HYVÄSTI, LEHTORI! jäähyväiset “Bärrelle” | 14

WILLE RYDMAN kahdessa vuodessa maisteriksi | 18

Policy 4/15 | 3

PääkirjoitusSitä itseään!

Selailin bussimatkalla ajankuluksi iltapäivälehtien netti-sivuja. Erikoiset otsikot hyppivät silmille: rajujen sanan-käänteiden tarkoitus lienee kerätä klikkauksia eli houkute-

lla lukijoita. Uutiskynnys tuntuu olevan varsin matala.

”Mies tunnusti pettäneensä 20-vuotiaan kanssa – vaimo lähetti postissa miehelle kasan sitä itseään” (IS 9.11.15)

Vaimo oli tilannut netistä miehen ja uuden tyttöystävän kotiin kasan hevosenlantaa. Jutussa vaimo kommentoi parivaljakon ansainneen lantalähetyksen ehdottomasti ja harmitteli, että ih-misen uloste olisi jäänyt tulliin.

”26-vuotias nainen otti selfien – puistattava näky” (IS 27.11.15)

Brittinainen otti selfien, jossa näkyy haaleana taustalla val-oilmiö. Nainen uskoo tämän olevan kummitus kuten myös 39 prosenttia gallupiin vastanneista Ilta-Sanomien lukijoista.

Joskus lukijoiden kalastelu menee niin pitkälle, että otsikon in-formatiivisuus jää toissijaiseksi arvoksi. Viime vuonna Ilta-Sa-nomat uutisoi Finlandia-voittajasta seuraavasti: ”Hän voitti Finlandian” (IS 27.11.14) Siis kuka hän? Joulukinkun kulu-tuksesta otsikoidaan: ”Tämä on suomalaisten suosikkikink-ku: arvaisitko kuinka paljon kinkkua syödään jouluna?”. Kinkkua ostettiin viime vuonna n. 6,6 miljoonaa kiloa. Tämän otsikko jätti kuitenkin hämärän peittoon.

”Nuori turvapaikanhakija vangittiin Hesperian puiston raiskauksesta epäiltynä” (IL 30.11.15)

”Turvapaikanhakijoihin kohdistuvat rikosepäilyt ovat lisääntyneet - Helsingissä tutkinnassa kolme raiskausta” (IS 2.12.15)

Otsikot ovat viime aikoina huolehtineet kovasti naisten turval-lisuudesta Suomessa. Yhden viikon aikana Ilta-Sanomat pus-ki ulos kahdeksan uutista, joiden otsikoissa oli mainittu sana raiskaus tai raiskata ja, joissa tekijänä tai epäiltynä oli ulkomaa-laistaustainen henkilö. Raiskausuutisia, joissa korostettiin epäillyn tai tekijän ulkomaalaista taustaa, riitti luettavaksi siis enemmän kuin yksi joka päivälle! Iltapäivälehtien oikeudeksi on todettava, että ne uutisoivat auliisti myös kantasuomalaisen pörssijohtajan raiskaustuomiosta: ”Pörssiyhtiö Biohitin johta-jalle tuomio pahoinpitelystä ja raiskauksesta” (IL 1.12.15).

Raiskauksesta syntyy mediasirkus siis, jos raiskaaja on jollakin tapaa kiinnostava. Melko nurinkurista!Pariisin terrori-iskuistakin nousi ennennäkemätön mediamyl-ly. Iltapäivälehdet pureksivat läpi terroristien henkilöhistoriat:”Lehmitytöstä terroristiksi – tällainen oli itsensä Pariisissa keskiviikkona räjäyttänyt naisterroristi” (IS 19.11.15) Jutus-sa kerrotaan, että kyseinen terroristi on ensimmäinen itsensä Euroopassa räjäyttänyt nainen ja hallitsee näin ollen eräänlaista maailmanennätystä.

”Pariisin iskujen aivoiksi nimitetty terroristi väittää: Lii-kuin vapaasti pitkin Eurooppaa ja hankin aseita” (IS 17.11.15). Vaikuttaa siltä, että itsensä räjäyttämällä nousee yhdessä yössä tuntemattomuudesta maailman maineeseen. Terroristien henkilöhistorioiden käsittely mediassa voi olla haitallista: terroristien itsekehuskelun julkaiseminen tai heidän tekojensa kuvaaminen ”ennätyksinä” voi synnyttää ihailua muissa saman mielisissä ja radikalisoida. Toisaalta puistattavil-la yksityiskohdilla mässäily voi lietsoa tarpeetonta paniikkia ja pelkoa. Tapahtumien käsittelyn tueksi tarvitaan analyyttistä ja harkittua uutisointia.

Eivät iltapäivälehdet yksin ole syyllisiä: lehdissä ei kirjoitettai-si ulostelähetyksistä, haamuista tai terroristien ennätyksistä, jos niille ei olisi tilausta. Ihmisiä kiinnostavat tällaiset uutiset: mitä shokeeraavampi otsikko, sitä todennäköisemmin klikata-an. Mitä enemmän otsikossa jätetään arvailujen varaan, sitä suurempi houkutus jää lukea koko juttu.

Käyttäydy lehtiä lukiessasi kuin poliittinen kuluttaja ruoka- tai vaatekaupassa: lue harkitusti, vaadi laatua, älä klikkaa turhaan.

Teksti: Onerva Martikainen Kuva: Iina Leivo

Policy 4/15 | 4

Policy 4/2015Pääkirjoitus - 3Fuksikolumni - 5Opintouutisia - 6Vihainen VOOlainen - 7Lounaalla Ville-Pekka Sorsan kanssa - 8Eurooppa: Montenegro - 10Hyvästi lehtori Berndtson - 14 Kohtaamisia: Wille Rydman - 18Kolumni: Eemeli Peltonen - 24VOO-uutisia - 25Horoskoopit - 26Puheenjohtajan terveiset - 27

PäätoimittajatNiko RuostetsaariOnerva MartikainenAnni Kyröläinen

KirjoittajatAnni KyröläinenNiko RuostetsaariOnerva MartikainenRaakel KumpunenAnna WalldénErkki BerndtsonJoonas AitonurmiSanni Inovaara

Takakannen juttu:Vilma Maukonen TaittoAnni KyröläinenNiko Ruostetsaari

Valtio-opin opiskelijat ryPL 5400014 Helsingin Yliopisto

Yhteystiedotpolicy@voo.fi

HYY:n järjestölehtituella tuetaanPolicy-lehteä.

Painos 140 kpl

ISSN 1235-4031 (painettu)ISSN 2323-9468 (verkkojulkaisu)

Eläköityvän Erkki BErndtsonin mietteitä | 14

Mitä oikeastaan tiedät MontEnEgrosta? | 10

Policy 4/15 | 5

F

U

K

S

I

K

O

L

U

M

N

I

Muistatko vielä fuksisyksysi – tai ainakin ne hetket, jotka kaiken hauskanpidon seurauksena ovat muistettavissa? Siltä varalta, että vuosia on päässyt vierähtämään muutama, anna

minun muistuttaa millaista on olla fuksi!

Terävinä valtiotieteilijän alkuina teemme jatkuvasti viiltävää analyysia itsestämme ja ympäristöstämme. Olemme esimerkiksi havainneet, että siinä missä portaat Alina-saliin hypellään kevätvarsamaisella innolla sitsi-iltana, seuraavana päivänä ainoa varsamainen piirre on holtitto-masti tärisevät jalat. Pääkkärin portaita noustessa pidetään paussi kah-den portaan välein.

Fuksimökillä hyytävän kylmänä lokakuisena yönä hyppäämme paita päällä pilkkopimeään järveen. Nilkat ja sääret kolmekymmentä sent-tiä mudassa, iilimatojen intohimoisessa imussa joudumme muistut-tamaan itsellemme, että jos fuksipassissa käsketään uimaan jossakin tapahtumassa vaatteet päällä, mehän todella niin teemme. Epäilys mission typeryydestä ei hiivi mieliimme edes siinä vaiheessa kun yritämme kammeta itsemme järvestä ylös tarrautuen rantapenkereen heiniin. Se, että saunan pukuhuoneen joka ilmansuuntaan avautuvat ikkunat yltävät lattiasta kattoon vain lisää yhteishenkeä.

Istuessamme kaljalla muiden valtsikalaisten kanssa puolustamme urhoollisesti VOO:n kunniaa arvostelujen ikeessä. ”Ylimielisiä!” kuuluu syytös. No, jos laulussakin niin julistetaan, on vaikea väittää vastaan. ”Pitävät itseään niin suurina ja kauniina!” Fakta. Seuraava väite, olkaa hyvä! ”Ja iso osa on blondejakin!” nyökyttelemme elovena -lookissamme. Minkäs teet. ”Äärioikeistolaisia koko sakki!” Haa, kes-kustelu alkakoon!

Ensimmäistä tenttiä juhlistamme kollektiivisella hermoromahduksel-la. Edellisenä iltana lentävät tuskaiset viestit fuksilta fuksille: ai pitiks sinne ilmoittautua erikseen? Vaikka pyrimme tuomaan esiin huikean akateemisen pätevyytemme aina kuin vain mahdollista, ei paineen alla voi aina antaa parastaan. Allekirjoittanut raapusti tentissä kaksi vaadit-tua esseetä, mutta jänisti viime hetkellä ja päätyi palauttamaan tyhjän paperin, yhtä koskemattoman puhtaan kuin Timo Soinin katolinen mieli. Tästäkin tarinasta löytyy onneksi hopeareunus: fuksipassista voi ruksia yli kohdan osallistu uusintaan, jes!

Vaikka fuksius on pääasiassa upeaa ja mielenkiintoista, se ei aina ole helppoa. Kenties koko syksyn liikuttavin tunnustus kantautui kuiskauksena takarivistä valtio-opin johdantokurssilla:”Mä en oo vieläkään ihan varma, onks se sana politiikka vai poliitikka.”

Teillä on edessä elämänne paras syksy, varoittivat tuutorit elokuussa. Olivat hitto vie oikeassa.

Policy 4/15 | 6

OPINTOVASTAAVIEN TERVEHDYS:

MUISTILISTA MATKAANNE Hei rakkaat kanssaopiskelijat! Syksy on kulunut strategiauudistusten ja Iso pyörä-hankkeiden setvimisessä, oppiainekahvit on ta-puteltu ja muutenkin opintovastaavien kausi lähestyy loppuaan. Koska emme halua (kykene) vielä irtautua roolistamme, olemme laatineet teille muistilistan elämän helpottamiseksi myös ensi kevättä ajatellen.

Teksti: Raakel Kumpunen ja Anna WalldénKuva: Selfie

1. Tarkista tulosi! Voit ensi touko-kuun loppuun asti maksaa opinto-

tukia takaisin ilman korkoa. Kelan si-vuilta (kela.fi) löytyy opintotuki-info, jota kannattaa muutenkin vilkaista, jos huolestuttaa.

2. Kerää 55 opintopistettä lukuvuo-den aikana niin tiedekunnan talous

voi jatkossa hyvin ja valmistumisesi ta-pahtuu nopeammin (tähän me emme tietenkään pakota)! Plussana jokainen yli 55 opintopistettä suorittanut saa hienon haalarimerkin tiedekunnalta!

3. Jos haluat vaihtoon syksyllä 2016 tai keväällä 2017, muista että haku

Erasmus-kohteisiin alkaa helmikuussa 2016. Lisäinfoa sekä muiden vaihto-kohteiden aikataulut löydät flammasta,

jota kannattaa myös aika-ajoin käydä vilkuilemassa.

4. Jos opiskeleminen muualla kiin-nostaa, Joustavan opinto-oikeuden

hakeminen muihin yliopistoihin ta-pahtuu osoitteessa joopas.fi. Ensi syk-synä alkaviin opintoihin JOO-oikeutta haetaan keväällä 2016 30.4. mennessä.

5. Osallistu oppiainekahveille! Tu-leva kevät tulee olemaan täynnä

tärkeitä päätöksiä, jotka vaikuttavat opintojen sisältöön vuodesta 2017 al-kaen. Mikäli siis haluat pysyä kärryil-lä yliopiston sisäisessä sekamelskassa, tule oppiainekahveille! Siellä saat ensi-käden tietoa suoraan henkilökunnalta ja pääset vaikuttamaan valtio-opin tu-levaisuuteen.

Ihanaa joululomaa ja kevättä toivottavateläköityvät opintovastaavanne, Raakel ja Anna

Policy 4/15 | 7

VOIKO VITUTUKSEEN KUOLLA?

VIHAINEN VOOLAINEN

Satuin kuulemaan, että vuoden viimeisen Pol-icyn kannessa komeilee Erkki Berndtsonin

klassikkoteos Politiikka tieteenä. Ja kuulemma sen ainaisen mukahassuttelun lisäksi sisältönä on myös itse Bärren ikiviisaita sanoja. Innostuin välit-tömästi. Tuohan on se politologinen Pietari, jonka pääsykoekirjaa tankattiin viikkotolkulla 15-vuo-tiaan pojan huoneen tuoksuisessa komerossa. Ai että. Laatujournalismi ei ole kuollut, eläköön print-timedia! Kerrankin ylioppilaskunnan jäsenmaksul-le jotain katetta.

Sitten vasta tajusin. Bärreä ei ole tankattu pääsykokeissa sitten vuoden 2012. Eiväthän nuo

oppiaineemme märkäkorvat tiedä Berndtsonista mitään. Vain joku mukavannäköinen setä oppiain-een pikkujouluissa. Korkeintaan. Kaikki se, mikä yhdisti lukuisia pottilaisia vuosikertoja, on korvat-tu, hyljätty ja päälle naurettu.

Enää ei Kuppala riemastu rupateltaessa sähköi-sistä postilaatikoista tai viimeaikaisista Jugosla-

vian hajoamissodista. Edes lupaava nuori naistutki-ja ei hetkauta näitä Maija Setälän ja David Heldin syövyttämiä kunniattomia paskiaisia. Tuskin edes haalarimerkkiä saavat aikaan. Vai onko haalar-imerkkienkin tilalla jo nykyään Snapchat-ryhmät ja häshtägit Instagramissa? Minulle ja Erkille ri-suaita on numeron lyhenne.

Eikä kyse ole pelkästä pääsykoekirjasta. Politiik-ka tieteenä on merkinnyt myös lohtua. Mon-

et ajanpuutteen tai toistaitoisuuden uuvuttamat VOOlaiset ovat aina uudelleen tarrautuneet ris-paantuneeseen aarrearkkuunsa silloin, kun hätä on ollut suurin. Luennolle hutaisten luetut artik-kelit ovat jalostuneet katinkullaksi pienellä Bärren pläräilyllä.

Tiedänpä myös opiskelijoita, jotka ovat käyttäneet teosta lähteenä graduissaan. Ja

miksi eivät käyttäisi. Mitä sitä hyvää vaihtamaan? Rähistäänhän siellä Balkanilla jatkuvasti, joten miksi ei voisi puhua suoraan viimeaikaisista Jugo-slavian tapahtumista? Ehkä toki maininnan entis-estä liittotasavallasta voisi lisätä sinne epiteetiksi. Vielä päälle muutama hassu rivi lisää Foucault’ta, niin a vot! VOOlaisten joululahjalistan kärkitoive vuodelle 2016 lienee Politiikka tieteenä –teoksen uudistettu laitos.

Jos Erkki luet tätä, niin tiedä, ettemme unohda. Emme anna sinun unohtua. Ainakaan ennen,

kuin meidät unohdetaan.

Stat rosa pristina nomine, nomina nuda tenemus. Muinainen ruusu säilyy vain ni-menä, meille jäljelle jäävät pelkät nimet. Kirjoittaja on Vihainen VOOlainen, joka on Berndtson-insa lukenut.

Policy 4/15 | 8

VAIN sorsa LENTÄÄ TÖÖLÖÖSEEN

Teksti ja kuva: Joonas Aitonurmi

Ikisuosikki yliopistonlehtori Ville-Pekka Sorsa siirtyi Krunasta Töölöön ja Hankenin hellään huomaan viime kesän aikana. Policy haastatteli Sorsaa viime vuoden joulukuussa. Lounaske-skustelun aikana sivusimme opiskelijan biopolitiikkaa ja huippuyliopiston tilaa.

Kuluvana vuonna valtio-opin oppiaineen hen-kilökunnassa on tapahtunut paljon muutok-sia. Eläköitymiset ja lähtemisten paikkaukset

ovat joutuneet niukkojen resurssien vuoksi laitos-neuvoston syyniin. Millaiselta opetuksen tila näyttää entisen oppiainevastaavan mielestä?”Laitos tarkastelee jokaisen paikan tarkkaan. Ope-tukseen ja sisältökursseihin löytyy opettajia kyllä, mutta kandiseminaarien vetämisessä voi tulla ongel-mia. Ongelma on rahoituksen saaminen.” Myöskään omaan tutkimukseen ei liikene aikaa ope-tus- ja hallintotuntimäärien jälkeen. Pedagogisesti ja temaattisesti hyviä kurssikokonaisuuksia ja opiskel-ijoiden yhteyttä henkilökuntaan Sorsa pitää kuiten-kin ensiarvoisen tärkeänä. Sorsa aloitti opiskelunsa 2001 Keski-Suomen Atee-nassa, Jyväskylässä. Kaiholla elämäänsä Vakiobaaris-sa muistaen Sorsaa hirvittää nykyopiskelijan arki.”Omasta mielestäni opiskelijat on nykyään hemme-tin vaikeessa tilanteessa. Opintotuella, kesätyöra-hoilla ja pienillä hommilla tuli hyvin Jyväskylässä aikanaan toimeen, kun asui ylioppilaskylässä ja niin

pois päin. Perusdilemma syntyy siitä, että jos halu-aa opiskella Helsingissä, niin pitää käydä töissä ja se aiheuttaa vaikeuksia opiskeluiden joustavuudessa. Silloin henkilökunnalla oli vähemmän hallinnollista papereiden pyörittelyä ja enemmän aikaa opiskeli-joille, joten tässä mielessä olen elänyt hyvän opiske-lijaelämän. Mutta nyt kun mä katson tätä tilannetta niin paineet on paljon kovempia ja on tosi vahvoja odotuksia opiskelijalle. Samaan aikaan pitäisi käydä töissä, olla hyvännäköinen, perustaa start up -yritys, olla yhteiskunnallisesti aktiivinen, toimia kansalais-järjestössä ja käydä etsimässä itseään Balilla kaksi kuukautta vuodessa. Niin mulla on semmonen olo että kamala tilanne.” Dosentti Sorsa toimi Helsingin yliopistolla myös oppiainevastaavana. Eihän häntä turhaan valit-tu pitämään huolta meistä pienistä. Tämän kaiken lisäksi pitäisi myös harrastaakin jotain!”Joo, ja pari kiinnostavaa harrastusta, josta tuntee koko yhteisön. Biopoliittisesti haastavaa aikaa. Koko ajan pitäisi sopeuttaa tunteita, arvoja, ajatuksia ja asenteita erilaisiin annettuihin ärsykkeisiin. Kuten Žižek sanoisi, niin pitää nauttia.”

Policy 1/14 | 9

Lopputuloksia odotellessa

Koska resurssit, yliopisto tarkastelee toimintaansa jatkuvasti kehittääkseen mekanismeja lisärahoituk-sen saamiseksi. Jos Ville-Pekka Sorsa saisi päättää, olisi vanhassa ollut vara parempi. “Kilpailusta rahoituksesta siirtyisin perusrahoituk-seen. Kaksi isoa hyvin pärjännyttä verrokkimaata, Tanska ja Alankomaat, ovat aivan toistensa vasta-kohtia. Alankomaat on siirtynyt täysin tulosjohtami-

seen. Professoreilta vaaditaan isojen rahoituspottien keräämistä, grand writereitä löytyy hirveät määrät, mutta mitä olen keskustellut alankomaalaisten kolle-goiden kanssa, niin ilmapiiri on romahtanut täysin. Laskennallisesti tulokset ovat hyviä, mutta pitkässä juoksussa kestämättömiä. Tanska on vastakohta. Pe-rusrahoitus on korkealla ja opettajia ja tutkijoita on paljon.” Tanskan toimintamalli näkyy hyvänä varsinkin yhteiskuntatieteissä, minkä toki takaa moninker-tainen määrä tutkijoita ja opettajia. “Lopettaisin myös ajatuksen luoda isompia keskitty-

miä, joilla haetaan hallinnollisia säästöjä. Sillä päin-vastoin, niin luodaan vain uusia hallinnollisia tasoja. Pienet tai matalan hierarkian yksiköt sopivat mie-lestäni paremmin akateemiseen maailmaan. Oppi-aineessa tehdään monet käytännön asiat, mutta tuki-palvelut ovat vain kauempana.” Mitä yliopisto oikein kaipaa tällä hetkellä?“Tällä hetkellä yliopistopolitiikka kaipaa pitkäjän-teisyyttä, joka ei tuhoa tieteen uusiutumiskykyä ja laaja-alaisen sivistyksen ideaa ja kaikkea muuta täl-

laista, kuten vastikään julkaistu innovaatiostrategia tutkijoiden vähennyksin ehdottaa. Halutaan vain puunrunkoja ilman oksia”. Vuonna 2017 rehtori suostuu taas keskustelemaan budjetista uudelleen, siihen mennessä tulee varmasti vaikuttamisen paikkoja?“Niin, sikäli kun meillä yliopistoa on enää silloin. Se on korvattu autokaupalla”.

Sillä aikaa kun odotamme Ville-Pekkaa takaisin, niin toivotamme huippuja ja tuloksellisia vuosia Töölössä!

Policy 4/15 | 10

Eurooppa

MontEnEgro EU:n portEillaKäsi sydämellä, mitä tiedät Montenegrosta? Tiedät varmaan jotain maan historiasta osana Jugoslavian liit-totasavaltaa. Mutta tunnetko rahayksikön, pääkaupunki Podgorican tai maan nimen etymologian? Suomal-aisille Montenegro on Balkanin niemimaan suurimpia kysymysmerkkejä. Nousevasta turismista huolimatta en ainakaan itse tunne ketään maassa vieraillutta.

Ei kuitenkaan hätää! Montenegrosta kuullaan vielä. Entisistä Jugoslavian tasavalloista Slovenia ja Kroatia ovat tähän mennessä liittyneet Euroopan unioniin, mutta myös muut Länsi-Balkanin valtiot ovat tukevasti jonossa. Paalupaikalla on juuri Montenegro, joka on ilman suurempia yllätyksiä seuraava EU:n uusi jäsen-maa. Todennäköistä se ei kuitenkaan ole vielä ennen 2020-lukua.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Eurooppalainen Suomi ry:n blogissa 9.12.2015.

Liittovaltio, valtioliitto ja tasavalta

Kesällä 2012 jäsenyysneuvottelunsa aloitta-nut Montenegro on kulkenut kivisen tien kohti Euroopan unionia. Toisin kuin muut

nykyään itsenäiset ja täysin tunnustetut entisen Jugo-slavian tasavallat, Montenegro pysytteli tunnollisesti Serbian kanssa osana tynkä-Jugoslaviaa aina vuoden 2003 hajoamiseen asti. Itsenäisyysmielisten juhlaan päättyneessä vuoden 2006 kansanäänestyksessä 55,5 % äänestäneistä antoi tukensa uudelle Monte-negron tasavallalle. Paljon puhuttanut äänikynnys itsenäisyyden läpimenolle oli asetettu EU:n aloit-teesta 55 prosenttiin, joten itsenäisyyden takasi lop-ulta vain noin 2100 äänestäjän enemmistö. 14 vuotta aiemmin 95,96 % äänestäneistä halusi säilyä osana Jugoslaviaa. Montenegrolaisten asenteet olivat kään-tyneet päälaelleen.

Serbiaan verrattuna Montenegro oli aina liiton län-simielisempi osapuoli, mikä mielellään osoitettiin myös ulospäin. Belgradin kiisteltyyn johtajaan Slo-bodan Miloševićiin haluttiin tehdä Podgoricassa selvä pesäero. Eronteon työkaluksi kaivettiin myös kielipolitiikka. Montenegron kieltä korostettiin, vaikka monet pitävätkin sitä edelleen puhtaasti ser-

bian murteena. Arviolta noin kolmannes kansalai-sista tunnustautuu edelleen etnisesti serbeiksi.Hajonnutta liittotasavaltaa seurasi lopulta lyhy-tikäiseksi jäänyt löyhä valtioliitto Serbian ja Mon-tenegron kesken. Jalkapallon ystävät muistanevat Serbia ja Montenegron otteet maailmanmestaruus-kilpailuissa vuonna 2006. Kolme suoraa tappiota kuolemanlohkoksi nimetyssä alkusarjassa symbol-oivat Jugoslavian raunioiden lopullista murenemis-ta. Erikoista valtioliiton osallistumisessa maailman seuratuimpaan urheilutapahtumaan oli, että samalla kun Serbia ja Montenegroa edustavat pelaajat juok-sivat kentällä pallon perässä, ei valtiota käytännössä ollut enää olemassa. Serbia tunnusti Montenegron itsenäiseksi 15. kesäkuuta, ja seuraavana päivänä Argentiina löylytti valtioliittoa edustaneen maa-joukkueen murskaavasti 6-0. Ketäpä nyt kiinnostaisi edustaa historian romukoppaan heitettyä valtiota?

Mikä maa, mikä valuutta?

Montenegron jäsenyysneuvottelut ovat edenneet verrattain ripeästi. Haasteet ovat samankaltaisia kuin muissakin unioniin kurottavissa Balkanin maissa, mutta Montenegro on noussut määräti-etoisella politiikallaan selväksi johtotähdeksi alueen

Teksti: Niko RuostetsaariKuvat: Wikimedia Commons

Policy 4/15 | 11

EU-tyrkyistä. Ylitettäviä esteitä kuitenkin edelleen riittää.

Miljoonan euron kysymys koskee yhteisvaluut-ta euroa. Montenegro on ottanut euron virallisek-si valuutakseen yksipuoleisella päätöksellä käteis-valuutan käyttöönotosta alkaen. Tilanteen taustalla on Jugoslavian 1990-luvun inflaatiokierre, jonka torp-paamiseksi Podgori-can päätöksentekijät neuvottelivat saksal-aisten kanssa so-pimuksen Saksan markan käytöstä Mon-tenegron valuuttana. Dinaari hylättiin ja korvattiin vahvalla saksalaisella valuutal-la. Kun Saksan mark-ka lakkasi olemasta yhteisvaluutan myötä, löysivät eurokolikot tiensä myös monte-negrolaisten lompak-koihin. Montenegron tavoin Kosovokin on käyttänyt valuutta-naan euroa vuodesta 2002 lukien.

Va luuttap ol i t i ikan taustalla oli myös poliittiset syyt. Saksan markka oli keino erottautua ulospäin Serbiasta ja valmistella valtiokoneiston rattaita it-senäisyyteen, joka edellyttäisi joka tapauksessa irrot-tautumista dinaarista.

Montenegrolaiset ovatkin sulavasti käyttäneet yhteis-valuuttaa yhtä kauan kuin esimerkiksi kreikkalaiset tai suomalaiset. EU on hiljaisesti hyväksynyt järjest-elyn, koska onhan kyseessä maailmanvaluutta, jonka käyttöä euroalueen ulkopuolella on mahdoton sään-nellä. Montenegron pienen väkimäärän, vain noin 630 000 asukasta, vuoksi asialla ei ole ollut myöskään juurikaan käytännön merkitystä euroalueelle. Tois-

aalta Euroopan parlamentti on ollut huolissaan Mon-tenegron epäviralliseen eurojäsenyyteen liittyvistä rahanpesun ja harmaan talouden mahdollisuuksista.

Ongelmallisena on toisinaan pidetty rahapoliittisen suvereniteetin siirtämistä Euroopan keskuspankille, joka ei ole millään tavalla velvoitettu huomioimaan euroalueeseen kuulumattomien valtioiden talouksia

päätöksenteos-saan. Finanssik-riisin isku olikin Montenegrolle yhtä tyrmäävä kuin kaikille eu-romaille.

2 0 0 0 - l u v u n puolivälin yli ky-mmenen prosen-tin talouskasvun v u o s i v a u h t i törmäsi seinään. Kahdessa vuo-dessa talous saatiin jo kuitenkin rei-vattua tukevalle kasvu-uralle. Di-naaria käyttävän Serbian talous matelee naapu-riaan selvästi heikommin.

Montenegron ja euron epäpyhä liitto on ajautunut ongelmiin maan EU-pyrkimysten vuoksi. Kyse on ensisijassa unionin säännöistä. Yhteisvaluutasta EU toteaa ykskantaan, että euromaan on oltava myös jäsenvaltio. Ilman Iso-Britannian tai Tanskan kaltaisia poikkeusjärjest-elyjä jäsenmaat ovat myös velvoitettuja liittymään talous- ja rahaliittoon niin sanotut konvergens-sikriteerit täytettyään. Julkisen talouden alijäämän, kokonaisvelan, inflaation ja korkotason lisäksi tark-kailussa on jäsenvaltion oman valuutan vakaus suh-teessa euroon. Entä jos jäsenmaan virallinen valuut-ta on jo euro?

Policy 4/15 | 12

Montenegrolainen paradoksi on, että liittyäkseen Euroopan unioniin ja euroalueeseen maan on lop-etettava käyttämästä euroa. Montenegron on kat-sottu hyötyneen valtavasti eurosta. Pelätty inflaatio on pysynyt kurissa ja eurot ovat tuoneet mukanaan taloudellisesti piristävää turismia. Maa ei yksinker-taisesti halua luopua eurosta.

Ratkaisu luultavasti olisi väliajan virallinen siirtymä esimerkiksi Ser-bian dinaariin, jolloin kansal-aiset käytännössä edelleen tekisivät kauppaostoksensa euroilla. Tämä olisi montenegrolaisille ehdottomasti vaih-toehdoista ikävin, vaikkakaan EU ei ainakaan julkisesti ole vielä maalta sel-laista vaatinut.Päätös on viime kädessä poliittinen. Keino löytyy varmasti, jos sen löytämiseen on yhteistä tahtoa.

Sisäpoliittista turbulenssia neuvottelujen keskellä

Sovinnon eleenä Montenegrossa on oltu tiukan talouspolitiikan ystäviä jäsenyysneuvottelujen aika-na, jotta muut konvergenssikriteerit täyttyisivät. Ku-lukurista huolimatta EMU-ehdot ovat paukkumassa. Julkisen talouden kokonaisvelka on noussut viime vuosina jo yli 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja alijäämä pysytellyt reilussa 3 prosentissa.Talouskuri ei ole myöskään miellyttänyt kaik-kia. Alkuvuodesta Podgoricassa osoitettiin mieltä jo yli 25 vuotta vallassa olleen pääministeri Milo Đukanovićin talouslinjaa vastaan. Oppositio on syyttänyt Đukanovićia myös itsevaltaisista otteista, korruptiosta ja vaalivilpistä. Syyskuussa osa oppo-sitiosta boikotoikin parlamenttityöskentelyä. Myös komissio on pyytänyt hallitusta selventämään väitte-itä julkisten varojen käytöstä puoluepoliittisiin tar-koituksiin.

Lokakuussa poliisi taltutti opposition mellakat kyynelkaasua säästelemättä. ”Đukanovićin brutaali väkivalta on vienyt Montenegron sisällissodan par-taalle. Hän on osoittanut, että hän on valmis kaikkiin keinoihin pitääkseen vallastaan kiinni”, pääopposi-tiopuolueen edustaja Koca Pavlovic totesi poliisiop-eraation jälkeen.

Sekasortoisesta sisäpoliittisesta kuviosta viis, Mon-tenegron jäsenneu-vottelut etenevät edelleen raiteillaan. Jo presidentti Kek-konen aikanaan totesi, että jos sisä- tai ulkopolitiikan täytyy olla rem-pallaan, olkoon se sisäpolitiikka. Vuoden 2015 laa-jentumisraportis-saan komissio kiit-telee maata, että jäsenyyspyrkimyk-

set ovat säilyneet ulkopolitiikan ensisijaisena tav-oitteena. Montenegro onkin seissyt EU:n riveissä Ukrainan kriisin yhteydessä ja asettanut Venäjälle talouspakotteita. Naapurimaa Serbia on sen sijaan suosinut läheisiä suhteita Moskovaan.Petrattavaa montenegrolaisilla on komission mu-kaan vielä eritoten oikeuslaitoksen toiminnassa, sananvapauden vahvistamisessa sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption vastaisessa taistelussa. Kriittiseen rahapolitiikkaa koskevaan neuvottelu-kappaleeseen ei ole vielä edes koskettu. Myös ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskeva politiikka hiertää neuvotteluja.

Kaiken kaikkiaan EU:n laajentumiskomissaari Jo-hannes Hahn on kuitenkin toiveikas Montenegron edistyksestä. Itävaltalaisen mukaan neuvottelut ovat edenneet tavoitteiden mukaisesti, mutta tehtävää on vielä erityisesti eritoten sisä- ja oikeusasioissa. Palk-intona edistysaskelistaan montenegrolaiset liikkuvat nykyään Schengen-alueella viisumivapaasti.

Policy 4/15 | 13

EU tarvitsee Montenegroa

Montenegron EU-jäsenyys on vielä monen mutkan päässä. Pääministeri Đukanovićin lyhyen aikavälin tähtäimessä onkin ensin puolustusliitto NATO, jon-ka jäsenyydestä Podgoricassa haaveillaan jo mah-dollisesti vuoden 2016 loppuun mennessä. EU on tukenut Montenegron pyrkimyksiä puolustusliiton jäseneksi. Lokakuussa Hahn kommentoi, että maan jäsenyys puolustusliitossa olisi merkittävä vakautta-va tekijä alueella.Juuri vakautta unioni Balkanille hamuaakin. Se ei historian valossa ole suinkaan itsestäänselvyys. 1990-luvulla sodan runteleman Kroatian nouse-minen jäsenmaaksi ja toimivaksi demokratiaksi on konkreettinen esimerkki siitä, mitä eurooppalaisen integraation voimin on mahdollista saada aikaan.

Myös Venäjän vaikutusvallan kasvu on nähty motii-viksi EU:n laajentumispolitiikalle ja lähialueiden yhteistyölle.

Montenegro on EU:lle tärkeämpi kumppani kuin arvata saattaa. Unioni tarvitsee onnistunutta laa-jentumispolitiikkaa uskottavuutensa säilyttämisek-si. Esimerkiksi Makedonia on aiheuttanut Brys-selissä harmaita hiuksia lipumalla yhä kauemmas jäsenyysvelvoitteista. Aiemmin myönteisiä signaale-ja viestittänyt entinen Jugoslavian tasavalta luisui jäsenyysprosessin aikana kohti poliittisen järjest-elmän konkurssia ja sisäpoliittisia levottomuuk-sia. Podgorican mellakat ovat olleet pelottavan sa-mankaltaisia kuin Makedoniassa, jossa hallitusta on niin ikään syytetty autoritaarisesta johtamisesta, lah-juksista ja vaalivilpistä. EU:n laajentumispolitiikkaa ruotiessa on muistettava, että mikäli jokin Euroopan maa ei unionille kelpaa, löytyy kyllä ottaja varmasti naapuristamme.

Niin, ja mainitusta Montenegro-nimen etymologias-ta. Latinalaisperäinen nimitys slaavilaisella valtiolla on herättänyt kummastusta. Keskiajalla aluetta hal-litsi Venetsian tasavalta, jolloin se tunnettiin venet-sian kielisellä mustaan vuoreen viittaavalla nimellä. Montenegro on kuuluisa muun muassa vuoristoisis-ta maisemistaan. Nytpä tiedetään sekin.

Policy 4/15 | 14

Valtio-opin legendat

Hän seitsemissäkymmenissä tuli raihnaiseksi

ja opettajan työstä rauhaa kaipasi.

Kas, hyvyys oli käynyt vähäarvoiseksi,

ja pahan voimat maassa eteni.

Hän jalkineensa matkaan varusti.

Hyvästi, lehtori!Teksti: Erkki BerndtsonKuvat: Onerva Martikainen

(Bertolt Brecht, Legenda siitä miten Taoteking-teos syntyi Laotsen matkalla maanpakoon, suom. Arvo Turtiainen).

Historiasi yliopistolla on pitkä. Miten kuvailisit alkutaipalettasi?

Näin kai voi sanoa. Vuodesta 1966 opiskelijana ja vuodesta 1971 oppiaineen henkilökuntaan kuuluvana, alussa assistent-tina ja vuodesta 1981 lehtorina. Muutaman vuoden olen myös välissä hoitanut apulaisprofessuuria, ollut nuorempana tutkija-na Suomen Akatemiassa sekä vierailevana tutkijana Götebor-gin, Chicagon, Harvardin ja Kalifornian (Berkeley) yliopistois-sa. Ensimmäistä kertaa opetin tosin jo kesällä 1969 Helsingin kesäyliopistossa. 1960-luvun loppuhan oli vallatonta aikaa, jol-loin 21-vuotias valtiotieteen ylioppilaskin saattoi opettaa kans-saopiskelijoilleen valtio-opin saloja. Vuosi 1969 oli monessa mielessä hieno vuosi. Nyt on kuitenkin hyvä aika lähteä, ennen kuin jää ”ison pyörän” jalkoihin.

Miten luonnehtisit itseäsi tutkijana?

Minähän olen maailmanpolitiikan tutkija POT- valeasussa.

Ensimmäisiin tieteellisiin julkaisuihini sisältyi kansainvälisen järjestelmän poliittista taloustiedettä sekä rauhan- ja konflik-tintutkimuksen teoriaa. Oppiaineen typerä linjajako asemoi minut aikoinaan POT- linjalle, koska olin linjajaon syntyessä pitkään tutkinut politiikan tutkimuksen historiaa. Toisaalta en luonnollisestikaan ole pätevä maailmanpolitiikan tutkija. Hän-joka-jääköön-nimeämättä ei varmasti kelpuuttaisi minua oikeanlaisen valaistuksen saaneiden joukkoon. Olenkin ollut tyytyväinen eräänlaisena linjattomana valtio-oppineena.

Ketkä ovat vaikuttaneet eniten ajatteluusi?

Omista opettajistani Ilkka Heiskanen, joka toimi valtio-opin professorina vuoteen 2000 saakka. Hän myös värväsi minut Politiikka-lehden toimitussihteeriksi vuonna 1969, kun itse oli lehden päätoimittaja. Ilkka vaikutti sekä ajatuksillaan että en-nakkoluulottomalla suhtautumisellaan opiskelijoihin. Sosiolo-gian professori Erik Allardt oli myös innostava opettaja

”Muistan toki Berndtsonin elävästi. Hyvä luennoitsija, oli objektiivinen, vaikka sympatiaa oltiin tietävinään. Se oli hemmetin hyvää aikaa ennen tietokoneita ja kaiken maailman turhakkeita. Haluan toivottaa opettajalleni voimia ja varjelusta.”

- Timo Soini, fuksi 1981.

Policy 4/15 | 15

ja tutkija, jonka kautta kiinnostuin sosiologiasta niin paljon, että opiskelin sitä yhtä paljon kuin valtio-oppia. Tärkeää roolia näyttelivät myös valtio-opin kanssaopiskelijat. Minulla oli myös kiinteät suhteet moniin poliittisen historian ja sosiologian opiskelijoihin. Porthanian opiskelijaravintolassa saattoi men-nä monta tuntia päivässä keskustellessamme lukemastamme ja elämästä yleensä. Se oli todellista valtiotieteellistä laaja-alai-suutta, ei sellaista tekolaaja-alaisuutta, mitä tiedekunnassa tällä hetkellä suunnitellaan ilman mitään käsitystä tieteellisen tutki-muksen historiasta ja logiikasta.

Toinen kysymys on, ketkä kirjojen välityksellä tutuksi tulleet tutkijat ovat vaikuttaneet ajatteluuni. Heitä on tietenkin monta, mutta ennen kaikkea Jürgen Habermas ja Karl Marx olivat tär-keitä aloittaessani tutkijana (elokuvaohjaaja Jean-Luc Godardin sanoin, kuulun sukupolveen Les enfants de Marx et Coca-Co-la). Myös David Eastonin systeemiteoria opetti kokonaisuuden hahmottamisen tärkeyttä. Myöhemmin ajatteluuni ovat paljon vaikuttaneet henkilöt, joiden kanssa olen tehnyt töitä, esimer-kiksi Jack Gunnell Yhdysvalloista, Henri Goverde Hollannista ja Mark Haugaard Irlannista.

Mitä mieltä olet Helsingin yliopistosta tänään?

Mitä tuohon nyt voisi sanoa näinä barbarian aikoina. Yliopisto oli vielä sivistynyt yhteisö 1990-luvulle saakka, sitten ilmapiiri alkoi vähitellen kiristyä ja 2000-luku on ollut kiihtyvän byro-kratisoitumisen aikaa. Vuoden 2010 uusi yliopistolaki muutti

sitten yliopiston hallinnon ylhäältä johdetuksi autoritaariseksi johtamiseksi. Puuttuu vain ”Yhtenäinen yliopisto”-puolue, joka tukisi yliopiston johtoa ja valvoisi työntekijöitä entistä tarkem-min.

Miksi näin, on monimutkainen kysymys. Kyseessä on kansain-välinen prosessi, jossa esimerkiksi OECD ja Euroopan komissio ovat ajaneet markkinahenkisiä uudistuksia yliopistoihin. Vaik-ka myös aikaisemmat maamme hallitukset, opetus- ja kulttuu-riministeriö sekä yliopistojen rehtorit 1990-luvulta lähtien ovat näitä uudistuksia pyrkineet viemään läpi, nykyistä tilannetta ei ainakaan auta, että meillä on tällä hetkellä Suomen historian huonoin hallitus, täysin epäpätevä opetus- ja kulttuuriministeri sekä Helsingin yliopiston historian kehnoin rehtori. Hän tosin jäänee historiaan ensimmäisenä rehtorina, jonka aikana Hel-singin yliopistossa aloitettiin YT-neuvottelut.

Yliopistojen rapautuessa, tieteellinen ajattelu ehkä siirtyy nii-den ulkopuolelle. Tieteellisellä tutkimuksella on kuitenkin edelleen omat autonomiset yhteisönsä, esimerkiksi tieteelliset yhdistykset, joissa tärkeää eivät ole hierarkkiset asemat, vaan ajatukset.

Eikö opettajissa ja tutkijoissa itsessään ole mitään vikaa?

Kuka meistä nyt syytön olisi. Omilla luennoillani ovat aikoi-naan istuneet esimerkiksi Jyri Häkämies, Esa Hämäläinen, Olli Rehn ja Timo Soini. Se tietenkin panee miettimään...

Policy 4/15 | 16

”Ensimmäisen kerran Erkin nimi tuli tietysti esiin pääsykoekirjaa tankattaessa. Kan-nustimen valmennuskurssilla kiersi sitkeä huhu, jonka mukaan joku oli lukenut kaikki Politiikka tieteenä -kirjan lähdeluettelon teokset sanasta sanaan ja osasi luetella te-osten nimet ulkoa. En saanut vahvistusta, pitikö tarina paikkansa. Ensimmäisen vuoden opiskelijana menin Yhdysvaltojen politiikkaa käsittelevälle kurssille, jolle osallistui pääosin vanhempia opiskelijoita. En tiennyt, mitä odottaa, mutta Erkin tietämys teki vaikutuksen heti aluksi. Opiskelijoilta Erkki otti luulot pois ensimmäisellä luennolla toteamalla ”testataanpas vähän, mitä te jo tähän mennessä osaatte.” Oma lopputulokseni taisi olla 1/20 oikein. Luulin olevani täysin pihalla kai-kesta, mutta onneksi ympärilläni muutkaan eivät testissä loistaneet.

Instituutio nimeltään laitoskahvit kokosi omana opiskeluaikanani yhteen opiskelijoita ja laitoksen henkilökuntaa ”akvaarioon” U37:ssä. Muistan kysyneeni, miksi opetuk-seen ei voisi panostaa vielä nykyistäkin enemmän. Erkin vastaus kuului, miten hen-kilökunnan ajasta piti käyttää 70 % tutkimukseen ja vain 30 % opetukseen. Tottahan se oli, vaikka harmitti. Erkki lukeutui koko yliopistoajan parhaimpiin opettajiini, joten hänen kohdallaan prosentit olisi voinut kääntää toisinkin päin.

Joskus mietittiin, miksi aikanani fuksiaisissa meno meinasi karata lapasesta heti al-kuunsa. Ainakin yksi syy oli olutviesti, jossa piti juosta, juoda ja muistaa ulkoa klas-sisia sanontoja Politiikka tieteenä -teoksesta. ”Politiikka on arvojen auktoritatiivista allokaatiota sosiaalisten objektien suhteen…” - Antti Kallio, fuksi 2000.

”Vaikka Bärren pääsykoekirja olikin tullut tutuksi päästessäni tiedekuntaan vuonna 2009, itse mieheen tutustuin perinteikkäästi poliittisen ajattelun perusteiden kurs-silla. Tällöin Bärre näyttäytyi vaativana yliopistonlehtorina, jonka tärkein missio oli luetuttaa opiskelijoilla hurjia määriä tekstiä. Myöhemmiten Bärre ohjasi kandityöni, ja mieleeni on painunut VOOn sitsien jälkeisenä aamuna tapahtunut seminaarityön esittely edellisen illan puku päällä. Akateemisesti vartuttuani Bärrestäkin on noussut esiin nopeasti sähköposteihin vastaava ja opiskelijoiden asioista välittävä - toisaalta myös opiskelijoiden omaa toimintaa vaativa herrasmies, jonka eläköitymiseen suh-taudun edelleen kovin surrealistisesti.” - Jaakko Kalske, fuksi 2009.

Toisaalta tässäkin sopii lainata Brechtiä:

Ansaitakseni leipäni menen joka aamu valheiden markkinoille.

Toivorikkaana minä asetun myyjien riviin.

(Hollywood, suom. Brita Polttila).

Mitä terveisiä haluaisit lähettää opiskelijoille?

Vastaus riippuu siitä kenelle lähettäisin terveiset. Opiskelijathan eivät ole yhtä massaa, vaikka heidät usein sellaisina halutaan esittää. En ainakaan halua antaa mitään ohjeita kenellekään. Ohjeiden antajat kuvittelevat usein, että se mikä on heidän omalla kohdallaan ollut merkittävää, olisi sitä muillekin. Itsel-

leni on ollut tärkeää valtio-oppi älyllisenä elämäntapana. Ym-märrän kuitenkin, jos jonkun muun elämäntapa on erilainen.

Mitä seuraavaksi?

Mitä nyt eläkeläiset tekevät? Pelaan koripalloa, juon viiniä ja teen tutkimusta. Missä järjestyksessä, sitä pitää vielä miettiä. Varmasti tulee myös enemmän katsottua elokuvia ja luettua dekkareita. Arkkitehtuuriinkin on aikaa tutustua paremmin. Jos vielä ehtisi jatkaa kesken jääneitä italiankielen opintoja, niin enköhän saa aikani jotenkin kulumaan.

(Brechtin runot teoksesta, Bertolt Brecht, Runoja 1914-1956. Tammi: Helsinki, 1969).

Policy 4/15 | 17

“Kuten monet muut ennen minua, tutustuin Berndtsoniin eli Bärreen Poliittisen ajattelun kurssilla, johon hajoamisesta on tehty jopa huippusuosittu haalarimerk-

ki. Bärre on vaativa opettaja: kandivaiheen kurssilla tentin kylkeen oli usein läimäisty laaja essee ja tunneilta poissaoloa seurattiin herkeämättä. Juuri vaa-

tivuuden takia Bärre nousi kuitenkin suosikkiopettajakseni. Haastavien tehtävien antaminen valtio-opin noviisille kertoi luottamuksesta. Bärren kurssit olivat niitä,

joilla oikeasti oppi. Bärre on myös ollut erityisen ystävällinen ja opiskelijoiden asioista kiinnostunut lehtori: esimerkiksi Valtio-opin pikkujouluissa ja jatkoilla

Kuppalassa Bärre on tuttu näky. Lyömättömän opettajan tärkeimmät ominaisuu-det ovat juuri läsnäolo ja vaativuus.”

- Onerva Martikainen, fuksi 2014.

“Viattomana ja kirkasotsaisena 19-kesäisenä ylioppilaana suoritin politiikan tutkimuksen perusopintoja sivuaineenani. Ensimmäisen opiskeluvuoden marra-skuussa oli edessä ensimmäinen tiedekuntatentti, johon suuntasin niin itsevar-masti kuin vain fuksi voi. Tentittävänä oli poliittisen ajattelun perusteet. Kuoret avattiin, ja koepaperista ensimmäisenä osui silmään kolmas (pakollinen) kysy-

mys: “Marxilainen feminismi Saksassa vuosina 1860-1930”. Tentti ei mennyt läpi, mutta tentaattorin nimi jäi mieleen.”

- Mari Marttila, fuksi 2009.

Policy 4/15 | 18

WillE rYdMan

Teksti ja kuvat: Onerva Martikainen

Wille Rydman on helsinkiläinen ensimmäisen kauden kansanedustaja ja valtiotieteiden maisteri.

Miten nuoresta musiikin opiskelijasta kasvoi suorapuheinen ja nouseva poliitikko?

On kuulas marraskuinen päivä, ihmiset rientävät lounaalle ja Eduskun-tatalo on verhottu rakennuspressuihin. Viereisen Pikkuparlamentin au-lassa kokoomuslainen kansanedustaja Wille Rydman esittelee itsensä ”Willeksi” ja kättelee jämäkästi. Istuudumme aulan pöytään. Ohi kävelee tunnettuja kansanedustajia, joista monia Rydman tervehtii, vierailijoita ja henkilökuntaa. Kahvikupit kilisevät. Rydman vaikuttaa rentoutuneelta ja kyselee kohteliaasti toimittajan kuulumisia ja opintoalaa.

Policy 4/15 | 19

Wille Rydman syntyi helsinkiläiseen per-heeseen pakkaspäivänä tammikuussa vuonna 1986. Wille oli sosiaalinen lapsi,

mutta vetäytyi mielellään myös syrjään.

”Lapsena nautin huomiosta ja sain sitä. Jos kuun-telee nauhoituksia, joissa olen tosi pieni, niin olen niissä suuna ja päänä. Pärjään hyvin erilaisissa so-siaalisissa tilanteissa, mutta kaipaan aina omiin oloi-hin. Hengästyn, jos on liikaa sosiaalista toimintaa ja toisaalta saan voimaa, jos olen vaikkapa metsässä te-kemässä yksikseni metsätöitä”, Rydman kertoo.Rydman selviää edelleen hyvin sosiaalisista tilanteis-ta, mutta kaipaa kuitenkin myös omaa rauhaa.”Minulle on tärkeää, että ajatukseni ovat järjestyk-sessä. Se edellyttää, että on riittävästi aikaa järjestellä niitä”, Rydman kuvailee.

Säveltäjäksi isoisän inspiroimana?

Wille ei ollut ihan tavallinen lapsi; alakoulu-lainen kiinnostui klassisesta musiikista, jolla

oli vahva rooli Willen lapsuudenkodissa. Isoisä Kari Rydman on tunnettu säveltäjä. Wille haaveili seuraa-vansa isoisän viitoittamaa tietä.”Olin kauhean innostunut klassisesta musiikista, hankin partituureja ja lueskelin, miten säveltäjät kir-joittavat asioita. En ujostellut tuoda tällaisia juttuja esille. Se teki minusta erikoisen hahmon ala-asteen luokassa”, Rydman kuvailee.

Innokas klassisen musiikin opiskelu ei liene taval-lisin pikkupoikien harrastuksista. Wille ei kuiten-kaan jäänyt luokalla ulkopuoliseksi ja koulukin sujui hyvin.

”En välttämättä ollut ahkera kaikkien juttujen kans-sa. Oli niin monia kiinnostuksen kohteita, että koulu meni siinä sivussa. Koulunkäynti oli sen verran help-

poa, että ei tarvinnut panostaa niin paljon. Sain ihan hyviä numeroita. Tai oikeinkin hyviä”, Wille lisää pi-enen tauon jälkeen.

Musiikista kehittyi niin voimakas intohimo, että Wille halusi seurata isoisänsä jalanjälkiä ryhtymällä säveltäjäksi. Ajatuksen säveltäjän urasta nosti pin-nalle kuorokonsertti.”Sen laukaisi se, kun olin ensimmäistä kertaa kym-menvuotiaana laulamassa Bachin Matteus-passiota Cantores Minores-kuoron riveissä. Olin osa esitys-koneistoa ja haltioiduin Bachin musiikista täysin. Jos säveltäjä voi tuottaa sellaista kauneutta niin, eikö se ole hienoin ammatti, mitä kukaan voi kuvitella”, Ryd-man kysyy hymyillen.

Yläkouluikäinen Wille luki Bachin koko tuotannon läpi pariin otteeseen Sibelius-Akatemian kirjastossa. Samoihin aikoihin alkoi kuitenkin paini politiikan ja musiikin välillä. Politiikka ja yhteiskunnalliset asiat oli koululaisen kiinnostuksen kohteista. Kummalta alalta löytyisi nuoren miehen ammatti?”Politiikka ja musiikki eivät olleet kauhean helposti yhteen sovitettavissa. Jossakin vaiheessa tuli sellain-en olo, että musiikista on helpompi tehdä harrastus ja poliittisia juttuja tehdä uratähtäimellä, eikä päin-vastoin”, kansanedustaja kertoo.

Valinta musiikin ja politiikan välillä syntyi yläkou-luaikoina, mutta kirkastui lukiossa. Samoihin aikoi-hin 16-vuotias Wille Rydman liittyi Kokoomuksen jäseneksi.

Päätös lähteä politiikkaan

Rydman kävi lukion hyvämaineisessa Helsingin normaalilyseossa, tuttavallisemmin Norssissa.

Opiskelu sujui hyvin: arvosanat olivat pääosin ysiä ja kymppiä, ylioppilastodistuksessa Laudaturia, Ex-imia ja Magnaa. Rydman tiesi haluavansa politiik-kaan, mutta halusi hoitaa yliopisto-opinnot ensin

”OLIN KAUHEAN INNOSTUNUT KLAS-SISESTA MUSIIKISTA, HANKIN PARTITU-UREJA JA LUESKELIN, MITEN SÄVELTÄJÄT KIRJOITTAVAT ASIOITA. EN UJOSTELLUT TUODA TÄLLAISIA JUTTUJA ESILLE. SE TEKI MINUSTA ERIKOISEN HAHMON ALA-ASTEEN LUOKASSA”

“VALINTA MUSIIKIN JA POLITIIKAN VÄ-LILLÄ SYNTYI YLÄKOULUAIKOINA, MUT-TA KIRKASTUI LUKIOSSA. SAMOIHIN AIKOIHIN 16-VUOTIAS WILLE RYDMAN LIITTYI KOKOOMUKSEN JÄSENEKSI.”

Policy 4/15 | 20

alta pois. Abikeväänä nuori ylioppilas pyrki Oikeust-ieteelliseen tiedekuntaan: pääsykokeisiin lukeminen jäi kuitenkin viime tippaan ja Rydman lähti suorit-tamaan asepalvelusta ilman opiskelupaikkaa. Armei-jan aikana Rydman päätti lopulta lähteä aktiivisesti mukaan politiikkaan ja hakea opiskelemaan Valtioti-eteelliseen tiedekuntaan.”Armeijan aikana kirkastui, että olen menossa politiikkaan. Olisi tärkeää, että vaaleissa on ylempikorkeakoulututkinto, koska se lisää ehdokkaan uskottavuutta. Olin epäröinyt ”Valtsikaan” hakemis-ta, mutta ajattelin, että nämä hommat osaan jo aika hyvin ja voin saada nopeasti tutkinnon kasaan”, Ryd-man pohtii.

Ennätystahtia Valtiotieteiden maisteriksi

Rydman luki tällä kertaa kurinalaisesti pääsyko-ekirjansa ja pääsi Helsingin yliopistoon opiskel-

emaan yleistä valtio-oppia hallinnon ja organisaa-tioiden tutkimuksen linjalle vuoden 2006 kesällä. Maisterin tutkintotodistuksen tiedekunta myönsi lokakuussa 2008, vain parin vuoden opiskelun jäl-keen. Hysteerisen nopeatahtinen opiskelu onnistui kirjatentteihin keskittymällä.

”Oli sellainen periaate, että yksi kirja päivässä ja siitä muistiinpanot, seuraavana päivänä taas seuraava kir-ja. Lauantai oli tenttipäivä, silloin kävin oksentam-assa tiedot paperille, seuraavalla viikolla taas uudet kirjat. Kävin sellaisia kursseja, joissa piti olla läsnä mahdollisimman vähän”, Rydman kertoo.

Nuoren valtiotieteilijän ennätykseksi muodostui 74 opintopistettä periodissa. Ensimmäisen opiskelu-vuoden aikana Rydman oli suorittanut 231 opinto-pistettä, kirjoittanut kandin ja puskenut läpi mais-terivaiheen opintoja. Toiselle opiskeluvuodelle jäi gradun kirjoittaminen Turo Virtasen johdolla. Sa-maan aikaan Rydman kävi täysipäiväisesti töissä. Gradun aihe oli mytologiset johtajahahmot: Rydman

vertaili suomalais-ugrilaista mytologiaa germaani-seen ja kreikkalaiseen mytologiaan esimerkkiteosten avulla.

Pikaopiskelun hyödyt?

Kahdessa vuodessa maisteriksi valmistuminen edellyttää erittäin vauhdikasta opiskelua; tut-

kinnon tavoitekesto on viisi vuotta ja tutkintoajat venyvät usein tätäkin pidemmiksi opiskelijoiden työssäkäynnin ja vaihto-opiskelun vuoksi. Wille Rydman todisti, että nopea valmistuminen on mah-dollista. Nuorelle kansanedustajalle on ollut hyötyä myös tutkintonimikkeestä.

”Eniten on ollut hyötyä siitä, että on tutkinto teh-tynä. Se on se, mitä kysytään. Tutkinnon sisältöä ei ole kysytty juuri missään”, Rydman pohtii.Parissa vuodessa maisteriksi valmistuminen on yli puolet tavoitetahtia nopeampaa. Niin nopeaa, että voi perustellusti kysyä, onko opintojen sisällöstä ol-lut mitään hyötyä.

”Aika vähän on konkreettisesti esiin tullutta hyötyä [opiskelusta]. Valtsikassa opiskelu ja se, miten siellä hahmotetaan politiikkaa, on aika teoreettista. Kun on käytännön politiikan maailmassa, niin se on kaikkea muuta kuin teoreettista”, Rydman kertoo.Rydmanin mukaan valtiotieteellinen on tarjonnut välineitä poliittisen toimiympäristön tarkasteluun, mutta ei valmiuksia politiikan tekemiseen käytän-nössä. Eniten kansanedustajuuteen onkin valmenta-nut käytännön kokemus, jota ensimmäisen kauden edustajalla on jo paljon.

Valtiotieteellisessä opintojen teoreettisuuteen on ainakin osittain havahduttu: työelämäyhteyksiä koitetaan kasvattaa. Toki opintojen teoreettisuutta voi vähentää niiden suorittaminen kurssimuotois-esti. Ryhmäkoon salliessa luennoilla pääsee keskus-telemaan ajankohtaisista aiheista ja soveltamaan te-oriaa käytäntöön.

“MAISTERIN TUTKINTOTODISTUKSEN TIEDEKUNTA MYöNSI LOKAKUUSSA 2008, VAIN PARIN VUODEN OPISKELUN JÄL-KEEN.”

”ENITEN ON OLLUT HYöTYÄ SIITÄ, ETTÄ ON TUTKINTO TEHTYNÄ. SE ON SE, MITÄ KYSYTÄÄN. - -”

Policy 4/15 | 21

Toinen intohimo: politiikka

Kuten klassisen musiikin harrastamiseen, myös poliittiseen aktiivisuuteen on kannustanut suvun

perinteet. Rydmanin suvusta löytyy monia ammatik-seen politiikkaa tehneitä henkilöitä. Itsenäistymisen aikoina Suomen sisäministerinä toiminut Heikki Ri-tavuori oli syntyjään Rydman. Ritavuori kuului Kan-salliseen edistyspuolueeseen. Aktiivinen ministeri ammuttiin Nervanderinkadulla vuonna 1922. Myös muut Rydmanin suvun ammattipoliitikot ovat to-imineet oikeistolaisissa puolueissa: Kokoomuksessa, Liberaalissa kansanpuolueessa ja Edistyspuoluees-sa. Wille Rydmanin ydinperhe ei kuitenkaan ollut

poliittisesti erityisen aktiivinen, saati oikeistolainen. Rydman liittyi Kansalliseen Kokoomukseen 16-vuo-tiaana, vuonna 2002.”Isä äänesti aina demareita, äiti vasemmistoliittoa. Myös isoisä oli radikaalia sukupolvea, kasvatti pitkät hiukset ja parran sekä vietti paljon aikaa vasemmis-toradikaalien keskuudessa.”

Puoluevalinta merkitsikin irtaantumista kotoa opi-tusta.”Suhtauduin aluksi niin, että kaikki, mitä isä sanoo, on totta. Yläasteella ja lukioaikoina alkoi tulla toisen-laisia ajatuksia ja viisari kääntyi enemmän oikealle kuin vasemmalle. Koen, että se on hirmuinen vah-vuus, että olen joutunut kyseenalaistamaan sen, mitä on kotona opetettu ja muodostamaan oman linjan”, Rydman pohtii.

Vaikka Wille kasvoi ulos lapsuudenkodin poliittis-esta ilmapiiristä, on kodin ympäristöstä ollut hyötyä politiikassa.”Isän puoleisessa suvussa on ollut vahva väittelyn

kulttuuri. Oman näkemyksen on joutunut perustele-maan juurta jaksaen. Jotkut faijat pelaavat poikien-sa kanssa lätkää tai menevät urheilukentälle. Isän ja minun yhteinen laji oli väittely”, Rydman kuvailee.

Rydmanin suvussa on arvostettu laajemminkin siv-

Policy 4/15 | 22

istystä, tietoa ja uteliaisuutta poliittisesta väristä riip-pumatta.”Se on sellainen kulttuurinen ympäristö, josta on ol-lut hirmuisen paljon hyötyä monessa muussakin asi-assa”, Rydman sanoo.

Rydman alkoi toimia aktiivisemmin puolueessa vuonna 2006, armeijasta päästyään. Rydman sai vas-tuutehtäviä; toimi Kokoomusnuorten puheenjohta-jana ja parin kansanedustajan eduskunta-avustajana.

Nuori poliitikko pyrki Eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 2011 vaaleissa, mutta ei päässyt. Vu-oden 2015 vaaleissa Wille Rydman valittiin 4524 äänellä, mikä oli ainoastaan 300 enemmän kuin vuonna 2011. Nuori kansanedustaja pitää nykyistä tehtäväänsä uransa mielenkiintoisimpana ja suun-nittelee etenevänsä politiikassa verkkaisemmin kuin yliopisto-opinnoissan.”Minulla ei ole mikään suunnaton kiire mihinkään, olla ministeri tai vastaavaa. Pystyn nykyisissä posi-tioissa tekemään aika hyvin asioita ja haluan toimia tämän alan parissa.”

Oikeistolaisuus

Rydman on julkisuudessa tunnettu tiukan oi-keistolaisista arvoistaan. Helsingin sanomat lu-

okitteli Rydmanin ja puoluetoveri Elina Lepomäen eduskunnan oikeistolaisimmiksi kansanedustajaksi viime kevään vaalien jälkeen (HS 20.4.2015). Lep-omäki sijoittui vielä oikeistolaisemmaksi kuin Ryd-man, mutta oli arvoiltaan liberaalimpi. Rydman ei miellä edustavansa äärimmäistä ideologista laitaa, mutta mainitsee kaksi syytä Kokoomuksen sisällä oikeistolaiseksi profiloitumiselle:”Ensimmäinen on ollut Kataisen ajan Kokoomus, joka meni aika paljon vasemmalle. Tilanteessa, jossa valtio alkoi velkaantua holtitonta tahtia, mikä ajoit-

tuu 2007–2011 vaalikaudelle, Kokoomus oli hal-lituksessa, mutta teki nähdäkseni aivan liian vähän. Reformeja lykättiin, odotettiin, josko se lama menee jossakin vaiheessa ohi. Eihän se ole mennyt. Nyt ol-laan paljon isommissa ongelmissa, kun ei jo silloin uudistettu.”

Rydman toimi Kataisen aikana Kokoomusnuorten puheenjohtajana ja johti nuorisojärjestöä sen vetäessä talousoikeistolaisempaa, emopuolueen politiikan kyseenalaistavaa linjaa. Sitten on se toinen syy oikeistolaisemmalle maineelle:”Minulle on ollut hankalaa sellainen, joka on politii-kassa tavanomaista, että kuuluu sanoa tietyt uskon-tunnustukset tiettyihin väleihin, jotta osoittaa kuu-luvansa joukkoon. Uskontunnustuksia voi olla monenlaisia. Esimerkiksi ympäristökeskustelussa kuuluu aina mainita ilmastonmuutos ja maahan-muuttokeskustelussa monikulttuurisuuden auvoi-suus. Vierastan tällaisia liturgioita, mikä johtaa si-ihen, että puhun usein politiikasta aika eri tavalla kuin monet muut.”

Suorapuheisuus saa Rydmanin vaikuttamaan er-iskummalliselta, kuten alakoulussa kiinnostus musiikista. Erilaisuudesta huolimatta, tai sen ta-kia, Rydman on päässyt kansanedustajaksi. Suora-puheisena miehenä Rydmanilla on myös mielipide nyky-Kokoomuksesta. Entinen puheenjohtaja Jyrki Katainen johti Kokoomusta vuoteen 2014 saakka. Tämän jälkeen on Rydmanin mukaan eletty mur-rosvaihetta, ns. jälkikataislaista aikaa. Osa murrok-sen elementeistä on huolestuttavia ja Kokoomuksen tulisi Rydmanin mukaan leimautua puolueeksi, jota arvostetaan sen osaamisen takia.

”On yksi asia, josta olen erityisesti huolissani. Kokoomusta on joskus aikaisemmin luonnehdittu kykypuolueeksi; Kokoomuslaisia pidettiin sellaisena, että he perehtyivät asioihin ja muodostivat perustel-lusti mielipiteitä. Vähintäänkin viime hallituskaudel-la tähän kuvaan tuli aika paljon säröjä.”

”MINULLA EI OLE MIKÄÄN SUUNNATON KIIRE MIHINKÄÄN, OLLA MINISTERI TAI VASTAAVAA. PYSTYN NYKYISISSÄ POSI-TIOISSA TEKEMÄÄN AIKA HYVIN ASIOITA JA HALUAN TOIMIA TÄMÄN ALAN PARIS-SA.”

“- - PUHUN USEIN POLITIIKASTA AIKA ERI TAVALLA KUIN MONET MUUT.”

Policy 4/15 | 23

WILLE RYDMAN VAALEISSA:

Kunnallisvaalit 2008: 660 ääntä varavaltuutetuksi

Eduskuntavaalit 2011: 4 207 ääntä ei valittu

Kunnallisvaalit 2012: 2 241 ääntä valtuustoon (6. eniten ääniä kokoomuksen listalta)

Eduskuntavaalit 2015: 4 524 ääntä valitaan eduskuntaan

Policy 4/15 | 24

Kannunvalanta presidentti Barack Obaman seuraajasta kiihtyy Yhdysvalloissa. Kaksipuoluejärjestelmän aasit ja norsut – demokraatit ja republikaanit – käyvät esivaalei-

hin puolueidensa ehdokkaista jo tulevan vuoden helmikuussa. Esivaalien ratkaistua puolueiden ehdokkaat pääsee varsinainen vaalitaistelu käyntiin kohti marraskuun 2016 vaalipäivää.

Ennätyssuuri joukko on ilmoittautunut kisaan republikaanien ja demokraattien ehdokkuudesta presidentiksi. Erityisen suur-ta pyrky on republikaanien riveistä. Puolueen ehdokkaat eivät ole tähän asti mahtuneet edes samaan televisioituun vaalitentti-in – vastaavaa ei liene koskaan aikaisemmin edes tapahtuneen.

Kaiken hapen ja julkisuuden republikaanien ehdokasmittelössä näyttää vievän miljonääriehdokas Donald Trump, joka on noussut mielipidemittauksissa selväksi ennakkosuosikiksi. Ko-vin vakavasti Trumpin tähdenlentoon ei kuitenkaan kannata suhtautua. Republikaaneilla on ollut tapana lopulta päätyä val-itsemaan tasapainoinen ja puoluejohdon tukea nauttiva ehdo-kas, jollaiseksi Trumpista ei ole. Todennäköisempää siis on, että Jeb Bushin tai Marco Rubion kaltainen maltillisempi ehdokas tulee lopulta viemään puolueen ehdokkuuden.

Demokraattien keskuudessa on hiljaisempaa, mikä selittyy selvän kärkiehdokkaan Hillary Clintonin ylivoimaisella etu-matkalla. Näyttää siltä, ettei puolueella tosiasiallisesti edes olisi muita varteenotettavia ehdokkaita kilpaan. Sosialistiksi itseään tituleeraavan Bernie Sandersin kannatus on huomionarvoista, mutta harva uskoo Sandersin mahdollisuuksiin kokemukselta-an ja rahoitukseltaan ylivoimaisen Clintonin päihittämisessä. Demokraattien ehdokaskamppailun kolmannesta nimestä, Marylandin entisestä kuvernööristä Martin O’Malleystä harva on koskaan kuullutkaan.

Republikaanien poikkeuksellisen laaja ehdokasjoukko selittyy pitkälti historialla. Puolueella on tulevissa vaaleissa poikkeuk-sellisen hyvät mahdollisuudet voittaa Valkoinen talo takaisin demokraateilta, mikä madaltaa kynnystä yrittää. Vain harvoin kaksi kautta toimineen presidentin puolue on onnistunut voit-tamaan yhtäjaksoisesti myös kolmannet vaalit.

Historia ei kuitenkaan takaa välttämättömyyttä. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ratkaisevassa roolissa on istuvan pres-identin suosio, vaikka tämä ei olisi mukana vaaleissa ehdok-kaana. Aina, kun istuvan presidentin puolue on onnistunut voittamaan myös seuraavat vaalit, on istuvan presidentin suosi ollut korkealla. Tästä syystä Clintonin leirissä seurataan nyt tarkkaan Obaman kannatuslukuja. Mitä suositumpi on Obama, sitä paremmat mahdollisuudet Clintonilla on nousta tämän seuraajaksi. Ja päinvastoin.

Huomiota on esivaalien lähestyessä kiinnitetty enemmän eh-dokkaiden henkilöihin kuin politiikan linjaan. Vaikka repub-likaanien uskottavimmat ehdokkaat Rubio ja Bush eroavat selvästi demokraattien Clintonista, löytyy näiden väliltä myös yhdistäviä piirteitä. Ulkopolitiikassa kaikki kolme ovat kovan linjan haukkoja.

Aktiivisemman ulkopolitiikan edustajaksi ja Yhdysvaltojen maailmanpoliittisen aseman turvaajaksi on nyt suosittua tar-joutua. Obama nähdään erityisesti republikaanien leirissä kyyhkynä, joka on sallinut maailmanpalojen – kuten terroris-tijärjestö Daeshin – roihahtaa maailmalla.

Obamaan verrattuna Clinton tarjoaa huomattavasti kovempaa ulkopolitiikkaa. Myös Clintonin oma historia politiikassa os-oittaa sen. Ulkoministerinä Obaman hallinnossa Clinton tois-tuvasti kannusti presidenttiä aktiivisempaan otteeseen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Jonathan Allenin ja Amie Parnesin kirjassaan Rebirth of Hillary Clinton käyttämät lähteet vah-vistavat Clintonin esimerkiksi kannattaneen merijalkaväen käyttöä Libyan sisällissodassa 2011. Lopulta osallistuminen kriisiin rajoittui ilmaiskuihin ilman maavoimien osallistumista. Toisin kuin Obama, oli Clinton myös Irakin sodan valtuutta-misen kannalla toimiessaan senaattorina.

Yhdysvaltain presidentiksi haluavien ulkopoliittisten kantojen seuraaminen on tärkeää myös Euroopassa. Koko maailman-politiikan suuntaa ja todellisuutta määrittää huomattavasti se, millaisella otteella Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa johdetaan. Sik-si ei ole samantekevää, kuka virkaa vuoden 2016 vaalien jälkeen hoitaa. Nyt näyttää siltä, että Valkoiseen taloon laskeutuu hauk-ka, voitto kuka tahansa molempien puolueiden ehdokkaista vu-oden 2016 vaalit.

PELTONEN:

HaUkat ValkoisEn talon YllÄ Teksti: Eemeli Peltonen Kuva: Teemu Heikkilä

Policy 4/15 | 25

Uudelta ylioppilastalolta, kokoushuone Weberin uumenis-ta tihkuneiden tietojen mukaan Voo ry on loppusyksyisenä maanantai-iltana 23.11.2015 saanut uuden, arvoisensa hal-lituksen vuodelle 2016:

puheenjohtaja: Jarkko nissinentaloudenhoitaja: Juulia Heikkinenopintovastaava: Emilia nieminenHallituksen jäsenet: Veikko isotalo, aino Vuorio, sade Mäntylä, Veronica nyberg, Eveliina Hannikain-en, alina Juote, linda palenius, saska suvikaspolicyn päätoimitus: onerva Martikainen, Vilma Mau-konen, Meeri smolander

Uuden hallituksen toimintaa tulevat aikanaan lah-jomattomasti tarkastelemaan raakel kumpunen ja Jasmin kopra, varahenkilöinään kaarlo somerto ja anna Walldén.

toistaiseksi tiedämme hallituslaisista vain nimet, mutta vuoden 2016 ensimmäisen policyn tutkivan journalismin tiimi onnistunee kaivamaan heistä syvempää tietoa lukijoilleen.

Voo siirtYY nissisEn aikaan

Policy 4/15 | 26

HoroskoopitRevittyjen lasinalusten palasista ennustuksensa sai

”Gyris”.

OinasPikkujoulukausi on saanut sinut varsin villiksi - niin juhlat kuin digitalisaation tarjoamat elämää helpot-tavat sovelluksetkin vaikuttavat ensin viattomilta, mutta muista, että liika on liikaa.

HärkäTämä loppuvuosi ei ole se aika, jolloin sinun tulisi lähteä juhlista aikaisin kotiin, vaan pikemminkin päinvastoin! Nauti rohkeasti aamuun venyvistä juh-lista ja jatkojen jatkoista.

Kaksonen Olet kenties ollut jonkinlainen tuuliviiri viime aikoina. Lakkaa vatuloimasta ja tee rohkeita päätöksiä, sillä ainahan ne voi myöhemmin perua ja pahoitella tekemisiään. Rapu Nyt sinun on korkea aika tulla ulos kuorestasi ja valloittaa kanssaeläjien sydämet. Päivänsädemäinen asenteesi hurmaa kaikki ja nyt sädehditkin kilpaa monenmoisten jouluvalojen kanssa. LeijonaJoulun alla kiltteyden merkitystä ihmiselämässä ei voi olla liikaa korostamatta. Mutta niinä hetkinä, kun tonttujen tirkistelevät silmät ovat toisaalla, on mahdollisuus olla ehkä vähän myös tuhma. NeitsytLoppusyksyisten viimojen lisäksi elämässäsi ovat puhaltaneet muutoksen tuulet. Kenties uusi asunto tai muutoksia työrintamalla. Jotkut asiat sentään säilyvät ja se on vetovoimasi!

VaakaViimeistään joulukuussa on aika paikata ne illat, joina juhlintasi on lirvahtanut maltillisen puolelle. Kaiva siis viinakaappisi sisältö ja kumoa se, ennen uuden vuosiluvun vaihtumista. Skorpioni Tällä jaksolla kannattaa tarkistaa kaikkien mah-dollisten vakuutustesi voimassaolo. Ei sillä, että onnettomuudet uhkaisivat, juhlintasi on vain kovin riehakasta ja silloin katoaa helposti yhtä sun toista! JousimiesSanovat, että vuoden pimeimpänä aikana Lu-cia-neito tuo valon. Mikäli moista ei ole saata-villa, Jousimiehen valovoima riittää mainiosti piristämään tilaisuuden kuin tilaisuuden! KaurisSosiaalinen Kauris on tällä jaksolla omimmillaan oudoissakin ympyröissä. Nyt jos koskaan sinulla on mahdollisuus päästä sellaisiinkin piireihin, joista et ole uskaltanut edes unelmoida! VesimiesTällä kaudella pieni flirttisi todellakin huomataan. Laita siis itsesi nätiksi, ripusta helyt kaulaan ja tee kynsistäsi kauniit ja huomaat, että hurmankiehkur-asi valloittavat sydämen kuin sydämen! KalatVaikka voisi kuvitella, ettei Kaloja kosteus haittaa, on tämä kausi sateineen sinullekin liikaa. Hyppää siis oitis lentokoneeseen ja anna sen kiidättää sinut mahdollisimman kauas auringon ja rantojen luo.

Policy 4/15 | 27

PUHEENJOHTAJALTA

Rakkaat VOOlaiset,

Kynttilänvalossa joulumusiikkia kuun-nellen – kyllä, marraskuun puolenvälin

jälkeen on jo enemmän kuin tämän aika – pohdin mitä haluaisin tervehdykselläni teille sanoa. Haluaisinko tsempata loppuki-riin opintosuoritusten suhteen vai kannustaa vaihtamaan Kaisa-kirjaston olutravintola Kai-slan punaviiniglögiin? Ajattelin tehdä jotain tältä väliltä.

2010-luvun yhteiskunnassamme vallitsee ihanteet tehokkuudesta, parhaudesta ja oik-eassa olemisesta. Nietzsceläinen filosofointi on vain muisto 1800-luvusta, iltapäivän sies-tat kuuluvat Välimerelle, jonne matkailu on luvallinen irtiotto arjesta – tarkoin laskel-moituina hetkinä. Halu voittaa, saada kultaa, olla aikaansaavampi ja sanoa aina oikeat asiat ohjaavat arkea. Yritämme niin kovasti olla par-haita, että olemme unohtaneet elää. Elämis-estä on tullut seikka, josta muistutaan joka puolella: elä hetkessä, nauti joka sekunnista. Jos jostain asiasta pitää muistuttaa koko ajan, voisi ajatella, että se on unohdettu. Hetkessä eläminen ja pienten asioiden tiedostaminen – toisin sanottuna oma lempiaiheeni – ovat siirtynyt väriaineena iholle, Instagramiin ja kämpän seinällekin, kuten allekirjoittaneella. Tehokkuudesta ja suorittamisesta on tullut niin arkea, että elämisestä muistuttaminen koetaan merkittäväksi. Jotenkin ajatus tuntuu nurinkuriselta. Ehtiikö elämästä edes nauttia muistuttelun keskellä? Toisaalta tulee muistaa ihmisten erilaisuus: toisen elämästä nauttimi-nen voi toiselle näyttäytyä tiukkapipoisena suorittamisena ja toisinpäin.

Jos menestyneimmän tittelin tavoittelu het-kittäin ahdistaa, lohtua voi hakea monel-la tapaa. Lähde VOOn risteilylle kasuaalisti torstaina, matkaa VOOlaisten esimerkin tav-oin Kuubaan ihan vaan siksi, että se on aika mieletöntä tai turvaudu vastapäisen raken-

nuksen tarjoamaan viinillä höystettyyn nau-tintoon.

Rakas puheenjohtajaparini Salla julisti VOOlaisen erinomaisuuden koostuvan kolm-esta osasta: ongelmanratkaisukyky, uusien asi-oiden omaksuminen nopeasti ja itsevarmuus. Voin allekirjoittaa nämä kaikki ja sanoa: jos opintojen tai töiden suhteen on meneillään flow-tila, anna palaa. VOOlaisena parhaan pokaalin saaminen on enemmän kuin toden-näköistä! Jos taas joululoma, downshiftaus ja Ruotsin risteily tuntuvat vetävän enemmän puoleensa,sekin on jees. VOOlainen erino-maisuus on tallella vielä vuoden vaihtumisen jälkeen. Näillä sanoilla haluan toivottaa kaikille teille upeille uniikeille onnistujille ihanaa loppu-vuotta ja tulevaa lomaa – sijoittuu se sitten koti-Suomeen tai salsan pariin Kuubaan.¡Ar-riba!

Halein,Sanni Kuva: Tarja Inovaara

Policy 4/15 | 28

Kulunut vuosi on ollut politiikan seuraajille Suomessa erityisen kiihkeä. Vaalihuuman, lakkojen ja soteratkaisun tuomat jännittävät hetket eivät ole jättäneet ketään kylmäksi, ja sosiaalinen media on täyttynyt päivänpolttavia aiheita kommentoivista meemeistä. Policyn toimitus keräsi näistä parhaat päältä:

POLIITTINEN VUOSI: SANO SE MEEMEIN!

SEURAAVIA KOMMELLUKSIA ODOTELLESSA..