Metsäntutkimus 4/2008

Nro 1/2008 2/2008 3/2008 4/2008

MetsäntutkimusMetlan asiakaslehti

Metsävero - keppiä vai porkkanaa

Mikä ihmeen maisemakauppa?

Venäjän metsäala myllerryksessä

Joulukuu/2008ISSN 1455-0393

TOIMITUS/JULKAISIJAMetsäntutkimuslaitosPL 1801301 VANTAApuhelin 010 [email protected]

PÄÄTOIMITTAJAErkki Kauhanenpuhelin 010 211 2270

TOIMITUSSIHTEERITSinikka Jortikkapuhelin 010 211 4544

Marjatta Joutsimäkipuhelin 010 211 2037

TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSETMetsäntutkimuslaitos, viestintä PL 18 01301 Vantaapuhelin 010 211 2000Faksi 010 211 2102www.metla.fi/asiakaslehti/

ULKOASU JA KUVANKÄSITTELYEssi Puranen

VALOKUVATErkki Oksanen ellei toisin mainita

PIIRROKSETJouni Hyvärinen

KANSI

Metlan tuoreet tohtorit Tiina Rajala ja Mikko Peltoniemi poraavat lahopuusta purunäytteitä kääpälajien rihmastojen DNA-analyysia varten. Puuta lahottavien kääpäsienien tutkimus on aiemmin perustunut vain silmämääräisiin havaintoihin. Käävät ja lahopuut ovat tärkeitä metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta.

PAINOPAIKKAEsa Print Oy, Lahti

Palstat

Sisältö3 Pääkirjoitus

4 Metsäverotus – keppiä vai porkkanaa?

10 Porolaitumet ovat tuoreutuneet

14 Kuukauden vieras, Jagmohan S. Maini:Tiede, tutkijat ja yhteiskunnallinen vastuu

16 Maisemakauppa – mitä ihmettä?

20 Hirveen hyvää

24 Venäjä – raakapuureservaatista jatkojalostajaksi?

30 Kaikki mitä olet aina halunnut tietää koivuista

Mitä kuuluu porolaitumille?

s.10

7 Uutiset & Tapahtumat

19 Kolumni

23 Markkinakatsaus – Puumarkkinat

27 Markkinakatsaus – Metsäteollisuus

28 Metsien kätköistä

32 Tutkittua tietoa

34 JulkaisutMetsäverotus s. 4

Maisemalla rahoiksi? s. 16

2 Metsäntutkimus 4/2008

Mitä kuuluu porolaitumille?

s.10

Tarkka silmä ja herkkä korva

T oisaalla tässä lehdessä Metlan kansainvälisen tieteellisen neuvottelukunnan jäsen (SAB) professo-ri Jagmohan Maini pohdiskelee metsäntutkimuksen yhteiskunnallista vastuuta. Jag Maini on maa-ilman metsäntutkimuspiireissä tunnettu hahmo. Hän on tehnyt päätyönsä Kanadan Forest Servi-

cessä, mutta hän on osallistunut myös erittäin aktiivisesti kansainväliseen toimintaan. Hän toimi useita vuosia muun muassa YK:n metsäfoorumin (UNFF) johtajana ja kansainvälisen metsäntutkimuskeskuk-sen CIFORin (Centre for International Forestry Research) hallituksen puheenjohtajana.

Kirjoituksessaan Jag kysyy, miksi metsäntutkimus kaikkialla on pienessä vastatuulessa. Rahoitusta leikataan, henkilöstöä vähennetään. Kuitenkin me kaikki tiedämme, että metsän merkitys maailmassa ei ole vähenemään päin, ei ekologisesti eikä taloudellisestikaan. Oikeastaan metsien todellinen arvo ol-laan vasta oivaltamassa, kun taloudelliseen tuotokseen opitaan lisäämään metsien tarjoamat ekologiset palvelut, virkistys- ja terveyshyödyt sekä metsien sosiaalinen ja kulttuurinen merkitys eri yhteisöille.

Jagin vastaus on, että metsäntutkijat eivät aina osaa seurata aikaansa. Tutkimus toki on arvo jo si-nänsä, mutta varsinkin valtiollisten tutkimuslaitosten tärkein tehtävä on palvella poliittista päätöksen-tekoprosessia, rakentaa tulevaisuutta tuottamalla vastauksia kysymyksiin, joita yhteiskunnassa kullakin hetkellä painotetaan.

Tämä vaatii avointa mieltä ja tarkkaa silmää, herkkää korvaa ja tietynlaista nöyryyttä työnantajan, yhteiskunnan edessä. Se vaatii joustavuutta tutkimuksen suuntaamisessa niin tutkimusor-ganisaatioilta kuin yksittäisiltä tutkijoiltakin. Organisaatioissa se ilmenee organisatori-sena ketteryytenä, joka on läheistä sukua innovatiivisuudelle. Yksittäiseltä tutkijal-ta se vaatii kykyä liikkua tutkimusaiheesta toiseen, jopa vaihtaa huomion kohdet-ta kokonaan jonkin kerran elämänmittaisen uran aikana.

On tavallaan helppoa ja turvallista keskittyä koko ikänsä samaan aihee-seen, mennä siinä yhä syvemmälle, tavata samoja tuttuja kavereita samoissa tutuissa konferensseissa vuodesta toiseen ja julkaista samoissa sarjoissa, joita nuo kaverit yhdessä lukevat ja kirjoittavat. Hyvässä mielessä se juuri on tieteel-listä erikoistumista, ymmärryksen syventämistä. Mutta pahimmillaan se johtaa sii-hen, että tutkimuskysymykset eivät synny yhteiskunnan kokemista tarpeista vaan tutkimuksen sisäisistä prosesseista ja päämääristä.

Älkää ymmärtäkö minua väärin. Perustutkimusta tarvitaan aina ja tut-kimuksen tulee olla etukenossa niin, että se vastaa kysymyksiin, joita yh-teiskunta ei vielä osaa edes esittää. Tutkimuksen tehtävä ei ole vain vas-tata yhteiskunnan agendalla oleviin haasteisiin, vaan tutkimuksen tulee myös itse rakentaa tuota agendaa, ennakoida, haastaa ja kysyä.

Silti Jagin pohdiskelu tuntuu osuvan maaliin. Olemmeko me riit-tävän käytännönläheisiä? Vastaammeko me meille asetettuihin ky-symyksiin vai teemmekö tutkimusta ”to whom this may con-cern...”, niin kuin Jag usein runolliseen intialais-kanadalaiseen tyy-liinsä asian ilmaisee. Olemmeko me riittävän ketteriä? On tot-ta, että valtionhallinnon annetut toimintatavat eivät aina roh-kaise sellaiseen ketteryyteen, mutta on se omistakin asen-teista kiinni.

Hannu Raitio Ylijohtaja, professori

Maisemalla rahoiksi? s. 16

3

Metsäntutkimus 4/2008

333

Metsäverotus - keppiä vai porkkanaa?

Jussi Leppänen

4 Metsäntutkimus 4/20084 Metsäntutkimus 4/2008

Metsään liittyvässä verotuksessa kulunut vuosi on ollut tapahtumarik-kain pitkään aikaan. Verotukseen on esitetty monenlaisia muutoksia. Osa niistä on peruttu, osa etenemässä ja osa jo toteutunut. Kokonaisuus tun-tuu kuitenkin olevan huolestuttavan monilta hukassa.

Helmikuussa Vanhasen II halli-tus esitti yritysten perintö- ja lahjaverotuksen uudistamisen

yhteydessä myös metsätilojen sukupol-venvaihdokseen huojennusmahdolli-suutta. Huojennuksesta oli aikaisemmin päätetty hallitusohjelmassa. Taustal-la oli metsänomistajien ikääntyminen. Lausuntokierroksen jälkeen hallitus yl-lättäen vetikin 3.4.2008 esityksensä ta-kaisin ja sukupolvenvaihdoshuojennuk-sen kehittäminen korvattiin viisivuoti-sella ensiharvennuspuun verovapaudel-la ja metsävähennyksen laajennuksella.

Esityksen mukaan metsävähen-nys muutettaisiin kiinteistökohtaisesta omistajakohtaiseksi. Samalla sen pohjaa laajennettaisiin 60 prosenttiin metsän hankintahinnasta ja vuosittaista vähen-nysoikeutta 60 prosenttiin pääomatu-losta. Hallitus siis muutti nopeasti miel-tään yksityismetsätalouden ongelmien luonteesta.

Kuitenkin tilastojen ja tutkimusten mukaan .vaikka vain metsämaata sisältäviä

niin sanottuja edustavia metsäkiin-teistökauppoja tehdään enemmän kuin koskaan, kaikissa maakaupois-sa yksityistä metsämaata on vaih-dettu 2000-luvun alussa lähes 40 prosenttia vähemmän kuin 1980-lu-vun lopussa: tällä kokonaisvauhdil-la yksityismetsät vaihtavat omistajaa muuten kuin perintöinä keskimäärin yli 80 vuoden välein; .metsätilanomistajat ovat ikäänty-neet vuodesta 1990 vuoteen 2003 yhdeksällä vuodella eli 62-vuotiaik-si, kun maanviljelijämetsänomista-jat ovat samaan aikaan nuortuneet kuudella vuodella eli 49-vuotiaiksi; .ensiharvennusten puukauppa oli jo ennen verovapautta lauhana talvena 2008 olosuhteisiin nähden hyvässä vauhdissa .edustavissa metsäkiinteistökaupois-sa ennen metsävähennyksen laajen-nusta yli 80 prosenttia metsiä osta-neista henkilöistä oli jo aikaisemmin metsänomistajia.

”Toivottavaa olisi, että myös metsäverotusta voitaisiin

lähteä valmistelemaan uu-delta pohjalta. Nykyverotuk-sella maamme suurimman metsänomistajaryhmän,

metsätilallisten, aktiivisuus ja metsätalouden harjoit-

tamisen kannattavuus ovat ajautumassa kriisiin. Sillä on vaikutuksensa koko Suomen

metsäteollisuuteen.”

Metsäteollisuustuotteiden kysyn-tä jatkoi kesällä 2008 heikentymis-tään, ja 23.7.2008 hallitus laukaisi var-sinaisen veropommin: puumarkkinoi-den vakauttamiseksi puun myyntitu-lon verotus tultaisiin puolittamaan 1.4.2008–31.12.2009 tehdyistä puu-kaupoista. 1.1.2010–31.12.2010 tehdyis-tä kaupoista puun myyntitulosta verol-lista olisi kolme neljäsosaa. Samalla en-siharvennusten vero-vapauden ilmoitettiin päättyvän elokuun 2008 loppuun tehtyi-hin kauppoihin.

Ensiharvennusten verovapautta, metsä-vähennyksen laajen-nusta ja puun myynti-tulon verohuojennus-ta koskevat uudistuk-set saatiin hallituksen esitykseksi syyskuus-sa. Metsäverotuk-sen merkittävin uu-distus ilmenikin yllät-täen vasta tässä vai-heessa: kaikki vuoden 1993 jälkeen käy-tetyt metsävähennykset tulisi tulouttaa metsätalouden pääomatuloksi metsä-kiinteistöä luovutettaessa. Esityksen to-teutuessa metsäkiinteistöjen luovutuk-set kiristyisivät merkittävästi.

Metsäverotukseen liittyy myös kiin-nostusta herättänyt metsäkiinteistöra-hastojen verotuksen helpottaminen. Pe-rusteena on käytetty varsinkin pirstou-tunutta yksityismetsänomistusta, vaik-ka kokemukset USA:sta kertovat, et-tä metsäkiinteistörahastoja perustetaan enimmäkseen metsäteollisuuden suuris-ta metsäkokonaisuuksista. Pienet yksi-tyismetsät ovat liian kalliita, jotta sijoit-tajat kiinnostuisivat niistä.

Laskusuhdanteessa vaaditaan verokeppejä

Pinta-alaverotuksen päätyttyä vuoteen 2005 on monissa yhteyksissä kannettu huolta puuntarjonnasta varsinkin lasku-suhdanteissa. Pinta-alaverotusta on aikai-semmin pidetty verokeppinä, joka tur-vaa tasaisen puuntarjonnan. Verokeppi-en käyttö pohjaa myös ajatukseen, että

metsänomistajat käyttä-vät metsiään myös muu-hun kuin puuntuotan-toon. Tällöin hakkuut pitkällä aikavälillä jäävät vähäisemmiksi kuin ve-rokeppien paineessa.

Ajatus pinta-alave-rotuksesta nimenomaan vakauttavana keppinä ei kuitenkaan ole saa-nut tukea tutkimukses-ta. Puun kysynnän vä-hentyessä ja puun hinto-jen alentuessa pinta-ala-verotuksen ei ole voi-tu osoittaa lisäävän puun

tarjontaa, vaan metsänomistajan kannat-taa odottaa kysynnän ja hintojen para-nemista. Matalasuhdanteen aikana met-sänomistaja maksaa pinta-alaverot mui-den tulonlähteiden, säästöjen ja lainan-oton avulla.

Kuvassa 1 on esitettynä metsänomis-tajien tulojen kannalta tärkeimpien män-ty- ja kuusitukkien (havutukkien) kaup-pamäärät 1960-luvun alusta. Kauppamää-rät perustuvat markkinahakkuita epätäy-dellisempään tilastoon ja ne ovat kulla-kin hetkellä vasta arvio tulevista hakkuis-ta. Pitkän tilastosarjan avulla voidaan kui-tenkin nähdä havutukkien kauppamääri-en kasvaneen merkittävästi tarkastelu-jakson aikana.

5


5

Kuva 2. Havutukkien kauppamäärät hakkuuvuosina 1959/60–2007/08. Hakkuuvuosi alkaa heinäkuusta ja päättyy kesäkuuhun.

Kuva 1. Havutukkien kauppamäärien muutos hakkuuvuosina 1960/61–2007/08 verrattuna edelliseen hakkuuvuoteen. Pinta-alaverotus oli voimassa vuoteen 1992 ja sen jälkeen siirtymäkaudella noin 40 prosentilla yksityismetsämaan alasta aina vuoden 2005 loppuun.

0

5

10

15

20

25

59/6

0

62/6

3

65/6

6

68/6

9

71/7

2

74/7

5

77/7

8

80/8

1

83/8

4

86/8

7

89/9

0

92/9

3

95/9

6

98/9

9

01/0

2

04/0

5

07/0

8

Kauppamäärä, milj. m³

-80

-40

0

40

80

120

59/6

0

62/6

3

65/6

6

68/6

9

71/7

2

74/7

5

77/7

8

80/8

1

83/8

4

86/8

7

89/9

0

92/9

3

95/9

6

98/9

9

01/0

2

04/0

5

07/0

8

Kauppamäärän muutos, %

Metsäverotuksen mahdollisen va-kauttavan vaikutuksen tulisi näkyä, kun lasketaan havutukkien kauppamäärän suhteellinen hakkuuvuosimuutos. Ku-vasta 2 näkyy, että pinta-alaverotuksen aika ei ollut erityisen vakaa puukaup-pa-ajanjakso. Taloudellinen epävarmuus heijastui havutukkien kauppaan: pinta-ala- ja varallisuusverotuksen kirein ai-ka 1970-luvulla oli erittäin suurten puu-kauppamäärien vaihtelun aikaa. Jossain määrin vakaana havutukkikaupan jak-sona voidaan pitää 1980-lukua. Tämä ei kuitenkaan johtunut verokepeistä, vaan tuolloin käytössä olleista puukaupan hintasuositussopimuksista. Tällaiset os-tajien ja myyjien neuvottelut on sittem-min katsottu kilpailulain vastaisiksi.

Jyrkän progressiivisesta metsäomai-suuden verotuksesta johtuen 1970-lu-vun verokeppien saldoksi jäi metsälöi-den pirstoutumisen kiihtyminen. Sen tuloksena 1980-luvun alkuun mennessä maahan oli muodostunut 60 000 uut-ta metsälöä.

Metsäverotuksen kehittämisessä uudelle tielle? Vaikka pinta-alaverotyyppisten keppien ei voida nähdä vakauttaneen puumark-kinoita, vakauttavasti ja kannustavas-ti toimiva metsäverotus olisi kehittämi-sen arvoista. Esimerkiksi Ruotsissa yk-sityismetsätalous katsotaan elinkeino-toiminnaksi samalla tavoin kuin maata-lous ja muu yritystoiminta. Verotus pe-rustuu nettovarallisuuden perusteel-

la tehtävään jakoon ansio- ja pääoma-tuloiksi. Ruotsin metsäverojärjestelmä on jossain määrin samankaltainen kuin maatalouden ja henkilöyritysten vero-tus Suomessa.

Ruotsissa on pidetty olennaise-na, että metsäverojärjestelmä on neut-raali verrattuna maatalouteen ja muu-hun yritystoimintaan, kun taas Suo-messa pääomatuloiksi määriteltyä puun myyntituloverotusta on perus-teltu sillä, että se on neutraali suhtees-sa sijoitustoimintaan. Suomen määri-telmä juontaa juurensa metsätalouden omaisuusluonteen ylikorostamisesta ja metsäverotuksen siirtymäajasta, jota varten metsänomistajille haluttiin kak-si riittävän erilaista valintavaihtoehtoa.

Näiden ratkaisujen sivuvaikutuk-sena metsätilanomistajille on ollut läh-tökohtaisesti hankalaa suunnitella su-kupolvenvaihdoskäytäntöä. Samaan ai-kaan Euroopan unioni on ottanut met-sätalouden rahoitustukien ja verotuki-en säätelyssä entistä tiukemman linjan. Puumarkkinoiden vakauttamisen on-gelmaksi voi 1970-luvun tapaan muo-dostua se, että metsäverotus ei tasoi-ta metsänomistajan vuosittaista puun-myyntikäyttäytymistä. Sitä vastoin an-sio- ja pääomatuloksi verotukses-sa jaettava puunmyyntitulo voisi edis-tää tulossuunnittelua myyntien ja mak-sujen ajoituksen kautta. Tällöin pyrit-täisiin veroprogression vuoksi välttä-mään liian suurta ansiotulo-osuuden vaihtelua.

Viimeisimmät arviot metsänomis-tajien omatoimisuudesta kertovat sen olevan vähenemässä nopeasti 1990-lu-vun lopusta. Nykyään noin 70 pro-senttia yksityismetsämaan alasta omis-tavat metsätilalliset ovat ikääntyneet samaan aikaan kun maanviljelijämet-sänomistajien keski-ikä on laskenut. Taustalla ovat sukupolvenvaihdosten käytännöissä olevat erot, ja varsinkin niihin liittyvä verotus, joka on aktiivi-maanviljelijöillä huomattavasti kevyem-pi kuin metsätilanomistajilla.

Metsätilallisten sukupolvenvaih-doksia olisi pyrittävä kehittämään ja helpottamaan. Olennaisia ovat jatka-jalle asetettavat verohuojennusehdot, kuten pakollinen MYEL-yrittäjävakuu-tus, vaadittava metsäalan koulutus ja riittävän alhainen ikä. Jatkajaan kohdis-tuvien ehtojen ollessa vaativia tilan vä-himmäispinta-alaehto voitaisiin pudot-taa melko alas. Uudistus lisäisi kau-poin tehtäviä sukupolvenvaihdoksia. Samaan aikaan olisi selvitettävä metsä-

talouden tuloverotuksen sisällyttämistä ainakin huojennettavien tilojen osalta maatilatalouden tuloverotukseen. Täl-löin metsätalouden ansio- ja pääomatu-lo-osuudet määritettäisiin nettovaralli-suuden avulla.

Metsätalouden verouudistuksessa on kuitenkin riskinsä, sillä vuoden 2008 aikana hallituksen tekemät metsävero-tuksen uudistukset eivät ole vakuutta-neet taustatyöltään. Hallituksen päät-tämissä verouudistuksissa on puututtu seikkoihin, jotka ovat sekoittaneet puu-markkinoita. Päätösten jatkovalmiste-lu on ollut asiantuntematonta ja vienyt puumarkkinoiden vakautuksen kannalta käsittämättömän paljon aikaa. Silmiin-pistävintä on ollut, että uudistuksia on tehty lähes täysin ilman valmistelevaa tutkimusta tai olemassa olevien tutki-mustulosten hyödyntämistä.

Metsäverotuksen uudistamiseen liittyvät ongelmat on toki vuoden mit-taan huomattu myös hallituksessa. Val-tionvarainministeri Jyrki Katainen ni-mitti syyskuussa työryhmän valmistele-maan perusteellista verotuksen koko-naisuudistusta. Lokakuun lopulla maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila esitti hallitukseen veropoliit-tista ministerivaliokuntaa veroratkaisu-jen valmisteluun. Toivottavaa olisi, että myös metsäverotusta voitaisiin lähteä valmistelemaan uudelta pohjalta. Nyky-verotuksella maamme suurimman met-sänomistajaryhmän, metsätilallisten, ak-tiivisuus ja metsätalouden harjoittami-sen kannattavuus ovat ajautumassa krii-siin. Sillä on vaikutuksensa koko Suo-men metsäteollisuuteen.

Lisätietoja

Tutkija Jussi Leppänen, Metla, p. 010 211 2240, [email protected]


www.metla.fi/tiedotteet/Uutiset Koonnut: Sanna Kettunenwww.metla.fi/tiedotteet/www.metla.fi/tapahtumat/

Met

la/E

ssi P

uran

en

Ahvenanmaalle perustettiin tervalepän siemenviljelys

Jalostettua tervalepän siementä taimikasvatukseen tuottava siemenviljelys on perustettu Ah-venanmaalle Jomalan kuntaan. Siemenviljelyksen on suunnitellut Metsäntutkimuslaitos ja sen omistaa Ahvenanmaan maakuntahallitus. Kyseessä on saarimaakunnan ensimmäinen metsäpui-den siemenviljelys ja kolmas tervalepän siemenviljelys maassamme.

Uusi Jomalan siemenviljelys alkaa noin viiden vuoden kuluttua tuottaa tervalepän siemen-tä metsänviljelyyn Ahvenanmaalle sekä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rannikolle ja lounaissaaristoon eli alueille, joissa tervaleppä on maassamme kaikkein yleisin. Lisäk-si siementä voidaan viedä myös Ruotsiin.

Tervaleppä on nopeakasvuinen, mutta kasvupaikan suhteen vaateli-as puulaji. Sitä voidaan kasvattaa runsasravinteisilla ja kosteilla metsä-mailla ja pelloilla sekä tulvamailla. Tervaleppä on arvostettu huoneka-lu- ja puusepänteollisuuden raaka-aine ja suosittu materiaali myös paneeliksi ja saunanlauteiksi.

Jomalan siemenviljelyksellä kasvaa vartetaimia, joissa par-haiden tervaleppäyksilöiden eli niin sanottujen pluspui-den oksia on vartettu nuoriin perusrunkoihin. Taimia kasvatettiin Metlan Haapastensyrjän jalostusasemal-la kaksi vuotta ennen istuttamista Jomalaan.

Tiedote 30.9.

Julkinen metsäkonserni etsii keinoja maisema- ja virkistysarvojen tuottamiseksi

Metsäntutkimuslaitoksessa on aloitettu tutkimus, joka tuottaa tietoa maisemanhoidon keinoista ta-lousmetsissä ja selkeyttää maisemanhoidon toteu-tustapoja eri kaavamerkintäalueilla. Tavoitteena on kehittää metsätalousalueille ohjeistoja, joiden avulla voidaan tuottaa virkistys- ja maisema-arvoja kus-tannustehokkaasti.

Maiseman kannalta tärkeitä alueita ovat esimerkiksi vesistöjen ympäristöt, tienvar-sialueet ja asutuksen lähialueet. Metsien

käytön suunnittelussa virkistyskäytön ja maise-manhoidon tarpeiden ymmärtäminen ja huomi-oiminen auttavat vähentämään kansalaisten ko-kemaa ristiriitaa metsien talouskäytön ja muiden tarpeiden välillä.

Tutkimuksen yhteydessä laaditaan suosituksia maisemallisesti tärkeiden alueiden tunnistamiseen ja käytännön toimijoiden kouluttamiseen. Selvitystä ra-

hoittavat maa- ja metsätalousministeriö ja Metsähal-litus, ja se toteutetaan julkisen metsäkonsernin yh-teistyönä. Työ valmistuu vuoden 2009 lopussa.

Tiedote 28.10.

7


7

Koonnut: Reeta Eskolawww.metla.fi/tiedotteet/www.metla.fi/tapahtumat/

Met

la/E

ssi P

uran

en

Metinfo-tilastopalvelu uudistui Metlan Metinfo-tilastopalvelu on uudistunut. Uudessa versiossa on parannettu palvelun käytettävyyttä ja tilas-totietojen hakutoimintoja, ja samalla palvelu on saanut uu-den visuaalisen ilmeen.

Metinfo-tilastopalvelu sisältää keskeiset metsätilastot jat-kuvasti päivittyvinä aikasarjoina. Aihealueet kattavat muun

muassa puumarkkinat, hakkuut, metsänhoitotyöt sekä met-säteollisuuden ulkomaankaupan ja puunkäytön. Tilastopalvelus-

ta löytyvät myös sähköiset versiot Metlan metsätilastotiedotteista, Metsätilastollisesta vuosikirjasta ja Metsäsektorin suhdannekatsaukses-

ta. Pääosa palvelusta vaatii käyttölisenssin. Uutena tietosisältönä tilastopalvelus-sa ovat mukana metsien suojelualuetilastot, jotka löytyvät kaikille avoimien tilas-tojen osasta.

Metinfo-tilastopalvelu: www.metla.fi/metinfo/tilasto/

Tietotekniikka tehostaa metsäpalveluita

Tietotekniikan hyödyntäminen on metsänhoitotöiden ohjauksessa ollut monia aloja niukempaa. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksesta kävi ilmi, että suurimmat hyödyt ICT:stä saadaan, kun se yhdistetään muutoksiin liiketoimintastrategioissa, organisaatiorakenteissa ja toimintamalleissa. Näitä muutoksia tapahtuu parhaillaan: metsänhoitoyhdistysten koko kasvaa, ja yhdistyksillä voi olla useita toimipisteitä eri paikkakunnilla.

Kustannustehokkuuden näkökulmasta ICT:n hyötyjä ovat muun muassa tietojen varastoinnin helpottuminen, työkohteiden löytämisen helpottuminen ja virheiden väheneminen. Metsänhoi-

toyhdistysten metsäpalvelutöiden toteutusta ohjaavat toimihenkilöt pitävät tietojär-jestelmien tärkeimpänä ominaisuutena sitä, että järjestelmään kerran tallen-

nettu tieto oli kaikkien toimijoiden saatavilla.Metsänhoitoyhdistysten asiakastyössä ICT:n koettiin nopeut-

tavan palvelu- ja reagointikykyä, helpottavan yhteydenpitoa sekä lisäävän työn tehokkuutta ja joustavuutta esimerkik-si käynneillä metsänomistajien luona. Lisäksi tietotekniset välineet toimivat markkinointi- ja neuvontatyökaluna, esi-merkiksi karttaohjelmien avulla metsänomistajille voitiin selittää asioita ja etsiä sopivia työkohteita.

Metsänhoidon kustannustehokkuuden ja laadun tutkimus- ja kehittämisohjelma (MKL) -uutiskirje 21.11.


UutisetKoonnut: Sanna Kettunenwww.metla.fi/tiedotteet/www.metla.fi/tapahtumat/

Met

la/E

ssi P

uran

en

Tapahtumat Viidennet Maaperätieteiden Päivät Aika ja paikka: 8.–9.1.2009 Helsinki Järjestäjä: Suomen Maaperätieteiden Seura ry. Tapahtuman teemoina ovat ilmasto ja maaperä, maaperän uhat ja maaperä luonnonvarana Lisätietoja Suomen Maaperätieteiden Seurasta.

Suomen Metsätieteellinen Seura 100 vuotta Aika ja paikka: 29.4.2009 Helsinki Järjestäjä: Suomen Metsätieteellinen Seura Suomen Metsätieteellisen Seuran 100-vuotisesta historiasta julkaistaan myös kirja. Lisätietoja: www.metla.fi/org/sms

Joensuu Forestry Networking Week: Connecting Young European ExpertsAika ja paikka: 24.–29.5.2009 Joensuu Järjestäjä: Metla, European Forest Institute Lisätietoja: www.metla.fi/tapahtumat/2009/JFNW2009/

Biogeomon 2009 – 6th Internatinal Symposium on Ecosystem Behaviour Aika ja paikka: 29.6.–3.7.2009 HelsinkiJärjestäjä: Metla, Helsingin yliopisto, SYKE Lisätietoja: www.environment.fi/syke/biogeomon2009

Bioenergiaa Pohjois-Espanjan metsistä

Metlan metsäenergiatutkimusta hyödynnetään Sori-an maakunnassa, Pohjois-Espanjassa. Maakunnan met-säenergiavarojen saatavuus- ja kustannusselvitykses-sä Metlan kumppanina toimi paikallinen metsätalouden kehittämiskeskus Cecefor. Vaikka sijaitseekin Espanjas-sa, Soria on suhteellisen harvaan asuttu, talvella viileä ja osin havumetsien peitossa. Puunkorjuu ei ole yhtä pit-källe koneellistettua kuin Suomessa, eikä metsäenergian käytöstä ole läheskään yhtä paljon kokemusta.

Tutkimuksessa arvioitiin metsäenergiavarojen mää-rä ja saatavuus Soriassa, laskettiin metsähakkeen han-kintakustannukset eri korjuumenetelmillä, valittiin sopivimmat korjuuketjut sekä tarjottiin alueen toimi-joille liiketoimintamalleja metsäenergian hyödyntämi-seen. Kustannukset ja energiapuun saatavuus arvioitiin kolmelle paikkakunnalle, joihin on suunnitteilla puuta polttoaineenaan käyttävä lämpölaitos. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu vastasi liiketoimintamallien laati-misesta.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Espanjan valtakunnan metsien inventoinnin koeala-aineistoa. Aineiston han-kinnasta ja koealalaskennasta vastasi espanjalainen Fore-co Technologies. Asiakas suunnittelee tutkimustulosten pohjalta jatkotoimia.

Bioenergiaa metsistä -uutiskirje 14.10.

Puurakentamista palkittiin – Metlan Haapastensyrjän uudisrakennukselle

kunniamaininta

Puupalkinto on jaettu yhdennentoista kerran. Palkinto myönnettiin yksimielisesti Porvoon tuomiokirkon ka-

ton jälleenrakennustyölle. Metsäntutkimuslaitoksen Haapastensyrjän jalostusaseman toimisto- ja labo-ratoriorakennus sai kunniamaininnan kilpailussa. Puuinformaatio ry ja Puuinfo Oy myöntävät puu-palkinnon rakennukselle, sisustukselle tai raken-teelle, joka edustaa korkealaatuista suomalais-ta puuarkkitehtuuria tai jossa puuta on käytetty rakennustekniikkaa edistävällä tavalla.

Haapastensyrjän jalostusaseman toimisto- ja laboratoriorakennus on arkkitehti Seppo Häklin

suunnittelema. Monipuolisella puunkäytöllä ja harkitulla detaljitason suunnittelulla on saatu ai-

kaan visuaalisesti kiinnostavia sisätiloja ja miellyt-tävää työympäristöä. Kotimaista puuta on käytetty

rikkaasti ja puulajeille ominaisella tavalla. Edellisen kerran Metlaa muistettiin kolme vuotta sit-

ten, kun Joensuun Metla-talo palkittiin vuoden 2005 puu-palkinnolla.

Tiedote 24.9.

99


& T pahtumat

9

Sinikka Jortikka

Met

la/E

ssi P

uran

en

K uivat kankaat ovat vähentyneet ja tuoreet kankaat lisääntyneet koko Suomessa, mutta muutos

on ollut suurempi Pohjois- kuin Ete-lä-Suomessa. Kasvillisuuden muuttumi-nen on herättänyt enemmän keskuste-lua pohjoisessa myös siksi, että sillä on vaikutusta poronhoidon kustannuksiin ja kannattavuuteen.

Tuoreutumiseen vaikuttaa to-dennäköisesti monta tekijää: ilmas-ton muuttuminen, metsätalous, poro-

talous, metsän luontainen sukkessio ja ilmansaasteet. Eri tekijöiden osuus ko-konaisuudessa on kuitenkin vielä mo-nelta osin auki.

Tuoreiden kankaiden määrä kaksinkertaistunut Osana Metlan tekemää valtakunnan metsien inventointia on Etelä- ja Keski-Lapin porolaitumet kartoitettu vuodes-ta 1976 alkaen vajaan kymmenen vuo-den välein.

– Kun tuoreita laiduntyyppejä oli ensimmäisessä inventoinnissa 28 %, viimeisen inventoinnin mukaan määrä on jo 56 %, erikoistutkija Eero Mat-tila Metlasta kertoo.

– Tuoreiden laitumien osuus kas-vaa, kun siirrytään pohjoisimmasta Lapista kohti eteläisintä Lappia. Tuo-reutuminen on ollut selvintä Keski-Lapissa ja erityisesti nuorissa metsis-sä. Viimeisessä inventoinnissa oli kui-tenkin havaittavissa, että tuoreutu-

Porolaitumet ovat tuoreutuneetPoronhoitoalueella kuivien kankaiden kasvillisuus ja kasvualusta ovat muuttuneet tuoreemmiksi ainakin vuodesta 1976 alkaen. Muutos näkyy soistumisena, sammalien ja varpujen lisääntymisenä ja jäkälien vähenemisenä.


Pohjois-Suomessa jatkuu keskustelu

siitä, mikä on poronhoidon ja

mikä metsätalouden osuus porolaitumien

muutoksessa.

miskehitys on ehkä jo hidastumassa, Mattila lisää.

Poro- ja metsätalous muuttavat kasvupaikkoja Yksi vaikuttava tekijä on ilman muuta porojen laiduntaminen.

– Porojen vaikutuksesta jäkälien peittävyys on pienentynyt, ja siellä mis-sä niitä kasvaa, niiden korkeus ylit-tää harvoin kolmea senttimetriä. Po-ronhoitoalueen eteläpuolella jäkäliä on keskimäärin noin seitsemän kertaa enemmän kuin poronhoi-toalueella, vaikka jäkälien peittävyys onkin vähentynyt myös siellä, Mattila kertoo.

Ja jäkäläpeitteen häviä-minen itsekin muuttaa kas-vuolosuhteita. Yhtenäinen jäkäläpeite toimii kuin sty-rox-levy maanpinnan päällä: sen alla olosuhteet säilyvät vakaan viileinä. Lisäksi jäkä-lät levittävät ympäristöönsä allelopaat-tisia aineita, jotka estävät muiden lajien siementen itämisen.

Kun porot syövät jäkälät, nämä kaksi vaikutusta jäävät pois. Se helpot-taa muun lajiston leviämistä kasvupai-kalle. Heinät, varvut ja sammalet myös kasvavat nopeammin kuin jäkälät ja sik-si ne valtaavat helposti uudet vapautu-neet kasvualustat. Ne hyötyvät myös porojen lannoitusvaikutuksesta.

Tutkija Jouko Kumpula Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta muis-tuttaa, että jäkälien katoaminen ei kui-tenkaan aina aiheuta laitumien tuoreu-tumista. Porot voivat syödä jäkälät kui-valta ja karulta mäntykankaalta, mut-ta silti tällaiset kasvupaikat eivät muu-tu tuoreemmiksi, vaan maanpinta jää paljaaksi.

Selvältä kuitenkin näyttää, että ko-konaisuutena ottaen porotalous vai-kuttaa tuoreutumiseen. Vaikutus on monimutkainen ja sen suuruutta eri

olosuhteissa ei tiede-tä verrattuna esimer-kiksi metsätalouden vaikutukseen.

– Metsätalouden toimenpiteistä jäkä-lien määrään vaikut-tavat rajuimmin avo-hakkuu, maan muok-kaus ja kulotus. Toi-saalta metsätalous

voi myös vähentää laidunnuspainetta. Harvennushakkuissa metsiin jää hak-kuutähteitä, joiden vuoksi porot kart-tavat käsiteltyä aluetta. Avohakkuualu-eella puolestaan lumi kovettuu, minkä seurauksena porojen jäkälän kaivuu vä-henee, Mattila kertoo.

Hakkuiden ja maankäsittelyn jäl-keen yleinen ilmiö on kasveille käyt-tökelpoisen typen määrän lisääntymi-nen. Siitä hyötyvät etenkin heinät. Tai-

mikot ja nuoret metsät ovat puolestaan niin tiheitä, että ne eivät sovellu jäkä-län kasvuun. Nuorten ja varttuneiden metsien alathan ovat nousseet. Vie-lä 1970-luvun puolivälissä Lapin met-sistä puolet oli yli 100-vuotiaita, mutta 2000-luvun alussa tehdyssä valtakun-nan metsien yhdeksännessä inventoin-nissa näiden osuus oli enää kolmannes. Sekin lienee vahvistanut tuoreutumis-kehitystä.

Luontaistakin kehitystä Sotien jälkeen Pohjois-Karjalassa, Kai-nuussa ja Lapissa uudistettiin paljon metsiä lyhyessä ajassa. Lapissa tehtiin laajoja avohakkuita, niin sanottuja Osa-ran aukeita, etenkin 1950- ja 1960-lu-vuilla.

– Puut ottavat maaperästä vettä ja haihduttavat sitä ilmaan. Avohakkuiden seurauksena haihduttava puusto tieten-kin vähenee. Kun haihdutus jää pois, se voi nostaa pohjaveden tasoa, jolloin metsät tuoreutuvat, Mattila kertoo.

– Osaran aukeiden metsittymi-nen kesti kauan, ja se on voinut vaikut-taa pohjaveden tasoon ja soistumiseen. Toisaalta metsät ovat myös käyneet in-ventointijakson aikana läpi kehityshis-torian, jossa ne ovat ensin taimettu-neet hitaasti, mutta sen jälkeen kasva-neet tiheiksi nuoriksi metsiksi. Ne so-veltuvat paremmin sammalen kuin jäkä-län kasvupaikoiksi.

Porolaitumet ovat tuoreutuneet

11


– Voi olla, että porolaitumien in-ventointi aloitettiin silloin, kun ne oli-vat kuivimmillaan ja jäkälä siksikin vah-vimmillaan. Siitä sitten on metsien ke-hitysvaiheiden mukaisesti kuljettu koh-ti tuoreempia metsiä. Tuoreutuminen on jatkunut koko seurantajakson ajan eli vuodesta 1976 alkaen.

– Ehkä metsät vain ovatkin palaa-massa siihen tilaan, joka vallitsi ennen avohakkuita. Mutta kun tiheät nuo-ret mäntymetsät aikanaan harvenne-taan ja ne kehittyvät valoisiksi kliimak-sivaiheen männiköiksi, niiden kasvu-alusta ehkä taas kuivuu. Silloin jäkä-lä taas vahvistuu, jos jäkälikkö saa rau-hassa kasvaa.

Kasvukausi lämmennyt Vuosien keskilämpötilat ovat viimei-sen sadan vuoden aikana sahanneet säännöllisen epäsäännöllisesti ylös ja alas. Ilmatieteen laitos on kerännyt sa-dan vuoden ajan ilmastotietoja Sodan-kylässä. Niiden mukaan vuoden kes-kilämpötila on jonkin verran noussut. Viimeiset kolmekymmentä vuotta ovat olleet keskimääräistä lämpimämpiä lu-kuunottamatta viime kesää.

– Vihertymiseen ja tuoreutumi-seen vaikuttaa ennen kaikkea kasvu-

kauden aikainen lämpötila. Myös sade vaikuttaa eniten, kun se tulee kasvu-kauden aikana. Silloin vesi pääsee pai-numaan maahan ja voi nostaa joillakin kasvupaikoilla pohjaveden tasoa jopa haitallisessa määrin, Mattila toteaa.

Kasvukauden aikaiset lämpötilat ovat nousseet samalla jaksolla kuin po-ronhoitoalueen kuivat kankaat ovat tuoreutuneet. Lämpösummassa on vii-me kesää lukuunottamatta loiva, mut-ta selvä nouseva suunta.

Päästötkin vaikuttavat Myös typpilaskeuma saattaa lisätä kas-vupaikkojen ravinteisuutta ja kasvua. Sen sijaan teollisuuden ja liikenteen päästöt ovat jäkälille tuhoisia, varsin-kin sateen mukana laskeutuvat rikki-yhdisteet.

Poronhoitoalueella ilmansaastei-den vaikutus jäkälikköihin ja luppoihin näkyy hyvin itärajalla. Kun teollisuus-tuotanto laski Venäjällä 1990-luvul-la, luppotilanne Itä-Lapissa parani. Nyt teollisuustuotanto on jälleen nous-sut rajan toisella puolella, ja sen myö-tä rikki dioksidipitoisuudet myös Suo-men puolella ovat kasvaneet. Sen voi odottaa vaikuttavan jäkäliin ja luppoi-hin pienellä viiveellä.

0 – 20 20 – 30 30 – 40 40 – 50 50 – 60 60 – 70 70 – 100

Osuus %

1951–53 1989–94

Vuorovaikutusta moneen suuntaan Pohjois-Suomessa jatkuu kes-kustelu siitä, mikä on poronhoi-don ja mikä taas metsätalouden osuus porolaitumien muutok-

sessa. Asiaan saataneen valais-tusta, kun Metlan Metsänuu-distaminen pohjoisen erityis-olosuhteissa -hankkeessa in-

ventoidaan ensi kesänä koe-aloja Suomen ja Venäjän raja-

vyöhykkeellä.Osa kokeista sijoitetaan alueil-

le, joissa on vain porotalouden vai-kutusta. Osassa kokeista taas porota-louden vaikutus puuttuu, mutta niis-sä on harjoitettu eri asteista metsäta-loutta eri aikakausina. Lisäksi inventoi-daan alueita, joissa on nähtävissä mo-lempien elinkeinojen vaikutus ja sel-laisia alueita, joissa ei ole harjoitettu kumpaakaan.

Tuloksista ehkä selviää, millä pai-nolla ja miten eri tekijät vaikutta-vat tuoreutumiseen. Onko tuoreutu-misesta enemmän hyötyä vai haittaa? Voidaanko kehitykseen vaikuttaa ja miten? Koko prosessin ymmärtämistä vaikeuttavat siihen liittyvät monimut-kaiset keskinäiset riippuvuudet.

Esimerkiksi: Ilmaston lämpenemi-nen lisää vihreää kasvillisuutta. Niin-pä kesäisin hiilidioksidia sitoutuu kasvi-biomassaan entistä enemmän. Se peri-aatteessa vastustaa ilmaston lämpene-mistä. Mutta toisaalta talvisaikaan kas-vipeitteisyyden lisääntyminen vähentää maanpinnalta takaisin heijastuvan sä-teilyn määrää. Se taas on omiaan kiih-dyttämään ilmaston lämpenemistä.

Julkaisut: Porojen talvilaitumien kunto poronhoitoalueen etelä- ja keskiosien merkkipiireissä 2002–2004 ja kehitys 1970-luvun puolivälistä alkaen. Mattila, E. 2006. Metlan työraportteja 27. www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2006/mwp027.htm

Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa. Reinikainen, A., Mäkipää, R., Vanha-Majamaa, I & Hotanen, J-P. 2000. Tammi.

Karttoihin tummansinisellä merkityt kuivat kankaat ovat selvästi vähenneet

koko Suomessa vuosina 1951–94.


Suomalaisessa tutkimuksessa pu-hutaan tuoreutumisesta, jäkäli-en peittävyyden vähenemisestä

ja kasvupaikkojen muuttumisesta vilja-vammiksi tai rehevämmiksi. Kansain-välisissä tiedelehdissä, muun muas-sa Sciencessä ja Naturessa, on julkais-tu artikkeleita, joissa kerrotaan ”global greening” -ilmiöstä. Kummallakin tar-koitetaan vihreän kasvillisuuden lisään-tymistä maapallolla.

Kansainvälisten tutkimusten mu-kaan vihreän kasvillisuuden määrä on lisääntynyt etenkin pohjoisilla alueil-la vuosina 1982–1998. Ilmiötä on tut-kittu kahdenkymmenen vuoden jaksol-ta 1980–2000, koska siltä ajalta on ol-lut käytettävissä satelliittikuvia ja mitat-tua ilmastotietoa.

Pinatubo-tulivuoren vuoden 1991 purkauksen jälkeen vihertyminen kes-

keytyi pariksi vuodeksi. Purkaukses-sa ilmakehään tuli nokea, joka vähen-si auringon säteiden pääsyä maanpin-nalle ja aiheutti ilmaston tilapäisen vii-lenemisen.

Kansainvälisten tutkimusten perus-teella vihertymiseen vaikuttaa ainakin ilmaston lämpeneminen. Etenkin ke-vään lämpötila on keskeinen selittä-vä tekijä vihreän pinta-alan lisääntymi-sessä pohjoisilla alueilla ja Länsi-Euroo-passa. Kasvukausi on pidentynyt jon-kin verran myös syksyllä, mutta ei yh-tä paljon kuin keväällä. Sademäärällä ei ole havaittu olevan suurta merkitystä.

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa vihertymiseen myös lämpimillä alueilla, mutta siellä vaikutus voi olla päinvastai-nenkin. Vihreys on vähentynyt ainakin eteläisessä Etelä-Amerikassa, eteläises-sä Afrikassa ja Keski-Australiassa. Se

liittyy lämpötilan nousuun ja sademää-rän vähenemiseen. Maailmalla on myös alueita, joissa vihertymistä on havaitta-vissa, mutta se ei näytä olevan yhtey-dessä lämpötilaan tai sademäärään.

Maailmanlaajuisena ilmiönä viherty-miseen vaikuttavat ilmastollisten teki-jöiden lisäksi myös muun muassa met-sien uudistaminen, maatalous ja ilmake-hän hiilidioksidipitoisuus.

Lisätietoja: Climatic Control of the High-Latitude Vegetation Greening Trend and Pinatubo Effect. Wolfgang Lucht,I. Colin Prentice, Ranga B. Myneni, Stephen Sitch, Pierre Friedlingstein, Wolfgang Cramer, Philippe Bousquet, Wolfgang Buermann, Benjamin Smith. 2002. Science 31. Vol. 296.

Geographical distribution of global greening trends and their climatic correlates: 1982–1998. J. Xiao, A. Moody. 2005. International Journal of Remote Sensing, Vol. 26.

Maailmanlaajuinen muutos

70o

Met

la/E

ssi P

uran

en

13


13

Tiede, tutkijat ja

YHTEISKUNNALLINEN VASTUU


”Kun tutkimuksen tulisi määrätietoisesti palvella sitä

rahoittavaa yhteiskuntaa, monissa valtiollisissa tutkimuslaitoksissa

vallitsee yhä akateeminen tutkimuskulttuuri.”

V iimeisten runsaan kolmen vuosi-kymmenen aikana minulla on ol-lut mahdollisuus kokea ja havai-

ta se suuri vaikutus, joka tieteellisellä tie-dolla on ollut hyvin monenlaisiin metsä-yhteisöä koskettaviin asioihin. Kokemuk-seni olen hankkinut pitkän uran kulues-sa, jonka aloitin kanadalaisessa yliopistos-sa ja joka johti ensin Canadian Forestry Servicen (CFS) tutkijaksi, sitten tutki-muksen kansalliseksi ja kansainväliseksi koordinaattoriksi ja lopulta CFS:n tutki-muslaitoksen (Fo-rest Research In-stitute) johtajaksi. Sen jälkeen siirryin politiikan maail-maan ympäristö- ja metsäsektorin van-hempana poliittise-na neuvonantajana. Lopuksi löysin itse-ni työskentelemästä Kanadan neuvotte-lijana monissa hallitustenvälisissä proses-seissa ja YK:ssa.

On ainakin viidenlaisia instituutioita, jotka palkkaavat metsäntutkijoita: minis-teriöiden alaiset tutkimuslaitokset kuten CFS ja Metla, yliopistot, teollisuusyrityk-set, monenväliset kansainväliset järjes-töt kuten FAO tai CIFOR, ja hallituksis-ta riippumattomat järjestöt kuten IUCN ja WWF. Kun kolmen viimeksimainitun ryhmän harjoittama tutkimus liittyy nii-den kapeisiin erityisintresseihin, yliopis-tojen ja ministeriöiden tutkimuksen kent-tä voi olla hyvinkin laaja. Kahden viimek-simainitun välillä myös on usein jonkun verran päällekkäisyyttä.

Akateemisten tutkijoiden harjoittama tutkimus enimmäkseen tähtää tiedon ra-jojen laajentamiseen eri erityisaloilla se-kä tutkijoiden ja ammattilaisten koulut-tamiseen, mutta valtiollisissa laitoksissa tutkimusta säätelee asianomaisen minis-teriön mandaatti. Kun akateemisen tutki-muksen yleisönä aina on koko maailma ja työt osoitetaan ”sille ketä tämä koskee” (”to whom this may concern”), hallituk-sen palkkaamien tutkijoiden pääasiakas on heidän työnantajansa, ja tutkimusta kohdentaa sen politiikkaralevanssi (“po-licy relevance”). Tutkimuksen tulee kes-kittyä niihin painoaloihin ja kysymyksiin, joita hallituksen ohjelmista seuraa.

Viime vuosina ympäri maailman koet-tu valtiollisen metsäntutkimuksen talou-dellisen tuen heikkeneminen johtuu pää-osin juuri siitä, että monet tutkijat halli-tuksen tutkimuslaitoksissa eivät ole ym-märtäneet tutkimuksen politiikkarele-

vanssin vaatimusta. Kun tutkimuksen tu-lisi määrätietoisesti palvella sitä rahoit-tavaa yhteiskuntaa, monissa valtiollisis-sa tutkimuslaitoksissa vallitsee yhä aka-teeminen tutkimuskulttuuri. Alla esitän joitain huomioitani koskien metsäntutki-musta valtiollisissa tutkimuslaitoksissa.

Tutkimusagendan muotoilussa kriit-tistä on ymmärtää kunkin ajan poliittiset erityiskysymykset ja niistä seuraavat stra-tegiat ja painotukset. Valtaosa tutkimus-ehdotuksista ja -ohjelmista tulee aina laa-

tia niin, että ne eksplisiitti-sesti vastaavat hallituksen politiikkaohjelmien asetta-miin kysymyksiin ja palve-levat yhteiskunnan kullakin hetkellä tärkeiksi kokemia tarpeita.

Tutkimuksen prioriteet-tien määrittelyssä on aina tunnistettava asiakas (eli on-

gelman omistaja), on arvioitava ongel-man tai kysymyksen sekä asiakkaan huo-len suuruus ja ratkaisun kiireellisyys sekä se, haluaako asiakas osallistua tutkimuk-sen suunnitteluun.

Ilmeisesti monet tutkijat kuvittelevat, että kentän ”käytännöllisten ongelmi-en” kanssa työskenteleminen on jotenkin alempitasoista tutkimusta kuin akateemi-nen tai perustutkimus. Kyllä molemmissa vaaditaan kaikki se taito ja osaaminen mi-tä on. Kummassakin on etsittävä paras-ta laatua.

Riippuen ongelma-alueesta (esimer-kiksi ”metsät ja ilmastonmuutos”) valtiol-lisen tutkimuslaitoksen tutkimustuloksille on periaatteessa neljä asiakasryhmää: tie-teellinen vertaisyleisö, politiikkayhteisö, kentän ammattilaiset ja suuri yleisö. Ku-takin yleisöä varten tulee erikseen suun-nitella tiedotusmateriaali, joka sopii ryh-män kulttuuriin. Kaikilla tutkijoilla ei ole henkilökohtaisia valmiuksia laatia viestejä kaikille neljälle vastaanottajaryhmälle. Siksi tutkimuslaitoksella tulee olla riittävät resurssit, jotta tutkimus-tulokset saadaan kohdennettua oikein kullekin yleisölle.

Vuosittaisessa suorittei-den arvioinnissa ja ylennyksis-sä käytettävän palkkiojärjes-telmän tulee oikein tunnis-taa tutkijoiden kentälle te-kemän teknologiansiirron (ekstensiotoiminta) ar-vo sekä tutkimustu-losten vaikutus po-litiikkaprosessei-hin.

On vahinko, jos valtiollinen tutki-muslaitos ei lainkaan osallistu ”tiedon ra-jojen laajentamiseen”. Omassa työssä-ni olen soveltanut nyrkkisääntönä kaa-vaa 20/80, eli että ainakin 20 % valtiolli-sen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta tu-lee olla valikoivasti suunnattu joko perus-tutkimukseen tai nousevien aiheiden tut-kimukseen.

Viimeinen näkökulmani liittyy tarpee-seen rohkaista tutkijoidemme diagnos-tisia ja ”hoidollisia” taitoja. Lääketieteen tohtori ei vietä yliopistossa yhtään pi-dempään kuin metsätieteen tohtori. Kui-tenkin lääketieteen tohtori on koulutettu tekemään diagnooseja ja hoitamaan. Met-säekosysteemit eivät ole monimutkai-sempia kuin ihmisen ruumis. Siksi ei mei-dänkään tarvitse aina ryhtyä tutkimus-projektiin, kun kohdataan jokin ongelma. Kenttäkokemusta omaavalle koulutetul-le tutkijalle pitäisi olla mahdollista luottaa ammatilliseen arvostelukykyynsä kohdat-taessa kentän ongelmia.

Otan mielelläni vastaan kommentteja huomioistani.

Jagmohan S. Maini, O.C., Ph. D. Adjunct Professor, Faculty of Forestry, University of Toronto Canada

15


MAISEMAKAUPPA – mitä ihmettä?

Liisa Tyrväinen

Met

la/E

ssi P

uran

en

Maailman vaurastuessa ja kaupungistuessa luontomatkailu tulee lisääntymään pitkällä tähtäimellä paljon. Sen lisäksi vapaa-ajan asuminen kasvattaa metsien maisema- ja virkistysarvojen kysyntää. Tähän kehitykseen liittyy kuitenkin taloudellisen ja sosiaalisen ristiriidan siemen, jos metsänomistaja voi saada rahallista korvausta vain puun myyntituloista. Silloin hänellä ei välttämättä ole mitään kiinnostusta maisema- ja virkistysarvojen tuottamiseen tai vaalimiseen. Tähän ongelmaan vastaamiseksi on kehitetty maisema- ja virkistysarvokaupan käsite.


MAISEMAKAUPPA – mitä ihmettä?

Maisema-arvokaupan tavoitteena on maksaa

maanomistajalle korvausta, kun hän antaa alueensa

matkailukäyttöön ja sitoutuu hoitamaan aluetta siten, että sen virkistysarvot säilyvät.

Met

la/E

ssi P

uran

en

Nykyisin metsien maisema- ja vir-kistyshyödyt nähdään eräänlai-sena julkishyödykkeenä, jopa ta-

lousmetsissä, eikä käyttäjillä ole välttä-mättä mitään käsitystä siitä, mitä kus-tannuksia metsämaiseman ylläpitoon ja hoitoon sisältyy.

Ajatuskin maisema- ja virkistysarvo-kaupasta voi tuntua aluksi oudolta, sillä meillähän on totuttu siihen, että maise-ma on ilmainen. Kuitenkin heti vähänkin tarkemmin ajatellessa oivaltaa kyllä, et-tei asia ole koskaan ollut niin. Maisema on aina ollut seurausta maan- ja metsän-omistajien taloudellisista ratkaisuista. Jo-kaisella valinnalla on hintansa ja seurauk-sensa. Kun maisemaan ei ole kohdistu-nut kysyntää, ratkaisu maisema-arvojen ja muiden arvojen välillä on yleensä ol-lut helppo. Mutta kun maisema ja met-sän virkistyskäyttö alkavat tuottaa talou-dellisia arvoja jollekulle, joudutaan moni-vivahteisempaan arvo-, kannattavuus- ja oikeudenmukaisuusvertailuun.

Maisema- ja virkistysarvokauppa saattaa erilaiset metsän käyttömuodot taloudellisesti paremmin vertailukelpoi-seksi ja tekee mahdolliseksi niistä synty-vän lisäarvon oikeudenmukaisemman ja-kautumisen. Niin matkailutoiminnan laa-jetessa yritysten liikevaihdon kasvus-ta osa kanavoituu myös maanomistajil-le ja muulle paikallisyhteisölle. Se on yk-si sosiaalisen kestävyyden mittari ja vält-tämätöntä kestävän luontomatkailun kehittämisessä.

Suojelualueiden matkailu- ja virkis-tyskäyttö on tie-tysti sopeutetta-va luonnonsuoje-lullisiin tavoittei-siin, eikä alueiden ekologista kantoky-kyä voi ylittää. Mo-net ulkoiluharrastukset ja matkailun oh-jelmapalvelutuotteet, kuten motorisoitu liikkuminen ja hevosmatkailu, eivät so-vi suojelualueille. Niitä varten tarvitaan alueiden ulkopuolelle omat reititykset ja palvelurakenteet.

Valtion alueilla eri käyttömuotojen ja elinkeinonharjoittamisen edellytyksiä pyritään turvaamaan luonnonvarasuun-nittelun prosesseissa, joihin pyritään ot-tamaan mukaan kaikki osapuolet.

Monella tärkeällä matkailualueella, kuten esimerkiksi Kuusamossa, Kainuus-sa ja Järvi-Suomessa, on kuitenkin pal-jon yksityismaita, joissa ympäristön laatu

riippuu maanomistajien metsänkäyttöta-voitteista. Silloin tarvitaan yhteisesti so-vittuja malleja yksityismaiden käyttöön niin, että tärkeimmän vetovoimatekijän eli luontoympäristön laatu voidaan tur-vata pitkällä tähtäimellä myös suojelualu-eiden ulkopuolella.

Käyttäjä maksaa Maisema-arvokaupan tavoitteena on maksaa maanomistajalle korvausta, kun hän antaa alueensa matkailukäyttöön ja sitoutuu hoitamaan aluetta siten, et-tä sen virkistysarvot säilyvät. Yrittäjällä taas on oikeus käyttää aluetta matkailun yritystoimintaan.

Tähän asti maisema-arvokaupan aja-tus on perustunut Suomessa kahdenvä-lisiin sopimuksiin maanomistajan ja mai-seman hyödyntäjän välillä. Luontomat-kailun pitkäjänteinen kehittäminen vaa-tii kuitenkin laajempia toiminta- ja ra-hoitusmalleja, joiden perusteella asiois-ta voidaan sopia pitkällä aikavälillä ja laa-jemmilla alueilla.

Maisema- ja virkistyshyötyjen korva-usmenettely on myös mahdollista luo-da markkinaohjautuvaksi niin, että hyö-dykkeen hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan pohjalta. Korvaus pystytään myös kohdentamaan suoraan käyttäjältä maan omistajalle.

Käytännössä luontomatkailuyrittä-jien palveluiden hintaan voidaan sisällyt-

tää kehittämismaksu, jo-ka peritään osana pal-velun hintaa. Matkailu-yrittäjien perimät mak-sut koottaisiin yhteiseen rahastoon, josta korva-ukset sopimusjärjestel-mään kuuluville maan-omistajille maksettaisiin.

Kehittämismaksun osuus palveluiden hin-nasta tulisi määrittää

niin, ettei siitä tulisi liian suurta rasitet-ta luontomatkailuyrittäjille eikä alueen käyttäjille. Yksi mahdollisuus on palvelui-den arvonlisäveron alentaminen maksun osuuden verran. Se voisi kyllä aluksi vä-hentää verotuloja, mutta elinkeinon kas-vu pitkällä tähtäimellä korvaisi verotulo-jen hetkellisen laskun.

Kehittämismaksu olisi investointi luontopalveluyrittäjien ja kaikkien mai-sema- ja virkistyshyötyihin pohjautuvi-en elinkeinojen palveluympäristöön. Sen hyviin puoliin kuuluu, että se ei olisi si-doksissa julkiseen rahoitukseen, vaan määräytyisi markkinoilla. Niin kustan-

nukset ja hyödyt kohdistuisivat tarkem-min todellisille osapuolille.

Myynti perustuu vapaaehtoisuuteen Luontomatkailun kasvualueilla yrittä-jät voivat yhdessä etsiä alueita matkailu-käyttöön ja myös vastata ympäristönhoi-don rahoituksesta yhdessä. Koska kau-pankäynnissä yrittäjien ja maanomistajien välillä tarvitaan erityistä osaamista, esi-merkiksi alueen matkailuyhdistys tai met-säyhdistys voisivat toimia asiantuntevana välittäjänä. Välittäjä avustaisi myyjiä tar-jouksen muotoilussa ja toimisi etujen yh-teensovittajana maisema- ja virkistyshyö-tyjä käyttävien ja maanomistajien välillä.

Ehdotetun menettelyn etuna on sen markkinalähtöisyys. Kauppatavarana ovat maisema- ja virkistysarvot, kysyntä tulee alueen käyttäjiltä ja tarjonta maanomis-tajilta. Menettelyssä olisi samanlaisia piir-teitä kuin luonnonarvokaupassa, joten sen kehittämisessä voidaan hyödyntää Etelä-Suomen metsien monimuotoisuus-ohjelma METSO:n kokemuksia.

Erona METSO:n mallin mukaiseen luonnonarvokauppaan on se, että maise-ma- ja virkistysarvokauppasopimuksessa voidaan sallia tai jopa edellyttää metsän-hoitotöitä kuten harvennuksia ja näkymi-en avoimena pitämistä sekä hakkuutäh-teiden keräämistä. Sopimuksessa myös voidaan esimerkiksi pidentää puuston kiertoaikoja tai sopia metsänkäsittelyyn muitakin muutoksia, jotka parantavat alu-een virkistyskäyttömahdollisuuksia.

Muiden maiden kokemuksia Virkistyskäytön arvottamista ja varsin-kin kansallispuistojen ja retkeilyalueiden käytön rahallista arvoa on tutkittu mo-nissa maissa. Virkistysalueella käynnin ra-hallinen arvo vaihtelee maittain alueiden tarjonnasta ja metsien käytön kulttuuris-ta riippuen. Esimerkiksi Unkarissa metsi-en virkistyskäytön arvoksi on saatu 4 €/käynti kun taas Tanskassa se on 15–18 €/käynti. Suomessa kansallispuistojen ja val-tion retkeilyalueiden käytön arvoa Etelä-Suomessa tutkittiin jo 1990-luvun lopulla ja parhaillaankin tähän liittyvää tutkimus-ta tehdään Metlassa.

Metsien aineettomien hyötyjen mark-kinalähtöisten korvauskäytäntöjen kehit-täminen on nähty tärkeäksi myös kan-sainvälisesti. Euroopan unionin pysy-vän metsäkomitean alaisuudessa vuosina 2007–2008 työskennellyt työryhmä (Va-luation and compensation methods of non-wood forest goods and services) on

17


kerännyt maittain tietoa metsien ympä-ristöhyötyjen kysynnästä ja etsinyt hy-viä käytäntöjä. Marraskuussa työryhmä jätti loppuraporttinsa, jossa suomalaista luonnonarvokauppaa sekä maisema- ja virkistysarvokauppaa pidetään esimerk-keinä innovatiivisista lähestymistavois-ta biodiversiteetin ja maisema-arvojen tuottamisesta.

Työryhmän raportissa todetaan, että alueilla joissa ympäristöhyötyjen tarjon-taa ei pystytä hoitamaan markkinaohjau-tuvasti, tulee harkita myös julkisten tu-kien käyttöä. Esimerkiksi Iso-Britanni-assa on vuodesta 2005 lähtien toteutet-tu maaseudun kehittämis- ja suojeluoh-jelmaa Environmental Stewardship, jon-ka yhtenä tavoitteena on maiseman omi-naispiirteiden säilyttäminen sekä ihmis-ten kiinnostuksen lisääminen maaseu-tua kohtaan.

Ohjelmassa on kehitetty metsä- ja maatalousmaiden hoitotoimenpiteil-le pisteytysjärjestelmä, jonka perusteel-la maanomistajalle maksetaan korvaus-ta. Maanomistajan on saatava tietty heh-taarikohtainen pistetaso, jotta hän saa korvauksen. Mitä vaativammilla toimen-piteillä maanomistaja edistää haluttua ta-voitetta, sitä enemmän pisteitä ja korva-usta hän saa.

Suomalaisessa maisema- ja virkistys-arvokaupassa voitaisiin soveltaa saman-kaltaista pisteytysjärjestelmää. Hoitotoi-menpiteet olisi pisteytetty niiden vaati-

vuuden, toivottavuuden ja vaikutusten perusteella ja korvaus olisi sidottu heh-taarikohtaiseen pistetasoon. Esimerkik-si maisemaa avaavat hakkuut olisivat eri-arvoisia kuin nuotiopaikkojen perusta-minen. Järjestelmässä tulisi ottaa huo-mioon mahdolliset puunmyyntitulot tai niiden menetykset. Korvaussumman ei kuitenkaan tarvitsisi olla täysin pistey-tysjärjestelmän varassa, mutta parhaim-millaan pisteytys toimisi hyvänä apuväli-neenä korvauksen määrittelyssä.

Uusi metsänkäytön visio rakentumassa Matkailuyrittäjien ja maanomistajien suhtautumista yksityismetsien matkailu-käyttöön Oulun läänin eteläpuolella tut-kittiin muutamia vuosia sitten Joensuun yliopistossa. Maanomistajat suhtautui-vat laajenevaan matkailuun omilla maa-alueillaan melko myönteisesti. Matkailun nähtiin turvaavan osaltaan maaseudun säilymistä elinvoimaisena. Eniten vierok-suttiin motorisoidun liikkumisen salli-mista, sillä se aiheuttaa aina jonkinasteis-ta häiriötä ja maaston kulumista.

Saman tutkimuksen mukaan run-sas neljännes eteläsuomalaisista luonto-matkailuyrittäjistä oli valmis maksamaan oman tilan ulkopuolisten alueiden käy-töstä. Kuitenkin yli puolet yrittäjistä ei ollut tällaisiin maksuihin halukas. Pääsyi-tä olivat asiakkaiden mahdollisuus liik-kua maastossa jo jokamiehenoikeuksien perusteella, matkailutulojen pienuus ja käytöstä aiheutuneiden haittojen vähäi-syys. Uusia mahdollisuuksia nähtiin var-sinkin talousmetsien ja vesistöjen käy-tössä. Pohjois-Suomen maanomistajien tai matkailuyrittäjien näkemyksiä ei ole toistaiseksi tutkittu.

Tähän saakka Suomessa esitetty-jen mallien tavoitteena ovat olleet kah-denväliset sopimukset maanomistajan

ja maiseman hyödyntäjän välillä. Malleista ovat vastanneet Maa- ja metsätaloustuot-tajien keskusliitto ja Metsätalouden kehit-tämiskeskus Tapio. METSO-ohjelmassakin on luotu maisema-arvokauppaan liittyviä käytäntöjä, mutta ne eivät yksin riitä tur-vaamaan metsien matkailu- ja virkistys-käyttöä, eikä niitä voi suoraan siirtää mai-sema- ja virkistysarvojen tuottamiseen.

Luontomatkailun kehittämiseksi tar-vitaan yksittäisten sopimusten sijaan laa-jempia toiminta- ja rahoitusmalleja, joiden perusteella yksityismaiden matkailukäy-töstä voidaan sopia pitkällä aikavälillä ja laajemmilla alueilla.

Matkailuelinkeino ja metsäsektori ovat toimineet tähän saakka melko erillään. Monet uskovat jopa, että ne ovat välttä-mättä keskenään ristiriidassa ja että mat-kailu- ja virkistyskäyttö automaattisesti merkitsee puuvarojen käytöstä luopumis-ta. Näinhän ei toki ole. Päin vastoin, luon-tomatkailun kehittämisen tavoitteet on mahdollista ja tulisikin kytkeä nykyistä pa-remmin alueellisiin metsäohjelmiin ja maa-seudun kehittämisohjelmiin ottaen huo-mioon alueiden erityispiirteet.

Puuvarojen käyttö ja matkailu eivät sulje toisiaan pois, mutta on hyödyllistä pohtia ja sopia yhdessä, missä ja joskus jo-pa miten metsiä hakataan. Varsinkin uudis-tushakkuiden toteutustapaan tulisi maise-mallisesti kiinnittää enemmän huomiota.

Parhaiten luontomatkailu ja virkis-tyskäyttö ovat integroituneet osaksi val-tion metsäomaisuuden hoidosta vastaavan Metsähallituksen toimintakulttuuria. Se osoittaa, että eri käyttömuotojen yhteen-sovittaminen on todella mahdollista.

Jos maisema- ja virkistysarvokaup-paa saadaan kehitettyä niin, että siitä tu-lee maanomistajalle todella varteenotet-tava vaihtoehto, käytäntö yleistyy ja luo lisää mahdollisuuksia luontomatkailun ke-hittämiseen. Se on yksi niistä elementeis-tä, joilla tulevaisuudessa rakennetaan en-tistä monimuotoisempaa metsienkäyttöä, kansantalouden eduksi.

Suomalaisessa luonnon käytön kult-tuurissa jokamiehenoikeudet ovat tärkeä elementti, ja ne on syytä säilyttää. Uu-den toimintamallin kehittäminen edellyt-tää kuitenkin myös niiden ja kaupallisen matkailutoiminnan välisten suhteiden tar-kentamista.

Lisätietoja

Professori Liisa Tyrväinen, Metla, p. 010 211 4553, [email protected]

Temisevä, M., Tyrväinen, L. & Ovaskainen, V. 2008. Maisema- ja virkistysarvokauppa: Eri maiden kokemuksia ja lähtökohtia suomalaisen käytännön kehittämiselle. Metla’s working papers 81. 54 p.

Kaikki matkailun ohjelmapalvelutuot-teet eivät sovi suojelualueille. Esimer-kiksi moottorikelkkailua varten tarvi-taan alueiden ulkopuolelle omat reiti-tykset ja palvelurakenteet. Maisema-arvokaupassa kysyntä syntyy asiak-kaan toiveista liikkua ja nähdä tietyn-laista metsäympäristöä.


Vaikka ilmaston lämpenemistä pidetään

usein jo itsestään selvänä, myös äkillisiin kylmyysjaksoihin tulee

varautua.

Lustotutkijan ajatuksia

19

19

Riit

ta E

skol

a

Vuosilustot ovat luonnonarkisto, josta puiden elinvaiheet ja kasvuympäristön muutokset ovat luettavissa joskus jopa

kuukauden tai viikkojenkin tarkkuudella tuhansien vuosien ajal-ta. Se on mahdollista siksi, että vuodesta toiseen vaihtelevat ke-sän sääolot ja muut ympäristön muutokset jättävät jälkensä pui-den vuosirenkaisiin.

Lustotutkimus on kansainvälistä. Sen takeena on hyvin or-ganisoitunut tiedeyhteisö, jossa yli 2000 tutkijaa yli 50 maas-sa tutkii yli 150 puulajia. Mikä tahansa puulaji ei kelpaa ilmas-totutkimuksiin, sillä sen kasvusta on löydyttävä jokin tilastolli-sesti merkitsevä yhteys ilmastoon. Ilmastovasteeksi tai ilmas-tosignaaliksi kutsuttu yhteys syntyy esimerkiksi silloin, kun jokin ilmastote-kijä rajoittaa puun kasvua. Kylmillä seuduilla se on yleensä lämpötila, kuivil-la kosteus.

Suomalaisen lustotutkimuksen toistaiseksi merkittävin saavutus on Eur-aasian pisimmän ja maailman toiseksi pisimmän havupuulustokalenterin ko-koaminen Lapin metsänrajamännyn lustoista. Vuoteen 5634 eaa ulottuvan vuodentarkan aikasarjan tekivät mahdolliseksi Lapin järvien pohjamudassa tuhansia vuosia lahoamattomina säilyneet megafossiilit, männyn muinaisrun-got. Sarja julkistetiin 2002. Sen jälkeen meidän metsänrajamännystämme on tullut yksi kansainvälisen ilmastonmuutostutkimuksen kiinnostavimmista tutkimuskohteista.

Lustokalenterin analysointi vahvistaa ilmaston vaihdelleen jopa tuhansien vuosien aika-perspektiiveissä. Siihen liittyy myös ilmaston äärevyys, trendimäisyys ja jaksoittaisuus sekä il-

maston yhtäkkiset muutokset toimintatilasta toiseen. Megafosiilien sijainnin perusteella on laskettu, että 7000–4000 vuotta sitten

oli useita asteita nykyistä lämpimämpää ja että männyn puuraja nousi jopa yli 800 metrin korkeudelle merenpinnasta. Nykymännyt ovat ehtineet samoilla

seuduilla vasta noin 450 metriin.Pitkään lustosarjaan liittyy myös kiinnostavaa jaksollisuutta. Varsinkin

viimeisten 500 vuoden ajan on menty sinimuotoisen 60–95-vuotisen ryt-min tahdissa. Jos se jatkuu, voidaan odottaa ilmaston viilenemistä lähi-vuosikymmeninä. Tosin on muistettava, että arviosta puuttuu ihmisen toiminnan vaikutus ilmastoon.

Nykyinen keskustelu ilmastonmuutoksesta korostaa ihmisen toi-mien vuoksi lämpenevän ilmaston vaihtoehtoa. Lustosarjan vaihtelui-den perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että osa ilmaston luontai-sista vaihteluista on tulkittu ihmisen toiminnasta aiheutuneeksi.

Toimiminen vain yhden tulkintavaihtoehdon (lämpenevä ilmasto) varassa saattaa johtaa ikäviin yllätyksiin kylmän ilmaston ja suurten luonnonvaihteluiden maissa kuten Suomessa, sillä ilmaston kaootti-seen perusluonteeseen liittyviä äkillisiä ja jopa vuosikausia kestäviä kylmyysjaksoja tulee esiintymään jatkossakin.

Viime aikoina on kiitettävästi synnytetty keskustelua esimerkik-si Suomen huoltovarmuudesta, kun on yleisemmin alettu ymmär-tää monenlaisten paikallisten ja maailmanlaajuistenkin katastrofien mahdollisuus – tai oikeastaan varmuus pidemmällä aikavälillä.

Vaikka ilmaston lämpenemistä pidetään usein jo itsestään selvä-nä, on syytä havahtua hyvissä ajoin myös äkillisiin kylmyysjaksoihin liittyvien uhkien torjumiseen!

Tutkija Mauri Timonen

Lustotutkijoiden maailmankokous World Dendro 2010 tuo Rovaniemelle juhannuksen alla 2010 noin 400 tutkijaa yli 40 maasta.

19


Merja Lindroos

Met

la/E

ssi P

uran

en

Hirveen hyvääTutkijoiden mukaan hirvenlihan vuotuinen

arvo on noin 45 miljoonaa euroa. Toisaalta hirvet aiheuttavat metsätaloudelle vuosittain 10–15 miljoonan euron kokonaistappiot. Hirvenlihan on siis syytä olla hyvää, muuten tässä ei ole mitään järkeä. Metsäntutkimus-lehti kysyi hirvenlihan valmistuksen käytännön ammattilaiselta, miten se hirvi oikein on valmistettava.


Juhlapöytään tai eväsleipien väliin1–2 kilon paistipala keitetään k ypsäksi suolavedessä.Keitinveteen laitetaan pari ruokalusikallista karkeata

suolaa sekä muutama maustepippuri. Keittoaika on kolmisen tuntia. Keittämisen jälkeen lihaa paistetaan pari tuntia

paistopussissa 200 asteessa.Arkena tuhtia suolastusta eväsleipien välissä, juhlapöydässä

herkullinen pääruoka kermaisen kastikkeen tai sienimuhennoksen kera.

Tarjan hirvenlihapullatPuoli kiloa hirvenjauhelihaa, pari kananmunaa, 2–3

ruokalusikallista korppujauhoja, kermaviiliä, hakattua sipulia, suolaa, mauste- tai valkopippuria, voita paistamiseen.

Kaikki aineet sekoitetaan keskenään ja annetaan muhia viileässä hetken aikaa. Jauhelihataikinasta

pyöritellään lihapullia tai muotoillaan jauhelihapihvejä. Paistetaan voissa k ypsäksi.

Hirvenliharuokien kanssa käyvät lisukkeeksi erityisen hyvin puolukka-, pihlajanmarja- ja herukkahyytelöt sekä

sienisalaatti tai -muhennos.

”Riistanmakua ei kannata piilottaa, vaan korostaa sitä harvoilla ja valituilla

mausteilla, kuten suolalla, pippurilla ja aromikkaalla

katajanmarjalla.”

Met

la/E

ssi P

uran

en

Hirveen hyvääHyvin riiputettu ruho paloitellaan

samalla tavalla kuin nauta. Parhaim-mat palat, fileet, paistit ja luuton la-pa kannattaa raakakypsyttää paloi-na. Raakakypsentäminen käy esimer-kiksi pakkaamalla puhtaat ja verettö-mät lihapalat elintarvikemuovipussei-hin, joista ilma on poistettu tarkkaan esimerkiksi imemällä. Lihoja säilyte-tään viileässä viikon verran, minkä jäl-keen ne pakastetaan. Keittoon, patoi-hin ja hauduttamalla valmistettaviin ruokiin tarkoitettuja ruhonosia ei tar-vitse raakakypsyttää.

Suurista luista ja luisista lihapalois-ta saa keittämällä maukkaan liemen tai keiton. Jauhetun hirvenlihan jouk-koon kannattaa jauhaa mukaan jon-kun verran sianlihaa miedontamaan makua ja antamaan jauhelihalle mehe-vyyttä. Riistanmakua ei kannata pii-lottaa, vaan korostaa sitä harvoil-la ja valituilla mausteilla, kuten suolal-la, pippurilla ja aromikkaalla katajan-marjalla.

Mustoset käyttävät hirvenlihasaa-listaan pitkin vuotta, usein ja moni-puolisesti. Joulupöydässä hirvenlihalla on aina ollut oma paikkansa.

–Perinteiset ja kikkailemattomat ruoat maistuvat parhaiten. Hirvenli-hapullat, hirvipalvi, -makkara ja -säily-ke ovat meidän perheemme suosikke-ja. Jouluna pöydässä höyryää varmas-ti hirvenlihasta valmistettu uunipaisti, ilmoittaa Tarja Mustonen ja myöntää, että hänen hirvenlihapullansa tunne-taan myös perhepiirin ulkopuolella.

Tänä syksynä hän on lisännyt re-pertuaariinsa ikivanhan reseptin, jos-sa liha keitetään suolavedessä ennen varsinaista paistamista. Kuulemma syntisen hyvää.

Kolilla runsas hirvikanta

Hirvenliha mielletään vieläkin usein haastavaksi ruoka-ainemateriaa-liksi, jonka käsittely vaatii erityis-tä ammattitaitoa. Kolilla asuva Tarja Mustonen on toista mieltä.

–Hirvenlihan kanssa pääsee si-nuiksi nopeasti.

Yrittäjäperheen arkeen mahtuu syksyllä lähes kymmenkunta hirvivii-konloppua. Isäntä Hannu Musto-nen ja yksi perheen tyttäristä kuu-luvat paikalliseen eräseuraan, Ko-lin Erämiehiin. Tä-nä vuonna seuralle myönnettiin 50 hir-venkaatolupaa, jois-ta viidennes vasoja.

–Maa- ja met-sätalousministeriö suosittelee hirvita-lousaluekohtaiseksi hirvitiheydeksi Ete-lä-Suomessa 2–4 ja Keski- ja Pohjois-Lapissa 0,5–3 hirveä tuhatta hehtaa-ria kohden. Meillä Kolilla tämä mää-rä on moninkertainen. Sen kyllä huo-maa taimikkoalueella kävellessään, toteaa Hannu Mustonen, myös met-sänomistaja.

Hirvenmetsästys on Kolin kaltai-silla hirvialueilla suosittua paitsi hir-

vikannan pienentämiseksi myös lihan takia. Suuri uro-shirvi voi painaa 500–600 ki-loa, mistä teuraspainon osuus

on noin 55 pro-senttia. Hirvenli-ha on terveellistä. Se on rasvatonta ja sisältää esimer-kiksi valkuais- ja ki-vennäisaineita ja joitakin vitamiine-ja enemmän kuin naudanliha.

–Hirvenmetsästys on toisaal-ta työkiireistä irrottavaa hupia, toi-saalta kovaa työtä. Meidän eräpo-rukkamme on sen verran pieni, että melkein kaikki tekevät kaikkea, myös paloittelevat lihaa. Lihanpaloittelu on taitolaji, taitamaton veitsenheiluttaja pystyy helposti pilaamaan satoja kilo-ja lihaa, toteaa Hannu Mustonen.

Hirven kieltä pidetään suurena herkkuna, joten se kannattaa ottaa talteen. Sen sijaan hirvi-eläinten maksaa ei nykyään suositeta käytettäväksi ravin-noksi sen suuren kadmiumpi-toisuuden vuoksi.

21


Nykyinen hirvikannan säätely-järjestelmä on pääosiltaan riis-tanhoitopiirien vastuulla. Metla tutki kyselytutkimuksen avulla, vastaako järjestelmä nykypäi-vän vaatimuksia. Tutkimukses-sa tarkasteltiin muun muassa hirvenpyyntilupien myöntämis-prosessin kulkua, sen eri osa-vaiheiden aikataulutusta ja tar-koituksenmukaisuutta. Tulok-sia voidaan hyödyntää muun muassa maa- ja metsätalous-ministeriön hirvitaloussuunnit-telussa.Lisätietoja: Hirvikannan nykyisen säätelyjärjestelmän ajanmukaisuus ja toimivuus riistanhoitopiirien hallitusten näkökulmasta. Metlan työraportteja 92. www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2008/mwp092.htm

Hirvet tekevät huomattavia taloudellisia vahinkoja metsi-en taimikoissa. Metla testasi talvikaudella 2007–2008 ter-vaisan koivutisleen tehoa eri taimikkoalueilla. Tislettä käy-tettiin ripustamalla taimikoi-hin hajupusseja sekä ruiskut-tamalla sitä suoraan taimiin. Jatkokehittelyä tarvitaan, sil-lä koivutisle ei kummassa-kaan tapauksessa estänyt hir-viä syömästä taimia.Lisätietoja: Nisäkkäiden aiheuttamat metsätuhot muuttuvassa ilmastossa – tutkimus. www.metla.fi/hanke/3493/

Koivutisle taimikoiden suojaamisessa. Metlan Taimiuutiset 3/2008: 10–11. www.metla.fi/taimiuutiset/

Metlassa hirviä tutkitaan se-kä hyöty- että haittaeläime-nä. Tutkimuksen avulla arvi-oidaan hirvestä ja hirvikan-tojen suuruudesta aiheutuvia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Uutena teemana on käyn-nistetty myös hirvikärpästen tutkimus yhteistyössä Oulun yliopiston biologien kanssa.Lisätietoja: Hirvieläinten yhteiskunnalliset ja metsätaloudelliset vaikutukset alueittain -tutkimus. www.metla.fi/hanke/3429/

Metlan ja Riista- ja kalatalou-den tutkimuslaitoksen vuonna 2007 julkaiseman raportin mu-kaan uudet yhteiskunnalliset ajattelu- ja toimintatavat ovat muuttamassa tieteellisiä tapoja ymmärtää hirvi osana metsäis-tä ekosysteemiä ja sen tuotta-mia hyötyjä ja haittoja. Myös virallinen hirvipolitiikka, alu-eelliset hirvikannan hallinnan käytännöt sekä vallitsevat us-komukset hirven kulttuurises-ta ja sosiaalisesta merkitykses-tä ovat murroksessa.Lisätietoja: Poliittinen hirvi – yhteiskuntatieteellisen hirvitutkimuksen haasteet. Metlan työraportteja 47. www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2007/mwp047.htm

Hirvitutkimuksen avulla parempaan metsään


Markkinakatsaus - PuumarkkinatJussi Leppänen ja Esa Uotila

Tasaista puuntarjontaa taantumasta huolimatta

Lähde: Metinfo Tilastopalvelu

Yksityismetsien puukaupan koko maan keskimääräiset hinnat lokakuussa 2008

Kanto- Muutos, Hankinta- Muutos, hinta 1 v. hinta 1 v. EUR/m³ % EUR/m³ %Mäntytukki 58,2 -14 59,9 -14Kuusitukki 57,5 -17 59,1 -15Koivutukki 49,9 3 53,1 -1Mäntykuitupuu 17,8 7 35,3 6Kuusikuitupuu 23,6 -1 37,7 4Koivukuitupuu 16,7 6 34,9 6

Lähde: Metinfo TilastopalveluLisätietoja: www.metla.fi/metinfo/tilasto/Tuoreimmat metsätilastotiedotteet ovat luettavissa Metlan www-sivuilla www.metla.fi/tiedotteet/

Metsäteollisuustuotteiden kysyn-tä on jatkanut syksyllä heikenty-

mistään ja useat yritykset ovat ilmoit-taneet tuotantolaitostensa lakkautuk-sista ja seisokeista. Sahatavaran vien-tihinnat ovat olleet viime vuoden lop-pupuolelta elokuuhun lähes vapaas-sa pudotuksessa. Sellun hinta on vie-lä suhteellisen korkealla, mutta sekin on lähtenyt laskuun. Sen sijaan paperi-en nimellishinnat ovat koko 2000-lu-vun kestäneen alenemisen jälkeen ol-leet pääosin lievässä nousussa. Massa- ja paperiteollisuuden ylikapasiteetin purku kuitenkin vähentää puun käyt-töä Suomessa.

Sahojen nopeasti heikentyneet nä-kymät ovat heijastuneet puumarkki-noille. Tammi-lokakuussa puukauppa-määrät olivat 30 prosenttia pienem-mät kuin vuotta aikaisemmin. Sellu- ja paperitehtaiden kohtuullisen markki-natilanteen vuoksi puumarkkinoiden piristyksenä on ollut mänty- ja koivu-kuitupuun kysyntä. Tämä on näkynyt hankintakauppojen yli 50 prosentin li-sääntymisenä tammi-lokakuussa vuo-teen 2007 verrattuna.

Heinäkuussa päätetyt puukaupan verohuojennukset saivat aikaan puu-kaupparynnistyksen loppukesästä. Elo-syyskuun vaihteen kahtena ennätys-viikkona kauppaa tehtiin pääasiassa en-siharvennusleimikoista, joiden verova-paus loppui elokuussa. Tämän jälkeen puukauppaa on tehty verohuojennus-ten ansiosta tasaisesti noin 800 000 kuutiometriä viikossa heikentyneis-tä suhdanteista, huonoista sääoloista ja havutukkien hiljalleen alenevista hin-noista huolimatta. Parhaina puukaup-pavuosina syys-lokakuussa puukaup-poja tehdään yleensä yli miljoonan kuutiometrin viikkovauhdilla.

Lokakuuhun mennessä nimelliset kantohinnat olivat laskeneet vuodes-sa mäntytukeilla 14 ja kuusitukeilla 17 prosenttia, mutta koivutukkien kan-tohinnat olivat nousseet 3 prosenttia. Mänty- ja koivukuitupuiden kantohin-nat olivat nousseet 6–7 ja hankintahin-nat 6 prosenttia. Kuitupuista heikoim-min menee kuusella, jonka kantohinta oli pudonnut yhdellä prosentilla, mut-

ta silläkin hankintahinta oli noussut nel-jä prosenttia vuodentakaisesta.

Talven puukauppaan vaikuttaa se, että teollisuudella on aikaisemmil-ta vuosilta ostettuna runsaasti talvilei-mikoita, joten tulevan talven hakkuita varten puuta ei juurikaan tarvitse os-taa. Talvikorjattavien hakkuukohteiden kysyntä on tästä syystä ollut jo pitkään normaalia heikompaa.

Puutullit siirtyivätMarkkinatilanteen nopeasti heikenty-essä metsäteollisuuden ongelmaksi on muodostumassa sekä valmiiden loppu-tuotevarastojen että raakapuuvarasto-jen täyttyminen, mikä on näkynyt myös puunkorjuukoneiden seisokkeina. Täs-sä tilanteessa pääministeri Putinin an-tama ilmoitus Venäjän puutullien koro-tuksen lykkäämisestä 9–12 kuukaudella lisäsi kotimaan puumarkkinoiden epä-varmuutta.

Markkinahakkuita tehtiin syyskuus-sa hieman enemmän kuin vuotta aiem-min, yksityismetsistä noin 4,3 ja kaikki-aan 5,3 miljoonaa kuutiometriä. Tam-mi-syyskuussa yksityismetsien hakkuut jäivät 2,6 miljoonaa kuutiometriä edel-lisvuodesta. Pystyleimikoiden hakkuut vähenivät, mutta hankintahakkuut li-sääntyivät. Kaikkiaan markkinahakkuut olivat tammi-syyskuussa 39,2 miljoonaa kuutiometriä.

Raakapuuta on tuotu Suomeen lä-hes ennätystahdissa, joten varautumi-nen Venäjän vuodenvaihteen puutullien

korotuksiin vähintään 50 euroon oli ennen pääministeri Putinin ilmoitus-ta täydessä käynnissä. Tuonti voi nous-ta 19 miljoonaa kuutiometriä kuluva-na vuonna. Tullien korotuksen lykkään-tyminen helpottaa tuontipuun varas-tointipaineita, mutta venäläisen koivu-tukin ja kaikkien kuitupuiden tuontihin-nat ovat edelleen yli 50 prosenttia koti-maista korkeammat. Tuontipuun varas-sa toimivien tuotantolaitosten kannat-tavuus on erittäin heikko.

Metlan puumarkkinaennusteen mu-kaan vuodenvaihteessa teollisuuden raakapuuvarastot nousevat 70 pro-senttia viime vuodenvaihdetta korke-ammiksi. Suuret raakapuuvarastot oli-vat vielä 1980-luvulla normaaleja, mut-ta sen jälkeen ne ovat liittyneet lähinnä markkinoiden epävarmuuksiin. Jos kui-tupuun tuonti Venäjältä romahtaa puu-tullien vuoksi, puun varastoinnin mer-kitys kasvaa jälleen myös kotimaassa.

Teollisuuden viikoittaiset ostomäärät yksityismetsistä 2007–2008

0

1

2

320082007

milj. m³

vko

10 20 30 40 505 15 25 35 45

23


Venäjän metsäteollisuuden toimintaympäristö on nopeasti muuttumassa. Maahan rakennetaan uusia jalostuslaitoksia, puurakentaminen yleistyy ja puuvirrat ohjautuvat uudelleen.

Metsäntutkimuslaitoksen puu-tieteen tutkijat tutustuivat 25.–28.8. Leningradin ja Nov-

gorodin alueiden puutuoteteollisuuteen. Käyntikohteisiin kuului Ikean omistama Swedwood-tytäryhtiö Tihvinässä, koivun-jalostuslaitokset Kirišissä ja Tšudovossa sekä pientaloalueet Pietarin Kolpinassa ja Leningradin alueen Keltossa. Lisäksi ryh-mä tapasi Stora Enson Venäjän-puunhan-kinnasta vastaavia.

Tullit alentavat puun hintaaMetsäteollisuus on vuoden 2008 aika-na saanut ylimääräistä päänsärkyä Venä-jän puutullipoukkoilusta. Öljytulojen eh-tymisen ja maan puunjalostusteollisuu-den investointien hitauden vuoksi tullien voimaantuloa on siirretty tällä erää vuo-den 2009 alusta 9–12 kuukautta eteen-päin. Käytännössä venäläispuuhun perus-

”Venäjän puutuoteala on voimakkaassa

kasvussa.”

Venäjä – raakapuureservaatista jatkojalostajaksi?

Juhani Marttila, Henrik Heräjärvi ja Erkki Verkasalo

tuva pitkäjänteinen tuotannon suunnitte-lu on muuttunut mahdottomaksi.

Puuviennin tyrehtymisellä on suu-ri vaikutus tuojamaiden lisäksi myös Ve-näjällä. Vaikka Luoteis-Venäjän puunjalostuskapasiteettia lisät-täisiin lähivuosina voimakkaasti, nykyisen jalostuskapasiteetin vä-häisyys pienentää ainakin muu-taman seuraavan vuoden aika-na kotimaanmarkkinoille jäävän raakapuun kysyntää. Se alentaa puun hin-toja ja voi romahduttaa paikallisten kor-juuyritysten toiminnan. Tilanne on vali-tettava myös siksi, että toimiva puunhan-kintajärjestelmä on saatu valmiiksi ja tar-vittava osaaminen rakennettua.

Luoteis-Venäjän metsätalous on pu-lassa seuraavat vuodet erityisesti koi-vun kanssa. Hakkuukertymästä koivua on noin kolmannes eli 15–20 miljoonaa m³ vuodessa, ja puut on metsälain perusteel-la korjattava tarkkaan. Venäjällä on ky-syntää koivusta valmistetuille vaneri- ja sahatukeille, mutta muuten koivulle ei ole käyttöä.

Puutullit vaikuttavat metsäteollisuu-den toimintaan Suomen lisäksi varsinkin Kiinassa. Siellä mahdollisuudet oman teh-dastuotannon tehostamiseen ovat kui-

tenkin paljon suuremmat kuin Suomes-sa. Lisäksi Kiinan noin 30 miljoonan m³:n puuntuonnista aiheutuva tullimaksu, noin 1,5 miljardia euroa, maksetaan ilmeises-

ti tarvittaessa valtion kassas-ta, jos vaihtoehtona on met-säteollisuuden alasajo.

Suomessa pientä loh-tua hankalaan puutullikiistaan tuo vain mahdollisuus jat-kaa tulevaisuudessakin läpi-

mitaltaan pienten koivujen tuontia. Tuon-nin jatkaminen edellyttää kuitenkin pie-nien koivujen erottelua järeämmän puun joukosta.

Stora Enso on ollut pitkään suurin venäläisen puun tuoja Suomeen. Viime vuosina tuonnin määrä on ollut yli kuu-si miljoonaa m³. Tuontipuuvirran tyrehty-minen pakottaa Suomen metsäteollisuu-den kapasiteetin osittaiseen supistami-seen ja Venäjän puunhankinnan uudellee-norganisointiin. Stora Enso selvittää par-aikaa suuren sellu- ja paperitehtaan ra-kentamisen kannattavuutta Nižni Novgo-rodissa, ja UPM-Kymmene suunnittelee tehdasta Šeksnaan venäläisen Sveza-kon-sernin kanssa. Vaikka hankkeet toteutui-sivatkin, investointien valmistumiseen ku-luu vuosia. Tällä välillä suomalaisten toi-


Se luo erityispiirteensä alueen jalostuska-pasiteetin kehittämiseen. Alueelta hanki-tussa koivussa ongelmallista on ruskotäp-läisyys, jota on sahatavarasta noin viiden-neksessä.

Tutustumiskohteina Kirišissä ja Tšudovossa olleet koivunjalostuslaitok-set vuokraavat alueen metsiä ja hankkivat raaka-aineensa niistä. Koivusta valmiste-

”Puumassa- ja paperiteollisuuden

uusille investoinneille toimintaympäristö ei ole ollut vielä riittävän vakaa.”

Venäjä – raakapuureservaatista jatkojalostajaksi?

Koko Venäjän ja Luoteis-Venäjän metsäteollisuuden tuotannon tunnuslukuja vuodelta 2007

Venäjä Luoteis- VenäjäAinespuun korjuu, milj. m³ 101,0 33,9Sahatavaran tuotanto, milj. m³ 23,2 6,6Vanerin tuotanto, milj. m³ 2,8 1,0Lastulevyn tuotanto, milj. m³ 5,3 1,6Kuitulevyn tuotanto, milj. m² 477,0 77,0Sellun tuotanto, milj. t 6,0 3,7Paperin tuotanto, milj. t 4,1 2,6Kartongin tuotanto, milj. t 3,5 1,7

Lähde: Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki

mijoiden on löydettävä uusi suunta Venä-jältä hankittavalle kuitupuulle.

Kansainvälisiä suurinvestointejaMetsäteollisuuden investoinnit Venäjäl-lä ovat keskittyneet toistaiseksi puutuo-teteollisuuteen, jossa tuotanto onkin kas-vanut voimakkaasti 2000-luvun aikana. Se on lisännyt ulkomaisten sijoittajien kiin-nostusta maahan. Myös venäläiset sijoit-tajat ovat kotiuttaneet pääomia. Puumas-sa- ja paperiteollisuuden uusille investoinneille toi-mintaympäristö ei ole ollut vielä riittävän vakaa, joskin tilanne on muuttumassa.

Esimerkkinä kansain-välisistä investoinneis-ta on Tihvinässä sijaitseva Ikean omistama tytäryhtiö Swedwood. Sen männynja-lostuskompleksiin kuuluu keskisuuri saha, Euroopan suurin liimalevytehdas ja puu-huonekalutehdas. Tehtaalla valmistetaan muun muassa petsattuja pöytiä, vaate-kaappeja, hyllyjä ja sohvien runkoja. Mal-listosta ja tuotekehityksestä vastaa emo-yhtiö. Tähdemateriaali käytetään pelletti- ja brikettituotantoon.

Swedwoodilla on nykyisin noin 40 yk-sikköä kaikkiaan 10 maassa, ja niissä val-mistetaan noin puolet Ikeassa myytävistä huonekaluista. Erityisesti Itä-Eurooppaan levittäytyminen on ollut nopeaa. Venäjäl-le tulo liittyy Ikean laajentumissuunnitel-miin, jotka pohjautuvat Moskovan ja Pie-tarin nopeasti kasvaviin huonekalumark-kinoihin.

Swedwoodin toiminta Tihvinän enti-sessä sotateollisuuskaupungissa aloitettiin vuonna 2002. Kuudessa vuodessa tehdas-

kompleksin henkilöstömäärä on kasvanut liki 1 500:aan. Toiminnasta vastaavat venä-läiset, mutta kymmenkun-ta ruotsalaista työskentelee johtotehtävissä.

Yhtiön toiminta Venäjäl-lä ei ole ollut ongelmaton-ta. Leningradin alueen mänty on huonekaluihin parempaa

kuin Ruotsissa käytetty raaka-aine, mut-ta puukuljetusten logistiikka ja työvoiman sitoutumattomuus ovat aiheuttaneet har-maita hiuksia.

Vientiä YhdysvaltoihinPietaria ympäröivän alueen puuvarois-ta noin kolmannes on koivua ja haapaa.

25


25

taan muun muassa keittiökalusteita, mui-ta huonekaluja, portaita ja ovenkarmeja. Suuri osa tuotannosta viedään Yhdysval-toihin. Tällä hetkellä Yhdysvaltain talous-tilanteen heikkeneminen vaikuttaa eten-kin Tšudovossa sijaitsevan tehtaan toi-mintaan.

Kirišissä sijaitsevassa tehtaassa täh-teeksi jäänyt materiaali puristetaan Swed-woodin tapaan pelleteiksi ja briketeik-si. Venäjällä bioenergian käyttö ei ole vie-lä kovin yleistä. Pelletit viedään Länsi-Eu-rooppaan, Ukrainaan ja Valko-Venäjälle.

Suomalaiset tähyävät markkinoilleVenäjällä on paljon huonokuntoisia asun-toja ja ihmiset asuvat ahtaasti. Siksi fede-raatio pyrkii edistämään asuntojen tuo-tantoa. Yhtenä asunto-ongelman osarat-kaisuna nähdään puurunkorakentamisen kehittäminen ja lisääminen.

Puutaloalueita rakennetaan varsin-kin suurkaupunkien ympäristöissä. Balt-ros-konserni on aloittanut Pietarin kau-pungin Kolpinassa rakentaa 285 hehtaa-rin pientaloaluetta, johon tulee kaikkiaan 4 500 asuntoa omakoti-, pari- ja rivitaloi-na. Mittakaava on valtava, mutta mallis-tojen monimuotoisuudessa on pihistelty. Kohteeseen valmistuu vain räätälöimät-tömiä tyyppitaloja.

”Nähtäväksi jää, onko Venäjä

kasvamassa puunjalostuksen suurvallaksi, vai suuntautuvatko

pääomat paremmin tuottaville aloille.”

Swedwoodin tehtaalla puutähde hakete-taan pellettien raaka-aineeksi. Tehdas on yksi esimerkki kansainvälisistä investoinneis-ta. Se on Ikean omistama tytäryhtiö, joka valmistaa muun muassa petsattuja pöytiä, vaatekaappeja, hyllyjä ja sohvien runkoja.

Pietarin kaupungin Kolpinassa luotetaan massarakentamiseen. Pientaloalueelle tulee huikeat 4 500 asuntoa. Yksilöllisiin ratkaisuihin ei juurikaan panosteta.

Met

la/H

enrik

Her

äjär

vi

Met

la/J

uhan

i Mar

ttila

Puurakentamisen vaihtoehtoista mal-lia esitellään Leningradin alueen Keltossa sijaitsevalla asuntomessualueella, joka on syntynyt yhteistyössä suoma-laisen taloteollisuuden kans-sa. YIT:n luotsaamassa hank-keessa rakennetaan noin 30 asuntoa, ja tavoitteena on tehdä myös suomalaista puu-rakentamista tunnetuksi.

Asuntomessualuetta pi-detään avauksena suomalai-sen Moderni puukaupunki -konseptin mukaisen aluera-kentamisen viennille. Messu-alue onkin innoittanut venäläisiä suunnit-telemaan uusia suomalaistyyppisistä alue-rakentamiskohteita.

Tulevaisuus hämärän peitossaNeuvostoaikaisten suuryritysten tilalle on rakennettu uusia puunjalostuslaitok-sia. Puurakentamisen edistämiseksi tulos-sa on monia toisistaan radikaalisti poik-

keavia pilottikohteita. Myös ulkomaiset suuryritykset ovat löytämässä paikkansa Venäjän puunjalostusteollisuudessa. Sen

kehittämistä ovat hidasta-neet esimerkiksi logistiikan ja ammattimaisen työvoi-man saatavuuden ongelmat. Oman mausteensa soppaan tuovat puutullit, jotka var-sin kovakouraisesti pakot-tavat lisäämään puunjalos-tuskapasiteettia.

Nähtäväksi jää, onko Venäjä jossain vaiheessa kasvamassa puunjalostuk-

sen suurvallaksi, vai suuntautuvatko koti-maiset ja ulkomaisetkin pääomat parem-min tuottaville tuotannonaloille.

Lisätietoja

Tutkija Juhani Marttila, Metla, p. 010 211 3181, [email protected]

Tutkija Henrik Heräjärvi, Metla, p. 010 211 3037, [email protected]

Professori Erkki Verkasalo, Metla, p. 010 211 3020, [email protected]


Riitta Hänninen ja Jari Viitanen

Metsäteollisuudella vaikea vuosi edessä

Markkinakatsaus - Metsäteollisuus

T ästä vuodesta näyttää tulevan Suomen metsäteollisuuden his-torian yksi värikkäimmistä vuo-

sista. Vuoden 2007 loppupuoliskolla alkanutta suhdannekäännettä on jyr-kentänyt kuluvan vuoden syksyn fi-nanssimarkkinoiden kriisi ja keskeis-ten vientimarkkinoiden talouskasvujen nopea hidastuminen. Nämä ovat hei-kentäneet metsäteollisuustuotteiden maailmanmarkkinakysyntää, -hintoja ja tuotannon kannattavuutta. Metsäteol-lisuus on koti- ja ulkomaisissa tuotan-tolaitoksissaan reagoinut kysynnän hii-pumiseen lakkauttamalla kapasiteet-tia, asettamalla tuotantoyksikköjä sei-sokkeihin ja lomauttamalla työntekijöi-tä. Viimeisten tilastotietojen mukaan keskeiset vientimarkkinat euroalueel-la ja Japanissa ovat talouskasvun osal-ta jo taantumassa, joten metsäteolli-suuden kannattavuuden oleellista pa-ranemista ei voida vielä ensi vuonna-kaan odottaa.

Sahatavaran tuotanto ja vienti alenevatSahateollisuuden huippusuhdanteen kääntyminen laskuun on tapahtu-nut erityisen nopeasti. Jo alkuvuoden 2008 aikana asuntorakentamisen vä-hentyminen Euroopassa heikensi mer-kittävästi sahatavaran kysyntää ja hin-tatasoa. Myös kotimaassa sahatavaran kysyntää on alentanut asuntorakenta-misen hiipuminen. Suomessa sahaus-ta on jo rajoitettu noin viidenneksel-lä vuodentakaisesta ja sitä tullaan vä-hentämään edelleen. Myös Euroopas-sa tuotantoa on supistettu. Toimien odotetaan pienentävän tuottajien sa-hatavaravarastoja, jolloin sahatavaran markkinahintojen lasku hidastuu. Tä-nä vuonna Suomen sahatavaran vien-nin nimellisen keskihinnan arvioidaan vuositasolla laskevan noin viidennek-sen vientimäärien ja tuotannon alen-tuessa suunnilleen saman verran. Tuo-tannon pudotus on huomattava viime vuoden 12,4 miljoonasta kuutiometris-tä. Viimeksi sahatavaran tuotantomää-rät ovat olleet alle 10 miljoonan kuu-tiometrin vuosina 1995–1996.

Vaikka korkotason alenemisen en-nakoidaan hitaasti elvyttävän inves-tointeja vuoden 2009 aikana, asunto-rakentamisen odotetaan edelleen su-pistuvan sekä kotimaassa että Euroo-pan keskeisissä sahatavaran kuluttaja-maissa. Myös Pohjois-Afrikan kysyn-nän heikkeneminen lisää osaltaan kil-pailua Euroopassa. Sahatavaran hin-nanlaskun pysäyttämiseksi tuotannon rajoituksia jouduttaneen jatkamaan vielä ensi vuoden puolella. Sahatavaran hinnan nousua voidaan odottaa vas-ta rakentamisen elpyessä Euroopassa. Suomen sahatavaran tuotanto ja vien-ti ja viennin keskihinta alenevat ensi vuonna edelleen hieman kuluvan vuo-den tasosta.

Myös paperiteollisuuden kapasiteetti ja vienti vähenevät Usean vuoden ajan jatkuneen yli-tarjonnan ja heikon hintakehityksen vuoksi paperiteollisuuden kapasiteet-tia on suljettu Suomessa ja muual-la Euroopassa. Uusia tehtaita on kui-tenkin rakennettu Eurooppaan, joten markkinoilla on alkuvuoden aikana ol-lut edelleen ylitarjontaa. Talouskasvun merkittävästi alentuessa ja heikentäes-sä paperin kysyntää suomalaiset met-

säteollisuusyritykset ovat kannattavuu-tensa parantamiseksi syksyllä ilmoitta-neet uusista tehtaiden ja koneiden sul-kemisista kuluvan ja ensi vuoden aika-na. Suomessa tämä merkitsee paperin tuotannon alenemista tänä vuonna noin 700 000 tonnilla ja kartongin tuotan-non noin 400 000 tonnilla. Samalla pape-rin ja kartongin viennin ennakoidaan pie-nenevän viime vuoteen verrattuna. Tuo-tannonrajoituksilla on ollut jo vaikutusta paperien hintoihin, jotka ovat sanoma-lehtipaperia lukuunottamatta lähteneet hienoiseen nousuun.

Vientimarkkinoiden heikkenevä ta-louskehitys alentaa paperin kysyntää en-si vuonna. Kun metsäteollisuus edelleen supistaa tuotantokapasiteettiaan Suo-messa, vähenevät paperin ja kartongin tuotanto sekä vienti myös vuonna 2009. Vaikka tuotantoa Euroopassa leikataan, paperin ja kartongin hintojen ei markki-noiden kysynnän heikkenemisen vuok-si odoteta kuitenkaan oleellisesti nou-sevan. Toisaalta tuotannon lisäleikka-ukset ovat mahdollisia, ja osaltaan hin-taa euroissa nostaisi Yhdysvaltain dolla-rin edelleen vahvistuminen suhteessa eu-roon. Kannattavuuden odotetaan massa- ja paperiteollisuudessa kohenevan mer-kittävämmin vasta talouden laskusuh-danteen kääntyessä nousuun.

Sahatavaran ja paperin tuotanto sekä reaaliset viennin yksikköhinnat 1997–2009 €

0

2000

4000

6000

8000

10000

12000

14000

16000

1997 99 01 03 05 07 09e

1000 t/m³

0100200300400500600700800900

Lähteet: Metsäteollisuus, Tullihallitus, ennusteet: Metla, Metsäsektorin suhdannekatsaus 2008–2009

€/t/m³

Sahatavaran tuotanto Paperin tuotantoSahatavaran hinta Paperin hinta

27


Metsien kätköistäMetsien kätköistäMetsien kätköistä Koonnut: Marjatta Joutsimäki

Joulupuumetsiä ympäri Suomen Kotimainen tavallinen metsäkuusi (Picea abies) on säilyttänyt aseman-sa yleisimpänä joulupuuna suomalaiskodeissa. Suomessa kasvatettu kuu-si on ekologinen vaihtoehto verrattuna kaukaa kuljetettuun tuontikuu-seen. Kotimaisiksi joulupuiksi voidaan laskea metsäkuusen lisäksi mui-takin lajeja, jos ne on kasvatettu Suomessa. Yleisimpiä ovat serbian-kuusi, mustakuusi ja hopeakuusi.

Joulukuusia kasvatetaan eri puolilla maata. Suurin osa joulu-puumetsistä on Etelä-Suomen suurten kaupunkien lähietäisyydel-lä. Kuusien kasvattaminen varta vasten joulupuiksi on merkittä-vä työllistäjä ja tulonlähde monilla suomalaisilla perhemetsälöil-lä. Joulukuusia on tällä hetkellä kasvamassa jo yli tuhannella heh-taarilla. Tänä jouluna markkinoille saadaan arviolta noin 300 000 viljeltyä kotimaista kuusta.

Joulukuusien käytön edistämiseksi Joulupuuseura on julkaissut joulukuusen hoito-ohjeet seuran internet-sivuilla, www.joulupuuseura.fi

Vaikuttavatko muurahaisten touhut puiden hyvinvointiin?

Kotimainen joulupuu tämäkin mustakuusi, Suomessa kasvatettu.

V: Kekomuurahaiset (Formica rufa -ryhmä) ovat levinneet laajalle Euraasian boreaalisella ha-

vumetsävyöhykkeellä ja kuuluvat meillä vallitseviin muu-rahaislajeihin. Niitä pidetään laajojen ja moninaisten ekosys-teemivaikutustensa takia avainlajeina, jotka varastoivat ja kierrättävät hiiltä ja ravinteita, muokkaavat maata ja vaikut-tavat muiden lajien jakautumiseen sekä kasvien tuottoon.

Hehtaarilla kangasmetsää on keskimäärin muutama ke-ko ja siellä partioi helposti miljoona kekomuurahaista. Ke-ot ovat yleensä suurempia ja niitä on enemmän varttu-neemmissa metsissä. Kesässä kekoon tuodaan saaliina mil-joonia hyönteisiä ja muita selkärangattomia sekä maan pin-nalta että puiden latvuksista. Saalistuspaine on suurin pa-rinkymmenen metrin säteellä keosta. Kekomuurahaiset ovat kaikkiruokaisia ja käyttävät helpoiten saatavilla ole-vaa ravintoa, mutta riittävän suurella muurahaistiheydellä on suuri vaikutus myös metsän tuhohyönteisiin. Esimerkik-si Lapissa nähdään vihreitä saarekkeita muurahaiskekojen ympärillä tunturimittarin muuten paljaaksi syömissä tuntu-rikoivikoissa.

Muurahaiset suojelevat kirvoja saalistajia vastaan ja sa-malla tuhoavat kasvinsyöjähyönteisiä – tosin osa kirvoistakin syödään. Kirvat imevät puiden nilasta yhteyttämistuotteita ja antavat erittämäänsä mesikastetta muurahaisille vastineena suojelusta. Muurahaisten määrällisesti tärkein ravintoresurs-si onkin mesikaste, jota yksittäinen keko kerää kesässä sato-ja kiloja. Kirvojen imemä neste on poissa puiden kasvusta.

Lehtipuilla on enemmän kasvinsyöjähyönteisiä kuin havu-puilla, joten lehtipuut voivat hyötyä muurahaisten saalistuk-sesta. Sitä vastoin muurahais-kirva -mutualismi (molempia hyödyttävä yhteistyö) voi heikentää havupuiden kasvua. Esi-merkiksi itäsuomalaisissa 30-vuotiaissa kuusikoissa havaittiin muurahaisten ja kirvojen eniten hyödyntämillä puilla keski-määrin seitsemän prosentin hävikki vuotuisessa rungon pak-suuskasvussa. Vaikutus kasvuun voi siis olla huomattava yk-sittäisillä puilla, mutta se jää merkityksettömäksi hehtaarita-solla, koska muutaman keon hehtaaritiheydellä vaikutus koh-distuu vain pariin prosenttiin puista.

Muurahaiset keräävät kekoihinsa orgaanista ainesta ku-ten kasvinosia, hyönteisiä ja kirvojen erittämää mesikastet-

K: Jään toisinaan metsässä kulkiessani seuraamaan muurahaisten aherrusta keon ympä-rillä. Olen miettinyt vaikuttavatko muurahaiset jotenkin metsien kasvuun tai hyvin-

vointiin. Hyötyvätkö esimerkiksi muurahaiskeon lähellä olevat puut jotenkin niiden puuhista?


Kysymyksiä voi lähettää:Metsäntutkimus-lehti, PL 18, 01301 Vantaatai [email protected]

Lisätietoa väitöskirjasta: www.metla.fi/dissertationes/df66.htm.

ta. Muurahaiskeko-jen hiili- ja ravinnepitoi-suudet ovatkin korkeam-mat kuin ympäröivän maape-rän. Kekojen välittömässä lähei-syydessä olevat puut hyödyntävät tätä lisäravinnelähdettä kasvattamal-la juuria kekojen alle. Nopeimmin ravin-teita vapautuu hylätyistä keoista.

Muurahaiset kierrättävät huomatta-via määriä ravinteita ruokansa mukana, mut-ta kekojen osuus metsämaan hiili- ja ravinneva-rastoista on pieni. Silti pitkäikäiset keot muura-haisineen lisäävät paikallista vaihtelua hiilen ja ra-vinteiden määrissä sekä myös puiden kasvussa ja selkärangattomien jakautumisessa.

Tutkija Jouni Kilpeläinen

Kurkistus lahopuihin

K: Onko metsissämme nykyisin enemmän lahopuuta kuin menneinä vuosina? Luulisi olevan, eihän sitä enää kerätä polttopuuksi kuten aiemmin tehtiin.

V: Lahopuuston määrää metsissämme on seurattu kattavasti vasta vuodesta 1995, jolloin lahopuun mittaaminen otettiin mukaan yh-

deksänteen valtakunnan metsien inventointiin. Tulosten perusteella Ete-lä-Suomessa on lahopuuta keskimäärin noin 2,7 mottia hehtaarilla met-sä- ja kitumaata.

Polttopuun korjuu voi osaltaan vaikuttaa lahopuun kokonaismää-rään. Polttopuun käytöstä on olemassa tarkkoja ja pitkälle ulottuvia ti-lastoja. Kiinteistöjen raakapolttopuun käyttö oli 1900-luvun alusta ai-na 1960-luvun puoliväliin asti suuruusluokkaa 11–13 miljoonaa mot-tia vuodessa. Sitten käyttö alkoi laskea. Alimmillaan se oli 1980-luvun puolivälissä, mutta on sen jälkeen taas lisääntynyt. Nykyisin se on hiu-kan yli viisi miljoonaa mottia vuodessa.

Jos polttopuun korjuumäärä vaikuttaisi oleellisesti lahopuun mää-rään, vaikutuksen pitäisi näkyä ensiksi kovan, polttopuuna käyttökel-poisen kuolleen puun määrässä. Valtakunnan metsien inventoinneissa

on aina mitattu koealoilta käyttökelpoisen luonnonpoistuman tilavuus. Etelä-Suomessa metsä- ja kitumaalla se oli 1930-luvulla noin 0,9 m³/ha.

Heti sota-ajan voimakkaiden polttopuuhakkuiden jälkeen 1950-luvun alus-sa se oli 0,6 m³/ha ja 1990-luvun alussa 0,9 m³/ha.

Aivan viime aikoina kovan lahopuun määrä näyttää lisääntyneen. Yhdek-sännessä inventoinnissa 1990-luvun loppupuoliskolla tilavuus oli Etelä-Suomes-

sa 1,5 m³/ha, ja kymmenennessä inventoinnissa mittausjaksolla 2004–2007 alusta-vien tulosten mukaan 2,2 m³/ha. Valtaosa lisäyksestä on tapahtunut uudistuskypsissä metsissä ja varttuneissa kasvatusmetsissä.

Eniten kovan lahopuun lisääntymiseen ovat todennäköisesti vaikuttaneet muu-tokset hakkuukäytännöissä. Kuolleiden puiden säästämistä metsäluonnon monimuo-toisuuden lisäämiseksi on korostettu 1990-luvun puolivälistä lähtien. Myös viime vuosina sattuneet myrskytuhot voivat näkyä luvuissa. Kovan lahopuun lisääntymi-nen ei silti välttämättä tarkoita lahopuun kokonaismäärän lisääntymistä pitkällä täh-täimellä. Lahopuustoa myös häviää uudistushakkuissa, maanmuokkauksessa ja ener-giapuun korjuussa.

Tutkijat Juha Siitonen ja Antti Ihalainen

29

Metsäntutkimus 4/2008Metsäntutkimus 4/2008

29

si on mielletty niin sanottu valistunut metsänomistaja, joka ymmärtää, et-tä on taloudellisestikin kannattavaa pi-tää ammatillinen tietämyksensä ajan ta-salla. Kirjan käyttäjiin tulevat varmasti kuulumaan myös metsäalan opiskelijat ja metsäammattilaiset.

Metlan viestintä poimi ansioitunees-ta tekijäjoukosta haastateltavaksi sen, joka ensimmäisenä saatiin kiinni.

Anneli Viherä-Aarnio, mikä on mielipuusi?– Minä itse asiassa mietin sitä äskettäin, kun tämä kirja oli valmistunut. Mieli-puuni ei välttämättä ole koivu. Koivu on tietysti läheinen, koska viimeaikaiset työni ovat liittyneet pääasiassa koivuun. Olen aiemmin tehnyt töitä myös ener-giapajujen, haavan ja lehtikuusen paris-sa. Minä pidän kaikista puulajeista.

Miten koivututkimus jaksaa Metlassa?– Suomi on ollut monessa suhteessa koivututkimuksen mallimaa, ja muualta maailmasta tänne on tultu tutustumaan ja ottamaan oppia, pohjoismaista tietysti eniten. Metsäntutkimuslaitoksessa käyn-nistettiin jo 1960-luvulla laaja ja moni-puolinen koivututkimusohjelma koskien mm. viljelyaineiston tuotantoa, jalostus-ta, uudistamista ja kasvatusta. Uranuur-tajana oli koivukeisariksi tituleerattu Jyr-ki Raulo, joka työllään nosti kiinnostus-ta koivuun puulajina ja koivun arvostus-ta. Tältä pohjalta on ollut hyvä jatkaa, ja mielestäni koivututkimus jaksaa Metlas-sa hyvin. ”Koivun kasvatus- ja käyttö”

KAIKKI mitä olet AINA halunnut tietää KOIVUISTA

J yrki Raulon ansiokas Koivukir-ja (1981) on melkein kolmenkym-menen vuoden jälkeen saanut seu-

raajan. Uusi kirja tekee kunniaa edel-täjälleen, mutta tietysti myös ylittää sen sekä sisällön runsaudessa että ul-koasussa. Näin tulee ollakin tieteessä, jossa uudet sukupolvet aina seisovat edeltäjiensä hartioilla.

Vaikka kirja onkin rakenteellises-ti yksi kokonaisuus, sisällöllisesti se ja-kautuu neljään teema-alueeseen. Alus-sa Pirkko Velling pohdiskelee koivun kulttuurista asemaa Suomessa ja sit-ten Anneli Viherä- Aarnio ja jouk-ko muita kirjoittajia esittelevät koi-

vun biologisia ja metsänhoidollisia omi-naisuuksia. Näiden jälkeen käsitellään kuuden luvun verran koivun viljelyyn, koivikon kasvatukseen ja koivuvaroi-hin liittyviä kysymyksiä. Viimeinen osio muodostuu neljästä artikkelista, joi-den teemat liittyvät koivun runkojen ja puuaineen ominaisuuksiin sekä koi-vupuutavaran hankintaan, kauppaan, markkinoihin ja käyttöön.

Aivan kirjan lopussa ennakoidaan lyhyesti koivun tulevaisuutta. Kirjoit-tajat uskovat, että kaikista eri suuntiin markkinoita vääntävistä kehityskuluista huolimatta koivulle riittää hyvät mark-kinat myös tulevaisuudessa. Esimerkik-si koivun käyttö vanerien, viilujen ja sa-hatavaran valmistukseen ja jatkojalos-tukseen säilynee nykyisellään, tai jos tukkien saatavuus sallii, voi jopa lisään-tyä. Puuhun raaka-aineena liittyy kes-täviä kulttuurisia ja ympäristöarvoja, joten uusien materiaalien kilpailun pai-neessakin se on aina noussut yhä uu-destaan suosioon.

Myös kuitupuolella koivun kysyn-tä jatkunee lähitulevaisuudessa hyvä-nä Venäjän avustaessa kotimaisen puun kauppaa tullimääräyksin. Toisaalta eu-kalyptus ja akaasia painavat pidemmäl-lä tähtäimellä kysyntää alas. Samaan suuntaan vie myös sähköisen tiedon-siirron vahvistuminen. Kuitenkin koi-vusellun käyttö esimerkiksi pakkaus-kartongeissa voi hyvinkin kasvaa, sa-moin energiakäyttö.

Kirjaprojekti on vaatinut suuren tutkijajoukon yhteistyötä ja vei kolme vuotta. Alusta lähtien kohdeyleisök-

Met

la/E

ssi P

uran

en


Kirjaprojekti on vaatinut suuren tutkijajoukon yhteistyötä. Anneli Viherä-Aarnion kirjoittama osuus käsittelee koivun biologisia ja metsänhoidollisia ominaisuuksia. Pentti Niemistö toimi uuden koivukirjan päätoimittajana ja kirjoitti koivun kasvatukseen ja tuotokseen liittyvät luvut.

-kirjaa tehtäessä saimme nähdä, kuinka valtava määrä uutta koivutietoa ja asian-tuntemusta tästä talosta löytyy.

Miksi alettiin tutkia juuri koivua, kun kuitenkin sitä välillä suorastaan vihattiin roskapuuna niin, että sen lempinimikin oli ”metsien valkoinen valhe”?

– Se viha kai johtui siitä, että meillä oli paljon pieniläpimittaista ja huonolaa-tuista koivua, jolle ei oikein ollut muu-ta käyttöä kuin polttaminen. Hyvälaatui-sella ja järeällä koivulla sen sijaan on ai-na ollut kysyntää vaneripuuna ja huone-kaluteollisuudessakin. Koivututkimuk-sen käynnistämisen syynä 1960-luvul-la oli juuri pelko hyvälaatuisten vaneri-koivikoiden loppumisesta. Erikoisuutena mainittakoon, että Suomi oli 1900-luvun alussa jopa maailman johtava puulanka-rullien valmistajamaa, ja materiaalina oli juuri koivu. Se ei toki ollut määrällises-ti kovin suurta bisnestä, mutta jossain mielessä kuitenkin huomattavaa liiketoi-mintaa. Ja sittenhän 1950-luvulla kehi-tettiin sulfaattikeittomenetelmä koivu-sellun valmistukseen. Silloin kysyntä al-koi nousta ja koivun mainekin parani.

Mitä koivusta tutkitaan nyt?– Suomessa tehdään monipuolista koi-vututkimusta, sekä meillä Metlassa että eri yliopistoissa. Työtä tehdään yhtäältä

nia muita puulajeja paremmat edelly-tykset geneettiseen sopeutumiseen, koska sillä on runsaasti geneettistä vaihtelua, voimakas geenivirta popu-laatioiden välillä, lyhyt sukupolviaika, runsas siementuotanto ja tehokas li-sääntyminen.

– Ilmastonmuutokseen liittyy siis paljon kysymysmerkkejä pitkällä aika-välillä. Tämän hetken käytännön koi-vun kasvatuksen arkipäivää ovat suu-ret hirvi- ja myyrätuhojen riskit, jot-ka ovat vähentäneet koivun suosiota ja romahduttaneet koivun viljelymäärät. Sille tarttis tehdä jotain.

Kirjan käytettävyyttä ja lukunautin-toa lisää huomattavasti upea kuvitus, josta suurimman vastuun on kantanut Metlan valokuvaaja Erkki Oksanen. E.K.

Julkaisu: Koivun kasvatus ja käyttö. Pentti Niemistö, Anneli Viherä-Aarnio, Pirkko Velling, Henrik Heräjärvi, Erkki Verkasalo (toim.) Metla/ Metsäkustannus 2008. 254 s. Hinta 38 euroa.

perustutkimuksen saralla koskien mm. genetiikkaa, ilmakehän muutosten vai-kutuksia, herbivoriaa, puuaineen omi-naisuuksia ja toisaalta enemmän käy-täntöön suuntautuvaa työtä koskien ja-lostusta, uudistamista, kasvatusta, raa-ka-aineominaisuuksia ja käyttöä.

Selviääkö koivu ilmastonmuutoksesta?– Yleinen käsitys on, että koivu nimen-omaan olisi ilmastonmuutoksessa yk-si hyötyjistä, koska se pystyy hyödyntä-mään pidentynyttä kasvukautta. Mutta kun emme tiedä tarkasti, millä tavoin ja miten nopeasti ilmasto muuttuu, niin asia ei ole aivan niin yksinkertainen.

– Lumi- ja routaoloihin esimerkik-si on odotettavissa muutoksia. Jos lu-mi jollain alueella vähenee, talvella maa voi kylmetä vaikka ilmasto lämpenisi-kin. Miten se vaikuttaa koivuun? Jossain taas kesäaikainen kuivuus voi lisään-tyä. Sekin voi olla koivulle ongelma. Tu-holaiset ja taudit saattavat lisääntyä il-maston lämpenemisen myötä. Talvenaikai-set lämpökaudet voi-vat katkaista talvile-von väärään aikaan, ja siihen epäilemättä liit-tyy riskejä. On paljon avoimia kysymyksiä.

– Toisaalta sitten koivulla on ehkä mo-

Met

la/E

ssi P

uran

en

31


Männyn käpysato ennakoitua heikompi maan eteläosassa

Tutkittua tietoaKoonnut: Sanna Kettunen www.metla.fi/tiedotteet/

Ojanperkaustarvetta on arvioitua vähemmän

Metsäntutkimuslaitos ja Metsäta-louden kehittämiskeskus Tapio ovat tutkineet puuston vaikutusta ojitus-alueen kuivatustilaan ja tarkentaneet valtakunnallista kunnostusojitustar-vetta. Pääsääntöisesti ainakin ensi-harvennusten yhteydessä on tehtä-vä kunnostusojitus, mutta kun oji-tusten tarvearvioissa otetaan huo-mioon puuston vaikutus vesitalou-teen, pienenee seuraavalle kymme-nelle vuodelle laskettu kunnostusoji-tustarve. Koko maassa vähennys on yhteensä 157 000 hehtaaria verrat-

Suometsien kunnostusojitustarpeen arviointi on perustunut tähän as-ti lähes yksinomaan ojien kunnon tarkasteluun. Kuitenkin kasvupai-kan vesitaloudelliseen tilaan vaikut-taa voimakkaasti myös ojitusalueel-la kasvava puusto. Kunnostusojitus-ta pidetään vesistöjä eniten kuor-mittavana metsätaloustoimenpitee-nä, joten puuston vaikutuksen huo-mioiminen on tärkeää paitsi huo-nosti kannattavien kunnostusojitus-ten välttämiseksi, myös vesiensuo-jelun takia.

tuna Valtakunnan metsien (VMI) 10. inventoinnissa esitettyyn ar-vioon.

Tehokkaimmin metsätalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta voidaan vähentää johtamalla metsä-talousmaalta valuvat vedet vesistöön niin kutsutun pintavalutuskentän kautta. Pintavalutuskentällä tarkoi-tetaan tasaista aluetta metsätalous-maan ja vesistön välillä. Pintavalutus torjuu tehokkaasti vesistöjen kiinto-aine-, typpi- ja fosforikuormitusta.

Suometsätalous-uutiskirje 2.10.

ja Lapin läänien männiköissä. Kylmän ja sateisen kesän takia siemenet eivät välttämättä tuleennu Pohjois-Suomen ja Kainuun oloissa riittävästi. Män-nyn runsas siemensato on siis vaarassa mennä siellä hukkaan, jos siementen itävyys jää huonoksi.

Viime kesän kukintahavaintoihin perustuen keväällä 2010 on odotetta-vissa varsin hyvä männyn siementen varisemisvuosi. Epäedulliset sääolot saattavat kuitenkin vaikeuttaa käpyjen

kehitystä ja siten heikentää lopulli-sen siemensadon määrää ja laatua.

Kuusen käpysato on heik-ko lähes koko maassa. Ainoas-taan Lounais-Suomessa ja pai-koitellen etelärannikolla käpy-jä esiintyy runsaammin, mutta näilläkin alueilla kävyt ovat mo-nin paikoin hyönteisten vahin-goittamia. Vaasa-Jyväskylä-Sa-vonlinna -linjan pohjoispuolel-la kuusen käpysato on erittäin heikko.

Vuodenkierto – Fenologiauutisia 19.9.

Ensi keväänä va-riseva männyn sie-

mensato näyttää jäävän ennakoitua

heikommaksi maan eteläosassa. Käpyjen hei-kon kehityksen taustalla lienee pölytyksen epäon-

nistuminen alkukesän 2007 huonossa säässä.

Pori-Lahti-Imatra -linjan eteläpuolella olisi suositeltavaa turvautua ensi keväänä männyn vilje-lyyn joko taimia istuttamalla tai sie-meniä kylvämällä. Karuimmat mänty-kankaat voidaan uudistaa luontaisesti, mutta näilläkin alueilla taimettuminen saattaa viivästyä.

Etelärannikolta pohjoisemmak-si siirryttäessä männyn käpymäärät runsastuvat vähitellen. Runsain sie-mensato on odotettavissa Oulun


Pussissa oleva koivutisle ei ole häirinnyt hirven puuhastelua taimen kimpussa: ensin ranka poikki ja sitten oksien syönti.

Koivutisle ei ole valmis hirvikarkote

Viime talvikaudella tehdyssä koesarjassa koivutisle ei estänyt hir-viä syömästä taimia. Keskitalvella hirvien todettiin alkaneen oles-kella kaikissa hajupusseilla suojatuissa kohteissa. Koska haju oli jo lähes haihtunut pusseista, ne käsiteltiin yhdessä taimikossa uu-delleen. Hirvet kuitenkin oleskelivat, söivät ja lepäsivät taimikois-sa myös hajupussien tuntumassa, eikä taimikoiden ja vertailualu-eiden oksasyöntien välillä ei ollut eroa. Hirvi oli katkaissut myös pussilla varustetun koivun.

Valmistetta ruiskutettiin kasvaimiin ja imeytettiin kangaspus-seissa oleviin puupelletteihin. Taimikohtaiselta ruiskutukselta odotettiin parempaa tulosta, mutta keväällä todettiin hirvien syö-neen tisleellä ruiskutettuja taimia aivan yhtä paljon kuin vertailu-alueellakin. Suuri osa valmisteesta joko haihtui tai liukeni pois.

Vaikka koivutisleelle on myönnetty koetoiminnallinen myyn-tilupa karkoteaineena, se tarvitsee jatkokehitystä. Synteettisten karkoteaineiden käyttö on vähenemässä niiden rekisteröintiin liittyvien vaikeuksien takia – torjunta-aineilta edellytetään entistä enemmän luonnonmukaisuutta.

Tiedote 15.10.

Laatu ja ulkonäkö ratkaisevat puutuotteiden valinnan

Kuluttajien mielestä puutuot-teilla on hyvä ulkonäkö ja käyt-töominaisuudet, ne ovat ympä-ristöystävällisiä ja hyvälaatuisia, mutta eivät välttämättä edulli-sia. Metlassa tehtyyn kyselytut-

kimukseen vastasi rautakauppo-jen ja puutavaraliikkeiden asiak-

kaita sekä asuntomessujen kävijöitä. Puutuotteiden herättämiä mielikuvia ver-

rattiin rakentamisen ja sisustuksen muovi-, metalli- ja keraamisiin tuotteisiin. Puun os-tokriteereistä tärkeät ulkonäkö, käyttöomi-naisuudet ja tekninen laatu olivat kuluttaji-en mielestä puutuotteilla hyvät ja paremmat kuin kilpailevilla tuotteilla. Puutuotteita pi-dettiin myös ympäristöystävällisempinä kuin muita ja niiden markkinointi oli hoidettu pa-remmin.

PKM-tutkimusohjelman loppuseminaari 13.11.

33


JulkaisutKoonnut: Sanna Kettunenwww.metla.fi/julkaisut/

Metsätieteen aikakauskirja 3/2008Metsätieteen aikakauskirja julkaisee tutkimus-artikkeleita, katsauksia ja tiedonantoja met-säntutkimuksen alalta sekä muita metsiin ja metsätalouteen liittyviä kirjoituksia.

Tutkimusartikkelit

Juha Honkatukia, Maarit Kallio, Riitta Hänni-nen & Johanna Pohjola: Venäjän puutullien vai-kutukset Suomen metsäsektoriin ja kansantalo-uteen Lauri Kuusisto & Annika Kangas: Harha-komponentit kuvioittaisen arvioinnin puuston ti-lavuuden laskentaketjussa

Alueellisten metsäohjelmien laadintaa tulisi kehittää edelleenMetsäkeskukset laativat alueelliset metsäohjelmat, joissa määritellään suuntaviivat metsien hoidolle, käytölle ja suojelulle. Metsäohjelmaa valmistellaan alueen toimijoiden ja sidosryhmien kanssa. Ohjelmien laadintaprosessia tulee edelleen kehittää. Vastuu toimenpiteiden toteuttamisesta tulisi yksilöidä selvemmin, ja tavoitteiden asettamista sekä vaikuttavuuden seurantaa tulisi kehittää.

Saarikoski, Heli, Weckroth, Timo, Leski-nen, Leena A., Laitala, Marjo & Tikkanen, Jukka. 2008. Alueellisten metsäohjelmien 2006–2010 laadinnan hyväksyttävyys ja vai-kuttavuus – Analyysi alueellisista metsäoh-jelmista. Metlan työraportteja 94.

Kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS) käyttö metsätaloudessaMMT Taloustutkimus seuraa metsätalou-den kannattavuutta erillisenä tuotantosuun-tana. Seuranta perustuu maatilojen kan-nattavuuskirjanpitojärjestelmään (MARTTI) ja TalousTohtori-internetpalveluun. Järjestel-mä tuottaa tiedot myös EU:n maatalouden kirjanpitojärjestelmään. Tutkimuksessa so-vellettiin IAS/IFRS-normeja sekä relevantte-ja teoreettisia tuloksia metsätalouteen kan-sainvälisten IAS-standardien käytettävyyden selvittämiseksi. Standardit soveltuivat hyvin metsäsuunnitelmien sekä MARTTI- ja ME-LA-järjestelmien mahdollistamaan tuloslas-kentajärjestelmään. Jatkossa tuloslaskenta-palvelua tarjotaan muillekin kirjanpitotiloille.Penttinen, Markku & Rantala, Olli. 2008. The International Financial Reporting Stan-dards (IFRS) accounting system as applied to forestry. Metlan työraportteja 93.

Hirven pyyntilupaprosesseissa on paikallisia eroja Hirvikannan säätelyjärjestelmä on pääosin riis-tanhoitopiirien vastuulla. Päätöksentekijät olivat nykyiseen pyyntilupajärjestelmään varsin tyyty-väisiä. Vaikka prosessia pidettiin selkeänä ja lä-pinäkyvänä, se etenee eri riistanhoitopiireissä eri tavoin, ja samassakin piirissä eri vastaajat tulkit-sivat etenemisen toisistaan poikkeavasti. Aarnio, Jukka, Härkönen, Sauli, Petäjistö, Lee-na & Selby, Ashley. 2008. Hirvikannan nykyi-sen säätelyjärjestelmän ajanmukaisuus ja toimi-vuus riistanhoitopiirien hallitusten näkökulmas-ta. Metlan työraportteja 92.

Asukkaiden suhtautuminen läheisiin kansallispuistoihinUseimmat kansallispuistojen ympäristön asuk-kaat kokivat puiston hyödyttäneen seutua. Puis-toon liittyvään toimintaan suhtautuivat positii-visimmin nuoret ja vähän aikaa paikkakunnalla asuneet, negatiivisemmin pitkään paikkakunnalla asuneet ja erityisesti maanviljelijät sekä metsän-omistajat. Tutkimus tehtiin Linnansaaren ja Seit-semisen kansallispuistojen ympäristössä. Selby, Ashley & Petäjistö, Leena. 2008. Resi-dents’ adjustments to adjacent national parks: A place-bound structuration perspective. Metlan työraportteja 90.

Kansallispuistot hyödyttävät paikallisia yrittäjiä Kansallispuistojen lähellä sijaitsevat yritykset ovat hyötyneet niiden tuomasta turismista. Puistoja pi-detään yritystoimintaa hyödyttävinä, mutta kaik-kia hyötyjä ei ole saatu käyttöön. Tutkimus teh-tiin Linnansaaren ja Seitsemisen ympäristössä. Selby, Ashley & Petäjistö, Leena. 2008. Entre-preneurial activity adjacent to small national parks in Southern Finland: Are business oppor-tunities being realised? Metlan työraportteja 96.

Tutkimusselosteita Jyrki Hytönen & Paula Jylhä: Pintakasvillisuuden

torjunnan ja taimityypin vaikutus kuusen taimien kuolleisuuteen ja kasvuun metsitetyillä pelloil-la Hilppa Gregow, Ari Venäläinen, Heli Peltola, Seppo Kellomäki & David Schultz: Metsien tuuli- ja lumituhoriskin ajallinen ja alueellinen vaihtelu Suomessa 1961–2000

Risto Jalkanen, Sheila Hicks, Tarmo Aalto & Hannu Salminen: Männyn siitepölytuotannon määrittä-minen neulastuotannon avulla metsänrajalla: vä-linen menneen ilmaston rakentamiseen

Jussi Peuhkurinen, Matti Maltamo & Jukka Malinen: Puulajeittaisten läpimittajakaumien ja tukkisaan-non ennustaminen laserkeilausaineiston ja digi-taalisen ilmakuvan avulla

Tuula Jyske, Harri Mäkinen & Pekka Saranpää: Kuu-sen puuaineen tiheyden vaihtelu

Metlan työraporttejaMetla julkaisee Työraportteja-sarjassa tutkimusten ennakkotuloksia, ennakkotulosten luonteisia selvi-tyksiä, esitelmiä, kokouskoosteita ja vastaavia.

Pientalojen aluerakentaminen Venäjällä on vaativa vientimahdollisuus Suomalaistyylistä aluerakentamista on pyritty tuo-maan tutuksi Venäjällä pilottihankkeissa. Se tar-joaa uusia mahdollisuuksia puutuoteteollisuuden viennille. Venäjän markkinoilla toimiminen vaa-tii yritys- ja viranomaisyhteistyön, maanhankin-nan käytäntöjen ja urakoinnin vahvaa osaamista. Puutuoteteollisuuden investoinnit ovat toistaisek-si olleet varsin vähäisiä, mutta niiden odotetaan li-sääntyvän. Liiketoimintaympäristössä on useita riskejä, kuten logistiikan ja jakelukanavien puute sekä protektionismi.

Marttila, Juhani & Ollonqvist, Pekka. 2008. Pientalojen aluerakentamisen

projektiliiketoiminta Venäjällä. Metlan työraportteja 91.

Jani Laturi, Jarmo Mikkola & Jussi Uusivuori: Käy-tössä olevien puutuotteiden hiilivaranto Suo-messa ja skenaariot vuo-teen 2050.

Väitösselosteita Albert Porcar-Castell: Fo-

tosysteemi II:n toimin-nan mukautuminen vuo-rokauden ja kasvukau-den aikaiseen ympäris-tötekijöiden vaihteluun – klorofylli-a:n fluore-senssi tutkimusmene-telmänä.

Anu Kantola: Kuusen runkorakenteen yhte-ys sahapuun laatuun.


Dissertationes ForestalesDissertationes Forestales on Suomen Met-sätieteellisen Seuran, Metlan, Helsingin yli-opiston maatalous-metsätieteellisen tiede-kunnan ja Joensuun yliopiston metsätieteelli-sen tiedekunnan yhteinen metsätieteellisten väitöskirjojen julkaisusarja.

Simulaattorien yhdistämisen avulla voidaan ennustaa kuusisahatavaran laatuaMetsän kasvua, puiden rakennetta ja puu-raaka-aineen laatua ennustetaan simulaat-toreilla. Kun näitä simulaattoreita yhdiste-tään puun jalostusprosessia mallintaviin si-mulaattoreihin, voidaan kehittää koko jalos-tusketjua kuvaavia ohjelmistoja. Anu Kan-tolan väitöstutkimuksessa on muunnettu männyn rakennetta ennustavat simulaat-torit PipeQual ja RetroSTEM kuvaamaan kuusta. Kun RetroSTEM liitettiin sahaussi-mulaattoriin, voitiin ennustaa nopeasti ja te-hokkaasti kuusisahatavaran laatujakaumaa eri tavoin käsitellyissä metsiköissä. Kantola, Anu 2008. The structure of Nor-way spruce (Picea abies [L.] Karst.) stems in relation to wood properties of sawn timber.

Säästöpuuhakkuun ja pohjakasvillisuuteen kohdistuvien häiriöiden vaikutukset Säästöpuuhakkuun ympäristövaikutuk-set ovat yhä laajalti tuntemattomia. Harri Hautalan väitöstutkimuksessa todettiin, et-tä tuulenkaatojen määrä lisääntyi merkittä-västi 2–3 vuoden aikana hakkuiden jälkeen. Nykyistä suurempien säästöpuuryhmien jät-täminen soistuneelle kuusimetsätyypille voi-si olla ekologisesti ajateltuna suositeltavaa. Metsänpohjan aluskasvillisuusyhteisö, mus-tikka ja puolukka palautuivat neljässä vuo-dessa poistokäsittelyistä, jotka havainnollis-tavat esimerkiksi tallausta ja eläinten aihe-uttamia häiriöitä.

Hautala, Harri 2008. Disturban-ce in boreal spruce forest – imme-diate dynamics from stand to un-derstorey level.

Myös ihmisten elinolot vaikuttavat malarialoisioonMalarian häviämistä on perinteises-ti pidetty muun muassa hyttysten hä-vittämisen, hyttysverkkojen käytön ja tehokkaamman lääkitysten ansiona. Tauti kuitenkin hävisi Suomesta vaik-

ka sitä levittäviä hyttysiä on edelleen. Le-na Huldénin väitöstutkimuksessa todetaan, että malarian esiintymisellä olikin yhteys kotitalouksien kokoon. Malarialoision popu-laatioiden habitaatit muodostuivat yhdes-sä makuuhuoneessa nukkuvista ihmisistä ja samassa huoneessa talvehtivista taudin levittäjistä. Pienissä talouksissa populaati-ot eristyivät, mikä johti lopulta vivax-mala-rian häviämiseen. Huldén, Lena 2008. The decline of nort-hern malaria and population dynamics of Plasmodium vivax.

Männyt eivät toimi typpinieluinaTyppiyhdisteillä on merkittävä vaikutus alailmakehän kemiaan ja ekosysteemi-en rehevöitymiseen. Kasvillisuus on tunte-maton tekijä yhdisteiden taseessa. Maa-rit Raivonen käsitteli väitöstutkimukses-saan UV-säteilyn aiheuttaman NOy-emis-sion taustalla olevia mahdollisia prosesse-ja. Käytetty malli ennusti, että mikäli emis-siota tapahtuu, männyt toimivat pikemmin-kin NO2 ja NO -lähteenä kuin nieluna jopa silloin, kun niiden pitoisuus ilmassa oli suh-teellisen korkea. Raivonen, Maarit 2008. UV-induced NOy emissions in gas-exchange chambers en-closing Scots pine shoots: an analysis on their origin and significance.

Valon määrä vaikuttaa männyn mukautumiseen lämpötilaan Albert Porcar-Castell totesi väitöstutkimuk-sessaan, että valon määrä vaikuttaa män-nyllä sekä lämpötilan muutokseen mukau-tumisen voimakkuuteen että itse muutos-nopeuteen. Talvella zeaxanthin-välitteinen lämmönmuodostus osoittautui pääasialli-seksi mekanismiksi, joka sääteli lämpönä heijastuvan energian määrää männyllä. Porcar-Castell, Albert 2008. Studying the diurnal and seasonal acclimation of photo-system II using chlorophyll-a fluorescence

Metsäsektorin suhdannekatsaus 2008–2009

Talouskehityksen heikkeneminen iskee metsäteollisuuteen Metsäsektorin suhdannekatsauksen 2008–2009 voi tilata osoitteesta www.metla.fi/julkaisut/suhdannekatsaus/

Silva FennicaSilva Fennica on kansainvälinen metsätie-teen julkaisusarja. Silva Fennicassa julkaistu-jen tutkimusten suomenkielisiä selosteita on luettavissa Metsätieteen aikakauskirjasta.

4/2008 Research articles Carmen Martin ym.: Genetic Diversity and

Structure of the Endangered Betula pen-dula subsp. fontqueri Populations in the South of Spain

Risto Jalkanen ym.:Past Pollen Productioon Reconstructed from Needle Production in Pinus sylvestris at the Northern Timberli-ne: a Tool for Evaluating Paleoclimate Re-constructions

Hilppa Gregow ym.: Temporal and Spa-tial Occurence of Strong Winds and Lar-ge Snow Load Amounts in Finland during 1961–2000.

Thomas Wutzler: Effect of the Aggregation of Multi-Cohort mixed Stands on mode-ling Fores Ecosystem Carbon Stocks.

Raija Laiho ym.: Macroscale Variation in Peat Element Concentrations in Drained Boreal Peatland Forests.

Enni Flykt ym.: Variation of Ectomycorrhizal Colonisation in Norway Spruce Seedlings in Finnish Forest Nurseries.

Ari Nikula ym.: Modelling the Factors Predis-posing Scots Pine to Moose Damage in Ar-tifically Regenerated Sapling Stands in Fin-nish Lapland.

Jaakko Repola: Biomass Equations for Birch in Finland.

Jussi Peuhkurinen ym.: Estimating Species-Specific Diameter Distributions and Saw Log Recoveries of Boreal Forests from Airborne Laser Scanning Data and Aerial Photographs: a Distribution-Based Ap-proach.

Mikko Kurttila ym.: Forest Owners’ Decision Support in Voluntary Biodiversity-Protec-tion Projects.

Matti Stendahl ym.: Antecedents and Bar-riers to Product Innovation – a Compari-son between Innovating and Non-Innova-ting Strategic Business Units in the Wood Industry.

35


TUTKIMUSTIETOA METSÄSTÄ

Tutkija Pekka Helenius tarkastelee kuusen siemenistä otettua röntgenkuvaa. Läpivalaistusta näytteestä erottuvat siementen sisärakenteen yksityiskohdat, kuten tyhjät ja hyönteisten vioittamat siemenet. Metsäpuiden siementen laatua tutkitaan Metlan siemenlaboratoriossa Suonenjoella.

Metla on yli 900 hengen asiantuntijaorganisaatio, jolla on yhdeksän yksikköä eri puolilla Suomea. Metlan tehtävänä on edistää tutkimuksen keinoin metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva Metla on Euroopan suurin metsäntutkimusorganisaatio.

www.metla.fi

Documents

Metsäntutkimus 4/2008