Opetusministeriö

Undervisningsministeriet

Sisätilojen suojeluOpetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003:18

1

Sisätilojen suojelu

Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003:18

Opetusministeriö • Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto • 2003

Undervisningsministeriet • Kultur-, idrotts- och ungdomspolitiska avdelningen • 2003

2

Opetusministeriö

Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto,

Taide- ja kulttuuriperintöyksikkö

Meritullinkatu 10,

PL 29, 00023 Valtioneuvosto

Puh. 09 - 160 04

http://www.minedu.fi

Taitto: Erja Kankala, opetusministeriö

http://www.minedu.fi/julkaisut/kulttuuri

Edita Prima Oy, 2003

ISBN 952-442-505-X(nid.)

952-442-541-6 (PDF)

ISSN 1458-8110

Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003:18

3

Sisällysluettelo

Opetusministeriölle 4Tiivistelmä 6Sammandrag 7Johdanto 9

Sisätilojen suojelutilanne 10Sisätilojen luonteesta 10Sisätiloja koskeva tietopohja on puutteellinen 12Sisätilat muutospaineessa 14Kansainväliset sopimukset ja suosituksetsekä sisätilojen suojelutilanne Ruotsissa ja Norjassa 17

Sisätilojen suojelun keinot 19Rakennussuojelulaki 20Asetus valtion omistamien rakennusten suojelusta 21Maankäyttö- ja rakennuslaki 21Kirkkolaki 23Apteekkimaksulaki 23Suojelusopimukset 24Rakennusvalvonta ja Suomen rakentamismääräyskokoelma 25Rakentamistapa- ja korjausohjeet 26Interiööri museona 26

Sisätilat ja restaurointi 27

Sisätilat ja koulutus 33Arkkitehtuurihistorian opetus 33Restauroinnin ja korjausrakentamisen opetus 34

Työryhmän esitykset 35Tietopohjan laajentaminen ja syventäminen 37Säädösten soveltaminen ja käytön tehostaminen 37Koulutukselle asetettavat tavoitteet 39

LiitteetVaalimisperiaatteita suunnittelijoille ja korjaajille 40Tietoa historiasta ja kulttuurihistoriallisesta arvostasekä tietoa korjaushankkeisiin 40Kansainvälisiä sopimuksia ja suosituksia 41Kirjallisuutta 42

4

Opetusministeriölle

Opetusministeriö asetti 25.9.2002 työryhmän selvittämään kulttuurihistoriallisestiarvokkaiden julkisten ja yksityisten sisätilojen suojeluun, hoitoon ja kehittämiseen liittyviä ky-symyksiä. Työryhmän tehtävänä oli tehdä esityksiä:

1. sisätilojen suojelusta osana kulttuuriympäristön hoitoa2. kehittämistä vaativista antikvaarisista käytännöistä sekä museolaitoksen yhteistyön kehittämisestä3. inventointien, dokumentoinnin ja mahdollisten suojeluohjelmien kehittämisestä4. sisätilojen vaalimisperiaatteista korjausrakentamisessa ja sen suunnittelussa5. lainsäädännön ja taloudellisen tuen kehittämisestä

Työryhmän puheenjohtajaksi opetusministeriö kutsui osastonjohtaja Pekka Kärjen Museovi-rastosta ja jäseniksi museonjohtaja Marianne Aavin Designmuseosta, yliarkkitehti MarjattaErwen Senaatti-kiinteistöistä, yli-intendentti Mikko Härön Museovirastosta, tutkija AnneMäkisen Helsingin kaupunginmuseosta, sisustusarkkitehti Lauri Olinin SisustusarkkitehditSIO ry:n edustajana, kulttuuriasiainneuvos Kari Poutasuon opetusministeriöstä, arkkitehtiSari Schulmanin Arkkitehtitoimisto Schulman Oy:stä ja vanhemman hallitussihteerin Satu-Kaarina Virtalan ympäristöministeriöstä. Työryhmän sihteeriksi ministeriö kutsui tutkija IrmaLounatvuoren Museovirastosta ja amanuenssi Elina Standertskjöldin Suomen rakennustaiteenmuseosta. Työryhmän tuli saada työnsä päätökseen 31.3.2003 mennessä.

Työryhmä, joka otti nimekseen Sisätilatyöryhmä, on kokoontunut 8 kertaa ja tehnyt yhdenkoko päivän tutustumisretken Helsingissä: Pohjoisranta 10, porrashuone, Kuvataideakatemia,Yrjönkatu 18, Helsingin pääposti, Töölön porrashuoneita kuten Väinämöisenkatu 29 C, Väls-kärinkatu 7, Välskärinkatu 9, Töölön kirkko, ravintola Kuusihokki, Meilahden koulu, Las-tenlinna, Munkkiniemen kartano, Villa Ervi ja Suomen Kansallisteatteri.

5

Työryhmä on kuullut asiantuntijoina yliarkkitehti Aila Korpivaaraa ympäristöministeriöstä, vs. vi-rastopäällikkö Lauri Jääskeläistä Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirastosta ja yliassistenttiAino Niskasta Helsingin Teknillisestä korkeakoulusta. Ravintolasuunnittelusta on haastateltu EeroKorpelaista Design light -suunnittelutoimistosta. Koulutusta koskevat kirjalliset kommentit on li-säksi saatu Oulun ja Tampereen arkkitehtiosastoilta sekä Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopisto-jen taiteiden tutkimuksen laitoksilta, Seinäjoen ja Helsingin ammattikorkeakouluilta sekä Taidete-ollisen korkeakoulun Sisutusarkkitehtuurin ja huonekalusuunnittelun osastoilta. Sisätilojen suoje-lua koskevista käytännöistä Ruotsissa ja Norjassa on saatu kommentit Britt Wisthiltä Tukholmankaupunginmuseosta ja Lisen Rollilta Norjan Riksantikvarenin virastosta. Arvioita arvokkaista sisä-tiloista on saatu paikallisilta museoilta Joensuusta, Jyväskylästä, Kokkolasta, Kuopiosta, Lahdesta,Mikkelistä, Tampereelta, Vantaalta ja Varkaudesta.

Saatuaan työnsä valmiiksi sisätilatyöryhmä luovuttaa kunnioittaen mietintönsä opetusministeriölle.

Helsingissä 31 maaliskuuta 2003

Pekka Kärki

Marianne Aav Lauri Olin

Marjatta Erwe Kari Poutasuo

Mikko Härö Sari Schulman

Anne Mäkinen Satu-Kaarina Virtala

Irma Lounatvuori

Elina Standertskjöld

6

Tiivistelmä

Julkisten ja yksityisten sisätilojen suojelu on yksi kulttuuriperinnön vaalimisen ajankohtaisia kysymyksiä,mihin sekä Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma että Rakennusperintöstrategia velvoittavat. Sisätilat ovat laa-jamittaisen korjaustoiminnan vuoksi jatkuvassa muutospaineessa ja uhanalaisina. Tyylinäkemykset ja arvos-tukset ovat vaihtuneet lähes sukupolvittain ja edellisten kausien arkkitehtuuri ja sen yksityiskohdat ovatusein väheksyttyjä. Historiallisten rakennusten sisätiloja korjattaessa alkuperäinen sisustus korvataan useinstandardimaisesti suunnitelluilla sisustuksilla ja muoti-ilmiöillä. Liike- ja palvelutilojen uudenlaiset toimin-tavaatimukset johtavat alkuperäisen sisustuksen ja kalusteiden hävittämiseen. Julkiset tilat kuten pankki-salit, apteekit, myymälät, konttorit, ravintolat ja elokuvateatterit, jotka aikoinaan suunniteltiin osaksi ra-kennuksen arkkitehtuuria ja olivat sisustussuunnittelun merkkiteoksia, ovat muuttuneet luonteettomiksija yhdenmukaisiksi.

Sisätiloja koskeva tietopohja on puutteellinen. Rakennuskannan inventoinnit, joita laaditaan ennenmuuta kaavoitusta varten, eivät sisällä tietoa sisätiloista. Koottu tieto kaikkein merkittävimmistä historial-lista sisätiloista puuttuu. Restaurointitöiden yhteydessä laaditut rakennushistoriaselvitykset sisältävät luon-nehdintoja sisätilojen ominaisuuksista ja auttavat suojelutavoitteiden määrittelyssä.

Nykyinen lainsäädäntö tarjoaa rajalliset mahdollisuudet sisätilojen suojelulle. Lainsäädäntö painottaakaavoituksella tapahtuvaa suojelua, mikä on riittämätön keino arvokkaiden sisätilojen säilyttämisen turvaa-miseksi.

Suojeltujenkin rakennusten korjaustöissä on uudisrakentamispainotteinen korjaamistapa yhä vallalla.Uudisrakentamiseen tarkoitettuja rakentamismääräyksiä seurataan myös historiallisissa rakennuksissa. Tur-vallisuus- ja terveellisyysvaatimukset menevät sisätilojen säilyttämisen ja esteettisyystavoitteiden edelle.

Sisätilojen suojelua selvittänyt työryhmä on tehnyt esityksiä tietopohjan laajentamiseksi ja syventämisek-si, muutoksia suojelulainsäädäntöön sekä ehdotuksen sisätiloja koskevan opetuksen välttämättömyydestä.

Tietopohjan laajentamiseksi työryhmä esittää, että käynnistetään koko maata kattava uhanalaisimpiensisätilojen kartoitus, jonka tulokset työstetään vaiheittain suojeluohjelmiksi ja erilaisiksi hoito-ohjeiksi.

Rakennusten ja niiden sisätilojen suojelun tehostamiseksi työryhmä on tehnyt esityksiä sekä rakennus-suojelulain että maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi niin, että suojeluprosessit paremmin vastaa-vat sisätilojen suojelun tarvetta ja että rakennusvalvonnalla on lupamenettelyn yhteydessä paremmat mah-dollisuudet ottaa kantaa siihen, kuinka suunnitelmat toteuttavat sisätilojen suojelutavoitteita. Työryhmäesittää myös erityistä huomiota kiinnitettävän suunnittelijoiden pätevyyteen, kun on kyse historiallisestarakennuksesta.

Työryhmä esittää myös, että opetusministeriö ja opetushallitus huolehtivat siitä, että sisätilojen histo-riaa ja suojelua koskevaa opetusta sisällytetään koulutuksen kaikille tasoille. Sisätilojen vaalimisen edistä-miseksi laaditaan niin suunnittelijoille, korjaajille kuin suurelle yleisölle tarkoitettu käsikirja sisätilojen his-toriasta ja oikeista korjaamistavoista. Mietinnön liitteenä on yleisiä vaalimisperiaatteita korjaajille sekä lu-ettelo kirjallisuudesta ja saatavilla olevista korjausrakentamisen asiantuntijoista.

7

Sammandrag

Skyddet av offentliga och privata interiörer utgör en aktuell fråga när det gäller att värna om kulturarvet,vilket både Arkitekturpolitiska programmet och Byggnadsarvsstrategin förpliktar till. På grund av en om-fattande reparationsverksamhet står interiörerna ständigt inför hotet att ändras eller utplånas. Stiluppfatt-ningar och värderingar växlar hos så gott som varje generation och man ser ofta ner på tidigare periodersarkitektur och arkitektoniska detaljer. Vid reparation av historiska byggnaders interiörer ersätts den ursp-rungliga inredningen ofta med standardmässigt formgivna inredningar och modefenomen. Nya funktio-nella krav på affärs- och serviceutrymmen leder till att den ursprungliga inredningen och möblerna förs-törs. Offentliga utrymmen såsom banksalar, apotek, affärer, kontor, restauranger och biografsalonger, vilkapå sin tid planerades som en del av byggnadens arkitektur och utgjorde betydande verk inredningsmäs-sigt sett, har förlorat sin karaktär och likriktats.

Kunskapsunderlaget när det gäller interiörer är bristfälligt. De inventeringar av byggnadsbeståndet somframför allt utförs med tanke på planläggningen innehåller inga uppgifter om det inre av byggnaderna.Samlade uppgifter om de mest betydande historiska interiörerna saknas. De byggnadshistoriska utrednin-gar som gjorts i samband med restaureringsarbeten ger en skildring av interiörernas karaktär och är tillhjälp när skyddsmålen anges.

Gällande lagstiftning erbjuder begränsade möjligheter att skydda interiörer. Lagstiftningen fokuserar påskydd genom planläggning, vilket är en otillräcklig metod att säkerställa att värdefulla interiörer bevaras.

Även när det är skyddade byggnader som repareras tillämpas reparationsmetoder som utgår från nybyg-gen. Byggnadsbestämmelser avsedda för nybyggen iakttas också i historiska byggnader. Säkerhets- och häl-sokrav går före bevarandet av interiörer och estetiska värden.

Interiörsarbetsgruppen har lagt fram förslag till en breddning och fördjupning av kunskapsunderlaget,ändringar i skyddslagstiftningen samt ett förslag om nödvändigheten av undervisning i interiörsfrågor.

I syfte att bredda kunskapsunderlaget föreslår arbetsgruppen att det startas en landsomfattande kartlägg-ning av de mest hotade interiörerna. Resultaten av kartläggningen bearbetas under olika faser tillskyddsprogram och olika skötselanvisningar.

I syfte att effektivera skyddet av byggnader och deras interiörer har arbetsgruppen lagt fram förslag tilländring av såväl byggnadsskyddslagen som markanvändnings- och bygglagen så, att skyddsprocesserna bät-tre motsvarar behovet av skydd när det gäller interiören och att byggnadstillsynen i samband med tillstånds-förfarandet skall ha bättre möjligheter att ta ställning till hur planerna förverkligar skyddsmålen i fråga ominteriören. Arbetsgruppen föreslår också att det fästs särskild uppmärksamhet vid planerarnas kompetensnär det är fråga om historiska byggnader.

Arbetsgruppen föreslår också att undervisningsministeriet och utbildningsstyrelsen ser till att undervis-ning i interiörernas historia och skydd av interiörer tas in på alla nivåer i utbildningen. För att främja vär-nandet om interiörer sammanställs en handbok om interiörernas historia och riktiga reparationsmetoder.Handboken riktar sig till planerare, renoverare och den breda allmänheten. Betänkandet åtföljs av allmännaprinciper för bevarande, vilka är avsedda för renoverare samt en förteckning över litteratur och experter pårenovering.

8

Tarkasti perinteistä sijoittelua noudattava kalustus tekee tilasta pohjalaisen tuvan. Laihialainen Rapilan tupa. Kuva Elias Härö1970, MV.

Sisätilojen suojelu

9

Julkisten ja yksityisten sisätilojen suojelu on yksikulttuuriperinnön vaalimisen ajankohtaisia kysy-myksiä. Julkiset sisätilat, interiöörit, ovat laajamit-taisen korjaustoiminnan vuoksi jatkuvassa muutos-paineessa ja historialliset sisätilat vakavasti uhanalai-sia. Tämä koskee yhtä hyvin vanhinta rakennuspe-rintöä kuin 1800-luvun lopun ja 1900-luvunalkupuolen interiöörejä ja porrashuoneita. 1960-lu-kua vanhempia autenttisia ja eheitä interiöörejä onSuomessa vain vähän jäljellä. Erityisen huolen aihee-na ovat 1950 – 1970 -luvulla valmistuneet julkisettilat, koska niiden perusteelliset korjaus- ja muutos-työt ovat näinä aikoina tulossa ajankohtaisiksi.Pankkien, ravintoloiden, elokuvateatterien ja apteek-kien, vankiloiden ja hoitolaitosten muutokset ovatpuhuttaneet kansalaisia, tutkijoita ja museoväkeä,suunnittelijoita ja julkista sanaa.

Rakennus on aina kokonaisuus, kaikkien osiensasumma. Sisätilat, tilajäsentely ja huonejako ovatolennainen osa arkkitehtuuria ja rakennuksen kult-tuurihistoriaa ja niitä voidaan pitää rakennuksentarkoituksen ja toimintojen kannalta ensisijaisinarakennuksen ulkoarkkitehtuuriin verrattuna. Ne il-mentävät rakennuksen tai monumentin funktiota jaluovat merkityksiä rakennukselle. Tilajäsentelyllä,kiinteällä sisustuksella ja irtaimistolla on merkitys-tä erityisesti silloin, kun niillä on vahva historialli-nen – taiteellinen, teknillinen tai sosiaalinen –yhteys rakennukseen ja ne ovat säilyneet autenttisi-na. Sisätiloja ja kiinteitä sisustuksia tulee tarkastel-la kokonaistaideteoksina ja kerroksellisina historial-

Johdanto

lisina dokumentteina. Kyse ei ole vain tunnettujensuunnittelijoiden luomasta sisustustaiteesta, vaanyhtä lailla teollisuuslaitosten, kasarmien, sairaaloi-den, koulujen ja asuinrakennusten luonteenomaisis-ta interiööreistä.

Sisätilojen säilyttämiseksi tehtävä työ ja säilyttä-vän korjaustavan vakiinnuttaminen on yksi valtio-neuvoston hyväksymän rakennusperintöstrategiantavoitteista. Rakennusperintöstrategian päämääränäon rakennusperinnön vaaliminen sen kulttuurisenmerkityksen ohella kansallisen ja paikallisen omi-naisleimaisuuden ja identiteetin vahvistajana sekävoimavarana. Päämäärän toteuttamiseksi tarvitaanrakennusperinnön hyvää hoitoa sekä laajaa ja aktii-vista kansalais- ja viranomaistoimintaa. Sisätilojensuojelun ja vaalimisen keinojen parantaminen onopetusministeriön aktiivinen panos vuonna 2003vietettävään rakennusperintövuoteen.

Rakennusperinnön vuosi 2003.

10

Sisätilojen luonteesta

Rakennuksen sisätilojen ominaisluonne muodostuutilajäsentelystä, huonejaotuksesta ja kiinteästä sisus-tuksesta. Kiinteäksi sisustukseksi (fasta inredningen,fixtures and fittings) katsotaan huonetilan rakenta-malla muodostetut yksityiskohdat, kuten lattia- jakattomateriaalit, paneelit, listat, ovet ja ikkunat he-loineen ja listoituksineen, uunit sekä pinnoitemate-riaalit, koristemaalaukset ja maalatut tapetit. Vaik-ka sisätila on aina osa arkkitehtonista kokonaisuut-ta, on olemassa joukko sisätiloja, jotka voivat ollakulttuurihistoriallisesti tarkasteltuna myös itsenäisiäkulttuurimuistomerkkejä. Näiden tilojen funktio jasamalla sisätilan arvo muodostuu tilasta ja sen käy-tön jättämistä jäljistä sekä kiinteästä kalustuksesta jatilan toimintaan liittyvistä huonekaluista. Kirkkoti-laa luovia, erottamattomia yksityiskohtia ovat mm.penkistö, alttarilaite, saarnatuoli ja muut liturgiseenkäytäntöön sidotut elementit. Kirjastoksi rakennet-tu ja sisustettu tila kalusteineen on erottamaton ko-konaisuus. Vanhimpia esimerkkejä on Joensuunkartanon kirjasto, jonka tätä nimenomaista huonet-ta varten suunnitellut hyllyt, kirjoituspöytä tuolei-neen sekä divaanit määriteltiin jo 1840-luvulla pe-rintösäädöksessä säilytettäviksi jakamattomina. Vas-taavalla tavalla voidaan määritellä kokonaisuudeksiesimerkiksi pankki- ja apteekkisalit, konttorit, myy-

mälätilat ja ravintolat, joiden kulttuurihistoriallinenmerkitys perustuu kyseisen tilan palvelufunktionedellyttämiin kiintokalusteisiin ja tiskeihin tai joh-tokunnan istuntosalit ja yhtiöiden klubitilat, jotkainteriöörillään ja kalusteillaan ilmentävät yhtiön tailiikelaitoksen asemaa ja arvoa. Tiloja, joiden kiinteäsisustus ja kalusteet ovat sidoksissa rakennuksen jatilan julkiseen funktioon, ovat esimerkiksi odotus-huoneet rautatieasemilla ja linja-autoasemilla ja jul-kisten rakennusten salit ja aulatilat. Rakentamisen painopisteen siirtyminen 1990-luvulla uudisrakentamisesta korjausrakentamiseenon tukenut myös sisätilojen konkreettista säilyttä-mistä. Korjauksissa on yhä useammin kyse jonkin-asteisesta restauroinnista, jossa kiinnitetään huomio-ta kulttuurihistoriallisiin arvoihin, vanhaan raken-nustapaan ja materiaaleihin. Korjausten yhdeksilähtökohdiksi ovat hyvin toteutetuissa kohteissa va-kiintuneet perusteelliset inventoinnit ja dokumen-toinnit, joiden pohjalta muotoillaan reunaehtoja ra-kennusten käytölle, kehittämiselle ja korjaukselle.Sisätilojen inventointi ja arvon tunnistaminen onhallinnollisen ja konkreettisen suojelun sekä asen-teiden kannalta keskeistä. Sisätilojen osalta mallikel-poisesti selvitettyjä kohteita ovat esimerkiksi Helsin-gissä Olympiastadion ja muut olympiarakennukset,

Sisätilojen suojelutilanne

Sisätilojen suojelu

11

Yrjönkadun uimahalli, Suomalais-ranskalainen kou-lu, Voimatalo, Eläintarhan huvila 14, tullihallituk-sen talo, Kansallismuseo, Helsingin kauppakorkea-koulu ja Alkon Salmisaaritalo, Turussa palokunnan-talo, Säästöpankin talo, kaupunginkirjasto, taidemu-seo ja Rettigin palatsi ja Turun akatemiatalo sekäVaasassa lääninhallituksen rakennus ja maaherran re-sidenssi. Interiöörien suojelua on toistaiseksi tavallisim-min toteutettu suunnittelijalähtöisesti tai kokonais-taideteoksen ajatuksen pohjalta. Sisätilojen arvojamuodostavia tekijöitä ovat myös säilyneisyys (alku-peräinen intentio, alkuperäinen käyttö, tila, tilasar-

jat, muodot ja materiaalit), positiivinen kerroksi-suus (uusien osien kvaliteetti ja yhteensopivuus),tyypillisyys rakentamisajalle, suunnittelijan asemataidehistoriassa, historiallinen tapahtuma, tyylilli-sesti yhtenäiset tilasarjat sekä poikkeuksellisuus ra-kentamisajankohdalle. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kokonaisuu-det tulisi kokea kansallisena voimavarana ja identi-teettiä vahvistavana tekijänä. Säädösten lisäksi olisi-kin löydettävä keinoja asenteiden muokkaamiseksi.Keskeisellä sijalla on valistus, joten työryhmänmuistion oheen on kehitetty joukko vaalimisohjei-ta sekä ohjeita siitä, mistä tietoa on saatavissa.

Hallintoneuvoston kokoushuone jalopuisine paneeleineen ja tilaan suunniteltuine kalusteineen viestii yhtiön vakavaraisuudesta javaikutusvallasta. Helsinki, Salmisaari talo. Kuva Michael Klöpher 2000.

12

Sisätiloja koskevatietopohja on puutteellinen

Kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaakoskevista, kuntatasolla toteutettavista perusinven-toinneista puuttuu yleensä sisätiloja koskeva analy-sointi ja arviointi. Tämä johtuu osin inventointientyöekonomiasta, osin myös aktiivisen ohjeistuksenpuuttumisesta. Vain joissain tapauksissa inventoin-tiin liittyy tieto kohteen pohjakaavasta ja mahdolli-sesti jostakin poikkeuksellisen mielenkiintoisesta taiharvinaisesta kiinteän sisustuksen yksityiskohdasta.Julkiset rakennukset ja tilat toki tunnetaan, kuntaas etenkin asuntoarkkitehtuuria, sen alkuperäi-syyttä, säilyneisyyttä tai sisustustaidetta koskevattiedot ovat erittäin vajavaiset. Mietintöä varten teh-ty alustava eri maakuntamuseoihin tehty kyselyosoittaa myös tietoaineksessa olevat selvät puutteet.

Sisätilan kulttuurihistoriallisia piirteitä koskevia

koko maata kattavia selvityksiä ei ole tehty. Tietoai-nes muodostuu saatavilla olevasta vanhemmasta kir-jallisuudesta kuten Suomalaisia taiteilijakoteja jaKoti taideluomana. Tiettyyn aikakauteen kohdistu-vina yhteenvetoina voidaan mainita Carl Ludvig En-gelin ja Eliel Saarisen arkkitehtuurin ja sisustustai-teen tutkimukset tai muut suunnittelijapainotteisetesittelyt. Arkkitehti-lehti ja Suomi rakentaa -julkai-sut sekä teokset Suomen liike-elämän arkkitehtuuriaja Osuusliike rakentaa käsittelevät funktionalisminja uudemman arkkitehtuurin synnyttämiä interiöö-rejä samoin kuin viime vuosina ilmestyneet Helsin-ki sisältä, Yhteiset olohuoneet tai Asunnon muo-donmuutoksia. Alvar Aaltoa interiöörisuunnittelijaon luonnollisesti käsitelty runsaassa niin koti- kuinulkomaisessakin arkkitehtuurikirjallisuudessa.

Monen seuratalon näyttämö on saanut väistyä, kun uudet tuottoisammat toiminnot ovat tarvinneet lisää tilaa. Maalahden nuoriso-seuran talon korjaajat ovat kuitenkin tunnistaneet salin arkkitehtuurille ominaiset yksityiskohdat ja materiaalit. Kuva UllaRahola, Suomen Kotiseutuliitto.

13

Rakennuskohtaiset tutkimukset, joita on tehty Mu-seoviraston ja maakunnallisten museoitten toimesta,voidaan jakaa puhtaasti dokumentoiviin inventoin-teihin sekä suojelutavoitteet sisältäviin, restaurointi-suunnittelua palveleviin rakennushistoriallisiin selvi-tyksiin. Museovirastossa on laaja kirkkojen sisustuk-sia ja inventaareja koskeva dokumentointiaineisto.Kartanokulttuurin arvokkaimmat interiöörit onkoottu 1920-luvulla Herrgårdar i Finland teossarjaavarten. Teoksessa esitellyn noin 90 kartanon arvok-kaissa sisustuksissa on tapahtunut huomattaviakinmuutoksia, eikä niiden nykytilaa systemaattisestitunneta. Vanhimmat kaupunkiarkkitehtuuria koske-vat rakennusinventoinnit ovat peräisin 1930-luvul-ta. Sotien jälkeen inventointityötä on jatkettu kai-kissa ns. vanhoissa kaupungeissa. Näiden inventoin-tien sisältö keskittyy dokumentoivalla tavalla koh-teen sisätilojen sen hetkisten ominaisuuksienkirjaamiseen ja ajoittamiseen. Nämä inventointi-klassikot sisältävät suuren tietomäärän etupäässäasuntokulttuuriin ja sen tyylikäsityksiin liittyvistämuutoksista. Inventointitietoja ei ole päivitetty, jo-ten kokonaisnäkemystä sisätilojen nykytilasta ei nii-den avulla voida kartoittaa.

Sektori-inventoinneissa, yhden rakennustyypintai yhtäläisen käyttömuodon mukaan valittujen ra-kennusten inventoinneissa on selvitystyö koskeeuseammin myös sisätiloja. Museoviraston ja maa-kuntamuseoiden tekemät tai teettämät sektori-in-ventoinnit ovat koskeneet mm. seurataloja, pappi-loita, rautatierakennuksia ja metsähallituksen ja me-renkulun rakennusperintöä. Uusimpia sektori-in-ventointeja ovat Helsingin kaupunginmuseontekemät ostoskeskusten ja koulujen inventoinnit.Teollisuuden arkkitehtuurin inventoinneissa on sel-vitystyö monissa yhteyksissä ulotettu sisätiloihin,kuten konttoreiden interiöörien säilyneisyyteen jatuotantosalien rakenteisiin sekä käyttötarkoitukses-ta johtuvien muutosten aiheuttamiin tilajärjestelyi-hin. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita Stora En-son rakennuskantaa koskeva inventointi, jossa suoje-lun kannalta merkittävimmät sisätilat ja laitteistoton yksilöity. Sisätilan ja laitteistojen osuutta koh-teen historiallisen ja arkkitehtonisen merkityksenmuodostajana on selvitetty myös Fortumin ja Mu-

seoviraston yhteistyönä tekemässä voimalaitosinven-toinnissa.

Rakennussuojelulailla suojeltujen rakennusten javaltion omistamien rakennusten suojelusta annetunasetuksen nojalla suojeltujen rakennusten inven-tointi- ja tutkimustiedot, joita on koottu Museovi-raston rakennushistorian osaston arkistoon, sisältävätvaihdellen sekä perustietoa parhaiten säilyneistä inter-iööreistä että niiden säilyttämistavoitteista.

Restaurointihanketta varten laaditut rakennus-historialliset selvitykset, jotka koskevat ennen muutajulkisia rakennuksia, painottavat huonetilojen, tila-sarjojen ja kiinteän sisustuksen yksityiskohtien säi-lyneisyyttä. Monista julkisista rakennuksista on laa-dittu rakennushistoria, jossa sisätilojen käsittely onperusteellista (Helsingissä Senaatin linna, rautatie-asema, Eduskuntatalo, Säätytalo, yliopiston laitok-set, Lasipalatsi, Liittopankki, Salmisaari-talo sekäImatran valtionhotelli, Hämeen lääninhallitus, Ou-lun raatihuone ja Vaasan hovioikeus). Nämä selvi-tykset on tehty nimen omaan suojelutavoitteidenlaatimista ja restauroinnin suuntaviivojen määritte-lyä varten. Edistääkseen inventoinnin osuutta osanarestaurointihankkeita on Museovirasto julkaissutohjekirjan Valtion rakennusperinnön vaaliminen(Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisu-ja 19, 1997), joka esittelee Museovirastossa vakiin-tuneita käsityksiä oikeasta tavasta hoitaa kulttuuri-historiallisesti arvokasta rakennusperintöä. Valmis-teilla on opas myös sisätilojen yksityiskohtia ja säi-lyneisyyttä tarkastelevan rakennushistoriaselvityksenlaatimisesta. Yksittäisten julkisten ja kaupallistenpalvelutilojen inventointia on tehty vaihtelevassalaajuudessa eräiden valistuneiden rakennuttajientoimesta.

14

Sisätilat muutospaineessa

Arvorakennusten julkisivujen ja rakenteiden säilyt-täminen korjaustöiden yhteydessä on yleensä suun-nittelun lähtökohtana. Sen sijaan sisätiloissa muu-tosten tarve on toimintojen muuttuessa suurempi.VTT:n tilastojen mukaan sisätilakorjaukset ovat 40prosenttia kaikesta korjaustoiminnasta. Käytön ole-tetut tai todelliset vaatimukset muuttuvat uudentekniikan, työsuojelun ja asiakaskunnan vaihtumi-sen tai lainsäädännön ja määräysten kehityksenmyötä, mistä syystä alkuperäisen käytön jatkumi-nen on monesti ongelmallista.

Tyylinäkemykset ja arvostukset ovat vaihtuneetlähes sukupolvittain. Edeltäneen ajan arkkitehtuurija tyylikäsitykset ovat monesti väheksyttyjä. Valis-tuksen ajalla keskiaikaisten kirkkojen kalkkimaalauk-set peitettiin kustavilaisen, valoisan tilakäsityksenvastaisina. Samalla tavalla maalattiin myöhemmintasaisen vaaleiksi 1800-luvun lopun moniväriset ja -kuvioiset sisätilat ja porraskäytävät. 1960-luvulla

tarvittiin uusrenessanssin arkkitehtuurin puolustus-puheenvuorot Arkkitehti-lehdessä ja Ateneuminsuuri jugend-näyttely näiden menneiden arkkiteh-tuurikausien arvostuksen palauttamiseksi.

Huonetilojen pintakäsittelyt on aina uudistet-tu muutaman vuosikymmenen välein. Tällöin ontuloksena ollut eri aikojen piirteitä ilmentäviä sisä-tiloja, jotka parhaimmillaan voivat olla kerrostunei-suudessaan arvokkaita. Alkuperäisyyden tavoittelu jakorostaminen hävittää korjaustyön yhteydessä useintällaisia interiöörejä. Yhtenäisiä tilasarjoja muodos-tavat, voimakaskuvioisilla tapeteilla sisustetut huo-neet saatetaan nähdä esimerkiksi empirekartanonkokonaisuutta alentavina. Kansainvälisen modernis-min yksinkertaisuuden ja tarkoituksenmukaisuudenideaali on ollut tuhoisa historiallisille interiööreille.Sotien jälkeinen niukkailmeinen arkkitehtuuri jasen sisustusmateriaalit koetaan usein liian vaatimat-tomiksi ja ne vaihdetaan nykyestetiikan mukaisiksi.

Alkuperäiset materiaalit, hyllyt, kaiteet ja sisustuksen yksityiskohdat kuvastavat 1950-luvun arkkitehtuurin ominaispiirtei-tä. Lauritsalan kirjasto, Martikainen&Ypyä&Malmio. Kuva Seppo Pelkonen 2003, Etelä-Karjalan museo.

15

Suhtautuminen rakennus- ja sisustusmateriaaleihinkulkee tyyliarvostusten rinnalla. Yksilölliset, arkki-tehtuurin kokonaisuudelle luonteenomaiset tilat jayksityiskohdat korvataan usein standardiratkaisuillaja -tuotteilla. Samaan aikaan, kun antiikkiliikkeissäkorkeaan hintaan myydään esimerkiksi jugend-in-teriööreihin kuuluneita esineitä ja kalusteita, hävite-tään samojen interiöörien huonejärjestyksiä, ikku-noita, ovia ja uuneja ymmärtämättä niiden "antiik-kiarvoa" ja merkitystä interiöörin luojina. Myyntiar-voa on näinä päivinä myös 1940- ja 1950-luvunesineillä ja taideteollisuudella, vaikka saman kaudeninteriöörit ovat väheksyttyjä. Sisustuslehdissä esitel-lään positiivisessa hengessä täysin uudistettuja sisä-tiloja. Samoin arvorakennusten asuntoja taikka arvo-kiinteistöjä myytäessä niiden historiallista olemusta

käytetään markkinavalttina, vaikka korjauslinjakäytännössä onkin vahvasti uudistava.

Sisätiloja koskevan muutoksen tempo on yhäkiihtyvää, muodin vaihtumisen ja uusimisen sykliyhä lyhyempi. Sisustuksesta on tullut kertakäyttöta-varaa, joka vaihdetaan lyhytikäisen muodin, uudenomistajan tai käyttäjän maun mukaan. Tämä koskeeniin julkisia ja kaupallisia tiloja kuin asuntoarkki-tehtuuria. Historia nähdään joissain tapauksissamarkkina-arvona mutta sisätilan yhteyttä rakennuk-sen arkkitehtuuriin ei hahmoteta; sisätilan katsotaanolevan omistajan vapaassa vallassa olevaa ja vapaastimuokattavaa materiaalia, josta historialliset piirteetvoidaan poistaa tai korvata käyttäjää parhaiten miel-lyttävällä tyyli- ja materiaalivalikoimalla.

1800-luvun lopulla uudelleen sisustettu sali muodostaa korkeatasoisen uuden kerrostuman klassismin kauden kartanoon.Kuva Irma Lounatvuori 1997, MV.

16

Liike- ja palvelutilojen uudenlaiset toimintavaati-mukset johtuvat palvelumuotojen muuttumisesta.Liiketilan muuttaminen itsepalvelutilaksi edellyttääkoko myymälää tai konttoria leimaavan, kyseiseentilaan varta vasten suunnitellun kalustuksen hävittä-mistä. Palvelun perustuminen uudenlaisiin teknisiinlaitteisiin edellyttää asiointia varten rakennettujenkiintokalusteiden uudelleen muotoilua, mikä rat-kaistaan liian usein palvelutilan arkkitehtuurille jatyylilliselle aikakaudelle vierailla standardikalusteil-la. Tämä koskee yhtälailla myymälöitä, pankkisale-ja, apteekkeja kuin toimistotiloja ja liikeyritystenjulkisia tiloja. Tuskin yhtään sadoista osuuskaupanfunktionalistisista myymälöistä sen enempää kuinpienistä huolellisesti suunnitelluista erikoisliikkeis-tä (liha, leipä, konditoria), joita esimerkiksi 1930-luvun Arkkitehti-lehdessä esiteltiin, on nykyisessäkauppaketjujen yhdenmukaistamisaallossa pystyttysäilyttämään. Sama koskee ravintolainteriöörejä.Niitä yhdenmukaistetaan ja "ajanmukaistetaan"kulloisenkin markkinaidean ja ylikansallisten sisus-tusmallien mukaisiksi. Ravintolaketjujen liikeidea ja

sisustuksen tavoitteet on jopa määritelty kirjallisis-sa suunnitteluohjeissa. Ns. trendiravintoloiden elin-kaari voi olla vain yhden vuoden pituinen. Yleinenilmapiiri on kuitenkin muuttumassa myönteisem-mäksi vanhojenkin tutuksi tulleiden interiööriensäilyttämiselle. Tuttuus, patina ja kuluneisuus luo-vat kantapaikalle sen charmin.

Vanhojen asuinkerrostalojen porrashuoneiden jauusien, valtion ja kuntien avustuksella rakennetta-vien hissien yhteensovittaminen johtaa monessa ta-pauksessa porrastilan, koristeiden ja portaikon herk-kien arkkitehtuuriyksityiskohtien turmelemiseen var-sinkin hankkeissa, joissa suunnittelun tasoon eikiinnitetä riittävästi huomiota. Myös ikkunoidenuusiminen valtion tukemien energiansäästötavoittei-den mukaisiksi sekä sisäpuolisen lämmöneristyksenaiheuttamat muutokset uhkaavat vanhojen raken-nusten sisätilojen alkuperäistä luonnetta, rakenteitaja yksityiskohtia. Samoin modernin tekniikan lisää-minen aiheuttaa alaslaskettujen kattojen rakenta-mista, ja se johtaa vanhoissa rakennuksissa huoneti-lojen suhteiden ja tilatunnun muuttumiseen.

Helsingin Kaisaniemenkadullaaikoinaan sijainneen HOK:nelintarvikemyymälän eleganssiaja harkittuja yksityiskohtia.Oiva Kallio 1930.Kuva Foto Roos 1930. SRTM.

17

Kansainväliset sopimukset ja suosituksetsekä sisätilojen suojelutilanne Ruotsissa ja Norjassa

UNESCO ja Euroopan neuvosto

Vanhin kansainvälisistä kulttuuriperintöön liittyvis-tä suosituksista on UNESCOn monumenttien suo-jelusta ja restauroinnista antama Venetsian julistusvuodelta 1964. Kansainväliset sopimukset ja suosi-tukset ovat myös kansallisen suojelupolitiikan run-kona. Ne ovat ohjelmallisia julistuksia, jotka linjaa-vat suojelupolitiikkaa ja restauroinnin eettisiä tavoit-teita, eivätkä ne sisällä yksilöityjä suojelutavoitteita.Suojelun kohteeksi niissä määritellään niin raken-nusmonumentit kuin vaatimattomampikin histori-an, tieteen, sosiaalihistorian tai tekniikan kannaltamerkittävä rakennusperintö ja siihen olennaisestikuuluva kiinteä sisustus (fixtures and fittings). Sopi-musten sisältämät suojelutavoitteet koskevat myöshuonetilan puisia sisustuselementtejä (panelointeja,parkettilattioita, listalaitteita, kattokoristeita) sekäveistoksia, freskoja, lasimaalauksia ja teknisiä laitteis-toja. Vuodelta 1998 olevassa Euroopan neuvoston

suosituksessa kiinnitetään huomiota myös arvok-kaan irtaimiston merkitykseen osana rakennusmuis-tomerkkiä. Luettelo sopimuksista ja suosituksista onmuistion liitteenä.

RuotsiRuotsin vuonna 1987 vahvistettuun Kaavoitus- jarakennuslakiin (PBL/Plan-och bygglag 1987:10) si-sältyy muutamia kunnallisella tasolla rakennussuo-jelussa sovellettavia pykäliä. Laissa todetaan, että ra-kennuksia, jotka ovat erityisen arvokkaita historial-lisesti ja kulttuurihistoriallisesti sekä ympäristö- jataiteellisilta arvoiltaan merkittäviä, ei saa turmella.Niitä koskevat muutokset tulee tehdä hellävaraises-ti siten, ettei rakennuksen luonne muutu ja niin,että rakennuksen rakennusteknilliset, historialliset,kulttuurihistorialliset, ympäristö- ja taiteelliset arvotsäilyvät. Laissa mainitaan vain rakennuksen ulko-

Palvelumuotojenyhdenmukaistaminen edellyttäästandardikalusteita ja vanhatinteriöörit saavat väistyä.Helsingin pääposti.Kuva Soile Tirilä 2002, MV.

18

kuori ja ympäristö mutta ilmaisu "että niiden eri-koisluonne säilyy" tulkitaan käytännössä sisätilojakoskevaksi. Rakennuksen sisätiloiksi käsitetäänyleensä sisääntuloaulat, porrashuoneet, myymälöi-den sisustukset, asunnot ja ullakot.

Tukholmassa sisätilojen suojelutilanne on varsinhyvä, mikä johtuu yleisestä asennoitumisesta sekäkaupungin rakennustoimiston ja Tukholman kau-punginmuseon välillä hyvin toimivasta yhteistyöstä.Suomen oloista poikkeavaa on, että sisätiloja koske-vista muutoksista tulee rakennuttajan tehdä ilmoi-tus kaupungin rakennustoimistolle, missä asia käsi-tellään yhteisneuvotteluissa. Neuvotteluissa tehdäänvalvontasuunnitelma, jonka mukaan museoalanasiantuntija seuraa korjaustyötä ja valvoo, että lakianoudatetaan. Muualla maassa tilanne vaihtelee.Arkkitehtien ja talonomistajien keskuudessa vallit-see yleisesti käsitys, että rakennussuojelu koskee ai-

noastaan rakennuksen ulkoasua. Ruotsissa on jul-kaistu useita oppaita arvokkaiden rakennusten hel-lävaraisesta korjaamisesta, mm. Allmänna råd omändring av byggnad.

NorjaNorjassa kaava- ja rakennuslaki mahdollistaa vainrakennuksen ulkoasun suojelun. Riksantikvaren voisuojella arvokkaita sisätiloja kulttuurimuistolain no-jalla. Tällä hetkellä Norjassa on kuitenkin tekeilläMiljøverndepartementin valmistelema lakiuudistus.Museoalan asiantuntijat ovat esittäneet, että uudes-sa laissa huomioitaisiin myös sisätilojen suojelu. Ju-ristit ovat hiljattain käyneet läpi rakennussuojeluakoskevia lakeja. Pyrkimyksenä on ollut määritellätarkemmin käsitteet "kiinteä sisustus ja irtaimistot".Tästä työstä on tarkempi selvitys kirjassa Jørn Hol-me, Kulturminnevern. Lov, forvaltning, håndhevelse.

Pankkisali on huolellisestirestauroitu rakennuksenalkuperäistä arkkitehtuuriavastaavaan asuun. KotkanSuomalainen Säästöpankki.Kuva Heikki Lindroos 1994,SRTM.

19

Sisätilojen suojelun keinot

Rakennussuojelu on toimintaa, jolla pyritään estämään kulttuurihistoriallisesti tai muuten arvokkaan raken-nuskannan purkaminen ja ohjaamaan rakennetun ympäristön muutoksia sellaisiksi, että ympäristön luonnesäilyy. Käytössä olevan rakennuskannan säilyttämisellä on huomattava merkitys yhdyskuntien suunnitelmallises-sa kehittämisessä. Käyttökelpoinen sekä esteettisesti ja historiallisesti arvokas rakennuskanta on yhdyskuntieneheyden ja monipuolisuuden kannalta pyrittävä säilyttämään. (Hallituksen esitys rakennussuojelua koskevastauudesta lainsäädännöstä 1983)

Ravintola Kuusi Hokki, sisustuksensa ansiosta arvostettu perinteinen kantapaikka. Kuva Soile Tirilä 2002, MV.

Sisätilojen suojelu

20

Rakennussuojelulakiuudistusta valmistelleen komi-tean mietinnön (1974) tuloksena rakennussuojelunähtiin yhä vahvemmin osana yhdyskuntasuunnit-telua ja rakennetun ympäristön kehittämistä. Tä-män kehityksen tuloksena rakennuskannan suojeluyleisellä tasolla tapahtuu kaavoituksen tarjoamillakeinoilla ja erityislakia eli rakennussuojelulakia (60/1985) on tarkoituksenmukaista käyttää kaava-alu-eitten ulkopuolella tai mikäli rakennuksen säilymis-tä ei riittävästi voida maankäyttö- ja rakennuslainsäädösten nojalla turvata taikka milloin siihen onmuutoin erityisiä syitä. Tällainen syy voi olla tarvesuojella rakennuksia, joiden sisätilat ovat erityisenmerkittäviä, joskaan rakennussuojelulaissa ei tätäperustetta erikseen määritellä.

Rakennussuojelulaki (60/1985)

Rakennussuojelulain mukaan rakennukseen luetaankuuluvaksi sen kiinteä sisustus (2§ 1 mom.), jotamyös suojelumääräykset voivat koskea. Laissa eimääritellä, mitä kiinteällä sisustuksella tarkoitetaan.Yleisimmin käytetty, hyvin yleisluontoinen määrä-ys on "alkuperäinen huonejako ja kiinteä sisustustulee säilyttää". Monien rakennushistoriallisestimerkittävien kohteiden säilymisen turvaamiseksi onkuitenkin annettu yksilöidympiäkin, seuraavien esi-merkkien kaltaisia määräyksiä:

• Ruovesi, Ihaniemen huvila vuodelta 1895: Rakennuksenalkuperäinen kiinteä sisustus, etenkin salissa, kansliassa,förmaakissa, ruokasalissa, hallissa, toisen kerroksen hallissaja tanssisalissa tulee säilyttää ja hoitaa siten, että sisustuksenalkuperäinen luonne säilyy. Rakennuksen alkuperäinenhuonejako on säilytettävä. (16.7.1985)

• Rymättylä, Lookilan talonpoikaistalo 1800-luvun alusta:Rakennuksen nro1 kiinteät sisustukset kuten ovet, listoitukset,lattiat, katot, penkit, sängyt, kaapit, leivinuuni sekä kamarienuunit tulee säilyttää. (5.5.1985)

• Jyväskylän työväentalo, 1925: Rakennuksessa olevanteatterin ala-aulassa, kaksoisportaikossa, lämpiössä,teatterisalissa sekä ensimmäisen kerroksen ympyrätilassa ovatvain ennallistavat muutokset sallittuja. Näiden tilojensisustuksen on oltava Alvar Aallon sisustusperiaatteidenmukainen. (18.5.1986)

• Helsinki, Kulttuuritalo, Alvar Aalto 1958: Juhlasali, pääaula,pääportaikko, Alppisalin sisääntuloaula, odotushalli japortaikko: Rakennustaiteellisesti erittäin arvokas (Ia) tairakennustaiteellisesti arvokas (Ib) tila, jossa voidaan tehdä

vain ennallistavia tai käytöstä johtuvia väliaikaisia japoistettavissa olevia muutoksia. Määräys koskee myös tilojenalkuperäisiä kiinteitä kalusteita ja valaisimia. (2.1.1989)

• Jaala, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas 1890-luku:Rakennusten nykyinen kiinteä sisustus on säilytettävä.Tehdasrakennusten osalta tämä koskee erityisesti koneita jamuuta teolliseen tuotantoon liittyvää laitteistoa.Tehtaanjohtajan asunnon kiinteään sisustukseen kuuluvatmm. vanhat kaakeliuunit, listoitus, paneloinnit ja ovet.(7.6.1991)

• Helsinki, Fazerin kahvila ja konditoria, 1932: katto jalattiapinnat, alkuperäiset ilmanvaihtoritilät, tuulikaappi,näyteikkunoiden alkuperäiset detaljit. (5.9.1991)

• Helsinki, Rautatalo, Alvar Aalto 1954: rakennukseen kuuluvavalopiha, sisääntuloaula portaikkoineen, valopihaa kattavanlasikaton ulkopuoliset valaisimet, kiinteä sisustus elimyyntitiski, suihkulähde, kahvilatilan muusta valopihastaerottava, huonekasveille tarkoitettu matala seinämä, seinämämarmoripenkkeineen, kiinteät valaisimet. (14.11.1991)

• Helsinki, Finlandia-talo, Alvar Aalto, 1971: yleisölle avoinnapidettävien sisätilojen huonejako, materiaalit, väritys ja kiinteäsisustus alkuperäistä vastaavina.(6.5.1993)

• Turku, Villa Ekman, Estan, Palmroos, Solin, Staffans, Waren,Erik Bryggman: rakenteet ja rakennusosat sekäasuinrakennuksen huonejako ja alkuperäinen kiinteä sisustustulee säilyttää ja käyttää korjaustöissä alkuperäisen kanssasamanlaisia materiaaleja ja pintakäsittelyjä. (29.9.1995)

Suojelumääräysten toteutumista valvovat alueelli-set ympäristökeskukset ja Museovirasto. Suojellussarakennuksessa tehtävät oleelliset korjaus- ja muutos-työt edellyttävät Museoviraston lupaa tai ainakinlausuntoa. Pienillä ja vähitellen tehtävillä muutok-silla saatetaan kuitenkin pala palalta vähentää raken-nuksen ja sisätilojen kulttuurihistoriallista arvoa.

21

Asetus valtion omistamienrakennusten suojelusta (480/1985)

Asetus valtion omistamien rakennusten suojelustatäydentää rakennussuojelulakia. Käytäntö on luotutilanteessa, jolloin valtion kiinteistöhallinto poikkesioleellisesti nykyisestä. Suojelupäätöksissä ei ole suo-jelumääräyksiä, vaan suojelutavoite on osoitettuyleisellä tasolla koskemaan joko vain ulkoasua (suo-jeluluokka s 2) tai rakennusta kokonaisuudessaan(suojeluluokka s1). Korjaus- ja restaurointihankkeis-sa, jotka usein tähtäävät uuden käytön sovittamiseenvanhaan rakennukseen, ovat sisätilat ja kiinteä sisus-tus suurimpien muutosten kohteena. Museovirastotäsmentää suojelumääräykset ja -tavoitteet restau-rointi- ja korjaustyön hankesuunnitelmavaiheessa.Suojelutavoitteet määritellään yleensä suunnittelunperustaksi kohteesta tehdyn rakennushistoriaselvi-tyksen perusteella. Yhä useammat tämän asetuksentarkoittamista rakennuksista ovat siirtyneet ja siirty-mässä pois valtion omistuksesta kunnille tai yksityi-sille, jolloin valtionhallinnossa vakiintunut korjaus-ja muutostöiden seurantamekanismi katkeaa, ja säi-lyttävän korjaustavan ohjaus vaikeutuu. Omistajan-vaihdoksen yhteydessä Museovirasto laatii asetuksel-la suojellun rakennuksen suojelumääräykset raken-nussuojelulain edellyttämällä tavalla.

Maankäyttö- jarakennuslaki (132/1999)

Rakennussuojelua kaava-alueilla toteutetaan maan-käyttö- ja rakennuslain keinoilla (Rakennussuojelu-laki 3§). Asemakaavan tarkoitus on alueiden käytönja rakentamisen yksityiskohtainen järjestäminensekä rakentamisen ja maankäytön ohjaaminen pai-kallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan,hyvän rakentamistavan ja olemassa olevan rakennus-kannan käytön edistämisen edellyttämällä tavalla.Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavassa an-netaan sekä alue- että rakennuskohtaisia määräyksiä.

Vanhimmissa, rakennuslain mukaisissa 1970-lu-vulla ja 1980-luvulla laadituissa Porvoon, Rauman,Kristiinankaupungin, Tammisaaren vanhaa kaupun-kia ja Raahen ruutukaava-aluetta koskevissa suojelu-

kaavoissa ei kaavamääräyksissä eikä niihin liittyvissäerityismääräyksissä kosketella sisätiloja. Suojeltavaarakennusta koskeva yleisin kaavamääräys tähtää ul-koasun ja rakennuksen kaupunkikuvallisen asemansäilyttämiseen:

• Rakennusta ei saa ilman pakottavaa syytä hävittää.Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden sekäkäyttötarkoituksen muutosten tulee olla sellaisia, ettärakennuksen historiallisesti arvokas tai kaupunkikuvankannalta merkittävä luonne säilyy. Milloin rakennuksessa onaikaisemmin suoritettu rakennustoimenpiteitä tämänpyrkimyksen vastaisesti, on rakennus korjaus- jamuutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan jokoentistäen taikka muulla rakennukseen ja ympäristöönsoveltuvalla tavalla. Korjattaessa on katsottava, että ovienja ikkunoiden aukot sekä niiden muodot ja jaot, kattomuotoja erilaiset ulokkeet, savupiiput ja vesikourut sekä muutrakennukselle ominaiset yksityiskohdat ja käytetty materiaalisäilytetään taikka niiden laatu entistettäessä otetaanhuomioon.

1960-luvun korjauksessa syntyneen valkoisen maalikerroksenalta paljastuu huonetilan alkuperäinen värimaailma. Korkeinoikeus, Pohjoisesplanadi 3. Kuva Ritva Bäckman 1983, MV.

22

Suojeltujen rakennusten korjausten tai käyttötarkoi-tuksen muutoksen yhteydessä on monissa asemakaa-voissa edellytetty Museoviraston tai maakuntamuse-on lausuntoa, mikä on antanut mahdollisuuden vai-kuttaa joissain tapauksissa sisätiloja koskevien korja-usten laatuun.

Kaavoissa annettavien maankäyttö- ja rakentamis-määräysten riittämättömyys sisätilojen suojelussa onkoettu puutteeksi. Joissain kaupungeissa on kehitel-ty myös sisätiloja koskevia kaavamääräyksiä. Yksit-täisiä esimerkkejä on mm. Jyväskylästä, Lahdesta,Vaasasta ja Kuopiosta, missä sisätilasuojelu on koh-distettu porrashuoneisiin ja julkisiin tiloihin. "Kaa-voituksella voi suojella rakennuksia entistä yksityis-kohtaisemmin" otsikoi vuonna 1991 Kaavoitus ja ra-kentaminen-lehden artikkeli, jonka mukaan saleja,auloja ja kokoustiloja voidaan suojella asemakaaval-la edellyttäen, että omistajalla on voimakas tahtosuojella ja säilyttää tilat alkuperäisessä asussa. Tätämahdollisuutta on kuitenkin käytetty vähän. Esi-merkiksi Tammisaaren vanhaa kaupunkia koskeva2001 laadittu asemakaavaehdotus ei yllämainitunyleisen suojelumääräyksen lisäksi sisällä yhtään sisä-tilojen suojeluun tähtäävää mainintaa.

Helsinki on edelläkävijä varsin pitkälle vietyjensisätiloja koskevien suojelumääräysten laatimisessa.Yhteistyössä kiinteistönomistajien kanssa on päästyhyvään ratkaisuun kaupungin historiallisesti arvok-kaiden kiinteistöjen sisätilojen suojelussa. Vanhim-mat määräykset ovat 1970-luvulta. Suojelun ulotta-minen sisätiloihin on 1990-luvulla muodostunutvakiintuneeksi käytännöksi, kun on kyse julkisistatiloista. Yli sadassa asemakaavassa on sekä sr- ettäARK- suojelumääräyksiin sisältyviä sisätiloja koske-via määräyksiä, jotka koskevat kaikkiaan 422 raken-nusta. Vakiintuneen tavan mukaan suojelumääräyk-set perustuvat kaupunginmuseon laatimiin suojelu-tavoitteisiin. Ulkoasun säilyttämisestä ja korjaami-sesta annettua yleistä määräystyyppiä ontäydennetty Helsingissä seuraavanlaisilla tilojen säi-lyttämisestä, käyttöä ja korjaamista koskevilla lisä-määräyksillä:

• Suojeltavien rakennusten arvokkaat sisätilat tulee säilyttääsiten, että niiden rakennustaiteellista ja historiallista arvoa taityyliä ei turmella. Tontin 5 entinen pankkisali ja siihen liittyväteteis-, porras- ja käytävätilat tulee kunnostaa ja entistää

rakennuksen tyyliin hyvin soveltuvalla tavalla. Kaikkiensuojeltavien rakennuksien pääporrashuoneissa saa tehdäainoastaan entistäviä toimenpiteitä.

• Suojeltavien rakennusten arvokkaat sisätilat tulee säilyttääsiten, että niiden rakennustaiteellista ja historiallista arvoa taityyliä ei turmella. Rakennuksiin kuuluvat seuraavat suojeltavatsisätilat, joissa saa tehdä ainoastaan entistäviä toimenpiteitä:Pääporrashuoneet kaikissa rakennuksissa. Tontilla 3pankkisali ja ensimmäisen kerroksen Aleksanterinkadunpuoleinen ns. Paasikiven huone. Tontilla 17 ns. Kansallissalisiihen liittyvine työ- ja kokoustiloineen. Tiloissa tulee säilyttääkiinteä sisustus.

• Suojeltavien rakennusten arvokkaat sisätilat tulee säilyttääsiten, että niiden rakennustaiteellista ja historiallista arvoa taityyliä ei turmella. Tontin 1 apteekin tiloissa saa tehdäainoastaan konservoivia toimenpiteitä. Tontin 6 entinenrukoushuone eteistiloineen tulee kunnostaa rakennuksentyyliin ja arvoon hyvin soveltuvalla tavalla.

• Rakennukseen kuuluvat seuraavat suojeltavat sisätilat, joissasaa tehdä ainoastaan entistäviä toimenpiteitä: Kellarinpankkiholvitila, pankkisali ja- aula. Pankkisalissa tulee säilyttääkiinteä sisustus. Hallintoneuvoston sali ja -käytävätila.Pääporrashuone kellarin ja 2. kerroksen välillä ja hissi.Aleksanterinkadun puoleisen siiven kaksi muutaporrashuonetta, itäisin porrashuone kuitenkin vain 2.kerroksesta ylöspäin.

• Suojeltavan rakennuksen arvokkaat sisätilat tulee säilyttääsiten, että niiden rakennustaiteellista ja historiallista arvoa taityyliä ei turmella. Rakennustaiteellisesti jakulttuurihistoriallisesti arvokkaat sisätilat, joiden kiinteäalkuperäinen sisustus tulee säilyttää, ovat seuraavat:linnanpiha porrashuoneineen ja parvitiloineen, toisenkerroksen pörssisali siihen liittyvine aula- ja toimistotiloineen,neljännen kerroksen pörssiklubin salitila, ravintolatilatvalokattoineen. Säilytettävien sisätilojen korjaustyöt tuleetehdä tilojen alkuperäinen tyyli säilyttäen, yksityiskohdat jakiinteät sisustukset rakentamisen yhteydessä entistäen.

• Suojeltavien rakennusten arvokkaat sisätilat tulee säilyttääsiten, että niiden rakennustaiteellista ja historiallista arvoa taityyliä ei turmella. Kadunvarsirakennukseen kuuluvatseuraavat sisätilat, joissa saa tehdä ainoastaan entistäviätoimenpiteitä: Pääporrashuone, kassakonttori pääportaankohdalla II kerroksessa, johdon huoneet ja kirjastopääportaan kohdalla III kerroksessa.

• Muutos- ja korjaustöiden yhteydessä sisätilatyksityiskohtineen on korjattava rakennuksen alkuperäiseentyyliin soveltuvalla tavalla ja mahdollisuuksien mukaanentistäen. sr-1 merkinnällä varustettua rakennusta saakäyttää asuntona tai kokous- ja edustustilana. Mikälirakennusta käytetään samanaikaisesti molempiin edellämainittuihin käyttötarkoituksiin, tulee jaon soveltuarakennuksen luonteeseen ja suojelumääräyksiin.

23

• Suojeltavan rakennuksen arvokkaat sisätilat tulee säilyttääsiten, että niiden rakennustaiteellista ja historiallista arvoa taityyliä ei turmella: Pääporrashuone, 3. ja 7. kerrostenkulmahuoneiden neuvottelutilat, 7. kerroksen käytäväseinätkaapistoineen, ylimmän kerroksen ravintola- ja kabinettitilat.

Suojeltujen rakennusten osalta kaavamääräysten to-teutumista lupamenettelyn yhteydessä valvoo kun-nallinen rakennusvalvonta, jonka tulee pyytää lau-sunto antikvaarista asiantuntemusta edustavaltamuseoviranomaiselta.

Kirkkolaki (1054/1993)

Kirkkojen suojelulla on pitkät perinteet. Kirkkojensisätiloja ja esineistöä on dokumentoitu ja tutkittu1800-luvun lopulta lähtien. Korjaukset ovat vaih-delleet uudistamisesta huolelliseen restaurointiin,johon on sisältynyt myös taideteosten ja maalaustenkonservointi. Vuonna 1993 voimaan tulleen kirkko-lain mukaan kaikki evankelis-luterilaisen kirkkokun-nan kirkot, jotka on rakennettu ennen vuotta 1917,ovat suojellut. Suojelu kohdistuu kirkkorakennuk-sessa myös sen kiinteään sisustukseen, siihen liitty-viin maalauksiin ja taideteoksiin sekä piha-aluee-seen.

Museovirasto valvoo kirkkohallituksen kanssakulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä suojelluis-sa kirkkorakennuksissa. Kirkkolain mukaan suojel-lun kirkollisen rakennuksen ulko- tai sisäasua olen-naisesti muuttavista korjaustöistä on ennen kirkko-hallituksen ratkaisua varattava Museovirastolle tilai-suus antaa siitä lausuntonsa.

Lain mukaan kirkkohallitus voi myös tehdävuoden 1917 jälkeen rakennettujen kirkkojen suo-jelua koskevan päätöksen tuomiokapitulin, seura-kunnan tai Museoviraston aloitteesta. Uudemmankirkkoarkkitehtuurin suojelemiseksi on Museoviras-to vuonna 2002 valmistellut 50 kirkkoa koskevansuojeluesityksen, jonka perusteella kirkkohallitus onhelmikuussa 2003 tehnyt ensimmäisen, 12 kirkkoakoskevan suojelupäätöksen.

Apteekkimaksulaki (701/2002)

Apteekkien kulttuurihistoriallinen merkitys muo-dostuu nimenomaan kiintokalusteiden ja funktionsanelemien sisustusyksityiskohtien luomasta tilako-konaisuudesta. Kalustus on apteekkarin yksityis-omaisuutta, joka ei kuulu kiinteistöön. Erityisenongelmallista on apteekkitilan säilyttäminen tapauk-sissa, joissa apteekkari muuttaa liiketoimintansa toi-seen kiinteistöön eikä enää uudessa tilassa voi käyt-tää vanhaa kalustusta. Apteekkien irtaimeksi määri-teltävää kalustoa ei rakennussuojelulain nojalla pys-tytä suojelemaan eikä niin muodoin apteekkitilojakokonaisuuksina. Laki ei voi myöskään määrätä tilanapteekkikäytöstä. Ympäristöministeriön asettamantyöryhmän muistiossa Kulttuurihistoriallisesti ar-vokkaiden apteekkien toiminnassa säilyttäminen esi-tetyn ehdotuksen mukaisesti on apteekkimaksula-kiin (§9) sisällytetty apteekki-interiöörien säilymi-sen turvaamiseksi säädös apteekkimaksun alennuk-sesta tai poistamisesta, mikäli sisustus arvioidaankulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi.

Kotka-apteekki Helsingin Lönnrotinkadulla oli viimeisiähistoriallisia apteekki-interiöörejä Helsingissä; sisätila olisuunniteltu osana hienoa jugend-kerrostaloa. Kuva SoileTirilä 2002, MV.

24

sektorista laaditun inventoinnin perusteella raken-nuskannan säilyttämisestä ja hoidosta. Sopimuksiaon tehty valtion rautateiden rakennuskannasta javalmisteilla ovat merenkulun turvalaitteisiin ja van-kilarakennuksiin liittyvät sopimukset. Sopimuksiinsisältyy myös sisätilojen säilyttämistä ja korjaamistakoskevia yleisiä tavoitteita ja yksilöityjä määrityksiä.

Museoviraston Stora Enson ja Metsäliiton kans-sa solmimat sopimukset perustuvat paperin- ja mas-sanvalmistuksen sekä saha- ja pakkausteollisuudentuotantolaitoksia koskeviin inventointeihin. Inven-toinneista on yhtiöiden ja viraston yhteistyönä valit-tu kulttuurihistorialliselta arvoltaan keskeiset alueetja merkittävät rakennukset. Ne tuovat painokkaastiesille metsäteollisuuden luomien teollisuusmiljöi-den aseman ympäristössämme. Sopimukset tähtää-vät näiden arvokohteiden säilymiseen ja hoitoon.Suojelutavoitteet, jotka sisältävät myös muutamiasisätiloja koskevia määrittelyjä, on kirjattu sopimuk-seen:

• Suomen metsäteollisuuden muistomerkeiksiluokiteltujen kohteiden osalta suojelutarve kohdistuu myösrakennusteknisesti tai arkkitehtonisesti merkittäviin rakenteisiinja historiallisesti merkittävään kiinteään sisustukseen.Muutosten yhteydessä käsitellään myös kohteiden sisätilojenhistoriallisten ominaispiirteiden säilyminen. Tekninen laitteistokuuluu suojelun piiriin niissä kohteissa, joissa se onsuojeluluokituksessa erikseen mainittu (Inkeroistenkartonkitehdas, Tervakosken pesuholanterit ja lumppusäiliö).

• Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden apteekkien säilyttämiseksivoidaan tällaisen apteekin vuotuista apteekkimaksua alentaatai maksu poistaa kokonaan. Maksun alentamisen tai senpoistamisen tulee perustua siihen taloudelliseenvaikutukseen, joka arvioidaan olevan apteekin säilyttämiselläkulttuurihistoriallisesti arvokkaana. Lääkelaitos tekeepäätöksen maksun alentamisesta tai poistamisestaapteekkarin tekemän hakemuksen perusteella. Tarkemmatperusteet maksun alennuksen tai poistettavan maksunsuuruudelle ja enimmäismäärälle säädetään valtioneuvostonasetuksella.

• Museovirasto päättää ne apteekit, jotka ovatkulttuurihistoriallisesti arvokkaita. Edellytyksenä tällaisellepäätökselle on, että apteekki on perustettu ennen vuotta1960, se sijaitsee alkuperäisellä paikallaan ja sen kalustus,joka tulee myös olla vuotta 1960 edeltävältä ajalta, onnimenomaisesti suunniteltu apteekin käytössä olevaantoimitilaan. Lisäksi apteekin kalustuksen tulee edustaakorkeatasoisesti aikansa sisustustaidetta ja sen tulee ollahyvin säilynyt.

Laki on tullut voimaan vuoden 2003 alussa, jotenkäytännön sovellutuksesta ei ole vielä yhtään esi-merkkiä.

Suojelusopimukset

Rakennussuojelulainsäädäntöä kevyempi menettelyon ns. suojelusopimus, missä kiinteistönomistajanja suojeluviranomaisten välillä sovitaan kyseisestä

Rakentamismääräysten kirjaimellinensoveltaminen voi tuhota vanhanrakennuksen koko olemuksen. PiirrosErkki Mäkiö, MV.

25

Rakennusvalvonta ja Suomenrakentamismääräyskokoelma

Rakennusvalvonnan näkökulmasta kaavassa annetutmääräykset ovat yleensä liian yleisluontoisia sisätilo-jen suojelun valvonnan kannalta. Rakennusluvanmyöntämisvaiheessa erityistä huomiota kiinnitetäänrakennuksiin, joissa on suojelumerkintä. Museovi-ranomaisen lausunnon perusteella myös sisätilojenyksityiskohdat tulevat kontrollin piiriin. Ongelma-na ovat kaupunginosat, joissa ei ole suojelukaavaa.Tällaisilla alueilla antaa rakennuskielto mahdolli-suuden suojelutarpeen selvittämiselle. Suurimmissakaupungeissa rakennusvalvonta myöntää rakennus-luvan pääpiirustusten perusteella kuultuaan museo-viranomaista. Rakennuslupa-asiakirjoista ei useinkäy riittävästi ilmi, missä määrin sisätiloja tullaanmuuttamaan. Monessa tapauksessa korjaustyön lop-putulos ei vastaa luvan tarkoitusta. Pääpiirustuksis-ta ei puutteellisten merkintöjen vuoksi näy aina edeskaikki purettavat seinät saati sitten sisätilojen kiinte-än sisustuksen ja pintakäsittelyjen muutokset. Lupa-päätöstä tehtäessä turvallisuus- ja terveellisyysvaati-mukset menevät sisätilojen esteettisyysnäkökohtienja säilyttämisen edelle.

Helsingin kaupungin rakennusjärjestyksen 33§:ssä on yksilöity korjaustöissä huomioon otettavatrakennuksen luonnetta korostavat seikat, minkäavulla on mahdollista yleistä käytäntöä paremminkiinnittää huomiota sisätiloja koskeviin korjaustapoi-hin:

• Rakennuksen korjaamisessa on otettava huomioon senominaispiirteet eikä korjaaminen saa harkitsemattomasti johtaatyylillisesti alkuperäisestä rakennuksesta poikkeavaanlopputulokseen.

• Kaavassa tai rakennussuojelulain nojalla suojeltua rakennustaei saa muuttaa tai käyttää niin, että rakennuksenkaupunkikuvallinen tai historiallinen arvo siitä vähenee.Tarvittaessa on riittävän ajoissa pyydettävämuseoviranomaisen lausunto muutoshankkeesta ja kohteenkulttuurihistoriallisesta arvosta.

• Milloin suojelu koskee rakennuksen sisätiloja, katsotaanvastaavasti tyylin muuttamiseksi sisäkaton, seinien, lattian,listojen, helojen ja valaisinten sekä kiinteiden kalusteidenmuuttaminen.

Sisätilojen säilyttävän korjaamisen kannalta onpidettävä mielessä, että maankäyttö- ja rakennuslainmukaan (MKRL §13) Suomen rakentamismääräys-

kokoelman määräyksiä on mahdollista soveltaa väl-jemmin tilanteessa, kun on kyse kulttuurihistorial-lisesti arvokkaiden rakennusten korjaushankkeista.• Rakentamismääräyskokoelman määräykset ovat velvoittavia.

Ohjeet sen sijaan eivät ole velvoittavia, vaan muitakin kuinniissä esitettyjä ratkaisuja voidaan käyttää, jos ne täyttävätrakentamiselle asetetut vaatimukset.

• Rakentamismääräyskokoelman määräykset koskevatuudisrakennuksen rakentamista. Rakennuksen korjaus- jamuutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissänimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuintoimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osanmahdollisesti muutettava käyttötapa sitä edellyttävät.

Hissin asentaminen tähän jugend-kauden porrashuoneeseenolisi mahdoton tehtävä mikäli alkuperäiset rakennusosat jamaalaukset halutaan säilyttää. Kuva Anne Mäkinen 2002, HKM.

26

Rakentamistapa- ja korjausohjeet

Säännösten asemesta on kuntien mahdollista laatiapaikallisia tai tiettyjä rakennustyyppejä koskevia ra-kentamistapaohjeita. Ne voivat tarjota rakennussuo-jelulakia tai asemakaavaa kevyemmän mutta käyttö-kelpoisen keinon ohjata korjaustoimintaa myös sisä-tiloissa. Kaavamääräyksiä täydentämään ja tukemaanonkin monissa kaupungeissa kehitelty rakentamistaja korjaamista ohjaavia suosituksia, joihin on sisälly-tetty sisätilojen säilyttäminen. Vanhan Raumanvuonna 1980 laadittuun suojelukaavaan liittyy kor-jaus-, muutos- ja rakentamisohjeita, jotka käsittele-vät tilojen käyttöä ja kiinteätä sisustusta sekä ikku-noiden, ovien, uunien ja listojen korjaavaa säilyttä-mistä. Myös Raahen vanhan kaupungin asukkailleon Rauman mallin mukaan laadittu korjausohjeita.Kristiinankaupungin suojelukaavaa palveleva ohjeis-to antaa suuntaviivat rakennusten kunnostajille jakiinnittää huomiota sisätilojen ominaispiirteisiin jasäilyttävään korjaustapaan. Rakennustapaohjeissaesitetyt tavoitteet toteutuvat parhaiten alueilla, mis-sä on saatavissa korjausneuvontaa ja asiantuntemus-ta.

Museoviraston laatimat korjauskortit samoin kuinrautatierakennuksia koskevat korjaus- ja vaalimisoh-

jeet sisältävät neuvoja sisätilojen yksityiskohtienhuomioon ottamiseksi sekä tilasarjojen ja huonejä-sennyksen merkityksen arvon ymmärtämiseen. Suo-situsten noudattaminen perustuu viime kädessä va-paaehtoisuuteen, mutta ne tarjoavat tietoa korjaajil-le ja taustatukea viranomaisille.

Interiööri museona

Rakennuksen muuttaminen museoksi tai hoita-minen nähtävyytenä ja pedagogisena kohteena onpisimmälle viety suojelukeino. Näissä kohteissa ra-kennuksen historia on haluttu "pysäyttää" johonkinrakennuksen merkityksen kannalta tärkeään vaihee-seen ja niiden korjaustöissä noudatetaan äärimmäi-sen säilyttävää, konservoivaa linjaa. Kyse on tällöinmonumenttina hoidettavasta kokonaistaideteoksestakuten taiteilijakoti-ateljee Hvitträsk Kirkkonummel-la tai Villa Mairea Noormarkussa, merkkimieskodis-ta kuten Sibeliuksen Ainola, Pekka Halosen Halo-senniemi, J. L. Runebergin koti Porvoossa ja Abra-ham Ojanperän kotimuseo Limingalla taikka arkki-tehtonisesti ja sisustustaiteellisesti merkittävistäkokonaisuuksista kuten Askaisten Louhisaari, Sine-brychoffin taidemuseo Helsingissä tai Wolkoffinkauppiasmuseo Lappeenrannassa.

Merkkimieskodissa aikavoi pysähtyä. Pitkäkäyttöhistoria kuvastuusisätilojen patinassa.Sibeliuksen Ainola.Kuva Soile Tirilä 2002,MV.

27

Sisätilat ja restaurointi

Ongelmalliseksi voidaan kokea se, että rakennussuojelun historiaosoittaa suojelun tavoitteiden muuttuneen aika-akselilla: onkosiis mahdollista löytää mitään pitävää yleistä pohjaa työlle,jonka sisältö on muuttunut ja tulee muuttumaan. On luonnol-lista, että rakennussuojelun sisällön painotukset muuttuvatuusien yhteiskunnallisten tilanteiden mukaan samalla tavallakuin esimerkiksi yhteiskunnalliset ja arkkitehtoniset ideologiatovat muuttuneet. Henrik Lilius: Ihmisen suhde aikaan 1990.

Antikvaarinen tutkimus ja restaurointitoiminta ovatSuomessa muiden Pohjoismaiden tapaan 1800-lu-vun lopulta lähtien ensimmäisenä kohdistuneetkirkkoihin ja keskiaikaisiin linnoihin laajeten 1900-luvun alussa käsittämään rakennusmuistomerkeiksiluonnehditut julkiset rakennukset ja kartanot.

Kirkot ja niiden sisätilat ovat kokeneet Suomessamuita Pohjoismaita enemmän muutoksia. 1800-lu-vun loppua vanhempia kirkkosali-interiöörejä perin-teisine ovellisine penkkikortteleineen ja vanhoinepintakäsittelyineen on vain niukalti. Parhaiten säily-neitä kirkkointeriöörejä on 1800-luvulla käytöstäjääneissä ns. autiokirkoissa.

Kirkkojen lämmittämisen aloittaminen 1800-lu-vun lopussa vaikutti suuresti sisätiloihin. Puukir-koissa sisäseinät ja holvit paneloitiin kapealla pont-tilaidalla ja usein myös kiinteä sisustus uudistettiin.Sama toistui monessa kirkossa vielä 1930-luvullasiirryttäessä keskuslämmitykseen. Kirkkojen restau-rointien alkuvaiheessa 1880-luvulta alkaen keskittyi

huomio lähinnä maalauskoristeluun. Vasta 1920-luvun lopulla ja 1930-luvulla voidaan puhua korja-uksista, joissa sisätilojen kiinteä sisustus, taideteok-set ja esineistö koettiin osaksi kulttuurihistoriallistakokonaisuutta. Nämä restauroinnit koskivat ensisi-jaisesti keskiaikaisia kirkkoja (Pernaja, Hollola, Ry-mättylä). 1600- ja 1700-luvun puukirkkojen korja-ukset olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamattauudistavia. 1960-luvulta aina 1980-luvun lopullesaakka ovat 1800-luvun loppupuolen kirkkointeri-öörit tai sisustuksen osat olleet uhattuina. Keskiai-kaisten kirkkojen restauroinnissa pyrittiin alkuperäi-sen tilavaikutelman palauttamiseen purkamalla leh-terit. Kirkkoihin tehtiin kivilattiat ja uudet, useim-miten pelkistetyn modernit penkistöt ja alttaritpolvistumiskaiteineen. Myös urut korvattiin mones-ti uusilla jopa siinä määrin, että 1800-luvun lopunalkuperäisenä säilynyt soitin on suuri harvinaisuus. Sotien jälkeen ryhdyttiin Suomessa pohtimaanlaajemmin rakennussuojelua koskevia kysymyksiä.Tässä vaiheessa esille tuodut periaatteet koskivatkuitenkin vielä ainoastaan yksittäisiä monumentte-ja, kirkkoja, linnoja ja kartanoita. Linnojen restau-roinnissa ensisijaisena tehtävänä oli korjata sota-vuosien vauriot. Tutkimusresurssien niukkuudesta jamäärärahojen sekä työvoiman puutteesta johtui, ettäpäähuomio kiinnitettiin keskiaikaan ja 1500-lu-kuun. Viime vuosikymmenellä alkanut monimuo-

Sisätilojen suojelu

28

toisuuden ja historiallisen kerroksellisuuden koros-taminen ei ole tavoittanut kaikkia kirkkojen kun-nostuksia suunnittelevia arkkitehteja. Vanhat paikal-laan käsin tehdyt kalusteet saatetaan helposti vaih-taa standardimaisiin nykytuotteisiin ja vanhat pin-takäsittelyt peittää.Tällä hetkellä kirkkointeriöörienmuutokset koskevat useimmiten kuoriosaa ja kirk-kosalin länsipäätä. Alttaripöydän irrottaminen sei-nästä tai alttarilaitteesta ja uuden alttarin tekeminenvanhan eteen sekä alttarikaiteen muutokset vaikut-tavat kuorin sisustukseen. Urkulehterin alla kirkonlänsipäässä olevien penkkien paikalle rakennetaanjoko wc-tilat ja morsiamenhuoneet tai niiden pen-kistö poistetaan "kirkkotorin" luomiseksi.

Kaupunkikeskustojen asemakaavoja ryhdyttiinuudistamaan 1940-luvun jälleenrakennuskaudella.Kehitystä vauhditti 1960-luvulla alkanut suurimaaltamuuttoliike, jonka vaikutuksesta kaupunki-keskustoja purettiin surutta uusien asuin- ja liikera-kennusten tieltä. Tässä vaiheessa riskivyöhykkeeseenjoutuivat vanhat puukaupungit ja Helsingin kes-kustan uusrenessanssirakennukset. Tilanne johti ra-kennusten suojelemiseksi annettavan lain valmiste-luun. Laki kulttuurihistoriallisesti huomattavien ra-kennusten suojelusta vahvistettiin 1964. Taidehis-torian professori Lars Pettersson totesi lainvalmisteluvaiheessa, että usein riittäisi pelkästäänulkoasun, katufasadin tai tiettyjen sisätilojen varje-leminen hävitykseltä. Pettersson mainitsee sisätilat,mutta suojelua edistävienkin piirien keskuudessapidettiin sisustusta toisarvoisena. "Todennäköisestiolisi vanhan rakennuksen sisustan nykyaikaistami-nen usein saattanut johtaa taloudellisesti täysin tyy-dyttävään tulokseen, mutta nykyaikaisuuden pal-vonta ja suurien mittojen ihannointi on jokseenkinsäännöllisesti vienyt vanhan purkamiseen", kirjoittiprofessori Otto I. Meurman 1964 Rakennusmuis-tomerkkimme ja niiden suojelu -julkaisun johdan-nossa. 1960-luvun muuttoliikkeen seurauksena al-koivat myös talonpoikaistalot ja pihapiirit ollauhanalaisia. Kansanrakentamista tutkinut Niilo Va-lonen kirjoitti 1964: “Vaikea kysymys on jokapäi-väiseen käyttöön jäävän vanhan rakennuksen sisäti-lojen modernisointi niin, että historiallinen vaiku-telma ulkoa katsoen ei mene pilalle. Arimman koh-dan muodostavat ikkunat.... Vaikka sisäikkunoihinpantaisiin suuret lasiruudut ulkoa päin entisennäön pitäisi säilyä.” Ulkoasun säilyminen muuttu-mattomana oli kansanrakentamisessakin päällim-mäisenä huolena.

Kolmen keskiaikaisen linnan ja usean keskiaikai-sen kirkon restauroinnit leimasivat 1960-lukua.Profaanirakennuksista tästä uudisrakentamiseen ver-rattavasta korjaustavasta tunnetuin esimerkki onHelsingin kaupungintalon sisätilojen täydellinenuusiminen juhlasalia lukuun ottamatta. 1970-lu-vulla rakennussuojelukysymykset eivät enää rajoit-tuneet yksittäisiin monumentteihin, vaan ryhdyt-tiin ajamaan laajempien kokonaisuuksien suojelua,erityisesti puukaupungeissa. Keskustelussa pääpaino

Korjausrakentamisen arkipäivää 1960-luvulla. Axel Unnerbäck,Kulturihistorisk värdering av bebyggelse. RAÄ 2002.

29

oli olemassa olevan rakennuskannan kaupunkikuval-lisissa ja taloudellisissa arvoissa, ei sisätiloissa. Säilyt-tämistä pidettiin kalliimpana kuin uudisrakenta-mista. Esimerkiksi Helsingin keskustassa sijaitsevanLundqvistin liiketalon ainutlaatuisia sisätiloja eikannattavuussyistä katsottu voitavan säilyttää. Vaik-ka keskustelussa nostettiin esiin historiallinen ker-rostuneisuus ja kokonaisuuksien säilyttäminen, hy-väksyttiin sisätilojen korjauksessa ratkaisut, joillavain osa sisätiloista, yleensä nk. edustustilat korjat-tiin tai rekonstruoitiin alkuperäisen näköisiksi. Jopaasiantuntijoiden mielestä keittiöt, kylpyhuoneet jamakuuhuoneet voitiin muuttaa kunkin asukkaan/omistajan mieltymysten mukaisiksi. Esimerkkinätällaisesta kovalla kädellä tehdystä restauroinnista oli1970-luvun alussa tehty ateljeerakennus Hvitträs-kin korjaus. Arvokkaimmat tilat "entisöitiin", toi-mistotilat, saniteettitilat, ravintolasiipi ja suurin osapintamateriaaleista kunnostettiin kokonaan uuteenuskoon.

Käänne kokonaisvaltaisempaan säilyttämiseen olinähtävissä vuosikymmenen lopussa, kun lehtienpalstoilla kirjoitettiin teollisuusrakennusten ja mo-dernin arkkitehtuurin arvoista. Paimion parantolanuudistushenkinen korjaus herätti 1977 huolestusta,ja arkkitehti Marja-Riitta Norri puolusti Arkkiteh-ti-lehdessä parantolan sisätilojen alkuperäisten ovi-en, helojen, saniteettitilojen kalusteiden ja vanhanrakennustekniikan säilyttämistä.

Arvokkaiden sisätilojen kunnostuksessa 1980-lu-vulla näyttää yleisenä periaatteena olleen, että alku-peräinen huonejako palautettiin ja joitakin yksityis-kohtia säilytettiin, mutta rekonstruointi oli vieläyleistä. Erityisesti jugend-maalaukset nousivat ar-voonsa ja niitä rekonstruoitiin porraskäytävissä jajulkisissa tiloissa. Esimerkkeinä vuosikymmenen si-sätilakorjauksista ovat muun muassa Imatran Valti-onhotelli ja Lahden kaupungintalo. Juha Leiviskäkäytti tästä ilmiöstä Villa Johannan korjauksen yh-teydessä nimitystä "jugendviritteinen sävellys".1980-luvulla sai nk. hienovaraisen kunnossapidonlinja vähitellen jalansijaa. Periaatteena oli, että kult-tuurihistoriallisten arvojen tuli olla myöhempienkorjaajien nähtävissä ja ymmärrettävissä. Erityisestijulkisissa rakennuksissa pyrittiin tekemään korjauk-sia, joissa historian eri vaiheet jätettiin näkyviin, säi-

lytettiin alkuperäistä kiinteää sisustusta, seinäpanee-leita, sähkölaitteita, saniteettikalusteita, heloja jne.Hyviä esimerkkejä olivat valtioneuvoston linnanportaikon ja valtioneuvoston istuntosalin entistämi-nen sekä Senaatintorin eteläreunalla sijaitsevan Lei-jona-korttelin rakennusten kunnostus, missä sisäti-lojen korjauksessa käytettiin vanhoja rakennustapo-ja ja materiaaleja. 1980-luvulla keskustelua herättikahvila- ja ravintolahuoneistojen sekä elokuvateatte-rien hävittäminen. Monet elokuvateatterit lopetti-vat toimintansa ja tilat muunnettiin uuteen käyt-töön. Esimerkiksi Maxim-elokuvateatteri Helsingis-sä purettiin mutta osa sen vanhoista interiööreistärekonstruoitiin uudisrakennukseen.

Museoviraston aloitteesta ryhdyttiin 1990-luvul-la vakavasti pohtimaan myös kevyempiä ratkaisujauudelle tekniikalle, jota varsin huolettomasti oli si-

Elokuvateatterin aulaan on palautettu sen alkuperäinenloisto ja kutsuvuus. Orion Helsingin Eerikinkadulla. KuvaSusanne Salin 2000, SRTM.

30

myös ulkoasianministeriölle muutetun Merikasar-min täydelleen uudistetuissa tiloissa. Puhtaan val-koista vältettiin. Valtion ja kuntien toteuttamissaperuskorjauksissa uusittiin toimistokalusteet yleen-sä kauttaaltaan. Vanhat kalusteet joko myytiin taiannettiin vapaasti pois vietäviksi. Vanhojen raken-nusten sisätiloja sisustettiin modernein, yleensä var-ta vasten rakennukseen suunnitelluin kalustein javalaisimin, joskin joissain kohteissa vanhoja huone-kaluja ja valaisimia kunnostettiin ja jopa rekonstru-oitiin.

Vuosikymmenen kenties merkittävin restaurointija tärkein yksittäinen esimerkkitapaus oli Säätytalonrestaurointi. Rakennuksen polykrominen sisustuskunnostettiin vanhoja tekotapoja, puhdistusta, kon-servointia ja rekonstruointia sekä vanhoja materiaa-leja käyttäen. Myös jugend-kauden maalauksia säi-lytettiin joissakin sisustuksen osissa, vaikka väriker-rosten alta olisi löytynyt vanhempiakin kerroksia.Uusi tekniikka asennettiin vanhaan rakenteeseenkäyttämällä hyväksi rakennuksen monia alkuperäisiähormeja ja ilmakanavia. Aivan uudenlaisesta arvos-tuksesta kertoo pääportaikon yläpuolisen lasiulla-kon kunnostaminen 1800-luvun rakennustekniikanmuistomerkiksi.

joitettu entistettäviin rakennuksiin. Vanhoja raken-teita ja hormeja pyrittiin käyttämään mahdollisim-man tehokkaasti hyväksi. Myös alkuperäisiä ullak-ko- ja kellaritiloja haluttiin suojella. Perustilanneerityisesti asumisen mutta myös uuteen käyttöönkorjattavien rakennusten osalta on nykyäänkin se,että erilaiset normit ja säädökset ohjaavat kunnosta-maan ne nykystandardein.

Monien merkittävien julkisten rakennusten res-taurointi saatettiin päätökseen 1990-luvulla: Atene-um, Helsingin yliopiston päärakennus, Säätytalo,Kansallismuseo (korjaus valmistui 2000), Hämeenlääninhallitus, Vaasan hovioikeus sekä Oulun jaKuopion kaupungintalot ja sekä suomen- että ruot-sinkieliset kauppakorkeakoulut Helsingissä. Keskus-telua herätti se, että museolaitosta edustavissa raken-nuksissa, kuten Ateneumissa ja Kansallismuseossapäädyttiin sisätilojen osalta neutraalin väritykseeneikä alkuperäisiä väripintoja otettu esiin. Ateneu-min tapauksessa neutraalin värityksen valitsemistapidettiin merkkinä jo vuosia jatkuneesta uusrenes-sanssille ominaisen polykromisen värityksen vierok-sumisesta. Toisaalta Helsingin yliopiston pääraken-nuksessa päädyttiin sisätilojen värityksen osalta"Engelin ajan henkeen". Samalla tavalla meneteltiin

Toimistorakennuksenkäytävän pienetyksityiskohdat jamateriaalit ovat tärkeättalon arkkitehtuurintunnistamisessa.Helsingin entinenpääposti. Kuva Soile Tirilä2002, MV.

31

Vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä tu-livat myös uudemman arkkitehtuurin kohteet suo-jelun ja korjauksen piiriin, ja niiden suojelussa kiin-nitettiin huomiota sisätiloihin. Helsingin Kulttuu-ritalo kunnostettiin suojeltujen tilojen autentti-suutta huolellisesti vaalien ja Kotkan SuomalainenSäästöpankki (1935) sisätiloineen ja kalusteineenkorjattiin alkuperäistä vastaavaan asuunsa. Vuonna1995 kokosi Rakennustaiteen seura maata kiertävänvalokuvanäyttelyn Varjele modernia, joka avasi sil-mät näkemään uudemman rakennuskannan hätäti-lan. Vuotta myöhemmin järjesti Sisustusarkkiteh-tien liitto SIO näyttelyn Helsinki sisältä, jota Pek-ka Kärki kommentoi Arkkitehti-lehden kirjoitukses-sa Katoavat interiöörit. Modernin arkkitehtuurinarvostuksesta olivat tuolloin esimerkkeinä 1950-lu-vulla rakennettujen Svenska Handelshögskolanin jaKauppakorkeakoulun korjaukset. Molemmissa py-rittiin suunnittelijoiden mukaan palauttamaan "al-kuperäinen tunnelma" muuttamalla tilajako alku-peräistä vastaavaksi. Vanhoja kalusteita, valaisimia jasaniteettitiloja kunnostettiin ja uusi kalustus suun-niteltiin "alisteisesti".

Varhaisimmista keskiaikaisten linnojen ja kirkko-jen korjauksista lähtien entistäminen suunniteltiin.

Portaikon komero,kaidelaudat, kolmipeilisetovet, kellarin ovi taoksi-neen, rintapaneelit jasisäkatto listoineen ovathyvin säilyneen 1700-luvun interiöörin kiinteätosat. Närpiö, Benvik.

Suunnittelijan, arkkitehdin tai sisustusarkkitehdinkädenjälki sai, tai sen tulikin näkyä. Vasta 1990-lu-vulla ryhdyttiin korjausten yhteydessä käyttämääntermejä "alisteinen" ja "pidättyväinen", mistä erit-täin kuvaavan kohdeparin muodostavat kaksi Suo-menlinnassa toteutettua restaurointia: ns. kolhoosinmuuttaminen 1970-luvulla Pohjoismaisen taidekes-kuksen toimitiloiksi ja sittemmin ns. Pirunkirkko-jen kunnostus Suomenlinnan Hoitokunnan toimis-totiloiksi ja kokoontumis- ja juhlatilaksi. Tämämuutamien suunnittelijoiden omaksuma uudenlai-nen asenne tukee varovaisen kunnossapidon linjaa,jonka seurauksena myös sisätiloissa pyritään nyky-ään säilyttämään historialliset kerrostumat. Esimer-killisinä voitaneen pitää Museoviraston vuonna2002 Mäntän Valkoiselle talolle kirjoittamia suoje-lutavoitteita, joiden mukaan kaikki edelleen säilytet-tävissä olevat yksityiskohdat tulee konservoiden res-tauroida. Tämä koskee erityisesti alkuperäisiä ääni-eristettyjä tiloja, henkilöhissiä, lasisia väliseiniä, wc-tiloja kalusteineen ja pintoineen, valaisimia jasisäkattojen yksityiskohtia, ilmastointiventtiileitähallintalaitteineen, radiaattoreita kaiteineen, ovi-pumppuja, heloja, kylttejä ja pinnoitteita materiaa-leineen, värisävyineen ja kiiltoasteineen.

32

Kaksi restauroitua holvistoa, kaksi restaurointiperiaatetta. Merikasarmin entinen halkokellari ravintolana ja lehdistötilana jaSuomenlinnan Kruununlinna Ehrensvärdin miehistösali juhlatilana. Kuva SRTM.

33

Sisätilat ja koulutus

Korkeakoulujen arkkitehtikoulutuksessa ja sisus-tusarkkitehtien koulutuksessa, ammattikorkeakoulu-jen konservointi- ja insinöörilinjoilla sekä yliopisto-jen taidehistorian opetuksessa sisätilojen historian jasuojelun osuus on varsin marginaalinen. Rakennus-suunnittelijoiksi valmistuvien opiskelijoiden kes-kuudessa näyttää kiinnostus arkkitehtuurin histori-aan ja rakennussuojeluun olevan varsin vaihtelevaa.Historiallinen tieto kiinteistä ja irtaimista kalusteis-ta, valaisimista, värityksestä ym. on yleisesti ottaenpuutteellista. Esimerkiksi arkkitehtien koulutukses-sa käsitellään rakennuksia kokonaisuuksina, muttavarsinaisia sisätiloja käsitteleviä kursseja ei ole. On-gelmana on myös pidettävä vähäistä arvokeskusteluaja teoreettisen näkemyksen puutetta. Ammattikor-keakoulut, joista valmistuu talonrakennusinsinööre-jä sekä tuotantotekniikan insinöörejä, voivat vapaastiitse päättää opetuksen sisällöstä ja painopisteistä.Oppilaitoksissa opetetaan käytännön korjausraken-tamista, mutta teoreettinen ja historiallinen opetuson lähes olematonta. Erityisenä puutteena on pidet-tävä, että insinööreille ei opeteta lainkaan rakennus-tekniikan historiaa. Rakennustarkastajien koulutusei anna valmiuksia hienovaraisen korjaustekniikantuntemiselle. Sisätiloihin merkittävästi vaikuttavanLVIS-tekniikan koulutuksesta Suomessa puuttuuvaihtoehtoisten teknisten ratkaisujen ja sovellutus-ten etsiminen, mikä Ruotsissa ja Keski-Euroopassaon yleistä.

Arkkitehtuurihistorian opetus

Suomen arkkitehtuurin historian kurssit ovat pakol-lisia kaikissa alan korkeakouluissa. Perus- ja syventä-

vien opintojen kursseilla sivutaan sekä sisätilojenettä sisustusten historiaa. Mitään erityistä sisätila-kurssia ei kuitenkaan kuulu minkään arkkitehtikou-lun pakolliseen opetusohjelmaan. Kursseilla eimyöskään syvällisemmin pohdita sisutuksiin liitty-vää autenttisuuden käsitettä. Oulun yliopiston ark-kitehtuurinosastolla on vapaavalintainen syventy-mistason kurssi Sisustustaiteen historia, historiallisetinteriöörit.

Taideteollisen korkeakoulun perusopintoihin liit-tyy useita taidehistorian kursseja, jotka sivuavatmyös sisätilojen historiaa. Perusteellisemmin sisäti-loja käsitellään pakollisella kurssilla Johdatus arkki-tehtuurin ja sisustusarkkitehtuurin historiaan. Sisä-tiloja käsitellään myös kurssilla Modernin taideteol-lisuuden historia, joka tutustuttaa opiskelijat mo-dernin taideteollisuuden keskeisiin kysymyksiin.Yliopistojen taidehistorian opintoihin liittyvien ark-kitehtuurin historiaa käsittelevien kurssien yhtey-dessä sisätilat esitellään osana rakentamisen histori-aa.

Ammattikorkeakouluista valmistuville insinöö-reille annettava historian opetus on varsin vähäistä.Helsingin Stadiassa on yksi pakollinen kurssi, Van-hat rakenteet ja rakennukset, joka käsittelee Suomenarkkitehtuurihistoriaa. Rakennuskonservaattorienkoulutukseen sen sijaan kuuluu useita taidehistori-an kursseja. Espoon - Vantaan teknillisen ammatti-korkeakoulun muotoiluinstituutissa on pakollisetkurssit sekä Suomen taidehistoriasta että Pohjois-maiden arkkitehtuurihistoriasta. Seinäjoella on kak-siosainen pakollinen kurssi Rakennetun ympäristönhistoria, jossa käsitellään Suomen arkkitehtuurinhistoria keskiajalta nykyaikaan.

Sisätilojen suojelu

34

Uusi käyttö sopeutuu luontevasti vanhaan interiööriin turmelematta arkkitehtuuria ja yksityiskohtia. Helsinki, Kuvataideakatemia.Kuva Soile Tirilä 2002, MV

35

Työryhmän esitykset

Voimassa oleva rakennussuojelulainsäädäntö antaaniukasti keinoja sisätilojen suojelulle osana kulttuu-riympäristön hoitoa. Näiden keinojen aktiivinen jahyvään suojelukäytäntöön johtava käyttö vaatii lain-säädännön kehittämistä ja nykyistä johdonmukai-sempaa soveltamista. Tuloksellinen työ edellyttäätietopohjan laajentamisesta, laaja-alaisia suojeluoh-jelmia ja tehostettua koulutusta sekä asennemuok-kausta.

Perustuslain mukaan vastuu kulttuuriperinnös-tä kuuluu kaikille. Valtioneuvoston hyväksymänArkkitehtuuripoliittisen ohjelman mukaan vastuukulttuuriperinnöstä edellyttää, että olemassa olevanrakennuskannan sekä lähiympäristöjen kulttuuris-ten ja esteettisten arvojen säilyttämiseen kiinnite-tään entistä enemmän huomiota myös kunnallises-sa kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvässä päätök-senteossa. Rakennusperintöstrategiassa on rakennus-perinnön hoidon suuntaviivat koottu kuudeksitoistastrategialauseeksi. Rakennukset ja rakennusmuisto-merkit ovat aina kokonaisuuksia, joiden merkitys jaarkkitehtoninen arvo muodostuu niiden ulkoasusta,sisätilojen jäsentelystä sekä rakentamiskautta ja kor-jausvaiheita ilmentävistä yksityiskohdista. Siksi ra-kennusperintöstrategian tuloksellinen toteuttami-nen edellyttää myös sisätilojen tehostettua vaalimis-

ta. Kokonaisnäkemys on korjaustöissä usein puut-teellinen. Arvokas kulttuuriperintömme on uhattu-na, ellei sisätilojen suojeluun osana rakennussuoje-lua ja korjausrakentamista kiinnitetä nykyistä enem-män vakavaa huomiota.

Sisätilojen suojelu on tarkoituksenmukaista jä-sentää yleiseksi vaalimiseksi ja erityiseksi, aktiivi-semmaksi suojeluksi. Yleinen vaaliminen on mm.sisätilojen huomioon ottamista inventoinneissa, si-sätilojen suojelua ja hoitoa käsitteleviä ohjeita sekäsuunnittelijoiden, rakentajien ja rakennuttajienkoulutuksen kehittämisestä sekä yleistä valistusta.Näillä vaalimis- ja valistuskeinoilla pyritään tavoit-tamaan rakennusten omistajat ja käyttäjät sekä vai-kuttamaan siten, että sisätiloilla olisi luontevaa his-toriallista jatkuvuutta niin asuinrakennuksissa kuintoimisto- ja liikekäyttöön valmistuneissa rakennuk-sissa. Erityinen suojelu puolestaan tarkoittaa valikoi-tujen, erityisen arvokkaina pidettyjen, ennen muu-ta julkisten ja kaupallisten tilojen historiallisten ar-vojen säilymisen turvaamista suojeluohjelmilla jasuojelupäätöksillä. Erityinen suojelu edellyttää tu-kea hienovaraiseen korjaamiseen, tiedollista ohjaus-ta sekä rakennushistoriaselvityksiin perustuvaasuunnittelua ja restaurointia niin, että tilojen omi-naisluonne aktiivisesti otetaan huomion.

Sisätilojen suojelu

36

Restauroinnin jakorjausrakentamisen opetus

Suomessa tarvitaan yhä enenevän restaurointitar-peen myötä lisää tietoa inventointien tekemisestäja dokumentoinnista. Meillä ei ole yliopistotasois-ta restaurointialan erikoiskoulutusta, kuten eräissämuissa Euroopan maissa, joissa erikoistuminenvalmistumisen jälkeen on huomattavasti tasok-kaampaa ja monipuolisempaa. Esimerkiksi Rans-kassa lailla suojellun rakennuksen korjaussuunnit-telun voi saada tehtäväkseen ainoastaan erityisenrestaurointitutkinnon suorittanut arkkitehti. Tek-nillisen korkeakoulun arkkitehtuurihistorian ope-tukseen kuuluu ensimmäisellä vuosikurssilla aino-astaan pari rakennussuojelun peruskäsitteitä esitte-levää luentoa. Tampereen teknillisessä yliopistossaon käynnistetty rakennusinsinööreille tarkoitettuyhden opintoviikon pituinen rakenteiden histori-aa käsittelevä kurssi. Restauroinnin ongelmiin pe-rusteellisemmin paneutuvat kurssit ovat joko va-paaehtoisia tai vaihtoehtoisia. Ainoastaan Oulunyliopiston arkkitehtuurihistorian opintoihin liittyyyksi kaikille pakollinen kurssi Rakennussuojelu jarakennetun ympäristön hoito. Taideteollisessa kor-keakoulussa ainoa opintojakso, joka sivuaa raken-nussuojelua ja dokumentointi, on pakollinen mit-tausleiri. Kurssin tavoitteena on perehdyttää opis-kelijat rakennusten mittaus- ja piirtämistekniik-kaan sekä harjaannuttaa käyttämään näitämetodina rakennetun ympäristön tulkitsemisessaja havaintojen analysoimisessa. Yliopistojen taide-historian perusopintoihin ei kuulu dokumentoin-nin tai rakennussuojelun erityisopintoja. Helsin-gin yliopiston taiteiden tutkimuksen laitoksellajärjestetään rakennussuojelukursseja satunnaisesti.

Ammattikorkeakoulujen rakennussuojeluun jarestaurointiin liittyvät kurssit ovat käytännönlähei-siä. Helsingin ammattikorkeakoulussa Stadiassa,on Korjausrakentamisen menetelmät -kurssi, jossatutustutaan myös työmaatyöskentelyyn. Kymen-laakson ja Turun ammattikorkeakouluissa on ra-kennusrestaurointiin liittyvää opetusta. Espoon –Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun muotoi-luinstituutista ja Seinäjoen ammattikorkeakoulunkonservointilinjalta valmistuu rakennuskonservaat-

toreita. Näissä oppilaitoksissa sisätilojen vaalimiseentähtäävä opetus on vakaalla pohjalla. Koulutus täh-tää rakennusten suojeluun ja niiden säilyttämiseenkonservoinnin keinoin. Kaikissa aineissa käsitellääntavalla tai toisella rakennussuojelua. Opinnoissa pe-rehdytään sisätilojen erilaisiin perinteisiin pintama-teriaaleihin, tekniikoihin ja työtapoihin. Kursseihinkuuluu myös Rakennustekniikan historia, joka lie-nee ainoa kurssi tältä alalta maassamme, sekä Van-taalla aloitettu historiallisten interiöörien koulutus-hanke. Käytännön töihin kuuluu myös vanhojen ra-kennusten dokumentointiin liittyviä harjoitustöitä.Tuleville konservaattoreille opetetaan lisäksi raken-nussuojelun peruskäsitteitä sekä suojeluprosesseihinliittyvää lainsäädäntöä.

Suomessa on viimevuosina pidetty muutamiakansainvälisiä restaurointikursseja, kuten esimerkiksiMARC -kurssit (International Course on ModernArchitecture, Conservation Practices and Principlesin Modern Architecture of the 50s and 60s). Tam-pereen teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurinosastolla järjestettiin 1996 – 1997 kirkkorestau-roinnin jatkokoulutuskurssi arkkitehdeiksi jo val-mistuneille. Kurssin lisäulottuvuutena oli yhteistyöTukholman ja Edinburghin vastaavien korkeakoulu-jen kanssa.

37

Tietopohjan laajentaminenja syventäminen

1. Työryhmä esittää, että käynnistetään koko maatakattava, interiöörejä ja niiden säilyneisyyttä koskevapitkäjänteinen inventointi, joka tähtää erityissuoje-luun. Päähuomio on keskitettävä sekä kohteisiin,joissa sisätilalla on keskeinen toiminnallinen tai ark-kitehtoninen merkitys, että niihin julkisiin ja yhtei-söjen omistamiin rakennuksiin, joiden sisätilat jakalustus muodostavat korkeatasoisen rakennushisto-riallisen kokonaisuuden.

Museovirasto ja valtakunnalliset erikoismuseotSuomen Rakennustaiteen museo ja Designmuseoovat vetovastuullisia hankkeen organisoinnissa. Han-ke vaatii laajapohjaista alueellisten museoiden yh-teistyötä. Selvitystyö edellyttää Museoviraston joh-dolla laadittavaa hankesuunnitelmaa sekä erillisra-hoitusta. Ensimmäinen askel on, että museot laati-vat uhanalaisimpien tilojen kartoituksen. Sentulokset työstetään vaiheittain suojeluohjelmaksi jaerilaisiksi hoitosuosituksiksi sekä nivelletään alueel-lisiin suojelutavoitteisiin. Rakennussuojelulain sekämaankäyttö- ja rakennuslain käyttöä aktivoidaan.

2. Työryhmä esittää, että myös kaavoitusta palvele-vissa, rakennetun ympäristön kunta- ja aluekohtai-sissa inventoinneissa osoitetaan mahdollisuuksienmukaan rakennusten hyvin säilyneet ja niiden ark-kitehtuurille ominaiset sisätilat, jotta ne voidaan ot-taa erityissuojelun kohteiksi.

Sisätiloja koskeva dokumentointivelvoite sisällyte-tään Museoviraston parhaillaan valmistelemaan ra-kennuskulttuurin inventointiohjeeseen.

3. Työryhmä esittää, että kaavassa suojeltujen raken-nusten rakennusluvanvaraisissa korjaus- ja restau-rointihankkeissa ja rakennuslupaa edellyttävissä kor-jauksissa tehdään aina sisätilojen historiaa ja omi-naispiirteitä koskeva luonnehdinta.

Selvitys tukee säilyttävän korjaamislinjan valintaa.Selvityksistä vastaa hankkeen toteuttaja.

Säädösten soveltaminenja käytön tehostaminen

Rakennussuojelulakiin esitettävät muutok-set ja sen käytön tehostaminen.

4. Työryhmä esittää, että rakennussuojelulakiamuutetaan siten, että 2§:ssä nykyistä selkeämminmääriteltäisiin, mitä rakennukseen kuuluvalla kiin-teällä sisustuksella tarkoitetaan. Nykykäytännössäon epäselvää, ovatko esimerkiksi arvokkaat pinnoite-materiaalit, värit ja valaisimet lain tarkoittamia suo-jeltavia rakennuksen osia. Työryhmä katsoo, ettäkiinteään sisustukseen kuuluvat ovet, helat ja lyöt-teet, listat, uunit, paneloinnit, lattia- ja kattopin-noitteet sekä tilaa varten erityisesti suunnitellutkiintokalusteet. Työryhmä pitää tarpeellisena, ettärakennuksen sisätiloista voidaan antaa sen kulttuu-rihistoriallista arvoa riittävästi turvaavia määräyksiä,jotka tulee yksilöidysti kirjata lakiin. Samalla tulisitarkistaa lain §22 erityisesti siltä osin, mitä tarkoi-tetaan rakennustaiteellisilla koristuksilla.

Ympäristöministeriön tulee tehdä asiantuntijata-hoja kuullen esitys rakennussuojelulain muuttami-sesta siten, että kiinteä sisustus ja sen suojeleminenmääritellään nykyistä paremmin.

5. Työryhmä esittää, että rakennussuojelulain mu-kaisissa suojelupäätöksissä yksilöidään sisätilojensuojelumääräykset aikaisempaa paremmin.

Koska rakennuksen ulkohahmo ja sisätilat yhdessämuodostavat perustan kulttuurihistorialliselle arvol-le Museoviraston ja ympäristökeskusten on määrä-yksiä laatiessaan paneuduttava nykyistä huolellisem-min kohteen sisätilojen ja niiden ominaisuuksienmäärittelyyn.

6. Työryhmä esittää, että rakennussuojelupäätöksiinliittyvissä määräyksissä nykyistä paremmin määritel-lään rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon säily-mistä tukeva käyttö; näin voidaan usein välttäämuutostyöt, jotka peruuttamattomasti turmelevatsuojellun rakennuksen arvon.

38

tamisen rakennusten korjauksessa. Korjaustyönsuunnittelijan tulee ennakkoon neuvotella paikallis-ten rakennustarkastajien ja paloviranomaisten kans-sa suunnitelluista ratkaisuista.

11. Työryhmä esittää, että asemakaavojen suojeluta-voitteita tukevia rakennustapaohjeistoja ja suosituk-sia kehitetään niin, että ne sisältävät myös sisätilo-jen ja niiden yksityiskohtien vaalimiseen kannusta-via ja ohjaavia suosituksia.

Kaavoitusviranomaiset, rakennusvalvonta ja asian-tuntijaviranomaiset kehittävät asemakaavaan liitettä-viä ohjeistotyyppejä.

12. Työryhmä esittää, että historiallisten kohteidenkorjaushankkeissa kiinnitetään erityistä huomiotapääsuunnittelijan pätevyyteen. Suunnittelijaltaedellytetään perehtyneisyyttä rakennushistoriaan jaeri aikakausien ominaispiirteisiin. Tätä samaa onvoitava soveltuvin osin edellyttää myös rakenne- jaLVIS -suunnittelijoilta.

Rakennusvalvonnan on huolehdittava rakennus-asetuksessa määriteltyjen pätevyysvaatimusten nou-dattamisesta. Museovirasto ja Suomen ICOMOS-osasto seuraavat kansainvälistä restaurointialansuunnittelijoiden pätevyysvaatimuksiksi tehtäväämäärittelytyötä.

13. Työryhmä esittää etsittäväksi keinoja viran-omaissäädösten soveltamiseksi niin, että julkisistavaroista myönnettävät avustukset eivät vaikeuta ar-vokkaiden sisätilojen säilymistä ja että hissien raken-tamiseen ja energia-avustuksiin, kuten ikkunoidenuusimiseen ja sisäpuoliseen lämmöneristykseen tar-koitettujen avustusten myöntöehdossa otetaan huo-mioon sisätilojen kulttuurihistorialliset vaatimukset.

Ympäristöministeriön, opetusministeriön, kaup-pa- ja teollisuusministeriön ja Museoviraston yhteis-työnä laaditaan ohjeet, joita sovelletaan suunnitelta-essa hissin rakentamista tai energian säästöön täh-tääviä korjauksia kulttuurihistoriallisesti arvokkaissarakennuksissa.

Museoviraston ja ympäristökeskusten on suojelu-määräyksiä laadittaessa nykyistä paremmin pyrittä-vä linjaamaan käyttömahdollisuuksia, jotka tukevatrakennuksen arvon säilymistä käytön muuttuessakin.

7. Työryhmä esittää, että rakennussuojelulain 3§täsmennetään niin, että siitä selkeästi käy ilmi, ettäasemakaava-alueilla voidaan käyttää rakennussuoje-lulakia, jos rakennuksessa on merkittäviä suojeltaviasisätiloja.

Ympäristöministeriön tulee tehdä asiantuntijata-hoja kuullen esitys rakennussuojelulain muuttami-sesta näiltä osin.

Maankäyttö- ja rakennuslakiinesitettävät muutokset

8. Työryhmä esittää, että maankäyttö- ja rakennus-lakia muutetaan siten, että haettaessa rakennuslupaakulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen kor-jaamiseen tulee suunnitelmasta ilmetä korjauksenedellyttämät purkutyöt sekä selvitys siitä, miten si-sätilojen kulttuurihistoriallisten arvojen säilyminenturvataan.

Ympäristöministeriö ohjeistaa rakennusvalvontaa.

9. Työryhmä esittää, että korjaushankkeiden aloi-tuskokouksissa rakennusvalvonta edellyttää arviotasiitä, kuinka rakennuslupa toteuttaa sisätilojen säi-lymistä. Erityistapauksissa olisi aloitusneuvotteluissatehtävä suunnitelma, jonka mukaan museoalanasiantuntija valvoo suojelutavoitteiden toteutumis-ta.

Rakennusvalvonta vastaa tavoitteen käytäntöönottamisesta.

10. Työryhmä esittää, että Rakennusperintöstrategi-an tavoitteiden mukaisesti Suomen rakentamismää-räyskokoelman määräysten ja ohjeiden soveltamistaja tulkintaa täsmennetään erityisesti, kun on kysehistoriallisesti merkittävien rakennusten korjaami-sesta ja uuden käytön sovittamisesta.

Ympäristöministeriö selvittää ja tarvittaessa oh-jeistaa suojelumyönteisellä tavalla erityisesti ilmas-tointi ja palomääräysten sekä energianormien sovel-

39

Koulutukselle asetettavattavoitteet

Korjausten suunnittelijoiden ja rakentajien hyväammatillinen koulutus on edellytys rakennustenhistoriallisten ominaisuuksien ymmärtämiselle jakunnioittamiselle korjausrakentamisessa. Sisätilojasäästävistä soveltamismahdollisuuksista korjauskoh-teessa kaivataan luovaa näkemystä sekä arkkitehti-,sisustusarkkitehti- että insinöörikoulutuksessa.

14. Työryhmä esittää, että suunnittelija- ja rakenta-jakoulutuksessa sisätiloja koskeva tietosisältö integ-roidaan kiinteäksi osaksi opetusta. On opetettavanäkemään, tulkitsemaan ja vaalimaan sisätilojen ark-kitehtuuria ja kulttuurihistoriaa osana rakennusko-konaisuutta. Huomiota on tällöin kiinnitettävä tila-jaottelun, pintakäsittelyjen, materiaalien ja muoto-jen ohella kalusteisiin, valaistukseen, ilmanvaihto- jalämmitystekniikkaan sekä rakennetekniikkaan sisäti-loja muovaavina tekijöinä. Irtokalusteiden ja valai-simien merkitys sisätilalle tulee koulutuksessa tuo-da esiin. Opetuksen tulee esitellä vaihtoehtoisia,kulttuurihistoriallisiin sisätiloihin paremmin sovel-

tuvia talotekniikan ja LVIS -tekniikan ratkaisuja.Rakentamiseen liittyvään insinööriopetukseen onliitettävä osuus oman tieteenalan historiasta, jottaopitaan tuntemaan paremmin menneen ajan tekni-set järjestelmät ja osataan hyödyntää ja uudistaaniitä rakennukselle ominaisella tavalla.

Opetusministeriön ja opetushallituksen tulee pi-tää huoli siitä, että rakennusten sisätilojen historiaaja suojelua koskevaa opetusta sisällytetään koulu-tuksen kaikille tasoille

15. Työryhmä esittää, että sisätilojen oikean vaalimi-sen edistämiseksi laaditaan asiantuntijoiden kirjoit-tamista artikkeleista koostuva suunnittelijoille jasuurelle yleisölle kohdennettu käsikirja, joka käsitte-lee sisätilojen ja niiden yksityiskohtien historiaa, eriaikakausille luonteenomaisia sisustamistapoja sekäohjaa korjaustöissä tehtäviä sisätilojen ominaispiir-teitä kunnioittavia ratkaisuja.

Käsikirjan toteuttamiseksi muodostetaan Opetus-ministeriön, ympäristöministeriön, opetushallituk-sen ja Museoviraston asiantuntijoista koostuva toi-mituskunta.

Carl Ludvig Engelin suunnitelma Sundmanin taloksi 1817, HKM.

40

Tietoa historiasta ja kulttuuri-historiallisesta arvosta sekätietoa korjaushankkeisiin

Rakennuksen historiaan ja merkitykseen liittyväätietoa voi hakea maakuntamuseoista ja paikallisistamuseoista, niiden kokoelmista ja arkistoista. Raken-nushistoriaan liittyvää tietoa ja vanhaa inventointi-tietoa löytää Museoviraston kuva-arkistosta ja raken-nushistorian osaston arkistosta. Suomen rakennus-taiteen museon julkaisu Mistä tietoa rakennusten his-toriasta. Lähdeopas ammattilaisille ja asiantuntijoilleon tarkoitettu apuneuvoksi kaikille niille, jotka ha-luavat tietää enemmän asuintalostaan ja ympäristös-tään. Tämän mietinnön liitteenä oleva kirjallisuus-luettelo on laadittu tiedon etsijän avuksi.

• Rakennusvalvontavirastosta voi tiedustella suunnittelijoita,joilla on kokemusta hienovaraisesta korjaustyöstä. Suun-nittelijan hakemisessa kannattaa tutustua SisustusarkkitehditSIO:n sivuihin www.ornamo.fi/sio/suunnittelupalvelut sekäarkkitehtitoimistojen liiton, ATL:n sivuihin www.atl.fi

• Käytännön korjausohjeita antavat eri puolilla maata olevataluearkkitehdit www.ymparisto.fi/aluekayt/ sekä neuvonta-arkkitehti Etelä-Savon maakuntaliitossa www.esavo.fi

• Eri puolilla maata sijaitsevat korjauskeskukset välittävätkorjausneuvoja, käyttökelpoisia vanhoja rakennusosia jamateriaaleja. Osa niistä toimii maakuntamuseon yhteydessäkuten Toivo Porissa, Rubrica Tammisaaressa ja Pora Oulussa.Osa on säätiöiden ylläpitämiä ja muutamat toimivat yhdessäkunnan ja rakennusvalvonnan kanssa, kuten CuratioParaisilla, Tammela Raumalla, Salvus Porvoossa,Naulankantaan rakentamiskeskus Joensuussa, LepistöVarkaudessa, Stundars Sulvassa ja Aidon rakentamisenkeskus Vetelissä. Koulujen yhteyteen perustettuja ovat LastuLapinlahdella, Herrala Ilmajoella, Virmo Mynämäellä.Yhteystiedot löytyvät kootusti Museoviraston ulkoisilta sivuiltawww.nba.fi/MONUMENT/restaurointi

• Sisätilojen maalaus- ja konservointikorjauksiin perehtyneitäammattilaisia löytyy www.konservaattoriliitto.fi jawww.smml.fi sekä www.restaurointi.net

• Museoviraston korjauskortisto opastaa korjaamaan jakunnostamaan vanhaa rakennusta hienovaraisesti jataloudellisesti. Rautatierakennusten korjausohjeissa kerrotaanpuurakennusten rakentamistavasta, vanhan, hyvistärakennusaineista taidolla tehdyn rakennuksen arvosta jarakennustyypin historiasta. Niissä annetaan myös tietoa ja

Vaalimisperiaatteitasuunnittelijoille ja korjaajille

1. Rakennus on arkkitehtoninen kokonaisuus,jonka ulkoisen hahmon ja sisätilojen on oltava sopu-soinnussa. Vaali huonejakoa ja sisätiloja osana arkki-tehtuuria.

2. Sisätilojen korjaamisessa muista jo antiikistaperiytyvät hyvät periaatteet: käyttökelpoisuus, kes-tävyys ja kauneus.

3. Sisätilojen tunnelman luovat niihin varta vas-ten tehdyt kiinto- ja irtokalusteet, valaisimet, ko-risteet, pinnoitemateriaalit ja värit. Mukauta ne hie-novaraisesti korjaten nykytilanteeseen. Säilytä ensi-sijaisesti, muuta vain todellisesta tarpeesta.

4. Muuttuva käyttö vaatii aina rakennuksen jatilojen huolellisen analyysin sekä kulttuurihistorial-lista vastuuntuntoa. Ihminen joustaa helpomminkuin rakennus.

5. Selvitä ennen töihin ryhtymistä sisätilojen his-toria korjaus- ja muutosvaiheineen. Tunnista ja ana-lysoi huolella niiden ominaispiirteet ja vedä perus-tellut johtopäätökset suunnittelun tueksi.

6. Jokainen alkuperäisrakenteisiin kohdistuvapurkutoimenpide tai materiaalin korvaaminen uu-della vähentää kohteen autenttisuutta ja tietää useinlisäkustannuksia. Minimoi muutokset.

7. Rakenteet ja arkkitehtoniset yksityiskohdatovat pysyviä, tekniset laitejärjestelmät ovat hyvinpian muuttuvia. Älä perusta ratkaisujasi laitteidenvaan arkkitehtuurin varaan.

8. Lyhytikäiset muoti-ilmiöt eivät kuulu histori-allisiin rakennuksiin eivätkä tue kestävää kehitystä.Vältä pinnallisuutta.

9. Patina on syntynyt pitkän ajan kuluessa, sitä eivoi keinotekoisesti luoda. Anna käytön jälkien näkyäja säilyä, kunnioita rakennuksen ikää.

10. Dokumentoi korjaukset ja muutokset huol-tokirjaan. Et ole rakennuksen viimeinen korjaaja.

41

ohjeita miten rakennuksia voi korjata hellävaraisesti ja niidenominaislaatua kunnioittaen. Korjauskortteja voi tilatapostiennakolla osoitteella Museovirasto, julkaisutilaukset,PL 913, 00101 Helsinki tai kirjatilaus@nba.fi.

Kansainvälisiä sopimuksia ja suosi-tuksia

UNESCO

The Venice Charter. International Charter for theConservation and Restoration of Monuments and Sites,1964

Kansainvälinen julistus monumenttien suojelus-ta ja restauroinnista. Venetsian kokous johti 1965UNESCOn alaisen muistomerkkien suojelujärjestönICOMOSin, Internaltional Council on Monu-ments and Sites, perustamiseen. Järjestö otti perus-asiakirjakseen Venetsian julistuksen.

Euroopan neuvoston sopimuksia

Convention for the Protection of the ArchitecturalHeritage of Europe, ETS No 121, Granada 1985

Euroopan rakennustaiteellista perintöä koskevayleissopimus, koskee rakennuksia ja rakenteita koh-teita, joilla on arkeologista, tieteellistä, sosiaalista taiteknistä merkitystä, mukaan lukien kiinteä sisustus.

Sopimusta koskevassa selvitysraportissa Explana-tory report on the Convention for the Protection ofthe Architectural heritage of Europe kiinteään sisus-tukseen luetaan rakennukseen suunniteltu sisustus,puuosat, listat, veistokset, freskot, lasimaalaukset,tekniset laitteistot.

Euroopan neuvoston suosituksia

Resolution concerning the adaptation of laws andregulations to the requirements of integrated conservationof the architectural heritage No (1976) 28

Termillä monumentti suosituksessa tarkoitetaanniin huomattavia kuin vaatimattomampiakin raken-nustaiteellisia saavutuksia, niiden sisustuksia samoinkuin monumentaali veistoksia, joilla on historialis-ta, arkeologista, tieteellistä, kulttuurista tai sosiaalis-ta merkitystä. Erityisesti asuinrakennusten korjauk-

sissa on niiden sisätilat otettava huomioon ja hellä-varaisesti säilytettävä ja sovitettava nykykäyttöön.

Recommendation on the protection of the twentieth-century architectural heritage N0 R (1991) 13

Sopimuksella pyritään suojelemaan kaikkein mer-kittävimpien arkkitehtien modernin kauden töitämutta myös vähemmän tunnettujen suunnittelijoi-den töitä, joilla on merkitystä modernismin kaudenarkkitehtuurin ja historian kannalta. Suojelu on tar-peellista laajentaa koskemaan sisustuksia ja kalus-tuksia, jotka on suunniteltu yhtä aikaisesti raken-nuksen kanssa ja jotka korostavat arkkitehdin luovaatyötä.

Recommendation No R (1998) 4 on measures topromote the integrated conservation of historic complexescomposed of immoveable and moveable property

Rakennuksiin, joilla historiallista, arkeologista,tieteellistä, sosiaalista, teknistä tai kulttuurista mer-kitystä, luetaan kuuluvaksi myös niissä oleva ir-taimisto. Irtaimiston erottaminen rakennuksestaanvähentää tuleville sukupolville jäävää yhteistä eu-rooppalaista kulttuuriperintöä.

Uusi valaisin Turun tähtitornissa, arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunio. Kuva SRTM.

42

Kirjallisuutta

Aalto, Alvar & Aalto, Aino, Ravintola Savoyn sisustus. Arkkitehti1937.

Alvar Aalto, Villa Tammekan. Toim. Henri Teilo ja Maija Mäkikalli.Turun yliopisto säätiö 2000.

Aaltonen, Hilkka, Raahe, vanha kaupunki, ohjeita asukkaille,moniste.

Allmänna råd om ändring av byggnad. Boverket BÄR 1996.Amberg, Anna-Liisa, Elokuvateatterit Olympia, Scala, Apollo ja

Maxim: vuosisatamme interiöörityyppi hakee muotoaan.Taidehistoriallisia tutkimuksia 13, 1993.

Amberg, Anna-Liisa, Eliel Saarisen sisustustaide 1896 – 1923.Taideteollisuusmuseo 1984.

Amberg, Anna-Liisa, Helsinkiläisten kerrostalojen porrashuoneetvuosina 1896 – 1903. Helsinki 1972.

Antti Nurmesniemi, Ajatuksia ja suunnitelmia. Helsinginkaupungin taidemuseo, 35, 1992.

Brummer, Arttu, Taideteollisuuden tulisielu. Toim. Marianne Aav.Taideteollisen korkeakoulun julkaisuja B 20, Helsinki 1991.

Carl Ludvig Engel 1778 – 1840. Näyttely Helsingin tuomiokirkonkryptassa 1990. Näyttelyluettelo. Toim. Henrik Lilius.

Dahl, Kaj ja Gardberg, C.J., Suomen kartanoita. Otava 1989.Eliel Saarinen, Suomen aika. Toim. Marika Hausen, Anna-Liisa

Amberg et al. Otava 1990.Elokuva ja arkkitehtuuri. Toim. Mikael Sundman.

Rakennustaiteen seura 1996.Esineitä ympärillämme. Suomen Taideteollisuusyhdistys 1981.European cultural heritage. Intergovernmental co-operation,

collected texts. Council of Europe 2000.Hakala-Zilliacus, Liisa Maria, Suomen eduskuntatalo,

kokonaistaideteos, itsenäisyysmonumentti ja kansallisensovinnon representaatio. SKS:n 875, 2002.

Hannula, Antti, Hesa leffat. Helsinki 1991.Heikkinen, Heinämies, Jaatinen, Kaila, Pietarila, Talo kautta

aikojen. Kiinteän sisustuksen historia. Rakentajain kustannus1989.

Helsinki sisältä, Helsingforsinteriörer. Toim. Iris Helkama.Sisustusarkkitehdit SIO 1996.

Herrgårdar i Finland I– III. Red. Gabriel Nikander och Kurt Antell.Helsingfors 1928, 1929.

Högström, Hilkka, Helsingin rautatieasema. VR-yhtymä 1996.Högström, Hilkka, Lasipalatsi. Lasipalatsin mediakeskus 1999.Ilmari Tapiovaara, sisustusarkkitehti. Toim. Jarno Peltonen.

Taideteollisuusmuseon julkaisuja 11, 1984.Kaila, Panu, Talotohtori, rakentajan pikkujättiläinen. WSOY 1997.Kansainväliset julistukset. ICOMOS, Suomen osasto1992.Kivinen, Paula, Tampereen jugend-arkkitehtuuri ja taideteollisuus.

Otava 1982.Koivula, Jukka, Kristinestad, riktlinjer för byggnadsvård. Staden

Kristinestad 1999.Kärki, Pekka, Katoavat interiöörit. Arkkitehti 1/1997.Lilius, Henrik, Ihmisen suhde aikaan. Arkkitehti 7/1990.

Lilius, Henrik, Imatran valtionhotelli, arkkitehtuurihistoriallinenselvitys ja restaurointiohjelma. Helsinki 1983.

Lindqvist, Leena, Taiteilijakoteja. Otava 1997.Lisa Johansson-Pape. Taideteollisuusmuseon julkaisuja 19,

Taideteollisuusmuseo 1986.Lydecken, Arvid, Suomalaisia taiteilijakoteja ja taiteilijoita. WSOY

1927.Mistä tietoa rakennusten historiasta. Lähdeopas ammattilaisille ja

asiantuntijoille. Toim. Juhana Lahti. Suomen rakennustaiteenmuseo 2001.

Moorhouse, Jonathan, Helsingin jugendarkkitehtuuri 1895 –1915. Otava 1987.

Muodon kuvat 1960 – 1990. Toim. Juliana Balint.Teollisuustaiteen Liitto Ornamo 1991.

Mäkinen, Anne, Suomen valkoinen sotilasarkkitehtuuri 1926 –1939. SKS 2000.Niiranen, Timo, Miten ennen asuttiin. Vanhat rakennukset ja

sisustukset. Otava 1981.Nikula, Riitta, Sankaruus ja arki. Suomen 50-luvun miljöö.

Suomen rakennustaiteen museo 1994.Niskanen, Aino, Osuusliike rakentaa. Tammi 1987.Nokela, Leena, Sisustustyylit antiikista nykyaikaan. Otava 1992.Ornamo, Book of Finnish Design. Ornamo r.y. 1962.Rakennettu aika, ICOMOSin Suomen osasto 25 vuotta. Toim.

Maija Kairamo et al. Tammisaari 1993.Rakennusperintöstrategia. Valtioneuvoston päätös 13.6.2001.Rönkkö, Marja-Liisa, Lehto, Marja-Liisa, Lönnqvist Bo, Koti

kaupungissa. 100 vuotta asumista Helsingissä. Tammi 1986.Saarikangas, Kirsi, Asunnon muodonmuutoksia, puhtauden

estetiikka ja sukupuoli modernissa arkkitehtuurissa. SKSjulkaisuja 860, 2002.

Setälä, Salme, Miten sisustan asuntoni. Otava 1929.Soikkeli, Anu, Suomen vanhat pappilat – menneisyyden

tulevaisuus. Oulun yliopisto 2000.Strengell, Gustaf, Koti taideluomana. Esitys sisustustaiteen

alkuperusteista. Otava 1929.Suomalaisia koteja. Toim. Ella Grönroos. Porvoo 1950.Suomen arkkitehtuuripolitiikka. Valtioneuvoston

arkkitehtuuripoliittinen ohjelma 17.12.1998.Suomen eduskuntatalo. Toim. Väinö Hakkila, J. S. Sirén, H. J.

Viherjuuri. Helsinki 1938.Suomen kansallisteatteri – teatteritalo ennen ja nyt. Toim. Maria-

Liisa Nevala. Otava 2003.Suomen liike-elämän arkkitehtuuria. Toim. Martti Jaatinen, Heikki

Havas ja Aarno Ruusuvuori Suomen arkkitehtiliitto 1959.Suonto, Yrjö, Varjele modernia! Modernin arkkitehtuurin

ominaispiirteiden säilyttämisen puolesta rakennuksiakorjattaessa. Rakennustaiteen seura 1995.

Säätytalo. Toim. Vilhelm Helander. Edita 1999.Tallqvist, Tore, Schulman, Sari, Elävä kirkkorakennus, aika ja

ajankohtaisuus restauroinnissa. TTKK 1998.

43

Tapiolan koteja. Toim. Annikki Toikka-Karvonen. WernerSöderström Osakeyhtiö 1963.

Tolvanen, Juhani ja Järvinen, Ilari, Saunasta Savoyhin. SisätilojenHelsinkiä. Tammi 1999.

Valjakka, Ilmo, Imatran valtionhotelli. Restaurointi ja uusikongressihotelli. Arkkitehti 8/1987.

Valtion rakennusperinnön vaaliminen. Toim. Maire Mattinen.Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 19, 1997.

Vanha Rauma. Kaupunkimaisten yhdyskuntienkehittämiskampanja, julkaisu 2/1982.

Wickberg, Nils Erik, Uusrenessanssin kohtalo. Arkkitehti6 – 7/1960.

Yhteiset olohuoneet. Näkökulma suomalaiseensisustusarkkitehtuuriin 1949 – 1999. Toim. Minna Sarantola-Weiss. Otava 1998.

Yliopiston Helsinki. University architecture in Helsinki. Toim. EeaPekkala-Koskela. Helsingin yliopisto 1989.

ISBN 952-442-505-X