MITKÄ OVAT VERKOSTOTYÖN PERIAATTEET JA TOIMINTATAVAT?

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta yhteistoimintaa

TABLAAJAT 2015 ANU, HELI, NANNA, SONJA, OUTI, JANNE

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Yhteinen strategia on verkostotyön onnistumisen edellytys. Kirjassaan ovat Hakanen, Heinonen ja Sipilä todenneet, yhdeksi tärkeimmistä onnistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttavista tekijöistä olevan verkostoitumiseen liittyvän strategiatyön. Jos verkostosuhteeseen osallistuvat organisaatiot eivät tiedä, mitä ne tavoittelevat kumppanuudella tai liiketoimintaverkolla, mahdollisuudet onnistua yhteistyössä ovat pienet. Kun kullakin verkostoon liittyvällä organisaatiolla/yrityksellä/ osallistujalla on selkeä strateginen tahtotila (verkostostrategia) verkostosuhteilleen ja verkoston osallistujat/yritykset yhdessä rakentavat itselleen verkoston strategian, verkostoitumisesta voidaan odottaa jo tuloksiakin. (Hakanen-Heinonen-Sipilä, 2007) Organisaation/yrityksen verkostostrategia (verkostosuhteiden strategia) vastaa kysymykseen, mihin verkostosuhteilla kokonaisuudessaan pyritään.

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Verkostostrategiaan sisältyy: • organisaation/yrityksen visiota ja liiketoimintastrategiaa tukevien nykyisten ja

uusien tarvittavien verkostosuhteiden (kumppanuuksien ja verkkojen) analysointi, määrittely ja kuvaus

• selkeät tavoitteet ja tahtotila (visio) kumppanuuksien ja verkkojen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi kokonaisuudessaan

• keinot ja toimenpiteet kehittämisen toteuttamiseksi (verkostosuhteiden ylläpitämisen ja kehittämisen keinovalikoima, keskeiset toimenpiteet ja työkalut).

Tämän päivän opetustyö voidaan rinnastaa yritystoiminnan liiketaloudelliseen toimintaan koska se sitä usein myös tosiasiallisesti on. Oppilaitokset (yritykset) ovat usein itsenäisiä ja ainakin osin markkinarahoitteisia yksiköitä. Ne kilpailevat jossain määrin keskenään ja tuottaakseen erilaisia palveluita (opetusta) niiden on haettava mm. kilpailuetua toisiinsa nähden. Yksi kilpailuedun saamisen väline voi olla verkostoituminen/verkottuminen. (Salonen, 2015)

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Hyvin toimivan verkoston periaatteita Verkostomaiseen työskentelyyn on ladattu paljon odotuksia, mm. tehokkaasta tiedonkulusta ja uusista innovaatioista ja paremmasta jaksamisesta työelämässä. Tuodakseen positiivisia vaikutuksia verkostotyön pitää täyttää toimivan verkostotyön kriteerit. Voimaa verkostosta! - verkostomaisen kehittämisen käsikirjan mukaan (Suominen, Aaltonen et.al. 2007) http://www.tuottavuustyo.fi/files/52/voimaa_verkostosta.pdf Verkostotoiminnan pahimmat sudenkuopat ovat: 1) passivisuus

2) heikko luottamus verkoston toimintaan ja jäsenten välillä

3) vastavuoroisuuden puute

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Verkoston toimivuutta olisi hyvä arvioida jo verkoston toimiessa eikä vain loppuarviointina. Näin olisi mahdollista korjata toimintaa matkan varrella. Lisäksi saman käsikirjan mukaan vapaamatkustajuuden estämiseksi esim. rooleja voidaan kierrättää siten, että vetäjää tms. rooleja vaihdetaan tietyin väliajoin. Verkoston toiminnasta pitää olla hyötyä osallistujille, muutoin osallistuminen ei ole aktiivista tai vastavuoroista. Lisäksi verkoston toiminnalla pitää olla selkeät tavoitteet ja mielellään yhdessä sovitut toimintatavat. Sosiaalinen media tarjoaa paljon mahdollisuuksia verkostoitumiseen Edu.fi-sivustolla on käsitelty paljon sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia sekä tietoa verkostoitumisesta ja vertaistyöskentelystä: http://www.edu.fi/materiaaleja_ja_tyotapoja/tvt_opetuksessa/mika_ihmeen_sosiaalinen_media/verkostoituminen_ja_vertaistyoskentely

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

VTT Siru Korkala on tutkinut verkostomaista työskentelyä (erityisesti yritys- ja organisaatioverkostoja) ja on Elinikäisen ohjauksen verkkolehden artikkelissaan “Toimivan verkoston tunnuspiirteet - rakennusaineina luottamus ja sosiaalinen pääoma” todennut toimivan verkostotyön tunnusmerkeiksi seuraavia asioita: “Verkostohankkeista kertyneiden kokemusten mukaan toimivan verkoston tunnuspiirteet ovat siten seuraavat: ● Toiminnan tavoitteet ja sen tuottamat hyödyt ovat verkoston jäsenten helposti nähtävissä ● Verkoston jäsenille on muodostunut selkeä kuva siitä, mitä osallistuminen niiltä vaatii ● Verkoston jäsenet ovat sisäistäneet verkoston toimintaperiaatteet ja pelisäännöt ● Verkoston jäsenten osaamistarpeita ja kehittämisnäkemyksiä on kartoitettu säännöllisesti ● Verkostohankkeessa järjestettyihin koulutuksiin on valittu kuhunkin tilanteeseen sopivimmat

asiantuntijat ● Toiminta on uudistunut riittävästi toimintakautensa aikana – uusia ideoita on hyödynnetty

toiminnan kehittämisessä ● Luottamuksellinen ilmapiiri on säilynyt sekä jäsenten kesken että koordinaattorin ja verkoston

välillä ● Tutkimustoiminta ja väliarvioinnit ovat saaneet verkoston jäsenet sitoutumaan toimintaan –

jäsenten toiveita on kuunneltu säännöllisesti” ● Tilaisuuksia verkoston jäsenten kohtaamiselle ja kokemustenvaihdolle on järjestetty

säännöllisesti

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Verkoston toimivuuden avaintekijät

Kuva: Timo Järvensivu

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Verkostokumppaneihin tutustuminen auttaa ymmärtämään heidän aitoja tarpeitaan ja luottamus rakentuu luottamalla toisiin sekä antamalla omia ajatuksia ja oivalluksia muiden hyödynnettäväksi. Sitoutuminen syntyy siitä, että uskoo muiden auttavan itseä tarvittaessa. Verkostokehittäminen kannattaa aloittaa sillä, että riittävän pitkään ensin mietitään, mikä ja millainen on yhteinen ongelmamme, keitä kaikkia tarvitsemme sen ratkaisuun. Ratkaisun löytämistä ei kannata turhaan kiirehtiä, sillä pidemmän alkupohdinnan avulla rakennetaan verkoston sisäistä luottamusta ja sovitaan yhteisistä toimintatavoista. Näiden voimin päästään kokeilemaan ja löytämään ratkaisuja, joiden käyttöönottoon verkosto on jo valmiiksi sitoutunut

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Verkostotyön toimintatavoista Verkostojohtamisen oppaan mukaan verkostoituminen kuvataan nelivaiheisena prosessina: http://verkostojohtaminen.fi/wp-content/uploads/2011/04/Prosessi2.jpg 1. Verkoston haasteen kartoittaminen ja verkoston koollekutsuminen 2. Yhteisen tavoitteen määrittely ja toimintatapojen suunnittelu 3. Systemaattinen verkostotyöskentely tavoitteiden saavuttamiseksi ja seuraamiseksi 4. Verkoston tuotosten levittäminen Toimivan verkostotyön lähtökohta on tarve verkoston olemassa ololle. Verkostotyöltä odotetaan tehokkaampaa tiedonkulkua ja toimintaa, uusia innovaatioita, työssä jaksamisen parantumista, keskinäistä luottamusta, toiminnan joustavuutta ja tasapuolisuutta sekä uuden oppimista. Kasvokkain tutustuminen on tärkeä osa verkostoitumista, jotta puhuttaisiin samaa kieltä, mahdollistettaisiin aito dialoginen yhteistyö ja opittaisiin tuntemaan toisten näkökulmia.

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Verkoston tulisi asettaa toiminnalleen selkeästi jaetut vastuualueet, tavoitteet ja toimintatavat, jotka tukevat myös edustettavien organisaatioiden omia tavoitteita. Verkoston toimintaa ja tavoitteiden toteutumista pitää tarkastella säännöllisesti. Jokainen verkoston toimija on osaltaan vastuussa verkostotyön kehittämisestä, suunnittelusta, toteutuksesta, sujuvuudesta sekä tavoitteiden toteutumisesta. Samalla on kuitenkin otettava huomioon jokaisen toimijan perustyön ohella käytettävissä olevat resurssit. Laadukkaaseen verkostoyhteistyöhön kuuluu kaikissa vaiheissaan: • avoin keskustelu, • työhön liittyvien haasteiden ja ongelmien määritteleminen, • toimintamallien kehittäminen ongelmien ratkaisemiseksi sekä • yhteisten ja yksittäisten voimavarojen rikastuttaminen

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Kuraattorin haastattelu oppilaitosten verkostotyöstä ja erilaisista verkostoista Haastattelussa kuraattori Tuija Landström koulutuskeskus Valosta. Tuija toimii niin ammatillisen oppilaitoksen kuin lukion kuraattorina, sekä muiden kuraat-toreiden esimiehenä. Keskeisiä kysymyksiä haastattelussa oli erilaiset verkostot, missä kuraattori on mukana, kuinka paljon kuraattorin ammattitaitoa hyödynnetään oppilaitoksissa ja onko verkostojen sekä monialaisuuden hyödyntäminen erilaista eri oppilaitok-sissa.

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Tredussa on olemassa opiskelun tukemiseen tarkoitetut palvelut. Näkyvimpänä ja tutuimpana haastattelussa tuli esille oppilashuoltoryhmät. Oppilashuoltoryhmässä on mukana eri alojen edustajat, opiskelijaedustus sekä terveydenhuollon edustajat. Tämän lisäksi koolle kutsutaan tarvittaessa monialainen asiantuntijaryhmä, johon voi kuulua oppilaitoksen ulkopuolisia jäseniä. Tätä ryhmää kootessa on oleellisinta se, että se opiskelija kenen asiaa käsitellään, on päättänyt itse, ketkä monialaiseen asiantuntijaryhmään kuuluvat. Opiskelijalla on mahdollisuus pyytää mukaan vaikka nuoriso-ohjaajaa omasta vapaa-ajanvietto paikastaan, jos kokee sen itselleen hyväksi. Nuorilla on hyvin laajat verkostot oppilaitoksen ulkopuolella, eikä opiskelijan hyvinvointi rajoitu vain oppilaitokseen. Monesti tärkeää tietoa ja tukea on tarjolla opiskelijan muussa elämässä, eikä sitä ole syytä sulkea pois.

Tärkeän verkoston muodostaa myös nuoren perhe.

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Salassapitoasioita ja oppilashuoltoryhmän järjestämisiä ohjaa oppilashuoltolaki. Laki on hyvin tarkka opiskelijan yksityisyyttä ja salassa pidettävien asioiden suhteen. Tämä helposti aiheuttaa ongelmia opettajien keskuudessa, kun ei tiedetä, mistä saa puhua ja mistä ei. Näitä tilanteita helpottamaan on yksinkertainen keino: kysy nuorelta lupa asioista tiedottamiseen. Yleensä aina nuori antaa luvan. Opettajat, terveydenhoitajat ja opinto-ohjaajat voivat tarvittaessa konsultoida kuraattoria huolen herätessä. Nimiä ei saa mainita, mutta yleistä keskustelua tilanteesta voidaan käydä. Tredussa tämä käytäntö on vahvasti olemassa. Muita verkostoja, joissa toisen asteen oppilaitoksissa toimitaan ovat muut viranomaiset, erilaiset yhteistyöverkostot, nuorisotiimi, lastensuojelu, seurakunta, sosiaalitoimi ja nuorisopalvelut. Yhteistyössä muun muassa näiden tahojen kanssa järjestetään jo toistamiseen Sun-päivä, mikä on rakennettu nuorten hyvinvointia tukemaan. Päivän aikana on useita työpajoja, joissa on erilaisia aiheita. Nuoret pääsevät kokeilemaan muun muassa rentoutumista, pelaamista, improvisaatiota, kädentaitoja ja niin edelleen. Yhdessä nuorisopalveluiden kanssa on alkamassa ryhmä sosiaalisista peloista ja jännittämisestä kärsiville. Ryhmää on aiemmin toteutettu yhdessä nuorisotiimin psykologin kanssa.

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Esimerkki moniammatillisesta verkostosta

Kuva: Timo Järvensivu

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Opettajien verkostoituminen ja yritysyhteistyö Uudistuneet toimintamallit työelämässä ja siirtyminen kohti asiantuntijayhteisöjä ovat heijastuneet myös koulun työyhteisöön. Koululaitos on siis jo sinänsä verkostoitunut eri alojen osaajien rypäs. Jokainen opettaja on oman alansa asiantuntija. Se miten opettajien työyhteisössä asiantuntijuuden jakamista sekä verkostoja osataan hyödyntää on oppilaitos kulttuuriin sidonnaista. Koulun ulkopuolelle suuntautunut verkostoituminen käsittää monia asiantuntijatahoja, yhteisöjä ja yrityksiä. Opettajiin kohdistuvat kehityspaineet, vaatimustason nousu sekä nopeat muutokset ovat edesauttaneet opettajien välistä yhteistyötä. Verkostoituminen sekä yhteistyö mahdollistavat muutoksiin reagoimisen. Opettajia on jopa kehotettu astumaan ulos yksilökeskeisistä toimintamallistaan ja tekemään enemmän yhteistyötä muiden opettajien kanssa sekä kehittämään asiantuntija-alueitaan. (Raami, Asiantuntijuuden jakaminen opettajien yhteistyössä, kehittymisen.

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Kehittyneempien verkostoitumismallien todentaminen kouluorganisaatiossa edellyttää opettajilta verkostoitumista koulun sisällä ja sieltä ulos sekä rajojen rikkomista. Tutkimuksissa on todettu (Morris, Chrispeel ja Burke 2003), että opettajien ulkoinen ja sisäinen verkostoituminen auttaa kaksinkertaistamaan pedagogisen asiantuntijuuden kehittymisen. Ammatillinen koulutus ja verkostoituminen Yrittäminen ja yritysyhteistyö nousee uuden opintosuunnitelma uudistuksen myötä tärkeäksi keihään kärjeksi oppilaitoksien ammatillisissa tutkinnoissa. Toisen asteen käyttämät työssäoppimisjaksot sekä yritysten monialaiset yhteistyöprojektit ovat siis verkostoyhteistyötä parhaimmillaan. TOP -harjoittelulla tähdätään työpaikoilla tapahtuvaan tavoitteelliseen ja ohjattuun opiskeluun. “Verkosto on yritysten ja muiden organisaatioiden välisten suhteiden rakentama, toimialat ylittävä verkostokudos, joka periaatteessa on rajaton.” (Möller, Rajala ja Svahn 2004)

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Uudessa Tredun opetussuunnitelmassa (1.8.2015) määritellään, että tutkintoon tulee voida yksilöllisesti sisällyttää enemmän tutkinnon osia silloin, kun se on työelämän alakohtaisiin tai paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin vastaamisen ja tutkinnon suorittajan ammattitaidon syventämisen kannalta tarpeellista. Laki ammatillisesta koulutuksesta ja ammatillisen koulutuksen työelämäyhteistyö määritellään seuraavasti: “Ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on kohottaa väestön ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin sekä edistää työllisyyttä.” (630/1998, 2 §, Koulutuksen tarkoitus) Lainsäädäntö mainitaan ja edellytetään, että koulutusta järjestettäessä oppilaitosten tulee tehdä yhteistyötä alueensa työelämän kanssa. Koulutuksen järjestäjien tulee olla aktiivisesti mukana yhteistyössä, jotta ammatillinen koulutus voi tuottaa ammattitaitoista työvoimaa. Vastavuoroisesti työnantajien tulisi tarjota opiskelijoille työssäoppimispaikkoja. Yhteistyö antaa samalla mahdollisuuden kehittää opettajien ja opiskelijoiden ammatillista osaamista, jolloin myös työpaikkojen, yritysten ja oppilaitosten osaaminen kehittyy kokonaisvaltaisesti. Työssäoppiminen on siis erittäin tärkeä osa verkostoyhteistyötä.

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Ammatillisen opettajan (erityisopettaja) haastattelu Tredussa 11.9.2015 Millä tavalla verkostoituminen sekä yritysyhteistyö näkyy työssäsi? “Tredussa verkostoyhteistyö työelämään syntyy työssäoppimisen, vanhan työuran tai vanhojen oppilaiden kautta, jotka tällä hetkellä työskentelevät alan yrityksissä. Useilla ammatillisilla opettajilla on pitkä työura takanaan, jonka jälkeen ovat siirtyneet opetustehtäviin eli kontakteja sekä verkostoitumista on luotu monta vuotta.” Kerro joku esimerkki hyvästä yritysyhteistyöstä? “ Aikoinaan teimme erityisluokkalaisten kanssa yhteistyötä Nanson kanssa. Saimme kasan suikaloitua trikoota, joista piti letittää tuotannossa oleviin vaatteisiin letitettyjä vöitä. Oppilaat saivat jatkaa myös työtä kotonaan, joka kompensoitiin vapaina koulusta. Toinen mieleeni tullut yhteistyö on se, kun kävimme muutaman viikon ajan “oikeasti töissä” oppilaiden kanssa. Saimme palkaksi päivän aterian. Oppilaat ja opettaja pystyivät luomaan ryhmänä yhdessä oppimista eikä yrityksen tarvinnut satsata omia resurssejaan ohjaamaan työn kulkua. Tosinaan siis saamme omien henkilökohtaisten verkostojemme kautta uusia TOP-harjoittelupaikkoja. ”

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Esimerkki verkostosta: Automaatioalan asiantuntijoiden ja opettajien verkosto Suomen Automaatioseura ry on yhdistys, joka on toiminut Suomessa jo yli 60 vuotta. Se sinällään on erinomainen esimerkki tietyn alan ammattilaisten verkostosta ja luonnostaan yhdistää sekä alan yrityksien asiantuntijoita, tutkijoita ja opettajia sekä opiskelijoita. Yhteisö järjestää parittomina vuosina seminaarin, joka kokoaa kymmeniä ja parhaimmillaan jopa satoja automaatioalasta kiinnostuneita tahoja saman katon alle vaihtamaan kuulumisia. Seminaarissa pidetään esitelmiä sekä yrityksissä tehdyistä uusista innovaatioista että alaan liittyvistä tutkimuksista. Seuran sisällä toimii Koulutustoimikunta, jonka erityisenä tehtävänä on pyrkiä huolehtimaan automaatioalan koulutuksen näkyvyydestä. Toimikunta muodostuu automaatiotekniikan opettajista, jotka tekevät opetustyötä yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa. Työ perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta on toiminut jo toistakymmentä vuotta. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rakenneuudistukset ovat aiheuttaneet keskustelua paljon viime vuosina myös toimikunnassa. Automaatio on alana hyvin poikkitieteellinen tekniikan ala, joka kuitenkin on aiemmin mielletty selvästi omaksi koulutusalakseen.

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Rakenneuudistuksissa automaation opetus on kuitenkin pirstaloitunut osaksi eri tekniikan alojen opetusta, kuten konetekniikkaa, rakennustekniikkaa, sähkötekniikkaa ja prosessitekniikkaa. Tämä kävi ilmi toimikunnan järjestämässä ensimmäisessä automaatioalan opetuksesta kiinnostuneiden henkilöiden tapaamisessa Automaatiopäivien yhteydessä vuonna 2011. Alan merkitys on kiistaton hyvin monilla aloilla, mutta pirstaloituessaan automaation opetus saattaa menettää jotain korvaamatonta. Tämä ilmiö kiinnitti toimikunnan huomion ja vuosina 2012 päätettiinkin käydä kyselemässä eri oppilaitoksissa kuulumisia. Roadshow:n aikana toimikunta kävi tutustumassa kymmenkuntaan suomalaiseen automaatioalan koulutusta tarjoavaan oppilaitokseen Tampereella, Helsingissä, Espoossa, Oulussa ja Turussa. Kierros oli antoisa ja sen aikana korostui automaatioalan osaajien ja opettajien välisen verkostoitumisen tarve selkeästi esille. Toimikunta päätti jatkossa kehittää automaatioalan opettajien verkostoa tehokkaammin ja vuonna 2014 maaliskuussa järjestettiin Metropolia ammattikorkeakoulun tiloissa Helsingin Bulevardilla koko päivän mittainen seminaari, jonne ilmoittautui 60 automaatioalan opettajaa ja automaatioalan yrityksen edustajaa. Seminaariin oli kutsuttu puhujia sekä oppilaitoksista että yrityksistä ja tutkimusyksiköistä. Iltapäivän työpajoissa asioita käsiteltiin konkreettisemmin keskustellen pienemmissä ryhmissä. Päivä oli antoisa ja toimikunta työsti päivän materiaaleista lehtiartikkelin, joka julkaistiin Automaatioväylä -lehdessä myöhemmin (Rask et.al. 2014). Alkuvuodelle 2016 on jälleen suunnitteilla vastaavanlainen

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

Lähteet: Kirjallisuus Hakanen, Matti (2007). Verkostojen strategiat, menesty yhteistyössä. Helsinki: Edita Prima Oy Lämsä, Anna-Liisa (2000). Verkosto vahvaksi. Juva: PS-kustannus. Metteri, Anna (1996). Moniammatillisuus ja sosiaalityö. Oy Edita Ab. Raami, Minna: Asiantuntijuuden jakaminen opettajien työyhteisössä, Helsingin yliopisto, 2005 Tredu, opiskelijan opas 2015-2016, nuorten koulutus Virtanen, Päivi (1999). Verkostoituva asiakastyö. Tampere: Kirjayhtymä Oy Väisänen, Nimelä & Suua (2009). Sanat työssä, vuorovaikutus ammattitaitona. Helsinki: Kirjapaja Rask, O., Zenger, K., Hietanen, T. ja Inkinen, M. 2014. Automaatiokoulutus Suomessa. Automaatioväylä 5/2014. Sähköinen versio: http://www.automaatiovayla.fi/images/stories/lehdet/Automaatiovayla5_2014netti.pdf Verkko Ammattipeda, Voimaa yhteistyöstä ja työelämäverkostoista http://www10.edu.fi/ammattipeda/?sivu=yhteistyo_ja_tyoelamaverkostot http://verkkolehdet.jamk.fi/elo/2012/03/02/toimivan-verkoston-tunnuspiirteet-rakennusaineena-luottamus-ja-sosiaalinen-paaoma/ Erityisopetuksen kehittämisprojekti Kuopiossa, Kehittämistyöryhmän raportti 2000. http://www.koulut.kuopio.fi/eritop/tiedostot/Raportti2000.htm

TAOKK, TaPeB14 OK3 Kohti monialasta

yhteistoimintaa

TABLAAJAT KIITTÄÄ