Nä-päy-tä kaa-pin si-vus-sa o-le-vi-atai-ka-nap-pe-ja.

Pi-an nä-et sa-nan ja vä-re-jä.

Lu-e sa-na ja nä-päy-tä oi-ke-aa vä-ri-ä.

Leena Kulmala 2006

Vas-ta-sit vää-rin.

Nä-päy-tä nuol-ta, niin pää-set ta-kai-sin.

Vas-ta-sitoi-kein!

Nä-päy-tä kaap-pi-a

uu-del-leen.

Nä-päy-tä ken-kää josha-lu-at lo-pet-taa ko-ko oh-jel-man.

pu-nai-nen

si-ni-nen

kel-tai-nen

val-koi-nen

vaa-le-an-pu-nai-nen

mus-ta

har-maa

vi-o-let-ti

vih-re-ä

tur-koo-si

vaa-le-an-si-ni-nen

o-rans-si

rus-ke-a

Näh-dään taasjos-kus

vä-ri-kaa-pis-sa!

Hei hei!

Nä-päy-tä peik-ko-a hii-rel-lä niin oh-jel-ma lop-puu.