Metallit - kokkola.fi · Metallit Kokkolan yhdyskuntailman hiukkasissa 2010 3 Kokkolan kaupunki – Ympäristöpalvelut 2012 1 . JOHDANTO Ilmatieteenlaitos sekä työterveyslaitos

Metallit Kokkolan yhdyskuntailman hiukkasissa 2010 1

Kokkolan kaupunki ‐ Ympäristöpalvelut 2012

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 3 2. YHDYSKUNTAILMAN METALLITUTKIMUKSEEN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ 4

2.1 Lainsäädäntö 4 2.2 Arviointikynnykset 4 3. NÄYTTEENOTTO JA NÄYTTEIDEN KÄSITTELY SEKÄ ANALYSOINTI 6 3.1 Näytteenottopaikat ja näytteiden keräysjakso 6

3.2 Vertailumenetelmät 6 3.3 Sääolosuhteet 7 3.4 Hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuudet Kokkolassa vuonna 2010 8 4. METALLIEN OMINAISUUDET, PÄÄSTÖT JA MITTAUSTULOKSET 9 4.1 Alumiini (Al) 9

4.1.1 Alumiinin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset 9 4.1.2 Alumiinipäästöt ilmaan 9 4.1.3 Alumiinipitoisuudet Kokkolan ilmassa 10

4.2 Arseeni (As) 12 4.2.1 Arseenin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset 12 4.2.2 Arseenipäästöt ilmaan 12 4.2.3 Arseenipitoisuudet Kokkolan ilmassa 13

4.3 Kadmium (Cd) 15 4.3.1 Kadmiumin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset 15 4.3.2 Kadmiumpäästöt ilmaan 15 4.3.3 Kadmiumpitoisuudet Kokkolan ilmassa 16

4.4 Koboltti (Co) 18 4.4.1 Koboltin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset 18 4.4.2 Kobolttipäästöt ilmaan 18 4.4.3 Kobolttipitoisuudet Kokkolan ilmassa 19

4.5 Kromi (Cr) 21 4.5.1 Kromin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset 21 4.5.2 Kromipäästöt ilmaan 21 4.5.3 Kromipitoisuudet Kokkolan ilmassa 22

4.6 Kupari (Cu) 24 4.6.1 Kuparin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset 24 4.6.2 Kuparipäästöt ilmaan 24 4.6.3 Kuparipitoisuudet Kokkolan ilmassa 25

4.7 Rauta (Fe) 27 4.7.1 Raudan ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset 27 4.7.2 Rautapäästöt ilmaan 27 4.7.3 Rautapitoisuudet Kokkolan ilmassa 28

4.8 Nikkeli (Ni) 30 4.8.1 Nikkelin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset 30 4.8.2 Nikkelipäästöt ilmaan 30 4.8.3 Nikkelipitoisuudet Kokkolan ilmassa 31

4.9 Lyijy (Pb) 33 4.9.1 Lyijyn ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset 33 4.9.2 Lyijypäästöt ilmaan 33 4.9.3 Lyijypitoisuudet Kokkolan ilmassa 34

4.10 Vanadiini (V) 36 4.10.1 Vanadiinin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset 36 4.10.2 Vanadiinipäästöt ilmaan 36 4.10.3 Vanadiinipitoisuudet Kokkolan ilmassa 37

4.11 Sinkki (Zn) 39 4.11.1 Sinkin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset 39 4.11.2 Sinkkipäästöt ilmaan 39 4.11.3 Sinkkipitoisuudet Kokkolan ilmassa 40

4.12 Muiden metallien pitoisuuksia 42


Kokkolan kaupunki – Ympäristöpalvelut 2012

5. YHTEENVETO JA LOPPUPÄÄTELMÄT 43 LÄHDELUETTELO 44 LIITELUETTELO 45



1 . JOHDANTO Ilmatieteenlaitos sekä työterveyslaitos tekivät 1970‐ ja 1980‐luvuilla useita Kokkolan ilmanlaatua koskevia tutkimuksia. Mittauksia on suoritettu lähinnä rikkidioksidin sekä leijuvien hiukkasten osalta. Myös leijuvien hiukkasten koostumusta ja niiden sisältä‐miä raskasmetallipitoisuuksia on selvitetty, tosin hieman eri menetelmin kuin nykyi‐sin. Ilmanlaadun seuranta Kokkolassa on vuodesta 1992 lähtien järjestetty 5 vuoden jak‐soissa sopimusperusteisesti, johon ovat Kokkolan kaupungin lisäksi osallistuneet alu‐een merkittäviä ilmapäästöjä aiheuttavat laitokset sekä naapurikunnat. Metalliselvi‐tyksiä on tehty kerran jokaisen tarkkailusopimusjakson aikana, eli vuosina 1993, 1998/1999, 2003/2004 ja nyt vuonna 2010. Tämän tutkimuksen on suorittanut Kok‐kolan kaupungin ympäristöpalvelut, joka ylläpitää jatkuvaa ilmanlaadun seurantaa Kokkolassa. Metalleja joutuu ilmaan sekä kaasuina että hiukkasiin sitoutuneina erilaisista teolli‐suusprosesseista, energiantuotannosta, liikenteestä sekä jätteenpoltosta. Metalleja esiintyy luonnollisesti pieniä määriä myös ympäristössä. Jotkut metallit ovat ihmiselle haitallisia jo pieninä pitoisuuksina, kun vastaavasti osa näistä ovat pieninä määrinä ihmiselle välttämättömiä, hivenaineina. Haitallisia ihmiselle ovat esim. lyijy, kadmi‐um, arseeni sekä elohopea, välttämättömiä pieninä määrinä ovat esim. kromi, rauta, koboltti ja sinkki. Kokkolan metallipäästöt ovat suurelta osin peräisin Ykspihlajan satama‐ ja suurteolli‐suusalueelta, jossa sijaitsevat mm OMG Kokkola Chemicals Oy:n, Boliden Kokkola Oy:n laitokset, Oy Kokkola Power Ab:n ja Kokkolan Voima Oy:n energiantuotantoyk‐siköt sekä Kokkolan Sataman toiminnot. Lisäksi liikenne (tie‐, vesi‐ ja rautatieliikenne) sekä alueen muut pienemmät energiantuotantoyksiköt asuinkiinteistöjen pienpoltto mukaan lukien vaikuttavat omalta osaltaan ympäristössä esiintyviin metallipitoisuuk‐siin. Myös maaperässä esiintyy metalleja vaihtelevia määriä, jotka tietyissä sää‐olosuhteissa vaikuttavat ilman metallipitoisuuksiin. Hiukkasten mittauksessa on Kokkolassa siirrytty tehokeräinmenetelmään perustuvis‐ta laitteista jatkuvatoimisiin hengitettävien hiukkasten (PM10) mittalaitteisiin. Kokko‐lassa on vuodesta 2003 alkaen mitattu hengitettäviä hiukkasia kahdella jatkuvatoimi‐sella analysaattorilla, joista toinen sijaitsee keskustassa ja toinen Ykspihlajassa. Tässä selvityksessä on esitetty vuonna 2010 kerättyjen hiukkasten PM10‐fraktion si‐sältämät metallipitoisuudet. Pitoisuudet määritettiin hopean (Ag), alumiinin (Al), ar‐seenin (As), kalsiumin (Ca), kadmiumin (Cd), koboltin (Co), kromin (Cr), kuparin (Cu), raudan (Fe), kaliumin (K), litiumin (Li), magnesiumin (Mg), mangaanin (Mn), molyb‐deenin (Mo), natriumin (Na), nikkelin (Ni), lyijyn (Pb), rubidiumin (Rb), antimonin (Sb), strontiumin (Sr), toriumin (Th), talliumin (Tl), titaanin (Ti), uraanin (U), vanadii‐nin (V) ja sinkin (Zn) osalta. Elohopeaa (Hg) ei näytteistä analysoitu koska se ajan ku‐luessa haihtuu suodattimilta ja on muutenkin erittäin vaikea määritettävä. Alumiini otettiin uutena tutkittavana metallikomponenttina mukaan selvitykseen.



2. YHDYSKUNTAILMAN METALLITUTKIMUKSEN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ 2.1 Lainsäädäntö Yhdyskuntailman metallipitoisuuksista on laissa säädetty varsin vähän ja säädökset ovat varsin uusia. Syy yhdyskuntailman metalleja koskevan lainsäädännön vähäisyy‐teen tai puuttumiseen ei johtuu lähinnä käytettävissä olevan taustatiedon puuttees‐ta. Metallien terveys‐ ja ympäristövaikutuksia tutkitaan paljon, mutta yksiselitteisiä vaikutuksia terveyteen ja ympäristöön on vaikeaa todeta eritoten alhaisissa pitoi‐suuksissa. Lyijy on metalleista ainoa jonka yhdyskuntailman pitoisuudelle on säädetty raja‐arvo. Lyijyn vuosiraja‐arvosta, joka on 500 ng/m3, säädetään ilmanlaatuasetuksessa (VNA 38/2011). Vuosiraja‐arvoon verrannollinen pitoisuus on määritettävä hiukkasten PM10‐fraktiosta. EU antoi 15.12.2004 (2004/107/EY) direktiivin ilmassa olevasta arseenista, kadmiu‐mista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä. Direktiivis‐sä on säädetty arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)‐pyreenin tavoitearvoista ihmisten terveyden suojelemiseksi. Edellä mainituille epäpuhtauksille säädettiin ta‐voitearvot raja‐arvojen sijasta, koska käytössä ei ollut riittävästi aineistoa ja mittaus‐tietoa yhdyskuntailman metallipitoisuuksista Euroopassa. Direktiivi implementoitiin Suomen lainsäädäntöön, kun valtioneuvosto antoi 8.2.2007 asetuksen (VNA 164/2007) ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja poly‐syklisistä aromaattisista hiilivedyistä. Arseenille, kadmiumille ja nikkelille asetetut ta‐voitearvot on esitetty taulukossa 1.

Epäpuhtaus Tavoitearvo

Arseeni 6 ng/m3

Kadmium 5 ng/m3

Nikkeli 20 ng/m3

Taulukko 1. Valtioneuvoston asetuksessa 164/2007 eräille metalleille säädetyt tavoi‐tearvot. Tavoitearvot on annettu PM10‐fraktion kokonaispitoisuuksille kalenterivuo‐den keskiarvona. 2.2 Arviointikynnykset EU:n direktiivissä 2004/107/EY ja valtioneuvoston asetuksessa 164/2007 on säädetty myös arseenin, kadmiumin ja nikkelin arviointivaatimusten määrittämisestä, eli pitoi‐suuksista joiden ylittyessä metallien pitoisuuksia tulee seurata säännöllisesti. Taulu‐kossa 2 on esitetty arseenin, kadmiumin ja nikkelin ylemmät ja alemmat arviointi‐kynnykset.



Arseeni Kadmium Nikkeli

Ylempi arviointikynnys (prosenttia tavoitearvosta)

3,6 ng/m3

(60 %)

3 ng/m3 (60 %)

14 ng/m3 (70 %)

Alempi arviointikynnys (prosenttia tavoitearvosta)

2,4 ng/m3 (40 %)

2 ng/m3 (40 %)

10 ng/m3 (40 %)

Taulukko 2. Ylemmät ja alemmat arviointi kynnykset arseenille, kadmiumille ja nikke‐lille (VNA 164/2007). Ylemmän ja alemman arviointikynnyksen ylittyminen on määri‐tettävä viiden edellisen vuoden aikana saatujen pitoisuuksien pohjalta, joista on riit‐tävät tiedot. Arviointikynnys katsotaan ylittyneeksi silloin, kun se on ylittynyt ainakin kolmena eri kalenterivuotena kyseisten viiden edellisen vuoden aikana.



3. NÄYTTEENOTTO SEKÄ NÄYTTEIDEN KÄSITTELY JA ANALYSOINTI 3.1 Näytteenottopaikat ja näytteiden keräysjaksot Näytteitä kerättiin koko vuoden 2010 ajan Kokkolan kaupungin ympäristöpalveluiden ylläpitämillä jatkuvatoimisilla ilmanlaadun mittausasemilla Pitkänsillankadulla (kes‐kusta) ja Ykspihlajassa. Mittauspaikat ja metallipäästöjen pistelähteet on esitetty ku‐vassa 1.

Kuva 1. Näytteenottopaikat ja pääasialliset metallien päästölähteet Kokkolassa. Hiukkasnäytteet kerättiin PM10‐fraktiosta 2 viikon jaksoissa ajalta 4.1.2010‐2.1.2011 (viikot 1‐52), joten näytteitä kertyi 26 kpl molemmista näytteenottopaikoista. Näyt‐teenoton ajallinen kattavuus oli 95 % sekä Ykspihlajassa että keskustassa.

3.2 Vertailumenetelmät Metallien pitoisuuksien määrittämiseen tulee käyttää vertailumenetelmää tai muuta menetelmää, joka antaa vastaavia tuloksia kuin vertailumenetelmä. Ilmassa olevan lyijyn, arseenin, kadmiumin ja nikkelin näytteenotolle ja analysoinnille on vuonna 2005 laadittu vertailumenetelmä (SFS‐EN 14902:2005 Ambient air – Standard met‐hod of the measurement of Pb, Cd, As and Ni in the PM10‐fraction of suspended par‐ticulate matter). Vertailumenetelmä perustuu EN 12341‐standardia vastaavaan ma‐nuaaliseen PM10‐näytteenottoon, jonka jälkeen näytteet käsitellään ja analysoidaan atomiabsorptiospektrometrillä tai ICP‐massaspektrometrillä. Tässä selvityksessä on käytetty menetelmää, joka antaa vastaavia tuloksia kuin ver‐tailumenetelmä. Tässä selvityksessä käytettävän menetelmän hyöty suhteessa vertai‐lumenetelmään on erittäin korkea näytteenoton kattavuus sekä kustannustehok‐



kuus. Samaa menetelmää on käytetty vuoden 2003/2004 selvityksessä. Vanhemmis‐sa selvityksissä on käytetty vertailumenetelmää. Näytteet on analysoitu ICP‐massaspektrometrillä.

3.3 Sääolosuhteet Kokkolassa vallitseva tuulensuunta vuonna 2010 oli etelästä, kaakosta, pohjoisesta ja lounaasta päin. Usein tuuli myös luoteesta. Vähiten tuuli suoraan idästä ja lännestä. Tuulensuunnat Kokkolassa Ykspihlajassa vuonna 2010 on esitetty kuvassa 2.

Kuva 2. Kokkolan (Ykspihlaja) tuuliruusu vuonna 2010. Ilman keskilämpötila Ykspihlajassa kuukausittain on esitetty kuvassa 3. Vuoden 2010 tammi‐helmikuu oli poikkeuksellisen kylmä, mutta vastaavasti heinäkuu selvästi läm‐pimämpi kuin kuutena edeltävänä vuonna. Syksyn tullessa lämpötila putosi nopeasti ja marras‐joulukuussa lämpötila oli jälleen poikkeuksellisen kylmää jolloin pysyvä lu‐mipeite tuli normaalia aikaisemmin.

Kuukausien keskilämpötilat - Ykspihlaja

-15

-10

-5

0

5

10

15

20

25

Tam

mik

uu

Hel

mik

uu

Maa

lisku

u

Huh

tikuu

Tou

koku

u

Kes

äkuu

Hei

näku

u

Elo

kuu

Syy

skuu

Loka

kuu

Mar

rask

uu

Joul

ukuu

deg

C

Max 2004-2009

Min 2004-2009

Ykspihlaja 2010

Kuva 3. Vuoden 2010 kuukausittaiset keskilämpötilat Kokkolassa Ykspihlajan mitta‐usasemalla verrattuna vuosien 2004‐2009 korkeimpiin ja alimpiin lämpötiloihin.



3.4 Hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuudet Kokkolassa vuonna 2010 Hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuudet yhdyskuntailmassa vaikuttavat olen‐naisesti myös ilmassa olevien metallien pitoisuuksiin. Kuvassa 4 on kuvattu hengitet‐tävien hiukkasten pitoisuuksien vaihtelu näytteenottojaksoina. Hiukkasia on ollut al‐kuvuodesta 2010 selvästi enemmän ilmassa kuin syys‐marraskuussa. Korkeimmat mi‐tatut PM10‐pitoisuudet on mitattu Ykspihlajassa viikoilla 19‐20 (10.‐23.5.2010) ja kes‐kustassa viikoilla 27‐28 (5.‐18.7.2010).

0

5

10

15

20

25

30

1-2

3-4

5-6

7-8

9-10

11-1

2

13-1

4

15-1

6

17-1

8

19-2

0

21-2

2

23-2

4

25-2

6

27-2

8

29-3

0

31-3

2

33-3

4

35-3

6

37-3

8

39-4

0

41-4

2

43-4

4

45-4

6

47-4

8

49-5

0

51-5

2

Viikot

µg

/m3

Ykspihlaja

Keskusta

Kuva 4. Hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuudet näytteenottojaksoina (2 viikon keskiarvot) Ykpihlajassa ja keskustassa vuonna 2010. Hengitettävien hiukkasten vuosikeskipitoisuus vuonna 2010 oli Ykspihlajassa 11 µg/m3 ja keskustassa 12 µg/m3. Vuositasolla tarkasteltuna hiukkaspitoisuus Ykspihla‐jassa oli samalla tasolla aiempien vuosien kanssa, kun taas keskustassa hiukkaspitoi‐suudet olivat aiempaa vuotta hieman pienempiä. Talvi 2010 oli runsasluminen ja kylmä, joten katujen varsilla oli vielä pitkälle kevääseen 2010 runsaasti lumikinoksia. Katujen varsilla olevat lumikinokset pitivät kadunvarret kosteina, vähentäen olennai‐sesti katupölyn määrää.



4. METALLIEN OMINAISUUDET, PÄÄSTÖT JA MITTAUSTULOKSET 4.1 Alumiini (Al) 4.1.1. Alumiinin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset Alumiini on maaperän kolmanneksi yleisin alkuaine ja yleisin metalli. Maankuoresta alumiinia on 8 %. Alumiini esiintyy luonnossa ainoastaan yhdisteinä. Savi ja kaoliini koostuvat pääosin alumiinista. Tärkeitä alumiiniyhdisteitä ovat alumiinioksidi ja alu‐miinisulfaatti. Ihminen saa ruoasta alumiinia keskimäärin noin 7 mg, mutta siitä imeytyy elimistöön vain kymmenesosa. Alumiini ei kulkeudu herkästi elimistöön hengityselinten kautta. Alumiinin tai sen yhdisteiden ei ole osoitettu olevan hyödyllistä tai myrkyllistä eläville organismeille. Alumiini kertyy mm. luustoon ja sen on todettu vaikuttavan her‐mosoluihin. Happamassa maaperässä alumiini vähentää kasvien juurten kasvua ja toimintaa.

4.1.2 Alumiinipäästöt ilmaan Kokkolassa alumiinipäästöt ilmaan tulevat Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaalta, jon‐ka alumiinipäästö ilmaan vuonna 2010 oli 696 kg. Alumiinin kokonaispäästöt Suo‐messa vuonna 2010 olivat 1604 kg. Suomessa oli 13 pistelähdettä, joiden alumiini‐päästöjä mitattiin ja raportoitiin vuonna 2010. Suomen vuoden 2010 suurin alumiinin päästölähde oli Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen turvevoimalaitos, jonka alumiini‐päästö ilmaan oli 766 kg. Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehdas oli maamme toiseksi suurin päästölähde raportoitujen alumiinipäästöjen osalta.

Kokkola43 %

Muu Suomi57 %

Kuva 5. Kokkolan laitosten alumiini‐päästöjen osuus koko Suomen piste‐lähteiden (13 kpl) alumiinipäästöistä ilmaan vuonna 2010.

Alumiinipäästöjä ilmaan Kokkolassa ei ole seurattu säännöllisesti kuin vasta vuodesta 2008 lähtien. Alumiinipäästöt ovat kolmen vuoden seurantajakson aikana pysyneet samalla tasolla noin 700 kg:ssa (katso kuva 6). Alumiinin pitoisuuksiin ilmassa voivat vaikuttaa myös Kokkolan Sataman laivojen lastaustoiminta. Kokkolan Satamassa las‐tataan ja puretaan runsaasti mm. alumiinisavea, joka on erittäin hienojakoista ja herkästi pölyävää.



698 696 696

0

200

400

600

800

2008 2009 2010

kg/v

uo

si

Kuva 6. Alumiinipäästöt ilmaan Kokkolassa vuosina 2008‐2010 (kg/vuosi).

4.1.3 Alumiinipitoisuudet Kokkolan ilmassa Alumiinipitoisuudet ovat Kokkolassa vuonna 2010 olleet erityisesti keskustassa kor‐keimmillaan kevätpölykaudet aikana aina alkukesän yli (kuva 7). Korkeimmat alumii‐nipitoisuudet mitattiin Keskustassa viikoilla 15‐16 (12.4.‐25.4.2010), jolloin alumiini‐pitoisuus oli 259 ng/m3. Korkein Ykspihlajassa mitattu pitoisuus oli 64 ng/m3, joka mi‐tattiin myös viikoilla 15‐16 (12.4.‐25.4.2010).

0

50

100

150

200

250

300

1-2

3-4

5-6

7-8

9-10

11-1

2

13-1

4

15-1

6

17-1

8

19-2

0

21-2

2

23-2

4

25-2

6

27-2

8

29-3

0

31-3

2

33-3

4

35-3

6

37-3

8

39-4

0

41-4

2

43-4

4

45-4

6

47-4

8

49-5

0

51-5

2

Viikot

ng

/m3

Ykspihlaja

Keskusta

Kuva 7. Alumiinipitoisuuden vaihtelu Kokkolassa vuonna 2010.



Alumiinipitoisuuksia ei ole aiemmin selvitetty Kokkolassa, joten vertailutietoa aiem‐piin selvityksiin ei ole käytettävissä. Alumiinin vuoden 2010 vuosikeskipitoisuus Yks‐pihlajassa oli 32,5 ng/m3 ja keskustassa 40,3 ng/m3 (kuva 8). Alumiinin pitoisuuksille ei ole asetettu raja‐, ohje‐ tai tavoitearvoja. Alumiinin taustapitoisuus Ilmatieteen lai‐toksen Ähtärin mittausasemalla vuonna 2010 oli 20,4 ng/m3.

Alumiini hiukkasten PM10-fraktiossa Kokkolassa

32,5

40,3

0

10

20

30

40

50

1993 1998/99 2003/04 2010

ng

/m3

Ykspihlaja

Keskusta

Kuva 8. Alumiinin vuosikeskipitoisuudet (ng/m3) Kokkolassa. Alumiinipitoisuuksia ei mitattu vuosien 1993, 1998/99 tai 2003/04 selvityksissä.



4.2 Arseeni (As) 4.2.1 Arseenin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset Arseeni ei ole eliöille tarpeellinen hivenravinne ja sen merkitystä kasveille ei tunneta. Arseenia esiintyy ympäristössä kolmi‐ tai viisiarvoisina epäorgaanisina, vesiliukoisina ja heikosti vesiliukoisina suoloina, sekä kaasumaisina epäorgaanisina ja orgaanisina yhdisteinä. Arseenin pelkistyneempi, kolmiarvoinen muoto on selvästi haitallisempi kuin hapettunut viisiarvoinen muoto. Luonnossa arseeni esiintyy sulfideina monien kaivannaismetallien sulfidien yhteydessä. Suurin osa maaperän arseenista on peräi‐sin arseenipitoisista mineraaleista, mutta arseenia joutuu myös ilmakehään tulivuor‐ten purkauksissa sekä maaperästä haihtuvina arseeniyhdisteinä. Arseenia esiintyy yleisesti ruoassa ja juomavedessä, joten suurin osa altistumisesta tapahtuu ruoansulatuskanavan kautta. Ilman kautta on arvioitu tapahtuvan noin 20 % arseenin kokonaisaltistuksesta. Hengitystiet ovatkin tärkeä altistumisreitti etenkin hiukkasiin sitoutuneille arseeniyhdisteille. Pitkäaikainen altistuminen arseenille lisää keuhkosyövän esiintyvyyttä, keuhkosyöpäriski on kymmenkertainen paljon altistu‐neella ihmisellä. Juomaveden kautta tapahtuvan arseenin altistuksen on todettu ole‐van yhteydessä virtsarakon, munuaisten, ihon, keuhkojen, maksan ja paksusuolen syöpien lisääntymiseen. Pitkäaikaisissa suurissa altistuksissa arseeni voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan sekä keskus‐ ja ääreishermoston oireita, allergisia ja muita pit‐käaikaisia iho‐oireita. Lisäksi se voi lisätä sydänkuoleman riskiä, aiheuttaa maksakir‐roosia sekä vaikuttaa verisolujen muodostukseen luuytimessä. Arseeni luokitellaan kansainvälisesti ryhmään 1, eli se on tunnettu syövän aiheuttaja.

Vuoden 1998/1999 Kokkolan yhdyskuntailman metalliselvityksen perusteella Kokko‐lan ilmassa olevan arseenin määrästä (massasta) keskimäärin lähes 90 % on sitoutu‐neena alle 10 µm:n hiukkasiin (PM10).

4.2.2 Arseenipäästöt ilmaan Arseenia vapautuu ilmaan sulatoista, jotka käyttävät muita metalleja kuin rautaa, se‐kä energiantuotannosta. Merkittävin arseenilähde energiantuotannossa on kivihiilen poltto, mutta vähäisiä määriä vapautuu savukaasujen mukana ilmaan myös öljyn ja turpeen polton yhteydessä. Kokkolassa arseenipäästöt ilmaan tulevat pääasiassa Boliden Kokkola Oy:n sinkkiteh‐taalta. Myös Kokkolan energiantuotantolaitosten toiminnasta vapautuu pieniä mää‐riä arseenia ilmaan. Arseenipäästöt ilmaan Kokkolassa vuonna 2010 olivat 43 kg, kun arseenin kokonaispäästöt Suomessa vuonna 2010 olivat 939 kg. Suomessa oli 109 pistelähdettä, joiden arseenipäästöjä mitattiin ja raportoitiin vuonna 2010. Suomen suurin arseenin päästölähde vuonna 2010 oli Boliden Harjavalta Oy:n Harjavallan tehtaat, jonka arseenipäästö ilmaan oli 250 kg.



Muu Suomi95 %

Kokkola5 %

Kuva 9. Kokkolan laitosten ar‐seenipäästöjen osuus koko Suo‐men pistelähteiden (109 kpl) arseenipäästöistä ilmaan vuon‐na 2010.

Arseenipäästöt ilmaan ovat Kokkolassa vähentyneet merkittävästi 1990‐luvun alun päästömääristä (kuva 10). Vuodesta 2006 arseenipäästöt ovat tasaantuneet samalle tasolle.

1700 1700 1702

1904

1406 1407

1306

1501

1013

1114

1200

711

448

335

170

26 30 47 45 43

0

200

400

600

800

1000

1200

1400

1600

1800

2000

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

kg/v

uo

si

Kuva 10. Arseenipäästöt ilmaan Kokkolassa vuosina 1991‐2010 (kg/vuosi).

4.2.3 Arseenipitoisuudet Kokkolan ilmassa Arseenipitoisuuksissa ei havaittu suuria muutoksia vuodenaikojen välillä (kuva 11). Korkeimmat arseenipitoisuudet mitattiin Ykspihlajassa viikoilla 19‐20 (10.5.‐23.5.2010), jolloin arseenipitoisuus oli 1,28 ng/m3. Korkein pitoisuus keskustassa oli 0,93 ng/m3, joka mitattiin viikoilla 49‐50 (6.12.‐19.12.2010). Korkeimmat kahden vii‐kon pitoisuudet olivat selvästi alle arseenin vuosikeskipitoisuudelle asetetun tavoi‐tearvon, joka on 6 ng/m3. Pitoisuudet alittivat myös arseenille asetetun alemman ar‐viointikynnyksen, joka on 2,4 ng/m3.



0,0

0,6

1,2

1,8

2,4

1-2

3-4

5-6

7-8

9-10

11-1

2

13-1

4

15-1

6

17-1

8

19-2

0

21-2

2

23-2

4

25-2

6

27-2

8

29-3

0

31-3

2

33-3

4

35-3

6

37-3

8

39-4

0

41-4

2

43-4

4

45-4

6

47-4

8

49-5

0

51-5

2

Viikot

ng

/m3

Ykspihlaja

Keskusta

Kuva 11. Arseenipitoisuuden vaihtelu Kokkolassa vuonna 2010. Arseenipitoisuudet on määritetty kahden viikon välein keräämällä näyte koko jaksolta. Arseenin vuoden 2010 vuosikeskipitoisuus Ykspihlajassa oli 0,6 ng/m3 ja keskustassa 0,4 ng/m3 (kuva 12). Arseenipitoisuudet ovat Kokkolassa olleet selvässä laskussa. Ar‐seenipitoisuudet keskustassa ovat laskeneet alle Ykspihlajan pitoisuuksien. Vuosikes‐kipitoisuus on niin Ykspihlajassa kuin keskustassakin reilusti alle arseenille asetetun tavoitearvon (6 ng/m3). Arseenin taustapitoisuus Ilmatieteen laitoksen Ähtärin mit‐tausasemalla vuonna 2010 oli 0,22 ng/m3.

Kuva 12. Arseenin vuosikeskipitoisuudet (ng/m3) Kokkolassa.

Tavoitearvo, 6 ng/m3

Ylempi arviointikynnys, 3,6 ng/m3

Alempi arviointikynnys, 2,4 ng/m3



4.3 Kadmium (Cd) 4.3.1. Kadmiumin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset Kadmium on pehmeä, hopeanvalkoinen metalli joka höyrystyessään hapettuu nope‐asti kadmiumoksidiksi. Monet epäorgaaniset kadmiumyhdisteet liukenevat hyvin ve‐teen. Koska kadmium esiintyy luonnossa yhdessä sinkin kanssa, syntyy sitä sivutuot‐teena mm. sinkin jalostuksessa. Kadmiumilla ei ole merkitystä biologisille toimille, vaan se on suurempina pitoisuuk‐sina eliöille erittäin haitallista. Kadmium imeytyy huonosti ruoansulatuskanavasta (noin 5 %) ja tämän johdosta pääasiallinen altistumisreitti on ihmisen hengitystie. Mm. tupakansavussa olevasta kadmiumista imeytyy 10‐40 %. Kadmiumia kertyy maksaan ja munuaisiin, joista se poistuu vasta vuosikymmenten kuluessa. Munuai‐seen kertymiseen voi liittyä myös vajaatoimintaa. Kansainvälisten tutkimusten mu‐kaan kadmium luokitellaan ryhmään 2A eli todennäköiseksi syövän aiheuttajaksi ih‐misessä. Pitkäaikainen altistuminen kadmiumille lisää riskiä sairastua eturauhas‐, ylä‐hengitystie‐ ja keuhkosyöpään. Vuoden 1998/1999 Kokkolan yhdyskuntailman metalliselvityksen perusteella Kokko‐lan ilmassa olevan kadmiumin määrästä (massasta) keskimäärin noin 70 % on sitou‐tuneena alle 10 µm:n hiukkasiin (PM10).

4.3.2 Kadmiumpäästöt ilmaan Kadmiumyhdisteiden päästöjä aiheutuu sinkin valmistuksesta, terästeollisuudesta, jätteenpoltosta sekä energiantuotannosta. Energiantuotannon aiheuttamat kad‐miumpäästöt ovat kuitenkin vähäisiä, merkittävin lähde energiantuotannossa on ki‐vihiilen poltto. Kokkolassa kadmiumpäästöt ilmaan tulevat pääasiassa Boliden Kokkola Oy:n sinkki‐tehtaalta. Myös Kokkolan energiantuotantolaitosten toiminnasta vapautuu pieniä määriä kadmiumia ilmaan. Kadmiumpäästöt ilmaan Kokkolassa vuonna 2010 olivat 54 kg, kun kadmiumin kokonaispäästöt Suomessa vuonna 2010 olivat 496 kg. Suo‐messa oli 101 pistelähdettä, joiden kadmiumpäästöjä mitattiin ja raportoitiin vuonna 2010. Suomen suurin kadmiumin päästölähde vuonna 2010 oli Iittala Group Oyj:n Nuutajärven lasitehdas, jonka kadmiumpäästö ilmaan oli 140 kg.

Muu Suomi89 %

Kokkola11 %

Kuva 13. Kokkolan laitosten kad‐miumpäästöjen osuus koko Suomen pistelähteiden (101 kpl) kadmium‐päästöistä ilmaan vuonna 2010.



Kadmiumpäästöt ilmaan Kokkolassa vähentyneet merkittävästi 1990‐luvun alussa, mutta vuodesta 1994 lähtien päästömäärät ovat pitkällä aikavälillä pysytelleet samal‐la tasolla (katso kuva 14). Lyhyellä aikavälillä (vuosina 2009 ja 2010) päästömäärät ovat olleet hieman pienempiä kuin viitenä edeltävänä vuotena.

850

750 760

4071

121103 111

151

94 8858 64

101 104 108 10578

47 54

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

19

91

19

92

19

93

19

94

19

95

19

96

19

97

19

98

19

99

20

00

20

01

20

02

20

03

20

04

20

05

20

06

20

07

20

08

20

09

20

10

kg/v

uo

si

Kuva 14. Kadmiumpäästöt ilmaan Kokkolassa vuosina 1991‐2010 (kg/vuosi).

4.3.3 Kadmiumpitoisuudet Kokkolan ilmassa Kadmiumpitoisuudet ovat Kokkolassa vuonna 2010 olleet talvikuukausina hieman korkeammalla kuin muina vuodenaikoina (kuva 15), mikä johtuu suuremmasta ener‐giantuotannosta ja kiinteistöjen lämmityksestä. Korkeimmat kadmiumpitoisuudet mi‐tattiin Ykspihlajassa viikoilla 51‐52 (20.12.2010‐2.1.2011), jolloin kadmiumpitoisuus oli 0,31 ng/m3. Korkein pitoisuus keskustassa oli 0,20 ng/m3, joka mitattiin viikoilla 5‐6 (1.2.‐14.2.2010). Korkeimmat kahden viikon pitoisuudet olivat selvästi alle kad‐miumin vuosikeskipitoisuudelle asetetun tavoitearvon, joka on 5 ng/m3. Pitoisuudet alittivat myös kadmiumille asetetun alemman arviointikynnyksen, joka on 2 ng/m3.



0,00

0,10

0,20

0,30

0,40

0,50

1-2

3-4

5-6

7-8

9-10

11-1

2

13-1

4

15-1

6

17-1

8

19-2

0

21-2

2

23-2

4

25-2

6

27-2

8

29-3

0

31-3

2

33-3

4

35-3

6

37-3

8

39-4

0

41-4

2

43-4

4

45-4

6

47-4

8

49-5

0

51-5

2

Viikot

ng

/m3

Ykspihlaja

Keskusta

Kuva 15. Kadmiumpitoisuuden vaihtelu Kokkolassa vuonna 2010. Kadmiumpitoisuu‐det on määritetty kahden viikon välein keräämällä näyte koko jaksolta. Kadmiumin vuoden 2010 vuosikeskipitoisuus Ykspihlajassa oli 0,14 ng/m3 ja keskus‐tassa 0,09 ng/m3 (kuva 16). Kadmiumpitoisuudet ovat Kokkolassa pysytelleet samalla tasolla. Vuosikeskipitoisuus niin Ykspihlajassa kuin keskustassakin on reilusti alle kadmiumille asetetun tavoitearvon (5 ng/m3). Kadmiumpitoisuudet olivat keskustas‐sa hieman alle Ykspihlajan pitoisuuksien. Kadmiumin taustapitoisuus Ilmatieteen lai‐toksen Ähtärin mittausasemalla vuonna 2010 oli 0,07 ng/m3.

Kuva 16. Kadmiumin vuosikeskipitoisuudet (ng/m3) Kokkolassa.


Ylempi arviointikynnys, 3 ng/m3

Alempi arviointikynnys, 2 ng/m3



4.4 Koboltti (Co) 4.4.1. Koboltin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset Koboltti on ulkonäöltään sekä kemiallisilta ominaisuuksiltaan hyvin paljon saman‐tyyppinen kuin nikkeli. Koboltti kestää hyvin ilman ja veden vaikutusta, mutta liuke‐nee helposti esim. laimeaan typpihappoon. Kuumana metallina kobolttia voidaan muokata, mutta normaalilämpötilassa se on haurasta. Kobolttia voidaan käyttää rau‐dan ja teräksen pintapäällysteenä, pääasiallisesti sitä käytetään kuitenkin seosmetal‐lina eräissä teräslaaduissa. Koboltti soveltuu hyvin myös katalysaattoriksi kemiallisiin prosesseihin. Koboltti kuuluu välttämättömiin ravinnon lisäaineisiin. Se on osana B12‐vitamiinissa joka vaikuttaa kiihottavasti vertamuodostavan kudoksen toimintaan. Metallinen ko‐boltti tai kobolttiyhdisteet voivat aiheuttaa allergista kosketusihottumaa, hengitys‐tietulehduksia, astmaa ja pneumokinoosia eli pölykeuhkosairautta. Kokkolassa vuonna 1998/1999 tehdyn yhdyskuntailman metalliselvityksen perusteel‐la Kokkolan ilmassa olevan koboltin kokonaismäärästä (massasta) keskimäärin noin 40 % on sitoutunut alle 10 µm:n hiukkasiin (PM10). 4.4.2 Kobolttipäästöt ilmaan Kokkolassa kobolttipäästöt ilmaan tulevat OMG Kokkola Chemicals Oy:n kobolttipul‐vereita ja –kemikaaleja valmistavalta tehtaalta, jonka kobolttipäästö ilmaan vuonna 2010 oli 3895 kg. Koboltin kokonaispäästöt Suomessa vuonna 2010 olivat 4000 kg. Suomessa oli 22 pistelähdettä, joiden kobolttipäästöjä mitattiin ja raportoitiin vuon‐na 2010. OMG Kokkola Chemicals Oy oli näin ollen vuonna 2010 selvästi Suomen suurin koboltin päästölähde ilmaan.

Kokkola97 %

Muu Suomi

3 %

Kuva 17. Kokkolan laitosten kobolt‐tipäästöjen osuus koko Suomen pis‐telähteiden (22 kpl) kobolttipääs‐töistä ilmaan vuonna 2010.

Kobolttipäästöt ilmaan Kokkolassa ovat lisääntyneet merkittävästi vuosituhannen vaihteessa OMG Kokkola Chemicals Oy:n laajentaessa ja lisätessä toimintaansa Kok‐kolassa (katso kuva 18). 2000‐luvulla kobolttipäästöt ilmaan ovat ajoittain vaihdelleet voimakkaasti, mutta päästömäärä näyttää keskimäärin pysyttelevän vajaassa 4000 kg per vuosi. Kobolttia pääsee määrällisesti toiseksi eniten ilmaan Kokkolassa seuratta‐vista metallipäästöistä.



54 50

500

850690 690

4868

2633

1794

3475

2900

3690

2789

3937

6584

2058

3903 3895

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

7000

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

kg/v

uo

si

Kuva 18. Kobolttipäästöt ilmaan Kokkolassa vuosina 1993‐2010 (kg/vuosi).

4.4.3 Kobolttipitoisuudet Kokkolan ilmassa Kobolttipitoisuudet ovat Kokkolassa vuonna 2010 olleet lumettomina kuukausina korkeampia kuin muina vuodenaikoina (kuva 19). Korkeimmat kobolttipitoisuudet mitattiin Ykspihlajassa viikoilla 19‐20 (10.5.‐23.5.2010), jolloin kobolttipitoisuus oli 15,7 ng/m3. Korkein pitoisuus keskustassa oli 5,6 ng/m3, joka mitattiin viikoilla 11‐12 (15.3.‐28.3.2010).

0

5

10

15

20

1-2

3-4

5-6

7-8

9-10

11-1

2

13-1

4

15-1

6

17-1

8

19-2

0

21-2

2

23-2

4

25-2

6

27-2

8

29-3

0

31-3

2

33-3

4

35-3

6

37-3

8

39-4

0

41-4

2

43-4

4

45-4

6

47-4

8

49-5

0

51-5

2

Viikot

ng

/m3

Ykspihlaja

Keskusta

Kuva 19. Kobolttipitoisuuden vaihtelu Kokkolassa vuonna 2010. Kobolttipitoisuudet on määritetty kahden viikon välein keräämällä näyte koko jaksolta.



Koboltin vuoden 2010 vuosikeskipitoisuus Ykspihlajassa oli 3,9 ng/m3 ja keskustassa 1,1 ng/m3 (kuva 20). Kobolttipitoisuus laski Ykspihlajassa puoleen vuoden 2003/2004 selvityksestä, mutta oli edelleen selvästi korkeampi kuin vuoden 1998/1999 selvityk‐sessä, mikä selittyy koboltin päästömäärien kasvulla tällä vuosituhannella. Keskustas‐sa kobolttipitoisuus pysyi samalla tasolla kuin aiempinakin vuosina. Koboltin pitoi‐suuksille ei ole asetettu raja‐, ohje‐ tai tavoitearvoja. Koboltin taustapitoisuus Ilma‐tieteen laitoksen Ähtärin mittausasemalla vuonna 2010 oli 0,04 ng/m3.

Kuva 20. Koboltin vuosikeskipitoisuudet (ng/m3) Kokkolassa.



4.5 Kromi (Cr) 4.5.1. Kromin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset Kromi on harmaa kova metalli, joka esiintyy luonnossa useimmiten kolmiarvoisena. Haitallisin terveydelle on kuitenkin kuusiarvoinen kromi. Kromia tuotetaan ferrokro‐mina, kaliumkromaattina sekä natriumkromaattina ja –dikromaattina, joita käytetään mm. kromiväriaineiden tuotannossa, nahan parkitsemisessa ja ruostumisen estossa. Kromia vapautuu ilmaan maaperästä joko luonnostaan tai kaivostoiminnan tuloksena sekä erityisesti kromia tuottavista teollisuuslaitoksista. Myös energiantuotannossa syntyy pieniä määriä kromipäästöjä ilmaan.

Kromihiukkaset ovat useimmiten halkaisijaltaan alle 2 m ja näin ollen ne voivat kul‐keutua hengitysteiden syvimpiin osiin ja aiheuttaa siellä muutoksia keuhkojen toi‐mintaan. Suurissa pitoisuuksissa kromi(VI) voi aiheuttaa allergista kontakti‐ihottumaa sekä astmaa. Kromi(VI):n pitkäaikaiseen altistukseen liittyy keuhkosyövän ja nenän sivuonteloiden syövän lisääntyminen. Eläimillä tehdyissä hengitystiealtistuksissa kromi(VI) aiheuttaa keuhkokasvaimia. Kansainvälisen syöpätutkimuskeskuksen mu‐kaan kromi(VI) luokitellaan ryhmään 1 ja on näin ollen tunnettu syövän aiheuttaja. Kromi(III) taas on ihmiselle välttämätön hivenaine, jota pidetään yleisesti lähes hai‐tattomana. Kromi(III) sekä muut kromimetallit luokitellaankin ryhmään 3, joiden kohdalla näyttö syövän aiheuttajana on riittämätön. Vuoden 1998/1999 Kokkolan yhdyskuntailman metalliselvityksen perusteella Kokko‐lan ilmassa olevan kromin määrästä (massasta) keskimäärin vain alle 20 % on sitou‐tuneena alle 10 µm:n hiukkasiin (PM10). Sitä, missä muodossa ilmassa oleva kromi on (III‐ tai VI‐arvoista kromia tai kromimetallia), ei ole selvitetty.

4.5.2 Kromipäästöt ilmaan Kokkolan kromipäästöt ilmaan ovat vähäisiä. Kokkolan kromipäästöt ilmaan tulevat Kokkolan Voima Oy:n ja Oy Kokkola Power Ab:n energiantuotannosta, joiden kromi‐päästö ilmaan vuonna 2010 oli yhteensä 4 kg. Kromin kokonaispäästöt Suomessa vuonna 2010 olivat 12 272 kg. Suomessa oli 112 pistelähdettä, joiden kromipäästöjä mitattiin ja raportoitiin vuonna 2010. Suomen suurin kromin päästölähde vuonna 2010 oli Outokumpu Chrome Oy:n / Outokumpu Stainless Oy:n Tornion tehtaat, joi‐den kromipäästö ilmaan oli 10 585 kg.

Kokkola0,03 %

Muu Suomi

99,97 %

Kuva 21. Kokkolan laitosten kromi‐päästöjen osuus koko Suomen piste‐lähteiden (112 kpl) kromipäästöistä ilmaan vuonna 2010.



Kromipäästöt ilmaan Kokkolassa lisääntyivät vuonna 2002 Kokkolan Voima Oy:n voi‐malaitoksen käyttöönoton yhteydessä. Kromipäästöt ovat kuitenkin vuoden 2006 jäl‐keen vähentyneet tasaisesti (katso kuva 22).

1,0

2,3

4,24,6 4,8 5,0

2,4

3,5

5,4

12,112,7

11,6

9,1

12,7

9,2

7,6

3,2

4,0

0,0

3,0

6,0

9,0

12,0

15,0

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

kg/v

uo

si

Kuva 22. Kromipäästöt ilmaan Kokkolassa vuosina 1993‐2010 (kg/vuosi).

4.5.3 Kromipitoisuudet Kokkolan ilmassa Kokkolan Ykspihlajan kromipitoisuuksissa vuonna 2010 ei havaittu vuodenaikojen mukaista vaihtelua. Keskustassa taas kromipitoisuudet olivat selvästi korkeampia helmi‐kesäkuussa 2010, tänä aikana kromipitoisuudet olivat selvästi Ykspihlajan pi‐toisuuksia korkeammat. Muina aikoina keskustan pitoisuudet alittivat selvästi Ykspih‐lajan kromipitoisuudet (kuva 23). Korkeimmat kromipitoisuudet mitattiin Kokkolan keskustassa viikoilla 5‐6 (1.2.‐14.2.2010), jolloin kromipitoisuus oli 1,95 ng/m3. Kor‐kein pitoisuus Ykspihlajassa oli 0,39 ng/m3, joka mitattiin viikoilla 51‐52 (20.12.2010.‐2.1.2011).



0,0

0,5

1,0

1,5

2,0

2,5

3,0

1-2

3-4

5-6

7-8

9-10

11-1

2

13-1

4

15-1

6

17-1

8

19-2

0

21-2

2

23-2

4

25-2

6

27-2

8

29-3

0

31-3

2

33-3

4

35-3

6

37-3

8

39-4

0

41-4

2

43-4

4

45-4

6

47-4

8

49-5

0

51-5

2

Viikot

ng

/m3

Ykspihlaja

Keskusta

Kuva 23. Kromipitoisuuden vaihtelu Kokkolassa vuonna 2010. Kromipitoisuudet on määritetty kahden viikon välein keräämällä näyte koko jaksolta. Kromin vuoden 2010 vuosikeskipitoisuus Ykspihlajassa oli 0,20 ng/m3 ja keskustassa 0,41 ng/m3 (kuva 24). Kromipitoisuus laski keskustassa hieman vuoden 2003/2004 selvityksestä. Ykspihlajassa kromipitoisuus pysyi samalla tasolla kuin aiempinakin vuosina. Kromin pitoisuuksille ei ole asetettu raja‐, ohje‐ tai tavoitearvoja. Kromin taustapitoisuus Ilmatieteen laitoksen Ähtärin mittausasemalla vuonna 2010 oli 0,14 ng/m3, joten Ykspihlajassa mitatut kromipitoisuudet ovat hyvin alhaisia ja lähellä taustapitoisuutta.

Kuva 24. Kromin vuosikeskipitoisuudet (ng/m3) Kokkolassa.



4.6 Kupari (Cu) 4.6.1. Kuparin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset Kupari on punertavankeltaista metallia, jonka tuore metallikiilto himmenee ilman vaikutuksesta koska pinnalle muodostuu pintaa suojaava oksidikerros. Kuparin pinta saattaa muuttua varsin nopeasti vihreäksi ilman suolaa muodostavien epäpuhtauksi‐en vaikutuksesta. Kupari ei kestä hapettavien happojen eikä suolojen vaikutusta, ku‐ten esim. typpihappoa ja kromaatteja. Luonnon kuparimalmit ovat pääasiallisesti joko sulfidi‐ tai oksidimalmeja. Sulfidimal‐meja esiintyy eri puolilla maailmaa varsin laajalti. Tärkein sulfidimalmi on kuparikiisu (CuFeS2), jota esiintyy myös Suomessa. Kupari on kasveille, ihmisille ja eläimille vält‐tämätön hivenravinne. Liian suurina määrinä kupari on kuitenkin erittäin haitallista. Kupari voi myös lisätä yhteisvaikutuksella joidenkin metallien, esim. kadmiumin, nik‐kelin ja kromin, haitallisuutta. Kuparia saadaan pääasiassa ruoan ja juomaveden kautta. Suomalaisten kuparin saannin ruoasta on arvioitu olevan 1,7 mg vuorokau‐dessa. Ruoan kautta saatavasta kuparista noin 30 % imeytyy ruoansulatuskanavasta. Suuri altistuminen hengitysteitse ei kuitenkaan ole terveellistä. Kuparihöyryjen on todettu aiheuttavan ylähengitysteiden ärsytystä. Kuparisuolojen pölyn ja höyryn on lisäksi todettu aiheuttavan kosketusallergiaa sekä silmien ärsytystä. Pitoisuudet ovat tällöin olleet luokkaa 1‐3 mg/m3. Työperäisissä olosuhteissa 0,1 mg/m3 kuparipölypi‐toisuuksille altistuneilla on raportoitu pahoinvointia ja metallikuumetta. Teratogeeni‐siä ja karsinogeenisia vaikutuksia ei kuparilla ole havaittu.

Vuoden 1998/1999 Kokkolan yhdyskuntailman metalliselvityksen perusteella Kokko‐lan ilmassa olevan kuparin määrästä (massasta) keskimäärin lähes 80 % on sitoutu‐neena alle 10 µm:n hiukkasiin (PM10). 4.6.2 Kuparipäästöt ilmaan Kuparin tärkein päästölähde on metalli‐ ja kaivosteollisuus mutta jonkin verran kupa‐ria vapautuu ilmaan myös fossiilisten polttoaineiden käytöstä, yhdyskuntajätteiden poltosta ja liikenteen pakokaasuista. Kokkolassa kuparipäästöt ilmaan tulevat pääosin Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaal‐ta, jonka kuparipäästö ilmaan vuonna 2010 oli 93 kg. Muita päästölähteitä Kokkolas‐sa ovat OMG Kokkola Chemicals Oy (23 kg vuonna 2010) sekä Kokkolan Voima Oy:n (5 kg vuonna 2010) ja Oy Kokkola Power Ab:n (3 kg vuonna 2010) energiantuotanto‐yksiköt. Kuparin kokonaispäästöt Suomessa vuonna 2010 olivat 3 031 kg. Suomessa oli 102 pistelähdettä, joiden kuparipäästöjä mitattiin ja raportoitiin vuonna 2010. Suomen suurin kuparin päästölähde vuonna 2010 oli Ruukki Metals Oy:n Raahen te‐rästehdas, jonka kuparipäästö ilmaan oli 658 kg.



Kokkola4 %

Muu Suomi96 %

Kuva 25. Kokkolan laitosten kupari‐päästöjen osuus koko Suomen piste‐lähteiden (102 kpl) kuparipäästöistä ilmaan vuonna 2010.

Kuparipäästöt ilmaan Kokkolassa ovat vuoden 2004 jälkeen laskeneet tasaisesti (kuva 26). Kuparipäästöjen vähentyminen johtuu pääosin Boliden Kokkola Oy:n ja OMG Kokkola Chemicals Oy:n kuparipäästöjen vähentymisestä viime vuosina..

269

1172

195

123 124

216255

225 215187

125 103 124

0

200

400

600

800

1000

1200

1400

19

98

19

99

20

00

20

01

20

02

20

03

20

04

20

05

20

06

20

07

20

08

20

09

20

10

kg/v

uo

si

Kuva 26. Kuparipäästöt ilmaan Kokkolassa vuosina 1998‐2010 (kg/vuosi). 4.6.3 Kuparipitoisuudet Kokkolan ilmassa Kuparipitoisuuksissa ei ollut havaittavissa vuodenaikojen mukaista vaihtelua. Kupari‐pitoisuudet olivat pääosin korkeampia Kokkolan keskustassa kuin Ykspihlajassa (kuva 27). Korkeimmat kuparipitoisuudet mitattiin Ykspihlajassa viikoilla 19‐20 (10.5.‐23.5.2010), jolloin kuparipitoisuus oli 5,37 ng/m3. Korkein pitoisuus keskustassa oli 4,96 ng/m3, joka mitattiin viikoilla 33‐34 (16.8.‐29.8.2010).



0,0

1,0

2,0

3,0

4,0

5,0

6,0

7,0

1-2

3-4

5-6

7-8

9-10

11-1

2

13-1

4

15-1

6

17-1

8

19-2

0

21-2

2

23-2

4

25-2

6

27-2

8

29-3

0

31-3

2

33-3

4

35-3

6

37-3

8

39-4

0

41-4

2

43-4

4

45-4

6

47-4

8

49-5

0

51-5

2

Viikot

ng

/m3

Ykspihlaja

Keskusta

Kuva 27. Kuparipitoisuuden vaihtelu Kokkolassa vuonna 2010. Kuparipitoisuudet on määritetty kahden viikon välein keräämällä näyte koko jaksolta. Kuparin vuoden 2010 vuosikeskipitoisuus Ykspihlajassa oli 1,8 ng/m3 ja keskustassa 3,2 ng/m3 (kuva 28). Kuparipitoisuus laski keskustassa vuoden 2003/2004 selvitykses‐tä, mutta oli vielä selvästi Ykspihlajan pitoisuutta korkeampi. Pitkällä aikavälillä kupa‐ripitoisuudet ovat merkittävästi vähentyneet Kokkolassa. Kuparipitoisuuksille ei ole asetettu raja‐, ohje‐ tai tavoitearvoja. Kuparin taustapitoisuus Ilmatieteen laitoksen Ähtärin mittausasemalla vuonna 2010 oli 0,48 ng/m3.

Kuva 28. Kuparin vuosikeskipitoisuudet (ng/m3) Kokkolassa.



4.7 Rauta (Fe) 4.7.1. Raudan ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset Puhdas kiinteä rauta on hopeanvalkoista, pehmeätä ja sitkeätä metallia, jota on helppo työstää sekä kylmänä että kuumana. Se on erittäin reaktiokykyinen kosteassa ilmassa, mikä johtaa nopeaan ruostumiseen, mutta kuivassa ilmassa se on suhteelli‐sen hyvin säilyvä. Rauta liukenee laimeiden happojen vaikutuksesta, jolloin vapautuu vetyä, typpihappoon liuetessa syntyy kuitenkin typpioksideja. Rautaa esiintyy maapallolla neljänneksi eniten kaikista alkuaineista. Kaikista malmeis‐ta, joita louhitaan, on rautamalmin osuus noin 90 %. Tärkeimmät rautamineraalit ovat magnetiitti, hematiitti, rautakarbonaatti, sideriitti sekä pyriitti.

Rauta on ihmiselle välttämätön hivenaine ja sitä saadaan suurimmaksi osaksi ravin‐non kautta. Raudan mahdollisista haitallisista terveysvaikutuksista ihmiseen ei ole selvää osoitusta. Vuoden 1998/1999 Kokkolan yhdyskuntailman metalliselvityksen perusteella Kokko‐lan ilmassa olevan raudan määrästä (massasta) keskimäärin vain 20 % on sitoutunee‐na alle 10 µm:n hiukkasiin (PM10). Hiukkaskokojakauma tukee myös päätelmää, että pääosa ilman raudasta Kokkolassa tulee luontoperäisistä lähteistä. 4.7.2 Rautapäästöt ilmaan Rautaa joutuu ilmaan pääasiallisesti rauta‐ ja terästeollisuudesta sekä maasta tuulen nostattaman pölyn mukana. Maaperän sisältämän korkean rautapitoisuuden vuoksi, tuulen maasta nostattama pöly onkin ehkä merkittävin ilman rautapitoisuuksiin vai‐kuttava tekijä. Kokkolassa raportoidut rautapäästöt ilmaan tulevat Boliden Kokkola Oy:n sinkkiteh‐taalta, jonka rautapäästö ilmaan vuonna 2010 oli 164 kg. Raudan kokonaispäästö Suomessa vuonna 2010 oli 1 009 kg. Suomessa oli vuonna 2010 vain 10 pistelähdettä, joiden rautapäästöt mitattiin ja raportoitiin. Suomen suurin raudan päästölähde vuonna 2010 oli Ruukki Metals Oy:n Raahen terästehdas, jonka rautapäästö ilmaan oli 318 kg.

Kokkola16 %

Muu Suomi84 %

Kuva 29. Kokkolan laitosten rauta‐päästöjen osuus koko Suomen piste‐lähteiden (10 kpl) rautapäästöistä ilmaan vuonna 2010.



Rautapäästöt ilmaan Kokkolassa ovat vuoden 2004 päästöhuippua lukuun ottamatta laskeneet tasaisesti (kuva 30).

738

830

605 605

362

466

837

402

328 339

489

319

164

0

200

400

600

800

1000

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

kg/v

uo

si

Kuva 30. Rautapäästöt ilmaan Kokkolassa vuosina 1998‐2010 (kg/vuosi). 4.7.3 Rautapitoisuudet Kokkolan ilmassa Vuodenaikavaihtelu vaikuttaa merkittävästi rautapitoisuuksiin Kokkolassa. Rautapi‐toisuudet olivat selvästi korkeampia Kokkolan keskustassa kuin Ykspihlajassa (kuva 31). Korkeimmat rautapitoisuudet mitattiin Kokkolan keskustassa viikoilla 15‐16 (12.4.‐25.4.2010), jolloin kuparipitoisuus oli 504 ng/m3. Korkein pitoisuus Ykspihlajas‐sa oli 92 ng/m3, joka mitattiin myös viikoilla 15‐16 (12.4.‐25.4.2010). Korkeimmat rautapitoisuudet osuvat siten kevätpölykaudelle ja rautapitoisuudet seuraavat hyvin paljon PM10‐hiukkasten pitoisuusvaihteluita. Näin ollen pääosa Kokkolan ilmassa ole‐vasta raudasta on peräisin maaperästä ja muista luonnonlähteistä, jotka tieliikenne ja tuuli nostattavat ilmaan. Suuremmasta tieliikennemäärästä johtuen rautapitoisuudet ovat selvästi korkeammat keskustassa kuin Ykspihlajassa.



0

100

200

300

400

500

600

1-2

3-4

5-6

7-8

9-10

11-1

2

13-1

4

15-1

6

17-1

8

19-2

0

21-2

2

23-2

4

25-2

6

27-2

8

29-3

0

31-3

2

33-3

4

35-3

6

37-3

8

39-4

0

41-4

2

43-4

4

45-4

6

47-4

8

49-5

0

51-5

2

Viikot

ng

/m3

Ykspihlaja

Keskusta

Kuva 31. Rautapitoisuuden vaihtelu Kokkolassa vuonna 2010. Rautapitoisuudet on määritetty kahden viikon välein keräämällä näyte koko jaksolta. Raudan vuoden 2010 vuosikeskipitoisuus Ykspihlajassa oli 44 ng/m3 ja keskustassa 158 ng/m3 (kuva 32). Rautapitoisuus laski keskustassa hieman vuoden 2003/2004 selvityksestä, mutta oli selvästi Ykspihlajan pitoisuutta korkeampi. Pitkällä aikavälillä rautapitoisuudet ovat vähentyneet Kokkolassa. Rautapitoisuuksille ei ole asetettu ra‐ja‐, ohje‐ tai tavoitearvoja. Raudan taustapitoisuus Ilmatieteen laitoksen Ähtärin mit‐tausasemalla vuonna 2010 oli 36 ng/m3, joten Ykspihlajan rautapitoisuudet ovat vain vähän korkeammat kuin taustapitoisuus.

Kuva 32. Raudan vuosikeskipitoisuudet (ng/m3) Kokkolassa.



4.8 Nikkeli (Ni) 4.8.1 Nikkelin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset Nikkeli on hopeanvalkoinen, kova metalli, joka esiintyy pääasiassa kaksiarvoisena se‐kä orgaanisissa että epäorgaanisissa yhdisteissä. Osa nikkeliyhdisteistä liukenee ve‐teen ja osa on käytännöllisesti katsottuna täysin veteen liukenemattomia. Nikkeliä esiintyy yleisesti maaperässä ja sitä on rikastuneena raakaöljyyn. Suuri osa nikkelistä käytetään teräksen ja muiden metallisekoitteiden tuotannossa. Nikkeliä käytetään myös kolikoissa ja katalyyttinä. Nikkeli on jossain määrin tarpeellinen hivenaine ihmisten ja joidenkin eläinten sekä kasvien aineenvaihdunnalle ja entsyymitoiminnalle sekä joidenkin mikro‐organismien kasvutoiminnalle. Kokonaisaltistumisessa nikkelille ruoan osuus on paljon suurempi kuin juomaveden tai ilman. Hengitysteiden kautta tapahtuva altistuminen on kuitenkin kaikkein haital‐lisinta. Esimerkiksi tupakoitsijan keuhkoannos on monikymmenkertainen tupakoi‐mattomaan henkilöön verrattuna. Pitkäaikainen altistuminen nikkeliyhdisteille lisää sairastumisriskiä keuhkojen ja nenän syöpään. Suuret pitoisuudet erityisesti nikkeli‐karbonyyliä voivat aiheuttaa äkillisen myrkytyksen. Koe‐eläimillä tehdyissä hengitys‐tiealtistuksissa nikkelimetalli ja monet sen yhdisteet ovat lisänneet keuhkosyövän esiintyvyyttä. Nikkeliyhdisteet luokitellaan kansainvälisesti ryhmään 1, eli ne ovat tunnettuja syövän aiheuttajia. Nikkelimetalli taas kuuluu ryhmään 2B, joten se on mahdollinen syövän aiheuttaja ihmisessä.

Vuoden 1998/1999 Kokkolan yhdyskuntailman metalliselvityksen perusteella Kokko‐lan ilmassa olevan nikkelin kokonaismäärästä (massasta) keskimäärin hieman alle 50 % on sitoutuneena alle 10 µm:n hiukkasiin (PM10). 4.8.2 Nikkelipäästöt ilmaan Nikkeliä vapautuu ilmaan öljyn ja kivihiilen poltosta, kaivos‐ ja metalliteollisuuden päästöistä sekä liikenteen pakokaasuista. Ulkoilman pääasiallinen nikkeliyhdiste on nikkelisulfaatti. Liukenematon leijuva tuhka, jota muodostuu sekä öljyn että hiilen poltossa, sisältää nikkelioksideja ja monimutkaisia metallioksideja. Kokkolassa nikkelipäästöt ilmaan tulevat pääasiassa OMG Kokkola Chemicals Oy:n kobolttipulvereita ja –kemikaaleja valmistavalta tehtaalta. Laitoksen nikkelipäästö il‐maan oli 245 kg vuonna 2010. Myös Kokkolan energiantuotantolaitosten toiminnasta vapautuu pieniä määriä nikkeliä ilmaan. Nikkelipäästö ilmaan vuonna 2010 oli Kokko‐lassa 258 kg, kun nikkelin kokonaispäästö oli Suomessa 8 151 kg. Suomessa oli 140 pistelähdettä, joiden nikkelipäästöjä mitattiin ja raportoitiin vuonna 2010. Suomen suurin nikkelin päästölähde vuonna 2010 oli Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n tehdas, jonka nikkelipäästö ilmaan oli 2 600 kg.



Kokkola3 %

Muu Suomi97 %

Kuva 33. Kokkolan laitosten nik‐kelipäästöjen osuus kaikkien Suomen pistelähteiden (140 kpl) nikkelipäästöistä ilmaan vuonna 2010.

Nikkelipäästöjen määrä ilmaan on Kokkolassa vaihdellut voimakkaasti. Viimeisten kolmen vuoden ajan nikkelin päästömäärät ovat olleet kuitenkin selvästi 2000‐luvun vaihteen päästömääriä pienempi (kuva 34).

415

322

172

1344

773

1193

964

1191 1191

557

1422

58

189

968

18

198258

0

250

500

750

1000

1250

1500

1750

2000

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

kg/v

uo

si

Kuva 34. Nikkelipäästöt ilmaan Kokkolassa vuosina 1993‐2010 (kg/vuosi). 4.8.3 Nikkelipitoisuudet Kokkolan ilmassa Nikkelipitoisuudet vaihtelivat varsin paljon, mutta niissä ei havaittu olennaisia muu‐toksia vuodenaikojen välillä (kuva 35). Korkeimmat nikkelipitoisuudet mitattiin Yks‐pihlajassa viikoilla 19‐20 (10.5.‐23.5.2010), jolloin nikkelipitoisuus oli 2,18 ng/m3. Korkein pitoisuus keskustassa oli 1,78 ng/m3, joka mitattiin viikoilla 5‐6 (1.2.‐14.2.2010). Korkeimmat kahden viikon pitoisuudet olivat selvästi alle nikkelin vuosi‐keskipitoisuudelle asetetun tavoitearvon, joka on 20 ng/m3. Pitoisuudet alittivat myös nikkelille asetetun alemman arviointikynnyksen, joka on 10 ng/m3.



0,0

0,5

1,0

1,5

2,0

2,5

3,0

1-2

3-4

5-6

7-8

9-10

11-1

2

13-1

4

15-1

6

17-1

8

19-2

0

21-2

2

23-2

4

25-2

6

27-2

8

29-3

0

31-3

2

33-3

4

35-3

6

37-3

8

39-4

0

41-4

2

43-4

4

45-4

6

47-4

8

49-5

0

51-5

2

Viikot

ng

/m3

Ykspihlaja

Keskusta

Kuva 35. Nikkelipitoisuuden vaihtelu Kokkolassa vuonna 2010. Nikkelipitoisuudet on määritetty kahden viikon välein keräämällä näyte koko jaksolta. Nikkelin vuoden 2010 vuosikeskipitoisuus Ykspihlajassa oli 1,1 ng/m3 ja keskustassa 0,7 ng/m3 (kuva 36). Nikkelipitoisuudet ovat Kokkolassa laskeneet tasaisesti. Vuosi‐keskipitoisuus on niin Ykspihlajassa kuin keskustassakin reilusti alle nikkelille asetetun tavoitearvon (20 ng/m3) sekä myös selvästi alle alemman arviointikynnyksen (10 ng/m3). Nikkelin taustapitoisuus Ilmatieteen laitoksen Ähtärin mittausasemalla vuonna 2010 oli 0,37 ng/m3.

Kuva 36. Nikkelin vuosikeskipitoisuudet (ng/m3) Kokkolassa.






4.9 Lyijy (Pb) 4.9.1 Lyijyn ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset Lyijy on sinertävä tai tuhkanharmaa pehmeä metalli, jota esiintyy luonnossa neljänä eri isotooppina. Orgaanisia lyijy‐yhdisteitä, kuten tetraetyyli‐ ja tetrametyylilyijyä käytettiin aiemmin laajasti polttoaineiden lisäaineena. Ne ovat värittömiä nesteitä, jotka höyrystyvät heikommin kuin useimmat bensiinin ainesosat. Lyijy on haitallinen kasveille, eläimille ja ihmisille, etenkin ionisessa muodossa tai or‐gano‐yhdisteinä (esim. lyijytetraetyyli). Kasveille lyijy voi kuitenkin toimia pieninä pi‐toisuuksina myös hivenaineena stimuloiden kasvua. Altistuminen voi tapahtua joko ravintoketjun kautta tai hengittämällä lyijypitoista pö‐lyä. Ihmisen saama lyijykuormitus on suurimmaksi osaksi peräisin ravinnosta. Lyijy imeytyy ruoansulatuskanavasta huonosti, kun taas imeytyminen hengitysteitse on suhteellisen tehokasta, jopa 30 ‐ 40 % sisään hengitetystä lyijystä imeytyy ihmiseen. Lyijyn poistuminen elimistöstä on erittäin hidasta, sillä kerta‐annoksen jälkeen lyijyn määrän väheneminen puoleen kestää noin 10 vuotta. Lyijy kertyy erityisesti luustoon, sisäelimiin ja keskushermostoon. Hermoston, luuytimen ja munuaisten toiminnoissa voi havaita muutoksia sekä punasolujen ikä lyhenee lyijyn vaikutuksesta. Voimak‐kaassa altistuksessa hemoglobiinin muodostus vähenee, mikä aiheuttaa anemiaa. Lapset ovat aikuisia herkempiä lyijyn haitallisille vaikutuksille. Lyijy läpäisee myös is‐tukan ja näin ollen sikiön veren lyijypitoisuus on suunnilleen sama kuin äidillä.

Vuoden 1998/1999 Kokkolan yhdyskuntailman metalliselvityksen perusteella Kokko‐lan ilmassa olevan lyijyn kokonaismäärästä (massasta) keskimäärin 45 % on sitoutu‐neena alle 10 µm:n hiukkasiin (PM10). 4.9.2 Lyijypäästöt ilmaan Suurin osa ilmaan joutuvista lyijypäästöistä oli aiemmin peräisin bensiinikäyttöisten autojen pakokaasuista, kunnes lyijytön bensiini otettiin yleisesti käyttöön vuonna 1990. Nykyisin lyijyn päästölähteitä ovat esim. jätteenpoltto, raudan ja teräksen tuo‐tanto sekä hiilen poltto.

Kokkolassa lyijypäästöt ilmaan tulee Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaalta sekä Kok‐kolan Voima Oy:n ja Oy Kokkola Power Ab:n energiantuotantolaitoksilta. Lyijypäästö ilmaan vuonna 2010 oli Kokkolassa 40 kg, kun lyijyn kokonaispäästö oli Suomessa 5 416 kg. Suomessa oli 129 pistelähdettä, joiden nikkelipäästöjä mitattiin ja raportoitiin vuonna 2010. Suomen suurin lyijyn päästölähde vuonna 2010 oli Ruukki Metals Oy:n Raahen terästehdas, jonka lyijypäästö ilmaan oli 3 419 kg.


Kokkolan kaupunki / Ympäristöpalvelut 2012

Kokkola1 %

Muu Suomi99 %

Kuva 37. Kokkolan laitosten lyi‐jypäästöjen osuus kaikkien Suo‐men pistelähteiden (129 kpl) lyijypäästöistä ilmaan vuonna 2010.

Lyijypäästöjen määrä ilmaan on Kokkolassa laskenut selvästi vuosituhannen vaihtees‐ta ja vuonna 2010 laitosten lyijypäästömäärä saavutti uudet minimilukemat (kuva 38).

177 181

324

413

285266

310

269

91

128113

10285

104 98

40

0

100

200

300

400

500

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

kg/v

uo

si

Kuva 38. Lyijypäästöt ilmaan Kokkolassa vuosina 1995‐2010 (kg/vuosi). 4.9.3 Lyijypitoisuudet Kokkolan ilmassa Lyijypitoisuudet olivat hieman korkeampia kylminä vuodenaikoina, mikä johtunee suuremmasta energian‐ ja lämmöntuotannon tarpeesta (kuva 39). Korkeimmat lyijy‐pitoisuudet mitattiin Ykspihlajassa viikoilla 1‐2 (4.1.‐17.1.2010), jolloin nikkelipitoi‐suus oli 17,6 ng/m3. Korkein pitoisuus keskustassa oli 4,8 ng/m3, joka mitattiin viikoil‐la 5‐6 (1.2.‐14.2.2010). Korkeimmat kahden viikon pitoisuudet olivat selvästi alle lyi‐jyn vuosikeskipitoisuudelle asetetun raja‐arvon, joka on 500 ng/m3. Pitoisuudet alitti‐vat myös lyijylle asetetun alemman arviointikynnyksen, joka on 250 ng/m3.



0

5

10

15

20

1-2

3-4

5-6

7-8

9-10

11-1

2

13-1

4

15-1

6

17-1

8

19-2

0

21-2

2

23-2

4

25-2

6

27-2

8

29-3

0

31-3

2

33-3

4

35-3

6

37-3

8

39-4

0

41-4

2

43-4

4

45-4

6

47-4

8

49-5

0

51-5

2

Viikot

ng

/m3

Ykspihlaja

Keskusta

Kuva 39. Lyijypitoisuuden vaihtelu Kokkolassa vuonna 2010. Lyijyn vuoden 2010 vuosikeskipitoisuus Ykspihlajassa oli 3,1 ng/m3 ja keskustassa 1,9 ng/m3 (kuva 40). Nikkelipitoisuudet ovat Kokkolan keskustassa laskeneet tasaisesti. Ykspihlajan lyijypitoisuuksissa ei ole ollut pidemmällä aikavälillä olennaisia muutok‐sia, vaikkakin pitoisuudet vuonna 2010 olivat pienempiä kuin vuoden 2003/2004 sel‐vityksessä. Vuosikeskipitoisuus on niin Ykspihlajassa kuin keskustassakin reilusti alle lyijylle asetetun raja‐arvon (500 ng/m3) sekä myös selvästi alle alemman arviointi‐kynnyksen (250 ng/m3). Lyijyn taustapitoisuus Ilmatieteen laitoksen Ähtärin mittaus‐asemalla vuonna 2010 oli 1,6 ng/m3.



Kuva 40. Lyijyn vuosikeskipitoisuudet (ng/m3) Kokkolassa.

Raja-arvo, 500 ng/m3





4.10 Vanadiini (V) 4.10.1. Vanadiinin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset Vanadiini on kiiltävän valkoista, pehmeätä ja taipuisaa metallia, joka kestää hyvin rik‐ki‐ ja suolahappoa sekä alkaleja ja suolapitoisia vesiliuoksia. Metalli hapettuu helposti

660 C:n yläpuolella. Vanadiinia esiintyy luonnossa useissa kymmenissä mineraaleissa, joista tärkeimpiä metallin saannin kannalta ovat mm. karnotiitti, vanadiniitti sekä patroniitti. Myös il‐meniitti (Otanmäen rautamalmi) sisältää hieman vanadiinia. Vanadiini on välttämätön hivenaine joillekin eläimille. Kasveille vanadiinia ei pidetä välttämättömänä eikä sen ole todettu olevan tarpeellinen ihmisellekään. Suurina pi‐toisuuksina vanadiini saattaa aiheuttaa myrkytysoireita kaikille eliöille. Ihmiselle keuhkot ovat merkittävä vanadiinin imeytymisreitti. Vanadiiniyhdisteiden imeytymi‐nen hengitysteiden ja ruoan kautta riippuu mm. yhdisteen hiukkaskokojakaumasta, liukoisuudesta ja kemiallisesta luonteesta. Kationisen vanadiinin imeytyminen ruoan‐sulatuskanavasta on vähäistä. Metallinen vanadiini kerääntyy keuhkoihin melko liu‐kenemattomassa muodossa, liukoiset yhdisteet imeytyvät osittain. Vanadiinin ker‐tyminen iän myötä keuhkoihin ärsyttää useiden tutkimusten mukaan hengitysteitä, silmiä ja nielua.

Kokkolassa vuonna 1998/1999 tehdyn yhdyskuntailman metalliselvityksen perusteel‐la Kokkolan ilmassa olevan vanadiinin kokonaismäärästä (massasta) keskimäärin noin 70 % on sitoutuneena alle 10 µm:n hiukkasiin (PM10). 4.10.2 Vanadiinipäästöt ilmaan Vanadiinia joutuu ilmaan lähinnä vanadiinin valmistuksen yhteydessä sekä energian‐tuotannosta. Energiantuotannosta vanadiinia joutuu ilmaan fossiilisten polttoainei‐den käytöstä, joista polttoöljyn vanadiinipitoisuus energiasisältöä kohden on muita polttoaineita suurempi. Suomen vanadiinipäästöt ilmaan ovat lähes yksinomaan pe‐räisin energiantuotannosta. Poltossa vanadiinia vapautuu ympäristöön useimmiten vanadiinipentoksidihiukkasina (V2O5). Kokkolassa vanadiinipäästöt ilmaan tulevat energiantuotantolaitoksista. Kokkolan vanadiinipäästö vuonna 2010 oli 42 kg kun kokonaispäästöt Suomessa vuonna 2010 olivat 8 484 kg. Suomessa oli 101 pistelähdettä, joiden vanadiinipäästöjä mitattiin ja raportoitiin vuonna 2010. Suomen suurin vanadiinin päästölähde vuonna 2010 oli Neste Oil Oy:n Porvoon jalostamo, jonka vanadiinipäästö ilmaan oli 2 137 kg.



Kokkola0,5 %

Muu Suomi99,5 %

Kuva 41. Kokkolan laitosten vana‐diinipäästöjen osuus Suomen piste‐lähteiden (101 kpl) vanadiinipääs‐töistä ilmaan vuonna 2010.

Vanadiinipäästöt ilmaan Kokkolassa ovat vuoden 2003 jälkeen tasaantuneet samalle tasolle. Kokkolan vanadiinipäästöt ovat olleet viime vuosina vähäisiä (katso kuva 42).

120

106

199

130

162

31 3425 28 24 20

42

0

50

100

150

200

250

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

kg/v

uo

si

Kuva 42. Vanadiinipäästöt ilmaan Kokkolassa vuosina 1999‐2010 (kg/vuosi). 4.10.3 Vanadiinipitoisuudet Kokkolan ilmassa Vanadiinipitoisuuksissa ei havaittu vuodenajoista aiheutuvaa vaihtelua. Ykspihlajan ja keskustan vanadiinipitoisuudet olivat koko vuoden hyvin samalla tasolla paria poik‐keusta lukuun ottamatta (kuva 43). Korkeimmat vanadiinipitoisuudet mitattiin kes‐kustassa viikoilla 3‐4 (18.1.‐31.1.2010), jolloin vanadiinipitoisuus oli 3,72 ng/m3. Kor‐kein pitoisuus Ykspihlajassa oli 3,09 ng/m3, joka mitattiin myös viikoilla 3‐4 (18.1.‐31.1.2010).



0

1

2

3

4

5

1-2

3-4

5-6

7-8

9-10

11-1

2

13-1

4

15-1

6

17-1

8

19-2

0

21-2

2

23-2

4

25-2

6

27-2

8

29-3

0

31-3

2

33-3

4

35-3

6

37-3

8

39-4

0

41-4

2

43-4

4

45-4

6

47-4

8

49-5

0

51-5

2

Viikot

ng

/m3

Ykspihlaja

Keskusta

Kuva 43. Vanadiinipitoisuuden vaihtelu Kokkolassa vuonna 2010. Vandiinin vuoden 2010 vuosikeskipitoisuus Ykspihlajassa oli 1,5 ng/m3 ja keskustassa 1,4 ng/m3 (kuva 44). Vanadiinipitoisuus laski erityisesti Ykspihlajassa. Keskustassa va‐nadiinipitoisuus laski hieman. Vanadiinipitoisuus oli vuosikeskiarvojakin verrattaessa samalla tasolla Ykspihlajassa ja keskustassa. Vanadiinin pitoisuuksille ei ole asetettu raja‐, ohje‐ tai tavoitearvoja. Vanadiinin taustapitoisuus Ilmatieteen laitoksen Ähtärin mittausasemalla vuonna 2010 oli 0,6 ng/m3.

Kuva 44. Vanadiinin vuosikeskipitoisuudet (ng/m3) Kokkolassa.



4.11 Sinkki (Zn) 4.11.1. Sinkin ominaisuudet, esiintyminen ja terveysvaikutukset Puhdas sinkki on sinertävän valkoista kiiltävää metallia, joka ilman vaikutuksesta vä‐hitellen peittyy harmahtavalla kiinteällä sinkkioksidi‐ tai sinkkikarbonaattikerroksella. Sinkkiä käytetään levyksi valssattuna eri tarkoituksiin, mutta tärkeä merkitys sillä on myös seosmetallina lejeeringeissä kuten messingissä. Sinkkiä käytetään myös run‐saasti erilaisten rauta‐ ja terästuotteiden pintakäsittelyyn ruostumisen estämiseksi. Sinkki on kasveille tärkeä ravinne. Se osallistuu kasvien aineenvaihduntaan entsyymi‐en osasena. Sinkki on myös ihmisille ja eläimille välttämätön hivenaine. Suurina mää‐rinä sinkki on kuitenkin hyvin haitallinen ihmisille ja eliöille. Suurin osa sinkistä kertyy ihmiseen ruoan yhteydessä, eritoten lihatuotteista. Sinkki sitoutuu elimistössä kahteen proteiinityyppiin, metallientsyymeihin, jotka vaativat toimiakseen sinkin läsnäoloa, sekä sinkin kuljetuksesta huolehtiviin valkuaisiin. Ihmi‐seen kertyy sinkkiä päivittäin keskimäärin 10‐15 mg ja se erittyy pääasiassa suolis‐

toon. Ihmisen eri kudosten normaali sinkkimäärä on 10 – 200 g/g. Sinkkiä on erit‐täin runsaasti eturauhasessa ja verkkokalvolla, ihmiselimistön kokonaismääräksi on arvioitu 2 g sinkkiä. Sinkistä johtuvia terveysvaikutuksia esiintyy lähinnä työperäises‐sä altistuksessa. Teollisuudessa voi altistua sinkkioksidihuuruille, jotka aiheuttavat metallikuumeen. Sinkin suolat syövyttävät ihoa ja ärsyttävät ruoansulatuskanavaa. Sinkin aiheuttama terveysriski on suurelta osin riippuvainen muiden metallien (ar‐seeni, kadmium ja lyijy) esiintymisestä sinkin yhteydessä. Vuoden 1998/1999 Kokkolan yhdyskuntailman metalliselvityksen perusteella Kokko‐lan ilmassa olevan sinkin kokonaismäärästä (massasta) keskimäärin vain 25 % on si‐toutunut alle 10 µm:n hiukkasiin (PM10). 4.11.2 Sinkkipäästöt ilmaan Metalliteollisuus ja energiantuotantolaitokset ovat tyypillisiä sinkin päästölähteitä. Sinkkiä vapautuu runsaasti ilmaan myös liikenteestä nastarenkaista. Kokkolassa sinkkipäästöt ilmaan tulevat pääosin Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaal‐ta, jonka sinkkipäästö ilmaan vuonna 2010 oli 5 768 kg. Myös energiantuotannosta syntyy pieniä määriä sinkkipäästöjä ilmaan Kokkolassa. Sinkin kokonaispäästö vuonna 2010 oli Kokkolassa 5 798 kg, kun koko Suomen sinkkipäästö ilmaan oli 22 178 kg. Suomessa oli 112 pistelähdettä, joiden sinkkipäästöjä mitattiin ja raportoitiin vuonna 2010. Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehdas oli näin ollen vuonna 2010 Suomen suurin yksittäinen sinkin päästölähde ilmaan.



Kokkola26 %

Muu Suomi74 %

Kuva 45. Kokkolan laitosten sinkki‐päästöjen osuus Suomen pisteläh‐teiden (112 kpl) sinkkipäästöistä ilmaan vuonna 2010.

Sinkkipäästöt ilmaan Kokkolassa ovat vähentyneet merkittävästi vuodesta 1991 läh‐tien, jolloin sinkkipäästö ilmaan oli jopa 90 tonnia. Boliden Kokkola Oy:n sinkkiteh‐taan päästöt ovat tasaisesti vähentyneet vuoteen 2003 asti ja sen jälkeen sinkkipääs‐töt ovat tasaantuneet samalle tasolle (katso kuva 46). Sinkkiä pääsee määrällisesti eniten ilmaan Kokkolassa seurattavista metallipäästöistä.

90,0

82,0

50,0

69,0

40,1

45,0

33,436,0

24,1

29,0

23,3 23,9

7,0 7,5 8,1 8,57,0 7,1 6,1 5,8

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

ton

nia

/vu

osi

Kuva 46. Sinkkipäästöt ilmaan Kokkolassa vuosina 1991‐2010 (kg/vuosi). 4.11.3 Sinkkipitoisuudet Kokkolan ilmassa Sinkkipitoisuuksissa ei Kokkolassa vuonna 2010 havaittu selkeää vuodenaikavaihte‐lua. Ykspihlajan sinkkipitoisuudet olivat kuitenkin päästölähteen etäisyydestä johtuen selvästi korkeammat kuin keskustan sinkkipitoisuudet (kuva 47). Korkeimmat sinkki‐pitoisuudet mitattiin Ykspihlajassa viikoilla 19‐20 (10.5.‐23.5.2010), jolloin sinkkipitoi‐



suus oli 68,5 ng/m3. Korkein pitoisuus keskustassa oli 26,7 ng/m3, joka mitattiin vii‐koilla 47‐48 (22.11.‐5.12.2010).

0

20

40

60

80

1-2

3-4

5-6

7-8

9-10

11-1

2

13-1

4

15-1

6

17-1

8

19-2

0

21-2

2

23-2

4

25-2

6

27-2

8

29-3

0

31-3

2

33-3

4

35-3

6

37-3

8

39-4

0

41-4

2

43-4

4

45-4

6

47-4

8

49-5

0

51-5

2

Viikot

ng

/m3

Ykspihlaja

Keskusta

Kuva 47. Sinkkipitoisuuden vaihtelu Kokkolassa vuonna 2010. Sinkin vuoden 2010 vuosikeskipitoisuus Ykspihlajassa oli 29,2 ng/m3 ja keskustassa 5,0 ng/m3 (kuva 48). Sinkkipitoisuus Ykspihlajassa on vuodesta 1998 noussut, mikä ei vastaa sinkkipäästöjen kehitystä. Tosin vuonna 1993 sinkkipitoisuus oli selvästi vuotta 2010 korkeampi. Keskustassa sinkkipitoisuus laski hieman vuoden 2003/2004 selvi‐tyksestä. Sinkkipitoisuuksille ei ole asetettu raja‐, ohje‐ tai tavoitearvoja. Sinkin taus‐tapitoisuus Ilmatieteen laitoksen Ähtärin mittausasemalla vuonna 2010 oli 5,85 ng/m3. Sinkkipitoisuus keskustassa on siten alle Ähtärissä mitatun taustapitoisuuden.

Kuva 48. Sinkin vuosikeskipitoisuudet (ng/m3) Kokkolassa.



4.12 Muiden metallien pitoisuuksia Kokkolassa Muiden metallien pitoisuudet Kokkolassa vuonna 2010 verrattuna aiempiin selvityk‐siin on esitetty taulukossa 3. Taulukossa 3 esitettyjen metallien ja puolimetallien il‐mapäästöjä ei seurata Kokkolassa sijaitsevilla laitoksilla.

Ykspihlaja 1998/99

2003/04

2010

Keskusta 2003/04

2010

Ag 0,03 0 0 0,01 0,07

Ca 0 37 104 138 91

K 57 5 90 152 98

Li 0,29 0,03 0,30 0,47 0,11

Mg 0 36,9 20,2 90,2 47,7

Mn 5,02 1,71 1,82 4,82 4,06

Mo 0,28 0,07 0,32 0,17 0,24

Na 2066 1611 589 225 125

Rb 2,22 0,30 0,33 0,67 0,47

Sb 0,18 0 0,16 0,80 0,20

Sr 0,25 0,54 0,43 1,38 0,27

Th 0,002 0 0 0 0,005

Ti 0 1,44 1,62 11,00 5,37

Tl 0,004 0,01 0 0,01 0,001

U 0,004 0 0 0,01 0,006

Taulukko 3. Muiden metallien ja puolimetallien pitoisuuksia Kokkolassa tehdyissä metalliselvityksissä. Pitoisuudet on ilmoitettu yksikössä ng/m3 ja pitoisuudet on kaik‐kien taulukossa esitettyjen tulosten osalta määritetty hiukkasten PM10‐fraktiosta.



5. YHTEENVETO JA LOPPUPÄÄTELMÄT

Kokkolassa on seurattu yhdyskuntailman hiukkasten metallipitoisuuksia säännöllises‐ti vuodesta 1993 lähtien. Noin 5 vuoden välein toteutettavilla erillisselvityksillä on hyvin kyetty seuraamaan ilmanlaadun kehitystä metallien suhteen. Metalliselvitykset yhdessä bioindikaattoriselvitysten ja muiden selvitysten (mm. lumiselvitykset) kanssa antavat kattavan kuvan Kokkolassa merkittävässä roolissa olevan metalliteollisuuden ilmapäästöjen vaikutuksesta, leviämisestä sekä pitoisuuksien kehittymisestä. Kokkolassa syntyy metallipäästöjä ilmaan pääosin Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaal‐ta ja OMG Kokkola Chemicals Oy:n kobolttipulvereita ja –kemikaaleja valmistavalta tehtaalta. Muita metallien päästölähteitä ovat Kokkolan Voima Oy:n, Oy Kokkola Po‐wer Ab:n ja Kokkolan Energian energiantuotantoyksiköt. Metallipäästöt Kokkolassa ovat pitkällä aikavälillä laskeneet lähes kaikkien seurattavien metallien osalta. .

Kokkolan yhdyskuntailman metallipitoisuudet alittavat selvästi kaikki lainsäädännös‐sä metalleille (lyijy, arseeni, kadmium, nikkeli) asetetut raja‐ ja tavoitearvot, mukaan lukien alemmat arviointikynnykset. Metallien pitoisuudet ovat Kokkolassa pääosin myös laskeneet laitosten ilmapäästöjen vähentymisen myötä, joskin metallipitoisuus useimpien metallien kohdalla onkin korkeampi Ykpihlajassa kuin keskustassa. Kadmi‐um ja rautapitoisuudet ovat pysyneet samalla tasolla aiempien vuosien kanssa. Poik‐keuksena päästökehitykseen verrattuna on sinkki, jonka pitoisuus Ykspihlajassa on kasvanut tasaisesti vuoden 1998/99 selvityksestä, vaikka Boliden Kokkola Oy:n sinkki‐tehtaan päästöt ovatkin samalla selvästi laskeneet. Syytä em. kehitykseen ei ole löy‐tynyt. Metallien pitoisuuksia yhdyskuntailmassa ei ole laajasti tutkittu Suomessa. Viime vuosina on kuitenkin muutamalla paikkakunnalla sekä kolmella Ilmatieteenlaitoksen taustamittausasemalla selvitetty hiukkasten metallipitoisuuksia (liite 4). Kun Kokko‐lan yhdyskuntailman metallipitoisuuksia vertaa muissa kaupungeissa tehtyihin vas‐taaviin selvityksiin, eivät metallipitoisuudet olennaisesti niistä poikkea. Kokkolan metallipitoisuudet ovat kaikkien metallien osalta selvästi alle terveydelle haitallisten tasojen.



LÄHDELUETTELO 1. Kokkolan rakennus‐ ja ympäristölautakunnan julkaisuja 1/95, Raskas‐

metallit leijuvassa pölyssä 1993. 2. Kokkolan rakennus‐ ja ympäristölautakunnan julkaisuja 2/99, Raskas‐

metallit leijuvassa pölyssä 1998/99. 3. Kokkolan rakennus‐ ja ympäristölautakunnan julkaisuja 2004, Metallit

Kokkolan ilmassa 2003/04. 4. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 1992:6, Raskasmetallit leijuvassa

pölyssä, 1992. 5. Kokkolan alueen ilmanlaadun tarkkailusuunnitelma 2007‐2011. 6. U.S. Environment Protection Agency / Integrated Risk Information Sys‐

tem (www.epa.gov/iris/subst/ index.html). 7. Heikkinen P., Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 150 (2000),

Haitta‐aineiden sitoutuminen ja kulkeutuminen maaperässä.

8. Ilmatieteen laitos – Ilmanlaadun asiantuntijapalvelut 13.11.2008, Hen‐gitettävien hiukkasten sisältämien arseenin ja metallien pitoisuusmitta‐ukset Kuopiossa.

9. Helsingin seudun ympäristöpalvelut 2011, Ilmanlaatu pääkaupunkiseu‐

dulla vuonna 2010.

10. Boliden Harjavalta Oy ja Harjavallan kaupunki, Harjavallan ilmanlaatu‐raportti 2010.

11. Vahti ‐ ympäristönsuojelun tietojärjestelmä, (http://wwwp.ymparisto.fi

/scripts/Vahti2003/Vahti2003.asp?Method=StartPage)



LIITELUETTELO 1. Mittausasemat 2. Raportoidut metallipäästöt Kokkolassa laitoksittain 3. Korkeimmat ja pienimmät pitoisuudet Kokkolassa 2010 4. Kokkolan vuoden 2010 tulokset verrattuna muihin metalliselvityksiin Suomessa

LIITE 1: MITTAUSASEMAT. Pitkänsillankadun mittausasema

Pitkänsillankadun mittausasema on merkitty karttaan merkinnällä ( Aseman nimi: Pitkänsillankatu (keskusta) Osoite: Pitkänsillankatu 22 Mitattavat parametrit: Typenoksidit (NOx) Hengitettävät hiukkaset (PM10) Häkä (CO) –> lopetettu marraskuussa 2009

Ulkolämpötila Ilmanpaine Lähimmät päästölähteet: Rautatieasema n. 300 metrin etäisyydellä suunnassa 190o Kosilan voimalaitos n. 1 km:n etäisyydellä suunnassa 245o Ykspihlajan teollisuusalue n. 5 km:n etäisyydellä suunnassa 290‐305o Aseman kuvaus: Pitkänsillankadun mittausasema on tyypillinen kaupunkitausta‐asema/liikenneasema, joka sijaitsee kaupunkimaisen asutuksen yhteydessä, mutta riittävän etäällä vilkasliikenteisistä kaduista ja teistä sekä teollisuuslaitoksista siten, että yksittäinen päästölähde ei välittömästi pääse vaikuttamaan epäpuhtauksien pitoisuuksiin asemalla. Mittausaseman mittaustulokset kuvaavat Kokkolan ydinkeskustan ilmanlaatua. Asemalla mitataan kaupunkialueella vallitsevia keskimääräisiä ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia ja aseman mittaustuloksia käytetään pääasiassa asukkaiden altistumisen arviointiin.

Ykspihlajan mittausasema Aseman nimi: Ykspihlaja Osoite: Metsäkatu 15 Mitattavat parametrit: Rikkidioksidi (SO2) Hengitettävät hiukkaset (PM10) Typenoksidit (NOx) Tuulen suunta Tuulen nopeus Ulkolämpötila Ilmanpaine Lähimmät päästölähteet: Ykspihlajan teollisuusalue n. 1 km:n etäisyydellä suunnassa 0‐15o

Kokkolan satama n.700 metrin etäisyydellä suunnassa 280o Aseman kuvaus: Ykspihlajan asema on tyypillinen teollisuusasema, joka sijaitsee Ykpihlajan satama‐ ja suurteollisuusalueen läheisyydessä. Sen tarkoituksena on mitata Ykspihlajan teollisuusalueella olevien teollisuuden, energiantuotannon ja satamatoimintojen välittömiä ja paikallisia vaikutuksia ilmanlaatuun. Koska asema sijaitsee peruskoulun ala‐asteen piha‐alueella ja Ykspihlajan asutusalueen tuntumassa, voidaan sieltä saadun mittaustiedon perusteella myös arvioida paikallisten ihmisten altistumista Ykspihlajan satama‐ ja suurteollisuusalueen ilmapäästöille.

Ykspihlajan mittausasema on merkitty yllä esitettyyn karttaan merkinnällä (

LIITE 4

LIITE 2: RAPORTOIDUT METALLIPÄÄSTÖT KOKKOLASSA LAITOKSITTAINKoboltti (kg/a)

1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010Boliden Kokkola OyOMG Kokkola Chemicals Oy 50 50 500 850 690 690 4868 2633 1794 3475 2900 3690 2789 3937 6584 2058 3903 3895Oy Kokkola Power Ab 4Kokkolan Voima OyKokkolan Energia, KosilaYhteensä 0 0 54 50 500 850 690 690 4868 2633 1794 3475 2900 3690 2789 3937 6584 2058 3903 3895

Nikkeli (kg/a)1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

Boliden Kokkola OyOMG Kokkola Chemicals Oy 100 100 11000 81 1320 720 1056 931 1126 1145 500 1406 43 174 957 16 192 245Oy Kokkola Power Ab 315 222,4 60,8 90,9 24,2 45,2 36,5 29,9 52,6 39,4 47,5 10,1 10,9 11,3 6,6 7,9 4,4 10,9Kokkolan Voima Oy 1,55 1,59 1,49 1,44 1,7 4,28 1,86 1,99 2,22Kokkolan Energia, Kosila 8,1 100 2,7 12,36 5,38 7,56 4,82 2,45 2,08Yhteensä 0 0 415 322,4 11061 171,9 1344,2 773,3 1192,5 963,6 1191 1191,3 556,65 1422,4 57,79 189,08 967,88 25,76 198,39 258,12

Sinkki (kg/a)1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

Boliden Kokkola Oy 90000 82000 50000 69000 40100 45000 33100 35700 24100 29000 23300 23900 7022,6 7486,2 8095,3 8537 6940 7126 6052,1 5767,6OMG Kokkola Chemicals Oy 10 250 250 0Oy Kokkola Power Ab 13 15,5 13,6 16,4Kokkolan Voima Oy 11,29 11,56 10,81 10,49 12,4 13,72 13,51 12,1 13,85Kokkolan Energia, KosilaYhteensä 90000 82000 50000 69000 40100 45010 33350 35950 24100 29000 23300 23911 7034,1 7497 8105,8 8549,4 6966,7 7155 6077,8 5797,9

Kadmium (kg/a)1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

Boliden Kokkola Oy 850 750 760 39 70 120 102 110 150 93 87 57 62,5 100,15 103,83 107 105 77,53 46,4 53,58OMG Kokkola Chemicals OyOy Kokkola Power Ab 0,3 0,54 0,86 0,6 1 1 0,4 0,7 1 1 1,1 1 0,6 1,1 0,1 0 0,1 0,1Kokkolan Voima Oy 0 0 0 0 0 0 0,37 0,43Kokkolan Energia, Kosila 0,008 0,1 0,0027 0,01 0,005 0,007 0,0025Yhteensä 850 750 760,3 39,54 70,86 120,6 103 111,01 150,5 93,703 88,01 58,005 63,607 101,15 104,43 108,10 105,1 77,53 46,87 54,11

Sivu 1

LIITE 4

Arseeni (kg/a)1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

Boliden Kokkola Oy 1700 1700 1700 1900 1400 1400 1300 1495 1010 1110 1198 709 445,7 333,66 168,61 24 29 47,37 44,3 41,18OMG Kokkola Chemicals OyOy Kokkola Power Ab 2 3,9 6,4 6,9 6 6,3 2,8 4,1 1,6 1,5 1,9 1,4 0,9 1,5 0,8 0,9 0,7 1Kokkolan Voima Oy 0,01 0,01 0,01 0,01 0,01 0,03 0,01 0,38 0,38Kokkolan Energia, Kosila 0,05 0,67 0,018 0,08 0,036 0,05 0,25 0,016Yhteensä 1700 1700 1702 1903,9 1406,4 1406,9 1306 1501,4 1013,5 1114,1 1199,7 710,55 447,66 335,32 169,54 25,51 29,83 48,28 45,38 42,56

Elohopea (kg/a)1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

Boliden Kokkola Oy 70 70 100 10 10 10 0,46 0,3 2,5 3,17 5,51 5 7 6,63 6,46 2,43OMG Kokkola Chemicals OyOy Kokkola Power Ab 0,03 3,2 8,1 8,6 3,4 3,5 1,4 2,3 1,9 2,1 2,2 2 1,2 2,1 2,1 2 1,8 2,7Kokkolan Voima Oy 0 0 0,002 0 0 0 1,36 1,4Kokkolan Energia, Kosila 0,0008 0,01 0,0003 0 0,0005 0,0007 0,00025Yhteensä 0 0 0,03 3,2 78,1 78,6 103,4 13,501 11,41 12,3 2,36 2,4005 4,7007 5,17 6,71 7,10 9,1 8,63 9,62 6,53

Lyijy (kg/a)1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

Boliden Kokkola Oy 160 160 320 406 273 260 300 260 81,3 121,72 109,29 96 82 103,61 84,42 23,27OMG Kokkola Chemicals Oy 1Oy Kokkola Power Ab 21 20 17,2 19,9 3,9 6 4,8 6,1 9,6 7,9 8,6 5,4 3,7 5,9 2,3 2,3 1,8 3,1Kokkolan Voima Oy 0,25 0,26 0,24 0,23 0,28 0,46 0,3 11,47 13,24Kokkolan Energia, Kosila 0,5 6,7 0,18 0,82 0,358 0,504 0,32 0,164Yhteensä 0 0 21 20 177,2 180,9 323,9 412,5 284,5 266,28 310,42 268,51 90,664 127,68 113,38 102,18 84,76 106,21 97,69 39,61

Kromi (kg/a)1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

Boliden Kokkola OyOMG Kokkola Chemicals OyOy Kokkola Power Ab 1 2,3 4,2 4,6 4,8 5 2,1 3,5 5,4 5,7 6,1 5,5 3,2 5,7 1,4 1,4 1,2 1,8Kokkolan Voima Oy 6,37 6,53 6,11 5,92 7 7,76 7,63 1,97 2,2Kokkolan Energia, Kosila 0,03 0,3 0,009 0,04 0,018 0,025 0,01 0,008Yhteensä 0 0 1 2,3 4,2 4,6 4,8 5,03 2,4 3,509 5,44 12,088 12,655 11,62 9,13 12,70 9,16 9,03 3,17 4

Sivu 2

LIITE 4

Kupari (kg/a)1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

Boliden Kokkola Oy 115,7 161,72 144,37 137,4 148,1 125,45 88,7 93,23OMG Kokkola Chemicals Oy 269 1172 195 123 124 100 92 81 78 37 27 12 23Oy Kokkola Power Ab 2,1 2,2 2 2,6Kokkolan Voima Oy 1,4 5Kokkolan Energia, KosilaYhteensä 0 0 0 0 0 0 0 269 1172 195 123 124 215,7 255,12 225,37 215,4 187,2 154,65 102,7 123,83

Rauta (kg/a)1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

Boliden Kokkola Oy 477,22 402,19 327,5 339 457,1 319,4 164,49OMG Kokkola Chemicals Oy 738 830 605 605 362 465,8 360 32Oy Kokkola Power AbKokkolan Voima OyKokkolan Energia, KosilaYhteensä 0 0 0 0 0 0 0 738 830 605 605 362 465,8 837,22 402,19 327,5 339 489,1 319,4 164,49

Vanadiini (kg/a)1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

Boliden Kokkola OyOMG Kokkola Chemicals OyOy Kokkola Power Ab 119,9 97 157,3 112 136,8 14,6 25,4 17,7 19,6 23,8 12,5 33,5Kokkolan Voima Oy 0,11 0,11 0,1 0,1 0,12 8,08 0,13 7,2 8,27Kokkolan Energia, Kosila 9 41,2 17,9 25,2 16,07 8,18 6,94Yhteensä 0 0 0 0 0 0 0 0 119,9 106 198,5 130,01 162,11 30,77 33,68 24,76 27,68 23,93 19,7 41,77

Alumiini (kg/a)1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

Boliden Kokkola Oy 28,37 28,7 697,52 695,7 695,7OMG Kokkola Chemicals OyOy Kokkola Power AbKokkolan Voima OyKokkolan Energia, KosilaYhteensä 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 28,37 28,7 0 697,52 695,7 695,7

Sivu 3

LIITE 3: KORKEIMMAT JA PIENIMMÄT PITOISUUDET KOKKOLASSA 2010. Ykspihlaja Keskusta

Vuosikeskiarvo Mediaani Minimi Maksimi Vuosikeskiarvo Mediaani Minimi Maksimi

ng/m3 ng/m3 ng/m3 ng/m3 ng/m3 ng/m3 ng/m3 ng/m3

Ag 0 0 0 0 0,07 0,07 0,04 0,1

Al 32,46 28,9 13,7 64,1 40 24 0 259

As 0,57 0,54 0,20 1,28 0,37 0,31 0,13 0,93

Ca 104 92 14,4 256,1 91 76 33 298

Cd 0,14 0,13 0,06 0,31 0,09 0,08 0,003 0,2

Co 3,86 2,55 0,02 15,73 1,09 0,71 0 5,56

Cr 0,20 0,21 0 0,39 0,41 0 0 1,95

Cu 1,84 1,26 0,44 5,37 3,15 3,32 0,79 4,96

Fe 44,0 37,7 10,8 92,2 158 140 57 504

K 90,4 83,0 47,1 222,4 98 92 39 250

Li 0,3 0 0 7,8 0,1 0 0 4,4

Mg 20,2 18,1 0 46,1 48 44 12 179

Mn 1,82 1,84 0,63 4,11 4,06 3,07 1,42 14,98

Mo 0,32 0,28 0,1 1,19 0,24 0,24 0,14 0,41

Na 589 532 369 1118 125 120 33 280

Ni 1,06 0,96 0,46 2,18 0,68 0,67 0,22 1,78

Pb 3,08 2,40 0,70 17,64 1,89 1,58 0,27 4,84

Rb 0,33 0,25 0,11 0,9 0,47 0,48 0 1,36

Sb 0,16 0,16 0,07 0,28 0,20 0,20 0,1 0,35

Sr 0,43 0,35 0,15 1,91 0,27 0 0 1,17

Th 0 0 0 0 0,005 0 0 0,048

Ti 1,62 0 0 8,01 5,4 2,8 0 32,3

Tl 0 0 0 0 0,001 0 0 0,036

U 0 0 0 0 0,006 0,003 0 0,03

V 1,5 1,37 0,47 3,09 1,39 1,30 0,43 3,72

Zn 29,21 25,7 10,8 68,5 4,8 0 0 26,7

LIITE 4: KOKKOLAN VUODEN 2010 TULOKSET VERRATTUNA MUIHIN METALLISELVITYKSIIN SUOMESSA. Ympäristö Kaupunki Teollisuus Tausta PaikkakuntaKokkola Helsinki Kuopio Kokkola Raahe Harjavalta Kittilä Virolahti Ähtäri Asema PitkänsillankatuKallio KasarmikatuYkspihlajaMerikatu Pirkkala Kaleva Matorova KoivuniemiNiemisjärviVuosi 2010 2010 2008 2010 2010 2010 2010 2010 2010 2010 Al 40 360 32 6,4 53,9 20,4 As 0,37 0,4 0,3 0,57 0,7 4 15 0,12 0,36 0,22 Cd 0,09 0,1 0,1 0,14 0,4 2 9 0,03 0,14 0,07 Co 1,09 0,4 3,86 0,02 0,06 0,04 Cr 0,41 1,1 0,2 5,4 0,07 0,38 0,14 Cu 3,15 4,7 1,84 5,8 8 27 0,4 1,15 0,48 Fe 158 497 44 395 13 87,7 35,6 Mn 4,06 8,5 1,82 0,4 2,63 1,26 Ni 0,68 2,2 1,4 1,06 5,9 6 18 0,4 1,07 0,37 Pb 1,89 4 3,6 3,08 6,9 8 27 0,8 4 1,58 V 1,39 3,1 1,5 10,1 0,49 2,14 0,64 Zn 5 15,6 29,2 59,6 20 33 2,07 12,35 5,85

Taulukko. Metallipitoisuuksia eri puolillla Suomea luokiteltuna näytteenottopaikan mukaan. Näytteet on analysoitu PM10‐fraktiosta (ng/m

3).

Documents

Metallit - kokkola.fi · Metallit Kokkolan yhdyskuntailman hiukkasissa 2010 3 Kokkolan kaupunki – Ympäristöpalvelut 2012 1 . JOHDANTO Ilmatieteenlaitos sekä työterveyslaitos