1

Meltosjärven kyläyhdistys 2013

Kansikuva: Raija Keskihannun piirros Meltosjärven kyläsuunnitelmaan v. 1983. Kansilehden alareunassa Tommi Kuuselan Salmen sillalta ottama valokuva.

Maisemanhoitosuunnitelman teko aloitettiin syksyllä 2012 ja sitä jatkettiin vuoden 2013 aikana Meltosjärven kyläläisten yhteistyönä asiantuntijain opastuksella suunnittelukokoontumisissa, työpajoissa ym. tavoilla.

Meltosjärven ympäristöhanke 2010 Maisemanhoitosuunnitelma on oleellinen osa Meltosjärven ympäristöhanketta. Lapin ELY-keskuksen päätöksellä onmyönnetty hanketukea Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto: Eurooppa investoi maatalousalueisiin –ohjelmasta.

3

S I S Ä L L Y S Alkusanat 4Ylitornion kunnan kartta 51. Meltosjärven historialliset vaiheet 5 2. Meltosjärven alue jääkausien välillä/jälkeen 63. Kivikauden Meltosjärvi 7 4. Meltosjärven uudisasutus 85. Asukasmäärän kehityskaari 96. Asuinrakennukset 97. Maatalouden kehityskaari 10 8. Poronhoito 119. Metsätalous ja sen liitännäisammatit 1110. Palvelut ja muut ammatit 13 11. Majoitusta, kokoustiloja, yrttejä, kauneudenhoitoa, siivousta ym. palveluja 13 12. Koulu kylän keskipisteenä 14 13. Meltosjärvellä Ylitornion seurakunnan järvikylien kirkko ja hautausmaa 1514. Kylän organisoitu yhteistominta 16 15. Meltosjärvi – Perä-Pohjolan punkaharju 18 16. Maisemanhoidon tarve 1917. Maisema-analyysi 19

Esihistorialliset ja historialliset kohteet 19 Vanhat rakennukset 20 NATURA-alueet (+ liite 7) 21 Vietosen ranta-alueet 21 Savottakämpät, metsätyö- ja uittohistoria (+ liite 5) 21 Maisemapuut ja puuryhmät 22 Edellisten sukupolvien käyttämät polut 23 Sompasen luontopolku 24

18. Luentoja, maisemanhoitoa, ympäristötaideteoksiaA. Luennot ja esitelmätB. Kyläkävely ja sen pohjalta laadittu raporttiC. Maisemanhoitotöiden aloittaminenD. Ylitornion Metsänhoitoyhdistykseltä raivaustyösuunnitelmaE. Ympäristötaideteoksia taidekasvatusopiskelijoiden ja kyläläisten yhteistyönäF. Kyläläisten ”opintoretki” Suvannon kylälle, Kantojärvelle ja KirikkikeskukseenG. Kyläkävelyraportin suositusten toteuttaminenH. Meltosjärven kirkon pysäköintialueen laajentaminen ja kylälaavun rakentaminen I. Meltosjärven maisemapäiväJ. Maisemanhoitokysely

19. Kylän kulttuuriympäristön vaalimisen muistilista20. Maisemanhoitosuosituksia21. Kylän tulevaisuudennäkymiäKiitoksetYhteystietoja

Liite 1. Maisemanhoitokyselykaavake Liite 2. Heli Pääkön kyläkävelyraportti 24.8.2012 Liite 3. Elina Härkösen ym. opiskelijoiden projektiraportti: Pajunveistotyöpaja Meltosjärven kylällä Liite 4. Arkeologiset löydöt Liite 5. Savottakämpät Liite 6. Geologiasta ja malminetsinnästä Liite 7. NATURA-alue

Alkusanat Meltosjärven ympäristöhanke sai alkunsa vuoden 2010 keväällä Lapin Ely-keskuksen hyväksyttyä Meltosjärven kyläyhdistyksen hankehakemuksen. Hankkeen tavoitteena on kylän viihtyvyyden lisääminen ja kyläperinteen esittely. Tavoitteisiin pyritään laatimalla kylälle maisemanhoitosuunnitelma sekä toteuttamalla mahdollisimman kattavasti suunnitelmassa esitetyttoimenpiteet. Meltosjärven kyläläisillä on kokemusta asuinympäristöään koskevien suunnitelmien laatimisesta ja suunniteltujen toimenpiteiden toteuttamisesta. Meltosjärven ensimmäinen kyläsuunnitelma valmistui jo vuonna 1983. Hyvin onnistuneiden aikaisempien suunnittelu- ja toteuttamiskokemusten innoittamana Meltosjärven kyläyhdistyksen johtokunta päätyi siihen, että maisemanhoitosuunnitelma tehdään kuten aikaisemminkin: talkoohengessä kyläläisten mahdollisimman laajalla yhteistyöllä. Näin varmistetaan se, että suunnitelmasta tulee kylän perinteisiin nojaava ja toteuttamiskelpoinen. Asiantuntija-apua päätettiin pyytää tarvittaessa kylän ulkopuolisilta eri alojen erityisosaajilta. Näistä eri sektoreiden asiantuntijoista tohtori Esteri Ohenoja luennoi huhtikuussa 2010 kyläläisille alueen kasvillisuudesta ja uhanalaisista kasveista. Arkkitehti Jouni Piekkari luennoi toukokuussa 2011 aiheesta ”kyläympäristö ja kyläläinen”. Maisemanhoidonneuvoja Heli Pääkön johdolla tehtiin elokuussa 2011 Meltosjärven kyläkävely. Tämän kyläkävelyn pohjalta Heli Pääkkö laati 26-sivuisen kattavan kyläkävelyraportin valokuvineen.

Huhtikuussa 2012 Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan opiskelijat Elina Härkönen, Leena Koivunen, Aino Mäntyvaara ja Virve Viita sekä projektia ohjaava opettaja Antti Stöckell tulivat Meltosjärven koululle, missä aloitettiin em. opiskelijoiden ja Meltosjärven kyläläisten yhdessä toteuttaman ympäristötaiteen yhteistyöprojekti. Kahden suunnittelutilaisuuden jälkeen päädyttiintekemään kylän keskeiselle peltoaukealle pajukala ja koulun pihalle pajumaja. Helmikuussa 2013 järjestetyssä Meltosjärven maisemapäivä –tilaisuudessa, missä oli mukana 18henkilöä, Lapin ELY-keskuksen kulttuuriympäristövastaava Tapio Pukema luennoi kyläläisille rakennusperinteen säilyttämisestä ja tähän myönnettävistä avustuksista. Maisemat ruotuun –hankkeen hankevastaava Piritta Peurasaari esitteli kylälle sopivia eri maisemanhoitomenetelmiä.

Vuoden 2013 alussa kyläyhdistyksen johtokunnalle oli kertynyt aineistoa siten, että siitä voitiin aloittaa kertyneen materiaalin ryhmittely maisemanhoitosuunnitelmaksi. Maisemanhoitosuunnitelmaan pyydettiin valokuvia facebookissa olevalta yli 200-jäseniseltä Meltosjärvi-ryhmältä. Valokuvien ja muun materiaalin keräämiseen osallistui niin suuri määrä kyläläisiä ja kylän ulkopuolella asuvia, että heidän osallistumisensa kertominen olisi ylivoimainen tehtävä, koska heitä oli kymmeniä. Liiteaineistoja lukuun ottamatta tekstit on kirjoittanut Erkki Kumpula. Valokuva- ja kartta-aineiston ovat kyläyhdistyksen jäsenet hankkineet kyläyhdistyksen johtokunnan jäsenet ja tämän suunnitelman sivuille ne ovat saattaneet Tommi Kuusela ja Kari Lipponen. Ne valokuvat, missä ei mainita kuvaajaa, ovat em. henkilöiden toimittamia.

Maisemanhoitotyöt aloitettiin kesän 2011 aikana talkoilla ja niitä jatkettiin vuosien 2012 ja 2013aikana palkkaamalla ammattitaitoinen ”maisemanhoitometsuri”, minkä lisäksi kyläläiset jatkoivat innolla talkootöiden tekemistä . Maisemanhoidon ohessa kyläläisten talkooporukka laajensi Meltosjärven kirkon pysäköintialuetta, Meltosjärven jakokunnan omistamalle maalle rakennettiin yhteiskäyttöön laavu raivattujen puiden tyvirungoista; latvuksista ja pienemmistä rungoista tehtiin kylän vanhuksille polttopuita. Edellä mainitut kylän viihtyvyyden lisäämiseksi ja kylän asukkaiden auttamiseksi tehdyt toimet Ylitornion kunnan maaseutulautakunta piti niin merkittävinä, että

5

Meltosjärven kyläyhdistykselle myönnettiin Ylitornion kunnan vuoden kyläteko 2012 -palkinto, mikä pitää sisällään kunniakirjan ja 1 000 euroa rahaa. Ylitornion kunnan kartta

Kartta 1. Kartta, mistä voi todeta Meltosjärven sijaitsevan niin sanottujen Ylitornion järvikylien keskellä. Ylitornion kuntakeskus sijaitsee kunnan länsireunalla, mistä on kunnan itäosiin matkaa yli 70 kilometriä. Tästä johtuen menneinä vuosikymmeninä havaittiin, että Ylitornion kunnan alueelle tarvittiin toinen keskus, mihin järvikylien tuhansille asukkaille ja sadoille kouluikäisille rakennetaan heidän tarvitsemat palvelut. Vuonna 1963 Meltosjärvelle rakennettiin 2700 neliön koulurakennus ja v. 1969 rakennettiin Meltosjärven kirkko.

Meltosjärven historialliset vaiheetMeltosjärvi-nimen vakiintuminen Nimistötieteellistä tutkimusmenetelmää käyttäneet Suomen asutusta selvittäneet historiantutkijat (esim. Jouko Vahtola) ovat havainneet, että Lapin nykyisin käytössä olevat Lapin järvien nimet juontuvat pääosin paikallisten asukkaiden järvistä käyttämistä nimistä. Meltosjärvi-nimi on mainittu ainakin 1500-luvun järviveroluetteloissa. Kylämme nimen kirjoitustapa vaihteli; kirkonkirjoissa kylämme nimi kirjoitettiin vielä 1800-luvulla usein esimerkiksi: ”Meldosjeärvi” ja monella muulla tavalla. Vasta 1900-luvun alussa nykyinen kirjoitusasu vakiintui. Monissa 1700-luvulla tehdyissä Suomen kartoissa Meltosjärviä ei ole edes mainittu, Karhujupukka sen sijaan on näkyvästi esillä. Tämä saattaa johtua siitä, että Karhujupukasta oli löydetty 1700-luvulla lupaavaltavaikuttava rautamalmikohde. Meltosjärven alue jääkausien välillä/jälkeen Toiseksi nuorimman jääkauden (70 000 – 80 000 vuotta sitten) jälkeiset jäämassojen liikkeet muokkasivat luultavasti nykyistä Meltosjärven kylätaajamaa ympäröiviä vaaroja nykyisinkin näkyvään muotoonsa. Pohjois-luoteesta kulkeutuneet jäämassat muokkasivat muun muassa Karhujupukan, Pysäjupukan, Liinankivaaran ja Sompasen vaaroja paljastamalla vaaranlaitojen kallioseinämiä irrottamalla mukaansa kaiken kovaa kalliota pehmeämmät ainekset. Jäämassojen pysähtyessä joksikin aikaa paikalleen syntyi harjumuodostelmia.

Nuorimman jääkauden (n. 10 000 vuotta sitten) jälkeen jäämassat liikkuivat seuraavien 2000 – 3000 vuoden ajanjaksolla Ylitornion kohdalla lännestä itäsuuntaan. Voisi päätellä, että Meltosharju sai suurin piirtein nykyisen muotonsa tämän nuoremman jääkauden jälkeisten jää- ja vesimassojen liikkuessa tulevan asuinseutumme yli. Hylkeet ja kalat uiskentelivat silloisessa Litorinameressä, joka peitti kylämme siten, että vain korkeimpien vaarojen huiput katselivat toisiaan silloisen meren saarina. Muutama tuhannen vuotta myöhemmin Litorinameren vesi laskisiten, että hylkeiden ja haukien sijaan peurat pääsivät käyskentelemään kyläämme ympäröivien vaarojen ja myöhemmin Meltosharjun rinteille. Sen jälkeen olikin ihmisolentojen vuoro levittäytyä tänne pohjan perille. Ilmaston keskilämpötila oli siihen aikaan nykyistä ilmastoamme lämpimämpi. Niinpä täällä kasvoivat sellaiset puulajit, jotka eivät pärjää nykyisessä ilmastossamme.

Kartta 2. Kartassa kuvattu jääkauden jälkeisten virtausten seurauksia. Kartta ja tekstien suomennokset saatu Mawson Oy:n geologi Erkki Vanhaselta.

Yläpuolella olevassa kartassa on kuvattu jääkausien jälkeistä tilannetta. Vedenpinnan yläpuolella ovat silloin olleet 215 metriä nykyistä merenpintaa korkeammalla olleet alueet esimerkiksi Sompasen, Karhujupukan, Pysäjupukan ja Tahkovaaran huiput. Näitä matalammat vaarat ja edellä mainittujen vaarojen alemmat osat ovat olleet veden peitossa. Jäävirrat ovat raapineet näitä huippuja alempana olleiden vaarojen osia paljastaen niiden lakiosalta kalliota. Jäävirtojen mukanaon rapautunut kalliota ja jäiden mukana on kulkeutunut irtokiveä, soraa, hiekkaa ja savea ym. maa-ainesta. Vanhemman jääkauden jälkeinen virtaussuunta on ollut luoteesta kaakkoon ja nuoremman jääkauden jälkeinen virtaussuunta on ollut lännestä itään. Salpausselän on päätelty syntyneen runsaat 11 000 vuotta sitten jäämassojen reunan pysähtyessä noin tuhannen vuoden ajaksi paikalleen. Meltosharju on ehkä muovautunut nykyiseen muotoonsa muutama tuhat vuottaSalpausselkää myöhemmin jäämassojen pysähtyessä muutamaksi sadaksi vuodeksi paikalleen.

7

Kuva 1. Kari Lipposen Sompsen laelta ottama kuva Kuva 2. Erkki Kumpulan Raanujärven Palojokivarresta löytämä tuura Kivikauden Meltosjärvi Meltosjärven alue oli Litorinameren rannalla noin vuonna 5000 eKr. Pohjanlahden pohjoispään ympärillä Litorinameren korkein ranta oli lähes 100 metriä nykyistä merenpintaa korkeammalla. Tornionlaaksossa meri pisti tällöin Tengeliönjoen kohdalla lahtena Isoon Vietoseen saakka. Kemijoen kohdalla Litorinameren lahti ulottui ohi Rovaniemen siten, että Ounasvaara oli tässä lahdessa saarena. Tällaisia saariahan olivat silloin Meltosjärven ympäristön korkeimpien vaarojen kuten Karhujupukan ja Pysäjupukan korkeimmat huiput. Tämä selittää sen, että Tengeliönjoen latva-alueilta on löytynyt runsaasti tuuranmuotoisia esineitä. Näitä tuuranmuotoisia kiviesineitä on löytynyt erityisen runsaasti Rovaniemen alueelta. Tästä syystä näitä mainittuja kiviesineitä nimitetään Rovaniemen tuura -nimellä. Rovaniemen tuura sopii hyvin miehen kouraan lyömäaseeksi ja sitä on todennäköisesti käytetty myös hylkeiden, peurojen ym. eläinten nylkemisessä. Lukuisten muiden kivikautisten esineiden lisäksi tällaisia tuuranmuotoisia esineitä , jotka Museovirastossa on ajoitettu kivikauteen, on Meltosjärveltä löydetty Vanha- ja Uusi-Salmen sekä monien muiden kylän talojen pelloilta. Löytöjen runsaudesta voidaan päätellä, että Meltosjärvelläoli asutusta jo kivikaudella. Rovaniemen tuuraksi kutsutun kiviesineen löysin itsekin Raanujärven kylän alueella Palojokivarressa sijaitsevalta pellolta. Museovirastoon lähetetyistä esineistä ja Meltosjärven alueella suoritetuista kaivauksista kerrotaan tämän maisemanhoitosuunnitelman lopussa olevassa liitteessä.

Lappalaisasutuksesta kalakenttäkyläksi Meltosjärven historiassa on monia viitteitä siitä, että kylämme alueella asui ennen niin sanottujen uudisasukkaiden tuloa ”alkuperäisväestöä”, joka sai elantonsa poronhoidosta, metsästyksestä ja kalastuksesta. Porojen ravinnon saannin vuoksi asutus ei ollut kovin pysyvää, vaan kotamallista asumusta siirrettiin sen mukaan, kun siihen tuli tarvetta. Perimätiedon mukaan kylämme alueella on ollut lappalaisten pyhinä pitämiä hautapaikkoja esimerkiksi Airijärven seudulla. Kotavaara ja monet muut paikannimet viittaavat siihen, että uudisasukkaiden tullessa kylällemme täällä oleili paikallista väestöä, joka eli luonnossa kasvavien tuotteiden ja eläinten varassa. Myöhemmin kylälle tulleet uudisasukkaat aloittivat kylällä maan viljelemisen ja muodostivat viljelysmaiden läheisyyteen pysyvän asutuksen.

Ennen pysyvän asutuksen tuloa pääosin Tornionjokivarressa asuneet talolliset kävivät renkeineenkalastamassa järvistämme haukea, ahventa ja särkeä. Jossakin vaiheessa huomattiin, että

Meltosjärvien välisellä kannaksella oli viljelysmaaksi soveltuvaa viljavaa maata. Kustaa Vaasan alulle panema Suomen erämaiden asuttamispyrkimys verovapauksineen innosti 1700-luvun alkuvuosikymmeninä ensimmäiset uudisasukkaat kylällemme.

Meltosjärven uudisasutus Meltosjärven kylän nykyinen asutus sai alkunsa 1730-luvulla kun Kaarle Joosepinpoika Ero, joka oli syntynyt Koivukylän Juusolan talossa, avioitui Koivukylän Ollin talossa syntyneen Priita Knuutintyttären kanssa. Pariskunta perusti Meltosjärven ensimmäisen uudistalon. Tästä talosta tuli myöhemmin Salmen talo. Salmen talossa vaihtuivat omistajat alkuvuosikymmeninä tiuhaan tahtiin kunnes Salmen talon isännäksi tuli vuonna 1819 Erkki Hannunpoika Savikuja. Savikuja avioitui Raanujärvellä syntyneen Brita Mikontytär Uusitalon kanssa. Tästä lähti kehittymään Meltosjärvellä syntyneiden Salmi-nimisten suku, joka jakaantui myöhemmin kahteen osaan. Erkin ja Britan poika Johan Erik Salmen ja hänen vaimonsa (Turtolassa syntyneen Sofia Johanna Nallin) omistamaa tilaa alettiin nimittää Vanhaksi Salmeksi sen jälkeen kun toinen Erikin ja Britan pojista sai omistukseensa toisen puolen tilasta ja hän rakensi vanhemman talon länsipuolelle uuden talon, jota alettiin nimittää Uusi Salmi -nimellä.

Kuva 3. Osa Vanha Salmen talosta. Kuva 4. Uusi Salmen talo. Kuvat Helga Salmen albumista.

Toinen Meltosjärven kylälle perustuista taloista oli Salmen länsipuolelle vuonna 1940 perustettu Hannun talo. Hannu taloon asettui Närkin kylän Antin talosta tullut Hannu Antinpoika, joka avioitui Elli Hannuntytär Hetan kanssa. Salmen ja Hannun taloissa asuneista henkilöistä lähti kehittymään nykyinen Meltosjärven kylän asutus. Vuonna 1766 Meltosjärven kylällä asui 17 henkilöä. He eivät todennäköisesti olleet kaikki sukua Salmen ja Hannu talojen omistajille, mutta he asuivat näissä kahdessa talossa. Siihen aikaan oli tapana kutsua kussakin talossa asuvia kyseisen talon nimellä. Kolmas silloisen Meltosjärven kylän talo perustettiin vuonna 1768 Mellajärven rannalle runsaat kymmenen kilometriä etelään Salmen ja Hannun taloista. Talo sai nimekseen Mellajärvi. 1900 –luvun loppupuolella Mellajärven seutuville muodostunutta kyläryhmää on alettu pitää omana Mellajärven kylänä eikä enää osana Meltosjärven kylää. Neljäskin Meltosjärvelle perustettu talo tuli etäälle nykyisestä kyläkeskuksesta. Vietosen suuren järven rannalle noin kymmenen kilometriä Salmen talosta itäsuuntaan asettuivat asumaan Närkin kylällä syntynyt Olli Heikinpoika Vaaraniemi ja hänen Tengeliön kylällä syntynyt vaimonsa Maria Mikontytär Harila. Pariskunta perusti vuonna 1776 Liinangin talon, jonka nimeksi tuli myöhemmin Ristioja. Tästä sai alkunsa Vietosen rannalle myöhemmin kehittynyt Liinangin kyläryhmä, joka on edelleen osa Meltosjärven kylää. Tälle Liinangin kyläryhmälle on ominaista se, että kylälle 1700

9

-luvulta lähtien rakennetut rakennukset ovat saaneet säilyttää ulkoiset muotonsa näihin päiviin saakka. Myöhemmin Meltosjärven kylälle rakennetut talot/asuinrakennukset muodostuivat pääosin Hannun tilan maille. Niinpä Meltosjärven kyläkeskukseen rakentui hyvin tiivis nauhamainen asutun Vähä Meltosjärven ja Iso Meltosjärven välille sekä osittain näiden järvien välissä sijaitsevan Meltosharjun molemmille rinteille kylänraitin kulkiessa pääosin Meltosharjun päällä. Kylätaajaman ulkopuolelle muodostuivat myöhemmin Liinangin lisäksi Ristivaaran, Lylymaan, Pysäjärven ja Välikylän taloryppäät sekä näiden taloryppäiden ja keskustaajaman välille hajanaisesti rakennetut asuintalot ja niiden ympärillä sijaitsevat maanviljelykset. Tilan metsäpalstat ja osa viljelysmaista tuli sijaitsemaan usein monien kilometrien päähän asuintalon, navettarakennuksen ja varastorakennuksen muodostamasta pihapiiristä. Vuonna 1982 meltosjärven asukkaista 62 % asui alle kahden kilometrin etäisyydellä kylän keskustasta (koulun alue). Silloin 48% kyläläisistä ilmoitti asuvansa maatilalla, vaikka vain 13 % ilmoitti saavansa pääasiallisen toimeentulonsa maataloudesta. Tällä hetkellä Meltosjärvellä on ainoastaan yksi maatilayrittäjäperhe. Monet kyläläiset omistavat jonkin verran metsämaata ja saavat ajoittain metsänhakkuutuloja. Valtiovalta pyrki järjestämään 1700-luvulla perustettuihin taloihin useita satoja hehtaareja maata, jotta näin perustetuilla uudistiloilla asuville tulisi olemaan realistiset toimeentulo- ja veronmaksumahdollisuudet. Näin muodostuneista tiloista lohkaistiin usein muutama hehtaari lapsille heidän avioiduttua ja perustaessaan perheen asuintalon paikaksi ja sen liepeille viljelyskelpoista suo- tai kangasmaata pelloksi raivattavaksi. Puunjalostusteollisuuden kehittymisen myötä varsinkin 1900-luvun keskivaiheilla maatilojen pojat saivat ansiotyötä Meltosjärven kylän ja lähiseutujen alueella toimineilta suurilta savotoilta. Pääosa toimeentulosta tuli talvella hakkuutöistä ja keväisin ja alkukesällä uittotöistä. Keski- ja syyskesällä työväkeä tarvittiin maanviljelystilojen heinän ja elonkorjuutöissä. Metsätöiden koneellistuminen, kausiluonteisuus ja puunjalosteiden markkinatilanteista johtuvat epävarmuustekijät aiheuttivat sen, että 1960-luvulla suuri osa Meltosjärven nuorista aikuisista muutti Ruotsiin, missä oli runsaasti töitä tarjolla.

Kuva 5. Meltosjärven kyläkeskus järvineen ja peltoineen vuonna 1985. Jorma Törmänen kuvannut lentokoneesta.

Asukasmäärän kehityskaari Meltosjärven asukasluku oli suurimmillaan vuosien 1956 – 1967 välisenä aikana. Vuonna 1975 kylässä oli vielä 376 asukasta, vuoden 1982 lopussa kylässä asui 346 henkilöä. 1980-luvun alkuvuosina oli merkillepantavaa, että kylälle palasi muutamia Ruotsiin ja Etelä-Suomeen kymmenisen vuotta aikaisemmin muuttanutta lapsiperheitä. Tämän vuoksi väkiluvun aleneminen pysähtyi muutaman vuoden ajaksi. Tultaessa 1990-luvulle kylän asukasmäärä lähti laskemaan melko jyrkästi koska kylälle syntyi vain muutama lapsi vuodessa. Siihen aikaan kylällä oli vielä runsaasti 15 – 24 -vuotiaita, mutta heidän muuttaessa työ- ja opiskelumahdollisuuksien vuoksi muualle, lähti kylän väkiluku laskemaan kiihtyvällä vauhdilla. Nuorista aikuisista (24 – 44 –vuotiaat) olivat muuttaneet kylältä 1960 -luvulla pääosin Ruotsiin ja Etelä-Suomeen. Tällä hetkellä Meltosjärvellä on 130 asukasta. Kesäasukkaat tulevat Meltosjärven noin 50:lle vapaa-ajan asunnolle usein kesän alussa ja muuttavat Ruotsiin tai etelämmäksi Suomeen syksyn koittaessa. Monissa heidän omistamistaan asunnoista on ympärivuotinen sähkölämmitys.

Asuinrakennukset Vuonna 1982 Meltosjärvellä käytössä olleista asuinrakennuksista 9 % oli rakennettu ennen vuotta 1900. Kylän rakennukset säästyivät sodanaikaisilta saksalaisten joukkojen poltto-operaatioilta, vaikka näitä joukkoja majaili siihen aikaan kylän alueella. Tällä hetkellä käytössä on samassa suhteessa vanhoja asuintaloja kuin 30 vuotta sitten. Muutama vanha asuinrakennus on jäänyt viime vuosikymmeninä kylmilleen tai siirretty muualle vapaa-ajanasunnoksi. Polttopuiksi ei sentään ole enää viime vuosina päätynyt yhtään kelvollista hirsitaloa, kuten vielä muutama vuosikymmen sitten tapahtui. Kylälle rakennettiin aikavälillä 1951 – 1960 enemmän asuintaloja kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Meltosjärven asuinrakennuksista oli vuonna 1982 tehdyn kyselyn mukaan 26 % rakennettu vuosivälillä 1961 – 1960. Kylän asuintalojen peruskorjausbuumi ajoittui 1970 -luvun loppuvuosille: 28 % asuintalosta peruskorjattiin em. aikaan. Edellinen asuntojen peruskorjauksen huippujakso oli 1950 -luvulla; 27 % kylän taloista peruskorjattiin silloin. Kyläläisten asuntoja peruskorjattiin tasaiseen tahtiin1990 - ja 2000 -luvulla. Tällä hetkellä lähes kaikilla kylän asukkailla on kohtalaisen hyvät peseytymis- ym. tarpeelliset tilat asuinrakennuksen yhteydessä. Kylälle Ylitornion vanhustenkotiyhdistyksen 1980-luvun lopulla rakennuttamassa vuokratalossa on nykyaikaiset asuintilat viidelle asukkaalle. Veitsiluoto Osakeyhtiön 1970 -luvulla koulun viereen rakennuttamat kaksi rivitaloa asuntoineen ovat nykyisin osittain Ylitornion kunnan, osittain kyläläisten omistuksessa.

Kuvat 6. ja 7. Eino Ristiojan albumista saatu kuva Rinteen talosta muureineen. Talon on rakentanut Iisak Ristioja v. 1935. Taloa rakentamassa olivat myös Eino Rantaniemi ja Heikki Saukkoriipi.

11

Maatalouden kehityskaari Maatalouden harjoittamisen voidaan katsoa alkaneen Meltosjärven kylällä silloin, kun kylälle asettui vuonna 1736 kylän ensimmäinen uudistilallinen. Karjan rehua saatiin silloin pääasiassa järvien rannoilta. Näitä rantaviljelmiä saatiin lisää laskemalla Iso- ja Vähä Meltosjärven vedenpintaa. Ensimmäinen järvenlasku tehtiin Meltosjärville vuonna 1810. Ensimmäistä perusteellisempi järvenlasku toteutettiin vuosina 1867 – 1868 kapteeni Hellmannin toimesta. Tämän järvenlaskun jälkeen Iso Meltosjärveä voitiin niittää viikatteella lähes sen koko pinta-alaltaan. Meltosjärven alueelle oli perustettu vuoteen 1823 mennessä 13 kantatilaa. Siihen aikaan kylän alueeseen tosin luettiin nykyisen Mellajärven kylän alue ja kaksi tilaa Pessälompolon ja Meltosjärven välissä sijaitsevasta nykyisestä Välikylästä. Edellä mainittujen järvenlaskujen ansiosta kylän taloissa voitiin pitää suhteellisen suurta lehmälukua; karjatalouden tuotteita: voita ja lihaa voitiin myydä jopa Ruotsiin. Suurimmillaan kylän lehmäluku oli vuonna 1968. Silloin Meltosjärvellä oli 243 lehmää. Kylän suurimmassa navetassa oli silloin yhdeksän lypsävää lehmää. Maanviljelystiloja oli silloin 49, joista monien tilojen isännät hankkivat lisätuloja metsä- ja rakennus- ym. tilapäistöitä tekemällä. Käytössä ollut peltopinta-ala oli tuolloin 344 hehtaaria. Meltosjärven maanviljelystilojen määrä romahti 1970 -luvulla. Vuonna 1981 kylällä oli 12 lypsykarjatilaa, joilla yhteensä 82 lehmää. Silloin suurin tilan karjamäärä oli 11 lypsylehmää.

Sen jälkeen, kun pienillä tiloilla luovuttiin maanviljelystä vuokrattiin pellot usein maanviljelyä jatkaville naapureille tai silloin vielä kylällä poronhoitoa harjoittaneille. Maanviljely- ja poronhoitotilojen edelleen vähentyessä pajupensaikot pääsivät valtaamaan monet entiset avarat viljelymaisemat. Tällä hetkellä Meltosjärvellä toimii enää yksi maanviljelystila. Kyläyhteisön on nytaika pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin saamaan kylän ainoalle viljelystilalle sen tarvitsema viljelysmaa. Maanviljelijä, joka korjaa karjalleen pellolta sadon vähintään kerran kesässä, on tehokkain maiseman avarana pitäjä.

Kuva 8. Kuva 8. Kärkkäisen talon (ent. Uusitalo)pihapiiri. Kuva 9. Aapi Uusitalo ajoporoineen. Kuva Lauri Ruonamaan albumista.

Poronhoito Poronhoidolla oli monipuolinen merkitys vielä 1900-luvun alkupuoliskolla; poroa käytettiin vetoeläimenä muun muassa metsätöissä. Suksilla tai pulkalla liikkuvan matkalaisen apuna poro oli verraton vetojuhta varsinkin talvella tiettömillä taipaleilla liikuttaessa. Meltosjärvelle perustettiin paliskunta vuonna 1921. Vuonna 1948 Meltosjärven paliskunnalla oli 275 lukuporoa. Kymmenen

vuotta myöhemmin lukuporoja oli 516 ja sitten, kun paliskunta yhdistettiin naapuripaliskuntien kanssa vuonna 1964, oli lukuporoja 736. Kun Meltosjärven paliskunta yhdistettiin Raanujärven, Männyn ja Muurolan paliskunnan kanssa, muodostui näin Palojärven paliskunta, jonka suurin sallittu poromäärä oli 5000 lukuporoa. Poronhoitoa pyrittiin 1950-luvulla kehittämään eräänlaiseksi maatilojen lisäelinkeinoksi. Poro tuli toimeen heikoimmillakin eväillä kuin lypsykarja eikä niille tarvinnut rakentaa minkäänlaisia tiloja. Palojärven paliskunnan perustamisen aikoihin alkoi poronhoidon kannattavuus heikentyä sitä mukaa kun jäkälämaat oli kaluttu loppuun. Vanhojen luppokuusikoiden hakkuut ja koneellistuva metsätalous vähensivät edelleen porojen metsästä saamaa ravintoa. Kahdeksankymmenluvulle tultaessa monien meltosjärveläisten poronpito oli pikemminkin harrastus kuin toimeentulon lähde. Vuonna 1982 Meltosjärvellä oli 29:llä omistajalla kuudessatoista taloudessa yhteensä 220 poroa.Tässä vaiheessa alkoi jo olla sääntönä, että poronomistaja toi karjansa viimeistään kevättalvella kotipihalleen tarharuokintaan. Meltosjärven ainoa porotilallinen pitää omalta osaltaan kylän viljelymaisemia avoimina korjaamalla maanviljelyn lopettaneiden pelloilta poroilleen lisärehua. Metsätalous ja sen liitännäisammatit Metsätaloudella alkoi olla kasvavaa merkitystä Meltosjärven asukkaille 1920-luvulla, kun Ruotsiinsahapuuta välittävät ostajat aloittivat toimintansa. Puut kuljetettiin alkuvuosina poroilla ja hevosilla Meltosjoen rantaan ja Meltosjärvien jään päälle. Siitä ne uitettiin keväällä Tengeliönjokea pitkin Aaavasaksalle ja tarvittaessa Tornionjokea alas puunjalostajien käytettäväksi. Metsätalouden ja siihen kuuluvien kuljetus- ym. palveluiden tarve tarjosi Meltosjärven asukkaillerunsaasti työmahdollisuuksia varsinkin 1900-luvun puolivälin paikkeilla. Kylän isännät olivat talvikaudet hevosineen savotoilla tukinajossa ja talojen pojat lähtivät hakkuutöihin heti kansakoulusta päästyään. Keväisin tarvittiin kymmenittäin miehiä uittotöissä, että saatiin uitettua talven aikana Meltosjoen latvavesien varrelle talven aikana kerätyt suuret tukki- ja pöllivarastot Meltosjärville ja siitä edelleen Alaista Meltosjokea pitkin Miekojärvelle, mistä seuraava uittomiesporukka saatteli uittopuut kohti Lohijärveä. Uitot lopetettiin Meltosjärven alueella1950-luvulla. Hevosten tilalle metsäajoon tulivat traktorit. Justeerien, pukkurien ja pokasahojen kanssa työskennelleiden jätkien tilalle tulivat 1960-luvulta alkaen koulutetut metsurit moottorisahoineen. Uiton loputtua tarvittiin kuorma-autoja, jotka kuljettivat hakatut tukki- ja pöllipuut Kemissä sijaitseville puunjalostustehtaille. Meltosjärvellä oli 1960-luvulla viisi kuorma-autoyrittäjää, jotka apumiehineen kuljettivat puuta savotoilta tehtaille. Kuusikymmentäluvun puoliväliin asti massapuuksi menevät kaksimetriset havupuut kuorittiin puolipuhtaaksi, pienemmät koloraudalla ja isommat petkeleellä. Massapuiden parkkaaminen lopetettiin metsissä 1960-luvulla ja puut kuljetettiin kuoripäällisina tehtaalle, missä ne kuorittiin koneellisesti. Meltosjärvellä oli vuonna 1982 vielä 30 henkilöä, jotka ilmoittivat työskentelevänsä metsätöissä. Läheskään kaikille ei riittänyt metsätöitä koko vuodeksi. Veitsiluoto Oy rakennutti 1970-ulun alussaMeltosjärvelle metsureilleen vuokra-asunnoiksi rivitalon ja konttorihuoneiston. Nykyisin Meltosjärven metsurit ovat jääneet eläkkeelle siten, että ainoastaan yksi Metsähallituksen metsuri asuu kylällä. Uusia metsureita ei ole palkattu eläkkeelle jääneiden tilalle, koska koneet tekevät nykyisin metsissä lähes kaikki hakkuutyöt. Metsureita tarvitaan enää metsänviljelys- ja raivaustöissä. Meltosjärven ja kylän ympäristössä sijaitsevista metsätyökämpistä liitteenä kartta jaselostus kämpän työjohtajista, kokeista ym. historiasta liitteenä (liite 3).

13

Palvelut ja muut ammatit Meltosjärven kylällä oli enimmillään viisi kyläkauppaa. Ensimmäisen näistä perusti Juho Mäkelä Amerikanreissulta palattuaan maanviljelystilansa yhteyteen vuonna 1915. Myöhemmin hän siirsi kauppaliikkeensä toiselle puolen kylätietä rakennettuun Uusimäkelän taloon, missä piti liikettään 1960 -luvulle asti. Osuuskauppaliikkeen Länsi-Pohjan myymälä perustettiin 1930-luvulla. Sen toiminta loppui 1980-luvulla. Saimi Karvo ja Kalevi Viippola perustivat kumpikin myymälänsä vuonna 1948. Saimi Karvon liike toimi Mäkiniemen talossa vuoteen 1951 saakka. Kalevi Viippolan lopetettua kaupanpitonsa hänen rakennuttamissaan tiloissa toimi useita K-kauppaketjun kauppiaita kunnes Armas Kristo tuli jatkamaan kaupanpitoa ja rakennutti vuonna 1965 samalle tontille uuden liikekiinteistön, johon tuli 200 neliötä myymälätilaa. Tämän lisäksi Kristo rakennutti 360 neliön kylmävarastohallin. Armas Kriston jälkeen kaupanpitoa jatkoivat Ahti ja Marja-Leena Kangas Meltos - Valinta -liikkeen nimellä. Meltos - Valinta lopetti toimintansa vuonna 2001.

Kuva 11. Meltosjärven kyläkaupan lopetettua toimintansa Ylitornion OP:n sivukonttori ja kylän ilmoitustaulu palvelevat asukkaita.

Majoitusta, kokoustiloja, yrttejä, kauneudenhoitoa, siivousta ym. palveluja

1. Loma VietonenLoma-Vietonen aloitti Iso Vietosenjärven kauniissa rantamaisemissa toimintansa vuonna 1985 tarjoamalla hyvinvarustettuja kokous- ja majoitustiloja. Loma-Vietosella vierailevia keskieurooppalaisia turisteja käy mm. joulunaikaan vuosittain Meltosjärven kirkossa, missä jouluevankeliumi luetaan suomen lisäksi, englannin, saksan ja ranskan kielellä.

2. Tuomisen yrttitarha Tuomisen yrttitarhalla on viljelty vuodesta 1987 alkaen ammattimaisesti yrttikasveja. Yrttitarhan tuotteista on valmistettu erilaisia yrttiteesekoituksia. Yritys järjestää myös erilaisia koulutus- ja ohjelmapalveluita, joista uusimpana Lapin teeseremonia.

3. Monipalvelu lappilainenMonipalvelu lappilainen on perustettu vuonna 2011. Yritys tarjoaa kauneudenhoitoa sekä jalka-, kynsi ym. hoitoja sekä siivous- ja pitopalveluja.

4. Tommin Karaoke Yrittäjänä: Karaoke ja talonmiespalvelut

Tulevina vuosina edellä mainitun tapaisia palveluyrittäjiä ja -yrityksiä kylillämme tullaan tarvitsemaan lisää. Matkailu- ja ohjelmapalvelujen järjestäjille riittää asiakkaita, kunhan yrittäjillä riittää ideoita ja uskallusta. Naapurimaamme Venäjän asukkaista riittää palvelujen tarjoajille asiakkaita, jos heille pystytään tarjoamaan oikeanlaista tietoa laadukkaista palveluista rauhallisessaja turvallisessa ympäristössämme. Kiinalaisten vaurastuminen avaa lähes rajattomat mahdollisuudet loma-asiakkaiden palvelujen tarjoajille.

Koulu kylän keskipisteenä Raanujärventien varressa sijaitseva Meltosjärven koulu on ollut muiden kyläkoulujen tapaan monipuolisena kylän keskipisteenä. Meltosjärven kansakoulu aloitti toimintansa v. 1924 entisessä Aaton talon pirtissä, joka sijaitsee vajaan kilometrin päässä nykyisin käytössä olevasta koulukiinteistöstä. Koulukäyttöön rakennettiin kylän ensimmäinen koulurakennus vuonna 1931. Koulurakennus osoittautui sodanjälkeisille suurille ikäluokille liian pieneksi, minkä vuoksi vuosina 1950 – 1963 kansakoulun 3. ja 4. luokka toimivat maantien toisella puolella sijaitsevassa Suojeluskunnan talossa. Vuonna 1963 valmistui Meltosjärven uusi koulurakennus, missä koulunpito (peruskoulu) lopetettiin vuonna 2005. Kansalaisopiston kursseja koulun tiloissa järjestettiin vuoteen 2011 kunnes suurin osa rakennuksesta jätettiin kylmilleen. Nykyisin käytössä on enää vain entinen asuntolasiipi, josta tehtiin ala-asteen opetustilat peruskoulun aloittaessa toimintansa. Nykyisin tässä koulurakennuksen lämpimänä pidettävässä tilassa sijaitsevat: terveydenhoitajan vastaanottotilat, kodinhoitajien tukikohta, kyläkahvio, kuntosali ja Ylitornion kansalaisopiston käytössä olevat opetustilat. Kyläkahviosta ja sen vieressä olevasta harrastustilasta, missä on kangaspuita mattojen ym. kutomiseen, on tullut kyläläisten päivittäinen tapaamispaikka. Maanantaisin ja keskiviikkoisin kyläläiset - kesäisin myös kylän lukuisille mökeilleen tulleet kesäasukkaat - pääsevät tapaamaan toisiaan ja kertomaan kuulumisiaan kyläkahvion tiloissa.

Kuvat 12. ja 13. Meltosjärven vanha koulu ja sen edustalla opettaja Aili Salmi oppilaineen 1930 -luvulla.

15

Kuva 14. Meltosjärven v. 1963 rakennettu koulu, josta vasemmanpuoleista siipirakennusta ei ole lämmitetty v. 2011 jälkeen. Oikeanpuoleisessa siipiosassa terveysasema ja Meltosjärven kyläkahvio ym. lämpimiä tiloja. Kuva Tommi Kuusela.

Meltosjärvellä Ylitornion seurakunnan järvikylien kirkko ja hautausmaa

Meltosjärven hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1954. Tämä oli järvikylien asukkaille tervetullut asia; vainajia ei tarvinnut enää kuljettaa Meltosjärveltä 60 kilomerin päässä olevalle Ylitornion hautausmaalle. Hautausmaan viereen rakennettiin vuonna 1969 Meltosjärven kirkko. Ylitornion järvikylien asukkaat arvostavat suuresti omaa kirkkoaan ja siihen sisältyviä toimintoja. Meltosjärven kirkko on saanut viime vuosina kansainvälisiäkin vieraita; varsinkin joulunaikaa järvikylillä vierailevat turistit saapuvat runsaslukuisina joulukirkkoon, missä jouluevankeliumi luetaan muös ranskan, englannin ja italian kielellä.

Kuva 15. Meltosjärven kirkko sulautuu hyvin maisemaan ja näkyy paremmin nyt, kun sen viereinen mäntymetsä on raivattu.

Kylälän organisoitu yhteistoiminta 1. Maamiesseura

Vuonna 1908 perustettiin maamiesseura Tengeliönjoen varren yläjuoksulla sijaitseviin kyliin. Tämän maamiesseuran toiminta-alue käsitti Raanujärven, Meltosjärven ja Lohijärven kylät. Myöhemmin Meltosjärvelle perustettiin maamiesseura, joka käsitti vain oman kylän alueen. Maamiesseura hankki kyläläisten yhteiskäyttöön käsiveivillä pyöritettävän betonimyllyn, hevosjyrän ja monia muitakin maatalouskoneita.

2. Nuorisoseura Meltosjärven Nuorisoseura perustettiin 1910-luvulla. Nuorisoseura sai tarvitsemansa kokoontumispaikan1930-luvulla rakennetusta Suojeluskunnan talosta. Suojeluskunnan talon viereen rakennettiin talkoilla kylänurheilukenttä, joka vihittiin käyttöön 1954. Sodan jälkeen talossa toimi Meltosjärven koulu ja Ylitornion kirjaston sivupiste. Viikonloppuisin Meltosjärven nuorisoseura järjesti talossa iltamia ja tansseja. Talo paloi v. 1963.

Kuva 16. Siivoustalkoolaisia v. 1942 Suojeluskun- nan talon edustalla.

3. Meltosjärven sahaosuuskunta Merkittävimpänä Meltosjärven kyläläisten yhteistuumaisuuden osoituksena voidaan pitää 1925 perustetun Meltosjärven sahaosuuskunnan perustamista. Sahaosuuskunta hankki sirkkelisahan ja pärehöylän, joilla tehtiin kesäisin kyläläisten tarvitsemat rakennustarvikkeet. Käyttövoimansa kyseiset koneet saivat sahaosuuskunnan hankkimasta höyrykoneesta. Sahaosuuskunta laajensi 1940-luvulla toimintaansa siten, että välirauhan aikaan hankittiin sähkögeneraattori. Samalla höyrykoneella, millä kesäaikana pyöritettiin sirkkeliä ja pärehöylää, käytettiin syksystä kevääseen sähkögeneraattoria. Sahaosuuskunta laajeni täten myös sähköosuuskunnaksi. Meltosjärvelle rakennettiin saha- /sähköosuuskunnan toimesta oma sähköverkosto, jolla Meltosjärven kylätaajamassa asuvat kymmenet taloudet saivat sähkövirtaa sen verran, että huoneet voitiin valaista. Sähkögeneraattori käynnistettiin päivittäin klo 06.00 aikaan ja klo 22.00 se sammutettiin. Muutama minuutti ennen valojen sammumista höyrykoneen/generaattorin käyttäjä Matti Keskihannu antoi valomerkin räpsäyttämällä valot hetkeksi sammuksiin. Höyrykoneen korvasi sähkölaitoksen voimanlähteenä 1948 osuuskunnalle hankittu dieselmoottori. Meltosjärven Sähköosuuskunta fuusioitiin vuonna 1953 Tornionlaakson Sähkö Oy:öön.

17

4. Meltosjärven marttayhdistys Meltosjärven Marttayhdistys perustettiin vuonna 1936. Marttayhdistys toimii nykyisinkin järjestämällä marttailtoja, neuvonta- ym. tilaisuuksia. Erityisen suuri merkitys kyläläisille on ollut (on edelleenkin) Marttayhdistyksen hankkimalla suurella ruoka- ja kahvikalustolla, joita tarvitaan hautajaisten ja muiden erilaisten juhlatilaisuuksien yhteydessä.

5. Meltosjärven jako- ja kalastuskunta Meltosjärven jakokunnalla ja Meltosjärven kalastuskunnalla (perustettu v. 1937) oli varsinkin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä hyvin suuri merkitys kyläläisten elämässä. Kalavesien hoito ja kalastuksen sääntely sekä kalastuspaikkojen jakaminen/myyminen kyläläisille oli silloisessa ihmisten ravinnonhankkimistilanteessa hyvin merkittävä asia.

6. Jupon Erä -metsästysseura Metsästys oli aikaisempina vuosikymmeninä merkittävä tulonlähde monille Meltosjärven miehille. Nykyisin metsästyksestä on tullut monille mieluinen harrastus. Hirvikannan säätelyllä on huomattava merkitys metsätaloudelle. Varsinkin istutettujen männyntaimien pehmeä latvusosa kelpaa hyvin hirven ravinnoksi, joten ylisuuret hirvikannat aiheuttavat ajoittain männyntaimikoissa huomattavia vahinkoja. Vuonna 1967 perustettu Jupon Erä -metsästysseura toimii Meltosjärven alueella ja kylällä on varsinkin hirvenpyyntiaikoina monia innokkaita metsästäjiä. Meltosjärvet tunnettiin aikaisemmin hyvinä sorsalintujen pesimäalueina. Viime vuosina sorsalintukanta on romahtanut Meltosjärvillä, joten vesilintujen metsästyksen merkitys on vähentynyt huomattavasti entisestä.

7. Meltosjärven kylätoimikunta/kyläyhdistys Meltosjärven kylätoimikunta perustettiin vuonna 1979. Ensimmäinen urakka, minkä kylätoimikunta otti hoitaakseen, oli autotallin rakentamisen Meltosjärvelle sijoitetulle SPR:n ambulanssille. Alkuaikoina kylätoimikunta lähetti aktiivisesti aloitteita esimerkiksi valtion- ja kunnanhallinnon eri sektoreille. Näiden seurauksena kylälle laitettiin yleisöpuhelin ja postimerkkiautomaatti. Hyvin pian kylätoimikunnassa huomattiin, että vain itse tekemällä asioita saadaan etenemään. Kylälle rakennettiin talkoilla kilometrin pituinen valaistu hiihtolatu ja tievalaistus keskikylälle runsaan kolmen kilometrin matkalle. Tarvittavat varat saatiin kyläläisiltä järjestämällä erilaisia tapahtumia ja keräyksiä. Vuosikausien ponnistelujen tuloksena Meltosjärvelle rakennettiin kylätoimikunnan voimakkaasti ajama Ylitornion Vanhustenkotiyhdistyksen vanhustentalo. Vuonna 1996 kyläyhdistys merkittiin rekisteriin ja siitä tuli Meltosjärven kyläyhdistys ry. Meltosjärvi – Perä-Pohjolan punkaharju Kylämaisemaan kiinnitettiin paljon huomiota vuonna 1983 tehdyssä Meltosjärven kylätutkimuksessa ja kyläsuunnitelmassa. Kyläläiset ovat pitäneet huolta Meltosharjun, Meltosjärvien ja muiden kylänosien viereen rakennettujen pihapiiriensä kunnosta. Tienvarsien siivoustalkoita Meltosjärven kylätoimikunta järjesti keväisin 1980 –luvun alkuvuosista alkaen. Myöskin 2010 tehdyssä Meltosjärven kyläsuunnitelman ”päivityksessä” kiinnitettiin huomiota kylämaisemaan. Nyt tehtävän maisemanhoitosuunnitelman jälkeen tehtävissä kyläsuunnitelmissakin tulee kylämaiseman hoitaminen olemaan oleellinen osa tätä suunnitelmaa. Meltosjärven kylää on nimitetty jo useiden vuosikymmenten ajan Perä-Pohjolan punkaharjuksi. Yhteiset piirteet Punkaharjun maisemien kanssa ovat: kaunis harjumaisema, jota ympäröi useiden järvien ja lampien ketju. Vuonna 1983 tehdyssä Meltosjärven kylätutkimuksesta ja –

suunnitelmasta on lainattavissa seuraavat lauseet:” Meltosjärven kyläkeskus sijaitsee erittäin kauniilla hiekkaharjulla, jota täydellä syyllä voi verrata Punkaharjuun. Myöskin Meltosjärven keskustaajaman ulkopuolella sijaitsevat taloryhmät ovat sijoittuneet luonnonkauniisiin maisemiin.Meltosjärven ympäristön kauneus hiveli jo kivikautisten ihmisten silmää sillä onhan kylän varhaisin asujaimistieto jo niiltä ajoilta. Meltosjärven kyläkeskuksen etelä- ja pohjoispuolella ovat aikoinaan kuivatut, nyt lähes soistuneet järvet, jotka eivät nykytilassa tyydytä kylän asukkaita. Meltosjärven kylän länsipuoli on vaaramaisemaa aivan kylän läheisyydestä alkaen, tarjoten näin loistavat hiihtomaastot. Ylitornion seurakunnan toinen kirkko sijaitsee Meltosjärvellä kauniissa maisemassa Aukimaan kyläryhmän keskellä olevalla hiekkaharjulla, vierellään hautausmaa. Pohjoisempana sijaitseva Ristiojan kyläryhmä sijaitsee luonnonkauniilla Vietosen rannalla loistavine uimarantoineen. Tehdyn kyselyn perusteella luonnonkauneutta pidetään suurimpana viihtyvyyteen vaikuttavana tekijänä. Meltosjärvellä 51 % vastaajista oli sitä mieltä.” Meltosjärvellä vuonna 1982 tehdyssä kylätutkimuksessa kysyttiin, mitä pitäisi tehdä kyläilmeen parantamiseksi. Kysymykseen vastasi 51 % kyselyyn vastanneista. Kolmekymmentä prosenttia oli sitä mieltä, ettei tarvitse tehdä mitään. Kaksikymmentäyksi prosenttia piti tienvarsien kunnostusta tärkeänä, 15 % ilmoitti perinteiden vaalimisen tärkeimmäksi asiaksi, 8 % piti järvien kunnostamista tärkeimpänä asiana ja 6 % kertoi talojen kunnostamisen olevan tärkein asia.

Kuva 17. Hannu Voutilaisen ottama kuva Vähä Meltosjärven Rantaniemestä.

Maisemanhoidon tarve Maisemanhoidon tarve on tullut kylällämme, kuten monilla muillakin maamme kylillä, entistä ajankohtaisemmaksi kymmenien maanviljelystilojen lopetettua toimintansa. Meltosjärven kylällä oli 1950-luvulla karjaa yli neljälläkymmenellä tilalla. Kylän halki kulkevan Raanujärventien varrella sijaitsevat viljelyskelpoiset maat oli raivattu viljelysmaiksi: ohran, perunan ja heinän viljelyyn sekä laidunmaiksi. Nyt kylällämme on toiminnassa yksi maanviljelystila, mikä näkyy kyläkuvassa; pajukoiden valtaamia entisiä peltoaukeita on kylän joka kulmalla. Pajupuskat estävät monin paikoin näkemästä kylämme kauniita järvi- ja vaaramaisemia sekä talojen pihapiirejä.

19

Kuva 18. Vielä 1980-luvulla Meltosjärven kyläraitilta (Raanujärventieltä) oli monin paikoin esteetön näkymä sitä ympäröiville järville ja pelloille.

Maisema-analyysi Meltosjärven maisemaa analysoitaessa selviää sen monimuotoisuus ja historiallinen monikerroksisuus. Kylämaisemasta on löydettävissä mielenkiintoisia yksityiskohtia: erilaiset rakennukset, eri metsätyypit, puuryhmät, yksittäiset maisemapuut, maitolavat ja historialliset kohteet. Meltosharjulta ja kahdesta kylän lintutornista voi lintujen ja lähimaiseman lisäksi katsellajärven takaa avautuvaa kaukomaisemaa. Silmillä nähtävän lähi- ja kaukomaiseman lisäksi kyseisiin alueisiin liittyy hyvin paljon arvokasta historiaa ja perimätietoa, joita ei voi jättää huomioimatta kylämaiseman suunnittelussa. Lukuisat kivikauden esineiden löytöpaikat historiatietoineen antavatmaisemaan tutustujan mielikuviin runsaasti syvyyttä ja kerroksellisuutta. Maatalouden, poronhoidon, kalastuksen ja metsästyksen lisäksi kyläläisiä vuosikymmeniä työllistäneet metsä- ja uittotyöt majoitusrakennuksineen sekä töissä käytettyine rakennelmineen ovat olennainen osa kylämaisemaa.

Esihistorialliset ja historialliset kohteet Meltosjärven kylän alueella on monia kohteita, joilla oli merkitystä edellisten sukupolvien elämänkulussa. Venevalkamia, kala-apajia, metsästykseen ja uittoon liittyviä paikkoja, jotka pitävät sisällään monia elämäntarinoita ja ihmiskohtaloita. Karhujupukassa ja Liinankivaarassa on louhintakuoppia, joista on louhittu malmikiveä Kaaraneskoskella 1700 - 1800 -luvulla käytössä olleeseen rautamasuuniin. Vesimyllystä on jäänteitä Myllypalossa. Meltosjärven koululle on kerätty 193 museoesinettä. Meltosjärven kylän alueelta on löydetty kymmenestä eri kohteesta kivikauteen ajoitettuja käyttöesineitä ja muita merkkejä esihistoriallisesta asumisesta. Läheskään kaikkia kyseisten esineiden löytöpaikkoja ei ole tutkittu. Kyseiset erityiskohteet on syytä merkitä ja varautua siihen, että nämä kohteet voidaan tarvittaessa tutkia riittävän perusteellisesti. Meltosjärven arkeologisista löydöistä ja malminetsinnästä kerrotaan tarkemmin erillisissä liitteissä (liitteet 4 ja 6).

Kartta 3. Meltosjärveltä on toimitettu museovirastoon kuvassa näkyviltä kohdilta löydettyjä kiviesineitä.

Vanhat rakennukset Nykyisin Meltosjärven kylän alueeksi mielletyllä alueella on asumiskäytössä kymmenkunta yli sata vuotta sitten rakennettua taloa; osa näistä taloista on rakennettu noin 200 vuotta sitten. Muutamia näistä taloista käytetään nykyisin vapaa-ajan asuntoina. Rakentamisajaltaan sataa vuotta lähestyviä hirsirunkoisia taloja Meltosjärvellä on myös kymmenkunta. Monet edellä mainittuihin taloryhmiin kuuluvista taloista on verhottu rakentamista seuranneine vuosikymmeninä ulkopinnaltaan lautaverhouksella. Lähes kaikissa on myös hirsikehikon sisäpuolinen lauta tai pahviverhous. Mäkiniemen talon pihapiiri on kuvattu tämän julkaisun lopussa olevassa Heli Pääkön laatimassa kyläkävelyraportissa. Mäkiniemen talon ja erään Liinangin kyläryhmässä sijaitsevan talon seinässä on laatta, missä mainitaan talon olleen jääkäriliikkeen etappitalona satakunta vuotta sitten.

Kuva 19. Annikki Lipposen aitta. Kuva 20. Isson talon navetta, kuva Tommi Kuusela

NATURA-alueet Vähä Meltosjärven ja Iso Meltosjärven ranta-alueesta suurin osa kuuluu Meltosjärven luonnonsuolelualueeseen Lapin ympäristökeskuksen päätöksellä 28.8.2008/LAP-2004-L-430-251. Kyseinen alue on osana Natura 2000 -verkostoa. Näiden alueiden maisemanhoidossa tulee ottaa huomioon alueilla olevat erityisehdot. Natura-alueen kartta ym. tietoja erillisessä liitteessä (liite 7).

21

Vietosen ranta-alueet Raanujärventie vieressä sijaitseva Vietosen pitkä hiekkaranta ja sen länsipuolella oleva kalasatama rannalta avautuvine maisemanäkymineen pysäyttävät monen ohikulkijan.

Kuva 21. Vietosen pitkähiekka. Kuva Asko Yrjänheikki

Savottakämpät, metsätyö- ja uittohistoria

Meltosjärven kylän alueella/liepeillä oli parhaimmillaan käytössä kymmenkunta Metsähallituksen tukkikämppää, jotka rakennettiin sinne, mihin savotta perustettiin ja joita käytettiin myöhemmin silloin kun siihen tuli tarvetta. Kämpän pihapiiriin rakennettiin yleensä myös hevostalli, johon tehtiin yleensä tilat 10-20 hevoselle. Kämppiin majoittui usein 40 - 60 halkkuu- ja ajomiestä yhteen isoon huoneeseen, jonka keskellä sijaitsi suuri puulla lämmitettävä kamiina. Kämpän toisessa päässä sijaitsi niin sanottu terävä pää, missä oli työnjohtoportaan toimisto- ja majoitustila. Edellä mainittujen tilojen välissä sijaitsi keittiötilat, missä oli kokin ja hänen apulaisensa majoitustilat. Meltosjärven alueen savottakämpistä kartta ym. tietoja erillisessä liitteessä (liite 5).

Kuva 22. Näätävaaran kämppä Kuva 23. Jumalanpalvelus Kotakulhan Pääpirtillä

Maisemapuut ja puuryhmätMeltosjärven kylällä on useita vanhoja puita ja puuryhmiä, joihin sisältyy edellisten sukupolvien kertomia monia tapahtumia ja tarinoita.

Kuva 24. Uusi Salmen ja Konttavaaran rajalla Kuva 25. Äijälän haavikko. Kuva Heli Pääkkö. olevia maisemapuita sekä Äijälän talo.

Edellisten sukupolvien käyttämät polut Ennen moottoriajoneuvojen tuloa kylän reuna-alueilla asuvat käyttivät kinttupolkuja päivittäisillä /viikottaisilla asiointi- ja kyläilyreissuillaan. Kaitajärvestä ja Koirajärvestä oli puolentoista penikulman kävelymatka. Toisinaan matkalaiset jäivät asiointireissuillaan yöksi suunnilleen puolimatkassa Meltosjokivarressa tai Pysäjärven tuntumassa olleissa taloissa.

Kartta4. Tommi Kuuselan karttaan merkitsemät Kaitajärvestä ja Koirajärvestä Meltosjärvelle johtavat polut

23

Lemmenpolku oli Meltosjärven ja sen naapurikylän (Välikylä) nuorison taapaamisreissuillaan käyttämä kinttupolku. Meltosharjun länsireunassa sijaitsevan Lemmenkiven luona monet 1920- ja 1930 -luvun nuoret pääsi tutustumaan toisiinsa.

Kuva 26. Lemmenkivi. Kartta 5. Lemmenpolku kylän keskustasta ja Välikylästä.

Sompasen luontopolku Vuonna 1988 Ylitornion Luonto ry:n toimesta valmistunutta 5,2 kilometrin pituista Sompasen luontopolkua kulkemalla voi tutustua tyypilliseen Meltosjärven kylää reunustavaan kalottivaaraan. Vaaran laella on runsaasti jopa yli 400-vuotiaita puita. Luontopolun varrella olevissa useissa opastetauluissa kerrotaan alueen kavillisuudesta ja eläimistöstä havainnollisia kuvia apuna käyttäen. Reitin varrella on hyväkuntoinen kota, liiteri, avotulipaikka ja kaksi kuivakäymälää. Ylärinteessä on levähdyspaikka, mistä avautuu upeat näkymät ympäröivään maastoon. Reitillä olevat pitkähköt nousut ja laskut sekä kivikkoiset, vaikeakulkuiset osuudet tekevät reitistä keskivaikean. Metsähallitus on pitänyt reitin hyvässä kunnossa.

Kuvat: 27 ja 28. Sompasen luontopolun lähtöportti ja näköalapaikka, kuvat Erkki Kumpula

Kylälaavu (Sillankorvan laavu) Meltosjärven ympäristöhankkeen yhteydessä harvennetuista /poistetuista tervasrosopuista kertyi runsaat kymmenen isoa tukkirunkoa, joista kyläläiset rakensivat syksyllä 2012 talkoilla Meltosjärven jakokunnan maalle kyläläisten ja kylällä vierailevien yhteiskäyttöön laavun.

Kuvat 29 ja 30. Tulviva Meltosjoki Salmen sillalta kuvattuna ja sen vieressä kylälaavu Luentoja, maisemanhoitoa, ympäristötaideteoksia

A. Luennot ja esitelmät Filosofian filosofian tohtori Esteri Ohenoja luennoi Meltosjärven koululla 14.4.2011 Meltosjärvenalueen kasvillisuuskartoituksesta ja uhanalaisista lajeista. Luennolla oli läsnä kahdeksan meltosjärven kyläläistä ja meän Tornionlaakso -lehden toimittaja. Maisema-arkkitehti Jouni Piekkari luennoi Meltosjärven koululla 4.5. 2011 aiheesta kyläympäristö ja kyläläinen. Tilaisuudessa oli yhdeksän osallistujaa. Lapin Maa- ja kotitalousnaiset ry:n maisemanhoidon neuvoja Heli Pääkkö järjesti 24.8.2011 Meltosjärven kylällä tilaisuuden, missä esiteltiin maisemanhoitoa siihen soveltuvien kotieläinten käyttöä maisemanhoidossa; Muurolassa Higland Cattle -karjaa kasvattava Risto Yrjänheikki esitteli omaa karjaansa ja lampuri Vilho Junnola esitteli kasvattamiaan lampaita maisemanhoitajina. Tilaisuudessa oli mukana 16 osallistujaa.

B. Kyläkävely ja sen pohjalta laadittu raportti Meltosjärven ympäristöhankkeeseen kuuluva maisemanhoidon suunnittelu saatiin hyvälle alulle24.8.2011 tehdyllä kyläkävelyllä. Pro Agria Lapin maisemanhoidon neuvoja Heli Pääkkö toimi kyseisen kyläkävelyn asiantuntijaoppaana. Kyläkävelyn yhteydessä Pääkkö valokuvasi tieltä sitä ympäröiville järville avautuvia näkymiä ja muita maisemallisesti merkittäviä kohteita. Näitä valokuvaamiaan kohteita havainnollisina esimerkkinä käyttäen maisemanhoidon neuvoja Pääkkö teki 26-sivuisen kyläkävelyraportin. Kyläkävelyraportti on tämän maisemanhoitosuunnitelman liitteenä (liite 1).

C. Maisemanhoitotöiden aloittaminen Meltosjärven ympäristöhankkeelle varattu kolmen vuoden määräaika vaikutti lyhyeltä. Maisemanhoitotöiden kohteeksi ajatellusta alueesta osa oli monien jopa yli kymmenhenkisten perikuntien omistuksessa; kyläyhdistyksellä oli tiedossa valtava urakka siinä, että saatiin kysyttyä kaikilta maisemanhoitokohteiden maanomistajilta lupa maisemanhoitotöiden tekemiseen. Muutamiin kohteisiin saatiin lupa vuoden 2011 kesällä ja raivaustyöt aloitettiin talkootyönä sellaisella innolla, että talkootyötunteja kertyi kesän aikana toista sataa.

25

Kuva 31. Iso Meltosjärven rannalta kesällä 2011 raivattu ensimmäinen maisemanhoitokohde. Kuva Heli Pääkkö.

D. Ylitornion metsänhoitoyhdistykseltä raivaustyösuunnitelma Vuoden 2012 alussa todettiin, että Heli Pääkön kyläkävelyraportissa esitettyjen kohteiden raivaaminen olisi kyläläisille ylivoimainen urakka talkootöinä tehtäväksi. Raivauskohteiden vaatimasta työmäärästä ja harvennuksesta kertyvästä puutavaramäärästä pyydettiin ostopalveluna metsänhoitoammattilaisen tekemä suunnitelma/arvio. Ylitornion metsänhoitoyhdistyksen metsänhoidonneuvoja Henri Ojanperän laatimasta metsänhoitosuunnitelmasta kävi selville, että kyläkävelyraportissa mainittujen maisemanhoitokohteiden raivaaminen ja harventaminen vaatisi ammattitaitoiselta metsurilta noin 135 työtuntia. Edellä mainitussa MHY:n työmääräarviossa ei otettu huomioon sitä, että NATURA-alueilta joudutaan poistamaan raivattujen puiden runkojen lisäksi myös latvukset ja oksat. Latvusten ja oksien poisto oli ajateltu tehtäväksi kyläläisten voimin talkootyönä. Raivaussuunnitelman laatimisen jälkeen päästiin arvioimaan realistisesti, millaisia panostuksia hoitokohteiden harvennustöihin tarvitaan. Hoitoöiden arvioinnissa ja suunnittelussa oli suurena apuna se, että kyläyhdistyksen johtokunnan jäseninä oli eläkkeellä oleva metsätyönjohtaja sekä useita kokeneita entisiä metsätyömiehiä. Kyläyhdistyksen johtokunnalla ei ollut tarpeellisia tietoja maisemanhoitokohteiden maanomistajista. Maanomistajatiedot hankittiin Lapin maanmittaustoimistolta ostopalveluna. Saaduista omistajatiedoista kävi selvisi, että useilla maisemanhoitokohteilla oli osaomistajina laajoja perikuntia. Perikuntien jäsenet asuivat eri puolilla Suomea. Tästä johtuen raivaus- ja maisemanhoitolupien saaminen vaikutti joiltakin osin ylivoimaiselta urakalta. Kyläyhdistyksen johtokunta päätti kuitenkin yrittää hankkia luvat kaikkien kyläkävelyraportissa ehdotettujen maisemanhoitokohteiden raivaamiseen. Tämän lisäksi pidettiin tärkeänä, että Raanujärventien ja Meltosjärvien välisten alueiden puut ja pensaat saataisiin raivattua siten, että järvet näkyisivät maantieltä.

E. Ympäristötaideteoksia taidekasvatusopiskelijoiden ja kyläläisten yhteistyönä Syksyllä 2011 Lapin yliopistossa kuvataidekasvatusta opiskelevan Elina Härkönen oli kuullut Meltosjärven ympäristöhankkeesta ja siihen kuuluvasta pajukoiden raivaamisesta. Härkönen sai idean osallistua isänsä kotikylän kehittämiseen siten, että kylän keskeisille paikoille tehtäisiin ympäristötaideteoksia käyttämällä materiaalina maisemanhoitotöissä raivattavaa pajua. Elina Härkösen lisäksi tähän pajutaideprojektiin innostuivat mukaan em. yliopistossa Elina Härkösen

tapaan maisteriopintojaan suorittavat kuvataidekasvatuksen opiskelijat Aino Mäntyvaara, Virve Viita ja Leena Koivunen. Opiskelijoiden ohjaavana opettajana toimi Antti Stöckell. Ympäristötaideprojekti päätettiin toteuttaa siten, että opiskelijat ohjaajineen tulevat Meltosjärven kylälle, missä järjestetään työpajatyyppisiä kokoontumisia. Työpajoihin päätettiin kutsua kylän asukkaat mukaan jo taideteosten suunnitteluvaiheessa. Taidekasvatusopiskelijat tulivat Meltosjärvelle ensimmäisen kerran 6. helmikuuta 2012. Tässä tapaamisessa erilaiset ideat lähtivät liikkeelle ja ideointia jatkettiin 28. huhtikuuta. Opettaja Antti Stöckell esitelmöi pajutaiteen tekemisestä paikalle tulleille yhdeksälle ylitorniolaiselle. Työpajaan osallistuvat jakaantuivat kolmeen työryhmään, joissa kussakin ideoitiin ja hahmoteltiin erilaisia taideteosvaihtoehtoja. Lintuaiheiden lisäksi esiin nousi kala-aihe. Todettiin, että Meltosjärven kylän nykyisen asutuksen kehittymisen alulle lähtemiseen vaikutti 1700-luvulla Meltosjärvistä silloin pyydetyt runsaat kalasaaliit. Siihen aikaan haukea pidettiin kaikkein merkittävimpänä saaliskalana. Varsinainen pajunveistotyöpaja järjestettiin 10. – 11. 5. 2012. Edellä mainitut taidekasvatusopiskelijat ohjaajineen ja kymmenkunta Meltosjärven kyläläistä olivat innolla mukanapajuhauen teossa. Osa kyläläisistä pysähtyi ohi mennessään katselemaan ja kommentoimaan tätä Meltosjärvellä aikaisemmin näkemätöntä tapahtumaa. Pajutyöprojektista on tämän maisemanhoitosuunnitelman liitteenä Elina Härkösen kirjoittama projektiraportti valokuvineen (liite 3).

Kuva 32. Keväällä 2012 tehty yli 20-metrinen pajuhauki. Kuva 33. Koulun pihalle tehty pajumaja. Kuva: Elina Härkönen

F. Tutustuminen Pelkosenniemen Suvannon kylään

Meltosjärven ympäristöhankkeen projektisuunnitelmaan kuului kahden tutustumisretken järjestäminen sellaisiin kohteisiin, mistä kyläläiset voisivat ottaa mallia oman kylänsä maisemanhoitoa suunnitellessaan. Ensimmäinen näistä ”opintoretkistä” päätettiin tehdä Pelkosenniemen Suvannon kylälle, missä tiedettiin säilytetyn esimerkillisesti kylän rakennusperinnettä. Retki tehtiin Loma-Liikenne Kariniemen linja-autolla 22. syyskuuta 2012. Mukana retkellä oli 18 henkilöä. Suvannon kylälle päästyä nautittiin tilaisuuden emäntänä toimineen Anja Mettiäisen tarjoilema lohikeitto, minkä jälkeen Mettiäinen ja hänen avustajanaan toiminut Hannu Hukki kertoi Suvannon kylän historiasta ja sen rakennusperinteen säilyttämisestä. Tämän jälkeen tehtiin Hannu Hukkin opastamana kiertoajelu Suvannon kylällä. Kiertoajelun aikana retkeläiset saivat ihastella joen rantamaisemassa olevia kauniita hirsirakennuksia ja niitä ympäröiviä avarina pidettyjä pihapiirejä. Sodankylän kunnan rakennustarkastajana toimiva Hannu Hukki kertoi asiantuntemuksella entisajanrakennustavoista.

27

Kuva 34. Pyhätunturilla Suvannon kylältä palatessa. Kuva 35. Rakennustarkastaja Hannu Hukki kertoo retkeläisille Suvannon kylän historiasta.

Retkeläisten yhteinen toteamus oli se, että tänne kannatti tulla. Paluumatkalla bussinkuljettajana toiminut Mikko Kariniemi pysäytti bussin Pyhätunturin rinteelle, missä retkeläisistä otettiin yhteiskuva. Kemijärven kautta palatessa tehtiin vielä kiertoajelu TV:ssä edellisenä talvena nähdyn Taivaan tulet -sarjan kuvauspaikoille. Kovin vaatimattomilta näyttivät reissun aikaan autiona olleet kyseisen TV-ohjelman ulkokohtauksissa näytetyt kuvauspaikat.

Tornion Kantojärven kunnostushankkeeseen tutustuminen Lokakuun 1. päivänä 2013 Meltosjärven kyläläisille järjestetyllä retkellä, jolla oli mukana 16 kyläläistä, tutustuttiin menomatkalla Tornion Kantojärven kunnostushankkeeseen. Kunnostushankkeen eri vaiheista kertoivat hankkeen toteuttamisessa paljon työtä tehneet: Tuomo Toratti, Väinö Keränen ja Hannu Toratti. Lähes umpeenkasvaneen Kantojärven turvelauttoja oli sahattu jääsahalla, minkä jälkeen turvalautat oli työnnetty rautaveneellä järven rannalle. Rannalle työnnettyjä turvelauttoja oli nostettu kaivurilla rannalle. Turvetta ja mutaliejua oli pumpattu valtavia määriä Kantojärven kyläläisten itse tekemällä ponttoonien päälle rakennetulla imuruoppaajalla. Imuruoppaajan halkaisijaltaan 160 mm:n putken läpi oli pumpattu 200 kg:n paineella turve-/vesiliejuseosta yli sadan metrin etäisyydelle työkoneesta.

Kuva 36. Kantojärven kunnostajat kertovat järvensä kunnostusurakasta

Kuultuaan, että meillä retkeläisillä oli meneillään omien järviemme (Meltosjärvet) kunnostushankkeita antoivat nämä Kantojärven kunnostajat meille monia asiantuntevia neuvoja siitä, mihin asioihin meidän kannattaa paneutua. Keskusteluissa tuli esille monia sellaisia seikkoja, jotka ainakin vaikeuttavat ja saattavat jopa estää järviemme kunnostuksen jatkamisen. Tällaisina mainittiin muun muassa järvien NATURA-verkostoon kuulumisen ja kunnostusluvan saamisen sadoilta alueen maanomistajilta.

Kuvat 37 ja 38. Kantojärven kunnostuksessa käytettyjä laitteita: vene, jolla turvelauttoja oli työnnetty rantaan ja omatekoinen imuruoppa

Kierikin kivikauden kylään tutustuminen Tornion Kantojärveltä meltosjärviläisten ryhmämatka jatkui Yli-Ii:ssä sijaitsevaan kierikkikeskukseen. Keskuksen sisätiloissa olevat monipuoliset, pääosin kivikauden historiaan ajoittuneet, esineet ja muu esittelymateriaali antoivat havainnollisen kuvan senaikaisten ihmisten tarve-esineistä ja niiden käytöstä.

Kuva 39. Retkeläiset Kierikkikeskuksen päärakennuksen edustalla 1.10.2013

29

Kierikkikeskuksen ulkotiloihin rakennettu pyörätuolilla kulkemiseen hyvin soveltuva ja ympäröiväänmaastoon kauniisti rakennettu reitti herätti retkeläisissä ihastusta. Kivikauden asumuksia esittävätrakennukset, yhdestä puusta koverretut puuveneet sekä erilaiset lintujen ja muiden eläinten pyytämiseen rakennetut ansat ja muut satimet kuvasivat oivallisesti senaikaisten ihmisten kekseliäisyyttä. Kierikkikeskuksen ystävällinen ja osaava henkilökunta luotsasi sujuvasti paikalla olleita useita ryhmiä näiden tutustumiskierroksillaan. Kaikkinensa tämä tutustuminen Kierikkikeskuksen kirvoitti seurueeltamme ihastuneita kannanottoja; monesta suusta kuultu repliikki oli:”Tänne kannatti tulla käymään.” Ainakin yksi seurueemme jäsenistä alkoi jo suunnitella uutta käyntiä, jotta hänen elämänkumppaninsakin pääsisi näkemään sen, mitä kaikkea Kierikkikeskuksessa on nähtävillä.

Kuvat 40. ja 41. T. Kuuselan kuvaamana opas esittelee kivikauden lintupyydystä, oikealla peura- ansa

Kierikkikeskuksesta Meltosjärveä kohti palatessa tuli puheeksi Meltosjärven kylän alueelta kymmmenestä eri kohteesta löydetyt Museovirastoon toimitetut kivikauden aikaan ajoitetut kymmenet esineet. Esille tuli ajatus siitä, että näistä esineistä pyydettäisiin Museovirastosta kipsijäljitelmät, jotka sijoitettaisiin Meltosjärvelle perustettavaan kylämuseoon.

G. Kyläkävelyraportin suositusten toteuttaminen Meltosjärven kyläyhdistyksen johtokunta oli suunnitellut Heli Pääkön kyläkävelyraportissa suosittelemien maisemanhoitokohteiden raivaamista ostopalveluina siten, että kyseisiä kohteita tarjottaisiin metsuriyrittäjille kilpailuttamalla tarjouskilpailuna yhtenä tai muutamana useamman kymmenen hehtaarin kokonaisuutena. Tämä suunnitelma kariutui siihen, että kyläyhdistys sai luvan vain noin kolmen hehtaarin harventamiseen ja raivaamiseen. Kyseiset luvat saatiin eriaikaisesti kyseisten alueiden yli kymmeneltä maanomistajalta. Alueiden raivaaminen haluttiin kuitenkin tehdä ensi tilassa sen vuoksi, että raivatut kohteet toimisivat esimerkkikohteina, joita näyttämällä maanomistajille pystyttäisiin näyttämään konkreettisesti, miltä maisemanhoitotoimenpiteillä hoidettu alue näyttää verrattuna vieressä olevaan hoitamattomaan alueeseen. Meltosjärven kyläyhdistyksen johtokunta onnistui saamaan paikkakunnalla työskentelevän maisemanhoitotöihin perehtyneen metsurin raivaustöihin. Metsurin ripeällä työtahdilla tekemän 64 tunnin työskentelyn tuloksena Meltosjärven kirkon viereinen vajaan hehtaarin alue, Salmen sillan länsipuolella sijaitseva runsaan puolen hehtaarin alue, Osuuspankin Meltosjärven konttoria

vastapäätä oleva tienvieruskaistale ja Meltosjärven kylän länsiosassa Raanujärven tien vieressä oleva puolen hehtaarin alue saatiin raivatuksi ennen lumen tuloa syksyllä 2012. Kylän kahden maitolavan kunnostamista pohdittiin kummankin maitolavan lähiasukkaiden piirissä. Ajoittain vaikutti siltä, että kunnostussuunnitelmissa viriteltiin pientä kilpailuhenkeä siitä kummasta maitolavasta tulisi upeamman näköinen. Mäkelänpään maitolavan kunnostuksessa haaveiltiin harja-/pärekattomalliin siirtymisestä mutta päädyttiin entiseen pulpettikattomalliin ja kattohuovan uusimiseen. Vuoden 2013 aikana saatiin maanomistajilta lisää suostumuksia maisemanhoitoon ja maisemanhoitotöitä jatkettiin talkoilla sekä metsurityönä. Monet maanomistajat innostuivat raivaamaan omia tienvarsipalstojaan.

Kuvat 42. ja 43. Mäkelänpään maitolava ennen ja jälkeen kunnostuksen. Vanhempi kuva Heli Pääkön 24.8.2011 ottama ja uudempi Erkki Kumpulan kuvaama lokakuussa 2012.

H. Meltosjärven kirkon pysäköintialueen laajennus ja kylälaavun rakentaminen Meltosjärven kylän maisemanhoitotöiden rinnalla kylän asukkaita ja muitakin Meltosjärven kirkossa kävijöitä oli huolettanut jo vuosien ajan se, että kirkon viereen tehty pysäköintialue oli osoittautunut liian ahtaaksi; hautajaisten ja muiden runsaasti kirkossakävijöitä keräävien tapahtumien aikana pysäköintialue ei riittänyt alkuunkaan sinne tuleville autoille. Bussit eivät mahtuneet edes kääntymään pysäköintialueelle johtavasta ahtaasta tieliittymästä. Heli Pääkön kyläkävelyraportissa mainittuihin kunnostuskohtaisiin kuului myös Ylitornion kunnanomistama runsaan hehtaarin alue sekä Ylitornion seurakunnan omistuksessa oleva kirkon viereinenvajaan puolen hehtaarin alue. Ylitornion kunnan ja Ylitornion seurakunnan edustajien ja Meltosjärven kyläyhdistyksen edustajien välisissä neuvonpidoissa päädyttiin siihen, että Meltosjärven kyläyhdistys suorittaa maisemanhoitotöiden lisäksi kirkon viereisen pysäköintialueen laajennuksen. Kirkon vieressä sijaitsevalla Ylitornion kunnan metsäpalstalla oli muutamia tervasroso-sienitaudin latvaosasta vaurioittamia mäntyjä. Kunnan edustajat suostuivat siihen, että kyläyhdistys saa poistaa myös nämä edellä mainitut sairaat männyt saman tien, kun palstalla suoritetaan maisemanhoidollinen taimikon harvennus. Edellä mainituista kirkon pysäköintialueen laajennuksesta ja Ylitornion kumman metsäpalstalta kertyneistä mäntytukkipuiden rungoista kertyi traktorikuormallinen rakennusmateriaaliksi sopivaa puutavaraa. Niinpä kyläyhdistyksen johtokunta päätti toteuttaa aikaisempina vuosina kyläyhdistyksen kokouksissa silloin tällöin esitetyn kylälaavun rakentamisen. Useiden vaihtoehtojen jälkeen kylälaavulle saatiin Meltosjärven jakokunnan maalta erinomainen rakennuspaikka Meltosjoen varresta satakunta metriä Salmen sillalta Vähä-Meltosjärven suuntaan.

31

Laavun rakentaminen kyläläisten talkootyönä osoittautui isommaksi urakaksi kuin moni siihen urakkaan lupautunut osasi aavistaa. Siihen uskaltauduttiin, vaikka kukaan ei kertonut hallitsevansa kyseisen pyöröhirsirakennuksen salvostöitä eikä kenelläkään ollut näissä töissä tarvittavia työkalujakaan. Naapurikylällä Lohijärvellä asuva Raimo Viiri lupautui avustamaan hirrenveistotöissä, minkä jälkeen talkooporukka uskalsi aloittaa laavun rakentamisen. Kahden traktorin avulla suoritetun rakennuksen pohjan tasoituksen jälkeen puolisen tusinaa miestä ähersi useita syksyisiä viikonloppuja. Kolmatta hirsikerrosta rakennettaessa eräs talkoomiehistä tunnusti, että hän on tehnyt aikaisemminkin pyöröhirren salvostöitä. Sen jälkeen homma etenikin entistä reippaammalla vauhdilla. Ennen lumen tuloa laavuun saatiin katto päälle.

Kuvat 44. ja 45. Salmen sillalta ja sen vierestä otetut kuvat. Vasemmanpuoleinen 24.8.2011 Heli Pääkön kuvaamana, oikeanpuoleinen marraskuussa 2012 Kari Lipposen kuvaama.

I. Meltosjärven maisemapäivä Kyläyhdistys kutsui Meltosjärven kyläläiset koululle suunnittelemaan kylänsä maisemanhoitoa 5.2.2013. Tilaisuuteen tuli 16 kyläläistä. Lapin ELY-keskuksen kulttuuri- ja ympäristövastaava TapioPukema luennoi ensin perinnemaiseman eri käsitteistä. Hän kiteytti kulttuurimaiseman seuraavasti: ”Kulttuuriympäristö koostuu rakennuksista ja niitä ympäröivistä maisemista ja kasveista. Se on karjanpidon ja viljelyn tuottamaa maisemaa.” Luentonsa jälkeen Tapio Pukema esitteli havainnollisen kuvamateriaalin avulla, miten ränsistyneen näköisistä rakennuksista saadaan asiantuntevalla suunnittelulla ja työmenetelmillä sekä kyseisen rakennusajan materiaaleja käyttämällä erittäin kauniiksi kunnostettuja rakennuksia. Keskustelun aikana kävi ilmi, että monet Lapin eri kolkilta kuvatuista kunnostuskohteista olivat sellaisia, joihin jotkut läsnäolijoista olivat jo aikaisemmin tutustuneet. Monilla osallistujilla oli myös omakohtaisia kokemuksia perinnerakennusten kunnostamisesta ja rakennusperinteen säilyttämisestä. Kyläläiset olivat yllättyneitä kuultuaan Pukemalta, että tällä hetkellä todella vanhojen rakennusten ohella myös jälleenrakennuskauden taloja pidetään kulttuurihistoriallisesti arvokkaina. Toinen seikka, mikä herätti ihmetystä oli se, että kulttuurihistoriallisen rakennuksen kunnostuskustannuksiin saa yhteiskunnan avustusta jopa 50 % remonttikustannuksista. Tapio Pukeman kertoman mukaan kesänavetat ovat lappilaisten hieno keksintö, jota ei tavata muualla Suomessa. Kesänavetan keskellä olevan tuuletusluukun kautta sääsket poistuvat ilmavirran mukana ulos navetasta. Myöskin perinteisiä alaspäin kapenevia hirsilatoja, joissa heinät säilyvät vaikka eivät ole latoon laitettaessa täysin kuivatettujakaan, on käytetty vain Lapissa ja Pohjanmaalla.

Kuvat 46, 47. ja 48. Tapio Pukema kertoo aiheestaan ja Piritta Peurasaari odottaa vuoroaan

Maisemat ruotuun –hankkeen Lapin hankevastaava Piritta Peurasaari kertoi eri vaihtoehdoista, joilla saadaan avattua pajupensaiden ja muun kasvillisuuden valtaamia perinnemaisemia. Peurasaari esitteli havainnollisesti myös perinteisen riukuaidan tekemistä ja siinä tarvittavia työmenetelmiä ja materiaaleja. Läsnäolijoille tämä riukuaidan tekeminen vaikutti oudolta. Keskustelun aikana kyläläisiltä tuli useitakin ehdotuksia kohteista, mihin tällainen maisemakokonaisuuteen lisäarvoa tuova riukuaita voitaisiin rakentaa. Peurasaarella oli tiedossa riukuaidan rakentamisen hallitseva perinnetuntija. Peurasaarella oli tiedossa Meltosjärven lähikyliltä kaksikin lampaankasvattajaa, jotka olivat ilmaisseet kiinnostuksensa tuoda lammaskatraansa maisemanhoitolaidunnukseen. Asiantuntijaluentojen jälkeen maisemapäivään osallistuneet jakaantuivat kolmeen ryhmään, joissa suunniteltiin ja keskusteltiin tulevista maisemanhoitoasioista. Menneinä vuosikymmeninä käytössä olleita polkuja kartoitettaessa todettiin, että polkuja voitaisiin käyttää vaikkapa hevosella ratsain liikuttaessa. Monin paikoin poluille on kaatunut puita ja kasvanut risukkoa, joten ainakin tärkeimpinä pidettävät polut olisi raivattava käyttökuntoon. Merkittävänä pidettiin Meltosharjun päästä toiseen johtavaa lemmenpolkua, jonka varrella on iso lemmenkivi. Lemmenkiven luona edellisten sukupolvien nuorilla oli tapana kokoontua viettämää kesäiltoina yhteistä laatuaikaa. Eräässä keskusteluryhmässä muisteltiin, kuinka matalilla Meltosjärvillä käytettiin yleisesti veneensijasta eeka-nimellä kutsuttua laudoista tehtyä veneentapaista laitetta, jossa oli tasainen leveä pohja. Tällaisen soutulaitteen pystyi kuka tahansa rakentamaan edullisesti mäntylaudoista. Maisemapäivän työpajoissa nousivat esille myös Leppäniemen torpan säilyttäminen ja rappeutumassa olevan kylän viimeisen metsätyökämpän(Näätävaaran kämppä) pelastaminen. Uutena ideana mainittiin paikallisen kauniin perinnepensaan: Tornionlaakson ruusun levittäminen kylän pihapiireihin. Vaikutti siltä, että kesän 2013 maisemanhoitotalkoisiin tulee mukaan myös ruusunistutustalkoot.

Kuva 49. Tornionlaakson ruusu Kuva 50. Harvarakenteinen alaspäin kapeneva hirsilato

33

J. Maisemanhoitokysely

Maisemanhoitokysely jaettiin jokaiseen kylän taloon sekä laitettiin facebookin Meltosjärvi-ryhmälle. Kyselyyn tuli 18 kirjallista vastausta, joista 14 vastaajaa kertoi, että Heli Pääkön kyläkävelyraportissa ehdottamia maisemanhoitotoimia pitäisi jatkaa. Suurin osa vastaajista tiesi, missä Meltosjärven Lemmenpolku ja Lemmenkivi sijaitsevat. Kylälaavun nimeksi tuli kymmenen nimiehdotusta. Kolme vastaajaa ehdotti laavun nimeksi: ”Sillankorvan laavu”. Muista nimiehdotuksista samaa nimeä ehdotti vain yksi kutakin nimeä. Metsähallituksen Näätävaaran savottakämpän siirtämistä kylälle museorakennukseksi kannatti 10 vastaajaa. Kolme vastaajista oli tässä asiassa kielteisellä kannalla, yksi vastasi:”ehkä”. Leppäniemen mökin entisöintiä ehdotti yksi vastaaja. Vanhojen rakennusten säilyttämistä tai kunnostamista suositeltiin. Meltosjärvien kunnostamista pidettiin tärkeänä ja ruoppausta suositteli 10 vastaajaa, vedennostoa 4 vastaajaa. Turvelauttojen poisto, veneenlaskupaikkojen teko ja pajupensaiden poisto mainittiin. Yhdessä vastauksessa mainittiin myös järvien kuivaus. Muista maisemanhoitotoimenpiteistä mainittiin seuraavat- Leppäniemen talo purettava- lampaita maisemanhoitoon- urheilukentän ja Salkontien viereisen alueen raivaaminen- kyläraitin siivoustalkoot kesäkuussa- maitolaitureiden ja aittojen säilyttäminen- Vietosen hiekkarannan alueen kulotus- ”hakeyrittäjät töihin – hyöty ja huvi”

Maisemanhoitokyselyn vastauksista sai sellaisen yleisvaikutelman, että kyläläiset pitivät tärkeänäaloitettujen maisemanhoitotoimien jatkamista suunnitellulla tavalla. Maisemanhoitokyselykaavakeliitteenä (liite 1).

Kylän kulttuuriympäristön vaalimisen ”muistilista”1. Kylämaiseman avarana pitäminen2. Rakennusperinteen vaaliminen ja esitteleminen3. Kylän esihistoriallisten alueiden kartoitus, tutkiminen ja esille tuominen4. Kylähistoriaan ja -perinteeseen oleellisesti kuuluvien rakennusten, laitteiden,

työmenetelmien kartoittaminen, vaaliminen ja esille tuominen5. Kulttuuriperinnön vaaliminen ja elävänä pitäminen6. Kylän historiaan kuuluvista poluista ym. kulkureiteistä ja –tavoista kertominen7. Kylän ja kunnan ohjelmapalveluyrittäjille mahdollisuus järjestää tutustumisia kylän

kulttuuriin ja perinnekohteisiin

Selvitettäviä asioita mihin sijoitetaan metsätyö- ja tukinuittoperinteistä kalustoa. Rakennukset ja esineet

tulevat kylällä vierailevien nähtäville Kylän arkeologisten esineiden löytöpaikat merkitään ja tutkimattomille alueille järjestetään

arkeologisia tutkimuksia Kartoitetaan kylän rakennusperinnettä ajatelleen arvokkaat rakennukset, joiden omistajille

järjestetään opastusta ja koulutusta rakennusten historiallisen arvon säilyttämisestä

Järjestetään kyläläisiltä kerätyt n. 200 museoesinettä niille sopivaan paikkaan, missä niitä esitellään kyläläisille ja kylällä vieraileville

Selvitetään mahdollisuutta kivikauden rakennuksen/rakennelmien tekemiseen kylälaavun/savottamuseoalueen lähistölle

Opastetaan kyläläisiä ja kylällä vierailevia lähialueiden virkistyskäyttöön: luettelo reiteistä, yöpymis- ja tulentekopaikoista, tarjolla olevista majoitus-, ruoka-, ohjelma ja opastuspalveluista

Perehdytään kylän perinteisiin kasveihin, luonnonvaraisiin eläimiin ja vieraslajeihin. Pyritään siihen, että vieraslajit eivät pääse syrjäyttämään perinteisiä kasveja ja eläimiä

Sompasen luontopolun käyttöön kuuluvat asiat (esim. esittelyvideon tms. teko ja esillelaitto)

Maisemanhoitosuosituksia Meltosjärven kylällä ei ole mahdollista palata siihen 1960-luvun pienipiirteisten pihapiirien muodostamaan idylliseen maisemaan, missä pihapiirejä reunustivat hakamaa-aidat ja pihapiirin keskellä oleva vinttikaivon salko sojotti taivasta kohden. Sen sijaan pystytään pitämään ainakin puoliavoimina ja osittain palauttamaan keskeisimmät kylän piha-alueet ja järvinäkymät kylän halki kulkevan Raanujärventien molemmilta puolilta. Samalla tulevat esille myös järvien rannoilla sijaitsevat peltoaukeat ja peltojen takana sijaitsevat vaaramaisemat. Kahtena viime kesänä aloitettu Heli Pääkön suosittelemien keskeisten kylänäkymien palauttaminen on saanut kylän asukkailta myönteisen vastaanoton. Kylän alueella sijaitsevien vanhojen hirsirakennusten perinnearvo on ymmärretty jo vuosia sitten; enää niitä ei pilkota polttopuiksi kuten vielä muutama vuosikymmen sitten. Meltosjärvi säästyi sota-aikaisilta rakennusten poltto-operaatioilta, joten suuri osa kylän rakennuksista on vanhoja hirsitaloja. Jälleenrakennusajalle tyypillisiä lautaverhoiltuja rakennuksia kylällä on myös useita. Niiden rakennushistoriallista arvoa ei ole vielä tuotu voimakkaasti esille. Jälleenrakennusajan rakennusten korjausrakentamiseen on kiinnitettävä huomiota, ettei siinä menetetä rakennushistoriallisia arvoja kuten joidenkin vanhojen hirsitalojen hävittämisessä. Kylän monet kivikautisten esineiden löytöpaikat on syytä merkitä ja mahdollisesti tutkia ne kohteet, joita ei ole vielä kunnolla tutkittu. Vanhat polut ja muut kulkureitit on merkittävä vähintään karttoihin ja saatettava kylän asukkaiden ja kylällä vierailevien tietoon. Polut eivät pysy avoimina, ellei niitä käytetä säännöllisesti. Maanomistajien kanssa on syytä sopia tärkeimpien reittien avoimena pitämisestä. Kyläyhdistys ja paikalliset matkailuyrittäjät voisivat yhteistuumin järjestää poluille opastettuja retkiä ja toisin paikoin niille voitaisiin tehdä hiihtolatuja tai moottorikelkkareittejä (epävirallisia?).

Tehtävälista1. Tehdään loppuun Heli Pääkön kyläkävelyraportissa mainittujen

maisemanhoitokohteiden raivaukset ja muut maisemanhoitosuositukset. Jos voimavaroja riittää, jatketaan Raanujärventien vierustojen maisemanhoitoa sekä Harjunpään että Ristivaaran suuntaan.

2. Pihapiireissä ja niiden lähellä olevat pellot pidetään avoimina esisijaisesti siten, että kylän maanviljelijä ja poronhoitaja korjaavat pelloilta sadon vähintään kerran vuodessa.

3. Informoidaan viljelysmaiden omistajia kylämaisemien avoimena pitämisen tärkeydestä.

4. Sellaisen peltoalueet, joita maanomistaja ei halua vuokrata tavanomaiseen viljelyyn ja

35

tavanomaiseen viljelyyn soveltumattomat kylämaiseman kannalta tärkeät pellot pyritään aitaamaan kylämaisemaan sopivilla aidoilla ja saamaan pellot lampaiden tai muiden maiseman hoitamiseen sopivien eläinten käyttöön.

5. Kylän alueelta varataan noin hehtaarin alue, missä järjestetään kesäisin heinän- /elonkorjuutalkoita. Sato pyritään niittämään viikatteella ja heinät/elot kuivatetaan sauroissa, rehdoissa taikka heinäseipäillä. Ohra puidaan traktorikäyttöisellä puimakoneella.

6. Rakennetaan kylän keskeiselle paikalle riukuaitaa sen verran, mihin kyläläisten talkootyöinnostusta riittää.

7. Esihistoriallisten esineiden löytöpaikat merkitään ja tutkimattomille paikoille pyritään järjestämään asianmukaiset tutkimukset.

8. Kylän alueelta löydetyistä esineistä pyydetään Museovirastosta kylämuseoon kipsikopiot ja tehdään asianmukaiset selostukset esineiden löytöpaikoista ja käyttötavoista.

9. Pyritään järjestämään vähintään 2-3:lle esihistoriallisten esineiden löytöpaikalle turisteille sopivat kävelyreitit opasteineen.

10. Jos rahoitus saadaan järjestettyä, rakennetaan kivikauden asuinrakennus sille sopivalle paikalle. Rakennuksesta tehdään sellainen, että sitä voidaan esitellä turisteille.

11. Kyläläisiltä kootut museoesineet luetteloidaan ja järjestetään entiseen Meltosjärven koulun kirjastohuoneeseen.

12. Sompasen luontopolku pidetään käyttökunnossa ja sitä kehitetään sitä mukaa, kun uusia ideoita syntyy.

13. Kartoitetaan kylän alueella olevat rakennusperinteen säilyttämisen kannalta tärkeät rakennukset ja huolehditaan siitä, että rakennusten omistajat tietävät rakennustensa historialliset arvot.

14. Kylällä järjestetään ainakin 2-3:n vuoden välein tilaisuuksia, missä kerrotaan rakennusperinteen vaalimisesta.

15. Pyritään siihen, että vähintään yhteen kylällä olevaan historiallisesti arvokkaaseen rakennukseen, pihapiiriin ja mahdollisesti myös muihin kohteisiin on turisteilla mahdollisuus tutustua. Olisi toivottavaa, että

vanhassa rakennuksessa järjestetään mahdollisuus ruokailuun taikka ainakin kahvisteluun samalla kun rakennuksen/kylän historiasta kerrotaan.

Toimenpiteiden toteutusaikataulu

Vuoden 2013 aikana totetutettavat:1. Meltosjärven 92- /96 -sivuinen maisemanhoitosuunnitelma tehdään valmiiksi, painatetaan

siitä 150 kpl ja suunnitelma jaetaan kylän asukkaille sekä sellaisille maanomistajille, joiden alueelle on tehty tai suunniteltu maisemanhoitotöitä sekä maisemanhoitohankkeessa mukana oleville henkilöille ja sidosryhmille.

2. Heli Pääkön laatimassa kyläkävelyraportissa mainitut maisemanhoitotoimet saatetaan loppuun, lammasaitausalueelle pystytetään ainakin aitatolpat, aitaverkon pystytetään vuoden 2014 keväällä, jos se vaikuttaa järkevältä vaihtoehdolta.

Vuoden 2014 aikana toteutettavat1. Hetaan Outakaira tuottamhan ry:ltä, ELY-keskukselta tai muista rahoituslähteistä avustusta

savottakämpän siirtämiseen Meltosjärven keskikylän alueelle.

2. Tehdään pitkäaikainen vuokrasopimus (20-50 v.) tonttimaasta, mihin voidaan siirtää savottakämppä tai muu vanha rakennus. Vaihtoehtoisesti hankitaan rahoitus tonttimaan ostamiseen Meltosjärven kyläyhdistykselle, Ylitornion kunnalle, Meltosjärven jakokunnalle taikka joillekin edellä mainituista yhteisomistukseen.

3. Maisemanhoitotöitä jatketaan talkootöinä sitä mukaa kun maanomistajilta saadaan siihen lupa.

4. Meltosjärven kylän alueella on autotien varressa useita suoalueita, joihin voitaisiin tehdä kulkureitti pitkospuista. Tällaisia helposti saavutettavia kohteita, missä olisi helposti järjestettävissä autoille pysäköintitiloja, on Raanujärventien varressa Vietosen hiekkarannan kohdalla ja Pulkkajängällä. Selvitetään, saadaanko maanomistajan lupa ja rahoitusta pitkospuupolun (mahdollisesti pyörätuolilla kuljettavan) rakentamiseen esim. aikaisemmin mainituille suoalueille.

37

Vuoden 2015 aikana, tai sitä myöhemmin toteutettavat:

1. Jos rahoitus järjestyy, siirretään kylän keskeiselle paikalle metsätyökämppä. Kämpästä ja sen pihapiiristä tehdään savottamuseo. Toinen puoli rakennuksesta voisi taimia kylämuseona siten, että sinne sijoitetaam kyläläisiltä kerätyt n. 200 museoesinettä. Kämppä-/museorakennukseen järjestetään alueen ohejelma-/majoituspalveluja tarjoaville yrityksille mahdollisuus järjestää tutustumiskäyntejä.

2. Raivatut ja harvennetut kohteet pyritään pitämään maisemallisesti hyväkuntoisina raivaamalla pajukot ja taimet 2-5 vuoden välein.

3. Sen jälkeen kun ehdotetut maisemanhoitotyöt on tehty (tai jätetty tekemättä), tehdään

kylällämme uusi kyläkävely ja tarkastellaan ainakin niitä maisemakohteita, jotka on mainittutähän maisemanhoitosuunnitelmaan kuuluvassa Heli Pääkön tekemässä kyläkävelyraportissa. Kyseiset maisemakohteet valokuvataan. Sen jälkeen päästään vertaamaan, miltä kyseiset kohteet näyttävät ennen ja jälkeen maisemanhoitotöitä.Maisemanhoito otetaan tämän jälkeen asiaksi, mistä keskustellaan ja päätetään kyläyhdistyksen kevätkokouksessa kunkin vuoden huhtikuussa.

Kylän tulevaisuudennäkymiä

A. Nopea laajakaistayhteys kylän alueelleLähivuosina valtiovalta on luvannut ulottaa nopeat laajakaistayhteydet Lapin maaseutukylienkin alueelle. Nopea laajakaistayhteys mahdollistaa muun muassa nykyistä tietotekniikkaa hyväkseen käyttävien yritysten siirtämisen Meltosjärven tyyppisille puhtaan luonnon ympäröimille alueille. On todennäköistä, että jotkut yrittäjät haluavat asettua rauhalliseen ja kauniiseen elinympäristöön, missä on tarjolla kohtuuhintaista tonttimaata niin yritystilojen kuin työntekijäin asuntojen rakentamiseenkin.

B. Kultakaivos lähivuosikymmenien aikana Meltosjärven kylän alueelle? Meltosjärven kylän alueella ja sen välittömässä läheisyydessä Mawson Oy on etsinyt kultaa ja muita mineraaleja vuodesta 2010 lähtien. Vuoden 2013 aikana em. malminetsintäyhtiö on hakenut valtausalueelleen yli 1000:n hehtaarin laajennusta Meltosjärven kylän alueelta. Yhtiön edustaja on arvioinut, että mahdollisesti 7-10 vuoden kuluttua avattava kultakaivos saattaisi työllistää 5000- 7000 ihmistä. Seurannaisvaikutuksineen tulevan kaivoksen työllistävä vaikutus saattaisi nousta kymmeniintuhansiin henkilöihin. Kaivosalueella tai ainakin sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevalle Meltosjärven kylällekaivoksen tulo merkitsisi todennäköisesti kylän nykyisen 130-henkisen asukasluvun moninkertaistumista. Tästä seuraisi tarve asuinrakennusten ja työpajojen rakentamiseen. Todennäköisesti tulisi tarve myös peruskoulun ala-astekoululle ja kyläkaupalle. Kaivoksen perustaminen tulisi siten näkymään monin tavoin kylämaisemassa. Rakentamista suunniteltaessa ja toteutettaessa perinnemaisemien säilyttäminen ja muu maisemanhoito tulisi pitää kirkkaana mielessä.

Kuva 51: Meltosjärven kyläläisiä tutustumassa Mawson Oy:n Rompaksen kullanetsintään elokuussa 2012 .

Kiitokset Meltosjärven kyläyhdistys kiittää kaikkia tämän maisemanhoitosuunnitelman tekemiseen osallistuneita henkilöitä. Kiitoksemme kohteita emme yritäkään luetella, koska heitä on niin moniakymmeniä – ehkä satoja. Me kylän asukkaat olemme tehneet tämän suunnitelman oman kylämmekehittämisen työkaluksi (kuten vuonna 1983 valmistuneen kylätutkimuksen ja –suunnitelman). Kylämme ulkopuolella asuville maisemanhoitosuunnitelman tekoon osallistuneille esitämme lämpimät kiitokset siitä, että autoitte meitä tässä kylämme kehittämisen kannalta tärkeässä työssä. Maisemanhoitosuunnitelman tekstistä osa on lainattu suoraan tai referoitu kylällemme vuonna 1983 laaditusta kylätutkimuksesta ja -suunnitelmasta. Edellä mainittu kyläsuunnitelma on toiminut erinomaisena työkaluna kylämme toimintoja suunniteltaessa ja kehitettäessä. Toivottavasti tätä suunnitelmaa voidaan käyttää samalla tavalla kylämme moninaisten maisemallisten arvojen säilyttämisessä ja kehittämisessä.

YhteystietojaMeltosjärven kyläyhdistysos. Raanujärventie 4831, 95675 MeltosjärviSähköpostiosoiteKotisivuosoiteKyläyhdistyksen jäsenten ja varajäsenten yhteystiedot

LähteetTekstissä olevat tiedot ovat peräisin aikaisemmin mainitusta vuonna 1983 valmistuneesta Meltosjärven kylätutkimuksesta ja –kyläsuunnitelmasta sekä tulevaa Meltosjärven kyläkirjaa varten kerätystä historiallisesta aineistosta. Muun maisemanhoitosuunnitelmassa olevan aineiston yhteydessä on lähdetiedot pyritty mainitsemaan.