MTT ELO 2/2012

2/2012 asiakaslehti

Luonnonmarjat pärjäävät pellollakin s. 16

Tutkimus pureutuunautojen päästöihin s. 6

Maatiaisten lumovetää matkailutilalles. 9

Ekokylässä eletään yhteisöllistä arkeas. 10

2 MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Mik

ko Ja

uh

iain

en

Istun vihreällä varpumättäällä ja poimin suuhuni pullei-ta puolukoita. Kylän mummojen puheet ennätyssados-ta taitavat pitää paikkansa. Harmittelen, etten tänäkään syksynä ehtinyt marjastamaan niin paljon kuin hamste-risieluni olisi halunnut.

Hevoseni Peppi on mukana retkellä, sekin tykkää tarpoa vapaana metsässä – vaikka välillä se säpsähtää ja pinkaisee pakoon kuvittelemaansa sutta tai karhua. Olemme pohjoissavolaisessa metsässä, jossa kasvaa marjoja, sieniä, sammalia – puut ovat naavan peitossa. Täällä on kaikkea.

Kuusikon laidasta näkyvät syksyiset pellot. Olen kas-vanut tässä maisemassa, se on minulle tuttu ja tärkeä. Tämä on minun vihreää talouttani: uusiutuvien luon-nonvarojen kestävää hyödyntämistä, joka tuottaa mi-nulle hyvinvointia.

Vielä 1950-luvulle asti yli puolet maaseudun väestös-tä sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta, nykyisin vain alle viidesosa. Ja silti täällä periferiassa asutaan ja eletään sitkeästi. Yksi lypsää lehmiä, toinen tekee luo-vaa etätyötä ja kolmannella on metallifirma. Kaikilla on jokin maisema, periaate tai unelma, jonka vuoksi asua maaseudulla.

Tässä lehdessä kerromme ihmisistä, jotka ovat teh-neet totta unelmastaan asua maalla. Kaiturin matkailuti-lan emäntä Marjukka Kulmala toivoo, ettei hänen tilansa ole vierailijoille pelkkää maaseutuviihdettä, vaan päivä maatiaisten, lähiruoan ja kestävän elämäntavan paris-sa. Hän haluaa vaikuttaa kävijöiden kulutustottumuksiin.

Ekokylää rakentavalle Hellsténin pariskunnalle muutto maalle oli luontevaa. Maatalous merkitsee heille enem-män kuin elinkeinoa. Heidän vihreä taloutensa on sekoi-tus kovaa työtä ja lujaa idealismia.

Suomalaiset arvostavat maaseudun väljää asumista ja tasaveroisia palveluita. On tutkittu juttu, että suoma-laisten mielestä rakentamista ei saa rajoittaa kaupunki-en läheisellä maaseudulla eikä harvaan asutullakaan – ihmiset haluavat päättää itse missä asuvat. Osa meistä haluaa asua vihreän talouden keskellä.

Ulla Jauhiainenpäätoimittaja

PÄÄKIRJOITUS

Kohti maaseudun vihreää taloutta

MTT:n Vihreän talouden mahdollisuudet -tutkimusalueen teemoja ovat mm. maan ja luonnonvarojen käyttö, maa-seudun elinkeinojen muutos sekä lähi- ja luomuruuan kes-tävyys ja kilpailukyky. Lue lisää: www.mtt.fi/vihrea-talous

Suomi on suurten luonnonvarojen maa. Miten luonnonva-rat saadaan kestävään käyttöön tuottamaan hyvinvointia? Tule keskustelemaan, millainen on sinun vihreä taloutesi: www.facebook.com/mttelo

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi 3

Sisältö:Ruoka opetuksen välineeksi

Ruokakasvatuksella olisi paljon annettavaa kouluille.

Sivu 8

Maatiaiset vetonauloinaMaatiaiseläimet houkuttelevat

matkailijoita Maskuun.Sivu 9

MTT ELO 2/2012Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskuksen asiakaslehti5. vuosikertaISSN 1797-7312 (painettu) ISSN 1799-2400 (verkkojulkaisu)

TILAUKSET:Tarja Lintula, MTT,[email protected]

MTT ELO netissä:www.mttelo.mtt.fi Julkaisija: MTT, puh. 029 5300 700,[email protected] www.mtt.fiPäätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTTToimitussihteeri: Minna Nurro, Viestintätoimisto LumitähtiKannen kuva: Mikko JauhiainenLayout ja taitto: ID BBNPaino: Forssa Print Oy

Pääkirjoitus Vihreä talous versoo myös maalla,

toteaa Ulla Jauhiainen.Sivu 2

Yhtenäinen yhtälöMTT laati suosituksen ruoan

ilmastovaikutusten laskentaan. Sivu 4

Joka neljäs euro ulkomailleSuomalainen ruoantuotanto on

vain 75-prosenttisesti kotimaista.Sivu 5

Naudoilta turpa tukkoon?Lehmien metaaniröyhtäisyjä

torpataan genetiikan keinoin.Sivu 6

2/2012 asiakaslehti

Lue lisää netistä: www.mttelo.mtt.fi

Valmistettu Novatech 135 ja 250 g/m2

-paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1

Äänet johdattavat puistoonJokioisten kartanopuistoon

voi tutustua ääniopastuksella.Sivu 15

Luonnonmarjoja pelloille?Pohjoisessa tutkitaan

metsämarjojen viljelyä. Sivu 16

Vierastyövoiman haasteetYhä useammin renki

rekrytoidaan ulkomailta. Sivu 18

KolumniLähiruoka tekee hyvää

bruttokunnantuotteelle.Sivu 19

LyhyestiSivu 20

MTT

:n a

rkis

to/J

ann

e Le

htin

en

Jark

ko K

oivu

nen

Pitkä tie ekokyläänKurjen tila Vesilahdella saa

uudisasukkaat ekoyhteisöstä. Sivu 10

Työ ja vastuu kuntouttavatMaatyö ja eläimet palauttavat

vangin omanarvontunnon. Sivu 12


TEKSTI: Marjatta SihvonenKUVA: MTT:n arkisto/Anne Nissinen

Ruoan ilmastovaikutusten laskenta yhdenmukaiseksiSuomalaiset elintarvikeyritykset ovat saamas-sa ensimmäisinä maailmassa käyttöönsä yh-tenäisen laskentasuosituksen tuotteidensa il-mastovaikutusten arviointiin. Luotettava tieto auttaa kuluttajia ympäristöystävällisten valin-tojen tekemisessä ja yrityksiä päästöjen vähen-tämisessä.

TT:n Foodprint-hankkeessa kehi-tetty laskentamenetelmä soveltuu kaikille elintarvikeryhmille. Tutkija Hannele Pulkkinen MTT:stä to-

teaa, että vastaavantasoista menetelmää ei ole käytössä vielä missään muualla.

– Kattavuutensa lisäksi se on huomat-tavasti tarkempi kuin muut käytössä ole-vat tuotteiden ilmastovaikutusten eli hiili-jalanjäljen arviointimenetelmät, hän lisää.

Yhdessä yritysten kanssa

Suositus perustuu elinkaariarvioinnin kan-sainvälisiin standardeihin. Vakaan pohjan työlle on antanut MTT:n uraauurtava tutki-mus suomalaisten ruokatuotteiden ilmas-tovaikutusten arvioinnissa. Tutkimuksen suurin rahoittaja on Tekes.

– Yli kolme vuotta kestäneessä hank-keessamme elinkaaritutkijat ovat keskus-telleet perusteellisesti laskentaperusteista. Lopputuloksena on syntynyt kansainväli-sen ja kotimaisen tietämyksen yhdistävä suositus, kertoo tutkimuspäällikkö Juha-Matti Katajajuuri MTT:stä.

Erityiseksi menetelmän tekee myös tii-vis yhteistyö elintarvikealan yritysten kans-sa. MTT:n yhteistyökumppaneina ovat olleet muun muassa SOK, Fazer, HK Ruokata-lo ja Stora Enso sekä Tanhuanpään tila.

M – Hankkeessa järjestettiin useita työ-pajoja alan toimijoille ja sidosryhmille, sil-lä sidosryhmätyö mahdollisti tieteellisyy-den ja käytännön yhdistämisen ja auttoi tekemään menetelmästä yrityksille käyt-tökelpoisen, Pulkkinen tähdentää.

Helpommin vertailtavissa

Pulkkisen mukaan tähän asti käytetyt il-mastovaikutusten laskentastandardit si-sältävät useita mahdollisuuksia valintoihin, mikä johtaa tulosten tulkinnanvaraisuuteen ja tekee yritysten ja elintarvikkeiden vertai-lusta kuluttajalle hankalaa. Siksi MTT:ssä kehitetyn uuden menetelmän mahdollis-tama tulosten luotettavuus ja vertailukel-poisuus on iso asia.

– Tuotteissaan ilmastovaikutuksia vies-tivillä yrityksillä ei ole ollut yhteneväistä laskentaohjeistusta käytössään. Kun uu-den ohjeistuksen käyttöönottavat yritykset viestivät kuluttajalle tuotteiden ilmastovai-kutuksista, niiden on myös raportoitava selkeästi, mitä laskentaan on sisällytetty.

Elinkaari tunnettava tarkkaan

Uudessa suosituksessa kaikki elintarvik-keiden ilmastovaikutuksia aiheuttavat te-kijät alkutuotannosta kuluttajalle asti on

määritelty tarkasti. Pakkausten ja kulje-tusten päästöt ovat tutkimusten mukaan pieniä, mutta ruoan hävikki voi suurentaa tuotteiden ilmastovaikutusta.

Suositus ohjeistaa yrityksiä laske-maan olennaiset tiedot jokaisesta elin-kaaren vaiheesta ja erottamaan, milloin tiedot kerätään omasta tuotantoketjusta ja milloin voidaan käyttää tilastoja. Pulk-kinen painottaa, että oma tuotantoketju onkin tunnettava hyvin.

– Kun ketjusta saadaan yksityiskoh-taista tietoa laskelmien tueksi, voidaan paremmin tunnistaa oman tuotannon il-mastovaikutukset ja löytää keinot niiden pienentämiseksi. Menetelmämme toi-mii samalla myös yritysten riskienhallin-nan työkaluna.

Katajajuuri arvelee, että laskentamal-li voi parantaa suomalaisen ruoan kilpai-lukykyä kansainvälisillä markkinoilla, jos-sa ympäristöasioiden merkitys vaikuttaa kasvavan.

– Menetelmämme voi auttaa suoma-laista elintarviketuotantoa varautumaan tulevaisuuteen, hän sanoo.


Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus

Kalanjalostus

Eläinten ruokien valmistus

Muiden elintarvikkeiden valmistus

Juomien valmistus

Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus

Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä

Keskiarvo

Maitotaloustuotteiden valmistus

Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus

Lihanjalostus

Ravitsemistoiminta

Elint.tukkukauppa

Maatalous

Elint.vähittäiskauppa

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50

TT:n tutkijaryhmä kartoitti Suo-men alkutuotannon, elintarvike-teollisuuden, kaupan ja ravitse-mispalveluiden tuontipanokset

vuosina 2003–2008. Tuonti-tutkimus on ensimmäinen selvitys koko ruokaketjun tuontiriippuvuudesta.

Vuonna 2008 elintarvikemarkkinoiden kokonaistuonti oli noin 6,8 miljardia euroa, josta alan sisäistä panostuontia 4,9 mil-jardia ja valmiselintarvikkeita 1,9 miljardia euroa. Panostuonti sisältää kaikki tavarat ja palvelut, joita käytetään tuotannossa kertaluontoisesti.

– Jos tutkimus olisi kattanut investoin-tihyödykkeet kuten traktorit, Suomessa myytävien elintarvikkeiden kotimaisuus-asteeksi olisi saatu pienempi tulos kuin 75 prosenttia, tarkentaa tutkijaa Marja Knuuttila MTT:stä.

Tutkijat hyödynsivät Tilastokeskuk-sen kansantalouden panos-tuotostilin-pitoa ja käyttivät tuotosmallia, jolla ruo-ka-alalta selvitettiin sekä välittömät että välilliset panoskäytöt. Tutkimusta rahoit-tivat Huoltovarmuuskeskus sekä maa- ja metsätalousministeriö.

Ruoan ilmastovaikutusten laskenta yhdenmukaiseksi

Hintakriisi nosti tuontiosuutta

Kokonaistuontiaste nousi viidessä vuo-dessa 5,5 prosenttiyksikköä: 19,7 pro-sentista 25,2 prosenttiin. Vuoden 2008 tuontiasteessa Suomessa valmistettuja elintarvikkeita oli 18 prosenttiyksikköä ja valmiselintarvikkeita 7,2 prosenttiyksikköä.

Tuontipanososuuden suurinta hyppä-ystä vuodesta 2007 vuoteen 2008 selittää maailmanmarkkinahintojen kohoaminen. Tuolloin elintarvikkeiden, energian, lannoit-teiden ja rehujen hinnat nousivat suuresti.

Tuontipanosten hinnannousut heiken-tävät omavaraisuutta. Esimerkiksi eläin-rehujen valmistuksessa välttämättömän tuontivalkuaisen maailmanmarkkinahin-ta on noussut, mikä on ajanut osan Suo-men sikaloista kannattavuusongelmiin ja vähentänyt suomalaista sianlihatuotantoa.

– Suomalainen lihatuotanto on riip-puvainen tuontivalkuaisesta. Soijan kor-vaaminen häiriötilanteissa kotimaisilla tuotteilla on suuri kysymys liha-alalla, Knuuttila sanoo.

TEKSTI: Hannu Kaskinen

Suomalaiseen ruoantuotantoon käyte-tyistä euroista joka neljäs maksetaan ul-komaille. Kotimaista alkuperää ruokapa-

noksista on siis kolme neljännestä.

M Kemikaaleja ja energiaa

Tutkijat löysivät tuontiasteista eroja. Vuon-na 2008 sekä kasvi- että eläinrasvojen valmistukseen käytettiin tuontipanoksia 47 prosenttia, mutta maatalouteen vain 17 ja elintarvikekauppaan 13 prosenttia. Toisaalta maatalouden arvo on yli kah-deksankertainen kasvi- ja eläinrasvoihin verrattuna.

Eniten tuotiin kemikaaleja. Maatalo-udessa kemikaalien osuus tuonnista on huimat 23 prosenttia. Näistä tuontikemi-kaaleista valtaosa käytetään sellaisenaan, tyypillisesti torjunta-aineina.

Elintarvikeala on riippuvainen myös tuontienergiasta. Öljytuotteet pitävät maa-talouskoneet ja kuljetusvälineet liikkees-sä sekä kuivattavat viljaa. Elintarvikealan sähkön tuottoon tuodaan raakaöljyä, ki-vihiiltä ja maakaasua.

Elintarviketoimialojen tuontipanosaste vuonna 2008. Lähde: Knuuttila, M., Vatanen, E., Jansik, C. & Niemi, J. (2012): Elintarviketuotannon ja elintarvikemarkkinoiden

riippuvuus tuonnista. MTT Raportti 61.

Suomi-ruoka 75-prosenttisesti

suomalaista


ksi lehmä tuottaa vuodessa noin 250 litraa metaania. Sitä syntyy pöt-sin mikrobien, erityisesti yksisoluis-

ten arkkien sulattaessa rehua. Lehmän henkäysten mukana karkaavia

päästöjä on yritetty hillitä erilaisilla rehuilla ja ravintolisillä, mutta märehtijän perimän, ravinnon ja metaania tuottavien mikrobi-en välisiä vuorovaikutussuhteita on tut-kittu vasta vähän. Ruoansulatuskanavan pieneliöiden ja isäntäeläimen yhteistyö on kuitenkin nopeasti kasvava tutkimusala.

– Uskallan arvella, että vuorovaikutus lehmän ja mikrobien välillä näkyy myös geenitasolla. Alan tutkimusta tehdään myös ihmisen ruuansulatuksesta ja on selvää, että elimistön toiminta ei riipu pel-kästään ravinnosta ja omasta perimästä, vaan suoliston mikrobeilla on siihen suu-ri vaikutus, kuvailee professori Johanna Vilkki MTT:stä.

TEKSTI: Marjatta Sihvonen l KUVAT: MTT:n arkisto/Veikko Somepuro

YVähäpäästöisen lehmän jäljillä

Professori Kevin Shingfield MTT:stä kertoo, että DNA:n uusien sekvensointimenetelmien ansi-osta saadaan selvitettyä, miten ravinto vaikut-taa lehmän pötsin mikrobistoon.

Lehmissä on yksilöllisiä eroja sen suhteen, kuinka paljon ilmastoa lämmittävää metaa-nia ne röyhtäilevät. MTT:n tutkijat paneutu-vat Ruminomics-hankkeessa märehtijöiden metaanipäästöihin geenitasolla. Tavoitteena on valita tulevaisuudessa jalostukseen vähä-päästöisimmät lehmät.


Ruminomics on EU:n rahoittama han-ke, jossa työskentelee kymmenen euroop-palaista tutkimuslaitosta. Hanketta johtaa Aberdeenin yliopisto Isossa-Britanniassa.

Perimä kertoo mikrobiston

DNA:n uudet sekvensointimenetelmät mahdollistavat nopean ja varman mikro-bien lajinmäärityksen: lajit voidaan tunnis-taa suoraan DNA:sta, eikä hankalaa ja ai-kaa vievää laboratoriokasvatusta tarvita.

Ruminomics-hankkeessa tutkijat sel-vittävät mikrobilajiston lisäksi, miten mik-robien geenit vaikuttavat lehmän energia-tehokkuuteen ja metaanipäästöihin. Noin tuhannen lehmän tutkimusaineiston avul-la selvitetään, miten lehmän oma perimä säätelee mikrobilajiston muutoksia eri leh-mäyksilöissä.

Professori Kevin Shingfield MTT:stä kertoo, että tutkijat ovat jo vuosikymme-niä pyrkineet selvittämään, mitä pötsin

mikrobistossa tapahtuu, kun märeh-tijän aineenvaihdunnassa, tervey-dessä tai tuottavuudessa havaitaan

muutoksia.– Tähän saakka tuohon

kysymykseen vastaami-nen on ollut käytännössä mahdotonta, mutta nyt

pystymme sekven-

Pötsin toimintaa ja märehtijöiden metaa-nintuotantoa selvitetään Ruminomics-hankkeessa ensimmäistä kertaa myös porojen avulla. Porojen metaanipäästöt ovat pieniä, mutta syytä tähän ei tiedetä.

– Porojen elimistössä metaania syntyy hyvin vähäisiä määriä, mutta emme tie-dä, onko syynä pelkästään erilainen ra-vinto vai vaikuttaako siihen poron perimä tai poron ja sen pötsin mikrobien perimä yhdessä, professori Johanna Vilkki kertoo.

Vähäisten päästöjen syytä tutkijat jäl-jittävät siirtämällä perusteellisesti tutkitun lehmän mikrobiston poron pötsiin.

– Näin selvitämme, lisääntyykö poron metaanituotanto vai onko sen perimässä tekijöitä, jotka muuttavat mikrobiston vä-häpäästöiseksi, Vilkki kuvailee.

soimaan kaiken pötsistä löytyvän DNA:n eli selvittämään koko mikrobiyhteisön si-sältämän genomin. Saamme merkittävää uutta tietoa siitä, millaisia eroja eri lehmä-yksilöiden välillä on pötsin mikrobistossa tai miten ravinto vaikuttaa mikrobistoon, Shingfield selventää.

Johanna Vilkki huomauttaa, että mik-robien metaanintuotantoon vaikuttavis-ta geeneistä ei tiedetä juuri mitään. En-nakkotietoa märehtijän perimän ja pötsin mikrobiston vuorovaikutuksesta ei myös-kään ole.

Maidosta terveellisempää

Laaja hanke ei rajoitu pelkästään metaa-nipäästöihin, vaan tarkastelee lehmää kokonaisuutena. Geenitiedon avulla voi-taisiin tuottaa myös aiempaa terveelli-sempää maitoa.

Lehmän ravinnossa on runsaasti tyy-dyttymättömiä rasvahappoja, mutta pötsin mikrobisto muuntaa niitä tyydyttyneiksi. Siksi noin 70 % maidon rasvoista onkin kovia rasvoja.

– Uusi tieto lehmän perimän ja pöt-sin genomin yhteisvaikutuksesta auttaa ymmärtämään myös maidon rasvahap-pokoostumukseen vaikuttavia tekijöitä. Tämä tiedon avulla voidaan kehittää ja-lostusta ja ruokintaa siten, että maidon tyydyttymättömien rasvahappojen osuus kasvaa, Shingfield sanoo.

Lehmälle päästömittari

Ruminomics-tutkimuksen päätavoittee-na on kehittää mittausmenetelmä, jolla voidaan tunnistaa erilaisia metaanimää-riä tuottavat lehmät. Näillä työkaluilla voi-daan edetä vähäpäästöisten lehmien ja-lostamiseen.

– Tavoitteenamme on käyttää Rumin-omics-tutkimuksen tietoa jalostaaksemme eläimiä, jotka tuottavat vähemmän metaa-nia joko luonnostaan tai tietyllä ravinnol-la. Ensin on kuitenkin varmistettava, että pienennettäessä metaanintuotantoa esi-merkiksi vähentämällä arkkien toimintaa tai osuutta pötsin mikrobistossa ei vaiku-teta haitallisesti ravinnon sulavuuteen ja sitä kautta lehmän tuotokseen ja hyvin-vointiin, Johanna Vilkki painottaa.

MIKSI PORON PÄÄSTÖT OVAT PIENEMMÄT?

– Tutkimuksen tavoitteena on auttaa ja-lostamaan eläimiä, jotka tuottavat aiem-paa vähemmän metaania, kertoo profes-sori Johanna Vilkki MTT:stä.


uoka on muuttunut arkisesta tar-peentyydyttäjästä taloudelliseksi, ekologiseksi ja sosiaaliseksi koh-

talonkysymykseksi. Myös tulevaisuuden päättäjät tarvitsevat ymmärrystä ruoan ja kestävän kehityksen kytköksistä.

– Ruoan kautta avautuu näkymä koko yhteiskuntaan ja globalisoituvaan maail-maan, kuvaa tutkija Helmi Risku-Nor-ja MTT:stä.

Kokemuksellista oppimista

Ruoan avulla on mahdollista käsitellä al-kuperään, tuotantotapaan ja eettisyyteen liittyviä kysymyksiä tavalla, joka tukee ko-kemuksellista oppimista. Ruokakasva-tuksen lähtökohtana on, että koko kou-lu opettaa.

– Ruoka liittyy lähes kaikkien oppiai-neiden sisältöihin. Kouluruokailun kasva-tukselliset mahdollisuudet tulisi ottaa huo-mioon ja kytkeä ne osaksi tavoitteellista ruokakasvatusta, Risku-Norja huomauttaa.

Oppilaat voisivat osallistua koulu-ruokailun suunnitteluun ja käytännön to-teutukseen ruokaraatien kautta. Ruoka-kasvatukseen voidaan yhdistää myös yhteistyö koulun ulkopuolisten tahojen kanssa.

– Toimiminen aidossa ympäristössä koulupuutarhoissa, maatiloilla tai lähimet-sissä on tuottanut hyviä tuloksia.

Ruokailuhetki myönteiseksi

Suomalaisella kouluruoalla on hyvä mai-ne maailmalla, mutta julkisessa keskus-

RTEKSTI: Anna-Maria Mäki-Kuutti l KUVA: MTT:n arkisto/Yrjö Tuunanen

Kiuruvedellä ymmärrettiin kouluruoan kasvatuksellinen merkitys jo 1990-luvul-la, jolloin kaupungissa otettiin ensi aske-leet luomu- ja lähiruokailussa. Nyt niiden edistäminen on kirjattu kaupungin stra-tegiaan, ja kouluruoasta on lähiruokaa melkein puolet.

Lähi- ja luomuruoka ei ole nostanut merkittävästi ruokailun kustannuksia. Kiu-ruvedellä kouluaterian kokonaishinta on kolme euroa kun se kunnissa keskimää-rin on 2,73 euroa (v. 2011).

– Ruokahuolto ei ole kustannuserä vaan arvo sinänsä ja satsaus tulevaisuu-

Kouluruokailun kasvatuksellisia mahdolli-suuksia ei nykyään hyödynnetä täysin.

Ruokatuo kestävän kehityksen kouluunSuomalaisessa perusopetuksessa kestävän kehityksen ajatuksia on toteutettu lähinnä ympäristönäkökulmasta. Ruokakasvatus tarjoaisi kokonaisvaltaisen lähestymistavan.

telussa vaalitaan kielteistä kuvaa. Tutkija arvioi, että tämä ei voi olla vaikuttamat-ta koululaisiin. Kouluruokailusta saadaan positiivinen kokemus yksinkertaisilla toi-menpiteillä: ruokailuun pitää varata riittä-västi aikaa, ympäristön tulee olla miellyt-tävä ja ruoan maukasta.

Kuntien sitouttaminen ruokakasvatuk-seen on tärkeää. Kustannukset maksavat itsensä takaisin, sillä nuorena omaksutut hyvät ruokailutottumukset näkyvät kohen-tuneena kansanterveytenä.

– Aloite voi tulla kansallisen opetus-suunnitelman kautta, mutta koulut voivat myös itse toimia asiassa aloitteellisesti, Risku-Norja ehdottaa.

teen, lapsiin ja lähialueeseen, toteaa ruo-kapalvelupäällikkö Helena Laitinen.

Yhteistyötä kehitetty

Koulujen ruokalistoilla on huomioitu juh-lapyhät, sesongit ja paikallinen ruokakult-tuuri. Työprosessit ja reseptit on muutettu asteittain lähi- ja luomuruokatasolle. Aluksi raaka-aineita oli heikosti saatavilla ja nii-den jalostusaste oli alhainen.

– Keittiötyöaika lisääntyi, kun multa-juurekset ja kaalinpäät piti käsitellä itse, Laitinen kertoo.

Kysynnän ja yhteistyön myötä alueel-le on syntynyt monipuolista lähituotan-toa, ja tuotteiden jalostusaste on nous-sut. Esimerkiksi paikalliset järvikalat ovat korvanneet kouluruoissa seitin ja kalapui-kot. Lähitoimittajat saavat tilaukset ker-ralla kuudeksi viikoksi.

Lähiruoka tekee hyvin kauppansa kou-lulaisille eikä ruokajätettä juuri jää.

– Koululaisten ruokaraati valitsee lis-talle aina paikallista mykyrokkaa eli keit-toa, johon tulee lihaa, maksaa ja veri-lettutaikinasta tehtyjä mykyjä, Laitinen havainnollistaa.

Mykyrokka maistuu Kiuruvedellä


aiturin matkailutilan emäntä Mar-jukka Kulmala on toiminut aiem-min luontokoulun opettajana ja toivoo, ettei tila ole vierailijoille

pelkkää maaseutuviihdettä, vaan päi-vä maatiaisten, lähiruoan ja kestävän elämäntavan parissa vaikuttaa kävijöi-den kulutustottumuksiin. Kulmalat osti-vat Kaiturin vuonna 2003.

– Ensin tuli tila, sitten vähitellen eläi-miä ja yritys. Pidin lehmää hyvin suuritöi-senä – mutta kanahan olisi helppo, Kul-mala muistelee.

Vierailu naapurin kanalaan vakuut-ti hänet siitä, että kanojen hoitamisen kyllä oppii. Ensimmäinen parvi piikkiö-läisen kannan kanoja saatiin tutulta bio-logianopettajalta.

Lampaat ja lehmät töissä

Nurmikon leikkuun isossa pihassa Kul-mala katsoi heti hullun hommaksi. Kano-jen seuraan liittyivätkin suomenlampaat,

Kaiturin tilan emäntä Marjuk-ka Kulmala kertoo, että maa-tiaiskanat olivat tilan ensim-mäisiä eläimiä.

TEKSTI JA KUVA: Marjatta Sihvonen

Kanat kotkottavat, kukko kiekuu, lampaat määkivät ja lehmät ammuvat. Äänessä ovat maskulaisen matkailutilan maatiaisrotuiset magneetit.

K

Harrastajat uudistavat alaa

Suomalaisia maatiaislehmiä kasvattavat tilat ovat vähentyneet koko 2000-luvun. Maatiaistuotteet ja -palvelut ovat kuiten-kin kasvattaneet suosiotaan. Tutkimuksen mukaan nykykasvattajat ovat motivoitu-neita ja innovatiivisia.

– Suomalaisten maatiaiskarjojen tilan-ne on nyt melko valoisa. Itäsuomalaisia kyyttöjä ja lapinlehmiä on edelleen vähän, mutta eläimet tunnetaan ja suuri yleisö on kiinnostunut niistä, kertoo tutkimusassis-tentti Taina Lilja MTT:stä.

Lilja on tutkinut maatiaiseläinten kas-vattajien motiiveja eri puolilla Eurooppaa. Esimerkiksi Italiassa alkuperäiskarjojen tuotteistamisessa ollaan pitkällä ja tuot-teita viedään maasta. Suomessa uhan-alaiseksi taantunut kyyttö on nousemas-sa pahimmasta aallonpohjasta.

– EU:n myötä maatiloille saatiin alkupe-räiskarjatuki jo vuonna 1995. Suuri muu-tos suomalaisten suhtautumisessa maati-aisiimme tapahtui kuitenkin vuonna 2007. Silloin arvokas geenipankkikarja eli Suke-van kyytöt oli vaarassa hävitä niitä hoita-neen vankilan lopettamisen myötä. Asia sai laajaa julkisuutta ja maatiaiseläinten ympärille syntyi kansanliike, Lilja kertoo.

Uudenlaisia innovaatioita

Sukevan karjan saama julkisuus toi alal-le uusia toimijoita. Heille maatiaisten pito on ainakin aluksi harrastus, jonka ympä-rille kehitellään taloudellista toimintaa.

– Kun harrastajat siirtyvät tavoitte-lemaan taloudellista hyötyä, heiltä irto-aa aivan uudenlaisia innovaatioita. Näin päästään taloudellisesti ja ekologises-ti kestävään maatiaisten kasvatukseen, Lilja toivoo.

ensin kesäksi, sitten omiksi. Pian Kaituriin talutettiin jo kyytöt Hei-

likki ja Hurmuri ja lapinlehmä Esikko, joka opetti emäntänsä lypsämään. Nyt laitu-mella märehtii myös kaksi vasikkaa, mut-ta enempää karjaa ei ole tulossa. Eläin-ten tuotteet käytetään perheen omassa ruokapöydässä.

– Tämä riittää, Kulmala sanoo ja luon-nehtii erityisesti Heilikkiä hyväksi asia-kaspalvelulehmäksi, joka antaa päiväko-tilasten harjata itseään perusteellisesti.

Sesongin hiljettyä talvella Kaiturin yritys hiljenee ja eläinten hoito muuttuu harrastukseksi. Kiinnostuneille Kulmala suosittelee maatiaisharrastuksen aloitta-mista helppohoitoisista kanoista.

– Nykymaaseutu on niin monotonis-ta, että sitä on pakko elävöittää. Kun kukko kiekuu, kuuluu elämän ääni, Kul-mala kuvailee.

MATKAILUMAATILALLA KUULUU

www.kaiturintila.fi

elämän ääniä


Ekokyläkokylän rakentaminen Kurjen ti-lalle Vesilahteen alkoi viime ke-sänä. Sen ensimmäiset asukkaat Ira ja Ari Hellstén ja heidän kol-

me lastaan muuttivat tilan vanhaan pää-rakennukseen alkukesästä. Yhteensä 18 hehtaarin tilalle on tarkoitus nousta asu-mukset myös kahdeksalle muulle perheelle.

Sopivan maatilan löytäminen oli pit-kä prosessi. Vuosien varrella käytiin kat-somassa lähes 30 kohdetta, mutta aina jostain kiikasti: sijainti ei kelvannut, ei ol-lut peltomaata tai kunta suhtautui kieltei-sesti lisärakentamiseen. Lopulta kuitenkin onnisti, ja ekokylän väki teki osakeyhtiö-nä kaupat Kurjen tilasta keväällä 2011.

Tamperelaisessa ruokapiirissä syntyi kymmenen vuot-ta sitten haave omasta ruoantuotannosta ja yhteisöasu-misesta maalla. Matka haaveesta todeksi on ollut pitkä, mutta vihdoin maali häämöttää.TEKSTI: Minna Nurro l KUVAT: Jarkko Koivunen

E

nousee yhteiselle unelmalle

Ari ja Ira Hellsténin vilje-lemät pellot ovat siirty-mävaiheessa luomuun.

Auringonkukat ilahdutti-vat naapureita ja ohikulki-

joita viime kesänä.


Suomessa toimii tai on rakenteilla 10–15 ekokylää. Ekologisten käytäntöjen li-säksi ne painottavat yhteisöllisyyttä sekä sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista kestävyyttä. Yleensä tavoitteena on jon-kinasteinen omavaraisuus ruuan- ja ener-giantuotannossa.Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry:n puheenjohtaja Mia Saloranta kertoo, että ekokylät vetoavat usein lapsiperhei-siin, mutta viime vuosina ne ovat alkaneet kiinnostaa myös iäkkäämpiä yksinasujia.

– Ekokylissä asuvia yhdistää pyrkimys kulutuksen kohtuullistamiseen ja elämän leppoistamiseen. Naapuriapu sujuvoit-taa arkea, työvuorot kiertävät ja yhdes-sä tehdään hankintoja ja usein myös ruo-kaillaan, hän kuvailee.

Suomessa ekokyliä on harvassa ver-rattuna esimerkiksi Ruotsiin ja Tanskaan. Yhdeksi syyksi tähän Saloranta arvelee kuntien kaavoituspolitiikan, joka suhtau-tuu nihkeästi maaseudun uudisrakenta-miseen.

Tutkimus kartoittaa

MTT on mukana EU-hankkeessa, jossa kartoitetaan Itämeren alueella toimivien ekokylien luonnetta. Hankkeessa on tehty kysely yhteensä 44 ekokylälle, jotka toi-mivat Suomessa, Ruotsissa, Liettuassa, Latviassa tai Puolassa. Yhteistyöverkos-tojen kautta on kerätty kokemuksia myös Venäjältä ja Saksasta.

Tutkija Jarkko Pyysiäinen MTT:stä kertoo, että hankkeessa on selvitetty eko-kylien ympäristöystävällisiä käytäntöjä ja teknologioita sekä sosiaalista ja yhteisöl-listä rakennetta.

– Monet ekokylät ovat asukasmääräl-tään pieniä, alle 50 hengen kyliä. Ruot-sista ja Venäjältä tavoitettiin myös joitakin suurempia, yli sadan hengen kyliä. Esi-merkiksi Venäjällä on läpi historian elä-nyt vahvana omaehtoisen yhteisöasumi-sen perinne, joka nojaa kansantietoon, Pyysiäinen selvittää.

EU:n rahoittama Kestävän maaseutu-kehityksen ekokylät -hanke alkoi vuonna 2010 ja päättyy 2013.

www.balticecovillages.eu

– Vesilahden kunnan asenne lisära-kentamiseen oli hyvä, ja myös naapurit ovat suhtautuneet meihin myönteisesti, Ira ja Ari Hellstén kiittävät.

Enemmän kuin elinkeino

Hellsténin pariskunnalle muutto maalle oli luontevaa. Luomuruoan suoramyyntiyri-tystä pyörittävälle Iralle ekokylän yhteisö antaa uskallusta ryhtyä viljelijäksi. Maal-ta kotoisin oleva Ari omistaa maatalous-lomitusyrityksen, ja hänelle maallemuutto on paluuta juurille. Maatalous merkitsee kummallekin enemmän kuin elinkeinoa.

– Maatalous on kulttuuria ja sosiaa-lista elämää, ei pelkkää liiketaloutta ja teollisuuden raaka-ainehankintaa kuten nykyään ajatellaan, Ira Hellstén tiivistää.

Hänen tavoitteenaan on luoda mah-dollisimman omavarainen luomutila, jos-sa on koko kirjo kotieläimiä: lampaita, nautoja, kanoja ja ehkä myös possut ky-läläisten joulupöytiin. Kasvinviljelyn sa-ralla suunnitelmissa on avomaan luomu-vihannestuotantoa.

– Viljelyn lisäksi tilalle voi tulla sivue-linkeinoja, esimerkiksi hoivamaataloutta, Ari Hellstén kaavailee.

Maaseutu vetää puoleensa

Ekokylän idea vetoaa myös syntyperäi-siin kaupunkilaisiin Satu ja Jarkko Mat-tilaan, joiden talon rakentaminen Kurjen tilalle alkaa ensi keväänä. Mattiloita ve-tää maalle ekologisuus ja yhteisöllisyys.

– Ne alkoivat kiinnostaa parikymp-pisenä, ja lasten myötä kiinnostus on li-

sääntynyt. Maalla tulee aina hyvä olo jo siitä, kun näkee peltoa, metsää ja järviä, Satu Mattila miettii.

Myös perheen kaksi omaa ja kolme si-joituslasta viihtyvät maalla, eikä katrasta ole kahta kertaa tarvinnut komentaa osal-listuman kylän talkootöihin. Satu Mattila kertoo odottavansa ekokylä-asumiselta juuri yhdessä elettyä arkea.

– Joukon voima on hämmästyttävä. Niin paljon saa aikaan, kun on monta te-kijää, hän sanoo.

Ekologisia yhteisöratkaisuja

Yhteisöllisyyttä toteutetaan Kurjen tilalla käytännön tilaratkaisuilla: esimerkiksi en-tisestä mankelituvasta tehdään yhteistu-pa, johon kylän väki voi kokoontua ruo-kailemaan yhdessä. Vanha, tilava sauna remontoidaan yhteiskäyttöön.

Rakentamisessa ohjenuora on ekologi-suus. Kylään nousee muun muassa puu-runkoisia taloja, joiden eristeiksi tulee ol-kipaaleja tai puukuitueristettä. Jätehuolto hoituu kuivakäymälöiden ja kompostoin-nin avulla, harmaille jätevesille tehdään oma imeytyskenttä. Talot on tarkoitus läm-mittää tilan omalla hakelämpövoimalalla.

Ari Hellstén kertoo, että tietoa ekolo-gisesta rakentamisesta on ollut hyvin saa-tavilla. Kurjen kylän porukalla on asian-tuntemusta myös omasta takaa.

– Kun ihmisiä on koossa paljon, ver-kostot ovat hyvät, hän toteaa.

www.kurjentila.fi

Ari Hellstén tervehtii Kurjen tilan pihapiirissä laiduntavia suomenlampaita. Taustalla näkyy ekokylän ensimmäinen uusi paritalo.

KESTÄVYYS KYLÄN YTIMESSÄ


V O I M A A N N U T TA A VA N K I L A S S A K I N

uutarhan- ja eläintenhoito vahvis-tavat ihmisyyttä, sillä se on pa-luuta kulttuurimme alkulähteil-

le, sanoo Keravan vankilan työnjohtaja Hannu Roos.

Keravan vankilan yhteydessä on ol-lut maatila- ja puutarhatoimintaa jo lähes vuosisadan ajan, tosin ensisijaisesti työ-

toimintana. Vankilan maatilatoiminta so-pii myös Green care -malliin.

– Kun kylvetään viljaa, laitetaan sie-men multaan ja nähdään, että se itää ja kasvaa – kyllä sen seuraamisella on var-masti positiivinen vaikutus vankeihin. Se voimaannuttaa ihmistä, kun hän saa olla osallisena tähän luonnon kiertokulkuun,

Hannu Roos sanoo.Puutarhan- ja eläintenhoitoa on alet-

tu käyttää menetelmänä Keravan vankilan pitkäkestoisessa päihdekuntoutuksessa. Lampola perustettiin sen terapiatyökaluk-si 1990-luvun puolivälissä.

P

Vihreä hoiva

Puutarha on ollut vankien työpaikkana Keravan vankilassa jo vuosikymmenten ajan. Nykyään eläinten- ja puu-tarhanhoito ovat Keravan vankilan Green care -toimintaa ja tukevat lääkkeetöntä päihdekuntoutusohjelmaa.


TEKSTI: Tuula Ainasoja l KUVAT: Olli Häkämies

Keravan vankilassa puutarhanhoito on muutakin kuin kyl-vöä, kasvatusta ja työntekoa. Luonto on kaikille tasapuo-linen hyvinvoinnin edistäjä eivätkä lampaat kysele, miksi päihdekuntoutuksessa oleva on joutunut telkien taakse.

Työ ja yhteisö kuntouttavat

Lampaat ja karitsat alkavat määkiä vaa-tivaan sävyyn, kun iso mies punaisessa työhaalarissa avaa laitumelle vievän ve-räjän. Sami Uro käy säännöllisesti syöt-tämässä ja hoitamassa Keravan vankilan lammaslaumaa. Hänellä on takanaan neljä

vuotta Turun vankilan suljetulla osastolla ja 17 vuotta päihderiippuvuutta.

Viime keväänä Sami pääsi omasta toivomuksestaan Keravan vankilan päih-dekuntoutusohjelmaan. Kisko-hoito on Suomen vankilaoloissa ainutlaatuista yhtei-söllistä psykososiaalista kuntoutusta. Yh-teisöhoidossa ei käytetä lääkitystä vaan

pyritään yhteisön tuella ja terapeuttisel-la työotteella elämäntavan muutokseen.– Yhteisöhoito tarkoittaa myös sitä, että puututaan toisten tekemisiin. Ja minun kohdallani se toimii, kiitos oppilastove-reitten. Minulla on nyt ekaa kertaa ym-pärillä ihmisiä, jotka oikeasti välittävät, eikä kaikella ole hintalappua kuten sivii-lissä, sanoo suurimman osa aikuisiästään telkien takana istunut nelikymppinen Ta-pio Kaukonen.

Eläin opettaa vastuuta

Keravan Kisko-ohjelmassa ei ole vankeja vaan oppilaita. Se auttaa Tapsan ja Samin mukaan himmentämään vankilakundin lei-maa, josta tulee helposti oman identiteetin perusta. Kokonaisvaltaisen kuntoutusoh-jelman avulla opetellaan päihteetön elä-mäntapa ja yritetään motivoitua elämän-ikäiseen kasvuun.

– Tärkeintä on ehkä oppia ottamaan vastuu teoistaan. Kun täällä saa vähitel-len erilaisia vaihtelevia vastuualueita, niin oppii pärjäämään ensin itsensä ja sitten muitten kanssa, ja eläintenkin kanssa, Tapsa sanoo.

Hannu Roos on nähnyt rankkoja rikok-sia tehneiden miesten heltyvän syöttäes-sään tuttipullolla emänsä hylkäämiä karit-soja. Luonnossa ja eläintenhoidossa on Hannun mielestä syvällisempääkin mer-kitystä, jota pitäisi tuoda enemmän esil-le kaikenlaisessa psykososiaalisessa kun-toutuksessa.

– Luonto on tasapuolinen kaikille, eikä eläin kysy mitä olet tehnyt, vaan se luottaa sinuun varauksetta, jos kohtelet sitä hyvin. Se vahvistaa heikoilla olevaa ihmistä, kun eläin tulee luottavaisena tykö. Ehkä kaik-kein vaikuttavin asia on karitsointi, kun op-pilas näkee kuinka uutta elämää syntyy.

Tapio Kaukonen on konemiehiä, joten puutarhanhoidossa tarvittavien konei-den käyttö ja huolto ovat pääasiassa hänen työsarkaansa.

Sami Uro on Keravan vankilan suomen-lampaille tuttu mies. Lampaat ovat seu-rallisia ja niitä kiinnostaa vain hyvä hoito, ei se, miksi mies on päätynyt vankilaan.

»


Green care -menetelmissä hyödynne-tään luontoympäristön ja eläinten kun-touttavia vaikutuksia, jotka ovat tarpeen varsinkin sosiaalisten ja psyykkisten on-gelmien hoidossa. Tutkija Anja Yli-Vii-kari MTT:stä näkee periaatteellisen eron tavanomaisten terveyspalveluiden ja vih-reän hoivan välillä.

– Vihreässä hoivassa keskitytään on-gelmien ja lääkityksen sijaan ihmisen voi-mavaroihin. Luonto ja eläimet houkut-televat ihmisen terveen puolen esille ja voimaannuttavat niitä.

Kiinnostus Green care -menetelmiä kohtaan on kasvanut viime vuosina mo-nissa maissa. Myös Suomessa vihreän hoivan arvoja ja vaikuttavuutta on alettu tarkastella Yli-Viikarin mukaan monesta näkökulmasta.

Tarvitaan vahva tahtotila

Käytännön Green Care -toiminta on meil-lä kuitenkin todella vähäistä, vaikka edel-lytyksiä ja mahdollisuuksia löytyisi yllin kyllin. Esimerkiksi eläinavusteisessa toi-minnassa olisi Yli-Viikarin mukaan paljon sosiaalista ja psyykkistä kuntoutusta täy-dentäviä mahdollisuuksia.

– Esimerkiksi Ruotsissa on palkattu jo yli 40 kunnassa hoivakoira ja sen oh-jaaja. Ikäihmisten hoitolaitoksissa on koi-ria, joiden avulla vanhuksia houkutellaan osallistumaan yhteiseen toimintaan ja läh-temään liikkeelle. Koirien avulla voidaan jumpata tai harjoitella muistia, ja samalla ne tuovat iloa ikäihmisen arkeen ja piris-tystä henkilökunnalle.

Yli-Viikarin mukaan pullonkaulana on ollut se, että asiaa lähestytään Suomessa liiaksi ylhäältä käsin. Kun Hollannissa ja Italiassa on lähdetty toimimaan ruohon-juuritasolta, meillä kehitellään termejä ja käsitteitä ja luodaan rakenteita.

– Nyt etsitään hyvin toimivia suoma-laisia esimerkkejä ja luodaan yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Tarvitaan ammat-tiosaamista, verkostoja ja sitkeyttä, mutta myös vahva tahtotila, jotta vihreästä hoi-vasta saadaan Suomessakin vakiintunut-ta laaja-alaista toimintaa.

Tunne-elämä avartuu

Tapsa ja Sami käyvät läpi erilaisia päihde-hoidon vaiheita ja AA-toiminnan mukai-sia askeleita. Heillä on yhteisössä tiettyjä omia tehtäviään ja lisäksi he osallistuvat ryhmä- ja yksilöterapiaan. Sami on saanut luottovangin statuksen, joka avasi hänelle lampolan veräjän, ja hän on työskennel-lyt myös puutarhassa. Lähes neljä vuotta suljetussa vankilassa nostivat luonnossa puuhaamisen ja eläintenhoivan hänen sil-missään arvoonsa.

– Eläinten hoitaminen on tunne-elämäl-lekin aika tärkeää. Minulla se on palautta-nut empatian tunteen aika voimakkaas-tikin ja avartanut pitkän huumehistorian vuoksi köyhtynyttä tunneskaalaa. Kaikki ei ole enää joko tosi hyvin tai tosi huonos-ti, vaan koen myös kaikkea siltä väliltä.

Puutarhan ja eläintenhoito on Samin mukaan myös hyvää vastapainoa inten-siiviseen päihdehoidon ykkösvaiheelle, jossa käydään vankila- ja päihdekiertee-seen johtaneita syitä ja mekanismeja läpi.

Sami Uro, Hannu Roos ja Tapio Kaukonen ovat yhtä mieltä siitä, että puutarhan- ja eläintenhoito tukevat hyvin päihdekuntoutuksen kokonaisuutta.

– Lampolassa ei tule mietittyä niitä ikäviä asioita vaan voi keskittyä työhön. Minusta se tasapainottaa hyvin tätä rank-kaa päihdetyötä.

Onnistumisen kokemuksia

Eläinten- ja puutarhanhoito ovat oivalli-sia menetelmiä päihdekuntoutuksessa myös siinä mielessä, että työtehtävät ei-vät ole kovin vaativia, mutta niiden suo-rittamisella on suuri merkitys eläinten ja kasvien hyvinvoinnin kannalta. Vastuun ottaminen ja onnistumisen kokemukset kasvattavat vangin itsetuntoa.

– Itsetunto on melkein kaikilla van-geilla heikko, vaikka sitä yritetään kaikin tavoin peitellä. Kun ei voi tällä taustal-la sanoa, että olisi onnistunut elämäs-sä hirveän hyvin, onnistumisen kokemi-nen vaatii konkreettisia asioita. Siitä tulee hyvä olo, kun osaan hoitaa jonkun hom-man ja kun huomaan, että pärjään lam-polassa – niin voin ehkä pärjätä normaa-lielämässäkin, Sami sanoo.

LUONTO JA ELÄIMET eheyttävät ihmistä


vanhasta lajistosta. Kestävät tunnuskas-vit ovat kasvigeenivarojamme.

– Historiallisessa puutarhassa on monia ajallisia kerroksia, joista kaikki ovat yhtä arvokkaita. Monimuotoisuus tulee säi-lyttää, joten vanhaa puistoa on hoidetta-va eri tavalla kuin uutta. Myös kasvukes-kusten kaavoituksessa pitäisi huomioida historiallisten puistojen säilyminen, Har-tikainen sanoo.

Kosovolaisittain normaali navetta, tämä tosin hieman iso keskiarvoon nähden.

TEKSTI: Päivi Haavisto l KUVA: MTT:n arkisto/Juha Heikkilä

Puistohistoriaa kuulokkeista

atkailija voi lainata MP3-laitteen Jokioisten kartanon Tapulimaka-siinista tai ladata jo kotona ääni-tykset omaan soittimeensa MTT:n

verkkosivuilta. Kolmas tapa päästä kuulol-le ovat puistoon sijoitetut QR-koodit, jois-ta äänite ladataan älypuhelimeen. Äänit-teet on lukenut Mika Ala-Panula.

Tutkija Merja Hartikainen MTT:stä kertoo, että ääniopas liittyy kolmivuoti-seen Devepark-hankkeeseen, johon MTT:n puistot Jokioisilla ja arboretum Piikkiös-sä ovat osallistuneet. Hankkeessa on ke-hitetty historiallisten puistojen kestävää hoitoa ja matkailua Suomessa ja Virossa.

Kasvikarkulaisten jäljillä

Devepark-hankkeen aikana MTT:ssä on kehitetty menetelmä historiallisen puutar-han kasvikarkulaisten inventointiin. Kun tiedetään, mitä kasveja puistossa nyky-ään kasvaa ja mitä siellä aikoinaan on ol-lut, hävinneitä kasveja voidaan kuuluttaa paikallisissa tiedotusvälineissä.

– Vuosina 2006–2010 olemme saaneet takaisin Jokioisten kartanolta peräisin ole-via perennoja ja pensaita yksityisiltä hen-kilöiltä. Osa saaduista kasveista on siir-retty Jokioisissa Wendlan puutarhaan, ja vielä siirtämättömät kasvit on kirjattu tie-tokantaan, Hartikainen kertoo.

Devepark-hankkeessa on myös ke-rätty tietoja yli 400 suomalaisen historial-lisen puutarhan inventoinneista. Vuonna 2009 alkanut hanke päättyy tänä vuonna. Hanketta on koordinoinut Turun yliopis-ton koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea ja se on saanut rahoitusta EU:n Central Baltic Interreg IVA-ohjelmasta.

Puistoille tunnuskasveja

Hartikaisen haaveena on linkittää Suo-men historiallisia puistoja tunnuskasvien avulla. Ensimmäinen, Helsingin Vanhassa-

Jokioisten kartanopuistossa matkailijat saivat viime kesänä käyttöön-sä äänioppaan. Puistojen kyltitystä täydentävät puhutut tarinat, jotka kertovat vanhoista kasveista ja kartanopuiston historiasta.

M kaupungissa sijaitsevan Annalan puiston tunnuskasvi julkistettiin kesäkuun puolivä-lissä. Se on harvinainen `A20´-jalosyreeni, jota Helsingin yliopisto ja kaupunki ovat yhdessä tutkineet ja vaalineet.

– Haluamme nostaa esiin puutarho-jen alkuperäistä tai vanhaa kasvillisuutta ja edistää sen säilymistä. Tunnuskasvia voidaan hyödyntää matkailussa kerto-malla sen avulla puutarhan historiasta ja

Jokioisten kartanopuistoon voi tutustua esitteiden ja kylttien lisäksi ääniopastuksen avulla.

Loppukesällä myös Yltöisten arboretumis-sa otettiin koekäyttöön äänitettyjä opas-teita. Yksittäiset kävijät tai pienet ryhmät voivat lainata soittimet ja kuunnella esit-telyalueella tietoa puukokoelmista.

Arboretumissa kasvaa noin 200 eri-laista puuta tai pensasta, ja se on yksi kansallisen kasvigeenivaraohjelman säily-tyspaikoista. Näytealueella on esillä myös 130 erilaista perennaa.

Tutkija Sirkka Juhanoja MTT:stä ker-too, että alueella on ruohovartisia koris-tekasveja matalista maanpeitekasveista kaksimetrisiin tatarlajikkeisiin. Näyte-alueella esitellään myös automaattis-ta kastelujärjestelmää, ja lisäksi aiem-min tehty FinE-valiokasvien näytemaa on kunnostettu.

Ääniä voi kuulla myös Yltöisissä


uonnonmarjojen sadot vaihtelevat vuosittain ja alueittain. Kylmyys saat-taa tuhota kukinnot ja vähentää pö-lyttäjiä, kuivuus kutistaa marjat. Säi-

den vaikutus on rajua ja ennakoimatonta. MTT tutkii ja kehittää Pohjois-Suo-

messa LUSTI-hankkeessa luonnonmar-jojen peltoviljelyä sekä puoliviljelyä, joka perustuu metsämarjojen pölytyksen var-mistamiseen. MTT:n Sotkamon toimipai-kassa tutkitaan puolukan ja kaarnikan eli pohjanvariksenmarjan peltoviljelyä, Rova-niemellä selvitetään tehostetun pölytyk-sen vaikutusta metsämarjasatoon sekä mustikan peltoviljelyä.

– Tavoitteemme on tuottaa luonnon-marjojen viljelyohjeet Pohjois-Suomen marjankasvattajille vuoden 2013 loppuun mennessä, sanoo tutkija Henri Vanha-nen MTT:stä.

Puolukka ja mustikka valittiin koe-kohteiksi siksi, että ne ovat kysytyimmät luonnonmarjat. Kaarnikka liitettiin pel-toviljelykokeiluun, koska sitä on tutkittu varsin vähän.

Puolukka viihtyy pellolla

Puolukkaa on viljelty 1990-luvulta alkaen etenkin Pohjois-Amerikassa ja Saksassa. Kokeiluja tehdään edelleen esimerkiksi Ruotsissa, Virossa ja Puolassa.

MTT:n luonnonmarjojen viljelykokei-lun ensimmäiset taimet istutettiin syksyl-lä 2010, mutta kuivuus ja myyrät haitta-sivat kokeita kesällä 2011. Vasta kesän 2012 jälkeen saadaan selkeitä tuloksia.

– Alustavasti näyttää, että puolukan peltoviljely tuottaa satoa huomattavas-ti metsää enemmän. Metsässä saadaan puolukoita noin 20–40 kiloa hehtaarilta, mutta hyvillä paikoilla sato voi olla jopa muutamia satoja kiloja hehtaarilta. Ete-lä-Ruotsin pelloilla puolukantaimet ovat

TEKSTI: Merja Reijonen l KUVA: Mikko Jauhiainen

Peltoviljely lisäisi luonnonmarjojen saatavuutta

Vaihtelevat marjavuodet ja poimijapula kiusaavat luon-nonmarja-alaa. Peltoviljely voisi varmistaa sadon määrää ja laatua. MTT kehittää Pohjois-Suomessa luonnonmar-jojen peltoviljelyn edellytyksiä.

Ltuottaneet jopa puoli kiloa marjoja. Pel-lolla sato voisi olla 5–10 tonnia hehtaaril-ta, Vanhanen kertoo.

Viljelyprosessi kehitteillä

Marjojen viljelyominaisuuksia tutkitaan kokonaisvaltaisesti. Peltoa on muokattu enemmän metsän kaltaiseksi sekoittamal-la hietaan turvetta ja lisäämällä mäntyka-riketta pensaiden juurille. Noin hehtaarin laajuisella koealueella testataan lannoittei-den ja kastelun vaikutuksia, rikkakasvien torjuntaa eri katteilla sekä pölytyspalvelua.

– Aiomme tehdä terveysvaikutteisten komponenttien vertailuanalyysin viljellyis-tä ja luonnonmarjoista. Olisi melkoinen myyntivaltti, jos viljellyt marjat sisältäisi-vät runsaammin esimerkiksi antioksidant-teja, Vanhanen huomauttaa.

Puolukan taimet tilattiin mikrolisättyi-nä Taimityllilän taimitarhalta. Mustikkakas-vustoa siirrettiin peltomaalle kokonaisena kunttana. Kaarnikan pistokkaat kerättiin metsäpohjasta. Tiivistä yhteistyötä on teh-ty myös Peuraniemen taimitarhan kans-sa – taimitarhalla kaarnikan juurrutuskoe herätti uusia ideoita viherrakentamiseen.

Mehiläispesiä metsään

Rovaniemellä tutkitaan myös mustikoi-den puoliviljelyä, jolla pyritään kasvat-tamaan satomäärää viemällä kesy- tai erakkomehiläisten pesiä hyvään metsä-

maahan. Mehiläiskokeita tehdään MTT:n entisen koeaseman mailla Apukassa, val-tion metsässä Hirvaalla ja Metlan Kivalon koealueella. Työssä on kuusi mehiläistar-haa, joissa kussakin on neljä pesää.

Pölyttäjien ahkeroinnin on nähty sel-västi lisäävän marjasatoa: ensimmäisen seurantavuoden tulosten perusteella pe-sien lähellä marjomisprosentti on arviol-ta kolminkertainen. Tutkija Rainer Peltola MTT:stä arvioi, että kulunut mustikkavuo-si oli hyvä pohjoisessa, luonnon pölytys toimi. Elokuun 2012 puolivälissä raakile-tulokset olivat selvät, mutta kypsien mar-jojen laskenta yhä kesken.

Peltola toteaa, että pölytyspalveluilla parannetaan marjasatoja nimenomaan huonoina vuosina.

– Mehiläishoitajat ovat olleet hyvin kiinnostuneita kokeistamme. Visiomme on, että maanomistajat, mehiläistarhaa-jat ja marjatukkurit perustaisivat kumppa-nuuksia. Kun mehiläispesiä vie metsään, marjasato moninkertaistuu ja samalla syntyy erinomaista luonnonmarjahuna-jaa, hän kuvailee.

Peltoviljelyssä maanomistaja saa toki sadon itselleen, mutta puoliviljelyn tuotta-mat metsämarjat voi poimia kuka tahan-sa jokamiehen oikeudella.

– Jos puoliviljely yleistyy, on selvitet-tävä taloudellisten hyötyjen jako osapuo-lien kesken, Peltola sanoo.


LUSTI-hankkeen alustavien tulosten mukaan puolukan peltoviljelystä voi saada erittäin hyvän marjasadon.

Luonnonmarjojen satovaihtelut ovat suuria: puolukkasadot ovat viime vuosina olleet 129–386 miljoonaa kiloa ja mustikkasa-dot 92–312 miljoonaa kiloa. Luvut heijas-tuvat marjatukkureiden liiketoimintaan.

Vaikka sato olisi hyvä, poiminta ei yleensä kiinnosta suomalaisia kuin koti-tarpeiksi. Kaupallinen poiminta on ulko-

maalaisten varassa. Lapissa ulkomaalaiset poimivat noin 90 prosenttia keräyssados-ta. Koko puolukkasadosta kerätään arvi-olta vain 8–10 prosenttia ja mustikkasa-dosta 5–6 prosenttia.

Pohjois-Suomi hallitsee luonnonmarja-markkinoita: siellä saadaan yleensä mus-tikoista yli 90 prosenttia ja puolukasta yli

50 prosenttia koko maan keräyssadosta. Luonnonmarjojen kuljetus- ja käsittelylai-tokset sijaitsevat pääosin Pohjois-Suo-messa. Kesä 2011 oli sikäli poikkeuksel-linen, että suurin osa luonnonmarjoista kerättiin eteläisestä Suomesta.

Marjasadot paljolti onnenkauppaa

LUONNONMARJOJEN KAUPPAANTULOMÄÄRÄT Lähde: MARSI-selvitykset

2008 2009 2010 2011

Puolukka, milj.kg 4,0 3,7 6,0 8,5

Mustikka, milj.kg 1,7 3,0 2,8 3,1


uomen maataloudessa ahertaa vuosittain noin 15 000 ulkomais-ta työntekijää. Heistä valtaosa tu-lee Itä-Euroopasta ja tekee kausi-

työtä puutarhatiloilla. MTT:ssä on tutkittu maatalouden vie-

rastyövoimaa useissa hankkeissa. Tutkija Kim Kaustell MTT:stä päättelee, että vie-rastyövoiman määrä on kasvussa.

– Mansikanpoimintasesonkina Suo-nenjoella puhutaan pääosin ulkomaiden kieliä, hän konkretisoi.

Raha houkuttaa raskaaseen sadon-keruuseen maista, joissa elintaso on ma-talampi kuin Suomessa. Kaustell täs-mentää, että vierastyövoimasta iso osa on opiskelijoita, jotka arvostavat ansioi-den lisäksi vieraan kulttuurin näkemistä.

Löydä yhteinen kieli

Makeran rahoittaman Maavoima-hank-keen tutkija Pia Smeds MTT:stä tietää, että puutarhayrittäjä kokee ongelmia rek-rytoinnissa, sillä sitä ei moni maatalous-alan ammattiopisto opeta. Sama pätee työn johtamiseen.

– Rekrytoinnin ja työn johtamisen vai-keudet kärjistyvät, kun palkataan vieras-

Monet maatalouden tapatur-mista ovat estettävissä, jos ti-lan vierastyövoima perehdy-tetään kunnolla koneiden ja laitteiden toimintaan.

TEKSTI: Hannu KaskinenKUVA: MTT:n arkisto/Janne Lehtinen

Lyhyet työjaksot ja kielion-gelmat tuottavat vaikeuk-sia ulkomaisille maatalous-työntekijöille. MTT kehittää keinoja, jotka parantavat vierastyövoiman työturval-lisuutta ja -terveyttä.

S

työvoimaa, eikä ole yhteistä kieltä ja kult-tuuria, Smeds sanoo.

Yhteisen kielen puuttuminen korostui kyselyssä, joka tehtiin ulkomaisia työn-tekijöitä palkanneille norjalaisviljelijöille. Kielitaito on jonkinmoinen kompastus-kivi useimmissa työsuhteissa, niin pe-rehdytyksessä kuin vapaa-ajanvietossa.

Kim Kaustell sanoo, että kielivaikeu-det voivat myös peittää erilaisista kulttuu-reista koituvia ongelmia, joten tarvitaan molemminpuolista luottamusta.

– Työntekijä ei useinkaan uskalla ker-toa työnsä ongelmista, mutta jututtamani yrittäjät halusivat kuulla työmaansa fyysi-sistä vaaranpaikoista ja muista ongelmista.

Järjestä yhteistä tekemistä

Työturvallisuuden ylläpito tarkoittaa jatku-vaa valppautta. Kaustell kehaisee, kuin-ka jotkut yrittäjät jo järjestävät viikoittain keskusteluja tulevista töistä. Silloin puhu-taan luontevasti myös turvallisuusasiois-ta. Kaustell soisi, että tällaiset hyvät käy-tännöt yleistyvät.

Tutkimuksessa on selvinnyt, että moni ulkomainen työntekijä potee koti-ikävää. Puhelin tai nettiyhteys helpottaa yhtey-denpitoa kotimaahan.

– Vieras ja oma väki oppivat helpos-ti ymmärtämään toisiaan pienin keinoin. Esimerkiksi pelailut ja pihajuhlat myös pi-ristävät arkista aherrusta.

Perehdytä työväki kunnolla

Maatalousyrittäjä on varsinkin korjuuai-kana kiireinen. Tutkijat havaitsivat, että tyypillisesti perehdytys hoidetaan todella nopeasti. Kaustell huomauttaa, että pe-rinteisesti Suomessa oppimistilanteella tarkoitetaan sitä, että minä kerron ja sinä kuuntelet. Asioiden omaksuminen pitäisi kuitenkin varmistaa.

– Ei riitä, jos kysyy, että ymmärrätkö. Kun neuvoo työvaiheita, on hyvä pyytää työntekijää tekemään perässä kyseiset vaiheet ja vaikkapa toista työntekijää ar-vioimaan suoritusta, Kaustell opastaa.

Hän päättelee, että ei pidä neuvoa vain työn onnistumista. Työntekijän on syytä tietää, miten selvitä tavallisista ongelmista.

– Onnettomuus voi syntyä siitä, jos kone tai lamppu hajoaa, ja työntekijä yrit-tää korjata sitä jollakin vippaskonstilla. Tällaiset tilanteet pitää ennakoida.

Yhteisen kielen puute altistaa tapaturmille


¯ LYHYESTI¯

uin yliopistossa pääaineina taide-historiaa ynnä kirjallisuutta ja este-tiikkaa. 1960-luvun yhteiskunnal-linen liikehdintä olisi toki vaatinut

muita opintoja. Varsinkin vasemmistolai-sessa ylioppilasliikkeessä heitettiin ke-peästi keskusteluun kansantaloudellisia argumentteja. Sivuaineen, talous- ja so-siaalihistorian seminaari-istunnot eivät kuitenkaan sivistäneet minua esimerkik-si BKT:n suhteen.

Hallitsen sen, minkä tavallinen veron-maksaja. BKT on kotimaisen tulonmuo-dostuksen mitta. Kansantalouden tilinpito kuvaa taloudellisen toiminnan perusmuo-toja eli tuotannon, kulutuksen ja varalli-suuden muodostuksen.

Hienoja, mutta abstrakteja asioita tai-dehistorioitsijalle. Itse laskisin yksinker-taisella kirjanpidolla kansakunnan tulot ja menot. Jos mahdollisimman moni työl-listyy ja tekee lisäarvoa tuottavaa työtä, jos vienti on suurempaa kuin tuonti ja jos ulkomailta ostettu tavara ja palvelu voi-daan jalostaa, BKT on hyvässä jamassa.

Vuosia sitten Someron ulosajotien varres-sa oli kookas kyltti, jossa pitäjästä pois-tuvaa muistutettiin markasta, joka olisi järkevintä jättää kotikunnan elinkeino-elämälle. Moni Saloon matkaava oli me-nossa tuhlaamaan talousrahoja Nokiaci-tyn kauppakeskuksiin.

Nurkkapatrioottinen taulu kuihtui tuu-lessa ja poistui. Eikä aikaakaan kun seu-

dullinen osuuskauppa pystytti saman ajotien varhempaan kohtaan kyltin, jos-sa kerrottiin Salon seudun mahtavista osuustoiminnallisista palveluista. Luul-tavasti yrittäjien tai kunnallisjohdon ve-toomus poisti paikallista elinkeinoelämää loukkaavan mainosiskun.

Muutama vuosi sitten Kiuruveden keikal-la kunnanisät tarjoilivat fiinisti muokattua maalaisruokaa hotelli-ravintolaksi muu-tetussa maalaistalossa. Luottamusväki ja kunnallisvirkamiehet kertoilivat, kuin-ka Kiuruveden laitosruokailu nojaa ensi kädessä oman pitäjän tuotteisiin. Vihan-nekset ja juurekset hankitaan paikallisil-

TEKSTI: Kai Linnilä l KUVA: Shutterstock

¯ KOLUMNI ¯

L

ta viljelijöiltä. Ne pestään ja muokataan laitoskeittiössä, koska sekin työllistää. Kala tulee paikallisista järvistä, vilja omil-ta pelloilta, liha kiuruvetisiltä maatiloilta ja mahdollisimman monet maitotalous-tuotteet paikallismeijeristä. Osa tuotteis-ta on luomua.

Sana lähiruoka ei ollut vielä silloin muodissa. Sanoin, että kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Ette vainen pu-hele savolaisittain. Totta, totta, väittivät kunnanukot.

– Tuollainen ajattelu ja toiminta nos-taa bruttokunnantuotteen, sanoin.

– Niihä se tekkee, vihreetä talloutta! Ruttoa ja paremminkin nettoa, kunnan-hallituksen puhheenjohtaja vastasi.

Bruttokunnantuote

€ € €

€ € €


¯ LYHYESTI¯

Suomalaiset arvostavat maaseudun väl-jää ja luonnonläheistä asumista sekä tasaveroisia palveluita. Suomalaisten mielestä rakentamista ei saa rajoittaa sen paremmin kaupunkien läheisel-lä maaseudulla kuin harvaan asutuilla-kaan alueilla.

MTT tutki Sitran toimeksiannosta suomalaisten suhdetta maaseutuun. Vuonna 2011 tehtyyn nettikyselyyn vas-tasi yli 1 600 kansalaista. Kyselyn käy-tännön toteutuksesta vastasi Talous-tutkimus Oy.

Väljää ja luonnonläheistä asumis-ta pidetään kilpailuvalttina, ja ihmiset haluavat päättää itse asuinpaikkansa. Myös ympäristöystävällinen elämän-tapa liitetään maaseutuun useammin kuin kaupunkiin, päinvastoin kuin use-at päättäjät olettavat.

– Myös maaseutuasuminen voidaan tehdä ekologisesti kestäväksi rakenta-mis-, energia- ja vesihuoltoratkaisujen avulla, huomauttaa professori Hilkka Vihinen MTT:stä.

Palvelut halutaan säilyttää

Kansalaiset eivät halua myöskään pal-velujen eriarvoistuvan. Sen sijaan koe-taan, että palvelujen toteutustapojen uu-distamisella on kiire. Vastaajien mielestä maaseudun ihmisillä tulisi olla enemmän valtaa ja vastuuta omien asioidensa jär-jestämisessä.

– Barometrin tuloksilla on kaikki mah-dollisuudet toteutua, kunhan poliittiset päättäjät huomioivat maaseudun nos-teen, sanoo Vihinen.

Hän mainitsee, että keskitetyt asu-mis- ja palveluratkaisut voivat olla te-hokkaita, kun ihmiset asuvat tiiviisti, mutta haja-asutusalueilla samanlaiset ratkaisut tulevat kalliiksi. Siksi maaseu-dulla on syytä suosia hajautettuja pai-kallisen toiminnan rakenteita ja keinoja.

Kolmas sektori yhteistyöhön

Vihinen tuntee toimivia esimerkkejä uu-denlaisista palveluratkaisuista. Hän kan-nustaa kuntia yhteistyöhön kolmannen

Suomalainen arvostaa maaseudun väljyyttä

Rodeo/Mika H

eittola

MTT:n luomututkimus kootaan verkkosivulle

MTT:n luomututkimus löytyy jatkossa yhdeltä sivulta osoitteesta www.mtt.fi/luomu. Sivuille linkitetään tietoa MTT:n uusimmista luomututkimuksista ja jul-kaisuista sekä muuta ajankohtaista luo-mu-asiaa.

Luomutuotanto ja -kulutus ovat kas-vaneet Suomessa selvästi parin viime

vuoden aikana. Eviran tämän vuoden ennakkotietojen mukaan maamme luo-mupeltopinta-ala nousee yhdeksään prosenttiin Suomen kokonaispeltopin-ta-alasta. Etenkin luomukotieläintuotan-non volyymi lisääntyy, sillä uusia luomu-eläintiloja on tullut yli sata.

Myös luomutuotteiden kulutus kas-vaa. Pro Luomu ry:n laatiman arvion mukaan kuluvan vuoden tammi-kesä-kuussa luomuelintarvikkeiden myynnin arvo nousi 23 % verrattuna viime vuo-

den vastaavaan ajankohtaan. Arvio pe-rustuu eri kaupparyhmiltä kerättyihin tietoihin ja Nielsenin kuluttajapaneeliin.

Jatkossa myös luomututkimusta on luvassa viime vuosia enemmän. MTT:n ja Helsingin yliopiston yhteinen luomututki-musohjelma sekä Mikkeliin perustettava Luomuinstituutti vauhdittavat suomalaista luomututkimusta. – Juha Heikkilä

sektorin, kuten järjestöjen, kyläyhdistys-ten ja osuuskuntien kanssa.

Esimerkiksi Somerolla kaupunki, ur-heiluseurat ja yritykset toteuttavat yh-dessä liikuntatoimea yhdistyksen kaut-ta. Rautavaaralla osuuskunta huolehtii kaukolämmön tuotannosta ja kunta os-taa lämmityspalvelut siltä.

– Vanhustenhuollossa palveluja voitai-siin tehostaa rikkomalla jäykkiä ammatti-rajoja. Esimerkiksi kodinhoitajat voisivat huolehtia jossain määrin myös lääkityk-sestä Ruotsin Lapin malliin, Vihinen toteaa. – Päivi Haavisto

Lue lisää: www.mttelo.mtt.fi


¯ LYHYESTI¯

Suomen tärkeimmän viljakasvin ohran perimä on saatu pääosiltaan kartoitet-tua. Kansainvälisessä yhteistyössä on mukana myös suomalainen ryhmä, jos-sa on jäseniä sekä MTT:stä että Helsin-gin yliopistosta.

Maailmanlaajuinen IBSC-tutkimus-konsortio sai aikaan suuritarkkuuksisen koosteen, joka kattaa suurimman osan ohran 32 000 geenistä. Tutkimuksessa käytettiin konsortion kehittämiä uusia menetelmiä. Samalla geenit järjestettiin oikein ohran geenikartalle.

Euroopan unionin käynnistämä FUSIONS-hanke kerää yhteen EU-maiden tiedon ja kokemukset ruokahävikin vähentämises-tä. Ruokaa haaskataan Euroopassa pal-jon – eräiden arvioiden mukaan kotita-louksissa jopa 76 kiloa henkeä kohti. Jo ruokahävikin määrän mittaaminen on vai-keaa, sillä samassakin maassa eri toimi-jat käyttävät erilaisia mittausmenetelmiä.

Nelivuotisen FUSIONS-hankkeen ta-voitteena on kehittää uusia ideoita ja mal-leja, joilla hävikkiä estettäisiin tehokkaam-

EU-MAAT KÄYVÄT RUOKAHÄVIKIN KIMPPUUNmin elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa. Kunnianhimoisena päämääränä on puolit-taa ruokahävikki vuoteen 2020 mennessä.

Hankkeeseen osallistuu organisaatioita 13 maasta. Koko hanketta koordinoi hol-lantilainen Wageningen UR Food & Bio-based Research -tutkimuslaitos. Suomes-sa koordinaatiovastuussa on MTT, joka on tutkinut ruokahävikkiä meillä.

– Toistaiseksi saamamme tulokset suomalaisesta ruokahävikistä vaikuttaisi-vat keskimääräisiä eurooppalaisia määriä

pienemmiltä: esimerkiksi kotitalouksissa hävikki on Suomessa 20–30 kg henkeä kohti vuodessa. FUSIONS-hankkeessa yhtenäistetään mittausmenetelmiä, min-kä jälkeen tuloksia voidaan verrata pa-remmin keskenään, toteaa tutkija Kirsi Silvennoinen MTT:stä. – Ulla Jauhiainen

Tapio Tuomela

– Tämä on hyvin tärkeä välitavoite, kun pyritään kohti ohran täydellistä gee-nikarttaa. Ovi ohran perimään on nyt auki, kertoo suomalaisen tutkimusryhmän joh-taja professori Alan Schulman MTT:stä.

Tutkimuksen tulokset nopeuttavat mahdollisuuksia parantaa ohran tuottoa jalostuksen avulla. Perimän tunteminen auttaa myös löytämään ratkaisuja kas-vitautien ja ilmastonmuutoksen aiheut-tamiin ongelmiin. Tutkimus julkaistiin lo-kakuussa arvostetussa Nature-lehdessä. – Elina Raukko

Askel lähemmäs ohran geenikarttaa


¯ LYHYESTI¯

Kasvavan hevosalan tehokkuudessa ja kannattavuudessa on toivomisen va-raa. Hevosalan organisaatioissa alan suurimmaksi ongelmaksi nähdään am-mattimaisuuden puute. Liiketoiminta-osaamista ja eri toimijoiden yhteistyö-tä pitäisi lisätä.

MTT:n koordinoima InnoEquine-han-ke kartoitti hevosalan yrittäjien ja kes-keisten organisaatioiden näkemyksiä Suomen hevossektorista. Vaikka ala kasvaa koko ajan, suurella osalla he-vosyrityksiä on ongelmia kannattavuu-tensa ja kilpailukykynsä kanssa.

– Haastatellut toivoivat alalle lisää lii-ketoimintaosaamista ja -neuvontaa. Yh-teistyötä organisaatioiden, virkamiesten ja hallinnon kesken pitäisi lisätä ja hyö-dyntää paremmin IT-teknologiaa esimer-kiksi asiakkuuksien hallinnassa ja liiketoi-mintajohtamisessa, kertoo tutkija Jarkko Pyysiäinen MTT:stä.

Hajanaisuus haittaa yrittäjiä

Haastateltujen mielestä neuvonta ja palveluiden tarjonta on hajanaista, ei-vätkä yrittäjät välttämättä tiedä, minkä-laista neuvontaa olisi mahdollista saa-da ja mistä. Alaan liittyvää tutkimusta kaivattiin lisää.

Hevosalan uusiksi palveluratkaisuiksi vastaajat hahmottelivat muun muassa raviurheilun parempaa tuotteistamista asiakkaille, hevosten kimppaomista-juuden houkuttelevuuden lisäämistä, ratsastustallien voimakkaampaa eri-koistumista ja sosiaalipedagogista he-vostoimintaa. Myös hevosalan yritysten tarvitsemien palveluiden saatavuus pi-täisi turvata koko maassa.

Aluesuunnittelua kaivataan

MTT:n tutkija Maija Järvinen kertoo, että aluesuunnittelun ongelmat nousivat voi-makkaasti esille haastatteluissa. Ihmiset haluavat hevosharrastuksensa lähelle, mutta riittävän tilan löytäminen toimin-nalle on vaikeaa.

– Aluesuunnittelussa hevostoimintoja voidaan keskittää. Tällöin alueen yrittä-jät pystyvät jakamaan joitain suuria kus-tannuksia ja investointeja, esimerkiksi maneesin tai harjoitteluradan. Suuret yksiköt laskisivat esimerkiksi varsojen kasvattamisen kustannuksia.

EU-rahoitteinen InnoEquine-hanke kestää vuoteen 2013. MTT:n johtamas-sa hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopisto sekä Ruotsin ja Latvian maata-lousyliopistot. – Ulla Jauhiainen

PONGAA bloggaava tutkija!

Hevosala tarvitsee ammattimaisuutta

MTT

:n a

rkis

to/J

ann

e Le

htin

en

Pia Smeds kehottaa säätämään mielen sil-mälasit syksyn positiivisten ja mielekkäi-den asioiden tarkasteluun. Erilaiset riskit ja uhat eivät maailmasta poistu, vaikka niitä kuinka hallitaan ja valvotaan. Hedelmälli-sempää on keskittyä nauttimaan elämän pienistä iloista kuten syksyisestä metsästä.

Antti Kause pohtii tutkijoiden roolia julkisuu-dessa. Tutkijoiden oletetaan olevan neut-raaleja ja riippumattomia, mikä toisinaan vaikeuttaa heidän esiintymistään julkisuu-dessa. Media rakastaa vastakkainasette-luja ja pyrkii niitä kehittämään, mutta tut-kijoiden kannattaa jättää loanheitto muille.

Erikoistutkija Antti Kause

Tutkija Kaija Hakala

Tutkija Pia Smeds

Joko olet tutustunut MTT ELO:n nettiver-sion www.mttelo.mtt.fi tutkijoiden blogikir-joituksiin? Uusi kirjoitus julkaistaan lähes viikoittain, ja aihevalinta on bloggaavil-le tutkijoille vapaa. Tässä poimintoja syk-syn saldosta:

Kaija Hakala suunnistaa tutkimushallinto-byrokratian viidakossa. MTT:n jokaisen tutkimusyksikön pitää tietää hyvissä ajoin ennen ensi vuoden alkua, mitkä ovat tu-levan vuoden viisi huippututkimustulosta. Mutta miten erottaa huippututkimustulos tavallisesta, hyvästä, käytännönläheisestä tutkimustuloksesta?


Tuottajat ja kuluttajat kokevat mahdol-lisuutensa vaikuttaa elintarvikeketjun vastuulliseen toimintaan muita toimijoi-ta heikommiksi. MTT:n tekemästä kyse-lytutkimuksesta selviää, että kuluttajien mielestä suurilla elintarvikeyrityksillä on parhaat vaikutusmahdollisuudet vastuul-lisuuden suhteen. Tuottajat puolestaan pitävät kauppaa suurimpana vastuulli-suusvaikuttajana.

Lähes 60 prosenttia tuottajista kes-kustelisi mielellään tuottamiensa elintar-vikkeiden vastuullisuudesta kuluttajien kanssa. Kuluttajavastaajista reilu vii-desosa kokee tuottajien kanssa käytä-vän vastuullisuuskeskustelun tärkeäksi.

– Vastuullisuus on tuottajille tärke-ää, sillä ruoka on heille paitsi elintarvike myös elinkeino. Tuottajat selvästi kaipaa-vat ruokaketjuun läpinäkyvyyttä, jota voi-daan parantaa suoralla vuorovaikutuksel-la kuluttajien kanssa, toteaa erikoistutkija Terhi Latvala MTT:stä.

Turvallisuus ja eläimet ensin

Aikaisemmissa tutkimuksissa elintar-vikeketjun vastuullisuuden ulottuvuuk-siksi on määritelty ympäristö, talous, tuoteturvallisuus, ravitsemus, paikalli-suus, työhyvinvointi ja eläinten hyvin-vointi. Kyselyyn vastanneet tuottajat ja kuluttajat pitivät niitä kaikkia yleisesti ottaen tärkeinä.

Tuottajille tärkeimmät vastuullisuu-den ulottuvuudet heidän toiminnassaan ovat eläinten hyvinvointi, tuoteturval-lisuus ja talous. Kuluttajille ruoan va-lintatilanteessa tärkeimmiksi nousivat tuoteturvallisuus, eläinten hyvinvointi ja ravitsemus. Vähiten tärkeä kulutta-jille on ympäristö.

– Erot ulottuvuuksien keskinäisessä tärkeysjärjestyksessä ovat varsin pienet. Ympäristön jääminen hännille on tästä huolimatta yllättävää, tutkija Laura Kois-tinen MTT:stä sanoo.

¯ LYHYESTI¯

Hevosala tarvitsee ammattimaisuutta

Kalannista 2000-luvun alussa löytynyt suu-rimarjainen puolukka on saamassa tänä syksynä FinE-tunnuksen. Otson Karkki -nimisen puolukan emotaimia voi tilata jo nyt MTT:n Laukaan toimipaikasta. Kome-ankokoisista marjoista pääsee nauttimaan pari vuotta istutuksen jälkeen.

Asiakaspäällikkö Sanna Kukkonen MTT:stä toteaa, että puolukka on moni-käyttöinen kasvi, joka soveltuu hyvin sekä puutarhan istutusasetelmiin, parvekelaa-tikkoon että viljelyyn.

– Puolukan viljelykokeita on tehty MTT:n Sotkamon toimipaikassa. Tulosten mu-kaan se menestyy happamassa maassa ja viihtyy hyvin esimerkiksi alppiruusujen seurassa maanpeitekasvina, hän kertoo.

Eliittitaimien valikoima kasvaa

Viherpeukalot voivat valita puutarhoihin-sa myös muita suomalaisia eliittitaimia yhä

Suurimarjainen puolukka saamassa FinE-tunnuksenisommasta valikoimasta, sillä FinE-taimi-tuotantoa laajennetaan: jatkossa MTT:n Laukaan toimipaikassa tuotetuista taimis-ta suurin osa kuuluu FinE-kasveihin. Vali-koimassa on koristekasveja sekä marja- ja hedelmälajikkeita.

FinE-kasvit ovat Suomessa tutkittuja, perimältään aitoja, terveitä, lisäämiskel-poisia ja ilmasto-oloihimme sopivia. Vuo-den 2013 jälkeen FinE-valikoimaan kuu-luu noin 200 kasvikantaa.

Myös taimistojen omat kasvikannat voivat saada FinE-tavaramerkin, jonka sopimusehtoja on yksinkertaistettu. Li-säksi tavaramerkin käyttö on muuttunut maksuttomaksi.

FinE-tavaramerkki on MTT:n omista-ma, ja sen käytöstä päättävät MTT ja Tai-mistoviljelijät ry yhdessä. Tavaramerkin käyttöoikeuden myöntää FinE-työryhmä. – Minna Nurro

Otson Karkki on huomattavan suurimarjainen.

Tarj

a H

ieta

ran

ta

www.mtt.fi/fine

Vastuullisuuteen vaikuttaminen koetaan vaikeaksi

Tutkijat arvelevat kuluttajien koke-van, ettei yksittäisen kuluttajan valin-noilla juuri ole vaikutusta ympäristön hyvinvointiin, vaan omissa valinnoissa on helpompi huomioida muita vastuul-lisuuden ulottuvuuksia.

Tutkimus perustuu vuodenvaihteessa 2011–2012 kerättyyn kyselyaineistoon. Se muodostaa osan Pellervon taloustut-kimuksen, Kuluttajatutkimuskeskuksen ja MTT:n yhteisestä Vuorovaikutteinen ja vastuullinen elintarvikeketju -hankkees-ta. – Ulla Jauhiainen

Rode

o/Te

ro S

ivu

la

Terveet, kestävät ja kotimaiset FinE-taimet ammatti- ja kotikäyttöön

VALIKOIMIIN KUULUVAT:marja- ja hedelmäkasvitviherrakentamisen puut ja pensaatperennat

Taimia myyvät taimistot ja puutarhamyymälät löytyvät osoitteesta www.mtt.fi/fine

Documents

MTT ELO 2/2012