Metlan asiakaslehti Metsäntutkimus 3-2009 · Nro 1/2009 2/2009 3/2009 4/2009 Metsäntutkimus Metsäalan luova tuho ja uudet mahdollisuudet Muhoksen yksikkö

Nro 1/2009 2/2009 3/2009 4/2009

Metsäntutkimus

Metsäalan luova tuho ja uudet mahdollisuudet

Muhoksen yksikkö 40 vuotta

Lahotutkimus: Armonaikaa monelle kaupunkipuulle

Metlan asiakaslehti

Lokakuu/2009ISSN 1455-0393

TOIMITUS/JULKAISIJAMetsäntutkimuslaitosPL 1801301 VANTAApuhelin 010 [email protected]

PÄÄTOIMITTAJAErkki Kauhanenpuhelin 010 211 2270

TOIMITUSSIHTEERITSinikka Jortikkapuhelin 010 211 4544

Marjatta Joutsimäkipuhelin 010 211 2037

TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSETMetsäntutkimuslaitos, viestintä PL 18 01301 Vantaapuhelin 010 211 2000www.metla.fi/asiakaslehti/

ULKOASU JA KUVANKÄSITTELYEssi Puranen

VALOKUVATErkki Oksanen ellei toisin mainita

KANSIMaiju Linkosalmi mittaa lämpötilaa ja kasvi-huonekaasujen vaihtoa turvemaiden lämmi-tyskokeella Närhinnevalla. Suota lämmite-tään passiivisesti avoimien kammioiden avul-la. Metla aloitti viime vuonna tutkimuksen, jossa selvitetään ilmaston lämpötilan kohoa-misen vaikutuksia typen ja hiilen muutoksiin, hiilen varastoitumiseen ja kasvihuonekaasu-jen vaihtoon turpeessa.

PAINOPAIKKAVammalan kirjapaino Oy, Sastamala

Palstat

Sisältö

Kaupunkipuille lisää elinaikaa s. 10

7 Uutiset & Tapahtumat

24 Metsien kätköistä

31 Markkinakatsaus – Puumarkkinat

32 Tutkittua tietoa

38 Julkaisut

3 Pääkirjoitus

4 Keskustelu uusiutuvan energian käytöstä kiihtyy

10 Armonaikaa monelle kaupunkipuulle

14 Tervasroso on männyissä esiintyvä sienitauti

18 Kuukauden vieras, Eero Helle: Yhteenliittymä rakentaa tulevaisuuden toimintatapaa

20 Kirjoitelmia, Lauri Hetemäki: Metsäalan luova tuho

26 Muhoksen yksikkö 40 vuotta

34 Bioetanolia työssä ja sieniä vapaalla

37 Pientalojen polttopuun käyttö on kasvanut lähes 7 miljoonaan kuutiometriin

Koululaiset kysyvät metsästä s.24

Uusiutuvaa energiaa s.4

2 Metsäntutkimus 3/2009

Metsä ja puu resurssina on aarre,

jonka varaan voi rakentaa aina uutta.

Kaupunkipuille lisää elinaikaa s. 10 Metsistä huippuluokan innovaatioympäristö

Maailman huippuyrityksiin kuuluvan Nokian historiaan liittyy mielenkiintoinen tarina, miten lujatahtoinen mutta lahjakas nuori insinööri Keijo Olkkola suunnitteli ja ra-

kensi ensimmäisen DX200-puhelinkeskuksen.Insinööri Olkkola oli joskus 1970-luvun alkupuolella vakuuttunut siitä, että puhelin-

alan tulevaisuus on digitaalinen. Hänellä oli myös näkemys siitä, millainen olisi hyvä digi-taalinen puhelinkeskus. Niinpä hän alkoi valtion omistamassa pienessä tietoliikennealan yrityksessä Televassa suunnitella uudenlaista puhelinkeskusta, joka kulki työnimellä ADS, jonka lähes kaikki komponentit olivat massatuotantotavaraa. Keskus perustui kauko-

näköisesti useampaan rinnakkaiseen prosessoriin eikä yhteen suureen kes-kuskoneeseen. Se teki ADS:stä helposti laajennettavan.

Olkkolan turha hanke pyyhittiin kuitenkin pois Televan budjetista joka vuosi. Uhkaamalla, kiristämällä, houkuttelemalla ja anomalla hän sai sen kui-tenkin sinne aina takaisin. Kun Televasta myöhemmin tuli Nokian osa, sama peli jatkui. Lopulta Olkkola sai kuitenkin PostiTeleltä sopimuksen, että hän saisi rakentaa yhden keskuksen mahdollisimman syrjäiseen paikkaan, Ahve-

nanmaan Houtskariin. Keskus, joka oli sillä välin saanut uuden nimen DX200, rakennet-tiin suurin vaikeuksin.

DX200-mallista tuli nopeasti maailmanmenestys. Ilman sitä Nokiasta ei koskaan olisi tullut sitä mitä se on nyt. Mikä on tämän tarinan opetus? Se, että uusien ideoiden arvoa on monesti vaikea ennakoida ja että avainasemassa on usein pieni ihminen.

Hyvä innovaatioympäristö ruokkii ja tukee yksilön luovuutta, antaa tilaa. Se on sys-teeminä ahne havaitsemaan uuden tiedon ja osaamisen tarjoamat mahdollisuudet ja yh-teiskunnallisen merkityksen. Se etsii aktiivisesti näitä merkityksiä ja käy niistä jatkuvasti keskustelua, palkitsee onnistumisesta ja hyvästä yrityksestäkin. Sellainen innovaatioym-päristö pitäisi myös valtion tutkimuslaitoksen olla.

Väitin eduskunnassa Metla-Tapio-seminaarissa, että metsäalasta on mahdollista tehdä Suomeen uusi Nokia. Siis ei yksi suur-yritys, joka valloittaa maailman, mutta sellainen lukuisien virkeiden luovien toimijoiden kokonaisuus, jonka pie-nistä puroista syntyy suuri varallisuuden virta suku-polvesta toiseen.

Metsistä ja metsäalasta tulee luoda uusi kansalli-nen innovaatioympäristö. Luovuuden ja pitkäjäntei-sen työn yhdistäminen tehokkaaksi innovaatioympä-ristöksi ei ole mikään vähäinen haaste. Metsä ja puu resurssina on aarre, jonka varaan voi rakentaa ai-na uutta. Se on uskon, tahdon, tiedon ja osaamisen asia. Tietoa ja osaamista meillä on ja uutta tulee lisää joka päivä, mutta onko metsäalalla riittävää näkemys-tä, innostusta ja tahtoa, joka siirtää vuoria? Jos ei ole, sellainen on synnytettävä.

Hannu Raitio Ylijohtaja, professori

3

Metsäntutkimus 3/2009

333

KESKUSTELU uusiutuvan energian käytöstä

KIIHTYYMerja Lindroos

Met

la/E

ssi P

uran

en


Teoriassa Suomen metsistä voitaisiin

korjata energiakäyttöön vuosittain jopa 16

miljoonaa kiintokuutiota metsähaketta.

E uroopan unionin ilmasto- ja energiapoliittisten linjausten mu-kaan Suomen pitäisi nostaa uu-

siutuvan energian osuus 38 prosenttiin energian kokonaiskulutuksesta. Aikaa on vuoteen 2020 saakka.

Työ- ja elinkeinoministeriön ”Pit-kän aikavälin ilmasto- ja energiastrate-gian” mukaan vuonna 2020 puupoltto-aineita käytetään Suomessa 93–97 te-rawattituntia, josta metsähake muo-dostaa neljänneksen, 12 miljoonaa kiin-tokuutiota. Suurin osa puupolttoai-neista tulisi edelleen metsäteollisuuden sivutuotteista.

– Työ- ja elinkeinoministeriön 12 miljoonan kiintokuution tavoite on realistinen, mutta sen eteen tarvitaan sekä metsä- ja energiateollisuudelta et-tä valtiolta mittavia panostuksia, pro-fessori Antti Asikainen kertoo.

Vuonna 2008 metsähaketta korjat-tiin ennätykselliset 4,6 miljoonaa kiin-tokuutiota.

– Hyvä tulos, mutta silti olemme jääneet uusiutuvan energiankäytön li-

säämisen tavoiteuralta. Yhtenä suu-rimpana syynä tähän on lama.

Sen myötä metsäteollisuu-den energiantuotanto on

laskenut voimakkaas-ti ja toisaalta saha-

uksen sivutuottei-den määrä ener-

giamarkkinoil-la on laskenut noin 20 pro-senttia, Asi-kainen har-mittelee.

Metsähakkeen käyttöä voidaan lisätäTeoriassa Suomen metsistä voitaisiin korjata energiakäyttöön vuosittain jo-pa 16 miljoonaa kiintokuutiota metsä-haketta. Metsähakkeen käyttö on kan-santaloudellisesti edullista, sillä meillä käytetty hake on lähes aina kotimaista ja lisäksi se on yksi edullisimpia energi-anlähteitä.

– Jos metsäteollisuuden puunkäyt-tö jää pysyvästi 2000-luvun alkupuo-len keskikäyttöä alhaisemmalle tasolle, energiantuotantoon vapautuu suuruus-luokaltaan 10 miljoonaa lisäkuutiota lä-hinnä nuorista kasvatusmetsistä, Asi-kainen sanoo.

Metsähakkeella täytyy kuitenkin ol-la sellainen hinta, laatu ja toimitusvar-muus, että se pärjää kilpaileville ener-gianlähteille. Öljy on polttoaineena ha-ketta kalliimpaa, mutta puupolttoai-neen käyttöön tarvittavat investoinnit ovat karkeasti kolminkertaiset öljylai-tokseen verrattuna.

– Kyllä puuenergia kansalle kelpaa, jos sen käyttöön tarvittavia perusta-miskustannuksia tuetaan, Asikainen painottaa.

Suomessa on noin 750 eri kokoista metsähaketta käyttävää voima- ja läm-pölaitosta. Vuosituhannen alusta mää-rä on kolminkertaistunut. Lämpölai-tosten kokonaismäärä ei todennäköi-sesti enää paljon nouse, mutta puu-polttoaineita käyttävi-en osuus ja määrä kyl-lä kasvaa. Energiateol-lisuuden omien arvioi-den mukaan näihin lai-toksiin ei tarvitse ko-vin paljon investoi-da, jotta suunnitellut puupolttoainelisäyk-set voitaisiin toteuttaa. Se johtuu siitä, että näissä laitoksissa puulla korvattaisiin lähinnä turvetta.

Kotimaisen energian saatavuus heikkenee?Kotimaisten polttoaineiden saatavuus heikkeni nopeasti talvella 2008–2009. Syyt tähän olivat selkeät. Teollisuuden polttoaineita tai niiden sivutuottei-ta kuorta ja purua saatiin aiempaa vä-hemmän, koska sahauksen määrä laski viidenneksellä.

Myös toisen tärkeän kotimaisen polttoaineen, turpeen, tuotanto jäi ta-voitteestaan jo toisena vuotena peräk-

Uusiutuvan energian käytön lisääminen on nyt metsä- ja energiapolitiikan kuumin keskustelunaihe. Suomessa puhutaan etenkin puubiomassan käyttömahdollisuuksista.

käin. Turvevarantoja paikattiin tuomalla turvetta Eestistä ja kivihiiltä Puolasta.

Suuremmalta kriisiltä kuitenkin väl-tyttiin, koska talvi 2008–2009 oli leuto. Lisäksi energian kokonaiskulutus kääntyi laskuun, koska lama jarrutti teollisuutta ja kysyntä heikkeni sen myötä. Kuiten-kin edellisen lämmityskauden metsäha-kevarastot käytettiin lähes loppuun.

Asikainen ei näe tulevan talven osal-ta suuria eroja vuoden takaiseen.

– Kun lämmityskausi alkaa, meillä on edessä sama tilanne kuin vuosi sit-ten. Hakkuutähteitä ja kantoja on niu-kasti, koska hakkuut ovat olleet vähäi-siä. Kuluvan vuoden turpeennoston sal-do on vielä kysymysmerkki, tavoitteis-ta on jääty ainakin Itä-Suomessa, Asi-kainen sanoo.

Koneyrittäjät kovillaKun laskevien hakkuiden vuoksi risut ja kannot ovat vähissä, katseet käännetään seuraavaan kokoluokkaan eli heikkolaa-tuisimpiin runkopuujakeisiin, joista käy-tetään puukaupassa nimikettä kuitupuu.

Asikaisen mielestä kuitupuun käyt-täminen tilapäisesti energiakäyttöön on hyvä asia, koska siten pystytään tur-vaamaan polttoainehuolto kotimaisel-la raaka-aineella ja saadaan koneyrittä-jille töitä.

– Puunkorjuuyrittäjät ovat nyt kovil-la. Se pärjää, jolla on monipuolinen ka-lusto: ainespuupuolen hiljaiselo on aja-nut yrittäjät energiakouraostoksille ja

sen jälkeen energiapuu-leimikoihin.

Joustavuus puunhan-kintaketjuissa onkin nyt kova kilpailutekijä, ja sen merkitys on suhdanne-vaihteluiden myötä vie-lä korostumassa. Alus-takoneiden täytyy ol-la muunneltavissa kaik-

keen biomassan korjuuseen, mitä met-sistä saadaan.

Metsäenergian suoran tuotantotu-en nykyistä rajausta Asikainen pitää on-nistuneena.

– Ei ole mielekästä lähteä tukemaan sellaisen puun polttoa, jolle on käyttöä jalostavassa teollisuudessa tulevina vuo-sina, Asikainen sanoo.

Asikainen arvioi, että puunkorjuu elpyy kuluvan syksyn aikana, sillä ennä-tykselliset puuvarastot on käytetty. LisätietojaProfessori Antti Asikainen, Metla/Joensuupuh. 010 211 3250

[email protected]

5


Mer

ja L

indr

oo

s

Tutkimustiedolle kova kysyntä

Professori Antti Asikainen johtaa Metlan Bioenergiaa metsistä tutkimus- ja kehittämisohjelmaa.

Metla aloitti vuonna 2007 Bio-energiaa metsistä tutkimus- ja

kehittämisohjelman. Sen alkuvaihees-sa keskityttiin energian talteenoton ja ympäristövaikutusten tutkimiseen.

– Nyt on jouduttu pohtimaan, mi-ten metsistä saadaan yhä suurem-pia polttoainemassoja liikkeelle ja mil-lä teknologialla. Suurimpia tutkimus-haasteita on koko kotimaisen ener-giahuoltovarmuuden turvaaminen, Antti Asikainen kertoo.

Metsäteknologian ja puunkorjuun ykkösaihe on polttoaineen toimitus-ten varmistaminen lämpölaitoksille. Toinen merkittävä aihealue on bioja-lostamoihin liittyvä tutkimus, ja siellä erityisesti nestemäisten polttoainei-den tuotanto ja muut puusta tehtävät tuotteet. Tämän aihepiirin tutkimus-ta tehdään varsinkin Metlan Vantaan yksikössä professori Hannu Ilvesnie-men johdolla.

Lähes kaikki tutkimusohjelman yli 20 hankkeesta ovat yhteistutkimuksia kotimaisten ja kansainvälisten tutki-muslaitos- ja yrityspartnerien kanssa. Kilpailu tutkimusrahoituksesta onnis-tuu tehokkaimmin yhteistyökumppa-neiden kanssa muodostettujen kon-sortioiden kautta. Uusia hankkeita on pystyttykin käynnistämään lähinnä ul-kopuolisen rahoituksen avulla.

Asikainen muistuttaa, että Metla ei ole supernopeiden käänteiden kon-sulttitoimisto.

– Pystymme toki irrottamaan asi-antuntemusta tarvittaessa nopeas-tikin, kuten esimerkiksi Kansallisen metsäohjelman päivitykseen. Mut-ta pääasiassa teemme pitkäjänteis-tä tutkimusta. Yhteistyö eri tutkimus-laitosten kuten VTT:n asiantuntijoi-den kanssa on tiivistä. Näin joh-topäätöksiin saadaan moni-puolisia näkökulmia ja si-

ten niille suurempi painoarvo, Asikai-nen kertoo.

Metlan bioenergiatiimin asiantun-temusta käyttää ahkerimmin kak-si ministeriötä: maa- ja metsätalous-ministeriö sekä energiakeskusteluis-sa tärkeäksi noussut työ- ja elinkein-oministeriö.

– Energiateollisuus on yksimie-lisesti sitä mieltä, että uusiutuvan energian käytön lisäämisen tavoitteet saavutetaan pääasiassa metsäenergi-an ja puubiomassan avulla. Tutkittua tietoa tarvitaan, yhteydenpito puo-lin ja toisin on tiivistä, asiointi edus-kunnan valiokuntiin arkipäivää, Asikai-nen sanoo. Lisätietoja: www.metla.fi/ohjelma/bio

6 Metsäntutkimus 3/2009Metsäntutkimus 3/2009

www.metla.fi/tiedotteet/

Kuusikkoharvennukset on perinteisesti tehty talviaikana. Ilmaston-muutos kuitenkin tekee talvista yhä sateisempia ja roudattomampia – voisiko kuiva syyskesä olla parempi aika? Metla selvittää parhaillaan kesällä tehtävien kuusikkoharvennusten korjuujälkeen, puuntuotok-seen ja juurikääpätuhoihin liittyviä riskejä.

Elokuussa ja syyskuun lopulla testattiin eri hakkuutekniikoita kuu-sikon harvennuksessa Metsähallituksen mailla. Samalla vertailtiin ajouran kuormituksen, havutuksen ja ajokoneen varustelun vaikutus-ta raiteenmuodostukseen. Raiteenmuodostusta seurattiin hakkuun ja metsäkuljetuksen aikana, jolloin urille tuleva ajokertojen määrä ja kuormitus mitattiin. Samalla tutkitaan ajovoimansiirron kuormituk-sen, koneen nopeuden, maaperän, maaston ja syntyvän raiteen yh-teyksiä. Syksyn aikana kuusikkoharvennusten korjuujälkeä seurataan myös käytännön hakkuutyömailla, joista haetaan tietoa sääolojen, maaperän ja kuljettajan vaikutuksista korjuun onnistumiseen.

Tutkimuksessa selvitetään myös, miten kuusikoiden kesähakkuis-sa tulisi toimia, jotta lahottajasienet, erityisesti juurikääpä, leviäisivät mahdollisimman vähän. Kun myös määritetään juurikäävän tämän-hetkisen levinneisyyden pohjoisraja, vaikeutetaan sen sinnikästä vael-lusta kohti pohjoista kohdistamalla ennakkotorjunta levinneisyyden reuna-alueille. PUU-uutiskirje 1.7.

Metla aloittaa metsätilojen koon ja rakenteen kehittämishankkeen

Joka viides suomalainen omistaa metsää suoraan tai per-heenjäsenenä. Omistus on jakautunut moniin käsiin, ja metsälöistä valtaosa on kooltaan alle 20 hehtaaria. Nel-jäsosa metsistä on yhteisomistuksessa, esimerkiksi peri-kunnilla. Metsänomistajat ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ikääntyneet ja keskimääräinen metsän-omistaja alkaa olla jo eläkeikäinen.

Metla on käynnistänyt hankkeen metsätilojen koon ja rakenteen kehittämiseksi. Tavoitteena on laatia tut-kimuksiin ja selvityksiin perustuvat yksityiskohtaiset esitykset vaikutusarviointeineen verotuksen ja lainsää-dännön kehittämiseksi ja muiksi toimenpiteiksi, joilla edistetään metsätilojen sukupolvenvaihdoksia ja paran-netaan kokorakennetta.

Kansallisessa metsäohjelmassa 2015 on tavoitteena metsätilojen koon kaksinkertaistaminen vuoteen 2050 mennessä. Tilakoon kasvattamisella ja sukupolvenvaih-dosten edistämisellä tavoitellaan metsätalouden kannat-tavuuden parantamista aktiivisuuden ja mittakaavaetujen lisääntymisen kautta. Toisaalta uusilla omistusmuodoilla ja yhteismetsäomistuksen kehittämisellä pyritään vastaa-maan muuttuvan metsänomistajakunnan tarpeisiin. Talous ja yhteiskunta -uutiskirje 16.6.

Koonnut: Sanna Kettunenwww.metla.fi/tiedotteet/www.metla.fi/tapahtumat/www.metla.fi/uutiskirje/

Kuusikoiden kesä- harvennusten mahdollisuudet

ja riskit puntarissa

7


Koonnut: Reeta Eskolawww.metla.fi/tiedotteet/www.metla.fi/tapahtumat/

Metsätautien määrä on kasvussa1990- ja 2000-luvuilla Suomeen ovat levinneet muun muassa levälaikkutauti, uusi lepänruoste, mustaturma, saarnensurma ja punavyökariste. Tautien arvellaan tulleen Suomeen etelästä, sillä ne on ensin havaittu Baltiassa tai Ruotsissa.

Pahin taudinaiheuttaja uusista tulokkaista on saarnensurma, joka tappaa huomattavan osan tartunnan saaneista saarnista. On mahdollista, että Eurooppaan on kulkeutunut jo aiemmin tääl-lä esiintyneen sienilajin uusi rotu tai lähilaji, joka on risteytynyt eurooppalaisen sienikannan kans-sa. Kyseessä voi olla myös aiemmin harmittomaan sieneen syntynyt mutaatio. Nykytiedon perus-teella ei voida myöskään sulkea pois ilmastossa ta-pahtuneiden muutosten vaikutusta tautiepidemian syntymiseen.

Punavyökariste tappaa männynneulasia, mutta tässä vaiheessa se näyttäisi aiheuttavan suoma-laiselle metsämännylle vain vähän harmia. Myös punavyökariste löydettiin Virosta ennen kuin se havaittiin Suomessa. Taudin esiintymisalue on laa-jentunut myös Pohjois-Amerikassa ja syyksi on arveltu ilmastonmuutosta.

Muihin Pohjoismaihin ja Baltiaan on levinnyt viime vuosina muita-kin metsien sienitauteja. Baltias-sa on todennettu kolme uutta männynversoja tappavaa sien-tä: Mycosphaerella dearnessii, Sphaeropsis sapinea ja Cycla-neusma minus. Ensin mainittu on havaittu myös Ruotsissa uu-tena tulokkaana. Jopa Islannin metsiin levisi 1990-luvulla peräti kolme uutta ruostetautia ja yksi neulaskaristetauti. MIL-uutiskirje 6.5.

Hyvänä ruokasienisyksynä esiintyy paljon myös myrkkysieniä

Ruokasienten ohella hyvänä sienisyksynä esiintyy yleensä runsaasti monenlaisia lahotta-jasieniä ja myrkyllisiä sienilajeja. Tänä syksynä tappavan myrkyllistä valkokärpässientä ja suippumyrkkyseitikkiä on esiintynyt enemmän kuin monena aikaisempana vuonna.

Valkokärpässienen sisältämät solumyrkyt ovat pysyviä, eivätkä ne hajoa sientä keitet-täessä tai paistettaessa. Valkokärpässienen voi sekoittaa herkkusieniin, joiden itiöpöly on mustaa ja heltat jo nuorena punertavat. Suippumyrkkyseitikki kasvaa kosteissa havumet-sissä ja korpimetsissä kuusen seurassa. Myös suippumyrkkyseitikin sisältämät solumyrkyt ovat pysyviä.

Sienestysharrastus näyttää kasvattavan suosiotaan suomalaisten keskuudessa. Suurin muutos on tapahtunut Länsi-Suomessa, missä sienestys ei ole aikaisemmin kuulunut yhtä monen luontoharrastuksiin kuin muualla maassa. Sienestystaitoja on 73 % suomalaisista. Nuorempien sienestystaidot ovat heikompia kuin vanhemmissa ikäryhmissä: taitoja on 59 prosentilla 15–24 vuotiaista, mutta peräti 89 prosentilla 65–74 vuotiaista. Tiedote 9.9. Ulkoilututkimus 2009 käynnistyy syyskuussa.


UutisetKoonnut: Sanna Kettunenwww.metla.fi/tiedotteet/www.metla.fi/tapahtumat/www.metla.fi/uutiskirje/


Met

la/E

ssi P

uran

en

Nelivärijärjestelmä:

C 100, M 0, Y 69, K 15

C 100, M 43, Y 0, K 0

Pantone -värijärjestelmä:

PMS 340

PMS 300

Metsäpäivät

Metsäpäivät

Uusista tulokkaista saarnensurma on pahin taudinaiheuttaja. Se tappaa

huomattavan osan tartunnan saaneista saarnista.

Metsäkonesektori valmiina nousukauteen Hakkuiden koneellistuminen on luonut uusia markkinoita metsäkonesektorille erityisesti EU:n uusissa jäsenmaissa ja Venäjällä. Konevalmistuksen kapasiteetti on kasvanut, ja metsäenergian käytön kasvu näkyy energiapuun kor-juun lisälaitteiden kysynnässä.

Vuosituhannen alku oli metsäkonesektorilla kasvun ai-kaa, mutta maailmantalouden lama ja metsäteollisuuden tuotannon supistukset ovat vähentäneet myös puunkor-juun työpaikkoja. Konevalmistajat ovat supistaneet tuo-tantoaan. Metsäteknologian kysynnän odotetaan kuiten-kin paranevan, sillä talouden vahvistuessa rakentaminen lisää puutavaran kysyntää.

Tavaralajimenetelmän, jossa rungot katkotaan jo hak-kuupaikalla tilaajan haluamiin mittoihin, merkitys kasvaa. Suomen metsäkoneteollisuudella on hyvät mahdollisuu-det kasvaa tulevaisuudessa, mikäli tavaralajimenetelmää saadaan markkinoitua uusille alueille, ja nykyinen asema

metsäkoneiden markkinoilla sekä kotimainen tuotanto pystytään säilyttämään. Kehitys-

työssä on kuitenkin huomioitava mark-kina-alueiden erityisolosuhteet.

Tiedote 18.6.2009

Metsäpäivät

Metsäpäivät järjestetään 5.–6.11.2009 Helsingin Messukeskuksessa, saman-aikaisesti Metsämessujen kanssa. Metsäpäivien pääteema on rakennemuu-toksen mahdollisuudet. Kansainvälistä näkökulmaa ohjelmaan tuo Ruotsin valtiollisen metsäyhtiön Sveaskogin hallituksen puheenjohtaja ja entinen pääministeri Göran Persson. Avajaisten paneeliin osallistuvat Perssonin li-säksi Euroopan parlamentin jäsen Heidi Hautala sekä Maa- ja metsätalous-tuottajien Keskusliitto MTK r.y.:n puheenjohtaja Juha Marttila.

Metsäpäivien seminaarit käsittelevät metsäalan uusiutumista muun mu-assa metsätalousyksiköiden koon, metsäorganisaatioiden, puurakentamisen tulevaisuuden sekä alan maineen ja houkuttelevuuden näkökulmista. Semi-naaritarjonta laajenee myös metsäkulttuuriin. Torstai-iltapäivänä tutustu-taan siihen, miten metsäammatit ja metsät näyttäytyvät professori Veikko Huovisen tuotannossa.

Metsäklinikka, joka syntyi viime vuonna yhteistyössä metsäalan tutki-mus- ja kehittämisorganisaatioiden kanssa, saa jatkoa. Metsäklinikan ideana on lisätä tutkijoiden, metsäammattilaisten ja metsänomistajien vuorovaiku-tusta, ja tällä kertaa se järjestetään yhteistyössä Metlan kanssa. Metsäkli-nikka on osa Metsämessuja ja avoinna koko viikonlopun. Metsäklinikalla voi tavata eri alojen metsäntutkijoita: paikalla on niin metsätautien, ilmaston-muutoksen, metsien hoidon menetelmien ja kannattavuuden kuin metsien terveysvaikutustenkin asiantuntijoita. Asiantuntija auttaa esimerkiksi tun-nistamaan metsätuholaisia mukana tuoduista näytteistä.

Metsäpäivien iltamien pääesiintyjä Paratiisin pojat on J. Karjalaisen ja Veli-Matti Järvenpään duo, joka yhdistelee amerikansuomalaista svengiä ja suomalaista kansanmusiikkia. Iltamien erikoisvieraana nähdään UKK ja rok-kia soittaa metsäalan oma Liimapalkki.

Metsäpäivät järjestetään Messukeskuksessa samaan aikaan Vihreä Vii-konloppu -tapahtuman kanssa. Tapahtumaan kuuluivat Metsämessut, ELMA Helsingin maaseutumessut, Kädentaito sekä uutuutena Tee Se Itse -mes-sut. Metsämessut avautuvat jo torstai-iltana Metsäpäivien kävijöille ja kut-suvieraille. Metsäpäivien lipulla voi lisäksi tutustua koko messutarjontaan perjantaina 6.11. Lisätietoja Metsäpäivistä: www.metsapaivat.fi

Koli Forum 2009Aika ja paikka: 22.–24.10.2009 Koli

Kutsuseminaarissa esiintyvät muun muassa presidentti Martti Ahtisaari ja Jorma Ollila. Lisätietoja: www.koliforum.fi/

9


& T pahtumatMetsäntutkimus 3/2009

9

10 Metsäntutkimus 3/200910 Metsäntutkimus 3/2009

Kaupunkioloissa puut ovat alttiita monille stressitekijöille, joten suuri osa puistojen ja kadunvarsien puista on ainakin osaksi lahovikaisia. Laho ei kuitenkaan merkitse aina välitöntä vaaraa ja puun kuolemista. Metlan lahotutkimus on tuonut lisää ym-märrystä asiaan ja osalle vanhoista kaupunkipuista lisää elinaikaa.

Kaupunkipuut ovat arvokkaita. Yhden kaupunkipuun istuttami-nen on huomattava rahallinen

satsaus verrattuna metsänistutuksessa käytettävään panostukseen yhtä tainta kohden. Satsaus on vaivan arvoista, kos-ka puut ovat tärkeitä viihtyisän kaupun-kiympäristön luomisessa.

Metlan kaupunkipuita koskevas-sa laho- ja vauriotutkimuksessa määri-teltiin vaaratekijät, jotka ovat tyypillisiä lehmukselle, koivulle ja vaahteralle. Ta-

voitteena on parantaa hoitotoimenpitei-tä ja vanhojen puiden suojelua.

Kaupunkipuiden hoito herättää joskus närääPuiden leikkaaminen ja kaataminen jär-kyttää usein kaupunkilaisia. Tutkija Min-na Terhollekin tulee kyselyjä esimer-kiksi silloin, kun vanhoille kaupunkipuille on tehty rajuja leikkauksia.

Terho ymmärtää kaupunkilaisten huolen. Raju leikkaaminen on puulle biologisesti rankkaa ja voi aiheuttaa vau-rioita. Aina ei ole kuitenkaan kyse "kau-neusleikkauksista" tai siitä, että halutaan pitää puu tietyn pituisena.

– Kyseessä voi olla esimerkiksi latta-käävän vaivaama vanha yksittäinen puu, joka tekee kuolemaa. Sitä ei haluta kaa-taa, vaan se pyritään pitämään paikallaan niin pitkään kuin mahdollista. Taudin vaivaama puu on kuitenkin riski, koska se kaatuu helposti kovassa tuulessa. Ra-jun leikkauksen tarkoitus on puun teke-

minen vaarattomaksi. Kyseessä voi olla siis eräänlainen puun saattohoito, Ter-ho selittää.

– Erikseen on sitten puiden muo-toilu muista syistä. Muotoon leikkaami-nen pitäisi aloittaa ajoissa ja jatkaa puun koko eliniän ajan. Keski-Euroopassa on kaupunkipuiden hoidossa pidemmät pe-rinteet kuin meillä.

Puiden hoitoleikkauksilla voidaan pienentää kaatumisriskiä, mutta on tär-keää, että toimenpiteet tekee ammatti-lainen. Terho korostaa, että osaamaton leikkaus voi päin vastoin tehdä puusta entistä vaarallisemman.

Tutkimusmateriaalin keruu kesti yli kolme vuottaTutkimuksen aikana käytiin läpi yli 250 Helsingin keskustasta 2000-luvulla kaa-dettua puisto- ja katupuuta. Riittävän edustavan aineiston saamiseksi tutkijat keskittyivät kolmeen yleisimpään puula-jiin: lehmukseen, koivuun ja vaahteraan.

Armonaikaa monelle kaupunkipuulle

Marjatta Joutsimäki

Lahotutkimuksen tulokset valmistuneet:

11

Metsäntutkimus 3/2009Metsäntutkimus 3/2009

Taudin vaivaama puu on riski,

koska se kaatuu helposti kovassa

tuulessa.

Met

la/M

inna

Ter

ho

Met

la/M

inna

Ter

ho

– Tutkimustu-lokset antavat lisä-tietoa puiden ulkois-ten vaurioiden ja sisäisen lahon välisestä suhteesta. Sitä tietoa tarvitsevat varsin-kin kaupungin puuhoidon ammattilaiset, jotka joutuvat arvioimaan puistopuiden kaato- ja hoitotarvetta, Terho kertoo.

Helsingin kaupunki on tehnyt puis-topuille kuntoarviointeja, joissa on to-dettu suuren osan puista olevan lahovi-kaisia. Tutkimukselle oli siis käytännön tarve. Se tehtiin yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa.

Helsingin rakennusviraston työn-tekijöiden kanssa sovittiin, että Metlan tutkijat kutsutaan paikalle, kun puu aio-taan kaataa. Virasto teki kaatopäätök-sen ulkoisten vaurioiden perusteella, jo-

ten tutkijat kirjasivat en-sin ne muistiin. Ulkoisia vaurioita ovat esimerkik-

si halkeamat, onkalot, ok-

sanleikkuukoh-dat ja lahottaja-

sienten itiöt. Kun puu oli kaadet-

tu, siitä otettiin lukuisia näytteitä, poikkileikkaus-kiekkoja. Kullekin puulle suunnitel-tiin erikseen näytteenottotiheys. Mitä enemmän puussa oli oksahaaroja sitä

enemmän tutkijoille kertyi näytteitä. Tämän jälkeen työ jatkui Metlan

tutkimuslaboratoriossa Vantaalla, jossa tutkija Anna-Maija Hallaksela tun-nisti sienet ja Minna Terho arvioi lahon vaarallisuuden. Lahottajasienten ole-massaolo varmistettiin laboratoriossa.

Ei se lahon määrä, vaan sijainti– Jos terve puu muodostaa riittävän kestävän renkaan lahon osan ympärille, lahosta ei ole haittaa, Terho kertoo.

Tämä on tärkeä havainto ja sen pohjalta Terho jakaa sienilajit kahteen ryhmään. Niihin, joilla on taipumus le-vittäytyä pintakerrokseen asti ja nii-hin, jotka pysyttelevät kuolleessa sy-dänpuussa.

– Haitallisimmiksi lajeiksi osoittau-tuivat pörrökääpä, lattakääpä, pakuri-kääpä, karstasyylä ja arinakääpä. Niil-lä on voimakkain kyky levittäytyä pinta-puuhun asti, Terho kertoo.

Sen sijaan kääpäorakkaan, vinokkai-den ja lahokoiden aiheuttama laho ei

ulottunut yhdessäkään tutki-tussa poikkileikkausnäytteessä pintapuuhun asti.

Terho on huomannut, et-tä lattakääpää esiintyy tietyis-sä puistoissa runsaammin, esi-merkiksi Munkkiniemen karta-nopuistossa.

– Arvioni mukaan siihen saattavat vaikuttaa maaperän tiivistyminen, maan myllääminen erilaisten rakenteiden te-on yhteydessä ja huonot juuristo-olot. Tiivistäen voisi sanoa, että syy löytyy yleensä ihmisestä.

Terho toivookin, että juuristoaluei-siin kiinnitettäisiin rakennus- ja kaivuu-työmailla erityistä huomiota. Runkoihin muistetaan usein laittaa runkosuojat, mutta se ei vielä riitä. Myös juuristo on suojattava rungon läheisyydessä.

Huonokuntoisuuden syyt vaihtelevat eri puulajeillaLehmuksilla todettiin eniten ongelmia rungon tyvessä. Suurinta riskiä aihe-utti lattakääpä, jonka alkusyynä olivat useimmiten kaivuutyön yhteydessä run-koon tulleet vauriot.

– Lattakääpä on yksi huolestutta-vimmista lahottajasienistä, se tappaa ja

Kaupunkipuut joutuvat kestämään monenlaisia häiriötekijöitä. Kaivuutöiden yhteydessä juuristovauriot ovat yleisiä.

Lattakääpä on koitunut lehmuksen kohtaloksi. Sairauden heikentämä puu on kaatunut Helsingin puistossa, Johanneksen kirkon edustalla.

Lattakäävän lahoa lehmuksella.


Vaahterakääpää vaahteran haaraliitoksessa.

Met

la/M

inna

Ter

ho

Met

la/M

inna

Ter

ho

Met

la/M

inna

Ter

ho

lahottaa juuret ja lisää näin puun kaa-tumisriskiä, Terho selittää.

Lehmuksille on hyvin tyypillistä myös runkojen onkaloituminen, joka johtuu usein liian suurista oksanleik-kuuarvista. Onkaloituneista lehmuksis-ta ei silti useinkaan löytynyt haitallisia lahottajasieniä.

Koivulle tyypillistä on ränsisty-minen. Koivua pidetään lyhytikäisenä puulajina, jolle ränsistyminen on taval-lista. Syynä voi olla myös koivun huo-no kuivuudensieto.

– Puun pystyssä pysymisen osalta koivun yleisimmät ongelmat löytyivät runko-osasta, jossa pakkashalkeamat ja oksanleikkuuarvet toimivat yleisim-pinä lahottajasienten tartuntareitteinä. Koivulla on useampia lahottajia, joista yleisin puistoissa on pakurikääpä.

Vaahteralla tyypillinen ongelma-kohta on heikko haaraliitos isojen run-kohaarojen välillä. Liitoskohtaan syn-tyvä halkeama tarjoaa lahottajasienelle hyvän tartuntareitin. Tyypillinen lahot-taja on vaahterakääpä.

Onkalot eivät aina tarkoita vaaraaYksi tutkimuksen tärkeistä huomioista oli, että puussa oleva onkalo ei välttä-mättä ole vaarallisesti lahonneen puun merkki. Jos pintapuun ja onkalon vä-liin on jäänyt riittävästi tervettä puuai-

nesta, puu jatkaa kasvamistaan lahosta huolimatta ja pysyy pystyssä.

Lahoprosessin ensimmäisiä merkke-jä puussa on värivian muodostuminen. Prosessin edetessä puuaines hajoaa ja pehmenee lahottajasienten vaikutukses-ta. Lopulta muodostuu onkalo.

– Puu pystyy myös puolustautu-maan lahon leviämistä vastaan. Tällöin laho ja sen edetessä muodos-tunut onkalo jäävät sy-dänpuun alueelle. Eten-kin lehmuksilta löysim-me paljon puun kun-non kannalta harmit-tomia onkaloita, Terho kertoo.

Puiston vanha onka-lopuu tarjoaa joillekin hyönteislajeille parhaan mahdollisen elinympä-ristön.

Vanhojen puiden ti-lan seurannassa kumiva-sara on yksinkertainen apuväline, jolla voi sel-vittää, onko puun sisällä onkaloita. Lahoporalla voi mitata puuaineksen lujuutta ja terveen puun osuutta. Olennaista on kuitenkin puunhoitajan kokemus.

– Puun kuntoarviointia tehtäessä on lahon määrän mittaamisen ohella tär-keää tunnistaa, minkälainen lahon vaihe puussa on meneillään, Terho tähdentää. Lisätietoja:

Tutkija Minna Terho, Metla/Vantaa

Puh. 010 211 2447 ja 050 336 8067

[email protected]

Lattakäävän itiöemien ulkonäkö voi vaihdella hyvin paljon. Tuore kasvu näkyy valkoisena.

Karstasyylän itiöemä vaahteran tyvellä. Kuvassa erottuva harmaa, valkoreunainen uusi kasvu tulee näkyville touko-kesäkuussa. Myöhemmin kesällä kasvusto muuttuu mustaksi karstaksi, jota voi olla hankala erottaa.

Met

la/M

inna

Ter

ho

13


Juha Kaitera

Met

la/J

uha

Kai

tera

Met

la/J

uha

Kai

tera

Met

la/J

uha

Kai

tera

Tervasroso on männyissä esiintyvä sienitautiTervasroso on männyissä esiintyvä sienitauti, jota aiheuttavat Cronartium -ruostesienisuvun sienet. Tauti leviää joko suoraan männystä mäntyyn tai väli-isäntäkasvien kautta. Molempia muotoja esiintyy koko Suomessa.


Tervasroso on uhka männyn

kasvatukselle Pohjois-Fennoskandiassa.

Metsämaitikka (kuvassa) on tervas-roson yleisin väli-isäntäkasvi, kun taas kangasmaitikka on hyvin kestävä ter-vasrosoa vastaan.

Eekiat ovat helmi-itiöpesäk-keitä, jotka repeävät kesällä ja syytävät helmi-itiöt taivaalle. Tartunta voi tulla joko väli-isän-täkasviin tai suoraan mäntyyn. Sieni ei talvehdi näissä pesäk-keissä.

Telioita eli talvi-itiöpesäkkeitä metsämaitikalla.

Met

la/J

uha

Kai

tera

T ervasroso on uhka männyn kasvatukselle Pohjois-Fen-noskandiassa. Kesällä 2007

tehdyn tuhoinventoinnin perusteel-la pelkästään Itä-Norrbottenin alu-eella tuhoa esiintyi 180 000 hehtaa-rilla. Niistä 58 000 hehtaarilla sairai-den puiden osuus kokonaispuustosta ylitti 10 %. Suomessa laajimmat tu-hoalueet ovat pohjoisessa.

Metsämaitikka on yleisin väli-isäntäkasviTervasrosoa levittävinä väli-isäntä-kasveina voivat toimia muun muas-sa käärmeenpistoyrtit, pionit ja eri kuusiolajit. Tutkimuksissa löydettiin 1990-luvun lopulla uusia väli-isäntä-kasveja maitikkasuvusta. Samalla sel-visi, että tervasroso tarttuu helpos-ti metsämaitikkaan, kun taas kangas-maitikka on hyvin kestävä tervasro-soa vastaan.

Maitikat ovat Suomessa hyvin yleisiä. Metsämaitikka kasvaa run-saimmin tuoreilla ja sitä rehevämmil-lä kasvupaikoilla, ja kangasmaitikka on yleisin maitikkalaji kuivilla ja kui-vahkoilla kankailla.

Etelä-Suomen rannikolla ja Ah-venanmaalla varsinkin käärmeenpis-tonyrtti toimii tervasroson väli-isän-tänä. Sen suppean levinneisyysalueen vuoksi merkittäviä sienen aiheutta-mia tervasroso-epidemioita esiintyy kuitenkin vain pienellä alueella. Sitä vastoin Etelä-Euroopassa käärmeen-pistonyrtin vaikutus tuhojen mää-rään voi olla huomattava.

Tuuli kuljettaa tautia aiheuttavia itiöitäTautia aiheuttavat kantaitiöt tarttu-vat lähellä maan pintaa väli-isäntä-kasveista nuorten mäntyjen neula-siin. Väli-isäntäkasvin kautta leviävä muoto onkin ennen kaikkea nuorten männiköiden tauti, vaikka sitä tava-taan kyllä kaikenikäisissä metsissä.

Suoraan männystä mäntyyn tart-tuvan muodon helmi-itiöt leviävät myös tuulen mukana. Helmi-itiöiden levintä on kuitenkin keskittynyt ter-vasrosoon sairastuneen puun lähei-syyteen, jonka vuoksi tautia esiintyy yleensä yksittäisissä puissa tai puus-toryhmissä. Tätä muo-toa tavataan harvoin nuorissa männiköis-sä, ja se on hyvin har-vinainen nuorissa tai-missa.

Vanhoissa männi-köissä molempien tervasrosotyyppi-en aiheuttama tuho johtaa niin sano-tun kuivalatvan syntymiseen. Muita näkyviä oireita ovat tervasrosoko-rot.

Tartuntatapa vaikuttaa taudin etenemiseenTaudin alkueteneminen männys-sä riippuu siitä, onko tauti tarttunut toisesta männystä vai väli-isännästä. Jos nuori mänty on saanut tartun-nan väli-isäntäkasvista, sienen kasvu neulasesta oksaan kestää kauemmin kuin jos tartunnan lähde olisi ollut toinen mänty. Väli-isäntäkasvin levit-tämässä taudissa myös tartunnan ja

itiöinnin välinen aika on pitempi kuin puusta toiseen leviävässä muodossa.

Kun väli-isäntäkasvista levin-nyt tervasroso-sieni itiöi ensimmäi-sen kerran, tartunnan saaneet ok-sat kuolevat usein jo samana vuonna. Kun sieni tarttuu sivuoksaan lähelle

runkoa, sieni voi kasvaa sivuoksasta runkoon, jolloin runko voi kuolla hyvin nopeasti muuta-massa vuodessa.

Sen sijaan männys-tä mäntyyn leviävän tar-

tunnan saaneet oksat itiöivät usein useita vuosia ennen oksien kuole-mista. Siten pelkän männyn kuivalat-van perusteella ei voida varmuudel-la tunnistaa tuhon aiheuttanutta ter-vasrosoa, vaan tervasrosotyyppi on selvitettävä sienispesifisten tutki-musten kuten geneettisten merkki-ominaisuuksien avulla sienen itiöistä tai itiöillä tehdyillä väli-isäntien tar-tutuskokeilla.

Sienten kyky aiheuttaa tautia vaihteleeTervasroso-sienten taudinaiheutta-miskyky vaihtelee sekä sienipopulaa-tioiden sisällä että niiden välillä. Sa-

15


15

Juha

Kai

tera

Met

la: E

ila T

illman

-Sut

ela TORJUNTAKEINOT valitaan

tautityypin mukaan

Met

la/J

uha

Kai

tera

massa sienipopulaatiossa voi olla al-kuperiä, jotka tarttuvat herkemmin kuin toiset alkuperät.

Tartutuskokeissa eteläsuomalai-set käärmeenpistonyrtin kautta le-viävät itiöalkuperät aiheuttivat ter-vasrosoa vain käärmeenpistonyrtillä, mutta eivät eri maitikkalajeilla. Sen sijaan pohjoissuomalaiset maitikoi-den kautta leviävät itiöalkuperät ai-heuttivat kokeissa tautia maitikoil-la, käärmeenpistonyrtillä ja eri pio-nilajeilla. Vastaavissa tuhometsiköis-sä Pohjois-Suomessa tervasroso tar-tutti luonnossa yleisesti metsämaiti-koita ja vähäisessä määrin myös kan-gasmaitikoita.

Männyn tartutuskokeissa eräät pohjoissuomalaiset sienialkuperät ovat osoittautuneet taudinaiheutta-miskyvyltään voimakkaammiksi kuin eteläsuomalaiset sienialkuperät. Esi-merkiksi Pudasjärveltä kerätyt itiöt tartuttivat voimakkaammin mäntyjä kuin vastaavat eteläsuomalaiset sie-nialkuperät. Lisätietoja:

Tutkija Juha Kaitera, Metla/Muhos

Puh. 010 211 3773

[email protected]

M ännystä mäntyyn leviävää ter-vasrosoa torjutaan parhaiten

poistamalla sairaat puut. Uudet tar-tunnat saadaan tehokkaasti vähennet-tyä riittävän usein tapahtuvalla tauti-metsikön seurannalla ja sairaiden pui-den poistolla. Jos tautisten puiden poisto lykkääntyy kymmeniin vuosiin, epidemia voi laajeta. Tällöin yksittäis-ten puiden poisto ei enää riitä.

Väli-isäntien kautta leviävän ter-vasroson torjuminen on hankalam-paa. Siinä vaiheessa, kun tauti on tap-panut puun oksan, sienen itiöinti on jo tapahtunut. Tällöin yksittäisen puun poisto ei vähennä merkittävästi sienen leviämistä.

Väli-isännästä mäntyyn tarttunut tauti voi myös puhjeta vasta vuosien

kuluttua varsinaisesta tartunnasta. Jos puuhun tarttunut tauti on männyssä piilevänä, puun poistolla estetään uu-det tartunnat, mutta ongelmana on tietysti tautia kantavan puun tunnis-taminen.

Sairaita puita ei kannata jättää siemenpuiksiTervarosometsiköiden uudistamises-sa pitäisi kiinnittää huomiota ympä-röivien metsien, myös kuusikoiden, tautisuuteen. Tauti voi levitä ympä-ristöstä takaisin uudistettuun metsik-köön ja muuttua krooniseksi.

Männystä mäntyyn leviävän ter-vasroson sairastuttamia puita ei kan-nata jättää siemenpuiksi, sillä ter-vasrosoalttius on periytyvää. Vaik-

ka nuoret männyntaimet ovat hy-vin vastustuskykyisiä tervasrosolle, niiden taudinalttius voi ilmetä myö-hemmin.

Eri alkuperää olevat männyt sietä-vät tervasrosoaltistusta hyvin eri ta-valla. Osa männyistä säilyy aina ilman tervasrosotartuntoja, vaikka ne olisi-vat pitkän aikaa itiöaltistuksessa. Hy-vin tautia kestäviä terveitä puita kan-nattaisi jättää siemenpuiksi.

Jos pintakasvillisuutta ja puustoa harvennetaan, pienilmastolliset tuu-liolosuhteet paranevat. Tällöin itiö-levintä väli-isännistä mäntyyn voi te-hostua. Harvennus voi niinikään pa-rantaa valo-olosuhteita pintakasvil-lisuudessa, mistä etenkin maitikat hyötyvät.


Monen hautausmaan puusto on harventamatonta, yli-ikäistä ja tervasroson pahasti vaivaamaa. Näin on myös Muhoksen hautausmaalla, jossa taudin vaivaamat puut on merkitty keltaisella nauhalla, kertoo tutkija Juha Kaitera.

Tervasroson esiintyminen Pohjois-FennoskandiassaAivan ensimmäisissä valtakunnan met-sien inventoinneissa (VMI) tervasro-soa ei arvioitu, joten pitkäaikaista tau-din seurantaa ei ole. Tiedetään kui-tenkin, että merkittäviä tervasrosoe-pidemioita on raportoitu eri puolilla Skandinaviaa jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla.

Viimeisten tutkimusten mukaan tervasrosoa esiintyy Ruotsissa laajal-ti koko Norrbottenin ja Västerbotte-nin alueilla. Suomessa tuhot keskitty-vät pohjoiseen ja metsämaitikan rehe-ville kasvupaikoille.

Maitikoista leviävää tervasrosoa on tavattu nuorissa männiköissä eten-kin Länsi-Lapissa. Pahasti sairaita tä-män tervasrosotyypin vaivaamia nuo-ria tuhomänniköitä ei ole toistaiseksi löydetty Oulun läänistä tai sen etelä-puolelta. Sientä esiintyy kuitenkin mai-tikoilla Oulun ympäristössä ja läänin itäosissa, joten sen aiheuttamat epide-miat saattavat yleistyä.

Oulun läänissä merkittäviä män-nystä mäntyyn leviävän tervasroson ai-heuttamia tuhokeskittymiä on muun muassa Ahmaksella, Pudasjärvellä ja Oulun läänin itäosissa.

Pohjois-Ruotsissa 2000-luvulla ha-vaittu tervasrosoepidemia jatkuu voi-makkaana ja kohdistuu etenkin alle 30-vuotiaisiin viljelymänniköihin. Alus-tavat tutkimustulokset viittaavat vä-li-isäntäkasvia vaihtavan tervasroson aiheuttavan epidemiat. Tuho on ylei-sempää rehevillä kuin kuivilla kasvupai-koilla ja lisääntyy metsämaitikan mää-rän lisääntyessä tuhoalueella.

Etelä-Suomessa kuvattiin 1900-lu-vulla niin sanottu lentävä tervasroso, jossa männyt kuolivat hyvin nopeasti. Paikallinen tervasrosoepidemia havait-tiin Etelä-Suomessa myös 2000-luvun alussa, jolloin käärmeenpistonyrtit toi-mivat väli-isäntäkasveina.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset kahdensuuntaisiaIlmastonmuutoksen arvioidaan nos-tavan kasvukauden keskilämpötilaa ja myös pidentävän kasvukautta, aikaista-van kevään alkamista ja äärevöittävän kasvukauden lämpötila- ja kosteusolo-suhteita.

Kasvukauden keskilämpötilan ko-hoaminen lisää puiden kasvua, mi-kä saattaa vauhdittaa tervasrososien-ten kasvua männyn solukoissa. Se voi jouduttaa tartunnan saaneiden oksien kuolemista sekä aikaistaa ja voimistaa sienen itiöintiä. Toisaalta hyvät kasvu-olosuhteet lisäävät männyn puolustus-kykyä ja puolustusreaktioita, mikä voi hidastaa taudin etenemistä.

Kasvukauden pidentyessä maiti-koiden kausimuuntelu voi kasvaa, sie-nen itiötuotanto väli-isännillä lisääntyä ja leviämisaika pidentyä, mikä voi lisä-tä männyn tartuntoja etenkin Pohjois-Suomessa. Toisaalta pitkät hellejaksot itiöinnin aikana saattavat haitata sie-nen kasvua ja itiöintiä väli-isännillä, jol-loin sienen elinkierto saattaa häiriin-tyä. Se voi lisätä vuosien välistä vaih-telua epidemioissa. Silloin on mahdol-lista, että tautia esiintyy merkittävästi vain yksittäisinä vuosina (ns. epidemia-aallot) pidemmän ajanjakson aikana.

Tällä hetkellä Pohjois-Suomen ter-vasrosotuhoalueella tapahtuu jatku-vasti uutta männyn tartuntaa, kun taas Etelä-Suomessa tartunta on vähäistä helteisinä kesinä.

Met

la/E

ila T

illm

an-S

utel

a

17


Lokakuun vieras

Yhteenliittymä rakentaa tulevaisuuden toimintatapaa

Met

la/E

ssi P

uran

en


Yhteenliittymä rakentaa tulevaisuuden toimintatapaa

S ektoritutkimukseen kohdistuvat samat kehittämispaineet, jotka myllertävät julkista hallintoa lai-

dasta laitaan. Meidän on edelleen pal-veltava yhteiskuntaa suurten ajan-kohtaisten ongelmien ratkaisemisek-si, mutta se on tehtävä entistä tehok-kaammin ja on hankkiuduttava hoi-kemmaksi.

Muutamissa työryhmä- ja selvitys-miesraporteissa on vaadittu erityises-ti maa- ja metsätalousministeriön hal-linnonalan sektoritutkimuksen kehit-tämistä. Hallinnonalalla toimii viisi tut-kimuslaitosta, jotka käyttävät paljon taloudellisia voimavaroja. Haaste on otettu vastaan. Uudistuksia ryhdyt-tiin suunnittelemaan tutkimuslaitosten kesken pari vuotta sitten. Lähtökoh-ta oli, että parannamme palveluamme yhteiskunnalle ja järkiperäistämme toi-mintaamme niin, että ajan myötä myös vaadittavat säästöt toteutuvat ydintoi-mintojemme vaarantumatta.

Aluksi valmistui MMM:n hallin-nonalalla hahmotelma Pro luonnonva-rat -konsortiosta. Nopeasti kuitenkin ilmeni, että monet laaja-alaiset tutki-mus- ja asiantuntijuuskysymykset oli-vat vahvasti kytkeytyneitä ympäris-töministeriön hallinnonalaan ja sen alaisen Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n toimikenttään. Viime vuoden syksyllä MMM ja YM tekivätkin yhteis-työsopimuksen ja nyt Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliitty-mää on rakennettu vajaan vuoden päi-vät. Sen ytimen muodostavat Elintarvi-keturvallisuusvirasto Evira, Geodeet-tinen laitos, Maa- ja elintarviketalou-den tutkimuskeskus MTT, Metsäntut-kimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalo-uden tutkimuslaitos RKTL sekä Suo-men ympäristökeskus SYKE. Ministeri-öiden virkamiehiltä ja poliittiselta joh-dolta on saatu täysi tuki.

Kokonaisuus on jo hahmottunut pitkälle ja saavutettavissa olevat hyö-dyt käyneet ilmeisiksi.

Tutkimuslaitokset hyödyttävät yh-teiskuntaa asiantuntemuksella, jo-ka perustuu omaan ja muiden teke-mään tutkimukseen sekä tiedon jalos-tamiseen koulutuksen ja kokemuksen pohjalta. Yhteiskunnallisilla päätöksil-lä on yleensä moninaisia vaikutuksia. Sen vuoksi sektoritutkimuksen uudis-tus ja yhteenliittymä pyrkivät edistä-mään tiedon tuottamista laaja-alaisis-ta, monitieteisistä kokonaisuuksista. Ajatellaanpa esimerkiksi ilmastonmuu-

tokseen, bioenergiaan, Itämereen ja kestävään maankäyttöön liittyviä tie-totarpeita. Tähän haasteeseen vasta-taan parhaiten niin, että asiantuntijat työskentelevät monipuolisina ryhminä hankkeiden alusta aina loppusynteesei-hin asti. Ei niin, että samaan kokonai-suuteen kuuluvat eri tutkimuslaitoksis-ta valmistuneet tulokset ja johtopää-tökset koostaa taho, jolla ei ole tehtä-vään tarvittavaa erityisosaamista – tai vielä pahemmin: monitahoiset syntee-sit jäävät kokonaan tekemättä.

Tutkimusyhteistyön järkevyyden ymmärrämme kaikki – sitähän on pe-rinteisesti tehty paljon. Nykyistä laa-jemmasta tutkimus- ja asiantuntijayh-teistyöstä yhteiskunta saa kuitenkin merkittävän hyödyn. Selvyyden vuok-si lisättäköön, että suu-ri osa tekemästämme työstä jää edelleen vain yhden tutkimuslaitok-sen erityisosaamisen varaan.

Yhteenliittymän toi-nen hyöty saadaan te-kemällä samanlainen ja samankaltainen työ tarkoituksenmukaisil-ta osin yhdessä sekä yhteisin järjestelmin ja toimintatavoin. Loppu-suoritteista samankal-taisia ovat esimerkiksi tilastot ja seurannat. Si-säisissä tukipalveluissa yhteistä löytyy paljon: toimitilojen verkos-to, laboratoriot, tieto-hallinnon järjestelmät, tietovarantojen käyt-tö, osaamisen hallinta, kehittäminen ja monet muut.

Tulevaisuuteen kan-nattaa edetä realisti-sella vauhdilla. Valitet-tavasti yhteenliittymän rakentaminen joudutaan aloittamaan tuottavuusohjelman kurimuksessa – moni järkevä yhdistäminen ja yhden-mukaistaminen vaativat nimittäin aluk-si erityispanostusta ollakseen sitten pitkällä tähtäyksellä tuottavia myös ta-loudellisesti. Olisikin kaukonäköistä käyttää osa tuottavuusohjelman supis-tuksista tulevan tuottavuuden raken-tamiseen.

Luonnonvara- ja ympäristötutki-muksen yhteenliittymän työ on jat-

kuvaa kehittämistä. Tärkeintä on, et-tä yhteenliittymää ryhdytään rakenta-maan yhdessä päätettyyn suuntaan ja edetään määrätietoisesti realistisen as-kelin. Omaehtoisesti suunniteltua on motivoivampaa toteuttaa kuin muual-ta annettua. Yhteenliittymälle on osoi-tettu luottamusta, se luottamus täytyy nyt lunastaa.

Tavoitteena olkoon merkittävä, kansainvälisesti tunnustettu ja tehokas tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatioi-den tiivis verkosto, joka palvelee yh-teiskuntaa innovatiivisesti ja luotetta-vasti monipuolisella luonnonvara- ja ympäristöalojen osaamisellaan!

Eero Helle

FT Eero Helle on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaiitoksen ylijohtaja ja toimii vuonna 2009 Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymän johtoryhmän puheenjohtajana.

19


Lauri Hetemäki

Met

lan

kuva

-ark

isto

Schumpeter ja luova tuho

V aikka prologi sekoittaa faktaa ja fiktiota, tuonee se esiin keskeisiä piirteitä historiamme ajanjaksosta, jota voi-

daan kutsua ”luovaksi tuhoksi”. Luova tuho -käsitteen kehit-ti taloustieteilijä Joseph Schumpeter (1942) kuvaamaan muu-tosta, jossa vanha taloudellinen rakenne häviää uuden pa-remman rakenteen tieltä. Kyseessä on jatkuva evolutionaari-nen prosessi, jonka tehtävänä on ylläpitää kapitalismin elin-

voimaisuutta. Markkinoiden hintakilpailun sijaan se korostaa uusien tuotteiden, teknologioiden, uusien tuo-tantopanoskombinaatioiden ja tuotannon organisoinnin mer-kitystä.

Näyttää siltä, että Suomen metsäalalla on jälleen käynnissä luovan tuhon prosessi. Kenties voimakkaimpana sitten 1800-lu-vun lopun. Tälläkään kertaa se ei koske ainoastaan Suomea. Pitkälti samoista syistä vastaa-vanlainen kehitys on käynnissä myös Ruotsissa ja Pohjois-Ame-rikassa. Tällaiseen tulkintaan voi päätyä tarkastelemalla tilasto-ja metsäsektorin kehityksestä ku-luneen vuosikymmenen aikana ja yhdistämällä havainnot globaali-en markkinoiden muutoksiin sekä eräisiin teknologisiin ja poliittisiin kehityskulkuihin.

Tärkeää on kuitenkin huomata, että luovan tuhon prosessi ei vält-tämättä koske koko metsäalaa vaan erityisesti metsäteollisuutta. Metsä-teollisuuden toimialojenkin välillä on selviä eroja.

Prologi

Eräänä syksyisenä iltana vuonna 1868 ter-vaporvari Mauno Niska teki Oulussa elä-

mänsä tärkeimpiä päätöksiä. Hänen sukunsa oli 1600-luvulta lähtien harjoittanut liiketoimintaa tervanviennillä, mutta nyt Mauno oli uumoillut tämän toiminnan ja aikakauden päättyvän. Näi-hin aatoksiin hän oli herännyt kesäisellä Englan-nin matkallaan, missä oli tapaamassa paikallisia laivanvarustajia. He olivat kertoneet, kuinka uu-den teknologian avulla rakennetaan aiempaa kes-tävämpiä, tehokkaampia ja taloudellisempia rau-talaivoja perinteisten puulaivojen sijasta.

Myös metsien arvonmuodostuksessa oli käyn-nissä muutos. Tuottavammat metsänkäyttömuo-dot kuten puunhakkuu sahatavarantuotantoon näyttivät syrjäyttävän metsien käyttöä tervan-polttoon. Liikematkoillaan Mauno oli myös tu-tustunut Tampereella vuori-insinööri Knut Ides-tamiin ja apteekkari Gustaf Serlachiukseen. He olivat kertoneet, kuinka puu tulisi väistämättä syrjäyttämään lumpun paperintuotannossa ylei-sistä vastaväitteistä huolimatta. Idestam oli jo ra-kentanut puuhiomon Tammerkoskelle ja Serla-chius aikoi rakentaa sellaisen Mänttään. Niinpä tänä syksyisenä iltana Mauno päätti luopua ter-vanviennistä ja sijoittaa varansa puuhiomoon ja sahaan.

Kun Mauno sitten heikon terveytensä takia vuonna 1888 siirsi liiketoimintansa pojalleen, saattoi hän tehdä tä-män tyytyväisenä it-seensä. Puuhiomo ja saha olivat osoittautu-neet kasvavaksi liike-toiminnaksi. Hän olisi hyvin saattanut pää-tyä toisenlaiseenkin ratkaisuun, kuten lii-keystävänsä Sven Ny-lander. Nylander oli sitkeästi uskonut ter-vanvientiin, kunnes oli muutama vuosi sitten ajautunut kon-kurssiin alan jatku-vien talousvaike-uksien myötä. Vain muutama vuosi ta-kaperin harva kui-tenkaan uskoi täl-laiseen kehityk-seen. Niin merkit-tävä ja menestyk-sekäs oli tervan-viennin historia ollut sukupolvesta toiseen.

Metsäalan luova tuho


Johtopäätös on, että metsäteollisuuden suhteellinen ta-loudellinen merkitys Suomen kansantaloudessa on pienen-tynyt merkittävästi kuluneen vuosikymmenen aikana. Toki metsäteollisuuden tuotantoon kytkeytyvän metsätalouden ja metsäklusterin ottaminen mukaan tarkasteluun antaisi met-säsektorin kansantaloudellisista vaikutuksista vähintään ker-taluokkaa merkittävämmän kuvan kuin sivun 23 taulukon luvut. Tässä tarkastelussa ne on kuitenkin jätetty pois, koska tämä on luovan tuhon käsitteen näkökulmasta tärkeää. Täl-lä tarkoitan seuraavaa.

Uudet mahdollisuudet

Tervantuotanto loi vaurautta paitsi tervan valmistajille myös metsänomistajille, metsätyöntekijöille, tervatynnyreiden val-mistajille ja tervan kuljettajille eli lyhyesti koko ”tervakluste-rille”. Kun kehitys sitten syrjäytti tervan tarpeen, myös osa tätä klusteria tuhoutui. Esimerkiksi tervatynnyreiden val-mistus loppui. Mutta merkittävälle osalle klusteria muutos ei merkinnyt mahdollisuuksien loppumista. Metsänomistajat, metsissä työtä tekevät ja kauppiaat saattoivat nyt saada elan-tonsa suoraan tai välillisesti uusista metsäteollisuustuotteis-ta. Tervaan liittyvä taloudellinen rakenne tuhoutui, mutta metsäteollisuustuotteiden ympärille luotiin uusi talous. Ke-hitys oli kuin schumpeteriläisestä oppikirjasta.

Myös tällä kertaa paperiteollisuutta koskeva mullistus (tai schumpeterilaisittain ”tuho”) johtaa osin siihen liittyvän klusterin tuhoutumiseen. Mutta merkittävälle osalle nykyistä metsäklusteria uusia mahdollisuuksia voivat tarjota metsäpe-rusteiset uudet energia- ja kemiantuotteet sekä palvelut. Siksi luovan tuhon näkökulmasta on tärkeää erottaa ne taloudelli-set toiminnot, joilla ei enää ole mahdollisuuksia uudessa ra-kenteessa, niistä joilla niitä vielä on.

Toki paperiteollisuudellakin on yhä mahdollisuuksia Suo-messa ja se on tärkeä toimiala monilla paikkakunnilla vielä kymmenen vuoden kuluttuakin. Mutta silloin se on selvästi pienempi toimiala kuin nyt.

Metsäalan luova tuho

Metsäteollisuuden merkitys kansantaloudessa

Vielä vuonna 1990 metsäteollisuuden osuus Suomen vien-nin arvosta oli reilusti yli kolmannes. Toimiala työllisti suoraan 102 000 henkilöä. Nyt luvut ovat enemmän kuin puolittuneet.

Tilastot kertovat, että metsäteollisuuden tuotannon ja viennin reaaliarvot ovat laskeneet viime vuosikymmenen aikana. Merkittävämpiä ovat kuitenkin suhteelliset muu-tokset. Esimerkiksi metsäteollisuuden osuus Suomen vien-nin arvosta on enää noin kuudennes, kansantuotteen ar-vonlisäyksestä vajaat kolme prosenttia sekä koko teollisuu-den työllisyydestä noin 12 prosenttia (kaikkien toimialojen työllisyydestä 2 %). Muutos on ollut nopeaa.

Metsäteollisuuden vientilukuihin kätkeytyy myös eräs toinen merkittävä piirre. Massa- ja paperiteollisuuden tuo-tanto oli vuonna 2008 kolme prosenttia suurempi kuin vuonna 1998, mutta sen reaaliarvo oli runsaan viidennek-sen pienempi. Syynä on paperi- ja kartonkituotteiden reaa-lihintojen lasku; hinnat olivat noin neljänneksen alemmal-la tasolla vuonna 2008. Luvut korostavatkin sitä, että on aiempaa tärkeämpää kohdistaa huomio tuotteiden arvoon kuin määriin. Toisaalta sahatavaran osalta vastaavanlaista rakenteellista muutosta ei ole tapahtunut, eli kehitys myös kohtelee toimialoja osin erilailla.

Metsäteollisuuden työpaikkoja on hävinnyt kuluneen vuosikymmenen aikana lähes saman verran kuin Kuusa-mon tai Uudenkaupungin väkiluku eli 15 481. Pääosa vä-hennyksistä eli 13 308 on tapahtunut massa- ja paperite-ollisuudessa. Vuosikymmen sitten se oli selvästi suurem-pi työllistäjä kuin puutuoteteollisuus, mutta nyt osat ovat vaihtuneet. Todellisuudessa massa- ja paperiteollisuuden tarvitsemat työpaikat eivät kuitenkaan ole vähentyneet ai-van näin paljon, sillä osa työpaikoista on ulkoistettu ja kir-jautuvat nyt muille toimialoille. Puutuoteteollisuudessa jat-kojalostus eli rakennuspuusepäntuotteiden valmistus on jopa lisännyt työpaikkoja runsaat 1 700. Sen sijaan saha-, vaneri- ja levyteollisuudessa työpaikat ovat vähentyneet runsaat 4 000.

Metsäteollisuuden muutosten taustalla on erityisesti kol-me tekijää. Ensinnäkin Suomen kansantalous on monipuo-listunut muiden toimialojen kuten elektroniikkateollisuu-den ja palvelualojen nousun myötä. Se on pienentänyt met-säteollisuuden suhteellista asemaa. Toisaalta 2000-luvul-la voimistunut globalisaatio on tuonut uutta metsäteolli-suuden tuotantoa etenkin halvemman tuotantokustannus-ten maihin ja lisännyt kilpailua. Siksi tuotantokustannuk-siin Suomessa liittyvät rakenteelliset heikkoudet ovat ko-rostuneet.

Merkittävänä osasyynä muutoksiin on teknologinen ke-hitys, aivan kuten rautalaivojen syrjäyttäessä puulaivat. Nyt sähköisen viestintäteknologian kehityksen seuraukse-na painettu viestintä syrjäytyy ja se heijastuu Suomelle tär-keiden paperituotteiden kysyntään ja hintoihin. Toisin kuin vielä joskus esitetään, tämä ei koske vain sanomalehtipa-peria ja Yhdysvaltojen markkinoita, vaan kaikkia paino- ja kirjoituspapereita ja myös Länsi-Euroopan markkinoita.

Edellä kuvatuttujen tekijöiden seurauksena Suomessa si-jaitsevan tuotannon suhteellinen kilpailukyky on heikenty-nyt ja sitä on yritetty parantaa muun muassa sulkemalla ka-pasiteettia varsinkin massa- ja paperiteollisuudessa.

21


11

12

13

14

15

16

11

12

13

14

15

16

1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010

Paperi jakartonki

Massat

milj. t.

On tärkeää kyetä erottamaan sellaiset taloudelliset toiminnot joilla vielä on mahdollisuuksia uudessa rakenteessa niistä, joilla ei mahdollisuuksia enää ole, pohtii erikoistutkija Lauri Hetemäki.

Suomen massa- ja paperiteollisuuden kapasiteetin kehitys 1995 – 2009:I

Metla/Lauri Hetemäki. Kapasiteettiarvot: Pöyry 1995–2008:1; Hetemäki 2008–2009:1

Parhaillaan elämme metsäalalla vaihetta, jossa näem-me vasta luova tuho prosessin kielteiset vaikutukset. Sen sijaan myönteiset vaikutukset eli uuden taloudellisen toi-minnan luominen pääosin vasta orastavat erilaisina mah-dollisuuksina.

Metsäbiojalostamot, jotka tuottavat vaikkapa biodiese-liä sellu-paperitehdas-integraatin yhteydessä, voivat olla todellisuutta jo muutamien vuosien kuluttua. Puuhun pe-rustuvassa energiatuotannossa ja kemiantuotteissa ylipää-tään näyttää olevan merkittäviä mahdollisuuksia tuotan-non kasvattamiseen. Osa tästä tulee perustumaan uuden-laisen teknologian hyödyntämiseen, osa uusiin tuotanto-panoskombinaatioihin. Ensin mainittu voi tarkoittaa esi-merkiksi synteesikaasutuslaitoksia ja jälkimmäinen yhdys-kuntien voimalaitoksissa hiilen korvaamista puulla.

Merkittävää on sekin, että osa puunjalostuksesta ei kohtaa samantyyppistä teknologiaan liittyvää rakenteel-lista "tuhoa" kuin paperiteollisuus. Pakkaus- ja puutuo-teteollisuudessa sitä ei ole näköpiirissä. Ilmastonmuu-tos todennäköisesti jopa tuo puutuoteteollisuudelle lisää nostetta. Mutta näilläkään aloilla Suomessa tuotetun ta-varan vahvuus ei ole halpojen tuotantokustannusten tuo-massa hintakilpailukyvyssä. Avainkysymys onkin, miten liiketoimintamalleja ja tuotteisiin liittyviä palveluita ke-hittämällä tuotteiden hinnoitteluvoimaa voidaan kasvat-taa? − Miten tehdään ikeat?

Suomen metsäalan luovan tuhon prosessi voi myös johtaa talouden rakenteeseen, jossa metsämme tuovat vaurautta yhä lisääntyvässä määrin palveluiden kautta ja vähemmässä määrin puunjalostamisen kautta. Tähän viit-taa viimeaikainen kehitys. Vaikka puunjalostusta on siir-

retty ulkomaille, siihen liittyvä T&K -työ, suunnittelu ja palvelut ovat saattaneet jäädä kotimaahan.

Toisaalta metsiin liittyvien matkailu- ja virkistyspalve-lujen kysynnän arvioidaan Euroopassa ja kotimaassa kas-vavan selvästi voimakkaammin kuin metsäteollisuustuot-teiden kysyntä päämarkkinoillamme. Mikäli sivun 23 tau-lukon kaltainen vertailu tehtäisiin matkailu- ja virkistys-palveluihin liittyvän taloudellisen toiminnan merkitykses-tä Suomessa, se osoittaisi niiden olevan selvässä kasvussa. Toki ne ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan edelleen selvästi pienempiä kuin metsäteollisuus. Mutta niin oli metsäteolli-suuskin alkutaipaleellaan pientä.


Metsäteollisuuden tuotannon bruttoarvo (reaalinen, deflaattori tukkuhintaind., mrd. eur)

Osuus teollisuuden bruttoarvosta (%)

Metsäteollisuuden viennin arvo (reaalinen, deflaattori tukkuhintaind., mrd. eur)

Metsäteollisuuden viennin arvon osuus Suomen viennin arvosta (%)

Metsäteollisuuden arvolisäyksen osuus BKT:n arvonlisäyksestä (%) Metsäteollisuuden työllisyys (palkattu henkilöstö)

Osuus koko teollisuuden työllisyydestä (%)Osuus kaikkien toimialojen työllisyydestä (%)

Massan, paperin ja paperituotteiden valmistus

Sahatavaran ja puutuotteiden valmistus

1998

22,522

21,1

14,241

29,3

5,6

65 872

15,13

38 227

27 645

2008

20,398

14,3

11,388

17,4

2,9

50 391

12,1 2

24 919

25 472

Metsäteollisuuden merkitys kansantaloudessa 1998 ja 2008

Metla/Lauri Hetemäki. Kapasiteettiarvot: Pöyry 1995–2008:1; Hetemäki 2008–2009:1

Tiedot: Tilastokeskus, teollisuuden alue- ja toimialatilasto. 2008 osalta ennakkotietoja.

Miten luovia luovassa tuhossa?

Luovan tuhon alkuvaihe on hankalaa aikaa kai-kille toimijoille. Metsäteollisuus miettii miten par-haiten selviytyä muutosvaiheen yli. Metsänomis-tajat ovat epävarmoja tulevasta. Heillä ei ole mah-dollisuutta siirtää toimintojaan (metsiään) ulko-maille. Poliitikot ja virkamiehet valmistelevat pää-töksiä epävarmuuden vallitessa. Miten tässä tilan-teessa luovitaan luovan tuhon läpi menestyksek-käästi? Mitä Schumpeter tekisi?

Schumpeterin ajatus, että luova tuho on erot-tamaton osa kapitalismin perusolemusta joh-taa luontevasti politiikkaan, jossa vältetään julki-sen vallan puuttumista kehitykseen. Schumpete-rin ajattelu ei ollut kuitenkaan aivan näin yksioi-koista. Schumpeter (1942) kannatti investointi-en tuoton turvaavia julkisen vallan toimenpiteitä, vaikka suhtautuikin epäillen julkisen vallan ky-kyyn ohjata kansantaloutta. Avainkysymys, jon-ka Schumpeter saattaisi esittää Suomen metsäalan nykytilanteessa, voisi olla: Miten tukea metsäteol-lisuuden nykytuotantoa niin, että samanaikaisesti ei estetä tai hidasteta väistämätöntä uudistumista, jota myös tulisi tukea? Tämän kysymyksen kanssa hallituskin varmaan parhaillaan painiskelee.

Luovan tuhon keskeisiin piirteisiin kuuluu, että siinä on häviäjiä ja voittajia. Tässä tilanteessa poli-tiikalla pitää pyrkiä ehkäisemään ja lieventämään haittavaikutuksia. Tarvitaan esimerkiksi tukia uu-delleen työllistämiseen ja starttirahaa yritysten perustamiseen. Samalla on pyrittävä kiihdyttä-mään uuden luomista esimerkiksi tukemalla uusia riskipi-toisia kasvualoja. Itse kehityksen suuntaa politiikalla tus-kin voidaan muuttaa, korkeintaan sitä voidaan hidastaa.

Toistaiseksi metsä- ja elinkeinopolitiikan painopiste näyttää olleen enemmän kehityksen hidastamisessa kuin uuden luomisessa. Resursseja ja toimia on kohdistettu sel-västi enemmän puun tarjontaan liittyviin toimenpiteisiin ja liikenneinfrastruktuurikysymyksiin, kuin uusien liike-toimintamallien, palveluiden sekä kysyntäpuolen tekijöi-den vahvistamiseen. Politiikka ei myöskään ole vielä riit-tävästi panostanut metsäalan monipuolistamiseen, vaikka tämä onkin todettu tärkeäksi.

Tilanne on osin ymmärrettävä. Luovan tuhon tuomat haittavaikutukset metsäalalle ovat jo kaikkien nähtävissä ja laman haittavaikutusten lievittäminen on tärkeää. Sen sijaan uudistumista edesauttavat toimet edellyttävät tyy-pillisesti pitkäkestoisia toimia, joiden vaikutukset näky-vät vasta useiden vuosien kuluttua. Niiden poliittinen pää-oma ei ole vielä lunastettavissa vuoden 2011 eduskunta-vaaleissa.

Tässä tilanteessa olisi kuitenkin erityisen tärkeää ryhtyä jo uudistuksia tukeviin toimiin. Tarvitaan valmiutta radi-kaalistikin muuttaa aiemmin sovittuja ohjelmia ja strategi-oita, jos niiden tarjoamat lääkkeet on määrätty jo vanhen-tuneen diagnoosin perusteella. Se vaatii poliitikoilta ja vir-kamiehiltä erityistä sitkeyttä ja rohkeutta. Helpompaa olisi jatkaa entiseen malliin ja olla altistumatta metsäalan etu-ryhmien voimakkaalle vastustukselle. Sillä sitä uudistukset aina väistämättä herättävät.

Epilogi

”Näennäisesti kaukaisten historiallisten prosessien nosta-minen esille voi palvella tulevaisuuteen tähtäävää inhimil-listä toimintaa”, historioitsija Markku Kuisma toteaa Suo-men metsäteollisuuden historiikissaan (Kuisma 1993, s. 22). Suomen metsäalan 1860-luvun kehityksessä ja luovan tuhon monissa yhteyksissä koetellussa historiassa on paljon piirtei-tä, jotka muistuttavat meidän aikaamme. Siksi ne voivat aut-taa tarkastelemaan käynnissä olevaa metsäalan rakennemuu-tosta uudesta perspektiivistä. Ne jäsentävät muutosta osa-na talouden rakenteiden yleisempää toistuvaa kehityskulkua. Ne myös valavat uskoa ja optimismia: vaikeat ajat ovat aina luoneet uutta elinvoimaa ja parempaa huomista!

Joseph Schumpeter (1883−1950) oli itävaltalais-yhdysvalta-lainen taloustieteilijä, joka toimi uransa aikana professorina Itävallassa, Saksassa ja USA:ssa Harvardin yliopistossa. Hän oli myös lyhyen aikaa Itävallan valtiovarainministeri ja Wie-niläisen pankin presidentti.

Luovan tuhon prosessista (saksaksi “schöpferische zerstö-rung”, englanniksi “creative destruction”) Schumpeter kir-jotti teoksessa Schumpeter, J. (1942). Capitalism, Socialism, and Democracy. New York: Harper. Tiede & Edistys –lehti julkaisi tänä vuonna (no. 1/09) Schumpeteristä teemanume-ron. Lehti sisältää myös suomennettuna edellä mainitun kir-jan seitsemännen kappaleen ”Luovan tuhon prosessi”. Kuisma, M. (1993). Metsäteollisuuden maa. Suomi metsät ja kansain-välinen järjestelmä 1620–1920. Suomalainen Kirjallisuuden Seura.

23


Koonnut: Marjatta Joutsimäki

Koululaiskysymyksiä Espoon Järvenperän yläasteen 8. luokalta

K: Mistä valkoisen kärpässienen myrkky syntyy? Mitä sille ta-

pahtuu kun sieni hajoaa? Tuleeko sie-nen kohdalla oleva heinä niin myrkylli-seksi että sitä syövä eläin kuolee, kun sieni hajoaa?

V: Sienen itiöemä on maanpinnal-la näkyvä osa sienestä. Sienen

rihmasto elää humuksessa ja tuottaa kasvukauden aikana itiöemiä suosiollis-ten olosuhteitten vallitessa, mutta itiö-emiä ei muodostu läheskään joka vuo-si samoille paikoille. Valkokärpässienen oman aineenvaihdunnan tuloksena syn-tyy ihmiselle haitallisia aineita tai yhdis-teitä. Valkokärpässieni voi olla yleinen, kuten tänä vuonna ja parina seuraavana vuonna sitä ei tapaa ollenkaan samal-ta kasvupaikalta. Valkokärpässienessä

on syklopeptideihin kuuluvia solu-myrkkyjä. Amatoksiineja tun-

netaan yhdeksän, fallotok-siineja ja virotoksiineja seitsemän.

Sienirihmaston kas-vaessa ja siitä muodos-

tuneesta itöemästä so-lumyrkkyjä voi määrittää.

Myrkyt ovat sitoutuneena val-kokärpässienen itiömaltoon, mikä

on valkoista kauttaaltaan. Myrkyt eivät haihdu tai vähene normaalissa ruuan-laitossa tai sieniä väljässäkään vedessä keitettäessä. Kun sieni vanhuuttaan ha-joaa, myös myrkyt hajoavat luonnossa monien bakteerien ja maaperäeläinten toimesta. Myrkky ei sitoudu uudestaan kasvupaikan heiniin tai sammaliin. Eläi-met sietävät myrkkyä eri tavalla riippu-en niiden ruuansulatusmekanismeista. Sienisääskien toukat ja etanat syövät valkokärpässienen valkoista maltoa, ei-vätkä ne kuole maltoa syötyään.

Valkokärpässienen vaikutukset koh-distuvat ruoansulatuselimistöön, mak-saan ja munuaisiin. Myrkytys vaatii aina sairaalahoitoa.

Tutkija Kauko Salo, Metla/Joensuu

K: Mistä johtuu, että puista putoavat lehdet muuttuvat maassa

keltaisesta ruskeiksi? Miksi vihreinä putoavat lehdet eivät ensin kellastu, vaan muuttuvat suoraan ruskeiksi?

malaisittain vaikka saunavihtaefektiksi. Saunavihdassahan koivun lehdet ovat vie-lä vihreitä. Koivun lehdet eivät tipahda, koska ne ovat keskikesällä tiukasti oksis-sa kiinni. Kun kuivuminen tapahtuu no-peasti, irtautumisvyöhykettä ei ennä-tä muodostuakaan. Lehdet kuolevat vih-reinä.

Erikoistutkija Elina Vapaavuori, Metla/Suonenjoki

V: Lehtien vanheneminen tapah-tuu luonnossa ’ohjelmoidusti’.

Tällöin viherhiukkasissa toimiva klo-rofylli eli lehtivihreä hajotetaan asteit-tain. Hajoamistuotteiden valonsidon-taja heijastusominaisuudet muuttuvat ja häviävät, ja ne muuttuvat lopulta vä-rittömiksi. Tärkeät aineosat, typpiyh-disteet ja magnesium, otetaan talteen ja kuljetetaan varastosolukoihin. Puu-vartisissa kasveissa tällaisia kasvinosia ovat runko, oksat ja juuristo.

Kun klorofylli on hajotettu, lehdis-sä olevat muut väriaineet, karotenoidit ja antosyaanit, tulevat näkyviin ja leh-det muuttuvat keltaisiksi, oranssinväri-siksi tai punaisiksi. Syksyllä maahan pu-donneiden syysvärin saaneiden lehtien maatuminen käynnistyy nopeasti eri-laisten maaperässä toimivien mikro-organismien vaikutuksesta. Kosteus, syksyn sateet ja lämpimät olosuhteet nopeuttavat hajoamista. Solujen sisällä

olevat aineet, mm. vä-riaineet, hajotetaan en-sin, ja viimeiseksi jäävät hitaammin maatuvat so-luseinät. Prosessissa leh-det muuttuvat siten kel-taisista ruskeiksi ja sitten soluseinien ja johtosolukoi-den muodostamiksi ’luuran-goiksi’, jotka myös lopulta ha-joavat maaperäeliöiden toimesta.

Mitä sitten tapahtuu, kun lehti pu-toaa vihreänä maahan? Yleensä käy niin, että vihreänä putoava lehti on vielä hyvinkin toimintakuntoinen, sen ilmaraot ovat auki ja se siis haihduttaa tehokkaasti. Haihtumisen seuraukse-na lehti kuivuu niin nopeasti, että nor-maalit vanhenemisprosessit eivät ennä-tä käynnistyä lehdessä. Klorofyllin ha-joaminen ei siis etene sellaiseen vai-heeseen, jossa hajoamistuotteet ovat värittömiä. Tätä voitaisiin kutsua suo-


Kysymyksiä voi lähettää:Metsäntutkimus-lehti, PL 18, 01301 Vantaatai [email protected]

Miksi bilsaa pitää opiskella koulussa?

V: Onpa tärkeä kysymys! Meidän pitää ymmärtää että ihminen toisenvaraisena (eli heterotrofisena) eliönä

on täydellisesti riippuvainen muista eliöistä, toisin kuin esi-merkiksi kasvit, jotka eivät tarvitse ihmistä elääkseen vaan hommaavat ravintonsa auringosta ja maasta. Biologiassahan opiskellaan ainevirtoja, yhteyttämistä, eliölajien välisiä vuo-rovaikutussuhteita yms. luonnon "toimintaan" liittyviä asi-oista, joista me ihmiset olemme riippuvaisia. Lisäksi biologi-assa opiskellaan miten ihminen itsessään toimii; verenkier-to, hengitys, ravinteiden imeytyminen, lisääntyminen; kaikki varsin tärkeitä ja tarpeellista tietoa itse kullekin. Biologista tietoa tarvitaan mm. lääketieteessä, maa- ja metsätieteessä, riista- ja kalabiologiassa sekä ympäristönsuojelussa.

Kaikki suuret kysymykset, jotka päivittäin kohtaamme mediassa sivuavat esim. ilmasto- ja ympäristökysymyksiä. Pitää ymmärtää biologiaa, jotta ymmärtäisi mistä on kysy-mys esim. geenimanipuloidussa ruoassa, kantasolututkimuk-sissa, perinnöllisissä sairauksissa, luonnon monimuotoisuu-dessa, lajien kehityksessä, lajien kuolemisessa sukupuuttoon jne. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Jotta ymmärtäisi näis-tä käytävää keskustelua ja kirjoittelua, ja voisi itsekin siihen osallistua, täytyy tietty perustietämys biologiasta olla.

Tutkija Hannamari Potila ja erikoistutkija Tytti Sarjala, Metla/Parkano

Kun metsä kaadetaan, miksi sinne jätetään kuitenkin puita pystyyn?

V: Säästöpuita jätetään luonnon monimuotoisuuden ja metsämaiseman suojelemiseksi. Säästöpuiksi vali-

taan sellaisia puita, joita ei uudistettavassa metsässä pitkään aikaan muuten olisi tarjolla niissä elävien lajien elinympäris-töiksi. Vanhat suuret puut, eri lajien lehtipuut, vikaiset ja jo hieman lahoa sisältävät puut ja kolopuut ovat arvokkaita elin-ympäristöjä ja samalla maiseman kaunistuksia. Osa säästö-puista voi kuolla tai kaatua melko piankin, mutta eivät suin-kaan muutu hyödyttömiksi. Lahopuu on nimittäin yksi luon-nonmetsissä runsas elementti, josta hyvin hoidetuissa talous-metsissämme on pulaa elinympäristönä.

Tutkija Sauli Valkonen, Metla/Vantaa

K: Mistä tiedetään että marjasadosta jää metsiin mä-tänemään joku määrä, esimerkiksi 70 prosenttia?

V: Metsäntutkimuslaitos tutkii mustikan, puolukan ja suomuuraimen sekä tärkeimpien kauppasien-

ten satojen kehittymistä koko Suomessa. Koeruudut si-jaitsevat tutkimusmetsissä ja -soilla, kussakin havaintokoh-teessa on viisi yhden neliömetrin suuruista ruutua. Näil-tä koeruuduilta lasketaan kasvukauden aikana kukat, raa-kileet ja kypsät marjat. Kukinnan perusteella voidaan an-taa ensimmäinen marjasatoennuste jo kesäkuussa koskien mustikan ja suomuuraimen satojen kehittymistä ja myö-hemmin laaditaan tiedotteet muun muassa puolukan ja sie-nisatojen kehittymisestä. Lehdet ja radio välittävät tiedot yleisölle.

Mustikkasato lasketaan vuosittain kypsien marjojen lu-kumäärän perusteella, jolloin tiedetään yhden marjan pai-no. Sadot lasketaan hehtaarille ja määritetään koko valta-kunnan mustikkasato mustikka- ja puolukkatyypin koko-naispinta-alan mukaan.

Kyselytutkimusten perusteella on selvitetty, kuinka paljon ihmiset keskimäärin poimivat mustikoita ja puolu-koita. Lasketusta biologisesta sadosta vähennetään poi-mittujen marjojen määrä ja saadaan se sadon osa, mikä jää mätänemään metsiin.

Tärkeimmät marjalajit eivät kuitenkaan mätäne metsiin, sillä lähes kaikki metsissä asustavat nisäk-käät ja kaikki kanalinnut syövät luonnonmarjo-ja. Karhu voi syödä vuo-rokaudessa 20 litraa mustikoita. Mustik-ka onkin metsän tärkeimpiä kasveja, sillä monet eläimet käyttävät mustikan marjo-ja ravintonaan. Poimitut ja kauppaan myy-dyt marjamäärät vaihtelevat hyvien ja huonojen marjavuosien mu-kaan. Keskimäärin biologisesta sadosta poimitaan mustikoi-ta ja puolukoita vain noin 10 % ja siten noin 90 % jää metsiin eläinten ravinnoksi ja osa arvokkaasta ravinnosta jää ha-joamaan metsiin ja siten ravintokierron osaksi.

Tutkija Kauko Salo, Metla/Joensuu

Marja- ja sienisatotiedotteet Metlan internet-sivuilta, www.metla.fi/metinfo/monikaytto/marjasieni

25


25

Muhoksen yksikkö 40 vuotta

Sinikka Jortikka

40M

etla

/Kal

ervo

Kyl

män

en

Muhoksen yksikkö aloitti toimintansa turvemaiden puuntuotannon, hieskoivikoiden kasvattamisen ja kangasmaiden metsien hoidon haasteiden parissa. Alkujaan kahden tutkijan asema on laajentunut 13 tutkijan yksiköksi, joka tunnetaan myös merkittävästä ympäristöntutkimuksesta.


Muhoksen yksikön johtaja Eero Kubin pitää tärkeä-nä hyviä yhteyksiä sekä elinkeinoelämään että tie-demaailmaan.


"Muhoksen yksikkö on tehnyt ansiokasta työtä selvittäessään

turvemaiden ravinnetaloutta ja lannoituksen

vaikutuksia, ja tuloksia on sovellettu suoraan

käytäntöön."

Met

la/K

aler

vo K

ylm

änen

Y ksikköä vuodesta 1994 joh-tanut Eero Kubin on vai-kean tehtävän edessä miet-

tiessään, mitkä ovat yksikön merkit-tävimmät saavutukset. Niin paljon tärkeää on tehty vuosikymmenien aikana, että mitään ei haluaisi jättää mainit-sematta.

– Turvemaiden puuntuotantoon ja ra-vinnetalouteen liitty-vä tutkimus on ollut merkittävää myös val-takunnallisesti. Kan-sainvälisesti yksikkö tunnetaan etenkin ym-päristöntutkimuksesta, johon lukeu-tuvat raskasmetallitutkimus ja feno-loginen tutkimus. Lisäksi tärkeä saa-vutus on ollut tutkimusnäytteiden säilyttämistä varten perustettu ym-päristönäytepankki, Kubin sanoo.

Yksikkö on tehnyt paljon työ-tä myös hyvien yhteyksien luomisek-si etenkin alueella toimiviin metsä-organisaatioihin, Oulun yliopistoon

ja kansainväliseen tiede-maailmaan.

– Olen ollut raken-tamassa yliopistoyhteis-työtä yli 30 vuotta. Vah-vinta se on biologian, maantieteen ja kemian laitosten sekä Oulangan tutkimusaseman kanssa, Kubin kertoo.

– Oulun yliopistos-sa ei ole metsätieteel-listä tiedekuntaa, mut-ta siellä on vahvaa luon-

nontieteellistä tutkimusta, ja yliopis-tossa on suhtauduttu avarakatseises-ti metsiin liittyviin tutkimusaiheisiin. Siementen ekomorfologiaan ja met-sägenetiikkaan liittyvä osaaminen on saanut paljon kansainvälistä arvostus-

ta ja on hyvä esimerkki metsäntutki-muksen, teknologian ja biologian tut-kimuksen yhdistämisen tuloksellisuu-desta, Kubin sanoo.

Turvemaat tuottavat yhä enemmän puutaPohjois-Pohjanmaan ja Kainuun hak-kuukertymästä lähes puolet saadaan turvemailta, ja turvemaiden puuva-ranto on kasvussa.

– Se on seurausta hyvästä met-sänhoidosta, johon on tarvittu myös metsäntutkimuksen apua. Muhoksen yksikkö on tehnyt ansiokasta työtä selvittäessään turvemaiden ravinne-taloutta ja lannoituksen vaikutuksia, ja tuloksia on sovellettu suoraan käy-täntöön, johtaja Niilo Piisilä Poh-jois-Pohjanmaan metsäkeskukses-ta sanoo.

Piisilä kertoo, että 1990-luvun al-kupuolella Muhoksen yksikkö laa-ti hieskoivikoiden kasvatus- ja har-

27


vennusmallit, jotka olivat todella tar-peen, sillä uudisojituksen jälkeen re-heville turvemaille kehittyi monesti hieskoivikoita.

Hieskoivikoiden alle on usein kas-vanut luontaisesti alikasvoskuusikoi-ta. Alikasvosten käsittelyyn Metlan tutkimus on tuottanut hyvät ohjeet. Ne löytyvät Alikasvokset metsän uu-distamisessa -kirjasta.

Piisilän mielestä kangasmaiden metsien uudistaminen nimenomaan Pohjois-Suomen näkökulmasta alkaa olla hallinnassa, kiitos Metlan tutki-musten. Esimerkiksi erilaisten maan-muokkaustapojen vaikutus uudista-misen onnistumiseen on aivan oleel-linen tieto. Sovellutukset löytyvät metsänhoitosuosituksista.

Piisilä kiittelee Muhoksen yksik-köä tutkimustulosten välittämises-tä käytännön metsätalouteen. Tulok-sista on kerrottu metsäammattilai-sille suunnatuilla tutkimuspäivillä ja retkeilyillä. Erittäin tärkeää on ollut myös yhteistyö metsänhoitosuositus-ten uudistamisen yhteydessä järjeste-tyissä koulutustilaisuuksissa.

– Meillä on suorat yhteydet tutki-joihin, ja pystymme keskustelemaan metsiin liittyvistä ongelmista välittö-mästi ja edelleen opastamaan metsä-ammattilaisia ja neuvomaan metsän-omistajia, Piisilä lisää.

Ilmansaasteet eivät uhkaa Suomen metsiäMuhoksen yksikkö lähti mukaan ym-päristöntutkimukseen jo 1980-luvul-la, jolloin koko Eurooppaa ravisteli

kysymys ilmansaasteista metsätuho-jen aiheuttajana.

Vuonna 1985 aloitettiin raskas-metallitutkimus, jossa viiden vuoden välein VMI:n koealoilta kerättävistä näytteistä mitataan raskasmetalli- ja typpipitoisuudet.

Tutkimusten perusteella tiede-tään nyt, että ilmansaasteet eivät uh-kaa Suomen metsiä. Raskasmetalli-en pitoisuudet luonnossa ovat vähen-tyneet. Euroopanlaajuiset seurannat jatkuvat edelleen.

Raskasmetallitutkimuksen näyt-teistä puolet käytetään analyyseihin ja puolet talletetaan tulevaisuuden tarpeita varten. Niitä säilytetään Kai-nuuseen rakennetussa Paljakan ym-päristönäytepankissa, jossa ne ovat muuttumattomissa olosuhteissa ja löydettävissä tietokantaan kirjattujen tietojen perusteella.

– Pankissa säilytettävät vanhim-mat näytteet ovat 1950-luvun alus-ta. Ne kuuluvat siemensatotutkimuk-seen, jossa on seurattu männyn ja kuusen siemensatoja alkujaan luon-taisen uudistamisen ajankohdan mää-rittämiseksi. Tuolloin ei ollut vie-lä erillisiä siemenmetsiköitä. Seuran-tatutkimus jatkuu edelleen ja sen pe-rusteella tehdään puiden siemensa-toennusteet, pankkia hoitava tutki-musavustaja Reijo Seppänen kertoo.

– Pankki tunnetaan myös ulko-mailla ja tutkijat haluavat usein ym-päristöntutkimuksen vertailuaineis-toja Suomesta. Ympäristönäyte-pankin toimintaa kehitetään osana Luonnonvara- ja ympäristötutkimuk-sen yhteenliittymää, ja keskustelua on käyty muun muassa museonäyt-teiden sijoittamisesta pankkiin, Ku-bin sanoo.

Metlan Paljakan ympäristönäytepankissa näytteitä säilytetään muuttumattomissa olosuhteissa ja ne ovat löydettävissä tietokantaan kirjattujen tietojen perusteella. Pankki tunnetaan myös ulkomailla ja tutkijat haluavat usein ympäristöntutkimuksen vertailuaineistoja Suomesta. Ympäristönäytepankissa on lisäksi yleisölle avoin näyttely.


Met

la/J

orm

a Is

saka

inen

Metlan Muhoksen toimintayksikköPerustettu vuonna 1969.

Vuoteen 1980 asti Pyhäkosken tutkimusasema.

Vakinaista henkilöstöä 40, joista tutkijoita 11, kaksi professoria.

Toinen professoreista Metlan metsägenetii-kan professori ja toinen Metlan ja Oulun yli-opiston yhteinen metsäekologian professori.

Tutkimusaiheita: suometsien ravinnetalo-us metsäojitusalueilla, puiden ravinnetalo-us turvemailla, metsien ja soiden ennallista-minen, metsänuudistaminen, metsätalouden ympäristövaikutukset, typpi- ja raskasmetal-lilaskeuma, fenologinen tutkimus, metsäge-netiikka metsäpatologia ja luontomatkailu-tutkimus.

Yksikköön kuuluu Paljakan ympäristö-näytepankki.

Pohjois-Pohjanmaan energiatoimisto -hanke toimii Muhoksen yksikössä.

Lisätietoja: www.metla.fi/mu

Puiden kukinta on aikaistunutYksikkö perusti yhteis-työssä yliopistojen ja tut-kimuslaitosten kanssa ko-ko Suomen kattavan fe-nologisen havaintoverkon vuonna 1995. Havaintoverkon seurantojen perusteella on selvin-nyt, että tuomen ja pihlajan kukinta ovat aikaistuneet, samoin koivun leh-teen tulo etenkin Pohjois-Suomessa.

– Viisitoista vuotta on lyhyehkö seurantajakso tulkintojen tekemistä varten. Suomessa on kuitenkin teh-ty ensimmäisiä fenologisia havainto-ja jo 1752. Metla ja Luonnontieteelli-nen keskusmuseo ovat hiljattain jul-kaisseet historialliseen aineistoon pe-rustuvan julkaisun, jossa tarkasteltiin tuomen ja pihlajan kukkimisen ajoit-tumista vuosina 1752–2008, Kubin kertoo.

Kubin kertoo, että ajanjakson tarkastelu osoittaa, että tuomen kukkiminen on aikaistunut 5 päivää ja pihlajan kolme päivää sadassa vuo-dessa.

Luonnonilmiöiden ajoittumiseen liittyviä tietoja käytetään myös ilmas-tonmuutostutkimuksissa: puiden sil-mujen kehitys, lehteen tulo ja kukin-ta ovat riippuvaisia kevään lämpötilo-jen kehittymisestä. Mutta ennen kuin ilmastonmuutoksen osalta voidaan tehdä johtopäätöksiä tarvitaan pitkä-aikaisia seurantoja, koska lyhyet vaih-telut voivat olla osa luonnon nor-maalia kiertokulkua.

Rajat hämärtyvät, tutkimus vahvistuuKubin toteaa, että Muhos ei ole erillinen saareke Metlassa. Se, mi-ten yksikköä ja sen tutkimustoimin-taa kehitetään, on kytköksissä Met-lan strategiseen kehittämiseen ja tutkimuksen painoaloihin.

Muhoksen yksikön tutkijat ovat mukana Metlan valtakunnallisissa tutkimusohjelmissa ja hankkeissa. Esimerkiksi ilmastonmuutos- ja bio-energia-ohjelmat rantautuvat Ou-lun seudulle Muhoksen kautta. Ensi vuoden alusta tiivistyy myös Metlan pohjoisten yksiköiden – Muhoksen, Rovaniemen ja Kolarin – yhteistyö, kun ne muodostavat yhdessä Poh-jois-Suomen alueyksikön.

Oulun yliopiston kanssa yhteis-työ kanavoituu NorNet-verkoston kautta, jossa on mukana myös mui-ta sektoritutkimuslaitoksia. Metlan ja yliopiston välille vahvan käytän-nön linkin luo vuodesta 2001 alkaen toiminut yhteinen metsäekologian professorin virka ja parhaillaan on täytettävänä yhteinen metsien mo-nikäytön talouden professuuri.

Metsäntutkimuslaitos perusti Muhokselle vuon-na 1923 Pyhäkosken ko-keilualueen. Alueella on tutkittu muun muassa tuhkalannoituksen vaiku-tusta turvemaiden puun-kasvuun. Vanhimmat puuntuhkan tehoa sel-vittävät tutkimukset on tehty jo 1950-luvulla.

29


Tutkimustarpeita tulevaisuutta varten

Sin

ikka

Jo

rtik

ka

M illaista luonnonvaratutkimusta Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuus-

sa tarvitaan? Kysymykseen vastaa neljä Muhoksen yksikön hoitokunnan jäsentä:

Johtaja Niilo Piisilä, Metsäkeskus Pohjois-PohjanmaaTurvemaat on saatu kasvamaan hyvin puuta, ja seuraava tutkimustarve liittyy turvemaiden metsien uudistamiseen. Se on usein paljon vaikeampaa kuin kiven-näismaiden uudistaminen.

– Lisää tutkimustietoa tarvitaan tur-vemaiden uudistamismenetelmistä ja ra-vinnetaloudesta, suometsien kasvatuk-sen ja uudistamisen taloudellisuudesta sekä metsien hakkuiden ja uudistamisen ympäristövaikutuksista, Piisilä sanoo.

– Koneellinen istutus ja koneelli-nen taimikonhoito ovat nyt läpimur-tovaiheessa. Lisäksi energiapuun kor-juu lisääntyy nuorissa kasvatusmetsissä ja kantojen noston ja hakkuutähteiden korjuun myötä myös uudistusaloilla, Pii-silä kertoo metsätalouden kuulumisista.

Tutkimusprofessori Erkki Alasaarela, Oulun yliopisto ja NorNet-verkostoOulun seudun menestykseen on vaikut-tanut alueen toimijoiden tuloksellinen yhteistyö. Nyt tarvitaan kuitenkin uutta virtaa kehittämiseen.

– Uudeksi toimintamalliksi on nous-sut niin sanottu Triple Helix –yhteistyö,

jossa Oulun kaupungin ja elinkeinoelä-män ohella tärkeitä toimijoita ovat yli-opisto, ammattikorkeakoulu ja sektori-tutkimuslaitokset, Alasaarela sanoo.

Alasaarelan mukaan luonnonvaroi-hin, ympäristöön ja energiaan liittyvi-en teemojen profilointi yhteisten inno-vaatiokeskusten ja sektoritutkimuskes-kusten puitteissa on tärkeä tehtävä lähi-vuosina. Alueellisten yhteistyömuotojen integrointi valtakunnallisiin strategisiin huippuosaamisen keskittymiin ja sekto-ritutkimuksen yhteenliittymiin muodos-taa merkittävän mahdollisuuden.

– Oulun yliopisto ja kaikki Met-lan pohjoiset yksiköt tekevät yhteistyö-tä. Oulun yliopistolla on Metlan kans-sa metsien monikäytön ekologian ja ta-louden yhteiset professuurit. Alan tut-kimuksen tarpeet pohjoisessa liittyvät erityisesti ilmastomuutokseen ja siihen sopeutumiseen sekä erilaisten maan-käyttömuotojen yhteensovittamiseen, Alasaarela kertoo.

Myös metsägenetiikkaan liittyy yh-teistyömahdollisuuksia. Oulun yliopis-tolla on vahvaa perustutkimusosaamis-ta, ja Metla tekee soveltavaa tutkimus-ta ja sillä on pitkäaikaisia aihepiirin kent-täkokeita.

– Luonnonvara-alan yrittäjyyden ke-hittämisessä tärkeitä teemoja ovat ve-sien puhdistus, energia ja materiaalite-hokkuus. Metlalla on osaamista myös näillä alueilla. Erityinen mahdollisuus liit-tyy energia-alan yhteistyöhön ja ener-gia-alan palvelukeskuksen muodostami-seen Muhokselle, Alasaarela toteaa.

Puistonjohtaja Kerttu Härkönen, Metsähallitus, LuontopalvelutTulevaisuudessa tarvitaan tutkimusta etenkin luonnonvarojen aineettomas-ta hyödyntämisestä ennen muuta luon-tomatkailun kehittämistä varten. Luon-tomatkailu ja virkistyspalvelut ovat yhä useammin maksullisia, joten herää kysy-mys, pitääkö jokamiehen oikeudet mää-ritellä uudelleen.

– Jatkossa jouduttaneen myös poh-timaan, kuka tekee työt metsissä. Miten metsissä tehtävää työtä kehitetään kiin-nostavaksi ja houkuttelevaksi? Entä mi-ten Suomi voi täyttää luonnonvaroihin kohdistuvan kysynnän, Härkönen pohtii.

Härkösen mielestä myös metsiin liit-tyvä perustutkimus on välttämätöntä: mikä on metsien tila, mitä metsissä ta-pahtuu ja mitkä ovat muutossuunnat.

– Metla on valtakunnallinen ja kan-sainvälisesti verkottunut toimija, ja sen on oltava luonnonvarojen ja niiden käy-tön tutkimuksen eturivissä, Härkönen toteaa.

Toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi, Finanssialan Keskusliitto ryOulun seutu on Suomen toiseksi tär-kein talousalue ja Pohjois-Suomen vetu-ri niin elinkeinoelämässä, tieteessä kuin kulttuurissakin.

– Metlalla on erittäin tärkeä yhteis-kunnallinen tehtävä tiedon tuottaja-na alueen kehittämispäätösten tueksi, ja Metlan tutkimus tukee myös kansal-lista kilpailukykyä muun muassa luomal-la lisää mahdollisuuksia luonnonvarojen hyötykäytölle. Hyvä esimerkki tästä on Pohjois-Pohjanmaan energiatoimiston perustaminen, Kauppi kertoo.

Kauppi määrittelee tärkeiksi tutki-musaiheiksi muun muassa metsien mo-ninaiskäytön ja terveydentilan, puun energiakäytön sekä soiden metsityksen ja ennallistamisen.

Myös perustutkimus ilmastonmuu-toksen vaikutuksista Suomen metsiin ja muihin alueen luonnonympäristöihin on tärkeää.


Mika Mustonen ja Elina Mäki-Simola

Puukaupassa odotellaan parempia aikoja

Lähd

e: M

etin

fo T

ilast

opal

velu

Yksityismetsien koko maan keskimääräiset kantohinnat syyskuun puolivälissä 2009

Lähde: Metinfo TilastopalveluLisätietoja: www.metla.fi/metinfo/tilasto/Uusimmat metsätilastotiedotteet ovat luettavissa Metlan www-sivuilla www.metla.fi/tiedotteet/

Kanto- Muutos Muutos hinta kuukaudessa vuodessa €/m³ % %Mäntytukki 43,6 4 -25Kuusitukki 43,9 2 -24Koivutukki 36,2 -2 -27Mäntykuitupuu 13,8 5 -19Kuusikuitupuu 18,3 0 -19Koivukuitupuu 12,8 5 -20

0

1

2

3

4

5

6

7

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12

Vaihteluväli jakeskiarvo 1999–2008

Markkinahakkuut 2009 2008

milj. m3Kuukausittaiset hakkuumäärät 2009Kuukausittaiset hakkuumäärät 2009

Tammi–heinäkuun hakkuista 17,8 mil-joonaa kuutiometriä oli peräisin yksityis-metsistä. Määrä oli neljänneksen edellis-vuotista pienempi. Hankintakauppojen puun osuus oli edelleen korkea, 30 pro-senttia hakkuumäärästä. Hankintakau-poista vastaanotettu puumäärä pieneni suhteellisesti vähemmän kuin pystykaup-pojen puu, eli yhdeksän prosenttia viime vuoteen verrattuna.

Myös puun tuontimäärät ovat romah-taneet. Tammi–kesäkuussa tuotiin Suo-meen puuta 4,3 miljoonaa kuutiometriä, mikä oli alle puolet viime vuoden vastaa-vasta. Tuodusta raakapuusta kolmasosa, 1,4 miljoonaa kuutiometriä, oli haket-ta. Tukki- ja kuitupuuta tuotiin yhteen-sä 2,0 miljoonaa kuutiometriä, josta kui-tupuun osuus oli 65 prosenttia. Tärkein puun tuontimaa on edelleen Venäjä, jon-ka osuus tuonnista oli kaksi kolmasosaa.

A lkuvuodesta hyytynyt puukauppa jat-kui hiljaisena kesän yli. Tammi–elo-

kuussa metsäteollisuus osti puuta yksi-tyismetsistä 4,3 miljoonaa kuutiometriä, mikä on vain neljäsosa viimevuotisesta ostomäärästä. Ajankohdan puukauppa-määrä on tilastointihistorian alhaisin ja jää selvästi myös alle 1990-luvun alun la-mavuosien tason.

Sahatavaran vientihintojen lasku tait-tui alkuvuodesta, mutta rakentamisen väheneminen on pitänyt kysynnän heik-kona. Tammi–kesäkuun sahatavaran tuotanto jäi 30 prosenttia pienemmäk-si kuin viime vuonna samaan aikaan. Vä-häisten puukauppamäärien vuoksi sahat kärsivät silti alueellisesti tukkipulasta. Alentuneella hintatasolla metsänomis-tajien kynnys puun myynteihin on ollut korkea, eikä edes mahdollisuus 50 pro-sentin verohuojennuksen hyödyntämi-seen ole tuonut puuta markkinoille.

Heikko kysyntä supisti paperin ja kartongin tuotantoa tammi–kesäkuus-sa yli neljänneksellä viime vuoden vastaa-vasta ajasta. Tuotantoa on supistanut sei-sokkien lisäksi toteutetut tuotantokapa-siteettien sulkemiset. Vähentynyt puun käyttö on pitänyt teollisuuden hakatun kuitupuun varastot suurina, ja metsäteol-lisuuden tarve uusiin kuitupuun ostoihin on ollut olematon. Varastoihin tulvi puu-ta vuoden 2008 runsaan tuonnin (20,3 milj. m³) myötä ja täydennystä tuli lisää alkuvuodesta 2009, kun hyvät korjuukelit mahdollistivat vanhoista kaupoista kerty-neiden hakkuurästien purkamisen.

Syyskuun puolivälissä tukkipuusta maksettiin pystykaupoissa 25–27 pro-senttia vuodentakaista vähemmän, kui-tupuulla pudotusta oli 19–20 prosenttia. Myös viime vuonna voimakkaasti nous-seet kuitupuun hankintahinnat ovat las-keneet vuodessa neljänneksen. Syys-kuun puolivälissä hintojen lasku oli kui-tenkin pysähtynyt ja useimpien puutava-ralajien hinnat hienoisessa nousussa. Ha-vutukeista maksettiin 2–4 prosenttia ja mänty- ja koivukuitupuusta viisi prosent-tia parempaa hintaa kuin kuukautta ai-kaisemmin. Koivutukin kantohinta jatkoi laskuaan kahdella prosentilla.

Elokuun puukauppamäärä (0,6 milj. m³) oli suurin kuukausittainen osto-

määrä tammikuun jälkeen, mutta sil-ti vain neljänneksen ajankohdan kymme-nen vuoden keskiarvosta. Syyskuun kah-den ensimmäisen viikon aikana puukaup-pamäärä elpyi 0,5 miljoonaan kuutiomet-riin. Puukaupan on ennakoitu vilkastuvan syksyllä, kun kauppaa käydään myös tal-vikorjuukohteista. Puun myyntitulojen 50 prosentin verohuojennus puoliintuu ensi vuoden alussa, minkä odotetaan osaltaan lisäävän puun tarjontaa.

Hakkuutyömailla hiljaista ja puun tuonti hiipunutHyvien korjuuolosuhteiden ansiosta markkinapuuta hakattiin vielä alkuvuo-desta tavanomaisia määriä, mutta vuoden edetessä hakkuumäärät romahtivat. Ke-väällä hakkuut olivat monin paikoin täy-sin pysähdyksissä ja puunkorjuuyritysten henkilöstöä lomautettuna. Hakkuuko-neita oli vuoden alkupuoliskolla työmailla keskimäärin 1000 kappaletta eli 500 ko-netta vähemmän kuin viime vuoden vas-taavana aikana. Tammi–heinäkuussa hak-kuista kertyi puuta 21,7 miljoonaa kuu-tiometriä, mikä oli noin neljänneksen vä-hemmän kuin vuotta aikaisemmin. Hak-kuut olivat edelleen kuitupuuvoittoiset. Kuitupuuta korjattiin kaikkiaan 13,9 mil-joonaa kuutiometriä, mikä oli viidennek-sen vähemmän kuin vastaavana aikana vii-me vuonna. Tukkipuun määrä jäi kolman-neksen edellisvuotista pienemmäksi ja si-tä kertyi kaikkiaan 7,7 miljoonaa kuutio-metriä.

31


Suomen metsäpinta-alasta on suojeltu tiukasti 9 prosenttia

Koonnut: Sanna Kettunen www.metla.fi/tiedotteet/www.metla.fi/uutiskirje/

Metla on päivittänyt suojeltujen ja rajoitetussa metsätalouskäytössä ole-vien alueiden pinta-alatiedot vuoden 2008 lopun tilanteeseen perustuen.

Tilaston mukaan Suomessa on suojeltuja ja rajoitetussa metsätalous-käytössä olevia metsiä yhteensä 3 miljoonaa hehtaaria eli 13 prosenttia metsäpinta-alasta (metsä- ja kitumaan pinta-alasta). Niistä 70 prosenttia, 2 miljoonaa hehtaaria, on kokonaan hakkuiden ulkopuolella eli tiukasti suojeltuja (9 % metsäpinta-alasta).

Valtaosa suojelluista metsistä sijaitsee Pohjois-Suomessa, missä niitä on 2,5 miljoonaa hehtaaria, 22 prosenttia metsäpinta-alasta. Etelä-Suo-messa suojelumetsiä on 0,5 miljoonaa hehtaaria kattaen metsäpinta-alas-ta neljä prosenttia.

Edelliseen tilastoon (tilanne 1.1.2008) verrattuna ei metsien suojelu-pinta-aloissa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Suojeltujen ja rajoitetus-sa metsätalouskäytössä olevien metsien kokonaisala kasvoi vuodessa va-jaalla prosentilla (+19 000 ha), josta pääosa oli tiukasti suojeltuja metsiä. Etelä-Suomessa suojelualueet lisääntyivät enemmän kuin Pohjois-Suo-messa. Suhteellisesti eniten suojeltuja metsiä on Pohjois-Suomessa Lapin metsäkeskuksen alueella (31 % metsäalasta). Etelä-Suomessa osuus on suurin Pohjois-Karjalan (6 %) ja Rannikon (5 %) metsäkeskusten alueilla.

Erilaisia suojelualuetyyppejä on lähes 100 kappaletta, joista merkit-tävimpiä ovat erämaa-alueet ja kansallispuistot. Suojelumetsistä 90 pro-senttia on Metsähallituksen hallinnoimia valtion metsiä.

Metsätilastotiedote 32/2009 6.8.2009, www.metla.fi/metinfo/tilasto/suojelu/

Matkailuyrittäjyyden kehittäminen kansallispuistojen lähialueilla vaatii ajattelutavan muutosta

Ihmisiä houkuttelevat kansallispuistoihin luontoar-vot, virkistysmahdollisuudet ja ympäröivä maaseutu sekä matkailupalvelut. Matkailupalvelujen tarjontaan taas vaikuttaa yrittäjien kyky havaita yritysmahdolli-suuksia sekä päätöksentekijöiden halu rakentaa mat-kailua tukeva toimintaympäristö. Matkailun tuomien yritysmahdollisuuksien kehittyminen kansallispuisto-jen läheisyyteen vie aikaa, koska se vaatii muutoksia alueen asukkaiden, yrittäjien ja päätöksentekijöiden asenteissa, jotka ovat usein sitoutuneet perinteisiin elinkeinoihin.

Tutkituista kansallispuistoista eniten kävijöitä on ollut Repovedellä, seuraavaksi eniten Seitsemisen kansallispuistossa ja Linnansaaressa vähiten. Yksittäi-nen kävijä kuitenkin jätti eniten rahaa Linnansaaren alueelle. Linnansaaren kansallispuisto on puistoista vanhin, sen lähialueella on muita parempi palveluinf-rastruktuuri sekä matkailualan työpaikkoja, ja alueen päättäjät näkevät kansallispuistomatkailun kehittämi-sen erityisen tärkeänä. Seitsemisen ja Repoveden alu-eilla päätöksentekijät pitivät vakiintuneiden elinkeino-sektoreiden kehittämistä tärkeämpänä. Tämä näkyy palvelualan yritysten lukumäärässä: niitä oli tuhatta matkailijaa kohti Linnansaaressa neljä, Seitsemisessä kolme ja Repovedellä kaksi.

Kaikkien kansallispuistojen lähialueiden asukkaat näkivät kansallispuistojen lisäävän alueiden tunnet-tuutta ja muuttavan aluetta paremmaksi paikaksi asua. Asukkaat pitivät nykyisiä matkailun edistämis-toimenpiteitä riittämättöminä. TUK-uutiskirje 22.6.


Maailman metsäenergiavarat on kartoitettu

Metsäenergia voi tyydyttää vain pienen osan maailman energiantarpees-ta, mutta paikallisesti metsävaroilla voi olla suuri merkitys energiantuo-tannossa. Koko maailman metsäenergiavaroiksi arvioitiin 5–9 eksajoulea (eksajoule = 1018 joulea) eli noin 1–2 prosenttia globaalista primääri-energian tarpeesta. Perinteinen polttopuun käyttö oli rajattu tutkimuk-sen ulkopuolelle.

Runsaimmat metsäenergiavarat ovat USAssa?. Lupaavia alueita ovat myös muun muassa Kanada, Keski- ja Pohjois-Eurooppa, Venäjä ja Chi-le. Etelä-Amerikan metsäenergiavarat muodostuvat pääasiassa nykyisten hakkuiden hakkuutähteistä, kun taas Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Itä-Aasiassa voitaisiin hyödyntää metsän käyttämättömästä kasvusta saa-tavaa biomassaa. Muutamissa Keski- ja Pohjois-Euroopan maissa sekä Ja-panissa on maan kokoon nähden runsaat metsäenergiavarat.

Maailmanlaajuisen kartoituksen tekoa hankaloitti erityisesti yhtenäi-sen tiedon puute: Eri maiden tilastot oli useimmiten laadittu eri kritee-reillä. Tutkimuksessa hyödynnettiin vain olemassa olevia yhtenäisiä met-sävara- ja metsänkäyttötietoja. Kartoitus tehtiin GLOENER-hankkeessa. Hankkeen koordinointivastuu oli Metlalla, ja yhteistyökumppaneina oli-vat VTT ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Hankkeen rahoitukseen osallistui Tekesin lisäksi joukko yrityksiä. Tiedote 15.6.2009

Sahoilla ei ole tunnistettu kaikkia kehittämismahdollisuuksia Kansainvälisillä sahatavaramarkkinoilla menes-tyminen edellyttää yrityksiltä kustannustehok-kuutta ja tuotteita, joista asiakkaat haluavat maksaa. Korkean kustannustason maissa asia-kaslähtöisyys ja siihen liittyvä osaaminen ovat sahoille tärkeitä. Suomessa sahojen kilpailu-kykyyn ovat tällä vuosikymmenellä vaikutta-neet eniten raaka-ainekysymysten, maineen ja palveluiden, yhteistyösuhteiden sekä teknolo-gisen osaamisen arvostaminen liiketoiminnassa.

Sahojen johtajat eivät ole tunnistaneet kaik-kien tuotannontekijöiden merkitystä liiketoimin-nalle. Tuotannontekijöitä ovat aineelliset resurs-sit, esimerkiksi raaka-aine ja tuotantolaitteet, sekä monet yrityksen tietotaitoon liittyvät osa-alueet. Sa-hanjohtajat pitivät esimerkiksi maineeseen ja palveluihin sekä yhteistyöhön liittyviä tekijöitä liiketoiminnan kannal-ta vähiten tärkeinä. Tilinpäätöstunnusluvuilla mitattujen me-nestystekijöissä ja sahanjohtajien arvostuksissa oli eroja. Sahojen tuotannontekijäpohjaan voi siten liittyä merkittäviä kehittämismah-dollisuuksia, joita ei ole yrityksissä vielä tunnistettu.

Sahojen kilpailukykyä voitaisiin edistää ottamalla huomioon aineellisten tuo-tannontekijöiden rinnalla nykyistä laajemmin myös yritysten osaamiseen liittyvi-en tekijöiden liiketaloudelliset mahdollisuudet. Metpro-uutiskirje 4.9.

33


Japanin ja Suomen metsäntutkimuslaitokset seminaarissa

Bioetanolia työssä ja sieniä vapaallaArto Rummukainen

Met

la/M

arku

s Li

er


Japanin ja Suomen metsäntutkimuslaitokset seminaarissa

Seminaarin yhteydessä tehtiin matsutaken etsintäretket Helsingin ja Joensuun lähimetsään. Ensimmäisestä kohteesta löydettiin neljä sientä, jälkimmäisellä sienet olivat ilmeisesti hetkeä aiemmin hävinneet parempiin suihin. Kuvassa tutkija Eira Maija Savonen Metlasta ja Japanin metsäntutkimuslaitoksesta varapresidentti Isamu Okochi.

Syyskuun toisella viikolla pidet-tiin Joensuun Metlan puutalossa tutkimusseminaari, jonka jotkut kaupunkilaisetkin huomasivat japanilaisten seminaarilaisten kuvatessa kärpässieniä kaupun-ginkirjaston nurmikolla.

S uomella ja Japanilla on yhteis-tä korkea elintaso, toimiva inf-rastruktuuri, vahva metsäteol-

lisuus ja nopeasti vanheneva kansa. Talouslama iski kumpaankin vientiin perustuvaan talouteen voimakkaasti. Yllättäen maa- ja metsäalamme ovat yhtä suuret. Eroja löytyy sitten väki- ja puumäärissä.

Japanilaisia on 25 kertaa enem-män kuin suomalaisia. Puuta Japanin eteläisemmissä oloissa kasvaa lähes kolme kertaa enemmän kuin Suo-messa. Metsäteollisuus käyttää Ja-panissa vain hieman vähemmän puu-ta kuin Suomessa, pääosan raaka-ai-neesta se tuo ulkomailta. Hakkuu-säästöjä Japaniin on syntynyt parin vuosikymmenen ajan. Sodan jälkeisten voi-makkaiden hakkuiden jälkeen hakkuusäästöt olivat tavoitteenakin, mutta myöhemmin hak-kuita ovat hankaloitta-neet jyrkät rinteet, sa-dekausi ja talven lumet. Kaksi kolmasosaa met-säpinta-alasta on yk-sityisten omistukses-sa, kuten Suomessakin. Monet japanilaiset eivät tosin edes tiedä omis-tavansa metsää. Puun-korjuu ei kannata yksit-täisiltä pikkutiloilta eikä metsätaloudella ole jo-ka paikassa edistämis-organisaatiota.

Japanin metsätalou den ja metsän-tuotteiden tutkimuslaitos (FFPRI) ja Suomen Metsäntutkimuslaitos (Met-la) solmivat kaksi vuotta sitten yh-teistyösopimuksen tutkimuksen edistämisestä. Mailla on yhteisiä on-gelmia talouden ja luonnon moni-muotoisuuden ylläpitämisessä ja hy-vät metsävarat, joiden avulla voi-si etsiä ratkaisuja ongelmiin. Ilmas-tonmuutos tuo maiden rajat ylit-täviä ongelmia. Yhdistämällä kah-den vahvan tutkimuslaitoksen tieto-taito ja erilaiset lähestymistavat on-gelmiin voidaan saada muitakin hyö-dyttäviä ratkaisuja. Joensuun semi-naari oli ensimmäinen, jossa japani-laiset ja suomalaiset tutkijat esitteli-vät näkemyksiään ja etsivät mahdolli-suuksia yhteisille tutkimushankkeille. Suomen Akatemia ja Japanin tieteen edistämisen yhdistys (JSPS) myönsi-vät seminaarivieraille matkarahat ja isännille tukea järjestelyihin.

Ensimmäisen seminaarin aiheeksi valittiin ilmastonmuutokseen vastaa-minen, joka koskettaa meitä kaikkia

ja johon metsillä on paljon vaikutus-ta. Japanin valtio otti yhdeksi Kioton sopimuksen tavoitteiden saavutta-misen työkaluksi metsäenergian käy-tön lisäämisen. Tällä hetkellä Japanis-sa käytetään 6 miljoonaa kuutiomet-riä puuta suoraan energiakäyttöön, mutta tästä suurin osa tulee raken-nustyömaiden purkulaudoista. Varsi-naisesti metsästä suoraan tulee vajaa miljoona kuutiometriä. Suurin ongel-ma on puun oston ja korjuun heik-ko tilanne. Suomessa korjataan tuo 6 miljoonaa kuutiometriä energiakäyt-töön hakkuutähteistä, pienpuusta ja kannoista. Suomalaisten tietotaitoa ei voida kuitenkaan helposti ottaa Ja-panissa käyttöön esimerkiksi ajoneu-vojen pienempien kokonaispainojen ja kuorman ulottumien takia.

Suosittu tutkimuskohde ympäri maailmaa on tällä hetkellä biopoltto-aineiden tuottaminen puuperäisistä raaka-aineista. Polttoaineiden tuot-tamiseen löytyy kuitenkin paljon te-hokkaampia raaka-ainelähteitä, joten seminaarin kumpikin osapuoli katsoi

Met

la/A

rto R

umm

ukai

nen

35


Metsätilastollinen vuosikirja ja Metsäsektorin suhdannekatsaus ilmestyvät pian. Edullinen pakettihinta 60 €.

Japanin Metsätalouden ja metsän tuot-teiden tutkimuslaitoksen varapresident-ti Isamu Okochi kertoo seminaarivierail-le laitoksessa meneillä olevista ilmaston-muutostutkimuksista.

Tilaukset: Irma Kulju p. 010 211 2139, www.metla.fi/julkaisut/Tilaukset: Irma Kulju p. 010 211 2139, www.metla.fi/julkaisut/

Metsätilastollinen vuosikirja ja Metsäsektorin suhdannekatsaus ilmestyvät pian. Edullinen pakettihinta 60 €.

jo tämän polttoainebuumin olevan ohi. Meneillään on selluloosan ja lig-niinin hajotuskokeita ja tuotekehitys-tä. Puuaineista etsitään muun muas-sa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia edistäviä komponentteja.

Japanilaiset ovat suunnanneet tutkimusta paljon ulkomaille, jos-ta he hankkivat paljon puuraaka-ai-netta. Satelliiteilta saatavalla tiedol-la japanilaiset seuraavat esimerkiksi metsäpaloja, ilmaston lämpenemistä sekä hiilitasapainon ja maankäytön muutoksia alueilla, joille on muu-ten vaikea päästä tai joita oma maa ei voi kustannussyistä tehdä. Maas-ta tehtäviä vertailu- ja tarkennustie-tojen keruuta varten on rakennet-tu yli neljäkymmentä mittaustornia Kaakkois-Aasiaan ja Venäjälle.

Japanilaisille metsät edusta-vat virkistystä, vaikka tokiolainen käynee vain kerran kaksi vuodes-sa metsässä. Jokamiehen oikeutta metsässä vaeltamiseen tai marjojen poimimiseen ei myöskään ole. Esi-telmissä vertailtiinkin metsien vir-kistyskäyttöä ja käyttäjiä. Suurel-le osalle suomalaisia erityisesti Itä-Suomessa sienestys on tärkeä syy lähteä metsään. Japanissa ja meillä kasvaa paljon samojakin sieniä, jois-

ta kiinnostavimmaksi kohosi tälläkin kertaa matsutake eli männyn tuoksu-valmuska. Sieni on hyvin suosittu Ja-panissa makunsa, harvinaisen tuok-sunsa ja kiinteän sitkeän purematun-tumansa ansiosta. Sienen sadot Japa-nissa putosivat osin tuntemattomas-ta syystä murto-osaan sotien jälkeen. Nyt sitä tuodaan Koreasta ja Kiinasta

suuria määriä. Kilohinta parhaista vie-lä aukeamattoman heltan sienistä on kymmeniä euroja kaupassa. Japanis-sa sientä on yritetty viljellä lähes sata vuotta, nyt kehitystyötä tehdään Suo-messakin.

Säät suosivat niin sieniretkiä kuin tutustumista energiapuun korjuuseen Enossa ja Metso-ohjelman luontoar-vokauppaan Kontiolahdella. Vieraat olivat aidon kiinnostuneita kaikes-ta matkalla nähdystä. Hirvikärpäsen kiusallisuuskin selvisi lopulta kaikil-le ja ensimmäinen niskasta pyydystet-ty kärpänen päätyi filmille. Japanissa hirvikärpäsiä ei ole, mutta kovia puun-tuhoajia löytyy. Yhdeksi seuraavan Ja-panissa järjestettävän seminaarin ai-heeksi valittiinkin hyönteis- ja sienitu-hot metsissä. Japanilaisilla on jo koke-muksia tuhoista, joita ilmaston lämpe-neminen voi tuoda meillekin.

Kiireisen ohjelman lomassa kult-tuurielämyksiksi jäivät saunominen Metlan saunassa ja Vainoniemen huvi-laan tutustuminen. Auringon laskettua lempeästi aaltoilevan Pyhäselän taa Vainoniemen rannassa, nuorin vierais-ta totesi haltioituneena, että hetki oli hänelle maaginen.

Met

la/A

rto R

umm

ukai

nen


Jukka Torvelainen

Pientalojen polttopuu 1992–2008 Raakapuu

Koivu Muu lehtipuu Mänty KuusiJätepuu

2007/2008

2000/2001

1992/1993

0 2 4 6 8milj. m³/v

Pientalojen POLTTOPUUN KÄYTTÖ on kasvanut lähes 7 miljoonaan kuutiometriin

Polttopuu on Suomessa tärkeä energialähde omakotitalojen, muiden asuinpientalojen, maati-

lojen ja vapaa-ajan asuntojen lämmityk-sessä. Metla on selvittänyt niiden polt-topuun käyttöä vajaan kymmenen vuo-den välein. Uusimman tutkimuksen mukaan polttopuun suosio on kasvanut entisestään, sillä pientaloissa poltettiin lämmityskaudella 2007–2008 puuta 6,7 miljoonaa kiintokuutiometriä. Se on 9 prosenttia enemmän kuin edellisen tut-kimuksen aikaan seitsemän vuotta ai-kaisemmin. Viidessätoista vuodessa määrä oli noussut viidenneksen, eli hie-man yli miljoona kuutiometriä.

Useimmissa pientaloista polttopuu-ta voidaan käyttää vähintäänkin lisä-lämmityksessä. Käyttökelpoisten tuli-sijojen määrä kasvaa jatkuvasti, sillä lä-hes kaikki uudet omakotitalot ja kesä-mökit varustetaan ainakin yhdellä tu-lisijalla. Niitä asennetaan innokkaas-ti myös vanhoihin rakennuksiin. Myös muun lämmitysenergian kallistuminen, kotimaisen uusiutuvan energian tietoi-nen suosiminen ja puulämmityksen po-sitiiviset tunnelmatekijät lisäävät polt-topuun käyttöä.

ta polttopuuta. Loppuosa oli pääosin sahauksen sivutuotteita ja rakentami-sen jätepuuta.

Puolet polttopuusta lehtipuuta Eniten poltettiin koivua, runsaat kaksi miljoonaa kuutiota. Myös muuta lehti-puuta, mäntyä ja kuusta käytettiin kuta-kin vähintään miljoona kuutiometriä.

Pientalokiinteistöjen polttopuun ku-lutus oli ilman rivitalojen vähäistä puun-käyttöä keskimäärin 4,6 kuutiometriä vuodessa. Se on viisi prosenttia enem-män kuin seitsemän vuotta aikaisem-min. Polttopuun käyttömäärät ovat kui-tenkin tyypillisesti edelleen aika pie-niä. Puuta käyttäneiden keskikulutus oli joka kolmannessa kiinteistössä al-le kaksi kuutiometriä, ja joka viidennes-sä 2–4 kuutiota. Joka kahdeksas poltti puuta vähintään 10 kuutiometriä. Perä-ti viidesosassa kiinteistöistä ei käytetty polttopuuta lainkaan.

Maatiloilla polttopuun keskikulu-tus pysyi ennallaan, lähes 15 kuutiossa. Rivitalohuoneistoissa käytettiin puuta keskimäärin alle puoli kuutiota ja oma-koti- ja paritaloissa 5–6 kuutiota vuo-dessa. Niiden keskimääräisen puunku-lutuksen ja lukumäärän kasvu riitti kas-vattamaan myös kaikissa pientalois-sa yhteensä käytetyn polttopuun koko-naismäärää maatilojen määrän laskusta huolimatta. Yhteensä polttopuusta käy-tettiin maatiloilla 31 %, muissa asuin-kiinteistöissä 60 % ja vapaa-ajan asun-noissa 10 %.

Löylyjä miljoonalla kuutiolla Polttopuusta yli viisi miljoonaa kuutiota käytettiin erilaisissa asuinrakennuksis-sa, mutta saunoissakin puuta kului mil-joonan kuution verran. Maatilojen tuo-tanto- ja talousrakennuksia lämmitet-tiin vajaalla puolella miljoonalla kuutiol-la. Polttopuun osuus pientaloissa, va-paa-ajan rakennuksissa ja maatalousra-

kennuksissa käytetystä lämmitysenergi-asta oli kaksi viidesosaa.

Pientaloissa poltettiin lähes kymme-nesosa (9 %) Suomessa vuosina 2007–2008 käytetystä kotimaisesta raaka-puusta ja polttopuun energiasisältö vas-tasi 18 prosenttia kaikesta käytetystä puuenergiasta.

Kiinteistä puupolttoaineista ku-lui lämpö- ja voimalaitoksissa noin kak-si kolmasosaa ja pientaloissa kolmannes. Laitoksissa energia tuotetaan kuitenkin pääosin metsäteollisuuden sivutuote-puulla ja valtaosa laitosten käyttämästä hakkeestakin tehdään metsäjätepuusta. Suoraan metsästä saadun polttopuun kokonaismäärä oli pientaloissa siten lä-hes kaksinkertainen ja poltetun raaka-puun määrä peräti viisinkertainen ener-gialaitoksiin verrattuna. Lisätietoja:

Metsätilastotiedote 26, 2.7.2009: www.metla.fi/tiedotteet/

Pientalojen polttopuusta oli raaka-puuta 5,4 ja erilaista jätepuuta 1,3 mil-joonaa kuutiometriä. Runkopuusta teh-tyjä klapeja ja halkoja poltettiin melkein viiden ja haketta puolen miljoonan kiin-tokuutiometrin verran. Erilaista metsä-jätepuuta kului yli puoli miljoonaa kuu-tiota, joten suoraan metsästä saatiin yhteensä lähes kuusi miljoonaa kuutio-

37


Koonnut: Sanna Kettunenwww.metla.fi/julkaisut/

Metlan työraportteja Metla julkaisee Työraportteja-sarjassa tut-kimusten ennakkotuloksia, ennakkotulosten luonteisia selvityksiä, esitelmiä, kokouskoostei-ta ja vastaavia

Kolilla ennallistetaan vanhoja talousmetsiäRaportissa kuvataan Kolin kansallispuiston Na-tura 2000 -suojelualueen entisten talousmetsi-en ennallistamisvaikutusten pitkäaikaisen seu-rannan koejärjestelyt, tutkimusmenetelmät ja aineistot sekä esitetään alustavia tuloksia seu-rannoista. Ennallistamismenetelmien vaikutta-vuutta selvitetään kasvupaikoiltaan, kehitysvai-heeltaan sekä kasvi- ja sienilajistoltaan eroavil-la talousmetsien ja ojitettujen soiden ennallista-miskohteilla. Samalla tutkitaan toimenpiteiden vaikutuksia pohja- ja kenttäkerroksessa esiin-tyviin kasvi- ja makrosienilajeihin. Lisäksi seura-taan puuston terveydentilan kehitystä ja selvi-tetään eri ennallistamismenetelmien käyttöön liittyviä metsätuhoriskejä. Talousmetsien ennallistamisvaikutusten seu-ranta ja siihen liittyvä tutkimus Kolin kansal-lispuistossa. Eerikäinen, Kalle, Hotanen, Juha-Pekka, Miina, Jari, Neuvonen, Seppo, Nevalai-nen, Seppo, Salo, Kauko & Viiri, Heli. Metlan työraportteja 130.

Henkilökohtaiset suhteet tärkeitä raakapuukaupassa Suomen ja Venäjän välilläSuomalaiset ja venäläiset työntekijät eivät koe kielimuuria ja kulttuurieroja muun muassa ai-kakäsityksessä ja johtamisessa erityisen mer-kittävinä tekijöinä raakapuukaupan liiketoimin-tasuhteissa. Henkilökohtaiset ja epäviralliset suhteet koetaan tärkeiksi molemmissa mais-sa. Odottamattomat muutokset Venäjän puu-kauppaan liittyvässä politiikassa sen sijaan koetaan riskiksi. Russian-Finnish roundwood trade – some em-pirical evidence on cultural based differences. Vinokurova, Natalia, Ollonqvist, Pekka, Viita-nen, Jari, Holopainen, Päivi, Mutanen, Antti, Goltsev, Vadim & Ihalainen, Tanja. Metlan työ-raportteja 129.

Kansallispuistoihin liittyvien liiketoimintamahdollisuuksien löytäminen vie aikaaLinnansaaren, Repoveden ja Seitsemisen kan-sallispuistojen vertailussa paljastui, että yrityk-set hyödyntävät parhaiten matkailuun liittyviä liiketoimintamahdollisuuksia vanhimman puis-ton eli Linnansaaren alueella. Vähiten tällaisia yrityksiä oli nuorimman puiston eli Repoveden

lähialueella, vaikka Repoveden kävijämäärä oli vertailluista suurin. Uneven entrepreneurial responses to de-mands for tourism-related services adjacent to three national parks in southern Finland. Selby, Ashley & Petäjistö, Leena Metlan työra-portteja 127.

Suomen ja Slovakian metsäenergiatilanne vertailussaMolempien maiden kansalliset metsäohjel-mat ja energiapolitiikka tukevat metsäener-gian käyttöä. Sekä Suomessa että Slovakias-sa on käytössä useita lainsäädännöllisiä, talou-dellisia ja muita tapoja tukea biomassan ener-giakäyttöä, mutta uusiutuvan energian osuus vaihtelee: Suomessa se on 28 prosenttia, Slo-vakiassa alle 7 prosenttia. Raportissa käsitel-lään myös keinoja metsäenergian hyödyntämi-sen edistämiseksi. Policies and their implementation tools enhan-cing the energy wood market. A comparative case study of Finland and Slovakia. Halaj, Da-niel & Ilavský, Ján. Metlan työraportteja 121.

Metsäkonesektorilla on kasvumahdollisuuksiaMyös metsäkone- ja laitevalmistajat ovat supis-taneet tuotantoaan puun kysynnän pienetessä, mutta teknologian kysynnän odotetaan parane-van tulevaisuudessa. Puunkorjuun koneellistumi-nen jatkuu ja metsäenergian käytön kasvu lisää metsäkoneteknologian kysyntää. Tavaralajime-netelmä kasvattaa osuuttaan korjuussa, mutta perinteet, olosuhteet ja halvemman teknologian tarve pitävät runkomenetelmän vahvana monil-la alueilla. Suomen metsäkoneteollisuudella on hyvät mahdollisuudet kasvaa tulevaisuudessa, jos tavaralajimenetelmää saadaan markkinoitua uusille alueille. Kehitystyössä on kuitenkin otet-tava huomioon markkina-alueiden olosuhteet entistä paremmin. Metsäkonesektorin nykytila ja tulevaisuus. Asi-kainen, Antti, Leskinen, Leena A., Pasanen, Karri, Väätäinen, Kari, Anttila, Perttu & Tahva-nainen, Timo. Metlan työraportteja 125.

Vesistöjen suojavyöhykkeiden tavoitteet ja niiden toteutuminenMetsätalouden osuus vesistöjen fosfori- ja typ-pikuormituksesta on alle kymmenes. Vesistö-jen ympärille jätettyjä suojavyöhykkeitä koske-via säädöksiä sekä metsäorganisaatioiden oh-jeita ja suosituksia noudatetaan yleensä hy-vin tai erinomaisesti niin yhtiöiden kuin yksityis-tenkin metsissä. Välttäviä ja heikkoja oli vähän, ja syynä oli yleensä suojavyöhykkeen kape-us. Suunnittelussa vesiensuojelun laatua ja te-

hoa pyritään parantamaan jättämällä kuormi-tuksen kannalta kriittisiin kohtiin leveämpiä suo-javyöhykkeitä. Metsätaloudessa vesistöjen ja pienvesien suoja-vyöhykkeille asetetut tavoitteet ja niiden toteu-tuminen. Saari, Päivi, Finér, Leena & Laurén, Ari Metlan työraportteja 124.

BIOGEOMON-konferenssijulkaisu Julkaisuun on koottu konferenssin esitelmät ja posterit. Niiden aihepiirit liittyvät muun muassa turvemaiden biokemiaan ja bioenergian tuotan-non ympäristövaikutuksiin. 6th International Symposium on Ecosystem Be-haviour BIOGEOMON 2009 Conference Pro-gramme & Abstracts. Ukonmaanaho, Liisa, Nieminen, Tiina M. & Starr, Mike (toim.) Met-lan työraportteja 128.

Luoteis-Venäjällä on mittavat metsäenergiavaratLuoteis-Venäjällä on peräti 30,7 miljoonan kuu-tion vuosittaiset metsäenergiavarat, jotka koos-tuvat korjuun ja mekaanisen puunjalostuksen si-vutuotteista. Lähes kaikki energiapuu voitiin kul-jettaa käytettäväksi. Kuljetuskustannukset enin-tään 200 kilometrin päässä Suomen rajasta vaihtelivat voimakkaasti kuljetustavasta riippuen. Estimation of supply and delivery cost of energy wood from Northwest Russia. Gerasimov, Yuri & Karjalainen, Timo. Metlan työraportteja 123.

Suomen puunjalostus ja käyttö vuosina 2015 ja 2020Raportti esittää arviot Suomen puunjalostuksen kehityksestä vuoteen 2020 ja sen vaikutuksis-ta puun käyttöön. Lisäksi arvioidaan sitä, miten ja missä määrin kehitykseen voidaan vaikuttaa politiikkatoimilla. Arvio Suomen puunjalostuksen tuotannosta ja puunkäytöstä vuosina 2015 ja 2020. Hetemä-ki, Lauri & Hänninen, Riitta. Metlan työraport-teja 122.

Selvitys metsäkoneyritysten voitollisuudestaSuomen metsäkoneyritysten yhteenlaskettu lii-kevaihto on noin 570 miljoonaa euroa. Yritykset ovat pieniä: Yhden koneen yrityksiä oli toimialal-la kolmasosa ja yli 6 koneen yrityksiä vain alle 10 prosenttia. Yritysten nettovoiton mediaani vaihteli vuosina 2001–2007 6–10 prosentin välillä. Voitot olivat korkeimmillaan 2002 ja alimmillaan 2006. Voitollisen kasvun ja ammattitaitoisen työvoiman löytäminen on yrityksille haaste. Profitability of wood harvesting enterprises. Penttinen, Markku, Mikkola, Jarmo & Rummu-kainen, Arto. Metlan työraportteja 126.


SILVA FENNICA Vol. 43(2), 2009

n Biosciences, genetics, ecology, soilsn Silviculture, management, growth, operationsn Wood properties, materials, processing, productsn Economics, social sciences

Cover photograph Metla/Erkki OksanenCover design Tommi SalonenPrinted by Esa Print, Tampere, Finland

w w w . m e t l a . f i / s i l v a f e n n i c a

SILVA FENNICAA JOURNAL OF FOREST

SCIENCE

Silv

er b

irch

(Betu

la p

endu

la)

Vol. 43(2), 2009

The Finnish Society of Forest ScienceThe Finnish Forest Research Institute

SILVA

FENN

ICA

Vol. 43(2), 2009

Research articles n Pekka Vakkari, Mari Rusanen & Katri Kärkkäinen...........................High genetic differentiation in marginal populations of European white elm (Ulmus laevis)

n Qiaoying Zhang, Yunchun Zhang, Shaolin Peng, Eshetu Yirdaw & Ning Wu ..................................................................................Spatial structure of alpine trees in Mountain Baima Xueshan on the south east Tibetan Plateau

n Mats T. Olsson, Maria Erlandsson, Lars Lundin, Torbjörn Nilsson, Åke Nilsson & Johan Stendahl .....................................................Organic carbon stocks in Swedish Podzol soils in relation to soil hydrology and other site characteristics

n Mikko Räisänen, Tapani Repo & Tarja Lehto ..................................Cold acclimation of Norway spruce roots and shoots after boron fertilization

n Jaana Luoranen, Kyösti Konttinen & Risto Rikala ............................Frost hardening and risk of a second flush in Norway spruce seedlings after an early-season short-day treatment

n Juha Heiskanen, Markku Lahti, Jaana Luoranen & Risto Rikala .........Nutrient loading has a transitory effect on the nitrogen status and growth of outplanted Norway spruce seedlings

n Timo Pukkala .............................................................................

Population-based methods in the optimization of stand management

n Sandhya Samarasinghe ..............................................................

Exploration of fracture dynamics properties and predicting fracture toughness of individual wood beams using neural networks

n Bum-Jin Park, Yuko Tsunetsugu, Tamami Kasetani, Takeshi Morikawa,

Takahide Kagawa & Yoshifumi Miyazaki ......................................Physiological effects of forest recreation in a young conifer forest in Hinokage Town, Japan Review article n Thomas Gschwantner, Klemens Schadauer, Claude Vidal, Adrian Lanz, Erkki Tomppo, Lucio di Cosmo, Nicolas Robert, Daisy Englert Duursma & Mark Lawrence ......................................Common tree definitions for national forest inventories in Europe

185–196

197–208

209–222

223–233

235–247

249–260

261–274

275–289

291–301

303–321

Dissertationes Forestales Dissertationes Forestales on Suomen Metsä-tieteellisen Seuran, Metlan, Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ja Jo-ensuun yliopiston metsätieteellisen tiedekun-nan yhteinen metsätieteellisten väitöskirjojen jul-kaisusarja.

Metso viihtyy peitteisessä metsässä Metso on arvostettu riistalaji, jolla on myös in-dikaattori- ja sateenvarjolajin ominaisuuksia. Boreaalinen talousmetsä kehittyy metsolle so-veliaaksi jo 30–40 vuodessa, mutta elinym-päristön laatu voi myös laskea talousmetsän myöhemmissä kehitysvaiheissa. Maisematason metsäpeitteisyys, metsikkötason peitteisyys (latvuspeitto) sekä peitteisyys maanpinnan lä-heisyydessä ovat metsolle tärkeitä metsän ra-kennepiirteitä. Pidemmät kiertoajat, alikasvok-sen hoito ja eri-ikäisrakenteisen metsänkasva-tuksen käyttö ovat soveliaita menetelmiä met-son elinympäristöjen määrän ja laadun paran-tamiseksi talousmetsissä. Alueellinen suunnitte-lu metsolle suotuisten laikkujen yhdistämiseksi sekä männyn tarjollaolon turvaaminen lajin tal-viravinnon turvaamiseksi ovat tarpeen erityises-ti Etelä-Suomessa. Miettinen, Janne 2009. Capercaillie (Tetrao urogallus L.) habitats in managed Finnish fo-rests – the current status, threats and possibi-lities. University of Joensuu, Faculty of Forest Sciences. Dissertationes Forestales 90

Ei-parametriset mallit voivat täsmentää kasvuennusteitaMetsien kehitystä ennustetaan nykytilan ja kasvun mallinnuksen pohjalta. Suomessa käy-tetyt valtakunnalliset kasvumallit voivat pie-nemmillä alueilla ja metsikkötasolla tuottaa en-nusteisiin suuriakin harhoja. Näissä malleissa kasvua ennustetaan koko aineiston perusteella. Ei-parametrisissa malleissa kukin kasvuennus-te saadaan lähimpien naapureiden, eli kohde-havaintoa selittäviä muuttujia läheisesti muis-tuttavien havaintojen, kasvujen painotetusta keskiarvosta. Näillä menetelmillä paikallisuutta voidaan kuvata helposti, mikäli paikallista ai-

neistoa on saatavilla. Ei-parametriset menetel-mät vähensivät kasvuennusteiden aluekohtais-ta harhaa. Niillä saatiin vähintään yhtä tark-koja kasvuennusteita puu-, metsikkö- ja alue-tasolla kuin vertailuissa käytetyillä parametri-silla menetelmillä. Sironen, Susanna 2009. Estimating indivi-dual tree growth using non-parametric met-hods. University of Joensuu, Faculty of Forest Sciences. Dissertationes Forestales 94.

Käsittely purppuranahakalla vähentää koivun vesomistaLehtipuiden vesominen on monesti ongelma, ja tehokkaiden kemiallisten vesakontorjunta-ai-neiden käytöstä on luovuttu ympäristöhaittojen takia. Mekaaninen vesakontorjunta on vallit-seva menetelmä, mutta raivaus joudutaan uu-simaan muutaman vuoden välein. Biologiseen vesakontorjuntaan on käytetty purppurana-hakka (Chondrostereum purpureum) -nimistä lahottajasientä, jonka rihmastoa on ruiskutettu vastakatkaistuille kantopinnoille. Purppurana-hakkakäsittely vähensi selvästi koivun vesomis-ta. Eri sieniyksilöiden välillä oli selviä eroja te-hokkuudessa: sieniyksilöt, jotka tuottivat paljon ligninolyyttisiä entsyymejä, olivat tehokkaimpia. Tehokkain aika suorittaa käsittely oli touko-hei-näkuussa. Kuitenkin käsitellyn alueen läheisyy-dessä karsituilla koivuilla voi olla suurentunut riski saada purppuranahakkatartunta kevääl-lä, joten niiden karsimista tulisi välttää keväällä muutama vuosi käsittelyn jälkeen. Vartiamäki, Henna 2009. The efficacy and po-tential risks of controlling sprouting in Finnish birches (Betula spp.) with the fungal decom-poser Chondrostereum purpureum. Univer-sity of Helsinki, Department of Forest Ecolo-gy. Dissertationes Forestales 93

Nuoret tuntevat puutuotealaa heikostiPuutuoteteollisuuden tunnettuus on heikkoa nuorten keskuudessa, eikä alan opiskelumah-dollisuuksia tunneta. Puutuoteteollisuuden maineella, toiminnalla ja sen luotettavuudella on suuri merkitys nuorten muodostaessa kä-sitystä alasta ja sen vetovoimaista opiskelu- ja työpaikkana. Avoimuus tiedottamisessa nyky-hetken ja tulevaisuuden näkymistä lisää nuor-ten silmissä puutuotealan uskottavuutta ja ve-tovoimaisuutta. Kiinnostuneet nuoret arvosta-vat myös sosiaalisesti vastuullista toimintaa, ja alan vetovoimaisuuden lisäämiseksi heihin tuli-si suhtautua potentiaalisina työntekijöinä. Mynttinen, Sinikka 2009. Young people’s per-ceptions of the wood products industry – a relational view. University of Helsinki, De-partment of Forest Economics. Dissertatio-nes Forestales 92

Ympäristöjärjestöjen ja metsäyhtiöiden konfliktit ovat monimutkaisiaKonfliktit ympäristöjärjestöjen ja metsäyhtiöi-den välillä ovat monimutkaisia, mikä tekee nii-den ratkaisemisen usein hyvin vaikeaksi. Osa-puolien erilaisiin näkökulmiin vaikuttavat intres-sit sekä arvot. Väitöstutkimuksessa laadittiin eettinen analyysi –työkalu konfliktien ratkaisun avuksi. Työssä selvitettiin ympäristöjärjestöjen kampanjoinnin vaikutusta indonesialaisen sel-lu- ja paperiyhtiö APRILin? toimia vastaan, selvi-tettiin osapuolien toimintojen laillisuutta ja ym-päristöjärjestöjen motivaatioita toimia metsäyh-tiöitä vastaan. Gritten, David 2009. Facilitating resolution of forest conflicts through understanding the complexity of the relationship between forest industry and environmental groups. University of Joensuu, Faculty of Forest Sciences. Disser-tationes Forestales 91

Silva Fennica Silva Fennica on kansain-välinen metsätieteen jul-kaisusarja. Silva Fenni-cassa julkaistujen tutki-musten suomenkielisiä selosteita on luettavissa Metsätieteen aikakaus-kirjasta.

Research articles 2/2009Pekka Vakkari ym.: High

genetic differentia-tion in marginal po-pulations of Euro-pean white elm (Ul-mus laevis)

Qiaoying Zhan ym.: Spatial structure of alpine trees in Mountain Baima Xueshan on the southeast Ti-betan Plateau

Mats T. Olsson ym.: Organic carbon stocks in Swe-dish Podzol soils in relation to soil hydrology and other site characteristics

Mikko Räisänen ym.: Cold acclimation of Norway spruce roots and shoots after boron fertilization

Jaana Luoranen ym.: Frost hardening and risk of a second flush in Norway spruce seedlings after an early-season short-day treatment

Juha Heiskanen ym.: Nutrient loading has a transi-tory effect on the nitrogen status and growth of outplanted Norway spruce seedlings

Timo Pukkala: Population-based methods in the op-timization of stand management /

Sandhya Samarasinghe: Exploration of fracture dy-namics properties and predicting fracture tough-ness of individual wood beams using neural net-works

Bum-Jin Park ym.: Physiological effects of forest rec-reation in a young conifer forest in Hinokage Town, Japan

39


TUTKIMUSTIETOA METSÄSTÄ Metlan tehtävänä on edistää tutkimuksen keinoin metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva Metla on Euroopan suurin metsäntutkimusorganisaatio.

www.metla.fi

Kuusia on kaunistanut kuusensuopursuruoste etenkin Pohjois-Pohjanmaalta pohjoiseen. Tauti aiheuttaa kellastumista uusimpaan neulasvuosikertaan. Suopursuruoste on hyvin silmäänpistävä, mutta ei aiheuta kuuselle vakavaa tuhoa.

Metlan Metsätuho-oppaan värivalokuvat helpottavat tuhojen tunnistamista maastossa. Tietoa löytyy myös tuhojen metsätaloudellisesta merkityksestä ja torjuntamenetelmistä. Opas on osoitteessa: www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/opas/

Documents

Metlan asiakaslehti Metsäntutkimus 3-2009 · Nro 1/2009 2/2009 3/2009 4/2009 Metsäntutkimus Metsäalan luova tuho ja uudet mahdollisuudet Muhoksen yksikkö