4/2008

2 Policy 4 | 2008

31. vuosikerta

_____________________

PäätoimitusVappu KaarenojaJoni Karjalainen

JulkaisijaValtio-opin opiskelijat ryPL54 Unioninkatu 37

www.voo.fi

Taitto ja ulkoasuVappu KaarenojaJoni Karjalainen

ToimittajatLeo Aarnio

Timo AulankoJulia Jousilahti

Otto JuoteVappu KaarenojaJoni KarjalainenAntti Kosonen

Jari KuikanmäkiNoora Maijala

Johannes NiemeläinenMatti Niemi

Sampo PuukkoSusanna Sonninen

Pyry TakalaAnna-Maria Tammi

AvustajatYrjö Kokko

Kosti Kotiranta

Kuvaajat ja kuvittajatJouni HopiaEssi Huotari

Tuomas JalavaOtto Juote

Vappu KaarenojaJoni Karjalainen

Matti NiemiSampo Puukko

Susanna SonninenTuuli Teelahti

Internetwww.voo.fi/policy

Painopaikka ja painosPainotalo Casper Oy,

2008. 800 kpl.

Irtonumero: 3 €Kestotilaus: 12 € / vuosi

Palaute ja tilauksetpolicy@voo.fi

ISSN: 1235-4031Kansi: Multiart Silk 150 g/m2

Paperi: G-Print 100 g/m2

Villakoiran ydin

Vappu Kaarenoja ja Joni KarjalainenPäätoimittajat

Valtsikan sanotaan kehittävän pas-kanjauhamisen taitoa, eli kykyä lausua latteuksia sanomatta oi-keasti mitään. Myös esseemme

ovat helposti samanlaisia. Siten kasvaa aat-teettomia poliitikkoja, joita kirkassilmäisesti halveksumme.

Valtsika on tänään yhtä poliittinen kuin ves-sanpönttö. Vaikka se toimii luotettavasti vuo-desta toiseen, se on silti eräänlainen tuubi. Sen läpi mennään, mutta se ei vedä itseään. On hy-vä kysyä, kuinka valmis kukin on panemaan itsensä likoon.

Toimittajamme laittoi itsensä likoon nuk-kumalla yön roskiksessa. Asunnottomilla on ongelma, vaikkei spurgu huuda joka aamu ovellasi vaan elät kivassa opiskelijakämpässä. Opiskelija on välinpitämätön, sanovat laitok-sen vaksitkin. Välillä maailmasta puuttuu lii-maa, joka nivoisi kaiken nätisti yhteen. Ehkä

liimapurkki on vain sillä hetkellä tyhjä. Ehkä voisikin käyttää teippiä, keksiä jotain koko-naan uutta.

Kirjoittaminen on vaikuttamisen keino. Op-pitunneilla analysoidaan tekstejä, puheita ja valtiomiesten lausuntoja. Haluamme kovasti vaikuttaa ja muuttaa maailmaa, mutta emme oikein osaa. Siksi haluamme opiskella ja ke-hittyä ihmisinä. Kokenut taloustoimittaja ei kymmenien vuosienkaan jälkeen ole varma, mistä on kyse, mutta hän haluaa yrittää.

Talouden rattaat pyörivät – olisi kiva ymmär-tää vähän enemmän. Päätoimitus valvoi vaih-teeksi 40 tuntia yhtäjaksoisesti.

Tässä lukijoille, vallanpitäjille ja heidän hän-nystelijöilleen kolme ohjetta. Yksi: kritisoi, mutta tee itse paremmin. Kaksi: ihmiset aut-tavat kun pyydetään. Kolme: pidä järjettömän hauskaa.

PÄÄKIRJOITUS

3Policy 4 | 2008

Pääkirjoitus 2

Kuka mitä häh? 4

Laitokselta 8

Kirjeitä 10

Aika toimia 11 Yliopistolaki: nyt

Yö roskiksessa 12Asunnottoman ankea arki

Lukuja, verta ja kyyneleitä 14Talousuutisen pään sisässä

Jo muinaiset roomalaiset... 18Tee-se-itse-gradunteko-opas

Luupissa Ilkka Malmberg 20Kuukausiliitteen kultainen kosketus

Asa, räppäri 22Vaikuttava, onko hän vaikuttaja?

Katoamistempun aakkoset 24Poissa silmistä, poissa mielestä

Kommunismin rippeet 27Aatenostalgian absurdi saari

Koulusurmia ja laitosruokaa 28Ravintoa ja hengenravintoa

Et olisi uskonut 29Viisituhatta sanaa

Joukossa tyhmyys tiivistyy 34Oikeusministerin päätä vaaditaan vadille

Kolumni & Klixin korvat 35

TAPAHTUMAKALENTERI

2008Eettiset joulumarkkinat @Vanha ylioppilastalo 6.- 7.12.Pykälä ryn pikkujoulut @Tavastia, Scandinavian Music Group 10.12.Ukrainan parlamenttivaalit 14.12.N.E.R.D @Kulttuuritalo 17.12.Top Billin ”We stole Christmas” @Redrum 26.12.

2009Tšekistä Euroopan unionin puheenjohtajamaa 1.1.Alkoholivero nousee Suomessa 10% 1.1.Sipoon ja Vantaan alueliitokset Helsinkiin 1.1.Slovakia ottaa käyttöön euron 1.1.Barack Obamasta USA:n presidentti 20.1.Irlanti kieltää hehkulamput 1.3.

Sisällys

KUVA: TUOMAS JALAVA

KANSI: JONI KARJALAINEN

4 Policy 4 | 2008

KUKA MITÄ HÄH?

Ovatko punaisen haalarisi lahkeet liian pitkät? Etkö omista tarpeeksi rumia ponnareita? Leik-kaa vanhoista sukkahousujen lahkeista pari sui-kaletta. Pujota lenkit lahkeen päälle nilkkaan ja solmi sopivan tiukaksi. Kyllä pysyy ja toimii!

Pikku-Martta

Viemäri tukkeessa? Ei varaa tai halua kemikaa-leihin? Iske altaaseen pari teelusikallista soodaa ja kaada päälle loraus etikkaa. Kemiallinen re-aktio räjäyttää myös kaakelien kalkin, pesual-taan kofeiinitahrat ja pinttyneet pellit puhtau-den kiitoradalle, mutta viimeistele näiden osalta lopputulos astianpesuaineella tai mäntynesteellä pinnasta riippuen.

Pikku-Martta

Keittolevyjen metallirenkaiden tummuminen saa koko hellan näyttämään nuhjuiselta. Kostu-ta sokeripalaa ja hankaa tummumat pois. Varo kuitenkin naarmuttamasta ympäröiviä pintoja!

Pikku-Martta

Onko meikkipussisi pinttynyt? Lorauta mänty-suopaa ja hankaa karkealla harjalla.

Pikku-MarttaOnko joku paikka likainen? Käytä mäntysuo-paa.

Pikku-MarttaSitseillä tarjotaan kaksi snapsia, vaikka juhli-ja olisi valmis nauttimaan useammankin. Siksi kannattaa tuoda kotoa oma ylimääräinen snap-silasi mukanaan juhlapöytään. Sen voi ujuttaa pöytään kun muu seurue laulaa henkilökunnan kutsulaulua. Kun viinaa kaadetaan kiireellä, tar-joilija ei huomaa, että pöydässä on ylimääräinen snapsilasi. Huomauttaisin, että temppu ei kestä useita vapaamatkustajia yksissä juhlissa.

Pauliina

Ehkäisykeinona voittamaton on pelkän anaa-liseksin harrastaminen. Oli jo Markiisi De Sa-den suosiossa!

Paroni

Niksi järjestödemokratian kehittämiseks. Pu-heenjohtajan ja opintovastaavan vois valita ihan vaikka äänestämällä, niinku muutkin hal-lituksen jäsenet, eikä ”kähmimällä” jossain vitun ruotsinlaivalla. Onhan se tietysti hassumassua sekä kivapivaa, ku suljettu ”eliitti” taputtelee toisiaan selkään ja valitsee keskuudestaan jär-jestön avainpaikkojen täyttäjät.

Demokratiafani86

Sitsimekon kaventaminen hoituu näppärästi jeesusteipillä. Käännä mekko nurinperin, taita haluamasi määrä kangasta vastakkain ja teippaa liitos huolellisesti. Pitävyys on testattu VOOn sitseillä eli kestää taatusti eikä irtoa edes pesus-sa!

MpKK:n tytöt

Jos kone ei enää tottele ja taloudellinen tilanne ei salli sen viemistä huoltoon, kannattaa suun-nata teekkaribileisiin, iskeä joku ja myös tietsik-ka saa ilmaisen hoidon.

Lootus

DJ Sinikka - in da haus VOOn legendaarinen, muiden ainejärjestöjen kadehtima DJ Sinikka kirjoitti väistyvälle hal-litukselle ja antoi palautetta. Tässä valittuja paloja artistin sähköpostista: ”Haluan antaa palautetta. Kyse ei ole idioottimaisesta pilkun viilauksesta sillä haluan antaa hyvää palautetta. Te ootte tehneet hyvää työtä ja te ootte hauskan näkösiä. Kiitän teitä sen-nusitseistä ja erityisesti lauluesityksestänne. Fuksikekkerit oli ihan huippuhauskoja ja meidän pikkuset fuksit on nuoria ja ihania. Mutta yksi ylitse muiden on ehdottomasti meidän lehti, Policy. Mä tykkään Policysta. Tänään kun tulin viikon Lapin-reissun jälkeen kotiin, piti Po-licy lukaista samantien läpi. On se hieno lehti ja olen viimeisimmät numerot jaksanut lukea mielenkiinnolla kannesta kanteen. Vappu ja Joni, teksteistä päätellen, te ootte oppineet ki-roilemaan. Hyvä, sillä Suomen poliittiseen ilmastoon mahtuu aina muutama vittu....what?! Policy on hyvä lehti! Se on hyvä ja mielenkiintoinen, vaikka olisinkin toivonut, että minusta olisi tehty juttu tai vähintäänkin taiteilijahippiminästäni, DJ Sinikasta.” Päätoimitus ilahtui palautteesta kovasti. Päätoimitus haluaa myös muistuttaa, että vaikka VOOlla on bändi, DJ Sinikan uraauurtavaa työtä VOOn musiikkikulttuurin kehittämisen hyväksi ei tule unohtaa. Päätoimitus ei tohtinut pyytää artistilta haastattelua, sillä hänet tiedetään kiireiseksi ja julkisuuskuvaansa huolellisesti vartioivaksi naiseksi.

Fanijulistetta harkittiin, mutta siitä luovuttiin: DJ Sinikka täytyy kokea.

NIKSI-POLICY

Tätä numeroa tehdessämme lähestyimme jälleen Policyn lukijoita. Pyysimme teitä lähettämään ovelimmat niksinne Niksi-Policyyn.

Viime numeroon olisimme halunneet tehdä tekstaripalstan. Pyysimme voolaisilta tekstareita, mutta emme saaneet yhtään. Tällä kertaa voolaisten osallistuminen oli tyydyttävää, kenties tekstaripalstan kariutumisesta pettyneinä kirjoittamastamme nuhtelusta.

Ahkerin niksinikkari, nimimerkin Pikku-Martta taakse kätkeytyvä voolainen lähetti huimat viisi niksiä. Kiitämme Pikku-Marttaa lahjoittamalla hä-nelle pullon mäntysuopaa. Onnittelut!

PÄÄTOIMITUS

5Policy 4 | 2008

Bändigallup:

1. Mikä on bändinne nimi?

Erika Saksala:1. VOOcat Dolls 2. Duuri parilla mollilla höystet-tynä3. Soundista, rytmistä, tilasta, ihmisistä, muistoista... mistä ta-hansa!

Pyry Takala:1. Mikko VOOstonen 2. Molli3. Kasarirockista, huuliharpus-ta, lehmänkellosta ja tamburii-nista.

Noora Maijala:1. VOOC/DC2. Molli yksin fiilistellessä, duu-ri seurassa3. Aamuisesta solukämppätree-naamisen yhdistämästä poru-kasta.

Sampo Puukko:1. VOOtallica 2. Suomi on kylmä ja synkkä maa, ja molli masentaa sopivasti lisää3. Soittimen varresta. Jos se ei au-ta, niin kuulokkeista.

Antti-Matti Ellä:1. VOOstie boys2. Reputin teoriakokeet jo ala-as-teella, joten se on se modulaatio3. Ai kumisten rumpupädien li-säksi? VOOn sitsien jatkoillasta.

TEKSTI : PYRY TAKALA KUVAT: JONI KARJALAINEN

VOO, TAIVAS JA TÄHDET

On lauantai 8. marraskuuta. VOOn sitsit väijyvät alle kahden viikon päässä. Yhdentoista neliön kämppä Kampissa täyttyy hälinästä, kun VOOn uu-den bändin jäsenet esittäytyvät. On ensimmäisten bänditreenien aika. Ainoa selvä asia tässä vaiheessa on se, että rock elää VOOssa.

Maineikkaan Voo Fightersin tuhkasta on noussut uusi yhtye. ”Sitsien jälkeen keikoista ei ole vielä tietoa. Olemme toki valmiita ottamaan keikkatar-jouksia, kunhan hinnasta sovitaan. Tavoite on tosin siirtyä soittamaan vähemmän huttua”, kuvailee bändiläinen Noora Maijala suunnitelmia.

Nopeasti koottu porukka on osoittautunut potentiaaliseksi – kontingenssiteoriakin unohtuu rämisevien bassojen, urkusaundien ja surisevien kitaroiden harmonian alle. Jos bändin sisäinen tunnelma välittyy yleisöön, on keikoilla odotettavissa kynttilähyppyjä ja peilipallojen päälle jääneitä paitoja.

Jos yhtyeen intohimo musiikkiin on jäänyt toistaiseksi epäselväksi, kysykää punk-taustaisen rumpali Antti-Matti Ellän naapureilta. Sitä paitsi, mikä voisi olla hienompaa kuin leipälaatikko, jossa on pyöröovi tai se, että koko elämä räjähtää.

PYRY TAKALA

Joni Karjalainen1. Live in Voodstock: The Voo 2. Molli3. Sinapista, soittimesta ja kun laittaa silmät kiinni.

Matti Niemi:1. VOO Against the Machine tai Riki Vorsa2. Alennetulla vitosella höystetty molliseiska3. Vaikkapa Ari Salmisen Hallin-totieteestä tai muista ihmisistä. Ja yöstä. Mut ei siis siitä bändistä.

3. Mistä löytyy se pot-ku, se groove?

2. Molli vai duuri?

6 Policy 4 | 2008

KUKA MITÄ HÄH?

VOOLLE UUSI HALLITUS

Nyt loppuu tytöttely

VOOn vastavalittu hallitus on historiallinen hallitus jo ennen kuin se aloittaa toimintansa. Hallituksen juhlavastaavaksi valittiin nimittäin Eero Aalto. Mies on miesmuistiin ensimmäinen mies tehtävässä. Ainakaan tämän vuosituhannen puolella VOOssa ei vielä ole ollut herraa juhlavastaavana.

Tämän lisäksi myös opintovastaavana aloittaa mies ensimmäistä kertaa 2000-luvulla. Onnenpoika on Joonas Laukia, joka pääsee työskentelemään yhdessä laitoksen rakastetun johtajan Teivo Teivaisen kanssa.

On jopa mahdollista, että Aalto ja Laukia ovat koko VOOn historian ensimmäiset miespuoliset vastuunkantajat pesteissään: arkisto VOOn netti-sivuilla ulottuu valitettavasti vain vuoteen 2000, joten varmaa tietoa asiasta ei saatu ennen lehden menoa painoon.

Edellinen juhlavastaava Saara Saksanen valittiin puheenjohtajaksi. Taloudenhoitajana aloittaa Tomas Wallenius. Muut hallituksen jäsenet ovat Antti-Matti Ellä, Tuomas Helminen, Eeva Kares, Anniina Peltola, Emmi-Julia Tiitta, Kaisa Toroskainen ja Henri Virta. Policyn päätoimittajiksi äänestettiin Otto Juote ja Jari Kuikanmäki.

TEKSTI: VAPPU KAARENOJAKUVA: JONI KARJALAINEN

Tästä se lähtee! Vasemmalla etualalla Eero Aallon takaraivo. Juhlavastaava on mietteliään oloinen Marian Helmessä väistyvän hallituksen viimei-sessä kokouksessa, jossa uudet hallituslaiset ovat tarkkailijoina.

7Policy 4 | 2008

Muutosta vai vastarintaa?

Jari Kuikanmäki kirjoitti Policyn numerossa 3/2008 hallinnon linjaa koskeneista muutossuunnitelmista. Kuikanmäki kuvaili suunnitelmaa ”vallan-kumoukselliseksi” ja sen toteuttamiseen pyrkineitä menettelyitä ”oudoiksi” ja hallintotieteilijöitä ”radikaaleiksi”.

Kuikanmäen kritiikki osuu oikeaan siinä, että hanke tuli monille yllätyksenä ja suunniteltu muutosaikataulu oli turhankin kireä. Kirjoittaja on oikeas-sa myös siinä, ettei suutarin lapsilla todellakaan näytä olevan kenkiä: Siinä missä opiskelemme hyvää hallintoa, päätöksenteon avoimuutta ja demo-kratian merkitystä, olemme hallintotieteilijöinä luennoilla oppineet myös organisaatioihin pesiytyvästä muutosvastarinnasta. Artikkelin pohjavireenä näyttääkin olevan muutoksen vastustaminen sen itsensä vuoksi. Tällöin pimentoon jää ajatus siitä, voisiko muutoksesta todella olla hyötyä!

Uudistusehdotuksen yhtenä tärkeänä ideana on juuri varmistaa hallinnon linjan elinvoimaisuus ja kehittyminen takaamalla myös jatkossa professuu-rien säilyminen linjalla. Laadukas opetus ja tieteenharjoittaminen edellyttävät riittäviä resursseja, eikä yhtä linjoista tule tarkoituksella kuihduttaa.

Vallankumouksellisen idean takana voikin olla mittavia etuja, jotka Kuikanmäki kuittaa olankohautuksella. Kiireisen aikataulun syynä ei ollut het-ken mielenjohde: Tampereen yliopistosta siirtyy korkeakouluhallinnon ja -johtamisen yksikkö HEG osaksi hallinto-oppia Helsinkiin. Eriytymisellä muista linjoista on tärkeä merkitys taloudellisten resurssien jakamisessa sekä HEG:n toiminnan käynnistämisessä.

Vaikka muutosaikataulu oli kireä ja nopeasti valmisteltu, ei hyvää uudistusideaa tule vain tämän vuoksi torpata. Toivottavasti tulevaisuudessa muu-tosvastarintaa saadaan kitkettyä myös muilta linjoilta ja laitoksellamme pystytään keskustelemaan tieteenalamme tulevaisuudesta kehittävässä hen-gessä.

HEINI FÄRKKILÄ JA HANNE HUVILA

Hyvän journalistisen tavan alkeet

Päätoimittajat tuovat opiskelijalehtiin usein raikkaita näkökulmia ja tekevät niistä näköisiään. Visioinnista kuten aikaa vievästä taittotyöstä ja kokoa-misestakin tulisi antaa heille täysi tunnustus. Juttuja on kerättävä, niitä on korjailtava ja ne on saatava sopimaan lehden linjaan. Usein pikkutunneille jatkuva taittotyö vaatii myös hermoja ja kompromisseja.

Opiskelijalehdessä päätoimittajien tehtäviin ei kuitenkaan mielestäni kuulu kirjoittajien ajoissa jätettyjen juttujen perusteellinen muokkaus otsikoita, väliotsikoita, ingressiä, sovittua pituutta ja lähes jokaista lauserakennetta myöten. Jo periaatteellisista syistä on ikävää, jos kirjoittajat eivät yllättäen enää tunnista julkaistua tekstiä omakseen. Tyylillisten tai taiton kannalta tarpeellisten muutosten tekeminen on opiskelijalehdenkin toimitustyössä tärkeää – juttujen olemuksen täydellinen uudistaminen on kuitenkin asia erikseen. Tällaisissa tapauksissa olisi suotavaa, että päätoimittajat keskus-telisivat ja sopisivat kirjoittajien kanssa muutoksista etukäteen, ennen lehden julkaisua. Opiskelijalehden toiminnassa korostuisi näin reilu yhdessä tekemisen ja yhteistyön ilmapiiri.

Onko opiskelijalehti kirjoittajia vai kirjoittajat opiskelijalehteä varten? Vaikka itse kallistun tässä asiassa ensin mainittuun vaihtoehtoon, lienee kul-tainen keskitie aina paras ratkaisu.

CHARLOTTA FALENIUS

Päätoimitus vastaa:

Kuten kaikki lehdet, myös opiskelijalehti on lukijoita varten.

Kaikille avoimet ilmaiset blogit ovat kirjoittajia varten. Lehti ei ole. Policya painetaan 800 kappaletta – kirjoittajia on reilu kymmenen. Koemme yh-deksi velvollisuudeksemme päätoimittajina juttujen oikoluvun ja editoinnin. Muutokset perustellaan kirjoittajille ja niistä keskustellaan kirjoittajien kanssa ennen painoon lähettämistä aina, kun se suinkin on mahdollista.

Olemmekin pahoitelleet kirjoittajalle sitä, ettemme keskustelleet tarpeeksi muutoksista kirjoittajan kanssa ennen lehden menoa painoon. Suurin osa muutoksista tehtiin kuitenkin taittovaiheessa.

Päätoimitus on eri mieltä myös kirjoittajan juttuun tehtyjen muutosten laajuudesta. Sen ”olemusta ei uudistettu täydellisesti”. Juttua lyhennettiin puoli sivua. Väliotsikoita ei muutettu – useimmissa lehdissä niin tehdään. Otsikko voi hyvinkin muuttua taittovaiheessa: joillekin aukeamille tarvi-taan yhden rivin otsikko, joillekin kahden. Tämän näkee valitettavasti vasta taittovaiheessa.

PÄÄTOIMITUS

MIELIPIDEKIRJOITUKSIA

8 Policy 4 | 2008

LAITOKSELTA

Anu Ceesay kieltää tulemasta haastat-teluaikeissa maanantaina: ”Se on vii-kon kiireisin päivä. Viikonlopun yli

kerääntyneet asiat tulevat hoidettaviksi samaan aikaan.”

Perjantai puolestaan kuluu seuraavaa viikkoa valmistellessa. Kukat on kasteltava, akvaariosta huolehdittava ja uudet lukujärjestykset vaihdet-tava luokkien oviin.

Jokainen päivä on erilainen. Ainoa rutiini vah-timestareillamme on postin tulo puoli yhden ai-kaan: sen lajittelu ja jakaminen laitoksille. Kol-mesta talosta huolehtimisessa on omat haasteen-sa. Samoin siinä, että informaatio kulkisi riittä-vän sujuvasti.

Anu tuli valtsikalle 11 vuotta sitten hyvän kie-litaitonsa ansiosta. Kymmenessä vuodessa moni asia on ehtinyt muuttua. Työnkuva on laajentu-nut ja teknologia kehittynyt.

”Tästä on toki ollut hyötyä henkilökohtaisessa-kin elämässä. Sitä osaa laittaa scart-johdot oikei-siin paikkoihin kotonakin, kun täällä on päivit-täin tekemisissä kaikenlaisten audiovisuaalisten laitteiden kanssa.”

Myös turvallisuudesta on etenkin viime aikoina tullut aivan uudenlainen huolenaihe ja muuttu-neet turvallisuuskäytännöt on tuotu osaksi arkea myös kurssien keinoin.

”Kulunvalvonta on tärkeä osa tätä työtä ja ei me kyllä suositella jättämään täällä työhuoneiden ovia auki tai laukkuja vartioimatta. Etenkin hil-jaisina aikoina täällä liikkuu talon ulkopuolista väkeä ja tavaroita voi silloin lähteä, vaikka vah-timestarin valvova katse olisikin paikalla.”

Opiskelijoiden vastuu

Opiskelijoiden asenteesta Anu Ceesaylla ja Lauri Räsäsellä on kuitenkin huomautettavaa. ”Kyllä se nykynuorison ”hällä väliä” -asenne nä-kyy täälläkin. Ihan yksikertaisissa asioissa, niin kuin omien jälkien korjaamisessa ja vastuun ot-tamisessa niin itsestä kuin omista tekemisistä, on paljon parantamisen varaa.”

Tämä korostuu vappuna, kun kulkuavaimen omistajat intoutuvat juhlistamaan sotkevin ko-ristein myös käytävätiloja. Yhtenä vuonna in-nokkaat opiskelijapojat tyhjensivät palosam-muttimen sisällön miesten vessaan.

”Silloin kyllä päätin, että tähän eivät siivoojat koske, ja kyllä ne tekijät sitten kiltisti tulivat jäl-kensä korjaamaan”, Anu toteaa tyytyväisenä.

Löytötavaroita kertyy vuoden aikana myös sen verran kiitettävästi, että huomaa kulutuskult-tuurin muuttuneen.

”Meillä kotona olisi saanut turpaan, jos oli-si jotain hävittänyt. Ei sodan jälkeisellä ajalla

niin vain ostettu uutta kadonneen tilalle. Täältä käyttökelpoiset vaatekappaleet viedään vuoden lopuksi UFF:ille, kaikista reikäisimmät lentävät kyllä surutta roskiin”, Anu summaa.

Saumatonta yhteistyötä

Työmotivaatio parivaljakolla on mitä erinomai-sin. ”Laurin kanssa ollaan tässä vuoden verran oltu yhdessä ja kemiat pelaavat kyllä hyvin yh-teen.” Työnjako sujuu luontevasti ja yhteinen työn ulkopuolinen kiinnostuksen kohde löytyy luonnosta ja eläimistä. Valtsikan pihalla asuste-lee varis, joka on itse asiassa vahtimestareiden suojatti ja nimetty professori Heikki Wariksen mukaan.

”Keväällä se sai Metsätalon pihalla turpaansa rä-kättirastailta käytyään munavarkaissa, ja kun se tuli tänne lentokyvyttömänä risuisena karvapal-lona, otettiin me se huolehdittavaksemme. Syö-tettiin Heikille juustoa, jotta sulat lähtisivät taas

Valtsikan voimakaksikkoVahtimestarit Anu Ceesay ja Lauri Räsänen näkevät kaiken ja tuntevat niin valtsikan historian kuin ihmisetkin. Rau-taisen työparin uraan mahtuu yhteensä 68 vuotta yliopis-tolla. Nämä kaksi pitävät huolta käytännön toimista kor-vaamattomalla sujuvuudella.

TEKSTI: NOORA MAIJALAKUVA: TUOMAS JALAVA

Lauri

Asuinpaikka: HelsinkiTv-sarjat: saksalaiset

poliisisarjat, kuten Derrick Harrastukset: kasvit ja

eläimet, liikunta, kävelyErityisosaaminen työpaikalla:

tekniikka

9Policy 4 | 2008

kasvuun. Nyt se lentelee jo muuallakin, mutta palaa kyllä yöksi pihalle ja juttelemaan ikkunan taakse. Heikin sai jälleen taivaalle Polar 15, kun siinä ei ole liikaa rasvaa.”

Tarinoita ja kahvittelua

Anulla olisi kerrottavana vuosien varrelta tarina jos toinen, mutta hetken muistelun jälkeen mie-leen tulee yksi erityisistä. ”Kyllä sitä kaikenlaista on matkan varrella sattunut. Valtsikahan muut-ti näihin iho- ja sukupuolitautiklinikan tiloihin vuonna 1994.”

”Kerran sattui kuitenkin porteista talsimaan niin pahasti deekiksellä oleva naisihminen, et-tä otin etäisyyttä luukulla, kun hajukin oli ai-ka erikoinen. Rouva siinä sitten tiedusteli aikaa tohtorille se ja se. Oli kyllä pokassa pitelemis-tä, mutta ohjasin hänet ystävällisesti Meilahden

Ensi keväänä hallinnon tutkimuksen linjalle pyritään lukemalla Ari Salmisen Hallinto-

tiedettä (1993). Kun maailmanpolitiikan linja-kin otti viime vuonna käyttöön Verkottunut yh-teiskunta -teoksen, Erkki Berndtsonin pitkään palvellut Politiikka tieteenä pysyy enää politii-kan tutkimuksen linjan pääsykoekirjana.

”Ei sitä vapaaehtoisesti kukaan lue”, epäilevät opiskelijat tuoreeltaan. Hallinnon linja sai uuden pääsykoekirjan.

suuntaan. Ei siinä käynyt kyllä asianomaista lää-käriä kateeksi.”

Kuunnellessa Anun ja Laurin leppoista tarinoin-tia voi vain kuvitella, kuinka paljon maailmaa työpäivien aikana parannetaankaan.

Ihmisiä kulkee luukun ohi ja jokainen huomioi-daan. Tervehditään tuttuja, vastataan kysymyk-siin ja ohjataan oikeaan suuntaan.

Välittömyys ja ystävyys näkyvät ja kuuluvat puheesta: ”Päivän paras hetki on ehdottomas-ti meidän yhteinen kahvihetki.” Valtsikalaiset voivat siis keskittyä opiskeluunsa, sillä rutiinit ovat turvallisissa käsissä.

TEKSTI JA KUVA: JONI KARJALAINEN

Universumin hirvein kirja

Klixin miestenvessassakin teos tunnetaan.

”Tiedän yhden ihmisen joka on lukenut sen lop-puun”, päivittelee hallinnon linjan opiskelija. ”Uskomattoman tiukassa paketissa paljon asiaa ja vaikeita lauserakenteita.” Opiskelijat murs-kaavat tähän asti johdantokurssilla luetun hal-linnon linjan kirjan täysin. ”Mieluummin sitten vaikka joku englanninkielinen.”

”Berndtsonin kirjassa hallintoa käsitellään eri-tyisen niukasti”, valottaa hallinnon linjan leh-

tori Jan-Erik Johanson. Hänen mukaansa hal-linnon linjan opettajat olivat keskustelleet kirjan vaihtamisesta jo useamman vuoden ajan. ”Se on vanha kirja, mutta minkäs teet kun muita ei ole”, Johanson valittelee Salmisen teoksen iäk-kyyttä. Berndtsoninkin mukaan samantyyppisiä alan perusteoksia on olemassa vähän.

”Ei kyl tuu kade” ja ”En mä ehkä Bärreä oli-si vaihtanut. Se jotenkin kuuluu lukea”, kuu-luu vanhempien hallinnon linjan opiskelijoi-den suista.

Berndtsonin näkemyksen mukaan vaihdoksessa on kyse myös valtio-opin linjojen identiteettien vahvistumisesta ja eriytymisestä. Johanson puo-lestaan ei usko tähän.

Nähtäväksi jää myös, vähentääkö kirjan vaih-tuminen hakijoiden keskuudessa ollutta takti-kointia ja edellisen vuosien sisäänpääsyprosent-tien tarkkailua. ”Ehkä hakijat tulevat jatkossa hieman eri ryhmistä kuin aikaisemmin”, Johan-son päättää.

Anu

Asuinpaikka: HelsinkiTv-sarjat: brittihuumori, kuten Todel-la upeeta, Pokka pitää ja Vielä virtaaHarrastukset: luonto ja eläimet, musiikki, levy-jen keräily, matkailu, kv. toiminta ja yhteistyöErityisosaaminen työpaikalla: käytännön asiat

10 Policy 4 | 2008

m Terveisiä työelämästä

Olin vuoden opintovapaalla. Sinä aika-na tutustuin itseäni nuorempiin opis-kelijoihin, joista muutama oli valmis-

tumassa ja haki töitä. He ihmettelivät, miksei heihin otettu yhteyttä, vaikka olivat täyttäneet hakemuksia.

Kysyin, olivatko he soittaneet ja ilmaisseet kiin-nostuksensa. Eivät olleet.

Sanomalehdessä ilmoitettuun avoimeen paik-kaan voi tulla useita satoja hakemuksia. Yleen-sä ilmoituksessa on kerrottu, keneltä saa lisä-tietoja.

Tällöin kannattaa soittaa ja ilmaista mielenkiin-tonsa – jos ei ota yhteyttä, ei yleensä pääse haas-tatteluun.

Soittoon kannattaa valmistautua. Kannattaa tu-tustua työnantajan nettisivuihin ja selvittää yri-tyksen missio tai visio ja julkilausutut arvot.

Voit kirjoittaa paperille ns. myyntinuotit ja muutaman tarkentavan kysymyksen. Työnha-ku on suuressa määrin myyntityötä, jossa myy-dään omia palveluitaan.

Yhteiskuntatieteitä opiskelleet uskovat usein, et-tä valinnat tehdään vain muodollisen pätevyy-den pohjalta. Se ei pidä paikkansa. Haastattelut ja soveltuvuustestit vaikuttavat valintaan. Vaik-ka niissäkin menestyisi hyvin, ei kannata pettyä, jos ei tule valituksi.

Etenkin isoissa yrityksissä on usein tapana, että kaikki paikat laitetaan julkiseen hakuun. Usein

kuitenkin näkemys siitä, kuka valitaan, on teh-ty etukäteen.

Kannattaa etsiä tietoa organisaatiosta, johon on hakeutumassa: jos tulee valituksi, ei pety. Petty-mys nimittäin heikentää motivaatiota ja sitou-tumista. Tällöin suoritustaso voi heiketä ja hen-kilö saattaa hakeutua pois organisaatiosta.

Realistinen näkemys työtehtävistä ja organisaa-tiosta luo edellytyksiä motivoitumiseen ja tulok-selliseen työntekoon.

Palstalla vuorottelevat valtio-opin seniorit.

Yrjö KokkoKehityspäällikkö eräässä

suuressa yrityksessä

Anna-Maria Tammi VOOn puheenjohtaja 2008

Puheenjohtajalta

KIRJEITÄ

Ensimmäisessä palstassani puheenjohta-jana otin kantaa palautteen antamiseen – tai paremminkin sen puutteeseen.

VOOn hallitus miellettiin sisäpiirinä. Kuiten-kin, kun hallitus kysyi voolaisilta palautetta, pihahdustakaan ei kuulunut. Palaan aiheeseen nyt, huomattavasti positiivisimmin mielin.

Vuoden aikana olemme hallituksen kanssa yrit-täneet tehdä toiminnastamme mahdollisimman avointa. Olemme tiedottaneet jäseniä kaikesta mahdollisesta, viime aikoina yliopiston raken-neuudistuksesta. Myös kokouksissa on käynyt ilahduttavan paljon vierailevia jäseniä kertomas-sa kuulumisiaan!

Olemme kuulleet ideoita ja mielipiteitä sekä to-distaneet, kun fuksit lanseerasivat menestyksek-

käästi uuden bilekonseptin. Positiivista palau-tetta on tullut useammasta asiasta, kiitos

siitä! Se todella antaa potkua sat-sata entistä enemmän hallitustoi-mintaan.

Ainut, mistä emme saa palautetta, on hallituksen järjestämät ”kunnolliset” tapahtu-mat. Opiskelijatoiminnan pitäisi tarjota myös muita virikkeitä kuin juhlia. Tänä vuonna ko-keilimme ”järjestä harvemmin, niin jäseniä jak-saa kiinnostaa” -mallia. Ei toiminut.

Mielenkiintoisissa keskustelutilaisuuksissa istui-vat aina vain hallitus ja muutama muu. Kuten kirjoitin vuoden ensimmäisessä Policyssa: halli-tus ei voi tietää minkälaista toimintaa voolaiset haluavat, jos kukaan ei kerro sitä meille.

Silti koen, että avoimuudessa on edistytty ja pa-lautteen saaminen edes osasta toimintaa on ollut iso voitto. Kiitän kaikkia hienosta vuodesta ja hallitusta loppumattomasta energiasta kehittää VOOsta entistä suurempi ja kauniimpi.

Seuraavalle hallitukselle toivon päätähuimaavaa menestystä ja muistutan, että kaikki uudistus on aina hyvästä! VOOn hallitukselle voi nyt ja tulevaisuudessa lähettää palautetta osoitteeseen voo-hallitus@helsinki.fi.

TU

ULI

TEE

LAH

TI

11Policy 4 | 2008

?TEKSTI: MATTI NIEMI

Y k s k a k s k o l m e e n o s a a n ?

Valtiotieteellinen tiedekunta suunnittelee suuria muutoksia, jotka ulottavat lonkeronsa myös yleiseen valtio-oppiin. Kohtalonkysymyksemme on, tuleeko laitoksestamme yksi, kaksi vai kolme oppiainetta.

Laitoksen johtoryhmä teki asiasta alustavan päätöksen 18.11. Debatti asiasta oli henkilökohtaista ja kirosanat viu-huivat. HOT-linja haluaa erilleen, mutta muut eivät halunneet päästää sitä.

Johtoryhmä päätyi äänestyksessä tasatulokseen, ja lopulta laitoksen johtajan kanta ratkaisi: laitosta kehitetään yhden oppiaineen mallin pohjalta. Kanta on vasta alustava, joten tulevaisuus säilyy auki. Kohtalomme sinetöi tiedekunnas-sa tehtävä päätös. Se tehdään helmikuun lopulla.

Mitä kummaa oikein on tekeillä?

• Valtiotieteellisessä tiedekunnassa on esiintynyt halua lakkauttaa laitokset. Tämä johtuu uudesta yliopistolaista. La-ki ei esitetyssä muodossaan juurikaan määrää yliopistojen sisäistä hallintoa, mutta yliopisto on tulkinnut sen vaati-van muutoksia hallinnossa.

• Osa laitoksista on katsottu liian pieniksi. Sopivankokoisen laitoksen budjetiksi on mietitty noin viittä miljoonaa euroa ja kymmentä professuuria tai tutkimusjohtajaa. Yleisen valtio-opin laitoksen budjetti on hieman alle kaksi miljoonaa euroa. Meillä on seitsemän professoria ja yksi tutkimusjohtaja.

• Tiedekunta harkitsee siirtymistä suurlaitosmalliin tai laitoksettomaan tiedekuntaan. Laitoksettomassa tiedekunnas-sa pääaineet jaettaisiin oppiaineiksi. Suurlaitosmallissa puolestaan laitoksemme yhteyteen saattaisi tulla muita aineita tai meidät voitaisiin liittää osaksi suurempaa laitosta.

• Opiskelijoille uudistusta on perusteltu sillä, että juuri mikään ei tule muuttumaan. Opetusministeri Sari Sarkomaa on sanonut uudistuksen mahdollistavan opiskelijoiden keskittymisen ydintehtäviinsä hallintoasioiden sijasta.

• Pinnan alla kuitenkin lähes kaikki tulee muuttumaan. Päätöksentekoa ollaan viemässä pois demokraattisesti vali-tuilta laitosjohtoryhmiltä.

Laitoksen, tiedekunnan ja yliopiston tulevaisuutta pohditaan nyt kiivaasti. Opiskelijoiden tulisi aktivoitua pian, jos demokratia yliopistolla halutaan säilyttää. Mikä on sinun kantasi? Kommentteja otetaan vastaan.

Kirjoittaja on yleisen valtio-opin laitoksen johtoryhmän varajäsen ja opiskelijajäsenenä yhdessä kolmesta tdk:n tulevai-suutta pohtivasta työryhmästä.

12 Policy 4 | 2008

On keskiviikkoilta, kun lähden et-simään sopivaa lehtiroskista nuk-kumiseen. Tarkoituksenani on viettää siinä seuraava yö. Löydän

hyvän yöpaikan kotini läheisestä roskakatokses-ta ja asettelen sanomalehdistä itselleni sopivan petin. Kesken petauspuuhien katoksen viereen ajaa kaksi autoa. Toinen niistä on poliisiauto.

Lainkuuliaisena kansalaisena en uskalla jäädä paikalleni autojen valokeilojen valaistessa puu-hiani. Lähden etsimään toista laatikkoa. Asun-nottomille tämä voi olla arkea. Jos yömajapaik-kaa ei löydy eikä kavereiden luokse pääse, on ainoa vaihtoehto kokeilla kerrostalojen ovia. Lämmin yö rappukäytävässä voittaa lehtiros-kiksen.

En löydä sopivaa roskista edellisen tilalle. Naa-puritalon katoksessa olisi yksi, mutta sen poh-jalla on vain muutamia sanomalehtiä. Harhai-len puoli tuntia ympäriinsä, kunnes vihdoin-kin molemmat autot poistuvat ja pääsen jat-kamaan. Teen lehdistä itselleni vielä peiton ja kömmin sisään.

Ongelma pinnalla

Sain syksyllä juttuidean: nukun yön roskalaati-kossa ja kirjoitan asunnottomuudesta Policyyn. Ruotsin tunnilla oppikirjassa oli artikkeli, jossa

Keskellä yötä havahdun armottomaan vessa-hätään. Heräämisestä on turha puhua, kun en ole saanut nukuttuakaan. Mietin vaihtoehtoni: voin käydä puun juurella helpottamassa oloa-ni, mutta samalla menetän roskikseen keräyty-neen lämmön tai voin yrittää pidätellä ja tais-tella aamuun asti, mutta olosta tulee tukala hä-dän kasvaessa.

Housuun lorauttamista en edes harkitse hetkel-lisestä lämpövaikutuksesta huolimatta. Päätän jäädä roskikseen; vessahätää kestää mieluummin kuin kylmyyttä.

Surullisia pakkasöitä

Suomessa on asunnottomia noin 7500, vajaa puolitoista promillea koko maan väkiluvusta. Maailmassa asunnottomia suhteessa väkilukuun on kymmenen kertaa enemmän, yhteensä noin 100 miljoonaa. Suomessa olo ovat kuitenkin ankarammat kuin etelässä. Kylminä talviöinä asunnottomia uhkaa jäätyminen.

Loka-marraskuussa 1967 pakkanen surmasi 44 asunnotonta miestä pelkästään Helsingis-sä. Asuntola- ja yhteismajoituspaikkoja on vain noin 600, ja usein nekin ovat täynnä. Ilman ra-haa tai sosiaaliviraston maksatuspäätöstä asun-toloihinkaan ei ole asiaa. Nollatoleranssi alko-holin suhteen vesittää monien yöt sisätiloissa.

vanhempi asunnoton mies sanoi: ”Moni aikui-nen mies itkee äitinsä perään kömpiessään jou-luaattona lehtiroskikseen Hurstin jouluaterian jälkeen.” Asunnottomuus oli muutenkin ollut pinnalla muun muassa kuntavaaleissa.

Opiskelijatoiminta-niminen ryhmittymä valtasi yliopiston päärakennuksen herättääkseen kes-kustelua asunnottomuudesta ja vuokra-asunto-jen määrästä. Asunnottomien yötä vietettiin 17. lokakuuta.

Ajattelin itse nostaa esiin asunnottomien tilan-teen kestämättömyyden nukkumalla yön lehti-roskiksessa. Keskellä yötä roskiksessa maatessani pohdin kuitenkin homman mielekkyyttä.

Pelkoa ja hätää

Olen ollut roskiksessa tunnin verran, kun vie-reen ajaa auto, josta nousee kaksi ihmistä ulos. Askeleet lähestyvät roskakatosta. Olen jäykkänä pelosta ja sydämeni melkein pysähtyy. Maates-saan yksin pimeässä ja ahtaassa roskiksessa sitä rupeaa kuvittelemaan kaikkea. Olenhan nähnyt Zodiakin edellisellä viikolla.

Ihmiset menevät kuitenkin ohitseni ja voin ren-toutua. Pikku hiljaa alan tottua ohikulkeviin ihmisiin. Hetken verran kuvittelen pystyväni nukkumaan.

Lehtiroskiksessa nukkuminen on äärimmäinen vaihtoehto, jota ei soisi kenellekään.

TEKSTI: JOHANNES NIEMELÄINENKUVAT: JONI KARJALAINEN

Kodittomanpakkasyö

13Policy 4 | 2008

Asunnottomuus on vakituisen asunnon jatku-vaa tai ajoittaista puuttumista, mutta mikä sii-hen ajaa? Kysyn asiaa Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtajalta Sanna Lehtoselta ja vastaus on ytimekäs: ”Ero. Ja köyhyys.”

Suuri ongelma on myös halpojen vuokra-asun-tojen puuttuminen. Ongelma koskettaa kaikkia pienituloisia. Lehtosen mukaan ongelmat eivät tule yksin, ja esimerkiksi työttömyyden aiheut-tama alkoholismi lisää riskiä joutua kadulle.

Urbaani hätämajoite

Lehtiroskis on klassinen esimerkki urbaanista hätämajoitteesta. Porraskäytävän lisäksi se on yleisesti tunnetuin paikka, jossa asunnottomat viettävät yönsä. Lehtonen varmistaa asian to-deksi: ”Roskalaatikot ja rappukäytävät ovat vaihtoehdot, jos ei ole jossain säilössä, esimer-kiksi katkaisuhoidossa tai vankilassa.”

Mieleeni palaa inttivuosi. Silloin nukuimme vihreän pressun alla havumatto patjanamme. Nyt peite on vaihtunut muoviseen roska-astiaan ja havut jalostuneet paperiksi. Paperi on yllättä-vän hyvä lämmike. Sanomalehdet sekä patjana että peittona tarjoavat hyvän lämpöeristeen, ei-kä minulle tule yöllä kylmä.

Pakkasta on tosin vain muutama aste, keski-talvella sanomalehdetkin voivat pettää. Silloin asunnottomilla on mielessä vain seuraavasta yöstä selviäminen. Suojan kylmyydelle voi an-taa alkoholi. Turtana ei tunne pakkasta.

Itse olen pukeutunut paksusti eikä jäätymiskuo-lema uhkaa. Lehtiroskis lämmittää kuitenkin todistetusti: autojen ikkunat ovat aamulla huu-russa, mutta roskiksen sisällä vesihöyry on tii-vistynyt vain pisaroiksi.

Ainoa nukkumisen estävä haittatekijä on roskik-sen koko. En saa suoristettua jalkoja koko yönä, ja polviin ja jalkojen lihaksiin koskee koko ajan. Mietin, että jos roskis olisi edes kolmekymmen-tä senttiä pidempi, pystyisin nukkumaan mai-niosti. Lehtiroskisten suunnittelijat voisivat ot-taa asunnottomat huomioon, kun seuraavan kerran miettivät uusia mallistoja.

Ongelman ratkaisu ja ratkaisun ongelma

Vailla vakinaista asuntoa ry:n visiona on, että vuoteen 2016 mennessä asuntoloita ja yhteis-majoituspaikkoja ei ole, vaan kaikille on järjes-tynyt asumispaikka ja tarvittavat tukipalvelut. Myös hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteena on poistaa asunnottomuus vuoteen 2015 mennessä.

Tarkoitus on järjestää tukiasuntoja kaikille niitä tarvitseville. Lehtonen kiitteleekin sekä kuntia ja kaupunkeja että valtiota sitoutumisesta asun-nottomuuden vähentämiseen.

”Virkamiehet tekevät jo minkä voivat”, kertoo Lehtonen. Helsingissä tukiasuntoloita on tar-koitus järjestää ympäri kaupunkia, mutta kaik-ki eivät sitä halua.

Suurin ongelma asunnottomuuden ratkaisemi-sessa on tavallisten ihmisten vastustus. Esimer-kiksi Helsingin kaupungin päätöksestä rakentaa asunnottomien palvelukeskus Hietaniemenkatu 5:een valitti neljä asunto-osakeyhtiötä ja 20 yk-sityishenkilöä.

Lehtosen mukaan ihmiset eivät ymmärrä, että asunnon järjestäminen asunnottomalla vähen-tää häiriöitä kaduilla eikä suinkaan lisää niitä. Ihmisten pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä tukiasuntolat myös omaan naapurustoonsa. Takaisin kodin lämpöön

Roskiksessa yö lähestyy loppuaan. Jostain kuu-luu kirkaisu, enkä voi olla ajattelematta kaveri-ni kaveria, joka raiskattiin lähistöllä. Toivotta-vasti kukaan ei ole nyt hädässä. Minuutit ku-luvat hitaasti.

Kerrankin olisi aikaa paneutua Helsingin Sano-miin kunnolla. Paneudunkin, tosin fyysisesti. Puoli kuudelta luovutan. Kuusi tuntia roskikses-sa saa luvan riittää. Kotona käyn vessassa, kaa-dun sänkyyn ja nukahdan välittömästi.

Yö on ottanut voimille. Mieltäni kuitenkin huo-jentaa tieto vain yhdestä yöstä ilman kotia.

14 Policy 4 | 2008

Syksyn myrskyjen jäljiltä edes taloutta seuraavat ammattilaiset eivät tiedä, mi-tä tapahtuu seuraavaksi. Kuinka taval-linen Nieminen voisi ymmärtää ja ana-

lysoida taloutta asiantuntevasti? Vaikka tiedet-tiin, ettei 1990-luvun taitteen kaltaista lamaa ei tultaisi näkemään, nyt vallitsee epävarmuus.

Lukuja ja numeroita

”Minulle tulee Hesari, Kauppalehti, Financial Times, Talouselämä ja The Economist”, luet-telee talousuutisia toistakymmentä vuotta toi-mittanut Päivi Isotalus. Aiemmin Helsingin Sanomissa ja nykyään Kauppalehdessä työsken-televän Isotaluksen mukaan talousuutisia aktii-visesti seuraamalla kuka tahansa voi kehittää ymmärrystään.

Miksi silti tuntuu siltä, etteivät edes kansanta-loustieteen luennot tee hullua hurskaammaksi? ”Hesarin talousuutisia pitäisi pystyä kaikkien lukemaan, sillä se on yleissanomalehti”, Isota-lus lohduttaa ja kehottaa myös kääntymään in-ternetin puoleen, joskin kehottaa lähdekritiik-kiin.

”Me luotetaan lukuihin, luvut edustaa faktoja.” Talousuutiset ovat pullollaan numeroita ja eri-laisia käyriä. Niitä kuitenkin tulisi lisäksi osa-ta tulkita, sillä lukujen taakse on helppo pii-loutua.

Isotalus mainostaa Kauppalehden käyttävän ny-kyään tietoisesti aiempaa enemmän grafiikoita ja tietolaatikoita, jotta uutisiin olisi helpompi tarttua.

Uutinen on kuitenkin uutinen. Juttutyyppinä se noudattaa objektiivisen journalismin peli-sääntöjä. Se ei voi ottaa kantaa. ”Kommentti-laatikoilla yritetään taustoittaa ja antaa näkö-kulmia juttuihin”, Isotalus kertoo.

Kasvottomia raportointeja

”Juttujen kohteina ovat usein yritykset, eivät ihmiset, vaikka ihmisistäkin yritetään kirjoit-taa.” Myös lehtien sivuilla loistaa talouselämän kasvottomuus. ”Markkinat hermoilivat”, sa-noi MTV3:n uutistenlukija kertoessaan päivän pörssitapahtumia. Ystäväni lukiossa rautatiease-masta keskusteltaessa ja sanan steissi kuullessaan kysyi vilpittömästi: ”Kuka on Stacy?”

Isotalus kaipaisi analyyttisia ja perusteellisesti kirjoitettuja juttuja The Economistin tyyliin.

Syyskuussa finanssikriisi alkoi vyöryä. Taloudesta uutisoi-tiin kissankokoisin kirjaimin ja otsikoin. Helsingin Sa-nomien B-osa ei alkanutkaan enää ulkomaanuutisilla.

TEKSTI JA KUVA: JONI KARJALAINEN

Taloustoimittajan analyysi

15Policy 4 | 2008

Toimituksissa on kuitenkin aina kiire ja harvalla medialla on resursseja tutkivaan journalismiin. Toimittajalla ei ole tänä päivänä aikaa tehdä sy-vempiä analyyseja.

Iltapäivälehtien lööppien tapaan talousuuti-sointia vaivaa houkutus kirjoittaa repäisevästi ikävistä asioista. Isotaluksen mukaan irtisano-misilla on helppo säikytellä, ja siten saada li-sää lukijoita.

Kriittistä, vaihtoehtoista talousuutisointia on vähän. Kovalla talousmaailmalla ei ole omaa Voima-lehteään.

Älä ajattele, älä?

Päättäjät sanovat ja media raportoi. Hallitus el-vyttää keskiluokkaa veronkevennyksillä. Ohja-uskorkoa on laskettu. Törsää eurosi niin talous kasvaa. Seuraavana päivänä vietät Älä osta mi-tään -päivää, kun Facebook käskee. Maailma on täynnä ristiriitaisia viestejä. Mieti vähän.

”Sijoittajat voivat tehdä päätöksiä jopa lauseiden perusteella”, väittää Isotalus. Kun George So-ros avaa suunsa, häntä kuunnellaan. Suomessa

kumarretaan sokeasti ainakin Nalle Wahlroo-sille. Yhdysvaltain keskuspankin, FED:in, Ben Bernanke ja EKP:n johtokunnan jäsenet ovat talouselämän messiaita.

Talous sitä ja talous tätä. Puhutaan aina talou-den lainalaisuuksista. Ikään kuin maailma koos-tuisi säännöistä, joiden pillin mukaan ihminen vain joutuu tanssimaan. Tee siinä nyt jotain pää-töksiä. Talousnäkymien avulla perustellaan, mi-hin on enää varaa.

Kansantaloustiede tarjoaa teorioita, jotka ovat välineitä talouden tajuamiseen. Ani harvalla vain on kyky käyttää niitä.

Totuus on siellä jossain

Globaalit tuotantoketjut ja yritysfuusiot mene-vät monimutkaisiksi. Kirjoitetaanko yritysten yhteiskuntavastuusta muualla kuin niiden omis-sa juhlavissa esitteissä? Miksi investoitiin, kuka maksoi, mitä se tarkoittaa?

”Kannattaa lukea kriittisesti juttuja ja useista lähteistä”, Isotalus miettii. Hyvät suhteet itseään viisaampiin kuulemma myös auttavat.

Isotalus sanoo pohtivansa usein, millä tavalla jutut voisi tehdä mahdollisimman luettaviksi. Toimittajan tehtävä on tehdä juttu ymmärret-täväksi ja löytää totuus, vaikkei se suinkaan ole helppoa, päinvastoin. Se vaatii tulkintaa ja ta-sapainottelua.

Hyvin kirjoitettu talousuutinen vastaa perusky-symyksiin: Mitä, milloin, missä ja miksi?

”Sen takia mä teen tätä työtä, että haluan ym-märtää, miten tää yhteiskunta ja talous toi-mii.”

Entä olisivatko taloustoimittajat alan ammatti-laisina voineet ennustaa finanssikriisin? Isotalus on skeptinen.

Haastattelua seuraavana päivänä hän kuitenkin soittaa huolestuneena ja sanoo: ”Minua jäi mie-tityttämään eräs vastaukseni. Olen sitä mieltä, että kyllä toimittajalla on se uutisnenä ja vainu ennustaa asioita.”

Entä muuttuiko maailma finanssikriisin myö-tä? ”Jää nähtäväksi. Välillä sitä kyllä mietti, että kaikki on mahdollista.”

Puhelin pirisee kuudetta kertaa. Kolme-kymmentä vuotta kansantaloustieteen laitoksella palvellut yliopiston lehtori

Juha Vehviläinen vastaa puhelimeensa.

”Talousasioista kirjoitettiin erityisen paljon vii-me vuonna varsinkin finanssikriisin myötä”, Vehviläinen pohtii. ”Myös uutisissa talousuu-tisten painoarvo on kasvanut.”

Vehviläisen mielestä finanssikriisistä uutisoi-tiin asiallisesti ja monipuolisesti. ”Monia ihmi-siä haastateltiin. Se tarjoaa erilaisia näkökulmia aiheen käsittelyyn.” Monimutkainen ongelma-vyyhti sai valtavasti palstatilaa joka päivä.

”Finanssikriisi toi niin läpinäkyvästi esiin, että jos taloudessa on ongelmia, ne leviävät muualle koko yhteiskunnassa. Se näkyy kotitalouksissa, yrityksissä, kunnissa, valtioissa ja globaalilla ta-solla. Kaikkialla.”

Sukella pinnan alle

”Haastattelussa se näkyy, kuinka pitkälle haas-tattelija pystyy jatkamaan keskustelua, pystyykö laittamaan haastateltavan tiukoille.” Vehviläisen näkemyksen mukaan talousuutisointi riippuu toimittajan ammattitaidosta.

Taloustoimittajalla tulisi olla journalistisen kou-lutuksen lisäksi alan syvällistä ymmärrystä. Veh-viläinen näkee, että taloustoimittajien osaami-nen on parantunut vuosien saatossa.

”Lukijan on helppo katsoa otsikot ja luulla saa-vansa hyvän käsityksen. Ammattilainen näkee kuitenkin lauseiden taakse ja lähtee pohtimaan, mitä kaikkea siellä on.”

Taloudesta kirjoittaminen pitää sisällään talou-dellisia faktoja ja niiden tulkintaa. Sitä ohjaavat kansantaloustieteen teoriat ja käsitteet. ”Ja kyl-lähän talousuutiset tyylillisesti eroavat kulttuu-risivuista”, Vehviläinen pyörittelee.

Mutta kumpi on asiantuntevampi, kansanta-loustieteilijä vai taloustoimittaja? ”Kyllä kansan-

taloustieteilijän ainakin kuuluu aseman ja kou-lutuksensa mukaan ymmärtää taloutta. Häneltä odotetaan että hän tuntee alansa.”

Vehviläinen korostaa, että talous ei ole yhteis-kunnasta erillinen saareke. ”Ne ovat vuorovai-kutuksessa. Talous on vain keskiössä.”

Kansantaloustieteilijän kuuluu tietääTEKSTI: JONI KARJALAINENKUVA: VAPPU KAARENOJA

16 Policy 4 | 2008

Mitkä kurssit soveltuvat valtsikalaiselle?

Sivuaineopiskelijoille Juha Vehviläinen suositte-lee kansantaloustieteen KA2-kurssia, jonka ai-heena on Suomen talouselämän ja maailmanta-louden esittely. Tänä syksynä tentin läpäisi 130 opiskelijaa, kolmisenkymmentä reputti.

Kolme vuotta sitten Vehviläisen aloitteesta pe-rustettiin Taloudelliset termit tutuksi -kurssi. ”Kurssin tarkoitus on avata keskeisiä käsitteitä ja selventää, mistä niissä on kysymys.” Kumman-kin kurssin kalvot löytyvät netistä.

Mihin kiinnittää huomiota talousjutussa?

Poimimme Päivi Isotaluksen kanssa päivän leh-destä satunnaisen talousuutisen. Se kertoo Kai Mäkelästä, kroaattimiljardööreistä ja Ruukki Groupin tapahtumista.

Mistä uutinen kertoo? ”Uutinen on aina osa laajempaa tapahtumaket-jua. Lopullinen totuus ei ole tässä ja lopullisia totuuksia harvoin on. Tässä tapauksessa kyseistä yhtiötä tulee seurata.”

Mikä on jutun uutisarvo? ”Voi olla että yhtiön toimitusjohtaja puhuu osa-ketta ylös ja yrittää mainostaa että yhtiöön kan-nattaa sijoittaa.”

Miksi talous on arvailua? ”Se on sellaista verhottua kielenkäyttöä näillä toimitusjohtajilla.”

Miten juttu on teknisesti kirjoitettu? ”Faktalaatikon käyttö olisi avannut tapausta.”

Lue, kritisoija pohdi

TEKSTI: JONI KARJALAINEN

Kriittisellä silmällä käsiksi?

The EconomistPitkä, perusteellisia juttuja, jotka laajasti ja kat-tavasti taustoitettuja. Maailmanlaajuinen ote.Kantaaottava.

KauppalehtiAinoa päivittäin ilmestyvä paperilehti. Talous-uutiset, pörssikurssit ja kolmossivu. Näkökulma Suomessa, ulkomaista kerrotaan ne tavalliset.

TalouselämäTarinoita talouselämästä Suomi-keskeisestä nä-kökulmasta. Uutisia ja reportaaseja, sijoittami-sesta ja urasta. Ilmestyy perjantaisin.

Helsingin Sanomien taloussivutB-osassa normaalisti ulkomaanuutisten jälkeen. Taloussivuilla kaksi osiota: uutiset ja raha.

taloussanomat.fiUutiset, pörssikurssit - tarjolla peruspaketti. Siirtyi nettiin, paperiversio ei kannattanut.

Taloustoimittaja ympyröi päivän uu-tisen kohdat, joihin hänen mielestään tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

17Policy 4 | 2008

18 Policy 4 | 2008

TEKSTI: ANTTI KOSONEN

1.NÄKÖKULMAN

LAAJENTAMINEN

2.ALOITA

NASEVASTI

Toisin kuin usein luullaan, gradu ei ole vain opin-näyte, vaan myös akateemisen kompetenssin osoitus, kontribuutio tieteenalalle sekä säällisen ihmisarvon mitta. Siihen tulee suhtautua asiaan kuuluvalla vaka-vuudella.

Pro gradu -työhön kiteytyvät ne keskimääräiset 6,5 vuotta, jonka valtsikalainen oppilaitoksessaan viettää. Gradun työstäminen on n. 2–4 vuoden prosessi. Se aloitetaan käymällä graduseminaarit pois alta. Kus-sakin graduseminaarissa on luontevaa vaihtaa gradu-aihetta, jotta saisi mahdollisimman laajan kuvan kai-kista tieteenalan sisällä käytävistä keskusteluista. Se-minaarien jälkeen gradu laitetaan ns. hautumaan 1–2 vuodeksi.

Tämä aika on hyvä käyttää osallistuen ”vielä kerran” kaikkiin fuksiaktiviteetteihin. Samalla gradun näkö-kulma laajenee ja syvenee.

Lopullisen graduaiheen saa valita melko vapaasti, mutta yleisesti ottaen sen tulisi olla mahdollisimman laaja. Hyvän gradun otsikko voisi olla esim. ”Yh-dysvaltain itsenäisyyden ajan ulkopolitiikan toteutu-mismuodot Euroopassa”. Erityisen ansiokas gradus-ta tulee, jos sen avulla lähtee ratkomaan merkittäviä poliittisia kysymyksiä, kuten Afrikan nälänhätää tai ilmastonmuutosta.

Gradun aloituksen on syytä olla mukaansatempaava ja johdattaa lukija suoraan alan tieteelliseen ja poliit-tishistorialliseen viitekehykseen. Tästä syystä vakiin-tuneen käytännön mukaan gradut on tavattu aloittaa sanoin: ”Jo muinaiset roomalaiset...”. Muutkin aloi-tukset voivat tulla kyseeseen, jos niiden avulla pääs-tään samoihin päämääriin. Kuitenkaan aloitusta ”Oli synkkä ja myrskyinen yö...” ei suositella kuin kor-keintaan sosiaali- ja kulttuurihistorian graduihin.

Graduntekoa pohtivan ei onneksi enää tarvitse keksiä pyörää uudestaan, sillä tämä gradunteko-opas an-taa valmiuden vähintään magnan gradun työstämiseen – loppu on itsestäsi kiinni. Ota talteen viiden kohdan opasjuliste.

Kattava gradunteko-opas

19Policy 4 | 2008

Gradun nimen keksiminen on työskentelyn aikaa vievin ja henkisesti raskain osuus. Nimiongelman kanssa pähkäileville on haluttu seuraavassa antaa val-miita nimiehdotuksia, joita ei toistaiseksi ole käytet-ty. Nimiehdotukset täyttävät laitoksen asettamat kri-teerit ja ovat vapaasti käytettävissä.

Molotov-Rippentrop-sopimuksen vaikutus siihen, että Raimo Väyrysen vanhemmat nimesivät lapsen-sa Paavo Väyrysen mukaan.

Ei nimi miestä pahenna – linguistis-maailmanpoliit-tinen case-analyysi siitä, mihin suuntaan YK:n roo-li globaalin kansalaisyhteiskunnan isänä olisi voinut kehittyä, jos Boutros Boutros Ghalilla olisi ollut use-ampi etunimi.

Suomen nato-suhteet vuosina 1970–1999: Analyy-si Juhani Suomen päiväkirjamerkinnöistä politisoi-tuneesta suhteestaan aviomiehensä sisareen vaaran vuosina 1970–1999.

Karista tuli Barista – EU-integraation yhtenäistävä vaikutus ammattinimikkeisiin vuosina 1990–2008.

Kekkonen, Kekkonen... Kekkonen! – Alkoholiveron alennuksen vaikutus Antero Kekkosen kansanedus-tajatyön hoitamiseen.

3.HYVÄT VIITTAUSKÄYTÄNNÖT

ON HALLITTAVA

4.MUISTA KYPSÄ

KIELENKÄYTTÖ

5.OTSIKOINNIN

AVUKSI

Kirjoittaja on valtio-opin seniori. Hän ratkaisi gradussaan EU:n ulkopolitiikan kaikki ongelmat.

Kirjoitustyössä on hyvä suosia sofistikoituneita sa-nankäänteitä, kuten semminkin, yhtäältä–toisaalta, kutakuinkin, pitkässä juoksussa, tahi, pittoreski, sillä nämä antavat kirjoittajasta akateemisesti kypsän ku-van. Gradun arvostelussa ei katsota hyvällä, jos työs-tövaiheessa on käytetty ulkopuolista, kuten professo-rin, apua. Uupuminen tai esimerkiksi mielenterveys-ongelmat eivät ole vieraita graduntekijälle. Pitkäjän-teisyys kuitenkin palkitaan, sillä hyvän gradun tehnyt työllistyy välittömästi valmistuttuaan yhteiskunnan kovapalkkaisiin johtoasemiin useimmiten sille alalle, jolta on gradunsa tehnyt.

Itse gradun työstäminen mittaa kykenemistä itse-näiseen työhön ja tieteenalan hallintaan. Gradunte-kijän on tunnettava kaikki aihettaan käsittelevä kir-jallisuus. Tämän lisäksi pakollisena valtio-opin gra-dulähteenä on Berndtson, Erkki (1996): Politiikka tieteenä. Johdatus valtio-opilliseen ajatteluun. On hyvä muistaa, että gradussa pyritään uuden tiedon tuottamiseen. Näin ollen lainaukset aikaisemmasta kirjallisuudesta eivät saa olla muutamia lauseita pi-dempiä. Tästä poikkeuksena on Simon kirja (1986), jota on hyväksyttävää lainata suoraan useita kym-meniä sivuja.

20 Policy 4 | 2008

TEKSTI: JULIA JOUSILAHTIKUVA: MATTI NIEMI

Aloittelevaa journalistia jännittää. Sovittuna on tapaaminen Ilkka Malmbergin kanssa. Tiedätte-hän, hän on se toimittaja, jonka syväluotaavia, kuuden aukeaman reportaaseja maailman eri kol-kilta saamme lukea Kuukausiliitteestä. Ketä tahansa moisia artikkeleita tuskin päästetään teke-mään, joten kyseessä taitaa olla oman alansa huippu.

Toimittaja jokai-sella solullaan

21Policy 4 | 2008

Oli vuosi 1979, ja nuori Ilkka Malmberg halusi kesätöihin Etelä-Suomen Sanomiin. Kesä-toimittajan pesti oli kuitenkin jo

varattu Malmbergin ystävälle – ellei tämä pääsi-si Sanoman toimittajakouluun. Tuohon aikaan koulun pääsykokeiden yleistiedon osuus oli sa-ma eri koepäivinä.

Malmbergin piti vain käydä katsastamassa kysy-mykset edellisenä päivänä, jotta ystävän sisään-pääsy ja hänen kesätyönsä olisivat taattuja. Kävi kuitenkin niin, että Etelä-Suomen Sanomat jäi ilman kesätoimittajaa, kun kumpikin hakijoista läpäisi tiukan seulan ja pääsi aloittamaan opin-tonsa Sanomalla.

Ilkka Malmberg oli pienestä asti tiennyt halu-avansa sanomalehtimieheksi. Kuitenkin, kuten hän itse sanoo, ”sitä mistä unelmoi, ei usein us-kalla yrittääkään saavuttaa.” Malmberg ehtikin ylioppilaaksi valmistuttuaan viettää talvia Goas-sa ja paiskia ”paskaduuneja”. Opiskellakin piti, jotta pankilta heruisi lainaa.

Malmbergille opintoviikkoja kertyi esimerkik-si kansainvälisestä politiikasta, kirjallisuustie-teestä ja sosiologiasta. ”Ne olivat mulle sellaisia nautintoaineita”, Malmberg kertoo. Hän sanoo opiskelleensa sitä, mikä tuntui hyvältä, ilman suurempaa suunnitelmaa. Tietoa tulevasta ei ol-lut, mutta luottamus oli vahva.

Hitaammin, paremmin

Toimittajakoulusta asti Ilkka Malmberg on viih-tynyt yhden työnantajan, Sanoma-konsernin, palveluksessa. Hän aloitti uutistoimittajana Hel-singin Sanomissa ja siirtyi sitten kirjoittamaan Ajankohtaista-sivuille. Kyseessä oli Malmbergin mukaan sen ajan vastine NYT-liitteelle, osio, jossa toimittajat Pahkasian hengessä pääsivät harjoittelemaan kokeilevaa kirjoittamista.

Ajankohtaissivuilta Malmbergin tie vei lopulta Kuukausiliitteeseen. Lehteä voidaan pitää Suo-messa ainutlaatuisena. Sen artikkelit ovat moni-kerroksisia, pitkiä ja kuvailevia, ja taustatyö on tehty huolella. Kuvilla on jutuissa tärkeä osansa. Kuukausiliite yllättää aiheillaan, ja niistä monet ovat peräisin Malmbergin päästä.

Keskiverto lehtimieskin saattaa keksiä tehdä ju-tun ruisleivästä. Kun kyse on Ilkka Malmbergis-ta, toimittaja ensin raivaa ja polttaa oman kas-ken, kylvää siemenet, korjaa sadon, leipoo lei-vän ja kirjoittaa sitten, mitä tietää rukiista.

Tai jos aiheena on suomalainen köyhyys, Malm-berg ei soita Tilastokeskukseen ja pyydä lukuja,

vaan seuraa aamiaispöydän etäisyydeltä vähäva-raisen perheen arkea vuoden verran. Kun tekee juttua Atlantin ylittävästä rahtiliikenteestä, on parasta astua itse laivaan.

Juuri tällaisesta journalismista Ilkka Malmberg pitää. Hän tietää juttujensa aiheet usein jo vuo-den etukäteen. Vuoden aikana taskussa kulke-vaan muistikirjaan kertyy tulevaan artikkeliin liittyviä havaintoja, ja juttuidea ehtii kypsyä. Malmberg pitää arvossaan huolellista pohja-työtä ja valmista näkökulmaa, josta tosin voi joustaa, kun juttua tehdessä sattuu arvaamat-tomia käänteitä.

”On harmillista, kun lehdissä näkee hyviä ide-oita hutaisten tehtynä”, Malmberg toteaa. Hän-tä surettaa lehtityöhön nykyään liittyvä nopeu-den vaatimus, minkä seurauksena artikkeleista tulee usein väkisinkin pinnallisia. ”Toimittajat pelkäävät liikaa suututtavansa jonkun”, Malm-berg pohtii myös.

Hänestä kaikissa lehdissä tunnutaan kirjoitet-tavan samat jutut, kun tiedotusvälineet kumar-tavat suuria yleisöjä. Tarpeeksi terävähampaisia vahtikoiria sopuleista ei siis vielä liene kasvanut, mutta meillä sentään on vapaa media. ”Ilman sitä mistään ei tulisi mitään”, Malmberg toteaa yksinkertaisesti.

”Tätä kahjoutta on vaikeaa selittää”

Kun tekee muutaman vuosikymmenen repor-taaseja Kuukausiliitteen kaltaiseen lehteen, pää-see kokemaan absurdejakin tilanteita. Erästä it-senäisyyspäivän tienoilla ilmestynyttä numeroa varten Malmberg päätti vuoden ajan seurata yh-tä neliökilometriä Suomessa. Alue valittiin arpo-malla, ja keskellä korpea sijannutta maaplänttiä otettiin Malmbergin lisäksi tarkkailemaan niin metsäntutkijoita kuin biologejakin.

Sitten keksittiin, että neliökilometristä pitää saa-da kuva ilmasta käsin. Malmberg kipaisi osta-maan valtavat kelat keltaista muovinauhaa, jol-la aluetta lähdettiin rajaamaan. Neliön yksi si-vu sattui kulkemaan jäätyneen järven yli, mistä seurasi haasteita.

Aavalla alalla tuuli pullisti muovinauhan niin, ettei ilmakuvaan millään tahdottu saada neliön muotoista aluetta. Kun kuvausta varten vuok-rattu helikopteri pörräsi ilmassa euroja polttaen ja Malmberg makasi rähmällään jäällä koettaen kiskoa tuulen riepottamaa muovinauhaa suo-raksi, hän saattoi vain ihmetellä tilanteita, joihin ammattinsa myötä päätyy.

Reportaasejaan varten Malmberg pestautuu

duunariksi rakentamaan Oopperaa, hoitaa van-huksia laitoksessa ja matkustaa sodan keskel-le Israeliin.

”Tätä kahjoutta on vaikeaa selittää”, hän toteaa. Kaikesta mitä Malmberg sanoo, kuulee, että hän on valtavan innostunut työstään. Hän ei osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa, materiaalia juttuja varten kun on ympäröivä maailma pullollaan.

Uteliaan unelmaduuni

Malmberg myöntää olevansa unelmatyössään. Ammattinsa ansiosta hän näkee paikkoja, joi-hin tuskin olisi muuten päätynyt. Kuten arvata saattaa, yksikään päivä ei ole toisensa kaltainen. Toimittajien tehtävä vapaina tiedon välittäjinä on tietysti tärkeä, mutta Malmberg huomaut-taa kirjoittamisen olevan hänelle myös puhdas-ta itseilmaisua.

”Kun havainnoin jotain kiinnostavaa, haluan kertoa siitä myös muille”, hän selittää. Suurta tyydytystä toimittajalle tuottaakin Malmbergin mukaansa se, kun käsissä on uutinen, jonka pää-see ensimmäisenä jakamaan muille.

Tärkein lähde Ilkka Malmbergin innostuksel-le on kuitenkin uteliaisuus. ”Jokainen hehtaari maata on kiinnostava, jokaisen ihmisen tarina on merkittävä”, hän toteaa.

Esimerkiksi tunturien jäkälistä voisi Malmber-gin mukaan hyvinkin saada mukaansatempaa-van jutun. Hän pitää uteliaisuutta journalistin tärkeimpänä ominaisuutena: ”Jos toimittaja pit-kästyy, hän on varmaan väärässä ammatissa.”

Kokemus on tärkein koulu

Kuinka sitten päästä Malmbergiksi Malmbergin tilalle, tai edes rinnalle? Tärkeintä on halu tietää. Kaikkea, kaikesta. On hyvä matkustaa, opiskella eri aloja, opetella kieliä, hankkia ehkä joku toi-nen ammatti. Toimittajalle yksikään kokemus omassa elämässä ei ole turha.

Haastattelunauhuri napsahtaa kasetin päätty-misen merkiksi, mihin Malmberg toteaa, että hänen lienee parasta nyt lopettaa puhuminen. Haastattelun virallinen osuus, jos sellaista oli-kaan, päättyy, mutta en malttaisi vielä päästää toimittajaa töihinsä.

Tuntuu siltä, että edessäni on todellinen seik-kailujen ja kokemusten tuoman viisauden aarre-arkku. Malmbergin pitää kuitenkin palata työ-pöytänsä ääreen, sillä täytyyhän jonkun kirjoit-taa reportaasi taskulampuista.

22 Policy 4 | 2008

TEKSTI: VAPPU KAARENOJAKUVA: OTTO JUOTE

23Policy 4 | 2008

Sanoista lauluiksiAsa on kirjoittanut tuhansien sanojen verran yhteiskuntakriittisiä riimejä. Hän ei kuitenkaan syn-kistele hyvinvointivaltion raunioilla, vaam on optimistinen humoristi.

Ollessani kahdeksannella luokalla Avain julkaisi albumin Punainen tiili. Kahdeksannella luokalla ei tiedetty mitä on kapitalismi, oi-

keistoscheisse tai systeemi, mutta silti laulettiin Avaimen mukana, että ”alas kapitalismin kah-leet, näin unessani enteen, elä aatteidesi puoles-ta, vedä vielä kerran henkee”.

Asa oli tehnyt pälpätysmusiikiksi kutsumaansa räppiä hyvän tovin ennen kuin julkaisi Punai-sen tiilen. Kun samalla studiolla oleskellut Fin-telligens alkoi räpätä tosissaan, Asa alkoi toivoa samanlaista menestystä.

Punainen tiili on esikoisalbumin ainoa kappale, jota Asa yhä esittää. Vaikka hän kertoo kasva-neensa Avain-ajoista, Punaisen tiilen sanoitukset työttömyydestä ja kontillaan olevasta vasemmis-tosta eivät ole vanhentuneet. ”Vasemmistolla on edessä isoja kysymyksiä. Mielenkiintoisia aikoja eletään. Tulee uusia värejä”, Asa pohtii.

Luovaa kirjoittamista

Asa kirjoittaa harvinaisen terävää tekstiä. Hän käyttää kekseliäitä kielikuvia. ” Syöksyy saar-naajat alas vuorelta, käyttöpäivät karkaavat nuo-relta, kierii kierii romahdus laulaa, meteoriitti ei myönnä hautarauhaa”, ladellaan kappaleessa Alas virtaa Ararat. Mistä tällaisia lauseita päl-kähtää päähän?

Ei ainakaan tyhjää paperia pällistelemällä. Asa kirjoittaa joka päivä. ”Ne on puhelimia, joihin kirjoitetaan muistiin asioita. Jos näen lokin mat-kustamassa sporan katolla niin rustaan sen sa-man tien muistiin. Huomaan metroasemilla, et-tä tytöt peilaavat heijastavista pinnoista. Koetan pitää silmät auki ja nauraa sille mitä näen.”

Elämää on pidettävä silmällä koko ajan. Mate-riaalia nimittäin tarvitaan paljon: Yhdessä Asan kappaleessa voi olla yhteensä 400 sanaa – tässä artikkelissa on 700 sanaa. Räpissä yksi säkeis-tö on usein sanallisesti yhtä pitkä kuin monen muun genren kappale kaikkine säkeistöineen ja kertosäkeineen. Kun Asa räppää, minuutissa tu-lee monta asiaa aivoille käsiteltäväksi.

Ratikan katolla matkustavat lokit ja metroase-milla peilailevat tytöt ovat aluksi pelkkää tajun-nanvirtaa, mutta vuoden lopuksi muistiinpa-noja selatessa niistä hahmottuu teemoja. Ensin syntyvät sanoitukset. Sen jälkeen Asa alkaa ko-siskella eri tuottajia tekemään levyä. Sanoituk-sista syntyy musiikkia.

Maailmankansalainen

Punaisen tiilen jälkeen Avaimesta ei kuultu. Ar-tisti teki paluun Asana kolme vuotta esikois-albumin ilmestymisen jälkeen. Hän teki levyt Leijonaa mä metsästän, Terveisiä Kaaoksesta ja Loppuasukas. Loppuasukkaasta Asa ja muu te-kijäryhmä palkittiin tänä vuonna 40 000 euron suuruisella Teosto-palkinnolla.

Raati kehui levyä ”intensiiviseksi, periksi an-tamattoman eettiseksi ja yhteiskunnalliseksi”. Edelleen Roihuvuoressa asuva Asa on samaa mieltä raadin kanssa siitä, että hänen kappa-leensa ovat yhteiskunnallisia. Niitä voi reippaas-ti sanoa poliittisiksi. ”Koetan saada käsittelyyn aiheita, jotka ovat vielä ratkaisematta. Olisi sup-peanäköistä ajatella, että olen vain viihdyttäjä. Olen kirjoittanut kuolemasta ja rakkaudesta ja kaikesta siltä väliltä.”

Asa kertoo pyrkivänsä tuomaan politiikkaa tai-teeseen ja lienee onnistunut. Ainakin monen mielikuva Asasta on musiikin perusteella poliit-tinen ja vahvasti vasemmistolainen. Vasemmis-toliitto onkin kosiskellut Asaa ehdokkaakseen, mutta poliitikoksi ryhtyminen ei kiinnosta räp-päriä: ”Se ei ole minun kenttäni. Minua ei kiin-nosta väittely käsitteistä.”

Punaisessa tiilessä Asa räppää, että ”ainoo pe-lastus, rakentaa uus demokratia, ryöstää ahneilt valta, kytkee pois byrokratia.” Onko edustuk-sellinen demokratia Asan mielestä siis aika lait-taa remonttiin?

”Olen äänestänyt joka kerta. Vaikka kyllähän ne joilla on mainosrahat on yleensä voittajia.” Asan mielestä rahan valta on ottanut otteen po-litiikasta. Hän pohtii, voisiko suomalaista po-liittista järjestelmää kehittää lisäämällä pienten

yksiköiden, kuten taloyhtiöiden tai työyhteisö-jen päätösvaltaa. ”Toisaalta voisin ihan mieluus-ti olla myös maailmankansalainen. Pitää tehdä ylikansallisia liittoja.”

Triplaeno kantaa huolta nuorista

Asalla on paljon ajatuksia siitä, mikä on suoma-laisen yhteiskunnan suurin ongelma.

”Sellaiset tuulet puhaltavat, joita emme voi kontrolloida. Ainakin se on ajan ongelma. En ole yhtään varma tästä asiasta, mutta luulen, että ongelma on Suomen amerikkalaistuminen, jota emme voi hallita. Minua pelottaa jenkkiläisty-minen. Ja nuoria minä mietin. Nuorten kannal-ta olisi tärkeää yhteiskunnan yliseksuaalisuuden hillitseminen, sillä se johtaa ongelmiin.”

Kolmen lapsen eno Asa on erityisen huolissaan nuorista. Hän kertoo roihuvuorelaisista kouluis-ta, joissa kolmasosa oppilaista on syntyperäi-siä suomalaisia. Osa nuorista tytöistä käyttää huntua, osa korostaa pukeutumisella seksuaa-lisuutta.

”Minua myös suututtaa, kun jotkut räppärit vit-tuilevat sossun tädeille, jotka ovat tämän yhteis-kunnan hienoimpia asioita.”

Asa on käynyt lukion ja opiskellut elokuvaa kan-sanopistossa. Hän on tehnyt jonkin verran mu-siikkivideoita. Asa aikoo jatkaa sanoitusten kir-joittamista luultavasti ainakin pari vuotta, mut-ta ei koko loppuelämäänsä. ”Ei kai sitä neli-kymppisenä enää voi räpättää 18–vuotiaille?”

Hän on kiinnostunut elokuvista ja dokumen-teista ja kirjastonhoitajan ura houkuttelee.

Vaikka maailmassa riittää ongelmia sossun tä-deille vittuilusta jenkkivaikutteisiin ja aseisiin Asa ei vaikuta synkistelijältä. Hänen kappaleen-sa eivät jätä kuulijalle toivotonta oloa vaan halua pistää kampoihin. Asa ei ole pessimisti vaan pi-kemminkin humoristi: ”Teinit setvii hiuksii su-kimal, hakkuualueella luuydint lusikal, jumissa siirtykää tulille hiljasen, rusakko kello kuuden illallisel.”

Työhuoneen seinillä Pasi-lan poliisitalossa on valo-kuvia 1920- ja 30-lukujen rikostutkinnan arjesta.

Työpöydän takana istuu rikosyliko-misario Juha Rautaheimo Helsingin poliisin väkivaltajaoksesta. Jaos tutkii kaikki Helsingissä tapahtuneet katoa-

Sinä lähdit pois

Helsingissä katoaa vuosittain noin 2 000 ihmistä, joista suurin osa löy-tyy tuntien sisällä katoamisesta. Muutamalle heistä katoaminen on kuiten-

kin tietoinen valinta, he haluavat hävitä jättäen kaiken taakseen.

TEKSTI: TIMO AULANKO

miset, jotka tulevat poliisille asti. 2 000 katoamisesta vain kymmenen prosent-tia teettää töitä poliisilla. Useimmat katoamiset selviävät muutamassa päivässä. Jokainen katoa-minen tarkastetaan tapauskohtaisesti, minkä jäl-keen päätetään tarvittavista toimenpiteistä.

”Tarvittaessa toimitaan hyvinkin nopeasti ja laa-jalla rintamalla, jos kadonneen epäillään olevan välittömässä hengenvaarassa”, Rautaheimo ker-too. Keinoihin voi kuulua esimerkiksi matkapu-helimen hätäpaikannus.

Keski-ikäisten omat matkat

Vapaaehtoisia katoamisia, joissa ihminen lähtee ilmoittamatta kenellekään, tapahtuu jonkin ver-

ran vuosittain. Useimmiten kyseessä on miespo-rukka, jonka ryyppyreissu on jäänyt pitkäksi tai jonka ryyppyreissusta ei ole alun perinkään ker-rottu kenellekään.

Rautaheimo kertoo esimerkkinä tarinan kol-mikymppisistä miehistä, jotka päättivät lähteä Rion karnevaaleihin kertomatta asiasta edes omille vaimoilleen. ”Miehet palasivat kahden viikon päästä kiltisti takaisin kotiin.”

Vapaaehtoisesti kadonneet henkilöt ovat usein keski-ikäisiä miehiä jotka ovat löytäneet uuden, nuoremman rakkaudenkohteen ja lähtevät hä-

nen kanssaan pakoon. Nämä katoamiset ovat kuitenkin useimmiten lyhytaikai-sia, muutaman päivän mittaisia.

Katoamisten motiivien kirjo on kuiten-kin laaja. Taustalla voi olla esimerkik-si alkoholismia ja masennusta – mitään tiettyä sapluunaa ei kuitenkaan ole.

Ihmisestä jää jälkiä

Kaikki vapaaehtoisesti kadonneet eivät kuiten-kaan palaa takaisin. Heidän tarkoituksenaan on aloittaa kokonaan uusi elämä, joko Suomessa tai ulkomailla. Rautaheimon mukaan poliisi saa nopeasti selville onko henkilö lähtenyt pois vain vähäksi aikaa – kuten herrasmiehemme Riossa – vai onko tarkoituksena todellakin kadota.

”Ihmisestä jää nykyisin paljon jälkiä esimerkiksi puhelimen ja luottokorttien kautta. Niiden väli-tyksellä poliisin on helppo seurata ihmisten liik-keitä”, Rautaheimo jatkaa. ”Jos jälkiä ei löydy, voi kyseessä olla vapaaehtoinen katoaminen.”

Jos poliisi ei epäile katoamiseen liittyvän rikosta tai hengenvaaraa, ei tutkimukseen silloin käyte-

KUVA: DOUG RICHMONDIN KIRJASTA ”HOW TO DISAPPEAR”

25Policy 4 | 2008

Talouden fundamentit voivat rakoilla muu-alla, mutta ne ovat toimineet ainakin ka-

toamisista kertovien kirjojen osalta. 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa on varsinkin Yh-dysvalloissa julkaistu useita kirjoja, joissa opas-tetaan ja neuvotaan ihmisiä katoamaan.

Alaan liittyvissä kirjoissa suositellaan yleensä jonkun kuolleen henkilön henkilöllisyyden va-rastamista ja sen avulla elämistä esimerkiksi Ni-geriassa tai Latinalaisessa Amerikassa.

Usein oman kuoleman lavastaminen on myös

osa katoamista. Monien muiden opaskirjojen tavoin osa katoamiskirjoista on ollut selkeitä ta-loudellisia menestyksiä.

Rikosylikomisario Juha Rautaheimo ei ole iden-titeettivarkauksiin uransa aikana törmännyt, ei-kä muutenkaan suhtaudu kirjoihin suurella va-kavuudella. ”Nämä tällaiset ovat vain tarinoi-ta.”

Policy ei suosittelekaan kenellekään kyseisiä kir-joja. Huonoja kirjoja löytyy valtio-opin tutkin-tovaatimuksistakin aivan riittävästi.

tä valtavasti voimavaroja. Poliisi luottaa silloin etsintäkuulutukseen.

Katoaminen itsessään ei ole mikään rikos, eikä poliisilla ole halua tai resursseja niitä sen enem-pää tutkia, jos rikosta ei epäillä. Mikään laki ei estä ihmistä lopettamasta yhteydenpitoa lähim-mäisiinsä tai muuttamasta pois maasta.

Poliisi ei paljasta sijaintia

Jos poliisi löytää kadonneen hengissä vuosien-kin kuluttua katoamisesta, ei poliisilla silti ole valtuuksia paljastaa kadonneesta tietoja hänen omaisilleen. Poliisi kertoo omaisille kadonneen olevan hengissä ja kunnossa.

Sijainnista poliisi ei saa kertoa mitään. Ei edes, onko kadonneena ollut nyt Suomessa vai jossain muualla maailmalla.

Löytyneen henkilön etsintäkuulutus puretaan, sillä hän ei enää ole kadoksissa. Oikeastaan hän ei koskaan ole ollutkaan, hän ei vain ollut il-moittanut nykyisestä sijainnistaan. Tällaisia ta-pauksia ilmenee Helsingissä ylikomisario Rau-taheimon mukaan muutamia vuodessa.

Useimmiten kadonneen henkilön omaiset ovat huojentuneita saadessaan tietää rakastettunsa olevan elossa ja kunnossa, vaikka he eivät sai-sikaan yhteyttä häneen. ”Epätietoisuus kadon-neiden suhteen on varmasti raskasta omaisille”, Rautaheimo kertoo.

”Toivommekin, että ihmiset antaisivat omaisil-leen edes tiedon omasta kunnostaan, vaikka ei-vät muuta haluaisi kertoakaan. Tämä koskee eri-tyisesti nuorisokodeista karanneita teini-ikäisiä ja heidän vanhemmilleen ilmoittamista.”

Katosi kuin pieru Saharaan

Minne elämäänsä pakoon lähtevä häipyy? ”Kaikkialle maailmaan”, kuuluu vastaus. Ka-donneita on löytynyt vuosien jälkeen jopa Hel-singistä, kaikkien silmien alta. He eivät vain ole joutuneet mihinkään tekemisiin viranomaisten kanssa.

Rautaheimo kertoo miehestä joka häipyi ko-distaan Käpylässä. Mies löytyi vuotta myöhem-min jäädessään kiinni näpistyksestä Helsingis-sä. Lähtiessään hän oli sanonut vaimolleen vain menevänsä viemään roskat.

90-luvun lopulla jo kymmenen vuotta aikaisem-min kuolleeksi julistettu mies kuoli uudestaan, tällä kertaa oikeasti. Hänen sisarensa olivat ju-listaneet miehen kuolleeksi 80-luvun lopulla,

koska eivät olleet kuulleet hänestä vuosikausiin. Mies oli kuitenkin elänyt Helsingissä pimeitä töitä tehden rakennustyömailla.

Uusi maailma – uudet mahdollisuudet

Kaikki kadonneet eivät kuitenkaan jää Suo-meen. ”Mitä pidempään katoaminen kestää, sitä todennäköisemmin henkilö on lähtenyt ul-komaille”, Rautaheimo kertoo. EU on tarjon-nut mahtavan mahdollisuuden kadota.

”Rajamuodollisuudet ovat poistuneet Scheng-en-alueen sisältä, eikä henkilöistä jää välttämättä

mitään jälkiä ennen kuin he poistuvat Scheng-en-alueen ulkopuolelle jolloin heidän täytyy käyttää passiaan.”

On myös täysin mahdollista kadota kaukomat-koilla ja elää siellä vuosikausia ilman että Suo-messa tiedetään asiasta yhtään mitään.

Toivottavasti kukaan ei ota VOOn matkapro-jekteilla tästä mallia.

VOOn matkaprojekti suuntaa jouluna Etelä-Amerikkaan. Matkis lentää 15. joulukuuta Bue-nos Airesiin.

Opikatoamaan

Katoamisia tutkii väkivaltajaoksessa ylikomisario Juha Rautaheimo. Usein katoajia ovat kes-ki-ikäiset miehet. Tapauksia on kuitenkin monenlaisia, eikä yleistä sääntöä katoamisille ole.

26 Policy 4 | 2008

27Policy 4 | 2008

Kuuba länsimaisten aurinkolasien läpi

Havannan Plaza de la Revolucíonilla ei käy tuulenvirekään. Taivaisiin koho-avan vapauden symbolin, José Mar-

tín muistomerkin ympärillä kaartelevat korp-pikotkat, jotka rouskuttavat terävillä nokillaan monumentin rakenteita. Ne symboloivat osu-vasti vallitsevaa todellisuutta.

Aukion toisen laidan rakennusta ei voi sivuuttaa lämpöhalvauksen uhallakaan. Perinteinen neu-vostoarkkitehtuuri ei erityisemmin puhuttele, mutta sisäministeriön seinältä valvovan coman-dante Ernesto ”Che” Guevara de la Sernan katse on läpitunkeva.

Viisi vuosikymmentä takaperin Che, Camilo Cienfuegos, Raúl ja Fidel Castro huudattivat aukiolla tungeksinutta kansaa. Kommunisti-nen Kuuba oli perustettu. Täällä sotilasasuinen Castro on puhutellut compañeroja ja jopa paa-via. Nyt Líder Máximosta ei näy jälkeäkään.

CIA:n salamurhayritykset väistänyt ja Sikojen-lahden maihinnousun torjunut ”vanha parta” teki keväällä tilaa nuoremmalleen. Ilmassa on vaimeita, mutta varmoja muutoksen tuulia. Huojuva talo

Karibian suurin saari on kotikutoisen sympaat-tinen sekoitus sikaripössyjä, salsaa, neukku-moottoreilla louskuttavia jenkkirautoja, rom-

miryyppyjä ja rempallaan nököttäviä rakennuk-sia. Kuuba on kulttuurien ja kansallisuuksien se-kamelska. Se on kuin lukuisat liitoksissaan nati-sevat talot. Tilkitty on, mutta nurkissa tuulee.

Länsimaalaiselle Kuuba on aikamatka. Mutta aika alkaa olla Kuubassakin kypsä muutokselle. Vallankumousintoilu näkyy enää seinämaalauk-sissa, joissa Che muistuttaa tovereita ikuisesta taistelusta. Kuuban kunniakansalaisen ”toinen marssi” alkoi 90-luvun puolivälissä: vallanku-moustaistelijan jäännökset sinetöitiin mauso-leumiin Santa Clarassa.

Väljähtynyttä aatetta on yritetty elähdyttää Chen henkilökultilla. Marttyyri symboloi kuu-balaisille sitä mitä vallankumous lupasi. Reaali-sosialismi on toisenlaista. Korruptio rehottaa ja tyytymättömyys nakertaa luottamusta.

Kenestä leikkikaveri?

Pikkuveli Raúl lakkautti ensitöikseen isoveljen luomuksen, tasapalkkajärjestelmän. Nyt lääkä-ri tienaa enemmän kuin siivooja. Lääkäreistään kuubalaiset ovat ylpeitä – syystäkin. Koko vä-estön kattava rokotus-, neuvola- ja omalääkäri-järjestelmä on ylpeydenaihe. Totalitarismin pi-meiden puolien lista on synkkä, mutta tietyt saavutukset on tunnustettava. Kuubassa on La-tinalaisen Amerikan korkein eliniänodote ja lu-kutaitoprosentti on lähes sata.

Neuvostoliiton romahdus ajoi Kuuban ennes-tään yskivän talouden syöksykierteeseen. ”Leik-kikavereista” on ollut pitkään pulaa. Vallanvaih-to Washingtonissa saattaa olla toivon pilkahdus suhteiden liennytyksestä. Yhdysvaltain 50 vuot-ta sitten asettama kauppasaarto on purrut an-karasti, kipeimmin tavallisen kuubalaiseen elä-mään. Puotien hyllyt ammottavat tyhjyyttä.

Kaupat joissa ostettavaa olisi, ovat valtaosin kuubalaisten ulottumattomissa. Kahden valuu-tan järjestelmässä paikallisten pesolla ei ole os-tovoimaa. Yksi turisteille luotu peso convertible vastaa tavallisen kuubalaisen puolen kuukau-den palkkaa.

Kuuban talous taapertaa pitkälti turismilla. Val-keat hiekkarannat, turkoosi meri ja Havanna houkuttelevat matkailijoita sekä maasta inspi-roituneita intellektuelleja. Kuubassa kiire kato-aa. Syynsä on sekä sikäläisessä sielunmaisemas-sa, että systeemissä. Kommunistinen järjestelmä näkyy ja tuntuu kaikkialla.

Kuubaan kannattaa matkata pian, jos mielii nähdä sosialistisen järjestelmän käytännön to-teutuksen. Turistille kuubalainen askeettisuus on ainutlaatuista vaihtelua. Tosin ironista on, että ruokamyrkytyksen kourista pelastavat tis-kin alta neuvotellut Coca Cola Companyn ja Nestlén tuotteet.

Finanssikriisi on herättänyt puheita jopa kapitalismin lopusta. Läntisen pallon-puoliskon pitkäikäisin sosialistinen valtio puolestaan kurottaa sitä kohti.

TEKSTI JA KUVAT: SUSANNA SONNINEN

28 Policy 4 | 2008

Tuskin ruokaillessaan voi päästä lähem-mäs Suomen poliittisen järjestelmän kovinta ydintä kuin piipahtamalla lou-

naalla eduskunnassa.

Koulumurhat on huonosti jäsennelty, sii-nä on vastenmielinen kansi ja tekstissä niin paljon kirjoitusvirheitä, että kir-

joituksen sisältöön on vaikea keskittyä.

Jussi Särkelän teos tuntuu hätiköidyltä, vaikka hän aloittikin kirjoitustyön jo pian Jokelan kou-lusurmien jälkeen. Kirja on kyllä ensimmäinen, muttei ”syvällinen selvitys Jokelan ja Kauhajo-en koulumurhien yhteiskunnallisista taustoista”, kuten kirjan takakannessa väitetään.

Särkelän tarkoitus on etsiä kokonaiskuvaa, joka virkamiesjohtoiselta päätöksenteolta puuttuu. Yksittäiset ongelmat opetuskulttuurista huumo-rin puutteeseen jäävät kuitenkin irrallisiksi vailla pätevää argumentaatiota. Suurinta osaa ns. yh-teiskunnallisista taustoista ei Särkelä puolestaan edes yritä linkittää koulumurhiin.

Jonkinlainen perusteesi on individualisoivan psykokulttuurin nousu, jonka vaikutuksesta normaalit vastoinkäymiset leimataan psyykki-siksi ongelmiksi. Tällöin hoidetaan oireita kes-kittymättä syihin.

Samanaikaisesti yhtenäiskulttuuri on hajonnut kulutusajatteluksi ja sopimuskulttuuriksi, jossa

yhteisön puolesta toimitaan vain, jos yksilö sii-hen sopimuksella nimitetään. Sosiaaliset suh-teet ovat kulutushyödykkeitä ja välineitä yksilön edun tavoittelussa. Särkelä kaipaa takaisin 50-luvun moderniin merkityksellisyyteen ja yhte-näiskulttuuriin.

Särkelän mukaan psykokulttuuri ja markkina-ajattelu pakottavat ihmiset yhteen muottiin syr-jäyttämällä toisin ajattelevat. Eikö tällä ole jo-tain yhteistä Särkelän ihaileman yhtenäiskult-tuurin ja hänen ehdottaman hyveopin ulkoa opettelemisen kanssa?

Entä onko väkivalta lisääntynyt 50-luvulta, niin kuin Särkelän mukaan olisi pitänyt tapahtua? Itsemurhat ovat vähentyneet 40 prosenttia (HS 7.11.2008) ja ääri-individualistisesta kulttuu-rista huolimatta väkivaltarikosten määrä Suo-messa ei paljoa poikkea eurooppalaisesta kes-kiarvosta.

Särkelä ehdottaa pääministerin kansliaan perus-tettavaksi tiedeyhteisöä, joka pohtisi yhteiskun-nassa ja kulttuurissa tapahtuneita muutoksia ja antaisi ohjeita yhteiskuntapolitiikan uudelleen suuntaamiseen. Särkelä haluaa tieteellistä ana-lyysia, jota itse on haluton antamaan.

Sirpaleinen puheenvuoro koulumurhista

TEKSTI: LEO AARNIOKUVA: JONI KARJALAINEN

Käyn testaamassa eduskunnan vanhan puolen ruokalan tarjonnan ystäväni Hannamiina Tan-nisen vieraana. Hän toimii Jyrki Kataisen ja Henna Virkkusen avustajana.

Vierailuni sattuu hiukan liian myöhäiseen ajan-kohtaan kansanedustajien lounasaikaan suh-teutettuna, mutta tämä ei itse ravintolan arvos-telua häiritse, pikemminkin päinvastoin.

Eduskunnassa ruokaillessa ei tärkeintä ole ruoka vaan tunnelma. Kun ravintolaan tullaan metal-linpaljastimien läpi vierailija-lappu rintapieles-sä, luo se tietynlaista glamouria ilmapiiriin.

Tätä tunnelmaa varsinkin ulkopuolisen silmin korostavat lisäksi arkkitehtuurisesti kiehtova ympäristö, poliitikkojen läsnäolo sekä edus-kunnan kirjoittamattomat säännöt, kuten ik-kunapöytien varaaminen vain kansanedustaji-en käyttöön.

Hedelmäinen broileripasta osoittautuu varsin päteväksi lounasvaihtoehdoksi. Reilun viiden euron hintaan annokseen sisältyy pääruoan li-säksi salaattipöytä ja leivät – jälkiruoasta ja kah-vista pitäisi maksaa erikseen.

Broileripasta on kuitenkin samalla kovin tylsä vaihtoehto. Ravintolan ollessa osa Fazer-Ami-ca -ketjua, ruoka ei tarjoa mitään poikkeavaa muiden ketjun kahvilaravintoloiden annoksiin verrattuna. Ravintolan leipävalikoima sen sijaan yllättää minut positiivisesti.

Tuomio eduskunnan vanhan puolen ravintolas-ta: tavallinen kahvilaravintolaruoka Fazer-Ami-can tapaan. Muutamia pääruokavaihtoehtoja, tavallinen salaattipöytä. Hyvä valikoima tuoret-ta leipää ja jälkiruoka/kahvi lisämaksusta.

Ruoka: 2/5 tähteäIlmapiiri valtio-oppijan silmin: 4/5 tähteä

Vähän erilainen työmaaruokala

TEKSTI JA KUVA: SAMPO PUUKKO

29Policy 4 | 2008

M U O T I K U V A U K S E T V A L T S I K A L L A

Tyylilehdissä on tyypillisesti keskiaukeaman ja takakannen

välimaastossa monen aukeaman muotijuttu. Otimme mallia ja

kuvasimme asukokonaisuuksia voolaisen yllä Snellmanian ja Klixin

pihapiirissä. Neljän sivun täyttämisessä valokuvilla kesti vähintään

yhtä kauan kuin saman sivumäärän täyttämisessä tekstillä. Piti

muun muassa tyhjentää vaatekaapit, poistaa kynsilakkaa, maanitella

raksamiehiä, karsia sadasta hyvästä kuvasta neljä parasta ja käsitellä

kuvat. Muutama vuosikymmen sitten journalismi oli tekstilähtöistä,

mutta nykyään valokuvia mietitään usein jo juttuja suunniteltaessa.

Kuvamaailma on vahvistunut aikakauslehdissä, sillä visuaalisuus

on printtimedian keino taistella nettiä vastaan. Päivänpolttavat

uutiset voi kyllä lukea netistä. Tietokoneen ruutua tapittaessa ei

kuitenkaan koe elämyksiä. On luksusta lukea Ilkka Malmbergin

jokaista pilkkua myöten täydelliseksi hiottu teksti ja katsoa samalla

suuria ja kauniita valokuvia. Voi maata sohvalla lukiessaan. Uutiset

voi hotkaista Aleksandrian ykköskerroksen tietokoneilta. Nettilehdet

ovat välipala, painettu aikakauslehti on huolella katettu illallinen. KUVAT: ESSI HUOTARI MALLIT: JULIA JOUSILAHTI

JA OLLI TIAINEN TEKSTI: VAPPU KAARENOJA

30 Policy 4 | 2008

31Policy 4 | 2008

32 Policy 4 | 2008

33Policy 4 | 2008

34 Policy 4 | 2008

Sanotaan että tekevälle sattuu. Usein silloin on kuitenkin kyse yksittäises-tä virheestä, eikä pitkästä sarjasta vää-riä toimintatapoja ja epäonnistuneita

valintoja.

Oikeusministeriön sähköinen äänestysprojekti syksyn kunnallisvaaleissa ei mennyt aivan nap-piin. Yli 200 ääntä jäi antamatta huonosti toimi-neen käyttöliittymän vuoksi. Oikeusministeriö kuitenkin kertoi palautteen järjestelmästä olleen pääasiassa myönteistä. Ilmeisesti demokratia to-teutuu, kunhan 51 prosenttia äänestäjistä saa koneen toimimaan.

Kun olalletaputtelu ministeriössä jatkui, tehtiin ensimmäiset oikeuskantelut: koekuntien vaali-tuloksen tulevaisuus ratkotaan hallinto-oikeu-dessa.

Joukkoajattelun hienouksia

Sananvapauden ja yksityisyyden suojaa inter-netissä puolustava EFFI Ry yritti varoittaa ää-nestysprojektin riskeistä: riippumatonta äänten tarkistuslaskentaa ei voi ilman paperitositteita tehdä, ja kesällä TietoEnatorin toteuttamasta järjestelmästä löydettiin 14 tietoturva-aukkoa. EFFI:n yritys osoittautui turhaksi.

Joukkoajattelussa pyritään konfliktien mini-mointiin ja konsensukseen, eikä toimintaa ana-lysoida kriittisesti. Toisinajattelijat leimataan tarvittaessa häiriköiksi.

Polkuriippuvaisuusteorian mukaan päätöksen-tekokykyä rajoittavat vanhat päätökset, vaikkei-

vät ne enää olisi ongelman kannalta olennaisia. Esimerkiksi ministeri Tuija Brax väisti poliit-tisen vastuun sillä, että projekti käynnistettiin viime hallituksen kaudella.

Vastuu yritettiin siis siirtää henkilöille, joilla ei enää ole päätöksistä mitään poliittista vastuuta. Milloin tahansa olisi kuitenkin voitu viheltää peli poikki ja odottaa vaikka ensi vaaleihin.

Elektroniset riskit

Usein moititaan ideologisten valintojen peit-tämistä teknisiksi ja hallinnollisiksi päätöksik-si. Sama pätee toisinpäin: teknisiä ongelmia lähestytään ideologisesti. Kysyttiinkö missään vaiheessa vakavasti, voiko elektronisella äänes-tyksellä voittaa mitään, kun otetaan huomi-oon epätodennäköiset, mutta sitäkin suurem-mat riskit?

Tietoturvankin näkökulmasta fyysisten ja säh-köisten tietokantojen riskeissä on isoja eroja. Arkistohyllyä ei voi napinpainalluksella levittää maailmanlaajuiseen tietoverkkoon.

Hyväksynnän viisi vaihetta

Ihmisten sanotaan käsittelevän menetyksiä vii-den vaiheen kautta: kieltäminen, viha, kaupan-käynti, masennus ja hyväksyminen.

Oikeusministeriö aloitti kiistämällä kaiken ja syyttämällä äänestäjiä. Tätä artikkelia kirjoitet-taessa ministeriö oli siirtynyt kaupankäyntivai-heeseen, ja käynnistänyt sisäisen tarkastuksen johtamisjärjestelmistään. Jäljellä on masennus ja

hyväksyminen: elektroninen äänestys oli paitsi täydellinen floppi, alun perinkin turha hanke.

Brax voi kuitenkin olla levollinen. Epäonnistu-nut tekstiviesteillä vonkaaminen kuluttaa poliit-tiset pelimerkit loppuun nopeasti, mutta minis-teriä ei ole miesmuistiin erotettu oman ministe-riönsä laiminlyöntien takia. Ministerin henkilö-kohtaisesti tekemät virheet noteerataan joskus, mutta ministeriön jatkuvien virhearvioiden tai huolimattomuuden johtaessa ongelmiin ei po-liittista vastuuta enää vaaditakaan.

Ministerit tulosvastuuseen?

Valtionhallinnossa puhutaan paljon tulosvas-tuusta. Voisiko tulosvastuu ulottua ministerei-hin asti? Ilmeisesti Suomessa on maailman par-haat ministerit, jos asiaa mitataan ministereiden erottamisilla.

Kaikkia virheitä ei voi välttää, eikä ministeri voi tietää satojen alaistensa jokaista tekemistä. Mut-ta missä vaiheessa esimerkiksi ministerin epä-pätevyydestä tai tietämättömyydestä on tullut argumentti puolustukselle? Ennen vaaleja Brax luonnehti mahdollisuutta äänestystuloksen sa-botointiin ”science fictioniksi”. Onkin vaikeaa arvioida, kumman aihepiirin hän tuntee huo-nommin: elektronisen äänestyksen vai tieteis-kirjallisuuden.

Ei kestä kauaa, kun median huomio jo siirtyy muihin aihepiireihin. Mutta käy oikeussalissa miten tahansa, ei koekuntien äänestäjien alku-peräinen tahto enää toteudu.

Avaruussukkula Challenger, Matrixin jatko-osat, kuntavaalien elektroninen äänestys... Aina sil-löin tällöin joukko muutoin älykkään oloisia ihmisiä saa yhteen koottuna aikaan hämmästyttä-vää tuhoa.

Kuinka tässä nyt näin kävi?

TEKSTI: OTTO JUOTE JA JARI KUIKANMÄKIKUVA: OTTO JUOTE

35Policy 4 | 2008

KOLUMNI & KLIXIN KORVAT

- VOOn rahakirstun vartijoiksi halajavat olivat kuulemani mukaan hallitusvaaleissa valmiita si-joittamaan järjestömme ylimääräiset pennit ra-hastoihin. Enenevissä määrin samaistan VOOn uusimpia vuosikertoja kauppatieteilijöihin.

- Hallinnon linjan ystävistämme tämä on ollut nähtävissä jo pidemmän aikaa. Hottilaiset opis-kelevat jo salaa iltaisin johdon laskentatointa-kin. Siis johdon laskentatointa, valtiotieteelli-sessä tiedekunnassa!

- Mietinkin mitä niissä salaperäisissä JOS-pii-reissä tapahtuu.

- Päiväluentojen jälkeen johtamista pidemmän aikaa harrastaneet sedät laittavat kätensä hallin-to-opiskelijan olkapäille ja kysyvät, onko tämä valmis ottamaan kapitalismin elämäänsä.

- Kenties hallinnon linjan eriytymispyrkimykset ovat kauaskantoisempia kuin arvaammekaan...

- Ymmärrän, ensin laitoksen myrskyistä omaksi linjakseen, sitten osaksi Aalto-yliopistoa!

JOULUPUKKI

- Niin pitkälle kolmikantaan perustuvaa päätök-sentekoa tuskin vielä ollaan romuttamassa, että sellaista antaisimme tapahtua.

- Paras silti tarkkailla päätöspöytäkirjoja silmä-muna huurussa. En toivoisi näkeväni opetuk-seen tarkoitettuja rahoja laitettavan sijoitus-markkinoiden armoille.

- Anna tuon draaman jo olla. VOOn rahojen laittaminen hedgerahastoihin sen sijaan saattaisi luoda viihdyttävää jännitystä elämään.

- Puolet hallituksen kokouksista menisi Kaup-palehden pienten pränttien tihrustamiseen sekä volatiliteettien laskemiseen.

- Ja yhä useampi voolainen löytäisi itsensä si-joituspankin back officesta vallatun Vanhan si-jaan.

KLIXIN KORVAT

KU

VA: J

OU

NI H

OPI

A

Ikuinen kysymys?

Uskoako vai eikö uskoa? Siis Joulupukkiin.

Suomalainen Joulupukki ei ole se Hou-Hou-Hou -ukko, joka virnuilee limpparimainoksissa. Hän on Santa C. Siinä on vissi ero. Joulupukki on se rauhallinen jopa harras taatto, joka kysyy aina: ”Onkos täällä kilttejä lapsia?” tai myhäilee salaperäisesti: ”Kyllä pukki tietää…”

Siitä uskosta vielä. Kerran pieni kymmenvuotias tyttö puolusti uskoaan joulupukkiin sanomalla: ”Kehen sitten muka enemmän kannattaisi us-koa?” Niinpä!

Joulupukkiin kannattaa uskoa. Aikuiset usein luulevat menettäneensä uskonsa omine järkei-lyineen ja rationaalisine ajattelutapoineen, mut-ta ovat väärässä. Usko on tallella, mutta se on hiukan muuttunut. Koska ihminen on sellainen ”helppo nakki”, on häntä äärimmäisen helppoa johdatella.

Ihan oikeasti aikuiset uskovat, että he tekevät valintoja esimerkiksi toteuttaessaan joululahja-toiveita, mutta turha luulo. Joulupukki ne ihan

oikeasti valitsee. Aikuinen vain toimii joulupu-kin apuna – sillä lailla joulutonttuna.

Joulupukki tietää mitä kukin ansaitsee, mutta hän höveliyttään ja pönkittääkseen taas aikuisen ”aikuisuutta” antaa porukan syöksyillä market-tiin ja kauppaan, ja taas markettiin ja taas kaup-paan… Ja kortit venyvät useita millejä – paitsi niissä marketeissa, joissa on hyvin jäähdytetyt korttikoneet.

Aikuiselle tulee tästä kaikesta tuskasta ja vaivasta ihan kamalan hyvä mieli ja hän tuntee itsensä hyvin tärkeäksi. Aikuiseksi. Tosiasiassa hän vain toteuttaa joulupukin loistavaa suunnitelmaa.

Kun koittaa jouluaatto ja lahjat avataan, niin ilo on kaksinkertainen, itse asiassa kolminkertai-nen: lapsilla on saamisen ilo, aikuisilla antami-sen ilo. Joulupukki itse iloitsee siitä, että aikui-nen on saatu kerrankin hyvälle ja hartaalle tuu-lelle. Siksi hän ei vaivaudu turhaan selittelemään aikuisille pikku suunnitelmaansa.

Näin se vaan kuulkaa on. Joulua odotellessa: Muistakaa olla kilttejä! Joulupukki on lähem-pänä kuin arvaattekaan…

KU

VA: Y

LE

36 Policy 4 | 2008