintarviketeollisuudelle ja palvelualoille (Val-

takunnallinen matkailustrategiatyöryhmä 2006: 9). Toissijaisia syitä matkailun kehittämiseen ovat

Sharpleyn (2002: 20) mielestä matkailun ympäristönsuojelua edistävä ja perinteistä kulttuuria elävöit-

tävä vaikutus. Lisäksi matkailupalvelut ja infrastruktuuri hyödyttävät matkailijoiden ohella kohdealueen

paikallisväestöä kohentaen heidän elinolojaan.

Kauppila (2000: 5–6, 2004: 82) on lisännyt Sharpleyn listaan matkailun työvoimaintensiivisyyden,

sillä työpaikat ovat aluekehityksen näkökulmasta avainasemassa. Matkailu on työvoimavaltaisena

alana nimenomaan syrjäseutujen työllisyyden kannalta edullinen elinkeino, sillä työpaikkaan vaaditta-

va investointi on selvästi pienempi kuin teollisuudessa ja tuotantoaloilla (Montanari 1995: 61–62; ks.

Kauppila 2004: 82–83). Matkailun työllistävät ja alueellista palvelurakennetta laajentavat vaikutukset

ovatkin maaseutualueilla usein suoria tulovaikutuksia merkittävämmät (Saarinen 2004: 26; ks. Saari-

nen 2003). Matkailu on lisäksi paikkasidonnainen ala, jonka työpaikkoja ei voida siirtää muihin maihin

tai muille paikkakunnille (Valtakunnallinen matkailustrategiatyöryhmä 2006: 9).

Matkailun ja aluekehityksen suhteeseen liittyy kuitenkin myös kriittisiä tekijöitä. Rakennemuutoksen

ongelmista kärsivillä alueilla matkailun kehittämiseen voidaan turvautua sen vuoksi, että aluekehityk-

sen muut vaihtoehdot ovat vähäiset tai ne on jo käyty läpi (ks. Järviluoma 1997). Boyd ja Hall (2005:

279) muistuttavat, että kaikkien perifeeristen alueiden ei pidä nähdä matkailua ainoana vaihtoehtona

aluekehitykseen, sillä kaikki alueet eivät sovellu matkailukohteiksi – edes matkailullisten resurssiensa

puolesta. Matkailun ja aluekehityksen kytkentöjä Norjan maaseutualueilla tutkinut Saeter (1998: 243–

244) kehottaa aluekehittäjiä pohtimaan kriittisesti, tarjoaako joku toinen toimiala matkailua kannatta-

vamman strategian aluetalouden kohentamiseen. Jos matkailua kuitenkin päätetään kehittää, sitä ei

pidä nähdä lähtökohtaisesti tärkeämpänä kuin alueen perinteisiä toimialoja (Boyd & Hall 2005: 279).

Matkailulle asetetut odotukset ovat monilla syrjäseuduilla jääneet täyttymättä (Hall 2005: 248). Ta-

voitteet ovatkin usein olleet epärealistisia ja ylimitoitettuja: matkailu on nähty alana, joka ratkaisee

ongelmat ja kääntää alueen tai taantuvien alojen kehityksen nousuun. Kehittämisessä ei ole aina ym-

märretty matkailun dynaamista luonnetta, sen vaatimaa asiantuntemusta eikä sitä, kuinka pitkäjänteis-

tä toimintaa matkailuelinkeinon aikaansaaminen edellyttää (Hall & Jenkins 1998: 38; Sälli 2000: 106;

- 16 -



ks. Saarinen 2007a). Epäonnistumisen syynä on ollut usein myös se, että matkailun kehittämistä ei ole

nähty laajemmassa kehittämisen kontekstissa (Hall 2005: 248). Matkailun kehittämisstrategioiden tulisi

kytkeytyä tiiviisti maaseutualueiden muuhun suunnitteluun (Saeter 1998: 244). Erityisesti maa- ja syr-

jäseuduilla tiiviiden yhteyksien luominen matkailun ja perinteisten paikallisten elinkeinojen välille on

tärkeää (Saarinen 2003, 2007b). Perinteisten elinkeinojen kytkeminen matkailuun voi vähentää vuoto-

ja aluetaloudesta, lisätä taloudellisia kerrannaisvaikutuksia ja ylläpitää myönteisiä asenteita matkailun

kehittämistä kohtaan (Saarinen & Kauppila 2002: 32; ks. Kauppila 1999: 93–94, 2000: 38–39).

Alueellisessa klusteriajattelussa matkailutoimialaa ei nähdä muusta aluetaloudesta irrallisena toi-

mintana, vaan matkailukehitys pyritään integroimaan osaksi aluekehitystä ja sen eri elinkeinotoiminto-

ja (Saarinen 2004: 31). Matkailu täytyy sovittaa paikalliseen sosioekonomiseen rakenteeseen, jotta

sidoksien luominen muihin paikallisiin elinkeinoihin onnistuisi. Matkailun tulisi siis yhdessä muiden

elinkeinojen kanssa tukea alueen kehitystä, hyvinvointia sekä resurssien ja ympäristön kestävää käyt-

töä (Saarinen 2003: 105, 2007b: 47). Tämä näkemys edustaa vaihtoehtoa perinteiselle matkailusuun-

nittelua dominoineelle matkailukeskeiselle lähestymistavalle, jota kuvaa Peter Burnsin (1999) ”matkai-

lu ensin” –näkökulma (kuva 1).

Kuva 1. Perinteinen matkailukeskeinen (a) ja kehityskeskeinen (b) lähestymistapa matkailusuunnit-teluun (Saarinen 2007b: kuva 3.1).

Matkailu -elinkeino -tarjonta -kysyntä

Alue ja paikallisuus -ympäristö -ihmiset -resurssit

Taide- ja käsi-työala

Paikalli-set maa-talous-tuotteet

Poronhoito ym. luontais-

elinkeinot

Metsätalo-us ja puu-

raaka-aineet

Rakentaminen esim. mökki-

tuotanto

Koulutus, tutkimus ja teknologia

Paikalliset maatalous-

tuotteet

Poronhoito ym. luontais-

elinkeinot

Koulutus, tutkimus ja teknologia

Rakentaminen esim. mökki-

tuotanto

Metsätalous ja puuraaka-

aineet

Taide- ja käsi-työala

Matkailu

b) a)

- 17 -



Burns (1999) on esittänyt, että matkailusuunnittelun lähestymistavat voidaan asettaa jatkumoksi,

jonka toisen ääripään muodostaa ”matkailu ensin” -näkökulma (Tourism First) ja toisen ääripään ”kehi-

tys ensin” -näkökulma (Development First). ”Matkailu ensin” -näkökulmassa keskitytään matkailuelin-

keinon ja -yritystoiminnan kehittämiseen ja korostetaan taloudellista kasvua. Kehitys ja sen tukeminen

oikeutetaan matkailun aiheuttamien taloudellisten hyötyjen valossa. Matkailua kehitetään matkailun

vuoksi, ja aluekehitys nähdään matkailun kehittämisen luonnollisena seurauksena. ”Kehitys ensin” -

näkökulmassa matkailu nähdään välineenä tai keinona, jonka avulla pyritään aluekehitykseen sekä

sosiaalisten ja taloudellisten päämäärien saavuttamiseen. Näkökulman voidaan tulkita painottavan

alueen ehdoilla tapahtuvaa kehitystä (Kauppila 2004: 216).

Kuvassa 1 esitetyssä matkailukeskeisessä lähestymistavassa (a) muut paikalliset toiminnot integ-

roidaan matkailuelinkeinoon ja sen kehittämistarpeisiin. Kehityskeskeisessä näkökulmassa (b) matkai-

lu edustaa yhtä mahdollista aktiviteettia muiden joukossa, jota voidaan käyttää aluekehityksen väli-

neenä. Alue, ympäristö ja paikalliset tarpeet ovat tällöin kehittämisen keskiössä (Saarinen 2007b: 47–

48).

Tutkimusalue, -aineistot ja -menetelmät

Tutkimusalueena on Koillis-Suomen aluekeskusohjelman muodostama aluekokonaisuus eli Kuusa-

mon kaupunki sekä Posion, Sallan ja Taivalkosken kunnat. Varsinainen ohjelma-alue muodostuu

Kuusamosta, Taivalkoskesta ja Posiosta. Sallan kunta irrottautui aluekeskusohjelmasta vuoden 2005

alusta lähtien ja on tällä hetkellä mukana kumppanuussopimuksella matkailun toimialalla (Koillis-

Suomen Aluekeskus… 2005; Väisänen 2006).

Koillis-Suomen kuntien väestö on hitaasti vähentynyt viime vuosikymmenien aikana, ja alue menet-

ti työpaikkoja ja väestöä erityisesti 1990-luvulla laman ja rakennemuutoksen seurauksena. Alueen

kuntien elinkeinorakenne on kokenut raskaan murroksen toisen maailmansodan jälkeen. Muutoksessa

keskeistä on ollut maa- ja metsätalouden työllistävyyden väheneminen ja palveluissa työskentelevien

määrän kasvaminen (Tilastokeskus 1979: 272, 285, 298, 300; SVT 1993: 275, 347, 399, 411; StatFin-

tilastopalvelu 2004, 2006). Koillis-Suomen kunnat eroavat toisistaan väestömäärän sekä aluetalouden

rakenteen ja volyymin suhteen. Kuusamossa on enemmän väestöä ja työpaikkoja kuin muissa Koillis-

Suomen kunnissa yhteensä (taulukko 1). Koillis-Suomessa on vähän teollisuustyöpaikkoja ja elinkei-

norakenne on hyvin palveluvaltainen: palvelut työllistivät enemmän kuin kaksi kolmesta työntekijästä

vuonna 2004. Maa- ja metsätalouden työpaikkoja alueella on rakennemuutoksesta huolimatta suhteel-

lisesti selvästi enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Posiolla yli neljännes työpaikoista oli vielä

- 18 -



alkutuotannossa vuonna 2004. Sen sijaan jalostuksen työpaikkoja Koillis-Suomen kunnissa on vähän

verrattuna koko maan tilanteeseen.

Taulukko 1. Koillis-Suomen kuntien väkiluku, työpaikat ja työpaikkojen toimialarakenne vuonna 2004 (StatFin-tilastopalvelu 2006). Kuusamo Posio Salla Taivalkoski Väkiluku 17 193 4 319 4 683 4 779 Työpaikat 6 419 1 446 1 312 1 366 Maa- ja metsätalous 8,4 % 26,1 % 15,5 % 13,6 % Jalostus 16,5 % 18,4 % 6,9 % 15,0 % Palvelut 72,4 % 51,7 % 73,2 % 66,3 % Tuntematon 2,7 % 3,8 % 4,4 % 5,1 % Yhteensä 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 %

Kyselylomakeaineiston avulla selvitetään koillissuomalaisten asennoitumista matkailuun, matkailun

ja muiden elinkeinojen kehittämiseen sekä haetaan asennoitumisen taustalla olevia syitä. Matkailuun

asennoitumisen tarkastelu on rajattu edustamaan tiettyä osaa paikallisväestöstä: luottamushenkilöt,

viranhaltijat ja eri toimialojen yrittäjät valittiin kohderyhmäksi, koska he osallistuvat muun muassa alu-

eellisten kehittämisstrategioiden laadintaan ja sitä kautta elinkeinopolitiikan painopisteiden määritte-

lyyn ja aluekehityksen ohjaamiseen (ks. Allen & Gibson 1987).

Avainhenkilöiden kohderyhmän muodostavat Koillis-Suomen kaikki kaupungin-/kunnanvaltuutetut

ja valitut viran-/toimenhaltijat. Avainhenkilöt käsittävä tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla lomak-

keella postikyselynä kesällä 2003 (ks. Rämet ym. 2003: 24–25). Vastaajien kokonaismäärä oli 103

henkilöä ja vastausprosentti 65 prosenttia (taulukko 2). Yrittäjille suunnatut kyselylomakkeet lähetettiin

Koillis-Suomessa toimiville matkailun, maa- ja metsätalouden, elintarvike- ja puunjalostusteollisuuden

sekä tietoteollisuuden yrityksille kesällä 2005. Kyseiset toimialat valittiin, koska niiden kehittäminen

nousee esiin alueen kehittämissuunnitelmissa, kuten Koillis-Suomen aluekeskusohjelmassa ja Koil-

lismaan seutukunnan tavoite 1-ohjelmassa (Kuusamon kaupunki & Taivalkosken kunta 2001; Koillis-

maan kehittämiskeskus ilman vuotta). Tutkimusjoukkoon valittiin lisäksi vähittäiskaupan yritykset, kos-

ka ne hyötyvät matkailusta suoraan ja välillisesti (ks. Juntheikki & Korhonen 2005). Tutkimukseen

soveltuvia vastauksia palautui yrittäjiltä yhteensä 185, ja vastausprosentiksi saatiin 32 prosenttia. Lu-

kumääräisesti eniten vastauksia palautui vähittäiskaupoilta sekä matkailuyrityksiltä ja vähiten elintarvi-

ke- ja puunjalostusteollisuuden yrityksiltä. Kyselylomakkeella selvitettiin avainhenkilöiden ja yrittäjien

taustatietoja sekä näkemyksiä matkailusta ja aluekehityksestä avointen kysymysten, esitettyjen vaih-

toehtojen ja Likert-asteikon vaihtoehtojen avulla (ks. Rämet ym. 2003: liite I).

- 19 -



Taulukko 2. Tutkimukseen osallistuneet avainhenkilöt ja yrittäjät Koillis-Suomen kunnissa vuosina 2003 ja 2005. Kunta Avainhenkilöt Yrittäjät YhteensäKuusamo 34 109 143Posio 25 25 50Salla 21 24 45Taivalkoski 23 27 50Yhteensä 103 185 288

Kyselylomakkeen avulla kerättyä aineistoa analysoidaan tilastollisilla menetelmillä. Vastaajien nä-

kemyksiä matkailusta ja sen kehittämisestä tutkitaan faktorianalyysin avulla. Faktorianalyysin tarkoi-

tuksena on tiivistää olemassa olevista muuttujista tietoa uusiin, alkuperäisten muuttujien taustalla ole-

viin niin sanottuihin piileviin muuttujiin, joita kutsutaan faktoreiksi. Analyysin ensimmäinen vaihe on

korrelaatiomatriisin laatiminen. Koska faktorianalyysi perustuu korrelaatioihin, vähiten korreloivat muut-

tujat poistetaan analyysista (Kinnunen & Rusanen 1996: 73–74). Seuraavat vaiheet ovat faktorointi,

lopullisen faktoriluvun määrittäminen, rotaatio sekä faktoreiden nimeäminen ja tulkinta. Analyysiin

hyväksytään muuttujat, joiden kommunaliteettiarvo on vähintään 0,250 ja faktorit, joiden ominaisarvo

on yli 1,0. Faktoreiden nimeäminen tapahtuu yleensä korkeimpien faktorilatauksien perusteella, mutta

perusteellisen tulkinnan kannalta on suositeltavaa käydä läpi kaikki lataukset, jotka ovat suurempia

kuin 0,250. Analyysin kokonaisselitysastetta voidaan pitää hyvänä, jos se ylittää 50 prosenttia (Kinnu-

nen & Rusanen 1996: 74–76, 80).

Vastaajien asennoitumista matkailuun ja sen kehittämiseen tarkastellaan vielä ryhmittelyanalyysillä

faktoripisteitä hyväksikäyttäen. Faktorianalyysin yhteydessä kullekin vastaajalle lasketaan pistemäärä,

joka kuvaa sitä, kuinka voimakkaasti kukin henkilö edustaa kutakin faktoria. Jatkoanalyysissa vastaa-

jat luokitellaan saatujen faktoreiden mukaisiin ryhmiin (ks. Metsämuuronen 2001: 32).

Ryhmien ja taustamuuttujien sekä ryhmien ja matkailuun asennoitumista mittaavien muuttujien vä-

listä riippuvuutta selvitetään ristiintaulukoiden ja �²-testien avulla (ks. Tervo 2000: 28–32; Tähtinen &

Isoaho 2001: 77–78). Tilastollisesti merkitsevät testitulokset on nostettu esiin tekstissä tai esitetty tau-

lukoissa. Testauksen merkitsevyystasot ilmoitetaan seuraavasti: � � 0,001 tilastollisesti erittäin merkit-

sevä (***), � �0,01 tilastollisesti merkitsevä (**) ja � �0,05 tilastollisesti melkein merkitsevä (*) (Tervo

2000: 20; Tähtinen & Isoaho 2001: 17). Joidenkin muuttujien kohdalla jouduttiin yhdistämään luokkia,

jotta �²-testin alkuehdot saatiin voimaan ja solujen odotetut arvot tarpeeksi suuriksi. Testauksessa on

tarkasteltu myös Fisherin nelikenttätestin tulokset, mikäli kyseessä on ollut 2 x 2 taulu (ks. Tervo 2000:

31–32).

Tilastollisten analyysien tulkinnan apuna käytetään Naturpolis Kuusamo matkailun kansainvälisty-

mishankkeen ohjausryhmän jäsenten haastatteluita. Teemahaastatteluilla syvennetään tarkastelua

- 20 -



koillissuomalaisten asennoitumisesta matkailun kehittämiseen ja selvitetään asennoitumisen taustalla

vaikuttavia syitä. Haastatteluilla haetaan myös matkailuun ja aluekehitykseen liittyviä haasteita. Kan-

sainvälistymishankkeen toimijat katsottiin sopivaksi kohderyhmäksi, koska hankkeen ohjausryhmään

kuuluu kansainvälistyvien matkailuyritysten johtajien lisäksi muun muassa kuntien kokonaisvaltaisesta

elinkeinopolitiikasta vastaavia virkamiehiä. Haastatteluun valittiin yhteensä 12 paikallistasolla toimivaa

yrittäjää, viranhaltijaa ja luottamusmiestä siten, että jokainen Koillis-Suomen kunta tuli edustetuksi.

Faktorianalyysi ja vastaajien ryhmittely faktoreiden mukaan

Koillis-Suomen avainhenkilöiden ja yrittäjien asennoitumista matkailuun tutkitaan ryhmittelyanalyysillä

faktoripisteitä hyväksikäyttäen. Faktorianalyysi toimii esianalyysinä, jonka tuloksia tarkennetaan ryh-

mittelyanalyysillä (Rämet ym. 2003: 36). Faktorianalyysiin valittavien muuttujien tulisi noudattaa nor-

maalijakaumaa ja korreloida keskenään. Analyysia varten väittämämuuttujille tehtiin korrelaatiotesta-

us, jossa käytettiin parametrittomien muuttujien testaukseen soveltuvaa Spearmanin korrelaatioker-

rointa ja jonka perusteella vähiten korreloivat muuttujat poistettiin analyysista (Kinnunen & Rusanen

1996: 43, 72–74). Faktorianalyysiin valittiin 16 matkailun vaikutuksia ja kehittämistä koskevaa väittä-

mää. Suurin osa muuttujista ei noudattanut normaalijakaumaa, joten kaikki analyysiin valitut muuttujat

standardoitiin keskiarvoltaan nollaksi ja varianssiltaan yhdeksi (Kinnunen & Rusanen 2000: 27–28;

Tervo 2000: 17; Rämet ym. 2003: 36).

Faktorianalyysiin valittujen muuttujien korrelaatiomatriisi on esitetty taulukossa 3. Muuttujavalinta

on perusteltu, sillä suurin osa korrelaatioista on tilastollisesti merkitseviä. Korrelaatiomatriisin raken-

netta ja soveltuvuutta faktorianalyysiin tutkittiin lisäksi kahdella SPSS-ohjelman menetelmällä: Kaiser-

Meyer-Olkinin testillä ja Bartlettin testillä (Metsämuuronen 2001: 31–33, 35). Testien perusteella edel-

lytykset analyysille olivat hyvät. Faktorianalyysi suoritettiin maximum likelihood -menetelmällä, ja käy-

tetty rotatointimenetelmä oli suorakulmainen rotaatio eli varimax.

Tarkasteltaessa vastaajien näkemyksiä matkailun vaikutuksista Koillis-Suomessa päädyttiin erilais-

ten muuttujayhdistelmien ja faktoriratkaisujen jälkeen neljän faktorin ratkaisuun (taulukko 4). Kyseisen

mallin kokonaisselitysaste oli 58,1 prosenttia eli faktorianalyysi selitti yli 58 prosenttia alkuperäisistä

väittämämuuttujista. Faktoriratkaisu noudattaa pitkälti Rämetin ym. (2003: 36–40) avainhenkilöaineis-

tosta tekemän faktorianalyysin tuloksia, joita hyödynnettiin faktoreiden nimeämisessä.

- 21 -



Taulukko 3. Korrelaatiomatriisi faktorianalyysiin valituille muuttujille (n=279–287). Testauksessa on käytetty Spearmanin korrelaatiokerrointa. Tilastollisesti merkitsevät korrelaatiot on tummennettu (��0,01). Muut-tuja

M1 M2 M3 M4 M5 M6 M7 M8 M9 M10 M11 M12 M13 M14 M15 M16

M1 1,00 M2 0,53 1,00 M3 0,52 0,52 1,00 M4 0,44 0,50 0,57 1,00 M5 0,45 0,56 0,33 0,41 1,00 M6 0,47 0,37 0,40 0,30 0,32 1,00 M7 -0,06 0,09 0,20 0,20 -0,10 -0,06 1,00 M8 -0,11 0,03 0,19 0,18 -0,16 -0,09 0,45 1,00 M9 -0,14 -0,02 0,10 0,06 -0,15 -0,17 0,45 0,43 1,00 M10 0,31 0,12 0,10 0,09 0,16 0,24 -0,32 -0,23 -0,30 1,00 M11 -0,26 -0,21 -0,07 -0,05 -0,34 -0,14 0,23 0,28 0,30 -0,15 1,00 M12 -0,31 -0,38 -0,19 -0,15 -0,42 -0,17 0,31 0,34 0,27 -0,25 0,41 1,00 M13 -0,32 -0,28 -0,21 -0,18 -0,25 -0,19 0,21 0,12 0,22 -0,12 0,33 0,33 1,00 M14 -0,28 -0,27 -0,17 -0,19 -0,30 -0,30 0,35 0,26 0,30 -0,22 0,34 0,37 0,29 1,00 M15 -0,18 -0,14 -0,17 -0,14 -0,14 -0,08 -0,03 0,15 0,08 -0,07 0,08 0,28 0,22 0,22 1,00 M16 -0,05 -0,03 0,03 0,05 -0,09 -0,03 0,34 0,32 0,22 -0,24 0,16 0,28 0,20 0,20 0,30 1,00 M1 = Matkailu on heikentänyt kuntalaisten elinolosuhteita ja asumisviihtyvyyttä M2 = Sesonkiaikoina kunnassa vierailee liikaa matkailijoita M3 = Matkailu on lisännyt häiritsevästi luonnon saastumista ja roskaisuutta M4 = Matkailu on heikentänyt kuntalaisten arvoja ja normeja mm. lisäämällä rikollisuutta ja päih-teidenkäyttöä M5 = Ulkomaalaisten matkailijoiden määrän lisääminen vaikuttaa kielteisesti kuntalaisten `jokapäiväi-seen elämään` M6 = Matkailu työllistää enemmän kunnan ulkopuolisia henkilöitä kuin kuntalaisia M7 = Matkailun vuoksi kunnalla on hyvä tunnettuus valtakunnan tasolla M8 = Matkailun vuoksi kunnan liikenneyhteydet ja palvelut ovat paremmat kuin ilman matkailua M9 = Matkailun vuoksi kuntaan on muuttanut lisää asukkaita M10 = Kunnan matkailuinvestoinnit eivät ole olleet taloudellisesti kannattavia M11 = Matkailu välittää kehittyvän mielikuvan kunnasta M12 = Kunnan täytyy aktiivisesti edistää matkailun kansainvälistymistä M13 = Kuntaan suuntautuva matkailu ja matkailijat ovat myönteinen asia M14 = Matkailu on lisännyt kuntalaisten itsetuntoa M15 = Matkailua on kehitettävä enemmän kuin mitään muuta elinkeinoa tai toimialaa kunnassa M16 = Matkailusta saadaan enemmän tuloja ja työllisyyttä kuin mistään muusta elinkeinosta tai toimi-alasta kunnassa

Ensimmäinen faktori nimettiin kielteisiksi vaikutuksiksi, sillä sen kohdalla korkeimmat lataukset sai-

vat matkailun negatiivisia sosiokulttuurisia ja ympäristövaikutuksia kuvaavat muuttujat: vastaajien mie-

lestä matkailu on heikentänyt kuntalaisten elinolosuhteita, asumisviihtyvyyttä, arvoja ja normeja lisää-

mällä luonnon saastumista ja roskaisuutta sekä rikollisuutta ja päihteidenkäyttöä. Kielteisten vaikutus-

ten taustalla vaikutti se, että sesonkiaikoina kunnassa koettiin vierailevan liikaa matkailijoita. Matkaili-

jamäärän kasvaessa matkailun negatiiviset vaikutukset lisääntyvät (ks. Butler 1980; Gunn 1994: 3).

Kielteiset vaikutukset oli tärkein faktori analyysin kokonaisrakenteen kannalta, sillä se sai korkeimman

- 22 -



ominaisarvon. Andereck ja Vogt (2000) nimesivät paikallisväestön asennoitumista matkailuun käsitte-

levässä tutkimuksessa matkailun kielteisiä vaikutuksia kuvaavan faktorin vastaavalla tavalla.

Taulukko 4. Faktorianalyysi Koillis-Suomen avainhenkilöiden ja yrittäjien asennoitumisesta matkailuun vuosina 2003 ja 2005 (n=272). Rotatoitu varimax-ratkaisu. Faktoreiden nimeämisessä käytetyt vähin-tään ± 0,3 latausarvot on tummennettu. Kärkimuuttujien kommunaliteettiarvot on alleviivattu. Muuttuja Kielteiset vaiku-

tukset Sosiaaliset ja taloudelliset hyötyvaikutuk-set

Aineettomat hyöty- vaikutukset

Matkailun kehit-täminen

Kommu-naliteetti

M1 0,711 -0,211 -0,128 -0,045 0,569 M2 0,710 0,088 -0,229 -0,031 0,566 M3 0,693 0,175 -0,030 -0,154 0,536 M4 0,664 0,173 0,004 -0,112 0,484 M5 0,563 -0,093 -0,303 0,051 0,420 M6 0,560 -0,179 -0,033 -0,005 0,347 M7 0,090 0,662 0,218 -0,017 0,494 M8 0,127 0,562 0,240 0,166 0,417 M9 0,021 0,559 0,228 0,059 0,369 M10 0,270 -0,534 0,028 -0,064 0,363 M11 -0,058 0,213 0,672 0,004 0,500 M12 -0,297 0,260 0,521 0,265 0,497 M13 -0,166 0,151 0,506 0,226 0,358 M14 -0,239 0,346 0,372 0,170 0,344 M15 -0,151 0,016 0,132 0,653 0,467 M16 0,052 0,338 0,133 0,438 0,327 OMINAISARVO 4,206 2,742 1,241 1,100

Selitysaste 26,3 % 17,1 % 7,8 % 6,9 % 58,1 % M1 = Matkailu on heikentänyt kuntalaisten elinolosuhteita ja asumisviihtyvyyttä M2 = Sesonkiaikoina kunnassa vierailee liikaa matkailijoita M3 = Matkailu on lisännyt häiritsevästi luonnon saastumista ja roskaisuutta M4 = Matkailu on heikentänyt kuntalaisten arvoja ja normeja mm. lisäämällä rikollisuutta ja päih-teidenkäyttöä M5 = Ulkomaalaisten matkailijoiden määrän lisääminen vaikuttaa kielteisesti kuntalaisten `jokapäi-väiseen elämään` M6 = Matkailu työllistää enemmän kunnan ulkopuolisia henkilöitä kuin kuntalaisia M7 = Matkailun vuoksi kunnalla on hyvä tunnettuus valtakunnan tasolla M8 = Matkailun vuoksi kunnan liikenneyhteydet ja palvelut ovat paremmat kuin ilman matkailua M9 = Matkailun vuoksi kuntaan on muuttanut lisää asukkaita M10 = Kunnan matkailuinvestoinnit eivät ole olleet taloudellisesti kannattavia M11 = Matkailu välittää kehittyvän mielikuvan kunnasta M12 = Kunnan täytyy aktiivisesti edistää matkailun kansainvälistymistä M13 = Kuntaan suuntautuva matkailu ja matkailijat ovat myönteinen asia M14 = Matkailu on lisännyt kuntalaisten itsetuntoa M15 = Matkailua on kehitettävä enemmän kuin mitään muuta elinkeinoa tai toimialaa kunnassa M16 = Matkailusta saadaan enemmän tuloja ja työllisyyttä kuin mistään muusta elinkeinosta tai toimialasta kunnassa

- 23 -



Toinen faktori kuvasi matkailun sosiaalisia ja taloudellisia hyötyvaikutuksia. Korkeimmat lataukset

saivat matkailun sosiaalisia vaikutuksia kuvaavat muuttujat: matkailun koettiin vaikuttaneen myöntei-

sesti kunnan tunnettuuteen, liikenneyhteyksiin ja palvelutarjontaan sekä väestörakenteeseen tuomalla

alueelle uusia asukkaita. Talousvaikutukset latautuivat faktorille hieman heikommin, mutta vastaajat

kuitenkin uskoivat kunnan matkailuinvestointien taloudelliseen kannattavuuteen.

Kolmas faktori nimettiin aineettomiksi hyötyvaikutuksiksi, sillä sille latautuneet muuttujat korostivat

matkailun myönteisiä vaikutuksia kunnan imagoon ja sitä kautta kuntalaisten itsetuntoon. Matkailuun

ja matkailijoihin asennoiduttiin myönteisesti. Tästä on osoituksena se, että vastaajien mielestä kan-

sainvälistä matkailua tulisi edistää aktiivisesti.

Neljännelle faktorille suurimman latauksen saaneen muuttujan mukaan matkailua on kehitettävä

enemmän kuin mitään muuta elinkeinoa tai toimialaa kunnassa, joten faktori nimettiin matkailun kehit-

tämiseksi. Matkailun kehittämistä perusteltiin taloudellisilla tekijöillä: matkailusta saadaan enemmän

tuloja ja työllisyyttä kuin mistään muusta elinkeinosta tai toimialasta kunnassa.

Vastaajien asennoitumista tarkennetaan ryhmittelyanalyysillä, joka perustuu edellä esitettyihin fak-

toreihin. Ryhmittelyanalyysin avulla vastaajat luokiteltiin ryhmiksi eli klustereiksi. Analyysissa on tavoit-

teena, että yhteen ryhmään kuuluvat vastaajat ovat keskenään mahdollisimman samankaltaisia ja

ryhmät poikkeavat toisistaan mahdollisimman paljon (Kanniainen 1999: 71). Paikallisväestöä on ryh-

mitelty matkailuun asennoitumisen perusteella monissa kansainvälisissä tutkimuksissa (esim. Davis

ym. 1988; Madrigal 1995; Fredline & Faulkner 2000).

Ryhmittelyanalyysi suoritettiin faktoripistemuuttujilla, jotka noudattivat normaalijakaumaa (keskiar-

vona nolla ja hajontana yksi). Ryhmittelyssä käytettiin laajojen aineistojen käsittelyyn sopivaa K-

Means Cluster -ohjelmaa, sillä analyysiin sisältyi 271 havaintoa. Yksi poikkeava havainto jouduttiin

poistamaan analyysista, koska poikkeavat havainnot voivat aiheuttaa harhaanjohtavan tuloksen (Kan-

niainen 1999: 71, 78–83).

Ryhmittelyjä etsittiin 2–6 ryhmän väliltä, mutta tilastollisten tekijöiden ja tulosten tulkinnallisuuden

takia päädyttiin neljän ryhmän ratkaisuun. Vastaajat nimettiin matkailuun asennoitumisen perusteella

valveutuneiksi, varauksellisiksi, realisteiksi ja kannattajiksi (vrt. Rämet ym. 2003: 40). Valveutuneet

suhtautuivat matkailuun jokseenkin myönteisesti ja kannattajat erittäin myönteisesti (taulukko 5).

Avainhenkilöiden ja yrittäjien matkailumyönteisyys oli odotettavissa, sillä esimerkiksi Krippendorfin

(1987: 46–47) mukaan matkailuyrittäjät ja matkailusta välillisesti hyötyvät yrittäjät sekä poliitikot ja

virkamiehet tukevat matkailun kehittämistä lähes poikkeuksetta. Ryhmien positiivinen asennoituminen

matkailuun ja sen kehittämiseen selittyy yleensä taloudellisten tekijöiden kautta. Krippendorfin näke-

myksiä tukee esimerkiksi Peter Murphyn (1983) kolmessa englantilaisessa matkailukeskuksessa te-

kemä tutkimus, jossa päättäjät ja matkailuyrittäjät asennoituivat matkailuun keskimäärin myönteisem-

min kuin muut asukkaat.

- 24 -



Taulukko 5. Koillis-Suomen avainhenkilöistä ja yrittäjistä muodostetut ryhmät ja niiden asennoituminen matkailuun. Mean = keskiarvo ja Std = keskihajonta. Ryhmän Muuttuja Yhteensä Asennoituminen nimi Kielteiset

vaikutuksetSos. ja tal.

hyöty-vaikutukset

Aineettomat hyöty-

vaikutukset

Matkailun kehittä-minen

n % matkailuun

Valveutuneet Mean 1,672 -0,113 -0,494 0,307 39 14,4 Jokseenkin Std 0,792 0,803 0,815 0,915 myönteinen Varaukselliset Mean -0,290 -1,025 -0,338 -0,532 79 29,2 Std 0,801 0,660 0,944 0,822 Realistit Mean -0,028 0,861 0,285 -0,475 83 30,6 Std 0,674 0,492 0,844 0,636 Kannattajat Mean -0,551 0,226 0,419 1,031 70 25,8 Erittäin Std 0,548 0,768 0,671 0,624 myönteinen Yhteensä Mean 0,0 0,0 0,0 0,0 271 100,0 Std 1,0 1,0 1,0 1,0

Valveutuneiden ryhmään kuului 39 jäsentä (14 % vastaajista), joten kyseessä oli jäsenmäärältään

pienin ryhmä. Valveutuneet saivat suuremman keskiarvoluvun matkailun kielteisiä vaikutuksia kuvaa-

valla faktorilla kuin muut ryhmät ja negatiivisen arvon hyötyvaikutuksia luonnehtivilla faktoreilla. Ryh-

män jäsenten suhtautuminen matkailuun jäsentyi matkailun kielteisten vaikutusten kautta. Valveutu-

neet asennoituivatkin matkailuun ja sen vaikutuksiin hieman muita ryhmiä kriittisemmin (taulukko 6,

kuva 2). He olivat kriittisiä myös kansainvälisen matkailun edistämisen suhteen. Tästä huolimatta suu-

rin osa ryhmän jäsenistä ilmoitti suhtautuvansa matkailuun erittäin myönteisesti ja pitävänsä kuntaan

suuntautuvaa matkailua ja matkailijoita myönteisenä asiana. Vastaavissa aikaisemmissa tutkimuksissa

matkailuun kaikkein negatiivisimmin suhtautunut ryhmä on nimetty usein vihaajiksi ”Haters” (ks. Davis

ym. 1988; Madrigal 1995; Fredline & Faulkner 2000), mutta tässä tutkimuksessa ”negatiivisinkin” ryh-

mä oli hyvin matkailumyönteinen.

Taulukko 6. Koillis-Suomen avainhenkilöistä ja yrittäjistä muodostettujen ryhmien suhtautuminen kun-taan suuntautuvaan matkailuun vuosina 2003 ja 2005 (%) (�2(6) = 25,3, � = 0,000, ***). Suhtautuminen matkailuun Valveutuneet Varaukselliset Realistit Kannattajat YhteensäErittäin myönteinen 64,1 70,5 85,5 90,0 79,3Jokseenkin myönteinen 33,3 19,2 14,5 7,1 16,7Neutraali tai kielteinen 2,6 10,3 0,0 2,9 4,1Yhteensä (%) 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0(n) n=39 n=78 n=83 n=70 N=270

- 25 -



0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Valveutuneet (n=38)

Varaukselliset (n=79)

Realistit (n=83)

Kannattajat (n=70)

Myönteiset vaikutukset suuremmat kuin kielteiset

Myönteiset ja kielteiset vaikutukset yhtä suuret

Kielteiset vaikutukset suuremmat kuin myönteiset

Kuva 2. Koillis-Suomen avainhenkilöistä ja yrittäjistä muodostettujen ryhmien asennoituminen kuntaan suuntautuvan matkailun vaikutuksiin vuosina 2003 ja 2005 (n=270) (�2(3) = 41,5, � = 0,000, ***).

Valveutuneiden ryhmä koostui ensisijaisesti yrittäjistä, joista suurin osa toimi Kuusamossa jonkin

muun toimialan kuin matkailuelinkeinon parissa (taulukko 7). He olivat käyneet joko toisen asteen

oppilaitoksen tai pelkästään peruskoulun tai vastaavan. Monet valveutuneet eivät hyötyneet taloudelli-

sesti matkailusta eivätkä kokeneet juuri osallistuneensa kunnan matkailusuunnitteluun. Ryhmän jäse-

nillä oli henkilökohtaisia kontakteja matkailijoiden kanssa harvemmin kuin kerran kuukaudessa.

Varauksellisesti matkailuun suhtautuvat muodostivat toisen ryhmän, johon kuului 79 jäsentä (29 %

vastaajista). Kyseinen ryhmä sai pienemmän (negatiivisen) keskiarvoluvun matkailun sosiaalisia ja

taloudellisia hyötyvaikutuksia ja matkailun kehittämistä luonnehtivilla faktoreilla kuin muut ryhmät.

Ryhmän jäsenet epäilivät muita useammin matkailusta aiheutuvia sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuk-

sia. Varaukselliset asennoituivat matkailuun ja matkailun vaikutuksiin tarkastelluista ryhmistä toiseksi

kriittisimmin, mutta olivat siitä huolimatta matkailumyönteisiä. Ainoastaan yksi varauksellisten ryhmän

jäsen ilmoitti suhtautuvansa matkailuun kielteisesti.

Erityisesti posiolaiset ja taivalkoskelaiset vastaajat asennoituivat varauksellisesti matkailuun. Vara-

uksellisten ryhmän jäsen oli useammin luottamushenkilö tai viranhaltija kuin yrittäjä. Huomattava osa

ryhmän jäsenistä oli kaupungin-/kunnanvaltuutettuja. Varaukselliset olivat yleensä käyneet toisen as-

teen oppilaitoksen eivätkä saaneet lainkaan tuloja matkailusta. He olivat osallistuneet kunnan matkai-

lusuunnitteluun jonkin verran tai eivät lainkaan. Ryhmän yrittäjäjäsenten tyypillisin toimiala oli maa- ja

metsätalous, ja heillä oli henkilökohtaisia kontakteja matkailijoiden kanssa harvemmin kuin kerran

kuukaudessa.

- 26 -



Taulukko 7. Koillis-Suomen avainhenkilöiden ja yrittäjien taustatiedot ryhmittäin (%). Taulukossa on esitetty ne muuttujat, jotka korreloivat vähintään melkein merkitsevästi (� � 0,05) ryhmän kanssa. Muuttuja Valveu- Varauk- Kannat- Yhteensä tuneet selliset Realistit tajat % nVastaajan asema (�2(3) = 17,4, � = 0,001, ***) Avainhenkilö 9,3 44,3 25,8 20,6 100,0 n=97Yrittäjä 17,2 20,7 33,3 28,8 100,0 n=174 N=271Avainhenkilön edustama kunta/ yrityksen sijaintikunta (�2(9) = 134,8, � = 0,000, ***) Kuusamo 17,8 2,2 54,8 25,2 100,0 n=135Posio 10,9 67,4 4,3 17,4 100,0 n=46Salla 14,0 37,2 6,9 41,9 100,0 n=43Taivalkoski 8,5 61,7 8,5 21,3 100,0 n=47 N=271Koulutusaste (�2(6) = 16,9, � = 0,010, *) Korkea-asteen koulutus 9,3 21,9 29,7 39,1 100,0 n=64Toisen asteen koulutus 14,9 35,5 26,9 22,7 100,0 n=141Muu koulutus 20,0 23,3 41,7 15,0 100,0 n=60 N=265Avainhenkilön kotitalouden/ yrityksen tulorakenne (�2(6) = 36,1, � = 0,000, ***) Pääasialliset tulot matkailusta 8,7 6,5 37,0 47,8 100,0 n=46Satunnaisia tuloja matkailusta 19,1 20,2 33,7 27,0 100,0 n=89Ei tuloja matkailusta 12,5 43,0 28,1 16,4 100,0 n=128 N=263Osallistuminen kunnan matkailusuunnitteluun (�2(6) = 20,6, � = 0,002, **) Osallistunut paljon 0,0 10,0 30,0 60,0 100,0 n=20Osallistunut melko paljon/jonkin verran 11,8 32,9 30,3 25,0 100,0 n=152Ei osallistunut 21,5 26,5 31,6 20,4 100,0 n=98 N=270Avainhenkilön asema kunnassa (�2(3) = 9,4, � = 0,024, *) Kaupungin-/kunnanvaltuutettu 9,7 51,4 25,0 13,9 100,0 n=72Viran-/toimenhaltija 8,0 24,0 28,0 40,0 100,0 n=25 N=97Yrityksen toimiala (�2(12) = 21,7, � = 0,041, *) Maa- ja metsätalous 13,2 34,2 36,8 15,8 100,0 n=38Elintarvike- ja puunjalostusteollisuus 27,8 22,2 38,9 11,1 100,0 n=18Vähittäiskauppa 22,4 18,4 28,6 30,6 100,0 n=49Matkailu 8,9 11,1 31,1 48,9 100,0 n=45Informaatioala 20,8 20,8 37,5 20,8 100,0 n=24 N=174Yrittäjän matkailijakontaktien määrä (�2(6) = 22,0, � = 0,001, ***) Päivittäin 11,7 8,3 36,7 43,3 100,0 n=60Keskimäärin kerran viikossa 17,8 17,8 33,3 31,1 100,0 n=45Ei lainkaan tai harvemmin kuin kerran 22,4 32,9 31,3 13,4 100,0 n=67kuukaudessa N=172

Kolmas ryhmä realistit oli jäsenmäärältään suurin ryhmä. Siihen kuului 83 vastaajaa eli lähes kol-

mannes (31 %) analyysin avainhenkilöistä ja yrittäjistä. Realistit saivat muita ryhmiä suuremman kes-

- 27 -



kiarvoluvun matkailun sosiaalisia ja taloudellisia hyötyvaikutuksia kuvaavalla faktorilla ja negatiivisen

arvon matkailun kehittämistä korostavalla faktorilla. Ryhmän jäsenten mielestä matkailu aiheutti myön-

teisiä sosiaalisia ja aluetaloudellisia vaikutuksia, kuten tunnettuuden lisääntymistä sekä liikenneyhte-

yksien, palvelutarjonnan ja väestörakenteen kohentumista. Monien mielestä matkailijoiden vierailut

näkyivät kuitenkin myös haittoina luonnonympäristössä sekä lisääntyneenä rikollisuutena ja päih-

teidenkäyttönä. Realistit asennoituivat matkailuun ja matkailun vaikutuksiin tarkastelluista ryhmistä

toiseksi myönteisimmin. Varaukselliset ja realistit sijoittuivat mielipiteissään usein valveutuneiden ja

kannattajien ryhmien välille. Madrigal (1995) sekä Fredline ja Faulkner (2000) nimesivät vastaavan

ryhmän realisteiksi tutkiessaan paikallisväestön asennoitumista matkailuun. Myös heidän tutkimuksis-

saan realistit huomioivat sekä matkailusta aiheutuvat haitat että hyödyt.

Realistit koostuivat pääasiassa Kuusamossa toimineista eri toimialojen yrittäjistä. Jäsenet olivat

yleensä käyneet joko toisen asteen oppilaitoksen tai peruskoulua vastaavan koulun. Yli puolet ryhmän

jäsenistä sai vähintään satunnaisesti tuloja matkailusta. He olivat osallistuneet kunnan matkailusuun-

nitteluun useimmiten jonkin verran tai melko paljon, mutta ryhmässä oli myös niitä, jotka eivät osallis-

tuneet suunnitteluun. Ryhmän yrittäjäjäsenillä oli henkilökohtaisia kontakteja matkailijoiden kanssa

vähintään kerran viikossa.

Reilu neljännes (26 %) vastaajista, 70 avainhenkilöä tai yrittäjää, muodosti kannattajien ryhmän.

Kannattajat saivat muita ryhmiä suuremman keskiarvoluvun aineettomia hyötyvaikutuksia ja matkailun

kehittämistä luonnehtivien faktoreiden kohdalla. Sen sijaan kielteisiä vaikutuksia kuvaavan faktorin

arvo oli ryhmän kohdalla kaikkein negatiivisin. Ryhmän jäsenten suhtautuminen matkailuun jäsentyi

matkailun myönteisten vaikutusten kautta, eivätkä he kokeneet matkailusta aiheutuvan merkittäviä

kielteisiä vaikutuksia. Kannattajat olivat kaikkein matkailumyönteisin ryhmä: valtaosa (90 %) ryhmän

jäsenistä ilmoitti suhtautuvansa kuntaan suuntautuvaan matkailuun erittäin myönteisesti. Kannattajat

asennoituivat tarkastelluista ryhmistä kaikkein myönteisimmin useimpiin matkailun vaikutuksia ja

kehittämistä koskeviin väittämiin. He kannattivat muita useammin myös kansainvälisen matkailun

edistämistä.

Kannattajiin lukeutui erityisesti sallalaisia ja kuusamolaisia vastaajia. Kannattajien ryhmän jäsen oli

useammin matkailu- tai vähittäiskaupan yrittäjä kuin luottamushenkilö tai viranhaltija. Viran- ja toimen-

haltijoiden keskuudessa vastaajat kuuluivat yleisimmin kannattajien ryhmään, kun valtuutettujen kes-

kuudessa kannattajia oli vain vähän. Monet ryhmän jäsenet olivat suorittaneet korkeakoulututkinnon ja

saivat pääasialliset tulot matkailusta. Valtaosa jäsenistä oli osallistunut kunnan matkailusuunnitteluun

vähintään jonkin verran. Mielestään paljon matkailusuunnitteluun osallistuneista vastaajista suurin osa

kuului juuri kannattajien ryhmään. Ryhmän yrittäjäjäsenillä oli henkilökohtaisia kontakteja matkailijoi-

den kanssa päivittäin.

- 28 -



Suhtautuminen matkailun ja muiden elinkeinojen kehittämiseen

Vastaajat ottivat kyselylomakkeessa kantaa siihen, miten matkailuelinkeinon toimintaedellytyksiä tulisi

kehittää tulevaisuudessa suhteessa kolmeen muuhun alueen kehittämissuunnitelmissa painopisteeksi

valittuun elinkeinoon: maa- ja metsätalouteen, elintarvike- ja puunjalostusteollisuuteen sekä tietoteolli-

suuteen. Matkailulle haluttiin antaa merkittävä rooli alueen elinkeinoelämässä, sillä useimpien vastaa-

jien mielestä Koillis-Suomessa tulisi suunnata enemmän resursseja matkailuun kuin muihin elinkeinoi-

hin. Avainhenkilöiden joukossa elintarvike- ja puunjalostusteollisuuden kehittäminen sai kuitenkin lä-

hes yhtä suuren kannatuksen kuin matkailun kehittäminen.

Vaikka yleinen mielipide oli useimmiten matkailun kehittämisen kannalla, avainhenkilöistä ja yrittä-

jistä muodostettujen ryhmien välillä näkemykset poikkesivat toisistaan. Valveutuneet monipuolistaisi-

vat kunnan elinkeinorakennetta: heidän mielestä alkutuotannolla (�2(6) = 48,4, � = 0,000, ***), elintar-

vike- ja puunjalostusteollisuudella (�2(6) = 30,4, � = 0,000, ***) sekä informaatioalalla (�2(6) = 25,7, � =

0,000, ***) tulisi olla matkailua merkittävämpi asema kunnassa (kuva 3). Varaukselliset ja realistit sijoit-

tuivat mielipiteissään valveutuneiden ja kannattajien välille. He kehittäisivät selvästi useammin matkai-

luelinkeinoa kuin alkutuotantoa, mutta kannattivat matkailun ohella elintarvike- ja puunjalostusteolli-

suuden sekä tietoteollisuuden kehittämistä. Aluekehittämistä ei siis tulisi toteuttaa ainoastaan matkai-

lun varassa. Kannattajien mukaan matkailua tulee sen sijaan kehittää enemmän kuin muita elinkeinoja

kunnassa, sillä matkailusta saadaan enemmän tuloja ja työllisyyttä kuin mistään muusta elinkeinosta

kunnassa. Kannattajat kehittäisivätkin odotetusti keskimääräistä enemmän matkailuelinkeinoa kuin

maa- ja metsätaloutta, elintarvike- ja puunjalostusteollisuutta tai tietoteollisuutta.

- 29 -



0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Matkailuelinkeino

Matkailuelinkeino

Matkailuelinkeino

Matkailuelinkeino

Matkailuelinkeino

Matkailuelinkeino

Matkailuelinkeino

Matkailuelinkeino

Matkailuelinkeino

Matkailuelinkeino

Matkailuelinkeino

Matkailuelinkeino

Val

veut

unee

t(n

=38-

39)

Var

auks

ellis

et(n

=78)

Rea

listit

(n=8

1)K

anna

ttaja

t (n=

68)

Kehittäisin enemmän matkailuelinkeinoa kuin kyseistä elinkeinoa/toimialaaKehittäisin elinkeinoja/toimialoja yhtä paljon Kehittäisin enemmän kyseistä elinkeinoa/toimialaa kuin matkailuelinkeinoa

Maa- ja metsätalous

Elintarvike- ja puunjal.

Tietoteollisuus



Tietoteollisuus



Tietoteollisuus



Tietoteollisuus

Kuva 3. Avainhenkilöistä ja yrittäjistä muodostettujen ryhmien näkemykset kunnan matkailun ja esite-tyn elinkeinon tai toimialan kehittämisestä Koillis-Suomessa vuosina 2003 ja 2005 (n=265–266).

Kaikki haastatellut matkailun kansainvälistymishankkeen ohjausryhmän jäsenet nostivat matkailun

tärkeimpien kehitettävien elinkeinojen joukkoon Koillis-Suomessa. Matkailulla oli haastateltavien mie-

lestä luontaiset vahvat edellytykset alueella, ja sen kehittämisessä nähtiin mahdollisuuksia ja vielä

hyödyntämättömiä resursseja. Sallassa matkailu nähtiin ainoana tulevaisuuden elinkeinona, sillä muita

kehittämisen vaihtoehtoja ei juuri koettu olevan olemassa. Posiolla matkailun hyödyntämisen todettiin

olevan vasta alkuasteella, mutta sen uskottiin tarjoavan toimeentuloa kuntalaisille tulevaisuudessa.

Useimmat haastatellut eivät kuitenkaan pitäneet matkailua ainoana elinkeinona, johon kehittämis-

panostuksia tulisi kohdentaa. Näin ajateltiin siitä huolimatta, että haastattelun kohderyhmän muodosti-

vat matkailuelinkeinon kehittämiseen tähtäävät kansainvälistymishankkeen toimijat. Erityisesti Posion

- 30 -



ja Taivalkosken haastatteluissa kävi ilmi, että matkailun ei pitäisi olla ainoa aluekehityksen väline.

Kehittämisessä on huomioitava matkailun ohella myös muut alueen vahvuudet ja erityisesti maa- ja

metsätalous sekä teollisuus:

”Matkailu on jota pitää kehittää, mutta sillälailla juuri niin, että ei oo sellasta että suljetaan kaikki muu pois. Pitää kunnioittaa ja kattoa, että se maatalouselinkeino, sehän pitää nuo sivukylät asuttu-na.” ”Vähän semmonen ykssilmänen näkemys, että se (matkailu) on ainoa autuaaksi tekevä asia. Sil-loin kun puhutaan aluekehittämisestä… Tärkeä roolihan sillä on totta kai. Mutta että ei mihinkään yksittäiseen aluekehittämisen instrumenttiin ei minusta pidä sillä tavalla rakastua, että unohtaa ne muut vahvuudet, mitkä alueella on.”

Alueelliset ja yksilötason tekijät asennoitumisen selittäjänä

Vaikka koillissuomalaisten asennoituminen matkailuun ja sen kehittämiseen oli hyvin myönteistä, suh-

tautumisessa havaittiin joitakin alueellisia eroja. Varauksellisesti matkailuun suhtautuneet koostuivat

lähinnä posiolaisista ja taivalkoskelaisista vastaajista. Matkailumyönteisimmät kannattajat olivat erityi-

sesti kuusamolaisten ja sallalaisten muodostama ryhmä.

Kansainvälistymishankkeen ohjausryhmän jäsenet näkivät Kuusamon ja Sallan matkailumyöntei-

syyden ja matkailulle elinkeinopolitiikassa annetun korostuneen aseman taustalla alan kehittämisen

historian ja perinteet. Kuusamoa ja Sallaa yhdistää matkailun pitkien perinteiden lisäksi se, että mat-

kailu on rakentunut vahvojen matkailukeskusten – Rukan ja Sallatunturin – varaan (Vuoristo 2002).

Kuusamon myönteistä asenneilmastoa selitettiin myös matkailun myönteisellä kehityksellä: matkailu

ymmärretään elinkeinoksi, koska sen tuloja työllisyysvaikutukset ovat huomattavat ja matkailuun on

tehty suuria julkisia investointeja. Myös Sallassa matkailun nähdään tuovan kuntalaisille työtä ja toi-

meentuloa. Matkailun tuloja työllisyysvaikutukset olivat Koillis-Suomen kunnista suurimmat Kuusa-

mossa ja toiseksi suurimmat Sallassa vuonna 2003 (ks. Juntheikki & Korhonen 2005). Myös Koillis-

Suomen matkailukysynnän volyymi eroaa huomattavasti kunnittain. Viimeksi tilastoituina vuosina Kuu-

samossa rekisteröitiin suurin osa alueen yöpymisvuorokausista ja seuraavaksi eniten yöpymisiä tilas-

toitiin Sallassa (SVT 1998: 54; SVT 2000: 56; SVT 2006: 54–55). Positiivinen kehitys heijastuu kunta-

laisten myönteisenä asennoitumisena matkailuelinkeinon kehittämistä kohtaan.

Kuusamon ja Sallan välillä havaittiin kuitenkin yksi selkeä ero matkailun kehittämiseen asennoitu-

misessa: matkailu nähtiin Sallassa melkeinpä ainoana tulevaisuuden elinkeinona, sillä muita kehittä-

misen vaihtoehtoja kunnassa ei haastateltujen toimijoiden mukaan ole. Muiden elinkeinojen kehittämi-

nen koettiin vielä vaikeammaksi kuin matkailun edistäminen, jolla uskottiin olevan edes jonkinlaisia

edellytyksiä. Kuusamolaiset avainhenkilöt ja yrittäjät halusivat säilyttää kaupungin elinkeinorakenteen

monipuolisena siitä huolimatta, että he antaisivat matkailulle merkittävän aseman elinkeinopolitiikassa.

- 31 -



Koillis-Suomen kunnat eroavat toisistaan aluetalouden rakenteen ja volyymin suhteen. Kuusamossa

on suhteellisen monipuolinen ja vahva aluetalous, jonka ansiosta monipuolisen elinkeinorakenteen

kehittäminen nähdään mahdollisena myös tulevaisuudessa. Salla, Posio ja Taivalkoski ovat aluetalou-

den volyymiltaan selvästi Kuusamoa pienempiä kuntia. Sallassa kehittämisen mahdollisuuksia kaven-

taa paitsi aluetalouden koko myös yksipuolinen elinkeinorakenne: kunnan elinkeinoelämässä palvelut

ovat merkittävässä osassa ja teollisuutta ei juuri ole.

Kaikki kuusamolaiset eivät kannata matkailua varauksetta. Tästä on osoituksena se, että Koillis-

Suomen matkailun kehittämiseen kriittisimmin suhtautunut ryhmä valveutuneet koostui pääasiassa

kuusamolaisista, jonkin muun toimialan kuin matkailun parissa toimineista yrittäjistä. Valveutuneiden

näkemykset olivat tuttuja useimmille kuusamolaisille haastatelluille. Erään vastaajan mukaan Kuusa-

mon matkailulla on ollut kannattajia ja vastustajia alan kehittämisen koko historian ajan. Osa kaupunki-

laisista kokee, että matkailu näkyy liikaa kehittämishankkeissa ja panostuksissa. Ajattelutavan taustal-

la arveltiin olevan tietämättömyyttä, joka estää näkemästä matkailun kehittämisellä saavutettuja tulok-

sia. Kriittiset näkemykset selittyvät usein myös henkilökohtaisilla intresseillä.

Posiolaisista ja taivalkoskelaisista koostuneet varauksellisesti matkailuun suhtautuneet eivät antaisi

matkailulle erityisasemaa, vaan toivoivat matkailua kehitettävän muiden elinkeinojen ohella. Näke-

myksen taustalla vaikuttaa se, että kuntien elinkeinoelämä on rakentunut pääasiassa muiden elinkei-

nojen kuin matkailun varaan. Kansainvälistymishankkeen toimijoiden haastatteluissa matkailulle an-

nettua naapurikuntia vähäisempää asemaa selitettiin myös sillä, että matkailulla ja sen kehittämisellä

ei ole Posiolla ja Taivalkoskella yhtä pitkiä perinteitä kuin Kuusamossa ja Sallassa. Matkailun volyymi

ja taloudelliset vaikutukset ovat lisäksi Posiolla ja Taivalkoskella vähäisempiä kuin naapurikunnissa.

Vaikka matkailuelinkeino on ollut esillä kaikkien Koillis-Suomen kuntien kehittämissuunnitelmissa viime

vuosikymmeninä (ks. Juntheikki 2005), matkailu on nostettu erään haastatellun mukaan Posiolla ja

Taivalkoskella esiin korostuneesti vasta viime vuosina vaihtoehtoisena kehittämiskohteena, johon nyt

halutaan panostaa. Esimerkiksi Posiolla matkailu nähdään vieläkin uutena elinkeinoalana, johon suh-

taudutaan joskus ennakkoluuloisesti:

”…perinteisesti täällä on eletty maa- ja metsätaloudesta ja se on koettu semmoseksi oikeaksi työk-si, joka on hyväksyttävää työtä ja kunniakasta työtä. Sitten mennä noita juoppoja turisteja palave-lemmaan, niinku se yks sano, niin ei, hän ei lähe ikinä. Siinä on tällanen perinteet ja historia, meiän kunnan taloushistoria siellä takana vieläkin. Pikkuhiljaa asenneilmasto on kyllä menossa parem-paan suuntaan.”

Kuntalaisten varauksellista suhtautumista matkailun kehittämiseen selitettiin haastatteluissa myös

lähihistorian tapahtumilla: kunnat ovat panostaneet Posion Kirintövaaran ja Taivalkosken Taivalvaaran

kehittämiseen epäonnistunein tuloksin. Lukuisat konkurssit ovat horjuttaneet kuntalaisten uskoa mat-

kailun mahdollisuuksiin.

- 32 -



Avainhenkilöistä ja yrittäjistä muodostetut ryhmät erosivat toisistaan myös vastaajien taustatietojen

suhteen. Tässä tutkimuksessa ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti vähintään melkein merkitsevää

eroa vastaajan iän, sukupuolen, syntymä- ja asuinpaikan tai yrityksen iän, koon ja sijaintipaikan suh-

teen (ks. taulukko 7). Sen sijaan vastaajan asema, koulutusaste, matkailutulot ja matkailusuunnitte-

luun osallistumisen määrä vaikuttivat matkailuun asennoitumiseen. Avainhenkilöt eli luottamushenkilöt

ja viranhaltijat suhtautuivat matkailun kehittämiseen tyypillisesti varauksellisesti, kun suurin osa val-

veutuneista, realisteista ja kannattajista oli yrittäjiä. Korkeasti kouluttautuneet, matkailusuunnitteluun

osallistuneet ja matkailusta tuloja saaneet ryhmät suhtautuivat matkailuun erittäin myönteisesti ja kan-

nattivat matkailun kehittämistä. Myönteiseen suhtautumiseen vaikuttaa osaltaan se, että suunnitteluun

ja kehittämiseen osallistuneilla on todennäköisesti enemmän tietoa matkailun vaikutuksista ja sen

tarjoamista mahdollisuuksista aluekehityksen näkökulmasta kuin muilla vastaajilla (ks. Allen & Gibson

1987). Matkailusta saatavat taloudelliset hyödyt ja tietotaso matkailusta vaikuttavat paikallisväestön

myönteiseen asennoitumiseen myös aikaisempien tutkimusten mukaan (esim. Murphy 1983; Ryan &

Montgomery 1994; ks. Pearce ym. 1996: 19–20). Myös yrityksen toimialalla ja yrittäjän matkailijakon-

taktien määrällä oli yhteys matkailuun asennoitumiseen: myönteisimmin matkailuun ja sen kehittämi-

seen suhtautuivat luonnollisesti matkailijoista taloudellisesti hyötyvät matkailu- ja vähittäiskaupan yrit-

täjät, joilla oli myös paljon henkilökohtaisia kontakteja matkailijoiden kanssa. Paikallisten asukkaiden

ja matkailijoiden välisten kontaktien määrän ja laadun on usein todettu vaikuttavan matkailuun asen-

noitumiseen. Myönteisimmin matkailuun suhtautuvat ne, joilla on runsaasti kontakteja matkailijoiden

kanssa. Vastaavasti vähäinen vuorovaikutus on ennakoinut usein välinpitämätöntä suhtautumista

matkailuun (ks. Järviluoma 1993: 80–81; Pearce ym. 1996: taulukko 1.7).

Yhteenveto

Koillis-Suomen avainhenkilöt ja yrittäjät asennoituivat alueelle suuntautuvaan matkailuun hyvin myön-

teisesti. Avainhenkilöistä ja yrittäjistä muodostui neljä ryhmää, jotka suhtautuivat matkailuun eri tavoin.

Luottamushenkilöiden, viranhaltijoiden ja yrittäjien näkemyksiä ei tämän perusteella voi pitää homo-

geenisina (ks. Shortt 1994). Yksikään ryhmä ei kuitenkaan suhtautunut matkailuun kielteisesti tai vas-

tustanut matkailun kehittämistä, vaan asenteet erosivat matkailun vaikutusten kokemisen ja kehittämi-

sen päämäärien osalta.

Valveutuneiden asennoitumisessa painottuivat matkailun kielteiset vaikutukset, ja he olivatkin mat-

kailuun ja sen kehittämiseen kriittisimmin suhtautuva ryhmä (taulukko 8). Tästä huolimatta ryhmän

jäsenet pitivät kuntaan suuntautuvaa matkailua ja matkailijoita myönteisenä asiana. Valveutuneet eivät

pitäneet matkailua tehokkaana tapana ohjata aluekehitystä, vaan toivoivat kunnan elinkeinorakenteen

- 33 -



monipuolistamista. Ryhmän jäsenten mielestä alkutuotannolla, elintarvike- ja puunjalostusteollisuudel-

la sekä informaatioalalla tulisi olla matkailua merkittävämpi asema Koillis-Suomen elinkeinopolitiikassa

tulevaisuudessa. Monet valveutuneet eivät hyötyneet taloudellisesti matkailusta eivätkä juuri osallistu-

neet kunnan matkailusuunnitteluun. Heillä oli vain vähän henkilökohtaisia kontakteja matkailijoiden

kanssa. Valveutuneiden ryhmä koostui ensisijaisesti kuusamolaisista yrittäjistä, joista suurin osa toimi

jonkin muun toimialan kuin matkailuelinkeinon parissa. Valveutuneiden mielipiteiden taustalla saattaisi

erään tulkinnan mukaan olla näkemys siitä, että matkailua on jo kehitetty kaupungissa tarpeeksi julki-

silla varoilla. Toisin sanoen matkailusta on Kuusamossa kehittynyt jo niin vahva elinkeino, ettei sen

kehittämisen enää nähdä tarvitsevan mittavia julkisia panostuksia.

Taulukko 8. Koillis-Suomen avainhenkilöistä ja yrittäjistä muodostettujen ryhmien asennoituminen matkailuun ja sen kehittämiseen eräiden taustatietojen mukaan vuosina 2003 ja 2005 (n=271). Ryhmä Asennoituminen matkailun

vaikutuksiin ja kehittämi-seen

Asennoitumi-nen matkai-

luun

Matkailusta saatavat tulot

Osallistuminen matkailun

suunnitteluun

Kunta, jossa tyypillisesti

esiintyy Valveutuneet -Matkailun haittoja Jokseenkin Ei lainkaan Ei lainkaan Kuusamo (14 %, n=39) korostettiin myönteinen tai vähän tai vähän -Muita elinkeinoja on kehitettävä enemmän kuin matkailua Varaukselli-set

-Matkailun hyötyjä epäiltiin

Posio ja

(29 %, n=79) -Matkailua on kehitettävä Taivalkoski muiden elinkeinojen ohella Realistit -Huomioitiin sekä matkailun Kuusamo (31 %, n=83) hyödyt että haitat -Matkailua on kehitettävä muiden elinkeinojen ohella Kannattajat -Matkailun hyötyjä Erittäin Paljon Paljon Kuusamo ja (26 %, n=70) korostettiin myönteinen Salla -Matkailua on kehitettävä enemmän kuin muita elinkeinoja

Varaukselliset epäilivät muita useammin matkailusta aiheutuvia myönteisiä sosiaalisia ja taloudelli-

sia vaikutuksia. He asennoituivat matkailuun tarkastelluista ryhmistä toiseksi kriittisimmin, mutta olivat

siitä huolimatta matkailumyönteisiä. Varauksellisesti matkailuun suhtautuneet koostuivat lähinnä po-

siolaisista ja taivalkoskelaisista vastaajista. Realistit tiedostivat sekä matkailusta aiheutuvat haitat että

hyödyt. He asennoituivat matkailuun ja matkailun vaikutuksiin toiseksi myönteisimmin ja olivat pääasi-

assa Kuusamossa toimineita eri toimialojen yrittäjiä. Varaukselliset ja realistit sijoittuivat mielipiteis-

sään yleensä valveutuneiden ja kannattajien väliin. Varaukselliset ja realistit kehittäisivät tulevaisuu-

- 34 -



dessa selvästi useammin matkailuelinkeinoa kuin alkutuotantoa, mutta he kannattivat matkailun ohella

myös elintarvike-, puunjalostus- ja tietoteollisuuden kehittämistä. Heidän näkemyksiään tulkiten alue-

kehittämisessä ei siis pidä tukeutua pelkästään matkailun varaan.

Kannattajat olivat kaikkein matkailumyönteisin ryhmä. Ryhmän jäsenten suhtautuminen matkailuun

jäsentyi matkailun myönteisten vaikutusten kautta, eivätkä he kokeneet matkailusta aiheutuvan merkit-

täviä haittavaikutuksia. Kannattajat pitivät matkailua lupaavimpana aluekehityksen vaihtoehtona: hei-

dän mielestä matkailua tulee kehittää enemmän kuin mitään muuta elinkeinoa kunnassa matkailun

myönteisten taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten vuoksi. Monet kannattajat olivat suorittaneet

korkeakoulututkinnon ja saivat pääasialliset tulot matkailusta. Yrittäjäjäsenet olivat henkilökohtaisessa

kontaktissa matkailijoiden kanssa päivittäin. Valtaosa ryhmän jäsenistä oli myös osallistunut kunnan

matkailusuunnitteluun. Kannattajien tyypilliset kotikunnat olivat Kuusamo ja Salla, joissa matkailuelin-

keinon kehittäminen on johtanut matkailijamäärien ja myönteisten talousvaikutusten lisääntymiseen

(ks. Juntheikki & Korhonen 2005; Juntheikki 2005).

Pohdinta

Matkailuun ja matkailun kehittämiseen asennoiduttiin Koillis-Suomessa myönteisesti, mikä on osoitus

siitä, että matkailun kehitykselle on olemassa tulevaisuudessa hyvät edellytykset. Matkailu nähdään

kasvavana ja työvoimavaltaisena elinkeinona, joten on luonnollista, että sen kehittämistä pidetään

lupaavana keinona lisätä hyvinvointia alueella myös jatkossa. Sekä avainhenkilöt että yrittäjät halusi-

vat antaa matkailulle merkittävän roolin Koillis-Suomen elinkeinoelämässä. Matkailun kansainvälisty-

mishankkeen ohjausryhmän jäsenet näkivät matkailuelinkeinon luonnollisesti keskeisenä asiana Koil-

lis-Suomen aluekehityksen kannalta ja kokivat matkailun lisäävän erityisesti taloudellista hyvinvointia.

Matkailun aseman uskottiin kehittyvän myönteiseen suuntaan tulevaisuudessa, sillä alueella on havait-

tu matkailun kehittämisen positiiviset tulokset ja ymmärretty alan merkitys työllistäjänä. Matkailu miel-

letään haastateltavien mukaan yhä useammin vakavasti otettavaksi elinkeinoksi – ei enää pelkäksi

puuhasteluksi tai ”höpöhommaksi”, jollaisena sitä on aikaisemmin pidetty.

Koillis-Suomen aluekeskusalueella havaittiin hieman toisistaan poikkeavia näkemyksiä matkailusta

ja aluekehityksestä, ja suhtautumisessa matkailun ja muiden elinkeinojen kehittämiseen oli kuntakoh-

taisia eroja. Aluekeskusalue on poliittisen päätöksenteon kautta luotu hallinnollinen alue, joka sisältää

aluetalouden vahvuudeltaan ja rakenteeltaan erilaisia kuntia. Kunnat eroavat toisistaan myös matkai-

lullisten edellytyksien suhteen. Tästä syystä on luonnollista, että näkemykset eivät ole homogeenisia.

Yksittäisen kunnan rajallisten resurssien vuoksi voimavarojen yhdistäminen elinkeinoelämän kehittä-

misessä on tarpeen. Kuntien erilaiset lähtökohdat voivat kuitenkin johtaa ristiriitatilanteisiin, kun etsi-

tään yhteisiä elinkeinopolitiikan painopisteitä ja toteutetaan yhteistä elinkeinopolitiikkaa. Kuusamon

- 35 -



aluetalous on Koillis-Suomen kunnista vahvin ja monipuolisin, ja Sallan elinkeinoelämä on rakentunut

suhteellisesti tarkasteltuna eniten palvelujen varaan. Sallan kunta onkin irrottautunut varsinaisesta

aluekeskusohjelmasta, mutta on kuitenkin mukana yhteistyössä matkailun toimialalla (Väisänen 2006).

Tutkimusaineiston perusteella matkailuun uskottiin aluekehityksen välineenä erityisesti Sallassa,

jossa ei koettu olevan juuri muita kehittämisen vaihtoehtoja. Sallassa oli havaittavissa Koillis-Suomen

kunnista eniten Burnsin (1999) “matkailu ensin” -näkökulman mukaista perinteistä matkailukeskeistä

lähestymistapaa matkailusuunnitteluun (ks. Saarinen 2007b). Kuvassa 4 Sallan tilannetta esittävässä

mallissa (a) matkailu on valittu kehittämisen keskiöön ja alkutuotanto, elintarvike- ja puunjalostusteolli-

suus, palvelut sekä muut paikalliset elinkeinot integroidaan matkailuelinkeinoon ja sen kehittämistar-

peisiin. Tutkimuskirjallisuuden valossa matkailun valintaa yhdeksi ja ainoaksi kehitettäväksi elinkei-

noksi voidaan kritisoida. Vaikka matkailua on mahdollista käyttää aluekehityksen välineenä, alueen

tulevaisuuden rakentaminen yksinomaan matkailun varaan sisältää riskejä. Terve aluetalous pitää

Kauppilan (2000: 38) mukaan sisällään monipuolista elinkeinotoimintaa. Matkailu on lisäksi suhdan-

neherkkä ala ja altis monenlaisille häiriöille, jotka voivat nopeasti muuttaa elinkeinon toimintaedellytyk-

siä (Järviluoma 1993: 29–30). Toisaalta valintoja joudutaan tekemään kunnassa, jonka resurssit ovat

rajalliset. Kehityskeskeisen lähestymistavan (b) soveltaminen matkailusuunnitteluun kuntatasolla edel-

lyttää monipuolisemman elinkeinorakenteen ja vahvemman aluetalouden kuin matkailukeskeinen mal-

li.

- 36 -



Kuva 4. Perinteistä matkailukeskeistä lähestymistapaa matkailusuunnitteluun muistuttava Sallan malli (a) ja kehityskeskeistä lähestymistapaa muistuttava muiden Koillis-Suomen kuntien malli (b) (ks. Saa-rinen 2007b: kuva 3.1).

Matkailuelinkeinon edistäminen nähtiin tärkeänä myös muissa Koillis-Suomen kunnissa, mutta niis-

sä avainhenkilöt ja yrittäjät eivät kehittäisi tulevaisuutta yhtä tiukasti yhden elinkeinon varaan. Posion

ja Taivalkosken elinkeinoelämä on rakentunut pääasiassa muiden elinkeinojen kuin matkailun varaan.

Kuusamossa matkailun kehittämiseen on panostettu jo pitkään, mutta kaupungin suhteellisen vahvan

ja monipuolisen aluetalouden ansiosta se ei näytä olevan ainoa aluekehityksen väline. Muiden Koillis-

Suomen kuntien malli muistuttaa kehityskeskeistä (b) näkökulmaa matkailusuunnitteluun: matkailua

pidettiin ennemminkin yhtenä mahdollisena aluekehityksen välineenä muiden elinkeinojen, kuten elin-

tarvike-, puunjalostus- ja tietoteollisuuden sekä maa- ja metsätalouden joukossa. Kuusamossa, Posi-

olla ja Taivalkoskella elinkeinorakenne haluttiin siis säilyttää monipuolisena.

Kuvassa 4 esitettyjen mallien kehälle on valittu kuntien tärkeimpiä elinkeinoja, joihin matkailulla on

olemassa – ainakin potentiaalisia – kytkentöjä. Muiden Koillis-Suomen kuntien mallissa (b) kehällä

sijaitsevissa toimialoissa voi olla joitakin kuntakohtaisia eroja. Esimerkiksi Posiolla informaatioalan

yrityksiä ei juuri ole, mutta keramiikkateollisuus on vahvaa toisin kuin naapurikunnissa. Muut paikalliset

elinkeinot -luokkaan voidaankin lukea kuntien vahvuuksista riippuen esimerkiksi keramiikkateollisuus,

(mökki)rakentaminen sekä taide- ja käsityöala. Matkailulla on kytkentöjä myös kyseisiin toimialoihin.

Matkailu Alue ja

paikallisuus

Muut paikalli-set elin-keinot


Poronhoito

Vähittäis- kauppa, liikenne

ja muut palvelut

Elintarvike- ja puunjalostus-

teollisuus


Poronhoito ja kalatalous

Elintarvike- ja puunjalostus-

teollisuus

Muut paikalli-set elin-keinot Matkailu

b) a)

Vähittäis- kauppa, liikenne

ja muut palvelut

Informaatio-ala

- 37 -



Kehityskeskeisen lähestymistavan mukaisesti matkailu tulisi pyrkiä integroimaan osaksi aluekehi-

tystä ja sen eri elinkeinotoimintoja (Saarinen 2004: 31, 2007b). Tutkimuskirjallisuudessa on osoitettu,

että tiivistämällä yhteistyötä matkailun ja muiden elinkeinojen välillä on mahdollista lisätä myös matkai-

lun taloudellista kestävyyttä ja myönteisiä vaikutuksia (ks. Kauppila 2004: 216–222). Aineiston perus-

teella näyttää siltä, että Koillis-Suomessa haasteena on kytkeä matkailukehitys tiiviimmin paikalliseen

perinteiseen osaamiseen ja elinkeinoihin, kuten maa-, metsä-, poro- ja kalatalouteen sekä elintarvike-

ja puualaan. Myös informaatioala on potentiaalinen yhteistyökumppani esimerkiksi matkailupalvelujen

kehittämisessä. Matkailun myönteisten vaikutusten lisäämiseksi yritysten kannattaisi käyttää hankinto-

ja tehdessään mahdollisimman paljon paikallisia tavaran- ja palvelujentuottajia. Eri elinkeinojen väli-

nen yhteistyö sekä matkailukeskusten ja niitä ympäröivien alueiden välinen yhteistyö vähentää vuotoja

aluetaloudesta ja tarjoaa mahdollisuuden monipuolistaa matkailun palveluja tuotetarjontaa.

Kirjallisuus ja muut lähteet Allen, L. R. & R. Gibson (1987). Perceptions of community life and services: a comparison between leaders and community residents. Journal of the Community Development Society 18: 1, 89–103. Andereck, K. L. & C. A. Vogt (2000). The Relationship between Residents’ Attitudes toward Tourism and Tourism Development Options. Journal of Travel Research 39: 1, 27–36. Boyd, S. & C. M. Hall (2005). Nature-based Tourism in Peripheral Areas: Making Peripheral Destina-tions Competitive. Teoksessa Hall, C. M. & S. Boyd (toim.): Nature-based Tourism in Peripheral Ar-eas: Development or Disaster?, 273–280. Channel View Publications, Clevedon. Burns, P. (1999). Paradoxes in planning: tourism elitism or brutalism? Annals of Tourism Research 26: 2, 329–348. Butler, R. W. (1980). The Concepts of a Tourist Area Cycle of Evolution: Implications for Management of Resources. Canadian Geographer 24: 1, 5–12. Davis, D., Allen, J. & R. M. Cosenza (1988). Segmenting Local Residents By Their Attitudes, Interests, and Opinions Toward Tourism. Journal of Travel Research 27: 2, 2–8. Fredline, E. & B. Faulkner (2000). Host community reactions: a cluster analysis. Annals of Tourism Research 27: 3, 763–784. Getz, D. (1981). Tourism and Rural Settlement Policy. Scottish Geographical Magazine 97: 3, 158–168. Getz, D. (1986). Tourism and Population Change: Long-Term Impacts of Tourism in the Badenoch and Strathspey District of the Scottish Highlands. Scottish Geographical Magazine 102: 2, 113–126. Gilg, A. (1998). Switzerland: structural change within stability. Teoksessa Williams, A. M. & G. Shaw (toim.): Tourism and Economic Development. European Experiences, 151–174. 3. painos. John Wiley & Sons, Chichester.

- 38 -



Gunn, C. A. (1994). Tourism Planning. Basics, Concepts, Cases. 3. painos. 460 s. Taylor & Francis, Philadelphia. Hall, C. M. (2005). Tourism: Rethinking the Social Science of Mobility. 448 s. Pearson Education Lim-ited, Essex. Hall C. M. & J. M. Jenkins (1998). The policy dimensions of rural tourism and recreation. Teoksessa Butler, R. W., Hall, C. M. & J. Jenkins (toim.): Tourism and Recreation in Rural Areas, 16–42. John Wiley & Sons, Chichester. Junnila, E-M., Törn, A., Kälkäjä, T., Siikamäki, P. & A. Tolvanen (2003). Kestävä luontomatkailu. Na-turpolis Kuusamo koulutus- ja kehittämispalvelut, Tutkimuksia 2/2003, 71–84. Juntheikki, R. (2005). ”Matkailusta työtä ja toimeentuloa”: Koillis-Suomen matkailuelinkeino kehittä-missuunnitelmien ja tilastojen näkökulmasta. Naturpolis Kuusamo koulutus ja kehittämispalvelut, Tut-kimuksia 2/2005, 45–84. Juntheikki, R. & J. Korhonen (2005). Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset Koillis-Suomessa vuonna 2003. Kajaanin ammattikorkeakoulun julkaisusarja A Tutkimuksia 5. 72 s. Järviluoma, J. (1993). Paikallisväestön asennoituminen matkailuun ja sen seurausvaikutuksiin – esi-merkkinä Kolarin kunta. University of Oulu, Research Institute of Northern Finland, Research Reports no: 110. 152 s. Järviluoma, J. (1997). Matkailu kehittämisen välineenä paikallistason elinkeinomurroksessa: tapaus Kolari. Teoksessa Aho, S., Ilola, H. & J. Järviluoma (toim.): Matkailu ja kehitys. Näkökulmia alueiden ja kohteiden tarkasteluun, 128–139. Lapin yliopisto, Rovaniemi. Kangas, K., Siikamäki, P., Juntheikki, R., Kauppila, P. & J. Saarinen (2005). Luonto, matkailu ja alue-kehitys. Naturpolis Kuusamo koulutus ja kehittämispalvelut, Tutkimuksia 2/2005. 137 s. Kanniainen, A. (1999). SPSS for Windows Menetelmiä. Oulun yliopisto, ATK-keskus. 95 s. Kariel, H. G. (1989). Tourism and Development: Perplexity or Panacea? Journal of Travel Research 28: 1, 2–6. Kariel, H. G. (1993). Tourism and Society in Four Austrian Alpine Communities. GeoJournal 31: 4, 449–456. Kauppila, P. (1999). Matkailun taloudelliset vaikutukset Inarissa: tunnuslukuja ja arvioita. Nordia Tiedonantoja 4/1999, 88–95. Kauppila, P. (2000). Aluekehitys ja matkailu – tapaustutkimus eräistä Pohjois-Suomen seutukunnista vuosina 1988–1997. Nordia Tiedonantoja 1/2000. 44 s. Kauppila, P. (2002). Näkökulmia matkailun vaikutuksista aluekehitykseen: matkailun kehitysmalli. Ka-jaanin ammattikorkeakoulun julkaisusarja A Tutkimuksia 1, 85–101. Kauppila, P. (2004). Matkailukeskusten kehitysprosessi ja rooli aluekehityksessä paikallistasolla: esi-merkkeinä Levi, Ruka, Saariselkä ja Ylläs. Nordia Geographical Publications 33:1. 260 s.

- 39 -



Kinnunen, I. & J. Rusanen (1996). Alueellisen tiedon tilastolliset analysointimenetelmät SAS609-ohjelmistolla Unix-ympäristössä. Oulun yliopiston maantieteen laitoksen opetusmoniste 23. 102 s. Kinnunen, I. & J. Rusanen (2000). Alueellisen aineiston analyysi SAS-ohjelmistolla. Oulun yliopiston maantieteen laitoksen opetusmonisteita 30. 116 s. Madrigal, R. (1995). Residents’ perceptions and the role of government. Annals of Tourism Research 22: 1, 86–102. Metsämuuronen, J. (2001). Monimuuttujamenetelmien perusteet SPSS-ympäristössä. 198 s. Interna-tional Methelp ky, Helsinki. Montanari, A. (1995). The Mediterranean Region: Europe’s Summer Leisure Space. Teoksessa Mon-tanari, A. & A. M. Williams (toim.): European Tourism. Regions, Spaces and Restructuring, 41–66. John Wiley & Sons, Chichester. Moscardo, G. (2005). Peripheral Tourism Development: Challenges, Issues and Success Factors. Tourism Recreation Research 30: 1, 27–43. Murphy, P. E. (1983). Perceptions and Attitudes of Decisionmaking Groups in Tourism Centers. Journal of Travel Research 21: 3, 8–12. Nyberg, L. (1995). Scandinavia: Tourism in Europe’s Northern Periphery. Teoksessa Montanari, A. & A. M. Williams (toim.): European Tourism. Regions, Spaces and Restructuring, 87–107. John Wiley & Sons, Chichester. Pearce, P. L., Moscardo, G. & G. F. Ross (1996). Tourism Community Relationships. 259 s. Perga-mon, Oxford. Ryan, C. & D. Montgomery (1994). The attitudes of Bakewell residents to tourism and issues in com-munity responsive tourism. Tourism Management 15: 5, 358–369. Rämet, J., Kauppila, P. & J. Saarinen (2003). Paikallisväestö ja matkailu: kaupun-gin/kunnanvaltuutettujen ja johtavien viranhaltijoiden asennoituminen matkailuun Koillis-Suomessa. Naturpolis Kuusamo koulutus- ja kehittämispalvelut, Tutkimuksia 3/2003. 57 s. Rämet, J., Törn, A., Tolvanen, A. & P. Siikamäki (2005). Luonnonsuojelu ja luontomatkailu paikallisvä-estön silmin – kyselytutkimus Kuusamossa ja Syötteen alueella. Metsähallituksen luonnonsuojelujul-kaisuja, Sarja A 151. 48 s. Saarinen, J. (2003). The Regional Economics of Tourism in Northern Finland: The Socio-economic Implications of Recent Tourism Development and Future Possibilities for Regional Development. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism 3: 2, 91–113. Saarinen, J. (2004). Viimeinen oljenkorsi? Matkailu ja maaseudun aluekehitys. Maaseudun uusi aika 3, 26–38. Saarinen, J. (2007a). Contradictions of Rural Tourism Initiatives in Rural Development Contexts: Fin-nish Rural Tourism Strategy Case Study. Current Issues in Tourism 10: 1, 1–10. (painossa).

- 40 -



Saarinen, J. (2007b). Tourism in Peripheries: the Role of Tourism in Regional Development in North-ern Finland. Teoksessa Müller, D. K. & B. Jansson (toim.): Tourism in Peripheries: Perspectives from the Far North and South, 41–52. CAB International. (painossa). Saarinen, J. & P. Kauppila (2002). Matkailun aluetaloudellisten vaikutusten arviointi: matkailun tuloja työllisyysvaikutukset Pelkosenniemellä. Terra 114: 1, 25–36. Saeter, J. A. (1998). The significance of tourism and economic development in rural areas: a Norwe-gian case study. Teoksessa Butler, R. W., Hall, C. M. & J. Jenkins (toim.): Tourism and Recreation in Rural Areas, 235–245. John Wiley & Sons, Chichester. Sharpley, R. (2002). Tourism: A Vehicle for Development? Teoksessa Sharpley, R. & D. J. Telfer (toim.): Tourism and Development: Concepts and Issues, 11–34. Channel View Publications, Clevedon. Shortt, G. (1994). Attitudes of tourism planners: implications for human resource development. Tourism Management 15: 6, 444–450. Siikamäki, P. (2005). Paikallisväestön näkemys luonnonsuojelusta ja luontomatkailusta Kuusamossa ja Syötteellä. Naturpolis Kuusamo koulutus ja kehittämispalvelut, Tutkimuksia 2/2005, 25–44. Sälli, K. (2000). Matkailun kehittäminen. Valtiontalouden tarkastuskertomus 9/2000. 118 s. Valtionta-louden tarkastusvirasto, Helsinki. Sälli, K. (2002). Matkailun yritystuet. Valtiontalouden tarkastuskertomus 23/2002. 99 s. Valtiontalou-den tarkastusvirasto, Helsinki. Talonen, H., Laiho, M. & T. Pallonen (2000). Matkailun julkisen rahoituksen määrä ja kohdentuminen Suomessa. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 19/2000. 98 s. Talonen, H., Laiho, M., Willner, H. & A. Tammivuori (2005). Julkinen tuki matkailuhankkeisiin Suomes-sa vuosina 2000–2003. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 5/2005. 125 s. Tervo, M. (2000). Kvantitatiiviset menetelmät kulttuurimaantieteellisessä tutkimuksessa. Oulun yliopiston maantieteen laitoksen opetusmoniste 31. 88 s. Tähtinen, J. & H. Isoaho (2001). Tilastollisen analyysin lähtökohtia. Ensiaskeleet kvantiaineiston käsit-telyyn, analyysiin ja tulkintaan SPSS-ohjelmaympäristössä. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiede-kunta, Julkaisusarja C, Oppimateriaalit 13. 147 s. Valtakunnallinen matkailustrategiatyöryhmä (2006). Suomen matkailustrategia vuoteen 2020 & Toi-menpideohjelma vuosille 2007–2013. Kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisuja 21/2006. 102 s. Vanhamäki, S. (2003). Voiko matkailu olla sosiaalisesti kestävää? Paikallisväestön asennoituminen matkailuun Kuusamon Rukalla. Naturpolis Kuusamo koulutus- ja kehittämispalvelut, Työpapereita 3/2003. 61 s. Vuoristo, K-V. (2002). Regional and structural patterns of tourism in Finland. Fennia 180: 1–2, 251–259.

- 41 -



Williams, A. M. & G. Shaw (1998a). Introduction: tourism and uneven economic development. Teok-sessa Williams, A. M. & G. Shaw (toim.): Tourism and Economic Development. European Experi-ences, 1–16. 3. painos. John Wiley & Sons, Chichester. Williams, A. M. & G. Shaw (toim.) (1998b). Tourism and Economic Development. European Experi-ences. 3. painos. 425 s. John Wiley & Sons, Chichester. Zimmermann, F. M. (1995). The Alpine Region: Regional Restructuring Opportunities and Constraints in a Fragile Environment. Teoksessa Montanari, A. & A. M. Williams (toim.): European Tourism. Regions, Spaces and Restructuring, 19–40. John Wiley & Sons, Chichester. Tilastot: StatFin-tilastopalvelu (2004). Tilastokeskus. Väestö. <http://statfin.stat.fi/statweb/start.asp?LA=fi&DM=SLFI&lp=catalog&clg=vaesto>. 19.10.2004, 3.11.2004, 7.12.2004. StatFin-tilastopalvelu (2006). Tilastokeskus. Väestö. <http://statfin.stat.fi/statweb/start.asp?LA=fi&DM=SLFI&lp=catalog&clg=vaesto>. 10.4.2006. SVT (Suomen virallinen tilasto) (1993). Väestölaskenta 1990. Osa 7C. Kuntatiedot – Keski- ja Pohjois-Suomi. Tilastokeskus, Helsinki. SVT (Suomen virallinen tilasto) (1998). Liikenne ja matkailu 1998:10. Matkailutilasto 1998. Tilastokes-kus, Helsinki. SVT (Suomen virallinen tilasto) (2000). Liikenne ja matkailu 2000:11. Matkailutilasto 2000. Tilastokes-kus, Helsinki. SVT (Suomen virallinen tilasto) (2006). Liikenne ja matkailu 2006. Matkailutilasto 2006. Tilastokeskus, Helsinki. Tilastokeskus (1979). Väestön elinkeino. Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975. Tilastollisia tiedonantoja N:o 63. Tilastokeskus, Helsinki. Haastattelut: Huhtala, Pekka, hallinto- ja elinkeinojohtaja, Sallan kunta 22.5.2006. Kämäräinen, Jouko, toimitusjohtaja/yrittäjä, Rukapalvelu Oy, Ruka 17.5.2006. Lantto, Reijo, yrittäjä, Himmerkinlahti Oy, Posio 30.5.2006. Nykänen, Veijo, yritystoimenjohtaja, Posion kunta 30.5.2006. Perttunen, Mika, toimitusjohtaja, Naturpolis Oy, Kuusamo 23.5.2006. Pylkkänen, Jouni, yrittäjä, Posio 29.5.2006. Rytkönen, Tuija, toiminnanjohtaja, Ruka-Kuusamo matkailuyhdistys, Kuusamo 24.5.2006.

- 42 -



Saarinen, Seppo, myynti- ja markkinointipäällikkö, Rukakeskus Oy, Ruka 23.5.2006. Saastamoinen, Outi, projektipäällikkö/toimialavastaava, Naturpolis Oy, Kuusamo 24.5.2006. Schroderus, Juha, yrittäjä, Hotelli Herkko, Taivalkoski 31.5.2006. Seppänen, Jussi, johtaja, Sallan Tunturipalvelut Oy, Sallatunturi 22.5.2006. Turpeinen, Vesa, kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen, Taivalkoski 30.5.2006. Internet-lähteet: Koillis-Suomen Aluekeskus Naturpolis Kuusamo (2005). <http://www.koillis-suomi.fi/>. 29.8.2005. Muut lähteet: Väisänen, Seija <[email protected]> (2006). Henkilökohtainen sähköpostiviesti 6.11.2006.

- 43 -




Luonnonsuojelualueet luontomatkailun kohdealueina

Pirkko Siikamäki Dosentti, Oulangan tutkimusaseman johtaja

[email protected] Oulangan tutkimusasema

Liikasenvaarantie 134, 93999 Kuusamo

Katja Kangas FM, tutkija

[email protected] Biologian laitos

Oulun yliopisto, PL 3000, 90014 Oulun yliopisto

Kuusamon kaupunki




Kuusamo 2006

RAKENNERAHASTOT

RAKENNERAHASTOT

- 44 -



SISÄLTÖ

Johdanto.................................................................................................................................................46

Luontomatkailun kehitys ...........................................................................................................46 Luonnonsuojelualueiden merkitys matkailukohteina ................................................................46 Luontomatkailun ekologiset vaikutukset ...................................................................................49 Luonnonsuojelualueiden kohdistuvan luontomatkailun taloudellinen merkitys ........................53 Luontomatkailun tulevaisuuden kuva........................................................................................53 Tutkimuksen tavoitteet ..............................................................................................................55

Tutkimuksen toteutus, aineisto ja menetelmät.......................................................................................56

Kyselytutkimus ..........................................................................................................................56 Leiripaikkatutkimus ...................................................................................................................57

Tulokset ja tulosten pohdinta .................................................................................................................57

Matkailuaktiviteettien soveltuminen luonnonsuojelualueelle ....................................................57 Leiripaikkatutkimus ...................................................................................................................62

Yhteenveto .............................................................................................................................................63

Kirjallisuusluettelo...................................................................................................................................64

- 45 -



Esipuhe Oulangan kansallispuiston merkkivuotena on ajankohtaista pysähtyä pohtimaan luonnonsuojelualuei-

den merkitystä luontomatkailukohteina. Meille Oulangan tutkimusasemalla toimiville tutkijoille Oulan-

gan kansallispuisto toimii itsestäänselvänä tutkimuskohteena niin sijaintinsa kuin merkityksensäkin

puolesta.

Oulangalle suunniteltiin ensimmäistä puistoa jo yli sata vuotta sitten. Alue oli jo tuolloin luonnontut-

kijoiden piirissä laajasti tunnettu ainutlaatuisten maisemiensa ja etenkin alueella esiintyvien harvinais-

ten kasviensa vuoksi. Tällä hetkellä Oulanka on vetovoimainen matkailukohde ja muodostaa yhdessä

valtakunnan rajan takana sijaitsevan Paanajärven kansallispuiston kanssa kansainvälisestikin mielen-

kiintoisen kokonaisuuden. Kortesalmen kansainvälisen raja-aseman avaamisen myötä odotukset en-

tistä vilkkaammalle matkailukäytölle ovat nousseet molemmin puolin rajaa. Vilkastunut matkailukäyttö

ja kasvavat kävijämäärät eivät kuitenkaan näy ainoastaan kasvina matkailutuloina vaan väistämättä

myös ympäristön kulumisena. Luonnonsuojelu- ja matkailutavoitteiden yhteensovittaminen on koko-

naisuus, jossa tarvitaan monenlaista tutkimustietoa alueiden suunnittelu ja hoidon perustaksi.

Tässä tutkimuksessa pohdimme yleisellä tasolla luonnonsuojelualueiden merkitystä luontomatkai-

lukohteina, matkailun ja luonnonsuojelun yhdistämisen erityiskysymyksiä sekä kestävän matkailun

kehittämistä. Julkaisun tulososio on kaksiosainen: ensimmäisessä osassa raportoimme tuloksia pai-

kallisväestölle tehdystä kyselytutkimuksesta ja toisessa osiossa esitämme tuloksia yhdestä ekologi-

seen kestävyyteen liittyvästä osatutkimuksesta.

Kuusamossa ja Oulussa 22.11.2006

Pirkko Siikamäki ja Katja Kangas

- 46 -



Johdanto

Luontomatkailun kehitys Matkailu on todettu monessa yhteydessä yhdeksi mailman laajimmista ja nopeimmin kasvavista teol-

lisuuden sektoreista (mm. Eagles 2002; Hall & Page 1999; Lindberg 1998; Mowforth & Munt 2003).

Vaikka matkailun eri osa-alueiden vertailu on vaikeaa, matkailun muodoista luontomatkailun on arvi-

oitu olevan yksi nopeimmin kasvavista (Buckley 2004a; Fennell 1999). Maailmanlaajuisesti on arvioi-

tu, että noin puolet kaikesta matkailusta on nk. geomatkailua eli matkakohteen vetovoimaisuus liittyy

paikan luonnonmaantieteellisiin ominaisuuksiin (Stueve ym. 2002). Luonto on useiden tutkimusten

mukaan ensijainen vetovoimatekijä Pohjois-Suomen matkakohteissa (esim. Jyvälä 1988, Kauppila

1996, 1997, Saarinen 1996, Silvennoinen ym. 1998, Järviluoma 2001).

Luontomatkailu on käsitteenä vielä jokseenkin selkiytymätön (Saarinen 2005). Tässä artikkelissä

taustalla on sekä kotimaisessa että kansainvälisessä kirjallisuudessa käytetty luonnehdinta luonto-

matkailusta: luontomatkailu on laajemman matkailutalouden osa, johon liittyvä tarjonta ja kulutusmo-

tiivit perustuvat keskeisiltä osiltaan luonnonympäristöön, sen vetovoimaan ja luonnossa toteutettaviin

matkailuaktiviteetteihin (Fennell 1999, Järviluoma 2001, Saarinen 2002).

Luontomatkailun merkitys erityisesti syrjäseutujen kehittämiselle on tunnistettu. Esimerkiksi

VILMAT-työryhmän (Ympäristöministeriö 2002) toimenpideohjelma kirjaa yhdeksi tavoitteeksi luon-

tomatkailun työpaikkojen kaksinkertaistamisen vuoteen 2010 mennessä. Työryhmä ennusti luonto-

matkailun kasvun olevan 8-10 prosentin luokkaa ja arvioi sektorin osuuden olevan noin kolmasosa

koko matkailun kokonaistyöllistävyydestä. Luontomatkailusta toivotaan yleisesti apua taantuvien

maaseutualueiden kehitykselle. Syrjäseutujen tiedetään olevan matkailun kannalta hyvin vetovoimai-

sia alueita, joiden kulttuuri- ja luonnonympäristöt ovat säilyneet (Saarinen 2005). Toisaalta syrjäseu-

tujen matkailun kehittämiseen haitallisesti vaikuttavat alueiden vähäinen poliittinen ja taloudellinen

vaikutusvalta, niiden perifeerisyys, yksipuolinen aluetalous sekä muuttotappio (Hall & Boyd 2005).

Luonnonsuojelualueiden merkitys matkailukohteina

Suomalaista luontoa suojellaan monipuolisella luonnonsuojelualueverkostolla. Matkailun kannalta

tärkein suojelualuetyyppi on kansallispuistot, jotka ovat usein laaja-alaisia ja sisältävät luonnonnähtä-

vyyksiä sekä erityisiä luonnonarvoja. Luonnonsuojelutehtävänsä ohella kansallispuistoilla ja muilla

suojelualueilla on myös keskeinen rooli ympäristökasvatuksessa, luonnon virkistys- ja matkailukäy-

tössä sekä tutkimuksessa. Parhaimmillaan luonnonsuojelualueiden erilaiset käyttömuodot edistävät

- 47 -



sekä paikallista taloudellista toimeliaisuutta, paikallisen kulttuurin ja identiteetin säilymistä että luon-

nonsuojelutavoitteiden toteutumista. Luontomatkailun kehittämistä pidetään usein työkaluna näiden

kestävyyden eri komponenttien saavuttamiseksi (Buckley 2004).

Luonnonsuojelulla ja luontomatkailulla on pitkä yhteinen historia, eikä luonnonsuojelualueiden

merkitys matkailukohteina ole sinällään uusi ilmiö. Perinteisessä luonnonsuojeluaatteessa vahvana

pontimena oli luonnon nähtävyyksien, kauniiden maisemien ja luonnonmuistomerkkien säilyttäminen

tuleville sukupolville (Taulukko 1). Järjestetty luontoon kohdistuva matkailu- ja virkistyskäyttö alkoi

Suomessa jo 1920– ja 1930-luvuilla, joilloin myös ensimmäisiä kansallispuistoja suunniteltiin ja pe-

rustettiin.

Taulukko 1. Luonnonsuojelun kohteiden ja perustelujen muutokset luonnonsuojeluhistoriassa (Jäppi-nen, 2000).

Luonnonsuojelun kohde Perustelu

2. Maailmansotaa edeltavä aika

• ”Näytteitä isänmaan luonnosta” • Esteettiset ja eettiset syyt

• Luontoarvojen ja luonnonkauneuden vaaliminen

2. Maailmansodan jälkeen

• Luonnonvarojen suojelu ja järkiperäinen hoito • Ihmisen luonnosta saama hyöty (Talou-

dellinen, virkistys, työllisyys, tutkimus- ja opetuskohde..)

1970-1980 –luku

• Uhanalaisten ja harvinaisten eliölajien suojelu • Puhdas luonto, puhtaat luonnontuotteet • Sukupuuttojen ehkäiseminen

1990- luku (YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi, Rio de Janeiro 1992) • Luonnon monimuotoisuus • Maapallon elämän säilyttäminen • Luonnon kestävä hoito ja käyttö • Luonnon köyhtymisen estäminen • Luonnonvaroista saadun hyödyn oikeudenmu-

kainen jakaminen • Ekologisen kestävyyden ja elämälle tär-

keiden biologisten prosessien ylläpito

• Eliölajien ja elinympäristöjen suotuisa suojeluta-so sekä suojelualueverkon edustavuus

• Hyödyt tuleville sukupolville; kehitys-maiden ja teollisuusmaiden välisen eriarvoisuuden vähentäminen

• Yhtenäiset luonnonalueet • Bd:hen sisältyvät taloudelliset mahdolli-suudet

• Arvokkaat pienelinympäristöt jne.. • Kansainväliset sopimukset ja yhteisö-lainsäädäntö

Luonnonsuojelualueista etenkin kansallispuistot ovat nähtävyyksiä ja luontomatkailukohteita yhä suo-

situmpia (Eagles 2004). Pohjois-Suomen kansallispuistojen kävijämäärät ovat jopa kolminkertaistu-

- 48 -



neet viimeisen vuosikymmenen aikana (Kuva 1., Gilligan ym. 2005). Luontomatkailun kasvu on viime

vuosina keskittynyt pääasiallisesti vetovoimaisten luonnonsuojelualueiden läheisyyteen (Saarinen

2005).

Vuoriston (2002) mukaan suomalaisista kansallispuistoista matkailukäytön kannalta tärkeimpiä

ovat Pohjois-Suomen suuret kansallispuistot (Urho Kekkosen, Lemmenjoen, Pallas-Yllästunturin ja

Oulangan kansallispuistot), saaristopuistot (Saaristomeren, Tammisaaren, Itäisen Suomenlahden ja

Perämeren kp:t) sekä useat muut pienemmät puistot (esim. Koli, Seitseminen, Pyhä-Luosto). Luon-

nonsuojelualueiden yksittäiset luontokohteet, kauniit maisemat, harvinaiset eliölajit ja luontotyypit

sekä luonnontilaiset metsät ja pienvesistöt ovat suojelualueiden vetovoimatekijöitä. Kansallispuistojen

tarjoama julkisesti tuotettu, monipuolinen palveluvarustus luontokeskuksineen, polkuverkostoineen,

autiotupineen, levähdyspaikkoineen sekä tietomateriaaleineen lisää edelleen niiden arvoa ja merki-

tystä matkailukohteina. Monien kansallispuistojen läheisyydessä lisäksi sijaitsee matkailukeskuksia,

joissa on tarjolla runsaasti erilaisia matkailupalveluja.

Kansallispuistojen arvioidut kävijämäärät 1992 - 2005

0

20 000

40 000

60 000

80 000

100 000

120 000

140 000

160 000

180 000

200 000

220 000

240 000

260 000

280 000

300 000

1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005

vuosi

käyn

timää

rä

Nuuksio

Saaristomeri

Seitseminen

Urho Kekkosen kansallispuisto

Oulanka

Perämeri

Riisitunturi

Rokua

Syöte

Lemmenjoki

Pallas-Yllästunturi

Pyhä-Luosto

Kuva 1. Muutamien suomalaisten kansallispuistojen käyntimäärien kehitykset vuosina 1992-2005. Lähde Anneli Leivo / Metsähallitus

- 49 -



Luontomatkailun ekologiset vaikutukset

Maailmanlaajuisesti matkailu vaikuttaa maankäyttöön ja maanpeitteeseen, energian kulutukseen,

eliölajien häviämisiin, vieraslajien ja tartuntatautien leviämiseen sekä muun muassa ihmisten ympä-

ristönäkemyksiin (esim. Gössling 2002). Luonnonsuojelualueille kohdistuvan ja kasvavan matkailun

haittapuolina alkuperäisen luonnon suojelulle ovat matkailijoiden tarpeisiin rakennettavan infrastruk-

tuurin vaikutukset, matkailijapalvelujen mukanaan tuomat ympäristörasitukset sekä matkailun aiheut-

tamat suorat, fyysiset ympäristöhaitat (esim. Borg 1997, Liddle 1997, Eagles & McCool 2002; Cole

2004, Buckley 2004). Koska jo vähäisetkin kävijämäärät aiheuttavat erilaisia vaikutuksia ympäristöön

(esim. Frissell & Duncan 1965, Grabherr 1982, Cole 1995a,b, Marion & Cole 1996, Tolvanen ym.

2004, Siikamäki 2003), pitää matkailu- ja virkistyskäytön suunnittelun ja ohjauksen perustua ympäris-

tövaikutusten hallintaan. Suunnittelematon matkailu voi johtaa ekologisten haittavaikutusten lisäksi

myös sosiaalisiin ongelmiin matkailukohteissa (Inskeep 1994).

Matkailulla ja virkistyskäytöllä on väistämättä vaikutuksia alueen kasvillisuuteen ja maaperään,

eläimistöön sekä vesistöihin. Kansallispuistojen luonnonsuojelu- ja virkistysarvon säilymisen kannalta

merkityksellistä on kuinka näkyviä, voimakkaita, pitkäkestoisia ja laajalle levinneitä nämä vaikutukset

ovat. Ympäristövaikutusten hallitsemattoman leviämisen estämiseksi onkin tärkeää määrittää hyväk-

syttävän muutoksen rajat ja löytää vaikutusten seuraamiseen sopivia mittareita ja indikaattorilajeja.

Taulukossa 2. on esitetty matkailun ja virkistyskäytön ekologisia vaikutuksia ja niiden seurantaan

mahdollisesti sopivia mittareita sekä indikaattoreita.

- 50 -



Taulukko 2. Matkailun aiheuttamia ekologisia vaikutuksia, vaikutusten aiheutumismekanismeja, vaikutusten mittaamiseen käytettäviä mittareita sekä indikaattoreja.

Ekologinen vaikutus Syy Mittari Indikaattorilajiesimerkkejä

Maaperä -Tiivistyminen Tallaus Maaperän kovuus -Orgaanisen aineksen häviäminen Tallaus Orgaanisen aineksen määrä -Kuluminen / eroosio Tallaus Polkujen leveys, syvyys, sivupolut yms. Kasvillisuusvaikutukset Lajistomuutokset -Lajiston rakenne -Esiintymien tila ja kunto -Vieras/kulttuurilajien invaasio

Tallaus Kerääminen Ihmisen tai kulttuurisidonnaisten lajien toimiminen siementen levittä-jänä

Lajiston peittävyys Lajistorakenne Lajilukumäärät Vieraslajeja / alkuperäisiä lajeja

Herkät lajit Lähteikköjen lajit -Kämmekät Vieras/ kulttuurilajit -Vesirutto -Peltorikkaruohot

Kasvipeitteen kuluminen Tallaus Kasvillisuuden peittävyys Kasvillisuuden vahingoittuminen Tallaus, kerääminen ja vahingoit-

taminen Kasvillisuuden kuntoa kuvaava indikaat-tori (puu-, pensas- ja kenttäkerroksen kunto)

Eläimistö Lajistomuutokset -Lajiston rakenne -Kantojen tila -Vieras/kulttuurilajien invaasio

Tahaton tai tahallinen häirintä Metsästys ja kalastus Ihmisen toimiminen vektorina

Lajidiversiteetti Lajistorakenne Populaatiokoko ja -rakenne Lisääntymismenestys Kulttuurisidonnaisten lajien esiintyminen

Suuret petolinnut – kotka, merikotka Harakka, varpunen, varis Taimen, harjus

Eläimistön käyttäytymismuutokset Ihmisen läsnäolo Ruokinta Jätteet maastossa

Pakoetäisyydet Uudet käyttäytymispiirteet lajeilla Kulttuurilajien esiintyminen

Tauti- ja loisinfektiot Ihmisen toimiminen vektorina Tautien ja loisten esiintyminen Kalaloiset Rapurutto Ekinokokki -loiset

Ympäristön tilan muutokset -Kuluminen -Roskaantuminen -Veden laadun heikkeneminen -Äänimaiseman muutokset

Tallaus Jätteiden kulkeutuminen Matkamuistojen kerääminen

Ympäristön tilaa kuvaava indikaattori (luonnontilainen – häiriintynyt) Roskien keruuseen käytetty työaika ja jätemäärät Melutaso



Colen (2004, kirjallisuuskatsaus) mukaan virkistyskäytön kokonaisvaikutus muodostuu käytön intensi-

teetistä sekä vaikutusalueesta (Kuva 2). Käytön intensiteettiin vaikuttavat useat eri tekijät; käytön

tiheys, käyttömuodon ja matkailijoiden käyttäytyminen, käytön vuodenaika sekä ympäristön olosuh-

teet. Kuinka laajalle alueelle käytön vaikutus levittyy, riippuu enemmänkin käytön spatiaalisesta ja-

kautumisesta (Cole 2004). Aikaisempien tutkimusten mukaan alueen käytön ja siitä aiheutuvan kulu-

neisuuden välisen suhteen on havaittu olevan ei-lineaarinen, jolloin kuluneisuus kasvaa nopeasti jo

hyvin alhaisella käytöllä, minkä jälkeen käytön lisääntyminen aiheuttaa enää pieniä muutoksia kulu-

neisuuden määrässä (esim. Hammit & Cole 1998, Cole 2004). Käytön ja sen vaikutuksen välinen

käyräviivainen suhde viittaa siihen, että kokonaisvaikutusalueen minimoimiseksi olisi parasta keskit-

tää käyttö mahdollisimman harvoille ja jo käytössä oleville kohteille (Cole 2004,kirjallisuuskatsaus).

Kuva 2. Matkailun kokonaisvaikutukseen vaikuttavat tekijät (Cole 2004 kirjallisuuskatsaus kuvan 4.6 mukaan)

Matkailun ja virkistyskäytön yksi näkyvimmistä ja myös tutkituimmista vaikutuksista ovat patikoinnista

ja leiriytymisestä aiheutuvan tallauksen vaikutukset kasvillisuuteen ja maaperään (Cole 2004, kirjalli-

suuskatsaus). Ekologiset muutokset ovat väistämättömiä ja tapahtuvat jo kevyen ja lyhytkestoisen

tallauksen jälkeen (esim. Cole 1995a, Tolvanen et al. 2001, 2004). Jo yhden vuorokauden mittaisen

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

- 52 -



leiriytymisen on havaittu saavan aikaan näkyviä muutoksia kasvillisuudessa (Cole 1995b). Kansallis-

puistojen kävijämäärien kasvaessa retkeilypolut ja autiotupien ympäristöt altistuvat yhä suuremmalle

kulutukselle. Esimerkiksi Saariselällä kävijämäärät ovat kasvaneet voimakkaasti ja tutkittujen autiotu-

pien ympäristössä kasvillisuudeltaan muuttuneiden havaittiin laajentuneen moninkertaisesti runsaan

25 vuoden aikana (Rautio ym. 2001). Leiripaikkojen kuluneisuutta sekä kulumiseen vaikuttavia tekijöi-

tä on tutkittu runsaasti Pohjois-Amerikassa (esim. Hammit & Cole 1998, Cole 2004, kirjallisuuskatsa-

us). Suomessa leiripaikkojen kuluneisuutta on tutkittu vasta vähän (esim. Hoogesteger & Havas

1976. Rautio ym. 2001) ja tarvitaankin lisää tutkimuksia erilaisissa luonnonympäristössä sijaitsevista

sekä erilaisen käyttöpaineen alla olevista leiripaikoista, jotta voitaisiin löytää kuluneisuuden seuran-

taan sopivia mittareita ja indikaattoreita sekä määrittää eri luontotyyppien ja taukopaikkojen kantoky-

ky kävijämäärän suhteen.

Kuva 3. Leiripaikka Oulangan kansallispuistossa

- 53 -



Luonnonsuojelualueiden kohdistuvan luontomatkailun taloudellinen merkitys

Tällä hetkellä matkailun merkitys ympärivuotisena tulonlähteenä on koko ajan kasvamassa Pohjois-

Skandinaviassa. Esimerkiksi monissa maaseutupitäjissä matkailutulot ylittävät jo tällä hetkellä maa-

ja metsätaloudentulot (Saastamoinen ym. 2000). Lapissa arvioidaan matkailun välittömien työllistävi-

en vaikutusten olevan noin 3000 – 4000 työpaikkaa (Saarinen 2004). Lapin matkailu perustuu pitkälti

luontoon, ja näinollen Lapissa matkailu työllistää enemmän kuin mikään muu luontoon tukeutuva

taloudellinen toimiala. Luontomatkailun suhteellinen merkitys työllistäjänä ja taloudellisesti merkittävä

tulevaisuuden alana on suurin syrjäseuduilla (Saarinen 2004).

Vaikka matkailun aluetaloudellisista vaikutuksista on tehty paljon tutkimuksia, suojelualueille koh-

distuvan luontomatkailun taloudellisten vaikutusten suuruudesta on tutkimustietoa varsin vähän tarjol-

la. Tähän on varmasti vaikuttanut menetelmälliset ongelmat, käsitteiden määrittelyvaikeudet sekä

aiheen rajaus. Luontomatkailu on saatettu lisäksi tutkijoidenkin piirissä mieltää marginaali-ilmiöksi,

jolla ei ole paljon taloudellista merkitystä. Tuoreen Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa tehdyn

tapaustutkimuksen mukaan luonnonsuojelualueilla on kuitenkin selkeä aluetaloudellinen merkitys

(Huhtala 2006). Tutkimuksessa menetelmänä käytettiin USA:ssa kehittettyä kävijätutkimuksiin ja

panos-tuotostaulukoihin perustuvaa menetelmää. Menopäiväkirjamenetelmällä toteutetun rahankäyt-

tötutkimuksen mukaan muut kuin paikalliset kävijät toivat alueelle talvella keskimäärin 365 ja kesällä

185 euroa. Yhteensä kansallispuistokävijät kuluttivat alueella vuoden aikana noin 24,3 miljoonaa

euroa. Matkailijoiden rahankäytöstä johtuvat työllisyysvaikutukset alueella olivat runsaat 160 ympäri-

vuotista työpaikkaa ja palkkatulovaikutukset noin 3,5 miljoonaa euroa (Huhtala 2006.)

Luontomatkailun tulevaisuuden kuva

Maailmanlaajuisesti muun muassa seuraavien pääkehityssuuntauksien on ennakoitu vaikuttavan

tulevaisuudessa luonnonsuojelualueille kohdistuvaan matkailuun Eagles (2004) :

− Puistojen kävijämäärät tulevat edelleen kasvamaan.

− Puistojen matkailukäyttö johtaa lisääntyvään osallistamiseen ja yhteistyöhön.

− Kävijöiden korkean koulutustason kautta vaatimustaso nousee kohti taitavampaa sekä korkeatasoisempaa puistojen hoitoa ja laadukkaampia palveluja.

− Väestön ikääntyminen muuttaa matkailukysyntää ja erilaisten matkailupalvelujen sekä –rakenteiden tarvetta.

- 54 -



− Internetin myötä tiedonsiirto ja tietämys vapaa-ajan viettomahdollisuuksista parantuu sekä vuorovaikutteisuus lisääntyy.

− Puistojen määrän ja suojellun alueen pinta-alan kasvu ylittää useiden puistojen kyvyn hoitaa alueita.

− Puistojen rahoitus muuttuu vähitellen yhteiskunnan rahoituksesta joustavampiin ra-hoitusmuotoihin. Puistomaksut tulevat käyttöön.

− Vähenevä öljy- ja kaasutuotanto vaikuttaa kansainväliseen matkustukseen, erityisesti kaukomatkailuun.

− Ilmaston muutos vaikuttaa luontomatkailuun monin tavoin.

Eri tekijöiden suhteelliset merkitykset vaihtelevat luonnollisesti aluettain. Skandinavian maiden on

ennustettu oleva tulevaisuudessa entistä houkuttelevempiä matkakohteita sekä kotimaisille että kan-

sainvälisille matkailijoille maapallon väestö- ja talouskasvun sekä ilmaston muutoksen aiheuttamien

vaikutusten vuoksi (esim. Hamilton ym. 2005). Kasvanut matkailukysyntä, matkailijoiden muuttuneet

tarpeet, huoli matkailun ympäristövaikutuksista sekä vaikutuksista paikallisyhteisöille on luonut kas-

vavan tarpeen matkailun kestävään kehittämiseen.

Kestävän matkailukehityksen taustalla on sama ajattelutapa, joka ideologiansa mukaisesti toimii

läpileikkaus periaatteelle kaikilla yhteiskunnan toimialoilla. Sen mukaan kestävä kehitys on nykypäi-

vän tarpeiden tyydyttämistä estämättä tulevien mahdollisuuksia tyydyttää omia tarpeitaan (World

Commission on Environment and Development 1987). Tätä yleistä ideologiaa vasten on laadittu run-

saasti erilaisia kestävän matkailun määritelmiä. Perinteisessä kestävän matkailukehityksen lähesty-

mistavassa on korostettu matkailun sekä myönteisiä että kielteisiä ekologisia, taloudellisia ja sosio-

kulttuurisia vaikutuksia. Äskettäin tähän lähestymistapaan on esitetty uudeksi elementiksi vielä kestä-

vyyden neljäs ulottuvuus, institutionaalinen kestävyys. (Eden ym. 2000; Spangenberg & Valentin

1999). Tätä neljättä ulottuvuutta pidetään tärkeänä erityisesti kasvavan matkailun suunnittelussa,

ohjaamisessa ja hallinnassa, missä osallistamisella on keskeinen rooli (Kuva 4).

- 55 -



Kuva 4. Kestävän matkailun ulottuvuudet (Spangenberg & Valentin, 1999 sekä Berg & Bree, 2003 mukaan) ja luontomatkailun tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä.

Tutkimuksen tavoitteet

Tässä tutkimuksessa on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa tutkimme paikallisväestön näkemystä

siitä, minkälainen matkailu sopii luonnonsuojelualueille. Tutkimus on osa laajempaa kyselytutkimusta,

jonka tuloksia on raportoitu aiemmin muun muuassa seuraavissa julkaisuissa Rämet ym. (2005ab) ja

Siikamäki (2005). Tutkimuksessa on tarkasteltu paikallisväestön asennoitumista luonnonsuojeluun ja

luontomatkailuun ja yleisemmin ajateltuna luonnonvarojen kestävään käyttöön. Tutkimusalueiksi valit-

tiin luonnonsuojeluhistorialtaan, elinkeinotoiminnaltaan ja maanomistusoloiltaan poikkeavia alueita

Kuusamosta ja Pudasjärveltä.

Tutkimuksen toisessa osissa paneudumme matkailun ekologisiin vaikutuksiin. Tutkimushankees-

samme olemme selvittäneet eri käyttömuotojen ekologisia vaikutuksia kasvillisuuteen, maaperään,

linnustoon sekä vesistöihin. Tässä julkaisussa esitämme esimerkinomaisesti tuloksia leiripaikkatutki-

muksesta Oulangan ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistoissa. Tutkimus on toteutettu yhteistyössä

��

� � ��

� � � � � � ��

��

- 56 -



Metsähallituksen kanssa ja sen tuloksia on raportoitu tarkemmin Pallas-Yllästunturin osalta Pilvi Koi-

vuniemen pro gradu –työssä (Koivuniemi 2006) sekä tutkimusta käsittelevässä tieteellisessä julkai-

sussa (Kangas ym. käsikirjoitus). Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää leiripaikkojen kunnon ny-

kyinen tila mittaamalla kuluneisuuden asteesta kertovia tekijöitä, kuten kasvillisuudeltaan kuluneiden

alueiden laajuuksia ja alueelle syntyneiden polkujen määriä, sekä selvittää kulumiseen vaikuttavia

tekijöitä. Lisäksi olemme tutkineet läheisten pienvesien vedenlaatua.

Tutkimuksen toteutus, aineisto ja menetelmät

Kyselytutkimus

Koska tutkimusmenetelmien ja aineiston yksityiskohtainen kuvaus löytyy Rämet ym. 2005a julkaisus-

ta, tässä yhteydessä menetelmät kuvataan ainoastaan tiivistetysti. Tässä artikkelissa esitetään tutki-

mustulokset Kuusamosta neljältä tutkimukseen valitulta osa-alueelta (Pohjois-Kuusamo, Ruka, Kuu-

samon keskusta, Etelä-Kuusamo). Kuusamossa sijaitsee noin kolmekymmentä Natura 2000 –

verkostoon kuuluvaa kohdetta (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2004). Maanomistus on alueel-

la monipuolinen, sillä maata alueella omistavat niin valtio, yksityiset henkilöt kuin yhteismetsäkin.

Kuusamo on matkailullisesti maamme vetovoimaisimpia kuntia ja matkailulla on merkittävä alueta-

loudellinen asema Kuusamossa (Rämet ym. 2003).

Kyselytutkimus toteuttettiin Kuusamossa vuonna 2002. Kyselylomake lähetettiin satunnaisesti va-

lituille henkilöille. Kuusamossa tutkimuksen perusjoukko muodostui keskustan (93600), Rukan

(93825) postinumeroalueista sekä maarekisterin mukaan rajatuista Pohjois-Kuusamon ja Etelä-

Kuusamon kylistä. Rukalla kysely lähetettiin kaikille kotitalouksille. Muilta alueilta valittiin Väestörekis-

terikeskuksen toteuttamalla satunnaisotannalla 200 kotitalouden otos. Tutkimusaineiston luonnehdin-

ta ja vastaajien perustiedot löytyvät Rämet ym. (2005) julkaisusta.

Kyselylomake koostui kolmesta osiosta: vastaajien taustatiedot, luonnonsuojeluun liittyvät struktu-

roidut kysymykset ja luontomatkailua koskevat strukturoidut kysymykset. Esitettyjen väittämien vas-

tausvaihtoehdot olivat: 1 = täysin eri mieltä, 2 = jokseenkin eri mieltä, 3 = ei samaa, ei eri mieltä, 4 =

jokseenkin samaa mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä.

- 57 -



Leiripaikkatutkimus

Leiripaikkatutkimus toteutettiin Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kesällä 2003 ja Oulangan kan-

sallispuistossa kesinä 2005 ja 2006. Tässä yhteydessä esitettävät tulokset ovat analysoitu Pallas-

Yllästunturin leiripaikoilta kerätystä aineistosta.

Tutkimuksissa kultakin leiripaikalta mitattiin kuluneen pinta-alan laajuus, josta erotettiin kaksi vyö-

hykettä; kasviton ydinvyöhyke ja kasvillisuudeltaan muuttunut vyöhyke. Kultakin vyöhykkeeltä määri-

tettiin lajikoostumus sekä arvioitiin kasvillisuuden peittävyys prosenttipeittävyysruutujen avulla. Lisäk-

si leiripaikoilla laskettiin alueella risteilevien polkujen määrä ja mitattiin keskeisten rakenteiden välisiä

etäisyyksiä, kuten; autiotupa-nuotiopaikka ja autiotupa-huoltorakennus. Leiripaikkojen kävijämäärät

arvioitiin elektronisten, infrapunatoimisten kävijälaskureiden sekä kyselymuotoisten kävijätutkimuslo-

makkeiden avulla. Leiripaikan rakenteiden välisten mittojen, iän ja kävijämäärän suhdetta leiripaikan

kuluneen alueen laajuuteen tarkasteltiin monimuuttujaregression sekä Pearsonin korrelaatioanalyysin

avulla. Kuluneiden alueiden laajuutta eri luontotyypeillä tutkittiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä

Tulokset ja tulosten pohdinta

Matkailuaktiviteettien soveltuminen luonnonsuojelualueelle

Kyselylomakkeessa kysyttiin asukkaiden mielipidettä matkailuaktiviteettien soveltumisesta luonnon-

suojelualueelle strukturoitujen vastausvaihtoehtojen avulla. Kuusamon eri asuinalueiden tulokset

esitellään alla kukin asuinalue erikseen. Kuusamon keskustassa asuvien mielestä luonnonsuojelu-

alueelle soveltuvat parhaiten patikointi, luontokuvaus, marjastus ja sienestys, maastohiihto ja kalas-

tus (kuva 5). Näitä aktiviteetteja pitäisi olla mahdollista harrastaa sekä ohjelmapalveluyritysten järjes-

tämänä että yksityisenä toimintana. Noin puolet vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että moottorikelk-

kailua tai laskettelua ei ole sopiva harrastaa luonnonsuojelualueella. Heikoimmin suojelualueelle so-

veltui golf, jonka kehittämistä vastaan oli noin kaksi kolmasosaa asukkaista.

- 58 -



Kuva 5. Keskustan asukkaiden mielipiteet matkailuaktiviteettien soveltumisesta luon-nonsuojelualueelle vuonna 2003 (N = 60–63).

Rukalla asuvien vastaajien mielestä luonnonsuojelualueella voi harrastaa melontaa, maastohiihtoa,

patikointia, luontokuvausta, veneilyä sekä marjastusta ja sienestystä (kuva 6). Rukan vastaajat pitivät

tärkeänä, että ensin mainittuja aktiviteetteja oli mahdollista harjoittaa yksityisen toiminnan lisäksi

myös ohjelmapalvelun järjestämänä. Tämä selittynee siten, että useat Rukan vastaajat olivat mukana

matkailun yritystoiminnassa. Kielteisimmin esitetyistä aktiviteeteista suhtauduttiin moottorikelkkailuun

ja golfiin. Ensin mainittua vastusti noin puolet ja viimeksi mainittua kolme neljäsosaa vastaajista.

- 59 -



Kuva 6. Rukan asukkaiden mielipiteet matkailuaktiviteettien soveltumisesta luonnonsuojelu-alueelle vuonna 2003 (N = 21–24).

Pohjois-Kuusamon vastaajien mielestä luonnonsuojelualueelle soveltuivat parhaiten maastohiihto

sekä marjastus ja sienestys (kuva 7). Lähes yhtä hyvin suojelualueelle arvioitiin sopivan patikointi,

luontokuvaus ja kalastus. Edellä mainittuja aktiviteetteja voitiin harrastaa sekä ohjelmapalveluyritys-

ten järjestämänä toimintana että omatoimisesti. Selkeästi heikoimmin luonnonsuojelualueelle sovel-

tuivat laskettelu ja golf. Ensin mainitun kehittämistä vastusti lähes puolet ja jälkimmäistä noin kaksi

kolmasosaa vastaajista.

- 60 -



Kuva 7. Pohjois-Kuusamon asukkaiden mielipiteet matkailuaktiviteettien soveltumises-ta luonnonsuojelualueelle vuonna 2003 (N = 51–60).

Etelä-Kuusamon vastaajat arvioivat marjastuksen ja sienestyksen sekä kalastuksen soveltuvan muita

esitettyjä aktiviteetteja paremmin luonnonsuojelualueelle (kuva 8). Asukkaiden mielestä kyseisiä akti-

viteetteja olisi harrastettava pääasiassa omatoimisesti. Sen sijaan noin puolet vastaajista koki, että

mökkeily, moottorikelkkailu tai laskettelu eivät sovellu lainkaan suojelualueelle. Kolmen neljäsosan

mielestä myöskään golf ei ollut asianmukainen aktiviteetti luonnonsuojelualueella.

- 61 -



Kuva 8. Etelä-Kuusamon asukkaiden mielipiteet matkailuaktiviteettien soveltumisesta luon-nonsuojelualueelle vuonna 2003 (N = 49–58).

Kyselytutkimukseen osallistuneet Kuusamon alueen asukkaat asennoituvat yleisesti ottaen myöntei-

sesti sekä luonnonsuojeluun että matkailuun (Rämet ym. 2005, Siikamäki 2005). Eri luontomatkai-

luaktiviteettien soveltuvuudesta suojelualueelle paikallisväestöllä on suhteellisen yksimielinen näke-

mys. Kuusamon asukkaiden mielestä suojelualueille soveltuvat parhaiten patikointi, kalastus, maas-

tohiihto, marjastus ja sienestys, melonta sekä luontokuvaus. Kalastusta lukuunottamatta nämä toi-

minnot ovat jokamiehen oikeuksiin pohjautuvia aktiviteetteja ja tälläkin hetkellä suosituimpia käyttö-

muotoja luonnonsuojelualueilla. Huonoiten suojelualueille vastaajien mielestä soveltuivat mökkeily,

moottorikelkkailu, laskettelu ja golf. Tulosten perusteella näyttää siltä, että paikallisten mielestä suoje-

lualueiden matkailukäytön ja tuotteistamisen on perustuttava ensisijaisesti sellaisiin luontopohjaisiin

aktiviteetteihin, joiden harrastaminen ei vaadi suuria rakenteita tai moottoriajoneuvojen käyttöä.

- 62 -



Leiripaikkatutkimus

Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa tutkittujen leiripaikkojen kulunut pinta-ala oli keskimäärin 333.4

m2. Kulunut alue muodostui paljaaksi kuluneesta vyöhykkeestä sekä muuttuneen kasvillisuuden vyö-

hykkeestä. Paljaaksi kulunut vyöhyke muodosti keskimäärin 24% kuluneesta kokonaispinta-alasta ja

sitä esiintyi pääosin tärkeimpien rakenteiden, kuten nuotiopaikan ja pöytäryhmän ympärillä sekä ra-

kennusten sisäänkäynnin edessä, joihin voimakkain käyttö keskittyy.

Tulostemme mukaan tärkein leiripaikkojen kuluneen alueen laajuuteen vaikuttava tekijä Pallas-

Yllästunturin kansallispuistossa oli rakenteiden etäisyys toisistaan. Kuluneiden alueiden laajuus kas-

voi autiotuvan ja nuotiopaikan keskinäisen etäisyyden kasvaessa. Lisäksi leiripaikalla risteilevien

polkujen määrään vaikutti huoltorakennuksen ja autiotuvan välinen etäisyys sekä kävijämäärä. Aikai-

semmista tutkimuksista poiketen (esim. Hoogesteger 1976, Marion & Cole 1996) leiripaikan iällä ja

kävijämäärillä ei havaittu olevan merkitsevää vaikutusta kuluneen alueen kokoon. Colen (2004, kirjal-

lisuuskatsaus) mukaan suurimmat tallauksen aiheuttamat muutokset tapahtuvat nopeasti heti leiripai-

kan perustamisvaiheen yhteydessä ja sitä seuraavina vuosina, minkä jälkeen seuraa tasaisempi vai-

he ja suuria muutoksia kuluneisuudessa tapahtuu vain jos käytön määrä muuttuu dramaattisesti.

Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa tutkitut leiripaikat olivat pääosin jo pitempään käytössä olleita

(keskimääräinen ikä 28 vuotta) ja siten kävijöiden aiheuttamat suurimmat muutokset ovat ehtineet jo

tapahtua ja muut tekijät kuten rakenteiden sijoittelu on tullut tärkeämmäksi kulumiseen laajuuteen

vaikuttavaksi tekijäksi. Kuluneen alueen laajuus vaihteli myös eri luontotyypeillä sijaitsevien leiripaik-

kojen välillä. Tunturikankaat ja tunturikoivikot olivat kuluneet boreaalisia metsätyyppejä enemmän

(kuva 9). Myös aikaisemmissa tutkimuksissa tunturibiotooppien on todettu olevan herkkiä kulumiselle

ja näkyvä polku voi syntyä jo 25 tallauskerran jälkeen (esim. Tolvanen ym. 2001, Törn ym. 2006).

- 63 -



kasvillisuustyyppi1 2 3 4

kulu

nut a

lue

(m2 )

0

100

200

300

400

500

600

700

kasvillisuustyyppi1 2 3 4

polk

ujen

mää

rä

0

2

4

6

8

10

12

14

16a) b)

Kuva 9 a) Kuluneen alueen laajuus ja b) polkujen määrä eri luontotyypeillä sijaitsevilla leiripaikoilla (keskiarvo ja keskivirhe). Tutkitut luontotyypit; 1=tuore boreaalinen metsä, 2=kuiva/kuivahko boreaali-nen metsä, 3=tunturikoivikko ja 4=tunturikangas.

Tuloksemme tukevat aikaisempia tutkimuksia käytön keskittämisen merkityksestä matkailukäytöstä

johtuvan kuluneen alueen minimoimisessa (Cole 1989, Cole 1992, Marion & Cole 1996, Cole & Monz

2004). Tulostemme mukaan kuluneen alueen laajuuteen voidaan vaikuttaa leiripaikan rakenteiden

sijoittelulla. Rakenteet tulisi sijoittaa mahdollisimman lähelle toisiaan. Kuluneen alueen leviämistä

voidaan myös estää ohjailemalla leiripaikan käyttöä rakenteiden avulla, kuten pitkostamalla tai sorais-

tamalla rakenteiden välisiä polkuja ja rajaamalla telttailupaikkoja. Lisäksi leiripaikkoja voidaan raken-

taa jo kuluneille alueille, kuten retkeilyreittien varrelle. Kuluneen alueen laajuuteen voidaan vaikuttaa

ohjaamalla käyttö kestävämmille luontotyypeille.

Yhteenveto

Luontomatkailun kehittämisellä voidaan edistää syrjäisten maaseutualueiden säilymistä elinvoimaise-

na. Kehittämisen peruslähtökohtana on kestävä matkailukehitys kohdealueilla. Etenkin luonnosuojelu-

alueille kohdistuvan matkailun aiheuttamat ympäristöhaitat tulee olla hallittavissa siten, että alueiden

luontoarvoja ei heikennetä matkailun vuoksi. Koska matkailukäytöllä on väistämättä negatiivisiä ympä-

ristövaikutuksia, käytön suunnitteluun, ohjaamiseen ja kontrolloimiseeen tarvitaan tutkimustietoa. Tällä

hetkellä matkailun ympäristövaikutuksista on kuitenkin verrattain vähän yksityiskohtaista, indikaattori-

en tai raja-arvojen luontiin tähtäävää tietoa. Kestävien käytänteiden kehittäminen voidaan kuitenkin

nähdä prosessina, joka kulloinkin nojaa parhaimpaan käytettävissä olevaan tutkimus- ja muuhun tie-

- 64 -



toon. Tämä tietoperusta muodostaa osallistamisen kautta luonnonsuojelualueiden hoidon ja käytön

kestävät käytänteet.

Kirjallisuusluettelo

Borg, P. 1997. Kestävä kehitys – kestävyys matkailussa? Teoksessa: Borg, P. & Condit, S. (toim.). Kestävä matkailu. Kestävän matkailun julkaisuja 1: 34-60.

Buckley, R. 2004. Impacts positive and negative: links between ecotourism and environment. Teok-sessa: Buckley, R. (toim.) Environmental Impacts of Ecotourism. s. 5 - 14. CABI publishing, UK.

Cole, D.N. 1989. Area of vegetation loss: a new index of campsite impact. Research note INT-389. US Department of agriculture, forest service, Intermountain research station, Ogden, Utah.

Cole, D.N. 1992. Modelling wilderness campsites: Factors that influence amount of impact. Environ-mental Management 16:255-264.

Cole, D.N. 1995a. Experimental trampling of vegetation. I. Relationships between trampling intensity and vegetation response. Journal of Applied Ecolology 32(1):203-214.

Cole, D.N. 1995b. Disturbance of natural vegetation by camping: Experimental applications of low-level stress. Environmental Management 19(3)405-416.

Cole, D. 2004. Impacts of hiking and camping on soils and vegetation: a review. Teoksessa: Buckley, R. (toim.) Environmental Impacts of Ecotourism. s. 41-60. CABI publishing, UK.

Cole, D.N. and Monz, C.A. 2004. Spatial patterns of recreation impact on experimental campsites. Journal of Environmental Management 70:73-84.

Eagles, P. F. J. 2002. Trends in Park Tourism: Economics Finance and Management. Journal of Sus-tainable Tourism 10: 132-153.

Eagles, P.F.J. 2004. Trends affecting tourism in protected areas. Julkaisussa: Sievänen, T., Erkkonen, J., Jokimäki, J., Tuulentie, S. & Virtanen, E. (toim).: Policies, Methods and Tools for Visitor Manage-ment. Proceedings of the Second International Conference on Monitoring and Management of Visitor Flows in Recreational and Protected areas, June 16-29, 2004, Rovaniemi, Finland. – Working Papers of the Finnish Forest Research Institute, s. 17 – 25.

Eagles, P.F.J. & McCool , S. F. 2002. Tourism in national parks and protected areas: planning and management. CAB International, Wallingford, UK.

Eden, M., L. Falkheden, L., & Malbert, B. 2000. The built environment and sustainable development: research meets practice in a Scandinavian context. Planning Theory and Practice, 1(2), 260-272.

Erkkonen, J. 1998. Evon ja Syötteen alueiden kävijät 1998. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 115. 54 s.

Fennell, D. 1999. Ecotourism: an introduction. Routledge, London & New York.

Frissell, S. & Duncan, D. 1965. Campsite preference and deterioration. Journal of Forestry. 63: 256-260.

Grabherr, G. 1982. The impact of trampling by tourists on high altitudinal grassland in the Tyrolean Alps, Austria. Vegetation 43: 209-217

- 65 -



Gilligan, B., Dudley, N., de Tejada, A. F. & Toivonen, . 2004. Management effectiveness evaluation of Finland´s protected areas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, A 147. 175 s.

Hall, C.M. & Boyd, S. 2005. Nature-based tourism in peripheral areas: Introduction. Julkaisussa Hall, C.M. & Boyd, S. (toim.) Nature-based tourism in peripheral areas: development or disaster. Clevedon: Channelview.

Hall, C.M. & Page, S.J. 1999. The geography of tourism: environment, place and space. Routledge, London & New York.

Hamilton, J.M., Maddison, D.J. & Tol, R.S.J. 2005. Climate change and international tourism: a simula-tion study. Global environmental change 15: 253-266.

Hammit, W.E. and Cole, D.H. 1998. Wildlife recreation: ecology and management, 2nd edn. John Wiley and Sons, New York.

Huhtala, Maija. 2006. Pallas-Ounastunturin kansallispuiston kävijöiden rahankäyttö ja sen paikallista-loudelliset vaikutukset. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 35. 75 s. ISBN -13: 978-951-40-2014-8 (PDF), ISBN -10: 951-40-2014-6 (PDF). Saatavis-sa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2006/mwp035.htm

Hoogesteger, M. 1976. Kasvillisuuden muuttuminen Koilliskairan autiotupien ympärillä. Silva Fennica 10:40-53.

Hoogesteger, M. & Havas, P. 1976. Luonnon kulutuskesävyydestä ja virkistyskäytön kanavoinnista Pohjois-Suomen suunnitelluissa kansallispuistoissa. Terra 88: 31- 34.

Inskeep, E. 1994. National and Regional Tourism Planning: Methodologies and Case Studies. Rout-ledge, London-New York. 249 p.

Jyvälä, K. 1988. Matkailijat ja matkailutulot Lapin läänissä 1985/1986. Matkailun edistämiskeskus A:61. 170 s.

Jäppinen, J.P. 2000. Luonnonsuojelu ja ekologinen kestävyys Suomessa vuonna 2010 – lähtökohtia ja tavoitteita. Teoksessa: Saarinen, J., Jortikka, S. & Virtanen, E. (toim.). Luonto, matkailu ja luonnon-suojelu. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 760: 71-96.

Järviluoma, J. 2001. Luonnon merkitys matkailun vetovoimatekijänä: esimerkkeinä Levin, Pallaksen, Pyhän ja Luoston matkailukeskukset. Teoksessa: Järviluoma, J & Saarinen, J. (toim.). Luonnon mat-kailu- ja virkistyskäyttö tutkimuskohteena. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 796: 151-765-31.

Kangas, K., Sulkava, P., Koivuniemi, P., Tolvanen, A., Siikamäki, P. and Norokorpi, Y. Are there too

many visitors in national parks ? A campsite analysis in Finnish national park. Käsikirjoitus

Kauppila, P. 1996. Miksi Kuusamoon? Tutkimus Kuusamon talvivetovoimatekijöistä. Noria Tiedonanto-ja 2/1996. 93 s.

Kauppila, P. 1997. Miksi Kuusamoon? Tutkimus Kuusamon kesävetovoimatekijöistä. Noria Tiedonan-toja 3/1997. 80 s.

Koivuniemi, P. 2006. Retkeilijöiden aiheuttama maaperän- ja kasvillisuuden kuluminen sekä roskaan-tuminen Pallas-Ounastunturin kansallispuiston taukopaikoilla. Pro gradu –tutkielma. Joensuun yliopis-to, Bio- ja ympäristötieteiden laitos. 62s.

Liddle 1997. Recreation ecology. Chapman & Hall, London, UK.

Lindberg, K. 1998. Economic Aspects of ecotourism. Teoksessa: Lindberg, K., Wood, M. E. and Engeldrum, D. (toim.) Ecotourism: A guide for planners and managers. North Bennington, USA: The Ecotourism society: 87-117

- 66 -



Liu, J. C. and T. Var. 1986. Residents attitudes toward tourism impacts in Hawaii. Annals of Tourism Research 13:193-214.

Marion, J.L. and Cole, D.N. 1996. Spatial and temporal variation in soil and vegetation impacts on campsites. Ecological Applications 6:520-530.

Mowforth, M., Munt, I. 2003. Tourism and Sustainability: new tourism in the Third World, 2nd edition. Routledge, Taylor and Francis Group, London and New York.

Rautio, J., Helenius, M. and Saarinen, J. 2001. Urho Kekkosen Kansallispuiston kuluneisuus: luonto-matkailun ympäristövaikutusten seuranta ja mittaaminen. Julkaisussa: Järviluoma, J. and Saarinen, J. (toim.) Luonnon matkailu- ja virkistykäyttö tutkimuskohteena. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 796: 111-124.

Rämet, J., Kauppila, P. and J. Saarinen. 2003. Paikallisväestö ja matkailu: kaupungin- /Kunnanvaltuutettujen ja johtavien viranhaltijoiden asennoituminen matkailuun Koillis-Suomessa. Na-turpolis Kuusamo, koulutus- ja kehittämispalvelut. Tutkimuksia 3.

Rämet, J., Tolvanen, A., Kinnunen, I., Törn, A., Orell, M. & Siikamäki, P. 2005a. Sustainable tourism. In: Jalkanen, A. & Nygren, P. (eds.), Sustainable use of renewable natural resources - from principles to practices. University of Helsinki Department of Forest Ecology Publications 34.

Rämet, J., Törn, A., Tolvanen, A. & Siikamäki, P. 2005b. Luonnonsuojelu ja luontomatkailu paikallis-väestön silmin – kyselytutkimus Kuusamossa ja Syötteen alueella - Metsähallituksen Luonnonsuojelu-julkaisuja Sarja A 151. 48 s.

Saarinen, J. 2004. Viimeinen oljenkorsi? Matkailu ja maaseudun aluekehitys. Maaseudun uusi aika 3. 26-38.

Saarinen, J. 2005. Luontomatkailun kehittäminen ja tutkimus Suomessa. Teoksessa: Tuulentie, Seija & Saarinen, Jarkko (toim.). 2005. Kestävät käytännöt matkailun suunnittelussa ja kehittämisessä. Met-lan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 20. 131 s. ISBN 951-40-1990-3 (PDF). Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2005/mwp020.htm

Saastamoinen, O., Loven, L. & Sievänen, T. 2000. Nature-based tourism in forested North-Europe –case of Finland. Finnish Forest Research Institute, Research papers 792: 7-17.

Siikamäki, P. 2003. Ecological sustainability of nature tourism. Teoksessa: Sustainable ecotourism – Integration of conservation and usage in Natura 2000 areas (S. Fotiou, P. Lundvall, N. Salonen, T. Sievänen & L. Suopajärvi, eds.). The Finnish Environment 651.

Siikamäki, P. 2005. Paikallisväestön näkemys luonnonsuojelusta ja luontomatkailusta Kuusamossa ja Syöteellä. Teoksessa: Kangas, K, Siikamäki, P., Juntheikki, R., Kauppila, P. &. Saarinen, J. Luonto, matkailu ja aluekehitys. Naturpolis Kuusamo Koulutus- ja kehittämispalvelut. Tutkimuksia 2/2005. ss. 25-44.

Silvennoinen, H., Tahvanainen, L. & Tyrväinen, L. 1998. Luonto ja maiseman lomakohteen vetovoima-tekijöinä: maatila-ja luontomatkailun erityisvaatimukset. Teoksessa: Saarinen, J. & Järviluoma, J. (toim.). Kestävyys luonnon virkistys- ja matkailukäytössä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 671: s. 109-127.

Spangenberg, J. H., & Valentin, A. 1999. Indicators for Sustainable Communities. Wuppertal Institute for Climate, Environment and Energy. http://www.foeeurope.org/sustainability/sustain/t-content-prism.htm.

Stueve, A.M., Cock, S.D. & Drew, D. 2002. The geotourism study: Phase I Executive summary. (Saa-tavissa www.tia.org/pubs/geotourismphasefinal.pdf).

- 67 -



Tolvanen, A., Forbes, B., Rytkönen, K. & Laine, K. 2001. Regeneration of dominant plants after short-term pedestrian trampling in sub-arctic plant communities. Man and the biosphere series: Nordic mountain birch ecosystems. Edited by F.E. Wielgolaski. UNESCO, Paris and The Parthenon Publish-ing Group, pp. 361-370.

Tolvanen, A., Rämet, J., Siikamäki, P., Törn, A. & Orell, M. 2004. Research on ecological an social sustainability of nature tourism in northern Finland. – Julkaisussa: Sievänen, T., Erkkonen, J., Jokimäki, J., Tuulentie, S. & Virtanen, E. (toim).: Policies, Methods and Tools for Visitor Management. Proceedings of the Second International Conference on Monitoring and Management of Visitor Flows in Recreational and Protected areas, June 16-29, 2004, Rovaniemi, Finland. – Working Papers of the Finnish Forest Research Institute, s.269-275

Törn, A., Tolvanen, P. & Siikamäki, P. 2005. Paikallisväestö, luonnonsuojelu ja matkailu Koillismaalla. Metsäntutkimuslaitoksen työpapereita, painossa.

Törn, A., Rautio, J., Norokorpi, Y. and Tolvanen, A. 2006. Revegetation after short-term pedestrian trampling at subalpine heath vegetation in Finnish Lapland. Annales Botanici Fennici 43:129-138.

Vuoristo, K.V. 2002. Matkailun muodot. 3. painos., WSOY, Porvoo. 251 s.

World Commission on Environment and Development 1987. Our common future. Oxford University Press, Oxford. 400 s.

Ympäristöministeriö 2002. Ohjelma luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi. Suomen Ympäristö 535. 48

- 68 -



- 69 -




Matkailukeskukset, vapaa-ajanrakennukset ja kehitysprosessi:

tarkastelussa Levi, Ruka, Saariselkä ja Ylläs

Pekka Kauppila Tutkimusasiamies, FT

[email protected] Oulun yliopisto, maantieteen laitos

PL 3000, 90014 Oulun yliopisto

Kuusamon kaupunki




Kuusamo 2006

RAKENNERAHASTOT

RAKENNERAHASTOT

- 70 -



- 71 -



SISÄLTÖ

...........

Johdanto ................................................................................................................................................................73

Keskeisiä käsitteitä.................................................................................................................................................75

Loma-asuntoympäristö osana matkailukeskusten toimintoja .................................................................................77

Matkailukeskusten kehitysprosessi ja kakkosasuminen .........................................................................................80

Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen rajaaminen ..................................................................................................83

Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto: määritelmiä ja rajoituksia ............................................................................84

Matkailukeskusten vapaa-ajanrakennusten määrä ja rakenne...............................................................................86

Matkailukeskusten vapaa-ajanrakennusten määrän ja rakenteen kehitys..............................................................92

Matkailukeskusten vapaa-ajanrakennusten kehitys suhteessa eri aluetasoihin .....................................................97

Yhteenveto ja pohdinta.........................................................................................................................................101

Kirjallisuus ja muut lähteet....................................................................................................................................104

- 72 -



- 73 -



Johdanto

Matkailu on osa ihmisten liikkumista, mobiliteettia. Viime aikoina on korostettu matkailun yhteyttä sekä

pysyvään muuttoon, muuttoliikkeeseen (Hall & Williams 2002), että tilapäiseen liikkumiseen, kak-

kosasumiseen (Hall & Müller 2004a). Williamsin ja Hallin (2000) mukaan kakkosasuntomatkailu on

todennäköisesti intensiivisimmin tutkittu matkailun ja muuttoliikkeen rajapinta. Kakkosasuminen, tai

tuttavallisemmin mökkeily, on olennainen osa myös suomalaisten tilapäistä liikkumista. Vuonna 2004

maassamme oli noin 470 000 kesämökkiä (SVT/Asuminen 2005: 7), joista suomalaiset yksityishenkilöt

omistavat lähes 390 000 (SVT/Liikenne ja matkailu 2005: 9). Suomalaiset tekivät matkoja omille mö-

keilleen kyseisenä vuonna yli 4,6 miljoonaa, mikä on miltei viidennes kaikista kotimaan vapaa-

ajanmatkoista. Suurin osa, liki 80 prosenttia, mökkimatkoista oli viipymältään lyhyitä eli 1–3 yöpymistä

sisältäviä vierailuita (SVT/Liikenne ja matkailu 2005: 9). Mökkeilyllä on myös huomattava kansanta-

loudellinen merkitys Suomessa, ja vuonna 2003 se arvioitiin vuositasolla noin 2,9 miljardiksi euroksi

(Nieminen 2004).

Mökkeilyn tutkimusperinne ulottuu liki 70 vuoden päähän. Ensimmäiset kesämökkeilyä koskevat

tutkimukset valmistuivat Ruotsissa jo ennen toista maailmansotaa, kun Ljungdahl (1938) julkaisi artik-

kelin Tukholman saariston kesäasumisesta. Pohjois-Amerikassa alkuaikojen merkittävimpiä töitä ovat

Wolfen (1951, 1952) tutkimukset. Edellinen koskee Kanadan Wasaga Beachin kehitystä ja mökkeilyä,

kun jälkimmäisessä käsitellään Ontarion kesämökkeilijöitä. Suomessa aihepiirin ensimmäinen maan-

tieteilijöiden julkaisema tutkimus on Hautamäen ja Siirilän (1969) Etelä-Pohjanmaan mökkien luku-

määrää tarkasteleva artikkeli. Samoihin aikoihin Suomessa tutkittiin kesähuvilaomistusta (Vuori 1966,

1968a), kesähuvilakunnan tulorakennetta (Vuori 1967), huvilaväestön sosiaalista käyttäytymistä (Vuori

1968b) ja Uudenmaan huvila-asutusta ja -asumista (Vuorela 1968). 1970-luvulla ilmestynyttä Cop-

pockin (1977a) toimittamaa kirjaa ”Second Homes: Curse of Blessing?” voidaan pitää kakkosasumi-

sen uraauurtavana kansainvälisenä teoksena. Siihen on koottu eri näkökulmia kakkosasumiseen use-

asta maasta.

Vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen kakkosasumiseen liittyvä tutkimusperinne elpyi 1980-luvun

lopulla ja 1990-luvulla, mikä johtuu Hallin ja Müllerin (2004b: 4) mukaan kolmesta tekijästä. Ensiksi

kyseinen asumismuoto on lisännyt viime aikoina huomattavasti suosiotaan. Tämä on seurausta ennen

muuta eläkeläisten muuttamisesta, ja nykyistä kakkosasuntomatkailun kasvua tutkitaankin pitkälti elä-

keläisten muuttoliikkeenä (Müller 2002a). Toiseksi syynä on valtiovallan lisääntynyt tieto matkailun

taloudellisista, ympäristöllisistä ja sosiaalisista vaikutuksista. Kolmanneksi kakkosasumista käytetään

entistä enemmän talouskehityksen välineenä, mistä aiheutuu paikallistasolla konflikteja mökkeilyn

- 74 -



kehittämisen ja vakituisten asukkaiden välillä. On syytä muistaa, että mökkeilijöille kohdealue on en-

nen muuta virkistyspaikka ja paikallisille ihmisille elinpaikka. Tämän toisen tutkimusaallon myötä Hall

ja Müller (2004a) ovat toimittaneet teoksen ”Tourism, Mobility and Second Homes”, johon on koottu

tapaustutkimuksia eri puolilta maailmaa.

Kakkosasuntotutkimuksille – kansainvälisille ja kotimaisille – on ollut tyypillistä keskittyminen kau-

punkien takamaan mökkeilyyn, jolloin matkailukeskusten loma-asuminen on jäänyt vähemmälle huo-

miolle. Esimerkiksi runsaasti siteerattu Lundgrenin (1974) kehitysmalli painottaa metropolialueiden

laajentumisen ja kakkosasumisen takamaan maantieteellisen muutoksen vuorovaikutussuhdetta. Mat-

kailukeskusten ja kakkosasuntojen kohtalaisen vaatimattomasta kansainvälisestä tutkimusperinteestä

on kuitenkin erotettavissa kaksi näkökulmaa. Ensimmäisessä kakkosasuntoja on tutkittu matkailukes-

kusten kehitysprosessin yhteydessä. Tästä ovat esimerkkejä Kanadassa Strappin (1988) Sauble

Beachin sekä Gillin ja Clarkin (1991) Whistlerin tapaustutkimukset. Toisessa painotus on (eläkeläisten)

tilapäisessä tai pysyvässä muutossa Etelä-Eurooppaan ja niiden matkailukeskuksiin, mistä ovat esi-

merkkejä Williamsin ym. (2000, 2004) ja O’Reillyn (2003) brittien muuttoa käsittelevät tutkimukset.

Suomessa ei ole julkaistu matkailukeskusten vapaa-ajanasuntoja tai -asumista käsitteleviä aka-

teemisia tutkimuksia, vaikka mökkeilyä on tutkittu viime aikoina kasvavassa määrin. Tästä ovat esi-

merkkejä Pitkäsen ja Kokin (2005) sekä Ahon ja Ilolan (2006) tutkimukset. Edellisessä on tarkasteltu

pääkaupunkilaisten vapaa-ajanasumista Järvi-Suomessa ja jälkimmäisessä kakkosasumista maaseu-

dun elinvoimaisuuden näkökulmasta. Matkailun koulutus- ja tutkimuskeskus (MKTK) (1995) on kuiten-

kin selvittänyt Lapin matkailukeskusten rekisteröimätöntä majoituskapasiteettia ja sen käyttöä Lapin

lääniä koskevassa raportissaan. Ruotsissa on julkaistu hiljattain tutkimuksia, joissa on sivuttu myös

matkailukeskusten vapaa-ajanasuntoja ja -asumista osana laajempaa kokonaisuutta Tärna-

by/Hemavanin (Jansson & Müller 2003, 2004) ja Sälenin (Müller 2005) tapauksissa.

Tämän artikkelin tarkoituksena on selvittää matkailukeskusten vapaa-ajanrakennusten määrällisiä

ja rakenteellisia piirteitä sekä niiden muutosta suhteessa aikaan. Näin ollen tutkimustraditio edustaa

lähinnä matkailukeskusten kehitysprosessin ja kakkosasuntojen yhteyttä. Empiirisinä esimerkkeinä

ovat neljä suurta pohjoissuomalaista keskusta: Levi, Ruka, Saariselkä ja Ylläs. Aikaisemmassa tutki-

muksessa (Kauppila 2005) on osoitettu, että kyseisten kohteiden strategioiden mukaan loma-

asuntojen määrän lisääminen on eräs keskeinen kehittämistoiminnan painopiste. Lisäksi vuonna 1994

on todettu Lapin matkailukeskusten kokonaismajoituskapasiteetista olevan rekisteröityjä vain noin 20

prosenttia, ja suurin osa rekisteröimättömästä kapasiteetista on nimenomaan loma-asunnoissa (MKTK

1995: 9). Valituista matkailukeskuksista on viime vuosina julkaistu useita tutkimuksia, jotka koskettavat

niiden sosiotaloudellista kehitysprosessia ja roolia aluekehityksessä paikallistasolla (Kauppila 2004),

väestökehitystä suhteessa sijaintikuntiin (Kauppila ym. 2005), matkailukeskusten muuttuvia toimintoja

(Kauppila 2005) ja niiden roolia arkielämän näkökulmasta (Kauppila 2006a). Tässä tutkimuksessa

- 75 -



tietopohjaa Pohjois-Suomen suurista matkailukeskuksista laajennetaan vapaa-ajanrakennuksiin. Tut-

kimusaineisto koostuu Tilastokeskuksen kesämökkitilastoista.

Kirjoitus etenee siten, että aluksi käydään läpi keskeisiä käsitteitä ja loma-asumista osana matkai-

lukeskusten toimintoja. Tämän jälkeen tarkastellaan teoreettisten mallien avulla matkailukeskusten

kehitysprosessin ja kakkosasumisen kytkentöjä. Tutkimuksen empiirisessä osassa huomio kiinnittyy

vapaa-ajanrakennusten määrään ja rakenteeseen sekä niiden muutokseen suhteessa keskusten kehi-

tysprosessiin. Mielenkiinto kohdistuu myös matkailukeskusten vapaa-ajanrakennusten määrän kehi-

tykseen sijaintikuntiin ja koko maahan nähden. Tutkimus päättyy yhteenveto- ja pohdintaosaan.

Keskeisiä käsitteitä

Määriteltäessä kakkosasuntomatkailua ja -asuntoja kohdataan melkoinen käsiteviidakko. Coppockin

(1977b: 2–3) mukaan second home -termin (kakkosasunto) perusongelman aiheuttaa se, että kak-

kosasunnot eivät muodosta mitään erityistä asuntotyyppiä. Toiseksi niiden dynaaminen luonne, mikä

ilmenee ykkös- ja kakkosasunnon muuttuvana suhteena, vaikeuttaa kakkosasuntojen tunnistamista ja

mittaamista. Kolmanneksi mobiilit ja ”ei-mobiilit” asumismuodot ovat problemaattisia (ks. myös Hall &

Müller 2004b: 5). Edellisiin kuuluvat muun muassa asuntoveneet, -autot ja -vaunut, kun taas jälkim-

mäisiä ovat erilaiset kiinteät talot ja huoneistot. Esimerkiksi kiinteät asuntovaunut on joissakin tutki-

muksissa luettu kakkosasunnoiksi, joissakin taas ei. Neljänneksi kakkosasuntojen omistusmuodot

vaihtelevat; ne voivat olla niin omia, yhteisomistuksessa kuin vuokrattavia.

Englanninkielisiä määritelmiä ovat käyneet seikkaperäisesti läpi Müller (2004a: 388) sekä Hall ja

Müller (2004b: 6). Heidän mukaansa second home tourism -käsitteeseen (kakkosasuntomatkailu)

sovelletaan muun muassa seuraavaa terminologiaa: residential tourism (asumismatkailu), semi-

migration (puolimuutto), summer migration (kesämuutto) ja seasonal suburbanisation (kausittainen

esikaupunkilaistuminen). Edellisissä määritteissä vain yhdessä on mukana sana tourism (matkailu).

Näin ollen ei ole yllättävää, että Cohen käsittelee (1974) klassisessa artikkelissaan ”Who is a Tourist?:

A Conceptual Clarification” kakkosasukkaita marginaalimatkailijoina. Hänen mielestään heidän käyt-

täytymisestään puuttuu eräs matkailijalle tyypillinen ominaisuus, uutuuden kokemisenhalu. Kak-

kosasukkaiden matkailussa ei korostu – tai on vähemmän esillä – uusien, ennestään tuntemattomien

ympäristöjen kokeminen ja uusien ihmisten tapaaminen. Toisin sanoen heillä ”matkailullinen kompo-

nentti” on pieni, koska (uusinta)vierailut kohdealueelle ovat säännöllisiä ja toistuvia (ks. myös Svenson

2004). Kakkosasukkaita voidaankin pitää yhtäältä paikallisina ja toisaalta matkailijoina; he ovat ikään

kuin matkailijoiden ja vakituisten asukkaiden välimuoto. Esimerkiksi Etelä-Eurooppaan suuntautuvien

brittieläkeläisten, kansainvälisen muuton, kohteenvalinnassa on havaittavissa jatkumo vierailu matkai-

- 76 -



lijana–kakkosasunnonosto (säännölliset vierailut)–pysyvä muutto (Williams ym. 2000, 2004; O’Reilly

2003). Marginaalimatkailija-ajatusta tukee myös termi second home. Toisaalta marginaalimatkailijan

ominaispiirteet pätevät lukuisia kertoja samoissa paikoissa, esimerkiksi Kanarian saarilla, vieraileviin

matkailijoihin.

Aivan kuten kakkosasuntomatkailu, itse second home -käsite on monitahoinen. Kakkosasuntoihin

sovelletaan useita englanninkielisiä termejä, kuten recreational homes (virkistysasunnot), vacation

homes (loma-asunnot), summer homes (kesäasunnot), cottages (mökit) ja weekend homes (viikon-

loppuasunnot). Kakkosasunto on ikään kuin sateenvarjo mainituille käsitteille. Yhteistä edellisille mää-

ritteille on se, että asuntoja käytetään pääsääntöisesti virkistystarkoitukseen vapaa-ajalla (Hall & Mül-

ler 2004b: 4–5). Toisaalta ne voivat olla muussakin kuin vapaa-aika- tai virkistyskäytössä (Coppock

1997b: 2; Tress 2002: 110). Coppockin mukaan esimerkiksi joillakin maanviljelijöillä on kakkosasunto

kaupungissa, jossa he viettävät aikaa, kun maataloudessa on ”hiljaisempi hetki”. Toinen esimerkki

voisi olla kakkosasuntojen käyttö etätyöhön.

Vuokrattavat mökit ovat käsitteellisestä näkökulmasta ongelmallisia. Coppock (1997b: 3, sit. Dow-

ling & Dower 1973) sisällyttää kakkosasuntoihin pitkäaikaisesti vuokrattavat mökit ja Tress (2002: 110)

kakkosasuntomatkailuun vuokramökeissä asuvat lomailijat. Lomailija viittaa yleensä pitkään viipy-

mään. Yleissääntönä Aho ja Ilola (2006: 14) toteavat, että lyhytaikaisesti vuokrattavat loma-asunnot ja

lomaosakkeet eivät kuulu kakkosasunto-määritelmään mutta pitkäaikaisesti vuokrattavat loma-

asunnot sisältyvät. Edellisestä herää kuitenkin kysymys, missä menee pitkän ja lyhyen viipymän raja.

Matkailukeskusympäristössä yksityisten vapaa-ajanasuntojen vuokraushalukkuus on yleisempää kuin

maaseutuympäristössä, mikä on havaittu Ruotsin Tärnaby/Hemavanin (Jansson & Müller 2003, 2004)

kohdalla. Vuoden 1994 tietojen mukaan Lapin matkailukeskuksissa sijaitsevat loma-asunnot olivat

ulkopuolisten käytössä ja erityisesti vuokrattuna huomattavasti useammin kuin maakunnan muut va-

paa-ajanasunnot, esimerkiksi Levillä, Saariselällä ja Ylläksellä vuokrakäytössä oli 36–43 prosenttia

lomamökeistä. Kaikkiaan asunto/kiinteistöosakeyhtiöpohjaisista ja yritysmökeistä keskimäärin 55–63

prosenttia oli vuokrattuna vuoden aikana. Matkailukeskusten läheisyydessä sijaitsevien loma-

asuntojen käyttöaste onkin korkeampi kuin muilla alueilla johtuen muun muassa siitä, että yksityisten

omistamien mökkien määrä on kohtalaisen alhainen ja asuntoja on runsaasti kaupallisessa välitykses-

sä joko keskusvaraamoilla tai yksityisillä välittäjillä (MKTK 1995: 15–18, 23–27).

Suomenkielisiä käsitteitä ovat tarkastelleet Aho ja Ilola (2006: 11–13). Heidän mukaansa tutkimuk-

sissa on käytetty vuosien varrella muun muassa seuraavaa terminologiaa: (kesä)mökki, huvila, loma-

asunto, kesäasunto, vapaa-ajanasunto ja kakkosasunto. Mainituissa määritteissä alkuosa – kesä,

loma, vapaa-aika ja kakkos – korostaa asunnon käyttöön liittyviä ominaispiirteitä. Kesämökki tai -

asunto viittaa luonnollisesti tiettyyn vuodenaikaan, kesään, painottuvaan asumiseen. Loma- ja vapaa-

ajanasunnot puolestaan korostavat ihmisten vuodenaikais-, viikko- ja päivittäiseen rytmiin liittyvää

- 77 -



asumista. Kakkosasunto taas määrittyy ykkösasunnon, pysyvän asunnon, suhteen. Jossakin on siis

olemassa asunto, joka on vielä tärkeämpi kuin kakkosasunto.

Kakkos- ja ykkösasunnon problematiikkaan liittyen Kalternborn (1998) nimittää kakkosasuntoa jopa

termillä alternate home (vaihtoehtoinen asunto) painottaessaan siihen yhdistettäviä emotionaalisia

linkkejä. Hänen mielestään kakkosasuntojen voidaan tulkita olevan itse asiassa ykkösasuntoja, jotka

edustavat globalisoituvassa, muutosten maailmassa pysyvyyttä, pysyvää paikkaa paremmin kuin ”va-

kituinen asuinpaikka”. Tämä johtuu siitä, että vakituista asuinpaikkaa vaihdetaan nykyään hyvin tihe-

ästi, ja sen voidaan tulkita olevan vain ”suojapaikka” työelämän aikana. Paikkakiintymys johtuu ni-

menomaan emotionaalisista linkeistä kakkosasuntoihin, sillä Kalternbornin mukaan kakkosasunnot

myydään hyvin harvoin ja ne siirtyvät usein sukupolvelta toiselle. Toisaalta Janssonin ja Müllerin

(2004) tutkimus Merenkurkun alueelta Ruotsista ja Suomesta paljasti, että jopa neljännes piti mökin

myyntiä tulevaisuudessa todennäköisenä.

Hall ja Müller (2004b: 4) siis päätyvät englanninkielisten määritelmien kohdalla siihen, että second

home on sateenvarjo-termi. Myös suomenkielisten käsitteiden osalta Ahon ja Ilolan (2006: 13) tutki-

muksesta on tulkittavissa kakkosasunto yleistermiksi. Käsitteellisesti kakkosasunto ei viittaa pelkäs-

tään tiettyyn vuodenaikaan (kesään) tai tiettyyn elämisen rytmiin (loma-aika, vapaa-aika). Tämän tut-

kimuksen empiirisessä osassa käytetään kuitenkin rinnakkain termejä lomarakennus, vapaa-

ajanrakennus ja (kesä/loma)mökkirakennus. Kyse on siis ”ei-mobiileista” kakkosasuinrakennuksista.

Vapaa-ajanrakennus määritellään Tilastokeskuksen kesämökkitilaston mukaan, mikä tuodaan julki

aineistoesittelyn kohdalla. Samassa yhteydessä pohditaan rakennuksen ja asunnon välistä eroa.

Loma-asuntoympäristö osana matkailukeskusten toimintoja

Matkailukeskus-määritelmien (Goodall 1987; Medlik 1994) mukaan käsite tarkoittaa maantieteelliseltä

laajuudeltaan paikallistason alueyksikköä, jossa matkailu on hallitseva elinkeino ja pääasiallinen toi-

minto. Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten – Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen – strategi-

oiden tulkintaan perustuen (Kauppila 2005) kohteet voidaan kuitenkin nähdä matkailuvaiheessa moni-

puolisten toimintojen keskittyminä, ei pelkästään matkailutoimintojen.

Matkailukeskusten erilaisten toimintojen ”tunnistamisen” lähtökohtana ovat toimijat. Toimijoiden

jäsentämisessä on hyödynnetty Gillin (1998) tutkimusta, jossa keskusten vaikuttajat luokitellaan asuk-

kaisiin, kakkosasukkaisiin, kausityöllisiin, matkailijoihin sekä institutionaalisiin tahoihin (julkinen ja yksi-

tyinen sektori). Lisäksi Gill ryhmittelee asukkaat alaryhmiin kohteessa asutun ajan, sitoutumisasteen ja

motiivin perusteella (ks. myös Williamson 1992; Gill 1994). Julkisen sektorin hän erottelee paikalliseen

sekä liittovaltioon ja valtioon, sillä Gillin tutkimus on tehty Pohjois-Amerikan näkökulmasta.

- 78 -



Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten strategioiden (Kauppila 2005) tulkinnan mukaan toimi-

jat on mahdollista jakaa matkailijoihin, loma-asukkaisiin, yksityiseen sektoriin, julkiseen sektoriin, työlli-

siin ja asukkaisiin (kuva 1). Toimijoihin viitaten matkailukeskuksille voidaan osoittaa kolme toimintoa:

vierailut, kehittämistoiminta ja arkielämä. Nämä on mahdollista luokitella edelleen kahdeksaan ”ympä-

ristöön” käyttäen perusteena ensisijaisia toimijoita, toimijoiden aluetasoa ja toiminnan luonnetta. Ym-

päristöjen erottaminen voi olla joissakin tapauksissa problemaattista, kuten juuri matkailun ja loma-

asumisen kohdalla (ks. Hall ym. 2004). Toiminnot on esitetty yksityiskohtaisesti toisaalla (ks. Kauppila

2005).

Kuva 1. Matkailukeskusten toimijat, toiminnot ja ympäristöt (Kauppila 2005: kuva 1).

Kehittämistoiminta - organisaatiot/instituutiot (yksityinen ja julkinen sektori) - paikallinen ja ylipaikallinen - tarjonta/tuottaminen

Matkailuympäristö

Loma-asuntoympäristö

Liiketoiminta- ja investointi- ympäristö

Aluekehitys- ympäristö

Työympäristö

Palvelutoimintoympäristö

Asuinympäristö

Virkistys- ja vapaa- ajanympäristö

Vierailut - yksilöt (matkailijat, loma-asukkaat) - ylipaikallinen - kysyntä/kuluttaminen

Arkielämä - yksilöt (työlliset, asukkaat) - paikallinen ja ylipaikallinen - kysyntä/kuluttaminen ja tarjonta/tuottaminen

- 79 -



Loma-asuntoympäristö kuuluu vierailuroolin alle, sillä loma-asukkaat ymmärretään matkailukeskus-

ten tapauksessa yksilötason ylipaikallisiksi, siis alueen ulkopuolisiksi, toimijoiksi, ja he edustavat ky-

syntää/kuluttamista. Tässä ajattelussa korostetaan lähtökohtaisesti loma-asukkaiden matkailullista

roolia, koska perifeerisillä alueilla kakkosasuntoja on valmistunut erityisesti matkailullisesti vetovoimai-

siin kohteisiin. Matkailukeskukset edustavat periferiassa edellä mainittuja paikkoja (ks. Müller 2002b,

2004b, 2005; Jansson & Müller 2003).

Matkailuun liittyy oleellisesti liikkuminen, mistä johtuen se on eräs keskusten yksilötason toimijoita

luonnehtiva ominaisuus. Toimijoita on mahdollista jäsentää liikkumisen motiivin ja keston perusteella

Bellin ja Wardin (2000) käsitteillä tuotantoperäinen (production-related) ja kulutusperäinen (consump-

tion-related) sekä pysyvä muutto (permanent migration) ja tilapäinen liikkuminen (temporary move-

ment). Tuotantoperäisyydessä henkilöllä on taloudellinen panos tai osuus kohdealueeseen tai sen

lähiympäristöön, tosin sanoen hänen motiivinsa kohdistuu työhön. Kulutusperäisyydessä painopiste

on puolestaan mukavuuden saavuttamisessa motiivin liittyessä lähinnä huviin. Pysyvä muutto tarkoit-

taa kestoltaan pysyvää uudelleen sijoittumista, mutta tilapäiseen liikkumiseen katsotaan usein sisälty-

vän ajatus paluusta ”kotiin”. Toisaalta pysyvä muutto on esiintymistiheydeltään yksisuuntainen siirty-

mä, kun tilapäinen liikkuminen on luonteeltaan toistuva tapahtuma. Lisäksi pysyvään muuttoon ei yh-

distetä tilapäisen liikkumisen oleellista piirrettä, kausiluontoisuutta.

Pysyvän ja tilapäisen periaatteet ovat lähinnä käsitteellisiä eivätkä operationaaliselta kannalta kovin

selkeitä. Usein näiden käsitteiden raja hahmottuu teknisen, tai hallinnollisen, määritelmän eli henkilön

virallisen asuinpaikkakunnan mukaan. Suomessa henkilön virallinen asuinpaikka, henkikirjoituskunta,

määrittyy seuraavasti: jos henkilöllä on käytössään useampia asuntoja tai jos hänellä ei ole käytös-

sään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa

tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on edellä mainittu-

jen seikkojen perusteella kiinteä yhteys (www.maistraatti.fi/...). Tämä peruste voi kuitenkin aiheuttaa

ongelmia esimerkiksi viikoittain pendelöivien ja kakkosasukkaiden ”todellisten” (tilapäisten) ja virallis-

ten (pysyvien) asuinpaikkojen kohdalla (ks. Müller 2002c; Müller & Hall 2003).

Edelle läpikäytyjä käsitteitä hyödyntäen loma-asukkaat voidaan jäsentää liikkumisen motiivin ja

keston perusteella siten, että heidän liikkumismotiivissaan painottuu kulutusperäisyys ja liikkuminen on

kestoltaan tilapäistä. Tilapäisten vierailuiden kestolle ei ole kuitenkaan olemassa aikarajoitetta, vaan

se voi vaihdella päivästä jopa kuukausiin (ks. Williams ym. 2004).

- 80 -



Matkailukeskusten kehitysprosessi ja kakkosasuminen

Matkailukeskusten toiminnot muuttuvat tilassa ja ajassa, ja tätä muutosta jäsennetään kehitysmalleilla.

Tunnetuin ja siteeratuin matkailun alueellinen kehitysmalli on Butlerin (1980) elinkaarimalli, joka sisäl-

tää kuusi vaihetta: löytäminen, sitoutuminen, kehittyminen, vakiintuminen, stagnaatio ja uusi kasvu tai

taantuminen (kuva 2). Mallin muuttujina ovat matkailijamäärä ja aika. Alkuvaiheissa matkailijamäärät

ovat vähäisiä, samoin kuin matkailun ympäristölliset, sosiokulttuuriset ja taloudelliset vaikutukset koh-

dealueelle. Kehityksen edetessä matkailijamäärät kasvavat, mikä merkitsee myös alueellisten vaiku-

tusten lisääntymistä. Samalla tapahtuu muutos yritystoiminnan omistussuhteissa ja kehittämisen kont-

rollissa, kun alueen ulkopuoliset tahot ottavat kehitysprosessin haltuunsa. Lopulta kohde on saavutta-

nut kantokyvyn rajan, stagnaatiovaiheen, jossa matkailijamäärät ovat huipussaan ja alueella alkaa

ilmetä ympäristöllisiä, sosiokulttuurisia ja taloudellisia ongelmia. Tämän jälkeen kohdealueella on peri-

aatteessa kaksi pääsuuntaa: taantuminen tai uusi kasvu. Edellisessä vaihtoehdossa kohteen matkaili-

jamäärät vähenevät, ja se on enää lähinnä päivä- ja viikonloppumatkailijoiden suosiossa. Samanaikai-

sesti tapahtuu omistussuhteiden muutoksia siten, että paikallisten osuus jälleen kasvaa. Jälkimmäi-

sessä vaihtoehdossa alueelle kehitetään uusia attraktioita tai otetaan käyttöön aikaisemmin hyödyn-

tämättömiä resursseja. On korostettava, että Butlerin mallissa ei suoraan viitata kakkosasumiseen tai

sen kehittymiseen ajan myötä. Sen sijaan elinkaarimallia on käytetty viitekehyksenä, kun on pyritty

mallintamaan matkailukeskusten kehitysprosessin ja kakkosasumisen yhteyksiä.

MatkailijamääräUusi kasvu

Kriittinen alue kantokyvylle Stagnaatio

Vakiintuminen

Kehittyminen

Taantuminen

Sitoutuminen

LöytäminenAika

Kuva 2. Matkailualueen elinkaarimalli (Butler 1980: kuva 1 mukaillen).

- 81 -



Williams ja Hall (2002) ovat esittäneet neljävaiheisen ideaalisen kehitysyhdistelmämallin matkailun

ja muuton – pysyvän ja tilapäisen – yhteyksistä. Siinä nostetaan esille kulutusperäinen muutto, mikä

tarkoittaa joko pysyvää muuttamista tai tilapäistä liikkumista. He sitovat mallin Butlerin (1980) elinkaa-

rimallin vaiheisiin. Seuraavassa tarkastellaan Williamsin ja Hallin mallia kakkosasumisen, lähinnä kulu-

tusperäisen tilapäisen liikkumisen, näkökulmasta.

Williamsin ja Hallin (2002) mukaan kahdessa ensimmäisessä vaiheessa on kyse Butlerin (1980)

elinkaarimallin alkuvaiheista, jolloin kulutusperäistä pysyvää muuttoa tai tilapäistä liikkumista ei juuri

esiinny. Sen sijaan mallin kolmannessa vaiheessa, jonka Williams ja Hall tulkitsevat elinkaarimallin

kypsyysvaiheeksi, matkailijavirrat synnyttävät kulutusperäistä muuttoa kohdealueelle, lähinnä eläke-

ikäisten tilapäistä tai pysyvää muuttoa. Tässä kehitysvaiheessa kohteeseen rakennetaan siis kak-

kosasuntoja. Neljännessä vaiheessa, jonka Williams ja Hallin määrittävät elinkaarimallin stagnaatio- tai

taantumisvaiheeksi, kakkosasunnoilla on edelleen tärkeä merkitys kohdealueen kehitysprosessissa.

Mallissa korostetaan matkailun yhteyksiä ja merkitystä tilapäiseen liikkumiseen ja pysyvään muuttoon.

Prosessi etenee siten, että matkailija hankkii matkoillaan kokemuksia eri paikoista, ja miellyttävä ko-

kemus voi johtaa paikkakiintymykseen, kakkosasunnonostoon ja tilapäiseen, lopulta jopa pysyvään,

muuttoon.

Kauppilan (2006b) julkituomassa teoreettisessa mallissa jäsennetään edellä läpikäytyjä matkailu-

keskusten toimintoja suhteessa aikaan (ks. kuva 1). Mallissa huomio kiinnittyy kohdealueen sisäiseen

ja ulkoiseen muutokseen. Käsillä olevassa tutkimuksessa painotus on vapaa-ajanasunnoissa, joten

tässä yhteydessä mallia tarkastellaan lyhyesti vain loma-asuntoympäristön ja sen dynamiikan näkö-

kulmasta.

Löytämisvaiheessa matkailijamäärät ovat vähäisiä ja eikä alueella ole vielä mökkejä, joten kylien

merkitys vierailukohteena on vaatimaton. Sitoutumisvaiheessa matkailijamäärien lisääntyessä kylistä

tulee vierailukohteita, mutta loma-asuntojen rakentaminen on vielä vähäistä. Kehittymis-, vakiintumis-

ja stagnaatiovaihetta luonnehtii matkailuhallinta/-riippuvuus, mikä tarkoittaa Williamsin (1993) ja Buha-

lisin (2000) mukaan sitä, että kohteen kaikki elinkeinotoiminta on riippuvuussuhteessa matkailuun.

Matkailijamäärien kasvaessa kylästä on tullut varsinaisesti matkailukeskus, jonka majoitusmahdolli-

suuksia monipuolistavat loma-asunnot.

Stagnaatiovaiheen jälkeen matkailukeskuksen kehitysprosessi voi jatkua kolmella tavalla. Ensim-

mäinen vaihtoehto on uusi kasvu. Tässä tapauksessa matkailukeskuksista on löydettävissä edelleen-

kin esitetyt kahdeksan ympäristöä, loma-asuntoympäristö mukaan lukien. Toisessa vaihtoehdossa

matkailu jatkaa stagnaatiovaiheessa eli stabilisoituu. Stagnaatiovaiheen jatkuessa matkailukeskuksis-

ta on tunnistettavissa edelleen kaikki kahdeksan ympäristöä, mihin sisältyy myös loma-

asuntoympäristö.

- 82 -



Stagnaatiovaiheen jälkeisessä kolmannessa vaihtoehdossa, taantumisvaiheessa, matkailun suh-

teellinen painoarvo, tai matkailuriippuvuus, pienenee ja alueen suuntautumisessa saattaa tapahtua

muutos. Esimerkiksi Agarwal (1994, 2006) puhuu kohteen uudelleen suuntautumisvaiheesta, joka

sijoittuu stagnaatio- ja jälkistagnaatiovaiheen väliin. Uudelleen suuntautumisessa on kyse stagnaatio-

vaiheen jälkeiseen rakennemuutokseen varautumisesta ja ennakoinnista. Jälkistagnaatiovaiheen

mahdollista taantumaa ei ”jäädä odottamaan” väistämättömänä tulevaisuudenkuvana, vaan pyritään

etsimään aktiivisesti uusia, lähinnä matkailullisia mahdollisuuksia. Stagnaatiovaiheen jälkeisten kehi-

tyspolkujen kirjo voi kattaa myös kokonaan muut toiminnot, sillä Baum (1998) nostaa esille yhtenä

vaihtoehtona jopa matkailusta luopumisen. Edellinen tarkoittaa alueen käyttötarkoituksen aktiivista,

strategista muuttamista matkailusta johonkin muuhun (pää)toimintoon. Tässä on taas kaksi vaihtoeh-

toa.

Ensimmäisessä matkailun merkitys aluetalouteen vähenee, eikä sitä korvaa varsinaisesti mikään

muu elinkeino. Kirjallisuudessa on esimerkkejä kohteiden uudelleen suuntautumisesta, ja yhtenä uu-

tena (pää)roolina on nostettu esille nimenomaan kakkosasuminen. Esimerkiksi Kanadan Sauble

Beachin (Strapp 1988) päätoiminnoksi muodostui varsinaisen matkailuvaiheen jälkeen edellä mainittu

asumismuoto, jota on esitetty myös Kanadan Port Stanleyn (Hinch & Butler 1988) yhtenä vaihtoehto-

na.

Toisessa tapauksessa matkailukeskuksesta kehittyy kaupunkitason keskus, jolloin matkailu on vain

yksi kehitettävä elinkeino muiden joukossa (Johnston 2001a, 2001b). Matkailun merkitys aluetaloudel-

le pienenee − ainakin suhteellisesti − muiden elinkeinojen korvatessa matkailun. Tässä vaihtoehdossa

kohdealueet eivät ole enää välttämättä ensisijaisesti vierailukohteita, samoin kuin loma-asuntojen

merkitys on kaupungeissa usein vähäisempi kuin matkailukeskusten kohdalla.

Edellä läpikäytyjen kummankin teoreettisen mallin mukaan lomamökkejä rakennetaan matkailu-

keskukseen osana matkailuvaiheen toimintoja. Tätä tukee myös Gillin ja Clarkin (1991) tutkimus Ka-

nadan Whistlerin matkailukeskuksen kakkosasunnoista. Sen mukaan loma-asuntotuotantoa kehite-

tään samanaikaisesti korkeatasoisen kansainvälisen hotelli- ja vähittäiskauppatarjonnan kanssa. Kak-

kosasunnot ovat myös korkeatasoisia ja vahvistavat siten osaltaan Whistlerin kuvaa kansainvälisten

matkailukeskusten luokkaan pyrkivänä kohteena, mikä puolestaan edesauttaa alueen matkailijaraken-

teen ja majoitustarjonnan kansainvälistymistä. Kansainvälisen matkailukeskuksen palveluvarustus ja

aktiviteetit ovat luonnollisesti mökkiläistenkin käytettävissä. Tämä tekee kohteesta attraktiivisen loma-

asunnonomistajien näkökulmasta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Huippuluksushuvilat pitävät

osaltaan yllä keskuksen korkeaa kansainvälistä imagoa ja statusta.

Gillin ja Clarkin (1991) tutkimustuloksia voidaan tulkita myös Butlerin (1980) elinkaarimallin ja yri-

tystoiminnan muutoksen näkökulmasta. Elinkaarimallin mukaan kehitysprosessin alkuvaiheissa majoi-

tustoiminta on paikallisessa omituksessa ja luonteeltaan pienimittakaavaista ”kotimajoitusta”, mutta

- 83 -



myöhemmissä vaiheissa majoitusmahdollisuudet monipuolistuvat ja alueelle rakennetaan ulkopuolis-

ten omistamaa suurimittakaavaista hotellimajoitusta (ks. myös Prideaux 1996: 70–74, 2000, 2004).

Näin ollen alkuvaiheissa mökit olisivat lähinnä paikallisessa omituksessa ja kooltaan pieniä mutta

myöhemmissä vaiheissa huomattavassa määrin alueen ulkopuolisten omistamia suurikokoisia loma-

asuntoja.

Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen rajaaminen

Matkailukeskusten määrittelyssä päädyttiin postinumeroalueisiin Rukaa lukuun ottamatta (kuva 3).

Rukan tapauksessa kyseessä on Rukajärven (numero 305206029) pienalue, koska Rukan postinume-

roalue (93825 Rukatunturi) ei kata 5-tien länsipuolella sijaitsevaa loma-asuntoaluetta. Matkailukeskus-

ten aluerajaus on hyvin keskeinen, ja pinta-alan muutoksilla on luonnollisesti ratkaiseva merkitys lo-

marakennusten määrään. Tässä tutkimuksessa matkailukeskukset on määritelty laajasti kattaen myös

varsinaisen toiminnallisen keskuksen ympärillä olevat alueet (ks. Kauppila 2004; Kauppila ym. 2005).

Vaikka Saariselän postinumeroalue on pinta-alaltaan suuri, se on Kiilopää–Kakslauttanen–Saariselkä-

alueen ulkopuolella asumatonta aluetta, erämaata. Ylläksen kohdalla on huomattava, että analyysi

koskee vain Äkäslompolon puolta, ei Ylläsjärveä.

- 84 -



0 10

km

20

Sirkka

Köngäs

Levi

79

��

��

940

ÄkäslompoloYlläs

��

��

��

NValtakunnanrajaKunnanraja

Tie

4

4

SaariselkäKaunispääKuttura

Kiilopää

Kakslauttanen

��

��

Ruka-

5

tunturi

Postinumero- /pienalueenraja

Muonio M

uoni

o

I val

o

Kitt ilä

Kolari

Kuu-

samo

Kemijärvi

Soda

nkyl

ä

Salmilam-minkylä

Aikkila

Kuva 3. Matkailukeskusten maantieteellinen määrittely.

Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto: määritelmiä ja rajoituksia

Tutkimusta varten Tilastokeskukselta tilattiin kesämökkiaineisto, josta tietoa on saatavissa postinume-

roalueittain/pienalueittain rakennusvuoden, pinta-alan ja omistusmuodon mukaan. Rakennusvuositie-

dot ovat vuosikymmenittäin 1920-luvulta alkaen ajankohtaan 31.12.2004 saakka. Rakennusvuodella

tarkoitetaan vuotta, jona rakennus on valmistunut käyttökuntoon, mutta siinä ei ole otettu huomioon

rakennuksiin tehtyjä muutostöitä tai laajennuksia. Jos rakennusvuosi on aikaisempi kuin 1980, raken-

- 85 -



nusvuodeksi on voitu ilmoittaa myös peruskorjausvuosi (SVT/Asuminen 2005: 7). Ennen 1920-lukua

tietoa ei ole saatavissa vuosikymmenittäin, vaan ne ilmaistaan kootussa muodossa. Pinta-ala on ai-

neistossa jaettu seitsemään luokkaan (alle 20m2, 20–39 m2, 40–59 m2, 60–79 m2, 80–99 m2, yli 99 m2

ja tuntematon). Omistusmuoto käsitti alun perin 11 luokkaa, jotka on tässä tutkimuksessa supistettu

kuuteen (yksityinen henkilö/perikunta, asunto/kiinteistöosakeyhtiö, yksityinen yri-

tys/pankki/vakuutuslaitos, valtio/kunta yms., rahasto/yhteisö/säätiö yms. ja tuntematon). Luokkien

yhdistämisen perusteena käytettiin osakeyhtiömuotoisuutta (asunto ja kiinteistö) sekä yksityisen ja

julkisen sektorin osuutta omistuspohjassa.

Kesämökkitilasto kuvaa Suomessa olevia vapaa-ajanasuinrakennuksia vuoden viimeisen päivän

(31.12) mukaan. Kesämökkitilastossa kesämökillä tarkoitetaan kiinteästi sijaintipaikalleen rakennettua

vapaa-ajanasuinrakennusta tai asuinrakennusta, jota käytetään loma- tai vapaa-ajanasuntona. Toisin

sanoen niiden käyttötarkoitus oli vuoden viimeisenä päivänä vapaa-ajanasuinrakennus tai niitä käytet-

tiin kyseessä olevana ajankohtana loma-asumiseen. Kesämökeiksi ei lueta vakinaisessa asuinkäytös-

sä olevia rakennuksia, majoitustoimintaa harjoittavien liikeyritysten vuokrattavia lomamökkejä eikä

siirtolapuutarhamökkejä. Tiedot saadaan Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän rakennus-

ja huoneistotiedoista, joita ylläpidetään kuntien rakennusvalvonnan rakennushankeilmoituksilla ja täy-

dennetään muun muassa verohallinnon kiinteistötiedoilla (SVT/Asuminen 2005: 7).

Edellä mainittu Tilastokeskuksen määritelmä on tulkinnanvarainen, sillä siinä mainitaan samassa

virkkeessä sekä rakennukset että asunnot. Ne eivät ole välttämättä sama asia, vaan yhdessä vapaa-

ajanasuinrakennuksessa voi olla lukuisia vapaa-ajanasuntoja (Tiihonen 2006; puhelinkeskustelu

AT/PK 17.10.2006). Esimerkiksi matkailukeskuksissa on tyypillisesti ”rivitaloja” ja ”paritaloja”, joissa on

siten kaksi tai useampia vapaa-ajanasuntoja yhdessä vapaa-ajanasuinrakennuksessa. Tilastokeskuk-

sen kesämökkitilastossa kyseiset asunnot kirjautuvat kuitenkin vain yhtenä ”kesämökkinä”. Tämä ai-

heuttaa muun muassa sen, että lukuisia asuntoja sisältävän rakennuksen pinta-ala on luonnollisesti

suuri, vaikka yksittäiset asunnot olisivatkin kooltaan kohtuullisia. Edellinen koskee esimerkiksi asun-

to/kiinteistöosakeyhtiö- ja yrityspohjaisia omistusmuotoja. Kaikkiaan tilastointiperuste merkitsee sitä,

että todellisuudessa matkailukeskuksissa – ja niiden sijaintikunnissa – on määrällisesti huomattavasti

enemmän yksittäisiä vapaa-ajanasuntoja kuin tilastot ”virallisesti” osoittavat (ks. myös MKTK 1995).

Näin ollen nykyisellä määritelmällä tilastointi ei kohtele tasapuolisesti Suomen alueita. Kesämökit 2004

-julkaisussa (SVT/Asuminen 2005: 7) vapaa-ajanasuinrakennuksen synonyyminä on sovellettu yksit-

täisen asunnon käsitettä, lähinnä (kesä)mökkiä, mutta käsillä olevan tutkimuksen empiirisessä osassa

käytetään väärinkäsitysten välttämiseksi rakennus-termiä. Kyse ei ole siis asunnoista tai mökeistä

vaan rakennuksista. Keskusten välillä voi olla luonnollisesti rakenteellisia eroja rakennuskannassa,

toisin sanoen enemmän tai vähemmän yksittäisiä vapaa-ajanasuntoja rakennusta kohti. Jatkossa

- 86 -



myös vuosittain ilmestyvässä Tilastokeskuksen julkaisussa olisi syytä korostaa asunto ja rakennus -

määritteiden eroja.

MKTK:n (1995: 3) selvityksessä nostetaan esille vielä yksi mahdollinen aineistoon liittyvä proble-

matiikka, rakennusten luokitus. Raportin mukaan vuonna 1994 Saariselän kaava-alueen vapaa-

ajanrakennuksista 80 prosenttia ei sisältynyt Väestörekisterikeskuksen vapaa-ajanasuntorekisteriin,

vaan ne oli rekisteröity niin sanottuihin ”muihin majoitusrakennuksiin”. Tässä tutkimuksessa lähdetään

siitä, että Tilastokeskuksen kesämökkitilasto on vertailukelpoinen alueiden ja ajan suhteen siltä osin

kuin rakennukset täyttävät Tilastokeskuksen vapaa-ajanrakennusten tilastointikriteerit. Toisin sanoen

tarkastelu kohdistuu vain niihin rakennuksiin, jotka on luokiteltu vapaa-ajanrakennuksiksi.

Kesämökkitiedoista voi puuttua jonkin verran yksiköitä. Kesämökkikäyttöön saatetaan ottaa raken-

nuksia, jotka ovat rekisterissä muussa käyttötarkoitusluokassa kuin vapaa-ajanasuntoina (esim. asuin-

rakennuksina). Tällainen käyttötarkoituksen muutos ei aina välity rekisteriin. Toisaalta kun tyhjilleen

jäänyt asuinrakennus otetaan kesämökkikäyttöön, muutoksesta ei aina välity tieto väestötietojärjes-

telmään. Rekisterissä tehtyjä tarkistuksia ja kyselyjä on kuitenkin pyritty kohdistamaan juuri käyttötar-

koitukseltaan tuntemattomiin ja/tai tyhjillään oleviin rakennuksiin, joiden käyttötarkoitus on saattanut

muuttua vapaa-ajanasuinrakennukseksi. On myös mahdollista, että kesämökki muutetaan asuinra-

kennukseksi, kun se otetaan asuinkäyttöön. Tällöin kyseessä oleva kesämökki poistuu kesämökki-

kannasta (SVT/Asuminen 2005: 7).

Kakkosasunnot voivat siis ”syntyä” periaatteessa kahdella tavalla, muuttamalla tai rakentamalla

(Coppock 1977b: 7–8; Müller ym. 2004: 16). Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaa sitä, että aikaisemmin

vakituisessa asuinkäytössä ollut rakennus jää tyhjilleen ja sen käyttötarkoitus muutetaan kakkosasun-

noksi. Jälkimmäisessä tapauksessa rakennuksen käyttötarkoitus on jo alun perin kakkosasunto, toisin

sanoen se rakennetaan varta vasten tätä tarkoitusta varten. Muutetut kakkosasunnot ovat tyypillisiä

kaupunkien läheiselle ”tavanomaiselle” maaseudulle ja perifeerisille maaseutualueille, kun uudistuo-

tanto kohdistuu pitkälti sekä kaupunkien läheiseen, vetovoimaiseen maaseutuun että kauempana

sijaitseviin, matkailullisesti vetovoimaisiin alueisiin. Viimeksi mainittuun sisältyvät muun muassa mat-

kailukeskukset (ks. myös Müller 2002b, 2004b, 2005; Jansson & Müller 2003).

Matkailukeskusten vapaa-ajanrakennusten määrä ja rakenne

Kaikkien matkailukeskusten strategioissa loma-asuntojen lisääminen on ollut tarkasteluajankohtana

(31.12.2004) keskeisellä sijalla (ks. Kauppila 2005). Keskusten välillä on kuitenkin havaittavissa huo-

mattavia eroja vapaa-ajanrakennusten määrässä. Levillä ja Rukalla niitä on miltei yhtä paljon, lähes

kaksi kertaa enemmän kuin Ylläksellä ja yli viisinkertainen määrä Saariselkään nähden (kuva 4).

- 87 -



MKTK:n (1995: 14) raportissa todetaan, että asunto/kiinteistöosakeyhtiöpohjaisissa ja yritysomistuk-

sessa olevissa vapaa-ajanrakennuksissa on keskimäärin enemmän kuin yksi asunto/rakennus. Vuon-

na 1994 Saariselällä keskiarvo oli jopa kolme asuntoa mutta muissa Lapin keskuksissa huomattavasti

pienempi, arviolta 1,2–1,4 asuntoa rakennusta kohti.

0 200 400 600 800 1000 1200

Ylläs

Saariselkä

Ruka

Levi

Lukumäärä

Kuva 4. Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen vapaa-ajanrakennukset 31.12.2004 (Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto 2005).

Lomarakennukset ovat kohtalaisen tilavia, sillä kaikissa keskuksissa enemmän kuin puolet niistä si-

joittuu kahteen suurimpaan pinta-alaluokkaan (kuva 5). Levillä ja Saariselällä suurimman pinta-

alaluokan osuus on jopa yli puolet kaikista vapaa-ajanrakennuksista. Vuonna 1994 arvioitiin Lapin

matkailukeskusten yksittäisten loma-asuntojen keskimääräisen koon vaihtelevan 60–75 m2 välillä

(MKTK 1995: 14). Matkailukeskusten rakennusten koko poikkeaa huomattavasti maan keskimääräi-

sestä tilanteesta. Yli 70 prosenttia kaikista Suomen vapaa-ajanrakennuksista on pinta-alaltaan alle 60

m2, ja suurimman luokan osuus on vain vajaa viisi prosenttia. Matkailukeskusten lomarakennusten

tilavuus heijastuu myös niiden sijaintikuntien vapaa-ajanrakennusten keskimääräiseen pinta-alaan.

Inarissa (53 m2), Kittilässä (79 m2), Kolarissa (81 m2) ja Kuusamossa (61 m2) niiden pinta-alat olivat

ajankohdan 31.12.2003 mukaan suurempia kuin maan keskiarvo (49 m2) (SuomiCD2004). Myös

MKTK:n (1995: 12) selvityksen mukaan matkailukeskuspaikkakuntien mökit ovat keskimäärin tilavam-

pia kuin muissa Lapin kunnissa. Lisäksi Janssonin ja Müllerin (2003) analyysi paljasti, että Tärna-

by/Hemavanin vapaa-ajanasunnot ovat suurempia kuin tutkimukseen sisältyneet muut Ruotsin ja

Suomen Merenkurkun maaseutukuntien lomamökit.

- 88 -



0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Koko maa

Ylläs

Saariselkä

Ruka

Levi

alle 20 m2 20-39 m2 40-59 m2 60-79 m2

80-99 m2 yli 99 m2 Tuntematon

Kuva 5. Vapaa-ajanrakennukset pinta-alaluokittain Levillä, Rukalla, Saariselällä, Ylläksellä ja koko maassa 31.12.2004 (Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto 2005).

Matkailukeskusten lomarakennusten omistusmuoto jakautuu pitkälti kolmeen kategoriaan: yksityi-

set henkilöt/perikunnat, asunto/kiinteistöosakeyhtiöt ja yksityiset yritykset/pankit/vakuutuslaitokset

(kuva 6). Ylläksellä yksityisten henkilöiden/perikuntien osuus on kuitenkin hieman suurempi ja vastaa-

vasti asunto/kiinteistöosakeyhtiöiden pienempi kuin muissa keskuksissa. Matkailukeskusten vapaa-

ajanrakennusten omistusjakauma on erilainen koko maahan verrattuna. Suomessa yksityiset henki-

löt/perikunnat omistavat yli 90 prosenttia kaikista mökkirakennuksista, kun asun-

to/kiinteistöosakeyhtiöiden ja yksityisten yritysten/pankkien/vakuutuslaitosten hallussa on vain muuta-

ma prosentti rakennuksista. Yritysten suuri osuus matkailukeskusten vapaa-ajanrakennuksista heijas-

tuu myös niiden sijaintikuntiin. Yritykset omistivat ajankohdan 31.12.2003 mukaan Inarin (19 prosent-

tia), Kittilän ja Kolarin (36 prosenttia) sekä Kuusamon (34 prosenttia) kesämökkirakennuksista huo-

mattavasti enemmän kuin maassa keskimäärin (8 prosenttia) (SuomiCD2004). On huomattava, että

Tilastokeskuksen SuomiCD-tietokannassa yritysmökiksi on laskettu kaikki muut paitsi yksityisten hen-

kilöiden/perikuntien vapaa-ajanrakennukset.

- 89 -



0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Koko maa

Ylläs

Saariselkä

Ruka

Levi

Yks. henkilö/perikunta Asunto/kiinteistö Oy

Yks. yritys/pankki/vakuutuslaitos Valtio/kunta yms.

Rahasto/yhteisö/säätiö yms. Tuntematon

Kuva 6. Vapaa-ajanrakennukset omistusmuodoittain Levillä, Rukalla, Saariselällä, Ylläksellä ja koko maassa 31.12.2004 (Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto 2005).

Tämän jälkeen matkailukeskusten lomarakennuksia tutkitaan omistusmuotojen mukaan pinta-

alaluokittain (kuvat 7, 8 ja 9). Analyysistä voidaan tehdä seuraava johtopäätös: yksityisten henkilöi-

den/perikuntien hallussa olevat rakennukset ovat kooltaan pienempiä kuin asun-

to/kiinteistöosakeyhtiöiden tai yksityisten yritysten/pankkien/vakuutuslaitoksen kohdalla. Sen sijaan

osakeyhtiöpohjaiset ja yritysten/pankkien/vakuutuslaitosten lomarakennukset muistuttavat pinta-

alajakauman suhteen toisiaan. Koko maassa edellä mainittujen omistusmuotojen ja kokoluokkien kor-

relaatiot eivät ole yhtä selviä kuin matkailukeskusten kohdalla, mutta tulokset ovat samansuuntaisia.

Toiseksi matkailukohteiden vapaa-ajanrakennukset ovat kaikissa omistusmuodoissa kooltaan selvästi

suurempia kuin maassa keskimäärin. Erityisesti edellinen koskee asunto/kiinteistöosakeyhtiöpohjaisia

ja yritysten/pankkien/vakuutuslaitosten rakennuksia.

- 90 -



0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Koko maa

Ylläs

Saariselkä

Ruka

Levi

alle 20 m2 20-39 m2 40-59 m2 60-79 m2 80-99 m2 yli 99 m2

Kuva 7. Yksityisten henkilöiden/perikuntien vapaa-ajanrakennukset Levillä, Rukalla, Saariselällä, Yl-läksellä ja koko maassa pinta-alan mukaan 31.12.2004 (Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto 2005).

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Koko maa

Ylläs

Saariselkä

Ruka

Levi

alle 20 m2 20-39 m2 40-59 m2 60-79 m2 80-99 m2 yli 99 m2

Kuva 8. Asunto/kiinteistöosakeyhtiömuotoiset vapaa-ajanrakennukset Levillä, Rukalla, Saariselällä, Ylläksellä ja koko maassa pinta-alan mukaan 31.12.2004 (Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto 2005).

- 91 -



0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Koko maa

Ylläs

Saariselkä

Ruka

Levi

alle 20 m2 20-39 m2 40-59 m2 60-79 m2 80-99 m2 yli 99 m2

Kuva 9. Yksityisten yritysten/pankkien/vakuutuslaitosten vapaa-ajanrakennukset Levillä, Rukalla, Saa-riselällä, Ylläksellä ja koko maassa pinta-alan mukaan 31.12.2004 (Tilastokeskuksen kesämökkiai-neisto 2005).

Matkailukeskuskohtainen tarkastelu osoittaa, että kohteiden välillä on hieman eroja. Yksityisten

henkilöiden/perikuntien mökkirakennusten pinta-alaluokista kaksi pienintä ovat erittäin vähän edustet-

tuina Ylläksellä. Asunto/kiinteistöosakeyhtiöiden tapauksessa Saariselän vapaa-ajanrakennukset ovat

erittäin suuria ja vastaavasti Ylläksellä pienempiä. Yksityisten yritysten/pankkien/vakuutuslaitosten

Rukalla ja Saariselällä omistamat lomarakennukset ovat puolestaan kooltaan suuria. Erityisesti on

huomattava Saariselän kohdalla kolmen pienimmän kokoluokan puuttuminen. Ylläksellä yritysmökkien

tapauksessa on huomionarvoista suurimman luokan pienempi osuus muihin keskuksiin verrattuna.

Yksityishenkilöiltä vapaa-ajanasunnonosto matkailukeskuksista edellyttää kohtalaista varakkuutta.

Esimerkiksi Ruotsissa Müllerin (2005) tutkimustulosten mukaan Sälenin matkailukeskuksen loma-

asunnonomistajien sosioekonominen asema onkin korkea, mikä on havaittu myös Kanadan Whistlerin

tapauksessa (Gill & Clark 1991). Edellisen johdosta Müller nimeää matkailukeskukset ”eliittitilaksi”

(elite space). On korostettava, että loma-asuntojen kasvava kysyntä kiihdyttää yleisesti kiinteistöjen,

mukaan lukien asunnot, hintojen nousua kohdealueella (Gill & Clark 1991; Gill 1998: 102; Keen & Hall

2004; Müller 2004a; Müller ym. 2004).

- 92 -



Matkailukeskusten vapaa-ajanrakennusten määrän ja rakenteen ke-hitys

Ensimmäiset lomarakennukset valmistuivat Leville ja Rukalle jo ennen vuotta 1920, Ylläkselle 1930-

luvulla ja Saariselälle 1950-luvulla (Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto 2005). Kaikissa keskuksissa

vapaa-ajanrakentaminen alkoi kuitenkin todenteolla vasta 1980-luvulla (kuva 10). Tosin muihin kes-

kuksiin verrattuna Rukan lomarakennustuotanto oli merkittävää jo 1970-luvulla (ks. myös Kauppila

1995). Pitkittäistarkastelu osoittaa, että kaikissa keskuksissa rakentaminen on vain kiihtynyt. Esimer-

kiksi Ylläkselle on jo 2000-luvun viitenä ensimmäisenä vuotena valmistunut enemmän rakennuksia

kuin koko 1990-luvulla, ja muissakin keskuksissa tahti on ollut kiivaampaa kuin ennätyksellisellä 1990-

luvulla. Matkailukeskusten välisessä vertailussa Levi ja Ruka ovat olleet likipitäen tasavahvoja, mutta

2000-luvun alussa Levi näyttää voimistavan asemaansa Rukaan nähden. Myös Ylläksellä rakentamis-

tahti on kiihtynyt, ja keskus on lähestynyt viime vuosina volyymilla mitattuna Rukaa. Silmiinpistävää

ovat Saariselän vaatimattomat valmistumisluvut kaikkina vuosikymmeninä muihin keskuksiin nähden.

050

100150200250300350400450

-1949 1950-59 1960-69 1970-79 1980-89 1990-99 2000-04

Lukumäärä

Levi Ruka Saariselkä Ylläs

Kuva 10. Leville, Rukalla, Saariselälle ja Ylläkselle valmistuneet vapaa-ajanrakennukset vuosikymme-nittäin 31.12.2004 saakka (Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto 2005).

Rakenteellisesta, pinta-alan mukaisesta, tarkastelusta voidaan esittää muutamia johtopäätöksiä

(kuvat 11 ja 12). Aina 1960-luvulle saakka keskusten lomarakentamista hallitsivat pienet (alle 40 m2)

yksiköt muiden pinta-alaluokkien osuuksien pysyessä kohtalaisen vaatimattomina. 1970-luvulla siirty-

mä oli hiljalleen hieman tilavampiin rakennuksiin, ja 1980-luvulta lähtien erityisesti suurimman luokan

(yli 99 m2) lomarakennukset ovat vahvistaneet asemiaan. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa tämän

kokoluokan osuus on ollut matkailukeskusten kaikista vapaa-ajanrakennuksista yli 50 prosenttia, Levil-

- 93 -



lä tällä vuosituhannella lähes 80 prosenttia. Levillä tilavien (yli 99 m2) rakennusten osuus on myös

kasvanut nopeimmin, sillä vielä 1980-luvulla ne muodostivat vain hieman yli viidenneksen keskukseen

valmistuneista lomarakennuksista. Matkailukeskusten välisessä vertailussa huomio kiinnittyy Ylläksen

pienten rakennusten vähäiseen osuuteen tarkastelujaksolla. Koko maahan nähden matkailukeskusten

lomarakennukset ovat poikkeuksellisen tilavia, sillä pienten (alle 40 m2) yksiköiden osuus kaikista va-

paa-ajanrakennuksista on vaihdellut Suomessa tarkastelujaksolla 30−60 prosentin ja suurten (yli 99

m2) 2–10 prosentin välillä. Esimerkiksi 2000-luvun alussa viimeksi mainitut ovat kattaneet kaikista

valmistuneista rakennuksista valtakunnantasolla vain vajaa kymmenen prosenttia.

0

20

40

60

80

100

-1949 1950-59 1960-69 1970-79 1980-89 1990-99 2000-04

Levi Ruka Saariselkä Ylläs Koko maa

Prosenttia

Kuva 11. Leville, Rukalle, Saariselälle, Ylläkselle ja koko maahan valmistuneiden pienten (alle 40 m2) vapaa-ajanrakennusten osuus kaikista valmistuneista vapaa-ajanrakennuksista vuosikymmenittäin 31.12.2004 saakka (Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto 2005).

- 94 -



0

20

40

60

80

100

-1949 1950-59 1960-69 1970-79 1980-89 1990-99 2000-04


Prosenttia

Kuva 12. Leville, Rukalle, Saariselälle, Ylläkselle ja koko maahan valmistuneiden suurten (yli 99 m2) vapaa-ajanrakennusten osuus kaikista valmistuneista vapaa-ajanrakennuksista vuosikymmenittäin 31.12.2004 saakka (Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto 2005).

Toinen rakenteellinen analyysi koskee lomarakennusten omistusmuotojen muutoksia ajan suhteen.

Aikaisemmin on käynyt ilmi, että vapaa-ajanrakennusten omistus jakautuu matkailukeskuksissa –

Yllästä lukuun ottamatta – lähinnä yksityisten henkilöiden/perikuntien, asunto/kiinteistöosakeyhtiöiden

ja yksityisten yritysten/pankkien/vakuutuslaitosten kesken. Lisäksi on osoitettu rakennusten koon ja

omistusmuotojen yhteys: pienet yksiköt ovat lähes yksinomaan yksityisten henkilöiden/perikuntien

hallinnassa, mutta tilavimmissa kohteissa asunto/kiinteistöosakeyhtiöpohjainen ja yksityisten yritys-

ten/pankkien/vakuutuslaitosten omistus on vallitseva.

Edelliseen viitaten aina 1960-luvulle asti, pienten lomarakennusten aikakaudella, yksityisillä henki-

löillä/perikunnilla oli erittäin vahva asema (kuvat 13, 14 ja 15). Kun vapaa-ajanrakentaminen kiihtyi

1980-luvulta lähtien, sekä asunto/kiinteistöosakeyhtiömuotoiset että yksityisten yritys-

ten/pankkien/vakuutuslaitosten rakennukset lisääntyivät huomattavasti. 2000-luvun alkuvuosina kui-

tenkin yksityinen omistus näyttää jälleen kasvattavan suhteellista painoarvoaan, sillä ne kattavat esi-

merkiksi Rukalle ja Ylläkselle tällä vuosituhannella valmistuneista rakennuksista yli puolet. Asun-

to/kiinteistöosakeyhtiöiden osuus on pysynyt 1980-luvulta lähtien 20–40 prosentissa ja yksityisten

yritysten/pankkien/vakuutuslaitosten noin viidenneksessä. Matkailukeskusten vapaa-ajanrakennusten

omistusmuodot poikkeavat huomattavasti koko maan vastaavasta. Valtakunnallisesti lähes kaikki val-

mistuneet kesämökkirakennukset ovat yksityisten henkilöiden/perikuntien omistuksessa, sillä kyseisen

omistusluokan osuus kaikista rakennuksista on vaihdellut vuosikymmenittäin 1920-luvulta lähtien 91–

94 prosentin välillä. Muut omistusmuodot ovat koko maan näkökulmasta marginaalisia.

- 95 -



0

20

40

60

80

100

-1949 1950-59 1960-69 1970-79 1980-89 1990-99 2000-04


Prosenttia

Kuva 13. Yksityisten henkilöiden/perikuntien vapaa-ajanrakennusten osuus Leville, Rukalle, Saa-riselälle, Ylläkselle ja koko maahan kaikista valmistuneista vapaa-ajanrakennuksista vuosikymmenit-täin 31.12.2004 saakka (Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto 2005).

0

20

40

60

80

100

-1949 1950-59 1960-69 1970-79 1980-89 1990-99 2000-04


Prosenttia

Kuva 14. Asunto/kiinteistöosakeyhtiömuotoisten vapaa-ajanrakennusten osuus Leville, Rukalle, Saa-riselälle, Ylläkselle ja koko maahan kaikista valmistuneista vapaa-ajanrakennuksista vuosikymmenit-täin 31.12.2004 saakka (Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto 2005).

- 96 -



0

20

40

60

80

100

-1949 1950-59 1960-69 1970-79 1980-89 1990-99 2000-04


Prosenttia

Kuva 15. Yksityisten yritysten/pankkien/vakuutuslaitosten vapaa-ajanrakennusten osuus Leville, Ru-kalle, Saariselälle, Ylläkselle ja koko maahan kaikista valmistuneista vapaa-ajanrakennuksista vuosi-kymmenittäin 31.12.2004 saakka (Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto 2005).

Matkailukeskusten välisessä vertailussa on muistettava, että ensimmäiset rakennukset valmistuivat

Saariselälle vasta 1950-luvulla. Erityisesti Levillä ja Rukalla alkuaikojen lomarakennukset olivat yksi-

tyisten henkilöiden/perikuntien hallinnassa. Asunto/kiinteistöosakeyhtiöpohjainen omistusmuoto on

ollut Rukalla jo 1970-luvulta lähtien merkittävää, ja 2000-luvulla yhtiömuotoinen omistus on säilyttänyt

likipitäen asemansa Levillä ja Saariselällä. Huomionarvoista on se, että yksityisten yritys-

ten/pankkien/vakuutuslaitosten vapaa-ajanrakennukset muodostivat Saariselällä 1970-luvun raken-

nuskannasta yli kolmanneksen.

Pohjois-Suomen suuret matkailukeskukset – Levi, Ruka, Saariselkä ja Ylläs – on asemointi vuonna

2000 kansallisen tason kehittymisvaiheeseen (Kauppila 2004). Tämä tutkimuksen näkökulmasta mie-

lenkiinto kohdistuu erityisesti siihen, että ennen kuin kohde on saavuttanut stagnaatio- tai taantumis-

vaiheen, keskukseen on rakennettu huomattava määrä vapaa-ajanasuntoja. Niitä siis kehitetään rin-

nan matkailukohteen muun majoituskapasiteetin ja yritystoiminnan kanssa. Näin ollen edellä esitetyt

tutkimustulokset vahvistavat Williamsin ja Hallin (2002) ideaalimallia sekä Kauppilan (2006b) teoreet-

tista mallia: loma-asuntoja rakennetaan kohteeseen jo matkailuvaiheessa, ja ne ovat osa keskuksen

matkailutoimintojen kehittämistä. Tätä tukee myös Kanadan Whistlerin matkailukeskuksen (Gill &

Clark 1991) tutkimus.

Matkailukeskusten kehitysprosessin näkökulmasta Levillä, Rukalla, Saariselällä ja Ylläksellä suunta

näyttää olevan alkuvaiheen pienistä mökeistä kohti suurempia luksushuviloita. Samanaikaisesti omis-

tuspohja monipuolistuu osakeyhtiöiden ja yritysten suuntaan. Tällä voidaan tulkita olevan puolestaan

yhtymäkohtia Butlerin (1980) elinkaarimallin ja yritystoiminnan kehittymiseen, missä alkuvaiheiden

- 97 -



pienet paikalliset (majoitus)kohteet korvautuvat myöhemmissä kehitysvaiheissa suurilla, alueen ulko-

puolisten omistamilla yksiköillä.

Matkailukeskusten vapaa-ajanrakennusten kehitys suhteessa eri aluetasoihin

Matkailukeskusten sijaintikunnat ovat Suomen mittakaavassa merkittäviä mökkikuntia. Vuoden 2004

lopussa Kuusamossa oli Suomen kunnista eniten kesämökkejä, lähes 6 100, kun niitä Kittilässä oli

reilu 2 400, Inarissa lähes 2 200 ja Kolarissa hieman yli 1 600. Vuonna 2004 Kuusamon vapaa-

ajanasuntokannan lisäys oli myös suurin, 119 mökkiä, Kittilän ollessa toisella sijalla, 83, ja Kolarin

kolmannella, 59. Sen sijaan Inariin rakennettiin selvästi vähemmän loma-asuntoja, 28 (SVT/Asuminen

2005: 7). Mökkimatkoja tehtiin vuonna 2004 Kuusamoon 75 000 ja Kittilään 48 000. Valtakunnallisesti

Kuusamo oli toisella sijalla ja Kittilä sijalla 11 (SVT/Liikenne ja matkailu 2005: 9).

Matkailukeskuksissa on huomattava osa sijaintikuntien koko vapaa-ajanrakennusten määrästä.

Selvästi polarisoitunein jakauma on Kittilässä ja Kolarissa, sillä ajankohdan 31.12.2004 mukaan Levil-

lä oli lähes puolet Kittilän ja Ylläksellä vajaa 40 prosenttia Kolarin kaikista lomarakennuksista. Sen

sijaan Kuusamossa ja erityisesti Inarissa niitä on myös kunnan muilla osa-alueilla; Rukalla sijaitsi 17

prosenttia Kuusamon ja Saariselällä yhdeksän prosenttia Inarin mökkirakennuksista (Tilastokeskuksen

kesämökkiaineisto 2005). Kuusamon ja Inarin lukuisat joki- ja järvirannat Kitkajärvestä ja Inarijärvestä

lähtien tarjoavat suotuisia vapaa-ajanasuntojen sijoittumispaikkoja.

Matkailukeskusten osuus sijaintikuntien mökkirakennuksista on viime vuosikymmeninä selvästi

kasvanut (kuva 16). Tosin Kittilässä ja Kolarissa se on ollut korkea miltei koko tarkastelujakson, mutta

Kuusamossa ja erityisesti Inarissa vasta 2000-luvulla. Keskittymiskehitys näyttää vain kiihtyvän, sillä

2000-luvun alussa matkailukeskusten osuus sijaintikuntien kaikesta lomarakentamisesta on noussut

vähintään 40 prosenttiin; Kolarissa yli 60 prosenttiin ja Kittilässä jopa lähes 80 prosenttiin.

- 98 -



0

20

40

60

80

100

-1949 1950-59 1960-69 1970-79 1980-89 1990-99 2000-04

Prosenttia

Levi Ruka Saariselkä Ylläs

Kuva 16. Leville, Rukalle, Saariselälle ja Ylläkselle valmistuneiden vapaa-ajanrakennusten osuus si-jaintikunnan kaikista valmistuneista vapaa-ajanrakennuksista vuosikymmenittäin 31.12.2004 saakka (SVT/Asuminen 2005: 7; Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto 2005).

Kun tutkitaan matkailukeskusten sijaintikuntien kaikkien valmistuneiden vapaa-ajanrakennusten

määrää vuosikymmenittäin 1920-luvulta lähtien, voidaan tehdä muutamia johtopäätöksiä (kuva 17).

Inarissa ja Kuusamossa mökkirakentaminen näyttää saavuttaneen huippunsa 1990-luvulla, ja 2000-

luvun alussa on havaittavissa hiipumista: Inariin valmistui alle viidennes ja Kuusamoon noin kolman-

nes 1990-luvun rakennuksista. Kittilä muistuttaa aina 1990-luvulle asti pitkälti Inaria ja Kuusamoa,

mutta tämän vuosituhannen alussa Kittilään on valmistunut samaa tahtia lomarakennuksia kuin ennä-

tyksellisellä 1990-luvulla. Kolari on edellisistä kunnista poikkeus, sillä nouseva trendi saavutti huippun-

sa 1980-luvulla taantuen hieman 1990-luvulla. Uudella vuosituhannella mökkirakentaminen näyttää

elpyvän uudelleen, ja vuosina 2000–2004 Kolariin on valmistunut jo lähes 80 prosenttia koko 1990-

luvun rakennusten määrästä. Kaikkiaan Kuusamon ”ylivoima” muihin tarkasteltaviin kuntiin nähden ei

ole ollut 2000-luvun alussa niin selvä kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

- 99 -



0

300

600

900

1200

1500

1800-1

920

1921

-29

1930

-39

1940

-49

1950

-59

1960

-69

1970

-79

1980

-89

1990

-99

2000

-04

Kittilä Kuusamo Inari Kolari

Lukumäärä

Kuva 17 Kittilään, Kuusamoon, Inariin ja Kolariin valmistuneet vapaa-ajanrakennukset vuosikymmenit-täin 31.12.2004 saakka (SVT/Asuminen 2005: 7).

Koko maassa vapaa-ajanrakennusten määrän kehitys on ollut hieman erilainen kuin tutkimukseen

valituissa matkailukeskuksissa ja kunnissa (kuva 18). Tarkasteltaessa rakentamista vuosikymmenittäin

1920-luvulta lähtien huomataan, että valmistuneiden määrä kasvoi aina 1970-luvulle asti. Tällöin maa-

hamme valmistui ennätykselliset yli 85 000 lomarakennusta. Sen sijaan 1980–1990-luvulla tahti hie-

man hiipui, ja se näyttää edelleen hidastuvan 2000-luvulla. Tämän vuosituhannen viitenä ensimmäi-

senä vuotena on valmistunut vain hieman yli 30 prosenttia 1990-luvun mökkirakennuksista. Matkailu-

keskusten ja niiden sijaintikuntien vapaa-ajanrakennuskanta on siten nuorempaa kuin koko maan

vastaava.

- 100 -



0

20000

40000

60000

80000

100000-1

920

1921

-29

1930

-39

1940

-49

1950

-59

1960

-69

1970

-79

1980

-89

1990

-99

2000

-04

Lukumäärä

Kuva 18. Koko maahan valmistuneet vapaa-ajanrakennukset vuosikymmenittäin 31.12.2004 saakka (SVT/Asuminen 2005: 7).

Aikaisemmat tutkimukset ovat paljastaneet, että valitut matkailukeskukset ovat paikallistasolla vah-

vistaneet asemiaan aluekehityksessä, mikä näkyy myönteisenä yritys- ja työpaikka- (Kauppila 2004)

sekä väestökehityksenä (Kauppila 2004; Kauppila ym. 2005) sijaintikuntiin nähden. Samoin matkailu-

keskusten rooli kuntien sisällä asuinympäristönä on voimistunut asuntotuotannolla mitattuna (Kauppila

2006a). Erityisesti Levin kehitysprosessi on ollut mainituilla indikaattoreilla erittäin voimakas suhteessa

Kittilään. Tutkimustulokset tukevat tulkintaa, että matkailukeskukset muistuttavat ominaispiirteiltään

elinkaarimallin kehittymisvaiheessa klassista keskus–periferia-asetelmaa myötäillen ”ytimiä periferias-

sa”. Ytimien piirteiksi määritellään muun muassa väestökasvu, positiivinen muuttotase, nuori ikära-

kenne, korkea talouden aktiviteetti ja monipuolinen talouden rakenne (ks. Boterrill ym. 2000; Hall &

Boyd 2005; Stuart ym. 2005: 236–237).

Tämän tutkimuksen perusteella myönteiseen talous- ja väestökehitykseen sekä asuntotuotantoon

voidaan lisätä myös vapaa-ajanasuntotuotanto. Kaikkiaan matkailukeskusten rooli monipuolisilla alue-

kehityksen mittareilla on tällä hetkellä erittäin vahva Kittilässä ja Kolarissa, ja kehitys näyttää polarisoi-

tuvan myös tilapäisellä liikkumisella, kakkosasumisella, mitattuna Leville ja Ylläkselle. Sen sijaan Kuu-

samossa ja Inarissa vapaa-ajanasuntojen keskittymiskehitys on ollut maltillisempaa, mutta 2000-luvun

alussa selvästi kiihtyvää.

- 101 -



Yhteenveto ja pohdinta

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa perustietoa Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten

– Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen – vapaa-ajanrakennuksista; määrällisistä ja rakenteellisista

piirteistä sekä muutoksen dynamiikasta. Lisäksi työssä analysoitiin matkailukeskusten lomarakentami-

sen kehitystä suhteessa niiden sijaintikuntiin ja koko maahan. Aineisto perustui Tilastokeskuksen ke-

sämökkitilastoon, jossa on pohjimmiltaan kyse vapaa-ajanasuinrakennuksista eikä vapaa-

ajanasunnoista.

Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten strategioissa (Kauppila 2005) loma-asunnot ovat kes-

keisellä sijalla kehittämistoiminnassa, mikä näkyy myös kohteiden suurena vapaa-ajanrakennusten

määränä. Vaikka lomarakennukset ovat kaikille keskuksille tärkeitä, niiden määrä on kuitenkin Levillä

ja Rukalla selvästi suurempi kuin Ylläksellä ja Saariselällä. Ylläksellä on noin puolet ja Saariselällä

noin viidennes Levin ja Rukan rakennuskannasta.

Matkailukeskusten lomarakennukset poikkeavat rakenteellisilta ominaisuuksiltaan koko maan vas-

taavasta. Keskuksille on tyypillistä kooltaan suuret rakennukset. Kun ne jaetaan kokoluokkiin, suurim-

man luokan (yli 99 m2) osuus on keskuksissa noin puolet kaikista vapaa-ajanrakennuksista. Koko

maassa kyseinen luokka kattaa keskimäärin vain viisi prosenttia rakennuskannasta. Sen sijaan pien-

ten yksiköiden (alle 40 m2) osuus on koko maassa lähes puolet, mutta tarkastelluissa matkailukeskuk-

sissa ne käsittävät selvästi alle viidenneksen, Ylläksellä vain muutamia prosentteja, kaikista mökkira-

kennuksista.

Toinen matkailukeskusten rakenteellinen piirre on se, että lomarakennusten omistus jakautuu Yl-

lästä lukuun ottamatta kohtalaisen tasaisesti yksityisten henkilöiden/perikuntien, asun-

to/kiinteistöosakeyhtiöiden ja yksityisten yritysten/pankkien/vakuutuslaitosten kesken. Ylläksellä yksi-

tyisten henkilöiden/perikuntien osuus on suurempi ja asunto/kiinteistöosakeyhtiöiden osuus vastaa-

vasti pienempi kuin muissa keskuksissa. Koko maassa yksityiset henkilöt/perikunnat omistavat peräti

yli 90 prosenttia mökkirakennuksista.

Matkailukeskusten lomarakennusten omistusmuotoja ja kokoa tutkittaessa huomattiin, että yksityis-

ten henkilöiden/perikuntien omistamat rakennukset ovat kohtalaisen pieniä mutta asun-

to/kiinteistöosakeyhtiömuotoiset ja yksityisten yritysten/pankkien/vakuutuslaitosten suuria. Sen sijaan

koko maassa mainituissa omistusmuodoissa erot ovat selvästi pienempiä, vaikkakin samansuuntaisia.

Matkailukeskusten mökkirakentaminen otti käytännössä ensiaskeliaan 1960−1970-luvulla, sillä

ennen kyseistä ajankohtaa rakennusten määrä oli keskuksissa erittäin vähäinen. Tosin Rukalle val-

mistui jo 1970-luvulla runsaasti vapaa-ajanrakennuksia. Varsinainen lomarakentaminen kuitenkin alkoi

1980-luvulla. Erityisen voimakasta se oli Levillä ja Rukalla 1990-luvulla, ja 2000-luvun alussa myös

- 102 -



Ylläksellä. Sen sijaan Saariselällä lomarakennusten määrä on kasvanut eri vuosikymmeninä huomat-

tavasti maltillisemmin kuin muissa keskuksissa.

Matkailukeskusten rakenteellisissa piirteissä on tapahtunut muutoksia ajan myötä. Vuosikymmenit-

täin tarkasteltaessa aina 1960-luvulle asti, hitaan kehityksen vaiheessa, rakennukset olivat kooltaan

pieniä, mutta nykyään suositaan suuria lomarakennuksia. Toinen rakenteellinen muutos koskee omis-

tusmuotoa. Vielä 1970-luvulla rakennetut yksiköt olivat suurelta osin yksityisten henkilöi-

den/perikuntien omistuksessa. Sen sijaan 1980-luvulta lähtien, nopean kehityksen vaiheessa, valmis-

tuneiden rakennusten omistuspohja käsittää kasvavassa määrin myös asunto/kiinteistöosakeyhtiöt ja

yksityiset yritykset/pankit/vakuutuslaitokset. Näyttää kuitenkin siltä, että 2000-luvulla jälleen yksityiset

henkilöt/perikunnat lisäävät painoarvoaan. Koko maassa yksityisten henkilöiden/perikuntien osuus

kaikista valmistuneista mökkirakennuksista on pysynyt vuosikymmenittäin melkolailla muuttumatto-

masti yli 90 prosentissa.

Matkailukeskusten osuus sijaintikuntien vapaa-ajanrakennuskannasta vaihtelee. Vuoden 2004

lopussa Levillä oli lähes puolet Kittilän ja Ylläksellä melkein 40 prosenttia Kolarin kaikista lomaraken-

nuksista. Kuusamossa ja Inarissa keskittyminen on ollut huomattavasti maltillisempaa. Toisaalta kaik-

kien keskusten osuus sijaintikuntien vapaa-ajanrakennuksista on vuosikymmenten saatossa selvästi

kasvanut. Erityisesti Kittilässä ja Kolarissa kehitys on hyvin polarisoitunut, sillä 2000-luvulla lähes 80

prosenttia Kittilän kaikista valmistuneista lomarakennuksista on keskittynyt Leville ja Kolarissa yli 60

prosenttia Ylläkselle. Sen sijaan Inarin ja Kuusamon prosenttiluvut ovat vastaavana ajanjaksona 40.

Matkailukeskusten suuresta painoarvosta johtuen sijaintikuntien rakennuskannan kehitys noudat-

taa pitkälti keskusten kehitysprosessia: suunta on ollut nouseva aina 1990-luvulle asti. Sen sijaan

Kuusamossa ja Inarissa valmistuneiden lomarakennusten määrä on hieman hiipunut 2000-luvulla –

toisin kuin Kittilässä – ennätykselliseen 1990-lukuun verrattuna. Erityisesti Kolarissa on nähtävissä

tuotannon kiihtymistä, mutta toisaalta kyseisessä kunnassa huippuvuosikymmen olikin 1980-luku, ei

1990-luku. Koko maassa valmistuneiden vapaa-ajanrakennusten määrä on ollut selvässä laskusuun-

nassa jo 1970-luvulta alkaen, ja 2000-luvun alkuvuosien perusteella tämä trendi vain jatkuu. Näin ollen

matkailukeskusten ja niiden sijaintikuntien rakennuskanta on nuorempaa kuin koko maan vastaava.

Tarkasteltavat keskukset on määritelty vuosituhannen vaihteessa Butlerin (1980) elinkaarimallin

mukaan kansallisen tason kehittymisvaiheeseen (ks. Kauppila 2004). Matkailukeskusten kehityspro-

sessissa ja loma-asuntojen ominaisuuksissa näyttää olevan seuraava piirre: alussa mökkejä on vähän

ja ne ovat kooltaan pieniä, mutta prosessin edetessä mökkien määrä lisääntyy ja koko suurenee (kuva

19). Samanaikaisesti omistuspohjassa tapahtuu muutoksia, sillä alkuvaiheen yksityisen omistuksen

rinnalle tulevat myöhemmissä kehitysvaiheissa vahvasti asunto/kiinteistöosakeyhtiöt ja yksityiset yri-

tykset. Tältä osin tulokset tukevat Butlerin (1980) elinkaarimallia, kun vapaa-ajanasuntojen kehitystä

tulkitaan yritystoiminnan, ja erityisesti majoitusyritysten, kehittymisen näkökulmasta. Käsillä oleva tut-

- 103 -



kimus vahvistaa sitä käsitystä, että loma-asunnot − loma-asuntoympäristö − kehittyvät samanaikaises-

ti muiden matkailutoimintojen kanssa. Toisin sanoen loma-asuntoympäristö on keskeinen matkailuvai-

heen toiminto, mikä näkyy paikallistasolla matkailukeskusten kasvavana painoarvona vapaa-

ajanasuntojen kohdepaikkana. On pidettävä mielessä, että keskusten loma-asunnot ovat varta vasten

rakennettuja, eivät entisistä vakituisista asuinrakennuksista autioitumisen myötä muutettuja, joten ne

indikoivat alueelle uusia investointeja ja pääomien kasautumista.

Kuva 19. Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten vapaa-ajanasunnot ja kehitysprosessi.

Aikaisemmissa tutkimuksissa (Kauppila 2004; Kauppila ym. 2005) on osoitettu, että matkailukes-

kukset ovat paikallistasolla vahvistaneet asemiaan aluekehityksessä, mikä näkyy myönteisenä yritys-

ja työpaikka- sekä väestökehityksenä sijaintikuntiin nähden. Tämän lisäksi matkailukeskusten rooli

kuntien sisällä asuinympäristönä on voimistunut asuntotuotannon näkökulmasta (Kauppila 2006a).

Erityisesti keskittymiskehitys koskee Leviä. Sen sijaan Rukan suhteellinen merkitys Kuusamon kau-

pungin aluekehitykselle ei ole yhtä tärkeä kuin muiden tarkasteltujen keskusten ja niiden sijaintikuntien

kohdalla. Tämä johtuu siitä, että Kuusamo on väestö- ja talousmittareilla samansuuruinen kuin muut

kolme kuntaa yhteensä.

Tutkimustulosten perusteella matkailukeskukset näyttäytyvät siis paikallistasolla myös vapaa-

ajanasuntojen kasautumispaikkoina. Näin ollen talous-, väestö- ja asuntotuotantomuuttujiin voidaan

lisätä vielä vapaa-ajanasuntotuotanto. Tältä osin tulokset tukevat Tärnaby/Hemavanin (Jansson &

Müller 2003; Müller 2005) tapausta. Mainittu matkailukeskus on matkailutoimintojen ohella kak-

kosasuntokeskittymä, johon on kasautunut enemmän loma-asuntoja kuin niitä etäisyysmallin mukaan

siellä pitäisi olla. Toisaalta esimerkiksi Levin (Kehittämissuunnitelman loppuraportti… 2004) ja Saa-

riselän (Saariselkä 2020… 2004) strategioiden mukaan tulevaisuudessa painopisteenä on erityisesti

hotellitasoisen majoituskapasiteetin rakentaminen lähinnä kansainvälisiä matkailijoita ja heidän tarpei-

taan silmälläpitäen.

Alkuvaiheet Kehittymisvaihe Määrä Pieni Suuri Koko Pieni Suuri Omistus Yksityinen Yksityinen/osakeyhtiö/yritys Merkitys Pieni Suuri paikallistasolla

- 104 -



Tässä tutkimuksessa tarkasteluajanjakso kattoi vuosikymmenen. Jatkossa olisi mielenkiintoista

selvittää, vaikuttavatko vuosikymmenien sisälle jäävät talouden suhdannesyklit, 5−7 vuoden jaksot,

keskusten lomarakennustuotantoon ja niiden mahdollisiin eroihin. Edelliseen antavat viitteitä tarkastel-

tujen matkailukeskusten hieman erilainen talous- (Kauppila 2004) ja väestökehitys (Kauppila 2004;

Kauppila ym. 2005) erityisesti 1990-luvun alkupuolen lama-ajan jälkeen.

Kirjallisuus ja muut lähteet Agarwal, S. (1994). The resort cycle revisited: implications for resorts. Teoksessa Cooper, C. P. & A. Lockwood (toim.): Progress in Tourism, Recreation and Hospitality Management. Volume 5, 194−208. John Wiley & Sons, Chichester. Agarwal, S. (2006). Coastal Resort and Restructuring and the TALC. Teoksessa Butler, R. W. (toim.): The Tourism Area Life Cycle, Vol. 2. Conceptual and Theoretical Issues, 201–218. Channel View Pub-lications, Clevedon. Aho, S. & H. Ilola (2006). Toinen koti maalla? Kakkosasuminen ja maaseudun elinvoimaisuus. Lapin yliopiston kauppatieteiden ja matkailun tiedekunnan julkaisuja B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 6. 204 s. Baum, T. (1998). Taking the Exit Route: Extending the Tourism Area Life Cycle Model. Current Issues in Tourism 1: 2, 167−175. Bell, M. & G. Ward (2000). Comparing temporary mobility with permanent migration. Tourism Geogra-phies 2: 1, 87–107. Botterill, D., Owen, R. E., Emanuel, L., Foster, N., Gale, T., Nelson, C. & M. Selby (2000). Perceptions from Periphery: The Experience of Wales. Teoksessa Brown, F. & D. Hall (toim.): Tourism in Periphery Areas. Case Studies, 7−38. Channel View Publications, Clevedon. Buhalis, D. (2000). Marketing the competitive destination of the future. Tourism Management 21: 1, 97−116. Butler, R. W. (1980). The Concept of a Tourist Area Cycle of Evolution: Implications for Management of Resources. The Canadian Geographer 24: 1, 5−12. Cohen, E. (1974). Who is a tourist?: A conceptual clarification. Sociological Review 22: 4, 527–555. Coppock, J. T. (1977a) (toim.). Second Homes: Curse or Blessing? 229 s. Pergamon, Oxford. Coppock, J. T. (1977b). Second Home in Perspective. Teoksessa Coppock, J. T. (toim.): Second Homes: Curse of Blessing?, 1–15. Pergamon, Oxford. Gill, A. (1994). Competing for community needs in the resort environment. Teoksessa Murphy, P. E. (toim.): Quality Management in Urban Tourism: Balancing Business and Environment. Proceedings, 412–423. University of Victoria, Victoria.

- 105 -



Gill, A. (1998). Local and resort development. Teoksessa Butler, R., Hall, C. M. & J. Jenkins (toim.): Tourism and Recreation in Rural Areas, 97–111. John Wiley & Sons, Chichester. Gill, A. & P. Clark (1991). Second-home development in the resort municipality of Whistler, British Columbia. Teoksessa MacPherson, A. & P. M. Koroscil (toim.): British Columbia: geographical essays in honour of A. MacPherson, 281–294. Department of Geography, Simon Fraser University, Burnaby, British Columbia. Goodall, B. (1987). The Penguin Dictionary of Human Geography. 509 s. Penguin Books, London. Hall, C. M. & S. Boyd (2005). Nature-based Tourism in Peripheral Areas: Introduction. Teoksessa Hall, C. M. & S. Boyd (toim.): Nature-based Tourism in Peripheral Areas. Development or Disaster?, 3–17. Channel View Publications, Clevedon, Buffalo and Toronto. Hall, C. M. & D. K. Müller (toim.) (2004a). Tourism, Mobility and Second Homes. Between Elite Land-scape and Common Ground. 304 s. Channel View Publications, Clevedon, Buffalo and Toronto. Hall, C. M. & D. K. Müller (2004b). Introduction: Second Homes, Curse or Blessing? Revisited. Teok-sessa Hall, C. M. & D. K. Müller (toim.): Tourism, Mobility and Second Homes. Between Elite Land-scape and Common Ground, 3–14. Channel View Publications, Clevedon, Buffalo and Toronto. Hall, C. M. & A. M. Williams (toim.) (2002). Tourism and Migration. New Relationships between Pro-duction and Consumpion. 289 s. Kluwer Academic Publishers, Dordrecht. Hall, C. M., Williams, A. M. & A. A. Lew (2004). Tourism: Conceptualizations, Institutions, and Issues. Teoksessa Lew, A. A., Hall, C. M. & A. M. Williams (toim.): A Companion to Tourism, 3–21. Blackwell, Malden, Oxford and Carlton. Hautamäki, L. & S. Siirilä (1969). On the Future Development of Recreational Facilities in Finnish-Speaking Etelä-Pohjanmaa. Fennia 98: 2, 5–43. Hinch, T. & R. Butler (1988). The Rejuvenation of a Tourism Center: Port Stanley, Ontario. Ontario Geography 32, 29−52. Jansson, B. & D. K. Müller (2003). Fritidsboende i Kvarken. 171 s. Kvarkenrådet, Umeå. Jansson, B. & D. K. Müller (2004). Second Home Plans Among Second Home Owners in Northern Europe’s Periphery. Teoksessa Hall, C. M. & D. K. Müller (toim.): Tourism, Mobility and Second Homes. Between Elite Landscape and Common Ground, 261–272. Channel View Publications, Clevedon, Buffalo and Toronto. Johnston, C. S. (2001a). Shoring the foundations of the destination life cycle model, part 1: ontological and epistemological considerations. Tourism Geographies 3: 1, 2−28. Johnston, C. S. (2001b). Shoring the foundations of the destination life cycle model, part 2: a case study of Kona, Hawai’i Island. Tourism Geographies 3: 2, 135−164. Kalternborn, B. P. (1998). The alternative home – motives of recreation home use. Norsk Geografisk Tidsskrift 52: 3, 121–134.

- 106 -



Kauppila, P. (1995). Matkailukeskusten elinkaari − esimerkkinä Kuusamon Ruka. Nordia Geographical Publications 24: 1. 130 s. Kauppila, P. (2004). Matkailukeskusten kehitysprosessi ja rooli aluekehityksessä paikallistasolla: esi-merkkeinä Levi, Ruka, Saariselkä ja Ylläs. Nordia Geographical Publications 33: 1. 260 s. Kauppila, P. (2005). Vierailuja, kehittämistä ja arkielämää: Pohjois-Suomen matkailukeskusten monet toiminnot. Naturpolis Kuusamo, koulutus- ja kehittämispalvelut, tutkimuksia 2/2005, 85–117. Kauppila, P. (2006a). Pohjois-Suomen matkailukeskusten monet roolit: arkielämän näkökulma. (käsi-kirjoitus). Kauppila, P. (2006b). Matkailukeskusten muuttuvat toiminnot tilassa ja ajassa: teoreettinen näkökul-ma. Matkailututkimus 2: 1, 20−41. (painossa). Kauppila, P., Rusanen, J. & T. Muilu (2005). Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten ja niiden sijaintikuntien väestökehitys: paikkatietonäkökulma. Matkailututkimus 1: 1, 26–45. Keen, D. & C. M. Hall (2004). Second Homes in New Zealand. Teoksessa Hall, C. M. & D. K. Müller (toim.): Tourism, Mobility and Second Homes. Between Elite Landscape and Common Ground, 174–195. Channel View Publications, Clevedon, Buffalo and Toronto. Kehittämissuunnitelman loppuraportti. Levi 3 (2004). Julkaisematon selvitys. Suunnittelukeskus Oy. Ljungdahl, S. G. (1938). Sommar-Stockholm. Ymer 58: 2–4, 218–242. Lundgren, J. O. J. (1974). On access to recreational land in dynamic metropolitan hinterlands. Tourist Review 29, 124–131. Matkailun koulutus- ja tutkimuskeskus (MKTK) (1995). Rekisteröimätön majoituskapasiteetti ja sen käyttö Lapin läänissä 1994. MKTK:n julkaisu A: 68. 40 s. Medlik, S. (1994). Dictionary of Travel, Tourism and Hospitality. 360 s. Butterworth-Heinemann, Ox-ford. Müller, D. K. (2002a). Reinventing the Countryside: German Second-home owners in Southern Swe-den. Current Issues in Tourism 5: 2, 426–446. Müller, D. K. (2002b). Second home ownership and sustainable development in Northern Sweden. Tourism and Hospitality Research 3: 4, 343–355. Müller, D. K. (2002c). German Second Homeowners in Sweden. Some Remarks on the Tourism–Migration-Nexus. Revue Européenne des Migrations Internationales 18: 1, 67–86. Müller, D. K. (2004a). Mobility, Tourism, and Second Homes. Teoksessa Lew, A. A., Hall, C. M. & A. M. Williams (toim.): A Companion to Tourism, 387–398. Blackwell, Malden, Oxford and Carlton. Müller, D. K. (2004b). Second Homes in Sweden: Patterns and Issues. Teoksessa Hall, C. M. & D. K. Müller (toim.): Tourism, Mobility and Second Homes. Between Elite Landscape and Common Ground, 244–258. Channel View Publications, Clevedon, Buffalo and Toronto.

- 107 -



Müller, D. K. (2005). Second Home Tourism in the Swedish Mountain Range. Teoksessa Hall, C. M. & S. Boyd (toim.): Nature-based Tourism in Peripheral Areas. Development or Disaster?, 133–148. Channel View Publications, Clevedon, Buffalo and Toronto. Müller, D. K. & C. M. Hall (2003). Second Homes and Regional Population Distribution: On Administra-tive Practices and Failures in Sweden. Espace, populations, societes 2, 251–261. Müller, D. K., Hall, C. M. & D. Keen (2004). Second Home Tourism Impact, Planning and Manage-ment. Teoksessa Hall, C. M. & D. K. Müller (toim.): Tourism, Mobility and Second Homes. Between Elite Landscape and Common Ground, 15–32. Channel View Publications, Clevedon, Buffalo and Toronto. O’Reilly, K. (2003). When is a tourist? The articulation of tourism and migration in Spain’s Costa del Sol. Tourist Studies 3: 3, 301–317. Pitkänen, K. & R. Kokki (2005). Mennäänkö mökille? Näkökulmia pääkaupunkiseutulaisten vapaa-ajan asumiseen Järvi-Suomessa. Joensuun yliopisto, Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen julkai-suja n:o 11. 212 s. Prideaux, B. (1996). The tourism crime cycle: a beach destination case study. Teoksessa Pizam, A. & Y. Mansfeld (toim.): Tourism, Crime and International Security Issues, 59−75. John Wiley & Sons, Chichester. Prideaux, B. (2000). The resort development spectrum − a new approach to modeling resort develop-ment. Tourism Management 21: 3, 225−240. Prideaux, B. (2004). The Resort Development Spectrum: The Case of The Gold Coast, Australia. Tou-rism Geographies 6: 1, 26–58. Saariselkä 2020: Arktisten luontopalvelujen, liikunnan ja hyvinvoinnin lomakeskus (2004). Julkaisema-ton selvitys. Matkailun Kehitys Lappi Oy, Rovaniemi. Strapp, J. D. (1988). The Resort Cycle and Second Homes. Annals of Tourism Research 15: 4, 504−516. Stuart, P., Pearce, D. & A. Weaver (2005). Tourism Distribution Channels in Peripheral Regions: The Case of Southland, New Zealand. Tourism Geographies 7: 3, 235–256. Svenson, S. (2004). The Cottage and the City: An Interpretation of the Canadian Second Home Ex-perience. Teoksessa Hall, C. M. & D. K. Müller (toim.): Tourism, Mobility and Second Homes. Between Elite Landscape and Common Ground, 55–74. Channel View Publications, Clevedon, Buffalo and Toronto. Tress, G. (2002). Development of Second-Home Tourism in Denmark. Scandinavian Journal of Hospi-tality and Tourism 2: 2, 109–122. Vuorela, P. (1968). Sosiologinen huvilatutkimus Uudeltamaalta. Piirteitä Uudenmaan huvila-asutuksesta ja huvila-asumiseen kohdistuvista odotuksista. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia N:o 114. 130 s. Vuori, O. (1966). Kesähuvilaomistus Suomessa. Kartoittava tutkimus kesäasutuksesta ja huvilanomis-tuksesta taloudellisena ilmiönä. Turun yliopiston julkaisuja, Sarja C osa 3. 251 s.

- 108 -



Vuori, O. (1967). Kesähuvilakunnan tulorakenne. Tutkielma loma-asutuksen merkityksestä Kakskerran kunnan taloudelle. Turun yliopiston taloustieteen laitos, tutkimuksia, sarja D No: 2. 11 s. Vuori, O. (1968a). Kesähuvilanomistus Varsinais-Suomessa. Turun yliopiston taloustieteen laitos, tutkielma N:o 6. 16 s. Vuori, O. (1968b). Huvilaväestön sosiaalinen käyttäytyminen. Turun yliopiston sosiologian laitos, Mo-nisteita 15. 180 s. Williams, A. M. & C. M. Hall (2000). Tourism and migration: new relationship between production and consumption. Tourism Geographies 2: 1, 5–27. Williams, A. M. & C. M. Hall (2002). Tourism, migration, circulation and mobility: The contingencies of time and place. Teoksessa Hall, C. M. & A. M. Williams (toim.): Tourism and Migration. New Relation-ships between Production and Consumption, 1–52. Kluwer Academic Publishers, Dordrecht. Williams, A. M., King, R. & T. Warnes (2004). British Second Homes in Southern Europe: Shifting Nodes in the Scapes and Flows of Migration and Tourism. Teoksessa Hall, C. M. & D. K. Müller (toim.): Tourism, Mobility and Second Homes. Between Elite Landscape and Common Ground, 97–112. Channel View Publications, Clevedon, Buffalo and Toronto. Williams, A. M., King, R., Warnes, A. & G. Patterson (2000). Tourism and international retirement mi-gration: new forms of an old relationship in southern Europe. Tourism Geographies 2: 1, 28–49. Williams, M. T. (1993). Expansion of the Tourist Site Cycle Model: The Case of Minorca (Spain). The Journal of Tourism Studies 4: 2, 24–32. Williamson, D. (1992). Which Came First, the Community or the Resort? Teoksessa Gill, A. & R. Hartmann (toim.): Mountain Resort Development. Proceedings of the Vail Conference April 18th–21st, 1991, 22–26. The Centre for Tourism Policy and Research, Simon Fraser University, Burnaby, British Columbia. Wolfe, R. I. (1951). Summer Cottages in Ontario. Economic Geography 27: 1, 10–32. Wolfe, R. I. (1952). Wasage Beach: The Divorce from the Geographical Environment. The Canadian Geographer 1: 2, 57–65. Tilastot: SVT (=Suomen virallinen tilasto)/Asuminen 2005: 7. Kesämökit 2004. 39 s. Tilastokeskus, Helsinki. SVT (=Suomen virallinen tilasto)/Liikenne ja matkailu 2005: 9. Suomalaisten matkat 2004. 65 s. Tilas-tokeskus, Helsinki. Internet-lähteet: www.maistraatti.fi/maistraatti/frame2.jsp?url=http%3A%2F%2Fwww.maistraatti.fi%2Fdocs%2Fkotikunta_ja_vaestotiedot%2F6.2.1.1.htm (3.3.2006). Nieminen, M. (2004). Kesämökkibarometri 2003: keskeisiä tuloksia postikyselyaineistosta. 20 s. Sisä-asiainministeriö. intermin.fi (3.3.2006).

- 109 -



Muut lähteet: - Tilastokeskuksen kesämökkiaineisto 2005 - Tilastokeskuksen alueellinen tietokanta: SuomiCD2004 - sähköposti Tiihonen, Arja (2006)/Pekka Kauppila 17.10.2006 - puhelinkeskustelu Arja Tiihonen (AT)/Pekka Kauppila (PK) 17.10.2006

Documents

MATKAILU- KEHITYKSESTÄ ALUEKEHITYKSEEN · Aihepiiriin liittyen on julkaistu artikkeli, jossa tarkastellaan matkailun asemaa Koil-lis-Suomen aluekehitystyössä kehittämissuunnitelmien