1

Omaan metsäänOpas metsänhoitotöihin

2016

2

Johdanto

Suomessa on yli 400 000 metsätilaa, joiden omis-tajista monella olisi halua tutustua metsäänsä ja tehdä siellä harrastuspohjalta metsänhoitotöitä. Yhä suuremmalle osalle metsät ja siellä tehtävät työt ovat kuitenkin vieraita. Tähän oppaaseen on kerätty tietoa kymmenistä vuosien varrella ilmes-tyneistä tutkimuksista, kirjoista ja oppaista. Tar-koituksena on kertoa lyhyesti ja mahdollisimman yksinkertaisesti aloittelevalle metsänomistajalle omatoimisten metsänhoitotöiden perusteet. En-simmäisten metsätyökokemusten jälkeen monella herää kiinnostus hankkia lisätietoa metsäasioista. Oppaan lopussa olevan listan avulla jokainen voi syventää tietojaan metsäasioista.

Opas on kirjoitettu TTS tutkimuksessa ja sen toteutta-miseen on saatu tukea Marjatta ja Eino Kollin Säätiöltä.

Nurmijärvellä tammikuussa 2009

MIKSI METSIÄ HOIDETAAN?

Metsän luonnollinen kehitys

Metsä on kasviyhdyskunta, jonka kasvu ja kehitys ovat säännönmukaisia. Ensin metsäpalon tai esimerkiksi meren alta vapautuneen avoimen alan valtaavat heinät ja pensaat. Myöhemmin paikalle ilmaantuvat lehtipuut ja karuilla mailla myös mänty. Varjossa viihtyvä kuusi yleistyy vasta paljon myöhemmin, ensin tulleiden kas-vien jo rappeutuessa ja lahotessa.

Metsän kehityksen alkuvaiheessa muutokset ovat no-peita, ja metsässä on paljon eri kasvi- ja eläinlajeja. Myöhemmin vauhti hidastuu ja kasvi- ja eläinlajisto harvenee. Kun aikaa kuluu tarpeeksi, metsikkö vakiin-tuu. Kuiville ja karuille kasvupaikoille vakiintuu män-tymetsä ja tuoreille, ravinteikkaammille kasvupaikoil-le kuusimetsä. Nämä metsiköt saattavat säilyä lähes muuttumattomina kymmeniä tai jopa satoja vuosia,

kunnes esimerkiksi metsäpalo tai myrsky kaataa met-sän ja kehitys alkaa uudelleen alusta.

Metsänhoidolla luonnollista kehitystä nopeutetaan

Talousmetsien metsänhoidolla metsän luontaista kehi-tystä ohjataan ja nopeutetaan siten, että käyttöpuuta saadaan enemmän ja nopeammin kuin luonnontilai-sesta metsästä. Käyttöpuuta ovat esimerkiksi sellu- ja paperiteollisuuden käyttämät kuitupuut ja sahatavaran valmistamiseen käytettävät tukkipuut. Käyttöpuilla on tietyt käyttökohteesta johtuvat mitta ja laatuvaatimuk-set, jotka vaikuttavat metsänhoitotöihin.

Talousmetsän kehityksen alkua nopeutetaan kylvämäl-lä tai istuttamalla taloudellisesti arvokkaita puulajeja. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää myös luontais-ta uudistamista, jolloin päätehakkuussa alueelle jäte-tään halutun puulajin siemenpuita. Luontaisesti synty-neen kuusen taimiaineksen hyödyntäminen on myös mahdollista.

Uudistamistavasta riippumatta alueelle on saatava tar-peeksi taimia. Riittävä taimitiheys edesauttaa rungon kasvamista suoraksi ja oksien jäämistä ohuiksi sekä takaa riittävän määrän kasvatettavia puita päätehak-kuuseen asti. Riittävä määrä taimia hyödyntää myös täysimääräisesti maapohjan kasvumahdollisuudet.

Uuden metsän alkukehitystä nopeutetaan myös maanmuokkauksella, jonka avulla halutuille puulajeille saadaan paremmat kasvuolot ja etumatkaa kilpailussa heiniä ja pensaita vastaan. Käytännössä kuitenkin hei-nät, pensaat ja lehtipuut ovat niin nopeita kasvamaan, että erityisesti rehevillä kasvupaikoilla kasvatettavaksi halutun puulajin asemaa kilpailussa on autettava hei-näntorjunnalla ja lehtipuuston perkauksella.

Myöhemmin tulee ajankohtaiseksi kasvatettavan puu-lajin harvennus. Taimikon harvennus on tehtävä ennen kuin liika tiheys alkaa haitata taimien kasvua. Harven-nuksessa poistetaan kierot, mutkaiset tai kilpailus-sa häviölle jääneet taimet, joista ei tule laadukasta ja

3

PUULAJITMänty (Pinus sylvestris) on havupuu, joka parhailla kasvupai-koilla saavuttaa 30 – 35 metrin pituuden. Se elää tavallisesti 250 – 350 vuotta, mutta voi parhaimmillaan saavuttaa jopa 600 – 800 vuoden iän. Mänty viihtyy karuilla kankailla ja rämesoilla. Arvokkaimman puusadon se kuitenkin tuottaa kuivahkoilla ja tuoreilla kankailla. Viljavammilla kasvupaikoilla männyn oksik-kuus lisääntyy ja runkomuoto heikkenee.

Männyn taimikko on kasvatettava tiheänä, jotta oksat jäävät ohuiksi ja karsiutuvat helposti. Männyn luontainen uudistumi-nen onnistuu parhaiten karuilla mailla. Jos luontainen uudistu-minen on epävarmaa esimerkiksi siemenpuiden huonon kun-non vuoksi, voidaan kylvämällä saada aikaan laadukas ja tiheä taimikko. Rehevämmillä puolukka- ja mustikkatyypin uudistus-aloilla istuttaminen on varmempi uudistamiskeino.

Kuusi (Picea abies) saavuttaa hyvillä kasvupaikoilla yli 40 met-rin pituuden. Kuusi on mäntyä vaateliaampi puulaji. Parhai-ten se viihtyy viljavilla hietamoreenirinteillä. Kuusi uudistetaan yleensä istuttamalla hallanarkoja alueita välttäen. Kuusen luon-tainen uudistaminen vaatii tietoa, kokemusta ja pitkäjänteistä työtä ja epäonnistuu silti usein. Tehokkaimmin kuusi uudistuu lehtipuuston suojaan kapeissa korpijuoteissa.

Raudus- ja hieskoivut (Betula pendula ja Betula pubescens) ovat pioneeripuita eli ensimmäisiä avoimen alan puita. Rau-duskoivu on taloudellisesti arvokkaampi puulaji kuin hieskoivu, koska se kasvaa nopeammin ja on runkomuodoltaan laaduk-kaampaa. Kasvupaikkavaatimuksiltaan rauduskoivu muistut-taa kuusta. Maan on oltava ravinteikasta ja ilmavaa sekä poh-javeden virtaavaa. Turvemailla ja savikoilla raudus ei menesty. Hieskoivu sen sijaan viihtyy kosteilla ja tiiviillä maapohjilla. Hiestä voidaankin käyttää turvemaiden, savikoiden ja märkien maiden metsittämiseen.

Rauduskoivua on perinteisesti viljelty istuttamalla, mutta myös kylvö on mahdollista. Luontainen uudistaminen onnistuu myös, kunhan maan pinta muokataan mahdollisimman laajasti. Hies-koivu uudistuu yleensä luontaisesti.

Lähde: Metsäkustannuksen metsäkoulu

arvokasta käyttöpuuta. Jäljelle jääneet taimet kasvavat aiempaa nopeammin, sillä ne saavat käyttöönsä entistä enemmän ravinteita, valoa ja kasvutilaa.

Talousmetsän talouteen voidaan vaikuttaa myös arvokkaimman käyttöpuun määrää lisäämällä. Taimivaiheen ohittaneita männiköitä ja raudus-koivikoita voidaan pystykarsia, eli poistaa puista kuivaneita alaoksia. Pystykarsinnalla saadaan lisättyä arvokkaan, oksattoman tukkipuun mää-rää metsässä.

METSÄNKASVATUKSEN PERIAATTEITA

Suomessa metsä valtaa ajan kuluessa avoimet alat. Metsikön kehitys on kuitenkin ihmisen nä-kökulmasta kovin hidasta ja kasvavan puuston laatu ja puulajisuhteet voivat olla taloudellisessa mielessä epäedullisia. Metsänkasvatuksessa toimii sama periaate kuin lastenkasvatuksessa: ensimmäisten vuosien panostukset hoitoon ja huolenpitoon kantavat hyvää hedelmää tulevina vuosikymmeninä.

Uusi taimikko kannattaa perustaa mahdolli-simman pian uudistushakkuun jälkeen, sillä vii-vyttely lisää kustannuksia ja pienentää metsän tuottoa tulevaisuudessa. Suomessa on lisäk-si metsälaki, joka velvoittaa metsänomistajan kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin uuden met-sän aikaansaamiseksi.

Aktiivisella metsänuudistamisella metsän kehi-tystä saadaan alussa nopeutettua huomatta-vasti ja samalla kehitystä voidaan ohjata talou-dellisesti parempaan lopputulokseen. Luonto asettaa kuitenkin aina rajoitukset taloudellisesti järkeville toimenpiteille. Mäntyä ei esimerkiksi kannata kasvattaa liian rehevällä maapohjalla, missä sen laatu jää heikoksi.

4

Metsä uudistetaan joko viljelemällä tai luontaises-ti. Uudistamistavan valintaan vaikuttaa kasvupaikka. Luontaista uudistamista käytetään vähäravinteisilla kasvupaikoilla. Viljelyn etuja ovat nopeus ja varmuus. Luontaisen uudistamisen kustannukset ovat alhaisem-mat, mutta uuden metsän syntymiseen kuluu enem-män aikaa ja rehevillä kasvupaikoilla epäonnistumisen riski on suurempi.

Rehevillä kasvupaikoilla metsä kannattaa uudistaa istuttaen. Kuusikon ja rauduskoivikon uudistaminen luontaisesti ei yleensä onnistu, sillä heinä valtaa tai-mien kasvupaikan.

Karuilla kasvupaikoilla männiköt uudistetaan kylvämäl-lä tai luontaisesti jättämälläuudistettavalle alueelle siemenpuita. Kylvämällä synty-nyt taimikko on yleensä luontaisestisyntynyttä tasaisempi.

Puulajin valinta

Puulaji valitaan kasvupaikan mukaan:• Mänty kasvaa rehevillä kasvupaikoilla hyvin, mutta

sen laatu jää heikoksi. Karuilla kasvupaikoilla mänty kasvaa muita puulajeja paremmin, ja siitä tulee laa-dultaan parempaa kuin rehevällä kasvupaikalla.

• Kuusi vaatii ravinteikkaan kasvupaikan kasvaakseen hyvin.

• Rauduskoivu ja haapa ovat ravinteikkaiden kangas-maiden puulajeja.

• Hieskoivu on runsasravinteisten kangasmaiden ja turvemaiden puulaji. Siitä saadaan arvokasta käyttö-puuta selvästi vähemmän kuin rauduskoivusta, joten sen kasvattaminen kannattaa vain turvemailla ja kan-gasmaiden soistuneilla paikoilla.

Uudistettavan puulajin valintaan voivat vaikuttaa myös muut seikat. Näitä ovat esimerkiksi:• Hirvet: Tiheän hirvikannan alueella lehtipuiden ja

männyn kasvattaminen voi olla hankalaa toistuvien hirvituhojen vuoksi.

• Maisema: Asutuksen lähellä lehtipuuston varjostava vaikutus on pienempi kuin havupuuston.

• Juurikääpä: Juurikäävän pahasti lahottaman kuu-sikon tilalle kannattaa perustaa uusi metsä muulla puulajilla, ellei kantoja korjata päätehakkuun yhtey-dessä pois.

Maanmuokkaus

Uudistusalueen maaperä on syytä muokata, sillä se parantaa maapohjan lämpöolosuhteita ja edistää tai-mien kasvua. Maanmuokkauksessa paljastetaan ki-vennäismaa tai turve sitä peittävästä karikkeesta. Muokkauksen ansiosta taimien juuriston ei tarvitse kil-pailla ruohokasvien kanssa ja ruohot ja vesat eivät var-josta alkuvaiheessa taimia. Paljas kivennäismaa myös lämpenee keväällä nopeasti. Muokattuun maahan tu-lee myös enemmän luonnontaimia.

Maanmuokkaustapoja ovat äestys, laikutus ja erilaiset mätästykset. Äestys sopii männyn uudistusaloille ja keskikarkeille tuoreiden kankaiden kuusen viljelyaloille. Reheville ja veden vaivaamille aloille äestys ei sovellu. Laikutus sopii männyn uudistusaloille ja kivisille tuo-reen kankaan kuusen uudistusaloille. Laikutus ei sovi kunttaisille, alaville ja veden vaivaamille maille.

Mätästyksessä tehdään kohoumia taimien istutusta varten. Menetelmä soveltuu kuusen ja koivun istutuk-seen. Erilaisia mätästystapoja ovat laikku-, kääntö-, navero- ja ojitusmätästys. Kolme ensin mainittua tapaa soveltuvat kuiville kivennäismaille ja ojitusmätästys ve-den vaivaamille soistuville kankaille ja turvemaille.

KANNATTAAKO OMATOIMISUUS?

Kannattavuutta mitataan tulojen ja menojen erotuk-sella. Uuden metsän perustamisessa kannattavuuden laskeminen tarkasti on vaikeaa, sillä uudistamiseen käytetyistä rahallista panoksista saadaan tuloa vasta vuosikymmenten päästä.

Kaukana tulevaisuudessa olevien tulojen tai menojen arviointi on epävarmaa, sillä esimerkiksi puutavaran hintaa ei tiedetä tarkasti. Lisäksi tulevaisuuden tuloille

5

ja menoille on tapana asettaa korkovaatimus. Pitkäl-lä aikavälillä pienikin muutos korkotasossa vaikuttaa suuresti toimenpiteiden kannattavuuteen.

Omatoimisen metsätyön kannattavuutta voidaan ar-vioida hieman eri näkökulmasta. Lähtökohtaisesti on aina taloudellisesti kannattavampaa hoitaa metsät, kuin jättää ne hoitamatta. Hoidetusta metsästä saa-daan enemmän laadukasta ja järeää puutavaraa kuin hoitamattomasta metsästä. Lisäksi puunkorjuu on edullisempaa hoidetussa kuin hoitamattomassa met-sässä ja metsätilaa myytäessä hoidetun tilan arvo on suurempi. Toinen kannattavuuden periaate voi olla, että työt tehdään aina laadukkaasti, jotta työllä saavu-tetaan haluttu vaikutus metsän kehitykseen.

Näistä lähtökohdista omatoiminen metsätyö on kannattavaa, jos• työt uhkaavat jäädä tekemättä ulkopuolisen työvoi-

man puutteessa• metsänomistaja osaa tehdä metsänhoitotöitä turval-

lisesti• työkustannukset jäävät itse toteutettuna pienemmik-

si kuin vieraalla teetettynä.

Taloudellisen kannattavuuden lisäksi itse tehdyllä met-sätyöllä on myös muita kannustimia. Metsätyö on te-hokasta ja monipuolista liikuntaa ja hyvä vastapaino istumatyölle. Metsässä tehty työ antaa fyysisen palk-kion lisäksi myös henkistä tyydytystä, sillä oman työn tuloksen näkee heti konkreettisesti.

Monille antaa tyydytystä lisäksi ajatus tulevien suku-polvien hyväksi tehdystä työstä. Vain harva metsän-omistaja ehtii omin silmin nähdä raivaamansa taimikon kehittymistä järeäksi tukkimetsäksi, mutta hyvin hoi-dettu metsä tuo hyvinvointia seuraaville sukupolville. Metsän vuosisatainen kehitys on vastapainoa kiireisel-le arjelle ja vahvistaa ajatusta omasta paikasta suku-polvien ketjussa.

MITENVALITSEN TYÖKOHTEET?

Aloittelevalle metsänomistajalle voi usein olla vaikea tietää, millaisia hoitotöitä metsässä pitäisi tehdä ja milloin. Työkohteiden löytämisessä ajan tasalla oleva metsäsuunnitelma on korvaamaton apu. Metsäsuun-nitelmassa työkohteet on listattu kiireellisyysluokittain ja kartan avulla kohteet löytyvät myös maastossa. Jos tilalla ei ole metsäsuunnitelmaa, paikalliselta metsän-hoitoyhdistykseltä voi pyytää ammattiapua työtarpei-den kartoittamiseen.

Usein metsässä on enemmän tehtäviä töitä kuin met-sänomistaja ehtii tekemään. Tällöin työt on jaettava itse tehtäviin ja ulkopuolisella teetettäviin.

Itse toteutettavia työkohteitaovat esimerkiksi• työlajit, joissa tapaturmariski on pieni (esim. heinän-

torjunta)• työlajit, jotka eivät vaadi kalliiden erikoistyökalujen

hankintaa (heinäntorjunta, kylvö)• työlajit, joissa omatoimisen ja ammattilaisen työn

laatu ja tuottavuus ovat lähellä toisiaan (kylvö, istu-tus, varhaisperkaus)

• työlajit, joihin ei ole saatavilla ulkopuolista työvoi-maa.

METSÄNOMISTAJALLE SOVELTUVIA TYÖLAJEJA

Kylvö

Miksi?Kylvöllä tarkoitetaan halutun puulajin siementen levit-tämistä metsänuudistusalalle. Kylvö sopii uudistamis-menetelmänä parhaiten karuille kasvupaikoille, joilla pintakasvillisuus ei uhkaa pieniä kylvötaimia. Yleensä vain männiköitä uudistetaan kylvämällä. Kylvön etuja istutukseen verrattuna ovat taimien suurempi alkuti-heys ja alhaisemmat kustannukset. Taimien suuri alku-tiheys varmistaa laadukkaiden puuntaimien riittävyy-

6

den metsän myöhemmissä kehitysvaiheissa.

Milloin?Yleensä kylvö tehdään keväällä, jolloin maassa on riit-tävästi kosteutta ja lämpöä siementen nopeaan itämi-seen. Sopiva kylvöaika on männyllä Etelä-Suomessa toukokuun loppu ja kesäkuun alku, Pohjois-Suomessa kesäkuu. Koivu kylvetään huhti –toukokuussa. Suot lämpenevät hitaammin ja siellä kylvö voidaan tehdä jonkin verran myöhemmin.

Miten?Suurin osa männystä kylvetään koneellisesti, mutta kylväminen onnistuu myös käsin. Käsin kylvämiseen ei tarvita välttämättä mitään erityisiä välineitä, joten se soveltuu erinomaisesti omatoimiselle metsänomistajal-le. Haluttaessa pienten siementen annostelua voidaan helpottaa esimerkiksi työnnettävällä kylvöpyörällä tai pullolla, jonka korkkiin on tehty sopivan kokoisia reikiä.

Siemenet kylvetään aina paljastettuun kivennäismaa-han. Kylvettäessä on varmistettava,ettei sade huuhdo siemeniä pois. Varmistaminen on-nistuu parhaiten valitsemalla tasainen kylvökohta ja peittämällä siemenet kevyesti muutaman millimetrin maakerroksella. Koivun siementä ei kannata peittää, sillä se itää parhaiten paljaana.

Istutus

Miksi?Puuntaimien istutus on suhteellisen varma tapa perus-taa uusi metsä. Se sopii kaikille kasvupaikoilleja tilanteisiin, joissa kylvön tai luontaisen uudistami-sen onnistuminen on epävarmaa. Erityisesti istutusta käytetään rehevillä kasvupaikoilla kuusen ja koivun uu-distamisessa. Istutuksessa on tärkeää, että käytetään kasvupaikalle sopivaa maanmuokkausta ja oikeanlai-sia taimia. Mitä rehevämpi kasvupaikka on, sitä isom-pia taimia on käytettävä. Taimet on varastoitava oikein ennen istutusta ja istutustyö on tehtävä hosumatta ja huolellisesti.

Istutuksessa käytetään joko paakku- tai paljasjuurisia taimia. Paakkutaimet ovat taimia, joiden juuret ovat turvepaakun sisällä. Paakkutaimia käytetään nykyisin enemmän kuin paljasjuurisia, mutta esimerkiksi routi-villa maapohjilla paljasjuuriset taimet menestyvät pa-remmin.

Milloin?Parasta istutusaikaa on kevät. Routaiseen maahan taimia ei kuitenkaan saa istuttaa, sillä juuret eivät saa kylmästä maasta vettä ja taimi voi kuivua.

Miten?Kun taimia kuljetetaan taimitarhalta metsään, on tai-mien riittävästä vedensaannista huolehdittava.Metsässä taimet on varastoitava varjoisaan paikkaan ja niitä on tarvittaessa kasteltava. Lisäksi paakut ja juu-ret kannattaa kastella läpikotaisin ennen istuttamista.

PAAKKUTAIMIEN KÄSITTELY ENNEN ISTUTUSTA

Paakkutaimien kastelun on oltava säännöllistä, mieluiten päivittäistä. Paakkujen kuivuminen altapäin on taimille kohtalokasta ja sitä on vaikea havaita. Taimet kastellaan joko istutusta edeltävänä päivänä tai muutama tunti ennen istutusta läpimäriksi, niin märiksi, että paakuista voidaan puristaa vettä. Näin paakut kastuvat kokonaisuudessaan ja liika vesi ehtii valua pois.

Ihannetilanteessa istutuspaikalle kuljetetaan kerrallaan vain päivän taimitarve. Silloin kastelusta ja oikeasta va-rastoinnista on helpompi huolehtia. Paakkutaimet varas-toidaan ulkona, tasaisella alustalla. Valitse varjoisa paikka, jossa kastelu on helppoa, mieluiten puiden suojasta tai rakennusten seinustalta.

Pussit käännetään auki ja kannelliset laatikot avataan. Käytä suojakäsineitä, koska taimet on käsitelty torjun-ta-aineella tuhohyönteisiä vastaan.

7

Taimet istutetaan pottiputkella, kourukuokalla tai taimi-poralla. Pottiputkella istutetaan paakkutaimia ja kuokal-la paljasjuuritaimia sekä hyvin suuria paakkutaimia. Pot-tiputki on nopea ja selkää säästävä istutustapa, mutta se soveltuu vain hyvin muokatuille uudistusaloille.

Paras istutuspaikka on tavallisesti kohouma, joka on alavaa paikkaa lämpimämpi kasvualusta. Alavilla istu-tuspaikoilla myös taimen ympärille kertyvä vesi saat-taa haitata niiden kasvua. Mättäissä istutuspaikka on yleensä keskellä. Laajoihin mättäisiin voidaan istuttaa kaksikin tainta, jolloin istutuspaikat ovat mättään reu-noilla. Äestysurassa istutuspaikka on kivennäismaas-sa mahdollisimman korkealla.

Pottiputkella istutetut paakkutaimet lähtevät hyvin kas-vuun ja istuttaminen on joutuisaa, mutta onnistuminen edellyttää muutamien perusasioiden huomioimista:

• opettele istutustapahtuma kaikessa rauhassa• käytä sopivankokoista pottiputkea• säädä putki siten, että taimi tulee riittävän syvään =

paakun yläreuna pienillä paakuilla 3–4 cm maanpin-nan alapuolelle ja isoilla vielä enemmän

• tiivistä maa paakun ympärille• tarkkaile taimitiheyttä; kuusi vähintään 1800 kpl/ha,

rauduskoivu 1600 kpl/ha, mänty 2200 kpl/ha• tarkista kevätistutuksen onnistuminen syksyllä

Heinäntorjunta

Miksi?Metsänomistajan on varmistettava, että uudistami-salalle saadaan taloudellisesti kasvatuskelpoinen tai-mikko, jonka kehitystä muu kasvillisuus ei välittömästi uhkaa. Vaikka uudistusalalle saataisiinkin riittävästi kasvatettavia taimia, varsinkin rehevillä kasvupaikoillapieniä taimia uhkaa heiniin tukehtuminen. Rehevien maiden metsänviljelyssä heinittymisen uhkaa voidaan torjua käyttämällä maanmuokkaustapana mätästystä ja kookkaita taimia.

Milloin?Jos heinät kuitenkin uhkaavat taimikkoa, uhkaa voi-daan torjua mekaanisesti tai kemiallisesti. Heinää tor-jutaan mekaanisesti vähintään kerran kesässä, hei-näkuussa. Parempaan lopputulokseen päästään, jos taimikossa käydään heti lumien sulettua poistamassa lumen painamat kuloheinät, keskikesällä ja vielä kerran syksyllä.

POTTITAIMI ISTUTETAAN SITEN, ETTÄ POTIN PÄÄLLE TULEE 3–4 CM MAATA.

1. Työnnä pottiputki haluttuun syvyyteen2. Avaa putken suu polkaisemalla polkimesta3. Pudota taimi putkeen4. Nosta istutusputki suoraan ylös5. Polkaise varovasti maata taimen ympärille

ISTUTUSTIHEYDEN TARKISTAMINEN

Sopiva istutustiheys voidaan mitata esimerkiksi 4 metriä pitkän ongenvavan tai narun avulla. Hehtaarikohtainen tiheys saadaan laskettua, kun 4 metrin säteellä olevan ympyrän sisään jäävien taimien määrä kerrotaan 200:lla. Esimerkiksi 8 kpl x 200 = 1 600 kpl/ha.

TAVOITETIHEYDET• rauduskoivu 1600 kpl/ha• kuusi 1800 kpl/ha• mänty 2200 kpl/ha

8

Miten?Mekaaninen torjunta voidaan tehdä ilman apuvälineitä tallaamalla heinät taimien ympäriltä. Polkemisen lisäk-si mekaanista heinäntorjuntaa voidaan tehdä esimer-kiksi saksilla, viikatteella tai erilaisilla raivaussahaan liitettävillä ruohoterillä.

Pahimmin heinittyvillä kohteilla – kuten rehevimmil-lä pellonmetsitysalueilla – heinäntorjuntaan voidaan käyttää mekaanisia suojia.

Kemiallinen heinäntorjunta on helpompaa ja tehok-kaampaa kuin mekaaninen torjunta. Torjunta-aineilla on kuitenkin takavuosilta juontuva huono maine ym-päristön pilaajina, eikä niitä sen takia juurikaan käyte-tä. Nykyisin käytettävät torjunta-aineet ovat kuitenkin ympäristöystävällisempiä ja samoja aineita käytetään myös ruokakasvien viljelyssä. Torjunta-aineiden käyt-töön tottumattoman kannattaa kysyä neuvoja asian-tuntijalta ennen työhön ryhtymistä.

Varhaisperkaus

Miksi?Pioneeripuina lehtipuut kasvavat nuorena havupuita nopeammin. Varhaisperkauksella lehtipuustoa pide-tään sen verran kurissa, ettei arvokkaiden havupuiden kasvu pääse taantumaan tai etteivät ne lehtipuuston varjostuksessa ja latvusten piiskautuessa vioitu tai kuole.

Istutetut rauduskoivut ovat pituuskasvultaan nopeam-pia kuin luontaiset lehti- ja havupuut. Koivuntaimikon alle tulevalla alikasvoskuusella ei ole merkitystä koivun kasvatuksessa ja samaan latvuskerrokseen nousseet havupuut parantavat metsikön laatua. Istutuskoivi-koissa varhaisperkausta ei siksi juuri tarvita.

Milloin?Lehtivesakon poistaminen eli varhaisperkaus tehdään ennen kuin vesakko alkaa haitata taimia. Kun vesa-kon perkaus tehdään lehdelliseen aikaan keskikesäl-lä, vesominen on hieman vähäisempää kuin lehdettö-mään aikaan tehtynä.

Jos perkaus on viivästynyt ja taimikossa on niin pal-jon vesakkoa, että jätettävät taimet ovat vaikeasti löy-dettävissä, vesakko kannattaa perata lehdettömään aikaan. Lehdettömään aikaan varsinkin havupuiden taimet erottuvat selvästi vesakosta, eikä niitä tule va-hingossa katkaistua. Samalla työtahti paranee.

Kuusitaimikossa varhaisperkaus tehdään 4–6 vuo-den kuluttua istutuksesta. Kuusi on silloin noin metrin mittaista ja siemensyntyinen lehtipuu 1–1,5-metristä. Männyn istutustaimikossa varhaisperkaus tehdään männyn ollessa 2–3 metrin mittaista, jos koivut selvästi haittaavat mäntyjä ja uhkaavat aiheuttaa piiskauksel-laan latvus- ja runkovikoja. Männyn kylvötaimikossa varhaisperkaus on tehtävä aikaisemmin.

Miten?Varhaisperkaus tehdään yleensä raivaussahalla, mutta pienialaisissa kohteissa voidaan käyttää myös vesuria, raivausveistä tai jopa puutarhan hoitoon suunniteltu-ja voimasaksia. Havupuutaimikoissa voidaan käyttää myös kemiallista torjuntaa.

Varhaisperkaus voidaan toteuttaa havupuutaimikossa reikäperkauksena. Tämä tarkoittaa, että noin yhden metrin säteeltä taimesta poistetaan havupuita haittaa-va lehtipuusto. Kauempaa taimista poistetaan kaikki muuta puustoa suurempi vesasyntyinen koivikko.

Reikäperkauksen ideana on,että reikien ulkopuolelle jäävälehtipuu estää varjostuksellaankantovesojen syntymistä.

Varsinainen taimikonhoito

Miksi?Varhaisperkauksessa taimikkoon jätetään ja sinne syn-tyy perkauksen jälkeen kohtuullisenpaljon muutakin kuin kasvatettavaksi aiottua puula-jia. Kun taimikko on kasvanut niin isoksi, etteivät esi-merkiksi hirvet pysty sitä enää tuhoamaan, ja tiheän puuston laatua parantavat vaikutukset on saatu hyö-

9

dynnettyä, tehdään varsinainen taimikonhoito. Silloin käsiteltävään taimikkoon jätetään ne puut, jotka kas-vatetaan vähintään ensimmäiseen ainespuuta tuotta-vaan harvennukseen saakka. Ylimääräisen puuston poisto antaa jäljelle jääville enemmän valoa ja ravintei-ta ja nopeuttaa niiden kasvua.

Milloin?Kuusen taimikoissa taimikonhoito voidaan tehdä jo 3–4 metrin pituudessa. Männyn taimikot harvennetaan lopulliseen kasvatustiheyteen 5–7 metrin pituudessa. Tarvittaessa taimikoille tehdään vielä toinen hoitokerta, joka korvaa harvennushakkuiden ennakkoraivauksen. Männyn kylvötuppaat harvennetaan ennen kuin liika tiheys alkaa haitata taimien kasvua.

Istutetut rauduskoivutaimikot selviävät usein ensi-harvennusikään asti ilman harventamista. Turvemail-le luontaisesti syntyneet hieskoivutaimikot sen sijaan ovat usein liian tiheitä, ja ne harvennetaan lopulliseen kasvatustiheyteen 6–8 metrin pituudessa.

Miten?Varsinainen taimikonhoito tehdään pääsääntöisesti raivaussahalla. Pienialaisilla kohteilla voidaan käyttää myös kevyitä käsityövälineitä, kuten vesuria, mutta poistettavan puuston järeyden takia työ on raskasta ja hidasta.

Taimikoissa pyritään jättämään kasvatettavia puita 2 000 kpl hehtaarille (neljän metrin säteisen ympyrän alalle 10 tainta). Kuusikoissa ja rehevimmissä mänty-taimikoissa suositellaan jätettäväksi 10 % lehtipuuta. Isot, havupuita pitemmät lehtipuut poistetaan.

Jätettävien puiden valinnassa huomiota kiinnitetään• taimikon tasaisuuteen (vältetään aukkopaikkoja)• rungon suoruuteen• oksien paksuuteen (poika- ja paksuoksaiset taimet

poistetaan)• kasvun nopeuteen (kilpailussa häviölle jääneet ja

etukasvuiset susipuut poistetaan).

Pystykarsinta

Miksi?Pystykarsinnalla tarkoitetaan kasvavan puun alaoksien poistamista. Pystykarsinnan tavoitteena on lisätä pää-tehakkuussa saatavan oksattoman tyvitukin määrää. Oksaton tyvitukki on puutavaralajeista arvokkain, joten pystykarsinta kasvattaa metsikön rahallista tuottoa.

Suomessa pystykarsitaan pääasiassa mäntyjä ja vä-häisessä määrin myös rauduskoivuja. Pystykarsituis-ta metsiköistä pidetään rekisteriä metsäkeskuksissa. Pystykarsinnan tallentamisesta rekisteriin on syytä huolehtia, koska vain rekisteröinnin perusteella puut voidaan päätehakkuun yhteydessä todeta varmasti pystykarsituiksi.

Milloin?Pystykarsinta tehdään mahdollisimman pian ensihar-vennuksen jälkeen. Tällöin puusto on sopivan kokoi-sta, ja karsittavien puiden valinta on helpompaa kuin ennen ensiharvennusta.

Turhan työn välttämiseksi pystykarsittaviksi valitaan vain ne puut, jotka aiotaan kasvattaa tukiksi.

Puulaji tulee ottaa huomioon pystykarsintaa suunni-teltaessa. Männystä karsitaan sekä tuoreita että kui-via oksia, koivusta vain kuivia oksia. Männyt karsitaan yleensä kevättalvella. Oksien leikkaushaavan kautta leviävän lahottajasienen takia mäntyjen pystykarsintaaei kannata tehdä

• Etelä-Suomessa syys–tammikuun välisenä aikana• Väli-Suomessa syys–joulukuun välisenä aikana• Pohjois-Suomessa syys–marraskuun välisenä aika-

na.

Koivun karsinta-aika on kesällä lehdellisenä aikana, jottei vahingossa karsittaisi eläviä oksia. Visakoivun pystykarsintaa varten on olemassa omat ohjeet.

10

Miten?Pystykarsintaan soveltuvia työvälineitäovat muun muassa oksasahaja sahaveitsi. Oksat katkaistaanrungon pinnanmyötäisesti. Yli viidenmillimetrin oksantynkiä ei saajäädä, mutta toisaalta pystykarsintaei myöskään saa aiheuttaa kuori- tairunkovaurioita.Pystykarsintakohteiksi soveltuvat6–12-metriset metsiköt, joissapuiden rinnankorkeusläpimitta on11–15 cm. Suositusten mukaan karsittavienoksien tulisi olla paksuudeltaankorkeintaan 2,5 cm. Puutkarsitaan 4–5 metrin korkeuteen.

OIKEA TYÖTEKNIIKKA SÄÄSTÄÄ VOIMIA

Raivaussahatyö

Raivaussahaa kannetaan valjaissa, joiden säädöillä vaikutetaan merkittävästi työviihtyvyyteen. Valjaat on säädettävä niin, että sahan paino kuormittaa tasaisesti molempia olkapäitä. Valjaita ja sahan ripustuspistettä muuttamalla etsitään sellaiset säädöt, että valjaista va-paasti roikkuessaan raivaussahan runkoputki osoittaa suoraan eteenpäin ja sahan terä asettuu noin 30 sent-timetrin korkeudelle maanpinnasta.

1. Aloita työ tekemällä suunnitelma työskentelystä ja sen etenemisestä palstalla.

2. Jaa taimikko pienempiin osiin.3. Ota huomioon tuulen voimakkuus ja suunta. Vasta-

tuuleen kaataminen vie turhaan voimia.

Etene suoraviivaisesti 2–4 metriä leveää ja 50–70 met-riä pitkää kaistaa ja palaa takaisin tekemällä samanlai-nen kaista edellisen viereen. Mitä tiheämpää taimikko on, sitä kapeampaa työkaistaa käytetään. Kaistojen

suuntaan ja pituuteen vaikuttaa muun muassa maas-ton muodot ja ojat. Kaistojen on oltava rinteen suun-taisia, jotta vältytään turhalta ylös-alas kiipeilyltä. Ojien yli hyppiminen sahan kanssa on raskasta ja vaarallista.

Raivaussahatyö on jalkatyötä. Sahaa ei käännellä, työnnellä tai vedellä käsivoimin, vaan astumalla eteen tai sivulle. Tehokkaan työskentelyn edellytys on, että puut kaatuvat jo käsitellylle alueelle. Kaatuneiden pui-den muodostamassa ryteikössä kahlaaminen on ras-kasta ja näköyhteys poistettavien puiden juurelle heik-kenee. Seurauksena voi olla terän osuminen kiviin tai jätettävien puiden runkoihin.

Kaadon suuntauksessa voit hyödyntää terän pyöri-misliikettä. Pyörivä terä tempaa pienen puun tyven mukaansa ja puu kaatuu vastakkaiseen suuntaan. Kaadon suuntauksessa voit hyödyntää myös viistoa sahausta. Kun kaatosahauksessa kallistat terää, irtoa-va tyvi liukuu alaviistoon ja puu kallistuu vastapuolelle. Jos runko on niin paksu, ettei sitä saa kertasahauk-sella poikki, kannattaa tehdä sahaukset vastakkaisille puolille. Sitten puu ohjataan kaatumaan kädellä tai sa-han runkoputkella työntäen.

Sahausjärjestys kannattaa suunnitella etukäteen. Kat-sele koko ajan työn edistyessä eteenpäin ja valitse, mitkä puut poistat ja mitkä jätät kasvamaan. Jäävän puuston määrää on samalla pidettävä silmällä, jotta taimikosta tulee sopivan tiheä. Varsinkin työtä aloitel-lessa kannattaa taimimäärää mitata usein, jotta silmä oppii näkemään sopivan tiheyden.

Jäävän puuston määrä tarkistetaan neljän metrin on-genvavalla. Ongenvavalla pyöräytetään ympyrä ja lasketaan ympyrän sisään jäävien taimien lukumäärä. Saatu luku kerrotaan 200:lla, jolloin saadaan hehtaa-rikohtainen taimimäärä. Tavoiteltava tiheys vaihtelee puulajeittain 1600 ja 2000 välillä, jolloin neljän metrin ympyrän sisälle pitäisi jäädä 8–10 tainta.

11

Vesurityöskentely

Vesurin heiluttaminen on raskasta työtä, joten tee työ-tä kuntosi mukaan, älä enempää. Vapiseva ja väsynyt lihas ei tottele. Lyhyet tauot, käsien ravistelu, selän oi-kominen ja syvään hengittäminen auttavat jaksamaan pidempään.

Oikein teroitettu vesuri pienentää tapaturmariskiä. Ve-suri on teroitettava niin, ettei se kimpoa puun rungosta takaisin, vaan uppoaa hyvin. Pyöristynyt terä luiskah-taa helposti vesojan jalkaan.

Muista tarkistaa aina, että lyöntitila on avoin tai raivaa sitä ennen lyöntiä. Karsi lyöntiä haittaavat tyvioksat ja kaada vasta sitten. Jätä 30–40 senttimetrin kanto ja lyö alaviistoon. Liian matala kanto rasittaa suotta selkää ja vesuri kolahtelee herkästi kiviin.

Vesuri on vaarallinen myös kuljetettaessa. Pane terän-suojus paikoilleen, niin et saa haavoja, vaikka kompu-roisit, kaatuisit tai pudottaisit vesurin.

Raivausveitsi

Raivausveitsi toimii nykäisemällä vetokahvasta vinos-ti ylöspäin. Puuston vahvuuden ollessa pieni (ohuet vesat, pajukot, puuntaimet jne.) työskentely tapahtuu yhdellä kädellä nykäisten vetokahvasta. Kun puuston vahvuus ylittää 2 senttimetriä taivutetaan puuta toisel-la kädellä terästä poispäin. Mitä enemmän taivutetaan sitä helpompi puu on nykäistä poikki. Tällöin puu on myös valmiina kädessä heittäväksi muun raivattavan puuston tieltä.

Raivausveitsi teroitetaan hiomakivellä siten, että hi-omakivi tekee hieman kiertävää liikettä. Teroitus suori-tetaan vain viistolta pinnalta tarpeen mukaan niin, että teräkulma säilyy oikeana. Terän takapinnalta hiotaan siten, että hiomakivi laahaa koko leveydeltä.

HUOLEHDI TYÖTURVALLISUUDESTA

Metsänhoitotyöt ovat kuntoa kohottava ja taloudellista hyötyä tuova harrastus. Työtä tehdään usein syrjäises-sä paikassa, vaikeassa maastossa ja terävillä työväli-neillä. Siksi työturvallisuusasiat on pidettävä aina mie-lessä, jotta vahingon sattuessa osaat toimia oikein.

Turvallinen metsätyö lähtee hyvästä suunnittelusta. Eli mieti mitä teet, älä kiirehdi, muista levätä ja pidä työvä-lineet hyvässä kunnossa. Yksin työskennellessä pidä aina puhelin taskussa, ilmoita aamulla kotona, missä työskentelet ja milloin palaat. Yhdessä työskennelles-sä pidä riittävä turvaetäisyys työpariisi.

Ensiapupakkaus

Metsässä liikkuessa ja työskennellessä on aina hyvä pitää ensiapuvälineet mukana. Ensiapuvälineet eivät paina paljon, mutta niistä voi olla korvaamaton apu. Vähintään ensiside ja erikokoisia pikasiteitä on pidet-tävä aina mukana.

Jos iso verisuoni katkeaa, purista haava umpeen vaik-ka paljain käsin tai pane esimerkiksi kivenpala haavaan ja side ympärille. Infektiot voidaan hoitaa sairaalassa. Tärkeintä on tyrehdyttää verenvuoto ja päästä ihmis-ten ilmoille.

Pienetkin haavat kannattaa hoitaa heti, sillä tulehtunut haava on kivulias ja sen parantuminen kestää pitkään.

Raivaussahatyö

Raivaussahatyöskentelyn tärkein turvavaruste on sil-mäsuojalla ja kuulosuojaimilla varustettu kypärä. Ky-pärässä voi olla myös niskasuoja, joka estää veden, lumen ja roskien joutumisen puseron kaula-aukosta sisään.

12

Raivaussahalla työskennellessä ei välttämättä tarvita viiltosuojilla varustettuja metsurin housuja ja turva-saappaita, sillä sahan terä ei oikein käytettynä ulotu sahaajaan. Turvasaappaiden hankintaa on kuitenkin syytä harkita, sillä niiden karkeakuvioiset ja teräsvah-vistetut pohjat vähentävät liukastumisia ja tukevat epätasaisessa maastossa jalkapohjaa paremmin kuin normaalin saappaan pohja.

Pystykarsinta

Pystykarsinnassa suurimmassa vaarassa ovat silmät. Silmäsuojalla varustettu kypärä suojaa silmien lisäksi myös päätä alas putoavilta oksilta. Koska pystykar-sinnassa oksasahalla kurkotellaan ylöspäin, niska- ja hartiaseutu väsyvät. Siksi onkin tärkeää laskea kädet riittävän usein alas ja ravistella ja venytellä lihaksia

MITEN HANKIN TYÖVÄLINEITÄ?

Työvälineiden hankinta

Kaikkiin metsänhoitotöihin ei välttämättä tarvita lain-kaan työvälineitä. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi taimi-kon heinäys polkemalla ja kuivien oksien pystykarsinta kepillä lyömällä.

Jos päätät tehdä töitä, joihin tarvitset työvälineitä, kan-nattaa työvälineiden valintaan käyttää riittävästi aikaa. Ensin kannattaa selvittää, onko työhön mahdollista lainata työvälineitä vaikkapa omasta metsänhoitoyh-distyksestä. Monet metsänhoitoyhdistykset lainaavat esimerkiksi istutusvälineitä.

Päätyessäsi ostamaan työvälineitä, kannattaa työvä-lineiden tarve miettiä tarkkaan. Jos työtä on paljon, voi kalliimman, mutta tehokkaan työvälineen hankinta osoittautua järkeväksi. Pienillä työmäärillä voi esimer-kiksi vesuri olla raivaussahaa järkevämpi valinta.

Työvälineiden hankinnassa kannattaa käyttää apuna ammattilehtien julkaisemia testejä ja vertailuja sekä listauksia myynnissä olevista työvälineistä (esimerkiksi Metsälehti ja Koneviesti). Markkinoilla olevia työväli-neitä on listattu esimerkiksi TTS:n Internetsivuilla Met-sä- ja bioenergiakaluston tietokannassa.

Ennen lopullista valintaa työvälineitä kannattaa kokeil-la kaupassa ja jos mahdollista myös oikeissa työolois-sa. Näin selviää, miten kyseisen työvälineen paino ja säädöt sopivat juuri sinulle.

RAIVAUSSAHAN HUOLTO

Yleishuolto

Jotta raivaussaha pysyy kunnossa, täytyy sitä huoltaa. Päivittäisiin huoltoihin kuuluvat terän huolto ja kulma-vaihteen öljymäärän (vaseliini) tarkastus. Harvemmin tehtäviä toimenpiteitä ovat ilmanpuhdistimen, poltto-ainesuodattimen ja sytytystulpan tarkastaminen, puh-distaminen ja vaihto.

Raivaussahan häiriöttömän toiminnan varmistamiseksi siinä kannattaa käyttää tuoretta 2-tahtibensaa ja huo-lehtia sahan ja suodattimien puhtaudesta. Puhdistus-väli riippuu työoloista, mutta esimerkiksi ilmanpuhdis-taja kannattaa jatkuvassa käytössä puhdistaa 20–30 käyttötunnin välein.

Likainen ilmanpuhdistaja aiheuttaa muun muassa tyhjäkäyntiongelmia, bensankulutuksen kasvua ja sa-vuttamista. Sahasta irrotettu ilmanpuhdistin voidaan pestä lämpimällä saippuavedellä. Apuna voi käyttää esimerkiksi vanhaa hammasharjaa.

Polttoainesuodatin löytyy sahan bensatankista letkun päästä. Suodattimen saa ulos tankista vaikka rautalan-kakoukulla. Jos suodattimen huopapinta on likainen ja tummunut, on se vaihdettava.

13

Terä

Aina ennen sahauksen aloittamista on tarkastettava, että raivaussahan terä on ehjä. Mahdollinen halkeama paljastuu, kun terää lyödään kevyesti viilalla. Särähtä-vä ääni paljastaa halkeaman, jolloin terä on heti pois-tettava käytöstä.

Ehjä terä pidetään terävänä pyöröviilalla. 5,5 millimet-rin paksuiseen pyöröviilaan kannattaa hankkia ohjain-levy, jonka avulla aloittelijakin onnistuu varmistamaan oikean viilauskulman ja -syvyyden.

Pelkällä hampaiden teroittamisella terä ei kuitenkaan pysy iskukunnossa. Lisäksi tarvitaan terän harittamista eli hampaiden vääntämistä hieman sivuun. Harituksen ansiosta sahausraosta tulee avara ja puru lentää hel-pommin pois. Haritus onnistuu helpoimmin viilanoh-jaimen päässä olevien haritusrakojen avulla. Aseta te-rähammas haritusrakoon ja väännä, kunnes hammas taipuu niin paljon, että raon alapuolella oleva reuna on kiinni terän pinnassa.

Kulmavaihde

Sahan kulmavaihde koostuu hammasrattaista, jotka välittävät runkoputken sisällä pyörivän vetoakselin voi-man eri kulmassa olevalle terälle. Kulmavaihde joutuu sahattaessa kovalle rasitukselle, varsinkin, jos terä on tylsä tai huonosti haritettu. Jotta kulmavaihde ei vauri-oidu, on sen sisällä oltava riittävästi voiteluainetta. Kul-mavaihteen rasvamäärän tarkistus ja tarvittaessa sen lisääminen ovat päivittäisiä huoltotoimenpiteitä.

Avaa kulmavaihteen sivussa (tai päällä) oleva tarkis-tusruuvi ja pyöritä terää. Voiteluainettaon riittävästi, jos sitä nousee pyörähtävän teräakselin päälle.

VAKUUTUKSISTA TURVAA PAHAN PÄIVÄN VARALLE

Vaikka noudattaisit työskennellessäsi huolellisuutta ja varovaisuutta, saattaa vahinkoja silti sattua. Tyypillisiä metsänhoitotöissä tapahtuvia vahinkoja ovat epätasai-sen maaston aiheuttamat kaatumiset ja nilkan venäh-dykset. Tällaisten tapahtumien varalle kannattaa har-kita vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen hankkimista. Sama vakuutus on voimassa myös muissa harrastuk-sissa ja kodin töissä.

Tapaturmien kustannuksia ovat hoitokulut. Lisäksi kuluja saattaa tulla siitä, jos työkykysi alenee tai ta-paturma aiheuttaa pysyvän vamman. Vakuutuksesta saa korvausta hoitokuluihin, tapaturmien aiheuttamiin pysyviin haittoihin ja päivärahaa sairauspäiviltä. Va-kuutukset sisältävät yleensä myös korvaussumman kuolemantapauksen varalta. Tapaturmavakuutuksia tarjoavat vakuutusyhtiöt sekä Maatalousyrittäjien elä-kelaitos Mela.

Tapaturmavakuutuksen lisäksi kannattaa miettiä met-sävakuutuksen hankkimista. Metsäomaisuudentur-vaamisen lisäksi metsävakuutukseen on mahdollista liittää vastuuvakuutus, joka korvaa metsätöistä muille aiheutuvia henkilö- ja omaisuusvahinkoja. Tässä op-paassa käsitellyistä työlajeista on harvoin vaaraa muil-le, mutta esimerkiksi omatoimisessa puutavaran hak-kuussa ja kuljetuksessa vaarassa ovat muun muassa puhelinlinjat ja marjastajien autot.

PIDÄ HUOLTA JAKSAMISESTA

Huoltoa lihaksistolle

Toistot ja hankalat työasennot kuormittavat lihaksia. Jos työtä tehdään pitkään samassa asennossa tai työ-liike on toistuva ja yksipuolinen, seurauksena on lihas-väsymystä, voimattomuuden tunnetta ja jäykkyyttä. Oireet ilmenevät pitkään jatkuessaan liikerajoituksina, kiputiloina, särkynä ja liikearkuutena.

14

Riittävät tauot ja taukoliikunta sekä venyttely vähen-tävät liiallisen kuormittumisen aiheuttamaa rasittunei-suutta. Ruokailu- ja sahan tankkaustauot ovat hyviä taukoliikunnan ja venyttelyn paikkoja. Taukoliikunta lisää verenkiertoa, jolloin aivojen ja lihasten aineen-vaihdunta parantuu. Seurauksena on havaintokyvyn, tarkkuuden, nopeuden ja vireyden lisääntyminen. Voi-misteluliikkeet vähentävät myös niveliin kohdistuvaa painetta, nivelrakenteiden hankausta ja puristumista.

Venyttely sopii vain lämpimille lihaksille. Tehokas veny-tys on kestoltaan 15 –30 sekunnin mittainen. Kaikkien venyttelyliikkeiden kokonaiskeston tulisi olla yhteensä noin 10–15 minuuttia. Jos lihas on revähtänyt tai muu-ten vaurioitunut, sitä ei saa venyttää.

Venyttely parantaa lihasten aineenvaihduntaa, ja sa-malla asennon ja liikkeiden hallinta paranee. Tämä pie-nentää tapaturma-alttiutta. Venyttelyn ansiosta myös lihasvenähdykset ja -revähdykset vähenevät ja tark-kuus, nopeus, voima sekä koko työsuoritus paranevat.

Taukoliikunnan ja venyttelyn lisäksi lihaksia voidaan huoltaa vastaliikkeillä. Vastaliikkeillä tarkoitetaan työ-suorituksen aikana, välittömästi kuormittavan työ-liikkeen jälkeen tehtyä venytysliikettä. Niiden tarkoi-tuksena on vaikuttaa lihasten aineenvaihduntaan ja verenkiertoon. Vastaliikkeiden avulla lihastoiminnan elpyminen nopeutuu ja suorituskyky paranee.

RUOASTA ENERGIAA

Energian saanti ja nestetasapaino

Metsätyö on aina, myös harrastuksena, erittäin teho-kasta ja energiaa kuluttavaa liikuntaa. Jotta työtä jak-saisi tehdä, on riittävästä ravinnon saannista huolehdit-tava. Ravintoaineiden riittävän saannin turvaamiseksi kannattaa syödä monipuolisesti.

Raskaissa ja hiostavissa töissä, kuten metsätöissä, ve-den kulutus saattaa nousta helposti viiteen, jopa kym-meneen litraan vuorokaudessa. Siksi metsätöissä on

huolehdittava riittävästä nesteen saannista.Suuren osan tarvitsemastaan vedestä elimistö saa ruoan mukana. Raskaissa metsätöissä on lisäksi huo-lehdittava riittävästä juomisesta. Hien mukana elimis-töstä poistuu paitsi vettä myös kivennäisaineita eli suoloja, jotka on myös korvattava. Erityisesti kuumalla ilmalla on suositeltavaa juoda pelkän veden sijasta ki-vennäisvettä, jotta elimistön suolatasapainosäilyy. Suolatasapinon heilahtelut aiheuttavat muun muassa lihaskramppeja ja väsymystä.

Ruokailujen ajoitus

Ruoka-aikojen säännöllisyys on jaksamisen perusedel-lytys. Aikojen järjestelyillä voidaan vaikuttaa siihen, että ravintoa saadaan annostelluksi sopivasti koko päivälle, ja että elimistön suolan ja veden kulutus tulevat korva-tuksi verenkiertoelimistön rasittumatta.

Päivä kannattaa aloittaa tukevalla aamiaisella, joka takaa energian riittävyyden työpäivän ensi tunneiksi. Raskaassa työssä energiavarastot alkavat tyhjentyä parissa tunnissa, jolloin on syytä syödä ensimmäinen välipala. Lounas syödään keskipäivällä. Lounaan ja ko-tona syötävän päivällisen väliin ajoitetaan vielä yksi tai kaksi välipalaa.

Puolet eväistä kannattaa ottaa keskipäivän lounaaksi, toinen puoli yhteensä aamu- ja iltapäivän välipaloiksi. Eväsrasia voi sisältää esimerkiksi

• leipää• maitoa, viiliä, jogurttia tai juustoa• lihaa, kalaa tai kananmunaa• vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä• lämmintä ruokaa, kuten keittoa, velliä tai muhennosta• juomaa

Evästä kannattaa ottaa mieluummin liikaa kuin liian vä-hän. Nälän tai janon tunnetta ei saisi syntyä raskasta työtä tehtäessä.

15

MISTÄ LISÄÄ TIETOA?

Kirjat, lehdet ja oppaat

Suomi on täynnä metsää ja sen hoitoa käsittelevää lukemista. Tämän oppaan kirjoittamisessakin on käy-tetty kymmeniä vuosien varrella ilmestyneitä kirjoja, lehtiartikkeleita ja oppaita.

Lähes kaikille metsänomistajille posti tuo esimerkiksi metsäkeskuksen asiakaslehden, metsänhoitoyhdis-tyksen asiakaslehden ja Maaseudun Tulevaisuuden metsänumerot. Lisäksi monin paikoin puuta ostavat metsäyhtiöt lähettävät ainakin silloin tällöin asiakasleh-tensä kaikille metsänomistajille ja onpa joillain pankeil-lakin omat metsälehdet. Kaikissa näissä lehdissä on runsaasti ajankohtaista metsäasiaa, ja niihin kannat-taakin perehtyä ajan kanssa.

Asiakaslehtien lisäksi lähes kaikilla edellä mainituilla toimijoilla on myös eri aiheisiin liittyviä oppaita, joita voi noutaa ilmaiseksi niiden toimipisteistä tai erilaisis-ta metsätapahtumista. Metsämessuilla ja -näyttelyissä voi lisäksi usein kuunnella asiantuntijoiden esityksiä ajankohtaisista metsäasioista.

Messuilla on esillä myös laitevalmistajia ja -myyjiä ja laitevalikoima on laajempi kuin kaupassa. Tuotteiden kokeilun lisäksi esimerkiksi raivaus- ja moottorisahojen maahantuojilta kannattaa kysellä oppaita taimikonhoi-toon sekä sahan käsittelyyn ja huoltoon.

Syvällisempää metsätietoa kaipaaville löytyy esimer-kiksi Metsäkustannukselta monenlaista lukemista. Metsälehti ilmestyy joka toinen viikko. Metsäkustan-nukselta voi tilata myös metsäaiheisia kirjoja, kuten Metsäkoulu, Raivaamaan-kirja ja Hyötyliikkujan met-säopas. Lisäksi yliopistot ja tutkimuslaitokset, kuten Metsäntutkimuslaitos ja TTS tutkimus tuottavat julkai-suissaan tietoa metsistä ja niiden käytöstä.

Internet

Internet tarjoaa myös tehokkaan tavan hankkia metsä-tietoa. Tutustumisen arvoisia palveluitaovat esimerkiksi:

• Metsänhoitoyhdistykset(www.mhy.fi)• Metsäkeskukset(www.metsakeskus.fi)• Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio (www.tapio.fi)• Metsävastaa-palvelu (www.metsavastaa.net)• Metsäntutkimuslaitos(www.metla.fi)• TTStutkimus(www.tts.fi)• Metsäkustannus(www.metsalehti.fi)• Koneviesti(www.koneviesti.fi)• Metsäsertifiointi(www.pefc.fi)• Visaseura (www.visaseura.com)

Kurssit ja koulutukset

Tehokkaimmin metsäasioita oppii ammattilaisten ve-tämillä kursseilla ja koulutuksissa. Tällaisia kursseja ja koulutuksia järjestävät esimerkiksi metsäkeskukset, metsänhoitoyhdistykset ja metsäalan oppilaitokset.

Koulutustarjonta on aihepiiriltään varsin laajaa ja kurs-sit usein ilmaisia tai ainakin edullisia. Uusille metsän-omistajille suunnattuja kursseja ovat esimerkiksi Met-säkeskusten järjestämät Metsään ABC-päivät. Muita kursseja ovat esimerkiksi taimikonhoitokurssit, rai-vaussahan käyttö- ja huoltokurssit sekä vuoden alussa järjestettävät metsäverotukseen liittyvät kurssit. Usein kursseja järjestetään iltaisin ja viikonloppuisin, jotta myös työssä käyvät voisivat osallistua niihin.

Tietoa koulutuksista löytyy koulutusta järjestävien or-ganisaatioiden asiakaslehdistä ja internet-sivuilta sekä paikallislehdistä.

Taitto: Oikotie Asunnot Oy