Newsletter 3/2005

Isäntäperhekoulutus Kavalahdessa s.10

NewsletterMaailmanvaihto ry:n tiedotuslehti

letter tiimiä heidän työstään kuin myös kaikia muita, jotka ovat antaneet oman panoksensa tälle lehdelle.

En pidättele teitä kauempaa, vaan päästän teidät syksyn ensimmäisen Nesletterin pariin. Tulevien Newlettereiden teemat käsittelevät sopeutumista, kommunikaa-tiota ja suvaitsevaisuutta.

Toivotan teille nautinnollisia lukuhetkiä ja upeaa syksyä kaikkine muutoksineen!

Dear Newsletter readers,

Summer has turned into autumn. Every autumn across the Northern Hemisphere, daylight hours diminish, temperature falls and the formerly green leaves turn to brilliant shades of yellow, orange and red. While we can all experience the magnificent changes in nature around us, most of our Newsletter readers are going through some drastic changes on a more personal level.

This autumn about 30 young volunteers from all over the world have moved to Finland to do voluntary work and equally 26 young Finns have started to volunteer in those countries from where our volun-teers are from. Adding on, about 12 fami-lies have received a new brother or sister and 24 work places will have a new col-league from a country that they possibly do not know anything about.

In terms of simple mathematics, it means that this year, through Maailmanvaihto, at least 100 people will experience some-thing different from their everyday lives, something that will most likely stay with them for the rest of their lives.

The theme of this newsletter is change. It is produced by our Newsletter team, which comprises of Ella Douhevyx, Saa-na Lehtonen and Meri Tennilä. They are the ones who work hard in order to docu-ment your stories for all of us to share.

I would like to take this opportunity to thank our Newsletter team for their great work and all of you who have contrib-uted to it.

I will not keep you for longer as I am sure you are as eager as I am to start reading this Newsletter as well as the stories in the forthcoming Newsletters that deal with adjustment, communication and tol-erance.

I wish you all enjoyable reading mo-ments and a brilliant autumn with all the changes it brings!

Katri Suomichairperson

Hyvät Newsletterin lukijat,

Syksy on saapunut ja pohjoisella pallon-puoliskolla päivät lyhenevät, ilma viile-nee ja vihreät lehdet muuttuvat hiljalleen kirkkaiksi punaisen, oranssin ja keltaisen sävyiksi. Samalla kun luonto käy lävit-se tätä henkeäsalpaavaa muutosta, myös osa Newsletterin lukijoista on oman hen-kilökohtaisen elämän muutoksen syöve-reissä.

Tänä syksynä Suomeen on tullut noin 30 vapaaehtoista kaikkialta maailmasta kun taas 26 suomalaista on puolestaan läh-tenyt omalle matkalleen. Näiden lisäksi kaksitoista suomalaista perhettä on saa-nut uuden perheenjäsenen ja 24 työyhtei-söä on saanut uuden työtoverin maasta, jota eivät välttämättä tunne entuudes-taan.

Pienten yhteenlaskutoimitusten jälkeen tämä tarkoittaa, että Maailmanvaihdon kautta ainakin 100 ihmistä kokee täl-lä hetkellä muutoksia arkipäivässään – muutoksia, jotka kulkevat heidän kans-saan vielä loppuelämänsä.

Tämän Newletterin teemana on muutos ja se kehiteltiin uuden Newsletter tiimin ai-voriihissä. Tiimiin kuuluvat tällä hetkellä Ella Douhevyx, Saana Lehtonen ja Meri Tennilä. He ovat kovalla työllä keränneet lukijoiden kertomuksia tähän julkaisuun kaikkien meidän luettavaksi. Haluaisin nyt käyttää tilaisuuden ja kiittää News-

Katri Suomipuheenjohtaja

4 5

Letter from the chairperson Pääkirjoitus puheenjohtajalta

Letter from the chairperson/ Pääkirjoitus 4Uuden hallituksen 8 esittely Kesän kuulumiset 10Volunteering 14 in Iceland Muutoksia 18 ChangesBussissa Nepalissa 22Interview with 23 program coordinator Mila Nuorisotyössä 25 Bogotassa Uutisia 28Volunteer’s guide 30 to Finland Tapahtumakalenteri 31

”En kiipeä vuoria valloittaakseni niiden huiput. Kenelle ne muka valloittaisin? Antaudun äärimmäiset kykyni vaativiin tilanteisiin kokeakseni pelkoni, epäilyni ja ylevimmät tunteeni.” Reinhold Messner

ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTAICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuo-sittain.

VASTAVUOROISUUSPERIAATEMaailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaa-notamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaa-ehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuu-rien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä.Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaeh-toisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

6 7

Sisältää:

Clubes de Juveniles

B o g o t a , K o l u m b i a Alku on aina h a n k a l a a .

Jenni etsii perhettään ja tapaa Bogotassa lapsia heidän ongelmiaan, ilo-jaan ja surujaan.

BussimatkaKatmandu, Nepal Nauti värik-käistä maisemista ja mat-katovereista jos pystyt. Ahdasta kyytiä.

SheepfarmMosfellsbaer, Iceland

Volunteerworker Sanna gets to assist in a labour,

learns knitting and falls in love with mountains.

Elämänmuutos Madrid, Espanja

Ylioppilaslakki vipattaen hän maailmalle lähti ja sinne jäi. Emilia pohtii mistä sai rohkeutta uuden kokeile-miseen ja riittääkö sitä intoa vielä vanhempanakin

Kesän riennot vapaaehtoiset, Suomi

Kesäfestarit, vierailut, leirit ja muu toiminta. s.22

s.10

s.14

s.24

s.18

Uuden hallituksen jäsenet esittäytyvät:

valittiin yleiskokouksessa maaliskuussa -05

8 9

”Olin vapaaehtoistyössä nykytaiteenkes-kuksessa Quitossa, Ecuadorissa v. 2001. Ecuadorista palattuani olen ollut Maa-

i lmanva ihdon ha l l i t uksessa ensin tiedotus-vastaavana ja nyt puheenjoh-tajana. Vapaa-ehtoistyön lisäk-si työskentelen ympäristöminis-teriössä kan-sainvälisten asi-ain yksikössä.”Katri Suomi

puheenjohtaja

”Olen 20-vuotias tyttö Helsingistä. Olin Ita-liassa EVS -vapaa-ehtoisena 6 kuu-kautta 2003-2004 kehitysvammais-ten päiväkeskuk-sessa. Tällä het-kellä työskentelen liikuntavammais-ten avustajana. Pi-dän ruoanlaitosta, kielistä ja matkus-tamisesta”

Inka Granqvist tiedotus

”Vietin vaihtovuoteni eri puolilla Costa Ri-caa 1995-1996 ja olen ollut Maailmanvaih-don toiminnassa siitä asti, parilla välivuodella maustettuna. Tällä het-kellä teen väitöskirjaa Helsingin yliopiston ta-lous- ja sosiaalihistori-an laitokselle ja toimin Maailmanvaihdon hal-lituksessa työn antoi-

suuden ja monipuolisuuden tähden!”

Kira Sjöberg järjestösuhteet

”Olin vuoden 2001 Belgias-sa vapaaehtoi-sena nuorisota-lolla. Palattuani Suomeen jäin Maailmanvaih-to ry:hyn va-paaehtoiseksi, olemalla aluksi mukana haas-tattelutiimis-sä ja leireillä. Hallituksessa olen nyt toista vuotta. Va-paaehtoistyö tukee hyvin kasvatustieteen opintojani Helsingin Yliopistossa.”

Meri Tennilä tiedotus

”Olen Sanna, 24-vuoti-as tyttö Vantaalta. Olin vuoden vapaaehtoise-na Italiassa 2003-2004. EVS-projektini oli van-hainkodissa lähellä To-rinoa. Nyt opiskelen lä-hihoitajaksi Espoossa ja olen uusi jäsen Maail-manvaihdon hallitukses-sa.” Sanna Nerola

ulkomaalaisten vapaa-ehtoisten ohjelma

”Aloitan nyt uutena ja innokkaana hallituksessa. Olen viettänyt muinoin vuoden EVS:nä Espanjassa, ja sen

jälkeen asu-nut muutamia vuosia niin eri puolilla Es-panjaa kuin L ie t tuassa-kin. Suomes-sa olen ollut mukana Maa-ilmanvaihdon

vierailuryhmässä. Hallituksessa toi-miminen ja järjestötyön oppiminen on vastapainoa arjen puurtamiselle, sillä pähkäilen parhaillaan mediatutkimuk-sen gradun parissa Turun yliopistos-sa. Turkulaisuus, ei tosin synnynnäi-nen, on toivoakseni myös pikantti lisä hallituksen koostumukseen.”

Anna-Sofia Joro isäntäperheet, vapaaeh-toistyöpaikat ja tiedotus

”Olin vapaaehtoisena Baye-risch Gmainissa Saksassa, 2003-2004. Tällä hetkellä asun Turussa ja opiskelen kauppakorkeakoulun kan-sainvälisellä linjalla. Maail-manvaihdossa olen jaksoni jälkeen toiminut projektivie-railuryhmässä ja tukihenki-lönä.”

Marika Heinonen ulkomaalaisten vapaa-ehtoisten ohjelma

”Olen, sosionomi ja kirkon nuoriso-työnohjaaja -opiskelija Järvenpääs-sä. Olin EVS -vapaaehtoi-sena Irlannis-sa v. 2003 ja sen jälkeen olen puuhail-lut leiri- ja haastattelu-tiimeissä.”

Mari Toivanen isäntäperheet ja va-paaehtoistyöpaikat

”Vietin va-paaehtois-vuoden Ma-p u t o s s a , Mosamb i -kissa 2003- 2 0 0 4 . Työskente-len Nordea

Pankki Suomi Oyj:ssä Cash Ma-nagement konsulttina sekä opiske-len aikuiskasvatustiedettä Helsingin Avoimessa Yliopistossa.”

Niina Airikka kotimaiset vapaa-ehtoiset ja talous

”Olen Helsin-gissä asuste-leva FM. Olin vuonna 2002 Keniassa va-paaehtoistöissä ICYEn kautta. Upean koke-muksen innoit-tamana suunta-sin vielä pariin otteeseen Län-s i -A f r i kkaan .

Suomeen palattuani halusin mukaan Maailmanvaihto ry:n toimintaan ja olen nyt sen hallituksessa.”

Ella Douhevyx kotimaiset vapaaeh-toiset ja tiedotus

Inka, Ella ja Meri kokoustavat toimistolla

10 11

Faces etnofestarit 28-30.7

Maailmanvaihdon vapaaehtoistiimi kävi tiedottamassa, taiteilemassa, ja edusta-massa järjestöä heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Bilnäsin etnofestareilla. Aurinko lepatti ja hiki lensi ulkona, kun tiimiläiset päivystivät vanhassa ruukki-rakennuksessa sääolosuhteilta suojassa. Ständillä vieraili kaikenikäisiä, näköisiä ja kokoisia perheitä, teinejä, pariskun-tia, aikuisia ja koira. Porukka heitti pöy-tään kysymyksiä mm. siitä että pääseekö meiltä Afrikkaan, saako lapset ja miehen ottaa mukaan ja miten voi ryhtyä isäntä-perheeksi. Kiinnostuneita virtasi infopis-teelle lauantaina iltamyöhään asti.

Viereisellä lavalla ja hallissa tarjolla oli sekalainen kuoro esiintyjiä: pyörätuo-liflamengoa, sirkusta, kutomisperfor-manssia, etnoa, heviä, rokkia, humppaa ja kaikkea sekaisin. Edustustiimi tark-kaili tapahtumia pöytänsä takaa kunnes eväät loppuivat ja oli aika tutustua ruo- ryhmästä maljapuheessaan totesi: “En

ole huolissani siitä mitä minulle tapah-tuu, enemmän väliä on sillä mitä maail-malle kuuluu”

Artistit lauloivat omiaan ja rummutti-vat bongojaan. Teltta säädettiin pystyyn tihkusateessa, sytkäreiden valaistuksella ja puhtaasti naisvoimin. Bongo soi läpi yön.

Solidaarisuus hallitsi koko festareiden ajan. Vessajonoissa ei etuiltu ja konser-teista selviytyi ilman mustelmia. Koirat, lapset, aikuiset ja teinit kulkivat sovus-sa ja yhteisymmärryksessä esityksestä ja kojusta toiseen. Käytännön järjestelyt toimivat ilman turhia muodollisuuksia ja ongelmat hoituivat joustolla. Ella, Meri, Anna-Sofia ja Saana suosittelevat. Ensi vuonna uudestaan.

kakojujen tarjontaan. Pitkän edustus-rupeaman jälkeen tiimi kohotti kuppia vapaaehtoistyölle, tiimihengelle ja en-nen kaikkea tulevaisuudelle. Kuten eräs

Newsletterit ja esitteet lähtivät ihmisten matkaan

KESÄ kuulumiset

Aamulla he huomasivat muurahaisleirin teltan alla

Vanhempien info 5.7

Maailmanvaihto ry järjesti infoillan läh-tevien vapaaehtoisten vanhemmille. Tilaisuus pidettiin Helsingissä Ruoho-lahden nuorisotalolla. Illan vetivät pää-sihteeri Anni Koskela ja hallituksen jä-sen Ella Douhevyx. Kauniin helteisenä kesäiltana vapaaehtoisten perheenjäseniä saapui paikalle yli kymmenen.

Maailma Kylässä 28-29.5

Mika Salovaara, MV ry:n ent. pj. bongattiin toukokuun festareilla

Kesä alkoi toukokuussa, kun aurinko ja etnofestarit Kaisanniemen puistossa hou-kuttelivat tiedostavia nuoria ja aikuisia tutustumaan erilaisten järjestöjen toimin-taan. Järjestöesittelyiden lisäksi tilaisuu-dessa tarjoiltiin etnomusiikkia ja -ruokaa. Samaan aikaan Turussa oli käynnissä samantapainen ilmiö nimeltä Mahdol-lisuuksien Tori. Maailmanvaihdon va-paaehtoiset päivystivät molemmissa ta-pahtumissa.

KESÄ kuulumisetMaailmanvaihdon vapaaehtoiset ahkeroivat kesälläkin. Projekti- ja isäntäperhevierailujen lisäksi on ehditty mm. kirjoittaa raportteja Newsletteriin isoimmista leireistä, tapahtumista ja koulutuksista.

12 13

KESÄ kuulumiset

Uusien vapaaehtoisten kielileirin yhtey-dessä järjestettiin Inkoon Kavalahdessa koulutus isäntäperheille ja projekteille. Koulutus oli kaksipäiväinen jotta pit-kämatkalaisetkin pääsisivät mukaan, ja yhteensä 11 aikuista ja 13 lasta saapui-vat tutustumaan toisiinsa leirikeskuksen kauniissa luonnossa.

Ilmassa oli jännitystä, sillä suurin osa perheistä tapasi uuden jäsenensä nyt en-simmäistä kertaa. Tervetuliaismaljojen jälkeen ilta sujui joutuisasti jutustelun, vapaaehtoisten ohjelmanumeroiden ja herkullisten makujen säestämänä. Heti alusta alkaen perheillä oli paljon kysyt-tävää ja keskusteltavaa.

Sunnuntain koulutuksessa perheet ja projektit pääsivät jakamaan toiveitaan ja pelkojaan, samalla kun vastuullinen maa-ilmanvaihtolainen leikitti lapsia. Vuo-delta perheet odottivat ennen kaikkea kansainvä-l isyyt -

tä, kielitaitoa ja lisämaustetta arkielä-mään. Samalla vapaaehtoisen toivottiin olevan aktiivinen ja itsenäinen uusi sis-ko/veli omille lapsille.

Mitä tehdä jos vapaaehtoinen ripustau-tuu liikaa tai toisaalta eristäytyy täydel-lisesti? Entäpä jos hän rakastuu täällä? Kysymyksiä oli laidasta laitaan ja nii-hin yritettiin yhdessä pohtia vastauksia. Huolenaiheita olivat oma jaksaminen, vapaaehtoisen sopeutuminen perhekult-tuuriin ja elintapojen yhteensopivuus ylipäänsä. Vireä keskustelu sai perheet ja projektit helpottuneina ymmärtämään kuinka kaikkien huolet ovat loppujen lo-puksi hyvin samanlaisia. Avoimuudella, kommunikaatiolla ja aidolla välittämi-sellä uskottiin päästävän jo pitkälle.

Isäntäperheenä aikaisemmin ollut Leh-tinevan perhe jakoi

Isäntäperhe koulutus Kavalahdessa 20–21.8

Palanneiden leiri 9.-11.9Etvon (Etelän vapaaehtoistyöohjelma) ja Maailmanvaihto ry:n yhdessä järjestämä palanneiden vapaaehtoisten leiri pidettiin Nurmijärvellä Märkiön leirikeskukses-sa. Viikonlopun vetivät pääsihteeri Anni Koskela ja Kepan Etvo-koordinaattori Sari Markkanen.

Kielileiri 2005

Tämänvuotinen kielileiri uusille va-paaehtoisille järjestettiin 11-21.8 Ka-valahden leirikeskuksessa Inkoossa. Päivät kuluivat yhteisten ohjelmien ja yhdessäolon parissa. Pienryhmissä opiskeltiin mm. Suomen kieltä, kult-tuuria ja tapoja.

Säät suosivat lähes koko leirin ajan; aurinko paistoi ja kaikki saivat kokea hieman suomalaista kesää ennen syk-syn saapumista.

Yhtenä päivänä oli retki Tammisaa-reen, jossa vapaaehtoiset pääsivät har-joittelemaan asioimista esim. pankissa, postissa ja kirjastossa. Päivään kuului myös paljon vapaa-aikaa kaupungilla.

Leirin aikana tiimiläiset pyrkivät järjestämään vapaaehtoisille hieman vaihtelua päivärutiineihin esim. opet-tajien ryöstöllä ja muilla jekuilla.

Leirin lopussa saapuivat isäntäper-heet Kavalahteen isäntäperhekoulu-tukseen. Heille vapaaehtoiset järjesti-vät hienon kansainvälisen illan tarjoten omien maittensa ruokia sekä esityksiä.

kokemuksiaan. ”Kansainvälisyys pölläh-tää täysillä oman keittiönpöydän ääreen ja vapaaehtoisen maata koskevat uutiset tulevat uudella tavalla eläviksi”, he kom-mentoivat. ”Samalla tajuaa oman suo-malaisuuden suhteellisuuden maailman mittakaavassa ja oppii paljon myös itses-tään.”

”Vapaaehtoisen kanssa koko perheen kielitaito, kommunikaatio ja rohkeus kasvavat huomattavasti”, Lehtinevat kannustavat ja jäävät odottamaan mitä tuleman pitää tänä vuonna taiwanilaisen Yi-Li Changin kanssa – edellisillan pe-rusteella ainakin eksoottisia herkkuja! Paluumatkalle perheet lähtivät yhtä jä-sentä rikkaampina.

KESÄ kuulumiset

Tiskaamisen riemua leirikeskuksessa

Ei saa koskettaa maata

I wanted to work on a farm. I have always lived in a city so for me this trip was about both living in a dif-ferent environment and a different country. It’s been

a success. I don’t miss traffic and noise, flathouses, people running around or shops where to spend your money. Here I feel relaxed.

Food adjustmentsMy Icelandic family is warmhearted and kind, witch makes it easy for me to adjust to their way of life.

Before arriving here I was scared about the food. I had discovered an article from the Internet, that revealed fright-ning suppers like rotten shark fin and ram’s testicles. So when my family was

VOLUNTEERING in ICELAND

When Sanna, 24, from Finland, had finished her studies in polytecnic she decided to go for her dreams and work in a foreign country for half a year.

having sheepheads for barbeque, I was panicking. But the family, being under-standing and kind, cooked me fishballs instead. They made me realize that you don’t have to adjust to everything. So up untill now I have been able to avoid ea-ting these popular treats; so popular that near the airport you can find a 24 hours open sheephead-take-away-place.

Some like it coldThe summer here is almost like in Fin-land. One day you have a wool shirt and a jacket, next day you can survive with a t-shirt. There are not that many warm days and quite often, even if it is sunny, the wind is blowing. The days are long. I find it hard hard to sleep with so much light though I’ve lived with the same phenomenon in Finland.

The typical summer is also rainy. We spent the whole Jónsmessa (Midsum-mer) enjoying very wet climate. Despite the rain villagers gathered around a big bonfire to celebrate. Bonfires are a Mid-summer Eve tradition also back home, but thats where the similarities end. In Iceland it’s not a big partynight like in Finland and there’s no rolling in the grass still wet from the dew. Besides the bon-fires there was nothing special happening except in the Women’s club of Kjós, who had Kvennarida (women’s ride) on friday night.

Between the MountainsMy farm, Medalfell (=between moun-tains), is located in Kjós, rural area insi-de municipility of Mosfellsbaer. “Moss-mountaintown” has 6000 inhabitants and approx. 20 minutes drive to centre of Reykjavík. Kjós area is popular place for reykjavikers to have a summer house and summertime the population grows three times bigger compared to wintertime.

teksti: Sanna Siltasaari

14 15

VOLUNTEERING VOLUNTEERING

Farm Medalfell has approximately 130 sheep, 30 milking cows, 70 horses and small group of chickens. There is also a dog, Tanni, and a stable cat, Chandler. We live in between a circle of mountains and there is a mountainlake, Medalfellvatn, in the middle of this ring. From my window just a few meters from the house I can see the foot of the mountain and the living room window gives a view over the lake.

A little river called Bugdá flows from the lake and next to the river we have a self-made pond for salmon grow-ing. When the fish are big enough they will be released to the river. Bugdá combines with a bigger river, Laxá (lax = salmon, á = river), that is very famous for good flyfish-ing all the way in America. Even Kevin Costner has been spotted here paddling with his rubber boots. But the fishes have not been part of my job description, I have mostly worked with the hairier and feathery animals.

Working with sheepOn the farm I get to work with animals, which I enjoy. Though there are times when our four-legged friends can really get on your nerves.

During first months I mostly worked with sheep. Some big sheepfarms, that have around 600 animals or so, keep nightwatch, but luckily our farm is so small, that we get to sleep during night time. Though first I was told, that my job would be exactly that, a nightwatch over birthing sheep, so the farmers could have a good night sleep and wake up fresh for milking. But fortunately that was just a

big misunderstanding. The critical “birth season” is during

April and May, meaning the sheep have most of their lambs then. We kept them on a small paddock and inside the sheep

house until they gave birth. And the hrúturs and gimpurs really just pop out like mush-rooms! (hrútur = boy lamb,

gimbur = girl lamb). It’s a bloody work and quite an experience to an-officewor-ker-kind-of-a-girl, like me, to assist in a labour. I got to deliver new life – sometimes having to deal with death at

the same time. There’s happi-ness, when a little lamb fights it through and lives. On the other hand strong lamblings, who survive the delivery, may die because their mother ignores them afterwards.

Blood is shed also with the earmarking, when the farmer cuts his sign and puts the identification number on the sheep. I know the farmer had fun, when I squee-led more than the lamb, while it’s ears were cut.

Medicating the sheep wasn’t easy ei-ther, but there wasn’t so much blood. They got worm medicine orally and sy-ringe shots on the neck. I was the one, who had to hold them down. Some sheep really put on a fight against the system and at times there was a real rodeo going on. Moreover I worked with cows, getting them in for evening milking and wash-ing the cowhouse daily, feeding horses and helping move them around between

different fields and paddocks, feeding chickens and getting the eggs etc.

Now, when the summer is here, there is less and less work with animals, because they are all out and about day and night working as lawnmovers, hav-ing vacation from us. Horses have been let out on a big valley and sheep are running all over the island Iceland. Be-ware if you are driv-ing! I feel a bit sad, that I’m not here in autumn, when it comes the time to gath-er the sheep back from the fields. It is a mission, that sounds impossible. On the other hand I am happy, that I don’t have to do it, because I know how the sheep are like. Working with them is not a treat, sheep not beeing the smartest animal on the planet. You could think that it is an advantage, but trust me, it is not.

People and the languageThe Icelandic people are warm and wel-coming and they can party. I have prob-ably never seen so many people dancing on the tables and benches at the same time than I saw in Sirkus, a bar in down-town Reykjavík. Bars are open here til 6 o’clock in the morning!

Icelandic language is interesting, but I must warn people, there is a big differ-ence between how a word is written and how you are suppoused to pronounce it. For me, it was difficult to put these two things together. But the grammar makes sense, at least for people, who know Swedish or German. And the most amaz-ing thing with Icelandic is, that you have

”Near the airport you can

find a 24 hours open sheephead-take-away-place”

In Iceland knitting is a must

16 17

VOLUNTEERING VOLUNTEERING

words similar to Finnish! I have found quite a few: rúsina (raisin), pora (drill),

herra (sir, mis-ter) and rotta (rat) to name a few. Finn-ish names also quite often have meaning in Icelandic and my host family asked, if they could use my second name Johanna, which is a com-mon name here,

because they found my first name a bit amusing. An icelandic beverage compa-ny has a lemonade bottel label that says “Detta eina sanna”, which has caused a few jokes on me.

I’ll be backI love the mountains here. Wish I could take one with me. I am sure I’ll come back to Iceland, hopefully next summer. This country has left its mark on me and I will miss Iceland, my family and knit-ting; my host mom kindly teached me some tricks with the sticks.

It’s been one of the best times of my life and I’ve made a new dear friend. For all the volunteers now in Finland, enjoy the time and make best of it! When ever seeing me somewhere, come and say “Moi!”.

Kulkekaa pystypäin ja hymyilkää, niin maailma hymyilee takaisin. Lykkyä tykö!

Kjós, elokuu -05

Poika odottaa minua sateenvarjon alla. Tarkoitukseni on tervehtiä häntä Tai-wanin Pingtongissa, mutta tästä tulee terapiaistunto. ***Poika nostaa kehitysvammaisen mie-hen lattialta ja palaa syömään keitto-aan. Hymyä. Mies kiittää kehonkielellä. Sade taukoaa. Syötyään poika palaa pihan toiselle puolen pesemään tulva-vesia pois kerhohuoneesta. Iltapäivällä on teeveetuokio. Päivän ehtii elää mie-lessään useasti ennen kuin se päättyy. Odottelua ja rupattelua.***Aamulinnut laulavat uneliaan hereille. Moskiitot haistavat länsimaisen veren ja ilman täyttää mongerrus ja vaiker-rus. ”Minä asun täällä”, poika sanoo. Muutamien kirosanojen jälkeen häm-mästelemme kiinan kielen äänteitä ja haikailemme olutta. Voisimme juoda eurooppalaisittain, jos pääsisimme ih-misten ilmoille. Kaipaan suurkaupun-gin mölyä.

-Liisa Turja, Kaohsiung Taiwan-

Jonnekin kauas oli päästävä ja kii-reesti, sillä lounaislappalaisen pikkukaupungin ympyrät olivat

käyneet aivan liian ahtaiksi. Elämä oli alkanut tuntua tylsältä, suoraan sanottu-na sisällöttömältä. Emilia toivoi hartaasti muutosta ja niinpä tuosta keväästä ja sitä seuraavasta vuodesta tuli hyvin merkit-tävää aikaa tämän kaikkitietävän teinin elämälle. Oli kyse ensimmäisestä suu-resta muutoksesta, oikeasta elämänmuu-toksesta, johon oli tarvittu omat haaveet, omaa päättäväisyyttä ja iso annos rohke-utta. Muutoksen nimi oli vaihto-oppilas-vuosi Espanjassa.

Aikaa on nyt kulunut sen verran, että asiaa voi tarkastella melkeinpä näin ul-

kopuolisen näkökulmasta. Elämässä on hyvä välillä pysähtyä ja katsoa taakse-päin. Näin voi selvittää, mihin on tultu ja mikä on menosuunta. Tämä kesä, joka ei vielä asuinkaupungissani Madridissa ole ohi, on antanut minulle oivan tilaisuuden pohtia tuota muutosta ja sitä seuranneita kokemuksia. Tänä kesänä nimittäin vie-tin yli kaksi kuukautta Suomessa, jolloin aikaa riitti muuhunkin kuin tukkaputkel-la läpivietyyn sukulaiskierrokseen.

Madridissa olen asunut viimeiset kah-deksan vuotta, joten vaihtarivuodella to-dellakin oli kauaskantoiset seuraukset. Minulle se toi kokonaan uuden suunnan elämään. Kun lähdin olin hyvin nuori ja toki palasin vielä muutamaksi vuodek-

si Suomeen suorittamaan lukio-opin-not. Tein ne kovalla innolla, sillä yksi tärkeimmistä asioista, jonka vuosi tässä maassa opetti minulle oli, että en oike-astaan tiennyt maailman menosta yhtään mitään. Halu palata tänne takaisin oli niin voimakas, että yleissivistävän kou-lutuksen saatuani, melkeinpä suoraan lukion kevätjuhlasta ryntäsin ylioppilas-lakki päässä lentokoneeseen.

Miettiessäni nyt mitä on tuloksena elä-misestä toisen kulttuurin piirissä, huoma-sin, että minun kannaltani ei voi enää pu-hua toisesta kulttuurista. Oleellista olisi ehkä kysyä kumpi on se toinen kulttuuri. Olen sopeutunut espanjalaiseen elämään erittäin hyvin. Minulle onkin usein sanot-

Elettiin kevättä 1994. Emilia oli silloin viittä vaille 16-vuotias. ”Huima ikä”, tuumi hän itsekseen, kun koulu-jakin oli tullut käytyä jo yhteensä yhdeksän vuotta eli

enemmän kuin tarpeeksi jotta pärjäisi maailmalla.

Muutoksia

teksti: Emilia Ahvenjärvi

Changes

18 19

Sisällön puutos? – ratkaisuna elämänmuutos

Ystävä

vain pienten muutosten kautta. Meillä kaikilla on päivittäin ajatuksia niistä asi-oista, joiden toivoisimme sisältyvän elä-määmme. Jos nyt pyytäisin kaikkia luki-joita kirjoittamaan paperille kymmenen asiaa, jota muuttaa omassa elämässään, luultavasti jokainen pystyisi siihen muu-tamassa minuutissa. Jostain syystä harva kuitenkaan toteuttaa unelmiaan tai edes listansa pienimpiä parannusehdotuksia.

Hyvin usein kuulen sa-nottavan: ”voi kun olisin silloin toiminut niin” tai ”miksi en silloin lähtenyt tuonne” tai ”olisinpa ai-koinaan aloittanut sen”. Aivan kuin eläisimme vanhojen tottumuksien vankilassa, jonka ulos-käynti on liian monen lukon takana. Mielestäni pelko epäonnistumisesta

on ainoa todellinen syy elämiseen tilan-teissa, jotka eivät meitä tyydytä. Muu-tokseen liittyvän turvattomuuden tunteen takana on ajatus, jonka mukaan ”minä en voi, en osaa, enkä pysty.”

Päätelmäni on, että samoin kuin on hy-vin tärkeää osata arvostaa niitä elämän pieniä asioita, joita meillä jo on, myöskin omien unelmien ja päämäärien tavoittelu pitäisi kuulua arkipäivään. Haluan tehdä muutoksesta turvallisen tavan elää, sen tavan, joka ei johda ”voi kun, olisinpa” tai ”miksi en” –valitteluun. ICYE-vuosi Espanjassa merkitsi minulle oman tien etsimistä, uskallusta hakea muutosta elä-mäntilanteeseen, johon kaipasin lisää si-sältöä.

Toivotan oikein hyvää syksyä ja muu-tosten tuulia kaikille rohkeille ICYEläi-sille!

Madrid, syyskuu -05

tu täällä ”olet jo enemmän espanjalainen kuin suomalainen”. Omasta mielestäni minusta ei ole tullut espanjalaista ja tus-kin koskaan tuleekaan. Suomessakin olo tuntui hyvin kotoisalta muutamien päivi-en sopeutumisjakson jälkeen, mutta tiet-ty yhteenkuuluvuuden tunne, jota uskon suurimman osan ihmisistä tuntevan koti-paikkakuntaansa ja kotimaataan kohtaan, oli kokonaan poissa. Minulla oli hyvä olla suomalaisten kanssa mutta tunsin itseni silti hieman ulkomaalaisek-si. Ensi kädeltä tällainen tuntemus voi vaikuttaa ei toivotulta tai jopa pelotta-valta. Ainakin minun koh-dalla siihen liittyi tiettyä haikeutta siksi, että tunsin kadottaneeni osan suoma-laista kulttuuri-identiteet-tiäni. Kuitenkin mieles-täni on parempi nähdä asian positiiviset puolet, esimerkiksi se, että minulla ei ole sidoksia johonkin tiettyyn paikkaan, vaan voin tuntea olevani kotona minne sitten menenkin. Luulisinpa, että melkein missä vain.

Toinen asia, joka mielessäni muodos-tui vieläkin merkittävämmäksi oli päät-täväisyys ja ennakkoluulottomuus, joi-den avulla pääsin matkaan jo hyvinkin nuorena. Oikeastaan kyseessä oli valinta siitä, millä tavalla halusin elää. Halusin olla vapaa peloista uusia asioita, tunte-matonta tulavaisuutta ja sen mukanaan tuomia muutoksia kohtaan. Tuohon ai-kaan luottamus siihen, että elämä tarjoaa parastaan, oli täydellinen. Uskonpa, että tämä asia tuli mieleeni siksi, että nyt hie-man yli kymmenen vuotta vanhempana, samanlainen pelottomuus ja luottamus tulevaan eivät aina olekaan itsestäänsel-vyyksiä.

Kuitenkin vireys elämässä pysyy yllä

“Pelko epäon-nistumisesta on ainoa todellinen syy elämiseen

tilanteissa, jotka eivät meitä

tyydytä”

”On käytävä kaukana nähdäkseen lähelle”, kirjoitti viisas vuorikiipeilijä aikoinaan ja niin haluan minäkin uskoa. En ole liki-näköinen, mutten aina osaa arvostaa sitä mitä minulla on. Näköni on valikoi-va; näen vain oman elämäni epäkoh-dat. Toivon, että välimatka avaa silmä-ni, jotta voisin nähdä sen hyvän, minkä maailma minulle tarjoaa.Suuri muutos on edessäni. Niin suu-ri, ettei sen taakse näe, vaikka kuinka yrittää. Mutta tarvitseeko nähdäkään? Koko elämäni olen kaiken suunnitellut etukäteen, välillä huonommin, välillä paremmin, mutta yrittänyt kumminkin. Nyt se on mahdotonta.

Olen lähdössä maapallon toiselle puo-lelle. Olen innoissani, mutta hirvittää. Tiedän mihin olen lentämässä ja mi-ten pitkäksi aikaa. Muuta en sitten tie-däkään. Tulevaa projektiani en tiedä, tulevasta kotikaupungista ja asumis-järjestelyistä puhumattakaan. Entä sit-ten? Aika näyttää.

-Tanja Saari, Taiwan-

Muutoksia Changes

20 21

CH like CHOICE A like ADVENTURE N like NEW G like GREAT E like EXPERIENCE

Dear reader,I’m still a person who hasn’t experi-enced the cultural shock yet. That could be the reason of my strangely posi-tive attitude towards Finland. When I think about Finland, EVS and change, the following things come to my mind:

I chose Finland for my EVS, hoping to have the adventure of my life. I still want to learn something new about cultural differences. I think that Finn-ish language is great, even if you have to learn it. And last, but not least, here I’m going to gain experience uncom-parable to anything else. Wishing you happy EVS.

-Ewa Slawek, Poland-

Who are you, where do you come from and where are you going? I’m Mila. I come from a travelling fam-ily, with our roots deeply in the Finnish soil, but interest in all cultures and peo-ple. At the moment I’m only going be-tween Käpylä and Hakaniemi, but who knows what the future might bring – I’m always ready for interesting surprises... What kind of organization- and volun-teerwork have you done before? ICYE is my organisation – the one I start-ed doing voluntary work through, more specifically by going on an exchange to Nigeria and really learning to live in a completely different situation. After that I’ve tried also other continents and or-ganisation, but here I am back at ICYE.How does this job differ from your previ-ous ones?

Working in such a small office means be-ing responsible for a lot of very different types of issues. It means keeping a thou-sand little things in your head and being a real organiser. What kinds of so called sidejobs does your work include? Coffee making? Help-line for volunteers?The job includes everything you can im-agine that needs to be done. Anything I don’t do doesn’t get done. What kind of survival tips did you get from Sinikka, who retired for maternity leave? Her main tip was - don’t give your pri-vate telephone number to the volunteers!! Apparently she had been woken up a few times... Have the tips been of any help? I don’t know how many phonecalls I

Ajopeli on vanha, mustaa pakokaa-sua syöksevä, vaivalloisesti liik-kuva, yksilöllisen värisekoituk-

sen omaava. Avoimesta ovesta roikkuu rahankerääjäpoika, joka taputtaa bussin kylkeä, viheltää kuskille merkkejä py-sähtymisesta, huutaa matkan päämäärää houkutellakseen lisää matkustajia. Mukaan otetaan jokainen haluava. Eroa ei tehdä ih-misen ja vuohen, kanan, riisisäkin tai autonrenkaan välille. Tungok-sen vuoksi asen-tosi saattaa olla mitä epämääräi-sin, seisot iho vasten ihoa, ellet pääse takapus-kurille tai katol-le. Matkanteko on epätasaista, kuoppainen tie heiluttaa matkustajia puolelta toiselle. Välillä py-sähdytään tankille tai vaihtamaan rahaa. Moottori huutaa ja vauhti on hurjimmil-laan n.50km/h. Mausteena soi nepalilai-nen musiikki korviavihlovan kovalla; rytmikkäästi eteenpäin soljuva kimeä-ää-ninen laulanta.

Jos näköalaasi ei peitä toinen ihmi-nen tai saat käännettyä niskasi alaspäin nähdäksesi ikkunasta ulos, voit seurata monenlaisia tuntemuksia herättävää ka-tuelämää. Näet rauhallisesti märehtivät takkuiset lehmät tien varrella ja keskellä,

hedelmäkärryjään työntävän miehen, hy-vää onnea 200 rupialla toivottavan, hindu-jumalille omistautuneen värikäsasuisen vanhuksen, ylikuormitetun rekan, saripu-kuisen naisen tika otsassaan (punaisek-si värjätty riisimöhkäle), kaatopaikkana käytetyn lähes kuivan joen, kadunkul-

man hindutemp-pelin, jonka ruo-koushyrriä vanha nainen pyörittää elääkseen mah-dollisimman pit-kän elämän, vaat-teitaan ja lapsiaan pesevän naisen. Seuraat jänni-tyksellä, miten kuskin onnistuu pujotella kulku-koirien, vuohien, kanojen, lehmien, muiden autojen, polkupyörärikso-

jen, ”tuk-tukkien” (kolmipyöräisiä julki-sia moottoriajoneuvoja), tietä rohkeasti ylittävien ihmisten keskellä. Tähän tottu-mattoman silmin liikennesääntöjen sijaan torventoitotus määrää ajojärjestyksen.

Matkanteon viihteellisyydestä huoli-matta väsyneellä ololla liian lähelle liis-kautunut isovatsainen mies, varpaita tal-lova vuohi tai kiinnipitämisestä johtuva kipu kämmenissä saa ikävoimaan Oulun Koskilinjojen hiljaista hurinaa ja sen si-sältä ikkunasta ulos tuijottavia katseita.

Katmandu,toukokuu -05

Tervetuloa bussimatkalle Katmanduun, Nepaliin!

says Mila Sell, the new program coordinator of ICYE-Finland. She started in april as a maternity leave stand-in for Sinikka Biose and has been very busy since. Mila takes care of arranging hostfamilys and jobs for the volunteers coming to Finland and organizes training and camps.

Any place in the world is the best place in the world to live in,

Jos näköalaasi ei peitä toinen ihminen tai saat käännettyä niskasi alaspäin nähdäksesi ikku-nasta ulos, voit seurata monenlaisia tuntemuk-sia herättävää katuelämää.

kuva ja teksti: Enni Mikkonen interwiew

22 23

would have gotten otherwise, but so far it seems ok. What was your latest day at work like? It was Monday, so the phone was ring-ing all the time. A few volunteers came to visit the office, which is always a nice change to the daily routine. My main deadline of the day was getting all the pa-perwork for the first pocket money pay-ments redy. What languages do you speak? What languages have you needed in this job? I speak Swedish as my first language, Finnish and English more or less fluently, too little bit of Spanish and a few words of German. In this job I get away with just Finnish and English.What’s the most difficult part of the work? The difficult part is to be in charge of everything, it means I shouldn’t be sick or tired or lazy to many days. The good and the ugly sides of the job? The good part is that the job is fun and international and I get to meet a lot of fun new people all the time. The ugly side is more or less the same as the difficult part. Is it mastering the chaos or retaining the order? The situation has not quite reached cha-os yet, so it is still just retaining order. Who knows what it will look like when Sinikka returns from her Maternity leave, though... How do you feel that you have improved the system? So far I haven’t had time to make any major changes, but one thing I will deffi-netly do, is to organise the files! What kind of problems have you encoun-tered? An example? Not many problems yet – and make sure you don’t cause any!

Attitude that helps in problem situations?We’re all human, so most of the time things work out if you just sit down and discuss them.Have you lived abroad and where? Yes, in USA, Nigeria, Saudi Arabia, Scot-land, Denmark, Bolivia, ZimbabweIs Finland the best place in the world to live in? I think any place in the world is the best to live, if you just focus on the good sides of that particular place and decide to be happy about your life there. All places are best in some way. So yes, Finland is the best place in the world to live, since I’m living here.How does tending the volunteers differ from childcare?I have two children of my own and I have to say that fortunately the volunteer are a bit more independant, they don’t cling to my leg and expect me to make them food.. Unlike children, they also believe what they are told without having to re-peat it a million times – I hope. Do you have a voluntary worker at home or are you planning to get one? I think it would be a bit of a conflict to be working as the coordinator for volunteers and having one living with me. Also we have no extra space. But I would deffi-netly consider it in the future, if my situ-ation is different. Would you stay at a hostfamily on your next trip abroad? Do you think there is a hostfamily who would like to take my whole family in? If so, I would love to. What have you learned working at ICYE?So far perhaps to be a bit more responsi-ble than before, but I hope to learn a lot more during the coming year!

Kolumbian nuorisokerhot

Päädyin käyttämään yhden peräs-sä roikkuvan miehen puhelinta ja soitin kaikkiin annettuihin nume-

roihin. Ne olivat ainoastaan toimistojen numeroita. Soitin jopa Berliinin nume-roon, jossa herätin Stefanon, joka ei ollut Berliinissä ja jolla ei ollut mitään tietoa oikeista numeroista.

Lainapuhelimen omistaja pyysi älyttö-miä hintoja kännykkänsä käytöstä, eikä minulla ollut rahaa maksaa, saati mitään

tietoa lähimmästä hotellista. Ahdistunee-na istuin itkien tavaroitteni kanssa kentän ulkopuolella vältellen ihmiskaaosta.

Poliisi tuli kysymään mikä oli hätänä. Mielikuvani poliisista oli, että älä luota niihin, joten sanoin etten tarvitse mitään. Poliisi, joka ilmeisesti oikea sellainen, yritti hätääntyneenä näyttää kaikki mah-dolliset virkamerkkinsa ja aseensa. Ko-lumbialainen tyttö huomasi poliisin ja tuli katsomaan mitä tapahtui. Pian koko

interwiew teksti: Jenni Kivistö

(ja kuinka löysin uuteen kotiini)

24 25

Saavuin Bogotaan kaaottisesti. Kentällä ei ollut ketään vastassa, sillä Gustavolla oli väärät tiedot lennosta. Mikään puhelinpaikka ei ollut auki enään siihen aikaan ja ihmiset yrittivät tarrautua kiinni tarjoten taksia, hotellia tai puhelintaan.

VOLUNTEERING

tyttöä lentokentälle vastaan tullut suku kerääntyi ympärille. Poliisi tarjosi nenä-liinoja ja lupasi etsiä tätä Gustavoa koko yön, jos vain luottaisin häneen ja lopet-taisin itkemisen. Tytön äiti taputti minua päättäväisesti selkään ja sanoi että tulen heille yöksi. Heidän luonaan nautin ilta-ateriaksi paikallista pastantapaista, pa-paijaa ja kolumbialaista kahvia.

Naisten perheOikea perhe löytyi seuraavana päivänä ja on vähintäänkin yhtä kummalllinen kokemus. Perheeni on naisvaltainen. Ta-lon ainoa ”mies” on yksivuotias Carlitos, pieni intiaanin näköinen poika, joka kii-peää kaikkialle.

Äiti on opettaja paikallisessa koulussa ja pitää paljon matkustelusta ja keskus-teluista. Isoäiti on sympaattinen nainen, jonka innostus on urheilu, erityisesti jal-kapallo. Isoisä viihtyy enimmäkseen ko-tona, mutta lähtee kävelyille aurinkoisina päivinä.

Kolumbialainen siskoni, 25-vuotias Su-sana, opiskelee psykologiaa yliopistossa ja on saanut lapsen kuusitoistavuotiaana. Hän sanoo hymyillen, että latinot ovat

vaarallisia. Susana seurustelee edelleen lapsen isän kanssa. Susanan lapsi, Sarita, on kahdeksanvuotias vitsikäs tyttö, joka laulaa, soittaa ja tanssii paljon. Hän tu-lee usein halaamaan ja sanoo, ”Jeni, te queiro”. Tyttö on opetellut jo englantia-kin ja vilkuttelee usein yläkerran rappu-silta, ”Hello! How are you today?”.

Perheen äiti on naimisissa, mutta hänen miehensä, lasten isä, asuu erillään. Kun

olin ensikertaa tavannut isän, äiti sanoi jälkeenpäin virnistäen, ”On se aika mie-lenkiintoinen tapaus”.

BogotaBogota on valtava. Varsinkin ylhäältä katsottuna. Kiipesimme eräänä päivä-nä vuorille. Puolivälissä matkaa pysäh-dyimme juomaan ”chichaa”, ikivanhaa intiaanien olutta. Opin vanhan sanonnan ”Que dicha que me lo dan la chicha”, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”Mikä ilo, kun antoivat minulle chichaa!” Seuraa-vana aamuna, ollessani varma että muis-tan sanonnan, hymyilin leveästi perheel-leni ja sanoin ”que ducha que me lo da la chucha!”, joka tarkoittaa ” mikä suihku, kun antoi minulle hajun!”.

Kaikki täällä ovat järkyttyneitä elo-kuvasta ”Mr & MS Smith”. Sen alussa näytetään kuvaa Bogotasta, jossa biki-nipukuiset tytöt tanssivat kadulla salsaa ja pommit räjähtelevät ympärillä. Tuskin olisin hengissä, jos tuo pitäisi paikkansa, mutta kadulta on mahdotonta löytää ta-loa ilman kaltereita ikkunoissa tai ovea ilman kolmea lukkoa.

Ensimmäisellä viikolla hankkimaa-

ni kolumbialaiseen henkilötodistukseen tarvitsin tiedon veriryhmästä, kolme va-lokuvaa, peukalon ja etusormen sormen-jäljen sekä nimmikirjoituksen. Baareissa ja isoimmissa toimistoissa on ruumiin-tarkistus ja poliisit ovat yleinen näky kaduilla. Kaikesta huolimatta nämä va-rotoimenpiteet näkyvät vain vähän ih-misten elämässä.

Ydinkeskusta on modernien rakennuk-

sen ja pilvenpiirtäjien peitossa, mutta suurinosa Bogotasta on täynnä kuluneita, matalia, värikkäitä taloja. Asukkaat maa-laavat talot sisältä ja ulkoa uudella värillä noin joka toinen viikko. Köyhiä alueita on paljon. Hallitus on yrittänyt ratkaista ongelmaa sulkemalla vaarallisimpia aluei-ta ja rakentamalla ti-lalle puistoja, jolloin kodeistaan häädetyt köyhät siirtyvät muu-alle kaupunkiin. Val-taosa Bogotalaisista on kuitenkin hyvin toimeentulevia. Ih-miset ovat elegant-teja ja pukeutuvat tyylikkäästi. Miehet ovat tyypillisia la-tinoja, joiden suus-ta kuulee enemmän kuin kerran päivässä, ” Tus ojos son muy lindos!”. Siis kehuja silmieni vihreää vä-riä kohtaan.

Kaupungin halki kulkee moderni il-mestys nimeltä transmilenio. Se on ns. metrobussi, jossa matkustaminen on var-sinainen kokemus, sillä ihmiset rynnivät täpötäysiin vaunuihin ja tunnelma on tiivis. Minibusseista en kuitenkaan voi olla pitämättä. Ne täyttävät kaikki kadut ja ovat ehkä vaarallisin asia Bogotassa; ne kaasuttavat täysillä, pysähtyvät mis-sä vain kun joku näyttää sormea ja kun on ruuhkaa, saattavat valita aivan toisen reitin kuin mitä kuvittelit. Kaikesta huo-limatta bussissa salsa soi ja ihmiset ovat tyytyväisiä.

Lehmästä ruokaaKolumbialainen ruoka on yksinkertais-ta; tyypillinen aamiainen sisältää kahvin ”tinto”, paistetun kanamunan ja leipää,

päivällinen ja illallinen on perunoita, rii-siä, lihaa ja paljon lihaa! Kolumbialaiset syövät mitä vain lehmästä irti saa. Eräänä päivänä luulin syöväni porsasta, mutta se olikin rapeaksi paistettua utaretta. Hedel-

miä on enem-män kuin voi kuvitella; en tiedä puoli-enkaan ni-miä. Kadul-ta voi ostaa mm. pais-tettua mais-sia, mangoa, p a p a i j a a sekä ”are-poja”, jotka ovat kanalla, juustolla tai millä tahansa täytettyjä let-tuja. Kadulta

voi ostaa myös jääkahvia, joka näyttää pirtelöltä ja maistuu mahtavalta.

Lapsia ja sotilaitaTyö lasten parissa on mielenkiintoista; ajan kulkua ei edes huomaa, vaikka päi-vät venyvät usein pitkiksi. Työskente-len Kenedyssä, n. 2 miljoonan asukkaan kaupunginosassa, jossa on 36 lasten ker-hoa. Clubes de juveniles on tarkoitettu 7-12 vuotiaille lapsille, joilla on paljon on-gelmia; vanhemmat ovat aggressiivisia, poissa kotoa tai myyvät huumeita, lasten koulutus on puutteellinen, heillä on oppi-misvaikeuksia, ravitsemusongelmia ja he ovat erityisessä vaarassa syrjäytyä.

Kerhoja vetävät 20-30 vuotiaat vapaa-ehtoiset ja idea on ennaltaehkäisevä. Ker-hoissa luodaan tiivin yhteenkuuluvuuden tunne, leikitään, keskustellaan arvoista, kehitetään omia kykyjä ja autetaan yhtei-söä. Jokaisella kerholla on oma projekti,

Clubes de juveniles on lapsille, joilla on paljon ongelmia; vanhemmat ovat aggressiivisia, poissa kotoa tai myyvät huumeita

26 27

VOLUNTEERING VOLUNTEERING

Hakijoille järjestetään marraskuussa va-lintapäivä, jonne haemme nyt uusia haas-tattelijoita. Uusille haastattelijoille jär-jestetään koulutuspäivä marraskuun 2. klo 17-20 Maailmanvaihdon toimistolla.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset sähköpos-titse osoitteeseen: maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi tai puhelimitse 09-774 1101.

Kirjoita Newsletteriin

Lukijoiden kirjoitukset aina lyhyistä jorinoista laajoihin mietteihin asti ovat lämpimästi tervetulleita. Newsletter ot-taa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, aforismit, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaa-ehtoistyöstä saa hyvän mielen.

Jos olet kiinnostunut, ota yhteyt-tä lehden toimituskuntaan osoitteeseen tiedotus@maailmanvaihto.fi. Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten lehden tekoon voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

jonka lapset itse päättävät. He miettivät oman asuinpaikkansa ongelmia ja miten voisivat niitä parantaa. Yhden kerhon lapset ovat järjestäneet ja rakentaneet kirjaston, toiset maalanneet ja siivonneet puistoja. Voisi kuvitella että näin monia ongelmia kohdanneet lapset olisivat han-kalia, mutta päin vastoin. Lapset joita tä-hän mennessä olen kohdannut ovat ollet

uteliaimpia ja posi-tiivisimpia kolum-bialaisia joita olen nähnyt.

Tähän mennes-sä olen vieraillut työtoverini Juan Carloksen kanssa kerhoissa, kerto-nut Suomesta es-panjaksi, opettanut suomea, englantia ja origameja, leikkinyt ja jutellut erilaisista

arvomaailmoista ja ongelmista. Vierailin myös nuorten talossa, jossa asuvat 13-17 vuotiaat lapset ovat kaikki olleet sotilai-na FARCin tai ELN:n joukoissa. He ovat opetelleet tappamaan ja jotkut ampuneet ihmisiä. Yksi poika näytti minulle lehti-artikkelia, jossa oli kuva sotilaasta ja sa-noi, ”Se olen minä”.

Toistaiseksi espanjan kielen jatkuva miettiminen on hyvin energiaa vievää. Ensimmäisellä viikolla en voinut osal-listua keskusteluihin ja eksyin ihmisten avustuksesta huolimatta monesti. Pu-humme töissä joka toinen päivä englantia ja joka toinen espanjaa.Kaikki ovat olleet hyvin kannustavia ja auttaneet. Toisinaan jopa tuntuu kuin olisin isokin kuuluisuus; ulkomaiset vierailijat eivät ole yleisiä täällä ja monille olen ensi kosketus Eu-rooppaan.

Bogota, heinäkuu -05

Syksy tulee ja uudet hakijat!Newsletter tiimi vaihtuiUudessa tiimissä hiihtelee kaksi halli-tuksen jäsentä: Ella Douhevyx ja Meri Tennilä. Päätoimittaja-taittajana stres-saa järjestön ulkopuolelta lehtityö-va-paaehtoiseksi tullut Saana Lehtonen. ”Yritimme uudistaa lehteä lukupake-tiksi, jonka sisältö olisi helpommin sulatettavissa ja ulkoasu houkuttele-vampi”, selittää uusi pt. Saana ”Musti” Lehtonen.

Näin Musti luonnehtii itse itseään ja suhdettaan vapaaehtoistyöhön: “Ikä ja kantti kestäisi, mutta tällä hetkellä en pysty lähtemään vaihtariksi vaik-ka mieli tekisi. Yritän laajentaa maa-ilmankuvaani pysymällä paikoillaan. Vapaaehtoistyö, järjestöissä toimimi-nen, kirjoittaminen ja muu taiteilu ovat saanet viihtymään paremmin aloillaan, vaikka menojalka vipattaa. Olen opis-kellut lehtityötä ja taittamista, mutta tällä hetkellä leipätyönäni on kartan-piirtäminen. “

Ellan ja Merin esittelyt voi tarkistaa sivuilta 6-7.

SM-päivät marraskuussa

Syysmasennuksen poistopäivät ulko-maalaisille vapaaehtoisille järjeste-tään 19-20 marraskuuta. Kysy lisää: marika.heinonen@maailmanvaihto.fi tai sanna.nerola@kolumbus.fi

28 29

UUTISET

Write for Newsletter

Readers’ writings wanted. Be it a short story or an extensive report on your per-sonal thoughts and life, all writings are more than welcome. We would also like your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteer-work rewards you with a pleasant mind.

If interested, contact the Newletter staff at tiedotus@maailmanvaihto.fi. Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part from around the world.

VOLUNTEERING

Vierailin nuorten talossa, jossa asuvat lapset ovat kaikki olleet sotilaina FARCin tai ELN:n joukoissa

Liittymällä Maailmanvaihdon postituslistalle saat sähköpostit-se tietoa ajankohtaisista asioista: tulevista leireistä, mahdollisuuk-sista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapah-tumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen:

icye-lista-subscribe @maailmanvaihto.fi.

Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilta ”Toiminta Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.

30 31

TOIMINTAKALENTERI

1. Save water, drink kalja!

2. Expect to meet drunks

3. When warm be outside as much as possible, winter hybernate

4. Try to get to a Finnish course, give the language a chance!

5. Always carry condoms 6. Be prepared to live alone

and spend time with yourself

7. Prepare to be naked in the sauna

8. Take initiative to start discussion

9. Find hobbies

10. Travel a lot!

11. Try the Finnish things :ice-skating, ice-swimming, crosscountry skiing etc.

12. People are liberal

13. Be prepared for the darkness & remember warm clothes

14. Try to get a finnish student card, evs can get isic

15. When sun is up, go out!

16. Keep contact to other volunteers

17. Think positive even if feeling negative

18. Buy a sim-card in R-kioski

19. Buy ”OFF” –mosquito repellent

20. The weather can change from year to year

21. People will stare if you speak loudly in public places

22. Ask questions about Finland

advices given by been-there volunteers at evaluatin camp on 12-15.5.2005

Volunteer’s Guide

to Finland

Maailmanvaihto ry. - ICYE Finland Pitkänsillanranta 11 00530 Helsinki

tel. +358-9-774 11 01 , fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi

www.maailmanvaihto.fi www.icye.org

11.10. Maailmanvaihdon infoilta klo 18.30 kulttuurikeskus Caisassa 15.–16.10. Tammikuussa vaihtoon lähtevien valmennus, Helsinki 29.10. Haastattelutiimin koulutus Lisätietoja Maailmanvaihdon toimistolta 1.11. Ensimmäinen hakuaika 06–07 ohjelmiin päättyy 2.11.Valintatiimin koulutus klo 17-20 Maail-manvaihdon toimistolla 12.11. Valintapäivä, Helsinki Lisätietoja Maailmanvaihdon toimistolta 19-20.11Syysmasennuksen poistopäivät Kysy lisää: marika.heinonen@maailmanvaihto.fi tai sanna.nerola@kolumbus.fi 21.11Seuraava Newsletter deadline 5.12. Kansainvälinen vapaaehtoistyön päivä

JULKAISIJA: Maailmanvaihto ry

PÄÄTOIMITTAJA/KUVITUS/TAITTO: Saana Lehtonen

PAINOPAIKKA: Itä-Helsingin Monistus

SEURAAVA AINEISTOPÄIVÄ: 21.11.05ILMESTYMISAIKATAULU:Neljä kertaa vuodessa, seuraava nume-ro joulukuussa

TILAUSHINTA: Vuositilaus sisältyy Maa-ilmanvaihto ry:n jäsenmaksuun

Tähän numeroon ovat kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet:

Enni Mikkonen, Sanna Siltanen, Emilia Ahvenjärvi, Jenni Kivistö, Tanja Saari, Liisa Turja, Ella Douhevyx, Meri Tennilä, Anna-Sofie Joro, Mila Sell, Ewa Slawek, Sanna Nerola, Anni Koskela, Veera Marjamaa, Jari Käkelä, Katri Suomi

32