Helsingin Sanomat | Nyt 19

Vuosi sitten kukaan ei tiennyt, mikä on Supercell. Nyt suomalaisen yrityksen mobiilipeli näyttää tuottavan enemmän rahaa kuin Angry Birds. Toimittaja Lena Nelskylä halusi tietää miksi ja latasi pelin puhelimeensa.

Puhelimeni näytöllä puhuu nainen. Hän sanoo, että minua on kaivattu. Miten niin? Meikäläistä ei nimit-täin näillä areenoilla ole aiemmin nähty. Olen ladannut kännykkää-

ni pelin, jota pelaavat kymmenet mil-joonat ihmiset ympäri maailman. Pelin nimi on Clash of Clans, ja se on kehitetty helsinkiläisessä pelifi rmassa Supercellis-sä. Elokuussa julkistettu peli on kerän-nyt syksyn aikana enemmän latauksia kuin maailman eniten pelattu mobiilipeli Angry Birds.

Olen viimeksi pelannut kännykälläni vuosikymmen sitten. Eikä se ollut kovin vaikeaa: riitti, ettei mato törmää itseensä tai seinään. Strategiapeli Clash of Clans vaikuttaa haastavammalta. Aion kuiten-kin antaa sille mahdollisuuden.

Peli alkakoon!

Nousukausi rakensi vuosituhan-teen vaihteessa monta lasitaloa Itämerenkadulle Ruoholahteen. Yhdessä oli vielä vuosi sitten

Nokian tutkimuskeskus ja monta sataa työntekijää. Sitten kännykkäjätin alamäki iski myös tänne. Nokia pisti väkeä pihalle ja siirsi tutkimuskeskuksen pienempiin tiloihin Otaniemeen.

Nyt talo on pimeänä, kuudetta kerrosta lukuun ottamatta. Tilaan sinne hissin.

Siellä sijaitsevat maailman tällä het-kellä kuumimman mobiilipeliyrityksen toimitilat. Yrityksen nimi on printattu kopiopaperille ja teipattu oveen. Siinä lu-kee Supercell.

Eteisessä on kenkämeri, ihan kuten ko-tibileissä. Maailman kannattavimpia pe-lejä tehdään siis ilman ulkokenkiä.

Seuraan esimerkkiä ja riisun saappaat. Tarkistan vaivihkaa, ettei sukanpohjissa ole reikiä. Kokolattiamatto tuntuu peh-meältä jalkojen alla. Se onkin upouusi, sillä yritys muutti tänne lokakuussa. Huo-menna juhlitaan toimiston avajaisia. Vie-raiksi on kutsuttu mobiilialan isoimpia kihoja, kuten mikroblogipalvelu Jaikun kehittäjä Petteri Koponen , Rovion mark-kinointijohtaja ”Mighty Eagle” Peter Ves-terbacka ja elinkeinoministeri Jan Vapaa-vuori (kok) sekä ulkomaisia rahoittajia – miehiä, joilla on omat autonkuljettajat.

Toimisto on uudenkarhea, mutta viih-tyisä. Neuvottelutiloilla on jännät nimet – Malaga, P.E.K.K.A, Unicorn tears ja Ke-rava – ja erivärisistä laseista tehdyt ovet. Yhden oven takana on pallomeri. Muita ovia ei olekaan, sillä kellään ei ole omaa työhuonetta.

Vastaan kävelee kolmekymppisiä mie-hiä villasukissa ja tarrasandaaleissa. Yhdet varvastossutkin. Porukka on sellaista kuin pelialalla sopii odottaakin: nuorta, rentoa ja miesvaltaista. Vuosi sitten yrityksessä oli töissä 33 ihmistä. Nyt heitä on 70 ja he tulevat 15 eri maasta. Viime kuukausina viikkopalavereissa on esitelty liuta uusia työntekijöitä. Vuoden loppuun mennessä väkeä on taas kymmenkunta lisää.

Supercellin tarina alkoi 2,5 vuotta sitten. Kolmekymppiset pelinteki-jät Ilkka Paananen ja Mikko Ko-disoja päättivät neljän kollegan-

sa kanssa perustaa unel mien työpaikan. He halusivat yhteisön, jossa työskentely olisi ennen kaikkea kivaa. Sellaisen, jossa tavoitteet olisi luontevaa nostaa superla-tiiveihin. He halusivat olla maailman par-haita pelintekijöitä. Eikä aikaakaan, kun he olivat vuokranneet yksiönkokoisen tilan Espoon Niittykummusta.

Vasta sitten he miettivät rahoitusta. Koska Suomessa ei ole pelibisnestä tun-tevia suuria sijoittajia, rahaa oli etsittävä ulkomailta. Perustajat lähtivät ideoiden-sa kanssa Lontooseen. Toukokuussa 2011 kelkkaan hyppäsi pitkien neuvotteluiden jälkeen kansainvälinen pääomasijoitus-yritys Accel Partners, 12 miljoonalla dol-larilla. Sama sijoittaja on tukenut myös Spotifyta, Grouponia ja verkon suurinta menestystarinaa Facebookia. Silti helsin-kiläinen Supercell on kaikkein nopeim-min liikevaihtoaan kasvattanut yritys, jo-ta Accel Partners on ikinä rahoittanut.

Sijoittaja Kevin Comolli kertoo puhe-limessa Heathrow’n lentokentällä, mikä sai hänet 1,5 vuotta sitten iskemään rahat tiskiin. ”Sijoitimme siihen mahtavaan tii-miin, joka heillä on.”

Neljännesvuosisadan riskisijoituksia tehnyt britti tapasi Paanasen ja oli sen jäl-keen vakuuttunut, että Supercellin poik-keuksellisen avoimessa ja innostuneessa työyhteisössä tullaan tekemään ihmeitä.

”Halusin tietysti olla osa sitä tiimiä.”

EI MIKÄÄNPERUSCELL

L E N A N E L S K Y L Ä K U V A T M I I K K A P I R I N E N

Supercellin uuden toimistonavajaisia juhlittiin

logokakulla, jonka täytteenäoli lakritsikreemiä.

20 Helsingin Sanomat | Nyt

Ensimmäisen pelin yritys julkisti kesä-kuussa. Käyttäjille esiteltiin Hay Day, jossa hoidetaan omaa virtuaalista maatilaa ja vaihdetaan muiden käyttäjien kanssa maa-tilatuotteita. Peli nousi oitis AppStoren la-datuimpien ja tuottoisimpien pelien top 10 -listalle ja on siellä vieläkin. Päivittäin Supercellin koukuttamat nettifarmarit te-kevät yli 40 miljoonaa kauppaa.

On aika palata oman kännyk-käpelini ääreen. Käynnistän Clashin, kuten täällä Super-cellissä sanotaan. Minulla on

pelissä pieni kylä, jonka olen nimennyt Nelsvillageksi. Siellä hortoilee lauma paidattomia, viiksekkäitä barbaareja. Näyttää autiolta, mutta kylä ei ole vielä valmis. Tarvitsen alkuun kanuunan, kul-takaivoksen ja eliksiirinkerääjän. Laitan ukkelit töihin.

Alan päästä käsiksi pelin ideaan. Mi-nun pitää kerätä kultarahoja ja eliksiiriä. Tarkoituksena on hyökätä toisten kyliin ja yrittää tehdä omasta linnoituksesta niin kestävä, etteivät muiden hyökkäyk-set hetkauta. Tuuriakin tarvitaan, mutta mitä enemmän saan eliksiiriä ja kulta-kaivoksia, sitä enemmän minulla on re-sursseja tehdä kylästäni parempi.

Pelin lataaminen ja pelaaminen eivät maksa mitään. Mutta jos haluaisin saada Nelsvillagesta hulppeamman tai koulia barbaareistani sotureita, tarvitsisin ison kasan kultarahoja. Nopein tapa saada kultaa on ostaa vihreitä timantteja pelin kaupasta. Siihen tarvitaan oikeaa rahaa. Dimangit maksavat 4,49–89,99 euroa.

Pinkissä nojatuolissa Supercellin toi-mistossa istuu Lasse Louhento , joka hä-viää viiksiensä näyttävyydessä Clashin barbaarihahmolle. Jalassa hänellä on tuu-lihousut. Firman logolla varustettu t-pai-ta pilkottaa hupparin kaula-aukosta.

Lapsena Louhento kirjoitti luokan tyt-töjen ystäväkirjoihin unelma-ammatik-si tietokonepelinkorjaajan. Pelien tekemisen hän aloitti 16-vuo-tiaana.

Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, hänen tiiminsä luoma peli on Applen laittei-den eniten rahaa tekevä mobiilipeli 89 maassa.

Louhennon vienosti gee-lillä sivelty pää oli ensim-mäinen paikka, missä barbaarit temmelsi-vät. Louhento kertoi

ideansa äijämäisesti uhoavista, mutta hoo-posti toisiinsa törmäilevistä ukoista toimi-tusjohtaja Paanaselle alkuvuodesta 2012. Tämä vastasi oitis: ”I love it.”

Louhennon kuusihenkinen tiimi viila-si pelin ensimmäisen version valmiiksi kahdessa kuukaudessa. Sen jälkeen Super-cellin henkilökunta masinoitiin pelaamis-talkoisiin viikonlopuksi. Maanantaina ke-rättiin palautteet ja paras pelaaja palkittiin ravintolalahjakortilla.

Kun Clash of Clans oli valmis, Supercell laittoi sen vähin äänin ladattavaksi Ka-nadan App Storeen. Yritys halusi nähdä, löytävätkö pelaajat pohjoiset barbaarit, ja kerätä pelistä palautetta. Kanada toimii usein eräänlaisena pelibisneksen koelabo-

ratoriona: jos jokin asia toimii siellä, se toimii aika varmasti myös muualla.

Pelifi rmat saavat kerätyksi Kanadan markkinoilta pelaajakokemuksia

ennen kuin rykäisevät Yhdysval-toihin, jossa sanellaan maail-

manlaajuiset pelitrendit. Elokuuussa Clash of Clan-

sia pystyi vihdoin lataamaan myös Yhdysvalloissa ja 214 muussa

maassa. Kesti viisi päivää, ja se oli kivunnut Yhdysvaltojen Applen App Store -kaupassa

Nykyään hän istuu yrityksen hallituk-sessa ja omistaa Supercellistä merkittä-vän vähemmistöosuuden.

”En voisi olla ylpeämpi heidän toimin-tatavoistaan ja saavutuksistaan.”

Viime vuoden marraskuussa Super-cell julkisti ensimmäisen pelinsä, Gunshinen. Facebookissa pelatta-vassa pelissä zombiet tappoivat

toisiaan. Siitä ei ollut hitiksi, ja peli kuo-pattiin viime kesänä. Gunshinen hautajai-sissa juotiin samppanjaa. Niin tehdään Su-percellissä aina epäonnistumisen kunniak-si. Onnistumisia juhlitaan oluella.

Supercellin väen mielestä epäonnistu-minen ansaitsee paremmat juomat, sillä virheistä oppii ja sitä on syytä juhlia. Paa-nanen uskoo, että jos epäonnistuminen ei pelota, uskaltaa olla luova ja ottaa ris-kejä. Ja jossain siellä epäonnistumisten, riskinoton ja luovuuden seassa sykkii kultasuoni, ja siihen kun iskee, galaksit räjähtävät tai ainakin maailma on auki.

Viimeksi kuluneen puolen vuoden ai-kana supercelliläiset ovat juoneet olutta korikaupalla. Yritys vaihtoi strategiakseen Applen mobiililaitteet, eritoten iPadin, jo-ta Paananen pitää ylivoimaisesti parhaana pelialustana.

Lasse Louhento on Clash of Clansin barbaarien isä.

Laadunvalvoja Cosmin Batteretu oli muiden lailla iloinenSlushin jatkobileissä.

Supercellin stryroksinen logo kuuluijuhlien sisustukseen Kaapelitehtaalla.

Asiakastukitiimin Fabrizio Trotti, Laura MacDonald, Oscar Subirats ja Gabriele Aimone vaihtavat keskenään Hay Dayn maatilatuotteita.

Helsingin Sanomat | Nyt 21

eniten rahaa tekevien pelien top 20 -listal-le, jossa se on edelleen ykkösenä. Eikä peli ole vieläkään valmis, sillä Louhennon tiimi kehittää sitä edelleen, tuo peliin lisäomi-naisuuksia ja uusia versioita. Marraskuus-sa barbaarit saivat päähänsä tonttulakit ja taivaalta alkoi sataa lunta.

Mikään muu viihdeteollisuuden ala ei kasva tällä haavaa niin nopeasti kuin pelibisnes. Pel-kästään Yhdysvalloissa joka

kolmas pelaa mobiilipelejä. Tampereen yliopiston julkaiseman pelaajabaromet-rin mukaan viime vuonna suomalaisista hieman alle 40 prosenttia pelasi känny-källään tai tabletilla.

Mobiilipelaaja kuluttaa peleihin keski-määrin 7,8 tuntia kuukaudessa. IPhonen käyttäjät kaksinkertaisen ajan. Se tarkoit-taa kuussa lähes kahta kokonaista työpäi-vää. Olisikohan siinä syy siihen, miksi Su-percellkin kehittää pelejään vain Applen tuotteisiin?

Joka toinen mobiilipelaaja pelaa yli tun-nin päivässä. Sängyssä, bussissa, junassa, odotussalissa, oppitunnilla – joka kymme-nes pelaa vessassa.

Älypuhelinten sovelluksista pelit ovat ylivoimaisesti suosituimpia, ja niistä käyt-

täjät myös maksavat mieluummin kuin muusta ajanvietteestä.

Tämä tiedetään hyvin myös siinä kuu-luisammassa suomalaisessa kännykkäpe-liyrityksessä. Roviosta kerrottiin touko-kuussa, että heidän vihaisia lintujaan on ladattu kolmen vuoden aikana miljardi kertaa. Aktiivisia pelaajia Angry Birdsillä on kuukausittain 200 miljoonaa.

Rovion ja Supercellin vertailu ei kui-tenkaan ole mielekästä. Siinä missä Rovio haluaa luoda viihdeimperiumin – Disney-täkin suuremman – Supercell haluaa vain tehdä maailman parhaita pelejä.

Supercellin toimitusjohtajan Ilkka Paa-nasen mukaan heillä ei ole tarkoitusta pyrkiä Rovion manttelinperijäksi ja val-loittaa maailmaa barbaaripehmoleluilla. ”Rovio asetti pelialan riman korkealle ja opetti, että mikä tahansa on mahdollis-ta”, Paananen sanoo.

Takaisin pelaamaan. Nelsvillageen on hyökätty! Maximus-niminen pelaaja on tuonut barbaarinsa mellastamaan meikäläisen mail-

le. Barbaarieni huolellisesti nikkaroimat kasarmit, kultakaivokset ja eliksiiripum-put on mäiskitty lautakasoiksi maan ta-salle. Lumi leijailee hautakivien päälle.

Ketään ei näy missään. Törkeää toimintaa Maximus! Katson uusintana taistelun, jossa ukkoni ottavat kunnolla turpaan, saavat nuolesta päähänsä ja muuttuvat haaleiksi luurangoiksi. Onneksi saan uu-sia miehiä tilalle ja rakennukset korjaan-tuvat itsestään. Klikkaan itseni kauppaan. Ostan jäljelle jääneillä kultarahoilla palan aitaa puolustukseksi.

Supercellin toimistossa on pa-rempi tunnelma. Kokouspöy-tä on katettu buffetiksi. Vali-koimassa on ainakin tryffelillä

maustettua pinaatti-parmesaanipiirasta, akvaviittilohta ja bresaola-kinkkua. Viiniä on varattu 90 pulloa. On avajaisten aika. Muutamia työntekijöitä pitää houkutella sulkemaan tietokoneensa. Pukukoodina on fi rman musta t-paita, ei kenkiä. Avajai-sia varten koottu soittolista alkaa Talking Headsin This must be the placella .

“Kaksi vuotta sitten meitä oli kuusi jät-kää 30-neliössä ja nyt ollaan täällä. On-han se aikamoista”, Paananen miettii.

“Kun tapahtuu hyviä asioita, ajankulun tajuaa usein vasta myöhemmin. Se on vähän saman juttu lasten kanssa. Jonain päivänä vain huomaa, että kasvoivatpa ne nopeasti.”

Kutsuvieraat saapuvat. Elinkeinominis-teri Vapaavuori ei ota pois nahkakenkiään. Rovion markkinointijohtaja Vesterbacka il-mestyy paikalle punaisessa hupparissaan.

“Great fi rm! Great people! Kippis!” Paa-nanen nostaa maljan.

Harmaan ankea YT-suomi katoaa jon-nekin innostuneeseen puheensorinaan. Ja siinä vaiheessa kun Supercellin logolla koristeltu, lakritsilla täytetty kakku tuo-daan pöytään, kukaan ei muista, että ala-puolellamme on viisi tyhjää kerrosta.

Illan lomassa Paananen käy pokkaa-massa palkinnon pohjoismaiden suu-rimmassa start-up-konferenssissa Slushissa. Supercell on valittu Suo-

men tykätyimmäksi start-up-yrityksek-si. Start-upeiksi kutsutaan korkeintaan muutaman vuoden ikäisiä yrityksiä, jotka tavoittelevat nopeaa kasvua. MTV3 näyt-tää palkintojenjaon suorana 45 minuuttia -ohjelmassa.

Paananen uskoo, että Supercellin me-nestyksen takana on intohimo.

“Pelejä ei voi tehdä niin, että motivaa-tiona on raha. Emme palkkaa tänne yhtään tyyppiä, joka tulee rahan perässä. Ei ikinä.”

Hänellä on teoria: silloin kun bisnes ei nojaa rahantavoitteluun, sillä on mah-

Ilkka Paananen (kesk) jutteli toimiston avajaisissa elinkeinoministeri JanVapaavuoren ja Rovion markkinointi-johtajan Peter Vesterbackan kanssa.

Controller Saija Koponen laittoi skumpat kylmään hyvissä ajoin ennen toimiston avajaisjuhlia.

Graafi kko Jani Lintunen luo Clash of Clansiin viikinkihahmoa.

PR-pomon Heini Vesanderin suosikki-paikka on toimiston pallomeri, jossavoi hoitaa rauhassa bisnespuheluita.

Juhlien jälkeen toimistolle tilattiin 40 perhepitsaa. Graafi kko Niko Mäkeläei vastustele oliiveja.

22 Helsingin Sanomat | Nyt

Taistelemaansiitä ukot! Menkää ryöväämään kultaa.

dollisuus kasvaa menestystarinaksi. Into-himo pelejä kohtaan on vahvempi moti-vaattori kuin setelit.

Supercelliin satavasta rahasta Paana-nen ei välittäisi puhua, mutta myöntää, että kyseessä ovat isot summat, älyttö-män isot. Mistä ne oikein tulevat, kun pe-liä voi kerran pelata ilmaiseksi?

Supercellin mukaan liikeidea on kai-kessa yksinkertaisuudessaan se, että hei-dän tekemänsä pelit ovat niin hyviä, että niihin jää koukkuun. Sitten kun käyttäjä on koukussa, hän ostaa pelitililleen ti-mantteja, oikealla rahalla.

Clash of Clansin tai Hay Dayn pelaaja avaa pelin keskimäärin 12 kertaa päivässä. Eli hereillä ollessaan melkein joka tunti. Teknologiasivusto PandoDailyn asiantun-tijoiden arvion mukaan Supercellin kirs-tuun kertyy päivittäin pelin sisäisistä os-toista 750 000 dollaria eli 565 000 euroa. Tällä vauhdilla liikevaihto olisi 206 miljoo-naa euroa vuodessa. Se on todella paljon.

Esimerkiksi Rovio teki viime vuonna 75,4 miljoonan euron liikevaihdon. Se pi-tää sisällään kaikki tulot pelimaksuista pehmoleluihin. Supercellin peleillä ei ole nimikkolimpparia tai huvipuistoa, mut-ta useiden realististen arvioiden mukaan yritys tulee tekemään tällä kasvuvauhdilla enemmän rahaa kuin Rovio.

Supercellin tulevaisuuden näkymiä ta-saa myös se, ettei sen tulevaisuus ole yh-den kortin varassa. Supercellin tekemät pelit ovat keskenään erilaisia ja vetävät pariinsa ihan eri ihmisiä: toiset viljelevät porkkanoita, toiset taistelevat barbaareilla.

Suomessa on tätä nykyä 150 peli-yritystä, joista 40 prosenttia on perustettu kahden viime vuoden aikana. Pelit ovat Suomen talou-

dellisesti merkittävin kulttuurivientiala – vähän kuten Ruotsin musiikkiosaaminen tai tanskalainen design.

Suomen valtio tukee aloittelevia peli-

yrityksiä usealla miljoonalla eurolla vuo-sittain.

Teknologian ja innovaatioiden kehittä-miskeskuksen Tekesin tavoitteena on teh-dä Suomesta mobiilipelien Hollywoodia. Siitä on oikeastaan kiittäminen Nokiaa.

Vuonna 2003 Nokia toi markkinoille tacokuorenmuotoisen N-Gage-pelipuheli-men. Nokia rahoitti avokätisesti pelien ke-hittelyä, sillä uuden puhelimen piti mul-listaa kännykkäpelaaminen. Laite fl oppasi jähmeän käyttöjärjestelmän ja ison ko-konsa takia.

N-Gagen ansiosta Suomen pelialalle oli kuitenkin virrannut ensimmäistä kertaa riskirahaa, joka synnytti parissa vuodessa mobiilipelejä kehittelevien pien-yritysten verkoston. Yksi Nokian rahoittamista aloittelevista peli-yrityksistä oli Relude, joka myö-hemmin vaihtoi nimensä Rovi-oksi.

Nyt pelintekijäksi voi Suomessa opiskella yhdeksässä ammattikor-keakoulussa ja Aalto-yliopistossa. Tulijoita alalle on paljon, mutta niin on työpaik-kojakin. Ja osaavista työn-tekijöistä käydään kallista taistelua. Alan keskiansio on 3 590 euroa kuukau-dessa, mikä on monta sa-taa enemmän kuin suomalaisen keskipalkka.

Tekesin arvion mukaan Suo-men pelialalla liikkuu tänä vuonna yli puolet enemmän ra-haa kuin vuosi sitten, eli 250 mil-joonaa euroa. Jos Suomen peliala jat-kaa samaa kasvutahtia, liikevaihto on vuonna 2020 yli 1,5 miljardia euroa. Se siis peräti neljätoistakertaistuu vuositu-hannen alun 105 miljoonasta.

Höyrypäisimmät povaavat jo pelialan start-up-yrityksistä uutta Nokiaa. Niiden toivotaan pelastavan valtion velattomaksi ja korjaavan huoltosuhteen. Jäitä hattuun:

Peliyritysten kasvunopeus on poikkeuk-sellista, mutta alalla liikkuvat suhteelli-sen kohtuulliset rahat. Alan 1,5 miljardin myyntitulot tulisivat olemaan lähinnä sa-maa luokkaa kuin leipomo- ja ruokayhtiö Fazerin viime vuoden liikevaihto.

Oman kylän rakentaminen on itse asiassa aika hauskaa. Huo-maan jatkavani aidantekoa raitiovaunussa. Ennen nukku-

maanmenoa käyn pumppaamassa lisää eliksiiriä ja noukkimassa kultakaivokseen nousseet rahat. Olen hankkinut barbaa-reilleni kukkaistutuksiakin.

Katselen vaaleanpunaisia pikkumie-hiäni, jotka viipot-tavat leirinuotiolla kärventymässä ole-van porkkanan ym-pärillä. Ehkä minun pitäisi jättää idylli hetkeksi ja pistää joukkoni hyökkää-

mään. Kotoilu tuskin oli Lou-hennon mielessä, kun hän

peliä kehitteli. Painan attack-ku-

vaketta. Ohjelma etsii tasolleni sopivan vas-

tustajan, se on käyttäjä Clash#18. Naputan sor-

mellani näyttöä ja päästän kaksikym-mentä barbaaria valloilleen. Taistele-

maan siitä ukot! Menkää ryöväämään Nelsvillageen lisää kultaa.

Torstaiaamuna Supercellin toimis-tossa tuoksuu pitsa ja edellinen yö. Slushin iltabileiden jatkot kestivät aamuseitsemään. Osa

työntekijöistä horjui toimistoon ja alkoi soittaa luupilla korealaishitti Gangnam Stylea , johon syntyi ihan uusi koreogra-fi a. Aamuöisestä Tanssii pelialan tähtien kanssa -tempauksesta on videomate-

riaalia luovan johtajan Mikko Kodisojan iPhonessa. Myös Supercellin kustantamat Slushin iltakekkerit sujuivat rattoisasti. Oli paljukin.

“Ne olivat bileet, joita suomalainen pe-liteollisuus ei ole ennen nähnyt”, Kodis-oja sanoo ja leikkaa itselleen palan perhe-pitsasta.

“Jonkin verran siellä oli sellaista olalle taputtelua ja kehumista, mutta ei sillä ta-valla, että se olisi ollut ärsyttävää.”

Vajaan tunnin päästä 40 perhepitsasta on jäljellä enää muutama. 1,5 -litran lim-sapullot on tyhjennetty. Kaikki ovat men-neet takaisin työpisteilleen jatkamaan siitä, mihin eilen jäivät. Paitsi asiakas-palvelutiimin pomo Mika Rantala , joka kiirehtii vastaanottoon hakemaan haas-tatteluun saapuvaa työnhakijaa. Heitä on tänään viisi.

Istahdan hetkeksi toimiston design-tuolille. Katselen hohkaavien näyttöjen ääressä työskenteleviä väsyneitä, mut-ta kirkkaita kasvoja. Tietokoneen hiirien päällä lepääviä käsiä. Klik klik klik. Villa-sukkiin puettuja jalkoja.

En mieti miljoonia, en listasijoituksia enkä pelialan tulevaisuutta.

Eivät nämäkään taida niitä miettiä.Riittää, että on kivaa.

Sanoin Supercellin väelle näke-miin jo monta päivää sitten, mutta barbaareista en pystynyt luopumaan. Pelaamisen piti ol-

la vain kokeilu, jonka avulla selvittäisin maailman tätä nykyä menestyneimmän mobiilipelin salaisuuden.

Salaisuutta en tiedä, mutta sen tiedän, että minun pitäisi korottaa kylän kes-kusrakennuksen tasoa. Tarvitsen siihen 25 000 kultarahaa. Minulla on niitä va-rastossa 7 051. Aika monta taistelua pi-täisi voittaa ennen kuin saisin summan kasaan.

Kirjaudun kauppaan.

Ennen kuin kutsuvieraatsaapuivat, Supercellin väki kokoontui ryhmäkuvaan.Muikku!