Monikulttuurisuus Helsingissä

Neu

volatyö

, varhaisk

asvatus ja alk

uop

etus 2012

SisällysluetteloEsipuhe 3

1 Monikulttuurisuus Helsingin varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa 4

1.1 Kulttuurien välinen kohtaaminen ja henkilöstön valmius (interkulttuurinen kompetenssi) 5

1.2 Kasvatuskumppanuus ja vanhempien osallisuus 6

1.2.1 Aikuinen kielen kehityksen tukijana 6

1.3 Kieli osana identiteettiä 7

1.3.1 Äidinkieli (ensikieli, kotikieli) identiteetin tukena 7

1.3.2 Kielellinen tietoisuus 8

1.3.3 Kaksikielinen kielenkehitys 8

1.3.4 Lapsi toisen kielen oppijana ja osallisena 9

1.3.5 Suomi toisena kielenä opetus Helsingin varhaiskasvatuksessa 10

1.3.6 Kaksikielisyyden suunnitelma lapsen vasussa ja leopsissa 10

2 Monikulttuurisen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toteuttaminen 11

2.1 Lapselle ominaiset tavat toimia 12

2.2 Pedagoginen oppimisympäristö 12

3 Havainnointi, dokumentointi ja arviointi 14

4 Lapsen kielen ja puheen kehityksen tukeminen neuvolassa 16

4.1 Kielen oppiminen eri kulttuureissa 17

4.2 4-vuotiaan lapsen laaja terveystarkastus 18

4.2.1 Yhteistyö perheen ja päivähoidon kanssa (Hyve-malli) 18

4.2.2 Lene – tutkimus 4v tarkastuksessa 18

4.2.3 Monikulttuurisen lapsen kielellisen kehityksen arviointi 18

4.3 Tulkin käytön ohjeistus 19

5 Matkalla kouluun 20

5.1 Esiopetus ja nivelvaihe 21

5.2 Perusopetukseen valmistava opetus 22

5.3 Alkuopetus 22

Muu kirjallisuus ja hyödylliset linkit 23

Lähteet 24

Liitteet 25

3

EsipuheOta koppi! -ohjelma on eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen

kielen kehityksen ja osallisuuden vahvistamisen ohjelma.

Kohderyhmänä ovat 4-8 -vuotiaat lapset, joiden äidinkieli on

muu kuin suomi tai ruotsi ja heidän vanhempansa.

Ohjelman tavoitteena on kaikkien lasten yhdenvertaiset

edellytykset oppimiseen ja osallisuuteen sekä toimiva

kaksikielisyys. Ota Koppi! -ohjelman kautta vanhemmat

saavat tietoa lapsen äidinkielen tukemiseen neuvolasta

ja varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatustyöhön ja

alkuopetukseen löydetään uusia toiminnallisia malleja kielen

oppimisen tukemisessa.

Tämä opas on laadittu varhaiskasvatuksen ja neuvoloiden

henkilökunnalle sekä opettajille alkuopetuksessa. Sitä

voidaan soveltaa myös alle 4-vuotiaiden lasten toimintaan.

Ohjelman taustamateriaalina on mm. Helsingin kaupungin

päivähoidon suomi toisena kielenä (S2) -suunnitelma (2005),

Pääkaupunkiseudun Moniku-hanke (2007) ja Mucca-hanke

(2009). Se sisältää laajemman katsauksen varhaiskasvatuksen

monikulttuurisuuteen ja täydentää siten vuonna 2011

uudistettua Helsingin varhaiskasvatussuunnitelmaa ja

Helsingin esiopetuksen opetussuunnitelmaa.

Ota koppi! –ohjelma valmistuu osana työ- ja

elinkeinoministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön,

Suomen Kuntaliiton, Suomen Kulttuurirahaston ja

Svenska kulturfondenin yhteisrahoituksella toteutettavaa

Osallisena Suomessa -hanketta. Ohjelma on laadittu Helsingin

kaupungin sosiaali-, opetus- ja terveystoimen yhteistyönä.

Ohjelma sisältää toimintamallin, joka perustuu lapselle

ominaisiin toimintatapoihin. Mallin toteutuksessa ovat

mukana lapsi, lapsen vanhemmat ja koulun ja päivähoidon

henkilökunta. Neuvolan laajennetulla 4-vuotistarkastuksella

on yhteys Ota koppi! –ohjelmaan. Mallin toteutus on myös

osana lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelmaa (Leops)

sisältäen jatkumon ja lapsen kielellisen tuen perusopetuksen

toiselle luokka-asteelle saakka.

Ota koppi! -ohjelmassa käytetään interkulttuurisuus-termiä,

jolla korostetaan vuorovaikutusta kulttuurien välillä. Koulu,

päivähoito ja neuvola ovat mukana edistämässä hyvää ja

turvallista kasvuympäristöä helsinkiläisille lapsille yhdessä

lasten vanhempien kanssa.

Monikulttuurisuus Helsingissä, Ota koppi! -ohjelman

laatimiseen ovat osallistuneet Helsingin päivähoidosta:

Keijo Räikkönen, Raila Tiainen-Ala-Maunus, Eija Hakala,

Kirsi Halonen, Riitta Hakkarainen, Aino Mertanen, Irma

Marttila, Tarmo Niemi ja Nina Onufriew, perusopetuksesta

Tuulia Tikkanen ja Sari Korkalainen, neuvolatoimesta Marjo

Lepistö, Raija Saavalainen – Kourula ja Laura Aaltio-Kostet.

Lopulliseen muotoon julkaisun on toimittanut päivähoidon

kehittämiskonsultti Nina Onufriew.

4

Monikulttuurisuus Helsingin varhaiskasvatuksessa ja

esiopetuksessa

1

5

Helsingin päivähoidossa ja esiopetuksessa on paljon

eri puolilta maailmaa muuttaneiden perheiden

lapsia. Monikulttuurisuus tuo uudenlaista sisältöä

varhaiskasvatuksen toimintaympäristöön. Omia etnisiä

tai kielellisiä vähemmistöryhmiämme Suomessa ovat

saamenkieliset ja romanit sekä viittomakieliset. Helsingissä

järjestetään päivähoitoa myös saamen kielellä. Vuonna 2011

yli 11 % Helsingin väestöstä oli muunkielisiä. Helsingin

väkiluvun kasvu tulevina vuosina perustuu pitkälti

muunkielisen väestön määrän kasvamiseen.

Varhaiskasvatuksella on merkittävä asema

maahanmuuttajataustaisten perheiden kotoutumisessa

ja heidän lastensa elämänlaadun ja tulevaisuuden

rakentumisessa. Lasten kulttuurinen tausta otetaan

huomioon varhaiskasvatuksessa kehittämällä eri hoito-,

kasvatus- ja opetustilanteisiin sopivia toimintatapoja.

Helsingissä laaditaan jokaiselle lapselle varhaiskasvatuksen

suunnitelma, lapsen vasu. Suunnitelmaan sisältyy

kaksikielisyyden suunnitelma, joka toimii pohjana

lapsikohtaisen työn suunnittelulle ja arvioinnille.

Esiopetusvuonna laaditaan lapsen esiopetuksen

oppimissuunnitelma.

Monikulttuurista varhaiskasvatusta on Helsingissä kehitetty

erilaisin hankkein 1990-luvulta lähtien. Yhteinen perusta

luotiin 2005, jolloin laadittiin Helsingin kaupungin suomi

toisena kielenä (S2)-suunnitelma. Päivähoitoalueille

perustettiin hoito- ja kasvatushenkilökunnan verkostot

yhteistyön ja osaamisen vahvistamiseen. Jokaiseen

päivähoidon toimipisteeseen valittiin S2-yhdyshenkilö ja

alueille nimettiin S2-vastuuesimiehet. S2-lastentarhanopettajien

(S2-lto) työpanosta kohdennettiin päiväkoteihin ja alueellisiin

verkostoihin.

Aito ja luonteva varhaiskasvatus on mahdollista, kun

varhaiskasvattajat pystyvät eri kulttuurien kasvatuksellisten

ominaispiirteiden, arvojen ja käyttäytymismallien

ymmärtämiseen. Tämä merkitsee, ettei kieltä, erilaisten

kulttuuritaustojen ilmiöitä ja uskontoja enää koeta

yhteistoiminnan esteinä sen enempää kuin muitakaan

ihmisten erilaisia ominaisuuksia ja tapoja. Monikulttuurinen

opetus on laadukkaan opetuksen tarjoamista kulttuurisesti

ja etnisesti monimuotoisessa yhteiskunnassa, ja samalla se on

keino taata jokaiselle lapselle oikeudenmukaista kohtelua ja

kasvatusta (Paavola-Talib 2011, 235).

1.1 Kulttuurien välinen kohtaaminen ja henkilöstön valmius (interkulttuurinen kompetenssi)

Helsingin päivähoidossa puhutaan yleisesti

monikulttuurisesta varhaiskasvatuksesta, jonka rinnalla

esiintyy termi interkulttuurinen kompetenssi.

Interkulttuurisuus on vuorovaikutusta kulttuurien

välillä. Siinä korostuu ajatus tietoisuudesta, herkkyydestä

ja vuorovaikutustaidoista sekä halu toimia erilaisissa

kulttuurien kohtaamisen tilanteissa. Kompetenssin eli

osaamisen voi nähdä yksilöllisenä ominaisuutena, joka

selittää myös onnistumista työtehtävissä ja -tilanteissa

(Ruohotie 2003a, 5). Tämä termi sisältää myös toiminnan,

asenteet ja muut ammatilliset taidot. Tärkeää on itsensä

kehittäminen ja elinikäisen, aktiivisen oppijan roolin

sisäistäminen.

Oppiminen puolestaan edellyttää jatkuvaa omien

näkemysten ja asenteiden reflektointia (ks. Jokikokko 2002).

Interkulttuurisen herkkyyden kannalta on välttämätöntä

omien ennakkoluulojen kohtaaminen ja asenteiden

tarkistaminen. Kulttuurisen tietoisuuden voi nähdä

oman itsensä ja oman kulttuuritaustansa tuntemisena.

Kulttuurinen tietoisuus on lisäksi tietoa toisista kulttuureista

ja ihmisistä. Interkulttuurisesti pätevällä ihmisellä on

taito olla kriittinen, nähdä ja ymmärtää asioita monesta

näkökulmasta sekä taito asettua toisen asemaan ja tuntea

myötätuntoa. Hänellä on myös kyky sopeutua, toimia ja

vaikuttaa muuttuvissa olosuhteissa.

Ota koppi -ohjelmassa korostetaan arjen toimintaa ja

henkilöstön vuorovaikutusta lapsen ja vanhempien kanssa.

Voidaan puhua myös sensitiivisyydestä ja toisen henkilön

arvostamisesta. Englanninkielisen competence sanan

voi suomentaa pystyvyydeksi, pätevyydeksi, kyvyksi tai

kelpoisuudeksi. Jokikokko (2002) suosittaa käyttämään sanaa

valmius interkulttuurisesta kompetenssista puhuttaessa.

6

1.2 Kasvatuskumppanuus ja vanhempien osallisuus

Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja päivähoidon

välistä yhteistyötä, jossa molemmat osapuolet sitoutuvat

yhdessä tukemaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista.

Kasvatuskumppanuus on yhdessä kasvattamista, ja

vastuu vuorovaikutuksesta vanhempien kanssa on

varhaiskasvatuksen ammattilaisella.

Kasvatuskumppanuuden pohjana on molemminpuolinen

luottamus, kunnioitus ja tasavertaisuus. Vanhemmille

tulee kertoa, että henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus,

eikä perheen asioista kerrota ulkopuolisille. Vanhemmille

kerrotaan myös, että keskusteluihin varataan tarvittaessa

tulkki ja tulkilla on vaitiolovelvollisuus.

Vanhempia kiinnostavat arjen turvallisuus, ruokailu,

ulkoilu, retket, päivälepo ja niiden järjestelyt. Vanhemmille

annetaan mahdollisuus vaikuttaa, kun heille kerrotaan

monikulttuurisesta varhaiskasvatuksesta, sen sisällöistä

ja tavoitteista, ja kutsutaan vanhemmat tutustumaan

päivähoidon toimintaan.

Erilaisuuden ymmärtäminen vaatii oman kulttuurin

tuntemista. Kulttuurien väliset erot ja niiden syyt tulee

tunnistaa, kulttuurien erilaisista piirteistä kannattaa

keskustella ja kysyä avoimesti. Luonteva suhtautuminen

erilaisia kulttuureita ja uskontoja kohtaan helpottaa

luottamuksen ja kasvatuskumppanuuden rakentumista.

Vanhemmat ovat oman kulttuurinsa parhaita asiantuntijoita,

joten on hyvä kysyä vanhemmilta, miten he toivovat

kulttuuriaan käsiteltävän päivähoidossa. Mikä on esimerkiksi

tärkein huomioon otettava juhla islamilaisen, buddhalaisen,

hindulaisen, tai ortodoksiperheen lapselle. Lapsen vasu

turvaa sen, että lapsen ääni kuullaan ja vanhempien toiveet

varhaiskasvatuksesta otetaan huomioon.

Monikulttuurisessa Helsingissä lapsella on mahdollisuus

tutustua jo päivähoidossa erilaisiin kulttuureihin, tapoihin ja

tottumuksiin. Ne havainnot ja asenteet, jotka lapsi omaksuu

päiväkodissa, vaikuttavat hänen käytökseensä kun hän menee

kouluun. Lasta opetetaan kunnioittamaan erilaisuutta,

liittyipä ne sitten ihon väriin, kulttuuriin, uskontoon,

kieleen tai vammaisuuteen. Kaikki lapset ovat erilaisia

ja ainutlaatuisia. Kasvattaja tarttuu lasten kysymyksiin

avoimesti, se auttaa lasta arvostamaan moniarvoisuutta.

1.2.1 Aikuinen kielen kehityksen tukijana

Vanhempia kuuntelemalla saadaan tietoa lapsen taidoista

ja aikaisemmista kokemuksista, jotka ovat pohjana uuden

(kielen) oppimisessa. Hyvä yhteistyö vanhempien kanssa

edellyttää halua ja rohkeutta vuorovaikutukseen sekä

molemminpuolista kunnioitusta ja kiinnostusta.

Hyvä vuorovaikutus lapsen ja aikuisen välillä tukee lapsen

kielen kehitystä. Aikuisen kiinnostus ja sitoutuneisuus ovat

perustana vuorovaikutussuhteen syntymiselle. Aikuisen

tulee tiedostaa sanattoman viestinnän merkitys osana

vuorovaikutusta ja oppimista. Ilmeet ja eleet kertovat usein

enemmän kuin sanat. Huomiotta jättäminen, olkapäiden

kohauttelu ja merkitsevät silmäykset kertovat lapselle, ettei

häntä arvosteta. Sensitiivinen aikuinen havaitsee lapsen

sanattomat aloitteet (esimerkiksi katseen) ja vastaa niihin.

Tällöin lapselle tulee tunne, että aikuinen on kiinnostunut

hänestä ja haluaa ymmärtää. On hyvä tiedostaa, että suomea

puhumatonkin lapsi ymmärtää, milloin hänestä tai hänen

perheestään keskustellaan.

Kieltä opettelevat lapset tarvitsevat aikuisen apua ja

ohjausta päästäkseen mukaan leikkiin. Aikuisen on tärkeää

olla mukana leikissä sanoittamassa ja auttamassa lasta

ymmärtämään, mistä leikissä on kysymys. Lapsi oppii kieltä

ja leikkikulttuuria seuraamalla ja jäljittelemällä muita lapsia

ja aikuisia. Kielen kehitykselle on tärkeää, että lapsi saa

ystäviä. Aikuinen voi auttaa alkuun uusia ystävyyssuhteita

esimerkiksi vaihtelemalla vakiintuneita leikkipareja.

Aikuiset ovat vastuussa lasten kielen oppimisesta. Lapsi ei opi

kieltä, jos hän kuulee sitä vain passiivisesti taustalla. Aikuisen

tehtävänä on luoda kielelle merkitys.

Kielen opetuksen tulee olla johdonmukaista ja

suunnitelmallista. Sisällön tulee vastata lapsen tarpeeseen

kehittyä. Kielen kehittymisen säännöllinen havainnointi ja

dokumentointi on tärkeää, jotta voidaan tunnistaa lapsen

lähikehityksen vyöhyke. Lapset oppivat kieltä eri tavoin

ja aikuisen tehtävä on tunnistaa, miten lapsi oppii, missä

tilanteessa ja keneltä. Aikuinen rohkaisee ja kannustaa

käyttämään kieltä ja auttaa lasta ymmärtämään, mitä päivän

eri tilanteissa tapahtuu esimerkiksi kuvien, ilmeiden ja

eleiden avulla.

7

VINKKEJÄ KASVATTAJILLE:

• autalastaymmärtämään:esimerkiksikuvataiesineaiheesta,jostakeskustellaan,lauletaan,askarrellaanjne.

• autalastalöytämäänystäviä

• teelapsitietoiseksiomastaoppimisestaanjailoitseyhdessälapsenkanssa

• huomioierilaisetkielenoppimismahdollisuudetjalapsenominaisettavatoppia

• pyydälastakertomaanperheestään,millaisistaasioistahänpitääjamikätekeehänetiloiseksi

• muistaarkitilanteidenpedagoginenhyödyntäminenkielenoppimisessa

• autalastatuntemaanomanerityisyytensäarvo

KUINKA VANHEMPI VOI TUKEA LAPSEN OMAN ÄIDINKIELEN KEHITYSTÄ?

• annariittävästiaikaavuorovaikutukseen

• luepaljon,kerrotarinoita,juttele,pelaajalaula

• rohkaiselastakäyttämäänkieltä

• kysy,kuuntele,vastaajakannustalastakäyttämäänkieltäerilaisissatilanteissa

• kehu!Innostustarttuujakannustusrohkaisee

• järjestälapsellemahdollisuuksialeikkiäomanäidinkielistenlastenkanssa

• monissakirjastoissaonerikielisiäkirjojajajärjestetäänsatuhetkiäuseillakielillä

• harrastukset,TV,elokuvat,kulttuuritapahtumatomallaäidinkielelläovathyvälisäkielitaidonsyventämiseen

POHDITTAVAA:

• tiedätköperheidenjuhlaperinteet?

• tiedätkömitäkieliälapsenkotonapuhutaan?

• havaitsetkopäivittäinlapsentekemätvuorovaikutusaloitteet?

• kuinkauseinosallistutlastenleikkiin?

• tunnetkolapsenkiinnostuksenkohteet?

• oletkokiinnittänythuomiotasiihen,mitäpuhutjamitenpuhutlastenläsnäollessa?

1.3 Kieli osana identiteettiä

Identiteetti on minän kokonaisuus, jonka osia mielikuvat

itsestä ja minäkäsitys ovat. Se on pysyvyyden ja varmuuden

tunnetta siitä, keneksi on kasvamassa. (Keltikangas-

Järvinen 1994, 112.) Ota koppi! –ohjelmassa korostetaan

lapsen identiteetin kokonaiskehitystä. Kehittymiseen

vaikuttavia tekijöitä ovat lapsen saama hyväksyntä ja

huomio, vuorovaikutuksen laatu, mahdollisuus toimia

leikkien, liikkuen, taiteillen ja tutkien. Kieli, äidinkieli

ja kaksikieliseksi kehittyminen ovat osa minäkuvan

kokonaisuutta.

1.3.1 Äidinkieli (ensikieli, kotikieli) identiteetin tukena

Äidinkieli on tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Se on

kommunikaation ja vuorovaikutuksen väline, jonka avulla

voidaan jakaa kokemuksia ja ymmärtää toisten kokemuksia.

Se ei ole vain sanojen ja kieliopin osaamista, vaan

kielensävyjen, tunnetilojen ja kielentajun tuntemusta. Kielen

avulla yksilö rakentaa vuorovaikutustaan sekä kiinnittyy

ryhmään ja kulttuuriin.

Kielellä on myös tärkeä sosiaalinen ja kasvatuksellinen

tehtävä. Yhteistä kieltä tarvitaan kodin lisäksi tärkeiden

sukulaissuhteiden ylläpitämiseen.

Lapsella on oikeus omaan äidinkieleen ja kaksikielisessä

perheessä hänellä on oikeus molempien vanhempiensa

kieliin. On luontevaa, että syntyperältään erikieliset

vanhemmat puhuvat lapselleen omaa äidinkieltään. Kahden

kielen taitajaksi kehittyäkseen lapsi tarvitsee kuitenkin

tukea. Vanhemmat ovat lapsen tärkeimmät opettajat.

Äidinkielen vahvistaminen ja sen arvostaminen on paras tapa

ohjata monikielisyyteen.

Aktiivinen kielten tukeminen tarvitsee avoimen ja äidinkieliä

arvostavan ilmapiirin. Kannustavassa ilmapiirissä lapsi voi

olla ylpeä osaamistaan kielistä. Lapsen kielellisillä taidoilla on

myös merkitystä hänen asemaansa sosiaalisessa yhteisössä,

erityisesti toisten lasten seurassa. Kun lapsi kokee, että

hän voi käyttää kaikkia kieliään monipuolisesti ja, hänen

identiteettinsä kaksikielisenä henkilönä vahvistuu.

8

1.3.2 Kielellinen tietoisuus

Kielellinen tietoisuus merkitsee kielen ottamista pohdinnan

kohteeksi. Huomio kiinnitetään sanojen merkityksestä niiden

muotoon ja tehtävään. Kielellinen tietoisuus lisää vähitellen

lapsen tutkivaa asennetta kieltä kohtaan ja ymmärrystä kielen

rakentumisesta kieliopillisena järjestelmänä. Kielellisellä

tietoisuudella on myös yhteys lukemisen ja kirjoittamisen

oppimiseen. (Alanen 2006, 210; Torneus 1991a, 8–11.)

Lapsella on luontainen kiinnostus kielellisiä ilmiöitä sekä eri

kieliä ja kulttuureita kohtaan (Aro 2006, 59–60). Aikuisen

oma kielellinen tietoisuus on tärkeää, koska monipuoliset

kielenkäyttötavat, mahdollisuudet ja mallit tukevat lapsen

kielellistä kehitystä.

Kielellistä tietoisuutta voidaan edistää opetuksella.

Se on yleistä kielikasvatusta vuorovaikutteisessa

oppimisprosessissa. Opetus etenee lapsen ehdoilla. Kieltä

ja viestintää koskeva tieto on kuin suunnistuskartta, jonka

varassa lapsi orientoituu kulkiessaan kielellisessä maastossa

(Kohonen 2000, 30).

Torneus (1991a, b) jakaa kielellisen tietoisuuden neljään osa-

alueeseen:

Kielen äännerakenteiden oivaltaminen (fonologinen tietoisuus) on

tietoisuutta äänteistä ja, että sanat muodostuvat äänteistä.

Lukemaan oppimisen kannalta on olennaista osata yhdistää

kirjain ja äänne. Tämä tapahtuu esimerkiksi riimittelyn,

lorujen, tavuttamisleikkien (rakenne, rytmi, melodia),

alku- ja loppuäänneleikkien ja sanassa kuuluvien äänteiden

tunnistamisleikkien avulla sekä sanan äänteiden pituuden

vaihteluleikeillä (matto – mato, tuli – tuuli jne.)

Tietoisuus sanoista (morfologinen tietoisuus) on kielen sanaston

lisäksi sanojen muotojen tajuamista. Tähän liittyvät

herkkyyskaudet ajoittuvat ikävuosiin 2 - 4. Tätä tuetaan

esimerkiksi tavuttamis- ja yhdyssanaleikkien avulla

(sanojen osittaminen, kokoaminen, sanat vaihtavat paikkaa,

yhdyssanan muodostaminen) sekä sanojen pituuksien

vertailun avulla.

Tietoisuus kielen säännöistä (syntaktinen tietoisuus) on tietoisuutta

lauseista ja kielen sääntöjärjestelmästä. Puheen rytmi,

melodia ja sanajärjestys ilmaisevat lauseen lauseopin

(syntaksi). 6-7-vuotiaat osaavat jo hyvin esimerkiksi

muodostaa lauseita kuvien avulla ja täydentää niitä sanojen

avulla (mm. substantiivi, verbi, adjektiivi, paikansana).

Toiminnallinen ja käytännöllinen tietoisuus käyttää kieltä tilanteisiin

sopivalla tavalla (pragmaattinen tietoisuus). Lapsen kielellinen

tietoisuus lisääntyy lapsen kertoessa tapahtumista, kun

lapselle luetaan, lasta sadutetaan ja haastatellaan.

Kielellisen tietoisuuden osa-alueena (Poikkeus, Ketonen &

Siiskonen 2003, 69–80) on myös sanojen merkityksen ja niiden

erojen ymmärtäminen eri yhteyksissä (semanttinen tietoisuus).

Tätä tuetaan esimerkiksi vertailuleikein:

samamerkityksellinen sana (synonyymi), vastakohdat

(antonyymi), äänne- ja kirjoitusasultaan samanlainen

mutta merkitykseltään erilainen sana (homonyymi), josta

esimerkkinä sana kuusi lukusanana ja substantiivina.

1.3.3 Kaksikielinen kielenkehitys

Terveet lapset pystyvät omaksumaan syntymästään saakka

useita kieliä. Yhä useampi lapsi syntyy kaksikieliseen

perheeseen. Siksi lasten kanssa toimivien on syytä perehtyä

kaksikielisyyteen. Kaksikieliseksi kasvaminen voi tapahtua

joko samanaikaisesti tai peräkkäisesti, jolloin toinen kieli

opitaan ensi kielen jälkeen. Kaksikielisyyteen kasvamisen

prosessi vaatii runsaasti aikaa.

Toisen kielen omaksumisessa erotetaan kehitysvaiheita.

Lapsi jatkaa puhetta osaamallaan kielellä, vaikka

on havainnut eri kielet Nonverbaali-vaiheessa lapsi

kommunikoi elein ja ilmein sekä mahdollisesti muutamalla

sanalla ja pyrkii olemaan vuorovaikutuksessa aktiivisesti.

Vaiheen merkitys on uuden kielen kannalta aktiivisessa

havainnoinnissa, hiljaisessa harjoittelussa ja ymmärtämisen

karttumisessa. Tämän jälkeen lapsi alkaa käyttää uutta

kieltä sähkösanomatyylisesti, kaavamaisesti (yhden sanan

ilmaisut, nimeäminen, jäljittelevät ilmaisut). Viimeksi

kehittyy produktiivinen kielen käyttö eli ilmaisujen yhdistely

ja omien lauseitten tuottaminen. Tässä kehityksellisessä

vaiheessa (ns. välikielen kausi) lapsen puheessa ilmenee vielä

(kehityksellisiä) virheitä ja ääntämyksessä kuuluu ensikielen

vaikutus. Lapsi voi käyttää tietoisesti kahta kieltä saman

keskustelun aikana.

Lapset omaksuvat toista kieltä yksilöllisesti. Omaksumiseen

vaikuttavat mm. persoonallisuuteen liittyvät tekijät (ikä,

kielellinen lahjakkuus, motivaatio, asenteet, sosiaalisuus,

avoimuus) sekä kulttuuritekijät. Kielen omaksumisen

prosessissa on paljon samaa kuin ensikielen omaksumisessa:

tunnista, käytä, korjaa. Omaksumisen vaiheet voivat mennä

päällekkäin tai olla eri järjestyksessä. Vaiheesta toiseen

siirtyminen saattaa lapsesta riippuen kestää muutamasta

kuukaudesta vuoteen. Sujuvuus kehittyy nopeammin kuin

tarkkuus ja monipuolisuus.

Sosiaalinen kielitaito(pintasujuvuus) tarkoittaa kykyä

puhua sujuvasti konkreettisista, tavallisista arkiasioista ja se

saavutetaan 1-3 vuodessa. Akateeminen kielitaito (ajattelun

kieli) tarkoittaa kykyä käyttää kieltä ajattelun välineenä

ongelmanratkaisuissa, älyllisesti vaativissa tilanteissa, joissa

ei ole ympäristövihjeiden apua. Se kehittyy 3-10 vuodessa

Kaksikielisyys ei aiheuta kielen tai kognitiivisen kehityksen

poikkeavuutta.

9

1.3.4 Lapsi toisen kielen oppijana ja osallisena

Toisella kielellä tarkoitetaan kieltä, joka opitaan

kohdekielisessä ympäristössä. Kieli opitaan äidinkielen

rinnalle eikä sen tarkoitus ole korvata äidinkieltä.

Tavoitteena on toiminnallinen kaksikielisyys, jolloin lapsi

pystyy toimimaan molemmilla kielillä ja käyttää niitä eri

tarkoituksiin. Tällöin lapsi pystyy toimimaan molemmissa

kulttuureissa kulttuurin odotusten mukaisesti. Toista kieltä

ei tarvitse oppia täydellisesti.

Kasvattajan näkemys kielenoppimisesta ja kielitaidosta

ohjaa hänen tapaansa opettaa kieltä. Toisaalta hyvä kielitaito

on rakenteiden hallitsemista mahdollisimman hyvin,

toisaalta taas osaamista on se, että tulee ymmärretyksi

kahvilassa asioidessaan. Aikuisen on tärkeä tiedostaa,

että on monenlaista osaamista. Kielitaito voidaan jaotella

kielen kuunteluun ja ymmärtämiseen, puhumiseen ja

sanastoon, kielen rakenteeseen ja lukemisen ja kirjoittamisen

valmiuteen.

Suomen kieltä osaamattomalla lapsella on oma äidinkieli,

kulttuuri ja kokemuksia. Opetellessaan toista kieltä, lapsi

saattaa aluksi puhua omaa äidinkieltään. Jos lapsi ei tule

ymmärretyksi, lapsi voi olla pitkäänkin lähes puhumaton.

Hän kuitenkin seuraa puhetta ympärillään ja alkaa

pikkuhiljaa toistaa sanoja ja fraaseja. Vähitellen lapsi alkaa

yhdistellä sanoja ja tuottaa omia lauseita.

Toisen kielen oppimista edistää lapsen kokemus

osallisuudesta. Lapsella on oikeus iloita itsestään ja kokea,

että muutkin nauttivat hänen läheisyydestään. Lapsella

on mahdollisuus ilmaista ajatuksiaan ja kokemuksiaan

sekä tuntea, että ympärillä olevat ihmiset haluavat kuulla

niitä ja pitävät niitä merkityksellisinä. Lapset voivat kertoa

asioista siten, kun se heille on luontaista. Usein ilmaisu

ei tule huulilta, vaan on luettavissa kehosta ja ilmeistä.

Osallisuus rakentuu kokemuksille siitä, että on tärkeä ja

merkityksellinen omana itsenään.

Lapsen oman äidinkieliset kasvattajat tutustuttavat lapsia

kielikulttuuriinsa ja voivat kertoa omista toisen kielen

oppimisen kokemuksistaan. Lapsiryhmän yhteinen kieli on

suomi, mutta arjen tilanteet suunnitellaan pedagogisesti

siten että myös vuorovaikutus lapsen omalla äidinkielellä

mahdollistuu.

VINKKEJÄ:

• keskustelelapsenkanssapäivittäineritilanteissa

• lapsitarvitseekeskimäärin60–70toistoaoppiakseenuudensanan

• ilmeet,eleetjakuvatauttavatpuheenymmärtämisessäjatuottamisessa

• onhyväsopiayhdessäkäytettävätkäsitteetlapsenaloittaessapäivähoidonesimerkiksikäytetäänkösanaanäkkäri,näkkileipävaileipä

• aikuisenesittämätavoimetkysymyksetmahdollistavatkielenprosessoinnin(avoinkysymys:mitäsöitaamulla?suljettukysymys:söitköaamullapuuroa?)

• muistathanantaalapselleaikaaprosessoidavastauksen

• liikunta,taiteilu,sääntöleikitjapelittukevatlapsenosallisuutta,koskaneeivätvaadisamanlaistakielellistäosaamistakuinmielikuvitusleikit

• sadutuskuvienavullatukeekertovanpuheenkehittymistä(huomioikuvaterikulttuureista)

• aloittelevakielenoppijavoikertoaominsanoinaikuisenlukemanpienenkertomuksen

http://global.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=15835&contentlan=1&culture=fi-FIhttp://www.makingfriends.com/friends/f_pick_freinds_cqolor.htm

POHDITTAVAA:

• Onkosinullajatyötoverillasiyhteneväinenkäsityslapsenosaamisesta?

• Mitenmahdollistetaanvuorovaikutussekälastenettäaikuistenkanssa?

• Mitenlaajennatlapsenkielenoppimistasuunnitelmallisesti?

• Onkopäivittäintoimintaa,johonvoiosallistuailmankieltäesimerkiksikuvastanäyttämällätaieleellä?

10

1.3.5 Suomi toisena kielenä opetus Helsingin varhaiskasvatuksessa

Suomi toisena kielenä (S2) -opetus on osa lapsiryhmän

toimintaa, silloin kun ryhmässä on muuta kuin suomea

äidinkielenään puhuva lapsi. Lapsella on oikeus

tavoitteelliseen ja säännölliseen S2-opetukseen. Kasvattajat

toimivat lasten kielen mallina arjen vuorovaikutustilanteissa

(leikin, ohjatun toiminnan sekä ruokailu-, ulkoilu- ja

lepohetkien yhteydessä).

S2-opetuksen tehtävänä on kehittää kokonaisvaltaisesti

lapsen suomen kielen taitoa ja kielellistä tietoisuutta,

jotta hän pystyy ilmaisemaan itseään. Yhdessä äidinkielen

kehittymisen kanssa S2-opetus tukee kaksikielistä

identiteettiä ja vahvistaa lapsen toiminnallista

kaksikielisyyttä. Lapsen osallisuus ryhmän jäsenenä

lisääntyy, kun häntä rohkaistaan ja ohjataan kasvamaan

vähitellen aktiiviseksi puhujaksi ja kuuntelijaksi

monenlaisissa vuorovaikutustilanteissa. Ryhmän jäsenenä

lapsi harjaantuu kuuntelemaan kertomaan ja ilmaisemaan

toiveitaan, mielipiteitään ja ajatuksiaan.

Henkilökunta saa työlleen tukea toimiessaan yhdessä

alueellisen suomi toisena kielenä lastentarhanopettajan

(S2-lto) kanssa. S2-lto tekee työtä yhdessä hoidosta

ja kasvatuksesta vastaavien kasvattajien kanssa.

Suunnitelmallinen työ kohdentuu sekä lapseen yksilönä että

lapsiryhmän toimintaan. Hän tukee kasvattajien työtä mm.

mallintamalla S2-opetusta lapsiryhmissä. Lapsihavainnointi

ja kielen opettaminen tapahtuu suunnitelmallisesti

monipuolisen toiminnan yhteydessä. Henkilöstön osaamista

kehitetään myös S2-lto:n järjestämissä konsultaatioissa,

alueellisissa verkostoissa ja koulutustilaisuuksissa.

VINKKEJÄ:

Lapsenaloittaessapäivähoidossavanhempienkuvatjakeskeisetturvasanatomallaäidinkielelläsekäpehmeälaskuauttavatlastaalkuun.

Toiminnanselkeästruktuuri:

• kuvintuettutoiminta,ruokailujapukeminen,lauluhetkellekuvitetutlauluttairoolivaatteet,lukuhetketsovittunapäivittäin

• riittävänpitkäkestoisetliikunnan,musiikinjakielenteematvarmistavatsanastontutuksitulemisen

Pienryhmälisäävuorovaikutustajamahdollistaalastenideoidenjainnostuksenkäyttöönottamisen(”nytnääonsuuriakarhuja”).

S2-opetukseen liittyviä toimintoja varhaiskasvatuksessa

sekä S2-lto:n tehtäviä toimintavuoden aikana kuvataan

Monikulttuurinen toimintavuosi -dokumentissa.

1.3.6 Kaksikielisyyden suunnitelma Lapsen vasussa ja leopsissa

Kaksikielisyyden suunnitelma sisältää sekä äidinkielen

tukemisen kotona ja päivähoidossa että suomen kielen

oppimisen tuen päivähoidossa ja esiopetuksessa. Suomi

toisena kielenä oppimisen tavoitteet perustuvat lapsen

tarpeisiin ja vanhempien kanssa yhdessä laadittuun

kaksikielisyyden suunnitelmaan. Kielen opetuksen

ja muun toiminnan tulee vastata lapsen ja yksikön

varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattuja tavoitteita,

menetelmiä ja arviointia.

Kaksikielisyyden suunnitelma kirjataan Lapsen vasuun

ja Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelmaan. Äidinkielen

tukemisessa vastuu on vanhemmilla. Keskustelussa

selvitetään mitä kieliä kotona puhutaan ja keskustellaan

oman äidinkielen merkityksestä sekä kaksikielisyyden

hyödyistä. Äidinkielen osioon kirjataan lapsen kotona

puhutut kielet sekä sen hetkinen äidinkielen taito.

Vanhemmille kerrotaan, mitä ikätasoinen äidinkieli

tarkoittaa sekä autetaan keskustelulla ja kysymyksillä

vanhempia arvioimaan lapsen kielitaitoa ja tuetaan

vanhempia oman äidinkielen vahvistamisessa. Vanhempien

kanssa sovitaan yhdessä miten lapsen äidinkieltä

tuetaan kotona ja päivähoidossa ja sopimukset kirjataan

kaksikielisyyden suunnitelmaan.

Suomen kielen osioon kirjataan lapsen suomen kielen taito

ja miten kielen oppimista tuetaan yksilöllisesti päivittäisessä

toiminnassa, arjen tilanteissa ja pienryhmissä. Lisäksi

sovitaan miten lapsen suomen kielen oppimista seurataan ja

havainnoidaan sekä milloin suunnitelmaa arvioidaan.

Kaksikielisyyden suunnitelma siirtyy Leopsin mukana

kouluun, jolloin opettaja saa tietoa lapsen äidinkielen ja

suomen kielen osaamisesta.

11

Monikulttuurisen varhaiskasvatuksen ja

esiopetuksen toteuttaminen

2

12

2.1 Lapselle ominaiset tavat toimia

Lapselle ominaisia tapoja toimia, ajatella ja oppia ovat

leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja ilmaiseminen taiteen

keinoin. Toiminnoissa toteutuu kielen merkitys, sisällölliset

orientaatiot ja oppiminen. Lapsille ominaiset toiminnan tavat

ovat hyviä luovien, kognitiivisten ja sosiaalisten prosessien

kasvualustoja, jotka tuottavat erityisesti lasten itsensä

tuottamaa varhaiskasvatuksen lastenkulttuuria: satua ja

fantasiaa, jossa lapsilla tulee olla aikaa ja mahdollisuus viipyä.

Leikissä lapsen sisäinen ja ulkoinen maailma kohtaavat,

sillä leikin avulla lapsi prosessoi kokemaansa, näkemäänsä

ja kuulemaansa. Leikki edistää mielikuvitusta ja

persoonallisuuden ja abstraktin ajattelun kehittymistä.

Leikin rakentaminen ja leikki edellyttävät usein uusia,

ennen kokeilemattomia ratkaisuja ja jatkuvaa neuvottelua

sekä yhteistoimintaa koko ryhmän kanssa. Leikissä

leikkikavereiden lisäksi on tärkeää aikuisen tuki ja kielellinen

malli kielen oppijalle.

Liikkumalla lapsi oppii motorisia taitoja, erilaisia asioita ja

käsitteitä. Liikkuminen on usein myös osa leikkiä, jossa

sosiaaliset prosessit kehittyvät yhteisten pyrkimysten,

säännöistä sopimisen ja yhdessä ajattelemisen kautta.

Kehollinen ja kokemuksellinen oppiminen virittää ja ylläpitää

luovia prosesseja.

Tutkiminen on lapsen luontainen tapa oppia ja tutustua

ympäristöönsä. Lapselle on tärkeää, että hänen pohdintansa

ja tutkiva ihmettelynsä on merkityksellistä, palkitsevaa ja

ylläpitää sekä vahvistaa oppimisen iloa. Tutkiminen laajentaa

kokemusmaailmaa, tuo esille ja tukee luontevasti käsite- ja

sanavarastoa sekä auttaa syiden ja seurausten oivaltamista.

Tutkiminen on myös sosiaalista toimintaa, jossa yhdessä

koetaan tutkimisen iloa.

Taiteileminen on luovaa ilmaisua, taiteellista kokemista,

tekemistä ja ilmaisemista. Kaikessa taiteilemisessa keskeistä

on, että ympäristö kannustaa lasta elämykselliseen

toimintaan. Taiteilemiseen liittyy aina kokonaisvaltaisuus,

yhteisöllisyys ja vuoropuhelu sekä kulttuurin läsnäolo.

Lapselle ominainen tapa toimia ja oppia vahvistaa hänen

hyvinvointiaan ja käsitystä itsestään sekä lisää hänen

osallisuuttaan. Toimiessaan itselleen mielekkäällä tavalla

lapsi myös ilmentää ajatteluaan ja tunteitaan. Kasvattajan

herkkyyttä on havainnoida lapsen yksilöllinen kasvu ja

kehittymisen tarpeet. Kasvattajalle avautuu kanava lasten

ajatteluun ja maailmaan, kun he toimivat ja keskustelevat

yhdessä lasten kanssa sekä havainnoivat lasten toimintaa.

Havaintojen, dokumentoinnin ja arvioinnin kautta kasvattaja

vastaa lasten tarpeisiin ja rakentaa toimintaa ja opetusta

lasten omille kokemuksille. Toimivan vuorovaikutuksen

perusedellytyksenä on turvallinen tunneilmasto, jossa

erilaisten tunteiden ilmaiseminen on hyväksyttävää.

Vasu-työkirja

2.2 Pedagoginen oppimisympäristö

“Meidän tehtävämme on opettaa juuri niitä lapsia, joita

meillä on. Ei niitä lapsia, joita meillä joskus oli, ei niitä lapsia,

joita toivoisimme päiväkodissa olevan eikä niitä lapsia, jotka

ovat olemassa vain kuvitelmissa. Se tarkoittaa, että meidän

on tarjottava oppimisympäristö, joka on yhtä monipuolinen

kuin ihmisyys itse”.

(Torontolaisen koulun rehtoria Chris Penseä mukaillen)

leikkimällä liikkumalla

tutkimalla

taiteilemallaMEN

ETELMÄ

T

Kulttuuri ja sen sisällöt vetävät lasta puoleensa

TOIMINTAKULTTUURI

KIELI & KULTTUURI

SISÄLLÖT & SISÄLTÖALUEET

MEN

ETEL

MÄ

T

LAPSILÄHEINEN

OPPIMISEN IL

O

13

Oppimisympäristön suunnittelun perustana ovat toimintaan

osallistuvat lapset ja lapsiryhmä. Suunnittelussa otetaan

huomioon lasten kehitystaso, kulttuuritausta ja sen hetkiset

mielenkiinnon kohteet. Oppimisympäristö elää koko ajan.

Oppimisympäristössä on merkityksellistä

vuorovaikutuksellisuus. Hyvä kielellinen oppimisympäristö

perustuu ennen kaikkea positiiviseen ilmapiiriin ja

lämpimään lasta arvostavaan vuorovaikutukseen. Aikuisen

tulisi mahdollistaa lasten keskinäinen yhdessäolo ja

vuorovaikutus kaikissa tilanteissa. Hyvä oppimisympäristö

tukee yhdessä toimimista, tietojen jakamista ja mahdollistaa

yhteisen keskustelun.

Ilmapiirin luominen on aikuisen vastuulla. Positiivinen ja

kannustava ilmapiiri, jossa lapsi kokee olonsa tervetulleeksi

ja hyväksytyksi, tukee lapsen oppimista. Kieltä opetteleva

lapsi tarkkailee aikuisen sanatonta viestintää ja rakentaa sen

pohjalta kuvaa itsestään kielen oppijana. Hyvin suunniteltu

ja rikas oppimisympäristö ei riitä, jos aikuinen on etäinen

ja lasta kuulematon. Kuuntelemalla ja havainnoimalla lasta

saadaan selville, mitkä asiat ovat lapselle tärkeitä ja mistä hän

on kiinnostunut.

Lapselle itselleen merkittäviä tekijöitä ovat vuorovaikutus

toisten lasten kanssa ja lapsiryhmä. Leikki on lapselle

ominainen tapa oppia ja sen kautta hän oppii myös kieltä.

Vaihtelemalla teemoja leikkipisteissä, lapsi saa uutta

sanastoa ja kielen käyttöön avautuu uusia mahdollisuuksia.

Hyvä oppimisympäristö herättää lapsen uteliaisuuden ja

houkuttelee kokeilemaan ja tutkimaan.

Oppimisympäristön suunnitteluun kuuluu myös se, miten

ympäristö on pedagogisesti järjestetty. Eri kielten ja

kulttuurien tulee näkyä varhaiskasvatuksessa. Lapsi tarvitsee

samaistumisen kohteita kulttuuri – identiteettinsä ja

minäkuvansa vahvistamiseksi.

Esimerkiksi mahdollisimman monimuotoinen kuvamaailma

tekee jokaisen lapsen näkyväksi ryhmässä. Lapsella

ja vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa

oppimisympäristön suunnitteluun, rakentumiseen ja

edelleen kehittymiseen yhdessä henkilökunnan kanssa.

Pedagogiseen oppimisympäristöön kuuluu myös kielen

kehitystä tukevan monipuolisen materiaalin valmistaminen,

hankkiminen ja käyttäminen.

2.3 Toiminnallinen valikko

www.otakoppi-ohjelma.fi

VINKKEJÄ, KUINKA KULTTUURIT SAADAAN NÄKYVÄKSI OPPIMISYMPÄRISTÖSSÄ:

• askarrellaankotitalot,joissaonperheenjäsentenkuvat

• tervehdyksiäjafraasejaerikielilläseinilleesim.hyväähuomentakaikillaniilläkielillä,joitaryhmässäpuhutaan

• seinällejuhlienvuosiympyrä,johonvanhemmatmerkitsevätomattärkeätjuhlapäivät

• tehdäänyhdessälastenkanssakarttoja,lippujajaerikieltenaakkoset

• tehdäänvanhempienkanssalapsenomakatselukirjan,jossaonlapselletärkeidenihmistenkuvia

• esikouluikäisenlukemaanoppimistatukee,joshännäkeemyösäidinkielelläänkirjoitettuatekstiäpäiväkodissaesimerkiksiäidinkielisetkirjat

• erimaidenperinneleikitjasadutsekämusiikinkuunteleminenjalaulaminen

POHDITTAVAA:

• Onkolapsillamahdollisuuksiakeskusteluunmyösaikuisenohjaamantoiminnanaikana?

• Kuinkamontaystäväälapsellaonjapääseeköhänmukaanleikkeihin?

• Näkyykömonikulttuurisuuskirjoissa,seinilläym.olevissakuvissa,leluissajapeleissä?

• Kuinkauseinmuunteletlastenleikkipisteitä?

• Millaisiaovatvälineetjamateriaalitkielenoppimisenkannaltajaonkoniitäriittävästi?

• Kuunteletkojapuhutkojokaisellelapsellepäivittäin?

• Mitenhyödynnätulkoilunjaretketkielenoppimisessa?

14

Havainnointi, dokumentointi ja arviointi

3

15

Havainnoinnin avulla kehitetään toimintaa. Tarkastellaan sitä

mitä lapsi tekee tai mitä leikissä tapahtuu. Havainnoimalla

saadaan tietoa myös lapsen kielitaidosta. Havainnonti

voidaan jakaa vapaaseen tai osallistuvaan havainnointiin.

Lapsen vasun kielenkehityksen suunnitelmaan kerätään

tietoa havainnoiden. Vapaassa havainnoinnissa seurattavat

asiat määritellään vain yleisluontoisesti. Vapaa havainnointi

saattaa tuottaa aluksi runsaasti aineistoa. Muistiin

kirjoittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Muistin tukena voi

käyttää myös videointia tai nauhoittamista.

Havainnoinnin tarkoituksena voi olla tiedon saaminen lapsen

kielitaidosta. Voidaan tarkastella sitä, missä vaiheessa lapsi on

suomen kielen oppimisessa. Vanhemmat voivat puolestaan

tarkastella sitä, kuinka lapsi hallitsee oman äidinkielensä.

Olennaista on, että havainnoista keskustellaan ja ne johtavat

toiminnan kehittämiseen lapsen kielen kehitystä tukevaksi.

Toiminnan kehittämisen ja tiedon saannin apuna voidaan

käyttää myös arviointia.

Arvioinnin perustella saadaan tietoa lapsen suomen kielen

kehitysvaiheista itselle, vanhemmille, lapselle, sekä muille

lapsen kanssa toimijoille. Kielen kehityksen arvioinnin osa-

alueina voivat olla kuuntelu, ymmärtäminen, puhuminen ja

sanasto.

Arvioinnin apuna voidaan käyttää mm. erilaisia puheen ja

kielen kehityksen arviointimenetelmiä, kuten Kettu-testi

ja Lauran päivää. Päivähoidon työntekijöillä on käytössään

myös omia hyväksi havaittuja seuranta- ym. lomakkeita,

jonka avulla seurataan lapsen suomen kielen oppimisen

edistymistä.

Kettu-testi (Korpilahti- Eilomaa) on tarkoitettu 3-vuotiaan

suomenkielisen lapsen puheen ja kielentaitojen arvioinnin

tueksi. Sitä voidaan käyttää 3-5-vuotiaan eri kieli ja

kulttuurisen lapsen suomen kielen arvioinnissa, kun hän

on osallistunut suomenkieliseen toimintaan noin vuoden

verran. Kartoituksen kautta voidaan toimintaa suunnitella

lapsen suomen kielen oppimista tehostavaksi. Kettu-testin

osa-alueet ovat: nimeäminen, kielen ymmärtäminen,

toimintaohjeiden ymmärtäminen, ääntäminen ja puheen

ymmärrettävyys, kertova puhe, taivutusmuotojen sekä värien

ja lukumäärän hallinta ja lausepituus.

Lauran päivä (Laitala) on suomen kielen materiaali, joka

on tarkoitettu esiopetusikäisen suomea toisena kielenä

puhuvan lapsen suomen kielen kartoitukseen, arkipäivän

kielenkäyttötilanteiden arvioinnin tueksi. Materiaali tärkein

osio on sanasto, joka on jaettu esiintymistiheydeltään

päivittäisestä melko harvinaiseen sanastoon. Materiaali pitää

sisällään myös sanojen tunnistamista, kielen rakenneasioita ja

vapaata kerrontaa. Kartoituksen tulosten perusteella voidaan

suunnitella kielen oppimista edistävää toimintaa.

16

Lapsen kielen ja puheen kehityksen tukeminen

neuvolassa

4

17

4.1 Kielen oppiminen eri kulttuureissa

Lapsen kielelliseen kehitykseen liittyy tärkeänä ilmiönä ns.

kielellinen sosiaalistuminen. Länsimaisissa kulttuureissa

lapsi omaksuu kieltä varhaisvaiheissa yksilökeskeisesti, jolloin

vanhemmat käyttävät runsaasti kasvotusten tapahtuvaa

vuorovaikutusta, muuttavat omaa puhettaan lapselle

sopivammaksi, sekä sanoittavat ympäristön ilmiöitä, asioita

ja tapahtumia. Lapsen ensimmäisiä sanoja odotetaan ja jo

ensimmäisille ääntelyille annetaan merkityksiä. Kirjojen ja

lukemisen maailmaa pidetään tärkeänä.

Monissa perinteisissä kulttuureissa lapsi oppii kielen

yhteisöllisesti, jolloin lapsi oppii kielen kuuntelemalla aikuisten

ja muiden lasten puhetta, katsomalla ja seuraamalla.

Aikuiset puhuvat vähemmän suoraan lapselle, sanottavat

niukemmin asioita ja mm. mieluummin toistavat lausetta

kuin muokkaavat sitä lapselle sopivammaksi.

Molemmilla tavoilla lapsi oppii hallitsemaan äidinkielensä

muutaman vuoden iässä. Yhteisöllisessä kielenkehityksessä

lapsen kieliyhteisönä on kuitenkin “koko kylä”. Monella

perheellä ei enää ole tätä laajaa yhteisöä ympärillään, joten

vastuu kielen kehityksestä siirtyy suoremmin vanhemmille.

Vanhemmilla saattaa olla se käsitys, että kieli syntyy

itsestään iän ja kasvamisen myötä, eivätkä välttämättä näe

yhteyttä lapsen esikielellisten taitojen kehittymisen, hänen

kuulemansa puheen ja muiden kielellisten virikkeiden ja

lapsen kehittyvän kielen oppimisen välillä (Lindholm, 2011).

Vanhemmat saattavat myös puhua lapsilleen osittain suomea,

joka ei ole suositeltavaa lapsen oppiessa tällöin samat virheet,

mitä vanhemmalla on puhuessaan itselleen vierasta kieltä.

Äidinkieli on lapsen tärkein kieli. Oman äidinkielen hallinta

edistää lapsen kielellistä kehitystä, vahvistaa itsetuntoa

ja kulttuurista identiteettiä ja luo pohjan muiden kielen

oppimiselle. Kun äidinkielen rakenteet, sana- ja käsitevarasto

ovat kunnossa, on helpompaa oppia myös toisen kielen

rakenteet, sana- ja käsitevarasto. Kun omalla äidinkielellä

kertominen, kuvailu ja keskustelu sujuu, sujuvat ne

helpommin myös toisella kielellä. (Kulttuurikeskus Caisan

kielikurssit)

Äidinkielen johdonmukainen tukeminen kotona on lapsen

kielelliselle kehitykselle välttämätöntä. Vanhempia tulisi

kannustaa tarjoamaan mahdollisimman monipuolista

äidinkielen mallia (lukeminen, tarinointi, laulaminen,

loruilu). Kaksikielisissä perheissä on tärkeää, että kumpikin

vanhempi käyttää omaa äidinkieltään. Vaikka lapsi itse

käyttäisi toista kieltä puhuessaan isälle tai äidille vanhemman

on säilytettävä oma kielensä. Jos lapsi ei tiedä jotain sanaa

ja sanoo sen toisella kielellä, vanhempi toistaa sanan

omalla kielellään ja myös toistaa lapsen kertoman omalla

äidinkielellään. Vaikka lapsi ei aktiivisesti käyttäisikään

vanhemman puhumaa kieltä, kielen ymmärtäminen kehittyy,

lapsi oppii ymmärtämään kieltä ja kommunikoimaan

vanhemman kanssa, mikä innostaa häntä yrittämään myös

puhumista vanhemman kielellä.

Kieltä kehittää myös arjessa tapahtuva askarointi,

ruuanlaitto, pelaaminen, pöytäkeskustelut omalla

äidinkielellä. Oleellista on, että kieltä käytetään aktiivisesti

eri tilanteissa: lasta puettaessa nimetään vaatekappaleita,

kaupassa keskustellaan siitä, mitä ostoskärryihin laitetaan.

Jo pienetkin asiat voivat auttaa kielen kehitystä isoja

askeleita eteenpäin. Sillä, miten ja kuinka paljon puhutaan,

on merkitystä lapsen kielen kehitykselle (Latomaa et al.,

2007, s. 157). Jokainen arkipäivän tilanne voi olla lapselle

kielenoppimistilanne.

Vanhempien vahva motivoiminen oman äidinkielen käyttöön

tulisi tapahtua jo aivan varhaisissa neuvolakontakteissa, jopa

perhevalmennuksessa. Vanhempia on hyvä muistuttaa myös

siitä, että vauva on valmis vastavuoroiseen vuorovaikutukseen

jo heti ensimmäisistä päivistä alkaen. Vauvalle voi ja

kannattaa puhua, vaikka hän ei vielä sanallisesti vastaakaan.

Hänellä on kuitenkin käytössään monia ei-kielellisiä

kontaktikeinoja ja ennen kaikkea hänellä on halu ja tarve olla

vuorovaikutuksessa aivan varhaisimmista hetkistä alkaen.

Vauvan ääntelyyn vastataan ja samalla sitä vahvistetaan.

Lapsen esikielelliset taidot ennustavat myöhempää

kielellistä kehitystä, ja ne kehittyvät varhaisessa

vuorovaikutussuhteessa. Vanhemmilla on siis esikielellisten

taitojen arvioinnissa keskeinen merkitys yhdessä

terveydenhoitajan kanssa. Usein pelkkä asioiden esille

ottaminen ja sitä kautta lisääntyvä tietämys auttavat

vanhempia tehostamaan omia arkisia toimiaan lapsensa

viestinnän aktivoimiseksi ja kehityksen tukemiseksi. Yhdessä

havainnoidaan lapsen valmiuksia: esim. katsekontaktin

haku, tunneilmaisut ja niihin vastaaminen, minkälaista on

varhainen ääntely, jokelteleeko lapsi monipuolisesti 6-7 kk

iässä, käyttääkö lapsi kommunikatiivisia eleitä (osoittaminen,

vilkuttaminen, poistyöntäminen), saako aikuinen lapsen

mukaan sosiaalisiin leikkeihin (kukkuu-leikit, piilotusleikit)

(Loukusa et al., 2011, s. 175-189). Ks. tarkemmin taulukko

liitteistä (liite 3).

Leikkiminen on hyvä vuorovaikutuksen väline jo

aivan pienillä lapsilla. Suomessa arvostetaan leikkiä

vuorovaikutuksen sekä uusien asioiden oppimisen välineenä.

Leikit myös tukevat lapsen kielen ja ajattelun kehitystä.

Leikki on kulttuurisidonnainen asia. Eri kulttuureissa

nähdään leikin arvo eri tavoilla. Neuvolassa kannattaa

kuitenkin rohkaista vanhempia leikkimään lastensa kanssa.

Aikuinen voi rikastuttaa lapsen leikkiä ja käyttää leikkiä

kielen opettamiseen. Kun lapselle leikkitilanteissa toistaa

erilaisia mahdollisuuksia käyttää sanoja ja yhdistellä sanoja

lauseiksi, lapsi oppii äidinkieltä huomaamatta.

18

Lukeminen ja kirjojen katselu lapsen kanssa on oiva tapa

olla läheisessä vuorovaikutuksessa ja samalla edistää kielen

kehitystä: ymmärtämisen taidot kehittyvät, sanavarasto

kasvaa ja ajattelun taidot kehittyvät kun katsellaan yhdessä

kirjan kuvia, nimetään niitä ja keskustellaan niistä.

Vanhemmille kannattaa kertoa kirjastopalveluista (kirjaston

tapahtumat). Joissakin kulttuureissa on lukemisen sijaan

vahva suullisen kertomisen perinne, siihen kannattaa

vanhempia myös kehottaa. Luku- ja kirjoitustaidon puute ei

ole este saduille ja tarinoille, sillä kertomiseen ja loruiluun ei

tarvita valmista kirjaa. Liika TV:n katselu ja tietokonepelien

pelaaminen eivät kehitä vuorovaikutusta.

Materiaalia: Vuorotellen, opas vuorovaikutukseen ja kielen

kehityksen alkuvaiheisiin (suomi, englanti, venäjä).

4.2 4-vuotiaan lapsen laaja terveystarkastus

4-vuotiaan lapsen terveystarkastus on (338/2011)

neuvolatoimintaa koskevan asetuksen mukaisesti laaja

terveystarkastus, johon sisältyy sekä terveydenhoitajan (75

min) että lääkärin (20-30 min) tekemä terveystarkastus.

Tarkastukseen kutsutaan mukaan lapsen molemmat

vanhemmat ja käynnillä keskustellaan koko perheen

terveydestä ja hyvinvoinnista. Vastaanotolla kysytään aina

perheen elämäntilanteesta, vanhemmuudesta, tukiverkostosta ja

tulevaisuuden näkymistä, perhettä kuormittavista asioista ja perheen

voimavaroista. Keskustelun apuna käytetään vanhempien

etukäteen kotona täyttämiä voimavaralomakkeita (suomi,

ruotsi, englanti). Lisäksi vanhemmat täyttävät päihde-

eli audit kyselyn (suomi, ruotsi). Kotihoidossa olevien

4-vuotiaiden monikulttuuristen lasten vanhemmille

lähetetään laajan terveystarkastuksen kutsun yhteydessä

myös kysely lapsen äidinkielen kehityksestä. Neuvola-asetus

edellyttää myös neuvolatarkastuksista poisjääneiden lasten

kutsumisen neuvolaan.

4.2.1 Yhteistyö perheen ja päivähoidon kanssa (Hyve-malli)

Päivähoidossa olevan 4-vuotiaan terveystarkastus tehdään

yhteistyössä päivähoidon, perheen ja neuvolan kanssa.

Ennen 4-v tarkastusta päivähoidon henkilökunta käy

lapsen vanhempien kanssa varhaiskasvatussuunnitelma

(vasu)-keskustelun. Keskustelun yhteenveto lähetetään

päivähoidosta vanhempien luvalla neuvolaan. Tämän

yhteenvedon avulla sekä terveydenhoitaja että lääkäri saavat

tietoa lapsen vahvuuksista ja mahdollisesta tuen tarpeesta.

Yhteenveto-lomakkeeseen kirjataan neuvolassa tehdyt

huomiot ja mahdolliset jatkotoimenpiteet ja suunnitelmat,

jonka jälkeen lomake lähetetään takaisin päivähoitoon.

Vanhempien luvalla neuvolasta voidaan olla myös puhelimitse

yhteydessä päivähoitoon. Kts. Hyve-malli.

4.2.2 Lene – tutkimus 4v tarkastuksessa

Neuvolatarkastuksessa terveydenhoitajan työvälineenä

on Niilo Mäki instituutin kehittämä leikki-ikäisen lapsen

neurologinen arviointimenetelmä Lene. Lene-tutkimus

sisältää lähi -ja kaukonäön tutkimukset, arviot motorisista

taidoista, poikkeavista liikkeistä, vuorovaikutustaidoista,

tarkkaavaisuudesta ja motivoitumisesta, puheen

tuottamisesta, puheen ymmärtämisestä ja käsitteistä,

kuullun hahmottamisesta, silmä-käsi-yhteistyöstä, leikistä ja

omatoimisuudesta.

Kielellistä kehitystä Lenessä tutkitaan antamalla lapselle

kaksiosaisia ohjeita. Kuvien avulla arvioidaan kertovan

puheen tuottamista ja varta vasten pääkaupunkiseudun

lapsille suunnitellun kuvataulun avulla kysymysten

ymmärtämistä. Koko tarkastuksen ajan seurataan miten

lapsi tulee vuorovaikutustilanteeseen mukaan, onko

katsekontaktia ja verbaalisen kontaktin ottamisen halua.

4.2.3 Monikulttuurisen lapsen kielellisen kehityksen arviointi

Lapsen 4-vuotistarkastus tehdään suomen kielellä, mikäli

lapsi on ollut yhtäjaksoisesti ja säännöllisesti päivähoidossa

vähintään vuoden ajan. Päivähoidon huomiot ja arviointi

lapsen suomenkielen taidosta ja kehittymisestä sekä tiedot

lapsen kielellisen kehityksen tukitoimista päivähoidossa

ovat tärkeitä. Päivähoidosta saatu tieto auttaa mahdollisten

jatkosuunnitelmien teossa.

Niilo Mäki Instituutin ohjeistus Lenen käytöstä

monikulttuuristen lasten arvioinnissa:

“Kaikki testit ja seulat ovat kulttuurisidonnaisia, mikä

täytyy muistaa myös Lenellä arvioitaessa. Perusasiat

lapsen neurologisessa kehityksessä ovat kuitenkin samat

kulttuurista ja kielestä riippumatta. Käytännössä kielelliset

esteet ovat suurimmat. Jos lapsi on ollut suomenkielisessä

päivähoidossa 1-2 vuotta ja hallitsee auttavasti suomenkieltä,

voi Lenen kielellisiäkin osioita tehdä. Saadaan ainakin tietoa

lapsen suomenkielen oppimisen etenemisestä. Tärkeää

on jollakin tavalla selvittää, miten lapsen äidinkielen

oppiminen on edennyt ja onko vanhemmilla tästä huolta. Ei-

kielellisissä osioissa ohjeiden ymmärtämistä täytyy varmistaa

näyttämällä. Maahanmuuttajalasten tilanteet ja taustat

ovat hyvin erilaisia eikä yleisiä ohjeita esim. THL:lla ole

maahanmuuttajalasten neuvolaseulonnasta”.

(Usein kysyttyä Lene-tutkimuksesta)

19

Mikäli perheellä ja terveydenhoitajalla ei ole käytössä yhteistä

kieltä tilataan vastaanotolle tulkki ja aikaa varataan 1,5-2

tuntia. Tulkin käyttö on perusteltua 4-vuotistarkastuksessa,

koska ammattitaitoinen tulkki pystyy toimimaan tehtävien

ohjaamisessa, eikä neuvo lasta ylimääräisillä kehotuksilla tai

puutu muuten suoriutumiseen. Tulkin käyttö helpottaa myös

keskustelua perheen hyvinvoinnista.

Kun Lene:n kielellisen osion tehtävät tehdään lapsen

omalla äidinkielellä, annetaan ohjeet tulkille kirjallisessa

muodossa, jolloin lapsi kuulee annetut tehtävät vain omalla

äidinkielellään. Tulkille kerrotaan myös etukäteen miten

toimitaan esim. tilanteissa joissa annetun ohjeen voi toistaa

vain kerran. Kun epäillään, että lapsen oman äidinkielen

kehityksessä on ongelmaa, toimitaan voimassa olevan

lähettämisohjeen mukaisesti.

(Liite 5: Lapsen kielen ja puheen kehityksen seuranta ja

monikielisten/kulttuuristen lasten hoitopolku Helsingissä)

Lapsen oman äidinkielen kehitystä arvioidaan yhdessä

vanhempien kanssa. Mieluiten tässäkin tilanteessa

keskustellaan tulkin välityksellä, jotta vältytään mahdollisilta

väärinkäsityksiltä. Lapsen vanhempien kanssa keskustellaan

puheen tuottamisesta, puheen ymmärtämisestä,

leikistä, satujen ja kirjojen lukemisesta. Keskustellaan

myös siitä mitä perhe tekee yhdessä. Kotona hoidossa

olevien lasten vanhempien kanssa on erityisen tärkeää

keskustella lapsen sosiaalisista taidoista (esim. leikki),

lapsen keskittymistaidoista, päivähoidosta, suomenkielen

oppimismahdollisuuksista ja koulunaloitussuunnitelmista.

Ennen 4-vuotistarkastusta, vanhemmille lähetetään

kutsukirjeen yhteydessä kysely lapsen äidinkielen

kehityksestä (liite 6).

4.2.4 KYSYMYKSIÄ LAPSEN KIELEN KEHITYKSEN SELVITTÄMISEKSI

• Kukajaketkäpuhuvatlapsenkanssaäidinkieltä?

• Puhuukolapsiyhtähyvinkuinsisaruksensa?

• Mitäkieltäsisaruksetpuhuvatkeskenään?

• Puhuukolapsivähänvaipaljonvanhempienjamuidenkanssa?

• Kyseleekölapsiasioista?

• Osaakolapsikertoapuhumallamitähaluaa?

• Tuottaakolapsiuseansananlauseita?Puhuukolapsikieltänneoikein?Tulevatkosanatoikeassajärjestyksessä?

• Onkolapsenvaikealausuaomankielenäänteitä(kirjaimet)?

• Onkovanhemmillavaikeuttaymmärtäälasta?

• Onkovieraillaaikuisillavaikeaymmärtäälasta?

• Änkyttääkölapsi?

• Millätavallalapsileikkiikotona/muidenlastenkanssa?Millaisistaleikeistälapsionkiinnostunut?

• Tapaakolapsimuitasamaakieltäpuhuvialapsia?

• Millainenonlapsenäidinkielentasoverrattunamuihinsamanikäisiinjasamaakieltäpuhuviinlapsiin?

• Mitenvanhemmattukevatlapsenäidinkielenkehitystä?

• Haluavatkovanhemmatettälapsestatuleekaksi/monikielinen?

4.3 Tulkin käytön ohjeistus

• Maahanmuuttajalla ja viranomaisella ei useinkaan ole

yhteistä kieltä. Keskustelua saatetaan käydä puutteellisella

suomen tai englannin kielellä. Näin menetellen asioita ei

saada kunnolla selvitetyksi.

• Kun keskustelu käydään tulkin välityksellä,

väärinkäsitysten mahdollisuudet pienenevät, molempien

oikeusturva paranee ja kielellinen tasa-arvo lisääntyy.

• Mainitse perheelle, että tulkilla on vaitiolovelvollisuus.

• Jos asiakkaan kielitaito ei riitä asioiden käsittelemiseen

suomen kielellä, tilaa aina ammattitulkki.

• Älä käytä tulkkina lasta, perheen sukulaista tai ystävää.

• Harkitse tulkin käyttämistä myös niissä tilanteissa, joissa

asiakas osaa jo jonkin verran suomea. Asiakkaan kielitaito

ei välttämättä kuitenkaan riitä lapsen kehitykseen

liittyvien asioiden ja käsitteiden ymmärtämiseen.

4.3.1 VINKKEJÄ TULKKAUSTILANTEISIIN

• Tulkkitulkkaakaikkitilanteessapuhuttavatasiat

• Kohdistapuheesiasiakkaallesi,eitulkille

• Puhukuinpuhuisitsuomenkieliselleasiakkaalle

• Jaksotapuheesisopivasti,jottatulkinolisihelpompitulkata

• Annatulkintulkatarauhassaloppuunasti

• Ehdottaessasitutkimuksiakerrotutkimuksistasamallatavallakuinkertoisitsuomenkieliselleasiakkaalle

• Varaaaikaaasiakkaanmahdollisiinkysymyksiin

• Annaasiakkaalleaikaaharkitakuulemaansa

20

Matkalla kouluun

5

21

Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus

muodostavat lapselle kasvatuksellisesti ja opetuksellisesti

eheän kokonaisuuden. Esiopetusta toteutetaan ja kehitetään

yhteistyössä eri osapuolten kanssa, jotta voidaan tarjota

kaikille Helsingissä asuville lapsille tasavertaisesti

laadukasta kasvatusta ja opetusta. Hyvä esiopetus osaltaan

ennaltaehkäisee syrjäytymistä. Esiopetuksessa huomioidaan

kaikkien mahdollisuus oppimiseen sekä yhteiskunnan

perusarvoinen ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuva tasa-

arvoinen ja yhdenvertainen kohtelu.

(Helsingin esiopetussuunnitelma 2011)

5.1 Esiopetus ja nivelvaihe

Leops ja esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintasuunnitelma

Esi- ja alkuopetuksen avoin ja hyvä yhteistyö on pohja

joustavalle, elinikäiselle oppimiselle. Helsingin esiopetuksen

opetussuunnitelma (2011) kertoo, mitä esiopetus on

Helsingissä. Esiopetuksen aikana kaikille lapsille laaditaan

Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma (Leops) yhdessä

huoltajien, lapsen ja opettajan kanssa marraskuun loppuun

mennessä. Suunnitelmassa kuvataan lapsen kasvun ja

kehityksen tavoitteet.

Lapsen esiopetuksen suunnitelmaan kuvataan myös, miten

lapsen oman äidinkielen ja suomen kielen kehittymistä

tuetaan. Esiopetuksessa suomi toisena kielenä -opetuksen

tavoitteena on luoda perusta sille, että lapsi perusopetuksen

aikana saavuttaa mahdollisimman toimivan suomenkielen

taidon kaikilla kielen osa-alueilla.

Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten suomen kielen

kehitystä seurataan toimintavuoden aikana ja arvioidaan vielä

huhti-toukokuussa.

Esiopetuksen oppilashuoltokeskustelut käydään

toimintayksiköissä syksyn aikana ja niihin osallistuvat

esiopetuksesta vastaava lastentarhanopettaja, päiväkodin

johtaja sekä kiertävä erityislastentarhanopettaja.

Oppilashuoltokeskusteluihin osallistuvat tarpeen

mukaan myös suomi toisena kielenä -opettaja, neuvolan

terveydenhoitaja tai muu ulkopuolinen asiantuntija, jonka

tehtäviin lapsen asioiden käsittely kuuluu.

Lapsen esiopetuksen järjestämisessä tarvittavat muut

pedagogiset asiakirjat liitetään suunnitelmaan. Suunnitelman

laatimisessa käytetään tarvittaessa apuna tulkkipalveluita.

Esiopetusvuoden jälkeen suunnitelma lähetetään kouluun

ja siitä kerrotaan vanhemmille. Näin turvataan lapsen

onnistunut siirtyminen esiopetuksesta perusopetukseen.

Esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintasuunnitelma on

esiopetuksen ja koulun yhteistyössä alueilla tehtävä

asiakirja, jossa kuvataan koulun ja päiväkodin välinen

yhteistyö ja siihen liittyvät periaatteet. Siinä kuvataan

muun muassa LEOPS:n siirtymisen periaatteet, yhteistyön

alueelliset tavoitteet, yhteistyön toimintamuodot ja sisällöt,

toimintavuoden erityiset teemat ja projektit sekä yhteistyön

seuranta ja arviointi.

Kieli ja kulttuuri esiopetuksen tavoitteissa

Esiopetuksen keskeiset sisältöalueet harjaannuttavat

kielen käytön eri toimintoihin, kotouttavat suomalaiseen

kulttuuriin ja vertailevat suomalaista kulttuuria muihin

kulttuureihin. Tämä opetus ja lapsen äidinkielen

oppimisprosessit nivoutuvat kaikkiin esiopetuksen osa-

alueisiin. Tavoitteena on, että lapsi oppii arkielämän

perussanastoa ja osaa käyttää kieltä luontevasti eri tilanteissa.

Lapsen edistyessä tavoitteena on, että hän ymmärtää ja

käyttää aktiivisesti suomen kieltä sekä harjoittelee suomen

kielen rakenteita.

Uskonnolla on keskeinen osa ihmisen kulttuuri-identiteetin

rakentumisessa. Oman kulttuuriperinnön tunteminen luo

perustaa myönteiselle suhtautumiselle toisiin ihmisiin.

Tavoitteena on, että lapsi tulee kuulluksi ja hänen kanssaan

keskustellaan uskonnollisista kysymyksistä. Hän saa

tutustua myös oman uskontonsa keskeisimpiin sisältöihin

ja uskonnollisiin juhliin sekä niiden merkitykseen. Lasta

ohjataan toisen vakaumuksen kunnioittamiseen. (Helsingin

esiopetussuunnitelma 2011)

22

5.2 Perusopetukseen valmistava opetus

Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu vasta

maahan muuttaneille oppilaille, joiden suomen kielen taito

ei riitä yleisopetuksen ryhmässä opiskelemiseen. Ryhmiin

voidaan kuitenkin ohjata myös Suomessa syntyneitä tai alle

kouluikäisenä Suomeen tulleita, jos heillä on koulunkäynnin

onnistumisen kannalta riittämätön suomen kielen taito

(alle A1.3. taitotaso). Kriteerinä tulee käyttää ainoastaan

kielitaidon tasoa, ei muita kouluvalmiustaitoja.

Perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmiä ei ole

joka koulussa, vaan seuraavan lukuvuoden paikat päätetään

maalis-huhtikuussa opetuslautakunnassa. Oppilas opiskelee

perusopetukseen valmistavassa ryhmässä enintään yhden

kalenterivuoden ajan, jonka jälkeen oppilas siirtyy omaan

lähikouluun yleisopetuksen oppilaaksi.

Oppilassijoittelu perusopetukseen valmistavaan opetukseen

tapahtuu opetusviraston kautta huoltajien tai eri

viranomaisten hakemuksesta (esim. maahanmuuttoyksikkö,

maahanmuuttajien neuvontapiste, vastaanottokeskukset tai

sosiaaliviraston perhekeskukset). Oppilaiden sijoittaminen

ryhmiin tapahtuu yhteistyössä rehtoreiden kanssa ja

sijoittelussa huomioidaan lapsen tai nuoren ikä sekä

kotiosoite.

Perusopetukseen valmistavan opetuksen

opetussuunnitelman mukaisesti opetusta annetaan 6-10

-vuotiaille vähintään 900 tuntia ja tätä vanhemmille

vähintään 1000 tuntia. Tuntimäärä muodostuu

perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmässä

opiskeltavista tunneista, yleisopetuksen ryhmässä

integroituna opiskeltavista tunneista sekä mahdollisista

oman äidinkielen tunneista. Jokaiselle perusopetuksen

valmistavaan opetukseen tulevalle oppilaalle laaditaan

oma opinto-ohjelma, johon kirjataan oppilaan lähtötaso,

henkilökohtaiset oppimistavoitteet ja opiskeltavat oppiaineet.

Vastaavasti, kun oppilas siirtyy valmistavasta opetuksesta

yleisopetukseen, hänelle laaditaan oppimissuunnitelma

vähintään ensimmäisen lukuvuoden ajaksi.

5.3 Alkuopetus

Koulun aloittaminen on lapselle iso ja tärkeä asia.

Esiopetusvuoden aikana lapset tutustuvat omaan

tulevaan lähikouluunsa. Koulut myös järjestävät usein

vanhempainillan ennen koulun alkua. Lapsen sujuvan

koulun aloittamisen varmistamiseksi esi- ja alkuopetuksen

yhteistoimintasuunnitelman mukaisesti päiväkodit ja

koulut tekevät yhteistyötä esiopetusvuoden aikana. Tietoa

suomalaisesta peruskoulusta ja koulun aloittamisesta

Helsingissä on Helsingin opetusviraston Koulu tutuksi –

Tietoa suomalaisesta peruskoulusta (2011) -oppaassa, josta on

myös eri kieliversioita.

Perusopetuksessa noudatetaan perusopetuksen

opetussuunnitelmaa, jossa kuvataan perusopetus

kokonaisuudessaan. Maahanmuuttajien opetuksessa

huomioidaan opetussuunnitelman opetussisältöjen ja

tavoitteiden osalta myös oppilaiden taustat ja lähtökohdat

kuten äidinkieli ja kulttuuri, maahanmuuton syy ja

maassaoloaika. Perusopetuksen opetussuunnitelman

mukaisesti maahanmuuttajaoppilailla tarkoitetaan

Suomeen muuttaneita sekä Suomessa syntyneitä

maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria. Opetuksen

tavoitteena on tukea oppilaan kasvamista sekä suomalaisen

kieli- ja kulttuuriyhteisön että oppilaan oman kieli- ja

kulttuuriyhteisön aktiiviseksi ja tasapainoiseksi jäseneksi.

Oppilaalle voidaan laatia oppimissuunnitelma, joka voi olla

osa oppilaan kotoutumissuunnitelmaa.

Uuden kielen oppimisessa on lähdettävä oppilasta

kiinnostavasta kontekstista. Opittava asia ja oppitilanteet

tehdään oppilaille motivoiviksi ja ymmärrettäviksi

neuvomalla ja havainnollistamalla eri tavoin. Oppilas

opiskelee äidinkieli ja kirjallisuus – oppimäärää suomi

toisena – kielenä, mikäli hänen suomen kielen taitonsa ei

ole äidinkielisen tasoinen kaikilla kielitaidon osa-alueilla.

Oppilaan oman äidinkielen taito on avainasemassa uuden

kielen oppimisessa ja mahdollisten oppimisvaikeuksien

mahdollisimman varhaisessa havaitsemisessa. Helsingissä

järjestetään laajasti myös oman äidinkielen opetusta.

Maahanmuuttajaoppilaiden oppiaineiden arvioinnissa

huomioidaan oppilaan tausta ja vähitellen kehittyvä suomen

kielen taito. Arvioinnissa käytetään monipuolisia, joustavia

ja oppilaan tilanteeseen sopivia arviointimenetelmiä, jotta

hän kykenee osoittamaan osaamisensa suomen kielen taidon

puutteesta huolimatta. Arviointi voi oppilaan kohdalla

olla sanallista koko perusopetuksen ajan lukuun ottamatta

päättöarviointia.

23

Muu kirjallisuus ja hyödylliset linkit 1.2.1

LISÄÄ TIETOA AIHEESTA:

http://mucca.fi/wp-content/uploads/2009/12/homma_hanskassa.pdf

Monikulttuurinenvarhaiskasvatus–toimintamallijatyömenetelmiä.2007.PääkaupunkiseudunsosiaalialanosaamiskeskusSOCCAMONIKU-hanke.Paintek.

Orvasto,R–L&Levola,K.2010.Seitsemänminuuttiasadulle.Tammi.

1.3.1

LISÄÄ TIETOA AIHEESTA:

http://www.familiaclub.fi/duo_rakkautta_ja_vanhemmuutta.html

http://www.oph.fi/download/46930_OPH_oma_kieli_03092007_www_lock.pdf

http://www.vaestoliitto.fi/monikulttuurisuus

Lapsuudenmontakieltä,DVD

http://www.cplol.eu/eng/public/leaflets.htm

2.2

Leikin,opin,kielestäsaankopin

Kielellistä tietoisuutta tukevaa toimintamateriaalia:

GyekyeM.,KurkiR.&MuukkonenM.2009.AvainsanojaS2.Opettajanopas.GummerusKirjapainoOy,Jyväskylä:Tammi.

Hakamo,M-L.2011.Puhekuplia.Lapsenpuheenjakielellisentietoisuudenkehittäminen.SaarijärvenOffset:LastenKeskus.

Harju,H.(toim.)2006.Kielitaitopuhkeaakukkaan.Kieltärikastuttavialeikkejä3-6-vuotiaillelapsille.FRAM:FolkhälsanMittnylandAb.Ks.Kielellistätietoisuuttaharjoittavatleikit.

Karvonen,P.,Rikkola,L.1993.Lukuleikkejälapsille.Tampere:KirjayhtymäOy.

Torneus,M.1991.Löytöretkikieleen-leikkejäjaharjoituksia.Helsinki:VAPK-kustannus.Ks.harjoitusleikit.

Sallinen,J.,Stolzmann-Frankenhaeuser,J.&Harju-Luukkainen,H.2010.Iltapäiväleikkien.Kieltärikastuttavialeikkejäiltapäivään.ADD:Folkhälsan.Ks.Kielellistätietoisuuttaharjoittavatleikit.

Havainnoinnin tukena

Pedagoginenhavainnointi

24

Lähteet Alanen,R.2006.“Birds in the sky”: kielellinen tietoisuus ja vieraan kielen oppiminen tilanteisina ilmiöinä.TeoksessaAlanen,R.,Dufva,H.&Mäntylä,K.(toim.)Kielen päällä. Näkökulmia kieleen ja kielen käyttöön.Soveltavankielitutkimuksenkeskus.Jyväskylä:Jyväskylänyliopistopaino.

Aro,H.2006.Anteeksi, kuka puhuu? Lasten kielikäsitysten moniäänisyydestä.TeoksessaAlanen,R.,Dufva,H.&Mäntylä,K.(toim.)Kielenpäällä.Näkökulmiakieleenjakielenkäyttöön.Soveltavankielitutkimuksenkeskus.Jyväskylä:Jyväskylänyliopistopaino.

Alanen,R.,Dufva,H.&Mäntylä,K.(toim.)Kielen päällä. Näkökulmia kieleen ja kielen käyttöön.Soveltavankielitutkimuksenkeskus.Jyväskylä:Jyväskylänyliopistopaino.

Aro,T.&Ahonen,T.&Ketonen,R.(toim.)Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa.Juva:Opetus2000.

Baker,C.2006.Foundations of Bilingual Education and Bilingualism.4.Edition.Clevedon:MultilingualMattersLtd.

Benckert,S.Håland,P.&Wallin,K.2008.Flerspråkighet i förskolan – ett referens- och metodmaterial.Stockholm.NRSTryckeriAB

Cohen,L.&Manion,L.1989.Research Methods in Education.3rdedn,London.Routledge.

Hakkola,K.&Virsu,M.2000.Entäs jos… Laulava puu ja muita tarinoita teematyöskentelystä.Tampere.Tammer–PainoOy.

Halme,K.2011.Maahanmuuttajataustaisten lasten kielikasvatus varhaiskasvatuksesta esiopetukseen.TeoksessaNurmilaakso,M.&Välimäki,A–L(toim.).Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa.Helsinki.Yliopistopaino

Halme,K&Vataja,A.2011.Monikulttuurinen varhaiskasvatus ja esiopetus.SanomaPro.

Heikka,J.,Hujala,E.&Turja,L.2009.Arvioinnista opiksi. Havainnointi, arviointi ja suunnittelu varhaispedagogiikassa.PrintelOy.Helsinki:MultiprintOy.

Helenius,A&Korhonen,R.2011.Leikistäkieleen.TeoksessaNurmilaakso,M.&Välimäki,A–L.(toim.).Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa.Helsinki.Yliopistopaino

Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma 2011.Helsinginkaupunki.Sosiaalivirasto,Lastenpäivähoito,Oppaitajatyökirjoja2011:1.

Helsinginvarhaiskasvatussuunnitelmantyökirja2011.Helsingin

kaupunki.Sosiaalivirasto1/2011.

Jokikokko,K.2002.“Interkulttuurinen kompetenssi apuna kulttuurien kohdatessa”.TeoksessaRäsänen,R.Jokikokko,K.Järvelä,M-L.Lamminmäki–Kärkkäinen,T.(toim.)Interkulttuurinen opettajankoulutus: Utopiasta todellisuudeksi toimintatutkimuksen avulla.Kasvatustieteidentiedekuntajaopettajankoulutuksenyksikkö.Oulu.Oulunyliopisto.85-95.

Räsänen,R.Jokikokko,K.Järvelä,M-L.Lamminmäki–Kärkkäinen,T.(toim.)Interkulttuurinen opettajankoulutus: Utopiasta todellisuudeksi toimintatutkimuksen avulla.Kasvatustieteidentiedekuntajaopettajankoulutuksenyksikkö.Oulu.Oulunyliopisto.85-95.

Kivistö,H.2010.Nauru tuo ihmiset yhteen. Opettaja 105 (50),36–39.

Kohonen,V.2000.Eurooppalainen kielisalkku kielenopetuksen kehittämistyössä: suuntaviivoja ja mahdollisuuksia.Kohonen,V.,Pajukanta,U.(toim.)Eurooppalainen kielisalkku – kokemuksia EKS- projektin alkutaipaleelta.Tampere:Tampereenyliopistopaino.

Koppinen,M-L.,Lyytinen,P.&Rausku-Puttonen,H.1989.Lapsen kieli- ja vuorovaikutustaidot.Kirjayhtymä:Helsinki.

Korkeamäki,R–L.2011.Kieli ja vuorovaikutus oppimisympäristöissä.TeoksessaNurmilaakso,M.&Välimäki,A–L.(toim.).Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa.Helsinki.Yliopistopaino

Korpilahti.P.2007.Lapsen monet reitit kaksikieliseksi – haasteita ja mahdollisuuksia.TeoksessaLatomaa,S.(toim.)Omakielikullankallis.Opetushallitus.

Lapsuuden monta kieltä.DVD.http://www.vaestoliitto.fi

Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöille.Stmoppaita2004:14.

Latomaa,S.2007.Kotikielestä äidinkieleen ja kaksikielisyyteen(s.40).TeoksessaLatomaa,S.(toim.)Oma kieli kullan kallis.Opetushallitus.

LindholmLeena: Monikielinen lapsi puheterapiassa, Puheterapeuttilehti 3/2010.

Loukusa-Paavola:(2011).Lapset kieltä käyttämässä.PS-kustannus.

Naremore,R.C.,Densmore,R.C.&Harman,D.R.1995.Language intervention with school-age children: Conversation, narrative, and text.SanDiego:SingularPublishingGroup.

Nissilä,L.Martin,M.Vaarala,H.&Kuukka,I.2006.Saako olla suomea?Saarijärvi.SaarijärvenOffsetOy.

Nurmilaakso,M.&Välimäki,A–L(toim.).Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa.Helsinki.Yliopistopaino

Parke,T.2000.A holistic approach to second language assessment

and planning using developing the full repertoire.TeoksessaS.Shaw(toim.)Intercultural education in European classrooms.StokeonTrent:TrenthamBooks,97-117.

Poikkeus,A-M.,Ketonen,R.&Siiskonen,T.2003.Puhutusta kirjoitettuun kieleen.TeoksessaAro,T.&Ahonen,T.&Ketonen,R.(toim.)Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa.Juva:Opetus2000.

Ruohotie,P.2000.Oppiminen ja ammatillinen kasvu (Learning and Professsional Growth).Porvoo:WSOY

Ruokonen,I.,Rusanen,S.&Välimäki,A-L.(toim.)2009.Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. Iloa, ihmettelyä ja tekemistä.TerveydenjaHyvinvoinninlaitos.Helsinki:YliopistopainoOy.

Torneus,M.1991a.Löytöretki kieleen. Lapsen kielellisen tietoisuuden kehittyminen.Valtionpainatuskeskus.Helsinki:VAPK-kustannus.

Torneus,M.1991b.Löytöretki kieleen - leikkejä ja harjoituksia.Helsinki:VAPK-kustannus.

Venninen,T.Leinonen,J.&Ojala,M.2010.”Parastaon,kunyhteinenkokemussiirtyyjaetuksiiloksi”Socca.

Paavola,H.2007.Monikulttuurisuuskasvatus päiväkodin monikulttuurisessa esiopetusryhmässä.Helsinginyliopisto.

SiiskonenT.Aro,T.Ahonen,T.Ketonen,R.2000.Joko se puhuu. Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa.PS-kustannus.

White,L.2008.Suomen kielioppia ulkomaalaisille.OyFinnLecturaAB.Hakapaino:Helsinki.

Vygotski,L.S.1931/1982.Ajattelu ja kieli.Suom.K.Helkama&A.K.-J.Prisma-tietokirjasto.Espoo:Weilin+Göös.

Siiskonen,Aro,Ahonen,Ketonen.2003.Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa.PS-kustannus.

Suullinenlähde:LFPKL:nmoniku-työryhmänpuheterapeutit

ComitépermanentdeLiaisondesOrthophonistesetLogopèdesdel´UnionEuropéenne(CPLOL)/Thepublic:posters,leaflets,questionnaires

SpråkensHus,Malmö/material

http://www.folkhalsan.fi/sprak

25

Liitteet1 Kielen kehitys ennen kouluikää

(Lyytinen2003)

IKÄ KEHITYS

7-9 kk Vauvajokelteleemonipuolisesti

10-15 kk Vauvaosaakäyttääeleitäilmaisuntukena

1v 6 kk Lapsellaon10-60merkityksellistäsanaa Lapsiymmärtääuseampiasanojakuinpystyytuottamaan Lapsinoudattaalyhyitätoimintaohjeitajakehotuksia Lapsellaonsymbolisialeikkitoimintoja

2 v Lapsitunteeyli250merkityksellistäsanaa (yksilöllinenvaihtelu0-600sanaa) Lapsikäyttääsanayhdistelmiä,joissasanattaipuvat Ilmaisujenkeskipituuson5-6morfeemia

2 v 6 kk Lapsioppiinoin10uuttasanaapäivässä (reilut3000sanaavuodessa) Substantiivienjaverbienosuusonmäärällisestisuurin Adjektiivit,pronominitjapartikkelityleistyvät

Puheessaesiintyytaivutusmuotoja: Preesens-jaimperfektimuotoja Monikointunnusta,genetiiviä Partitiivia,sisä-jaulkopaikallisijoja

Lapsikäyttäämyös“omatekoisia”muotojajataivutuksia

3 v Lapsenpuheonläheskokonaanymmärrettävää

Lapsikäyttääapunaanapuverbejäjaeriaikamuotojaja taivuttaaverbejäeripersoonamuodoissa

Lapsenpuheessaonkäsky-,kielto-jakysymyslauseita

Lapsiosaailmaistaesineidenpaikanjasijainnin

Adjektiivienvertailuasteetovatkäytössä

Kielellinentietoisuusalkaa:sana-jaloruleikit

4-5 v Erisanaluokansanojaesiintyylapsenpuheessasamassa suhteessakuinaikuistenarkipuheessa

Lapsihallitseesanojentaivuttamisenjalauseiden muodostamisenperussäännöt

Omatekoisettaivutusmuodotvähenevät

Ilmaisujentarkentuminentuleeesille: Ajanilmaisussa Paikanjasijainninkuvauksessa Esineidenjaasioidenlaadullisessatarkastelussa (koko,määrä,väri,muoto) Tarinankerrontataidossa

6 v Lapsihallitseenoin14000sanaajasanojenääntäminen onyleiskielenmukaista

Lapsinimeääsujuvastiesineitäjasymboleja

Foneeminentietoisuuskehittyy Lapsioivaltaavähitellen,ettäsanatmuodostuvat erilaisistaäänteistä Lapsihavaitseesanojenäänne-eroja Lapsioppiiyhdistämään,poistamaan,lisäämäänja laskemaanäänteitä Lapsiomaksuuvuorovaikutuksenperustaidot Lapsikeskittyykuuntelemaanpuhetta Hänesittääkysymyksiäkuulemastaan Hänvastaakysymyksiin,puhuuvuorotellen

Häntoimiiannettujenohjeidenmukaisesti

2 Suomen kielen erityispiirteitä(Koppinen,Lyytinen&Rausku-Puttonen,1989,139;White,2008,12–13,167,262–264,239)

PITKÄSANAISUUS

• päätteettulevatsanojenlopussa• yhdyssanat

ÄÄNTEN KONSERVATIIVISUUS

• kirjainäänne-vastaavuus

KONSONANTTIEN NIUKKUUS

• vrt.vokaalivaltaisuus

VOKAALIVALTAISUUS

• sanoissakäytetäänpaljonvokaaleja(a,e,i,o,u,y,ä,ö)

ÄÄNTEIDEN KESTOASTEET

• äänteidenpituus/kestovaikuttaasananmerkitykseenesim.taka–takaa–taakka–takaa–takkaa

ASTEVAIHTELU

• onkvantitatiivinenn/määrällinentaikvalitatiivinen/laadullinen:• sanansisäisenk,p,t-vaihtelu• esim.kukka–kukan,matto–maton;satu–sadun,ilta–illan

PUHUNNAN YLEISSÄVYSSÄ VOKAALIHARMONIA ELI VOKAALISOINTU

• takavokaalit/a/,/o/,/u/,esiintyvätsamassasanassa• etuvokaalit/ä/,/ö/,/y/,esiintyvätsamassasanassa• etuvokaalit/e/ja/i/ovatneutraaleja,javoivatesiintyä

takavokaalienjamuidenetuvokaalienkanssa• poikkeusesimerkiksisanatällainen

MUOTO-OPILLINEN SYNTEETTISYYS

• taivutusmuodoillailmaistaankieliopillisiasuhteita>sanoistatehdäänerimuotojapäätteidenavulla

MUOTO-OPIN ERIKOISUUDEN ESIMERKKEJÄ

• kieliopinsuvunjaartikkeleidenpuuttuminen• passiivinyksipersoonaisuus• kieltosananluonne:kieltosanaonoikeastaanverbi,johon

persoonapäätteetpannaansilloin,kunverbionkielteisessämuodossa.

• esim.minäenpue;sinäetpue;häneipue;meemmepue;teettepue;heeivätpue

LAUSEOPIN ERIKOISUUDEN ESIMERKKEJÄ

• yksikönkäyttäminenmonikonsijasta:käsineetkäteen;kengätjalkaan

• lauseenvastikkeet• kongruenssi:taivutuksenmukautuminen:sananedessäoleva

määriteonsamassasijamuodossajaluvussakuinsana.Esim.kolmellehyvälleystävälle;kaikissaisoissapihoissa

26

0-6 kk

KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ

kielenkehityksentukeminenerikielillämyössuomeksicplol

Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)• ilmaiseiloitsevasilapsestailmein,elein,

äänensävyinjakosketuksin• katsekontaktilapsenkanssa• reagointilapsenitkuun• lapsenviestientulkinta• lapsellepuhumisentärkeys,kerrolapselle

mitäteetesim.lastapukiessa• vanhempi on lapsen tärkein lelu

• lapsieiilmaisehuomionjaavuntarpeitaääntelemällä

• sosiaalistahymyäeiole• katseeivuorotteleesineidenja

vuorovaikutuskumppaninvälillä• lapsieitavoitteletoisenhuomiotaitseensä• lapsieiosoitakiinnostustaesineitäkohtaan• jokeltelunviivästyminensaattaaennustaa

kielellisenkehityksenpulmia• tunneilmaisuvakiintumatonta

• lapsiseuraa,katseleeympäristöään• lapsitekeeaktiivisiakontaktialoitteita• viestiimielialaansa• ääntelynedistymisenseuraaminen

- yksittäisetvokaalit(a,äö)- yhtäjaksoinenääntely(aaiiaa…)- ääntelynvaihtelut(kiljahtelut,murinat)- konsonantitilmaantuvatääntelyyn

• ääntelynsävyt(tunneilmaisu)• vastavuoroinen”keskustelu”vanhemman

kanssa• lapsionkiinnostunutesineistä

• kommunikatiivisteneleidenilmaantuminen

(esim.osoittelu,vilkutus,taputus)• kanoninenjokeltelu(mama,gäägääjne.

vokaali-konsonanttiyhdistelmiä)• seuraakolapsivanhemmanosoittaviaeleitä

taipyrkiiköhänsaamaantoisenhuomionesineisiintaitapahtumiin

• tunnistaanimensä,”ei”sanantunnistaa.Reagoi”missä”kysymykseenkatseellaan

• lapsitietääesineidenkäyttötarkoituksiaesim.puhuukännykkääntaipaneekenkääjalkaantms.

kielenkehityksentukeminenerikielillämyös

suomeksicplol

Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)• kuuntelelastajavastaalapselle• annalapselleaikaavastata• käytälyhyitäjayksinkertaisialauseita• osoitaolevasikiinnostunutsiitämistä

lapsikinon• vuorotteluleikit,ota–anna–leikki,

kurkistelu–,sormileikit,lorut,laulut

• lapsenjokelteluonvähäistä(6-7kk)tai

yksipuolistajasisältääniukastikonsonantteja• lapsieiseuraaympäristöääneikäpyri

vaikuttamaansiihen• lapseenonvaikeasaadakontaktia• lapsellaonvähänkommunikatiivisia

eleitä(esim.osoittelu,vilkutus,taputus)• erityisesti vastavuoroisuuden puute

sekä ääntelyn ja jokeltelun vähäisyys ja yksipuolisuus ovat syitä tarkempaan seurantaan

6-12 kk

KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ

3 Lapsen puheen ja kielen kehityksen seuraaminen neuvolassa

• lapsellaonsanoja/tapaileesanoja• eikielellinenviestintäedelleenvahvaa(esim.

pyytäätavoittelemallataitorjuutyöntämälläpois)

• ymmärtäälyhyitäkehotuksia• osoittaaymmärrystääntoimimalla,esim.

mennäänulos:meneeovelletms.• lapsenleikissäonkuvitteellisiatoimintoja• lapsiyhdisteleesanojalauseeksi(esim.nalle

nukkuu)

kielenkehityksentukeminenerikielillämyössuomeksicplol

Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)• nimeäesineitäjatunteita,selitätapahtumia• toistajatäydennäsanaajajatkalauseella

esim.joslapsisanoo”uppi”toista”niinsiinäonkuppi”

• pyydälastaantamaanesineitä

Materiaali• kuvakirjat,lelut,palikat,duplot,koti-ja

autoleikkitavaratulkoleikki

• lapsieiseuraaympäristöääneikäpyrivaikuttamaansiihen

• lapseenonvaikeasaadakontaktia• lapsellaonvähänkommunikatiivisiaeleitä

esim.vilkutustaipäänpudistus• vastavuoroisuudenpuute• ääntelynvähäisyys• lapsellaeiolelainkaansanoja• lapsieiosaanoudattaalyhyitäkehotuksia

1-1,5 v

KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ

27

1,5-2,5 v

KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ

18 kk iässä• Lapsellaon10–30merkityksellistäsanaa• Noudattaalyhyitätoimintaohjeita• yhdisteleesanoja• lapsenleikissäonkuvitteellisiatoimintoja

2 v iässä• keskimäärin250sanaa.Vaihteluväli(0-600)• Substantiivitjaverbitkeskeisiäsanastossa.

Käyttääverbejä:mennä,tulla,antaa• Mikä-kysymyksiä• Preesensaikamuoto• Imperatiivi

2,5 v iässä• Sanojakaikistasanaluokista,adjektiiveja,

pronomineja,partikkeleita• lapsenpuheessaesiintyytaivutusmuotoja• lapsikäyttääsanoistamyösomatekoisia

muotojajataivutuksia

kielenkehityksentukeminenerikielillämyössuomeksicplol

Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)• katsojakuuntelelasta• jäljittelejatoistamitälapsisanoo• yritäainatulkitamitälapsitarkoittaa• käytälyhyitä,yksinkertaisialauserakenteita• keskustelelapsenkanssa• luelapsellejakatselekuviakeskustellen• keskittyykölapsitoimintaanmuutaman

minuutinajan

Materiaali• kuvakirjat,lelut,palikat• nuppipalapelit

18 kk iässä• lapsellaonvähänkommunikatiivisiaeleitä

esim.vilkutustaipäänpudistus• lapsellaeiolelainkaansanojataialle10sanan

sanasto• lapsieinoudatalyhyitäohjeitataiymmärtää

neväärin• lapsenleikkieisisälläsymbolisiatoimintoja.• erityisesti ymmärtämisen vaikeudet

yhdistettynä suvussa esiintyviin kielellisiin vaikeuksiin ovat syy tarkempaan seurantaan

2-2,5 v iässä• lapsellaonalle10sanansanasto• lapsieimuodostakahdensananlauseita• lapsieinoudatalyhyitäohjeitataiymmärtää

neväärin• erityisesti suppea sanavarasto ja

puutteet ymmärtämisessä ovat aiheina jatkotutkimuksiin

5-6 v

KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ

• aikakäsitteetilmaantuvat• monisanaisialauseita• adjektiivienvertailumuodot• verbintaivutuseripersoonamuodoissa• ääntämineniänmukaista• puheäänennormaalivoimakkuus• osaakertoaesim.kuvasta• kuunteleemuita,huomioimuita• mielikuvitusleikit,roolileikit• keskittyminentarinoidenkuunteluun• kielellinentietoisuuskehittyy,lapsialkaa

leikkiäkielellä

kielenkehityksentukeminenerikielillämyössuomeksicplol

Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)• keskustelelapsenkanssa,vastaakysymyksiin• lukekaayhdessäjaannalapsenauttaa

tarinankerronnassa• rajoitatelevisionjavideoidenkatsomistaja

pelaamista

Materiaali• kirjat,lelut• lautapelitjapalapelit• kynät,väriliidut,värityskirjat

• lapsellaonsuppeatuottavasanasto• esineidenjaasioidenlaadun(koko,määrä,

muoto,väri)kuvausonepätarkkaataivirheellistä

• lapsenkäyttämätlauserakenteetovatyksinkertaisia

• lapsellaonvaikeuksiataivutusmuotojenhallinnassa

• lapsieiosaakertoanäytetystäkuvasta• lapsellaonpuutteitavuorovaikutusja

keskustelutaidoissa• äänteitä(kirjaimet)?

3-4 v

KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ

• lapsenpuheonläheskokonaanymmärrettävää

• konsonanttienhallintavoiollapuutteellista• peruskäsitteistöalkaaollahallinnassa(värit,

paikat,kokoerot,sijainnit,lukumäärä)• monisanaisialauseita• omiataivutusmuotojavoiesiintyä(3v)• lapsiosaakuvataajatuksiaanjatunteitaan

kielenavulla• kerronnassarunsaastiyksityiskohtia• miksi,missä-kysymyksiä

kielenkehityksentukeminenerikielillämyössuomeksicplol

Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)• järjestäyhteisiäjutteluhetkiä• kerrolapsenkanssayhdessätarinoita,kysy

tarkentavia kysymyksiä,kuka,mitäjamiksi• lorutjalaulut• annalapsellemahdollisuusleikkiäikäistensä

lastenkanssa• annalapsellemahdollisuustoimittaaiälleen

sopiviatehtäviä• pelaalapseniänmukaisiapelejä• lapsenvirheellisiäsanojavoikorjata

mallittamallasanaoikein

Materiaali• kuvakirja,lelut• kuvalotto• värienluokittelupelit• moniosaisemmatpalapelit

• sanojenäänneasuonpuutteellinen• lapsellaonsuppeatuottavasanasto• lapsieitaivutasanoja• lapsieinoudatakaksiosaisiaohjeitatai

ymmärtääneväärin

28

4 Hyve-mallin prosessi

PERHE/VANHEMMAT/LAPSI

PÄIVÄHOITO

NEUVOLA Terveydenhoitaja

ERIKOISTYÖNTEKIJÄT/ERIKOISSAIRAANHOITO

VARHAINEN TUKI JA KOTIPALVELU/PERHENEUVOLA

• Vanhemmatkutsutaann.2kkennenlapsen4-vsyntymäpäiväälapsenvasu-keskusteluun

• Jaettavamateriaali:Kutsu4-vuotistarkastukseensekäkeskustelurunkovasu-keskusteluun

• Ohjataanvalmistautumaanvasu-keskusteluunjapidetäänvasu-keskustelu.KirjausEffica-järjestelmään

• Lähetetääntiedonsiirtolomakevanhempienluvallaneuvolaan

• Antaaperheelleneuvola-ajanjaohjaavastaamaanAUDITkyselyyn

• Valmistautuulapsenlaajaanterveystarkastukseenjaperheenkohtaamiseenpäivähoidostasaamansayhteenvedonavulla

• Tekeelapsenlaajaanterveystarkastuksen

• Kirjaatiedonsiirtolomakkeeseenpalautteenpäivähoitoavarten

• Raportointilääkärille

NEUVOLA Lääkäri

• Valmistautuulapsenlaajaanterveystarkastukseenjaperheenkohtaamiseenterveydenhoitajaltajapäivähoidostasaamansapalautteenjayhteenvedonavulla

• Tekeelapsenlaajaanterveystarkastuksen

• Ohjaatarvittavattukitoimenpiteetlapsellejaperheellelievä huoli/selvä huoliohjauksenperiaattein

• Kirjaatiedonsiirtolomakkeeseenpalautteenpäivähoitoavarten

• Pyytäähuoltajanallekirjoituksentiedonsiirtolomakkeeseen

Nelivuotiaanlapsenperhe

Nelivuotiaanlapsenperhe

• Saapalautteenneuvolasta

• Kirjaasovituttoimintatavatlapsenvasuun,mikälisevaikuttaalapsenvarhaiskasvatustyöhön

• Keskusteleevanhempienkanssaneuvolanpalautteesta

• Lähettääpalautteenvanhempienluvallapäivähoitoon

• Tarvittaessapuhelinyhteydenottopäivähoitoon

Eihuolta Lievähuoli Selvähuoli

29

IKÄ

7-9kk

10-15kk

1v6kk

2v

2v6kk

3v

HUOLEN AIHEITA / LÄHETTEEN TARVE PUHETERAPEUTIN ARVIOON YKSIKIELISELLÄ LAPSELLA

• Kontaktinsaaminenlapseenonvaikeaa.• Ääntely/jokeltelupuuttuutaionerittäinvähäistä.Erityisesti

vastavuoroisuudenpuuteonsyytarkempaanarvioon.• Kuuloonpoikkeavataikuuloaeipystytävarmastitoteamaan

normaaliksi.• Syömis-,nielemis-taiimemisvaikeuksia• Lapsieiseuraaympäristöääneikäpyrivaikuttamaansiihen• Lapsenäänionpoikkeava

• Lapsellaonvähänkommunikatiivisiaeleitä.• Lapsellaeioleollenkaansanoja/sanayrityksiä.• Lapsieiosaanoudattaalyhyitäkehotuksiajatoimintaohjeita.• Lapsenleikkieisisälläsymbolisiatoimintoja.Erityisesti,

jossuvussaonkielellisiävaikeuksiajalapsellaonpuheenymmärtämisenvaikeuksia,onsyytäarvioidatilannettatarkemmin.

• Lapsenäänionpoikkeava

• Lapsellaonvähemmänkuin10sanaakäytössä.• Lapsieiosaamuodostaakahdensananlauseita.

• Lapsieinoudatalyhyitäohjeitataiymmärtääneväärin.Erityisestivähäinensanavarastojapuheenymmärtämisenpuutteetantavataihettaarvioidatilannetarkemmin.

• Lapsellaonänkytysoireitataipuheensujumattomuutta,jokahämmentäähäntätaihänenperheenjäseniään.

• Lapsenäänionpoikkeava

• Sanojenäänneasuonselvästipuutteellinen,puheonvieraalleaikuisellekäsittämätöntä.

• Lapsellaonsuppeasanavarasto.• Lapsieitaivutasanoja.• Lapsieinoudatakaksiosaisiaohjeitataihänymmärtääniitä

väärin.• Lapsellaonänkytysoireitataipuheensujumattomuutta,joka

hämmentäähäntätaihänenperheenjäseniään.• Lapsenäänionpoikkeava

5 Lapsen kielen ja puheen kehityksen seuranta ja monikielisten/kulttuuristen lasten hoitopolku Helsingissä

KIELEN- JA PUHEENKEHITYKSEN TILANNE

• Vauvajokelteleemonipuolisesti.

• Vauvaosaakäyttääeleitäilmaisuntukena.

• Lapsellaon10-30merkityksellistäsanaa.• Lapsiymmärtääuseampiasanojakuinpystyyitse

tuottamaan.• Lapsinoudattaalyhyitätoimintaohjeitajakehotuksia

(”annaauto”).• Lapsellaonsymbolisialeikkitoimintoja(esim.hoitaa

nukkea,”ajaa”leikkiautolla).

• Lapsitunteeyleensäjoyli250merkityksellistäsanaa.• Lapsikäyttääsanayhdistelmiä,joissasanattaipuvat.• Lapsikäyttääpitempiäilmaisujakuinyksisana.

• Lapsioppiipäivittäinuusiasanoja.• Lapsenpuheessasubstantiivienjaverbienosuuson

suurin.• Adjektiiveja,pronominejajapartikkeleitaalkaatulla

lisääpuheeseen.• Lapsenpuheessaontaivutusmuotoja:esim.onjaoli;

monikkomuotoja;äidin;kyniä;pöydällä;laukussa.• Lapsivoikäyttäämyösvirheellisiä”omatekoisia”

muotojajataivutuksiasanoista.

• Lapsenpuheonläheskokonaanymmärrettävää vieraallekinaikuiselle.

• Lapsikäyttääapuverbejä(osaanmennä),eri aikamuotoja(osaan,kuulin,olennähnyt)sekätaivuttaaverbejäpersoonamuodossa(minäistun).

• Lapsenpuheessaonkäsky-,kielto-jakysymyslauseita(Odota;älämene,entiedä;Missäision).

• Lapsiosaailmaistaesineidenpaikantaisijainnin.• Lapsikäyttääadjektiivienvertailuasteita(pieni,

pienempi).• Lapsikiinnostuusana-jaloruleikeistä,kielellisen

tietoisuudenkehityskäynnistyy.

30

KIELEN- JA PUHEENKEHITYKSEN TILANNE

• Lapsenkertovassapuheessaonerisanaluokkiensanojasamassasuhteessakuinaikuisenarkipuheessa.Lapsiymmärtäätavallistaarkipuhettahyvin.

• Lapsiosaasanojentaivuttamisenjalauseidenmuodostamisenperussäännöt,lapsikäyttääjosivulauseitakin.

• Lapsikyseleemiksi-kysymyksiä,kertootarinoitajasatuilee.

• Omatekoisiataivutusmuotojatuleeenäävähän.• Lapsenilmaisualkaatarkentuaajanjapaikan

ilmaisuissa.• Puheestasaaselvän,vaikkeilapsivielävälttämättä

osaakaikkiaäänteitä(esim.rjaskorvautuvatvieläl:lläjat:llä)eikäosaavaikeitaäänneyhtymiä(esim.”kaksi”voiolla”kassi”tai”kaski”).

• Lapsiymmärtääjapuhuumonipuolistajasujuvaakieltä.

• Lapsihallitseeperuskäsitteetjaäidinkielensä taivutussäännöt.

• Puheonäänteellisestiselkeääjaoikeaa,r,sjal-äänteetovatuseinvieläkehittymässä.

• Lapsellaonlaajasanasto,ääntäminenonyleiskielenmukaista.

• Lapsinimeääsujuvastiesineitäjakuvia.• Äännetietoisuusalkaakehittyä.• Lapsiosaavuorovaikutuksenperustaidot:• Lapsikeskittyykuuntelemaanpuhetta.• Lapsiesittääkysymyksiäkuulemastaan.• Lapsivastaakysymyksiinjapuhuuvuorotellen.• Lapsitoimiiannettujenohjeidenmukaisesti.

HUOLEN AIHEITA / LÄHETTEEN TARVE PUHETERAPEUTIN ARVIOON YKSIKIELISELLÄ LAPSELLA

• Lapsensanavarastoonsuppea(sanojatulisiollasatoja,useistasanaluokista).

• Lapsieiosaakertoaasioiden/esineidenväriä,kokoa,muotoajamäärää,taitekeevirheitänäissä.

• Lapsikäyttäävainhyvinyksinkertaisialausemuotoja.• Lapsellaonvaikeuksiataivutusmuotojenhallinnassa• Lapsieiosaakertoakuvasta.• Lapsellaonselviäpuutteitavuorovaikutus-jakeskustelutaidoissa• Lapsellaonniinrunsaastiäännevirheitä,ettäpuhettaonvaikea

ymmärtää.• Lapsellaonänkytysoireitataipuheensujumattomuutta,joka

hämmentäähäntätaihänenperheenjäseniään.• Lapsenäänionpoikkeava.

• Lapsellaonselväävaikeuttaymmärtääpuhetta.• Lapsenpuheilmaisuonniukkaajakömpelöä.• Lapsellaonkinesteettisiävaikeuksia(tavuttaiäänteetvaihtavat

paikkaakeskenään)liittyneenääännevirheisiin.• Lapsellaonänkytysoireita.• Lapsenäänionpoikkeava(voilähettääsuoraanfoniatrille).

• Lapsellaonvaikeuksiaymmärtääpuhetta.

• Lapsenpuheilmaisuonniukkaaja/taivirheellistä.• Lapsellaonäännevirheitä.• Lapsellaonänkytysoireita.• Lapsenäänionpoikkeava(voilähettääsuoraanfoniatrille).

IKÄ

4v

5v

6-7v

6 Kysymyksiä lapsen puheen kehityksestä niille vanhemmille, joiden lapsi ei ole päivähoidossa

4-vuotiaanlapsenlaajaanterveystarkastukseenkuuluuyhtenäosanalapsenäidinkielenkehityksenarviointi.Äidinkielenhallintaonpohjanamuidenkieltenoppimisellejatämänvuoksitarkastuksessakysymmeseuraaviaasioita.Toivommeteidänmiettivännäitäetukäteen.

• Kukajaketkäpuhuvatlapsenkanssaäidinkieltä?• Puhuukolapsiyhtähyvinkuinsisaruksensa?• Mitäkieltäsisaruksetpuhuvatkeskenään?• Puhuukolapsivähänvaipaljonvanhempienjamuidenkanssa?

• Kyseleekölapsiasioista?• Osaakolapsikertoapuhumallamitähaluaa?• Tuottaakolapsiuseansananlauseita?Puhuukolapsikieltänne

oikein?Tulevatkosanatoikeassajärjestyksessä?• Onkolapsenvaikealausuaomankielenäänteitä(kirjaimet)?

• Onkovanhemmillavaikeuttaymmärtäälasta?• Onkovieraillaaikuisillavaikeaymmärtäälasta?• Änkyttääkölapsi?

• Millätavallalapsileikkiikotona/muidenlastenkanssa?Millaisistaleikeistälapsionkiinnostunut?

• Tapaakolapsimuitasamaakieltäpuhuvialapsia?• Millainenonlapsenäidinkielentasoverrattunamuihin

samanikäisiinjasamaakieltäpuhuviinlapsiin?

• Mitenvanhemmattukevatlapsenäidinkielenkehitystä?• Haluavatkovanhemmatettälapsestatuleekaksi/monikielinen?

31

Eri k

ieli-

ja k

ulttu

urita

usta

isen

laps

en

kiel

enke

hity

ksen

arv

ioin

ti ja

tuke

min

en n

euvo

lass

a,

päiv

ähoi

doss

a se

kä a

lkuo

petu

kses

sa 20.9.12

Neu

vola

Tervey

denh

oitaja  arvioi  lap

sen  äidink

ielen  

kehitystä  yh

dessä  va

nhem

pien

 kan

ssa  ja  

tarvittae

ssa  tulkin  avu

lla  neu

volan  

mää

räaika

istarkastuksissa.

Tarvittae

ssa  ne

uvolap

syko

login  arvio  laps

en  

koko

naiske

hityksestä  enn

en  puh

eterap

iaan

 lähe

ttäm

istä.

Tukitoim

etVa

nhem

pien

 ohjau

sMallin

taminen

Lisäkäyn

nit  n

euvo

laan

       

Päiväh

oito  ja

 esiop

etus

Laps

en  kulttuu

ria  ja  id

entitee

ttiä  tu

etaa

n  ja  

suom

enkieltä  vah

vistetaa

n  pä

iväh

oido

n  arjessa  va

rhaiskasva

tuksessa  ja

 esiope

tuksessa.  

Vanh

empia  rohk

aistaa

n  laps

en  äidinkielen

 va

hvistamisee

n.    

Hen

kilöku

nnan

 tuke

na  on  S2

 -­‐ltot,  jo

iden

 tehtävän

ä  on

 mm.  m

allin

taa  toim

intaa,  

perehd

yttää  ve

rkos

toissa  uus

iin  te

emoihin  ja  

materiaaleihin.

Alkuo

petus  

Alkuo

petuksessa  tu

etaa

n  laps

en  kielen  

kehitystä  pe

ruso

petuksessa  ja

 oman

 äidin  

kielen

 ope

tuksessa.  

Opp

ilaat,  jotka

 tarvits

evat  te

hostettua  

suom

en  kielen  op

etusta  voiva

t  osallistua

 pe

ruso

petuksen

 valmistava

an  ope

tuksee

n.

Hyve  -­‐  m

alli

4  -­‐vuo

tistarkastus

Puhe

terapia

Tutkim

us,  O

hjau

s,  Seu

ranta,  Terap

ia

Lähe

tekritee

rit

•äidink

ielen  om

aksu

misessa  on  pu

lmaa

•su

omen

 kielen  om

aksu

minen

 on  selkeä

n  viiveistä  ja/tai  

poikke

avaa

 suh

teutettuna

 jo  saa

tuihin  

tukitoim

enpiteisiin

 (esim.  lap

si  on  ollut  v

ähintään

 vu

oden

 sää

nnöllisesti  pä

iväh

oido

ssa,  saa

nut  S

2-­‐tukitoim

ia  ja

 siitä  hu

olim

atta  puh

een  tuoton

 ja  

ymmärtämisen

 vaike

udet  huo

mattavia)

•pu

heen

 motoriikan

 vaike

us,  ä

nkytys

Opp

ilash

uolto

Leop

s

Neu

vola-­‐/ko

ululää

käri

arvioi  eriko

issaira

anho

itoon

 lähe

ttäm

istarpee

n

Erikoissairaan

hoito/

Lasten

 foniatrine

n  pk

lep

äily  kielih

äiriös

tä  puh

eterap

eutin

 tutkim

uksen  pe

rustee

lla  

Kielijä

ntee

n,  änk

ytyksen  tai  ä

änihäiriön

 vu

oksi  neu

volalääk

äri  tai  te

rvey

denh

oitaja  

voi  teh

dä  lä

hettee

n  su

oraa

n  foniatrille

.  

Erikoissairaan

hoito

lääk

ärin  lä

hettee

lläHUS/Aud

iofoniatrine

n  osasto:    

vaikea

t  kielih

äiriöt

LNS/lasten

neurolog

inen

 yksikkö

:va

ikea

t  kon

takti-­‐  ja  vuo

rova

ikutus

onge

lmat  

tai  v

iivettä  kok

onaiskeh

ityksessä

7 Eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen kielenkehityksen arviointi ja tukeminen neuvolassa, päivähoidossa sekä alkuopetuksessa