MUISTOT TALTEEN -OPINTOAINEISTO · 3. kokoontuminen: Arkistoinnin aakkoset Monet ryhmän jäsenistä ovat olleet tai ovat vieläkin jonkun virallisen yhdistyksen toimihenkilöitä

MUISTOT TALTEEN -OPINTOAINEISTO

MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto

1

MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto ryhmille Markku Hattula

Taustaa

Maaseudun Sivistysliitto on tukenut ja perustanut Tarinatupaopintoryhmiä vuosien saatossa.

Monet Tarinatuvat ovat keränneet kirjoitettuja tarinoita, yksityisten ihmisten muistoja

tapahtumista, ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Jotkut kerätyistä tarinoista ovat totta, jotkut

väritettyjä, ikään kuin siivet selkäänsä saaneita, kasvaneita, tarunomaisia piirteitä mukaansa

temmanneita tarinoita. Tarinatupien lisäksi on perustettu Elämäni tarina -ryhmiä, jotka ovat

nimensä mukaisesti keskittyneet ryhmän jäsenten omien elämäntarinoiden kertomiseen ja

kirjoittamiseen. Näitä ryhmiä varten Maaseudun Sivistysliitto on tuottanut Elämäni tarina -

opintoaineiston.

Edellä kerrottu on tähdännyt sanallisten muistojen ja tarinoiden keräämiseen ja muistiin

merkitsemiseen. Muistissa kulkevien tarinoiden lisäksi on olemassa paljon muutakin; valokuvia,

kirjeitä, pöytäkirjoja, laulunsanoja, nuotteja ja esineitä, jotka odottavat tallentamistaan.

Muistot talteen -aineiston tavoitteena on tarjota tukea niille ryhmille, jotka ovat halukkaita

tallentamaan ja järjestämään kotien, yksityisten ihmisten, sukujen, järjestöjen tai kylien elämään

liittyvää aineistoa niin, että se säilyisi tulevien sukupolvienkin käyttöön.

Muistot talteen -opintoaineiston sisältö on jaettu 10 kokoontumiseen. Ryhmä voi laatia oman

suunnitelmansa toisellakin tavalla. Joku aihealue vaatii useamman kokoontumisen, joku toinen

taas voidaan jättää kokonaan pois. Tervetuloa mukaan oppimaan kanssamme!

Copyright © Maaseudun Sivistysliitto ry. 2000


2

MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto ryhmille

Sisällys:

1. kokoontuminen: Suunnitelma s.3

2. kokoontuminen: Säilytettävät aineistot s.5

3. kokoontuminen: Arkistoinnin aakkoset s.7

4. kokoontuminen: Luetteloiminen s.9

5. kokoontuminen: Yksityiset aineistot s.11

6. kokoontuminen: Kuvat talteen s.13

7. kokoontuminen: Äänellinen muistitieto talteen s.15

8. kokoontuminen: Yhdistys- ja järjestötoiminnan tallentaminen s.17

9. kokoontuminen: Kylien muistot talteen s.19

10. kokoontuminen: Ryhmän päättäminen s.21

Yhteystietoja, kirjallisuutta


3

1. kokoontuminen: Suunnitelma

Tässä kokoontumisessa ryhmä laatii itselleen suunnitelman, joka kannattaa kirjoittaa ylös ja

monistaa kaikille ryhmän jäsenille. Vaikka ryhmän ohjaaja vastaa suunnitelman toteutumisesta, on

tärkeää, että suunnitelma tehdään yhdessä. Näin kaikki voivat sitoutua yhteisesti päätettyyn

opiskeluun.

Suunnitelma sisältää käsiteltävät asiat, aikataulun, kokoontumispaikan ja vastuuhenkilö/t. On hyvä

päättää etukäteen tehtävistä vierailuista, tutustumiskäynneistä tai ryhmään kutsuttavista

asiantuntijoista. Kaikkia tehtäviä ei pidä sälyttää ohjaajan hartioille. Tehtäviä jaetaan

mahdollisimman paljon jo tässä kokoontumisessa. Suunnitelma tehdään sen verran joustavaksi,

että sitä on helppo tarvittaessa muuttaa ja tarkentaa.

Eräs runoilija on sanonut, että rajaaminen osoittaa mestarin. Muistot talteen -ryhmässä aiheen

rajaaminen on syytä tehdä huolellisesti. Kaikkea mielenkiintoista ei ehdi käsitellä. On keskityttävä

johonkin. Tässä kokoontumisessa päätetään siitä, mitä otetaan mukaan. Onko kysymyksessä

yhdistyksen muistojen tallentaminen, kylän historiatiedon kerääminen ja tallentaminen, kodin

muistot, suvun historia vai yksityisen ihmisen muistot?

Muistot voidaan jakaa kahteen ryhmään:

a. järjestelyä kaipaava aineisto, kuten

kirjeet, valokuvat, pöytäkirjat, lehtileikkeet,

käsikirjoitukset, äänitetyt nauhat, kaitafilmit,

videoinnit

b. tallentamista tarvitseva aineisto kuten

hyvän kertojan kaskut, tarinat kylän

ihmisistä, karjan kutsuhuudot, tuutulaulut,

laulajan tai soittajan ohjelmisto

Järjestettävä aineisto

Aineisto on olemassa käsin kosketeltavassa muodossa. Mielessä voi olla, että meidän pitäisi

järjestää kodissa olevat kirjeet, valokuvat ja käsikirjoitukset niin, että ne eivät pääse tuhoutumaan

tai hukkumaan tilapäisissä säilytyspaikoissaan. Voimme siis alkaa järjestää tätä aineistoa. Työ voi

muistuttaa siivoustalkoita, mutta sekin on ryhmässä hauskempaa ja opinnollisesti palkitsevampaa

kuin yksin tehden.


4

Tallennettava aineisto

Haluamme tallentaa muistoja, jotka muutoin katoaisivat ihmisten mukana manan majoille. Tällöin

tulee ryhmässä mietittäväksi haastattelujen järjestäminen kuten välineet, tehtäväjako ja

tarvittavat taidot. Tai jos päädytään videointiin, niiden järjestäminen.

Yhteenveto

Tässä kokoontumisessa laaditaan yhdessä suunnitelma ryhmän työtä varten. Suunnitelmaan

sisältyvät opintojen aiheet, aikataulu ja vastuuhenkilöiden nimeäminen. Rajataan

aihekokonaisuudet; yhdistys, kylä, kodit vai yksityiset henkilöt. Päätetään asiantuntijoista ja

tutustumiskäynneistä.


5

2. kokoontuminen: Säilytettävät aineistot

Usein muutoissa ja suursiivouksissa katoaa arvokasta dokumenttiaineistoa. Perhepiirissä kukaan ei

ole innostunut säilyttämään pienissä tiloissaan kirjenippuja tai valokuva-albumeja. Kuitenkin juuri

niissä saattaa olla tärkeää tietoa perhepiirin ulkopuolisillekin.

Arkistointityö kannattaa aloittaa sieltä,

missä katoamisvaara on ilmeisin.

Kylmilleen jääneiden tai purku-uhan

alaisten vanhojen rakennusten ullakot on

käytävä tarkistamassa. Lakkautettavien

koulujen arkistot kattavat kylähistorian

kannalta arvokasta tietoa, joka voi

tuhoutua, kun kunta pyrkii eroon kaikesta

turhasta esimerkiksi huutokaupan avulla.

Yksityisen ihmisen, suvun, kylän tai

järjestön kannalta tärkeitä ovat vanhat

kirjeet, valokuvat, päiväkirjat, pöytäkirjat, lehtileikkeet ja käsikirjoitukset. Ne kannattaa käydä läpi.

Esimerkiksi julkiset arkistot ja kirjastot saattavat mielellään ottaa kokoelmiinsa tavallistenkin

ihmisten kirjeenvaihtoa.

Monessa kunnassa säilytyspaikka löytyy kirjaston yhteydestä. Eräskin rouva luovutti vanhempiensa

sodanaikaisen kirjeenvaihdon kuntansa kirjastoon arkistoitavaksi ehdolla, että saa itse halutessaan

käyttää kirjeenvaihtoa elämäntarinansa kirjoitustyössä. Tällä tavalla aineisto on tallessa, mutta

tarvittaessa omassa käytössä.

Sukututkimus on tullut vuosi vuodelta yhä suositummaksi. Sukututkimus saa mielenkiintoisen lisän

sukulaisten kirjeenvaihdosta, valokuvista ja päiväkirjoista. Siksi ne pitäisi kaikki säilyttää ja

arkistoida säilymisen varmistamiseksi.

Virallista tietä karttuu koko ajan arkistoaineistoa: sairaala-arkistot säilyttävät tiedot

sairauksistamme, oikeuden pöytäkirjat tiedot elämämme erehdyksistä, siviilirekisteri ja

kirkonkirjat syntymisistä, kuolemisista ja avioliitoista.

Lehtien sivuilla säilyvät tiedot onnettomuuksista ja rikoksista. Mutta kuka varastoi näiden

tapahtumien väliin jäävät yksityiset hetket, keskustelut, tunnelmat, tapahtumat? Olisi hyvä, jos

ihmiselämän eri puolista jäisi jälki, joka säilyy sukupolvelta toiselle.


6

Yhdistykset ja järjestöt tarvitsevat omaa

arkistomateriaaliaan viimeistään silloin, kun ne täyttävät

vuosia ja haluavat kirjoittaa historiikin toiminnastaan.

Yhdistysten historia on samalla koko kansan historiaa.

Niiden toiminta liittyy läheisesti myös oman kylän

historiaan. Milloin perustettiin pienviljelijäyhdistys

kyläämme? Milloin hankittiin ensimmäinen puimakone?

Milloin maamiesseura aloitti toimintansa? Milloin

perustettiin kylätoimikunta? Kuka toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana? Kaikkiin kysymyksiin

löytyy vastaus, kun yhdistysten pöytäkirjat ovat arkistoituna vaikkapa kunnanarkistossa.

Yhteenveto

Tässä kokoontumisessa valitaan arkistointikohde (-kohteet). Kartoitetaan valittujen kohteiden

aineistojen mahdolliset sijaintipaikat ja organisoidaan aineiston keräystä. Kokoontumisessa

selvitetään myös oman lähipiirin arkistot. Paikalle voidaan pyytää asiantuntija, tai tehdään vierailu

vaikkapa kunnankirjaston arkisto-osastolle. Kokoontumisessa voi jo olla mukana valokuvia, kirjeitä,

esineitä, päiväkirjoja ja pöytäkirjoja arkistointikohteesta (-kohteista).


7

3. kokoontuminen: Arkistoinnin aakkoset

Monet ryhmän jäsenistä ovat olleet tai ovat vieläkin jonkun virallisen yhdistyksen toimihenkilöitä

ja vastaavat yhteisön papereiden ja muun aineiston arkistoinnista. Tällaisia virallisia arkistoja

varten on olemassa järjestelykaava, josta on apua kaikkien yhteisöjen, yhdistysten ja

harrastuspiirien papereita järjestettäessä.

Valtionarkiston vahvistama järjestelykaava määrää pääkohdat eli pääsarjat, joiden mukaan

arkistointi tapahtuu. Pääsarjoja voi tarpeen mukaan jakaa alasarjoiksi. Seuraavassa esitellään

järjestelykaava, joka ottaa huomioon myös muut kuin paperiaineistot; kuvat, äänitteet,

videonauhat ja tietokonelevykkeet.

Järjestelykaava:

A Diaarit ja merkintäkirjat (esim. postipäiväkirjat)

B Luettelot

C Pöytäkirjat

D Konseptit ja taltiot (lähetettyjen asiakirjojen toisteet ja päätösten tallekappaleet)

E Saapuneet asiakirjat

F Kirjeistö (jos saapuneet ja lähetetyt säilytetään yhdessä)

G Tilit

H Sisällön mukaan järjestetyt asiakirjat

I Kartat, asemakaavat ja piirustukset

K Tilastoasiakirjat

L Tietokoneaineistot (levykkeet, tulosteet)

M Muistiot, raportit ja tutkimukset

S Elokuvat, videot ja äänitteet

T Valokuvat ja mikrofilmit

U Muut asiakirjat

Kun muodostamme pääsarjoille alasarjoja, voimme käyttää pieniä aakkoskirjaimia.

Arkistoyksikkönä on säilytysyksikkö, esimerkiksi kansio, jolle voimme antaa numeron. Kirjaimien ja

numeroiden käytöstä on se hyöty, että arkiston paisuessa suureksi voimme löytää luettelosta

tämän signumin eli tunnuksen perusteella haluamamme aineiston.

Kun aletaan arkistoida jonkun yksityisen, kodin tai suvun aineistoa, voidaan käyttää Helsingin

yliopiston kehittelemää mallia. Seuraavassa esitelty järjestelyehdotus on samalla suositus

asiakirjojen käsittelyjärjestyksestä.


8

Henkilöstöjäämistön arkistointimalli: A Johdanto: henkilötiedot, selostus aineiston vaiheista, jäämistön yleinen luonnehdinta. B Käsikirjoitukset

1. Julkaistut teokset 2. Artikkelit, puheet, esitelmät, luennot yms.

3. Julkaisemattomat teokset ja luonnokset yms.

4. Päiväkirjat, muistelmat, muistiinpanot

5. Elämäkerrallinen aineisto: ansioluettelot, jäsenkortit yms.

6. Virkatoiminta

7. Toiminta seuroissa ja yhdistyksissä, harrastustoiminta

8. Matkat, kongressit, seminaarit

9. Talousasiat: laskut, velka- ja kauppakirjat yms.

10. Piirustuksia

11. Sekalaiset käsikirjoitukset

12. Muiden kirjoituksia ja aineistoa

C Kirjeet D Valokuvat E Painotuotteet

1. Lehtileikkeet

2. Ohjelmat

3. Ruokalista yms.

4. Muut erilliset painotuotteet

F Sekalaiset (esineet yms.) Edellä esitetty järjestelymalli on ohjeellinen. Jotkut sarjat siitä voivat jäädä poiskin. Joka

tapauksessa malli helpottaa aikaa ja työtä, kun aloitamme jonkun sekalaisen aineiston

järjestämisen.

Yhteenveto

Tässä kokoontumisessa aloitetaan arkistointimallin luominen valitun aineiston järjestämiseksi.

Jaetaan tehtäviä, keskustellaan työnjaosta, aineistosta ja tulevista toimenpiteistä. Päätetään

materiaalin, kuten kansioiden hankinnasta. Voidaan sopia tutustumiskäynnistä kunnan- tai

maakunta-arkistoon, kutsua asiantuntija paikalle neuvomaan suunnitellun arkistointimallin

yksityiskohdista. Aloitetaan aineiston lajittelu.


9

4. kokoontuminen: Luetteloiminen

Kun on sovittu arkistointijärjestyksestä, voidaan ryhtyä luomaan järjestystä kaaokseen

luetteloimalla kohteena olevaa aineistoa. Luetteloita on monenlaisia. Tekotapansa puolesta

luettelot ovat joko käsinkirjoitettuja, tieto- tai kirjoituskoneella tehtyjä tai painettuja.

Aineiston luetteloimisen ensimmäinen aste on merkitä erillisille korteille, arkeille tai lappusille

perustiedot aineistoista, jotka on onnistuttu kokoamaan erillisiksi arkistoyksiköiksi. Yksi

kokonaisuus on esimerkiksi kirjoitettu muistelukokoelma, joka sisältää tiedon tekijästä. Voimme

silloin tehdä kokoelmasta (arkistoyksiköstä) kortin ja pakata nipun kuoreen tai kansioon. Kortti voi

olla esimerkiksi seuraava:

Oheiset tiedot kertovat myöhemminkin oleellisen

käsikirjoitusnipusta. Alustavia kortteja kirjoitetaan

jokaisesta nipusta tai kokonaisuudesta, jolla on

nimi tai jolle voimme antaa nimen. Tällöin samaan

arkistointiyksikköön kuuluva sanallinen ja

kuvallinen materiaali mahdollisine tietokone-

levykkeineen ja videoineen voidaan koota yhteen

ja arkistoida. Kortin avulla se on myöhemmin

löydettävissä helposti.

Ongelmia tuottavat yksittäiset irralliset kirjoitusliuskat tai valokuvat, joista puuttuvat niin

päiväykset, paikat kuin henkilötkin. Tällainen materiaali on parasta arkistoinnin alkuvaiheessa

koota yhteen ja kirjoittaa luettelokortti sen mukaan, mitä on tiedossa. Esimerkiksi näin:

Sekalaiseen materiaaliin voidaan palata myöhemmin, kun

arkistointi on muilta osin kunnossa.

Luettelokorteista muodostetaan lopullinen arkisto

järjestämällä ne sopivaan laatikostoon. Järjestämistapoja

on useita. Jos kyseessä on monien eri tekijöiden töitä, on

luonnollista järjestää kortit tekijöitten aakkosjärjestykseen.

Kunkin tekijän kortit puolestaan voivat olla teosten

mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Tällöin kyseessä on

Muistonen Mimmi, Lapsuuteni Karjalassa Kirjoitettu 1978 — 80 Muistelmakäsikirjoitus vuosilta 1935 —45 Säilynyt Muistolan ullakolla, josta löytynyt 1999

Kuvan henkilöt tuntemattomia,

ehkä 1940- luvulta

Kuvanottopaikka todennäköisesti

Muistion kansakoulun piha


10

nimenmukainen aakkosellinen tekijäluettelo. Jos kortit järjestetään aineryhmiin, on kyseessä

aineenmukainen luettelo.

Asialuettelosta puhutaan silloin, kun aineistolle annetaan hakusanaksi käsikirjoituksen sisältöä

luonnehtiva sana. Yksittäisen tilan arkiston hakusanoja voivat tällöin olla esimerkiksi:

hevosenhoito, kanatalous, karjatalous, perunanviljely. Alajakona voi tällöin olla esimerkiksi

aikajaotus, kuten hevostalous 1962 —67, kanalan kehitys vuosina 1966 —78, karjatalouden

loppuminen 1990.

Sanakirjaluettelo saadaan, kun yhdistetään tekijä- ja asialuettelot yhtäjaksoiseksi aakkoselliseksi

luetteloksi.

Korteilta tiedot voi siirtää joko vihkoon tai muistikirjaan tai tietokoneen levykkeelle, josta ne on

nopeasti löydettävissä.

Yhteenveto

Tässä kokoontumisessa aloitetaan aineiston luettelointi sovitulla tavalla. Tehdään työnjako ja

harjoitellaan luettelointia. Keskustellaan tulkinnanvaraisista aineistoista ja siirretään ne

tarvittaessa “sekalaisia” -merkinnän alle odottamaan tarkempaa käsittelyaikaa.


11

5. kokoontuminen: Yksityiset aineistot

Kaikkea kirjoitettua ei alun perinkään ole tarkoitettu julkiseen käyttöön. Tietosuojalaissa on

määritelty yksityisen ihmisen koskemattomuuden rajat. Näiden opinto-ohjeiden lopussa on linkki

tietosuojavaltuutetun internetsivuille. Sieltä saat asiasta lisää tietoa.

Kahden henkilön välinen kirjeenvaihto tai henkilökohtainen

päiväkirja “salainen” — merkinnällä, tai vielä rajummin

tappouhkauksin mahdollista lukijaa evästävä hengentuote on

tietenkin tarkoitettu mitä suurimmassa määrin yksityiseksi. Miten

tällaisen aineiston kanssa tulee menetellä?

Yksityisarkiston hoitajan on hyvä suhtautua aineistoon kuin lääkärin.

Suojata ja hoivata, mutta ei tuhota. Arkistonjärjestäjän omatunto ja

terve järki ovat tässä tilanteessa paikallaan. On vaikea mennä

hävittämään paperille vuodatettuja ajatuksia ja tuntoja, joita niiden

kirjoittajakaan ei kaikesta huolimatta ole tuhonnut. Ehkä hän on kuitenkin arvostanut

kirjoituksiaan niin paljon, että on halunnut ne säilyttää.

Vaikka tällaisten luottamuksellisten tekstien tuottaja itse on jo kuollut, hänen sukunsa elää.

Aineiston julkaiseminen tai sen saattaminen paljastusmielessä ulkopuolisten käsiin ei ole suotavaa.

Aineiston arkistointi on kuitenkin eri asia. Arkistoa ei ole pakko luovuttaa ulkopuolisten käyttöön.

Kuitenkin aineisto näin säilyy osana kansakunnan historiaa tuleville sukupolville.

Esimerkiksi täydellisenä säilyneestä sota-aikaisesta kirjeenvaihdosta on julkaistu viime aikoina

romaaneja ja muistelmateoksia. Tällaiset kokonaisuudet ovat arvokasta aineistoa ja ansaitsevat

tulla arkistoitua kunnolla. Samaa koskee päiväkirjoja. “Tomu tomuksi, sielun salaisuudet

ihmiskunnan omaisuudeksi”, kirjoitti Aino Kallas itse toimittamansa päiväkirjasarjan avaukseksi.

Päiväkirjoja on niin ikään julkaistu viime aikoina runsaasti elämäkerrallisina muistelmateoksina,

joko tekijät itse tai monesti lapset ja lapsenlapset oman sukunsa historioina.

Suvun historioita julkaistaessa monesti joudutaan pohtimaan, mikä on sallittua panna kirjaan ja

mikä ei. Elämään kuuluu, että kaikki ei aina ole niin kaunista ja puhtoista. Suvusta löytyy

pontikankeittäjiä ja hevosvarkaita. Voiko näiden ihmisten kohtalot kirjoittaa sukuhistoriaan, sillä

eittämättä ne sinne kuuluisivat? Periaatteena voisi olla, että mikä historiallisesti on todistettavissa,

eli mikä todella on tapahtunut, se voidaan myös sukuhistoriaan kirjoittaa ilman rangaistuksi

tulemisen pelkoa. Huhut ja juorut, ilkeydet ja pahansuopaisuudet sen sijaan on syytä jättää pois.

Tietosuojalain määräykset on tässäkin yhteydessä syytä hallita.


12

Yhteenveto

Tässä kokoontumisessa paneudutaan yksityisten kirjoitusten, kirjeiden, päiväkirjojen yms.

arkistointiin. Ryhmän jäsenet tuovat esimerkkiaineistoja nähtäville. Kirjastosta tai omista kätköistä

voi ottaa kokoontumiseen mukaan päiväkirjoihin tai kirjeenvaihtoon perustuvia julkaisuja.

Aineistoa luetteloidessa voidaan pohtia samalla sitä, olisiko siinä mukana sellaista, joka voisi

innoittaa vaikka sukuhistorian kirjoittamiseen. Aina ei tarvitse olla kysymys kovakantisesta

tiiliskiviromaanista. Muitakin vaihtoehtoja on: painettu vihkonen tai vaikkapa monistettu

liimasidos. Myös näistä vaihtoehdoista ryhmässä voi keskustella. Esimerkit valaisevat asiaa.


13

6. kokoontuminen: Kuvat talteen

Valokuvat ovat arkistoiden aarteita. Niitä yleensä sisältyy kaikkiin yksityisten, sukujen, kylien ja

yhdistysten arkistointia kaipaaviin materiaalikasoihin.

Ensiksi kannattaa arkistoida kunnossa olevat

kuvat. Monesti on olemassa kasoittain kuvia,

joista ei tiedetä, ketä niissä on ja milloin tai

missä ne on otettu. Tällaiset kuvat voidaan

ensiksi käydä läpi ryhmässä. Kuvien taakse

merkitään (pehmeällä lyijykynällä kovaa alustaa

vasten) tunnistetut tiedot: henkilötiedot ja

tapahtumapaikka ja -aika. Tunnistamattomaksi

jäävät kuvat arkistoidaan sopivaan paikkaan

odottamaan myöhempää käsittelyä. Ryhmä voi

järjestää myöhemmin tilaisuuden jossa useammalla henkilöllä on mahdollisuus tutustua kuviin.

Voidaan järjestää vaikkapa tunnistusnäyttely, jossa parhaat tunnistajat palkitaan.

Kun valokuvia käsitellään, niistä pyyhitään pölyt pehmeällä siveltimellä. Kuviin tartutaan reunoista.

Kuvat kiinnitetään kartongille tai kansioon valokuvausliikkeistä saatavilla kuvankiinnityskulmilla, ei

liimalla. Kuvia voidaan säilyttää myös kirjekuorissa tai kehyksissä. Jos kuvat on liimattu valmiiksi

albumiin, niitä ei irroteta, vaan mahdolliset tunnistustiedot merkitään albumiin. Muovitaskuja ei

pidä käyttää pitempiaikaiseen kuvien säilytykseen.

Vahingoittuneet kuvat toimitetaan valokuvausliikkeeseen, jossa selvitetään niiden

korjausmahdollisuudet ja -kustannukset. Värikuvien osalta väreissä ja kontrasteissa on saattanut

tapahtua muutoksia. Tällaiset kuvat on syytä lähettää välittömästi jäljennettäviksi ja korjattavaksi.

Valokuvat voidaan nykyaikaisilla laitteilla helposti jäljentää myös skannaamalla ja säilyttää ainakin

tietokoneen levykkeellä. Kuvia ei pidä jättää pelkästään tietokoneen kiintolevykkeelle, vaan ne

tulee kopioida irtolevykkeelle. Nämä levykkeet arkistoidaan ja luetteloidaan muun materiaalin

yhteydessä.

Kaitafilmit Säilyneet kaitafilmit voidaan kopioida videonauhoille. Valokuvausliikkeet yleensä tietävät neuvoa,

mihin kaitafilmit voi lähettää kopioitavaksi.


14

Negatiivit Negatiivit säilytetään omissa suojataskuissaan viileässä ja kuivassa paikassa päivänvalolta suojassa.

Kun negatiiveja käsitellään, niitä pidetään kiinni vain reunoista. Likainen negatiivi puhdistetaan

puhallinharjalla. Vanhat nitraattinegatiivit on pidettävä erillään muusta materiaalista, koska ne

voivat syttyä tuleen yli 40 asteen lämpötilassa.

Diat Dioja käsitellään myös varovasti ja huolellisesti. Niitä pidetään kiinni reunoista ja puhdistuksessa

käytetään puhallinharjaa.

Kuva-aineistot säilytetään lukittavassa kaapissa tai laatikossa. Suurikokoiset albumit säilytetään

vaakatasossa. Ilman suhteellinen kosteus tulisi olla säilytyspaikassa 30 — 50 prosenttia ja

lämpötila + 15 - + 20 astetta. Lämpö- ja kosteustilojen vaihtelun vuoksi esimerkiksi ullakko on

huono kuva-arkiston säilytyspaikka.

Yhteenveto

Tässä kokoontumisessa perehdytään kuva-aineiston arkistointiin ja säilytykseen. Käsittelyssä oleva

materiaali käydään läpi ja aloitetaan tunnistustoimenpiteet niiden kuvien osalta, joista tiedot

puuttuvat. Jos kysymyksessä on kotiarkiston (-arkistojen) aineisto, ryhmän jäsenet voivat tuoda

kokoontumiseen mukanaan kuvia, joiden arkistointiin perehdytään yhdessä. Työ on parasta

aloittaa helpoimmasta päästä. Ensiksi käydään läpi valmiit albumit ja kuvakokonaisuudet, joista

tiedot ovat olemassa. Tästä edetään yksittäisiin kuviin ja muuhun tunnistamattomaan materiaaliin.


15

7. kokoontuminen: Äänellinen muistitieto talteen

Elävää muistitietoa tallennetaan äänittämällä. Ihmisen elinpäivät ovat rajalliset. Tärkein

muistitieto suvussa, järjestössä tai kylässä on sen vanhimmilla jäsenillä. Siksi aikaa ei ole

hukattavissa.

Haastattelija aloittaa nauhoituksen äänittämällä nauhan

alkuun seuraavat tiedot: paikkakunta, äänitysaika ja

nauhoittajan nimi. Sitten hän kysyy kertojan nimen,

(täydellisenä, myös naiskertojan tyttönimi) ja

henkilötiedot sekä missä kertoja on elämänsä aikana

asunut. Tämän jälkeen haastateltava voi täydentää tietoja

kertomalla omista elämänvaiheistaan.

Haastattelijan ei pidä koko ajan siirtyä aiheesta toiseen, vaan hänen on annettava kertojan

rauhassa muistella oman rytminsä ja tyylinsä mukaan niitä asioita, jotka kulloinkin ovat vuorossa.

Haastattelija osoittaa kiinnostustaan ilmeillään ja nyökyttelemällä. Hyvää kertojaa kannattaa

nauhoittaa niin kauan kuin juttua riittää. Todella hyviä kertojia on harvassa ja siksi he ovat

kullankalliita. Tarkkaa yleisohjetta haastattelutilanteeseen ei ole olemassa. Haastattelijan on

oltava ennen kaikkea hyvä ihmistuntija. Tärkeintä on saa aikaiseksi leppoisa, luonteva ilmapiiri.

Haastattelija tekee nauhan sisällöstä ohjeellisen sisällysluettelon. Luettelon alkuun tietenkin

haastateltavan nimi, syntymäaika ja -paikka sekä haastattelijan henkilötiedot, haastatteluaika ja -

paikka.

Esimerkki nauhoituksen sisällysluettelosta:

Nauha 1. 1999 (numerointi äänitysjärjestyksen mukaan)

Nauhoitettu: 13.3.1999 Kerimäki, Hillankylä

Kertoja: Anna Maria Kaarto, os. Heikkilä, talonemäntä, s.3.3.1905

Pylkönmäen Rusalassa

Haastattelija: Martti Kuha

1. puoli:

1. Kansanparantaja Kolu-Matti. Paransi ja ennusti Keski-Suomen pitäjissä 1900-luvun alussa.

2. Juopunut nimismies sakottaa väärää miestä. Lapset vaihtuvat. Viinankeittojuttuja.

3. Metsästyksestä. Metson soidin. Ketunpyynti. Omia muistelmia.


16

Kun äänitykseen käytetään kasettinauhuria, kannattaa varmistaa, että laite on kunnollinen. Kasetit

kannattaa valita huolella (ei halvimpia). Meluton, rauhallinen haastatteluympäristö takaa parhaan

äänenlaadun.

Haastateltavalle kannattaa kertoa, mistä haastattelussa on kysymys; mihin aineistoa kerätään,

miten mahdollisesti tullaan käyttämään ja missä säilytetään. Monesti on tapahtunut, että

esimerkiksi lapsenlapset ovat kiinnostuneet ukkinsa tai mummonsa kerronnasta tämän jo kuoltua.

Tällöin haastattelija on tehnyt myös suvun kannalta arvokkaan teon.

Yhteenveto

Tässä kokoontumisessa paneudutaan ääniaineiston keräämiseen. Ryhmä päättää, hankitaanko

mahdollisesti äänitystä varten laitteet. Kartoitetaan yhdessä ihmiset, joilla mahdollisesti olisi

aiheeseen liittyvää tärkeää muistitietoa. Jaetaan tehtävät ja sovitaan haastattelujen aikataulusta.


17

8.kokoontuminen: Yhdistys- ja järjestötoiminnan tallentaminen

Kun järjestetään jonkun pitkään toimineen yhdistyksen tai järjestön arkistoa, on monesti pakko

suorittaa seulontaa. Aineistoa on runsaasti, joukossa on papereita joilla ei enää ole merkitystä, tai

tietoa, joka on saatavissa myös muualta. Valtakunnallisilla yhdistyksillä on yleensä omat

arkistointikaavat ja —ohjeet.

Valtionarkiston järjestelykaavan alasarjassa C

pöytäkirjat ryhmitellään seuraavasti:

C. Pöytäkirjat

Ca. Yleiskokousten pöytäkirjat

Cb. Hallituksen pöytäkirjat

Cc. Julkaisutoimikunnan pöytäkirjat jne.

Tärkeintä on, että niin henkilöiden kuin järjestöjenkin papereita arkistoidessa löydämme sopivan

jaottelun. Yleisesti käytetty kaava helpottaa myös seuraavien toimihenkilöiden työtä. Pysyvästi

säilytettäviä asiakirjoja ovat tavallisimmat diaarit, jäsenluettelot, pöytäkirjat, kirjekonseptit,

toimintakertomukset, tilastot, toiminta- ja periaateohjelmat, tutkimukset ja muistiot.

Koska järjestössä toimivat aina ihmiset, muukin (ja yleensä juuri se) kuin virallinen asiakirja-

aineisto antavat esimerkiksi järjestön historiankirjoittajalle elävämmän kuvan toiminnasta.

Julkaistut lehdet, valokuvat, kirjeet ja ilmoitukset luovat todellista kuvaa toiminnasta, siksi nekin

on hyvä tarpeen mukaan arkistoida.

Monilla paikkakunnilla kannattaisi varmaankin tutkia esimerkiksi Nuoriseuratalojen,

Maamiesseurantalojen ja Työväentalojen ullakot ja muut varastot. Ryhmän tavoitteena voisi olla

kiinnostavimpien näytteiden esillepano tai lehtijulkaisujen tekeminen. Monet paikallislehdet

ottaisivat varmasti mielellään vastaan tällaisen yhteistyötarjouksen.

Järjestön aineistoa arkistoitaessa on tärkeää, että järjestön kaikista vaiheista jää dokumentti

arkistoon. Monesti vanhat pöytäkirjat on kirjoitettu vihkoon tai kirjaan, jolloin ne ovat säilyneet

kokonaisuutena. Tämä helpottaa yhtenäisen dokumenttiketjun keräämistä. Valokuvat tarvittavine

merkintöineen täydentävät kirjoitettua aineistoa, ja antavat myöhemmin tutkijalle tai

historiikinkirjoittajalle hyvät eväät havainnollisen kokonaiskuvan luomiseen. Jos aineistoa on

karsittava, silloin tavallisten jäsenten tavanmukaiset monisteet voi hävittää. Yksityisten jäsenten

mielenkiintoiset kirjeet ja muistiinpanot kannattaa kuitenkin arkistoida. Monesti ne kertovat


18

paremmin ja elävämmin järjestön tapahtumista kuin viralliset asiakirjat.

Yhteenveto

Ryhmä kartoittaa, mistä kaikkialta järjestön aineistoa voi löytyä, esim. entiset puheenjohtajat,

sihteerit ja rahastonhoitajat. Jos nämä ovat jo kuolleet, selvitetään heidän jälkeläisiltään, missä

aineistoa mahdollisesti voisi olla. Selvitetään myös, löytyykö paikkakunnan kirjastosta jotakin

tietoa. Tehdään työnjako ja päätetään aikataulusta sekä mahdollisesti arkistoinnin kaipaamista

hankinnoista.


19

9. kokoontuminen: Kylien muistot talteen

Kylien muistot kulkevat eri järjestöjen arkistoissa sekä kylissä pitkään asuneiden ja vaikuttaneiden

ihmisten yksityisissä arkistoissa ja muistoissa. Monissa kylissä on innostuttu kokoamaan kylän

historiaa kirjaksi asti. Veturina toimii joko kylätoimikunta tai asiasta innostuneiden kyläläisten

perustama perinnepiiri. Piirin toiminta suunnitellaan etukäteen. Työskentelylle asetetaan yhdessä

vuosittaiset tavoitteet; sopivan väljät, ottaen huomioon työn vapaaehtoisuus - osallistujien

mielenkiintoa ei kannata tappaa liian työläällä puurtamisella.

Perinnepiiri-ryhmän ensimmäisessä

kokoontumisessa päätetään tavoitteesta,

aiotaanko kylähistoriasta tehdä julkaisu ja

minkä laajuinen. Niin ikään päätetään

työtavoista; jaetaan haastatteluvastuut,

materiaalin keräysvastuut sekä päätetään,

löytyykö piiriläisten joukosta historian

kirjoittaja ja toimittaja vai palkataanko

työhön ulkopuolinen kirjoittaja.

Tavoitteiden asettamisen ja työnjaon

myötä tulee laadittavaksi myös

talousarvio hankkeelle. Jos suunnitelmissa

on kirja, sen markkinointi nykvisille ja entisille kylän asukkaille voi olla hyvä tulonlähde. Sitä ennen

on kuitenkin järjestettävä väliaikainen rahoitus painatus- ym. kuluja varten.

Kun hankkeen rahoitusta mietitään, kannattaa yhdessä käydä läpi kaikki mahdolliset tahot, joita

asia voisi kiinnostaa. Paikkakunnan liikelaitokset, pankit ja eri yhteisöt listataan ja niihin otetaan

yhteyttä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Selvitetään myös, voiko esim. kunnasta hakea

hankkeelle avustusta.

Perinnepiirin työsuunnitelmaan otetaan vierailu kunnan arkistoon ja kirjastoon, tehdään lista

haastateltavista ja mahdollisista paikoista ja henkilöistä, joiden luota voisi löytyä kylään liittyvää

arkistomateriaalia.

Elävät kylän tapahtumiin ja ihmisiin liittyvät tarinat kiinnostavat aina. Tarinoiden keräämistä

varten voidaan järjestää tarinailtoja, joissa kaikki halukkaat pääsevät kertomaan muistojaan.

Tarinaillan juonto suunnitellaan huolella. Sen vetäjän on pidettävä narut tiukasti halussaan, että

kaikki, myös hiljaisimmat, saavat äänensä kuuluviin.


20

Kyläkirjan vaihtoehtoja ovat kylälehti tai valokuvateos. Tärkeintä on, että kylän historiaan liittyvät

muistot tulevat kerätyksi ja arkistoiduksi kestävällä tavalla, vaikkapa sitten monisteina, valokuvina

ja haastattelukasetteina.

Hyvä tapa tuoda kylähistoriaa esille on julkaista

paikallislehdessä muisteluartikkeleita. Piiriläiset

voivat sopia lehden kanssa pitemmästä

juttusarjasta, jonka piiriläiset hoitavat vaikkapa

kukin vuorollaan tai jos kaikki eivät halua/osaa

kirjoittaa, piiri voi kokoontua muistelemaan

teemoittain kylän historiaa ja sitten yksi

kirjoittaa jutut lehteä varten. Julkaistut jutut

arkistoidaan kunnollisesti kylän historiaa varten.

Nykyaikainen tapa on perustaa internetiin kylän kotisivut, joilla julkaistaan kirjoituksia ja kuvia

kylän historiasta. Internet antaa mahdollisuuden vuorovaikutteiseen muistojen tallentamiseen.

Lukijat voivat täydentää ja kommentoida historiaa. Näin siihen saadaan uusia, eläviä näkökulmia ja

yksityiskohtia.

Yhteenveto

Kylähistorian tallentaminen aloitetaan kartoittamalla kyläläisten innostus asiaan, perustetaan

Perinnepiiri-ryhmä. Sen jälkeen päätetään tavoitteista, laaditaan kustannusarvio, jaetaan

vastuualueet, sovitaan aikataulu, sovitaan tutustumisvierailusta arkistoon ja kirjastoon, selvitetään

muut mahdolliset materiaalin säilytyspaikat. Hankkeesta tiedotetaan paikallislehdessä.

Perustetaan mahdollisesti kylän koti- tai Facebook-sivut internetiin.


21

10. kokoontuminen: Ryhmän päättäminen

Kun asetettujen tavoitteiden mukainen työskentely on saatu päätökseen, on aika päättää ryhmä.

Voi olla, että työ jatkuu esimerkiksi seuraavana syksynä tai seuraavan vuoden alussa. Tällöin

perustetaan uusi ryhmä, jolle laaditaan uudet tavoitteet. Näin ne säilyvät kaikkien osallistujien

mielessä, ja näin niitä voidaan välillä tarkistaa ja muuttaa, jos aihetta on.

Päätöstilaisuudesta tehdään juhlahetki. Hankitaan vaikkapa täytekakku ja järjestetään tavallista

juhlavampi kahvihetki. Kutsutaan tilaisuuteen paikallislehti ja kerrotaan, mitä on saatu aikaan ja

miten tästä aiotaan jatkaa, jos jatketaan. Päätöstilaisuudessa arvioidaan tehtyä työtä; ryhmän

kokoontumisia, osallistujien ja ohjaajan roolia tehdyssä työssä sekä kiitetään kaikkia osallistujia.

YHTEYSTIETOJA, KIRJALLISUUTTA

Suomen Sukututkimusseura Liisankatu 16 A, 00170 Helsinki Puhelin: 010 387 7900 Sähköposti: [email protected] , www-sivut: http://www.genealogia.fi/ Kansallisarkisto/Toimisto (ennen vuotta 1994 painetut määräykset, ohjeet jne.) Käyntiosoite: Rauhankatu 17, postiosoite: PL 258, 00171 Helsinki Puhelin: 0295337000, faksi: (09)176302 Sähköposti: [email protected] , www-sivut: http://www.arkisto.fi/ Muista myös maakunta-arkistot! Löydät niiden yhteystiedot Kansallisarkiston sivuilta, http://www.arkisto.fi/fi/yhteystiedot Patentti- ja rekisterihallitus, https://www.prh.fi/fi/yhdistysrekisteri.html Tietosuojavaltuutetun toimisto, http://www.tietosuoja.fi/fi/index.html Käyntiosoite: Ratapihantie 9, 6. krs. 00520 HELSINKI, postiosoite: PL 800 00521 HELSINKI Vaihde: 029 56 66700, fax: 029 56 66735 Toimiston sähköposti: [email protected] Arkistointimääräykset & -lainsäädäntö, http://www.arkisto.fi/fi/arkistolaitos Kirjallisuutta: Makkonen — Pekkinen — Raninen-Siiskonen: Kyläkirjaopas, julkaisija Suomen kansantietouden tutkijain seura ja Kontiolahden kylien kehittämiskeskus –osuuskunta

http://maps.google.fi/maps?f=q&source=s_q&hl=fi&geocode=&q=rauhankatu+17,+helsinki&sll=62.593341,27.575684&sspn=11.96816,46.538086&ie=UTF8&z=16&iwloc=r0

mailto:[email protected]

Documents

MUISTOT TALTEEN -OPINTOAINEISTO · 3. kokoontuminen: Arkistoinnin aakkoset Monet ryhmän jäsenistä ovat olleet tai ovat vieläkin jonkun virallisen yhdistyksen toimihenkilöitä