MIE-SIE-MURRETTA VAI NYKYAIKAISTA SUOMEA · Suomen kieli Pro gradu -tutkielma x 23.8.2019 96 s. + 8 liitesivua Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä

MIE-SIE-MURRETTA VAI NYKYAIKAISTA SUOMEA?

Joensuulaisten yhdeksäsluokkalaisten kielellisiä asenteita ja käsityksiä

Erika Sulkava

Itä-Suomen yliopisto

Suomen kieli

Pro gradu -tutkielma

Elokuu 2018

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta Filosofinen tiedekunta

Osasto Humanistinen osasto

Tekijä Erika Sulkava

Työn nimi Mie-sie-murretta vai nykyaikaista suomea? Joensuulaisten yhdeksäsluokkalaisten kielellisiä asenteita ja käsityksiä

Pääaine

Työn laji Päivämäärä

Sivumäärä

Suomen kieli Pro gradu -tutkielma x 23.8.2019 96 s. + 8 liitesivua

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä

Tutkielmassa kartoitetaan joensuulaisten yhdeksäsluokkalaisten kielellisiä asenteita ja käsityksiä. Tutkielma jakau-tuu kolmeen osa-alueeseen: Joensuussa puhuttu murre, suomen yleiskieli ja muualla Suomessa puhutut murteet. Joensuussa puhuttua murretta tarkastellaan analysoimalla joensuulaisten nuorten käsityksiä heidän omasta mur-teestaan ja mittaamalla heidän asenteitaan Joensuun murretta kohtaan Osgoodin asteikon avulla. Myös yleiskieleen kohdistuvia asenteita tutkitaan Osgoodin asteikon avulla. Nuorten asennoitumista muualla Suomessa puhuttaviin murteisiin tarkastellaan kahden ääninäytteen avulla. Toisessa ääninäytteessä puhutaan vahvaa lounaismurretta, toi-sessa lähes yleispuhekielistä hämäläismurretta. Tutkimuksessa selvitetään myös asenteisiin vaikuttavia taustateki-jöitä ja kouluopetuksen vaikutusta nuorten kielellisiin asenteisiin. Tutkimus sijoittuu kansanlingvistiikan kentälle. Tutkielman aineisto on kerätty joensuulaisista yläkouluista syksyllä 2018 ja keväällä 2019. Aineisto on kerätty kah-dessa osassa. Ensimmäinen kysely toteutettiin ennen, kuin nuoret olivat opiskelleet äidinkielen tunneilla suomen murteita, ja toinen kysely opetusjakson jälkeen. Aineistonkeruussa on käytetty kirjallisia kyselylomakkeita, ja lopul-linen aineisto koostuu 124 yhdeksäsluokkalaisen vastauksista. Aineistoa analysoidaan sekä kvalitatiivisilla että kvan-titatiivisilla menetelmillä. Taustamuuttujien vaikutusta nuorten kielellisiin asenteisiin tarkastellaan Khiin neliö -testillä. Joensuulaisten nuorten kielellinen itsetunto on erittäin hyvä. Yhdeksäsluokkalaiset asennoituvat Joensuussa pu-huttuun murteeseen erittäin myönteisesti. Suurin osa vastaajista puhuu mielestään Joensuun murretta tai Pohjois-Kar-jalan murretta. Positiivisimmin murteeseen suhtautuvat koko elämänsä Joensuussa asuneet vastaajat, ja negatiivisim-min kouluikäisinä Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet nuoret. Yleiskieleen nuoret suhtautuvat kielteisemmin kuin Joensuussa puhuttuun murteeseen. Yleiskieleen suhtautuvat positiivisimmin ne vastaajat, joilla on tuttavia useilla eri paikkakunnilla ympäri Suomea. Lounaismurteiseen ääninäytteeseen vastaajat asennoituvat hyvin negatiivisesti, hämäläismurteiseen näytteeseen taas positiivisesti. Lounaismurteinen näyte koetaan maalaiseksi ja kovaksi ja puhujaa luonnehditaan esimerkiksi amisjampaksi. Hämäläismurteinen näyte paikannetaan Etelä-Suomeen. Vastaajat pitävät näytteen murretta kevyenä ja normaalina. Tytöt suhtautuvat poikia myönteisemmin hämäläismurteiseen näytteeseen. Pojat taas asennoituvat tyttöjä positiivisemmin lounaismurteiseen näytteeseen.

Kouluopetus vaikuttaa vastaajien kielellisiin asenteisiin pääasiassa negatiivisesti. Yleiskieli koettiin opetuksen jäl-keen paremmin nykyaikaan sopivaksi, mutta muuten nuorten asenteet pysyivät ennallaan tai muuttuivat kieltei-semmiksi.

Avainsanat kansanlingvistiikka, kielelliset asenteet, murteet, Khiin neliö -testi

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Faculty Philosophical Faculty

School School of Humanities

Author Erika Sulkava

Title Mie-sie-murretta vai nykyaikaista suomea? Joensuulaisten yhdeksäsluokkalaisten kielellisiä asenteita ja käsityksiä

Main subject Level Date

Number of pages

Finnish Language Pro gradu -tutkielma x 23.8.2019 96 + 8 pages of appendixes

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Abstract

This thesis analyzes the language attitudes of ninth-grade-students living in Joensuu. The discussion is divided into three parts: The first examines the dialect spoken in Joensuu. This is done by analyzing the participants' conceptions of how they perceive their own dialect and by measuring their attitudes towards the Savonian dialect spoken in Joensuu using the Osgood scale. The second part investigates what type of attitudes the participants have towards the standard language. This is also done using the Osgood scale. The third analyzes how the participants perceive spoken dialects that are unfamiliar to them using two audio samples. In the first sample, the speaker speaks in a strong Southwestern dialect and in the second the speaker speaks in a levelled Tavastian dialect that is quite close to colloquial Finnish. This thesis also examines what social variables affect the participants' language attitudes and also aims to find out how teaching affects the participants' language attitudes. The thesis is part of the field of folk linguistics. The material used in this thesis was collected from Lower Secondary Schools in Joensuu during the Autumn of 2018 and the Spring of 2019. The material was collected in two parts. The first poll was done before the participants had received dialect education in school and the second poll was done after. The material was collected in written forms and the final material consist of the answers of 124 participants. The data collected is analyzed with both qualitative and quantitative methods, while the effects of the social variables is studied using the chi-square test. The participants had high linguistic security and expressed very little linguistic insecurity. Participants had very positive attitudes towards the Joensuu dialect. Most of the informants spoke in Joensuun murre ("Joensuu dialect") or Pohjois-Karjalan murre ("North Karelia dialect") in their own opinions. The attitudes were the most positive amongst those participants that had lived their whole lives in Joensuu. The participants that had moved around North Karelia had the most negative attitudes. Standard Finnish was less well received by the participants than the Joensuu dialect. Those participants, who had a lot of acquaintances around Finland, were more positive towards the standard Finnish language variety. The Southwestern dialect audio sample received very low evaluations from the participants, whilst the the Tavastian dialect sample received very high evaluations. Southwestern dialect was seen as maalainen ("rural") and kova ("strong"). The speaker was described as an amisjamppa, ("vocational school student"). The participants thought the speaker of the Tavastian dialect to be from the Southern Finland. The participants perceived the Tavastian dialect sample to be kevyt ("light") and normaali ("normal"). Boys were more positive towards the Southwestern dialect sample and girls were more positive towards the Tavastian dialect sample. Overall, dialect education had a negative effect on the participants language attitudes. The only exception was standard Finnish. Standard Finnish was perceived better fitting to the modern world after the dialect education. All the other language attitudes of the participants either stayed the same or became more negative.

Keywords folk linguistics, language attitudes, dialects, chi-square test

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ............................................................................................................................ 1

2 TEORIATAUSTA .................................................................................................................. 3

2.1 Kansanlingvistiikka teoreettisena kehyksenä ................................................................... 3

2.2 Aiempi kansanlingvistinen tutkimus ................................................................................ 4

2.3. Tutkielmassa käytettävät termit ....................................................................................... 7

2.4 Pohjois-Karjalan murre..................................................................................................... 9

3 AINEISTO JA MENETELMÄT .......................................................................................... 10

3.1 Aineiston kerääminen ja käsittely ................................................................................... 10

3.2 Ääninäytteet .................................................................................................................... 11

3.3 Osgoodin asteikko .......................................................................................................... 14

3.4 Likertin asteikko ja avoimet kysymykset ....................................................................... 17

3.5 Tilastollinen analyysi ja taustamuuttujat ........................................................................ 18

4 NUORTEN KÄSITYKSIÄ OMASTA MURTEESTA ........................................................ 21

4.1 Joensuun murretta puhuvat ............................................................................................. 21

4.2 Murteettomat ja muita murteita puhuvat ........................................................................ 28

4.3 Murrekäsitysten ja asuinhistorian suhteesta ................................................................... 29

5 ASENTEET JOENSUUN MURRETTA KOHTAAN ......................................................... 32

5.1 Yleiskatsaus vastauksiin ................................................................................................. 32

5.2 Vastaajan murteen vaikutus asenteisiin .......................................................................... 35

5.3 Asuinhistorian vaikutus asenteisiin ................................................................................ 38

5.4 Tuttavapiirin vaikutus asenteisiin ................................................................................... 42

5.5 Murteen mieltäminen maalaiseksi tai kaupunkilaiseksi ................................................. 44

5.6 Asenteiden muutos opetusjakson jälkeen ....................................................................... 47

5.7 Kokoava katsaus ............................................................................................................. 49

6 ASENTEET YLEISKIELTÄ KOHTAAN ........................................................................... 51

6.1 Yleiskatsaus vastauksiin ................................................................................................. 51



6.4 Joensuun murteeseen ja yleiskieleen asennoitumisen suhteesta ..................................... 57


6.6 Kokoava katsaus ............................................................................................................. 60

7 ASENTEET LOUNAISMURTEISTA NÄYTETTÄ KOHTAAN ...................................... 63

7.1 Näytteen paikantaminen ................................................................................................. 63

7.2 Yleiskatsaus asenteisiin .................................................................................................. 66



7.5 Sukupuolen vaikutus asenteisiin ..................................................................................... 71


8 ASENTEET HÄMÄLÄISMURTEISTA NÄYTETTÄ KOHTAAN ................................... 76

8.1 Näytteen paikantaminen ................................................................................................. 76

8.2 Yleiskatsaus asenteisiin .................................................................................................. 80



8.5 Sukupuolen vaikutus asenteisiin ..................................................................................... 84


9 LOPUKSI .............................................................................................................................. 89

LÄHTEET ................................................................................................................................ 94

LIITTEET

1

1 JOHDANTO

Pro gradu -tutkielmassani pyrin luomaan yleiskatsauksen joensuulaisten yhdeksäsluokkalaisten

kielellisiin asenteisiin ja niihin vaikuttaviin taustatekijöihin. Millaisena nuoret näkevät oman

puhetapansa? Miten he asennoituvat kotikaupunkinsa murteeseen ja yleiskieleen? Millaisia

asenteita heillä on kuultuja murteita kohtaan? Tavoitteenani on myös löytää nuorten asenteita

selittäviä taustatekijöitä ja tarkastella kouluopetuksen vaikutusta vastaajien asenteisiin.

Tutkielmani rakentuu kolmen osa-alueen varaan: Joensuussa puhuttu murre, suomen

yleiskieli ja muualla Suomessa puhutut murteet. Tarkoituksenani on piirtää yleiskuva joensuu-

laisten nuorten asennoitumisesta näihin kielimuotoihin. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat:

1. Millaisia käsityksiä nuorilla on omasta puhetavastaan?

2. Millaisia asenteita nuorilla on Joensuussa puhuttua murretta kohtaan?

3. Millaisia asenteita nuorilla on suomen yleiskieltä kohtaan?

4. Miten nuoret asennoituvat kuultuun murteeseen? Pystyvätkö nuoret paikantamaan ää-

ninäytteistä lounaismurteen ja hämäläismurteen?

5. Miten vastaajien asuinhistoria, tuttavapiiri ja sukupuoli vaikuttavat kielellisiin asentei-

siin?

6. Muuttuvatko nuorten kielelliset asenteet koulun kielitietousopetuksen jälkeen?

Tutkimuskysymykset 1 ja 2 käsittelevät tutkielmani ensimmäistä mielenkiinnon kohdetta, Jo-

ensuussa puhuttua murretta. Luvussa 4 tarkastelen, millaisia käsityksiä joensuulaisnuorilla on

omasta puhetavastaan. Millä nimellä he kutsuvat omaa murrettaan? Puhuvatko he edes mieles-

tään murretta? Toiseen tutkimuskysymykseen keskityn luvussa 5. Kolmas tutkimuskysymys

tarkastelee tutkielmani toista mielenkiinnon kohdetta: vastaajien asennoitumista suomen yleis-

kieleen. Nuorten yleiskieleen kohdistuvia asenteita tarkastelen luvussa 6. Neljäs tutkimuskysy-

mys luotaa katseen tutkielman kolmanteen osa-alueeseen, Joensuun ulkopuolella puhuttuihin

murteisiin. Kuultujen murteiden paikantamista ja niihin asennoitumista käsittelevät tutkielman

luvut 7 ja 8.

Viides tutkimuskysymys limittyy tutkielmani kaikkiin kolmeen osa-alueeseen. Pyrki-

myksenäni on saada selville, onko vastaajien asuinhistorialla, tuttavapiirillä tai sukupuolella

vaikutusta heidän asenteisiinsa Joensuussa puhuttua murretta, suomen yleiskieltä tai vieraita

murteita kohtaan. Tätä tutkimuskysymystä pohdin siis luvuissa 5–8, ja hienoisesti sivuan aihetta

jo luvussa 4 tarkastellessani nuorten käsityksiä heidän omasta murteestaan.

Kuudes tutkimuskysymys on myös laaja, läpi tutkielman mukana kulkeva teema. Perus-

koulun yhdeksännellä luokalla suomalaisissa yläkouluissa tutustutaan Suomen kielitilantee-

2

seen, kielten sukulaisuussuhteisiin, suomen sukukieliin ja suomen kielen vaihteluun ja vaihei-

siin (OPS 2014: 292). Kielen vaihtelu, suomen sukukielet ja kielen historia ovat olennainen osa

peruskoulussa opetettavaa kielitietoutta. Aluemurteisiin tutustuminen tukee parhaimmillaan

oppilaiden oman kielellisen identiteetin rakentumista ja kehitystä. Perusopetuksen opetussuun-

nitelman perusteet (2014: 289) asettaa suomen kielen ja kirjallisuuden oppimäärän yhdeksi eri-

tyiseksi tehtäväksi tukea oppilaiden kielitietoisuuden ja kielellisen identiteetin rakentumista.

Yksi oppiaineen tavoitteista on auttaa oppilasta "tiedostumaan omasta kielellisestä ja kulttuuri-

sesta identiteetistään" (OPS 2014: 291). Olen kerännyt tutkielmani aineiston kahdessa osassa.

Ensimmäisen osan keräsin ennen kuin oppilaat olivat äidinkielen tunneilla tutustuneet suomen

murteisiin ja kirjakielen historiaan ja toisen tämän kielitietousjakson jälkeen. Tutkielmassani

tarkastelen, muuttuvatko nuorten kielelliset asenteet tämän kielitietoisuusopetuksen jälkeen.

Suomessa äidinkielen opetuksen vaikutuksia murreasenteisiin on tutkittu hyvin vähän, joten

yksi tutkielmani tavoitteista on täyttää tätä tutkimuksellista aukkoa.

3

2 TEORIATAUSTA

2.1 Kansanlingvistiikka teoreettisena kehyksenä

Perinteisesti kielitieteessä on keskitytty tutkimaan tiukasti itse kieltä – kielenkäyttäjien mieli-

piteitä ja havaintoja ei ole pidetty kielitieteellisen tutkimuksen kannalta oleellisina asioina.

Nancy A. Niedzielski ja Dennis R. Preston (2003: 1) kuvailevat kielitieteessä vallinneen pitkään

me vastaan ne -tyyppisen ajattelun. Kielentutkijat ovat sivuuttaneet ei-kielitieteilijöiden mieli-

piteet kielestä hassuina väärinymmärryksinä, eikä niitä ole katsottu tarpeelliseksi tutkia (mp.).

Jo 1960-luvulla Henry Hoenigswald (1966: 20) ehdotti, että kielitieteilijöiden tulisi kiinnostua

paitsi itse kielestä, myös maallikoiden mielipiteistä ja asenteista kieltä kohtaan. Maallikoiden

kielikäsitysten ja kielellisten asenteiden tutkimus on kuitenkin lisääntynyt vasta viime vuosi-

kymmeninä. Kielentutkijat ovat oivaltaneet, että myös ei-kielitieteilijöiden kielikäsitykset ovat

arvokasta tietoa tutkijoille, ja tästä oivalluksesta on lähtenyt kehittymään kansanlingvistii-

kaksi kutsuttu tutkimussuuntaus (Palander 2011: 11). Kansanlingvistiikan tutkimuskentälle si-

joittuu myös oma tutkielmani.

Kansanlingvistiikka on siis kielitieteen tutkimussuuntaus, joka tarkastelee maallikoiden

käsityksiä kielestä (Mielikäinen & Palander 2014: 11). Tutkimussuuntauksen taustalla vaikut-

tavat sosiolingvistiikan ja dialektologian tutkimusperinteet (Palander 2011: 11). Sosiolingvis-

tiikka on 1960-luvulla noussut kielentutkimuksen ala, joka tarkastelee puhuttua kieltä ja sen

vaihtelua (Nuolijärvi 2000: 16). Sosiolingvistiikassa mielenkiinnon kohteena ovat toki olleet

myös maallikoiden kielellisten valintojen taustalla vaikuttavat asenteet, mutta tutkimuskoh-

teena on kuitenkin ollut kieli (Vaattovaara 2009: 26). Kansanlingvistiikassa tutkimusasetelma

on viety pidemmälle: oleellisia eivät ole vain kielenkäyttäjien käsitykset ja asenteet kielellisten

valintojen taustalla, vaan maallikoiden kielikäsitykset ja havainnot itsessään ovat tärkeitä tut-

kimuskohteita ja niitä itsessään voidaan tutkia.

Toinen kansanlingvistiikan taustalla vaikuttava tutkimussuuntaus on dialektologia. Dia-

lektologian eli murteentutkimuksen tutkimuskohteena on kielen alueellinen variaatio (Kurki

2005: 11). Vaikka dialektologiassa on pääasiassa keskitytty murteiden tutkimukseen, myös kie-

lenkäyttäjien käsityksiä murteista on tarkasteltu. Dialektologit ovat tutkineet varsinkin maalli-

koiden havaitsemia murrerajoja. Hollannissa kartoitettiin maallikoiden murrekäsityksiä ensim-

mäistä kertaa jo 1880-luvulla (Goeman 1999: 138–139). Aihepiirin tutkimusta vietiin eteenpäin

1930-luvulla Hollannissa kysymällä maallikoita, millä alueilla ihmiset puhuivat samalla tai

suunnilleen samalla murteella kuin he itse ja missä eri murteella (Rensink 1999: 3). Vastausten

4

perusteella tutkijat yrittivät piirtää karttoja, joissa näkyisivät maallikoiden havaitsemat murre-

rajat (mp.). Rensink (mp.) mainitsee, että maallikoilta kysyttiin sekä missä puhutaan eri tavalla

että missä puhutaan samalla tavalla kuin he itse puhuvat, kun taas Antonius Weijnen (1999:

132) tekee selväksi, että hänen mielestään maallikoilta tulisi kysyä, missä puhutaan samalla

tavalla kuin he itse puhuvat. Weijnenin (mp.) mukaan kysymys Missä puhutaan eri tavalla ei

tuota tuloksia. Hollannin lisäksi uraauurtavaa tutkimustyötä maallikoiden murrekäsitysten pa-

rissa tehtiin Japanissa 1950-luvulla (Grootaers 1999: 115). Japanissa Yoshio Mase (1999: 72)

käytti Weijnenin tapaan kysymystä missä puhutaan samalla tavalla, kun taas Willem Grootaers

tiedusteli informanteilta, missä puhutaan eri tavalla (Weijnen 1999: 132). Varhaisten Hollan-

nissa ja Japanissa tehtyjen tutkimusten voidaan katsoa olevan ensimmäisiä kansandialektolo-

gisia tutkimuksia (Vaattovaara 2009: 27).

Kansanlingvistiikka kaiken kaikkiaan on saanut alkunsa kansandialektologiasta. Kansan-

dialektologisen tutkimuksen ytimessä ovat maallikkojen mielipiteet murteista. Mitä ei-kielitie-

teilijät sanovat kielen variaatiosta? Missä, miksi ja minkä takia variaatiota heidän mielestään

esiintyy? (Preston 1999: xxv.) Kansanlingvistinen tutkimus on sittemmin laajentunut tarkaste-

lemaan myös laajemmin maallikoiden kielellisiä käsityksiä ja asenteita, ja kansandialektologia

voidaan nykyisin katsoa kansanlingvistiikan alalajiksi (Vaattovaara 2009: 27). Nykymuotoinen

kansanlingvistiikka syntyi Yhdysvalloissa 1980-luvulla, erityisesti Dennis R. Prestonin työn

ansiosta (Palander 2011: 12). Siirryttäessä 2000-luvulle tutkimussuuntaus on saanut yhä enem-

män jalansijaa kielitieteilijöiden parissa. Suomessa ensimmäisen eksplisiittisesti kansanling-

vistisen artikkelin julkaisivat Aila Mielikäinen ja Marjatta Palander vuonna 2002 (Vaattovaara

2009: 27). Tämän jälkeen Suomessa on tehty runsaasti kansanlingvistista tutkimusta. Esittelen

näitä tutkimuksia tarkemmin luvussa 2.2.

Omassa tutkimuksessani tarkastelen pääosin nuorten asenteita murteita kohtaan ja heidän

käsityksiään murteista. Tältä osin tutkimukseni on siis kansandialektologista. Kiinnitän kuiten-

kin huomiota myös nuorten asenteisiin suomen yleiskieltä kohtaan. Tällöin tutkimukseni ei ole

tarkkaan rajattua kansandialektologista tutkimusta, vaan kuuluu laajempaan kansanlingvisti-

seen tutkimuskenttään.

2.2 Aiempi kansanlingvistinen tutkimus

Maallikoiden kielellisiä käsityksiä ja mielipiteitä kielestä on kansanlingvistiikassa tutkittu run-

saasti. Vaikka kansanlingvistiikka on Suomessa saanut laajemmin jalansijaa vasta 2000-luvulla,

on fennistiikassa ilmestynyt maallikoiden kielellisiä asenteita ja käsityksiä kartoittavia tutki-

5

muksia jo aiemmin varsinkin sosiolingvistisen kielentutkimuksen piirissä. 1970-luvulla toteu-

tetun Nykysuomalaisen puhekielen murros -hankkeen yhtenä tutkimuskohteena olivat maalli-

koiden kielelliset asenteet (ks. Mielikäinen 1981), ja sysmäläisten nuorten käsityksiä omasta

murteestaan tarkasteltiin jo 1980-luvulla (Palander 1982).

Suomessa kansanlingvistinen tutkimus on paljolti painottunut nuorten ja nuorten aikuis-

ten kielellisten käsitysten tutkimiseen. Ensimmäinen fennistiikan alalla ilmestynyt kansanling-

vistinen väitöskirja, Johanna Vaattovaaran Meän tapa puhua. Tornionlaakso pellolaisnuorten

subjektiivisena paikkana ja murrealueena (2009), kartoitti juuri tornionlaaksolaisten lukiolais-

ten alueellista ja kielellistä identiteettiä, kielikäsityksiä ja kielellisiä asenteita. Tornionlaakso-

laisnuorilla kielellinen itsetunto on Vaattovaaran (2009: 101–102) tutkimuksen mukaan hyvä,

ja erityisen vahva kielellinen itsetunto on vahvasti kotiseutuunsa samaistuvilla nuorilla.

Suomessa maallikoiden on todettu havaitsevan murrerajoja melko tarkasti. Palander

(2011) on tarkastellut 20–30-vuotiaiden itä- ja eteläsuomalaisten nuorten murreasenteita ja mie-

likuvia murteista. Tutkimuksessa vastaajia pyydettiin merkitsemään kartalle suomen murrealu-

eet, nimeämään alueet ja kuvailemaan merkitsemiään murteita (mts. 24–25). Nuoret tunnistivat

murrerajoja melko tarkastikin, ja tutkimus antaa näyttöä siitä, että maallikoiden käyttämät ylei-

simmät murteiden nimitykset – kuten Savon murre, Pohjanmaan murre ja Hämeen murre –

ovat melko vakiintuneita (mts. 149–150, 165–167).

Nuorten kielikäsityksiä ja kielellisiä asenteita on tarkasteltu myös fennistiikan alan opin-

näytetöissä hyvin laajalti ja erilaisilla menetelmillä. Murrenäytteiden paikantamisen on havaittu

olevan melko vaikeaa maallikoille (Tamminen 2017). Laura Mikkola on pro gradussaan (2011)

todennut helsinkiläislukiolaisten suhtautuvan murteisiin pääosin myönteisesti. Toisenlaisiakin

tutkimustuloksia löytyy: helsinkiläisten nuorten on huomattu suhtautuvan murteisiin myös kiel-

teisesti (esim. Palander 2007: 40). Oululaisnuorten taas on havaittu suhtautuvan varauksella tai

jopa lievästi negatiivisesti pääkaupunkiseudun puhekieleen (Manninen 2015). Eteläpohjalais-

ten maalla asuvien lukiolaisten asenteet Etelä-Pohjanmaan murretta kohtaan ovat Juha Kiikan

(2012: 67) mukaan positiivisempia kuin Seinäjoen kaupungissa asuvien lukiolaisten. Joensuu-

laisten lukiolaisten on havaittu vähättelevän oman puheensa murteellisuutta – nuoret siis todel-

lisuudessa puhuvat murteellisemmin kuin uskovat puhuvansa (Alpia 2005:115).

Salla Ojan tutkielmassa (2011: 65–66) eteläsavolaiset nuoret kuvailivat omaa murrettaan

pääosin positiivisesti. Ojan tutkimuksessa merkittävää on informanttien ikä: tutkimuksen vas-

taajat olivat kahdeksasluokkalaisia eli noin 14-vuotiaita, ja he pystyivät jo erittelemään omaa

murrettaan ja sen piirteitä melko tarkasti. Suomessa maallikoiden murretietoisuuden on katsottu

heräävän erityisesti vasta nuoren siirtyessä opiskelemaan, armeijaan tai työelämään eli silloin,

6

kun he saavat enemmän kontakteja eri alueiden murteita puhuviin ihmisiin (Palander & Nup-

ponen 2005: 15). Myös walesilaisten 14-vuotiaiden nuorten on huomattu tunnistavan ääninäyt-

teillä kuulemiaan murteita huomattavasti heikommin kuin aikuisten (Williams ym. 1999: 349–

351). Ojan tutkimuksen perusteella jo melko nuoret vastaajat pystyvät kuitenkin tarkastelemaan

omaa murrettaan tarkasti. Nuoria informantteja on tarkastellut myös Laura Pursiainen pro gradu

-työssään (2013). Pursiaisen tutkielmassa kuudesluokkalaiset joutsenolaiset pystyivät havaitse-

maan oman murteensa piirteitä jonkin verran ja nimeämään joitain vieraita murteita, useimmi-

ten savolaismurteita ja Helsingin puhekielen. Vieraita murteita kuudesluokkalaiset kuvailivat

pääasiassa kielteisesti, ainoastaan Helsingin puhekieli sai vastaajilta myös myönteisiä kuvailuja

(mts. 51–52). Oululaisten yhdeksäsluokkalaisten on huomattu pitävän kirjakieltä parempana ja

oikeampana kielimuotona kuin puhekieltä (Lieslehto 2017: 85). Oululaisille yhdeksäsluokka-

laisille kirjakieli näyttäytyy laajana käsitteenä: kirjakieli voi olla sekä puhuttua että kirjoitettua,

virallista kieltä (mts. 86).

Vaikka maallikoiden käsityksiä kielestä ja kielellisiä asenteita on tarkasteltu fennistii-

kassa melko laajalti, ei kouluopetuksen vaikutusta nuorten asenteisiin ole tutkittu kovinkaan

paljoa. Laura Ijas (2019: 47–48) sivuaa yläkoulun ja ammattikoulun oppilaiden asenteita mur-

reopetukseen pro gradu -tutkielmassaan. Ijaksen tutkielmassa pääpaino on äidinkielen opetta-

jien murreasenteissa, suhtautumisessa murteen käyttöön opetuspuheessa ja ajatuksissa murtei-

den opettamisesta. Tutkielmassa haastatelluista opettajista yksi ammattikoulun opettaja arvioi

murteiden opiskelun olevan oppilaille epämiellyttävää, yläkoulun opettajat taas uskovat mur-

teiden opiskelun olevan oppilaille mieluisaa (mp.). Nuorten omia mielipiteitä Ijas ei tarkastele.

Muualla maailmassa kouluopetuksen vaikutuksia maallikoiden kielellisiin asenteisiin on kar-

toitettu enemmänkin. Esimerkiksi Ashley Murphy (2012) on tutkinut murre- ja kielitietoi-

suusopetuksen vaikutuksia yhdysvaltalaisten yliopisto-opiskelijoiden murreasenteisiin ja ha-

vainnut, että kielitietoisuuden opettaminen teki opiskelijoista selvästi suvaitsevaisempia ja

avoimempia muita murteita ja kielimuotoja kohtaan. Kielitietoisuusopetus sai myös 13–14-

vuotiaat yhdysvaltalaisnuoret suhtautumaan englannin eri murteisiin myönteisemmin (Reaser

2006). Suomessa tutkimusta kouluopetuksen vaikutusta murrekäsityksiin tai -asenteisiin ei juu-

rikaan ole tehty. Suomessa – ja suurelta osin myös englanninkielisessä maailmassa – kansan-

lingvistinen tutkimus on myös keskittynyt paljolti lukioikäisten tai nuorten aikuisten käsitysten

ja asenteiden tutkimiseen. Omassa tutkimuksessani informantit ovat nuorempia kuin useim-

missa muissa tutkimuksissa. Tutkimukseni tuo uutta tietoa nuorten pohjoiskarjalaisten asen-

teista ja käsityksistä murteita ja suomen kieltä kohtaan.

7

2.3. Tutkielmassa käytettävät termit

Tutkielmassani käytän sanaa maallikko kuvaamaan henkilöä, joka ei ole saanut kielitieteellistä

koulutusta. Maallikko on vakiintunut kielitieteen termi, jolla ei tieteellisessä kielenkäytössä ole

arvottavaa merkitystä. Rinnakkaistermejä ovat ei-kielitieteilijä ja ei-lingvisti, englanniksi non-

linguist. Koska nämä termit ovat kuitenkin melko kömpelöitä käyttää, pitäydyn itse pääosin

maallikossa. Englanniksi käytetään myös termejä naive speaker (naiivi kielenpuhuja) ja folk

linguist (kansanlingvisti). Kuten Mielikäinen ja Palander (2014: 11) kirjoittavat, nämä termit

eivät kuitenkaan ole käyttökelpoisia suomenkielisessä tutkimuksessa. Naiiviin kielenpuhujaan

liittyy hyvin vahva arvottava sävy ja kansanlingvisti on Suomessa jo vakiintunut kansanling-

vistiikan tutkijan nimitykseksi. (Mp.)

Tutkielmani keskeisiin termeihin kuuluu myös asenne. Asennetutkimusta on tehty jonkin

verran sosiolingvistiikan puolella, ja kielitieteilijöiden määritelmät asenteista pohjautuvat pal-

jolti sosiologiseen ja sosiaalipsykologiseen asennetutkimukseen (Mielikäinen & Palander 2002:

86). Sosiaalipsykologiassa asenne hahmotetaan koostuvan kolmesta osasta: 1) kognitiivisesta

eli tiedollisesta kompotentista, 2) evaluoivasta komponentista ja 3) konatiivisesta eli toiminnal-

lisesta komponentista. Kognitiivinen komponentti kuvaa tietoa asenteen kohteesta – esimer-

kiksi informanttien käsityksiä murrerajoista tai -piirteistä. Evaluoivalla komponentilla kuvataan

tunnevaltaista asennoitumista asenteen kohteeseen – vaikkapa sitä, mitkä murteet ovat maalli-

koiden mielestä ärsyttäviä. Konatiivinen komponentti taas tarkastelee käyttäytymistä ja sen

muutoksia. Tästä käy esimerkiksi tiettyjen murrepiirteiden väistyminen, koska kielenpuhujat

pitävät niitä "juntteina". (Asenteen kolmiosaisesta rakenteesta ks. Mielikäinen & Palander

2002: 88 ja siinä mainitut lähteet.)

Tässä tutkielmassa tarkastelen asenteen kolmiosaisesta rakenteesta pääasiassa kahta en-

simmäistä osaa eli kognitiivista ja evaluoivaa komponenttia. Tutkimuksen pääpaino on evalu-

oivassa komponentissa: millaisia tunnevaltaisia asenteita joensuulaisilla nuorilla on murteisiin

ja yleiskieleen. Sivuan tutkimuksellani kuitenkin myös kognitiivista komponenttia: tarkastelen,

miten nuoret paikantavat ääninäytteillä kuultuja murteita. Asenteiden konatiiviseen eli toimin-

nalliseen komponenttiin en tutkimuksellani ota kantaa. Omassa tutkimuksessani tarkastelen esi-

merkiksi sitä, puhuvatko Joensuun murteeseen myönteisesti suhtautuvat nuoret omasta mieles-

tään murteellisemmin kuin muut informantit. Informanttien todelliseen kielenkäyttöön en kui-

tenkaan paneudu, eikä se tämän tutkimuksen kaltaisella aineistolla ole mahdollistakaan. Laa-

jemmalla tutkimusasetelmalla tämänkin osan tarkasteleminen olisi mahdollista. Esimerkiksi

haastattelujen avulla kerätystä aineistosta voisi tarkastella myös asenteiden vaikutusta infor-

8

manttien todelliseen kielenkäyttöön – esimerkiksi sitä, puhuvatko Joensuussa puhuttuun mur-

teeseen myönteisesti suhtautuvat nuoret murteellisemmin kuin murteeseen kielteisemmin suh-

tautuvat. Tämän tyyppistä tutkimusta informanttien kielellisistä asenteista ja todellisesta kie-

lenkäytöstä on tehnyt esimerkiksi Johanna Alpia pro gradussaan (2005). En kuitenkaan katso

tämän olevan tarkoituksenmukaista oman tutkimukseni kannalta.

Tutkielmassani puhun kielellisistä asenteista. Englanninkielisen termin language

attitude mukaisesti suomenkielisessäkin tutkimuskirjallisuudessa on välillä käytetty suoraa

käännöslainaa kieliasenne. Kielellinen asenne on näistä kahdesta kuitenkin ollut fennistiikassa

pidempään ja yleisemmin käytössä. Se on myös paremmin perusteltavissa kuin käännöslaina

kieliasenne: Suomen kielen perussanakirja määrittelee kielellisen tarkoittavan 'kieltä koskeva'.

(Mielikäinen & Palander 2002: 86.)

Kiinnitän tutkielmassani huomiota myös vastaajien kielelliseen itsetuntoon. William La-

bov (1966) ja hänen jälkeensä useat muut tutkijat (ks. esim. Owens & Baker 1984; Evans 2002)

ovat tarkastelleet murteenpuhujien kielellistä itsetuntoa ja havainneet toisten murteiden puhu-

jilla kielellisen itsetunnon olevan parempi kuin toisilla. Labov (1966) käyttää termiä linguistic

insecurity. Termillä viitataan kielenpuhujan tunteeseen, että hänen käyttämänsä variantti tai

varieteetti on jollain tavalla huonompi tai alempiarvoisempi kuin muut kielimuodot – kielen-

puhujalla on siis negatiivisia asenteita omaa kielimuotoaan kohtaan (Meyerhoff 2018: 192).

Samaan ilmiöön on kielentutkimuksessa viitattu myös esimerkiksi ilmauksilla linguistic secu-

rity ja linguistic self-confidence, joilla siis kuvataan puhujan vahvaa kielellistä itsetuntoa (ks.

esim. Niedzielski & Preston 2003: 66, 99). Suomenkielisessä kirjallisuudessa puhutaan yleensä

heikosta tai vahvasta kielellisestä itsetunnosta (ks. esim. Mielikäinen & Palander 2002: 101;

Vaattovaara 2005; Palander 2007: 49; Vaattovaara 2009).

Tarkastelen myös joensuulaisten nuorten asenteita yleiskieltä kohtaa. Termi yleiskieli

kattaa sekä puhutun että kirjoitetun normitetun suomen kielen – siis kielen, jonka äänne- ja

muotorakenne noudattaa yleisesti sovittuja kielenhuollon normeja (Lappalainen 2004: 23; Ikola

1972: 19; Hurtta 1999: 61). Arkikielessä yleiskielen synonyymina on usein kirjakieli (Ikola

1972: 16), ja joskus fennistiikassakin on kirjakieltä pidetty yleiskielen synonyymina (esim. Sa-

deniemi 1964: 16). Kyselylomakkeella tiedustelenkin nuorten mielipiteitä suomen yleiskie-

lestä/kirjakielestä, koska uskon termin kirjakieli olevan yhdeksäsluokkalaisille mahdollisesti

tutumpi kuin yleiskielen. Joissain kohdin tutkielmaa puhun myös yleispuhekielestä. Yleispu-

hekielellä tarkoitetaan vapaamuotoista, normittamatonta kieltä, joka ei ole leimallisesti mille-

kään alueelle tyypillistä (Palander 2005: 21).

9

2.4 Pohjois-Karjalan murre

Tutkielmani yksi keskeisistä tavoitteista on valottaa joensuulaisten nuorten asennoitumista Jo-

ensuussa puhuttuun murteeseen. Joensuussa puhuttu Pohjois-Karjalan murre on suurimmalle

osalle tutkimukseni informanteista heidän oma murteensa. Pohjois-Karjalan murre kuuluu suo-

men murrejaossa itämurteisiin. Se sijoitetaan savolaismurteisiin, tarkemmin itäisiin savolais-

murteisiin (Turunen 1959: 5; Mielikäinen 1991: 6–7). Itäiset savolaismurteet tunnetaan myös

nimellä Pohjois-Karjalan murteet (Itkonen 1989: 342). Ennen 1500-lukua nykyisen Pohjois-

Karjalan alueella puhuttiin karjalan kieltä, Käkisalmen Karjalan murretta. Käkisalmen lääni eli

entinen Novgorodin Karjala siirtyi Stolbovan rauhassa 1617 Venäjältä Ruotsille. Jo 1500-lu-

vulla, ja varsinkin 1600-luvun aikana, alueelle asettui savolaisia. (Leskinen 1964: 112.) Poh-

jois-Karjalan murre on syntynyt alueella puhutun karjalan kielen sulautuessa alueelle muutta-

neiden savolaisten murteeseen (Turunen 1956: 11–12; 26–27).

Pohjois-Karjalan murteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: pohjois-, keski- ja eteläosien

murteisiin (Turunen 1959: 5–6; Forsberg 1988: 13–14). Joensuussa puhuttu murre kuuluu kes-

kiosien murteisiin yhdessä Ilomantsin, Kontiolahden, Polvijärven, Outokummun ja Liperin

murteiden kanssa. Forsberg (mp.) mainitsee keskiosien murteisiin kuuluvan myös Enossa, Py-

häselässä, Kiihtelysvaaralla ja Tuupovaaralla puhuttavat murteet. Kyseiset kunnat on sittemmin

liitetty osaksi Joensuuta. Pohjoisryhmään kuuluvat Valtimo, Nurmes, Lieksa ja Juuka. Etelä-

ryhmän muodostavat Tohmajärvi, Rääkkylä ja Kitee sekä sittemmin Kiteeseen liitetty Kesälahti

ja Tohmajärveen liitetty Värtsilä (mts. 14–15). Palander ja Kontkanen (2010: 135) ovat kuiten-

kin esittäneet, että tulevaisuudessa murteiden yhä tasoittuessa Pohjois-Karjalan jakaminen kol-

meen murreryhmään ei välttämättä ole enää mielekästä. Sallamaari Kyllönen-Sara-aho (2017:

33) on myös huomauttanut, että alueen asukkaiden kieleen saattaa vaikuttaa myös Joensuun

asema. Joensuu on maakunnan ainoa suuri kaupunki ja suuri osa pohjoiskarjalaisista asuu Jo-

ensuun seudulla (mp.). Tämä on olennainen huomio myös oman tutkimukseni kannalta: Joen-

suun asema alueen keskuskaupunkina ja ainoana suurena kaupunkina saattaa vaikuttaa alueen

nuorten mielipiteisiin kaupungissa puhuttua kieltä ja heidän omaa murrettaan kohtaan.

Kysymyslomakkeella olen käyttänyt ilmaisua Joensuun murre tiedustellessani vastaajien

mielipiteitä Joensuussa puhutusta Pohjois-Karjalan murteesta. Termivalinta ei ole kovin onnis-

tunut, ja termin ongelmallisuutta pohdin luvussa 4.1.

10

3 AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkielmani aineisto koostuu joensuulaisen yhdeksäsluokkalaisen vastauksista, jotka olen ke-

rännyt kirjallisella kyselylomakkeella (liitteet 1 ja 2). Luvussa 3.1 esittelen aineiston keräämistä

ja käsittelyä. Luvuissa 3.2–3.4 kerron yksityiskohtaisemmin kyselylomakkeesta aineistonke-

ruumenetelmänä. Luku 3.2 keskittyy käyttämieni ääninäytteiden esittelyyn, luvussa 3.3 kerron

Osgoodin asteikosta eli semanttisesta erottelusta ja luku 3.4 esittelee käyttämäni Likertin as-

teikon ja avoimet kysymykset. Luvussa 3.5 esittelen aineiston analyysissa käyttämäni tilastol-

liset menetelmät.

3.1 Aineiston kerääminen ja käsittely

Kansanlingvistisissä tutkimuksissa aineistoa on kerätty useilla erilaisilla menetelmillä, sekä

haastattelemalla että kirjallisilla tehtävillä ja kyselylomakkeilla (kansanlingvistiikan menetel-

mistä laajemmin ks. Mielikäinen & Palander 2014: 21–25). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena

on selvittää nuorten käsityksiä kielestä ja kielellisiä asenteita sekä löytää näihin asenteisiin ja

käsityksiin vaikuttavia taustamuuttujia. Lisäksi kiinnitän huomiota kouluopetuksen vaikutuk-

seen näihin asenteisiin ja käsityksiin. Tähän tarkoitukseen katson kirjallisen kyselylomakkeen

olevan tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. Kirjallisella lomakkeella pystyn keräämään kvantita-

tiivista tietoa vastaajien asenteista, vertaamaan ensimmäisen ja toisen kyselyn vastauksia toi-

siinsa ja tekemään tilastollista analyysia vastauksista. Kirjallisella lomakkeella pystyn myös

tavoittamaan suuremman joukon vastaajia ja analysoimaan suuremman määrän vastauksia kuin

haastatteluilla.

Tutkielman aineisto on kerätty kolmesta eri koulusta. Aineistonkeruun olen toteuttanut

kahdessa osassa. Ensimmäisen aineistonkeruukierroksen olen tehnyt alkusyksystä 2018, ennen

kuin nuoret olivat aloittaneet kielitietousjakson opiskelun. Toisen testin tein loppusyksystä

2018 ja keväällä 2019, kun nuoret olivat opiskelleet suomen murteita äidinkielen tunneilla.

Sekä ensimmäiseen että toiseen kyselyyn vastasi 127 nuorta. Näistä vastaajista 19 vastasi vain

ensimmäiseen kyselyyn ja toiset 19 vastasi vain toiseen kyselyyn. Kolmen nuoren vastaukset

olen jättänyt lopullisesta analyysista pois – näissä kolmessa tapauksessa vastaaja ei selvästikään

ollut aivan tosissaan kyselyn täyttämisen kanssa, enkä siksi katso voivani hyödyntää kyseisiä

vastauksia tutkimuksessa. Lopullinen aineistoni koostuu siis 124 joensuulaisen nuoren vastauk-

sista.

11

Luvuissa 4–8 esittelen nuorten kielellisiä asenteita ja käsityksiä, joita heillä on ennen

koulun kielitietousopetusta. Lukujen 4–8 aineistona olen siis käyttänyt ensimmäisen aineiston-

keruukierroksen tuloksia eli 124 joensuulaisen nuoren vastauksia. Jossain poikkeustapauksissa

olen saattanut jo näiden lukujen analyysissa huomioida toisen aineistonkeruukierroksen tulok-

set tai yksittäisen vastaajan vastaukset toiselta kierrokselta. Tällöin olen aina erikseen mainin-

nut käytetyn esimerkin olevan toiselta aineistonkeruukierrokselta.

Ennen aineiston keräämistä hain tutkimukselleni tutkimusluvan Joensuun kaupungilta.

Tutkimusluvan saatuani otin yhteyttä joensuulaisiin yläkouluihin ja pyysin luvan tutkimukselle

jokaisen koulun rehtorilta. Lopullisen päätöksen tutkimukseen osallistumisesta teki kunkin luo-

kan äidinkielen opettaja, ja viime kädessä toki jokainen oppilas päätti itse osallistumisestaan

tutkimukseen. Nuorten vanhempia on informoitu tutkimuksesta ja heille on annettu tutkijan

yhteystiedot mahdollisia kysymyksiä varten. Kyselytilanteessa olen pyrkinyt korostamaan nuo-

rille, ettei kyselyssä ole oikeita tai vääriä vastauksia, vaan lomakkeella todella kysytään nuorten

omia mielipiteitä. Yksi luokka vastasi kyselyyn ranskan tunnilla, muut kyselyt toteutettiin äi-

dinkielen tuntien aikana. Ennen varsinaista aineistonkeruuta toteutin pilottitutkimuksen, jossa

pyysin kolmea 20-vuotiasta nuorta vastaamaan kyselyyn.

Kysely on toteutettu paperisella lomakkeella, josta olen siirtänyt vastaukset Exceliin. Tut-

kimuslomakkeella olen kysynyt nuorten etunimen, ja jos luokassa on ollut useita samannimisiä

oppilaita, myös sukunimen ensimmäisen kirjaimen, jotta pystyn yhdistämään ensimmäisen ja

toisen aineistonkeruukierroksen vastaukset toisiinsa. Siirtäessäni vastaukset Exceliin olen kor-

vannut vastaajien nimet numeroilla. Paperisia kyselylomakkeita säilytän lukitussa laatikossa ja

tietokone, jolla Excel-aineistoa säilytän, on suojattu salasanalla. Aineisto hävitetään tutkimuk-

sen valmistuttua, eikä lopullisestä työstä ole mahdollista tunnistaa yksittäisiä vastaajia. Koska

aineistoni sisältää vastaajien henkilötietoja, olen täyttänyt myös tieteellisen tutkimuksen rekis-

teriselosteen.

3.2 Ääninäytteet

Kyselylomakkeen ensimmäisessä osiossa vastaajat kuuntelivat kaksi lyhyttä ääninäytettä ja

vastasivat kummankin ääninäytteen jälkeen kysymyksiin. Osion tavoitteena on kartoittaa vas-

taajien asenteita puhuttuja murteita kohtaan ja selvittää, miten hyvin he osaavat nimetä ja pai-

kantaa kuultuja murteita. Tässä tutkimuksessa käyttämäni ääninäytteet ovat peräisin murteen-

seuruukorpuksesta. Murteenseuruukorpuksen näytteet on kerätty Kotimaisten kielten tutkimus-

keskuksen murteenseuruuhankkeessa, ja tässä tutkimuksessa käyttämäni näytteet ovat hank-

12

keen toiselta kierrokselta (murteenseuruuhankkeesta ks. Nuolijärvi & Sorjonen 2005). Ensim-

mäisessä näytteessä puhuu 14-vuotias eurajokelainen poika, ja näyte on nauhoitettu vuonna

2001. Toisessa näytteessä puhuu alun perin pälkäneläinen, nauhoitushetkellä Hämeenlinnassa

asuva 21-vuotias nainen. Toinen näyte on nauhoitettu vuonna 1999. Aineistonkeruussa käyttä-

mäni ääninäytteet ovat katkelmia alkuperäisistä haastatteluista. Ensimmäisessä ja toisessa tes-

tissä käytetyt ääninäytteet ovat eri kohdat samoista haastatteluista.

Molemmat näytteet edustavat vastaajille vieraita länsimurteita, joita ei puhuta Joensuun

lähellä. Vastaajien asenteita Joensuussa puhuttuun murteeseen kartoitan kyselyssä myöhemmin

kirjallisilla kysymyksillä. Näytteiden valintakriteerinä toimi myös puhujien ikä: molemmat pu-

hujat ovat melko nuoria ja iältään lähellä tutkimuksen vastaajien ikää. Murteen vahvuuden pe-

rusteella näytteet ovat lähes toistensa vastakohtia.

Molemmat näytteet ovat lyhyitä. Ensimmäisen testin lounaismurteinen näyte on 19 se-

kuntia ja toisen testin lounaismurteinen näyte 23 sekuntia. Hämäläismurteinen näyte ensimmäi-

sessä testissä on 17 sekuntia ja toisessa testissä 18 sekuntia pitkä. Kuuntelutesteissä käytettävien

ääninäytteiden on hyvä olla melko lyhyitä, jotta vastaajien keskittyminen ei herpaannu liian

pitkien näytteiden vuoksi (Garret, Coupland & Williams 2003: 100). Käyttämäni ääninäyttei-

den pituuteen vaikutti myös alkuperäisten haastattelujen runko. Pyrin leikkaamaan näytteet

niin, että niillä kuuluisi mahdollisimman vähän haastattelijoiden puhetta, jolloin näytteistä tuli

väistämättä melko lyhyitä. Testitilanteessa vastaajat kuuntelivat kunkin näytteen kahteen ker-

taan. Ensimmäisellä aineistonkeruukierroksella nuoret kuuntelivat ensin lounaismurteisen ää-

ninäytteen ja sitten hämäläismurteisen, toisella kierroksella taas ensin kuunneltiin hämäläis-

murteinen ja sitten lounaismurteinen näyte.

Ensimmäisen näytteen puhuja puhuu hyvin vahvaa ja tunnistettavaa Eurajoen murretta,

kuten esimerkeistä 1 ja 2 näkyy. Esimerkissä 1 on litteroituna ensimmäisellä aineistonkeruu-

kierroksella käytetty ja esimerkissä 2 toisella kierroksella käytetty näyte. Litteraatiot ovat pe-

räisin murteenseuruukorpuksesta

(1) Puhuja: em mä sil mittä pahemmi oo ei sii o viä mittää vikkaa tullu mut

Haastattelija: joo

P: nys siin ei toimi kytkin, siält o tul- menee nesteet ain ulos ni.

H: joo

P: sitä joutus vissii vähä korjat.

H: joo

P: mut sit mul oli tosa ittel Matsda kuuskakskutone, sem mä myin pois ko sai siit niim

paljo et, pakko myyd.

(2) P: mut se johtunee sit et meil ei o talviharkkoi laiŋka ja, muil joukkueil o talviharkat,

et sit täs alkuu menee ain iha huanosti.

H: jaa kui näi?

P: kui ei o

13

H: ni

P: talviharkkoi? em mää tiä ei siä, em- ei oikee mittä tilaa mis pelat ja.

H: joo

P: olis siä tiätyst se sali mut ei siäläkä, o hirvee hyvä, sitte.

Eurajoen murre kuuluu lounaismurteiden pohjoisryhmään. Ääninäytteellä esiintyy useita lou-

naismurteiden piirteitä: diftongien avartumista (viä), lounaismurteiden erikoisgeminaatiota

(mittä, vikkaa), loppuheittoa (sil, korjat) ja pitkien vokaalien lyhenemistä jälkitavuissa (mittä)

(lounaismurteiden piirteistä ks. Kettunen 1930: 1–5, 7–8). Lisäksi puhuja käyttää joitain ilmai-

suja, kuten potentiaalimuotoa se johtunee sit et, jotka tekevät puheesta nykyisestä yleispuhe-

kielestä eroavan. Potentiaalin käyttö on todennäköisesti vähentynyt 1900-luvun aikana erityi-

sesti länsimurteissa, joten muoto saattaa nykynuorelle kuulostaa vieraalta tai hieman vanhahta-

valta (potentiaalin käytön vähenemisestä ks. Forsberg 1998: 133). Tutkimukseni vastaajat tosin

ovat pohjoiskarjalaisia nuoria, joille potentiaalimuoto ei välttämättä kuulosta niin vieraalta –

Hannele Forsbergin (mts. 117–119) mukaan potentiaalia käytetään murteista eniten savolais-

murteissa ja näissä erityisesti Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Savonlinnan seudun murteissa.

Toisen näytteen puhuja taas puhuu melko tasoittunutta ja lähellä nykyistä yleispuhekieltä

olevaa Pälkäneen murretta (esimerkit 3 ja 4). Esimerkissä 3 on litteroitu ensimmäisellä aineis-

tonkeruukierroksella käytetty ääninäyte ja esimerkissä 4 toisella kierroksella käytetty näyte.

Litteraatiot ovat peräisin murteenseuruukorpuksesta

(3) no, se oli justii_ kaikista kivoir reissu se kum me- lähettiil Lappii. semmosellek

Kialasleirille. me vaellettiin siä tuntureissa ja, kaikkee, sellasta, eräelämää oikee, se oli

hiεnoo.

(4) no, välillä tuntuu siltä ett_ois tosi hiano nii_ ku ihav vaikka tässäkin asuat tai jossain

tässä lähellä mutta. em mä kyllä tiäᵛ välillä taas tuntuu että, eei mutta en- en tiä yhtää_

kyllä viεlä. täytyy ny kattoo.

Pälkäneen murre kuuluu sydänhämäläisiin murteisiin. Kuten esimerkistä 3 näkyy, puhujan pu-

heessa esiintyy kyllä tunnistettavia hämäläismurteiden piirteitä, kuten diftongien avartumista

(siä) (sydänhämäläisten murteiden piirteistä ks. Kettunen 1930: 33). Diftongin avartuminen-

kaan ei kuitenkaan kaikissa paikoissa esiinny kovin vahvana (esimerkiksi hiεnoo). Monet näyt-

teellä esiintyvät hämäläismurteiden piirteet esiintyvät myös nykyisessä yleispuhekielessä ja

ovat laajalevikkisiä eivätkä siten leimaa murretta vahvasti juuri hämäläiseksi. Esimerkiksi

eA-yhtymät ovat vanhastaan esiintyneet assimiloituneessa ee-muodossa (kuten esimerkissä 2

kaikkee) laajalla alueella hämäläismurteissa ja savolaismurteissa (Mielikäinen 1982: 283). Jäl-

kitavujen A-loppuisten vokaaliyhtymien assimiloituminen on nykypuhekielessä yleistyvä

piirre, jota esiintyy yhä laajemmalla alueella sekä maantieteellisesti että sosiaalisesti (Mantila

2004: 327). Monikon ensimmäisen persoonan asemassa käytettävä passiivi (esimerkikssä 2 me

vaellettiin) on alun perin savolaismurteiden piirre, joka on levinnyt hämäläis- ja keskipohjalais-

14

murteisiin (mts. 281). Harri Mantila (2004: 325–326) nimittää monikon ensimmäisen persoo-

nan asemassa käytettävää passiivia yleiseksi ja neutraaliksi puhekielisyydeksi, siis sellaiseksi

nykypuhekielen piirteeksi, joka ei leimaa mitään tiettyä aluetta tai sosiaaliryhmää. Koska nämä

piirteet ovat laajalevikkisiä, ei niiden perusteella voi tunnistaa mitään yksittäistä murretta.

Valitsemalla kaksi murteen leimallisuuden perusteella erilaista ääninäytettä pyrin selvit-

tämään, vaikuttaako murteen vahvuus tai leimallisuus vastaajien asennoitumiseen. Herättääkö

vahva ja erottuva lounaismurre erilaisia asenteita kuin melko yleispuhekielinen hämäläismurre?

3.3 Osgoodin asteikko

Vastaajien asenteita ääninäytteitä kohtaan pyrin saamaan esille Osgoodin asteikon avulla. Os-

goodin asteikko eli semanttinen erottelu on asennetutkimuksessa käytetty menetelmä, jossa vii-

siportaisen asteikon eri päissä on kaksi toisilleen vastakohtaista adjektiivia ja vastaaja rastittaa

asteikolta haluamansa kohdan (Vaattovaara 2009: 99). Osgoodin asteikko voidaan toteuttaa

myös neliportaisella asteikolla, jolloin vastaaja ei voi valita neutraalia keskikohtaa, vaan joutuu

ottamaan kantaa kysyttyyn asiaan (Garret 2010: 55). Joissain tutkimuksissa on käytetty myös

seitsemänportaista asteikkoa (Mielikäinen & Palander 2002: 89). Tässä tutkimuksessa käytän

viisiportaista asteikkoa. Menetelmä on melko vakiintunut kielellisten asenteiden tutkimukseen

(Garret ym. 2003: 63–66), ja Suomessa kielentutkimuksessa sitä ovat käyttäneet esimerkiksi

Johanna Vaattovaara väitöskirjassaan (2009) ja Laura Mikkola pro gradu -tutkielmassaan

(2011).

Kielellisten asenteiden tutkimuksen yhtenä ongelmana on ollut, että vastaajat eivät vastaa

kysymyksiin todellisten mielipiteidensä mukaan, vaan antavat vastauksia, joita uskovat tutkijan

haluavan tai joiden he uskovat olevan yleisesti hyväksyttyjä (Garret 2010: 44). Garret (mp.)

käyttää termiä social desirability bias. Osgoodin asteikolla tätä vinoumaa voidaan yrittää vält-

tää. Osgoodin asteikolla voidaan saada vastaajat miettimään kysymyksiä vähemmän ja siten

vastaamaan herkemmin ensivaikutelmiensa pohjalta, jolloin vastaajien todelliset mielipiteet

saattavat tulla paremmin esille (mts. 56). Aineistoa kerätessäni olen korostanut vastaajille, ettei

heidän tarvitse pohtia vastauksiaan kovin syvällisesti, vaan on jopa suositeltavaa vastata vain

nopeasti ensivaikutelman pohjalta. Tällä tavalla pyrin välttämään sitä, että vastaajat antaisivat

vain sellaisia vastauksia, joita uskovat tutkijan tahtovan.

Osgoodin asteikolla käytettävät adjektiivit voidaan valita joko aiemman tutkimuksen pe-

rusteella tai keräämällä adjektiivit pilottitutkimuksen avulla (Garret 2010: 56). Tutkielmaani

15

varten olen valinnut adjektiivit aiemman tutkimuksen pohjalta. Palander (2011) on tutkimuk-

sessaan pyytänyt ei-kielitieteilijöitä kuvailemaan murteita, ja olen poiminut adjektiiveja näistä

maallikoiden kuvailuista. Lisäksi olen käyttänyt joitain samoja adjektiivipareja, joita Vaatto-

vaara (2009) ja Mikkola (2011) ovat tutkimuksissaan käyttäneet. Zahn ja Hopper (1985) ovat

analysoineet semanttisessa erottelussa käytettyjä adjektiiveja ja jakaneet ne kolmeen ryhmään:

etevämmyys tai arvostettavuus (superiority), miellyttävyys (attractiveness) ja dynaamisuus

(dynamism). Zahnin ja Hopperin jaottelua on käytetty laajalti kielitieteessä, mutta esimerkiksi

Garrett ym. (2003: 64) tuovat esille, etteivät samat adjektiivit ja samat jaottelut toimi kaikilla

vastaajaryhmillä ja kaikissa tilanteissa. Myös muunlaisia jaotteluja adjektiivipareille on siis

käytetty. Esimerkiksi Vaattovaara (2009: 100) on katsonut valitsemiensa sanaparien älykäs–

tyhmä, vahva–heikko, selkeä–epämääräinen ja väärin–oikein mittaavan kielimuodon statusta

ja adjektiiviparien ystävällinen–epäystävällinen, tylsä–mielenkiintoinen, lämmin–kylmä ja

ruma–kaunis mittaavan solidaarisuutta. Bayard ym. (2001: 33–35) puolestaan ovat Uuden-See-

lannin, Australian ja Yhdysvaltojen englantiin ja RP:hen (received pronunciation) asennoitu-

mista tutkiessaan jaotelleet käyttämänsä adjektiivit neljään ryhmään: power, solidarity, compe-

tence ja status.

Omassa tutkimuksessani miellyttävyyttä mittaavat adjektiiviparit miellyttävä–epämiellyt-

tävä ja ärsyttävä – ei yhtään ärsyttävä, arvostusta mittaavat vanhanaikainen – nykyaikaan so-

piva ja ymmärrettävä–käsittämätön ja solidaarisuutta mielenkiintoinen–tylsä ja kauniin kuuloi-

nen – ruman kuuloinen. Sanaparin maalainen–kaupunkilainen avulla pyrin saamaan selville,

mitä murteita vastaajat pitävät kaupunkilaisina ja mitä maalaisina. Jaottelun voisi toteuttaa toi-

sellakin tavalla: esimerkiksi kauniin kuuloinen – ruman kuuloinen -adjektiiviparin voisi katsoa

mittaavan kielimuodon arvostusta. Tässä tutkimuksessa kuitenkin odotan sen tuovan esille en-

nemmin vastaajan samaistumista ja solidaarisuuden kokemuksia tarkasteltavaa kielimuotoa

kohtaan. Jaotteluni noudattaa samoja pääpiirteitä kuin Vaattovaaran (2009) ja Mikkolan (2011)

jaottelut.

Osgoodin asteikkoa käytetään usein yhdessä matched guise tai verbal guise -menetelmien

kanssa (Vaattovaara 2009: 99; Garret 2010: 55). Matched guise -testeissä (MG) eli sosiaalipsy-

kologisissa kuuntelutesteissä sama puhuja on tuottanut useita eri tavalla puhuttuja ääninäytteitä,

joita vastaajat arvioivat (Vaattovaara 2009: 99). Ääninäytteissä voidaan puhua eri murretta tai

jokin yksittäinen kielenpiirre saattaa vaihdella, tutkimuskohteesta riippuen. Verbal guise -tek-

niikka (VG) on sovellus MG-menetelmästä (Garret ym. 2003: 53). VG-menetelmässä ääninäyt-

teitä on useilta eri puhujilta, joista kukin puhuu omaa luonnollista murrettaan. Tässä tutkimuk-

sessa käytän VG-menetelmää. Eri puhujien puhuessa omaa, luonnollista puhekieltään, ääni-

näytteet ovat todennäköisesti autenttisempia kuin yhden puhujan tuottaessa useita ääninäytteitä

16

eri murteilla. Useiden eri puhujien käyttäminen tuo tosin tutkimukseen omat haasteensa. Kun

näytteillä kuuluu erilaisia puhujia, tutkija ei voi tietää, arvioivatko vastaajat näytteellä kuultua

murretta vai muita puhujan ominaisuuksia. Samanlaista kritiikkiä on tosin esitetty myös MG-

tekniikasta – useimmiten tutkija ei MG-menetelmää käyttäessäänkään pysty aukottomasti to-

teamaan vastaajien arvioivan juuri tiettyjä kielenpiirteitä (mts. 58).

Matched guise- ja verbal guise -menetelmiä on käytetty kielentutkimuksessa laajalti (ks.

Mikkola 2011: 6 ja siinä mainitut lähteet). Suomessa ääninäytteitä on hyödynnetty myös paljon

niin kansanlingvistiikassa kuin muissakin murteentutkimuksissa. Suomessa VG-tekniikkaa on

käyttänyt Vaattovaara (2009) väitöskirjassaan mentaalisten murrerajojen tutkimukseen, Laura

Mikkola (2011), Susanna Kokko (2011) ja Anna-Leena Laurila (2008) ovat käyttäneet VG-

tekniikkaa maallikoiden murreasenteiden tarkasteluun ja Katja Pennanen (2008) on tutkinut

suomalaisten asenteita vierasperäisiin aksentteihin menetelmän avulla. MG-tekniikkaa on fen-

nistiikan kentällä käytetty vain muutamassa kandidaatintutkielmassa (esim. Mikkola 2007; Saa-

risto 2009).

Matched guise -menetelmää, kuten myös sen sovellusta VG-menetelmää, on kritisoitu

siitä, ettei tutkija voi todella tietää, arvioivatko vastaajat testissä tutkittavia asioita (Garret ym.

2003: 58). Garret ym. (mp.) käyttävät esimerkkinä ei-standardia englantia (non-standard Eng-

lish), jota osa vastaajista saattaa luulla vain paljon virheitä sisältäväksi kieleksi. Vastaaja ei siis

arvioi tiettyä englannin varieteettia, kuten tutkija uskoo, vaan hän arvioi puhetta, jonka kuvit-

telee olevan virheellistä ja "huonoa" kieltä. Tämä ongelma voidaan välttää kysymällä vastaa-

jilta, mitä murretta he uskovat ääninäytteissä kuulevansa (Preston 1989: 3). Näin olen tehnyt

myös tässä tutkimuksessa. Kysymällä vastaajilta, mitä murretta näyte on, saan samalla selvitet-

tyä, miten hyvin nuoret pystyvät paikantamaan kuultuja murteita.

Ääninäytteiden evaluoinnin lisäksi olen pyytänyt vastaajia arvioimaan Suomen yleis-

kieltä sekä vastaajien kotipaikkakunnan murretta Osgoodin asteikolla ilman ääninäytettä. Sa-

manlaisen ratkaisun ovat tehneet myös Vaattovaara (2009: 99) ja Bolfek-Radovani (2000). Kun

vastaajia pyydetään arvioimaan ääninäytteitä, ei tutkija voi olla varma, minkä perusteella vas-

taajat näytteitä arvioivat – siis arvioivatko vastaajat todella puhuttua murretta vai perustuvatko

vastaajien arviot vaikkapa puhujan äänensävyyn, ikään tai muihin kielenulkoisiin seikkoihin.

Pyytämällä vastaajia arvioimaan jotakin käsitettä, kuten tässä tutkimuksessa yleiskieltä, tutkija

voi olla melko varma, että kaikki vastaajat todella arvioivat kysyttyä asiaa (Vaattovaara 2009:

99). Vaattovaara (mp.) kuitenkin huomauttaa, että tällöin tutkija ei kuitenkaan voi tietää var-

masti, millä tavalla vastaajat tulkitsevat kysytyn käsitteen.

17

3.4 Likertin asteikko ja avoimet kysymykset

Kyselylomakkeen toisessa osiossa tarkoituksenani on saada vastaajien kielellisiä asenteita esiin

Likertin asteikon avulla. Likertin asteikko on asennetutkimusmenetelmä, jossa vastaajille on

annettu valmiita väitteitä, joiden kanssa vastaajat arvioivat olevansa samaa tai eri mieltä. Me-

netelmässä käytetään yleensä viisi- tai seitsemänportaista asteikkoa (Garrett ym. 2003: 40). Esi-

merkiksi Oppenheim (1992: 200) kuitenkin huomauttaa, että viisi- tai seitsenportaisella as-

teikolla asteikon keskikohta on monitulkintainen: keskikohdan valinnut vastaaja saattaa todella

olla vahvasti sitä mieltä, ettei kysytty asia ole hyvä eikä huono, mutta yhtä hyvin vastaajalla

saattaa olla puutteelliset tiedot asiasta, eikä hänellä ole vahvaa mielipidettä kysyttyyn asiaan.

Tästä syystä osa tutkijoista käyttää esimerkiksi kuusiportaista asteikkoa (Garret ym. 2003: 41).

Kuusiportaisen asteikon käyttö on kuitenkin herättänyt myös kritiikkiä, sillä silloin vastaaja ei

esimerkiksi voi ilmaista olevansa asiassa puolueeton (mp.). Tässä tutkimuksessa käytän viisi-

portaista asteikkoa, täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, en samaa enkä eri mieltä,

jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä, minkä lisäksi lomakkeessa on viimeisenä vastausvaih-

toehtona en tiedä.

Likertin asteikkoa ovat kieliasennetutkimuksessa käyttäneet esimerkiksi Vaattovaara

(2009) ja Mikkola (2011). Likertin asteikolla asenteita tutkittaessa on vaarana, että vastaajat

vastaavat sosiaalisesti hyväksytyimmäksi katsomansa vaihtoehdon eivätkä omaa mielipidettään

vastaavaa vaihtoehtoa (Garret 2010: 43–44). Murreasenteiden kartoittaminen suorilla kysy-

myksillä on jokseenkin ongelmallista: Vaattovaaran (2009: 98) mukaan ihmiset yleensä vastaa-

vat lähes aina murremyönteisesti, kun heiltä tiedustellaan suoraan mielipiteitä murteista. Gar-

rettin (2010: 43–44) mukaan näitä ongelmia voidaan pyrkiä välttämään asettelemalla kysymyk-

set huolellisesti. Kysymyksenasettelusta ei saa käydä ilmi poliittisesti korrekti vaihtoehto. Po-

sitiivista asennetta ilmaisee osassa kysymyksistä vastausvaihtoehto täysin samaa mieltä ja

osassa vaihtoehto täysin eri mieltä. Esimerkiksi Henerson ym. (1987: 86) argumentoivat, että

menetelmä on sopivin asenteiden voimakkuuden mittaamiseen – asteikon ääripäiden valitsemi-

nen ilmaisisi voimakkaampaa mielipidettä kysyttyyn asiaan.

Kyselylomakkeen viimeisessä osiossa vastaajat vastaavat avoimiin kysymyksiin. Avoi-

milla kysymyksillä pyrin selvittämään, mitä nuoret ajattelevat murteiden tulevaisuudesta ja kie-

len vaihtelusta, miten he uskovat muiden ihmisten suhtautuvan murteisiin ja miten he nimittävät

omaa murrettaan tai puhekieltään. Olen pyrkinyt pitämään avointen kysymysten määrän melko

pienenä, jottei kysymyslomake olisi liian pitkä ja aikaavievä. Likertin asteikolla ja avoimilla

kysymyksillä kerättyä aineistoa käytän taustatietoina tutkimuksessani (ks. esim. luku 4.3). En

erikseen analysoi tarkasti kaikkia näiden kysymysten vastauksia, vaan tarkastelen niitä vain,

18

kun se on tutkimuskysymysten kannalta tarpeellista. Likertin aineistolla kerättyjä tietoja olisi

mahdollista hyödyntää laajemminkin sekä taustatietoina että itsenäisinä tutkimustuloksina.

Ajan- ja tilanpuutteen takia en niitä kuitenkaan tarkemmin tässä tutkielmassa analysoi.

3.5 Tilastollinen analyysi ja taustamuuttujat

Aineiston analyysissa käytän sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Osgoodin as-

teikolla toteutettujen tehtävien vastauksia analysoin laskemalla vastausten ja taustamuuttujien

välistä yhteyttä Khiin neliö -testillä. Khiin neliö -testin eli χ²-riippumattomuustestin avulla voi-

daan selvittää kahden muuttujan välistä yhteyttä (Heikkilä 2014: 200). Omassa tutkimuksessani

tämä tarkoittaa esimerkiksi sen selvittämistä, onko nuorten murretaustalla tai asumishistorialla

vaikutusta heidän asenteisiinsa Joensuun murretta kohtaan. Khiin neliö -testillä saadaan ilmi

merkitsevyystaso, joka kertoo, kuinka todennäköisesti saatu tulos johtuu sattumasta tai on riip-

puvainen annetuista taustamuuttujista. Merkitsevyystason lyhenteenä käytetään merkintää p

(probability). Khiin neliö -testillä testatun eron tai riippuvuuden katsotaan olevan tilastollisesti

erittäin merkitsevä, jos p ≤ 0,001, tilastollisesti merkitsevä, jos p ≤ 0,01, tilastollisesti mel-

kein merkitsevä, jos p ≤ 0,05 ja tilastollisesti suuntaa antava, jos p ≤ 0,1. Usein tutkimuksen

tuloksia raportoidessa ilmoitetaan tutkimuksessa käytettävä merkitsevyystaso ja joko todetaan

tulosten olevan tilastollisesti merkitseviä tai vaihtoehtoisesti kerrotaan, etteivät tulokset ole ti-

lastollisesti merkitseviä. (Mts. 184–185.)

Tilastollista analyysia varten olen jakanut aineiston vastaajat taustamuuttujien perusteella

erilaisiin ryhmiin. Läpi tutkielman tarkastelemani taustamuuttujat ovat vastaajien asuinhistoria,

tuttavapiirin maantieteellinen laajuus ja sukupuoli. Asuinhistorian perusteella olen jaotellut

vastaajat tilastollista analyysia varten kolmeen ryhmään: 1) koko elämänsä Joensuussa asuneet

(69 vastaajaa), 2) joskus elämänsä aikana Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet (17 vastaajaa) ja

3) joskus elämänsä aikana Pohjois-Karjalan ulkopuolella asuneet (35 vastaajaa). Ryhmään 1

olen sijoittanut vain ne vastaajat, jotka ilmoittivat asuneensa aina Joensuussa. Ne vastaajat,

jotka kertoivat asuneensa jossain muualla Pohjois-Karjalassa tai jossain nykyään Joensuuhun

kuuluvassa taajamassa, joka on aiemmin ollut itsenäinen kuntansa, olen sijoittanut ryhmään 2.

Jaon perusteena olen käyttänyt murrerajoja. Pohjois-Karjalan alueella puhutaan Pohjois-Karja-

lan murteita eli itäisiä savolaismurteita (Turunen 1959: 5–6; Mielikäinen 1991: 6–7; Itkonen

1989: 342–343). Ne vastaajat, jotka ovat siis elämänsä aikana muuttaneet vain Pohjois-Karjalan

sisällä, ovat kuitenkin koko elämänsä asuneet samalla murrealueella. Murrealueen eri osissa

puhutut paikallismurteet kuitenkin eroavat toisistaan, joten esimerkiksi Kiteellä tai Valtimolla

19

kasvanut vastaaja on voinut kasvaa melko erilaisessa murreympäristössä kuin koko ikänsä Jo-

ensuun keskustassa elänyt vastaaja (Pohjois-Karjalan murteen alueellisista eroista ks. esim. Tu-

runen 1959; Forsberg 1988).

Edellä esitellyssä ryhmäjaossa olen katsonut muuttajiksi koska tahansa elämänsä aikana

muuttaneet nuoret. Tarkastelen tutkielmassani myös sitä, miten vastaajan asuinhistoria vaikut-

taa, jos muuttajiksi katsotaan vain kouluikäisinä muuttaneet nuoret. Jos siis muuttajiksi katso-

taan vain kouluikäisinä muuttaneet vastaajat, on ryhmässä 1 eli Joensuussa aina asuneissa 91

vastaajaa, ryhmässä 2 eli Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneissa 11 vastaajaa ja ryhmässä 3 eli

muualla Suomessa asuneissa 19 vastaajaa. Tällöin ryhmät ovat melko pieniä, mikä vaikuttaa

tulosten luotettavuuteen. Katson kuitenkin tarkastelun olevan silti mielekästä pienilläkin ryh-

millä – tuloksista voi nähdä jonkinlaisia suuntauksia ja viitteitä, vaikka täysin vedenpitävänä ja

tyhjentävänä ei näin pienillä ryhmillä tehtyä analyysia voikaan pitää.

Koska haluan käsitellä vastaajia asuinhistorian perusteella kolmena erillisenä ryhmänä,

mutta aineistoni vastaajien lukumäärä on vain 124, en pysty tilastollisessa analyysissa ottamaan

mukaan kaikkia viittä Osgoodin asteikolla käyttämääni vastausvaihtoehtoa. Sen takia olen

asuinhistoriaa tarkastellessani yhdistänyt käyttämäni asteikon vaihtoehdot 1 ja 2 sekä 4 ja 5.

Tilastollisessa analyysissa olen siis eritellyt vastaukset asteikon positiivisiin vastauksiin (as-

teikon vaihtoehdot 4 ja 5), asteikon keskikohtaan (asteikon vaihtoehto 3) ja asteikon negatiivi-

siin vastauksiin (vaihtoehdot 1 ja 2). Tällä tavalla olen pystynyt tekemään tilastollista analyysia

124 vastaajalla ja kolmella erillisellä vastaajaryhmällä.

Tuttavapiirin mukaan olen ryhmitellyt aineiston vastaajat tilastollista analyysia varten

kahteen ryhmään: 1) vastaajat, joilla ei ole tuttavia lainkaan Joensuun ulkopuolella tai on tutta-

via vain yhdellä paikkakunnalla Joensuun lisäksi (34 vastaajaa) ja 2) vastaajat, joilla on tuttavia

kahdella tai useammalla paikkakunnalla Joensuun ulkopuolella (84 vastaajaa). Vastaajien tut-

tavapiirin laajuutta tiedustelin kysymyksellä Onko sinulla tuttavia eri puolilla Suomea? Missä?

Vain kahdeksan nuorta vastasi, ettei heillä ole lainkaan tuttavia muualla Suomessa. Vastaajista

26 mainitsi vastauksessaan vain yhden paikkakunnan, joissa heillä on tuttavia, ja vastaajista 84

mainitsi kaksi tai useampia paikkakuntia, joissa heillä on tuttavia. Tilastollista analyysia varten

olen yhdistänyt yhdeksi ryhmäksi vastaajat, joilla ei ole lainkaan tuttavia Joensuun ulkopuo-

lella, ja vastaajat, joilla on tuttavia vain yhdellä paikkakunnalla. Tässä analyysiryhmässä on siis

yhteensä 34 vastaajaa. Mielekkäintä olisi toki tarkastella omana analyysiryhmänään vastaajia,

joilla ei ole lainkaan Joensuun ulkopuolella tuttavia, mutta tämä ryhmä on liian pieni tilastollista

analyysia varten. Toisen analyysiryhmän muodostavat vastaajat, joilla on tuttavia kahdella tai

useammalla paikkakunnalla. Tässä ryhmässä on 84 vastaajaa. Koska ryhmiä on vain kaksi, olen

20

pystynyt tilastollisessa analyysissa huomioimaan kaikki viisi Osgoodin asteikolla käyttämääni

vastausvaihtoehtoa.

Sukupuolen perusteella vastaajat jakautuvat seuraavasti: naisia oli 63 ja miehiä 60. Li-

säksi yksi vastaaja valitsi sukupuolta kysyttäessä vaihtoehdon en halua sanoa. Tämän yhden

vastaajan, joka ei halunnut ilmoittaa sukupuoltaan, olen jättänyt tilastollisen analyysin ulko-

puolelle. Sukupuolen vaikutusta tarkastellessani olen huomioinut kaikki viisi Osgoodin as-

teikon vastausvaihtoehtoa.

Tarkastelen myös asenteiden muutosta koulun murreopetuksen jälkeen. Aineistoni vas-

taajista 105 vastasi sekä ensimmäiseen että toiseen kyselyyn. Olen asenteiden muutoksen tar-

kastelussa ottanut huomioon vain nämä 105 molempiin kyselyihin vastannutta nuorta.

Tässä esittelemäni ryhmät ovat käytössä läpi koko tutkielman, lukuun ottamatta lukua

7.2. Lounaismurteisen ääninäytteen kuunteli teknisten ongelmien takia vain 118 nuorta, joten

tilastollista analyysia varten jaetut ryhmät ovat hieman eri kokoisia kuin muualla tutkimuk-

sessa. Esittelen lounaismurteisen ääninäytteen analyysissa käytetyt ryhmät luvussa 7.

21

4 NUORTEN KÄSITYKSIÄ OMASTA MURTEESTA

Kyselylomakkeella tiedustelin nuorten omaa murretta kysymyksillä Puhutko murretta? Jos pu-

hut, mitä murretta? Jos et, millä nimellä kutsuisit puhekieltäsi? Näiden kysymysten vastausten

perusteella vastaajista muodostuu neljä ryhmää: 1) Joensuun murretta puhuvat, 2) vastaajat,

jotka eivät puhu mitään murretta, 3) jotain muuta kuin Joensuun murretta puhuvat ja 4) vastaa-

jat, jotka eivät tiedä, mitä murretta puhuvat tai puhuvatko murretta lainkaan. Aineistoni vastaa-

jista suurin osa, 79 vastaajaa, sijoittuu ryhmään 1 eli puhuu mielestään Joensuun murretta. Näi-

den vastaajien vastauksia käsittelen luvussa 4.1. Muut ryhmät ovat selvästi pienempiä. Vastaa-

jia, jotka eivät mielestään puhu mitään murretta, oli 17. Jotain muuta kuin Joensuun murretta

puhuvia oli 15 ja vastaajia, jotka eivät tienneet mitä murretta puhuivat vai puhuivatko lainkaan,

oli kahdeksan. Lisäksi neljä nuorta jätti kysymykseen vastaamatta kokonaan. Ryhmien 2–4 vas-

tauksia tarkastelen luvussa 4.2. Luvussa 4.3 paneudun nuorten murekäsitysten ja asuinhistorian

suhteeseen.

Tutkimukseni on tämänkin luvun osalta täysin kansanlingvistinen. Kyseessä ovat siis

nuorten omat käsitykset heidän omasta murteestaan. En ole tarkastellut millään tavalla nuorten

todellista puhetta. Niistäkin 18 vastaajasta, jotka ovat kyselylomakkeessa ilmoittaneet, etteivät

puhu mitään murretta, seitsemän on aina asunut Joensuussa. Aineistosta ei siis ole mahdollista

tietää, löytyykö näiden nuorten puheesta savolaismurteiden piirteitä vai onko heidän puheensa

täysin yleiskielistä. Tämä ei myöskään ole tutkimukseni kannalta olennaista – kuten sanottua,

tarkastelen tutkielmassani nuorten omia käsityksiä puhumastaan murteensa ja näiden käsitysten

mahdollista yhteyttä esimerkiksi heidän asenteisiinsa Joensuun murretta kohtaan (ks. luku 5.2).

4.1 Joensuun murretta puhuvat

Aineiston 124 vastaajasta 79 ilmoitti omaksi murteekseen Joensuussa puhutun murteen. Joen-

suussa puhuttua murretta puhuvat vastaajat nimesivät murteensa ja kuvailivat murrettaan useilla

eri tavoilla. Näiden nimitysten ja kuvailujen perusteella Joensuussa puhuttua murretta puhuvista

vastaajista erottuu viisi ryhmää: 1) Joensuun murretta puhuvat (47 vastaajaa), 2) Joensuun mur-

retta heikosti tai osittain puhuvat (9 vastaajaa), 3) Pohjois-Karjalan murretta puhuvat (15 vas-

taajaa), 4) Karjalan murretta puhuvat (4 vastaajaa) ja 5) mie-sie-murretta puhuvat (4 vastaajaa).

Ryhmän vastaajista suurin osa, 47 vastaajaa, ilmoitti puhuvansa Joensuun murretta, kuten

esimerkeissä 3 ja 4.

(3) Juu Joensuu

(4) Puhun Joensuun murretta

22

Kuten esimerkit 3 ja 4, tämän ryhmät vastauksista valtaosa on hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä. Osa

vastaajista kuitenkin kuvaili puhumaansa murretta jollain tavalla., kuten esimerkissä 5.

(5) Joensuun murretta keskustalaisittain

Esimerkin 5 vastaaja kertoo puhuvansa Joensuun murretta keskustalaisittain. Informantti ei ole

tarkemmin kuvaillut, mitä tarkoittaa keskustalaisittain puhuttu murre. Aineistonkeruulomak-

keen kysymykseen Puhuvatko kaikki joensuulaiset suunnilleen samalla tavalla? Jos eivät, kei-

den välillä eroja on? Millaisia eroja? kyseinen informantti on vastannut seuraavasti (esimerkki

6):

(6) Maalla saatetaan puhua eri murteella

Esimerkissä 6 esitetystä vastauksesta voi päätellä informantin pitävän keskustalaisittain puhu-

tun Joensuun murteen vastakohtana maalla puhuttua murretta. Kyseinen informantti näyttäisi

erottavan Joensuun keskustan murteen omaksi murteekseen, koska maalla asuvat joensuulaiset

saattavat puhua eri murteella. Samantyyppinen tapaus on esimerkissä 7. Esimerkki 7 on myös

vastaus kysymykseen Puhuvatko kaikki joensuulaiset suunnilleen samalla tavalla?

(7) Suunnilleen mutta asuin alueet vaikuttavat

Esimerkin 7 kirjoittaja on myös tehnyt eron eri puolilla Joensuuta puhutuissa murteissa: puhu-

jan asuinalue vaikuttaa vastaajan mukaan ihmisen puhumaan kieleen. On kuitenkin otettava

huomioon, että esimerkki 7 on monitulkintaisempi kuin esimerkki 6. Esimerkin 7 asuin alueet

voi katsoa tarkoittavan Joensuun sisällä sijaitsevia eri asuinalueita – siis informantin mielestä

eri puolilla Joensuuta puhutaan eri tavalla. Ei kuitenkaan ole täysin mahdotonta, että informantti

on tarkoittanut asuin alueella esimerkiksi asuinhistoriaa, siis sitä, että muualta kotoisin olevat

joensuulaiset puhuvat eri tavalla kuin aina kaupungissa asuneet.

Osa vastaajista kuvaili puhumaansa Joensuun murretta mainitsemalla joitain käyttämiään

murrepiirteitä. Enemmistö näistä kuvailuista keskittyy persoonapronomineihin, kuten esimer-

kissä 8.

(8) Mielestäni puhun yleensä joensuun murteella esim käytän sanoja mie ja sie yms.

Maallikoiden parissa persoonapronominivarianteista tunnetuimmat ovat yksikön 1. ja 2. per-

soonan pronominivariantit mie ja sie (Mielikäinen & Palander 2014: 186). Niin on myös tässä

aineistossa. Vaikka en kyselylomakkeella ole pyytänyt vastaajia kuvailemaan murteita, on 12

vastaajaa silti maininnut vastauksessaan pronominivariantit mie ja sie. Näistä kahdestatoista

mie- ja sie-pronominit maininneista vastaajista neljä puhui mielestään Joensuun murretta, kaksi

puhui Joensuun murretta heikosti tai osittain, kaksi puhui Pohjois-Karjalan murretta ja neljä

puhui mie-sie-murretta (Pohjois-Karjalan murteen ja mie-sie-murteen puhujista lisää edempänä

tässä luvussa).

23

Mielikäisen ja Palanderin (2014: 193) mukaan maallikot kiinnittävät yksikön 1. ja 2. per-

soonan pronominien lisäki huomiota myös itämurteiden monikollisiin myö-, työ- ja hyö-prono-

mineihin. Tässä aineistossa yksi vastaaja on maininnut monikon 1. persoonan pronominivari-

antin myö (esimerkki 9).

(9) Puhun melkolailla joensuun murretta eli mie, sie, myö yms.

Yksi vastaaja mainitsi myös murteen geminaation (esimerkki 10).

(10) Joensuun murretta käytän tuplakonsonantteja - -

Esimerkissä 10 informantti kertoo käyttävänsä tuplakonsonantteja. Yleisgeminaatio on yksi

yleisimmistä maallikoiden havaitsemista murrepiirteistä, ja tuplakonsonanttien käyttäminen on

hyvin tavallinen tapa kuvata ilmiötä (Mielikäinen & Palander 2014: 153). Joensuussa puhuttuun

murteeseen kuuluu yleisgeminaation lisäksi itämurteille tyypillinen erikoisgeminaatio. Itämur-

teiden erikoisgeminaatio on vahvimmillaan Pohjois-Karjalassa (Palander 1987: 51–52), ja esi-

merkiksi joensuulaisten lukiolaisten kielessä sitä on havaittu esiintyvän runsaasti (Alpia 2005:

102, 109–110, 112–113). Esimerkin 5 kirjoittaja on siis saattanut tarkoittaa tuplakonsonanteilla

Joensuun murteessa esiintyvää yleisgeminaatiota, erikoisgeminaatiota tai mahdollisesti molem-

pia geminaatioilmiöitä. Aiemmassa tutkimuksessa on kuitenkin huomattu, että osa Pohjois-

Karjalan murretta puhuvista ei itse huomaa erikoisgeminaatiota puheessaan, eivätkä he myönnä

sen kuuluvan heidän murteeseensa lainkaan. Alpian (2005: 115) tutkimuksessa useat joensuu-

laisista lukiolaisista eivät itse tiedostaneet erikoisgeminaatiota lainkaan, vaikka heidän puhees-

saan ilmiö esiintyikin. Myös Palanderin (1987: 210–214) tutkimuksessa suurin osa savolais-

murteiden puhujista ei ollut tietoisia erikoisgeminaation esiintymisestä, vaikka piirre heidän

omassa puheessaan olisikin ollut läsnä. Yleisgeminaatio on näistä kahdesta geminaatioilmiöstä

selvästi paremmin tiedostettu (mts. 212). Esimerkin 5 tapauksessa siis puhuja todennäköisim-

min viittaa yleisgeminaatioon.

Osa vastaajista on ottanut kantaa puhumansa murteen vahvuuteen. Joensuun murteen pu-

hujista kaksi on kertonut puhuvansa vahvaa murretta (esimerkit 11 ja 12).

(11) Kyllä, puhun aika vahvaa Joensuun murretta

(12) Puhun semivahvaa Joensuun murretta!

Esimerkkien 11 ja 12 kirjoittajat olivat ainoat vastaajat, jotka erikseen kuvailivat puhuvansa

vahvaa tai semivahvaa, 'melko vahvaa', Joensuun murretta. Heitä en vähäisen määrän vuoksi

katso erilliseksi ryhmäkseen. Heikkoa tai osittaista Joensuun murretta mielestään puhuvia vas-

taajia oli selvästi enemmän, 9 vastaajaa.

(13) Puhun osittain Joensuun murretta, mutta en vahvasti

(14) Varmaan sitä Joensuun murretta, mie, sie, yms. Se tosin vaihtelee välillä.

Nämä yhdeksän vastaajaa tuovat vastauksissaan esille, että heidän puhumansa Joensuun murre

ei ole vahvaa tai he puhuvat sitä vain osittain tai välillä, kuten esimerkeissä 13 ja 14. Murteen

24

puhuminen välillä tai osittain esiintyy aineistossa useampaan kertaan. Ainakaan kaikki nuoret

eivät siis miellä murretta muuttumattomaksi puhetavaksi, vaan katsovat, että murretta voi puhua

vain osittain tai silloin tällöin. Ilmaisut murteen puhumisesta välillä tai osittain ovat yleisiä

myös niillä vastaajilla, jotka puhuivat mielestään sekaisin Joensuun murretta ja jotain muuta

murretta. Näiden nuorten vastauksia käsittelen luvussa 4.2. Murretta voi aineiston nuorten mu-

kaan puhua myös vähän, kuten esimerkissä 15.

(15) Minun mielestäni puhun vähän Joensuun murretta ja muuten puhun "nykyaikaista

Suomea"

Esimerkissä 15 mielenkiintoista on myös Joensuun murteen asettaminen vastakkain nykyaikai-

sen Suomen kanssa. Aineistoni nuoret pääosin mieltävät Joensuun murteen nykyaikaan sopi-

vaksi, vaikkakin osa nuorista pitää murretta vanhanaikaisena. Käsittelen nuorten mielipiteitä

murteen vanhanaikaisuudesta tai nykyaikaan sopivuudesta luvussa 5. Toinen vastaaja asettaa

Joensuun murteen vastakkain yleiskielen kanssa (esimerkki 16).

(16) Puhun Joensuun murretta ja yleiskielen sekoitusta niin että jokainen suomalainen

ymmärtää

Esimerkin 16 kirjoittaja kertoo puhuvansa Joensuun murteen ja yleiskielen sekoitusta. Murtei-

den sekoittaminen ja sekoituksen puhuminen ovat yleisiä ilmaisuja myös niillä vastaajilla, jotka

puhuvat mielestään sekoitusta Joensuun murteesta ja jostain muusta murteesta. Näiden nuorten

vastauksia käsittelen luvussa 4.2. Esimerkin 7 kirjoittaja voisi olla sijoitettuna myös sekamur-

teita puhuvien ryhmään. Katson kuitenkin, että yleiskielen ja Joensuun murteen sekoitus on

ajatukseltaan lähempänä esimerkin 15 kaltaista ajatusta Joensuun murteen ja nykyaikaisen suo-

men sekoittumisesta kuin kahden murteen sekoitusta.

Kaikki vastaajat eivät olleet murteen nimityksestä tai puhumastaan murteesta aivan var-

moja, kuten esimerkkien 17 ja 18 kirjoittajat.

(17) Joensuun murretta kai

(18) jotakin Joensuun murretta :)

Yksi vastaaja kyseenalaistaa Joensuun murteen olemassa oloa tai mahdollisesti nimitystä Joen-

suun murre (esimerkki 19).

(19) Puhun ihan suomea ja Joensuun murretta, jos sellaista olisi.

Esimerkissä 19 on mahdollista, että kirjoittaja kyseenalaistaa koko Joensuun murteen olemas-

saoloa. On myös mahdollista, että kirjoittaja kritisoi murteen nimitystä. Olen kysymyslomak-

keella käyttänyt termiä Joensuun murre pyytäessäni nuorten arvioita Joensuussa puhutusta

murteesta. Termivalinta ei ole kovin onnistunut. Aiemman kansanlingvistisen tutkimuksen mu-

kaan termi Joensuun murre ei ole yleisessä käytössä, vaan maallikot puhuvat yleensä Pohjois-

Karjalan murteesta tai Karjalan murteesta (Pohjois-Karjalan murre -nimityksestä ks. Mieli-

käinen & Palander 2014: 65–66). Koska kysymyslomakkeella termi Joensuun murre esiintyy

25

ennen kysymystä vastaajan omasta murteesta, on todennäköistä, että termin käyttö on vaikutta-

nut nuorten vastauksiin omasta murteestaan. Jos lomakkeella olisin esimerkiksi ensin kysynyt

vastaajilta, puhutaanko heidän mielestään Joensuussa murretta ja pyytänyt nimeämään mahdol-

lisen Joensuussa puhutun murteen, ja sen jälkeen pyytänyt arvioimaan Joensuussa puhuttua

kieltä, olisivatko nuorten nimitykset omalle murteelleen olleet erilaisia? Joensuun murrekaan

ei kuitenkaan ole täysin mahdoton termi, vaan nimenomaan maakunnan tai talousalueen asuk-

kaat voivat puhua keskuskaupunkinsa murteesta, esimerkiksi Joensuun murteesta, mutta tällai-

set nimitykset eivät ole kovin tavallisia (Mielikäinen & Palander 2014: 69). On myös hieman

ongelmallista, että jo kysymyksenasettelussa oletan vastaajien uskovan, että Joensuussa todella

puhutaan murretta. Esimerkissä 20 on erään vastaajan lisähuomautus arvioihin Joensuun mur-

teesta.

(20) joensuussa ei ole mielestäni erityistä murretta.

Esimerkissä 20 kirjoittaja on tuonut esille, että hänen mielestään Joensuussa ei puhuta erityistä

murretta. Joensuun puhekieli on siis kirjoittajan mielestä jotain muuta kuin murretta. Kaiken

kaikkiaan termivalinta Joensuun murre ei ole kovin onnistunut.

Aineistossa 18 vastaajaa kertoi puhuvansa Pohjois-Karjalan murretta, kuten esimerkkien

21 ja 22 kirjoittajat.

(21) No mie puhun Pohjois-Karjalan murretta yleensä

(22) Jotain Pohjois-Karjalan murretta.

Yhteensä kolme vastaaja rinnastaa Joensuun murteen Pohjois-Karjalan murteeseen, kuten esi-

merkissä 23.

(23) joensuun murre, Pohjoiskarjalan murre

Esimerkin 23 kirjoittaja on maininnut omaa murretta tiedusteltaessa siis molemmat nimitykset

joensuun murre ja Pohjoiskarjalan murre. Ainakin tälle vastaajalle siis Joensuun murre näyt-

täisi tarkoittavan melko samaa asiaa kuin Pohjois-Karjalan murre. Aiemmassa tutkimuksessa

on havaittu, että maallikot tarkoittavat kaupunkien mukaan nimetyillä murteilla usein laajem-

paa murrealuetta kuin vain nimettyä murretta: Tampereen murteella tarkoitetaan usein Hämeen

murretta ja Turun murre tarkoittaa koko lounaismurteiden aluetta (Mielikäinen & Palander

2014: 69). Mahdollisesti siis tässäkin informantti tuo esille tarkoittavansa Joensuun murteella

juuri laajempialaista Pohjois-Karjalan murretta. Mahdollista on myös, että informantti kritisoi

lomakkeella annettua termiä Joensuun murre. Kolmas mahdollisuus on, että informantti haluaa

eritellä puhumansa Pohjois-Karjalan murteisiin kuuluvan murteen juuri tietyn alueen mur-

teeksi. Tämän kolmannen vaihtoehdon katsoisin olevan todennäköisin esimerkissä 24.

(24) Puhun usein pohjois-karjalaisesti ja ehkä Ilomantsin murre kuvaa puhettani par-

haiten

26

Esimerkin 24 kirjoittaja kertoo puhuvansa pohjoiskarjalaisesti ja erittelee vielä Ilomantsin mur-

teen kuvaavan hänen murrettaan parhaiten. Ilomantsin murre kuuluu myös Pohjois-Karjalan

murteiden keskiosan ryhmään, kuten Joensuun murrekin, eikä murre-ero pitäjien välillä ole ko-

vin suuri (Forsberg 1988: 14). Esimerkin 24 vastaaja on kuitenkin halunnut kuvailla erikseen

murrettaan Ilomantsin murteeksi, joten luultavasti hän on havainnut – tai ainakin uskonut ha-

vainneensa – jonkinlaisia murre-eroja Joensuussa ja Ilomantsissa puhuttujen murteiden välillä.

Kyseinen vastaaja on asunut koko elämänsä Joensuussa, mutta hänellä on tuttavia Ilomantsissa.

Kontaktit Ilomantsiin selittävät oman murteen identifioimista ilomantsilaiseksi. Kyseinen vas-

taaja on toisella aineistonkeruukierroksella vastannut kysymykseen Puhuvatko kaikki joensuu-

laiset suunnilleen samalla tavalla? Jos eivät, keiden välillä eroja on? Millaisia eroja? esimer-

kissä 25 esitetyllä tavalla ja ensimmäisellä kyselykierroksella kysymykseen Millainen uskot

murteiden aseman olevan sadan vuoden päästä? esimerkissä 26 esitetyllä tavalla.

(25) Ne joiden vanhemmat tulee idemmästä puhuu voimakkaampaa murretta.

(26) Todennäköisesti murteita puhutaan vain itäisimmässä idässä ja muualla Suomen

pikkukylissä.

Esimerkeistä 25 ja 26 on pääteltävissä, että vastaaja katsoo itäisessä Suomessa puhuttavan voi-

makkaampaa murretta kuin muualla. Todennäköisesti itä tarkoittaa tässä nimenomaan Pohjois-

Karjalan itäosia ja mahdollisesti juuri Ilomantsia, onhan Ilomantsi aivan Pohjois-Karjalan itä-

laidalla, ja siellä vastaajalla on tuttavia. Tämä voi selittää myös vastaajan oman murteen miel-

tämistä ilomantsilaiseksi. Ehkä hän puhuu mielestään voimakkaampaa murretta kuin muut jo-

ensuulaiset ja sen takia nimeää oman murteensa ilomantsilaiseksi? Muitakin syitä voi toki olla:

ehkä vastaajan ilomantsilaisten tuttavien idiolekteissa on esimerkiksi sanastoeroja informantin

Joensuussa kuulemaan murteeseen verrattuna.

Myös Pohjois-Karjalan murretta puhuvista vastaajista osa kertoo puhuvansa murretta

vain vähän tai osittain. Yhteensä kahdeksastatoista mielestään Pohjois-Karjalan murretta puhu-

vasta kolme kertoo puhuvansa murretta hieman tai välillä, kuten esimerkeissä 27 ja 28.

(27) No joo, ehkä hieman Pohjois-Karjalan murretta puhun.

(28) Puhun välillä Pohjois-Karjalan murretta ja välillä yleiskieltä

Kuten esimerkistä 28 näkyy, myös yksi Pohjois-Karjalan murteen puhuja siis kuvailee puhu-

vansa välillä Pohjois-Karjalan murretta ja välillä yleiskieltä. Kolmas murretta vain vähän pu-

huva vastaaja kuvailee puhuvansa murretta jonkin verran tavallisessa arkielämässä (esimerkki

29).

(29) Puhun pohjoiskarjalanmurretta jonkin verran tavallisessa arkielämässä.

Esimerkin 29 toteamus murteen puhumisesta jonkin verran tavallisessa arkielämässä on moni-

tulkintainen. Mahdollisesti siis puhuja tarkoittaa käyttävänsä murretta arkielämässään melko

27

vähän, mutta joissain erityistilanteissa enemmän kuin jokapäiväisessä elämässään. Toinen tul-

kintamahdollisuus on, että puhuja käyttää murretta arkielämässä jonkin verran, mahdollisesti

jopa melko paljon, mutta tietyissä tilanteissa ei käytä murretta lainkaan. Todennäköisesti to-

teamuksen tarkoite on jotain näiden kahden tulkinnan väliltä: arkielämässään informantti käyt-

tää murretta jonkin verran, joissain tilanteissa taas ei lainkaan ja joissain normaalia enemmän.

Aineistossa on neljä vastaajaa, jotka kertovat puhuvansa karjalan murretta, kuten esimer-

kissä 30.

(30) kyllä, karjalan murre mikä onkaan

Mielikäinen ja Palander (2014: 65) huomauttavat termin karjalan murre olevan maallikoiden

käyttämänä terminä monitulkintainen. Termillä voidaan viitata Etelä- tai Pohjois-Karjalan mur-

teisiin, luovutetun Karjalan kaakkoismurteisiin tai karjalan kieleen (mp.). Aineistossa esiinty-

vien mainintojen karjalan murteesta katson tarkoittavan nimenomaan Pohjois-Karjalan mur-

retta. Myös karjalan murteen puhujista kaksi kertoo puhuvansa murretta vain välillä tai vähän,

kuten esimerkeissä 31 ja 32 näkyy.

(31) En aina, mutta usein puhun murretta. Karjalan murretta.

(32) Puhun jonkinverran karjalanmurretta. Käytän paljon mie-sie kieltä ja "viännän"

sanontoja.

Esimerkissä 32 kirjoittaja kertoo viäntävänsä sanontoja. Viäntämisellä tai vääntämisellä maal-

likot yleensä viittaavat savolaismurteissa esiintyvään pitkän a:n ja ä:n diftongiutumiseen (Mie-

likäinen & Palander 2014: 169). Esimerkissä 32 esiintyy myös ilmaus mie-sie kieli. Maallikot

nimeävät murteita joskus kielenainesten mukaan, ja usein juuri persoonapronominit toimivat

tällaisten murrenimitysten innoittajina (Mielikäinen & Palander 2014: 72). Erityisesti Etelä- ja

Pohjois-Karjalan murteita on kutsuttu mie-sie-murteeksi tai mie-sie-kieleksi (mp.). Tämän tut-

kielman aineistossa neljä informanttia nimittää puhumaansa murretta mie-sie-murteeksi tai ku-

vailee murretta persoonapronominivarianttien avulla antamatta mitään muuta nimitystä mur-

teelleen (esimerkit 33 ja 34).

(33) Kyllä puhun Mie ja sie murretta

(34) Puhun samalla tavalla kuin suurin osa muistakin Joensuussa asuvista (mie, sie)

Esimerkissä 34 kirjoittaja kuvaa puhuvansa samalla tavalla kuin suurin osa muistakin Joen-

suussa asuvista. Kirjoittaja ei siis nimeä murretta mitenkään, vaan kertoo sen vain olevan sama

puhetapa kuin muillakin joensuulaisilla. Lisäkuvailuna hän mainitsee murteen tunnetut persoo-

napronominivariantit mie ja sie. Kuten aiemmin tässä luvussa on jo tullut ilmi, Joensuun mur-

retta puhuvat vastaajat kiinnittivät myös huomiota yksikön 1. ja 2. persoonan pronomineihin.

Tällainen tapaus on myös esimerkissä 35.

(35) Joo puhun joensuun murretta ja sanon sitä mie sie murteeks xD

28

Aineisto tukee siis aiemmassa tutkimuksessa havaittua: joensuulaiset nuoret käyttävät nimitystä

mie-sie-murre juuri omasta pohjoiskarjalaisesta murteestaan.

4.2 Murteettomat ja muita murteita puhuvat

Toiseen murreryhmään olen sijoittanut nuoret, jotka kyselylomakkeella ilmoittivat, etteivät

puhu mitään murretta. Näitä vastaajia oli yhteensä 17. Vastauksissa korostuvat oman puheen

kuvailu tavalliseksi ja normaaliksi, kuten esimerkeissä 36, 37 ja 38. Yksi tämän ryhmän vas-

taaja kuvailee murteetonta puhettaan selkeäksi (esimerkki 39).

(36) En puhu, aika tavallinen suomenkieli.

(37) normaalii puhetta elikkä mä ja sä

(38) En puhu murretta, puhun eteläsuomalaisittain/"normaalin" nuoren tavoin

(39) selkeää kieltä

Maallikot kuvailevat usein omaa murrettaan verrattuna vieraaseen murteeseen normaa-

liksi tai tavalliseksi (Mielikäinen & Palander 2014: 241). Tämän tutkimuksen aineistossa omaa

puhettaan kuvailivat normaaliksi tai tavalliseksi kuitenkin vain ne vastaajat, jotka eivät mieles-

tään puhuneet mitään murretta. Tätä saattaa selittää kysymyksenasettelu. Koska lomakkeella

tiedustellaan ensin mielipiteitä Joensuun murteesta ja myöhemmin vastaajan omaa murretta, on

mahdollista, että näillä vastaajilla heidän oma, mielestään ei-murteellinen, puheensa vertautuu

murteelliseen Joensuussa puhuttuun kieleen. Esimerkit 37 ja 38 tukevat tätä ajatusta. Esimerkin

37 kirjoittaja perustelee puheensa normaaliutta persoonapronomineilla mä ja sä. On mahdol-

lista, että vertailukohtana ovat olleet paikallismurteeseen kuuluvat pronominivariantit mie ja

sie, jolloin vastaajan käyttämät mä ja sä näyttäytyvät normaaleina. Esimerkissä 38 vastaaja taas

rinnastaa murteen puhumisen ja normaalin eteläsuomalaisen puhetavan.

Kolmannen analyysiryhmän muodostavat vastaajat, jotka puhuvat mielestään jotain

muuta murretta kuin Joensuun murretta tai joiden puhetapa on sekoitus Joensuun murteesta ja

jostakin muusta murteesta. Vain kolme vastaajaa kertoi puhuvansa jotakin muuta kuin Joensuun

tai Pohjois-Karjalan murretta. Nämä kaikki kolme vastaajaa ilmoittivat puhuvansa savon mur-

retta, kuten esimerkin 39 kirjoittaja.

(39) Osittain savon murretta

Savon murteella maallikot tarkoittavat yleensä Pohjois-Savon murteita (Palander 2011: 97–98).

Maallikot nimittävät välillä myös Pohjois-Karjalassa puhuttavaa murretta Savon murteeksi,

mutta erityisesti pohjoiskarjalalaiset itse ovat tarkkoja siitä, ettei heidän murteensa ole Savon

murretta, vaan nimenomaan Pohjois-Karjalan murretta (Palander 2011: 115–116; Makkonen

2005: 155). Aineistoni kolmesta Savon murretta mielestään puhuvasta vastaajasta kaksi on asu-

29

nut aina Pohjois-Karjalassa ja yksi on muuttanut Joensuuhun Keski-Suomesta. Aineistoni pe-

rusteella on vaikea sanoa, kokevatko nämä vastaajat todella puhuvansa pohjoissavolaista mur-

retta vai nimittävätkö he vain puhumaansa Pohjois-Karjalan murretta Savon murteeksi. Myös

omassa aineistossani useat vastaajat tekevät eron Pohjois-Karjalan ja Savon murteiden välillä,

kuten esimerkin 40 kirjoittaja.

(40) Puhun. Se menee semmosessa savon ja pohjoiskarjalan välimaastossa

Kolmanteen ryhmään olen laskenut mukaan myös vastaajat, jotka ilmoittivat murteensa

olevan sekoitus Joensuun murretta ja jotain muuta murretta. Näitä vastaajia oli 12. Suurin osa

nuorista kuvaili puhuvansa osittain Joensuun murretta ja osittain jotain muuta murretta tai vä-

lillä jotain muuta murretta, kuten esimerkeissä 41 ja 42.

(41) Puhun osittain Joensuun murretta, mutta välillä myös pääkaupunkiseudun tapaan.

(42) Puhun enimmäkseen Joensuun murretta, mutta välillä puhun Oulun murretta

(42) - - Huomaamatta saattaa vaihtua murre kesken lauseen.

Nämä vastaajat eivät siis kertoneet puhetapansa olevan sekoitus eri murteista, vaan nimen-

omaan ilmoittivat puhumansa murteen vaihtuvan välillä. Selvästi pienempi osa vastaajista

mielsi puhetapansa olevan sekoitus kahta eri murretta, kuten esimerkissä 43.

(43) Puhekieleni on sekoitus Joensuun, Etelä-Karjalan sekä Etelä-Suomen murretta.

Neljännessä ryhmässä ovat vastaajat, jotka eivät tienneet, mitä murretta he puhuvat vai

puhuvatko murretta lainkaan. Tähän ryhmään kuului yhteensä yhdeksän vastaajaa. Näistä nuo-

rista kuusi puhui kyllä mielestään murretta, mutta ei osannut nimetä puhumaansa murretta, ku-

ten esimerkkien 44 ja 45 kirjoittajat.

(44) Kyllä puhun, en tiedä mitä

(45) emmä tiärä mitä se tää murre on

Nämä vastaajat siis tunnistivat puhuvansa murretta, mutta eivät tienneet, mitä murretta puhuvat.

Näiden kuuden vastaajan lisäksi kolme vastaajaa ei tiennyt, puhuuko murretta ylipäätään. Li-

säksi neljä vastaajaa jätti kysymykseen puhumastaan murteesta kokonaan vastaamatta.

4.3 Murrekäsitysten ja asuinhistorian suhteesta

Asuinhistorian perusteella olen jakanut aineiston informantit kolmeen ryhmään: 1) aina Joen-

suussa asuneet (69 vastaajaa), 2) Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet (17 vastaajaa) ja 3) Poh-

jois-Karjalan ulkopuolella asuneet (35 vastaajaa) (jaon perusteista ks. luku 3.5 tässä tutkiel-

massa). Ryhmän 1 vastaajista kolme oli jättänyt vastaamatta kysymykseen Puhutko murretta,

joten tässä luvussa 4.3 esittelemissäni laskelmissa ryhmässä 1 on 66 informanttia. Ryhmän 3

30

vastaajista 1 oli jättänyt vastaamatta murrekysymykseen, joten tämä ryhmä koostuu 34 infor-

mantista. Ryhmässä 2 kaikki olivat vastanneet murteen tiedusteluun, joten ryhmässä on 17

nuorta. Tässä jaottelussa katson muuttajiksi kaikki nuoret, jotka ovat koska tahansa elämänsä

aikana asuneet Joensuun tai Pohjois-Karjalan ulkopuolella.

Ehkä hieman odotusten vastaisesti nuorten asumishistorialla ei ollut suurta merkitystä sii-

hen, puhuvatko nuoret mielestään Joensuun murretta. Tilastollisessa analyysissa vastaajan

asuinhistoria ei ollut merkitsevä taustatekijä: tilastollisesti ero on vain suuntaa antava (Khiin

neliö -testissä p:n arvo 0,06). Kuviossa 1 on esitetty nuorten vastaukset prosentteina.

Kuvio 1. Asuinhistorian merkitys nuorten käsityksiin omasta murteesta (%).

Kuten kuviossa 1 on nähtävissä, vastaajaryhmien väliset erot ovat melko pienet. Kaikissa ryh-

missä alle kymmenen prosenttia vastaajista on ollut epävarma siitä, mitä murretta he puhuvat

vai puhuvatko mitään. Jotain muuta kuin Joensuun murretta tai Joensuun murteen ja jonkin

muun murteen sekoitusta puhuu kaikissa asuinhistoriaryhmissä 10–20 % vastaajista. Hieman

useampi Pohjois-Karjalan sisällä muuttanut nuori puhuu jotain muuta kuin Joensuun murretta

tai Joensuun ja jonkin muun murteen sekoitusta kuin muiden ryhmien nuoret: 17,6 % verrattuna

muiden ryhmien alle 15 prosenttiin. Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneiden nuorten ryhmä on

kuitenkin hyvin pieni – 17,6 prosenttia tarkoittaa kolmea vastaajaa.

Jonkin verran selkeämpi ero on niissä vastaajissa, jotka eivät mielestään puhu mitään

murretta. Kaikki Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet nuoret puhuvat mielestään jotain murretta.

Syntyperäisistä Joensuulaisista 10,6 % eli 7 vastaajaa ei mielestään puhu murretta lainkaan.

Pohjois-Karjalan ulkopuolella asuneiden nuorten keskuudessa taas murteettomuus on yleisem-

pää kuin muissa ryhmissä: 29,4 % eli 10 vastaajaa on kertonut, ettei puhu mitään murretta.

Joensuun murretta puhuvia Pohjois-Karjalan ulkopuolella asuneissa on suhteessa vähemmän

72,7

10,6 10,66,1

76,5

0

17,6

5,9

47,1

29,4

14,78,8

0102030405060708090

Puhuu Joensuunmurretta

Ei puhu mitäänmurretta

Puhuu jotain muutakuin Joensuun

murretta

Ei tiedä puhuukomurretta tai mitämurretta puhuu

Aina Joensuussa asuneet (66 vastaajaa)

Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet (17 vastaajaa)

Muualla asuneet (34 vastaajaa)

31

kuin muissa ryhmissä, mutta silti melko paljon. Lähes puolet, 47,1 %, Pohjois-Karjalan ulko-

puolella asuneista puhuu mielestään Joensuun murretta. Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneista

ja aina Joensuussa asuneista valtaosa, yli 70 prosenttia, uskoo puhuvansa Joensuun murretta.

Kaiken kaikkiaan ryhmien väliset erot eivät ole kovinkaan yllättäviä. Pohjois-Karjalan

ulkopuolella asuneet ovat muita vastaajia useammin mielestään murteettomia. Joensuussa pu-

huttua murretta puhuvat ennen kaikkea syntyperäiset joensuulaiset ja aina Pohjois-Karjalan si-

sällä asuneet. Erot ryhmien välillä eivät kuitenkaan ole kovinkaan suuria. Tilastollisesti asuin-

historia ei nouse merkitseväksi taustatekijäksi nuorten käsityksissä omasta murteestaan, vaan

ero on ainoastaan suuntaa antava. Nuoren asuinhistoria siis vaikuttaa vain vähän hänen käsi-

tyksiinsä puhumastaan murteesta – usea Joensuuhun muualta muuttanut nuori puhuu mielestään

Joensuun tai Pohjois-Karjalan murretta, ja osa syntyperäisistä joensuulaisista ei mielestään

puhu mitään murretta. Huomionarvoista on myös se, että yksikään kahdessa tai useammassa

paikassa Pohjois-Karjalassa asunut nuori ei vastannut olevansa murteeton. Pohjois-Karjalan si-

sällä muuttaneiden nuorten ryhmä on toki melko pieni, vain 17 vastaajaa, joten on mahdollista,

että tähän joukkoon vain sattumalta jäi osumatta mielestään murteettomia nuoria. On kuitenkin

myös mahdollista, että tutustuminen useaan eri Pohjois-Karjalan paikallismurteeseen luo nuo-

rille vahvemman kuvan alueen murteesta ja omasta murteenpuhumisestaan kuin pelkästään Jo-

ensuun kaupungin alueella asuminen. Pohjois-Karjalan maaseutumaisissa taajamissa saatetaan

myös puhua vahvempaa murretta kuin kaupunkimaisessa Joensuussa.

Melko yllättävänä tuloksena voi pitää sitä, että 10,6 % syntyperäisistä, aina Joensuussa

asuneista, nuorista ei mielestään puhu mitään murretta. 10,6 % aina Joensuussa asuneista vas-

taajista tarkoittaa seitsemää vastaajaa. Tästä joukosta on tämän aineiston valossa vaikea löytää

yhdistäviä tekijöitä. Heidän tuttavapiirinsä ovat hyvin monimuotoiset: kahdella heistä ei juuri-

kaan ole tuttavia Joensuun ulkopuolella, yhdellä on tuttavia vain Helsingissä ja neljällä on tut-

tavia 3–6 paikkakunnalla. Aineistonkeruun toisella kierroksella tiedustelin nuorten viihtymistä

Joensuussa Likertin asteikon väittämällä Joensuussa on mukava asua. Myöskään Joensuussa

viihtyminen ei yhdistä itseään murteettomina pitäviä syntyperäisiä joensuulaisnuoria. Heistä

kaksi jätti kysymykseen vastaamatta, yksi valitsi vaihtoehdon jokseenkin eri mieltä, kolme va-

litsi vaihtoehdon jokseenkin samaa mieltä ja yksi valitsi vaihtoehdon täysin samaa mieltä. Mah-

dollista voisi olla, että esimerkiksi vastaajien vanhempien tausta selittäisi nuorten murteenpu-

humattomuutta. Voisivatko näiden mielestään murteettomien joensuulaisnuorten vanhemmat

olla kotoisin Joensuun ulkopuolelta, eivätkä he puhu paikallista murretta? Nuorten vanhempien

taustoja en kyselylomakkeella tiedustellut, joten tätä ei tällä aineistolla voi selvittää. Tutkimuk-

sessani en ole selvittänyt, löytyykö näiden nuorten puheesta murrepiirteitä vai onko heidän pu-

heensa todella täysin yleispuhekielistä. Aiemmassa tutkimuksessa on kuitenkin havaittu, että

32

joensuulaisnuorilla on taipumusta vähätellä omaa murteellisuuttaan (Alpia 2005: 115). Mah-

dollista siis on, että näistäkin mielestään murteettomista nuorista osa kuitenkin käyttää puhees-

saan murrevariantteja.

5 ASENTEET JOENSUUN MURRETTA KOHTAAN

Luvussa 5 esittelen aineistoni nuorten asenteita Joensuun murretta kohtaan. Alaluvussa 5.1 luon

yleiskatsauksen nuorten Joensuun murretta koskeviin vastauksiin. Sen jälkeen tarkastelen asen-

teisiin vaikuttavia taustamuuttujia. Alaluvussa 5.2 kerron, millä tavalla vastaajan käsitys hänen

omasta murteestaan ja hänen asenteensa Joensuun murretta kohtaan ovat yhteydessä toisiinsa.

Alaluvussa 5.3 esittelen asuinhistorian vaikutusta nuorten asenteisiin. Alaluku 5.4 esittelee tut-

tavapiirin ja murreasenteiden yhteyttä, ja luvussa 5.5 analysoin, millainen yhteys murteen miel-

tämisellä maalaiseksi tai kaupunkilaiseksi on asenteisiin murretta kohtaan.

5.1 Yleiskatsaus vastauksiin

Kyselylomakkeessa vastaajat arvioivat Joensuun murretta viisiportaisella asteikolla (ks. liite 1).

Analyysissani katson asteikon positiivisen vaihtoehdon olevan 5 pistettä ja negatiivisen vaihto-

ehdon 1 piste. Kuviossa 2 olen esittänyt vastausten hajonnan. Kuvion oikealla sivulla ovat po-

sitiivisiksi määrittelemäni adjektiivit ja vasemmalla laidalla negatiivisiksi määrittelemäni ad-

jektiivit. Maalaista–kaupunkilaista-adjektiiviparista en määrittele positiivista ja negatiivista

vaihtoehtoa, mutta tulosten analyysia varten olen pisteyttänyt maalaisen 5 pisteeksi ja kaupun-

kilaisen 1 pisteeksi. Kuviossa on ilmoitettu vastausten lukumäärät. Kuvioon ei ole merkitty niitä

vastaajia, jotka ovat jättäneet kohdan tyhjäksi tai valinneet useamman kuin yhden

vaihtoehdon asteikolta.

33

Kuvio 2. Vastaajien asenteet Joensuun murretta kohtaan (vastausten lukumäärät).

Vastaajien asenteet Joensuun murretta kohtaan olivat pääosin hyvin positiivisia. Kaikista

yksimielisimpiä vastaajat olivat adjektiiviparista käsittämätöntä–ymmärrettävää: lähes kaik-

kien vastaajien mielestä Joensuun murre oli ymmärrettävää. Adjektiiviparin arvioiden kes-

kiarvo oli 4,6. Korkein mahdollinen keskiarvo viisiportaisella asteikolla olisi 5, joten arvo on

hyvin korkea. Vastaajista 73,4 % eli 91 vastaajaa valitsi asteikolta vaihtoehdon 5 (ymmärrettä-

vää) ja 19,4 % eli 24 vastaajaa valitsi vaihtoehdon 4. Asteikon keskikohtaa eli vaihtoehtoa 3

sekä negatiivisia vaihtoehtoja 1 ja 2 oli rastittanut hyvin harva. Vaihtoehdon 3 valitsi viisi vas-

taajaa eli 4,0 % vastaajista, vaihtoehdon 2 valitsi kaksi vastaajaa ja vaihtoehdon 1 (käsittämä-

töntä) vain yksi vastaaja. Lisäksi yksi vastaaja jätti vastaamatta kokonaan.

Toisen arvostusta mittaavan adjektiiviparin vastauksissa oli selvästi enemmän hajontaa.

Vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa -parin vastausten keskiarvo oli 3,4. Vastaajista 20,2 %

eli 25 vastaajaa valitsi vaihtoehdon 5 (nykyaikaan sopivaa), 27,4 % vastaajista eli 34 vastaajaa

vaihtoehdon 4 ja 29,0 % vastaajista eli 36 vastaajaa valitsi keskimmäisen vaihtoehdon 3. Vaih-

toehdon 2 valitsi 22 vastaajaa eli 17,7 % vastaajista ja asteikon viimeisen vaihtoehdon 1 (van-

hanaikaista) valitsi 4,0 % vastaajista eli viisi vastaajaa. Yksi vastaaja jätti tähän kysymykseen

vastaamatta ja yksi vastaaja oli rastittanut sekä vaihtoehdon 1 että 5 – nämä vastaukset olen

jättänyt analyysissa huomiotta. Vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa -adjektiiviparin vastauk-

sissa on siis selvästi enemmän hajontaa kuin käsittämätöntä–ymmärrettävää-parissa. Suurin

osa vastaajista on tässä adjektiiviparissa valinnut positiivisen tai neutraalin vaihtoehdon.

Suurin osa vastaajista piti Joensuun murretta miellyttävänä. Epämiellyttävää–miellyttä-

vää-adjektiiviparin keskiarvo oli korkea 4,2. Vastaajista 45,2 % eli 56 vastaajaa rastitti vaihto-

ehdon 5 (miellyttävää) ja vaihtoehdon 4 valitsi 43 vastaajaa eli 34,7 % vastaajista. Neutraalin

34

vaihtoehdon 3 valitsi 20 vastaajaa eli 16,1 % vastaajista, vaihtoehdon 2 valitsi kolme vastaajaa

ja vaihtoehdon 1 (epämiellyttävää) valitsi kaksi vastaajaa.

Joensuun murre ei myöskään ärsyttänyt nuoria. Adjektiivipari ärsyttävää – ei yhtään är-

syttävää sai vastaajilta keskiarvon 4,0. Vastaajista 41,1 % eli 51 vastaajaa valitsi vaihtoehdon

5 (ei yhtään ärsyttävää). 30,6 % vastaajista eli 38 vastaajaa valitsi vaihtoehdon 4, ja 19,4 %

vastaajista eli 24 vastaajaa valitsi vaihtoehdon 3. Negatiivisia vaihtoehtoja rastitettiin tässäkin

kysymyksessä melko vähän. Vaihtoehdon 2 valitsi viisi vastaajaa ja vaihtoehdon 1 (ärsyttävää)

myös viisi vastaajaa. Yksi vastaaja jätti vastaamatta kysymykseen kokonaan.

Adjektiivipareissa ruman kuuloista – kauniin kuuloista ja tylsää–mielenkiintoista vastaa-

jat rastittivat hienoisesti enemmän neutraalia vaihtoehtoa 3 kuin muissa kysymyksissä. Ruman

kuuloista – kauniin kuuloista -adjektiivipari sai keskiarvoksi 3,8. Vaihtoehdon 5 (kauniin kuu-

loista) valitsi 22,6 % vastaajista eli 28 vastaajaa, ja vaihtoehdon 4 valitsi 35,5 % vastaajista eli

44 vastaajaa. Asteikon keskikohdan, siis vaihtoehdon 3, valitsi 37,9 % vastaajista eli 47 vastaa-

jaa. Vaihtoehdon 2 valitsi kolme vastaajaa ja vaihtoehdon 1 (ruman kuuloista) kaksi vastaajaa.

Adjektiiviparin tylsää – mielenkiintoista vastaukset noudattavat melko samaa linjaa. Vaihtoeh-

don 5 (mielenkiintoista) rastitti 19,4 % vastaajista eli 24 vastaajaa, vaihtoehdon 4 valitsi 34,7

% vastaajista eli 43 vastaajaa ja vaihtoehdon 3 valitsi 37,9 % vastaajista eli 47 vastaajaa. Vaih-

toehdon 2 valitsi 4,8 % vastaajista eli 6 nuorta ja vaihtoehdon 1 (tylsää) valitsi kolme nuorta.

Tylsää–mielenkiintoista -parissa vastausten keskiarvo oli 3,6.

Adjektiiviparin maalainen–kaupunkilainen vastausjakauma eroaa selvästi muista adjek-

tiivipareista. Asteikon molempia ääripäitä rastitettiin lähes yhtä paljon, ja vastaukset jakautui-

vat hyvin tasaisesti asteikon kolmeen keskimmäiseen vaihtoehtoon. Vastausten keskiarvo oli

3,0. Vastaajista 8,1 % eli 10 nuorta valitsi vaihtoehdon 5 (maalaista) ja 11,3 % eli 14 nuorta

valitsi vaihtoehdon 1 (kaupunkilaista). Vastaajista 29,8 % eli 37 vastaajaa valitsi vaihtoehdon

4, vaihtoehdon 3 valitsi 24,2 % eli 30 vastaajaa ja vaihtoehdon 2 valitsi 25,0 % vastaajista eli

31 vastaajaa. Nuoret olivat siis hyvin erimielisiä, onko Joensuun murre maalaista vai kaupun-

kilaista. Huomionarvoista on, että asteikon keskikohdan eli vaihtoehdon 3 on kuitenkin valinnut

vain noin neljäsosa vastaajista – suurin osa nuorista on siis pitänyt Joensuun murretta joko maa-

laisena tai kaupunkilaisena. Koko aineiston nuorilla yleisesti on selvä mielipide siitä, että Joen-

suun murre on joko maalaista tai kaupunkilaista, ja aineiston vastaukset jakautuvat melko tasan

murretta maalaisena pitävien ja kaupunkilaisena pitävien nuorten kesken. Edellä esitettyjen vas-

tausten lisäksi yksi vastaaja oli rastittanut molemmat vaihtoehdot 1 ja 5 ja toinen vastaaja oli

rastittanut sekä vaihtoehdon 2 että vaihtoehdon 4. Näitä kahta vastausta en ole tilastollisessa

analyysissa huomioinut, mutta niitä voi silti pitää melko mielenkiintoisina. Näissä kahdessa

vastauksessa yksi nuori on siis valinnut Joensuussa puhutun murteen olevan sekä maalaista että

35

kaupunkilaista – ei asteikon keskikohtaa, vaan nimenomaan nuoret ovat rastittaneet sekä maa-

laisen että kaupunkilaisen vaihtoehdon asteikolta. Onko näiden vastaajien mielestä siis Joen-

suun murre sekoitus maalaista ja kaupunkilaista murretta? Vai uskovatko he murteen esimer-

kiksi vaihtelevan maalaisesta joensuulaismurteesta kaupunkilaiseen eri puolilla kaupunkia eri

ihmisten puhumana? Myös Joensuun nykyiset kuntarajat voivat selittää kahden vaihtoehdon

valitsemista: Joensuuhun kuuluu nykyään sekä kaupunkimaista aluetta että maaseutua. Kumpi-

kaan näistä vastaajista ei ole perustellut vastauksiaan kysymyslomakkeella, joten varmoja tul-

kintoja tästä ei tämän aineiston perusteella pysty tekemään. Käsin täytetyillä lomakkeilla on

myös mahdollista, että vastaajat ovat vain vahingossa rastittaneet kaksi rastia samalle riville.

5.2 Vastaajan murteen vaikutus asenteisiin

Olen esitellyt nuorten käsityksiä omasta murteestaan luvussa 3. Jaottelin vastaajat neljään ryh-

mään: 1) Joensuun murretta puhuvat, 2) vastaajat, jotka eivät puhu mitään murretta, 3) jotain

muuta kuin Joensuun murretta puhuvat ja 4) vastaajat, jotka eivät tiedä, mitä murretta puhuvat

tai puhuvatko murretta lainkaan. Tilastollista analyysia varten olen yhdistänyt ryhmät 3 ja 4.

Näin olen saanut kolme ryhmää: 1) Joensuun murretta puhuvat (80 vastaajaa), 2) vastaajat, jotka

eivät puhu murretta (19 vastaajaa) ja 3) muut vastaajat (24 vastaajaa). Analyysissani olen pyr-

kinyt selvittämään, suhtautuvatko Joensuun murretta puhuvat vastaajat murteeseen positiivi-

semmin kuin muut. Toiseksi olen halunnut tarkastella, mikä merkitys on sillä, jos vastaaja il-

moittaa, ettei puhu mitään murretta. Kolmannen ryhmän jakamista pienempiin ryhmiin tai 3. ja

4. ryhmän tarkastelemista erillisinä ryhminä en ole katsonut tarpeelliseksi. Näissä pienemmissä

ryhmissä vastaajia on melko vähän, joten niiden perusteella ei pystyisi tilastollista analyysia

tekemään.

Selvästi positiivisimmin Joensuun murteeseen suhtautuivat Joensuun murretta puhuvat.

Vastaajat, jotka eivät kokeneet puhuvansa mitään murretta, taas suhtautuivat murteeseen sel-

västi negatiivisemmin kuin muut. Ero on tilastollisesti merkitsevä kysymyksissä käsittämä-

töntä–ymmärrettävää, epämiellyttävää–miellyttävää, ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää ja tyl-

sää–mielenkiintoista. Adjektiiviparien vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa, ruman kuuloista

– kauniin kuuloista ja maalaista–kaupunkilaista kohdalla vastaajan omalla murteella ei ollut

merkitystä vastauksiin. Esittelen tuloksia seuraavaksi adjektiivipari kerrallaan.

Adjektiiviparin käsittämätöntä–ymmärrettävää vastauksissa vastaajan omalla murteella

on tilastollisesti merkitsevä ero (Khiin neliö -testissä p = 0,006). Kuviossa 3 olen esittänyt vas-

tausten jakauman. Koska analyysia varten muodostamani ryhmät ovat melko erikokoisia, olen

36

kuviossa esittänyt vastausten prosentit. Tämä toivottavasti havainnollistaa vastausten jakautu-

mista paremmin kuin vastausten lukumäärien kuvaaminen.

Kuvio 3. Käsittämätöntä–ymmärrettävää-adjektiivipari (%).

Kuten kuviosta 3 näkyy, Joensuun murretta mielestään puhuvat vastaajat ovat rastittaneet pää-

osin vain asteikon positiivisia vaihtoehtoja. Ryhmän 3 eli muiden vastaajien vastaukset painot-

tuvat myös asteikon positiiviseen ääripäähän: 72 % ryhmästä on valinnut vaihtoehdon 5 (ym-

märrettävää). Tässä ryhmässä loput vastaukset kuitenkin jakautuvat melko tasaisesti as-

teikolle, toisin kuin Joensuun murretta puhuvilla. Ryhmä 2 eli vastaajat, jotka eivät mielestään

puhu mitään murretta, taas on ollut selvästi kriittisin Joensuun murretta kohtaan. Tästä ryhmästä

57,9 % on vastannut Joensuun murteen olevan ymmärrettävää, kun muissa ryhmissä tämän

vaihtoehdon on valinnut yli 70 % vastaajista.

Adjektiiviparin epämiellyttävää–miellyttävää kohdalla vastaajan omalla murteella oli ti-

lastollisesti melkein merkitsevä ero (Khiin neliö -testissä p:n arvo 0,02). Vastaukset on esitetty

prosenttiosuuksina kuviossa 4.

37

Kuvio 4. Epämiellyttävää–miellyttävää-adjektiivipari (%).

Kuten kuviossa 4 näkyy, tässäkin adjektiiviparissa Joensuun murretta puhuvien vastaukset pai-

nottuvat selvästi asteikon positiiviseen päähän, vaikkakaan painottuminen ei ole aivan niin vah-

vaa kuin käsittämätöntä–ymmärrettävää-adjektiiviparin kohdalla. Toinen ryhmä eli vastaajat,

jotka eivät mielestään puhu murretta, ovat ainoa ryhmä, jossa kukaan on pitänyt Joensuun mur-

retta epämiellyttävänä. Muiden vastaajien vastaukset sijoittuvat melko tasaisesti asteikon kes-

kikohdalle ja positiivisiin vaihtoehtoihin, mutta jokunen vastaaja on valinnut myös vaihtoehdon

2.

Vastausten jakauma on saman tyyppinen myös adjektiivipareissa ärsyttävää – ei yhtään

ärsyttävää (Khiin neliö -testissä p:n arvo 0,003) ja tylsää–mielenkiintoista (Khiin neliö -testissä

p = 0,004). Ero on tilastollisesti merkitsevä. Näiden kysymysten vastaukset on esitetty prosent-

teina kuvioissa 5 ja 6.

Kuvio 5. Ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää -adjektiivipari (%).

38

Kuvio 6. Tylsää–mielenkiintoista-adjektiivipari (%).

Tylsää–mielenkiintoista-adjektiiviparissa vastaukset sijoittuvat hieman enemmän asteikon kes-

kikohdille kuin muissa adjektiivipareissa, mutta tässäkin tapauksessa Joensuun murretta puhu-

vat vastaajat ovat valinneet asteikon positiivisia vaihtoehtoja enemmän kuin ne vastaajat, jotka

eivät puhu murretta. Murretta puhumattomat vastaajat taas ovat valinneet asteikon negatiivisia

vaihtoehtoja suhteessa enemmän kuin muiden ryhmien vastaajat. Huomionarvoista on myös se,

ettei yksikään murretta puhumaton vastaaja ole pitänyt Joensuun murretta mielenkiintoisena.

Adjektiiviparien vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa (Khiin neliö -testissä p = 0,560)

ja ruman kuuloista – kauniin kuuloista (Khiin neliö -testissä p = 0,123) kohdalla vastaajan oma

murre ei ollut tilastollisesti merkitsevä taustatekijä. Myöskään maalaista–kaupunkilaista-ad-

jektiiviparin kohdalla vastaajan omalla murteella ei ollut merkitystä vastauksiin (Khiin neliö -

testissä p = 0,445).

5.3 Asuinhistorian vaikutus asenteisiin

Vastaajan asuinhistoria oli tilastollisesti merkitsevä taustatekijä vain adjektiiviparissa ärsyttä-

vää – ei yhtään ärsyttävää (Khiin neliö -testissä p = 0,051). Ero on tilastollisesti tosin vain

suuntaa antava. Muissa adjektiivipareissa asuinhistorialla ei ollut vaikutusta asenteisiin. Khiin

neliö -testissä muiden adjektiiviparien tulokset olivat: käsittämätöntä–ymmärrettävää p =

0,776, epämiellyttävää–miellyttävää p = 0,325, ruman kuuloista – kauniin kuuloista p = 0,589,

vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa p = 0,566, tylsää–mielenkiintoista p = 0,320 ja kaupun-

kilaista–maalaista p = 0,804.

39

Esittelen seuraavaksi informanttien vastauksia adjektiivipariin ärsyttävää – ei yhtään är-

syttävää ja tämän alaluvun lopussa tarkastelen vielä yksityiskohtaisemmin ryhmän 2 eli Poh-

jois-Karjalan sisällä muuttaneiden nuorten vastauksia. Kuviossa 7 on esitetty adjektiiviparin

ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää vastaukset.

Kuvio 7. Asuinhistoria: ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää (%).

Kuten kuviosta 7 näkyy, kaikista ryhmistä yli puolet on valinnut asteikon positiivisia vaihtoeh-

toja 4 ja 5. Aina Joensuussa asuneista positiivisia vaihtoehtoja on valinnut 78,3 %, kahdessa

muussa ryhmässä kummassakin yli 60 prosenttia. Vastaajaryhmien väliset erot ovat suurimmil-

laan asteikon negatiivisessa laidassa: 23,5 % Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneista vastaajista

pitää Joensuun murretta ärsyttävänä, muissa ryhmissä asteikon negatiivisia vaihtoehtoja on

kummassakin valinnut alle kymmenen prosenttia vastaajista. Pohjois-Karjalan ulkopuolella

asuneet taas ovat valinneet asteikon keskikohtaa muita useammin.

Edellä esitellyissä laskelmissa olen katsonut muuttajiksi kaikki ne nuoret, jotka ovat

koska tahansa elämänsä aikana – siis vaikka aivan lapsuusiässä – asuneet jossain muualla kuin

Joensuussa. Tällöin siis vastaajaryhmien erot ovat melko pieniä ja tulos on tilastollisesti vain

suuntaa antava. Jos muuttajiksi kuitenkin lasketaan vain ne nuoret, jotka ovat muuttaneet kou-

luikäisinä tai sitä vanhempina, ryhmien väliset erot syvenevät ja asuinhistorialla on tilastolli-

sesti merkitsevä ero adjektiiviparissa ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää (Khiin neliö -testissä

p:n arvo 0,007). Jos siis muuttajiksi katsotaan vain kouluikäisinä muuttaneet vastaajat, on ryh-

mässä 1 eli Joensuussa aina asuneissa 91 vastaajaa, ryhmässä 2 eli Pohjois-Karjalan sisällä

muuttaneissa 11 vastaajaa ja ryhmässä 3 eli muualla Suomessa asuneissa 19 vastaajaa. Muissa

adjektiivipareissa vastaajan asuinhistorialla ei ollut merkitystä, vaikka vastaajiksi katsottaisiin

ainoastaan kouluikäisinä muuttaneet. Muiden adjektiiviparien tulokset Khiin neliö -testissä: kä-

4,3

15,9

78,3

23,5

11,8

64,7

8,6

28,6

62,9

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

Ärsyttävää (vastaukset 1 ja 2) 3 Ei yhtään ärsyttävää(vastaukset 4 ja 5)

Aina Joensuussa asuneet (69) Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet (17)

Muualla Suomessa asuneet (35)

40

sittämätöntä–ymmärrettävää p = 0,804, epämiellyttävää–miellyttävää p = 0,397, ruman kuu-

loista – kauniin kuuloista p = 0,761, vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa p = 0,171, tylsää–

mielenkiintoista p = 0,254 ja kaupunkilaista–maalaista p = 0,683.

Kuviossa 8 näkyy vastausten jakautuminen, kun muuttajiksi katsotaan vain ne vastaajat,

jotka ovat muuttaneet kouluikäisinä.

Kuvio 8. Asuinhistoria: ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää (%). Kouluikäisinä muuttaneet.

Aina Joensuussa asuneiden ja Pohjois-Karjalan ulkopuolella asuneiden vastaajien vastaukset

noudattavat melko samaa linjaa kuvioissa 7 ja 8. Huomattavin muutos tapahtuu Pohjois-Karja-

lan sisällä muuttaneiden ryhmässä. Koska tahansa elämänsä aikana Pohjois-Karjalan sisällä

muuttaneista 23,5 prosenttia piti Joensuun murretta ärsyttävänä (kuvio 7) – kouluikäisinä muut-

taneista jo 36,4 % kokee murteen ärsyttäväksi (kuvio 8). Näihin tuloksiin on kuitenkin suhtau-

duttava varauksella. Etenkin kuviossa 8 esillä oleva Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneiden

ryhmä on hyvin pieni, vain 11 vastaajaa. Tästä ryhmästä 36,4 % tarkoittaa neljää vastaajaa.

Aiemmassa tutkimuksessa on katsottu nuorten murretietoisuuden heräävän nuoren siirty-

essä opiskelemaan, armeijaan tai työelämään eli silloin, kun nuori saa enemmän kontakteja

muita murteita puhuviin ihmisiin (Palander & Nupponen 2005: 15). Tämän aineiston tulokset

tukevat aiemman tutkimuksen tuloksia. Tämän aineiston perusteella jonkinlainen murretietoi-

suus tai ainakin asennoituminen murteen ärsyttävyyteen näyttäisi voivan herätä jo ennen opis-

kelu-, armeija- tai työelämävaihetta, jos nuori muuttaa uudelle paikkakunnalle ja saa siten kon-

takteja muiden murteiden puhujiin. Vastaajien mielipide murteen ärsyttävyydestä näyttäisi vah-

vistuvan erityisesti kouluiässä muuttaneilla nuorilla.

Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet vastaajat siis pitävät Joensuun murretta useammin

ärsyttävänä kuin muut vastaajat. Heistäkin suurin osa on sitä mieltä, että Joensuun murre ei ole

yhtään ärsyttävää, mutta murretta ärsyttävänä pitäviä vastaajia on tässä ryhmässä enemmän

4,4

18,7

75,8

36,4

9,1

54,5

10,5

26,3

63,2

0

10

20

30

40

50

60

70

80

Ärsyttävää (vastaukset 1 ja 2) 3 Ei yhtään ärsyttävää(vastaukset 4 ja 5)



41

kuin muissa vastaajaryhmissä. Erityisesti ero korostuu, kun tarkastellaan vain koulun aloituksen

jälkeen muuttaneita nuoria. Erittelen tässä vielä tarkemmin vain kouluiässä Pohjois-Karjalan

sisällä muuttaneiden nuorten vastauksia. Karttaan 1 on merkitty tämän ryhmän vastaajien vas-

taukset. Kartassa 1 näkyvät numerot ilmoittavat, minkä vaihtoehdon vastaajat ovat valinneet

Osgoodin asteikolta. Jos siis kartalla on numero 1, vastaajat ovat valinneet asteikon vaihtoeh-

don 1 eli pitäneet murretta ärsyttävänä. Numeron sijainti kertoo vastaajien asuinhistoriasta: esi-

merkiksi Tohmajärveltä kotoisin olevat ovat valinneet vain asteikon positiivisinta vaihtoehtoa

5. Numeron koko kuvaa vastausten lukumäärää. Vastausten lukumääriä en erittele tämän tar-

kemmin, jotta informanttien yksityisyydensuoja säilyy. Joltain paikkakunnilta kotoisin olevia

nuoria oli vain yksi, joten tarkkaa lukumäärää kunkin alueen vastauksista en ilmoita lainkaan.

Kartta 1. Ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää: Pohjois-Karjalan sisällä kouluikäisinä muuttaneet. Vas-

tausvaihtoehtojen valinta (lukumäärät).

Kuten kartasta 1 voi todeta, asteikon negatiiviset vastaukset keskittyvät Joensuun lähimpiin

ympäryskuntiin. Liperiin kuuluvalla Ylämyllyllä asuneet ja Joensuun pohjoisnaapurissa Kon-

tiolahdella asuneet pitävät Joensuussa puhuttua murretta ärsyttävänä. Näiden lisäksi ainoastaan

Kesälahdella asuneet nuoret ovat valinneet asteikon negatiivisia vaihtoehtoja. Joensuuhun ny-

kyisin kuuluvalla, entisellä itsenäisellä Kiihtelysvaaralla asuneet nuoret eivät pidä murretta är-

syttävänä, kuten eivät kauempana Joensuusta sijaitsevissa itsenäisissä kunnissa Kiteellä, Rääk-

kylässä ja Tohmajärvellä asuneetkaan.

42

Tulokset ovat samansuuntaisia kuin aiemmankin tutkimuksen tulokset. Maallikot suhtau-

tuvat kielteisimmin lähimpiin naapurimurteisiin, kun taas kaukaisempiin vieraisiin murteisiin

asennoidutaan huomattavasti myönteisemmin (Andersson 2001: 141–143). Naapurimurteista

eroja on helppo havaita, kun taas kaukaisempien murteiden omasta murteesta poikkeavia piir-

teitä maallikoiden on hankalampi eritellä. Hyvin paljon omasta murteesta eroavat murteet saa-

tetaan myös nähdä myönteisen eksoottisina. (Mielikäinen & Palander 2002: 102.) Andersson

(2001: 141–143) huomauttaa, että lähimmät naapurit saatetaan nähdä uhkana, mikä heijastuu

myös kielimuotoa koskeviin asenteisiin. Tämä vaikuttaa hyvinkin mahdolliselta Joensuun mur-

teeseen kielteisesti suhtautuvien kontiolahtelaisten ja ylämyllyläisten kohdalla. Joensuuhun on

viime vuosina liitetty useita lähikuntia ja Kontiolahti ja Liperikin ovat neuvotelleet liitoksesta

Joensuun kanssa, vaikka ovatkin päättäneet pysyä itsenäisinä (Karjalainen 28.1.2014). On silti

hyvinkin mahdollista, että ympäryskuntien asukkaat kokevat Joensuun jollain tavalla uhkaksi,

ja siksi pitävät murrettakin ärsyttävänä. Kauempana sijaitsevat Rääkkylä, Kitee ja Tohmajärvi

eivät ole neuvotelleet Joensuuhun liittymisestä, eikä kaupunki siten ehkä näyttäydy alueiden

asukkaille samanlaisena uhkana kuin lähimmissä ympäryskunnissa.

Näyttää siis siltä, että lähimmissä kunnissa asuneet pitävät Joensuun murretta ärsyttäväm-

pänä kuin kauempana asuneet. Ainoa poikkeus on kaukana Joensuusta sijaitseva Kesälahti,

jossa asuneet nuoret pitävät Joensuun murretta ärsyttävänä. Tämän aineiston perusteella ei voi

tehdä varmoja päätelmiä siitä, miksi Kesälahti poikkeaa muista kauempana Joensuusta sijaitse-

vista alueista. Kesälahtea kuitenkin yhdistää muihin Joensuuhun kielteisesti suhtautuviin paik-

kakuntiin sen asema: Kesälahti on ollut aiemmin itsenäinen kuntansa, joka on sijainnut suurem-

man kunnan vieressä ja jolla on ollut uhkana kuntaliitos suurempaan Kiteeseen. Sittemmin kun-

taliitos on toteutunut, ja Kesälahdesta on tullut osa Kiteetä. Negatiivisinta suhtautuminen Joen-

suun murteeseen oli saman tyyppisillä, ison kunnan vieressä sijaitsevilla, pienemmillä paikka-

kunnilla. Kuten sanottua, mitään varmoja päätelmiä ei tästä aineistosta voi kuitenkaan tehdä.

Kesälahdella asuneiden vastaajien lukumäärä on hyvin pieni, alle kolme vastaajaa, joten sattu-

man mahdollisuuttakaan ei voi sulkea pois.

5.4 Tuttavapiirin vaikutus asenteisiin

Vastaajan tuttavapiirillä on tilastollisesti merkitsevä ero ainoastaan adjektiiviparissa maalaista–

kaupunkilaista (Khiin neliö -testissä p = 0,004). Muissa adjektiivipareissa vastaajan tuttavapii-

rillä ei ole vaikutusta asenteisiin Joensuun murretta kohtaan. Khiin neliö -testissä muiden ad-

43

jektiiviparien tulokset ovat seuraavat: käsittämätöntä–ymmärrettävää p = 0,545, epämiellyttä-

vää–miellyttävää p = 0,579, ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää p = 0,544, ruman kuuloista –

kauniin kuuloista p = 0,576, vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa p = 0,256 ja tylsää–mielen-

kiintoista p = 0,467.

Tuttavapiirin vaikutus vastaajan mielipiteeseen Joensuussa puhutun murteen maalaisuu-

desta tai kaupunkilaisuudesta on näkyvillä kuviossa 9.

Kuvio 9. Tuttavapiirin vaikutus: maalaista–kaupunkilaista (%).

Kuten kuviosta 9 näkyy, ne vastaajat, joilla on tuttavia kahdella tai useammalla paikkakunnalla,

ovat pitäneet Joensuussa puhuttua murretta maalaisempana kuin ne vastaajat, joilla ei ole tutta-

via Joensuun ulkopuolella tai joilla on tuttavia vain yhdellä paikkakunnalla. Niistä vastaajista,

joilla tuttavia on useilla paikkakunnilla, 33,7 % eli 28 vastaajaa on valinnut vaihtoehdon 4 eli

pitää Joensuussa puhuttua murretta melko maalaisena. Niistä vastaajista, joilla tuttavia on vain

yhdellä paikkakunnalla tai ei missään, tasan puolet eli 17 vastaajaa valitsi vaihtoehdon 2 eli piti

Joensuun murretta melko kaupunkilaisena.

Jos vastaajat ryhmitellään kolmeen ryhmään – ei tuttavia missään, tuttavia vain yhdellä

paikkakunnalla ja tuttavia useilla paikkakunnilla – ,erottuvat ainoastaan joensuulaisten kanssa

aikaa viettävät nuoret muista ryhmistä, kuten kuviosta 10 näkyy.

5,9

50

20,617,6

5,9

13,315,7

27,7

33,7

9,6

0

10

20

30

40

50

60

Kaupunkilaista 2 3 4 Maalaista

Tuttavia vain yhdellä paikkakunnalla tai ei missään Joensuunulkopuolella (34 vastaajaa)

Tuttavia kahdella tai useammalla paikkakunnalla (83 vastaajaa)

44

Kuvio 10. Tuttavapiirin vaikutus: maalaista–kaupunkilaista (%). Vastaajat eroteltu kolmeen ryhmään.

Niistä vastaajista, joilla on tuttavia ainoastaan Joensuussa, yksikään ei pidä kaupungissa puhut-

tua murretta maalaisena. Tämän ryhmän vastaajia on kuitenkin vain kahdeksan: vaihtoehdon

1 eli kaupunkilaista on valinnut yksi vastaaja, vaihtoehdon 2 viisi vastaajaa ja asteikon keski-

kohdan kaksi vastaajaa. Ne vastaajat, joilla on tuttavia yhdellä paikkakunnalla Joensuun ulko-

puolella, pitävät pääosin Joensuun murretta melko kaupunkilaisena. He ovat kuitenkin valin-

neet myös vaihtoehtoja 5 ja 4 eli pitäneet murretta maalaisena.

Koska vain joensuulaisten kanssa aikaa viettäviä vastaajia on niin vähän, ei tällaisella

kolmen ryhmän jaolla pysty tekemään tilastollista analyysia, eivätkä tästä ryhmästä tehdyt pää-

telmät ole kovin luotettavia. Aineiston perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että nuorten käsi-

tykset Joensuussa puhutun murteen maalaisuudesta tai kaupunkilaisuudesta ovat tiiviisti yhtey-

dessä heidän tuttavapiiriensä laajuuteen. Mitä useammalla paikkakunnalla nuorella on tuttavia,

sitä todennäköisemmin hän pitää Joensuun murretta maalaisena. Jos taas nuorella on tuttavia

vain Joensuussa tai yhdellä paikkakunnalla Joensuun ulkopuolella, hän todennäköisesti pitää

Joensuussa puhuttua murretta kaupunkilaisena.

5.5 Murteen mieltäminen maalaiseksi tai kaupunkilaiseksi

Tutkijana en ole määrittänyt adjektiiviparille maalainen–kaupunkilainen positiivista ja negatii-

vista vaihtoehtoa. Nuorten vastauksissa kuitenkin Joensuun murteen pitäminen maalaisena

näyttäisi yhdistyvän negatiivisiin asenteisiin murretta kohtaan. Ero on tilastollisesti erittäin

merkitsevä adjektiiviparissa vanhanaikainen – nykyaikaan sopiva (Khiin neliö -testissä p <

3,8

46,2

19,223,1

7,713,3 15,7

27,733,7

9,612,5

62,5

25

0 00

10

20

30

40

50

60

70

Kaupunkilaista 2 3 4 Maalaista

Tuttavia vain yhdellä paikkakunnalla

Tuttavia kahdella tai useammalla paikkakunnalla

Ei tuttavia Joensuun ulkopuolella

45

0,001), merkitsevä adjektiiviparissa epämiellyttävä–miellyttävä (p = 0,004) ja melkein merkit-

sevä adjektiiviparissa ruman kuuloinen –kauniin kuuloinen (p = 0,015). Muissa adjektiivipa-

reissa vastaajan mielipiteellä Joensuun murteen maalaisuudesta tai kaupunkilaisuudesta ei ollut

merkitystä. Yhteensä 46 vastaajaa piti Joensuun murretta kaupunkilaisena eli valitsi adjektiivi-

parissa maalainen–kaupunkilainen asteikolta vaihtoehdon 1 tai 2. Lähes yhtä monta vastaajaa,

yhteensä 47, valitsi vaihtoehdon 4 tai 5 eli piti Joensuun murretta maalaisena. Asteikon keski-

kohdan eli vaihtoehdon 3 valitsi 31 vastaajaa.

Kuviossa 11 on esitetty vastausten prosenttiosuudet adjektiiviparissa vanhanaikaista –

nykyaikaan sopivaa.

Kuvio 11. Vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa (%). Joensuun murteen pitäminen maalaisena/kaupun-

kilaisena.

Kuten kuviosta 11 näkyy, Joensuun murretta maalaisena pitävät mieltävät murteen selvästi van-

hanaikaisemmaksi kuin muut ryhmät. Joensuun murteen kaupunkilaiseksi arvioineet vastaajat

taas pitävät murretta enemmän nykyaikaan sopivana kuin muut vastaajat. Maalainen–kaupun-

kilainen-adjektiiviparissa asteikon keskikohdan 3 valinneet vastaajat ovat valinneet vaihtoeh-

don 3 muita ryhmiä useammin myös vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa -adjektiiviparin koh-

dalla.

Kuvioissa 12 ja 13 on esitetty adjektiiviparien epämiellyttävä–miellyttävä ja ruman kuu-

loinen – kauniin kuuloinen vastauksien prosenttiosuudet.

46

Kuvio 12. Epämiellyttävää–miellyttävää (%). Joensuun murteen pitäminen maalaisena/kaupunkilai-

sena.

Kuvio 13. Ruman kuuloista – kauniin kuuloista (%). Joensuun murteen pitäminen maalaisena/kaupun-

kilaisena.

Molemmissa adjektiivipareissa vain Joensuun murretta maalaisena pitäneet vastaajat ovat va-

linneet asteikon negatiivisia vaihtoehtoja. Asteikon positiivisessa ääripäässä Joensuun murretta

kaupunkilaisena pitävien vastaajien osuus taas on suurempi kuin muiden vastaajaryhmien. Jo-

ensuun murteen kaupunkilaiseksi mieltävät vastaajat siis pitävät murretta miellyttävämpänä ja

kauniimpana kuin ne vastaajat, jotka mieltävät murteen maalaiseksi.

Maallikoiden mielipide maalaisuudesta negatiivisena tai positiivisena asiana on vaihdel-

lut eri aikoina. Kielelliset asenteet ja kieltä koskevat arvotukset limittyvät kunkin aikakauden

prestiisivaihteluihin eli muotiin. 1970-luvulla maalaisuus nähtiin epämuodikkaana, kun taas

2000-luvulla maalaisuuteen on alettu suhtautua positiivisemmin. (Mielikäinen & Palander

47

2002: 101.) Esimerkiksi vuosina 2000–2001 haastateltujen jyväskyläläisten opiskelijoiden vas-

tauksissa maalaisuus yhdistyy useimmiten myönteisiin kuvailuihin (Mielikäinen & Palander

2002: 101). Tämän tutkimuksen vastaajilla myönteinen suhtautuminen maalaisuuteen ei näy.

Yläkouluikäisillä joensuulaisnuorilla käsitys murteen maalaisuudesta yhdistyy tämän aineiston

valossa negatiivisiin asenteisiin. Samanlaisia tuloksia on löytynyt muissakin tutkimuksissa.

Esimerkiksi joutsenolaisten kuudesluokkalaisten mielipiteissä maalaisuus yhdistyi selkeästi ne-

gatiivisiin asenteisiin ja kaupunkilaisuus positiivisiin tai neutraaleihin asenteisiin (Pursiainen

2013: 49).

Tässä luvussa 5 edellä esiteltyjen taustamuuttujien lisäksi etsin yhteyttä myös vastaajan

sukupuolen ja asenteiden väliltä. Tällaista yhteyttä ei aineistossa ole havaittavissa. Aineiston

vastaajista naisia oli 63 ja miehiä 60. Lisäksi yksi vastaaja valitsi sukupuolta kysyttäessä vaih-

toehdon en halua sanoa. Missään adjektiiviparissa sukupuoli ei ollut tilastollisesti merkitsevä

taustatekijä, ei edes lähellä tilastollista merkitsevyyttä. Khiin neliö -testissä tulokset olivat seu-

raavat: käsittämätöntä–ymmärrettävää p = 0,874, epämiellyttävää–miellyttävää p = 0,480, är-

syttävää – ei yhtään ärsyttävää p = 0,659, ruman kuuloista – kauniin kuuloista p = 0,389, van-

hanaikaista – nykyaikaan sopivaa p = 0,560, tylsää–mielenkiintoista p = 0,358 ja maalaista–

kaupunkilaista p = 0,125. Tämän aineiston perusteella sukupuoli ei siis vaikuta joensuulaisten

yhdeksäsluokkalaisten käsityksiin kotikaupungin murteesta.

5.6 Asenteiden muutos opetusjakson jälkeen

Tässä alaluvussa 5.6 tarkastelen sitä, miten nuorten asenteet Joensuun murteeseen ovat muut-

tuneet ensimmäisen ja toisen kyselyn välillä. Aineiston vastaajista 105 vastasi sekä ensimmäi-

seen että toiseen kyselyyn. Tässä luvussa tarkastelen vain näiden 105 vastaajan vastauksia. Tä-

män takia esimerkiksi adjektiiviparien keskiarvoissa on pieniä eroja luvussa 5.1 esiteltyihin

keskiarvoihin – luvussa 5.1 esitellyt keskiarvot ovat kaikkien 127 ensimmäiselle kierrokselle

vastanneet nuoren vastausten keskiarvoja.

Taulukossa 1 on koottuna kunkin adjektiiviparin keskiarvot ensimmäisellä ja toisella ai-

neistonkeruukierroksella. Taulukon oikeanpuolimmaisessa sarakkeessa on nähtävillä keskiar-

vojen muutos.

Taulukko 1. Adjektiiviparien keskiarvojen muutos. Joensuun murre.

Adjektiivipari Keskiarvo 1.

kierroksella

Keskiarvo 2.

kierroksella

Muutos

Käsittämätöntä–ymmärrettävää 4,6 4,5 -0,1

Vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa 3,4 3,2 -0,2

48

Epämiellyttävää–miellyttävää 4,2 3,9 -0,3

Ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää 4,1 3,9 -0,2

Tylsää – mielenkiintoista 3,6 3,4 -0,2

Ruman kuuloista – kauniin kuuloista 3,8 3,7 -0,1

Kaupunkilaista – maalaista 2,9 3,0 +0,1

Kuten taulukosta 1 näkyy, suurimmassa osassa adjektiivipareissa vastausten keskiarvo on

laskenut 1–3 desimaalilla. Muutos ei ole kovin suuri, mutta se on sitäkin systemaattisempi.

Suurin muutos on tapahtunut adjektiiviparissa epämiellyttävää–miellyttävää: vastausten kes-

kiarvo on laskenut kolmella desimaalilla 4,2:sta 3,9:ään. Kuten olen jo luvussa 5.1 tuonut esille,

en ole määritellyt kaupunkilaista–maalaista-adjektiiviparille positiivista ja negatiivista vaihto-

ehtoa. Analyysia varten olen kuitenkin pisteyttänyt kaupunkilaisten 1 pisteeksi ja maalaisten 5

pisteeksi. Kaupunkilaista–maalaista-parin +0,1-muutos tarkoittaa siis sitä, että vastaajat ovat

pitäneet murretta hieman maalaisempana toisella kierroksella. Maalaista–kaupunkilaista-ad-

jektiiviparin muutos on kuitenkin hyvin pieni: kahden desimaalin tarkkuudella vastausten kes-

kiarvot olivat 1. kierroksella 1,94 ja toisella kierroksella 1,95.

Kuviossa 14 on näkyvillä molempien aineistonkeruukierrosten vastausten lukumäärät.

Kuvioon on merkitty vastaukset vain niiltä 105 vastaajalta, jotka vastasivat kyselyyn molem-

milla kierroksilla.

Kuvio 14. Asenteet Joensuun murretta kohtaan 1. ja 2. aineistonkeruukierroksella (vastausten lukumää-

rät).

49

Kuviosta 14 on nähtävissä yleinen suuntaus: kaikissa adjektiivipareissa asteikon ääripäitä on

valittu toisella kierroksella vähemmän kuin ensimmäisellä kierroksella. Kaikkein positiivisinta

vaihtoehtoa 5 on valittu toisella kierroksella harvemmin, kuten myös asteikon negatiivisinta

vaihtoehtoa 1. Adjektiiviparista riippuen vastausten määrä on kasvanut asteikon vaihtoehdoissa

2, 3 ja 4.

Kuten kuviossa 14 näkyy, adjektiivipareissa käsittämätöntä–ymmärrettävää ja epämiel-

lyttävää–miellyttävää suurin muutos on tapahtunut positiivisten vastausvaihtoehtojen 4 ja 5 vä-

lillä. Toisella aineistonkeruukierroksella vaihtoehtoa 4 on molemmissa pareissa valittu useam-

min kuin ensimmäisellä kierroksella, vaihtoehtoa 5 taas harvemmin. On huomionarvoista, että

epämiellyttävää–miellyttävää-adjektiiviparin keskiarvon muutos oli suurempi kuin missään

muussa adjektiiviparissa. Vastausten jakaumaa tarkastelemalla voi todeta, ettei keskiarvon

lasku tarkoita sitä, että nuoret pitäisivät murretta toisella kierroksella kovinkaan paljoa useam-

min epämiellyttävänä. Asteikon negatiivisessa päässä on kyllä tapahtunut hienoista kasvua,

mutta ennen kaikkea useampi nuori on toisella kierroksella valinnut kaikista positiivisimman

vaihtoehdon 5 sijaan vaihtoehdon 4. Nuorten mielipiteet ovat siis muuttuneet vähemmän eh-

dottomiksi kouluopetuksen jälkeen.

Ruman kuuloista – kauniin kuuloista -adjektiiviparissa suurin kasvu on tapahtunut myös

vaihtoehdossa 4. Ensimmäisellä aineistonkeruukierroksella vaihtoehdon 4 valitsi 38 vastaajaa,

toisella 52 vastaajaa. Vastaajat eivät kuitenkaan ole yhtä selvästi liikkuneet vaihtoehdosta 5

vaihtoehtoon 4 kuin adjektiivipareissa käsittämätöntä–ymmärrettävää ja epämiellyttävää–

miellyttävää. Vaihtoehtoja 5 ja 3 on valittu toisella kierroksella vähemmän, vaihtoehtoa 2 taas

enemmän kuin ensimmäisellä kierroksella.

5.7 Kokoava katsaus

Tässä luvussa 5 olen käsitellyt joensuulaisten nuorten asenteita Joensuussa puhuttua murretta

kohtaan. Luvun alkupuolella esittelin nuorten asennoitumista yleisesti ja sen jälkeen olen ana-

lysoinut erilaisten taustamuuttujien vaikutuksia ja yhteyksiä nuorten asenteisiin. Lopuksi olen

tarkastellut asenteiden muutosta koulun murreopetuksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan joensuulai-

set nuoret suhtautuvat kotikaupunkinsa murteeseen hyvin positiivisesti. Joensuulaisten yhdek-

säsluokkalaisten kielellinen itsetunto vaikuttaa olevan erittäin hyvä. Nuoret arvostavat Joen-

suun murretta ja suhtautuvat siihen pääosin myönteisesti.

Kaikkein positiivisimmin Joensuun murteeseen suhtautuvat murretta itse mielestään pu-

huvat nuoret, kun taas murretta mielestään puhumattomat nuoret suhtautuivat negatiivisemmin

50

kuin muut vastaajat. Nuorten asuinhistoria oli tilastollisesti merkitsevä taustatekijä murteen är-

syttävyyteen asennoitumisessa. Aina Joensuussa asuneet nuoret pitivät murretta muita harvem-

min ärsyttävänä, ja kaikkein ärsyttävintä murre oli Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneiden nuor-

ten mielestä. Ärsyttävimpänä murretta pitivät aivan Joensuun naapurikunnissa asuneet nuoret.

Vastaajien tuttavapiiri taas vaikutti murteen mieltämiseen maalaiseksi tai kaupunkilaiseksi. Ne

nuoret, joilla tuttavia oli ainoastaan Joensuussa tai vain yhdellä muulla paikkakunnalla, pitivät

murretta muita useammin kaupunkilaisena. Ne vastaajat, joilla tuttavia oli kahdella tai useam-

malla paikkakunnalla Joensuun ulkopuolella, pitivät puolestaan Joensuussa puhuttua murretta

maalaisena. Aineistosta on myös havaittavissa, että murteen pitäminen maalaisena on yhtey-

dessä negatiivisiin asenteisiin murretta kohtaan. Murretta maalaisena pitävät nuoret pitivät

muita todennäköisemmin murretta myös vanhanaikaisena, epämiellyttävänä ja ruman kuuloi-

sena. Kuten sanottua, laaja tuttavapiiri ympäri Suomen voi siis saada nuoren mieltämään koti-

paikkakunnan murteen maalaiseksi. Laaja tuttavapiiri ei kuitenkaan suoraan korreloi negatiivi-

sen asennoitumisen kanssa, vaan vasta murteen mieltäminen maalaiseksi näyttäisi olevan yh-

teydessä suurempaan todennäköisyyteen pitää kotipaikan murretta vanhanaikaisena, epämiel-

lyttävänä ja rumana. Vastaajan sukupuolella ei ollut merkitystä asenteisiin Joensuun murretta

kohtaan.

Kouluopetus vaikutti nuorten asenteisiin negatiivisesti. Kaikkien adjektiiviparien vas-

tausten keskiarvo laski hieman toisella aineistonkeruukierroksella. Muutos oli kuitenkin melko

pieni. Kouluopetuksen jälkeen nuoret valitsivat tutkimuksessa käytetyn asteikon ääripäitä vä-

hemmän kuin ensimmäisellä aineistonkeruukierroksella.

51

6 ASENTEET YLEISKIELTÄ KOHTAAN

Tässä luvussa tarkastelen joensuulaisten nuorten asenteita suomen yleiskieltä kohtaan. Alalu-

vussa 6.1 esittelen vastaajien asenteita yleiskieltä kohtaan yleisesti. Samalla peilaan tuloksia

luvussa 5.1 esiteltyihin tuloksiin eli vertailen vastaajien Joensuun murretta ja suomen yleis-

kieltä koskevia asenteita. Alaluvuissa 6.2–6.4 käsittelen taustamuuttujien vaikutusta yleiskie-

leen asennoitumiseen. Luku 6.5 esittelee nuorten asenteiden muutosta koulun murreopetuksen

jälkeen.

6.1 Yleiskatsaus vastauksiin

Joensuulaisten nuorten asennoitumista yleiskieleen olen tiedustellut kysymyksellä Millaista

mielestäsi on suomen kirjakieli/yleiskieli? Rastita. Nuorten asenteita olen kartoittanut Osgoodin

asteikon eli semanttisen erottelun avulla (tässä tutkielmassa käytetystä Osgoodin asteikosta ks.

luku 3.3). Käytetty asteikko on sama, joka oli käytössä Joensuun murteeseen asennoitumista

kartoittaessani (ks. luku 5). Adjektiiviparit ovat myös samat ja pisteytys samanlainen kuin lu-

vussa 5 on nähtävillä. Tilastollista analyysia varten olen siis pisteyttänyt asteikon positiivisen

vaihtoehdon viideksi pisteeksi ja negatiivisen vaihtoehdon yhdeksi pisteeksi. Maalaista–kau-

punkilaista adjektiiviparissa en määrittele positiivista ja negatiivista vaihtoehtoa, mutta analyy-

sia varten olen määrittänyt maalaisen 5 pisteeksi ja kaupunkilaisen 1 pisteeksi.

Kuviossa 15 on nähtävillä vastausten lukumäärät kussakin adjektiiviparissa. Vasemmalla

puolella kuviota näkyvät negatiiviset vaihtoehdot ja oikealla puolella positiiviset. Kuviossa ei

ole nähtävillä niitä vastauksia, joissa vastaaja on jättänyt adjektiiviparin rastittamatta tai rastit-

tanut useamman kuin yhden vaihtoehdon asteikolta.

52

Kuvio 15. Vastaajien asenteet yleiskieltä kohtaan (vastausten lukumäärä).

Kuten kuviosta 15 on havaittavissa, enemmistö vastaajista pitää yleiskieltä ymmärrettävänä.

Positiivisimman vaihtoehdon adjektiiviparissa ymmärrettävää–käsittämätöntä on valinnut 75

vastaajaa ja vaihtoehdon 4 on valinnut 28 vastaajaa, kun taas negatiivisia vaihtoehtoja ja as-

teikon keskikohtaa on kutakin valinnut alle 10 vastaajaa. Yksi vastaaja on jättänyt adjektiivipa-

rin rastittamatta. Yhteensä vastauksia on 123. Adjektiiviparin keskiarvo on korkea 4,3. Kes-

kiarvo jää kuitenkin hieman matalammaksi kuin Joensuun murteeseen kohdistuvia asenteita

mittaavan vastaavan parin keskiarvo. Joensuun murteen arviointien keskiarvo adjektiiviparissa

käsittämätöntä—ymmärrettävää oli 4,6.

Vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa -adjektiiviparissa vastausten hajonta oli melko

suurta. Nykyaikaisena yleiskieltä piti, eli valitsi asteikon vaihtoehdon 5 tai 4, yhteensä 35 vas-

taajaa eli 28,2 % vastaajista. Näistä vain kahdeksan vastaajaa oli valinnut asteikon positiivisim-

man vaihtoehdon 5. Asteikon keskikohdan oli rastittanut 46 vastaajaa eli 37,1 % vastaajista.

Yleiskieltä piti vanhanaikaisena reilu kolmannes vastaajista, 34,7 % vastaajista. Vaihtoehdon 2

oli valinnut 28 vastaajaa ja kaikista negatiivisimman vaihtoehdon 1 oli valinnut 15 vastaajaa.

Vastausten keskiarvo on 2,9. Joensuun murteen arvioinneissa adjektiiviparin keskiarvo oli 3,4,

siis tässäkin adjektiiviparissa nuoret suhtautuvat yleiskieleen hieman negatiivisemmin kuin Jo-

ensuun murteeseen.

Adjektiiviparin epämiellyttävää–miellyttävää vastaukset noudattavat melko samaa linjaa

kuin vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa -parin. Positiivisimman vaihtoehdon on valinnut 8

vastaajaa eli 6,5 % vastaajista. Vaihtoehdon 4 on valinnut 39 vastaajaa eli 31,5 % vastaajista.

38 vastaajaa on rastittanut asteikon keskikohdan. Epämiellyttävänä yleiskieltä pitää yhteensä

30,6 % vastaajista: vaihtoehdon 2 on valinnut 24 vastaajaa ja vaihtoehdon 1 on valinnut 14

53

vastaajaa. Yksi vastaaja ei ole arvioinut adjektiiviparia lainkaan. Epämiellyttävää–miellyttä-

vää-parin vastausten keskiarvo on 3,0. Tässä adjektiiviparissa ero yleiskieleen ja Joensuun mur-

teeseen kohdistuvissa asenteissa on melko suuri. Joensuun murre sai adjektiiviparin arviointien

keskiarvoksi 4,2. Joensuun murretta piti epämiellyttävänä yhteensä vain viisi vastaajaa, kun

taas yleiskieltä epämiellyttävänä pitää yhteensä 38 vastaajaa. Miellyttäväksi Joensuun murteen

arvioi 99 vastaajaa, yleiskieltä miellyttävänä pitää vain 47 vastaajaa.

Nuorista hienoinen enemmistö pitää yleiskieltä ärsyttävänä. Adjektiiviparissa ärsyttävää

– ei yhtään ärsyttävää yhteensä 38,7 % vastaajista pitää kielimuotoa ärsyttävänä. Yhteensä 32,3

% nuorista on sitä mieltä, että yleiskieli ei ole yhtään ärsyttävää, ja 27,4 % on valinnut asteikon

keskikohdan. Kaksi vastaajaa on jättänyt kysymykseen vastaamatta. Vastausten keskiarvo on

2,9. Ero Joensuun murteen arviointeihin on tässäkin adjektiiviparissa suuri. Joensuun murteen

arviointien keskiarvo oli 4,0, ja vain 8 % vastaajista piti Joensuun murretta ärsyttävänä. Joen-

suun murteen arvioinneissa 71,8 % vastaajista oli valinnut positiivisia vaihtoehtoja 4 ja 5.

Adjektiiviparissa ruman kuuloista – kauniin kuuloista 46,8 % vastaajista on valinnut as-

teikon keskikohdan. Yleiskieltä pitää kauniina yhteensä 32,3 % ja rumana 20,2 % vastaajista.

Yksi vastaaja on jättänyt adjektiiviparin rastittamatta. Vastausten keskiarvo on 3,1. Keskiarvol-

taan adjektiiviparin arvioinnit eivät paljoakaan eroa Joensuun murteen vastaavista. Joensuun

murteen arviointien keskiarvo oli 3,6. Myös Joensuun murretta arvioidessa nuoret olivat valin-

neet asteikon keskikohtaa ruman kuuloista – kauniin kuuloista -adjektiiviparissa enemmän kuin

muissa pareissa. Tämä herättää kysymyksiä adjektiivien valinnan onnistuneisuudesta. Aiem-

massa tutkimuksessa on havaittu maallikoiden puhuvan rumasta murteesta, mutta kauniista

murteista on vähemmän havaintoja. Palanderin (2011: 134) aineiston nuoret esimerkiksi käyt-

tivät kaunis-sanaa murteiden kuvailussa huomattavasti harvemmin kuin rumaa. Kaunis esiintyi

yleensä vain negatiivisissa ilmauksissa, ei ole kaunista -tyyppisesti (mp.). Palanderin (mts. 132)

aineiston informanteista osa myös eksplisiittisesti kritisoi adjektiiveja ruma ja kaunis: eräs in-

formantti toteaa, että Ensin pitäisi määritellä kaunis. Kielimuodon evaluointi adjektiiviparin

ruman kuuloista – kauniin kuuloista avulla on siis voinut olla vastaajille vaikeaa, jos he eivät

luonnollisesti käyttäisi kaunis-sanaa kuvaamaan kieltä.

Vastaajista 46,0 % pitää yleiskieltä tylsänä. Adjektiiviparissa tylsää–mielenkiintoista kes-

kikohdan on valinnut 33,1 % vastaajista ja positiivisia vaihtoehtoja 4 ja 5 yhteensä 21,0 %

vastaajista. Vastausten keskiarvo on 2,6. Yleiskieli oli vastaajien mielestä selvästi tylsempää ja

vähemmän mielenkiintoista kuin Joensuun murre. Joensuun murteen arviointien keskiarvo oli

3,6. Joensuun murretta tylsänä piti yhteensä vain 7,3 % vastaajista, ja mielenkiintoiseksi Joen-

suun murteen arvioi yhteensä 54 % vastaajista.

54

Adjektiiviparissa maalaista–kaupunkilaista vastaajista 55, 6 % valitsi asteikon keskikoh-

dan. Nuorten mielestä yleiskieli ei siis ole selvästi maalaista eikä kaupunkilaista. Yksi vastaa-

jista perusteleekin vastaustaan (esimerkki 46).

(46) siinä on molempia

Esimerkin 46 vastaaja on rastittanut maalaista–kaupunkilaista-adjektiiviparissa asteikon kes-

kikohdan. Hän perustelee vastaustaan sillä, että yleiskielessä on molempia, siis sekä maalaista

että kaupunkilaista. Tätä voi pitää melko osuvana havaintona yleiskielestä – onhan suomen ny-

kyinen normitettu yleiskieli yhdistelmä erilaisia itä- ja länsimurteiden piirteitä, mahdollisesti

siis yhdistelmä erilaisten "maalaisten" ja "kaupunkilaisten" murteiden piirteitä (kirjakielen mur-

reperustasta ks. esim. Lauerma 2004: 136).

Kaupunkilaisena yleiskieltä piti yhteensä 26,7 % vastaajista ja maalaisena yhteensä 16,9

%. Adjektiiviparin maalaista–kaupunkilaista vastausten keskiarvo oli 2,9. Keskiarvoltaan

yleiskielen arviot eivät juurikaan eroa Joensuun murteen vastaavista arvioista: Joensuun mur-

teen arviointien keskiarvo oli 3,0. Vastausten sijoittuminen asteikolle on kuitenkin yleiskielen

arvioinneissa lähes päinvastainen Joensuun murteen arviointeihin verrattuna. Joensuun murteen

arvioinneissa asteikon keskikohdan valitsi 24,2 % vastaajista, kun yleiskielen arvioinneissa kes-

kikohdan valitsi yli puolet vastaajista. Joensuun murretta piti maalaisena yhteensä 37,9 % ja

kaupunkilaisena yhteensä 36,3 % vastaajista.


Asuinhistorian vaikutus vastaajien yleiskieleen asennoitumiseen oli vähäinen. Kun muuttajiksi

katsotaan koska tahansa elämänsä aikana muuttaneet nuoret, ei asuinhistorialla ollut lainkaan

vaikutusta yleiskieleen kohdistuviin asenteisiin. Khiin neliö -testin tulokset olivat seuraavat:

käsittämätöntä–ymmärrettävää p = 0,116, epämiellyttävää–miellyttävää p = 0,213, ärsyttävää

– ei yhtään ärsyttävää p = 0,637, ruman kuuloista – kauniin kuuloista p = 0,197, vanhanaikaista

– nykyaikaan sopivaa p = 0,984, tylsää–mielenkiintoista p = 0,665 ja kaupunkilaista–maalaista

p = 0,201.

Jos muuttajiksi katsotaan vain kouluikäisinä muuttaneet nuoret, oli asuinhistorialla vai-

kutusta adjektiiviparissa kaupunkilaista–maalaista. Ero on kuitenkin tilastollisesti vain suuntaa

antava (Khiin neliö -testissä p = 0,070). Kuten kuviosta 16 näkyy, Pohjois-Karjalan ulkopuo-

lella asuneet ovat valinneet asteikon keskikohtaa muita ryhmiä useammin. Aina Joensuussa

asuneet taas ovat useammin pitäneet yleiskieltä kaupunkilaisena, Pohjois-Karjalan sisällä

muuttaneet taas ovat hieman muita useammin katsoneet yleiskielen olevan maalaista.

55

Kuvio 16. Yleiskieli, asuinhistoria: kaupunkilaista–maalaista (%). Kouluikäisinä muuttaneet.

Muissa adjektiivipareissa vastaajan asuinhistorialla ei ollut merkitystä kouluikäisinä

muuttaneiden keskuudessa. Muiden parien tulokset Khiin neliö -testissä olivat: käsittämätöntä–

ymmärrettävää p = 0,168, epämiellyttävää–miellyttävää p = 0,117, ärsyttävää – ei yhtään är-

syttävää p = 0,517, ruman kuuloista – kauniin kuuloista p = 0,425, vanhanaikaista – nykyaikaan

sopivaa p = 0,987 ja tylsää–mielenkiintoista p = 0,942.


Yleiskieltä koskevissa asenteissa vastaajan tuttavapiiri oli merkitsevä taustatekijä ainoastaan

käsittämätöntä–ymmärrettävää-adjektiiviparissa. Kyseisessä adjektiiviparissa vastaajan tutta-

vapiirillä oli tilastollisesti melkein merkitsevä ero (Khiin neliö -testissä p = 0,014). Muissa ad-

jektiivipareissa Khiin neliö -testin tulokset olivat epämiellyttävää–miellyttävää p = 0,199, är-

syttävää – ei yhtään ärsyttävää p = 0,728, ruman kuuloista – kauniin kuuloista p = 0,595, van-

hanaikaista – nykyaikaan sopivaa p = 0,925, tylsää–mielenkiintoista p = 0,894 ja maalaista–

kaupunkilaista p = 0,453.

Kuviossa 17 on nähtävillä vastausten jakautuminen prosentteina.

31,9

49,5

17,618,2

54,5

27,3

10,5

84,2

5,3

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

Kaupunkilaista (vaihtoehdot 1 ja 2) 3 Maalaista (vaihtoehdot 4 ja 5)

Aina Joensuussa asuneet (91) Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet (11) Muualla asuneet (19)

56

Kuvio 17. Yleiskieli, tuttavapiirin vaikutus: käsittämätöntä–ymmärrettävää (%).

Kuviosta 17 on nähtävissä, että selvä enemmistö niistä vastaajista, joilla on tuttavia kahdella tai

useammalla paikkakunnalla Joensuun ulkopuolella, pitää yleiskieltä ymmärrettävänä. Tästä

ryhmästä 70,2 % eli 59 vastaajaa on valinnut asteikon kaikista positiivisimman vaihtoehdon.

Vaihtoehdon 4 on rastittanut 32,4 % eli 14 vastaajaa, asteikon keskikohdan on valinnut 6 % eli

5 vastaajaa, ja negatiivisia vaihtoehtoja on kutakin valinnut vain muutama prosentti informan-

teista. Vastaajaryhmien välillä on nähtävissä selvä ero. Ne vastaajat, joilla on tuttavia vain Jo-

ensuussa tai korkeintaan yhdellä paikkakunnalla kaupungin ulkopuolella, ovat suhteessa use-

ammin valinneet yleiskielen olevan käsittämätöntä. Ryhmästä 14,7 % on valinnut asteikon ne-

gatiivisimman vaihtoehdon. 14,7 % tarkoittaa viittä vastaajaa. Tämän ryhmän vastaajat ovat

myös valinneet enimmäkseen asteikon positiivisia vaihtoehtoja, mutta heidän vastauksensa ja-

kautuvat tasaisemmin vaihtoehtojen 4 ja 5 kesken. Heistä 41,2 % eli 14 vastaajaa on valinnut

vaihtoehdon ymmärrettävää ja vaihtoehdon 4 on valinnut 32,4 % eli 11 vastaajaa.

Vain joensuulaisten tai korkeintaan yhden muun paikkakunnan asukkaiden kanssa aikaa

viettävät nuoret siis ovat tässä aineistossa herkemmin pitäneet yleiskieltä käsittämättömänä

kuin maantieteellisesti laajemman tuttavapiirin kanssa aikaa viettävät nuoret. Maantieteellisesti

laajan tuttavapiirin omaavat nuoret pitävät pääosin yleiskieltä ymmärrettävänä. Zahnin ja Hop-

perin (1985) jaottelun mukaisesti adjektiivipari käsittämätöntä–ymmärrettävää mittaa tutkitta-

van kielimuodon etevämmyyttä tai arvostusta. Adjektiiviparien jaottelua olen käsitellyt tarkem-

min luvussa 3.1.1. Tämän perusteella voisi pitää mahdollisena, että Joensuun lisäksi enintään

yhdellä paikkakunnalla asuvien ihmisten kanssa aikaa viettävät vastaajat arvostavat yleiskieltä

vähemmän kuin useista eri paikkakunnilta kotoisin olevien ihmisten kanssa kanssakäyvät nuo-

ret. Toki on mahdollista, että nuoret ovat vastanneet kysymyksen kirjaimellisesti ja osa nuorista

14,7

2,98,8

32,4

41,2

2,4 3,6 6

16,7

70,2

0

10

20

30

40

50

60

70

80

Käsittämätöntä(1)

2 3 4 Ymmärrettävää(5)

Tuttavia vain yhdellä paikkakunnalla tai ei missään Joensuun ulkopuolella (34)

Tuttavia kahdella tai useammalla paikkakunnalla Joensuun ulkopuolella (84)

57

todella pitää suomen yleiskieltä täysin käsittämättömänä, mutta tämä vaikuttaa aika epätoden-

näköiseltä. Luultavampaa on, että vaihtoehdon käsittämätöntä valitseminen ilmaisee Zahnin ja

Hopperin (1985) jaottelun mukaisesti yleiskielen alhaista arvostusta.

6.4 Joensuun murteeseen ja yleiskieleen asennoitumisen suhteesta

Tarkastelen aineistosta myös sitä, suhtautuvatko Joensuun murteeseen positiivisesti asennoitu-

vat nuoret yleiskieleen eri tavalla kuin muut vastaajat. Tilastollista analyysia varten jaoin vas-

taajat kahteen ryhmään: 1) Joensuun murteeseen positiivisesti suhtautuvat ja 2) neutraalisti tai

negatiivisesti suhtautuvat. Positiivisesti suhtautuviksi katson ne vastaajat, joilla Joensuun mur-

teeseen asennoitumista mittaavien adjektiiviparien vastausten keskiarvo oli 4 tai sen yli. Otin

siis huomioon adjektiiviparit käsittämätöntä–ymmärrettävää, epämiellyttävää–miellyttävää,

ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää, ruman kuuloista – kauniin kuuloista, vanhanaikaista – ny-

kyaikaan sopivaa ja tylsää–mielenkiintoista. Adjektiiviparin maalaista–kaupunkilaista vas-

taukset jätin huomiotta, sillä en tutkijana ole määritellyt tälle parille positiivista ja negatiivista

vaihtoehtoa. Ryhmään 2 olen laskenut ne vastaajat, joilla vastausten keskiarvo on alle neljän.

Ryhmässä 1 eli positiivisesti Joensuun murteeseen asennoituvissa on 61 vastaajaa ja ryhmässä

2 on 63 vastaajaa. Tässäkin analyysissa kaikista mielenkiintoisinta olisi tarkastella erillisinä

ryhminä neutraalisti suhtautuvia ja negatiivisesti suhtautuvia. Murteeseen negatiivisesti suhtau-

tuvia on kuitenkin aineistossa liian vähän tilastollista analyysia varten. Kuten olen luvussa 5.1

kirjoittanut, aineistoni vastaajat suhtautuivat Joensuussa puhuttuun murteeseen erittäin myön-

teisesti. Joensuun murteeseen asennoitumista mittaavien adjektiivien keskiarvo jäi alle kolmen

vain kahdeksalla vastaajalla. Tämän analyysin ryhmä 2 koostuu siis kahdeksasta negatiivisesti

suhtautuvasta nuoresta ja 55 neutraalisti suhtautuvasta nuoresta.

Vastaajan asennoitumisella Joensuun murteeseen oli tilastollisesti melkein merkitsevä

ero adjektiiviparissa käsittämätöntä–ymmärrettävää (Khiin neliö -testissä p = 0,047). Joensuun

murteeseen asennoitumisella ei ollut vaikutusta muihin adjektiivipareihin. Khiin neliö -testin

tulokset muissa pareissa olivat: epämiellyttävää–miellyttävää p = 0,485, ärsyttävää – ei yhtään

ärsyttävää p = 0,509, ruman kuuloista – kauniin kuuloista p = 0,134, vanhanaikaista – nykyai-

kaan sopivaa p = 0,165, tylsää–mielenkiintoista p = 0,149 ja maalaista–kaupunkilaista p =

0,614.

Kuviossa 18 on esillä käsittämätöntä–ymmärrettävää-adjektiiviparin vastausten jakautu-

minen prosentteina.

58

Kuvio 18. Yleiskieli, Joensuun murteeseen asennoitumisen vaikutus: käsittämätöntä–ymmärrettävää

(%).

Kuvio 18 havainnollistaa, että ryhmien 1 ja 2 väliset erot eivät ole kovin suuria, vaikka ero

onkin tilastollisesti melkein merkitsevä. Kuviosta 18 on kuitenkin nähtävillä, että Joensuussa

puhuttuun murteeseen myönteisesti suhtautuvat nuoret ovat valinneet asteikon negatiivisia

vaihtoehtoja useammin kuin muut vastaajat. Vaihtoehdon käsittämätöntä on valinnut 11,1 %

eli 7 vastaajaa, kun neutraalisti tai negatiivisesti Joensuun murteeseen suhtautuvista yleiskieltä

on pitänyt käsittämättömänä vain 1,6 % eli yksi vastaaja. Joensuun murteeseen myönteisesti

suhtautuvista 6,3 % eli neljä vastaajaa on valinnut vaihtoehdon 2, kun toisesta ryhmästä yksi-

kään vastaaja ei ole valinnut kyseistä vaihtoehtoa. Molemmissa ryhmissä suurin osa vastaajista

pitää yleiskieltä ymmärrettävänä, mutta neutraalisti tai negatiivisesti suhtautuvista suhteessa

suurempi osa on valinnut asteikon positiivisimman vaihtoehdon kuin Joensuun murteeseen

myönteisesti asennoituvista.

Kuten aiemmassa alaluvussa 6.3 ja luvussa 3.3 kirjoitin, Zahnin ja Hopperin (1985) mu-

kaan adjektiivipari käsittämätöntä–ymmärrettävää mittaa kielimuodon arvostusta tai eteväm-

myyttä (superiority). Tämän tulkinnan mukaan Joensuussa puhuttuun murteeseen myönteisesti

suhtautuvat nuoret siis arvostaisivat yleiskieltä hienoisesti vähemmän kuin aineiston muut nuo-

ret.

Tässä luvussa esiteltyjen taustamuuttujien lisäksi tarkastelin vastaajien sukupuolen vai-

kutusta yleiskieleen kohdistuviin asenteisiin. Sukupuoli ei ollut tilastollisesti merkitsevä taus-

tatekijä. Khiin neliö -testissä tulokset olivat käsittämätöntä–ymmärrettävää p = 0,573, epämiel-

lyttävää–miellyttävää p = 0,309, ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää p = 0,664, ruman kuuloista

– kauniin kuuloista p = 0,812, vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa p = 0,409, tylsää–mielen-

kiintoista p = 0,691 ja maalaista–kaupunkilaista p = 0,309. Tämän aineiston perusteella suku-

puoli ei siis vaikuta nuorten asenteisiin suomen yleiskieltä kohtaan.

1,6 0

8,2

23

67,2

11,16,3 4,8

22,2

54

0

10

20

30

40

50

60

70

80

Käsittämätöntä(1)

2 3 4 Ymmärrettävää(5)

Joensuun murteen vastausten keskiarvo 1–3 (61)

Joensuun murteen vastausten keskiarvo 4–5 (63)

59


Taulukkoon 2 on koottu adjektiiviparien vastausten keskiarvot ensimmäisellä ja toisella aineis-

tonkeruukierroksella. Taulukossa näkyy myös keskiarvojen muutos.

Taulukko 2. Adjektiiviparien keskiarvojen muutos. Yleiskieli.


kierroksella

Keskiarvo 2.

kierroksella

Muutos

Käsittämätöntä–ymmärrettävää 4,3 4,3 ±0

Vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa 2,9 3,2 +0,3





Kaupunkilaista – maalaista 2,9 2,4 -0,5

Kuten taulukossa 2 on nähtävissä, yleiskieli oli toisella aineistonkeruukierroksella vastaajien

mielestä hieman nykyaikaan sopivampaa kuin ensimmäisellä kierroksella. Vanhanaikaista –

nykyaikaan sopivaa -adjektiiviparin keskiarvo on noussut 2,9:stä 3,2:een. Käsittämätöntä–ym-

märrettävää-parin keskiarvossa taas ei ole tapahtunut mitään muutosta. Toisella kierroksella

yleiskieli on nuorten mielestä ollut hieman kaupunkilaisempaa kuin ensimmäisellä kierroksella.

Muissa adjektiivipareissa muutos on ollut negatiivinen: yleiskieli on toisella kierroksella vai-

kuttanut epämiellyttävämmältä, ärsyttävämmältä, tylsemmältä ja rumemman kuuloiselta kuin

ensimmäisellä kierroksella.

Kuviossa 19 on nähtävillä vastausten jakautuminen ensimmäisellä ja toisella kierroksella.

Kuvioon on merkitty vastausten lukumäärät.

60

Kuvio 19. Asenteet yleiskieltä kohtaan 1. ja 2. aineistonkeruukierroksella (vastausten lukumäärät).

Luvussa 5.6 tarkastelin Joensuun murretta koskevien asenteiden muutosta. Joensuun murtee-

seen kohdistuvissa asenteissa asteikon ääripäiden valitseminen väheni toisella kierroksella ja

nuoret valitsivat enemmän asteikon keskikohtaa ja vaihtoehtoja 2 ja 4. Yleiskieleen kohdistu-

vissa asenteissa tilanne on erilainen: kuten kuviosta 19 on nähtävillä, useissa adjektiivipareissa

asteikon ääripäitä on valittu toisella kierroksella enemmän kuin ensimmäisellä. Vanhanaikaista

– nykyaikaan sopivaa -adjektiiviparissa positiivisimman vaihtoehdon 5 on valinnut ensimmäi-

sellä kierroksella 5 vastaaja ja toisella 19. Adjektiivipareissa epämiellyttävää–miellyttävää, är-

syttävää – ei yhtään ärsyttävää, ruman kuuloista – kauniin kuuloista ja tylsää–mielenkiintoista

asteikon negatiivisinta vaihtoehtoa 1 on valittu toisella kierroksella enemmän kuin ensimmäi-

sellä. Kun siis Joensuun murteeseen kohdistuvat asenteet lientyivät – tai ainakin nuoret valitsi-

vat asteikon ääripäitä vähemmän – toisella kierroksella, vahvistuivat yleiskieleen kohdistuvat

asenteet hienoisesti.

6.6 Kokoava katsaus

Luvussa 6 olen kartoittanut joensuulaisnuorten asennoitumista suomen yleiskieleen. Aineiston

nuoret suhtautuivat yleiskieleen selvästi kriittisemmin kuin Joensuun murteeseen. Yleiskieli oli

heidän mielestään ärsyttävää, tylsää ja vanhanaikaista. Nuorilla ei ollut vahvoja mielipiteitä

kielimuodon kauneudesta ja rumuudesta. Adjektiiviparissa valittiin eniten asteikon keskikoh-

taa. Myös epämiellyttävää–miellyttävää-parin keskiarvo oli tasan asteikon keskikohdalla, 3,0.

61

Vastaajilla ei ollut vahvaa kantaa myöskään yleiskielen kaupunkilaisuuteen tai maalaisuuteen:

kielimuotoa pidettiin sekä maalaisena että kaupunkilaisena. Yleiskieltä pidettiin hyvin ymmär-

rettävänä, mutta ei kuitenkaan yhtä ymmärrettävänä kuin Joensuun murretta. Zahnin ja Hoppe-

rin (1985) jaottelun mukaisesti adjektiiviparin käsittämätöntä–ymmärrettävää katsotaan mit-

taavan kielimuodon arvostusta. Tämä vaikuttaisi pitävän paikkansa tässä aineistossa. Nuoret

selvästi arvostivat Joensuun murteen hyvin korkealle ja pitivät sitä erittäin ymmärrettävänä.

Yleiskieleen suuntautuvat asenteet ovat kautta linjan kielteisempiä, ja yleiskieltä pidettiin hei-

kommin ymmärrettävänä kuin Joensuun murretta. Nuoret siis näyttäisivät arvostavan yleis-

kieltä vähemmän kuin Joensuun murretta. Yleiskieltä myös pitivät käsittämättömänä kaikista

useimmin ne vastaajat, jotka suhtautuivat hyvin myönteisesti Joensuun murteeseen. Aiem-

massa tutkimuksessa on saatu myös toisen suuntaisia tuloksia. Esimerkiksi Lieslehto (2017: 85)

on omassa tutkimuksessaan havainnut oululaisten yhdeksäsluokkalaisten pitävän kirjakieltä pa-

rempana ja oikeampana kielimuotona kuin puhekieltä. Oman tutkielmani tulokset ovat lähes

päinvastaisia: nuoret arvostavat puhuttua kielimuotoa, Joensuun murretta, selvästi enemmän

kuin yleiskieltä.

Asuinhistorialla oli hyvin vähän vaikutusta vastaajien yleiskieleen asennoitumiseen.

Kouluikäisinä Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet pitivät yleiskieltä hieman muita useammin

maalaisena, syntyperäiset joensuulaiset katsoivat kielen olevan kaupunkilaista ja Pohjois-Kar-

jalan ulkopuolella asuneet valitsivat muita useammin asteikon keskikohtaa. Ero ei kuitenkaan

ollut tilastollisesti kuin suuntaa antava. Vastaajan sukupuoli ei vaikuttanut mitenkään yleiskie-

leen kohdistuviin asenteisiin.

Ne nuoret, joilla on maantieteellisesti laaja tuttavapiiri, pitivät yleiskieltä ymmärrettä-

vämpänä kuin suppeamman tuttavapiirin vastaajat. Kuten jo edellä kirjoitin, kielimuodon pitä-

minen ymmärrettävänä ilmaisee Zahnin ja Hopperin (1985) jaottelun mukaan kielimuodon kor-

keaa arvostusta. Tämä vaikuttaa todennäköiseltä myös tässä tapauksessa. Mahdollisesti ne nuo-

ret, joilla on tuttavia useilla eri paikkakunnilla, ovat hyötyneet yleiskielestä arkielämässään.

Heillä on tuttavia useilla eri murrealueilla, joten he ovat saattaneet törmätä ystäviensä ja suku-

laistensa kanssa puhuessaan murre-eroihin ja samalla ymmärtäneet, mikä hyöty yleiskielestä on

Suomessa. Tämä voisi lisätä yleiskielen arvostusta. Ne nuoret, joilla tuttavia on vain Joensuussa

tai yhdellä paikkakunnalla Joensuun ulkopuolella, eivät välttämättä ole samalla tavalla päässeet

kosketuksiin erilaisten murteiden kanssa, joten heidän käsityksensä suomen kielen variaatiosta

voi olla suppeampi. Tällöin ei ehkä myöskään synny samalla tavalla ymmärrystä yleiskielen

hyödyistä, mikä voisi näkyä vähäisempänä arvostuksena.

Koulun kielitietousopetuksen jälkeen nuorten asenteissa tapahtui kahtalaista muutosta.

Toisaalta yleiskieltä pidettiin toisella aineistonkeruukierroksella nykyaikaan sopivampana ja

62

kaupunkilaisempana, toisaalta taas epämiellyttävämpänä, ärsyttävämpänä, tylsempänä ja ru-

memman kuuloisena. Käsitys kielimuodon ymmärrettävyydestä pysyi täysin ennallaan. Toisin

sanoen: kielimuodon arvostusta mittaavissa adjektiivipareissa asenteet muuttuivat myönteisem-

miksi tai pysyivät ennallaan, kun taas solidaarisuutta ja miellyttävyyttä mittaavissa pareissa

asenteet muuttuivat kielteisemmiksi. Näyttäisi siis siltä, että murreopetuksen jälkeen nuoret al-

koivat arvostaa yleiskieltä enemmän, mutta tunsivat vähemmän solidaarisuutta kielimuotoa

kohtaan ja pitivät sitä epämiellyttävämpänä. Arvostuksen kasvu käy yhteen edellä esittelemäni

pohdinnan kanssa – mahdollisesti vieraisiin murteisiin tutustuminen saa nuoret hahmottamaan

paremmin yleiskielen tarpeellisuuden, jolloin arvostus kielimuotoa kohtaan kasvaa.

63

7 ASENTEET LOUNAISMURTEISTA NÄYTETTÄ KOHTAAN

Luvussa 7 tarkastelen nuorten asennoitumista lounaismurteiseen ääninäytteeseen. Kyselylo-

makkeella kartoitin murrenäytteiden paikantamista kysymyksellä Mistä puhuja voisi olla ko-

toisin? Puhuuko hän jotain murretta? Jos puhuu, mitä murretta? Luvussa 7.1 esittelen nuorten

vastauksia tähän kysymykseen. Luvussa 7.2 luon yleiskatsauksen nuorten lounaismurretta kos-

keviin asenteisiin ja luvuissa 7.3–7.5 pohdin vastaajien tuttavapiirin, asuinhistorian ja sukupuo-

len vaikutusta lounaismurteiseen näytteeseen asennoitumiseen. Luvussa 7.6 tarkastelen asen-

teiden muutosta kouluopetuksen jälkeen.

7.1 Näytteen paikantaminen

Ensimmäisen näytteen puhuja oli 14-vuotias eurajokelainen poika, joka puhui hyvin vahvaa

lounaismurretta. Eurajoen murre kuuluu lounaismurteiden pohjoisryhmään. Teknisten ongel-

mien takia ensimmäisen näytteen kuunteli vain 118 nuorta. Näytteen paikantaminen oli nuorille

melko vaikeaa. Suuri osa vastaajista, 53 vastaajaa, jätti kysymyksen tyhjäksi ja 10 vastaajaa

vastasi en tiedä. Lopuista vastaajista 13 arvioi puhujan puhuvan jotain itämurteisiin kuuluvaa

murretta ja 24 vastaajaa uskoi puhujan murteen kuuluvan länsimurteisiin. Kuusi vastaajaa vas-

tasi Suomesta. Osa vastaajista arvioi puhujan puhuvan jotain murretta, muttei tiennyt mitä.

Karttaan 2 on merkitty nuorten vastaukset. Karttaan on merkitty vain ne vastaukset, joissa oli

vastattu jokin tietty paikka tai alue – ei siis vastauksia kuten Suomesta tai en tiedä.

64

Kartta 2. Lounaismurteisen murrenäytteen paikantaminen ensimmäisellä aineistonkeruukierroksella.

Näytteen puheen länsimurteeksi tunnistaneista 24:stä vastaajasta kymmenen tunnisti

murteen lounaismurteeksi. Näistä kymmenestä vastaajasta kuusi uskoi puhujan olevan Turusta

kotoisin ja yksi vastaaja mainitsee myös Turun vastauksessaan (esimerkki 46).

(46) turku tai oulu

Maallikoiden termistössä kaupungin nimellä nimitettävällä murteella tarkoitetaan yleensä laa-

jempaa aluetta kuin vain nimettyä kaupunkia. Esimerkiksi Turun murre tarkoittaa yleensä suun-

nilleen samaa murrealuetta kuin kielitieteellinen lounaismurteiden alue. (Mielikäinen & Palan-

der 2014: 69.)

Yksi vastaaja uskoi puhujan puhuvan Rauman murretta ja yksi vastaaja tiesi puhu-

jan olevan Varsinais-Suomesta kotoisin. Yhdessä vastauksessa puhujan arvellaan olevan mah-

dollisesti Porista (esimerkki 47).

(47) Pori/Tampere

Myös 16 muuta vastaajaa tunnisti näytteen murteen länsimurteeksi. Nämä kuusitoista

vastausta edustavat hyvin kattavasti eri länsimurteita. Vastauksissa on ehdotettu hämäläismur-

teita, eteläpohjalaisia murteita, keski- ja pohjoispohjalaisia murteita sekä peräpohjalaisia mur-

teita. Kahdeksan vastaajaa uskoi puhujan puhuvan hämäläismurretta. Näistä vastaajista kuusi

65

uskoi puhujan olevan kotoisin Tampereelta. Yksi vastaaja mainitsee vastauksessaan Porin li-

säksi Tampereen (esimerkki 47). Seitsemäs hämäläismurteita ehdottanut vastaaja ei mainitse

Tamperetta, vaan puhuu laajemmin Hämeestä (esimerkki 48).

(48) Länsisuomesta tai Hämeestä. Hämeenmurretta?

Kolme vastaajaa uskoi puhujan olevan Pohjanmaalta. Aiemmassa tutkimuksessa maallikoiden

on huomattu tarkoittavan Pohjanmaalla lähinnä Etelä-Pohjanmaata (Palander 2011: 79). Kaksi

vastaajaa kertoi puhujan olevan Oulusta ja yksi vastaaja ehdotti Lappia (esimerkki 49).

(49) lappi

Yhteensä 13 vastaaja uskoi puhujan murteen kuuluvan itämurteisiin. Nämä kaikki vas-

taajat ehdottivat murteeksi jotain savolaismurteisiin kuuluvaa murretta – kaakkoismurteita ei

maininnut yksikään vastaaja. Näistä vastaajista neljä uskoi puhujan olevan Pohjois-Karjalasta.

Yksi vastaajista perusteli arviotaan puhujan puheessa esiintyneellä geminaatiolla (esimerkki

50).

(50) Pohjois-Karjala ("mittää" yms)

Kolme vastaajaa uskoi puhujan olevan Savosta, yksi Kuopiosta, yksi Kainuusta ja kolme Keski-

Suomesta.

Selvästi nimettyjen alueiden ja paikkojen lisäksi nuoret luonnehtivat puhujan asuinpaik-

kaa muilla tavoilla, kuten esimerkeissä 51 ja 52.

(51) Puhuja on maalta kotoisin ja puhuu jotain murretta

(52) Jostain peräkylältä

Yhteensä kuusi vastaajaa kertoi puhujan olevan kotoisin maalta, kuten esimerkeissä 51 ja 52.

Lisäksi yksi vastaaja toi ilmi, ettei puhuja ainakaan helsinkiläinen ole (esimerkki 53).

(53) ei pääkaupunki seudulta ainakaan

Nuoret olivat melko yksimielisiä siitä, että puhuja puhuu jotain murretta. Kahdeksassa vastauk-

sessa kerrottiin puhujan puhuvan murretta, vaikkakaan vastaaja ei osannut tarkemmin kertoa

minkä alueen murretta. Tällaisia tapauksia ovat esimerkit 54 ja 55.

(54) murretta, en tiedä mitä

(55) vähän murteella.

Esimerkki 55 on aineiston ainoa tapaus, jossa vastaaja luonnehtii lounaismurteisen näytteen

murretta sanalla vähän. Muissa vastauksissa on vain kerrottu puhujan puhuvan murretta, kuten

esimerkissä 54, tai jopa luonnehdittu murretta kovaksi, kuten esimerkissä 56.

(56) Puhuu todella kovaa murretta, Pohjois-karjala?

Kahdessa vastauksessa kuvailtiin puhujan olevan amis (esimerkit 57 ja 58).

(57) Pohjois karjala amis veli

(58) Pohjanmaalainen Amisjamppa

Esimerkeissä 57 ja 58 vastaajat ovat tehneet ääninäytteiden puheen perusteella tulkintoja puhu-

jan koulutuksesta ja yhteiskunnallisesta asemasta. Aiemmassakin tutkimuksessa on havaittu,

66

että kun maallikoita pyydetään kuvailemaan tiettyä murretta tai kielimuotoa, osa kuvailuista

keskittyy monesti kielenulkoisiin asioihin. Preston jakaa maallikoiden käyttämän metakielen

kahteen tasoon. Ensimmäisen tason, metalanguage 1, puhe kielestä koskee todella itse kieltä ja

sen piirteitä. Toisen tason, metalanguage 2, puhe taas kertoo puhujan ja puheyhteisön kieltä

koskevista uskomuksista ja asenteista. (Niedzielski & Preston 2000: 302–314.) Esimerkkien 37

ja 38 kuvailut keskittyvät juuri toisen tason metakieleen. Puhuja on vastaajien mukaan amis veli

tai amisjamppa, 'ammattikoululainen', eli puhuja ei näiden vastaajien mielestä ole kovin korke-

asti koulutettu. Esimerkin 57 kirjoittaja on epäillyt amisveljen olevan kotoisin Pohjois-Karja-

lasta, esimerkin 58 kirjoittaja taas on mieltänyt puhujan pohjanmaalaiseksi. Molemmat kirjoit-

tajat ovat siis yhdistäneet ammattikoulutaustaisen puhujan vahvasta murteestaan tunnettuihin

aluleisiin. Vahvan murteen lisäksi luonnehdintoihin on voinut vaikuttaa näytteen puheenaihe.

Näytteellä puhuja kertoo myyneensä autonsa, ja vanhan auton myyminen yhdistettynä vahvaan

murteiseen puheeseen voi olla yksi syy mielikuviin puhujasta amiksena.

Kaiken kaikkiaan murrenäytteen paikantaminen oli melko vaikeaa. Eniten mai-

nintoja oli Turusta ja Tampereelta, mutta muitakin alueita ehdotettiin melko kattavasti. Nuoret

kokivat murteen maalaiseksi ja uskoivat puhujan olevan kotoisin jostain peräkylältä, tai aina-

kaan ei pääkaupunkiseudulta. Nuoret olivat melko yksimielisiä, että puhuja puhui jotain mur-

retta, ja yksi vastaaja luonnehti puhujan puhuvan todella kovaa murretta. Puhujan uskottiin

olevan matalasti koulutettu amisjamppa.

7.2 Yleiskatsaus asenteisiin

Aineiston vastaajat suhtautuivat lounaismurteiseen ääninäytteeseen melko kielteisesti. Kuvi-

ossa 20 on näkyvillä vastausten jakautuminen adjektiivipareittain. Kuvioon on merkitty vas-

tausten lukumäärät.

67

Kuvio 20. Asenteet ääninäytteen lounaismurretta kohtaan (vastausten lukumäärät).

Vastaajista yhteensä 47,5 % piti murrenäytteen kieltä ymmärrettävänä eli valitsi asteikolta vaih-

toehdon 4 tai 5. Käsittämättömänä ääninäytettä piti yhteensä 14,4 % vastaajista, ja neljä vastaa-

jaa jätti kysymykseen vastaamatta. Adjektiiviparin käsittämätöntä–ymmärrettävää vastausten

keskiarvo oli 3,4, mikä on asteikon positiivisella puolella, mutta selvästi alempi kuin esimer-

kiksi Joensuun murteeseen ja yleiskieleen asennoitumista mittaavissa vastaavissa adjektiivipa-

reissa. Joensuun murteessa ja yleiskielessä käsittämätöntä–ymmärrettävää-parin vastausten

keskiarvot olivat kummassakin yli neljän: Joensuun murteessa 4,6 ja yleiskielessä 4,3. Vastaajat

pitivät siis lounaismurteista ääninäytettä kyllä ymmärrettävänä, mutta selvästi vähemmän ym-

märrettävänä kuin Joensuussa puhuttua murretta tai yleiskieltä. Kuten olen aiemmin (ks. luvut

3.3 ja 6.3) kirjoittanut, Zahnin ja Hopperin (1985) jaottelun mukaan adjektiivipari käsittämä-

töntä–ymmärrettävää mittaa kielimuodon arvostusta. Näin todennäköisesti onkin esimerkiksi

yleiskieltä koskevissa arvioissa tässäkin tutkielmassa – on melko epätodennäköistä, että kovin

moni joensuulainen yhdeksäsluokkalainen pitäisi suomen yleis- tai kirjakieltä kirjaimellisesti

käsittämättömänä. Lounaismurteisen ääninäytteen kohdalla näytteen arvioiminen käsittämättö-

mäksi tai ymmärrettäväksi voi kuitenkin kertoa myös kirjaimellisesta puheen ymmärtämisestä.

Tähän viittaisi esimerkki 59.

(59) Puhuisi niin että saisi edes jotain selvää

Esimerkki 59 on vastaus toisen aineistonkeruukierroksen kysymykseen Mistä puhuja voisi olla

kotoisin? Puhuuko hän jotain murretta? Jos puhuu, mitä murretta? Kyseessä oli saman eura-

jokelaisen puhujan näyte, tosin eri kohdasta haastattelua kuin ensimmäisen kierroksen näyte.

Esimerkki 59 antaa ymmärtää, että informantin on ollut vaikea saada puhujan puheesta selvää.

Esimerkistä on havaittavissa myös negatiivista suhtautumista ääninäytteeseen tai puhujaan. Esi-

merkin 59 valossa voi pitää mahdollisena, että adjektiivipari käsittämätöntä–ymmärrettävää

68

saattaa ainakin tämän ääninäytteen kohdalla mitata myös – tai osalla informanteista jopa aino-

astaan – kirjaimellista ymmärrettävyyttä.

Vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa -adjektiiviparin vastausten keskiarvo oli 3,2. Joen-

suulaisnuorten mielestä ääninäytteen kieli oli siis hienoisesti enemmän nykyaikaan sopivaa.

Epämiellyttävää–miellyttävää-adjektiiviparin vastausten keskiarvo oli 2,7, ärsyttävää – ei yh-

tään ärsyttävää -parin 3,0, ruman kuuloista – kauniin kuuloista -parin 2,7 ja tylsää–mielenkiin-

toista-parin 2,6. Näistä adjektiivipareista vain ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää -parin kes-

kiarvo yltää tasan kolmeen, kaikkien muiden adjektiiviparien vastausten keskiarvo siis jää as-

teikon negatiiviselle puolelle. Aineiston nuorten suhtautuminen ääninäytteen kieleen on siis

huomattavan negatiivista. He pitävät murrenäytettä epämiellyttävänä, ruman kuuloisena ja tyl-

sänä.


Koska lounaismurteisen ääninäytteen kuunteli teknisten ongelmien takia vain 118 nuorta, ovat

tuttavapiirin mukaan jaetut ryhmät hieman erikokoiset kuin muualla tutkimuksessa. Ryhmässä

1 eli vastaajissa, joilla on tuttavia vain yhdellä paikkakunnalla Joensuun ulkopuolella tai ei mis-

sään muualla kuin Joensuussa, on 34 vastaajaa. Ryhmässä 2, siis vastaajissa, joilla on tuttavia

kahdella tai useammalla paikkakunnalla Joensuun ulkopuolella, on 79 vastaajaa.

Vastaajan tuttavapiirin maantieteellisellä laajuudella oli tilastollisesti melkein merkitsevä

ero adjektiiviparissa ruman kuuloista – kauniin kuuloista (Khiin neliö -testissä p = 0,021).

Muissa adjektiivipareissa vastaajan tuttavapiirillä ei ollut merkitystä. Khiin neliö -testin tulok-

set muissa adjektiivipareissa olivat käsittämätöntä–ymmärrettävää p = 0,306, epämiellyttävää–

miellyttävää p = 0,144, ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää p = 0,394, vanhanaikaista – nykyai-

kaan sopivaa p = 0,166 ja tylsää–mielenkiintoista p = 0,178 ja kaupunkilaista–maalaista p =

0,224.

Adjektiiviparin ruman kuuloista – kauniin kuuloista vastausten jakautuminen on esillä

kuviossa 21 prosentteina.

69

Kuvio 21. Lounaismurteinen ääninäyte, tuttavapiirin vaikutus: ruman kuuloista – kauniin kuuloista

(%).

Kuten kuviosta 21 huomataan, ei ryhmien välinen ero ole kovin suuri. Molemmista ryhmistä

noin puolet – ensimmäisessä ryhmässä 44,1 % ja toisessa 50,6 % – on valinnut asteikon keski-

kohdan. Ne vastaajat, joilla on tuttavia vain yhdellä paikkakunnalla tai ei missään Joensuun

ulkopuolella, ovat kuitenkin valinneet asteikon ääripäitä useammin kuin ne vastaajat, joilla on

tuttavia ympäri Suomen. Vaihtoehtoa 2 taas vastaajat, joilla on laaja tuttavapiiri, ovat valinneet

huomattavasti enemmän kuin muut: 30,4 % verrattuna toisen ryhmän 11,8 prosenttiin. Laajan

tuttavapiirin vastaajista yhteensä 36,7 % on pitänyt lounaismurteisen näytteen kieltä rumana,

kun toisesta ryhmästä 26,5 % on valinnut negatiivisia vaihtoehtoja 1 ja 2. Laajan tuttavapiirin

omaavat vastaajat siis näyttäisivät pitävän lounaismurteista näytettä hieman rumemman kuu-

loisena kuin muut vastaajat. Ne vastaajat, joilla tuttavia on enintään yhdellä paikkakunnalla

Joensuun ulkopuolella, taas ovat hieman muita vastaajia useammin pitäneet murretta kauniina.

Ero ei kuitenkaan ole kovin suuri, ja kaikista valituin vaihtoehto on molemmissa ryhmissä as-

teikon keskikohta.


Asuinhistorian perusteella jaettuna vastaajista muodostuu kolme ryhmää: 1) koko elämänsä Jo-

ensuussa asuneet (64 vastaajaa), 2) joskus elämänsä aikana Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet

(17 vastaajaa) ja 3) joskus elämänsä aikana Pohjois-Karjalan ulkopuolella asuneet (34 vastaa-

jaa). Tässä jaottelussa olen katsonut muuttajiksi kaikki ne nuoret, jotka ovat koska tahansa elä-

mänsä aikana muuttaneet. Kolme vastaajaa ei vastannut asuinhistoriaa tiedustelevaan kysymyk-

seen. Pienen vastaajamäärän takia olen tilastollisessa analyysissa yhdistänyt vastausvaihtoeh-

dot 1 ja 2 (negatiiviset vaihtoehdot) ja 4 ja 5 (positiiviset vaihtoehdot).

14,711,8

44,1

8,811,8

6,3

30,4

50,6

7,6

1,3

0

10

20

30

40

50

60

Ruman kuuloista 2 3 4 Kauniin kuuloista



70

Kun muuttajiksi katsotaan kaikki koska tahansa elämänsä aikana muuttaneet nuoret, on

asuinhistoria tilastollisesti merkitsevä taustatekijä lounaismurteisen ääninäytteen kohdalla vain

adjektiiviparissa kaupunkilaista–maalaista. Tässäkin adjektiiviparissa ero on tilastollisesti ai-

noastaan suuntaa antava (Khiin neliö -testissä p:n arvo 0,091). Muiden adjektiiviparien tulokset

Khiin neliö -testissä olivat käsittämätöntä–ymmärrettävää p = 0,148, epämiellyttävää–miellyt-

tävää p = 0,698, ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää p = 0,462, ruman kuuloista – kauniin kuu-

loista p = 0,149, vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa p = 0,394 ja tylsää–mielenkiintoista p =

0,250.

Kaupunkilaista–maalaista-adjektiiviparin vastaukset on esitetty kuviossa 22.

Kuvio 22. Lounaismurteinen ääninäyte, asuinhistoria: kaupunkilaista–maalaista (%).

Kuviosta 22 nähdään, että koko ikänsä Joensuussa asuneet vastaajat pitävät muita vastaajia

useammin lounaismurteisen ääninäytteen kieltä maalaisena. Ryhmästä 68,8 % on valinnut as-

teikon vaihtoehtoja 4 tai 5, kun vain 7,8 % on pitänyt näytettä kaupunkilaisena. Joensuun ul-

kopuolella joskus elämässään asuneet vastaajat pitävät suhteessa useammin ääninäytteen

kieltä kaupunkilaisena. Tilastollisesti ryhmien välinen ero on kuitenkin vain suuntaa antava.

Jos muuttajiksi katsotaan vain ne nuoret, jotka ovat muuttaneet kouluikäisinä, on ryh-

mässä 1 (aina Joensuussa asuneet) 86 vastaajaa, ryhmässä 2 (Pohjois-Karjalan sisällä muutta-

neet) 11 vastaajaa ja ryhmässä 3 (muualla asuneet) 18 vastaajaa. Tällöin adjektiiviparissa kau-

punkilaista–maalaista vastaajan asuinhistorialla ei ole enää vaikutusta vastauksiin (Khiin ne-

liö -testissä p = 0,850). Kouluikäisinä muuttaneita tarkasteltaessa taas adjektiiviparissa tylsää–

mielenkiintoista ryhmien välillä on tilastollisesti melkein merkitsevä ero (Khiin neliö -testissä

p = 0,027). Muissa adjektiivipareissa asuinhistorialla ei ollut vaikutusta. Muiden adjektiivipa-

rien tulokset Khiin neliö -testissä: käsittämätöntä–ymmärrettävää p = 0,407, epämiellyttävää–

miellyttävää p = 0,870, ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää p = 0,773, ruman kuuloista – kau-

niin kuuloista p = 0,240 ja vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa p = 0,738.

7,8

18,8

68,8

23,5 23,5

52,9

20,629,4

41,2

0

20

40

60

80

Kaupunkilaista (vaihtoehdot 1 ja 2) 3 Maalaista (vaihtoehdot 4 ja 5)



71

Kuten kuviossa 23 näkyy, Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet vastaajat erottuvat muista

ryhmistä.

Kuvio 23. Lounaismurteinen ääninäyte, asuinhistoria: tylsää–mielenkiintoista (%).

Kuten kuviosta 23 voi katsoa, Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet vastaajat ovat valinneet

muita selvästi useammin asteikon keskikohtaa. Aina Joensuussa asuneet ja muualla muutta-

neet ovat pitäneet ääninäytteen kieltä suhteessa useammin tylsänä kuin Pohjois-Karjalan si-

sällä muuttaneet. Näissä kahdessa ryhmässä on kuitenkin myös valittu asteikon positiivisia

vaihtoehtoja, kun taas Pohjois-Karjalassa muuttaneiden ryhmästä kukaan ei ole pitänyt ääni-

näytettä mielenkiintoisena. Tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua varauksella. Varsinkin Poh-

jois-Karjalan sisällä muuttaneiden ryhmä on hyvin pieni, vain 11 vastaajaa, joten esimerkiksi

27,2 % tarkoittaa kolmea vastausta.

7.5 Sukupuolen vaikutus asenteisiin

Lounaismurteisen näytteen kuunteli 61 naista ja 56 miestä. Lisäksi yksi vastaaja rastitti suku-

puolta kysyttäessä kohdan en halua sanoa – tämän vastaajan vastauksia en ole huomioinut ti-

lastollisessa analyysissa. Sukupuoli oli tilastollisesti melkein merkitsevä taustatekijä adjektii-

vipareissa ruman kuuloista – kauniin kuuloista (Khiin neliö -testissä p = 0,029) ja tylsää–mie-

lenkiintoista (Khiin neliö -testissä p = 0,017). Muissa adjektiivipareissa vastaajan sukupuo-

lella ei ollut vaikutusta asenteisiin. Muiden adjektiiviparien tulokset olivat käsittämätöntä–

ymmärrettävää p = 0,557, epämiellyttävää–miellyttävää p = 0,140, ärsyttävää – ei yhtään är-

syttävää p = 0,301, vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa p = 0,536 ja maalaista–kaupunki-

laista p = 0,493.

Kuviossa 24 on esitetty vastausten jakautuminen prosentteina.

47,7

25,6 22,127,2

72,7

0

55,6

22,2 22,2

0

10

20

30

40

50

60

70

80

Tylsää (vaihtoehdot 1 ja 2) 3 Mielenkiintoista (vaihtoehdot 4 ja 5)



72

Kuvio 24. Lounaismurteinen ääninäyte, sukupuolen vaikutus: ruman kuuloista – kauniin kuuloista (%).

Kuviossa 24 näkyy sukupuolten välinen ero adjektiiviparissa ruman kuuloista – kauniin kuu-

loista. Tytöt pitävät lounaismurteista näytettä rumemman kuuloisena kuin pojat. Pojista 10,7

% eli viisi vastaajaa on valinnut asteikon positiivisimman vaihtoehdon, kun taas tytöistä yksi-

kään ei ole valinnut sitä. Tytöt ovat valinneet asteikon negatiivista laitaa poikia enemmän. Eri-

tyisen huomattava ero on vaihtoehdon 2 valinnassa. Vaihtoehdon 2 on valinnut 32,8 % tytöistä

eli kaksikymmentä vastaajaa, pojista vaihtoehdon 2 on rastittanut vain 16,1 % eli yhdeksän

vastaajaa.

Sukupuolten välinen ero on samansuuntainen adjektiiviparissa tylsää–mielenkiintoista.

Kuviossa 25 on näkyvillä vastausten jakautuminen prosentteina.

Kuvio 25. Lounaismurteinen ääninäyte, sukupuolen vaikutus: tylsää–mielenkiintoista (%).

Kuten kuviosta 25 voi lukea, tytöt ovat valinneet asteikon negatiivisia vaihtoehtoja poikia

enemmän ja pojat ovat valinneet positiivisia vaihtoehtoja tyttöjä enemmän. Tytöistä 26,2 % eli

9,8

32,8

42,6

6,6

0

8,9

16,1

51,8

10,7 10,7

0

10

20

30

40

50

60


Naiset (61) Miehet (56)

26,2

34,4

19,7

13,1

1,6

12,5

21,4

37,5

16,1

10,7

0

5

10

15

20

25

30

35

40

Tylsää 2 3 4 Mielenkiintoista


73

16 vastaajaa on valinnut vaihtoehdon 1 eli tylsää, kun pojista vain 12,5 % eli seitsemän vastaa-

jaa on valinnut negatiivisimman vaihtoehdon. Asteikon positiivisinta vaihtoehtoa on rastittanut

pojista 10,7 % eli kuusi vastaajaa, tytöistä 1,6 % eli vain yksi vastaaja. Pojat ovat myös valin-

neet asteikon keskikohtaa huomattavasti useammin kuin tytöt.

Joensuulaiset yhdeksäsluokkalaiset tytöt pitävät siis lounaismurteista näytettä useammin

tylsänä ja ruman kuuloisena, kun taas pojat mieltävät näytteen kielen useammin mielenkiin-

toiseksi ja kauniin kuuloiseksi. Tämän aineiston perusteella on hankala tehdä päätelmiä, miksi

näin on. Verbal guise -menetelmää on kritisoitu siitä, että sen perusteella saatuja tuloksia on

hankala tulkita: tutkijan on vaikea tietää, arvioivatko vastaajat kuultua murretta vai puhujan

muita ominaisuuksia (Garret ym. 2003: 58). Tämä pitää paikkansa myös tässä tutkielmassa. On

mahdollista, että esimerkiksi näytteen puheenaihe aiheuttaa erilaista suhtautumista tyttöjen ja

poikien kesken. Lounaismurteisen näytteen puhuja kertoo autostaan, sen korjaamisesta ja myy-

misestä. Voi olla, että autoja koskeva puhe on herättänyt pojissa useammin myönteisiä mieli-

kuvia kuin tytöissä. Tätä puoltaa varsinkin ero adjektiiviparissa tylsää–mielenkiintoista. On

mahdollista, että tyttöjen mielestä autoista puhuminen, ei siis välttämättä itse näytteen kieli, on

tylsää ja poikien mielestä mielenkiintoista. On kuitenkin myös mahdollista, että vahva murre

tosiaan kuulostaa pojista mielenkiintoisemmalta ja kauniimmalta. Tätä tulkintaa puoltaisi ero

adjektiiviparissa ruman kuuloista – kauniin kuuloista. Puheenaiheen pitäminen kauniin kuuloi-

sena ei vaikuta todennäköiseltä, vaan luultavampaa on, että kauniin tai ruman kuuloista on vas-

taajien mielestä itse kieli. Toki varmaksi ei voi sanoa, että kaunista tai rumaa on juuri kuultu

murre, vaan vastaajien arvioiden kohteena voi olla murteen lisäksi esimerkiksi puhujan puhe-

tapa tai ääntämyksen selkeys.


Lounaismurteisen ääninäytteen kuunteli sekä ensimmäisellä että toisella aineistonkeruukierrok-

sella 118 vastaajaa. Näistä vastaajista 99 kuunteli näytteen molemmilla kierroksilla. Tässä lu-

vussa 7.6 tarkastelen näiden 99 vastaajan vastauksia ja asenteiden muutosta. Taulukossa 2 on

esillä kunkin adjektiiviparin keskiarvo ensimmäisellä ja toisella aineistonkeruukierroksella

sekä keskiarvojen muutos.

74

Taulukko 2. Adjektiiviparien keskiarvojen muutos. Lounaismurteinen ääninäyte.


kierroksella

Keskiarvo 2.

kierroksella

Muutos


Vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa 3,2 3,1 -0,1






Taulukosta 2 on nähtävillä, että nuorten asenteet lounaismurteista näytettä kohtaan muuttuivat

kielteisemmiksi toisella aineistonkeruukierroksella. Suurin muutos on tapahtunut käsittämä-

töntä–ymmärrettävää-adjektiiviparissa. Parin vastausten keskiarvo on laskenut 3,4:stä 2,8:aan

– nuoret ovat siis toisella kierroksella pitäneet näytteen kieltä käsittämättömämpänä. Huomat-

tavaa on, että myös kaupunkilaista–maalaista-parin keskiarvo on laskenut. Nuoret ovat siis pi-

täneet murretta toisella kierroksella hieman kaupunkilaisempana kuin ensimmäisellä. Silti hei-

dän asenteensa ovat kautta linjan muuttuneet kielteisemmiksi. Murre on vastaajien mielestä

toisella kierroksella paitsi kaupunkilaisempaa, myös käsittämättömämpää, vanhanaikaisempaa,

epämiellyttävämpää, ärsyttävämpää, tylsempää ja rumemman kuuloista. Tämä on ristiriidassa

tämän tutkielman aiempien tulosten kanssa. Luvussa 5.5 olen esittänyt, että nuorten Joensuun

murretta koskevissa asenteissa kaupunkilaisuus yhdistyy positiivisiin asenteisiin ja maalaisuus

negatiivisiin. Ensimmäisellä aineistonkeruukierroksella nuoret suhtautuivat lounaismurteiseen

näytteeseen kielteisesti ja mielsivät sen maalaiseksi. Toisella kierroksella nuoret mielsivät mur-

teen hieman vähemmän maalaiseksi, mutta asennoituivat näytteeseen entistä kielteisemmin.

Kuten kuviossa 26 on nähtävillä, suurin kasvu tapahtuu vastausvaihtoehdossa 2. Käsittä-

mätöntä–ymmärrettävää-adjektiiviparissa vaihtoehtoa 2 on valittu huomattavasti enemmän toi-

sella kierroksella, ja muissakin adjektiivipareissa on kyseistä vaihtoehtoa valittu toisella kier-

roksella useammin. Asteikon ääripäitä taas on useimmissa pareissa valittu joko hienoisesti vä-

hemmän tai saman verran molemmilla kierroksilla.

75

Kuvio 26. Asenteet lounaismurteista ääninäytettä kohtaan 1. ja 2. aineistonkeruukierroksella (vastausten

lukumäärät).

76

8 ASENTEET HÄMÄLÄISMURTEISTA NÄYTETTÄ KOHTAAN

Tässä luvussa paneudun siihen, miten aineiston nuoret suhtautuvat hämäläismurteiseen ääni-

näytteeseen. Luvussa 8.1 tarkastelen näytteen paikantamista. Luvut 8.2–8.5 tarkastelevat nuor-

ten asenteita näytettä kohtaan: ensin luku 8.2 luo yleiskatsauksen vastauksiin, ja myöhemmissä

alaluvuissa esittelen taustamuuttujien vaikutuksia. Luku 8.6 keskittyy asenteiden muutoksen

tarkasteluun.

8.1 Näytteen paikantaminen

Toisella ääninäytteellä naispuhuja puhui hämäläismurretta. Ensimmäisen näytteen vahvaan eu-

rajokelaismurteeseen verrattuna tämän näytteen murre oli melko tasoittunutta, eikä siinä ollut

yhtä paljoa vahvoja ja helposti havaittavia murrepiirteitä. Näytteen ominaisuuksia ja siinä esiin-

tyviä murrepiirteitä olen esitellyt luvussa 3.1.1. Hämäläismurteinen näyte oli nuorille vielä vai-

keampi paikantaa kuin lounaismurteinen näyte. Länsimurteeksi puhe tunnistettiin 37 vastauk-

sessa, itämurteeksi puhetta arvioitiin 11 vastauksessa. Neljä vastaajaa vastasi puhujan olevan

kotoisin Suomesta, 11 vastaajaa vastasi en tiedä ja 51 vastaajaa jätti kysymykseen vastaamatta.

10 vastaajaa antoi vastauksessaan jonkinlaisia arvioita puhujan asuinpaikasta tai murteesta,

mutta ei nimennyt mitään tiettyä paikkakuntaa tai aluetta vastauksessaan. Näytteen kuunteli

124 nuorta.

Karttaan 3 on merkitty vastaukset, joissa on mainittu jokin paikkakunta tai alue. Jossain

vastauksissa ei ollut mainittu mitään tiettyä paikkaa tai aluetta, vaan kuvailtu muilla tavoilla

näytteen kieltä tai puhujaa. Tällaisia paikkaan sitomattomia kuvailuja käsittelen myöhemmissä

alaluvuissa.

77

Kartta 3. Hämäläismurteisen murrenäytteen paikantaminen ensimmäisellä aineistonkeruukierroksella.

Hämäläismurteeksi näytteen tunnisti vain kolme vastaajaa. Näiden kaikkien kolmen vastaajan

mielestä puhuja oli kotoisin Tampereelta. Suurin osa vastaajista, yhteensä 23 nuorta, uskoi pu-

hujan olevan kotoisin Etelä-Suomesta, kuten esimerkeissä 60, 61 ja 62.

(60) etelästä

(61) PK-seutu ei murretta

(62) Joku hesalaine

Näistä 23 vastaajasta yhdeksän vastasi puhujan olevan Etelä-Suomesta tai etelästä, kuten esi-

merkissä 60. Seitsemän vastaajaa kertoi puhujan olevan pääkaupunkiseudulta, kuten esimer-

kissä 61, ja viisi vastaajaa kertoi puhujan olevan Helsingistä, Stadista tai Hesasta, kuten esi-

merkissä 62. Yksi vastaaja arveli puhujan olevan Uudeltamaalta. Runsas Etelä-Suomen ja Hel-

singin esiintyminen vastauksissa on ymmärrettävää. Kuten sanottua, murrenäyte oli melko ta-

soittunutta murretta, jopa melko lähellä nykyistä yleispuhekieltä. Murrenäytteellä esiintyneet

murrepiirteet eivät olleet vahvoja eivätkä kovin silmiinpistäviä, toisin kuin lounaismurteisessa

näytteessä. Nykyinen yleispuhekieli mielletään välillä eteläsuomalaiseksi puhekieleksi, vaikka

yleispuhekielessä onkin piirteitä myös vanhoista aluemurteista – ja toisaalta tällä hetkellä yleis-

tyvät, myös Helsingin puhekielessä esiintyvät, piirteet eivät kaikki ole yleispuhekielen piirteitä

(yleisistä ja neutraaleista sekä yleistyvistä puhekielen piirteistä ks. Mantila 2004: 325–327).

78

Moni nykypuhekielen yleistyvä piirre, kuten murrenäytteelläkin esiintyvä A-loppuisten vokaa-

liyhtymien assimiloituminen (kaikkee) ja tt:n käyttö ts-yhtymän vastineena (kattoo), esiintyy

myös Helsingin puhekielessä (mts. 326–327). Ne eivät kuitenkaan ole yleisiä kaikkialla Suo-

messa, vaikka ovatkin yleistyviä. Fennistiikassakin on joskus pidetty tiettyjen piirteiden yleis-

tymisen syynä niiden prestiisiasemaa pääkaupunkiseudun puhekielessä, vaikka esimerkiksi

Mielikäisen (1991: 36–37) mukaan tietyt piirteet ovat saattaneet olla yleistyviä jo aiemmin.

(Mantila 2004: 327.) Koska näytteen piirteet ovat nykypuhekielessä yleisiä, eivät kuitenkaan

esiinny kaikissa suomen murteissa ja ovat usein miellettyjä helsinkiläisiksi, on ymmärrettävää,

että murrenäytettä on pidetty pääkaupunkiseutulaisena. Maallikoiden on myös huomattu olevan

sitä mieltä, että yleiskieltä puhutaan Etelä-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla (Mielikäinen &

Palander 2002: 93). Tämän murrenäytteen puhe on melko lähellä yleispuhekieltä.

Etelä-Suomen jälkeen toiseksi arvatuin alue oli Keski-Suomi. Viisi vastaajaa arveli pu-

hujan olevan kotoisin Keski-Suomesta, kuten esimerkissä 63.

(63) Oisko joku keskisuomi?

Mielikäisen ja Palanderin (2002: 93) mukaan maallikot mieltävät yleiskieltä puhuttavan Etelä-

Suomen ja pääkaupunkiseudun lisäksi juuri Keski-Suomessa ja Jyväskylän ympäristössä. Myös

murteen leimattomuus ja laimeus yhdistyvät usein maallikoiden kuvailuissa Keski-Suomen

murteisiin (Mielikäinen & Palander 2014: 89). Tämä voi selittää Keski-Suomen useat esiinty-

mät nuorten vastauksissa.

Loput vastauksissa esiintyvistä paikka-arvioista ovat melko hajanaisia. Länsimurteista

Etelä-Pohjanmaan murre esiintyy neljässä vastauksessa (kuten esimerkissä 64), pohjoispohja-

laiset murteet esiintyvät kahdessa vastauksessa (kuten esimerkissä 65) ja peräpohjalainen murre

esiintyy kolmessa vastauksessa (kuten esimerkissä 66).

(64) Pohjanmaalta ja puhuu jotain murretta

(65) Lännestä esim. Oulu

(66) Rovaniemi

Palanderin (2011: 79) mukaan maallikot tarkoittavat Pohjanmaalla lähinnä Etelä-Pohjanmaan

murteita, ja niin on todennäköisesti tässäkin. Esimerkin 65 mukaisesti Oulu mainitaan kahdessa

vastauksessa. Esimerkin 66 lisäksi Rovaniemi mainitaan toisessakin vastauksessa ja sen lisäksi

yhdessä vastauksessa epäillään puhujan olevan Lapista. Itämurteista Keski-Suomen lisäksi

esiintyy yksi maininta savosta, kaksi mainintaa Mikkelistä, ja kolme mainintaa Pohjois-Karja-

lan murteista, kuten esimerkissä 67.

(67) varmaa jotain liperii

Pohjois-Karjalan murteista vastauksia on esimerkin 67 lisäksi toinen Liperi ja yksi Joensuu.

Neljässä vastauksessa mainittiin puhujan olevan jostain kaupungista.

(68) Jostakin aika isosta kaupungista

79

(69) Kaupungilta, pohjanmaa

(70) Jostain kaupungista ehkä etelästä

Kuten esimerkeistä 68, 69 ja 70 näkyy, vastaaja saattoi liittää puhujan kaupunkilaisuuden hy-

vinkin erilaisiin murteisiin. Esimerkin 68 kirjoittaja ei ole nimennyt mitään tiettyä paikkaa tai

aluetta, vaan arvioinut vain puhujan olevan kotoisin aika isosta kaupungista. Esimerkin 69 kir-

joittaja on epäillyt puhujan kotipaikaksi Pohjanmaata ja todennut puhujan olevan kaupungilta,

vaikka pohjanmaalaisia murteita ei välttämättä yleensä mielletä kaikkein kaupunkilaisimmiksi

murteiksi (eteläpohjalaismurteiden mieltämisestä maalaiseksi ks. esim. Mantila 2004: 330–331,

Kiikka 2012: 25–26). Yksi vastaaja oli kuitenkin arvioinut puhujan olevan jostain maaseu-

dulta.

Kuudessa vastauksessa todettiin puhujan puhuvan murretta, kuten esimerkissä 71.

(71) Hänellä oli joku murre mutta en tiedä mikä

Näiden kuuden vastauksen lisäksi kahdessa vastauksessa kutsuttiin murretta kevyeksi tai arvi-

oitiin, ettei murretta ollut paljon (esimerkit 72 ja 73).

(72) Kevyt murre en osaa sanoa mistä

(73) Ei paljon murretta.

Toisissa kuudessa vastauksessa vastaaja oli sitä mieltä, ettei puhuja puhunut lainkaan murretta.

Tällaisia tapauksia ovat esimerkit 74 ja 75.

(74) PK-seutu ei murretta

(75) Etelä- tai Keski-Suomesta. Puhuja ei puhu murretta

Näistä kuudesta ei murretta -vastauksesta neljässä vastaaja arvioi puhujan olevan Etelä-Suo-

mesta tai pääkaupunkiseudulta (kuten esimerkissä 74). Yhdessä vastauksessa vastaaja ei ollut

nimennyt mitään aluetta tai paikkaa, vaan totesi vain, että puhuja ei puhu murretta. Esimerkissä

75 näkyvässä kuudennessa vastauksessa on nimetty sekä Etelä- että Keski-Suomi – siis juuri ne

alueet, joiden puhetapaa maallikot saattavat pitää yleiskielisinä tai kirjakielisinä (Etelä- ja

Keski-Suomen yleiskielisyydestä ks. Mielikäinen & Palander 2002: 93). Näiden lisäksi yksi

vastaaja on arvioinut puheen olevan normaalin kuuloista.

Hyvin harva, vain kolme vastaajaa, tunnisti siis murteen hämäläismurteeksi. Nuoret olivat

kuitenkin melko yksimielisiä arvioissaan puhujan kotipaikkakunnasta: yli kaksikymmentä

nuorta piti puhujaa eteläsuomalaisena tai pääkaupunkiseutulaisena. Murretta pidettiin kaupun-

kilaisena, kevyenä ja normaalina, ja jokunen vastaaja arvioi, ettei puhuja edes puhu mitään

murretta. Vastauksissa murteeton puhe yhdistyi usein arvioon puhujan pääkaupunkiseutulai-

suudesta tai eteläsuomalaisuudesta – ainakin osa vastaajista siis näyttäisi pitävän eteläsuoma-

laista puhetta murteettomana.

80

8.2 Yleiskatsaus asenteisiin

Aineiston nuoret suhtautuivat hämäläismurteisen naispuhujan kieleen huomattavasti myöntei-

semmin kuin lounaismurteiseen miespuhujan. Kuviossa 27 on nähtävillä vastausten jakautumi-

nen adjektiivipareittain.

Kuvio 27. Asenteet ääninäytteen hämäläismurretta kohtaan (vastausten lukumäärät).

Ainoa adjektiivipari, jossa vastausten keskiarvo jäi negatiiviseksi, oli tylsää–mielenkiintoista.

Kaikissa muissa pareissa keskiarvo oli yli kolmen. Käsittämätöntä–ymmärrettävää-parin vas-

tausten keskiarvo oli korkea 4,5 – hämäläismurteisen näytteen kieli oli siis nuorten mielestä

ymmärrettävämpää kuin lounaismurteinen näyte tai suomen yleiskieli, ja keskiarvo oli jopa

melko lähellä Joensuun murteen arvoa 4,6.

Vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa -adjektiiviparin vastausten keskiarvo oli 3,7. Tämä

on korkeampi kuin millään muulla tutkielmassa kartoitetulla kielimuodolla. Jopa hyvin positii-

visesti koettu Joensuun murre jäi vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa -parissa keskiarvoon

3,4. Nuoret siis pitivät hämäläismurteisen näytteen kieltä enemmän nykyaikaan sopivana kuin

Joensuun murretta, lounaismurteista näytettä tai suomen yleiskieltä. Nuoret pitivät lounaismur-

teisen ääninäytteen kieltä miellyttävänä ja kauniin kuuloisena, eivätkä he kokeneet kieltä ärsyt-

täväksi. Adjektiiviparin epämiellyttävää–miellyttävää vastausten keskiarvo oli 3,5, ruman kuu-

loista – kauniin kuuloista -parin 3,3 ja ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää -parin 3,5. Näiden

kolmen adjektiiviparin keskiarvot ovat kaikki korkeampia kuin lounaismurteisella ääninäyt-

teellä ja suomen yleiskielellä, mutta matalampia kuin Joensuun murteella.

Tylsää–mielenkiintoista-adjektiiviparissa vastausten keskiarvo jäi ainoana parina alle

kolmen, ja sekin hyvin lähelle kolmea: 2,9. Tämäkin keskiarvo on korkeampi kuin lounaismur-

teisen näytteen ja yleiskielen saamat arviot – molemmilla 2,6 –, mutta matalampi kuin Joensuun

murteen 3,6. Nuoret siis mielsivät hämäläismurteisen ääninäytteen hieman enemmän tylsäksi

81

kuin mielenkiintoiseksi, mutta pitivät sitä silti mielenkiintoisempana kuin lounaismurteista näy-

tettä tai suomen yleiskieltä.

Kaupunkilaista–maalaista-adjektiiviparin keskiarvo oli 2,5, mikä on enemmän kaupun-

kilaisen puolella kuin millään muulla tarkastellulla kielimuodolla. Nuorten vastaukset painot-

tuvat vahvasti asteikon kaupunkilaista-puolelle. Vastaajista 23,4 % eli 29 vastaajaa valitsi as-

teikon vaihtoehdon 1 eli kaupunkilaista, 28,2 % valitsi vaihtoehdon 2 ja asteikon keskikohtaa

valitsi 25,0 % vastaajista. Maalaista-vaihtoehtoja eli asteikon kohtia 4 ja 5 valitsi yhteensä 21,0

% vastaajista. Nuoret pitivät näytteen kieltä siis vahvasti kaupunkilaisena.

Joensuun murteeseen kohdistuvissa asenteissa oli havaittavissa yhteys murteen mieltämi-

sessä kaupunkilaiseksi ja negatiivisissa asenteissa, ja vastaavasti murteen mieltämisessä kau-

punkilaiseksi ja positiivisissa asenteissa (ks. luku 5.5). Tilastollisesti ero on erittäin merkitsevä

adjektiiviparissa vanhanaikainen – nykyaikaan sopiva, merkitsevä adjektiiviparissa epämiellyt-

tävä–miellyttävä ja melkein merkitsevä adjektiiviparissa ruman kuuloinen –kauniin kuuloinen.

Hämäläismurteiseen näytteeseen asennoituminen tukee näitä löydöksiä. Nuoret mielsivät hä-

mäläismurteisen näytteen hyvin kaupunkilaiseksi, ja se oli heidän mielestään paremmin nyky-

aikaan sopivaa kuin mikään muu tässä tutkielmassa tarkasteltu kielimuoto. Epämiellyttävä–

miellyttävä ja ruman kuuloinen –kauniin kuuloinen -adjektiivipareissa yhteys ei ole yhtä selkeä.

Kaupunkilaisimpana pidetty hämäläismurteinen puhe oli nuorten mielestä miellyttävämpää ja

kauniimpaa kuin maalaisemmaksi koetut lounaismurre ja yleiskieli mutta silti epämiellyttäväm-

pää ja rumempaa kuin Joensuun murre. Tässä näkisin kaksi mahdollista selittävää tekijää. En-

simmäisen selityksen tarjoaa vastausten jakautuminen. Joensuun murre oli ainoa kielimuoto,

jossa kaupunkilaista–maalaista-adjektiiviparin vastauksen jakautuivat vahvasti asteikon mo-

lempiin päihin – vastaajat siis olivat hyvin erimielisiä siitä, onko murre maalaista vai kaupun-

kilaista. Joensuun murteen kohdalla 24,2 % vastaajista valitsi asteikon keskikohdan, yhteensä

36,3 % piti murretta kaupunkilaisena ja 37,9 % piti murretta maalaisena. Muissa tarkastelluissa

kielimuodoissa oli enemmän yksimielisyyttä havaittavissa. Yleiskieli ei ollut maalaista eikä

kaupunkilaista nuorten mielestä: asteikon keskikohdan valitsi 55,6 % vastaajista. Lounaismur-

teinen näyte oli nuorten mielestä maalaista: vaihtoehdon 4 tai 5 (maalaista) valitsi yhteensä

56,8 % vastaajista. Hämäläismurteinen näyte oli kaupunkilaista yhteensä 51,6 prosentin mie-

lestä. Tämä vastausten jakautuminen voi selittää Joensuun murteen korkeita keskiarvoja. Koska

Joensuun murretta ei samalla tavalla yhteisesti mielletty joko maalaiseksi tai kaupunkilaiseksi

kuin muita kielimuotoja, voi vastauksissa olla enemmän hajontaa. Toinen vaihtoehtoinen seli-

tys on, että nuorten kielellinen itsetunto on niin vahva, että he mieltävät kotikaupunkinsa mur-

teen maalaisuudesta huolimatta miellyttäväksi ja kauniiksi. Tätä selitystä pitäisin todennäköi-

82

sempänä. Myös Joensuun murretta maalaisina pitävät vastaajat mielsivät murteen miellyttä-

väksi: vaihtoehdon 4 tai 5 (maalaista) valinneiden vastaajien vastausten keskiarvo parissa epä-

miellyttävä–miellyttävä oli 4,0. Ruman kuuloinen – kauniin kuuloinen -adjektiiviparissa vaih-

toehdon 4 tai 5 valinneiden vastaajien vastausten keskiarvo oli 3,4. Siis jopa ne vastaajat, jotka

mielsivät Joensuun murteen maalaiseksi, pitivät Joensuun murretta silti miellyttävämpänä ja

kauniimman kuuloisena kuin mitään muuta tarkasteltua kielimuotoa.


Hämäläismurteisen ääninäytteen kohdalla vastaajan tuttavapiirillä oli tilastollisesti suuntaa an-

tava ero adjektiiviparissa käsittämätöntä–ymmärrettävää (Khiin neliö -testissä p:n arvo 0,09)

ja tilastollisesti melkein merkitsevä ero adjektiiviparissa tylsää–mielenkiintoista (Khiin neliö -

testissä p:n arvo 0,05). Muissa adjektiivipareissa tuttavapiirillä ei ollut vaikutusta. Muiden pa-

rien tulokset Khiin neliö -testissä olivat epämiellyttävää–miellyttävää p = 0,157, ärsyttävää –

ei yhtään ärsyttävää p = 0,173, ruman kuuloista – kauniin kuuloista p = 0,212, vanhanaikaista

– nykyaikaan sopivaa p = 0,549 ja kaupunkilaista–maalaista p = 0,388.

Niistä vastaajista, joilla on tuttavia kahdella tai useammalla paikkakunnalla Joensuun ul-

kopuolella, 69,0 % piti ääninäytteen puhetta ymmärrettävänä. Toisestakin ryhmästä suurin osa,

58,8 %, valitsi asteikon positiivisimman vaihtoehdon. (Kuvio 28.)

Kuvio 28. Hämäläismurteinen ääninäyte, tuttavapiirin vaikutus: käsittämätöntä–ymmärrettävää (%).

Ryhmien välinen hienoinen ero näkyy kuviossa 28 asteikon negatiivisessa päässä. Vaihtoehtoa

1 (käsittämätöntä) ei ole valinnut yksikään vastaaja, jolla on maantieteellisesti laaja tuttavapiiri.

5,92,9

8,8

23,5

58,8

0 1,2 2,4

25

69

0

10

20

30

40

50

60

70

80

Käsittämätöntä 2 3 4 Ymmärrettävää



83

Vaihtoehdon 2 on valinnut kyseisestä ryhmästä vain 1,2 % eli yksi vastaaja. Suppeamman tut-

tavapiirin omaavia vastaajia on aineistossa huomattavasti vähemmän, mutta heistä kaksi vas-

taajaa (5,9 %) on valinnut asteikon negatiivisimman vaihtoehdon ja yksi vastaaja on valinnut

vaihtoehdon 2. Ryhmien välinen ero jää tilastollisesti suuntaa antavaksi, mutta tässä aineistossa

suppeamman tuttavapiirin vastaajat ovat hieman todennäköisemmin pitäneet ääninäytteen

kieltä käsittämättömänä.

Adjektiiviparissa tylsää–mielenkiintoista ryhmien välinen ero on selvempi (kuvio 29).

Kuvio 29. Hämäläismurteinen ääninäyte, tuttavapiirin vaikutus: tylsää–mielenkiintoista (%).

Kuten kuviosta 29 voi huomata, asteikon negatiivisinta vaihtoehtoa ovat valinneet selvästi use-

ammin ne vastaajat, joilla on tuttavia enintään yhdellä paikkakunnalla Joensuun ulkopuolella.

Kyseisestä ryhmästä kukaan ei ole valinnut asteikon positiivisinta vaihtoehtoa. Ne vastaajat,

joilla on tuttavia kahdella tai useammalla paikkakunnalla Joensuun ulkopuolella, ovat taas va-

linneet enemmän asteikon keskikohtaa ja positiivisia vaihtoehtoja. Suppeamman tuttavapiirin

omaavat vastaajat siis pitävät useammin ääninäytteen kieltä tylsänä kuin ne vastaajat, joilla tut-

tavia on ympäri Suomen.


Kun muuttajiksi katsotaan koska tahansa elämänsä aikana muuttaneet nuoret, ei asuinhistoria

vaikuttanut lainkaan hämäläismurteiseen näytteeseen kohdistuviin asenteisiin. Khiin neliö -tes-

tin tulokset olivat: käsittämätöntä–ymmärrettävää p = 0,828, epämiellyttävää–miellyttävää p =

0,100, ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää p = 0,484, ruman kuuloista – kauniin kuuloista p =

0,781, vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa p = 0,892, tylsää–mielenkiintoista p = 0,423 ja

kaupunkilaista–maalaista p = 0,133.

29,4

14,7

32,4

23,5

0

8,3

14,3

46,4

25

3,6

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

Tylsää 2 3 4 Mielenkiintoista



84

Jos vastaajiksi katsotaan vain kouluikäisinä muuttaneet nuoret, on vastaajien asuinhisto-

rialla vaikutusta adjektiiviparissa epämiellyttävää–miellyttävää. Tässäkin adjektiiviparissa ero

on vain suuntaa antava (Khiin neliö -testissä p = 0,062). Kuviossa 30 on esillä vastausten ja-

kautuminen prosentteina.

Kuvio 30. Hämäläismurteinen ääninäyte, asuinhistoria: epämiellyttävää–miellyttävää (%). Kouluikäi-

sinä muuttaneet.

Pohjois-Karjalan sisällä kouluikäisinä muuttaneet ovat siis pitäneet selvästi muita ryhmiä use-

ammin hämäläismurteista näytettä miellyttävänä (ks. kuvio 30). Kuten sanottua, tilastollisesti

tulos on kuitenkin ainoastaan suuntaa antava. Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneiden ryhmä on

niin pieni, ettei sen perusteella pysty tekemään vahvoja päätelmiä.

Muissa adjektiivipareissa asuinhistorialla ei ollut merkitystä silloinkaan, kun muuttajiksi

katsotaan vain kouluikäisenä muuttaneet vastaajat. Muiden adjektiiviparien tulokset Khiin ne-

liö -testissä: käsittämätöntä–ymmärrettävää p = 0,710, ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää p =

0,727, ruman kuuloista – kauniin kuuloista p = 0,588, vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa p

= 0,574, tylsää–mielenkiintoista p = 0,574 ja kaupunkilaista–maalaista p = 0,412.

8.5 Sukupuolen vaikutus asenteisiin

Aineiston naisten ja miesten asenteet hämäläismurteiseen ääninäytteeseen erosivat jonkin ver-

ran toisistaan. Hämäläismurteisen ääninäytteen kuunteli 60 miestä, 63 naista ja yksi vastaaja,

joka rastitti sukupuolta kysyttäessä vaihtoehdon en halua sanoa. Naisten ja miesten välinen ero

on tilastollisesti melkein merkitsevä adjektiivipareissa epämiellyttävää–miellyttävää (Khiin ne-

liö -testissä p = 0,020), ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää (Khiin neliö -testissä p = 0,045) ja

ruman kuuloista – kauniin kuuloista (Khiin neliö -testissä p = 0,018). Muissa adjektiivipareissa

vastaajan sukupuolella ei ollut vaikutusta asenteisiin. Muiden adjektiiviparien tulokset Khiin

15,4

34,1

48,4

0

9,1

90,9

26,321,1

52,6

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Epämiellyttävää (vaihtoehdot 1 ja 2) 3 Miellyttävää (vaihtoehdot 4 ja 5)

Aina Joensuussa asuneet (91) Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet (11) Muualla asuneet (19)

85

neliö -testissä olivat käsittämätöntä–ymmärrettävää p = 0,222, vanhanaikaista – nykyaikaan

sopivaa p = 0,754, tylsää–mielenkiintoista p = 0,211 ja maalaista–kaupunkilaista p = 0,624.

Kuvioon 31 on merkitty vastausten jakautuminen prosentteina adjektiiviparissa epämiel-

lyttävää–miellyttävää, kuvioon 32 ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää -parissa ja kuvioon 33 ru-

man kuuloista – kauniin kuuloista -parissa.

Kuvio 31. Hämäläismurteinen ääninäyte, sukupuolen vaikutus: epämiellyttävää–miellyttävää (%).

Kuvio 32. Hämäläismurteinen ääninäyte, sukupuolen vaikutus: ärsyttävää – ei yhtään ärsyttävää (%).

3,24,8

28,6

39,7

22,2

13,310

30

40

5

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

Epämiellyttävää 2 3 4 Miellyttävää


3,2

11,1

17,5

36,5

30,2

18,3

11,7

21,7

30

16,7

0

5

10

15

20

25

30

35

40

Ärsyttävää 2 3 4 Ei yhtäänärsyttävää


86

Kuvio 33. Hämäläismurteinen ääninäyte, sukupuolen vaikutus: ruman kuuloista – kauniin kuuloista

(%).

Kuvioissa 31, 32 ja 33 on nähtävissä selvä suuntaus: tytöt ovat rastittaneet asteikon positiivisia

vaihtoehtoja poikia enemmän, kun taas pojat ovat valinneet asteikon negatiivisia vaihtoehtoja

tyttöjä useammin. Adjektiiviparissa epämiellyttävää–miellyttävää sekä tytöistä että pojista noin

40 prosenttia on valinnut vaihtoehdon 4, mutta lopuissa valinnoissa on näkyvissä sukupuolittu-

nut suuntaus. Vaihtoehdon 5 eli miellyttävää on valinnut tytöistä 22,2 % eli 14 vastaajaa, pojista

vain 5 % eli kolme vastaajaa. Asteikon negatiivisessa päässä pojat ovat tyttöihin verrattuna

yliedustettuina. Epämiellyttävänä näytteen kieltä piti yhteensä 23,3 % pojista, kun tytöistä as-

teikon kahta negatiivista vaihtoehtoa valitsi yhteensä vain 8 %. Adjektiivipareissa ärsyttävää –

ei yhtään ärsyttävää ja ruman kuuloista – kauniin kuuloista vastausten jakautuminen on saman-

kaltainen: tytöt ovat valinneet useammin asteikon myönteisiä vaihtoehtoja ja pojat kielteisiä.

Huomionarvoista on myös se, että adjektiiviparissa ruman kuuloista – kauniin kuuloista pojista

lähes puolet, 48,3 %, on valinnut asteikon keskikohdan. Tytöillä tässäkin parissa kaikista eniten

valittu vaihtoehto oli positiivinen 4.

Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu miesten säilyttävän puheessaan vanhakantaisia

murrepiirteitä naisia paremmin ja naisten taas omaksuvan ekspansiivisia prestiisivariantteja

miehiä nopeammin (Lappalainen 2001: 84). Tämä havainto on samansuuntainen tutkielmani

tulosten kanssa. Aineistossani tytöt suhtautuivat vanhakantaisempaan, maalaisena pidettyyn

murteeseen selvästi poikia kielteisemmin. Pojat taas asennoituivat nykyaikaisena pidettyyn,

eteläsuomalaiseksi tulkittuun murteeseen tyttöjä negatiivisemmin. Kuten jo lounaismurteisen

ääninäytteen analyysissa luvussa 7.2.1 pohdin, on tutkielmassa käyttämälläni verbal guise -me-

netelmällä kuitenkin vaikea saada varmistettua, mitkä kielen tai puhujan piirteet tai ominaisuu-

det todella ovat vastaajien arvioiden kohteena. Tämän aineiston perusteella ei siis voi sanoa

varmaksi, että tyttöjen positiivista suhtautumista ja poikien negatiivista suhtautumista, ja toisin

1,6

6,3

33,3

49,2

7,911,7

8,3

48,3

26,7

3,3

0

10

20

30

40

50

60



87

päin, aiheuttaa juuri murrevariantti. Vaikutusta voi olla myös näytteiden puheenaiheilla tai ää-

ninäytteiden puhujien sukupuolella – tässä tapauksessa tytöt arvioivat naispuhujan positiivi-

semmin ja pojat miespuhujan.

Vaikka varmuutta vastaajien arvioiden todellisesta kohteesta on tällä menetelmällä han-

kala saada varmistettua, on tuloksista kuitenkin nähtävissä tilastollisesti melkein merkitsevä ero

sukupuolten välillä. Todelliseen kuultuun lounaismurteeseen tytöt kuitenkin näyttävät asennoi-

tuvan kielteisemmin kuin pojat, ja hämäläismurteiseen näytteeseen taas pojat suhtautuvat kiel-

teisemmin kuin tytöt. Ero on sikäli mielenkiintoinen, että Joensuun murteeseen ja yleiskieleen

asennoitumiseen vastaajan sukupuoli ei vaikuttanut mitenkään.


Hämäläismurteiseen näytteeseen kohdistuvien asenteiden muutos kouluopetuksen jälkeen on

esillä taulukossa 5. Taulukkoon 5 on koottu adjektiiviparien vastausten keskiarvot molemmilla

aineistonkeruukierroksilla sekä merkitty keskiarvon muutos. Laskelmissa on huomioitu vain

105 molemmille aineistonkeruukierroksille osallistunutta vastaajaa.

Taulukko 5. Adjektiiviparien keskiarvojen muutos. Hämäläismurteinen ääninäyte.


kierroksella

Keskiarvo 2.

kierroksella

Muutos


Vanhanaikaista – nykyaikaan sopivaa 3,8 3,8 ±0






Kuten taulukko 5 osoittaa, hämäläismurteiseen näytteeseen kohdistuvat asenteet muuttuvat pää-

osin kielteisemmiksi toisella aineistonkeruukierroksella. Suurin muutos on adjektiiviparissa kä-

sittämätöntä–ymmärrettävää. Kyseisen parin keskiarvo putoaa erittäin korkeasta 4,6:sta

4,1:een. Edempänä löytyvästä kuviosta 34 on nähtävissä, että ensimmäisellä testikierroksella

68 vastaajaa valitsi asteikon positiivisimman vaihtoehdon 5 (ymmärrettävää), kun toisella kier-

roksella kaikkein positiivisimman vaihtoehdon on valinnut enää 40 vastaajaa. Yksikään vas-

taaja ei ole kummallakaan kierroksella valinnut vaihtoehtoa 1 (käsittämätöntä).

Taulukosta 5 nähdään, että toisen arvostusta mittaavan adjektiiviparin, vanhanaikaista –

nykyaikaan sopivaa, keskiarvo pysyy täysin ennallaan. Muissa adjektiivipareissa tapahtuu vain

88

pientä laskua. Kaupunkilaista–maalaista-parissa keskiarvo putoaa yhdellä desimaalilla – nuor-

ten mielestä hämäläismurre oli siis toisella kierroksella hieman kaupunkilaisempaa kuin ensim-

mäisellä. Kuviosta 34 on nähtävissä, että vastaajat ovat toisella aineistonkeruukierroksella va-

linneet asteikon ääripäitä vähemmän kuin ensimmäisellä kierroksella. Ainoa poikkeus on ru-

man kuuloista – kauniin kuuloista -adjektiivipari, jossa vaihtoehdon 5 on valinnut ensimmäi-

sellä kierroksella viisi vastaajaa ja toisella seitsemän.

Kuvio 34. Asenteet hämäläismurretta kohtaan 1. ja 2. aineistonkeruukierroksella (vastausten lukumää-

rät).

89

9 LOPUKSI

Tutkielmani tavoitteena oli luoda yleiskatsaus joensuulaisten yhdeksäsluokkalaisten kielellisi-

siin asenteisiin ja käsityksiin. Aineistonani oli joensuulaisista yläkouluista kerätty 124 vastaa-

jan aineisto, jota analysoin sekä kvalitatiivisilla että kvantitatiivisilla menetelmillä. Tutkielma

rakentui kolmen osa-alueen varaan: Joensuussa puhuttu murre, suomen yleiskieli ja muualla

Suomessa puhutut murteet.

Joensuussa puhuttua murretta tarkastelin selvittämällä nuorten käsityksiä heidän omasta

murteestaan ja heidän asenteitaan Joensuun murretta kohtaan. Valtaosa aineiston vastaajista

puhui mielestään Joensuun, Pohjois-Karjalan tai Karjalan murretta. Jotain muuta murretta kat-

soi puhuvansa vain kolme vastaajaa, ja nämä kaikki kolme puhuivat mielestään savoa. Joen-

suun murteen ja jonkin muun murteen sekoitusta puhui useampikin vastaaja. Pienempi osa ai-

neiston vastaajista oli sitä mieltä, etteivät he puhu murretta lainkaan. Yllättävää kyllä, tähän

murteettomien joukkoon mahtui myös seitsemän koko ikänsä Joensuussa asunutta nuorta. Yh-

deksän vastaajaa oli epävarmoja omasta murteellisuudestaan: he joko eivät tienneet, millä ni-

mellä murrettaan kutsuisivat tai eivät olleet varmoja, puhuvatko edes murretta.

Nuorten vastauksista piirtyy eläväinen kuva Joensuussa puhutusta murteesta. Vastauk-

sissa tuodaan ilmi tunnettuja, kansanlingvistisissä tutkimuksissa yleisiksi ja kommentoiduiksi

todettuja murrepiirteitä. Joensuun murteeseen kuuluvat nuorten mukaan tuplakonsonantit sekä

mie- ja sie-pronominivariantit, ja murretta voi kutsuakin mie-sie-murteeksi. Murretta voi puhua

vahvasti tai semivahvasti ja sitä käytetään jonkin verran tavallisessa arkielämässä. Joensuun

kaupungissa asuva nuori saattaa puhua murretta keskustalaisittain. Murre ei ole pysyvä ja staat-

tinen, vaan elää puhujien mukana: murretta voi puhua vähän tai osittain ja murre jopa saattaa

huomaamatta vaihtua kesken lauseen. Paikalliseen murteeseen voi sekoittua toista murretta,

yleiskieltä tai nykyaikaista suomea.

Normaaliksi ja tavalliseksi puhettaan kuvailevat vain itseään murteettomina pitävät nuo-

ret. Tämä johtunee kyselytilanteesta. Normaaliksi kuvaillaan yleensä omaa murretta verrattuna

vieraaseen murteeseen (Mielikäinen & Palander 2014: 241). Lomakkeella tiedusteltiin mielipi-

teitä ja käsityksiä Joensuun murteesta ja kyselyt toteutettiin joensuulaisissa kouluissa, joten

murteettomiksi itsensä katsovat nuoret mahdollisesti vertasivat omaa puhettaan joensuulaiseen

murteeseen.

Joensuun murre -termi esiintyy useissa vastauksissa, mikä todennäköisesti johtuu siitä,

että termi löytyi annettuna kyselylomakkeelta. Aiemman tutkimuksen mukaan maallikot eivät

yleensä puhu Joensuun murteesta, vaan todennäköisemmin esimerkiksi Pohjois-Karjalan mur-

teesta tai Karjalan murteesta (Pohjois-Karjalan murre -termistä ks. Mielikäinen & Palander

90

2014: 65–66). Aineiston nuoret itsekin kritisoivat kyselylomakkeen termivalintaa. Eräskin vas-

taaja toteaa, ettei Joensuussa hänen mielestään ole erityistä murretta. Kysymyksen Millaista

mielestäsi on Joensuun murre? tilalla olisi ollut parempi kysyä esimerkiksi Millaista mielestäsi

on Joensuussa puhuttu kieli? tai vaihtoehtoisesti tiedustella ensin, puhutaanko Joensuussa vas-

taajan mielestä murretta, mitä murretta, ja sitten vasta pyytää mielipiteitä kielimuodosta. Ter-

mivalinta ei siis ole kovin onnistunut, ja se on voinut vaikuttaa nuorten antamiin vastauksiin.

Joensuulaisten yhdeksäsluokkalaisten kielellinen itsetunto on hyvä. Nuoret suhtautuvat

Joensuun murteeseen arvostavasti ja myönteisesti. Kaikkein positiivisimmin suhtautuvat ne

nuoret, jotka itse katsovat puhuvansa Joensuun murretta. Itseään murteettomina pitävien nuor-

ten suhtautuminen murteeseen oli kielteisempää kuin muiden vastaajien: he pitivät murretta

muita vastaajia useammin epämiellyttävänä, tylsänä, ärsyttävänä ja käsittämättömänä.

Tutkielman toinen osa-alue tarkasteli nuorten asenteita yleiskieltä kohtaan. Nuoret suh-

tautuivat yleiskieleen selvästi kielteisemmin kuin Joensuun murteeseen. He pitivät yleiskieltä

ärsyttävänä, tylsänä ja vanhanaikaisena, ja kielimuodon kauneus ja miellyttävyyskin jäivät

kauas Joensuun murteen saamista arvioista.

Työn kolmannen osa-alueen muodostivat lounaismurteisen ja hämäläismurteisen ääni-

näytteen analyysit. Molemmilla näytteillä puhuttiin kaukana Joensuusta puhuttavia länsimur-

teita. Näytteiden paikantaminen oli nuorille vaikeaa, kuten odotettavissa oli. Lounaismurteisen

ääninäytteen kuitenkin ainakin osa vastaajista tunnisti lounaismurteeksi, vaikkakin lähes yhtä

moni uskoi puhujan olevan Tampereelta. Myös muita suomen murteita ehdotettiin, aina Lapista

ja Pohjanmaalta Keski-Suomeen ja Kainuuseen. Tulkintoja on tehty erilaisilla perusteilla. Eräs

vastaaja on tulkinnut puhujan pohjoiskarjalaiseksi puheessa esiintyneen geminaation vuoksi:

lounaismurteinen erikoisgeminaatiotapaus mittä on vastaajan mielestä kuulostanut samalta kuin

pohjoiskarjalainen mittää. Ääninäytteen kieli on vastaajien mielestä ollut maalaista ja puhuja

kotoisin jostain peräkylältä, tai ei pääkaupunkiseudulta ainakaan. Murretta kuvaillaan kovaksi

ja puhujaa amisjampaksi. Nuoret asennoituvat ääninäytteeseen kielteisesti, jopa kielteisemmin

kuin yleiskieleen. He pitävät näytteen kieltä epämiellyttävänä, rumana ja tylsänä. Murre on

nuorten mielestä ymmärrettävää, mutta selvästi vähemmän ymmärrettävää kuin Joensuun

murre tai yleiskieli. Muuten hyvinkin kielteisestä suhtautumisesta huolimatta nuoret pitävät

murretta nykyaikaan sopivana – jopa enemmän kuin yleiskieltä.

Hämäläismurteiseen ääninäytteeseen yhdeksäsluokkalaiset suhtautuivat suopeammin

kuin lounaismurteiseen näytteeseen. Vaikka hämäläismurteisenkin näytteen paikantaminen oli

nuorille vaikeaa, nousi aineistosta silti selvä yhteisymmärrys puhujan kotipaikasta: Etelä-

Suomi. Hämäläismurteeksi näytteen tunnisti vain kolme vastaajaa, jotka kaikki kertoivat puhu-

91

jan olevan Tampereelta. Yli 20 vastaajaa piti puhujaa eteläsuomalaisena, pääkaupunkiseutulai-

sena tai helsinkiläisenä. Seuraavaksi eniten mainintoja oli Keski-Suomesta. Tämän taustalla

lienee se, että näytteen kieli oli melko tasoittunutta murretta, ja aiemman tutkimuksen mukaan

maallikot mieltävät yleiskieltä puhuttavan nimenomaan Etelä-Suomessa ja Keski-Suomessa

(Mielikäinen & Palander 2002: 93). Muitakin paikkakuntia toki ehdotettiin. Murteeksi epäiltiin

esimerkiksi Oulua, Pohjanmaata ja Rovaniemeä sekä varmaa jotain liperii. Murretta kuvailtiin

kevyeksi ja normaalin kuuloiseksi. Nuorten asenteet hämäläismurteista näytettä kohtaan olivat

hyvin myönteisiä. Näytteen kieli oli heistä paremmin nykyaikaan sopivaa ja kaupunkilaisempaa

kuin mikään muu tutkielmassa tarkasteltu kielimuoto. Murre oli heistä ymmärrettävää, kaunista

ja miellyttävää. Murre tosin oli nuorten mielestä hieman tylsää, mutta kuitenkin vähemmän

tylsää kuin yleiskieli tai lounaismurteisen näytteen kieli.

Kahdella leimallisuudeltaan melko erilaisella ääninäytteellä tahdoin selvittää, vaikut-

taako murteen leimallisuus nuorten asenteisiin murretta kohtaan. Esille tuli selviä eroja. Vah-

vaksi ja kovaksi koettu lounaismurre sai yhdeksäsluokkalaisilta hyvin negatiivisia arviointeja,

kun taas kevyenä ja normaalina pidetty hämäläismurre arvioitiin erittäin positiivisesti. Tämän

aineiston perusteella ei kuitenkaan voi aukottomasti sanoa, että erot johtuvat juuri murteen lei-

mallisuudesta. Vaikutusta voi olla esimerkiksi näytteiden eri puhujilla tai puheenaiheilla.

Verbal guise -tekniikkaa on kritisoitu siitä, ettei sen avulla ole mahdollista tietää, arvioivatko

vastaajat todella tiettyä murretta tai murrepiirrettä vai muita puhujan ominaisuuksia (Garret ym.

2003: 58). Tämä ongelma näkyy myös omassa tutkimuksessani. Asia vaatii siis yhä lisää me-

netelmän kehittämistä ja jatkotutkimusta. En kuitenkaan pidä VG-menetelmää täysin hyödyt-

tömänä. Laajemmalla tutkimusasetelmalla tuloksista voisi saada luotettavampia. Esimerkiksi

valitsemalla selvästi useampia murteen leimallisuudessa toisistaan eroavia näytteitä voisi olla

mahdollista tarkastella, näkyykö tuloksissa samanlaista yhteyttä kuin tässä tutkimuksessa. Suh-

tautuvatko maallikot systemaattisesti kielteisemmin vahvoihin, leimallisiin murteisiin ja myön-

teisemmin kevyisiin lähes yleispuhekielisiin kielimuotoihin?

Viides tutkimuskysymykseni oli Miten vastaajien asuinhistoria, tuttavapiiri ja sukupuoli

vaikuttavat kielellisiin asenteisiin? Näitä kolmea taustamuuttujaa tarkastelin läpi tutkielman.

Asuinhistorialla suurin vaikutus oli, melko odotettavasti, Joensuun murteeseen asennoitumi-

sessa. Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet nuoret pitivät Joensuun murretta ärsyttävämpänä

kuin muut vastaajat, kun taas koko elämänsä kaupungissa asuneet pitivät murretta selvästi har-

vemmin ärsyttävänä kuin muut. Kaikista ärsyttävimmäksi murteen kokivat Joensuun lähim-

missä ympäryskunnissa asuneet vastaajat. Asuinhistoriassa oleellista oli muuttamisen ajan-

kohta: kouluikäisinä muuttaneita tarkasteltaessa ryhmien väliset erot olivat suuremmat. Yleis-

kieleen ja puhuttuihin murrenäytteisiin asennoitumiseen asuinhistorialla oli melko vähän, jos

92

lainkaan, vaikutusta. Tilastollisesti merkitsevää oli ainoastaan kouluikäisinä muuttaneiden suh-

tautuminen lounaismurteisen näytteen tylsyyteen tai mielenkiintoisuuteen. Kouluikäisinä Poh-

jois-Karjalassa muuttaneet nuoret pitivät lounaismurteista näytettä muita harvemmin tylsänä,

mutta toisaalta kyseisestä ryhmästä kukaan ei myöskään pitänyt murretta mielenkiintoisena.

Vastaajien tuttavapiirin laajuudella oli myös jonkinlaista vaikutusta nuorten kielellisiin

asenteisiin. Joensuun murteen kohdalla tuttavapiiri vaikutti nuorten käsityksiin murteen maa-

laisuudesta tai kaupunkilaisuudesta. Mitä useammalla paikkakunnalla vastaajalla oli tuttavia,

sitä todennäköisemmin hän piti kotikaupungin murretta maalaisena. Ne nuoret, joilla tuttavia

oli vain Joensuussa tai enintään yhdellä muulla paikkakunnalla, olivat taipuvaisempia pitämään

paikkakuntansa murretta kaupunkilaisena. Tuttavapiirin laajuudella oli yhteys myös yleiskielen

pitämiseen ymmärrettävänä tai käsittämättömänä: laajan tuttavapiirin nuoret pitivät muita vas-

taajia useammin yleiskieltä ymmärrettävänä.

Ääninäytteillä kuultuihin murteisiin tuttavapiirillä oli kahtalainen vaikutus. Ne nuoret,

joilla oli maantieteellisesti laaja tuttavapiiri, pitivät vahvaa lounaismurteista näytettä rumem-

pana kuin suppeamman tuttavapiirin nuoret. Laaja tuttavapiiri oli siis yhteydessä negatiiviseen

suhtautumiseen. Hämäläismurteen kohdalla tilanne on päinvastainen. Ne vastaajat, joilla oli

tuttavia ainoastaan Joensuussa tai enintään yhdellä muulla paikkakunnalla, pitivät hämäläis-

murteista näytettä muita useammin tylsänä. Laajan tuttavapiirin vastaajat siis suhtautuivat

myönteisemmin lähes yleispuhekieliseen näytteeseen, ja suppean tuttavapiirin vastaajat olivat

myönteisempiä vahvaa lounaismurteista näytettä kohtaan. Ero on mielenkiintoinen, mutta tu-

loksia ei voi pitää kovin varmoina tai vahvoina. Tuttavapiirillä oli nimittäin tilastollista vaiku-

tusta vain kahdessa eri adjektiiviparissa. Tämä vaatisi lisää tutkimusta. Löytyykö tuttavapiirin

koosta yhteyttä asenteisiin laajemmallakin aineistolla? Suhtautuvatko maallikot, joilla on tutta-

via ympäri Suomen, järjestelmällisesti positiivisesti lähellä yleispuhekieltä oleviin kielimuotoi-

hin? Ja asennoituvatko maallikot, joilla tuttavia on vain yhdellä paikkakunnalla, myönteisesti

vahvoihin ja leimallisiin murteisiin?

Kolmas tarkastelemani taustamuuttuja oli sukupuoli. Joensuun murretta ja yleiskieltä

koskevissa asenteissa vastaajien sukupuolella ei ollut mitään vaikutusta. Ääninäytteillä kuultu-

jen murteiden arvioihin sukupuolella oli vaikutusta: pojat pitivät lounaismurteisesta ääninäyt-

teestä ja tytöt hämäläismurteisesta. Poikien mielestä lounaismurteinen näyte oli kauniimpi ja

mielenkiintoisempi kuin tyttöjen mielestä. Tytöt taas arvioivat hämäläismurteisen näytteen use-

ammin miellyttäväksi, kauniiksi ja ei yhtään ärsyttäväksi kuin pojat. On huomattavaa, että

niissä kysymyksissä, joissa asenteita tiedusteltiin jonkin termin avulla (Joensuun murre, yleis-

kieli) vastaajan sukupuolella ei ollut lainkaan merkitystä asenteisiin. Vastaajan sukupuoli oli

93

kuitenkin tilastollisesti merkitsevä taustatekijä todellista kuultua murretta arvioivissa kysymyk-

sissä.

Viimeinen tutkimuskysymykseni oli Muuttuvatko nuorten kielelliset asenteet koulun kie-

litietousopetuksen jälkeen? Lyhyenä vastauksena: kyllä, kielteisemmiksi. Ainoastaan yleis-

kieltä koskevissa asenteissa tapahtui myös muutosta positiiviseen suuntaan. Yleiskieli koettiin

koulun murreopetuksen jälkeen nykyaikaan sopivammaksi kuin ennen opetusta. Muutokset

asenteissa eivät olleet kovin suuria, mutta ne olivat melko järjestelmällisiä. Lähes kaikki nuor-

ten kielelliset asenteet muuttuivat hienoisesti kielteisemmiksi. Aivan täydellisen kiistattomana

ei tämän tutkimuksen perusteella voi pitää sitä, että juuri kouluopetus aiheutti asenteiden muut-

tumisen hienoisesti negatiivisemmiksi. Aineistonkeruukierrosten välillä oli useampi kuukausi,

ja kyselyjen välillä on voinut tapahtua paljon muutakin kuin äidinkielen murreopetusta. On

myös mahdollista, että nuoret esimerkiksi suhtautuivat toisella kierroksella negatiivisemmin

itse tutkimustilanteeseen, mikä saattaa aiheuttaa kielteisempiä asenteita kysymyksiin. Tämäkin

aihepiiri kaipaa siis yhä lisää tutkimusta.

Vastaajamäärä lopullisessa aineistossa oli 124 joensuulaista nuorta. Suuremmalla aineis-

tolla tuloksiin olisi voinut saada vielä lisää luotettavuutta. Tälläkin vastaajien lukumäärällä oli

kuitenkin mahdollista analysoida aineistoa tilastollisesti Khiin neliö -testillä, ja aineistossa oli

havaittavissa tilastollisesti merkitseviä eroja eri vastaajaryhmien välillä. Tutkielmassa esiteltyä

tilastollista analyysia voinee siis pitää melko luotettavana, vaikka laaja-alaisempia päätelmiä

tuloksista ei tokikaan voi yhden tutkielman perusteella tehdä. Kouluopetuksen vaikutusta nuor-

ten kielellisiin asenteisiin tarkastelin vertailemalla nuorten vastausten keskiarvoja ensimmäi-

sellä ja toisella aineistonkeruukierroksella. Tässä kohdin menetelmää olisi ehkä syytä kehittää.

Keskiarvojen muutos ensimmäisen ja toisen kierroksen välillä oli hyvin pieni, ja tämän aineis-

ton perusteella on vaikea sanoa, mistä muutos oikeastaan johtui.

Tässä pro gradu -työssä olen luonut yleiskatsauksen joensuulaisten yhdeksäsluokkalais-

ten kielellisiin asenteisiin ja käsityksiin. Tutkielmani voisin päättää siteeraamalla eräältä yh-

deksäsluokkalaiselta saamaani palautetta tutkimuksesta:

En oikein tiedä mitä tähän pitäisi kirjoittaa, toivottavasti tämän lukijalla on tänään hyvä päivä!

:)

94

LÄHTEET

ALPIA, JOHANNA 2003: Miun murre. Joensuulaisten lukiolaisten kotimurteen tuntemuksesta. Pro gradu -tut-

kielma. Joensuun yliopisto, suomen kieli.

ALPIA, JOHANNA 2005: Miun murre. Joensuulaisten lukiolaisten kotimurteentuntemuksesta. – Marjatta Pa-

lander & Anne-Maria Nupponen (toim.), Monenlaiset karjalaiset. Suomen karjalaisten kielellinen identi-teetti s. 91–124. Studia Carelica Humanistica 20. Joensuu: Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta.

ANDERSSON, LARS-GUNNAR 2001: Fult språk. Svordomar, dialekter och annat ont. Stockholm: Carlssons

bokförlag.

BAYARD, DONN – WEATHERALL, ANN – GALLOIS, CYNTHIA – PITTAM, JEFFERY 2001: Pax Americana? Ac-

cent attitudinal evaluations in New Zealand, Australia and America. – Journal of Sociolinguistics 5/1 s.

22–49.

BOLFEK-RADOVANI, JASMINA 2000: Attityder till svenska dialekter. En sociodialektologisk undersökning

bland vuxna svenskar. FUMS, rapoort 201. Uppsala universitet.

CAMPBELL-KIBLER, KATHRYN 2007: Accent, (ing), and the social logic of listener perception. – American

Speech 82 s. 32–64.

EVANS, BETSY E. 2002: Attitudes of Montreal students towards varieties of French. – Daniel Long & Dennis

R. Preston (toim.), Handbook of perceptual dialectology II s. 71–94. Amsterdam: John Benjamins.

FORSBERG, HANNELE 1998: Suomen murteiden potentiaali. Muoto ja merkitys. Suomalaisen Kirjallisuuden

Seuran Toimituksia 720. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

FORSBERG, HANNELE 1988: Pohjois-Karjalan murrenäytteitä. Joensuu: Karjalaisen kulttuurin

edistämissäätiö.

GARRET, PETER 2010: Attitudes to language. Key topics in sociolinguistics. Cambridge: Cambridge Univer-

sity Press.

GARRET, PETER – COUPLAND, NIKOLAS – WILLIAMS, ANGIE 2003: Investigating language attitudes. Social

meanings of dialect, ethnicity and performance. Cardiff: University of Wales Press.

GOEMAN, A. C. M. 1999: Dialects and the subjective judgements of speakers. Remarks on controversial

methods. – Dennis R. Preston (toim.), Handbook of perceptual dialectology. Volume 1 s. 135–144. Am-

sterdam: John Benjamins Publishing Company.

GROOTAERS, WILLEM A. 1999: The discussion surrounding the subjective boundaries of dialects. – Dennis

R. Preston (toim.), Handbook of perceptual dialectology. Volume 1 s. 135–144. Amsterdam: John Benja-

mins.

HEIKKILÄ, TARJA 2014: Tilastollinen tutkimus. Helsinki: Edita Publishing Oy.

HENERSON, MARLENE – MORRIS, LYNN – FITZ-GIBBON, CAROL 1987: How to measure attitudes. Beverly

Hills: SAGE.

HOENIGSWALD, HENRY 1966: A proposal for the study of folk-linguistics. – William Bright (toim.), Socio-

linguistics s. 16–26. The Hague: Mouton and Co.

HURTTA, HEIKKI 1999: Variaationtutkimuksen myytit ja stereotypiat. – Urho Määttä, Pekka Pälli & Matti K.

Suojanen (toim.), Kirjoituksia sosiolingvistiikasta s. 53–101. Folia fennica & linguistica 22. Tampere:

Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

IJAS, LAURA 2019: Äidinkielenopettajien murreasenteet ja suhtautuminen murteita käsittelevään opetukseen.

Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, suomen kieli.

IKOLA, OSMO 1972: Kirjakieli ja puhekieli, yleiskieli ja murre. Hieman käsitteiden selvittelyä. – Sananjalka

14 s. 16–26.

ITKONEN, TERHO 1989: Nurmijärven murrekirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 498. Hel-

sinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

KETTUNEN, LAURI 1930: Suomen murteet II. Murrealueet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia

188. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

KIIKKA, JUHA 2012: ”On siinä oma kotoisuutensa kuulla tätä murretta.” Eteläpohjalaisnuorten murreasen-

teet. Pro gradu -tutkielma. Vaasan yliopisto, suomen kieli.

KOKKO, SUSANNA 2010: Kahden ikäryhmän raahelaisten käsityksiä suomen murteista. Pro gradu -tutkielma.

Helsingin yliopisto, suomen kieli.

KURKI, TOMMI 2005: Yksilön ja ryhmän kielen reaaliaikainen muuttuminen. Kielenmuutosten seuraamisesta

ja niiden tarkastelussa käytettävistä menetelmistä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1036.

Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

KYLLÖNEN-SARA-AHO, SALLAMAARI 2017: Pohjoiskarjalaisten S2-puhujien murrehavainnot ja käsitykset

aluemurteen opetuksesta. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, suomen kieli.

LABOV, WILLIAM 1966: The social stratification of English in New York City. Washington, DC: Center for

Applied Linguistics.

95

LAPPALAINEN, HANNA 2001: Sosiolingvistinen katsaus suomalaisnuorten nykypuhekieleen ja sen tutkimuk-

seen. – Virittäjä 105(1) s. 74–101.

LAPPALAINEN, HANNA 2004: Variaatio ja sen funktiot. Erään sosiaalisen verkoston jäsenten kielellisen va-

riaation ja vuorovaikutuksen tarkastelua. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 964. Helsinki:

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

LAUERMA, PETRI 2004: Aluemurre vai murteiden yhdistelmä? Keskustelu kirjakielen perustasta 1800-luvun

alkupuolella. – Katja Huumo, Lea Laitinen & Outi Paloposki (toim.), Yhteistä kieltä tekemässä. Näkökul-mia kirjakielen kehitykseen 1800-luvulla s. 136–176. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia

979. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

LAURILA, ANNA-LEENA 2008: Mielteitä omasta murteesta. Kansanlingvistinen tutkimus Lammilta. Pro

gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, suomen kieli.

LESKINEN, HEIKKI 1964: Suomen itämurteet keskiajan ja uuden ajan taitteessa. – Virittäjä 68(2) s. 97–115.

Maanmittauslaitos 2019: Kuntajako 2019.

MANNINEN, EERO 2015: Oululaisten nuorten käsityksiä pääkaupunkiseudun puhekielestä. Pro gradu -tut-

kielma. Oulun yliopisto, suomen kieli.

MANTILA, HARRI 2004: Murre ja identiteetti. – Virittäjä 108 s. 322–346.

MASE, YOSHIO 1999: Dialect consciousness and dialect divisions. Examples in the Nagano-Gifu boundary

region. – Dennis R. Preston (toim.), Handbook of perceptual dialectology. Volume 1 s. 71–100. Amster-

dam: John Benjamins Publishing Company.

MEYERHOFF, MIRIAM 2018: Introducing sociolinguistics. New York: Routledge.

MIELIKÄINEN, AILA 1991: Murteiden murros. Levikkikarttoja nykypuhekielen piirteistä. Suomen kielen lai-

toksen julkaisuja 36. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

MIELIKÄINEN, AILA 1981: Murre, kielenkäyttäjä ja asenteet. – Aila Mielikäinen (toim.), Nykysuomalaisen puhekielen murros. Jyväskylän osatutkimus. Raportti 2 s. 91–126. Jyväskylän yliopiston suomen kielen

ja viestinnän laitoksen julkaisuja 24.

MIELIKÄINEN, AILA 1982: Nykypuhesuomen alueellista taustaa. – Virittäjä 86 s. 277–294.

MIELIKÄINEN, AILA – PALANDER, MARJATTA 2014: Miten suomalaiset puhuvat murteista? Kansanlingvisti-

nen tutkimus metakielestä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

MIELIKÄINEN, AILA – PALANDER, MARJATTA 2002: Suomalaisten murreasenteista. – Sananjalka 44 s. 86–

109.

MIKKOLA, LAURA 2011: Murteellisuus, maalaisuus ja miellyttävyys helsinkiläisten kuulemana. Monimene-telmäinen tutkimus lukiolaisten kieliasenteista. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, suomen kieli.

MURPHY, ASHLEY 2012: Teachind Dialect Awareness in the College Composition Classroom. An Evalua-tion. Michigan: ProQuest Dissertations Publishing.

NIEDZIELSKI, NANCY – PRESTON, DENNIS 2003: Folk Linguistics. Trends in Linguistics. Studies and Mono-

graphs 122. Berlin: Mouton de Gruyter.

NUOLIJÄRVI, PIRKKO 2000: Sosiolingvistiikka kielentutkimuksen kentässä. – Kari Sarjavaara & Arja Piirai-

nen-Marsh (toim.), Kieli, diskurssi & yhteisö s. 13–37. Soveltavan kielentutkimuksen teoriaa ja käytäntöä

2. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, soveltavan kielentutkimuksen keskus.

NUOLIJÄRVI, PIRKKO – SORJONEN, MARJA-LEENA 2005: Miten kuvata muutosta? Puhutun kielen tutkimuk-

sen lähtökohtia murteenseuruuhankkeen pohjalta. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 133.

Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

OJA, SALLA 2011: ”Ei ihan sellasta vääntämistä." Kangasniemeläisten nuorten murrekäsityksiä ja -asen-

teita. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, suomen kieli.

OPPENHEIM, A. N. 1992: Questionnaire design, interviewing and attitude measurement. London: Pinter.

OWENS, THOMPSON W. – BAKER, PAUL M. 1984: Linguistic insecurity in Winnipeg. Validation of a Canadian index of linguistic insecurity. Language in Society 13(3). 337–350.

PALANDER, MARJATTA 1982: Havaintoja nuoren polven murteenkäytöstä ja -tuntemuksesta. – Virittäjä 86 s.

164–176.

PALANDER, MARJATTA 1987: Suomen itämurteiden erikoisgeminaatio. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran

toimituksia 455. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PALANDER, MARJATTA 2005: Lapsuudesta keski-ikään. Seuruututkimus itäsavolaisen yksilömurteen kehityk-sestä. Suomi 191. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PALANDER, MARJATTA 2007: Alueellisen taustan vaikutus murrekäsityksiin. – Virittäjä 111 s. 24–55.

PALANDER, MARJATTA 2011: Itä- ja eteläsuomalaisten murrekäsitykset. Suomi 200. Helsinki: Suomalaisen

Kirjallisuuden Seura.

PALANDER, MARJATTA – NUPPONEN, ANNE-MARIA 2005: Karjalaisten karjala. – Marjatta Palander & Anne-

Maria Nupponen (toim.), Monenlaiset karjalaiset. Suomen karjalaisten kielellinen identiteetti s. 15–55.

Studia Carelica Humanistica 20. Joensuu: Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta.

96

PALANDER, MARJATTA – KONTKANEN, LEA 2010: Ilomantsilaisnuoret kotimurteensa merkitsijöinä. –Seppo

Knuuttila, Helmi Järviluoma, Anna Logrén ja Risto Turunen (toim.), Syrjä-seudun idea. Kulttuurianalyy-seja Ilomantsista s. 122–136. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PENNANEN, KATJA 2008: Suomalaisten asenteita vierasperäisin aksentteihin. Ulkomaalaistaustaisten puhe-

näytteistä tehty kyselytutkimus. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, suomen kieli.

PRESTON, DENNIS R. 1989: Perceptual Dialectology. Nonlinguists' Views of Areal Linguistics. Dordrecht:

Foris.

PRESTON, DENNIS R. 1999: Handbook of perceptual dialectology. Volume 1. Amsterdam: John Benjamins

Publishing Company.

PURSIAINEN, LAURA 2013: Joutsenon alakoulun kuudesluokkalaisten murrekäsityksiä. Pro gradu -tutkielma.

Jyväskylän yliopisto, suomen kieli.

REASER, JEFFREY 2006: The effect of dialect awareness on adolescent knowledge and attitudes. Durham:

Duke University.

RENSINK, W. G. 1999: Informant classification of dialects. – Dennis R. Preston (toim.), Handbook of percep-

tual dialectology. Volume 1 s. 135–144. Amsterdam: John Benjamins.

SADENIEMI, MATTI 1964: Puhekieli ja kirjakieli. – Kalevalaseura (toim.), Kansan kieli omin omaisuutemme.

Ohjelmistoa koulutunneille ja kansalaisjuhliin. Helsinki: Helsingin Liikekirjapaino Oy.

Suomen kielen perussanakirja 1-3. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 55. Helsinki: Valtion

painatuskeskus 1990–1994.

TAMMINEN, HENRY 2017: Tämän kuluman murretta jotenkii. Kuinka savonlinnalaiset tunnistavat kotimur-teensa erityispiirteet? Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, suomen kieli.

TURUNEN, AIMO 1956: Pohjois-Karjalan murreopas. Helsinki: Otava. ¨

TURUNEN, AIMO 1959: Itäisten savolaismurteiden äännehistoria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimi-

tuksia 253. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

VAATTOVAARA, JOHANNA 2009: Meän tapa puhua. Tornionlaakso pellolaisnuorten subjektiivisena paik-

kana ja murrealueena. Helsinki: SKS.

VAATTOVAARA, JOHANNA 2005: Lisää lingvistiikkaa kansan käsityksistä. – Virittäjä 109 s. 466–475.

WEIJNEN, ANTONIUS A. 1999: On the value of subjective dialect boundaries. – Dennis R. Preston (toim.),

Handbook of perceptual dialectology. Volume 1 s. 131–134. Amsterdam: John Benjamins.

WILLIAMS, ANGIE – GARRET, PETER – COUPLAND, NIKOLAS 1999: Dialect recognition. – Dennis R. Preston

(toim.), Handbook of perceptual dialectology. Volume 1 s. 245–358. Amsterdam: John Benjamins Pub-

lishing Company.

Karjalainen 2014: Kuntaliitos kariutui. "Joensuu vaarassa pudota kehityksen kelkasta". – https://www.kar-

jalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/42818. (Luettu 22.7.2019).

ZAHN, CHRISTOPHER J. – HOPPER, ROBERT 1985: Measuring language attitudes: the speech evaluation in-

strument. – Journal of language and social psychology 4 s. 113–123.

I

LIITTEET

Liite 1. Ensimmäisen aineistonkeruukierroksen kyselylomake

Tässä lomakkeessa kysytään mielipiteitäsi suomen kielestä. Sinun ei tarvitse tietää mitään kysy-

tyistä asioista etukäteen, eikä kyselyssä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. Kerro siis rohkeasti

mielipiteesi.

Tuloksien tarkastelua varten kysyn myös joitain taustatietoja sinusta ja nimeäsi. Nimeäsi ei jul-

kaista missään vaiheessa, eikä vastauksiasi näe kukaan muu kuin tutkija – ei edes opettajasi.

Jos sinulla on kysyttävää nyt tai kyselyn aikana, kysy rohkeasti. Kiitos vastauksistasi!

Nimi: __________________________________________

Äidinkieli: suomi ruotsi jokin muu kieli

1. Kuuntele ääninäyte ja kerro, miltä puhujan puhetapa kuulosti. Eli millainen mielikuva puhu-

jasta tulee? Rastita.

a. Puhujan kieli oli mielestäni…

ymmärrettävää ____ ____ ____ ____ ____ käsittämätöntä

miellyttävää ____ ____ ____ ____ ____ epämiellyttävää

ärsyttävää ____ ____ ____ ____ ____ ei yhtään ärsyttävää

ruman kuuloista ____ ____ ____ ____ ____ kauniin kuuloista

vanhanaikaista ____ ____ ____ ____ ____ nykyaikaan sopivaa

mielenkiintoista ____ ____ ____ ____ ____ tylsää

maalaista ____ ____ ____ ____ ____ kaupunkilaista

Mistä puhuja voisi olla kotoisin? Puhuuko hän jotain murretta? Jos puhuu, mitä murretta?

________________________________________________________________________________________

b. Puhujan kieli oli mielestäni…









1 1 1

II

________________________________________________________________________________________

2. Millaista mielestäsi on Joensuun murre? Rastita.

Joensuun murre on mielestäni…








3. Millaista mielestäsi on suomen kirjakieli/yleiskieli? Rastita.

Suomen kirjakieli/yleiskieli on mielestäni…








4. Lue väittämät ja valitse vaihtoehto, joka kuvaa parhaiten mielipidettäsi.

Täysin samaa mieltä

Jok-seen-

kin sa-maa

mieltä

En sa-maa enkä

eri mieltä

Jok-seen-

kin eri

mieltä

Täysin eri

mieltä

En tiedä

Vahvaa murretta on vaikea ymmär-tää.

Murteet eivät ole yhtä kehittynyttä kieltä kuin kirjakieli.

Minusta on mukavaa kuunnella vah-valla murteella puhuvaa ihmistä.

Älykkäät ihmiset puhuvat yleiskieli-sesti.

Olisi parempi, jos kaikki suomalaiset puhuisivat samalla tavalla.

111

11111

1 1

III

Kirjakieli on parempaa kieltä kuin pu-hekieli.

Murretta voi käyttää kaikissa tilan-teissa.

Koulussa pitää opettaa käyttämään kirjakieltä.

Koulussa pitää opettaa murteita ja puhekieltä.

Jotkin Suomessa puhutut murteet tai puhetavat ovat hyväksytympiä kuin toiset.

Jos vastasit viimeiseen kysymykseen täysin samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä, kerro,

mitkä suomen murteet tai puhetavat ovat mielestäsi hyväksytympiä.

________________________________________________________________________________

Jos tahdot perustella muita vastauksiasi, voit tehdä sen tässä:

_______________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

Lopuksi kysyn sinulta vielä joitain mielipiteitäsi sekä taustatietoja vastausten ryhmittelyä var-

ten.

1. Puhutko murretta? Jos puhut, mitä murretta? Jos et, millä nimellä kutsuisit puhekieltäsi?

____________________________________________________________________________

____________________________________________________________________________

2. Uskotko puhetapasi vaikuttavan siihen, mitä muut ajattelevat sinusta ja millaisena he sinua pi-

tävät?

____________________________________________________________________________

____________________________________________________________________________

____________________________________________________________________________

3. Puhuvatko kaikki joensuulaiset suunnilleen samalla tavalla? Jos eivät, keiden välillä eroja on?

Millaisia eroja?

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

4. Miten ihmiset yleensä mielestäsi suhtautuvat murteisiin?

_____________________________________________________________________________

IV

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

5. Millainen uskot murteiden aseman olevan sadan vuoden päästä?

______________________________________________________________________________

______________________________________________________________________________

______________________________________________________________________________

6. Onko sinulla tuttavia eri puolilla Suomea? Missä?

________________________________________________________________________________

__

________________________________________________________________________________

__

7. Missä olet elämäsi aikana asunut?

Paikkakunnat Vuodet

_______________________________ _____________

_______________________________ _____________

_______________________________ _____________

_______________________________ _____________

_______________________________ _____________

_______________________________ _____________

V

Liite 2. Toisen aineistonkeruukierroksen kyselylomake.

Nimi: __________________________________________

Sukupuoli: nainen mies muu en halua sanoa

1. Kuuntele ääninäyte ja kerro, miltä puhujan puhetapa kuulosti. Rastita.

a. Puhujan kieli oli mielestäni…

kaupunkilaista ____ ____ ____ ____ ____ maalaista








________________________________________________________________________________________

b. Puhujan kieli oli mielestäni…









________________________________________________________________________________________

2. Onko käsityksesi suomen kielestä muuttunut äidinkielen tunneilla tänä syksynä? Jos on, miten?

____________________________________________________________________________

____________________________________________________________________________

1 1 1 1

VI

____________________________________________________________________________

____________________________________________________________________________

3. Puhutko murretta? Jos puhut, mitä murretta? Jos et, millä nimellä kutsuisit puhekieltäsi?

____________________________________________________________________________

____________________________________________________________________________

4. Millainen uskot murteiden aseman olevan sadan vuoden päästä?

______________________________________________________________________________

______________________________________________________________________________

______________________________________________________________________________

5. Puhuvatko kaikki joensuulaiset suunnilleen samalla tavalla? Jos eivät, keiden välillä eroja on?

Millaisia eroja?

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

6. Uskotko puhetapasi vaikuttavan siihen, mitä muut ajattelevat sinusta ja millaisena he sinua pi-

tävät?

____________________________________________________________________________

____________________________________________________________________________

____________________________________________________________________________

7. Miten ihmiset yleensä mielestäsi suhtautuvat murteisiin?

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

8. Lue väittämät ja valitse vaihtoehto, joka kuvaa parhaiten mielipidettäsi.

Täysin samaa mieltä

Jok-seen-

kin sa-maa

mieltä

En sa-maa enkä

eri mieltä

Jok-seen-

kin eri

mieltä

Täysin eri

mieltä

En tiedä

Joensuussa on mukava asua. 111 1 1

VII

Koulussa pitää opettaa murteita ja puhekieltä.

Minusta on mukavaa kuunnella vah-valla murteella puhuvaa ihmistä.

Murretta voi käyttää kaikissa tilan-teissa.

Olisi parempi, jos kaikki suomalaiset puhuisivat samalla tavalla.

Kirjakieli on parempaa kieltä kuin pu-hekieli.

Älykkäät ihmiset puhuvat yleiskieli-sesti.

Koulussa pitää opettaa käyttämään kirjakieltä.

Vahvaa murretta on vaikea ymmär-tää.

Murteet eivät ole yhtä kehittynyttä kieltä kuin kirjakieli.

Jotkin Suomessa puhutut murteet tai puhetavat ovat hyväksytympiä kuin toiset.

Jos vastasit viimeiseen kysymykseen täysin samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä, kerro,

mitkä suomen murteet tai puhetavat ovat mielestäsi hyväksytympiä.

________________________________________________________________________________

Jos tahdot perustella muita vastauksiasi, voit tehdä sen tässä:

_______________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

9. Millaista mielestäsi on Joensuun murre? Rastita.

Joensuun murre on mielestäni…








11111

VIII

10. Millaista mielestäsi on suomen kirjakieli/yleiskieli? Rastita.

Suomen kirjakieli/yleiskieli on mielestäni…








Palautetta kyselystä tai tutkimuksesta:

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

Documents

MIE-SIE-MURRETTA VAI NYKYAIKAISTA SUOMEA · Suomen kieli Pro gradu -tutkielma x 23.8.2019 96 s. + 8 liitesivua Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä