PILVEN VEIKKO - Ilmasotakoulun · PDF fileIlmavoimien Kiltaliiton jäsenjulkaisu • nro 1 huhtikuu 2014 PILVEN VEIKKO Kenraalimajuri Lauri Puranen arvioi Suomen ilma-puolustuskykyä

Ilmavoimien Kiltaliiton jäsenjulkaisu • nro 1 huhtikuu 2014

PILVEN VEIKKO

Kenraalimajuri Lauri Puranen arvioi Suomen ilma-puolustuskykyä eikä aio jättää ilmailua reservissä Torjuntavoitoista 70 vuotta. Peitsaran jutun 2. osa

Aisti-ilmavalvonnasta ja Helsingin ilmapuolustuksesta 1941

Ilmavoimien killat kertovat toiminnoistaan

2 Pilven Veikko 1/2014

Luonetjärven kentän 75-vuotishistoriakirja ”Luonetti 75 vuotta - Sotilasilmailua

Keski-Suomen Taivaalla”.

Ennakkotilauksen kirjasta nettisivuilla: ilmasotakoulunkilta.fi tai sähköpostitse:

[email protected]. Kirjan hinta on 40 euroa

4 Päätoimittajalta 5 Ilmavoimien komentajisto 1.4.2014 6 Ylennykset 7 Ilmailua en jätä" kenraali Purasen haastattelu 11 Suomella on uskottava kyky puolustaa ilmatilaansa – Ilmavoimien komentaja Puranen 13 Kybermaailman uhkaympäristö – eversti evp. Martti Lehto 16 Ilmavoimat palkitsi ansioitunutta henkilöstöä – Ilmavoimien 96-vuotisjuhlat 18 Aisti-ilmavalvonta ja Helsingin ilmapuolustus 1941 – 1945. Osa 2, Perttu Peitsara

30 Ilmavoimien Kiltaliitto ry – taustalla torjuntavoitto 70 vuotta sitten 32 Ilmavoimien Kiltaliitto, puheenjohtaja – Juha Suonperä

KILLAT 33 Helikopterikilta 36 Kymenlaakson Ilmakilta 38 Ilmavoimien Viestikilta 41 Ilmasotakoulun Kilta 43 Lapin Lennoston Kilta 47 Satakunnan Lennoston Kilta 50 Lentovarikon Kilta 52 Karjalan Lennoston Kilta 55 Frisian Flag 2014 -harjoitus 56 Siikakankaan kenttä Ruovedellä 58 Kari Vertanen – Harrastuksena ilmailuaiheiset maalaukset 60 Ilmavoimien Soittokunta 61 Lentoreserviupseerikurssille haki yli 500 62 Kirja-arvostelut 64 Vuoden 2013 myyntitykki JAS 39 SAAB GRIPEN E 66 Toimitussihteeriltä kiltalaisille 67 Pilven Veikko -lehti 68 Ilmavoimien esityslennot 2014

3

Ilmavoimien Kiltaliiton

jäsenjulkaisu

PILVEN VEIKKO

Kannen kuva: Prikaatikenraali Kim Jäämeri, kenraalimajuri Lauri Puranen, kenraaliluutnantti Jarmo Lindberg, prikaatikenraali Kari Salmi ja eversti Petri Tolla juhlivat Ilmavoimien 96. vuosipäivää

7. maaliskuuta 2014. Kuva: Leena Tiainen. Taustakuva: Ilmavoimat/Joni Malkamäki

1 / 2014


Päätoimittajalta

Ilmavoimien vuosijuhlassa 7.3.2014 Tik-kakoskella tapasin monia kiltalaisia, joita minulle esitteli Kiltaliiton lehden, Pilven Veikon, toimitussihteeri Leena Tiainen. Sa-malla oli tilaisuus vaihtaa joitakin ajatuksia Pilven Veikosta ja kuulla eri kiltojen odotuk-sista lehteä kohtaan.

Uutena päätoimittajana olen erittäin avoin kaikille ajatuksille, jotka kohentavat tietoa ja lujittavat eri kiltojen yhteenkuuluvuutta lehden välityksellä. Itse päivätyöni lehdis-tön parissa tehneenä, mutta Ilmavoimia vain siviilimiehen näkökulmasta seuranneena toivonkin, että tarjoatte aktiivisesti lehden sisältöä monipuolistavia juttuja ja panette alulle yleistä keskustelua Ilmavoimien kil-tajärjestöjen perinteisestä toiminnasta tai nostatte uusia ajatuksia niin toiminnan kuin myös lehden kehittämiseksi.

Pilven Veikko jatkaa edelleen samalta poh-jalta, minkä päätoimittaja Heikki Lahtela on luonut yhdessä taitosta vastanneen Juk-ka Nykäsen kanssa. Kiitos Teille ja koko lehden toimituskunnalle, tästä on meidän hyvä jatkaa, tutulla ja turvallisella toimi-tuspolitiikalla. Niin Heikkiä kuin Jukkaa ei lasketa laakereilleen lepäämään, vaan he ovat lupautuneet toimimaan tukenamme edel-leen, heidän kättensä jälki tulee näkymään lehden jutuissa ja kuvissa sekä lisäksi Heikki Kiltaliiton taloudenhoitajan ominaisuudessa

lehden taloudessa. Jotta lehtemme puolus-taa paikkaansa kiltojen siteenä, se tarvitsee myös rahoitusta. Pyrkimys on peittää lehden kustannukset omalla tulorahoituksella eli mai-nosmyynnillä. Tämä tietää kaikkien yhteistä ponnistelua ilmoitusmyynnin hyväksi. Julkai-semme sitä varten Pilven Veikko -mediakortin käyttöönne.

Sen verran muutosta lehden ilmeeseen saattanee tulla, kun jatkossa lehden taitto tehdään ulkopuolisin ammattilaisten voimin Qr-Mediassa ja lehden painaminen tapah-tuu Jyväskylässä Kirjapaino Karissa. Lehden jakelu tapahtuu edelleen pääasiassa postin kautta.

Pilven Veikon päätoimittajana haluan an-taa yli 40 vuotta kestäneen toimittajaurani kokemukset käyttöönne lehden menestyksek-si. Olen aloittanut toimittajana Warkauden Lehdessä 1964, Keskisuomalaiseen siirryin toimitussihteeriksi ja myöhemmin toimituk-sen suunnittelupäälliköksi 1971 ja Jyväskylän Maalaiskunnan Uutiset -lehden päätoimit-tajaksi 1989. Alkio-opistoon tiedotuslinjan vastaavan sijaisena ja tiedotusopin opettajana olin 1990 – 1992. Omistamani paikallislehti Wessmannin kustantajana ja päätoimittajana toimin vuodet 1996 – 2006, jolloin jäin eläk-keelle.

Järjestölehtikokemusta minulle on kertynyt mm. Suomen Lionsliiton ”Leijona” -lehden toimitusneuvoston puheenjohtajana, kirjoit-tamista olen edelleen harrastanut mm. Hei-näveden lehden kolumnistina ja muutamien muiden lehtien satunnaisena avustajana.

– Ossi KurkiKuva: Leena Tiainen

5

Ilmavoimien komentajisto 1.4.2014

Ilmavoimien komentaja prikaatikenraali Kim Jäämeri

Ilmavoimien Esikunnan Esikuntapäällikkö prikaatikenraali Kari Salmi

Ilmavoimien henkilöstöpäällikkö eversti Pasi Hakala

Operaatiopäällikkö eversti Sampo Eskelinen

Huoltopäällikkö eversti Mikko Punnala

Lapin Lennoston komentaja eversti Harri Leppälaakso

Satakunnan Lennoston komentaja eversti Pauli Rantamäki

Karjalan Lennoston komentaja eversti Ossi Sivén

Ilmasotakoulun johtaja eversti Petri Tolla

Lentosotakoulun johtaja eversti Jukka Ahlberg

Ilmavoimien Materiaali-laitoksen johtaja insinöörieversti Juha Hakulinen


Jarmo Lindberg Puolustusvoimain komentajaksi

Ilmavoimien entinen komentaja, nykyinen puolustusvoimien sotatalouspäällikkö, ken-raaliluutnantti Jarmo Lindberg (s. 1959) määrättiin puolustusvoimain komentajaksi 1.8.2014 lähtien.

Lindberg on ensimmäinen sotilaslentäjä-taustainen puolustusvoimain komentajana. Hän suoritti kadettikoulun vuonna 1982 ja siirtyi lentoupseeriksi Karjalan Lennostoon. Ilmavoimissa Lindberg on työskennellyt myös Satakunnan Lennostossa ja Ilmavoi-mien Esikunnassa lentokoulutuspäällikkönä, valmiuspäällikkönä ja operaatiopäällikkönä, Lapin Lennoston komentajana. Pääesikun-nassa tehtävinä ovat olleet operaatio-osaston apulaisosastopäällikkö, valmiuspäällikkö.

Lindberg ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 2011.

Insinöörieversti Kari Renko Puolustusvoimien pääinsinööriksi kesäkuussa

Tasavallan presidentti on nimittänyt insi-nöörieversti Kari Rengon Puolustusvoimien pääinsinöörin virkaan viiden vuoden määrä-ajaksi 1. kesäkuuta 2014 lukien.

Lisäksi tasavallan presidentti on määrän-nyt insinöörieversti Rengon sotavaruste-päälliköksi määräajaksi 1. kesäkuuta - 31. joulukuuta 2014 ja Puolustusvoimien logis-tiikkalaitoksen apulaisjohtajaksi 1.1.2015 lukien. Insinöörieversti Renko toimii tällä hetkellä osastopäällikkönä Ilmavoimien ma-teriaalilaitoksella.

Ilmavoimien ja koko puolustusvoimien logistiikkajärjestelmä uudistuu ensi vuoden alussa, kun Ilmavoimien materiaalilaitos yhdistyy 1.1.2015 perustettavaan Puolus-tusvoimien logistiikkalaitokseen. Logistiik-kalaitoksen tehtävänä on tuottaa puolus-

Ylennykset

tusvoimien yhteiset logistiikan palvelut sekä mahdollistaa osaltaan suorituskyvyn raken-taminen, ylläpito ja käyttö.

Uusi Puolustusvoimien logistiikkalaitos toimii 39 paikkakunnalla ja sen palvelukseen siirtyy kaikkiaan noin 2 350 työntekijää. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen vuo-sibudjetti tulee olemaan noin 1, 2 miljardia euroa, ja se vastaa vuosittain puolustusvoi-mien materiaalihankoinnoista noin 500 mil-joonan euron edestä.

Henkilöitä uusiin tehtäviin Ilmavoimien johdossa

1.6.2014Ilmasotakoulun johtaja eversti • Petri Tolla siirtyy Ilmavoimien Esikunnan esikuntapäälliköksi. Prikaatikenraali Kari Salmi siirtyy tuolloin reserviin.Ilmavoimien henkilöstöpäällikkö • eversti Pasi Hakala siirtyy Ilmasotakoulun johtajaksiSatakunnan Lennoston esikunta- • päällikkö eversti Mikko Kauppala siirtyy Ilmavoimien henkilöstöpäälliköksi.

1.7.2014Lapin Lennoston komentaja eversti • Harri Leppälaakso siirtyy reserviinLentosotakoulun johtaja eversti • Jukka Ahlberg siirtyy Lapin Lennoston komentajaksiLentosotakoulun apulaisjohtaja • everstiluutnantti Antti Koskela Lentosotakoulun johtajaksi

7

totesi kenraali Puranen eläkeharrastuksistaan

– Haikealta tämä tuntuu, kun puolustus-voimissa ei yli 30-vuotisen työurani jälkeen enää olekaan seuraavaa tehtävää, tuntui jopa kuin jäisi työttömäksi, pohti kuluvan vuoden maaliskuun lopussa reserviin siirtynyt Suomen Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Lau-ri Tapio Puranen. Haikeus ja jopa ikävä hii-pii ajatuksiini, kun joutuu jättämään osaavan henkilöstön, tiiviisti yhteen sopeutuvan työ-yhteisön. Olen työurani aikana työskennellyt monissa eri tehtävissä pääasiassa Ilmavoimien, mutta myös Pääesikunnassa useissa eri tehtä-vissä ja aina olen pannut merkille, että tämä työ on ollut yhdessä tekemistä – tiimityötä parhaimmillaan. Ikävää Ilmavoimissa tehtyä työtä ja työyhteisöä kohtaan lievittänee kui-tenkin eläkepäivien harrastukset, joista ko-mentaja totesi:

”IImailua en jätä, ilmaan mieli tekee jatkos-

sakin, se tulee olemaan edelleen tärkeimpänä harrastuksenani tenniksen, laskettelun ja hiih-don kanssa. Työrupeamani olen aikonutkin palkita ystävieni kanssa Heli-ski laskettelulo-malla Kanadassa”.

Maaliskuun alkupäivinä, kun tätä haastat-telua tehtiin, Ilmavoimien komentaja kenraali Puranen oli edelleen kiireinen ja tiiviisti kiinni Puolustusvoimien uudistushankkeessa, mitä hän piti komentajakautensa keskeisimpänä tehtävänään.

– Puolustusvoimauudistus on kokonaisuu-dessaan edennyt suunnitellusti niin uudellee-norganisoinnin kuin kehittämisohjelmassa mainittujen materiaalihankintojen osalta. Il-mavoimien suorituskyky on säilytetty ja jopa parantunutkin. Komentajan silmin katsottuna tehdyt toimenpiteet näyttävät erittäin hyvältä ja 2017, kun uudistusohjelma on saatu koko-

”Ilmailua en jätä”


naisuudessaan vietyä loppuun, Ilmavoimat on organisaatioltaan pienempi, mutta suoritus-kykyisempi ja kompakti. Uudistuksen jälkeen Ilmavoimiemme rakenne on tämän kokoisille Ilmavoimille kompakti ja toimiva, totesi ken-raali Puranen ja jatkoi, että uudistuksen lähtö-kohtana ollut vaatimus Ilmavoimien suoritus-kyvystä on saavutettu ja jatkossakin turvattu.

Huoli henkilökunnasta

Haasteena tässä uudistushankkeessa on en-nen kaikkea suuri muutos Ilmavoimien hen-kilöstölle, koska Ilmavoimissakin lähes 600 henkilöä joutuu vaihtamaan paikkakuntaa. Puranen uskoo kuitenkin, että suurin osa henkilöstöstä ottaa vastaan työpaikan uudel-ta paikkakunnalta ja elämä uudella paikka-kunnalla lähtee hyvin käyntiin. Ilmavoimien joukko-osastot ovat tehneet yhdessä alueen-sa kuntien kanssa työtä, jotta uudet asukkaat tuntisivat itsensä tervetulleeksi uuteen työ- ja asuinpaikkaan. Toki osalle henkilöstös-tämme muutto uudelle paikkakunnalle ei eri syiden vuoksi onnistu, tällöin vaihtoehtona on valitettavasti irtisanoutuminen, tähänkin on pyritty löytämään eri tukitoimia.

Puolustusvoimissa ”rikkaan miehen elä-mä” on nyt valitettavasti ohi ja toiminta on sopeutettava niukentuviin rahahanoihin kuitenkin niin, että päätehtävä maamme suojeleminen sotilaalliselta hyökkäykseltä ei vaarannu.

Sopeuttamistoimet ovat niille paikka-kunnille, joista Puolustusvoimien toiminta vähenee tai lakkaa kokonaan kova isku ja henkilöstölle raskaita. Ilmavoimissa puolus-tushaarakoulutuksen keskittäminen Ilmaso-takouluun Tikkakoskelle vie Lentosotakou-lun Kauhavalta ja IImavoimien Teknillisen koulun Hallista, mutta Tikkakoskelle keskit-tämisessä nähdään tarpeellista synergiaetua ja taloudellisuutta. Samoin jatkossa on enää kaksi hävittäjälennostoa Karjalan Lennosto

ja Lapin lennosto sekä yksi kuljetus- ja il-masodantutkimuslennosto Satakunnan Len-nosto.

– Vaikka hävittäjälennostojen määrä vä-henee kahteen, niin uskon kahden laivueen, Kuopiossa ja Rovaniemellä, pystyvän selviy-tymään tehtävästään, ilmapuolustuksesta ja valvonnasta. Sijaintipaikkakuntien etuna on mm. lentokoulutukseen käytettävissä hyvä yhtenäinen ja laaja harjoitusalue. Puolustus-voimauudistuksen seurauksena Ilmavoimien lentotuntimäärät kyetään nostamaan vuoden 2010 tasolle. Harjoituslentotuntien määrä-hän kertoo yleensä Ilmavoimien tehokkuu-den, koska ilmassa oleva kone vaatii koko maaorganisaationkin tehokkaan toiminnan, totesi kenraali Puranen muutosten onnistu-misarvioinnissaan.

Materiaali ajantasalle

Henkilöstön organisoinnin ja toiminta-tapojen ajanmukaisuuden ohella Ilmavoi-mien suorituskyky perustuu ajanmukai-sen materiaalin, kaluston olemassaoloon. – Ilmavalvontatutkakalusto vastaa tällä hetkellä melko hyvin tarvettamme; keski-valvontatutkia ollaan juuri uusimassa ja kaukovalvontatutkat ovat keski-iän päivi-tyksessä. Samoin Hornet-kalusto on saanut ensimmäisen elinkaaripäivityksen MLU-1, jolla on parannettu koneen lähitaistelukykyä kypärätähtäimillä ja toinen vaihe MLU-2 on aloitettu. Siinnä parannetaan koneen tutkan suorituskykyä, omasuojajärjestelmää ja varustetaan kansainvälisesti yhteensopi-valla tiedonsiirtojärjestelmällä. Koneisiin tehdään ”ilmasta maahan” -operointikyvyn mukainen varustelu, mikä on tarpeellinen ja keskeinen toiminto nykyisessä sodan-käynnissä. Toisen vaiheen päivitettyjen Hornettien operatiivinen käyttöönotto on sitten LapinLennoston vastuutehtävänä. – Näillä toimenpiteillä on Hornettien suo-rituskykyä ja käyttöikää jatkettu aina 2025

9

– 2030 luvuille saakka. Ilmasta maahan ope-rointikyky avaa myös Ilmavoimille kyvyn vaikuttaa vastustajan avainkohteisiin kauas-kantoisilla JASSM-täsmäohjuksilla (n. 400 km), JSOW -liitopommeilla tai lyhyemmän kantaman JDAM-täsmäpommeilla. Lento-pommien taistelukäyttö kiellettiin Suomelta Pariisin rauhansopimuksessa1947, mutta se on katsottu jo rauenneeksi pykäläksi, totesi kenraali Puranen. Ilmasta maahan kehittä-misen myötä Ilmavoimien suorituskyky krii-sin ennaltaehkäisyyn tehostuu.

Kansainvälinen toimintatukee kansallista puolustusta

Puolustusvoimien osallistuminen kansain-väliseen toimintaan kuuluu perustehtäviin ja kehittää myös kansallista puolustuskykyäm-me. Samalla pääsemme näyttämään ulko-puolisille osaamistamme ja suorituskykyäm-me. Ilmavoimilla tästä hyvänä esimerkkinä on Karjalan Lennostossa Ilmavoimien hen-kilöstöstä ja varusmiehistä (nyt jo reservissä) koulutettu n. 260 hengen joukko, Hornet-laivue, mikä on läpäissyt Nato-vaatimusten mukaisen evaluoinnin ainoana Naton ul-kopuolisena maana. Valmiusjoukkue on 60 vuorokauden valmiudessa käytettävissä mm. kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviiin.

– Tämä oli meiltä hieno ponnistus ja merkittävä suoritus, mitä eivät kaikki Nato-maatkaan läpäisseet, kehaisi kenraali Puranen ja jatkoi, että tässä me opitaan paljon ja oppi on suoraan siirrettävissä kansalliseen puolus-tukseemme mm. ajankohtaiseen rauhan- ja sodanajan taistelutukikohtasuunnitteluun.

Maamme puolustaminen vaatii myös rahaa

Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen vaatii myös rahaa. – Puolustusvoimille on perinteisesti budjettiin varattu 700 miljoonaa,

mutta siitä on nyt säästönä leikattu 200 mil-joonaa, mutta käytettävissä oleva 500 miljoo-naa on liian vähän, sillä ei pystytä tekemään kaikkia lähiajan materiaalihankintoja, totesi kenraali Puranen ja jatkoi, että parhaillaan eduskunnassa kansanedustaja Kanervan joh-dolla selvitellään Puolustusvoimien lähivuosien lisärahoitustarvetta, mikä olisi 150 miljoonaa. Päätös määrärahasta pitäisi tehdä seuraavan hallitusohjelman laatimisen yhteydessä, jotta pystyisimme ylläpitämään uskottavan puolus-tuskykymme, emmekä näivettyisi. Lisärahoitus antaa myös mahdollisuuden tehdä eri aselajien suuret materiaalihankinnat lomittain, etteivät isot rahatarpeet kasautuisi samoille vuosille.

Ilmavoimien lähiajan isompiin hankkeisiin kuten Vinka -alkeislentokoulutuskoneiden korvaushankintaan rahoitus on jo olemassa ja se sisältyy budjetissa olevaan 500 miljoonaan, Hornettien korvaushankinta on aikanaan eril-linen päätös samoin sen rahoitus.

Puolustusvoimien alkeislentokoulutuksen ja siviili-ilmailun vastaavan koulutuksen mah-dollista synergiaetua selvitetään, mutta sääs-tökohteeksi siitä ei juuri ole, arvelee kenraali Puranen, koska Ilmavoimien alkeislentokou-lutusvaatimukset ovat siviili-ilmailun vastaa-vaa koulutusta tiukemmat mm. Ilmavoimat edellyttävät uudelta alkeiskoulukoneelta tai-tolentokelpoisuutta, mitä taas siviilipuolella ei vaadita.

Puolustusbudjetin 200 miljoonan säästöleik-kaus vei Ilmavoimilta tukikohtien varustamis-hankkeen odottelemaan parempia aikoja. Jos 150 miljoonan lisärahoitus hyväksytään, niin tukikohtien varustamishankkeet sisältyisivät tähän määrärahaan.

Nämä ovat olleet isoja asioita puolustusvoi-mien uudistushankkeessa etenkin Ilmavoi-mien osalta. Osa uudistuksista on jo valmiina, mutta työ jatkuu jäljellä olevien hankkeiden parissa vielä vuoteen 2017 saakka. Tehtävinä ovat vielä mm. ilmavalvontajärjestelmän uu-distus, missä kaukovalvontatutkiin tehdään elinkaaripäivitys ja Hornettien toisen elinkaa-


ripäivityksen saattaminen loppuun. – Kun nämä on tehty, Suomen ilmavoimat

suhteessa turvallisuusympäristöömme ovat pa-remmassa kunnossa kuin koskaan Ilmavoimien historian aikana, arvioi kenraali Puranen.

Hän totesikin, että muissa maissa ihmetel-läänkin, kuinka Suomi pystyy pienillä resurs-seilla ja näin taloudellisesti ylläpitämään suori-tuskykyiset ilmavoimat.

Seuraajalle jää hyvä ”perintö” Eläkkeelle väistyvä kenraali Puranen voi

hyvillä mielin jättää ilmavoimat seuraajalleen prikaatikenraali Kim Jäämerelle, jonka teh-tävänä on luotsata ilmavoimia tuleville vuo-sille ja vuosikymmenille.

Tehtävä tulee olemaan haastava, mutta tehtäväsiirto sujunee ongelmitta, sillä tuleva komentaja on ollut Ilmavoimien operaatio-päällikkönä keskeisesti mukana suunnittele-massa uudistushankkeita.

– Olen kovasti yllättynyt, jos seuraajani te-kee suuria muutoksia näihin suunnitelmiin, totesi kenraali Puranen. Hän ounasteli, että kansainvälinen toiminta, verkottuminen, painottuu Jäämeren komentaja-aikana ehkä nykyistä voimakkaammin,

Isona tehtävänä uudella komentajalla tulee olemaan käynnistää valmistelu Hornettien korvaamiseksi uudella kalustolla.

– Hankinta on välttämätön, sillä me tarvit-semme Suomen ilmatilan hallintaan ja puo-lustamiseen oman ajanmukaisen kaluston, tätä tehtävää ei puolestamme kukaan muu tee, totesi kenraali Puranen. Päätös tulevasta kalus-tohankinnasta on iso turvallisuuspoliittinen päätös, mutta ei vielä ajankohtainen. Minkä-laiset koneet ne ovatkaan ja kuinka paljon nii-tä tarvitaan, päätös syntynee valtioneuvostossa ehkä 2019–2022 hallituskaudella.

– Ossi KurkiKuva: Leena Tiainen

Kenraalimajuri Lauri Puranen luovutti Ilmavoimien komentajuuden prikaatikenraali Kim Jäämerelle maaliskuun 31. päivänä Tikkakoskella järjestetyssä vaihtotilaisuudessa. Kuva: ilmavoimat

11

Suomella on uskottava kyky puolustaa ilmatilaansa

Ilmavoimilla on Puolustusvoimien pää-tehtävän toteuttamisessa selvä rooli: Ilma-voimat vastaa Suomen ilmapuolustuksesta. Tässä roolissa Ilmavoimat toimii ennaltaeh-käisijänä, mahdollistajana ja ratkaisijana.

Puolustusvoimien ensisijainen tavoite on ennaltaehkäistä mahdolliset hyökkäykset maatamme vastaan. Ennalta ehkäisijänä Il-mavoimien merkitys on keskeinen. Ilmavoi-millamme on uskottava ja ympäristössämme myös tunnustettu suorituskyky ilmahyökkä-ystentorjuntaan ja hyökkääjän lyömiseen.

Mahdollistajana Ilmavoimien tehtävänä on suojata yhteiskunnan elintärkeitä kohtei-ta ja toimintoja sekä suojata maavoimien ja merivoimien perustaminen ja keskittäminen.

Ilmavoimat suojaa myös muiden puolustus-haarojen taistelua. Ilmasta maahan kyvyn kehittämisen myötä Ilmavoimille tulee myös kyky vaikuttaa hyökkääjän taistelukykyyn ja näin mahdollistaa omien torjuntaoperaatioi-den onnistuminen.

Ratkaisijana Ilmavoimat toimii, kun se kykenee ylläpitämään oman alueemme il-maherruuden ja tuottamaan hyökkääjän ilma-aseelle sellaiset tappiot, että hyökkääjä menettää edellytykset hyökkäyksen jatkami-seen. Nykyisellä kalustolla, toimintatavoilla ja henkilöstömme osaamisella myös tämän haasteellisen tavoitteen saavuttaminen on mahdollista, kunhan ilmavoimaa käytetään ja johdetaan oikein.

Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Lauri Puranen

Ilmavoimien F-18 Hornet -monitoimihävittäjä ilmasta maahan -aseistuksella varustettuna. Oikean siiven ulommassa ripustimessa ohjautuva JDAM-pommi (sininen) ja sisemmässä lisäpolttoainesäiliö. Rungon keski-linjalla LITENING-maalinetsintäsäiliö (tummanharmaa). Vasemman siiven kärjessä AIM-9X -infrapunaohjus.

Kuva Puolustusvoimat, Ville Tuokko


Suorituskykyä ylläpidetään kehittämällä Ilmavoimien suorituskyky perustuu osaa-

vaan henkilöstöön, oikeisiin toimintatapoi-hin ja suorituskykyiseen kalustoon. Ilma-voimissa näitä kaikkia pyritään kehittämään tasapainoisesti. Ilmavoimien materiaalinen kehittäminen etenee tällä hetkellä varsin hyvin. Keskivalvontatutkat ovat uusittava-na, kaukovalvontatutkiin tehdään keski-iän päivitystä, kuljetuskoneet ja yhteyskoneet on uusittu ja lentokoulutus on turvattu aina vuoteen 2035 asti, kun 26 Hawk-koneeseen tehdään ohjaamopäivitys.

Hornet-hävittäjät ovat elinkaarensa puo-livälissä, ja nyt aloitetut MLU2 (Mid-Life Update) -päivitykset takaavat ensilinjan hä-vittäjän suorituskyvyn säilymisen uhkaym-päristön vaatimusten mukaisena vuosiin 2025–2030 saakka. Erittäin iso muutos Ilmavoimien tehtäviin tulee, kun Hornet-kalustolle kehitetään kyky ilmasta maahan operaatioihin. Tätä kykyä Ilmavoimissa ei ole ollut sitten Pariisin rauhansopimuksen solmimisen. Nyt osana Puolustusvoimien vaikuttamiskyvyn kehittämistä Horneteihin hankitaan kauaskantavia JASSM-ohjuksia ja JSOW-liitopommeja sekä JDAM-täsmä-pommeja.

Ilmavoimiemme toimintatapoja ja henki-löstön osaamista on kehitetty yhteistoimin-nalla muiden suorituskykyisten ilmavoimien kanssa, osallistumalla vaativiin kansainvä-lisiin ilmataisteluharjoituksiin ja evaluoi-malla hävittäjäosasto Naton vaatimusten mukaiseksi sotajoukoksi. Tällä kaikella on kyetty kehittämään Ilmavoimien suoritus-kykyä kotimaan puolustustehtäviin sekä sa-malla osoittamaan omaa osaamistamme ja suorituskykyämme rajojemme ulkopuolelle. Saadut opit siirretään niin oman henkilös-tömme kuin Ilmavoimien varusmies- ja re-serviläiskoulutukseenkin.

Toimintatapojen kehittäminen koskee laa-jasti koko Ilmavoimien toimintaa: johtamis-

ta, lentotoimintaa, tukeutumista, valvontaa ja taistelunjohtamista. Ilmasta maahan vai-kuttamiskyvyn tehokas käyttö edellyttää myös uusien toimintatapojen ja prosessien kehittämistä niin Pääesikunnassa ja sen alai-sissa laitoksissa, Ilmavoimissa kuin muissa puolustushaaroissakin. Tämän kyvyn teho-kas käyttö on siis sitä kuuluisaa ”JOINT-toimintaa” jos mikä.

Ilmavoimia on kehitetty vuosikymmenet Ilmavoimien oman henkilöstön määrätietoi-sella työllä, Puolustusvoimien johdon ohja-uksella ja valtion johdon hyväksymien lin-jausten mukaisesti. Tämän työn tuloksena Ilmavoimat on edellä mainitsemissanitehtä-vissä nyt suorituskykyisempi kuin koskaan ennen historiansa aikana. Tällä suoritusky-vyllä on suuri merkitys kansakuntamme tur-vallisuudelle.

Seuraava iso haaste on 2020-luvun puoli-välin paikkeilla eteen tuleva monitoimihä-vittäjien suorituskyvyn korvaaminen. Uskon valtion johdon ja Puolustusvoimien johdon kykenevän tämänkin haasteen ratkaisemi-seen vastuuntuntoisesti ja näin turvaavan oman ilmatilamme puolustamisen. Ilmavoi-mien motto on: ”Suomella pitää olla uskot-tava kyky puolustaa ilmatilaansa.” Tähän me kykenemme tänään ja myös tulevaisuudessa. Tätä ei puolestamme kykene kukaan muu tekemään.

Puolustusvoimien tehtävä on suojata maa-tamme sotilaallisilta hyökkäyksiltä, tukea muita viranomaisia ja osallistua kansainväli-seen kriisinhallintaan. Ilmavoimien komen-taja suhtautuu luottavaisesti tulevaisuuteen.

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin

Kylkirauta 4/2013 –lehdessä. Pilven Veikko –lehti on saanut luvan jul-kaista artikkelin sekä Kylkirauta-lehdeltä

että Ilmavoimien komentajalta.

Eversti evp. Martti Lehto

Kybermaailman uhkaympäristöKybermaailman muutoksen drivereina

ovat olleet aika, data, verkko ja äly.

Minuutin aikana Instagram-palvelussa jae-taan 216 000 valokuvaa, Amazonissa tehdään kauppaa 83 000 dollarin arvosta, YouTubeen ladataan 72 tuntia videoita ja Google-hakuja tehdään 2 miljoonaa, Facebookissa tapahtuu 1,8 miljoonaa ”tykkäystä”, 204 miljoonaa emailia ja 278 000 twiittiä lähetetään. Yksi esi-merkki aikatekijän muutoksesta on Slammer-verkkomato, joka lamautti osan internetin verkkoliikenteestä vuonna 2003 saavuttaen 10–15 minuutissa pääosin ne kohteet, joihin hyökkäys oli kohdistettu.

Datan määrä on kasvanut eksponentiaalises-ti. Googlen toimitusjohtaja on todennut, että

ihmiskunnan alkuajoista vuoteen 2003 men-nessä informaatiota on luotu 5 exatavua (5 x 1018 datan tallennusyksikköä) ja nyt sama määrä luodaan joka toinen päivä. Esimerkiksi CERN-laboratorion Large Hadron Colliderin 150 miljoonaa sensoria tuottivat 22 petatavua dataa (22x1015) vuonna 2012.

Informaatioteknologian käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti ja on muodostanut globaalin verkoston. Vuonna 1998 3,6 prosenttia maail-man väestöstä käytti internettiä. Nyt käyttäjiä on noin 2,5 miljardia (35 %). Matkapuhelin-ten käyttäjiä maailmassa on yli 4 miljardia ja lähitulevaisuudessa verkottuneita laitteita on triljoona muodostaen esineiden internetin (Internet of Things).

Älykäs kybermaailma

v. 2013 myytiin968 miljoonaa

älypuhelinta

Lähes 90% autoteollisuuden uusista innovaatioista ilmentyy

ohjelmistoissa ja elektroniikassa

Maailmassa on kohta 1 biljoona

verkottunutta laitetta.

13

Uhat yhteiskunnan elintärkeitä toiminto-ja vastaan voivat kohdistua suoraan tai vä-lillisesti kansallisia järjestelmiä ja/tai kansa-laisia vastaan maan rajojen sisältä tai ulkoa. Uhkaluokittelu voidaan tehdä monella eri tavalla, mutta yksi käytetyimmistä on tehdä se motiivien perusteella.

Tason 1 muodostaa kybervandalismi, johon kuuluvat mm. hakkerointi ja haktivismi

Haktivismilla (hacktivism) tarkoitetaan tie-kone- ja verkkovälitteisen aktivismin eri muo-toja, useimmiten internetissä. Termi koostuu sanoista hakkeri (hacker) ja aktivismi (acti-vism). Toimintamuotoina ovat murtautumi-nen tietojärjestelmiin ja palvelunestohyökkä-ykset internetissä. Viimeaikainen Anonymous -hakkeriryhmien toiminta on ollut vaikutuk-siltaan aikaisempaa tehokkaampaa. Myös ta-paukset Manning ja Snowden voidaan nähdä kyberajan aktivismina.

Tason 2 muodostaa kyberrikollisuus

Euroopan Yhteisöjen komissio määrittelee kyberrikollisuuden rikoksiksi, "jotka tehdään sähköisiä viestintäverkkoja ja tietojärjestelmiä hyödyntäen tai jotka kohdistuvat mainittuihin verkkoihin ja järjestelmiin". Nykyisin verkko-rikollisuus on ammattimaista toimintaa talo-udellisen hyödyn saavuttamiseksi. Rikolliset toimivat harvoin yksin vaan muodostavat kiin-teän tai löyhän verkoston. Toiminnassa rikol-liset ovat omaksuneet eri rooleja. Ohjelmoija kirjoittaa haittaohjelmia ja myy niitä edelleen bot-verkon ylläpitäjälle. Bot-verkko on virtu-aalisesti haltuun otettujen orja-tietokoneiden muodostama verkosto, jonka kautta voidaan levittää viruksia, jakaa roskapostia tai toteut-taa palvelunestohyökkäyksiä. Ylläpitäjä puo-lestaan myy verkkonsa palveluja roskapostit-tajalle tai palvelunestohyökkäyksillä yrityksiä uhkaavalle kiristäjälle. Koska kiinnijäämisen riski on vähäinen, verkkorikollisuus on varsin kannattavaa toimintaa.

Kyberrikollisten hyökkäykset ovat lisään-tyneet voimakkaasti viime vuosien aikana. Hyökkäysten määrä on yli kaksinkertaistunut viimeisen kolmen vuoden aikana. Samalla hyökkäysten aiheuttamat taloudelliset mene-tykset ovat nousseet lähes 40 prosenttia. Ky-berrikollisuudesta aiheutuneet taloudelliset tappiot globaalisti ovat nykyisin jopa lähes 400 miljardia dollaria vuodessa.

Tason 3 muodostaa kybervakoilu

Kybervakoilu voidaan määritellä toimik-si, joilla hankitaan salaisia tietoja yksityisiltä ihmisiltä, kilpailijoilta, ryhmiltä, hallituksil-ta ja vastustajilta poliittisen, sotilaallisen tai taloudellisen edun saavuttamiseksi käyttäen laittomia menetelmiä internetissä, verkoissa, ohjelmistoissa tai tietokoneissa. Kybervakoilua käydään koko ajan. Eri maiden tiedusteluor-ganisaatiot pyrkivät tunkeutumaan tärkeisiin kohteisiin hankkiakseen tarvitsemaansa stra-tegisen tason tietoa. Snowdenin paljastukset NSA:n ja muiden valtiollisten toimijoiden toiminnasta osoittavat kybervakoilun olevan normaalia tiedusteluorganisaatioiden arkipäi-vää, jota varten alan suurvallat ovat kehittä-neet erilaisia vakoilujärjestelmiä.

Tason 4 muodostaa kyberterrorismi

Kyberterrorismissa tietoverkkoja käytetään hyökkäyksiin kriittisiä informaatiojärjestelmiä kohtaan ja niiden kontrollointiin. Hyökkäys-ten tavoitteena on tuottaa vahinkoa ja levittää pelkoa ihmisten keskuuteen sekä painostaa poliittista johtoa taipumaan terroristien vaati-muksiin. Kyberterroristi näkee tiedon, tietolii-kenteen ja kriittisen infrastruktuurin kohteina, joihin hyökkäämällä voidaan tuottaa pelkoa ja terroria tai kyberterrorioperaatio voi toimia voiman lisääjänä (force multiplier) yhdessä muiden hyökkäysmuotojen kanssa.


Tason 5 muodostaa kybersodankäynti

Kybersodankäynti muodostuu kolmesta kokonaisuudesta: Strateginen kybersodan-käynti, taktis-operatiivinen kybersodan-käynti ja kybersodankäynti sotaa alemmissa kriiseissä. Kybersodankäynti-käsitteelle ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää ja sitä käy-tetään hyvinkin laajasti kuvaamaan valtiollis-ten toimijoiden operaatioita kybermaailmassa. Kybersodankäynti edellyttää valtioiden välistä sotatilaa, jossa kyberoperaatiot ovat osa muita sotilaallisia operaatioita. Esimerkkinä tällaises-ta voidaan pitää Venäjän ja Georgian välistä sotaa elokuussa 2008.

Tutkijat yhtyvät käsitykseen siitä, että ky-bersodankäynnin määrittelyn tulisi perustua sodan tavoitteisiin ja motiiveihin eikä niinkään kyberoperaatioiden muotoihin. Heidän mie-lestään sota on aina muodoltaan laaja-alainen käsittäen kaikki sodankäynnin muodot, jol-loin kybersodankäynti on yksi sodankäynnin muoto, jota käytetään perinteisen aseellisen vaikuttamisen rinnalla.

Kybersodankäynti voidaan tulkita nyky-muodossaan sisältävän sekä informaatioso-dankäynnin että elektronisen sodankäynnin ja muodostavan verkostokeskeisen sodankäynnin mukaisen toimintatapamallin. Kyberajattelun myötä on haluttu tuoda informaatioympä-ristön keskiössä olevan informaation rinnalle kyberavaruuden rakenteet eli kriittinen infra-struktuuri. Yhteiskunnan kaikki elintärkeät toiminnat ovat enemmän tai vähemmän ver-kottuneita ja siksi yhteiskunnan elintärkeiden verkottuneiden toimintojen suojaamisesta on tullut entistä tärkeämpää.

Keväällä 2007 Viroon kohdistui verkko-hyökkäysten sarja, jonka kohteina olivat kol-men viikon ajan mm. valtiojohto, poliisi, pankkilaitos, media ja yritysmaailma.

Venäjän ja Georgian välinen sota elokuussa 2008 oli Georgian asevoimien ja Etelä-Osse-tian armeijan sekä Venäjän federaation jouk-kojen välillä käyty sota. Tässä lyhyessä sodassa käytettiin kybersotatoimia osana perinteisiä

aseellisia operaatioita. Ero kyberrikollisen, ky-bertaistelijan ja kyberterroristin välillä on mo-tivaatio. Kyberrikollinen tavoittelee taloudel-lista hyötyä, kybertaistelija toimii sotilaallisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja kyberterroristi omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Moti-vaatio ja tavoitteet erottelevat nämä ryhmät toisistaan.

Jokainen voi omalla kohdallaan pienentää kyberuhkien vaikutusta, kun muistat seuraavat 10 ohjetta:

Kaikki nettiin laitettu on siellä ikuisesti1. Kaikki salaus ja rajoitusasetukset 2. ovat murrettavissa – käytä kuitenkin hyvää salasanaaHoida raha-asioitasi vain oman 3. tutun pankkisi kanssaÄlä ole yhteydessä 4. tuntemattomiin netissäTapaaminen nettikeskustelun 5. perusteella on aina riskiÄlä avaa epäilyttäviä 6. posteja, erityisesti liitetiedostojaUSB-tikut ovat suurin yksittäinen 7. riskitekijä – älä laita USB-tikkua vieraisiin koneisiinToteuta toimiva 8. varmuuskopiointijärjestelySe mikä netissä tuntuu tosi upealta, 9. on erittäin todennäköisesti huijaustaKaikessa nettityöskentelyssä 10. tarvitaan tervettä epäluuloa

Kirjoittaja on sotatieteen tohtori, eversti evp. Martti Lehto ja toimii

kyberturvallisuuden tutkijana Jyväskylän yliopiston Tietotekniikan laitoksella.

15

Vuosipäivän yhteydessä Ilmavoimat pal-kitsi ansioituneita henkilöitä ja yksiköitä pe-rinteisillä kiertävillä muistopalkinnoilla sekä Ilmavoimien Kotka-levykkeillä.

Lentäjäritarin maljalla palkittiin Len-tosotakoulu. Mannerheim-ristin ritarien Ilmavoimille luovuttama kiertopalkinto annetaan vuosittain Ilmavoimien joukko-osastolle, jonka lentävä henkilöstö kerää eniten pisteitä eri lajeissa järjestettävissä kilpailuissa.

Ansioituneelle sotilaslentäjälle myönnet-tävän Maaherran maljan sai everstiluut-nantti Henrik Elo Karjalan Lennostosta.

Kapteeni Seppo Laakso Lentosotakou-lusta palkittiin lentoteknisen alan henkilös-tölle myönnettävällä Sud Aviation -maljalla ja kapteeni Juha Tervo Lapin Lennostosta Viesti- ja tutka-alan henkilöstölle myön-nettävällä O.F.E.M.A. -maljalla.

Ilmavoimien toimintaa tukevissa tehtä-vissä palvelevalle henkilöstölle myönnettä-vällä ITT-maljalla palkittiin KTM Tapio Fränti Ilmavoimien Materiaalilaitokselta

96. vuosipäivän juhlatilaisuus 7.3.2014 Ilmavoimat palkitsi ansioitunutta henkilöstöä

sekä lentoturvallisuutta edistävän teon joh-dosta myönnettävällä Paavo Janhusen muis-topalkinnolla kersantti Antti Hatara Sata-kunnan Lennostosta.

Liikunta-alan tunnustuspalkintona jaettaval-la Finnair-maljalla muistettin kapteeni Mikko Viirretiä Ilmavoimien Esikunnasta.

Ilmavoimien kannalta merkittävää tutki-mustyötä tekeville myönnettävän Karhumä-ki-kiertopalkinnon sai tänä vuonna kapteeni Jaakko Salomäki ja kapteeni Henri Lager-stedt Satakunnan Lennostosta.

Kotka-levykkeen sai everstiluutnantti (evp) Matti Soini.

Ilmavoimien levyke myönnettiin luut-nantti (evp) Lauri Piiroselle, ylivääpeli Jani Lindille Karjalan Lennostosta ja kersantti Markus Kinnuselle Karjalan Lennostosta.

Lisäksi vuosipäivän tilaisuuden yhteydessä myönnettiin kunniatohtori Raimo Sailak-selle ja eversti Martti Karille Suomen Len-tomerkki Tähystäjälle.

Kersantti Antti Hatara sai lentoturvallisuuspalkinnon ja Karhumäki-kiertopalkinnon tutkimustyöstä saivat kapteeni Jaakko Salomäki ja kapteeni Henri Lagerstedt Satakunnan Lennostosta.

Ilmavoimien virallinen vuosipäivä on 6. maaliskuuta. Ilmavoimat vastaanotti kyseisenä päivänä vuonna 1918 ensimmäisen lentokoneensa ruotsalaisen kreivi von Rosenin lahjoittamana. 96-vuotiaat Suomen Ilmavoimat kuuluu maailman vanhimpiin.


Lentosotakoulun johtaja eversti Jukka Ahlberg ja kapteeni Henrik Väre vastaanottivat Lentäjäritarien maljan.

Everstiluutnantti Matti Soini saiIlmavoimien Kotka -levykkeen ansioistaan maanpuolustustyössä.

Everstiluutnantti Henrik Elo, kapteeni Seppo Laakso, kapteeni Juha Tervo ja kapteeni Mikko Viirret ovat vastaanottaneet palkintonsa.

Luutnantti (evp) Lauri Piironen ja ylivääpeli Jani Lind saivat Ilmavoimien levykkeen.

Kuvat: Ilmavoimat / Eila Pihlaja

17

Uusi ilmavalvontataso

Suomenlinnan ivak:ssa puhelinkeskus oh-jasi puhelut vastaanottokoppeihin, ja tasolla voitiin kuunnella vain kahta viestiä saman-aikaisesti. Kuunneltava linja valittiin valin-talaitteella. Kopissa päivystävä ilmavalvon-talotta (iv.) kirjoitti viestin viestilipulle, joka toimitettiin merkitsemistä varten tasolle. Ta-sopäälliköllä oli mahdollisuus kuunnella pu-heluja tasolla. Keskusta kuormitti lisäksi Uu-denmaan Rannikkoprikaatin viestiliikenne.

Ilmavoimien esikunnassa viestiteknilli-sen toimiston päällikkö majuri Honkasalo antoi heinäkuussa 1942 puhelininsinööri luutnantti Karin tehtäväksi laatia uuden ta-

Aisti-ilmavalvonta ja Helsingin ilmapuolustus 1941 – 1945

Osa II (osa I julkaistiin Pilven Veikossa 2/2013)

sopöydän vaatimukset 15. 8. mennessä. Ta-son valmistumisajaksi Viestipataljoona 10:n (VP 10) ins.kapteeni Hellner arvioi 3 viik-koa. VP 10 oli Päämajan ja kenttäarmeijan selusta-alueen viestiyhteyksistä huolehtiva organisaatio.

22.8. Hellner ilmoitti, että ilmavoimien viestikomentajan lähettämän luonnoksen mukaista ilmavalvontakeskustasoa (ivak) ei voi rakentaa. Pöydän vaatimuksista käytiin 30.–31.8.neuvotteluja, joiden perusteella laadittiin uusi luonnos ja 3.9. sovittiin, että tason kattavan lasin vahvuus on 8 mm ja ta-son mitat 1200 x 1500 mm. Ilmavoimien esikunnasta lähetettiin muutospiirros VP 10:lle 7. 9. Seuraavien kuukausien aikana esitettiin vielä useita lisäyksiä ja muutoksia

Luutnantti Reino Peterzens (vas.) ja kapteeni Risto Kavanne (Kuva Tuulikki Weckström).


suunnitelmiin. Joulukuun puoliväliin tulta-essa osoittautui, että valmisteilla olleeseen il-mavalvontatasoon oli vielä tehtävä muutok-sia, jotka viivyttävät sen valmistumista.

Torjuntakeskuksen ja ivak:n tilojen vas-taanottotarkastuksessa 27.5.1943 majuri Honkasalo ym. hyväksyivät luolassa tehdyt rakennustyöt ja tarkastivat torjuntakeskuk-sen sekä ivak:n asennustyöt ja keskeneräiset viestiteknilliset rakennussuunnitelmat. To-dettiin, että torjuntakeskus tulee valmiik-si kesäkuun alkupuolella ja ivak kesäkuun lopussa. Loppujen lopuksi Helsingin uusi torjuntakeskus otettiin käyttöön 10.6.1943. Siirtyminen tapahtui virheettömästi, kun kaikki linjat oli kytketty valmiiksi ennen yli-heittoa.

1.7.1943 VP 10 ilmoitti, että Helsingin uusi ivak voidaan teknillisistä syistä ottaa käyttöön vasta 10.7. paikkeilla. 19.7. ins.kapteeni Hellner raportoi, että ivak:n laitteis-sa oli vielä joitakin vääriä kytkentöjä, mutta ne voidaan korjata 22.7. mennessä. Vihdoin

Piirros Helsingin uusi Ivak, järjestelyt 1.3.1944

9.8. Helsingin ivak oli asennusten puolesta valmis ja kokeiltu. Se kytkettiin käyttöön 21.8.1943 klo 08.00–09.00.

Uuden ivak:nvaikutukset toimintaan

Uuden tason ansiosta ilmavalvonta tehostui, se muuttui varmemmaksi ja tietojen jakami-nen tarvitsijoille nopeutui. Puhelimien yhteis-kytkennässä olivat mukana kaikki alueen tär-keät kohteet ja naapuri ilmavalvontakeskukset Kotkaa, Turkua ja Ahvenanmaata myöten. Uuden valvontatason ohella ilmavalvontakes-kuksessa otettiin käyttöön myös Raija-tasot radioluotainhavaintojen merkitsemistä varten. Kantakaupunkiin siirryttyä viestiyhteydet pa-ranivat, mikä paransi hävittäjäyhteistoimintaa. Sitä tehosti myös tiiviimpi henkilökohtainen kosketus ja laivueen yhteysupseerin käynti il-mavalvontakeskuksessa.

Ilmavoimien esikunnasta puhelininsinööri luutnantti Kari, torjuntakeskuksesta kaptee-

19

nit Pesonen ja Lahtela sekä ilmavalvontakes-kuksen päällikkö luutnantti Kavanne tutkivat syyskuun alussa ivakissa ja torjuntakeskukses-sa, mitä vaatimuksia hävittäjien ohjaamisyhte-yksien tuli täyttää Helsingin puolustuksessa. He tulivat tulokseen, että alkuvaiheessa riittää oleva järjestely, jossa lentoyhteysupseerilla on paikka torjuntatason ääressä, jolloin hän voi

• seurata ivakin antamia tietoja Suomenlah-della tapahtuvista lennoista,• torjuntatasolla seurata kuulosuuntimien antamia ilmoituksia sekä• yhteistoiminnassa torjuntapäällikön kanssa sopia hävittäjien lennoista torjuntapiirissä.

Pvm

Koneet, radiot Lentoyksikkö, tukikohta

Toiminta, pudotukset, huomautukset

25.–30. 6.41 17 36 FR, radio P-12 vanha – LLv 32 Hyvinkää Oli vain kaksi lentuetta. Ei maaradioita. 2 pudotusta

1.7.–1.9.41 16 FR, radio P-12–17 vanha 2. /LLv 30 Hyvinkää 14.7.41 johtaminen radiol-la alkoi, kun uudet P-12–17 koneisiin. AB-aseman siirto Malmille. 15 pudotusta

7.11.41–8.1.42 6 BW, radio: RCA, hyvät radioyhteydet

1./ LeLv 24 Malmi Osasro "Pää" Ilmavoimien komen-tajan johdossa. Ei pudotuksia

16.12.41–18.3.43 4 (5) FA G 50, aluksi pelkkä vastaanotin ARC-1, v. 1942 alussa tilalle TR 9 B radiot

Ltue/LLv 26, Malmi 1. ja 2. Ltue vuorotteli tehtä-vässä, yhteiset koneet.23.4.42 konetilanne para-ni, perustettiin 3.ltue. 2 pudotusta

13.3.–1.6.43 Me Bf 109 G-2, radio: FuG 7 a 1./ LeLv 34 Malmi Helsingin ja läntisen Suomenlahden suojaksi. 17 pudotusta

1.6.–19.8.43 Me Bf 109 G-2, radio: FuG 7 a 3./LeLv 34 Malmi 81 torjuntalentoa,5 pudotusta19.8.43–6.3.44 Me Bf 109 G-2, radio: FuG 7 a 2./LeLv 34 Malmi Häv.torjunta ja tiedustelu

merialueella. 6 pudotusta6.3.- 4.9.44 Me 109 G 2. 26.3. G 2> G 6

radiot: FuG 16 Z (ZY)2./HLeLv 30 Malmi 2./LeLv 34 alistettiin HLe.Lv. 30/

LeR 5:lle. Luovutti 4.4.44 G 2 tyypin MT:t HLe.Lv. 24:lle, ja sai 109 G 6 (5 konetta), 3 pudotusta

13.2.–15.5.44 Me Bf 109 G 6 I/JG 302, Malmi ”Einsatzkommando Helsinki”, yötoimintahävittäjät. Pudotukset?

Helsingin torjuntaan Jatkosodan aikana Hyvinkäältä ja Malmilta osallistuneet lentoyksiköt

Ilmavalvonta-aluekeskuksen yhteistoiminta hävittäjien kanssa

Jatkosodan aikana Helsingin ilmapuo-lustukseen osallistuivat taulukossa luetellut lentoyksiköt. Ivak 30:lla (Ivak 139 touko-kuusta 1942 alkaen) oli yhteys Malmin ken-tällä kulloinkin olevaan hävittäjäosastoon ja myös saksalaiseen lento-osastoon sekä Mal-min siviililennonjohtoon. Malmilla kul-loinkin oleva lento-osasto piti radioyhteyttä hävittäjiin.


LLv 32 (Fokker D XXI) perustettiin kaksilentueisena Siikakankaalla ja siirtyi 25.6.1941 Hyvinkäälle. Liike-kannallepanossa laivueen tehtävänä oli Helsingin ja sieltä pohjoiseen olevan rauta-tien suojaus. Laivueen 3. Ltue perustettiin 28.6. Laivueelle alistettiin 1.7. Hurri-cane-Ltue LLv 30:sta, minkä jälkeen laivue siirtyi Hyvinkäältä Uttiin suojaamaan Kouvolaa ja Kymenlaaksoa.

LLv 30 (FR ja HC)Laivueen esikunta ja 2.Ltue (FR) siirtyivät 3.7.1941 Hyvinkäälle toimiakseen Hel-singin, Lahden ja Riihimäen seutujen suojaamiseksi. Työkenttänä oli Malmi. Siellä päivystys tapahtui 2 – 4 koneella. (3.Ltue toimi Porista Turun suojaamiseksi.) Kun laivue siirtyi Porista Hyvinkäälle, se toi mukanaan AB-aseman, joka oli 4.7. toi-mintavalmiina. Toimintakelpoisia hävittäjiä oli 16 kpl, mutta aluksi laivue sai vain kahteen FRw-koneeseen TR 9-D lentokoneradiot. Koneet joutuivat viikon verran odottamaan P-12–17 lentokoneradioita. 14.7. alkaen voitiin Hyvinkäältä johtaa hävittäjiä radiolla. Radion kantama maa-asemalta hävittäjiin oli n. 100 km ja päin-vastaisessa yhteyssuunnassa n. 40 km. Heinäkuun puoliväliin mennessä laivue sai toimintakuntoon seitsemän lentokoneradiota. Vihollisen lentotoiminta Suomen-lahdella oli vilkasta ja hävittäjien johtaminen onnistui yleensä hyvin. Sitä haittasi maa-aseman ajoittainen vikaantuminen. Johtamisen tehostamiseksi 10.8. siirret-tiin Hyvinkäältä maa-asema Malmille. Laivueen radiotoiminta oli menestyksellistä aina Uttiin siirtymiseen saakka. 1.9.1941 laivueen uudeksi tehtäväksi määrättiin aluesuojaus (Kouvola - Kotka - Viipuri - Ylä-Vuoksi) ja osalla voimasta Helsingin suojaus. Esikunta ja 2.ltue siirtyivät Uttiin. Päivystys Malmilla lopetettiin.

Luutnantti Liewendahl antamassa ilmahälytystä Helsinkiin. Nappia painaen ja kammestaveivaten homma hoitui. ”Laatikko” sijaitsi iva-kin iv.tasohuoneessa. Ilmavaroitukset ja ”hiljaiset hälytykset” annettiin ao. kohteille puhelimitse.

Kuva Tuulikki Weckström

21

Le.Lv. 26. Kolmesta Fiat-lentueesta muodostunut laivue toimi jatkosodan alussa KarA:n hyväksi. Rintaman vakiinnuttua laivue siirtyi syyskuussa Immolaan. Joulukuun alussa LeLv 26 sai rykmentin käskyn siirtää ensi tilassa lentue Malmille vapaut-tamaan siellä olevat BW-koneet (Os. Pää) toisiin tehtäviin. 1. Lentue siirtyi Mal-mille ja sai 15.12. käyttöönsä 2. Lentueen FA-koneet (5), joista huonossa säässä ja harhailtuaan neljä pääsi Malmille 16.12. yhden FA:n tehdessä pakkolaskun Högsåran jäälle, mihin kone upposi.Laivueen huonosta konetilanteesta johtuen lentueet vuorottelivat tehtäväsää yh-teisin konein. Fiat-koneita oli kerrallaan lentokuntoisena alle kymmenen, mikä rajoitti lentotoimintaa huomattavasti. Konetilanne parani 23.4.1942 ja lakkau-tettuna ollut 3.ltue voitiin perusta uudestaan. Kesäkuun alkupuolella 1942 kaik-kiin koneisiin saatiin asennettua TR 9 B -radiot ja laivueen radiotoiminnassa alkoi aivan uusi vaihe. Le.Lv. 26:n radioasema ”Harju” oli 19.12.1941 alkaen Munkkiniemessä pitäen yhteyttä laivueen koneitten, Le.R 3 esikunnan ja toisten laivueitten kanssa. Ilmavalvontaviestit se sai Malmin lennonjohdon kautta. Ajan mittaan katsottiin käytännöllisemmäksi siirtää radioasema Malmin lentoken-tälle. Eteen työnnetty ohjausasema lentueilla oli käytettävissä vasta helmikuun puolivälistä lähtien, kun laivueen toinen maa-asema (”Luoto”) siirtyi Bästön saarelle Loviisan edustalla. Se toimi siellä huhtikuun alkupuolelle saakka, jolloin siirrettiin Suursaareen hälytysasemaksi. Tätä vaihetta jatkui kesäkuun alkuun saakka, jolloin ”Luoto” palasi takaisin Kannakselle.

HLe.Lv.34 perustettiin uudelleen tammikuussa 1943 (oli lakkautettuna 26.6.41 lähtien - Pernaa s. 217). Laivueen ohjaajat lensivät 13.3.43 uudet MT-koneet (16) Sak-sasta Malmille, jonne jäi 6 konetta (2.Ltue) ja muut lensivät Uttiin. Laivue sai tehtäväksi lentueella Malmilta toimien suojata Helsinkiä ja Utista toimien suo-jata Kouvola-Kotka aluetta.

HLe.Lv.30 (FR) alistettiin 16.11.42 Le.R 5:lle. Laivueelle alistettiin MT-koneineen ja ohjaaji-neen 6.3.44 HLe.Lv. 34:n 2.Ltue, joka 20.3. luovutti FR-koneensa tehtaalle peruskorjaukseen ja lakkautettiin konepuutteen takia. Kun laivue sai uusia MT-109 G 6 -tyyppisiä koneita 26.3.44 2.Ltue aloitti toiminnan Malmilla.

I/JG302. Lentue oli erikoistunut ns. ”Wilde Sau”-toimintaan eli tavallisten päivähävit-täjien käyttämiseen yötoiminnassa. Osaston vahvuus oli 12 lentäjää ja noin 40 muuta henkilöä ja sen kalustona oli Messerschmitt 109 G-6 -päivähävittäjiä. Lento-osasto tuli Suomeen 6.– 7. 2. pommitusten seurauksena avustamaan yö-torjunnassa.


Helsingin vanha paloasema Korkea-vuorenkadulla.

Kartassa Korkeavuorenkatu – Erottaja luolan viitteellinen sijainti.

Helsingin torjuntaa johtava it.rykmentin torjuntakeskus, aisti-ilmavalvonnan ilmavalvontakeskus ja väestön suojelua johtava ilmasuojelukeskus sijaitsivat luolassa paloaseman rakennuksen alla.

23

Päivä- ja yötorjunnanohjeet komentopaikalle

Hävittäjälentolaivue 26:lla oli lentoyksi-köistä pisimpään vastuu Helsingin ilmapuo-lustuksesta. Sen 1. ja 2. lentue vuorottelivat tehtävässä vuoden ja kolmen kuukauden ajan. Joulukuussa 1942 päivystysvuorossa oli 2. lentue päällikkönään kapteeni Ensio Kivinen. Kirjallisessa lentueen käskyssä 16.12. Kivi-nen antoi seikkaperäiset ohjeet komentopai-kan päivystäjälle päivä- ja yötoimintaa varten sekä ohjaajille torjuntalennon suoritusta var-teen (Carl-Erik Bruunin jäämistön papereista puhtaaksikirjoittanut Göran Bruun). Päivä-torjunta suoritettiin etupäässä FA-koneilla ja yötoiminta HC-koneilla.

Yleisiin ohjeisiin kuului määräys pitää jo-kaisella lennolla radio kuuntelulla. Komento-paikka johtaa lentoja ja antaa tarvittavat oh-jeet tukikohdasta nousua tai laskua varten.

• Päivätoiminnassa komentopaikan päi-vystäjän on varmistuttava siitä, että pu-helinyhteydet ovat kunnossa ivak:een, torjuntakeskukseen, hälytystelttaan ja päi-vystyshuoneeseen ja myös, että koneitten radiot on koekuunneltu aamulla.• Komentopaikan päivystäjä toimii puhe-linpäivystäjänä, joka vastaanottaa ivakin antamat viestit, hälyttää tarpeelliset henki-löt ja johtaa lentueen hälytystoimintaa sekä antaa radiosähköttäjälle käskyt ohjata ko-neet vihollisen todennäköiselle tuloreitille.• Komentopaikan päivystäjä johtaa lentu-een torjuntaa erikoisohjeitten mukaisesti ja valvoo tehtävien suoritusta. Apunaan tor-juntahälytysten aikana hänellä on päivystä-vä radiosähköttäjä. Radio-ohjailu tapahtuu lyhennyscoodea käyttäen. • ”Ensimmäisessä hälytystilassa on aina 2 konetta. Muut ovat kuitenkin valmiina lähtemään tarpeen vaatiessa ja PE-koneen tullessa lähetetään kaikki koneet ilmaan. Yksinäisen viholliskoneen tullessa Suur-

saaren - Kotkan linjalle, lähetetään koneet ilmaan. Tehtävä on toistaiseksi lentää paik-kaan A, joka on Söderskärin seutu ja otettava 6000 m korkeus, koska paikka ja korkeus on todennäköinen viholliskoneen tulosuunta, jota se on jatkuvasti noudattanut.”• ”Koneet lähtevät niin nopeasti kuin vain pääsevät ja nousevat yksitellen ja suoritta-vat tehtävät myös tämänmukaisesti. Tällöin saadaan koneita eri korkeuksille ja ne voi-vat paremmin haravoida suurempaa aluet-ta, kuin jos ne lentävät partiossa, joka on hitaampi lentotapa. Koneille annetaan jat-kuvasti tietoja vihollisen esiintymisestä ja pyritään ohjaamaan koneet viholliskoneit-ten kulkureiteille. Sikäli kun iv:n näköyh-teys voi ilmoittaa vihollis- ja omakoneen paikan, annetaan tästä jatkuvasti koneille tietoja. Jos viholliskoneen suunta muuttuu alkuperäisestä Söderskärin paikasta, anne-taan siitä heti tieto ja koneet lentävät sen mukaisesti uudelle paikalle.”• ”Koneet eivät saa missään tapauksessa ylittää torjuntapiirin rajaa, vaan on niitten pysyttävä etsinnän aikana sen ulkopuolella. Jos omakone on havainnut viholliskoneen, ilmoittaa se siitä sekä maahan että toisille koneille ja tällöin saa se seurata vihollisko-netta torjuntapiirin sisäpuolella, jos on tuli-tusetäisyydellä. Muussa tapauksessa on py-syttävä ulkopuolella ja hyökättävä vihollisen kimppuun sen poistuessaan kohteelta. Jos it. ampuu omia koneita, on siitä ilmoitettava radiolla ja ammuttava omakonetunnus.”• Partioidessaan koneet lentävät etelä-poh-joissuuntaan, jotta iv. kykenee erottamaan ne viholliskoneen suunnasta. Poistuessaan torjuntapaikalta, on koneitten laskeudutta-va ja lennettävä rannikolle Östersundomin lahden kohdalta mantereelle n. 1000 m korkeudessa.• Yötoimintaan koneitten lähtö tapahtuu torjuntakeskuksen luvalla. Lähtö suorite-taan valonheittimien valaistessa ja noustaan Puistolan asemalle, josta lennetään radan


suunnassa Eestiluodon suuntaan. (n. 145°). Heti lähdön jälkeen on pyydettävä Ivakista: "Otto 4283/5 min. ajan vilkkumerkkejä", jolloin Eestiluoto vilkuttaa ja kone tietää ottaa oikean suunnan ja paikantaa heti toi-mintapaikan, joka on tästä n. 5 km kaak-koon. Kone partioi tässä pohjois-eteläsuun-nassa (ellei erikoisesti muuten käsketä), jolloin kuulosuuntimet voivat erottaa oman koneen viholliskoneista koneen liikesuun-nan perusteella. Lentokorkeus on tehtävän mukaan 3000 - 4000 metriä, ellei tarkem-paa lentokorkeutta ilmoiteta.• Koneen tarvitessa myöhemmin paikan-tamistaan varten Eestiluodosta tai kentältä tunnistusvaloja, niitä pyydetään radiolla tai ampumalla omakonetunnus. Omako-netunnus on annettava it:n sitä pyytäessä tai koneen saadessa it.tulta. Omakonetun-nus on myös ammuttava koneen saapuessa mantereelle toiminta-alueeltaan, joka on Söderskär. Sisääntulokohta on Östersun-domin lahti ja on lennettävä siitä suoraan pohjoiseen. Mantereen rajalla tai aikaisem-minkin on sytytettävä purjehdusvalot ja pidettävä ne päällä laskun loppuun saakka. Kone ei saa lentää sulkualuetta kauemmak-si, paitsi ollessaan viholliskoneen kimpussa. Tällöin kone ilmoittaa "Hyökkään" ja am-puu sarjan kk:lla. It. saa kuitenkin ampua sulun tarpeeksi eteen pommikoneen häirit-semiseksi. Liian lähelle sulkualuetta tulleen koneen on poistuttava parhaimmalla kat-somallaan tavallaan ja annettava omakone-tunnuksia. Paluu tapahtuu Östersundomin lahden kautta korkeutta menettäen. Radio-yhteyden katketessa, koneen on annettava useasti omakonetunnuksia tai sytytettävä purjehdusvaloja silloin tällöin.

Käsky sisälsi lyhyet ohjeet myös päivystävälle ohjaajalle, mekaanikolle, puhelinpäivystäjälle, asealiupseerille, radiomekaanikolle, poltto- ja voi-teluvarastonhoitajalle, hälytyskoneen ohjaajalle sekä koneen teknilliselle hälytyshenkilöstölle.

Hävittäjälentolaivue 34 lennonjohdon päi-vystäjän ohjeet v. 1943 olivat väljähköt: Len-nonjohdon päivystäjänä toimii joku laivueen ohjaajista ja hänen apunaan on yksi alipääl-lystöön tai miehistöön kuuluva henkilö. Len-tojohdon tehtävänä on ottaa vastaan omako-neviestit ja kirjata ne sekä ilmoittaa ivak:lle tukikohdasta startanneet koneet ja kirjata myös ne. Päivystäjä ottaa vastaan sääennustuk-set ja säätiedot, jotka kirjaa sekä tiedot vihol-liskoneiden lennoista ja ilmoittaa nämä tiedot hälytyspartion päällikölle. a)

Myöhemmin annettavien määräysten mu-kaan päivystäjä ilmoittaa ilmassa oleville ko-neille radiolla tiedot viholliskoneista. Lisäksi annettiin ohjeet toimenpiteistä pakkolasku- ja lento-onnettomuustilanteita varten. Lopuksi luvattiin: ”Toiminnan päästessä vauhtiin an-netaan tarpeen vaatiessa lisäohjeet lennonjoh-dolle”

Ilmavoimien esikunnassa pidettiin 24.2.1943 hävittäjien yötoimintaa koskeva neuvottelu, jossa mm. päätettiin, että Hel-singin ivak:lle hankitaan ensitilassa radioase-ma yhteydenpitoa varten hävittäjiin. Radio saatiin jo 26.2. Ohjeena oli, että ilman mo-lemminpuolista yhteyttä yöhävittäjät eivät saa nousta. Kokemuksen lisääntyessä ilma-valvonnan yhteistoiminta hävittäjien kanssa tehostui.

Ilmavalvonnan ansioksi luettiin ilmavoitto 24.3.1943, kun hävittäjämme pudotti Suo-menlahdella Helsinkiä kohti lähestyvän PE-2:n. Helsingin ilmapuolustuksesta 1941–1944 vastanneet lentoyksiköt pudottivat kaikkiaan 45–50 viholliskonetta. Pudotukset tapahtui-vat pääasiassa Suomenlahdella ja pudotettujen joukossa oli useita lentoveneitä.

Hävittäjien ohjauksen helpottamiseksi ivak:n ja torjuntakeskuksen käyttöön laadittiin ilmavalvonnan aloitteesta erillinen ruutukartta Helsingin välittömästä läheisyydestä. Tehostu-

a) (Le.Lv. 34 Vuoden 1943 toimintakertomuksen liite no 3. http://www.kuittinen.org/2012/05/22/

ohjeet-le-lv-34n-lennonjohtoa-varten/).

25

neen ilmavalvonnan ja nopeampien hävittäji-en ansiosta vihollisen yllätyslennot vähenivät ja sille aiheutettiin tappioita.

Helmikuun puolivälissä 1944 ilmavalvonta-keskus sai suoran yhteyden Malmilta toimiviin saksalaisiin yöhävittäjiin. Molemmilla Raijoil-la oli suorat puhelinyhteydet ja myöhemmin myös varmentavat radioyhteydet Malmilla olevaan lentoyksikköön. Sittemmin yhteydet todettiin tarpeettomiksi, sillä lentoyksiköt ei-vät voineet käyttää radioluotaimen mittaustu-loksia sellaisenaan, vaan ne oli ivak:ssa muu-tettava ohjaajien ymmärrettäviksi.

Malmilla päivystävillä lentoyksiköillä ei

yleensä ollut eteen työnnettyä ohjausasemaa käytössä. Hävittäjätorjunnan tehostamiseksi Le.Lv 34:lle järjestettiin poikkeuksena ohjaus-radioasema Kurgolovon iv.aseman yhteyteen 18.9.1943. Se asettui saksalaisten ohjausase-man kanssa samaan paikkaan. Venäläisten len-totoiminta Suomen suunnassa oli kuitenkin tuohon aikaan vähäistä, minkä johdosta ohjausasema viipyi Kurgolovossa vain marras-kuun alkuun saakka.

Ivak:n ja Helsinkiä suojaavien hävittäjien kesken esiintyi ajoittain ristiriitaa sen johdos-ta, kun hävittäjät laiminlöivät omakoneilmoi-tusten tekemisen. Se johti turhiin hälytyksiin.


7. Ilmavalvontakomppanian ryhmitys kesäkuussa 1944.

Malmilta 2./Le.Lv 26:n päällikkö vieritti turhat hälytykset ilmavalvonnan heikkouden syyksi. ”Oliko kone oma vai vihollinen? Epävarmoissa tapauksissa oli pakko antaa hälytys.”

Lentueen päällikön mukaan ”Epävarmuus johtuu ennen muuta liian harvasta asemaver-kosta. Koneitten lentoa ei voitu seurata jat-kuvasti ja valvontatasolle jäi aukkoja. Myös huono tyyppituntemus vaikutti koneitten tunnistamiseen, samoin säätila ja valoisuus sekä käytetty lentokorkeus.

”Tyyppituntemuksessa esiintyi puutteita kautta ilmavalvonnan. Osasyitä olivat vaillinai-nen koulutus, kuvastojen puute sekä iv.lottien vaihtuvuus".

Kesäkuussa 1943 LeR 3 komentajan evers-tiluutnantti Magnussonin käydessä ivak:ssa selvitettiin esiintyneitä kahnauksia ja sovittiin yhteistoiminnan tärkeistä yksityiskohdista. Helsingin torjunnan selkiyttämiseksi ja te-hostamiseksi 7.Iv.K järjesti heinäkuussa 1943 neuvottelun Helsingin torjuntakeskuksen ja hävittäjälaivueen edustajien kanssa. Tilaisuu-teen osallistuivat myös Ilmavoimien esikun-nan viestiosaston ja Ilmavalvontapataljoona 1:n edustajat.

Toimintailmavalvontakeskuksessa

Helsingin toisen suurpommituksen jälkeen 19.2.1944 Iv.P 1:n komentaja julkaisi toi-mintaohjeen, jolla määriteltiin ilmavalvonnan johtamisperiaatteet ja osapuolet. Johtamisen keskeisenä ajatuksena oli kaikkien osapuolten pitäminen reaaliaikaisesti selvillä tietyn alueen ilmatilanteesta.

Ivak:n saadessa tiedon vihollisen lentotoi-minnan suuntautumisesta keskiselle Suomen-lahdelle ja tultua ilma-vaara-alueen sisäpuolelle (n. 60–70 km etäisyydelle Helsingistä) ilmaval-vontakeskuksessa kytketään ilmavalvonta- ja torjuntaelimet yhteiskuunteluun. Kytkentään kuuluvat tilanteesta riippuen lentokentät ja tu-kikohdat, Uud.RPr:n viestikeskus, Helsingin ilmasuojelukeskus ja Rautatien I suojelujakso sekä Ilmavoimien esikunnan puhelinkeskus. Iv.elimistä yhteiskuuntelussa ovat mukana tär-keimmät iv.asemat ja naapuri- ivakit: Porvoo, Tammisaari, Tallinna ja Riihimäki sekä tietyissä tapauksissa myös Turun ja Kotkan ivak.

Hävittäjien ohjaamiseksi pyritään saamaan aina kahden mittauselimen mittaustulokset. Hävittäjille tiedotetaan sekä vihollisen että omien koneiden sijainti kuten siitä erikseen on sovittu lentäjien kanssa. Tiedustelukoneiden

Suomalaiset ilmavalvonta-asemat Viron rannikolla v. 1942–1944. Asemat viestittivät havainnot Helsingin ja Kotkan ivak:lle.

27

ollessa liikkeellä tukikohdan on pyrittävä tie-dottamaan ivak:lle jatkuvasti koneiden sijainti. Ivak pyrkii jatkuvasti kertomaan yhteiskuun-teluun ilmatilanteen mahdollisimman laajalta alueelta ja selostamaan myös ilmahyökkäyksen aiheuttamat vauriot, ilmahälytykset, -varoi-tukset, it.tulen avauksen j.n.e. sekä lyhyesti kertomaan radioluotaimien toiminnan. Maa-liskuussa 1944 Ilmavoimien esikunta antoi käskyn Tammisaaren, Porvoon ja Tallinnan iv.komppanioiden alistamisesta alueellisen ilmavalvonnan tehostamiseksi Helsingin iv.komppanialle aina vihollisen ilmatoimin-nan esiintymisen ajaksi.

Ivak:n toiminnankehittäminen

Helmikuun 1944 vilkas ilmatoiminta antoi hyvän perustan ivak:n teknillisten laitteiden ja työjärjestelyn arviointiin. Kun hyökkäys kes-kittyi yhdelle paikkakunnalle, – kuten tapahtui – ivak pystyi verrattain hyvin palvelemaan sekä ilmatorjuntaa, hävittäjiä että naapuri -ivak:sta. Mutta jos hyökkäys kohdistuu yhtäaikaisesti laajemmalle alueelle, ivak ei voi onnistua teh-tävässään, koska sen toiminta perustuu yhden henkilön työskentelyyn yhteiskuuntelussa.

1.3.44 pidettiin asiantuntijoitten neuvottelu, jossa sovittiin yhteiskuuntelun kehittämisestä jakamalla se kolmeen ryhmään: kaukoyhtey-

det, lähiyhteydet ja radioasemat, joilla kulla-kin oli oma toimija. Myös tarvittavat ivak:n lisälaitteet määriteltiin. Kehitys ei kuitenkaan komponenttipuutteesta johtuen voinut jatkua neuvottelutulosta pitemmälle.

Neuvostoilmavoimien toiminta7.Iv.K:n alueella

Komppanian ilmavalvonta-alueella tapah-tui sodan aikana 76 pommitusta ja niihin osallistui n. 1800 viholliskonetta (porraste-tut hyökkäykset on laskettu aina yhdeksi ta-pahtumaksi). Sodan alusta elokuun loppuun 1944 mennessä vihollislentoja oli yli 700, joista n. 90 prosenttia oli muita kuin pom-mituslentoja: tiedustelu-, kuvaus-, häirintä- ja desanttien pudotus lentoja ja toimintaa merialueen kohteita vastaan.

Vihollisen ilmatoiminta tapahtui pääasias-sa itä-länsi suunnassa pitkin Suomenlahtea Leningradin, Oranienbaumin tai Lavan-saaren kentiltä, mutta Helsingin suurpom-mitusten aikana myös kauempana olevilta kentiltä. Helsinkiä lähestyminen tapahtui yleensä kaakosta tai etelästä. Vihollislennot suuntautuivat pois komppanian alueelta joko tulosuuntaansa tai mantereen yli Lou-nais-Suomen kautta kiertäen.

Pommitusajankohta Määrä HuomautusKesäkuun lopulla 1941 5Vuoden 1942 aikana 16 Pääasiassa yöllä yksittäisin konein

10.12.1942 Perustettiin It.R 1 HelsingissäVuoden 1943 aikana 15 Vähäisin voimin

Touko- kesäkuu 1943 2+4 Raijat ja Irjat puolustuksen tueksiHelmikuu 1944 3 Yhteensä n 2000 konetta

(700+400+900) useita aaltoja

Pommitushyökkäykset Helsinkiin 1941 - 1944 a)

a) Lähde: A. Lappi ”Kotialueen ip:n torjuntavoitto 1944”; Toim. Leskinen ja Juutilainen Jatkosodan Pikkujättiläinen, Porvoo 2005 s. 712–735. Pommitushyökkäykset Helsinkiin 1941–1944


Sodan alussa päiväpommituksia suoritet-tiin alle 3000 metristä, mutta myöhemmin yleensä 4500 – 7000 metrin korkeudesta. Muu ilmatoiminta tapahtui yleensä korkeal-la, 6000 – 8000 metrissä lentäen, helmikuun 1944 yöpommitusten korkeudet vaihtelivat 3000 – 6500 metriin. Ilmavalvontaviestejä ivakissa käsiteltiin kuukaudessa keskimäärin 8500 kpl ja niistä n. 3800 kpl oli vihollisko-neviestejä.

Aselepo ja välirauha

Aselevon ja sitä 19.9.1944 seuranneen välirauhan vaikutukset 7. Iv.K:n alueella liittyivät Porkkalan alueen tyhjentämiseen ja luovuttamiseen Neuvostoliiton käyttöön. Vuokratulta alueelta lakkautettiin Kirkko-nummen iv.asema ja henkilöstö kotiutettiin. Porkkalan iv.asema siirrettiin Haapajärvelle, missä se aloitti toimintansa 24.9. kuluessa. Yhdistetyistä meri- ja iv.asemista lopetettiin Kallbåda, Mäkiluoto ja Mikonkari sekä lkp.valmiudessa ollut ilmavalvonta-asema Vä-rans. Puhelinyhteyksiä oli järjesteltävä uu-destaan.

7. Iv.K:n toiminta päättyi 18.11.1944 ja valvonta siirtyi 2. Iv.K:lle, jonka Ilmavoi-mien Viestikoulu perusti. Ilmavalvontaa suorittivat tilapäiset iv.asemat: Nummelas-sa maanviljelijä Y. Österman, Rödskogissa maanviljelijä A. Malmström, Sotunkylässä maanviljelijä E. von Bell, Skatassa Sasekan tehdas, Hyvinkäällä lentokenttä, Sökössä kersantti Paldanius ja lisäksi alueen rautatie-asemat. Helsingin ilmavalvontakeskus ja sille

Artikkeli perustuu Perttu Peitsaran julkaisemattomaan käsikirjoitukseen

jatkosodan ajan ilmavalvonnasta ja ilmavoimien viestitoiminnasta.

Kuva: Leena Tiainen

viestittävä tilapäinen ilmavalvontaverkko oli Liittoutuneitten Valvontakomission vaati-muksesta toiminnassa pitkälle vuoden 1945 puolelle vaikka sen toiminta ei enää ollut tar-koituksenmukaista.

Neuvostoeversti lopettiHelsingin ilmavalvonnan

Ilmavalvonnan lopettaminen vaati Liit-toutuneiden Valvontakomission suostumuk-sen. Ilmavoimien Yhteysosaston edustajana, joka neuvotteli LVK:n kanssa, oli eversti K. W. Janarmo. Käynnillään n:o 36/45 - 20.7.1945 Hotelli Tornissa eversti Janarmo otti puheeksi Helsingin ilmavalvontakeskuk-sen toiminnan lakkauttamisen tarkoitustaan vastaamattomana ja henkilöstöä sitovana. Paikalla ollut neuvostoeversti Leshtshinskij hyväksyi ilmavalvonnan lopettamisen.

29


Ilmavoimien killoilla on ollut yhteistoi-mintaa 1960-luvulta ensimmäisten kiltojen perustamisesta lähtien. Aluksi kiltojen joh-toryhmät kokoontuivat ja tapasivat Ilma-voimien komentajia. Yleisesti komentajaa informoitiin kiltojen tapahtumista ja yleis-tilanteesta – tämä pitää paikkansa vielä tä-näänkin. Ilmavoimien killoilla on edelleen-kin vuosittainen tapaaminen Ilmavoimien komentajan kanssa. Tietoja vaihdetaan puo-lin ja toisin. Muutama vuosi sitten kutsun saivat myös ilmasillat ja ilmatorjuntakillat tähän tapaamiseen.

Ilmavoimien kiltojen yhteistyö tiivistyi 1980-luvulla kun killat aloittivat lukuisat historiaprojektinsa. Tuli tarve saada kirjoille yhteinen ulkoasu. Ilmavoimien Kiltaliiton perustaminen tuli ajankohtaiseksi, kun yh-teistoiminta lisääntyi historiaprojektien edis-tyessä ja laajentuessa. Lisäksi vuonna 1994 julkaistiin kaksi Torjuntavoitto -44 –lehteä Ilmavoimien Viestikillan pääasiallisella avus-tuksella ja samalla tehtiin ehdotus yhteisen kiltalehden tekemisestä. Kun päätös yhtei-sestä kiltalehdestä oli tehty, Kiltaliiton pe-rustaminen eteni ripeästi. Perustava kokous pidettiin 29.5.1996 Pirkkalan tukikohdan sotilaskodissa. Ensimmäinen Pilven Veikko -lehti näki kuitenkin päivänvalon jo aikai-semmin, huhtikuussa 1996.

Ilmavoimien Kiltaliitto ry – taustalla torjuntavoitto 70 vuotta sitten

Kiltaliitto jäsenkiltojensayhteistoimintaelin

Ilmavoimien Kiltaliitto (IVKL) on alusta alkaen ollut sääntöjensä mukaisesti ilmapuo-lustuksen perinteitä vaalivien maanpuolus-tuskiltojen yhteistoimintaelin ja vaalii osal-taan maanpuolustusaatetta ja ilmailuhenkeä. Sillä ei ole ollut normaalia keskusjärjestöhal-lintoa.Toiminta on keskittynyt jäsenkiltoi-hin. IVKL on ollut alusta lähtien Maanpuo-lustuskiltojen liiton (MPKL) jäsen.

IVKL perii jäseniltään pientä jäsenmak-sua (2 euroa/jäsen), jolla on osaltaan tuettu myös Pilven Veikko -lehteä. Lehden talous on kuitenkin perustunut lähinnä avustuksiin ja ilmoitusmyyntiin. Näiden saanti on kui-tenkin koko ajan vaikeutunut. Myös kustan-nukset lisääntyvät koko ajan.

Kiltaliitto on myös virkaorganisaatiolle tärkeä yhteistoimintaelin. Erityisesti mainin-nan arvoisia ovat lukuisat ilmavoimahistoria-kirjat (mm. Ilmavoimien joukko-osastohis-torioita), perinne-esineiden ja -materiaalien kunnostaminen (Blenheim, Hanssin-Jukka) ja yksittäisten projektien toteuttaminen.

Toiminta on keskittynyt jäsenkiltoihin, joita on 11.

31

Killat (perustamisvuosi ja jäsenmäärä 2013):

• Lapin Lennoston Kilta (14.4.1962, 307) • Satakunnan Lennoston Kilta (18.10.1968, 295) • Karjalan Lennoston Kilta (1.4.1980, 354) • Ilmasotakoulun Kilta (29.4.2006, 148) • Lentosotakoulun Kilta (9.6.1968, 489) • Lentovarikon Kilta (4.4.1991, 426)• Viestikoelaitoksen Kilta (3.6.1987, 295) • Ilmavoimien Viestikilta (5.12.1965, 362) • Lentotekniikan Kilta (4.11.1966, 380)• Kymenlaakson Ilmakilta (20.2.1966, 278) • Helikopterikilta (25.2.1997, 313)

Kolme kiltaa – Lapin Lennoston Kilta, Sata-kunnan Lennoston Kilta ja Viestikoelaitoksen Kilta – eivät ole MPKL:n jäseniä. Veteraanijä-seniä (31.12.1926 tai aikaisemmin syntyneitä) killoissa on yhteensä 126 ja naisjäseniä 336.

Uusia jäseniä kiltoihin liittyi 53 viime vuon-na. Jäseniä on kaikkiaan 3647. Jäsenmäärä on vähentynyt, joskin yhtenä syynä on jäsenre-kisterien putsaus vuosikausia jäsenmaksunsa maksamattomista jäsenistä. Oma lukunsa on Lapin Lennoston Killan 1289 ainaisjäsentä.

Vuonna 2013 killat ovat järjestäneet tilastoi-tuja tapahtumia yli 100. Näiden lisäksi killoil-la on meneillään lukuisia historiakirjaprojekte-ja sekä entisöintiin tai entisöityihin kohteisiin liittyviä suunnitelmia. Talkootyötunteja ei ole säästelty!

Ilmavoimien Kiltaliittopalkitsee ansioituneita

Ilmavoimien Kiltaliitto voi palkita ansioi-tuneita kiltalaisia tai muita tahoja, jotka ovat tukeneet kiltatoimintaa. Lisäksi kiltaliitto voi tehdä esityksiä valtakunnallisten ansiomerk-kien saamiseksi tai puoltaa kiltojen esityksiä. Hallitus esitti Ilmavoimien komentajalle ken-raalimajuri Lauri Puraselle, että Ilmavoimien

Kiltaliiton kiltaristillä palkitaan seuraavat henkilöt 8.4.2013: IVKL: Jaakkola Rauno; Satakunnan Lennoston Kilta: Käkelä Matti,

Tienhaara Marko, Määttänen Markku, Mal-mivuori Juhani, Haavaste Pertti, Aalto Jarmo, Siivonen Juha, Mäkitalo Seppo ja Alander Jaakko; Helikopterikilta: Halinen Pertti J; Lentosotakoulun Kilta: Nurmi Pekka, Rämäk-kö Esa ja Teulahti Pentti; Lentovarikon Kilta: Hautala Jorma; Karjalan Lennoston Kilta: Partanen Lauri, Sarivirta Pertti ja Huotarinen Veli-Antti.

Kiltaristejä myönnettiin yhteensä 18 kpl. Kaiken kaikkiaan kiltaristejä on myönnetty 193 kappaletta.

Ilmavoimien Kiltaliiton kiltamitalin myöntää IVKL:n hallitus killan esityksestä. Satakunnan Lennoston Kilta: Eskelinen Sam-po, Partinen Kari, Svanberg Göran, Kotiranta Antti, Lohikivi Esa, Pajunen Jarmo, Nykänen Kari ja Keskinen Vesa; Lentovarikon Kilta: Nuora Jukka; Karjalan Lennoston Kilta: Mo-nonen Hannu; Kymenlaakson Ilmakilta: Hut-tunen Tapio; Ilmasotakoulun Kilta: Kananen Marja-Liisa.

Kiltaliiton hallitus myönsi 12 kiltamitalia. Kaiken kaikkiaan kiltamitaleita on myönnetty 326 kappaletta.

IVKL:n standaaria vuonna 2013 ei myön-netty yhtään Kaiken kaikkiaan standaareja on myönnetty 48 kappaletta.

Ilmavoimien kiltojen jäsenten saamat muut kunniamerkit:

Suomen Leijonan I luokan Ritarimerkki • SL R I: Jalovaara Osmo Joe, Lentosota- koulun Kilta, 4.6.2013MPKL:n kilta-ansiomitali: Uhari Jukka, • Satakunnan Lennoston Kilta, 4.6.2013MPKL:n pronssinen kiltaristi: Hiltunen • Heikki, Karjalan Lennoston Kilta, 4.6.2013 3. luokan Vapaudenristi: Lahtela Heikki, • Ilmavoimien Kiltaliitto, 6.12.2013

Pilven Veikko onnittelee!

– Leena Tiainen Lähteenä myös Heikki Lahtelan kirjoitus

Pilvenveikot 1976 - 2006 -kirjassa.

Lentäjä Puolustusvoimain komentajaksi

Suomen jo lähes satavuotisen itsenäisyy-den aikana meillä on ollut 23 eri Puolustus-voimain komentajaa; maavoimien upseereita ja kaksi meriupseeria. Voisi sanoa, että vih-doinkin on Ilmavoimien aika.

Vuonna 1990 valittiin amiraali Jan Klen-berg Puolustusvoimain komentajaksi, mo-nien hämmästellessä. Aika oli kypsä valita ylimpään johtoon muidenkin kuin maavoi-mien upseereita. Sen jälkeen on vallassa ollut reilut 12 vuotta merimies ja vähän vajaat 12 vuotta maavoimien upseeri. Nyt ensimmäis-tä kertaa lentäjä. Hieno homma!

Kenraaliluutnantti Jarmo Lindbergiä (54 v) pidetään uuden sukupolven komentaja-na. Hänellä on vaikuttava meriittilista, toki myös kansliapäällikkö Arto Rädylläkin (58 v). Painotteisuudet ovat hieman erisuun-taisia; Artolla kansainvälinen toiminta ja Puolustusministeriö, Jarmolla Ilmavoimat ja Pääesikunta.

Jarmo ”Charles” on toiminut operatiivi-sella alalla, logistiikkapuolella, omaa puo-lustushaarakomentajan kokemuksen, ollut läheisessä yhteistyössä Puolustusministeriön kanssa. Hänellä on myös merkittävä kansain-välinen kokemus ja hyvä yhteistyö siihen liit-tyen. Sotatalouspäällikkönä hän vastasi Puo-lustusvoimien suurimman uudistuksen eli logistiikkalaitoksen perustamisesta. Kadetti-kurssinsa priimus oli merkittävässä roolissa

aikanaan Hornetin käyttöönotossa. Tämä tuskinpa on haitaksi uudessa roolissaan Puo-lustusvoimain komentajana. Kohtahan alkaa muun muassa uuden hävittäjäkaluston han-kinta. Lämpimät onnittelut, Charles!

Ilmavoimien komentaja vaihtui

Olin monien muiden kanssa komentajien vaihtotilaisuudessa Luonetjärven varuskun-takerholla. Oli lämminhenkinen ja mukava tilaisuus, jopa koskettava. Paljon oli ystäviä paikalla. Purasen Lauri luovutti Ilmavoimien komentajuuden Jäämeren Kimille. Hienoja miehiä, minulla oli kunnia saada olla mo-lempien kenraalien kanssa paljon tekemisissä työurani aikana. Arvostan herroja korkealle.

Olimme Laurin kanssa kollegoja, kun hän oli Lapin Lennoston ja minä Karjalan Lennoston komentajana. Perustimme len-nostojen komentajien ”yhteistyöfoorumin”. Janhusen Kari oli Satakunnan Lennoston komentaja ja kolmikanta toimi tosi hyvin. Toki lennostojen välinen yhteistyö oli jo vuosien saatossa rakentunut hyväksi.

Nuorena väkisin Kauhavalle siirrettynä upseerina jouduin saman tien kadettikurssin vt. johtajaksi. Kurssilla oli eräs Kim Jääme-ri. Kyselin että minkälaista porukkaa nämä ovat? Sanoivat, että ihan hyvää ja jos jonkun haluat heistä pitämään puhetta, niin käytä Jäämereä. Se on fiksu ja sanavalmis kaveri.


Ilmavoimien KiltaliittoPuheenjohtaja

Näin sitten teinkin, muistaakseni pohjois-maisten kadettipäivien paras puhe, mitä ikinä olen kuullut.

Kimin uraa olen seurannut, ja silloin tällöin olemme tavanneet eri foorumeil-la. Hänenkin sotilasuransa on vaikuttava; oli Hornet-koulutuksessa Yhdysvalloissa, sittemmin laivueen komentajana, sotilas-avustajana Brysselissä, Pääesikunnassa eri tehtävissä, Maanpuolustuskurssien johta-jana, Satakunnan Lennoston komentajana, viimeisin tehtävä oli Ilmavoimien operaa-tiopäällikkyys.

Helikopterikilta

Tuntuu, että myös Ilmavoimissa siirrytään nyt uuden sukupolven komentajaan. Näin-hän se menee, niin se aika kulkee. Sanoisin että oikea mies komentajaksi.

Kiitän koko Ilmavoimien kiltaliiton puo-lesta Lauria hyvistä yhteisistä vuosista, toivo-tan rauhaisia eläkepäiviä ja toivotan meidän kaikkien puolesta Kimille oikein hyvää ko-mentajuutta!

Ilmavoimien killat ovat tukenasi.

– Juha SuonperäIlmavoimien kiltaliiton puheenjohtaja

Kevätkokouksessa 29.3. Killan rahastonhoitaja ja puheenjohtaja laskivat Kotkapatsaalle kukkaseppeleen. Kuva Hannu Kankkunen.

33

Helikopterikillan perinnejoukkoyksikkö Helikopteripataljoona vietti perinnepäivää tammikuun alussa puolustusvoimien heli-kopteritoiminnan 53-vuotisen taipaleen mer-keissä. Helikopterikillan puheenjohtaja Lassi Viisanen esitteli omassa puheenvuorossaan killan toimintaa, perinneasioiden taltiointia ja kiltatoiminnan tarkoitusta nuorekkaalle jouk-koyksikölle. Viisanen totesi, että kiltatoimin-nan kiinnostavuus lähtee yhteisistä asioista ja yhteenkuuluvuuden tunteesta.

Lentuejuhlat olivat aikoinaan helikopteri-lentueen väelle vuotuinen lämminhenkinen kokoontuminen, jossa kaikki tunsivat ole-vansa tervetulleita. Tunne yhdessä tehdyistä tavallisista ja saati vaativista tehtävistä vuo-den aikana yhdisti, niin kokeneet kuin vähän nuoremmatkin, lentueen jäsenet muisteloi-hin mukavalla mielellä juhlatilaisuudessa. Killan puheenjohtaja toivoi toiminnan vi-riävän perinneyksikön ja killan välillä yhtei-seksi molempia hyödyttäväksi tekemiseksi. Helikopteripataljoonan seppeleenlasku tapah-tui Utti-aukion Kotkapatsaalle poikkeukselli-sessa tammikuun sääolosuhteissa, kastelevassa ja voimakkaassa räntäsateessa. Varuskunnan

ruokalassa ravintola Kotkassa päiväjuhlassa palkittiin ansiomitaleilla, tunnustusplaketilla ja pataljoonan standaareilla pataljoonan an-sioituneita henkilöitä edellisen vuoden suori-tuksista. Pelastusjoukkue sai pataljoonan kil-ven tunnustukseksi ansioistaan.

Perinteinen haasteottelu kamppailtiin sisäti-loissa Lotsikit (ohjaajat) ja Tsiatim(tekniikka) joukkueiden kesken. Lajeina oli jääkiekko, onnenpyörä ja ralliautoilu. Järjestelyvastuussa ollut haastaja, Tsiatim, oli valinnut lajit. Liian itsevarmana voitostaan Tsiatim hävisi jääkie-kon PC -pelissä nolontuntuisesti. Onnenpyö-rässä piti jo haastajan muuttaa sääntöjä kesken kisan, kun innokas haastettu joukkue onnistui oveluudellaan saksankielisenä järjestettyyn pe-liin vakoilemaan oikean vastauksen yllättävällä jokamiehen tirkistelijätekniikalla kesken kii-vaimman kamppailun.

Seuraava laji, pienoisautoilla ajettu ralli kääntyi jo haastajan eduksi ilmeisesti kovan ennakkoharjoittelun ansiosta. Siis kuitenkin perinne säilyi, lajien valitsija, haastaja, Tsiatim, saavutti voiton reilulla pelillä ja antoi mahdol-lisuuden vastapuolelle seuraavaksi vuodeksi revanssiin.

Pelastusjoukkueen jäseniä Timo Liilaa, Miikka Koskista ja Mika Leskistä onnittelevat Helikopteripataljoonan komentaja majuri Jaro Kesänen ja pataljoonaupseeri majuri Tero Tarkiainen. Kuva: Lassi Viisanen

Helikopteripataljoonan perinnepäivä


Iltajuhlassa Kouvolan upseerikerholla pal-kittiin Helikopteripataljoonan kilvellä Ilma-voimien komentaja kenraalimajuri Lauri Pu-ranen, everstiluutnantti Anssi Vuolle ja Patria Helicopters Utti. Kilpi jaetaan yhteistyökump-panille, yhteisölle tai henkilölle erityisistä ansi-oista. Patrian saaman kilven vastaanotti yksi-kön päällikkö Juha Tylli.

Helikopterikillan kevätkokous

Helikopterikilta järjesti kevätkokouksensa 29.3. Utissa perinteikkäässä Rak 12:ssa, joka on toiminut Esikuntakomppaniana Kuljetus-lentolaivueen aikoina. Rakennuksen kahta tu-paa ovat yhdessä kunnostaneet Helikopterikil-ta ja Kymenlaakson ilmakilta kuluneen talven aikana ahkerasti talkootyönä. Tulevaisuudessa jo nyt uutta pintaa hohtavat tilat toimivat näyttelytiloina perinne-esineistölle.

Kokouksen puheenjohtajana toimi Sakari Liikka. Kokous pidettiin vielä kunnostusta odottavassa tuvassa, joka on sisustettu edes-menneen puheenjohtajan aikana. Liikan Sakari on toiminut tilojen kunnostuksen talkooväessä innokkaana puuhamiehenä ja toppuutteli uusittaviin tiloihin innokkaimpia vierailupyyntöjä tämän kevään osalta. Paikalle oli tullut jäsenistöä eri puolilta Suomea ja ai-nakin killan puheenjohtajalle tuli selväksi, että Helikopterikilta on toiminnassaan onnistunut uudistumaan vuoden aikana. Aktiivisesti ko-koontunut hallitus on ollut puheenjohtajan mielestä toiminnan kivijalka, johon puheen-johtaja on voinut luottaa. Killan jäsenistön määrä ja vaihtuvuus askarrutti toimivaksi täydennettyä hallitusta viime keväänä. Nyt pi-detyn kevätkokouksen ilmapiiri ja realistinen katsaus jäsenrekisteriin vakuutti, että kilta on tarpeellinen helikopteriperinteiden vaalija, ja toimintaa jatketaan täysillä.

Kokouksen aluksi killan puheenjohtaja kiitti talkooväkeä ja totesi tähänastisista aikaansaan-noksista: ”Viime syksynä ei olisi voitu uskoa, miten hyvin yhteistyö ja huoneiden kunnostus ovat voineet edistyä.”

Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asi-at ja palkittiin killan jäseniä. Helikopterikilta ry kutsui hallituksen esityksestä kokouksessa killan kunniapuheenjohtajaksi Toivo Lönn-roosin. Hän on toiminut killassa varapuheen-johtajana ja puheenjohtajana sekä edustanut kiltaa pitkäaikaisena hallituksen jäsenenä.

Palkituista seuraavana luovutettiin Ilmavoi-mien Kiltaliiton myöntämä kiltamitali Heli-kopterikillan lipun suunnittelijalle ja lahjoitta-jalle hallituksen jäsen Eino Rantalalle.

Kokouksen lopuksi keskusteltiin killalle anotun Mi-8 HS-14 -helikopterin vastaan-otosta killalle. Kone on tarkoitus saada Utin tukikohdan avoimien ovien päivänä 9.5.2014 nähtäväksi Kouvolan seudun ammattiopiston tai Patrian helikopterihallin asematasolle ylei-sön nähtäväksi.

– Lassi Viisanen

Kunniapuheenjohtaja Toivo Lönnroos ja puheen-johtaja Lassi Viisanen. Kuva: Hannu Kankkunen

Juha Tylli työhuoneessaan Utissa. Kuva: Lassi Viisanen

35

Ilmasota Suomenlahdella kiihtyi keväällä 1942. Utista ei aina ehditty torjumaan Kot-kaan suuntautuneita pommituksia, joten elo-kuussa aloitettiin kiireellisenä Kymin lento-kentän rakennustyöt. Aiemmin maaliskuussa 1942 oli perustettu Kotkan lähistölle tilapäiset jäätukikohdat. Jäätoiminta alkoi Haminan Lupinlahdella, jossa oli I-153 Tshaika- (omia) sekä muutaman päivän ajan myös Fokker D.XXI -hävittäjiä. Tshaikat siirtyivät 19.3. Kotkan Keisarinsataman jääalueelle, mistä kä-sin ne toimivat jäiden pehmenemiseen, huhti-kuun 23. päivään, saakka. Näiden tukikohtien perustaminen liittyi vahvasti Suursaaren takai-sinvaltauksen tukemiseen.

Lentolaivue 34:n 2. lentue, Messerschmitt Bf 109 G-2 -hävittäjineen, siirtyi Utista juu-ri valmistuneelle Kymin kentälle elokuun 2.

päivänä 1943. Nyt Ilmavoimat pystyi varhai-semmassa vaiheessa torjumaan Etelä-Suomen kohteisiin lähetettyjä Neuvostoliiton uusia suorituskykyisiä pommikoneita ja niiden suo-jahävittäjiä. Laivueen Kymin koneet ja osittain myös miehet vaihtuivat tilanteen mukaan. Torjuntatehtäviä oli talvella 1943 - 1944 vielä rauhalliseen tahtiin. Helmikuun 11. päivänä keskiyön jälkeistä lähes 200 koneen Kotkan suurpommitustakin Mersupilotit saattoivat vain seurata, pimeätorjuntakykyä laivueella ei ollut. Maaliskuun 6. päivä 1944 laivueen 3. lentue koki todellisen onnistumisen Suomen-lahdella. Laivueen komentajan majuri Luuk-kasen johtama viiden Mersun päivystävä osas-to kävi suuren ilmataistelun Kotkaa lähestyviä 27 Pe-2-pommituskonetta ja 12 La-5-hävit-täjää vastaan. Kymin koneet pudottivat neljä

Kymenlaakson Ilmakilta

Kymin lentokenttä 70 vuotta


Pe-2:ta ja yhden La-5:n. Toinen Pe-2-osasto häädettiin pommit mereen pudottaneina pa-luumatkalle jo ennen kohteelle pääsyä.

Yksi Kymin kentän historian merkittävim-mistä ajoista elettiin huhti – toukokuussa 1944. Laivueen saamat uudemmat Mersu G-6 -koneet kuluttivat ja pelottivat vihollista niin, etteivät pommikoneet päässeet useinkaan pommittamaan suunniteltuja kohteitaan. Ke-säkuun 9. päivänä NL:n aloitettua suurhyök-käyksen Kannaksella siirrettiin Kymin Hävit-täjälentolaivue 34:n (nimenmuutos) Mersut Immolaan lähemmäksi hyökkäysrintamaa. Kymin toiminta hiljeni satunnaisiksi käyt-tökerroiksi, kunnes elokuussa 1944 siitä tuli Malmilta siirretyn Hävittäjälentolaivue 30:n 2. lentueen neljän Mersun toimintakenttä. Niillä lennettiin sotalentoja aina aselepoon, syyskuun 4. päivään, saakka. Syystalvesta -44 seuraavan kevään huhtikuuhun kenttä toimi yhtenä valvontakomission alaisuudessa toi-mineiden NL:n La-5-hävittäjien tukikohtana, tehtävänä oli valvoa Liittoutuneiden Valvonta-komission (LVK) Suomelle määräämää täydel-listä lentokieltoa.

Sodan jälkeen Kymin kenttää käyttävät pää-asiallisesti purjelentäjät Ilmavoimien käytön jäätyä aikanaan vain joihinkin vuosittaisiin Mersu-, Pyry- ja Vihuri-leireihin. Aluksi ken-tällä toimivat Kotkan Ilmailukerho ja Kymin Ilmailukerho. Myöhemmin syntyi vielä Kar-hulan Ilmailukerho, joka näistä ainoana on enää voimissaan vuosittaisilla liki 2000 purje-lentostartillaan. Metsähallituksen omistamalla ja Kotkan kaupungin ylläpitämällä kentällä on nykyisin myös Kotkan Lentokerhon ja muuta-man muun yksityiskoneen vakituista mootto-rilentotoimintaa.

Karhulan Ilmailukerho juhlisti kentän 70-vuotispäivää järjestämällään toimintapäivällä. Nostalgiaa oli tarjolla mm. kenttääkin van-hemman Gloster Gauntletin lentoesityksissä ja Fougan kiihdytyksillä kiitotiellä. Kypsää tähtimoottorien jyminää Ohrankankaalle toi myös DC-3:n pitkin päivää tapahtuneet jäsen-lennot.

– Juha Ritari

Lähde: Jyrki Laukkanen: Kymi Kotkan lentokenttä (Apali Oy 2010)

Juha Ritarin kuvat::Jyrki Laukkanen ja Gauntlet: Jyrki Laukkanen

vetämässä Gauntletia taivaalle. DC-3_jäsenlennot: DC-3-yhdistyksellä on Kotkan

alueella runsas kannattajajoukko.Oiva Lehtisen maalaus: Kentän päällikön, Karhulan

Ilmailukerhon lennonopettajan ja yleispuuhamies Oiva Lehtisen kädenjälkiä on myös useissa Kymin

sodan ajan toimintaa kuvaavissa maalauksissa. Hävittäjälentolaivue 34:n muistomerkki

Kymin Ilmailumuseon edessä

Vanhat uttilaisetKokoontuminenperjantaina 9.5.2014

37

Vanhat uttilaiset kokoontuvat jälleen Utin Jääkärirykmentin toimintapäivän yhteydessä. Kokoontuminen ja tulokahvit perjantaina 9.5. klo 9 – 10.30 Utin perinnetilassa (entinen Ilmailu-upseerikerho). Päivän ohjelmassa on mm. toimin-tanäytöksen seuraamista ja esi-telmiä varuskunnan auditoriossa.Ohjelma päättyy noin klo 16. Osallistumismaksu 5 euroa. Omatoiminen ruokailu toimintanäytösalueella.Tiedustelut ja ennakkoilmoit-tautuminen syntymäaikoineen on tehtävä 30.4. mennessä: Kari Koivula puh. 0400 650 436; [email protected] tai Harri Utti puh. 0500 207 803; [email protected]

Vanhat uttilaiset Kokoontuminen 9.5.2014

Ilmavoimien Viestikilta


Ilmavoimien Viestikillan syyskokous pidettiin perinteisesti Tikkakoskella 19. –20.10.2013. Ta-vanomaisen ohjelman lisäksi kokouksen yh-teydessä kuultiin kaksi esitelmää. Eversti evp Martti Lehto puhui kybermaailman uhista ja mahdollisuuksista. Esityksessä minua viehätti 10 käskyä, joilla jokainen kansalainen voisi vä-hentää kyberuhkia omassa elämässään.

Ilmavoimien Viestikillan kunniajäsen eversti evp Perttu Peitsara käsitteli esityksessään Hel-singin ilmavalvontaa ja sen osuutta hävittäjien johtamisessa sotien aikana. Peitsaran esityksen 1. osa oli Pilven Veikon syksyn 2013 lehdessä ja 2. osa julkaistaan tässä lehdessä. Samana päi-vänä Ilmasotakoulun kilta ja Suomen Radio-historiallinen Seura pitivät omia kokouksiaan Tikkakoskella ja molempien yhdistysten jäse-niä oli myös kuuntelemassa edellä mainittuja esitelmiä. Luonnollisesti päivän aikana kuul-tiin voimakkaasti kehittyvän Ilmasotakoulun kuulumisia, joista kertoi kiltamme hallituksen

jäsen Tapio Haapamäki.Killan sääntöjen mukainen syyskokous

pidettiin varuskuntakerholla Tikkakoskel-la 19.10.2013 ennen illallista ja illanviettoa. Vuoden kiltalaiseksi valittiin Ilmavoimien Viestikillan tarvikevastaava ja matkailuasiamies Harri Utti. Nykyinen puheenjohtaja valittiin vielä kolmanneksi vuodeksi johtamaan kiltaa.

Killan syyskokous Tikkakoskella

Eversti evp Martti Lehto selvitti

kuulijoille kyberturvallisuutta.

Kuva: Leena Tiainen.

Kokouksen osallistujia varuskuntakerholla. Kuva: Leena Tiainen.

39

– Risto Laukkanen

"Kolmen yön ihme”-näyttely Helsingin Kaupungintalossa25.5.2014 saakka.

Kuva: Risto Laukkanen

Monista viime sotien merkittävistä ta-pahtumista on näihin aikoihin kulunut 70 vuotta. Ilmavoimien Viestikilta on omalta osaltaan ollut mukana järjestämässä eri tilai-suuksia. Vuonna 2014 muistetaan monella taholla jatkosotamme torjuntavoittoja, joista ensimmäinen saavutettiin helmikuussa 1944 Helsingin ilmapuolustuksessa.

Tätä kuvaava ”Kolmen yön ihme”-näyt-tely on Helsingin Kaupungintalossa 21.2. - 25.5. Kannattaa käydä ja varata riittäväs-ti aikaa. Lappeenrannassa järjestetään kaksi tapahtumaa torjuntavoittojen merkeissä. Lappeenrannan Lappeenrantasalissa jär-jestetään lauantaina 7.6. kesän 1944 tor-juntataistelujen ilmavoimatoiminnan esi-telmätilaisuus.

Etelä-Karjalan Kadettipiiri järjestää Maa-sotakoulussa Lappeenrannassa 9.–10.6 avoimen sotahistorian seminaarin otsi-kolla: ”Tulimyrskyn keskellä - Jatkosodan suurhyökkäyksen torjunnan 70-vuotis-juhlaseminaari”. Tilaisuudessa on kym-menkunta 45 minuutin esitystä. Matti Anti-kaisen myötävaikutuksella suurhyökkäyksen ilmatoiminnasta saatiin alustajaksi entinen ilmavoimien komentaja kenraaliluutnantti evp Heikki Nikunen. Tilaisuuden ohjelmas-ta on tarkempi kuvaus Maanpuolustusliiton Kiltojen (MPKL, www.mpkl.fi) maaliskuun tiedotteessa.

Torjuntavoitoista 70 vuotta

Kolmen kauden jälkeen on viisasta alkaa miet-tiä jatkoa, miten toiminta voitaisiin pitää elin-voimaisena. Hallitukseen valittiin myös yksi uusi jäsen, Jukka Salila, Muuramesta.

Vuoden 2014 toimintasuunnitelma hyväk-syttiin ja pääpaino vuoden toiminnassa on tor-juntavoittojen muistamisessa. Vuoden 2014 ulkomaan matka suuntautuu Linköpingiin ja

Tukholmaan elokuun lopulla. Matkakohteissa vieraillaan useissa ilmailuaiheisissa museoissa. Matkalle mahtuu vielä joitakin osallistujia. Killan kevätkokous pidetään Mikkelissä 26. – 27.4.2014. Syyskokous on päätetty pitää Tikkakoskella lokakuun viimeisenä tai toiseksi viimeisenä viikonvaihteena.


KILTAMATKA RUOTSIIN 23. – 26.8.2014

Ilmavoimien Viestikilta tekee bussi/laivamatkan Lin-köpingin Ilmailumuseoon (Flygvapenmuseum) ja Tuk-

holmassa sijaitsevaan Armeijamuseoon.

Alustava ohjelma:

Lauantaina 23.8. Lähtö bussilla Helsingistä Turkuun 17.30 (Kiasman turistipysäkki), Viking Grace –laivalla Tukholmaan klo 20.55. Laivalla buffet-illallinen. Sunnuntaina 24.8. Saapuminen Tukholmaan klo 6.30, Ajetaan bussilla noin 30 min Scandic Kungens Kurva -hotelliin, jossa syömme buffet-aamiaisen. Ajo Linköpingiin ja majoittuminen Scandic Vest -hotelliin (190 km). Iltapäivä vietetään Ilmailumuseossa, joka sulkeutuu klo 17. Museossa voi nauttia välipalaa, jos on tarvis (omaan piikkiin). Illalla buffet-illallinen hotellissa.Maanantaina 25.8. Aamiainen hotellissa, paluu takaisin Tukholmaan, jossa tehdään vierailu Armeijamuseoon. Laivamatka Vikingillä Helsinkiin klo 16.30. Laivalla Food Garden -illallinen.Tiistaina 26.8. Saapuminen Helsinkiin klo 10.10, laivalla á la Carte -aamiainen. Ajo Kiasman pysäkille.

Matkan hinnat:Jos 30 matkustajaa: 2 hh hytti/huone 400 €/ hlö, •1hh hytti/huone 519 € /hlöJos 40 matkustajaa: 2hh hytti/huone 375 €/hlö, •1hh hytti/huone 495 €/hlö Lisäksi tulee 15 euron toimitus- ja laskutuslisä per lasku. •

Lähtöpäivänä 25.8. saattaa tulla vielä joku lyhyt tutustuminen johon-kin sopivaan paikkaan, joka on matkan varrella.

Ilmoittautuminen matkalle: syntymäaika ja osoitetiedot mukaan!

[email protected] tai 0500 207 803

41

Hanssin-Jukka

Päällimmäisenä huolen aiheena on killan kunnostaman DC-2 Hanssin-Jukka-koneen sijoituspaikka, jota ei ole toistaiseksi löyty-nyt. Näin tämä arvokas konevanhus on edel-leen kunnostuspaikan teltassa. Harmillista, kun museotilaa ei ole riittävästi, niin tämän kuin muidenkaan Ilmavoimien käytössä ol-leiden koneiden näytteille asettamista var-ten. Näitä kansainvälisestikin harvinaisia ja arvokkaita koneita on siksi tilapäisesti sijoi-tettuina, varastoituna ja kunnostusta odotta-massa useita kymmeniä kappaleita.

Useat tahot ovat olleet kiinnostuneita Hanssin-Jukan saamiseksi omalle paikka-kunnalleen, koska sen imago vetää magnee-tin lailla turisteja puoleensa. Valitettavasti missään ei ole päätöstä asiasta, vaikka usealla seutukunnalla uskotaan turismin olevan yksi synkkien taloudellisten aikojen pelastajista.

Tarkasteltaessa asiaa suomalaisen sotilas-ilmailun, Suomen, Keski-Suomen näkökul-masta tai erityisesti kunnostajien näkökul-masta on Keski-Suomen ilmailumuseo ainoa oikea paikka koneen näytteille asettamiseksi.

Jäsenasioita

Killan jäsenmäärä on jatkanut kasvuaan alkuvuonna, ja toivottavasti sama trendi jatkuu koko vuoden. Olen puheenjohtaja-na neuvotellut koko joukon etuisuuksia Il-masotakoulun killan jäsenistölle Jyväskylän seudun yrityksiin. Etuisuudet ovat myös Tikkakosken varuskunnan henkilöstön hyö-dynnettävissä. Siis liittykää kiltaan ja kerto-kaa kavereillekin, että aktiiviseen joukkoon kannattaa tulla mukaan!

Kuluvan vuoden kaksipäiväisellä kilta-retkellä tutustutaan Finnairin toimintaan.

Ilmasotakoulun Kilta

Kuva: Jorma Kelo


Ilmailusta ammatti -tapahtuma

torstaina 15.5. klo 12 – 15Ilmasotakoulussa Tukilentolaivueen

hallilla Tikkakoskella.

Ensimmäisen päivän vierailukohde on Fin-nair, jossa tutustumme Flight Academyn simulaattoreihin ja käymme tutustumassa sekä FFA:n että tekniikan puoleen. Toisena päivän käymme tutustumassa Mannerheim-museoon. Ajankohta on elo-syyskuun vaih-teessa perjantai – lauantai, tarkka ajankohta varmistuu kesän kynnyksellä.

Meneillään olevista projekteista

Heinä-elokuun vaihteessa tulee markki-noille mielenkiintoinen olutuutuus – Hans-sin-Jukka-olut – jonka valmistamisesta kilta on sopinut Jyväskyläläisen pienpanimon Pa-nimoyhtiö Hiisi Oy:n kanssa.

Syyskokous oli 19.10.2013, ja kokouksen hyväksymän vuoden 2014 toimintasuun-nitelman mukaisesti lokakuun 31. päivänä julkaistaan Luonetjärven kentän 75-vuo-

tishistoriakirja ”Luonetti 75 vuotta - So-tilasilmailua Keski-Suomen Taivaalla”. Ennakkotilauksen kirjasta voi tehdä killan nettisivujen kautta tai lähettämällä puheen-johtajalle tilauksen sähköpostitse ([email protected]). Kirjan hinta on 40 €.

Toinen merkittävä projekti, johon kilta osallistuu, on Ilmasotakoulun muistomerk-kipuistohanke, jossa Draken-koneen vie-reen sijoitetaan tutka ja ilmatorjunta-ase. Muistomerkkipuiston avajaiset pidetään 31.10.2014.

Näiden lisäksi kilta on jälleen hankkinut kahvi- ja pullalippuja, joilla Ilmasotakoulun henkilökunta voi palkita asepalveluksessa olevia hyvistä suorituksista.

Aurinkoisia kevätpäiviä Pilven Veikko -lehden lukijoille!

Jarmo AlankoIlmasotakoulun killan puheenjohtaja

Ilmavoimissa ennen palvelleille ja nykyisin palveleville rakkaudesta ja ylpeydestä omaan puolustushaaraan - Isännänviiri.

Viirin hinta on 55 eur (4 metrinen viiri, joka sopii 7-9 m lipputankoon), tai 85 eur (5,5 metrinen viiri). Hinta sisältää postimaksun ja pieni summa menee Helsingin Reservin Up-seerien Ilmailukerhon toiminnan tukemiseen.

Tilaukset:

T. Terämaa Pohj. Hesperiankatu7 A 1200260 Helsinkipuh: 0400 483

991

tai tteramaa(at)gmail.com

Maksu: tilinumero:578876-2176

Uutuus - Isännänviiri

43

Talvisodan muistoristi ja diplomiluovutettiin Lapin Lennostolle 10.1.

Lentorykmentti F19 oli ruotsalais-ten vapaaehtoinen lento-osasto, joka osallistui Suomen talvisotaan suorit-taen suomalaisten tuella ja Suomen sotilasjohdon alaisuudessa muun mu-assa usean kuukauden ajan lentotie-dusteluja Neuvostoliiton maaperälle.

Lapin Lennosto ja Lapin Lennoston Kilta pystyttivät 1990 Olkkajärvelle muistomerkin Lentorykmentti F19:n perinteiden kunnioittamiseksi.

Siitä alkaen on Lapin Lennostossa vietetty tammikuussa Lentorykment-ti F19:n muistotilaisuus, mikä on ollut samalla ensimmäisellä sotalen-nollaan kuolleen ruotsalaisen vapaa-ehtoisen luutnantti Anders Zachaun (kuoli 12.1.1940) ja muiden kaatu-neiden ruotsalaisten vapaaehtoisten muistolle.

Lentorykmentti F19

F19:n komentaja eversti Bergman luovuttaa muistomitalin Lapin Lennoston komentajalle eversti Harri Leppälaaksolle.

Komentaja eversti Fredrik Bergman ja ilmailu- historioitsija Carl-Fredrik Geust selvittävät talvisotamitalin taustaa.

Kuvat: Lena Korva.

Lapin Lennoston Kilta


Kuluvan vuoden tammikuun 10. päivänä vietetty muistotilaisuus oli tavallista juhlavam-pi, sillä siinnä luovutettiin Lapin Lennostolle Mannerheimin Zachaun-suvulle myöntämä talvisodan muistomitali diplomeneineen. Zachaun suku oli halunnut luovuttaa hal-lussaan olleen mitalin ja diplomin "sopivalle vastaanottajalle Suomessa", mikä on diplomi-insinööri sekä sota- ja ilmailuhistorian asi-antuntijan Carl-Fredrik Geustin ehdottama Lapin Lennosto. Mitalin ja diplomin vastaan-otti Lapin Lennoston komentaja eversti Harri Leppälaakso.

Dipl.ins. Carl-Fredrik Geusttoi mitalin Rovaniemelle

Ruotsin sotilasasiamies eversti Bo Stennabb otti jo viime vuoden puolella minuun yhtey-den, ja kertoi Zachau-suvun hallussa olevasta talvisodan muistomitalista diplomeineen, jotka omaiset haluavat lahjoittaa "sopivalie vastaan-ottajalle Suomessa" totesi muistomitalin luo-vutustilaisuudessa puhunut diplomi-insinööri Carl-Fredrik Geust ja jatkoi, että hän suositteli F19:n historiaa tuntien Lapin lennostoa, mikä olisi paras mahdollinen mitalin vastaanottaja.

Talvisodan muistomitali ei ole sellaisenaan

erityisen harvinainen, mutta koska kyseessä on F19:n ensimmäisen kaatuneen omaisille luovutettu honoris causa -mitali ja Manner-heimin allekirjoituksella varustettu diplomi seuraa mukana, niin Lapin lennostossa anne-taan varmasti asiankuuluvaa arvoa tällaisel-le lahjalle, arvioi dipl.ins. Geust puheessaan. Kun eversti Stennabb sai diplomin ja mitalin haltuunsa, hän pyysi minut mukaansa matkal-le Rovaniemelle avustamaan häntä sekä F21:n komentajaa luovutusseremonian yhteydessä.

Nyt kävi kuitenkin niin, että eversti Sten-nabb oli itse estynyt ja vain muutama päivä ennen tilaisuutta hän pyysi minua lähtemään Rovaniemelle yksin luovuttamaan mitalin. Näin ollen minä olen nyt diplomin ja mitalin kanssa Rovaniemellä, mistä johtui ehkä vähän kummalliselta vaikuttava luovutusketju, selitti Geust.

Kun sain diplomin Stennabbilta huomasin heti, että siinä on virheellinen päivämäärä - 23. eikä 12. tammikuuta 1940. Päämajan kirjuri oli nähtävästi vahingossa kirjoittanut Zachaun kuolinpäivän (12.1.1940) asemesta seuraavan kaatuneen F19-lentäjän, vänrikki John Sjö-kvistin kuolinpäivän (23.1.1940). Tämä antoi taas minulle hyvän tilaisuuden kertoa vähän laajemminkin F19-historiasta, totesi Ilmailu-historioitsija Geust.

Vuonna 1993 silloinen Ruotsin ilmavoimien päällikkö Lars-Erik Englund määräsi ruotsa-laisen F21 lennoston Luulajassa F19 lennos-ton perinteitä vaalivaksi joukko-osastoksi. Tällä haluttiin kunnioittaa Suomen talvisodan aikaista lennostoa ja sen henkilökuntaa vuosit-tain 12. tammikuuta järjestettävällä muistose-remonialla F19 talvisodan aikaisen tukikoh-dan lähellä Olkkajärvellä Suomessa tai F21:n tiloissa Ruotsin puolella.

Norrbottenin lennoston komentaja (C F21) osallistuu aina seremoniaan, samoin kuin hä-

nen sihteerinsä, joka koordinoi kaikki vierai-luun liittyvät asiat. Seremoniaan osallistuu myös kaksi ohjaajaa, jotka toimivat seppe-leen- ja lipunkantajina. Yleensä ohjaajat vali-taan nuorempien joukosta ja tämä perinneta-pahtuma on samalla osa heidän koulutustaan, mikä edustaa lisäksi historiallista näkökulmaa. F21:n toveriyhdistyksestä (Kamraförening) osallistuu myös vuosittain tapahtumaan 3 – 4 edustajaa.

Varhain tammikuun 12. päivän aamuna aikaa matkaamme Luulajasta kohti Suomea

F19 - muistoseremonia Apukassa Olkkajärvellä

45

Sotilaspastori Niko Ryynänen pitää hartauspuheen F19-muistomerkillä. Vieressä F19:n komentaja eversti Fredrik Bergman. Kuva: Lena Korva.

ja Rovaniemeä. Matkaa kertyy noin 260 km yhteen suuntaan. Usein ajattelen, että tämä on pitkä matka niin lyhyen hetken takia, mutta joka vuosi, kun olemme tämän seremonia lä-pikäyneet, on aina tuntunut yhtä tärkeältä ja hyvältä tavata ja kunnioittaa lennostossa F19 palvelleita tovereitamme. Samalla saamme mahdollisuuden tavata suomalaisia kollegoi-tamme.

Tänä vuonna tapahtumaan liittyvän lou-naan aikana Suomen Ilmavoimille palau-tettiin muistomitali, ”Sodan 1939–1940 muistomitali miekalla ja soljella”, minkä sota-marsalkka Mannerheim oli aikoinaan myön-tänyt Suomessa vapaaehtoisena taistelleelle Anders Zachaulle tämän kuoleman jälkeen. Zachaun omaiset olivat esittäneet toivomuk-sen mitalin palauttamisesta Suomen Ilmavoi-mille. Omaiset ovat yhdessä Ruotsin Suomessa vapaaehtoisina taistelleiden muistoyhdistyksen (Svenska Finlandsfrivilligas Minnesförening) ja

Suomen IImavoimien kanssa tulleet siihen tulokseen, että mitalin luovuttaminen tapah-tuisi juhlallisin menoin ja että se luovutet-taisiin Suomessa sille joukko-osastolle, joka vastaa entisen vapaaehtoisen yksikön perin-teiden vaalimisesta.

Carl-Fredrik Geust Svenska Finlandsfri-villigas Minnesförening- yhdistyksestä puhui mitalin taustasta, minkä jälkeen hän luovut-ti mitalin F21 komentajalle eversti Fredrik Bergmanille, joka vuorostaan luovutti sen Lapin lennoston komentajalle, eversti Harri Leppälaaksolle ja Suomen Ilmavoimille.

Samantyyppinen juhlaseremonia ja sama-na päivänä pidetään myös Ruotsissa F21:ssa. Lennoston henkilökunta ja F21 Kamratfö-reningin edustajia ja ”Traditionsföreningen i norr för svenska frivilliga i Finland” kokoon-tuu kansliatalomme ulkopuolella sijaitsevan muistokiven äärelle kunnioittamaan F19 len-noston tovereitamme.


Lapin Lennoston Kilta

F21:n lentomuseossa on myös esillä mit-tava F19 muistonäyttely, mikä valokuvin ja esinein kertoo F19:n toiminnasta. Näytte-lyssä on esillä mm. hopeoitu nimitaulu, mis-sä mainitaan jokaisen Suomessa 1939–1940 palvelleen ruotsalaisen nimi. Muistoesinei-den lahjoittajina ovat olleet F19 veteraanit. Näyttelystä voi myös ostaa kirjoja, jotka ku-vaavat F19 toimintaa, samoin lentokoneiden pienoismalleja.

Malmslättissä sijaitsevassa Flygvapenmu-seumissa (Ruotsin ilmavoimien museossa)

Millainen on Lapin lennoston Hävittäjälentolaivue 11 laivuetunnuksen tarina?

Lapin Lennoston Kilta julkaisee kesäksi 2014 ainutlaatuista ma-teriaalia sisältävän runsaasti kuvitetun teoksen, ”Härkä taivaalla – HÄVLLV11:n visentin tarina”, joka kertoo mylvivänä tai puske-vana härkänä tunnetun laivuetunnuksen tarinan vuodesta 1941 ja Dornier-koneista nykyhetkeen. Vuosikymmenten aikamatka sisältää myös paljon ennen kir-jaamatonta ja näkemätöntä liittyen kaikkien tuntemiin Drakeneihin.

Lisätietoja ja ennakkovarauksia: [email protected] tai [email protected]

on lisäksi esillä sekä J8 että B4 lentokone, joissa on sama suomalainen tunnus kuin len-tokoneissa oli vuosina 1939–1940.

– Lena KorvaPohjoisen naapurilennostomme F21

komentajan sihteeri ja hän kuvaa käyntiä Rovaniemellä heidän näkökulmastaan.

Ari Manninen, opettajaLapin matkailuopisto

Toripuistikko 5-7, 96200 Rovaniemi0400 318 688

47

Satakunnan Lennoston Kilta on toteuttanut viime vuosina kiltamatkoja, joiden teemana on yhdessäolo, tutustuminen ilmailukohtei-siin ja -historiaan sekä kulttuuriin. Kohteina on ollut Berliini, Espanjan Aurinkorannikko, Linköping, Moskova, ja Tartto. Tänä vuonna matka toteutetaan Prahaan. Matkan ajankoh-ta on 5.–8.9.2014, jolloin myös ilmavoimien vainajien päivän 7.9. muistaminen sisältyy matkaohjelmaan.

Jäseniemme lisäksi Prahan matkalle voivat osallistua muidenkin kiltojen ja ilmasiltojen edustajat mikäli paikkoja on vielä jäljellä alku-peräisestä varausaikataulusta riippumatta.

Ilmoittautumiset killan sihteeri Jarmo Aallolle ([email protected]). Tiedote matkasta löytyy killan kotisivulta www.satakunnanlennostonkilta.fi.

Ilmailumuseon lisäksi ilmailuhistoriaa on

nähtävissä Prahan teknillisessä museossa ja so-tamuseossa. Kiltaretkeen lisäsisältöä tuovat yh-teinen tutustuminen keskustan nähtävyyksiin, jokiristeily ja nähdyn ja koetun syventävän kä-sittelyn mahdollistava illanvietto.

Prahan Ilmailumuseo pääkohteena

Praha on tunnettu rikkaasta kulttuurihisto-riastaan, eikä tarjonta rajoitu pelkästään van-haan rakennuskantaan. Onhan esimerkiksi tsekkiläinen olut maailmankuulua. Kiltamat-kan pääkohteena on kuitenkin Prahan ilmai-

lumuseo, jonka kokoelma on yksi Euroopan suurimmista. Tällä hetkellä museolla on 275 konetta, joista 85 on sisätiloissa neljässä hallis-sa, 25 ulkoalueella ja 155 varastoituina. 1960-luvulla Tsekkoslovakiassa alettiin kiinnittää huomiota huonossa kunnossa eri puolilla maata oleviin vanhoihin lentokoneisiin. He-räsi keskustelu oman ilmavoimiin painottuvan erikoismuseon perustamiseksi. Syntyi myös ilmailuhistoriallinen yhdistys, joka asetti ta-voitteekseen kerätä järjestelmällisesti ilmailun perintöä ja järjestää näyttelyitä. Samalla ha-luttiin keskittää Prahan ja Brnon teknillisten museoiden lentokonekokoelma.

Sotamuseo tuki ajatuksia ja ilmailumuseon ensimmäinen tilapäinen näyttely avattiin syys-kuussa 1967 Praha-Kbelyn sotilaslentokentäl-lä. Kbely on ensimmäinen Tsekkoslovakian perustamisen jälkeen 1918 rakennettu lento-tukikohta. Kentällä toimi myös Aeron lento-konetehdas ja Tsekkoslovakian lentoyhtiö CSA aloitti sieltä lentoliikenteen. Museotoiminnan

Matkakohteena Prahan ilmailu- ja sotamuseot

Satakunnan Lennoston Kilta

Museon toisen maailmansodan aikaisista hävittäjistä


alkuvaiheessa Kbelyssä kohdattiin myös ta-kaiskuja, joista pahin lienee neuvostojoukko-jen miehitys 1968. Pysyvä ilmailumuseo voi-tiin kuitenkin avata sotamuseon sotahistorian laitoksen tuella vielä samana vuonna.

Monien vaiheiden jälkeen ilmailumuseota laajennettiin 1980-luvun loppupuolella, kun kaksi näyttelyhallia kunnostettiin ja ulkotiloja laajennettiin. 1990-luvun alussa syntyi krii-si, kun Kbelyyn tallennettiin kasapäin koko asevoimia koskevaa museoitavaa kalustoa ja samanaikaisesti uudelleenjärjestelyjen myötä uhkasi ilmailumuseon sulkeminen. Ongelmat ratkesivat ja Kbely saatiin taas kokonaan ilmai-lumuseokäyttöön. 2000-luvulla näyttelytoi-mintaa on voitu kehittää teemahallien avulla, mutta paljon kalustoa on edelleen ulkosäily-tyksessä säälle alttiina.

Teemahallit aikajärjestyksessä

Prahan ilmailumuseoon tutustutaan aikajär-jestykseen ryhmitellyissä teemahalleissa.

Ensimmäisen hallin aiheena on Tsekkos-lovakian ilmavoimat 1918 – 1924. Tämä Hart-tyypinen lentokonehalli on sinänsä historiallinen, sillä se on siirretty Chebistä Kbelyyn 1919. Toisen maailmansodan ai-kana saksalaiset muuttivat hallin elokuvate-

atteriksi, missä käytössä se oli 1980-luvulle. 2003 hylättynä ollut halli remontoitiin. Nyt näytteillä on muun muassa ranskalai-nen Spad VII hävittäjä sekä alkuajan Letov S. Nähtävänä on myös vanha työpaja.Tsekki-ilmavoimat 1925 – 1938 jatkuu seuraavassa hallissa. Tämä historiallinen halli on itävaltalaistyyppinen Wagner, yksi ensimmäisistä Kbelyyn rakennetuista. Esil-lä on ennen toista maailmansotaa käytössä ollutta kalustoa: Avia B-534, Aero-10, Aero 18C ja muita aikakauden koneita.Kolmas halli, Wagner-tyyppiä sekin, on kunnostettu vuosien 2007 – 2008 myrs-kyvaurioiden jälkeen painottuen toiseen maailmansotaan. Nähtävänä on muun mu-assa Iljushin Il-2m3 ja Lavotškin La-7, De Havilland DH-82 Tiger Moth ja Harvard Mk.II. sekä Morane Saulnier MS-230. Ar-vokkaita esineitä ovat myös Messerschmitt Me 262B suihkukone ja saksalainen Fritz X-ohjattava pommi.Neljännessä hallissa (1930-luvun tsek-kiläinen Picha) esitellään ensimmäistä suihkukonesukupolvea. Kokoelmissa on Avia S-92 (Tšekkoslovakiassa koottu Mes-serschmitt Me 262A), brittiläinen Gloster Meteor F Mk.8, De Havilland Vampire FB Mk.6, Jakovlev Jak-17 ja Lockheed T-33. Museon varsinaisessa päähallissa on 60 ko-

neen kokoelma Tsekkoslovakian ja Tsekin tasavallan ilmavoimien kalustoa vuodesta 1945 alkaen. Toisen maailmansodan jäl-keistä aikaa edustavat Avia S ja CS 199, liikennekone Aero C-3A, Avia B-33 ja joi-takin muita koneita. Nuorempaa historiaa ovat Jak-23 ja MiG-sarjaa edustavat MiG-15, -17, -19, -21 ja -23. Tsekkoslovakiassa rakennettuja ovat Aero Ae-45, Let L-200 Morava, Zlinit sekä Aero L-29 Delfin ja L-39 Albatros. Ulkoalueella on sotilaskul-jetuskoneita, CSA:n Tupolev Tu-104, he-likoptereita ja sarja Mikojan-Gurevitsh ja Suhoi-koneita.

Museon kokoelmiin kuuluu lisäksi kymmen-kunta lentävää museokonetta, kuten kaksita-so Aero C-104S, L-200 Morava lentotaksi, Zlin Z-126 ja taitolentokone Z-226.

– Jukka Uhari

Killan puheenjohtaja

Satakunnan Lennoston Killan vuosikokouksen päätökset

Satakunnan Lennoston Killan puheen-johtajana jatkaa vuonna 2014 Jukka Uha-ri. Hallitukseen kuuluvat varapuheenjohtaja Markku Määttänen, jäsenet Janne Pauni, Pertti Haavaste, Rauni Vainio ja Mikko Kauppala. Rahastonhoitaja on Markku Kallvikbacka ja sihteeri tänäkin vuonna Jar-mo Aalto.

Killan vuoden 2014 pääteema on Satakun-nan Lennoston toiminnan muutos ja osallis-tuminen siinä joukko-osaston perinnetyön järjestelyyn. Hävittäjälentolaivue 21:n toi-minnan päättymistä juhlistetaan Vampire-muistomerkillä Porissa ja laivuejuhlassa Pirk-kalassa 6.6.2014.

Kilta ei liity kuluvana vuonna Maanpuo-lustuskiltojen Liiton jäseneksi.


Lentovarikon Kilta

Kotimainen koulukone Pyry

Ilmavoimien tilauksesta Valmetin Lento-konetehtaalla suunniteltiin koulukoneeksi uusi harjoitushävittäjä. Koneen suunnitte-li diplomi-insinööri Arvo Ylinen yhdessä diplomi-insinöörien Martti Vainion, Torsti Verkkolan ja Edvard Wegeliuksen kanssa.

Pyry PY-1:n ensilento oli 29.3.1939. Sen teki koelentäjä, luutnantti Jorma Visapää. Ilmavoimat tilasi toukokuussa 40 koneen sarjan (PY-2 … PY-41). Ne valmistuivat ke-väällä 1941, ja niillä koulutettiin Kauhavalla noin 700 sotilaslentäjää 20 vuoden aikana. Viimeisen kerran Pyryt lensivät 7.9.1962 Härmälässä.

Kunniakäynti PY-32:n onnetto-muuspaikalla Lempäälässä

Muistomerkin takana juhlalliseen kunniakäyntiin osallistujat vasemmalta insinöörimajuri Tapio Suotunen, insinöörieverstiluutnantti Aarno Torikka, diplomi-insinööri Heikki Hautala ja insinöörikapteeni Pasi Mäenpää

51

Kapteeni Veikko Hietamies lensi PY-1:llä ja yliluutnantti Keijo Elio PY-27:llä. Tam-pereen Härmälässä on nimetty Pyrynkatu hävittäjä-ässien koulukoneen muistoksi.

Kohtalokas lentoHelsinkiin

PY-32 starttasi Härmälästä 19.2.1944 kel-lo 11.55 ohjaajana koelentäjä kapteeni Pek-ka Kokko ja matkustajana koelentäjä vääpeli Severi Vitikainen. He aikoivat lentää Helsin-kiin.

Jo lähtiessä sää oli radiottomalle Pyrylle huono. Pilvikorkeus oli vain parisataa met-riä. Sää huononi edelleen etelään lennettäessä. Pilvikorkeus oli paikoin enää vain 70 m. Oli käännyttävä takaisin. Hetkeä ennen onnet-tomuutta kello 12.30 koneen nähtiin lentä-vän hyvin matalalla pilvien lomassa ja kal-listuvan vasemmalle. Syöksyessään metsään kone oli katkonut puita ja maahan osuessaan pirstoutunut täysin. Onnettomuuspaikka on Lempäälän Kuljussa Lopen tilan kivisessä kuusikossa.

Onnettomuuspaikalle tultaessa Kokko is-tui yhä oikein päin olevassa ohjaamossa. Vyöt olivat katkenneet mutta jalat olivat vielä si-vuperäsinpolkimilla. Vitikainen oli lentänyt parin metrin päähän puunrungolle. Ohjaaja ja matkustaja saivat onnettomuudessa välit-tömästi surmansa.

Kapteeni Pekka Kokko oli kokenut ja ansi-oitunut rintamalentäjä. Hänellä oli noin 150 sotalentoa ja 15 ilmavoittoa.

Hetki onnettomuuspaikalla

Onnettomuuspaikalle on luonnonkiveen kiinnitetty muistolaatta. Lentovarikon Kilta puheenjohtajansa Aarno Torikan johdolla ja Ilmavoimien Materiaalilaitos kunnioittivat juhlallisella kunniakäynnillä koelentäjä kap-teeni Pekka Kokon ja koelentäjä vääpeli Se-veri Vitikaisen muistoa onnettomuuden 70-vuotispäivänä 19.2.2014. Leutona, pilvisenä päivänä laskimme kauniin seppeleen heidän muistomerkilleen.

Teksti ja kuvat Jorma Hautala

Pyry PY-4 (kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto)

Muistolaatta sijaitsee onnettomuus-paikalla Lempäälän Kuljussa


Karjalan Lennoston Killan vuosikokous pidettiin lauantaina 12.4. Rissalassa Savon Voiman talossa olevassa ravintola Pilotissa. Paikalla oli lähes 50 kiltalaista. Lennoston komentaja, eversti Ossi Sivén kertoi Ilma-voimien ja Karjalan Lennoston näkymistä puolustusvoimauudistuksen myllerryksessä.

Lennosto saa uusia yksiköitäkin, sillä pe-rusteilla ovat Suojausyksikkö ja Lentotekni-nen laivue, LTEKLV. HÄVLLV 31:ssä tulee olemaan kolme lentuetta ja puolet valtakun-nan Horneteista. Pirkkalan Hornetit siirty-vät Rissalaan ennen kesälomia ja henkilöstö kesälomien jälkeen. Lentotuntimäärän odo-tetaan kasvavan ja ensi vuodeksi odotetaan vielä lisätunteja.

Ilmavalvonnassakin on odotettavissa muutoksia. Keskivalvontatutkat (KEVA) uudistuvat ja ne tulevat etäkäyttöisiksi. Ko-konaisuudessaan haasteet ovat myönteisiä ja Lennostossa panostetaan tämän vuoden lop-puun ja ensi vuoden alkuun. Hornetilla on vielä menossa 2. ylläpitopäivitys, jossa mer-kittävänä uudistuksena on ilmasta-maahan-kyvyn luominen.

Päivityksistä huolimatta Hornetitkaan ei-

vät ole ikuisia, joten lähivuosina pitää ottaa käsittelyyn seuraavan hävittäjätyypin han-kinta.

Lennostossa hävittäjäkaluston ja henki-löstön lisääntyminen on tuonut mukanaan myös uudisrakentamista. Niitä ovat hälytys-paikka-alue ja uusi laivuerakennus.

Kansainvälinen valmiusyksikkö testattiin

Viime vuoden suuri ponnistus oli FRDF-joukon (Finnish Rapid Deployment Force) perustaminen ja kouluttaminen. Osaston vahvuus on 250 henkeä, joista 1/3 on va-rusmiehiä. Joukon koulutustaso testattiin syksyllä 2013. Arvioijia oli kaikkiaan noin 100 eli yksi osaston 2–3 henkilöä kohden. Valmiusyksikön kouluttaminen on tuonut paljon uutta osaamista ja tuonut takaisin vanhaa osaamista muuhun kuin itse lento-toimintaan liittyvissä toiminnoissa.

Arvioinnissa ei merkittävää eroa varus-miesten ja henkilökunnan välillä. Lennosto saikin hyvää palautetta muista Ilmavoimien joukoista tulleilta henkilöiltä hyvin hoide-tusta operaatiosta.

Karjalan Lennoston Kilta

Killan kokousyleisöä kuuntelemassa alustuksia.

53

Kansainvälisiä harjoituksiakin on pidetty

Hävittäjälentolaivue 31 on käynyt juuri Frisian Flag -harjoituksessa. Harjoituksen tee-mana oli hävittäjätaktiikkaa. Suomesta harjoi-tukseen osallistui 4 Hornet-hävittäjää henki-löstöineen. Kaikkiaan harjoitukseen osallistui noin 50 konetta mm. Hollannista, Saksasta, Ranskasta, Englannista ja Norjasta.

Uusi Lentotekniikkalaivue esittäytyi

Lentoteknisen laivueen ensimmäinen ko-mentaja, majuri Timo Antikainen esitteli oman yksikkönsä näkymiä. Uudessa laivu-eessa lennoston koko lekotekninen henki-löstö sijoitetaan yhteen yksikköön. Laivueen vahvuus oin noin 160 henkeä. Laivue koos-tuu käyttölentueesta, korjaamolentueesta, tukeutumislentueesta ja esikuntalentueesta. Vahvuudesta 92 % työntekijöitä ja 8 % pääl-liköitä/toiminnan suunnittelijoita. Laivueen vastuulla on myös lekoteknisten varusmies-ten koulutus. Uudella organisaatiolla on tar-koitus yhtenäistää Lentotekniikkalaivueiden toimintatavat ottaen kuitenkin huomioon Lennostojen Ilmasotakoulun erityispiirteet.

Kokouksen päätteeksi kaiken kruunasi kenraali Raappana, joka loi katsauksen Ilo-mantsin taisteluihin. Kiltaveli Vilho Huus-konen esiintyi ammattitaidolla rajakenraalin roolissa. Aiheeseen liittyen on Ilomantsissa heinäkuussa kesäteatteriesitys, jonne Joen-suun ilmasilta aikoo suunnata retken.

Kokous ripeästi läpi Hyvin valmistellun vuosikokouksen ta-

paan asiat saatiin päätökseen ripeästi. Esa Kainulainen jatkaa puheenjohtajana ja muut hallituksen jäsenetkin ovat entisiä, Veli-Antti Huotarinen, Jorma Niiranen, Jukka Nykänen, Erkki Reponen, Juhani

Suomalainen ja Osmo Vartiainen. Killan valtuuskuntakin säilyi entisenä puheenjoh-tajansa Tapani Nummisen johdolla jäseni-nä Hannu Isotalo, Heikki Jouppila, Ari Jussila, Esa Kainulainen, Martti Kankku-nen, Seppo Kovalainen, Pentti Kukkonen, Heikki Lahtela ja Ossi V Lindqvist.

– Heikki Lahtelakuvat: Esa Kainulainen

Kiltaveli Vilho Huuskonen toi rajakenraali Erkki Raappanan terveiset Ilomantsintaisteluista lähes 70 vuoden takaa.


Torjuntavoitto 1944 Ilmasotaa Kaakkois-Suomessa

Esitelmätilaisuus lauantaina 7.6. 2014 klo 13 Lappeenrannassa kaupungintalon Lappeenranta-salissa

Ohjelmassa

LauluesitysHelmi ja Onni Tiimonen

Tilaisuuden avaus kaupunginjohtaja Kimmo Jarva

Esitelmä, torjuntavoiton ilmaoperaatiot, tiedustelutilanne, operaatiot rintamavaiheittain ja lentolajeittain

kenraaliluutnantti Heikki NikunenAsiantuntija-alustukset ko. ajankohdan Suomen Ilma-

voimien valvonta- ja johtamisjärjestelmästä eversti Martti Lehto ja

Neuvostoliiton Ilmavoimistadiplomi-insinööri Carl-Fredrik Geust

Esityksien jälkeen yleisöllä on mahdollisuus tehdä kysymyksiä aiheista

Tilaisuuden järjestävät:Kaakkois-Suomen Ilmailumuseosäätiö, Lappeenrannan lentoasema, Etelä-Karjalan museo sekä Ilmavoimien Kiltaliitto ja Karjalan Lennoston Kilta

Pilvenveikot ja kiltalaiset tervetuloa!

55

Ilmavoimat osallistui harjoitukseen kuu-della F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjäl-lä. Suomen tavoitteena oli kehittää Ilmavoi-mien kansainvälistä yhteistoimintakykyä ja parantaa kriisinhallintavalmiutta.

Alankomaiden Kuninkaalliset Ilmavoimat järjesti Frisian Flag 2014 -lentotoimintahar-joituksen Hollannin pohjoisosassa Leeuwar-denin tukikohdassa 31. maaliskuuta – 11. huhtikuuta. Suomen harjoitusosaston vah-vuus oli noin 50 henkilöä. Suomen Ilmavoi-mien osalta järjestelyvastuussa oli Karjalan Lennosto.

Frisian Flag 2014 -harjoituksen kokonais-tavoitteena oli harjoitella isojen lento-osas-tojen toiminnan suunnittelua, toimintaa ja raportointia vaativissa skenaarioissa.

Harjoitusosaston johtaja majuri Ville Ha-kala on tyytyväinen harjoituksen kulkuun.

– Harjoitus oli varsin onnistunut. Pääsim-me lentämään isoja lentokierroksia suunni-telmien mukaisesti, ja kaikki suunnitellut lentokierrokset toteutuivat.

Suomen kansallisena tavoitteena oli kehit-tää Ilmavoimien yhteistoimintakykyä osa-na laajaa monikansallista ilmaoperaatiota. Lisäksi tavoitteena oli ylläpitää ja kehittää Ilmavoimien kansainvälisen NRF-valmius-yksikön suorituskykyjä.

– Suomen osalta harjoitukselle asetetut ta-voitteet täyttyivät. Parasta harjoituksessa oli toimiminen yhdessä muiden kansallisuuksi-en ja erilaisten konetyyppien kanssa. Tärkeä osa harjoitusta oli osallistua monikansallis-

ten operaatioiden suunnitteluun, Hakala summaa.

Harjoitukseen osallistui noin 50 lentoko-netta kymmenestä maasta. Suomen lisäksi harjoituksessa oli mukana Alankomaat kah-dellatoista F-16 -hävittäjällä, Norja kuudella F-16 -hävittäjällä, Belgia neljällä F-16 -hä-vittäjällä, Portugali neljällä F-16 -hävittäjäl-lä, Tanska kahdella F-16 -hävittäjällä, Saksa kahdeksalla ja Espanja neljällä Eurofighter-hävittäjällä. Lisäksi mukana oli muun mu-assa ilmatankkaus- ja kuljetuskonekalustoa Alankomaista, Norjasta, Britanniasta, Sak-sasta ja Italiasta sekä Naton AWACS-johto-konekalustoa.

Harjoituksen lentotoiminta toteutettiin pääosin Pohjanmeren yläpuolisessa ilma-tilassa. Harjoitusalue koostui Hollannin, Tanskan ja Saksan ilmatiloissa sijaitsevista alueista. Suomen harjoitusosasto tukeutui isäntämaan tuottamaan ilmatilannekuvaan ja tukikohtapalveluihin. Varakenttinä käytet-tiin Hollannin ja Saksan sotilastukikohtia.

Ilmavoimat on osallistunut Frisian Flag -harjoituksiin säännöllisesti vuodesta 2001 alkaen.

– Aiempiin vuosiin verrattuna harjoituk-sessa ei ilmennyt mitään yllättävää. Järjeste-lyt toimivat ja kaikki oli niin sanotusti hans-kassa, Hakala kertoo.

Lähde: Ilmavoimat.fi

Frisian Flag 2014 -harjoitus päätökseen Alankomaissa

Ilmavoimista mukana kuusi F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjää

Siikakankaan lentokenttä rakennettiin lentokoneiden varalaskupaikaksi Ruoveden pitäjään (17 km Ruoveden kirkolta) vuon-na 1936. Talvisodan aikana kenttä toimi pommikoneilla operoineen Lentorykment-ti 4:n varakenttänä.

Välirauhan aikaan toukokuussa 1940 siirtyi kentälle Lentolaivue 32 kalustona Fokker D.XXI -hävittäjäkoneet. Laivueen tehtävänä oli antaa jatkokoulutusta tulevil-le hävittäjälentäjille. Koulutus jatkui kesään 1941 saakka. Laivue siirtyi silloin Hyvin-käälle. Koulutusjakson aikana laivue kou-lutti kaikkiaan toistasataa hävittäjälentäjää.

Lentorykmentti 4:ään kuuluneet Lento-laivue 41 ja Lentolaivue 42 siirtyivät Siika-kankaalle kesäkuussa 1941 lyhyeksi ajaksi. Jatkosodan aikana 1941 – 1944 kenttä toi-mi Lentosotakoulun apu- ja leirikenttänä.

Koulutusta saivat mm aliupseeriohjaajakurs-sit 11 ja 12, ohjaajakurssit 5 ja 6, sekä tähys-täjäkurssit 6,7,8 ja 9.

Vuoden 1944 aikana kenttäalueelle perus-tettiin mm. Lentovarikon varastojen hajaut-tamiseksi Varikko-osasto K-koski (K-koski/LeV), Orivedellä sijainneen Lentoasevarikon hajauttamiseksi Lentokoneasevarikon varas-toalue III, Kuoreveden Lentokonetehtaan 2VL hajauttamiseksi Osasto 21VL.

Sotien jälkeenvarasto ja huoltoa

Rauhan tultua alettiin miettiä kenttäalu-eelle uutta käyttöä. Merkittävänä vaihtoeh-tona oli rakentaa tilat Porissa toimineelle Satakunnan Lennostolle. Porille vaihtoehtoa oli alettu suunnittelemaan jo vuodesta 1944 lähtien. Monien vaiheiden jälkeen suunni-

Siikakankaan kenttä Ruovedellä

Sodan ajan varalaskupaikasta räjähteisiin ja panssarivaunuihin


Siikakankaan lentokenttäalueella perjantaina 23.5. klo 13

Muistomerkin paljastusKahvitilaisuus paljastuksen jälkeen Hyytiälän metsäopistolla.

Ilmoittautumiset:Tiina Ahtiainen 02 9927 8311, [email protected] tai Raija Saramäki 050 410 5094, [email protected]

Kuljetukset:Linja-auto Siikakankaalle lähtee Vuoreksesta klo 11.30, Tampe-reen linja-autoasemalta 11.45. Ajo-ohje omalla autolla tuleville: Valtatieltä 66 väliltä Orivesi-Ruovesi käännytään Ollinkiventielle, viitassa: Siikaneva noin 300 metriä.

telma kariutui vuonna 1964 ja lennostoa ryhdyttiin siirtämään Tampereelle ja Pirk-kalaan.

Vuonna 1965 Siikakankaalle aloitettiin rakentaa varastorakennuksia räjähtävän materiaalin varastointia varten Asevarikko 6:lle. Kesällä 1970 siirrettiin Siikakankaalle panssarivaunujen varastoja ja huoltotoimin-taa Jyväskylästä. Nimeksi tuli Asevarikko 6,

Siikakankaan Varikko-osasto. Kaksi vanhois-ta lentokonehalleista kunnostettiin panssari-vaunujen huoltohalleiksi, missä Millog Oy jatkaa vuodesta 2009 alkaneita panssarivau-nujen huoltotöitä.

– Aarno Saramäki

57

näyttävä muisto kurssilta!

Ilmasotakoulun Kilta ry

Lakki on väriltään tummansininen (navy blue). Lakkiin kirjaillaan taakse kunkin kurs-sin virallinen lyhenne, esim. LentoRUK 84. Jotta kirjailun hinta voidaan pitää kohtuulli-sena edellyttää se sitä, että kukin kurssi tilaa lakkinsa yhdellä kertaa. Tästä syystä myös minimitilaus on viisi (5) kappaletta. Lakin hinta on 20,00 euroa kappaleelta. Hinta si-sältää lakin, brodeerauksen ja toimituskulut. Normaali toimitusaika on 2 – 3 viikkoa.

Lakit maksetaan ennen toimitusta Ilma-sotakoulun Kilta ry:lle tilille FI20 5290 3320 0305. Tilaukset Leena Tiainen.

Hinta: 20,00€ + toimituskulutTilauksen yhteydessä mainittava Lentoup-seerikurssin numero.Tilaukset: www.ilmasotakoulunkilta.fi/myyntiartikkelit

Lisätietoja ja tilaukset:Leena Tiainen, Puh. 040 560 9303

sähköposti: [email protected]

LENTORESERVIUPSEERIKURSSIN LIPPALAKKI

LENTORESERVIUPSEERIKURSSIN MERKKI


Helsingin reserviupseerien ilmailukerhon jäsen Kari Vertanen on ollut viime vuodet to-della tuottelias lentokonetaulujen maalaaja. Hän jäi eläkkeelle Finnairilta vuonna 2009 ja on sen jälkeen omistautunut harrastukselleen lähes täyspäiväisesti.

Karin kiinnostus ilmailuun heräsi kuten monella pikkupojalla jo ennen kouluikää. 1950- ja 60-luvulla julkaistut Korkeajännitys-sarjakuvalehdet sekä Joppe Karhusen kirjat kuluivat hänen käsissään ja viimeistään lento Ercoupe-pienkoneen kyydissä Malmin lento-kentältä sinetöi tulevaisuuden tavoitteet. Pur-jelentokurssin ja Kuopion Ammattilentäjien peruskurssi 1:n myötä aukeni ura liikennelen-täjäksi.

Työn ohessa kyti ajatus ilmailuaiheisten maalausten tekemiseen. 1980-luvulla alkoi syntyä harjoitelmia joissa Kari etsi muotoja ja värejä. Ensimmäinen merkittävämpi muisto on tuolloin guassilla tehty taulu Mustangista. Työ ja perhe veivät aikansa ja maalausharrastus eteni pienin askelin. Tauluja kuitenkin syntyi ja Karin töitä oli ensimmäisen kerran julkisesti

näytteillä Suomen ilmailumuseolla Vantaalla Ilmailutaide harrasteena -näyttelyssä vuonna 1996.

Eläkkeelle jäämisen myötä oli viimein ai-kaa ryhtyä todenteolla rakkaan harrastuksen kimppuun ja tauluja alkoikin syntyä viljalti. Vuosien 2011-12 vaihteessa Karilla oli Suo-men ilmailumuseossa näyttely, jossa oli esillä 20 työtä ja vuoden päästä hän piti näyttelyn galleria Contempossa Helsingissä 15 uuden maalauksen merkeissä.

Eläkkeelle jäännin jälkeen on valmistunut jo yli 40 Karin sanoin "työlästä työtä". Kari ni-mittäin paneutuu taulun hiomiseen tuskaisen täysillä. Esimerkiksi Suomen ilmailumuseon ´Mersut Suomessa 70 vuotta´-seminaarin kir-jan kansikuvan tuottaminen vei kaksi viikkoa. Hän tutkii valon suuntaa ja sen aiheuttamien varjojen muotoja pienoismallien avulla. Työ-vuosilta on apuna paljon valokuvia pilvistä, jotka ovatkin Karin töissä ainutlaatuisen luon-nollisia. Hän pyrkii löytämään erilaisia tunnel-mia lentokoneiden taustaksi: talviaamun va-laistusta, pilvien suodattamaa auringon kiloa

Kari VertanenHarrastuksena ilmailuaiheiset maalaukset

Taiteilija Kari Vertanen työssään. Kuva: Raimo Sinivaara.

59

Kari VertanenHarrastuksena ilmailuaiheiset maalaukset

meren pinnassa, jne. Tämä nostaakin hänen työnsä omaan kategoriaansa sillä niissä riittää ihailemista kaikille. Monet ilmailumaalauk-sethan ovat vain kuvia lentokoneista, joissa kohde on kuvattu tarkasti, mutta tausta on jätetty vähemmälle. Karin töissä kiehtoo myös koneen ympärillä oleva pinta. Ihmishahmojen käyttäminen maassa olevien koneiden lähel-lä saa työt eläviksi. Yksityiskohtien varmis-tamisessakin Kari näkee vaivaa. Esimerkiksi Stieglitz-taulussa Kauhavalta hän oli yhteydes-sä kahteen Ilmasotakoulun entiseen laivueen komentajaan saadakseen rakennusten paikat, muodot ja värit kohdalleen.

Kari on edistynyt harrastuksessaan sinnik-kään yrittämisen ja tutkimisen kautta käymät-tä maalauskursseja. Hän on kuitenkin saavut-tanut kansainvälisestikin tunnustetun tason mistä todistuksena on Lontoossa kolmeen Aviation Artists-killan näyttelyyn osallistumi-sen tuloksena saatu oikeus käyttää killan jäsen-tunnusta AGAvA (Associate Member of Guild of Aviation Artists)(www.gava.org.uk). Vuosit-tain pidettävässä näyttelyssä on ollut karsinnan jälkeen esillä noin 150 ilmailutaiteilijan töitä. Kesän 2013 näyttelyssä Karilla oli kaksi tau-lua, jotka molemmat myytiin Englantiin.

Työtilana Karilla on yksi omakotitalon huo-ne. Suurin osa tauluista on toteutettu akryy-liväreillä. Ne soveltuvat kotona työskentelyyn öljyvärejä paremmin hajuttomuutensa ansios-

ta. Kari uppoutuu maalaamiseen niin täysin että usein lounasaika unohtuu ja vasta Roope-koiran vaatimus ulkoilutuksesta aikaansaa tau-on. Välillä mieluinen harrastus kääntyy jopa stressin puolelle kun tilaus- tai näyttelytöiden aikataulun takaraja lähestyy.

Suunnitelmissa ja luonnosasteella sekä työn alla on jatkuvasti monta taulua. Tällä erää ete-nevät Airbus 330, Saab Safir, DC-6, useampi Mersu, Curtiss-pari ym. Kevennyksenä harras-tukseen on tulossa myös taulut mm. sukellus-vene Vesikosta ja miinalaiva Pohjanmaasta jo tehtyjen panssarivaunukuvien seuraksi.

Karin kotisivuilla www.karivertanen.com on nähtävissä lisää valokuvia hänen maalauk-sistaan.

– Raimo Sinivaara Kuvat tauluista: Kari Vertanen

Stieglitzit Kauhavan yllä

Kaksi Fougaa taivaalla

Lähde: Ilmavoimat.fi

Kuva

Eila

Kein

onen


Puolustusvoimauudistuksen myötä seitse-män sotilassoittokuntaa lakkautettiin vuo-den 2013 lopussa. Jäljelle jäi kuusi sotilas-soittokuntaa, joiden kokoonpanot ovat nyt merkittävästi suurempia ja monipuolisem-pia kuin ennen. Sotilasmusiikkialalla palve-lee yhteensä 186 musiikin ammattilaista.

Ilmavoimien Soittokunnassa on 21 soit-tajaa sekä päällikkö, musiikkimajuri Tomi Väisänen. Soittokunta on erikoistunut jazz-musiikkiin ja se toimii pääasiassa Big Band -kokoonpanossa. Soittokunnan kes-keisimpiä vuosittaisia esiintymisiä ovat kor-keatasoiset Aalto-sarjan jazz-konsertit sekä kesäinen MILjazz-kiertue. Soittokunnasta muodostetaan tarpeen mukaan erikokoisia tanssi-, jazz- ja viihdekokoonpanoja. Paraa-teissa ja muissa perinteisissä tilaisuuksissa soittokunta esiintyy 20 henkisenä puhallin-orkesterina.

Vauhdikas, tyylikäs ja viihdyttävä ovat osuvimmat adjektiivit kuvaamaan sinitak-kista Ilmavoimien soittokuntaa ja sen taido-kasta Big Bandia. Ilmavoimien Soittokun-nan pääasiallisena tehtävänä on huolehtia

Ilmavoimien Soittokunta – yksi kuudesta sotilassoittokunnasta

Ilmavoimien musiikkitarpeen täyttämisestä. Sillä on myös aktiivinen rooli Keski-Suomen kulttuurielämässä. Ilmavoimien Soittokunta kiertää Suomea 120 esiintymisen vuosivauh-dilla sekä konsertoi säännöllisesti. Soitto-kunnan kotipaikka on Tikkakoskella Luo-netjärven varuskunnassa.

Ilmavoimien Soittokuntawww.soittokunta.fi

Ohjelmistossa 2014

Ilmavoimien Big Bandin AALTO-sarjassaAaltosalissa Väinönkatu 7, Jyväskylä:

Aalto III - Big Band goes Stravinskype 26.9. kello 19. Kapellimestarina Eli-as Seppälä ja solistina Pekka AhonenAalto IV - Ilmavoimien Big Band fea-turing Nat Newborn, to 20.11. kello 19 Kapellimestarina Tomi Väisänen

Ilmavoimien Soittokunta osallistuu myös MilJazz-kiertueelle: lisätiedot www.miljazz.fi

Hakuaika Ilmavoimien Lentoreserviup-seerikurssille päättyi tammikuun 15. päivä. Hakemuksia tuli tänäkin vuonna yli 500, mikä täyttää Ilmavoimien kurssille asetta-mat hakijamäärätavoitteet.

Lentoreserviupseerikurssin suorittaminen on todellinen portti taivaalle ja sotilaslentä-jän arvostettuun ammattiin.

Lentoreserviupseerikurssille valitaan vuo-sittain 35–45 oppilasta. Tänä vuonna hake-muksia saapui noin 550. Viimeisen kymme-nen vuoden aikana hakijamäärä on vaihdellut 500–650 hakijan välillä.

– Reilu viitisensataa hakijaa on kurssin keskimääräinen hakijamäärä, ja valinnan kannalta se on myös riittävä määrä. Valin-takokeisiin pääsee noin neljäsataa hakijaa, kertoo valintaupseeri majuri Petri Kettunen Ilmasotakoulusta.

Lentoreserviupseerikurssilla perehdytään ensin ilmailuteoriaan ja sovelletaan kaikki opittu heti käytäntöön. Kokelaat saavat re-servin upseerin johtajakoulutuksen ohella noin 35 tunnin lentokoulutuksen Vinka-alkeiskoulukoneella.

Lentoreserviupseerikurssille haki yli 500

Lentoreserviupseerikurssi järjestetään Il-masotakoulussa Tikkakoskella. Palvelusaika kurssilla kestää 347 vuorokautta. Kurssilai-set astuvat palvelukseen heinäkuun saapumi-serän yhteydessä. Lentoreserviupseerikurssin suorittaneet reservin sotilaslentäjät voivat hakeutua Maanpuolustuskorkeakouluun ka-dettikurssin ohjaajalinjalle ja kouluttautua edelleen Ilmavoimien, Maavoimien tai Ra-javartiolaitoksen lentäjiksi.

Ohjaajaopintosuunnille pääsee vuosittain 10–18 henkeä. Lentoreserviupseerikurssin suorittaminen on siis todellinen portti tai-vaalle ja arvostettuun ammattiin.

Ilmavoimien erikoiskoulutus keskittyy Ilmasotakouluun Tikkakoskelle. Lentotek-ninen koulutus alkaa vuoden 2014 alussa ensimmäistä kertaa Ilmasotakoulussa. Lento-teknisen kurssin lisäksi myös sotilaslentäjien jatkokoulutus sekä Hawk-suihkuharjoitus-koneet siirtyvät Tikkakoskelle vuoden 2014 loppuun mennessä. Koulutuksen tiivistyessä samaan tukikohtaan tehostuu myös eri alo-jen välinen koulutusyhteistyö.

61

Vinka

KuvaIlmavoimatLaura Kaipainen


Tuntematon kenraali LundqvistJokainen aika kirjoittaa oman historiansa. Il-

mavoimien toiminnasta sotien ajalta on kirjoi-tettu hyllymetreittäin muisteloita ja historia-teoksia. Miten ilmavoimiamme rakennettiin 1930-luvulla, on monilta kirjoittajilta jäänyt kriittisten tokaisujen varaan.

Ilmavoimien vuosipäivä 6.3. katsotaan ase-lajin tai puolustushaaran perustamispäiväksi vuonna 1918. Puheissa siteerataan kenraali Mannerheimin sanoja ensimmäisen lentoko-neen ”liittämisestä Suomen Armeijan ilmai-lutarhaan”. Ilmavoimien kehittäminen alkoi varsinaisesti vasta 1930-luvulla, sillä edeltävää vuosikymmentä kuvataan lähinnä henkilö-kohtaisten näkemyserojen kautena; maa- vai vesikoneita jne. Johtoajatus näyttää olleen hukassa. Ei ollut ohjesääntöä eikä muutakaan suomenkielistä kirjallisuutta, sen sijaan Mänt-sälän kapinaa ja eripuraa.

Ennen nimitystään Ilmavoimien komen-tajaksi eversti Lundqvist ja komentamansa Kenttätykistörykmentti 3 tekivät sotilaana Rii-himäellä sen mitä Tasavallan Presidentti käski. Lundqvist oli ehkä jossain vaiheessa antanut

Kirja-arvostelut

ymmärtää, että rykmentti on kapinallisten puolella. Takki kuitenkin kääntyi ja komen-taja toimi maltillisesti eikä jakanut varusmie-hilleen kovia patruunoita. Käskyn saatuaan hän pidätti lapualaisten johtajia Riihimäellä ja eristi joukollaan Mäntsälän kapinakeskuk-sen. Tapahtumien kulusta löytyy monenlaista historiankirjoitusta, mutta jotain jäi varmasti joidenkin kapinaan myönteisesti suhtautuvien upseerien hampaankoloon.

Italialaisen kenraali Douhetin teorian mu-kaan tulevaisuuden sodat ratkaistaan voimak-kailla ilmavoimien offensiiveilla – terroripom-mituksilla – sanottaisiin tänä päivänä. Teoria puhutti paitsi edellisen sodan kokeneita soti-laita myös poliitikkoja. Suomen ulkomailla toimivat sotilasasiamiehet kannattivat rapor-teissaan voimakkaasti Douhetin oppia.

Ilmavoimien komentaja ajoi tarmokkaas-ti ilmavoimien asiaa. Markku Iskanius ku-vaa tarkkaan ilmavoimien konehankintojen erikoisia vaiheita Puolustusneuvostossa ja Eduskunnassa. Jopa Eduskunta keskusteli ”asiantuntevasti” eri lentokonemoottoreiden paremmuuksista. Iskaniuksen mukaan kes-kustelut Puolustusneuvostossa olivat pöytä-kirjojenkin mukaan varsin kärjekkäitä.

Puheenjohtaja Mannerheim otti voimak-kaasti kantaa ja heitti Lundqvistin muutaman kerran ulos kokouksesta. Espanjan sota todisti hävittäjätorjunnan mahdollisuudet. Puolus-tusneuvosto kallistui vasta 1939 defensiivi-sen ilmapuolustusteorian kannalle, mutta ei suinkaan yksimielisesti. Lundqvist oli saanut sotaväen päällikön ja yleisesikunnan päällikön ymmärtämään hävittäjätorjunnan tärkeyttä. Lundqvist ei suinkaan ollut ”viimeinen pom-mitusvoimien kannattaja”, kuten on väitetty. Hänen komennossaan Suomen ilmailuvoimat kehittyivät 1930-luvulla puolustushaaraksi, Il-mavoimiksi.

"Audiatur et altera pars"

Markku Iskanius: Tuntematon kenraali J.F.LundqvistApali Tampere 2013

63

Kenraali Lundqvistia pidettiin loppuun saakka tykistön miehenä, ei lentäjänä. Kuiten-kin laajasta, 1930-luvun parhaasta, yleisesi-kuntaupseerikoulutuksesta kertoo netistä löy-tyvä nimikirjan kopio. Kuitenkin Lundqvist vaiettiin sotien jälkeen jopa epähenkilöksi. Odotan mielenkiinnolla Markku Iskaniuksen lupaamaa 2. osaa, jossa tulee esille Lundqvis-tin toimintaa sodan aikana ja varsinkin vuon-na 1945. Jo tämän kirjan lähde- ja viiteluettelo todistavat, että tietoa löytyy, kun sitä haluaa etsiä.

Audiatur et altera pars eli toistakin osapuol-ta pitää kuunnella. Eversti Risto Pajari, Lund-

qvistin esikuntapäällikkö ja lähin työtoveri olisi v 1971 halunnut ojentaa kirjansa Talviso-ta ilmassa esipuheen mukaan kunnioittavasti kenraaliluutnantti Jarl Frithjof Lundqvistille, ”jota on sekä syystä, että varsinkin syyttä jäl-keenpäin arvosteltu” Eversti Markku Iskanius valottaa hienosti toistakin puolta.

– Seppo Penttinen

Luonetjärven varuskuntatarinoita

Tamperelainen, entinen "luonettilainen"

Asko Nieminen, on koonnut pirteän ja eri-tyisaiheisen kirjan, joka kertoo Luonetjärven varuskunnan elämästä. Tällä kertaa lentäjät ja mekaanikot on kuitenkin jätetty taustalle ja kertojina ovat heidän perheittensä jäsenet.

"Perhe-elämää Luonetjärvellä" on kirja, joka käsittää 43 erillistä, eri perheiden "muistelo-kertomusta" varuskunnasta sota-ajasta nyky-päiviin saakka. Muistelokertomukset muodos-tavat myös kirjan sisällysluettelon, joten lukija löytää helposti heti alussa ne luvut ja vuodet, jotka häntä erityisesti kiinnostavat. Ilmavoi-mien toimintaa kuvaavat kirjat kertovat yleen-

sä pelkästään lentäjien ja lentomekaanikkojen toiminnasta, eikä siviilielämästä ole juurikaan kerrottu. Nyt tämä kirja poistaa tuon puutteen ja perheiden "suut avautuvat" kerrontaan. Kir-jan aihe on siis harvinainen, ja siihen on käyty rohkeasti käsiksi. Lienee niin, että tällaiselle kirjalle on ollut jo pitemmän ajan "sosiaalinen tilaus", mutta sitä ei ole aikaisemmin toteu-tettu. Rohkeasta toteuttamisesta tekijät saavat täydet pisteet. Asko Niemisen työryhmään on kuulunut toinen luonettilainen, Marjukka Hietala sekä taittajana vaimo Riitta Nieminen, joten naisnäkökulmaa kirjan toteutuksessa on ollut mukana riittävästi.

Kirjan A4-koko poikkeaa hieman yleisesti totutusta. Tässä tapauksessa koko on edistä-nyt kahta asiaa: koko on mahdollistanut va-lokuvien painamisen riittävän suuressa koossa ja samalla vähentänyt kirjan sivumäärää niin, että sitä on helppo käsitellä ja lukea. Lisäksi kirjasinkoko on voitu säilyttää riittävän suu-rena. Itse tekstien sisältöön työryhmä ei ole vaikuttanut vaan kertojat ovat saaneet esittää

" ... tällaiselle kirjalle on ollut jo pitemmän ajan

"sosiaalinen tilaus"...

Euroopan, ja koko maailman valtioiden kamppaillessa puolustusbudjettiensa jahävit-täjäkonetilaustensa kanssa, on Ruotsi menes-tynyt hämmästyttävän hyvin Jas 39 Gripenin myynnissä. Puolueettomalle valtiolle sotilasko-neiden myynti ei ole ollut – eikä edelleenkään ole – helppoa sotilasliittoutumien ja ylikansal-listen lentokoneteollisuusjättien maailmassa.

Gripenin jatkuvalla kehitystyöllä ja laaja-alaisella osallistumisella evaluutiokilpailuihin sekä idässä että lännessä Ruotsi on onnistunut myymään tai vuokraamaan Gripeneitä erittäin hyvin.

Viimeisin onnistuminen on jättikauppa Bra-siliaan, joka ostaa 36 Jas 39 E- konetta. Näistä kahdeksan on kaksipaikkaista konetta merkin-nällä F ja valmistetaan Brasiliassa. Kirjaimet on otettu aakkosten alusta tyyppijärjestyksessä. Kirjain (tyyppi) E oli aikaisemmin merkinnäl-lä NG (next generation, seuraava sukupolvi), mutta uusi virallinen viidennen polven Gripen tullee olemaan merkinnällä JAS 39 E ja F.

Vuoden 2013 myyntitykkiJAS 39 SAAB GRIPEN E

Gripenien (36 kpl) kokonaishinta on tämän-hetkisten tietojen mukaan 4,5 miljardia US-dollaria. Kaupan eurohinta on noin 3,5 mrd €. Valintaan vaikuttivat puolustusministeri Celso Amorimin mukaan mm. Gripenin suoritusky-ky, tekninen muunneltavuus ja hinta.

JAS:n kilpailijoina Brasiliassa olivat Rans-kan Dassault Rafale ja USA:n F-18 E/F Super Hornet. Merkittävämmäksi JAS:n voiton teki se, että Rafalen myyntiä edistämässä oli itse Ranskan presidentti Francois Hollande. Siis loistava saavutus Ruotsille.

Ruotsin omat ilmavoimat on esittänyt, että riittävä hävittäjätorjunta vaatisi 60 – 80 uuden polven hävittäjää. Ruotsin puolustusministeriö on ilmoittanut, että Gripenien päivittäminen on välttämätöntä operatiivisen tason saavut-tamiseksi ja ylläpitämiseksi suhteessa muihin maihin. Puolustusministeriö lienee valmis ti-laamaan jonkun suuruisen sarjan Sveitsin ja Brasilian jälkeen.


tarinansa vapaasti ilman ennakkoehtoja tai ennakkoon esitettyjä vakiokysymyksiä. Tämä tapa onkin tuottanut hienoja muisteloita mitä erilaisimmista perheoloista ja tapahtumista. Valokuvia kirjassa on ilahduttavan paljon ja ne ovat riittävän suuria, kuten todettu.

Kun kuvat on saatu pääosin kertojien omis-ta valokuvakokoelmista, myötäävät ne hyvin kutakin kerrontaa. Pienten aikalaiskameroit-tenkin kuvat on saatu skannauksen yhteydessä riittävästi tarkennetuiksi.

Lopuksi: Kenraali Heikki Lyytistä siteera-ten: ”Asko Nieminen on onnistunut hyvin kuvaamaan Luonetjärven varuskunnan sisäistä sosiaalista elämää eri tapahtumineen. Samal-la muistelot tuovat lukijalle tutummaksi sitä merkittävää työpanosta, minkä perheenäidit ovat tehneet isien ollessa poissa kotoa joko

sodan tai muitten virkatehtävien johdosta”.Tämä kirja kuuluu kaikkien "luonettilaisten" kirjahyllyihin luettavaksi ja myös lahjoiksi lap-sille tai muille omaisille.

Terveisin Putte Neenberg(Luonetissa kaksi eri kertaa)

Kirjaa myyvät: Tikkakoskella

Keski-Suomen Ilmailumuseo ja Sotilaskoti; Rovaniemellä Lapin Lennoston kilta;

Vantaalla Suomen Ilmailumuseo; Helsingissä Aviation Shop;

Tampereella Asko Nieminen, puh. 050 584 2720, [email protected]

Tilaukset ja käyttäjät ulkomailla

Etelä-Afrikan ilmavoimat osti 28 yksi-• paikkaista konetta vastakaupoin ja yh-deksän kaksipaikkaista koulukonetta.Unkarin ilmavoimat vuokrasi 14 kym-• meneksi vuodeksi ja koneiden muutos-työt tehdään NATO-standardien mu-kaisiksi.Tsekin ilmavoimat on hankkinut 14 ko-• netta leasing-sopimuksella.Englannissa ”The Empire koelentäjä-• koulu” käyttää Gripeneitä koelentäjien koulutuksessa.Thaimaan ilmavoimille on hankittu 12 • konetta.Sveitsi on tehnyt aiesopimuksen 22 • JAS-39E-koneen hankkimisestä. Päätös vaatii vielä kansanäänestyksen, joka pi-detään tämän vuoden toukokuussa.Brasilian kaupasta ei ole vielä tehty lo-• pullista tilaussopimusta.

Suomalaisille lentäjille JAS Gripen on tuttu kone monista yhteisistä harjoituksista.

– Pentti NeenbergKuva: Saab via Leena Tiainen

65

Jas 39 Gripenin

Ensilento: 1988, palveluskäyttöön • 1996, valmistaja Saab ABPituus: 14,1 m; kärkiväli 8,4 m; • korkeus 4,5 m; siipipinta-ala 25,54 neliömetriä.Paino: 6 620 kg; suurin lentoon-• lähtöpaino 14 000 kg.Huippunopeus: 2 Mach; toimintasäde • noin 1 200 km; lakikorkeus 15 000 m.Aseistus: 1x 27 mm Mauser auto-• maattinen tykki; 2x AIM-9 Sidewin-der (RB 74) ilmataisteluohjus;4x AIM-120 AMRAAM ilmataistelu- • ohjus; 4x AGM-65 Maverick ilmasta maahan -ohjus.2x Saab RBS 15F meritaisteluohjus; • 2x Dasa DWS 39 sirotteiden levittäjiä.

Pilven Veikko –lehden teko on siirtynyt Savosta Keski-Suomeen. Tämä on ensimmäi-nen lehti, jonka saimme aikaan uusin voimin. Jotta saisimme lehtityön ja jakelun sujumaan mahdollisimman joustavasti, kerron miten olen toiminut ja mitä toivon teidän, lukijoi-den, tekevän. Pilven Veikko on Ilmavoimien kiltojen jäsenten lehti, joka kertoo ilmailun ja Ilmavoimien kiinnostavista asioista, mutta erityisesti kiltojen tapahtumista.

Lehden jakeluOsoitetiedot kohdalleen!

Jäsenten tulee ilmoittaa osoitetietonsa omaan jäsenkiltaansa, sillä killat voivat lä-hettää myös muuta postia. Pilven Veikon postituslistat päivitetään aina ennen lehden jakelua. Pyydän ilmoittamaan mahdollisista Pilven Veikko -lehden jakeluhäiriöistä:

lehti ei ole tullut• on tullut kaksi lehteä• osoitteessa on virheitä•

korjaukset osoitteeseen: [email protected] tai Leena Tiainen 040 560 9303.

Lehden jakeluosoitteisto on koottu Maan-puolustusrekisteristä, Lapin Lennoston Killan ja Satakunnan Lennoston Killan omista jäsen-rekistereistä. Tästä seurasi se, että listoilla oli useita henkilöitä ja eri osoitetietoja. Aika mo-nella oli kaksi osoitetta, joten moni saa kaksi lehteä eri osoitteisiin. Tämän vuoden alussa käyttöön otetussa Maanpuolustusrekisterissä olevat jäsenten osoitetiedot päivittyvät rekis-teriin, kunhan virallinen muuttoilmoitus on tehty. Lapin ja Satakunnan Lennoston Kilta päivittävät omat rekisterinsä saamiensa ilmoi-tusten mukaan.

Pilven Veikon jakelulistalla olen yhdistänyt samassa osoitteessa asuvat yhdeksi vastaanot-

tajaksi lisäämällä toisen henkilön nimi aakko-sissa ensimmäisenä olevan henkilön tietoihin. Jäsenten lisäksi lehteä postitetaan yhteistyö-kumppaneille ja eri kohteisiin nippujakeluna. Lehteä toimitetaan yli 3000 osoitteeseen.

Lehtijutun kirjoitusohjeet lyhyestiVoit kirjoittaa tekstisi sähköpostiviestiin;

suosittelemme vahvasti. Lihavoi vain jutussa esiintyvien henkilöiden nimet, kun ne esiinty-vät ensimmäisen kerran. Kirjoita yksi asia yh-teen kappaleeseen, jätä väliin tyhjä rivi. Aloita juttusi tärkeimmästä. Kirjoita kuvatekstit erik-seen jutun loppuun ja nimeä ne esim. kirjoit-tajan nimen mukaan

Kuvista ja logoista

Kuvia ei tarvitse käsitellä, taitto tekee sen. Tarkista kuvien laatu. Muutaman sadan kilo-tavun kuva ei riitä kuin postimerkiksi. Netti-kuvat harvoin ovat riittävän tarkkoja; vain jos se on erikseen mainittu painokelpoiseksi. Kir-joita kuvatekstit – älä jätä sitä toimitukselle, toimituksella riittää muutenkin töitä – sillä ju-tun kirjoittaja tuntee aiheen parhaiten. Muista koko nimet! Kysy julkaisulupa kuvatuilta.

Kiltojen logoista pyritään löytämään pa-rempilaatuiset tuleviin lehtiin.

MainosmyyntiIlmavoimien Kiltaliiton hallituksen ko-

kous päätti, että kukin kilta hankkii yhden ilmoituksen/lehti.

– Leena Tiainen

Toimitussihteeriltä kiltalaisille


67

Päätoimittaja Ossi Kurki Puh. 040 848 7635, [email protected] Leena TiainenLampikuja 3 B 9,41160 Tikkakoski, puh. 040 560 [email protected] Lahtela, Jukka Nykänen, Juha Suonperä, Jarmo Alanko,Pentti Neenberg ja Kari Salmi.TaittoEila Keinonen, Qr-Media, 050 558 3957, [email protected] Kari, JyväskyläPainosmäärä: 3600

Tulevien lehtien ilmestymisaikataulu Lehti Aineistopvm Ilmestyy 2/2014 15.10.2014 marraskuussa 2014 1/2015 15.03.2015 huhtikuussa 2015

Tulevien lehtien aineistot sähköpostiosoitteeseen:[email protected]

Ilmoitushinnat (alv 0 %) Takakansi 175 x 251 1500 € 1/1 136 x 210 1000 € 1/2 136 x 103 550 € 1/4 66 x 103 300 € 1/8 66 x 50 170 € logo 66 x 30 130 €

Hintoihin sisältyy 4-väri, toistoalennus -20 %.Ilmoitusmyynti Ilmavoimien kiltojen jäsenjärjestöt.

Ilmavoimien Kiltaliiton jäsenjulkaisuISSN 1239-3233

PILVEN VEIKKO


Ilmavoimien esityslennot 2014Esityslennot kotimaassa 9.5. Utin jääkärirykmentin toimintanäytöstapahtuma / Utti 15.5. Ilmasotakoulun Ilmailusta ammatti -tapahtuma / Tikkakoski 20.5. Satakunnan Lennoston Ilmailuta ammatti -tapahtuma / Pirkkala 28.5. Lentosotakoulun Ilmailusta ammatti -tapahtuma / Kauhava 28.5. Lapin Lennoston Ilmailusta ammatti -tapahtuma / Rovaniemi 14.6. Jukolan viesti / Kuopio (Hornet-soolo) 9.-10.8. Suomen Ilmailuliiton päälentonäytös TourDeSky / Oulu16.-17.8. Finland International Airshow / Malmi (maanäyttely)

Kansainväliset esityslennot 22.6. Danish International Airshow / Karup, Tanska (Hornet-soolo)30.-31.8. AIR14 / Payerne, Sveitsi (Midnight Hawks)20.-21.9. Chech Air Force Days / Ostrava, Tšekki (Hornet-soolo)

Midnight Hawksien kuva: © Perttu Karivalo

Documents

PILVEN VEIKKO - Ilmasotakoulun · PDF fileIlmavoimien Kiltaliiton jäsenjulkaisu • nro 1 huhtikuu 2014 PILVEN VEIKKO Kenraalimajuri Lauri Puranen arvioi Suomen ilma-puolustuskykyä