Newsletter 2 / 07

2/ 2 0 0 7

Evaluaatioleiriläiset keskustelivat vapaaehtois-vuoden kokemuksistaan

Pääkirjoitus

�

almennusleiri elokuussa vapaaehtoistyöhön lähteville suo-malaisille ja loppuarviointileiri ulkomaalaisille vapaaeh-toistyöntekijöille on juuri takana. Ulkomaiset vapaaehtois-

työntekijät arvioivat kulttuurivaihtokokemuksensa Suomessa sujuneen hyvin tai erinomaisesti. He ovat oppineet avoimuutta, toisten kulttuu-rien tuntemista, uusista työtehtävistä. Useimmat kokivat myös muuttu-neensa jonkin verran Suomessa vietetyn yhdeksän kuukauden aikana. Joka vuosi saa huomata miten erilaisiksi vapaaehtoisten kokemukset muodostuvat samoissakin työpaikoissa. Valmennuksessa korostam-me jokaisen kokemuksen yksilöllisyyttä. Aiemmin vapaaehtoistyös-sä olleiden kokemukset voivat olla kaukana siitä mitä valmennukses-sa olleet tulevat kohtaamaan. Persoona, elämänkokemukset, sattuma… muokkaavat kokemusta. Kulttuurinvaihdon kirjon monivivahteisuus, erilaisten persoonallisuuksien, ajattelutapojen, tottumusten ja tilantei-den kohtaaminen on Maailmanvaihdon työn ilo ja haaste. Se on tie-tysti myös ohjelmaan osallistujien haaste. Kuinka oppia ymmärtämän toisenlaista ajattelutapaa ja käytöstä; kuinka voi olla tarpeeksi avoin ottamaan vastaan erilaisia näkemyksiä; kuinka tiedostaa omat kulttuu-riset silmälasit, joiden läpi suodattaa toisenlaista todellisuutta ja kuin-ka löytää uudessa kulttuurisessa ympäristössä itselleen roolin, jossa on hyvä olla.

Näiden ajatusten myötä toivotan nykyisille ja tuleville vapaaehtois-työntekijöille antoisaa oppimiskokemusta sekä kaikille lukijoillemme oikein onnellista kesää.

Anni Koskelapääsihteeri

Moninaisuus – kulttuurivaihdon

ilo ja haaste

V

Letter f rom the Secretary General

�

J ust recently we had the pre-departure camp for the Finnish ex-hangees, who will start their voluntary work experience in Au-gust and the final evaluation camp for the foreign exchangees. According to the evaluation forms the cultural exchange expe-

rience of the foreign exchangees has been good or excellent. They have learned about Finnish and other cultures, about the tasks they have had at their work places well as to be more open. Most of them think that they have changed during the 9 months they have spent in Finland.

Every year we may realise that the experiences of volunteers vary a lot even in the same work places. During the pre-departure prep-aration we do emphasis individuality of the experience. Personali-ty, life experiences, co-incidences…. do influence the experience. Diversity of the cultural exchange: when different personalities, different ways of thinking, different habits and different situations meet, is the joy and challenge of ICYE work. That is as well the challenge of the programme participants. How to be open enough to meet different views; how to realise one’s own cultural eyeglasses, through which one interprets different realities; how to find a pleas-ant role for oneself in a new cultural environment.

With these thoughts I wish to all the present and future volun-teers very fruitful learning experiences and to all our readers very happy summer.

Anni KoskelaSecretary General

Diversity – joy and challenge

of cultural exchange

�

SISÄLTÖ Suvi AutiosaariMeksikossa

s.24

“Learning the language was one of the exhausting and frustrating things I experienced in the beginning. I felt like a child not being able to express my feelings or participate in “serious conversations”. ”

Senja Kortelainen Saksassa”Pelko etenkin kielen suhteen ennen tänne tuloani muhi - että apua, saanko vain ylitsepursua-van migreenin joka tuutista tau-koamatta suoltavan saksankielen kanssa. ”

s. 19

s.24

“Min dröm de senaste åren har varit att åka till Brasilien för att jobba som volontär. Drömmen gick i uppfyllelse och nu är jag här, i Porto Alegre som beläget i södra Brasilien. Staden har cirka �,� miljoner invånare och med mina finländska ögon sett är detta en otroligt stor stad.”

Anna-Lena StrömBrasiliassa

“Milli” MokkilaBoliviassa”Capoeiran löysin sattumalta marssiessani Pradoa jooga tunnin jälkeen ja eksyin armei-jan paikkaan, Circulo Militariin. Olin todella innoissani siitä hetkestä lähtien, jo monta päivää ennen ensimmäisiä tree-nejä. Lajia en ollut aiem-min edes nähnyt... ”

s. 26

�

ICYEntoiminnanlähtökohtaICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansa-laisjärjestö, joka tarjoaa monipuo-lisia vapaaehtoistyön mahdolli-suuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli �0 maas-sa, kaikissa maanosissa. Suomes-sa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa �0-�0 nuorta vuosittain.

Vastavuoroisuus-periaateMaailmanvaihdon ohjelma on vas-tavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotam-me vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä koh-taamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäper-heet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoi-siamme. Isäntäperheiksi ovat ter-vetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpai-koiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

Pääkirjoitus .............................. s. 2

Hallitus esittäytyy .................... s. 6

Keväällä tapahtunutta ............. s. 8

Isäntäperheitä haetaan ......... s. 23

Volunteering .......................... s. 24

Uutisia .................................... s. 40

Tapahtumakalenteri .............. s. 41

Lehden tiedot ......................... s. 39

s. 24

SISÄLTÖ

“Those activity was very good to look back myself, and also very good to know what the others thought and got in Finland...The other volun-teers always make me more clearly and surely. They are very sure about themselves and have very nice opin-ion. Their opinions always take mine breath away. I really regard them.”

Fusayontunnelmia

loppuarviointileiriltä

Maailmanvaihto ry:n uusi hallitus esittäytyy

�

“Heippa, nimeni on Anna Huovila ja olen tullut mukaan Maailman-vaihdon (tai silloisen ICYE:n) toimintaan vuonna �999 kun läh-din itse vaihtoon Costa Ricaan. Palattuani autoin parina vuonna tänne saapuvien espanjankielis-ten vapaaehtoisten perehdyttä-misessä. Tällä hetkellä kirjoitan pro gradu –tutkielmaani uskon-totieteen laitokselle Helsingin yliopistossa. Aiheeni löysin La-tinalaisesta Amerikasta – kir-joitan uskonnon vaikutuksesta lisääntymis- ja seksuaalitervey-teen Nicaraguassa. Toivotan oi-kein riemukkaita hetkiä Maail-manvaihdon toiminnassa mukana oleville – nähdään pian!”

“Tervehdys! Meri Tennilä olen nimeltäni ja nyt starttasi neljäs vuosi Maailmanvaihdon hallituksessa. Myös tämä vuosi tulee menemään jossain määrin tiedotuksen kanssa puu-hastellessa. Newsletterin kuitenkin luovutan luottavaisin mielin Topiaksen

osaaviin käsiin ja haluankin nyt osaltani kiittää kaikkia toimituksessa avustaneita JA ennen-kaikkea kirjoittajia! Muuten elämään kuuluu kasvatustieteiden gradun kirjoittelua ja töitätöitä. Aurinkoista kesää kaikille! Ehkä törmäillään pyöräteillä (toivottavasti ei kirjaimellisesti)!”

“Hei! Olen Anna-Sofia Joro

ja vastaan hallituksessa isäntäperheiden ja vapaaehtois-työpaikkojen asioista. Asun Tampereella, kuvankauniissa Pispalassa, ja olen töissä Tampereen Musiikkijuhlien tie-dottajana. Tervetuloa Suomeen, uudet vapaaehtoiset! Naut-tikaahan ajastanne ja maamme tarjonnasta täysillä, sillä aika kuluu nopeammin kuin osaatte kuvitellakaan...”

“Moi, olen Sanna Nerola ja aloitin juuri kolmannen vuoteni Maa-

ilmanvaihdon hallituksessa. Aikaisempina vuosina olen ollut ulkomaalaisvastaavana, mutta tänä vuonna tulen ole-maan vastuussa kotimaisista vapaaehtoisista. Ammatil-tani olen lähihoitaja ja asustelen Espoossa. Oikein hyvää kevään jatkoa kaikille, ja toivottavasti nähdään leireillä ja muissa ICYEn tapahtumissa!”

�

The Board of finnish ICYE

“Heippa! Olen Marika Heinonen ja olin Saksassa vapaaehtoisena �00�-�00�. Kokemukseni Saksassa oli iki-muistoinen ja halusin olla Maailman-

vaihdon toiminnassa mukana myös sen jälkeen. Nyt olen kolmatta vuotta Maailmanvaihdon hallituksessa ja vastuu-alueeseeni kuuluvat ulkomaalaiset vapaaehtoiset. Toivo-tan kaikille oikein ihanaa ja lämmintä kesää!”

Riikka Mannelintuli Maailmanvaihdon toimin-taan mukaan piipahdettuaan vuosi sitten Maailma Kylässä festareilla Maailmanvaihdon ständillä. Siitä alkoi työntäytei-nen vapaaehtoistyövuosi mm. leirivetäjän ja haastattelutii-miläisen rooleissa. Nyt Riikka starttaa ensimmäisen kautensa Maailmanvaihto ry:n hallituk-sessa ja vastaa tiedotuksesta.

Hanna Gustafssonaloittaa nyt toisen hallituskau-tensa, mutta on ensimmäisen kerran tullut Maailmanvaihdon toimintaan mukaan jo vuon-na �998. Hannan pääasiallise-na vastuualueena ovat kotimai-set vapaaehtoiset.

”Olen Anniina Lahtinen ja toimin hallituksen puheenjohtajana. Hallitustehtävien ohessa viimeistelen so-siaalipsykologian graduani Helsingin yli-opistolle ja ihmettelen maailman menoa yhdessä puolivuotiaan esikoiseni kanssa.

Toivottavasti hänen vilpitön innostuksensa ja uteliaisuuten-sa kaikkea uutta kohtaan on tarttunut oikein syvälle äitiinkin ja meillä on edessämme tosi tarmokas ja intoa täynnä oleva hallituskausi Maailmanvaihdossa.”

“Morjens! Nimi on Topias Hirvonenja ikä ��. Työskentelin viime vuoden Maailmanvaihdossa sivarina, tutustuin touhuun ja päätin jäädä kuvioihin mu-

kaan. Hallituksessa mun vastuualueisiin kuuluu lähinnä isäntäperheet ja vapaaehtoistyöpaikat sekä tiedotus. Mut saattaa myös löytää leireillä keittiöstä kauha kädessä ja muissa tapahtumissa aina sen puitteissa mitä taidekasva-tuksen opintoni antavat myötä.”

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA

8

Nyt kun Topiaksen isänmaanvelvol-lisuudet on suoritettu ja herra siir-tyi sivarin roolista hallituslaiseksi, tuli aika toivottaa uusi sivari tervetulleeksi. Ladies and Gentlemen.. may we present You.. Miika Pihlajaharju!

Kuka olet?

Miika, yrittäjä ja ex-vaihtari Sambiassa.

Mihin asti Maailmanvaihdossa?

Tammi-helmikuuhun �008.

Mitä sun sivarin työnkuvaan kuuluu?

Ulkomaiset vapaaehtoiset yhdessä Tiinan apuna sekä erilaisia tehtä-viä laidasta laitaan mm. isäntäper-heiden etsintä, vapaaehtoistyöpai-kat, tapahtumat, leirijärjestelyt ja keittiövastuu.

Mitkä fiilikset?

Kesämielellä. Maailmanvaihto on

Uusi kasvo toimistolla

luotettava ja hyvin toimiva jär-jestö, jota voin suositella kenelle tahansa vaihtovuotta suunnittele-valle nuorelle. On ollut viihtyisää ja kaikin puolin vaihtelevaa. Leirit ja tapahtumat tuovat raikkaan tuu-lahduksen toimistojobin keskelle. Kansainvälisyys ja vapaaehtois-ten auttamisen halu yhdistettynä aitoihin kokemuksiin kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta on kova juttu.

Miten aiot viettää kesäsi (paitsi Maailmanvaihdossa..)?

Työnteon lisäksi muutamat festarit on tiedossa ja mökkeilyä suomen suvessa.Grillailua ja chillailua :)

Kiitos Miika ja tervetuloa Maailmanvaihdon porukkaan!

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTAKEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA

Marika, Hanna, Mari ja Meri tapasivat Tukholmassa Ruotsin ICYEn edusta-jia 17.3. Päivän aikana vaihdettiin kokemuksia hyvin konkreettisella tasolla. Seuraavia suunnitelmia tehtiin:

HALLITUKSEN JÄSENTEN RUOTSIN MATKA

n pidetään yhteinen puolivuotisar-viointitapaaminen / teemaleiri �008 Ahvenanmaalla

n järjestetään yhteinen matka Suo-messa ja Ruotsissa vapaaehtois-työssä oleville ulkomaalaisille

n järjestetään ”summer school” ensin Suomen ja Ruotsin ICYEiden jäsenille, hallituksen jäsenille ja työn-tekijöille. Myöhemmin mahdollisesti kutsuttaisiin Tanskan ICYE mukaan.

n internetpohjaisen yhteistyöver-koston luominen Suomen ja Ruot-sin ICYEiden aktiiveille

Yhteisen puolivuotisarviointi-tapaamisen järjestämistä pide-tään ensisijaisena. Ruotsin ICY-Eltä meillä on opittavaa erityisesti heidän alueryhmätoiminnastaan. Heillä alueryhmät toimivat itse-näisesti ja harjoittavat omia akti-viteettejään, kuten nuorisovaihtoa, alueellisia tilaisuuksia.

9


�0

Claudia: Preevet in Russia!!!

Russia? St. Petersburg? Hermitage, Catharine Palace, Mariinsky theatre, its metro? Sounds like music in our ears and we, Andrea, Fu-hsu, Fusayo and me, just wanted to go there. Possible? Sure! Finally we managed to go there at Eastern and we had so much fun. This city is just incredible and if you’ve the possibility to go there – go! It’s totally dif-ferent from Finland because of religion, his-tory, people, language.

From Russia with love

Oh yeah, language is a good point. It’s so different and you feel so stupid, because you even can’t read anything. You should have seen us with our little book which says how every Cyrillic letter is pro-nounced! But don’t think afterwards we’ve got the point, it just made it even funnier. But luckily people, except those official workers who even can’t smile, are so nice and we never felt lost in this huge city (All Finns could meet there). If they couldn’t explain in English they


just took you and brought you where you wanted to go or they used exaggerations like: “Go straight and straight and straight and straight and then right!” Mitä? The next day we’ve go to know why, because it was so far away where we actually wanted to go eating the day before.

There are so many cultural sights that we just could visit the most important ones. The Hermitage was one of our high-lights and we really forget the time. In these huge rooms, which belonged to the Tsar, you feel like a little and that is on the way to discover the world. Besides the size you can see everywhere gold. You’re getting in one of these rooms and it’s just shining. Every one is different and for a special occasion. I’m sorry, but I’m still thinking if the Tsar really needed all these rooms?! But at least the cleaners had a save job. Furthermore the Hermit-age became also an art exhibition and you can find artists like Picasso, Matisse, Van Gogh … there. You see, there is a lot to see and if you want to do it carefully you would need � years and you just have one minute in front of every work. “La tra-viata” was our programme in Mariinsky. Even it wasn’t in Russian, we couldn’t understand anything, because nobody of us speaks Italian. Luckily we had Fu-hsu with us who printed the story in our lan-guages. During the performance we got to know why it is one of the best thea-tres in the world. The amber room in the Catherine Palace was amazing, but in the whole we were a bit disappointed from the building and our guides.

What’s the best way of transport? We tried almost everything. And for us one of the most exciting ways was the “ille-gal” taxi. Actually almost every Russian use this way of transport and on the cars is just the taxi sign missing, but we still felt a bit scared. While sitting in the taxi we where thinking where the guy is driv-ing. We passed some factories and we thought it is the best to stop thinking, but than we luckily arrived at the hotel. It was pure excitement. To use the metro was very funny, especially because of the ban on taking pictures and a young lady who didn’t know that. In this way we got to know Russian police who showed us the rules of the metro. The only thing was – it was in Russian. After the first shock we start smiling and they still forgot to delete the picture from the cam. Even it was an expensive one we still have it =)

Eating was also exciting and we tried to try Russian food. For this we stopped at a Bliny story, tried them with different fill-ings and thought it is just a pancake. Fur-thermore we went to a restaurant where the waiters couldn’t really speak English. For this they couldn’t explain what Pel-meni is, but we just ordered. Finally we found out it’s like a Chinese meal. But maybe Polish or Estonian for instance would say it’s from their country.

In the whole we really had nice four days in St. Petersburg and got to know how small the world is! Thank you girls for your com-pany. I never will forget this trip!

��

Well with this amazing and fantastic trip I finally noticed that the world can be very different, but depend of us how nice and wonderful we can make a trip wherever you go, because in the beginning can be maybe a bit difficult or you can have stress because maybe you can’t understand the people, or you don’t know the language, so we just forget all that and we enjoyed the trip and try to learn as much as we can and have a nice time together. I just want to said also kiitos paljon, for you girls, you made it special and wonderful.

the church, even though the weather outside was actually freezing and terribly windy. Four days was just too short to visit such an amazing city like St.Petersburg, but we did experienced a lot! It’s funny that, to tell the truth, for me, the best moment in St.Petersburg was to see Henri Matisse’s paintings in the Hermitage Museum. Well, you never know. Travelling is always full of surprises!

Fusayo:That was me who took the picture in Metro and pay �0 rubles for the scared metro man. I even took picture in Rus-sian pancake First Food shop, and in that case I should erase the picture. I don’t know why Russian people so hate the

pictures. Pictures are so good for your memory of travel. Voi voi St.Petersburg. It is only one point which I can’t under-stand about them. And that was also me and Fu-hsu who couldn’t wake up some morning and late to breakfast. well,it’s


��

Andrea:Funny, great, incredible, unforgettable, spe-cial, and there are so many word that can describe the trip, well as you read already in the previous lines, our trip was full of new and exciting things, we always end-ing very tired, after to walk and walk all those long streets, and specially if you get lost you walk like two or three times the same way. The streets look like never are going to end. Actually we always were so tired that when we arrive to the hotel in the night we got problems to open the doors, and it was very difficult for some of us to get up early.

Fu-hsu:It was Easter, the most important holiday in the Russian Orthodox Church! Even the breakfast in the hotel had Easter eggs and cakes! Although many stores were closed because of the holiday, we got to see Easter ceremonies in the churches. Elders, young-sters, families with little children carrying Easter cakes and baskets of colourful Easter eggs, praying and listening to the ceremony created a warm and peaceful atmosphere in

not so much late,we still have time to eat full of breakfast. Thank you for everything girls that your kindness even I wasn’t so good behav-iour. The travelling was nice, as we knew another country. But for me it’s more worth that we know each other more deeply and got fun together!!

Claudia CarlAndrea Ruiz Velasco GarciaFu-Hsu TsaiFusayo Yamamoto


��


��

Torstai 17.5.Ensimmäinen leiripäivä on alkamassa. Bussi peruuttaa vehreää metsätietä pitkin Inkoon leirikeskuksen alueelle. Ihmeelli-sen kaunis, idyllinen järvimaisema odot-taa meitä. Olen saanut työoppimiseni lomassa leirinvetäjän tehtävän ulkomaa-laisten vapaaehtoisten loppuarviointi-leirillä. Ensivaikutelma on kutkuttavan innostava; vapaaehtoiset tuntuvat avoi-milta, energisiltä ja yhteistyöhaluisilta. Koen itseni onnekkaaksi saadessani työs-kennellä heidän kanssaan.

Perjantai 18.5.

”Lets do and then…” nuoret ryntäile-vät toteuttamaan hullulta näyttäviä tehtä-viä improvisaatioon perustuvassa ”Giving and receiving” -työpajassa. Leiri on täy-dessä käynnissä. On helppoa huomata, että vapaaehtoiset ovat muodostaneet tii-viin, lämminhenkisen ryhmän. Jo ensim-mäisessä piirissä, jossa vapaaehtoisvuo-den kokemuksia evaluoitiin, havaitsin avoimen, tukea antavan ilmapiirin. Ryh-mää on palkitsevaa ohjata, sillä vapaa-ehtoiset ovat halukkaita yhteistoimintaan ja varsinkin pienryhmissä keskustelusta kumpuaa syviä pohdintoja. Olen haltioitu-nut kokemusten kirjosta.

Lauantai 19.5.

Evaluaatioleiriläisten suunnittelemat läksiäisbileet saivat veren hetkeksi hyy-tymään, sillä teema oli muodostettu pelon ympärille. ”Jälkeen keskiyön: Welcome to the house of fear! Sydän lyö-den tiimimme avaa ”kauhujen taloksi” naamioidun majoitusrakennuksen oven. Kukaan ei halua olla viimeinen. Pelon-sekainen hysteria valtaa nelikkomme. Kammottaviksi hahmoiksi muuntautu-neet vapaaehtoiset ovat kaukana päi-vällä niin valoisista nuorista.”Jännittävät hetket kauhujentalossa vaih-tuivat iloon ja nauruun yön ja bileiden edetessä.

Sunnuntai 20.5.

Viimeiset halaukset, kauniita sanoja, rohkaisevia katseita, hymyjä. Kiitos!Näyttää siltä, että kaikki olennainen on saanut tapahtua. Onnistunut tunne heh-kuu leiritiimissämme. Olemme valmiita jatkamaan matkaa.

Annukka Toivonen

The Final Evaluation Camp 17.-20.5.2007 in Inkoo.Otteita leirinvetäjän päiväkirjasta:


(Kirjoittaja on työoppimassa Maailmanvaihto ry:ssä Humanistinen ammattikorkeakoulun opiske-lijana. Leirin vetivät Annukka Toivonen, Hanna Särkkä ja Jenni Kivistö. Keittiössä pääkokkeina häärivät Topias Hirvonen ja Maaret Roschier, Miika Pihlajaharju ja Calvin Tsatsa avustivat)

��


��

S ome of the most precious thing that we have in life are the good memories, I think. Happy mem-

ories can keep you up when you are sad and make you remember that, afterall, even if full of obstacles and troubles life is not so bad! So, today is thuesday and two day after the end of Inkoo final camp I´m still glad and smiling all the time thanks to all the good feelings that I´ve had from there! It´s really difficult to try to find the words to describe all the hap-piness that these four days in the middle of the real Finnish forest gave me.But I can say that when people ask me about my time in Finland I will tell them about my friends from alll over the world, about the warm evening nuotio, about makkara and pulla that always when they finally seem to be ready they suddenly fall in the fire :), about the pleasure of a little chat in a sauna, about a frighten-ing and funny wooden house and about Felipe shouting “Give me the apple!”...

Yes my dear friends, I will always remember the time in Inkoo as one of the best in my life because you are so nice people and I could have never expected that I would have met so great and pure persons as you all are! Time goes so fast... and soon Finland will be over for us but I am sure that a great time is waiting us wherever we will be... I ´m sure that we all can manage with this crazy and funny life! kiitos kiitos ja kiitos vielä kaikkille! You are among the best persons I´ve ever met! Your energy, your way to think positive and your curiosity... I hope we can be always like that!

P.S..... It was not so bad Hanna´s idea to work until we have money enoughto buy Inkoo and live all there :-)

Tairin Biasci

OUR INKOO CAMP


��

Oli tosi kiva leiri. Ei ikinä unofdän!!

I’m still seems like on the dream of the camp. It was so nice and exciting camp. And it was also great that there were also the first camp place Inkoo. Because it’s easy to remember where we talked at first, where we laughed, where we learned Finish and so and so…Our Fin-ish life started to there.

And it was also great that now, we have

Viimminen Leirianother friends also who came later than us to Finland. Nowadays, we are great friends also and it’s very nice they like Inkoo as we like. Inkoo is very good place for the camp. Many forest, nature, fresh air, lake, wood sauna, wood cottage, sounds of birds, very organic toilet… Every situ-ation made us fresh and peaceful.

We did some activity about how to ready to go back home, and what we learned from Finland.


�8

For me, it’s very hard to image that I should come back to home. Because the life in Fin-land is already very normal for me. But now, for me it’s clear what should I do and what I can do when I come back to Japan. The finish life make me simple and strong.

Those activity was very good to look back myself, and also very good to know what the others thought and got in Finland.The other volunteers always make me more clearly and surely. They are very sure about themselves and have very nice opinion. Their opinions always take mine breath away. I really regard them.

We are also did surprise program for Fin-ish people. It was “Haunted house”. The

place was the house where we stay, and we are standby three points. Each points we scared and ordered �) TAKE THE APPLE! �) PEEL THE APPLE! �) EAT THE APPLE! We were all kind of ghost, and it looks so scary.On first corner, there were Felipe, Tairin, and Robin. They were scary big men. They were making up seems black, and when people came they shouted “Take the apple!”. Well, actually Tairin and Robin said Felipe is most scary and perfect one. And the second cor-ner, I and Fu-hsu stood by. We were hung our hair on mirror, it looks like “Ring”or something asian horror movie. Well, first they were scared,but during the people peel-ing apple, we are nothing to doing, and it wasn’t scared anymore…we are not so tal-ented about scary things. Final corner, there


were Manoj, Nasser, and Kristina. Actually, they are most peaceful member of volun-teers. So when they scared the people, it was so funny. We heard laughter on the corner.Anyway, fortunately, some of Finish SO scared, I can say it succeeded.And the best things were we volunteers made one big program together. It was very meaningful and great things. We also did a bit special scary for the kitchen team, and send great thank for them and camp leaders. We really appreciated what they did for us during the camp(of course the other time also!).

We also did the program which we say how we like the others and say good bye each other, person to person. It was very annoy that I couldn’t exactly explain what I feel for the others. For me, it takes long time to explain something. But I received so many good things and feelings from the others. Kiitos paljon kaikille. Hope I also could send many my thanks and precious feeling for the others.

I don’t wanna forget every moment with yours. Well, but it’s impossible. Because as you know, I have very bad memory for everything. But I know, that feeling which I feel now, very satisfy, comforta-ble, happy, a bit sad because of parting, clear mind…etc…these things are never go away from me.

For everyone who were involved in the camp I wanna send to you many many happiness!! Thank you for great moment with you.

And for everyone who I met in Finland, host family, working friends, children, friends… For you, I wanna send really my best!!! Regards you, always. You all make my life such a wealthy and fruitiful.Thank you so much. Kiitos paljon paljon.

See you again! Even we have such a long distance each other, We are together, we are the world, we help the world!!!!!

Fusayo Yamamoto

SuomiSe on tosi kaunis maa.

Miksi?

Ihimiset elävät luonnon kanssa.

Luonnot on tosi ihana ja hieno.

On tosi ihana ja hieno lapset.

Lapset ovat mukava ja kiltti.

Mukava ja kiltti lapsesta tulee mukava

ja kiltti ihimisia.

Jos ihimiset ovat mukava ja kiltti,

Tietysti maa on kaunis!- kyllä!

Vaikea selittaa.mutta kyllä sä ymmärtat.

Ihan kaikille, kuka mä tuttuin tassa suomessa,

Paljon kiitoksia ja onnea ja hyvaa jatkoa!

T; Fusayo- japanilainen

�9


�0

Lukiessani kutsukirjettä tule-vien vapaaehtoisten valmen-nusleirille mieleeni palautuivat muistot vuosien takaisesta rippi-leiristä. Varustelistan sisältämä makuupussi ynnä muut tavarat kuin myös ohjelman melko tiheät ruokailuajat toivat silmieni eteen eläviä välähdyksiä viimeiseltä leirikokemukseltani. Erilaisilla leireillä viettämieni päivien luku-määrä ei siis päätä huimaa enkä ole koskaan pitänyt itseäni var-sinaisena ”leireilijänä”. Ja tosi-aan, kun edelliset leirimuistoni ovat ��-kesäisten parissa hanki-tut, niin asenteeni valmennuslei-riä kohtaan oli lievästikin ilmais-tuna skeptinen.

Yhtäläisyydet rippileiriini päät-tyivätkin sitten varustelistaan ja ruokailujen määrään. Lähtö-paikallamme Helsingin rautatie-ntorilla ei näkynyt yhtään ujoa, kenkiensä kärkiä tuijottelevaa teini-ikäistä, vaan joukko iloisia ja puheliaita nuoria aikuisia tai jo ”varsinaisia” aikuisia. Lisävä-

riä porukkaan toi vielä Suomessa vapaaehtoisena toimivien ulko-maalaisten ryhmä, joka tuli viet-tämään viimeistä yhteistä leiri-ään ennen vapaaehtoistyöjakson päättymistä ja paluuta kotimaa-han. Kansalaisuuksien kirjo oli huomattava: meidän suomalais-ten lisäksi oli edustettuna kan-salaisuuksia muun muassa Japa-nista, Costa Ricasta, Meksikosta, Saksasta ja Intiasta. Kommuni-kointi tapahtui pääasiassa eng-lanniksi ja espanjaksi ja erityisen hatunnoston ansaitsevat muuta-mat ulkomaalaiset vapaaehtoi-set, jotka käyttivät rohkeasti vuo-den aikana oppimaansa suomen kieltä!

Leiripaikkamme sijaitsi Inkoossa, Kavalahden retkeilyalueella. Mai-semat retkeilyalueen ympärillä olivat hyvin perisuomalaiset: jär-ven ranta vihreine koivuineen ja rantasaunoineen, punainen puu-talo sekä kolme pienempää hir-simökkiä. Ruokailutilana toimiva entinen navettarakennus kruu-

VALMENNUSLEIRI INKOOSSA 17.05.-20.05.2007


nasi maalaisidyllin täydellisesti. Tässä vaiheessa haluan nopeasti poiketa aiheesta ja esittää suur-kiitoksen leirin keittiöryhmälle: kuten 80- vuotiaalla isoäidil-läni on tapana todeta, ”ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi!” Lei-riympäristö tarjosikin oivan kont-rastin kaikelle sille kuvamateri-aalille, jota meille suomalaisille vapaaehtoisille esiteltiin valmen-nuksen aikana. Afrikan slummi- ja Nepalin orpokotikuvien kat-somisen jälkeen astuminen ulos hirsimökistä edellä kuvattuun maisemaan konkretisoi tulevai-suudessa odottavan elinympäris-tön muutoksen täydellisesti.Tulevien vapaaehtoisten päivät täyttyivät monipuolisesta val-mentautumisesta tulevaa koitosta varten. Faktatiedon jakamisen lisäksi teimme draamaharjoituk-sia, jolloin käsite ”piinapenkki” tuli varmasti jokaiselle selväksi. Lisäksi saimme osallistua Albat-rossi-yhteisön seremoniaan, jossa allekirjoittanut valittiin heimon uudeksi jäseneksi jalkojen kos-ketuksen (!) perusteella. Pelkkää draamaa ei kuitenkaan leirimme ollut, vaan saimme kuulla entis-ten vapaaehtoisten mielenkiin-toisista kokemuksista vieraassa kulttuurissa kuin myös lääkärin luennon matkailuun liittyvistä terveysriskeistä. Haluaisinkin kiittää lääkäri Taneli Puumalaista asiantuntevasta esitelmästä!

Lisäksi jokainen tuleva vapaaeh-toinen sai spesifimpää maa- tai maanosakohtaista tietoa joko jo maassa olleelta vapaaehtoiselta tai Suomessa olevalta ulkomaa-laiselta vapaaehtoiselta.

Ulkomaisiin vapaaehtoisiin tuli tutustuttua muun muassa yhteis-ten pelien ja leikkien välityksellä. Pääsimme myös mittelemään paremmuuttamme leiriolympia-laisissa. Iltaisin oli mahdollisuus saunomiseen ja uimiseen sekä yleiseen ”hengailuun” muiden leiriläisten kanssa. Viimeisenä iltana ulkomaiset vapaaehtoi-set järjestivät bileet, joissa pääsi tutustumaan eri maiden ”bile-ruokiin” ja juomiin. Samaisena iltana myös kummitusjutut herä-sivät eloon ja päärakennus olikin muutettu kummitustaloksi. Itse en valitettavasti päässyt tutustu-maan kyseiseen taloon, mutta kyl-mät väreet hiipivät pitkin selkä-piitä pelkästään seuraavan aamun juttuja kuunnellessa! Ilmeisesti myös sangria oli ajanut asiansa, kun sunnuntai-aamuna poikkeuk-sellisen usean päätä kivisti...

Kaiken kaikkiaan leirin anti oli kerrassaan mahtava! Vaikka aja-tukset tulevaan lähtöön liittyen saattoivat ajelehtia laidasta lai-taan ja tiedon sulatteleminen sekä prosessointi oli välillä rank-kaa, jäi päällimmäiseksi tunteeksi

��


��

kuitenkin luottava ja innostunut mieli lähteä maailmalle. Ajatel-tavaa jäi varmasti kaikille osal-listujille vielä hyväksi toviksi ja uskoisin sen olevan myös yksi valmennuksen tavoitteista. Val-mennustiimi onnistui antamaan realistisen kuvan vapaaehtois-työstä ja ainakin omalla kohdal-lani varmentamaan entisestään, että päätös lähteä vapaaehtois-työntekijäksi on oikea. Valmen-nustiimille voin varmasti kaik-kien tulevien vapaaehtoisten puolesta sanoa, että parempaa valmentautumista emme olisi voineet saada :). Kiitos ja kumar-rus teille!

Jottei rippileirivertaukseni jäisi vain kirjoituksen alkuretorii-kaksi, niin todettakoon, että seu-raavaa vaihetta vapaaehtois-työprosessissa, eli varsinaista vapaaehtoisuuden toteuttamista, voisi verrata konfirmaatioon. Valmistelut itse päätapahtumaan on tehty ja ajattelemisen aihetta annettu. Jokainen vapaaehtoinen on taatusti luonut oman henki-lökohtaisen suhtautumisen tule-vaan vapaaehtoistyöjaksoon, jota suurin osa pääsee toteutta-maan elokuussa tai sitten vuoden vaihteessa. Vaikkei neljän päivän aikana kovin syvällisiä ihmis-suhteita luoda, niin koin tule-vien vapaaehtoisten joukon mie-lenkiintoiseksi: lähtökohtamme

ja perustelumme vapaaehtoiseksi ryhtymiseen olivat hyvin erilaiset. Toivonkin näkeväni mahdollisim-man monen syksyllä �008 järjes-tettävällä paluuleirillä. Tällöin on mahdollista kuulla, miten jokai-nen on henkilökohtaisesti onnis-tunut oman koitoksensa kanssa.

Toivon tuleville vapaaehtoistyön-tekijöille kaikkea hyvää; vapaa-ehtoistyö ei taatusti tule olemaan ruusuilla tanssimista, mutta koke-muksena varmasti ainutlaatuinen! Nauttikaa siitä ja pitäkää huolta itsestänne. Suomesta lähteville vapaaehtoisille haluan sanoa, että olkaa ylpeitä itsestänne! Olette taa-tusti saaneet elämänikäisiä muis-toja ja ennen kaikkea selviytyneet hienosti vieraassa maassa. Maail-manvaihto ry:n tiimille esitän vielä suuren kiitoksen kaikesta!!

Aurinkoista kesää kaikille!!

Toivottaa

Linda Reinikainen

Valmennusleiristä vastasivat: Kati Huttunen, Anni Koskela, Mila Sell ja Tiina Sohlman. Leirin vetämisessä avusti Suvi Autiosaari. Matkailulää-ketieteen erikoisasiantuntija Taneli Puumalainen antoi tietoa terveysris-keistä eri kohdemaissa.

��

on rento, rauhallinen ja huumorintajuinen nuori persoona. Hän harrastaa mm. tennistä.

GERALdILLE ---- Gerald on 19-vuotias saksa-lainen poika. Hän tulee suorittamaan siviilipal-velustaan Suomeen. Hän on luonteeltaan avoin, ystävällinen ja tykkää urheilla monipuolisesti.

WEN-HSINILLE ---- Wen-Hsin on 24-vuotias nuori nainen Taiwanista. Hän on rauhallinen ja ystävällinen nainen. Wen-Hsin haluaa työs-kennellä nuorten parissa. Hän harrastaa mm. patikointia.

dANdALLE ---- Danda on 25-vuotias nepalilai-nen nuori mies. Hän on välittävä, ystävällinen ja vastuullinen ihminen. Danda on kiinnostunut vapaaehtoistyöstä ja yhteiskunnallisista ja sosi-aalisista aiheista.

JoSélle ---- José on 29-vuotias nuori mies Meksikosta. Hän on kiinnostunut yhteiskunnal-lisista aiheista. José on vegetaristi. Hänen har-rastuksiin kuuluu mm. pyöräily ja valokuvaus.

oletko kiinnostunut toimimaan ISäNTäPERHEENä?

Etsimme isäntäperheitä eri puolelta Suomea elokuussa 2007 saapuville ulkomaalaisille vapaaehtoisille!

Pääkaupunkiseudulta etsimme isäntäperheitä seuraaville vapaa-ehtoistyöntekijöille:

NoorAlle ---- Noora on 18-vuotias hollantilainen tyttö. Hän on luova, jous-tava ja ymmärtäväinen nuori nainen. Nooran tuleva vapaaehtoistyöpaikka on Ruskeasuon liikuntavammaisten erityis-koulu Helsingissä.

JANAlle ---- Jana on 19-vuotias sak-salainen tyttö. Hän on musikaalinen ja urheilullinen nuori nainen. Jana tulee työsken-telemään vapaaehtoisena Ruskeasuon liikunta-vammaisten erityiskoulussa Helsingissä.

JAimelle ---- Jaime on 24-vuotias espanja-lainen poika. Jaime on taiteellinen nuori, jolla on suuri auttamisen halu. Jaime tulee työs-kentelemään vapaaehtoisena Helsingin Mal-milla sijaitsevassa Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhdyssä.

LEdALLE ---- Leda on 26-vuotias italialainen tyttö. Hän on visuaalisesti lahjakas ja sosiaali-nen nuori nainen. Leda tulee työskentelemään vapaaehtoisena Helsingin Malmilla sijaitsevassa Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhdyssä.

Etsimme eri paikkakunnilta ympäri Suo-mea isäntäperheitä seuraaville vapaaeh-toistyöntekijöille:

erNeStolle ---- Ernesto on 17-vuotias poika Hondurasista Väli-Amerikasta. Hän tulee suorit-tamaan lukion vaihtovuotta Suomeen. Ernesto

Volunteering

��

My name is Suvi Autiosaari, I’m a volun-teer from Finland. I’m �9 years old and I have been working in Puebla, Mexico for six months. Although I lived with a host family, and I really liked living there, I pre-fer to write about my voluntary work place-ment, because that’s where I have had my most important intercultural learning expe-riences. That’s also where I’ve experienced the strongest feelings I’ve had here and where I have my best memories.

My project is called Fundación JUCONI, and I was working in one of their “houses” called Centro Juconi with children at risk of being street children. The project is behind one of the biggest (and poorest) market places here in Puebla called Mer-cado Hidalgo and my children were kids from this market place: their families sell things in the market place and can bring their children to the project so that they aren’t in the street all the time. All this fam-ilies have some kind of problems: alcohol-ism, young/teenage parents, single moms, families with more than �0 children, etc. I was taking care of kids between � and � years old with one teacher and another vol-unteer worker. Our job was to play with them, teach them numbers and to some of the older ones letters, help them to work with different kinds of material, give them breakfast or lunch and also all the care that they were not receiving at home. In

the beginning everything was rather diffi-cult for me: I hardly knew any Spanish and could not understand what the kids were saying, and to get them to respect me. But little by little I learned how to handle the kids, what strings to pull, to be patient with them, to try to understand them and basi-cally just to learn how to talk to them and to be around them. The most important thing I learned was that they were kids just like any other I had met from rich families in Mexico, Finland, and that I shouldn’t try to behave any different and just be myself.

Learning the language was one of the exhausting and frustrating things I expe-rienced in the beginning. I felt like a child not being able to express my feelings or participate in “serious conversations”. I couldn’t even talk in past tense! Not being able to communicate with people made me sometimes so frustrated that I wanted to cry! But that was my first lesson here: having to be patient and not to be too hard with myself. I’m so grateful to the teacher with whom I was working: she was always ready to answer my questions about the kids, Mexican culture, and was always there to support me when the job some-times got too hard. I became very sensi-tive, and on a bad day even the smallest thing could make me cry. Also, occasional home-sickness and problems with the for-eign culture made some days harder than

Moi! Hola!

Volunteering

��

the others. On my last day we were both crying saying Good bye. The kids, who in the beginning were the most difficult ones, became the ones that, in the end, I loved the most and will always remember. Seeing them grow more confident and emotionally mature made me feel so good and proud of them and myself too. And even though they might not know it, they helped me grow enormously. So when it comes to learning, I’ve done a lot of it here. Having to leave the culture you’ve worked so much to adapt to is really difficult, but an equally impor-tant part of intercultural learning. And per-haps one of the hardest lessons I still have to learn. I’m still not able to accept that I have to leave this country that I’ve learned to love so much.

Suvi Autosaari, Finnish volunteer in Mexico

Volunteering

��

M oni asia Latinalaisen Ameri-kan maissa pääpiirteissään sopii

myös Boliviaan, mutta ilokseni olen tör-männyt myös poikkeuksiin. Ehkä monen länsimaisen osakseen saama huomio liit-tyy myös naisten omaan naisellisuuteen, sillä itse en voi väittää kärsineeni macho-kulttuurista.

Naisen asemasta Bolivian machokulttuurissa

On minuakin toki pari kertaa ”gringaksi” huudeltu, mutta nekin huutelut loppuivat tukan kaljuksi leikkaamiseen. Ja silti uskal-lan väittää, ettei minua kovin moni mie-heksi luule. Vain kerran vanhempi bolivi-alaisrouva toivotteli ”buenas tardes, señor” (=hyvää iltapäivää, herra) kun kaljuna jät-kämäisissä vaatteissa koiraa ulkoilutin.

Mitä taas naisten esineellistämiseen tulee, niin siihen omien kokemusteni mukaan voi hyvin paljon itse vaikuttaa, ja toisinaan olen huomannut, että torvien tööttäilyt kenties liiankin herkästi ote-taan itseen. Sen mitä minä kuskeja olen seurannut, johtuvat tööttäilyt valtaosal-taan liikenteestä, eikä niinkään vähäpu-keisista mimmeistä, joita täällä kuitenkin riittää ympäri vuoden toisin kuin pohjo-lassa. Itse koen olevani kuin jätkä jätkien joukossa, ja miehet oppivat varsin nope-

asti tervehtimään minua, ei poskisuukoin, vaan kättä läiskäisemällä ja nyrkit yhteen lyömällä. Tämä on Topazio capoeira ryh-män, ja yleisesti ottaen vain miesten kes-ken tehtävä juttu. Naisia, myös Topazioon kuuluvia muita naisia, tervehditään edel-leen poskisuukoin. Olen monesti naures-kellut ennakolta kuulemiani suomalais-

Toinen näkökulma machokulttuuriin

Ystäväni, yhteistyökumppanini ja capoeira opettajani Alan Robles Alvarez puolivuotiaan Oliver kissansa kanssa.

copyright Fil-Millinen Productions / M

illi Mokkila

Volunteering

��

ten täällä olleiden tarinoita, jotka eivät kohdallani pidä lainkaan paikkaansa. Minulle mm. mainittiin, että ”sinusta tulee siellä nainen, hankit ne elämäsi ensimmäiset korkokengät ja alat sipsut-taa kimalle paidoissa ja minihameissa”. Toisin kuitenkin kävi; harrastan kollien kanssa capoeiraa, brasilialaista, tanssil-lista itsepuolustuslajia kolmesti viikossa, pukeudun edelleen vähintään yhtä jätkä-mäisesti, ajoin tukan kokonaan pois, ja löysinpä cancholta halvalla käsiraudatkin nahkakotelolla… (tarpeen mm. järjestyk-senvalvonta työkeikoilla, sekä eloku-vien teossa). Iskuyritykset tai esineellis-täminen eivät ole vaivanneet, enemmän minulla täällä miespuolisia ystäviä on kuin naisia, ja mikä parasta, minut ote-taan porukoihin mukaan ihmisenä.Naisen asema on toki erilainen kuin Suo-messa, mutta ainakin omassa sijaisper-heessäni äiti työskentelee perheyrityk-sessä siinä missä isäkin, tytär opiskelee yliopistossa ja kotityöt ovat lähinnä pal-velijoiden harteilla. Omalla työllään omaisuutensa hankkinut perheeni hal-litsee kuitenkin kotityöt itsekin ja olen nähnyt heidänkin vapaa-aikanaan nii-hin osallistuvan. Vähävaraisemmat sit-ten raatavat normaalisti n. �� tuntia päi-vässä, seitsemänä päivänä viikossa, n. 70 €:n kuukausipalkalla. Mutta toki lais-kempaakin väkeä löytyy ja vastuullista palvelusväkeä esimerkiksi on vaikea löy-tää. Kotityöt yleensä ovat toki naisten harteilla, mutta tunnen kyllä bolivialaisia miehiä, jotka osallistuvat siivouksiin ja ruoanlaittoon siinä missä naisetkin. Itse olen huomannut kotitöiden jakautumisen

olevan ehkä enemmänkin taloudellinen kuin tasa-arvo kysymys. Jos perheellä on varaa palkata palvelijoita, ei perheen tar-vitse kotitöihin aikaansa käyttää, mutta vähävaraisemmissa perheissä kotityötkin jaetaan tasapuolisemmin. Tämäkään asia ei siis ole niin mustavalkoinen kuin länsi-maalainen herkästi yleistää ja uusi suku-polvi on entistä tasa-arvoisempi.

Uusia harrastuksia, työtä ja tuttavuuksia

Capoeiran löysin sattumalta marssi-essani Pradoa jooga tunnin jälkeen ja eksyin armeijan paikkaan, Circulo Mili-tariin. Olin todella innoissani siitä het-kestä lähtien, jo monta päivää ennen ensimmäisiä treenejä. Lajia en ollut aiemmin edes nähnyt, vain kuullut jotain hyvin yleistä. Parit ensimmäiset treenit todella tunsin lihaksissani, mutta keho tottui kissamaisen liikkumiseen ja pää alaspäin olemiseen yllättävän nopeasti. Kuukauden capoeiraa kolmasti viikossa treenattuani huomasin joogatunnilla venyväni yllättäviin asanoihin. Lajina capoeira on hauska ja mukaansatem-paava ja porukka on kuin toinen perhe. Laji ei ole pelkkää rhodaa tai treenaa-mista, vaan myös yhdessä hengaamista, musiikkia, birimbaon tekemistä ja soit-tamista, oikeastaan yksi kulttuuri. Enpä arvannut Boliviassa tutustuvani portuga-lin kieleen ja Brasilian kulttuuriin, saati että uuden harrastuksen myötä syntyisi myös uusi elokuvaidea. Kansainvälisen Topazio ryhmän sivut löytyvät osoit-teesta www.capoeiratopazio.com.br.

Volunteering

�8

Työkseni teen täällä videota ja muuta markkinointimateriaalia Mosoj Yan nimi-selle organisaatiolle minkä myötä olen tutustunut moniin näyttelijöihin, teknikoi-hin ja muusikoihin. Organisaationa Mosoj Yan auttaa katulapsia, köyhiä ja koditto-mia naisia, sekä narkomaaneja kolmen eri keskuskuksen voimin. Calle Bolivarilla on toimisto ja kadulla työskentelevien lasten päiväkeskus, jossa lapset saavat opetusta ja ruokaa, sekä käyttää peseytymistiloja ja oppivat mm. kotitöitä ja tietokoneen käyt-töä, sekä käsitöitä. Motivacion auttaa nar-komaaniäitejä pienten lastensa kanssa, ja Albergue de Restoration taas asuu enim-mäkseen seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ja pahoinpideltyjä naisia lapsineen. www.mosojyan.org sivustoja olemme uudista-massa tämän kevään aikana.

Ihmisiin luottamisen suhteen olen tullut siihen tulokseen, että on parasta olla liikaa luottamatta bolivialaisen sanaan. Aikatau-lut ja yhteydenottolupaukset ovat monesti katteettomia, mutta löytyy täältä niitäkin ihmisiä, joiden sanaan voi luottaa. Ainakin kun kerran näpäyttää odottamisen turhaut-tamisesta ja toisen kunnioittamisesta. Itse en lähtenyt Boliviaan poikakaveria etsi-mään, mutta sen mitä omien ystävieni suh-teita olen sivusta seurannut, löytyy täältä käsittääkseni varsin luotettaviakin miehiä. Sen sijaan suhteet aloitetaan ja lopetetaan varsin heppoisin perustein, ja aika harva nuori harrastaa muutamia viikkoja tai kuu-kausia pidempiä suhteita. Olen myös saa-nut huomata, että minulle rajat voivat olla jotain aivan muuta kuin tyttöystäville. Ystävälle esitellään talo, perhe, oma men-

Diegot rhodassa näyttämässä miten capoeiraa “pelataan”. Plaza de las Banderas, Cochabamba joulukuussa -06

copy

righ

t Fil-

Mill

inen

Pro

duct

ions

/ M

illi M

okki

laco

pyri

ght F

il-M

illin

en P

rodu

ctio

ns /

Mill

i Mok

kila

Volunteering

�9

neisyys, kun tyttöystävää ei välttämättä päästetä vierailemaan porttien sisäpuolelle vanhempien tapaamisesta puhumattakaan! Niin metsä vastaa kuin sinne huhuillaan – olen itsekin ollut varsin avoin, joskin varo-vainen täkäläisissä ihmissuhteissa. Mutta hattua täytyy nostaa täkäläisille kavereil-leni, jotka huolehtivat turvallisuudestani, liikkumisestani ja viihtymisestäni, sekä eläinten hyvinvoinnista.

Bolivian perustuslakiuudistuksen myötä Cochabambassa on tällä hetkellä levo-tonta, Bolivian ICYE on kysellyt haluk-kuudesta jatkaa asumista kaupungissa ja paikallisten pelko on toisinaan käsin kos-keteltavaa. Aiemmin en ole Boliviaa vaa-ralliseksi kokenut vaikka tiedän aggressii-visen ääriryhmän lietsovan sisällissotaa. Valtaosa bolivialaisista ei sitä kuitenkaan halua, joten odotan levottomuuksien laan-tuvan. Väkijoukossa keskustassa töihin kävellessä on monesti vaikea edes huomata mielenosoittajia, ennen kuin olen jo joukon keskellä, joten se siitä välttelemisestä.

Perhe-elämää Bolivialaisittain

Muiden kulttuurinvaihdon kokemuksia on erityisen mielenkiintoista lukea nyt kun itsekin ulkomailla asun. Tosin oma Boli-vian oleskeluni ei ole auttanut minua itse-näistymään vaan pikemminkin välillä tun-tuu kuin olisin palannut lapsuuteen. Liki vuosikymmenen itsenäisen asumisen jäl-keen perheeseen sopeutuminen opettaa aivan uusia asioita. Perheen kanssa on pääosin mennyt erittäin mukavasti, enkä voi väittää heidän olevan hirveän konser-

vatiivisia. Toisinaan paikallisille itsestään selviä rajoja tulee kuitenkin ylitettyä kun en vain tullut ajatelleeksi, että portaissa menee yksityisyyden ja luottohenkilöiden raja.

Monimuotoinen maa

Ilmasto Cochabambassa (Cbba) on mitä ihanteellisin, kuin Suomen kesä. Perheel-läni on mökki Chaparessa, viidakossa, ja vaikka pidänkin kovasti viidakon ener-gioista, äänistä, eläimistä en voi väittää kaipaavani kosteaan kuumuuteen, jossa kaikki homehtuu ja on aina tukalaa. En myöskään kaipaa vaikkapa La Pazin raa-kaa vuoristoilmaa, kuivuutta, auringon paahdetta, kylmiä öitä tai petollista läm-pöä päivisin. Ilokseni olen saanut kaik-kien näiden koirien lisäksi leikittää myös ystäväni kissoja, joista toinen nimettiin suomalaisittain ”Kissaksi”.

Kuten varmaan jokainen pitkään ulko-mailla asunut voi vahvistaa, kulttuuriasi-oissa, eroissa ja yhtäläisyyksissä on aina monta puolta ja jokainen tulkitsee näke-määnsä ja kokemaansa omien kokemus-tensa ja asenteidensa läpi. Niinpä macho-kulttuurikaan ei ole pelkkää epätasa-arvoa, jossa nainen saa taistella asemastaan. Otta-kaamme tämä kulttuurinvaihdon kokemus elämää ja asenteita rikastuttavana ja antoi-sana kokemuksena ja nauttikaamme siitä. Kaikkea hyvää, sekä sinne Suomeen, että muille suomalaisille, maailmalla oleville, kanssasisarilleni!

Mirkka ”Milli” Mokkila

Volunteering

�0

I am Manoj Kunniyur , ICYE exchangee from India, arrived here in Finland August ��th ,�00�. I am com-ing from Kerala in South India. I met many Finnish people who travelled to this place. I think Finnish peo-ple travel so much especially during winter. Until the final camp, my project was in Pokrova Orth-dox Monastery in Kirkkonummi and now i am in Suo-nenjoki. I have somany memorable experiences in the Monastery. It is a beautiful area of Kirkkonummi. There were � monks, a beautiful Church and some old and new houses. My works were help the monks in the kitchen, gardening, farming, prepare the wood, clean the snow and many other works like waiting food for the guests. Since one of the monks is a famous cheff, we had so many groups who come to eat in the Monas-tery. So I had an opportunity to be as a waiter as well. I got plenty of work experiences threre and I used differ-ent kinds of machines which I had not operated before. If one day I use motor saw to cut the wood, next day I had to use grass cutter and weed cutter. Another day i had to prepare hundreds of liters borsh (Russian soup) with the big army machine. Chopping the wood with axe was new for me. I enjoyed painting the rooms and machines. Robin (German civil servant) , was my co-volunteer in the Monastery. The Christmas celebrations of Finland, I had watched in our TV was the reason that i chose Finland to vol-unteer eventhough some other countries were available for me. I wanted to know about this culture, see this snow and feel the cold. Now...at the ending periods of this programme I feel that I was right to select Finland. I could stay with this people who are punctual, polite

dear All,

Volunteering

��

and honest. I have got plenty of things from here to fol-low in my rest of life. Sauna was the ´cultural shock´ I got from Finland dur-ing early days. People in my country would not believe this unless I show the picture. The darkness had not affected me badly as I had affraid. Young people going away from parents after their �8- �0 ages is strange for me. In India, the parents are happy as long as the children stay with them. Also I can see here that old people are staying alone. Started drinking is an affect of Finnish culture to me. Eventhough we have millions of drinkers in India, still drinking even beer is treated as bad in that culture. It is true that I heard Finland is one of the best ICYE National committees. The camps provided were excel-lent. We had � camps during the year. A sum of tal-ented young people were the leaders of different camps. Also, all the incoming exchangees from differ-ent countries were so nice. The organisation in their countries sent the best people to Finland. I am so thankful to the ICYE personnels and the volun-teers who were interested to hear about Indian culture and way of living. Because of their interests, I am started to study more about our own culture. This is an adorable programme which breaks the barriers between nations, culture, people, races and sexes. Every young people must do it. Thank you. Manoj KunniyurIndian volunteer in Finland

Volunteering

��

Elämä – vaikea ja haastava tehtävä. Sellai-nen, jonka tahdon todella kohdata, käydä läpi, toteuttaa omani. Niin kuin on myös tämä kirjoittaminen kuluneesta vajaasta vuodestani News Letteriin.

Alussa edessäni oli kuin suuri vuori; pal-jon opittavaa, ja vaikka kuinka tahdoin, en pystynyt näkemään kovin pitkälle eteen-päin. Tällä vaellusmatkallani olen käy-nyt monenmoisia asioita läpi, sekä kasva-nut toivoakseni lisää siihen suuntaan, johon ihmisyyteni (/inhimillisyyteni) mitat yltä-vät. Olen kavunnut ja rymynnyt eteenpäin, usein melko sokkonakin. Ja nyt on sijain-tini jo jossain aivan muualla. Ihmeellisesti olen nyt todella vuoren paremmalla puo-lella - tältä osalta elämän vuoristoa. Puo-liväli on jo kauan sitten ylitetty, vieläkin on on oppimista jokainen hetki, niinkuin elämän kuuluukin, mutta samalla on aika korjata hedelmää, nauttia ja elää jokaista pientä hetkeäkin maistellen. Tosin, pai-neena alkaa jo häämöttää maaliviiva, jota edeltäen on vielä monia monia työstön alla olevia asioita. Monet varmasti tunte-vat myös sen, kun viimeisenä iltana ahertaa vielä aamun pikkutunnitkin läpeensä. Voi-kohan vielä oppia niin elämään, että asiat hoituvat lähes aina ajallaan, sen kummem-

min stressaamatta, aina suht lunkisti? Mah-dollistako?

Kuitenkin yksi asia, joka on ehkä kaik-kein tärkeintä kaikesta, on sellaista, jota on hyvin vaikea sanoin selvittää, puristaa ulos itsestäni tarkasti artikuloiden. Ja juuri se on se punainen lanka, jota lähdin jo alussa seu-raamaan, silloin, kuin kaikki sai alkunsa, kun kuulin koko EVS-vapaaehtoistyö mah-dollisuudesta. Siitä lähtien olen kuin hurah-tanut siivilleni (ehkäpä joskus enemmänkin kanan pyrähdyksiä muistuttaen), mutta aina lähellä maata pysytellen. Seuraten jyväsiä; etsien, mikä on todella merkityksellistä minulle? Jo aivan alusta lähtien on kaikki tapahtunut niin äkkiä, juuri niin nopeasti, että nippanappa olen pysynyt kuitenkin kär-ryillä – jopa tällä ihmetteleväisellä pohti-vaisela luonnollani. Yhä edelleen se välillä lähes yllättää minut, minäkö - Saksassako? Olen nyt nimittäin jo useiden kuukausien ajan löytänyt itseni maasta, johon minulla ei koskaan aiemmin, rehellisesti sanoen ole ikinä ollut minkäänlaista suurta tunteiden roihua - eikä mielenkiintoa. Pelko etenkin kielen suhteen ennen tänne tuoloani muhi - että apua, saanko vain ylitsepursuavan migreenin joka tuutista taukoamatta suolta-van saksankielen kanssa. Siispä jo Suomen

Loppurutistuksia

Volunteering

��

päässä, alkoi taisteluni ennakkoluuloja vas-taan, alussa se vaati jonkinlaisia itsepsyyk-kauksia tietenkin.

AlitAJUNNAN VirtAA JA AlKUA

Kaikki asiat ovat jokatapauksessa napsah-taneet niin kohdilleen, että tämän kaiken on täytynyt olla jotain täysin sellaista, jonka on pitänytkin tapahtua. Olen ihan alku hetkistä lähtien tutustunut aivan ihastuttaviin ihmi-siin. Lentoni Helsingistä �.9.�00� hurahti suht nopeasti Berlinin Tegel kentälle, josta kyyti jatkui autolla ICJA:n (Saksan ICYE) poikien kanssa pienempään Storkown kylään ICYE:n kansainväliselle ensimmäi-selle leirille, jossa alkoi ns. valmentau-tuminen tulevaan. ja täysin hyvässä hen-gessä. Leirin noin �0:stä ympäri maailmaa saapuneista vapaaehtoisista löytyi jo aika-moisia ystäviä ja tovereita. Monen kanssa olemme olleet paljonkin yhteyksissä ja järjestäneet tapaamisia. Jokatapauksessa, noin puolentoista viikon päästä maahan-laskeutumisesta olivat saapuneiden leiri ja seminaari ohitse ja junamatka kohti ete-lää edessä. Ajatuksina mielessäni, kuinka nyt kotopesäkkeen – Suomen lisäksi pieniä palasia sydämestäni oli erkanemassa eri-puolille ympäri Saksan maata. Myös saa-pumiseni Stuttgartiin sujui ongelmitta ja perhe, jonka luona vietin ensimmäiset �kk, oli yksinkertaisesti sanoen melko mah-tava ja tosi sydämellinen. Se oli yksi suuri tekijä, joka sai tämän ajan oloni tuntumaan todellakin lähes vakaimmalta ja tasapai-noisimmalta, koko tähän astisen elämäni aikana – huolimatta siis kaikista eriskum-mallisista tosiasioista, että olin yhtäkkiä

keskellä aivan uutta ympäristöä, kulttuuria, kieltä – ja niin, perhettä. Kuitenkin musta yksi ihan pää-perusasia uuteen kulttuuriin saapuessa on mahdollisuus oppia ja mah-dollisimman itsenäisestikkin tutustumaan uuteen ympäröivään maailmaan – avutto-muuden-, kuin myös aliarvioitavaksi tule-misen tunne on jotain sellaista, johon oma ylpeys puskee vastaan.

JUGeNDFArm mÖHriNGeN

Projektissani Jugendfarm Möhringenissä oli myös alku vaikeutensa, ja tietysti, niin-kuin elämässä yleensä, erilaiset kumpuilut seuraavat toinen toistaan. Alkuni tapah-tui todella liian vähäisillä keskusteluilla, ja jonkinlainen alku palaveri olisi ollut todella tärkeä, niin minulle, kuin varmasti farmillekkin. Sitä odotin, ja odotin ja kyse-

Volunteering

��

lin ja odotin. Taas oli siis kysymys kom-munikointiongelmista, sekä todellisuudelta pohjattomista ennakkokäsityksistä. Jonka mukaan ihmiset olettivat asioiden hoitu-van, ilman todellista ihmisten välistä koh-taamista. Kuitenkin, on nousu ollut jok-seenkin vakaata alusta lähtien, ja nyt olen erittäin onnellinen, että minulla on vielä, mutta todellakin ENÄÄN reilu kuukausi aikaa täällä jaettavaksi. Olen myös saa-nut paljon vastuuta, sekä selviytynyt tehtä-vistäni kunnialla - kannustavan palautteen maustein - se on tärkeää. Tämän Jugend-

farm konseptin löydän itse todella hienoksi ja nerok-kaaksi, enkä tiedä, kuinka tunnettu se Suomen sosi-aalialalla onkaan, mieles-täni tässä olisi aivan lois-tavaa kehitys ideaa kaiken kaikkiaan! Vaikka meillä Suomessa on paljon enem-män luontoa, erkanevat polvi polven jälkeen lap-setkin yhä enenemmän Markkina-/mediatuotan-non ihmeellisiin paloihin. Jokatapauksessa, omat

unelmani jatkavat yhä aina määrätietoista kulkuaan, ja uskoisin, että tämän kaltaisella konseptilla olisi paljon annettavaa myös Suomessamme. (Minulla on vielä työn alla itse sitomani kirja, josta teen ns. JuFa- kir-jan, johon koostan mm. monia oppimiani perinteisiä käsityötaitoja, sekä muuta hyö-dyllistä tietoa ja materiaalia – kaikesta siitä missä olen täällä mukana ollut). Kysy-mys Jufalla on siis pedagokisesta ja todella luonnonläheisestä lasten- ja nuorten seik-kailufarmista joka painottuu kouluikäisten, �-�8-v lasten ja – nuorten vapaa-aikaan,

Volunteering

��

pitäen myös aamupäivisin terapia-ryh-miä mm. kehitysvammaisille, sekä oppi-misvaikeuksia omaaville sisällään. Lapset tulevat siis vapaasti koulun jälkeen viettä-mään farmille aikaansa erilaisten puuhai-lujen parissa. Kaikki pohjautuu yhdessä tekemiseen, vapaaehtoisuuteen ja lasten mielenkiintoon sekä motivoimiseen, se siis jos sinänsä kertoo hyvin ihan kaiken ikäi-siä todellakin aktivoivasta ja hyvin inhimil-lisestä yleistunnelmasta.

toteUtUKSiA, PÄÄSSÄNi PYÖrii

Olen kiitollinen siitä, kuinka paljon olen oppinut uutta, työskentelemään eläinten

kanssa, huovuttamaan, värjäämään vil-laa, työskentelemään niin monien uusien ihmisten sekä lasten kanssa - ja tie-tysti uudella kielellä. Saan olla mukana ja seurata tätä paljolti vapaaehtoispoh-jalta ja todella hyvin toimivaa toimin-taa. Olen myös uskoakseni tuonut vähin-täänkin oman “lisämausteripaukseni” mukaan. Joulun alla toteutimme Suoma-laisen Adventti-kalenterin, jossa lapset oppivat päivittäisten vaihtelevien kalen-teritehtävien lisäksi myös numeroita suo-meksi. Muutama viikko sitten toteutimme myös minun oman Maailmakollaasi- pro-jektini ns. prototyyppinä. Sen ideointi sai alkunsa viime syksynä. Tarkkailimme

Volunteering

��

lasten kanssa maailman karttaa sekä pal-loa, pohdimme, mitä kaikkea telluksemme pitääkään sisällään ja rakensimme yhdessä eri luonnonmateriaaleja, puuta, savea, olkia, kukkia, simpukoita, sahanpurua, eri värejä, paperimassaa yms. ja tietysti mie-likuvitusta käyttäen oman �x�m kattavan maailma- kollaasimme, jonka ripustimme vihdoin viikolla eräälle ulkoseinälle.

Olen kiitollinen tästä ajasta, ja siitä, että sitä vielä jäljellä on. Vakaa päätökseni siitä, että tahdon elää lähempänä luon-toa, vain voimistuu. Syksyn alkaessa on minulla onnenani jo opiskelupaikka Pekka Halosen Akatemiassa, kauniin Tuusulan-järven kupeessa odottamassa, sitä ennen vielä kuukauden loma, johon toiveeni, haaveeni vapauden ja matkailun nauttimi-seen yltävät. Berliiniin jäi jo heti ensilei-rin jälkeen suhteellisen paljon ystäviä, ja sinne olen Suomen lisäksi ikävöinytkin - kuin myös muutamaan otteeseen jo visii-tillä vierailutkin - viimeksi Uudenvuoden yli kera muutaman ihanan suomesta saapu-neen ystävän! Myös isäni perheineen oli-vat viettämässä täällä ihanaa kesäistä huh-tikuun puolivälin pitkää viikonloppua. Kontakti ystäviin ja perheeseen, aina sii-nämäärin kuin mahdollista, olen kokenut todella tärkeäksi - se myös auttaa taas tule-vaisuudessa asioiden jakamista - kun joku on todella nähnyt myös hieman, mitä elä-mäni Saksassa on sisältänyt, ja millainen paikka tämä loistava Jugendfarm oikein onkaan. Se on myös yksi syy, jonka takia koen niin tärkeäksi jakaa ajatuksiani sekä elämääni myös News Letterin lukijoille. Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö tämä

aikani täällä olisi todella merkityksellinen elämäni janalla! Kuin ei siitäkään, jotteiko kotiinpaluu, monet jälleennäkemiset todel-lakin sydäntäni lämmitä. Eikä siihen enään pitkää aikaa olekkaan!

Olen miettinyt usein, miksi olen täällä, voinko saada jotain hyvää aikaan, syitä ja seurauksia. Mutta harvoinpa elämä on niin yksiselitteistä. Uskon, että ehkäpä tämä vuosi onkin kuin suuri lahja minulle. Aika vahvistua itsessäni, vakauttaa askelei-tani, sekä avata sydäntäni. Kasvaa todella omaan elämääni, aivan jo konkreettisesti-kin suurta välimatkaa menneisiin ottaen. Meillä on myös kasvanut hieno tämän vuotinen Jugendfarm-tiimi. Monia vah-vasti uskoakseni jatkuviakin ihmissuhteita on syntynyt. Täällä olen minä, omia rajo-jani ja muotoja hahmottamassa. Itseni löy-tämisessä mukana myös tärkeät asiat kir-kastuvat entisestään, joskus pohdin asiaa, voisinko todella elää niin kaukana koto-Suomesta, niistä tärkeistä ja hienoista ihmisistä, sekä omasta äidinkielestäni. Ja onneksi sitä minun ei nyt tarvitse tietääk-kään. Alitajunnassa odotan jo kovasti Elo-kuuta, siellä, minne ikävänikin on jo osit-tain piiloon lomittautunut. Aina kuitenkin, kun asiaa ajattelen, vähintään kostuvat sil-mäni.

Elokuussa taas tavataan!

Rakkain terveisin Senja Kortelainen(tai täällä vaihtoehtoisesti sigia tai swenja - huolestuttavan ruotsalaiselta kuulostaen ;)

www.jufa.de - löytyy kotisivut projektiini

Volunteering

��

Min dröm de senaste åren har varit att åka till Brasilien för att jobba som volontär. Drömmen gick i uppfyllelse och nu är jag här, i Porto Alegre som beläget i södra Brasilien. Staden har cirka �,� miljoner invånare och med mina finländska ögon sett är detta en otroligt stor stad. Efter att ha bott här i snart tre månader så har jag dock börjat vänja mig vid alla människor och den så gott som livsfarliga trafiken.

Jag har äntligen också lärt mig att både förstå och tala portugisiska ganska bra. Detta har varit en stor utmaning för mig, eftersom jag när jag kom hit endast kunde några få ord portugisiska. Att inte tala språket var ett stort handikapp i början. Lyckligtvis kunde jag göra mig förstådd i min värdfamilj, eftersom båda föräldrarna talar relativt bra engelska. Men i projekten var det svårare, efter-som de flesta som arbetar där inte talar engelska. Detta ledde till att en del per-soner på projekten till en början undvek att tala med mig, när de trodde att jag inte skulle förstå dem. Detta var otroligt frustrerade eftersom det ledde till att jag tillbringade en hel del tid ensam. Jag tänkte många gånger att jag aldrig kom-mer att lära mig språket, men så smånin-

gom började det fungera bättre och ju mera jag lär mig av språket desto lättare är det också att skapa sociala kontakter.

Alla volontärer här i Porto Alegre har två projekt. Mitt första projekt är vid en organisation för afrobrasilianska kvin-nor, Maria Mulher – organização de mulheres negras. Här jobbar psykologer och socialarbetare med fattiga familjer. Familjerna erbjuds professionell hjälp och de problem som främst fokuseras på är familjevåld och HIV. En av mina uppgifter här är att erbjuda Taktil Stim-ulering till kvinnorna. I Finland har jag genomgått en kurs och kan nu titulera mig beröringspedagog. För mig är det en stor upplevelse att kunna erbjuda detta till kvinnorna på projektet, trots att jag är tvungen att använda mig av begränsade resurser. Tillsammans med en psykolog har jag också fått göra hembesök till en del av familjerna och det är oerhört int-ressant och lärorikt att se under vilka förhållanden en del mãnniskor tvingas bo här. Därtill har jag nyligen börjat ge engelskalektioner till en grupp tonårs-flickor. Mitt andra projekt är på det fed-erala universitetet här i Porto Alegre. Tillsammans med en grupp psykolo-gistuderande gör vi forsking kring ung-

olá!

Volunteering

�8

domars mentala hälsa. Språket utgjorde i början ett stort problem för mig i detta projekt, eftersom det dessutom är ett komplext ämne som behandlas. Men när spåket inte längre utgör ett lika stort hinder är det ett väldigt intressant pro-jekt, där jag också har fått några goda vänner. Till en början hade jag dock alldeles för få timmar på projekten och således fick jag ett tredje projekt också. Det här är en skola för barn i åldern två till tio år. Skolan heter Escola da Vida, vilket betyder livets skola. Här hjälper jag lärarna att undervisa barnen. Det här projektet är det mest krävande, eftersom barnen kommer från fattiga hemförhål-landen och att få dem att visa respekt är oerhört svårt eftersom de testar gränser hela tiden. Undervisningen går dessu-tom inte att jämföra med undervisningen i Finland. En stor del av tiden går till att ropa med barnen, vilket naturligtvis inte gör dem lugnare. Det här känns ibland väldigt olustigt, eftersom jag inte är van att sådana metoder används i skolsam-manhang. Jag försöker hitta andra sätt att få barnen att lyda mig och lyssna till mig, vilket minsann är en utmaning.

Jag har haft turen att få en värdfamilj som jag trivs mycket bra hos. Familjen består av mamma, pappa och två systrar som är fyra och tio ár. Föräldrarna talar som sagt engelska, men med flickorna får jag öva portugisiska varje dag. Jag får ha mitt eget rum med eget badrum och vi har dessutom en hemhjälp som

kommer hit varje dag, så fõr mig känns det verkligen lyxigt. Tillsammans med familjen har jag redan fått uppleva en hel del roligt, bland annat har vi varit på två kortare resor tillsammans och jag har fått gå på både möhippa och bröllop tack vare dem. Emellanåt träf-fas hela släkten och då är det churrasco som gäller. Churrasco är grillat kött och mycket traditionellt i Brasilien. Pricken över i är chimarrão, som är en het dryck som dricks genom ett metallrör.

Här i Porto Alegre finns det alltid något att göra. Det finns flera alternativa tetrar och filmer som ofta är gratis. Dessutom ordnas det fester jämt och ständigt här. Brasilienare älskar att festa och de är dessutom mycket stolta över sin musik. Jag har planerat att ta danslektioner här för att lära mig typiska brasilianska danser såsom samba och pagode. Några goda vänner har jag också fått redan, dels övriga volontärer men också en del bra-silianska vänner. Det har varit förvånans-värt lätt att få vänner här och de flesta människor är mycket gästvänliga.

Nu har vardagen börjat komma in i livet här och jag ser saker och ting med andra ögon än jag gjorde i början då allt var nytt och spännande. Brasilien är ett land med många problem, korruptionen är hög och skillnaderna mellan olika sociala klasser är otroligt stor. Jag är tvungen att refle-ktera över mina egna värderingar och jag har lärt mig att acceptera livet här,

Volunteering

�9

trots att orättvisorna är många. Plötsligt inser jag att Finland är ett otroligt bra land och att vi fin-ländare borde uppskatta vårt land mera än vi gör.

Tiden går otroligt fort här och snart kommer det här äventyret att vara över. Jag har endast cirka två månader kvar att arbeta vid projekten, sedan åker jag på resa i Brasilien tillsammans med en annan volontär i sex veckor. Därefter åker jag hem till Fin-land igen och då är äventyret slut. Men till dess ska jag passa på att njuta de månader jag har kvar här i Brasilien!

Beijos e abraços!

Anna-Lena Ström

Porto Alegre

Jättechimarrão

UUTISIA

�0

Euroopan neuvoston “Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia”

-kampanjan tapahtuma Latviassa!Non-Stop Europe on 9 eri Euroopan neuvoston jäsenmaan (Latvia, Bulgaria, Puola, Unkari, Turkki, Norja, Ranska, Portugali ja Suomi) yhdessä järjestämä moninaisuutta ja kansalaisaktiivisuutta edistävä projekti, joka huipentuu kolmessa Latvian kaupun-gissa järjestettävään �8-tunnin katutapahtumaan.

Suunnittelutyö aloitetaan kussakin osallistujamaassa, itse toteutus tapahtuu Latviassa 18–28.8.2007. Ohjelma alkaa yhteisellä seminaarilla moninaisuudesta ja kansalaisaktii-visuudesta, ja myös katutapahtumaa suunnitellaan yhdessä. Itse katutapahtuman jälkeen on vielä varattu pari päivää aikaa yhteiselle reflektoinnille ja palautteelle tapahtumasta.

Itse projektiin osallistuminen ei maksa mitään, matkakustannuksista Latviaan korvataan �0 % - eli itse maksetaan �0 % matkoista Latviaan. Latviassa asuminen ja ruoat ovat osal-listujille ilmaisia.

Suomen ryhmään mahtuu vielä mukaan, sillä päivämäärämuutosten vuoksi muutama osal-listuja joutui perumaan osallistumisensa. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä allekirjoittanee-seen - kysy lisää tai ilmoittaudu porukkaan!

Ystävällisin terveisin, Anna Huovila, [email protected], 050-3711634

SeminaarejaAVSO (Association of Voluntary Service Organisations) järjestää seminaarin “Hand in Hand - reinforced Mentor-ship in voluntary service projects” Roomassa 25. -29.9.Seminaarin tarkoitus on parantaa kansainvälisessä vapaa-ehtoistoiminnassa vapaaehtoisten tuen laatua. Seminaari on tarkoitettu vapaaehtoistyöpaikkojen sekä vapaaeh-toistyöjärjestöjen edustajille. Seminaarin järjestäjä vas-taa ohjelma- ja majoituskustannuksista sekä korvaa �0 % matkakustannuksista. Maailmanvaihdon kautta seminaa-riin hakeville osallistumismaksu on 80 euroa, lisäksi osal-listuja maksaa �0% matkakuluistaan.

Seminaariin tulee hakea viimeistään ��.�. Hakulomak-keet voi pyytää Maailmanvaihdosta.

Kv. kuulumisiaSuurin ICYE järjestö Saksan ICYE lopettaa ICYE ohjel-man kautta vapaaehtois-työntekijöiden lähettämisen. Saksan hallitus on käynnis-tänyt täysin tuetun vapaa-ehtoistyöohjelman Saksasta etelän maihin (kehitysmai-hin). Itävallassa on vastaava ohjelma käynnistymässä.

TAPAHTUMAKALENTERI

��

EVS vapaaehtoistyöhön Aasiaan tai AfrikkaanYksi suomalainen vapaaehtoinen voi lähteä kauttamme Aasiaan ja yksi Afrikkaan EVS vapaa-ehtoistyöhön kansainvälisen ICYEn toimiston koordinoimien monenkeskisten EVS hankkei-den kautta. Aasiassa kohdemaina ovat Intia, Kiina, Nepal ja Vietnam; Afrikassa Ghana, Kenia, Mosambik, Nigeria, Uganda ja Etelä-Afrikka.

Vapaaehtoistyöjaksot kestävät 9 kk. Afrikassa vapaaehtoistyö alkaa syyskuun alussa ja Aasiassa syy-kuun lopussa. Vapaaehtoistyötä tehdään molemmissa maanosissa sosiaalialalla. Lisätietoja vapaa-ehtoistyökohteista ja hakuajoista lähiaikoina kotisivuillamme sekä sähköpostilistamme kautta.

EVS vapaaehtoistyö on tarkoitettu �8–�8 (-�0-vuotiaille) nuorille aikuisille. Ensisijaisesti sellai-sille nuorille, kenellä on muita heikommat mahdollisuudet saada kansainvälistä kokemusta.

30.6.hallituksen koulutuspäivä

9. - 19.8.Tulovalmennus maahan elokuussa saapuville

ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille

SyyskuussaPostitustalkoot (ajakohta varmistuu myöhemmin)

Lisätietoja: [email protected].

13. - 14.10.Palanneiden leiri Villingin saaressa Helsingin edustalla

LokakuussaSM, Syysmasennuksen poistopäivät (päivä vielä avoinna)

1.11.Ensimmäinen hakuaika elokuussa 2008 alkaviin ICYE vapaaehtois-

työohjelmiin ja yhteistyökumppaneiden EVS paikkoihin päättyy.

��

Liity postituslistalle!Liittymällä Maailmanvaihto ry:n postituslis-talle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista; tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, eri-laisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen;

[email protected]

Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maa-ilmanvaihdon kotisivuilla “Toimintaa Suo-messa” osiosta löytyvän linkin kautta.

Kirjoita NewsletteriinLukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi terve-tulleita. Newsletter ottaa mielellään vas-taan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla leh-teä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaa-ehtoistyöstä saat myös hyvän mielen. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toi-mituskuntaan osoitteeseen:[email protected] sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

Join our E-mail List!By subscribing to Maailmanvaihto’s mailing list you will receive information on current events, such as forthcoming camps, interna-tional seminars, trainings, parties, etc. etc. You can either join by..

�) sending an blank message to: [email protected]

�) or through the link that can be found on our web page in the section of “Toimintaa Suomessa”.

Write for NewsletterReaders’ writings wanted. Short or exten-sive, all writings are more than welcome. We would also happily receive your draw-ings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteerwork also gives you a pleasant mind. If interested, contact the Newletter staff at [email protected] is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part in around the world.

Viimeinen leiri on ohi ja vapaaehtoisten on kohta aika sanoa hyvästit Suomelle.

��

PainotiedotJulkaisija Maailmanvaihto ry

Päätoimittaja Meri Tennilä

Taittaja Raija Ojanen

PainopaikkaItä-Helsingin Monistus

Seuraava aineistopäivä ��.9.�00�

Ilmestymisaikataulu� kertaa vuodessa

Tilaushinta Vuositilaus sisältyy Maailmanvaihto ry:n jäsenmaksuun

Yhteystiedotkts. takakansi

Milli MokkilaMeri TenniläClaudia CarlFu-Hsu TsaiFusayo Yamamoto

Tähän numeroon kirjoittaneettai muuten sen tekoon osallistuneet:

Senja KortelainenAnni Koskela Miika PihlaharjuAnnukka ToivonenTairin Biasci

Taittajan terveiset

Näin se taittokausi vierähti ja pestini lähestyy loppua. Tämä on viimeinen lehti jonka taitan. On aika suun-nata kohti uusia haasteita.

Newsletteriä on ollut mukava taittaa. Suomalaisten vaihtareiden ulkomaan kokemukset ovat olleet mielen-kiintoisia lukea, samoin ulkomaalaisten vaihtareiden fiilarit Suomesta. Tulee suorastaan ikävä näitä kirjoit-tajien tarinoita. On pakko käydä Maailmavaihdon netti-sivuilla vilkaisemassa seuraavaa Newsletteriä, että näen millaisia persoonia seuraavassa suomeen tulevassa vaih-tariryhmässä on.

Työniloa ja jaksamista vapaaehtoistyöhön. Kiitokset Merille sujuvasta yhteistyöstä ja hyvää kesää kaikille vapaaehtoisille!

Raija

Linda ReinikainenSuvi AutiosaariManoj KunniyurAnna-Lena StrömAndrea Ruiz Velasco Garcia

Maailmanvaihto ry - ICYE FinlandPitkänsillanranta 11, 00530 Helsinki

tel. +358-9-774 11 01fax. +358-9-731 04 146

[email protected]

www.icye.org

Documents

Newsletter 2 / 07