Embed Size (px)
DESCRIPTION
Tuhannen museon tarina. Suomen museoliitto 90 vuotta.
Citation preview
30 MUSEO 2/2013
Museohistoria
Turun akatemian kokoelmat alkoivat muodostua jo 1600-luvun puolivälissä. Nykyään Suomessa toimii noin tuhat museota.
Museot ovat syntyneet ihmisen uteliaisuuden tuloksena. Ihmi-nen on kautta aikain tutkinut ympäristöään, tallentanut palasia
siitä itselleen, järjestänyt ja tulkinnut niitä tie-teen ja taiteen keinoin. Kun näitä palasia alettiin järjestämään kokoelmiksi ja esittelemään yleisöl-le, moderni museo sai alkunsa.
Valistusaate ja kansallisen iden-titeetin nousu houkuttivat raken-tamaan suuria kansallisia monu-mentteja, joissa kansakuntien saavutuksia esiteltiin ja kansalaisia sivistettiin. Euroopassa avattiin British Museum vuonna 1753 ja Louvre vuonna 1793.
Suomi sai ensimmäiset mui-naismuistoja suojelevat lakinsa jo 1600-luvulla kuuluessaan Ruot-siin, mutta varsinaisen museolai-toksen syntyhistoria kulkee käsi-kädessä kansallisen heräämisen kanssa. Herrat H. G. Porthan, J.V. Snellmann, J. L. Runeberg ja Elias Lönnrot olivat omalta
Tuhannen suomalaisen museon tarina
osaltaan herättämässä kiinnostusta kansankult-tuuriin ja kotiseututyöhön.
Esimerkiksi Snellmann tutustui Euroopan matkoillaan museoihin ja toi vaikutteita Suo-meen. Ensimmäiset museot Suomessa perus-tettiin yliopistojen yhteyteen, joissa kokoelmat toimivat ennen kaikkea tutkimus- ja opetus-käytössä. Tutkijoiden ja yliopistojen osakuntien lisäksi myös tavalliset kansalaiset keräsivät esi-neitä omilta paikkakunniltaan ja toimittivat niitä museoihin.
Turun akatemian kokoelmat alkoivat muo-dostua jo 1600-luvun puolivälissä muotoku-valahjoitusten myötä. 1700-luvulla kokoelmat laajenivat käsittämään raha- ja mitalikokoelmat, kulttuurihistoriallisen kokoelman, luonnonhis-toriallisen sekä mineralogisen kokoelman. Nämä kaikki muuttivat yliopiston mukana Turun 1827 palon jälkeen Helsinkiin, jossa ne muodostivat Keisarillisen Aleksanterin yliopiston museon.
Nykyinen Suomen kansallismuseo – silloi-selta nimeltään Valtion historiallinen museo – sai alkunsa1893, kun yliopiston Historiallis-kansatieteellisen museon kokoelmat, Suomen muinaismuistoyhdistyksen kokoelmat, Ylioppi-
Yleinen museohistoria
1652 Turun akatemian kokoel mat syntyvät. Kansleri Per Brahe lahjoitti muotokuvansa Akatemian kirjastoon.
1813 Museoinspehtorin virka perustettiin Keisarilliseen Yliopiston Museoon.
1828 Keisarillinen Turun akatemia siir rettiin Turun palon jälkeen Helsinkiin.
1846 Suomen Taideyhdistys perustettiin. Taideyhdistyksen kokoelma asetettiin ensimmäisen kerran näytteille 1863.
1862 Suomen ensimmäinen pai kal lis museo perustettiin Raaheen.
18
00
18
50
J. V. Snellmann tutustui matkoillaan museoihin.
Mu
Se
ov
iRA
ST
o
MUSEO 2/2013 31
Museohistoria
laskuntien kansatieteellinen museo ja Muinais-tieteellisen toimikunnan kokoelmat yhdistettiin.
Ylioppilaiden tekemän keräystyön merkitystä osoittaa se, että museon kotimaisen kansatieteen 11 300 esinenumerosta oli osakuntien osuus 8 400. Arkkitehtien Gesellius, Lindgren ja Saa-rinen suunnittelema museon uudisrakennus avattiin yleisölle 1916 ja seuraavana vuonna siitä alettiin käyttää nimeä Suomen kansallismuseo.
Turun akatemian kokoelmat ovat olleet myös nykyisen Luonnontieteellisen keskusmuseon pohjana. Maailmaa kiertäneet tiedemiehet, so-tilaat ja virkamiehet lahjoittivat kokoelmiin ke-räämiään esimerkkejä kasvi- ja eläinmaailmasta sekä geologian ja mineralogian näytteitä. Vuonna 1813 akatemian Keisarilliseen Yliopiston Mu-seoon perustettiin luonnonhistorian apulaisen ja museoinspehtorin virka, jota pidetään en-simmäisenä museoammatillisena virkana maas-samme. Museoinspehtorin vastuulla oli tuolloin kokoelma, jossa oli noin 10 000 mineralogista näytettä ja noin 12 000 kasvinäytettyä.
Maan suurimpien taidekokoelmien ja ny-kyisen Valtion taidemuseon pohjan muodosti-vat Suomen taideyhdistyksen ja Suomen taide-teollisuusyhdistyksen kokoelmat, jotka avattiin yleisölle vuonna 1888 uudessa Ateneum-raken-nuksessa. Sittemmin taideteolliset kokoelmat erkanivat Taideteollisuusmuseoksi – nykyinen
Designmuseo – ja Ateneumin taidemuseon li-säksi Valtion taidemuseon tulivat muodostamaan Paul ja Fanny Sinebrychoffin taidekokoelmaan perustuva Sinebrychoffin taidemuseo sekä Ny-kytaiteenmuseo Kiasma.
Paikallista museotyötäEuroopassa kokoelmia keräsivät erityisesti ku-ninkaalliset ja varakas väestö, Suomessa histori-asta kiinnostuneet kansalaiset ja yhteisöt.
Paikallismuseoita alkoi syntyä kaupunkeihin Helsingin ulkopuolelle 1880-luvulta alkaen. En-simmäisenä paikallismuseona pidetään
Tuhannen suomalaisen museon tarina
1883 säädettiin Muinaismuistoasetus.
1884 perustettiin Muinaistieteellinen toimikunta, Museo viraston edeltäjä.
1893 valtion Historiallinen museo syntyi.
1909 Seurasaaren ulkomuseoon siirrettiin ensimmäinen rakennus.
19
00
19
10
19
20
19
30
1916 Suomen kansallismuseo avattiin yleisölle.
1923 Suomen museoliitto perustettiin. Perustava kokous pidettiin Suomen kansallismuseossa.
1923 ensimmäinen museokurssi järjestetään.
Suomen taideyhdis-tyksen kokoelma esillä Ateneumissa 1893.
Nil
S W
AS
AS
Tj
eR
NA
, He
lS
iNg
iN K
Au
Pu
Ng
iNM
uS
eo
32 MUSEO 2/2013
1862 syntynyttä Raahen museota, jonka perus-ti piirilääkäri, fennomaani ja kansansivistyksen edistäjä Carl Robert Ehrström. Raahen museo ei esitellyt vain paikallista historiaa vaan sen kokoel-mat käsittivät harvinaisuuksia ja kuriositeetteja, joita merimiehet ja muut maailmanmatkaajat toivat matkoiltaan. Museon tunnetuin esine on ”Vanha herra” - maailman vanhin sukelluspuku
1963 säädettiin Muinaismuistolaki, laki korvasi vuodesta 1883 voimassa olleen muinaismuistoasetuksen.
1967 Keskuskortistointityö alkoi, kun valtioneuvosto myönsi tarkoitukseen vuosittaisen määrärahan.
1700-luvulta, jonka museolle lahjoitti merikap-teeni Leufstadius.
1880-luvulla syntyivät museot Sortavalaan, Kuopioon ja Poriin. Seuraavalla vuosikymmenellä museo perustettiin Viipuriin, Raumalle, Vaasaan, Ouluun, Uuteenkaupunkiin ja Porvooseen. Au-tonomian ajan lopussa kaikissa maamme suurim-missa kaupungeissa oli oma museonsa.
Museot keräsivät ja esittelivät kaupunkikult-tuuriin liittyviä esineitä ja asiakirjoja sekä kan-satieteellisiä esineitä ympäröivältä maaseudulta. Kokoelmat karttuivat pääasiassa lahjoituksin ja museonhoitajat tekivät työnsä pääasiassa ilman palkkaa. Kaupunkimuseoiden päätulonlähteenä olivat kieltolain voimaantuloon 1919 saakka avus-tukset viinavoittovaroista.
Ensimmäinen maaseudun paikallismuseo ja ulkomuseo perustettiin Kemiön Sagalundiin opettaja Nils Oskar Janssonin toimesta vuonna 1887. Muita varhaisia maaseudun museoita oli-vat Akaan kirkollinen museo (1891) ja Tammelan Mustialan maataloushistoriallinen museo (1892). 1900-luvun alusta lähtien kasvanut kotiseutu-tutkimus ja kotiseutuliike olivat merkittävässä asemassa paikallismuseoiden perustamisessa ja niiden ylläpitämisessä.
Erääksi kotiseutuyhdistysten tärkeimmistä tehtävistä muodostui museotoiminta. Toimintaa tuki myös nuorisoseuraliikkeen kiinnostus koti-seutututkimukseen. Aluksi maaseudun museot keskittyivät Etelä-Suomen ja Pohjanmaan rannik-koseuduille, mutta 1950- ja 1960-luvuille tultaes-
1946 Museoliittoon perustetaan museoneuvojan toimi.
Toimen ensimmäinen haltija oli Hulda Kontturi.
1963 Museoliittoon perustettiin tekstiililaboratorio konservoimaan museoiden tekstiilejä ja neuvottiin niiden säilytyksessä ja huollossa.
19
40
19
50
19
60
19
65
19
70
1969 perustettiin Museoalan ammattiliitto ry.1964 säädettiin rakennus suojelu laki.
Kuopion museon raken-nus valmistui 1907.
Ku
oP
ioN
Mu
Se
o /
Pe
KK
A P
uN
KA
Ri
MUSEO 2/2013 33
Museohistoria
sa kotiseutumuseo oli perustettu lähes jokaiseen Suomen kuntaan. Nykyisistä maamme yli 1 000 museosta noin 600 voidaan lukea paikallismuse-oiksi ja niistä noin 350 kotiseutumuseoiksi.
Museoala organisoituuMuseoiden määrän kasvaessa ja museotyön am-matillistuessa 1900-luvun kuluessa tuli tarpeel-liseksi määritellä alan rakenne ja yhteiskunnal-linen asema.
Opetusministeriö alkoi 1960-luvulta lähtien kehittämään alaa systemaattisesti.
Vuonna 1972 tapahtui paljon: maan muinais-muistohallintoa, siihen liittyvää tutkimusta sekä museotoimen yleistä johtoa varten perustettiin opetusministeriön alainen Museovirasto ja ase-tettiin Museotoimen aluehallintokomitea valmis-telemaan lakia Museoviraston aluehallinnosta ja museoiden valtionosuuksista. Valtion tiukan talo-udellisen tilanteen vuoksi kesti kuitenkin vielä lä-hes 20 vuotta ennen kuin uudistukset toteutuivat.
1970-luvulla yksi keskeisistä kulttuuripoli-tiikan päämääristä oli alueellistaminen ja kult-tuuripalveluiden saaminen kaikkien ulottuville. Alueteatteri ja alueorkesterikokeiluita seurasi aluemuseokokeilu, jonka tuloksena 1980- ja 1990-luvun kuluessa nimettiin 20 maakunta-museota ja 16 aluetaidemuseota.
Museolaki säädettiin 1988. Museoille laki oli merkittävä: sen lisäksi, että laki määritteli muse-oiden valtionosuuden edellytykset, se toi alalle taloudellista vakautta ja entistä selkeämmän yh-
teiskunnallisen aseman. Ensin valtionosuus koski vain juuri nimettyjä maakuntamuseoita ja alue-taidemuseoita, joita oli tuossa vaiheessa yhteen-sä 35. Sittemmin lakia on uudistettu niin, että valtionosuus on laajentunut koskemaan käytän-nössä kaikkia ammatillisesti hoidettuja museoita. Lainuudistusten myötä nimettiin myös valtakun-nalliset erikoismuseot, ensin viisi kappaletta, sit-temmin lisää niin että tänä päivänä niitä on 17.
Museotyön muutosEnsimmäiset museotyöntekijät toimivat yliopis-toissa ja tieteellisissä yhdistyksissä kokoelmien kartuttamisen, hoidon ja tutkimuksen parissa. Yliopistoyhteyden vuoksi työllä oli vahva tieteel-linen pohja. Yliopistojen ja suurten museoiden ulkopuolella museot kuitenkin ammatillistuivat aluksi hitaasti: eräiden tietojen mukaan vuonna 1945 maassamme oli muinaistieteellisen toimi-kunnan, Suomen kansallismuseon, Ateneumin taidemuseon ja Helsingin yliopiston museoiden ulkopuolella vain 21 vakituista työntekijää. Kym-menen vuotta myöhemmin määrä oli 47.
Turun kaupungin museotoimenjohtaja, filo-sofian tohtori Knut Drake (1927–2013) jakoi suomalaiset museotyöntekijät neljään sukupol-veen. Ensimmäinen sukupolvi 1893-1930 muo-dostui pienestä joukosta arvokkaita herroja, joista valtaosa oli filosofian tohtoreita ja arkeologian, kansatieteen ja taidehistorian uranuurtajia.
Heille museotyö oli ennen kaikkea tutkimus-ta ja kansallisen identiteetin etsimistä.
1972 Muinaistieteellinen toimikunta uudistettiin Museovirastoksi ja asetettiin Museo toimen aluehallintokomitea.
1983 Museologian yliopistollinen arvosanaopetus alkoi jyväskylän yliopistossa.
1985 Museoiden tietotekniikkatyöryhmän muistio selvitti tieto tekniikan käyttömahdollisuuksia ja tarpeita museotoiminnassa.
1988 säädettiin ensimmäinen Museolaki ja asetus.
1971 Museoliittoon palkattiin tiedotussihteeri.
1980 Museoliittoon palkattiin koulutussihteeri.
1986 Markkinointikam-panja ”Museoissa on tulevaisuus” Kampanja voitti vuoden kampanja 1986 palkinnon.
1987 jäsenlehti julius perustettiin.
1983 Museo-lehti perustetaan lehti korvasi edeltäjänsä Suomen museoliitto tiedottaa.
19
70
19
75
19
80
19
85
34 MUSEO 2/2013
Museohistoria
Myös naisia työskenteli museoiden parissa: usein he olivat johtavien museomiesten vaimoja ja tyt-täriä, jotka toimivat esimerkiksi piirtäjinä, puh-taaksikirjoittajina ja apulaisina.
Toista sukupolvea Drake nimitti Tuhattaitu-reiden sukupolveksi. He kartuttivat ja järjestivät museokokoelmia kutsumuksenaan, johtolankoi-naan korkea etiikka, ankara työmoraali ja perin-teisen sivistyneistön maailmankuva.
Kolmas museosukupolvi otti vastuun museo-toimesta vuoden 1960 tienoilla ja jatkoi työtään 1990-luvulle. Tämä sukupolvi oli edeltäjiään erikoistuneempi ja naisvaltaisempi. Museoiden yhteiskunnallinen palvelutehtävä alkoi kirkastua. Kolmannen sukupolven aikana museorakennuksia
korjattiin, varastoja järjestettiin ja näyttelyitä uu-sittiin. Alan koulutus kehittyi, kun museologiasta saatiin yliopistollinen oppiaine. Kolmas sukupolvi myös järjestäytyi ammatillisesti, kun Museoalan ammattiliitto perustettiin vuonna 1969.
Museoissa 1990-luvulta alkaen työskennel-leitä Drake kutsui mediasukupolven museoam-mattilaisiksi. Heidän tehtävänään on ollut ak-tiivisesti välittää tuottamaansa tutkittua tietoa museon käyttäjille: yleisölle, tiedotusvälineille ja päättäjille.
Verkottunut museoLähihistoriasta on aina vaikea erottaa pitkiä linjo-ja ja selkeitä rajapyykkejä. 1990- ja 2000-luvuilla museoiden toiminnassa ovat kuitenkin nousseet esiin sellaiset teemat kuten saavutettavuus, ylei-sön osallistaminen, kansainvälinen ja kansallinen verkostoituminen ja sektorien välinen yhteistyö. Suurin ja vaikuttavin muutos lienee kuitenkin internetin ja muun tieto- ja viestintätekniikan tulo osaksi museoidenkin arkipäivää.
Tiukka taloudellinen tilanne on ajanut museot ahtaalle. Koulutettu, ahkera, luova ja asialleen omistautunut museoväki pitää kuitenkin edelleen huolen siitä, että yhteinen kulttuuriperintömme säilyy ja on kaikkien kansalaisten saavutettavissa.
Museoissa työskentelee nyt noin 1 300 alal-le kouluttautunutta henkilöä ja kaiken kaikkiaan noin 2 000 ihmistä. m
Pauliina Kinanen
1988–1992 luonnontieteellinen keskusmuseo, valtion taidemuseo, Suomen kansallismuseo nimettiin valtakunnallisiksi keskusmuseoiksi.
1998 Museologian professuuri jyväskylän yliopistoon.
2000 opetusministeriö asetti Kulttuuriperinnön digitointityöryhmän (KulDi) edistämään kirjastojen, arkistojen ja museoiden kulttuuriperintöaineistojen digitointia.
2008 Museoiden, arkistojen ja kirjastojen yhteinen hanke Kansallinen digitaalinen kirjasto käynnistyi. Hankkeessa parannetaan arkistojen, kirjastojen ja museoiden sähköisten aineistojen saatavuutta ja pitkäaikaissäilytystä.
19
90
19
95
20
00
20
10
1994 ensimmäinen internetiä käsittelevä koulutus ”Mikä on internet ja miten se tulee vaikuttamaan työhösi?”
1996 Museo liiton verkko sivut avataan.
2002 Museoliittoon euroopan museojärjestöjen verkoston (NeMo) puheenjohtajuus ja sihteeristö.
2006 Museot.fi verkkosivusto ja Museohaku avautuvat.
2010 Mennään museoon! viikko järjestettiin ensimmäistä kertaa.
1998 valtakunnallista Museoviikkoa vietetään ensimmäisen kerran.
20
05
Viipurin museopäivillä 1934.
Su
oM
eN
Mu
Se
ol
iiT
To
MUSEO 2/2013 35
90 vuottaSUOMENMUSEOLIITTO
1923 – 2013
Yllä: Vuonna 1923 järjestetyssä Suomen museoliiton perustamiskokouksessa herrat kokoontuivat Kansallismuseon tiloihin.
Suomen museoliitto perus-tettiin vuonna 1923 tarkoi-tuksenaan toimia ”kulttuu-rihistoriallisten museoiden ja
museoseurain ynnä muiden niiden toimi-henkilöiden ja harrastajain välisenä yh-dyssiteenä sekä edistää niiden pyrintöjä ja valvoa niiden yhteisiä etuja.” Saman tehtävän puolesta Museoliitto toimii edelleen, vaikka onkin 90-vuotisen toimintansa aikana laajentunut kaikki-en, ei vain kulttuurihistoriallisten mu-seoiden, yhteiseksi keskusjärjestöksi.
Ensimmäiset vuosikymmenet Mu-seoliitto toimi eräänlaisena Muinaistie-teellisen toimikunnan apuorganisaatio-na Kansallismuseossa. Sen päätehtävänä oli paikallismuseoiden tason kohotta-minen. Tehtävää liitto toteutti neuvon-nan ja koulutuksen keinoin. Museoita neuvottiin muun muassa kokoelmien kartuttamiseen, hoitoon, museoraken-nuksiin ja näyttelyiden pystyttämiseen liittyvissä asioissa. Lisäksi liitto jakoi valtion raha-arpajaisvaroista avustuksia paikallismuseoiden toimintaan.
Museoliiton koulutustoiminta käynnistyi 1928–1930, kun järjestet-tiin ensimmäiset kolme ”käytännöllis-tietopuoleista” museokurssia. Kurssit oli tarkoitettu maaseutumuseoiden hoitajille ja niissä käsiteltiin museotyön perusasioita, muun muassa museoesi-neiden luettelointia, konservointia ja näytteillepanoa, luettelosysteemien tuntemista, vanhojen puurakennusten konservointia ja hoitoa sekä museoalan kirjallisuutta. Yhteensä ensimmäisillä museokursseilla koulutettiin 30 mu-seonhoitajaa – määrä on kunnioitetta-va tuon ajan museotoimen laajuuden huomioon ottaen!
Aluemuseojärjestelmän synnyttyä 1980-luvun alussa, suuri osa Museolii-ton neuvontatyöstä siirtyi maakunta- ja aluetaidemuseoiden vastuulle. Mu-seoala ammatillistui nopeaa vauhtia,
koulutustarpeet kasvoivat ja moni-puolistuivat käsikädessä museoalan ja työntekijämäärän kasvun kanssa. Mu-seoliiton järjestämien kurssien määrä kasvoi selvästi 1970-luvulta lähtien. Viimeisten vuosien aikana Museoliitto on järjestänyt 20-30 koulutustilaisuutta vuosittain ja niiden osallistujamäärä on ollut vuosittain noin 1 300 henkilöä.Museoalan yhteisten etujen valvomi-nen on ollut liiton tärkeimpiä teh-täviä. Edunvalvonta on tarkoittanut vaikuttamista päättäjiin ja rahoittajiin muun muassa tekemällä aloitteita, antamalla lausuntoja ja toteuttamal-la koko alaa hyödyttäviä kehittämis-projekteja. Museolain edistäminen ja museologian saaminen oppiaineeksi yliopistoihin ovat esimerkkejä asiois-ta, joihin Museoliitto on ollut vahvasti vaikuttamassa. Osa edunvalvontaa on myös museoista tiedottaminen ja mu-seoiden tekeminen tunnetuksi.
Museoliiton verkkosivut avautui-
Suomen museoliitto 90 vuotta
vat vuonna 1996. Nykyään suurin osa liiton sekä alan sisäisestä että ulkoises-ta tiedotuksesta tapahtuu internetin välityksellä. Museot.fi -sivusto pitää sisällään myös Museohaun, josta voi löytää tietoja 1 000 museosta, sekä Näyttelykalenterin, joka kertoo mu-seoiden ajankohtaisista näyttelyistä ja tapahtumista. Viimeisen vuoden aika-na Museoliitto on laajentanut viestin-täänsä myös sosiaaliseen mediaan ja mobiilipalveluihin. m
Pauliina Kinanen
läHTeeT:Suomen museohistoria. Toimittaneet Susanna Pettersson ja Pauliina Kinanen. SKS: 2010.
75 vuotta museoiden hyväksi. Janne Vilkuna, Suomen museoliitto 1923–1998. Suomen museoliiton julkaisuja 45.
MuseohistoriaK
uv
A o
TA
vA
N A
RK
iST
o
