Nisula rakentamistapaohjeet hyväksymisvaihe lautakunnan ... · 06:097 / nisula – mÄki-matin suojelukaava / korjaus- ja rakentamistapaohje 23.03.2016 / 12.4.2017 (1) asemakaavoitus

06:097 / NISULA – MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA / KORJAUS- JA RAKENTAMISTAPAOHJE 23.03.2016 / 12.4.2017 (1)

ASEMAKAAVOITUS JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI

K O R J A U S - J A R A K E N T A M I S T A P A O H J E E T

NISULA – MÄKI-MATIN SUOJELUKAAVA

KAAVATUNNUS 06:097

KAAVAN PÄIVÄYS 05.03.2015 KORJAUS- JA RAKENTAMISTAPAOHJEIDEN PÄIVÄYS 23.3.2016 (korjauspvm 12.4.2017)



JOHDANTO Tämä asiakirja täydentää Nisula – Mäki-Matin suojelukaavaa. Korjaus- ja rakentamistapaohjeita tulee noudattaa rakennusluvan saamiseksi, koska ohjeet on si-dottu suojelukaavaan kaavamääräyksellä. Näissä ohjeissa annetaan neuvoja rakennuksien korjaa-jille, mahdollisten laajennusten tai piharakennusten suunnittelijoille sekä rakennusluvan hakijoille. Lisäksi ohjeet toimivat Jyväskylän kaupungin rakennusvalvonnan apuna rakentamisen ohjaukses-sa. Nisula – Mäki-Matin suojelukaavaratkaisun ja korjaus- ja rakentamistapaohjeiden tavoitteena on korostaa alkuperäisten ominaispiirteiden merkitystä ja säilyttää maakunnallisesti arvokkaan raken-netun kulttuuriympäristön säilyminen nykyisenlaisena. Toisaalta kaavamääräyksillä ja korjaus- ja rakentamistapaohjeilla tavoitellaan myös rakennusten ja alueen ilmeen palautumista vielä lähem-mäksi alkuperäismiljöötä. Kaavalla suojellaan miljöötä. Nisula – Mäki-Matin pientaloalueen kaupunkikuvallisen arvon säilymi-sen kannalta on olennaista, että kaikki rakentaminen alueella on ympäristöön sopivaa ja harkittua, tavoitteena on että ennen kaikkea alueen väljyys ja vehreys säilyvät. Yhteystiedot: Mari Raekallio, kaavoitusarkkitehti Asemakaavoitus PL 233 40101 Jyväskylä Puhelin: Palvelupiste Hannikainen 014 266 0108



SISÄLLYSLUETTELO

1 ALUEEN OMINAISPIIRTEET .......................................................................................................................... 4

1.1 VANHA NISULA ......................................................................................................................................... 5 1.2 MEURMANIN ASEMAKAAVA-ALUE ...................................................................................................... 7 1.3 JÄLLEENRAKENNUSKAUDEN PIENTALOALUE ............................................................................... 9 1.4 UUDEMMAT RAKENNUKSET .............................................................................................................. 11

2 YLEISTÄ KORJAUSRAKENTAMISESTA ................................................................................................... 13

3 RAKENTAMISTA KOSKEVAT ...................................................................................................................... 14

ASEMAKAAVAMÄÄRÄYKSET ............................................................................................................................... 14

4 KORJAUS- JA RAKENTAMISTAPAOHJEET ............................................................................................ 18

4.1 JULKISIVUT .............................................................................................................................................. 19 4.1.1 Julkisivumateriaalit ............................................................................................................................... 19 4.1.2 Julkisivujen väritys ............................................................................................................................... 20 4.2 IKKUNAT JA OVET ................................................................................................................................. 21 4.2.1 Ikkunat ................................................................................................................................................... 21 4.2.2 Kattoikkunat .......................................................................................................................................... 22 4.2.3 Ovet ....................................................................................................................................................... 22 4.3 KATTOMUOTO, -KALTEVUUS, -MATERIAALI JA -VÄRITYS ......................................................... 23 4.3.1 Kattomuoto ............................................................................................................................................ 23 4.3.2 Kattokaltevuus ...................................................................................................................................... 23 4.3.3 Kattomateriaali ja -väri ........................................................................................................................ 23 4.4 PARVEKKEET, KUISTIT, TERASSIT, JÄTEHUOLTO, TEKNISET LAITTEET JA VALAISTUS 25 4.4.1 Parvekkeet, kuistit ja terassit .............................................................................................................. 25 4.4.2 Tekniset laitteet ja jätehuolto.............................................................................................................. 26 4.4.3 Valaistus ................................................................................................................................................ 26 4.5 ASUINTILAN LISÄTARVE ...................................................................................................................... 27 4.5.1 Lisätilaa rakennuksen vaipan sisältä ullakolta tai kellarista ........................................................... 27 4.5.2 Lisätilaa piharakennuksesta ............................................................................................................... 27 4.6 KASVILLISUUS, RAKENNUSTEN SIJOITTUMINEN, PIHOJEN MUOKKAUS JA PINTAMATERIAALIT ......................................................................................................................................... 30 4.6.1 Kasvillisuus ........................................................................................................................................... 30 4.6.2 Rakennusten sijoittuminen tontille ..................................................................................................... 30 4.6.3 Pihojen muokkaus ja pintamateriaalit ............................................................................................... 31 4.7 TONTIN RAJOJEN KÄSITTELY ............................................................................................................ 32 4.7.1 Pensasaidat, rakennetut aidat, portit, tolpat ja liittymät .................................................................. 32 4.7.2 Yleiset alueet ........................................................................................................................................ 33



1 ALUEEN OMINAISPIIRTEET Suunnittelualue on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (Keski-Suomen maakuntakaava). Lisäksi Jyväskylän kaupungin kaavoituksen laatimassa Säilyke - Säilytettävien pientaloalueiden selvitysraportissa (2010) alue on osoitettu arvoluokkaan I. Suurin osa Nisula - Mäki-Matin suojelukaava-alueen rakennuskannasta on syntynyt nopeassa tah-dissa noin 20 vuoden aikana (1940- ja 50–luvuilla). Tästä johtuen alue on tyylillisesti yhtenäinen ja selkeästi rajautuva pientaloalue. Nisula – Mäki-Matti on säilyttänyt hyvin jälleenrakennuskauden ilmeensä. Nykyisin vehreä kasvillisuus ja alkuperäiset rakennukset muodostavat sille ominaisen kulttuuriympäristön. Rakennusten ja viherympäristön erityispiirteitä on esitelty Nisulan ja Mäki-Matin kulttuuriympäris-töselvityksessä (Arkkitehtitoimisto LPV Jyväskylä Oy 2014). Selvityksessä alue on jaettu raken-nushistorian perusteella kolmeen osa-alueeseen: Vanhaan Nisulaan, Meurmanin asemakaava-alueeseen ja jälleenrakennuskauden pientaloalueeseen, joka kattaa alueesta suurimman osan. Näissä rakentamistapaohjeissa on referoitu raportista alueen historia ja ominaispiirteet. Referointi auttaa hahmottamaan alueen identiteettiä paremmin.

Kuva: Rakennnushistorian osalta kolmeen osaan jaettu suunnittelualue.



1.1 VANHA NISULA

Historia Vanhan Nisulan alue edustaa 1900-luvun alun esikaupunkialuetta. Esikaupunkialueiden syntyyn oli syynä se, että kaupungin rajassa kiinni olevilta maataloilta oli helppo saada tontteja vuokralle eikä rakennussääntöjä tarvinnut näillä alueilla noudattaa. Nisulan vanhimmat rakennukset ovat olleet pieniä yksikerroksisia hirsimökkejä, joissa on ollut 2-4 huonetta. Kaksi- ja puolitoistakerroksisia taloja rakennettiin Nisulaan enemmän 1920-luvulta alkaen. Alue liitettiin hallinnollisesti kaupunkiin vuonna 1941. Kaupunki sai ostettua Nisulan tilan maat ja sen vuokraamat alueet Aatos Schildtin kuolinpesältä vuonna 1943. Vanhan Nisulan alueella on tapahtunut voimakasta uudistumista 1980-luvulta lähtien. Alueelle on tehty uudisrakennuksia vanhojen tilalle tai jaetuille tonteille ja vanhoja taloja on peruskorjattu. Ai-kaisemmin kauppojen liiketiloina olleet talojen alakerrat on otettu asuinkäyttöön.

Kuva: Vanhan Nisulan katukuvaa. Ominaispiirteet: Alueen yhtenäisyys • Kattomuodoiltaan, julkisivun jäsentelyltään ja tontille sijoittumisen osalta monipuolinen ja vaihteleva alue, yhtenäisyys ei ole keskeinen piirre alueella. Kerroksellisuus • Alueen rakennuskanta on monenikäistä, ennen vuotta 1938 valmistuneita rakennuksia noin 57% koko alueen rakennuskannasta ja 1980-luvun jälkeen rakennuttuja rakennuksia runsaasti.

Alueen identiteetti • “Puukaupunkimaiset” katunäkymät ja jyväs-kyläläisittäin poikkeuksellisen vanha raken-nuskanta leimaa aluetta Säilyneisyys • Alueella on merkittävä määrä uudempaa rakennuskantaa. • Rakennukset ovat läpikäyneet useita perus-korjauksia.



• Muutamia yksittäisiä erityisen hyvin säilynei-tä rakennuksia. • Tyypillisiä muutoksia: julkisivuverhouksen muutos, väritys, ikkunat vaihdettu ja lisäläm-möneristys ulkopuolelle.

Rakentamistapa: Rakennusten sijoittuminen • Etäisyys kadun reunaan ja sijainti tontilla ei ole yhtenäistä, vaan vaihtelee rakennuskoh-taisesti, koska rakentaminen ei ole perustunut asemakaavaan. • Päärakennus on yleensä rakennettu lähes tontin kadun puoleiseen reunaan, pääraken-nuksen etäisyys tontin reunaan on noin 1,8-2 m. • Piharakennukset ovat tonttien takaosassa tai tontin sivulla. Rajautuminen katutilaan • Tontteja rajaavat useimmin maalatut mata-lat yksinkertaiset lauta-aidat, joissa on vanho-ja maalattuja metalliportteja sekä vanhoja betonisia ja luonnonkivisiä portinpylväitä. • Lisäksi katutilaa rajaavat rakennukset, jotka on rakennettu lähelle tontin kadun puoleista reunaa. • Alueella on myös pensasaitoja (syreeni, juhannusruusu, orapihlaja) tonttien rajoilla. Rakennusten perusmuoto • Päärakennuksessa mansardikatto tai jyrkkä satulakatto. • Perusmassa pohjanmuodoltaan suorakai-teen muotoinen

• Runkosyvyys useimmin 6-10m ja rungon pituus 8-12m • 1 ½ - 2krs • Piharakennuksissa pulpettikatto tai satula-katto, pohjamuoto suorakaide, runkosyvyys useimmin 3-6m, rungon pituus 5-12m.Vanhat piharakennukset päärakennusta kapeampia ja matalampia. Julkisivut • Julkisivumateriaalit: peitepystyrimoitus, pys-typanelointi, vaakapanelointi, vaakapanelointi ullakkokerroksessa ja pystypanelointi 1. ker-roksessa, myös rappaus. • Piharakennuksissa julkisivumateriaali myös betonitiili. Ikkunat • Suorakulmion malliset pieniruutuiset ikku-nat/ T-mallin muunnelma, jossa ylhäällä pie-nemmät ruudut/ ullakkokerroksissa myös pyöreät, puolipyöreät ja ruutuikkunat Katto • Katemateriaali useimmin vanhoissa raken-nuksissa konesaumapelti.



1.2 MEURMANIN ASEMAKAAVA-ALUE

Kuva: Meurmanin asemakaava-aluetta Esankadulla. Historia Suunnittelualueen lounaisosassa, nykyisten Syrjälän-, Okkerin-, Esan-, Vellamon-, ja Nousukadun sekä osittain Kortesuonkadun ja Keskikadun alueet saivat asemakaavan ensimmäisen kerran vuonna 1909. Aluetta kutsuttiin Mäki-Matiksi alueella asuneen torpparin mukaan, ja siitä tuli myös kaupunginosan virallinen nimi 1950-luvulla. Asemakaavan laativat koko kaupunkialueen asemakaavan uudistamisesta vastanneet Valter Tho-me ja Hugo Lilius. Keskikadun eteläosa ja Kortesuonkatu ovat nykyisin edelleen vuoden 1909 asemakaavan mukaisella paikallaan. Keskikadun molemmin puolin oli asemakaavassa osoitettu puurivistöt, ja Keskikadulla on edelleen paikoin puurivistöt kadun molemmilla puolin tai vain toisella puolella katua. Vuonna 1937 kaupunki päätti laajentaa omakotialueitaan. Asemakaavasuunnitelmien laatiminen annettiin arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin tehtäväksi. Meurman laati uransa aikana yhteensä noin 60 asema- ja rakennuskaavaa. Koska pienissä kaupungeissa harvoin oli omaa kaavoittajaa vielä 1930-luvulla, hän sai kaavoitustehtäviä ympäri Suomen. Meurmanin laatima asemakaava kattoi suunnittelualueella olevat Syrjälänkadun, Esankadun, Okkerinkadun ja osan Kortesuon-, Keski- sekä Nousukatua, joka oli suurelta osalta rakentamatonta ja maastollisesti vaikeaa. Asemakaava-kartan mukaan alueella oli 12 rakennusta kaavaa laadittaessa. Vuoden 1909 asemakaavassa ol-leet tontit nykyisten Vellamonkadun, Vellamonpuiston ja Kortesuonkadun muutettiin uudessa kaa-vassa suureksi puistoalueeksi. Kosteana ja hankalana rakennuspaikkana pidetty alue osoitettiin puistoksi, jolle sijoitettiin urheilukenttä. Korttelin keskelle tuli leikkikenttäalue. Pientalotontit sijoitet-tiin luode-kaakkoissuuntaiselle harjanteelle Esankadun suuntaisesti. Tontit olivat jonkin verran vuoden 1909 asemakaavassa esitettyä pienempiä, joten uusi kaava antoi mahdollisuuden raken-taa enemmän omakotitaloja alueelle.



Ominaispiirteet Alueen yhtenäisyys • Asuinrakennuksen sijoittuminen tontilla asemakaavassa esitettyjen periaatteiden mu-kaan yhtenäinen kaduittain. • Rakennukset edustavat sekä 1900-luvun alun pientalorakentamista ruutuikkunoineen ja jyrkkine satulakattoineen että jälleenraken-nuskauden tyyliä. • Pintamateriaalit yhteneväiset: vain puu ja rappaus käytössä • Kattomuoto sama kaikissa rakennuksissa, mutta kattokulma vaihtelee. • Rakennuskanta vaihtelevaa: useat raken-nukset edustavat jälleenrakennuskauden pientalojen tyyliä, joten ne eivät selkeästi erotu noin 15 vuotta nuoremmista taloista Kerroksellisuus • Alue on pääosin rakentunut lyhyen ajan kuluessa vuosina 1939- 1941, muutamat uu-demmat rakennukset 1990-2010-luvuilla.

Alueen identiteetti • Kauniina pidetyt katunäkymät erityisesti Esankadulla. Säilyneisyys • Katunäkymät hyvin säilyneet • Alueen rakennuskanta on pääosin säilynyt • Uudempia rakennuksia on lähinnä ollut ton-teilla, joissa oli ennen asemakaavan laatimis-ta vanhoja rakennuksia, jotka on myöhemmin purettu ja korvattu uusilla. • Rakennukset ovat läpikäyneet useita perus-korjauksia, joissa on muutettu julkisivun alku-peräistä ilmettä. • Muutamia yksittäisiä erityisen hyvin säilynei-tä rakennuksia.

Rakentamistapa Rakennusten sijoittuminen • Päärakennus on sijoitettu useimmin lähes tontin kadun puoleiseen reunaan, pääraken-nuksen etäisyys tontin reunasta vaihtelee (2-17m). • Etäisyys kadun reunaan vaihtelee, niin että tonttimaaston erityispiirteet ja katunäkymä on huomioitu. • Piharakennukset ovat osoitettu tontin keski-vaiheille kiinni naapuritontin talousrakennuk-seen. Katutila • Katutilaa rajaavat tonttien etuosan istutuk-set, erityisesti kookkaat puut ja pensasaidat. • Esankadulla katutilaa rajaavat kulmittain katuun nähden sijoitetut asuinrakennukset. • Tontteja rajaavat maalatut matalat yksinker-taiset lauta-aidat, joissa on vanhoja metallisia maalattuja portteja sekä vanhoja betonisia ja luonnonkivisiä portinpylväitä. • Alueella on myös pensasaitoja (syreeni, orapihlaja, tuhkapensas, marja-aronia) tontti-en rajoilla. • Syrjälänkadulla ja Kortesuonkadulla kadun toinen puoli on rakennettu myöhemmän ase-

makaavan mukaan, mutta rakennusten sijoit-telun periaate on sama. • Esankadulla kookkaita vanhoja mäntyjä. Rakennusten perusmuoto • Päärakennuksessa jyrkkä satulakatto (1:1,5 tai jyrkempi) • Perusmassa pohjanmuodoltaan suorakai-teen muotoinen, kuistit pihan puolella tai ra-kennuksen päädyissä. • Runkosyvyys useimmin 6-10m ja pituus 8-13m • 1+ullakko (1½krs) • Piharakennuksissa pulpettikatto tai satula-katto, pohjamuoto suorakaide, runkosyvyys 3-6m, rungon pituus 6m-10mm • Vanhat piharakennukset päärakennusta kapeampia ja matalampia. Julkisivut • Rakennuslupahakemusten perusteella: pys-typanelointi, peitepystyrimoitus, joissain myös vaakapanelointi tai rappaus • Useimmin yhtenäinen julkisivuverhous ilman vaakajakoja ja kapeat koristeettomat vuori-laudat.



Ikkunat • Suorakulmion malliset pieniruutuiset ikku-nat/ pystysuuntaisesti kahteen tai kolmeen osaan jaettu ikkuna/pystyjaot ja lisäksi vaa-kapuitteita sivuikkunoissa/ullakoilla neliönmuotoisia ikkunoita

Katto • Alkuperäiset katemateriaalit useimmin pelti ja huopa

1.3 JÄLLEENRAKENNUSKAUDEN PIENTALOALUE

Kuva: Jälleenrakennuskauden pientaloasumista Vellamonkadulla. Historia Suurin osa suunnittelualueesta on jälleenrakennuskauden pientaloaluetta. Näitä taloja on Vella-mon-, Kortesuon-, Vainion-, Keski-, Viljasen-, Nisulan-, Kenttä-, Koti-, Sopu- ja Pitkäkadulla sekä Petäjätiellä. Jälleenrakentaminen alkoi ensimmäisen kerran talvisodan päätyttyä vuonna 1940 ja suuressa mittakaavassa sodan jälkeen vuonna 1944. Asuntorakentamisessa jälleenrakennuskau-desta voidaan puhua aina 1950-luvun loppuun saakka. Kaupunginarkkitehti Matti Hämäläinen laati asemakaavan vuonna 1940, jossa 27 uutta tonttia osoi-tettiin Syrjälänkadun länsipuolelle, Kortesuonkadun eteläpuolelle ja Kotipolulle. Kuten Meurmanin kaavassa, tonttien kadun ja asuinrakennuksen välinen etuosa osoitettiin istutettavaksi alueeksi ja talousrakennukset esitettiin rakennettavaksi tonttien rajoille kiinni naapurin talousrakennukseen. Jatkosodan päätyttyä nämäkin tontit asutettiin pian. Vuonna 1945 päätettiin Mäki-Matin omakoti-alueen asemakaavaa muuttaa niin, että Vellamonpuistosta Esankadun puoleinen osa muutettiin omakotitalotonteiksi. Taustalla oli sodan jälkeinen vakava asuntopula. Kaavan laati kaupunginark-kitehti Hämäläinen. Samana vuonna toukokuussa laadittiin Vanhan Nisulan eteläpuolelle asemakaava pientaloja var-ten. Hämäläisen laatimassa kaavassa esitettiin Sopukadulle, Kotikadulle, Petäjätielle ja Kenttäka-dulle yhteensä 43 pientalotonttia ja yksi tontti suuremmalle liike- ja asunrakennukselle. Kaavan katuverkko sopeutui Nisulan ennen asemakaavoitusta syntyneeseen katuverkkoon ja mahdollisti



olemassa olleiden rakennusten säilymisen. Alueelle sijoittuu myös Puutalo Oy:n 1940-luvun tyyppi-taloja, malleina Metsäkoto ja Rauhala. Lisää pientalotontteja kaavoitettiin vuonna 1947, kun koko Nisulan ja Taulumäen kattanut asema-kaava valmistui. Uusia tontteja osoitettiin Viljasenkadun eteläpuolelle, Kortesuonkadun pohjoispuo-lelle ja Keskikadun varteen. Seuraavan kerran pientalotontteja kaavoitettiin lisää vuonna 1948, jolloin arkkitehti Olavi Kivimaan laatimassa kaavassa osoitettiin uusia pientalotontteja Kortesuon-kadun pohjoispuolelle ja Vainionkadulle. Kaavassa osoitettiin kookkaampia rakennuksia Keskika-dun ja Kenttäkadun varteen, lähellä Kortesuonkadun risteystä. Viimeinen jälleenrakennuskauden asemakaavaksi tulkittava kaava valmistui vuonna 1954. Sen laati asemakaava-arkkitehti Väinö Vuorinen. Asemakaavassa esitettiin Nisulankadun toteutunut linjaus. Siinä osoitettiin uusia pientalotontteja Viljasenkadun pohjoispuolelle Kenttäkadun länsipuo-lelle, Nisulankadun pohjoispuolelle sekä Keskikadun varteen. Ominaispiirteet Alueen yhtenäisyys • Asuinrakennuksen sijoittuminen tontilla asemakaavassa esitettyjen periaatteiden mu-kaan – kaduittain yhtenäinen sijoitus. • Alueen rakennukset edustavat jälleenra-kennuskauden tyyliä • Pintamateriaalit yhteneväiset: vain puu ja rappaus käytössä • Kattomuoto sama kaikissa rakennuksissa, harjasuunnat ja pääosin räystäskorkeudet kaduittain yhtenäiset • Kookkaammat kaksikerroksiset liikeraken-nukset pientaloalueella ovat aikakaudelle tyypillisiä

Kerroksellisuus • Alue on pääosin rakentunut lyhyen ajan kuluessa vuosina 1945- 1959. Alueen identiteetti • Selkeä identiteetti jälleenrakennuskauden pientaloalueena Säilyneisyys • Alueen rakennuskanta ja katunäkymät ovat pääosin säilyneet • Rakennukset ovat läpikäyneet useita perus-korjauksia, joissa julkisivujen alkuperäinen ilme on usein menetetty • Muutamia yksittäisiä erityisen hyvin säilynei-tä rakennuksia.

Rakentamistapa Rakennusten sijoittuminen• Päärakennus on sijoitettu lähelle tontin ka-dun puoleista reunaa, päärakennuksen etäi-syys tontin reunasta on yhtenäinen kaduittain (yleensä 5-8m). • Kulmittain kadun suhteen sijoitettuja raken-nuksia Vellamon- ja Kenttäkadulla. • Talousrakennukset ovat alkuperäisissä asemakaavoissa osoitettu tontin takaosaan pitkältä sivultaan kiinni naapuritontin talous-rakennukseen Kortesuon- ja Viljasenkadulla tai lyhyeltä sivultaan kiinni naapuritontin talo-usrakennukseen Vellamonkadulla, Kenttäka-dulla, Kotikadulla ja Sopukadulla. • Talousrakennus on osoitettu tontin taka-osaan alkuperäisissä asemakaavoissa Nisu-lan-, Keski-, Kenttä- ja Vainionkadulla.

Katutila • Katutilaa rajaavat tonttien etuosan istutuk-set, erityisesti kookkaat puut ja pensasaidat. • Alueella on useimmiten yhtenäisiä pen-sasaitoja (orapihlaja, tuhkapensas, marja-aronia) tonttien rajoilla, aitoihin liittyy vanhoja betonisia, luonnonkivisiä portinpylväitä ja me-talliportteja. • Pensasaitojen lisäksi alueelle yksittäisiä matalalla puuaidalla aidattuja pihoja.



Rakennusten perusmuoto • Päärakennuksessa satulakatto, yhtenäiset kattokulmat (1:1,5) • Perusmassa pohjanmuodoltaan suorakai-teen tai lähes neliön muotoinen, kuistit pihan puolella ja rakennuksen päädyissä. • Runkosyvyys useimmin 7-10m ja rungon pituus 8-12m • 1+ullakko (1½krs) • Piharakennuksissa pulpetti- tai satulakatto, pohjamuoto suorakaide, runkosyvyys 3-7m ja rungon pituus 6m-10mm. • Vanhat piharakennukset päärakennusta kapeampia ja matalampia. • Usein rakennuksia on laajennettu ottamalla käyttöön esimerkiksi ullakon matalat sivut ja kellari, jolloin rakennuksen perusmuotoon ei ole tehty muutoksia. Rakennuksen perus-muoto on myös säilynyt laajennuksissa, jossa rakennuksen runkoa on jatkettu.

Julkisivut • Alkuperäiset julkisivumateriaalit rappaus ja pystypanelointi, peitepystyrimoitus, tai vaaka-panelointi peittomaalattuna. • Useimmin yhtenäinen julkisivuverhous ilman vaakajakoja ja kapeat koristeettomat vuori-laudat. Ikkunat • Pystysuuntaisesti kahteen tai kolmeen osaan jaettu ikkuna, myös ulkonevat erkkeri-tyyppiset ikkunat ja ullakkokerroksessa suo-rakaiteen ja monikulmion muotoiset pikkuik-kunat. • Alkuperäiset katemateriaalit pelti, huopa ja tiilikate. • Alkuperäiset pulpettikattoiset kattolyhdyt matalia ja katon lappeen suuntaisia. • Kuisteissa ja ovien päällä katoksissa pulpet-ti- ja harjakattoja, tyypillisesti Puutalo Oy:n taloissa kuisti saman lappeen alla.

1.4 UUDEMMAT RAKENNUKSET

Suunnittelualue vältti 1960- ja -70 luvun puutalojen purkuvimman. Asemakaavoja uudistettiin alu-eella 1980-luvulla niin, että tavoitteeksi tuli pientaloalueen säilyttäminen. Nisula – Mäki-Matin pien-taloalueen säilyttävä asemakaava vahvistui vuonna 1983. Säilyttävän kaavan laatimisen jälkeen selvitysalueelle on rakennettu 29 uutta pientaloa ja neljä rivitaloa sekä yksi pienkerrostalo. Uusia rakennuksia on pääosin tonteilla, joilta on purettu aikaisempi asuinrakennus. Erityisen paljon näitä tontteja on Vanhan Nisulan alueella, jossa nykyisestä rakennuskannasta noin puolet on uutta. Li-säksi uusia asuinrakennuksia on tehty tonttien takaosiin. Säilyttävän asemakaavan laatimisen jälkeen alueella on myös tapahtunut ”postimerkkimäisiä” asemakaavamuutoksia, joilla on muutettu tonttijakoa, niin että on saatu uusia tontteja pientaloille. Uudempi rakentaminen alueella on tyyliltään vaihtelevaa. 1960-luvulla rakennettujen pientalojen kadun puoleinen massa on hyvin samankaltainen kuin jälleenrakennuskauden pientalojen perus-muoto, mutta taloon kuuluu piharakennuksen sijaan siipiosa, jossa on autotalli ja aputiloja. Myö-hempien uudisrakennusten tyyli noudattelee rakennusajankohtana muodikkaita pintamateriaali- ja tyyliratkaisuja, vaikka esimerkiksi kattomuoto ja harjan suunta noudattaisikin ympäristön vanhem-pien rakennusten ratkaisuja. Alueen yhtenäisyys Kerroksellisuus • Uudemmat rakennukset lisäävät alueen kerroksellisuutta. Alueen identiteetti • Tyyliltään ja mittasuhteiltaan alueen van-hasta rakennuskannasta poikkeava uudempi

rakennuskanta ei vahvista alueen arvoja ja ominaispiirteitä. Säilyneisyys • Rakennukset ovat pääosin alkuperäisessä asussaan.



Rakentamistapa Rakennusten sijoittuminen • Yleensä sijainti on linjassa alueen vanhem-man rakennuskannan kanssa ja säilyttää yh-tenäistä katunäkymää. Julkisivut • 1960-luvun rakennukset keskenään jul-kisivuiltaan hyvin samankaltaisia ja muodos-tavat yhtenäisen kerrostuman alueelle.

• Julkisivumateriaalit varsinkin 2000-luvun uudisrakennuksissa sopusoinnussa van-hemman rakennuskannan kanssa. • Rakennukset sekä pakettitaloratkaisuja että yksilöllisesti suunniteltu, rakennusajankohdan muoti- ja tyyli havaittavissa. • 1960-luvun rakennusten julkisivujen alkupe-räisiä piirteitä, kuten alkuperäistä väritystä, olisi hyvä kunnioittaa korjauksissa.



2 YLEISTÄ KORJAUSRAKENTAMISESTA

Vanhojen rakennusten ja ympäristön säännöllisellä huollolla ja ylläpidolla on valtava merkitys ra-kennusten ja rakennusosien elinkaareen. Hyvin hoidettua rakennusta ei ole tarvetta purkaa eikä vanhoja rakennusosia korvata uusilla. Olennaisinta on korjata vain se, mikä vaatii korjaamista, eikä uusia kaikkea varmuuden vuoksi. Vaurioitunut rakenne tai rakennusosa kannattaa pyrkiä korjaa-maan, säilyttävä korjaaminen on taloudellisestikin järkevää toimintaa. Ajoissa tehdyt korjaukset ja pikku paikkaukset tulevat halvemmaksi ja korjauksia voidaan vaiheistaa ja tehdä pienemmissä osissa (esimerkiksi ikkunoiden kunnostaminen vähitellen useamman vuoden jaksolle ulottuvana urakkana). Säilyttävä korjaaminen edellyttää kuitenkin rakentamisajankohdalle tyypillisten työtapojen, yksityis-kohtien ja materiaalien tuntemista. Säilyttävässä korjaamisessa alkuperäisten rakennusosien omi-naisuuksia ja toimivuutta voidaan myös parantaa. Purkaminen ja uusiminen on vasta viimeinen vaihtoehto, kun korjaus ei enää ole mahdollista. Virheellisiä ratkaisuja on aikojen saatossa voitu tehdä, joten sen vuoksi on hyvä myös varautua korjauksen korjaamiseen. Vanhaan miljööseen tehtävään täydennys- ja korjausrakentamiseen on nykyisin saatavilla monipuolista ohjausta. Viranomaisiin on suositeltavaa olla yhteydessä jo hankkeen alkuvaiheessa. Neuvovia tahoja Jyväskylän kaupungin rakennusvalvonnan lisäksi ovat esimerkiksi Keski-Suomen museo ja Museovirasto. Ohjeita vanhan kunnostamiseen löytyy Museoviraston korjauskorteista, osoitteesta: http://www.nba.fi/fi/tietopalvelut/julkaisut/korjauskortit



3 RAKENTAMISTA KOSKEVAT

ASEMAKAAVAMÄÄRÄYKSET









4 KORJAUS- JA RAKENTAMISTAPAOHJEETOhjeissa on kuvattu kursivoituna alueelle yleisten jälleenrakennuskauden (1940-50 –luvut) ra-kennusten ominaispiirteitä, jotka tulee huomioida suunnittelussa sekä korjaus- että uudisraken-tamisen osalta. Lisäksi ohjeissa on annettu määräyksiä sekä jälleenrakennuskauden talotyyppi-en korjaus- ja täydennysrakentamiseen että koko aluetta koskevaan rakentamiseen. JÄLLEENRAKENNUSKAUDEN TALOTYYPIT Päärakennuksen ominaispiirteet: Nisula – Mäki-Matin pientalot ovat suurimmalta osin rakennettu jälleenrakennuskaudella 1940- ja 50 –luvuilla. Päärakennukset ovat muodoltaan yksinkertaisia, suorakulmaisia, pelkistyneitä ja ra-kennuksen koristelua on vältetty. Kattomuotona on usein harjakatto. Räystäskorkeus on yleensä noin 4,0-5,5 metriä. Asuinrakennuksen päämassa on yleensä 1 ½ kerroksinen. Yläkerran huonekorkeudeltaan 1,6m ylittävää osaa on enintään 2/3 päädyn leveydestä. Ylemmän kerroksen ikkunat ovat päädyissä. Pitkällä julkisivulla voi olla ullakkovarastojen pienet ikkunat.

Kuvat: Jälleenrakennuskauden tyyppitaloja suunnittelualueelta. Piharakennuksien ominaispiirteet: Nisula – Mäki-Matin alueen jälleenrakennuskaudella rakennetut piharakennukset ovat yksikerrok-sia ja niihin on sijoitettu monipuolisesti erilaisia toimintoja. Ne sopeutuvat hyvin ympäristöönsä ja ottavat huomioon päärakennuksen arkkitehtuurin.

Kuvat: Suunnittelualueen alkuperäisiä piharakennuksia.



4.1 JULKISIVUT

Ominaispiirteet:Jälleenrakennuskauden pientaloissa julkisivut ovat olleet alkuperäiseltä ilmeeltään hillittyjä, yksin-kertaisia ja kuistimaisia rakennusosia lukuun ottamatta melko umpinaisia. Julkisivumateriaalina on ollut yhtenäinen puuverhous tai rappaus. Verhous on jatkunut samanlaisena sokkelilta räystääseen asti. Rakennuksissa on ollut suhteellisen vähän yksityiskohtia.

Kuvat: Alkuperäisiä yksityiskohtia rakennusten julkisivuissa (syöksyputki, erkkeri-ikkuna, ikkunanpielet). Kaavamääräykset ja suositukset: Ennen 1960-lukua rakennetut kohteet Ennen 1960 –luvulla rakennettua rakennusta korjattaessa tulee julkisivun toimenpiteiden olla ensi-sijaisesti säilyttäviä tai joissakin tapauksessa palauttavia. Myöhemmin lisätyt levyvuoraukset ja kenttiin jaetut julkisivulaudoitukset voidaan palauttaa yhtenäisellä puulla. Rakennusten julkisivujen alkuperäinen jäsentely suositellaan säilytettävän ja korjauksissa sitä voidaan mahdollisesti palaut-taa. Myös sisätilojen muutosten yhteydessä tulee miettiä, vaikuttavatko ne heikentävästi tärkeisiin julkisivuihin. Ylikorjaamista on vältettävä. Korjauskuntoinen vuoraus suositellaan säilytettävän ja vaihtaa voi vain vaurioituneet osat. Rappausta voidaan paikata tai uusia vain osittain, säilyttäen alkuperäinen raekoko ja kuviointi. Lisäksi korjauksissa tulee välttää ulkoseinien lisäeristämistä ulkopuolelta ja tutkia mahdollisuuksia tiivistää ja lisäeristää rakennetta ensisijaisesti sisäpuolelta. Koko suunnittelualue Rakennusosien, kuten ikkunoiden ja räystäspäätyjen voimakasta koristelua ei sallita alueella, mikä-li se ei alkuperäiseen ole kuulunut (vrt. Vanha Nisula). Koristeellinen uusvanha tyyli on alueelle vieras. Rakennusta korjattaessa on hyvä muistaa, että ajan henki näkyy myös pienissä yksityiskohdissa, kuten alkuperäisissä portaissa, kaiteissa, räystäänalusissa, ikkunoissa, ovissa, ovikelloissa, oven-kahvoissa jne. Tällaisten pientenkin yksityiskohtien säilyttäminen on kokonaisuuden kannalta mer-kittävää. 1960-luvun rakennusten julkisivujen alkuperäisiä piirteitä, olisi hyvä kunnioittaa korjauksissa. 4.1.1 Julkisivumateriaalit

Kaavamääräykset ja suositukset: Koko suunnittelualue



Julkisivumateriaalina sallitaan korjausrakentamisen yhteydessä nykyistä vastaava materi-aali. Rappausta saa käyttää myös niissä rakennuksissa, joissa se on ollut alkuperäinen tai on korjausrakentamisen yhteydessä vaihdettu tiilimuuraukseen. Uudisrakentamisessa jul-kisivumateriaalina tulee käyttää puuta. Julkisivua ei saa jakaa erisuuntaisiin tai –värisiin laudoituskenttiin, mikäli se ei ole ollut alkuperäinen laudoitustapa. Toista materiaalia jäljitteleviä materiaaleja ei saa käyttää. Esimerkiksi puuta jäljitteleviä metalliohutlevyjä, muovia ja terästä ei saa käyttää. Piharakennuksissa sallitaan myös puhtaaksivalettu betoni tai punatiilimuuraus. Piharaken-nuksen julkisivumateriaalien tulee olla sama kuin päärakennuksen, jos piharakennus sijait-see kadun puolella.

4.1.2 Julkisivujen väritys

Ominaispiirteet: Listat ja räystäslaudat ovat alueen jälleenrakennuskauden taloissa pääasiassa yksinkertaisia ja värisävyltään joko valkoisia tai seinän värisävyä tummempia. Ikkunoiden väritys on valkoinen puite ja karmi yleensä voimakassävyinen. Sokkelit alueella ovat perinteisesti joko maalaamatonta tai maalattua betonia. Betonisokkeli voi olla myös ohutslammattu. Väriltään sokkeli on yleensä muuta julkisivua tummempi. Kaavamääräykset ja suositukset: Koko suunnittelualue Suunnittelualueen rakennusten värimaailman tulee olla rauhallinen ja lämmin. Puujulkisivut tulee maalata peittomaalilla. Uudisrakentamisessa värityksen tulee jatkua samanlaisena sokkelilta räystääseen asti. Piharakennuksen värin tulee olla sama kuin päärakennuksen, jos piharakennus sijaitsee kadun puolella. Pihan puolella olevat piharakennukset suositellaan olevan, perinteiseen tapaan, erivärisiä kuin päärakennus. 1960-luvun rakennusten julkisivujen alkuperäistä väritystä, olisi hyvä kunnioittaa korjauksissa.

Kuvat: Alkuperäisiä julkisivukäsittelyjä.



4.2 IKKUNAT JA OVET

4.2.1 Ikkunat

Ominaispiirteet: Vanhojen talojen alkuperäiset puuikkunat tulee aina ensisijaisesti säilyttää ja korjata. Vanhat, korja-tut ja oikein tiivistetyt ikkunat ovat toimivia ja sopivat parhaiten ulkonäöltään uusia ikkunoita kevy-empinä rakennusten ulkoarkkitehtuuriin. Jälleenrakennuskauden talotyypin alkuperäisenä säily-neissä ikkunoissa esiintyy erilaisia ruutujaotuksia ja listoituksia, mutta yleisilme on selkeä ja vähä-eleinen. Joissain rakennuksissa on erkkeri-ikkunoita ja kulmaikkunoita, joissa alkuperäisten yksi-tyiskohtien merkitys ulkoasuun korostuukin.

Kuvat: Alueelle sopivia ikkunajakoja. Kaavamääräykset ja suositukset: Ennen 1960-lukua rakennetut kohteet Mikäli ikkunoita vaihdetaan uusiin tai laajennusosiin/piharakennuksiin tulee uusia ikkunoita, niissä suositellaan säilyttämään/palauttamaan alkuperäisten ikkunoiden kaltainen puitejako, koko , muo-to, materiaali ja väritys. Ikkunoiden tulee olla jaolliset ja jako tulee toteuttaa karmeilla, ei lasin päälle laitettavilla irtoristikoil-la. Listoituksissa tulee myös noudattaa rakennuksen alkuperäisiä tai alueelle tyypillisiä tyylejä. Perinteinen ikkunapuite on materiaaliltaan peittomaalattua puuta. Ikkunan uloin lasi suositellaan sijoitettavan julkisivulaudoituksen kanssa samaan pintaan, jotta ra-kennuksen ilme säilyisi kevyenä. Näin ollen, mahdollista ulkopuolista lisälämmöneristämistä, tulee välttää. Koko suunnittelualue Metalliset tai umpinaiset tuuletusluukut eivät sovi alueelle. Mikäli alkuperäinen tai nykyinen väritys ei ole toisenlainen, tulee ikkunat ja julkisivun listoitukset maalata muuta julkisivua vaaleammaksi tai valkoiseksi.



Uudisrakentamisessa selkeälinjaiset, suorakulmion muotoiset ja yksinkertaiset ikkunat sopivat alu-een yleisilmeeseen. Erityisesti katujulkisivun suuntaan olevien ikkunoiden ruutukoko tulee olla mal-tillinen ja ilmeeltään yhtenäinen (enintään noin 1,2 neliömetriä).

4.2.2 Kattoikkunat

Kaavamääräykset ja suositukset: Koko suunnittelualue Mikäli ullakkorakentamisen myötä ei sisätiloihin saada tarpeeksi valoa joko rakennusten päädyistä tai harjan alta, voidaan rakentaa kattoikkuna. Kattoikkunan tulee kuitenkin olla mahdollisimman yksinkertainen ja tarkoituksenmukainen. Suositeltava loivaan kattoon on vaakasuuntainen matala kattoikkuna, lapeikkuna ja jyrkkään pys-tysuuntaiseen kattoon pystysuuntainen kattolyhty. Satulakattoinen kattolyhty ei ole sallittu.

Kuvat: Alueelle luontaisia kattoikkunoita.

4.2.3 Ovet

Ominaispiirteet: Alueella olevat vanhat ulko-ovet ovat yleensä puupintaisia ja peittomaalattuja. Ne ovat usein pa-neeliovia ja niiden yläosassa on kenttiin jaettu lasitus. Kaavamääräykset ja suositukset: Koko suunnittelualue Vanhat ovet ovat usein puutteellisesti eristettyjä tai eristämättömiä. Lämmöneristystä voi parantaa lisäämällä sisäpuolelle toisen oven tai teettämällä alkuperäisen mallin mukaisen eristetyn oven. Mikäli korjausrakentamisen yhteydessä ulko-oven paikka vaihtuu, suositellaan vanha ovi jätettävän paikallaan, jotta se muistuttaisi rakennuksen historiallisesta kerrostumasta. Alkuperäiset ovet tulee mahdollisuuksien mukaan säilyttää. Jos ovia joudutaan uusimaan, suositel-laan käytettävän yksinkertaisia, rakennukseen tyyliin sopivia peittomaalattuja puupintaisia ulko-ovia. Autotallin ovina sallitaan myös pysty- tai vaakapintaiset metalliovet. Kiiltävät levypintaiset tai jalopuuviilupintaiset ovet eivät tyyliltään poikkeavina ja massiivisina sovi vanhojen talojen ilmeeseen.



4.3 KATTOMUOTO, -KALTEVUUS, -MATERIAALI JA -VÄRITYS

4.3.1 Kattomuoto

Ominaispiirteet: Jälleenrakennuskauden pientalojen kattomuoto on usein harjakatto. Kaavamääräykset ja suositukset: Koko suunnittelualue Auma- ja mansardikatto on mahdollinen vain, jos talossa on entuudestaan sellainen ja sitä laajen-netaan tai katto joudutaan uusimaan. Pulpettikatto on mahdollinen uloke- ja siipiosissa. Tasakatto sallitaan rakennuksen vähäisissä ka-tos- ja nivelosissa tai jos rakennuksen alkuperäinen kattomuoto on ollut tasakatto. Laajennusten ja uusien päärakennusten massoilla tulee olla oma, selkeämuotoinen harjakatto. Uuden piharakennuksen kattomuotona tulee olla pulpetti- tai harjakatto. Pulpettikattoa ei tule ra-kentaa rakennukseen, jonka runkosyvyys on yli 4m. Naapurin piharakennuksen kanssa pitkät sivut yhteen rakennettaessa tai tontin rajalle sijoittuvassa piharakennuksessa, kattomuodoksi suositel-laan pulpettia, joka laskeutuu pihan suuntaan. Uudisrakentamisessa koteloituja päätyräystäitä ei sallita alueelle. Suositeltavaa on myös, että räys-täs on julkisivusta ulkoneva ja avoin.

Kuva: Uudisrakentamisessa käytettävä katto- ja räystästyyppi. 4.3.2 Kattokaltevuus

Kaavamääräykset ja suositukset: Koko suunnittelualue Katon kaltevuus ja räystäskorkeus määräytyy ensisijaisesti alkuperäisen rakennuksen ja kortteli-alueen olemassa olevien rakennusten kattokaltevuudesta. Asuinrakennuksen kattokulmaksi suositellaan uudisrakentamisessa noin 1:1,5-1:2. Talousraken-nusten kattokaltevuus voi olla loivempi. 4.3.3 Kattomateriaali ja -väri

Ominaispiirteet: Monivärisyys kuuluu alueen kattomaailmaan. Kaavamääräykset ja suositukset:



Koko suunnittelualue Katteen värinä sallitaan alkuperäisen tai nykyisen katevärin lisäksi vihreä, lämmin punainen, har-maa tai tumman ruskeaa. Katemateriaalina sallitaan korjausrakentamisen yhteydessä nykyistä vastaava materiaali. Uudisra-kentamisessa sallitut katemateriaalit ovat sileä - ja kolmiorimahuopakate, sileä pelti tai tiilikate. Profiloidut tiilijäljitelmäkatteet, palahuopa ja lisäksi näkyviltä osin valokatteet (läpinäkyvä materiaali) ovat alueella kiellettyjä. Mansardikaton vesikatemateriaalin tulee jatkua yhtenäisenä taitteen yli.



4.4 PARVEKKEET, KUISTIT, TERASSIT, JÄTEHUOLTO, TEKNISET LAITTEET JA VALAISTUS

4.4.1 Parvekkeet, kuistit ja terassit

Ominaispiirteet: Jälleenrakennuskauden talotyyppien kuistit ovat alueella perinteisesti pihan puolella tai rakennus-ten päädyssä. Lukuun ottamatta Puutalo Oy:n taloissa, joissa kuisti on päämassan kulmassa ka-dun puolella päämassan katon lappeen jatkuessa yhtenäisenä kuistin päälle. Alueelle tyypillistä on myös, että päämassan katon lape jatkuu kuistin katteena rakennuksen pitkällä sivulla. Lisäksi on kuisteja, jotka ovat itsenäisiä rakennusmassoja ja joilla on oma katto. Vanhassa Nisulassa on myös poikkipäätytyylisiä kuisteja. Vanhojen kuistien alkuperäiset portaat ovat yleensä paikalla va-lettua betonia ja kaiteet hitsausliitoksin koottuja teräskaiteita.

Kuvat: Alueelle luonteva kuisti ja parveke. Kaavamääräykset ja suositukset: Ennen 1960-lukua rakennetut kohteet Alkuperäisiä kuisteja tulee säilyttää. Uusien kuistien rakentamisessa tai kuistien laajentamisessa tulee huomioida alueelle ominaiset kuistityypit ja kuistien sijoitus. Kuistien rakennusmassojen tulee olla mahdollisimman keveitä, yksinkertaisia ja pienehköjä. Umpikuisteihin suositellaan sijoitettavaksi kaikille sivuille ikkunoita. Umpikuistin ikkunatyypin on oltava talon ikkunatyyppiin sopiva. Asuinrakennuksen yhteyteen rakennettavan uuden kuistin syvyys suositellaan olevan enintään 3 metriä ja leveys enintään 5 metriä. Kuistien ja katosten yhteenlaskettu pinta-ala katoksineen tulee olla korkeintaan noin 20 neliömetriä. Laajennusosissa pienet muodoltaan yksinkertaiset kattamattomat ja lasittamattomat ulkoparvek-keet ovat mahdollisia, sopiva koko noin 1x2 metriä. Parvekekaiteet tulee olla metalliset tai peitto-maalatut puurakenteiset. Ranskalaiset parvekkeet ovat uudisrakennuksissa käyttökelpoisia. Kuistissa suositellaan käytettävän tyypiltään ja väriltään samaa julkisivukäsittelyä kuin asuinraken-nuksen muissa julkisivuissa.



Koko suunnittelualue AO–korttelialueiden rakennuksiin ei saa rakentaa uusia kaksikerroksisia kuisteja, kahta päällek-käistä parveketta tai kuistin päälle parveketta. Lisäksi alueella ei sallita uusia koko rakennusmas-san levyisiä parvekkeita tai julkisivusta sisäänvedettyjä parvekkeita. Suuria terasseja ei saa rakentaa, koska ne eivät ole alueelle tyypillisiä. Suositeltava terassiratkaisu on kaiteeton, jossa tasoero maan pintaan on alle 50 senttimetriä ja tasoero rakennukseen lattiapin-taan on ratkaistu portailla. Terassin pinta-ala saa olla enintään noin 25 neliömetriä ja pituus enin-tään puolet julkisivumitasta. 4.4.2 Tekniset laitteet ja jätehuolto

Kaavamääräykset ja suositukset: Koko suunnittelualue Taloteknisien järjestelmien johto- ja laiteasennukset julkisivupinnoilla (seinät tai kattoa) vaativat suunnittelua ja harkintaa. Laitteet, joita ei saa upottaa rakenteeseen tai peittää kauttaaltaan raken-nusaineisella verhouksella, tulee sijoittaa asuinrakennuksen toisarvoiselle julkisivulle (yleensä pi-han puolelle) tai maahan. Talousrakennukseen asennettuna voidaan laite sijoittaa vapaammin. Laitteet ja johdot voidaan lisäksi naamioida maalaamalla ne julkisivun väriin tai koteloimalla kevy-esti samalla materiaalilla kuin julkisivu. Jäteastiat tulee sijoittaa mahdollisimman huomaamattomasti ja mielellään aidata pensas- tai sä-leaidalla. Mahdollisen jätekatoksen tulee olla hyvin pieni ja huomaamaton. 4.4.3 Valaistus

Kaavamääräykset ja suositukset: Koko suunnittelualue Valaisinmalli tulee olla yksinkertainen ja rakennuksen arkkitehtuuriin sopiva. Jälleenrakennuskau-den talotyyppiin sopiva valaisinmalli on esimerkiksi valkoinen pallovalaisin tai muu perinteinen hat-tuseinävalaisin. Seinäpinnat tulee pitää mahdollisimman puhtaina sekä valaisimista että kaapeleista. Rakennusten julkisivujen valaistusta ei suositella. Suunnittelualueella tulee suosia valaistusta, joka sijoittuu pää-osin sisäänkäyntien yhteyteen sekä rakennusten päätyihin tai nurkkiin valaisemaan kulkuväyliä. Valaistuksen tulee olla hillittyä ja sävyltään lämmintä. Talonumeroita ei tarvitse valaista alueella, koska rakennukset ovat pääasiassa lähellä valaistua katualuetta.



4.5 ASUINTILAN LISÄTARVE

Erityisesti jälleenrakennuskauden asuintalotyypin ominaisluonne perustuu mittasuhteiden tasapai-noon ja yksityiskohtiin, jotka saatetaan suurilla julkisivumuutoksilla tai laajentamisella menettää. Kuitenkin elämäntilanteen muuttuessa, varsinkin pienempiin asuinrakennuksiin, saattaa tulla lisäti-lalle tarvetta. Ennen kuin laajentamista aletaan suunnitella, on syytä pohtia kysymyksiä; Voiko olevia tiloja uudelleen järjestellä? Ottaa ullakon, kellarin tai vanhan talousrakennuksen käyttöön? Rakentaa uuden talousrakennuksen?

4.5.1 Lisätilaa rakennuksen vaipan sisältä ullakolta tai kellarista

Lisätilaa haluttaessa kannattaa miettiä onko asuinrakennuk-sen vaipan sisäiset tilat hyötykäytetty mahdollisimman tehok-kaasti. Tämä voi tarkoittaa olemassa olevien tilaratkaisujen uudelleen järjestelyä tai vaihtoehtoisesti ullakon ja kellarin käyttöönottoa. Asuinalan laajentaminen ullakolle tai mahdolliseen kellariin on vaihtoehto, jossa rakennuksen alkuperäiset suhteet säilyvät. Lisäksi rakennuksen vaipan sisäisillä muutoksilla on suhteelli-sen vähäiset vaikutukset julkisivuun. Ullakolle laajennettaessa tulisi luonnonvalon saanti hoitaa joko olevista ikkunoista talon päädyistä tai pitkän sivun pienistä ikkunoista. Näin rakennuksen massaan tulee mahdollisimman vähäisiä muutoksia. 4.5.2 Lisätilaa piharakennuksesta

Toinen mahdollisuus laajentaa asuintoimintoja on rakentaa erillinen piharakennus tai sijoittaa toi-mintoja olevaan piharakennukseen tai sen yhteyteen laajennusosalla. Myös tässä tapauksessa päärakennus säilyy entisellään. Jälleenrakennuskaudella asumista palvelevat toiminnot sijoitettiinkin usein useampaan erilliseen rakennukseen. Esimerkiksi pihasauna on suunnittelualueelle tyypillinen perinne, minkä jatkamista suositellaankin. Kaavamääräykset ja suositukset: Koko suunnittelualue Piharakennuksien ja rakennelmien suunnittelussa tulee ottaa huomioon päärakennuksen arkkiteh-tuuri. Värin ja julkisivumateriaalien tulee olla sama kuin päärakennuksen, jos piharakennus sijait-see kadun puolella. Sisäpihan puolella piharakennus voi olla erivärinen ja – materiaalinen kuin asuinrakennus. Alueen piharakennusten tulee olla sekä mahdollisen laajennuksen jälkeen että uudisrakennuksena päärakennusta pienempi ja luonteeltaan vaatimattomampi. Uusien piharakennusten kerrosluku tulee olla yksi. Rakennuksen runkosyvyys saa olla enintään 7 metriä ja rakennuksen pituus enintään 10 metriä. Räystäskorkeus noin 2,5- 3 metriä. Pohjapinta-ala saa olla enintään 60 neliömetriä ja kattopinta-ala enintään 90 neliömetriä.



Asemakaavassa olevat piharakennukset, jotka sijaitsevat tontin perällä, on osoitettu t-1 –merkinnällä. Näissä sallitaan pieni asunto. Rakennusalalla t-2 ei sallita asuntoa, koska nämä ra-kennusalat sijaitsevat katualueen puolella ja talousrakennuksesta ei toivota kilpailevaa rakennusta päärakennuksen kanssa. t-1 Rakennusala, jolle saa sijoittaa yksikerroksisia talous- ja piharakennuksia ja raken-

nelmia. Sekä talousrakennukset että rakennelmat tulee olla täysin erillisiä eikä niitä saa kytkeä toisiinsa tai asuinrakennuksen kanssa yhteen. Uudet luvanvaraiset ra-kennelmat tulee aina sijoittaa t-1 ja t-2 –rakennusaloille. Rakennusalalle saa sijoittaa asumista tukevia toimintoja, kuten saunan, varaston ja/tai auton säilytyspaikan. Alu-eelle saa sijoittaa myös ympäristöhäiriötä aiheuttamattoman työtilan ja/tai asunnon, näiden yhteenlaskettu pinta-ala saa olla enintään 30 neliömetriä. Työtilan ja asunnon saa rakentaa, jos tontilla on vain yksi asuinrakennus. Rakentamattomat alueen osat on istutettava.

t-2 Rakennusala, jolle saa sijoittaa yksikerroksisen talous- ja piharakennuksen ja/tai ra-kennelman. Sekä talousrakennukset että rakennelmat tulee olla täysin erillisiä eikä niitä saa kytkeä toisiinsa tai asuinrakennuksen kanssa yhteen. Uudet luvanvaraiset rakennelmat tulee aina sijoittaa t-1 ja t-2 -rakennusaloille. Alueelle saa sijoittaa varas-ton ja/tai auton säilytyspaikan. Alueelle saa sijoittaa myös ympäristöhäiriötä aiheut-tamattoman työtilan, jonka pinta-ala saa olla enintään 30 neliömetriä. Työtilan saa ra-kentaa, jos tontilla on vain yksi asuinrakennus. Rakentamattomat alueen osat on istu-tettava.

Autonsäilytyspaikat

- AO- ja AL –korttelialueilla 2 ap/ asunto, mikäli tontilla on asuntoja useampi kuin yksi, tulee autopaikkoja olla vähintään 1ap/asunto.

- AP-korttelialueella 1ap/asunto. - 1 ap/70 liike-, toimisto- ja työtilojen kerrosalaneliömetriä kohti.

Tontille saa rakentaa katetun maanpäällisen autosuojan enintään kahdelle autolle rinnakkain. Kahta katospaikkaa tai umpinaista tallia ei sallita vierekkäin, mikäli käynti autosuojaan on piha-rakennuksen lyhyemmältä sivulta (päädystä). Tällöin tulee autopaikoista toisen olla umpinainen talli ja toisen läpinäkyvä katos. Asuinrakennukseen ei saa osoittaa sekä uudis- että korjausrakentamisessa uusia autonsäily-tyspaikkoja.

4.5.3 Päärakennuksen laajentaminen

Kolmas vaihtoehto on laajentaa itse päärakennusta. Laajennusosan suunnittelu on vaativa tehtävä, sillä lisärakentaminen ei tulisi merkittävästi muuttaa vanhan rakennuksen mittasuhteita Mikäli päädytään laajentamaan, asemakaavassa on määrätty laajennuksen rakennusala tontilla.

Kaavamääräykset ja suositukset: Ennen 1960-lukua rakennetut kohteet Laajennusosan tulee olla alisteinen päärakennuksen massalle ja se tulee sijoittaa joko kokonaan pihan puolelle tai jatkamalla rakennusta päädystä.



Mikäli rakennuksen runkoa jatketaan, laajennuksen runkosyvyys saa olla enintään sama kuin pää-rakennuksen runkosyvyys, mieluummin rakennuksen päämassaa kapeampi - esimerkiksi 2/3 pää-rakennuksen runkosyvyydestä. Laajennusosassa tulee käyttää samaa pintaverhousmateriaalia ja -tapaa, väritystä ja yleensä sa-maa kattokaltevuutta ja –tyyppiä kuin päärakennuksessa. Rakennuksen päämassaan liittyvät rakennusmassat (kuistit, erkkerit yms.) tulee olla rakennuksen kokonaiskorkeutta matalampia osia. Muotokieleltään ne tulee olla suorakulmaisia ja kohtisuorassa tai samansuuntaisia päämassan kanssa. Katon nykyisen lappeen jatkaminen laajennuksen katoksi on mahdollista. Laajennuksen katon har-ja ei saa yltää varsinaisen rakennuksen katon harjan yläpuolelle. Koko suunnittelualue Jotta alueelle ominainen mittakaava ja näkymät säilyvät, rakennusten ulkomitat eivät saa olla liian suuria. Uudisrakentaessa tai laajentaessa AO- tai AL-korttelialueella korvaavan asuinrakennuksen tulee ensisijaisesti noudattaa kooltaan alkuperäistä rakennusta tai päädyn leveys tulee olla enintään 9 metriä ja julkisivun pituus harjansuuntaan enintään 14 metriä. Pääsisäänkäynti tulisi sijaita samalla puolella kuin korvattavan rakennuksenkin sisäänkäynti on sijainnut. AO- korttelialueella laajennettaessa siipirakennuksella, tulisi siiven pituus olla enintään 5 metriä rakennuksen rungosta.



4.6 KASVILLISUUS, RAKENNUSTEN SIJOITTUMINEN, PIHOJEN MUOKKAUS JA PINTAMATERIAALIT

4.6.1 Kasvillisuus

Kuvat: Yksityiskohtia piha-alueiden viehättävistä kasvillisuuksista.

Ominaispiirteet: Nisula – Mäki-Matin pientaloalueen rehevällä kasvillisuudella, kookkailla puilla ja runsailla istutuk-silla on oleellinen merkitys alueen puutarhamaisen ilmeen kannalta. Kasvillisuus luo alueelle oma-leimaista, arvokasta viihtyisyyttä. Tämän vuoksi aluetta voidaan hyvällä syyllä kutsua Puutarha-kaupungiksi. Alun perin tontit jakautuivat kadun ja rakennuksen väliin jäävään etupuutarhaan, sekä talon taakse jäävään suojaisaan hyötypuutarhaan. Etupuutarhassa kasvoi tyypillisesti muutamia kookkaita puita ja pensaita, tai vaihtoehtoisesti pensasaita. Kadun ja pensasaidan välissä oli usein nurmikaista. Etupuutarha toisaalta liitti kotipuutarhan katutilaan sekä loi katutilan yhtenäistä ilmettä, ja toisaalta lisäsi tonttien yksityisyyttä. Suojaisassa hyötypuutarhassa oli puolestaan kasvimaa, sekä hedelmä- ja marjatarhat. Tontti rajattiin viereisistä tonteista pensasaidalla. Alueella ei ole runsaasti julkisia viheralueita joten sen viihtyisyys perustuu tonttien väljyyteen, run-saisiin pihaistutuksiin ja sopiviin kasvivalintoihin. Kaavamääräykset ja suositukset: Koko suunnittelualue Puustoa tai muita istutuksia uudistettaessa on huolehdittava uusien taimien istutuksesta. Uusittavi-en istutusten tulee olla istutustyyliltään ja kasvilajeiltaan pääasiassa perinteisiä ja alueelle sopivia. Kasvilaji- ja istutustyylivalinnoilla vaikutetaan oleellisesti niin koko alueen kuin pihapiirienkin yhte-näisyyteen ja viehätykseen. Alueelle sopivia puulajeja ovat koivu, mänty, kuusi, pihlaja, vaahtera, tammi, lehmus ja omenapuu. Pensaista alueelle tyypillisiä ovat pihasyreeni, hernepensaat, idänvirpiangervo, juhannusruusu, orapihlaja, tuhkapensaat, alppiruusut ja jasmikkeet. Perinteisiä perennoja eli monivuotisia kukkia ovat ruso- ja keltapäivänliljat, kurjenmiekat, unikot, pionit, jaloritarinkannukset, aitoukonhattu, rus-kolilja, akileijat, jaloangervot ja leimut. 4.6.2 Rakennusten sijoittuminen tontille

Ominaispiirteet: Suurimmalle osalle alueen tonteista on ominaista, että asuinrakennus on sijoitettu lähelle katualu-een rajaa ja sinne on pihanpuoleinen sisäänkäynti. Piharakennukset ovat usein miten tontin taka-osassa. Tämä rakennustapa on luonut erityisesti pitkille tonteille poikittaisia, avoimia näkymiä, joita täydentää runsaat puu- ja pensasistutukset.



Asemakaavassa suurin osa tonteista on jaettu kahteen erilliseen rakennusalaan. Päärakennuksen yhteydessä oleva rakennusala on osoitettu asuinrakennuksen mahdollista laajentamista varten. Piharakennuksen rakennusala on osoitettu kaavaan t-1 tai t-2 –merkinnöillä.

Kuvat: Näkymiä tonttien sisälle. Kuvista korostuu alueen ominaispiirteet; väljyys ja vehreys.

4.6.3 Pihojen muokkaus ja pintamateriaalit

Ominaispiirteet: Valtaosa Nisula – Mäki-Matti alueen rakennuksista on sovitettu maastoon ilman suuria maansiirto-töitä. Alueella on loivia maaston nurmettuja luiskia ja rinteeseen rakennettuja asuinrakennuksia. Alarinteessä kellarin julkisivu/sokkeli on voinut jäädä näkyviin. Tonttiliittymät ja kulku sisäänkäynnille on yleensä hiekka-, kivituhka- tai sorapäällysteisiä. Kaavamääräykset ja suositukset: Koko suunnittelualue Maaston merkittävää muokkaamista, pengertämistä ja täyttöä ei sallita uudisrakentamisessa. Laa-jennusten ja uusien piharakennusten korkeusasemat tulee suunnitella tarkkaan, ettei uusi raken-taminen häiritsevästi poikkea ympäröivän rakennuskannan korkeusasemista. Korkeat tukimuurit eivät sovi alueelle. Kovien päällysteiden käyttöä tulee alueella välttää, kuten kiveystä voi käyttää vain pienialaisesti kulutuskestävyyttä vaativilla pinnoilla, asfalttipinnat ja laatoitetut ajoväylät eivät sovi alueen pihoi-hin. Alueella tulee suosia vettä läpäiseviä materiaaleja (esim. nurmikiveä, soraa tai kivituhkaa).



4.7 TONTIN RAJOJEN KÄSITTELY

4.7.1 Pensasaidat, rakennetut aidat, portit, tolpat ja liittymät

Kaavamääräykset ja suositukset: Koko suunnittelualue Alueen tonttien rajat tulee alkuperäiseen tapaan toteuttaa istutetulla pensasaidalla ja katualueen puolelta leikatulla pensasaidalla. Pensasaitojen säilyttäminen on tärkeää alueen yleisilmeelle, koska valtaosa tonteista on nykyisin rajattu kadun puolelta pensasaidalla, ne ovat leikattuja lajeja (mm. aitaorapihlaja ja siperianherne-pensas). Aidan ei saa antaa kasvaa liian korkeaksi, suositeltava korkeus on alle 1,2 metriä. Lajin valintaan vaikuttaa eniten lähialueen ja viereisten tonttien aitatyypit. Mikäli tontin raja on nykyisin rajattu rakenteellisella aidalla ja se on osa laajempaa alkuperäistä kokonaisuutta, voidaan se korvata uudella joko alkuperäisen mukaisesti toteutetulla aidalla tai ma-talalla, yksinkertaisella ja peittomaalatulla pystysäleaidalla. Uuden puuaidan korkeus tulee olla vä-lillä 0,8-1,2 metriä. Vanha verkkoaita sallitaan kunnostettavan, mutta uusia verkkoaitoja ei tule rakentaa. Uudet metal-liset tai kiviaineiset aidat eivät sovi alueelle. Tontin kadun puoleiselle piha-alueelle, lähelle rajaa, suositellaan istutettavan vähintään yksi run-kopuu luomaan alueelle tyypillistä vehreää katukuvaa. Istutuksessa tulee kuitenkin huomioida etäi-syys rakennuksiin ja perustuksiin. Alkuperäisiä metallisia ajo- ja käyntiportteja, portinpieliä ja kivitolppia tulee säilyttää. Sisäänkäynnin tontille voi rajata uudellakin puisella tai metallisella portilla, mikäli alkuperäistä ei ole. Mallin tulee olla yksinkertainen, moderni ja alueelle sopiva.

Kuva: Alueelle sopivia puuaitatyyppejä. Säleaita ei saa olla liian umpinainen.

Kuvat: Esimerkkejä säilytettävän arvoisista aitatyypeistä. Vasen; Rakenteellinen aitatyyppi, joka on osa laajem-paa kokonaisuutta ja katukuvan kannalta arvokas. Oikea; Perinteinen leikattava pensasta, joka luo katukuvaan vehreää identiteettiä.



4.7.2 Yleiset alueet

Puisto- ja katualueiden hoitoa ja uudistamista suunniteltaessa on otettava huomioon niiden luonne osana arvokasta Nisula- Mäki-Matin pientaloaluetta. Katualueille tehtävät kunnostus- ja uudistustyöt eivät saa heikentää alueisiin rajautuvien pensasai-tojen ja alkuperäisten (ennen 1960-lukua toteutetut) pihan rakenteiden (esim. aidat, portit ja portin-pylväät) säilymisedellytyksiä. Lisäksi katualueen puustoa uudistettaessa on huolehdittava uusien taimien istutuksesta. Katujen ja kevyen liikenteen väylien rakentamis- ja huoltotoimenpiteet sekä muut ympäristöä muokkaavat toimenpiteet (kuten valaistus) tulee tehdä miljööseen sopivalla tavalla.

Kuvat: Katualueisiin rajautuvaa vehreää puustoa ja pensasistutusta.

Documents

Nisula rakentamistapaohjeet hyväksymisvaihe lautakunnan ... · 06:097 / nisula – mÄki-matin suojelukaava / korjaus- ja rakentamistapaohje 23.03.2016 / 12.4.2017 (1) asemakaavoitus