nsimmäinen katisma - ort.fi · ensimmäinen kirja 1–40 (41) Psalmi 1 1 Daavidin psalmi. Heprealaisilla ilman otsikkoa. Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu

Ensimmäinen katisma

ensimmäinen kirja 1–40 (41)

Psalmi 11 Daavidin psalmi.

Heprealaisilla ilman otsikkoa. Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten tietä, ei istu pilkkaajien seurassa 2 vaan tahtoo tutkia Herran lakia, miettii hänen lakiaan päivin ja öin. 3 Hän on kuin puu, virtain äärelle istutettu: ajallaan se antaa hedelmänsä, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan. 4 Niin ei käy jumalattomien, niin ei käy. He ovat kuin maanpinnan tomu, jota tuuli viskoo. 5 Sen vuoksi jumalattomat eivät kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskaiden neuvostossa, 6 sillä Herra tuntee hurskaiden tien mutta jumalattomien tie vie tuhoon.

2

Psalmi 2 1 Daavidin psalmi.

Miksi kansat raivoavat, kansakunnat punovat turhia juonia? 2 Miksi maan kuninkaat nousevat rintamaan ja hallitsijat keskenään liittoutuvat Herraa ja hänen voideltuaan vastaan?

3 ”Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän ikeensä!” 4 Hän, joka asuu taivaissa, nauraa heille, Herra pilkkaa heitä. 5 Sitten hän puhuu heille vihassaan ja kauhistuttaa heidät kiivaudellaan: 6 ”Hän asetti minut kuninkaaksi Siioniin, pyhälle vuorelleen 7 julistaen Herran päätöksen: Herra sanoi minulle: ’Sinä olet minun poikani, tänä päivänä olen sinut synnyttänyt. 8 Pyydä minulta, niin minä annan kansat sinun perinnöksesi ja maan ääret haltuusi. 9 Sinä paimennat niitä rautaisella valtikalla, sinä murrat ne kuin saviastian.’”

10 Tulkaa nyt jo järkiinne, kuninkaat! Ottakaa opiksenne te kaikki, jotka maata tuomitsette! 11 Pelätkää Herraa, palvelkaa häntä, vaviskaa, kohottakaa hänelle riemuhuuto. 12 Ottakaa vaarin kurituksesta, jottei Herra vihastuisi ettekä te suistuisi oikealta tieltä tuhoon, sillä hetkessä syttyy hänen vihansa.

Autuaita ovat kaikki, jotka häneen turvaavat!

3

Psalmi 3 1 Daavidin psalmi, kun Daavid pakeni poikaansa Absalomia autiomaassa.

2 Herra, miten paljon minulla onkaan ahdistajia! Monet nousevat minua vastaan, 3 monet sanovat minusta: ”Ei hänen Jumalansa häntä pelasta!”

4 Mutta sinä, Herra, sinä olet minun suojelijani, minun kunniani,

sinä nostat pääni pystyyn. 5 Minä huudan kaikin voimin Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan.

6 Minä käyn levolle, nukahdan ja herään, sillä Herra suojelee minua. 7 En pelkää kymmentuhantista joukkoa, joka asettuu kaikkialta minua vastaan.

8 Nouse, Herra, pelasta minut, Jumalani! Sinä lyöt kaikki viholliseni, kaikki jotka minua turhaan vihaavat, sinä murskaat syntisten hampaat. 9 Herra meidät pelastaa, kansasi yllä on siunauksesi.

Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia olkoon sinulle, Jumala. Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia olkoon sinulle, Jumala. Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia olkoon sinulle, Jumala. Herra, armahda. Herra, armahda. Herra, armahda.


4

Psalmi 41 Kokonaan. Hymnien tapaan. Daavidin psalmi.

2 Jumala, sinä kuulet minua, kun huudan apua, vanhurskauteni Jumala, ahdinkooni sinä tuot lievityksen. Ole minulle armollinen ja kuule rukoukseni! 3 Ihmiset, kuinka kauan on sydämenne kova? Miksi te rakastatte turhuutta ja etsitte valhetta? 4 Tietäkää, että Herra tekee pyhälleen ihmeellisiä tekoja. Herra kuulee minua, kun häntä avuksi huudan. 5 Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö! Puhukaa sydämessänne ja vuoteillanne valvoen murehtikaa. 6 Uhratkaa vanhurskauden uhri ja pankaa toivonne Herraan. 7 Monet sanovat: ”Kenen johdolla menestyisimme?” Herra, sinun kasvojesi valo on merkkinä yllämme. 8 Sinä annat ilon sydämeeni. He saavat runsaan sadon, kun viljan, viinin ja oliiviöljyn aika koittaa. 9 Rauhassa menen levolle ja siihen nukahdan, sillä sinä, Herra, sinä yksin olet antanut minun elää toivossa.

5

Psalmi 5 1 Kokonaan. Perijättären tapaan.

Daavidin psalmi. 2 Herra, ota korviisi sanani, huomaa huutoni! 3 Kuninkaani ja Jumalani, kuule pyyntöni ääntä! Sinua minä rukoilen, Herra. 4 Aamulla sinä kuulet ääneni, aamun hetkellä asetun eteesi, sinä luot katseesi minuun. 5 Sinä, Jumala, et tahdo laittomuutta, eikä pahantekijällä ole sijaa sinun luonasi, 6 lainrikkojat eivät kestä silmiesi edessä. Sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä, 7 kaikki valheenpuhujat sinä tuhoat, murhamiehiä ja pettureita Herra inhoaa. 8 Mutta minä saan tulla asumukseesi suuren laupeutesi tähden. Sinua peläten minä kumarran pyhään temppeliisi päin. 9 Herra, johdata minua tahtosi tietä vihamiesteni tähden, tasoita tiesi minun eteeni! 10 Heidän sanaansa ei voi luottaa, he hautovat turhuutta sydämessään. Heidän puheissaan väijyy avoin hauta, heidän kielensä on liukas ja pettävä. 11 Langeta heille tuomiosi, Jumala, omiin vehkeilyihinsä he kaatukoot! Karkota heidät luotasi! Heidän jumalattomat tekonsa ovat monet, siksi he nostavat raivosi, Herra.

6

12 Niin iloitkoot kaikki, joille sinä annat toivon! Loppumaton on heidän riemunsa. Sinä asut heidän keskellään, ja sinusta kerskuvat kaikki, jotka rakastavat nimeäsi, 13 sillä sinä annat siunauksesi vanhurskaalle. Herra, aseenamme on suosiosi, jolla meidät seppelöit.

7

Psalmi 6 1 Kokonaan. Kuin hymnit, Kahdeksannen tapaan.

Daavidin psalmi. 2 Herra, älä nuhtele minua vihassasi, älä kiivaudessasi minua kurita! 3 Herra, ole minulle armollinen, sillä minä olen voimaton. Paranna minut, Herra, sillä hämmennys polttaa luissani 4 ja järkytys jäytää mieltäni.

Vastaa, Herra! Kuinka kauan vielä?

5 Käänny puoleeni, Herra, vapauta sieluni, pelasta minut, osoita laupeuttasi! 6 Kuoltuaan ei kukaan sinua muista, kuka tuonelassa ylistää sinua?

7 Olen valittanut itseni uuvuksiin, yöt kaiket on vuoteeni itkusta märkä, leposijani kastuu kyynelistäni. 8 Silmäni leimuavat vihasta, minä uuvun kaikkien vihollisteni keskellä. 9 Väistykää luotani, kaikki te väärintekijät! Herra kuulee itkuni äänen. 10 Herra kuulee pyyntöni, Herra ottaa vastaan rukoukseni. 11 Häpeään joutukoot ja järkyttykööt perin juurin kaikki minun viholliseni! Täyttäköön häpeä heidät, syöksykööt suin päin pakoon.


8

Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia olkoon sinulle, Jumala. Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia olkoon sinulle, Jumala. Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia olkoon sinulle, Jumala. Herra, armahda. Herra, armahda. Herra, armahda.


9

Psalmi 7 1 Daavidin psalmi. Daavid lauloi tämän Herralle Kuusin, Jaminin

pojan, puheiden tähden. 2 Herra, minun Jumalani, sinuun minä panen toivoni. Pelasta minut kaikilta vainoojiltani ja vapauta minut. 3 Muuten vihamies tempaa sieluni kuin leijona – ei kukaan vapauta eikä pelasta.

4 Herra, minun Jumalani, jos olen tehnyt niin, että vääryys tahraa käsiäni, 5 jos olen maksanut pahalla minua väärin kohteleville, niin olkoon osani väistyä voitettuna vihamiesteni edestä, 6 ajakoon vihollinen minua takaa, ottakoon minut kiinni ja tallatkoon minun elämäni maahan, polkekoon tomuun minun kunniani! 7 Herra, nouse vihassasi, nouse kaikilla rajoilla vihollisiani vastaan. Herää, Herra, Jumalani, pane määräyksesi toimeen. 8 Kansojen kokous ympäröi sinut, yli sen palaa korkeuteesi! 9 Herra tuomitsee kansat! Anna oikeuden tapahtua minulle, Herra, vanhurskauteni mukaan, minun viattomuuteni mukaan. 10 Loppukoon syntisten pahuus, mutta sinä ohjaat hurskasta – Jumala tutkii sydämen ja ajatukset. 11 Minä saan Jumalaltani oikean avun, sydämeltään vilpittömät hän pelastaa. 12 Jumala on tuomari, vanhurskas ja voimakas ja pitkämielinen, hän ei langeta vihaansa joka päivä.

10

13 Jos ette käänny, hän hioo miekkansa hohtavaksi. Hän jännittää jousensa, virittää sen valmiiksi, 14 hän valmistaa sen kuoleman aseeksi, hän tekee nuolensa valmiiksi niitä varten, jotka poltetaan. 15 Katso, jumalaton synnyttää kivulla vääryyttä, hän on tuskasta raskaana ja synnyttää laittomuutta, 16 hän kaivaa kuopan, kaivaa sen syväksi, mutta putoaa itse omaan kuoppaansa. 17 Hänen tuskansa kääntyy häntä itseään vastaan, hänen vääryytensä kaatuu hänen oman päänsä päälle. 18 Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestaan ja ylistän Herran, Korkeimman, nimeä!

11

Psalmi 8 1 Kokonaan. Viinikuurnien tapaan.

Daavidin psalmi. 2 Herra, meidän Herramme! Kuinka ihmeellinen onkaan sinun nimesi kaikkialla maassa! Sinun mahtavuutesi nousee yli taivaiden. 3 Lasten ja imeväisten suusta sinä kohotat itsellesi kiitoksen vihollistesi vuoksi, kukistaaksesi vihamiehen ja kostoa janoavan.

4 Kun minä katselen taivaita, sinun sormiesi töitä, kuuta ja tähtiä, joiden sijan olet säätänyt 5 – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin katsot hänen puoleensa. 6 Sinä alensit hänet hetkeksi alemmaksi enkeleitä, sinä seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. 7 Sinä panit hänet hallitsemaan kättesi töitä, kaiken alistit hänen jalkojensa alle: 8 lampaat ja härät, kaiken laitumien karjan, 9 taivaan linnut ja meren kalat, merten polkuja kulkevat.

10 Herra, meidän Herramme, kuinka ihmeellinen onkaan sinun nimesi kaikkialla maassa!


Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia olkoon sinulle, Jumala. Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia olkoon sinulle, Jumala. Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia olkoon sinulle, Jumala.

12

Toinen katisma

Psalmi 9 1 Kokonaan. Pojan kätköjen tapaan.

Daavidin psalmi. 2 Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni, kerron kaikki sinun ihmeelliset tekosi. 3 Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta, ylistän sinun nimeäsi, sinä Korkein. 4 Viholliseni kääntyvät pakoon, he kaatuvat ja suistuvat tuhoon sinun kasvojesi edestä, 5 sillä sinä, oikeamielinen tuomari, sinä nouset istuimellesi, oikea tuomiosi vie asiani voittoon. 6 Sinä nuhtelet kansoja, ja jumalaton tuhoutuu, hänen nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi, iankaikkisesta iankaikkiseen. 7 Vihollisten miekat lyödään pirstaleiksi, ja heidän kaupunkinsa sinä revit maahan, heidän muistonsa katoaa pauhulla. 8 Mutta Herra pysyy ikuisesti, oikeilla tuomioillaan hän valmistaa valtaistuimensa. 9 Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, langettaa kansoille oikeat tuomiot. 10 Herra on kurjan turva, hän auttaa ahdingossa oikeaan aikaan. 11 Pankoot toivonsa sinuun kaikki, jotka tuntevat nimesi, sillä sinua etsiviä et hylkää, Herra. 12 Laulakaa ylistystä Herralle! Hän asuu Siionissa! Kertokaa hänen toimistaan kaikille kansoille, 13 sillä veriteot hän kostaa! Hän muistaa kaikkia kurjia, hän ei unohda heidän avunhuutoaan.

14

14 Herra, ole minulle armollinen, katso, kuinka viholliseni nöyryyttävät minua! Sinä nostat minut takaisin kuoleman porteilta, 15 jotta kaikin tavoin julistaisin sinun ylistystäsi tytär Siionin porteissa. Me riemuitsemme pelastusteostasi! 16 Kansat vangitsee turmelus – itse ne ovat sen aiheuttaneet. Heidän jalkansa tarttuu tähän ansaan – itse he ovat sen virittäneet. 17 Herra on tunnettu, hän toteuttaa tuomionsa: syntinen jää kiinni kättensä tekoihin. 18 Peräytykööt syntiset tuonelaan asti, kaikki kansat, jotka unohtavat Jumalan! 19 Köyhä ei unohdu ainiaaksi, kurjien toivo ei ikuisesti raukea tyhjiin. 20 Nouse, Herra! Älköön ihminen pääskö voitolle! Tuomittakoon kansat edessäsi! 21 Herra, aseta heille lainsäätäjä! Tuntekoot pakanakansat, että he ovat vain ihmisiä! 22 (10:1)1 Herra, miksi olet niin kaukana, miksi et ahdingossa välitä meistä oikeaan aikaan? 23 (2) Jumalattoman ylvästely kirvelee köyhää. Jumalattomat jäävät vangeiksi juoniinsa, joita punovat! 24 (3) Syntinen rehentelee sielunsa mielihaluilla, ja väärintekijä siunaa itseään. 25 (4) Syntinen kiusaa Herraa: ”Vihatkoon vain niin kuin tahtoo, ei hän vaadi tilille.” Jumala ei ole hänen edessään.

1 Septuagintassa psalmit 9 ja 10 muodostavat kokonaisuuden. Tämä vaikuttaa seuraavien psalmien numerointiin heprealaiseen tekstiin verrattuna (merkitty sulkeisiin).

15

26 (5) Hänen tiensä johtavat jatkuvaan häpeään. Sinun tuomiosi eivät häneen vaikuta, hän hallitsee kaikkia vihollisiaan, 27 (6) sillä hän sanoi sydämessään: ”Koskaan minä en horju, sukupolvet seuraavat toisiaan, minuun eivät onnettomuudet osu!” 28 (7) Hänen suustaan tulvii kirousta, katkeruutta ja petosta, hänen kielensä alta vaivaa ja tuskaa. 29 (8) Hän istuu väijyksissä rikkaiden kanssa murhatakseen salaa viattoman, hänen silmänsä vaanivat kurjaa. 30 (9) Hän väijyy kätkössään kuin leijona piilopaikassaan. Hän vaanii siepatakseen köyhän, kaappaa hänet ja vetää hänet pois. 31 (10) Ansaansa vangiten hän nöyryyttää köyhän; kun hän alistaa kurjat, köyhä kumartuu ja kaatuu. 32 (11) Sillä hän sanoo sydämessään: ”Jumala on unohtanut, hän on kääntänyt kasvonsa pois, ei hän mitään näe.”

33 (12) Nouse, Herra, minun Jumalani, kohotkoon kätesi! Kurjiasi älä koskaan unohda! 34 (13) Miksi jumalaton vihoittaa Jumalan? Hän sanoo sydämessään: ”Ei Jumala rankaise!” 35 (14) Sinä näet kaiken, sinä huomaat tuskan ja vihan ja toimitat jumalattomat käsiisi. Sinulle köyhä on uskonut asiansa, köyhän auttaja sinä olet. 36 (15) Murra syntisen ja pahan käsivarsi! Hänen syntiään etsitään, mutta sitä ei löydy.

37 (16) Herra on kuningas ikuisesti, iankaikkisesta iankaikkiseen. Te häviätte, pakanakansat, hänen maastaan. 38 (17) Herra, sinä kuulit kurjien kaipauksen, sinä panit merkille heidän alttiin mielensä. 39 (18) Sinä hankit oikeuden orvolle ja alhaiselle, ettei ihminen enää jatkaisi ylvästelyään maan päällä.

16

Psalmi 10 (11) 1 Kokonaan. Daavidin psalmi.

Herraan minä turvaan. Kuinka voitte sanoa minulle: ”Pakene vuorille kuin varpunen!” 2 Katso, syntiset jännittävät jousensa, he varaavat nuolet koteloon, hämärässä he ampuvat vilpittömiä sydämeen. 3 Sillä sen, mitä sinä valmistat, sen he tuhoavat – mitä vanhurskas voi enää tehdä? 4 Herra on pyhässä temppelissään, Herra – hänen valtaistuimensa on taivaassa. Hänen silmänsä tarkkailevat kurjaa, silmäripsiensä alta hän tutkii ihmislapsia. 5 Herra tutkii vanhurskaan ja jumalattoman, mutta vääryyttä rakastava vihaa omaa sieluaan. 6 Hän antaa sataa ansoja jumalattomien päälle, tulta ja tulikiveä ja myrskytuulta on heidän maljaosansa. 7 Herra on vanhurskas, hän rakastaa oikeamielisyyttä, hän näkee vanhurskaat teot.


Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia sinulle, Jumala. Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia sinulle, Jumala.Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia sinulle, Jumala.

Herra, armahda. Herra, armahda. Herra, armahda.

Kunnia olkoon Isälle ja Pojalla ja Pyhälle Hengelle, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

17

Psalmi 11 (12) 1 Kokonaan. Kahdeksannen tapaan. Daavidin psalmi.

2 Pelasta minut, Herra, sillä ketään pyhää tuskin on, totuuksia vain vähän ihmislapsilla. 3 Turhia puhuu jokainen lähimmäiselleen, petollisin huulin he vuodattavat sydämensä pahuutta. 4 Tuhoa, Herra, kaikki kavalat huulet ja kerskuva kieli, 5 ne, jotka sanovat: ”Me ylistämme kieltämme, omin huulin me puhumme, kuka on meidän herramme?” 6 ”Köyhien kurjuuden tähden ja kurjien huokauksen tähden nyt minä nousen”, sanoo Herra, ”tuon pelastuksen, kiivaasti heitä puolustan.” 7 Herran sanat ovat puhtaita sanoja, tulessa hehkutettua hopeaa, valuun kelvollista, seitsemästi puhdistettua. 8 Sinä, Herra, suojelet meitä, sinä varjelet meitä tältä sukupolvelta ja ajasta aikaan. 9 Joka puolella kuljeskelee jumalattomia, mutta korkeudessasi sinä pidät ihmislapsista tarkan huolen.

18


2 Herra, kuinka kauan vielä? Oletko kokonaan unohtanut minut? Kuinka kauan peität minulta kasvosi? 3 Kuinka kauan huolet painavat mieltäni, päivin ja öin tuskat sydäntäni? Kuinka kauan viholliseni ylvästelee minua vastaan?

4 Katso minun puoleeni ja kuule minua, Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo, etten nukkuisi kuolemaan, 5 ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet!” Ahdistajani iloitsevat, kun horjun, 6 mutta minä panen toivoni sinun armoosi. Sydämeni riemuitsee sinun pelastusteostasi. Minä laulan kiitosta Herralle, joka on hyvä minulle, ylistän Herran, Korkeimman, nimeä.

19


Mieletön sanoo sydämessään: ”Ei ole Jumalaa!” Toimissaan he ovat turmeltuneita ja käyvät inhottaviksi; kukaan ei tee hyvää, ei yksikään. 2 Herra kumartuu taivaasta ihmislasten puoleen nähdäkseen, onko kellään ymmärrystä tai onko ketään, joka etsii Jumalaa. 3 Kaikki ovat luopuneet – kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.

4 Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät? He syövät minun kansaani, syövät sitä kuin leipää, he eivät kutsu avukseen Herraa. 5 He vapisevat pelosta siellä, missä ei ole mitään pelättävää, sillä Jumala puolustaa oikeamielisten sukua. 6 Te häpäisette köyhän hankkeen, mutta Herra on hänen turvansa.

7 Kuka suo Siionista pelastuksen Israelille? Kun Herra palauttaa kansansa pakkosiirtolaisuudesta, Jaakob riemuitkoon ja Israel iloitkoon.





20

Psalmi 14 (15)1 Daavidin psalmi.

Herra, kuka saa asua sinun asumuksessasi, kuka tehdä majansa pyhälle vuorellesi?

2 Se, joka vaeltaa moitteetta ja tekee oikein, joka puhuu sydämestään totta. 3 Se, joka ei kielellään panettele, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa eikä solvaa ystäviään. 4 Se, joka halveksii pahantekijää mutta pitää arvossa Herraa pelkääviä. Se, joka ei hylkää lähimmäistään vaan pysyy valassaan. 5 Hän ei lainaa rahaa saadakseen korkoa eikä ota lahjuksia viattoman vahingoksi. Koskaan ei horju se, joka näin tekee.

21

Psalmi 15 (16) 1 Omistettu Daavidille.

Jumala, suojele minua! Sinuun minä panen toivoni. 2 Minä sanon Herralle: ”Sinä olet minun Herrani, sillä sinä et puutu nauttimaani hyvään!” 3 Monesti Herra on hämmästyttänyt pyhät, jotka ovat hänen maassaan, ilmaissut tahtonsa heidän keskellään. 4 Heidän heikkoutensa vain lisääntyi, mutta yhä enemmän he kiirehtivät. Minä en kutsu koolle heidän verisiä kokouksiaan, älköön huulteni välistä lausuttako heidän nimeään! 5 Herra on minun perintöosani ja voitonmaljani, sinä itse palautat perintöni minulle. 6 Maista parhaimmat lankeavat minulle, kallein on todellakin minulle perintöni. 7 Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, pitkälle yöhön asti sisimpäni minua ohjaa. 8 Minä näen aina edessäni Herran, sillä hän on oikealla puolellani, etten horjuisi. 9 Tämän vuoksi sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, koko ruumiini elää toivossa, 10 sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna pyhäsi nähdä katoavaisuutta. 11 Sinä osoitat minulle elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä, sinun oikea kätesi on täynnä ihanuutta.

22

Psalmi 16 (17) 1 Daavidin rukous.

Kuule, Herra, minun oikeaa asiaani! Ota vastaan minun pyyntöni, vilpittömiltä huuliltani ota korviisi minun rukoukseni! 2 Sinun kasvoiltasi lähteköön minun tuomioni, minun silmäni nähkööt oikeamielisiä tekoja. 3 Sinä tutkit sydämeni, yölläkin sinä tarkkailet, sinä hiillostit minua, mutta minusta ei löytynyt vääryyttä. 4 Jotta suuni ei puhuisi ihmisten teoista, sinun huultesi sanojen vuoksi minä varon pahoja teitä. 5 Palauta minut poluillesi, etteivät askeleeni horjuisi. 6 Minä huudan, sillä sinä kuulet minua, Jumala. Kallista korvasi minun puoleeni, kuule puheeni. 7 Osoita ihmeellistä hyvyyttäsi! Sinä pelastat ne, joiden toivo sinä olet, niiltä, jotka vastustavat oikeaa kättäsi. 8 Varjele minua niin kuin silmäterääsi, sinä peität minut siipiesi suojaan 9 jumalattomien katseelta – he ajavat minut ahdinkoon. Viholliseni saartavat minun sieluni! 10 He sulkevat tunnottoman sydämensä, heidän suunsa puhuu röyhkeästi. 11 He ajoivat minut ulos, nyt he piirittävät minut, heidän katseensa harhailee alhaalla maassa. 12 He vievät minut pois kuin saalista himoitseva leijona, niin kuin leijonanpentu, joka asustaa piiloissaan. 13 Nouse, Herra! Astu heidän eteensä, kaada heidät kumoon! Pelasta minun sieluni jumalattomilta, riistä miekkasi sinun kätesi vihollisilta. 14 Herra, maan niukkuuden mukaan jaa heille heidän vähäinen osansa elämässä.

23

Ja mitä olit pannut varalle, siitä heidän vatsansa täyttyi, he ruokkivat sikansa ja jättivät tähteet pienokaisilleen. 15 Mutta minä ilmestyn vanhurskaudessa kasvojesi eteen, kirkkautesi näkeminen ravitsee minut.



24

Kolmas katisma

Psalmi 17 (18) 1 Kokonaan. Daavidin, Herran palvelijan, psalmi.

Tämän laulun sanat Daavid esitti Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet Saulin ja kaikkien hänen

vihollistensa käsistä. 2 Hän sanoi näin:

Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani. 3 Herra, vahvuuteni ja pakopaikkani ja pelastajani, Jumalani, auttajani – minä panen toivoni häneen – suojelijani ja väkevä pelastajani, puolustajani. 4 Ylistäen rukoilen Herraa ja pelastun vihollisiltani.

5 Kuoleman tuskat kiertyivät ympärilleni, laittomuuden tulvat minua kauhistivat. 6 Tuonelan tuskat kietoivat minut, minut saavuttivat kuoleman ansat. 7 Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani. Hän kuulee ääneni pyhästä temppelistään ja huomaa, kun hänen edessään huudan.

8 Maa järisee ja järkkyy, vuorten perustukset vavahtelevat, hänen vihansa saa ne horjumaan. 9 Hänen vihastaan nousee savu ja hänen kasvoistaan liekehtii tuli, hän saa hiilet syttymään. 10 Hän kallistaa taivaat ja laskeutuu alas, ja pimeys on hänen jalkojensa alla. 11 Hän astuu kerubien selkään ja lentää, hän kiitää tuulten siivin. 12 Hän ottaa pimeyden verhokseen, majaksi ympärilleen synkät vedet ilmojen pilvissä.

26

13 Hänen edellään kulkee häikäisevä valo, pilvet väistyvät, sinkoilevat rakeet ja tuliset hiilet.

14 Herra jylisee taivaasta, Korkein antaa äänensä kaikua. 15 Hän ampuu nuoliaan ja hajottaa viholliset, hän kauhistuttaa heidät runsailla salamoillaan. 16 Vesien lähteet tulevat näkyviin ja maanpiirin perustukset paljastuvat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi tuulen puhalluksesta.

17 Korkeudesta hän ojentaa kätensä ja tarttuu minuun, hän vetää minut ylös syvistä vesistä. 18 Hän vapauttaa minut väkevistä vihollisistani, niistä jotka minua vihaavat. He ovat minua vahvemmat 19 ja käyvät kimppuuni onnettomuuteni päivänä, mutta tuekseni tulee Herra. 20 Hän ohjaa minut aukealle, hän päästää minut vapauteen, sillä hän on mieltynyt minuun.

21 Herra palkitsee minut vanhurskauteni mukaan, tekojeni puhtauden mukaan hän maksaa minulle, 22 koska olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalastani. 23 Kaikki hänen päätöksensä ovat edessäni, enkä ole hylännyt hänen vanhurskaita lakejaan. 24 Minä olen nuhteeton hänen edessään ja varon lankeamasta laittomuuteen. 25 Herra palkitsee minut vanhurskauteni mukaan, hänen silmissään minun tekoni ovat puhtaat.

26 Sinä olet pyhä pyhälle, ja vilpitöntä miestä kohtaan sinä olet vilpitön. 27 Sinä olet valitulle valittu, mutta kieron sinä väännät aina enemmän väärään.

27

28 Sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeiden silmät sinä painat alas.

29 Sinä sytytät minun lamppuni, Herra, sinä, Jumalani, tuot pimeyteeni valon. 30 Sinun avullasi minä pelastun rosvojoukolta, Jumalani avulla minä ryntään yli muurin. 31 Minun Jumalani – hänen tiensä on moitteeton, Herran sanat ovat tulessa puhdistetut. Kuin kilpi hän suojaa kaikkia niitä, jotka panevat häneen toivonsa.

32 Kuka on Jumala, jollei Herra? Kuka on Jumala, jollei meidän Jumalamme? 33 Jumala vyöttää minut voimalla, hän tekee nuhteettomaksi tieni. 34 Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille. 35 Hän opettaa käteni taistelemaan, vaskijousen hän asettaa käsivarsilleni.

36 Sinä annat minulle pelastukseni kilven, sinun oikea kätesi tukee minua, sinun kurituksesi ojentaa minut täysin; sinun kurituksesi – se minua opettaa. 37 Sinä pidennät askeleeni, syvennät jalanjälkeni. 38 Minä ajan takaa vihollisiani ja saan heidät kiinni, palaan vasta, kun heitä ei enää ole. 39 Minä ahdistan heitä, eivätkä he voi pysyä pystyssä, he kaatuvat jalkojeni alle.

40 Sinä vyötät minut voimalla taisteluun, sinä kahlitset kaikki vastustajani minun alleni. 41 Sinä panet vihollisen edessäni kääntämään selkänsä, minua vihaavista sinä teet lopun. 42 He huutavat, mutta kukaan ei auta, he huutavat Herraa, mutta hän ei kuule heitä.

28

43 Minä jauhan heidät tomuksi tuuleen, survon heitä kuin katujen lokaa.

44 Sinä pelastat minut kansan kapinoinnilta, sinä asetat minut kansojen pääksi. Kansa, jota en tuntenut, palvelee minua. 45 Se tottelee minua ensi kuulemalta, muukalaiset liehittelevät minua. 46 He käyvät raihnaiksi vanhetessaan, väistyvät ontuen syrjään poluiltaan.

47 Herra elää! Kiitetty olkoon Jumalani, ylistetty olkoon Jumala, minun pelastukseni! 48 Jumala kostaa puolestani ja saattaa kansat minun valtani alle, 49 hän vapauttaa minut kiukkuisista vihollisistani. Sinä korotat minut yli vastustajieni, vääryydentekijästä sinä minut vapautat. 50 Siksi kiitän kansojen keskellä sinua, Herra, ja laulan kiitosta sinun nimellesi. 51 Minä ylistän hänen kuninkaansa pelastustekoja, hän osoittaa suosiota omalle voidellulleen, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.





29


2 Taivaat ilmoittavat Jumalan kunniaa, taivaankansi julistaa hänen kättensä tekoja. 3 Päivä tuo viestin päivälle, yö ilmoittaa tiedon yölle. 4 Eivät ne ole puheita eivätkä sanoja, eivät ääniä, jotka voisi kuulla. 5 Koko maahan kaikuu niiden ääni, niiden sanat maanpiirin ääriin. Aurinkoon hän asettaa majansa. 6 Ja aurinko tulee ulos kuin sulhanen

morsiuskammiostaan, kuin jättiläinen riemuiten juoksemaan tietään. 7 Taivaan äärestä se lähtee ja kaartaa taivaan toiseen ääreen, eikä mikään jää sen paisteelta piiloon.

8 Herran laki on moitteeton, se virvoittaa sielut. Herran todistus on luotettava, se tekee alaikäisistä

viisaita. 9 Herran vanhurskaat säädökset ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran käsky on kirkas, se valaisee silmät. 10 Herran pelko on puhdas, se pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen. Herran tuomiot ovat totuudellisia, ne ovat vanhurskaita kaikki. 11 Ne ovat kultaa ja kalliita kiviä arvokkaammat, makeammat kuin mesi ja hunajakenno. 12 Sinun palvelijasi siis noudattaa niitä, niiden noudattamisesta saa suuren palkan.

13 Kuka huomaa erehdyksensä? Puhdista minut salaisuuksistani.

30

14 Ja varjele palvelijasi muukalaisilta; jos en joudu heidän valtaansa, olen silloin viaton ja puhdistun suuresta synnistä. 15 Suuni sanat ja sydämeni ajatukset ovat aina sinun mieleesi, Herra, minun auttajani ja minun lunastajani.

31


2 Herra kuulkoon sinua hädän päivänä, suojatkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi! 3 Lähettäköön Herra sinulle avun pyhäköstä, Siionista hän antakoon tukensa sinulle! 4 Hän muistakoon kaikki sinun uhrisi, ja olkoon polttouhrisi yltäkylläinen. 5 Täyttäköön Herra hartaat toiveesi ja antakoon toimillesi menestyksen! 6 Me iloitsemme sinun pelastustyöstäsi, me ylistämme Herran, meidän Jumalamme, nimeä. Herra täyttäköön kaikki sinun pyyntösi! 7 Nyt minä tiedän, että Herra pelastaa voideltunsa, pyhästä taivaastaan Herra kuulee häntä, Herra pelastaa hänet oikean kätensä suurilla teoilla. 8 Toiset kerskuvat sotavaunuistaan, toiset hevosistaan, mutta me kerskumme Herran, meidän Jumalamme,

nimessä. 9 Nuo toiset kompastuvat ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä. 10 Herra, pelasta kuninkaasi ja kuule meitä sinä päivänä, kun sinulta apua huudamme!

32


2 Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee, suuresti hän riemuitsee sinun pelastusteostasi! 3 Hänen sydämensä kaipuun sinä täytät, hänen huultensa tahtoa et häneltä riistä.

4 Sinä lähestyt häntä hyvyyden siunauksilla, panet hänen päähänsä kruunun, jalokivillä koristetun. 5 Elämää hän sinulta pyysi, ja sinä lahjoitat sen hänelle, pitkän iän, ikuisen elämän. 6 Suuri on hänen kunniansa sinun pelastustekosi tähden, kunnian ja loiston sinä lasket hänen ylleen. 7 Sinä suot hänelle siunauksen, nyt ja aina. Kasvojesi edessä sinä täytät hänet ilolla. 8 Kuningas panee toivonsa Herraan, Korkeimman laupeudessa hän ei horju.

9 Sinun kätesi tavoittakoon kaikki vihollisesi, sinun oikea kätesi tavoittakoon kaikki sinua vihaavat. 10 Sinä panet heidät tuliseen pätsiin, kun he joutuvat sinun kasvojesi eteen. Herra saattaa vihassaan heidät sekasortoon, ja tuli nielee heidät. 11 Heidän hedelmänsä sinä hävität maan päältä, heidän jälkeläisensä ihmislasten joukosta, 12 sillä he kääntävät pahuutensa sinua vastaan, punovat juonen, jota eivät voi kuitenkaan toteuttaa. 13 Sinä ajat heidät pakoon, heidän kohtalonsa on jälkeläistesi käsissä.

14 Nouse, Herra, voimassasi! Laulaen ja soittaen me ylistämme sinun suuria tekojasi.

33





34

Psalmi 21 (22) 1 Kokonaan. Varhaisaamun avun tapaan.

Daavidin psalmi. 2 Jumalani, Jumalani, kuule minua! Miksi minut hylkäsit? Minä olen sanoillani rikkonut sinua vastaan, puheeni ovat vieneet minut kauas pelastuksestani. 3 Jumalani, minä huudan sinua päivällä, mutta sinä et kuule, huudan sinua yöllä – älköön se viekö minua mielettömyyteen. 4 Sinä asut pyhissä, sinä Israelin ylistys. 5 Sinuun ovat turvanneet isämme ennen, sinuun he turvasivat ja sinä varjelit heidät, 6 sinua he huusivat ja pelastuivat, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet. 7 Mutta minä olen mato enkä ihminen, olen ihmisten pilkka, kansan hylkäämä. 8 Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja kuiskuttelevat: 9 ”Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä, pelastakoon hänet – sitähän Herra hänelle tahtoo.”

10 Herra, sinä minut vedit äitini kohdusta, sinä olet ollut toivoni äitini rinnoilta asti. 11 Jo syntyessäni minut sysättiin sinun varaasi, sinä olet ollut Jumalani äitini kohdusta alkaen. 12 Älä ole kaukana minusta, kun hätä on lähellä eikä kukaan auta minua. 13 Sonnilauma piirittää minua, lihavat härät minut saartavat, 14 ne avaavat suunsa minua vastaan kuin raateleva leijona, saalista karjuen.

35

15 Veden lailla minä valun maahan, kaikki luuni ovat irti toisistaan, sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani. 16 Voimani kuivuu kuin ruukunsiruksi, kieleni on tarttunut kurkkuuni. Kuoleman tomuun sinä suistat minut! 17 Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi pahantekijöiden piiri, käteni ja jalkani ovat runnellut. 18 Minä saatan laskea kaikki luuni, mutta he vain katselevat ja tuijottavat minua. 19 He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa. 20 Mutta sinä, Herra, älä viivyttele! Riennä avukseni, huomaa minut, auta minua! 21 Pelasta minun sieluni miekalta, pelasta ainoa henkeni koirilta, 22 pelasta minut leijonan kidasta ja yksisarvisten sarvista. Pelasta minut nöyryytykseltä! 23 Minä ilmoitan nimesi veljilleni, laulan sinulle ylistystä seurakunnan keskellä. 24 Herraa pelkäävät, ylistäkää häntä, koko Jaakobin suku, kunnioita häntä, pelätköön häntä koko Israel! 25 Ei hän halveksi köyhää eikä vihastu hänen aneluunsa, ei käännä pois kasvojaan minulta vaan kuulee minua, kun huudan häntä. 26 Sinä saat kiitokseni, sinua minä ylistän suuren seurakunnan keskellä. Sinua pelkäävien edessä minä lunastan lupaukseni. 27 Köyhät syövät ja tulevat kylläisiksi, ja Herraa etsivät ylistävät häntä. Heidän sydämensä elää ikuisuudesta ikuisuuteen.

36

28 Kaikki maan ääret muistakoot tämän ja kääntykööt Herran puoleen, kansojen heimot kumartukoot hänen edessään, 29 sillä Herran on kuninkuus ja kansat ovat hänen valtansa alla. 30 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat syvään; hänen eteensä langetkoot kaikki, jotka maan poveen vaipuvat. Mutta minun sieluni elää hänelle, 31 ja jälkeläisenikin palvelevat häntä. Tulevasta sukupolvesta kerrotaan Herralle, 32 ja vastedes syntyvälle kansalle julistetaan Herran vanhurskautta. Hän on tehnyt tämän kansan.

37

Psalmi 22 (23) 1 Daavidin psalmi.

Herra kaitsee minua, ei minulta mitään puutu.2 Vehreys ympäröi asuinsijani, sinne hän minut vie, veden ääreen lepoon, siellä hän minut ravitsee.3 Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua vanhurskauden polkuja nimensä tähden. 4 Ja vaikka kulkisin kuoleman varjossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet kanssani. Sinun vitsasi ja sauvasi ovat minun lohtuni! 5 Sinä katat minulle pöydän ahdistajieni eteen. Sinä voitelet pääni öljyllä, sinun jalo maljasi minut juovuttaa. 6 Sinun laupeutesi seuraa minua kaikkina elämäni päivinä. Minä saan asua Herran pyhäkössä päivieni loppuun asti.

38

Psalmi 23 (24) 1 Daavidin psalmi. Viikon ensimmäisenä päivänä.

Herran on kaikki maa, maanpiiri ja kaikki, jotka siinä asuvat. 2 Hän on sen perustanut merien päälle, valmistanut virtojen ylle.

3 Kuka saa nousta Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassaan? 4 Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, se, joka ei tavoittele turhuutta eikä vanno vilpillisesti lähimmäiselleen. 5 Hänelle Herra suo siunauksen, Jumala, hänen pelastajansa, laupeuden. 6 Tämä suku on Herraa etsivien, he etsivät Jaakobin Jumalan kasvoja.

7 Kohottakaa portit, oi te kansanne hallitsijat, kohotkaa korkeiksi, oi ikiaikaiset ovet: kirkkauden kuningas on astuva sisään! 8 Kuka on tämä kirkkauden kuningas? Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen taistelussa.

9 Kohottakaa portit, oi te kansanne hallitsijat, kohotkaa korkeiksi, oi ikiaikaiset ovet: kirkkauden kuningas on astuva sisään! 10 Kuka on tämä kirkkauden kuningas? Taivaan voimien Herra, hän on kirkkauden kuningas.



39

Neljäs katisma


Sinun puoleesi, Herra, minun Jumalani, minä kohotan sieluni. 2 Sinuun minä luotan; enhän joudu häpeään, älkööt viholliseni pitäkö minua pilkkanaan. 3 Eivät ketkään, jotka sinua odottavat, joudu pettymään. Saakoot häpeän ne, joiden toimet ovat turhia ja laittomia. 4 Herra, osoita minulle tiesi, opeta minulle polkusi. 5 Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sillä sinä olet Jumalani, minun pelastajani. Sinua minä odotan koko päivän! 6 Muista laupeuttasi, Herra, muista armotekojasi, sillä ne ovat ikuisia. 7 Älä muista nuoruuteni syntejä, älä tietämättömyyttäni! Sinä, Herra, muista minua laupeutesi mukaan, hyvyytesi tähden! 8 Hyvä ja oikeamielinen on Herra, siksi hän säätää lakinsa syntisille, jotka käyvät tietään. 9 Hän ohjaa sävyisiä tuomioin, hän opettaa sävyisille teitään. 10 Kaikki Herran tiet ovat armo ja totuus niille, jotka etsiytyvät hänen liittoonsa

ja hänen todistuksensa suojaan. 11 Nimesi vuoksi, Herra, sovita siis syntini, sillä se on suuri. 12 Kuka elää Herran pelossa? Häntä Herra neuvoo tiellä, jonka hän valitsi. 13 Hänen sielunsa saa asua hyvyyden keskellä, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.

41

14 Herra on väkevyys häntä pelkääville, ja hän antaa heidän tuntea, millainen on hänen liittonsa. 15 Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää jalkani ansasta. 16 Katso puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen köyhä, olen ainoa lapsi. 17 Sydämeni tuskat vain pahenevat, vie minut pois ahdistuksistani! 18 Katso minun nöyryytystäni ja vaivaani ja anna anteeksi kaikki syntini. 19 Katso vihollisiani! Heitä on aina vain enemmän, vastoin kaikkea oikeutta he vihaavat minua. 20 Suojele sieluani ja pelasta minut! Enhän joudu häpeään; sinuun minä panen toivoni. 21 Vilpittömät ja rehelliset liittyivät minuun, sillä sinua minä odotan, Herra. 22 Jumala, lunasta Israel kaikista sen ahdistuksista!

42


Herra, hanki minulle oikeutta, sillä minä olen vaeltanut rehellisesti. Kun panen toivoni Herraan, en käy heikoksi. 2 Tutki minut, Herra, koettele minua, koettele tulella sisimpäni ja sydämeni. 3 Sinun armosi on minun silmieni edessä, minä olen mieltynyt sinun totuuteesi. 4 En ole istunut turhanpuhujien neuvostossa enkä lyöttäytynyt lainrikkojien joukkoon. 5 Minä olen vihannut pahantekijöiden kokousta, en aio istua jumalattomien kanssa. 6 Minä pesen viattomuudessa käteni ja kierrän sinun alttariasi, Herra, 7 kuullakseni kiitoslaulua sinusta ja kertoakseni kaikista ihmeellisistä teoistasi. 8 Herra, minä rakastan pyhäkkösi kauneutta, sinun kirkkautesi asuinsijaa.

9 Älä tuhoa minun sieluani syntisten mukana äläkä elämääni murhamiesten kanssa. 10 Heidän kätensä ovat rikosten tahraamat, heidän oikea kätensä on täynnä lahjuksia. 11 Mutta minä olen vaeltanut rehellisesti – lunasta minut, Herra, armahda minua!

12 Minä asetun oikeamielisten puolelle, kansan kokouksissa minä kiitän sinua, Herra.

43

Psalmi 26 (27) 1 Daavidin psalmi. Ennen voitelua.

Herra on minun valoni ja pelastajani – ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni suojelija – ketä siis säikkyisin? 2 Kun pahantekijät käyvät minua kohti syödäkseen minun lihani, he itse, ahdistajani ja viholliseni, käyvät heikoiksi ja kaatuvat. 3 Vaikka sotaleiri järjestäytyisi minua vastaan, sydämeni ei pelkää, vaikka sota nousisi minua vastaan, tähän minä panen toivoni.

4 Yhtä minä pyysin Herralta, tätä minä etsin: että saisin asua Herran pyhäkössä kaikki elämäni päivät, että saisin nähdä Herran ihanuuden ja käydä hänen pyhässä temppelissään. 5 Onnettomuuksieni päivänä hän kätki minut telttamajaan, hän antoi minulle suojan telttansa kätköstä, hän nosti minut kalliolle. 6 Ja nyt, katso, hän kohottaa pääni, auttaa vihollisiani vastaan, minä kuljen ympäri hänen majassaan, uhraan ja huudan ilosta, minä laulan ja soitan ylistystä Herralle. 7 Herra, kuule ääneni, kun sinua huudan! Ole minulle armollinen ja kuule minua. 8 Sinulle sanoo sydämeni: ”Minä etsin Herraa. Minun kasvoni etsivät sinua.” Sinun kasvojasi, Herra, minä etsin. 9 Älä käännä pois minulta kasvojasi! Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, ole minun auttajani, älä minua kiroa äläkä hylkää minua, Jumalani, pelastajani! 10 Sillä isä ja äiti minut hylkäsivät, mutta Herra pitää minusta huolen. 11 Herra, opeta tielläsi minulle lakisi, vihollisteni vuoksi johdata minut oikealle polulle.

44

12 Älä jätä minua niiden armoille, jotka minua ahdistavat! Väärät todistajat nousevat minua vastaan, itselleenkin vääryys valehtelee. 13 Elävien maassa minä uskon näkeväni Herran hyviä tekoja. 14 Odota Herraa! Ole urhea, olkoon sydämesi väkevä. Odota Herraa!





45


Herra, sinua minä huudan, Jumalani, älä mene vaiti minun ohitseni, sillä jos et sinä minua huomaa, minun käy niin kuin manalle menevien. 2 Kuule minun rukoukseni ääni, kun sinua rukoilen, kun kohotan käteni pyhää temppeliäsi kohti. 3 Älä tempaa minun sieluani pois syntisten kanssa, älä tuhoa minua väärintekijöiden mukana, niiden, jotka puhuvat sovussa lähimmäistensä kanssa mutta hautovat sydämessään pahaa. 4 Anna heille heidän tekojensa mukaan, heidän pahojen toimiensa mukaan! Anna heille heidän kättensä tekojen mukaan, maksa heille heidän tekojensa palkka! 5 Sillä Herran tekoja he eivät ymmärrä, eivät hänen kättensä töitä. Sinä hävität heidät etkä enää rakenna. 6 Kiitetty olkoon Herra! Hän kuulee rukoukseni äänen. 7 Herra on minun auttajani ja suojelijani, häneen minun sydämeni panee toivonsa, ja minä saan avun. Minun ruumiini elpyy, ja minä tahdon ylistää häntä. 8 Herra on kansansa väkevyys, hän suojelee voideltunsa pelastustekoja. 9 Pelasta kansasi ja siunaa perintöosaasi, kaitse heitä ja kanna heitä nyt ja aina.

46


Pyhäkköteltasta lähtemisen tapaan. Tuokaa Herralle, jumalanpojat, tuokaa Herralle nuoria pässejä, tuokaa Herralle kunnia ja arvo! 2 Tuokaa Herralle hänen nimensä kunnia! Palvokaa Herraa hänen pyhällä esipihallaan. 3 Herran ääni kaikuu vetten päällä, kunnian Jumala jylisee, Herra suurten vetten yllä. 4 Herran ääni on voimakas, Herran ääni on mahtava. 5 Herran ääni särkee setrit, Herra murskaa Libanonin setrit, 6 hän jauhaa ne murskaksi kuin Libanonin sonnivasikan, mutta rakastettu on kuin yksisarvisen varsa. 7 Herran ääni leikkaa läpi tulenliekkien, 8 Herran ääni saa autiomaan vapisemaan, Herra saa Kadesin autiomaan vapisemaan. 9 Herran ääni saa kauriit poikimaan ja riipii paljaiksi tiheiköt. Hänen temppelissään on kaikkien huulilla Jumalan kunnia. 10 Herra asuu tulvivassa vedessä, hän hallitsee kuninkaana iäti. 11 Herra antaa voiman kansalleen, Herra siunaa kansaansa rauhalla.

47


Temppelin vihkimisjuhlan laulu. 2 Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä otat minut suojaasi, sinä et anna vihollisteni saada iloaan minusta. 3 Herra, minun Jumalani, sinua minä huudan, ja sinä teet minut terveeksi. 4 Herra, tuonelasta sinä tuot ylös minun sieluni, hautaan vaipuvien joukosta sinä pelastat minut. 5 Laulakaa ylistystä Herralle, te hänen pyhänsä, ylistäkää hänen pyhyyttään ja hänen muistoaan! 6 Kiivas on hänen vihansa, mutta hänen tahdossaan on elämä. Itku illassa asuu, ilo aamuvarhaisella. 7 Menestyessäni minä sanoin: ”Ikinä minä en horju.” 8 Herra, voimallasi ja tahdollasi sinä minut kaunistat. Kun sitten käännät pois kasvosi, minä hätäännyn. 9 Sinua, Herra, minä huudan, Jumalaani minä rukoilen: 10 ”Mitä hyötyä on minun verestäni, mitä hyötyä siitä, että kuolema minut tempaa? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun totuuttasi?” 11 Herra kuulee minua ja armahtaa minut, Herra on minun auttajani. 12 Sinä muutat minun valitukseni riemuksi, revit yltäni suruvaatteen ja vyötät minut iloon, 13 etten haavoittaisi mieltäsi vaan laulaisin kunniaasi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina.

48





49

Psalmi 30 (31) 1 Kokonaan. Daavidin psalmi. Kiihkeästi.

2 Herra, sinuun minä panen toivoni. Enhän ikinä joudu häpeään! Vanhurskaudessasi vapauta minut ja pelasta minut. 3 Kallista korvasi minun puoleeni, riennä pelastamaan minut! Ole minulle suojaava Jumala ja turvapaikkani, johon minut pelastat. 4 Sinä olet minun väkevyyteni ja pakopaikkani, nimesi tähden sinä minua johdatat ja ravitset. 5 Sinä päästät minut tästä ansasta, jonka he virittivät minulle, sillä sinä olet minun suojelijani, Herra. 6 Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä totuuden Jumala. 7 Sinä vihaat niitä, jotka tyhjän tähden turhuuteen takertuvat, mutta minä panen toivoni Herraan. 8 Minä iloitsen ja riemuitsen sinun laupeudestasi, sillä sinä näet minun nöyryytykseni, sinä pelastat ahdistuksista sieluni 9 etkä jätä minua vihollisten käsiin. Sinä annat jaloilleni avaran tilan.

10 Herra, ole minulle armollinen! Minä olen hädässä. Viha sumentaa silmäni, sekoittaa sieluni ja sisukseni. 11 Elämäni kuluu tuskassa, vuoteni huokailuissa. Voimani ehtyvät köyhyydessä, ja luuni riutuvat. 12 Minua pilkkaavat kaikki vihamieheni – varsinkin naapurini – ja tuttavani pelkäävät minua ja ulkona minut nähdessään pakenevat luotani.

50

13 Minut unohdetaan kuin olisin kuollut, minä olen kuin särkynyt astia. 14 Kuulen, kuinka monet ympärilläni asuvat panettelevat minua. He kokoontuvat vehkeilemään minua vastaan, punovat juonia henkeni menoksi.

15 Mutta minä panen toivoni sinuun, Herra, minä sanon: ”Sinä olet minun Jumalani!” 16 Sinun käsissäsi ovat elämäni hetket. Pelasta minut vihollisteni ja vainoojieni käsistä! 17 Anna kasvojesi valon koittaa palvelijallesi, pelasta minut laupeudessasi. 18 Herra, enhän joudu häpeään, koska huudan sinua avukseni! Kohdatkoon häpeä jumalattomia, syöksykööt he tuonelaan. 19 Mykistykööt petolliset huulet, jotka vastoin lakia puhuvat vanhurskasta vastaan ylimielisesti ja halveksien.

20 Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi, Herra! Sinä varaat sen niille, jotka sinua pelkäävät, niille sen suot, jotka panevat toivonsa sinuun ihmislasten edessä. 21 Sinä kätket heidät kasvojesi suojaan ihmisten levottomuudelta, sinä suojelet heitä majassasi riitapuheilta. 22 Kiitetty olkoon Herra! Hän osoittaa ihmeellistä laupeuttaan piiritetyssä kaupungissa. 23 Mutta hätäännyksissäni minä sanoin: ”Minut on heitetty pois, ettet näkisi minua!” Kun huudan sinua, niin sinä kuulet rukoukseni äänen. 24 Rakastakaa Herraa, kaikki hänen pyhänsä, sillä Herra etsii hänen totuutensa säilyttäviä mutta kostaa niille, jotka ovat ylen määrin ylimielisiä. 25 Rohkaiskaa mielenne, olkaa sydämeltänne väkevät, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!

51

Psalmi 31 (32) 1 Daavidin psalmi. Ymmärtämiseen liittyen.

Autuaita ne, joiden rikkomukset on annettu anteeksi, ne, joiden synnit on peitetty. 2 Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi syntiä ja jonka suussa ei ole vilppiä.

3 Kun vaikenin, olivat luuni uupuneet huudettuani kaiken päivää. 4 Öin ja päivin painaa kätesi minua raskaana, ja vajoan kurjuuteeni kuin orjantappuran piikkeihin.

5 Minä ilmoitan syntini enkä peitä rikkomustani. Minä sanon: ”Tunnustan Herralle: laittomat tekoni ovat minua vastaan!” Sinä annat anteeksi sydämeni jumalattomuuden.

6 Tämän vuoksi rukoilkoon jokainen pyhä sinua sopivalla hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät häneen ulotu. 7 Sinä olet minulle turvapaikka, kun minut valtaa ahdistus. Minun riemuhuutoni, lunasta minut niiltä, jotka minua piirittävät.

8 ”Minä opetan sinua ja neuvon sinua tällä tiellä, jolla kuljet, minä kiinnitän silmäni sinuun.”

9 Älkää olko kuin hevonen ja muuli, joilla ei ole ymmärrystä. Suitsilla ja kuolaimilla hillitään niiden leukapieliä, etteivät ne kävisi kiinni sinuun.

10 Monet ovat syntisen vitsaukset, mutta Herran armo ympäröi sen, joka häneen panee toivonsa. 11 Iloitkaa Herrasta ja riemuitkaa, te vanhurskaat, olkaa ylpeitä hänestä, kaikki te oikeamieliset!

52



53

Viides katisma

Psalmi 32 (33) 1 Daavidin psalmi. Heprealaisilla ilman otsikkoa.

Riemuitkaa Herrasta, te vanhurskaat! Oikeamielisille sopii ylistys. 2 Kiittäkää Herraa lyyralla, kymmenkielisellä harpulla soittakaa hänelle. 3 Virittäkää hänelle uusi laulu, soittakaa kauniisti, huutakaa riemunne julki.

4 Herran sana on tosi ja varma, hän on uskollinen, teoissaan hän sen osoittaa. 5 Herra rakastaa armoa ja oikeutta, hänen hyvyytensä täyttää maan. 6 Sanallaan Herra lujittaa taivaat, suunsa henkäyksellä niiden koko voiman. 7 Kuin leiliin hän kokoaa meren vedet, hän sulkee syvyydet varastoihin.

8 Pelätköön Herraa kaikki maa, vaviskoot hänen edessään kaikki maanpiirissä asuvat! 9 Mitä hän sanoi, se tapahtui, mitä hän käski, niin kaikki luotiin. 10 Herra kumoaa kansojen päätökset, hän tekee tyhjiksi kansojen aikeet, tekee tyhjiksi johtajien päätökset. 11 Mutta Herran päätös pysyy iäti, hänen sydämensä ajatukset pysyvät polvesta polveen. 12 Onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra, kansa, jonka hän on valinnut perinnöksi itselleen.

13 Taivaasta Herra katsoo, hän näkee kaikki ihmislapset. 14 Valmiista asunnostaan hän tarkastelee kaikkia, jotka asuvat maassa,

55

15 joiden sydämen hän yksin on muovannut, joiden teot hän kaikki tuntee. 16 Ei pelastu kuningas paljolla voimalla, ei pelasta jättiläistä hänen voimansa suuruus. 17 Pettävä on hevonen pelastajaksi, sen suuri voima ei pelasta. 18 Katso, Herran silmät ovat häntä pelkäävien yllä, niiden yllä, jotka panevat toivonsa hänen laupeuteensa. 19 Hän pelastaa heidän sielunsa kuolemasta ja pitää heidät hengissä nälänhädän aikana.

20 Meidän sielumme odottaa Herraa, sillä hän on meidän auttajamme ja suojelijamme. 21 Hän on meidän sydämemme ilo, hänen pyhässä nimessään on toivomme. 22 Tulkoon sinun laupeutesi, Herra, meidän yllemme, niin kuin me panemme toivomme sinuun.

56

Psalmi 33 (34) 1 Daavidin psalmi. Kun Daavid tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä, Abimelek päästi hänet menemään,

ja Daavid lähti. 2 Alati minä ylistän Herraa, hänen kiitoksensa on aina suussani. 3 Herrassa on sieluni ylistys, maan hiljaiset kuulkoot ja riemuitkoot. 4 Ylistäkää minun kanssani Herraa, korottakaamme yhdessä hänen nimeään!

5 Minä etsin Herraa, ja hän kuulee minua ja vapauttaa minut kaikista ahdistuksistani. 6 Tulkaa valoon hänen luokseen, niin teidän kasvonne eivät häpeästä punastu. 7 Tässä on köyhä, joka huutaa, ja Herra kuulee ja pelastaa hänet kaikista hänen ahdistuksistaan. 8 Herran enkeli asettuu häntä pelkäävien suojaksi ja pelastaa heidät. 9 Maistakaa ja katsokaa, sillä Herra on hyvä! Onnellinen se mies, joka panee toivonsa häneen. 10 Pelätkää Herraa, kaikki hänen pyhänsä, sillä mitään ei puutu niiltä, jotka häntä pelkäävät. 11 Rikkaat köyhtyvät ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiviltä ei mikään hyvä käy vähiin. 12 Tulkaa, lapset, kuulkaa minua! Minä opetan teille, mitä on Herran pelko. 13 Kuka teistä kunnon elämää tahtoo, kuka hyviä päiviä rakastaa? 14 Hillitse kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta. 15 Karta pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.

57

16 Vanhurskaiden yllä ovat Herran silmät, hänen korvansa kuulevat heidän pyyntönsä. 17 Mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, heidän muistonsakin hän hävittää maan päältä. 18 Vanhurskaat huutavat, ja Herra heitä kuulee, hän pelastaa heidät kaikista heidän ahdistuksistaan. 19 Herra on lähellä niitä, joiden sydän on särkynyt, ja hän pelastaa hengeltään nöyrät. 20 Monet ovat vanhurskaiden ahdistukset, mutta kaikista niistä Herra heidät vapauttaa. 21 Herra varjelee kaikkia heidän luitaan, niistä ei yksikään murru. 22 Paha on syntisten kuolema, ja vanhurskasta vihaavat tekevät virheen. 23 Palvelijoidensa sielut Herra lunastaa. Ei kukaan, joka panee toivonsa häneen, tee siinä väärin.





58


Tuomitse, Herra, ne, jotka tekevät minulle vääryyttä, taistele niitä vastaan, jotka minua vastaan taistelevat. 2 Tartu aseeseen, ota kilpi ja nouse avukseni! 3 Vedä esiin miekka ja estä vainoojieni tulo. Sano sielulleni: ”Minä olen sinun pelastuksesi!” 4 Pilkka ja häpeä niille, jotka tavoittelevat henkeäni! Perääntykööt lyötyinä ja häpeissään ne, jotka juonivat minulle onnettomuuksia. 5 Kuin tomulle tuulessa heille käyköön, Herran enkeli ajakoon heidät tiehensä. 6 Olkoon heidän tiensä pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa. 7 Syyttä he kätkevät minua varten turmeluksensa ansan, turhaan he pilkkaavat sieluani. 8 Yllättäköön heidät itsensä ansa, josta he eivät tiedä, pyydys, jonka he kätkivät, vangitkoon heidät; siihen ansaan he suistuvat. 9 Mutta minun sieluni riemuitsee Herrasta, iloitsee hänen pelastusteostaan. 10 Kaikki luuni sanovat: ”Herra, Herra, kuka on sinun kaltaisesi?” Sinä vapautat köyhän häntä vahvempien kädestä, köyhän ja kurjan häntä ryöstävistä. 11 Väärät todistajat astuivat esiin. Minulta kyseltiin asioita, joista en tiennyt mitään. 12 He palkitsivat hyvän pahalla ja satuttivat sieluani. 13 Mutta minä pukeuduin surupukuun, kun he minua ahdistivat, nöyryytin paastossa sieluani. Minun rukoukseni on palaava helmaani.

59

14 Niin kuin naapurini, niin kuin meidän veljemme, niin olin mieliksi, niin kuin valittava ja surullinen, niin minä nöyryytin itseäni. 15 Mutta minua vastaan ja iloa pitääkseen he olivat koolla, ja vaikka en tiennyt, minua varten olivat heidän ruoskansa; he joutuivat hajaantumaan, katumusta he eivät tunteneet. 16 He koettelivat minua, irvistellen he ivasivat minua, he kiristelivät minulle hampaitaan. 17 Herra, kuinka kauan sinä vain katselet? Heidän pahojen tekojensa jäljiltä palauta sieluni ennalleen, tempaa ainoa henkeni noilta leijonilta. 18 Minä ylistän sinua, Herra, suuressa kokouksessa, ylistän sinua juhlakansan keskellä. 19 Älkööt iloitko minusta ne, jotka ovat syyttä vihoissaan minulle

– turhaan he minua vihaavat ja iskevät toisilleen silmää! 20 Vaikka he rauhoittivat minua sanoillaan, niin vilppiä he vihansa vuoksi miettivät 21 ja aukoivat suutaan minua vastaan. He sanoivat: ”Kas niin, kas niin! Saimmepa nähdä tämän omin silmin!” 22 Herra, sinä näit kaiken, älä enää ole vaiti! Herra, älä ole kaukana minusta. 23 Nouse, Herra, valvomaan minun oikeuttani! Minun Herrani ja minun Jumalani, puolusta asiaani. 24 Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älkööt he iloitko minusta. 25 Älkööt he sanoko sydämessään: ”Hyvä, tämä käy meille hyvin!” Älkööt he myöskään sanoko: ”Me nielaisemme hänet!” 26 Hävetkööt ja pettykööt kaikki tyynni ne, jotka iloitsevat onnettomuuksistani. Peittäköön häpeä ja pettymys kaikki ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

60

27 Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka toivovat, että saisin oikeutta. Yhä uudestaan he sanokoot: ”Ylistetty olkoon Herra”, ne, jotka toivovat rauhaa hänen palvelijalleen. 28 Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi, koko päivän sinun kiitostasi.

61

Psalmi 35 (36) 1 Kokonaan. Herran palvelijalle. Daavidin psalmi.

2 Omasta mielestään väärintekijä voi tehdä syntiä, jumalanpelkoa ei hänellä ole, 3 sillä hän toimii petollisesti Jumalan edessä, ei näe vääryyttään eikä vihaa sitä. 4 Hänen suunsa sanoissa pesii laittomuus ja vilppi, hyvän tekemistä hän ei tahdo ymmärtää. 5 Vuoteessaankin hän punoo vääryyttä. Hän asettuu jokaiselle tielle, joka ei ole hyvä, mitään pahaa hän ei paheksu.

6 Herra, taivaassa on sinun armosi, pilviin ulottuu sinun totuutesi. 7 Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiopäätöksesi kuin suuri syvyys. Ihmiset ja karjan sinä pelastat, Herra. 8 Kuinka suureksi sinä teetkään armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaa ihmislapset toivovat. 9 He juopuvat sinun pyhäkkösi antimien runsaudesta, sinä juotat heidät ihanuutesi tulvasta. 10 Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valossasi me valon näemme.

11 Anna armosi saavuttaa ne, jotka sinut tuntevat, anna vanhurskautesi koskettaa niitä, joilla on vilpitön sydän. 12 Älköön ylimielisyys minua jalallaan tallatko, älköön syntisen käsi minua horjuttako.

13 Tuonne kaatuvat vääryydentekijät! Heidät sysätään pois, ei heistä ole enää seisomaan.


62




63


Älä kiivastu pahantekijöille, älä kadehdi väärintekijöitä. 2 He kuihtuvat hetkessä niin kuin ruoho, niin kuin vihannesten tuoreus he pian lakastuvat. 3 Pane toivosi Herraan ja tee hyvää, pystytä maahan majasi, niin sen rikkaus pitää sinusta

huolen. 4 Tulkoon ilosi Herralta, hän antaa sinulle, mitä sydämesi toivoo. 5 Tee tiesi avoimeksi Herralle ja turvaa häneen, niin hän sen tekee! 6 Kuin valon hän antaa vanhurskautesi käydä esiin, sinun oikeutesi kuin keskipäivän.

7 Alistu Herran edessä ja rukoile häntä. Älä kadehdi sitä, joka menestyy tiellään, ihmistä, joka tekee vastoin lakia. 8 Malta mielesi vihasta, hillitse kiihkeytesi, älä kiivastu – se johtaa vain pahaan! 9 Pahantekijät joutuvat tuhoon, mutta Herraa odottavat – he perivät maan. 10 Vielä hetki – ja jumalatonta ei enää ole! Sinä etsit hänen paikkaansa – etkä löydä! 11 Mutta nöyrät perivät maan ja saavat ilonsa rauhan runsaudesta.

12 Syntinen pitää silmällä vanhurskasta ja kiristelee hänelle hampaitaan. 13 Mutta Herra nauraa häntä, sillä hän näkee ennalta, että syntisen tuomionpäivä tulee. 14 Syntiset vetävät esiin miekkansa, jännittävät jousensa kaataakseen köyhän ja avuttoman, surmatakseen sydämeltään rehelliset.

64

15 Heidän miekkansa käyköön heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkykööt.

16 Parempi vähän vanhurskaalla kuin suuri rikkaus syntisillä. 17 Syntisten käsivarret murtuvat, mutta vanhurskaiden tukena on Herra. 18 Herra tuntee nuhteettomien tiet, ja heidän perintönsä kestää ikuisesti. 19 He eivät joudu häpeään pahoinakaan aikoina, nälänhädän päivinä heidät ravitaan. 20 Mutta syntiset tuhoutuvat, Herran viholliset – nuo kunnioitetut ja kiitetyt – katoavat, kuin savu he haihtuvat.

21 Syntinen ottaa lainaa mutta ei maksa takaisin, vanhurskas on hyväsydäminen ja antelias. 22 Ne, jotka häntä siunaavat, perivät maan, ne, jotka häntä kiroavat, joutuvat tuhon omiksi. 23 Herra ohjaa ihmisen askeleita, ja hänen tiensä on Herralle rakas.24 Jos hän kaatuukin, häntä ei lyödä alas, sillä Herra tukee hänen kättään.

25 Olin nuorempi, ja nyt olen vanhentunut, mutta koskaan en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen lapsiaan kerjäämässä leipää. 26 Alati hän tuntee sääliä, aina hän antaa lainaa, ja hänen jälkeläisensä ovat siunaukseksi. 27 Karta pahaa ja tee hyvää, asu sijoillasi aina ja ikuisesti. 28 Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää omia pyhiään, heitä varjellaan iäti. Mutta laittomat ajetaan pois ja jumalattomien suku tuhoutuu. 29 Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä ikuisuudesta ikuisuuteen.

65

30 Vanhurskaan suu julistaa viisautta ja hänen kielensä puhuu oikeutta. 31 Hänellä on Jumalansa laki sydämessään, eivät kompastele hänen askeleensa. 32 Syntinen väijyy vanhurskasta ja vaanii tilaisuutta tappaakseen hänet. 33 Mutta Herra ei jätä häntä syntisen käsiin eikä anna julistaa häntä syylliseksi, kun hän on

tuomiolla. 34 Odota Herraa ja noudata hänen tietään, niin hän korottaa sinut ja sinä saat periä maan ja nähdä syntisten tuhon.

35 Minä näin jumalattoman voimansa tunnossa, hän kurottautui korkealle kuin Libanonin setrit. 36 Minä kuljin ohi, ja katso, häntä ei ollut, minä etsin häntä, mutta hänen paikkaansa ei löytynyt. 37 Tarkkaile viatonta ja katso rehellistä, sillä rauhan miehellä on jälkeläisiä! 38 Lainrikkojat tuhoutuvat kaikki tyynni, jumalattomien jälkeläiset tuhotaan. 39 Mutta vanhurskaiden pelastus on Herralta, hän on heidän suojelijansa ahdingon aikana, 40 Herra auttaa heitä ja vapauttaa heidät. Hän päästää heidät syntisistä ja pelastaa heidät, koska heidän toivonsa on hänessä.





66

Kuudes katisma

Psalmi 37 (38) 1 Daavidin psalmi. Sapatin muistamiseksi.

2 Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivaudessasi kurita minua! 3 Sinun nuolesi tunkeutuivat minuun, sinä annoit kätesi painaa päälläni. 4 Lihassani ei ole tervettä paikkaa vihasi vuoksi, luillani ei ole rauhaa syntieni tähden. 5 Laittomuuteni kävivät yli pääni, niin kuin raskas taakka ne painoivat päälläni.

6 Minun haavani haisevat ja märkivät – se on mielettömyyteni syytä. 7 Minä olen kurja, olen painunut kokonaan kumaraan, koko päivän minä kuljen surusta synkkänä. 8 Pelkkää pilkkaa ovat lantioni lihakset, lihassani ei ole tervettä paikkaa. 9 Minua on pahoinpidelty ja nöyryytetty aivan liikaa, minä parun sydämeni tuskasta.

10 Herra, sinä tiedät, mitä minä kaipaan, huokaukseni ei sinulta kätkeydy. 11 Sydämeni värisee, voimani minulta hupenee, ja silmieni valo – sitäkään ei minulla ole. 12 Ystäväni ja naapurini seisahtuvat, kun tulevat minua vastaan, myös omaiseni jäävät kauemmas. 13 Ne, jotka sieluani tavoittelevat, käyttävät väkivaltaa ja puhuvat turhuuksia, ne, jotka tuottavat minulle onnettomuuksia, suunnittelevat petoksia kaiken päivää.

14 Mutta minä olen kuin kuuro, en kuule mitään, niin kuin mykkä, joka ei suutaan avaa. 15 Minä olen kuin ihminen, joka ei kuule, jonka suu ei voi sanoa sanaakaan vastaan.

68

16 Sillä sinuun, Herra, olen pannut toivoni, sinä Herra, minun Jumalani, sinä kuuntelet. 17 Minä sanon: ”Älkööt viholliseni iloitko minusta!”, mutta jalkojeni horjuessa he kerskuvat minua vastaan.

18 Minä olen valmis ruoskaniskuihin ja kärsimykseni kohtaa minut aina, 19 sillä minä ilmoitan laittomuuteni ja murehdin syntini vuoksi. 20 Mutta vihamieheni elävät, he ovat tulleet minua

voimakkaammiksi, yhä vain on tullut lisää niitä, jotka minua syyttä vihaavat. 21 He palkitsevat hyvän pahalla, syyttävät väärin minua, vaikka vain tavoittelin hyvyyttä. He heittävät pois minut, rakastetun, kuin inhottavan raadon. 22 Älä hylkää minua, Herra! Jumalani, älä ole niin kaukana! 23 Riennä minua auttamaan, Herra, minun pelastukseni!

69

Psalmi 38 (39) 1 Kokonaan. Jedutunille. Daavidin laulu.

2 Minä sanoin: ”Pidän tarkan huolen teistäni, etten syyllisty kielelläni syntiin.” Minä panen suulleni vartijan, kun syntiset ryhmittyvät minua vastaan. 3 Minä mykistyn, joudun nöyrtymään ja olen hiljaa siitä, mikä on hyvää, mutta tuskani vain uudistuu. 4 Sydämeni on kuin tulessa sisälläni, ja mieleni on kuuma kuin liekki – niinpä päästän kieleni puhumaan. 5 Herra, anna minun tietää rajani, anna tietää päivieni määrä, mikä se on, niin että tietäisin, mitä minulta puuttuu. 6 Katso, vain kämmenten leveys ovat päiväni sinulle ja olemassaoloni edessäsi on kuin tyhjää. Pelkkää turhuutta kaikki tyynni, jokainen elävä ihminen! 7 Niinpä niin, kuin kuvana ihminen kulkee, hän hyörii, tosin turhaan. Omaisuuttaan hän kokoaa eikä tiedä, kenelle hän sitä kerää. 8 Ketä minä siis odotan? Enkö Herraa? Myös minun olemassaoloni tulee sinulta. 9 Päästä minut kaikista laittomuuksistani, hullun pilkan kohteeksi sinä annoit minut. 10 Olin mykkä, en suutani avannut, sinä sait sen aikaan.11 Ota vitsauksesi minun päältäni, minä käyn heikoksi kätesi voimasta.

70

12 Vääryyttä moittien sinä kuritat ihmistä, sinä riudutat hänen sielunsa hämähäkin kaltaiseksi. Pelkkää turhuutta on jokaisen ihmisen hyörintä. 13 Kuule rukoukseni, Herra, ota vastaan pyyntöni. Älä ohita vaieten minun kyyneleitäni! Minä olen muukalainen sinun edessäsi, olen vieras, niin kuin olivat kaikki esi-isänikin. 14 Anna minun olla, jotta voisin hengähtää, ennen kuin menen pois eikä minua enää ole.

71


2 Hartaasti minä odotan Herraa, ja hän huomaa minut ja kuulee pyyntöni. 3 Hän tuo minut ylös kurjuuden kuopasta ja upottavasta liejusta. Hän asettaa jalkani kalliolle ja pitää suorassa askeleeni. 4 Hän antaa suuhuni uuden laulun, kiitoslaulun Jumalallemme. Tämän monet saavat nähdä, he joutuvat pelkäämään ja panevat toivonsa Herraan. 5 Onnellinen se, jonka toivo on Herran nimi! Hänen katseensa ei kiinny turhuuksiin tai hulluihin valheisiin. 6 Sinä teit paljon ihmeitä, Herra, minun Jumalani, kukaan ei vedä vertoja sinun ajatuksillesi. Niitä minä julistan ja niistä puhun, niiden määrällä ei ole rajaa. 7 Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halunnut, mutta ruumiin sinä valmistit minulle. Polttouhria ja syntiuhria sinä et pyytänyt. 8 Sitten minä sanoin: ”Katso, minä olen tullut, kirjakääröön on minusta kirjoitettu;9 tulin tekemään sinun tahtosi, Jumalani, sitä minä tahdoin, tulin täyttämään sinun lakisi syvällä sisimmässäni.” 10 Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa, katso, en estele huuliani. Herra, sinä sen kyllä tiedät! 11 Minä en kätke vanhurskauttasi sydämeeni, minä puhun sinun totuudestasi ja pelastusteostasi. Armoasi ja totuuttasi minä en salaa suurelta

kansankokoukselta.

72

12 Herra, ethän kiellä enää myötätuntoasi minulta, sinun hyvyytesi ja totuutesi tukekoot minua aina.

13 Onnettomuudet saartavat minut, niillä ei ole määrää. Laittomuuteni vangitsevat minut, en voi edes katsoa niitä, niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni, ja sydämeni rohkeus pettää. 14 Herra, olkoon tahtosi pelastaa minut! Herra, riennä avukseni!

15 Pilkka ja häpeä niille, jotka väijyvät henkeäni temmatakseen sen pois, perääntykööt lyötyinä, häpeissään kaikki, jotka tahtovat minulle pahaa. 16 Saakoot heti häpeänsä ne, jotka ivaten sanovat minulle: ”Hyvä, hyvä!” 17 Iloitkoot ja riemuitkoot sinusta kaikki sinua etsivät, Herra, ne, jotka rakastavat sinun pelastustekoasi, sanokoot aina: ”Olkoon Herra suuri!” 18 Minä olen köyhä ja kurja, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet apuni ja suojelijani. Jumalani, ethän viivy!





73


2 Onnellinen se, joka ymmärtää köyhää ja kurjaa. Hädän päivänä Herra hänet pelastaa. 3 Herra varjelkoon häntä ja antakoon hänen elää, tehköön hänet onnelliseksi maassaan. Älköön Herra jättäkö häntä vihollisten käsiin. 4 Herra auttakoon häntä, kun hän on tuskissa vuoteellaan, kun hän on sairas, hänen leposijansa sinä muutat kokonaan.

5 Minä sanoin: ”Herra, armahda minua, tee minun sieluni terveeksi! Minä tein syntiä sinua vastaan!” 6 Viholliseni puhuvat minusta pahaa: ”Milloin hän kuolee, milloin hänen nimensäkin katoaa?” 7 Kun joku tulee katsomaan, turhaan puhuu, täynnä itseään on hänen väärä mielensä, hän lähtee ulos ja puhuu aina vain. 8 Kaikki viholliseni kuiskivat yhdessä minua vastaan, minua vastaan he juonivat pahojaan. 9 Laittomasti lausuttu sana kohdistui minuun: ”Ei kai tuo nukkuva sijaltaan enää nouse?” 10 Vieläpä kanssani rauhassa elävä ihminen, johon panin toivoni, ihminen, joka syö leipääni, menettelee petollisesti minua vastaan. 11 Mutta ole sinä, Herra, minulle armollinen, nosta minut jalkeille, niin minä annan heille, mitä he ovat ansainneet.

12 Sinä olet ottanut minut omaksesi, sen tiedän siitä, että viholliseni ei pääse iloitsemaan minusta. 13 Mutta minua sinä tuet, koska olen nuhteeton, sinä teet edessäsi minut ikuisesti vahvaksi.

14 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Niin tapahtukoon, niin tapahtukoon!

74

toinen kirja 41–71 (42–72)

Psalmi 41 (42) 1 Kokonaan. Ymmärtämiseen liittyen.

Korahilaisten psalmi.

2 Niin kuin peura janoissaan etsii vesilähteitä, niin minun sieluni kaipaa luoksesi, Jumala. 3 Minun sieluni janoaa Jumalaa, väkevää ja elävää – milloin saavun Jumalan eteen, kumarrun hänen kasvojensa edessä? 4 Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: ”Missä on Jumalasi?” 5 Nämä mielessäni tulvii muistoja sieluuni: minä kuljen läpi ihmeellisen majan paikan aina Jumalan pyhäkölle asti ilon ja kiitoksen kaikuessa juhlakansan humussa. 6 Miksi olet masentunut, sieluni, miksi saatat minut hämmennyksiin? Pane toivosi Jumalaan, sillä vielä saan häntä ylistää. Hän on kaikkeni pelastus, hän on minun Jumalani.

7 Sieluni minussa hämmentyy, sen vuoksi minä muistan sinua Jordanin maalla ja Hermonilla, pienellä vuorella. 8 Syvyys kutsuu syvyyttä sinun vesiputoustesi äänellä, kaikki sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryvät ylitseni. 9 Päivällä Herra käskee armonsa vallita, ja yöllä minulla on hänelle lauluni, rukoukseni elämäni Jumalalle. 10 Minä sanon Jumalalle: ”Sinä olet huolehtinut minusta, miksi nyt unohdat minut?” Miksi kuljen surusta synkkänä, kärsin viholliseni sortoa? 11 Kun ahdistajani murskaavat luitani, he pilkkaavat minua, sanovat joka päivä: ”Missä on Jumalasi?” 12 Miksi olet masentunut, sieluni, miksi saatat minut hämmennyksiin? Pane toivosi Jumalaan, sillä vielä saan ylistää häntä. Hän on kaikkeni pelastus, hän on minun Jumalani.

75

Psalmi 42 (43) 1 Kokonaan. Daavidin psalmi. Heprealaisilla ilman otsikkoa.

Hanki minulle oikeutta, Jumala, aja asiaani epäpyhää kansaa vastaan. Pelasta minut väärämielisen ja petollisen ihmisen vallasta! 2 Sillä sinä, Jumala, olet väkevyyteni. Miksi hylkäät minut? Ja miksi kuljen surusta synkkänä, kärsin viholliseni sorrosta! 3 Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattavat minua ja vievät minut pyhälle vuorellesi ja sinun majoihisi. 4 Minä tulen Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen – hän tekee iloiseksi nuoruuteni! Minä ylistän sinua lyyraa soittaen, Jumala, minun Jumalani! 5 Miksi olet masentunut, sieluni, miksi saatat minut hämmennyksiin? Pane toivosi Jumalaan, sillä vielä saan ylistää häntä. Hän on kaikkeni pelastus, hän on minun Jumalani.





76

Psalmi 43 (44) 1 Kokonaan. Ymmärtämiseen liittyen. Korahilaisten psalmi.

2 Oi Jumala, me olemme kuulleet omin korvin, isämme ovat kertoneet meille, minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina päivinä. 3 Oma kätesi kukisti kansat, ja sinä istutit isämme niiden maille, sinä kohtelit kaltoin kansoja ja ajoit ne tiehensä. 4 Eivät isämme perineet maata omalla miekallaan, ei heidän oma käsivartensa pelastanut heitä, vaan sinun oikea kätesi ja käsivartesi ja kasvojesi valo, sillä sinä olit mieltynyt heihin. 5 Sinä itse olet kuninkaani ja Jumalani, sinun käskyvallassasi on pelastaa Jaakob. 6 Sinun avullasi me puskemme kumoon viholliset, sinun nimessäsi me halveksimme niitä, jotka nousevat meitä vastaan. 7 Minä en pane toivoani jouseeni, eikä miekkani minua pelasta, 8 sillä ahdistajien hyökätessä sinä meidät pelastat, sinä saatat vihamiehemme häpeään. 9 Jumala on koko päivän meidän ylpeytemme, iäti me ylistämme sinun nimeäsi. 10 Mutta nyt sinä olet hylännyt ja häpäissyt meidät etkä lähde liikkeelle, Jumala, meidän sotajoukkomme mukana. 11 Sinä käännät meidät pakoon vihollistemme sijasta, ja ne, jotka meitä vihaavat, ryöstävät meiltä kaiken itselleen. 12 Sinä jätät meidät alttiiksi kuin teuraslampaat ja hajotat meidät kansojen sekaan. 13 Sinä luovut kansastasi ilman hintaa, ei kuulu väenpaljoudesta huutoa puolestamme. 14 Sinä jätät meidät naapureittemme häväistäviksi, ympärillämme olevien pilkan ja ivan kohteeksi. 15 Sinä teet meistä kansanheimojen sananparren, meille nyökytellään päätä kansojen keskuudessa.

77

16 Minä kärsin häväistystä kaiken päivää, ja häpeän puna peittää kasvoni, 17 kun joudun kuulemaan, miten viholliset kostonhimossaan herjaavat ja pilkkaavat meitä. 18 Kaikki tämä on kohdannut meitä, vaikka emme ole unohtaneet sinua emmekä tehneet vääryyttä liitossasi 19 eikä sydämemme ole luopunut sinusta. Sinä panit polkumme poikkeamaan tieltäsi. 20 Sinä nöyryytit meitä paikassa, jossa koettelit meitä, ja kuoleman varjo peitti meidät. 21 Jos unohtaisimme meidän Jumalamme nimen ja levittäisimme kätemme vieraan jumalan puoleen, 22 eikö Jumala saisi selville sitä, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet. 23 Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan kuin teuraslampaita. 24 Herää, Herra! Miksi nukut? Nouse, älä kokonaan hylkää! 25 Miksi käännät pois kasvosi, unohdat köyhyytemme ja ahdinkomme? 26 Meidän sielumme nöyryytetään tomuun, vatsamme painuu maata vasten. 27 Nouse, Herra, auta meitä! Lunasta meidät nimesi tähden!

78

Psalmi 44 (45) 1 Kokonaan. Muutettavista asioista. Korahilaisten psalmi.

Ymmärtämiseen liittyen. Laulu rakastetusta. 2 Sydämeni tulvii hyvää puhetta. Minä kerron tekoni kuninkaalle – kieleni on kuin nopean kirjurin kynä. 3 Sinä olet kaunein ihmislasten joukossa, huulillesi vuosi armon suloisuus, sen vuoksi Jumala siunaa sinua ikuisesti. 4 Vyötä miekkasi kupeellesi, valtias, kauneudessasi ja loistossasi, 5 ja jännitä jousi, menesty ja hallitse totuuden ja lempeyden ja oikeudenmukaisuuden vuoksi, oikea kätesi johdattakoon sinua ihmeellisesti. 6 Nuolesi ovat terävät, valtias, kansat kaatuvat allesi, nuolet osuvat kuninkaan vihollisten sydämeen. 7 Sinun valtaistuimesi, Jumala, pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen, sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. 8 Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat laittomuutta. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, voitelee sinut riemun öljyllä kumppaniesi sijaan. 9 Mirhaa, mirhaöljyä ja kassiaa tuoksuvat vaatteesi norsunluupalatseissa – niillä he saavat mielesi iloiseksi. 10 Kuninkaiden tyttäriä on sinun kunniasaatossasi, kuningatar seisoo oikealla puolellasi kultakankaisessa puvussa, kirjokankaaseen pukeutuneena. 11 Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi! Unohda kansasi ja isäsi talo. 12 Kuningas himoitsee kauneuttasi – hän on sinun herrasi ja häntä sinä palvot. 13 Tyroksen tyttäret palvovat häntä lahjoilla, kansan rikkaat pyrkivät suosioosi.

79

14 Hänen koko kunniansa, kuin kuninkaan tyttärellä ikään, kultakoristeisin tupsuin, kirjokankain on vaatetettu. 15 Kuninkaan eteen viedään neitsyet tyttären takaa, ne, jotka ovat häntä lähellä, tuodaan sinulle. 16 Heidät viedään ilolla ja riemulla, heidät johdatetaan kuninkaan temppeliin. 17 Sinulle syntyy poikia isiesi sijaan, sinä asetat heidät ruhtinaiksi kaikkialle maahan. 18 He muistavat nimesi polvesta polveen, sen tähden kansat ylistävät sinua nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.

80

Psalmi 45 (46) 1 Kokonaan. Salatuista asioista. Korahilaisille.

Daavidin psalmi. 2 Meidän Jumalamme on pakopaikka, hän on myös voima, auttaja ahdistuksissa, kun ne kovin meihin iskevät. 3 Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy ja vuoret vaipuvat merten sydämiin. 4 Merten vedet pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat hänen voimansa vuoksi.

5 Joen vuolaat vedet ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkein pyhittää asumuksensa. 6 Jumala on sen keskellä, se ei järky. Jumala auttaa sitä, kun aamu valkenee. 7 Kansat kuohuvat, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään. 8 Taivaan voimien Herra on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.

9 Tulkaa, katsokaa Herran tekoja, niitä ihmeitä, joita hän näyttää maan päällä. 10 Maan ääriin saakka hän hävittää sodat, hän särkee jousen ja murskaa aseen, hän polttaa kilvet tulessa.

11 ”Lakatkaa huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala, korkein kansojen joukossa, korkein maailmassa.” 12 Taivaan voimien Herra on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.



81

Seitsemäs katisma

Psalmi 46 (47) 1 Kokonaan. Psalmi. Korahilaisille.

2 Taputtakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, 3 sillä Herra on Korkein, hän on pelottava, hän on suuri, koko maailman kuningas. 4 Hän alistaa kansat valtaamme, kansanheimot jalkojemme alle. 5 Hän valitsee meille perintönsä, Jaakobin ylpeyden, jota hän rakastaa. 6 Jumala astuu ylös ilohuudon kaikuessa, Herra nousee juhlatorven soidessa. 7 Laulakaa Jumalallemme, laulakaa, laulakaa kuninkaallemme, laulakaa, 8 sillä Jumala on koko maailman kuningas, soittakaa ylistystä taiten! 9 Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellaan. 10 Kansojen ruhtinaat kokoontuvat Abrahamin Jumalan kanssa, sillä Jumalan ovat maan mahtavat, heidät korotetaan korkealle.

83

Psalmi 47 (48) 1 Korahilaisten laulu. Viikon toisena päivänä.

2 Suuri on Herra ja sangen ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, hänen pyhällä vuorellaan. 3 Se on syvään juurtunut, se on koko maan ilo: Siionin vuoret, pohjoisen puolella, suuren kuninkaan kaupunki. 4 Jumala tunnetaan sen palatseissa, kun hän sitä puolustaa. 5 Katso, kuninkaat kokoontuvat, he tulevat yhteen. 6 He hämmästyvät sitä, minkä näkevät, kauhistuvat, järkytys valtaa heidät, 7 vavistus iskee heihin siellä niin kuin tuska synnyttäjään. 8 Niin kuin myrskytuuli, niin sinä murskaat Tarsisin-laivat. 9 Mistä olemme kuulleet, sen me näemme taivaan voimien Herran kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: ikuiseksi Jumala sen perusti. 10 Me mietimme, Herra, sinun armotekojasi kansasi keskellä. 11 Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi, niin kaikukoon myös ylistyksesi! Sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä. 12 Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudean tyttäret sinun tuomioidesi vuoksi, Herra. 13 Kulkekaa Siionin ympäri, käykää piiriin, kertokaa sen torneissa,

84

14 antakaa sen voiman puhutella teitä ja tutkikaa sen palatseja, niin että voitte kertoa tulevalle polvelle: 15 hän on Jumala, meidän Jumalamme, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Hän kaitsee meitä ainiaan.

85

Psalmi 48 (49) 1 Kokonaan. Korahilaisten psalmi.

2 Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, kaikki maanpiirin asukkaat, 3 niin maan matoset kuin ihmislapsetkin, rikas ja köyhä yhtä lailla! 4 Minun suuni puhuu viisautta, ja sydämeni mietteet ovat täynnä ymmärrystä. 5 Minä kuuntelen sananlaskun viisautta, ratkon arvoitukseni lyyraa soittaen.

6 Miksi pelkäisin pahana päivänä? Laittomuus on kintereilläni, se ympäröi minut. 7 He luottavat voimaansa ja kerskailevat rikkautensa paljoudella. 8 Kun veli ei vapaaksi lunasta, lunastaako kukaan? Ei hän anna Jumalalle sovintouhriaan, 9 ei maksua oman sielunsa lunastamisesta. 10 Hän näkee vaivaa ikuisesti ja saa elää loppuun asti, sillä hän ei ole näkevä katoavaisuutta.

Hän näkee viisaiden kuolevan, 11 yhtä lailla tyhmät ja typerät tuhoutuvat ja jättävät muille rikkautensa. 12 Hauta on ikuisesti heidän kotinsa, heidän asuntonsa sukupolvesta sukupolveen. Maidensa mukaan he saavat nimensä. 13 Tätä ei ymmärrä arvostettukaan ihminen, ymmärtämättömiä eläimiä hän muistuttaa, niiden kaltaiseksi hän tulee. 14 Tämä on heidän tiensä, se on heille pahennus, mutta jälkeenpäin he sen suullaan hyväksyvät.

15 Kuin lampaat he vaipuvat tuonelaan, kuolema heitä paimentaa, jo varhain oikeamieliset alistavat heidät valtaansa. Tuonelassa on heidän apunsa, se kuihtuu, ei ole heillä enää kunniaa.

86

16 Mutta Jumala lunastaa minun sieluni, hän tempaa minut tuonelan otteesta.

17 Älä pelkää, kun joku rikastuu ja kun hänen talonsa kunnia karttuu, 18 sillä kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään eikä hänen kunniansa seuraa häntä hautaan. 19 Kun hänen sieluaan siunataan hänen eläessään, hän kiittää sinua, kun teet hyvää hänelle. 20 Hän menee isiensä suvun luo, aina sinne asti, missä ei koskaan valoa näy. 21 Tätä ei ymmärrä arvostettukaan ihminen, ymmärtämättömiä eläimiä hän muistuttaa, niiden

kaltaiseksi hän tulee.





87

Psalmi 49 (50) 1 Asafin psalmi.

Jumalien Jumala, Herra, puhuu ja kutsuu koolle maan auringon noususta sen laskuun. 2 Siionista, sen suloisesta kauneudesta, Jumala on ilmestyvä, 3 meidän Jumalamme, eikä hän kulje ohi vaieten. Tuli palaa hänen edessään, ja suuri myrsky riehuu hänen ympärillään. 4 Hän kutsuu taivasta ylhäällä, hän kutsuu maata tehdäkseen tilit selviksi oman kansansa kanssa. 5 ”Kootkaa hänen luokseen hänen pyhänsä, jotka ovat uhrein solmineet liiton hänen kanssaan.” 6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, sillä Jumala on tuomari. 7 ”Kuule, kansani! Minä puhun sinulle, Israel, tätä minä sinulle vakuutan: Minä olen Jumala, sinun Jumalasi. 8 En nuhtele sinua uhriesi tähden, sillä polttouhrisi ovat aina edessäni. 9 En ota vastaan sonnimullikoita talostasi enkä nuoria vuohia laumoistasi, 10 sillä minun ovat kaikki metsän eläimet, eläimet vuorilla ja peltojen karja. 11 Minä tunnen kaikki taivaan linnut, ja pellon kauneus on edessäni. 12 Jos minun olisi nälkä, enhän sanoisi sitä sinulle, sillä minun on maanpiiri, kaikki mitä siinä on. 13 Enkö söisi sonnien lihaa tai joisi pukkien verta? 14 Uhraa Jumalalle kiitosuhri, täytä lupauksesi Korkeimmalle.

88

15 Ja huuda minua avuksi hädän päivänä, niin minä pelastan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua.” 16 Syntiselle Jumala sanoo: ”Miksi sinä kerrot säännöksistäni, miksi suusi puhuu liitostani? 17 Sinähän vihaat ojennusta ja viskaat sanani selkäsi taakse. 18 Jos näet varkaan, juokset yhdessä hänen kanssaan, sinä pidät yhtä avionrikkojien kanssa. 19 Sinun suusi pulppuaa pahaa ja kielesi punoo petosta. 20 Sinä istut ja puhut pahaa veljestäsi, sinä panettelet oman äitisi poikaa. 21 Minä pysyn hiljaa, kun sinä näitä teet, sinä arvelet pahuudessasi, että minäkin olisin kaltaisesi. Minä panen sinut vastuuseen, syntisi tuon eteesi. 22 Ymmärtäkää siis tämä, te jotka unohdatte Jumalan, ettei hän ryöstäisi mukaansa eikä olisi pelastajaa. 23 Kiitosuhri kantaa minun kunniaani, ja tuolla on tie, jolla osoitan hänelle minun pelastustekoni.”

89

Psalmi 50 (51) 1–2 Kokonaan. Daavidin psalmi. Profeetta Natanin käytyä

Daavidin luona sen vuoksi, että Daavid oli tehnyt aviorikoksen Batseban, Urian vaimon kanssa.

3 Armahda minua, Jumala, suuressa armossasi, pyyhi pois minun rikkomukseni suuren laupeutesi tähden. 4 Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. 5 Minä tiedän rikokseni, minun syntini on aina minun edessäni.

6 Sinua ainoaa vastaan olen tehnyt syntiä, olen tehnyt pahaa sinun edessäsi. Sinun sanasi ovat tosia, sinä olet oikeassa ja voitat, kun oikeutta käydään sinua vastaan. 7 Katso, vääryyden teoista olen saanut syntyni, synninteossa äitini minut halusi.

8 Sillä, katso, sinä rakastat totuutta, viisautesi kätketyt salat sinä ilmaisit minulle.

9 Vihmo minut iisopilla, niin puhdistun, pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi. 10 Sinä saat minut kuulemaan iloa ja riemua, nöyryytetyt luuni pääsevät iloitsemaan. 11 Käännä kasvosi pois synneistäni, pyyhi pois kaikki rikokseni. 12 Luo minuun puhdas sydän, Jumala, uudista sisimpääni vilpitön henki. 13 Älä karkota minua kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois pyhää henkeäsi. 14 Anna minulle pelastuksesi riemu ja vahvista minua henkesi johdatuksella. 15 Minä opetan lainrikkojille tiesi, ja jumalattomat palaavat sinun luoksesi.

90

16 Jumala, pelastukseni Jumala, vapauta minut, vaikka vuodatin veren, niin minun kieleni riemuitsee sinun vanhurskaudestasi. 17 Herra, sinä avaat minun huuleni, ja suuni julistaa sinun kiitostasi.

18 Jos olisit halunnut uhrin, olisinhan sen antanut; polttouhrit eivät miellytä sinua. 19 Murtunut mieli on uhri Jumalalle, särkynyttä ja nöyrää sydäntä Jumala ei hylkää.

20 Tee hyvää, Herra, laupeudessasi Siionille, rakennettakoon jälleen Jerusalemin muurit! 21 Silloin sinulle ovat mieleen vanhurskauden uhrit, uhrilahjat ja polttouhrit, silloin tuodaan nuoria sonneja sinun alttarillesi.





91

Psalmi 51 (52) 1–2 Kokonaan. Ymmärtämiseen liittyen. Daavidin psalmi.

Kun edomilainen Doeg tuli ja ilmoitti Saulille: ”Daavid on mennyt Abimelekin taloon.”

3 Miksi ylpeilet pahuudella, sinä mahtava, laittomuudella kaiken päivää? 4 Sinun kielesi vehkeilee vääryyttä, kuin teroitettu partaveitsi sinä teet vilppiä. 5 Sinä rakastat pahaa enemmän kuin hyvyyttä, vääryyttä enemmän kuin oikeamielisiä sanoja.

6 Sinä rakastat kaikkia tuhoavia sanoja, petoksen kieltä. 7 Sen tähden Jumala murskaa sinut kokonaan, hän tempaa sinut ja siirtää sinut pois majastasi ja juuresi irti elävien maasta.

8 Vanhurskaat näkevät tämän, ja pelko valtaa heidät. He nauravat häntä ja sanovat: 9 ”Katso, siinä on ihminen, joka ei turvannut Jumalaan vaan pani toivonsa suureen rikkauteensa ja tuli mahtavaksi omassa turhuudessaan.” 10 Mutta minä olen kuin satoisa oliivipuu Jumalan temppelissä. Minä panen toivoni Jumalan armoon nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. 11 Minä kiitän sinua ikuisesti siitä, mitä olet tehnyt, ja luotan sinun nimeesi, sillä niin on hyvä sinun pyhiesi edessä.

92

Psalmi 52 (53) 1 Kokonaan. Mahalatin tapaan. Ymmärtämiseen liittyen.

Daavidin psalmi. 2 Mieletön sanoo sydämessään: ”Ei Jumalaa ole!” Laittomuuksissa he turmeltuvat, heistä on tullut inhottavia, kukaan ei tee hyvää. 3 Jumala luo taivaasta katseensa ihmislapsiin nähdäkseen, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa. 4 Kaikki he ovat poikenneet pois, kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.

5 Eivätkö he mitään tiedä, nuo väärintekijät? He syövät minun kansaani, syövät sitä kuin leipää. Jumalaa he eivät huuda avuksi. 6 He joutuvat pelon valtaan siellä, missä pelättävää ei ole, sillä Jumala lyö hajalle luut ihmisten miellyttäjiltä. Häpeä on heidän osansa, sillä halveksien Jumala kohtelee heitä.

7 Kuka antaa Siionista Israelille pelastuksen? Kun Herra tuo kansansa pakkosiirtolaisuudesta, Jaakob riemuitsee ja Israel iloitsee.

93

Psalmi 53 (54) 1–2 Kokonaan. Hymnien tapaan. Ymmärtämiseen liittyen. Daavidin psalmi. Kun sifiläiset tulivat ja sanoivat Saulille:

”Eihän vain Daavid ole piilossa luonanne?” 3 Jumala, pelasta minut nimessäsi! Voimallasi sinä hankit minulle oikeuden! 4 Jumala, kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun suuni sanat. 5 Vieraat miehet nousevat minua vastaan, mahtimiehet tavoittelevat henkeäni. He eivät salli Jumalan ohjata itseään.

6 Sillä katso, Jumala auttaa minua, Herra on minun sieluni suojelija. 7 Kääntyköön vihollisteni pahuus heitä itseään vastaan, totuudellasi tuhoa heidät. 8 Minä uhraan sinulle vapaaehtoisesti, minä ylistän sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä. 9 Sinä pelastat minut kaikesta hädästä, ja saatan katsoa tyynesti vihollisiini.

94

Psalmi 54 (55) 1 Kokonaan. Hymnien tapaan. Ymmärtämiseen liittyen.

Daavidin psalmi. 2 Ota korviisi rukoukseni, Jumala, älä ylenkatso pyyntöäni. 3 Kiinnitä huomiosi minuun ja kuuntele minua! Tulin mietteissäni murheelliseksi ja hätäännyin4 vihollisen huutaessa ja syntisen ahdistaessa, sillä he vuodattavat päälleni vääryytensä ja syytävät vimmoissaan vihaansa. 5 Sydämeni vapisee rinnassani, kuolemankauhu käy kimppuuni, 6 pelko ja vavistus ottavat minussa vallan, ja pimeys peittää minut. 7 Minä sanon: ”Kuka antaa selkääni siivet, kuin kyyhkyn siivet? Lähtisin lentoon ja saisin levon!” 8 Katso, olen kaukana pakosalla ja oleskelen ulkona autiomaassa. 9 Otan vastaan Jumalan, joka pelastaa minut lannistumiselta ja myrskytuulelta.

10 Hukuta heidät, Herra, saata sekaisin heidän kielensä, sillä kaupungissa minä näin laittomuutta ja kiistaa. 11 Pahuus kiertää yötä päivää sen muureilla, laittomuus ja vaiva sen keskellä, ja vääryys, 12 eivätkä koronkiskonta ja petollisuus ole poissa sen kaduilta.

13 Jos vihollinen herjaisi minua, sen kyllä kestäisin, ja jos vihamies mahtailisi minulle, minä piiloutuisin häneltä. 14 Mutta sinä, sielunveljeni, sinä olet opastajani ja tuttavani.

95

15 Sinä saat yhteisen ruokamme maistumaan makealta, sopuisasti me yhdessä vaellamme Jumalan temppeliin. 16 Kuolema kohdatkoon heidät, elävinä he astukoot alas tuonelaan, sillä siellä ovat pahuutta täynnä heidän asuinsijansa.

17 Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra kuulee minua. 18 Illoin ja aamuin minä tuon asiani esiin, keskipäivälläkin minä julistan, ja hän kuulee ääneni. 19 Rauhan lunnailla hän lunastaa sieluni niiltä, jotka tulevat lähelle minua, sillä monessa he ovat olleet kanssani. 20 Jumala kuulee minua ja nöyryyttää heidät, hän, joka on ollut ennen ikuisuuksia.

Heissä ei ole muutoksen sijaa, he eivät pelkää Jumalaa. 21 Hän ojentaa kätensä ja maksaa takaisin. He halventavat hänen liittonsa. 22 Hänen kasvojensa viha hajottaa heidät, mutta heidän sydämensä lähentyy. Hänen sanansa hyväilevät kuin öljy, silti keihäinä ne viuhuvat.

23 Heitä murheesi Herran huomaan, ja hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan horjua. 24 Mutta heidät, oi Jumala, sinä syökset turmion kuiluun, murhaajat ja petturit eivät elä puoleenkaan ikäänsä. Minä panen toivoni sinuun, Herra.


96


97

Kahdeksas katisma

Psalmi 55 (56) 1 Kokonaan. Kansasta, joka on siirretty kauas pyhiltä paikoiltaan. Daavidin psalmi. Otsikoksi.

Silloin kun vierasheimoiset ottivat Daavidin kiinni Gatissa. 2 Armahda minua, Herra! Ihminen polkee minut maahan, koko päivän hän taistelee ja ahdistaa minua. 3 Viholliseni tallaavat minua kaiken päivää, sillä monet ovat ne, jotka korkeuksistaan taistelevat minua vastaan. 4 Päivällä minä en pelkää vaan panen toivoni sinuun. 5 Jumalaa kohti kohoaa sanojeni ylistys, Jumalaan minä panen toivoni. En pelkää, mitä muut minulle tekevät.

6 Kaiken aikaa he ovat inhonneet sanojani, kaikki heidän ajatuksensa kylvävät pahaa minua vastaan. 7 He asustavat lähellä ja silti kätkeytyvät, he seuraavat kintereilläni, myös henkeäni he tavoittelevat. 8 Ei ole mitään syytä, miksi pelastaisit heidät. Vihassasi sinä syökset kansat tuhoon, Jumala! 9 Minä kerron elämäni sinulle, sinä painat kyyneleeni mieleesi niin kuin lupasitkin. 10 Sinä päivänä, kun pyydän sinua avukseni, viholliseni pakenevat. Katso, minä tiedän, että sinä olet minun Jumalani. 11 Minä ylistän Jumalaa puheella, minä ylistän Herraa sanalla. 12 Jumalaan minä panen toivoni. En pelkää, mitä ihminen minulle tekee. 13 Jumala, sinulle kiitokseksi minä täytän lupaukseni. 14 Sinä pelastat minun sieluni kuolemasta, silmäni kyyneliltä, sinä estät jalkani liukastumasta. Minä saan Herran suosion elävien valossa.

99

Psalmi 56 (57) 1 Kokonaan. Älä tuhoa. Daavidin psalmi. Otsikoksi.

Silloin kun hän pakeni Saulia luolaan. 2 Armahda minua, Jumala, armahda minua! Sinuun minun sieluni turvaa, sinun siipiesi suojaan minä asetan toivoni, kunnes laittomuus on ohi mennyt. 3 Minä huudan Jumalan, Korkeimman, puoleen, Jumalan, joka on hyvä minulle. 4 Hän lähettää taivaasta avun ja pelastaa minut, minua tallaavat hän antoi alttiiksi pilkalle.

Jumala lähettää armonsa ja totuutensa 5 ja pelastaa sieluni leijonanpentujen keskeltä. Minä nukahdan hämmentyneenä.

Voi ihmislapsia! Kuin keihäs ja nuolet ovat heidän hampaansa, heidän kielensä on terävä miekka. 6 Jumala, kohoa yli taivaiden, loistakoon kirkkautesi yli kaiken maan!

7 He asettavat ansan jaloilleni ja lannistavat sieluni. He kaivavat kuopan eteeni mutta putoavat siihen itse.

8 Valmis on sydämeni, Jumala, valmis on sydämeni, minä tahdon laulaa ja soittaa! Se on minulle kunnia.9 Herää, kunniani, herätkää, harppu ja lyyra, jo varhain aamulla minä herään. 10 Minä ylistän sinua kansojen keskellä, Herra, minä laulan sinulle kansakuntien keskellä, 11 sillä sinun armosi on suuri taivaisiin asti, sinun totuutesi ylös pilviin. 12 Kohottaudu yli taivaiden, Jumala, loistakoon kirkkautesi yli kaiken maan!

100


2 Puhutteko siis todellakin oikeuden mukaan? Tuomitsetteko te oikein, te ihmisten lapset? 3 Sydämenne halusta te teette laittomuuksia maan päällä, teidän kätenne ovat sekaantuneet vääryyteen. 4 Syntiset ovat olleet harhateillä syntymästään saakka, he ovat olleet eksyksissä äitinsä kohdusta asti, valhetta he puhuvat. 5 Heidän vihansa on kuin käärmeen myrkky, niin kuin kuuro kyy, joka korvansa tukkii: 6 se ei kuule käärmeenlumoojien ääntä, ei noidan eikä sen, jonka viisas noituu. 7 Jumala murskaa hampaat heidän suustaan, Herra murskaa leijonien poskihampaat. 8 He katoavat kuin pois juokseva vesi, hän taivuttaa joustaan, kunnes he käyvät heikoiksi, 9 menehtyvät kuin vaha, joka sulaa – tuli iskee heihin, eivätkä he enää näe aurinkoa. 10 Jo ennen kuin ohdakkeenne valtaavat koko piikkiryteikön, ne nielevät vihassaan heidät, nielevät kaiken elävän. 11 Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee, että jumalattomille kostetaan, hän pesee kätensä syntisen veressä. 12 Niin ihminen sanoo: ”Jos siis vanhurskasta odottaa työnsä hedelmä, silloin on olemassa Jumalakin, joka maan päällä heidät tuomitsee.”


101




102


Silloin kun Saul oli lähettänyt miehiä vartioimaan Daavidin taloa tappaakseen hänet.

2 Pelasta minut vihollisiltani, Jumala, lunasta minut kimppuuni hyökkääviltä. 3 Päästä minut pahantekijöistä, pelasta minut murhamiehiltä. 4 Katso, he vaanivat henkeäni, väkivahvat käyvät päälleni. Mutta ei laittomuuteni eikä syntini tähden, Herra! 5 Minä juoksen – en ole rikkonut lakia, heidän suuntansa on vakaa. Herää kohtaamaan minut ja katso! 6 Herra, sinä taivaan voimien Jumala, Israelin Jumala, kiinnitä huomiosi kansoihin, ota kaikki ne tarkasteluusi, älä armahda ketään niistä, jotka harjoittavat laittomuutta. 7 He palaavat illansuussa nälissään kuin koirat, kiertelevät kaupungilla. 8 Katso, he mylvivät suullaan, heidän huuliensa välissä on miekka. Kuuleeko kukaan? 9 Mutta sinä, Herra, naurat heille, pidät pilkkanasi kaikkia kansoja. 10 Minun voimani, sinua minä odotan, sillä sinä, Jumala, olet turvani. 11 Jumalani – hänen armonsa saavuttaa minut, Jumala osoittaa sen minulle vihollisteni keskellä. 12 Älä surmaa heitä, etteivät he unohtaisi lakiasi. Herra, minun suojelijani, aja heidät hajalle voimallasi, lyö heidät maahan. 13 Suunsa syntiin, huuliensa sanaan jääkööt he kiinni ylimielisyydessään. Kirouksesta ja valheesta he saavat täyttymyksensä,

103

14 täyttymyksen vihassa, eikä heitä enää ole. Ja he tulevat tietämään, että Jumala on Jaakobin hallitsija, valtias maan ääriin asti.

15 He palaavat illansuussa nälissään kuin koirat, kiertelevät kaupungilla.

16 He joutuvat hajaantumaan löytääkseen syötävää, ja elleivät saa kyllikseen, he murisevat. 17 Mutta minä laulan sinun voimastasi ja iloitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet turvani, pakopaikka hätäni päivänä. 18 Minun auttajani, sinulle minä laulan, sillä sinä, Jumala, olet minun turvani, minun Jumalani, minun armoni.

104

Psalmi 59 (60) 1–2 Kokonaan. niille, jotka vielä muuttuvat. Otsikoksi.

Daavidin psalmi. Opetettavaksi. Silloin kun Daavid sytytti tuleen Syyrian Mesopotamian ja syyrialaisen Soban ja Joab palasi ja löi

Suolalaaksossa Edomin, yhteensä kaksitoistatuhatta miestä. 3 Jumala, sinä hylkäsit meidät, löit meidät maahan, sinä vihastuit mutta armahdit meitä. 4 Sinä järisytit maata ja järkytit sitä. Korjaa sen murtumat, sillä se järisi. 5 Sinä olet antanut kansasi kokea kovia, juotit meille turtumuksen viiniä. 6 Sinua pelkääville annoit merkin paeta jousen edestä.

7 Autathan oikealla kädelläsi, kuule minua, pelasta ne, joita rakastat!

8 Jumala puhuu pyhäkössään: ”Minä riemuitsen ja jaan teille Sikemin, mittaan teille lehtimajojen laakson. 9 Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on pääni väkevyys, Juuda on kuninkaani. 10 Moab on astia toivolleni, Idumeaan minä ojennan sandaalini, minun valtaani vierasheimoiset alistuvat!”

11 Kuka vie minut linnoitettuun kaupunkiin? Kuka opastaa minut aina Idumeaan asti? 12 Etkö sinä, Jumala, hylännytkin meidät? Jumala, sinä et lähtenyt meidän sotajoukkojemme matkaan.

13 Auta meitä, me olemme hädässä! Turha on ihmisen tarjoama pelastus. 14 Mutta Jumalan voimalla me teemme suuria tekoja, ja ahdistajamme saavat kokea hänen pilkkansa.

105

Psalmi 60 (61) 1 Kokonaan. Hymnien tapaan. Daavidin psalmi.

2 Kuuntele pyyntöäni, Jumala, kiinnitä huomiosi rukoukseeni! 3 Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy. Sinä korotat minut kalliolle, 4 sinä johdatat minua, sillä sinä olet minun toivoni, vahva linnoitus vihollista vastaan. 5 Ikuisesti minä asun sinun asumuksessasi, minä suojaudun sinun siipiesi suojaan. 6 Sinä, Jumala, kuulet rukoukseni, sinä annat perintöosan niille, jotka pelkäävät nimeäsi. 7 Sinä lisäät kuninkaalle päiviä päiviin, hänen vuotensa yltävät moniin sukupolviin asti. 8 Hän on pysyvä ikuisesti Jumalan edessä – kuka etsii Jumalan armoa ja hänen totuuttaan? 9 Niin minä laulan sinun nimesi kunniaa iankaikkisesta iankaikkiseen ja täytän lupaukseni päivästä päivään.





106

Psalmi 61 (62) 1 Kokonaan. Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi.

2 Eikö sieluni suostu Jumalan valtaan? Kuitenkin häneltä tulee minun pelastukseni! 3 Sillä hän on Jumalani ja pelastajani, minun turvani, minä en enempää horju. 4 Kuinka kauan te käytte ihmisen kimppuun? Te kaikki murhaatte, tuhoatte kuin kaatuvan seinän ja luhistuvan muurin. 5 Kuitenkin he aikovat kiistää minun kunniani, he juoksevat janoisina, siunaavat suullaan mutta sisimmässään kiroavat.

6 Alistu kuitenkin Jumalan edessä, sieluni, sillä hän antaa minulle kestävyyden. 7 Hän on minun Jumalani ja pelastajani, minun turvani, minä en joudu lähtemään pakoon. 8 Jumalalta minä saan pelastukseni ja kunniani, Jumala on apuni, minun toivoni on Jumalassa.

9 Pankaa toivonne häneen, koko kansojen kokous, vuodattakaa hänen eteensä sydämenne, sillä Jumala on meidän auttajamme.

10 Mutta ihmislapset ovat turhia, ihmislapset ovat valheellisia, he tekevät vääryyttä vaa’alla punnitessaan, he ovat turhia kaikki tyynni. 11 Älkää panko toivoanne vääryyteen, älkää haikailko ryöstösaalista, ja vaikka rikkautta virtaisi, älkää kiinnittäkö sydäntänne siihen.

12 Kerran Jumala puhui, näistä kahdesta kuulin: 13 Jumalan on valta, sinun, Herra, on armo, sinä maksat jokaiselle hänen tekojensa mukaan.

107

Psalmi 62 (63) 1 Daavidin psalmi. Kun Daavid oli Juudean autiomaassa.

2 Jumala, minun Jumalani, sinun eteesi nousen varhain. Sinua minun sieluni janoaa, kuinka usein ruumiini sinua ikävöikään autiossa, tiettömässä ja vedettömässä maassa! 3 Niin tulen pyhäkössä sinun katseesi alle nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi. 4 Suurempi kuin meidän elämämme on sinun armosi, minun huuleni ylistävät sinua. 5 Niin minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, sinun nimessäsi kohotan käteni. 6 Tulkoon sieluni ravituksi niin kuin rasvalla ja öljyllä, ja suuni ylistää sinua riemuitsevin huulin. 7 Kunpa muistaisin sinua vuoteellani, aamun hetkinä ajattelisin sinua, 8 sillä sinä olet minun auttajani ja minä riemuitsen siipiesi suojassa. 9 Minun sieluni tarrautuu sinuun, sinun oikea kätesi on minun tukeni. 10 Turhaan he tavoittelevat minua, he joutuvat menemään maan syvyyksiin. 11 Heidät annetaan miekan saaliiksi, heistä tulee kettujen ruokaa. 12 Mutta kuningas on iloitseva Jumalasta. Saakoon Jumalaa ylistää jokainen, joka vannoo hänen nimeensä, sillä väärämielisten suu tukitaan.

108


2 Kuule ääneni, Jumala, kun anelen, pelasta minut, niin etten pelkää vihollista. 3 Sinä suojelet minut pahantekijöiden kapinalta, niiden paljoudelta, jotka harjoittavat vääryyttä. 4 He teroittavat kielensä kuin miekan, he taivuttavat jousensa katkeraan tekoon, 5 piilopaikoistaan he ampuvat viatonta, yhtäkkiä he ampuvat häntä eivätkä pelkää. 6 He rohkaisevat toisiaan pahalla puheella, he kertovat kätkeneensä ansoja, he sanovat: ”Kuka niitä näkee?” 7 He tutkivat laittomuutta, ja sitä tutkiessaan he hylkäävät tutkimisen. Ihminen astuu esiin, ja syvä on sydän, 8 ja Jumala tulkoon ylistetyksi. Lapsukaisten nuolia ovat heidän iskunsa, 9 näännyksiin asti he panettelevat toisiaan. Kaikki, jotka heidät näkevät, järkyttyvät, 10 jokainen on peloissaan. Ihmiset kertovat Jumalan töistä ja ymmärtävät hänen tekonsa. 11 Vanhurskas iloitsee Herrasta ja panee toivonsa häneen, ja kaikkia oikeamielisiä ylistetään.



109

Yhdeksäs katisma

Psalmi 64 (65) 1 Kokonaan. Psalmi. Daavidin laulu. Jeremian ja

Hesekielin sekä vieraassa maassa asuvan kansan laulu, kun he aikoivat lähteä pois.

2 Sinulle, oi Jumala, sopii laulaa Siionissa, sinulle täytetään lupaus Jerusalemissa. 3 Kuule minun rukoukseni! Sinun luoksesi tulevat kaikki ihmiset. 4 Lakia rikkovien sanat saivat meistä yliotteen, mutta sinä sovitat meidän jumalattomuutemme. 5 Autuas se, jonka sinä valitset ja otat luoksesi, hän saa asua palatseissasi. Me täytymme sinun talosi hyvyyksillä, pyhä on sinun temppelisi, ihmeellinen vanhurskaudessaan.

6 Kuule meitä, Jumala, meidän pelastajamme, kaikkien maan äärien ja kaukana merellä olevien toivo! 7 Hän, joka valmisti vuoret voimallaan, on mahtiin vyöttäytynyt, 8 hän hämmentää meren syvyyden. Kuka hallitsee sen aaltojen kohinan? Kansat kuohuvat, 9 ja maan äärissä asuvat pelkäävät merkkejäsi. Lähtemiset sinä tee iloksi aamuin ja illoin.

10 Sinä tarkastat maan ja juotat sen, sinä lisäät sitä ja teet sen rikkaaksi. Jumalan virta täyttyy vesistä, sinä valmistat ravinnon niihin, sillä siihen sinä olet valmis. 11 Kastele maan vaot, tee runsaiksi sen hedelmät; veden pisaroidessa se puhkeaa kasvuun ja iloitsee. 12 Sinä kruunaat seppeleellä hyvyytesi vuoden, ja viljelysmaasi täyttyvät lihavuudella.

111

13 Autiomaan vuoret kukoistavat, kukkulat verhoutuvat riemuun. 14 Pikkukarjan pässit saavat paksun turkin, laaksot täyttyvät viljasta. Niiden huuto kaikuu, ne laulavat aivan.

112

Psalmi 65 (66) 1 Kokonaan. Psalmilaulu. Ylösnousemisesta.

Kaikkialla maassa ylistäkää Jumalaa, 2 laulakaa hänen nimensä kiitosta, ylistäkää häntä, antakaa hänelle kunnia. 3 Sanokaa Jumalalle: ”Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi!” Vihollisesi mielistelevät sinua suuren voimasi tähden. 4 Koko maa palvokoon sinua ja laulakoon ylistystä sinulle, laulakoon nimesi kiitosta, sinä Korkein.

5 Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä! Hänen suunnitelmansa ovat pelottavia ihmislapsille. 6 Hän muuttaa meren kuivaksi maaksi, he kulkevat jalkaisin virran poikki. Siellä me iloitsemme hänestä, 7 joka hallitsee mahtavuudessaan iäti. Hän pitää silmällä kansoja – älkööt katkeroituneet nousko kapinaan häntä vastaan.

8 Kiittäkää, kansat, meidän Jumalaamme, antakaa hänen ylistyksensä äänen kaikua! 9 Hän pitää minut kiinni elämässä, ei hän salli jalkojeni horjua.

10 Sinä koettelit meitä, Jumala, sinä puhdistit meitä niin kuin hopeaa puhdistetaan tulessa. 11 Sinä annoit meidän joutua ansaan, sinä sälytit ahdistukset selkäämme. 12 Sinä taivutit päämme, panit ihmiset tallomaan meitä, me kävimme läpi tulen ja veden, Sinä toit meidät ulos, ja me uudistuimme.

13 Minä tulen ja tuon sinun temppeliisi täydet polttouhrit, minä täytän sinulle lupaukseni, 14 joka huuliltani erkani ja jonka suuni hädissään puhui.

113

15 Minä uhraan sinulle rasvaisia polttouhreja, suitsuketta ja pässejä, minä valmistan sinulle härkiä ja nuoria vuohipukkeja.

16 Tulkaa, kaikki jotka pelkäätte Jumalaa, kuulkaa, kun minä kerron, mitä Jumala on minulle tehnyt. 17 Minä huusin suullani häntä avukseni, ylistyslaulu soi kielelläni. 18 Jos sietäisin vääryyttä sydämessäni, älköön Herra minua kuulko. 19 Sen vuoksi Jumala minua kuulikin, hän kiinnitti huomion minun rukoukseni ääneen. 20 Siunattu olkoon Jumala! Hän ei torjunut rukoustani eikä kieltänyt minulta armoaan.

114

Psalmi 66 (67) 1 Kokonaan. Hymnien tapaan. Psalmi, Daavidin laulu.

2 Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän kirkastakoon meille kasvonsa ja armahtakoon meitä.

3 Tiedettäköön kaikkialla sinun tiesi, kaikkien kansojen keskellä sinun pelastustekosi. 4 Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, ylistäkööt sinua kaikki kansat. 5 Kansat iloitkoot ja riemuitkoot, sillä sinä jaat kansakunnille oikeutta oikeamielisesti ja johdatat kansoja maan päällä. 6 Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, ylistäkööt sinua kaikki kansat. 7 – Maa antoi hedelmänsä! – Jumala, meidän Jumalamme, siunatkoon meitä. 8 Siunatkoon Jumala meitä, ja pelätkööt häntä kaikki maan ääret.





115

Psalmi 67 (68) 1 Kokonaan. Laulu, Daavidin psalmi.

2 Nouskoon Jumala, ja hänen vihollisensa hajaantukoot, häntä vihaavat paetkoot hänen kasvojensa edestä. 3 Niin kuin savu haihtuu, niin kuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin he haihtukoot, tuhoutukoot syntiset Jumalan kasvojen edestä. 4 Mutta vanhurskaat iloitkoot, he riemuitkoot Jumalan edessä, he ihastukoot ilosta.

5 Laulakaa Jumalalle, sävelin soittakaa hänen nimensä kunniaa, tehkää tietä hänelle, joka ratsastaa iltaruskolla. Herra on hänen nimensä, iloitkaa hänen edessään!

He hämmästyvät hänen kasvojensa edessä, 6 hänen, joka on orpojen isä ja hankkii leskille oikeutta. Hän on Jumala pyhässä paikassaan. 7 Hän antaa yksinäisille kodin, rohkeasti hän vie vangitut ulos, samoin haudoissa asuvat, ne jotka kapinoivat.

8 Jumala, kansasi edessä, kun sitä johdatit, kun kuljit autiomaassa,9 maa järisi, niin myös taivaat myrskysivät Jumalan edessä – siellä Siinailla! – Israelin Jumalan edessä. 10 Sinä, Jumala, suot auliisti sateen perintöosallesi, se oli näännyksissä, mutta sinä palautit sen ennalleen. 11 Sinun eläimesi asuvat siellä, hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhästä, oi Jumala.

116

12 Niille, jotka suurella voimalla julistavat sanomaa, kuuluu Herran viesti: 13 ”Hän on tuon rakastetun, kaikkien voimien, kuningas – ja saaliit on jaettava talon komeuden mukaan! 14 Käyttekö nukkumaan keskelle maitanne? Kyyhkysen siivet on silattu hopealla ja selkäsulat kullankeltaisella.”

15 Kun Taivaallinen näin hajottaa kuninkaat, lumi on peittävä heidät Salmonin vuorilla.

16 Jumalan vuori on hedelmällinen, sateet ovat sen uurtaneet, se kantaa satoa. 17 Miksi te, sateiden uurtamat vuoret, luulette sitä vuoreksi, jolla asumaan Jumala mieltyy? Todellakin on Herra asuva siellä alati!

18 Jumalan vaunut ovat kymmentuhatkertaiset, tuhansittain on hyvinvoivia ihmisiä. Herra on heidän keskellään Siinailla, pyhässä paikassa. 19 Sinä nouset korkeuteen, otat vangiksi suuren sotajoukon, sinä otat lahjaksi ihmisiä, myös sellaisia, jotka kapinoivat uusilla asuinsijoillaan. Kiitetty olkoon Herra, Jumala!

20 Kiitetty olkoon Herra päivästä päivään, pelastuksemme Jumala antaa meidän menestyä.

21 Jumala on meille pelastumisen Jumala, Herra on kuolemasta pois johdattava Herra.

22 Mutta vihollisiltaan Jumala murskaa pään, karvaisen päälaen niiltä, jotka virheissään vaeltavat. 23 Herra sanoi: ”Basanistakin minä palautan heidät, minä palautan heidät meren syvyyksistä, 24 jotta saisit kastaa jalkasi vereen – koiriesi kieli lipoo vihollisia verilammikossa.” 25 Sinun juhlakulkueitasi katseltiin, Jumala, kuninkaan, minun Jumalani, kulkueita pyhäkössä.

117

26 Johtajat ennättivät ensin, soittajien rinnalla, keskellä neidot rumpua lyöden. 27 Ylistäkää Jumalaa, kun tulette koolle, Herraa Israelin lähteiden äärellä! 28 Tuolla on Benjamin, joukon nuorin hurmioituneena, Juudan päälliköt heidän johtajinaan, Sebulonin päälliköt, Naftalin päälliköt.

29 Käske, Jumala, voimallasi, vahvista, Jumala, se mitä teit hyväksemme. 30 Jerusalemissa on sinun temppelisi, sen vuoksi kuninkaat tuovat sinulle lahjoja.

31 Ärjäise kaislikon pedoille, härille, jotka kokoontuvat kansojen hiehojen keskellä, ettei niitä, jotka ovat hopean tavoin koeteltuja, suljettaisi ulkopuolelle. Hajota kansat, jotka tahtovat sotaa! 32 Lähettiläät tulevat Egyptistä, Etiopia ojentaa kätensä Jumalan puoleen.

33 Laulakaa Jumalalle, maan valtakunnat, sävelin soikoon ylistyksenne Herralle!

34 Ylistäkää laulaen Jumalaa! Hän ratsastaa taivaan taivaassa, kohti itää. Katso, hän antaa äänensä kaikua, mahtavan äänen. 35 Antakaa kunnia Jumalalle, hänen mahtavuutensa lepää Israelin yllä, pilvien keskellä on hänen voimansa. 36 Ihmeellinen on Jumala pyhissään, hän, Israelin Jumala, antaa voiman ja väkevyyden kansalleen. Kiitetty olkoon Jumala!


118




119

Psalmi 68 (69) 1 Kokonaan. Muuttuvista asioista. Daavidin psalmi.

2 Pelasta minut, oi Jumala! Vedet tulvivat sisään, sieluuni saakka! 3 Olen vajonnut syvään liejuun, eikä ole lujaa paikkaa. Meren syvyyksiin olen joutunut, ja myrsky hukuttaa minut. 4 En jaksa huutaa, olen huutanut kurkkuni käheäksi, silmäni hämärtyvät, kun toivoni Jumalaan pakenee. 5 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttä vihaavat. Vahvoja he ovat, nuo vihamieheni, jotka väärämielisesti minua vainoavat. Kuinka voisin hyvittää sellaista, mitä en ole anastanut? 6 Jumala, sinä tunnet mielettömyyteni, rikkomukseni eivät ole sinulta salassa. 7 Herra, taivaan voimien Herra, älkööt ketkään, jotka odottavat sinua, minun takiani joutuko häpeään. Älkööt minun vuokseni saako häpeää ne, jotka etsivät sinua, Israelin Jumalaa! 8 Sinun takiasi saan kestää pilkkaa, häpeä peittää kasvoni. 9 Minusta tuli vieras veljilleni, outo äitini pojille, 10 sillä kiivaus sinun pyhäkkösi puolesta kuluttaa minut ja minuun sattuvat niiden pilkkapuheet, jotka pilkkaavat sinua. 11 Minä taivutin sieluani paastossa, ja siitäkin koitui minulle vain häpeää. 12 Minä puin itseni säkkivaatteeseen, mutta minusta tuli heille vain pilkkapuheen aihe. 13 Porteissa istuvat puhuvat minusta joutavia, ja viininjuojat hoilaavat minusta perättömiä.

120

14 Rukouksessani minä tulen luoksesi, Herra. Nyt on otollinen aika, Jumala, sinun armosi on runsas. Kuule minua totuutesi vuoksi, pelasta minut! 15 Pelasta minut liejusta, etten jäisi kiinni siihen. Kunpa pelastuisin minua vihaavien vallasta ja vesien syvyydestä! 16 Älköön minua hukuttako vedenpyörre, älköön syvyys nielaisko minua, kuilu älköön sulkeko suuaukkoaan ylläni. 17 Kuule minua, Herra, hyvä on armosi! Katso suuressa laupeudessasi puoleeni. 18 Älä käännä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdingossa, kuule minua pian! 19 Katso sieluni puoleen ja lunasta se, pelasta minut vihollisteni vuoksi. 20 Sillä sinä tiedät, että minua pilkataan, sinä tunnet häpeäni ja häväistykseni, sinun edessäsi ovat kaikki minun ahdistajani. 21 Sieluani odotti pilkka ja kurjuus; minä odotin myötätuntoista ihmistä, mutta sellaista ei tullut, odotin lohduttajia enkä löytänyt. 22 He panivat ruokaani sappea, janooni he juottivat etikkaa. 23 Tulkoon pöytä heidän edessään heille ansaksi, koston palkaksi ja pahennukseksi. 24 Pimentykööt heidän silmänsä, niin etteivät he näe, heidän selkänsä paina aina kumaraan. 25 Vuodata heidän päälleen vihasi, sinun vihasi hehku saakoon valtaansa heidät. 26 Tulkoon heidän asumuksensa autioksi, älköön kukaan asuko heidän majoissaan, 27 sillä he vainosivat sitä, jota sinä löit, ja lisäsivät haavoitettujesi tuskaa.

121

28 Lisää laittomuutta heidän laittomuutensa päälle, älkööt he pääskö sisään sinun vanhurskauteesi vedoten. 29 Pyyhittäköön heidät pois elävien kirjasta, älköön heitä kirjattako vanhurskaiden joukkoon. 30 Minä olen köyhä ja kipua täynnä, mutta sinun kasvosi toivat avun, Jumala, ne minut pelastivat.

31 Minä ylistän laulullani Jumalan nimeä, kunnioitan häntä kiitoksin. 32 Se miellyttää Jumalaa enemmän kuin sonnivasikka, jolle kasvavat sarvet ja sorkat. 33 Köyhät nähkööt tämän ja iloitkoot. Etsikää Jumalaa, niin sielunne saa elää, 34 sillä Herra kuulee köyhiä eikä väheksy vangittujaan.

35 Taivaat ja maa ylistäkööt häntä, ylistäkööt meri ja kaikki vesissä liikkuvat, 36 sillä Jumala pelastaa Siionin ja Juudean kaupungit rakennetaan jälleen. Hänen kansansa on asuva siellä, se on heidän perintöään. 37 Hänen palvelijoidensa jälkeläiset ottavat sen haltuunsa, ja ne, jotka rakastavat hänen nimeään, tulevat asumaan siinä.

122

Psalmi 69 (70) 1–2 Kokonaan. Daavidin psalmi. Muistamiseksi.

Herra pelastakoon minut. Jumala, katso puoleeni, auta minua! Herra, kiirehdi auttamaan minua!3 Pilkka ja häpeä niille, jotka väijyvät henkeäni! Perääntykööt lyötyinä ja häpeissään ne, jotka tahtovat minulle pahaa. 4 Kääntykööt heti häpeissään takaisin ne, jotka ilkkuvat minulle: ”Hyvä, hyvä!” 5 Iloitkoot ja riemuitkoot sinusta kaikki ne, jotka etsivät sinua. He sanokoot aina: ”Olkoon Jumala suuri!”, ne jotka rakastavat sinun pelastustekoasi. 6 Mutta minä olen köyhä ja avuton. Jumala, auta minua! Sinä olet minun apuni ja pelastajani, Herra, älä viivy!



123

Kymmenes katisma

Psalmi 70 (71) 1 Daavidin psalmi. Jonadabin pojista ja ensimmäisistä

pakkosiirtolaisuuteen viedyistä. Heprealaisilla ilman otsikkoa.

Jumala, sinuun minä panen toivoni! Enhän milloinkaan joudu häpeään! 2 Vanhurskaudessasi pelasta minut ja vapauta minut, kallista korvasi puoleeni ja pelasta minut. 3 Ole minulle suojaava Jumala ja vahva paikka, johon minut pelastat, sillä sinä olet minun lujuuteni ja pakopaikkani.

4 Jumalani, pelasta minut syntisen kädestä, lainrikkojan ja väärintekijän kädestä. 5 Sinä olet luonut minuun kestävyyttä, Herra. Herra on ollut toivoni nuoruudestani asti. 6 Syntymästäni saakka olet ollut tukeni, äitini kohdusta olet ollut suojelijani. Sinusta minä aina kohotan ylistyslauluni.

7 Monille olen ihmetyksen aihe, mutta sinä olet voimakas auttajani. 8 Täyttyköön suuni ylistyksestä, jotta laulaisin sinun kirkkaudestasi, kaiken päivää sinun mahtavuudestasi.

9 Älä heitä pois minua vanhuudenpäivinäni, älä jätä minua, kun voimani uupuu, 10 sillä viholliseni puhuvat minulle ja ne, jotka vaanivat sieluani, pitävät yhdessä neuvoa 11 sanoen: ”Jumala hylkäsi hänet, ajakaa häntä takaa ja käykää häneen kiinni! Ei häntä kukaan pelasta.”

12 Jumala, älä ole minusta kaukana! Jumalani, riennä minun avukseni!

125

13 Joutukoot panettelijani häpeään, kokekoot he häviön, häpeä ja häväistys kohdatkoot niitä, jotka tuottavat minulle onnettomuuden. 14 Mutta minä panen aina toivoni sinuun ja kaikkeen liitän sinun ylistyksesi. 15 Minun suuni julistaa vanhurskauttasi, koko päivän sinun pelastustasi, vaikka oppia ei siihen minulla ole.16 Minä astun Herran valtapiiriin, Herra, minä muistan vanhurskauttasi, sinun ainoan. 17 Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja aina tähän asti olen saanut kertoa ihmeistäsi. 18 Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, ethän hylkää minua, Jumala, niin saan vielä tuoda julki käsivartesi voiman koko tulevalle sukupolvelle, sinun mahtavuutesi ja vanhurskautesi. 19 Jumala, korkeuksiin asti ulottuu tekojesi suuruus, Jumala, kuka on sinun kaltaisesi? 20 Minkälaisia ahdistuksia annoitkaan minua kokea, paljon ja pahoja! Mutta sinä käännyit ja virvoitit minut, maan syvyyksistä sinä nostit minut ylös. 21 Sinä teit suureksi mahtavuutesi, sinä käännyit lohduttamaan minua, maan syvyyksistä sinä nostit minut taas ylös. 22 Psalmeillakin minä saan ylistää sinua kansojen keskellä, Herra, sinun totuuttasi, oi Jumala, minä soitan sinulle lyyran sävelin, oi Israelin Pyhä! 23 Huuleni riemuitsevat, kun sinulle soitan, minun sieluni riemuitsee, sinä sen lunastit. 24 Mietteenä kielelläni on kaiken päivää vanhurskautesi, kun häpeä ja häväistys kohtaavat niitä, jotka tahtovat saattaa minut onnettomuuksiin.

126

Psalmi 71 (72) 1 Kokonaan. Salomolle. Daavidin psalmi.

Oi Jumala, anna kuninkaan tuomita niin kuin sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle, 2 jotta hän tuomitsisi kansaasi vanhurskaasti ja köyhiäsi oikeuden mukaan. 3 Vuoret kantakoot rauhaa kansallesi ja kukkulat vanhurskautta. 4 Hän hankkii oikeuden kansan köyhille, hän pelastaa kurjien pojat ja nöyryyttää panettelijan, 5 ja hän pysyy niin kauan kuin aurinko, kuun edessä sukupolvesta sukupolveen. 6 Hän on kuin villalle tihkuva sade, kuin maan päälle lankeavat pisarat.7 Vanhurskaus puhkeaa esiin hänen päivinään, ja rauhan runsaus, kunnes kuuta ei enää ole. 8 Hän on hallitseva merestä mereen ja virralta maanpiirin ääriin asti. 9 Etiopialaiset lankeavat hänen eteensä, hänen vihollisensa nuolevat tomua. 10 Tarsisin kuninkaat ja saaret tuovat lahjoja, arabialaisten ja Saban kuninkaat antavat lahjoja. 11 Kaikki maan kuninkaat kumartavat häntä, kaikki kansat palvelevat häntä, 12 sillä hän pelasti köyhän voimakkaan kädestä, pelasti kurjan, jolla ei ollut auttajaa. 13 Hän säälii köyhää ja kurjaa ja pelastaa köyhien sielut, 14 kiskurikoroilta ja vääryydeltä hän lunastaa heidät, ja heidän nimensä on hänelle kallis.

127

15 Hän elää pitkään, ja hänelle annetaan Arabian kultaa, ja he rukoilevat hänen puolestaan aina, siunaavat häntä kaiken päivää. 16 Vuorten huipuilla on maan toimeentulon perusta: hänen hedelmänsä kohoaa yli Libanonin, kuin ruoho maasta he pilkistävät kaupungissakin esiin. 17 Olkoon hänen nimensä kiitetty ikuisesti, auringon edessä on hänen nimensä pysyvä, ja hänessä tulevat siunatuiksi kaikki maan heimot, kaikki kansat ylistävät hänen onneaan.

18 Ylistetty on Herra, Jumala, Israelin Jumala, joka yksin tekee ihmeitä, 19 ja ylistetty ikuisesti, iankaikkisesta iankaikkiseen, hänen kirkkautensa nimi. Koko maa on tuleva täyteen hänen kirkkauttaan. Niin käyköön, niin käyköön!





128

kolmas kirja 72–88 (73–89)

Psalmi 72 (73) 1 Asafin psalmi. Laulu assyrialaisesta.

Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän! 2 Minun jalkani olivat vähällä horjahtaa, askeleeni melkein pettivät, 3 sillä minä kadehdin väärintekijöitä, kun näin syntisten rauhan. 4 Edes kuolemassaan heillä ei ole mitään torjuttavaa, ei kovuutta vitsauksissaan. 5 He eivät ole vaivoissa niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin ruoskita. 6 Sen tähden ylimielisyys tarttuu heihin, he pukeutuvat vääryyteen ja jumalattomuuteensa. 7 Heidän vääryytensä tulee ulos kuin rasvattuna, he vaeltavat sydämensä aikeiden mukaan. 8 He ajattelevat ja puhuvat pahaa, väärämielisesti he puhuvat Korkeutta vastaan. 9 Heidän suunsa uhmaa taivasta, heidän kielensä pieksee pitkin maata. 10 Sen tähden kansani palaa tänne, ja täydet päivät tulevat heidän osakseen. 11 Mutta he sanovat: ”Miten Jumala tietäisi? Onko Korkeimmalla tietoa tästä?” 12 Katso, nämä ovat syntisiä ja he menestyvät, ikuisuuteen asti heillä on rikkautta. 13 Minä sanoin: ”Olenko turhaan pitänyt sydämeni vanhurskaana ja pessyt viattomuudessa käteni? 14 Minä sain ruoskaniskuja kaiken päivää, syytöksiä sateli aina aamuun asti.

129

15 Jos olisin sanonut: ”Noin minäkin tahdon puhua”, katso, olisin ollut uskoton sinun poikiesi suvulle. 16 Minä mietin käsittääkseni tämän, ja se aiheuttaa minulle vaivaa. 17 Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy. 18 Sinähän maksat heille pahalla vilpillisyydet, sinä suistat heidät alas, kun he kohoavat korkealle. 19 Kuinka he joutuvatkaan äkkiä hylätyiksi! He kuolevat, he tuhoutuvat laittomuutensa vuoksi. 20 Herra, omassa kaupungissasi sinä halveksit heidän kuvaansa kuin unikuvaa, joka herätessä katoaa. 21 Sydäntäni polttaa, mieleni on hämmentynyt, 22 minä olen halveksittu ja tietämätön, olen kuin eläin sinun edessäsi. 23 Mutta minä olen koko ajan sinun kanssasi, sinä tartut oikeaan käteeni. 24 Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja kunnialla sinä minut vastaanotat. 25 Sillä mitä minulla on taivaassa, mitä tahdon sinulta maan päällä? 26 Minun sydämeni ja lihani nääntyvät, minun sydämeni Jumala – ja Jumala on minun osani iankaikkisesti! 27 Katso, kaikki ne menehtyvät, jotka pitävät itsensä kaukana sinusta, sinä tuhoat jokaisen, joka on sinulle uskoton. 28 Mutta minun on hyvä olla lähellä Jumalaa, panna toivoni Herraan, minä kerron kaikista sinun ylistettävistä teoistasi tytär Siionin porteissa.

130

Psalmi 73 (74) 1 Asafin psalmi. Ymmärtämiseen liittyen.

Miksi, Jumala, hylkäsit meidät kokonaan, miksi vihasi hehkuu laitumesi lampaita vastaan? 2 Muista seurakuntaasi, jonka kauan sitten hankit itsellesi. Sinä lunastit perintöosasi valtikan, muista Siionin vuorta, jolle teit asumuksesi. 3 Nosta molemmat kätesi koholle heidän ylimielisyyttään

vastaan, sitä pahaa vastaan, mitä vihollinen pyhäkössäsi tekee. 4 Sinua vihaavat kerskuivat oman juhlasi keskellä, nuo tietämättömät jättivät sinne omat merkkinsä 5 aivan ylemmän sisäänkäynnin kohdalle. 6 Niin kuin tiheässä puustossa he kirveillä hakkasivat sen ovet, kirveellä ja hakulla he pirstoivat sen kasaan. 7 He sytyttivät sinun pyhäkkösi tuleen, saastuttivat sinun nimesi asunnon maan tasalle. 8 He sanoivat sydämessään, koko heidän sukulaisjoukkonsa: ”Tulkaa, lopettakaamme maan päältä kaikki Jumalan juhlat!” 9 Me emme ole nähneet merkkejämme, ei ole enää profeettaa, eikä Herra enää tunne meitä. 10 Jumala, kuinka kauan vihollinen herjaa, vastustaja saa nimesi raivoon aivan kokonaan? 11 Miksi käännät kätesi pois, oikean kätesi kokonaan pois rinnaltasi? 12 Jo ammoisista ajoista on Jumala ollut meidän kuninkaamme, hän sai aikaan pelastuksen keskellä maata. 13 Voimassasi sinä teit vahvaksi meren, sinä murskasit lohikäärmeiden päät veden päällä. 14 Sinä musersit lohikäärmeeltä kaikki päät, annoit sen ruoaksi etiopialaisten kansoille.

131

15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteet ja purot, sinä kuivasit Etamin virrat. 16 Sinun on päivä ja sinun on yö, sinä olet pannut paikoilleen valon ja auringon.17 Sinä vedit kaikki maan rajat, kesän ja kevään, sinä annoit niille muodon. 18 Muista tämä: vihollinen pilkkaa Herraa, tuo mieletön kansa saa nimesi raivoon. 19 Älä jätä petojen armoille sielua, joka sinua ylistää, älä tyystin unohda kurjiesi sieluja. 20 Tarkastele liittoasi, jonka teit, sillä maan pimennot täyttyivät taloista, joissa vääryys vallitsee. 21 Älköön nöyryytetty kääntykö pois häväistynä; kurja ja köyhä ylistävät sinun nimeäsi. 22 Nouse, Jumala! Käy oikeutta, vie asiasi voittoon! Muista, että mieletön pilkkaa sinua kaiken päivää. 23 Älä unohda sinua anovien ääntä, sinua vihaavien ylpeys on aina noussut eteesi.





132

Psalmi 74 (75) 1 Kokonaan. Älä tuhoa. Psalmi, Asafin laulu.

2 Me ylistämme sinua, oi Jumala, sinun nimeäsi me ylistämme ja avuksi huudamme. 3 Aina kun voin, minä kerron kaikista ihmeellisistä teoistasi. – Minä, Herra, tuomitsen oikeudenmukaisesti! 4 Maa suli, ja kaikki sen asukkaat tuhoutuivat. – Minä, Herra, pidin lujina sen pylväät! 5 Minä sanon lainrikkojille: ”Älkää rikkoko lakia”, ja syntiä tekeville: ”Älkää itseänne kehuko!” 6 Älkää itseänne korottako korkealle, älkää väärämielisesti puhuko Jumalaa vastaan. 7 Eivät auringon nousut, eivät sen laskut, eivät autiot vuoret anna turvaa, 8 sillä Jumala on tuomari, toisen hän alentaa ja toisen korottaa. 9 Herralla on malja kädessään, vahvaa, laimentamatonta viiniä, täyteen kaadettu, siitä hän vuoron perään kaataa. Kuitenkaan sen sakka ei valu pois, sen juovat kaikki maan syntiset. 10 Minä riemuitsen ikuisesti, laulan Jaakobin Jumalan kunniaksi. 11 Minä murskaan kaikkien syntisten mahdin, mutta vanhurskas saa kohota voimassaan.

133

Psalmi 75 (76) 1 Kokonaan. Hymnien tapaan. Asafin psalmi.

assyrialaiseen liittyvä laulu. 2 Juudeassa Jumala tunnetaan, hänen nimensä on suuri Israelissa. 3 Rauhassa on hänen paikkansa, hänen asumuksensa Siionissa. 4 Siellä hän murtaa jousien voimat, aseen ja miekan ja sodan. 5 Sinä annat ihmeellisen valon ikuisilta vuorilta. 6 Hämmentyvät kaikki sydämeltään ymmärtämättömät, he nukkuvat uneensa eivätkä löydä mitään käsistään, ei kukaan noista rikkaista miehistä. 7 Kun sinä, Jaakobin Jumala, nuhtelet, hevosilla ratsastavat nuokahtavat. 8 Sinä olet pelottava, kuka voi vastustaa sinua? Siitä alkaa vihasi. 9 Taivaasta sinä kuulutat tuomiosi, peloissaan maa vaikenee. 10 Kun Jumala käy tuomitsemaan, hän pelastaa kaikki maan hiljaiset. 11 Ihmisen ajatus ylistää sinua, ajatuksen murunenkin juhlii sinua. 12 Tehkää lupauksia, täyttäkää ne Herralle, teidän Jumalallenne; kaikki hänen ympärillään tuovat lahjoja hänelle. 13 Hän on pelottava, hän ottaa päämiehet hengiltä, häntä maan kuninkaat pelkäävät.

134

Psalmi 76 (77) 1 Kokonaan. Jedutunin tapaan. Asafin psalmi.

2 Ääneeni minä huudan Herran puoleen, ääneeni Jumalan puoleen, ja hän katsoo minuun. 3 Ahdistukseni päivänä minä etsin Jumalaa, hänen puoleensa kurottuvat käteni yölläkin, enkä joudu pettymään – sieluni kieltäytyy lohdutuksesta. 4 Minä muistan Jumalaa ja olen iloinen. Minä mietiskelen asioita, ja alakulo valtaa mieleni. 5 Minun silmäni odottavat yön vartiovuoroja, mieleni kuohuu, mutta en puhu mitään. 6 Minä pohdiskelen muinaisia päiviä, muistelen ikuisia vuosia ja mietiskelen, 7 minä pohdin itsekseni kaiken yötä, ja henkeni tutkailee levottomasti. 8 Ei kai Herra meitä ainiaaksi hylkää, eikö hän vastaisuudessa enää välitä meistä? 9 Kieltääkö hän iäksi meiltä laupeutensa, polvesta polveen? 10 Unohtaako Jumala armahtaa, vai pidättääkö hän vihassaan armonsa? 11 Minä sanon: ”Nyt pääsen alkuun: tämä muutos tulee Korkeimman oikeasta kädestä.” 12 Minä muistelen Herran tekoja, minä muistan alusta alkaen sinun ihmeesi 13 ja ajattelen kaikkia töitäsi, minä pohdin sinun toimiasi. 14 Oi Jumala, pyhäkössä on sinun tiesi! Kuka jumala on suuruudessaan meidän Jumalamme vertainen? 15 Sinä olet Jumala, sinä teet ihmeitä, olet osoittanut voimasi kansojen keskellä.

135

16 Käsivarrellasi sinä vapautit oman kansasi, Jaakobin ja Joosefin pojat. 17 Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja pelkäsivät, ja syvyydet vavahtelivat, vesien pauhun paljous. 18 Pilvissä jylisi ukkonen, sillä tulinuolesi halkoivat taivasta. 19 Sinun ukkosesi jyrisi kuin rattaanpyörä, sinun salamasi valaisivat maanpiirin, maa vapisi ja järkkyi. 20 Meren halki kävivät sinun tiesi, suurten vetten poikki sinun polkusi – jalanjälkiäsi ei kukaan tunnista. 21 Sinä johdatit kansaasi kuin lampaita, Mooseksen ja Aaronin kädellä.



136

Yhdestoista katisma

Psalmi 77 (78) 1 Asafin psalmi. Ymmärtämiseen liittyen.

Tarkkaa, kansani, minun lakiani. Kallistakaa korvanne minun suuni sanojen puoleen. 2 Minä avaan suuni vertauksiin, tuon julki menneisyyden arvoituksia, 3 tuttuja asioita, joista olemme kuulleet ja joista isämme meille kertoivat. 4 Niitä ei salattu heidän lapsiltaan, ei seuraavalta sukupolvelta, kun he kertoivat Herran ylistettävistä teoista, hänen mahtavista teoistaan, ihmeistä, joita hän teki. 5 Hän sääti todistuksensa Jaakobissa, hän asetti lain voimaan Israelissa. Näistä hän antoi käskynsä meidän isillemme, jotta he tekisivät ne tunnetuiksi omille lapsilleen, 6 jotta tulevakin polvi ne tuntisi, vastedeskin syntyvät lapset, jotta he vuorostaan kertoisivat ne omille lapsilleen. 7 Jumalaan heidän tulee panna toivonsa, he eivät saa unohtaa Jumalan tekoja vaan heidän tulee noudattaa hänen käskyjään, 8 etteivät he olisi kuin isänsä, tuo kiero ja katkeroitunut sukupolvi, sukupolvi, jonka sydän häilyi sinne tänne ja jonka henki ei ollut uskollinen Jumalalle. 9 Efraimilaiset, jotka ampuvat jäntevillä jousillaan, kääntyivät pakoon taistelun päivänä. 10 He eivät pitäneet Jumalan liittoa eivätkä tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan. 11 He unohtivat hänen hyvät tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän näytti heille.

138

12 Egyptin maassa, Tanisin tasangolla, heidän isiensä edessä hän teki ihmeitä. 13 Hän jakoi kahtia meren ja vei heidät sen poikki, kuin leiliin hän asetti vedet. 14 Hän antoi pilven johdattaa heitä päivällä ja tulen loisteen koko yön. 15 Hän halkaisi kallion autiomaassa ja juotti heidät kuin vesien suuresta syvyydestä, 16 hän puhkaisi veden ulos kalliosta ja antoi vesien juosta kuin virtojen. 17 Mutta yhä vielä he tekivät syntiä häntä vastaan, vedettömässä maassa he katkeroittivat Korkeimman 18 ja koettelivat Jumalaa sydämessään vaatimalla mielensä mukaista ruokaa. 19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: ”Jumalako pystyisi kattamaan pöydän autiomaahan? 20 Totta kyllä, hän iski kallioon ja vedet virtasivat ja talvipurojen uomat tulvivat, mutta pystyisikö hän antamaan leipää, kattamaan pöydän kansalleen?” 21 Tämän puheen vuoksi Herra kiivastui, kun hän sen kuuli: tuli leimahti keskellä Jaakobia ja viha kohosi Israelin ylle, 22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä panneet toivoaan hänen pelastustekoonsa. 23 Mutta sitten hän antoi pilville korkeudessa käskyn ja avasi taivaan ovet, 24 ja mannaa satoi heidän syötäväkseen, hän antoi heille taivaan leipää. 25 Ihminen söi enkelien leipää, hän lähetti heille ravintoa runsain määrin. 26 Hän nosti etelätuulen taivaasta ja nostatti voimallaan tuulen lännestä. 27 Hän antoi sataa lihaa kuin tomua heidän päälleen, siivekkäitä lintuja kuin merten hiekkaa.

139

28 Ne putosivat keskelle heidän leiriään, heidän asumustensa ympärille, 29 ja he ahmivat itsensä aivan täyteen – hän toi heille sitä, mitä he halusivat. 30 Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut. Sen tähden heidän ylleen, kun ruoka oli vielä heidän suussaan, 31 kohosi Jumalan viha, ja hän surmasi heistä useimmat, kahlitsi Israelin valitut.

32 Kaikista näistä teoista huolimatta he yhä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeisiinsä. 33 Sen tähden heidän päivänsä päättyivät tyhjänpäiväisinä ja heidän vuotensa ennen aikojaan. 34 Nyt, kun hän surmasi heitä, he tavoittelivat häntä, he kääntyivät ja etsivät innokkaasti Jumalaa. 35 He muistivat, että Jumala on heidän auttajansa, että Jumala, Korkein, on heidän lunastajansa. 36 Mutta he rakastivat häntä vain suullaan, kielellään he valehtelivat hänelle. 37 Heidän sydämensä ei ollut vilpitön häntä kohtaan, he eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan.

38 Mutta hän on laupias, hän antaa anteeksi heidän syntinsä, ei hän tuhoa heitä. Kerta kerran jälkeen hän hillitsee vihansa eikä sytytä palamaan kaikkea kiivauttaan. 39 Hän muistaa, että he ovat lihaa, vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.

40 Miten usein he autiomaassa katkeroittivatkaan hänet, raivostuttivat hänet vedettömässä maassa! 41 He kääntyivät pois ja koettelivat Jumalaa, ärsyttivät Israelin Pyhää. 42 He eivät muistaneet hänen väkevää kättään, eivät päivää, jona hän vapautti heidät ahdistajan vallasta, 43 kun hän teki tunnustekonsa Egyptissä, ihmeensä Tanisin tasangolla.

140

44 Ja hän muutti vereksi egyptiläisten joet ja heidän sadevetensä, etteivät he pystyisi juomaan. 45 Hän lähetti heidän vaivakseen paarmat, joka ahmivat heitä, ja sammakot, jotka turmelivat heiltä kaiken. 46 Hän antoi heidän hedelmiensä homehtua ja heinäsirkkojen syödä heidän satonsa. 47 Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa ja kuuralla heidän silkkiäispuunsa, 48 ja hän antoi raesateen ahdistaa heidän karjaansa ja tulen polttaa heidän omaisuuttaan. 49 Hän lähetti heihin vihansa hehkun, vimmansa ja raivonsa ja ahdistuksen, sanomansa pahojen enkelien kautta. 50 Hän avasi polun vihansa purkautumiselle, hän ei säästänyt heidän sielujaan kuolemalta, ja heidän karjansakin hän jätti kuolemaan. 51 Hän surmasi jokaisen esikoisen Egyptistä, heidän tuskiensa ensi hedelmän Haamin majoista. 52 Mutta kansansa hän siirsi pois kuin lampaat, hän vei heitä kuin karjalaumaa autiomaassa. 53 Hän johdatti heitä toivossa, eivät he olleet peloissaan, mutta heidän vihollisensa peitti meri. 54 Hän toi heidät pyhälle alueelleen, sille vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut, 55 ja hän karkotti kansat heidän edestään ja jakoi mittanuoralla heille perintömaat, pani Israelin heimot majoihinsa asumaan. 56 Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan, he koettelivat häntä, Korkeinta! He eivät noudattaneet hänen todistuksiaan 57 vaan kääntyivät omille teilleen ja olivat uskottomia isiensä tapaan, kieroksi jouseksi he muuttuivat. 58 He vihastuttivat hänet uhrikukkuloillaan, veistetyillä kuvilla he kiivastuttivat hänet.

141

59 Jumala kuuli sen ja halveksi heitä, hän tunsi suurta ylenkatsetta Israelia kohtaan, 60 ja hän hylkäsi Silon majan, oman asumuksensa, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle. 61 Hän antoi heidän sotavoimansa joutua vankeuteen, heidän komeutensa vihollisen käsiin, 62 ja kansansa hän jätti miekan armoille, niin hän halveksi omaa perintöään. 63 Tuli nielaisi heidän nuorukaisensa, eikä heidän neitsyistään laulettu valituslauluja, 64 heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eikä heidän leskilleen pidetty valittajaisia.

65 Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu, niin kuin sankari, viinistä juopunut, 66 ja hän löi kansansa viholliset pakosalle, tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Hän hylkäsi Joosefin majan eikä valinnut Efraimin heimoa, 68 vaan hän valitsi Juudan heimon ja Siionin, rakkaan vuorensa. 69 Kuin yksisarvinen hän rakensi pyhäkkönsä, hän perusti sen maan päälle ikiajoiksi. 70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammaslaitumilta, 71 karitsoivien uuhien takaa hän nosti hänet kaitsemaan palvelijaansa Jaakobia ja Israelia, omaa perintöään. 72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johdatti heitä taitavin käsin.


142




143


Jumala, kansat tulivat sinun perintöosaasi, ne saastuttivat pyhän temppelisi, tekivät Jerusalemista puutarhan vartiomajan. 2 Sinun palvelijoidesi ruumiit he jättivät ruoaksi taivaan linnuille, sinun pyhiesi lihat maan pedoille. 3 Joka puolella Jerusalemia he vuodattivat kuin vettä heidän vertaan, eikä kukaan haudannut heitä. 4 Meistä on tullut naapureillemme pilkan aihe, nyrpistelyn ja ivan kohde ympärillämme asuville.

5 Kuinka kauan, Herra, olet vihassasi leppymätön, kuinka kauan kiivautesi leimuaa kuin tuli? 6 Vuodata vihasi noihin kansoihin, jotka eivät sinua tunne, valtakuntiin, jotka eivät turvaa sinun nimeesi, 7 sillä ne ahmivat Jaakobin ja autioittavat sen paikan. 8 Älä muista meidän menneitä laittomuuksiamme! Ottakoon laupeutesi meidät pian valtaansa, sillä köyhyys kurittaa meitä pahoin.

9 Auta meitä, Jumala, meidän pelastajamme, nimesi ja kunniasi tähden, Herra, pelasta meidät ja sovita syntimme oman nimesi tähden! 10 Miksi saisivat kansat sanoa: ”Missä on heidän jumalansa?” Anna kansojen kokea kostosi, anna meidän nähdä, miten kostat palvelijoidesi veren, jota ne ovat vuodattaneet. 11 Tulkoon vangittujen huokaus eteesi, osoita käsivartesi mahtavuus, varjele niiden pojat, jotka ovat kuoleman omat. 12 Se pilkka, jota naapurimme sinua vastaan syytävät, maksa seitsenkertaisesti heille takaisin, Herra. 13 Me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua, Jumala, ikuisesti, julistamme sinun ylistystäsi polvesta polveen.

144

Psalmi 79 (80) 1 Kokonaan. Muuttuvista. Asafin todistus.

Psalmi assyrialaisesta. 2 Sinä, joka kaitset Israelia, katso meihin, sinä, joka johdatat Joosefin heimoa kuin lampaita, ilmesty meille, sinä, joka istut kerubien yllä! 3 Efraimin, Benjaminin ja Manassen edessä herätä esiin valtasuuruutesi ja tule pelastamaan meidät. 4 Jumala, tuo meidät takaisin ja anna kasvojesi valon loistaa meille, niin me pelastumme. 5 Herra, taivaan voimien Jumala, kuinka kauan olet vihoissasi palvelijasi rukouksesta? 6 Annatko meille syödäksemme kyynelten leipää, juotatko meillä mittakaupalla kyyneliä? 7 Sinä jätit meidät naapureittemme solvattaviksi, vihollisemme pilkkaavat meitä. 8 Herra, taivaan voimien Jumala, palauta meidät takaisin ja anna kasvojesi valon loistaa meille, niin me pelastumme. 9 Sinä siirsit viiniköynnöksen Egyptistä, karkotit kansat sen tieltä ja istutit sen. 10 Sinä teit tien sen eteen ja istutit sen, ja niin se juurtui ja täytti maan. 11 Se levitti varjonsa vuorten yli, kärhillään se peitti setrit, Jumalan puut, 12 sen oksat ulottuivat mereen asti ja sen vesat aina virralle saakka. 13 Miksi hajotit sen aitamuurin ja jätit rypäleet kulkijoiden riivittäviksi? 14 Metsätiheikön villisika kalusi sitä, yksinäinen villieläin sitä söi.

145

15 Taivaan voimien Jumala, käänny siis, katso taivaasta ja näe meidät! Käy tarkastamaan tätä viiniköynnöstä, 16 saata valmiiksi se, jonka oikea kätesi istutti, ja tarkkaa ihmislasta, jonka vahvistit itseäsi varten. 17 Viiniköynnös on tulella poltettu, se on kaivettu ylös maasta. Heistä tulee tuhon omia, kun he kasvojesi edessä kohtaavat nuhtelusi. 18 Olkoon kätesi sen miehen päällä, joka on oikealla puolellasi, sen ihmislapsen päällä, jonka itseäsi varten vahvistit. 19 Me emme käänny pois sinun luotasi, sinä teet meidät eläviksi, ja me huudamme avuksi sinun nimeäsi. 20 Herra, taivaan voimien Jumala, palauta meidät takaisin ja anna kasvojesi valon loistaa meille, niin me pelastumme.

146

Psalmi 80 (81) 1 Kokonaan. Viinikuurnien tapaan. Psalmi, Asafin laulu.

2 Kohottakaa ilohuuto Jumalalle, meidän auttajallemme, huutakaa ilosta Jaakobin Jumalalle! 3 Virittäkää soitto, tuokaa kumistin, helkkyvä harppu ja lyyra. 4 Puhaltakaa torveen, kun on uudenkuun aika, teidän juhlanne tärkein päivä. 5 Tämä on Israelille annettu säädös, päätös Jaakobin Jumalalta. 6 Hän antoi sen todistukseksi Joosefin heimolle, kun se lähti Egyptin maasta. Se sai kuulla kieltä, jota ei tuntenut. 7 Jumala vapautti sen selän taakkojen alta, sen kädet, jotka orjuudessa kantoivat koreja. 8 Sinä huusit minua hädässäsi, ja minä pelastin sinut, minä vastasin sinulle myrskypilvien kätköistä, minä koettelin sinua riitaisuuden veden luona. 9 ”Kuule, kansani! Minä tahdon puhua sinulle, Israel,

ja varoittaa sinua. Kunpa kuulisit minua! 10 Älä ota keskuuteesi taas uutta jumalaa, älä vierasta jumalaa kumarra. 11 Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, minä johdatan sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi ammolleen, niin minä täytän sen.” 12 ”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei välittänyt minusta. 13 Minä lähetin heidät tiehensä heidän mielensä pahuuden vuoksi. Kulkekoot huonoja teitään! 14 Kunpa kansani kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!

147

15 Minä nujertaisin heti heidän vihollisensa, iskisin kädelläni heidän ahdistajiaan vastaan.” 16 Herran vihamiehet valehtelivat hänelle – heillä on edessään ikuisuuden aika. 17 Mutta kansaansa hän ruokki parhaalla vehnällä ja ravitsi hunajalla kalliosta.





148


Jumala astuu esiin jumalien kokouksessa, ja jumalien keskellä hän julistaa tuomion: 2 ”Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte syntisten puolta?”

3 ”Tehkää oikeutta orvolle ja köyhälle, tehkää vanhurskautta kurjalle ja sorretulle. 4 Pelastakaa puutteenalainen ja köyhä, vapauttakaa heidät syntisen vallasta.”

5 Heillä ei ole tietoa eikä ymmärrystä, he kuljeskelevat pimeässä. Kaikki maan perustukset tulevat järkkymään. 6 Minä sanoin: ”Te olette jumalia ja kaikki Korkeimman poikia, 7 mutta te kuolette niin kuin ihmiset kuolevat, kaadutte niin kuin kuka tahansa ruhtinaista.”

8 Nouse, Jumala! Sinä tuot oikeuden maan päälle ja saat omiksesi kaikki kansat.

149

Psalmi 82 (83) 1 Asafin laulu, psalmi.

2 Oi Jumala, kuka on kaltaisesi? Älä vaikene äläkä tyynny, oi Jumala! 3 Katso, sinun vihollisesi riehuvat, ne, jotka sinua vihaavat, nostavat päätään. 4 He punovat pahoja juonia kansasi varalle, he vehkeilevät sinun pyhiäsi vastaan. 5 He sanovat: ”Tulkaa tänne, me tuhoamme heidät kansojen joukosta, niin että Israelin nimikin unohtuu!” 6 He ovat yksissä tuumin tehneet keskenään liiton, kaikki he ovat sinua vastaan: 7 idumealaisten telttakunnat ja ismaelilaiset, Moab ja hagarilaiset, 8 Gebal ja Ammon ja Amalek ja toisheimoiset Tyroksen asukkaiden kanssa. 9 Myös Assyria on heidän kanssaan, he tulevat avuksi Lootin jälkeläisille.

10 Tee heille niin kuin teit Midianille ja Siseralle, niin kuin Jabinille Kisonin talvipurolla.

11 En-Dorissa he kohtasivat loppunsa, heistä tuli kuin lantaa maassa. 12 Tee heidän ruhtinailleen niin kuin Orebille ja Seebille, kaikille heidän ruhtinailleen kuin Sebahille ja Salmunnalle, 13 jotka sanoivat: ”Ottakaamme omaksemme Jumalan pyhäkkö!” 14 Jumalani, riepota heitä ympäri kuin ruokoa tuulessa! 15 Niin kuin kulovalkea, joka polttaa metsikön, niin kuin tulen roihu, joka korventaa vuoret, 16 niin ajakoon sinun myrskysi heitä takaa, ja vihassasi sinä kauhistutat heidät!

150

17 Täytä heidän kasvonsa häpeällä, niin he joutuvat etsimään sinun nimeäsi, Herra. 18 Saakoot he osakseen ainaisen häpeän ja kauhistuksen, kohdatkoot heidät hämmennys ja tuho. 19 Tietäkööt, että sinun nimesi on Herra, sinä yksin olet korkein yli koko maan.

151

Psalmi 83 (84) 1 Kokonaan. Viinikuurnien tapaan. Korahilaisten psalmi.

2 Kuinka rakkaita ovatkaan sinun asuinsijasi, taivaan voimien Herra! 3 Minun sieluni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran esipihoille, minun sieluni ja ruumiini kohottavat riemuhuudon elävän Jumalan puoleen. 4 Minun kuninkaani ja minun Jumalani! Sinun alttarisi luota, taivaan voimien Herra, löysi pääskynenkin kodin ja kyyhky itselleen pesän, jossa se kasvattaa poikasensa. 5 Kuinka onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun pyhäkössäsi! He ylistävät sinua aina ja ikuisesti.

6 Autuas se mies, jonka apu tulee sinulta, Herra! Sydämessään hän suuntaa askeleensa ylös, 7 itkun laaksosta hän nousee paikkaan, johon aikoi. Siellä myös Lainsäätäjä antaa siunauksensa. 8 He vaeltavat voimasta voimaan, Siionissa näyttäytyy jumalien Jumala.

9 Jumala, taivaan voimien Herra, kuule rukoukseni, ota pyyntöni korviisi, Jaakobin Jumala!

10 Jumala, meidän suojelijamme, katso voideltusi puoleen.

11 Parempi yksikin päivä sinun esipihoillasi kuin tuhat muualla! Mieluummin jään Jumalan pyhäkön ovenpieleen kuin asun syntisten majoissa,

152

12 sillä Herra Jumala rakastaa armeliaisuutta ja totuutta, hän antaa armon ja kunnian. Herra ei kiellä hyvyyksiään niiltä, jotka vilpittömästi vaeltavat. 13 Herra, taivaan voimien Jumala! Autuas se ihminen, joka panee toivonsa sinuun!

153

Psalmi 84 (85) 1 Kokonaan. Korahilaisten psalmi.

2 Herra, sinä olet ollut maatasi kohtaan hyvä. Sinä lopetit Jaakobin pakkosiirtolaisuuden, 3 sinä annoit anteeksi kansasi laittomuudet, peitit kaikki heidän syntinsä.

4 Sinä taltutit kaiken vihasi, käännyit pois vihasi hehkusta. 5 Käännä meidät takaisin, meidän pelastuksemme Jumala, käännä suuttumuksesi pois meistä. 6 Ethän ole ikuisesti vihoissasi meille, vai jatkatko vihanpitoasi polvesta polveen? 7 Jumala, kun tuot meidät takaisin, sinä teet meidät eläviksi ja kansasi iloitsee sinusta. 8 Osoita meille, Herra, myötätuntoasi, annathan meille pelastuksesi! 9 Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala minulle puhuu. Hän lupaa rauhaa kansalleen ja pyhilleen ja niille, jotka avaavat sydämensä hänelle. 10 Niinpä hänen pelastuksensa on lähellä niitä, jotka pelkäävät häntä, kunnia voi asettua asumaan maahamme. 11 Laupeus ja totuus kohtaavat, vanhurskaus ja rauha suutelevat toisiaan. 12 Totuus versoo maasta, vanhurskaus katsahtaa alas taivaasta, 13 sillä Herra antaa hyvyyden ja meidän maamme antaa satonsa. 14 Hänen edellään kulkee vanhurskaus, se tekee tien hänen askeleistaan.

154



155

Kahdestoista katisma

Psalmi 85 (86) 1 Daavidin rukous.

Herra, kallista korvasi ja kuule minua, sillä minä olen köyhä ja avuton. 2 Varjele minun sieluani, sillä minä olen pyhä, Jumalani, pelasta palvelijasi, joka panee toivonsa sinuun. 3 Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni. 4 Anna palvelijallesi sielun ilo, sillä minä kohotan sieluni sinun puoleesi, Herra. 5 Sinä, Herra, olet hyvä ja lempeä, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. 6 Ota korviisi, Herra, rukoukseni, tarkkaa pyyntöni ääntä. 7 Minä huudan sinua hätäni päivänä, ja sinä kuulet minua. 8 Ei ole kaltaistasi jumalien joukossa, ei ole vertaa sinun teoillesi, Herra. 9 Sinä olet luonut kaikki kansat. Ne tulevat eteesi ja kumartavat sinua, ne kunnioittavat sinun nimeäsi, Herra, 10 sillä sinä olet suuri ja teet ihmetekoja, sinä yksin olet suuri, Jumala. 11 Herra, ohjaa minua tielläsi, niin vaellan sinun totuudessasi. Iloitkoon sydämeni, niin että se pelkää nimeäsi. 12 Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän koko sydämestäni, iäti minä kunnioitan nimeäsi, 13 sillä sinä osoitat minulle suurta armoasi, sinä pelastat minun sieluni tuonelan syvyyksistä.

157

14 Jumala, lainrikkojat nousevat minua vastaan, väkevien joukko tavoittelee henkeäni – sinusta he eivät piittaa. 15 Herra, sinä olet armahtava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen, olet täynnä hyvyyttä ja pysyt totuudessa. 16 Katso puoleeni ja armahda minua! Anna minulle voimaa, pelasta minut, olenhan palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika. 17 Anna merkki, joka lupaa minulle hyvää. Häpeä vihamiehilleni! Saakoot he nähdä, että sinä, Herra, autat ja lohdutat minua.

158

Psalmi 86 (87) 1 Korahilaisten psalmi, laulu.

Siionin perustukset ovat pyhillä vuorilla, 2 Herra rakastaa Siionin portteja ja yli kaiken Jaakobin majoja. 3 Kunniakasta on kaikki, mitä sinusta on puhuttu, sinä Jumalan kaupunki! 4 Niille, jotka minut tuntevat, palautan mieleen Rahabin ja Babylonin

– katso, vierasheimoiset, Tyros ja etiopialaisten kansa, ne syntyivät siellä! 5 ”Äitini Siion!” on ihminen sanova, ja ihminen syntyy siinä, ja hän, Korkein, on perustanut sen. 6 Kirjassaan Herra tekee selkoa niistä kansoista ja kansojen päämiehistä, jotka ovat syntyneet Siionissa. 7 Niin kuin kaikilla iloitsevilla, niin on heilläkin asuntonsa sinussa.

159

Psalmi 87 (88) 1 Korahilaisten laulu, psalmi. Kokonaan. Mahalatiin

liittyen. Vastattavaksi. Ymmärtämiseen liittyen. Etam israelilaiselle.

2 Herra, Jumalani, pelastajani, päivällä minä huudan sinua avuksi, yölläkin käännyn sinun puoleesi. 3 Tulkoon rukoukseni eteesi, kallista korvasi minun pyyntöni puoleen, Herra!

4 Paljon on sieluni kärsinyt, minä olen tuonelan kynnyksellä. 5 Minut luetaan alas maan alle menevien joukkoon, minä olen kuin avuton ihminen, vapaa vasta, kun olen kuolleiden joukossa, 6 niin kuin haavoittuneet, jotka haudassa nukkuvat, nuo, joita sinä et enää muista, jotka sysäsit pois kädestäsi. 7 Minut lasketaan alimpaan hautaan, pimeyteen ja kuoleman varjoon. 8 Sinun vihasi käy ylläni raskaaksi, kaikki hyökysi sinä tuot päälleni.

9 Sinä karkotat tuttavat luotani, niin he minua kammoksuvat, he jättävät minut, pois en pääse. 10 Silmäni riutuvat köyhyydestä, minä huudan sinua, Herra, kaiken päivää, minä ojennan käteni sinua kohti.

11 Ethän sinä kuolleille tee ihmeitä, eiväthän parantajat nouse sinua ylistämään? 12 Eihän haudassa kerrota, että sinä armahdat! Puhutaanko kadotuksessa sinun totuudestasi? 13 Tunnetaanko pimeydessä ihmeitäsi, kerrotaanko vanhurskaudestasi unohduksen maassa?

160

14 Mutta minä huudan sinua, Herra, heti aamulla rukoukseni tavoittaa sinua. 15 Herra, miksi hylkäät minun sieluni, miksi käännät minulta kasvosi? 16 Minä olen köyhä, nuoruudestani saakka on osani ollut kova, mutta kun minut korotetaan, joudun nöyrtymään ja hämmennyn. 17 Sinun vihanpuuskasi kulkevat ylitseni, ja sinun kauhusi saavat minut suunniltani, 18 kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet, ne piirittävät minua joka puolelta. 19 Sinä karkotat luotani ystävän ja naapurin ja tuttavani kurjuuteni vuoksi.





161

Psalmi 88 (89) 1 Ymmärtämiseen liittyen. Etam israelilaiselle.

2 Minä laulan iäti sinun armoteoistasi, Herra, minä julistan suullani sinun totuuttasi polvesta polveen, 3 sillä sinä sanot: ”Armo rakennetaan ikuiseksi!” Sinun totuutesi valmistetaan taivaissa! 4 ”Minä säädin liittoni valituilleni, vannoin palvelijalleni Daavidille: 5 ’Minä teen siemenestäsi ikuisen, minä rakennan valtaistuimesi kestämään polvesta polveen!’” 6 Taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, pyhien kokouksessa sinun totuuttasi. 7 Kuka on pilvissä Herran vertainen, kuka on Herran kaltainen jumalanpoikien joukossa? 8 Jumala on kunnioitettu pyhien neuvostossa, kaikille heille hän on suuri ja pelättävä. 9 Herra, taivaan voimien Jumala, kuka on sinun kaltaisesi? Sinä olet väkevä, Herra, ja totuutesi on sinun ympärilläsi. 10 Sinä hallitset meren voiman, tyynnytät aaltojen tyrskyn. 11 Sinä nöyryytät ylimielisen kuin haavoittuneen, lyöt väkevällä käsivarrellasi vihollisesi hajalle. 12 Sinun on taivas ja sinun on maa, sinä olet perustanut maanpiirin ja kaiken, mitä siinä on. 13 Pohjoisen ja meret sinä loit, Tabor ja Hermon riemuitsevat sinun nimessäsi. 14 Sinun on käsivartesi, väkevyyttä täynnä, olkoon kätesi vahva, nouskoon korkealle oikea kätesi. 15 Vanhurskaus ja oikeus ovat valtaistuimesi perusta, armo ja totuus kulkevat sinun edelläsi.

162

16 Onnellinen se kansa, joka tuntee juhlariemua! Herra, he saavat vaeltaa kasvojesi valossa, 17 he iloitsevat nimessäsi kaiken aikaa, ja sinun vanhurskaudessasi heidät korotetaan. 18 Sinä olet heidän voimansa kerskaus, ja kun sinä tahdot, meidän mahtimme kohoaa, 19 sillä me saamme avun Herralta, Israelin Pyhältä, meidän kuninkaaltamme. 20 Näyssä sinä kerran puhuit pojillesi ja sanoit: ”Minä tarjoan avun mahtavalle, korotan tuon valitun kansani joukosta. 21 Minä löysin palvelijani Daavidin, hänet minä voitelin pyhällä öljylläni. 22 Sillä minun käteni auttaa ja tukee häntä, käsivarteni vahvistaa häntä. 23 Vihollinen ei hänestä hyödy, väärintekijä ei häntä enää satuta. 24 Minä murskaan viholliset hänen edestään, ajan tiehensä ne, jotka vihaavat häntä. 25 Totuuteni ja armoni ovat hänen kanssaan, ja minun nimessäni hänen mahtinsa kohoaa. 26 Minä asetan hänen kätensä mereen, hänen oikean kätensä jokiin saakka. 27 Hän kutsuu minua sanoen: ’Sinä olet minun isäni, minun Jumalani, sinä olet apuni, minun pelastukseni.’ 28 Minä asetan hänet esikoiseksi, nostan maan kuninkaista korkeimmaksi. 29 Minun armoni vartioi häntä ikuisesti, ja minun liittoni on hänelle uskollinen. 30 Minä annan hänen sukunsa säilyä aina ja ikuisesti, hänen valtaistuimensa päivät pysyvät pitkään kuin taivas. 31 Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella niin kuin oikeuteni vaatii,

163

32 jos he turmelevat minun säädöksiäni eivätkä pidä minun käskyjäni, 33 niin heidän laittomuuksistaan minä sauvalla kuritan heitä, heidän syntiensä tähden ruoskin heitä. 34 Mutta armoani minä en häneltä torju enkä totuudessani menettele väärin. 35 Minä en turmele liittoani, en hylkää sitä, mitä huuliltani lausun. 36 Kerran vannoin pyhyyteni kautta, en valehdellut, kun vannoin: 37 ’Hänen sukunsa pysyy iäti, niin kuin aurinko, niin on hänen valtaistuimensa edessäni, 38 niin kuin kuu se on ikuisesti olemassa.’” Ja taivaassa on uskollinen todistaja. 39 Kuitenkin sinä, Herra, torjuit ja häpäisit, sinä hylkäsit oman voideltusi. 40 Sinä kumosit liiton, jonka olit tehnyt palvelijasi kanssa, hänen pyhyytensä sinä turmelit maahan asti. 41 Sinä hajotit kaikki hänen muurinsa, toit pelon hänen linnoituksiinsa. 42 Kaikki ohikulkijat ryöstivät häntä, naapurit tekivät hänestä pilkkaa. 43 Sinä nostit korkealle hänen ahdistajiensa vallan, annoit kaikille hänen vihollisilleen riemun aiheen. 44 Sinä veit häneltä miekan avun, et tukenut häntä taistelussa. 45 Sinä teit lopun hänen loistostaan, hajotit maahan hänen valtaistuimensa. 46 Sinä vähensit hänen elinaikansa päiviä, vuodatit hänen ylleen häpeän. 47 Herra, kuinka kauan? Kätkeydytkö sinä ainiaaksi? Kuinka kauan vihasi leimuaa kuin tuli?

164

48 Muista, mikä minä luonnoltani olen, et kai turhaan luonut kaikkia ihmislapsia? 49 Onko ketään, joka elää eikä näe kuolemaa, joka pelastaa sielunsa tuonelan vallasta? 50 Missä ovat muinaiset armonlupauksesi, Herra, ne, jotka kerran totuutesi mukaan Daavidille vannoit? 51 Muista, Herra, palvelijoidesi kokemaa pilkkaa! Siitä minä kärsin, monet kansat pilkkaavat minua. 52 Sinun vihollisesi pilkkaavat minua, Herra, he pilkkaavat sitä palkkaa, jonka voideltusi saa.

53 Kiitetty olkoon Herra ikuisesti! Niin tapahtukoon, niin tapahtukoon.





165

neljäs kirja 89–105 (90–106)

Psalmi 89 (90) 1 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous.

Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. 2 Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat muotonsa, sinä jo olit, ja ikuisuudesta ikuisuuteen sinä olet.

3 Älä palauta ihmistä kokemaan nöyryytystä, vaikka sanotkin: ”Palatkaa takaisin, ihmislapset!” 4 Tuhat vuotta on silmissäsi, Herra, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.

5 Vuodet eivät ole heistä mitään, kuin aamun koi vihreys kaikotkoon,6 varhain puhjettuaan kukoistamaan sekin kuihtukoon, illalla variskoon, käyköön kovaksi ja kuivukoon.

7 Sinun vihasi musertaa meidät, kiivautesi saa meidät järkkymään. 8 Sinä asetat laittomuutemme eteesi, meidän elinaikamme kasvojesi valon kohteeksi. 9 Kaikki meidän päivämme kuluvat pois, ja vihasi alla me menehdymme, kuin häilyvä seitti ovat vuotemme. 10 Elinpäiviemme pituus on seitsemänkymmentä vuotta, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestävät. Ja suurin osa niistä on täynnä tuskaa ja vaivaa; kun Jumalan lempeys meidät kohtaa, me vihdoin opimme.

11 Kuka tuntee vihasi ankaruuden? Kuka kylliksi osaa pelätä sinun kiivauttasi?

166

12 Anna meidän siis tietää oikean kätesi voima, anna niiden ymmärtää, joita sydämessä viisaus ohjaa. 13 Vie meidät takaisin, Herra! Kuinka kauan vielä? Olkoot palvelijasi sinun lohdutuksesi. 14 Aamulla me tulemme, Herra, armostasi ravituiksi, ja me iloitsemme ja riemuitsemme kaikkina päivinämme. 15 Me iloitsemme niiden päivien mentyä, joina sinä meitä nöyryytit, niiden vuosien, joina saimme kokea pahaa. 16 Katso palvelijoidesi, katso tekojesi puoleen, ohjaa palvelijoidesi poikia. 17 Olkoon Herran, Jumalamme, loisto meidän yllämme, anna menestyä kättemme työn.

167

Psalmi 90 (91) Ylistys, Daavidin laulu. Heprealaisilla ilman otsikkoa.

1 Se, jota Korkein auttaa, majoittuu taivaan Jumalan varjoon. 2 Hän sanoo Herralle: ”Sinä olet tukeni ja pakopaikkani,

minun Jumalani.” Herraan minä panen toivoni, 3 sillä hän pelastaa minut metsästäjän ansasta ja hämmentävän sanan vallasta. 4 Leveällä selällään hän varjoaa sinut, hänen siipiensä alta sinä löydät toivon. Aseistuksen tavoin hänen totuutensa ympäröi sinut. 5 Sinä et pelkää yön kauhua etkä päivällä lentävää nuolta, 6 et liikettä pimeässä, et onnettomuutta etkä keskipäivän demonia. 7 Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat ja oikealta puoleltasi kymmenentuhatta, niin paha ei sinuun koske. 8 Omin silmin sinä saat nähdä, katsella sitä, miten kosto kohtaa syntisiä. 9 Sillä sinä, Herra, olet minun toivoni. Korkeimmasta sinä sait pakopaikkasi. 10 Onnettomuus ei sinua kohtaa, mikään vitsaus ei lähesty majaasi, 11 sillä hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. 12 He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. 13 Sinä poljet jalkoihisi käärmeen ja liskon, tallaat maahan leijonan ja lohikäärmeen. 14 Minä pelastan hänet, koska hän panee toivonsa minuun. Minä suojelen häntä, koska hän tuntee nimeni.

168

15 Kun hän huutaa minua avuksi, minä kuulen häntä. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan kunniaan. 16 Minä annan hänelle kylliksi elinpäiviä, hän saa nähdä minun pelastustekoni.



169

Kolmastoista katisma

Psalmi 91 (92) 1 Psalmi, oodin tapaan. Sapatinpäiväksi.

2 Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, oi Korkein. 3 Hyvä on kertoa aamulla armostasi ja varhain yöllä totuudestasi 4 harpun ja lyyran sävelin, laulua säestäen, kymmenen kielen helkkyessä. 5 Herra, sinun tekosi ilahduttaa minua, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.

6 Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi yltävät syvälle! 7 Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei näitä ymmärrä. 8 Vaikka syntiset rehottavat kuin ruoho ja kaikki väärintekijät vain sivusta katselevat, he tuhoutuvat ikiajoiksi kadotakseen. 9 Mutta sinä, Korkein, sinä olet ikuisesti, Herra. 10 Sillä katso, sinun vihollisesi, Herra, sillä katso, sinun vihollisesi tuhoutuvat, kaikki väärintekijät hajotetaan.

11 Mutta niin kuin yksisarvisen sarvi, niin kohoaa minunkin sarveni, ja niin kuin on öljy notkeaa, niin olen vanhuudessani minäkin.

12 Minä pidän silmällä vihollisiani, ja korvani kuuntelee vastustajiani, noita pahantekijöitä.

13 Hurskas kukoistaa kuin palmupuu, kuin setri, joka Libanonilla versoo. 14 Hurskaat on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.

171

15 Vielä vanhuuden voimissaankin he lisääntyvät, he saavat hyvän elämän 16 ja julistavat, että Herra, minun Jumalani, on oikeamielinen, hänessä ei ole vääryyttä.

172

Psalmi 92 (93) 1 Sapatinaatoksi. Kun maa oli saatu asutetuksi.

Daavidin ylistyslaulu. Herra on kuningas! Hän on pukeutunut kaikkeen loistoonsa. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Lujaksi hän on tehnyt maanpiirin, se ei horju. 2 Siitä asti on valtaistuimesi ollut valmiina, ikuisuudesta asti sinä olet ollut. 3 Virrat nousevat korkealle, Herra, korkeina lyövät niiden kuohut, virrat korottavat äänensä, 4 monien vesien pauhuista ihmeellisimmät ovat meren tyrskyt – ihmeellisin on Herra korkeuksissa. 5 Sinun todistuksesi ovat lujat ja varmat. Temppelisi on pyhyytesi arvoinen, Herra, hamaan päivien loppuun.

173

Psalmi 93 (94) 1 Daavidin psalmi. Viikon neljänneksi päiväksi.

Herra, koston Jumala, koston Jumala, hän puhuu rohkeasti. 2 Nouse, maan tuomari, kosta ylvästelijöille heidän tekonsa. 3 Kuinka kauan syntiset, Herra, kuinka kauan syntiset röyhkeilevät? 4 Kuinka kauan he saavat vääristellä ja puhua vääryyttä, kuinka kauan he puhuvat, kaikki nuo pahantekijät? 5 Herra, he nöyryyttävät sinun kansaasi ja kohtelevat kaltoin perintöäsi. 6 He tappavat lesken ja orvon, murhaavat maahanmuuttajan 7 ja sanovat: ”Ei Herra tätä näe, ei Jaakobin Jumala tätä ymmärrä.” 8 Tajutkaa nyt, te järjettömät kansan keskuudessa, te hullut – milloin tulette järkiinne! 9 Hän, joka istuttaa paikoilleen korvan – hänkö ei kuule? Hän, joka muovaa silmän – hänkö ei huomaa? 10 Hän, joka kasvattaa kansoja – hänkö ei kurita, hän, joka opettaa ihmiselle tietoa? 11 Herra tuntee ihmisten ajatukset, hän tietää, että ne ovat turhia. 12 Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi 13 rauhoittaaksesi häntä pahojen päivien varalta, siihen saakka kun syntiselle kaivetaan hautaa. 14 Herra ei hylkää kansaansa, ei hän jätä perintöosaansa, 15 vaan vanhurskaus palaa tuomioihin, se on kaikkien rehellisten sydämessä.

174

16 Kuka asettuu rinnalleni pahantekijöitä vastaan, kuka nousee rinnalleni vastustamaan lainrikkojia? 17 Ellei Herra olisi tullut avukseni, olisi sieluni ollut vaarassa joutua tuonelaan asumaan.18 Vaikka olisinkin sanonut: ”Jalkani on horjahtanut”, sinun armosi, Herra, auttaisi minua. 19 Herra, vaikka sydämessäni on paljon tuskaa, sinun lohdutuksesi toi sieluuni yhtä suuren ilon. 20 Tukeeko sinua oikeudeton oikeusistuin, joka päätöksillään on vain vaivaksi? 21 He saalistavat vanhurskaan sielua ja tuomitsevat syyttömän veren. 22 Mutta Herra on minulle pakopaikka, hän on minulle auttaja, hän on toivoni. 23 Herra kostaa heille heidän laittomuutensa, heidän pahuutensa tähden Herra, meidän Jumalamme, hävittää heidät.





175

Psalmi 94 (95) 1 Daavidin ylistyslaulu. Heprealaisilla ilman otsikkoa.

Tulkaa, huutakaamme riemuhuutoja Herralle, kohottakaamme ilohuuto Jumalalle, meidän pelastajallemme. 2 Kohdatkaamme hänen kasvonsa, ylistäkäämme häntä, ja psalmein kohottakaamme hänelle ilohuuto. 3 Sillä Herra on suuri Jumala ja suuri kuningas kaikessa maassa.4 Hänen kädessään ovat maan ääret, sen laaksot ja syvyydet, ja hänen ovat vuorten huiput. 5 Hänen on meri, hän on sen luonut, hänen on maankamara, hänen kätensä sen muovasivat. 6 Tulkaa, kunnioittakaamme häntä ja kumartukaamme hänen eteensä ja itkien valittakaamme Herran edessä; hän on meidät luonut. 7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa kansa ja lampaat, joita hänen kätensä ohjaa. Jos tänä päivänä kuulette hänen äänensä, 8 älkää kovettako sydäntänne kuten kerran, kun olitte katkeroituneet sinä koetuksen päivänä autiomaassa. 9 Teidän isänne kiusasivat siellä minua, koettelivat minua ja näkivät minun tekoni. 10 Neljäkymmentä vuotta olin vihoissani sille sukupolvelle ja sanoin: ”Aina heidän mielensä harhailee, eivät he ole ymmärtäneet minun teitäni.” 11 Siksi minä vihassani vannoin: ”He eivät pääse minun lepooni!”

176

Psalmi 95 (96) 1 Daavidin ylistyslaulu. Kun Herran temppeliä rakennettiin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Heprealaisilla ilman otsikkoa.

Laulakaa Herralle uusi laulu! Laula Herralle, koko maa, 2 laulakaa Herralle, kiittäkää hänen nimeään! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen pelastuksestaan. 3 Julistakaa kansojen joukossa hänen kunniaansa, kaikkien kansakuntien keskellä hänen ihmetekojaan.

4 Sillä suuri on Herra ja sangen ylistettävä, hän on pelottava, kaikista jumalista korkein. 5 Toisten kansojen kaikki jumalat ovat demoneita, mutta Herra teki taivaat. 6 Ylistys ja kauneus ovat hänen edessään, pyhyys ja loistokkuus hänen pyhäkössään.

7 Tuokaa Herralle, te kansojen perheet, tuokaa Herralle kirkkaus ja kunnia! 8 Tuokaa Herralle, hänen nimelleen kunniaa, ottakaa uhrilahjanne ja menkää sisälle hänen pihoihinsa, 9 palvokaa Herraa hänen pyhällä esipihallaan. Vaviskoon hänen edessään koko maa! 10 Sanokaa kansojen joukossa: ”Herran on kuninkuus! Hän perusti maanpiirin, joka ei tule horjumaan. Oikeutensa mukaan hän tuomitsee kansoja.”

11 Iloitkoot taivaat ja riemuitkoon maa! Järkkyköön meri ja kaikki, mikä sen täyttää, 12 juhlikoot lakeudet ja kaikki, mitä niillä on! Kaikki metsän puut riemuitsevat silloin 13 Herran kasvojen edessä, sillä hän tulee, hän tulee tuomitsemaan maata. Hän jakaa maanpiirille oikeutta, hän tuomitsee kansat totuudessaan.

177

Psalmi 96 (97) 1 Daavidin psalmi. Kun maa palautettiin hänelle.

Heprealaisilla ilman otsikkoa. Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on! 2 Pilvi ja pimeys ympäröivät häntä, vanhurskaus ja oikeat tuomiot ovat hänen

valtaistuimensa perusta. 3 Tuli kulkee hänen edellään ja leiskuu hänen vihollistensa ympärillä. 4 Hänen salamansa valaisevat maanpiirin, maa näkee ne ja käy vapisemaan. 5 Vuoret sulavat kuin vaha Herran kasvojen edessä, koko maailman hallitsijan edessä. 6 Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. 7 Saakoot häpeän kaikki veistosten palvojat, kaikki, jotka kerskuvat epäjumalankuvillaan. Palvokaa häntä, kaikki hänen enkelinsä. 8 Siion kuulee sen ja iloitsee, Juudean tyttäret riemuitsevat sinun tuomioittesi vuoksi, Herra, 9 sillä sinä olet Herra, Korkein yli kaiken maan, sinä olet korkeimmalla, yli kaikkien jumalien. 10 Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa! Herra vartioi pyhiensä sieluja, hän pelastaa heidät pahojen kädestä. 11 Valo koittaa vanhurskaalle, ilo niille, joiden sydän on vilpitön. 12 Iloitkaa, hurskaat, Herrasta ja ylistäkää pyhyyttä, hänen muistoaan!

178





179


Laulakaa Herralle uusi laulu! Herra on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Oikealla kädellään, pyhällä käsivarrellaan hän hankkii pelastuksen. 2 Herra tekee tunnetuksi pelastuksensa, hän ilmoittaa vanhurskautensa kansojen edessä. 3 Hän muistaa armoaan Jaakobille, totuuttaan Israelin kansalle. Kaikki maan ääret näkevät meidän Jumalamme pelastuksen. 4 Kohota riemuhuuto Jumalalle, koko maa! Laulakaa ja riemuitkaa, sävelin soittakaa! 5 Ylistäkää Herraa lyyran sävelin, näppäilkää lyyraa, virittäkää psalmi! 6 Puhaltakaa vaskitorviin, puhaltakaa oinaansarviin, kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle! 7 Pauhatkoon meri kaikkineen, maanpiiri ja ne, jotka asuvat siinä. 8 Virrat taputtavat yhteen käsiään, vuoret iloitsevat Herran edessä, sillä hän tulee. 9 Hän on tullut tuomitsemaan maata. Hän jakaa maanpiirille oikeutta, hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan.

180


Herra on kuningas – vihastukoot kansat! Hän istuu kerubien yllä – vaviskoon maa! 2 Suuri on Herra! Hän on Siionissa! Hän on korkea, hän on yläpuolella kaikkien kansojen. 3 Ne ylistäkööt sinun suurta nimeäsi, sillä se on pelättävä ja pyhä.

4 Kuninkaan on kunnia rakastaa oikeutta. Sinä valmistat oikeudenmukaisuuden, oikeuden ja vanhurskauden sinä teet Jaakobissa. 5 Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, palvoen kumartukaa hänen jalkojensa astinlaudan eteen. Hän on pyhä.

6 Mooses ja Aaron kuuluivat hänen pappeihinsa, Samuel niihin, jotka huusivat avuksi hänen nimeään. He huusivat avukseen Herraa, ja hän kuuli heitä. 7 Pilvipatsaasta hän puhui heille, ja he pitivät hänen todistuksensa ja säädökset, jotka hän heille antoi. 8 Herra, meidän Jumalamme! Sinä kuulit heitä, Jumala, sinä olit heille armollinen, vaikka heitä rankaisitkin kaikista heidän toimistaan. 9 Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, ja kumartukaa hänen pyhää vuortaan kohden, sillä pyhä on Herra, meidän Jumalamme.

181

Psalmi 99 (100) 1 Daavidin psalmi. Ylistykseksi.

Iloitse, kaikki maa! Kohottakaa riemuhuuto Jumalalle! 2 Palvelkaa Herraa iloiten, tulkaa hänen eteensä riemuiten. 3 Tietäkää, että Herra – hän on Jumala. Hän on meidät luonut, emme me itse. Me olemme hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. 4 Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeään, 5 Hyvä on Herra! Iäti kestää hänen armonsa, hänen totuutensa polvesta polveen.

182


Armosta ja oikeudesta minä laulan sinulle, Herra. 2 Minä laulan ylistystä, minä toimin viisaasti, tieni on nuhteeton. Milloin tulet luokseni? Taloni keskellä minä kuljen, viaton on sydämeni. 3 Mitään laitonta en silmieni eteen aseta, rikkomuksia tekeviä minä vihaan. 4 Kiero sydän ei pääse minuun kiinni, en ole edes tiennyt, että paha kääntyy minusta pois. 5 Sen, joka lähimmäistään salaa panettelee, sen minä ajan tiehensä. Kopea katse ja ahnas sydän – sellaisen kanssa minä en jaa ruokaani.

6 Minun silmäni ovat maan uskollisten yllä, minun seurassani he saavat istua vierelläni. Ken nuhteetonta tietä vaeltaa, saa toimittaa minun palvelustani.

7 Minun talossani ei asu se, joka toimii ylimielisesti. Se, jonka puheissa on vääryyttä, ei menesty silmieni edessä.

8 Aamusta toiseen minä surmaan kaikki syntiset maasta hävittääkseni Herran kaupungista kaikki lainrikkojat.



183

Neljästoista katisma

Psalmi 101 (102) 1 Köyhän rukous, kun hän näännyksissä

vuodattaa Herralle pyyntönsä. 2 Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi! 3 Älä käännä pois minulta kasvojasi! Sinä päivänä, kun olen ahdingossa, kallista korvasi minun puoleeni! Sinä päivänä, kun huudan sinua avukseni, kuule minua pian!

4 Sillä päiväni haihtuvat kuin savu ja luuni palavat kuin polttopuut. 5 Sydämeni kuivettuu kuin leikattu ruoho, leipänikin unohdan syödä. 6 Huokaukseni äänen vuoksi luuni tarttuu kiinni lihaani. 7 Minä olen kuin pelikaani autiomaassa, olen kuin öinen pöllö rakennuksella. 8 Minä valvon yöni, ja minusta on tullut kuin yksinäinen varpunen katolla. 9 Viholliseni pilkkaavat minua kaiken päivää, ja ne, jotka minua ennen kiittivät, vannovat minua vastaan. 10 Minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani itkulla 11 sinun vihasi ja kiivautesi vuoksi, sillä temmattuasi minut ylös sinä paiskaat minut alas. 12 Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.

13 Mutta sinä, Herra, sinä pysyt ikuisesti, niin myös sinun muistosi polvesta polveen. 14 Sinä nouset ja armahdat Siionia, sillä sen aika on tullut, sen armahtamisen aika.

185

15 Sinun palvelijasi ovat kiintyneet sen kiviin, sen tomukin saa heidän säälinsä.

16 Kansat ovat pelkäävä sinun nimeäsi, Herra, kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, 17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan. 18 Hän katsoo nöyrien rukouksen puoleen, ei hän halveksi heidän pyyntöään. 19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle sukupolvelle, ja kansa, joka luodaan, on ylistävä Herraa, 20 sillä Herra katsahtaa alas pyhästä korkeudestaan, Herra tähyää taivaasta maan päälle 21 kuullakseen vankien vaikerruksen, vapauttaakseen kuoleman omien pojat, 22 kuuluttaakseen Siionissa Herran nimeä ja Jerusalemissa hänen ylistystään, 23 kun kansat kokoontuvat yhteen, kun kuninkaat tulevat palvelemaan Herraa.

24 Kesken elämänsä juoksun hän vastasi Herralle: ”Ilmoita minulle vähäiset päiväni, 25 älä ota minua pois kesken päivieni. Sinun vuotesi jatkuvat polvesta polveen.”

26 Jo ammoin, Herra, sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat. 27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne kaikki kuluvat loppuun kuin vaate, sinä käärit ne kokoon kuin viitan, ja ne muuttuvat. 28 Mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu. 29 Sinun orjiesi lapset asettuvat majoihinsa asumaan, ja heidän jälkeläisensä menestyvät ikuisesti.

186


Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. 2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä kaikkea hyvää hän on sinulle tehnyt. 3 Hän on armollinen kaikille laittomuuksillesi, hän parantaa kaikki sairautesi. 4 Hän lunastaa elämäsi turmeluksesta, hän seppelöi sinut armolla ja laupeudella. 5 Hän antaa sinulle hyvyyksiään, hän täyttää toiveesi, ja sinä uudistut, olet kuin nuori kotka.

6 Herra jakaa hyvyyttä, hän tuo oikeuden kaikille vääryyttä kärsineille. 7 Hän antoi Moosekselle tiedoksi omat tiensä, Israelin lapsille tahtonsa. 8 Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. 9 Ei hän iäti ole vihoissaan, ei hän ikuisesti pidä vihaa. 10 Ei hän tehnyt meille syntiemme mukaan, ei rangaissut meidän laittomuuksiemme mukaan.

11 Sillä niin kuin taivas on korkealla maan yllä, niin vahva on Herran armo häntä pelkääviä kohtaan. 12 Niin kaukana kuin ovat toisistaan auringon nousut ja laskut, niin kauas hän siirtää meistä laittomuutemme. 13 Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka häntä pelkäävät, 14 sillä hän tietää, mitä tekoa olemme, hän muistaa, että me olemme maan tomua. 15 Ihmisen elinaika on kuin ruohon: kuin kedon kukka, niin hän kukoistaa,

187

16 vaan kun kerran tuuli kulkee sen yli, ei sitäkään enää ole, enää ei sen kasvupaikkaa kukaan tunne. 17 Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät häntä. Lastenlapsillekin ulottuu hänen vanhurskautensa, 18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa, niille, jotka muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden

mukaan. 19 Taivaassa Herra valmistaa valtaistuimensa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia. 20 Kiittäkää Herraa, kaikki te hänen enkelinsä, te voimassa mahtavat, jotka hänen sanansa toteutatte, te, jotka kuulette hänen sanojensa ääntä. 21 Kiittäkää Herraa, kaikki te hänen joukkonsa, hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. 22 Kiittäkää Herraa, kaikki te hänen tekonsa, jokaisessa hänen valtapiirinsä paikassa. Kiitä Herraa, minun sieluni!


188




189

Psalmi 103 (104) 1 Daavidin psalmi. Maailman rakenteesta.

Kiitä, minun sieluni, Herraa! Suuresti sinua ylistetään, Herra, minun Jumalani! Ylistys ja loisto ovat pukusi, 2 kun pukeudut valoon niin kuin vaatteeseen. Kuin nahan sinä pingotat taivaan. 3 Hän kattaa taivaan salit vesillä, pilvet hän asettaa astimekseen, hän, joka kulkee tuulten siivillä. 4 Hän tekee hengistä sanansaattajiaan ja leimuavista liekeistä palvelijoitaan.

5 Hän laski maan perustan, se on luja, horjumatta se pysyy ajasta aikaan. 6 Syvyys on kietonut sen vaatteen tavoin, vedet lepäävät vuorten yllä, 7 mutta sinä nuhtelet niitä, ja niiden on paettava, pelon valtaan ne joutuvat, kun ukkosesi ärjyy. 8 Vuoret kohoavat ja tasangot laskeutuvat kukin kohdalleen, jonka niille perustit. 9 Sinä asetit rajan, jota vedet eivät ylitä, eivätkä ne palaa peittämään maata.

10 Hän puhkaisee lähteitä rotkoihin, vuorten keskellä vedet virtaavat. 11 Ne juottavat kaikki pellon eläimet, villiaasit saavat vettä janoonsa. 12 Niiden äärellä pesivät taivaan linnut, kallioiden keskeltä kuuluu niiden ääni. 13 Hän kastelee vuoria taivaan saleistaan. Sinun töittesi hedelmästä maa saa ravintonsa.

14 Hän kasvattaa ruohon karjaa varten ja kasvit ihmisiä palvelemaan, hän tuottaa leivän maasta.

190

15 Ja viini tekee iloiseksi ihmisen mielen, öljystä kiiltävät kasvot loistavat, ja leipä vahvistaa hänen sydäntään. 16 Ravituiksi tulevat tasangon puut, Libanonin setrit, jotka sinä istutit. 17 Niihin tekevät varpuset pesänsä, niistä saa haikara kotinsa. 18 Korkeat vuoret ovat kauriita varten, kalliot pakopaikka jäniksille. 19 Hän teki kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken. 20 Sinä asetat pimeyden, ja tulee yö, sen aikana kaikki metsän eläimet hiipivät esiin. 21 Nuoret leijonat karjuvat saalistaan ja etsivät itselleen ruokaansa Jumalalta. 22 Aurinko nousee, ja ne kokoontuvat, ne lepäävät luolissaan. 23 Ihminen lähtee työhönsä ja ahertaa töissään, kunnes ilta saapuu. 24 Kuinka suurenmoiset ovat tekosi, Herra! Olet tehnyt viisaasti kaiken! Koko maa on täynnä sinun luotujasi. 25 Niin merikin, tuo suuri ja aava – siellä on matelijoita, joilla ei ole määrää, pieniä eläimiä suurten seassa. 26 Siellä kulkevat laivat ja tuo merihirviökin, jonka loit siellä telmimään. 27 Kaikki luotusi odottavat sinua, ne odottavat, että annat niille ruoan ajallaan. 28 Kun sinä niille annat, ne kokoavat sitä, kun avaat kätesi, hyvyytesi ravitsee aivan kaikki. 29 Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, sinä otat niiden hengen, ja ne kuolevat ja palaavat tomuun.

191

30 Sinä lähetät henkesi, ja niin ne luodaan, näin sinä uudistat maan kasvot. 31 Olkoon Herran kunnia ikuinen! Iloitkoon Herra teoistaan! 32 Hänen katseestaan maa järisee, hänen kosketuksestaan vuoret savuavat! 33 Minä laulan Herralle koko elämäni ajan, soitan sävelin ylistystä Jumalalleni niin kauan kuin saan elää. 34 Olkoon mietteeni hänelle mieleen, niin minä saan iloita Herrasta. 35 Hävitkööt synnintekijät maasta, hävitkööt laittomat, niin ettei heitä enää ole! Kiitä, minun sieluni, Herraa!





192

Psalmi 104 (105) 1 Halleluja!

Ylistäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen teoistaan! 2 Laulakaa hänelle, soittakaa hänelle, kertokaa kaikista hänen ihmetöistään. 3 Kiittäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa! 4 Etsikää Herraa ja olkaa vahvoja, etsikää aina hänen kasvojaan. 5 Muistakaa ihmeet, joita hän teki, muistakaa hänen tunnustekonsa ja hänen suunsa tuomiot, 6 te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut.

7 Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen tuomionsa tunnetaan koko maassa. 8 Hän muistaa ikuisesti liittonsa, käskynsä sanan, jonka hän antoi tuhansiksi sukupolviksi, 9 liiton, jonka hän teki Abrahamin kanssa, valan, jonka hän vannoi Iisakille. 10 Hän asetti sen määräykseksi Jaakobille, Israelille ikuiseksi liitoksi 11 sanoen: ”Sinulle minä annan Kanaaninmaan, määräosaksi ja perinnöksi minä määrään sen teille.” 12 Kun heitä oli vain pieni määrä, kun heitä oli siellä vain vähäinen joukko muukalaisia, 13 he vaelsivat kansan luota toisen luo, valtakunnasta toisen kansan luo. 14 Hän ei antanut kenenkään tehdä heille vääryyttä, heidän tähtensä hän ojensi ankarasti kuninkaita: 15 ”Älkää koskeko voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.”

193

16 Hän kutsui maahan nälänhädän, tyrehdytti kaiken leivän saannin. 17 Hän lähetti heidän edellään miehen, Joosefin, joka myytiin orjaksi. 18 Kahleilla he nöyryyttivät hänen jalkansa, hänen sieluaan rauta kuristi, 19 kunnes hänen sanansa kävivät toteen, kunnes Herran puhe poltti hänet puhtaaksi. 20 Kuningas lähetti vapauttamaan hänet, kansojen hallitsija päästi hänet. 21 Hän asetti Joosefin talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa hallitsijaksi,22 pitämään kuninkaan tavoin kurissa ruhtinaitaan, jakamaan viisautta vanhimmille.

23 Niin Israel tuli Egyptiin, ja Jaakob eli muukalaisena Haamin maassa. 24 Herra kasvatti suuresti kansaansa ja teki sen vihollisiaan vahvemmaksi. 25 Hän käänsi egyptiläisten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, sai heidät vehkeilemään hänen palvelijoitaan vastaan.

26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän valitsi, 27 hänen sanojensa mukaan he tekivät tunnusteot ja hänen ihmeensä Haamin maassa. 28 Hän lähetti pimeyden, ja tuli pimeys, ja egyptiläiset kapinoivat hänen sanojaan vastaan. 29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja tappoi heidän kalansa. 30 Heidän maansa vilisi sammakoita, niitä oli jo kuninkaiden huoneissa. 31 Hän käski, ja paarmat tulivat, tuli sääskiä kaikille heidän alueilleen. 32 Hän lähetti sateen sijasta raekuuroja,

194

liekehtivän tulen heidän maahansa, 33 ja hän iski maahan heidän viiniköynnöksensä

ja heidän viikunapuunsa ja silpoi heidän alueensa jokaisen puun. 34 Hän käski, ja heinäsirkat tulivat, tuli syöjäsirkkoja, joilla ei ollut määrää, 35 ja ne söivät kaiken vihreän heidän maastaan ja ahmivat heidän maansa hedelmän. 36 Hän surmasi kaikki esikoiset heidän maastaan, heidän vaivannäkönsä ensi hedelmät.

37 Niin hän vei israelilaiset Egyptistä. He kantoivat mukanaan hopeaa ja kultaa, eikä ollut ketään heikkoa heidän heimoissaan. 38 Egypti iloitsi heidän lähdöstään, sillä egyptiläisiin lankesi pelko heitä kohtaan. 39 Herra levitti pilven heidän suojakseen ja pani tulen valaisemaan heille yötä. 40 He pyysivät, ja tuli viiriäisiä, ja hän ravitsi heidät taivaan leivällä. 41 Hän puhkaisi kallion, ja siitä kumpusi vettä, juoksullaan se täytti kuivat joenuomat. 42 Hän muisti pyhän sanansa, jonka hän oli puhunut palvelijalleen Abrahamille, 43 ja hän vei kansansa pois ilon kaikuessa, riemun raikuessa hän vei valittunsa. 44 Hän antoi heille kansojen maat, he saivat periä kansojen vaivannäön, 45 jotta he noudattaisivat hänen vanhurskaita käskyjään ja tutkisivat hänen lakiaan.



195

Viidestoista katisma


Ylistäkää Herraa! Hän on hyvä, hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. 2 Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää! 3 Onnellisia ne, jotka noudattavat oikeutta ja toimivat aina vanhurskaasti. 4 Herra, sinä olet suosiollinen kansallesi – muistathan meitä! Pelasta meidät, ota meidät huomaasi, 5 että mekin kokisimme hyvyyttäsi, jonka olet valituillesi varannut, että saisimme iloita, kun sinun kansasi iloitsee, ja ylistäisimme sinua yhdessä perintöosasi kanssa.

6 Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin, me toimimme lakia vastaan, me teimme vääryyttä. 7 Kun isämme olivat Egyptissä, he eivät ymmärtäneet sinun ihmeitäsi, he eivät muistaneet armosi paljoutta vaan kapinoivat Punaistamerta ylittäessään. 8 Mutta Herra pelasti heidät, nimensä tähden, tehdäkseen tunnetuksi mahtavuutensa. 9 Hän nuhteli Punaistamerta, ja se kuivui, ja hän johdatti heitä syvyydessä kuin autiomaassa. 10 Hän pelasti heidät vihamiesten käsistä, vapautti heidät vihollisen vallasta. 11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ainoatakaan heistä ei jäänyt henkiin, 12 ja he uskoivat hänen sanaansa ja lauloivat hänelle kiitosta.

197

13 Mutta pian he unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvoaan. 14 Autiomaassa he kävivät ahnaiksi ja koettelivat Jumalaa vedettömässä maassa. 15 Hän antoi heille, mitä he pyysivät, ja lähetti yltäkylläisyyden heidän sieluunsa, 16 mutta leirissä he suututtivat Mooseksen ja Aaronin, Herran pyhän. 17 Maa aukeni ja nieli Datanin, hautasi alleen Abiramin joukon. 18 Tuli leimahti heidän kokoontuessaan, liekki poltti syntiset.

19 Horebilla he tekivät sonnivasikan ja kumarsivat veistämäänsä patsasta. 20 He vaihtoivat Jumalan kunnian ruohoa syövän nuoren sonnin kuvaan. 21 He unohtivat Jumalan, pelastajansa, hänet, joka teki suuria Egyptissä, 22 Haamin maassa ihmeellisiä töitä, pelottavia tekoja Punaisellamerellä. 23 Jumala olisi hävittänyt heidät, ellei Mooses, hänen valittunsa, olisi tuhon hetkellä asettunut hänen eteensä kääntääkseen hänen vihansa tuhoamasta heitä.

24 He väheksyivät toiveidensa maata, he eivät uskoneet hänen sanaansa 25 vaan nurisivat teltoissaan eivätkä ottaneet korviinsa Herran ääntä. 26 Silloin Herra kohotti kätensä lyödäkseen heidät maahan autiomaassa 27 ja syöstäkseen heidän jälkeläisensä kansojen sekaan, hajalle vieraisiin maihin.

28 Heidät vihittiin Baal-Peorin omiksi, he söivät kuolleille tuotuja uhreja.

198

29 He vihastuttivat Herran toimillaan, ja yhä useampi heistä kaatui surmattuna. 30 Mutta Pinehas nousi ja toimitti sovituksen, ja tappaminen taukosi. 31 Se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, ikuisesti, polvesta polveen.

32 He suututtivat Herran, kun riitelivät veden äärellä. Mooses joutui kärsimään heidän takiaan, 33 kun he katkeroittivat hänen mielensä, ja hän puhui suorin sanoin Herralle.

34 He eivät hävittäneet kansoja, joista Herra oli puhunut heille, 35 vaan veljeilivät vieraiden kansojen kanssa ja ottivat oppia niiden teoista. 36 He palvoivat heidän veistoskuviaan ja joutuivat niiden pauloihin. 37 He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään demoneille, 38 vuodattivat viattoman veren, veren pojistaan ja tyttäristään, jotka he uhrasivat Kanaanin veistetyille kuville. Niin maa saastui murhaverestä 39 ja tahraantui heidän teoistaan, koska he harjoittivat toimissaan haureutta.

40 Niin Herra vihastui kansaansa, hän ei enää sietänyt omaa perintöosaansa. 41 Hän antoi heidät vihollisten käsiin, ja heidän vihamiehensä hallitsivat heitä, 42 heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän oli nöyrryttävä vieraiden valtaan. 43 Monta kertaa hän pelasti heidät, mutta silti he vehkeilivät ja kapinoivat häntä vastaan ja vajosivat laittomuuksiinsa yhä syvemmälle.

199

44 Mutta hän näki heidän ahdinkonsa, hän kuuli heidän pyyntönsä. 45 Hän muisti liittonsa, hän tunsi katumusta suuressa armossaan, 46 ja hän teki heistä säälittäviä kaikkien niiden silmissä, jotka veivät heidät pakkosiirtolaisuuteen. 47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme! Kokoa meidät yhteen kansojen keskeltä, että toisimme ylistystä pyhälle nimellesi ja rohkeasti kiittäisimme sinua.

48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Koko kansa sanokoon: ”Niin tapahtukoon, niin tapahtukoon!”





200

Viides kirja 106–151 (107–150)


Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. 2 Näin sanokoot ne, jotka Herra on lunastanut, jotka hän lunasti vihollisen vallasta, 3 jotka hän kokosi eri maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta. 4 He harhailivat vedettömässä autiomaassa eivätkä löytäneet tietä kaupunkiin, johon asettua asumaan. 5 Heitä vaivasi nälkä ja jano, heidän sielunsa oli nääntymäisillään. 6 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja hän päästi heidät ahdingosta 7 ja suoraa tietä johdatti heidät kaupunkiin, johon he asettuivat asumaan. 8 Ylistäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan, 9 sillä Herra ravitsee tyhjän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvillä antimillaan. 10 He istuivat pimeydessä ja kuoleman varjossa, köyhyyteen ja rautoihin vangittuina, 11 koska olivat uhmanneet Jumalan sanoja, halveksineet Korkeimman ohjetta. 12 Heidän sydämensä lannistui vaivoissa, he kävivät heikoiksi, eikä kukaan auttanut heitä. 13 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta. 14 Hän vei heidät pois pimeydestä ja kuoleman varjosta, hän rikkoi heidän kahleensa.

201

15 Kiittäkööt he Herraa hänen armoteoistaan ja ihmeistään, jotka hän on ihmislapsille tehnyt! 16 Hän murskasi pronssiset portit, mursi rautaiset teljet.

17 Herra auttoi heidät laittomuuden tieltä, sillä omien laittomuuksiensa vuoksi he joutuivat nöyrtymään. 18 Kaikki ruoka inhotti heitä, ja he olivat jo kuoleman porteilla. 19 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta. 20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät, turmeluksesta hän auttoi heidät turvaan. 21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmislapsille tehnyt! 22 Uhratkoot hänelle kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen teoistaan!

23 Ne, jotka lähtivät merelle laivoilla ja hankkivat ansionsa suurilla vesillä, 24 näkivät Herran teot, syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa. 25 Hän käski, ja nousi myrskytuuli, meren aallot kohoilivat. 26 Ne nousivat taivaisiin ja vaipuivat syvyyksiin asti, näissä koettelemuksissa heidän sielunsa lannistui. 27 He olivat poissa tolaltaan, he huojuivat juopuneen tavoin, ja kaikki heidän viisautensa tuhoutui. 28 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja hän auttoi heidät ahdingosta. 29 Hän antoi käskyn myrskylle, ja se tyyntyi tuulenvireeksi, sen aallot hiljenivät. 30 He riemuitsivat, kun aallot laantuivat, ja Herra johti heidät määräsatamaan. 31 Kiittäkööt he Herraa hänen armoteoistaan ja ihmeistään, jotka hän on ihmislapsille tehnyt!

202

32 Kunnioittakoot he häntä kansankokouksen keskellä, vanhinten neuvostossa he kiittäkööt häntä!

33 Herra muuttaa joet autiomaaksi ja vesivirrat janoksi, 34 hedelmällisen maan suola-aroksi siellä asuvien pahuuden tähden. 35 Herra muuttaa autiomaan vesilammikoiksi, vedettömän maan vesien virroiksi. 36 Sinne hän antaa nälkäisten asettua, ja he perustavat asuttavakseen kaupunkeja. 37 He kylvävät peltoja ja istuttavat viinitarhoja, ja ne tuottavat runsaan sadon. 38 Herra siunaa heitä, ja heidän määränsä vain kasvaa, heidän karjansakaan ei vähene.

39 Mutta he alkavat käydä vähiin, ja heitä kohdellaan pahoin ahdistuksen, onnettomuuksien ja tuskan alla. 40 Häväistys vuodatetaan heidän ruhtinaidensa ylle, ja Herra panee heidät harhailemaan aavikolla, jaloin kulkemattomalla, missä ei tietä ole, 41 mutta köyhät hän auttaa kurjuudesta, heidän suvustaan hän tekee monilukuisen kuin

lammaslauma. 42 Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, mutta lainrikkojien on suljettava suunsa.

43 Kuka on viisas ja ottaa näistä opikseen? Voiko viisaskaan ymmärtää Herran armotekoja?



203



204

Psalmi 107 (108) 1 Daavidin laulu, psalmi.

2 Sydämeni on valmis, oi Jumala, sydämeni on valmis. Minä laulan ja soitan sinulle, se on kunniani mukaista. 3 Herää, minun kunniani, herää, harppu, herää, lyyra, minä tahdon herätä jo aamuvarhain! 4 Minä ylistän sinua kansojen keskellä, Herra, kansojen keskellä minä sinun kunniaksesi soitan, 5 sillä suuri on taivaiden yllä sinun armosi, pilviin asti ulottuu sinun totuutesi.

6 Kohottaudu yli taivaiden, Jumala, loistakoon kirkkautesi yli kaiken maan! 7 Pelasta ne, joita rakastat, pelasta oikealla kädelläsi ja kuule minua!

8 Jumala puhui pyhäkössään: ”Minun on kunnia, minä jaan teille Sikemin, mittaan teille lehtimajojen laakson. 9 Minun on Gilead, minun on Manasse, ja Efraim on pääni tuki, Juuda on kuninkaani. 10 Moabin kattilassa on toivoni, Idumeaan minä ojennan sandaalini, minun valtaani vierasheimoiset alistuvat!”

11 Kuka vie minut linnoitettuun kaupunkiin, kuka opastaa minut aina Idumeaan asti? 12 Etkö sinä, Jumala, hylännytkin meidät? Jumala, sinä et lähtenyt meidän sotajoukkojemme matkaan.

13 Auta meitä, me olemme hädässä! Turha on ihmisen tarjoama pelastus. 14 Mutta Jumalan voimalla me teemme suuria tekoja, ja vihollisemme saavat kokea hänen pilkkansa.

205


Jumala, älä vaikene, älä torju ylistystäni!2 Synnintekijän ja pettäjän suu aukeaa minua vastaan. Petollisin puhein he puhuvat minusta 3 ja ympäröivät minut vihan sanoilla, hyökkäävät syyttä minua vastaan. 4 He palkitsevat rakkauteni parjauksin, mutta minä rukoilen. 5 He maksavat minulle hyvän pahalla, rakkauteni sijaan he syytävät vihaa.

6 Yllytä syntinen vihamiestäni vastaan, seisköön panettelija hänen oikealla puolellaan. 7 Kun hänen asiansa on oikeudessa, hän astukoon ulos tuomittuna ja hänen rukouksensakin tulkoon hänelle synniksi. 8 Vähiin jääkööt hänen päivänsä, ja toinen ottakoon hänen tehtävänsä. 9 Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi. 10 Hoippuen hänen lapsensa kuljeskelkoot ja ryhtykööt kerjuulle, ajettakoon heidät pois kotikonnuiltaan. 11 Riistäköön koronkiskuri hänen kaiken omaisuutensa, ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät. 12 Älköön hänellä olko suojelijaa, älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan. 13 Joutukoot hänen lapsensa tuhottaviksi, yhden sukupolven aikana pyyhittäköön pois hänen nimensä. 14 Hänen isiensä laittomuus pysyköön Herran muistissa, hänen äitinsä syntiä älköön pyyhittäkö pois. 15 Pysykööt ne aina Herran edessä, ja hävitettäköön heidän muistonsa maan päältä,

206

16 koska hän ei muistanut osoittaa hyvyyttä vaan vainosi köyhää ja avutonta, ajoi sydämeltään murtuneen ihmisen kuolemaan. 17 Hän lateli mielellään kirouksia – saakoon itse ne päälleen! Ei hän tahtonut siunausta – pysyköön se kaukana hänestä! 18 Hän puki kirouksen ylleen kuin vaatteen, se meni kuin vesi hänen sisuksiinsa, kuin öljy hänen luihinsa. 19 Olkoon se hänelle kuin vaate, johon pukeudutaan, kuin vyö, johon aina vyöttäydytään. 20 Näin Herra tahtoo tehtävän niille, jotka panettelevat minua, niille, jotka puhuvat minusta pahaa. 21 Mutta sinä, Herra, Herra, osoita minulle armosi nimesi tähden, sillä hyvä on armosi. 22 Pelasta minut! Minä olen köyhä ja avuton, ja sydämeni, koko sisimpäni, on kuohuksissa. 23 Minä katoan kuin väistyvä varjo, minut huitaistaan pois kuin heinäsirkat. 24 Polveni ovat heikot paastoamisesta, öljyn puutteesta lihani kuihtuu. 25 Minusta tuli heille pilkan kohde, he nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät. 26 Auta minua, Herra, Jumalani! Pelasta minut hyvyytesi vuoksi! 27 Tulkoot he tuntemaan, että kätesi sen teki, että sinä, Herra, sen teit. 28 Kirotkoot he vain – sinä siunaat. Joutukoot häpeään ne, jotka nousevat minua vastaan, mutta palvelijasi saa iloita. 29 Olkoon häpeä herjaajieni vaatteena, häväistykseensä kuin viittaan he pukeutukoot. 30 Suuresti minä ylistän suullani Herraa, monien keskellä minä häntä kiitän,

207

31 sillä hän seisoo minun, kurjan, oikealla puolellani pelastaakseen sieluni vainoojilta.



208

Kuudestoista katisma


Herra sanoi minun herralleni: ”Istu oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi jalkojesi astinlaudaksi. 2 Voimasi valtikan Herra lähettää sinulle Siionista: hallitse sinä vihollistesi keskellä! 3 Voimasi päivänä valta on sinulla, silloin pyhäsi loistavat kanssasi. Kohdusta ennen aamutähteä minä sinut synnytin.” 4 Herra vannoi, eikä hän valaansa peruuta: ”Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.” 5 Herra on sinun oikealla puolellasi, vihan päivänä hän murskaa kuninkaat. 6 Hän tuomitsee kansat, kaikkialla on ruumiita, hän murskaa maan päällä monien pään. 7 Hän juo purosta tien varrelta, sen vuoksi hän kohottaa päänsä.

210


Koko sydämestäni, Herra, minä ylistän sinua oikeamielisten neuvostossa, seurakunnan keskellä. 2 Suuret ovat Herran teot! Kaikissa asioissa etsitään hänen tahtoaan. 3 Ylistettävää ja mahtavaa on hänen työnsä, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen. 4 Hän muistuttaa ihmeistään – armahtava ja laupias on Herra! 5 Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät, hänen liittonsa pysyy muistissa ikuisesti. 6 Hän ilmoittaa kansalleen tekojensa voiman antaakseen heille kansojen perintöosan. 7 Hänen kättensä teoissa toteutuu totuus ja oikeus, kaikki hänen käskynsä ovat luotettavia, 8 ne ovat vahvoja ikuisiin aikoihin asti, sillä ne on tehty totuudessa ja oikeamielisyydessä. 9 Hän lähettää lunastuksen kansalleen, hän säätää liittonsa ikuiseksi. Hänen nimensä on pyhä ja pelottava. 10 Herran pelko on viisauden alku, viisautta seuraavilla on hyvä ymmärrys. Hänen ylistyksensä kestää iankaikkisesta iankaikkiseen!

211


Autuas se mies, joka Herraa pelkää! Hänellä on Herran käskyt aina mielessään. 2 Maan mahtavia tulee hänen jälkeläisistään, polvi polvelta saavat oikeamieliset siunauksen. 3 Kunnia ja rikkaus täyttävät hänen kotinsa, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen. 4 Pimeydessä koittaa valo oikeamielisille. Hän on armahtava, hän on laupias ja vanhurskas. 5 Hyvä on se mies, joka on armelias ja antaa lainaa, hän toimii aina sanoissaan oikeuden mukaan. 6 Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti. 7 Pahoja puheita hän ei pelkää, hänen sydämensä on valmis panemaan toivonsa Herraan. 8 Hänen sydämensä on vahva, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana vihollisiinsa. 9 Hän on avokätinen, hän antaa köyhille, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen, hänen mahtinsa kohoaa kunniassa. 10 Sen nähdessään syntinen vimmastuu, kiristelee hampaitaan, pakahtuu raivoonsa. Tyhjiin raukeavat syntisten toiveet!





212


Ylistäkää Herraa, te hänen palvelijansa, ylistäkää Herran nimeä! 2 Kiitetty olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti! 3 Aurinko nousee idästä, se laskee länteen – kaikkialla kaikukoon Herran nimen ylistys! 4 Herra on korkea, hän on yli kaikkien kansojen, yli taivaiden kohoaa hänen kirkkautensa. 5 Kuka on niin kuin Herra, meidän Jumalamme, joka asuu korkeuksissa 6 ja katselee kaikkea, mikä on alhaalla, taivaassa ja maan päällä? 7 Hän nostaa köyhän maasta, hän kohottaa kurjan tunkiolta 8 ja asettaa hänet istumaan päämiesten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle. 9 Hän turvaa hedelmättömälle naiselle kodin, antaa hänelle lapsia ja äitiyden ilon.

213

Psalmi 113(114-115) 1 Halleluja!

Kun Israel lähti Egyptistä, Jaakobin suku barbaarikansan keskeltä, 2 Juudeasta tuli Herran pyhättö, hänen valtansa sija Israelista. 3 Meri näki tämän ja pakeni, takaisin Jordan kääntyi. 4 Vuoret hyppivät kuin pässit, kukkulat kuin lampaiden karitsat. 5 Mikä sinun on, meri? Miksi pakenet? Mikä sinun on, Jordan, kun käännyt takaisin? 6 Vuoret, miksi hypitte kuin pässit, kukkulat kuin lampaiden karitsat? 7 Maa vapisee Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan edessä. 8 Hän muuttaa kallion vesilammikoiksi ja kivilouhikon vesilähteiksi. 9 (115:1) Älä meille, Herra, älä meille anna kunniaa, anna kunnia omalle nimellesi armosi ja totuutesi vuoksi, 10 (2) etteivät kansat sanoisi: ”Missä on heidän jumalansa?”

11 (3) Meidän Jumalamme on taivaassa ja maan päällä. Kaiken mitä hän tahtoo, sen hän tekee. 12 (4) Muiden kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten työtä. 13 (5) Niillä on suu, mutta ne eivät puhu, niillä on silmät, mutta ne eivät näe. 14 (6) Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule, niillä on nenä, mutta ne eivät haista.

214

15 (7) Niillä on kädet, mutta ne eivät kosketa, niillä on jalat, mutta ne eivät kävele, niiden kurkusta ei kuulu mitään ääntä. 16 (8) Niiden kaltaisiksi tulkoot niiden tekijät ja kaikki, jotka niihin turvaavat!

17 (9) Israelin heimo pani toivonsa Herraan, heidän auttajaansa ja suojelijaansa. 18 (10) Aaronin heimo pani toivonsa Herraan, hän on heidän auttajansa ja suojelijansa. 19 (11) Herraa pelkäävät panevat toivonsa Herraan, hän on heidän auttajansa ja suojelijansa.

20 (12) Herra muistaa meitä ja siunaa meitä, hän siunaa Israelin heimoa, hän siunaa Aaronin heimoa. 21 (13) Hän siunaa Herraa pelkääviä, niin pieniä kuin suuria. 22 (14) Antakoon Herra teidän lisääntyä, teidän ja lapsienne. 23 (15) Olkaa siunattuja Herran edessä, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

24 (16) Taivaan taivas on Herran, maan hän antoi ihmislapsille. 25 (17) Eivät kuolleet ylistä sinua, Herra, eivät ketkään, jotka laskeutuvat tuonelaan, 26 (18) mutta me, jotka elämme, kiitämme Herraa nyt ja iankaikkisesti.

215

Psalmi 114 (116:1-9) 1 Halleluja!

Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun pyyntöni äänen, 2 hän kallistaa korvansa minun puoleeni. Minä huudan häntä avuksi kaikkina päivinäni.

3 Kuoleman tuskat kiertyvät ympärilleni, tuonelan kauhut kohtaavat minua, minut valtaa ahdistus ja tuska. 4 Minä huudan Herran nimeä: ”Oi Herra! Pelasta minun sieluni!”

5 Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen. 6 Herra on heikkojen suojelija. Minä jouduin nöyrtymään, ja hän pelastaa minut.

7 Palaa, sieluni, lepoosi, sillä Herra tekee sinulle hyvää. 8 Hän pelastaa minun sieluni kuolemasta, hän säästää silmäni kyyneliltä ja jalkani liukastumiselta. 9 Minä olen otollinen Herran edessä, elävien maassa.





216

Psalmi 115 (116:10-19) 1 Halleluja!

(116:10) Minä uskon, siksi puhun, mutta jouduin perin juurin nöyrtymään. 2 (11) Hämmennyksissäni minä sanoin: ”Jokainen ihminen on valehtelija!” 3 (12) Mitä maksaisin Herralle kaikesta siitä, mitä hän on hyväkseni tehnyt? 4 (13) Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avuksi Herran nimeä. 5 (14) Minä kannan rukoukseni Herralle koko hänen kansansa edessä. 6 (15) Kallis on Herran silmissä hänen pyhiensä henki. 7 (16) Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi! Minä olen palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika. Sinä katkaisit minun kahleeni. 8 (17) Minä uhraan sinulle kiitosuhrin, 9 (18) minä täytän lupaukseni Herralle, teen sen koko hänen kansansa nähden 10 (19) Herran temppelin esipihoilla, sinun keskelläsi, Jerusalem.

217


Kiittäkää Herraa, kaikki kansat! Ylistäkää häntä, kaikki kansakunnat! 2 Väkevä on Herran armo meitä kohtaan, hänen totuutensa pysyy iankaikkisesti.

218


Ylistäkää Herraa! Hän on hyvä. Ikuisesti kestää hänen armonsa. 2 Sanokoon siis Israelin heimo, että hän on hyvä. Ikuisesti kestää hänen armonsa. 3 Sanokoon siis Aaronin heimo, että hän on hyvä. Ikuisesti kestää hänen armonsa. 4 Sanokoot siis kaikki Herraa pelkäävät, että hän on hyvä. Ikuisesti kestää hänen armonsa.

5 Ahdingossani minä huudan avuksi Herraa, ja hän kuulee minua ja avaa tien avaralle paikalle. 6 Herra on minun auttajani, minä en pelkää – mitä tekisi minulle ihminen! 7 Herra on minun auttajani, ja minä katselen yli vihollisteni. 8 On parempi turvata Herraan kuin luottaa ihmiseen. 9 On parempi panna toivonsa Herraan kuin luottaa johtomiesten apuun. 10 Kaikki kansat piirittävät minut, mutta Herran nimessä minä torjun heidät! 11 He piirittävät ja saartavat minut, mutta Herran nimessä minä torjun heidät! 12 He piirittävät minua kuin mehiläiset hunajakennoa, mutta he palavat kuin orjantappurat tulessa, Herran nimessä minä torjun heidät! 13 Minua tyrkitään ja joudun tolaltani, olen kaatua maahan, mutta Herra antaa tukensa minulle. 14 Herra on minun voimani ja ylistyslauluni, ja hän minut pelastaa.

15 Ilon ja pelastuksen ääni kaikuu hurskaiden majoista: Herran oikea käsi osoittaa voimansa,

219

16 Herran oikea käsi korottaa minut, Herran oikea käsi osoittaa voimansa.

17 Minä en kuole vaan elän ja kerron Herran teoista. 18 Herra kurittamalla kuritti minua mutta ei antanut minua kuoleman valtaan. 19 Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään ylistämään Herraa.

20 Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat käyvät sisään. 21 Minä ylistän sinua siitä, että kuulit minua ja sinusta tuli minun pelastukseni. 22 Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, tulee kulmakivi. 23 Herra tämän tekee, ja se on ihmeellistä meidän silmissämme. 24 Tämän päivän, juuri tämän on Herra tehnyt, iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä! 25 Oi Herra, pelastathan, oi Herra, annathan menestyksen!

26 Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Herran pyhäköstä me olemme teitä siunanneet. 27 Jumala on Herra! Hän ilmestyy meille – viettäkää juhlaa, koristelkaa köynnöksin kaikki, koristelkaa alttarin sarvetkin! 28 Sinä olet Jumalani, sinua minä ylistän, sinä olet Jumalani, sinut minä korotan korkeimmalle. Minä ylistän sinua siitä, että kuulit minua ja sinusta tuli minun pelastukseni. 29 Ylistäkää Herraa! Hän on hyvä. Ikuisesti kestää hänen armonsa!

220



221

Seitsemästoista katisma


Autuaita ovat ne, joiden vaellus on nuhteeton, ne, jotka Herran lakia seuraavat. 2 Autuaita ne, jotka tutkivat hänen todistuksiaan, etsivät häntä koko sydämestään. 3 Sillä ne, jotka harjoittavat laittomuutta, eivät kulje hänen teitään. 4 Sinä annoit käskysi, että niitä tarkoin noudatettaisiin. 5 Kunpa tieni olisivat suorat ja noudattaisin vanhurskaita säädöksiäsi. 6 Silloin en joudu häpeään, pidänhän kaikki käskysi silmieni edessä. 7 Vilpittömin sydämin minä ylistän sinua, Herra, koska olen oppinut tuntemaan oikeamieliset päätöksesi. 8 Minä noudatan sinun vanhurskaita säädöksiäsi – älä koskaan minua hylkää! 9 Miten nuorukainen pitää tiensä suorassa? Siten, että noudattaa sinun sanojasi. 10 Koko sydämestäni minä etsin sinua, älä työnnä minua syrjään käskyjesi tieltä. 11 Minä kätken sanasi sydämeeni, etten sinua vastaan tekisi syntiä. 12 Ylistetty olet sinä, Herra! Opeta minulle vanhurskaat säädöksesi. 13 Minä julistan huulillani kaikki päätökset, jotka suusi on lausunut. 14 Minä riemuitsen sinun todistustesi tiellä niin kuin kaikesta rikkaudesta riemuitaan. 15 Minä tutkistelen sinun käskyjäsi ja pidän katseeni sinun teilläsi. 16 Minä mietiskelen vanhurskaita säädöksiäsi, minä en unohda sinun sanojasi.

223

17 Suo palvelijallesi hyvitys, anna minun elää, niin noudatan sinun sanojasi. 18 Avaa silmäni näkemään sinun lakisi kaikkine ihmeineen. 19 Minä olen muukalainen maan päällä. Älä salaa minulta käskyjäsi. 20 Minun sieluni riutuu kaipauksesta, alati minä odotan sinun oikeita tuomioitasi. 21 Sinä rankaiset röyhkeitä – kirottuja ne, jotka kääntävät selkänsä käskyillesi! 22 Poista minun yltäni pilkka ja häväistys, sillä minä etsin todistuksiasi. 23 Kun päämiehet istuvat ja panettelevat minua, sinun palvelijasi pohdiskelee vanhurskaita säädöksiäsi. 24 Sinun todistuksesi ovat minun mietteeni, vanhurskaat säädöksesi ovat neuvonantajani. 25 Minun sieluni viruu maassa. Tee sanasi mukaan ja minut virvoita! 26 Sinä kuulet minua, kun kerron, mitä teitä olen kulkenut. Opeta minulle vanhurskaat säädöksesi. 27 Anna minun ymmärtää sinun säädöstesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi. 28 Minun sieluni väsyy uupumuksesta. Vahvista minua sanoillasi! 29 Pidä valheen tie minusta loitolla, lakisi kautta minua armahda. 30 Minä valitsen totuuden tien, sinun tuomioitasi minä en unohda. 31 Minä pidän kiinni sinun todistuksistasi – Herra, älä anna minun joutua häpeään! 32 Juoksujalkaa minä kuljen sinun käskyjesi tietä, kun huojennat sydäntäni. 33 Herra, opeta minulle säädöstesi tie, niin seuraan sitä aina.

224

34 Anna minulle ymmärrystä, niin minä tutkin lakiasi ja olen koko sydämestäni sille kuuliainen. 35 Ohjaa minua käskyjesi polkua, sillä sitä minä haluan. 36 Taivuta sydämeni todistustesi puoleen, ahneudesta ohjaa se pois. 37 Käännä silmäni kauas kaikesta turhasta, anna minun elää ja kulkea sinun tietäsi. 38 Anna puheesi käydä toteen palvelijallesi, jotta pelkäisin sinua. 39 Päästä minut häpeästä, joka ahdistaa minua, sillä sinun päätöksesi ovat hyvät. 40 Katso, minä kaipaan käskyjäsi, anna minun elää sinun vanhurskaudessasi! 41 Kohdatkoon minua sinun armosi, Herra, kohdatkoon pelastuksesi minut puheesi mukaan. 42 Silloin minä puhun ja vastaan pilkkaajilleni, sillä sinun sanoissasi on minun toivoni. 43 Älä poista suustani viimeistäkin totuuden sanaa, sillä minä panen toivoni sinun tuomioihisi. 44 Silloin minä noudatan aina sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. 45 Minä kuljen turuilla ja toreilla, sillä etsin sinun käskyjäsi. 46 Kuninkaidenkin edessä minä kerron todistuksistasi, enkä sitä häpeä. 47 Minä mietiskelen sinun käskyjäsi, joita kovin rakastan. 48 Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, joita rakastan, ja minä tutkistelen sinun vanhurskaita säädöksiäsi. 49 Muista sanaasi, jonka palvelijallesi annoit; sinun sanasi antaa minulle toivon. 50 Kun minut on nöyryytetty, ovat sanasi lohtuni.

225

51 Röyhkeät rikkovat räikeästi lakia, mutta minä en poikkea sinun laistasi. 52 Minä muistelen ikiaikaisia päätöksiäsi, Herra, niistä minä saan lohdun. 53 Toivottomuus saa minut valtaansa syntisten tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi. 54 Sinun säädöksesi ovat riemulauluni, kun asun sijoillani muukalaisena. 55 Yölläkin minä muistan sinun nimeäsi, Herra, ja noudatan lakiasi. 56 Tämä oli minulle tuleva, sillä minä kaipaan vanhurskaita säädöksiäsi. 57 Herra on osani, sinun lakiasi sanoin noudattavani. 58 Koko sydämestäni minä rukoilen edessäsi: armahda minua, tee puheesi mukaan! 59 Minä tutkin teitäsi ja käännän askeleeni todistustesi puoleen. 60 Minä olen valmis, en ole huolissani vaan noudatan käskyjäsi. 61 Syntisten köydet kiertyvät ympärilleni, mutta minä en unohda sinun lakiasi. 62 Yösydännäkin nousen ylistämään sinua oikeudenmukaisista tuomioistasi. 63 Olen kaikkien niiden ystävä, jotka pelkäävät sinua ja noudattavat sinun käskyjäsi. 64 Sinun armosi, Herra, täyttää maan. Opeta minulle säädöksesi! 65 Hyvin sinä teet palvelijallesi, Herra, puheesi mukaan. 66 Opeta minulle hyvyyttä, kuria ja tietoa, sillä minä luotan käskyihisi. 67 Minä kuljin harhateitä, kunnes jouduin nöyrtymään, sen vuoksi minä seuraan opastustasi.

226

68 Herra, sinä olet hyvä, hyvyydessäsi opeta minulle säädöksesi. 69 Yhä enemmän tekevät röyhkeät minulle vääryyttä,

mutta kaikesta sydämestäni minä etsin sinun käskyjäsi. 70 Heidän sydämensä juoksettuu kuin maito, mutta minä mietiskelen sinun lakiasi. 71 Hyvä oli, että nöyryytit minua, jotta oppisin sinun säädöksesi. 72 Suustasi kumpuaa laki, se on minulle hyvä, kalliimpi kuin tuhat rahaa, kultaa ja hopeaa.





227

Toinen osa

73 Sinun kätesi tekivät ja muovasivat minut. Anna myös ymmärrystä, niin saan oppia käskysi.74 Ne, jotka sinua pelkäävät, iloitsevat nähdessään minut, sillä minä panen toivoni sanoihisi. 75 Minä tiedän, Herra, että sinun päätöksesi ovat oikeat, ja totuuden avulla sinä saat minut nöyrtymään. 76 Anna armosi lohdukseni, niin kuin olet luvannut palvelijallesi. 77 Ole minulle laupias, silloin jaksan elää, sillä sinun lakiasi minä mietiskelen. 78 Joutukoot häpeään röyhkeät, sillä väärämielisesti he rikkovat minua vastaan! Mutta minä tutkistelen sinun käskyjäsi. 79 Palatkoot luokseni ne, jotka pelkäävät sinua, ne, jotka tuntevat todistuksesi. 80 Noudattakoon sydämeni moitteetta sinun säädöksiäsi, jotta en joutuisi häpeämään. 81 Minun sieluni ikävöi pelastustasi, sinun sanaasi minä panen toivoni. 82 Sinun puheesi ikävöinti näkyy silmistäni, minä kysyn: ”Milloin lohdutat minua?” 83 Vaikka olen kuin huurteinen leili, sinun säädöksiäsi en ole unohtanut. 84 Kuinka monet ovat palvelijasi päivät? Milloin hankit minulle oikeutta, tuomitset vainoojani? 85 Lainrikkojat puhelevat minulle joutavia, mutta sellainen ei ole sinun lakisi, Herra. 86 Kaikki sinun käskysi ovat totuus. Auta minua! Väärämielisesti he vainoavat minua. 87 Maan päältä he miltei tuhosivat minut, mutta minä en ole hylännyt sinun käskyjäsi. 88 Anna minun elää, sinä armollinen, niin pidän mielessäni suusi todistukset.

228

89 Ikuisesti, Herra, sinun sanasi pysyy taivaassa. 90 Polvesta polveen pysyy sinun totuutesi. Sinä pystytit maan perustukset, ja se pysyy. 91 Sinun käskystäsi päivä pysyy, sillä koko maailma palvelee sinua. 92 Ellei lakisi olisi alinomaa mielessäni, olisin menehtynyt nöyryytykseeni. 93 Milloinkaan en unohda sinun säädöksiäsi, sillä niillä sinä, Herra, annat minulle elämän.

Keskiosa

94 Minä kuulun sinulle. Pelasta minut, sillä minä etsin säädöksiäsi. 95 Jumalattomat väijyvät minua tuhotakseen minut, mutta minä ymmärrän sinun todistuksesi. 96 Minä näen, että täydellisyyskin on rajallista, mutta sinun käskysi on hyvin avara. 97 Kuinka rakastankaan sinun lakiasi, Herra! Kaiken päivää se on mielessäni. 98 Käskylläsi sinä teet minut vihollisiani viisaammaksi, sillä käskysi on ikuisesti minun. 99 Minä ymmärrän enemmän kuin kaikki opettajani, sillä minä pohdin sinun todistuksiasi. 100 Minä ymmärrän enemmän kuin vanhimmat, sillä sinun käskyjäsi minä etsin. 101 Minä estän jalkojani astumasta kaiken pahan tielle, jotta voisin noudattaa sinun sanojasi. 102 Sinun päätöksistäsi en ole poikennut syrjään, sillä sinulta minä saan oppini. 103 Miten suloiset ovatkaan kielelläni sinun sanasi, ne maistuvat suussani hunajaa makeammilta. 104 Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan jokaista vääryyden tietä.

229

105 Sinun sanasi on jalkojeni lamppu, se valaisee minun polkuni. 106 Olen vannonut valan, ja siinä pysyn: minä noudatan päätöksiä, jotka ovat vanhurskautesi mukaisia. 107 Paljon jouduin nöyrtymään. Herra, anna minun elää – tee sanasi mukaan! 108 Olkoot vapaaehtoiset lupaukseni sinulle mieluisa uhri, Herra. Opeta minut tuntemaan päätöksesi! 109 Henkeni on vaarassa kaiken aikaa, mutta minä en ole unohtanut sinun lakiasi. 110 Syntiset virittivät minulle ansan, mutta sinun käskyistäsi minä en ole eksynyt. 111 Sinun todistuksesi ovat ikuinen perintöni, niistä iloitsee minun sydämeni. 112 Minä taivutan sydämeni täyttämään säädöksesi aina ja tinkimättä. 113 Minä vihaan lainrikkojia, mutta sinun lakiasi minä rakastan. 114 Sinä olet minun auttajani ja suojelijani, sinun sanaasi minä panen toivoni. 115 Kaikotkaa minun luotani, pahantekijät! Minä tutkin Jumalani käskyjä. 116 Ole tukenani puheesi mukaan, anna minun elää. Älä vie toivoani, älä häpäise minua. 117 Auta minua, niin minä pelastun ja mietin säädöksiäsi aina mielessäni. 118 Sinä halveksit kaikkia niitä, jotka luopuvat säädöksistäsi, sillä heidän näkemyksensä on väärä. 119 Minä pidän lainrikkojina kaikkia maan syntisiä, siksi minä rakastan todistuksiasi. 120 Kiinnitä minut itseesi, naulitse Herran pelkoon, sillä tuomiosi saavat minut pelkäämään. 121 Minä elän niin kuin oikeus ja vanhurskaus vaativat – älä jätä minua niiden armoille, jotka tekevät minulle vääryyttä.

230

122 Ota palvelijasi vastaan, tee hänelle hyvää, älkööt röyhkeät kiristäkö minua! 123 Minä riudun ikävästä, kun odotan pelastustasi, minä odotan sanomaa sinun oikeudenmukaisuudestasi. 124 Osoita palvelijallesi armoasi ja opeta minulle säädöksesi. 125 Minä olen palvelijasi. Anna minulle ymmärrystä, niin opin tuntemaan sinun todistuksesi. 126 Herra, sinun on aika toimia! Sinun lakiasi on rikottu! 127 Sen vuoksi minä rakastan sinun käskyjäsi, ne ovat minulle kultaa ja topaasia kalliimmat. 128 Siksi tahdon noudattaa kaikkia käskyjäsi, minä vihaan jokaista vääryyden tietä. 129 Sinun todistuksesi ovat ihmeelliset, siksi sieluni haluaa tutkia niitä. 130 Kun sinun sanasi avautuvat, ne valaisevat ja antavat yksinkertaisille ymmärrystä. 131 Minä avaan suuni ja vedän henkeä, sillä minä janoan sinun käskyjäsi.





231

Kolmas osa 132 Katso puoleeni ja anna armosi minulle – näinhän teet nimeäsi rakastaville. 133 Ohjaa askeleeni puheesi mukaan, mikään laittomuus älköön vallitko minua. 134 Vapauta minut kiristyksestä, jota ihmiset harjoittavat, että voisin noudattaa käskyjäsi. 135 Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle säädöksesi! 136 Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä, koska he eivät noudata lakiasi. 137 Herra, sinä olet oikeamielinen ja tuomitset oikeuden mukaan. 138 Sinä säädät todistuksesi ja totuutesi, niiden luja perusta on oikeudenmukaisuus.139 Kiivailu sinun puolestasi kuluttaa minut, kun viholliseni eivät piittaa sinun sanastasi. 140 Sinun puheesi on taattua ja koeteltua, sitä sinun palvelijasi rakastaa. 141 Minä olen nuori ja halveksittu, mutta sinun säädöksiäsi en ole unohtanut. 142 Sinun oikeamielisyytesi on ikuinen oikeamielisyys, ja sinun lakisi on totuus. 143 Minä jouduin ahdinkoon ja hätään, siksi mietin sinun käskyjäsi. 144 Sinun todistuksissasi on ikuinen vanhurskaus. Auta minua ymmärtämään, niin voin elää.

232

145 Koko sydämestäni minä huudan: ”Kuule minua, Herra! Minä etsin säädöksiäsi.” 146 Minä huudan sinua: ”Pelasta minut, niin minä noudatan todistuksiasi!” 147 Jo keskiyöstä alkaen liikehdin ja huudan apua, sinun sanoissasi on toivoni. 148 Jo ennen aamunkoittoa olen hereillä ja tutkistelen sinun sanojasi. 149 Kuule ääneni, Herra, sinä armollinen! Sinä jaat oikeutta – anna minun elää! 150 Ne, jotka laittomasti vainoavat minua, tulevat lähelleni, mutta sinun laistasi he ovat kaukana. 151 Sinä olet lähellä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat totuus. 152 Jo kauan olen tiennyt, millaiset ovat todistuksesi, sillä sinä olet luonut niille ikuisen perustan. 153 Katso nöyryytystäni ja pelasta minut, sillä minä en ole unohtanut lakiasi. 154 Aja asiaani oikeudessa ja vapauta minut, tee sanasi mukaan, anna minun elää! 155 Pelastus on kaukana syntisistä, koska he eivät ole etsineet sinun säädöksiäsi. 156 Herra, monet ovat sinun armotekosi. Sinä jaat oikeutta – anna minun elää! 157 Paljon on minulla vainoojia ja ahdistajia, mutta minä en ole poikennut todistuksistasi. 158 Minä näen luopioita, ja minua iljettää, sillä he eivät ole noudattaneet sanojasi. 159 Katso, kuinka rakastankaan käskyjäsi! Herra, laupeudessasi anna minun elää! 160 Totuus on sinun sanojesi alku, vanhurskaat ja ikuiset ovat kaikki sinun päätöksesi. 161 Turhaan mahtimiehet minua vainoavat: sydämeni pelkää vain sinun sanojasi.

233

162 Minä riemuitsen sinun sanoistasi niin kuin se, jolle kertyy paljon saalista.163 Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan. 164 Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän sinun vanhurskaista tuomioistasi. 165 Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä mikään saa heitä kompastumaan. 166 Minä odotan, että sinä pelastat minut, Herra, ja minä rakastan käskyjäsi. 167 Minun sieluni noudattaa todistuksiasi, paljon minä niitä rakastan. 168 Minä noudatan käskyjäsi ja todistuksiasi, sillä kaikki minun tieni ovat edessäsi, Herra. 169 Nouskoon rukoukseni sinun eteesi, Herra! Anna minulle ymmärrystä, tee niin kuin olet sanonut! 170 Tulkoon minun anomukseni sinun eteesi, Herra, pelasta minut, tee niin kuin olet sanonut! 171 Kummutkoon huuliltani ylistys, kun sinä opetat minulle säädöksesi. 172 Tuokoon kieleni julki sen, mitä sinä sanot, sillä kaikki sinun käskysi ovat hyvät ja oikeat. 173 Olkoon sinun kätesi valmis pelastamaan minut, olenhan valinnut sinun käskysi. 174 Minä ikävöin pelastustasi, Herra, ja sinun lakiasi minä mietin. 175 Minun sieluni elää ja ylistää sinua, ja sinun oikeat tuomiosi auttavat minua. 176 Minä harhailen kuin eksynyt lammas. Etsi minut, palvelijasi, sillä minä en ole unohtanut sinun käskyjäsi.


234


235

Kahdeksastoista katisma

Psalmi 119 (120) 1 Askelmien laulu.

Ahdingossani minä huusin Herraa, ja hän kuuli minua. 2 Herra, pelasta minut väärämielisiltä huulilta ja petolliselta kieleltä.

3 Mitä pitäisi sinulle antaa ja mitä lisätä sinulle, sinullahan on jo petollinen kieli! 4 Mahtimiehen teräviä nuolia, lisää tuhon hiiliä autiomaasta?

5 Voi minua! Muukalaisuuteni vain pitkittyi, kun asetuin asumaan Kedarin majoihin. 6 Usein on sieluni majaillut vieraana kuin muukalainen. 7 Rauhaa vihaavien keskellä tahdoin rauhaa, ja kun sitten puhuin heille, he syyttä ryhtyivät taisteluun minua vastaan.

237


Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä minä saan avun? 2 Minä saan avukseni Herran, joka on luonut taivaan ja maan.

3 Älä anna jalkasi horjua. Älköön väsykö hän, joka sinua vartioi. 4 Katso, ei hän väsy, ei nuku hän, joka vartioi Israelia. 5 Herra vartioi sinua, Herra on suojasi oikealla puolellasi. 6 Ei polta sinua aurinko päivällä eikä kuu yöllä. 7 Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, Herra suojelee sielusi. 8 Kun tulet tai menet, Herra varjelee sinua nyt ja aina.

238


Ilo valtasi minut, kun minulle sanottiin: ”Me lähdemme Herran temppeliin!”

2 Me seisoimme pihoillasi, oi Jerusalem. 3 Jerusalem, sinut on rakennettu kaupungiksi, jossa kaikki liittyvät toisiinsa. 4 Sillä tänne nousivat heimot, Herran heimot, todistukseksi Israelille, ylistämään Herran nimeä. 5 Sillä täällä jakoivat oikeutta tuomioistuimet, Daavidin suvun valtiaat.

6 Pyytäkää siis rauhaa Jerusalemille, menestystä niille, jotka rakastavat sinua. 7 Vallitkoon rauha varustuksissasi ja hyvinvointi linnoissasi.

8 Veljieni ja läheisteni tähden minä toivotan sinulle rauhaa. 9 Herran, Jumalamme, temppelin tähden minä tahdon sinun parastasi.

239


Minä kohotan katseeni sinun puoleesi, joka asut taivaassa. 2 Niin kuin orjat katsovat isäntiensä käsiin, niin kuin palvelijattaret emäntänsä käsiin, niin meidän silmämme katsovat Herraan, Jumalaamme, kunnes hän armahtaa meitä.

3 Armahda meitä, Herra, armahda meitä! Aivan liikaa me olemme kokeneet väheksyntää, 4 ylen määrin se täyttää sielumme. Kohdatkoon pilkka menestyviä ja häväistys ylimielisiä!

240


Ellei Herra olisi ollut keskellämme – näin sanokoon Israel – 2 ellei Herra olisi ollut keskellämme, kun ihmiset nousivat meitä vastaan, 3 niin he olisivat nielleet meidät elävinä, kun heidän vihansa kiihko nousi meitä vastaan. 4 Vesi olisi meidät hukuttanut, tulva yltänyt sieluumme, 5 hyökyaalto lyönyt sieluumme asti.

6 Kiitetty olkoon Herra! Hän ei antanut meitä heidän hampaittensa saaliiksi. 7 Meidän sielumme pääsi pakoon kuin varpunen pyytäjien ansasta. Lanka katkesi, ja me pääsimme irti. 8 Meidän apumme on Herran nimessä, hänen, joka on luonut taivaan ja maan.





241


Kuin Siionin vuori ovat ne, jotka luottavat Herraan, ikinä ei horju se, joka asuu Jerusalemissa. 2 Niin kuin vuoret sen ympärillä, niin ympäröi Herra kansaansa nyt ja aina. 3 Hän ei salli syntisten valtikan hallita vanhurskaiden perintöosaa, jotta vanhurskaat eivät sortuisi laittomuuksiin.

4 Herra, palkitse hyvällä hyvät ja sydämeltään oikeamieliset. 5 Kierouden poluille eksyvät Herra vie pois yhdessä lainrikkojien kanssa.

Rauha Israelille!

242


Kun Herra vapautti kansansa ja päätti Siionin pakkosiirtolaisuuden, me olimme kuin lohdutuksen saaneet.2 Silloin suumme täyttyi ilosta ja kielemme riemusta. Silloin sanottiin kansojen joukossa: ”Herra on tehnyt heille suuria tekoja!” 3 Herra on tehnyt meille suuria tekoja, niistä me riemuitsemme! 4 Herra, palauta meidät virtana vankeudesta kuin myrskyvirrat etelään. 5 Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. 6 Itkien kulkivat kylväjät jyviään viskaten, riemuiten palaavat korjaajat lyhteitään kantaen.

243


Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. 2 Turhaan te heräätte varhain, turhaan nousette, kun olette istuutuneet, te, jotka syötte tuskan leipää, kun hän rakkailleen antaa unen. 3 Katso, lapset ovat Herran suoma perintö, kohdun hedelmä on hänen maksamansa palkka. 4 Kuin nuolet mahtimiehen kädessä, niin ovat karkotettujen lapset. 5 Onnellinen se mies, jonka toiveet heissä täyttyvät. Heitä ei häväistä, kun he kaupunginportissa puhuvat vihollisilleen.

244


Autuaita ovat kaikki, jotka pelkäävät Herraa, ne, jotka vaeltavat hänen teitään. 2 Saat nauttia työsi hedelmistä, sinä olet onnellinen ja sinun käy hyvin! 3 Vaimosi kukoistaa kuin viiniköynnös talosi pientareilla, kuin oliivipuun vesat ovat poikasi pöytäsi ympärillä. 4 Katso, tällaisen siunauksen saa mies, joka pelkää Herraa.

5 Herra siunatkoon sinua Siionista! Kaikkina elämäsi päivinä sinä saat nähdä, kuinka Jerusalem kukoistaa, 6 ja saat nähdä lastesi lapset.

Rauha Israelille!

245


Usein he ovat taistelleet minua vastaan nuoruudestani asti – näin sanokoon Israel – 2 usein he ovat taistelleet minua vastaan nuoruudestani asti, mutta he eivät ole päässeet minusta voitolle. 3 Syntiset vehkeilivät selkäni takana, oman laittomuutensa he veivät pitkälle.

4 Herra on vanhurskas! Hän katkaisi syntisten kaulan. 5 Häpeällisesti joutukoot perääntymään kaikki, jotka vihaavat Siionia. 6 He olkoot kuin katolla kasvava ruoho, joka kuivuu ennen kitkemistään – 7 sillä ei leikkaaja kättään täytä eikä lyhteiden kokoaja syliään, 8 eivätkä ohikulkijat sano: ”Herran siunausta teille!”

Me olemme siunanneet teitä Herran nimessä.





246


Syvyyksistä minä huudan sinua, Herra. 2 Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot korvasi minun rukoukseni ääntä.

3 Jos sinä tarkkailet laittomuuksia, Herra, Herra, kuka silloin kestää? 4 Mutta sinä tarjoat sovituksen.

5 Sinun nimesi vuoksi odotan sinua, Herra, minun sieluni odottaa sanaasi. 6 Minun sieluni panee toivonsa Herraan, aamuvartion hetkistä aina yöhön saakka. Aamuvartion hetkistä alkaen pankoon Israel toivonsa Herraan.

7 Herra suo armon, suuri on hänen lunastuksensa. 8 Hän lunastaa Israelin kaikista sen laittomuuksista.

247


Herra, sydämeni ei ole korskea eivätkä silmäni ylpeät. Minä en tavoittele suuria, en pyri ihmeisiin, joihin en yllä. 2 Kuitenkaan ei mieleni ole maassa vaan kurottaudun kuin vieroitettu lapsi äitiään kohden, kurotan kuin palkintoja tavoitellen.

3 Pankoon Israel toivonsa Herraan, nyt ja ikuisesti!

248


Herra, muista Daavidia ja kaikkea hänen lempeyttään, 2 kun hän vannoi Herralle, antoi Jaakobin Jumalalle lupauksen: 3 ”En kotitelttaani astu, en mene makuusijalleni, 4 en suo silmilleni unta, en silmäluomilleni unen rauhaa, en lepoa ohimoilleni, 5 ennen kuin löydän Herralle sijan, asumuksen Jaakobin Jumalalle.” 6 Katso, me kuulimme siitä Efratassa, löysimme sen metsän tasangoilta. 7 Menkäämme hänen asumuksiinsa, kumartakaamme paikkaa, jossa hänen jalkansa seisovat. 8 Nouse, Herra, saavu lepoosi, sinä ja pyhyytesi arkku! 9 Sinun pappisi pukeutuvat vanhurskauteen, sinun pyhäsi riemuitsevat.

10 Daavidin, palvelijasi, takia: älä torju voideltusi kasvoja! 11 Herra vannoi Daavidille, hän ilmaisi totuuden, sitä hän ei kumoa: ”Kohtusi hedelmän minä asetan valtaistuimellesi. 12 Jos poikasi pitävät minun liittoni ja nämä minun todistukseni, jotka heille opetan, myös heidän poikansa istuvat valtaistuimellasi aikojen loppuun saakka.”

249

13 Sillä Herra valitsi Siionin, sen hän otti asunnokseen. 14 ”Tämä on iäti minun lepopaikkani, täällä minä asun, sillä tämän minä valitsin. 15 Se saa minun siunaukseni: Siltä ei ravintoa puutu, sen köyhät minä ruokin leivillä. 16 Sen pappien ylle minä puen pelastuksen, sen pyhät iloitsevat ja riemuitsevat. 17 Siellä minä uudistan Daavidin mahdin, panen lampun valmiiksi voidellulleni. 18 Hänen vihollisensa minä vaatetan häpeällä, mutta hänen yllään pyhyyteni puhkeaa kukkaan.”

250


Katso, miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä! 2 Se on kuin tuoksuöljyä, joka pään päältä valuu parralle, Aaronin parralle ja hänen viittansa reunuksiin. 3 Se on kuin Hermonin kaste, joka laskeutuu Siionin vuorille; siellä on Herra säätänyt siunauksensa ja elämän aina ikuisuuteen asti.

251


Katso, kiittäkää siis Herraa, kaikki Herran palvelijat, te, jotka seisotte Herran temppelissä, meidän Jumalamme talon esipihoilla! 2 Kohottakaa öisin kätenne pyhiä paikkoja kohti ja kiittäkää Herraa! 3 Herra siunatkoon sinua Siionista, hän, joka teki taivaan ja maan.



252

Yhdeksästoista katisma


Kiittäkää Herran nimeä, kiittäkää Herraa, te hänen palvelijansa, 2 te, jotka seisotte Herran temppelissä, meidän Jumalamme talon esipihoilla! 3 Ylistäkää Herraa, sillä Herra on hyvä! Laulakaa hänen nimensä kunniaksi, sillä se on ihana. 4 Sillä Herra valitsi omakseen Jaakobin, omaksi kansakseen Israelin. 5 Herra on suuri, minä tiedän sen, meidän Herramme on yli kaikkien jumalien. 6 Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee taivaassa ja maan päällä, merissä ja kaikissa syvyyksissä. 7 Hän nostattaa pilvet maan reunamilta, hän tekee salamat sateeseen, hän päästää tuulet varastoistaan. 8 Hän löi kuoliaaksi Egyptin esikoiset, niin ihmisten kuin eläintenkin. 9 Sinun keskellesi, Egypti, hän lähetti merkkejä ja ihmeitä faraolle ja kaikille hänen palvelijoilleen. 10 Hän löi monta kansaa, hän surmasi mahtavat kuninkaat 11 – Seonin, amorilaisten kuninkaan, ja Ogin, Basanin kuninkaan – ja löi kaikki Kanaanin valtakunnat, 12 ja hän antoi niiden maan perinnöksi, perintömaaksi kansalleen Israelille. 13 Herra, sinun nimesi on ikuinen! Herra, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

254

14 Sillä Herra jakaa kansalleen oikeutta, hänen lohtunaan ovat hänen palvelijansa. 15 Kansojen jumalankuvat ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten työtä. 16 Niillä on suu, mutta ne eivät puhu, niillä on silmät, mutta ne eivät näe, 17 niillä on korvat, mutta ne eivät kuule. Henkäystäkään ei ole niiden suussa. 18 Niiden kaltaisiksi tulkoot niiden tekijät ja kaikki, jotka niihin turvaavat! 19 Israelin heimo! Kiittäkää Herraa! Aaronin heimo! Kiittäkää Herraa! 20 Leevin heimo! Kiittäkää Herraa! Kiittäkää Herraa kaikki te, jotka häntä pelkäätte! 21 Kiitetty olkoon Siionin Herra, joka Jerusalemissa asuu.

255


Ylistäkää Herraa! Hän on hyvä. Hänen armonsa kestää iäti! 2 Ylistäkää jumalien Jumalaa! Hänen armonsa kestää iäti! 3 Ylistäkää herrojen Herraa! Hänen armonsa kestää iäti! 4 Hän yksin tekee suuria ihmetekoja. Hänen armonsa kestää iäti! 5 Hän on ymmärryksellään tehnyt taivaat. Hänen armonsa kestää iäti! 6 Hän on tehnyt maan vahvaksi vetten päälle. Hänen armonsa kestää iäti! 7 Hän yksin on tehnyt suuret valot. Hänen armonsa kestää iäti! 8 Hän on tehnyt auringon hallitsemaan päivää. Hänen armonsa kestää iäti! 9 Hän on tehnyt kuun ja tähdet hallitsemaan yötä. Hänen armonsa kestää iäti! 10 Hän löi Egyptiä, surmasi heidän esikoisensa. Hänen armonsa kestää iäti! 11 Hän vei Israelin pois heidän keskeltään. Hänen armonsa kestää iäti! 12 Hänen väkevä kätensä, kohotettu käsivartensa sen teki. Hänen armonsa kestää iäti! 13 Hän halkaisi Punaisenmeren kahtia. Hänen armonsa kestää iäti! 14 Hän vei Israelin kansan sen keskeltä. Hänen armonsa kestää iäti! 15 Hän syöksi faraon joukkoineen Punaiseenmereen. Hänen armonsa kestää iäti!

256

16 Hän johdatti kansaansa autiomaassa. Hänen armonsa kestää iäti! 17 Hän kukisti suuret kuninkaat. Hänen armonsa kestää iäti! 18 Hän löi hengiltä voimakkaat kuninkaat. Hänen armonsa kestää iäti! 19 Seonin, amorilaisten kuninkaan, hän löi. Hänen armonsa kestää iäti! 20 Ogin, Basanin kuninkaan, hän löi. Hänen armonsa kestää iäti! 21 Hän antoi heidän maansa perinnöksi. Hänen armonsa kestää iäti! 22 Hän antoi ne perintömaaksi palvelijalleen Israelille. Hänen armonsa kestää iäti! 23 Herra muisti meitä, kun meitä poljettiin. Hänen armonsa kestää iäti! 24 Hän lunasti meidät vihollistemme vallasta. Hänen armonsa kestää iäti! 25 Hän antaa ravinnon kaikille. Hänen armonsa kestää iäti! 26 Ylistäkää taivaan Jumalaa! Hänen armonsa kestää iäti!

257

Psalmi 136 (137) 1 Daavidin psalmi. Jeremian kautta.

Pakkosiirtolaisuuteen liittyen. Babylonian virtojen varsilla, siellä me istuimme ja itkimme, kun muistelimme Siionia. 2 Rantapajuihin, keskellä maata, me ripustimme soittimemme,3 sillä siellä vangitsijamme halusivat meidän laulavan, ne, jotka veivät meidät pois, vaativat meitä

laulamaan: ”Laulakaa meille Siionin lauluja!” 4 Kuinka voisimme laulaa Herran laulua vieraalla maalla?

5 Jerusalem, jos sinut unohdan, unohtukoon oikea käteni! 6 Tarttukoon kieleni kitalakeen, ellen sinua muista, ellen Jerusalemia pidä ylimpänä ilonani!

7 Muista, Herra, Edomin poikia, muista Jerusalemin päivää, kun he sanoivat: ”Repikää, repikää se maan tasalle!” 8 Tytär Babylon, sinä kurja! Oikein tekee se, joka sinulle kostaa sen, minkä meille teit. 9 Oikein tekee se, joka tarttuu lapsiisi ja lyö ne murskaksi kallioon!


258




259

Psalmi 137 (138) 1 Daavidin psalmi. Haggain ja Sakarjan.

Koko sydämestäni minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä kuulit sanani, enkelien edessä minä laulan sinulle. 2 Minä kumarran pyhään temppeliisi päin ja ylistän sinun nimeäsi armosi ja totuutesi tähden, sillä sinä teit pyhän nimesi kaikkea suuremmaksi. 3 Sinä päivänä, kun huudan sinua apuun, kuule minua pian! Voimallasi sinä pidät minusta huolen. 4 Herra, kiittäkööt sinua kaikki maan kuninkaat, sillä he kuulivat suustasi kaikki sanasi. 5 Laulakoot Herran lauluja, sillä Herran kunnia on suuri! 6 Herra on korkea, hän näkee alhaiset ja tuntee jo kaukaa ylhäiset. 7 Vaikka ahdingon keskellä kulkisin, sinä annat minulle voimaa elää: kädelläsi sinä torjut vihollisteni vihan, sinun oikea kätesi pelastaa minut. 8 Herra kostaa puolestani. Herra, ikuisesti kestää sinun armosi – ethän hylkää kättesi tekoja!

260

Psalmi 138 (139) 1 Kokonaan. Daavidin psalmi. Sakarjan psalmi diasporassa.

Herra, sinä koettelit minua, sinä opit minut tuntemaan. 2 Sinä tunnet minut, istunpa tai nousen, jo kaukaa sinä ymmärrät ajatukseni. 3 Sinä tutkit minun polkuni ja kulkuni, sinä näet edeltä minun tieni. 4 Ei ole vilppiä kielelläni – 5 katso, Herra, sinä tiedät kaiken, elämäni alun ja lopun. Sinä annoit minulle muodon ja laskit kätesi päälleni. 6 Sinun tietosi saa minut ymmälleni, se valtaa minut, en pysty sitä ymmärtämään. 7 Minne menisin sinun henkesi ulottuvilta, minne pakenisin kasvojesi edestä? 8 Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka laskeutuisin tuonelaan, sielläkin sinä olet. 9 Vaikka kokoaisin siipeni aamunkoitossa ja tekisin pesäni meren ääriin, 10 sielläkin sinun kätesi ohjaa minua, sinun oikea kätesi pitää minusta kiinni. 11 Minä sanoin: ”Nyt pimeys peittää minut alleen, yön valokin on minulle ylellisyyttä.” 12 Mutta sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on valoisa kuin päivä. Niin kuin on sen pimeys, niin on myös sen valo. 13 Sisimpäni on sinulta, Herra, äitini kohdussa sinä jo kannattelit minua.

261

14 Suuren ihmetyksen vallassa minä ylistän sinua. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minun sieluni tietää sen tarkoin. 15 Yksikään luuni ei ole sinulta salassa, kätkössä sinä ne loit, maan alimmissa paikoissa olemukseni syntyi. 16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, ja sinun kirjaasi merkitään kaikki ihmiset. Päivät saavat muotonsa jo silloin, kun heitä ei vielä ole. 17 Sinun ystäväsi, oi Jumala, ovat minulle hyvin kalliita, heidän johtajistaan tuli hyvin vahvoja. 18 Jos yritän laskea, heitä on enemmän kuin hiekanjyviä. Minä herään, ja vielä olen kanssasi. 19 Kunpa surmaisit syntiset, Jumala! Kaikotkaa luotani, murhamiehet! 20 Sinä puhut vehkeilyä vastaan: turhaan he valtaavat kaupunkisi. 21 Enkö ole vihannut niitä, jotka vihaavat sinua, Herra, enkö riutunut vihollistesi vuoksi? 22 Vihani oli täydellinen, niin minä vihasin heitä, he ovat minunkin vihollisiani. 23 Koettele minua, Jumala, katso sydämeeni, tutki minua ja ota selvää poluistani. 24 Katso, kuljenko laittomuuden tietä, ja ohjaa minua ikiaikojen tiellä.

262


2 Herra, vapauta minut pahasta ihmisestä, pelasta väärämieliseltä mieheltä. 3 Monet hautovat mielessään vääryyttä, kaiken aikaa he käyvät sotaa. 4 He teroittavat kielensä kuin käärmeen kieleksi, kyyn myrkkyä on heidän huuliensa alla.

5 Varjele minut, Herra, syntisen kädeltä, pelasta minut väärämielisiltä ihmisiltä, jotka juonillaan yrittävät horjuttaa kulkuani. 6 Nuo röyhkeät virittävät ansan minulle, pingottavat saalislankoja, jaloilleni ansoja, polun varrelta he minut pyydystävät.

7 Minä sanon Herralle: ”Sinä olet Jumalani, kuuntele, Herra, pyyntöni ääntä!” 8 Herra, Herra, minun pelastukseni, minun

voimani, taistelun päivänä sinä suojaat pääni. 9 Älä luovuta minua, Herra, himoni vuoksi syntisen valtaan. He juonivat minua vastaan – älä jätä minua, etteivät he saisi kunniaa! 10 Heidän päänsä on pyörällä, tuskastunut puhe aivan peittää heidät. 11 Satakoon heidän ylleen hehkuvia hiiliä! Tulessa sinä syökset heidät maahan, kurjissa oloissaan he eivät kestä. 12 Suulas mies älköön menestykö maassa, pyydystäköön paha väärämielisen tuhoon.

263

13 Minä tiedän, että Herra ajaa köyhän asiaa ja kurjien oikeutta. 14 Sen vuoksi oikeamieliset ylistävät sinun nimeäsi, rehelliset saavat asua luonasi.





264


Herra, minä huudan sinua, kuule minua! Kuule anomiseni ääntä, kun sinua huudan. 2 Nouskoon minun rukoukseni kuin suitsutus sinun eteesi, olkoon kätteni kohotus sinulle iltauhri. 3 Herra, aseta vartio suulleni, pane vahva ovi huulilleni. 4 Älä anna minun sydämeni hairahtua puhumaan pahaa, älä anna minun etsiä tekosyitä synneilleni yhdessä lainrikkojien kanssa. Minä en liittoudu heidän valittujensa kanssa. 5 Vanhurskas ojentaa minua lempeästi ja nuhtelee minua, mutta syntisen öljy älköön voidelko päätäni. Vielä myös rukoukseni on saava ihmisten hyväksynnän. 6 Heidän tuomarinsa syöstiin surman suuhun lähellä kalliota. Vielä he kuuntelevat minua, sillä puheeni olivat lempeitä.7 Niin kuin savi maassa murenee, niin ovat meidän luumme hajallaan tuonelan porteilla. 8 Sinuun, Herra, Herra, minun silmäni katsovat. Sinuun minä panen toivoni. Älä vie minulta henkeäni! 9 Varjele minut paulalta, jonka he minulle virittävät, niiden ansoilta, jotka rikkovat lakia. 10 Langetkoot syntiset verkkoon, jonka hän heittää heidän ympärilleen. Minä olen yksin. Pian minä katoan.

265

Psalmi 141 (142)

1 Ymmärtämiseen liittyen. Daavidin psalmi, kun hän oli luolassa rukoilemassa.

2 Minä huudan ääneeni Herraa, ääneeni anelen Herraa. 3 Minä vuodatan pyyntöni hänen eteensä, minä kerron hänen edessään ahdistukseni. 4 Kun henkeni minusta jo loppuu, sinä tiedät polkuni. Tälle tielle, jota kuljen, he virittivät minulle ansan. 5 Minä katson oikealle puolelleni ja havaitsen, ettei ole ketään, joka tunnistaisi minut. Minä en voi enää paeta, eikä kukaan piittaa sielustani. 6 Herra, sinua minä huudan avukseni, minä sanon: ”Sinä olet toivoni, minun osani elävien maassa.” 7 Tarkkaa minun pyyntöäni, sillä jouduin syvästi nöyrtymään. Vapauta minut vainoojistani, sillä he käyvät minua voimakkaammiksi. 8 Vie sieluni pois vankilasta, niin saan ylistää sinun nimeäsi. Vanhurskaat odottavat minua, ja minä saan sinulta palkkani.

266

Psalmi 142 (143)

1 Daavidin psalmi, kun hänen poikansa Absalom vainosi häntä.

Herra, kuule rukoukseni, ota totuudessasi pyyntöni vastaan. Sinä vanhurskas, kuuntele minua! 2 Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään elävä ole syytön. 3 Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän alentaa elämäni maahan, hän panee minut istumaan pimeyteen niin kuin kauan sitten kuolleet. 4 Henkeni on lopussa, sydämeni jähmettyy. 5 Minä muistelen muinaisia päiviä ja mietin kaikkia tekojasi, minä ajattelen sinun kättesi töitä. 6 Minä levitän käteni sinun puoleesi. Sieluni odottaa sinua kuin vedetön maa. 7 Kuule minua pian, Herra, henkeni jo sammuu. Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen niiden kaltainen, jotka vaipuvat hautaan. 8 Jo varhain armosi kuulukoon minulle, sillä sinä annat minulle toivon. Herra, opeta minulle tie, jota kuljen, sillä sinun puoleesi kohotan sieluni. 9 Vapauta minut vihollisistani, Herra, sillä sinun luoksesi minä pakenen. 10 Opeta minua täyttämään tahtosi, sillä sinä olet Jumalani. Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista maata.

267

11 Nimesi tähden, Herra, anna minun elää! Vapauta minun sieluni ahdingosta, sinä vanhurskas! 12 Tuhoa armossasi viholliseni, hävitä kaikki, jotka ahdistavat henkeäni, sillä minä olen sinun palvelijasi.



268

Kahdeskymmenes katisma

Psalmi 143 (144) 1 Daavidin psalmi. Liittyy Goljatiin.

Kiitetty olkoon Herra, minun Jumalani! Hän opettaa käsilleni sodankäyntiä, sormilleni, kuinka taistellaan. 2 Hän on laupeuteni ja pakopaikkani, tukeni ja pelastajani, hän on turvani, häneen minä toivoni panen. Hän alistaa kansani minun valtaani.

3 Herra, mikä on ihminen, että hän voi sinut tuntea, ihmislapsi, että otat hänet huomioon! 4 Ihminen tulee turhuuden kaltaiseksi, hänen päivänsä katoavat kuin varjo.

5 Herra, kallista taivaasi ja astu alas! Kosketa vuoria, niin ne savuavat! 6 Iske leimuava salama, ja sinä lyöt heidät hajalle, ammu nuolesi, ja sinä saatat heidät sekasortoon! 7 Ojenna korkeudesta kätesi, auta minut turvaan ja pelasta minut syvistä vesistä, muukalaisten käsistä. 8 Heidän suunsa puhuu turhuutta, ja heidän oikea kätensä on vääryyden oikea käsi.

9 Jumala, minä laulan sinulle uuden laulun, kymmenkielisellä harpulla minä sinulle soitan. 10 Hän, joka antaa kuninkaille voiton, hän pelastaa pahalta miekalta palvelijansa Daavidin. 11 Pelasta ja vapauta minut muukalaisten käsistä! Heidän suunsa puhuu turhuutta, ja heidän oikea kätensä on vääryyden oikea käsi.

270

12 Heidän poikansa ovat kuin nuoria taimia, jo nuorena vahvoiksi varttuneita, heidän tyttärensä ovat kaunistaneet itsensä, koristautuneet temppelin kaltaisiksi. 13 Heidän varastonsa ovat täynnä, ne pursuavat yli laitojen. Heidän lampaansa ovat hedelmällisiä, monilukuisina ne käyvät ulos. 14 Heidän härkänsä ovat vantteria; aitaa ei ole kaatunut, yksikään ei ole karannut, ei kuulu valitusta muukalaisten toreilta. 15 He sanovat onnelliseksi kansaa, jolla asiat ovat näin. Mutta se kansa on onnellinen, jonka jumala on Herra!

271

Psalmi 144 (145) 1 Ylistyslaulu. Daavidin psalmi.

Minä ylistän sinun kunniaasi, minun Jumalani, minun kuninkaani, minä kiitän sinun nimeäsi iäti, aina ja ikuisesti. 2 Joka päivä minä sinua kiitän, minä ylistän sinun nimeäsi iäti, aina ja ikuisesti. 3 Suuri on Herra ja ylistettävä yli kaiken, eikä hänen mahtavuudellaan ole rajaa.

4 Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen. He julistavat sinun voimaasi, 5 he puhuvat sinun pyhyytesi kunnian loistosta ja kertovat sinun ihmeistäsi. 6 He puhuvat sinun pelottavien tekojesi voimasta, ja he kertovat sinun suuruudestasi. 7 Heistä kumpuaa muisto sinun hyvyytesi paljoudesta, ja he riemuitsevat sinun vanhurskaudestasi.

8 Laupias ja armahtava on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen armonsa. 9 Herra on hyvä jokaiselle, hän armahtaa kaikkia luotujaan. 10 Herra, sinua ylistäköön kaikki, minkä olet luonut, pyhäsi kiittäkööt sinua. 11 He kertovat valtakuntasi kunniasta ja puhuvat sinun mahtavuudestasi 12 saattaakseen ihmislasten tietoon mahtavuutesi ja sinun valtakuntasi kunnian kirkkauden. 13 Sinun valtakuntasi on kaikkien ikuisuuksien valtakunta, ja sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.

Herra on luotettava sanoissaan ja pyhä kaikissa teoissaan. 14 Herra tukee kaikkia kaatuvia ja rakentaa uudelleen kaiken, mikä on maahan rikottu.

272

15 Kaikkien silmät panevat sinuun toivonsa, ja sinä annat heille ruoan ajallaan. 16 Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaiken, mikä elää.

17 Herra on kaikilla teillään oikeamielinen, hän on pyhä kaikissa teoissaan. 18 Herra on lähellä kaikkia, jotka huutavat häntä avuksi, kaikkia, jotka huutavat häntä avuksi totuudessa. 19 Hän täyttää niiden tahdon, jotka häntä pelkäävät, hän kuulee heidän pyyntönsä ja pelastaa heidät. 20 Herra suojelee kaikkia niitä, jotka häntä rakastavat, mutta kaikista syntisistä hän tekee lopun.

21 Minun suuni lausuu Herran ylistystä. Hänen pyhää nimeään kiittäkööt kaikki luodut iäti, aina ja ikuisesti!





273

Psalmi 145 (146) 1 Halleluja! Haggain ja Sakarjan.

Ylistä Herraa, minun sieluni! 2 Elämäni ajan minä ylistän Herraa. Minä laulan kiitosta Jumalalleni niin kauan kuin olen täällä!

3 Älkää luottako johtajiin, älkää ihmislapsiin, joissa ei ole pelastusta. 4 Hänen henkensä lähtee, ja hän palaa maahan; sinä päivänä kaikki heidän suunnitelmansa raukeavat.

5 Autuas se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, jonka toivo on Herrassa, hänen

Jumalassaan, 6 joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken mitä niissä on, joka vartioi totuutta ikuisesti. 7 Herra hankkii oikeutta väärin kohdelluille, nälkäisille hän antaa ruokaa. Herra päästää vangitut kahleista. 8 Herra tekee sokeista viisaita, Herra rakentaa uudelleen kaikki maahan rikotut, Herra rakastaa oikeamielisiä. 9 Herra suojelee maahanmuuttajia, tukee leskeä ja orpoa, mutta syntisten tien hän tuhoaa.

10 Herra hallitsee iankaikkisesti, sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen.

274

Psalmi 146 (147) 1 Halleluja! Haggain ja Sakarjan.

Kiittäkää Herraa! Hyvä on psalmia laulaa, miellyttäköön kiitos Jumalaamme. 2 Herra rakentaa Jerusalemin jälleen, ja hän kokoaa Israelin hajaantuneen kansan. 3 Hän parantaa sydämeltään murtuneet, hän sitoo heidän haavansa. 4 Hän pitää lukua tähtien paljoudesta, hän on antanut niille kaikille nimen. 5 Suuri on Herramme, ja suuri on hänen voimansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton. 6 Hän on nöyrien tuki ja turva, mutta syntiset hän painaa maahan asti. 7 Virittäkää Herralle ylistys, soittakaa lyyralla kiitosta Jumalallemme! 8 Hän verhoaa pilvillä taivaan, hän valmistaa sateen maata varten, hän panee versomaan vuorten ruohon, vihreän ruohon ihmisten palvelukseen, 9 hän antaa ravinnon karjalle ja korpinpoikasille, jotka kärttävät häneltä ruokaa. 10 Hän ei anna arvoa hevosen mahtavuudelle eikä mielly miehen jalkojen nopeuteen. 11 Herraa miellyttävät ne, jotka häntä pelkäävät, kaikki ne, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.

275

Psalmi 147 (147:12-20) 1 Halleluja! Haggain ja Sakarjan.

(12) Kiitä Herraa, Jerusalem! Ylistä Jumalaasi, Siion, 2 (13) sillä hän vahvistaa sinun porttiesi salvat, hän siunaa poikasi sinun keskelläsi. 3 (14) Hän tuo rajoillesi rauhan ja täyttää sinut parhaimmalla vehnällä. 4 (15) Hän lähettää käskynsä maan päälle, hetkessä saapuu hänen sanansa perille. 5 (16) Hän sirottelee lunta kuin villan hahtuvia, hän levittää usvaa kuin tuhkaa. 6 (17) Hän viskoo rakeita kuin leivänmuruja – kuka sietää kasvoillaan hänen kylmyyttään? 7 (18) Hän lähettää sanansa, ja hän sulattaa lumen ja jään. Hänen tuulensa puhaltaa, ja vedet virtaavat. 8 (19) Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, säädöksensä ja tuomionsa Israelille. 9 (20) Millekään muulle kansalle hän ei ole niin tehnyt, ei hän ole selittänyt tuomioitaan muille.

Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle,nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.




276

Psalmi 148 1 Halleluja! Haggain ja Sakarjan.

Ylistäkää Herraa taivaissa, ylistäkää häntä korkeuksissa! 2 Ylistäkää häntä, kaikki te hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki hänen taivaalliset voimansa! 3 Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki tähdet ja valo. 4 Ylistäkää häntä, taivasten taivaat ja vesi taivasten yllä! 5 Ylistäkööt nämä Herran nimeä, sillä hän sanoi, ja ne tulivat, hän antoi käskyn, ja ne luotiin. 6 Hän pani ne iankaikkisesti paikoilleen, ikuisuudesta ikuisuuteen, hän sääti asetuksen, eikä se katoa.

7 Ylistäkää Herraa maan päällä, te lohikäärmeet ja kaikki syvyydet, 8 tuli ja rakeet, lumi ja jää ja myrskytuuli, kaikki te, jotka täytätte hänen sanansa, 9 vuoret ja kaikki kukkulat, hedelmäpuut ja kaikki setrit, 10 villipedot ja kaikki karja, matelijat ja siivekkäät linnut!

11 Ylistäkää Herraa, maan kuninkaat ja kaikki kansat, ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit, 12 nuorukaiset ja neidot, vanhat yhdessä nuorten kanssa!

13 Ylistäkööt nämä Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkein, hänen ylistyksensä ulottuu yli maan ja taivaan. 14 Hän korottaa kansansa mahdin – kaikki hänen pyhänsä veisaavat hänelle, Israelin pojat, kansa, joka lähestyy häntä.

277

Psalmi 149 1 Halleluja!

Laulakaa Herralle uusi laulu, laulakaa hänen ylistystään pyhien kokouksessa. 2 Iloitkoon Israel Luojastaan, riemuitkoot Siionin pojat kuninkaastaan, 3 kiittäkööt tanssien hänen nimeään, soittakoot hänen kiitostaan rummuin ja harpuin!

4 Sillä Herran mieleen on hänen kansansa, hän pelastaa heikot ja nostaa heidät kunniaan. 5 Pyhät kuuluttavat ylpeinä Herran kunniaa ja riemuitsevat vielä vuoteellaankin. 6 He kohottavat suustaan ylistyshuudot Jumalalle, he kantavat käsissään kaksiteräisiä miekkoja, 7 he kostavat pakanakansoille, kurittavat kansakuntia. 8 He panevat jalkarautoihin niiden kuninkaat ja käsirautoihin niiden ylimykset. 9 He panevat täytäntöön Herran säätämän tuomion.

Tämä on kaikille hänen pyhilleen kunnia.

278

Psalmi 150 1 Halleluja!

Ylistäkää Jumalaa hänen pyhissään, ylistäkää häntä hänen voimansa väkevyydestä! 2 Ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan, ylistäkää häntä, hän on mahtava ja suuri! 3 Ylistäkää häntä raikuvin torvin, ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen! 4 Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden, ylistäkää häntä jousin, soitinta soittaen! 5 Ylistäkää häntä soinnukkain symbaalein, ylistäkää häntä riemukkain symbaalein! 6 Jokainen, jolla henki on, ylistäköön Herraa!

Halleluja!



279

Psalmi 151 Tämä psalmi on Daavidin itsensä kirjoittama, ja se

on psalmien numeroinnin ulkopuolella. Daavid lauloi sen taisteltuaan Goljatia vastaan.

1 Minä olin pienin veljieni joukossa, nuorin isäni talossa, minä paimensin isäni lampaita. 2 Omin käsin tein itselleni soittimen, omin sormin viritin harpun.

3 Kuka voi kertoa Herralleni? Hän on Herra, hän kyllä kuulee!

4 Hän lähetti enkelinsä ja otti minut isäni lampaiden keskeltä, hän voiteli minut omalla öljyllään. 5 Veljeni ovat kauniita ja kookkaita, mutta heihin Herra ei mieltynyt.

6 Minä lähdin kohtaamaan vierasheimoista. Hän kirosi minua epäjumaliensa nimeen, 7 mutta minä vedin hänen miekkansa esiin, löin häneltä pään poikki ja poistin häpeän israelilaisten yltä.

280

Yhdeksän oodia

Ensimmäinen oodi Mooseksen laulu Punaisellamerellä (2. Moos. 15:1–19)

Kun farao oli joukkoineen hukkunut Punaiseenmereen, Mooses sanoi: ”Laulakaamme Herralle! Hänelle kuuluu kunnia ja

ylistys!”

1 Laulakaamme Herralle! Ylistäkää häntä, kunnioittakaa häntä! Hevosen ja ratsastajan hän suisti mereen. 2 Auttajani ja suojelijani pelasti minut. Hän on minun Jumalani, ja häntä minä ylistän, minun isäni Jumalaa, hänen kunniaansa minä kuulutan.

3 Herra ratkaisee taistelut, Herra on hänen nimensä. 4 Faraon vaunut ja hänen sotavoimansa hän syöksi mereen, ratsastajien valioupseerit hän hukutti Punaiseenmereen. 5 Merellä hän peitti heidät, he painuivat pohjaan kuin kivi.

6 Sinun oikea kätesi, Herra, on kunniakas voimassaan, sinun oikea kätesi, Herra, musertaa viholliset.

7 Sinä murskasit vastustajasi suurella kunniallasi. Kun päästit vihasi leiskumaan, se poltti heidät kuin kaislan. 8 Sinun vihasi henkäys sai vedet jakautumaan. Vedet seisoivat paikoillaan kuin muuri, aallot jähmettyivät keskelle merta.9 Vihollinen sanoi: ”Minä ajan heitä takaa, otan heidät kiinni, jaan saaliin, saan kaikkea mielin määrin, minä tuhoan heidät miekallani, otan vallan käsiini.”10 Sinä lähetit tuulesi, ja meri peitti heidät, vyöryviin vesiin he upposivat kuin lyijy.

282

11 Kuka on sinun kaltaisesi, Herra, jumalien joukossa? Kuka on sinun kaltaisesi, sinä pyhyydessäsi ihmeellinen, maineteoissasi hämmästyttävä, sinä ihmeiden tekijä! 12 Sinä ojensit oikean kätesi, ja maa nielaisi heidät. 13 Sinä johdatit vanhurskaudessasi tätä kansaasi, jonka lunastit vapaaksi, voimallasi sinä kutsuit sen pyhään asuinsijaasi. 14 Siitä kuullessaan kansat vihastuivat, ahdistus valtasi Filistean asukkaat.

Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on kahdeksan. 15 Silloin säikkyivät Edomin ruhtinaat, moabilaisten mahtimiehet alkoivat vapista, kaikki Kanaanin asukkaat menettivät rohkeutensa. 16 Pelko ja kauhu langetkoot heidän ylleen, sinun käsivartesi mahti kivettäköön heidät paikoilleen,

Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on kuusi. kunnes sinun kansasi, Herra, on kulkenut ohi, kunnes tämä kansa, jonka otit omaksesi, on kulkenut ohi. 17 Vie heidät perille, juurruta perintövuorellesi, valmiiseen asumukseesi, jonka sinä teit, Herra, sinun pyhäkköösi, Herra, jonka kätesi saivat valmiiksi.

Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on neljä. 18 Herra on kuningas iankaikkisesti, aina ja ikuisesti! 19 Kun faraon hevonen ja hänen sotavaununsa ajajineen olivat tulleet meren keskelle, Herra palautti meren vedet heidän päälleen, mutta israelilaiset kulkivat kuivaa maata pitkin meren poikki.


283

Toinen oodi Mooseksen laulu (5. Moos. 32:1–43)

Lain kirjoittamisen jälkeen Mooses lausui kansalle:

1 Kuuntele, taivas, niin minä puhun, kuulkoon maa minun suuni sanat. 2 Olkoon puheeni odotettu kuin sateen tulo, laskeutukoot minun sanani kuin kaste, niin kuin myrskyn vihma nurmelle, niin kuin lumisade ruohikolle. 3 Minä kutsun avuksi Herran nimeä. Ylistäkäämme Jumalamme valtaa ja suuruutta! 4 Jumala – todelliset ovat hänen tekonsa, kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän tee vääryyttä, hän on Herra, vanhurskas ja pyhä. 5 Syntiä teki häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra. 6 Näinkö te palkitsette Herran? Sinä tyhmä ja ymmärtämätön kansa! Eikö hän itse ole sinun isäsi, hän sinut otti omakseen, hänhän sinut teki ja loi?

7 Muista muinaisia aikoja, ymmärtäkää menneiden sukupolvien päiviä. Kysy isältäsi, niin hän kertoo sinulle, kysy vanhuksiltasi, niin saat kuulla. 8 Kun Korkein jakoi kansat, kun hän levitti laajalle Aadamin pojat, hän määräsi kansojen rajat Jumalan enkelien luvun mukaan. 9 Herran osuus oli hänen kansansa Jaakob, Israel hänen perintömaansa.

284

10 Hän varusti sen tarpeet autiossa maassa, paahtavassa janossa, vedettömällä seudulla. Herra ympäröi sen ja kasvatti sitä, hän varjeli sitä kuin silmäterää. 11 Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja kantaa huolta poikasistaan, niin hän siivet levällään otti heidät huomaansa ja kantoi heitä selässään. 12 Herra yksin johdatti omiaan, ei heidän kanssaan ollut muuta jumalaa. 13 Hän elätti heitä, voimansa he saivat maasta, hän ruokki heitä pellon antimilla, he saivat imeä kalliosta hunajaa ja oliiviöljyä kovasta kalliosta. 14 Lehmien voita ja pikkukarjan maitoa he söivät, lampaiden rasvaa ja oinaiden, sonnivasikoita ja kauriita ja puhdasta ydinvehnää, myös rypäleen verta, viiniä, he joivat. 15 Jaakob söi ja tuli kylläiseksi, ja niinpä se alkoi potkia, tuo rakastettu, se lihoi, siitä tuli paksu ja mahtava. Se hylkäsi Jumalan, joka oli sen luonut, se luopui Jumalasta, pelastajastaan. 16 He kiivastuttivat minut vierailla jumalillaan, iljetyksillään he minut vihastuttivat. 17 He uhrasivat pahoille hengille, mutta eivät Jumalalle, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille ja juuri löytämilleen, joita heidän isänsä eivät tunteneet. 18 Sinä hylkäsit Jumalan, joka synnytti sinut, unohdit Jumalan, joka sinua ravitsi. 19 Herra näki tämän ja kiivastui, hänen poikiensa ja tyttäriensä uhma sai hänet vimmoihinsa,

285

20 ja hän sanoi: ”Minä käännän kasvoni heistä pois ja näytän, miten heidän lopulta käy. He ovat vääräksi vääntynyt sukupolvi, lapsia, joihin ei voi luottaa. 21 He ovat ärsyttäneet minut väärillä jumalillaan, vihastuttaneet minut epäjumalankuvillaan. Siksi minä teen heistä kateellisia kansalle, joka ei ole kansa, typerysten heimolla minä vihastutan heidät. 22 Tuli on syttynyt minun vihastani, sen liekki yltää syvyyksiin saakka. Se kärventää maan ja sen sadon, polttaa vuorten perustukset. 23 Minä kasaan heille onnettomuuksia, kulutan heihin kaikki nuoleni. 24 He nääntyvät nälkään, heitä tappaa lintujen ruoka ja parantumaton kouristustauti. Minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat, maassa matelevien vihan. 25 Ulkona heidät tappaa miekka ja sisällä huoneissa kauhu. Kuolema vie niin nuorukaisen kuin neidon, niin sylilapsen kuin harmaantuneen vanhuksen.

26 ”Minä sanoin: ’Minä hajotan heidät, pyyhin heidän muistonsakin ihmisten mielestä.’ 27 Vihollisten vihan vuoksi en kuitenkaan näin tee, etteivät nuo vastustajat kestäisi pitkään, etteivät he liittyisi hyökkäykseen ja pääsisi sanomaan: ’Meidän voittoisa kätemme tämän kaiken teki, ei Herra!’”

28 ”Israel on neuvokkuutensa kadottanut kansa, ei heillä ole tietoa. 29 Heillä ei ole ymmärrystä, eivät he ole tajunneet kaikkea tätä, vastaisuudessa he saakoot sen huomata.”

286

30 Kuinka voisi yksi mies ajaa takaa tuhatta, kuinka kaksi voisi ajaa pakoon kymmenentuhatta, ellei Jumala olisi myynyt kansaansa, ellei Herra olisi siitä luopunut?

31 Eivät heidän jumalansakaan ole niin kuin meidän Jumalamme. Vihollisemme eivät mitään ymmärrä. 32 Sillä Sodoman viiniköynnöstä on heidän köynnöksensä, Gomorrasta ovat heidän oksansa. Heidän rypäleensä on sapenkarvas, heidän rypäleterttunsa on katkera maultaan. 33 Liskojen vihaa on heidän viininsä, sarvikyiden vihaa, laantumatonta.

34 Katso, eikö tämä kaikki ole minulla koottuna ja sinetillä suljettuna aarrekammioissani? 35 Koston päivänä minä maksan takaisin, tuona hetkenä, jolloin he kaatuvat jaloiltaan. Heidän perikatonsa päivä on lähellä, se on läsnä, valmiina meille.

36 Herra käy oikeutta kansansa kanssa, ja hänen palvelijansa saavat lohdutuksen. Sillä hän näki, ettei heillä enää ollut voimaa, kurjuudessaan he olivat uupuneet ja nääntyneet. 37 Herra sanoi: ”Missä ovat heidän jumalansa, joihin he turvasivat, 38 ne jumalat, joiden teurasuhrien rasvan te söitte ja joiden juomauhrien viinin te joitte? Nouskoot nyt teitä auttamaan, seiskööt ne teidän suojananne! 39 Katsokaa, katsokaa: minä olen, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä surmaan ja minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, eikä ole ketään, joka pelastuu käsistäni.

287

40 Minä kohotan käteni taivasta kohti ja vannon oikealla kädelläni ja sanon: Niin totta kuin elän ikuisesti, 41 minä teroitan salamoivan miekkani, käteni käy toteuttamaan tuomiota, minä kostan vihollisilleni, rankaisen vihamiehiäni. 42 Minä juovutan nuoleni verestä, minun miekkani ahmii lihaa, haavoittuneiden ja vangittujen verta, se katkaisee pään kansojen ruhtinailta.” 43 Iloitkaa, taivaat, yhdessä hänen kanssaan, kaikki Jumalan enkelit palvokoot häntä! Iloitkaa, kansat, hänen kansansa rinnalla, olkaa väkevät, kaikki Jumalan pojat, yhdessä hänen kansansa kanssa, sillä sen lasten veri kostetaan. Jumala kostaa vihollisilleen, hän antaa oikeuden tapahtua, häntä vihaavat saavat tuomion, Herra puhdistaa oman kansansa maan.


288

Kolmas oodi Hannan, profeetta Samuelin äidin, rukous

(1. Sam. 2:1–10) Lapseton kunnioittaa Jumalaa – hän synnyttää ihmeellisesti.

”Sinä olet pyhä, Herra, ja sinulle laulaa minun henkeni.”

1 Sydämeni on lujasti Herrassa, voimani on vahva Jumalassani. Uhmaten avautuu suuni vihollisiani vastaan, minä iloitsen siitä, että pelastit minut. 2 Vain Herra on pyhä, ei ole toista, ei ole vanhurskasta niin kuin Jumalamme. Ei kukaan ole pyhä, paitsi sinä. 3 Jättäkää suuret sananne, älkää ylen röyhkeästi puhuko, älkööt suutanne suuret sanat halkaisko, sillä Herra on Jumala, hän tietää kaiken, hän on Jumala, joka saattaa toimensa valmiiksi. 4 Sankarien jousesta tulee heikko, mutta heikot vyötetään voimaan. 5 Leivistä kylläiset joutuvat alentumaan, ja jotka näkevät nälkää, he hylkäävät maan, sillä hedelmätön synnyttää seitsemän ja se kuihtuu, jolla on monta lasta. 6 Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä. 7 Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa. 8 Hän ylentää maasta kurjan ja nostaa tunkiolta köyhän, panee heidät istumaan kansan ylhäisten joukkoon ja antaa heille perinnöksi kunniasijan.

289

Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on kahdeksan.

9 Hän täyttää lupauksen rukoilijalle ja siunaa vanhurskaan vuodet, sillä omin voimin ei yksikään menesty. 10 Herra tekee heikoksi vastustajansa, pyhä Herra. Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on kuusi.

11 Viisaan ei pidä ylpeillä viisaudellaan, mahtava älköön ylpeilkö voimallaan älköönkä rikas kerskuko rikkaudellaan, 12 vaan olkoon kerskauksen aiheena tämä: Herran käsittäminen ja tunteminen ja oikeuden toteutuminen ja vanhurskaus maan keskellä. Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on neljä.

13 Herra astuu taivaisiin ja puhuu jylisten. Hän tuomitsee maan ääret, sillä hän on vanhurskas, 14 ja hän antaa voimaa meidän kuninkaillemme ja kohottaa voideltujensa mahdin.


290

Neljäs oodi Profeetta Habakukin rukous (Hab. 3:2–19) Habakuk todistaa Sanan nöyrtymisestä.

Kunnia sinun voimallesi, Herra.

2 Herra, olen kuullut sanomasi, ja pelko saa minut valtaansa. Herra, panen merkille tekosi, ne hämmentävät minut. Kaksi olentoa on kanssasi, niiden keskeltä sinut tunnistaa. Kun vuodet lähestyvät, sinut opitaan tuntemaan, ajan koittaessa sinä itsesi ilmoitat. Kun viha sieluani hämmentää, sinä muistat armotekosi.

3 Jumala tulee Temanista, Pyhä ilmestyy vuorelta, tiheän lehvistön varjosta.

Herran valtasuuruus peittää taivaat, ja maa on täynnä hänen ylistystään. 4 Hänen kirkkautensa loistaa valon lailla, mahtinsa hänellä on käsissään, väkevä rakkaus on hänen voimansa. 5 Sana käy hänen edellään, se lähtee opettamaan hänen kintereillään. 6 Hän seisahtuu, ja maa vavahtaa, hän katsahtaa, ja kansat haihtuvat. Vuoret menevät väkisin murskaksi, ikiaikaiset kukkulat häviävät. 7 Hänen ikuisia polkujaan katselin vaivojen sijaan. Kauhusta vapisevat etiopialaisten majat ja Midianin maan teltat.

8 Virtoihinko sinä, Herra, olet vihastunut, oletko kiivastunut jokiin, tulistunut merelle? Kun sinä nouset hevostesi selkään, sinä pelastat, kiidät taitavasti ratsastaen voittoon.

291

9 ”Sinä totisesti jännität jousesi ja alistat valtaasi hallitsijat”, sanoo Herra.

Virtojen maa repeytyy rikki. 10 Kansat saavat nähdä sinut ja joutuvat tuskaan. Vesien hyöky leviää laajalle: syvyys antaa äänensä kuulua, korkeus näyttää muotonsa.

11 Aurinko kohoaa ja kuu pysyttelee kierrollaan, nuolesi viuhuvat valoon, kohti aseittesi salaman leimuntaa. 12 Uhkailemalla sinä tyhjennät maan, vihassasi sinä muserrat kansat. 13 Sinä lähdet pelastamaan kansaasi, auttamaan voideltuasi. Sinä heität kuoleman laista piittaamattomien pään päälle, nostat kahleet aivan kaulaan asti.

14 Sinä halkaiset hämmästyksellä päälliköiden pään ja järkytät heitä. He riisuvat kuolaimet kuin köyhä, joka ahmii salaa. 15 Sinä päästät hevosesi mereen kuohuttamaan suuret vedet.

16 Minä otan siitä opikseni, ja vatsaani kouristaa minun huulteni rukouksen äänestä, ja vapina tunkeutuu luihini asti, koko olemukseni tärisee. Tyynesti minä lepään ahdinkoni päivänä, kun astun sen kansan pariin, jonka keskelle minut on siirretty.

292


17 Sen vuoksi ei viikunapuu tee hedelmää, viiniköynnöksiin ei tule rypäleitä, oliivipuun sato epäonnistuu eivätkä pellot tuota ruokaa. Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on kuusi. Lampaat nääntyvät ruoan puutteeseen, eikä härkiä ole suojissa. 18 Mutta minä olen riemuitseva Herrasta, iloitsen Jumalasta, pelastajastani. Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on neljä.

19 Herra on minun Jumalani, hän on voimani, hän asettaa jalkani kohdalleen, korkeille kukkuloille hän asettaa minut. Hänelle minä laulan, hän tuo minulle voiton.


293

Viides oodi Profeetta Jesajan rukous (Jes. 26:9–20)

Jesajan ennustus ja rukous. Herra, meidän Jumalamme, anna meille rauha!

9 Yöllä varhain liikkuu henkeni sinua kohti, oi Jumala, sillä sinun käskysi ovat valo maan päällä. Oppikaa vanhurskautta, te jotka asutte maan päällä! 10 Jumalaton on tullut tiensä päähän: se, joka ei opi vanhurskautta maan päällä, ei noudata totuuttakaan. Tempaistakoon pois jumalaton, ettei hän näkisi Herran kunniaa. 11 Herra, sinun käsivartesi on korkealla, vaikka he eivät sitä tienneet – hävetkööt, kun saavat sen tietää! Kiivaus ottaa valtaansa oppimattoman kansan, kohta tuli kuluttaa vastustajat. 12 Herra, meidän Jumalamme, anna meille rauha, sillä kaiken muunkin sinä olet antanut meille. 13 Herra, meidän Jumalamme, ota meidät omiksesi. Herra, sinun lisäksesi emme ketään toista tunne, sinun nimesi on huulillamme. 14 Mutta kuolleet eivät näe elämää, eivät parantajatkaan saa heitä nousemaan ylös. Sinun hyökkäyksesihän tuhosi heidät ja surmasi heiltä kaikki miehet. Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on kahdeksan.

15 Lisää heille onnettomuuksia, Herra, lisää onnettomuuksia maan mahtaville. 16 Herra, kun joudumme ahdinkoon, me muistamme sinut, kevyt on ahdistuksemme, kun meitä kuritat.

294

Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on kuusi.

17 Kuin synnyttävä nainen, jonka aika on tullut ja joka kivuissaan huutaa, niin me olemme sinun rakkaallesi. 18 Me, jotka sinua pelkäämme, Herra, me olemme raskaana, synnytystuskissa me synnytämme, saatamme maailmaan pelastuksen hengen. Me emme kaadu, vaikka kaatuisivat kaikki muut, jotka asuvat maan päällä. Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on neljä.

19 Kuolleet heräävät eloon, haudoissa olevat nousevat ylös, ja maan povessa olevat saavat riemuita. Sillä aamun kaste, jonka sinä annat, on heidän lääkkeensä, mutta jumalattomien maa sortuu. 20 Nyt, kansani, mene huoneeseesi, käy sisälle, sulje ovi jäljessäsi ja pysy piilossa lyhyt hetki, kunnes Herran viha on ohi.


295

Kuudes oodi Profeetta Joonan rukous (Joona 2:3–10)

Herra, pelasta meidät, niin kuin pelastit profeetta Joonan!

3 Ahdingossani minä huusin Herraa, Jumalaani. Hän kuuli minua, minun huutoni tuonelan kohdusta. Sinä kuulit ääneni! 4 Sinä heitit minut syvyyteen, meren sydämeen, ja virrat ympäröivät minut. Kaikki sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryivät ylitseni.

Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on kahdeksan. 5 Minä sanoin: ”Minut on sysätty pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä yhä tähyän pyhää temppeliäsi kohti.” 6 Vettä tunki sieluuni saakka, syvyys saartoi minut viimeiseen asti, pääni vajosi vuorten halkeamiin. 7 Pohjaan minä painuin; sen salvat ovat ikuiset teljet.

Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on kuusi. Nouskoon minun elämäni katoavaisuudesta sinun luoksesi, Herra, minun Jumalani! 8 Kun sieluni jo raukesi, minä muistin Herraa. Tulkoon rukoukseni sinulle pyhään temppeliisi!

Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on neljä. 9 Ne, joille turhuudet ja valheet ovat tärkeitä, luopuvat laupeudenteoistaan. 10 Mutta minä uhraan laulullani sinulle kiitoksen ja ylistyksen. Minkä olen luvannut, sen minä täytän sinulle, Herra, pelastukseni vuoksi.


296

Seitsemäs oodi Kolmen pyhän palvelijan rukous.

Asarjan rukous (Danielin kirjan lisäys C, 3:26–45)

Kolmen nuorukaisen ylistys sammuttaa liekit. Kiitetty olet sinä, Herra, meidän isiemme Jumala.

26 Ylistetty olet sinä, Herra, meidän isiemme Jumala, kiitetty ja kunnioitettu on sinun nimesi iankaikkisesti! 27 Sinä olet vanhurskas kaikessa, mitä olet meille tehnyt, kaikki sinun tekosi ovat oikeat ja suorat ovat sinun tiesi, ja kun tuomitset, kaikki sinun päätöksesi ovat oikeat. 28 Totuuteen perustuvat sinun tuomiosi kaikessa, minkä olet antanut kohdata meitä ja isiemme pyhää kaupunkia Jerusalemia. Totuutta noudattaen ja oikein sinä sallit kaiken tämän; se kohtasi meitä syntiemme vuoksi. 29 Sillä me teimme syntiä ja rikoimme lakia, luovuimme sinusta ja kaikin tavoin lankesimme syntiin. Me emme kuunnelleet sinun käskyjäsi, 30 emme noudattaneet niitä emmekä eläneet niiden mukaan, niin kuin sinä meitä käskit, jotta meidän kävisi hyvin. 31 Kaiken, minkä olet antanut kohdata meitä, ja kaiken, mitä meille teit, teit oikein ja ansiomme mukaan. 32 Sinä olet luovuttanut meidät lakia rikkovien vihollisten, vihamielisten pettureiden käsiin ja väärämielisen ja kaikista maailman kuninkaista

kelvottomimman armoille. 33 Nyt emme pysty sanomaan sanaakaan puolestamme, vaan häpeä ja pilkka ovat kohdanneet palvelijoitasi ja kaikkia niitä, jotka kunnioittavat sinua. 34 Nimesi tähden älä meistä lopullisesti luovu, älä vetäydy liitostasi.

297

35 Rakastamasi Abrahamin tähden, palvelijasi Iisakin tähden, sinulle pyhän Israelin tähden älä ota meiltä pois laupeuttasi! 36 Heille kaikille olet luvannut, että heidän jälkeläisensä tulevat lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja kuin hiekanjyväset meren rannalla. 37 Mutta, Valtias, me olemme mitättömin kaikista kansoista, me olemme nyt kurjimmat koko maailmassa syntiemme vuoksi, 38 eikä meillä näinä aikoina ole ruhtinasta, ei profeettaa eikä johtajaa, ei polttouhria, ei teurasuhria, ei ruokauhria eikä suitsutusuhria, ei paikkaa, missä uhrata edessäsi,

jotta voisimme päästä sinun suosioosi. 39 Kunpa meidät otettaisiin vastaan, kun sielumme on murtunut ja henkemme nöyryytetty! 40 Niin kuin polttouhreiksi tuotavat oinaat ja härät, niin kuin kymmenettuhannet juottolampaat, niin olkoon uhrimme tänään sinulle otollinen. Toimitettakoon se tahtosi mukaan. Häpeään eivät joudu ne, jotka luottavat sinuun. 41 Säästä siis meidät häpeältä, kun nyt noudatamme tahtoasi kaikesta sydämestämme, kun pelkäämme vain sinua ja apua etsien käännymme sinun puoleesi. 42 Kohtele siis meitä lempeästi, ole meille laupias ja armollinen 43 ja pelasta meidät, ihmeitäsi tehden. Anna kunnia nimellesi, Herra! 44 Mutta hävetkööt kaikki, jotka tekevät pahaa sinun palvelijoillesi, he joutukoot häpeään, vaille kaikkea voimaa ja valtaa, ja murtukoon heidän mahtinsa. 45 Saakoot he oppia, että sinä, Herra, olet ainoa Jumala ja että sinun kunniasi ulottuu kaikkialle maailmaan.

298

Herran enkeli viilentää tulen (Danielin kirjan lisäys C, 3:46–50)

46 Kuninkaan apulaiset, jotka olivat heittäneet Asarjan ja hänen toverinsa uuniin, kuumensivat jatkuvasti uunia maaöljyllä, piellä, tappuroilla ja risuilla. 47 Lieska kohosi uunista neljänkymmenenyhdeksän kyynärän korkuisena, 48 ja se riehui ympäriinsä ja poltti kaldealaiset, jotka olivat sen ulottuvilla uunin äärellä. 49 Mutta Herran enkeli, joka oli yhdessä Asarjan ja hänen toveriensa kanssa laskeutunut uuniin, työnsi sieltä pois tulen lieskan 50 ja pani kuin viileän tuulen puhaltamaan uunin läpi. Eikä tuli tarttunut heihin lainkaan, se ei vahingoittanut eikä haitannut heitä.

Kolmen nuorukaisen kiitoslaulu (Danielin kirjan lisäys C, 3:51–56)

51 Silloin nämä kolme kuin yhdestä suusta lauloivat uunissa ja kiittivät ja ylistivät Jumalaa sanoen:


52 Kiitetty olet sinä, Herra, meidän isiemme Jumala, ylistetty ja korkealle korotettu iankaikkisesti, kiitetty olkoon kunniassa sinun pyhä nimesi, sinä kaikkein ylistetyin ja korkein iankaikkisesti! 53 Kiitetty olet sinä kirkkautesi pyhässä temppelissä, sinä kaikkein ylistetyin ja kunniakkain iankaikkisesti! Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on kuusi.

54 Kiitetty olet sinä, joka näet syvyyksiin, sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattelevat, ylistetty ja korkealle korotettu iankaikkisesti! 55 Kiitetty olet sinä kuninkaallisen kunniasi valtaistuimella, sinä kaikkein ylistetyin ja kunniakkain iankaikkisesti!

299

Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on neljä.

56 Kiitetty olet sinä taivaan holveissa, ylistetty ja kunnioitettu iankaikkisesti!


300

Kahdeksas oodi Kolmen pyhän palvelijan laulu

Luotujen luonto, laula kiitosta Valtiaalle. Laulakaa kiitosta Herralle, hänen luotunsa,

ja kuuluttakaa hänen kunniaansa kaikkina aikoina.

57 Kiittäkää Herraa, kaikki Herran luomat, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. 58–59 Kiittäkää Herraa, Herran enkelit, Herran taivaat, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. 60–61 Kiittäkää Herraa, kaikki taivaiden yliset vedet, kaikki Herran joukot, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. 62–63 Kiittäkää Herraa, aurinko ja kuu, taivaan tähdet, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. 64–65 Kiittäkää Herraa, sade ja kaste, kaikki tuulet, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. 66–67 Kiittäkää Herraa, tuli ja hehku, pakkanen ja helle, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. 68–69 Kiittäkää Herraa, aamukasteet ja pyryt, huurre ja kylmyys, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. 70–71 Kiittäkää Herraa, kuura ja lumi, salamat ja pilvet, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. 72–73 Kiittäkää Herraa, valo ja pimeys, yöt ja päivät, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. 74–76 Kiittäkää Herraa, maa, vuoret ja kukkulat, kaikki maassa kasvava, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. 77–79 Kiittäkää Herraa, lähteet, meri ja virrat,

merieläimet ja kaikki vesissä liikkuvat, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti.

301


80–81 Kiittäkää Herraa, kaikki taivaan linnut, kaikki pedot ja karja, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. 82–83 Kiittäkää Herraa, ihmislapset, kiittäköön Israel Herraa, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on kuusi.

84–85 Kiittäkää Herraa, Herran papit, Herran palvelijat, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. 86–87 Kiittäkää Herraa, oikeamielisten henget ja sielut, pyhät ja sydämeltään nöyrät, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on neljä.

88 Kiittäkää Herraa, Hananja, Asarja ja Misael, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. Kiittäkää Herraa, apostolit, profeetat ja Herran marttyyrit, lauluin ylistäkää häntä iankaikkisesti. Me kiitämme Herraa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, me lauluin ylistämme häntä iankaikkisesti. Me ylistämme, kiitämme ja palvomme Herraa lauluin ylistäen ja hänen kunniaansa iankaikkisesti

kuuluttaen.


302

Yhdeksäs oodi Jumalansynnyttäjän laulu (Luuk. 1:46–55)

Neitsytäiti ylistää Poikaa ja Jumalaa

46 Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, 47 minun henkeni riemuitsee Jumalasta, pelastajastani, 48 sillä hän loi katseensa vähäiseen palvelijaansa. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, 49 sillä Voimallinen teki minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, 50 ja polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa häntä pelkääville. 51 Hän tekee käsivarrellaan mahtavia tekoja, hän lyö hajalle ne, joilla on mielessään ylpeät ajatukset. 52 Hän syöksee vallanpitäjät istuimiltaan ja korottaa alhaiset. 53 Nälkäiset hän täyttää hyvyyksillä, mutta rikkaat hän lähettää tyhjin käsin pois. 54 Hän pitää huolen palvelijastaan Israelista, hän muistaa kansaansa ja osoittaa laupeutensa 55 Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.

Sakariaan, Herran edelläkävijän isän, rukous (Luuk. 1:68–79)

Sakarias kiittää Lapsen syntymisestä

68 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Armossaan hän katsoo kansansa puoleen ja valmistaa sille lunastuksen. 69 Hän nostaa meille väkevän pelastajan palvelijansa Daavidin suvusta, 70 niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla.

303

71 Hän pelastaa meidät vihollistemme vallasta, kaikkien vihamiestemme käsistä. 72 Hän osoittaa laupeutensa isiämme kohtaan, hän pitää mielessään pyhän liittonsa, Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on kahdeksan.

73 valan, jonka hän isällemme Abrahamille vannoi. 74 Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, 75 pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä. Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on kuusi.

76 Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi, sillä sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tiet. 77 Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, heidän syntiensä anteeksiantamisen. 78 Näin Jumalamme laupeudessaan armahtaa meitä: Ensimmäinen lauselma, jos tropareja on neljä. Korkeudesta saapuu luoksemme aamun kajo. 79 Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle.



304

Documents

nsimmäinen katisma - ort.fi · ensimmäinen kirja 1–40 (41) Psalmi 1 1 Daavidin psalmi. Heprealaisilla ilman otsikkoa. Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu